Kylvö ja korjuuHengellisen elämän itämisen ja kasvamisen tutkistelua

Simo Papunen

2

Kylvö ja korjuu

Jumalan sanan siemenen itämiseen ja hengellisen sadon tuottamiseen liittyviä kirjoitelmia

Copyright © 2012 Simo Papunen

Raamatunpaikoissa on käytetty vuoden 1992 raamatunkäännöstä, jonka

tekijänoikeudet omistaa Kirkon keskusrahasto. Joskus on lainattu vanhaa

kirkkoraamattua ja merkitty se KR33 tai KR38.

Tämä kirja on omakustanne

Artikkelit on julkaistu alun perin erillisinä kirjoitelmina netissä.

3

SisällysluetteloOSA1: SYDÄMEN MAAPERÄ...........................................................................................5

Tallattu maa..............................................................................................................7Kalliopohja.............................................................................................................11Ohdakkeet...............................................................................................................17Hyvä maa................................................................................................................23

OSA2: KUTSU HEDELMÄN KANTAMISEEN...................................................................29Perusasiat...............................................................................................................31Kutsumustietoisuus.................................................................................................35Oma kasvu..............................................................................................................39Motivaatio...............................................................................................................43

OSA3: KATSELKAA VAINIOITA....................................................................................47Vainiot ovat vaalenneet leikattaviksi......................................................................49Tähkiä poimimassa.................................................................................................55Puiminen.................................................................................................................59Sadonkorjuun jälkeen sapatinlepo..........................................................................65

4

5

Osa1: Sydämen maaperä

6

7

Luku 1

Tallattu maa

eesuksen kylväjävertaus esittää yhden ns. taivasten valtakunnan salaisuuksista. Tunnemme vertauksen sekä Matteuksen (13:3-8) että

Luukkaan evankeliumista. Seuraavassa Luukkaan versio:JKun paikalle tuli paljon väkeä ja kaikista kaupungeista virtasi ihmisiä Jeesuksen luo, hän esitti heille vertauksen: "Mies lähti kylvämään siementä. Kun hän kylvi, osa siemenestä putosi tien laitaan. Siinä jyvät tallautuivat, ja taivaan linnut söivät ne. Osa putosi kalliolle ja lähti kasvuun, mutta oraat kuivettuivat, koska eivät saaneet maasta kosteutta. Osa putosi keskelle ohdakkeita, ja kun oras kasvoi, kasvoivat ohdakkeetkin ja tukahduttivat sen. Mutta osa putosi hyvään maahan, kasvoi ja tuotti satakertaisen sadon." Luuk.8:4-8.

Jeesus myös selittää vertauksen opetuslapsilleen (Matt.13:18-23, Luuk.8:10-15). Kylvetty siemen itää ja tuottaa satoa eri tavalla riippuen maaperästä, johon se putoaa. Maaperä kuvaa ihmisen sydäntä. Vertauksessa kuvatut neljä erilaista maaperää kuvaavat neljää erilaista ihmistyyppiä.

Jos peilaan tätä vertausta omaan elämääni, huomaan kuitenkin, että erilainen maaperä voi kuvata myös erilaisia vaiheita omassa elämässäni ja sydämeni tilassa. Elämässäni oli joskus aika, jolloin sydämeni maaperä oli kuin tienpohja - kova ja ihmisten tallaama - eikä siinä kasvanut mitään hengellistä kasvua. Myöhemmin kuitenkin tilanne muuttui. En siis halua suositella kenellekään sellaista ajattelutapaa, että "minä nyt

8

olen tällainen huono ihminen enkä voi muuksi muuttua". Päinvastoin: huolimatta siitä, millainen olet tänään, sinä voit tulevaisuudessa olla "hyvä maaperä, joka tuottaa runsasta satoa". Älä luovuta, älä ole fatalisti. Kylväjä, joka kylvää siementä sinun sydämesi maaperään, on myös voimallinen muokkaamaan sinun sydämesi maaperän itämiselle ja kasvulle otolliseksi. Hän osaa maanviljelyn kaikkineen ja tietää satoisuudesta kaiken. Hän on Jeesus - kaiken A ja O, alku ja loppu, mestarien Mestari.

Jeesus kuvaa vertauksessaan ensin huonoimman maaperän ja viimeisenä parhaimman. Mitä Jeesus oikein käytännössä tarkoittaa, kun hän väittää, että jonkun ihmisen sydämen maaperä on kuin tienpohja tai piennar?

Tätä voimme miettiä itse kukin. Minä luulisin, että joidenkin ihmisten elämä on liian kiireistä ja hektistä. Päivät kuluvat  ihmisvilinässä, pitää tulla ja mennä ja tukka putkella kiitää paikasta toiseen. Monen arki on sitä, että aamulla kiidetään töihin ja töistä kiidetään kauppaan ja kotiin ja illalla kiidetään elokuviin tai kylään. Myöhään illalla rojahdetaan sänkyyn ja käytetään vielä tovi katsellen jotakin elokuvaa, joka kestää yömyöhään, ennen kuin nukahdetaan ja nukutaan lyhyt yö ja herätään kellon soittoon silmät ristissä. Jos tähän vielä lisätään pienet lapset, on päivä pelkkää tohinaa, joka vie ihmisestä mehut. Milloin tässä tohinassa pysähdytään, hiljennytään ja imetään sisään hengellisiä vaikutteita raamatusta, rukouksesta, seurakunnasta? Ei milloinkaan. Jos sinne yrittää heittää taivasten valtakunnan siementä, ei se idä. Se ei löydä mitään kasvupohjaa.

Tällainen on ihmisen sydämen maaperä silloin, kun hän on liian kiireinen, liian sosiaalinen, liian harrastuskeskeinen, liian täynnä kaikkea aktiviteettia ja elämä on vain paikasta toiseen kiitämistä. Vapaa-aikakin kuluu maantiellä, junassa, lentokoneessa, etelän auringossa - hiki otsalla. Elämä on täynnä puuhaamista, puhumista, viihdettä ja viestimiä. Elämä on ihmisten kanssa seurustelua, kännykässä roikkumista, kyläilyä ja kalkatusta.

9

Siinä jyvät tallautuivat, ja taivaan linnut söivät ne. Luuk.8:5.

Kun Jeesus selittää vertaustaan, hän toteaa, miten helppo saalis sielunviholliselle tällainen ihminen on:

Tien laitaan pudonnut siemen tarkoittaa ihmisiä, jotka kuulevat sanan mutta joiden sydämestä Paholainen heti tulee ottamaan sen pois, jotta he eivät uskoisi ja pelastuisi. Luuk.8:12.

Minä olin tällainen ihminen nuoruusvuosinani, kun kuljin luopion teillä. Kulutin aikaani väärissä paikoissa: elokuvissa, diskoissa ja festareilla. En ole koskaan ollut sosiaalisen ihmisen perustyyppi, mutta olen silti osannut viettää liikaa aikaani toisten ihmisten seurassa, aina menossa jonnekin, aina etsimässä huvituksia, aina kuuntelemassa ihmisten puheita ja maailman musiikkia. Jos olin yksin, istuin nenä kiinni teevee-ruudussa tai luin kirjaa. Lukemisharrastus oli vähiten vahingollinen, mutta siinäkin oli se huono puoli, että annoin kaikenlaisten taivaanrannan maalareiden ja humpuukihampuusien suoltaa kuulteni omaa moraalitonta elämänfilosofiaansa. Olin nuori enkä osannut vielä arvioida asioita kovin viisaasti - elämänkokemukseni oli hatara ja olin haavoittuva erilaisten eksyttäjien höpinöille. Elin kaiken lisäksi tätä vaihetta elämässäni 60-70-lukujen vaihteessa, jolloin ns. vasemmistoradikaalisuus oli muotia. Olin kuin syksyn lehti, jota kaikenlaiset virtaukset kuljettivat mukanaan. Toisaalta olin juuri kuin edellä kuvattu tallattu maa. Sydämessäni oli tuhansien ihmisten kengän jäljet: muusikkojen, filosofisten ja poliittisten gurujen, kirjailijoiden ja erilaisen muun roskaväen jalanjäljet. Sen tuloksena sydämessäni iti vain joitain houreisia sosialismin myrkkysieniä ja radikalismin rönsyjä - mikään rakentava tai hengellinen ei siellä itänyt. Jos sinne joskus eksyi jokin Jumalan sanan kaiku tai hengellisen elämän vaikutelma, se ei paljon juurtumaan ehtinyt, kun se haihtui pois, häipyi maisemasta, hukkui metelin sekaan - kuin kaikki suruton surina ympärilläni olisi ahminut sellaiset siemenet ja vihreät idut suihinsa - sielunvihollisen lähettämät syöjäsirkkojen laumat.

10

Tällaisessa elämäntilanteessa ihminen tarvitsee radikaalia pysähtymistä, tarttumista kovin ottein kaiken kiireensä juuriin ja syihin - elämäntavan muutosta. On osattava hiljentyä ja kuunnella - kuunnella omaa sielua ja kuunnella Jumalaa. Mutta se ei useinkaan onnistu omin voimin eikä oma-aloitteisesti. Aloitteen siihen täytyy tulla Jumalalta.

Suuri Kylväjä on myös Suuri Maanmuokkaaja - Kyntäjä ja Äestäjä. Hänen kuokkansa osui minunkin sydämeni maaperään ja alkoi muokata sitä. Sen ei ollut määrä pysyä tienpohjana ja olla hedelmätön. Jeesus Kristus halusi rakkaudessaan ja armossaan, että minunkin sydämeni maaperässä voisi hänen kylvönsä itää. Elämäkertani voisi siis alkaa näillä sanoilla: "Alussa oli maantie, kuokka ja Jumala."

11

Luku 2

Kalliopohja

otesimme edellisessä luvussa, että Jeesuksen kylväjävertauksen erilaiset maaperät kuvaavat erilaisia ihmistyyppejä. Sen lisäksi ne

voidaan ymmärtää kuvauksina saman ihmisen erilaisista elämänvaiheista.T

Osa putosi kalliolle ja lähti kasvuun, mutta oraat kuivettuivat, koska eivät saaneet maasta kosteutta. Luuk.8:6.

Kun puhutaan maaperästä, jossa on vain vähän multaa, ohut kerros humusta ja sen alla heti kallio, voidaan tämän ymmärtää edustavan ihmistä, jonka sisäinen elämä on jollakin tavalla ohutta, hataraa, vielä lapsenomaista, kenties tunteiden varassa etenevää. Ihminen on pinnallinen ja hyvin vaikutteille altis, mutta ei kykene olemaan vakaumuksellinen ja luja. Häneltä puuttuu vielä lohikalan paras ominaisuus: vastavirtaan uimisen taito.

Tyypillisesti tällaisia ihmisiä ovat lapset ja teini-ikäiset. Jeesus asettaa lapsen esikuvaksi siinä, miten lapsi on vastaanottavainen. Lapsi ottaa vastaan myös taivasten valtakunnan sanoman ja evankeliumin hyvin yksinkertaisella ja iloisella tavalla. Olemme saaneet tästä viime aikoina havaintoesimerkin lapsenlapsemme kautta. Kun Aino (1v8kk) näki hengellisessä lehdessä kuvan uskovista, jotka kädet ylhäällä ylistivät Jumalaa, hänkin nosti kätensä ylös. Vaimoni teki samoin ja alkoi laulaa

12

ensimmäistä mieleen juolahtanutta ylistyslaulua: "Meillä ompi voitto...!" Siitä tuli sitten pakollinen ohjelmanumero Ainon kanssa, joka toistui päivästä toiseen aina uudelleen. Mutta osaa Aino muunkinlaisia lauluja. Ei hän vielä erota toisistaan maailman lauluja ja hengellisiä lauluja. Siksi meillä aikuisilla on vielä vastuu hänestä. Jeesus ei ainoastaan osoittanut lapsen olevan esimerkillisen altis hyville vaikutteille, vaan hän osoitti myös meidän aikuisten vastuun, kun hän sanoi:

Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänet heitettäisiin mereen myllynkivi kaulassa. Mark.9:42.

Kun minä olin pieni poika, olin jo tehnyt ratkaisuni ja antanut elämäni Jeesukselle. Itkien tunnustin syntejäni 10-vuotiaana ja sain myös synninpäästön. Sen jälkeen olin hyvin vakavasti ja tietoisesti uskon tiellä. Mutta minun isoveljeni ei ollut mielissään siitä, että seurasin Herraa. Hän päätti houkutella minut elokuviin. Se miellettiin siihen aikaan synniksi ja jos minä 11-vuotiaana menisin katsomaan elokuvaa, joka oli kielletty alle 12-vuotiailta, omantunnon rasite olisi vielä pahempi. En kuitenkaan pystynyt vastustamaan häntä ja hänen taivutteluitaan. En halunnut mennä elokuviin, mutta menin, koska minut "pakotettiin". Sen jälkeen kannoin omallatunnollani syyllisyyttä, joka murensi minun uskoani.

Kalliolle pudonnut siemen tarkoittaa niitä, jotka sanan kuullessaan ottavat sen iloiten vastaan mutta uskovat vain hetken aikaa. Heillä ei ole juurta, ja niin he koetukseen joutuessaan luopuvat. Luuk.8:13.

En tietenkään luopunut uskosta noin vain, mutta tällaiset asiat ilmentävät sitä, miten lapsi tai teini-ikäinen on vielä altis painostukselle ja manipuloinnille. Usko ei ole voinut juurtua vielä niin syvälle, että se kestäisi erilaista sosiaalista painostusta, kaveripiirin yhdenmukaistavaa painetta tai voimakasta suostuttelua ja manipulointia.

13

Aikuisilta odotetaan jo kypsempää otetta elämään ja uskoon. Mutta on olemassa myös pinnallisia aikuisia, joiden usko ei oikein tahdo muuttua vakaumukseksi. Raamattu puhuu käännynnäisistä ja tarkoittaa niillä ihmisiä, joiden usko ei ole päässyt kunnolla kasvuun. Tätä hengellistä kasvua tulisi tapahtua uskoon tulon jälkeen, jotta käännynnäisestä voisi tulla opetuslapsi. Opetuslapseus on sitä, että kuuntelee Jumalan sanaa ja alkaa noudattaa sitä. Jotta voi olla opetuslapsi, täytyy tehdä elämässä tietoisia valintoja ja muuttaa elämäntapaa Jumalan sanan mukaiseksi, valita kristilliset arvot elämäänsä ja totutella noudattamaan niitä. Usko ei ole enää mukavia musiikillisia iltamia, hienoja kokemuksia ja ilontäyteisiä elämyksiä. Monet aloittavat uskon tien ikään kuin hengellisestä Särkänniemestä eikä siinä mitään pahaa ole. Jumala on tarkoittanut, että usko on iloinen asia. Kaikin tavoin innostava ja reipas alku uskonelämälle on vain hyväksi. Mutta uskon ei ole tarkoitus olla vain ilojuhlaa, vaan elämäntapa. Sen tähden Jumala alkaa tehdä työtä uskoon tulleen sydämessä, jotta tämän sydämen maaperä alkaisi muuttua otollisemmaksi vakaumukselliselle Kristuksen seuraamiselle. Kuokka ilmestyy kuvaan jälleen.

Joskus seurakuntien tapa evankelioida voi ruokkia pinnallista tapaa elää uskossa. Hengellinen ruoka ei ole välttämättä "Jumalan sanan maitoa" eikä se ainakaan ole "vahvaa ruokaa". Sen tilalla on erilainen viihde.

Mutta siellä, missä on aitoja Jumalan ihmisiä paimentamassa nuoria uskovia, siellä varmasti Jumalan henki toimii, jotta uskoon tulleet oppivat elämään uskossa myös oman arkensa keskellä. Opetuslapsen on tärkeätä oppia rukoilemaan ja lukemaan sanaa päivittäin - hengittämään taivaallista happea ja elämään todeksi raamatun sanaa arjen keskellä - kuuliaisuudessa. Hänen on opittava tekemään arvovalintoja ja kestäviä moraalisia ratkaisuja. Paimenet ja opettajat voivat antaa tähän vahvan panoksen.

Kun Jeesus puhuu kalliolle pudonneesta siemenestä, hän tietää tarkasti, minkälaisia ongelmia on odotettavissa. Hän ei peittele niitä, ei kaunistele.

14

Hän tietää, millainen ihmisen sydän on - jokaisella on periaatteessa kivisydän. Siksi hänellä on myös valmis ohjelma:

Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen. Hes.36:26.

Mutta kasvuprosessi voi olla kivulias. Kivityössä tarvitaan joskus järeitä keinoja:  

Eikö minun sanani ole kuin tuli, kuin moukari, joka murskaa kallion? Jer.23:29. 

Luulen kokeneeni jotain siitä, miten Jeesus käsittelee kivistä sydämen maaperää, kun hän haluaa muokata maata syvemmäksi. Hänellä on tarpeen tullen käytössään kiviporat ja erilaiset kivenmurskaimet. Ne jauhavat tehokkaasti. Käytännössä se voi olla kohteena olevalle henkilölle kipeää. Voi tulla eteen vaikeita kokemuksia, voi joutua vaikkapa työpaikkakiusaamisen uhriksi. Tai erilaiset sairaudet nakertavat, ihmissuhteet hajoavat, elämän vastoinkäymiset lyövät päin, myrskyt ulvovat ympärillä. Niiden keskellä voi kovastakin kalliosta tulla murenevaa soraa. Mutta kaiken kivun jälkeen lopputulos on siunattu:  

Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona. Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen. Jes.57:15.

En siis ajattele, että kalliolle kylvetty siemen kuvaa jotakin pinnallista ihmistä, käännynnäistä,  josta ei koskaan kunnon uskovaista tule. Ei, se kuvaa minua. Minä olen se ohut maaperä, jonka alla on kova kivi. Minä olen se, jota Jumalan hengen tulee nöyryyttää ja murtaa, että voisin antaa siemenelle tilaa kasvuun. Minä olen se huono maaperä, johon Jumalan kiviporan täytyy iskeä kyntensä. Minä olen se kova kivi, jota hänen murskaimensa täytyy jauhaa hienoksi. Kun minun kivisydämeni taipuu, kun minä murrun, silloin hänen siemenensä saa kasvualustaa lisää. Vasta sitten voi hento oras kaivaa juurensa syvemmälle ja imeä kosteutta

15

pohjavedestä. Ehkä sen kasvu sitten on kestävää, ehkä siitä tulee elinkelpoinen ja se jaksaa kasvattaa vartta ja tuottaa kenties vielä uusia siemeniäkin?

16

17

Luku 3

Ohdakkeet

eesuksen esittämä kylväjävertaus kuvaa neljää erilaista kasvualustaa. Erilaiset kasvuolosuhteet kuvaavat ihmisen sydämen maaperää ja sen

otollisuutta hengelliselle elämälle ja sadon tuottamiselle. Ne voidaan myös nähdä erilaisina elämänvaiheina, jotka toteutuvat saman henkilön hengellisessä elämässä.

J

Osa putosi keskelle ohdakkeita, ja kun oras kasvoi, kasvoivat ohdakkeetkin ja tukahduttivat sen. Luuk.8:7.

Ohdakkeet ja rikkaruohot, jotka tukahduttavat siemenen kasvua ja haittaavat oraan kehittymistä, ovat väistämätön ongelma kaikessa viljelyssä. Raamattu ei välttämättä esitä mitään "voi, kun sattui huono tuuri" - näköalaa, vaan toteaa realistisesti, millaisissa olosuhteissa taivaan valtakunnan siemen joutuu selviytymään.

Väitän siis, että jokainen uskoon tullut henkilö joutuu tekemisiin rikkaruohojen ja ohdakkeiden kanssa. Jokaisella uskovalla on oma vastuu

18

siitä, onnistuuko sato vai ei, kannanko hedelmää vai en, nujerranko rikkaruohot elämässäni vai en.

Rikkaruohoja on monenlaisia. Kaikille on ominaista se, että ne imevät maasta voiman. Ne valtaavat mielellään sydämesi sopukat ja iskevät juurensa syvälle sydämesi kamaraan, kaivautuvat sydämesi pohjaveden tasolle voidakseen imeä sinun kasvuvoimasi kuiviin. Ne ovat varkaita, ne eivät kysy lupaa, ne ovat erittäin tungettelevia ja röyhkeitä ja ottavat minkä saavat. Sinusta itsestäsi riippuu, saavatko ne vallan elämässäsi.

Rikkaruohot ja ohdakkeet käyvät käsiksi sinun elämäsi resursseihin. Ne haluavat ottaa haltuunsa sen maaperän kosteuden, joka piti olla varattuna oraalle ja sen kasvulle. Kaikki ravinteet, mitkä edesauttavat oraan kasvua ja sadon tuottamista, ne haluavat ottaa omaan käyttöönsä.

Mitkä ovat sinun elämäsi voimavaroja? Kaksi tärkeintä: aika ja raha. Kolmanneksi voidaan mainita ne voimat, jotka sinulla on (hengellisen ja maallisen) työn tekemistä varten - henkiset ja ruumiilliset. Sinulla voi olla myös erityisiä lahjoja ja armoitusta.

Sinun tulee pitää rikkaruohona jokaista tarpeetonta ajanvietettä ja harrastusta, joka vie sinun aikasi ja rahasi ja muut voimavarasi. Joudut laskemaan kustannuksia, tekemään vakavaa arviointia elämässäsi siitä, mikä on tarpeellista, tärkeätä ja vaivan arvoista.

Nykyihmisen pahimpia ongelmia ovat kiire ja stressi. Vaikka ihminen ei edes pyrkisi keskittymään hengellisen sadon tuottamiseen, hän voi silti tuhlata omat voimavaransa aivan turhuuteen. Hän kuluttaa aikansa ja rahansa, voimansa ja kaiken mitä hänellä on, sinne tänne juoksemiseen ja kaikenlaisiin voimia kuluttaviin asioihin, jotka eivät tuota mitään.

Ihmiset on saatu uskomaan, että heidän pitää shoppailla, kuluttaa kaikki tulonsa joutavanpäiväisiin tavaroihin, käydä matkoilla, istua television ääressä, tavata ihmisiä koko ajan ja juhlia loputtomiin ja hankkia erilaisia huveja ja nautintoja kyltymättömät määrät. Samalla he täyttävät elämänsä

19

huolilla ja murheilla, sillä he elävät yli varojensa ja velkaantuvat holtittomasti.

Myös uskoon tulleet ihmiset ovat suuressa vaarassa mukautua tähän elämäntapaan ja viettää aikansa turhuudessa, huveissa ja nautinnoissa. He pettyvät, kun Jeesuksen lupaama yltäkylläinen elämä ei toteudukaan, vaan he ajautuvat velkoihin korviaan myöten ja menevät elämässään kriisistä toiseen. On säälittävää nähdä uskovia, joiden melkeinpä ainoa toive on saada huikeita summia rahaa.

Ohdakkeisiin pudonnut osa tarkoittaa niitä, jotka kuulevat sanan mutta sitten tukahtuvat elämän huoliin, rikkauteen ja nautintoihin. He eivät tuota kypsää satoa. Luuk.8:14.

Olen itse joutunut elämässäni tekemään radikaaleja valintoja. Kristityn ihmisen ajankäyttö on yksi tärkein koetinkivi. On voitava varata aikaa raamatun lukemiselle ja rukoukselle. Osan tästä voi hoitaa seurakunnan yhteydessä viettämällä aikaa muiden uskovien seurassa, missä sanaa saarnataan ja missä rukoillaan, mutta todellinen koetinkivi on se, miten ajankäytön hallitsee yksityiselämässään. Kun olen pyrkinyt siihen, että varaan päivästäni useita tunteja Jumalalle, olen myös huomannut, kuinka vaikeaa se on. Joskus vain tulee illalla niin mielenkiintoista ohjelmaa televisiosta, että on ihan askeettista painaa kaukosäätimen nappulaa, vetäytyä omaan nurkkaansa ja ottaa raamattunsa esille. Se kysyy itsekuria. Samoin aamulla on suuri kiusaus rynnätä suorittamaan päivän töitä ennen kuin on viettänyt kunnolla aikaa rukousalttarilla. Kun olin töissä, tämä ongelma oli vielä suurempi, kun ei tahtonut löytyä aikaa ja voimia aamuhiljentymiseen. Nyt kun olen ollut pitkään työttömänä, aikaa on enemmän, mutta silti kahdenkeskisen ajan viettäminen Herran kanssa on jatkuva haaste ja pysyy sellaisena. En kuitenkaan usko, että on oikotietä onneen. Siksi haluan ennen kaikkea huolehtia ajankäytöstäni oikein.

Yksi eniten luonnetta kysyvä ajankäytön ongelma syntyy, kun muut ihmiset, erityisesti uskovat, pyrkivät ohjailemaan minun ajankäyttöäni ja 20

valtaamaan siitä oman siivunsa. He osaavat luoda niin hurskaita tarpeita ihmiselle ja kuitenkin niiden varjolla vain hyppyyttävät pippaloista toiseen ja häiritsevät keskittymistä todella tärkeisiin asioihin. Pahimpia ovat ihmiset, jotka eivät päästä kylästä tai solusta kotiin nukkumaan, vaan valvottavat vahvan kahvin kera pelkän pulinan ylläpitämiseksi tai yhteislaulujen laulattamiseksi. Minulla on ollut yhteentörmäyksiä jopa pastoreiden kanssa näistä asioista. Milloin he itse oikein aikovat lukea sanaa ja rukoilla? (Vai onko naiivia olettaa, että he tekisivät sitä?)

Raha on vaikea pulma monille. Kymmenysten välttämisestä on tullut uskoville taidetta, kun he keksivät mitä hengellisimpiä selityksiä sille, miksi ei tarvitse antaa varoistaan Jumalalle yhtään mitään. Niinpä raha menee kuin varkain kaikenlaiseen kulutukseen. Raha voi olla houkutus toisellakin tavalla. Kristillinen kenttä tuntuu olevan täynnä erilaista kaupustelua, jonka tarkoitus on koota rahaa kauppiaalle itselleen. Sen nyt vielä ymmärtää ja voi sulattaa, jos joku kerää rahaa hyvään tarkoitukseen, vaikkapa lähetystyölle, mutta he tienaavat rahaa pelkästään itseään varten, tekevät bisnestä ja "myyskentelevät Jumalan sanaa". He ovat keksineet pastorin toimenkin - siltä usein näyttää - ammatikseen ja elinkeinokseen.

Jos suinkin voit, vältä tällaista henkeen ja vereen. Älä anna mammonan hallita elämääsi, hallitse sinä mammonaa. Jos et hallitse rahankäyttöäsi, raha hallitsee sinua ja imee sinusta ne voiman rippeet, jotka oli määrä käyttää sadon kasvattamiseen. Jos sinulla on näky Jumalan valtakunnan työstä, pyri tekemään sitä ilman palkkaa, jos suinkin voit. Ajattele seurakunnan yhteisiä voimavaroja ja tee oma osuutesi, jotta seurakunnan varat voidaan käyttää siihen kaikkein tähdellisimpään, missä ne tulevat kipeimpään tarpeeseen.

Nautinnot sitten? Siinäpä lopun ajan ihmisen suuri heikkous. On kuin tämä aika olisi erityisesti varattu ihmisen nautinnoille ja kaikki keksinnöt ja kulutustavarat olisi valjastettu vain tuottamaan erilaista mielihyvää. Nautinto myy. Meille uskoville myydään niitä samoja nautintoja kuin maailman ihmisille: merkkivaatteita, kosmetiikkaa, ylellisyystavaroita,

21

etelänmatkoja, kylpylälomia, lomamökkejä, luksusveneitä, komeita autoja...

Jos annamme näiden rikkaruohojen ja ohdakkeiden rehottaa elämässämme ja imeä sydämemme maaperästä ravinteita, ne kyllä tekevät sen ja tekevät sen niin tehokkaasti, että sadon tuottamiseen ei riitä enää energiaa. Tarvitaan lujaa itsekuria, että voi keskittyä olennaiseen ja kykenee varaamaan elämänsä resurssit, lahjat ja saamansa armoituksen kokonaan sadon kasvattamiseen. Sadon kasvattaminen voi olla hengellistä työtä eri muodoissaan sen mukaan kuin Jumalan antaa näkyä ja kutsumustietoisuutta. Häneltä tarvitsemme voimaa ja voitelua sadon tuottamiseen, häneltä sateet ajallaan. Mutta hän on varmasti uskollinen, jos me vain teemme oman osuutemme. Paavali neuvoi niitä kuulijoitaan, joiden hengellisen elämän terveyteen hän luotti:

Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa. Tehkää kaikki nurisematta ja empimättä, jotta olisitte moitteettomia ja puhtaita, nuhteettomia Jumalan lapsia tämän kieroutuneen ja turmeltuneen sukukunnan keskellä. Te loistatte siinä kuin tähdet taivaalla, kun pidätte esillä elämän sanaa, ja minä voin Kristuksen tulemisen päivänä ylpeillä siitä, että en ole turhan vuoksi ponnistellut ja nähnyt vaivaa. Fil.2:13-16.

22

23

Luku 4

Hyvä maa

lemme syventyneet hedelmän kantamiseen hengellisessä työssä kylväjävertauksen pohjalta. Tässä neljännessä luvussa käymme läpi

niitä satoisuuden osatekijöitä, jotka varmistavat hyvän sadon.O

Mutta osa jyvistä putosi hyvään maahan ja antoi sadon, mikä sata, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä jyvää. Matt.13:8.

Sadon tuottaminen riippuu kylväjävertauksen mukaan ennen kaikkea maaperästä, johon siemen kylvetään. Vertauksessa esitetään neljä erilaista maaperätyyppiä, jotka siis voidaan ymmärtää erilaisten ihmistyyppien kuvauksena. On myös mahdollista nähdä ihmissydän peltona, jota Kylväjä myös muokkaa ja työstää niin, että "tienpohjasta" voi tulla parempi maaperä, "kalliopohjasta" voi tulla syvempi kasvualusta Kylväjän murtaessa ihmisen kivisydäntä ja ohdakkeista ja rikkaruohoistakin voidaan saada yliote. Näin erilaiset kasvualustat ja -olosuhteet voivat toteutua samankin ihmisen elämässä sen erilaisina vaiheina.

Olen maanviljelijän poika ja kuulin lapsena usein sanottavan, että "mikä ennen juhannusta sataa, sataa laariin". Ymmärsin sen kansanviisaudeksi, joka oli varmaankin totta tai ainakin osatotuus. Nyt kun olen tutkinut viljakasvien satoisuutta tosiasioiden valossa ja pyrkinyt ymmärtämään

24

tätä kylväjävertausta, olen vasta syvemmin tajunnut, kuinka totta se onkaan. Jos ajatellaan Suomen olosuhteita, voidaan kysyä, riippuuko sadon määrä enemmän kasvuolosuhteista touko-kesäkuussa vai heinä-elokuussa? Olosuhteista ennen tähkimistä vai tähkimisen aikana?

Moni luulee, että satoisuus eli jyvien määrä riippuu olosuhteista, jotka vallitsevat jyvien kehittyessä. Väärin. Satoisuus riippuu eniten viljan kasvusta siinä vaiheessa, kun tähkimistä ei ole vielä tapahtunut eikä tähkiä ole vielä näkyvissä ollenkaan! Toisin sanoen: voidakseen kehittää kunnon tähkän ja paljon jyviä, viljakasvi tarvitsee hyvät versot ja paljon lehtiä!

Luetaan, mitä faktoja Pellervon sivuilta löysin. Siellä puhutaan satokomponenteista, joita on neljä: 1) oraiden määrä neliöllä 2) versojen määrä neliöllä 3) tähkien määrä neliöllä 4) jyvien määrä tähkässä.

Nykyään, kun kylvö tapahtuu koneellisesti, on tärkeää, kuinka syvään siemen kylvetään. Suomessa siemen kylvetään syvempään kuin Euroopassa, mutta Euroopassa "pintaan kylväminen" tuottaa useampia versoja - keskimäärin kaksi, kun Suomessa versoja on keskimäärin 1,2 kappaletta siementä kohden. Jeesuksen aikaan ja Suomessakin isoisiemme päiviin asti on kylvö tehty käsin, jolloin siemen on jäänyt pintaan. Sitä on voitu sitten lanata vaikkapa hevosen vetämällä pyörivällä puupölkyllä, joka on painanut siementä mullan sisään ja tiivistänyt vähän pintamultaa. Kylväjävertauksessa ei tuoda esiin mitään toimenpiteitä, mutta voidaan hyvin kuvitella, että ainakin kylväjä itse asteli kylvettyjen siemenien yli ja tallasi niitä. Näin ymmärrämme, että meidänkin hengelliselle kasvulle voi olla pelkästään hyväksi, jos meidän ylitsemme joskus kävellään...

Pintaan kylvetty siemen pääsee helpommin vahvaan kasvuun kuin syvään poljettu siemen, sillä se pystyy paremmin hyödyntämään aamukastetta ja auringon lämpöä. Kun sovelletaan tätä hengelliseen elämään, voidaan hahmotella sellaista hengellisen kasvun lakia, että "syvältä pelastuneet" tuskin tuottavat satoa enemmän kuin "tavalliset

25

tapaukset". Syvään kylvetyn siemenen energia ja voimat menevät siihen, että ne saavat oraan nousemaan maan pinnalle ja jos verso ei hyydy kokonaan kesken matkalla valoa kohti - mitä sitäkin tapahtuu - se kasvattaa vain yhden verson.

Mitä merkitsee hengellisesti se, että viljakasvilla on useampi verso? Paitsi että se lisää satoa huomattavasti, se merkitsee varmaankin myös sitä, että kyseisellä henkilöllä on useampi kutsumus. Jos ajatellaan viittä hengen palveluvirkaa, sellainen henkilö voi olla esimerkiksi sekä evankelista että opettaja. Joku voi olla näiden lisäksi vielä paimenkin. Onko sinulla selkeä kutsumustietoisuus ja onko sinulla ehkä useampi kuin yksi kutsumus?

Jeesus tuo esiin viljakasvin satoisuuden selkeinä lukuina. Hänen mielestään sata jyvää on erinomainen sato ja 30 jyvää on keskinkertaista alempi sato. Luetaanpa, mitä Pellervon sivuilla sanotaan tästä: "Viljoilla paikkoja jyville on toista sataa, käytännössä yleensä jäädään paljon pienempiin lukuihin."

Aika yhtäpitävää tietoa. Mutta mielenkiintoista on lukea myös tämä: "Jyväluku on määräytynyt jo kasvukauden alkuvaiheessa... Vaikka tähkään olisi alun perin muodostunut paljon tähkylän aiheita, kasvi voi silti myöhemmin karsia niitä tähkän ylä- tai alapäästä. Kasvuolojen tulee olla kunnossa kaiken aikaa."

Kaikkein tärkein tieto, jonka löysin, on kuitenkin tämä: jyvien määrä ja koko tähkässä ei riipu kasvuolosuhteista niiden kehittyessä (mikä Suomessa tapahtuu pääosin heinäkuussa), vaan jyvien kasvattamiseen käytetään varsiin ja lehtiin varhaiskesän kasvukauden aikana kerääntyneitä ravintoaineita, kuten proteiinia, valkuaista ja tärkkelystä. Tähkien ja jyvien kehittyessä kasvi alkaa kellastua ja kuivua alaosastaan jo ennen varsinaista tuleentumista, koska kasvin ravinteet kulkeutuvat sieltä tähkien ja jyvien kasvattamiseen. Myöhemmin kasvi kellastuu kokonaan, kun se keskittää kaiken energiansa ja keräämänsä ravinteet jyviin. Tässä tapahtuu vähän sama ilmiö kuin puilla, kun ne kellastuvat ja 26

pudottavat lehtensä ennen talvea keräten niissä olleet ravinteet hedelmiin tai talteen seuraavaa kasvukautta varten.

Niinpä voimme saada tästä tiedosta rohkaisua ja lohdutusta, uutta näkyä ja tulevaisuuden toivoa, vaikka uskonelämämme ei näytä kauhean elävältä ja palavalta, vaan enemmänkin "kellastuneelta". Olen kuullut varsin monien hengellistä työtä tehneiden valittavan, että työ väsyttää ja tuntuu junnaamiselta tai väkisin puurtamiselta. Työ ei mene eteenpäin ja mitään hedelmää ei näy.

Minulla on sinulle iloinen viesti: niin kuuluu ollakin! Sato ei tule näkyviin, ei edes tähkien aiheet, vielä silloin, kun paras kasvu on menossa. Se kasvu, joka määrää sadon, tapahtuu paljon ennen kuin mitään hedelmää tulee näkyviin.

Niilo Yli-Vainiosta tiedetään, että hän teki evankelistan työtä vuosikymmeniä ja oli jo vetäytymässä eläkkeelle, kun vasta alkoi tulla varsinainen sato esiin! Joidenkin elämässä ne tähkät ja jyvät eivät ole niin näkyviä koskaan, että niistä voisi paljon kerskata. Niitä tuskin voi laskea ja mitata lainkaan ihmisen kyvyillä. Tilanne on siinä arvioinnissa vähän sama kuin pellon rikkaviljan suhteen: emme osaa erottaa lustetta ja vehnää toisistaan, emme näe eroa hukkakauran ja kauran välillä. Näin on tilanne hengellisellä alueella Jumalan sanan mukaan (Matt.13:29).

Niinpä meidän tulee vain huolehtia siitä, että keräämme sydämemme maailmassa erilaisia ravinteita ja taivaallista kasvuvoimaa Jumalan sanasta, elämänkokemuksesta, rukouksesta ja kaikesta viisaudesta ja armosta, mitä Jumala antaa, kun elämme kuuliaisuudessa ja suostumme siihen kasvuun, joka kerran tuottaa satoa. Emme aina tiedä, mitä versoja meissä on ja kuinka monta tähkää meidän tulee kasvattaa, emme tiedä, syntyykö monta jyvää, voimme vain elää uskossa, seurata Herraa ja olla kuuliaisia, huolehtia omalta osaltamme siitä, että emme suosi elämässämme ohdakkeita, vaan keskitämme voimamme oikeisiin asioihin - emme maailman turhuuteen.

27

Jumala antakoon sinullekin voimaa sadon tuottamiseen.

Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä. Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden. Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää vain aikansa mutta näkymätön ikuisesti. 2.Kor.4:16-18.

28

29

Osa2: Kutsu hedelmän kantamiseen

30

31

Luku 5

Perusasiat

onet mielivät tehdä hengellistä työtä ja olla Jumalan käytössä, mutta jotenkin asia jää toiveajatteluksi ja puheiden tasolle. M

En ole itsekään mikään häävi Jumalan mies, mutta olen viime aikoina pohtinut, mitkä ovat niitä edellytyksiä, joille hyvä ja menestyvä työ rakentuu ja voimmeko itse vaikuttaa paljonkaan asiaan. Jääkö hengellisen hedelmän kantaminen lopulta täysin Jumalan armon varaan?

Jos ajattelen niitä edellytyksiä ja ehtoja, joiden varaan voi jotakin rakentaa, löydän ensimmäiseksi ja tärkeimmäksi asiaksi tämän:

Oma jumalasuhde on oltava kunnossa. Tämä kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta on ehkä pahin kompastuskivi, johon useimpien hedelmän kantaminen kaatuu.

Törmäsin hiljattain henkilöön, joka elää luopion tilassa, mutta pitää yllä kristityn ihmisen imagoa ulkonaisesti. Hänen suhteensa Jumalaan on minun arvioni mukaan kovasti ongelmainen. Hän on tuhlaajapoika eikä edes vielä paluumatkalla, vaan vasta menomatkalla. Silti hän läksytti minua ja vetosi seurakuntayhteyden puolesta. Minulla kun ei ole perinteisen mallista seurakuntayhteyttä, koska olen tarvinnut liikkumatilaa tehdäkseni Jumalan tahtoa ja toteuttaakseni kutsumustani, jota en voinut toteuttaa niissä ahtaissa puitteissa, mitä hengellinen äitikirkkokuntani tarjosi. Koska tämä arvostelijani on muodollisesti erään 32

seurakunnan jäsen, hän katsoo olevansa minun yläpuolellani ja voivansa opettaa minua, mistä lähtökohdista hengellistä työtä saa tehdä. Pitää olla paikallinen seurakunta takana ja sitten vielä jokin komitea katsomassa päältä, että työtä tehdään terveellä tavalla. Hän on osittain oikeassa, mutta eihän kukaan voi antaa toisille neuvoja sellaisen tekopyhyyden pohjalta, missä kaikki arvovalta perustuu vain siihen, että henkilö on tämän ajan ylipappien ja kirkkoruhtinaiden lakeija. Tämä yhteentörmäys hänen kanssaan sai minut pohtimaan asioita ja miettimään, mikä todella on se pohja, jolta itse ponnistan.

Uskon todellakin, että terve usko ja kristillinen elämäntapa, on se perustus, jolta ponnistetaan myös hengelliseen työhön. Sana "työ" ei välttämättä tässä kohtaa ilmaise tarkasti sitä, mitä tarkoitan. Hyvän hedelmän kantaminen, hengellinen vaikuttaminen, mikä vaan, mikä voi olla ihmisen kutsumus,  ei tarvitse näyttää millään tavalla työltä. Hedelmäpuu, joka tuottaa hedelmiä, ei ponnistele tuottaakseen hedelmää, vaan hedelmä syntyy kuin itsestään puussa, kun se on terve ja elinvoimainen. Työn sijasta puhuisinkin mieluummin hedelmän kantamisesta ja käyttökelpoisuudesta Jumalalle.

Puuvertaus ilmentää jotakin oleellista: hedelmä syntyy itsestään, jos hedelmän kantamisen edellytykset ovat kunnossa. Samoin kuin terve ja elävä puu kantaa hedelmää, samoin terve usko ja puhdas elämä, hurskas vaellus Jumalan yhteydessä kantaa aina jotakin hyvää hedelmää. Jos sitä sydämen puhtautta ja vilpitöntä uskoa ei ole, ei hedelmää saada aikaan seurakunnan päätöksillä. Seurakunta on hyvä ja voi tukea hedelmän kantamista, mutta se ei koskaan yksinään voi saada aikaan tuloksia.

Seurakunnan lähettämisestä puhutaan paljon ja lähettämisen tehtävä usein omitaan seurakunnalle. Mutta jos katsomme tyypillistä esimerkkiä raamatusta, kun Paavali ja Barnabas lähtivät lähetystyöhön Antiokiasta, voimme lukea sanasta:

Pyhä Henki sanoi: "Erottakaa Barnabas ja Saul minun työhöni, siihen tehtävään, johon minä olen heidät kutsunut." Niin he

33

paastosivat ja rukoilivat, ja sitten he panivat kätensä näiden kahden päälle ja lähettivät heidät matkaan. Barnabas ja Saul, jotka Pyhä Henki näin oli lähettänyt, tulivat Seleukiaan ja purjehtivat sieltä Kyprokseen. Ap.t.13:2-4.

Pyhä Henki oli lähettäjä silloin ja niin hänen tulee olla nykyäänkin. Seurakunnassa voi olla uskovia, jotka laskevat kätensä lähtijöiden päälle ja siunaavat heitä työhön. Sillä tavoin he toimivat lähettäjinä, mutta seurakunta voi kuitenkin olla vain toissijainen lähettäjä - Pyhä Henki on aina ensisijainen lähettäjä. Seurakunnan tehtävä on antaa tukea Pyhän Hengen lähettämille palvelijoille antamalla heille taloudellista kannatusta ja esirukoustukea.

Vanhan Testamentin nasiirikäytäntö antaa meille joitakin suuntaviivoja siitä, miten henkilön oman jumalasuhteen tulisi toimia. Nasiiri ei saanut nauttia viiniä tai hänen nasiirilupauksensa meni uusiksi. Jos nasiiri rikkoi sääntöjä, hänellä oli edessä armotta paluu lähtöruutuun: tukka piti leikata ja aloittaa kaikki alusta. Tukan pituudesta ihmiset saattoivat tehdä johtopäätöksiä siitä, oliko nasiiri elänyt sääntöjen mukaan vai oliko tullut eteen jotakin ylivoimaista estettä nasiirilupauksen täyttämisessä. Tällainen este saattoi olla esimerkiksi lähiomaisen kuolema.

Valitettavasti meillä ei Uuden liiton seurakunnassa voi olla ulkonaisia merkkejä ihmisen hengellisestä tilasta. Tukan pituudesta ei voi päätellä mitään. Meidän käyttökelpoisuutemme perustuu sydämen tilaan ja sen puhtauteen. Jotakin siinä on samaa kuin nasiirilla: pitää elää Jumalan yhteydessä päivästä toiseen, pitää pysyä sanassa ja rukouksessa, pitää huolehtia omantunnon puhtaudesta. Toisin sanoen pitää hoitaa oma jumalasuhde niin, että ei synny välien viilenemistä Jumalaan, ei etääntymistä Jeesuksesta, ei paatumista syntiin, ei kristillisen elämäntavan laiminlyömistä. On elettävä kärsivällisesti kristityn elämää ja vaellettava valossa ja aidossa opetuslapseudessa. Hengellinen kasvu on toisarvoinen, sillä se määrittää vain tehtävien laadun. Uskossaan kasvanut ihminen saa vaativampia tehtäviä kuin vasta uskoon tullut. Mutta aikaa myöten uskovan "tukka kasvaa" ja se tarkoittaa, että 34

hengellinen voitelu on silloin uskovan yllä. Hän ei ehkä näytä ihmisten silmissä sen kummemmalta kuin muutkaan, mutta Jumala ikään kuin "näkee hänen tukkansa pituuden". Hän on edennyt Jumalan lakien ja edellytysten mukaan ja on siis Jumalalle käyttökelpoinen.

Moni on sanonut pitävänsä lyhyet tilivälit Jumalan kanssa. Tämä kliseeksi muodostunut sanonta ilmentää jotakin, mikä on ehdottoman tarpeellista.

Jos mielimme olla Jumalan käytössä, meidän on pidettävä yhteys Jumalaan kunnossa. Se tarkoittaa puhdasta omaatuntoa kristillisen elämäntavan puitteissa, se tarkoittaa pyhää elämää. Jos paadutamme itsemme, ei meidän ulkonainen hurskautemme mitään auta. Jos eksymme pois terveen uskon tieltä, on turha näytellä uskovan roolia. Jos emme aidosti elä opetuslapseudessa ja sydämen vilpittömässä uskossa, turha on silloin teeskennellä mitään ja vedota seurakunnan jäsenyyteen tai käyttää hyväksi seurakunnallista asemaakaan. Jos on sellaiseen asemaan päässyt, siitä voi tulla ansa, joka tuudittaa omahyväisyyteen ja antaa jopa tekosyyn lavean tien kulkemiseen. Olen nähnyt aivan liian monia paatuneita ihmisiä tärkeillä paikoilla seurakunnassa.

...säilytä usko ja hyvä omatunto! Jotkut ovat sen hylänneet ja ovat haaksirikkoutuneet uskossaan. 1.Tim.1:19.

Mitä muuta tarvitaan kuin puhdas sydän, että voimme kantaa hengellistä hedelmää?

35

Luku 6

Kutsumustietoisuus

os meidän uskonelämämme on tervettä ja pysymme kärsivällisinä, pidämme sydämen puhtaudesta huolta, alamme kantaa yhtä tai toista

hedelmää. Joskus nasiirin tukkamme leikataan puliksi, kun mokaamme, mutta ajan kanssa tilanne voi korjaantua ja saavutamme jälleen käyttökelpoisuuden Jumalan silmissä. Hedelmän kantamiseen tarvitsemme kuitenkin muutakin kuin vilpittömän uskon ja hyvän omantunnon - tarvitsemme jotakin, mikä antaa järjestystä elämäämme ja suuntaa meidän tietoiset ponnistuksemme oikeaan tavoitteeseen.

J

Tarvitsemme selkeän näyn ja kutsumustietoisuuden. Monet eivät oikein tiedä, mikä on heidän paikkansa. He harhailevat ja kokeilevat yhtä ja toista ja siinä leikissä heistä voi tulla turhan touhuajia. Kun yksi työ ei kauan jaksa innostaa, he keksivät uuden homman ja näin he antavat uskostaan vähän epävakaan vaikutelman. Tällainen juoksentelu sinne tänne juontaa usein halusta kopioida toisten kutsua. Jos haluat ottaa mallia muista ja imitoida ihailemiasi ihmisiä, et vielä ole tekemisissä aidon näyn ja kutsumustietoisuuden kanssa.

Jumalalla on kuitenkin suunnitelma jokaisen elämään. Siinä suunnitelmassa voi olla mutkia ja käänteitä, mutta se on kuitenkin selkeä. Jumala haluaa laskea sydämeemme kirkkaan tavoitteen. Sitä kutsutaan näyksi. Moderni vastine näylle on visio. Tällöin saatamme olettaa, että kyse on jostakin visuaalisesta näystä, unesta tai muusta ilmestyksen tapaisesta kuvasta, joka alkaa polttaa uskovan sydämessä. Voi se olla 36

sitäkin, mutta monella evankelistalla on sielujen voittamiseen palava into ja heillä on sydämellään silloin murhe kadotukseen menevistä ihmisistä. Sellainen "hätä sieluista" voi olla ilman mitään kuvaakin. Heitä painaa kadotettujen sielujen kohtalo ja he vain haluavat pelastaa tuhoon tuomittuja ihmisiä.

Näky pitää ymmärtää laaja-alaisesti. Paitsi että se voi ilmentää itseään unen tai unelman muodossa tai olla jokin toimintaan pakottava tunne, se voi olla myös tietoisuus siitä, että jokin on pahasti pielessä ja että asialle pitää tehdä jotakin. Jumala voi myös käyttää ihmisen luonnollisia tarpeita, kuten naisihmisen kohdalla halua tulla äidiksi. Jos se ei pääse toteutumaan avioliiton kautta, joku voi kokea Jumalan tahdoksi lähteä kehitysmaihin huolehtimaan orvoista lapsista ja kertomaan näille Jeesuksesta. Näin luonnollinen äitiys muuttuu hengelliseksi äitinä olemiseksi.

Hengellinen työ sananjulistuksessa voi saada alkunsa siitä, että Jumala yksinkertaisesti kutsuu jonkun henkilön sananjulistamisen tehtävään. Se kutsu voi ilmetä tunteena ja palavana haluna tutkia raamattua, intona saarnata ja opettaa. Jumalan kutsu voi olla moni-ilmeinen ja joku voi saada kutsun vaikkapa esirukoilijaksi.

On hyvä tiedostaa omalta kohdaltaan tämä henkilökohtainen Jumalan kutsu ja noudattaa sitä. Joskus sen toteutumisen tielle voi tulla erilaisia esteitä. Jumalan antaman aidon kutsun tunnistaa siitä, että esteistä huolimatta tuli ei sammu.

Muistan lapsuusvuosiltani uskovan sisaren nimeltä Aune Lehtisalo. Hän vietti joitakin aikoja Englannissa ja kun hän tuli sieltä koti-Suomeen, hän oli kuin lentoon lähdössä. Hän aivan puhkui intoa ryhtyä kääntämään erästä englanninkielistä sanomalehteä ja alkaa julkaista sitä suomeksi. Hänen hengellinen kotinsa oli silloin helluntaiherätys, mutta hän ei löytänyt sieltä suurtakaan vastakaikua hankkeelleen. Helluntailaiset jopa vastustivat hanketta, koska se oli liikaa anglikaanisen uskon mukainen eikä perustunut tarkalleen samoihin opillisiin pykäliin kuin olisi ollut

37

heidän mukaansa tarpeellista. Niinpä Aune siirtyi luterilaiseen kirkkoon ja toteutti hankkeensa kritiikistä huolimatta. Hänen näkynsä pohjalta syntyi Airut-lehti. Hän on hyvä esimerkki uskovasta, joka saa näyn ja toteuttaa sen vastuksista välittämättä.

Niinpä jos olet uskossa ja olet elänyt puhtaalla sydämellä etkä kuitenkaan vielä tiedosta omaa kutsumustasi, sinun on syytä pysähtyä ja miettiä, mitkä asiat ovat niitä, jotka kouraisevat sinua syvältä sydämestä ja mikä asia on sinulle todella tärkeä ja tavoittelemisen arvoinen. Sinun on syytä mennä Herran eteen ja rukousalttarilla vuodattaa sydämesi Herralle. Kysy häneltä, mitä hän on suunnitellut sinua varten. Anna itsesi Herran käyttöön ja odota. Vastaus voi olla kulman takana ja yllättää sinut.

On vielä kolmas asia, joka voi olla tarpeen ennen kuin näky voi toteutua ja sinun kutsumuksesi pääsee esiin ja saat kantaa hedelmää Jumalan tahdon mukaan. Siitä seuraavassa luvussa.

38

39

Luku 7

Oma kasvu

os mielimme kantaa hedelmää hengellisessä työssä ja olla Jumalalle käyttökelpoisia, tarvitsemme elävän uskon ja toimivan jumalasuhteen.

Sen lisäksi on tarpeen, että meillä on selkeä näky ja kutsumustietoisuus, ettemme harhaile ja hosu mitä sattuu. Kun meillä on nämä, voi silti käydä niin, että näkymme ei lähde toteutumaan. Joskus ajattelemme, että "näky odottaa aikaansa" (Hab.2:3) ja saatamme kokea, että voimme passiivisesti odottaa, kunnes sopiva aika tulee. Minä uskon, että mitään passiivista odotusaikaa ei Jumalan puolelta ole, vaan yksinkertaisesti hän valmistaa olosuhteita ja ennen kaikkea meitä itseämme näkymme ja kutsumuksemme toteutumiseen. Joskus on pakko myöntää, että emme ole vielä itse kypsiä ja valmiita toteuttamaan Jumalan kutsua.

J

Tarvitsemme hengellistä kasvua ja kypsymistä. Saatamme olla innokkaita lähtemään Herran työhön ja tarttumaan toimeen ja vimmatulla päättäväisyydellä viemään läpi näkyämme. Mutta Jumalan huomio ei välttämättä keskity vielä pitkään aikaan meidän näkymme toteuttamiseen, vaan hän keskittyy kasvattamaan meitä. Jumala ei aina voi käyttää alaikäisiä ja kypsymättömiä ihmisiä, jotka saattavat päästää suustaan mitä sattuu ja tehdä mitä sattuu. Valitettavasti luonnollinen ihminen on valmis eksymään vähän joka askeleella ja siksi Jumalan on välttämätöntä keskittyä valmistamaan ihmisen persoonaa ja luonnetta ja

40

kypsyttämään häntä uskovana, jotta hän voisi myöhemmin aidolla ja todellisella tavalla olla Jumalan tarkoitusperien välikappale.

Monet näkynsä kanssa kipuilevat ihmiset ovat päätyneet siihen, että koulutus ratkaisee heidän ongelmansa. Hyvä raamattukoulu tai yliopisto on heidän arvionsa mukaan hyvä astinlauta eteenpäin. Joskus voi niin ollakin. Kirkon virkoihin ei pääse ilman muodollista koulutusta. Joskus jokin raamattukoulu voi olla hyödyllinen välivaihe ja antaa sopivaa perustaa ja pohjaa mennä eteenpäin oman kutsumuksensa toteuttamisessa. Itse en ole koskaan käynyt minkäänlaista raamattukoulua enkä edes lyhyempää kurssitusta. Ja uskallan sen myöntää avoimesti. Kaiken lisäksi olen niin julkea, että en ole yhtään huolissani tästä muodollisen koulutuksen ja pätevyyden puutteestani. Koen, että Jumalan antama koulutus on jotakin muuta. Uskallan luottaa siihen, että Herran henki johdattaa ja kouluttaa elämän keskellä, ihan siellä missä kuljen, maallisen työnkin keskellä. Luotan elämän kouluun. Olen nähnyt, että se vasta onkin vaativa ja monet kompastuvat ja jäävät luokalle tässä todellisessa koulussa. Jumala muokkaa meidän luonnettamme, koko persoonaamme ja elämäntapaamme eikä vain pumppaa meihin ulkokohtaista tietoa ja kirjaviisautta.

Olen nähnyt monia tapauksia, jolloin on käynyt ilmi, että henkilö on kyllä uskossa ja hänellä on näkykin, mutta hän kamppailee omien heikkouksiensa kanssa. Olen seurannut aikoinaan erästä veljeä, jolla oli kutsu palvella seurakunnallisessa tehtävässä, mutta hän oli oman luonteensa kanssa aivan keskenkasvuinen. Hän hallitsi vaimoaan kovuudella, sätti tätä ja sanoi jopa häpeävänsä tätä. Tämän hän teki kaikkien kuullen. Ongelma vaan oli se, että vaimossa ei ollut mitään vikaa, vaan tämä veli itse oli karkea ja tyly ja itsekeskeinen. Hän ei kyennyt näkemään omia puutteitaan ja siksi hän rämpi koko ajan samojen ongelmien kanssa. Seurakunnan vastuunkantajien ei sovi olla väkivaltaisia tai edes vallanhaluisia. Eihän kukaan itsekeskeinen ääliö voi edustaa Kristuksen luonnetta ja heijastaa hänen rakkauttaan. Paavali kuvaa Jumalalle käyttökelpoisen ihmisen toivottuja ja ei-toivottuja

41

ominaisuuksia, kun hän kirjeessään Titukselle luonnehtii seurakunnan kaitsijoita ja vanhimpia:

Seurakunnan vanhimman tulee olla nuhteeton ja yhden vaimon mies, ja hänen lastensa tulee olla uskovia, ei hillittömän eikä kurittoman maineessa. Seurakunnan kaitsijan täytyy näet olla nuhteeton, koska hän hoitaa Jumalan hänelle uskomaa tehtävää. Hän ei saa olla ylimielinen eikä äkkipikainen, ei juomiseen taipuvainen, väkivaltainen eikä oman edun tavoittelija, vaan hänen on oltava vieraanvarainen, hyväntahtoinen, harkitseva, oikeamielinen, hurskas ja itsensä hillitsevä. Hänen on pidettävä kiinni oppimme mukaisesta, luotettavasta sanasta, niin että hän kykenee myös rohkaisemaan toisia terveellä opetuksella ja kumoamaan vastustajien väitteet. Tit.1:6-9.

Näitä ominaisuuksia Jumala odottaa jokaiselta, joka mielii tehdä hengellistä työtä ja kantaa hedelmää Jumalan valtakunnassa. Olen itsekin joutunut katsomaan peiliin. Huomaan, että minulla on luonteessani heikkouksia, jotka juontuvat jostain kaukaa lapsuuden kokemuksista ja kasvuympäristöstäni tai jopa perintötekijöistä, ja siksi Jumalan on pakko tehdä minussa työtä, että pyhittyisin. Usein huomaan, minkälaisille taipumuksille olen altis, kun katselen sisarusteni elämää. Joskus kun näen puutteita ihmisissä rukoilen tämän fariseuksen rukouksen: "Herra, auta minua, etten koskaan tekisi samalla tavalla kuin tuo henkilö toimii". Onhan se vähän farisealainen rukous, mutta siihen sisältyy aito pelko ja huoli, että minullakin on samoja huonoja taipumuksia.

Monet elämän hankaluudet, kun törmäämme vaikeisiin ihmissuhteisiin ja hankaliin tilanteisiin työpaikalla tai seurakunnassa tai ystävysten kesken - tai oman perheemme sisällä - ovat Jumalan tapa työstää meidän sisäistä luonnettamme vastaamaan paremmin Kristuksen luonnetta. Emme voi heijastaa hänen kuvaansa, ellemme suostu muuttumaan. Emme voi heijastaa Kristuksen valoa ulospäin, jos olemme sisältä itsekeskeisiä, omatahtoisia, vallanhaluisia, itsepäisiä pässejä tai jopa juonittelevia lurjuksia. Pahinta on, että emme läpäise testiä, ellemme opi seuraamaan 42

Herraa silloinkin, kun meidät yllätetään, kun olemme stressaantuneita, kun pelkäämme, kun olemme väsyneitä ja uuvuksissa. Silloinkin meidän tulisi osoittautua kaikessa Jumalan palvelijoiksi.

Monet reputtavat tentissä yhä uudestaan ja eivät siksi pääse eteenpäin. En halua korkealta puhua, sillä tiedostan oman raadollisuuteni jatkuvasti. Onneksi meille annetaan sama koe eteen uudelleen ja uudelleen, kunnes läpäisemme sen. Jumala on uskollinen eikä hylkää meitä.

Näissä kokemuksissa opimme tulemaan nöyriksi ja taipuisiksi, opimme tekemään parannusta ja tuntemaan oman heikkoutemme. Tässä prosessissa alan ymmärtää ja vähitellen jopa lujasti vakuuttua siitä, että en voi luottaa siihen, että minun oma luonteeni olisi riittävän jalo ja hyvä ja pyhittynyt kyetäkseni tekemään hengellistä työtä ja kantaakseni siinä hedelmää. Ei toki, vaan jos sellaiseen tavoitteeseen pääsen, se on hänen jaloutensa ja hyvyytensä lahjaa - täysin Jumalan armoa. Kristus teissä, kirkkauden toivo. Kol.1:27 KR38.

Näin olemme ehkä edistyneet sittenkin ja se näkykin saattaa olla lähempänä toteutumistaan. Jumala voi nostaa palvelijansa uudelle tasolle, antaa uuden voiman ja voitelun, niin että se kauan mielen pohjalla kytenyt kutsumuskin näkee päivänvalon.

Mutta edelleen voi eräs asia nousta esteeksi ja viivyttää meitä. Puhun siitä seuraavassa luvussa.

43

Luku 8

Motivaatio

os siis olemme elävässä uskossa ja meillä on työnäky ja olemme läpäisseet kasvukivut ja kypsyneet toteuttamaan kutsumustamme,

silloin voi vielä Jumalan kasvatusohjelma löytää meistä erään ratkaisevan puutteen. Simon Pietari oli kaikessa Jeesuksen opetuslapsi, hänellä oli kirkas näky Jumalan valtakunnasta, hän oli käynyt monivuotisen raamattukoulun Mestarin jalanjäljissä ja hän oli oppinut yhtä ja toista. Mutta vielä Pietarissa oli jotakin, mikä vaati erityistä huomiota - oman erityisen koulunsa. Pietari sai huomata, että:

J

Tarvitaan oikea motivaatio. Pietari oli täynnä intoa ja hän oli Jumalalle antautunut. Mutta hän jotenkin luotti liikaa itseensä. Hän otti lähtökohdaksi oman voimansa, oman rohkeutensa, oman päättäväisyytensä, oman kunnianhimonsa ja oman viisautensa. Pietari muistutti bodaria, joka pullistelee lihaksiaan. Mutta sana todistaa:

Ei väellä eikä voimalla, vaan minun hengelläni, sanoo Herra Sebaot. Sak.4:6.

Pietarin täytyi oppia, mikä on se motivaatio ja oikea vaikutin, jonka varassa voi tehdä hengellistä työtä ja olla Jumalalle käyttökelpoinen. Pietari kävi koulun, jossa motivaatio-oppiaineen oppimäärä oli julmasti tiivistetty parin viikon tehokurssiksi. Sillä kurssilla hän oli kuin kala, 44

joka perataan ja suomustetaan ja paistetaan tulessa - kahden puolen. Muistathan, että Pietari kävi läpi "hiilivalkean" nimellä tunnetun koulun.

Ensimmäinen luokka: istut kylmässä yössä, palelet ja tunnet orpoutta keskellä vihamielisiä ihmisiä. Rohkeutesi pettää. Kaikki, mihin itsessäsi luotit, sortuu. Kylmyys ympäröi sinua ja hiilivalkea ei lämmitä yhtään. Jokainen luulosi omasta lujuudestasi osoittautuu vääräksi. Oman voimasi kanssa yksin jätettynä et olekaan mitään. Huomaat olevasi täysi pelkuri ja raukka. Aivan luuseri. Kukko kiekuu. Ihmiset nauravat. Jeesus kääntyy katsomaan. Hänellä on katse, joka porautuu syvälle, näkee läpi. Olet siinä, henkisesti ja moraalisesti täysin alasti. Yllätettynä, housut kintuissa. Sinut valtaa syvä häpeä. Olet hukassa, yksin ja eksyksissä - läpivalaistu. Epätoivoinen itku nousee jostain syvältä ja pala kurkussa lähdet pakoon.

Ensimmäisellä luokalla opitaan, että omaan voimaan ei voi luottaa. Oma vakaumus, niin lujaksi luultu, ei kestä. Oma usko, niin lujaksi kehuttu, ei kestä, kun pimeys tunkee päälle kaikella voimallaan. Oma rohkeus, se maailman urheimman miehen rohkeus, sekin pettää. Oma kunnianhimo ei kestä eikä se vie voittoon. Ilmenee, että ihminen ei voi ponnistaa Jumalan tehtäviin läpäisemällä jonkin kokeen, jossa mitataan hänen omaa viisauttaan, omaa voimaansa, omaa rohkeuttaan ja omaa lojaaliuttaan, omaa kunnianhimoaan tai omaa uskollisuuttaan Kristukselle.

Luulit olevasi Jumalan mies (tai nainen) ja siinä olet: et ole läpäissyt edes alakoulun ensimmäistä luokkaa! Luulit olevasi kaikkein sopivin kaikista uskovista Kristuksen kirkon palvelukseen ja siinä olet: hylättynä, luokalta jääneenä. Sinut on punnittu ja kevyeksi havaittu. Et ole mitään,  olet raakki.

Onneksi Jumalalla on palvelijoitaan varten toinen luokka, jolle pääsee sulasta Jumalan armosta. Sille pääsee sellainen, joka aivan pohjalta ponnistaa. Luokalle jääminen onkin suositus eteenpäin.

45

Toinen luokka: hiilivalkea on sytytetty uudestaan ja sen sytyttäjä on itse ylösnoussut Vapahtaja. Hän paistaa hiilloksella kalaa ja kutsuu opetuslapsiaan syömään. Siinä välitöinään hän neuvoo, miten saadaan oikein kunnon kalansaaliita. Neuvoon sisältyy opetus: kalaa tulee, jos Jeesus saa johtaa kalastamista.

Istutaan ja syödään. Pietari kuivattelee vaatteitaan ja palelee taaskin. Vilunväreet aikaisessa aamuhetkessä Tiberiaan järvellä kuuluvat asiaan - mies ei valita. Mies ei puhu mitään eikä ainakaan paasaa suuna päänä, kuten joskus aiemmin. On hiljaa ja odottaa.

Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?" Joh.21:15.

Pietari sanoo rakastavansa, mutta ei vahvista sitä, että rakastaisi enemmän kuin toiset. Entinen uho on mennyttä. Mies on muuttunut nöyremmäksi. Tämä nöyrä Pietari saa luottotehtävän: "Ruoki minun karitsoitani."

Kolme kertaa Jeesus kysyy Pietarilta, rakastaako tämä häntä. Nyt Pietarilla on mahdollisuus peruuttaa kolmeen kertaan lausumansa "en tunne sitä miestä" ja hän saa näin pyyhkiä yli menneen ja aloittaa alusta. Nöyrälle palvelijalle annetaan uusia tehtäviä: "Kaitse minun lampaitani." Ja "Ruoki minun lampaitani". Jokainen näistä kolmesta luottamustehtävästä on erilainen, mutta samalla Kristuksen kirkon kaikkein keskeisimpiä hengellisiä paimentehtäviä.

Olennaisinta tässä motivaatio-oppiaineen toisen vuosikurssin oppimäärässä on saada kerralla kaaliin, että ainoa oikea motivaatio ja ainoa kestävä vaikutin hengellisen työn suorittamiseen on rakkaus Jeesukseen. Henkilökohtainen kiintymys ja lojaalius ja uskollisuus, joka ei kohdistu itseensä eikä kehenkään ihmiseen, vaan Jeesukseen, Jumalan Poikaan ja Ylösnousseeseen Vapahtajaan, kirkkauden Kuninkaaseen. Vain sillä voi mennä eteenpäin. Se ratkaisee nyt.46

Ensirakkaus - miten tärkeä asia! Jokaisen Jumalan miehen ja naisen tulee ymmärtää, mitä Jeesus on hänen puolestaan tehnyt ja antaa vastarakkautta Kristukselle. Jos lähdet työhön "näyttääksesi" tai uhotaksesi tai todistaaksesi maailmalle, että sinä olet sentään jotakin ja sinulla on valtava näky ja sinun kunnianhimosi vie vaikka läpi harmaan kiven, olet vielä valitettavasti ensimmäisellä luokalla. Jos haluat osoittaa, että olet käynyt Jumalan koulua riittävästi ja olet valmis kutsumustyöhösi, silloin varo - olethan aivan varma, että olet jo kahteen kertaan hiilivalkealla paistettu...?

Niin, emme aina voi edetä oman tahtomme mukaan. Mutta on lohdullista tietää, että Jumalalla on suunnitelma, hänellä on näky sinua varten, hänellä on koulutus sinua varten ja jos motivaatio ei ole kunnossa, hänpä laittaa sen kuntoon. Pyhä Henki on vuodatettu meidän sydämiimme ja hän voi antaa sen rakkauden, joka pitää sinut kurssissa, tarpeeksi lähellä Herraa ja Mestaria. Hän neuvoo ja opastaa, hän on siinä sinun vierelläsi. Hän johdattaa eteenpäin Jumalan antamassa viisaudessa. Hän antaa voiman ja tarvittavan uskollisuuden, että voit toteuttaa näkysi. Ja se oma voima ja uho - siitä on tullut vain kaukainen muisto ja museoesine.

Kiitetty olkoon Herra. Ylistetty meidän Herramme Jeesus, ylösnoussut Kristus!

Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut. Ef.2:8-10

47

Osa3: Katselkaa vainioita

48

49

Luku 9

Vainiot ovat vaalenneet leikattaviksi

eesus ihmetteli aikoinaan ihmisten kykyä tulkita säätilan merkkejä, mutta heidän epäuskoaan, kun oli kysymys hengellisestä ajan

merkkien tulkinnasta:JKun te näette pilven nousevan lännestä, sanotte heti: ‘Tulee sade’, ja niin tuleekin. Tai kun tuulee etelästä, te sanotte: ‘Tulee helle’, ja niin tulee. Te tekopyhät! Maan ja taivaan ilmiöt te kyllä osaatte tulkita, kuinka sitten ette tätä aikaa? Luuk.12:54-56.

On siis tärkeätä, että osaamme tulkita ajan merkit. Minä voin sanoa tämän kirjoittajana, että en ole kovin kiinnostunut ns. lopun ajan tapahtumista tai niiden tulkinnasta. Minusta näyttää, että milloin mikin yksityiskohta nostetaan esiin ja siitä vedetään sitten liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Kun luen ilmestyskirjan vitsauksista ja tuomioista, en ymmärrä niistä oikein yhtään mitään. Olenkin joutunut keskittymään yksityiskohtien sijasta suuriin ääriviivoihin, kokonaisuuteen, katsomaan metsää puiden sijasta.

Olen huomannut sen, minkä moni muukin, että raamatun vuodenkierto ja sen juhla-ajat heijastelevat historian kulkua. Se, mikä ankkuroi meidät tähän, on selkeä ymmärrys siitä, että se pääsiäinen, jolloin Kristus kärsi kuoleman, ja ensimmäinen kristillinen helluntai aloittivat seurakunta-ajan. Meidän on siis syvennyttävä juutalaiseen kalenteriin, jos aiomme ymmärtää sitä historian kulkua, joka liittyy hengellisiin asioihin.50

Niin kummallista kuin se onkin, juutalaisilla on tavallaan kaksi kalenteria, joita saatetaan nimittää hengelliseksi ja maalliseksi, mutta minusta ne ovat molemmat yhtä hengellisiä. Ensimmäisen kalenterin mukaan vuosi alkaa keväällä, maalis-huhtikuussa, ja pian vuoden alussa on pääsiäinen. Toisen kalenterin mukaan uusi vuosi onkin syksyllä, syys-lokakuussa, jolloin uusi vuosi alkaa pasuunansoiton juhlalla ja sitä seuraavat nopeassa tahdissa suuri sovituspäivä ja vielä lehtimajanjuhla. Kun raamatussa puhutaan vuodenajoista, ei voida ajatella näitä meikäläisiä vuodenaikoja, vaan on ajateltava Israelin vuodenaikoja. Siellä Lähi-idässä ei oikeastaan ole kuin kaksi vuodenaikaa: kesä ja talvi. Kesä alkaa suurin piirtein pääsiäisen ajasta ja talvi alkaa suurin piirtein lehtimajanjuhlasta. Raamatun mainitsemat kevät- ja syyssateet ovat sikäli samoja sateita, että ne liittyvät talveen. Syyssateet ovat ne sateet, jotka tulevat syyskuussa ja aloittavat talven, kevätsateet ovat ne sateet, jotka päättävät talviajan ja ennakoivat kesän lähestymistä. Kesä on kuiva aika, jolloin sydänkesällä ei sada ollenkaan.

Minä olen maalla kasvanut ja ollut muutamia kertoja poikasena mm. viljankuivaamolla auttelemassa. Muistan hyvin, kuinka loppukesän päivä saattoi viiletä niin, että illalla tuli jo vilu vähissä vaatteissa. Silloin oli mukava painaa kätensä syvälle säkkiin, painaa ne sinne vastapuidun ja kuivurista juuri otetun viljan sisään. Se tuoksui voimakkaasti ja sen kostea lämpö hyväili viluisia käsivarsia.

Minulla oli tilaisuus vuonna 1996 käydä Kiinassa. Kävimme myös Keski-Kiinassa olevassa Xianin kaupungissa (lausu “Sian”), joka on suurin piirtein Ateenan korkeudella, mutta sisämaassa. Olimme siellä kesäkuun puolessa välissä ja Xianin laitamilla korjattiin vehnää. Kuivureita ei kiinalaisilla näyttänyt olevan, vaan vehnä levitettiin asvaltille kuivumaan ja autot ja muut kulkuneuvot puikkelehtivat sitten vehnämattojen ohi. Minä katselin tätä kaikkea vähän kummissani. Olisin voinut hypätä pystyyn bussissa ja huudahtaa: “katselkaa vainioita, ne ovat jo nyt vaalenneet leikattavaksi!” Mutta hiljaisena miehenä en tietenkään niin tehnyt, enkä ainakaan noin kaanaankielisesti, korkeintaan sanoin vaimolleni: “Kato, vehnää puidaan jo!” Mutta ihmettelin toisaalta

51

kyllä sitä, ettei kukaan muu bussissa tuntunut kiinnittäneen asiaan suurtakaan huomiota. Oli sentään kesäkuu! Kai he olivat niin tottuneita turisteja, kaiken nähneitä, ettei tämä heitä mitenkään hetkauttanut. – Nyt näen tässä saman tilanteen, joka opetuslapsilla oli hengellisen näkökyvyn suhteen Sykarin kaivolla. Ei opetuslasten silmät oikein olleet avautuneet sille tosiasialle, minkä Jeesus näki selvästi:

Te sanotte: ‘Neljä kuuta kylvöstä korjuuseen.’ Minä sanon: Katsokaa tuonne! Vainio on jo vaalennut, vilja on kypsä korjattavaksi. Joh.4:35.

On siis huomattava, että Israelissa, joka on maantieteellisesti etelämpänä kuin Xian, sato korjataan jo keväällä – meidän kannaltamme “keväällä”. Itse asiassa pääsiäisen yhteydessä vietetty ohrantähkäjuhla (3.Moos.23:9), oli juhla, jolla juhlistettiin viljasadon ensimmäistä sadonkorjuuta. Siitä alkaen sadonkorjuu jatkui aina helluntain tienoille asti ja tietysti ylikin, koska helluntai sijoittui milloin aikaisemmaksi, milloin myöhemmäksi – juutalainen kuukalenteri kun oli (ja on edelleenkin) jonkin verran alkeellisempi kuin meidän. Helluntai kuitenkin oli varsinainen sadonkorjuujuhla ja sen hengellinen merkitys on meille kaikille ilmeinen.

Helluntain jälkeen sadonkorjuu jatkui vielä jonkin aikaa, mutta edessä oli siis kuiva kesä. Mitä tämä tarkoittaa? Niin sanottu apostolisen seurakunnan aika loppui aika nopeasti ja tultiin kuivalle keskiajalle. Evankeliumin ihana sanoma ei mennyt enää eteenpäin niin voimallisesti kuin aluksi ja seurakunnan johtajatkin alkoivat yhä enemmän vesittää sitä. Kristuksen seurakunta alkoi muodostua kirkkolaitokseksi ja Pyhä Henki vetäytyi loitommalle. Se hengellinen kesä, joka tuli ihmiskunnan historiaan pitkäksi aikaa jäädäkseen, oli todella kuivaa aikaa. Se oli ainakin sikäli kuivaa aikaa, että ns. hengen vuodatusta ei esiintynyt. Hengen vuodatus kuitenkin alkoi uudestaan, toisin sanoen hengelliset syyssateet alkoivat 1900-luvun alussa sinä Pyhän Hengen vuodatuksena, joka tunnetaan helluntaiherätyksen nimellä. Tätä aikaa, jolloin hengen vuodatus, ei vain helluntaiherätyksen muodossa, vaan myös ns. 52

karismaattisena herätyksenä, on virvoittanut koko kristikuntaa, on nyt kestänyt noin 100 vuotta. Pitkä kuiva kesä on siis takana ja virvoittavat sateet ovat alkaneet.

Mitä seuraavaksi? Israelin vuodenajat eivät siis muistuta kovin paljon meikäläisiä, mutta yhteistä on se, että syksyllä korjataan hedelmäpuiden sato. Välimeren maissa tähän sadonkorjuuseen kuuluvat omenien ja luumujen lisäksi viinipuun sato, mutta myös päärynät, persikat ja muut sikäläiset hedelmät. Tämä hedelmä on siis kasvanut ja kypsynyt sinä kuivana aikana, jolloin ei pitkään aikaan satanut ollenkaan! Sinä aikana hedelmäpuiden, myös viiniköynnöksien, oli saatava keinokastelua tai puiden oli itse ulotettava juurensa syvälle maahan, jotta ne voivat saada kosteutta pohjavedestä.

Mikä on se pohjavesi, joka hengellisessä mielessä meitä kostuttaa? Se on se Pyhän Hengen virta, joka :

…kristallinkirkkaana kumpuaa Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Ilm.22.1.

Meistä tuntuu monesti, että ei se meihin asti ulotu, mutta kyllä ulottuu. Jos ei se näkyvästi aina virtaakaan, niin se virtaa kuitenkin pohjavetenä. Ja meidän on mahdollista olla kuin:

…puron partaalle istutettu puu, joka kurottaa juurensa veteen. Ei se pelkää helteen tuloa, sen lehvät pysyvät aina vihreinä. Vaikka tulee kuiva vuosi, ei sillä ole mitään hätää, silloinkin se kantaa hedelmää. Jer.17:8.

Joskus me näemme sen hengen virran, kun se pulppuaa sydänten maaperästä esiin. Jeesus sanoi, että emme näe tuulta, mutta kuulemme sen huminan.

53

Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita. Joh.3:8.

Jos emme näekään tuulta, näemme kuitenkin puiden heiluvan. Siitä, mitä Pyhä Henki tekee, me tavallaan näemme hänet. Näemme että hän on paikalla, on todellinen ja toimii meidän keskellämme. Jos vaikkapa kielillä puhumisen armolahja toimii, niin kuulemme hänet kuin solisevan veden. Näemmehän me luonnollisiakin lähteitä. Ne ovat niitä maaston kohtia, joissa pohjavesi ulottuu maan pinnalle ja joissa vesi silminnähden liikkuu ja virtaa esiin maan uumenista. Luultavasti Betesdan lammikkokin oli tällainen luonnollinen lähde, jonka mineraalipitoinen vesi tuskin oli erityisen parantavaa. Se mikä paransi, oli usko.

Syksyllä siis korjattiin hedelmäpuiden sato. Me elämme nyt tätä aikaa, mutta edessä on vielä suurempi sadonkorjuun aika. Yhä enemmän viiniköynnös kantaa satoa, yhä enemmän rypäleiden poimijoita kaivataan, yhä enemmän viini alkaa pursuta kuurnista. Yhä viinitarhan omistaja kulkee teillä ja aitovierillä ja kysyy:

Miksi te seisotte täällä kaiken päivää toimettomina?’ ‘Kukaan ei ole palkannut meitä’, he vastasivat. Hän sanoi miehille: ‘Menkää tekin minun viinitarhaani.’ Matt.20:6-7.

Odotan siis Pyhän Hengen uudistusta seurakunnan ylle, odotan syksyn virvoittavia sateita (jos joku haluaa puhua kevätsateista, niin hyväksyn senkin), odotan että Herra alkaa valtuuttaa ja lähettää työmiehiä yhä enemmän hengelliseen työhön, odotan herätystä ja sitä, että Herra antaa voimallisen läsnäolonsa seurakunnan tilaisuuksiin, niin että pakanat ja kaikki jumalankieltäjät tyrmistyvät ja joutuvat häpeään. Odotan, että viini alkaa pursuta kuurnista, että kaikki armolahjat alkavat toimia, myös voimatekojen armolahja. (Voimatekojen armolahja toimii siellä, missä kuurot kuulevat, sokeat saavat näkönsä, mykät alkavat puhua ja rammat ja halvaantuneet lähtevät kävelemään.)

54

Herra pitää huolen oman satonsa korjaamisesta. Kyseessä on suuri hanke ja työtä riittää kaikille. Sadonkorjuuseen liittyy myös viljan puiminen – siitä seuraavassa luvussa.

55

Luku 10

Tähkiä poimimassa

oivoisimme tietysti, että sadonkorjuu olisi hengellistä todellisuutta ja että hengen myöhäissateet jo saapuisivat Suomeenkin. Tässä

suhteessa olemme joutuneet pettymään, kun paljon lupaavat profetiat eivät ole toteutuneet – ainakaan vielä.

TYritän hoitaa kuntoani ja kävellä lyhyitä lenkkejä päivittäin. Joskus menen hautausmaalle, joskus järven rantaan. Jumalan luonnon keskellä sielu lepää. Eräänä päivänä vaihdoin vähän reittiä ja kuljin suurehkon viljapellon laitaa. Ohraa oli kartanon rakennusten ympärillä useita hehtaareita - jos nyt maalaispojan silmämääräinen arvio sallitaan - ja se oli jo tuleentunutta. Katselin sitä pitkään ja vähän ihaillenkin. Huokailin mielessäni, että isännän pitäisi jo lähettää puimuri satoa korjaamaan. Eihän tiedä, milloin ilmat vaihtuvat sateisiksi...

Joitakin päiviä myöhemmin kuljin samaa reittiä ja mietin jo kun kullankeltainen pelto alkoi väikkyä puskien takaa, voisinko ehkä ottaa mukaani sieltä yhden tähkän. Yksi tähkä vain? Mietin raamatun kertomusta opetuslapsista, jotka katkoivat tähkäpäitä ja hiersivät niitä käsissään. Raamatun aikana sellainen oli luvallista. Mutta ehkä minä en sittenkään ottaisi pellolta mitään. Jos alkaisi omatunto kuitenkin kolkuttaa?

Lähemmäs päästyäni huomasin kuitenkin, että pelto oli jo puitu. Isäntä oli hoitanut asian hyvän sään aikana. Joitakin tähkiä oli kuitenkin jäänyt

56

pellon laitaan puimatta ja minähän menin ja otin niitä mukaani kolme kappaletta. Laitoin ne reppuuni tuntematta mitään omantunnon pistosta.

Mietin Ruutia, sitä raamatun Ruut-nimistä henkilöä, joka kerran oli juutalaisen miehen leski, moabilaista syntyperää, nainen vailla tulevaisuutta. Hän oli köyhä, suorastaan kerjäläinen, ja joutui siksi tekemään jälkikorjuuta: poimimaan ohrantähkiä varsinaisten sadonkorjaajien jälkeen. Hän sai päivän työn tuloksena kerätyksi viljaa enemmän kuin oli laskenut kokoavansa ja hänen anoppinsa oli tyytyväinen.

Ruutilla olisi ollut tälläkin suomalaisella ohrapellolla hyvän sadon päivä. Leikkaamatta jäänyttä reunaa oli jonkin verran, mutta myös leikatun alan keskellä oli vielä tähkiä. Kuivan kesän vuoksi ohra oli jäänyt lyhytkasvuiseksi ja puimurin terä oli kulkenut tähkän yläpuolelta. Varsinkin monet tähkät, jotka olivat painuneet alaspäin, olivat pelastuneet puimurin kidalta.

En voinut välttää ajatusta, että tämänkin päivän hengelliset leikkuupuimurit leikkaavat vähän turhan korkealta - ylpeän korkealta. Vaikka ne ovat niin tehokkaita koneita - koneistoja, jotka kirkkokunnat ovat huippuunsa virittäneet - eivät ne leikkaa aina ihan viisaasti. Työtä riittää vielä käsin poimijoillekin.

Osaanko minä poimia tänä päivänä leikkuupuimurin jälkeensä jättämiä väliinputoajia?

Vastaan, että en. Olen aina kokenut, että en ole evankelista. En osaa käännyttää ketään, en pysty vaikuttamaan kehenkään, että voisin vetää ketään Jeesuksen tykö. Mutta jouduin niiden kolmen tähkän vuoksi Jumalan puhutteluun. Melkein itkua tuhertaen siinä puhuttelussa olin.

Olen monta kertaa kokenut, että kun Pyhä Henki puhuu minulle jotakin, niin hän puhuu samoja asioita kuin olen hiljattain lukenut tai kääntänyt. Niinpä olen tällä viikolla kääntänyt erään amerikkalaisen pastorin saarnan nimeltä "Satoa on paljon". Sen ydinviesti on:

57

Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen. Matt.9:37.

Kuinka selvä tehtävä: pyytäkää! Ei kysytä, että onko sinulla ohrapelto tai kuinka monta hehtaaria sinulla on ohrapeltoa. Ei kysytä, onko sinulla leikkuupuimuri. Tehtävä on: rukoile!

Ja jos kynnelle kykenet, korjattavaa on Ruutillekin. Ei sinun tarvitse olla jalosukuinen ihminen. Ei sinun tarvitse olla rikas - edes hengellisesti. Sinun tarvitsee vain tehdä jotakin hyvin yksinkertaista: poimia tähkiä yksitellen.

Ruutista tuli aikanaan merkittävä nainen, kun hän teki jotakin niin yksinkertaista, mitä kuka tahansa osaa tehdä. Merkittävää ei ollut se, kuinka paljon hän sai kootuksi. Merkittävää oli se, kenen pellolla hän teki työtä.

58

59

Luku 11

Puiminen

ykyajan ihminen ei paljon tiedä puimisesta. Ostamme leipämme kaupasta. Jos leivomme itse, ostamme jauhot ja muut tarvikkeet.

Emme edes näe kokonaisia jyviä, korkeintaan graham-tyyppistä jauhoa, jossa on jyvien kuoriainesta mukana.

NViljan puiminen oli ennen vanhaan maalla asuville sellainen syyskesän tapahtuma, jonka kautta jokainen sai tuntumaa tähän ilmiöön. Minäkin olen maalla kasvanut ja sellaista ikäluokkaa, että olen itse voinut seurata puintia. Näemmehän me puintia nykyäänkin, jos on tilaisuus katsella leikkuupuimuria pellolla, mutta leikkuupuimuri ei anna sellaista kuvaa puimisesta, jonka minä haluaisin nostaa silmiesi eteen. Haluan ottaa puimisen esille hengelliseltä kannalta ja siksi selostaa vanhempia puimisen muotoja.

Ennen kuin oli puimureita, työ tehtiin käsin. Vilja leikattiin, sidottiin lyhteisiin ja annettiin kuivua pellolla. Sitten lyhteet vietiin riiheen, jossa ne ladottiin parsille kuivumaan. Kuivumista vauhditettiin lämmittämällä riihen uunia savusaunan tapaan. Savun tuoksu tarttui tässä kuivatuksessa viljaan ja välittyi määrättynä aromina myös leipään.

Sitten lyhteet avattiin ja levitettiin riihen lattialle ja niitä hakattiin varstoilla, jotta jyvät irtoisivat. Hikistä hommaa kuumassa riihessä. 60

Rukiin jyvät irtosivat helpommin kuin esimerkiksi vehnän. Puimiseen on saatettu käyttää erilaisia keinoja: puimajyrää, jaloin polkemista, kepillä hakkaamista tai lyhteiden lyömistä seinää vasten. Juuri näin tv-dokumentista, kuinka jossain Keski-Aasiassa vilja oli levitetty tielle ja liikenteen annettiin hoitaa puiminen. (Kiinassa käydessäni näin, kuinka kuuma asfaltti oli hyvä alusta myös puidun viljan kuivaamiseen auringossa.)

Puimisen seuraava vaihe oli viskaaminen. Ensin piti kerätä irrallinen olkiaines pois ja seuraavaksi puhdistaa jyvät ruumenista ja akanoista. Tässä viljan viskaamisessa on ikivanhana menetelmänä käytetty tuulta apuna. Puhdistamatonta viljaa heitettiin ilmaan ja tuuli tarttui akanoihin ja vei ne kauas samalla, kun jyvät putosivat takaisin kasaan. Raamatun aikanakin käytettiin viskaamista viljan puhdistamiseen:

Hänellä on kädessään viskain, ja sillä hän puhdistaa puimatantereensa viljan. Jyvät hän kokoaa aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa tulessa, joka ei koskaan sammu. Matt.3:12.

Näitä puhdistamisen vaiheita on ollut aikojen saatossa erilaisia, mutta tarkoitus on ollut sama: akanat ja vihneet ja muu jyvien peiteosa (ruumenet) on haluttu erottaa  ja saada jyvät puhdistetuiksi kaikesta muusta - myös rikkaruohon siemenistä. Tähän on voitu käyttää myös seulontaa. Lapsena katselin, kuinka viskuri eli "lajittelija" teki tätä työtä. Varsinaisen puimisen hoiti puimakone. Se oli sähkömoottorilla rouskuttava rohjake, jonka nieluun isäni syötti pellolta kerättyä viljaa. Se piti pelottavaa mourunaa ja lapsen ei sallittu mennä lähellekään mokomaa säksättävää, pölisevää ja tärisevää hirviötä. Mutta viljapa kertyi valmiiksi puituna ulos ja suoraan säkkiin. Säkin täytyttyä sen sai vain siirtää sivuun ja laittaa uuden tyhjän säkin paikalleen. Oljet se rakkine oksensi toisesta päästä ulos. Olkikasan siirtämiseen eteenpäin pois puimurin jaloista saatoimme me lapsetkin osallistua.

61

Viimeiseksi vilja vielä kuivattiin. Vanhanaikainen riihitys tuotti kuivempaa viljaa kuin nykyaikainen leikkuupuimuri. Puimurin jäljiltä on oleellista tehdä vielä jyvien kuivatus viljankuivaamossa.

Mitä haluan tällä kaikella sanoa?

Haluan sanoa, että Jumalan silmissä me olemme viljaa, jota hän pui. Älä siis ihmettele, jos sinua leikataan. Sinua voidaan kipeästi irrottaa tästä maasta ja maailmasta ja kaikesta näkyvästä, johon olen kasvanut kiinni. Sitten joudut auringon paahteeseen, jossa sinulla on koko ajan syvä sisäinen jano. Sinua kuivatetaan kuin tiskattua astiaa. Sinut jätetään siihen, missä olet, kuin hylättynä kuolemaan - auringon ja tuulen armoille. Kohta huomaat, että et ole vihanta vaan enimmäkseen kuivaa olkea - mikä häpeä.

Mutta kaiken tuskan jälkeen sinua voidaan vielä lyödä maahan. Sinun ylitsesi kävellään, ajetaan oikein jyrällä. Sinä luulit, että sinulla on ystäviä ympärilläsi, mutta ei - he irtautuvat sinusta ja ajelehtivat kauas. Sinä et saa enää mitään turvaa ystävistäsi - toisista jyvistä. Ennen niin rakkaat sisaret ja veljet, jotka olivat toisissaan kiinni kuin jyvät tähkässä, ajautuvat yhtäkkiä irralleen ja kauaksi toisistaan. Heistä ei ole sinulle nyt mitään tukea. Seurakunta-sanakin tuntuu kliseeltä. Sinä vain kierit maassa, sinua pompotetaan ja hakataan. Sinä pidit erityistä huolta aina välkkyvästä vihneestäsi, joka kurottui korkealle tuuleen ja aurinkoon, ja luulit, että se oli sinun persoonasi paras osa. Nyt se on katkaistu sinusta irti ja sinä olet pelkkä nolla. Sinussa ei ole mitään välkkyvää enää. Luulit, että sinulla olisi jokin ihmisarvo, mutta ei sinulla ole mitään arvoa.

Sinun pitää ymmärtää näissä elämän koetuksissa, että sinua puidaan ja se kaikki on tarpeellista. Ehkä et ymmärrä sitä, mutta sadonkorjaajalle kaikki tämä on järkeenkäypää ja suunnitelmallista ja tähtää hyvään tulokseen.

Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin

62

taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella. Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän, niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän. Jes.55:8-11.

Sitten kun sinua on tarpeeksi piesty ja sinusta on irrotettu kaikki se, mikä on mielestäsi osa sinun persoonallisuuttasi, sinut vielä survaistaan jonnekin pimeään, missä sinulla on kuumat ja tukalat oltavat. Sinun kuiva erämaasi muuttuu entistäkin kuivemmaksi! Sinä janoat sateita ja huudat vettä, mutta päinvastoin - sinussa on vielä liiaksi maailman kosteutta. Kaiken sen kosteuden pitää haihtua sinusta pois, jotta se mikä jää jäljelle, kelpaisi Jumalalle. Senkin lopun hän laittaa myllyynsä rikki jauhettavaksi...

Niin, emme ymmärrä Jumalan tapoja toimia. Mutta tämän vertauksen kautta - jota ei pidä ottaa liian kirjaimellisesti - me ymmärrämme, että kaikella on tarkoituksensa. Kaikella lyömisellä ja raastamisella, kaikella jyräämisellä ja ylikävelemisellä on tarkoitus - myös erämaalla. Voimme luottaa Jumalaan, että hän tietää, mitä hän tekee. Kristus ei ollut vain rakennusmestari ja rakentamisen ammattilainen, hän on myös puimisen asiantuntija. Niinpä Pietari rohkaisee meitä:

Rakkaat ystävät, älkää oudoksuko sitä tulta ja hehkua, jossa teitä koetellaan, ikään kuin teille tapahtuisi jotakin outoa. 1.Piet.4:12.

Voimme olla varmoja, että Jumala tietää meidän tuskamme ja osaa säätää ahjomme kuumuutta. Ei hän anna meille sellaista, mitä emme voisi kestää.

Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille

63

ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.1.Kor.10:13.

Raamattu vertaa uskovia vehnänjyviin. Nisu eli vehnä on tavallisimmista viljoista se, jonka puiminen on vaikeinta. Jyvän kuoriosa on siinä tiukasti kiinni jyvässä ja jyvät tiukasti kiinni lapakossaan. Niinpä jos mielimme olla vehnänjyviä Jumalan silmissä, meidän täytyy suostua kovakouraiseen käsittelyyn. Jauhatusvaiheessa jyvä rikotaan ja kuoret erotetaan jauhomassasta seulomalla.

Jos emme joudu siihen vaiheeseen, missä meitä lopullisesti rikotaan, joudumme käymään läpi kuoleman kuitenkin. Sillä Jumalan tarkoitus on, että elämän kierto jatkuu ja se merkitsee tätä:

Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon. Joh.12:24.

On selvää, että jos olemme tulleet erilaisen puimisen ja seulomisen kautta Jumalan jyvälaariin, emme voi itse ohjailla elämäämme, vaan se on Suuren Viljelijän kädessä. Hän on se isäntä, joka palkkaa työmiehet pellollensa ja määrää, mitä siellä tehdään. Hän on se, joka lähettää sirppinsä leikkaamaan ja hän on se, joka lähettää sadonkorjaajat liikkeelle ja korjaa sadon. Hän on se, joka pui viljansa ja puhdistaa puimatantereensa. Häntä varten on kaikki ja hän määrää kaikesta. Me olemme vain pieniä jyviä hänen kämmenellään.

Silti Jumalan kädessä on turvallista olla. Silloinkin, kun en ymmärrä.

64

65

Luku 12

Sadonkorjuun jälkeen sapatinlepo

eillä on täällä sadonkorjuu kesken. Hengellinen työ ei pääty ennen kuin "pakanain täysi luku on sisälle tullut" (Room.11:25 KR38).

Sadonkorjuu on suoritettu loppuun vasta, kun aika on täysi ja me saamme vihdoinkin päästä ylösottoon, siihen ylösnousemukseen, joka tuottaa meille lopullisen ja pysyvän lepotilan.

M

Jumalan kansalla on siis yhä sapattijuhla edessään. Se, joka pääsee levon maahan, saa levätä kaikkien töidensä jälkeen niin kuin Jumalakin työnsä tehtyään. Pyrkikäämme siis kaikin voimin tuohon lepoon, ettei yksikään lankeaisi seuraamaan noiden niskoittelijoiden esimerkkiä ja sen vuoksi jäisi taipaleelle. Hepr.4:9-11.

Eikö ole vähän paradoksaalisesti sanottu, jos pitää "kaikin voimin pyrkiä lepoon"? Tulee mieleen uneton, joka yrittää kaikin voimin päästä uneen - eihän siitä tule mitään. Mutta hengellisesti tämä on totta. Pääsemme sitä pikemmin lepoon, mitä pikemmin saamme työmme valmiiksi. Pietari sanoo tästä jännästi:

...millaisia onkaan pyhässä elämässä ja hurskaissa teoissa oltava niiden, jotka odottavat Jumalan päivää ja jouduttavat sen tuloa... 2.Piet.3:11-12.

66

Me siis joudutamme Jumalan päivän tuloa, kun ahkeroimme Herran elovainiolla. Me jaksamme paneutua työhön, koska meillä on sisäinen lepo. Me jaksamme ahkeroida, koska tiedämme pääsevämme kerran ikuiseen lepoon. Tiedämme, että emme ole tuomittuja loputtomaan pakkotyöhön. Emme pakkotyöhön ollenkaan, vaan voimme vapaaehtoisesti antaa itsemme Herran käyttöön.

Hän on meidän sukulunastajamme ja niin kuin Boas lunasti Ruutin hän on voimallinen nostamaan meidät syntyperältämme halvat ja halveksitutkin korkeaan asemaan. Hän on voimallinen viemään meidät kirkkauden maahan, missä kaikki on uutta (Ilm.21:5). Hän antaa meille tosi levon jo nyt. Hän nostaa hartioiltamme pois

vääränlaiset raskaat ikeet ja antaa tilalle kevyen ikeensä. Hän osaa annostella meille työtä ja lepoa sopivasti. Hän kykenee viemään meidät levon maahan - taivaaseen. Sinne hän on valmistanut meille sijan.

Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut. Ilm.21:3-4.

Meillä on sama mahdollisuus kuin Ruutilla: kun annamme kaikki asiamme, ongelmamme ja vaikeutemme hänen käteensä, sälytämme taakkamme hänen kannettavakseen, hän pitää meistä huolen ja ratkaisee jokaisen ongelmamme. Voimme antaa hänelle elämämme sotkun, kaaoksen ja levottomuuden ja hän järjestää elämänne kuntoon ja antaa meille levon.

Kuva: Vincent van Gogh: Siesta

67