SisäsivuillaTÄNÄÄN

Nro 10 • Perjantaina 12. maaliskuuta 2004 55. VUOSIKERTA Irtonumerohinta 1 E

Kurkijokelaisen, hiitolalaisen ja karjalalaisen hengen vaalija ja ajankohtaisten kysymysten selvittäjä

LAATUAEDULLISUUTTA

AMMATTILAISELTA• Kellohuoltopalvelu• Käsikaiverrukset• Konekaiverrukset• Korukorjaus/ kivi-istutustyöt• Sormuksien valmistus• Ja nyt myös lasikaiverrus

KELLOLIIKEJuhani Lankinen Ky

Kauppalankatu 2, LoimaaPuh. (02) 763 2760

(Kaupungintaloa vastapäätä)

KAIKKI PAIKAN PÄÄLTÄ

Arin tarina jatkuu, sivulla .. 4Kurkijokelaisestaääniversio, sivulla ............... 4HaapavaaralainenHaitissa, sivulla ................... 5Mielipiteitä, kantoja, sivulla 6Suuret kalansaaliit, sivulla . 7Talkooväkeä, sivulla............ 8

PERJANTAIKAHVIT

Tervehdys kaikille. OlenAri Vihavainen ja synnyinKullaan Leineperissä 13.10.1962 eli 41 vuotta on mitta-rissa. Asun nykyisin Ulvilas-sa avovaimoni Maarit Malm-bergin kanssa. Kuulumiseteivät voisi olla parempia,kuin mitä nyt ovat. 9.2.2004klo: 8.40 syntyi meille pienipoika. Äiti ja lapsi ovat ter-veenä ja onnellisesti kotona,niin eipä asiat paremmin voi-si olla.

Minkälaista työtä..?Olin Outokumpu Oy:ssä

20v. Olin muutamilla erilai-silla koneilla alkuaikoina javiimeiset 15v. lähes kokoajan samalla koneella. Työtä-ni on vaikea selittää, muttakuparin kanssa painimista jaraskasta se oli. Työt loppui-vat valitettavasti vuosi sittentaloudellisen tilanteen vuok-si. Nyt olen ns. “työttömä-nä”.

Luottamustoimet..?Olen Hiitolan pitäjäseuran

halllituksen varajäsen ja Po-rilaisen Karhunsoutajien hal-lituksen jäsen.

Tämän hetken ykkös“harrastus” on TRIATHLONeli uinti + pyörä + juoksu yh-distelmä. Harjoittelen lujastiensi kesän MM-kisoihin, jot-ka on Ruotsissa. Kilpailu-matkat ovat pitkät eli: uinti4km + pyöräily 120km jajuoksu 30km. Kaikki lajitmennään yhtämittaan jamahdollisimman kovaa. Suo-ritukseen menee aikaa noin 6ja -puoli tuntia eli paljon pi-tää harjoitella että kestääkoko rääkin.

Mahdollisuuteni hyväänmenestykseen on hyvät jospysyn terveenä ja ilman louk-

kaantumisia. Aika näyttääkuinka kesällä käy.

Musiikki on myös harras-tukseni. Teen omia laulujakirjoittamistani runoista jaolen myös säveltänyt muidenrunoja. Lähinnä tätini Terttu Ketolan runoja.

Soittelen kitaraa Hiitolan-pitäjäseuran omassa ko-koonpanossa eli Evakoissa.Meillä on oikein mukavaakun harjoittelemme kaiken-laisia lauluja eri tilaisuuksiavarten. Harjoitukset hoidel-laan tosissaan mutta huumo-ria unohtamatta.

Kalastus ja metsästys onollut harrastuksiani myösmutta viime vuosina ne ovatolleet vähenemään päin, kunon niin paljon muuta.

Kalastamaan on kuitenkinmuutamia kertoja kesässäpäästävä ulkomerelle koskameri on niin lähellä sydäntä-ni. Siellä sielu lepää täydelli-sesti yön hiljaisuudessa. Hii-tolan historian tutkiminen onalullaan uusissa harrastuk-sissa ja siinä sarkaa riittää.

Mitä karjalaisuus..?Karjalaisuuden merkitys

lisääntyy jatkuvasti kotiseu-tumatkojen, tarinailtojen,luottamustehtävien ja histo-riasta lukemisen myötä. Van-hempien kotipaikoilla käy-dessäni olen tuntenut ettäjuureni ovat siellä ja vahvas-ti. Isäni syntymäkoti on vieläpystyssä ja siellä pihassa sei-soessani olen kokenut hyvinvoimakkaita tunteita. Ihansilmissä näkyy kaikenlaisia,tapahtumia mitä siellä ehkäon tapahtunut. Tunne on hy-vin voimakas ja hämmentä-vä, tuntuu ihan että sydäntulee rinnasta ulos. Olen yl-peä karjalaisuudestani!

Mitä karjalaisperinteitä..?Avoimuus ja laulaminen

ovat varmasti perinteitä kar-jalasta. Niitä ylläpidän päi-vittäin elämässäni. Karjalan-piirakoiden tekokurssille olenmenossa lähiaikoina, siellämyös äitini on opettamassa.Mummolassa öitä ollessanijoka lauantain kohokohta, olikun heräsin karjalanpiirakoi-den tuoksuun. Aamupalaksikuumia karjalanpiirakoita japäälle voita. Oikein tuoksutuntuu vieläkin nenässä kunmuistelen niitä aamuja. Kar-jalan murteen opiskeleminenon mukavaa perinnettä, siel-tä kun tulee vähän väliä vas-taan niin hauskoja sanojaettä ei voi kun hymyillä.

Olen myös lipunkantajanaKarjalaisten vuosittaisessapääjuhlassa ja hyvin hyvinylpeä tehtävästäni. Sen teenhyvin voimakkaasti perintei-tä kunnioittaen. Samassajuhlassa juoksen myös karja-lanmaratonin Hiitolan pitä-

jäseuraa edustaen ja varmas-ti karjalaisella perinnesisullaaina kaikkeni antaen.

Oletko käynyt kotiseutu-matkoilla..?

Olen ollut 3 kertaa mat-kalla. Ensimmäisen matkanjälkeen tiesin missä juurenitodella ovat. Matkallä lähdinkoska halusin nähdä van-hempieni ja isovanhempieni-kotiseudut.

Merkittävämmät koke-mukset ovat olleet vanhem-pieni kotipaikoilla käynnit.Isäni kotitalo on vielä pystys-sä ja äitini kotikoivu seisoojykevänä muistuttaen men-neestä ajasta. Kyllä kävelytmuissakin paikoissa ovatmieleen painuvia. Maisematja tarinat mitä kuulee kävel-lessä kotipaikoilta toiselleovat erittäin hienoja, välilläsurullisia ja välillä jännittä-viäkin. Rakennuksien kurjakunto on myös kokemus si-

nänsä. Ei voi kun ihmetellämiten voidaan paikat päästääsellaiseen kuntoon.

Kerro joku muisto...?Kuten-olen jo edellisissä-

kohdissa maininnut, mie-leenpainuvimmat muistot onkun näin ensi kerran van-hempieni kotitilat. Olin kuinhypnoosissa. Ihmeellinensähköinen tunne meni pitkinvartaloa ja runosuoni pulp-pusi valtavalla voimalla.

Tunne oli todella outo javoimakas. Poislähtö oli vai-keaa, joku voima kiskoi ta-kaisin ... JUURET.

Mukavia muistoja onmyös Terttu-tätini muistel-mat eri paikoista.

Tunteella kerrottuna nii-hin tempautuu mukaan kuinolisi itse ollut mukana.

Onnellinen lapsuusmuis-tosi?

Olin ehkä 11-12 vuotiaskun sain ulkomerellä 3.5 kghauen ja isä kehui minua,

että kyllä oli pojalla miehenotteet. Kyllä silloin oli sellai-nen tunne, että vieläkin rin-nasta repäisee kun muistelensitä hetkeä. Onhan niitä mu-kavia muistoja mummuloistakun pienenä touhusin siellämutta merijutut ovat ehkäkaikkein mieleenpainuvim-pia.

Mitä ajattelet..?Kyllä Karjala Suomelle

kuuluisi mutta taitaa olla pit-kä ja kivinen tie ennen kuinse toteutuu. Toivossa on hyväelää.

Miten olet kokenutoman..?

Vietin paljon aikaa mum-muloissa ja sieltä on jäänytpaljon karjalaisuutta sydä-meen. Murretta, ruoka ym.tapoja. Vaikutus on kytenytja ollut sisälläni ja ensimmäi-sen kotiseutumatkan jälkeense pulpahti ulos. Mummot eijuuri puhuneet karjalasta mi-tään ja myöhemmin olen ym-

AriVihavainen

JATKUU SIVULLA 4

Minä ja serkkuni Päi-vi Ketola joskus to-

della nuorina. Istum-me mummolan pihal-

la mannekiineina.

AriVihavainen

Onnellinen nuoruusmuisto. Minä ja hauki 3,5 kg. Isän ke-hut ja hellepäivä. Täydellinen hetki.

Runoa lukemassa isäni syntymäkodin edessä.

Perjantaina 12. maaliskuuta2 – 2004 – N:o 10

13 maaliskuuta

12.3.2004

Kustantaja ja julkaisija: KURKIJOKI-SÄÄTIÖ

Toimitusneuvosto: Kurkijoki-Säätiön hallitus

Toimitus: Päätoimittaja Maire Soiluvaja kaikki Kurkijokelaisen ystävät

Konttori: Vesikoskenkatu 13 As 21, 32200 LoimaaAvoinna: Tiistaisin ja perjantaisin klo 9–14

puh. (02) 762 2551Matkapuh. 050-521 3336

Lakon tai muun ylivoimaisen esteen takia ilmestymättäjääneistä numeroista ei suoriteta korvausta. Lehden vas-tuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sat-tuneesta virheestä rajoittuu enimmillään ilmoituksestamaksetun hinnan palauttamiseen.

ILMOITUSHINNAT: (Kaikki ilmoitukset)

Etusivu ............ 60 centtiä/mmMuut sivut ....... 45 centtiä/mm

Säännöllisistä ja jatkuvista ilmoituksista huomattava alen-nus. Väri-ilmoitukset sopimuksen mukaan. Puhelimitse an-nettuihin ilmoituksiin sattuneista virheistä lehti ei vastaa.

TILAUSHINNAT:vuosi ............... 35 euroa6 kk ................ 20 euroa3 kk ................ 12 euroaPohjoismaat .....39 euroaMuualle ........... 46 euroa

E-mail:toimitus@kurkijokelainen.inet.fiTilinumero: LSOP 523900-4897

Sivunvalmistus:Etusivu Frontpage, LoimaaPaino: Satakunnan Painotuote Oy, Kokemäki

ISSN 0782-5668

Lehti ilmestyy perjantaisin, mutta vuoden aikana onjoitakin kaksoisnumeroita juhlapyhien aikoihin.Painosmäärä 2000 kpl.

Pahanvoittaminen

1. Mikä Euroopan maaotti ensimmäisenä sete-lirahat käyttöön+

2. Mitä kuntaa siirtyiMartti Pura johtamaanministeriuransa päätyt-tyä?

3. Mikä joki alkaa Päijän-teestä ja laskee Suo-menlahteen+

4. Kenen hengellisen joh-tajan maallikkonimi onTenzin Gyatso?

5. Mikä on Afrikan maistaväkirikkain maa?

Karjalan Liiton ja sen jäsenseurojentilaisuuksia vuonna 2004Tilaisuudet Karjalatalolla Helsingissä ellei toisin mainittu.Karjalan Liitto ry, Käpylänkuja 1, 00610 Helsinki, puh. 09 –7288 170

Maaliskuu13.-14.3. Sukututkimus ja sukuseuratoiminta internetissä -

kurssi13.-14.3. Hengelliset päivät, Turku14.3. Toiminnansuunnittelutilaisuus, Satakunta18.3. Pitäjäesittely, aiheena Laatokka20.3. Karjalaisuus elää - runot ja kuvat kertovat, järj. Uuden-

maan Karj.seur.piiri20.-21.3. Pitäjäyhteisöjen seminaari -risteily22.3. Kaurakiisseliä ja muita karjalaisia ruokia -ruokakurssi,

Hämeenlinna, järj. Karj.seur. Etelä-Hämeen piiri27.3. Toiminnansuunnittelutilaisuus, Varsinais-Suomi

Huhtikuu2.-4.4. Liittovaltuusto ja Karjalan kysymys –ja järjestösemi-

naari7.-14.4. Varhaisbysanttilaista taidetta – kuvataidematka

Ravennaan18.4. Kansallisromanttisen arkkitehtuurin jäljillä Helsingissä,

kävelykierros.23.4. Pitäjäyhteisöjen kevättapaaminen23.- 24.4. Karjalaiset lehdet ja pitäjäjulkaisut –”messut”

Ensi lauantaina on taas talvisodan päättymisen muisto-päivä. Muisto sodan päättymisestä on monelle meille synk-kä muisto. Olimme eläneet kotikonnuillamme koko sodanajan. Sitten tuli viesti, että rauhanteon ehtona on koko Kar-jalan alueen luovuttaminen viholliselle. Sitä se ei ollutkyennyt valloittamaan, mutta kaiken se vaati.. Emme voi-neet muuta kuin murheellisin mielin, hiljaisina, jättää ko-timme ja lähteä ´mieron´ tielle. Säkylän Karjala-seminaaritahtoo omalta osaltaan palauttaa muistot mieleen ja irrot-taa kielenkantimet puhumaan asioista ja pohtimaan sitävääryyttä, mitä olemme kokeneet ja jopa vääryyden korjaa-mista.

Vuosikymmenet ovat kuluneet ja monet karjalaiset ovatmenettäneet siteet synnyinseudulleen. Sitähän naapurimmehalusikin, kun se sulki vuosikymmeniksi portit kotiseuduil-lemme. Olimme mykkinä ja hyväksyimme tapahtuneen,vaikka sydämemme itkikin. Valtiovaltamme jatkaa tätämykkyyden henkeä ja tahtoo pakottaa kaikki kansalaiset-kin vaikenemaan. Vääryys ei kuitenkaan vaikenemisella pa-rane. Vääryyden oka pistää niin kauan kuin se on korjattu.

Kolmas paastonajan sunnuntai kertoo mykästä miehes-tä, joka saa Jeesukselta avun. Mykkyyden kerrotaan aiheu-tuneen pahasta hengestä. Jeesus ajaa ulos tämän pahanhengen ja vapauttaa miehen sen tuskalliselta vaikutukselta.Kun mies vapautuu tuskallisesta pahan orjuudesta, hän al-kaa puhua, ja kaikki hämmästyvät hänen puheestaan. Tä-män maailman voimat ovat kuitenkin pahan puolella. Jee-sustakin syytetään "Belsebulin", pääpaholaisen kätyriksi (Luuk. 11:15 ). Hyvän puhuminen, kiitos ja ylistys eivät so-pineet kuulijoitten ajatusmaailmaan.

Sanotaan, että pahuus saa palkkansa. Näin tietysti on-kin, mutta tässä maailmassa se ei aina toteudu. Pahuus javääryys saa elää ja usein ihmettelemme psalminkirjoittajientavoin, miksi väärintekijät menestyvät. Emme voi aina ym-märtää kaikkea sitä, mitä Jumala sallii tässä maailmassa.Saamme kuitenkaan luottaa siihen, että vääryys kuuluuvain tähän maailmaan. Jumalan lapsina me voimme katsel-la sitä maata, missä vain oikeudenmukaisuus, rakkaus, hy-vyys ja anteeksiantamus vallitsevat. Se valo heijastuu meillesiinä, että Jeesus on kulkenut ei vain paaston ja kärsimys-ajan läpi, hän on käynyt kuoleman laakson kautta voittoonja auttaa omiaan kulkemaan saman tien kautta kirkkaudenkotiin taivaaseen.

Toivotan kaikille lukijoilleni kirkastuvan kevään myötäsitä kirkkautta, joka Jumalan sanasta ja Jumalan lupauk-sista heijastuu elämämme tielle!

Eino Orpana

– Hiitolan Pitäjäseuran pilkki-mestarit ratkotaan la. 13.3. Kilpai-lu alkaa klo 10. Sarjat: miehet janaiset. Ei osanottomaksua. Ajo ohje:Tampere-Pori tieltä ( N:o 11) Puta-jan Seolta n.300 m Suodenniemensuuntaan josta oikealle, Ylikoskentietä n. 1,8 km Putajan rantasaunal-le. ( opasteet) Lisätietoja, Ville puh.0400 192801 Muutkin kuin seuranjäsenet ovat tervetulleita.

– Hiitolan Pitäjäseura järjestääpiirakoiden valmistamisen opetus-ta ke 17.3. klo 17 Herralahden kou-lulla, Kuninkaanhaanaukio 4 (uima-hallin vieressä )Tilaisuus tarkoitettuerikoisesti aloitteleville, myös mie-het ovat tervetulleita.Seuran "pii-rakkamestarit" toimivat opettajina.Lisätietoja Airi 5381141 tai Sinik-ka 6378501 Tervetuloa mukaankaikki asiasta kiinnostuneet. Osan-ottomaksu 2 euroa

– Hiitolan Pitäjäseuran kevätko-kous ja tarinailta ti.16.3. klo 18Porissa, Tuomarink. 2. Mauri ja Jou-ko kertovat v.-93 Hiitolassa pidetyi-

Perheuutisia

Torstaina 4.3. täyttivät 70 vuottakaksoissisarukset Elma Holopainen(o.s. Ristolainen) Kouvolassa ja LeoRistolainen Läyliäisissä. HeidänLapsuudenkotinsa oli KurkijoenMetsikon kylässä.

6. Mihin saareen rakennel-tiin Suomen ensimmäi-nen majalla 1753?

7. Minkä lahden suullaSaarenmaa sijaitsee?

8. Mikä lehti on Kansalli-sen Kokoomuksen pää-äänenkannattaja?

9. Kuka teki tunnetuksilentävän lauseen " voiaikoja, voi tapoja"?

10. Mikä kaikkiruokainenhämäräeläin levittäytyiSuomeen Venäjältä?

Tapahtumakalenteri

Mellilän Karjalaiset ry

VUOSIKOKOUSma 22.3. 04 klo 19.00 Leena ja Martti Meskasella

Hallitus

Hiitolan Pitäjäseura ry:nsääntömääräinen

KEVÄTKOKOUSpidetään ti.16.3.2004 Porissa, Tuomarink.2 klo 18.

IIta jatkuu tarinailtana.

Tervetuloa! Hallitus

Kokouksia

den pitäjäjuhlien valmisteluista javaiherikkaista neuvottelumatkoista.Tervetuloa

– Kurkijoen Marttayhdistyksenkevätretki Helsinkiin (eduskunta-talo, uusi Ikea) la 3.4. Sitovat ilm.20.3. menn. Arjalle (040- 7008957).

– SUKUTUTKIMUSPIIRI, Hiitolais-kurkijokelainen sukututkimuspiirikokoontuu torstaina 18.3.2004,Karjalatalon Wärtsilä-salissa klo 18.Osoite: Helsinki Käpylänkuja 1.Kuukauden sukunimi: Ijäs. Vaih-damme sukututkimustietoja jo klo15 lähtien. Tervetulleita ovat kaikkihiitolaisia tai kurkijokelaisia sukujatutkivat. Sukututkimuspiirin sähkö-postiosoite: sukututkimuspiiri @nic.fi.

– Kalakurkien Kurkijoen matka26.-28.3. aikataulu: Virttaa klo 3.25,Alastaro klo 4.40, Hirvikoski klo4.50, Loimaa asema klo 5.00, Hel-sinki Kiasman klo 7.00, Ruotsinpyh-tää klo 8.30, Leikari klo 9.00.

Muistettavaa

13. maaliskuuta 1940 kello 11.55 etulin-joilla koitti hiljaisuus. Koitti rauha.

Talvisodan päättymisen muistopäivää vie-tetään lauantaina monilla eri paikkakunnil-la, seminaareissa ja sankarihaudoilla. Onhyvä, että me muistamme historiamme,olemmehan siksi pieni ja nuori kansakunta.

Meidän pitääkin muistaa mistä tulemme,keitä olemme ja miten itsenäisyytemme onrakentunut.

Tätä taustaa vasten, sodan ja rauhan taus-taa vasten, meidän pitää olla kiinnostuneitamyös tulevaisuudesta. Meidän pitää muistaamiten ratkaisevia päätöksiä ovat joutuneettekemään kansan valitsemat edusmiehet,presidenttiä myöten. Myös tulevaisuudessavalitsemamme henkilöt tekevät ratkaiseviapäätöksiä Suomen itsenäisyydestä, puolus-tuksesta, liittoutumisista, asevelvollisuudes-

ta jne. Ei siis ole samantekevää, ketkä puo-lestamme päätöksiä tekevät.

13. maaliskuuta 2004 on Kurkijoki-Sää-tiön vuosikokous. Moni vanha, todella pit-kään ja hyvin säätiötä palvellut väistyy an-taen tilaa uusille, ja nuoremmille voimille.Näille henkilöille kuuluu kiitos vuosien pyy-teettömästä työstä. He ovat esimerkkinä tu-leville polville perinteiden vaalijoina ja säi-lyttäjinä. Heidän viitoittamallaan tiellä onhelppo jatkaa!

Toivottavasti nuoremmatkin sukupolvetymmärtävät mikä merkitys on omien juuri-en ymmärtämisellä, oman heimon perintei-den säilyttämisellä. Silloin historian kipeil-läkin ajoilla ja ratkaisuilla on arvoisensamerkitys, eikä kukaan hoitanut osaansa taitehnyt työtänsä turhaan.

Maire Soiluva

Perjantaina 12. maaliskuuta 2004 – Nro – 10 – 3

N:o 10. – Lauantaina maaliskuun 13. p:nä 1954

Ken tietää?

Kuvat Kurkijoki-museon kokoelmat.

Hiitolaiset ry

sunnuntaina 14.3.2004 kello 13:00Karjalatalon Juhlasali, osoite Käpylänkuja 1, Helsinki.

Juhlapuhujana Karjalan Liiton vt. toiminnanjohtaja Hannu Kilpeläinen.

Tilaisuuden yhteydessä voimme tutustua Jouni Veijalaisen Hiitola -kokoelmaan.Kokoelma on esillä juhlasalissa kello 12:00 alkaen.

Nähtävänä on mm. kirjeitä ja kortteja, joissa on Hiitolan postileima,Hiitola -aiheisia postikortteja, Hiitolaisten liikkeiden kuoria, pakettikortteja.

Olet sydämellisesti tervetullut! Hiitolaiset ry johtokunta

50-vuotisjuhla

Tytöt ovat päässeet uimaan kesäpäivän kunniaksi.Ollaankohan järvessä vai joessa?

Tiedot kuvasta pyydetään osoitteeseen Kurkijokimuseo, Kojonperäntie 446,32260 Kojonperä tai puhelimitse 050-4036050 Ulla Clerc tai sähköpostillaulla_clerc@hotmail.com.

Pe 12. Reijo, RekoLa 13 Erno, Tarvo, Er-

nestiSu 14 Matilda, TIldaMa 15 RistoTi 16 IlkkaKe 17 Kerttu, KerttuliTo 18 Eetu, Edvard

MaailmanparantajaPääni pullistelee Suuria Ajatuksia,valmiita vastauksia kaikkiinkysymyksiinvaltakunnallisista iankaikkisiin- pienet sivuutanolankohautuksella.

Itselläni on vain yksi kysymys:-Miksi ei kukaan kysy?

Eero Toiviainen kirjassaanSuomalainen mies ja muita runoja

Kun talvella aurinko paistaasäteet hangelle heijastaa.Se saakin lumikiteet silloinniin kauniisti loistamaankuin timantit hangella loistais.Sitä katson ikkunasta ihaillen,saman kiillon saa oksat puiden ja pensaidenvoi miten kaunis on luonto talvellakin.Kohta käymme jo kevätt kohti,se yötämme lyhentää.Ja aamulla aikaisemminjo päivämme valkenee.

Annakaisa

TalvimetsäLumisten puiden välissähiihtolatu valkoinen.Sinne suksin luistavintänäänkin taas hiihtelen.Jänöjussin jäljet näentuolla rintehellä mäen,talitintin titityy,korvihini kantautuu.

Hanki valkoinen hohtaaluonnon kauniin täällä kohtaa.Metsä huokuu talven rauhaa,tääl ei kovat äänet pauhaa.Lepää sielu sekä mielikiittämähän alkaa kieli.

Terttu Ketola

TunsinhanminäTunsinhan minä tuttuniarmaani askelista -Kaukaa tieltä jo tunnistinkun katselin ikkunasta.Vaik`oli monta kulkijaayks`oli rakkain heistä.'En silloin osannut arvata,että ero tulee meistä.

Anna Katri Suhonen

Nuori, lahjakas tuttavaperhe suunnittelee elämänsä tarkkaan,niin että se ei käsistä karkaa.Sukunimi heillä on Kontio,joka varmaan antaa voimiaja kiihdyttää vielä omia toimia.Äiti Kontio on karjalaista sukua, Kurkijoen Titon kylän Raikaita.Haluan heille kirjoittaa pienen runon,jonka tässä ajan kuluksi punon.

KONTION PERHEOlipa kerran Kontion pariskunta,silmät sirrissä he kaikenyötä katsoivat sellastaunta,että pitäskö hankkia lapsia kymmenkunta.Mutta kun Kontiokin tarvitsee pesän,he päättivät uurastaa koko kesän.Tuloksena oli valtavan iso ja komee koti, tämän kunniaksi tehtiin toti.

Tuumattiin taas, että olisko jo nyt aikatehdä joku taika.Emo Kontio tuumas siellä.että jospa paiskitaan töitä viellä,kun hän on virmassa niin iso herra,niin hän jatkais töissä vielä kerran.rahaahan siitä tulisi kovasti.elettäis sitten lasten kanssa somasti.

Nyt oli sitten taloudellinen puoli tullut kuntoon,vaan ei lapsenteko jääny unhoon.Emo Kontio sano harkitsevasti.että otetaan tämä alku varovasti.ja tehhään vaan kaksi Kontiota ensi kerralla,on siinä jo opettelemista Kontio-herralla.

Seuraavalla kerralla voi tehdäusiampija Kontioita.että saa määrän täyteenja antaa taidon näytteen.Nyt olen jo valokuvassa nähny.kun kaksi komeeta Kontiotyttöäistuu isän ja Äidin sylissäja lisää on kait tulossa.

Isä Kontio on taitava huushollinhoitajaja lasten sekä aikuistenkinkouluttaja,ei jää pulaan, vaikkaenemmänkin tulee.Tiedän, että Äiti Kontio ei jäämissään työssä pulaan.

Iloitsen teidä kanssanne tästähyvästä alusta.ja toivon onnea ja menestystänäistä pienistä juhlakaluista.

Aarne Elolampi

••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••••

Lumperin AnttiTuli tässä mieleeni Lumperin Antti.Taskussaan oli vain muutama lantti.Kylillä kulki ja nuttuja neuloi.Akkojen kanssa juttuja seuloi.Ottipa mielellään ryypyn tai kaksi.Neulan suihke sai vilkkaammaksi.

Oivat ol työnsä ja suosio suuri.Kävipä kerra sit mainio tuuri,tytär ol talossa suuressa tässämiehelään juuri pyrkimässä.Silmänsä Anttiin hän keksi heittää,eikä tunteita voinut peittää.

Antti ei enää kylillä kulje.Vävynä suuressa talossa häärii.Rakkaus hänet vaippaansa käärii.

Anja Kaarina

T I L A A SUOMEN PARAS(palkinto pitäjä- ja sukulehtien laatukilpailussa, kerran kk. tai useimmin ilmestyvien sarjassa)

Kurkijokelaisen, hiitolalaisen ja karjalaisen hengen vaalija!

Edulliseenkestotilaus-hintaan:

Puh. 050 - 521 3336 (02) 7622 551Kurkijokelainen,Vesikoskenkatu 13 as 21, 32200 LOIMAAE-mail: toimitus@kurkijokelainen.inet.fi

35/1 vuosi

€

Kurkijokelaisen toimisto Vesikoskenkatu 13 as 21, sisäänkäynti porttikongista,avoinna aina tiistaisin ja perjantaisin klo 9-14 eli paikallisesti katsoen toripäivinä.

Perjantaina 12. maaliskuuta4 – 2004 – N:o 10

Liperistä tulleen aloit-teen pohjalta olen ottanutselvää mahdollisuuksista,voitaisiinko saada Kurkijo-kelainen-lehdestä näkö-vammaisille tarkoitettu ää-niversio. Loimaan seudunSPR:n osaston toimesta japaikallisten Lions-klubienrahoituksella on hankittuäänitys- ja kopiointilaitteetjo monia vuosia sitten.Näillä laitteilla on Loi-maan Kirjapainon tiloissa

HALUAISITKO TILATAKURKIJOKELAISENÄÄNIVERSION?

JATKOA SIVULTA 1 Lapseni ja avovaimoni.Maarit ovat tärkeimpiä elä-mässäni. Vanhempieni terve-ys ja oma terveys ja suhteethyviin ystäviin ovat myös tär-keitä asioita. Varsinkin suh-de vanhempiini on erittäintärkeää ja se onkin aina olluthyvä ja tuntuu syventyvänkoko ajan.

Miten olet, siirtänyt..?Poikani Teemu on pian 12

v. ja hänelle olen kertonut ta-rinoita karjalanmatkoilta.Tällä hetkellä Teemua kiin-nostaa eniten paikat joissa onsodittu. Rakennukset joissaon sodan jälkiä ja juoksuhau-dat ym. sotaan liittyvät asiat.Pojat ovat poikia. Joitakinmurressanoja joskus selvitel-lään yhdessä.

Miten sinunmielestäsi..?Kotiseutumatkojen kautta

varmasti herää myös nuorilleperinteiden säilyttämisen tar-

ve. Seuratoiminta on tärkeääperinteiden säilyttämisenkannalta.

Mitä mieltä kurkijokelai-nen..?

Hyvä lehti. Kokonaisuuson hyvä. Mieluiten luen tari-noita evakkomatkoista ja-muistelmia rintamalta joitaon kyllä hyvin vähän. Niitäonvarmasti vaikea kirjoittaa.

Minkälaisia tulevaisuu-

den..?Tulevaisuuden haaveena

on voittaa Maailmanmesta-ruus triathlonin MM-kisoissa2005. Tänäkin vuonna ontäysi mahdollisuus jopa -mi-taliin jos kaikki menee hyvin.

Kotiseutumatkalla haa-veena on kierrellä veneelläKilpolan saaren ympäristös-sä.

Suunnitelmissa on äidinkanssa esiintyminen kahdes-

taan jossakin tilaisuudessa(tätä äiti ei tiennyt vielä,mutta nyt tietää).

Isän vieminen ulkomerel-le pariksi päiväksi kalaan.Siitä on jo pitkä aika kun onviimeksi yhdessä oltu oikeinhaukea narraamassa ulko-merellä.

Kenelle haluat..?Erikoisterveiset vuoden

2003 mukavalle kotiseutu-matkaryhmälle eli Terttu.Raija, Sinikka ja Mikko, Ailaja Veikko ja Juha, Kari jaNiina ja Ari. TerveisiäRitva-tädille Lahteen ja hä-nen lapsille. Sitten vielä ter-veiset Anja-tädilleni Poriin.Anja-tädin tarinoita muistanvielä nuoruudesta jonkunverran ja ne liittyivät ainakarjalassa tapahtuviin asioi-hin. Kiitos myös Anja-tädillekun hieroit useasti päänsär-kyni pois kun olin pikkupoi-ka.

Kenet haastat..?Haastan tätini Anja

Karlssonin seuraavaksi haas-tateltavaksi. Anja-tädillä onvarmasti paljon mielenkiin-toista kerrottavaa karjalasta.

Loppumetrien tus-kaa Karjalamara-tonilta.

Lapseni Teemuja 2 päivää

vanha vauveli.

märtänyt miksi näin oli.Muistot sattuivat niin paljonettä ei niitä varmasti jaksanut

paljoa jutella. Nyt karjalai-suus vaikuttaa elämääni hy-vin paljon jo ennen mainitse-missani asioissa.

Mitkä ovat tärkeimmät..?

Vanhoja kuvia tunnistettavaksi Paljon on kyselty kuinka pe-rinnettä pidetään yllä. Minäolen piiraiden muodossa tutus-tuttanut - että nuo hyvät jahelpot leivonnaiset säilyisivätkäytössä. Vielä neljässä pol-

Lähetän nämä vanhat kuvat, koska voi olla, ettävielä joku tunnistaa paikat, mistä ne ovat.

vessa karjalanpiirakat syntyy.ja mikä mainio kaurakiisseli.Sitä juurta olen kauan tehnytja myynyt toisillekin. Eihänkellään ole enää sellaisia seu-loja kuin ennen mutta käyhän

siihen tavallinen siiviläkin. Seon vain hitaampaa. Ja vielä seohraryynirieska. Aikun sekinmaistui lapsena hyvältä. Sa-moin marjamämmi, kun se lei-vinuunin edessä oikein imeltyi,

ei kaivannut enää sokeria-kaan.

Vanhoja muistellenKatri Salminen

Tampere

Punaisen Ristin jäsententoimesta luettu halukkailleääniversion tilaajille Loi-maan Lehden viikoittaisetnumerot. Lehdistä näinsaadut äänikirjeet ovat ol-leet hyvin tarpeellisia jatarkkaan kuunneltuja. Kii-tollista palautetta ovat ää-niversioiden lukijat saa-neet aina silloin tällöin ää-niversion tilaajilta.

Nyt on mahdollisuusmyös KURKIJOKELAI-NEN-LEHDESTÄ saadaääniversiot, jos vain riittä-vä määrä halukkaita tilaa-jia ja lukijoita löytyy. Kur-kijokelainen luettaisiin

Loimaan Kirjapainossa ää-nikasetille joka toinen viik-ko. Kasetti sisältäisi kah-den viikon lehdet valikoi-dusti luettuina. Tämä vali-koiminen tarkoittaa sitä,että on pakko jotain karsiapois jo siitä yksinkertaises-ta syystä, kun kaikki eimahdu kasetille. Esim.kauppojen myynti-ilmoi-tukset kuuluvat pääsään-töisesti näiden karsittavienlistalle. Kun Loimaan Leh-teä ilmestyy kolme nume-roa viikossa ja ne luetaanyhteen 90 minuutin kaset-tiin, niin tuohon samanko-koiseen kasettiin mahtuu

melko mukavasti kaksiKurkijokelaisen numeroa.

Tällainen Kurkijokelai-sen ääniversiolehti tulisi ti-laajalle maksamaan vain10 euroa vuosi, sillä Näkö-vammaisten Keskusliittomaksaa postituskulut.Kun tilaaja on kuunnellutnauhuriltaan saamansakasetin molemmat puolet,laittaa hän kasetin takai-sin siihen kuoreen, jolla sehänelle tuli, kääntää siinäkotelossa olevan osoitela-pun toisin päin ja palaut-taa kasetin takaisin, jottasiihen voidaan lukea seu-raavat lehdet.

Kartoitusääniversiontilaajista

Jos olet halukas tilaa-maan itsellesi tai jollekintoiselle näkövammaiselleedellä mainitun Kurkijo-kelaisen ääniversiolehden,tulisi sinun ilmoittaa siitäkirjallisesti tai puhelimitseallekirjoittaneelle maalis-kuun loppuun mennessä.Ilmoituksessa tulisi ilmetätilaajan/maksajan nimi jatilausosoite. Tällä tavallasaadaan tietää, voidaankolähteä ääniversiolehteänäkövammaisille teke-mään. Tilaajalla tulee ollakäytettävissä kasettisoitin,jolla voi sitten kasetinkuunnella. Älkää lähettä-kö tilauksestanne vielä ra-haa!

Toinen vielä kartoitta-maton alue ovat äänikir-jeiden tekijät. Näitä mah-dollisia lukijoita tulisi ollaniin paljon, että lukuvuo-ro tulisi kohdalle vain noin2 - 3 kertaa vuodessa. Sil-loin se ei rasittaisi kovinpaljon lukijoiden aikaa.

Ilmoittaudu lukijaksiYli kymmenen vuotta toi-

minnassa mukana olleenatiedän, että siinä parhaitenonnistuu pareittain. Nytotan vastaan myös ilmoit-tautumisia Kurkijokelaisenääniversiolehden lukijoiksi.Tehtävä ei ole vaikea ja sii-hen halukkaille annetaantarpeellinen koulutus.

Työ tekijäänsä kiittää.Näin voidaan sanoa tässäkintapauksessa. Lukijat voivatolla varmoja, että vastaanot-tajat odottavat lehden kaset-tia vähintään yhtä innok-kaasti kuin näkevätkin leh-den lukijat omaa versiotaan.Siksi toivonkin, että tähänlähimmäisten auttamistoi-mintaan lähtisi mahdolli-simman monta lukijaa mu-kaan.

Ilmoittautumiset tilaajik-si sekä lehden lukijoiksi voilähettää osoitteella:

Eino Vepsä, Mestarintie 8,32210 LOIMAA kk tai soit-tamalla numeroon 02-7627270 tai 0500 875211.

EV

Onko lukemis-vaikeuksia?- Näkökö esteenä?

Perjantaina 12. maaliskuuta 2004 – Nro – 10 – 5

Viimeksi kuluneina viik-koina kun Haitikin onpäässyt maailman kartal-

le yhtenä maailman köyhim-mistä maista, palautui mielee-ni v. 2000 tekemäni matka jaomakohtaiset kokemuksetHaitista. Olihan se aikamoinenkulttuurishokki minulle vaik-ka olin jo nähnyt Kenian köy-hälistön ja Aasian maiden sekäVenäjän köyhien elämää. Enole oikein vieläkään toipunutsiitä matkasta.

Lähdin matkalle aivan yksi-tyisenä turistina, koska Hait-iin ei järjestetä turistimatkoja.Minulla oli se etu, että tyttäre-ni oli asunut jo muutamanvuoden lähetystöissä siellä.Lähtö tapahtui 4.10.2000Helsingistä New Yorkiin, ko-neenvaihto oli Kennedyn len-tokentällä ja kaikki matkata-varat piti-hilata tulliin.

Sen jälkeen oli etsittävä tis-ki mistä otetaan matkatavaratja jätetään jatkolentoa varten,koska olin menossa Miamiin.Minä selvisin hyvin ja päästinhelpotuksen huokauksen kunistuin Miamiin menevässä ko-neessa. Tapasin pari suoma-laisrouvaa jotka asuivat Ame-rikassa, he olivat olleet lomal-la Suomessa.

Jouduin odottamaan 2 tun-tia ennen kuin pääsimme läh-temään, koska oli ruuhkaakentällä. Kone oli täynnäenimmäkseen mustia ihmisiänyytteineen ja pienine lapsi-neen, jotka olivat väsyneitä jaehkä nälkäisiäkin. Niin aika-naan pääsimme lentoon jaruokaakin tarjottiin.

Kun kone laskeutuiMiamiin, olin ollut jo matkalla15 tuntia. Minua oli vastassaCurranin pariskunta, jotka oli-vat minulle aivan tuntematto-mia. Tyttäreni oli organisoinutheidät hakemaan minut yöksiheille.

Aamu vaikeni selkeänä jaaurinkoisena, oli kai sen ver-ran matkakuumetta, että he-räsin jo kuudelta. Matkasta-han oli vielä loppupätkä teke-mättä. Talon isäntä David läh-ti 9 aikaan saattamaan lento-kentälle. Hän opasti oikeaanpaikkaan lähtöselvitystä var-ten ja sain matkatavarat an-nettua. Sanoin että hän voilähteä pois ja niin odottelin ko-neeseen pääsyä. Koneessa olihyvin tilaa ja tarjottiin ruokaa-kin. Matka kesti 1,5 tuntia janiin laskeuduttiin Port-auPrincen kentälle.

Oli sellainen olo kuin olisimennyt saunaan, varmaan oli40-50 astetta lämmintä.

Tullista pääsin nopeasti janäin Pirjon ja Johnin jo vilkut-televan siellä. He olivat tulleetpikkuautolla vastaan joka olilainattu eräältä tuttavalta. Olikova työ päästä sen ihmis-muurin läpi, jotka olivat tul-leet tarjoamaan palveluksiaturisteille. Maassa, jossa on70-80 prosentin työttömyys,niin on kai yhtä harvinaistasaada työtä kuin voittaa lotos-sa. Kuljettajana toimi haitilai-nen poika, joka oli mennyt

syömään ja nukahtanut puunvarjoon lepäämään kun oli jokuuden tunnin ajo takana.Niin me lähdettiin matkallepäivän kuumimpaan aikaan.Tungos oli valtava kun ei voipaljon puhua kaduista, pa-rempi nimi olisi kynnöspelto.

Suurin osa aikaa menee sei-somiseen kun kukaan ei pääsemihinkään. Kävelijöitä oli jokapaikka täynnä. Sen lisäksi olitäpötäydet linja- ja kuorma-autot. Kun samanaikaisestiyritetään korjata katua, niinkaaos on valmis. Vei ainakin 2tuntia ennekuin pääsimmemaaseudulle ja jono alkoi ve-tää nopeammin. Siinä saiihailla rehevää luontoa ja ih-metellä sen maan elämän laa-tua.

Ajajan piti olla tarkkana,että ei aja ihmisten päälle jot-ka hyppivät tien yli tai vuohentai kanaparven päälle. Tie olikuoppaista ja toisin paikoinvirta oli vienyt maan joten sii-nä rytäkässä meni rengas rik-ki. Nopeasti saatiin rengasvaihdettua kun oli remontti-mies kuskina ja apulaisia tulilähitaloista avuksi. Niin ajaarymisteltiin sitä vauhtia kunpystyi.

Ilta alkoi jo hämärtää ja pi-meä tulla, koska siellä pimeätulee klo 6 illalla. Ajattelin,että jos jotain olisi tapahtunut,ettei olisi päästy eteenpäin,niin siellä olisimme saaneetyöpyä taivasalla. Ei taatustiolisi ollut kännyköitä eikämuutakaan apua saatavilla.Joka paikka oli pimeänä kos-ka maalla ei ole sähköä. Ihmi-siä olivat tienvarret täynnä ve-siastioineen ja muuten aikaan-sa viettämässä. Auton valoissahe näyttivät aaveilta vaeltaes-saan vaaleissa vaatteissa.

Vuoren rinteissä nousi savuakun ihmiset laittoivat ruokaatai polttivat roskiaan. Sysi-mustassa illassa ei näkynytkuin muutama tuikku jossainmajassa. Vaikka tulimme jokaupunkialueelle, niin ei ollutsähköjä ja kadut oli pimeänä.Tulimme Les Cayesiin ja niinpäästiin onnellisesti perille

180 km matka kuudessa tun-nissa.

Käytyämme suihkussa jaotettuamme iltapalaa olimmevalmiit sänkyyn joka iikka.Heillä on oma varajärjestelmävalojen suhteen että ei tarvitseolla pimeässä.

Ensimmäinen aamu Haitis-sa valkeni sateisena. Heräsinkukon lauluun. Täällä on pal-jon ääniä koirat haukkuu,sammakot kurnuttavat yöai-kaan. Yleensä kaikki äänetkuuluvat selvästi, koska ikku-nat ovat auki yötä päivää, to-sin ne ovat rautaristikolla javerkoilla suojattu. Ilman tuu-lettimia on vaikea nukkuakoska lämmintä on yölläkin n.30 astetta.

Talo jossa he asuivat, onranskalaistyyppinen, melkeinkuin linna. Siinä on 6 huonet-ta ja omat piha-alueet jotka onaidattu korkealla rauta-aidallaja portti on aina lukossa, jotense on oma maailmansa. Talosijaitsee niin sanotusti “parem-pien ihmisten” alueella. Naa-pureina on poliisilaitos, kouluja lääkäri, talo on vuokrattulähetystyöntekijöiden käyt-töön.

Sen verran lähdimme tutus-tumaan ympäristöön, että me-nimme iltapäivällä pyörillämerenrantaan. Jätimme pyö-rät erään vanhan pariskunnanpihaan ja kävelimme rantahie-tikkoa pitkin aaltojen huuhto-essa varpaita. Ranta oli melkotörkyinen joka oli kuulemmasiivoamatta elokuisen musiik-ki festivaalin jäljiltä.

Riisuimme vaatteemmevanhaan hylättyyn kanoottiinja uimme pitkät ajat lämpi-mässä vedessä.

Palatessamme näimme kunmusta sika oli pyöräyttänytporsaat jotka eivät vielä olleetkovin vanhoja. Pari pikku pos-sua oli eksynyt emosta muttapikkupoika tuli koppasi ne sy-liinsä ja vei ne emon viereen.Vanha pari oli ystävällinen jahe kyselivät kaikenlaista. Ran-nalla istui koulupoikia teke-mässä läksyjä valoisan aikaankaikessa rauhassa. Monissakodeissa ei ole läksynteko-paikkaa ei ole pöytää ei tuoliaeikä valaistusta. Kaikki toimettehdään ulkona. Joku hökkeliantaa vähän suojaa yöksi jasateen varalta.

Toisena päivänä menimmelaitakaupungille tapaamaanPirjon kenttäalueen ystävää.Pyöräilimme moottoripyörien,mopojen, polkupyörien ja kä-velijöiden sekamelskassa. Olinmelko varma siitä että ilmankolaria siitä matkasta ei selviä.

Se oli minulle melkoinen jär-kytys nähdä kuinka ihmistentäytyy asua ja elää.

Kilometri kaupalla oleviahökkeleitä vieri vieressä jossalapset yrittivät leikkiä kaikenkuran ja saastan keskellä.

Siinä vielä pitäisi myydä jo-tain henkensä pitimiksi jos eimuuta niin vettä.

Kävimme erään äidin ja tyt-tären luona, meille tuotiin parituolia sisältä, ehkä ne ainoat

jotka he omistivat. Jesula oliäidin nimi ja tytär Anna ter-vehtivät vierastakin ranskalai-sella poskisuudelmalla kutensiinä maassa on tapana. Haiti-laiset kyselevät aina vieraaltaensin kuinka perhe voi, kuin-ka paljon lapsia, kuinka mon-ta lasten lasta ja kuinka vanhaolet. Kehuivat kuinka nuorel-ta näytin, taisivat olla ihmeis-sään tavattuaan tällaisen ulko-maan eläjän.

Jatkoimme matkaa seuraa-vaan kyläpaikkaan. Perhe jo-hon olimme menossa, asuu vä-hän paremmassa talossa. Pää-simme sisälle istumaan, samatrituaalit ja kuulumiset. Isäntäoli liikuntakyvytön ja makasitoisessa huoneessa. Vaimo Le-vedei ja tytär Moden ottivatmeidät vastaan.

Tytär oli sokea koska oli jou-tunut vatsaleikkaukseen jasaanut liian suuren annoksennukutuslääkettä ja menettänytnäkönsä. Tytär oli laittanutkauniin puvun päälle vierai-den kunniaksi. He olivat iloi-sia ja ystävällisiä vaikka ihmi-set eivät saa sairaudestaatiminkäänlaista korvausta.

Lähdettyämme torimum-mot kuiskivat, että nyt on tul-lut sen äitikin kun olivat Pir-jon nähneet kulkevan sielläyksinään aiemmin. Oli var-maan helppo erottua joukosta,koska olimme ainoat val-koihoiset siellä.

Tulomatkalla näin kun ih-miset siivosivat pihojaan jalapsia pestiin rappusilla kunoli lauantai-ilta. Siellä vieläkunnioitettiin sunnuntaita,kaupat olivat kiinni, tehtiinvain tärkeimmät työt, laitettiinpyhävaatteet päälle ja käytiinkirkossa. Kuka oli minkinlai-sen uskontokunnan kirkossailman ristiriitoja.

Seuraavaksi vierailummesuuntautui maaseudulla. Me-nimme pyörillä kaupungin ul-kopuolelle 4-5 km jossa on rii-siviljelmiä. Siellä asutus oliharvempaa ja talot parempia.Tapasimme riisipellon viljeli-jöitä kaksi veljestä ja yhdentyömiehen. He kertoilivat mie-lellään työstään. Sinne oli vas-ta kylvetty yksi osa, toinen olipitkällä kasvamassa, kolmasalue oli juuri korjattu. He saa-vat kolme satoa vuodessa.

Näimme myös riisiä kuivu-massa betonilattialla, kuivu-minen kestää vain yhden päi-vän. Matkalla olimyös lastentarhajosta kuului lau-lua. Kysyimmeluvan saammekoottaa valokuvankoulusta. Lapsetlauloivat tervetu-liaislaulun. Opet-tajina oli 2 naista,lapset olivat 2-4vuotiaita, kaikillak o u l u p u v u t .Luokka huone oli

2,5 m kertaa 2,5 m.Yksi pienemmistä isännistä

hermostui meidän vierailustaniin että lähti ulos huusi niinkovasti kuin jaksoi. Jatkoim-me matkaa metsän siimekseenjossa asui Pirjolle tuttu mum-mo. Siellähän se mökki kyy-hötteli isojen puiden katveessaja mummo tuli iso kauha kä-dessään keittopaikalta meitävastaan. Hän haki meille tuo-lit ja istuimme vähän aikaa.

Joimme jäävettä omasta ter-mospullostamme, vesipullo onelintärkeä kapistus niissä olo-suhteissa, muuten voi pian tul-la noutaja. Paras olla ottamat-ta mitään tarjoamisia talon-puolesta ja mitähän ottamistasiellä olisikaan. Juttelimme jakyselimme hänen elämästään,ja hän meidän. Hän oli ainaasunut niillä main eikä ollutkäynyt kuin lähikaupungissa.Tyttäret olivat menneet Vene-zuelaan.

Lähinaapurin nainen tuliostamaan keittoaineita mum-mon varastosta. Pieneen pul-loon mitattiin ehkä 2 ruokalu-sikallista öljyä, sitten rullasyl-tyn tapaista sian läskiä, jonkamummo otti maakuopassa ole-vasta ämpäristä. Naisella olikotona papuja. niin johankeitto syntyy. Bisnes is bisnes.

Menimme joen rantaan mis-sä naiset olivat pyykillä. Nai-set istuivat joessa iso muoviva-ti jalkojen välissä jossa oli pe-supulveri ja vettä ja naisethankasivat käsin vaatteita sii-nä. Joki oli matala, lapset ui-vat siinä ja keskemmällä isom-mat pojatolivat ongella.

Tällä kertaa ohjelmaankuului maaseutukierros vuo-rille. Lähdettiin heti aamustaliikkeelle.

Me Pirjon kanssa pyöräilim-me rantaan johon oli kokoon-tunut 25 henkeä lähtijöitä.

Oli miehiä, naisia ja lapsiakoska oli koulusta vapaapäiväjonkin kansallisen juhlapäivänjohdosta. Kohta lähdön jäl-keen meidän piti kääriä hel-mat vyötäisille ja miesten kää-riä housun lahkeet ylös. Niinsitä kahlattiin salmen yli. Sit-ten käveltiin vuoroin meressäja rantapolkua. Seuraava ve-den ylitys tapahtui isolla ve-neellä jota mies kuljetti isollaseipäällä työntäen. Vene olikorkeareunainen ja ei ollut lai-turia joten meidän piti kahlataveneeseen.

Raskaana olevien naistentäytyi kiertää matalammastapaikasta kahlaten kun eivätpäässeet veneeseen.

Siellä oli paljon vastaantuli-joita pääasiassa naisia, jotkaolivat menossa kaupunkiinmyymään hedelmiä tai leivon-naisia. Vuorille oli matkaa 4-5km joka kuljetaan joka päiväedestakaisin. Myös koululaisetkäyttävät samaa reittiä koskasinne ei ole muuta tietä.

Niin päästiin vihdoin asutul-le seudulle missä ihmiset teki-vät aamuaskareitaan.

Lapset mekastivat pihoissa.Vedenhakijoita riitti kaiken ai-kaa ja kaivolla oli ruuhkaa.Vuoren rinteellä menee vainkinttupolku tai aasilla mentä-vä polku.

Se meidän porukka jakoilehtiä majoihin jossa useimmi-ten oli vain vanhoja ihmisiä japieniä lapsia., joita hoitivat sil-lä aikaa kun toiset olivat muis-sa askareissa. Jonkin aikaanoustessa ja laskiessa vuori-

polkuja auringon porottaessatäydellä terällä meitä rupesiväsymys vaivaamaan.

Niinpä löysimme varjoisanpaikan erään talon seinustal-ta, jossa istuimme ja söimmeeväitämme.

Varsinkin jäävesi teki kaup-pansa. Viereisessä pihassa olileipomo jossa oli jo aamu 5 al-kaen paistettu ensimmäisetleivät ja naiset pakanneet nekoreihin, joita kantoivat ran-tatietä kaupunkiin päänsäpäällä. En lakkaa ihmettele-mästä sitä ryhtiä ja notkeaakävelyä joka oli naisilla. Sopiikokeilla pysyykö kori päänpäällä kun vauhti on melkoi-nen ja kädet heiluu vapaana.Leivät paistetaan alkeellisessauunissa joka lämmitetäänpuilla.

En malta olla kertomattakun jäin istumaan yksinäniyhteen puistoon jossa oli kaijonkinlainen kokoontumis-paikka koska oli penkkejä jalapsille hiekkalaatikko.

Siinä sitä riitti ihmettele-mistä. Nuoria poikia ja taisiolla miehiäkin, yrittivät ky-sellä mistä minä olen sinnetullut. Oli kuin olisin ollut ih-memaassa, heidän yrittäessäkysellä minkä maalainen olen.Siinä vain salaperäisesti hy-myilin Mona Lisan hymyä japyörittelin päätäni. Kun Pirjotuli, niin sanoin hänelle ettätule tekemään sukuselvityskuka minä olen.

Maisemat olivat huikeankauniit katsella kun alhaallanäkyi meri. Talot olivat siiste-jä ja paikat hyvin hoidettuja.

Pidimme lepotauonkokoporukka. Varsinkin nuorillaoli hauskaa kun vähän väliäkuului naurun remakka ja kä-siä taputettiin. Vahinko vainettä en ymmärtänyt mitä hepuhuivat, koska he puhuivatkreolia. Virallinen kieli onRanska ja tyttäreni puhuumolempia kieliä. Me laskeu-duttiin suoraan alaspäin ole-vaa polkua ja jaoimme lehtiärinteellä oleviin taloihin. Tu-limme aivan vesirajaa pitkin,missä piti kierrellä simpukankuori kasoja. Matka rupesi jopainamaan, olihan jo iltapäi-väpitkällä.

Naiset jotka olimme tavan-neet aamulla, tulivat iloisestilaulellen vastaan korit tyhjä-nä ja ehkä muutamaa lanttiarikkaampana. Vesi oli vielävähän noussut joten olimmevyötäisiä myöten märkänä ko-tiin tullessa. Meitä naurattikun sanoin Pirjolle, että “kyl-lä tämä reportterin elämä onkovaa “. Mutta kokemuksen-ase oli sen vaivan arvoinen.Vietin kuukauden sillä saarel-la. Tosin viikon ajan Domini-kaanisessa tasavallassa täydenpalvelun hotellissa joten kont-rasti oli melkoinen. Tapasinmonen maan kansalaisia jamonen värisiä ihmisiä sillämatkalla kuten olen tavannutkaikilla muillakin matkoilla.Haitilaisilla ihmisillä täytyyolla tavallista vahvempi itse-tunto taistellessaan olemassa-olostaan ja ihmisarvoisestaelämästä. Oli tullut aika läh-teä kotimatkalle samaa reittiäkun olin mennytkin. Koneennoustessa ilmaan sai heittäähaikeana hyvästit Haitinupeille- maisemille ja sitkeällekansalle.

Aune TanskanenJyväskylä, 1.3.2004

HAITISSAHaapavaaran tyttö

HAITISSA

Naiset (kirjoittaja vas.) menossa torille. Takana näkyy vuoret jonne olimme matkalla.

Mummo keittopuuhissa.Lasten-tarhassa

Perjantaina 12. maaliskuuta6 – 2004 – N:o 10

Useassa kirjoituksessa pu-hutaan Karjalan palautukses-ta unelmana tai haaveena.Unelma-ajattelun teki tunne-tuksi Riitta Uosukainen presi-denttiehdokkaana. Hän halusiosoittaa vastustajilleen, etteihän palautuksen osalta ollut-kaan tosissaan. Karjalaisethän halusi pitää siinä uskossa,että hän edelleen tavoitteli pa-lautusta. Unelmoiminen on si-ten melkoista trapetsitaiteilua.

Kannattaa syvällisesti miet-tiä, onko palautus todellakinvain unelma tai haave, vaionko se tavoite. Sanojen sisäl-löllä on suuri ero erityisesti toi-minnallisesta näkökulmasta.

Jos palautus on unelma,emme todellisuudessa tavoitte-le palautus-olotilaa. Unelmaon utopia, haave, ajatus, tun-netila. Unelmoimme asioista,joita emme usko koskaan saa-vuttavamme.

Joku unelmoi miljoonista,prinssistä ja puolesta valta-kunnasta, vallasta, isosta pur-jeveneestä. Esim. vallan unel-mointi muuttuu tavoitteeksi,kun määritetään, että halu-taan poliittista valtaa tietyssäpuolueessa.

Kuinka konkreettisesti unel-ma ohjaa toimintaamme? Tus-kin lainkaan. Eihän unelmaole todellista, vaan utopiaa,pakoa arkipäivästä. Mitä meteemme unelmamme toteutta-miseksi? Jatkamme samoinkuin ennenkin eli emme mi-tään erityisen merkittävää.

Palautus-unelma on lähinnäitsensä "älyllistä pettämistä".On mukava luulla tavoittele-vansa utopiaa. Silloin kaikkine pikku puuhat, mitä asianhyväksi teemme, voivat tuntuatärkeiltä. Unelma kuitenkin onkoko aika kaukana utuisessatulevaisuudessa.

Palautus on meille tavoite.Tavoite on konkreettinen asiatai taso, johon pyrimme. Kunmeillä on selvä tavoite ja väli-tavoitteita, meillä on pohjasuunnitella toimintaamme hy-vinkin yksityiskohtaisesti.

KARJALAN PALAUTUS:

Unelma vai tavoite

ProKarelia / 28.02.2004, Kurkijokelainen-Lehdelle

Tavoite ilmaisee sen, mitähaluamme ja mitä resurssejameidän on hankittava. Voim-me miettiä, millä eri keinointavoite saavutetaan.

Palautuksen tärkeimmätvälitavoitteet tällä hetkelläovat:

1. Saada karjalainen kansaasettamaan palautus-tavoite

2. Saada karjalaiset yhteisötymmärtämään toimintansa sy-vin tarkoitus

3. Saada kansa ja yhteisötaktiivisesti toimimaan palau-tus-tavoitteen hyväksi

4. Saada poliittinen ja kan-salaiskeskustelu palautuksestakäyntiin Suomessa

Nämä ovat konkreettisiapyrkimyksiä. Ne edellyttävätsen miettimistä, miksi meolemme esim. yhteisönä todel-la olemassa. Miksi me haluam-me vain konservoida Karja-laa? Miksi emme halua itseKarjalaa takaisin?

Tavoitteet edellyttävät toi-mintaa. On päätettävä uusistasuuntaviivoista. On tehtävätoimintasuunnitelma. On toi-mittava.

Kunnioitettu jalkaväenken-raali Ehrnrooth lausui ProKa-relialle 17.12.03: "Suomen ra-jat ovat maailman suurilletoisarvoinen asia, ei meillesuomalaisille. En näe mitäänaihetta, että kerran solmitutrajat eli Tarton rauhan rajatmuutettaisiin. Poliittisiin syi-hin minä en mene. Minä kat-son vain, mikä on minun sil-missäni oikein."

Ne askeleet, jotka johtavatKarjalan ja muiden pakkoluo-vutettujen alueitten palautta-miseen, alkavat täsmällisestätavoite-asetannasta.

Koko karjalaiselle kentälleon luotava uusi tunne- ja tah-totila: me haluamme Karjalantakaisin, olemme valmiit teke-mään tämän tavoitteen edestätyötä ja tulemme tämän ta-voitteen määrätietoisella työl-lä saavuttamaan.

ProKareliawww.prokarelia.net

Karjalan kysymys -seminaari perjantaina 2.4.2004klo 12-16 Karjalatalon juhlasali, Käpylänkuja 1, Helsinki.

Seminaarissa käsitellään luovutetun Karjalan kysymystä poliittisena,taloudellisena ja kulttuurisena kysymyksenä. Alustajina ja esitelmänpitäjinä on edustajia Suomen ulkoministeriöstä, Ulkopoliittisestainstituutista, Karjalan Liitosta ja yliopistomaailmasta. Venäläisinäalustajina edustus tulee politiikan ja talouselämän piiristä. Tarkatalustajatiedot julkaistaan maaliskuun toisella viikolla.

Yleisöllä on mahdollisuus kommentoida ja esittää kysymyksiäalustajille. Seminaari päättyy kyselypaneeliin, alustajat vastaavatkentän haasteisiin.

Tiedustelut Karjalan Liiton vs. toiminnanjohtaja Hannu Kilpeläiseltä,p 09-7288 1711, hannu.kilpelainen@karjalanliitto.fi.

Karjalan kysymys

Katselmus on kaikille ja kaikenikäisille harrastajille avoin tapahtuma,jonka lajeina on musiikki, kansanmusiikki, teatteri ja ilmaisu. Osallis-tujat saavat kirjallisen ja suullisen palautteen päteviltä musiikki- sekäteatterialan ammattilaisilta. Katselmuksesta saat varmuutta esiintymi-seesi, kehitysehdotuksia ilmaisuun ja uusia näkökulmia.

TULE ESIINTYMÄÄN KATSELMUKSEEN Voit osallistua musiikki- ,runo- , ilmaisu-, näytelmä -esityksellä, jokoyksin tai ryhmässä. Musiikkiesityksen kesto kork. 6 min, näytelmänkesto kork. 30 min. Katselmuksen osallistumismaksu on 10 • / hlö.Kulttuurikatselmus on osa Karjalaisen Nuorisoliiton Kevätpäiviä, jossaon tarjolla paljon mukavaa ohjelmaa :

- lapsille ja nuorille työpajoja ja askartelua- kansantanssiluokitus- iltamat "Rauli Badding Somerjoki kohtaa Kalevalan", Monitoimitalolla

Lisätietoja saat osoitteesta: www.karjalainennuorisoliitto.fi ILMOITTAUTUMISET JA TIEDUSTELUT 19.3.2004 mennessä: Karjalainen Nuorisoliitto ry, Käpylänkuja 1, 00610 Helsinki p. 09-7288 4619, sähköposti: toimisto@karjalainennuorisoliitto.fi

KULTTUURIKATSELMUS17.4.2004 SOMEROLLA

Kuvat: Paavo Koponen: Laatokka, Karjalan meri ja JuhaTaskinen: Laatokan seitsemän merta.Laatokan nykyluonto ja entisajan veneet ja veneentekijätesittelyssä 18.3.2004 klo 18 - 20 Karjalatalon juhlasalissa,Käpylänkuja 1, HelsinkiLaatokan nykyluontoa ja entisajan veneitä esitellääntorstaina 18.3.2004 klo 18 - 20 Karjalatalon juhlasalissa,Käpylänkuja 1.Luonnon asiantuntijana on Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiirinpuheenjohtaja Pertti Siilahti ja Laatokan veneistä ja veneiden tekijöistäkertoo yli-insinööri Jouni Arjava.Laatokka on Euroopan suurin järvi. Se on yli 200 kilometriä pitkä jalähes 140 kilometriä leveä. Sen syvin kohta on noin 230 metriä,keskisyvyyden ollessa 51 metriä. Laatokkaa onkin kutsuttu Karjalanmereksi sen valtavuuden takia.Laatokan luonto on omaperäinen. Laajat tasaiset hietikot, saviset lahtienperukat, kallioiset rantajyrkänteet, tuulia uhmaavat saaret, kaikkierilaiset maaston muodot ovat rikastuttaneet Laatokan rannikon jasaariston kasvi- ja eläinmaailmaa. Vuoksen seudun laaja lehtokeskusjatkuu pitkänä nauhana Kannaksen poikki ja Laatokan Karjalassakin onrunsaasti jaloja lehtipuita, vaahteroita, jalavia, lehmuksia, saarnia japähkinäpensaita. Laatokalla asustava laatokannorppa poikkeaatuntuvasti Suomenlahdella elävästä harmaahylkeestä.Laatokka on ollut vaativa vesistö myös kalastajille ja vesiliikenteelle.Laatokalla kehittyikin runsaan vuosituhannen aikana monipuolinen japaikallisiin oloihin hyvin soveltuva vene- ja laivamallisto. Karjalaistenkäyttämä Laatokan vene poikkesi sekä ulkonäkönsä että ominaisuuk-siensa puolesta venäläisten käyttämistä veneistä. Kuutisen metriä pitkänveneen perä ja keula olivat teräviä ja korkeita ja näin ollen aalloillekevyesti nousevia.Esittelyjen välissä on puolen tunnin kahvi- ja tarinatauko.Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Tervetuloa!Lisätietoja Karjalan Liitosta, puh. 09 - 7288 170,toimisto@karjalanliitto.fi, www.karjalanliitto.fi.Yhteistyössä OK-opintokeskuksen kanssa.

Laatokan luonto ja veneet

Moskovan rauhan päivä 13maalliskuuta mullisti Suomeaaika lailla. karjalaiset siirtyivätTynkä-Suomeen, Talvisodanaikaista evakuointia arvostel-taessa on kiinnitetty huomiotasiihen, että pääministeri Rytija ulkoministeri Tanner vielä3.3. 1940 asiasta käydyssäepävirallisessa keskustelussaesittivät mielipiteen, : olisi pa-rempi jos karjalaiset jäisivätluovutetulle alueelle.

Neuvoteltaessa rauhaneh-doista suomalaiset olivat esit-täneet, että Neuvostoliitollesiirtyvän alueen väestöllä tuliolla oikeus yhden vuoden ku-luessa valita Suomen kansalai-suus ja siirtyä irtaimistoineen

Maaliskuun 13

Laatokan Puolustajien Perinneyhdistys kokoontuu Lappeenrannan -Lemin alueella 24. elokuuta 2004. Tapaamiseen kutsutaan kaikkiaLaatokalla rauhan ja sotien aikana toimineiden joukkojen veteraaneja,heidän omaisiaan, ystäviään ja jälkeläisiään. Tilaisuuteen ovat myöslämpimästi tervetulleita kaikki muutkin Laatokalla tehdyn maanpuolus-tustyön kalliista perinnöstä kiinnostuneet.

Ohjelma* Kokoontuminen Lappeenrannan rautatieasemalla tiistaina, 24.8. klo10.00 mennessä. (Juna Joensuun suunnasta saapuu klo 08.35 jaHelsingin suunnasta klo 09.14)* Kiertoajelu Maasotakoulun bussilla Lappeenrannassa* Siirtyminen bussilla Lemin Kärmeniemeen* Kenttälounas ja kahvit* Tutustuminen entisen rannikkopatterin alueeseen. (Lemin Kärme-niemeen sijoitettiin Laatokan Vahtiniemestä tuotu tykkikalustoTalvisodan jälkeen. Uudelleen Kärmeniemi aseistettiin Laatokaltatuoduilla tykeillä heti Jatkosodan päätyttyä)* Siirtyminen reserviläisten majalle Rutolaan* Yhdistyksen vuosikokous.* Paluu bussilla Lappeenrannan rautatieasemalle klo 18.00 mennes-sä. (Juna Joensuun suuntaan lähtee klo 18.14 ja Helsingin suuntaanklo 18.52).

Ohjeita* Ilmottautuminen yhdistyksen sihteerille Raili Jantuselle 5.8.2004mennessä joko puhelimitse numeroon 03-7157010 tai kirjeitseosoitteeseen Kalliokatu 12, 18100 Heinola.* Jäsenmaksunsa maksaneille yhdistyksen jäsenille ja heidänsaattajilleen lounas ja kahvi kustannetaan yhdistyksen varoista. Muiltaperitään paikan päällä 10 euron kulukorvaus.* Jos yöpyy Lappeenrannassa, majapaikka tulee varata omatoimisesti* Tiedustelut: Erkki Marttila, puh 02-2355410 tai Seppo Vainikka, puh05-4337953.

TERVETULOA!

LAATOKAN PUOLUSTAJIEN PERIN-NEYHDISTYKSEN VUOSITAPAAMINENLAPPEENRANNASSA 24.8.2004

On toisaalta tietysti erittäinymmärrettävää, että tässä kes-kustelussa on mukana paljontunneasioita, mutta ne näyttä-vät muuttuvan jopa uskonasi-oiksi, joista ei tunnetusti syn-ny oikeata keskustelua. Siispäpysyn oleellisisssa asioissa.

Ei muuten ole alkuunkaanhyväksyttävissä näkemys, ettäkarjalaisen kultuurin ja perin-teen säilyminen edellyttääKarjalan palautusta. Tämähänon varsinaista pakoilua, silläko. säilyminen on meidän kar-jalaisten päätavoite riippu-matta siitä, saadaanko Karja-la takaisin vai ei. Jos saadaantakaisin, tuhottu Karjala ni-menomaan tarvitsee perinnet-tä syntyäkseen uudestaan. Josei, mahdollisimman paljon ko-tiseututietoa pitää saada jälki-polville perinnöksi karjalai-

KARJALAN PALAUTUMISEN MAHDOLLISUUKSISTAsuudesta.

Pariisin rauhansopimuksen1947 on pakko pääosin ollavoimassa. Jos asiaa ajattelee,niin rauhansopimuksen koko-naan irtisanominenhan todel-la tarkoittaisi mm. rajojenmuutosten hyväksymättö-myyttä, mutta samantien ris-kiä sopimusta edeltäneeseensotatilaan. Kyseessähän on so-pimus ehdoista, joilla rauhasaatiin toteutettua. ProKareli-an antamassa Internet-osoit-teessa on kuin onkin USAn Ul-koministeriön kirjoittamassaSuomi-selostuksessa lausuntoasiasta, mutta niin lyhyt, ettäsiitä äkkiseltään saa kuvan,että 1947:n sopimus olisi ko-konaan irtisanotttu. Kysyinpäasiaa Ulkoministeriömme Tie-topalvelusta, jonka sähköpos-tiviestissä tuli vastaus: "Halli-

tus teki 21.9.1990 seuraavanpäätöksen: ..... Sen jälkeenkun Saksa on yhdistynyt ja sentäysivaltaisuus palautettu,Suomen hallitus katsoo, ettäPariisin rauhansopimuksen IIIosan Saksaa koskevat määrä-ykset ovat menettäneet merki-tyksensä. ....". Tämän mu-kaan 1947 rauhansopimus onpääosin voimassa. Kumpaauskotaan, Suomen vai USAnministeriötä?

Olen samaa mieltä, ettänuorisoa pitää kannustaa Kar-jala-asioissa, mutta jos sitäkannustetaan mahdotto-muuksiin, kannustus lyö itse-ään korvalle. Esim. kannustusjuuriensa etsimiseen on toimi-va, ollen käytännössä samakuin sukututkimus, ja sen tu-keminen. Se on erinomainenkeino todella tärkeän kotiseu-

tutietoisuuden kehittämiseksi.Otsikolla "Miksi evakkosu-

kupolven edustajat torjuvatKarjalan palauttamisen?" luo-daan, ilmeisesti ihan tahallaan,vääristelty mielikuva "toisin-ajattelijoiden" näkemyksistä.Kysehän ei ole torjumisesta,vaan otsikon kuuluisi olla:"Miksi ....... pitävät Karjalanpalautumista liian epätoden-näköisenä?". Henkilökohtai-sesti olisin iloinen, jos Karjalapalautuisi, jopa niine suurinekäytännön ongelmineen, joitapalautus toisi tullessaan. Tosintunnetusti on Suomessa myöseräitä vaikutusvaltaisia ihmi-siä, jotka todella torjuvat pa-lauttamisen.

Ehdottaisin asiasta kiinnos-tuneita tutustumaan todellisenasiantuntijan Max Jacobsoninluonnehdintoihin. Ensin Venä-

jän asenteesta, suora kopiokirjasta "Tilinpäätös": "EntäKarjala? Eikö Jeltsin Suomesavieraillessaan ollut sanonut jo-takin sen tapaista, että oli ol-lut väärin riistää Suomeltaalueita? Eikö tähän vedotenolisi voitu aloittaa neuvottelutKarjalan palauttamisesta? Sii-tä meillä edelleen elätellääntoivoa. Valtiollisen rajanmuuttaminen ei kuitenkaannykyoloissa ole realistinen ta-voite. Se ei johdu vain Venäjänkielteisestä kannasta, vaan onosa yleiseurooppalaista todel-lisuutta. Euroopassa on lukui-sia toisen maailmansodan jäl-keen miekalla piirrettyjä val-tiollisia rajoja. Niiden muutta-minen johtaisi koko eurooppa-laisen järjestyksen järkkymi-seen." Mutta Jacobsonpa an-taa myös jotain toivoa, koski-

en Venäjän rajoja: "Nekin vä-hitellen avautuvat sitä mukaakuin Venäjän ja EU:n yhden-tyminen etenee. Silloin kysy-mys Karjalasta nousee esilleuudessa hahmossa." Sekin lie-nee hidas prosessi.

Lopuksi toistan vielä ehdo-tukseni Karjalan kysymyksenpainopisteen asettelussa. Käy-tetään kaikki resurssit ja reser-vit sen tärkeimmän tehtävänhyväksi eli Karjalan kulttuurinja perinteen maksimaaliseksisäilyttämiseksi tuleville suku-polville, ja mietitään mitä osa-tavoitteita silloin tulisi käytän-nössä asettaa. Siinä keskuste-lussa olen mieluusti mukaan.Muu on henkisen kapasiteetintuhlausta.

Mauri Rastas, synt. 1935Kurkijoen Riekkalassa, esi-isätvuodesta 1685 ko. paikalla.

Suomen puolelle sekä säilyttääoikeutensa kiinteään omaisuu-teensa, jonka he olivat jättä-neet luovutetulle alueelle. mi-käli tällaiseen lopputulokseenolisi käytännössä päästy, siir-toväkikysymyksen hoitaminenolisi ratkaisevasti helpottunut.Voittajat eivät kuitenkaansuostuneet esitykseen.

Karjalaisilla olisi varmastivoinut olla pidempikin evak-komatka, sillä Stalin oli varan-nut suomalaisille jo Siperiastauuden asuntoalueen. Sinne oli-si myöhemmin siirretty muita-kin suomalaisia. Vielä tänäkinpäivänä on suomalaisia, jotkaunelmoivat Siperian elämys-matkoista.

Yhdysvallatkin oli kiinnos-tunut suomalaisista, Pietar-saarelainen K-G. Olin muis-tuttaa siirtolaisuutta käsittele-vässä kirjassaan Alaska Del.2Guldrushen, että tällaisiasuunnitelmia oli toisen maail-mansodan aikana. Euroopas-ta Yhdysvaltoihin suuntautu-vaa pakolaisvirtaa piti suun-nata jonnekin. EhdotettiinAlaskaa ja sijoitettavaksi eri-tyisesti kahta ryhmää; juuta-laisia ja suomalaisia. Alaskas-sa ei innostuttu. Ehdotuksentekijä Maury Maverick SanAntoniosta sai kylmää vettä

niskaansa Alaska Life lehdenheinäkuun numerossa 1940:Mihin me kaikki suomalaisetsijoitamme.

Olin kertoo lisäksi, että toi-sen maailmansodan rauhan-tunnusteluissa BukarestissaYhdysvaltain neuvottelija, se-naattori Whiley ehdotti, ettäkoko Suomen väestö siirrettäi-siin Alaskaan. Ehdotus tehtiinsamaan aikaan kun suomalai-sia pommitettiin Yhdysvallois-sa tehdyillä lentokoneilla, jot-ka oli lennätetty toiselle sota-osapuolelle Alaskan Fairbank-sista. Vasabladet-lehden paki-

noitsija, nimimerkki -s huo-mautti, ettei Beringin salmikovin paljon Siestarjokea le-veämpi ole. Sitä paitsi Pribilof-saaret olisi itämaiselta kuulos-tavan ristittävä uudelleen:ruotsiksi Björkö ja suomeksiKoivisto. Se tuntuisi kotoisem-malta niille lentokoneille jajäänmurtajille, jotka etsivätsuomalaisia kalastajia ja hyl-keenpyytäjiä, jotka jäälautoil-la ajelehtivat kohti ryssänran-taa.

Maata oli tarjolla myös Ka-nadassa suomalaisille evakuoi-duille. Oli käynnissä suunnit-telua suurten suomalaisjouk-kojen sijoittamisesta Kana-daan venäläisten miehittämäl-

tä alueelta. Ontarion päämi-nisteri Hepburn oli ehdottanutSuomen Torontossa olevallekonsulille, että 100 000 suo-malaista asettuisi Pohjois-On-tarioon, jonka ilmasto sopiiheille erinomaisesti. Tarjouk-sen sanottiin olleen puoliviral-lisen käsittelyn alaisena.

Kyllä meillä suomalaisillaolisi ollut vientiä. Ehkä Sipe-ria olisi kuitenkin ollut toden-näköisin suunta.

Kalevi KokkoUlvila

Lähteet: Keijo Kulha:Karjalaiset Kanta-Suomeen.Satakunnan kansa 6.1. 1993.Hakkapeliitta 2.4. 1940.

Perjantaina 12. maaliskuuta 2004 – Nro – 10 – 7

Ylen TV1:n Historian näyt-tämöitä -sarjan osa Viipuri -menetetty kaupunki esitetäänTV1:ssä 26.3. klo 17.10.

Tänä vuonna tulee kulu-neeksi 60 vuotta siitä kun Suo-mi menetti sodassa ViipurinNeuvostoliitolle. Vaikka rapis-tunut Viipuri on enää varjoentisestään, moni entinen vii-purilainen kulkee muistois-saan yhä kaupungin kaduilla,laskee mäkeä Torkkelinpuis-ton hirvipatsaalla ja juoksen-telee Havin valleilla.

Toisen polven viipurilaisetovat jo moneen kertaan ehti-neet kyllästyä muisteluihin,joihin heillä ei ole mitään suh-detta. Bussimatkat menetet-tyyn kaupunkiin eivät usein-kaan muuta kokemusta; jälke-läisten on vaikea saada kiinnisiitä, mikä tuntuu sodassaikuisesti menetetyltä ja heräähenkiin vain entisten viipuri-laisten valokuvissa, muiste-loissa ja tarinoissa. Voiko me-

Menetetty kaupunki:

Viipurisen Suomen historian suurim-pia tappioita. Se on ollut myöskansallinen trauma; heti sodanjälkeen menetyksestä ei ollutsopivaa puhua. Sodassa suurimäärä ihmisiä menetti kuiten-kin yhteytensä menneeseen.

Sodan jälkeen rautaesirippulaskeutui Viipurin ja Suomenvälille, kapitalismin etuvarti-osta tuli neuvostokaupunki.Parikymmentä vuotta Viipurioli suomalaisilta täysin suljet-tu kaupunki. Vasta 60- ja 70-luvuilla entiset viipurilaisetmatkustivat turistibusseilla"ystävyysmatkoille" Lenin-gradiin, nykyiseen Pietariin,päästäkseen edes parin tunninpysähdyksen ajaksi tutkimaanentisen kotitalonsa nurkkia.Niiden näkeminen kirvoittimatkalaisissa sekä surun ettäilon kyyneliä. Uusia neuvosto-viipurilaisia entiset viipurilai-set muistivat kapitalistisenmaailman pikku ihmeillä ku-

Pidettiin PyhäjärvenVaaipukkarannassa lauan-taina 21.2.2004. Tulokset:Seppo Kemppinen 1516 gEero Häkli 788 gSaini Repo 740 gSimo Kaunisto 530 gMartti Repo 434 gPerttinen 434 gTeuvo Ahokas 431 gAaro Kojo 330 gVeikko Koho 326 gPentti Kemppinen 309 gMarjattaPoskiparta 187 gKari Kojo 109 gAku Lehtinen 92 gMartti Meskanen 31 gReima Lauanne 21 g

Kalakurkien järjestämät Nikolain-pilkit Suurimman kalan kier-topalkinnon voitti SeppoKemppinen 197 g. Niko-lain-pilkin kiertopalkin-non voitti Seppo Kemppi-nen 1516 g. Kiiskikilpai-lun voitti Martti Repo (16kpl. )

Ilman kalaajäivät seu-raavat kuusi piikkijää:Jouko Mäki, Pekka Riiko-nen, Jari Jussilainen, Han-nele Piiparinen, Rauno Pii-parinen, Leena Meskanen.

Mieko kahtelin tuotaKurkijokelaise lokkuu tää-vuuvve ensimäisest nume-rost, kahoin viel toisekikert, jot onkoha miul oiki-ja lehtkää mitä syynää?

Mieku en olt tutustunt-kaa niihe iha ensimmäisiilokoloihe, vast tää nykynenim ol miu tiijossain. Tä-mähä on vaik kui korrii,eihä tätä tarvihe poismuuttaakaa. Pittäähä senyt jokkuu ero lokoski ollanäihe tavallisil kirjoitettui-he lehe nimilöihe kans,Kurkjokelaineha ei uokkaamikkää uusii uutisii leht,vaa täshä tarinoijaaki vähä"Kalevala aikuisist” asjois.

Et on se lust, ku tul nim-ki vähä ku silt aikakauveltakasii käyttyy, kauniit kii-tokset päätoimittaja Mai-rel.

En mie moiti kyl sitävanhamallistakkaa, taval-lisil kirjaimil kirjotettuulokkuu, mut onha tää nytsorriimp ja erlaine ku nuooikijat sanomalehet nimi-löinii. Viel tulluu mieleheintuo piirretty kurk, lokonlopus.

Miu anoppiin, mitä mie

en tosin ole millokaa ke-rint näkemääkää, ku hääol kuolt jo enneko mie täänhäne poikaasa löysin, nihää ol tyttönimeltää Kur-ki. Täs lokos tulluu tälvii-sii kirjotettuna vähä “su-kulaisuussuhteetki” mielii.

Miust on Kurk nii jalolintu, jot kuvaki herättääsuurta kunnoitusta.

Sehä onki ku äit meilhiitolaisil, mitkä on aiko-naa “vieroitettu eriksii”emostaa. Siin se topakast

Näkemys eroloiseisuu ja pittää komentuuja huolepittuu jäikeläisilliiloko lopus.

Mut anoppiin siskokuoltuvaa koki alennusti-lan nime puolest. Häne ty-tär toi miehiisä kotvävykstalluu. Heil anopi ja vävy-pojan välit eivät ain män-niit lupsakast. Vävy kupääs isännäks alko anop-piijaa vähätellä.

Viimiselt anopilt mänmuistiki, mut puhetta tulsolkenaa. Yks sukulais

mies män heil kyläl. Vanhaemäntä pyöri hella vieres jaihmettel, jot mihi ihmeilhää nyt män. Viimisel vie-ras kysy jot mitä se emäntäehtii?

Mummo vastas jot mis-hää lienyy tää talo emäntäku ei näy missää? Joho vie-ras, siehä se uot tää taloemäntä. Hyväne aika,mieks se olenki, ku miekahtelin et mishää lienyy,ku pittäähä se vieraal koh-vi keittää! Täst sai vävyvettä myllyhii ja rupesvanhaa emäntää moitti-maa hullukski, eikä tytär-kää kovi utala olt äitijääpuolustammaa, varmast

pelkäs miestää?No tul sit vanhukse lähö

aika. Isäntä män lehetoi-mituksii pistämää anoppii-sa kuoli-ilmoitukse lehtii.Täski hää vähättel anop-piijaa ku pist nimemkivääri.

Ei pantkaa ommaasu-kujaa Kurki, vaa Kuovi.Olha se nyt vähä vaatimat-tomamp ja pienemp lintuko uljas Kurk? Eikä antantmännä kenenkää virhettäoikomaa, vaa sano jot kylsil kuoviki piisaa, oljha sesenverra pien ihmine.

Annetaa myö olla Kurenlokon lopus Kurkijokelai-sessa. Sitä toivoo

Aino Koppi

ten kuulakärkikynillä, sukka-housuilla ja purukumilla.

Nyky-Viipuri on venäläinenkaupunki, jolla on takanaanloistava menneisyys.

Kaupunki on täynnä romu-romantiikkaa ja vaikka senäyttää paikoitellen kaatopai-kalta, löytyy tuettujen kulma-parvekkeiden, tulipalojen run-telemien fasadien ja raunio-kirkkojen kaupungista paljoneurooppalaista historiaa.

Sinne ovat jälkensä jättäneetdominikaani- ja fransiskaani-munkit, eurooppalaiset kaup-piassuvut ja kaupunkiaan ra-kastaneet asukkaat.

Ohjelmassa menetettyynViipuriin matkustaa arkkiteh-ti Riitta Thuneberg. Hän onyksi Viipurin viimeisistä yliop-pilaista. Riitta Thuneberg pai-noi valkolakin päähänsä Vii-purissa keväällä 1944 ja vainmuutaman viikon päästä suo-malaiset menettivät kaupun-gin. Juha Lankinen oli vasta 7-vuotias, kun Viipuri menetet-tiin, mutta hän tuntee Viipu-rin paremmin kuin omat tas-kunsa.

Lankinen on kymmeniävuosia tutkinut Viipuria suun-nitellakseen kaupunkia vuon-na 1939 esittävän pienoismal-lin, joka on sijoitettu Etelä-Karjalan museoon. Viipurissasyntynyt suomalainen VienoRemes tapaa ohjelmassa venä-läisen Nadezda Lavrinenko-van, joka muutti sodan jälkeenhänen kotitaloonsa asumaan.

Toisen polven viipurilainenEve Hietamies löysi Viipurinvasta tutustuessaan Viipurinkatulapsiin huoltokoti Di-konissa. Eve kertoo miten hä-nen suhteensa Viipuriin muut-tui heidän kauttaan.

Historian näyttämöitä: Vii-puri

Käsikirjoitus ja ohjaus: Rit-va Leino. Lähetykset TV1:ssä(30 min), pe 26.3.04 klo17.10, su 28.3.04 klo 11.05,ma 12.4.04 kello 20.50. YLETeemalla ke 31.3. kello 19.30.

Kilpailun päätyttyä nautit-tiin Kalakurkien tarjoamaahernekeittoa.

Seppo Kemppinen vastaan-ottamassa Ria Virevuon

lahjoittamaa Nikolain-pil-kin kiertopalkintoa.

Pitkään rakenteilla ollutViipurin ohitustie on avattu.Jokunen rekka on jo löytänyttiensä Viipurin keskiaikaisenlinnan ja vanhankaupunginohi Tammisuon takamaillakulkevalle ohitustielle. Ohi-tustien myötä on monta asiaamuuttunut. Sorvalin ja Tien-haaran välissä ollut tarkastus-puomi on kadonnut vuosi-kymmenien toiminnan jäl-keen. Turhanpäiväinen tar-

Viipurin ohitustie on valmiskailijoita vuosikymmeniä ter-vehtinyt Lenin-reliefi on myöskadonnut ja sen paikalla onnyt kioski. Viipuri-hotelli onavattu viimesyksyisen sulke-misen jälkeen. Viipurin Lallu-kan talon remontti on edelleenkesken, ja talo on nyt peitettypressulla. Torin laitaan raken-nettava asuinkerrostalo onmyös pahasti kesken.

kastuspiste on vapauttanuttyövoimaa muualle.

Myös Virolahden ja Säkki-järven rajaseudulla oleva tar-kastuspuomi on muuttanut toi-mintaansa: nuori tarkastaja eihalunnutkaan nähdä passiavaan pyysi vodkaa ja kahdeneuron kolikkoa!

Myös Talin aiemmin ankaratarkastuspuomi oli pysyvästiylhäällä joitakin päiviä sitten.

Viipuriin saavuttaessa mat-

Yllä olevan otsikon alla oliuutinen 50 vuoden takaisessaHelsingin Sanomissa. Tuo uu-tinen yllätti minut, sillä entiennyt, että Karjalais-suoma-laisen neuvostotasavallan pre-sidentti olisi ollut Kurkijoenpiirin ehdokkaana korkeim-man neuvoston vaaleissa, jotkapidettiin 14. 3. 1954. Mosko-vasta tulleen uutisen mukaan,"Kuusinen tulee valittavaksikorkeimman neuvoston vaa-leissa". Edellisissä 1950 pide-tyissä vaaleissa Kuusinen olitullut valituksi eräästä Petros-koin vaalipiiristä.

Moskovasta 11.2. tullut tietooli Helsingin Sanomissa seu-raavana päivänä. Hyvin ku-vaavaa tuossa uutisessa on se,että jo ennen vaaleja ilmoite-taan, että Kuusinen tulee vali-tuksi. Neuvostoliitossa ollut

"O. V. KuusinenvaaliehdokasKurkijoella"

vaalikäytäntö olikin siinä mie-lessä hyvin pettämätön, koskakustakin vaalipiiristä pääsivain yksi ehdokas äänestyslis-talle, joten läpimeno oli taattujo etukäteen. Ja äänestyspro-sentti oli melkein aina vähin-tään 99 joskus se oli jopa yli100 %. Näin silloin siellä jameidän rakkaalla Kurkijoella!

Nykyisin O. V. Kuusisen vir-kana on toimia Äänisen kalas-tuksen valvojana. Näin minul-le kerrottiin hänen patsaansavierellä Petroskoissa. Kuusisenmetallinen katse suuntautuunimittäin Ääniselle, josta syys-tä paikalliset ovat hänelle tuonviran antaneet. Voi vain tode-ta, että kyllä tuolla isänmaanpetturilla on ollut monta vir-kaa!

Eino Vepsä

netystä siirtää sukupolveltatoiselle?

Historian näyttämöitä: Vii-puri -ohjelmassa tarkastellaansitä, mitä Viipuri on merkinnytsuomalaisille ja miten kaupun-kiin on suhtauduttu sotien jäl-keen. Ohjelmassa entiset vii-purilaiset palaavat vielä ker-ran suomalaisen Viipurin suu-ruuden hetkiin ja siihen mitensota hääti heidät kodeistaan.

Kun Suomi menetti Viipu-rin, kaikki kaupungin 86.000asukasta asutettiin uudelleen.Viipurin ja rajantakaisen Kar-jalan menetys on ollut itsenäi-

Perjantaina 12. maaliskuuta8 – 2004 – N:o 10

Haapasen HautaustoimistoTÄYDELLINEN HAUTAUSPALVELU

Puh. 762 2700 ja 762 2857Heimolinnankatu 16, 32200 LoimaaLiikeajan jälkeen Reunanen puh. 762 2700

Matkap. 0500 531 814, 050 561 0547

KukkaBoxPuh. 762 2669

Vastapäätä LoimaanAluesairaalaa

Asianajajia

AsianajotoimistoHEIKKI RANTANENJulkinen kaupanvahvistaja

Kauppalankatu 9–11 B, Loimaap. (02) 762 2888, fax 762 2313heikki.rantanen@kolumbus.fi

AsianajotoimistoJARI HEIKMAN OYVaratuomari Jari Heikman

varatuomari Sanna Metsärantaoik.yo Tiina Tähtinen

Turuntie 8–14, II krs. Loimaa,puh. (02) 762 4400, fax 763 1301

jari.heikman@aatsto.inet.fiwww.heikman.com

ASIANAJAJAon asianajajaluetteloon hy-väksytty lakimies, jolla onsäädetty kokemus ja taito.Asianajajan toimintaa valvo-vat Asianajajaliitto ja oikeus-kansleri. Asianajotoimistothoitavat myös maksuttomiaoikeudenkäyntejä ja oikeus-turva-asioita.

Varatuomari

HAUTAKIVETVuodesta 1921luotettavaa ja yksilöllistäpalvelua

PUHELIN (02) 760 511

MUSIIKKIVÄENPALVELUPAIKKA

Puh. 7622 950,Oikokatu 3

Avoinna: ma-pe 10-17.30 la 10-14.00

T I L A A

EHT-liitonjäsenErikoishammasteknikko

MARKO ROSENDAHLVastaanotto Heimolinnankatu 14 Loimaa

Ajanvaraus puh. (02) 763 1179

Erikoisliike Karjalastaja karjalaisuudestakiinnostuneilleHelsingin myymälä,Kasarmikatu 16Kauppakatu 41, 53100 Lappeenranta• Puh. (05) 541 4650, fax (05) 541 4651• sähköposti: karjaja@myymala. inet.fi• www.karjala-myymala.fi

Viime viikolla oli Kurki-jokimuseolla melkoistavilskettä - ohjelmassa oliperäti kahdet talkoot jatiedotustilaisuus. Keski-viikkona kokoontui pieni,mutta tehokas rakennus-ryhmä suunnittelemaan jakokoamaan näyttelyssätarvittavia rakenteita. Työalkoi "talonrakennuksel-la". Vanerista ja rimoistaalkoi hahmottua näyttelys-sä keskeiselle sijalle tulevaseinällinen nurkkaus, jo-hon sisustetaan kurkijoke-laisen talon salia tai kama-ria kuvaava interiööri ta-petteineen ja huonekalui-neen.

Sahanpurut ja työkalutsiivottiin pois seuraavanpäivän talkoolaisten alta,sillä torstaina saapui mu-seolle väkeä valokuvien ar-kistointiin. Tällä kertaakuusihenkinen joukko ja-koi tehtävät kunkin tal-koolaisen erikoisosaamisenja mieltymysten mukaan.Otsanlahden kylän kuvistaselvisi taas hurja määrä ih-misiä, paikkoja ja tapahtu-mia kun Hartikan sisaruk-set Elsa ja Eino muistelivatyhdessä. Osa talkooväestäkiinnitti kuvia taustapah-veille ja kirjoitti tiedot ku-vien alle, osa selaili vanho-ja kuvaluetteloita ja tarkis-ti tietojen paikkansapitä-vyyttä. Työn lomassa mais-teltiin herkullista talkoo-soppaa ja juotiin kahvit.

Seuraavan kerran valo-kuvia tunnistetaan joukol-la Kurkijokimuseolla kes-kiviikkona 24.3.04 pidet-tävässä muistelemisillassaklo 14-20. Illan tarkoituk-

Kurkijoelta nykypäivään-hankkeen kuulumisia

sena on mukavan yhdessä-olon ohella saada talteenkuvissa esiintyvien henki-löiden nimiä, tapahtumienaikoja ja paikkoja sekäkaikkea mahdollista ku-viin liittyvää. Jotta voimmeetsiä etukäteen kuvia niis-tä kylistä, joiden asukkai-ta on tulossa paikalle, pyy-dämme ilmoittautumaanetukäteen numeroon 050-403 6050 Ulla Clerc. Ter-vetuloa mukaan!

Torstai-iltana pidettiinKurkijoelta nykypäivään -hankkeen tiedotustilai-suus, johon osallistui kym-menkunta henkeä. Hank-keen ohjausryhmän edus-tajana Kari Kiiski kertoihankkeesta ja sen taustois-ta ja näyttelysuunnittelus-ta vastaava Ulla Clerc esit-teli museolla jo tehtyjä asi-oita - esineluettelointia ja ONKS TIETOO

VASTAUKSET1. Ruotsi.2. Sodankylää.3. Kymijoki.4. Dalai-laman.5. Nigeria.6. Utön saareen.7. Riianlahden.8. Nykypäivä.9. Cicero.10. Supikoira.

valokuvien arkistointiasekä kertoi tulevan näytte-lyn sisällöstä. KurkijoenMartat käyttivät tilaisuu-den hyödykseen ja tutus-tuivat samalla museolla

olevaan teemanäyttelyillekunnostettavaan huonee-seen, johon suunnitellaanyhdistyksestä kertovaanäyttelyä jo tulevaksi ke-säksi.

Elsa, Eino ja Pertti Hartikka sekä Leena Virtanen tosi työssä valokuvia tunnistamassa.

Valokuvia valmiiksi arkistoituna. Lajiteltujen ja kirjattu-jen kuvien määrä kasvaa kasvamistaan talkoiden myötä.

SPAR LOIMAAKauppias Sami Toivonenpuh. (02) 763 6850ma - pe 7-21, la 7-18

Ruokakauppa Sinun makuusi

T a r j o u k s e t v o i m a s s a : p e r j a n t a i n a 1 2 . 3 . 2 0 0 4

762 2848

LOP-Kultapiste

763 2150

040-765 7028

Ritvanja OilinEines-keittiö

76368520762 4432

762 2062

762 1413

Ainutlaatuisellenaiselle ja lapselle

Etelä-Afrikankivettömätrypäleet 225

kg

LIHA ON PARASSuomalainenporsaanulkofile 690

kg

Suomal.naudanulkofilepihvit1590

kg

KALAJUTTUJA

Tuoretuote-osastolta

KARJALA III12-PACK 990

Eijälleen-myyjille

(2,20 l)Sis. pantit

Tuorekuhafile1290

kg

Savustettukirjolohi-file 1090

kgMerilohifileAtria

Karjalanpaisti800 g (4,99 kg)

399rasia

Atria Peruna-,italian- tai

punajuurisalaatti500 g (2,78 kg)

Reilu Vehnä- taiVehnäleseleipä500 g (2,78 kg)

139rasia139

ps099pkt

IngmanVanilja jäätelö

1 l