vuottawww.loimaankorikonkarit.fi

JUHLA-LEHTI

On ilo harrastaa liikuntaa LoimaanKorikonkarit ry:ssä. 60- ja 70- luvullaaloittaessani koripalloharrastuksen enosannut odottaa seurallemme tällaistamenestystä, jota olemme kaikki yhdes-sä olleet aikaansaamassa. Korikonka-reiden perustajajäsenet olivat aikoi-naan innokkaita ja kaukokatseisia.Tuolloin Loimaita oli kaksi ja paikka-kunnalla muut urheilulajit ja seuratolivat varsin vahvoja, politiikkakin olivarsin merkittävä erottava tekijä. Mu-kavaa on todeta, että edelleen kokoLoimaan seutukunnalla on mahdolli-suus harrastaa lajia yhdessä seurassa sa-man nimen alla.

Pitkäjänteisellä työllä seurassa onluotu nuorille ja vähän varttuneem-millekin mahdollisuus harrastaa ja pe-lata koripalloa. Olemme olleet todista-massa kauan kaivatun liikuntahallinsuunnittelua ja rakentamista sekä val-

40 VUOTTA MENESTYKSELLISTÄKORIPALLOHARRASTUSTA LOIMAALLA

mistumista. Puitteet ovat vihdoinkinkunnossa, nyt meidän on osattavahyödyntää sen suomat mahdollisuu-det.

Kautta aikojen konkariaktiivit ovatmäärätietoisesti työskennelleet kori-palloharrastuksen hyväksi. Loistaviaesimerkkejä ovat mm. Veikko Parikka,joka muistelee kirjoituksessaan seuranalkuvuosia, sekä Seppo Toivonen, jokavauhditti 80-luvulla seuran toimintaa.Me varttuneemmat muistamme Loi-maan Lehdessä julkaistut ajoittain hy-vinkin värikkäät koripallojutut, joidenkirjoittajina olivat mm. nimimerkitThe Observer ja Prismalinssi sekä vielänykyäänkin jatkava Niki Krjukoff.

Loimaan Korikonkarit on rahoitta-nut toimintaansa alusta asti ns. kausi-julkaisulla. Julkaisu on ollut hyvä tie-donvälittäjä, jossa on esitelty pelaajat,joukkueet, valmentajat ja muut toimi-

jat. Tukijoina ovat olleet paikallisetyritykset kannatusilmoituksillaan.Suuret kiitokset vuosien yhteistyöstä.

Koripalloilun alalla konkareistaparhaiten eteenpäin päässeet ovat pe-laajana Veli Taatila ja erotuomarinaTero Wennberg. He ovat esimerkkejämeille nykyisille seura-aktiiveille siitä,että jokaisella on mahdollisuus moni-puolistaa ja kehittää harrastustaan.Viime kauden aikana moni LoKoKonjoukkue menestyi varsin hyvin sarjas-saan. Mieleenpainuvia ovat B-poikiensaavutukset valtakunnallisessa I divisi-oonassa ja miesten edustusjoukkueentodella "vähältä piti –mahdollisuus"nousta I divisioonaan.

Kuluvan kauden aikana LoimaanKorikonkareita on muistettu ja huo-mioitu monin eri tavoin. Koripalloliit-to myönsi meille Laatusertifikaatin en-simmäisenä seurana Suomessa, Wihu-

ri-säätiö palkitsi alueellisella palkin-nolla ja SLU palkitsi seuratyön kehit-tämiseksi. Nämä muistamiset aiheutti-vat sen, että vietämme vasta nyt ke-väällä seuran 40-vuotisjuhlia. Oikeaaikahan olisi ollut syksyllä, sillä Niko-lai Krjukoff, Veikko Parikka ja EinoKorhonen allekirjoittivat perustamis-asiakirjan 19.10.1964. Ensimmäiseenjohtokuntaan kuuluivat heidän lisäk-seen Tapio Pentikäinen, Heikki Lehto-nen ja Kalevi Eramo.

Suomen Koripalloliitto on myöntä-nyt monille seuramme aktiivijäsenilleansiomerkkejä. Samoin seura huomioiuseita jäseniään. Kiitän kaikkia kori-konkareita, jatkakaamme harrastamis-ta innokkaasti kohti uusia haasteita jaelämyksiä. Aivan kuin silloin 40 vuot-ta sitten.

Jarmo Metsänperä,puheenjohtaja

Kun parikymmentä vuotta sitten tulin opettajaksi Loi-maalle, tutustuin pian myös Korikonkareiden toimin-taa. Moni oppilaistani pelasi kesäisin pesäpalloa ja talvi-sin koripalloa, lisäksi samassa opettajainhuoneessa ma-jailivat ahkerat konkarit Veikko Parikka ja Pertti Lento-vaara. Ilokseni totesin nuorten palloilijoiden olevanmukavia oppilaita, vaikka aina eivät oppimistulokset ol-leet toivottuja. Konkarihenki oli vahva, varsinkin turna-usmatkat tuntuivat nuorista hienoilta kokemuksilta.

Kun omat lapseni valitsivat harrastuksia, he ajautui-vat myös Korikonkareihin. Pääsin äitinä seuraamaanhyvinkin läheltä valmentajien tekemää työtä. Varmastikaikki vanhemmat vahvistavat toteamukseni, että kon-karivalmentajat tekevät vapaaehtoistyötään suurella sy-dämellä ja lapsia kannustavasti. Ilman Petri Kajanderin,Tiit Taeveren, Pekka Levomäen ja Jarno Ala-Nissilänohjausta pojistani ei varmasti olisi tullut näin hienojaurheilijapoikia. Joukkueeseen kuuluminen kasvattaamyös sosiaalisia taitoja. Myös me vanhemmat opimmetuntemaan toisiamme ja lastemme kavereita. Ei mikäänvähäinen plussapuoli tässä kovassa yhteiskunnassa.

Kun Loimaan lukio tarjosi mahdollisuutta järjestääkoriskursseja, Jarno Ala-Nissilä tarttui haasteeseen.Huippukoripallovalmentajatutkinnon suorittanut Jar-no oli valmentanut -86-syntyneitä poikia tosissaan,muttei totisena. Nyt hän jakoi oppejaan myös hiemanvanhemmille ja loi näin mahdollisuuden harjoitella oh-jatusti kahdesti päivässä. Harjoittelu on tuonut tulosta,sillä miesten nykyjoukkueen runko koostuu Jarnon"pojista". Joukkue on yllättänyt monet koristaidoillaan.Harmittavasti yllättävät loukkaantumiset ja sairastumi-set sotkivat menestyksen kevään I divisioonan karsin-noissa.

Loimaan Korikonkarit on aina ollut hyvin aikaansaseuraava, ennakkoluuloton. Seura toi paikkakunnalleuuden lajin, teki kansainvälistämistyötä paljon ennenkuin siitä tuli muotiasia, se otti tytötkin mukaan seura-toimintaan, se on kouluttanut valmentajiaan jatkuvasti,se on menestynyt Koripalloliiton Kultainen kori –seura-kilpailuissa, se on järjestänyt isoja valtakunnallisia tur-nauksia salitilanteesta huolimatta, sen kasvatit ovat me-nestyneet maailmalla, sen puheenjohtajana on ollut nai-nen, se laati Laatukäsikirjan ensimmäisten joukossa ja

sai Koripalloliitolta laatusertifikaatin. Se on osoittanutolevansa toimiva seura. Ja nyt seuralla on oikea kunnol-linen kotikenttäkin. Millainen seura onkaan, kun setäyttää 50 vuotta?

Ulla Seppäkoski konkariemo

Mietteitäkentän reunalta

kello13.00 Junioripelit alkavat13.30 Viralliset onnittelut liikuntahallin kahviossa14.00 JUHLA Musiikkia, Lepola Band

Tervehdyssanat, pj. MetsänperäJuhlapuhe, Tarja Mäki-PuntoKauden 2005 – 2006 palkinnotMusiikkia, Lepola BandLiiton ansiomerkitSeuran huomionosoituksetMusiikkia, Lepola Band

15.30 Kahvia ja kakkua kahviossaMehua

16.00 JUHLAOTTELU Legends of 80’ vs. A/B-junnut16.45 – 18 Haasteotteluita

20.5.2006 Loimaan Liikuntahallissaklo 13.00

Lahjojen sijasta toivommetukea juniorityöhön (tiliLSOP 523900-21907).

Liikuntahallin

kahviossa

esillä kuvia ja

esineitä vuosien

varrelta.

Tervetuloa kaikkientiset janykyiset

“Konkarit”sekä muutkoripallonystävät!

Ise palkintoa pokkaamassa.

2 2006 LOIMAANKORIKONKARIT ry. VUOTTA

1980-luvun taitteessa pienen hiljais-elon jälkeen Loimaan Korikonkarei-den toiminta aktivoitui, kun vanhatharrastajat kokoontuivat yhteen. Ku-kin oli pelaillut korista tahoillaan: ar-meijassa, opiskelu- ja työporukoissatai lähiseutujen koripalloseuroissa,mm. Ypäjän Yllätys, Kyrön PalloSeura (KyPS) ja Auran Vannas olivathankkineet loimaalaisia joukkuei-siinsa.

Vuonna 1979 Korikonkarit il-moittaa joukkueen SVUL:n Varsi-nais-Suomen piirin koripallon perus-sarjaan ja julkaisee seuran kausiohjel-man pitkästä aikaa. Se on LoimaanKirjapainossa painettu kaksisivuinentaitettu A4-kokoinen arkki, jossa esi-tetään pelaajat ja otteluohjelma sekä34 yrityksen kannatusilmoitukset.Julkaisut on numeroitu ja ne toimi-vat pääsylippuina KoKon otteluihin,joissa arvotaan palkintoja, esim. lai-vamatkoja Ruotsiin. Talkootyö onvoimissaan, kun pelaajat hankkivatkausiohjelman ilmoittajat, taittavatjulkaisun, kirjoittavat pankkisiirrot,pussittavat ne kuoriin ja hoitavatpostituksen.

KoKo nousee v. 1981 perussarjas-ta maakuntasarjaan. Seuran ensim-mäinen jenkkivahvistus on 188 cmpitkä keskushyökkääjä Kyle "Kalle"Donawho Yhdysvalloista. Muut pe-laajat olivat Risto Lentovaara, PekkaLevomäki, Raimo Löfstedt, SeppoToivonen, Seppo Nieminen, PekkaGrönholm, Olavi Lehtimäki, HannuLehtimäki, Jussi Suominen, MattiHeinonen, Tapio Pentikäinen, ReijoRahkonen, Pentti Jokinen, JarmoMetsänperä, Kimmo Parikka ja JuhaLaurila. Samana vuonna 1981 Loi-maan Korikonkarien uudeksi logoksihyväksytään Raimo Löfstedtin suun-nittelema malli, joka pienin muutok-sin on vieläkin käytössä.

Pelit maakuntasarjassa olivat ko-via ja konkarit joutuivat palaamaanperussarjaan. Kuitenkin parin vuo-den kuluttua pelataan taas korkeam-malla tasolla. Seuralla on kaksi mies-ten joukkuetta sekä yksi minipoikienjoukkue Koripalloliiton sarjoissa. Pe-lireissuja varten hankitaan PekkaGrönholmin, Tapio Pentikäisen jaSeppo Toivosen asiantuntemuksellaseurabussi: viininpunainen VWKleinbus (TVG-9).

Kun seura täyttää 20 vuotta, jul-kaistaan kovakantinen, 34-sivuinenkausiohjelma, jossa oli peräti 144kannatusilmoitusta. Seuralla on kak-si miesten ja kolme poikien joukku-etta sekä pesäpallo- ja tennisjoukku-eet. Puheenjohtaja Toivonen toivoouuden palloiluhallin rakentamista,koska tilat käyvät ahtaiksi harrastaja-määrien kasvaessa. 1985 seuralla on

lähes 100 rekisteröitynyttä koripal-loilijaa ja 14 koripalloerotuomarikor-tin suorittanutta. Seura järjestäämyös minigolfin pelaamista ja osal-listuu jalkapallon puulaakiin. Vireäntoiminnan vuoksi Konkarit saavatjärjestettäväkseen valtakunnallisenmini-ikäisten "Kultapossu"-turnauk-sen.

Tyttöjen koripallo tulee mukaanseuratoimintaan v. 1986, kun mini-ja C-tytöt ilmoitetaan alueen sarjoi-hin. Nuoret konkarit esiintyvät mal-likkaasti myös kansainvälisillä kentil-lä, kun Pekka Levomäen ja Mika Mä-kisen luotsaamat minipojat voittavatNorrköpingin Loranga Cupin. Kon-karit osallistuvat myös Lahden suur-kisoihin.

Harrastajamäärät kasvavat edel-leen. 1987 rekisteröityjä pelaajia onjo noin 150. Konkarien juniorityöhuomataan muuallakin, kun TeemuSäteri ja Mari Reunanen palkitaanikäistensä piirin parhaina. Mikro- jaminipojat voittavat myös piirinmes-taruudet. Konkarit voittavat jopa jal-kapallon puulaakimestaruuden.

Kun Veli-Matti Järvinen aloittaapuheenjohtajana 1988, on seuralla

12 joukkuetta Koripalloliiton sarjois-sa, myös naisten ja ikämiesten jouk-kueet. Seppo Toivonen valitaan Var-sinais-Suomen Koripallojaoston jäse-neksi. Seuran kasvateista valitaanmaajoukkuevalmennukseen TarjaMäki-Punto, Markus Laaksovirta ja

Veli Taatila. Useat joukkueet osallis-tuvat sarjapelien lisäksi turnauksiinsekä kotimaassa että ulkomailla. Toi-minta on vakiintunutta. Kausiohjel-ma on kasvanut 56-sivuiseksi ja sejaetaan joka talouteen Loimaalla.Seuran tulevaisuus näyttää valoisalta.

80- luvun Korikonkaritkasvaa ja kasvattaa

Loimaan Korikonkarit on kunniak-kaan historiansa aikana järjestänytmyös lukuisia kursseja kouluttaak-seen koripallon hyljeksittyjä ja hal-veksittuja, mutta kuitenkin niin tar-peellisia vähemmistöryhmäläisiä:erotuomareita. Erään tällaisen kurs-sin innoittamana aloitin itsekin tuo-mariurani vuonna 1989. Tuolloinkurssin vetäjänä toimi Pekka Saros,jota voin pitää myös eräänlaisenaerotuomaritutorinani. Kurssin jäl-keen etenin melko nopeasti kansalli-siin pääsarjoihin ja vuonna 1996nousin miesten mestaruussarjatuo-mariksi. Näin ollen Konkareidenjuhlavuoden lisäksi juhlin itse myöskymmenettä kauttani kansallisessamestaruussarjassa.

Erotuomarina kehittymisen kan-nalta on aivan keskeistä viheltäämahdollisimman suuri määrä otte-luita, sillä käytännön kokemuksetovat parasta oppia erityisesti nuorel-le tuomarille. Tässä suhteessa Kori-konkarit tarjosi erinomaiset lähtö-kohdat omalle tuomariuralleni, silläseuralla oli valtava määrä otteluitavihellettävänä. Lisäksi seura tarjosi

Ajatuksia naru kaulassa...hyvin nopeasti nuorelle tuomarillesuhteellisen haasteellisia ja siksi hy-vin kehittäviä tuomaritehtäviä, mikäosaltaan vauhditti kehittymistäni.Nuoren tuomarin näkökulmastamestaruussarjatuomariksi pääsy onunelma. Unelman saavuttamiseksitarvitaan määrätietoista, pitkäjän-teistä ja uutteraa työtä sekä tiettyäerotuomareille tyypillistä päätöksiinkykenevää luonnetta. Ja vaikka kil-pailu huipulle pääsemiseksi on ko-vaa, toivon esimerkkini kuitenkinosoittavan, ettei se ole mahdotontapienempienkään seurojen ero-tuomarikasvateille. Myös seura voitoimia hyvänä apuna tuomariuranalussa tukemalla ja kannustamallatoiminnassa eteenpäin, kuten Kon-karit aikoinaan toimi allekirjoitta-neen kohdalla.

Jos arvioin erotuomaritoiminnankehitystä näiden viimeksi kulunei-den 15 vuoden aikana, jotka olen la-jin parissa viihtynyt, mielestäni kes-keisin osa-alue, jossa on tapahtunutvaltavasti kehitystä, on erotuomarei-den asenne. Tämä asennemuutosheijastuu monella tavalla positiivi-

sesti toiminnassa. Urani alkuvai-heessa oli selvästi vallalla konsensustuomareiden keskuudessa siitä, ettäerotuomarit eivät tee virheitä. Pianjo kuitenkin 90-luvulla alettiin ero-tuomareidenkin keskuudessa hyväk-syä se tosiasia, että ihmiset, erotuo-marit mukaan lukien, tekevät virhei-tä. Ja hyvä niin, sillä virheistä voioppia vasta, kun tunnistaa niitä teh-neensä.

Toisaalta asennemuutos on nä-kynyt myös tietynlaisen ammatti-maisuuden lisääntymisenä. Koulu-tustilaisuuksien taso on noussut jakoulutuksessa on otettu käyttöönmoderneja apuvälineitä, kuten vide-ot ja harjoitusotteluissa käytettävätnappikuulokkeet, jotka antavatmahdollisuuden kouluttajan reaali-aikaiseen palautteeseen tuomareille.Erityisen hyväksi työvälineeksi ovatosoittautuneet niin koulutusvideoi-den katselu kuin erityisesti omienotteluiden videoanalysointi. Omienvirheiden havainnoiminen videoltavoi joskus olla hyvinkin raadollistaja se jättää harvoin sijaa selityksille,mutta toisaalta se tarjoaa erinomai-

sen mahdollisuu-den oppia virheis-tään ja välttää sa-mat ongelmat vastai-suudessa.

Ammattimaisen asenteen lisään-tyminen näkyy myös sitoutumisena.Erityisesti huipputasolla, jossa olo-suhteet erotuomaritoiminnassa ovathyvinkin amatöörimäiset ja vaati-mukset kuitenkin ammattilaisuuttaedellyttävällä tasolla, vaaditaan vah-vaa sitoutuneisuutta toimintaan,jotta voi kehittyä tai edes säilyttäätasonsa. On selvää, että pelkänoman tasonsa säilyttäminenkin vaa-tii kehittymistä, sillä peli kehittyyhurjasti koko ajan ja paikallaan py-syminen on koripallossa taantumis-ta.

Joskus vuosien saatossa on itsel-läkin välillä käväissyt mielessä, oli-kohan se virhe ryhtyä tuomariksi.Tällöin punnittavana on ollut kaksivaakakuppia, joista toisessa on valta-vasti käytettyä aikaa ja tehtyä työtäsekä harvoin kiitoksia mutta sitäkinenemmän moitteita ja suoranaisiasolvauksia. Toisaalta toisessa vaaka-

kupissa on hui-kea määrä positiivisiaasioita: olen saanut useita ys-täviä, valtavan määrän kokemuksia,toiminta on opettanut paljon muunmuassa johtajuudesta ja päätöksen-teosta, mistä sittemmin on olluthyötyä myös työelämässä. Joten ai-nakin omalla kohdallani olisi ollutsuuri virhe olla ryhtymättä tuoma-riksi ja suosittelen kaikille toimin-nasta vähänkään kiinnostuneillelämpimästi kokeilemaan omia rajo-jaan ja pukemaan sen kuuluisan har-maapaidan ylleen. Erityisesti suosit-telen tuomitsemiskokeilua niillesuurisuisille katsojille, joille eivätmitkään tuomiot kelpaa ja joidenmielestä kuka tahansa pystyisi ole-maan parempi tuomari.

Omasta puolestani haluan vieläonnitella maineikasta seuraa senkunniakkaasta taipaleesta suomalai-

silla koripallokentillä ja toivon Kori-konkareiden tukevan jatkossakinnuoria tuomareita, jotta loimaalaisianähdään tulevaisuudessakin kansal-lisissa pääsarjoissa liiton harmaisiinpukeutuneena.

Virheitä jo vuodesta 1989

Tero WennbergKonkarituomari

Junioritoiminta käynnistyiuudelleen v. 1983, mukanaoli runsaasti innokkaita kori-pallokoululaisia.

SeppoToivonen

80-luvun konkari➟

80- luvun Korikonkaritkasvaa ja kasvattaa

Korikonkareiden miestenedustusjoukkue v. 1981.

32006 LOIMAANKORIKONKARIT ry. VUOTTA

Aake Lehtosen piirtämä karikatyyri-taulu Original Teamin pelaajistariippuu työpöytäni sivupäädyn ko-dalla. Piirtäjä on mielestäni tavoitta-nut jotain hyvin olennaista kuvaa-mistaan hahmoista. Vai mitä sanotteseuraavista tulkinnoista: Siinä nojaapesäpallomailaansa pesäpallokent-tien ahavoittama Puppe (Tapio Pen-tikäinen), joka lamusi syrjään pitkinpelisalien seiniä kaikki tielleen osu-neet, niin vastustajat kuin tuomarit-kin. Siinä jököttää raamikas Jogi Ki-tunen (Olavi Reinikka), railakkaanraivoisa pallonpaiskaaja vailla vertaa.Kämmenet kuin suokuokat. Surkusitä, joka ajautui niiden tielle. KunJogi sai massansa liikkeelle, mikäänei pysähdyttänyt miestä. Paitsi ko-rintakainen tiiliseinä. Siinä on kalsi-fioitunut Sarana-Aki (Aki Grön-holm), jonka selkäranka oli poikkikolmesta kohtaa. Mies oli milloinmissäkin, useimmiten vastustajantiellä. Siinä seisoo herrasmiesmäises-ti hymyilevä Eino Korhonen, kame-leonttitemppuilija, ovela pirulainenvastustajalle ja liukas velmuilija. Sii-nä on taulunkorkuinen Pentti Joki-nen, langanlaiha hujoppi ja oivalli-nen levypallorohmuaja. Siinä onMini-Lyijyjalka (Risto Lentovaara)raskas pelikenkä kohotettuna juos-tuaan itsensä läkähdyksiin korilta-korille –maratonissa. Siinä seisoonyrkkeilyasennossa legendaarinenNiki Krjukoff jaloissaan maagisetpolvisuojuksensa, jotka eivät ainaehtineet mukaan miehen spurtatessamilloin mihinkin ilmansuuntaan.Siinä on myös Nikin tutkapari(Veikko Parikka), maisteri, karatekä-si, otsallaan 360 asteen prismalinssi-koneisto, jonka linssit olivat useinyhtä huurteessa kuin miehen ajatuk-setkin. Siinä on kuvattuna toisessakädessä puukkoa pitelevä PekkaGrönholm palloa pomputtelemassa.Mies, josta voisi kirjoittaa kokonai-sen kirjan. Mistä tämä koripallo-kenttien Akhilleus, paras parhaista,oli saanut moisen heittokäden? Kaisuoraan Manalasta, arvelivat vastus-tajat, sillä kerrassaan kaameaa jälkeätämä Pekan käsi teki. Mikä oli pela-tessa tässä porukassa.

Ensimmäiset pelitNälkä päästä pelaamaan koripalloa,ottamaan mittaa omasta osaamises-ta, verestämään elämyksiä ja ha-

Pesäpallopaikkakunnallekokoripalloa!

Niki Krjukoff, yksi LoKoKonperustajajäsenistä, penkoi pyynnös-täni arkistojaan. Mitä hän löysi? Kä-siin osui seuramme ensimmäinenjulkaisu, joka nykyiseen painotuot-teeseen verrattuna on vaatimaton.Se kertoo kuitenkin omaa korutontasanomaa toiminnastamme perintei-sellä pesäpallopaikkakunnalla. Il-moitusten kerääminen ei ollut mi-tään herkkua. Paikallinen suhtautu-minen uuteen lajiin ja vieraspaikka-kuntalaiseen kerääjään oli kaikkeamuuta kuin rohkaiseva. Yleensä tar-jottiin vain kalseaa katsetta ja kyl-mää kättä.

Koripallon tulosta Loimaalle Ni-kin mieleen tuli tapahtuma 50-lu-vun lopulta. Nikihän pelasi tuolloinbridgeä. Juttu kääntyi edesmenneenkelloseppä Eino Mäkelän kanssa ko-ripalloon. Mäkelä muisteli, kuinkajoku unkarilainen valmentaja olikäynyt v. 1949 Loimaalla esittele-mässä LP:n väelle uutta lajia ja ilmantulosta. Niki päätti kuitenkin koet-taa, olisiko nyt, 50-luvun lopulla,otollisempi aika uudelle lajille jakääntyi LP:n puheenjohtaja PekkaMäen puoleen tarjoten koripallope-liä seuralle. Palaute oli tylyä, suoras-taan hyytävää: Loimaalla ei ollut tar-vetta uudelle palloilulajille. Nuorisoinnostuksesta huolimatta ja osaajienpuuttuessa homma haudattiin hil-jaisesti.

Nuoret innostuvatSitten koripalloilun viides kolonnasoluttautui paikkakunnalle, kunVeikko Parikka, paha poika Viipu-rista, sai 1962 lehtoraatin yhteiskou-lusta. Joskus v. 64 – 65 päätin ko-keilla, tulisiko yhtäkään nuorukaistaperustamaani koripallokerhoon.Koulun ilmoitustaululle vetäisinhoukutukseksi Harlem Globetrot-tersien mainoskuvia. Ajatukseni oli,että ne saattaisivat puraista pesäpal-loilijoihinkin edes hieman. Astues-sani vanhan salin puolelle koripallo-kerhon ensimmäiseen harjoitusil-taan olin lentää selälleni: sali oli pul-lollaan innokkaita korissamuraiop-pilaita ja käytössäni oli vain yksi ai-noa peliväline. Tämä entinen topo-lainen, molempien vieraitten kieltenvanhempi lehtori, kylvi koripallosie-

menen itämään savijankkoon. Tuos-ta siemenestä oli kasvava, ankarissaolosuhteissa, elinvoimainen yksilö:Loimaan Korikonkarit. Toiminnantasosta kertovat seuran saamat lu-kuisat tunnustukset, esim. Koripal-loliiton ensimmäinen laatusertifi-kaatti.

Turkulaiset kampittavatmaaseudun seuraaSeuran perustamisvuonna joukku-een piti pelata noususta maakunta-sarjaan. Homma karahti kiville, kunTurussa nousukarsintapeliin Turunkuurojen joukkuetta vastaan ei löy-tynyt tuomareita. Erotuomarit oli-vat menneet Artukaisiin seuraamaan"Sadan auton ajoja"! Neljä vuottamyöhemmin edustusjoukkue nousimaakuntasarjaan, mutta taas olimutkia matkassa, kun turkulaisetyrittivät vippaskonstein vaikeuttaanousuamme. Turun Terrierit jäivätsaapumatta Loimaalle. Vastustajaväitti, ettemme olleet tiedottaneetottelusta sääntöjen vaatimalla taval-la: kirjeitse, neljä päivää ennen otte-lun alkua. Sarjamääräyksissä olimyös kohta, joka oikeutti tekemäänilmoituksen puhelimitse, mikä tapaolikin yleisin ilmoitusmenettely.Varsinais-Suomen koripallojaosto

konkareiden alkutaipaleelta

oli sitä mieltä, että emme olleet ky-keneviä hoitamaan asioitamme jauhkasi tuomita meidät hävinneiksitai että Korikonkareiden oli tultavaTurkuun pelaamaan tuo ottelu.Loppujen lopuksi meidät kutsuttiinjaoston kuultavaksi. MatkasimmeTapio Pentikäisen isän autolla Tur-kuun. Oikeus voitti. Sotku, joka eimissään nimessä ollut meistä johtu-va, selvisi. Terrierit tulivat Loimaalleja lähtivät takaisin Turkuun häntä

koipien välissä saatuaan perusteelli-sen löylytyksen. Pelikauden päät-teeksi vielä seuramme C-juniorit ve-täisivät Varsinais-Suomen piirimes-taruusviirin juhlasalkoomme.

Seuran toimintavaarantuuVuosi 1971 oli koitua Korikonkareil-le kohtalokkaaksi, kun Ypäjälle val-mistui urheiluhalli Pertunkaari. Se olihyvää parempi, koripallokenttä täys-mittainen. Harjoitusaikaa oli käytet-tävissä lähes rajattomasti. Niki Krju-koff, luokkatoverini, munkkalainentopolaispelaaja ja hyvä ystäväni, ir-taantui omille teilleen ja vei mennes-sään joukon konkaripelaajia Ypäjälle.Se oli suonenisku, joka olisi voinut la-maannuttaa Korikonkareiden toi-minnan. Ajattelin, että ennusteet Ko-rikonkareiden jatkolle olivat vähem-män valoisat. Onneksi olin väärässä.Sillä aikaa kun uutta oppia ja vertapumpattiin Pertunkaaressa, Loimaal-la jatkettiin aloitettua työtä. Tästähengenpelastustyöstä meidän on kiit-täminen muutamia nuorempia pelaa-jia, joiden mahtava työpanos riittipyörittämään toimintaa. Nämä nuo-ret puhalsivat Korikonkarit uuteennousuun, joka on jatkunut näihinpäiviin asti.

"Tee sinä, minärakennan"Nykyään puhutaan likaisen työn te-kemisestä puolustuksessa. Eihän semikään ihme ole. "Ikkunasta" ei oletietoakaan. Kolmen sekunnin alu-eelle voi kaikessa rauhassa rakentaavaikka omakotitalon perustan, eikäerotuomarin pilli soi. Selvät askel-rikkomukset jäävät rankaisematta.Pelivälinettä kannetaan ja kannate-taan kuin kananmunaa kädessä.Miestä työnnetään kuin painiotte-lussa. Meille, alkuajan konkaripelaa-jille, koripallo oli ja on edelleen tai-topeli, joukkuepeli, jonka johtoaja-tus oli: "Tee sinä, minä rakennan."Tätä ajatusta käsittääkseni seurapyrkii nykyäänkin johdonmukaises-ti toteuttamaan ja iskostamaan nuo-riin pelaajiinsa.

Veikko Parikkaikikonkari

Muisteluksia

muamaan uusia kokemuksia, kasvoiliian suureksi. Kun jonkin varavan-kilan ylijäämävaraston kalsonkikan-kaasta oli häthätää harsittu sinival-koiset pystyraitaiset pelimanttelit,joista trendikkyys oli kaukana, oli-kin aika pukeutua sotisopaan. Kon-karit olivat valmiit testaamaan pu-nasolujensa rautapitoisuudet sekäkoronaarivaltimoiden sykkeen. Har-mi muuten, ettei ainoatakaan alku-peräispaitaa enää ole olemassa; kulu-tus näet oli kova heti alusta lähtien,kun vastustajat repivät loimilangatirti jo ensimmäisessä mittelössä.

Testauspaikkana – vai pikem-minkin mestauspaikkana – oli Har-julan Hallan Madison Square Gar-den. Rakennuksen oli täytynyt ollaaikoinaan vanha lato. Peliareenanlattialaudoista törröttävät oksantyn-gät antoivat oman mausteensa pal-lonhallintaan. Pelissä rymisteltiinniin, että salvokset natisivat. Valais-tuskin oli kuin suoraan pärepirtistä.

Tuon ajan tuomarit olivat omaluku sinänsä. Nämä kambrisiluuri-kauden oikeudenjakajat puhalsivat,vain ja ainoastaan, ne virheet, joidenseurauksena vierailevat pelaajat kan-nettiin paareilla eteiseen heräile-mään ja vilvoitusta saamaan. Korik-sen kriminologia tuli liiankin tutuk-si loimaalaispelureille. Vastapainonamoiselle epäinhimilliselle kohtelulleKorikonkareiden kenttäkoreografiaolikin sitten suoraan Ilmestystenkirjasta. Ottelussa valutettiin hikeäsaavikaupalla ja hirmuisen väännönjälkeen ensimmäisen sarjapelin pis-teet matkasivat Loimaalle.

Loimaalaiskoripalloilun syventä-vät opinnot suoritettiin aluesarjojenhuhmareissa. Ne pelit olivat armot-tomia hakkuukisoja. Kaikkea liikku-vaa rusikoitiin, tönittiin, hakattiin jaruhjottiin, otevalikoimien kirjavuusja häkellyttävä monipuolisuus olisisaanut painin päävalmentajan hy-kertelemään ihastuksesta. Mutta voisitä, joka eksyi ja erehtyi vastustajankorinalussilppuriin. Vastustajammepyrkivät ihan tosissaan haihdutta-maan konkaripelaajien alkulumouk-sen. Joskus he jopa saattoivat siinähieman onnistuakin, mutta loimaa-laisten henkinen kantti kesti. Ener-giakenttää riitti vaikka muille jakaa,ja hauskaa meillä oli. Aina emmetoki olleet kärjessä, mutta järjeste-limme kärkeä.

Prismalinssi Veikko Parikka.

Niki tarkkailemassa pelitilanteita.

Konkarit Lahden suurleirillä... ... ja Tanskanmaalla.

4 2006 LOIMAANKORIKONKARIT ry. VUOTTA

Vuoden 1981 aikana Korikonkaritsaivat tiedustelun pohjoissaksalaisenKielin kaupungin koripalloseuraltaKTB:lta seuran kiinnostuksestaosallistua perinteisen Kielin Viikonyhteydessä järjestettävään koripallo-turnaukseen. Pelaajat osoittivat asi-aan kiinnostuksensa ja niin vuonna1982 Korikonkarit osallistui ensim-mäisenä suomalaisena joukkueenatähän kansainväliseen turnaukseen.Tästä alkoi perinne, joka on vienytvuosittain konkareita turnauksiineripuolille Eurooppaa.

Kielin turnaukseen seura osallis-tui Lehtimäen Olkun johdolla 11peräkkäisenä vuotena. Mukana ol-leitten mieliin on varmaan jäänytmonia juttuja, joita nyt vanhempa-na on hauska muistella. Esim. en-

simmäisessä turnauksessa eräs pelaa-ja sai jalkaansa kipsin jo ennen kuinyhtäkään ottelua oli pelattu…

Mitä isot edellä, sitä pienet peräs-sä. Korikonkareitten juniorit aloitti-vat kansainvälisen toimintansa ke-väällä 1985. Seuran minipoikien 72-joukkue osallistui hyvällä menestyk-sellä Norrköpingissä järjestettyynCollege Cup-turnaukseen. Lop-puottelupaikka menetettiin vastajatkoajan jälkeen ns. sudden death-korilla. Mutta jo seuraavana keväänseuran minipojat-74 räjäyttivät pan-kin nyt Loranga Cup-nimellä pela-tussa turnauksessa. Joukkue voittiNorrköpingin jäähallissa pelatussaloppuottelussa komeasti ruotsalai-sen NUBF:n. Konkarijunnujenhyvä Norrköpingin turnausmenes-

Vilkasta kansainvälistä toimintaa 1982 Kieler Woche, Kiel Länsi-Saksa1983 Kieler Woche, Kiel Länsi-Saksa1984 Kieler Woche, Kiel Länsi-Saksa1985 Kieler Woche, Kiel Länsi-Saksa,

College Cup, Norrköping Ruotsi1986 Kieler Woche, Kiel Länsi-Saksa,

Loranga Cup, NorrköpingRuotsi

1987 Kieler Woche, Kiel Länsi-Saksa,Loranga Cup, NorrköpingRuotsi

1988 Kieler Woche, Kiel Länsi-Saksa,Loranga Cup, NorrköpingRuotsi

1989 Kieler Woche, Kiel Länsi-Saksa,Codan Cup, KööpenhaminaTanska

1990 Kieler Woche, Kiel Länsi-Saksa,Codan Cup, KööpenhaminaTanska

1991 Kieler Woche, Kiel Saksa,Codan Cup, KööpenhaminaTanskaBasketball Wien, Wien Itävalta

1992 Kieler Woche, Kiel Saksa,Codan Cup, KööpenhaminaTanskaAndris Cup, Haapsalu Viro

1993 Codan Cup, KööpenhaminaTanska, IX InternationalPentecoast Tournament, BerliiniSaksa

1994 Codan Cup, KööpenhaminaTanska, X InternationalPentecoast Tournament, BerliiniSaksa

1995 Tänavakorvpall, KuressaareViro

1996 Pressbyrån Basket Cup,Tukholma Ruotsi,Tänavakorvpall,Tabasalu Viro

1997 Codan Cup, KööpenhaminaTanska

1998 Champion Cup, Bergen Norja1999 Topp Cup, Bergen Norja2000 Norrköping Basket Cup,

Norrköping Ruotsi2001 Wonderful Copenhagen Cup,

Kööpenhamina Tanska2002 Del Monte Challenge, Tukholma

Ruotsi2003 Easter Euro Basket, Praha

Tshekki2004 Basketball Wien, Wien Itävalta2005 Norrköping Basket Cup,

Norrköping Ruotsi2006 Easter Euro Basket, Praha

Tshekki, Maheda Cup, RakvereViro

tys jatkui myös parina seuraavanakeväänä, kunnes oli aika lähteä ha-kemaan uusia haasteita.

1989 lähdettiin kokeilemaan on-nea Kööpenhaminaan suureen Co-dan Cup-turnaukseen. Tästä turna-usesite kertoi, että tarkoituksena onollut järjestää turnaus, johon osallis-tuvat Pohjois-ja Keski-Euroopanparhaat juniorijoukkueet Yhdysval-toja unohtamatta. Loimaalaistenmenestys oli jälleen erinomainen:minipojat-76 kultaa, C-pojat-74hopeaa ja minitytöt-76 pronssia. Sa-malla LoKoKo oli turnauksen parassuomalaisseura. Kööpenhaminanturnauksesta tuli LoKoKo:lle perin-ne viideksi seuraavaksi kevääksi.Mieleenpainuvimpia vuosia oli var-maan 1992, jolloin peräti kolme

Korikonkareiden juhliessa 40-vuo-tista taivaltaan myös seuran tyttö- janaiskoripalloilu on saavuttanut kun-nioitettavan iän ja aseman. Tämänjutun kirjoittaminen saikin kirjoit-tajansa hämmennyksen valtaan sekätajuamaan, kuinka pitkään itse asias-sa olemme lajin parissa pyörineet.

Vuosi 1985 on monella tapaamerkittävä. Meidän kannalta tär-keintä ovat ne muutamat innokkaaturanuurtajatytöt, jotka päättivätaloittaa koripalloharrastuksen. Tai-dot eivät olleet vielä suuret, muttainnostusta riitti. Pelureiden nuorestaiästä johtuen naisjoukkuetta ei ihanheti saatu muodostetuksi, vaan poh-ja luotiin ensimmäisten parin kau-den aikana mikro-, mini- ja C-ikäis-ten joukkueilla. Ensimmäisten iänkarttuessa B-junioreiksi asti saivatKorikonkarit myös ensimmäisennaisjoukkueensa.

Kaudesta 1988-89 lähtien Kori-konkarien nimi onkin yhtäjaksoises-ti ollut edustettuna alueen naistensarjoissa. Ensimmäiset kaudet jouk-

kue pelasi maakuntasarjaa. 1990-lu-vun alkupuolella sarja muuttui alue-elliseksi 3. divisioonaksi, jota pelat-tiin Turun ja Tampereen ympäristö-jen lohkoissa. Loimaan sijainninvuoksi molempien lohkojen jouk-kueet ovat vuosien varrella tulleettutuiksi pelireissujen ulottuessa Per-niö-Noormarkku - sekä Turku-Ori-vesi -akseleille.

Naisjoukkueen pelaajien luku-määrä on eri kausina vaihdellut pal-jonkin. Peleihin on joskus lähdettypakon edessä vain viidellä, toisinaanharjoitusringissä on ollut jopa viisi-toista peluria. Vaihtelun seuraukse-na nuorempiin pelaajasukupolviintukeutuminen onkin aina ollut hy-vin yleistä ellei jopa kirjoittamatonsääntö. Myös paluumuuttajia ontoisinaan uhkailtu, lahjottu ja kiris-tetty takaisin kentille. Hyvällä on-nistumisprosentilla!

Kasvanut tyttöharrastajien määräsekä pitkäjänteinen sinnikkyys pal-kitsivat ensimmäisen kerran kauden1997-98 päätteeksi, kun naisten

edus tus joukkuenousi sarjatasoaylemmäksi alueelli-seen 2. divisioo-naan. Vastustajientaidot ja rutiiniosoittautuivat kui-tenkin vielä Loi-maan likoille liiankoviksi. Tuolloin,ja monesti muul-loinkin, pelimenes-tystä on hankaloit-tanut pelaajien siir-tyminen lukion jäl-keen opiskelun pa-riin isompiin kau-

punkeihin. Edessä oli paluu 3. divi-sioonaan.

2000-luvun alkupuolella pää-simme historiallisesti pelaamaan sar-jassa paikallispelejä, kun Korikonka-reilla oli edustettuna peräti 2 nais-joukkuetta 3. divisioonassa. Joukku-eiden yhdistymisen ja tiukan har-joittelun seurauksena nousu takaisin2. divisioonaan oli tosiasia kaudeksi2005-06. Joukkueen nykykokoon-panossa yhdistyvät vanhuuden ko-kemus ja nuoruuden nopeus. Itsetotesimme, että kun ei malta ajoissalopettaa, niin huomaa, että pelit ontullut aloitettua jo ennen muidenjoukkueen jäsenten syntymää…Emmekä edes tunnusta vielä ole-vamme ikäloppuja!

Kulunut kausi oli opettelua ko-viin peleihin sekä pelirutiinin yh-teen hiomista kokeneempia vastus-tajia vastaan. Sarjapaikka säilyi jaensi kaudella jatketaan uusin kujeinja kovemmin tavoittein. Tyttö- janaiskoripalloilun tulo Korikonkari-en alun perin miehiseen toimintaanon tuonut seuraan paljon uusia har-rastajia sekä lisää värikkyyttä.

Henna Saarioja Mari Reunanen

- molemmilla juhlallisesti 20. kausiloimaalaista tyttö-/naiskoripalloilua

alkamassa -

Vuosi ´85kauan on aikaa siis…

Pienenä, ala-asteikäisenä koripallo olilähinnä vain yksi harrastus muidenjoukossa. Lähes kaikilla oli muitakinaktiviteetteja sellonsoitosta partioonja voimisteluun. Iän varttuessa kori-pallosta on tullut entistä suurempiosa elämäämme. Salissa vietetyt tun-nit hallitsevat elämäämme, vaikkakoulu on aina pyritty pitämään astet-ta tärkeämpänä.

Joukkueemme on aina ollut todel-la tiivis, ehkä joskus liiankin tiivis.Uusilla pelaajilla on ollut vaikeuksiasopia joukkoomme. Pelillisesti tiiviy-destä on ollut hyötyäkin. Tiedämmetoistemme vahvuudet sekä heikkou-det ja yhteen pelaaminen sujuu kausikaudelta paremmin. Jo monen vuo-den ajan olemme reissailleet ympä-riinsä osallistuen erilaisiin turnauk-siin. Menestys on ollut vaihtelevaa,mutta hauskaa on aina ollut. Ehkäpälattialla nukkumisessa ja pitkissä bus-simatkoissa on jotain omaa viehätys-

Nice LoKoKo eli

-88-tytötvoimaansa. Monia kommelluksiakinon tapahtunut. Esimerkiksi kerrannimeltä mainitsematon henkilöunohdettiin autosta Lahdessa.

Meitä on myös koko pienenikämme siunattu loistavilla valmenta-jilla, joita saamme kiittää niin menes-tyksestä kuin kärsivällisyydestäkin.Olemme omasta mielestämme kasva-neet lapsuusiän hihityskaudesta tun-nollisiksi harjoittelijoiksi. Valmenta-jat tosin saattavat olla eri mieltä, var-sinkin jos on kyse joukkueen maa-nantaitreeneistä rankan viikonlopunjälkeen.

Koripallo on antanut meille myöskohtalaisen hyvän peruskunnon. Jalatja peppu ovat pysyneet kuosissa mm.mäkitreenien ja jalkatyöharjoitustenavulla. Kovan treenin jälkeen voikinhyvällä omallatunnolla poiketa keba-bille ranskalaisilla. Kesän bikinikun-toon koripalloilulla ei valitettavastipääse, taukoa kun melkein aina pide-

tään juuri ennen rantakautta.Eipä tuo koripalloilu aina ruusuil-

la tanssimista ole ollut. Aina jollakul-la on huono päivä tai muuten vainärräpäät lentelevät, kun jokin ei sujuniin kuin haluaisi. Vakavilta louk-kaantumisilta onneksi on vältytty,jollei mukaan lasketa muutamaamurtunutta jalkaa ja mustaa silmää.Välillä on ollut hetkiä, jolloin olisitehnyt mieli jättää leikki kesken.

Kaiken kaikkiaan koripallo on to-della monipuolinen laji. Liikunnanilon lisäksi siitä saa paljon irti. Eipätule mieleen turnausta, jossa ei olisitehty tuttavuutta joko kilpakumppa-niin tai vastakkaiseen sukupuoleen.Kielitaito on kehittynyt ulkomaan-matkoilla, ainakin jonkin verran. Su-vaitsevaisuutta ja yhteistyökykyä ontullut tiimityöskentelyn kautta. Hä-viämäänkin olemme muutaman vii-me kauden aikana oppineet.

Joukkuetovereista on tullut ystä-viä. Jännityksellä odotamme, mitäensi kausi tuo tullessaan, sillä suurinosa meistä on ensi syksynä abiturient-teja. Toivomme, että pystymme har-joittelemaan yhdessä tulevaisuudessa-kin, vaikka koulujen jälkeen tiemmetulevat varmaankin eroamaan.

Hilkka Levomäkija Iida Rinne

LoKoKo:n joukkuetta pelasi loppu-ottelussa. Varsinkaan C-poikien pis-teen voittofinaali, jossa ReunasenTeemu nakutti loppuhetkillä neljäkolmosta, ei jättänyt ketään kylmäk-si. Sarjoissa oli silloin n. 50 joukku-etta kymmenestä eri maasta.

Konkarijunnujen turnausmatkatlaajenivat myös Itävaltaan ja Sak-saan. 1991 ja 1993-94 käytiin tur-naamassa suurkaupungeissa Wienis-sä ja Berliinissä. Ja jälleen oltiinmonta kokemusta rikkaampia.

1998 keksittiin osallistua Berge-nissä järjestettyyn Norjan suurim-paan koripalloturnaukseen Cham-pion Cupiin, jota myös pidettiinavoimena Norjan mestaruusturna-uksena. Niinpä Loimaalle palasikinkaksi joukkueellista "Norjan mesta-

reita", kun minipojat-86 ja C-pojat-84 voittivat sarjansa. Matka vuono-jen halki oli niin kiehtova, että sepäätettiin uusia seuraavana keväänä.Ja menestys oli vähintään yhtä hyvä.Tällä kertaa mestaruuden voittivatminitytöt-88 ja C-pojat-86. Niukanfinaalitappion kärsineille B-pojillelisäksi vielä hopeaa.

2000-luvulla onkin sitten vuosit-tain vaihdettu turnauskohdetta. Täl-lä vuosituhannella ovat junnuilletulleet tutuiksi mm. Praha, Norrkö-ping (minitytöt-88 ja B-pojat mes-taruus -00), Kööpenhamina, Tuk-holma, Wien ja Rakvere. Ja ilmeises-ti jatkoa seuraa…

Pekka Levomäki joka paikan konkari

”Norjanmestarit” v. 1999.

JK. Junioreita ja heidän vanhempiamuistutettakoon, että ei se tulosvaan se PELI-ILO ON TÄRKEIN-TÄ! Oman peliuranikin alku olimelkoisen tahmea korieron ollessakaudella 1986-87 vastustajien hy-väksi viidessä pelissä 512-1. Se rie-mu siitä yhdestä sisään menneestävapaaheitosta olikin sitten mitä iki-muistoisin. -H-

Korikonkarit on osallistunutseuraaviin ulkomaanturnauksiin v. 1982-2006: