kuka kÄy leipÄjonossa · 2016-07-01 · vantaa that involved focus groups consisting of families...

KUKA KÄY LEIPÄJONOSSA?

PÄÄKAUPUNKISEUDUN

RUOANJAKOTUTKIMUKSEN TULOKSIA

Socca ‐ Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus

Soccan työpapereita 2012:1

Kansi: Riitta Ropo

Kannen kuva: Vlada Petrovskaja

Ulkoasu: Riitta Ropo

Valokuvat: Vlada Petrovskaja ja Saija Turunen

Paino: Unigrafia

ISSN 1798‐5269 (nid.)

ISSN 1798‐5277 (pdf)

ISBN 978‐952‐5616‐46‐0 (nid.)

ISBN 978‐952‐5616‐47‐7(pdf.)

SISÄLLYSLUETTELO Tiivistelmä

Summary

Sammandrag

1 Johdanto ............................................................................................. 1

2 Tutkimuksen toteutus ......................................................................... 5

3 Kyselytutkimuksen tulokset ................................................................ 9

3.1 Kohderyhmä ........................................................................................................... 9

3.2 Koettu hyvinvointi ................................................................................................ 11

3.3 Toimeentulo ......................................................................................................... 14

3.4 Palvelut ................................................................................................................. 18

3.5 Kokemukset ruoanjakelusta ................................................................................. 19

3.6 Lapsiperheet kyselyaineistossa ............................................................................ 22

4 Lapsiperheet: Case Vantaa ................................................................ 25

4.1 Raha ...................................................................................................................... 27

4.2 Tieto ..................................................................................................................... 30

4.3 Palvelut ................................................................................................................. 33

4.4 Yhteisö .................................................................................................................. 35

4.5 Johtopäätökset lapsiperheiden haastatteluista ................................................... 38

5 Yhteenveto ....................................................................................... 41

Teemasta kirjoitettua

Liitteet

TIIVISTELMÄ PÄÄKAUPUNKISEUDUN

RUOANJAKOTUTKIMUKSEN TULOKSISTA

Systemaattisestikerättyä tilastoaineistoaruoanjakelujenasiakkaistaeioleollut tähänmennessä

saatavilla. Tämä Soccan ‐ Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskuksen tutkimus Espoon,

Helsingin jaVantaanruoanjakelupaikoistamuodostaaomanruuhka‐Suomenhyvinvointia ja toi‐

saaltaeriarvoistumistakuvaavankokonaisuutensa.SeonosakansallistaItä‐Suomenyliopistossa

käynnistettyä ruoanjakotutkimusta.Tutkimuksessaselvitettiin ruokajakeluissakäyvien ihmisten

hyvinvointiajaterveyttä,asenteita,palvelujenjatulonsiirtojenkäyttöäsekäkokemuksiaruokajo‐

noista.TämänlisäksihaastateltiinVantaanruoanjakelupaikassaasioivialapsiperheitä.Kyselytut‐

kimuksen osalta raportissa esitellään perusjakaumat. Yksityiskohtaisempia tuloksia julkaistaan

vertaisarvioiduissatieteellisissäjulkaisuissa.

1. Kyselylomaketutkimukseenosallistui905ruoanjakelunasiakasta.Vantaallahaastateltiin

seitsemääruoka‐avussaasioivaalapsiperhettä.

2. Ruoanjaonasiakaskuntapainottuiyli46‐vuotiaisiin.Tyypillistäheilleoliheikkotyömark‐

kina‐asema.Vastaajialöytyikaikistakoulutustaustoista,suurimpanaryhmänäolivatluki‐

ontaiammattikoulunkäyneet.Yleisimminasuttiinvuokrallajaylikolmasosaasuiyksin.

Lapsiperheitäolivastaajistakolmasosa,jayhdenhuoltajantalouksialapsiperheistäolilä‐

heskolmasosa.Pakollistenmenojenjälkeenkäytettävissäolevatkotitaloudenkuukausitu‐

lotolivatuseallahyvinpienet.Lähespuolellajäipakollistenmenojenjälkeenkäyttöönra‐

haasataeuroataisenalle.

3. Suurinosavastaajistaolikohtuullisentyytyväisiäelämäänsä, fyysiseenjahenkiseenter‐

veyteensä. Yli viidennes vastaajista koki kuitenkin itsensä masentuneeksi, yksinäiseksi

ja/tainälkäiseksi.Ylipuoletvastaajistatunsiitsensähuono‐osaiseksi,muttakokisiltipär‐

jäävänsäelämässäänjauskoiparempaantulevaisuuteen.

4. Perusetuuksienkäyttöoliyleistä:yleisimminsaaduttuetolivatasumistuki,toimeentulo‐

tukijatyömarkkinatuki/työttömyysturvanperuspäivärahasekäerieläkkeet.

5. Ryhmäkäyttirunsaastiterveyskeskuksen,sosiaalitoimistonjatyövoimatoimistonpalve‐

luja:terveyskeskuspalvelujailmoittiviimeisenkahdenkuukaudenkäyttäneensä70%,so‐

siaalitoimistonpalveluja55%jatyövoimatoimistonpalveluja50%.

6. Suurinosavastaajistakävi ruoka‐avussasäännöllisesti (49% jokaviikko) janiiden toi‐

mintaanjaruoanlaatuunoltiinpääsääntöisestityytyväisiä.Ruoanjakeluolivälttämätöntä

92%vastaajista,muttamonilleruoanjakeluun liittyimyöshäpeänjanöyryytyksentun‐

teita.Ruoanjakelutarjosimyössosiaalistatukea,sillä61%vastaajistapitimuidenihmis‐

tentapaamistaruoanjakelussatärkeänä.

7. Kvalitatiivisessaaineistossalapsiperheetnostivatarkeensaolennaisestivaikuttaviksite‐

kijöiksi rahan, palvelut, tiedon ja yhteisön. Rahanpuute on jatkuvasti läsnä,mutta köy‐

hyyden tunnettaeihalutavälittää lapsille.Avainasemaanhyvinvoinninylläpitäjinänos‐

tettiin lapset,perhe jamerkitykselliset ihmissuhteet.Tiedonpuutteenkoettiineristävän

yhteisöstäjapalveluista.

SUMMARY OF A STUDY OF FOOD AID IN THE HELSINKI

METROPOLITAN AREA

DespitethewideprovisionoffoodaidinFinland,upuntilnow,nosystematicallycollectedstatis‐

ticaldatahasbeenavailableaboutthosewhobenefitfromtheseprovisions.Aspartofanational

projectaboutfoodaidinitiatedbytheUniversityofEasternFinland,theaimoftheresearchpre‐

sented in this report,which covers themunicipalitiesofEspoo,Helsinki andVantaa,was to re‐

dressthispaucityofdata.Theaimofthefirst,quantitative,partofthestudywastodocumentwho

receivesfoodaid,howthosereceivingtheaidseetheirownwelfareandtosurveywhatservices

andbenefitstheyuseandreceive.Afurtheraspectofthisfirstpartwastoexploretheattitudes

thatfoodaidrecipientshavetowardsotherpeopleandofficialsandtheimportanceofthefoodaid

incopingwiththeireverydaylives.Thesecondpartcomprisedaqualitativestudyconductedin

Vantaathatinvolvedfocusgroupsconsistingoffamilieswithchildrenwhoreceivefoodaid.This

reportpresents the initial findingsof the study.Adeeperanalysisof thedataobtained is tobe

conductedandreportedseparately.

Thekeyinitialfindingsare:

1. 905people,whoreceivefoodaid,tookpartinthesurvey.InVantaasevenfamiliesreceiv‐

ingfoodaidwerealsointerviewed.

2. Typically, thosereceivingfoodaidwereover46yearsofageandcamefromaweak la‐

bourmarketposition.Forty‐fivepercent(45%)oftherespondentswereunemployedor

had been laid‐off and 35% were retired. The respondents came from all educational

backgrounds, with the largest group having attended upper secondary or vocational

schools(42%).Mostcommonly,(85%)peoplelivedinrentedhousing.Morethanathird

(35%)livedinaone‐personhouseholdandfamilieswithchildrenmadeup33%ofthe

total.Ofthefamilieswithchildren29%weresingleparentfamilies.

3. Mostof the respondentsclaimed that theywere reasonablysatisfiedwith their livesas

wellastheirphysicalandmentalhealth.Morethanafifthof therespondents,however,

feltthemselvestobedepressed, lonelyand/orhungry.Morethanhalf(51%)ofthere‐

spondents feltdisadvantagedalthough65%consideredthattheycouldcopewiththeir

livesandmorethanhalfofthembelievedinabetterfuture.

4. Themostcommonlyreceivedsubsidieswerehousingbenefit(68%),incomesupport(55

%)andlabourmarket/basicunemploymentallowances(45%).Theservicesmostoften

usedwerehealth services (70%), social services (55%)andemployment services (50

%).

5. Afterpayinghousing,foodandothermandatoryoutgoings,nearlyhalf(44%)ofthere‐

spondentswereleftwithnomorethan100eurospermonthforthehousehold.Almost70

%feltthattheirincomewasnotsufficientand72%statedthattheywereonlysometimes

orveryrarelysatisfiedwiththeirstandardofliving.

6. Therespondentsvisitedthe foodaidcentresonaregularbasis(49%everyweek)and

weremainlysatisfiedhowtheaidisorganisedandwiththequalityoffood.Foodaidwas

deemedtobeessentialfor92%oftherespondentsbutreceivingfoodwasalsolinkedto

feelingsofshameandhumiliation.Foodaidcentresalsoplayaroleinsocialsupportsince

61%oftherespondentsfeltthatmeetingotherpeopleinthefoodaidcentreswasimpor‐

tanttothem.

7. Duringtheconversationswiththefamilieswithchildren,thekeyissuesthatarosethataf‐

fectedtheireverydaylivesweretheimportanceofaccesstoinformation,feelingofcom‐

munity,lackofmoneyandservices.Althoughlackofmoneyisconstantlypresentintheir

everydaylife,theydidnotwantthesenseofpovertytobepassed‐ontotheirchildren.

Family,childrenandmeaningfulrelationshipswereconsideredtobeofkeyimportance,

whilstalackofinformationcanfosterasenseofisolationfromthecommunityandser‐

vices

SAMMANDRAG AV RESULTATEN FRÅN UNDERSÖKNINGEN OM

MATUTDELNINGEN I HUVUDSTADSREGIONEN

Hittillshardetintefunnitssystematisktinsamlatstatistisktmaterialommatutdelningskunderna.

DennaundersökningommatutdelningsställenaiEsbo,HelsingforsochVanda,somutförtsavSoc‐

ca‐Kompetenscentretinomdetsocialaområdetihuvudstadsregionen,bildarsinegenhelhetsom

beskriver välbefinnandet i trängsel‐Finland och å andra sidan också segregationsutvecklingen.

Undersökningen ingår idennationellamatutdelningsundersökningen som inletts vidÖstraFin‐

landsuniversitet.Iundersökningenutreddesvälbefinnandetochhälsan,attityder,användningen

avtjänsterochinkomstöverföringarhospersonersombesökermatutdelningsställensamtderas

erfarenheterommatköerna.Utöverdetta intervjuadesbarnfamiljersombesöktematutdelnings‐

stället iVanda.Förenkätundersökningensdelpresenteras iundersökningendengrundläggande

svarsfördelningen.Merdetaljeraderesultatkommerattpublicerasifackgranskadevetenskapliga

publikationer.

1. Ienkätundersökningendeltog905matutdelningskunder. IVanda intervjuadessjubarn‐

familjersombesökermatutdelningsstället.

2. Deflestamatutdelningskundernaäröver46årgamla.Karaktäristisktfördemvarensvag

ställning på arbetsmarknaden. Informanterna hade alla slags utbildningsnivåer, den

störstagruppenvarpersonersomavlagtgymnasiumelleryrkesläroanstalt.Vanligastvar

attmanboddepåhyraochendrygtredjedelboddeensam.Entredjedelavinformanterna

varbarnfamiljerochavbarnfamiljernavarnästanentredjedelensamförsörjande.Hushål‐

letsdisponiblamedel imånadenefterobligatoriskautgiftervarhosmångamycketsmå.

Nästanhälftenhadeefterdeobligatoriskautgifternahundraeuroellermindretillsittför‐

fogande.

3. Deflestainformanternavarrelativtnöjdamedsittlivochsinfysiskaochpsykiskahälsa.

Över en femtedel av informanterna upplevde dock att de var deprimerade, ensamma

och/eller hungriga. Över hälften av informanterna kände sig underprivilegierade, men

kändeändåattdeklararsigilivetochtroddepåenbättreframtid.

4. Användningenavgrundläggande förmånervarvanligt:devanligastebidragensomman

fickvarbostadsstöd, inkomststöd,ocharbetsmarknadsstöd/grunddagpenningenligtut‐

komststödetförarbetslösasamtolikapensioner.

5. Gruppen använde hälsovårdscentralens, socialverkets och arbetskraftsbyråns tjänster i

storomfattning:70procentangavattdeanvänthälsovårdscentralenstjänsterunderde

senaste tvåmånaderna, 55 procent hade använt socialverkets tjänster och 50 procent

hadeanväntarbetskraftsbyrånstjänster.

6. De flesta informanterna besöktematutdelningen regelbundet (49 procent varje vecka)

ochmanvariregelnöjdamedverksamhetenviddemochmedmatenskvalitet.Matutdel‐

ningen var nödvändig för 92 procent av informanterna, men hosmånga förknippades

även känslor av skamoch förödmjukelse tillmatutdelningen.Matutdelningen gav även

socialtstöd;61procentavinformanternaansågdetsomviktigtattdemötteandramän‐

niskorimatutdelningen.

7. I det kvalitativa materialet lyfte barnfamiljerna fram pengar, tjänster, information och

gemenskapsomsådanafaktorersomväsentligtpåverkarderasvardag.Bristenpåpengar

ärkonstantnärvarandemenmanvillinteföraöverkänslanavfattigdomtillbarnen.Som

nyckelfaktorer förupprätthållandetavvälbefinnandet lyfte informanterna frambarnen,

familjen och viktiga relationer.Manupplevde att bristen på information isolerade dem

frångemenskapenochtjänster.

KIITOKSET

Kaikki905vastaajaa

Lapsiperhehaastatteluihinosallistuneetäiditjalapset

Manna‐Apury

HyväArkiry

HerttoniemenseurakunnanMyllypuronruoanjakelu

VeikkojaLahjaHurstinLaupeudentyöry

VantaanRuoka‐Apury

KorsonRuokapalvelury

Helsinginkaupunginsosiaalivirastonaluetyönyksikönilmaisenruoanjakelutoiminnanhanke

JuhoSaari,professori,johtaja,Itä‐Suomenyliopisto,Kuopionhyvinvointitutkimuskeskus,KWRC

Soccan työpapereita 2012:1 1

1 JOHDANTO

Perustuslain19§takaajokaiselle,jokaeikykenehankkimaanihmisarvoisenelämänedellyttämää

turvaa,oikeudenvälttämättömääntoimeentuloonjahuolenpitoon.Laillaturvataanmyösriittävät

sosiaali‐ ja terveyspalvelutkaikille.1990‐luvun lamanmukanaan tuomatruokapankit ja leipäjo‐

noteivätjääneetvainajanilmiöksi.Niistämuodostuipysyväosamaammejulkisenvallanjärjes‐

tämänsosiaaliturvanulkopuolistaavustustoimintaa.Erityisestikirkkojakansalaisjärjestötaloitti‐

vat lama‐ajantyöttömyydenjavelkaongelmienkasvunaikanaruoka‐avunjakamisenjaheikoim‐

massa asemassa olevien erityistoimenpiteiden järjestämisen. Lamavuosien jälkeen taloudelliset

ongelmateivätolevähentyneettaloudellisestakasvustahuolimatta.Esimerkiksitoimeentulotuen

saajienmääräeimissäänvaiheessaolelaskenut1990‐alunlamaaedeltävälletasolle.

Ruokapankkejajamuitaruoka‐apuajakaviatoimipaikkojaonjouseimmissaSuomenkunnissaja

ruokajonoissaasioivuosittainkymmeniätuhansiasuomalaisiataiSuomessaoleskeleviahenkilöi‐

tä. Osittain vähäisestä ja hajanaisesta tutkimustiedosta johtuen ruoka‐avun roolista ja jonoissa

asioivista onmonenlaisiamielikuvia. Käsitykset ruoka‐avun toiminnan laajuudesta, asiakkaiden

asemasta, sekä kuntapalvelujen käytön ja ruoka‐avun päällekkäisyydestä perustuvat enemmän

irrallisiinhavaintoihin,kuinsystemaattiseentietoon.

Tämän tutkimuksen tarkoituksenaon tuottaa tietoapääkaupunkiseudulla ruoka‐apuahakevista

ihmisistä ja heidän hyvinvoinnistaan. Tämä tutkimusraportti jakautuu kahteen pääosioon. En‐

simmäisessäavataankyselytutkimuksentuloksetjajälkimmäisessäVantaanlapsiperhetutkimuk‐

senhaastattelujenanti.

Raportinensimmäinenosiokäsittää905lomakekyselyilläkoottuavastaustapääkaupunkiseudun

leipäjonoistaruokaahakevilta ihmisiltä.Tutkimusraportissaselvitetään,keitä leipäjonoissakäy‐

vätihmisetovat,kuinkahevoivat,mitäpalveluitajatulonsiirtojahekäyttävätsekämillaisiaasen‐

teita heillä on viranomaisia ja muita ihmisiä kohtaan. Myös kokemuksia ruoanjaosta kysyttiin.

Samallamuodostuumyöskuvakeitäheeivätolejaesimerkiksimissämäärineritulonsiirtojenja

palveluiden käytössä esiintyy torjuntaa ja alikäyttöä. Tutkimuksessa käy ilmi myös sosiaalisen

kanssakäymisenmerkitysruokajonoissa.

Tutkimusmuodostaa oman ruuhka‐Suomenhyvinvointia ja toisaalta eriarvoistumista kuvaavan

kokonaisuutensa osana kansallista Itä‐Suomen yliopistossa käynnistettyä ruoanjakotutkimusta.

Määrällinenaineistotuottaaensimmäistäkertaasystemaattisenkuvauksenleipäjonojennäkyväk‐

si tekemästähuono‐osaisuudenmuodostapääkaupunkiseudulla.Laajemmin tarkasteltuna leipä‐

jonojenasiakaskunnansosioekonominenrakenne,sekäpalvelujen jatulonsiirtojenkäyttökerto‐

vat olennaisia asioita kuntapalvelujen toimivuudesta. Tutkimus avaa uusia tulokulmia koettuun

hyvinvointiin ja toisaalta huono‐osaisuuteen. Tulokset ovat välittömästi sovellettavissa huono‐

osaisuudenvähentämisenpolitiikassa.

2 Kuka käy leipäjonossa?

Pääkaupunkiseudunruoanjakotutkimuksenaineistokerättiinhuhti‐syyskuun2012välisenäaika‐

na kuudessa pääkaupunkiseudun leipäjonossa. Helsingissä kohteina olivatHerttoniemen seura‐

kunnanorganisoimaMyllypuronruoanjakelusekäVeikkojaLahjaHurstinLaupeudentyöry.Es‐

poossakeräyspaikkoinaolivatHyväArkijaManna‐apuyhdistystenjärjestämätruoanjakelut.Van‐

taalla aineisto kerättiin Vantaan Ruoka‐Apu ry:ssä ja Korson Ruokapalvelu ry:ssä. Nämä kaikki

ruoka‐aputoimijat ovat kolmannen sektorin toimijoita, joiden jakama ruoka saadaanpääasiassa

lahjoituksina lähialueiden ruokakaupoista.Kaupungit tukevat joitain ruoka‐avun toimijoistaesi‐

merkiksi vuokraamalla näille tiloja tai jalkauttamalla jonoihin sosiaalityöntekijöitä (Hki), jotka

tarjoavatpaikanpäälläsosiaalistatukeajaavustavatsosiaalietuuksienjapalveluidenhakemises‐

sa.

Ruoka‐avuntematiikkaaselvitetäännytlaajalla,kansallisenvertailunmahdollistavallakvantitatii‐

visella aineistolla. Määrällinen tutkimusotemoninkertaistaamahdollisuuden tarkastella huono‐

osaisen väestönosan rakennetta ja sisäistä hajanaisuutta. Tutkimustulosten toivotaan antavan

tietoajatyökalujakuntiensosiaali‐jaterveydenhuollonammattilaisillejakuntienpäättäjillesiitä,

minkälainen rooli epävirallisella viimesijaisella auttamisella on suhteessa kunnalliseen sosiaali‐

huoltoonjapalvelujärjestelmään.

Ruoka‐avun vakiintumiseen on vaikuttanut useita tekijöitä. Tarjontapuolella ovat vaikuttaneet

ruoka‐aputoiminnan tehostuminen ja elintarvikkeiden tarjonnan lisääntyminen. Erityisesti EU:n

puskurirahastoistaan myöntämän elintarviketuen (Food Distribution programme for the Most

DeprivedPersonsoftheCommunity)koordinointijaEU‐ruoanjakeluovatmuodostunutSuomessa

systemaattiseksi ja vakiintuneeksi kokonaisuudeksi. Jaettavien elintarvikkeiden keräämisessä

yhdistyy kolmannen sektorin toimijoiden harjoittama avustustyö sekä elintarvikealan yritysten

yhteiskuntavastuu ja säästöt jätehuoltokustannuksissa.Ruoka‐avunkysyntääpuolestaan selittä‐

vät menojen ja tulojen vastaamattomuus ja velkaantuminen, muun epävirallisen taloudellisen

tuensaantiinliittyväthaasteet,elämänhallinnanongelmatjamahdollisetruoanhakemisensosiaa‐

lisenhyväksyttävyydenmuutokset.

Tutkimusraportin toisessa osiossa esitellään Vantaan aineistonkeruun yhteydessä toteutettujen

fokusryhmähaastattelujentuloksia.Haastatteluissatarkasteltiinruoka‐avuntoimipaikoissaasioi‐

vienlapsiperheidenarjenvoimavarojajahaasteita.

Kokopääkaupunkiseutuakattavaakartoitustaleipäjonoistajaavustusruoanjakelustaeioleaiem‐

mintehty.Helsinginsosiaalivirastoonteettänyterinäisiäselvityksiäruoka‐avusta, joistamainit‐

takoonmuutamia.EsimerkiksiAnna‐MariSiiki(2006)onkäsitellyt2000‐luvunalunhelsinkiläistä

leipäjonotematiikkaa sosiaalityön pro gradu ‐tutkielmassaan ja siihen liittyneissä artikkeleissa

(esim.Siiki2009).AineistonaSiikikäyttihaastattelujenlisäksiHelsinginMyllypuronleipäjonossa

sosiaaliviraston jalkauttamana sosiaalityöntekijänä keräämiään kenttämuistiinpanoja noin 300

erillisestä keskustelusta leipäjonoissa käyneiden kanssa vuosina 2001–2004. Piia Metsähuone


(2001) on haastatellut kymmentä Pelastusarmeijan ruoka‐avun hakijaa sosiaalivirastolle teke‐

mässään julkaisussa.Maanlaajuisestikin aiemmat tutkimukset aiheesta ovat olleet paikallisia ja

useinlaadullisiahaastattelututkimuksia.

TutkimuksestaonvastannutpääkaupunkiseudunsosiaalialanosaamiskeskusSoccanerikoistutki‐

jaSaijaTurunenapunaan tutkijaMariaOhisalo,projektiavustajaVladaPetrovskaja, erityissuun‐

nittelijaAnna‐KaisaTukiala sekä työelämävalmennettavaHenrikkiHirvonen.Aineistonkeruussa

ovat auttaneet Helsingin kaupungin sosiaaliviraston aluetyön yksikön ilmaisen ruoanjakelutoi‐

minnanhankkeensosiaalityötekijätja‐ohjaajatKaroliinaHjelm,GalinaSäyppöjaTeijaTanska.


2 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS

Tämä tutkimus koostuu kahdesta aineistosta: kyselylomakkeella kerätystä kvantitatiivisesta

(n=905) ja ryhmähaastatteluilla kerätystä kvalitatiivisesta aineistosta.Nämä aineistot esitellään

seuraavassaerillisinäosioina.

Kyselytutkimus

TutkimustoteutettiinEspoon,HelsinginjaVantaanruoka‐avuntoimipaikoissa.Aineistokerättiin

yhteensäkuudestaruoka‐avusta,kahdestakussakinkaupungissa.EspoostamukanaolivatManna‐

Apury(n=177)jaHyväArkiry(n=128),HelsingistäHerttoniemenseurakunnanMyllypuronruo‐

anjakelu(n=324)jaVeikkojaLahjaHurstinLaupendentyöry(n=72)sekäVantaaltaVantaanRuo‐

ka‐Apury(n=145)jaKorsonRuokapalvelury(n=59).Tutkimusraportissaeiolevertailtukuntia

taiyksittäisiäruoka‐avuntoimipaikkojakeskenään,silläpääkaupunkiseudullavastaajatsaattavat

käydäuseammassaruoka‐avussaerikuntienalueilla.Tutkimuksentuloksetonkuitenkinesitelty

niinkuntienkuinruoka‐apujenedustajilleeriteltyinä.

Tutkimustehtiinyhteistyössäedellämainittujenruoka‐apujenkanssa.Neuvottelutruoka‐apujen

kanssaaloitettiinmaaliskuussa2012.Käytännönjärjestelyistäsovittiinyhdessätoimijoidenkans‐

sapyrkimyksenätoteuttaatutkimusasiakastakunnioittavallatavallajahäiritsemättäitseruoan‐

jakoa.Ennenaineistonkeräämistäasiakkaillejaettiinennakkotietopaperitulevastatutkimuksesta.

Paperissakerrottiintutkimuksentarkoituksestajasiitä,mitäaihealueitakyselykattaasekäkoros‐

tettiin,ettäkyselyihinvastataannimettömänäjatäysinvapaaehtoisesti.

Tutkimus on osa Itä‐Suomen yliopiston hallinnoimaa valtakunnallista hanketta. Aineistonkeruu

suoritettiin Itä‐Suomen yliopiston kehittämällä kyselylomakkeella, joka oli rajattu pituudeltaan

nelisivuiseksi.Kyselynteemoinaolivathyvinvointijaterveys,asenteet,palvelujenjatulonsiirtojen

käyttö sekä ruokapankkien toiminta.Tämän lisäksi selvitettiin vastaajien taustatekijöitä. Suurin

osakysymyksistäoliesikoodattujamonivalintakysymyksiä.Yksittäinenvastaajaeioletuloksissa

tunnistettavissa.

Kyselylomaketta tarjottiinkaikilleruokaa jonottaneille,mikäliseolikäytettävissäolevanajan ja

jononpituudenpuitteissamahdollista.Kyselytutkimuksestakieltäytyneitäolikaikissaruoanjake‐

lupisteissä.Kyselyeiesimerkiksitavoittanutasiakkaita, jotkaeivätvoineettäyttääkyselyätarjo‐

tuillakielivaihtoehdoilla.Lomakkeitaolisaatavillasuomeksi,englanniksijavenäjäksi.Syynäkiel‐

täytymiseen saattoiollamyös se, ettäkyselyoli täytettyaiemmin jossainmuussapääkaupunki‐

seudun ruoanjakelupisteessä. Pääosin lomakkeet täytettiin ulkona jonotustilanteissa. Espoon

Manna‐Avussaolimahdollistatäyttäälomakkeetmyösvastaamiseenvaratussasisätilassa.Aineis‐

tonkeruualoitettiinhuhtikuussajakeruutajatkettiinsyyskuuhunsaakka.


Suurinosavastaajistatäyttikyselynitsenäisesti,muttatarvittaessakyselyolimahdollistatäyttää

myösavusteisesti.Joissakintapauksissakyselyjäannettiinmukaankotiintäytettäväksi.

Lapsiperheiden ryhmähaastattelut

Vantaanruokajonossakäyvienlapsiperheidenkanssatoteutettiinlisäksiryhmähaastatteluja.Van‐

taallalapsiperheilleolierijonot,jotenheerottautuivatselvästiomaksiryhmäkseen.Ryhmämuo‐

toisiinkeskusteluihinosallistuiseitsemänäitiälapsineen.Tavoitteenaolikuullatarkemminjonos‐

sa käyvien vanhempien kokemuksia lapsiperheiden voimavaroista ja ongelmista. Tapaamisissa,

joita oli seitsemän, tutkittiin yhdessä arjen rakentumista vapaamuotoisesti keskustellen. Lapsi‐

perheiden kanssa tuotetun kokemusaineiston tulokset esitellään raportin jälkimmäisessä tu‐

lososiossa.


3 KYSELYTUTKIMUKSEN TULOKSET

Tutkimustuloksia esitellään raportissa aineiston perusjakaumien ja kuuden keskeisen teeman

kautta: kohderyhmä, koettuhyvinvointi, toimeentulo, palvelut, kokemukset ruoanjakelusta sekä

lapsiperheetkyselyaineistossa.Raportissatuloksiaontarkasteltusuhteessavastaajienikään,ku‐

ten Kuopion pilottihankkeen loppuraportissa. Menettelyyn on päädytty, sillä viime aikoina on

julkisessakeskustelussaesiintynyterityisestihuolinuortensyrjäytymisestä ja toisaalta ikäänty‐

vänväestön selviytymisestä.Myös sukupuoltaonkäytetty taustamuuttujana esimerkiksi ikää ja

koulutustatarkasteltaessa.

3.1 Kohderyhmä ‐ keitä ruokajonoissa käyvät ovat?

Kyselylomakkeessa selvitettiin vastaajien taustatietoja, kuten sukupuolta, kansalaisuutta, koulu‐

tustasoa,ikää,työtilannetta,asumismuotoajakotitaloudenaikuistenjalastenlukumäärää.

Kyselytutkimukseenosallistuneitavastaajiaoli kaikista ikäryhmistä.Ennenkaikkeapainotusoli

yli 46‐vuotiaissa, kun alle 46‐vuotiaita oli vastaajista yhteensä noin 29%. Lähes 30% kaikista

vastaajista oli 56–65‐vuotiaita, 46–55‐vuotiaidenollessa toiseksi suurin vastaajien ryhmistä. Yli

65‐vuotiaitaolinoin18%.Vastaajistavainhienoinenenemmistöolinaisia50,5% jamiehiäoli

49,5%.Erityisestinaisillapainottuivanhempienjonottajienmäärä(yli65‐vuotiaita12%vs.mie‐

het6%),kuntaasmiehistäsuhteellisestienitenoli36–55‐vuotiaita(24%vs.naiset17%).

Kuvio 1. Vastaajien ikä ja sukupuoli, % (n=827)


Aineistonvastaajista73%oli Suomenkansalaisia ja27%muunmaankansalaisia.Mahdolliset

kaksoiskansalaisuudetonyleensämerkittyensisijaisestiSuomenkansalaisuudeksi.Suomenkan‐

salaisiaolikaikissaikäluokissaenemmänkuinulkomaalaisia.Suhteellisestienitenulkomaankan‐

salaisia oli 26–35‐vuotiaissa, seuraavaksi eniten16–25‐vuotiaissa ja kolmanneksi eniten yli 65‐

vuotiaissa.

Heikko työmarkkina‐asema yhdistää leipäjonoissa käyviä

Työtilannettatarkasteltaessa,vastaajista45%olityöttömänätailomautettuna.Enitentyöttömiä

tailomautettujaoli46–55‐vuotiaissa(17%).Vastaajista35%olieläkeläisiäja5%opiskelijoita.

EsimerkiksiHelsingissäVeikkojaLahjaHurstinLaupeudentyö‐järjestölläonerikseenruoanjako

opiskelijoille,mikäsaattaavähentäämuinapäivinäjonoissakäyvienopiskelijoidenmäärää.Pysy‐

västityössäkäyviäolivastaajistakolmeprosenttia,määrä‐taiosa‐aikatöissäoleviaoli6%jako‐

tonaolevia7%.Näinsiismäärä‐taiosa‐aikainentyö,taiainaedeskokopäivätyö,eisuojaaköy‐

hyydeltä,vaantoimeentuloajoudutaantäydentämäänleipäjonoissakäymisellä.

”Ihminenvoiollaköyhä,vaikkaon100%raitis,täysijärkinenjakokopäivätöissä.”

Leipäjonoissa käy ihmisiä kaikista koulutustaustoista

Perinteikäs käsitys siitä, että ruoka‐apuun turvautuvat lähinnä matalasti koulutetut, on tämän

tutkimusaineistonperusteellakumottavissa.Peräti42%pääkaupunkiseudunvastaajistaoli toi‐

sen asteen koulutus. Perus‐ tai kansakoulun käyneitä oli 28 % kun opisto‐ tai korkeakoulu ‐

vaihtoehdonolivastaajistavalinnut30%.

Kuvio 2. Vastaajien koulutustausta ja sukupuoli, % (n=809)


Pääkaupunkiseudulla asutaan vuokralla

Suurinosa,85%vastaajistaasuivuokralla.Näistäkunnanvuokra‐asunnossaasui19%ja loput

yksityiseltävuokratussaasunnossa.Kunnanvuokra‐asunnoissaasujiavoiollaaineistossaenem‐

mänkin, sillä ainakuntaa eimielletä vuokranantajaksi, jos kunnallinenkiinteistöyhtiö toimii eri

kuinkunnannimellä.Omistusasunnossaasui8%vastaajistajaasunnottomiaoli4%.Tukiasun‐

nossailmoittiasuvansa3%.Tukiasunnoissaasuvienmelkopientämäärääleipäjonoissavoiselit‐

tääse,ettätukiasunnoissasaattaauseinollaateriapalveluita.Vuokrallaasuminenolityypillisintä

56–65‐vuotiaillevastanneille(24%)jaseuraavaksityypillisintä46–55‐vuotiaille(22%).Vastan‐

neista31asunnottomastaviisi oli16–25‐vuotiaita, seitsemän26–35‐vuotiaita ja loput19olivat

36–65‐vuotiaita.Omistusasujiaolienitenyli56‐vuotiaissa(5%).

Yhden hengen kotitalouksia ja lapsiperheitä molempia kolmannes

Pääkaupunkiseudunkotitalouksistayhdenaikuisentalouksiaoli49%,kahden40%jakolmen8

%.Kotitalouksia, joissa aikuisia oli enemmän kuin kolme oli yhteensä 3%. Vastaajista 67% ei

ollutkotitaloudessayhtäänlasta,mikäselittyyvastaajienkorkeallaiälläjaosittainyksinasuvien

korkeallamäärällä.Yhdenhengenkotitalouksiaoli35%.Vastaajienkotitalouksista26%asuiyksi

tai kaksi lasta. Koko aineistosta lapsiperheitä oli 33%. Kaikista lapsiperheistä yhden huoltajan

talouksiaoli29%.Kokopääkaupunkiseudunaineistostayksinhuoltajiaoliyhteensä9%.Pääkau‐

punkiseudunasuntojenkorkeathinnattulivatesiinjonoissakuultujentarinoidenkautta.

”Asumiskulutovatliianisotyksinasuvalle:meitäonpaljonsinkkuja.”

Lähes puolet luottaa muihin ihmisiin ja viranomaisiin

Kysyttäessäluottamuksesta,vastaajista46%olijokotäysintaiosinsamaamieltäsiitä,ettäihmi‐

siinvoiluottaa.Viranomaisiinkokivoivansaluottaapuoletvastaajista.

3.2 Koettu hyvinvointi

Koettua hyvinvointia kyselyssä selvitettiin vastaajien tyytyväisyydellä omaan elämäänsä, fyysi‐

seenjahenkiseenterveyteensä.Lisäksikysyttiinovatkohetunteneetitsensäyksinäiseksi,masen‐

tuneeksi tai nälkäiseksi viimeisen kuukauden aikana. Vastausvaihtoehdot olivat ”jatkuvasti”,

”melko usein”, ”joskus” ja ”hyvin harvoin”. Tässä kysymyksessä ei ollut ”ei lainkaan” ‐

vastausvaihtoehtoa.Näidenlisäksihuono‐osaisuudenkokemuksiajaajatuksiaomastatulevaisuu‐

destakartoitettiinväittämillä,joissavastausvaihtoehdotolivat”täysinsamaamieltä”,”osinsamaa

mieltä”,”eisamaaeikäerimieltä”,”osinerimieltä”ja”täysinerimieltä”.

Tyytyväisyyden kokemuksia voivat varjostaa masennus, yksinäisyys ja nälkä

Suurinosa(60%)vastaajistaolijatkuvastitaimelkouseintyytyväisiäelämäänsäviimeisenkuu‐

kaudenaikana.Hyvinharvoinelämäänsä tyytyväisiäolinoin jokakymmenes (11%).Ylipuolet


(56%)oli jatkuvasti taimelkousein tyytyväisiä fyysiseen terveyteensä ja 67%henkiseen ter‐

veyteensä.Hyvinharvoin fyysiseen terveyteensä tyytyväisiäoli18% jahenkiseen terveyteensä

10%.

Kuvio 3. Tyytyväisyys elämään, fyysiseen ja henkiseen terveyteen, %

Tilastollisia merkitsevyyksiä tarkasteltaessa tyytyväisyys fyysiseen terveyteen on riippuvainen

sukupuolestajaiästä.Miehetolivatnaisiauseammintyytyväisiäfyysiseenterveyteensäviimeisen

kuukaudenaikana.Tämänlisäksityytyväisyysfyysiseenterveyteenlaskeelineaarisestiiännous‐

tessa.Tyytyväisyyshenkiseenterveyteenonriippuvainenkotitaloudenkäyttöönjäävästärahasta

kuukaudessapakollistenmenojenjälkeen.Nevastaajat,joillarahaajäikäytettäväksisataeuroatai

alleolivatharvemmintyytyväisiähenkiseenterveyteensäsuhteessamuihinvastaajiin.

Viimeisen kuukauden aikana masentuneeksi oli itsensä tuntenut jatkuvasti tai hyvin usein yli

viidennes(22%)vastaajistajahyvinharvoin41%.Yksinäiseksiitsensäolituntenutjatkuvastitai

hyvinuseinjokaneljäsvastaajajanälkäiseksilähesjokaneljäs(24%).


Kuvio 4. Kun ajattelet elämääsi viimeisen kuukauden aikana, oletko tuntenut itsesi masentuneeksi, yksinäiseksi, nälkäiseksi? %

Masentuneisuudessaeiole tilastollisestimerkitseviäeroja ryhmienvälillä.Yksinäisyyden tunte‐

muksetovatsensijaanlineaarisestiyhteydessäkotitaloudenkäyttöönjääväänrahaankuukaudes‐

sapakollistenmenojen jälkeen. Jatkuvastiyksinäisiksi itsensä tunteneidenmäärä lisääntyimitä

vähemmänrahaaolikäytössä.Viimeisenkuukaudenaikana itsensä jatkuvastinälkäiseksi tunte‐

neettulevattodennäköisimminmatalimmastakoulutustaustasta.

Ylipuoletvastaajista(51%)tunsiitsensähuono‐osaiseksi.Väittämänkanssaerimieltäoli28%

vastaajista. Huono‐osaisuuden tuntemukset ovat yhteydessä koulutustaustaan ja kotitalouden

käytössäoleviinrahoihinkuukaudessapakollistenmenojenjälkeen.Perus‐taikansakoulunkäy‐

neet kokivat itsensä huono‐osaisemmiksi kuin ylemmistä koulutustaustoista tulevat vastaajat.

Huono‐osaisuuden kokemus lisääntyi mitä vähemmän kotitalouden käyttöön jäi kuukaudessa

rahaa.

Kuvio 5. Huono‐osaisuuden kokemukset, elämässä pärjääminen ja ajatukset tulevaisuudesta, %


Suurinosa (65%)kokipärjäävänsäelämässään.Yli jokaviides (21%)eikokenutpärjäävänsä.

Parempaanelämääntulevaisuudessauskoikuitenkinylipuolet(52%)vastaajista.Lähesneljäsosa

(23%)eiuskonutelämänsäparanevan.

3.3 Toimeentulo

Ruokajonoissakäyvientoimeentuloaselvitettiinkysymälläkunnan,Kelanjaeläkelaitostentulon‐

siirtojenkäyttöäviimeisenkahdenkuukaudenaikana.AikajänneonvalittuKuopionpilotinmu‐

kaan, jossaperustelunaoli, että näinpäätöksentekosyklit eivät vaikuta tuloksiin,mutta samalla

ihmistenmuistikuvatetuuksienkäytöstäovatvieläsuhteellisenluotettavia.

Yleisimmin saadaan toimeentulotukea, asumistukea ja työmarkkinatukea

Toimeentulotukeaoliviimeisenkahdenkuukaudenaikanasaanut55%vastaajista.Toimeentulo‐

tukeahakeneista15%eiollutsaanutsitä.Kuviossa6vastausvaihtoehto”olenhakenut,muttaen

olesaanut”kuvaatoimeentulotuenasiakkaidenkohtaamaatorjuntaa(mm.Määttä2010).56–65‐

vuotiaissaniidenhakeneidenosuus,jotkaeivätolleettukeasaaneet,olisuurin,34%.Seuraavaksi

suurinosuustukeailmanjääneistäoli26–35‐vuotiaita(21%).

Yleisintukioliasumistuki, jotaolisaanutnoin68%vastaajista.46–65‐vuotiaatsaivatsuhteessa

eniten asumistukea (57%). Niiden vastaajienmäärä, jotka olivat hakeneet asumistukea,mutta

eivätolleetsitäsaaneet,olikorkein(30%)56–65‐vuotiaissa jatoiseksisuurin36–45‐vuotiaissa

(20%).Työmarkkinatukeataityöttömyysturvanperuspäivärahaasaivastaajista45%.Kuviossa6

onesitettykaikki tukiin liittyvätvastausten jakaumat.Kuviossaonotettavahuomioon,ettäana‐

lyysissäonmukanakaikkivastaajat,jolloinenolehakenut‐vaihtoehtoonsuhteellisensuuriusean

tuenkohdalla:esimerkiksieläkeläisethakevatharvoin/koskaanopintotukeataierityöttömyystu‐

kia.


20

7

17

27

18

45

9

9

17

7

68

11

55

2

3

4

2

4

8

3

2

5

4

8

3

15

78

91

79

71

79

47

89

89

79

89

24

86

30

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 %100 %

Työeläkettä iän perusteella

Työttömyyseläkettä

Työkyvyttömyyseläkettä

Kansaneläkettä

Ansiosidonnaista työttömyysturvaa

Työmarkkinatukea/työttömyysturvan peruspäivärahaa

Lasten kotihoidon tukea

Äitiys, isyys‐ tai vanhempainpäivärahaa

Sairauspäivärahaa

Vammaisetuuksia

Asumistukea

Opintotukea

Toimeentulotukea

olen saanut

olen hakenut, mutta en ole saanut

en ole hakenut

Kuvio 6. Tukien saaminen, hakeminen ja ”torjunta” viimeisen kahden kuukauden aikana, %

Tuloksetosoittavat,ettätoimeentulotuki,asumistuki,työttömyysetuudetjaeläkkeetmuodostavat

suurimmanosanvastaajientulonsiirroista.Tuloksetovatpitkältisamoja,kuinKuopionpilottitut‐

kimuksessa.Työmarkkinatuen ja eläkkeidenkäyttökertovat työelämänulkopuolisuudesta.Köy‐

hyydenvälttämiseksipätkätöidentekeminenonmahdollistaesimerkiksiopiskelijoilla japienten

lastenvanhemmilla(Saarietal.2012,26).

Lähes puolella jää kuukaudessa käytettäväksi 100 € tai vähemmän

Toimeentuloonliittyenkysyttiinmyösvastaajienkuukaudessakäytettävissäoleviavarojapakol‐

listenasunto,ruoka‐yms.menojenjälkeen.Jokaviidennelläeijääkäyttöönlainkaanrahaajalähes

jokaneljännellävastaajistarahaajääsataeuroataialle.

”Oikeastaanmeneemiinuksen puolelle kun eimistään rahaa saa eikämitään saa

maksettuu…2kkvuokramaksamatta.”


Kuvio 7. Kuinka paljon kotitaloutesi käytössä on kuukaudessa rahaa pakollisten asunto, ruoka‐ yms. menojen jälkeen? % (n=740)

Lähes 70 % tulot eivät riitä menoihin

Kyselyssäselvitettiinmyösvastaajienkokemustaomien tulojen riittävyydestä,velkojenmaksun

hallinnasta jaystäviltä ja sukulaisilta saadusta taloudellisesta tuesta.Vastaajiltakysyttiin lisäksi

heidänkokemustaansiitä,saavatkohekaupungiltajaseurakunnaltariittävästitukea,apuajapal‐

veluita. Leipäjonoissakäyvistä noinpuolet oli sitämieltä, etteivät he saakaupungilta riittävästi

tukea,apuataipalveluita‐myöskäänkolmasosavastaajistaeimielestäänsaanutriittävästiseura‐

kunnantukea(kts.kuvio8).


Kuvio 8. Kokemuksia tuesta ja toimeentulosta, %

Tarkasteltaessaedelläkuvattujatoimeentuloonliittyviämuuttujia,tukienkäytönyleisyyttä,kuu‐

kaudessakäytettävissäolevien”vapaiden”varojenvähäisyyttäsekäkokemustatulojenriittävyy‐

destämenoihin,eioleyllättävää,ettäkysyttäessävastaajientyytyväisyydestäelintasoon,yli72%

ilmoittiolevansaainoastaanjoskustaihyvinharvointyytyväinenelintasoonsa.Jatkuvastitaimel‐

kouseintyytyväinenelintasoonsaolikuitenkinlähes28%vastaajista.

Kuvio 9. Kun ajattelet elämääsi viimeisen kuukauden aikana, oletko tuntenut itsesi tyytyväiseksi elin‐tasoosi? % (n=815)


3.4 Palvelut

Tulonsiirtojenkäytönlisäksitutkimuksessaselvitettiinkunnan,seurakunnanjaKelanpalvelujen

käyttöäviimeisenkahdenkuukaudenaikana.Enitenvastaajatolivatkäyttäneetterveyskeskuksen

palveluja(70%),sosiaalitoimistonpalveluja(55%)jatyövoimatoimistonpalveluja(50%).Ter‐

veyskeskuspalveluitaenitenkäyttäneitäoli56–65‐vuotiaissa(21%)jaseuraavaksieniten46–55‐

vuotiaissa(18%).16–45‐vuotiaistaterveyskeskuspalvelujaolikäyttänytyhteensähiemanyli17

%.46–65‐vuotiaatolivatyliedustettuinamyössosiaalitoimistonpalveluidenkäyttäjinä(yhteensä

30%), seuraavaksi eniten sosiaalitoimistossa asioiviaoli 36–45‐vuotiaissa (10%).Kuviossa10

selkeimminerottuvatsosiaalitoimiston(8%)jaKelan(4%)palvelut,joitaonhaettu,muttaeiole

saatu.

50

27

26

70

55

13

14

3

1

4

2

8

2

2

46

72

70

28

38

86

84

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Työvoimatoimiston palveluja (työttömyysasiat)

Seurakunnan palveluja (diakoniatyö)

Kelan palveluja (kuntoutus, terapia jne.)

Terveyskeskuksen palveluja

Sosiaalitoimiston palveluja

Päihdepalveluja

Mielenterveyspalveluja

olen käyttänyt

olen hakenut, mutta en ole saanut

en ole käyttänyt

Kuvio 10. Palveluja viimeisen kahden kuukauden aikana käyttäneet, hakeneet ja ei käyttäneet, %.


Kuvio 11. Palvelujen käyttö iän mukaan, %

Kuviossa 11 on tarkasteltu palvelujenkäyttöä iänmukaan. Palveluja (poislukienmielenterveys‐

palvelut) selkeästi enitenkäyttävä ikäryhmäoli 46–55‐vuotiaat. Yli 65‐vuotiaatkäyttivät eniten

terveyskeskuspalveluja(21%).

Hiemanyli23%vastaajistailmoittikyselyssäpäihteidenkäyttöönsäliittyvistäongelmista,mutta

viimeisen kahden kuukauden aikana päihdepalveluja oli käyttänyt vain alle 13%.Masentunei‐

suuttamelkouseintaijatkuvastikokeneitaolinoin22%,mielenterveyspalveluitakäyttäneitätaas

oli14%.

3.5 Kokemukset ruoanjakelusta

Pääkaupunkiseudunruoanjakeluissaonuseitaerikäytäntöjä.Ruokaajaetaanjonotusjärjestykses‐

sä ja jonotusnumeroilla(numerojärjestyksessätaiarpomalla).Osassaruokaa jaetaaneripäivinä

liikuntarajoitteisillejaopiskelijoilletailapsiperheilleonomajononsa.Myöslyhythartaushetkivoi

kuuluaosaksiruoanjakelua.Kävijöidentilastointivaihteleepaikoittainsäännöllisestä ja tarkasta

tilastoinnista(asiakkaannimi,kotikunta,perheenkoko ja jaetunruoankilomäärä)satunnaiseen

kävijämääränlaskentaan.Pääosinavustusruokaavoihakeaanonyymisti.

Kyselyssä selvitettiin ruoanhaun säännöllisyyttä, kenelle ruokaa haetaan ja haetaanko ruokaa

useammastakuinyhdestäruoka‐avusta.Pääkaupunkiseudullaselvitettiinmyösasiakkaiden liik‐


kuvuuttaerikaupunkienruoanjakelujenvälillä.Tämänlisäksikyselyssäkartoitettiinmielipiteitä

ruoanjakelun toimivuudesta ja ruoan laadusta sekä ruoanjakelunmerkityksestä sosiaalisena ta‐

pahtumana.

Ruokaa haetaan joka viikko itselle ja perheelle

Ruoanhaku oli useille vastaajista säännöllinen tapahtuma. Lähes puolet (49 %) vastaajista oli

hakenut ruoka‐avusta ruokaa joka viikko viimeisen vuoden aikana ja keskimäärin joka toinen

viikkoruokaaolihakenut27%.Muutamankerranvuodessaruokaahaki11%vastaajista.Suurin

osa(47%)vastaajistakävivainyhdessäruoka‐avussa.Viikoittainuseammassakuinyhdessäruo‐

ka‐avussakävi14%vastaajista.Pääkaupunkiseudullavastaajat saattoivathakearuokaauseam‐

mastakuinyhdestäkaupungista.

Kuvio 12. Ruoanjakelun asiakkuus viimeisen vuoden aikana, % (n=805)

Puoletvastaajistahaki ruokaa itselleen japerheelle ja37%ainoastaan itselle. Ruokaahaettiin

myösmuille,sillä13%vastaajistahakiruokaasekä itselleettämuille.Useatvastaajatkertoivat

vievänsäruokaasellaisille,jotkaovatliianhuonokuntoisiajonottamaanruokaa.

Ruoanjakelu on pärjäämiselle välttämätöntä häpeästä ja nöyryytyksen tunteesta huolimatta Suurinosa(92%)vastaajistakoki,ettäruoanjakeluonheidänpärjäämisensäkannaltavälttämä‐

töntä. Ainoastaan kolme prosenttia ei kokenut sitä pärjäämisensä kannalta välttämättömäksi.

Kysyttäessä ruoanjaonmerkityksestämuille jonoissaolijoille, 47%vastaajistakoki, että ruoka‐

jonossaonihmisiä, jotkaeivättarvitsisiruokaa.Ruoanhakemiseenliittyymyösnegatiivisiatun‐

temuksia.Monetvastaajat(42%)eiväthalunneetnaapureidensataisukulaistensanäkevänheitä

hakemassaruokaajalähessamanverran(41%)vastaajistakokiruoanhakemisennöyryyttäväksi.


Häpeän tunne on riippuvainen vastaajan koulutustasosta, sillä mitä korkeampi koulutustausta,

sitävähemmänhalutaan,ettänaapurittaisukulaisetnäkevätvastaajanjonottamassaruokaa.

Kuvio 13. Kokemuksia ruoan hakemisesta, %

Ruoanjakelut saivat osakseen kiitosta

Ruoanjakelun toimintaan ja sieltä saatuun ruokaan oltiin pääosin tyytyväisiä. Vastaajista 84%

kokijärjestelyttoimiviksijaparantamisenvaraatoiminnassaoli11%mielestä.Enemmistön(76

%)mielestäjaetturuokaolilaadukasta,13%vastaajistatosinolisitämieltä,ettäruoanlaatuvoisi

ollaparempaa.

”Olensitämieltäjakelusta,ettäteetteupeetatyötä.Kiitoskuuluuteille.”

”Kiitos ruoka‐avun henkilökunnalle, me köyhät ja varattomat tarvitaan teitä. Teidän luona

käyminen piristää ihmistä, eikä alista ihmistä vielä alemmaksi mitä on tällä hetkellä

varallisuutensatakia.”

Kuvio 14. Tyytyväisyys ruoanjakeluun, %


Ruoanjakelu on monille myös sosiaalinen tapahtuma

Ruoka‐apujen jonotusajat vaihtelevat melkoisesti. Vaikka jonotusaikaa pyritäänkin pitämään

mahdollisimmanlyhyenä,useatasiakkaistasaapuvat jonoihin johyvissäajoinennen jakelua jol‐

loin jonotusaikavoiollauseitatunteja. Suuriosa(61%)kyselyynvastanneistakokimuidenih‐

misten tapaamisen jonossa itselleen tärkeäksi. Noin jokaviides (21%)ei kokenut ruokajonoja

itselleentärkeänäsosiaalisenatapahtumana.

Kuvio 15. Ruoanjakelun sosiaalinen merkitys, % (n=851)

3.6 Lapsiperheet kyselyaineistossa

Lapsiperheidenosuuskokoaineistostaoli33%. Tilastollisestimerkitseviäerojatarkasteltaessa

lapsiperheidenedustajateroavatmuustavastaajajoukostamuutamienkysymystenkohdalla.Vii‐

meisenkahdenkuukaudenaikanalapsiperheidenedustajatolivattunteneetitsensätyytyväisem‐

miksi elämäänsä kuin muut vastaajat. Myös masentuneisuuden ja yksinäisyyden tuntemuksia

esiintyiharvemminkuinmuillavastaajilla.Asenteissaviranomaisiajamuitaruokajonoissaasioi‐

viakohtaalöytyieroja:Luottamusviranomaisiinolivähäisempää,muttamuidenihmistenkoettiin

olevanruokajonossaoikeutetusti.Uskoparempaantulevaisuuteenolivahvempikuinmuillavas‐

taajilla.Lapsiperheidenedustajillaolivähemmänongelmiapäihteidenkäytössäjaheolivattoden‐

näköisemmin toimeentulotuen ja opintotuen hakijoita, kuin muut vastaajat. Muuhun vastaaja‐

joukkoon verrattuna lapsiperheissä oli käytetty enemmän seurakunnan ja työvoimatoimiston

palvelujaviimeisenkahdenkuukaudenaikana.


4 LAPSIPERHEET: CASE VANTAA

Pääkaupunkiseudun ruoanjakotutkimuksen yhteydessä kerättiinmyös laadullinen aineistoVan‐

taanruoka‐avussakäyviltälapsiperheiltä.Vantaallalapsiperheilleolierillinenjono,jotenheerot‐

tuivatselvästiomaksiryhmäkseen.

Tutkimuksen lähtökohtanaoli lapsiperheidenarkeenvaikuttavienasioidenyhteinen tutkiminen

ja tiedon tuottaminenheidänkokemuksistaan.Alustaviksi aiheiksi keskusteluihin valittiin arjen

kohokohdatjahuolenaiheetsekälapsiperheidentoiveetjakokemuksetpalvelujenkäytöstä.

Keskusteluryhmiinosallistuiseitsemänerikulttuuritaustoistaolevaaperheenäitiälapsineen.Per‐

heet jaettiinkahteen ryhmään.Yhteensä ryhmätkokoontuivat seitsemänkertaakesäkuun2012

aikana.Kaikiltajonossakäyviltäperheiltäkysyttiinhalukkuuttaosallistuaryhmäkeskusteluihinja

heillejaettiinkutsut,joistailmenitutkimuksentaustajatavoitteet.Jonossaolisekääitejäettäisiä

lapsineen,muttaryhmiineionnistuttusaamaanyhtäänisää.Lapsetolivattapaamisissamukana,

muttavainäiditosallistuivatkeskusteluun.

Mistäjohtuu,ettäniinmonilapsiperhekäyruoka‐avussa?Mistäarkirakentuujamillaisiaasioita

vanhemmat pitävät merkityksellisinä oman perheensä elämässä? Koetaanko arki taloudellisen

ahdingon vuoksi pelkäksi selviytymistaisteluksi?Millaisia toiveita ja tarpeita he näkevät omilla

lapsillaan olevan? Vastaavatko tarjolla olevat palvelut heidän tarpeisiinsa? Nämä kysymykset

nousivatkeskeisiksihaastattelujenaiheiksi.

Ryhmähaastattelutpidettiinläheisenkirjastonaskartelutilassa.Kokoontumisissaolimukanapal‐

jonlapsia,joidenmukanaolotekitapaamisistatunnelmaltaanrentojajaepävirallisia.Lastenvälit‐

tömyysvaikuttimyössiihen,ettäennaltatoisilleentuntemattomienäitienolihelppoajaluontevaa

keskustellaaiheista.Tapaamisetnauhoitettiin.

Tutkimustapaoliaineistolähtöinen.Lapsiperheidenryhmätapaamistenvälillätutkimustiimilitte‐

roinauhoitetutkeskustelut ja tekialustavaaanalyysia tuotetusta tiedosta.Toisaalta tutkimusta‐

vanollessakehkeytyväprosessi,myösäiditosallistuivatyhteiseenanalyysiin.Hejatkoivatkootun

tiedonpohjaltasyventäenteemoja jakokemuksiaan.Yhteisenanalyysin teonkauttaryhmätilan‐

teissaolimahdollisuuspeilatayksittäisenihmisenjaperheenkokemuksiamuidenryhmänjäsen‐

tenkokemuksiin,tuodamonenlaisianäkökulmia”pöytään”janäinymmärtääitsekinehkäjotakin

uuttaitsestääntaiperheensätilanteesta.Millaisiinasioihinomatkokemuksetlaajemminliittyvät

jamillaisiakulttuurisiataiyhteiskunnallisiayhteyksiäjailmenemismuotojaniilläon?

Viimeisessä ryhmätapaamisessakeskusteltiinyhdessä lopullisistaanalyysituloksista ja tehdyistä

jäsennyksistäsekäjohtopäätöksistä.Olitärkeäävarmistuasiitä,ettäyhteinentiedontuottamisen

prosessiolitodellaollutyhteinen,jaettääiditkokivatanalyysituloksetomikseen.


Lapsiperheiden keskusteluryhmien pohjalta nousivat perheiden arkeen olennaisesti vaikuttavat

teemat: raha, tieto, palvelut, ja yhteisö, joita ryhmässä useimmiten kuvattiin arjesta puuttuvina

asioina.Näilleteemoilleperheenäiditantoivaterilaisiamerkityksiä,joitakutsutaantässärooleiksi.

Roolit

Roolionpitkältiriippuvainenkunkinosallistujanhenkilökohtaisestasuhtautumisesta,aiemmasta

kokemuksestajasuhteestateemoihin.Jokaisellaroolillaonmyösaktiivinenluonne,jasevaikuttaa

kunkinosallistujanidentiteettiinjokaisessateemassa,muunmuassasuhtautumisessapalveluihin.

Keskusteluissakäviilmi,ettäroolitovataktiivisenluonteensavuoksielävässäjamuovautuvassa

muodossa,näyttäytyvätuseinristiriitaisinajailmenevätmyössamanaikaisina,menevätlimittäin,

toistuvatjavaikuttavattoisiinsa.

Kuvio 16. Roolin muodostuminen


4.1 Raha

Vaikkei köyhyyttä otettukaan keskusteluryhmien lähtökohdaksi, raha nousi keskeisenä asiana

esiin.Rahanpuuteonkokoajanläsnäjasevaikeuttaahuomattavastiarkea.

Kuvio 17. Rahalle annetut roolit

Rahanpuute jakaa ihmisiä epätasa‐arvoiseen asemaan

Rahan roolinäyttäytyy jakajana, sillä se jakaa ihmisiäepätasa‐arvoiseenasemaan.Epätasa‐arvo

liittyymuunmuassalastenharrastusmahdollisuuksiin, jotkaovatnäilläperheillärajalliset.Myös

lastenvaate‐,lelu‐jamuuthankinnatovatvähäisiä.Vanhemmatkokivat,ettäheidänlapsensaovat

epätasa‐arvoisessa asemassa suhteessa muihin paremmin taloudellisesti pärjääviin perheisiin.

Rahanpuute aiheuttaa vertailua ja epätasa‐arvoisuuden kokemusta yleisemmin yhteiskunnassa.

Vanhempienmielestätodellinenrahanpuutevoirajoittaalastenelämääjatasavertaisiamahdolli‐

suuksia.

”Muttamämietin ku talvellamä ajattelin, että ostaisin kaikille lapsille uudet hyvät haalarit

(Reima‐merkkiset),mutta emmä pystyny ostaa. Emmä halua valittaa,mutta joskus haluaisi

jotain,mitänäkeekaupassa,muttaeipystyostaa,seharmittaa.Jamämietinsitten,ketävarten

nevaatteetkaupassaoikeastiroikkuu?”


”Sitä palkasta palkkaan kituuttamista vaikka ei me sillai itketä sitä juttua, mutta välillä

hermostutaan, että voi että, eikö taaskaan ja laitetaan nyt toikin raha ruokaan ja tarvtsis

oikeastijotainmuutakin.”

”Jasittoiruoka‐apu ‐ juttu jostuostakattoo,niintuoonminustahyvä lisä.Nythänmeollaan

käytykolmekertaasiinä.Nythänmeeipäästykään,oisollukyllätarvetta,muttasitmulletuli

onneksmaanantaina rahaamikäoli tällainen juhlapäivä,ettämäpystyinmaksaavuokran ja

kaikkilaskutpois,paitsiettäykslaskujäin,ettämäjouduinsoitteleejasovitteleesähkölaskusta

vielä, että en tiedä.Mämaksan sen loppukuusta ja osissa…. Se on niin niinku sillai euroista

kiinni.”

”Munmielestä valtion tukimenee enemmänpitkäaikaistyöttömiin ja juoppoihin.Tuntuu siltä,

että lapsiperheitä unohdetaan tai sit luullaan, että kyllä ne pärjää.Me ollaan viimeisiä, ketä

ajatellaan.”

Valinnanvapaus riippuu mahdollisuuksista

Pakottajanarahasaattaapakkotilanteeseenvalintojensuhteen.Perheidenvalinnatovatsidoksissa

käytössäolevaanrahaan, jolloinmahdollisuudetrajoittuvat jasaatavissaolevatarjontakapenee.

Rahanpuutepakottaaelämän joskuspyörimäänrahanympärillä javoi johtaapalkastapalkkaan

kituuttamiseen.Rahanpuuteonmyöskontrolloijanroolissa.Valintojentekeminenjahankintojen

priorisointiovatrahankontrollinalla.Rahanvähäisyydestäjohtuenperheetovatpakotettujahy‐

vintarkkaantaloudenpitoon.

Pakottajanroolinkääntöpuolenaonvaihtoehtojenetsijäjavalintojenmahdollistaja.Tämätarkoit‐

taasitä,ettävalintojatehdessäperheetkertoivatkäyttävänsäluovuutta.Perheetkokivat,etteivät

aina lähde hakemaan valmiiksi järjestettyä toimintaa vaan suunnittelevat itse yllättäviä harras‐

tusmuotojajasellaistatekemistä,jokaonheidänsenhetkisessäelämäntilanteessaantaloudellises‐

timahdollista.

”Sittehdään lähipuistoihin jotaineväsretkiä,ettähetiaamulla,ettänytmeidäntäytyypakata,

että lähdetäänpuistoon,kun jokuajattelisvaanettä lähetään tästänytpuistoon,nimeilläon

tämmönenniinkutehtyjalapsetonihanniinkuooooo.Enmätiedämutnoionniinkutommosia

jotkaeimaksaoikeastaanmitään,koskane leivät jotka sielläkotonaonniinneonkuitenkin

niistä.”

”Joo tai sitmemennään johonkinmetsikköön. Ihan pienimetsikkömikä tuossa löytyy ja sit

tehdäänjotainihmetarinoitasiellä.”


”Valinnanvapaus perustuu aika paljon siihen, mihin meillä on mahdollisuuksia. Mä valitsen

meidänperheellesellaistatoimintaa, johonmeilläonriittävästirahaa.Muttasiltimesaadaan

valita,mihinmemennäänjamitätehdäänniistävaihtoehdoista,mihinmeidänrahatriittää.”

”Meilläoli ennen käytettypesukone ja semeni rikki,niinmäostin taas käytetyn kuoonniin

kallista.”

”Onneksionmahdollisuusostaaosamaksulla,emmemekäänvoiostaauuttatästänoinvaan.”

Suhteellista vai ei

Nykyistä rahatilannetta pohtiessaan perheet saattoivat suhteuttaa sitä aiempiin elämäntilantei‐

siin, esimerkiksi opiskeluaikaan tai aikaan kun oltiin työelämässä. Puhuttaessa rahasta perheet

vertasivat tulojaan myös muihin kansalaisiin, muihin lapsiperheisiin tai uraihmisiin. Puhuttiin

myöstulevaisuudestajaajateltiin,ettäsillointaloudellinentilanneolisiparempi.

Suhteellistajan roolinkauttanousevat esillehenkilökohtaiset arvot ja suhtautuminennykytilan‐

teeseen.

”Jos mä vertaan meidän tilannetta Venäjään, sieltä me siis muutimme tänne, niin siihen

verrattunameilläonpaljonrahaakäytössä.”

”Munmiesontäysintällaistaapuavastaan,kusesanoo,ettäeimemitäänkerjäläisiäolla,että

kylläme pärjätään. Hän siis luulee että leipäjonoissa on ainoastaan juoppoja ja kerjäläisiä.

Vaikkajoskusonkylläihantiukkaa,ettävoisihanhyvinkäydähakemassaruokaa.”

Optimistisesta asenteesta huolimatta rahanpuute on tietynlainen aktiivisuuden laskija. Perheet

kuvasivataktiivisuuttaensisijaisestivalintojentekemisenä.

”Oikeasti josmämolemmat lapset vien kerran viikossa johonkin harrastukseen niin se tekee

kuukaudessajoreilu100euroa.Jasitkukerrankinviikossaonaikavähän,nehaluaisivatkäydä

useamminkin,muttaeioovaraa.”

Ruoanjakelu on olennainen perheiden tuki jota ilman ei aina pärjätä

Pääkaupunkiseudunruoanjakotutkimuksenkyselyaineistosta33%oli lapsiperheitä.Vaikka lap‐

siperhehaastatteluissa ei suoraan kysytty ruoka‐avusta, äidit nostivat senmerkityksen esiin ra‐

hastapuhuttaessa.

”Sittoiruoka‐apuonmeilleniinsuurituki.Eisieltäainasaamitähaluataitoivoo,muttaonse

hyväapu.Jajoskuskueioikeintiedämitätavaraasieltäsaajapitääollaaikatarkkamitävoi

sittenantaalapsille,muttailmansitämeeiainapärjätä.”


Muttamyösruoka‐avussakoetaanjonkinverranepätasa‐arvoisuutta:

”Niintuoonaikaepäreilua,josajattelee.ettäyksinasuvataivaikkapariskuntailmanlapsiasaa

senkassinjaniilleonviikoksiruokaa,muttasesamankokoinenkassiriittäälapsiperheellevaan

pariksipäiväksi.”

”Mätiedän,ettäonsellaisiaihmisiä,jotkaeiväthaeapuakoskaseonalentavaajanöyryyttävää.

muttamekylläkäymme(ruoka‐avussa).”

Tulevaisuus näyttäytyy parempana

Rahanpuutteestahuolimattauskoparempaantulevaisuuteensäilyy.Äiditkorostivat,ettäperheil‐

läonunelmia,joitarahanpuuteeisuoraanestä.Haaveetovatkonkreettisiajaarkisia,kutenhar‐

rastukset,auto,omatalojalomat.

Nykytilannenäyttäytyi äitien silmissä väliaikaisena, ohimenevänä.Hepuhuivat siitä, että voivat

vaikuttaaomaansuhtautumiseen,perheenasenteisiinjaarvoihin.Äidittotesivat,etteivätmissään

nimessähaluavälittääköyhyysleimaaomillelapsilleen.

”Muttaeime lapsillesitäkauheastikerrotavaanyritetäänkeksiä jokukorvike,etteihetuntisi

itseäjotenkinhuonommiksikunmuuttaiköyhiksi.”

4.2 Tieto

Tietonousiyhdeksikeskeisimmäksiteemaksikytkeytyenvahvastipalvelut‐jayhteisö‐teemoihin.

Tässätapauksessaeipuhutatiedosta,vaanpikemminkinsenpuutteesta.


Kuvio 18. Tiedolle annetut roolit

Tiedonpuute eristää ja hidastaa kotoutumista

Tietosaaeristäjänroolinjalisäävälimatkaaestämälläihmisiälöytämästäyhteisöjäjaverkostoja.

Toisaalta se voi eristäämyöspalveluista niin, että ehkä vain pakollisista palveluista (jos niistä‐

kään)saatietoa.Esimerkiksiilmaisestatoiminnastalapsiperheilleonvaikeasaadatietoa.Kuntätä

tietoaeiole,seeristääsekävanhempiaettälapsiamuistalapsiperheistä.

Viranomaisettäyttävättehtävänsäantaessaanvainpakollistatietoa,muttaasiakkaankokonaisval‐

tainenhuomioiminenunohtuu.Keskusteluryhmiinosallistuneidenäitienmielestävuorovaikutus‐

taonvähänjakohtaaminenjääetäiseksivaikuttaenhalukkuuteenhakeajakäyttääpalveluita.

”Esimerkiksimesaimmetietoavastatänävuonna,ettäminullaesimerkiksionoikeuskäydäva‐

raamassaasukaspuistostaaikajatehdäsielläjotainomallaäidinkielellä.Muttasaintämäntie‐

täävastanyt,jalapsionjokohtaneljä…Jopaasukaspuistossaeioletästätiedotettu.Eikämeitse

osatakysyä,emmetiedämistätällaistavoisikysyä.”

”Miksiasukaspuistotesimerkiksieivoilevittäätietoasittenympärikaupunkiataiasuinpaikkaa?

Jasittenvieläse,että jopasielläasukaspuistossakaaneioleohjelmastatietoa.Taisittenseon

vaan suomeksi.Niin ja sitten se,ettäkaikkieivätedes tiedä,ettäonolemassaasukaspuistoja.

Jotkutluulee,ettäneontarhojajasellaisia.Jasittenvaikkatietoaonkinvaansuomeksi,niinsitä

voisilevittääkokoalueelle.”


Keskusteluryhmään osallistuneiden maahanmuuttajataustaisten äitien mielestä tiedonpuute on

merkittäväkotoutumisenhidastaja.Jostietoaesimerkiksilapsiperheillesuunnatuistatoiminnois‐

tataikielikoulutuksestaeiole,onhyvinvaikealöytääsuomalaisiaystäviä,oppiasuomalaistakult‐

tuuria,saadatietoataikuinkatoimiaarjessa.Yhtälaillaonvaikeavälittäätietoaomastakulttuu‐

ristajatavoistasuomalaisille.

”Eitiedämihinvoisimennälastenkanssa.Eisaasuomalaisiaystäviä,verkostojamistään.”

Tiedonpuute tekee arjesta vaikeampaa

Yksitietoonliittyväroolionvaikeuttaja.Tietolisäävalinnanvapauttajasenpuutevaikeuttaaarki‐

elämääjarajoittaavalinnanmahdollisuuksia.Monipuolisentiedonsaaminenesimerkiksilapsiper‐

heidenpalveluistaalueella onvaikeaa, jopamahdotonta.Tiedonpuute johtaa siihen, että vaikka

toiveissaolisitekemistä,eioletietoamihinvoisilastenkanssamennä.Tietoaeisaalapsiperheille

tarjottavastatuesta(muukinkuintaloudellinentuki).

Tiedonpuute vähentääaktiivisuutta, passivoi ja johtaaniin sanottuun tiedottomaan tilaan, jossa

jopahelpostitavoiteltavantiedonetsiminenonhaastavaajatyölästä.Äiditkertoivat,ettäheilläei

oleintoahakeutuatoimintaan,jostietoaeioletarpeeksi.Tällöinkynnystuntuuliiankinkorkealta.

Riittävätietopuolestaantoimiikannustajanajaaktivoiuudentiedonhankkimiseen.Kattavatieto

sellaisenaanvoiollavoimavaraperheille.Henkilökohtainenoma‐aloitteisuusjamyönteinenasen‐

neeivät ainayksin riitäkannustimeksihakea tietoapalveluista.Tämävaatiins. kaksisuuntaista

aktiivisuutta.Toisinsanoenmyöspalvelujenonoltavaaktiivisiatiedonvälittäjiävoidakseennos‐

taaihmistenomaaaktiivisuutta.

Tietoonresurssi,jokatoimiilankanayhteisöönjapalveluihin.

”Mustaolismukavaajosneuvoloissaesim.jaettaisiinsellaisiapapereitajoissaolisivaanlistattu

toimintamuotoja ja tapahtumia, mihin lapsiperheet voi mennä. Koska itselle se on aika

haastavaaetsiänuokaikki.Olisihelpompaajoskaikentiedonsaisiyhdestäpaikasta,ohjeestatai

kirjasta.Nytmeeikesälläkäydämissään...”

”Josmietin,ettämihinpalveluihinonoikeutettu,niinmunmielestä tiedottaminenniistäpitää

ollakaikillesama.Onvähänniin,ettäkunmeilläeioletarpeeksitietoaasioista,niinmeeivoida

käyttääniitäpalveluita,joihinmeilläonkuitenkinoikeus.”

Osallistujienmielestäongelmaeisiltiolesiinä,ettätietoaeiolisilainkaan.Hekorostivatlähinnä

sitä,ettätietoonvaikeastisaatavissa,kaukanataipiilossalapsiperheidenarjesta.


”Niinongelmaeiolesiinä,ettäpuuttuu tekemistävaansiinä,ettämeei tiedetäsiitä. Jasitten

ettäolishelppomennä.Sellainenettäolisimatalakynnysmennäkunsaatietoa,jailmaistatai

edullista,ettäkaikillaolisimahdollisuussaadatietoajamahdollisuuskäyttää.”

4.3 Palvelut

Keskusteluryhmässäpalvelutnäyttäytyivätlaajanakäsitteenä.Ryhmässäkäytiinläpikaikkialap‐

siperheidenarjessakohtaamiajatarvitsemiajulkisiaperuspalveluja,yksityisiäjakolmannensek‐

torin tarjoamia palveluja. Äidit eivät niinkään nostaneet yksittäisten palvelujen puutteita, vaan

lähinnäpuhuivatkohtaamistenluonteestajapalvelujentoimivuudestaasiakasnäkökulmasta.

Kuvio 19. Palveluille annetut roolit

Ei mitään extraa

Keskusteluryhmissä äidit puhuivat palveluista lannistajana. Palvelujen koettiin keskittyvän vain

välttämättömääneikämitäänextraaolesaatavilla.Kyseonsekävähäisestäpalveluistajamahdol‐

lisuuksistatiedottamisestaettäitsetarjollaolevienpalveluidenmäärästäjalaadusta.

Ryhmäänosallistuvatäiditkertoivatolevansainnostuneitamuunmuassajatkokouluttautumiseen

jatyöllistymiseen,muttakokivatpalveluidenlannistavanheitäjariistävänvalinnanvapauttavaih‐


toehtojenetsimisessä.Valittaessatyöelämänjakodinvälilläperheetmainitsivatjoutuvansapun‐

nitsemaanhyötyjäjahaittojajakokivatpäätöstenolevanpalveluistariippuvaisia.

Josainasaa,mitäonainasaanut,niintekeeköainaniinkuinonainatehnyt?

”Harmittaakuyksmenee töihin,niin tulee tiukempaa.Tai siiskylmehalutaanmennä töihin,

muttaärsyttää,ettäsittenjoutuuluopumaanaikapaljosta.”

Palvelut eivät taivu

Aktiivisuusvähenee,kunpalveluteivättaivu,kannustajatue.Palveluteivätpuhukieliäjaasetta‐

vat perheitä epätasa‐arvoiseen asemaan. Esimerkiksi äidit kokivat, että lapsiperheet niputetaan

useinyhdenkäsitteenalleeikävähävaraisialapsiperheitähuomioidariittävästi.

Palveluistapuhuttaessatiedonpuuteonkeskeisessäroolissa.Josontietoajaosaaitsenäisestisel‐

vittääjavaatia,niinvoivalitamitäpalveluitakäyttää,missätoimistoissakäyjasaanäinparempaa

palvelua.

Palveluteivätolekaikillesamat.Joseiolerahaa,onvaikeasaadataipäästämaksullisiinpalvelui‐

hin.Maksulliset lastenharrastuksetvoivatollaerittäinkalliita.Vaikkavaihtoehtoisiatuotteita ja

tekemistälöydetäänkinrunsaasti,seteettäälisäätyötäjavieaikaa.Kulutuskeskeinenkulttuuriei

teeelämääyhtäänhelpommaksi.

”Ainoa,mitä voisin haluta on se, että sosiaaliasemilla saisi apua asuntokysymyksissä tietäen

kunkin perheen henkilökohtaisen tilanteen. Miksi töissä käyvällä ihmisellä tai vakinaisesti

suomessaasuvallaonvähemminmahdollisuuksiasaadatukeajavaikuttaaomiinasioihin.Niitä

automaattisestipidetäänvähänniinkuinenemmänpärjäävinä.”

”Lapsiperheitä laiminlyödään aika monessa tilanteessa terveydenhuollossa. Vaikka oikeudet

olisivatsamanlaisia,palvelutovatkylläniinerilaisiajaerilaatuisia.”

Palvelut henkilösidonnaisia ja epätasaisia

Osallistujaäiditnäkivätpalveluidenvaikuttavankotoutumisenonnistumiseen.Hekertoivatpalve‐

lujenyhteydessätyöntekijöidenkohtaamistenvaikuttavanheidänsuhtautumiseenkantaväestöön

ennenkaikkiasilloin,kunverkostojenluominenonvieläalussa.Useanepäonnistuneenkohtaami‐

senmyötä tahto tutustua suomalaiseenkulttuuriin heikentyy ja perheet verkostoituvat ja kom‐

munikoivat enimmäkseen samaakulttuuria edustavien ryhmienkanssa.Hyväksi koettu kohtaa‐

minenpuolestaankannustaajatoimiilankanasekäpalveluihinettäympäristöön.

Yllättäjän rooli palveluissa tarkoittaa sitä, että palvelujen laatu on useimmiten hyvin henki‐

lösidonnaista ja epätasaista. Koskaan ei voi tietää, mitä on vastassa. Palveluissa ”yllättyminen”


negatiivisesti johtaaepävarmuuteen ja luottamuspulaankyseistäpalveluakohtaan.Ennakoimat‐

tomuusvoiahdistaa.Tokipalveluissaolikoettumyöspositiivisiayllätyksiä.

”Sosiaalitoimessaasiointionkauheenpaljonkiinnisiitähenkilöstä,jokaonsiellä.Toisetpalvelee

javaikkaeiymmärräkäänkieltä,niinosaaantaavastauksia.Seonihansiitähenkilöstäkiinni.Ja

kunonvaihtunutsesosiaalityöntekijäkolmannenkerran.”

”Työntekijöidenpitääollaedeskohteliaita joson sellainenvirallinen toiminta,niinolisihan se

mukava, että työntekijät tervehtisi eikä katsoisi tuolla tavalla. Ja sitten jos näyttäisivät edes

mitkäonkäytännöt,missävessajakeittiö…Muaihmetyttääkuainaeiolevaikkameluotetaan

ja mennään sellaiseen. Se tekee siitä mieluisan, ku uskoo, että ilmapiiri olis sellainen, että

maahanmuuttajakinsaatulla.”

”Esim.joskysytjotakinmielipidettäasiantuntijalta,hänkirjaasenkysymyksenvaanylös,mutta

jättäävastaamattajaneuvomatta.Joihinkinasioihinolisikinhyväsaadaneuvoa,kuinkatoimia,

eikäjäädäyksikseenpohtimaan.”

”Ammattitaitoisuus ja pätevyys puuttuu kelan työntekijöiltä, vaikka ne olisivatkin henkilöinä

mukaviajaystävälisiä.Toisaaltaoikeinpelottaamennäkelaan.”

”Aikapaljonjoutuuhermoilemaankunkäykelassa,ettämitenköhänsiellänytmenee.Jakaikki

pienetkinlisäykset,joistapitäisiollailoinenherättävätepäilystäjahermostuttavat,koskaaina

luulee,ettäpitääkönäitäkinsittenpalauttaaesim.asumistuenkorotus.”

4.4 Yhteisö

Puhuttaessa yhteisöstä tai sen puutteista osallistujat puhuivatmillaiselta se näyttäytyy konkre‐

tisoimattasitä,mitäyhteisökunkinosallistujankohdallatarkoittaajasisältää.


Kuvio 20. Yhteisölle annetut roolit

Yhteisö tukee ja edistää hyvinvointia

Perheenmerkitysjalapsetnousivatkeskeisiksikeskusteluryhmienaiheeksi.Äiditkorostivatarjen

rakentuvanlastenjaheidäntarpeidensaympärille.Elämänjaarjenonnellisuusnouseelapsista.

Sukulaiset ovat ryhmäänosallistujienmielestämerkittävä vaikuttaja jaksamiseen, tuen lähde ja

toimivatmyöslankanayhteisöön.Vaikkajäisiyhteisönulkopuolelle,omaperhejaystävättuovat

sisältöä jamerkitystä arkeen ja elämään. Voi olla irti valtavirrasta,mutta kuulua johonkin ryh‐

määntaiyhteisöönjavoidahyvin.

”Meilläeioletäälläsukulaisia,paitsimiehenisisko.Jasiksitärkeinontietystiminunomaperhe,

niin ja sitten pihalla, siinä talomme pihalla ihmiset. Ja sitten käymme Helsingissä vapaassa

kirkossajatapaammesielläihmisiä.Jasitmeilläontietystiystäviäjakavereita(venäjänkielisiä),

että joskuskutsuvatkylään.Heilläon lapsiperheet,muttaharvoinnäemme,koskakaikillaon

omatpuuhat/kiireet.Vanhinpoikapuhuusuomea,muttanuoremmateivielä.”

Hyväksyvä yhteisö sallii jokaisen erilaisuuden tai samanlaisuuden

Yhteisövoiollajokovastaanottavatailuotaanpoistyöntävä.Vastaanottavaanyhteisöönvoimen‐

näkukatahansasellaisenakuinon, jolloinyhteisöltäsaapaljon jasillekokee jokainenvoivansa

myösantaa itsestään jotain. Yhteisönei tarvitseolla virallinen taimuodollinen.Yhteisö voi olla


aktiivisestiluotaanpoistyöntäväniin,ettäsesulkeepoistietytryhmättaipassiivinen,niinettäse

onpositiivinenkokemusvaintietyilleryhmille.

”Silloinkunmunpoikapuhuihuonostisuomea,niinmäenkehdannumennäulossenkanssaku

me ei sittenoikeinosattu tutustua kenenkään. Ja sit ku eioikeen ymmärrettymitään,niin ei

tiedetty,miten ne ihmiset ottaameitä vastaan ja sit tuleeko väärinymmärryksiä. Kävelimme

sitten aika paljon keskenään poikani kanssa. Ja nyt ku se on oppinu suomea, niin meidän

molempienonhelpompi, että jotenkin jos lapsipuhuu sielläulkonaniinmunkinonhelpompi.

Niinlapsionsellainenyhdistävä,auttaamuatutustumaan.”

Yhteisö voi opettaa tavoista, mahdollisuuksista, kulttuurista, yhteisön säännöistä ja palveluista

sekä tarjotapaljon tietoanäin lisäten tasavertaisuutta.Perheenäitienmielestäopettajana toimi‐

taanvastavuoroisesti,jokainenoppiitoisiltaan.

Hyvässäyhteisössä saa tukeavertaisiltaan ja samojenkokemusten ja elämäntilanteiden jakami‐

nenauttaaarjessa.

”Se oli sellaista, että oikeastimentiin toisen kotiin sisälle, ehkä koputettiin kuitenkin,mutta

lapseteikylläainatehnysitäkään.Seolisellastatosiyhteisöllistä,etjotenkimäluulen,ettäseon

vaikuttanut.”

Yhteisö rohkaisee olemaan aktiivinen

Yhteisöllä on arjen helpottajan rooli. Parhaimmillaan yhteisö vapauttaa yksinäisyydestä, kun ei

tarvitse jäädäyksinkotiin.Erityisestimaahanmuuttajataustaisetäiditkokivat, ettäkielitaidotto‐

muudentakiavoijumittuakotiin.

Yhteisöltä toivotaan vapauttavaa roolia, jolloin yhteisö voi toimia sekä sosiaalisena tukena että

konkreettisenaapunaarjen tilanteissa.Esimerkiksivapaaehtoinenvastavuoroinenapu lapsiper‐

heidenvälillä toimiiparhaimmillaan tällaisessayhteisössä.Apuavoidaansaadaasioiden‐ ja las‐

tenhoidossa.

Yhteisönarjenhelpottajanrooli liittyymyössiihen,ettäelinpiiri laajenee,kunsaaverkostoja ja

tapaamuita ihmisiä samantyyppisessä elämäntilanteessa.Näinavautuumyösuusianäkökulmia

omaanarkeenjaelämään.Rohkaisijanayhteisötoimiisilloin,kunihmisteneitarvitsekokeahäpe‐

ääesimerkiksisiitä,etteivätosaasuomenkieltäriittävänhyvin.

Perheenäiditkokivatolevansaaktiivisiaomanyhteisönsäsisällämuunmuassaperheessäjaystä‐

väpiirissä,mutta toivoivat toimintaa ja osallistumista laajemmanyhteisön sisällä. Yhteisönkak‐

sisuuntaisella kulttuurinvälittäjän roolilla on tuolloinmerkittävä osuus. Suomalaisen kulttuurin


tuntemuseiyksinriitäkokeakseenolevansalaajemmanyhteisöntäysivaltaisiajäseniä,vaanoman

kulttuurinnäkyväksitekeminennouseemerkitykselliseksi.VoikotuodapalanKongoaVantaalle?

”Toiveenaolisitila, jossaolisisuomalaisia jaulkomaalaisia ja jossavoisviettääaikaa. Ja jossa

lapsetvoisolla.Jaettäeitarttispelätäsitäsuomenkielenkäyttöä.Ettäeitarvisiollahäpeissään

siitäsuomenkielenkäytöstä.”

”Olenyksinhuolehtimassanäistäkaikista(perheen)asioista.”

Itselle näkyväksi tuleminen

Yhteisölläonmyöspeilin rooli, johonvoipeilataomaa toimintaansa jaajatuksiaan.Peilaamisen

kauttaperheenäidittoivoivatomanmerkityksellisyydenja“johonkinkuulumisen”tiedostamista.

Yhteisövälittääviestejäsiitä,kuullaanko,tarvitaankojahyväksytäänköheitä.

Peilinjaosallistajanroolissaolevanyhteisönkauttaosallistujatkokivattulevansanäkyviksimyös

itselleen. Näin äidit puhuvat henkilökohtaisista mahdollisuuksista ja tehtävistä omien roolien

(perheessä, ystäväpiirissä, elämässä ja yhteiskunnassa) tunnistamisenmyötä. Esimerkiksimaa‐

hanmuuttajataustaistenlastensuomenkielennopeakehitysjohtaasiihen,ettävanhempienasioi‐

denhoitosiirtyylapsille.Tällöinperheessäaikuistenjalastenroolitmenevätsekaisinjaovatristi‐

riidassakeskenään.Parhaimmillaanroolejaheijastavayhteisövoisiedistäävuoropuheluajakak‐

sisuuntaistakulttuurinvälitystäkantaväestönjamaahanmuuttajataustaistenyksilöidensekäper‐

heidenvälillä.

Äitienideoimamiellyttäväksijakodikkaaksinimettyyhteisöeipakottaisiroolileikkeihinjaidenti‐

teettikriisiin,vaanviestisi ihmisten itsensä toteuttamisenmahdollisuuksistakunkinhenkilökoh‐

taistenresurssienjaomanosaamisenlähtökohdista.

4.5 Johtopäätökset lapsiperheiden haastatteluista

Tutkimustiiminajatuksenaolilähestyäperheitätavalla,jossaköyhyyttäeinostettuetusijallevaan

lähestymistavaksivalittiinarjenrakentuminenjasiihenvaikuttavatasiat.Tapaamisiaeitoteutettu

valmiiden haastattelukysymysten kautta, sen sijaan väljä keskustelurunko oli laadittu helpotta‐

maanjajäsentämäänryhmäkeskustelujenetenemistä.Tapaosoittautuitoimivaksinäidenryhmi‐

en kohdalla. Ryhmään osallistuneiden äitien mielestä vapaamuotoinen työskentelytapa edisti

avoimuuttajarohkaisituomaanhenkilökohtaisiaajatuksiayhteiseenkeskusteluun.Hyväksiosoit‐

tautuimyösse,ettäryhmätapaamispaikkaolitutussaympäristössäomanasuinalueenlähellä.

Äidit kokivat hyödyllisenä sen, että tutkimustiimin jäsentämää ja välianalysoitua aineistoa oli

mahdollistatäydentääjakorjataseuraavissatapaamisissa.


Ensisijaisena ajatuksena ryhmätapaamisille oli kaikista kulttuuritaustoista olevien perheiden

yhteinen haastattelu. Perheidenmoninaisista kielitaustoista johtuen, haastattelut päädyttiin to‐

teuttamaan kahdessa eri ryhmässä kunkin ryhmän omalla äidinkielellä. Mahdollisuus käyttää

omaaäidinkieltäosoittautuitärkeäksi.

Lapsiperheiden keskusteluryhmien pohjalta teemoiksi nousivat raha, tieto, palvelut, ja yhteisö.

Nämäilmenivätuseimmitenarjestapuuttuvinajanäinollenarkeavaikeuttavinaasioina.

Heikosta taloudellisesta tilanteesta huolimatta äidit sanoivat elävänsä aivan tavallista lapsiper‐

heenarkea,jotaeikoetapelkäksiselviytymistaisteluksi.Rahanpuuteonnäidenperheidenarjessa

läsnä pakottaen jatkuvaan tasapainotteluun tulojen ja menojen yhteensovittamisessa. Yhtenä

ratkaisukeinona tähän, nämä perheet pitivät ilmaisruokaan turvautumista. Keskusteluryhmiin

osallistuneetäiditpitivätruoka‐apuaperheilleenvälttämättömänätukena,kutenmyös92%ruo‐

anjakotutkimuksenkyselyosioonvastanneista.

Puhuttaessaarjestaäiditkorostivatennenkaikkealastenjamuidenläheistenihmistentärkeyttä

ja merkityksellisyyttä. Perhe, lapset, sukulaiset ja ystäväpiiri toimivat voimavarana ja tukena.

Äitienmielestä lasten hyvinvointi, perheen yhteinen aika sekä toimivat sosiaaliset suhteet ovat

keskeisimpiämielekästäarkearakentaviaasioita.

Äiditkokivatolevansaaktiivisiaomanriittäväksikoetunyhteisönsisällä(esim.perhe,ystäväpiiri).

Tätenvoidaantodeta,etteivätperheetkoeitseäänsyrjäytyneiksijakokonaanyhteisönulkopuolel‐

le jääviksi. Valikoitu pieni yhteisö tuo mahdollisuuksia oman merkityksellisyyden kokemiseen.

Toisaaltasuhteessalaajempaanyhteisöönjapalvelujärjestelmääneikoettusamallatavallaosalli‐

suuttajamahdollisuuksiavaikuttaa.

Äitien suhtautuminen nykytilanteeseen (heikko taloudellinen tilanne) väliaikaisena ja ohimene‐

vänäilmiönäviestiiheidäntavoitteestaantarjotalapsilleenparempaatulevaisuutta.Nimenomaan

omienarvojen ja asenteidenkauttapystytäänvaikuttamaansiihen, ettei köyhyysleimaavälitetä

omillelapsille.

Keskusteluryhmissä pohdittiin tutkimustulosten välittämistä eteenpäin. Äitien toivomuksesta

tuotetun tiedon voisi seuraavaksi viedä alueen eri toimijoille – käytännön työntekijöille, jotka

työskentelevätlapsiperheidenkanssa.Yhtenätehtävänäonnostaanäitätutkimustuloksialaajem‐

paankeskusteluun.Alueentoimijoidenjapalvelunkäyttäjienyhteinenkeskustelutilaisuustarjoaisi

mahdollisuudenkokemustenjakamiseen,vaikuttamiskeinojenpohtimiseenjasitäkauttapalvelu‐

jenyhteiseenkehittämiseen.


5 YHTEENVETO

Pääkaupunkiseudun ruoka‐apututkimus täydentää aiemman ruoka‐apuun liittyvän, pääasiassa

kvalitatiivisentutkimuksen,tutkimustiedonaukkojajatoisaaltapuutteitaulottamallatutkimusot‐

teenmäärälliseksi ja kolmea kuntaa koskevaksi. Leipäjonoja on kautta niiden historian pidetty

merkkeinähyvinvointivaltionaukoistajalisääntyneestähuono‐osaisuudesta.Julkinenkeskustelu

aiheestaonuseinenemmänmielikuviinkuintutkimuksiinperustuvientietojenvärittämää.

Suomalaiseen yhteiskuntaan liittyvää hyvinvointitutkimusta (mm. Terveyden ja hyvinvoinnin

laitoksen(THL)Suomalaistenhyvinvointi‐raportit(esim.Vaaramaym.2010))jatietoapalvelui‐

den ja tulonsiirtojenkäytöstäon tehtypaljon.Väestötasonaineistoihinperustuvien tutkimusten

ongelmanaonkuitenkinse,ettäkaikkeinhuono‐osaisimpienväestöryhmienvastaamisaktiivisuus

on useinmuita väestöryhmiä olennaisesti heikompaa. Analyyseissa joudutaan tekemään tällöin

melkokarkeitaluokituksia,jolloinhuono‐osaisintarkasteltavaryhmä(esimerkiksialintulonsaa‐

javiidennes)eienäähajanaisuutensavuoksimittaapuhtaasti”kaikkeinhuono‐osaisimpia”.Myös

näidenryhmienmatalampivastausaktiivisuusonolluthankaluutenaheidänhyvinvointinsaselvit‐

tämiselle.Tässätutkimuksessaonlähestyttyruoka‐avuntoimipaikoissaasioivialäheisessäyhteis‐

työssä ruoka‐apua järjestävien toimijoiden kanssa ja vastaustenmäärä on osoitus siitä, kuinka

kunnioittavallalähestymistavallaonmerkitystätutkimuksenteolle.Aineistonkeruunaikanasaatu

suullinenpalautetutkimuksestaonosoittanut,ettäruokaahakevienkuulluksitulemisentarveon

suuri.Tutkimuksenkauttatoivottiin leipäjonojenarkeatuotavanvahvemminyhteiskunnalliseen

keskusteluun.

Ruoka‐apua hakevien ihmisten vastausten perusteella voidaan osoittaa, että erilaiset huono‐

osaisuudettyöttömyydestänälkäänjapienituloisuudestatoimeentulonvajeisiinovatlaajaltiedus‐

tettuinaleipäjonojentodellisuudessa.Tiivistetystivoidaansanoa,ettäleipäjonoissapääkaupunki‐

seudullakäyheikossa työmarkkinatilanteessaoleva,vuokrallaasuvakeski‐ikäinentaivanhempi

miestainainen.

Leipäjonoissa käyminen oli suurimmalle osan vastaajista pärjäämisen kannalta välttämätöntä.

Suurin osa jonoissa kävijöistä sai sosiaaliturvaetuuksia tai olisi ollut niihin oikeutettu,mutta ei

niitäsyystätaitoisestaolluthakenuttaisaanut.Perusturvaetuuksienkäyttöeisuojaaköyhyydel‐

tä, kuten ei myöskään esimerkiksi koulutus tai joissain tapauksissa kokopäivätyöskentelykään,

vaanne ajavat avuntarvitsijoita ilmaisruoanjakelunpiiriin.Hyvin kärjistäen voidaan sanoa, että

leipäjonoissa voisi ollameistä lähes kuka tahansa: ruokaa hakee niin akateemisesti koulutettu,

pätkätyöläinen, kuin eläkeläinen, opiskelija, lapsiperheen vanhempi tai yksin tai yhdessä asuva.

Ruoka‐avuntoimipaikkojentarjoamaruokaolipääasiassalaadukastajatoimintaakiiteltiinlaajalti

sekäesitettiintoiveita,ettätoimintaatuettaisiinvahvemmin.


Ruoka‐apueikuitenkaanolevainaineellistaapua.Useatvastaajatkertoivatjonoissakokemuksis‐

taanpalvelujärjestelmänbyrokraattisuudestajaarjesta,jossaviranomaisillaeioleaikaakohdata

ihmisiä,vaanjossaaputypistyyvuoronumeroiden,lomakkeidenjapalvelutiskienkylmääntodelli‐

suuteen.Ruoka‐apuonuseallemyöspaikka, jossa sosiaalisella kanssakäymisellä onmerkitystä.

Sosiaalisenmerkitysonsuuri.Lisääntyväyksinäisyysonyhteiskuntapoliittisestikysymys, johon

vanhenevanväestönmaassatäytyypuuttuavahvemmin.

Ruoka‐avun vakiintumista maassamme on kyseenalaistettu usein. Tämän ja laajemman, koko

Suomeakoskevan tutkimuksen tuloksetavaavat tulokulmiahuono‐osaisuuteen janostavatesiin

mahdollisiatapojavähentäähuono‐osaisuuttamaassamme.Harva jonottaatuntikaupallaruokaa

sateessajatalvenpakkasissahuvinvuoksiuseitakertojaviikossajasäännöllisesti.Useinjulkises‐

sa keskustelussa esitetyt mielipiteet siitä, kuinka avustusruokaa haetaan, jotta säästynyt raha

voitaisiinkäyttääesimerkiksipäihteisiin,kertovatennemminennakkoluuloistakuinsystemaatti‐

sestatiedostaliittyenleipäjonoissakäyvientoimeentuloon.

Rahaeiehkätuoonnea,muttakutenKuopionpilottitutkimuksessa,myöspääkaupunkiseudullajo

muutaman sadan euron lisäys kuukausibudjetissa vähentää huono‐osaisuuden kokemusta. Tut‐

kimustulosperusteleemuunmuassa sitä, että poliittisilla päätöksillä perusturvan tasosta suun‐

taantaitoiseenonmerkitystäennenkaikkeaniidenihmistenhyvinvoinnille,joillayhteiskunnas‐

sammemenee huonoiten. Toisaalta palveluiden ja tulonsiirtojenmahdollinen alikäyttö tai jopa

torjunta, jota palvelujärjestelmässämme esiintyy, ovat asioita, joita sosiaaliturvalainsäädäntöä

sekäkuntiensosiaali‐terveydenhuollonrakenteitauudistettaessaolisiotettavaentistäparemmin

huomioon.Ruoka‐avuissaasioivatovattulonsiirtojenjapalvelujensuurkuluttajia.Onsiisinhimil‐

lisestijataloudellisestiperusteltua,ettätämänihmisryhmänhyvinvointiakohennetaan.

Pääkaupunkiseudunkorkeat asumiskustannukset tekevätperusturvaetuuksilla elävien toimeen‐

tulostajapärjäämisestähaastavaa.Onmahdollista,ettäkohtuuhintaistenvuokra‐asuntojenpuute

yhdistettynä toimeentulonvajeisiinei jätämuutamahdollisuuttakuin ruoka‐apuun turvautumi‐

sen.

Pääkaupunkiseuduntuloksetkertovatjotainruuhka‐Suomenhyvinvoinnistataiennemminhyvin‐

voinninvajeista,huono‐osaisuudestajaeriarvoistumisesta.Kuinkamakaahyvinvointivaltio,jossa

yhä useammalle on arkipäivää turvautua julkisten palveluiden ja tulonsiirtojen ulkopuoliseen

avustustoimintaan?Tutkimuksentulostenpohjaltavoidaankysyä,millaisiauudelleenjärjestelyjä

edellyttäisise,ettämaammeperustuslain19§edellyttämäihmisarvoisenturvantasotodellato‐

teutuisikaikkienkohdalla.


TEEMASTA KIRJOITETTUA

Helsinginkaupunki(2008)Leipäjonossa.Ruoka‐aputyöryhmänselvitys31.12.2008.Sosiaaliviras‐

to,Helsinginkaupunki:Helsinki.

Hiilamo,Heikki (2010)Lamanuhrien auttaminendiakoniatyössä1990‐luvulla.Diakonian tutki‐

mus1/2010,7–26.

Hippi,Kari(1996)Köyhyys,nälkäjaruokajonohyvinvointivaltiossa:Pelastusarmeijansosiaalinen

avustustyö1990–1996 jaTurun ruokajonolaiset. Sosiaalipolitiikanpro gradu –tutkielma.Turun

yliopisto:Turku.

Hänninen,Sakari&Karjalainen,Jouko&Lehtelä,Kirsi‐Marja&Silvasti,Tiina(toim.)(2008)Tois‐

tenpankki.Ruoka‐apuhyvinvointivaltiossa.Stakes:Helsinki.

Iivari,Juhani&Karjalainen,Jouko(1999)Diakonianköyhät–epävirallinenapuperusturvanpaik‐

kaajana.Stakes:Helsinki.

Isola,Anna‐Maria&Larivaara,Meri&Mikkonen,Juha(toim.)(2007)Arkipäivänkokemuksiaköy‐

hyydestä.KustannusosakeyhtiöAvain:Helsinki.

Juntunen, Elina & Grönlund, Henrietta&Hiilamo, Heikki (2006) Viimeisellä luukulla. Tutkimus

viimesijaisensosiaaliturvanaukoistajadiakoniatyönkohdentumisesta.Kirkkohallitus:Helsinki.

Karjalainen, Jouko (2005) Läsnäolon kosketus – kohtaamisia leipäjonossa. Diakonian tutkimus

2/2005,156–167.

Korpela,Susanna(2008)ElintarviketukiEuroopanyhteisönvähävaraisille–Ohjelmankehitys ja

merkitysvuosien1987–2008aikana.Historianprogradu–tutkielma.Turunyliopisto:Turku.

Kuivalainen,Susan(2004)AComparativeStudyonLastResortSocialAssistanceSchemesinSix

EuropeanCountries.Stakes,ResearchReport146:Helsinki.

Kuivalainen, Susan (2007)Toimeentulotuenalikäytön laajuus jamerkitys. Yhteiskuntapolitiikka

27(1),49–56.Stakes:Helsinki.

Kuivalainen,Susan&Niemelä,Mikko(2009)Universalismistaselektivismiin?Mitenköyhyyspoli‐

tiikkavakiintui1990‐ja2000‐luvunSuomessa?TeoksessaJohannesKananen&JuhoSaari(toim.)


Ajatuksenvoima.Ideathyvinvointivaltionuudistamisessa.Sophi113.Minerva‐kustannus:Helsin‐

ki,187–219.

Lemmetyinen,Antti(2000)Ruokapankitkirkondiakoniantyömuotona.TeoksessaHeikkilä,Matti,

Karjalainen,Jouko&Malkavaara,Mikko(2000)(toim.)Kirkonkirjatköyhyydestä.Kirkkopalvelu‐

jenjulkaisuja5/2000,195–202.

Mattila‐Aalto, Minna (2009) Miten marginalisoituneet auttavat itse itseään? Tapaustutkimus

omanavunorganisoitumisestajaidentiteettienmuuttumisestaleipäjonoyhteisössä.Käyttäytymis‐

tieteidenprogradu‐tutkielma.Helsinginyliopisto:Helsinki.

Metsähuone,Pia(2001)Köyhyydenhäpeä.Pelastusarmeijanruoka‐avunhakijoidenkokemuksia

köyhyydestä 1990‐luvun Suomessa. Helsingin kaupungin sosiaalivirasto, selvityksiä 2002:16:

Helsinki.

Mäki,Sari(2005)Leipäjononarki.Helsinginyliopiston,taloustieteenlaitos,Selvityksiä39:Helsin‐

ki.

Mäki,Sari (2011)Peruselämääperusturvalla– taloudellisenniukkuudenkuluttajapositiot.Kulu‐

tustutkimus.Nyt1/2011,33–51.

Määttä,Anne(2010)Toimeentulotuenväliinputoajat.Janus18(1),20–34.

Niemelä,Mikko(2004)Sidotutmenottaloudellisentoimeentulonmittaamisessa.Yhteiskuntapoli‐

tiikka69(6),594–607.

Roivainen,Irene&Heinonen,Jari&Ylinen,Satu(2011)Köyhäbyrokratianrattaissa.Kunnallisalan

kehittämissäätiöntutkimusjulkaisut64.Kunnallisalankehittämissäätiö:Helsinki.

Saari,Juho&Hämäläinen,Lottariina&Kaitokari,Pirve&Honkalampi,Kirsi(2012)Kuopionruo‐

kajonot2012.Hyvinvointi,palvelujenjatulonsiirtojenkäyttöjaruokajonojenlaatu.Kuopionkau‐

punki:Kuopio.

Seppänen,Marjaana&Hongisto, Jaana&Linkola,Elisa&Tynkkynen,Markku(1997)”Minunoli

nälkä…”TutkimusruokapankistaLahdessa.Lahdenseurakuntayhtymä:Lahti.

Salonen,Anna‐Sofia(2009)Suomalainenhyvinvointiyhteiskuntaruoka‐avunasiakkaannäkökul‐

masta.Kirkkososiologianprogradu‐tutkielma.Helsinginyliopisto:Helsinki.

Siiki, Anna‐Mari (2006) "Se on ihan ehdoton se leipäjono": selviytymistä köyhyydessä. Sosiaali‐

työnprogradu‐tutkielma.Helsinginyliopisto:Helsinki.

Pääkaupunkiseudun ruoanjakotutkimus 2012

Ole hyvä ja vastaa kysymyksiin valitsemalla vaihtoehto, joka parhaiten kuvaa tilannettasi tai kokemuksiasi. Kyselyssä ei kysytä henkilötietoja.

1. Kun ajattelet elämääsi viimeisen kuukauden aikana, oletko tuntenut itsesi

2. Seuraavassa esitetään erilaisia väittämiä. Valitse se vaihtoehto, joka vastaa parhaiten käsitystäsi.

Jatkuvasti Melko usein Joskus Hyvin harvoin

Tyytyväiseksi elämään 18 42 29 11 Tyytyväiseksi elintasoosi

8 21 34 37

Tyytyväiseksi fyysiseen terveyteesi

18 37 26 18

Tyytyväiseksi henkiseen terveyteesi

26 41 23 10

Masentuneeksi 7 15 37 41 Yksinäiseksi 9 15 33 42 Nälkäiseksi 7 17 32 44

Täysin samaa mieltä

Osin samaa mieltä

Ei samaa, eikä eri mieltä

Osin eri mieltä

Täysin eri mieltä

Tunnen itseni huono-osaiseksi 21 30 21 15 13Pärjään elämässäni 27 39 14 15 7 Ihmisiin voi luottaa 13 32 16 23 16 Viranomaisiin voi luottaa 19 31 17 19 15Tuloni riittävät menoihini 8 13 10 26 43 Pystyn huolehtimaan veloistani 21 20 15 18 27 Saan kaupungilta riittävästi tukea, apua ja palveluita

15 23 13 20 28

Saan seurakunnalta riittävästi tukea, apua ja palveluita

23 24 25 12 17

Tulevaisuudessa elämäni on parempaa

28 24 25 11 12

Saan ystäviltäni ja sukulaisiltani taloudellista tukea tarvittaessa

17 23 10 12 38

Minulla on ongelmia päihteiden (kuten alkoholin tai huumeiden) käytössä

10 14 9 6 62

3. Seuraavassa luetellaan kunnan, Kelan ja eläkelaitosten tarjoamia palveluja ja tulonsiirtoja. Mitä niistä sinä tai muut perheenjäsenesi on saanut viimeisen kahden kuukauden aikana?

4. Seuraavassa luetellaan kunnan, seurakunnan ja Kelan palveluja. Mitä niistä olet käyttänyt viimeisen kahden kuukauden aikana?

Olen käyttänyt

Olen hakenut, mutta en ole saanut

En ole käyttänyt

Mielenterveyspalveluja 14 2 84 Päihdepalveluja 13 2 86 Sosiaalitoimiston palveluja 55 8 38 Terveyskeskuksen palveluja 70 2 28Kelan palveluja (kuntoutus, terapia jne.)

26 4 70

Seurakunnan palveluja (diakoniatyö) 27 1 72 Työvoimatoimiston palveluja (työttömyysasiat)

50 3 46

Olen saanut Olen hakenut, mutta en ole

saanut

En ole hakenut

Toimeentulotukea 55 15 30 Opintotukea 11 3 86Asumistukea 68 8 24 Vammaisetuuksia 7 4 89 Sairauspäivärahaa 17 5 79Äitiys-, isyys- tai vanhempainpäivärahaa

9 2 89

Lasten kotihoidon tukea 9 3 89 Työmarkkinatukea / työttömyysturvan peruspäivärahaa

45 8 47

Ansiosidonnaista työttömyysturvaa

18 4 79

Kansaneläkettä 27 2 71 Työkyvyttömyyseläkettä 17 4 79Työttömyyseläkettä 7 3 91 Työeläkettä iän perusteella 20 2 78

5. Seuraavassa esitetään erilaisia väittämiä ruoanjakelusta. Valitse se vaihtoehto, joka vastaa parhaiten käsitystäsi

Täysin samaa mieltä

Osin samaa mieltä

Ei samaa, eikä eri mieltä

Osin eri mieltä

Täysin eri mieltä

Ruoanjakelu on pärjäämiseni kannalta välttämätöntä.

72 20 5 2 1

Ruoan hakeminen on minulle nöyryyttävää.

17 24 11 13 36

Ruoanjakelu on järjestetty hyvin.

54 30 6 8 3

En halua, että naapurini tai sukulaiseni näkevät minut hakemassa ruokaa.

23 19 14 11 33

Ruokajonossa on ihmisiä, jotka eivät tarvitsisi ruokaa.

26 21 29 8 17

Jaettu ruoka on laadukasta.

31 45 12 11 2

Muiden ihmisten tapaaminen ruokajonossa on minulle tärkeää.

37 24 20 7 14

6. Seuraavassa kysytään eräitä taustakysymyksiä sinusta ja mahdollisista kotitalouden muista jäsenistä. Ympyröi sopiva vaihtoehto.

7. Vastaa seuraaviin kohtiin numeroin.

Kotitalouden jäsenet Aikuisten lukumäärä:___________ Lasten lukumäärä:___________

Kuinka paljon kotitaloutesi käytössä on kuukaudessa rahaa pakollisten asunto, ruoka- yms. menojen

jälkeen? Vastaa sadan euron tarkkuudella:___________€

Kiitos vastauksestasi!

Sukupuoli

Mies 49,5

Nainen 50,5

Kansalaisuus

Suomen kansalainen 73

Muu 27

Ikä (täysinä vuosina)

16-25 4

26-35 10

36-45 15

46-55 25

56-65 28

Yli 65 18

Koulutus

Perus- tai kansakoulu

28

Lukio- tai

ammattikoulu 42

Opisto- tai yliopisto

30 Työtilanne

Töissä

pysyvästi 3

Töissä määrä- tai osa-

aikaisesti 6

Työtön tai lomautettu

45

Opiskelija

5

Kotona 7

Eläkeläinen

35

Asumismuoto

Omistusasunto

8

Vuokra-asunto

66

Kunnan vuokra-

asunto 19

Tukiasunto

3

Asunnoton

4

Ruokapankin asiakas viimeisen vuoden aikana

Joka viikko 49

Keskimäärin joka toinen viikko 27

Keskimäärin

kerran kuukaudessa 13

Muutaman kerran

vuodessa 11

Käyn myös muissa ruuanjakelupisteissä

En 47

Joka viikko

14

Keskimäärin joka toinen viikko 13

Keskimäärin

kerran kuukaudessa

11

Muutaman kerran

vuodessa 16

Missä muissa ruuanjakelupisteissä käyt?

___________________________________________________________________

Ruuanhaku

Vain itselle 37

Itselle ja perheelle 50

Itselle ja muille 13


Siiki,Anna‐Mari(2009)Leipäjonoauttaaköyhyydessä.TeoksessaKeskinen,Vesa,Laine,Markus,

Tuominen,Martti&Hakkarainen,Tyyne(toim.)Kaupunkiköyhyydenmonetkasvot.Näkökulmia

helsinkiläiseenhuono‐osaisuuteen.Helsinginkaupungintietokeskus:Helsinki,109–117.

Vaarama,Marja&Moisio,Pasi&Karvonen,Sakari(toim.)(2010)Suomalaistenhyvinvointi2010.

Terveydenjahyvinvoinninlaitos:Helsinki.

Silvasti, Tiina (2011) Ruoka‐avun vakiinnuttaminen Suomessa. Tarpeen ja oikeutuksen jäljillä.

Janus19(3),279–289.

kuka kÄy leipÄjonossa · 2016-07-01 · vantaa that involved focus groups consisting of families...

Documents