1

Lastensuojelun avohuollon perhetyö ammattikäytäntönä –jäsennyksiä perhetyöstä toimintatutkimuksen valossa

Annina Myllärniemi 6/2007Heikki Waris –instituuttiSoccan ja Heikki Waris –instituutin julkaisusarja 2007

2

1. Johdanto.........................................................................................................................52. Lastensuojelun avohuollon perhetyön toimintaympäristön kuvausta......................6

Perheiden kanssa tehtävää sosiaalialan työtä kuvaavat käsitteet ja kenttä..................................... 7Perhetyö osana perheiden kanssa tehtävän työn kenttää............................................................... 7Miten perhetyö paikantuu lastensuojelun avohuollon tukitoimena?.............................................. 9

Perhetyön paikantuminen varhaiseen tukeen, kuntouttavaan ja korjaavaan työhön ............... 103. Perhetyön tutkimushankkeen tavoitteet ja käytännön toteutus ..............................12

Hankkeen toimijat ja hankeryhmätyöskentely............................................................................ 13Tutkimusmenetelmänä yhteistoiminnallinen toimintatutkimus .................................................. 16Toimintatutkimus prosessina ..................................................................................................... 18

4. Perhetyön orientaatiot.................................................................................................19Perhetyön orientaatioiden taustaa .............................................................................................. 23Perhetyön orientaatiokehykset ................................................................................................... 24

Perhekehys - perhe ongelmien ja ratkaisujen tulkinnan kehyksenä......................................... 25Vanhemmuustyön ja vanhemman kanssa työskentelyn kehykset ............................................. 26Lapsen yksilöivä orientaatio .................................................................................................. 27Lapsen suojelu –orientaatio................................................................................................... 28

5. Vuorovaikutus perhetyön kohteena ja asiantuntijuuden peruselementtinä...........30Keskustelullinen perhetyö ja toiminnallisuus luottamuksellisen asiakassuhteen luomisessa ....... 30Arjen arviointi ja vuorovaikutuksen havainnointi - esimerkkinä Lassilan ohjauksellinen iltakäynti.................................................................................................................................................. 32Perhetyössä tehtävä arviointi – esimerkkinä Koillisen perheaseman asiakastyön dokumentoinninkehittäminen ............................................................................................................................. 33Menetelmällisyys perhetyössä ................................................................................................... 35Tuki ja kontrolli lastensuojelun perhetyötä jäsentämässä ........................................................... 36

6. Perhetyön käyttöteoriat...............................................................................................38Systeeminen perhetyö ............................................................................................................... 38Ratkaisukeskeinen työote lastensuojelun perhetyössä ................................................................ 39Lapsen kehityksellisten tarpeiden huomioiminen ja vanhemmuuden arviointitehtävälastensuojelun perhetyössä ........................................................................................................ 40

7. Perhekohtaisen arvioinnin kehittäminen ...................................................................43Perheiden hyvinvoinnin osa-alueet perhekohtaisessa arvioinnissa – lomake perheen tilanteenarvioimiseksi............................................................................................................................. 44Käytännön asiakastyön tiedonmuodostus arvioivalla työotteella ................................................ 49

8. Perheiden asiakkuudet asiakastapausanalyysien pohjalta .....................................51Asiakastapausten käsittely vertaisryhmäarviointina ................................................................... 51Perhetyön tapauskuvaukset........................................................................................................ 52

”Vauva perhetyön keskiössä”................................................................................................ 53”Verkostoissa”...................................................................................................................... 56”Perhetyö vakavassa kriisitilanteessa”................................................................................. 58”Perhetyön ikuisuusperhe”................................................................................................... 62”Perhetyö on äidin tukipylväs”............................................................................................. 65”Muutokset voivat joskus tapahtua omalla painollaan”......................................................... 66”Lapset välikappaleina aikuisten riitelyssä”......................................................................... 69”Riiviölapsi?”....................................................................................................................... 71”Onko perhetyön fokuksessa päihdeongelma, vanhemmuuden tukeminen vai lapsentukeminen?”.......................................................................................................................... 72”Varhaisen tuen perhe”........................................................................................................ 76”Voidaanko perhetyöllä vaikuttaa?”..................................................................................... 77”Perhetyö sijoitustilanteessa”............................................................................................... 80

9. Johtopäätöksiä ja pohdintaa ......................................................................................82Perhetyö lastensuojelun avohuollon tukimuotona ...................................................................... 82

3

Perhetyön eettisiä kysymyksiä................................................................................................... 83Perhetyön asiantuntijuuden ytimet ja moninaiset käytännöt ....................................................... 85Pohdintaa asiakastapauskuvausten pohjalta ............................................................................... 86Pohdintaa perhetyön tulevaisuuden näkymistä ja haasteista ....................................................... 88

Lähteet ..............................................................................................................................90

4

Alkusanat

Heikki Waris –instituutissa toimineen hankkeen tavoitteena on ollut tutkia perheiden kanssa tehtä-vää sosiaalialan työtä. Hankkeessa on ollut mukana perhesosiaalityöntekijöitä ja perhetyötä teke-viä sosiaaliohjaajia. Tavoitteena on ollut tuottaa käytäntölähtöistä tietoa lastensuojelun avohuollonperhetyön ammattikäytännöstä ja sen merkityksestä lastensuojelun kentässä. Tavoitteena on olluttoimintatutkimuksen avulla selvittää, millaista tietoa käytännön perhetyö tuottaa työn merkityksestäja vaikutuksista asiakasperheiden elämään ja miten tieto käsitteellistyy ja jäsentyy.

Kysymysten asettamisessa keskeisin kriteeri on ollut käytäntölähtöisyys. Kysymyksenasettelu onpohjautunut arkisiin havaintoihin ja tavoitteena on ollut ratkaista käytännön kysymyksiä. Hankkeenon toivottu palvelevan ensisijaisesti perhetyön ammattilaisia, ammattikäytäntöjä ja niiden kehittä-mistä. Tutkimushanke on toteutettu perhetyöntekijöitä osallistavana toimintatutkimuksena. Toimin-tatutkimusprosessia luonnehtivat syklisyys ja ”uutta luovat yllätykset” (Whyte; ks. Heikkinen, Rovio& Kiilakoski 2006, 87). Joskus tärkein tutkimuskysymys tai oivallus tulee odottamatta, keskenhankkeen, kun jostain sivukysymyksestä tuleekin keskeinen. Tälle tutkimusprosessille ja hankkeel-le on ollut tunnusomaista jatkuva hakeminen ja tavoitteiden täsmentyminen vähitellen, matkan var-rella. Eteneminen ei ole ollut mutkatonta. Työn sisältöjen pohtiminen tehtävärakenteiden muutos-ten (ks. Tehtävärakenteen ja työmallien kehittäminen sosiaalialan työssä) kynnyksellä Helsinginsosiaaliviraston kokoisessa organisaatiossa ei ole ollut helppoa. Tutkimusprosessin käynnistämi-nen oli rajaamatonta ja tavoitteiltaan täsmentymätöntä, mikä teki hankkeen käynnistämisestä haas-tavaa. Rajaaminen ja täsmentyminen tapahtuivat vähitellen hankkeen edetessä, työntekijöiden jatutkijasosiaalityöntekijän vuorovaikutuksessa ja yhteisten intressien hahmottuessa. Prosessissa eiole myöskään ollut selkeästi toisistaan erottuvia suunnitteluvaihetta, ”kenttäjaksoa” ja ”tutkimusjak-soa”, vaan ne ovat olleet käynnissä päällekkäisinä.

Toivon, että hankkeeseen osallistuneet ja raporttia lukevat hyötyvät perhetyön käytäntölähtöisistäjäsennyksistä. Ennen kaikkea toivon raportin selkeyttävän perhetyön roolia ja paikkaa avohuollonlastensuojelun tukimuotona, vahvistavan perhetyön ammatti-identiteettiä ja toisaalta synnyttävänuusia kehittämisideoita. Hankkeessa raportoidun tiedon erityinen arvo on siinä, että tieto on nous-sut aidosti kentältä ja raportoinnin tavassa on pyritty kunnioittamaan perhetyöntekijöiden tietoa,osaamista ja kokemuksia.

Perhetyön käytäntöjen tutkimus on ollut tärkeää myös siksi, että työmuotona perhetyö on monellatapaa jäsentymätöntä. Perhetyön sisältöjen näkyväksi tekemisellä on myös laajempaa yhteiskun-tapoliittista relevanssia. Sosiaaliohjaajien määrä on kasvanut viime vuosina tasaisesti ja tulevai-suudessa perhetyötä tekeviä sosiaaliohjaajia tulee olemaan entistä enemmän lastensuojelun ken-tässä (mm. Typpi & Kilponen 2006). Käsillä oleva tutkimushanke antaa viitteitä siitä, että perhe-työn painoarvo lastensuojelun avohuollon tukimuotona tulee lisääntymään entisestään. Perhetyö japerhetyöntekijät ovat löytämässä paikkansa ja tehtävänsä lastensuojelun kentässä.

Kentän työntekijöiden vaikutus ja kontribuutio tähän hankkeeseen on ollut korvaamaton: Työryhmi-en työntekijät ovat vastanneet käytännön tiedon tuottamisesta ja hankkeen toteutuksesta. Tutki-jasosiaalityöntekijällä on ollut rooli tapaamisten koordinoijana ja sisältöjen dokumentoijana ja kir-jaajana. Ilman hankkeeseen osallistuneiden työntekijöiden panosta tätä raporttia ei olisi syntynyt!Kiitos kuuluu hankkeeseen panostaneille Lassilan ja Koillisen perheaseman sosiaaliohjaajille, jotkaovat sitoutuneet puoleksitoista vuodeksi ja panostaneet oman työnsä näkyväksi tekemiseen japohtimiseen. Kiitos, että olette jaksaneet kärsivällisesti avata työtänne.

Yhteistyöstä Lassilan ja Koillisen perheaseman sosiaaliohjaajia kiittäen,Annina Myllärniemi

5

1. Johdanto

Perhetyö on käsitteenä ja ammattikäytäntönä suhteellisen uusi. Viime vuosikymmeninäperhetyön käsite on vähitellen vakiintunut lastensuojeluun. Kuitenkin sen täsmällinen mää-rittely on vaikeaa. Mervi Uusimäki (2005, 7) on määritellyt perhetyön ”epämääräiseksi kä-siteviidakoksi ja toimintatapojen ja menetelmien kirjavaksi kulttuuriksi”. Perhetyössä onmonia tahoja, monenlaisissa tehtävissä ja eri sektoreilla, erilaisin tavoittein. Perhetyönmoninaisuutta on pyritty jaottelemaan muun muassa toteutuspaikan perusteella perhetyönlaitoshuoltoon, välimaastoon ja avohuollon perhetyöhön (esim. Berg 2000). Perhetyönkontekstina voi olla kotipalvelu, perhekuntoutus, perhekoti, perhehoito, perheterapia, las-tensuojelun avohuolto, laitoshuolto tai perheneuvonta.

Käsillä oleva raportti pohjautuu toimintatutkimukseen, joka on toteutettu Helsingin sosiaali-virastossa lastensuojelun avohuollossa tehtävässä perhekohtaisessa perhetyössä, jotatoteuttavat sosionomikoulutetut (tai vastaava tutkinto) sosiaaliohjaajat. Sosiaalivirastossaperhetyö on kehittynyt osana alueellisten sosiaalitoimistojen sosiaalityötä. Ensimmäisetlastensuojelun perhetyöntekijän vakanssit perustettiin Helsinkiin vuonna 1997 Kaakkoi-seen sosiaalikeskukseen. Ensimmäiset perhetyöntekijät olivat koulutukseltaan toisen as-teen opistotutkinnon suorittaneita sosiaalikasvattajia tai -ohjaajia. Ensimmäiset ammatti-korkeakoulutetut sosionomit valmistuivat vuonna 1996 ja perhetyöntekijän pätevyysvaati-mukseksi on myöhemmin asetettu soveltuva sosiaalialalle suuntaava sosiaali- ja terveys-alan ammattikorkeakoulututkinto. Vuonna 2004 ”perhetyöntekijä”–nimike poistettiin ja muu-tettiin lapsiperheiden sosiaaliohjaajaksi, jonka tehtävänkuvaan kuului perhetyö. Lapsiper-heiden vastuualueella sosiaaliohjaajien määrä on moninkertaistunut vuosien 1997 ja 2006välisenä aikana (Typpi & Kilponen 2006). Samalla tehtäväkuvaa on laajennettu sisältä-mään muun muassa erilaisten ryhmien vetäminen, leiritoimintojen ohjaaminen ja alueelli-nen lapsiperheiden verkostotyö.

Perhetyön käytännöt, käytettävät käsitteet sekä työntekijöiden nimikkeet ja koulutustaustatovat kirjavia. Selkeyden vuoksi tässä raportissa puhutaan ”perhetyöntekijöistä” tai ”perhe-työtä tekevistä sosiaaliohjaajista”. Lisäksi puhe perhetyöstä on usein yleisluontoista. Epä-määräisyyttä on omiaan lisäämään se, että termillä voidaan tarkoittaa eri yhteyksissä eriasiaa. Tähän vaikuttanee se, että perhetyötä ei ole riittävästi jäsennetty käsitteellisesti eikätoiminnallisesti (vrt. kuitenkin Hurtig 2003; Uusimäki 2005; Heino & Berg & Hurtig 2000).Tarja Heinon, Kristiina Bergin ja Johanna Hurtigin (2000) raportissa on jäsennetty perhe-työn käsitteitä. Käsitteiden ja toiminnan välillä nähdään olevan kahdensuuntainen yhteys.Käsitteiden avulla myös luodaan omaa työskentelytapaa. Perhetyön käsitteellä kuvataanyhtäältä tavoitteellista työn suuntaamista ja toisaalta työmuotoja ja erilaisia metodeja.(Heino ym. 2000, 19-21.)

Riitta Granfelt (1993, 188; ks. Kaikko 2004, 12) on määritellyt perhetyön psykososiaalisek-si työksi, jossa yhdistyy sosiaalitieteellinen ajattelu psykologiseen tietoon ja terapeuttiseenosaamiseen. Lastensuojelun perhetyö voidaan nähdä myös näkökulmana, joka ohjaatyöskentelyä ja jossa työntekijän näkökulma kohdistuu koko perheeseen. Laajemmin tätäteoriasuuntausta edustaa systeeminen perhetyö esim. Hoffman 1985; Payne 1997; ks.Kaikko 2004, 13). Tässä tutkimushankkeessa ja raportissa on tavoiteltu lastensuojelunavohuollon perhetyön ydintä jäsentämällä käsitteitä, käytäntöjä ja menetelmiä, perheidentarpeita ja elämäntilanteita sekä perhetyön keinoja vastata niihin, työn seuranta- ja arvioin-tikäytäntöjä sekä työntekijöiden osaamista ja orientaatioita. Ydinkysymyksenä on pitkinmatkaa ollut, millä tavoin on mahdollista käsitteellistää ja jäsentää niitä havaintoja, koke-muksia ja osaamista, joita asiakastyö jatkuvasti perhetyöntekijöille tuottaa?

6

2. Lastensuojelun avohuollon perhetyön toimintaympäristön kuvausta

Annina Myllärniemi,Heikki Waris -instituutti

TOIMINNAN TASO

TOIMINTAPERIAATTEIDENja –ORIENTAATIOIDEN TASO

Mitä? Miten?

Ketkä osallistuvat?Kuka tekee?

Missä?

laitos

sosiaalitoimisto

perhekeskusterapiaryhmätoiminta

leiri

keskusteluarkiaskareet

koti

havainnointi videointineuvonta, ohjaus

menetelmät

konkreettinenapu

korjaava työkontrolli

kuntoutusperhekuntoutus

perheterapia

muutostyö

toiminnallisuusvertaistuki

preventiivinen työvarhainen tuki

pitkäaikainen tukikriisi- ja akuuttityö

kotiapu, lastenhoitoapu

LAPSI VANHEMMATvuorovaikutuksen tukeminen

perhekeskeisyysarkisuus

verkostomenetelmät

IDEOLOGINEN TASO

arvot, normit

etiikka perhekäsitykset

lapsenoikeudet

moraali vanhemmanoikeudet/velvollisuudet

lapsen etu

perhedynamiikkaavohuollontukitoimi

lastensuojelu päihdehoito

PERHETYÖN KONTEKSTIT

yhteiskunta-politiikka

PERHE

vanhemmuus

Kuvio 1.

Perhetyön toiminnan keskiössä ovat lapset ja vanhemmat eli konkreettiset toimijat, jotkamuodostavat käytännössä perheen ja perhetyön kohteen. Toisaalta uloimmalla kontekstil-la, perhetyön ideologisella tasolla, perhetyöhön vaikuttavat yleisemmät perhekäsitykset janiihin liittyvät arvo- ja normikäsitykset. Käsitteenä ja ideana perhe viittaa kulttuurisissammejäsennyksissä ydinperheeseen. Idea ydinperheestä on perheymmärryksemme normi. Siitäpoikkeavat perhesuhteet ja -rakenteet ovat lastensuojelun ja perhetyön arkea. Ydinper-heestä poikkeavat perhemuodot ovat yliedustettuina lastensuojelun perhetyön asiakas-kunnassa. Ydinperhemalli elää kuitenkin työntekijöiden puheissa ja ajattelussa eräänlaise-na normina, vertailukohteena tai -koodina, johon siitä poikkeavia perhemalleja suhteute-taan.

Perhetyössä on toisaalta haluttu sulkea pois ajatus siitä, että jokin tietty perhemuoto olisierityinen ongelmien lähde, mutta yksinhuoltajuus näyttäytyy lisääntyneenä tuen ja perhe-työn tarpeena. Tyypillinen riskiperhe, usein yksinhuoltajan perhe tai jatkuvasti muuttuvaperhe, määrittyy suhteessa ei-tyypilliseen asiakasperheeseen, joka on idea toimivasta javakaasta ydinperheestä. Sauraman (2002, 25) mukaan normit voidaan ymmärtää vakioksi,joita normaali ilmentää. Siten "normaali" voidaan tunnistaa ja määritellä vain "epänormaa-lin" eli ei-vakion kautta.

Perheen kokoonpano ja merkitykset määritellään eri palveluissa ja eri yhteyksissä eri ta-voin. Sosiaalivirasto on määritellyt seuraavia perhemäärityksiä palvelujensa perusteeksi:”Ydinperhe on yhdessä asuva, enintään kahden sukupolven luonnollisten henkilöiden ryh-mä, joka muodostuu avio- ja avoliitossa olevista aikuisista ja heidän alaikäisistä lapsistaan,

7

yhdestä aikuisesta alaikäisine lapsineen tai avo- tai aviopuolisoista ilman lapsia. Kotitalou-teen kuuluvat samassa taloudessa asuvat henkilöt (ns. jääkaappiperhe). Oman erityista-pauksensa muodostavat samassa osoitteessa asuvat, jotka eivät ole sama kuin kotitalous,mutta muistuttavat sitä. Tällaista kokoonpanoa ei kuitenkaan katsota perheeksi. Lapsenbiologinen ja juridinen perhe käsittää lapsen, hänen vanhempansa, täys- ja/tai puo-lisisaruksensa, lapsen muut huoltajat ja holhoojat ja muut elatusvelvolliset. Juridisen per-heen ei tarvitse asua yhdessä. Lastensuojelulain mukaisten palvelujen, ja siten avohuollonperhetyön kohderyhmän määrittää laaja perhekäsitys. Yksittäisen lapsen perheeseen kuu-luu asiayhteydestä riippuen eri perheenjäseniä.” (Helsingin sosiaalivirasto, tilastopalvelu-yksikkö)

Perhetyön kontekstien toinen taso, toiminnan taso, (ks. kuvio 1.) kuvaa perhetyön konk-reettista toimintaa ja toimintapaikkaa. Tämä vastaa kysymyksiin siitä, kuka tekee, mitä te-kee, miten tekee ja ketkä osallistuvat. Seuraava kontekstuaalinen taso on toimintaperiaat-teiden ja –orientaatioiden taso, joka sisältää perhetyön toiminnan reunaehtoja kuvaaviaasioita, kuten työtä koskevan ohjeistuksen, periaatteet ja toiminnan yleisemmät tavoitteet.Tämä taso antaa vastauksia kysymykseen, miksi työtä tehdään siten kuin tehdään, jamäärittelee tietoisimmin arjen toimintaa. Lastensuojelun perhetyössä toiminnan perimmäi-nen tavoite ja ylin ohjenuora on lapsen etu, jota perhetyössä lähestytään usein vanhem-muuden kautta. Perhetyön keskeisimpänä tavoitteena on lapsen sijoituksen tarpeen eh-käisy tukemalla perheen itsenäistä selviytymistä ja vanhemmuutta (ks. myös Saarnio2004, 240) Perhetyön ideologiaa määrittää ajatus siitä, että lapsen etu turvataan lähtökoh-taisesti lapsen läheissuhteiden jatkuvuudessa. Tästä johtuen perhetyön keskeisimmäksitavoitteeksi nostetaan useimmiten ”vanhemmuuden ja perheen tukeminen”. Lastensuoje-lun kontekstissa keskeistä on se, että vanhemmuus on aina jotakin suhteessa lapseen japalautuu lapsen tarpeisiin ja hyvinvointiin. Siten perhetyön suhde lapsen edun periaattee-seen välittyy perheen ja vanhemmuuden kautta.

Vanhemmuuden tukeminen määritellään perhetyön yleiseksi tavoitteeksi. Perhetyön toi-minnan keskiössä ja ytimessä voidaan nähdä vuorovaikutuksen tukeminen, koska van-hemmuus on aina vuorovaikutusta vanhemman ja lapsen välillä. Siten vanhemmuudenkysymykset palautuvat lapsen tarpeisiin ja hyvinvointiin. Toiminnan kohteena on usein lap-sen ja vanhemman suhde, perhedynamiikka; miten perhe toimii arjessa, roolit perheessä,arjen sujuminen ja arjessa jaksaminen. Toteutustapoina voivat olla esimerkiksi havainnoin-ti, neuvonta- ja ohjaus, terapeuttinen keskustelu, erilaiset menetelmät ja konkreettinen apuarkiaskareissa. Yleisellä tasolla vanhemmuuden tukemisen tavoitteena on riittävän vahvavanhemmuus, jossa lapsen tarpeisiin vastataan riittävällä tavalla. Tavoitteena on tilanne,jossa lapsen tarpeet ovat vanhemmalle tärkeitä ja ymmärrettäviä.

Perheiden kanssa tehtävää sosiaalialan työtä kuvaavat käsitteet ja kent-tä

Perhetyö osana perheiden kanssa tehtävän työn kenttää

Ammatillistumisen myötä sosiaalialan työ on eriytynyt ja erikoistunut. Kehitys on synnyttä-nyt tarpeen määritellä sosiaalialan osaamista ja erikoistumisalueita, työnjakoa sekä eriammattinimikkeiden tehtäväkuvia. Ei ole paluuta sosiaalityöhön, jossa sama, tuttu työnteki-jä hoitaisi perheiden asiat vauvasta vaariin ja lastensuojelusta toimeentulotukeen. Yhteis-

8

kunta, sosiaaliset ongelmat ja siten myös palvelurakenteet ovat monimutkaistuneet ja so-siaalialalla on entistä useampia toimijoita.

Kuvio 2.

Kuviosta (2.) voidaan nähdä, että lastensuojelun sosiaalityö ja perhetyö ovat eriytymässäerityispalveluiksi, joiden asiakkuuteen tullaan vain erityisin perustein. Lastensuojelutyömyös vaatii sellaista erityisosaamista, jota on mahdoton hallita, jos työnkuva on liian laaja-alainen. Siksi sekä lastensuojelun perhetyössä että sosiaalityössä on nähtävissä pyrkimystyöprosessien systematisoimiseen ja asiakkuuden kriteerien määrittelyihin. Työntekijöiltäse edellyttää erityistä tietoa lapsen kehityksestä, kasvusta, oikeuksista ja eri–ikäisten las-ten tarpeista ja palveluista sekä vanhemmuudesta, vuorovaikutuksen havainnoinnista jaerilaisista menetelmistä.

Perhetyötä tekevien sosiaaliohjaajien ammatillistumiskehityksessä voi havaita pyrkimyk-sen työotteiden ja menetelmien erittelyyn ja työprosessien systematisoimiseen. Sosiaa-lialan ammatillistumiskehityksestä on seurannut se, että perheille tarjottavat ”arjen palve-lut” tai konkreettinen apu esimerkiksi kodin askareissa tai lapsen hoidossa ovat vähene-mässä perhetyössä. Kun lisäksi perinteistä kotiapua on kunnissa vähennetty, törmätäänusein tilanteisiin, jossa perhe tarvitsisi konkreettista apua arjen askareisiin. Stakesin pe-ruspalvelujen arviointi (2003) osoitti, että kotipalvelu on monissa kunnissa korvautumassaperhetyöllä. Vastaavasti vain alle puolet kunnista ilmoitti kyselyssä kykenevänsä järjestä-mään perhetyötä kaikille tarvitsijoille. Stakesin arvioinnissa pahimpina uhkina perhetyönosalta nähtiin resurssipula, työssä jaksaminen ja perhetyön sisällön ja roolin sekä työnjaonja toiminta-alueiden epäselvyydet. (Mt.)

Asiakastyössä tehtävästä tilannearvioinnista on tullut entistä keskeisempi osaamisaluelastensuojelussa. Myös vuonna 2007 uudistunut lastensuojelulaki velvoittaa viranomaisiatekemään systemaattisen lastensuojelutarpeen selvityksen ja arvion perheen tilanteesta.

PERHEIDEN KANSSA TEHTÄVÄN SOSIAALIALAN TYÖN JÄSENNYSTÄ

”1. TASO” ”2. TASO” ”3. TASO” ”4. TASO”

”PERHETUKIPALVELU”Esim. lapsiperheidenkotipalvelu

HYVINVOINTI-PALVELUTLapsiperheidenperuspalvelut

SOSIAALIALANAMMATILLINEN TUKIPERHEIDENONGELMATILANTEISSA,OHJAUS JA NEUVONTA

• Perhesosiaalityö• Perhetyö

(sosiaaliohjaajat)

ERITYISPALVELU• LASTENSUOJELUN

SOSIAALITYÖ• Lastensuojelun

(korjaava jakuntouttava) perhetyö

TUKI KAIKILLEPERHEILLE,EI INTERVENTIOTA

INTERVENTIO PERHEESEEN,LASTENSUOJELULLINENKONTROLLI

EI SOSIAALITOIMENASIAKKUUTTA

TOIMINNALLISUUS ”TYÖSKENTELYPROSESSINHALLINNOINTI”

VANHEMMAN ASIAKKUUSSOSIAALITOIMESSA

LAPSEN ASIAKKUUSKESKIÖSSÄ (lapsen edunarviointi)

ASIANTUNTIJUUS,AMMATILLISUUS

KUMPPANUUS,PALVELUHENKISYYS

ASIAKKAANKONKREETTINENAUTTAMINEN esim. arjenaskareissa

9

(ks. Lastensuojelulaki 417/ 2007 § 27). Niin ikään Englannissa ja Ruotsissa on kehitettyvaltakunnallisella tasolla asiakasarviointimalleja lastensuojeluun ja erilaisia työvälineitäperhetilanteiden ja lastensuojelutarpeen arviointiin (esim. Barns Behov i Centrum, Frame-work for the Assessment of Children in Need and their Families: Department of Health2000). Myös Suomessa on viime vuosina enenevässä määrin kiinnostuttu sosiaalityönasiakastyön arviointityövälineiden kehittämisestä.

Lastensuojelun sosiaalityössä tarvitaan entistä systemaattisempaa arviointia: lapsen tilan-teen arviointia, perheen voimavarojen arviointia, tukitoimien riittävyyden arviointia, palvelu-tarpeen arviointia, verkostotyöskentelyä ja erilaisten virallisten lausuntojen ja dokumenttienkirjaamista. Tästä on seurannut se, että sosiaalityöhön sisältyy entistä vähemmän vapaa-muotoista, strukturoimatonta asiakastyöskentelyä. Sosiaalityöntekijöillä on asiakasperheitäuseita kymmeniä ja pätevistä sosiaalityöntekijöistä on huutava pula. Sen sijaan perhetyötätekevien sosiaaliohjaajien määrä on kentällä tasaisesti lisääntynyt. Ammatillistumiskehitys,työkulttuuri ja asiakkaiden paljous on vienyt työnjakoa sellaiseen suuntaan, että lastensuo-jelun sosiaalityössä on entistä vähemmän kasvokkain tapahtuvaa asiakastyötä, kohtaa-mista ja asiakkaan arjessa tai kotona tapahtuvaa työskentelyä. Onkin nähtävissä, että osaperheiden kanssa kasvokkain tehtävästä asiakastyöstä on siirtynyt perhetyön tehtäväksi.Kuitenkin edelleen vain osa lastensuojelun asiakasperheistä saa perhetyötä, joten useim-miten juuri vaikeimmassa tilanteessa olevilla asiakasperheillä ainoa työntekijäkontakti voiolla lastensuojelun sosiaalityöntekijä.

Perhetyöntekijöiden tehtäväksi on tullut entistä enemmän vastata perheiden kotona tapah-tuvasta työskentelyssä ja arjen vuorovaikutuksen kohtaamistyöstä. Perhetyön toimintamal-lit rikkovat joiltain osin lastensuojelussa professionalismin ja byrokratian rajaa (vrt. Pösö1996; Egelund 1997; ks. Hurtig 2003 149). Perhetyön palveluluonne jättää ammatillisuu-den toteuttamiselle laajemman toiminta-avaruuden kuin sosiaalityössä, koska hallinnollis-ten rutiinien jäädessä vähemmälle, työssä voidaan keskittyä vuorovaikutukseen ja lainataideoita myös muista kuin sosiaalialan käytännöistä. Perhetyön painoarvo ilmenee mones-sa kohtaa juuri sen joustavuudessa ja räätälöitävyydessä (Perämaa 2002, 77) ja mahdolli-suudessa työskennellä suhteellisen intensiivisesti perheiden kotona.

Miten perhetyö paikantuu lastensuojelun avohuollon tukitoimena?

Sosiaalivirastossa tehtävä yksilökohtainen perhetyö on pääsääntöisesti lastensuojelunperhetyötä, joka toteutetaan lastensuojelun sosiaalityön avohuollon tukitoimena. Perheetohjautuvat lastensuojelun sosiaalityöntekijän kautta. Perhetyö on tavoitteellista, suunnitel-mallista ja määräaikaista ja sen kesto vaihtelee keskimäärin kuuden kuukauden ja kahdenvuoden välillä. Perhetyö perustuu lastensuojelun avohuollon asiakassuunnitelmaan. Per-hetyön asiakasperheet ovat tavallisimmin lastensuojelun asiakasperheitä, jotka tarvitsevatohjausta ja neuvontaa, intensiivistä tukea arjessa pärjäämiseen sekä usein pitkäaikaistatukea ja kuntoutusta. Tutkimuksen asiakasaineisto on osoittanut, että käytännössä perhe-työ voidaan joutua aloittamaan tilanteessa, jossa on epävarmaa pystytäänkö avohuollonperhetyöllä vastaamaan moniongelmaisten perheiden pitkäaikaiseen ja palvelujärjestel-män näkökulmasta viimesijaiseen avuntarpeeseen.

Perhetyön perheissä on usein lastensuojelullisia riskitekijöitä, kuten vanhemman masen-nusta tai päihdeongelmaa. Strategisena pyrkimyksenä kuitenkin on, että perhetyö aloitet-taisiin mahdollisimman varhain, jo lastensuojeluasiakkuuden alkuvaiheessa. Käytännöissäperhetyö aloitetaan kuitenkin usein liian myöhään sekä lastensuojeluprosessin että perhe-työn ehkäisevän tavoitteen kannalta. Varhaisen tuen näkökulmasta ehkäisevää perhetyötä

10

tarvittaisiin ennen kaikkea neuvoloihin, päivähoitoon, leikkipuistotyöhön ja kouluihin, joissatavoitetaan suurin osa lapsiperheistä.

Lastensuojelun perhetyön tarvetta arvioidaan samoin periaatteellisin kriteerein kuin lasten-suojelun tarvetta eli lapsen tarpeet vaarantavien riskitekijöiden olemassaolo, perheen on-gelmien pahenemisen ehkäisy ja avohuollollinen tuki ovat keskeisiä lähtökohtia. Vaikkaavohuollon perhetyöntekijöiden tehtäväorientaatio eroaa sosiaalityöntekijöiden ammatilli-suudesta, lastensuojelullinen tehtävä ja organisatorinen paikka antavat perusteet perhe-työn käytäntöjen tarkastelulle lastensuojelutyönä (vrt. Hurtig 2003, 24). Perhetyön tarvekorostuu erityisesti lapsen ja vanhemman vuorovaikutukseen sekä arjen konkreettiseensujuvuuteen liittyvissä kysymyksissä, koska sosiaaliohjaajat työskentelevät enemmän per-heiden kotona, jolloin heillä on mahdollista havainnoida perhettä ja työskennellä erilaisissaarkisissa ja autenttisissa vuorovaikutustilanteissa. Tällöin myös toiminnalliset työtavat ovatkäytettävissä.

Sosiaalityöntekijällä on vastuu asiakasohjauksesta sekä päättävä ja koordinoiva rooli las-tensuojelun perhetyössä. Perhetyöntekijän vastuulla on perhetyön prosessin arviointi yh-dessä sosiaalityöntekijän kanssa. Vaikka perhetyö on alisteista lastensuojelun avohuollonasiakassuunnitelmalle, jää sen toteutukseen usein tapauskohtainen ja asiakaslähtöinenvalinnan vapaus. Perhetyössä ratkaistaan, miten perhetyötä tehdään ja toteutetaan kunkinperheiden tarpeiden mukaan. Perhetyön tulee olla tavoitteellista ja suunnitelmallista. Ta-voitteiden toteutumista seurataan yhdessä asiakasperheen ja sosiaalityöntekijän kanssa.Kiinteä kytkös lastensuojeluun tuottaa sen, että perhetyöllä on aina lastensuojelun tuen jakontrollin kaksoisrooli. Erona lastensuojelun sosiaalityön asiakkuuteen on se, että perhe-työn edellytyksinä ovat perheen suostumus ja jonkinasteinen yhteistyöhalu. Perhettä voi-daan kuitenkin lastensuojelullisin perustein motivoida ja jopa velvoittaa vastaanottamaanperhetyötä, mutta vastoin perheen tahtoa perhetyötä ei voida aloittaa.

Silloin, kun lastensuojelullinen työorientaatio on vahva, jonkinlaisen muutoksen tarve onväistämättä sisäänrakennettu perhetyöhön. Paljon pohdintaa on myös herättänyt kysymyssiitä, tuleeko perhetyön olla aina muutosorientoitunutta, vai voiko perhetyön tehtävä ollamyös perheen tilanteen kannattelu silloin, kun tilanteen paheneminen voidaan sen avullaehkäistä. Perhetyön tekemisen orientaatio voi muutosorientaation lisäksi olla myös kannat-televa ja ylläpitävä. Perhetyö voi sijoittua myös lastensuojeluprosessin loppuvaiheeseen,jolloin perhetyö toimii perheen tukena sijoituksen tai huostaanoton yhteydessä.

Perhetyön paikantuminen varhaiseen tukeen, kuntouttavaan ja korjaavaan työhön

Perheiden kanssa tehtävää sosiaalitoimen työtä kuvaavia käsitteitä on monia. Paljon pu-hutaan ennaltaehkäisevän työotteen lisäämisen tarpeesta lastensuojelussa. Ehkäiseväntyön tavoite on nimensä mukaisesti ehkäistä lastensuojeluasiakkuuden ja muun erityistuentarpeen syntyä. Tässä keskeisiä toimijoita ovat perheiden peruspalvelut, joiden piirissäovat kaikki ikäryhmien lapset tai useimmat perheet. Ennalta ehkäisevän työn toimijatahojaovat toisin sanoen terveydenhuolto, etupäässä äitiys- ja lastenneuvolat sekä päiväkodit jakoulut. Näiden palveluiden pitäisi toimia perheiden hyvinvointia ja terveyttä edistävästi(promotatiivinen työote) ja lastensuojelutarpeen syntyä ehkäisevästi. Toisaalta hyvinvointi-palvelut ovat avainasemassa perheiden erityisen tuen tarpeen tunnistamisessa; eli mikälierityisen tuen tarvetta ilmenee, tulee lapsi ja perhe viipymättä ohjata lastensuojelun taimuun erityisen tuen piiriin. Yhteydenoton perusteeksi riittää, että perheen tai lapsen kans-sa työskentelevällä taholla herää epäilys tai huoli perheen ja lapsen tilanteesta. Tilanteen

11

selvittelystä ja lastensuojelun tarpeen arvioinnista vastaa aina viimekädessä lastensuoje-lun sosiaalityöntekijä.

Perheille tulisi enenevissä määrin järjestää myös sosiaalitoimesta tukea silloin, kun lapsi eiole selkeästi lastensuojelun tarpeessa. Tällöin voidaan puhua riskitekijöiden perusteellakohdennetusta selektiivisestä preventiosta (mm. Solantaus 2006; Mrazek & Haggerty 1994ja 1999) tai sosiaalitoimen varhaisesta tuesta (mm. Tehty –hanke /Lukman 2006). Perheil-lä voi olla sosiaalitoimen ammatillisen tuen tarvetta tai sosiaalisia riskitekijöitä, vaikka las-tensuojelun tarvetta ei ole. Varhaisen tuen työllä pyritään vastaamaan tarpeisiin, jotka liit-tyvät esimerkiksi:

• vanhemman elämäntilanne (työttömyys, raskaus, jaksaminen, sairastuminen)• perheen arjessa selviytymisen tuen tarve (arjen askareiden sujuminen, virallisten

asioiden hoito)• kasvatuskysymyksissä neuvonta• lasten/ lapsiperheiden palveluissa neuvonta• väliaikaiset kriisit perheessä (avioero)• taloudelliset vaikeudet tai asumiseen liittyvät kysymykset• muut elämänhallintaan liittyvät vaikeudet• maahanmuuttajaperheet

Kun lastensuojelun tarvetta ei ole, tilanne on usein sen kaltainen, että perheessä havaitutriskitekijät eivät välittömästi vaikuta lasten hyvinvointiin perheessä tai perheessä on run-saasti voimavaroja ja lasta suojaavia tekijöitä tai perheen kokonaistilannetta ei ole (vielä)saatu täsmennettyä. Lastensuojeluasiakkuutta tarvita useinkaan silloin, kun kyseessä onlyhytaikainen tuen tarve ja perhe on itse hakemassa tukea ja perheenjäsenet ovat motivoi-tuneita avun saantiin.

Aina, kun on kyse lapsiperheistä, tarvitaan lastensuojelullista työorientaatiota ja lähesty-mistapaa, jossa toimintaperiaatteena on ensisijaisesti lapsen etu. Tämä tarkoittaa sitä, ettävanhemman avun tarpeen ohella perheen kokonaistilannetta tarkastellaan lapsen näkö-kulmasta ja arvioidaan lapsen kehityksellisten tarpeiden kautta. Heti kun lapseen tai lap-sen kehitykseen kohdistuvaa huolta ilmenee, on arvioitava lastensuojelun tarve, ja siihenpäädyttäessä tehtävä asiakassuunnitelma. Varhainen tuki voidaan katsoa riittäväksi tilan-teessa, jossa perheellä on tuen tarvetta, mutta tilanne

- ei vaikuta välittömästi tai olennaisesti lapsen hyvinvointiin ja toimintakykyyn,- ei vaikuta olennaisesti vanhemman kykyyn toimia vanhempana lapselle,- ei vaikuta vanhemman kykyyn nähdä lapsen tarpeita tai ajatella perheen tilannetta

lapsen näkökulmasta- ei vaadi muutostarpeita lapsen/ nuoren arjessa- tai perheessä on runsaasti voimavaroja ja vahvuuksia- tai perheen tilannetta ja tuen tarvetta ei ole saatu selvitettyä.

Lapsen hyvinvointiin ja vanhemmuuteen liittyvät puutteet indikoivat vahvimmin lastensuo-jelun tarvetta. Eli mitä enemmän on puutteita lapsen toimintakykyyn, kehittymiseen taikäyttäytymiseen liittyvissä seikoissa, sitä todennäköisemmin perhe on lastensuojelun sosi-aalityön tarpeessa. Ratkaisevia ovat vanhemman ja lapsen omat näkemykset tilanteesta jaavun tarpeesta. Erilaisten sosiaalisten riskitekijöiden katsotaan tuottavan lastensuojelutar-vetta eli kehityksellisen uhan lapselle vain silloin, kun ne välittyvät vanhemmuuteen tai lap-sen tarpeisiin ja hyvinvointiin. Lastensuojelun kriteereinä voidaan pitää perheen tilannetta,jossa lapsen oma toiminta, kasvuolosuhteet ja ihmissuhteet ovat sellaiset, että ne vaikut-tavat

- välittömästi tai olennaisesti lapsen/ nuoren hyvinvointiin ja toimintakykyyn,

12

- vanhemmuuteen eli vanhemman kykyyn toimia vanhempana lapselle ja- vanhemman kykyyn nähdä lapsen/ nuoren tarpeita tai ajatella tilannetta lapsen nä-

kökulmasta- vanhempi tai lapsi ei itse näe avun tarvetta- tilanne vaatii konkreettisia muutostarpeita lapsen/ nuoren arjessa.

Varhaisesta tuesta ei vallitse yhteisesti jaettua näkemystä, jonka vuoksi myös sen käytän-nön toteutus sosiaalitoimessa on hankalaa. Varhainen tuki on työorientaatio, jonka nimiinvannotaan niin sosiaalitoimen toimenpideohjelmissa kuin kuntien strategisissa linjauksissa.Käytännön lastensuojelun asiakastyön realiteetit ovat kuitenkin sellaiset, että suurten asia-kasmäärien takia asiakasperheiden tarpeita joudutaan priorisoimaan siten, jolloin varhai-sen puuttumisen periaatetta on käytännössä vaikea toteuttaa.

Perhetyötä tekevien sosiaaliohjaajien työ painottuu lastensuojelun korjaavaan ja kuntout-tavaan perhetyöhön. Perhetyön asiakasperheet ohjautuvat pääsääntöisesti lastensuojelunsosiaalityön kautta. Tällöin arvioidaan perhetyön tarve ja toteuttamismahdollisuudet perhe-työntekijöiden, sosiaalityöntekijän ja asiakasperheen kesken. Lastensuojelun perhetyövoidaan määritellä ensisijaisesti korjaavaksi tai kuntouttavaksi työksi, koska lastensuojelunperhetyön asiakasperheillä on usein moninaista erityisen tuen tarvetta: kuntoutusta ja hoi-tokontakteja. Lisäksi perheissä on monenlaisia arjen hallinnan ja vuorovaikutuksen vaike-uksia, joihin perhetyöllä pyritään vaikuttamaan. Lastensuojelun perhetyö on aina interven-tio perheen yksityisyyteen, jolloin siinä voidaan nähdä korjaava elementti.

Lisäksi perhetyö pitää usein sisällään pitkäjänteistä sosiaalisen kuntoutuksen työtä, jolloinsiinä on myös kuntouttava elementti. Perhetyötä voidaan pitää lastensuojelun kuntoutuk-seen kuuluvana työmuotona, joka perustuu psykososiaalisen toimintakyvyn arviointiin javahvistamiseen. Psykososiaalinen toimintakyky sisältää kyvyn selviytyä arjen tilanteista,kyvyn olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa ja solmia sosiaalisia suhteita, taidon rat-kaista tavanomaisia ongelmatilanteita ja kyvyn toimia omassa elinympäristössä (Kettunenym. 2002). Helsingin sosiaaliviraston perhekeskuksissa perheiden sosiaaliohjaajien työn-kuvaan kuuluu perhetyön lisäksi varhaisen tuen työtä esimerkiksi erilaisten lasten ja nuor-ten ryhmien vetämistä ja asuinalueiden perheiden palvelutahojen konsultointia.

3. Perhetyön tutkimushankkeen tavoitteet ja käytännön toteutus

Tutkimushankkeen tavoitteena on ollut jäsentää perheiden kanssa tehtävän työn sisältöjäja käsitteitä toimintatutkimuksen avulla. Kokonaishankkeen tutkimus on kohdentunut las-tensuojelun perhetyöhön sekä perheiden kanssa tehtävään varhaisen tuen sosiaalityöhön.Perhesosiaalityön ja perhetyön tutkimukset ovat tuottaneet tietoa Sosiaaliviraston Tehty –hankkeeseen lapsiperheiden vastuualueella. Hanke on toteutettu osallistavana toimintatut-kimuksena Helsingin sosiaaliviraston perhekeskuksissa. Toimintatutkimuksen ideana ontoimintatapojen kriittinen tarkastelu. Lähtökohtana on, että kun toiminnasta tehdään näky-vää ja tiedostettua, on sitä edelleen mahdollista kehittää.

Perhetyön ryhmissä mukana on ollut kaksi tiimiä: Lassilasta läntisestä perhekeskuksestasekä Koillisen perheaseman sosiaaliohjaajat pohjoisesta perhekeskuksesta. Tiedonmuo-dostustehtävän tavoitteena on työn käsitteellistäminen siten, että käsitteiden avulla voi-daan paremmin jäsentää, selittää ja kuvata perhetyön käytäntöjä. Täsmällisenä tavoittee-na on ollut tuottaa tietoa vallitsevasta lastensuojelun avohuollon perhetyön ammattikäy-tännöstä ja sen merkityksestä. Hankkeessa on kysytty:

13

• Millä tavoin on mahdollista käsitteellistää ja jäsentää niitä havaintoja ja koke-muksia ja osaamista, joita asiakastyö jatkuvasti perhetyöntekijöille tuottaa?

• Millaista tietoa käytännön perhetyö tuottaa työn merkityksestä ja vaikutuksis-ta perheiden elämään ja miten tieto käsitteellistyy ja jäsentyy?

• Miten perhetyö jäsentyy lastensuojelun avohuollon tukitoimena (rooli, tehtä-vät, tavoitteet, periaatteet)?

• Mitkä ovat perhetyön orientaatiot, ammatillisuus, vahvuudet ja osaaminen• Mitä työmuotoja ja menetelmiä sosiaaliohjaajien tekemä perhetyö pitää sisäl-

lään?• Millaisten perheiden kanssa perhetyötä tehdään?• Millaisiin asiakastarpeisiin tai tilanteisiin perhetyöllä pystytään vastaamaan?

Hankkeen toimijat ja hankeryhmätyöskentely

Hanke on toteutettu työntekijöitä osallistavana toimintatutkimuksena. Hankkeeseen ovatosallistuneet työtään tutkivat ja kehittävät työryhmät. Puolitoista vuotta kestäneen han-ketyöskentelyn aikana perhetyötä tekevät sosiaaliohjaajat ovat tehneet näkyväksi työnsäsisältöä ja käytäntöjä. Hanke on muodostanut työntekijöille väylän tuottaa tietoa ja rapor-toida erilaisista työmuodoista, menetelmistä, osaamisesta, työn vaikutuksista sekä työhönliittyvistä sisällöllisistä kehittämistarpeista. Työryhmät ovat vastanneet käytännön tiedon jatutkimusaineiston tuottamisesta sekä hankkeen toteutuksesta ja tutkijasosiaalityöntekijälläon ollut kokonaisuutta koordinoiva rooli, jossa erityisen tärkeää on ollut jatkuva muistiinkirjaaminen ja puhutun kirjallinen jäsentäminen.

Hankkeeseen osallistuneet perhetyöntekijät ovat itse ilmoittautuneet hankkeeseen. Ryh-missä on pohdittu perhetyön käytäntöjä, niiden toimivuutta sekä perhetyön ammatillisuu-teen liittyviä kysymyksiä. Molemmat hankkeeseen osallistuneet perhetyön ryhmät työsken-televät Helsingin sosiaaliviraston lastensuojelun avohuollossa. Ryhmissä perhetyö on or-ganisoitu eri tavalla. Lassilan sosiaaliohjaajat työskentelevät osana lastensuojelun tiimiälastensuojelun johtavan sosiaalityöntekijän alaisuudessa ja toimivat kiinteästi osana las-tensuojelun sosiaalityön tiimiä, kun taas Koillisen perheaseman perhetyö toimii itsenäi-semmin, omana työryhmänä vastaavan ohjaajan alaisuudessa, mutta palvelee alueensalastensuojelun asiakasperheitä ja toimii osana lastensuojelun sosiaalityön palveluita.

Tutkimusasetelma onkin mahdollistanut myös sen pohtimisen, millaiseksi perhetyön sosi-aaliohjaajan ammatti-identiteetti rakentuu osana lastensuojelun sosiaalityön tiimejä ja mil-laiseksi taas omassa työryhmässä. Työntekijöiden kokemuksen mukaan molempiin mal-leihin ollaan pääosin tyytyväisiä. Sosiaalityön ja perhetyön yhteisen työnäyn syntyäedesauttaa Lassilan malli, jossa perhetyö on organisoitu osaksi lastensuojelun sosiaalityö-tä. Puutteena on tuotu esiin perhetyön substanssia ymmärtävän esimiehen puuttuminen.Toisaalta Koillisen perheaseman toimintamallissa etäisyys lastensuojelun sosiaalityöhönkoetaan ”perhetyöntekijöitä säästävänä” ja sen uskotaan antavan paremmat mahdollisuu-det oman työn sisällölliseen pohtimiseen ja kehittämiseen perhetyön omista lähtökohdistakäsin.

Hankkeeseen osallistuneet työntekijät ovat tehneet tutkivaa työtä omassa työssään jahankeryhmissä on pohdittu ja jäsennetty työn sisältöä sekä käsitteellisesti että toiminnalli-sesti. Hankeryhmätapaamisissa käsiteltyjen asiakastapausanalyysien avulla on pohdittusitä, millaisissa asiakastilanteissa perhetyölle on ollut tarvetta ja miten perheiden tarpeisiinon pystytty perhetyön avulla vastaamaan. Tämän tyyppisen tutkimusasetelman hahmot-

14

tamisessa voidaan hyödyntää kolmitasoista systeemistä tarkastelukehystä (Paavo Viirkor-pea mukaillen):

1. Asiakastyö ja arkityön käytännöt ovat tutkimuksen kohteena ja hankkeen lähtökoh-tana, vaikka hanke ei varsinaisesti toimikaan asiakastyössä.

2. Hankkeen ja asiakastyön rajasysteemi muodostuu hankkeen ryhmätyöskentelyssä,kun tarkastelun kohteena on asiakastyö. Itse hanke toimii tässä rajasysteemissä,mutta tuottaa myös vaikutuksia arkityöhön.

3. Varsinaisen ”hankkeen” muodostavat hankkeessa tekeminen ja siinä syntyvät tu-lokset. Verkostokokoontumiset, pienryhmässä tapahtuva ryhmässä reflektointi, kou-lutuspäivät, haastattelut, tiedon kokoaminen, käsitteellistäminen ja tuotetun tiedonraportointi ovat hankkeen ydintoimintaa. Hankkeessa aikaansaadut jäsennykset jakäsitemäärittelyt tuottavat tietoa perhetyöstä. Nämä käynnistävät prosesseja ja ke-hittämisideoita, jotka hyödyttävät työntekijöitä jatkossakin.

HEIKKI WARIS –INSTITUUTTI, Perhetyön hankeryhmät

Läntinen perhekeskus, Lassilan toimipiste/ sosiaaliohjaajien c/d-tiimiSiv KiveläKirsi RapattiSusanna KoskenniemiAnne-Mari Karjalainen (-12/2006 saakka)Minna Haapanen (1/2007 alkaen)(johtavat sosiaalityöntekijät Jaana Toivio ja Iiris Ahtola)

Pohjoinen perhekeskus, Tapulin toimipiste/ Koillinen perheasema, sosiaaliohjaajatKirsti Ahola, vastaava perhetyöntekijä (-8/2006 saakka)Anu ArhinmäkiLiisa BergströmSusanna KerkkänenMarjo Pohjola (vastaava perhetyöntekijä 9/2006 alkaen)Erika TemiseväVirpi RåmanErja Rajala (1/2007 alkaen)

Hankkeen ohjaus-/ tukiryhmäSisko Lounatvuori, Helsingin sosiaaliviraston perhekeskustoiminnan päällikköHeidi Hållman, esimies, Heikki Waris -instituuttiErja Saurama, sosiaalityön käytäntötutkimuksen professori, Heikki Waris -instituuttiUlla Väisänen, kehittämiskonsultti, Helsingin sosiaaliviraston lapsiperheiden vastuualueen toimin-nan ja johtamisen tukiMaire Hinkkanen, Torpparinmäen perhetalon johtaja /Pohjoinen perhekeskusPirjo Tainamo, johtava sosiaalityöntekijä, Kivikon toimipiste, itäinen perhekeskus, Helsingin sosiaa-livirastoLeena Lukman, kehittävä sosiaalityöntekijä, Tehty –hanke, Helsingin sosiaalivirastoKirsti Ahola, so, vastaava perhetyöntekijä, Tapulin toimipiste, pohjoinen perhekeskus*************************************************************************

HANKETYÖSKENTELYN KULKU 1/ 2006-6/2007Perhetyön tiimitKoillinen perheasemaLassilan sosiaaliohjaajat

Heikki Wariksen tutkijasosiaalityöntekijä

Alkuvuosi 2006Verkostoituminen/ pienryhmätyöskentelyn käynnistä-minen

Hankesuunnitelman ja ryhmätyöskentelyntäsmentäminenTyöryhmien kokoaminen pienryhmätyöskente-

15

Osallistujien odotusten ja tarpeiden kokoaminen ->hankkeen linjaukset ja toiminnan tavoitteiden täsmentämi-nen

lyn käytännön järjestelyt, tiedon välittäminen- hankkeen täsmentyneiden tavoitteiden ko-koaminen ja niistä tiedottaminen- ryhmien kokoontumisten jälkeen ohjausryh-män koollekutsuminen

KEVÄT 2006, TYÖRYHMÄTYÖSKENTELYOman työn kontekstuaalinen paikantaminen työryh-missä

• Mitä työmuotoja perhetyö pitää sisällään?• Perhetyöntekijöiden ammatillisuus, vahvuudet ja

osaaminen, olemassa oleva sisällöllinen kehittämi-nen

• Perhetyöhön liittyvien ongelmakohtien, kehittämis-tarpeiden, selkeyttämistä vaativien asioiden esiinnostaminen

• Miten rakenteet tukevat asiakasperheiden tarpeisiinvastaamista, miten taas eivät? Mikä toimii, mikä ei?Muutosehdotusten pohtiminen ja työstäminen ryh-missä.

Asiakastapausten käsittely vertaisryhmäarviointina• Työn alla olevien asiakasperheiden tilanteiden

”työnohjauksellinen” pohtiminen ja käsittely vertais-ryhmässä.

• Seurataan ja arvioidaan puolentoista vuoden ajanvalittujen asiakasperheiden kanssa työskentelyä jatyön vaikuttavuutta kahdella ulottuvuudella

1. Oma toiminta perhetyöntekijänä. Oman työnvaikuttavuuden arviointi tämän perheen kanssatyöskentelyssä.

2. Perheen tilanteen ja tuen tarpeen seuranta.Muutokset perheen tilanteessa.

• Kukin työntekijä tuo asiakastapauksensa ryhmänpohdittavaksi. Ryhmässä pyritään antamaan ehdo-tuksia jatkotyöskentelystä. Kaavion tarkoituksenaon toimia työntekijän pohdinnan ja reflektoinnin tu-kena.

• Asiakastapausten avulla on tarkoitus pohtia myöstyön käytäntöjä jäsentäviä työorientaatioita, asia-kasohjautumista, rajapintoja, yhteistyökäytäntöjäjne.

Perheen tilanteen arvioinnissa hyödynnettävän työväli-neen kehittely työryhmissä (työnimenä huolen kartoi-tuslomake)

KEVÄT 2006

Työryhmätapaamisten vetäminen, niidensuunnittelu ja kokoaminen- case –analyysikaavion laatiminen ja tapausku-vausten kirjaaminen- työryhmätyöskentelyn kirjaaminen, kokoami-nen ja raportointiTyöntekijöiden haastattelut, niiden litterointi jaalustava analyysi

- Tutkijasosiaalityöntekijä vetää vertaisarviointi-työryhmät, kirjaa keskustelut sekä kokoaa mate-riaalit.

- Tutkijasosiaalityöntekijä tekee alustavaa jä-sennystä ja yhteenvetoa tapauskuvausten poh-jalta. Kirjalliset jäsennykset palautetaan jokaisentapaamiskerran jälkeen takaisin työryhmillepohdittavaksi.

SYKSY 2006• Asiakasperheiden tilanteiden seuranta jatkuu• Perhetyön käsitteiden ja sisällöllisten jäsennys-

ten syventäminen.• Perheryhmätyön työntekijät osallistuvat hankkee-

seen yhteisellä fokusryhmähaastattelulla(11.9.2006). Ryhmähaastattelun tarkoituksena ontehdä näkyväksi perheryhmätyöskentelyn erityis-piirteitä. Ryhmäkeskustelua on suunniteltu ja taus-toitettu yhteisessä tapaamisessa 28.3.05.

• Ryhmien yhteinen koulutuspäivä elokuussa -06.

KEVÄT 2007• Asiakasperheiden tilanteiden seuranta jatkuu.• Perhetyön käsitteiden ja sisältöjen syventämi-

nen ja jäsentäminen.• Työryhmäläisten kirjaukset asiakastapausperheis-

tä.

SYKSY 2006- Työryhmätyöskentely jatkuu, sen suunnittelu,kokoaminen ja raportointi- Materiaalin kokoaminen- Osa haastatteluista ja niiden analysointi- Hankkeen etenemisen arviointi vertaishanke-periaatteella LAPASET –Perheverkostohankkeen kanssa- Sosiaaliohjaajille lastensuojelun perhetyöndokumentointikoulutuspäivä

KEVÄT 2007• Aineiston analyysi, tutkimuksen rapor-

tointi• tutkimusraportti tarkastelee perhetyö-

tä ammattikäytäntönä sekä laajemminosana perheiden palvelujen kenttää

16

Tutkimusmenetelmänä yhteistoiminnallinen toimintatutkimus

Curt Lewinin ajatukset teorian ja käytännön sekä tutkimuksen ja toiminnan yhteydestä ovatluoneet perustan toimintatutkimukselle (esim. Kuula 1999; Heikkinen 2006). Tutkimus-hankkeen toimintaperiaatteena on ollut vaatimus käytäntölähtöisyydestä. Käytännön asia-kastyötä tekevät työntekijät ovat olleet tutkimushankkeessa avainasemassa toimijoina,tiedon tuottajina ja kehittäjinä. Tutkijasosiaalityöntekijän rooli on ollut koordinoiva, tietoakokoava ja jäsentävä. Toimintatutkimus voidaan nähdä tässä hankkeessa pikemminkintutkimusstrategiana kuin erityisenä tutkimusmenetelmänä (Aaltola & Syrjälä 1999, 17).Heikkinen ja Huttunen (2006, 200) näkevätkin toimintatutkimuksen puoliksi tutkimusmene-telmänä ja puoliksi ”käytännönläheisenä asennoitumisena tietoon”. Ajatuksena on, ettäarkisestakin toiminnasta syntyy tietoa ilman erityisiä tutkimusmetodeja ja perinteitä (mts.)

Arja Kuula (1999, 218) on kuvannut toimintatutkimuksen prosessia seuraavasti:

• Tutkittavat ovat aktiivisia osallistujia muutos- ja tutkimusprosessissa• Tutkijan ja tutkittavien suhteen perustana on yhteistyö ja yhteinen osallistuminen• Toimintatutkimus suuntautuu käytäntöön ja se on ongelmakeskeistä• Tutkimusprosessi on syklinen: ensin valitaan päämäärät, kootaan tietoa, sitten tutki-

taan ja kokeillaan käytännössä mahdollisuuksia edetä päämääriin. (Mt.)• Tutkimusprosessissa vuorottelevat suunnittelu, toiminta ja toiminnan jatkuva arvi-

ointi. Tutkimusprosessi on reflektiivinen (Heikkinen 2006, 17)

Hanke on ollut käytännöllinen, toiminnallinen ja keskusteleva. Keskeisenä orientaationa onollut ”tutkiva ja tietoa tuottava ote toimintaan”. Kyseessä on ollut yhteistoiminnallinen, ryh-mätason toimintatutkimus (co-operative inquiry). Käytännössä perhetyön ryhmät ovat ta-vanneet suunnitelmallisesti määrätyin väliajoin, keskustelleet sovitusta teemasta ja pyrki-neet peilaamaan sitä toimintaansa. Hankkeessa painottuu itseohjautuva toiminnan kehit-täminen ja osallistava elementti. Tavoitteena on, että yhdessä toimiva ryhmä itse kehittäätyötään ja toteuttaa kehittämisideoitaan sekä tuottaa tietoa ja osallistuu myös tutkimuksentulkintojen ja päätelmien tekemiseen. Hankkeessa voidaan nähdä piirteitä myös kommuni-katiivisesta toimintatutkimuksesta, jossa työntekijät nähdään oman työnsä asiantuntijoina,ei kehittämisen kohteina.

Tutkimusprosessia luonnehtii moniäänisyys: työtä seurataan rivityöntekijöiden näkökul-masta ja analyysiin tuodaan mukaan kaikki mahdolliset äänet (Heikkinen, Kontinen & Häk-kinen 2006, 66).Kriittinen osallistava toimintatutkimus tavoittele avointa keskustelukulttuu-ria, sillä kaiken kehittämisen perustana on kommunikatiivinen tila, jossa ihmiset voivat pu-hua vapaasti ja perustella kantansa (Heikkinen & Syrjälä 2006, 178).

Myös toimintatutkija osallistuu tutkimaansa toimintaan eikä hänen oleteta olevan ulkopuo-linen tai neutraali suhteessa tutkimuskohteeseensa. Tutkijalla on tutkimusaiheeseen useinhenkilökohtaista kiinnostusta ja käytännön ymmärrystä. Kysymyksenasettelu pohjautuuarkisiin havaintoihin, ja hän haluaa usein ratkaista käytännön kysymyksiä (vrt. Huovinen &Rovio 2006, 132) Toimintatutkija aktivoi ja kehittää toimintaa ja käyttää huomattavan osantyöajastaan erilaisiin kokouksiin, keskusteluihin ja tapaamisiin, joissa suunnitellaan ja arvi-oidaan toimintaa. (Heikkinen 2006, 29)

Toimintatutkimusta tai sen tuottamaa tietoa voidaan arvioida toimivuusperiaatteen näkö-kulmasta, jolloin tutkimusta arvioidaan sen käytännön vaikutusten kannalta. Pragmatismikorvaa (tieteellisen) totuuden käsitteen tiedon toimivuudella ja käyttökelpoisuudella. Juuretovat 1920-luvun amerikkalaisessa pragmatismissa (esim. Peirce, James ja Dewey), joka

17

arvosteli silloista yhteiskuntatutkimusta käytännön ja teorian erottamisesta. Konkreettisestitiedon käytännön toimivuutta on arvioitu hankkeen tutkimusprosessissa siten, että analy-soitu ja raportoitu tieto on palautettu kahdessa vaiheessa osallistuneiden työntekijöidenarvioitavaksi ja kommentoitavaksi.

Kuvio 3.

Rationalismi –tietoaajattelun kautta

Pragmatismi –tietoatoiminnan kautta

Empirismi –tietoahavaintojen kautta

Tiedon alkuperä empirismissä, rationalismissa ja pragmatismissa(Heikkinen & Huttunen 2006, 198)

Toimintatutkimuksen tehtävänä on muuttaa todellisuutta sitä tutkimalla ja muuttaa todelli-suutta sitä muuttamalla. Siinä tuotetaan tietoa käytäntöjen kehittämiseksi. (Heikkinen2006.) Perhetyön toimintatutkimuksen lähtökohdaksi on asetettu tavoite siitä, että tutki-musprosessista pitäisi olla mahdollisimman paljon käytännön hyötyä. Toimintatutkimuspoikkeaakin perinteisestä tutkimuksesta siinä, että usein pyritään vaikuttamaan myös itsetoimintaan. Tutkija voi pyrkiä yhdessä yhteisön jäsenten kanssa ratkaisemaan jonkun tie-tyn ongelmakohdan (Eskola & Suoranta 2001, 127) tai toimintatutkimuksella voidaan pyr-kiä käynnistämään yhteisössä omaehtoinen kehittämistoiminta.

Perhetyön tutkiva hanke ei ole kuitenkaan ollut varsinainen kehittämishanke, vaan toimin-nassa on painottunut työntekijöiden itseohjautuva toiminnan kehittäminen. Ajatuksena on,että kun toiminnasta ensin tehdään näkyvää ja tiedostettua, on sitä edelleen mahdollistakehittää. Tavoitteena on ollut määritellä käsitteitä uudelleen työkäytäntöjen ja asiakastyöntodellisuudesta käsin. Työskentely on käynnistänyt osallistuneissa työryhmissä itsenäisenkehittämistoiminnan. Tavoitteena on, että yhdessä toimiva ryhmä jatkossakin edelleen itsekehittää, toteuttaa kehittämisideoitaan ja tuottaa tietoa.

Heikkisen (2006, 16) mukaan toimintatutkimus on kiinnostunut tarkoituksellisesta, pää-määrätietoisesta ja tavoitteellisesta toiminnasta. Erityisesti se kohdentuu toimintaan, jokapohjautuu vuorovaikutukseen, jossa toimijoita ohjaa yhteinen tulkinta, merkitys tai näke-mys toiminnasta ja sen tarkoituksesta. Toiminta on yhteisesti sovittua ja sillä on yhteinenmerkitys toimijoiden kesken. (Heikkinen 2006, 17) Kuitenkin kaikessa toiminnassa, myösperhetyössä, on paljon hiljaista ja sanatonta tietoa, joka ilmenee siinä, että ”ei osata täs-mällisesti kuvailla sitä, mitä tehdään”. Muodollinen tieto (formal knowledge) omaksutaanesimerkiksi koulutuksessa lukemalla kirjoja, kun taas ammatillinen tieto (professionalknowledge) on toimintakäytännöissä ja useimmiten piilevänä (Heikkinen 2006, 55). Ky-seessä olevassa hankkeessa on ollut mahdollista käynnistää reflektiivinen prosessi, jossa

18

on mahdollistunut perhetyön totuttujen toimintakäytäntöjen ja ajattelutapojen perusteidenpohdinta. (Heikkinen 2006, 34.)

Toimintatutkimus prosessina

Toimintatutkimusprosessia luonnehtivat syklisyys ja ”uutta luovat yllätykset” (Whyte; ks.Heikkinen, Rovio & Kiilakoski 2006, 87). Joskus tärkein tutkimuskysymys tai oivallus tuleeodottamatta, kesken hankkeen, kun jostain sivukysymyksestä tuleekin keskeinen. Tälletutkimusprosessille ja hankkeelle on ollut tunnusomaista jatkuva hakeminen ja tavoitteidentäsmentäminen matkan varrella. Tutkimusprosessin käynnistäminen oli rajaamatonta jatavoitteiltaan täsmentymätöntä, mikä teki hankkeen käynnistämisestä haastavaa. Proses-sissa ei ole myöskään ollut toimintatutkimukselle tyypillistä selkeästi erottuvaa ”kenttäjak-soa” ja ”tutkimusjaksoa”, vaan ne ovat olleet käynnissä päällekkäisinä. Tutkimus ei ole toi-sin sanoen ollut vaihe vaiheelta etenevä prosessi, vaan eri vaiheet ovat vuorotelleet ja ol-leet käynnissä yhtäaikaisesti.

Tutkimuskysymysten asettamisessa ja tarkastelun rajaamisessa keskeisin kriteeri on ollutkäytäntö- ja toimijalähtöisyys. Kysymyksenasettelu on pohjautunut arkisiin havaintoihin jatavoitteena on ollut ratkaista käytännön kysymyksiä. Tiedon toivotaan palvelevan ensisijai-sesti perhetyön ammattikäytäntöjä ja niiden kehittämistä.

Kuvio 4.

Toimintatutkimus prosessina• Ei vaihe vaiheelta etenevä johdonmukainen prosessi, vaan sykli, jonka

vaiheet vuorottelevat kehämäisesti. Konstruoiva toiminta on uuttarakentavaa, tulevaisuuteen suuntaavaa, kun rekonstruoivissa vaiheissapainopiste on toteutuneen toiminnan havainnoinnissa ja arvioinnissa.

suunnittelu

toimintahavainnointi

reflektointi

KONSTRUOIVA/eteenpäin

Kuvio: toimintatutkimuksen sykli(Kuula 1999, 145; ks. Heikkinen, Rovio & Kiilakoski 2006, 79)

REKONSTRUOIVA/taaksepäin

19

4. Perhetyön orientaatiot

Perhetyön orientaatiot on määritelty tässä hankkeessa eräänlaisina tietorakenteina jasuuntautumistapoina, jotka jäsentävät tehtävässä käytettävää tiedollista ainesta. Niidenmuotoutumiseen vaikuttavat koulutus, osaaminen, ammatti-identiteetti, ammattitehtävä jasen tavoitteet sekä kulloinenkin asiakastilanne. Orientaatioita on hanketyöskentelyssä ha-ettu kysymällä seuraavia kysymyksiä:

• Miten työntekijät mieltävät oman tehtävänsä, sen tavoitteet ja päämäärät ja mitentoteuttavat sitä?

• Miksi he tekevät perhetyön asiakastyötä siten kuin tekevät?• Miten he asettavat itsensä suhteessa muihin yhteistyökumppaneihin ja kentällä toi-

mijoihin?• Mitkä kysymykset tai elementit asettuvat osaamisen, ammatillisuuden ja työtehtä-

vän keskiöön?

Orientaation käsite kuvaa niitä tietorakenteita ja intentioita, jotka vaikuttavat tapaan, jollaperhetyötä tekevät sosiaaliohjaajat suuntautuvat asiakastyössään. Työn ammatillisuudenjäsentäminen edellyttää sen näkyväksi tekemistä, miten työntekijät itse mieltävät omantehtävänsä sekä sen tavoitteet ja päämäärät. Toinen kysymys on, kuinka he todellisuu-dessa toimivat. Toimintatutkimuksen toiminnan logiikan mukaisesti ihmisten toiminnassaollaan kiinnostuneita päämäärätietoisesta ja tarkoituksellisesta toiminnasta. Tällöin tutki-taan ihmisten toimintaa heidän päämääriensä näkökulmasta (Heikkinen 2006, 16, 22).Tiedostettujen ja tavoitteellisten työorientaatioiden pohtimisen tarkoitus on toimia arjentyössä käytettävää tietoa ja toimintaa jäsentävinä käsitteellisinä välineinä.

Orientaatioiden voidaan nähdä rakentuvan työn tietoperustasta ja sen mukaisista toimin-nan suuntaamisen tavoista. Työorientaatiot koostuvat kulttuurisesta, työ- ja ammattiyh-teisössä jaetusta tiedosta ja ammentavat vakiintuneista toimintakäytännöistä sekä subjek-tiivisesta tiedosta. Ne ovat eräänlaisia arjen toiminnan tason tavoiteorientaatioita, jotkasuuntaavat käytännön asiakastyössä ja kussakin asiakastilanteessa tapahtuvaa ajattelua,toimintaa ja sen suunnittelua sekä pitävät sisällään erilaisia tietorakenteita, teorioita, työot-teita ja käytäntöjä. Perhetyön tavoiteorientaatioista muodostuu eräänlainen työn tietora-kenne, joka koostuu ammatillisen osaamisen eri elementeistä ja työn tavoitteista.

Tavoiteorientaatioiden voidaan ajatella muistuttavan sosiaalipsykologian käsitystä skee-moista. Skeema koostuu tietyllä tavalla toisiinsa yhteen liittyvistä asioista. Skeemoilla pyri-tään selittämään ihmisen tiedollista toimintaa eli sitä, miten kognitiiviset prosessit vaikutta-vat sosiaalisessa toiminnassa ja toisaalta miten vuorovaikutus muokkaa ajattelua ja yksi-lön kognitiivista toimintaa. Tiedollinen toiminta sisältää sellaisia alueita kuin havaitseminen,tulkitseminen, oppiminen, muistaminen, päätteleminen, päätöksenteko, selittäminen ja ar-vioiminen. (ks. Helkama & Myllyniemi, & Liebkind 1998)

Sosiaalisella toiminnalla on tapana rakenteistua, muuttua rutiineiksi ja käytänteiksi. Toi-minnan totunnaistuttua yhteisön toiminta toki helpottuu, mutta ongelmana on se, että kaikkirutiinit ja rakenteet eivät toimi tarkoitetulla tavalla. (Heikkinen 2006, 28) Siksi hankkeessaon nähty tärkeäksi pohtia ja jäsentää perhetyön tunnistettuja, tietoisia ja ääneen lausuttujatavoitteita toiminnalle. Tavoiteorientaatiot ovat kulloisenkin tehtävän suorittamista ohjaavamotivaatioperusta, josta käsin toimintaan orientoidutaan (vrt. Karinen 2002, 85). Tavoiteo-rientaatioiden sanoittaminen ja jäsentäminen suuntaa työntekijöitä vuorovaikutukseen, jo-ka on työntekijän perustehtävää ja sen tavoitteita tukevaa. Se, että työntekijät ovat tietoisiaoman työnsä tavoitteista, vaikuttaa asiakastyön vuorovaikutukseen. Työn tavoitteiden tun-

20

nistaminen auttaa priorisoimaan ja jäsentämään sitä, mitä ollaan tekemässä, millaisin reu-naehdoin ja mikä kulloinkin on oleellista.

Heino & kumppanit (2000, 23) havaitsivat perhetyömuotoja tutkiessaan, että perhetyötäkuvaillaan käytännöllisten työtehtävien kautta, mutta niiden yhteyttä taustalla vaikuttaviintyöorientaatioihin ei välttämättä tiedosteta tai tuoda esille. Pohdittaessa työorientaatioitatässä hankkeessa, oli havainto päinvastainen. Perhetyöntekijöiden ammatti-identiteettituntui kiinnittyvän vahvasti erilaisiin työorientaatioihin ja työtä kuvattiin ensisijaisesti abst-raktien tavoitteiden, kuten ”vanhemmuuden tukemisen” avulla, kun taas niiden purkaminenkäytännön toiminnan ja konkretian tasolle oli huomattavasti haasteellisempaa.

Lastensuojelun avohuollon perhetyön tavoiteorientaatiot

Tavoiteorien-taatiot

Konkreettinen tekeminen: Mitätehdään, miten ja mihin pyritään?

Miksi ja millaisin reunaeh-doin?

Tuki-ideologia Asiakkaan ehdoilla työskentelemi-nen, tapauskohtaisuus, asiakasläh-töisyys, yhteistyö- ja palveluhenki-syys ovat keskeisiä toimintaperiaat-teita. Perhetyö halutaan nähdä en-nen kaikkea perheiden palveluna jalastensuojelun avohuollon tukimuo-tona, jolloin olennaista on lastensuo-jelun tuen toteutus. Perhetyön pal-veluluonne jättää ammatillisuudentoteuttamiselle laajan toiminta-avaruuden, koska hallinnollisten ru-tiinien jäädessä vähemmälle ja asia-kasmäärän ollessa kohtuullinen,työssä voidaan keskittyä vuorovaiku-tukseen ja lainata ideoita myösmuista kuin sosiaalialan käytännöis-tä.

Lakisääteinen lastensuojeluteh-tävä ja lastensuojelun asiakas-suunnitelma sitovat. Lisäksi lap-sen etu asettaa toiminnalle reu-naehdot, mutta toteutuksen ta-vassa on tapauskohtainen vapa-us. Luottamuksellinen, asiak-kaan suostumukseen ja yhteis-työhaluun perustuva asiakas-suhde on työskentelyn onnistu-misen edellytys.

Vanhemmuu-den tukemi-nen ja arvioin-ti

Vanhemmuus on ideana ja peruste-luna perhetyön keskiössä. Perhe-työntekijä on vanhemmuuden tuke-misessa aktiivisena toimijana ja to-teuttajana. Vanhemmuustyöskente-lyssä työpanos kohdentuu ensisijai-sesti vanhemmuuden vahvistami-seen ja lapsen ja vanhemman vuo-rovaikutuksen edesauttamiseen jasuhteen vahvistamiseen. Vanhem-muustyöskentelyä jäsentää lapsi-keskeisyyden ideologia.

Vanhemmuutta tarkastellaansuhteessa lapseen ja lapsentarpeisiin. Vanhemmuuden ky-symyksistä pyritään erottamaanvanhemman omaan elämäntilan-teeseen liittyvät kysymykset jatarpeet. Vanhemmuuden tuke-misen taustalla on toimintalogiik-ka, jossa lapsen ensisijaisenatarpeena nähdään tarve pysyviinläheissuhteisiin ja niiden jatku-vuuden turvaaminen.

21

Perhetyöllävastataan tar-peeseen näh-dä arki autent-tisena ja aut-taa siitä käsin

Perhetyö operoi arjen toiminnan ta-solla ja siinä on tuntuma ihmistenarkeen. Vahvuutena on, että siinä onmahdollista havainnoida perhettä jaolla mukana erilaisissa autenttisissa,arkisissa vuorovaikutustilanteissaperheiden kotona. Keskeisenä ta-voitteena on perheen arjen sujuvuu-den ja vuorovaikutuksen tukeminentoiminnallisesti.

Perheen arkeen ”mukaan me-neminen” edellyttää luottamuk-sellisen asiakassuhteen raken-tamista ja sen tiedostamista, ettäperhetyö on aina interventio per-heen yksityisyyteen.

Ratkaisukes-keisyys/ muu-tosorientoitu-minen

Ratkaisukeskeinen painotus tuleesiitä, että ollaan enemmänkin kiin-nostuneita siitä, mikä on näkyvillä elihavaittavasta vuorovaikutuksesta.(Latvala 2002, 120). Voimavarakes-keisyys eli perheenjäsenten vah-vuuksien tukeminen ja etsiminen onkeskeistä perhetyössä. Toisaaltaperheenjäseniä autetaan tunnista-maan ongelmiaan ja etsimään muu-tokseen johtavia ratkaisuja. Keskei-siä elementtejä ovat:

- konkreettisuus- muutossuuntautuneisuus- työskentelyssä käännetään

huomiota pois ongelmista jakohdennetaan huomiota tuetta-viin voimavaroihin ja ongelmienratkaisuihin

- tärkeää on luottamuksellinen jamyönteinen vuorovaikutus asi-akkaan ja työntekijän välillä

- keskeistä on työntekijän uskoasiakkaan kykyihin ratkaista on-gelmat, työntekijä auttaa asia-kasta löytämään kyvyt ja voima-varat ratkaista ongelmat

- asiakkaan aktivointi; pyydetäänasiakasta itse löytämään asioitajoiden pitäisi muuttua

- kyky rakentaa luottamuksellinenasiakkuus- ja yhteistyösuhdemäärittyy perhetyön ammattilai-sen kompetenssiksi.

Voimavarakeskeisyydestä huo-limatta usein perheen asiakkuu-den varsinaisina syinä ovat las-tensuojelulliset ongelmat. Esi-merkiksi vanhemman päihdeon-gelma on pidettävä koko ajantyöskentelyn näkyvänä lähtökoh-tana, koska se heijastuu per-heenjäsenten vuorovaikutuk-seen, vanhemmuuteen ja sitenlapsen hyvinvointiin. Keskeistäon kuitenkin pyrkiä vaikuttamaanasioihin, joita päihteidenkäytöstäseuraa lapsen hyvinvoinnille.Tällöin myös varsinaiseen on-gelmaan voidaan pyrkiä vaikut-tamaan asettamalla vanhemmal-le konkreettisia, realistisemminja helpommin saavutettavia ”pie-niä” tavoitteita, jotka esimerkiksiparantavat perheen elämäntilan-netta, arjen sujuvuutta tai lastenturvallisuutta ja joihin vanhem-man on helpompi sitoutua.

Lapsen tar-peiden näky-väksi tekemi-nenja lapsen kas-vun ja kehi-tyksen tuke-minen

Perhetyöllä on tärkeä tehtävä toimialapsen tarpeiden tulkkina ja niidentoteutumisen edesauttajana ennenkaikkea perheen vanhempien muttamyös sosiaalityöntekijän suuntaan.Perhetyössä pyritään vaikuttamaanvanhemmuuteen lapsen kehityksentukemiseksi. Keinoina ovat lapsen

Toteuttaminen voi edellyttäämyös kontrollia. Lisäksi tehtäväedellyttää lapsen hyvinvoinnin javanhemmuuden arviointia. On-gelmallisissa tilanteissa lapsenja vanhemman edut voivat ollaristiriidassa keskenään, jollointehtävänä on lapsen tarpeiden

22

konkreettinen tukeminen ja lapsenkanssa työskentely sekä lapsen tar-peista lähtevä vanhemmuuden tu-keminen.

toteutumisen turvaaminen.

Vanhemmantukeminen elä-mäntilantees-saan

Perhetyössä myös vanhemman koh-taaminen on nostettu tärkeäksi.Taustalla on ajatus siitä, että kutenlapsi tarvitsee vähintään yhden hä-nestä kiinnostuneen ja luotettavanaikuisen, myös vanhempi tarvitseetunteen siitä, että elämä on miele-kästä, riittävän jäsentynyttä, ennus-tettavaa ja selitettävää ja että hänel-lä on riittävästi voimia vastata esi-merkiksi vanhemmuuteen liittyviinvaatimuksiin, (Kettunen ym. 2002,56; ks. Kaikko 2004, 3).

Taustalla on pyrkimys ymmärtäätapahtumia ja vanhemman toi-mintaa käymällä läpi vanhem-man menneisyyttä ja lapsuudenolosuhteita, jolloin tavoitteenavoi olla lapsi-vanhempi –suhteenemotionaalisen kohtaamatto-muuden sukupolven ylittävänketjun katkaiseminen (vrt. Bardy& Öhman 2007, 12) ”Terapeutti-set” lähestymistavat voivat kui-tenkin olla ristiriidassa ratkaisu-keskeisen työskentelytavankanssa. Lastensuojelukäytäntöjäon kritisoitu vanhempien ”liialli-sesta ymmärtämisestä” ja lastenvälittömän avun tarpeen sivuut-tamisesta.

Vuorovaikutusosaamisenytimenä, per-hetyön kon-tekstina jatyön kohteena

Ihmisten kohtaaminen sekä asiak-kaan kuuleminen ja kuuntelemineneli vuorovaikutus on perhetyön tär-kein työmenetelmä. Läsnäolo ja asi-akkaan ehdoilla työskentely muttamyös tavoitteellinen menetelmälli-syys ja toiminnallisuus ovat keskei-siä elementtejä. Toisaalta työn koh-teena ovat niin ikään sosiaaliseenvuorovaikutukseen liittyvät ilmiöt.Erityisesti äiti-lapsi –suhteen tuke-minen ja perheenjäsenten vuorovai-kutuksen tietoinen havainnoiminenja vahvistaminen ovat keskeinen osatyötä.

Molemminpuolinen luottamus,avoimuus ja motivaatio ovat toi-mivan työntekijä-asiakas–suhteen edellytyksiä. Asiakas-suhteen ”laatu” on tärkeä ele-mentti työn onnistumisen kannal-ta (ks. myös Perämaa 2002, 51).Hyvän asiakassuhteen luominenei saa kuitenkaan viedä huomio-ta itse asialta eli perhetyön ta-pauskohtaisilta tavoitteilta.

Jatkuvuus jaintensiivisyys

Perhetyön intentiona jatkuvuus ilme-nee kahdessa merkityksessä; ensin-nä perhetyöllä pyritään tarjoamaanniin intensiivistä ja pitkäkestoistatukea perheelle, että sillä voisi myösolla suhteellisen pysyviä vaikutuksiaperheen toimintamalleihin ja arkeen(ts. vaikuttavat interventiot). Lisäksiperhetyöllä pyritään tarjoamaan tu-kea, joka mahdollistaa lapsen koto-na asumisen ja siten läheissuhteidenjatkuvuuden.

Perhetyö on määräaikaista jatarpeeseen kohdennettua ja las-tensuojelun asiakkuuteen perus-tuvaa. Lapsen etu ja tarpeet sa-nelevat reunaehdot perhetyönsuunnitelmalle..

23

Perhetyön orientaatioiden taustaa

Lastensuojelu on instituutio, joka on historiansa kuluessa kehittynyt perhettä, vanhem-muutta ja lasta kohtaavien ongelmien käsittelyyn. Lastensuojelulaissa ja käytännöissä ko-rostetaan perhekokonaisuuden ja vanhempien tukemisen tärkeyttä. Perhekeskeisyys kä-sitteenä ja perheen keskeisyys ovatkin aikaisempien vuosikymmenien ajan olleet periaat-teina itsestäänselvyyksiä sosiaalityössä (ks. esim. Forsberg 1998; Kähkönen 1994; Virta-nen 1995). Sosiaalitoimen lastensuojelutyö sisältää kuitenkin perheiden tukemisen lisäksilapsen oikeuksien valvontaan liittyviä työtehtäviä.

Lisääntynyt tietoisuus lapsen yksilöoikeuksista ja yhteiskunnallisen suojelun tarpeesta on-kin nostanut perhekeskeisyyden periaatteen uuteen tarkasteluun ja kyseenalaiseksi. Las-tensuojeluun sisältyy jännitteitä sekä vapaaehtoisuuden ja pakon että vanhempien autta-misen ja lasten tarpeiden ja yksilöoikeuksien välillä. Lastensuojelua on kritisoitu siitä, ettälastensuojelun avohuollon työkäytännöt painottuvat vanhempien kanssa työskentelyyn,jolloin varsinaiseksi suojelun kohteeksi on nähty vanhemmat ja idea perheen yhtenäisyy-den suojelemisesta (esim. Hurtig 2003). Lastensuojelukäytäntöjä on kritisoitu vanhempi-keskeisyydestä ja lasten hädän sivuuttamisesta.

Lapsinäkökulmaa ja lapsen yksilöoikeuksia painottava lastensuojeludiskurssi on noussutammattikäytännöissä ja tutkimuksessa keskeiseksi ohi perhekeskeisyyden. Retoriikan ta-solla käänne on ollut niin selkeä, että voidaan jopa ajatella, että viimeisten vuosien aikanaon tapahtunut eräänlainen lastensuojelun paradigman muutos. Lapsi on haluttu entistänäkyvämmin nostaa yksilönä työskentelyn keskiöön. Lapsi on nostettu lastensuojelussakeskiöön ja asiakkaaksi, lapsen suojelemisesta ja osallisuudesta on tullut työskentelynjulkilausuttu tavoite.

Siinä todellisuudessa ja niillä reunaehdoilla, joilla lastensuojelun perhetyöntekijät työsken-televät käytännöissä, ei vanhempien osallisuutta ja keskeistä roolia lasten asioissa voidakuitenkaan sivuuttaa. Vanhemmat ovat keskeinen osa lapsen elinympäristöä ja olosuhtei-ta. Vanhempien voimavarojen ja perheen kokonaistilanteen merkitys on erityisen suuri sil-loin, kun pyrkimyksenä on puuttua ongelmiin ajoissa ja löytää avohuollollisia ratkaisujayhteistyössä perheen kanssa. Toimintaperiaatteeksi ja ohjenuoraksi on asetettu varhainenpuuttuminen lapsiperheiden ongelmiin ja vanhemmuuden tuki. Tämä on herättänyt yhäuseammat pohtimaan, miten sosiaalityössä voitaisiin tarjota varhaista tukea perheille, sil-loin kun ongelmat eivät ole kärjistyneet. Lastensuojelu ja lastensuojelun perhetyö asettuuuseimmiten viimesijaiseksi, ongelmia korjaavaksi työksi vasta kun perheellä on riittävästiongelmia, heidät ohjataan lastensuojelun asiakkaiksi, jolloin on mahdollisuus saada perhe-työtä.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijän työtä suuntaa selvimmin lapsen suojelu -orientaatio,kun taas perhetyötä raamittaa selkeämmin perhekeskeinen, vanhemmuuden tuen ideaannojaava orientaatio. Lastensuojelun sosiaalityön keskiössä on lapsen asiakkuus ja suoje-lun tarve. Lapsen suojelu –orientaatiota suuntaavat näkyvämmin lapsen oikeuksien ja tar-peiden käsitteet sekä juridinen ja hallinnollinen viitekehys. Lastensuojeluprosessin kannal-ta toiminnan painopiste on ns. korjaavassa työssä eli lakisääteisissä tukitoimissa ja inter-ventioissa. Tässä orientaatiossa kontrollin elementtejä ei pyritä häivyttämään, vaan netehdään näkyviksi myös asiakkaille.

Perhetyön orientaatiossa keskeistä on koko perheen tukeminen, rinnalla kulkeminen japyrkimys vuorovaikutukseen vanhempien kanssa. Kumppanuuden idea, terapeuttiset lä-hestymistavat mutta myös toiminnallisuus ja menetelmällisyys suuntaavat työtä. Asiakkai-

24

den arjen kohtaaminen ja asiakaslähtöinen vuorovaikutus ovat osaamisen ydinaluetta.Lapsikeskeisyyden idea läpäisee kuitenkin myös perhetyön orientaation. Perhetyössä lap-sikeskeisyys näkyy siinä, että työstä puhuttaessa korostetaan lasten tapaamisen tärkeyttä.Perhetyössä on tärkeää kohdata lapsi ja lapsen kokemukset. Lisäksi perhetyön vanhem-muustyöskentelystä on tullut tietoisemmin ”lapsilähtöistä”, siten, että vanhemmuuden ky-symyksiä käsitellään entistä tietoisemmin suhteessa lapseen ja lapsen tarpeisiin.

Kuitenkin käytännön tasolla edelleen sekä sosiaalityössä että perhetyössä työskennellääneniten äitien kanssa, sillä kun tavoitteena on vaikuttaa perheiden tilanteisiin ja aikaansaa-da niissä muutoksia, on äideillä ja äitien voimavaroilla usein ratkaiseva rooli. Perhetyössämyös vanhemman kohtaaminen on nostettu tärkeäksi. Taustalla on ajatus siitä, että kutenlapsi tarvitsee vähintään yhden hänestä kiinnostuneen ja luotettavan aikuisen, myös van-hempi tarvitsee tunteen siitä, että elämä on mielekästä, riittävän jäsentynyttä, ennustetta-vaa ja selitettävää ja että hänellä on riittävästi voimia vastata erilaisiin vaatimuksiin, esi-merkiksi vanhemmuuteen liittyviin (Kettunen ym. 2002, 56; ks. Kaikko 2004, 3). Toisaaltatavoitteena on myös ymmärtää vanhempaa ja vanhemman toimintaa tämän menneisyydenja oman lapsuuden olosuhteiden avulla.

Lapsilähtöinen orientaatio näkyy ideologisella ja tavoiteorientaatioiden tasolla kaikessaperheiden kanssa tehtävässä sosiaalialan työssä. Lapsen paras ja sen toteuttaminen toi-mii eräänlaisena perheiden kanssa työskentelevien ammattiryhmien yhteisenä ja jaettunatyönäkynä. Lapsilähtöisyys on yhteinen orientaatio, joka vastaa kysymykseen, miksi työtätehdään. Eroavaisuudet eri ammattiryhmien työnkuvien välillä liittyvät pikemminkin kysy-mykseen, miten työtä tehdään. Eri ammattiryhmien toimien ajoitus, keinot, käytännöt, mo-tiivit ja osapuolten paikat painottuvat eri tavoin (ks. myös Hurtig 2003,19-20).

Perhetyön orientaatiokehykset

Perhetyön ammattikäytännöt ja orientaatiot eivät ole yksi ehyt, toimintakokonaisuus, vaanne rakentuvat useammista toimintakehyksistä. Toimintakäytännöistä voi paikantaa useitakehyksiä tai työskentelyorientaatioita, joita työntekijät käyttävät. Ne rakentavat, sääntelevätja ylläpitävät toimintoja. Erilaiset kehykset ylläpitävät tietynlaisia todellisuuksia. Toisin sa-noen kehys määrittää ne ominaisuudet, velvollisuudet ja oikeudet, joita kulloisenkin vuoro-vaikutuksen osanottajat olettavat itsellään ja toisillaan olevan. Peräkylän (1990, 22) mu-kaan kehysten välisiin suhteisiin liittyy myös kehysten vaihtaminen ja murtaminen tilanteenmukaan. (ks. Peräkylä 1990, 17–22.) Kehysanalyysi perustuu ajatukselle siitä, että kehyk-set rakentuvat vaihtuvista, tietyn tyyppisistä toimintakäytännöistä ja työn orientaatioista.

Perhetyön kehysorientaatioita ovat:1. perhekehys2. vanhemmuustyön kehys/ vanhempityön kehys3. lapsen yksilöivä kehys sekä4. lapsen suojelu -orientaatio

25

Kuvio: Perhetyön keskeiset orientaatiot ja toimintakehykset.

PERHEKEHYS

VANHEMMUUSTYÖ VANHEMMANkanssa työskentely

LAPSEN SUOJELU-TEHTÄVÄ

LAPSENYKSILÖIVÄKEHYS

LAPSENkanssatyöskentely

Kuvio 5.

Kolmion leveys havainnollistaa orientaation yleisyyttä asiakastilanteiden kehyksenä. Per-hetyön asiakastyön toiminta perustuu tavallisimmin perhekeskeiselle vanhemmuustyös-kentelylle. Vanhemmuustyön kehys ja lapsilähtöinen perhekehys ovat perhekehyksellealisteisia. Kehysanalyysi osoittaa, miten käytännön työtilanteet rakentuvat perhekehyksenrinnalla näyttäytyvien ja vaihtuvien kehysten varaan. Kehykset sanelevat tai luonnehtivatasiakaskohtaamisten rakennetta, keskustelunaiheita, työntekijöiden puhe- ja tulkintatapojasekä käytettäviä työvälineitä. Perheisiin liittyvät käsitykset ja toiminnan realiteetit kytkeyty-vät näiden kehysten mukaisiin käytäntöihin. Perhekeskeinen kehys toimii käytännön per-hetyössä eräänlaisena yhteisenä ja yleisenä nimittäjänä, tulkintojen lähtökohtana ja työntavoitteena, vaikka lasta suojeleva kehys aktivoituessaan murtaakin sen ja määräytyy hie-rarkkisesti ensisijaiseksi. Kolmion kärki havainnollistaa kehysten keskinäisen hierarkian,jossa lapsen suojelu –tehtävä on määräävin.

Perhekehys - perhe ongelmien ja ratkaisujen tulkinnan kehyksenä

Perhetyöntekijät ovat yhteiskunnassamme yksi perheeseen liitettävien ongelmakäsitystenmäärittelijätaho. Lastensuojelun ytimenä on huoli lapsista ja ongelmatulkintojen konteksti-na on perhe. Vanhemmat ovat usein huolen lähteitä ja lapset huolen kohteena. Perhekes-keisyyden ideologiaan kytkeytyy ajatus siitä, perheellä on keskeinen merkitys niin lasten javanhempien pulmien kuin niihin löydettävien ratkaisujenkin taustamääreenä.

Perhetyön käytännöissä vallitseva on tulkintapa, jossa on keskeistä ymmärtää perheen-jäsenten ongelmien syy-yhteyksiä. Perheen ongelmia arvioidaan lapsinäkökulmasta: mikämerkitys niillä on lapsen kehitykselle ja tulevaisuudelle. Kehityspsykologiseen ajattelupe-rinteeseen kiinnittyvissä ongelmatulkinnoissa suositaan rakenne- ja kausaaliselityksiä.

26

Myös Hannele Forsberg (1995, 54–75) on tutkinut perheongelmien konstruoitumista sosi-aalityöntekijöiden puheessa. Hän havaitsi, että sosiaalityöntekijät kertoivat valikoiden asi-akkaan historiasta ja nykytilanteesta, hakien perhesuhteisiin liittyviä asioita selityksiksiperheenjäsenten ongelmille.

Usein ammattilaiset hahmottavat esimerkiksi alkoholistiperheen lasten tilanteen ja tulevai-suuden melko kausaalisesti. Vanhempien alkoholiongelma konstruoituu koko perheen on-gelmaksi, lapsen hyvinvoinnin riskitekijäksi ja kehityksen vaarantavaksi tekijäksi. Työnteki-jät voivat kehystää toimintaansa kiinnittymällä tällaiseen ”objektiiviseen asiantuntijatie-toon”,. Esimerkiksi Mikko Orasen (2001) mukaan liian deternimistisen ajattelun harhaa onvarottava, sillä lapsuuden perheestä ja kodin kokemuksista ei seuraa aina tietynlainenelämä. Lasten elämässä voi olla myös erilaisia voimavaroja ja selviytymistä tukevia tekijöi-tä. (Mt.) Perhetyöntekijöiden toimintatavat eivät heijastelekaan suoraviivaista deternimistis-tä ajattelumallia, koska erityisesti perhetyön edellytyksenä ja keskeisenä arvona on uskomuutoksen mahdollisuuteen, ihmisen kykyyn muuttua ja yksilöiden persoonassa oleviinvahvuuksiin ja selviytymiskykyyn. Vanhemman alkoholiongelmaan voidaan perhetyössäsuhtautua hyvinkin ratkaisukeskeisesti, esimerkiksi tekemällä erilaisia konkreettisia sopi-muksia vanhemman juomiseen liittyen.

Lasten ongelmat sidotaan usein tiukasti perheongelmiin ja vanhempien problematiikkaan.Ongelmat määrittyvät usein vähemmän selvärajaisiksi perheongelmiksi. Tämä voi osittainselittää sitä, miksi lastensuojelun tarpeesta ja asiakkuuden kriteereistä on ollut vaikea sa-noa mitään yleispätevää. Epämääräisyys liittyy perheongelmien pitämiseen eräänlaisinakulttuurisina itsestään selvyyksinä. (Forsberg 1995, 58.)

Vanhemmat määrittyvät työntekijöiden puheessa ja asiakastyössä toimijoiksi ja lapset per-hekehyksen keskiössä oleviksi objekteiksi. Vanhemmat ovat toimijoita, jotka esimerkiksijuovat ja tuottavat toiminnallaan asiantiloja, jotka vaikuttavat koko perheeseen. Vanhem-mat kohdataan toimijoina ja heihin kohdistetaan vaatimuksia muutoksesta. Lapset määrit-tyvät perheen tilannetta heijasteleviksi objekteiksi, jotka esimerkiksi kärsivät vanhempienjuomisesta. Perhekehyksessä perheenjäsenten tilanteita ja toimintaa tarkastellaan useinsuhteina. Vanhempien toiminnan arviointi palautetaan kuitenkin aina lapsen hyvinvointiin.Keskeisin suhde on lapsen ja vanhemman suhde. Muita perhesuhteita ovat vanhempienkeskinäinen suhde, vanhempien muut suhteet sekä sisarusten suhteet.

Ongelmalähtöisen perheajattelun vastapoolina on voimavarakeskeinen perhekehys, jokaon perhetyössä erityisen vahva. Perheestä, erityisesti vanhemman voimavaroista, tai lä-heisverkostoista muodossa tai toisessa löydettävät ”ratkaisut” voivat liittyä esimerkiksi hy-vään lapsen ja vanhemman suhteeseen, aktiiviseen isovanhempaan tai vanhemman yh-teistyöhalukkuuteen ja -kyvykkyyteen. Voimavarakeskeisyys onkin usein liitetty perhekes-keisyyteen lastensuojelussa (ks. esim. Hurtig & Laitinen 2000). Voimavarakeskeisessäretoriikassa korostuu usko perheen omien voimavarojen ja ongelmanratkaisukyvyn vahvis-tamiseen. Muun muassa Johanna Hurtig ja Merja Laitinen (2000) ovat kritisoineet voima-varakeskeisiä työkäytäntöjä siitä, että työskentelyn jatkuessa vanhemmat sekä tilanteessaoleva hyvä sijoittuvat työskentelyn keskiöön, jolloin lapselle tapahtunutta pahaa on vaikealiittää samaan yhteyteen.

Vanhemmuustyön ja vanhemman kanssa työskentelyn kehykset

Perhekehys näyttäytyy perheiden kanssa tehtävän työn yhteisenä nimittäjänä, mutta tilan-teiden vaihtelussa työskentelyn näkökulma ja painopiste vaihtelevat: työntekijät kohdenta-

27

vat perheen tilanteesta riippuen voimavaransa ja työskentelynsä joko vanhempiin tai lap-seen. Perhetyössä tavallisin on työskentelyn painopisteen kohdentaminen vanhempaan jaerityisesti vanhemmuuteen.

Vanhemmuuskehykseen sisältyy vanhemmuuden vahvistamiseen ja läpikäymiseen keskit-tyvä vanhemmuustyö tai vanhemmuuden tukeminen. Vanhemmuustyön kehyksessä tul-kinnat ja toiminta palautuvat aina lapsi-vanhempi -suhteeseen. Vanhemmuus määrittyyperhetyön käytännöissä ensisijaisesti vuorovaikutustapahtumaksi aikuisen ja lapsen välillä.Vanhemmuuden arviointi, tukeminen ja vahvistaminen sekä vanhempien toiminta suhtees-sa lapseen ovat työskentelyn keskiössä. Lapsi hahmottuu suhteen passiivisempana osa-puolena, jollaisena häntä autetaan parhaiten tukemalla vanhemmuutta.

Perheen kohtaaminen sekä lapsen ja vanhempien avun tarpeen arviointi tapahtuvat tässäkehyksessä vanhempien kautta. Vanhemmuuden työstämisen yksi keskeinen ulottuvuuson lapsen ja vanhemman välinen vuorovaikutus. Vuorovaikutuksessa keskeisiä elementte-jä ovat muun muassa vanhemman kyky vastata lapsen tarpeisiin, kyky olla emotionaali-sesti läsnä sekä kyky säädellä ja ottaa vastaan lapsen tunteita.

Vanhemmuustyöstä tulee erottaa työskentely vanhemman kanssa, jolloin puhutaan ”ai-kuisten asioista, aikuisten kesken”. Tällaisia asioita voivat olla esimerkiksi työllisyysasiat,raha-asiat, A-klinikkahoidot, terveydentila tai mahdollisuus omaan vapaa-aikaan. Van-hemman kanssa työskentely pitää sisällään työskentelyulottuvuuden, jossa keskeistä onvanhemman omien tunnekokemusten ja taustojen läpikäyminen ja kohtaaminen. Tällöinsuhde lapseen jätetään taka-alalle ja lähdetään siitä, että vanhemman hyvinvointi vaikut-taa välittömästi lapsen hyvinvointiin.

Asiakastyön käytäntöjä pohdittaessa on päädytty siihen, että perhetyön ammatillisten ta-voitteiden näkökulmasta vanhemmuusorientaation tietoinen erottaminen vanhemmankanssa työskentelystä on tärkeää. Perheiden aikuiset ovat usein niin tarvitsevia omien on-gelmiensa kanssa, että mikäli työskentelyä ei suuntaa tietoinen, lapsikeskeinen vanhem-muusorientaatio, on vaarana, että lapsen tarpeet ja tunteet jäävät käsittelemättä myösvanhempien kanssa.

Lapsen yksilöivä orientaatio

Toisaalla työ jäsentyy paikoitellen lapsilähtöiseksi työksi, joka ilmenee vuorovaikutuksenkeinoin tapahtuvana lapsen kuulemisena ja tavoitteellisena lapsinäkökulman tavoittamise-na toiminnassa (vrt. ”lapsen kanssa työskentely” ja ”lapsi- ja nuorisososiaalityö”, Tulensalo& Muukkonen 2006, 7). Tulensalon ja Muukkosen (mts.) mukaan lapsi- ja nuorisosiaali-työllä tarkoitetaan sosiaalityöntekijän tekemää suoraa lapsen kanssa työskentelyä muutos-työn aikana.

Tämä työorientaatio ei ole suoraan alisteinen perhekehykselle, vaikka se voikin näyttäytyäperhekehyksen rinnalla. Lapsen yksilöivässä kehyksessä perhe näyttäytyy vain yhtenäniistä merkityksellisistä yhteisöistä, joihin lapsi kiinnittyy sosiaalisena toimijana ja joissalapsi aktiivisesti kommunikoi, vaikuttaa ja luo suhteita. Tässä kehyksessä tarkastelun koh-teena ovat myös lapsen perheen ulkopuoliset suhteet, esimerkiksi koululuokassa. Kehyk-sessä lapsi määrittyy erityisenä ja erikseen kohdattavana. Työntekijät pyrkivät tietoisesti jaaktiivisesti erilliseen ja erityiseen vuorovaikutukseen lasten kanssa.

28

Lapsen yksilöivä kehys painottuu varhaisnuorten ja nuorten kanssa työskentelyssä sekätilanteissa, joissa vanhemman ongelma, kuten mielenterveysongelma on niin vakava taiakuutissa vaiheessa, että siihen vaikuttaminen tai puuttuminen on vaikeaa perhetyön kei-noin. Tällaisissa tilanteissa lapsen yksilölliseen kohtaamiseen ja apuun sekä luottamuksel-lisen suhteen rakentamiseen tähtäävä vuorovaikutus on keskeisellä sijalla perhetyönteki-jöiden toiminnassa.

Perhetyössä lapsen yksilöivä vuorovaikutus ei välttämättä liity suoranaisesti lastensuojeluntyöskentelyyn tai prosessiin, vaan lapsen kanssa voidaan keskustella myös asioista, jotkaeivät liity lastensuojelutyön tavoitteisiin. Tällöin perhetyöntekijät antavat lapselle aikaa jatilaa tuottaa omaehtoisesti asioita ja työskentelyssä edetään lapsen ehdoilla ja aloitteistakäsin. Perhetyöntekijöillä on usein sosiaalityöntekijää enemmän aikaa ja mahdollisuuksiatutustua lapseen ja tavata lasta lapsen luonnollisissa ympäristöissä.

Toisaalta perhetyössä ajatellaan, että aikuisten ja ammattilaisten tulee erityisellä tavallakohdata lapset erityisine tarpeineen ja kehitysvaiheineen. Lasten kohtaamisen erityisyy-destä antaa viitteitä se, että erityisesti lasten kanssa työskenneltäessä perhetyöntekijätturvautuvat erilaisiin vuorovaikutusta tukeviin työvälineisiin, kuten tunnekortteihin ja kirjoi-hin. Lapsen kohtaamisen tärkeyttä voidaan perustella myös sillä, että muut ammattilaisetkohtaavat lapsen rajatummasta näkökulmasta, kun taas perhetyöntekijöillä on mahdolli-suus kuulla lapsen esiin nostamia teemoja ja asioita ja perehtyä lapsen arkeen ja elämän-piiriin.

Lapsinäkökulman, suoran kontaktin ja lapseen kiinnittyvän omakohtaisen tiedon ajatellaanlegitimoivan lastensuojelullisen valvontatehtävän, työntekijöiden asiantuntemuksen ja toi-minnan nimenomaan lasten työntekijöinä. Toisaalta perhetyön orientaatiossa lapselta suo-raan saatu tieto nähdään erityisen tärkeäksi ja arvokkaaksi, koska lapsilta saadun tiedonuskotaan vaikuttavan vanhempiin ja toimivan näin pohjana vanhemmuuden työstämiselleja vanhemman kanssa työskentelylle.

Lapsen suojelu –orientaatio

Työskentelyä kehystää myös lasta suojeleva orientaatio. Kehyksen aktiivinen läsnäolo eikuitenkaan luonnehdi perhetyön asiakastyötä. Varsin usein asiakastyössä lastensuojelulli-nen huoli ilmenee implisiittisesti eikä ole näkyvänä asiakastyössä. Huoli on asiakassuh-teissa harvoin kovin selväpiirteistä tai edes sanoiksi puettavaa. Tavallisesti lasta suojelevakehys aktualisoituu työntekijöiden keskinäisessä puheessa asiakkaista. Lasta suojelevaorientaatio liittyy vahvemmin ammattilaisten keskinäiseen puheeseen ja ammatilliseen,ideologiseen ymmärrykseen.

Lasta suojelevassa kehyksessä perhekehys asettuu usein työntekijän tulkintojen ja ym-märryksen taustaksi. Tämä ilmenee tapana palauttaa lastensuojelulliset ongelmat per-hesuhteisiin (”lapsen ongelmat juontavat juurensa kotoa, äidin juomisesta”,). Lasten tilan-ne ja ongelmat konstruoidaan suhteessa perhesuhteisiin, esimerkiksi äidin omaan trau-maattiseen menneisyyteen, poissaolevaan isään, negatiiviseen sukupolviperimään tai ko-tioloihin. Toisin sanoen lastensuojeluongelmien syy-yhteydet ymmärretään perhenäkökul-man avulla.

Työn eri orientaatioiden tai kehysten välisiin suhteisiin liittyy myös kehysten murtaminen.Lastensuojeluhuolen konkretisoituminen ja aktualisoituminen toimii negatiivisena koke-muksena, joka murtaa perhekehyksen. (ks. Peräkylä 1990, 22). Lapsen edun vaarantumi-

29

nen toimii eräänlaisena työlle viime kädessä ehtoja määrittävänä metatehtävänä, eräänlai-sena passiivisena kehyksenä, joka aktualisoituu ja aktivoituu vasta huolen konkretisoitues-sa. Silloin lapsen suojeleminen ja oikeuksien turvaaminen ovat ensisijaisia. Tässä kohtaasosiaalityöntekijän rooli on keskeinen.

Myös Hurtig (1999) on havainnut, että lapsen tarpeet turvallisuuteen ja suojeluun käynnis-tävät tavallisesti lastensuojeluasiakkuuden, mutta sen käynnistyttyä varsinaiseksi suojelunja työskentelyn kohteeksi saattaa tulla vuosienkin ajaksi lapsen perhe ja erityisesti van-hemmuus (mts. 24). Käytännössä tilanne on usein se, että vasta ”kun kaikkea on kokeiltu”,lapsen asian tarkastelu irrotetaan perhekehyksestä ja perheen suhteissa työskentelystä.Hallitseva perhekehys murtuu, koska lasta suojelevassa kehyksessä perhe näyttäytyy lap-selle paikkana ja suhteina, jossa lapsen etu sekä terve kasvu ja kehitys vaarantuvat. Täl-löin tarkastelun keskiöön asettuvat lapsen ja ammattilaisten suhde sekä lapseen kohdistu-vat interventiot.

30

5. Vuorovaikutus perhetyön kohteena ja asiantuntijuuden peruselement-

tinä

Keskustelullinen perhetyö ja toiminnallisuus luottamuksellisen asiakassuhteenluomisessa

Vuorovaikutus asiakkaan kanssa nähdään perhetyön toteuttamisen tärkeimpänä keinona.Työntekijän rooli ja vuorovaikutustaidot ovat perhetyöntekijän kompetenssin keskeisiäelementtejä. Vuorovaikutus on niin ikään työn kohde, koska työssä kiinnitetään huomiotailmiöihin ja seikkoihin, jotka näyttäytyvät ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Perhe-työn interventioiden keskiössä on usein perheenjäsenten suhteet, erityisesti äiti-lapsi-suhde ja keskinäinen vuorovaikutus. Myös Marjatta Bardy ja Kaisa Öhman (2007, 11-12)ovat kuvanneet samaa ilmiötä perhetyön interventioiden suhdeperustaisuutena (rela-tionship based). Termillä he viittaavat suhteissa oloon, suhteiden luomiseen ja niissä janiiden kanssa työskentelyyn. Lähtökohtana on ajatus siitä, että perhetyön interventiot to-teutetaan suhteissa ja, että toisaalta onnistuminen edellyttää luottamuksellisen suhteenluomista työntekijöiden ja perheenjäsenten kesken. Perhetyön kohde on niin ikään suhde;vanhemman ja lapsen vuorovaikutussuhde. (Mts.)

Perhetyöntekijät korostavat vuorovaikutuksessa rakentuvaa tilannekohtaista asiantuntijuut-taan. Perhetyöhön vakiintunut työparityöskentely vahvistaa tätä vuorovaikutuksessa raken-tuvaa työotetta. Parityöllä on myös vuorovaikutustyötä ohjaava, tukeva ja rakenteistavavaikutus: parityöskentely luo maaperän purkaa intensiivistä asiakassuhdetta ja auttaa sää-telemään asiakassuhteen ammatillisuuutta erityisesti läheisyys-etäisyys akselilla.

Perhetyön ratkaisukeskeisessä ja perheterapiasta vaikutteita saavassa työotteessa paino-tetaan sosiaalisten ongelmien ja niiden ratkaisujen tulkinnallista ja konstruktiivista, kielessärakentuvaa luonnetta. Perhetyössä vuorovaikutus asiakkaan kanssa rakentuu keskustelunvälityksellä. Perhetyöntekijät pitivät keskusteluja asiakkaan kanssa tärkeimpänä työmene-telmänään (ks. myös Latvala 2002, 131) Myös Johanna Hurtig (2003, 28) on perhetyönkäytäntöjen kirjoa tutkiessaan nimennyt keskeiset käytännöt ns. keskustelulliseksi perhe-työksi. Siten kyky keskustella ja analysoida puheen tasolla omaa elämäntilannetta nouseemyös asiakkaan vahvuudeksi ja tarpeelliseksi ominaisuudeksi (ks. myös Latvala 2002,121).

Keskustelevan perhetyön tavoitteena ja edellytyksenä on aikaansaada ”luottamuksellinenja toimiva asiakassuhde”. Lastensuojelun perhetyön haasteena on motivoida asiakas yh-teistyöhön, koska ongelmana on usein asiakkaan motivaation puute, varsinkin jos lasten-suojelun asiakkuus alkaa vastoin omaa tahtoa. Edellytyksenä perhetyön onnistumiselle on,että vanhemmalla on kyky ja halu hakea ja vastaanottaa apua. Siksi myös luottamukselli-nen asiakassuhde ja asiakkaan motivoituneisuus nähdään keskeisinä psykososiaalisentyön onnistumisen elementteinä.

Luottamuksellisen asiakassuhteen edellytyksenä perhetyöntekijät nostivat työskentelynläpinäkyvyyden, vaikeistakin asioista suoraan puhumisen ja sen, että toisaalta asiakkaalleon annettava aikaa ja tilaa tuottaa asioita omaehtoisesti sekä asiakkaan arvostuksen jaerilaisuuden hyväksymisen. Työntekijöiden kommenteissa näkyi myös se, että avoimuus jasuoraan puhuminen ovat edellytyksiä luottamuksen syntymiselle. Vuorovaikutustyön haas-teena on se, että yhtäältä on tärkeää motivoida ja suostutella asiakasta hyvään yhteistyö-hön, ja toisaalta samalla tulee ottaa puheeksi ehkä ikävätkin ja epämieluisat asiat, kuten

31

sen esiin tuominen, että huostaanotto on mahdollinen vaihtoehto ja perhetyön tavoitteenaon etsiä ratkaisuja ja muutosta, jotta sijoitus voidaan estää.

Eettistä pohdintaa on herättänyt kysymys, miten toimia asiakkaan suuntaan avoimesti täs-sä tuen ja kontrollin kaksoisroolissa. Perhetyön luottamuksellisen asiakassuhteen keskei-nen elementti ja kaksoisroolissa toimimisen edellytys on avoimuus. Avoimuus moneensuuntaan on välttämätöntä, koska perhetyöntekijä yhtäältä havainnoi perhettä ja toisaaltaon velvollinen kertomaan kaikesta näkemästään ja kuulemastaan sosiaalityöntekijälle.Perhetyöntekijä ei voi ”liittoutua” sen enempää perheenjäsenten kuin sosiaalityöntekijän-kään kanssa, vaan hänen on toimittava eräänlaisen välittäjän roolissa avoimesti ja luotta-muksellisesti molempiin suuntiin. Toimivan asiakassuhteen luomisessa ja ylläpitämisessäkorostuu myös perhetyöntekijän taito säädellä suhdetta akselilla ammatillisuus/ etäisyysvs. kaveruus/ läheisyys. Lastensuojeluperheiden kanssa työskentelyssä puhutaan useinniin sanotusta asiakkaan imusta, jolla tarkoitetaan juuri tämän etäisyyden säätelyn haas-teellisuutta.

Luottamuksellisen asiakassuhteen syntymisen edellytyksenä perhetyöntekijät toivat esiinniin ikään asiakkaan arvostuksen ja erilaisuuden hyväksymisen. Vaikka lastensuojelunperhetyö on aina interventio perheen yksityisyyteen, on tärkeää tiedostaa, että puututaanasiakkaan elämässä vain siihen, mikä on oleellista perhetyön tavoitteiden ja lapsen hyvin-voinnin kannalta. Siten esimerkiksi työntekijän henkilökohtaiset mielipiteet, mieltymykset,näkemykset ja arvot on syytä pitää taka-alalla ammatillisessa suhteessa.

Keskusteluissa nousi esiin kysymys sitä, missä määrin asiakkaan tarpeet ja toiveet voivatsanella perhetyön sisältöä. Erityisesti kysymys siitä, ”tartutaanko puurokauhaan” eli teh-däänkö perhetyössä konkreettista auttamistyötä esimerkiksi kotitöissä, nousi monessayhteydessä esiin. Perheillä on usein tarvetta perinteiseen kotiapuun, jota on yhä vähem-män saatavilla. Yhtäältä perhetyöntekijät pitävät tärkeänä sitä, että asiakkaan puolesta eitehdä asioita, vaan asiakasta voimaannutetaan ja ohjataan auttamaan itse itseään. Kui-tenkin myös konkreettinen arjen askareissa auttaminen voidaan nähdä tavoitteellisena,työskentelyyn motivoivana elementtinä. Arkinen yhdessä puuhastelu voidaan nähdä myöskeinona luoda luonnollista keskustelutilannetta ja luottamusta.

On myös asiakastilanteita, joissa asiakassuhteen ongelmana ei ole asiakkaan motivaation,vaan kyvyn puute. On tilanteita, joissa asiakkailla ei ole keskustelu- ja itseanalysointitaitojatai kerta kaikkiaan voimavaroja käsitellä esimerkiksi vanhemmuuttaan keskusteluissa. Täl-löin tarvitaan toista perhetyön tärkeää työtapaa nimittäin toiminnallisuutta. Voimaannutta-van työotteen näkökulmasta tarkasteltuna sosiaalinen toimintakyky on asiakkaan motivaa-tion ja yhteistyökyvyn lisäksi keskeinen perhetyön onnistumiseen vaikuttava elementti.

Sosiaalinen toimintakyky kehittyy vuorovaikutuksen ja toiminnan kautta erilaisissa toimin-taympäristöissä (Latvala 2002, 129). Siksi perhetyössä käytetään myös paljon ”sosiaalistakuntoutusta”, kuten asiakkaan aktivoimista harrastuksiin tai elokuvissa käymistä sekä mui-ta toiminnallisia työmenetelmiä. Toiminnallisten työtapojen tavoitteena on vahvistaa asiak-kaan psykososiaalista toimintakykyä. Psykososiaalinen toimintakyky sisältää kyvyn selviy-tyä arjesta, kyvyn olla vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa ja solmia sosiaalisiasuhteita, taidon ratkaista tavanomaisia arjen ongelmatilanteita sekä kyvyn toimia omassaympäristössään (Kettunen ym. 2002, 28-53).

Toiminnallisuuden tärkeyttä perhetyön työtapana perustelee se, että lastensuojeluperheis-sä vuorovaikutusmallit ja selviytymisstrategiat ovat usein senkaltaisia, että puheella ei olesuurta merkitystä tai sen merkitys voi olla häilyvä. Sen sijaan teot ja toimiminen voivat olla

32

paljon vahvemmalla sijalla. Tällöin myöskään perhetyössä auttaminen ei ole välttämättävaikuttavaa puheen ja sanojen tasolla, vaan toiminnassa. (Ks. myös esim. Karinen 2002,94.)

Toisin sanoen perhetyön käytännöt ja työtavat pitävät sisällään mielenkiintoisen yhdistel-män toiminnallisuutta ja terapeuttis-keskustelullista työotetta. Sosiaaliohjaajat kokevat tie-tyissä tilanteissa tekevänsä ”terapeuttista keskustelutyötä” perheiden kanssa, erotuksenasille, että varsinaista perheterapiaa tekee vain perheterapiakoulutuksen saanut henkilö (ks.myös Muntila 2002, 207). Kuitenkin esimerkiksi se, että perhetyöntekijä rakentaa luotta-muksellisen suhteen lapseen, on monessa mielessä terapeuttista. Keskustelu, yhdessätoimiminen, tai se, että perhetyöntekijä selittää lapselle ymmärrettävällä tavalla perheentilannetta tai aikuisten ongelmia tai auttaa vanhempia selittämään lapselle vaikeita asioita,on kaikki lapsen maailmaa rakentavaa. (esim. Karinen 2002, 94. )

Arjen arviointi ja vuorovaikutuksen havainnointi - esimerkkinä Lassilan ohjaukselli-nen iltakäynti

Sen lisäksi, että vuorovaikutustaidot ovat perhetyöntekijän keskeinen osaamisen alue jatyön keino, vuorovaikutus on myös perhetyön ensisijainen ”kohde”. Perhetyössä painottu-vat erityisesti lapsen ja vanhemman arjen vuorovaikutukseen, sen havainnointiin ja vahvis-tamiseen liittyvät kysymykset ja niiden työstäminen. Perhetyön vahvuutena on juuri se,että perhetyöntekijät työskentelevät pääasiassa perheiden kotona, jolloin heillä on mahdol-lista havainnoida ja työskennellä erilaisissa arkisissa ja autenttisissa vuorovaikutustilan-teissa. Näin perhetyössä kohdataan perheet heidän luonnollisissa, arkisissa elinympäris-töissään. Tällöin myös toiminnalliset työtavat ovat eri tavalla käytettävissä kuin tavattaessatoimistotiloissa.

Perhetyössä on viime aikoina enenevässä määrin kiinnitetty huomiota lapsen ja vanhem-man vuorovaikutuksen vahvistamiseen ja havainnointiin keskittyviin menetelmiin ja työta-poihin. Lapsia ja vanhempia halutaan tavata enemmän myös yhdessä, jotta arjen vuoro-vaikutuksen elementti on työskentelyssä mukana ja lapsen tarpeita ja vanhemmuutta voi-daan työstää kokonaisvaltaisesti. Vuorovaikutusmenetelmät ovat saaneet vaikutteita per-heterapian työtavoista, joissa tavataan perhettä yhdessä. Lähtökohtana on ajatus siitä,että erilaiset perheiden ongelmat eivät johdu yhdestä yksilöstä, vaan ilmenevät ja aiheutu-vat ihmisten vuorovaikutuksessa. Perheterapia onkin keino tutkia, ymmärtää ja hoitaa per-heen sisäisessä vuorovaikutuksessa esiintyviä häiriöitä. Tavoitteena on saada vuorovaiku-tuskuviot perheessä toimiviksi ja löytää perheen voimavarat käyttöön. (vrt. Muntila 2002,107.)

Hankkeessa mukana olleet Lassilan sosiaaliohjaajat ovat kehittäneet perheen arjen vuoro-vaikutusta tukevaksi työmenetelmäkseen niin sanotun ohjauksellisen iltakäynnin. Iltakäyntion suunnattu lastensuojelun asiakasperheille, jotka tarvitsevat intensiivistä perhetyön tu-kea ja opastusta arjen konkreettisiin vuorovaikutustilanteisiin. Tehostetun iltakäynnintarkoituksena on tukea vanhemmuutta, tarjota konkreettista apua perheiden iltoihin, saadapäivärytmiä säännöllisemmäksi sekä tukea lapsen ja vanhemman välistä vuorovaikutustaerilaisin menetelmin (esim. Theraplay). Innovatiivista on se, että siinä on pyritty tarjoamaanintensiivistä perhetyötä perheiden arkeen, erityisesti iltoihin, jolloin tukea erityisestitarvitaan. Toimintatapa mahdollistaa perheen konkreettisen ohjauksen iltatoimissa,kasvatustilanteissa ja arkielämän taidoissa. Iltakäynnin kesto riippuu perheen tarpeista,

33

mutta keskimääräinen kesto on kahdesta viiteen tuntiin. Iltakäyntejä voidaan toteuttaa sa-man perheen kohdalla useampia.

Perhetyöntekijät havaitsivat asiakkaillaan tilanteita, joissa työskentelyyn on tarvetta juuriiltaisin. Vanhemmat saavat ohjausta kasvatustilanteissa sekä arkielämän taidoissa. Työn-tekijälle menetelmä tarjoaa näköalapaikan perheen arkeen ja mahdollisuuden työstääkonkreettisia vuorovaikutustilanteita. Sen avulla saadaan tietoa perheen dynamiikasta se-kä vanhemmuudesta.

Ohjauksellinen iltakäynti on kolmivaiheinen. Siihen kuuluvat suunnittelu, toteutus ja pur-kaminen. Käynti suunnitellaan ja sille luodaan tavoitteet etukäteen yhdessä perheen kans-sa. Ohjauksellisen iltakäynnin aikana vastuu lapsista on vanhemmilla, työntekijät tukevat jaohjaavat vanhempia. Ohjauksellinen iltakäynnin aikana tarjotaan perheelle konkreettistaapua ja neuvoja, joiden avulla pyritään saamaan perheen päivärytmiä säännöllisemmäksija arkea toimivammaksi. Lisäksi tavoitteena on tukea lapsen ja vanhemman välistä vuoro-vaikutusta erilaisin menetelmin. Iltakäynti on yksilöllinen ja suunnitellaan perheen tarpeitavastaavaksi. Iltaan voi sisältyä esimerkiksi ruoan suunnittelua ja valmistamista sekä ohja-usta arkielämän taidoissa kuten pöytätavoissa ja hygieniassa. Vanhempaa ja lasta tuetaantoimivampaan vuorovaikutukseen mm. Käsikynkkä -vuorovaikutusleikkien avulla. Van-hempia ohjataan rajoittamistilanteissa sekä annetaan käytännönläheisiä ohjeita kasvatusti-lanteisiin. Perheille pyritään löytämään myönteistä yhteistä tekemistä muun muassa lauta-pelien avulla. Vanhempia ohjataan löytämään lapsilleen ikätasoiset nukkumaanmenoajatja opastetaan pitämään niistä kiinni.

Iltakäyntiä videoidaan vanhempien kirjallisella suostumuksella. Mikäli iltaa on videoitu,käydään se läpi perheen vanhemman kanssa seuraavalla perhetyön tapaamisella. Tarkoi-tuksena on, että vanhempi etsii niitä kohtia ja toimintatapoja, joissa asiat sujuvat hyvin.Vanhempia voidaan opastaa ja tukea ottamaan vastaan lapsen positiiviset kontaktialoit-teet. Vanhemman kanssa mietitään yhdessä keinoja, kuinka hän siirtää toimivia asioitaosaksi normaalia arkeaan. Videosta on tarkoitus löytää toimivia vuorovaikutuskohtia ja ot-taa puheeksi seikkoja, joissa vanhempi voisi toimia toisella tavalla. Tarkoituksena on, ettätyöntekijät antavat palautetta illan kulusta ja videolla näkyvistä tapahtumista vanhemmalle.

Iltakäynti-menetelmään osallistuneet ja haastatellut asiakkaat ovat arvioineet menetelmäntoimivaksi ja ovat hyötyneet konkreettisesta ohjauksesta. Vanhemmat ovat löytäneet voi-mavaroja ja uusia näkökulmia lastensa kasvattamiseen sekä tukea päivärytmiin. Perhei-den iltarutiineista on tullut toimivampia ja selkeämpiä. Perheiden sisäinen vuorovaikutuson parantunut, kun on tullut selkeitä sääntöjä ja on etsitty myönteisiä yhdessäolon tapoja.Videoinnista vanhemmat ovat kertoneet, että se on avannut silmiä omasta vanhemmuu-desta. Videoinnin avulla vanhemmat ovat voineet muuttaa omaa toimintatapaansa kasvat-tajina ja menetelmä on antanut mahdollisuuden reflektoida itseään vanhempana.

Perhetyössä tehtävä arviointi – esimerkkinä Koillisen perheaseman asiakastyön do-kumentoinnin kehittäminen

Kotona ja perheiden arjessa tehtävän perhetyön tarve korostuu erityisesti lapsen ja van-hemman vuorovaikutukseen sekä arjen konkreettiseen sujuvuuteen liittyvissä kysymyksis-sä. Lastensuojelun avohuollon tukitoimena perhetyön keskeisenä tehtävänä on perheentukemisen ja toimintakyvyn edistämisen lisäksi tuottaa tietoa siitä, millaisena perheen arkinäyttäytyy ja miten mahdolliset lastensuojelun huolenaiheet tai ongelmakohdat näyttäyty-vät arjen toiminnan tasolla. Lastensuojelun sosiaalityöntekijällä saattaa olla tietoa van-

34

hemman masennuksesta tai päihdeongelmasta, mutta ei riittävästi tietoa ja ymmärrystä,miten vanhemman masennus konkreettisesti ilmenee, näkyy perheen arjessa ja vaikuttaalapsen hyvinvointiin. Tätä arjen konkreettista tietoa kertyy perhetyöntekijöille, jotka ovatavainasemassa myös pohdittaessa ratkaisuja ongelmiin.

Perhetyöntekijät ovat pohtineet kysymystä perhetyössä tehtävästä arvioinnista: millainenarviointi kuuluu perhetyöhön? Työssä keskeistä on vanhemmuuden arviointi, vanhemmanja lapsen vuorovaikutuksen havainnointi ja lapsen kehityksellisten uhkien arviointi siitä nä-kökulmasta, miten ne näkyvät perheen arjessa. Perhetyön vahvuutena on juuri se, ettäsiinä on mahdollista havainnoida perhettä ja olla mukana erilaisissa arkisissa vuorovaiku-tustilanteissa. Perhetyöllä vastataan tarpeeseen nähdä perheen arki autenttisena ja auttaasiitä käsin (Törrönen 1998, 28; Kaikko 2004, 5).

Päivi Koskelan (7.9.2006) mukaan vuorovaikutuksen havainnoinnissa ”tulee keskittyä sii-hen mitä todella näkee ja mitä muutkin pystyvät näkemään”. Voidaan pohtia, missä määrinhavainnointi tulisikin entistä tietoisemmin erottaa tulkinnoista ja arvioinnista. Perheenkanssa työskentelevän työntekijän tulee havaita ja nimetä huolta aiheuttavat vuorovaiku-tusmallit ja tapahtumat. Ei siis riitä, että työskentelyn tuloksena jää tunne ”että jokin onhuonosti ja huolestuttaa”, vaan huoli täytyy voida kohdentaa perheen arkielämän konkreti-aan ja välittää se sitä kautta asiakkaalle. Vasta kun huoli on täsmennetty ja välitetty per-heelle sekä nimetty, voidaan tehdä jotain sen eteen. Myös huolen kirjaaminen voi ollaolennaista, jotta tuen tarve voidaan perustella.

Koillisen perheaseman perhetyössä on kehitetty ja pohdittu perhetyön asiakastyön kirjaa-mista. Tavoitteena ja toimintaperiaatteena on ”tietoisempi kirjaaminen”. Tavoitteena ontiiviit, toteavat ja kuvailevat kirjaukset, joissa perhetyön oma ääni saadaan rohkeamminkuuluviin. Lisäksi tavoitteena on tehdyn perhetyön arviointi suhteessa perhetyön tavoittei-siin ja asiakastyön kirjaamisen hyödyntäminen tässä. Hankkeessa on pohdittu, miksi per-hetyötä kirjataan. Päällimmäisenä motiivina on nostettu se, että perhetyön etenemisenseuraaminen ja arviointi helpottuvat. Ennen kaikkea kirjaaminen auttaa työntekijää organi-soimaan ja selkeyttämään työtään. Olennaista on myös se, että kirjattu perhetyö vahvistaakaikkien osapuolten, myös asiakkaiden, oikeusturvaa.

Arvioiva ote asiakastyön dokumentoinnissa on keino toteuttaa perhetyön suunnitelmallistaarviointia ja auttaa konkretisoimaan perhetyön tavoitteita. Oleellista on tehdyn työn ja to-teutettujen interventioiden arviointi suhteessa perhetyön tavoitteisiin. Tavoitteiden toteutu-misen arviointia helpottava kirjaustekniikka on koota kirjauksiin yhteenvetokappale, johontiivistetään keskeisimmät havainnot ja yhteenvetoa perheen tilanteesta ja siinä tapahtu-neista muutoksista, perhetyön tavoitteista, jatkoon liittyvistä kysymyksistä sekä avoimeksijääneistä asioista. Yhteenveto-osiot ovat sekä lukijalle erittäin informatiivisia että toimivatperhetyön omana apuvälineenä jatkotyöskentelyn suunnittelussa ja painopisteiden hah-mottamisessa. Kirjatessa voi käyttää myös kysymyksiä. Tämä palvelee ennen kaikkeaperhetyön prosessia, kun epäselväksi jääneet tai unohtuneet asiat voidaan kirjata kysy-myksiksi, joihin palataan seuraavalla kerralla, kun asiakasta tavataan.

Miten ja mitä perhetyöstä sitten kirjataan? Keskeistä on tuoda esiin välitöntä havainnointialapsen ja perheen arjesta. Kun dokumentoinnissa tuodaan esiin erilaisia perheen tilannettakoskevia havaintoja, on tärkeää pohtia myös sitä, mistä havainto kertoo ja miten se vaikut-taa perheen tilanteeseen ja perhetyöhön. Ilmaisutapa ”allekirjoittaneen havaintojen tai ar-vion mukaan...” viestittää lukijalle, että kyseessä on ammattilaisen oma arvio tai näkemystilanteesta. Tärkeää on kuitenkin havaintojen ja tulkintojen erottaminen toisistaan. Havain-not ovat jotain, mitä konkreettisesti tapahtuu, minkä kuulee ja näkee, kun taas tulkinnat

35

ovat tapahtumien pohjalta tehtyjä päätelmiä tai johtopäätöksiä. Toisaalta, kun kyse on kie-lellisiin käytäntöihin sitoutuneista ja vuorovaikutuksessa rakentuvista perhetyön käytän-nöistä, voidaan kysyä, onko edes mahdollista pitäytyä täysin tulkinnoista vapaissa havain-noissa.

Ryhmissä on pohdittu kysymystä, mikä on perhetyössä relevanttia kirjaamisen kannalta.Keskeistä on kaikki lastensuojelun viranomaistehtävän kannalta olennainen tieto. Se, mikämuu on relevanttia, riippuu tapauksesta ja kulloisenkin perhetyön tavoitteista. Lastensuoje-lutehtävän ja sosiaalityön työnjaon kannalta perhetyön kirjausten tärkeä tehtävä on tuodaesiin välitöntä havainnointia perheen arjesta. Tämä on perhetyön tuottamaa tärkeää tietoa,jollaista sosiaalityöntekijöillä ei ole usein mahdollista hankkia. Hyväksi nyrkkisäännöksi onlisäksi nostettu se, että kirjoitetaan mieluummin perhetyön ja lastensuojelun asiakassuun-nitelman viitekehyksestä ja tavoitteiden näkökulmasta kuin kaikkea mahdollista perheenelämästä. Olennainen kysymys tässä on, miten perhetyön vaikutukset näkyvät lapsen ar-jessa?

Perhetyön kirjausten tulee palvella sosiaalityötä ja tuottaa ns. faktanäyttöä eli havaintojatosiasiatapahtumista ja sanomisista ja siitä miten on työskennelty. Ennen kaikkea kirjaami-sen tulisi kuitenkin palvella perhetyön prosessia ja edesauttaa lastensuojelun tavoitteidenarviointia. Lisäksi kirjausten tulee palvella organisaatiota sen perustehtävän (lastensuojelu-tehtävä) toteuttamisessa, eli kirjauksista täytyy löytyä oleellinen informaatio muille viran-omaisille. Kirjausten tulisi palvella myös asiakasta, niin että asiakas saisi niistä tarvitse-mansa informaation ja että kirjaukset lisäisivät asiakkaan ymmärrystä perhetyöstä ja sentavoitteista omalla kohdalla.

Menetelmällisyys perhetyössä

Perhetyöntekijät hyödyntävät työssään erilaisia orientaatioita, eri työotteita ja menetelmiätarpeen ja tilanteen mukaan. Varsinaisiksi työmenetelmiksi he määrittelevät ensisijaisestitiettyyn tarkoitukseen kehitetyt työvälineet, kuten kortit. Menetelmän määrittely pitää sisäl-lään oletuksen työtavan tai –välineen siirrettävyydestä ja systemaattisesta käytöstä. Per-hetyöntekijöillä ei ole käytössään mitään tiettyä ”työkalupakkia”, jossa oli menetelmä ku-hunkin tilanteeseen ja tarpeeseen, vaan työmenetelmiä käytetään perheen tilanteen mu-kaan, miten ne tukevat tavoitteiden saavuttamista. Suhtautuminen menetelmiin ja mene-telmällisyyteen perhetyössä on kahtalainen: yhtäältä vaikeiden tilanteiden avuksi kaivataanmenetelmiä, mutta toisaalta korostetaan ihmisten kohtaamisessa, tilannekohtaisesti javuorovaikutuksessa rakentuvaa asiantuntijuutta (vrt. Heino ym. 2000, 185).

Lastensuojelun avohuollon perhetyössä käytettäviksi menetelmiksi voidaan lukea mm.• Toiminnalliset menetelmät, sosiaalinen kuntoutus ja perheleirit• Ryhmätoiminnot (vertaistuki)• Vanhempien kanssa käytettäviä menetelmiä: esim. Vanhempana vahvemmaksi –

materiaalit, Käsikynkkä, Vanhemmuuden ja parisuhteen roolikartat, sukupuut, ver-kostokartta, Toimiva perhe-materiaalit, Perhetilannepuntari (MLL)...

• Lasten kanssa työskentelyssä: esim. Tunnematto (tunteiden tunnistaminen), satu-kirjat, vahvuuskortit, elämäntärkeät asiat -kortit, Nallekortit

• Vuorovaikutuksen vahvistaminen: erilaiset vuorovaikutusharjoitteet ja –leikit, ilta-käynnit, videointi, tehdään perheenjäsenten kanssa ja kesken sopimuksia, suunni-tellaan päivärytmiä (lähde: Lassilan sosiaaliohjaajat)

36

Tuki ja kontrolli lastensuojelun perhetyötä jäsentämässä

Tuen ja kontrollin rajapinta on osoittautunut keskeiseksi lastensuojelun määrittäjänä siten,että mitä enemmän asiakassuhteessa on kontrollin elementtejä ja vastentahtoisuutta, sitätodennäköisimmin tarvitaan lastensuojelua. Siten tämä tuen ja kontrollin yhdistämisenproblematiikka näyttäytyy keskeisenä avohuollon perhetyössäkin. Tässä ajattelussa onlähdetty Tom Arnkilin ja Esa Erikssonin (1996) ajattelusta, jonka mukaan

”Tuki on jo meneillään olevien tai tilanteesta löytyvien prosessien ylläpitämistä javoimistamista toivotun muutoksen aikaansaamiseksi tai epätoivotun muutoksenestämiseksi. Kontrolli on meneillään olevien prosessien rajoittamista epätoivotuntilanteen muuttamiseksi ja toivotun muutoksen aikaansaamiseksi.”

Tukeen on sisäänrakennettu ajatus perheellä olevista voimavaroista ja kontrolliin ongel-masta, epätoivotun tekijän muuttamisesta tai poistamisesta. Perheen tukeminen ja tavoit-teellinen muutostyö ovatkin perhetyön ytimessä. Jotta perhettä voitaisiin tukea, täytyy per-heestä, sen suhteista tai elinympäristöstä löytää jotakin tuettavaa eli resursseja ja voima-varoja. Ratkaisukeskeisyys liitetään usein voimavarakeskeisiin työskentelymenetelmiin,kuten perhetyöhön. Voimavaroja voi olla perhetyössä itsessään, palvelujärjestelmässä,asiakkaana olevilla lapsilla, vanhemmilla, heidän keskinäisissä suhteissaan, lähiverkos-toissaan ja elinympäristöissään.

Perhetyöntekijöiden puheissa voimavarat konstruoidaan useimmiten vanhempien olemas-sa olevina ominaisuuksina (ks. myös Perämaa 2002, 53). Keskeisimpänä esille nouseevanhemman kyky käsitellä ongelmiaan ja halu ottaa tukea vastaan (ks. myös Latvala2002, 131). Vahvuudet voivat näyttäytyä myös suhteina tai työskentelyn kohteina, jollointyön keinot ja palvelujärjestelmän resurssit yhdistetään perheillä oleviin voimavaroihin. Täl-löin painottuu työntekijän ja perheenjäsenten asiakkuussuhde työn kohteena. Perhetyössäei edellytetä, että resurssit olisivat valmiina tai ilmeisinä olemassa olevia, vaan ne etsitään,luodaan ja muokataan asiakassuhteessa, yhdessä perheiden kanssa. Resurssit, voimava-rat ja positiivinen usko muutokseen ja ihmisen kykyyn muuttua ovat perhetyön mielekkyy-den edellytyksiä.

Kuitenkin lähes poikkeuksetta lastensuojeluasiakkuuden syinä ovat vanhemman ongelmattai havaitut puutteet lapsen hyvinvoinnissa tai vanhemmuudessa. Lastensuojelun perhetyöon lähtökohtaisesti ongelma- ja muutosorientoitunutta. Työskentelyn tavoitteena on saadaaikaan sellaisia muutoksia, joilla ongelmat poistetaan tai ongelmia korjaavat resurssit javoimavarat saadaan käyttöön. Siten lastensuojelun kontrolli ja muutosvaatimukset kohdis-tuvat useimmiten vanhempiin. Perhetyön kannalta vanhemmat ovat keskeisiä toimintansatai toimimattomuutensa kautta, lapsi on tulkinnan keskiössä passiivisempana. Perhetyössäonkin keskeistä auttaa vanhempaa tunnistamaan muutoksen tarve ja tukea vanhempaatässä muutosprosessissa. Jotta vanhemmalla syntyisi halu muuttaa elämäntilannettaan,on hänen tiedostettava ja tunnistettava jokin ongelma.

Ratkaisevaa on usein vanhemman suhtautuminen ongelmiin ja kyky ymmärtää tilannetta(ks. myös Perämaa 2002, 55). Lastensuojelun avohuollon perhetyössä korostuu vanhem-man ymmärrys tilanteesta lapsen kannalta. Työskentelyn kannalta haastavin on tilanne,jossa apua tarvitseva perheenjäsen ei pysty näkemään ongelmaa, kieltää avun tarpeensatai salaa asioita työntekijöiltä. Kuitenkin työntekijöiden velvollisuus on virittää yhteistyötä taivelvoittaa avun tarvitsijaa tuen piiriin. Asiakkaan yhteistyökyvyn ja –halukkuuden puuttues-sa voidaan puhua työntekijöiden toimintaa ja yhteistyötä välittömästi vaikeuttavista ongel-mista (Perämaa 2002, 58). Tämän tyyppiset ongelmat tuntuivat haittaavan perhetyön on-

37

nistumista eniten, jonka vuoksi vanhemman yhteistyökyvyt ja motivaatio nostettiin useinkeskeisimpinä perhetyön onnistumisen elementteinä ja edellytyksinä.

Tukikin voidaan nähdä epäsuorana kontrollina: se on joidenkin prosessien, kuten perhees-sä olevien positiivisten asioiden tai perheenjäsenten vahvuuksien etsimistä, näkyväksi te-kemistä ja vahvistamista. Vahvuuksien ja myönteisten toimintatapojen esille nostaminen janäkyväksi tekeminen asiakkaalle voi toimia asiakasta voimaannuttavana kokemuksena.Tämän toivotaan rajoittavan näin potentiaalisten ongelmien ilmenemistä ja epätoivottujentoimintatapojen toteutumista. Niin ikään ongelmallisten kohtien esiin nostaminen tai arvi-ointi voidaan nähdä myös epäsuorana tukena. Ongelmiin puuttuminen voi tuottaa toivottuamuutosta ja siten tuettavaa. (vrt. Arnkil & Eriksson 1996.) Toisaalta tarjottavaan tukeensisältyy mahdollisuus perheen ja lapsen tilanteen seurantaan ja siten kontrolliin.

Työote on voimavarasuuntautunut - lähtökohtaisesti perhetyön asiakkaille rakennetaanmuutokseen johtavaa, työn keinoin tuettuna pärjäävän ja yhteistyöhaluisen asiakkaanidentiteettiä. Edellytyksenä on oman tilanteen ymmärtäminen ja sitoutuminen yhteistyöhön.Kun perhetyön asiakas hyväksyy sekä puuttumisen että tarjotun tuen, syntyy tuen ja kont-rollin komplementaarinen suhde. Työntekijä määrittyy ammattinsa mukaiseksi auttajaksi,jonka tehtävänä on tukea perheen arjessa selviytymistä ja vanhemmuutta, ohjata, neuvoaja rajoittaa. Vaikeista tilanteista huolimatta, lastensuojelun perhetyön määrittelyt eivät ta-kerru ongelmiin, vaan kiinnittyvät jo meneillään oleviin positiivisiin muutoksiin ja voimava-roihin.

Asiakkaiden kohtaamisia kehystääkin varsin usein voimavarakehys ja vanhemmille annet-tava positiivinen palaute. Vähitellen vanhempiin rakentuva luottamus ja sitä kautta mahdol-listuva yhteistyö näyttäytyvät avaimina voimavarakeskeiseen työskentelyyn. Yhteistyö van-hempien kanssa mahdollistaa sen, että perheen yksityisyyteenkin kuuluvista asioista voi-daan keskustella. Vanhemmat määrittyvät eräänlaisiksi perheiden portinvartijoiksi. Van-hempien, erityisesti äitien, ominaisuudet ja yhteistyökyky konstruoituvatkin selkeiksi voi-mavaroiksi. Äidit tuotetaan toiminnassa perheiden avainhenkilöiksi väylänä lapsiin ja las-ten auttamiseen.

38

6. Perhetyön käyttöteoriat

Perhetyöntekijät soveltavat ja jäsentävät käytäntöjään useiden teoreettisten lähestymista-pojen avulla. Perhetyön menetelmät ovat monipuolistuneet ja tarjolla on erilaisia toiminta-ja ajattelumalleja. Koska lastensuojellun perhetyössä ei sitouduta mihinkään tiettyyn teo-riasuuntaukseen tai lähestymistapaan, vaan niitä sovelletaan tarpeen ja tilanteen mukaan,voidaan työkäytännöistä paikannettavat teoreettiset otteet nimetä ”perhetyön käyttöteo-rioiksi”. Teoriasuuntauksen tai ajattelutavan käytettävyys, käytännön hyödynnettävyys jasovellettavuus ovat keskeisiä kriteerejä sille, millaisia teoriasuuntauksia perhetyöntekijättyössään ja ajattelussaan soveltavat. Lisäksi hyödynnettävien menetelmien käytön perus-teena on se, missä määrin ne jättävät tilaa ihmisten kohtaamiselle ja tilanteessa rakentu-valle asiantuntijuudelle.

Systeeminen perhetyö

Perhetyön asiakastyön ja vuorovaikutuksen lähtökohtana on perhekokonaisuuden sys-teemisen merkityksen tiedostaminen (esim. Hoffmann 1985; Kaikko 2004, 13). Perheidenvuorovaikutusta ja suhteita tarkastellaan siitä lähtökohdasta, että perheen yhden jäsenenkäyttäytyminen vaikuttaa jokaisen muun käyttäytymiseen perheessä. Perhe nähdään vuo-rovaikutusjärjestelmänä, jossa jokainen käyttäytymisellään ja ilmaisullaan vaikuttaa toisiinja on samalla toisten perheenjäsenten vaikutusten alaisena. Siten myös perhetyön oletuk-sena on, että vaikuttamalla yhteen systeemin ”osaan”, voidaan saada aikaan muutoksia javaikutuksia myös systeemin muissa osissa.

Systeemiteoreettisessa ajattelussa keskeistä on perheen elämäntilanteen tarkastelu koko-naisuutena ja yksilön kohtaaminen suhdejärjestelmässään. Perhekeskeisen työotteen pe-rusteluina tuodaan esiin muun muassa se, että koko perhe huomioimalla saadaan käyt-töön perheen kaikki voimavarat ja perheenjäsenet voivat tukea muutosprosessissa toisi-aan. Vuorovaikutuksen huomioivassa perhekeskeisessä työskentelyssä perheen vuoro-vaikutus vahvistuu ja perhe saa valmiuksia toimintamallien muuttamiseen ja yhteisten on-gelmien kohtaamiseen. Perhetyön vaikuttavuuden kannalta on merkityksellistä, että vaikut-tamalla yhteen perheenjäseneen voidaan saada aikaan muutoksia myös muiden perheen-jäsenten tilanteessa.

Systeeminen teoria on liitetty käsitykseen perhekeskeisyydestä. Perhekeskeisyys näkyylastensuojelun perhetyössä työn taustaorientaationa, joka sisältää työn tarkoitusta, kohdet-ta ja menetelmiä koskevia käsityksiä. Perhekeskeisyys ei kuitenkaan toteudu lastensuoje-lukäytännöissä ”puhtaana”, koska niin sanottu neutraalisuusvaatimus ei toteudu lastensuo-jelun kontekstissa, eli ajatus siitä, että kaikkia perheenjäseninä kohdellaan tasaveroisina.Lastensuojelussa korostetaan tietoisesti lapsen tarpeita ja vanhempien lapsen kasvatus-funktiota ja velvollisuuksia suhteessa lapseen. Siten esimerkiksi vanhempien parisuhdejätetään vähemmälle huomiolle perhetyössä, tai sitä työstetään siltä osin, millaisia vaiku-tuksia sillä on lapsen hyvinvointiin.

Perhekeskeisyys näkyy käytännön työssä ennen kaikkea pyrkimyksenä vuorovaikutuk-seen ja siihen vaikuttamiseen. Perhetyön perhekeskeisessä ajattelussa suositaan lisäksins. kausaalisia selityksiä tai lineaarisia hypoteeseja (Anttonen 2005). Erilaisille häiriöillevuorovaikutuksessa tai yksilön toiminnassa haetaan selitystä usein perhesysteemistä,esimerkkinä oletus ”lapset riitelevät keskenään, koska isä on liian ankara heille”.

39

Ratkaisukeskeinen työote lastensuojelun perhetyössä

Ratkaisukeskeinen eli voimavarasuuntautuneen lyhytterapiamallin tausta löytyy niin ikäänsysteemisen perheterapian piiristä. Systeemisen perheterapian lähtökohta on korostanutvuorovaikutuksellista näkökulmaa, eli ei hoideta vain yksilöitä, vaan koko ympäröivää sys-teemiä, tavallisimmin juuri perhettä. Ratkaisukeskeinen painotus tulee perhetyöhön erityi-sesti siitä, että ollaan enemmänkin kiinnostuneita siitä, mikä on näkyvillä eli havaittavastavuorovaikutuksesta. (Latvala 2002, 120). Perhetyössä sovellettavalle ratkaisukeskeiselletyöotteelle on tyypillistä:

- konkreettisuus- muutossuuntautuneisuus- työskentelyssä käännetään huomiota pois ongelmista ja kohdennetaan huomiota

tuettaviin voimavaroihin ja ongelmien ratkaisuihin- tärkeää on luottamuksellinen ja myönteinen vuorovaikutus asiakkaan ja työntekijän

välillä- keskeistä on työntekijän usko asiakkaan kykyihin ratkaista ongelmat, työntekijä aut-

taa asiakasta löytämään kyvyt ja voimavarat ratkaista ongelmat- asiakkaan aktivointi; pyydetään asiakasta itse löytämään asioita joiden pitäisi muut-

tua- ratkaisupuhe on keskeinen tavoite ja keino sekä ratkaisu- että voimavarakeskeisis-

sä työskentelyotteissa.- kyky rakentaa luottamuksellinen asiakkuus- ja yhteistyösuhde määrittyy perhetyön

ammattilaisen kompetenssiksi.

Lastensuojelun perhetyön kontekstissa on huomioitava se, että vaikka varsin usein per-heen asiakkuuden varsinaisina syinä ovat esimerkiksi vanhemman päihde- tai mielenter-veysongelma, ei vanhemman ongelman ratkaisu useinkaan ole perhetyön suoranaisenatavoitteena. Perhetyössä ei välttämättä ole edes keinoja ja osaamista hoitaa päihdeon-gelmaa, vaan vastuu siitä on päihdehoitotahoilla. Lisäksi päihteettömyys voi tuntua van-hemmasta aluksi liian suurelta ja epärealistiselta muutokselta, kun taas pienet, arkiset,elämänhallintaan tähtäävät tavoitteet voivat tuntua mahdollisilta saavuttaa (ks. myös Lat-vala 2002, 128.) Päihdeongelman olemassa oloa ei kuitenkaan voida perhetyössä kieltää,vaan se on pidettävä koko ajan työskentelyn näkyvänä lähtökohtana.

Lastensuojelun perhetyön lähtökohtana on se, että perheenjäsenen päihdeongelma hei-jastuu perheenjäsenten vuorovaikutukseen, vanhemmuuteen ja siten lapsen hyvinvointiin.Siten keskeistä on pyrkiä vaikuttamaan asioihin, joita päihteidenkäytöstä seuraa lapsenhyvinvointiin ja perheen arjen sujuvuuteen, ja miten ne näkyvät konkreettisesti. Tällöinmyös varsinaiseen ongelmaan voidaan pyrkiä vaikuttamaan asettamalla asiakkaalle konk-reettisia, realistisemmin ja helpommin saavutettavia ”pieniä” tavoitteita, jotka esimerkiksiparantavat perheen elämäntilannetta, arjen sujuvuutta tai lasten turvallisuutta ja joihinvanhemman on helpompi sitoutua. Vanhemman voi olla helpompi myös motivoitua päih-teiden käytön vähentämiseen, kun asiaa tarkastellaan ja perustellaan lapsen tarpeiden jahyvinvoinnin kannalta.

Toisin sanoen perhetyön tavoitteena ei ole suoranaisesti esimerkiksi vanhemman päihde-ongelman parantaminen, vaan työskentelyn lähtökohtana ovat vanhemmuus sekä lapsenhyvinvointi ja tarpeet perheessä. Lastensuojelun avohuollon perhetyössä tärkeää on useinvanhemman päihteidenkäytön selvittäminen ja ongelman näkyväksi tekeminen lapsen ti-lanteen kautta. Keskeistä on saada vanhempi näkemään päihteidenkäyttönsä vaikutuskoko perheen ja erityisesti lasten hyvinvointiin sekä arjen sujumiseen. Ratkaisukeskeisen

40

työskentelyotteen mukaisia perhetyön tavoitteita tällaisessa tilanteessa voivat olla esimer-kiksi:

• Motivoidaan vanhempaa päihdehoitoon (neuvot, ohjeet, opastus)• Avataan keskustelua vanhemman päihdeongelmasta perheessä• Toimitaan lapsen ”tulkkina”, autetaan vanhempaa näkemään oman toiminnan ja

päihteidenkäytön vaikutukset lapseen• Turvataan arjen ennakoitavuutta lasten kannalta (toimintasuunnitelmat, päiväohjel-

mat jne.)• Vahvistetaan lapsen ja vanhemman vuorovaikutusta, lisätään perheenjäsenten vä-

listä myönteistä vuorovaikutusta• Vahvistetaan vanhemman käsitystä itsestään vanhempana• Autetaan vanhempia auttamaan lapsiaan ja päinvastoin• Lapsen kokemusten kuuleminen ja lapsen tukeminen ja opastaminen tilanteessa• Vahvistetaan ja etsitään lasta suojaavia tekijöitä lapsesta, perheenjäsenistä, lapsen

arjesta, ympäristöstä ja läheisverkostoista.

Lapsen kehityksellisten tarpeiden huomioiminen ja vanhemmuuden arviointitehtävälastensuojelun perhetyössä

Lastensuojelun perhetyön tehtäväksi asetetaan monessa yhteydessä ”vanhemmuudenarviointi” (ks. myös Helsingin sosiaaliviraston ”sosiaaliohjaaja perhetyössä”–tehtäväkuvauslomake ja vaativuustekijät kokonaisarvioinnissa TVA 2006). Hanketapaa-misissa on pohdittu, mitä vanhemmuuden arviointi pitää konkreettisesti sisällään, mitensitä on perhetyössä mahdollista tehdä ja millaisia eettisiä pohdintoja tehtävän toteuttami-nen edellyttää. Arvioinnille on luonteenomaista arvottaa toimintaa ja sen tuloksilla voi ollavaikutuksia arvioinnin kohteena olevien perheiden elämään, minkä vuoksi arviointiin sisäl-tyy monenlaisia huomioitavia eettisiä näkökohtia. Vanhemmuus arvioitavana alueena on josellaisenaan sensitiivinen ja yksilön persoonallisuuteen liittyvä ja vaikuttava asia. Van-hemmuuden arviointi edellyttää tekijältään erityistä sensitiivisyyttä ja avarakatseisuutta.

Keskusteluissa on pohdittu, miten vanhemmuuden riittävyyttä voidaan arvioida (esim. Kris-teri 2002) lapsen tarpeiden ja hyvinvoinnin kannalta ottamatta kantaa liiaksi vanhemmanpersoonaan ja vanhemmuuden taitoihin. Keskeiseksi on nostettu se lähtökohta, että arvi-oinnin kohteena eivät ole niinkään vanhemman taidot, tiedot ja persoonallisuus, vaan lap-sen hyvinvointi ja vanhemman toiminnan vaikutukset lapseen. Lapsen arki on olen-nainen ”mittapuu” ja kohde vanhemmuuden arvioinnissa. Kuitenkaan lapsen hyvinvoinninpuutteista ei voida tehdä suoraviivaista kausaalioletusta vanhemmuuden puutteisiin. Toi-seksi keskeistä on perhetyön vaikuttavuuden arviointi tavoitteiden saavuttamisena elisen pohtiminen ja seuraaminen, miten perhetyön vaikutukset näkyvät vanhemmuudessa jasitä kautta lapsen arjessa.

Vanhemmuutta tarkastellaan toisin sanoen suhteessa lapsen tarpeisiin ja hyvinvointiin vai-kuttaviin tekijöihin. Miten sitten vanhemmuuden arviointia voidaan tehdä perhetyössäkonkreettisesti? Miten tunnistetaan riittävän hyvä vanhemmuus? Keskeisimmät tiedon-lähteet ovat lapsen ja vanhemman omien näkemysten ja kokemusten kuuleminen sekälapsen ja vanhemman vuorovaikutuksen havainnointi. Menetelmiä voivat olla arjen toimin-nan havainnointi, erilaiset lasta ja vanhempaa vuorovaikutukseen ohjaavat menetelmät janiiden työstäminen yhdessä lapsen ja vanhemman kanssa. Lisäksi suunnitelmallisessa

41

perhetyössä luodaan arviointiasetelma, jossa seurataan suunnitelmallisesti tehdyn työnvaikutuksia vanhemmuuteen.

Lapsen hyvinvoinnin arviointi edellyttää perhetyöntekijöiltä erityistä tietoa lapsen kehityk-sestä ja tarpeista eri ikäkausina. Arvioinnin tueksi on tärkeää perehtyä erilaisiin lapsen ke-hitystä vaarantaviin riskitekijöihin ja lapsen kehitystä suojaaviin tekijöihin (esim. William R.Beardslee). Tosin niiden ulkokohtainen osaaminen tai mekaaninen hyödyntäminen eivätriitä, vaan olennaista on, kuinka perhetyössä voidaan tunnistaa kunkin lapsen ja perheenyksilölliset riskitekijät ja toisaalta vahvuudet ja suojaavat tekijät. Lähtökohtaisesti perheensisäiset tekijät ja niissä ilmenevät riskitekijät vaikuttavat lapsen kehitykseen välittömimmin.Keskeisinä suojaavina tekijöinä ovat muun muassa lapsen ja vanhemman turvallinen kiin-tymyssuhde ja lapsen fyysisistä ja emotionaalisista tarpeista huolehtiminen. (Brofenbren-ner 1979; ks. Kalland 2004, 119.)

Varhaisen vuorovaikutuksen merkitystä korostava kehityspsykologinen lähestymistapavoidaan niin ikään paikantaa perhetyön käytännöistä ja orientaatioista. Tausta-ajatuksenaon, että lapsen varhaisilla kokemuksilla on kauaskantoisia vaikutuksia lapsen kehitykseen(ks. esim. Kalland 2004, 119). Oletusta sovelletaan myös ajatteluun perheille tarjottavastavarhaisesta tuesta, jonka ajatellaan ensisijaisesti kohdentuvan juuri perheisiin, joissa onvauva- ja pikkulapsi-ikäisiä lapsia. Varhainen vuorovaikutus liittyy kiintymyssuhdeteorioihin(John Bowlby ym.), joissa keskeisenä ajatuksena on, että varhaislapsuuden vuorovaikutusja siinä syntyvä turvallinen kiintymyssuhde luovat perustan lapsen myöhemmälle kehityk-selle ja selviytymiskyvylle läpi elämän.

Vanhemmuuden riittävyyttä voidaan arvioida seuraavien lapsen perustarpeiden javanhemmuuden perustehtävien toteutumisen avulla.

1. Fysiologisten tarpeiden täyttäminen (ruoka, lepo, vaatetus, ulkoilu jne.)2. Turvallinen kiintymyssuhde ja pysyvyys: Lapsi tarvitsee saman henkilön/henkilöiden samankaltaista hoivaa päivästä toiseen ja riittävän ennakoitavaainteraktiota.3. Lapsi tarvitsee vastavuoroista hoivaa ja rakkaudellista huolenpitoa, joissahuomioidaan lapsen tarpeet.4. Vanhemman kyky virittäytyä lapsen tunteisiin ja tarpeisiin on erittäin tärkeäälapsen tunne-elämän suotuisalle kehitykselle. Lapsen tunteiden ”oppiminen”,tunnistaminen ja ilmaiseminen mahdollistuvat vastavuoroisessa vuorovaiku-tuksessa. Tunteiden säätely tarkoittaa vanhemman kykyä rauhoitella lasta jajakaa lapsen tunteita ja kokemuksia. Lisäksi tätä kautta lapsi oppii varhaislap-suudessa yksilöiden tunnetilojen erillisyyden.5. Lapsi tarvitsee aikuista oman toimintansa ja tarpeiden säätelyyn ja rajoitta-miseen.(Mukaillen Kalland 2004, 120-122.)

Mikäli perheen ja lapsen fysiologiset perustarpeet, kuten ravinto, asuminen ja peseyty-mismahdollisuudet eivät ole turvattuja, ei myöskään vanhemmuutta ja vuorovaikutusta tu-keviin interventioihin keskittyminen yleensä onnistu (Barnes 2003; ks. Bardy & Öhman2007, 7) Entistä harvemmin perheillä on akuuttia puutetta materiaalisista perustarpeista.Sen sijaan yhä useammin perheissä on erilaisia vuorovaikutuksen ongelmia ja lapsilla tun-ne-elämän kehityksen vaikeuksia. Eräänlaisesta ”tunnetyöskentelystä” on tullut entistäkeskeisempi osa lastensuojelun perhetyötä. Monet vuorovaikutusta tukevat työmenetelmätja työtavat keskittyvät vanhemman ja lapsen väliseen tunnesuhteeseen. Taustalla on aja-tus siitä, ettei riitä, että lapsella on fyysisesti läsnä oleva hoitaja, joka vastaa mekaanisestilapsen fyysisiin perustarpeisiin, vaan yhtä tärkeää on hoitajan emotionaalinen läsnä ole-

42

vuus ja saavutettavuus. Esimerkiksi juuri päihteitä väärinkäyttävien tai mielenterveydenongelmista kärsivien vanhempien lapset ovat usein vailla läsnä olevan, ennakoitavasti javastavuoroisesti toimivan vanhemman vuorovaikutusta, mikä näkyy lapsen emotionaalisenja sosiaalisen kehityksen vaikeuksina.

Toinen käytännön perhetyössä työllistävä osa-alue on perheiden tarve turvallisiin rajoihin.”Monensuuntainen rajattomuus” on yksi keskeinen ongelma perhetyön asiakasperheis-sä. Omassa elämässään rajattomat vanhemmat toimivat rajattomasti suhteessa lapsiinsa.Usein perheissä rajoja tarvitsevat niin vanhemmat kuin lapsetkin. Tämä näkyy perheidenlasten sosiaalisina vaikeuksina ja jatkuvan ohjauksen tarpeena. Rajaton ja turvaton lapsi eiosaa useinkaan hakea huomiota myönteisellä tavalla, vaan riehumalla ja huutamalla. Per-heet tarvitsevat usein ”kädestä pitäen” annettavaa ohjausta siinä, kuinka tulee esimerkiksipuuttua lapsen riehumiseen. Toisaalta lapset tarvitsevat perhetyössä korvaavia ja korjaa-via kokemuksia, joita turvallisilla rajoilla pystytään tarjoamaan.

43

7. Perhekohtaisen arvioinnin kehittäminen

Viime vuosina on yhä enenevässä määrin pyritty kehittelemään erilaisia vanhemmuuden japerhetilanteen arviointimalleja sosiaalialalle ja lastensuojeluun. Sosiaalityössä perinteisestivahvaan hiljaiseen tietoon ja käytännön kokemukseen perustuvan arvioinnin rinnalle onkaivattu systemaattisempaa otetta ja työvälineitä. Taustalla on niin ikään lastensuojelunsosiaalityön ikuisuuskysymys lastensuojeluasiakkuuden alkamisesta: kuinka saada tukeatarvitsevat perheet mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tuen piiriin ja kuinka tunnistaaja määritellä lastensuojelun tarve (ks. myös Kähkönen 1994, 109; Kivinen 1994; Heino1997).

Lastensuojelutarpeen tunnistamisen ja määrittelemisen yhteydessä on alettu puhua las-tensuojeluasiakkuuden kriteereistä ja riskitekijöistä. Yhtäältä on ilmennyt tarvettamääritellä riskitekijöitä ja niiden tunnistamista. Toisaalta on painotettu perusteiden avoi-muutta sekä asiakkaan osallisuutta tilanteen määrittelyssä ja sitä, että asiakkaalle on voi-tava kertoa entistä konkreettisemmin ja selkeämmin, miksi hän on sosiaalitoimen, lasten-suojelun tai perhetyön asiakkaana.

Lastensuojelutyöhön kehitettyjen arviointimallien kehittämisessä voidaan nähdä kaksi lä-hestymistapaa. Ensimmäinen lähestymistapa on painottanut lapsen tarpeita ja kohtaamis-ta. Lastensuojelun arvioinnin tueksi on kehitetty muun muassa Kohtaavan lastensuojeluntyötapa (Heikki Waris –instituutti), jonka pohjalta on käyttöönotettu pääkaupunkiseudunkunnissa lastensuojelun alkuarviointimalli (Pietilä 2005). Myös Pesäpuu ry:ssä on kehitettylastensuojelun asiakkuuden alkuvaiheeseen liittyvän arvioinnin mallintamista. Alkuarvioin-timallin periaatteet näyttäisivät olevan vakiintumassa lastensuojelun käytäntöihin, koskamyös uudistuneeseen lastensuojelulakiin (Lastensuojelulaki 417/2007) on liitetty vaatimuslastensuojelutarpeen systemaattisesta selvityksestä.

Myös perhetyöltä edellytetään yhä enemmän arviointia ja perhekohtaista pohdintaa työntavoitteellisuudesta ja vaikuttavuudesta. Tapauskohtainen arviointi voidaan määritellä ”ar-viointiasetelmaksi, jossa pyritään systemaattisesti seuraamaan asiakkaan edistymistä taiarvioimaan tehtyjen interventioiden tai käytettyjen sosiaalipalvelujen vaikuttavuutta. Arvioi-daan, onko asiakas edistynyt niiden tavoitteiden suuntaan, joita asiakkaan ja sosiaalityön-tekijän keskusteluissa on noussut tärkeäksi. Tuloksia arvioidaan yhdessä asiakkaan kans-sa. Tilannearviointi on yhdessä asiakkaan kanssa tehtyä, hänen elämäntilanteensa ja olo-suhteittensa kokonaisjäsennystä, jossa erityisesti kiinnitetään huomiota ongelmiin, vah-vuuksiin ja toimintaympäristöihin. Tilannearvio on asiakastyössä tavoitteenasettelun, inter-ventioiden suunnittelun ja suunnitelman tekemisen perusta. Toistetun tilannearvion avullasaadaan tietoja asiakkaan tilanteessa tapahtuneista muutoksista ja sitä voidaan hyödyntäävaikuttavuuden arvioinnissa. (Rostila & Mäntysaari 1997.)

Toinen lähestymistapa on lähestynyt perhetilanteen arviointia työntekijän kokeman huolenkautta. Useissa yhteyksissä on kehitetty erilaisia arviointimalleja työntekijän huolen jäsen-tämiseksi (Pylpyrä, Huoliseula, Huolen vyöhykkeistö, Roolikartta ym). Esimerkiksi käsitehuolen harmaasta vyöhykkeestä on laajalti vakiintunut psykososiaalisen työn ammattilais-ten puheeseen. Huolen jäsennykseen perustuvien arviointivälineiden vahvuutena on se,että työntekijän kokemaa subjektiivista huolta on mahdollista peilata suhteessa palvelujär-jestelmän keinoihin auttaa. Huoleen perustuva tilanteen määritys on niin ikään ongelmalli-nen juuri sen subjektiivisuuden takia. Huoli on aina jonkun kokemaa ja yksilöllistä. (mukail-len Arnkill & Eriksson 1996). Kun huoli on täsmennetty, konkretisoitu ja otettu puheeksiasiakkaan kanssa, voidaan myös työskentely kohdentaa selkeämmin.

44

Hankkeen perhesosiaalityön työryhmiin osallistuneiden Kallion perhekeskuksen työnteki-jöiden aloitteesta lähdettiin pohtimaan asiakasperheiden tilanteista koetun huolen jäsen-tämistä. Tausta-ajatuksena oli laatia työvälineeksi eräänlaista muistilistaa asioista, joitaperheiden tilannearvioissa tulisi huomioida. Tavoitteena oli myös pohtia, miten lapsen taiperheen tilanteesta koettua huolta voi asiakastyössä tunnistaa, nimetä ja jäsentää ja toi-saalta selkeyttää omaa työskentelyä sen mukaisesti. Lomakkeessa kartoitettavan huolenlähtökohdaksi otettiin perheiden ja lasten hyvinvointiin vaikuttavat osa-alueet.

Perheiden hyvinvoinnin osa-alueet perhekohtaisessa arvioinnissa – lo-make perheen tilanteen arvioimiseksi

Kuvio 6. Perheen hyvinvoinnin osa-alueet perhekohtaisessa arvioinnissa

1. LAPSEN HYVINVOINTI

Lapsen käsitys omasta elämästäänLapsen toimintakyky- kehittyminen- käyttäytyminen, pärjääminen sosiaalisissatilanteissaLapsen toiminta-areenat- kaverisuhteet- päivähoito, koulu, vapaa-aika, kodin olosuhteet

Vanhempienkeskinäinensuhde

Vanhemmankyky/mahdolli-suudethuomioida lapsentarpeita

Vanhemmantoimintakykykasvattajana-perushoito-kyky tukea lasta,asettaa rajoja

Vanhemman ja lapsenvuorovaikutus ja suhde

4. PERHEENSOSIAALISETSUHTEET ja kodinvuorovaikutusmallit- perhedynamiikka- tukiverkostot, yhteisöt- kyky hakea javastaanottaa tukea- suhdepalvelujärjestelmään

3. VANHEMMANHYVINVOINTI- elämäntilanne,jaksaminen, talous- työllistyminen, opiskelu-päihteidenkäyttö, terveys

välitön vaikutus

välillinen vaikutus

2. VANHEMMUUS

45

Arvioinnin päivämäärä:ASIA HUOLESTUTTAA, SIINÄ ON PUUTTEITA TAI MUUTOSTARPEITA?OSA-ALUEELLA ON VAHVUUKSIA TAI SUOJAAVIA TEKIJÖITÄ?

ei lainkaan vähän melko paljon erittäin paljon eos vahvuus0 1 2 3 ? +

1. LAPSEN HYVINVOINTI

Lapsen psyykkinen/ subjektiivinen hyvinvointiLapsen käsitykset elämästäänLapsen omakuvaLapsen persoona, temperamenttiLapsen toimintakyky (ikätason mukaan)Kehittyminen (ikätason mukaan)Tunne-elämä (kyky näyttää, käsitellä ja hallita tunteita)Mielialat/ elämänmyönteisyysItsenäistyminenTurvallisuus/ turvattomuusIkävät asiat arjessa/ iloiset asiat arjessaErilainen pahanolon oireilu (esim.itsetuhoinen käytös)Sosiaalinen toimintakyky/ lapsen toimintaympäristötAsioista huolehtiminen, vastuunkanto (ikätason mukaan)KäyttäytyminenPärjääminen arjen askareissaPärjääminen sosiaalisissa tilanteissa ja ryhmässäKyky ilmaista omia tarpeitaanMahdollisuus/ kyky ilmaista itseään/ tarpeitaanMahdollisuus/ kyky toteuttaa itseäänKyky luottaa ihmisiinKyky suojella itseäänPärjääminen koulussa/ päivähoidossaOppimishalukkuusOppimiskykyTaidot, tiedotKyky noudattaa sääntöjäKaverisuhteetVapaa-aikaHarrastuksetKiinnostuksen kohteet, ilon lähteet, erityistaidotFyysinen/ somaattinen terveysSomaattinen oireiluVamma, vammaisuusRavintoUni, lepoLiikkuminen, ulkoiluLapsen fyysinen koskemattomuusLapsen päihteidenkäyttöMiten asiat ilmenevät lapsen elämässä ja perheen arjessa konkreettisesti?

46

Arvioinnin päivämäärä:ASIA HUOLESTUTTAA TAI SIINÄ ON PUUTTEITA TAI MUUTOSTARPEITA?OSA-ALUEELLA ON VAHVUUKSIA TAI SUOJAAVIA TEKIJÖITÄ?

ei lainkaan vähän melko paljon erittäin paljon eos vahvuus0 1 2 3 ? +

2. VANHEMMUUS

Lapsen perustarpeista huolehtiminenSopiva ravintoPuhtaus, vaatetusPäivärytmi, lepo ja uniUlkoiluTurvallisuusLapsen hoitajatVirikkeellinen vapaa-aika lapsen kanssaVanhemman ja lapsen vuorovaikutusVanhemman oma käsitys vanhemmuudestaanVanhemman käsitys perheen voimavaroista, jaksamisestaan yms.Vanhemman ja lapsen suhde (lämpö, läheisyys)Lapsen arvostaminen, keskinäinen kunnioitusKiintymys, kiinnittyminenTunteiden näyttäminen ja käsittelyVälittäminenRiittävä itsenäisyys/ etäisyys suhteessaInteraktion johdonmukaisuusVanhemman toiminnan ennakoitavuusPärjääminen lapsen kanssaVuorovaikutukseen vaikuttavat ulkoiset tekijät (esim. päihteet)Arjen ennakoitavuusKyky kommunikoida/ selvitellä asioita (keskinäinen ymmärrys)Vanhemman toimintakyky kasvattajanaJaksaminen/ johdonmukaisuusMyönteisen palautteen antaminenRajojen ja sääntöjen asettaminenKasvatuksen johdonmukaisuusLapsen itsenäistymisen tukeminenSosiaalisten taitojen opettaminenKasvatusmenetelmätVanhemman lapseen kohdistama henkinen väkivaltaVanhemman lapseen kohdistama fyysinen väkivaltaVanhemman kyky nähdä/ ymmärtää lapsen tarpeitaVanhemman kyky ymmärtää lapsen ikätason mukaiset tarpeetVanhemman kyky/ mahdollisuus vastatalapsen ikätason mukaisiin tarpeisiin (turvallisuus ja huolenpito)Vanhemman kyky ajatella oman toimintansa vaikutuksia lapseenVanhemman halu ja motivaatio vanhemmuuteen

Miten asiat ilmenevät lapsen ja vanhemman vuorovaikutuksessa ja perheen arjessa konkreettisesti?

47

Arvioinnin päivämäärä:ASIA HUOLESTUTTAA TAI SIINÄ ON PUUTTEITA TAI MUUTOSTARPEITA?OSA-ALUEELLA ON VAHVUUKSIA TAI SUOJAAVIA TEKIJÖITÄ?

ei lainkaan vähän melko paljon erittäin paljon eos vahvuus0 1 2 3 ? +

3. VANHEMMAN OMA HYVINVOINTI

Subjektiivinen/ psyykkinen hyvinvointiOma käsitys elämäntilanteesta/ tulevaisuudennäkyOma käsitys jaksamisestaMinäkäsitys, itsensä arvostaminenTunteiden hallinta/ näyttäminenMielenterveysFyysinen terveysElämänhallinta/ elämäntilanneSosiaalinen toimintakykyArjessa jaksaminenIhmissuhteetVanhemman ystäväpiiriUlkoiset paineet /stressitekijätVapaa-aika ja elämäntapaArjen mielekkyysKodista ja arjen käytännön asioista huolehtiminenAjankäyttö (erityisesti lasten kanssa)AsuminenTyöllistyminen, työllistymismahdollisuudetOpiskeluTaloustilanneRahan riittäminen lasten harrastuksiin ja virikkeisiinAlkoholinkäyttöHuumeidenkäyttö

Arvioinnin päivämäärä:ASIA HUOLESTUTTAA TAI SIINÄ ON PUUTTEITA TAI MUUTOSTARPEITA?OSA-ALUEELLA ON VAHVUUKSIA TAI SUOJAAVIA TEKIJÖITÄ?

ei lainkaan vähän melko paljon erittäin paljon eos vahvuus0 1 2 3 ? +

4. PERHEEN SOSIAALISET SUHTEET/ KODIN VUOROVAIKUTUSMALLIT

Kodin vuorovaikutusmallit/ perhedynamiikkaPerheenjäsenten roolien tasapainoisuusVanhempien ja lasten roolit ja tehtävät perheessäVanhempien keskinäinen suhde (riitely)Sisarusten keskinäiset suhteetVanhempien välinen väkivaltaParisuhde, eroaminenAsumiskysymyksetHuoltajuuskysymyksetSuhteet ympäristöönYstävyyssuhteetPerheen suhteet yhteiskuntaanPerheen suhteet palvelujärjestelmäänPerheen suhteet asuinalueellaMuut tukiverkostotSukulaissuhteet ja tukiNaapuruussuhteetMuut yhteisöt ja niihin kuuluminenKontaktit hyvinvointipalveluihin, riittävä tukiVanhemman kyky hakea ja vastaanottaa apuaYhteistyöhalukkuus viranomaisten kanssa

Miten asiat ilmenevät perheen arjessa konkreettisesti?

Kuvio 7. Lomake perhetilanteen arviointiin

48

Hankkeessa kehiteltyyn lomakkeeseen on koottu perheiden tilannearvioinnissa huomioita-via osa-alueita. Niiden avulla on ollut tavoitteena:

1. selkeyttää perheiden kanssa tehtävän työn käsitteitä lastensuojelutehtävän kannal-ta (Milloin riittää varhainen tuki, milloin tarvitaan lastensuojelun tukitoimia?)

2. selkeyttää lastensuojelutarpeen tunnistamista (asiakkuuden kriteerit/ riskitekijät)3. kehittää työvälinettä perheiden elämäntilanteiden jäsentämiseen ja arvioimiseen si-

ten, että arviointi tukee perheiden tuen ja palvelujen tarpeen suunnittelua.

Perhetilanteen arviointilomakkeessa on eritelty tekijöitä, jotka vaikuttavat perheidenhyvinvointiin sekä luovat edellytyksiä lapsen hyvään kasvuun ja kehitykseen. Perheidenkanssa työskentelevät työntekijät selvittelevät yhteistyössä asiakkaan kanssa perheen elä-mäntilannetta sekä tuen tarvetta. Tällöin havainnoidaan ja arvioidaan muun muassa lap-sen hyvinvointia, vanhemman toimintakykyä kasvattajana, vanhemman kykyä huolehtialapsen perustarpeista ja lapsen ja vanhemman vuorovaikutusta. Tämä tapahtuu vuorovai-kutuksessa perheenjäseniin ja mahdollisiin yhteistyökumppaneihin. Lomakkeen lähesty-mistavassa on olennaista, että perheen elämäntilannetta tarkastellaan lapsen kehityksenja hyvinvoinnin ehdoilla. Tavoitteena on tarkastella mahdollisimman monipuolisesti ja mo-nitasoisesti lapsen kehityksen perusedellytyksiä ja sitä vaarantavia sekä toisaalta sitä tu-kevia tekijöitä perheiden elämäntilanteissa.

Lapsen hyvinvoinnin arviointi voidaan jakaa lapsen omia käsityksiä, kehitystä, toimintaky-kyä ja toiminta-areenoita kuvaaviin osatekijöihin. Vanhemmuutta havainnoidaan ja tarkas-tellaan muun muassa vanhemman kykynä vastata lapsen tarpeisiin ja toimia lapsen kas-vattajana sekä vanhemman ja lapsen vuorovaikutuksessa. Kolmas kokonaisuus liittyy van-hemman omaan hyvinvointiin ja elämäntilanteeseen, joita tarkastellaan vanhemman näkö-kulmasta. Neljäs kokonaisuus liittyy kodin ilmapiiriin ja perheen suhteisiin ympäröiväänyhteiskuntaan.

Perhetilanteen arvioinnin keskeisiä periaatteita ovat1. Lastensuojelullisessa perheiden kanssa tehtävässä työssä arviointi ja tukitoimien

suunnittelu palautuvat lapsen hyvinvointiin. Perheen sisäiset tekijät ovat lapsen kan-nalta tärkeimmät ja niihin liittyvät riskitekijät tai suojaavat tekijät vaikuttavat lapsenhyvinvointiin välittömimmin (Kalland 2004, 120).

2. Arviointi tapahtuu aina yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa asiakkaiden ja mahdol-listen yhteistyökumppaneiden kanssa.

3. Työntekijän kokema huoli vaikuttaa olennaisella tavalla perheen tilanteen ja tarpei-den arviointiin ja siten perheen saamaan tukeen. Siksi huoli tulee ottaa aina pu-heeksi sekä täsmentää ja nimetä yhdessä asiakkaan ja mahdollisuuksien mukaanammatillisen yhteisön kanssa.

Perheiden hyvinvoinnin osatekijöitä lähestytään lomakkeessa niissä havaittavien puuttei-den mutta myös vahvuuksien kautta. Arvioinnissa tilannetta lähestytään ”huolestuttaakokyseinen asia, onko siinä puutteita tai muutostarpeita” -kysymyksen avulla. Samanaikai-sesti lomaketta voi käyttää perheiden vahvuuksien ja voimavarojen etsimiseen ja näkyväk-si tekemiseen. Suojaavien tekijöiden ja vahvuuksien voi joiltain osin katsoa myös kompen-soivan puutteita. Arvioinnin avulla pyritään turvaamaan työskentelyn mielekkyys, lapsenetu ja palveluiden tarpeen mukainen ja oikea-aikainen kohdentuminen.

Perhetyön hankeryhmissä on pohdittu lomakkeen sisältöjä ja toimivuutta asiakastyössä.Pohdinnan perusteella näyttää siltä, että tässä muodossa lomake toimii parhaiten työnteki-jän oman ajattelun ja kokonaistilanteen jäsentämisen apuna. Lisäksi lomakkeen sovelta-misesta voi olla hyötyä perheen arjen havainnoinnissa ja siitä saadun informaation jäsen-

49

nyksessä. Perhetyössä joudutaan myös arvioimaan perhetyön vaikutuksia, jolloin työhönkuuluu esimerkiksi perhetyön yhteenvetojen kirjoittaminen. Tässä lomake on osoittautunuthyödylliseksi apuvälineeksi ja taustarungoksi. Lomake soveltuu käytettäväksi sekä asiak-kuuden alkuvaiheessa eli ns. kartoitusvaiheessa, jolloin työntekijä voi täyttää lomakettayhdessä asiakkaan kanssa. Toisaalta työntekijä voi hyödyntää perheen hyvinvoinnin eriosa-alueita omana ”muistilistanaan” missä työskentelyn vaiheessa tahansa. Erityisen hyvinlomake näyttää soveltuvan väliarvioinnin tekoon ja yhteenvetoon eli kokonaisuuden jäsen-nykseen ja tehdyn työn arviointiin. Käytännössä se on toiminut tukena esimerkiksi kirjoitet-taessa yhteenvetoa tilannearvioinnista tai perhetyöstä. Lisäksi sitä voidaan hyödyntääasiakassuunnitelmaa tehtäessä ja tulevan työskentelyn painopisteitä arvioitaessa.

Keskeinen kysymys lomakkeen hyödyntämisessä on, miten lapsen kehityksen riskitekijäthavaitaan ja tunnistetaan käytännön asiakastyössä. Ne tulee paikantaa perheen arkielä-mään ja osoittaa sieltä konkreettisesti tapahtumina, toimintana, sanomisina ja syy-seuraus-suhteina. Lomaketta on kokeiluissa käyttäneet myös asiakkaat. Asiakkaiden käyttöä ra-joittaa se, että lomake sisältää ammatillisia käsitteitä, jotka vaativat aukipurkamista jakonkretisointia asiakastyössä. Siinä, miten ammatilliset käsitteet ”operationalisoidaan” ar-kielämän tapahtumista ja tilanteista, tarvitaan työntekijän ammattitaitoa. Perhetyöntekijänammattitaito korostuu siinä että hän löytää perheen arjen konkreettisille tapahtumille käsit-teet ja osaa ottaa ne puheeksi asiakkaan kanssa. Toisin sanoen kysymys on siitä, mitentyöntekijän huoli palautetaan asiakkaalle niin, että siitä muodostuu pohja yhteistyölle jatavoitteelliselle työskentelylle asiakkaan kanssa.

Käytännön asiakastyön tiedonmuodostus arvioivalla työotteella

Asiakastyöstä välittyvän kuvan perusteella näyttäisi siltä, että vaikka perheiden omat tarve-ja voimavaramäärittelyt ovat tärkeitä, on lastensuojelun ja perhetyön arviointi viime kädes-sä asiantuntijalähtöistä. Työntekijä ja perheenjäsenet näkevät kukin asiat omista näkökul-mistaan ja omien intentioidensa suuntaamina, mutta vuorovaikutussuhteessa voidaan poh-tia yhteisiä tilanteen määrittelyjä. Kun lastensuojeluammattilaiset puhuvat perheiden tilan-teista, he puhuvat samalla itsestään, omasta ammattipositiostaan käsin ja määrittävät teh-täväänsä sekä palvelujärjestelmän keinoja ja voimavaroja suhteessa perheen tilantee-seen. Tietystä ammatillisesta positiosta, kuten lastensuojelun perhetyöntekijänä, asiatnähdään aina tietyllä tavalla, ja toisaalta vain tietyt asiat ylipäätään nähdään.

Lastensuojelussa tarvitaan arvioivaa ja suunnitelmallista työotetta. Arvioivan työotteen ta-voitteena on tuottaa asiakkaan kanssa yhteistä ymmärrystä ja ammatillisesti arvioitua tie-toa asiakastyössä. Asiakkuusprosessi käynnistyy ”ongelman havaitsemisella” (’informati-on’ vrt. Orme 2006). Tässä vaiheessa työntekijän huoli on usein intuitiivista tai jopa epä-määräistä, työntekijän subjektiivisia käsityksiä, aavistuksia tai tuntemuksia. Kyse voi ollamyös jonkun toisen ammattilaisen tai yksityishenkilön välittämästä huolesta.

Arvioivalla työotteella pyritään täsmentämään ja selkeyttämään huolta yhdessä asiakkaankanssa (ks. kuvio 8.). Työskentely aloitetaan tilanteen ja huolenaiheen selvittelyllä, johonsisältyy mahdollisesti perheen arjen jonkin osa-alueen kartoittaminen. Perheen tilanteestatehtyjen yksittäisten havaintojen tulkinta vaatii kuitenkin yhteistyötä perheen kanssa, per-heen näkemysten kuulemista ja havaintojen suhteuttamista kokonaistilanteeseen sekäammatillista ymmärrystä tilanteen reunaehdoista ja eri osa-tekijöiden vaikutussuhteistatoisiinsa. Tapauskohtainen asiakkaalta saatava tieto on ratkaisevaa. Kokonaisarvio tilan-teesta saadaan, kun työntekijä yhdistää asiakkaan tapaamisissa, kasvokkaisessa vuoro-vaikutuksessa ja havainnoinnin kautta syntyneen tapauskohtaisen tiedon ammatilliseen

50

tietoon (teoriatietoon lapsen kehityksestä, tietoon palvelujärjestelmästä ja omaan koke-mustietoonsa). Näin pyrkimyksenä on tuottaa asiakkaan tilanteesta yhteistä ymmärrystä jaammatillisesti arvioitua tietoa.

Kysymys havainnoinnin ja työntekijän tekemien tulkintojen ja päätelmien suhteesta ei oleyksinkertainen. Tässä jäsennyksessä on hyödynnetty tausta-ajatuksena Joan Ormen(2006, 196-8) ajattelua sosiaalityön tiedontuotannosta. Sen mukaan informaatio (’informa-tion’) voidaan erottaa tiedosta (’knowledge’). Sosiaalityön asiakastyössä syntyvä ’infor-maatio’ voidaan rinnastaa havaintoihin, mutta syvällisempi ’tieto’, ymmärrys syntyy vuoro-vaikutuksessa asiakkaan kanssa, ammatillisen reflektion ja asiakastyön prosessien kautta.

1. Huoli herää/ ongelma havaitaan (taustalla havainto tai jonkun yhteydenotto) = informaa-tio -> Perheen tilanteen alustava selvittely ja kartoittaminen, informaation täsmentäminen,työntekijän orientoituminen ja suuntautuminen tilanteessa (”mistä tässä on kysymys?”).

2. Keskustelu ja jäsentyneempi tiedonkeruu yhdessä perheenjäsenten kanssaMahdollisuuksien mukaan perheen arjen ja/ tai huolta tuottavan seikan (esim. vanhemmanja lapsen vuorovaikutuksen) systemaattisempi havainnointi, vahvuuksien ja ongelmakohtienkartoittaminen. Tilanteen alustava reflektointi mahdollisuuksien mukaan myös työyhteisönja muiden ammattilaisten kanssa. -> Eri tahojen näkemykset asiasta. Tavoitteena huo-len yhteinen nimeäminen ja täsmentäminen (tilanteen määrittely).

3. Ammatillinen reflektointi eli perhetilanteen prosessointi eri osapuolten kanssa:Perheen kanssa vuorovaikutuksessa ja työkäytännöissä syntynyt tapauskohtainen tieto tul-kitaan tai ”testataan” toiminnassa, työkäytäntöjen ja työvälineiden sekä ammatillisen reflek-tion avulla (esim. tiimissä, työnohjauksessa).

4. Tulos: ns. Arvioitu tieto eli yhteinen ymmärrys perheen tilanteesta ja tuen tarpeesta.

Kuvio 8: Asiakastyön tiedonmuodostus

arvioiva työote =ammatillinenreflektointi

tapauskohtainentieto: asiakkaanosallisuus,tieto jakokemukset

työkäytännöt,menetelmät,toiminnanreunaehdot,palvelujärjestelmä

4.’Ymmärrys’(’knowledge’/’understanding’ vrt. Orme2006, 196)’Arvioitu

tieto’

3. Perheen tilanteen prosessointivuorovaikutuksessa

1.Informaatio/alustavat havainnot

2. Informaationtäsmentäminen/vuorovaikutus eriosapuoltenkanssa/systemaattisempihavainnointi

51

8. Perheiden asiakkuudet asiakastapausanalyysien pohjalta

Asiakastapausten käsittely vertaisryhmäarviointina

Hankkeen työryhmätyöskentelyn tavoitteeksi asetettiin asiakastyön käytäntöjen ja sisältö-jen pohtiminen ja näkyväksi tekeminen asiakastapausten avulla, koska työtä on helpointehdä näkyväksi asiakastyön konkretian kautta. Tutkimuksessa on seurattu ja arvioitunoin puolentoista vuoden ajan case -perheiksi valittujen asiakasperheiden kanssatyöskentelyä. Käytännössä tämä on tarkoittanut perhetyöntekijöiden itsearviointia ja”työnohjauksellista” asiakastilanteen pohtimista ja käsittelyä ryhmässä. Tätä prosessia ku-vaa asiakastapauksen seurantakaavio (ks. kuvio 9).

Muiden yhteistyökumppaneidentoiminta, viestit ja odotukset

Sosiaalityöntoiminta, viestit ja odotukset

PERHETYÖN TOIMINTAJA SEN VAIKUTUSTENARVIOINTI

Yhteydenotto/ilmoitus/ lähete

Perheen näkemyksettyöskentelystä,yhteistyöhalukkuus, odotukset, omattavoitteet

Muutos perheen tilanteessa,tuen tarpeen muuttuminen

TAI Perheen tilanne pysyy tavoitteidenosalta muuttumattomanatai tavoite on tilanteen

kannattelu/ seuraaminen

Perheen verkostosen kartoitusja osallistuminen

PERHEEN TILANNEJA SIINÄ TAPAHTUVATMUUTOKSET

Muulisäselvittely

Tilannearviointi: Miksi tämä perhe tarvitsee perhetyötä?Mihin asioihin työskentely kohdentuu?Mitä muutosta tavoitellaan?Mitä tukea voidaan tarjota?Millaiset tavoitteet ja suunnitelma?Keitä tarvitaan mukaan?Mitä asioita arvioidaan?Ensireaktio ja

toiminnansuuntaaminen

Tapaamiset 1. + 2. + 3. + ...Tukitoimet a+ c...Työorientaatio A...

Tavoitteidentarkentuminen:työskentelyn suunta jakohdentuminen eriperheenjäseniin taiarkipäivän tilanteisiin

Väliarviointi

Kuvio 9: Asiakastapauskaavio

Case -työskentely on edennyt siten, että kukin työntekijä on hankkeen alussa valinnut yh-den työn alla olevan asiakasperheen, jonka tilanteen etenemistä hän on seurannut kokohanketyöskentelyn ajan. Tapaamisissa kukin työntekijä on tuonut vuorollaan asiakastapa-uksensa ryhmän pohdittavaksi. Ryhmässä on pyritty pohtimaan perheen tilannetta ja työs-kentelyä sekä antamaan ehdotuksia jatkotyöskentelystä. Tutkijasosiaalityöntekijä on vetä-nyt ryhmiä ja koonnut ja kirjannut keskustelut ja materiaalit. Lisäksi on pohdittu perhetyönasiakastyön kirjaamista ja dokumentointia sekä työskentelyn arviointia kirjaamisen avulla.Perheiden kanssa työskentelyä on seurattu ja arvioitu kahdella ulottuvuudella.

1. Oma toiminta ja rooli perhetyöntekijänä. Oman työn reflektointi ja vaikutta-vuuden arviointi tämän perheen kanssa.

2. Perheen tilanteen ja tuen tarpeen seuranta. Muutokset perheen tilanteessa.

52

Pohdinta on toisin sanoen kohdentunut ensisijaisesti asiakastyön sisältöön. Muiden yhteis-työkumppaneiden toimintaa ja odotuksia on pohdittu sen kannalta, miten ne vaikuttavatperheen tilanteeseen ja perhetyöhön. Tavoitteena on ollut perheen tilanteen kuvaaminenja siinä tapahtuvien muutosten sekä perhetyön vaikutusten ja mielekkyyden seuranta.

Perhetyön tapauskuvaukset

Perhetyön hankeryhmien tapaamisissa käsitellyistä asiakastyön tapauksista on syntynyteräänlaisia tarinoita. Narratiivisuuden sanotaankin olevan yksi ymmärryksen perustavaalaatua oleva muoto. Asiakastapauksien kuvauksia on helppo tarkastella narratiiveina, kos-ka ne rakentuvat työntekijöiden kerronnassa ja ryhmän reflektoinnin ja jäsennyksen kauttasekä tutkijasosiaalityöntekijän tulkinnassa. Lisäksi ne etenevät ajallisesti. Narrativiisuuttapidetään yhtenä ihmiselle tyypillisenä tapana tehdä selkoa todellisuudesta, tarinamuotoonrakentuvat kuvaukset ovat loogisen ajattelun ohella yksi tapa kokemuksen jäsentämiseen(Bruner 1986, 15-43, ks. Eskola & Suoranta 2000, 22). Toisin sanoen jäsennys- ja ana-lyysivaiheessa on ollut luonnollista lähestyä ja ymmärtää perhetyöntekijöiden kokemuksiatarinamuotoisina jäsennyksinä. Tarinamuoto antaa kokemuksille ”juonen” ja tuottaa tapah-tumat ja kokemukset toisiinsa yhteyksissä olevina ja siten ymmärrettävinä (Bruner 1990;Ramsay 1998; ks. Jokinen & Suoninen & Wahlström 2000, 24).

Toisin sanoen asiakastapauskuvaukset ovat rakentuneet perhetyöntekijöiden kokemuksis-ta, kirjoittamasta ja kertomasta sekä vertaisryhmän reflektoinnin ja tutkijasosiaalityönteki-jän tulkinnan kautta. Tapauskuvausten käsittelyssä ollaan oltu kiinnostuneita tutkimaantarinoista luettavissa olevia perhetyön arkipäiväisiä käytäntöjä ja toimijoiden jäsennyksiäniistä. Tutkijasosiaalityöntekijä on yhdessä työntekijöiden kanssa konstruoinut perhetyön”analyysirungot” eli perheiden hyvinvoinnin osa-alueet –lomakkeen sekä asiakastapaus-kaavion, joita vasten asiakastarinoita on jäsennetty ja analyysivaiheessa luettu uudelleen.Aineiston asiakastarinat on ryhmätapaamisissa sekä kirjoittamisen että analyysin vaihees-sa käyty läpi näiden teemojen avulla. Toisin sanoen tapauskuvausten jäsennyksessä onhyödynnetty sekä narratiivisuutta että teemoittelua.

Asiakastapausten käsittelyyn hankkeen ryhmissä ja asiakastapausaineiston käyttämiseentutkimuksen aineistona on saatu asiakasperheiltä kirjallinen lupa ja suostumus. Asiakas-perheiden suostumuksesta huolimatta perheiden tapauskuvauksissa on pyritty kiinnittä-mään erityistä huomiota perheiden tunnistettavuuden vähentämiseen ja tunnistetietojenlisäksi tunnistettavuutta lisäävien yksityiskohtien poistamiseen kuvauksista.

53

TAPAUSKUVAUS 1.

”Vauva perhetyön keskiössä”

Perhe/ tausta: Äiti, jolla on lapsia 6, joista 5 on huostaanotettu ja sijoitettu perhekoteihin. Äiti asuunyt nuorimman viisi kuukautisen poikansa kanssa. Lapsen isä on asunnoton, mutta asuu käytän-nössä perheen kanssa. Molemmilla vanhemmilla on taustallaan rankka päihdehistoria ja äidillävankilatuomio. Perhetyötä on ollut jo aikaisempina vuosina ennen muiden lasten sijoittamista.

Perhetyön alkutilanne ja tavoitteet: Perhetyö on käynnistetty vauvan syntymän jälkeen. Tavoit-teina ovat vanhemmuuden tukeminen, vanhempien suhteen vahvistaminen vauvaan sekä vauvanhyvinvoinnin seuranta. Lisäksi tavoitteena on kahden muun lapsen perhesijoituksen tukeminensekä äidin, lasten ja perhekodin yhteydenpidon tukeminen. Lastensuojelullista huolta aiheuttaa se,onko äidin elämäntilanne vakiintunut siinä määrin, että hän pystyy huolehtimaan vauvan tarpeistaja turvallisuudesta. Huolestuttavia taustatekijöitä ovat äidin ja isän rankka päihdehistoria ja keski-näinen väkivalta sekä se tosiasia, että äidin viisi muuta lasta on huostassa.

Perhetyön aikana on ilmennyt, että äidin jaksamisessa huolena on äidin vaikeus kestää epävar-muutta ja vastoinkäymisiä lapsen kanssa (esim. lapsen itku on vaikeaa kestää). Äiti on myös epä-varma itsestään ja vanhemmuudestaan.

Perhetyön keinot:Perhetyössä äitiä on kuultu ja kuunneltu. Alun työskentelyn tavoitteena on ollut äidin vahvuuksienlöytäminen vahvuuskorttien avulla. Perhetyön voimavarakeskeisyys on yllättänyt äidin, koska äition olettanut, että perhetyöntekijät tulevat ensisijaisesti ”kyttäämään” hänen päihteidenkäyttöään.

Perheen voimavarat:Äidillä on halu muuttua ja hän yrittää parhaansa. Äiti on monella tapaa viehättävä persoona. Äiti onkokenut a-klinikkakontaktin tukevana ja saanut tukea päihteidenkäytön vähentämiselle.

Perhetyön vaikuttavuus ja työn painopiste:Perhetyö on vaikuttanut äitiin positiivisella tavalla, ennen kaikkea äidin motivaatioon yrittää ollahyvä vanhempi vauvalleen. Vauva on perhetyön ” päähenkilö”, vaikka työskentely tapahtuu pää-asiassa äidin kanssa. Työskentelyn lähtökohta on kuitenkin selkeästi vauvan tarpeissa sekä äidinja vauvan suhteen ja vuorovaikutuksen vahvistamisessa.

Lastensuojelullinen kontrolli ja seuranta ovat keskiössä tämän perheen kanssa työskentelyssä.Äidillä on pelko ja tieto sijoituksen mahdollisuudesta kokoajan taustalla. Toisaalta äidillä on vankka”asiakkaana olemisen asiantuntemus”, pitkä asiakkuus ja kokemukset viiden lapsen huostaanotos-ta. Nämä seikat edellyttävät perhetyöltä läpinäkyvyyttä. Perhetyöllä on ”avoin kaksoisrooli”, jossasekä tuen että kontrollin elementit tuodaan näkyviksi.

Pohdittavia kysymyksiä:Työntekijöillä on toivottamasta alkuasetelmasta huolimatta runsaasti toiveikkuutta äidin suhteen,äidin motivaatio on luonut otollisemman maaperän työskentelylle, mutta olennainen kysymys on,onko se riittävää lapsen kannalta? Pystyykö äiti muuttamaan elämäntapojaan riittävästi ja pitkällätähtäimellä asettamaan vauvan ja kasvavan lapsen tarpeet etusijalle?

Onko perhetyöllä realistisesti saavutettavissa tavoite, että äiti pärjäisi lapsen kanssa pitkällä täh-täimellä? Onko riittävän intensiivistä tukea tarjolla, jotta pitkän perspektiivin positiivinen tulevaisuu-den näky olisi mahdollinen?

Perheellä on pitkäkestoinen asiakkuus lastensuojelussa ja perhetyössä. Miten pitkällä tähtäimelläperheen tukemiseen voidaan satsata, jos tuen tarve on pysyvä? Miten perhe pärjää, kun asiak-kuus loppuu? Miten lopettaa asiakkuus suunnitelmallisesti jossain vaiheessa?

54

Tilanne puolitoistakuukautta myöhemmin

Perhetyö on jatkunut. Työskentelyn tavoite on pikkuhiljaa täsmentynyt. Perhetyöntekijä toimii äidinpohtimisen apuna ja tukena, eräänlaisena äidin varaventtiilinä. Työntekijöillä on tunne, että äiti onoppinut luottamaan perhetyöntekijöihin vähän enemmän. Vauva on nyt kuusikuukautinen. Vauvankehityksestä ei ole työskentelyssä ilmennyt päällisin puolin huolestuttavaa, vauva hakee katsekon-taktia ja liikkuu. Äiti huolehtii hienosti vauvan fyysisistä perustarpeista (vaatetus, ruokailut yms.)

Perhetyön työskentely tapahtuu äidin ehdoilla, perhetyön avun toivotaan kohdistuvan välillisestiäidin kautta vauvaan sekä äidin ja isompien lasten suhteeseen ja yhteydenpitoon perhehoidossa.Uusi elementti perhetyöhön on tullut siitä, että äiti on ottanut itse puheeksi muiden lastensa sijoi-tukset, pohtinut lasten tapaamista ja omaa häpeää, joka sijoituksiin on liittynyt. Vanhemmat lapsetja aikaisemmat huostaanotot ovat keskusteluissa mukana, koska ne vaikuttavat olennaisella taval-la äidin käsitykseen itsestään vanhempana. Myös A-klinikalla on merkittävä rooli äidin tukemisessapäihteettömyyteen ja kuntoutumisessa.

Mitä voimavaroja ja tuettavaa tilanteessa on:Äidissä on paljon hyvää ja tuettavaa: halu puhua, avoimuus, rehellisyys ja motivoituneisuus perhe-työhön. Myös vauvan isä on uuden perhetyöjakson myötä terästäytynyt; hän on käynyt a-klinikallaja laitattanut itselleen antabuskapselit.

Huolenaiheita perheen tilanteesta:Äidin omat traumaattiset kokemukset kummittelevat koko ajan taustalla, lisäksi olennaista on äidinpäihdekuntoutuminen. Äiti on käynyt a-klinikalla ja kokenut sen tukevaksi, mutta on edelleen kun-toutuja. Huolena on äidin sisäisen maailman riittävä eheys. Vuorovaikutus vauvaan on joltain osin”ulkokohtaista ja mekaanista käsittelyä”.

Pohdittavia kysymyksiä:Kykeneekö äiti olemaan riittävästi emotionaalisesti läsnä ja ottamaan vastaan ja säätelemään vau-van tunteita? Äiti pärjää vauvan hoidossa, mutta miten hän pärjää lapsen kasvaessa, kun lapselletulee enemmän omaa tahtoa?

Mikä on muuttunut äidin kyvyssä vanhemmuuteen? Onko ratkaisevaa äidin motivaatio ja halu yrit-tää? Kun äidiltä on kysytty, mitä hän tekisi tai tekee nyt toisin kuin aiemmin, ei hän ole osannutvastata. Ymmärtääkö äiti pohjimmiltaan sitä, miksi muut lapset on sijoitettu? Pitäisikö äidin kanssakäydä läpi sitä, miten hänen tulee nyt toimia toisin?

Edelleen on pohdittava sitä, millainen työnäky on pitkällä tähtäimellä. Miten pitkään perhetyötäaiotaan jatkaa? Voiko odottaa, että perhetyöllä olisi keinoja ”eheyttää äidin sisäinen maailma” taiaikaansaada sellaisia muutoksia äidin vanhemmuudessa, että äiti pärjäisi pitkällä tähtäimellä lap-sen kanssa? Miten perhe pärjää perhetyön jälkeen?

Tilanne kaksi viikkoa myöhemmin

Perheen kanssa on sovittu, että perhetyö jatkuu syksyllä. Äiti on itse huolissaan kesään tulevastaperhetyön tauosta. Asiakassuhde äidin kanssa on vahvistunut ja äiti on ilmaissut jopa odottavansaperhetyöntekijöitä. Olennainen kysymys on kuitenkin, miten äiti itse näkee vanhemmuutensa. Äitikokee, että jokainen hyvin mennyt päivä lapsen kanssa on voitto. Kuitenkin hän ainakin jollain ta-solla kyseenalaistaa oman vanhemmuutensa jatkuvuuden puheissaan ja tulevaisuuden visiois-saan.

Huolenaiheita:Perhetyöntekijöiden huolena on, onko äidin oma persoona ja identiteetti riittävän eheä, jotta äiti voitulevaisuudessa kestää lapsen oman tahdon kehittymisen, uhman ja itsenäistymisen. Perhetyönte-kijät ovat käsitelleet äidin kanssa sitä, millaisia tunteita esimerkiksi lapsen itku herättää. He ovatvalmistaneet äitiä ajatuksellisesti siihen, että lapsi kehittyy ja kasvaa, jolloin vuorovaikutuksestatulee myös lapsen puolelta enemmän aloitteellista ja vaativaa kuin mitä se on pienen vauvan kans-

55

sa, ja toisaalta mukaan astuu uusia vanhemmuuden tehtäviä, kuten lapsen rajoittaminen ja tarpei-den sääntely.

Tilanne yhdeksän kuukautta myöhemmin

Vauva on nyt vähän yli yksivuotias taapero. Perhetyön arvion mukaan perhetyön alku oli jähmeää,äiti tuotti vähän puhetta ja asioita oli vaikea käsitellä puheen tasolla. Työskentelyssä on edetty äi-din ehdoilla, varovaisella työotteella ja lähtökohtana on ollut äidin tuottamat asiat. Tämä on tuotta-nut tulosta ja vähitellen perhetyössäkin on tapahtunut edistymistä.

Perhetyössä on vahvistettu äidin ja lapsen vuorovaikutusta ja suhdetta myös näyttämällä ”mallia”esimerkiksi tilanteissa, joissa lapsi ottaa äitiin kontaktia. Perhetyöntekijöillä ei ole huolta äidin jalapsen vuorovaikutuksesta ja kiintymyssuhde vaikuttaa turvalliselta; lapsi on kontaktissa äitiin ja onterveellä tavalla kontaktissa myös vieraisiin. Äiti on tuonut esiin oman huolensa lapsensa puheenkehityksestä. Äidillä on edelleen jännittämistä ja suoriutumispaineita lasten kanssa pärjäämisestä.Lisäksi äidillä on ollut huolta ja luottamuspulaa kahden sijoitetun lapsen perhekotipaikkaa kohtaan.Äidin suhteita sijaisperheeseen on pyritty selvittelemään ja vahvistamaan. Vaikka sijoitettujen las-ten asiat periaatteessa rajattiin perhetyön ulkopuolelle, on havaittu tärkeäksi vahvistaa äidin luot-tamusta myös sijaisperheeseen, koska se vaikuttaa myös siihen, miten äiti uskoo kykyihinsä van-hempana ja jaksaa olla vanhempana pojalle.

Perhetyön työskentelyssä keskeistä on ollut niin ikään äidin tukeminen ihmisenä ja äidin syyllisyy-dentunteiden käsittely ja läpikäyminen. Työote on ollut kokoajan hienovarainen. Äiti on motivoitu-nut vanhemmuuteen perhetyössä, hän on esimerkiksi innokkaasti tutustunut vauvan kehitystä kos-kevaan oppaaseen. Vaikka äiti on ihmisenä kasvanut ja vahvistunut ja tullut avoimemmaksi, tarvi-taan edelleen sekä äitiyden vahvistamista että äidin itsetunnon vahvistusta.

Tulevaisuuden näkymät:Perhetyöntekijätkin kokevat työskentelevänsä perheen kanssa ”päivä kerrallaan”. Ei ole poissuljet-tua, ettei tulevaisuudessa voitaisi joutua tilanteeseen, jossa lapsen sijoitus on välttämätöntä. Kui-tenkin varhaisen vuorovaikutuksen ja turvallisen kiintymyssuhteen perustan syntymisen kannaltaon ollut tärkeää, että poika on saanut kasvaa varhaislapsuuden äitinsä kanssa.

56

TAPAUSKUVAUS 2.

”Verkostoissa”

Perhe: Äiti ja pojat 5, 4 ja 2 vuotta. Perheen isä asuu avoeron myötä muualla ja pitää epäsäännöl-lisesti yhteyttä lapsiin. Lastensuojelun asiakkuus alkoi vuoden alusta 2006, jolloin myös perhetyöalkoi ns. kriisityönä. Asiakkuus alkoi keskimmäisen pojan käyttäytymisongelmien takia, josta päivä-kodissa oli huolta. Perheellä oli perheneuvolan asiakkuus ja perheneuvolasta otettiin yhteyttä las-tensuojeluun ja toivottiin lastensuojelun perhetyön aloittamista.

Perhetyön tavoitteet ja keinot:Sosiaalityö on asettanut perhetyölle tavoitteeksi ”perheen tilanteen selkeyttämisen” ja tavoitteenaon, että perhetyö tarjoaa äidille konkreettista apua lasten kasvatukseen. Työskentely on vasta al-kuvaiheessa, jonka vuoksi se on painottunut kokonaistilanteen selvittelyyn ja äidin kanssa tutustu-miseen.

Työskentelyn vaikuttavuus ja painopisteet:Painopiste on äidin tukemisessa kasvatustehtävässä. Äiti on kokenut, että on jo saanut perhetyön-tekijöiltä apua ja neuvoja kasvatukseen.

Voimavarat:Äiti on vastaanottavainen, pohdiskeleva ja pystyy käsittelemään asioita. Äidin kanssa on helppotyöskennellä, koska äiti haluaa ottaa apua vastaan.

Huolenaiheet:Huolestuttavia asioita ovat isän ja äidin riitaisa suhde, äidin ja isän erilaiset kasvatusmenetelmät jaisän alentava suhtautuminen äitiin lasten kuulleen sekä ajoittainen äidin uhkailu.

Pohdittavia kysymyksiä:Millaisia vaikutuksia isän toiminnalla on perheeseen ja lasten hyvinvointiin? Miten perhetyöllä voi-daan vaikuttaa tähän, kun isä on ”perhetyön ulkopuolella”?Mikä on keskimmäisen pojan tilanne ja tutkimusten tarve? Epäselväksi on jäänyt se, miksi perhe-neuvola on ajatellut, että perhetyötä tarvitaan ja perhetyöllä pystytään auttamaan?

Tilanne puolitoista kuukautta myöhemmin

Käynnissä on ollut tutustumisvaihe ja verkostotyöskentely päiväkodin ja perheneuvolan kanssa.Perhetyössä on tavattu äitiä. Lapsia ei ole vielä tavattu. Päiväkodissa on äidin mukaan mennyt 4-vuotiaan pojan kanssa paremmin, kunnes hiljattain päiväkodista on tiukkaan sävyyn esitetty huoltapojan psyykkisestä tilasta ja raivokohtauksista. Päiväkodin mukaan ongelmaa on myös pojan pu-heen kehityksessä ja raivokohtausten pahentumisessa. Päiväkodista on toivottu poikaa vaativuu-tensa takia kahden lapsen paikalle. Päiväkodista on esitetty pojan tutkimusten tarvetta.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on ollut mukana neuvotteluissa perheneuvolassa lasten tapaami-seen liittyvistä asioista sovittaessa. Isä käy perheneuvolassa yksin tapaamassa työntekijää ja kes-kustelemassa eroon liittyvistä asioista. Isä on ollut nyt aktiivisesti mukana poikien elämässä, ja äititoivoo isän ja poikien hyvän suhteen säilyvän.

Äidin huolenaiheita: Äitiä huolestuttaa suhde isään ja isän epämääräinen elämäntapa, mielialojenvaihtelut ja yrityssotkut. Riitainen avioero, talousasiat ja poikien tilanne huolestuttavat ja vievät äi-din voimavaroja. Äiti on pohtinut, onko hänen pojastaan ja koko perheestä tehty ”silmätikkuja” päi-väkodissa.

Perhetyön huoli ja tavoitteiden kohdentuminen: Perheen rooleissa on kriisi, kun tiukat rajatasettanut isä ei ole enää arjessa mukana. Perhetyössä keskeinen kysymys on, miten äiti löytää

57

uuden roolin perheessä poikien rajojen asettajana? Tärkeää on myös äidin tukeminen ja ohjaami-nen omassa elämäntilanteessa ja arjen asioissa.

Kodin tilanne: Äiti itse kokee, että oleminen lasten kanssa kotona on tasoittunut ja 4-vuotiaanraivokohtaukset ovat entistä paremmin äidin hallittavissa. Tosin äidin mukaan lapset ovat levotto-mampia, kun ovat olleet isänsä kanssa.

Miten tästä eteenpäin ja pohdittavaa

Ongelmana perheen kanssa työskentelyssä on, että eri tahojen yhteistyön selkeyttäminen ja tie-donkulun parantaminen sekä avoimuus myös asiakasperheen suuntaan on puutteellista. Pohdittu,olisiko tässä vaiheessa tarpeen järjestää asiakkaan kanssa verkostoneuvottelu.Onko ”suurin ongelma” sittenkin siinä, että eri osallisten näkemykset tilanteesta ovat keskenäänristiriidassa kuin asiakkaan tilanteen toivottomuudessa? Olisiko tarpeellista päiväkodin ja muidenyhteistyötahojen yhteinen huolen jäsentäminen, täsmentäminen ja sen pohtiminen?

Tilanne kymmenen kuukautta myöhemmin

Tilanne: Kymmenessä kuukaudessa tilanne on selkeytynyt: perheellä menee nyt paremmin ja eriauttajatahojen välinen yhteistyö toimii. Välillä perheen tilanne oli hankala, koska isä ei pitänyt kiinnisovituista asioista, äiti ja isä riitelivät ja lasten arki kärsi siitä. Vanhemmilla on ollut taloudellisiahankaluuksia ja isä ei muun muassa hoitanut elatusmaksuja. Perheen kanssa on kuitenkin selvitel-ty asioita ja vanhempien kanssa puhuttu riitelyn ja epäselvyyksien vaikutuksista lapsiin. Isän kans-sa on tehty sopimuksia lasten säännöllisistä tapaamisista kaksi kertaa viikossa. Isä on alkanut pi-tää sopimuksista kiinni ja vanhemmat ovat pystyneet sopimaan asioista riitelemättä. Perhetilanteenrauhoittuminen on äidin ja päiväkodin mukaan näkynyt poikien olemisessa myönteisenä kehitykse-nä.

Päiväkodissa 4-vuotias poika ei saa enää niin usein raivokohtauksia kuin aiemmin, mutta käyttäy-tyminen on edelleen joltain osin omaehtoista. Hänellä on vaikeuksia muiden lasten kanssa toimi-misessa sekä lisäksi poika tarvitsee edelleen rajoittamista. Ongelmia on ollut tiedonkulussa päivä-kodin ja kodin välillä, jolloin sovittiin, että kodin ja päiväkodin välillä kulkee reissuvihko. Lisäksi päi-väkodin aloitteesta poikien asioissa on kutsuttu koolle alueellinen työryhmä, johon osallistui terve-yskeskuslääkäri, puheterapeutti, neuvolan psykologi, perheneuvolan työntekijä, kiertävä erityislas-tentarhan opettaja, perhetyöntekijät sekä poikien työntekijät päiväkodista ja vanhemmat. Tarkoi-tuksena ryhmässä on ollut käsitellä poikiin liittyviä huolenaiheita.

Vanhimmalla esikoululaisella pojalla on huomattu muun muassa viivästymää verbaalisessa kehi-tyksessä ja lukujonojen hahmottamisessa. Poika on kuitenkin motivoitunut tekemään tehtäviä. Ta-paamisessa sovittiin koulukypsyystestien tekemisestä.

4-vuotiaan osalta päiväkodissa on tilanteen parantumisesta huolimatta edelleen sopeutumisvaike-uksia ja levottomuutta, vaikka parempaan suuntaan on menty. Myös äiti on huomannut kotonatilanteen parantumisen, eniten äitiä huolettaa pojan puheen kehityksen viivästymä. Työryhmänlääkäri laittoi pojalle lähetteen puheterapiaan.

Perhetyön vaikuttavuus ja jatkonäkymät: Äiti on kertonut olevansa tyytyväinen perhetyöntekijöi-den tukeen ja saanut vahvistusta vanhemmuuteensa ja arjen hallintaan. Perhetyöntekijän arvionmukaan perheen arki ei tule koskaan olemaan tasaista ja pojat tulevat todennäköisesti tarvitse-maan tukea jatkossakin. Kuitenkin poikien olemisessa kotona ja äidin kyvyssä rajoittaa poikia ontapahtunut myönteistä kehitystä. Myös äidin ja isän suhteen paranemisella on ollut vaikutusta kokoperheen hyvinvointiin. Isä on jonkun verran osallistunut neuvotteluihin ja herännyt huolehtimaanvastuullisemmin lasten asioista. Äidin voimavarana on se, että häneen voi luottaa siinä, että osaapyytää apua, kun sitä tarvitaan. Lisäksi äidin vahvuutena on, että hän ymmärtää lasten tuen tar-peen ja poikien vaativuuden eli äidin arviointikykyyn voi luottaa. Nähtäväksi jää, miten äiti jatkossaselviää kolmen vaativan pojan kasvatuksesta ja pystyykö hän olemaan riittävän johdonmukainen.

58

TAPAUSKUVAUS 3.

”Perhetyö vakavassa kriisitilanteessa”

Perhe: Perheessä asuu äiti ja isä ja heidän yhteiset lapsensa, 1,5-vuotias ja 3 kuukautinen vauva.Äidillä on edellisen miehen kanssa kaksi isompaa lasta, jotka asuvat toisen isän luona ja pitävätsäännöllisesti yhteyttä äidin nykyiseen perheeseen.

Perhetyön aloitus ja tarve:Uusi lastensuojeluasiakkuus alkoi kriisitilanteesta loppuvuodesta 2005, jossa äiti oli viimeisilläänraskaana, masentunut ja yrittänyt tukehduttaa 1,5-vuotiaan lapsensa tyynyllä. Isä soitti poliisit tilan-teessa. Äiti oli ollut itsetuhoinen ja toimitettu lähetteellä hoitoon. Poliisi aloitti tapauksen tutkinnan jalapset sijoitettiin. Pienempi vauva sijoitettiin suoraan synnytyssairaalasta. Kun lapset kotiutettiinvastaanottoyksiköstä, lasten tueksi ehdotettiin perheneuvolaa, mutta perhe ei halunnut, vaan toivoiperhetyötä kotiin. Äidillä on jatkohoito psykiatrian poliklinikalla.

Perhetyön tavoitteet:Tavoitteena on, että lapset asuvat isien kanssa ja isät vastaavat lasten huolenpidosta ja arjesta.Sopimukseen sisältyi se, ettei äiti saa olla syyteharkinnan ja oikeusprosessin aikana valvomattalasten kanssa, mutta voi tavata lapsia isän tai viranomaisten läsnä ollessa.

Keinot:Vastaanottoyksikön sijoituksen aikana on vanhemmille ja lapsille on tehty Care index –vuorovaikutusarviointi, josta saatiin hyvät tulokset. Tämä on ollut yhtenä keskeisenä perustelunalasten kotiutukselle.

Työskentelyn ominaispiirteet perhetyön näkökulmasta:Työskentelystä puuttuvat selkeät tavoitteet ja siinä on paljon kysymysmerkkejä sen osalta, mikä onperhetyön rooli ja tehtävä. Työskentelyn tavoitteet ovat melko epäselvät, koska työskentely on vas-ta alussa ja kriisin selvittely ja kokonaistilanteen hahmottaminen vaatii vielä työtä.

Voimavarat:Positiivista on perheen motivaatio ja, että perhe on itse toivonut perhetyötä kotiin.

Pohdittavia kysymyksiä:Millaisena hahmottuu perhetyön tekeminen keskellä vakavan kriisin selvittelyä?Tavoiteneuvottelu on sovittu lastensuojelun sosiaalityön ja vastaanottoyksikön kanssa. Mitä perhe-työllä itse asiassa tavoitellaan? Mihin perhetyön ”valvontatehtävä” voidaan rajata tällaisessa tilan-teessa? Onko isien ja lasten tukeminen perhetyön ensisijaisena tavoitteena?

Tilanne puolitoistakuukautta myöhemmin

Perhetyön väliarviointi:Väliarviointineuvottelu, jossa läsnä on ollut perhetyön sosiaaliohjaajien ja perheen lisäksi sosiaali-työntekijät. Neuvotteluissa on täsmennetty työskentelyn tavoitteita ja huoltosuunnitelmaa. Perhe-työn tavoitteiksi asetettiin:

1) Isän jaksamisen tukeminen lasten kanssa ja neuvominen kasvatusasioissa.2) Tavoitteena on isän vastuuttaminen ja sen tietoisuuden lisääminen, että isän tehtävänä on

vastata lasten turvallisesta kasvuympäristöstä ja kasvuoloista.

Voimavarat:Isä on motivoitunut ja ”hyödyntää” perhetyötä kyselemällä esimerkiksi lapsiin liittyvissä asioissaneuvoja. Isä paneutuu perhetyöhön ja isällä on kykyä omaksua asioita ja pohtia vanhemmuuttaan.Isä on pienimmän lapsen kanssa luonteva ja rauhallinen. Vuorovaikutuksessa lapsiin on lämpöä javälittämistä. Lapsista ei ole huolta, he ovat hyvin kehittyneitä, turvallisen oloisia ja mukavia. Myösäiti osoittaa lämpöä ja hellyyttä lapsia kohtaan olleessaan lasten kanssa

59

Työskentely:Perhetyön tapaamisissa on pohdittu vanhemmuuden roolikartan avulla vanhemmuuteen liittyviäkysymyksiä isän kanssa. Tukea ja struktuuria isä tarvitsee arjen rakenteisiin (esim. ruokailut ja nuk-kumaan menot) sekä rajojen asettamiseen. Tämän perheen tilanteessa näkyy selvästi tuen ja kont-rollin yhdistämisen tarve. Kontrolli on mukana siinä, että toisaalta isää vastuutetaan lasten turvalli-suudesta ja perhetyössä tätä seurataan. Äitikin on ollut mukana joissain perhetyön tapaamisissa.

Työnjako:Lastensuojelun sosiaalityössä on vastuu kokonaistilanteesta ja tehdyistä ratkaisuista. Perhetyöntehtävänä on tässä seurata sitä, miten suunnitelma toimii kotona, kuinka perheen arki asettuu jaettä lasten hyvinvointi ja turvallisuus on turvattu. Perhetyön tavoitteiden rajaaminen on tässä tapa-uksessa hankalaa: perhetyö ei voi olla kaiken vartija, isä on perhetyössä avainhenkilö, jonka odo-tuksia ja asettamia tavoitteita kunnioitetaan.

Huolta perheen tilanteesta:Työntekijöitä huolestuttaa isän ymmärrys, näkemys ja kokemus äidin lapsille aiheuttamasta vaka-vasta vaaratilanteesta. Isän mielestä tukehduttamisyritystä on jo riittävästi käsitelty ja puitu. Huole-na on se, näkeekö isä tilanteen todellista vakavuutta. Pystyykö isä riittävästi takaamaan lastenturvallisuutta ja arvioimaan äidin kuntoa jatkossa? Onko äidin oma jatkohoito riittävää?

Kysymyksiä:Onko isässä sukupuolensa takia helpompi nähdä vahvuudet vanhempana, koska lähtöoletuksenaon, että äiti vastaa pienten lasten hoivasta? Tunteeko äiti itsensä ”syrjäytetyksi” perhetyön asetel-massa? Miten tämä vaikuttaa äidin kuntoutumiseen sekä äidin ja lasten suhteen kehittymiseen?

Tilanne kuusi kuukautta myöhemmin

TyöskentelyPerhetyötä on jatkettu kaksi kertaa viikossa. Työskentely on painottunut isän tukemiseen van-hemmuudessa sekä tilanteen läpikäymiseen isän kanssa. Syksyllä on ollut väliarviointipalaveri,johon on osallistunut perhe, äidin psykiatrian poliklinikan työntekijä, sosiaalityöntekijä ja sosiaalioh-jaaja. Isä on tuonut esiin, että 2 kertaa viikossa on toistaiseksi riittävä intensiteetti perhetyölle.

Tilanne on edelleen se, että isä hoitaa pienimpiä lapsia kotona ja vastaa lasten turvallisuudesta.Isä on hoitanut lapsia hyvin. Äiti on päivät töissä ja hänellä on oma asunto, jossa hän yöpyy. Äiti eisaa yöpyä perheen kotona, eikä olla lasten kanssa ilman, että isä on paikalla. Muuten äiti osallistuulasten hoitoon, imettää pienintä ja tapaa lapsia päivittäin. Isän mukaan (ja perhetyöntekijöiden nä-kemän mukaan) äiti on luontevasti lasten kanssa, osoittaa lapsille hellyyttä ja lapset odottavat ainaäidin tuloa. 2,5- ja 1-vuotiaat ovat myös neuvolan mukaan hyvin kehittyneitä ja hyvin hoidettujalapsia.

Työntekijät halusivat tuoda esille, että äidillä itsellään on traumaattinen lapsuus. Äidillä on omathoitotahonsa psykiatrian poliklinikalla, jossa hän käy 3 kertaa viikossa. Äidistä on tullut perhetyön-tekijöille vaikutelma, että äidillä on puutteellinen kyky käsitellä tapahtunutta ja siihen liittyviä tuntei-taan.

Haaste oikeuskäsittelyyn on tullut, mutta perhe toivoi käsittelyn siirtämistä myöhempään ajankoh-taan. Äitiä syytetään taponyrityksestä ja vaaditaan ehdotonta vankeusrangaistusta. Isä on kutsuttuoikeuteen todistajaksi, jonka vuoksi lapsella on oikeudessa oma edunvalvoja.

Perheen kanssa tehtävässä perhetyössä korostuu kontrolli- ja valvontatehtävä, vaikka perhetyönensisijaisena julkilausuttuna tavoitteena onkin tukea isää vanhemmuudessa ja tilanteessa. Perhe-työn tapaamissa on useimmiten isä ja pienimmät lapset paikalla, muutamassa tapaamisessa onollut mukana myös äiti.

60

Perheessä ei ole pahemmin käsitelty ja puhuttu tulevasta oikeuskäsittelystä ja sen jälkeisestä elä-mästä ja siitä, mitä tapahtuu, jos äiti saa vankeusrangaistuksen. Vanhemmat eivät ole halunneetpuhua tulevaisuudesta, mutta haaste oikeuskäsittelyyn on realisoinut tapahtuneen ja sen seurauk-set uudelleen. Edelleen isä vähättelee tapahtuneen vakavuutta. Isä tuo puheissaan esiin, että lie-ventäviä asianhaaroja ovat olleet äidin rankka raskaus, väsymys ja psyykkinen sairaus (äidillä onmielialalääkitys). Kuitenkin myös isä on kokenut, että oikeuskäsittelyn lähestyminen on realisoinuttapahtunutta uudelleen ja tuonut jo arkeen hautautuneita asioita uudelleen esille, mikä on näkynyt”tunnelman kiristymisenä” kotona.

Perheessä on ollut tilanne, jossa 1-vuotias vietiin lastenklinikalle tämän tipahdettua sängystä per-heen ollessa päiväunilla. Lastenklinikalla todettiin kallonmurtuma, mutta vamman laatu on sellai-nen, että lastenklinikalla arvioitiin niiden vastaavan sängystä putoamisesta johtuvaa kallonmurtu-maa. Myös vanhempien kertomus tapahtuneesta tuki tätä.

Tulevaisuuden pohtiminen ja perhetyön näkymät

Perhetyössä huolestuttaa, onko isällä riittävästi kykyä ja jaksamista käsitellä tapahtunutta ja ym-märtää kaikkia sen seurauksia. Työntekijät ovat pohtineet, että isän käsitys ”normaalista” on tapah-tuneen myötä todennäköisesti muuttunut. Isän mielikuva elämästä ”tavallisena ja normaalina” per-heenä on joutunut kyseenalaiseksi. Isä on käsitellyt ”normaaliolotilan” järkkymistä, järjestämälläperheen arjen mahdollisimman normaaliksi ja elänyt elämää eteenpäin. Isä on tehnyt oman ratkai-sunsa ja jäänyt töistä kotiin hoitamaan lapsia ja ottanut kantaakseen vastuun koko perheen tilan-teesta. Isä on kaikesta huolimatta onnistunut säilyttämään rauhallisen otteen tilanteeseen: isästäon välittynyt sellainen elämänasenne, että ”asiat tapahtuvat omalla painollaan ja turha huolehtimi-nen vain pahentaa asioita.”

Isän ajatuksena on edelleen, että vaikka vankeustuomio äidille tulisikin, lapset ovat niin pieniä, ettäperhe jatkaa yhdessä joka tapauksessa tai äidin vapauduttua. Perhetyön tapaamisissa on pohdittualustavasti isän kanssa, miten lapsille kerrotaan tilanteesta. Perhetyön tarve ja tavoitteet ovat jat-kossa pohdittavina. Isä todennäköisesti tarvitsee tukea entistä enemmän, mikäli äidin vankeus-tuomio realisoituu. Sosiaalityöntekijän tehtävänä on asettaa tilanteessa toimintaraamit ja reunaeh-dot. Perhetyöllä on kuitenkin tuen toteuttajana keskeinen rooli ja perhetyöntekijät ovat ”paljon varti-joita” lasten hyvinvoinnin suhteen. Lastensuojelun sosiaalityön ja perhetyön kanssa perhe on teh-nyt sopimuksen siitä, että isällä on vastuu lasten olosuhteiden turvaamisesta nyt ja jatkossa. Mikäon perhetyön rooli tässä vastuunjakamisessa? Isän käsitys on, että ”perhetyö käy kotona tarkista-massa, että asiat menevät sovitusti”.

Pohdittavia kysymyksiä:

Miten isä jaksaa, kun hän joutuu vastaamaan lapsista ja toisaalta myös äidin tekemisistä suhtees-sa lapsiin? Isä oli kallonmurtumaan johtaneesta vahingosta syyttänyt itseään ja kiirehtinyt otta-maan syitä lapsen putoamisesta omille niskoilleen. Oikeuskäsittelyn lähestyminen on saanut isänmyös pohtimaan syyllisyyttään äidin teosta; oliko äidin jaksamiselle liikaa kaksi pientä lasta perä-tysten, olisiko isä voinut tehdä jotain toisin tai paremmin, jotta tilanteen syntyminen olisi voitu eh-käistä. Isä on myös jälkikäteen pohtinut, olisiko hän soittanut poliisille, jos olisi tiennyt sen seurauk-set.

Vievätkö tämän perheen kanssa työskentelyssä ”tavallisuudesta poikkeavat” tapahtumat perhe-työntekijöidenkin huomiota liikaa? Isällä on perinteisten perheroolien ja perhetyön näkökulmasta”äidin rooli”. Onko lapsista ja perheestä vastuuta kantavan isän toiminnassa helpompi nähdä hyväja huomata positiiviset asiat? (Roolimalliajattelu: lapsista huolehtiminen on äidin tehtävä, isän teh-tävä on auttaa äitiä...)

Miten äidin vanhemmuuteen suhtaudutaan tämän perheen kohdalla perhetyössä? Perhetyössäsuhde äitiin määrittyy ensisijaisesti suhteessa ”tehtyyn sopimukseen” ja sen toteutumisen valvon-taan. Miten äidin suhde lapsiin nähdään perhetyössä? Miten äidin vanhemmuutta tuetaan tuomionselvittyä? Onko perhetyön ja lastensuojelun sosiaalityön kanta, että mikäli äiti saa vankeustuomi-

61

on, ei lasten ja äidin suhteen ylläpitämistä tueta? Onko viranomaisten kanta se, että lapsille onparasta, että äiti ei asu perheen kanssa kotona?

Tilanne kaksi kuukautta myöhemmin

Äidin oikeudenkäynti on ollut, syyttäjä vaati syytettä taponyrityksestä, tuomioksi tuli törkeän pa-hoinpitelyn yritys, josta rangaistus ehdonalaista vankeutta vuosi. Oikeudessa lapsen (nyt 2-vuotias)edunvalvoja toi esiin, että ei ole lapsen edun mukaista, että äiti saisi ehdottoman vankeustuomion.

Äiti käy töissä ja asuu kotona. Isä aikoo mennä töihin ja lapsille on haettu päiväkotipaikkaa, ennenkuin paikka saadaan, lapset menevät isänäidille päivähoitoon. Työntekijöiden mukaan perheen arkinäyttää sujuvan ja lapsista huolehditaan ihan hyvin. Vaikeutena on se, että lapsille ei kaikissa asi-oissa aseteta ikätason mukaisesti rajoja ja arjen rutiineja (ruokailut yms.) ja struktuureja kaivattai-siin lisää, pienin lapsi muun muassa ”kuljeskelee tuttipullo suussa pitkin päivää”. Lisäksi huolenaon äidin mielenterveys ja kuntoutuminen.

Perhetyön jatko on auki. Perheen tilannetta on kuitenkin seurattava ja arvioitava riskit sille, ettäjotain tapahtuu uudestaan, sekä mietittävä, miten parhaiten voidaan ehkäistä riskien toteutuminen.Lisäksi perhettä on motivoitava työskentelyn ja tuen jatkolle. Huolestuttavaa on se, että isä vähät-telee tapahtunutta. Lisäksi perhetyön jatkossa on pohdittava äidin roolia perhetyössä ja tukemistajatkossa. Onko äidin vanhemmuus sekä äidin ja lasten suhde jatkossa perhetyön keskiössä? Laa-jennetaanko perhetyön näkökulmaa isään, äitiin ja lapsiin ja perheen ”yhdessä jatkamisen” vahvis-tamiseen?

62

TAPAUSKUVAUS 4.

”Perhetyön ikuisuusperhe”

Äiti (yksinhuoltaja) ja lapset 10 vuotta, 7 vuotta, 6 vuotta ja 4 vuotta.Tausta: Lasten isä on ulkomaalainen äitiä huomattavasti vanhempi mies, jonka kanssa äiti avioituierityisluvalla alaikäisenä, koska miehellä ei ollut oleskelulupaa. Vanhemmat ovat eronneet joitakinvuosia sitten, koska suhde oli väkivaltainen. Parisuhde oli alistava: mies oli kieltänyt vaimoaannäyttämästä negatiivisia tunteita, alisti ja pahoinpiteli tätä. Isä pitää satunnaisesti lapsiin yhteyttä.Äidin oma lapsuus on ollut niin ikään rikkonainen ja lapsuuden perhe väkivaltainen. Äidillä itselläänon alkanut murrosiässä kuljeskeleva elämäntapa, johon on kuulunut ulkomaalaisia miesystäviä. Äition ollut itse sijoitettuna murrosiässä.

Sosiaalityön näkökulma: Perheellä on ollut toimeentuloasiakkuus ollut pitkään. Varsinainen las-tensuojeluasiakkuus alkoi yli neljä vuotta sitten, jolloin myös perhetyö ensimmäisen kerran alkoi.Perhetyön ensimmäinen jakso kesti lähes kaksi vuotta. Sosiaalityöstä perhetyölle on asetettu seu-raavia tavoitteita:

• äidin jaksamisen tukeminen• perheen tukiverkoston kartoitus ja etsiminen• äidin kannustaminen antamaan lapsille aikaa ja kahdenkeskistä huomiota• lasten neuvoloiden ja terapioiden hoitaminen ja seuraaminen

Perhetyön alkutilanne ja tavoitteet: Perhetyön aloittamisen syinä ovat olleet äidin masentunei-suus ja itsetunto-ongelmat sekä huolena äidin jaksaminen yksin neljän lapsen kanssa ja kyky sel-viytyä arjesta, esimerkiksi kodin siivoamisesta. Lisäksi äiti on ollut kurinpitotilanteissa väkivaltainenlapsia kohtaan, erityisesti 6-vuotiasta poikaa kohtaan. Äiti on perustellut väkivaltaisuuttaan sillä,että näkee pojan käytöksessä entisen miehensä käytösmallia, jotka haluaa karsia pojasta.

Lapsiin kohdistunut huoli:Huolen aiheena on se, että äidin on vaikea huomioida kunkin lapsen yksilölliset tarpeet. Työsken-telyn alussa huoli on kohdistunut lähinnä vanhimpaan tyttäreen, joka on masentunut ”haamulapsi”,jolla on pikkuäidin rooli perheessä. Vanhin tytär on joutunut kantamaan paljon vastuuta nuorem-mista sisaruksistaan. Koulussa opettajan mukaan tyttö on ikäistään lapsellisempi, mutta muutenpärjää koulussa. Tytön asioissa perhettä on ohjattu perheneuvolaan, jossa ei ole havaittu mitäänerityistä tarvetta yksilöterapiaan.

Perheen saamat tukitoimet:Uudestaan aloitettu perhetyö on kestänyt vuoden ja tavoitteena on ollut intensiivinen perhetyön tukikotona (tiheimmillään 3-4 kertaa viikossa) ja keskustelutuki, tiheimmillään käyntejä 2 kertaa viikos-sa. Äidillä itsellään on alkanut terapia, jonka ansiosta perhetyön käyntejä on myöhemmin harven-nettu yhteen kertaan viikossa. Äiti on kokenut oman terapian hyvänä.

Lapsilla on ollut usean vuoden ajan tiivis tukiperhesuhde. Lapset ovat perheessä kuukausittain jaajoittain viikonkin jaksoja. Lasten tukiperhekäynneistä on tullut ”äidin henkireikä”. Perhetyössä onpyritty tukemaan äidin vanhemmuutta ja suhdetta kuhunkin lapseen, keinoina ovat olleet muunmuassa

- Äidin väkivaltapäiväkirja, jossa äiti on pohtinut, miksi on lyönyt lapsia. Näistä tilanteista onperhetyön tapaamisissa keskusteltu.

- Perhetyössä on laadittu päiväohjelmia, joiden tavoitteena on arjen tilanteiden ennakointi ja”työnjaoista sopiminen”

- Tavoitteena on myös äidin kanssa työskentely ja äidin oman elämänhallinnan tukeminenkeskusteluin.

Perheen voimavarat:Äidillä on ongelmistaan huolimatta kykyä käsitellä asioitaan. Kantavin voima perheen selviämises-sä on ollut äidin kyky ja halu vastaanottaa apua ja tukea. Toisaalta äiti on kriittinen, mutta yhteis-

63

työhaluinen. Äiti on persoonallinen, taiteellisesti lahjakas, luova ja lämmin lapsiaan kohtaan. Äidinja lasten suhteissa on paljon hyvää ja lämmintä välittämistä.

Perhetyön vaikuttavuus ja työn painopiste tässä perheessä:Äiti on perhetyön päähenkilö ja vanhemmuus työskentelyn keskiössä. Työskentelyssä äiti on väylävaikuttaa lapsiin ja lasten hyvinvointiin. Tavoitteena on perhetyön tuen välittyminen äidiltä lapsille jasiirtyminen lasten arkeen. Nähtävissä on, että äidissä on tapahtunut henkistä kasvua pitkän perhe-työasiakkuuden aikana. Äiti kuitenkin ajattelee helposti ensin itseään ja sitten lapsiaan. Onko per-hetyössä saatu äitiä ajattelemaan asioita lastensa näkökulmasta? Missä määrin vanhempi saa ollaitsekäs? Miten perhe pärjää, kun poikkeuksellisen pitkä perhetyön asiakkuus loppuu? Miten lopet-taa asiakkuus suunnitelmallisesti?

Tilanne kaksi kuukautta myöhemmin

Perheessä on ollut väliarviointi, jossa perhetyöntekijä on kokenut positiivisena sen, että äidille ”oliheitetty pallo” ja otettu puheeksi perhetyön lopettaminen jossain vaiheessa. Äidille on perhetyössäannettu tehtäväksi pohtia, miten asioiden tulisi olla, jotta hän pärjäisi ilman perhetyötä. Pohdittu,että perhetyössä on tämän perheen kanssa lastensuojelun työskentelyn ydin, johon on satsattu.Lastensuojelun sosiaalityön asiakkuus on ”sivuroolissa” ja perhetyö keskiössä.

Tilanne kuukautta myöhemmin

Vanhimman tytön koulun opettaja on käynyt kotikäynnillä tapaamassa perhettä. Koulun näkemyson, että tytön koulu menee hyvin. Perhetyössä on huoli lisääntynyt, koska äiti osoittanut motivoitu-mattomuutta ja ollut ärtynyt perhetyöntekijöihin. Onko äidin motivaatio perhetyöhön vähenemässä?Äiti odottaa aina seuraavaa tukiperhekäyntiä, jotta pääsee ”elämään omaa elämäänsä”. Lisäksihuolena ovat äidin vaihtuvat miesystävät, ja se, miten miesystävät vaikuttavat lapsiin.

Tilanne viisi kuukautta myöhemmin

Äidin ja perhetyöntekijöiden mukaan perheen tilanteessa ei ole tapahtunut suuria muutoksia, muttapositiivista eteenpäinmenoa on tapahtunut kokoajan. Perheen kanssa on sovittu, että perhetyöntapaamisia jatketaan toistaiseksi kerran kahdessa viikossa. Perhetyö on nyt jatkunut 2 vuotta.

Perhetyön jatkon tavoitteiden täsmentäminen:Jatkossa keskitytään äidin ja lasten vuorovaikutuksen tukemiseen siten, että sosiaaliohjaajat ta-paavat lapsia yksitellen yhdessä äidin kanssa. Tavoitteena on vahvistaa äidin ja lasten suhdetta javahvistaa äidin käsitystä lapsistaan yksilöinä.

Äiti kokee, että on vahvistunut vanhempana ja jaksavansa paremmin perhetyön ansiosta. Äidinoma terapia jatkuu. Huolenaiheena on molempien poikien ja äidin vuorovaikutus sekä pienimmänpojan turvattomuuden tunteen oirehtiminen muun muassa tuhrimalla.

Perheessä on ollut ohjauksellinen iltakäynti. Kaiken kaikkiaan iltakäynti ja tilanteiden videointi ovatolleet äidin kokemuksen mukaan hyödyllisiä, äiti kertoi, että oli avartavaa ja hätkähdyttävääkin näh-dä videolta, miten hän on ja toimii lasten kanssa. Äiti pystyi reflektoimaan omaa toimintaansa suh-teessa lapsiin: hän havaitsi muun muassa, että esitti liikaa lapsille vaihtoehtoisia kysymyksiä jatoisti niitä, vaikka hänen olisi pitänyt rajata selkeämmin. Lisäksi äiti havaitsi itse videota katsoes-saan, että hänen on vaikeaa olla kontaktissa vanhempaan poikaansa ja että hänen suhtautumi-sensa ja puhetapa tätä kohtaan on lähtökohtaisesti kielteistä ja kieltävää.

Tilanne viisi kuukautta myöhemmin

Kutakin perheen lasta on tavattu yksitellen ja yhdessä äidin kanssa. Lasten ja äidin yksittäistentapaamisten tavoitteena on ollut vahvistaa äidin ja lasten välistä luottamusta ja vuorovaikutusta,

64

pohtia lasten ja äidin välistä suhdetta sekä vahvistaa äidin ja lasten käsitystä kustakin lapsestayksilönä.

Vanhin tyttö on murrosiän kynnyksellä ja äiti tarvitsee apua ja opastusta tähän. Tyttö tarvitsee tu-kea itsetuntonsa, itsenäistymisen ja oman tahtonsa vahvistamiseen. Hän on kuitenkin osoittanutmyös itsenäistymisen merkkejä, mutta huolehtii edelleen esimerkiksi muiden sisarusten asioista.

Keskimmäinen tyttö on saanut raivonpurkauksia. Lisäksi huolenaiheena on, että äiti toivoisi ettätämän empatiakyky parantuisi. Tytöllä on pelkoja, hän mm. pelkää olla yksin ja nukkua omassahuoneessaan. Työntekijät ovat kehottaneet äitiä käymään tytön kanssa huoneessa pohtimassa,mikä siellä pelottaa.

Nuorimman pojan ja äidin yhteinen tapaaminen sujui hyvin. Huolena ovat pojan turvattomuus jatuhriminen. Tapaamisessa 5-vuotias kertoi Nalle –korttien avulla, että kun hänellä on kakka hou-sussa, niin silloin hävettää. Lisäksi äitiä on jäänyt huolestuttamaan tilanne, jossa poika oli pyrkinytyli-innokkaasti vieraan tuttava-aikuisen syliin.

Vanhimman pojan ja äidin tapaaminen sujui niin ikään hyvin. Huolena on se, että äidin on vaikeaosoittaa pojalle hellyyttä ja positiivisia tunteita. Poika toi esille, että jos hän tekee jotain väärin, äitihuutaa tai lyö. Äidin mukaan hänen on vaikea suhtautua poikaan. Äiti ymmärtää ja näkee yhteydenhänen oman toimintansa ja pojan ”ongelmallisen” käytöksen välillä.

Tilanne kaksi kuukautta myöhemmin

Perhetyössä on ollut vähemmän aktiivinen vaihe. Työntekijöillä on tunne, että äiti haluaa nyt kokeil-la enemmän omien siipiensä kantavuutta. Lasten osalta on tapahtunut positiivista kehitystä. Viimeaikoina erhetyössä on keskitytty lapsiin ja lapsia on tavattu perhetyössä yksitellen, tavoitteena onollut tukea lapsia yksilöinä. Lapset puhuvat mielellään työntekijöiden kanssa. Äidin kanssa on käytyläpi vanhemmuuden roolikarttaa, josta äiti on itse etsinyt vanhemmuutensa vahvuuksiaan ja heik-kouksiaan. Tavoitteena on lopetella vähitellen pitkään jatkunutta perhetyötä, kesän aikana pide-tään tauko perhetyössä. Toiveena on, että äiti ottaisi itse esiin, mihin asioihin tai osa-alueisiin toi-voisi vielä tukea.

Äidin vanhemmuudessa vahvuutena on hänen empatiakykynsä ja kyky pohtia lasten tunteita jaasioiden vaikutussuhteita siinä, miten hänen oma toimintansa vaikuttaa lasten käyttäytymiseen jahyvinvointiin. Lisäksi äiti on alkanut entistä enemmän näkemään lapsissa yksilöitä, eikä kohteleheitä enää ”komennettavana laumana”.

Äidin vanhemmuudessa puutteita on kasvatusmenetelmissä. Äiti huutaa liikaa lapsille ja käyttäälyömistä ja läpsimistä kasvatuskeinona. Lisääkö lasten turvattomuutta äidin toiminnan ailahtele-vuus ja ennakoimattomuus?

65

TAPAUSKUVAUS 5.

”Perhetyö on äidin tukipylväs”

Perhe: Äiti ja isä, lapset 6 vuotta ja 2 vuotta.Perhetyön alkutilanne ja tavoitteet:Lastensuojeluasiakkuus alkoi terveysaseman yhteydenotosta perheen esikoisen synnyttyä. Äiti oliuupunut ja masentunut lapsen syntymän jälkeen, välillä jopa psykoottinen. Tällöin äitiä ja lasta oh-jattiin Ensikodin intensiiviseen päiväryhmätoimintaan.

Perhetyön tavoitteena on ollut seurata äidin psyykkistä vointia ja tarjota tukea äidille. Tavoitteenaon ollut äidin tukeminen ja sen pohtiminen, miten äidin jaksamattomuus vaikuttaa lapsiin.

Keinot:Perhetyöstä on järjestetty säännölliset tapaamiset äidin kanssa, tiheimmillään muutaman kerranviikossa. Tapaamisten kesto on ollut pisimmillään koko päivänkin ajan. Äidin kanssa on keskusteluarjen asioista. Äidille on rakennettu turvasuunnitelma, jotta äiti tietää kehen on yhteydessä, jostilanne käy ahdistavaksi. Perhetyön apu on ollut monipuolista: perhetyön roolit ovat vaihdelleetkotiavusta terapiatyyppiseen keskustelutukeen.

Perheen voimavarat:Äiti kykenee keskustelemaan ja analysoimaan tilannettaan ja haluaa ottaa apua vastaan. Äiti ottaaitse aktiivisesti yhteyttä ja pyytää apua. Äidin arviointikykyyn voi luottaa.

Perhetyön vaikuttavuus ja työn painopiste tässä perheessä:Perhetyön ”asiakaslähtöisyys”, joka tarkoittaa tässä työskentelyä äidin tarpeiden ehdoilla.Äidille on rakennettu perhetyössä ”turvasuunnitelma”, jonka äiti on kokenut tukevana ja turvallise-na. Perhetyö on vaikuttanut äidin turvallisuuden tunteeseen ja mielialaan positiivisella tavalla.

Pohdittavia kysymyksiä:Miten lapset näkyvät työskentelyssä? Mikä on lasten tilanne? Kun äiti on kiinnittynyt perhetyönteki-jöihin ja perhetyöhön, miten lopettaa asiakkuus suunnitelmallisesti. Onko asiakaslähtöisyys tämänperheen kohdalla sitä, että perhetyöntekijät työskentelevät äidin ehdoilla?

Tilanne kolme kuukautta myöhemmin

Työskentely on painottunut äidin jaksamisen tukemiseen ja turvaamiseen, äiti ollut niin uupunut,että kasvatuskysymyksistä ja lapsiin liittyvistä asioista on puhuttu vähemmän. Äidin kunto ei oleriittänyt paljonkaan sen pohtimiseen, miten hänen omat ongelmansa vaikuttavat lapsiin. Perhetyöon äidin tilanteen mukaan sisältänyt konkreettista auttamista; lastenhoitoa ja kodin askareissa aut-tamista. Perhetyötä ollaan nyt lopettelemassa, koska äiti voi ja jaksaa selvästi paremmin. Äidinomat opinnot ovat myös edenneet. Perhetyön tehtävänä on toistaiseksi eräänlainen ”varalla olo”tilanteen mahdollisesti kriisiytyessä.

Tilanne kuusi kuukautta myöhemmin

Perhetyö lopetettiin, koska äiti oli itsekin kokenut, ettei enää tarvitse perhetyöntekijöitä. Perhetyötätehtiin joustavasti äidin tarpeiden ja tilanteen mukaan tiheimmillään 2-3 kertaa viikossa. Perhee-seen kohdennettua perhetyötä voidaan pitää ”isona satsauksena”.

Perhetyöllä on ollut erilaiset lähtökohdat kuin lastensuojelun perhetyöllä yleensä, koska äitiä ontuettu ensisijaisesti aikuisena, ei niinkään vanhemmuudessa ja vanhemman roolissa. Tavoitteenaon ollut se, että äiti ”pysyisi jollain tavalla kasassa”. Vanhemmuus on toisin sanoen häivytetty työs-kentelyn keskiöstä siitä syystä, että on jouduttu miettimään tarkkaan äidin kunnon mukaan, milloinon voitu keskustella vanhemmuuteen ja lapsiin liittyvistä kysymyksistä. Keskiössä on ollut ”yksilölli-nen työskentely vanhemman kanssa”. Kun äiti itse koki riittävästi vahvistuneensa, ei perhetyötäenää tarvinnut jatkaa.

66

TAPAUSKUVAUS 6.

”Muutokset voivat joskus tapahtua omalla painollaan”

Lähtötilanne

Perheeseen kuuluu äiti ja 9-vuotias poika. Perheellä on ollut lastensuojeluasiakkuus pojan synty-mästä asti vanhempien päihteidenkäytön, riitelyn ja äidin masennuksen takia. Lastensuojeluasiak-kuudessa on ollut katkoksia ja perhe on muuttanut alueelle 2004, jolloin koulusta ilmoitettiin huoltapojan psyykkisestä voinnista. Äiti on kärsinyt vakavasta masennuksesta ja on ollut uupunut pojankasvattajana. Tilanne kriisiytyi, jolloin poika pääsi lastenpsykiatriselle tutkimusjaksolle. Hoitoneu-vottelussa lääkärit suosittelivat pojalle pitkäaikaista sijoitusta, koska pojan hoidon tarve oli ilmei-nen, eikä äiti masennuksensa vuoksi pystynyt vastaamaan lapsen tarpeisiin.

Tilanteen arvioimista jatkettiin vastaanottoyksikössä, jossa todettiin niin ikään pojan sijoituksentarve. Äiti ei sijoitusta kuitenkaan hyväksynyt, eikä huostaanottoa lähdetty tekemään vastentahtoi-sesti. Perheelle tarjottiin perhekuntoutuspaikkaa, jota äiti ei myöskään halunnut vastaanottaa.

Perhetyön alkutilanne:Perhetyö käynnistettiin tilanteessa, jossa äiti oli kieltäytynyt tarjotusta perhepaikasta ja perhekun-toutuksesta. Myös perheneuvolassa todettiin, että poikaa ei oteta terapiaan, koska sairaalan lääkä-rit ovat antaneet oman suosituksensa pojan sijoittamisesta sijaishuoltoon.

Perhetyön tavoitteet:- Äidin tukeminen pojan kasvatuksessa.- Äidin ja pojan motivoiminen vertaisryhmätuen pariin avohuollossa (esim. Omaiset mielen-

terveystyön tukena –Vertti-ryhmään).- Perheen arjen sujumisen arviointi.

Perheen tukitoimet:- Lastensuojelun sosiaalityö- Lastensuojelun perhetyö, perheleiri ja lasten vertaisryhmä- Vertti-vertaisryhmä- Pojan kehityksen seuranta sosiaalipediatrian yksikössä.- Äidillä on psykiatrian poliklinikan kontakti, masennusryhmä ja päiväsairaalan hoito.

Lapseen kohdistunut huoli:Onko pojan hoito riittävää? Tukevatko avohuolto ja kotiolot pojan kuntoutumista, kehitystä ja hoitoariittävästi?

Perhetyön keinot:Perhettä tuetaan toiminnallisuuden kautta, tekeminen äidin ja pojan kanssa on auttanut luomaanvuorovaikutussuhdetta. Äiti ja poika kokevat ”perhetyön istunnot ja keskustelut” ahdistavina ja vai-vaannuttavina. Parhaiten ja luonnollisimmin heidän kanssaan päästään juttusille toiminnan ja te-kemisen lomassa.

Perheen voimavarat ja perhetyön:Perheen voimavarana on äidin ja pojan lämmin suhde ja vuorovaikutus sekä se, että äidin masen-nuksesta huolimatta äiti on säilyttänyt otteen vanhemmuudestaan. Toisaalta avohuollon tuki onvaikuttavaa, koska äidillä on kykyä ajatella asioita ja tilannetta lapsen tarpeiden näkökulmasta.Perhetyö on vaikuttanut äitiin positiivisella tavalla ja rohkaissut äitiä. Erityisesti lastensuojelun per-heleiri tarjosi intensiivisen tuen ja arvioinnin mahdollisuuden. Perheleirin toiminnan kautta osallista-va työskentely soveltui hyvin äidille ja pojalle.

67

Pohdittavaa:Mikä on perhetyön vaikuttavuus ”viimesijaisena” tukimuotona, tilanteessa, jossa sijaishuoltoa on joesitetty ja muut erityispalvelutahot (esimerkiksi perheneuvola) kieltäytyvät perheen kanssa työs-kentelystä? Onko pojan kuntoutuminen ja hoito turvattu, voiko perhetyö olla riittävän tukevaa pitkäl-lä tähtäimellä? Mitä tapahtuu perhetyön ja muun tuen jälkeen?

Tilanne kaksi ja puoli kuukautta myöhemmin

Mielenkiintoista on se, että perhetyö aloitettiin tilanteessa, jossa muut erityispalvelutahot eivät pys-tyneet perheen kanssa työskentelemään ja suositeltiin sijoitusta. Nyt äidillä ja pojalla on erilaisiaavohuollon tukitoimia runsaasti mutta itse perhetyöllä on melko ”etäinen rooli” äitiin ja poikaan.Perhetyön kannalta perheessä on ”hiljaiseloa” eli perhetyöllä on taustatukijan ja ”koordinoijan” roo-li.

Perhetyön tapaamiset ovat toteutuneet harvakseltaan ja työskentely on painottunut yhdessä teke-miseen ja toiminnalliseen, sosiaaliseen aktivoimiseen, kuten elokuvissa käymiseen, sekä äidin japojan motivointiin muiden tukimuotojen pariin, kuten ryhmiin. Perhetyössä on koettu hankalaksierityisesti sosiaalityön taholta tullut vaatimus äidin ”vanhemmuuden arvioinnista”, koska perheenkanssa työskentely on tapahtunut melko etäällä ja harvakseltaan. Äidillä on oma hoito jatkunut jaäiti on piristynyt. Pojan hoidon tarve ja riittävyys on edelleen kysymysmerkki, joka kuuluu hoitohen-kilökunnan selvitettäväksi ensisijaisesti. Puolen vuoden sisällä arvioidaan perhetyön jatkon tarve.

Kahdeksan kuukautta myöhemmin

Perhetyön lopettelu

Syksy on sujunut sovitusti ja perhetyötä on jatkettu harvakseltaan. Poika voi koko ajan paremminja on käynyt elämänhallintaryhmässä ja sitoutunut vertaisryhmään. Vapaa-ajalla hän käy nuorisota-lolla. Myös koulu on sujunut hyvin.

Perhetyön tapaamiset ovat sujuneet harvakseltaan äidin kanssa. Tavoitteena on ollut miettiä kas-vatusasioita. Äiti on kuitenkin unohdellut tapaamisia. Toteutuneissa tapaamisissa äiti on ahdistunutja kiusaantunut keskustelemisesta. Väliarviointitapaamisessa äiti on miettinyt haluaako jatkaa per-hetyötä. Myöskään poika ei ole kokenut tarvetta perhetyön jatkamiselle. Arvioinnissa sovittiin, ettäperhetyöstä tehdään vielä muutaman kuukauden kuluttua ”lopetuskäynti”, jossa päätetään perhe-työn lopettamisesta.

Perhetyön aikana tapahtuneet muutokset perheen tilanteessa: mikä on aikaansaanut tilan-teen paranemisen.

Perhetyön lähtötilanteena oli sijoituksen uhka ja hoitosuosituksena sijoittaa poika sijaishuoltoon.Perheelle tarjottiin myös koko perheen hoitoa.

Äiti on masennuksestaan huolimatta riittävästi kuntoutunut avokontaktissa ja arki sujuu huomatta-vasti paremmin. Mikä on auttanut? Täsmällisesti ei voida osoittaa, mikä tuki- tai hoitomuoto on ollutratkaiseva, todennäköisesti kaikkia on tarvittu. Selviä vaikutuksia pojan hyvinvoinnille on ollut Vertti–ryhmällä, josta hän on saanut välineitä käsitellä omaa tilannettaan sekä äidin masennusta.

Lisäksi perheen omina voimavaroina on ollut pojan ja äidin hyvä suhde. He puuhastelevat yhdessäasioita, äidillä on hyvät käsitykset lapsen kasvattamisesta ja äiti näkee lapsen tarpeet ja toteuttaaniitä jaksamisensa puitteissa. Voimavarana ja pärjäämisen tukipilarina on ollut ennen kaikkea se,että perheen dynamiikka on terveellä pohjalla eli vanhempi-lapsi –suhde ja valtarakenne ja äidinvanhemmuus on säilynyt äidin masennuksesta huolimatta, eli äiti on ollut perheessä vanhempikoko ajan. Perheellä on myös sukulaisverkostoa, jotka ovat olleet tukena koko ajan.

68

Perhetyön prosessissa mielenkiintoista on ollut havaita se, että äiti ja poika eivät hyödy keskuste-lusta ja puhumisesta, vaan äiti kokee ahdistavana tilanteet, jossa ”istutaan alas puhumaan”. Äiti japoika hyötyvät enemmän toiminnallisesta avusta. Lisäksi perhetyössä on havaittu se, että äiti kokiparityötavan liian ahdistavaksi ja oli huomattavasti rennompi, kun kohdattavana oli vain yksi työn-tekijä kerrallaan.

Siihen, että sijoituksen tarve on poistunut, on vaikuttanut myös se tosiasia, että tilanteessa on olluttarjota erilaisia vaihtoehtoja ja avohuollon tukimuotoja sijoitukselle. Perhetyön rooli on ollut perheenkanssa työskentelyssä eräänlainen ”taustatuki” ja motivaattori. Tärkeänä tehtävänä on ollut mm.äidin ja pojan ryhmiin ja hoitoon motivoiminen. Toisaalta taustatuen rooli on voinut olla merkittäväkannattelija tilanteessa ja sillä on voinut olla myös hoidollista ja eheyttävää vaikutusta. Perheessääidin ehdoilla tapahtunut tukityö ja äidin vahvistaminen on ollut työn keskiössä.

69

TAPAUSKUVAUS 7.

”Lapset välikappaleina aikuisten riitelyssä”

Perheeseen kuuluu yksinhuoltajaäiti, 8-vuotias tytär ja 5-vuotias poika. Perhekuviossa on mukanaäidin entinen mies, joka on myös toisen lapsen isä sekä äidin uusi kihlattu miesystävä. Entisessäliitossa on ollut perheväkivaltaa ja riitaisa ero sekä edelleen jatkuva riitely. Äiti on hakenut sosiaali-työntekijöiden tuella lähestymiskieltoa entiselle miehelleen.

Ensimmäinen ilmoitus on tullut lastensuojeluun puolivuotta ennen perhetyön alkua. Äidinäiti ontehnyt ilmoituksen, koska koulusta on oltu huolissaan, kun. 8-vuotiaalla lapsella on ollut itsetuhoisiapuheita ja ahdistusta. Tyttö on ollut koululääkärin lähetteellä lasten- ja nuorten sairaalassa tutki-muksissa. Tytön ahdistuksen taustalla vaikuttaa se, että isä ja äiti riitelevät ja syyllistävät toisiaan.Tytön isä on yrittänyt manipuloida lapsia riitelyssä. Lapset ovat aikuisten riitelyssä välikappaleina.Erityisesti 8-vuotias on ahdistunut ja kuormittunut ristiriitaisesta tilanteesta.

Työskentely:Perhetyön työskentely on vasta alkuvaiheessa. Ongelmana perhetyön käynnistämisessä on ollutsiinä, että vain neljä tapaamista seitsemästä on toteutunut, koska äitiä on välillä vaikea tavoittaa.Tosin äiti suhtautuu periaatteessa myönteisesti perhetyöhön ja ottaa vastaan tarjottua tukea janeuvoja. Kuitenkaan äidillä ei ole syntynyt täysin luottamuksellista suhdetta perhetyöntekijöihin,koska hän ei esimerkiksi halua tytön sairaalaneuvotteluun perhetyöntekijöitä mukaan.

Toisaalta ongelmina ovat työskentelyn repaleisuus ja osapuolten väliset jännitteet. Työskentelyävaikeuttavat tilanteessa olevat ristiriitaisuudet, aikuisten välinen riitely ja keskinäinen epäluottamus,mikä on tuottanut sen, etteivät työntekijät voi varmuudella tietää, kuka puhuu milloinkin totta. Lap-set on vedetty kolmen aikuisen väliseen riitaan välikappaleeksi, mutta toisaalta myös työntekijätovat samassa tilanteessa, koska aikuiset pyrkivät vaikuttamaan työntekijöihin omien motiiviensa jatavoitteittensa edistämisessä. Työskentelyssä ammattilaisen haasteena on vaikeaa pysyä objektii-visena ja puolueettomana. Selvittämättömiä asioita ovat myös esimerkiksi äidin päihteidenkäyttö.Ylipäätään työskentelyssä on vaikea saada kiinni olennaisesta ja hahmottaa kokonaisuutta.

Perhetyössä tavoitteena:- on tavata äitiä 4-5 kertaa yksin ja kuulla äidin näkemykset siitä, mistä äiti on itse huolis-

saan.- Laajempana tavoitteena on pohtia sitä, miten eri osapuolet toimivat lasten parhaaksi ja mi-

ten erityisesti tytön turvattomuutta ja ahdistuneisuutta voidaan helpottaa.- Toisaalta tulee ensin selvittää onko isän ja tyttären suhteen tukeminen oikea ratkaisu ja sit-

ten miettiä, miten tyttären ja isän suhdetta tuetaan.

Pohdittavaa:Mikä on molempien miesten rooli työskentelyssä ja lasten elämässä? Onko työskentelyn tavoittee-na tukea äitiä irtaantumaan lasten isästä? Millaisia vaikutuksia tällä on lapsiin? Miten lasten ja las-ten isän suhdetta tuetaan? Jos näyttää siltä, että osapuolet eivät kykene itse etsimään lasten kan-nalta parasta ratkaisua, missä vaiheessa aikuisia voidaan velvoittaa toimimaan lasten parhaaksi,jolloin viranomaiset tekevät ratkaisut heidän puolestaan.

Tilanne kuusi kuukautta myöhemmin

Perhetyössä ei ole päästy eteenpäin toivotulla tavalla. Äiti ei ole sitoutunut perhetyöhön ja on pe-runut useita tapaamisia. Äidin oma kunto on lisäksi heikentynyt, äidillä on diagnosoitu kaksisuun-tainen mielialahäiriö. Äiti ei täysipainoisesti jaksa keskittyä lasten asioihin eikä vanhemmuuteen.Äiti on avioitumassa uuden miesystävän kanssa. Äidin suhde entiseen mieheen on tasaantunut,mutta lasten osalta isän tapaamisissa on edelleen epävarmuutta. Äidin ja lasten suhde on enem-män kaverisuhde ja lapset näkevät ja kuulevat ikätasoonsa nähden liikaa aikuisten asioita per-heessä.

70

Perhetyössä on ollut tyttären yksilötapaamisia. Niiden tavoitteena on ollut tutustua tyttöön ja tarjotatytölle mahdollisuus puhua. Tilannetta oli käyty läpi Tunnematon avulla, joka osoittautui hyväksikeinoksi puhua ja purkaa ahdistusta. Tytön opettaja koulussa on huolissaan tytön tilanteesta, itse-tuhoisesta ja hyväksyntää hakevasta käytöksestä sekä tunne-elämän vaikeuksista; tyttö käyttäytyyhuomiohakuisesti koulussa ja puhuu rumia. Tytöllä ja opettajalla on hyvä ja luottamuksellinen suh-de. Opettaja purkaa huoltaan tytöstä perhetyöntekijöille, jotka ovat pohtineet, että opettajan tulisiolla yhteydessä lastensuojelun sosiaalityöntekijään.

Pohdittavaa:Perhetyön arviointineuvottelussa on pohdittu, onko perhetyötä syytä jatkaa. Perhetyö vanhemmuu-teen liittyvissä kysymyksissä ei etene eteen eikä taakse, ja jokaisella tapaamisella tuntuu, ettätyöskentely alkaa alusta. Lisäksi keskeinen kysymys on, onko tytön tilanne autettavissa riittävästiperhetyön keinoin? Tytölle on mietitty terapiaa, mutta sairaalan kanta on, että terapiaa ei kannatajärjestää ennen kuin kodin olosuhteet ovat vakiintuneet. Perhetyö ei vaikuta, koska äiti ei ymmärrälapsen tarpeita ja pahaa oloa eikä oman toimintansa vaikutusta lasten turvallisuuteen.

71

TAPAUSKUVAUS 8.

”Riiviölapsi?”

Perheeseen kuuluvat äiti ja kaksi lasta, 2,5 ja 1,5-vuotiaat. Isä on maahanmuuttajataustainen, van-hemmat asuvat asumuserossa. Lapset ovat isällä kerran viikossa yhden vuorokauden. Perhetyöon alkanut muutama kuukausi sitten. Lastensuojeluasiakkuus on alkanut jo esikoisen syntymänjälkeen, kun neuvolasta otettiin yhteyttä lastensuojeluun äidin synnytyksen jälkeisen vakavan ma-sennuksen takia. Äiti kuntoutui, mutta meni jälleen huonompaan kuntoon toisen lapsen syntymänjälkeen. Tällöin äiti ohjattiin Ensikotiin Baby –Bluesiin pienemmän kanssa. Isompi lapsi oli isällätämän aikaa, mutta isä koki, että ei pärjännyt uhmaikäisen kanssa ja vei lapsen takaisin äidille.

2,5-vuotias on sekä äidin että työntekijöiden mukaan vaativa lapsi ja hakee runsaasti aikuistenhuomiota. Isä ei aseta lapsille rajoja ja myös äidillä on vaikeuksia toteuttaa hyviä ajatuksiaan lastenrajoista. Äiti oli odottanut Baby Blues –jaksolta käytännön toteutukseen neuvoja, kuinka pärjätälasten kanssa. Äiti koki, ettei saanut odottamaansa tukea. Äidin mukaan lapset ovat liian vaativia ja2,5-vuotias on äidin mielestä ”riiviölapsi”.

Äidillä on edelleen psykiatrinen terapiakontakti ja mielialalääkitys. Äidin ja lasten vuorovaikutuk-sessa ongelmana on se, että äidin negatiivinen ajattelu lapsesta ja positiivisen palautteen puuteruokkivat negatiivista vuorovaikutusta. Asiasta on keskusteltu perhetyössä ja äiti ymmärtää puheentasolla negatiivisen vuorovaikutuksen kierteen, mutta ei ole pystynyt muuttamaan toimintaansa.Perheessä aamut ja illat ovat kaoottisia ja 2,5-vuotias ”pyörittää showta” ja hallitsee tilanteita. Lapsihakee negatiivisilla tavoilla huomioita eikä tottele äitiä. Päiväkodissa hän sen sijaan käyttäytyy hy-vin. Käytöksen taustalla on perhetyöntekijöiden mukaan tytön turvattomuus ja äidin kyvyttömyysrajata lasta turvallisesti, jolloin lapsi joutuu hakemaan rajoja itse. Käyttäytymisen taustalla voidaannähdä huomion maksimointi, eli lapsi luo itse rajoittamistilanteita huutamalla ja riehumalla, jolloinaikuinen varmasti reagoi häneen melko ennakoitavalla tavalla.

Perhetyön tavoitteet:1. Perhetyössä on vahvistettu äidin käsitystä omasta vanhemmuudesta antamalla äidille posi-

tiivista palautetta.2. Perhetyöntekijät ovat neuvoneet, miten äiti saisi lasten kanssa struktuuria arjen rutiineihin

(ruoka-ajat, nukkumaanmenot).3. Äitiä on neuvottu konkreettisesti lasten rajoittamisessa mm. kiinnipitotilanteissa.4. Lisäksi äitiä on opastettu antamaan 2,5-vuotiaalle kahdenkeskistä jakamatonta ja positiivis-

ta huomiota ja aikaa.

Pohdittavaa:Huolenaiheena on, mikä on äidin motivaatio vanhemmuuteen, koska äiti on väsymykseensä vedo-ten esittänyt antavansa lapset pois. Perheessä on kuitenkin paljon positiivista ja voimavaroja, tär-keimpänä se, että äiti tekee lasten kanssa yhdessä asioita. Lisäksi äidillä on ”halu olla hyvä äiti”,mutta hän kokee tarvitsevansa siihen tukea. Perheelle on mietitty Auroran päiväsairaalan kokoperheen hoitojaksoa.Äidin käsitykset vanhemmuudesta, ovatko ne yhteensopivia rajoja tarvitsevan 2,5-vuotiaan tempe-ramentin kanssa? Mikä on 2,5- vuotiaan ”omaa problematiikkaa” ja miten paljon siihen voidaanvaikuttaa turvallisilla rajoilla ja vanhemmuudella?

Tilanne viisi kuukautta myöhemmin

Muutama kuukausi sitten perheessä on ollut perhetyön väliarviointineuvottelu, jossa harvennettuperhetyön tapaamisia tavoitteena lopetella perhetyötä vähitellen. Äiti kokee, että on saanut kai-paamiaan neuvoja temperamenttisen 3-vuotiaan kanssa pärjäämiseen: kun äiti on vahvistunut ra-jojen suhteen ja äidin pitkäjänteisyys on lisääntynyt, on myös lapsen uhma vähentynyt. Perhe onsaanut konkreettista apua ja toimintaohjeita arkeen; iltarutiinit ja nukkumaanmenot ovat helpottu-neet. Perheen kanssa on sovittu, että perhe jatkaa perheneuvolassa tytön uhmaan liittyvien kysy-mysten käsittelyä, eikä perhetyötä enää äidin mielestä tarvita.

72

TAPAUSKUVAUS 9.

”Onko perhetyön fokuksessa päihdeongelma, vanhemmuuden tukeminen vai lapsentukeminen?”

Perheeseen kuuluu äiti ja viisivuotias poika, isä asuu muualla, mutta pitää yhteyttä poikaan. Isä onäidin ja pojan tukena ja poika on säännöllisesti isänsä luona.

Perhetyön tarve: Äidillä on pitkäaikainen päihdeongelma (alkoholi ja huumeet). Äidillä on takanaerilaisia päihdehoito- ja kuntoutusjaksoja. Lastensuojeluasiakkuus on ollut pojan syntymästä asti.

Perhetyön aloitus: Äiti ja poika ovat olleet yhdessä sosiaalisairaalassa kolmen kuukauden kun-toutusjaksolla. Perhe ohjattiin kuntoutusjakson jälkeen lastensuojelun sosiaalityöstä perhetyöhön.Tavoitteena on ollut tarjota perhetyöstä tukea perheen kotiutumiseen, päihteettömään arkeen jaäidin kuntoutumiseen. Aloite perhetyöstä on tullut päihdehoitotaholta.

Perhetyön tavoitteet:Tavoitteena on perhetyön avulla tukea äidin ja pojan kotiutumista sekä löytää keinoja tukea äidinpäihteettömyyttä arjessa. Konkreettisena tavoitteena on äidin arjen hallinnan lisääminen, koskaäidin on esimerkiksi vaikea suoriutua kotona perusasioista, kuten pojan viemisestä ajoissa päivä-hoitoon. Perhetyön keinoina ovat olleet:

• Konkreettisten lähitulevaisuuden asioiden ennakoiminen yhdessä äidin kanssa (esim. kuin-ka selvitä tulevasta viikonlopusta päihteettömästi)

• Äidin ja pojan tukiverkoston kartoittaminen• Vanhemmuuden arviointi sekä lapsen ja vanhemman vuorovaikutuksen havainnointi

Perhetyön vaikuttavuus ja painopisteet:Työskentely on vasta alussa, mutta tässä tapauksessa edistyminen ja perhetyön vaikutukset koos-tuvat vähitellen tapahtuvista ”pikku askelista”. Positiivista on äidin halu sitoutua työskentelyyn, mut-ta kyky sitoutua päihteettömyyteen ja kyky toteuttaa käytännössä sovittua tuottavat epävarmuutta.

Työskentelyn ominaispiirteet perhetyön näkökulmasta:Työskentelyn ominaispiirteenä on perhetyön tekeminen keskellä vielä akuuttia päihdekuntoutumis-ta. Perhetyötä luonnehtii tässä tapauksessa ”lastensuojelun sosiaalityön näkökulma” ja kontrolli- jaseurantatehtävä. Toisaalta perhetyöllä on kaksoisrooli, koska perhetyön roolissa korostuu kontrol-lin lisäksi nimenomaan konkreetin ja vaikuttavan tuen tarjoaminen äidille, jotta äiti ja poika pärjäisi-vät kotona. Lisäksi työskentelyä luonnehtii epävarmuus, koska sijoitus on kokoajan taustalla aktu-aalisena vaihtoehtona. Siten perhetyön tekeminen on eräänlaista työskentelyä veitsen terällä. Li-säksi työskentelystä puuttuvat selkeät tavoitteet. Monelta eri taholta perhetyöhön kohdistuvat eri-laiset odotukset eivät ole omiaan myöskään selkeyttämään työskentelyä.

Voimavarat:- Äiti on avoin (vaikka päihteidenkäytön osalta ei ole aina varmuutta). Äiti miettii asioitaan ja

on kyvykäs myös näkemään ongelmiaan ja reflektoimaan niitä.- Äiti pystyy pohtimaan suhdettaan poikaan- Äidillä on hyviä ajatuksia ja ymmärrystä lapsen kasvatuksesta- Pojan olemisesta ei ole erityistä huolta päivähoidossa. Poika on ”tietoinen” äidin tilanteesta

ja päihdekuntoutumisesta, asiaa on käyty läpi lapsen kanssa. Positiivista on se, että lapsiuskaltaa nyt näyttää kiukkuaan myös kotona.

Pohdittava kysymys:Tarvittaisiinko tässä vaiheessa vieläkin intensiivisempää ja konkreettisempaa tukea kotiin?

Tilanne kuukautta myöhemmin

Perheessä on ollut sosiaalityöntekijöiden kanssa yhteinen tavoiteneuvottelu. Yhteisten tavoitteidenlöytäminen ollut hieman hankalaa: sosiaalityöntekijän mukaan perhetyön tavoitteet ovat liian laajoja

73

ja abstrakteja. Perhetyöntekijät taas ovat kokeneet, että sosiaalityön tavoitteet ovat liian yksityis-kohtaisen tiukat, kuten äidille asetettu tiukka aikataulu pojan viemisessä aamulla päivähoitoon, jotaperhetyössä tulee ”vahtia”. Sosiaalityöntekijöiden perhetyöntekijöihin kohdistamat odotukset liitty-vät pääasiassa äidin arjen mielekkäiden sisältöjen löytämiseen ja aikataulujen työstämiseen. Per-hetyöntekijää tässä on mietityttänyt se, missä määrin aikuista ihmistä voidaan ”ohjata ja ohjeistaa”ja velvoittaa tekemään erilaisia asioita.

Kaiken kaikkiaan tämän perheen kanssa työskentelyä kuvastavat eri viranomaistahojen ristiriitaisetodotukset ja näkemykset. Lisäksi äitiin kohdistuu valtavat vaatimukset, vaikka päihteettömyys onedelleen melko tuoreella ja huteralla pohjalla. Myös perhetyöntekijöiden omat tuntemukset työs-kentelynäystä ovat ristiriitaisia, työskentelyä luonnehtii ajatus, ”pelätä pahinta mutta toivoa paras-ta”.

Tilanne kuukautta myöhemmin

Perheen kanssa työskentely on jatkunut enemmän tai vähemmän epäselvänä. Vaikka tässä tilan-teessa voisi pitää jo ”työvoittona” pelkästään sitä, että äiti ylipäätään on ottanut vastaan perhetyö-tä.

Tilanne kuusi kuukautta myöhemmin

Perhetyön käyntejä on harvennettu puolen vuoden aikana äidin toiveesta. Aiemmin käyntejä oli 2kertaa viikossa, nyt joka toinen viikko. Myös perhetyöntekijöiden ”aamusoittelut” on jätetty pois, äitija poika ovat saaneet aamut sujumaan omatoimisesti. Väliarvioinnissa todettiin, että muutoksia ontapahtunut hyvään suuntaan ja äiti on selvästi vahvistunut. Ajanjaksolla viikoittain annetut huu-meseulat ovat olleet poikkeuksetta negatiivisia, jonka vuoksi seulontoja on harvennettu.

Miten lapsen hyvinvointiin liittyvät huolet ilmenevät lapsen elämässä konkreettisesti?Pojan fyysisistä perustarpeista huolehditaan. Eniten huolestuttavia tekijöitä ovat pojan alakuloisetmielialat ja elämänmyönteisyyden puute sekä pärjäämättömyys sosiaalisissa tilanteissa. Nämäilmenevät konkreettisesti pojan pessimistisyytenä kaikkea uutta kohtaan, itsetunto-ongelmina jasosiaalisena arkuutena. Päiväkodissa hän pelkää epäonnistumisia ja vetäytyy esimerkiksi yhteisis-tä peleistä ja leikeistä. Perhetyöntekijöiden kanssa poika ei ole halunnut keskustella, pelata eikätehdä harjoituksia. Toisaalta pojan persoonassa voidaan nähdä vahvuuksia ottaen huomioon tä-män hyvin repaleisen ja turvattoman lapsuuden. Kovista kokemuksistaan huolimatta poika on vart-tunut vahvatahtoiseksi pikkumieheksi. Positiivista on myös se, että poika uskaltaa enemmän näyt-tää kiukkuaan, myös perhetyöntekijöille. Pojan itsetunnon vahvistaminen ja saaminen mukaan uu-siin asioihin ja perhetyöhön on haaste.

Miten vanhemmuudessa huolestuttavat asiat ilmenevät lapsen ja vanhemman vuorovaiku-tuksessa?Äidin vanhemmuudessa on tapahtunut edistystä ja vahvistumista työskentelyn aikana. Perheenarjen hallinnassa on tapahtunut positiivisia muutoksia ja äiti pystyy enemmän ajattelemaan lapsentarpeita. Lisäksi kodin olosuhteet ovat rauhoittuneet. Alkoholia äiti käyttää ainoastaan viikonloppui-sin silloin, kun poika on isän luona. Vanhemmuudessa huolta tuottavia seikkoja ovat edelleen lap-sen ja vanhemman vuorovaikutukseen liittyvät asiat ja siinä vanhemman päihteidenkäytön vaikutusvanhemman toiminnan ennakoitavuuteen. Toisaalta kysymysmerkkinä on äidin kyky käsitellä tun-teita ja säädellä lapsen tunteita ja tähän liittyvä johdonmukaisuus.

Positiivista on se, että äiti osaa rajoittaa poikaa, mutta osaako hän antaa myös myönteistä palau-tetta lapselle, jota pojan itsetunnon vahvistuminen edellyttäisi. Äidin vahvuuksina voidaan nähdähänen ymmärryksensä lapsen tarpeista ja halu ja motivaatio parempaan vanhemmuuteen. Lisäksiäidin arjessa jaksaminen on vahvistunut. Edelleen kysymysmerkkeinä on kuitenkin, miten äidinymmärrys saadaan siirtymään myös toiminnan tasolle ja miten äiti pystyy pitämään lapsen tarpeetmielessään heikkoina hetkinä ja päihteidenkäyttöön liittyvissä tilanteissa.

74

Miten vanhemman oma hyvinvointi näkyy perheen arjessa konkreettisesti?Äidin kunto on huomattavasti parempi. Hän on aloittanut työharjoittelun ja on pysynyt kuivilla. Alko-holia äiti kertoo käyttävänsä joskus viikonloppuisin, kun poika on isän luona. Äiti on löytänyt elä-mäniloa arjesta ja vahvistunut sekä kyvyssään pyörittää arkea että vanhemmuudessaan. Edelleenhuolena on äidin päihdeongelmasta kuntoutuminen, joka tosin tällä hetkellä näyttää hyvältä.

Kysymysmerkkinä perheen rooleissa on se, missä määrin poika on joutunut ja joutuu kantamaanvastuuta ja huolta asioista, jotka eivät kuulu hänen ikäiselleen pojalle. Perheen suhteet yhteiskun-taan ja äidin sopeutuminen erilaisiin ”yhteiskunnan systeemeihin” vaatii edelleen totuttelua ja har-joittelua. Esimerkiksi suhteissa päiväkotiin näkyy päiväkodin henkilöstön ennakkoasenteet ”huu-meita käyttänyttä” äitiä kohtaan. Toisaalta perheen suhteet palvelujärjestelmään voidaan nähdävahvuutena ja voimavarana, koska äidillä on kykyä, motivaatiota ja halua ottaa apua ja tukea vas-taan.

Perhetyön tavoitteet ja työmenetelmät: Perhetyö on sosiaalityön suunnitelmassa rajattu ”kasva-tuskysymyksiin”. Äidin päihteidenkäyttöön liittyvien asioiden työstäminen ja äidin päihdekuntoutu-minen on rajattu perhetyön ulkopuolelle, hoitovastuu on A-klinikalla. Seuranta ja kontrolli ovat sosi-aalityön ja päihdehoitotahojen ensisijaisena tehtävänä.

Perhetyö on ollut voimavarakeskeistä ja ratkaisukeskeistä, tavoitteena on ollut äidin voimavarojenja elämänilon löytäminen, arjen sujuvuuden edistäminen sekä äidin ja pojan suhteen vahvistami-nen vaikuttamalla äitiin. Perhetyössä on käytetty mm. Theraplay –menetelmää ja tehty sukupuuta.Perhetyössä on yritetty pojan varhaislapsuuden läpikäymistä, mutta äiti on kokenut tämän liianraskaaksi, koska ei muista asioita.

Perheen työskentelyssä mukana on laaja moniammatillinen verkosto. Myös päiväkoti on mukanaverkostoyhteistyössä. Päiväkodin työntekijöiden ja äidin välillä on jännitettä ja ennakkoluuloja. Päi-väkodista on tuotu esiin huolta pojan ilottomuudesta ja huonosta itsetunnosta, joka vaikuttaa pojanryhmässä pärjäämiseen. Tosin päiväkodissakin on viime aikoina huomattu myös pojan olemukses-sa muutosta parempaan.

Intensiivinen perhetyö on suunniteltu lopetettavan porrastaen. Perhettä lähetetään perheneuvo-laan, jossa tutkitaan pojan mahdollinen yksilöllisen tuen tai terapian tarve. Toiveena on, että per-heneuvolassa poikaan saataisiin kontakti. Perhetyössä on ajateltu vielä kokeilla sitä, että toinentyöskentelisi äidin kanssa ja toinen pojan. Lisäksi perhe on menossa ryhmään, jossa on muidenpäihdeongelman kanssa kamppailevien äitien vertaistukea tarjolla, nähtäväksi jää onko äiti riittävänkuntoutunut jaksaakseen ryhmässä.

Äidillä on ymmärrys tilanteesta ja perhetyön tarpeesta. Äiti vastaanottaa tukea mielellään. Äiti onkokenut perhetyön hyvänä eikä haluaisi perhetyön loppuvan. Koska poika ei halua puhua perhe-työntekijöiden kanssa, on perhetyössä keskitytty äidin kanssa työskentelyyn. Äiti on yhteistyöhalui-nen ja valmis työskentelemään kaikkien tahojen kanssa. Huolena tässä on se, miten poika jaksaatämän pyörityksen, kun hän vasta opettelee puhumaan asioistaan.

Kysymyksiä:Pitäisikö verkostossa miettiä, mitkä ovat olleet saavutettuja onnistumisia ja muutoksia edesautta-neita tekijöitä? Onko kokonaistavoitteiden viipaloiminen ja työn jakaminen verkoston eri tahojenkesken ollut hyvä ratkaisu? Työskentelyn alussa yhdelläkään taholla ei ollut selkeää käsitystä tilan-teesta, kokonaistilanteen ”viipalointi” eri osa-alueisiin on selkeyttänyt eri tahojen työskentelyä jayhteistyötä. Miten äiti ja poika ovat tämän kokeneet?Onko isä ”unohtunut” perhetyön ja lastensuojelun ulkopuolelle? Mikä on isän tilanne ja rooli perhe-työssä? Poika viettää viikonloppuja isällä ja siten isäsuhde vaikuttaa lapsen perusturvallisuuteen jahyvinvointiin. Onko pojan kanssa juteltu isästä ja suhteesta isään?

75

Tilanne kuusi kuukautta myöhemmin

Syksy sujui perheen kanssa paremmin, mutta myöhemmin on tapahtunut takapakkia. Äidin ma-sennus on lisääntynyt ja perheellä on kertynyt maksamattomia vuokria, jonka vuoksi perhe joutuumuuttamaan. Lisäksi perheen arki on ”rauhatonta” ja kaikenlaista sattuu ja tapahtuu. Äiti on muunmuassa tullut raskaaksi uudelle miesystävälle ja keskeyttänyt raskauden miesystävän toiveesta.Lisäksi pojan isästä ei ole nyt tukea, koska isä on joutumassa istumaan vankeustuomiota.

Perhetyön työskentelystä:Perhetyön suuntaamista on alusta saakka hankaloittanut työn kohdentamisen vaikeus ja yhteistentavoitteiden löytäminen eri hoito- ja viranomaistahojen kesken. Lisäksi työskentelyä on vaikeuttanutpojan vähäinen osallistuminen perhetyöhön ja jossain määrin myös lapsen näkökulman jääminenvarjoon. Pojan omaehtoisuus näkyy perhetyössä siinä, että hän on osallistunut perhetyöhön silloin,kun on halunnut. Perhetyöntekijöitä huolestuttaa pojan ilottomuus. Päiväkodin mukaan hänellä onlaaja-alainen itsetunto-ongelma, mikä näkyy sosiaalisena arkuutena ja omaehtoisuutena. Kuitenkinpäiväkodissa tuotiin esiin, että pojan vahvuuksina on empaattisuus ja se, että hän tulee mielelläänsyliin.

Viime aikoina perhetyöhön on sisällytetty pojan (nyt 6-vuotias) varhaislapsuus- ja vauva-aikojenläpikäymistä äidin kanssa. Äidin päihteidenkäyttö on ollut rankimmillaan pojan ollessa noin 2-vuotias. Perhetyössä olisi tarvetta pohtia jatkossa pojan rajaamista ja itsetunnon vahvistamista.Poika tarvitsee runsaasti toiminnallista ohjausta aikuiselta.

Pohdittavia kysymyksiä:Mitä lapsen varhaislapsuuden läpikäymisellä äidin kanssa on tavoiteltu? Olisiko samoja asioitasyytä käydä läpi myös lapsen kanssa? Onko äidin kanssa keskusteltu, millaisia vaikutuksia äidinpäihteiden käytöllä pojan varhaislapsuudessa voi olla, ja mitkä mahdolliset nyt ja myöhemmin il-menevät vaikeudet voivat olla seurausta siitä?

76

TAPAUSKUVAUS 10.

”Varhaisen tuen perhe”

Perhe: Äiti ja poika 8 v.Perhetyön tarve: Äiti on itse hakenut apua sosiaalityöntekijältä. Syynä on ollut äidin sairastelu,pojan kasvatusvaikeudet sekä pojan koulukiusaaminen ja aggressiivinen käytös sekä isään liittyväthuolet. Asiakkuus on alkanut kriisitilanteessa, jossa poika saanut raivokohtauksen ja äiti soittanuthätääntyneenä sosiaalipäivystykseen. Sosiaalipäivystyksestä opastettiin viemään poikaa lasten januorten sairaalaan, jos äiti ei saa poikaa muuten rauhoittumaan. Keskusteltu isän roolista pojanelämästä ja myös siitä, mikä vaikutus pojan oireiluun on äidin ja isän riitaisilla väleillä ja sillä mitenäiti toimii suhteessa isään. Pojalla on ollut Lastenlinnan tutkimusjakso. Äiti on ollut uupunut fyysi-sen sairautensa takia. Perheellä on vähän verkostoa. Sosiaalityöntekijä on tehnyt tilannearvionpojan tilanteesta. Perhetyö on aloitettu vaihtoehtona perheneuvolalle, osin sillä tavoitteella, ettäperhetyön aikana arvioidaan, onko perheneuvolaa tarvetta aloittaa.

Työskentelyn ominaispiirteet, painopistealueet ja vaikuttavuus:Äidin runsaat voimavarat ja työskentelyn oikea ajoitus luonnehtivat tämän perheen kanssa työs-kentelyä. Poikaa helppo tavata ja poika on vastaanottavainen. Myös sosiaalityöntekijä on työsken-nellyt pojan kanssa. Äiti on yhteistyöhaluinen ja kykenee sitoutumaan työskentelyyn. Pojan ja äidinsuhde on tiivis ja vuorovaikutus monelta osin toimivaa.

Perhe on esimerkki ”varhaisen tuen perhetyön” asiakasperheestä. Äiti on osannut itse hakea apuapojalle ja itselleen ajoissa. Perhetyön työskentely on selkeän tavoitteellista ja ratkaisukeskeistä.Työskentely lopetetaan syksyllä. Työskentelyssä hyödynnetään menetelmällisyyttä. Työskentelyon toiminnallista: pohditaan äidin ja pojan välistä kommunikaatiota ja arjen tilanteita erilaisin tehtä-vien avulla, jolloin on mahdollisuus puuttua myös arjen ”aktuaalisiin tilanteisiin”.

Perhetyön tavoitteet ja keinot:• Pojan ja äidin tukeminen, yksilötyöskentely sekä vuorovaikutuksen tukeminen yh-

teistapaamisissa.• Vanhemmuuden vahvistaminen. Keinoina erilaiset toiminnalliset menetelmät ja har-

joitteet, kuten• Tunne Muksu –harjoitteiden läpikäyminen pojan kanssa• Sopimusten tekeminen pojan kanssa• Erilaisten ”tehtävien” tekeminen (mm. Huomaa hyvä lapsessa) äidin kanssa, joissa

pohdittu, kuinka antaa hyvää palautetta lapselle• Vanhempana vahvemmaksi –ohjelman läpikäyminen äidin kanssa.

Tilanne kuukautta myöhemmin

Perhetyön vaikuttavuudesta voidaan todeta, että poika ja äiti ovat olleet perhetyöhön tyytyväisiä.Pojan tilanteessa on tapahtunut selvä muutos perhetyön aikana, koska raivokohtaukset ovat jää-neet pois. Muutoksen ovat kokeneet sekä äiti että poika. Perhetyön tavoitteet on saavutettu. Myöslastensuojelun asiakkuuden lopettamista suunnitellaan, koska pojasta ei ole sosiaalityöntekijänmukaan lastensuojelullista huolta. Tämän perheen kohdalla on perheneuvolassa ajateltu, että per-hetyö aloittaa ”vaihtoehtoisena” tukimuotona perheneuvolalle.

Tilanne kaksi kuukautta myöhemmin

Perheneuvolassa on ollut yhteisneuvottelu, jossa päädytty siihen, ettei tarvetta pojan tutkimusjak-soon ole. Vanhempien ero, riitaisat välit ja suhde isään ovat tuottaneet huolta lapselle. Poikaa onehdotettu perheneuvolassa syksyllä alkavaan eroperheiden lasten ryhmään. Lisäksi poika sai las-tensuojelun tukiperheen. Perhetyö lopetetaan, koska perhetyölle asetetut tavoitteet on saavutettu.Sosiaalityöntekijän arvion mukaan lastensuojelullista huolta pojasta ei ole.

77

TAPAUSKUVAUS 11.

”Voidaanko perhetyöllä vaikuttaa?”

Perheeseen kuuluvat äiti ja 8-vuotias tytär. Isä ei asu kotona kuin satunnaisesti. Perheessä onmyös 16-vuotias tytär, joka on sijoitettu ammatilliseen perhekotiin neljä vuotta sitten väkivaltaisenoireilun ja kasvatusvaikeuksien takia.

Tausta:Äidillä on alkoholi- ja mielenterveysongelmaa. Äiti on ollut aikaisemmin töissä, mutta on nyt sai-raseläkkeellä. Isä on entinen alkoholisti, joka on asunut asuntolassa. Isä ei asu enää kotona, muttapitää yhteyttä perheeseen edelleen. Perheessä on ollut aiemminkin perhetyötä ennen 16-vuotiaantyttären sijoitusta. Lisäksi perheellä on ollut muutama käynti perheryhmässä, perheneuvolassasekä perhejakso Aurorassa. Tutkimusjakson perusteella hoitosuosituksena oli nyt 16-vuotiaan tyt-tären sijoitus. Nyt perhetyö aloitettiin uudestaan vajaa vuosi sitten. Tavoitteina oli äidin ja 8-vuotiaan tytön suhteen pohtiminen ja tytön hyvinvoinnin seuraaminen.

Huolenaiheita:Huolenaiheina ovat äidin ja tyttären symbioottinen suhde ja äidin kyvyttömyys asettaa rajoja tyttä-relle. Äidin kyvyttömyys vanhemmuuteen on tuottanut vääristyneen perhedynamiikan ja vanhem-man ja lapsen roolien sekoittumisen. Tyttö kantaa huolta äidistä. Tyttö oirehtii puhumattomuudella.Äidin takertuminen lapseen ei ole lapsen itsenäistymisen kannalta hyväksi. Lisäksi tytöllä on vähänkavereita ja he ”leikkivät äidin kanssa aina yhdessä”.

Huolenaiheita ovat niin ikään äidin psyykkinen kunto, masentuneisuus ja hoidon riittämättömyys.Äidillä on ollut mielilääkitys, jonka äiti on lopettanut keskustelematta asiasta lääkärin kanssa. Äidinhenkinen kypsymättömyys ja elämäntapa vaikuttavat lapsen turvallisuuteen, kuten internetistä etsi-tyt miesystävät, joita äiti tuo kotiin. Tytöllä on pitkäaikainen tukiperhe. Tukiperheestä on esitettymonenlaista huolta tytöstä: tyttö ei osaa leikkiä, ei kiittää eikä tervehtiä. Lapselle ei ole opetettuminkäänlaisia tapoja.

Perheen kanssa työskentely:Perhetyössä on keskusteltu äidin ja tyttären suhteesta ja tytön hyvinvoinnista sekä tehty erilaisiavuorovaikutusharjoitteita. Ne ovat tehneet näkyväksi äidin kyvyttömyyden vanhemmuuteen; äiti eitoimi kuten vanhempi, vaan hän ja tytär kilpailevat keskenään harjoituksia tehtäessä.Tytön tukiperhe on ollut äidille kova paikka, koska äiti pelkää tytön kiintyvän liikaa tukiperheeseen.Perheneuvolan näkemys tilanteesta on ollut, että lapsen kehitys on vaarassa, jos äidin kunto eikohene. Tyttö kantaa huolta äidistä ja äiti on kyvytön asettamaan rajoja lapselle. Perhetyössä kont-rolli on vahvasti läsnä: myös perhetyöntekijät ovat pohtineet sijoituksen tarvetta ja tuoneet sitäavoimesti esille.

Voimavarat:Tyttö pärjää koulussa. Äidin ja tyttären suhteessa on myös vilpitöntä lämpöä ja välittämistä. Alussatyttö oli aivan puhumaton, mutta perhetyöntekijän tapaamisissa on alkanut puhua. Lisäksi positii-vista on se, että äiti ymmärtää olla huolissaan tyttärestään ja tämän terveestä kehityksestä.

Pohdittavia kysymyksiä:Tarvitsivatko äiti ja tytär koko perheen hoitoa? Onko perhetyöllä keinoja vaikuttaa tilanteessa? Pys-tytäänkö perhetyöllä riittävästi muuttamaan perheen dynamiikkaa? Miten perheen kanssa työsken-telyssä voidaan auttaa äitiä näkemään ”ulkopuolisen silmin” tilanne? Onko se positiivinen asia, ettääiti ymmärtää olla huolissaan tyttärestään, miten tätä asiaa voisi työstää?

Tilanne viisi kuukautta myöhemmin

Perhetyössä on ollut tauko kesän ajan. Tavoitteena oli myös tarkastella sitä, miten perhe voi, kunperhetyön tukea ei ole ollut. Takaiskuna on ollut se, että isä on ratkennut juomaan vuoden kuivilla

78

oltuaan. Tämä on järkyttänyt tytön perusturvallisuutta, koska isä on ollut viimeaikoina tiiviimminmukana perheen kuvioissa.

Perheessä on tehty tehostettu iltakäynti, jossa tavoitteena oli videoida äidin ja tyttären vuorovaiku-tusta ja toimimista yhdessä sekä käydä yhdessä läpi nukkumaanmenoa ja ilta-askareita. Videoin-nin tarkoituksena on katsoa sitä yhdessä ja purkaa sen avulla kohdat, joissa on kehitettävää sekähyvät ja tuettavat asiat.Vanhemmuus ja perhedynamiikka: Ongelmallisena näyttäytyy äidin kyvyttömyys asettaa rajojalapselle ja perheen dynamiikassa olevat ongelmat: vanhemman ja lapsen roolit eivät ole tasapai-nossa, äidin vanhemmuus on heikkoa.Lapsen hyvinvointi: Tytön kehitys on vaarassa, jos äidin asema kasvattajana ei muutu. Tyttö kiu-kuttelee ja käyttäytyy negatiivisesti myös perhetyöntekijöitä kohtaan. Lisäksi lapsella on tunne-elämän vaikeuksia ja vaikeuksia tunnistaa eri tunteita (tehty mm. Tunnematto- ja tunnemuksu -harjoituksia).Suhde perhetyöhön: Äidillä on näkemys tilanteesta ja työskentelyn tarpeesta: hän näkee tarpeel-lisena tytön tutkimukset. Mutta äidillä on vaikeuksia toteuttaa arjessa ja käytännön toiminnan tasol-la muutoksia omassa toiminnassaan. Tyttö suhtautuu edelleen hyvin negatiivisesti ja vihamielisestiperhetyöntekijöihin. Äidin suhtautumiseen perhetyöntekijöihin vaikuttaa myös pelko sijoituksesta,mutta äidin psyykkinen kunto on tällä hetkellä parempi.

Pohdittavia kysymyksiäPerhetyöntekijöillä on ymmärrys perheen dynamiikasta ja valtava määrä tietoa perheen tilanteestaja taustoista: äidin ja tyttären suhteesta sekä arjen ongelmista ja tuen tarpeista mutta toisaaltamyös äidin ja tyttären suhteessa olevasta hyvästä. Mitä tällä tiedolla tehdään? Mihin se johtaa?Miten se saadaan perheen hyödyksi? Miten se kantaa perheen tilannetta eteenpäin ja välitetäänesim. perheneuvolaan, joka mahdollisesti jatkaa työskentelyä?

Perhetyö on suunniteltu lopetettavan parin kuukauden sisällä. Tyttöä ja äitiä on lähetetty perhe-neuvolaan, jossa mahdollisesti tutkitaan lapsen hoidon tarve. Tilanteesta voi todeta, että lapsenperustarpeista huolehditaan ja koulu sujuu kohtuullisesti. Kuitenkin tunne-elämässä ja lapsen pe-rusturvallisuudessa on puutteita, lisäksi vaarana on lapsen mielen sairastuminen kodin kasvuolois-sa, koska äiti ei pysty asettamaan lapselle turvallisia ja tukevia rajoja eikä pysty olemaan perhees-sä lapsen tarvitsema turvallinen aikuinen. Isällä on kykyä vanhemmuuteen, mutta isän elämänti-lanne ja alkoholiongelmat aiheuttavat osaltaan epävarmuutta ja turvattomuutta lapsen elämässä.Onko sijaishuolto oikea ratkaisu?

Tilanne kuusi kuukautta myöhemmin

Tytön pahaolon oireilu sekä vihamielinen ja asiaton käytös ovat lisääntyneet syksyn aikana. Työn-tekijöiden epäilykset tytön masennuksesta ovat lisääntyneet. Hän aloittaa pian tutkimusjaksokäyn-nit perheneuvolassa. Huolenaiheina on myös se, että tyttö käyttäytyy muita lapsia kohtaan aggres-siivisesti ja leikit ovat seksuaalisesti virittyneitä.

Äiti on tuonut esiin voimattomuuttaan ja keinottomuuttaan tytön rajoittamisen suhteen. Lapsen käy-tös äidin läsnä ollessa on uhmakasta ja kielteistä. Lisäksi on erittäin huolestuttavaa, että äiti uhkai-lee lastaan lastenkotiin joutumisella. Keskeinen ongelma on, että äiti ei osaa olla vanhempi eikäkohdella lasta ikätason mukaisesti.

Perhetyön tavoitteina ovat olleet äidin ja tytön vuorovaikutuksen tukeminen, tytön itsenäistymisentukeminen ja tuki äidille vanhemmuuteen. Perhetyötä on ollut viikoittain. Äiti on jonkun verran vah-vistunut ja on pystynyt kokeilemaan hänelle annettuja ohjeita ja neuvoja. Mutta perusongelmanaon se, että perheen roolit ovat vääristyneet ja rajojen asettaminen on ongelmallista eikä lapsi totte-le äitiä. Isällä on kykyä rajojen asettamiseen, mutta isän alkoholiongelma on taas akuutti.

Perhetyössä on tavattu äitiä ja tyttöä yhdessä. Huolestuttavaa edellisessä tapaamisessa oli se,että lapsi ei osannut sanoa, mitä huolenpito tarkoittaa ja kielsi, ettei äiti saa huolehtia hänestä,vaan isä. Äidin ja tyttären suhde on ristiriitainen: yhtäältä symbioottisen läheinen ja toisaalta torju-

79

va. Tyttö ei myöskään tiennyt tai osannut sanoa, mitä turvallisuus hänelle merkitsee. Lisäksi häntarvitsee ikätasoonsa nähden paljon ohjausta esimerkiksi leikeissä eikä kykene olemaan omatoi-minen. Perhetyössä on neuvottu äitiä, että lapsen mielikuvitusta olisi hyvä rikastuttaa lukemallasatuja. Perhetyön tavoitteisiin on lisätty positiivisen vuorovaikutuksen lisääminen ja tukeminen äi-din ja lapsen välillä. Harjoitusten kautta luodaan myös kosketuskontaktia.

Perheneuvolan neuvottelussa äiti toi esiin omaa huoltaan tytön käytöksestä. Perheneuvolan psyko-logi toi esiin huoltaan lapsen leikkimaailman puuttumisesta ja seksuaalisviritteisistä leikeistä.

Tilanne neljä kuukautta myöhemmin

Myös huoli äidin jaksamisesta on lisääntynyt. Äidin vointi on huonontunut ja tyttären käytös mennytpahemmaksi. Äiti on sanonut olevansa aivan loppu suhteessa tyttöön, koska ei saa asetettua tytöl-le minkäänlaisia rajoja. Äidin oma elämä on muutenkin epävakaata, äidillä on mielialavaihteluita,ulkonäköpaineita ja laihduttamista, tulevaisuuden suunnitelmat miesystävän kanssa ja muutto toi-seen kaupunkiin ovat epäselviä. Lisäksi äidillä on taloudellisia vaikeuksia, joissa asioissa perhe-työntekijät ovat ohjanneet äitiä.

Perhetyön tekemistä hankaloittaa se, että äidin kyky ymmärtää keskusteltua ja toteuttaa asioita onrajallinen. Keskustelu äidin kanssa ei auta. Äiti kyllä puhuu mielellään omista asioistaan jopa niininnokkaasti, että keskustelua on vaikea rajata. Äiti on niin ikään sitoutunut perhetyöhön ja yrittää,mutta tarvitsisi konkreettista tukea arjessa pärjäämiseen ja tukea kaikkeen päätöksentekoon. Äiti eimuista sovittuja asioita, eikä ymmärrä annettuja ohjeita. Äiti on entistä uupuneempi ja on uhannuttytölle, että antaa tämän isälle, joka on muuttanut toiseen kaupunkiin.

Tyttö ei ole motivoitunut perhetyöhön eikä halua totella perhetyöntekijöitä sen enempää kuin äitiä-kään. 8-vuotiaan käytös on uhmakasta: tyttö menee, tulee ja tekee ja käyttäytyy oman mielensämukaan. Myös tytön tukiperheellä on vaikeuksia tytön kanssa, eikä tyttö enää halua mennä tuki-perheeseenkään. Lasten ryhmissä tyttö on omissa leikkimaailmoissaan eikä osallistu yhteiseentyöskentelyyn. Iltapäiväpuistossa tytöllä on ohjaajien ja toisten lasten kanssa ongelmia. Tytöllä eiole ystäviä.

Tulevaisuuden näkymät: Perhetyön tekeminen on turhauttavaa, koska mikään ei muutu ja käsi-teltävät asiat kiertävät samaa kehää ja tuntuu, ettei mikään tehoa. Perheelle on ehdotettu kokoperheen hoitopaikkaa, mutta äiti ei tätä halua.Olisiko jatkossa mahdollista siirtää työskentelyn painopistettä äidistä tytön ongelmakäyttäytymi-seen ja sen muuttamiseen? Missä on osaamista ja keinoja puuttua käytöshäiriöisen 8-vuotiaantoimintamalleihin?Perheneuvolan arviointijaksolla tytölle suositeltiin pitkäkestoista terapiaa, mutta terapian aloittami-nen on epäselvää. Lisäksi erilaisia työmenetelmiä, joissa työskennellään yhdessä äidin ja tytönkanssa voisi miettiä perhetyössä.Miltä perheen dynamiikka näyttää tulevaisuudessa, kun tytär kasvaa ja tulee murrosikään, kun 8-vuotiaan lapsen ja äidin roolit ovat jo lähtökohtaisesti aivan päälaellaan?

Tilanne kaksi kuukautta myöhemmin

Tyttö on käynyt lasten ryhmässä, jossa perhetyön sosiaaliohjaajat ovat vetäjinä. Tytön käytös onhuolestuttavaa: hän vetäytyy ryhmässä, on vihamielinen ja välinpitämätön ja tuntuu olevan useinmuissa maailmoissa. Tytölle tärkeitä ovat mielikuvitusystävät ja epätosi ja tosi sekoittuvat puheis-sa. Äiti on kyvytön rajaamaan ja lähtee mielikuvitusjuttuihin mukaan, äidin ja tyttären suhde onsymbioottinen ja roolit sekaisin. Perhetyössä huoli tytön tilanteesta ja mielenterveydestä on lisään-tynyt. Tytölle on järjestynyt terapiakäynnit perheneuvolasta. Vaihtoehtoina on mietitty sairaalanarviointijaksoa äidille ja tytölle tai avohuollon sijoitusta ja arviointia vastaanottoyksikössä. Perhe-työn arvion mukaan kodin olosuhteet, perheen dynamiikka ja äidin vanhemmuus eivät tue tytönkuntoutumista ja tervettä kasvua ja perhetyöllä ei niihin pystytä riittävästi vaikuttamaan.

80

TAPAUSKUVAUS 12.

”Perhetyö sijoitustilanteessa”

Perhe: Äiti ja 12-vuotias poika, joka käy 6. ESY-luokkaa sekä tytöt 9 ja 6 vuotta. Pojan isä pitääyhteyttä poikaan ja nuorimman tytön isä pitää jonkun verran yhteyttä.

Tausta: Äiti on masentunut ja uupunut. Äidillä on mielialalääkitys ja perhetyöntekijät epäilevätmyös liiallista alkoholinkäyttöä. Perheellä on taustalla pitkä (6 vuoden) perheneuvolakontakti, jokalopetettiin ennen perhetyötä, koska perheneuvolan mukaan perhe ei sitoutunut työskentelyyn. Po-jalla on käytösongelmien, rajattomuuden ja kouluvaikeuksien takia yksi avohuollon sijoitus taka-naan.

Perhetyön asiakkuuden syyt:Pojalla on käytöshäiriöitä; aggressiivista ja sopeutumatonta käytöstä koulussa, jonka vuoksi hänel-le on jouduttu järjestämään useampaan otteeseen kotiopetusta. Äidillä on kyvyttömyyttä asettaarajoja lapsille, ja etenkin pojalle. Äidin jaksamattomuuden takia hänen on vaikea huolehtia lastenasioista ja kodin hoidosta (esimerkiksi pienin lapsi huolehtii itse ihottumansa rasvaamisesta). Äiti eijaksa tehdä lasten kanssa mitään ja lapset saavat huolehtia omista asioistaan. Lisäksi äidin ja las-ten vuorovaikutus on vihamielistä. Kun lasten kanssa on käyty läpi Tunne-kortteja, ovat lapset va-linneet äitiä kuvaaviksi korteiksi vain vihamielisiä kasvoja.

Perhetyön tavoitteina on:• Tukea ja velvoittaa äitiä rajojen pitämiseen• Äidin vahvistaminen vanhemmuudessa ja myönteiseen yhdessäoloon lasten kanssa• Arjen struktuurin ja sujuvuuden jäntevöittäminen• Mahdollisen sijoitussuunnitelman työstäminen perheen kanssa, avohuollon sijoitukseen

motivointi

Perhetyössä lapsia ja äitiä on pyritty tapaamaan erikseen. Perhetyöhön ei ole päästy kunnollakiinni ja työntekijöillä on tunne, että työskentely alkaa aina alusta. Äiti ei ota tukea vastaan. Lisäksityöskentelyä vaikeuttaa pojan kanssa työskentely sijoitusuhan alla. Äiti ei omalla toiminnallaan tuepoikaa tai pojan kanssa työskentelyä, vaan uhkailee ja pelottelee poikaa sijoituksella.

Perhetyöntekijöillä on käsitys, että poikaa ei pystytä auttamaan riittävästi perhetyön keinoin. Myösperheneuvolan kanta on, että poika tarvitsee sijoituksen mahdollistamat tukevat kasvuolosuhteet japsykiatrista hoitoa. Myös äiti on enenevässä määrin tuonut esiin, ettei pärjää ja jaksa pojan kanssaenää. Myös äiti itse tarvitsisi tukevampaa hoitoa masennukseensa. Äitiä on kehotettu hakeutu-maan hoitokontaktiin.

Pohdittavia kysymyksiä jatkossa:Miksi perheneuvolasta siirretään perhetyöhön perheitä, jotka eivät motivoidu perheneuvolassatyöskentelyyn?Toisin sanoen perhetyön jatko ja tavoitteet ovat epäselviä, erityisesti sijoituksen uhka tuo työsken-telyyn sen kysymyksen, onko perhetyön tehtävä ”kerätä näyttöä” sijoitusta varten vai todella tarjotatukea ja pyrkiä työstämään perheen ongelmallista tilannetta? Toisaalta perhetyölle voi asettua tär-keä rooli perheen motivoinnissa avohuollon sijoitukseen ja pojan tukemisessa sijoituksessa. Myösisän roolin pohtiminen sijoitustilanteessa, ja pojan elämässä ylipäätään, ja sen vahvistaminen voi-sivat olla perhetyön tavoitteina.

Tilanne kaksi kuukautta myöhemmin

Tilanteessa on päädytty työstämään pojan sijoitusta. Äiti ja isä päätyivät niin ikään pitämään sijoi-tusta oikeana ratkaisuna. Myös pojan kanssa on keskusteltu sijoituksesta, mutta pojan ajatus on,että ”hän aikoo olla mahdollisimman hankala ja vastustaa sijoitusta, koska joutuu lastenkotiin kui-tenkin”. Äiti on kertonut tuntevansa syyllisyyttä tekemästään ratkaisusta. Perheen kanssa on kes-

81

kusteltu, että sijoitus voi olla myös väliaikainen ratkaisu, jos se onnistuneesti tukee pojan kuntou-tumista ja perheen tilannetta.

Perhetyön jatkosta on ajateltu, että perhetyötä jatketaan sijoitusprosessin ajan sekä pienempienlasten ja äidin kanssa. Sijoitusprosessissa perhetyön haasteena on, kuinka puhua vanhempia syyl-listämättä ja tarjota samalla tukea. Sijoitusta on läpikäyty ns. muutoksen kehän avulla, jonka avullaon lähdetty avaamaan sitä, mitä hyötyä sijoituksesta on. Äidin suhtautuminen perhetyöhön on jon-kun verran ristiriitaista, yhtäältä äiti toivoo perhetyön jatkuvan ja on kokenut keskustelut työntekijöi-den kanssa hyviksi, mutta toisaalta äiti peruu usein sovitut tapaamiset. Perhetyön jatkon tavoitteinaon erityisesti äidin saaminen kuntoon, aktivoiminen ja motivoiminen avun piiriin sekä myönteisen,yhteisen tekemisen ja yhdessäolon löytäminen perheeseen. Tytöille on mietitty tukiperhettä.

82

9. Johtopäätöksiä ja pohdintaa

Perhetyö lastensuojelun avohuollon tukimuotona

Lastensuojelun avohuollon perhetyö on viimeisten vuosien aikana kehittynyt entistäenemmän lastensuojelullisen, korjaavan ja kuntouttavan perhetyön suuntaan. Tästä ker-too se, että vielä vuonna 2000 Stakesin toteuttamassa (Heino ym. 2000, 57) laajassa per-hetyön muotoja selvittävässä projektissa Helsingin sosiaaliviraston avohuollon perhetyöluokiteltiin ennaltaehkäiseväksi perhetyöksi ja kuvattiin käsitteellä ”kohdennettu sosiaali-palvelu”. Sosiaalipalvelutoimiston perhetyö toisin sanoen paikannettiin lastensuojelupro-sessin varhaiseen vaiheeseen ja työn keskeiseksi orientaatioksi määrittyi ennaltaehkäisy.(Mt. 57-61.)

Kuudessa vuodessa perhetyön paikka ja rooli on lastensuojelussa muuttunut. Tässä vuo-sina 2006 ja 2007 toteutetussa tutkimushankkeessa avohuollon perhetyö näyttää paikan-tuvan selkeästi lastensuojeluprosessiin ja sen kannalta korjaavaan vaiheeseen ja sillä pyri-tään vastaamaan perheiden erityiseen, lastensuojelullisen tuen tarpeeseen. Lasten-suojelun asiakkuuden tarpeen määrittelyn ja kriteerien jäsentymättömyys, sekä työtä ku-vaavien käsitteiden monitulkintaisuus ylipäätään ovat voineet vaikuttaa aiempaan määritte-lyyn. Nyt kun lastensuojelutarpeen selvitys on tullut uudistuneeseen lastensuojelulakiin, jatarpeen perusteita tai asiakkuuden kriteerejä on tehty enemmän näkyviksi, ovat myös las-tensuojelun tukitoimien tarvetekijät selkeytyneet ja yhtenäistyneet. Lastensuojelun asia-kasperheillä on usein moninaista erityisen tuen tarvetta ja lasten kasvuoloissa lastensuoje-lullisia, sosiaalisia riskitekijöitä. Lisäksi perheissä on monenlaisia arjen hallinnan ja vuoro-vaikutuksen vaikeuksia, joihin perhetyöllä pyritään tehostetusti ja intensiivisesti vaikutta-maan. Lastensuojelun perhetyö on aina interventio perheen yksityisyyteen ja pitää sisäl-lään kontrollin elementtejä.

Toisin sanoen sosiaalitoimen lastensuojelu on eriytymässä erityispalveluksi, jonka tarve jaasiakkuus syntyvät erityisin kriteerein. Lapsen hyvinvoinnin puutteet tai kehityksellistenuhkien arviointi ovat tässä keskeisiä kriteerejä. Työ edellyttääkin myös perhetyöntekijöiltäerityistä tietoa lapsen kehityksestä ja tarpeista eri ikäkausina, lapsen kehitystä vaaranta-vista riskitekijöistä ja suojaavista tekijöistä. Perhetyössä erityistä ammattitaitoa ja eettistäharkintaa vaativat tilanteet, joissa perhetyö aloitetaan ”viimeisenä” avohuollon keinona si-joituksen uhan tilanteessa. Tällöin perhetyön ensisijaisena tavoitteena voi olla näytönsaaminen sijoituksen perusteeksi eli näytön kerääminen siitä, että avohuollon tukitoimilla eitilanteeseen pystytä vastaamaan. Lain mukaan asiakkaalla on tähän oikeus ja velvollisuus,mutta keskeistä on, että tilanteen ehdot tehdään näkyviksi ja selviksi myös asiakkaalle.

Bardy ja Öhman (2007, 8) ovat vauvaperhetyön interventioita esittelevässä raportissaanliittäneet varhaisen tuen ja ehkäisemisen tilanteeseen, jossa ei ole vielä lastensuojelullisiaongelmia tai ne ovat vielä orastavia. Lastensuojelun perhetyön asiakasperheiden elämänti-lanteita ei voida hahmottaa ongelmia ehkäisevän orientaation kautta, koska perheissä onusein monia lastensuojelullisia riskitekijöitä, kuten vanhemman masennusta tai päihdeon-gelmaa sekä niihin liittyvien ongelmien ja niiden seurausten kasautumista. Bardyn ja Öh-manin käsitteellistystä mukaillen perhetyön tuki voidaan lukea ”korkean riskin vanhem-muuden tukeen”, jota lastensuojelullisten ongelmien ja riskitekijöiden olemassa olo luon-nehtii. Siten kyse on ensisijaisesti korjaavasta työstä, jossa pyritään vastaamaan perhei-den kuntouttaviin, hoidollisiin, kasvatuksellisiin ja terapeuttisiin tarpeisiin lapsilähtöisesti.

83

Ehkäisevän orientaation toteutumisessa käytännön asiakastyön todellisuuden ja toimenpi-deohjelmien tavoitteiden välille jää juopa. Avohuollon lastensuojelun strategisena pyrki-myksenä on, että perhetyö aloitettaisiin mahdollisimman varhain. Käytännössä perhetyöaloitetaan niin myöhään sekä lastensuojeluprosessin että perhetyön ehkäisevän tavoitteenkannalta, että ehkäisevän työn orientaatio jää ainoastaan jäävuoren huipuksi. Perhetyön”varhaisuus” –ideologia sen sijaan toteutuu paremmin siinä, että perhetyön intensiivistäpanosta satsataan useimmiten perheisiin, joissa on pieniä lapsia. Perhetyön perheet ovatusein tilanteessa, jossa heidät muissa palvelutahoissa, kuten perheneuvoloissa, on todettuvaikeasti autettaviksi, motivoitumattomiksi tai työskentelyyn sitoutumattomiksi. Varhaisentuen toteutumisen ja lastensuojelun tarvetta ehkäisevän tavoitteen näkökulmasta perhe-työtä tarvittaisiinkin enemmän peruspalveluihin eli neuvoloihin, päivähoitoon, leikkipuisto-työhön ja kouluihin, jolloin perhetyön tukea voidaan tarjota perheille tilanteissa, joissa on-gelmat eivät ole vielä kärjistyneet.

Lastensuojelun avohuollon perhetyö voidaan määritellä lastensuojelun avohuollonkonkreettiseksi tueksi, avuksi ja toteutukseksi, jota tehdään ensisijaisesti perheidenkotona. Se mahdollistaa kädestä pitäen annettavan, tiiviin tuen ja ohjauksen arjen ja vuo-rovaikutuksen pulmatilanteisiin. Lisäksi perhetyö on vaikuttavaa muutostyötä. Sitä voidaanpitää lastensuojelun avohuollolliseen kuntoutukseen kuuluvana työmuotona, joka perustuupsykososiaalisen toimintakyvyn arviointiin ja vahvistamiseen ja jolla pyritään tehostamaanlastensuojelun arviointia. Toisaalta perhetyöllä on saumaton yhteys lastensuojelun arvi-ointiin siinä, että perhetyö tuottaa usein lastensuojelun sosiaalityölle tärkeää tietoa per-heen arjesta ja lasten hyvinvoinnista ja toteuttaa omalta osaltaan asiakaskohtaista avo-huollon suunnitelmaa.

Perhetyötä voidaan pitää lastensuojelun kuntoutukseen kuuluvana työmuotona, joka pe-rustuu psykososiaalisen toimintakyvyn arviointiin ja vahvistamiseen ja jolla pyritään tehos-tamaan lastensuojelun arviointia. Lastensuojelun avohuollon perhetyöstä voidaankin pai-kantaa entistä enemmän perhekuntoutusta luonnehtivan ”tehoavun” elementtejä (ks.Heino ym. 2000, 196), erotuksena, että työtä ei tehdä laitosympäristössä, vaan pääasiassaperheiden kotona. Yhteistä on työskentelyn tiivis intensiteetti sekä pyrkimys vanhem-pien ja lasten yhtäaikaiseen huomioimiseen ja auttamiseen. Erityisesti tämä korostuuvuorovaikutuksen tukemiseen ja havainnoimiseen ohjaavien työskentelytapojen lisäänty-misenä sekä lastensuojelun asiakassuunnitelman mukaisen tavoitteellisen muutostyönpainottumisena.

Perhetyön eettisiä kysymyksiä

Perhetyön haasteena ja keskeisenä jännitteenä näyttäytyy lastensuojelutyössä aina läs-näoleva jännite vapaaehtoisuuden ja pakon välillä (ks. myös Heino ym. 2000, 192). Hank-keessa onkin pitkin matkaa mietitty kysymystä perhetyön tuen ja kontrollin ”kaksoisroolis-ta”: Miten luoda luottamuksellinen asiakassuhde ja samalla ”arvioida vanhemmuutta” taituottaa perheen tilanteesta tietoa sosiaalityölle? Miten toimia asiakkaan suuntaan avoi-mesti ja luoda luottamuksellinen suhde tässä kaksoisroolissa?

Perhetyön onnistumisen keskeinen edellytys on perheen, ja erityisesti vanhempien, moti-vaatio työskentelyyn. Perhetyöhön kuuluu olennaisena osana perheen motivointi. Lasten-suojelun kontekstissa motivoinnin, suostuttelun ja velvoittamisen raja on häilyvä. Heino jakumppanit (2000, 32) ovatkin kuvanneet tätä jännitettä ”pienen vapaaehtoisen pakon” –käsitteellä. Lastensuojelun avohuollon asiakkuudessa perhetyötä tarjotaan vapaaehtoise-

84

na tukimuotona, mutta siitä kieltäytymistä voidaan käyttää lapsen sijoituksen yhtenä perus-teena.

Kaksoisroolissa haasteellisinta on luottamuksellisen asiakassuhteen luominen, jonka per-hetyöntekijät toivat esiin työskentelyn keskeisenä onnistumisen edellytyksenä. Toimivanasiakassuhteen luominen edellyttää työskentelyn läpinäkyvyyttä ja asioista suoraan pu-humista. Toisaalta asiakkaalle on annettava aikaa ja tilaa tuottaa asioita omaehtoisesti.Yhtäältä on tärkeää motivoida ja suostutella asiakasta hyvään yhteistyöhön, ja toisaaltasamalla tulee ottaa puheeksi ehkä ikävätkin ja epämieluisat asiat, kuten sen esiin tuomi-nen, että huostaanotto on mahdollinen vaihtoehto ja perhetyön tavoitteena on etsiä ratkai-suja ja muutosta, jotta huostaanoton välttämättömyys voidaan estää.

Perhetyön luottamuksellisen asiakassuhteen keskeisiä elementtejä ja kaksoisroolissa toi-mimisen edellytyksiä ovat avoimuus ja työskentelyn läpinäkyvyys. Avoimuus moneensuuntaan on välttämätöntä, koska perhetyöntekijä yhtäältä havainnoi perhettä ja toisaaltaon velvollinen kertomaan kaikesta näkemästään ja kuulemastaan sosiaalityöntekijälle.Perhetyöntekijä ei voi ”liittoutua” sen enempää perheenjäsenten kuin sosiaalityöntekijän-kään kanssa, vaan hänen on toimittava eräänlaisen välittäjän roolissa avoimesti ja luotta-muksellisesti molempiin suuntiin. Toimivan asiakassuhteen luomisessa ja ylläpitämisessäkorostuu myös perhetyöntekijän taito säädellä suhdetta akselilla ammatillisuus/ etäisyysvs. kaveruus/ läheisyys.

Toinen keskeinen lastensuojelun perhetyötä määrittävä jännite liittyy mahdolliseen ristirii-taan vanhempien auttamisen ja lasten tarpeiden välillä. Vanhemman avun tarpeet ja haluymmärtää vanhempien vaikeita olosuhteita eivät aina edesauta parhaalla mahdollisellatavalla lasten tarpeiden huomioimista ja toteuttamista. Tämä lapsen ja vanhempien välinenmahdollinen ”etujen ristiriita” liittyy olennaisella tavalla perhetyölle asetettuun vaatimuk-seen vanhemmuuden tukemisesta. Vanhemmuuden tuen ideologia ja tavoite perustuutoimintalogiikalle, jossa ”lasten auttaminen on tarkoituksenmukaisinta toteuttaa vanhempiaauttamalla” ja ”vanhempien hyötyessä lapsikin hyötyy” (Hurtig 2003, 37-38). Johanna Hur-tig on väitöskirjassaan nimennyt toimintatavan perhetyön tihkuvan auttamisen malliksi,jossa vanhemmille tarjottavan tuen ja avun katsotaan tihkuvan lasten hyödyksi ennemmintai myöhemmin (mts.).

Ajattelun taustalla vaikuttaa niin ikään käsitys lasten ensisijaisesta tarpeesta pysyviin lä-heissuhteisiin. (vrt. Kalland 2004). Lapsen läheissuhteiden ylläpitämisen varjelu on kuiten-kin ohitettava lapsen edun sitä vaatiessa. Vaikka vanhempien kanssa syntyvä yhteis-työsuhde onkin perhetyöntekijöille työskentelyn edellytys, on oman roolin lastensuojelulli-sena toimijana oltava perusteltu, tietoinen ja vahva ja myös asiakkaille ymmärrettävällätavalla avattu.

Tihkuvan auttamisen mallissa näyttäytyy usein ongelmallisena se, että lapsen saamanhyödyn eli lasten arjessa tapahtuvien konkreettisten muutosten arviointi voi olla epäsyste-maattista ja puutteellista. Lapsen arjessa ja hyvinvoinnissa tapahtuvien muutosten syste-maattisessa arvioinnissa keskeisiä työskentelytapoja ovat vanhemmuuden arviointi ja lap-sen kanssa työskentely. Tästä näkökulmasta perhetyön kehittämisessä tärkeää olisikintietoisempi erottaminen vanhemman kanssa työskentelyn ja vanhemmuustyöskentelynvälillä sekä painopisteen siirtäminen lapsikeskeiseen vanhemmuustyöskentelyyn.

Vanhemman kanssa työskentely voi pitää sisällään vanhemmalle tarjottavaa yksilötukea jaelämän- ja arjenhallinnan vaikeuksissa annettavaa ohjausta. Orientaatiossa voidaan myöspyrkiä huomioimaan vanhemman yksilöllisiä tarpeita ja ymmärtämään vanhemman tausto-

85

ja ja vaikeita olosuhteita sekä niiden vaikutusta nykytilanteeseen. Sen sijaan vanhem-muustyöskentelyssä työntekijän on tärkeää jäsentää tietoisesti työskentelyä lapsen tarpei-den ja lapsen ja vanhemman suhteen kautta. Vanhemmuustyöskentelyssä lapsi on työnkeskiössä ja se pitää sisällään konkreettista muutostyöskentelyä lapsen hyvinvoinnin li-säämiseksi ja lapsen ja vanhemman vuorovaikutuksen tukemiseksi. Vanhemmuustyösken-telyssä käsiteltävät teemat, keskustelut ja tukitoiminta palautuvat välittömämmin lapsenhyvinvointiin ja tilanteen mukaan myös lapsi osallistuu siihen. Vanhemmuuden kysymyksiätarkastellaan aina tietoisesti suhteessa lapseen ja lapsen tarpeisiin.

Myös perhetyössä tehtävä arviointi on alue, joka on hankkeen aikana herättänyt eettisiäpohdintoja. Asiakastyössä tehtävä arviointi on eettisesti jännitteinen alue, koska arvioinnil-le on luonteenomaista arvottaa toimintaa ja sen tuloksilla voi olla vaikutuksia arvioinninkohteena olevien perheiden elämään. Hankkeessa on pohdittu, miten vanhemmuudenriittävyyttä lapsen tarpeiden ja hyvinvoinnin kannalta voidaan arvioida ottamatta kantaaliiaksi vanhemman persoonaan ja vanhemmuuden taitoihin. Hankkeessa päädyttiin siihen,että työssä keskeistä on vanhemmuuden arviointi ja lapsen kehityksellisten uhkien havain-nointi siitä näkökulmasta, miten ne näkyvät konkreettisesti lapsen arjessa.

Keskeiseksi on nostettu se lähtökohta, että arvioinnin kohteena eivät ole niinkään van-hemman taidot, tiedot ja persoonallisuus, vaan lapsen hyvinvointi ja vanhemman toimin-nan vaikutukset lapseen. Lapsen hyvinvointi on olennainen ”mittapuu” ja kohde vanhem-muuden arvioinnissa. Vanhemmuuden arvioinnissa tärkeimmät tiedonlähteet ovat lapsenja vanhemman omien näkemysten ja kokemusten kuuleminen sekä lapsen ja vanhemmanvuorovaikutuksen havainnointi. Keskeisiä menetelmiä ovat arjen toiminnan havainnointi,erilaiset lasta ja vanhempaa vuorovaikutukseen ohjaavat menetelmät ja niiden työstämi-nen yhdessä lapsen ja vanhemman kanssa. Lisäksi tärkeää on havainnoinnin ja arvioinnintietoinen erottaminen – mikä on havainnointia eli nähdyn, kuullun ja konkreettisesti tapah-tuneen työstämistä, tiedostetuksi tekemistä ja raportointia, ja mikä taas jo pidemmälle me-nevää päättelyä ja tulkintaa.

Perhetyön asiantuntijuuden ytimet ja moninaiset käytännöt

Perhetyöntekijät soveltavat ja jäsentävät käytäntöjään useiden teoreettisten lähestymista-pojen avulla. Perhetyön menetelmät ovat monipuolistuneet, ja tarjolla on erilaisia toiminta-ja ajattelumalleja. Suhtautuminen menetelmiin ja menetelmällisyyteen on kahtalainen: yh-täältä vaikeiden tilanteiden avuksi kaivataan menetelmiä, mutta toisaalta korostetaan ih-misten kohtaamisessa, tilannekohtaisesti ja vuorovaikutuksessa rakentuvaa asiantuntijuut-ta (vrt. Heino ym. 2000, 185). Siten teoriasuuntauksen tai ajattelutavan käytettävyys, käy-tännön hyödynnettävyys ja sovellettavuus on keskeinen kriteeri sille, millaisia teoriasuun-tauksia perhetyöntekijät työssään ja ajattelussaan soveltavat.

Perhetyön menetelmien monipuolisuudesta huolimatta vuorovaikutus asiakkaan kanssanähdään perhetyön tärkeimpänä välineenä ja keinona. Työntekijän rooli ja vuorovaikutus-taidot ovat perhetyöntekijän kompetenssin keskeisiä elementtejä. Vuorovaikutus on niinikään työn kohde, koska työssä kiinnitetään huomiota ilmiöihin ja seikkoihin, jotka näyttäy-tyvät ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Työn fokuksessa ovat perheenjäsenten suh-teet, erityisesti lapsi-vanhempi –suhde ja siinä tapahtuva vuorovaikutus. Lastensuojelunkontekstissa tehtävässä perhetyössä korostuu lapsinäkökulmainen vuorovaikutustyös-kentely: työn keskiössä on lapsen ympärille rakentuvien vuorovaikutussuhteidenvahvistaminen. Toiminnan taustalla on ajattelumalli, jonka mukaan lapsen ja vanhemmanvälisen suhteen vastavuoroisuus ja turvallisuus toimii lapsen kehityksen keskeisimpänä

86

turvapaikkana. Vuorovaikutusta tukevan ja vahvistavan intervention toteuttaminen saattaasiis luoda lapsen kehitykselle suotuisaa maaperää, vaikka kasvuolosuhteissa olisikin muitapuutteita.

Perhetyön ratkaisukeskeisessä ja perheterapiasta vaikutteita saavassa työotteessa paino-tetaan sosiaalisten ongelmien ja niiden ratkaisujen tulkinnallista ja konstruktiivista, kielessärakentuvaa luonnetta. Niin sanottu keskustelullinen perhetyö nouseekin perhetyön keskei-simmäksi työmenetelmäksi. Siten kyky keskustella ja analysoida puheen tasolla omaaelämäntilannetta nousee myös asiakkaan vahvuudeksi. Kuitenkin tilanteissa, joissa asiak-kailla ei ole keskustelu- ja itseanalysointitaitoja, tarvitaan myös toiminnallisuutta. Toimin-nallisten työtapojen tavoitteena on vahvistaa asiakkaan psykososiaalista toimintakykyä.Voimaannuttavan työotteen näkökulmasta tarkasteltuna sosiaalinen toimintakyky on asi-akkaan motivaation lisäksi keskeinen perhetyön onnistumiseen vaikuttava elementti. MyösKirsi Kaikko (2004, 88) on perhetyötä tutkivassa lisensiaattityössään korostanut, että jossosiaalityöntekijän ominta osaamisaluetta on puheeseen perustuva työskentely, ammatti-korkeakoulutetut sosionomit ovat vahvimmillaan toteuttamassa perhetyötä nimenomaantässä ”puheen ja toiminnan välimaastossa”.

Toiminnallisuuden tärkeyttä perhetyön työtapana perustelee myös se, että lastensuojelu-perheissä vuorovaikutusmallit ja selviytymisstrategiat ovat usein senkaltaisia, että puheellaei ole suurta merkitystä tai sen merkitys on häilyvä. Sen sijaan teot ja toimiminen voivatolla paljon vahvemmalla sijalla. Usein asiakkaat turhautuvat asioista puhumiseen ja oival-tavat puhutun paremmin toiminnan kautta. Toisin sanoen perhetyön käytännöt ja työtavatpitävät sisällään mielenkiintoisen yhdistelmän toiminnallisuutta ja terapeuttista työotetta.Erilaiset toiminnalliset menetelmät ja toiminnan kautta tapahtuva auttaminen voisivat pai-nottua perhetyössä jopa nykyistä enemmänkin.

Perhetyön vahvuutena on se, että perhetyöntekijät työskentelevät sosiaalityöntekijääenemmän perheiden kotona, jolloin heillä on mahdollista työskennellä erilaisissa arkisissaja autenttisissa vuorovaikutustilanteissa. Näin perhetyössä kohdataan perheet heidänluonnollisissa, arkisissa elinympäristöissään. Perhetyössä on viime aikoina enenevässämäärin kiinnitetty huomiota lapsen ja vanhemman vuorovaikutuksen vahvistamiseen jahavainnointiin keskittyviin menetelmiin ja työtapoihin. Lapsia ja vanhempia halutaan tavataenemmän yhdessä, jotta tämä arjen vuorovaikutuksen elementti on työskentelyssä muka-na.

Vuorovaikutustyöskentely perustuu systeemiseen ajatteluun, jossa perhe nähdään vuoro-vaikutusjärjestelmänä, jossa jokainen käyttäytymisellään ja ilmaisullaan vaikuttaa toisiin jaon samalla toisten perheenjäsenten vaikutusten alaisena. Vaikuttamalla yhteen systeemin”osaan”, voidaan saada aikaan muutoksia ja vaikutuksia myös systeemin muissa osissa.Ratkaisukeskeinen painotus tulee perhetyöhön erityisesti siitä, että ollaan kiinnostuneitasiitä, mikä on näkyvillä, eli havaittavasta vuorovaikutuksesta. (Latvala 2002, 120).

Pohdintaa asiakastapauskuvausten pohjalta

Tutkimushankkeen tapauskuvausaineiston asiakasperheiden moninaisista tilanteista onhankala esittää kaiken kirjon kokoavaa analyysia. Tavoitteena ei ole ollut myöskään esit-tää niiden pohjalta ”toimenpidesuosituksia” tai kertoa, kuinka perhetyötä tulisi tehdä, vaantavoitteina on ollut asiakastyön konkretian kuvausten kautta syventää perhetyöstä tehtyjäjäsennyksiä, tehdä näkyväksi työn sisältöjä ja toisaalta herättää lukijoissa ajatuksia ja ke-hittämisideoita. Perheiden tilanteita yhdistää usein erilaisten lastensuojelullisten sosiaalis-

87

ten riskien kasautuminen ja niiden monenlaiset vaikutussuhteet. On esimerkiksi vaikeasanoa, onko päihteitä väärinkäyttävien vanhempien välinen perheväkivalta syy vai seura-us, ja kumpaan ongelmaan perhetyössä tulee ensisijaisesti pureutua ja mistä näkökulmas-ta. Tavallista on, että perhetyössä painotetaan lapsen näkökulmaa ja keskitytään useinongelmien arjen toiminnassa, erityisesti lapsen arjessa ilmenevien seurausten minimoimi-seen ja vähentämiseen, koska usein esimerkiksi päihdeongelmat vaativat hoitoa, jota per-hetyössä ei voida tarjota.

Yleisesti perheiden problematiikasta voidaan todeta, että entistä harvemmin perheillä onakuuttia puutetta materiaalisista perustarpeista. Sen sijaan yhä useammin on erilaisia vuo-rovaikutuksen ongelmia ja lapsilla tunne-elämän kehityksen vaikeuksia. Eräänlaisesta”tunnetyöskentelystä” on tullut entistä keskeisempi osa lastensuojelun perhetyötä. Mo-net vuorovaikutusta tukevat työmenetelmät ja työtavat keskittyvät vanhemman ja lapsenväliseen tunnesuhteeseen. Taustalla on ajatus siitä, ettei riitä, että lapsella on fyysisestiläsnä oleva hoitaja, joka vastaa mekaanisesti lapsen fyysisiin perustarpeisiin, vaan yhtätärkeää on hoitajan emotionaalinen läsnäolevuus ja saavutettavuus. Esimerkiksi juuri päih-teitä väärinkäyttävien tai mielenterveyden ongelmista kärsivien vanhempien lapset ovatusein vailla läsnä olevan, ennakoitavasti ja vastavuoroisesti toimivan vanhemman vuoro-vaikutusta, mikä näkyy lapsen emotionaalisen ja sosiaalisen kehityksen vaikeuksina.

Toinen käytännön perhetyössä työllistävä osa-alue on perheiden tarve turvallisiin rajoihin.”Monensuuntainen rajattomuus” on yksi perhetyön kohteena oleva ilmiökenttä perhe-työn asiakasperheissä. Omassa elämässään rajattomat vanhemmat toimivat rajattomastisuhteessa lapsiinsa. Usein perheissä rajoja tarvitsevat niin vanhemmat kuin lapsetkin.Tämä näkyy perheiden lasten sosiaalisina vaikeuksina ja jatkuvan ohjauksen tarpeena.Rajaton ja turvaton lapsi ei osaa useinkaan hakea huomiota myönteisellä tavalla, vaanriehumalla ja huutamalla. Perheet tarvitsevat usein ”kädestä pitäen” annettavaa ohjausta,kuinka tulee esimerkiksi puuttua lapsen riehumiseen. Toisaalta lapset tarvitsevat perhe-työssä korvaavia ja korjaavia kokemuksia, joita turvallisilla rajoilla pystytään tarjoamaan

Kaiken kaikkiaan tutkimuksen asiakastapausaineisto tekee näkyväksi lastensuojelun asia-kasperheiden tarvitsevuuden ja toisaalta lastensuojelun perhetyön viimesijaisuudenpalvelujärjestelmässä. Tämä näkyy siinä, että usean perheen kohdalla muut palveluta-hot, kuten päiväkoti, koulun oppilashuolto tai perheneuvola, ovat ensin todenneet perheenmotivoitumattomuuden ja vaikean autettavuuden ennen kuin perhe lähetetään lastensuoje-luun. Viimesijaisuudesta ja vaikeista tilanteista huolimatta on mielenkiintoista havaita,kuinka voimavarakeskeinen orientaatio on perhetyössä vahva. Vaativan perhetyön mielek-kyyden edellytys on perhetyöntekijöiden vahva myönteisyys sekä usko ihmisen kykyynmuuttua ja omiin kykyihin auttaa.

Asiakastapausaineiston ja työntekijöiden perheiden kanssa työskentelyn perusteella saat-toi havaita, että perheiden vanhempien on joissain tilanteissa vaikea ymmärtää perhetyönroolia lastensuojelun toimijana. Tietoisesta lapsikeskeisestä työotteesta huolimatta, asia-kasvanhempien oli monessa tilanteessa vaikea nähdä puutteita ja huolta lastensa hyvin-voinnissa tai kehityksessä sekä omassa vanhemmuudessa. Sen sijaan puutteita ja ongel-makohtia nähtiin omassa subjektiivisessa hyvinvoinnissa ja arjen toimintakyvyssä. Kuntyöntekijät puhuvat työstään ammatillisissa yhteyksissä, ”lapsikeskeinen” orientaatio onvahva. Kuitenkin käytännön toiminnan tasolla vanhemmat ovat asiakassuhteen ja työntavoitteiden suhteen toimijoita. Tämä saattaa vaikeuttaa lapsikeskeisen vanhemmuustyös-kentelyn tavoitteiden kirkastumista asiakkaiden suuntaan. Tämä havainto asettaa haas-teen asiakkaiden osallisuutta, sekä lasten että vanhempien, ja työn läpinäkyvyyttä lisäävi-en työtapojen kehittämiselle.

88

Pohdintaa perhetyön tulevaisuuden näkymistä ja haasteista

Hankkeen työskentelyn ja tutkimuksen perusteella voidaan tavoittaa vielä muutamia tule-vaisuuden suuntia ja kehittämistarpeita, jotka on tärkeitä nostaa lopuksi esiin. Perhetyönrooli lastensuojelun ”erityispalveluna” ja lastensuojelun sosiaalityön ”toteuttajana ja toimin-nallisena työrukkasena” on toisin sanoen vahvistunut ja kirkastunut viimeisten vuosien ai-kana. Kun vielä vuonna 2000 Stakesin perhetyön työmuotojen selvityksessä perhetyön jalastensuojelun sosiaalityön yhteys ja yhteistyö näyttäytyivät epäselvinä, voidaan tämänhankkeen kokemusten perusteella esittää, että monessa suhteessa yhteys on vahvistunutja yhteistyö selkeytynyt.

Perhetyön sosiaaliohjaajien tietoisuus lastensuojelun työntekijöinä on vahvistunut ja identi-teetti lastensuojelun toimijoina selkeytynyt. Perhetyön ja lastensuojelun yhteys on tullutentistä kiinteämmäksi siitäkin syystä, että lastensuojelun sosiaalityöntekijöillä on entistäenemmän asiakasperheitä, ja siten vähemmän aikaa perhekohtaiselle intensiiviselle tuki-työlle. Tulevaisuudessa perhetyötä tekeviä sosionomeja on lastensuojelukentässä entistäenemmän ja näin ollen perheiden arjessa tehtävästä intensiivisestä ja konkreettisesta vuo-rovaikutustyöstä osa siirtyy perhetyön toteutettavaksi. Kun työn resurssimitoitusten tavoit-teena ja toteutuneena suhteena on Helsingissä pitkään ollut yksi sosiaaliohjaaja kahta taikolmea sosiaalityöntekijää kohden, on suhde tulevaisuudessa kääntymässä jopa päinvas-taiseksi.

Meneillään olevien tehtävärakenneuudistuksien (STM:n tehtävärakenneuudistus, TEHTY –hanke ja Lastensuojelulain uudistus 417/2007) myötä on käynyt ilmeiseksi, että osittainkyseessä on tehtävien uudelleen jako sosionomien ja sosiaalityöntekijöiden välillä. Sitenlastensuojelun sosiaalityön voidaan ajatella olevan entistä riippuvaisempi perhetyöstä avo-huollon tukimuotona. Sosiaalialan tehtävärakenneuudistusten myötä tulevaisuuden uhka-kuvana voidaan nähdä perheiden sosiaaliohjaajien työnkuvan liiallinen laaja-alaistaminen.Liian laaja-alainen tehtäväkuva voi viedä mahdollisuuden vahvistaa ja kehittää perhetyötäsen vahvuuksien ja mahdollisuuksien suuntaisesti. Vaarana on työtehtävien ja roolienepäselvyys ja perhetyön sisällöllisen kehittämisen ohuus.

Myös perhetyössä kirjaaminen ja työn dokumentointi ovat kehittyneet viime vuosina. Vieläperhetyön alkutaipaleella työn kirjaaminen oli satunnaista ja suunnitelmallisuus vähäistä(Heino ym. 2000, 184). Perhetyön asiakastyön kirjaaminen näyttäytyi hankkeessa mukanaolleiden perhetyöntekijöiden suunnitelmallisen työn sekä tietoisena lastensuojelutehtäväntoteuttamisen ja arvioinnin edesauttamisen välineenä.

Perhetyön lastensuojelullisten, korjaavien ja tavoitteellisten elementtien korostumisestahuolimatta perhetyön toiminnallinen luonne jättää ammatillisuuden toteuttamiselle laajem-man toiminta-avaruuden kuin sosiaalityössä, koska hallinnollisten rutiinien jäädessä vä-hemmälle ja asiakasperheiden määrän ollessa kohtuullinen, voidaan perhetyössä keskittyäasiakastyön vuorovaikutukseen. Perhetyössä on mahdollisuus sosiaalityötä intensiivisem-pään työskentelyyn asiakasperheiden kotona. Perhetyö yhtäältä tuottaa lastensuojelunsosiaalityölle tärkeää tietoa perheen arjesta ja lasten hyvinvoinnista, ja toisaalta mahdollis-taa tiiviin, kädestä pitäen annettavan tuen ja ohjauksen arjen vuorovaikutuksen pulmatilan-teisiin.

Eräs pohdittava haaste on myös perheiden kotipalvelun ja perhetyön välinen työnjako japalvelujärjestelmän kyky vastata lapsiperheiden erilaisiin palvelutarpeisiin. Kuntien perin-teistä kotipalvelua (erityisesti perheiden kotiapua) on vähennetty samalla, kun perhetyönresursseja kohdennetaan lastensuojelun vaativaan perhetyöhön. Näin ollen perheille ei ole

89

tarjolla riittävästi apua arjen konkreettisissa askareissa. Lisäksi erilaista ehkäisevää perhe-työtä ja muita ehkäiseviä perheiden tukipalveluita tarvitaan entistä enemmän esimerkiksikotipalveluun ja peruspalveluihin, kuten neuvoloihin, päivähoitoon, leikkipuistotyöhön jakouluihin. Niiden toiminnassa luodaan lapsiperheiden hyvinvoinnin perusta, jolla ehkäis-tään erityisen tuen tarpeen syntyä. Tärkeää on kuitenkin myös lastensuojelullisen, vaati-van perhetyön vahvistaminen ja kehittäminen lastensuojelun ammattikäytäntönä. Perhetyöon lastensuojelun avohuollon vaikuttava ja joustava perheille kotiin tarjottava tukitoimi, jon-ka vahvuuksia ovat selkeä lastensuojelullinen toimijuus lapsilähtöisen vuorovaikutuksenvahvistamisessa, intensiivisyys, arjen toiminnan ja vuorovaikutussuhteiden tasossa työs-kentely, myönteisyys, menetelmällinen osaaminen ja menetelmien monipuolinen sovelta-minen.

90

LähteetArnkil, Tom Erik & Eriksson, Esa (1996) Kenelle jää kontrollin Musta Pekka –kortti? Sosiaalitoimisto verkos-toissaan. Tutkimuksia 63. Jyväskylä: Stakes.

Bardy, Marjatta & Öhman, Kaisa (2007) Vaativa vauvaperhetyö. Kirjallisuuskatsaus kansainvälisestä tutki-muksesta. Stakes: työpapereita 13/ 2007.

Barns Behov i Centrum: Socialstyrelsen: socialtjänst, Sverige. http://www.sos.se/socialtj/bbic/bbictria.htm

Eskola, Jari & Suoranta, Juha (2000) Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino

Framework for the Assessment of Children in Need and their Families: Department of Health 2000, England.http://www.dh.gov.uk/en/Publicationsandstatistics/Publications/PublicationsPolicyAndGuidance/DH_4008144

Forsberg, Hannele (1994) Yksi ja monta perhettä. Tutkimus sosiaalityöntekijöiden perhetulkinnoista sosiaali-toimistotyössä. Tutkimuksia 42. Helsinki: Stakes.

Forsberg, Hannele (1995) Perhe ja elämän eväät. Teoksessa Jokinen, Arja, Juhila, Kirsi & Pösö, Tarja(toim.) Sosiaalityö, asiakkuus ja sosiaaliset ongelmat. Konstruktionistinen näkökulma. Helsinki: Sosiaalitur-van Keskusliitto.

Forsberg, Hannele (1998) Perheen ja lapsen tähden – etnografia kahdesta lastensuojelun asiantuntijakult-tuurista. Helsinki: Lastensuojelun Keskusliitto.

Heikkinen, Hannu L.T., Rovio, Esa & Syrjälä, Leena (toim.) (2006) Toiminnasta tietoon. Toimintatutkimuksenmenetelmät ja lähestymistavat. Vantaa: Kansanvalistusseura.

Heino, Tarja, Berg, Kristiina & Hurtig, Johanna (2000) Perhetyön ilo ja hämmennys. Lastensuojelun perhe-työmuotojen esittelyä ja jäsennyksiä. Helsinki: Stakes, aiheita 14/2000.

Heino, Tarja (1997) Asiakkuuden hämäryys lastensuojelussa. Tutkimuksia 77. Stakes: Helsinki.

Helsingin kaupunki, Sosiaalivirasto, sisäinen intranet: tilastot. http://heli.hel.fi/sosnet/

Hoffman, Lynn (1985) Perheterapia. Systeeminen näkemys. Suom. Kaarina Kyyrönen. Prisma/psykiatria-sarja. Weilin+Göös

Hurtig, Johanna (2003) Lasta suojelemassa – etnografia lasten paikan rakentumisesta lastensuojelun perhe-työn käytännöissä. Rovaniemi: Lapin Yliopisto.

Hurtig, Johanna & Laitinen, Merja (2000) Kohtalokas kolmio – perhe, paha ja ammattilaiset. Janus vol 8 (3),249-265.

Jokinen, Arja & Suoninen, Eero & Wahlström, Jari (2000). Miten tavoittaa auttamistyön ydintä? TeoksessaJokinen, Arja & Suoninen, Eero (toim.) Auttamistyö keskusteluna. Tutkimuksia sosiaali- ja terapiatyön arjes-ta. Tampere: Vastapaino.

Kaikko, Kirsi (2004) Lastensuojelun avoperhetyön kuntoutumista tukevat elementit. Kuopion yliopisto. Sosi-aalityön ja sosiaalipedagogiikan laitos. Lisenssiaattityö.

Kalland, Mirjam (2004) Vauvan ja lapsen kehityksellisten tarpeiden huomioiminen lastensuojelussa. Teok-sessa, Puonti, Anna-Maija & Saarnio, Tuula & Hujala, Anne (toim.) Lastensuojelu tänään. Jyväskylä: Gum-merus.

Karinen, Sisko (2002) Alvari-perhetyöntekijän roolikartta. Teoksessa Niemi, Helena (toim.) Mitä on Alvari-perhetyö? Ensi- ja turvakotien liiton julkaisu 32, 83-101.

Kettunen, Reetta & Kähäri-Wiik, Kaija & Vuori-Klemilä, Anne & Ihalainen, Jarmo (2002) Kuntoutumisenmahdollisuudet. Porvoo: WSOY.

91

Kivinen, Tarja (1994) Valikoituminen lastensuojelun asiakkaaksi – näkökulmia asiakkuuden määrittymiseen.Stakes Tutkimuksia 45. Jyväskylä Gummerus kirjapaino.

Kuula Arja, Toimintatutkimus. Kenttätyötä ja muutospyrkimyksiä. Tampere: Vastapaino 1999.

Kähkönen, Päivi (1994) Vanhemmuuden murtuminen. Lapsen huostaanotto sosiaalitoimen asiakirja-aineiston valossa. Jyväskylä: Jyväskylän opetussosiaalikeskuksen julkaisusarja 2.

Lastensuojelulaki 417/2007. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2007/20070417

Latvala, Päivi (2002) Onnistuneet perheet. Teoksessa Niemi, Helena (toim.) Mitä on Alvari-perhetyö? Ensi-ja turvakotien liiton julkaisu 32, 117-131.

Lukman, Leena (2006) Sosiaaliviraston Tehty-hanke lapsiperheiden vastuualueella.http://www.socca.fi/tehty/tavoitteet.htm

Muntila, Marja-Liisa (2002) Perheterapeutti kenttätöissä. Teoksessa Niemi, Helena (toim.) Mitä on Alvari-perhetyö? Ensi- ja turvakotien liiton julkaisu 32, 103-114.

Myllärniemi, Annina (2002) Perheen paikka lastensuojelun tulkintakulttuurissa. Pro gradu –tutkielma. Helsin-gin yliopisto, sosiaalipolitiikan laitos, sosiaalityö.

Orme, Joan (2006) Mitä varten tuotamme tietoa? Janus vol.14 (2) 2006, 196-208.

Perämaa, Tiia (2002) Festiva Lente! Kiiruhda hitaasti! Tapaustutkimuksesta, kontaktista ja tavoitteista. Teok-sessa Niemi, Helena (toim.) Mitä on Alvari-perhetyö? Ensi- ja turvakotien liiton julkaisu 32, 47-82.

Peräkylä, Anssi (1990) Kuoleman monet kasvot. Tampere: Vastapaino.

Pietilä, Niina (2005) Lastensuojelun alkuvaiheen tilannearvion kehittämishankkeen loppuraportti. Helsinginkaupungin sosiaaliviraston hallinto- ja kehittämiskeskus, kehittämispalvelu. Julkaisematon.

Rostila, Ilmari & Mäntysaari, Mikko (1997) Tapauskohtainen evaluointi sosiaalityön välineenä. Stakes: Ra-portteja 212.

Saarnio, Tuula (2004) Perhetyö lastensuojelussa. Teoksessa, Puonti, Anna-Maija & Saarnio, Tuula & Hujala,Anne (toim.) Lastensuojelu tänään. Jyväskylä: Gummerus.

Sinko, Päivi 25.8.06 Hankkeen koulutuspäivä, teemana perhetyön dokumentoinnin kehittäminen.

Solantaus, Tytti (25.9.2006) Toimiva lapsi & perhe –hankkeen seminaaripäivän materiaali. Mrazek PJ &Haggerty RJ (eds) (1994) Reducing risks for mental disorders: Frontiers for preventive intervention research.Institute of Medicine. National Academy Press, Washington DC

Sosiaaliohjaaja perhetyössä –tehtävänkuvauslomake ja vaativuustekijät kokonaisarvioinnissa, TVA, hyväk-sytty 7.3.2006. Helsingin sosiaalivirasto.

Tehty –hanke, tehtävärakenteen ja työmallien kehittäminen sosiaalialan työssä, Helsingin kaupunki, sosiaali-virasto http://www.socca.fi/tehty/

Tulensalo & Muukkonen (2006) Lapsikeskeinen muutossosiaalityö lastensuojelussa. Lapsen kanssa –hankkeen toimintasuunnitelma, Heikki Waris –instituutti.http://www.hel2.fi/waris/kohka_hanna/Hankesuunnitelma2006_2007.pdf

Typpi, Janne & Kilponen, Marja-Riitta (2006) Henkilöstörakennemuutoksen historiakatsaus. Helsingin sosi-aalivirasto: kehittämispalvelu, työpapereita.

Uusimäki, Mervi (2005) Perhetyötäkö kaikki? Oulu: Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen jul-kaisusarja 20.

Viirkorpi, Paavo 12.12.2005 Heikki Waris –instituutin työnohjaus.