loimaan tuulipuistohankkeen luontoarvojen perusselvitys 2013 · 2014. 11. 24. · teisiin,...

Suom

en L

uont

otie

to O

y

Loimaan tuuLipuistohankkeen Luontoarvojen perusseLvitys 2013

Suomen Luontotieto Oy 20/2013Jyrki Matikainen

Peltosirkku pesii aluetta ympäröivillä pelloilla usean parin voimin. Kuvassa nuori lintu.

2


Suomen Luontotieto Oy

Sisältö1. Johdanto ................................................................. 3

2. Aineisto ja menetelmät ........................................... 3

3. Tutkimusalue .......................................................... 4

4. Tulokset .................................................................. 4

4.1 Alueen luontotyypit ......................................... 4

4.2 Voimalanpaikkojen yleiskuvaus ....................... 5

4.3 Pesimälinnustoselvitys ..................................... 8

4.3.1 Alueella pesivät /havaitut Lintudirektiivin (Council Directive 79/409/ETY) ....................... liitteen I pesimälajit ......................................... 9

4.3.2 Alueella pesivät /esiintyvät ...................... kansallisessa uhanalaisluokituksessa ................. (Rassi ym. 2010) mainitut lintulajit ................. 9

4.4 Liito-oravaselvitys .......................................... 10

4.4.1 Johdanto ............................................... 10

4.4.2 Käytetty menetelmä ............................. 10

4.4.3 Tulokset ............................................... 10

4.5 Viitasammakkoselvitys ................................... 11

4.5.1 Aineisto ja menetelmät ......................... 11

4.5.4 Tulokset ................................................ 11

4.6 Lepakkoselvitys ............................................. 11

4.6.1 Aineisto ja menetelmät ......................... 11

4.6.2 Tulokset ................................................ 12

5. Yhteenveto ........................................................... 13

6. Lähteet ja kirjallisuus ............................................ 13

7. Liitteet .................................................................. 15

3



1. JohdantoLoimaan kaupungin tekninen toimi /Kalle Rautavuori tilasi keväällä 2013 Suomen Luonto-tieto Oy:ltä luontoarvojen perusselvityksen liittyen Loimaalle suunniteltuun tuulipuistoalu-eeseen. Selvitys liittyy hankkeen ympäristösuunnitteluun ja ympäristövaikutuksiin liittyviin perusselvityksiin ja sitä käytetään alueen kaavoituksen tausta-aineistona.. Tehtävän yhteys-henkilönä Loimaan kaupungilla on toiminut Kalle Rautavuori ja Suomen Luontotieto Oy:ssä Jyrki Matikainen (ent.Oja ).

2. Aineisto ja menetelmätSuunnittelualueelta (karttaliite 1) selvitettiin Luonnonsuojelulain tarkoittamat suojeltavat luontotyypit (Luonnonsuojelulaki 1996/1096, 29§), Metsälain tarkoittamat erityisen tärkeät elinympäristöt (1996/1093, 10§) ja Vesilain suojelemat pienvesikohteet (Vesilaki 1961/264, 15a § ja 17a §). Inventointi toteutettiin Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohjeen(Pääkkönen 2000) mukaisesti.

Luontotyyppiselvitys, jonka yhteydessä etsittiin myös uhanalaisia putkilokasvilajeja, tehtiin 1.5. – 18.6.2013 välisenä aikana. Alueen pesimälinnusto selvitettiin mahdollisen uhanalaisen tai vaateliaan pesimälajiston havaitsemiseksi (kts. pesimälinnusto-osio). Alueen liito-oravat selvitettiin jätöshavainnointimenetelmää käyttäen. (kts. liito-oravaosio). Alueen viitasamma-kot selvitettiin kutuaikaisella ääntelyhavainnoinnilla, joka kohdistui kaikkiin alueen vesikoh-teisiin, metsäojat mukaan lukien (kts. viitasammakko-osio). Alueelta tehtiin detektorihavain-nointiin perustuva lepakkoselvitys, joka keskitettiin lepakoiden suosimille ympäristötyypeille (kts. lepakko-osio).

Selvityksen maastotöistä vastasi FM, biologi Jyrki Matikainen Suomen Luontotieto Oy:stä. Maastotöissä avustivat Tikli ja Pihla Matikainen. Raportin taittoi Eija Rauhala (tmi Eija Rau-hala). Selvityksessä käytetyn karttamateriaalin luovutti tilaaja käyttöömme. Ennen maastoin-ventointia selvitettiin onko alueelta olemassa aiemmin julkaistua luontotietoa. Kansallisessa uhanalaisrekisterissä ei ole tietoa suunnittelualueella esiintyvistä uhanalaisista putkilokasvila-jeista, sammalista tai jäkälistä. Suunnittelualueelta ei ole aiemmin tehty yksittäisiä luonto- ja kasvillisuusselvityksiä, mutta aluetta on inventoitu aiemmin tehdyn yleiskaavatyön yhteydes-sä (Korvenpää ym. 2004). Selvityksen tekoaikana oli selvillä voimalaitosyksiköiden suunni-tellut sijaintipaikat ja nämä alueet inventoitiin koko aluetta tarkemmin.

4



3. TutkimusalueSuunniteltu voimala-alue sijaitsee Loimaan kaupungin pohjoisosassa entisen kaatopaikan pohjoispuolella. Koko alue on peltojen ympäröimä laaja metsäsaareke, jonka keskiosassa ei ole asutusta. Alueen asutus on keskittynyt peltojen reunoille. Entisen kaatopaikan alueella on maankaatopaikka ja jäteasema sekä muuta toimintaa. Kaikki suunnittelualueen metsät ovat metsätalouskäytössä eikä alueella ole suojelukohteita. Noin puolet suunnittelualueesta on nuorta taimivaiheen metsää tai avohakkuualuetta. Alueen aiemmin kosteapohjaiset metsät ovat kaikki ojitettuja eikä alueella ole luonnontilaista metsää tai esim. vanhan metsän kuvioi-ta. Aluetta ympäröivät pellot kaikilta ilmansuunnilta.

4. Tulokset4.1 Alueen luontotyypitAlueella ei ole Luonnonsuojelulain 29 § tarkoittamia suojeltavia luontotyyppejä eikä Metsä-lain 10 § mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Metsälakikohteiden puuttuminen selittyy alueen metsien erittäin tehokkaasta metsätalouskäytöstä sekä avokallioalueiden, jyrkäntei-den ja luonnontilaisten puuttomien pikkusoiden puuttumisesta. Myöskään Vesilain suojele-mia kohteita kuten luonnontilaisia puroja ei alueella enää ole. Voimala no 3 itäpuolella on maastokartta merkinnän mukaan lähde tai pohjavesipurkauma, mutta lähdettä ei paikalla ole. Kohteella on hieman reheväkasvuisempi harmaaleppää kasvava kostea painanne. Painanteen vieritse kulkee metsäoja, eikä kohde ole luonnontilainen Kaikki alueen metsät ovat talouskäy-tössä eikä vanhojen metsien kohteita ole alueella. Perinnemaisemia tai perinnebiotooppeja ei alueella ole eikä esim. merkkejä vanhasta metsälaidunnuksesta ole enää näkyvissä.

Lepakkodetektori

5



4.2 Voimalanpaikkojen yleiskuvaus

Voimala 1

Suunniteltu voimalanpaikka sijoittuu nykyisen maankaatopaikan viereen, pienen moreeni-harjanteen päälle. Alue on osaksi taimivaiheen ylittänyttä, hyvin harvaksi harvennettua, juuri taimivaiheen ylittänyttä männikköä. Osa alueesta on kuitenkin tiheäpuustoista ja kuusivaltais-ta nuorta metsää. Alueen maapohja on melko rehevää ja paikoin alueella kasvaa yhtenäisiä metsänalvejuurikasvustoja (Dryopteris carthusiana). Harvaksi hakatulla alueella vallitsevat pioneerivaiheen lajit ja tällä alueella metsäkastikka (Calamagrostis arundinaceus) muodostaa laajoja kasvustoja. Alueen eteläpuolella on maankaatopaikan reheväkasvuinen reuna-alue. Alue on typensuosijalajien, kuten pujon (Artemisia vulgaris) dominoimaa ruderaattia. Tällä alueella on monilajinen pensaikkolinnusto. Suunnitellun voimalanpaikan länsipuolella (n. 400 m päässä) havaittiin varoitteleva varpushaukka sopivassa pesimäympäristössä.

Kohteen pesimälinnusto

Kiuru 1 pari

Punarinta 2 pari

Rautiainen 1 pari

Mustarastas 1 pari

Pensaskerttu 2 paria

Lehtokerttu 1 pari

Pajulintu 3 paria

Hippiäinen 1 pari

Peippo 2 paria

Tikli 1 pari

Voimala 1 sijoittuu harvennettuun nuoreen männikköön.

6



Voimala 2

Suunniteltu voimalanpaikka sijoittuu matalalle harjanteelle voimalinjan pohjoispuolelle. Puusto on noin harvennettua, noin 30 vuotiasta mäntyä ja kuusta. Aluspuustoa ei ole ja niuk-ka pensaskerros muodostuu puiden taimista. Metsätyyppi on kumpareen päällä niukkalajista puolukkatyypin kangasta, mutta kumpareen alaosassa metsätyyppi vaihettuu mustikkatyypin kankaaksi. Aluskasvillisuuden valtalajisto muodostuu puolukasta (Vaccinium vitis-idaea), mustikasta (Vaccinium myrtillus) ja metsälauhasta (Deschampsia flexuosa). Kumpareen reu-namilla on myös metsänalvejuurikasvustoja, mutta ei vaateliaampaa lajistoa. Alueen niukat kalliopaljastumat ovat sammal- ja jäkäläkasvustojen peittämiä eikä kallioketojen lajistoa esiinny suunnitellulla voimalanpaikalla. Alueella on jonkin verran lahopuuta ja mm. muuta-ma lahoamaan jäänyt puukasa.


Sepelkyyhky 1 pari

Punarinta 1 pari

Laulurastas 1 pari

Punakylkirastas 1 pari

Kuusitiainen 1 pari

Harmaasieppo 1 pari

Hippiäinen 1 pari

Pajulintu 2 paria

Peippo 2 paria

Närhi 1 pari

Voimala 2 sijaintipaikka

7



Voimala 3

Voimala sijoittuu pienelle kumpareelle, jonka pohjoispuolella on nuorta mäntytaimikkoa. Alueen luoteispuolella on varttunutta kuusikkoa ja osin myös avohakkuualuetta aivan pellon reunalla. Alueen kaakkoispuolella on ojitettua entistä korpea, jossa puusto koostuu hies- ja rauduskoivuista (Betula pubescens ja B. pendula) sekä kuusesta. Ojitetussa korvessa aluskas-villisuus on paikoin saniaisvaltaista ja alueella on laajoja metsänalvejuurikasvustoja, joidenka seassa kasvaa korpi-imarretta (Thelypteris phegopteris) ja paikoin myös hiirenporrasta (Athyri-um filix-femina) Alueella on myös vadelmakasvustoja (Rubus idaeus). Ojitetun entisen korven pesimälinnusto on melko monilajista.


Lehtokurppa 1 pari

Pyy 1 pari

Käpytikka 1 pari

Metsäkirvinen 1 pari

Laulurastas 1 pari

Mustarastas 1 pari

Punarinta 2 pari

Pajulintu 3 paria

Tiltaltti 1 pari

Vihervarpunen 1 pari

Peippo 2 paria

Keltasirkku 1 pari

Voimala 3 sijoittuu taimikon reunaan. Kuva idänsuuntaan

8



4.3 PesimälinnustoselvitysLoimaan suunnittelualueen pesimälinnusto selvitettiin 1.5.- 18.6.2013 välisenä aikana. Maas-totöistä vastasi ja raportin kirjoitti biologi FM. Jyrki Matikainen. Maastotöissä avustivat Tikli ja Pihla Matikainen.

Suunnittelualueen pesimälinnusto selvitettiin sovellettua kartoituslaskentamenetelmää (Koskimies 1988) käyttäen, siten että laskennoissa etsittiin Lintudirektiivin liitteen I pesimä-lajeja sekä kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010) mainittuja koko lintulajeja koko suunnittelualueelta. Peruslinnustoa ei inventoitu, mutta kunkin suunnitellun voimalan-paikan ympäristöstä tehtiin noin 250 metrin säteellä tarkempi inventointi kartoituslaskenta-menetelmää käyttäen. Laskenta tehtiin kahteen kertaan ja sen tulokset on esitetty voimalan-paikkojen kuvauksen yhteydessä. Koko alue kuljettiin kahteen kertaan systemaattisesti läpi metsäautoteitä hyväksikäyttäen. Laskenta suoritettiin aamuisin klo 3.30–9.30 välisenä aikana. Koska työn tarkoituksena oli löytää mahdolliset vaateliaat tai uhanalaiset pesimälajit käytet-tiin laskennassa myös atrappia vakioidun kartoituslaskentamenetelmän ohjeiden vastaisesti. Laskennassa haettiin erityisesti petolintujen pesiä ja suuret puut tarkistettiin systemaattisesti myös vanhojen tai käyttämättömien pesien löytämiseksi. Uhanalaisen tai vaateliaan lajiston havaintopaikat on esitetty karttaliitteessä 2.

Linnuston laskentamenetelmistä kartoituslaskenta on tarkin, mutta samalla työläin, mikäli laskentakertoja on useampi kuin yksi. Kartoituslaskentamenetelmää käytetään yleisesti maa-linnuston selvitys- ja seurantamenetelmänä ja menetelmänä se on hyvin yksinkertainen ja helposti toteutettavissa.

Kartoituslaskentamenetelmä perustuu tavallisesti useaan käyntikertaan tutkimusalueella. Kuten muutkin pesimälinnustoon kohdistuvat laskentamenetelmät sen pohjana on lintujen re-viirikäyttäytyminen. Kullakin käyntikerralla merkitään kartalle kaikki pesivää paria osoittavat havainnot. Useimmiten havainto on laulava koiras, mutta myös pesät, juuri pesästä lähteneet maastopoikaset sekä varoittelevat naaraat ovat pesivää paria osoittavia havaintoja. Havainnot merkitään käyntikartalle, jonka tulisi olla mahdollisimman tarkka. Käytännössä peitepiirros, johon voi merkitä omia karttamerkkejä, on usein paras vaihtoehto.

Kartoitus on hidas, mutta hyvin tehokas laskentamenetelmä. Yhdellä käyntikerralla ha-vaitaan metsämaastossa keskimäärin 60 % alueella pesivistä lintupareista ja kymmenellä jo 99,5 % (Enemar 1959). Avomaastossa, kuten suoympäristössä tai peltoaukeilla kartoituslas-kentamenetelmä on hyvin toimiva.

Kahden laskentakerran menetelmällä ei välttämät-tä havaita kaikkia alueella esiintyviä lintuja, niiden sa-tunnaisen liikkumisen sekä muuttuvien ympäristöolo-suhteiden vaikutusten takia. Kartoituslaskentamenetel-mällä yhdellä käyntikerralla havaitaan metsämaastossa noin 60 % pesimälinnuis-ta, mutta avomaastossa ha-vaintotehokkuus voi olla

Palokärki kuuluu alueen pesimälajistoon

9



jopa yli 80 %. Harvakasvuisissa metsissä yhdellä käyntikerralla voidaan olosuhteiden ollessa suotuisat havaita lähes kaikki alueella pesivät lintuparit, mikäli laskennan ajoitus osuu oike-aan aikaan (mm. Koskimies ja Väisänen 1988). Kattavamman ja yksityiskohtaisemman tiedon saamiseksi tulisi laskentakertoja olla mielellään enemmän kuin kaksi. Tulosten tulkinnassa inventointialueen rajalla havaitut parit tulkittiin alueella pesiviksi. Kanalinnut tulkittiin pesi-viksi, mikäli kyse oli yksinäisestä linnusta. Selvityksessä käytettiin atrappia jo mahdollisesti laulukautensa lopettaneiden tai muista syistä hiljaisten lintulajien havaitsemiseksi.

4.3.1 Alueella pesivät /havaitut Lintudirektiivin (Council Directive 79/409/ETY) liitteen I pesimälajit

Teeri (Tetrao tetrix) 1 pari?Alueella ei havaittu teeriyksilöitä, mutta teeren talvisia jätöksiä havaittiin alueen pohjoisosas-sa sekä myös voimala no 2 viereisen voimalinjauran reunalla. Lajin pesinnän varmistaminen vaatii joko pesä- tai poikuehavaintoa. Laji saattaa pesiä alueella, vaikka pesintään liittyviä havaintoja ei lajista tehty.

Pyy (Bonasa bonasa) n.3-4 pariaPyitä havaittiin erityisesti alueen pohjoisosassa, jossa tehtiin myös poikuehavainto voimala no 3 itäpuolisella ojitetulla korpialueella. Laji suosii kosteapohjaisia kuusikoita, joissa aluspuus-toon kuuluu lehtipuita ja erityisesti harmaaleppää. Kaikki muut havainnot koskivat yksittäisiä aikuisia lintuja.

Palokärki (Dryocopus martius) 1 pariSuunnittelualueen pohjoisosassa sekä aivan länsireunalla havaittiin pesimäaikana aikuinen palokärki. Alueella todennäköisesti pesi yksi pari, mutta pesä tai poikuehavaintoja ei lajista tehty. Alueella on niukasti lajille riittävän suurirunkoisia puita pesäkolon tekemiseen. Palokär-jen reviiri on usean neliökilometrin laajuinen ja lajin ruokailulennot voivat ulottua kilomet-rienkin päähän pesältä. Lajin ruokailujälkiä näkyi koko suunnittelualueella, mutta vanhoja lajin pesäkoloja ei alueella havaittu.

Pikkulepinkäinen (Lanius collurio) 1 pariAlueen maankaatopaikan itäreunalla havaittiin kesäkuun alussa pikkulepinkäiskoiras, joka saattoi pesiä alueella. Maankaatopaikan pensaikkoiset ja puoliavoimet reuna-alueet ovat la-jille tyypillistä elinympäristöä.

Peltosirkku (Emberiza hortulana) 2-3 pariaPeltosirkku ei pesi suunnittelualueella, mutta aluetta ympäröivillä pelloilla laji pesii usean parin voimin. Kaikki reviirihavainnot tehtiin alueen pohjoispuoliselta laajalta peltoalueelta. Laji on tyypillinen peltolintu, joka ei tavallisesti liiku puustoisilla alueilla.

4.3.2 Alueella pesivät /esiintyvät kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010) mainitut lintulajit

Teeri (Tetrao tetrix) kts. 4.3.1 (NT= silmälläpidettävä)Kivitasku (Oenanthe oenanthe) 1 pari (NT= silmälläpidettävä)Maankaatopaikan alueella pesi kivitaskupari, joka tuotti kolme maastopoikasta. Alueella on runsaasti lajille sopivaa elinympäristöä sekä pesäpaikkoja.Peltosirkku (Emberiza hortulana) 2-3 paria (EN= erittäin uhanalainen) kts. 4.3.1

10



4.4 Liito-oravaselvitys4.4.1 JohdantoLiito-orava (Pteromys volans) kuuluu EU:n Luontodirektiivin liitteen IV lajeihin ja on siten erityisesti suojeltu laji koko EU:n alueella. Kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010) laji kuuluu luokkaan vaarantuneet (VU). Suomen liito-oravapopulaation kokoa on vai-kea tarkasti selvittää, mutta seurantatutkimusten perusteella laji näyttää taantuneen viimeisen vuosikymmenen aikana jopa 30 %. Liito-oravan suojelustatus on vahva, sillä Luontodirektii-vin 12 artiklan I kohta edellyttää, että lajin lisääntymis- tai levähdyspaikkoja ei hävitetä eikä heikennetä. Alueellinen ympäristökeskus voi kuitenkin myöntää poikkeusluvan, mikäli lajin suojelutaso säilyy suotuisana.

4.4.2 Käytetty menetelmäOsayleiskaava-alueella tehty liito-oravaselvitys toteutettiin jätöshavainnointimenetelmää käyttäen 2.-4.4.2013. Inventoinnissa liito-oravan keltaisia jätöksiä haettiin lajin mahdollisten oleskelu- ja ruokailupuiden tyviltä ja oksien alta. Samalla alueelta haettiin mahdollisia pesä- ja päivälepokoloja. Alueelta tutkittiin kaikkien suurikokoisempien puiden tyvet liito-oravan jätösten löytämiseksi. Talvijätösten lisäksi inventointialueelta haettiin liito-oravan jättämiä virtsamerkkejä, jotka värjäävät erityisesti haapojen epifyyttisammaleet keltaisiksi ja tuoksuvat voimakkaasti läheltä nuuhkaistessa. Lisäksi alueelta etsittiin liito-oravan jättämiä syönnöksiä ja muita ruokailujälkiä. Lajin suosimien ruokailupuiden alta löytyy silmuja ja oksankärkiä ja kesäaikana myös pureskeltuja lehtiä, joita kertyy joskus runsaastikin puiden alle.

4.4.3 Tulokset Suunnittelualueelta ei löytynyt merkkejä liito-oravasta ja osa inventointialueesta on liito-ora-valle soveltumatonta elinympäristöä, kuten nuoria mäntytaimikoita. Alueen pellonreunuksilla on muutamin paikoin pienialaisia, hieman vanhempia kuusi-koivu sekametsälaikkuja, mutta näiltäkään kohteilta ei liito-oravia löytynyt. Alueella on niukasti haapakasvustoja eikä liito-oravalle optimaalisia haapa-kuusi sekametsäkuvioita ole alueella. Sekametsäkohteet sijoit-tuvat valtaosaksi aluetta ympäröivien peltojen laidoille sekä maankaatopaikan eteläreunan kapealle metsäkaistaleelle.

Liito-oravan jätöksiä ei havaittu alueella

11



4.5 Viitasammakkoselvitys

4.5.1 Aineisto ja menetelmätAlueelle tehty viitasammakkoselvitys toteutettiin kutuaikaisella ääntelyhavainnoinnilla ja kaikki alueella olevat selkeät lammikot ja leveämmät metsä ja pelto-ojat tarkistettiin syste-maattisesti. Selvitys tehtiin 1.5–10.5 välisenä aikana.Ennen maastoinventointia selvitettiin onko alueelta olemassa aiemmin julkaistua tietoa vii-tasammakoista. Alueelta ei ole olemassa aiemmin julkaistua tietoa viitasammakoista eikä kohteita liene tutkittu aikaisemmin.

4.5.4 TuloksetAlueella ei käytännössä ole lajille soveliaita kutupaikkoja pelto-ojia lukuun ottamatta. Näis-sä ojissa lajia ei kuitenkaan havaittu. Muutamissa pikkuteiden varsilla sijaitsevissa maanot-tokuopissa oli lajin kutuaikana vettä, mutta nämä kohteet kuivuivat kesällä kokonaan, joten kutupaikoiksi lajille niistä ei ole. Lajin esiintyminen suunnittelualueella on erittäin epäto-dennäköistä.

4.6 LepakkoselvitysKaikki Suomessa esiintyvät lepakkolajit ovat EU:n Luontodirektiivin liitteen IV suojelemia la-jeja eikä niiden lisääntymis- tai levähdyspaikkoja saa hävittää. Osa Suomen lepakkolajeistakuten pohjanlepakko ja vesisiippa ovat tavallisia lajeja, joita tavataan lähes kaikilta lajeillesopivilta ympäristötyypeiltä.

4.6.1 Aineisto ja menetelmätOsayleiskaava- alueella esiintyviä lepakoita selvitettiin 18–19.6 ja 7-8.8.2013.

Koska tutkimusalue oli laaja, selvitystyö keskitettiin niihin ympäristötyyppeihin, joissa saattaa olla lepakoiden pesimäpaikkoja tai ruokailualueita. Suunnittelualueella näitä koh-

Viitasammakko

12



teita ovat avohakkuualueiden reunat sekä aluetta ympäröivien peltojen reunamat ja maan-kaatopaikan ympäristö. Alueella tehty lepakkoselvitys toteutettiin näköhavainnoinnin sekä havainnoimalla lepakoiden käyttämiä kaikuluotausääniä ultraäänidetektoria käyttäen. Ha-vainnoinnissa käytettiin Pettersson Elektronikin valmistamaa detektoria eli ultraääni-ilmaisin-ta, jolla lepakoiden korkeat kaikuluotausäänet muunnetaan korvin kuultaviksi.

Detektorihavainnointia tehtiin yhteensä kahtena yönä vaihtamalla koko ajan detektorin kuuluvuusaluetta (25- 50 kHz). Tunnistamattomia ääniä ei selvityksessä nauhoitettu. Lepa-koita havainnoitiin riittävän lämpiminä (yli +10 C), poutaisina ja vähätuulisina öinä. Havain-nointi aloitettiin noin puolen tunnin kuluttua auringonlaskusta. Alueelta ei ollut saatavilla jul-kaistua lepakkotietoa, mutta alueella on saatettu havainnoida lepakoita lepakkoharrastajien toimesta. Julkaistuja lepakkohavaintoja ei alueelta ole.

Detektorihavainnoinnin lisäksi alueelta etsittiin lepakoiden talvehtimispaikoiksi sopivia louhikoita ja jyrkänteitä. Selvitys aloitettiin kesäkuussa tehdyn pesimälinnustoselvityksen yh-teydessä. Karttatyöskentelyn perusteella alueelta haettiin mahdollisia kohteita, joille tehtiin maastokäynti. Näitä kohteita olivat alueen ainoat kaksi kallioaluetta eikä kummassakaan koh-teessa ole lepakoille soveltuvia louhikoita.

4.6.2 TuloksetAlueen lepakkolajistosta saatiin kahden yön havainnoinnin perusteella kohtuullinen yleisku-va (Karttaliite 2). Alueelta ei löytynyt merkittäviä lepakoiden pesimäyhdyskuntia eikä mah-dollisia talvehtimispaikkoja ja lepakoita havaittiin vain asutuksen reunamilla sekä maankaa-topaikan ympäristössä.

Pohjanlepakoita havaittiin 8-10 yksilöä lähinnä alueen itäosassa ja maankaatopaikan ym-päristössä. Metsäalueella tai suunniteltujen voimalanpaikkojen läheisyydessä ei lepakkoha-vaintoja tehty.

Pohjanlepakko on havaintojen perusteella alueen runsaslukuisin ja laajimmalle levinnyt lepakkolaji ja laji saattaa esiintyä myös hakkuualueilla, vaikka nyt havaintoja ei lajista tehty metsäalueella.

Muista lepakkolajeista ei havaintoja alueella tehty, mutta ainakin isoviiksisiippoja /viik-sisiippoja voisi ympäristön perusteella alueella saalistaa. Vesikohteiden puuttuminen lienee syynä vesisiipan puuttumiseen alueelta. Alueen eteläpuolella sijaitsevan Loimijoen varrella vesisiippa on hyvin runsaslukuinen laji.

Näinkin suurelta tutkimusalueelta kahden yön selvitys on vain otos ja siihen liittyy epä-varmuustekijöitä. Lepakoiden lentoaikojen ennustaminen tietyllä alueella on epävarmaa ja tarkka lajistoselvitys näinkin suurella alueella vaatisi kymmenien öiden kuuntelujaksoja. Alu-eella esiintyvien lepakoiden yksilömäärien arvioiminen tai tiheyden laskeminen vaatisi vaki-omenetelmällä (esim. linjalaskentamenetelmällä) tehdyn erillisselvityksen, mutta tuulivoima-rakentamisen suunnittelun kannalta tämä ei ole tavallisesti välttämätöntä.

Nykytietämyksen mukaan ainakin osa lepakoista muuttaa talveksi etelään talven viettoon. Osa lepakoista kuitenkin talvehtii Suomessa ja niiden elinmahdollisuuksien turvaamiseksi on ensiarvoisen tärkeää, että mahdolliset talvehtimispaikat selvitetään. Inventointialueella ei havaittu sellaisia luonnonympäristöjä (louhikoita, luolia) tai ihmisen rakenteita, jotka olisivat mahdollisia lepakoiden talvehtimispaikkoja. Lähiympäristön maatilarakennuksissa saattaa kuitenkin olla lepakoiden talvehtimispaikoiksi soveltuvia kohteita.

13



5. YhteenvetoNyt inventoidulla suunnittelualueella ei ole Luonnonsuojelulain, Metsälain tai Vesilain mu-kaisia suojeltavia luontotyyppejä tai kohteita. Kaikki alueen metsät ovat metsätalouskäytössä. Alueen metsät ovat pääsääntöisesti nuoria viljelymetsiä ja varttuneita metsäkuvioita on alueel-la niukasti. Suunnittelualueella ei ole perinnemaisemia tai perinnebiotooppeja eikä vanhaan kulttuuriin sidoksissa olevaa kasvilajistoa. Alueelta ei löytynyt uhanalaista putkilokasvilajistoa ja ympäristön perusteella uhanalaisen putkilokasvilajiston esiintyminen on epätodennäköistä.Alueella ei havaittu liito-oravia tai viitasammakoita. Alueen lepakkolajistoon kuuluu pohjan-lepakko, eikä muita lepakkolajeja ei havaittu. Alueella havaittiin pesimäaikaan 4 Lintudirek-tiivin liitteen I lintulajia (pyy, palokärki, pikkulepinkäinen ja peltosirkku) ja näiden lisäksi alu-eella havaittiin teeren talvisia jätöksiä. Kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010) mainituista lajeista alueella pesii kivitasku. Alueelle suunniteltu tuulivoiman rakentaminen ei hävitä merkittäviä luontokohteita eikä to-dennäköisesti heikennä merkittävästi alueella esiintyvien eliölajien elinmahdollisuuksia.

6. Lähteet ja kirjallisuus

Airaksinen, O. & Karttunen, K. 2001: Natura 2000 -luontotyyppiopas. Ympäristöopas 46, 2. korj. painos, Suomen ympäristökeskus, Helsinki.

Arnold.E.N & Burton J.A. 1978: A Field Guide to the reptiles and Amphibians of Britain and Europe.

Finnlund, M; 1986. Havaintoja liito-oravan kiimaleikeistä. Siipipeili 6 (1): 28-30

Hanski Ilpo K,1998: Home ranges and habitat use in the declining flying squirrel, Pteromys volans, in managed forests. Wildlife biology 4: 33-46.

Hanski Ilpo K, 2001: Liito-oravan biologia ja suojelu Suomessa s 13. Suomen ympäristö 459.

Enemar, A. 1959: On the determination of size and composition of a passerine bird populati-on season. A methodologigal study. – Vår Fågelvärld suppl. 2:1-114.

Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet (2. painos). Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki.

Koskimies, P. &Väisänen 1991:Monitoring bird populations in Finland . A manual of methods applied in Finland. Finnish Museum of Natural History.Helsinki 145 s.

Korvenpää, Turkka ; Matikainen, Jyrki: Loimaan kunnan arvokkaat luontokohteet. Suomen Luontotieto Oy 2004. - 40 s.

Lampolahti, Jaana; Lampolahti, Janne: Loimaan kaupungin luontokohdeselvitys 1989. Loi-maan kaupungin ympäristönsuojelulautakunta. - 10 s.

Lehtomaa, Leena 2000:Varsinais-Suomen perinnemaisemat. Lounais-Suomen ympäristökes-kus.429 s.

Lappalainen, M. 2002: Lepakot. Salaperäiset nahkasiivet. Tammi

14



Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E., Lampolahti, J., Mikkola-Roos, M. & Virolainen, E. 2002: Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. BirdLife Suomen julkaisuja (No 4). 142 s. BirdLife Suomi. Suomen ympäristökeskus

Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehtikus-tannus. Tapio. Hämeenlinna.

Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005: Suuri pohjolan kasvio. Tammi. Helsinki.

Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim./eds.) 2010: Suomen lajien uhan-alaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Hel-sinki. 685 s.

Ryttäri, T. & Kettunen, T. 1997: Uhanalaiset kasvimme. – Suomen Ympäristökeskus. Kirjayh-tymä Oy. Helsinki.

Ryttäri,T, Kalliovirta. M, & Lampinen.R. 2012 (toim). Suomen uhanalaiset kasvit. Tammi, Hel-sinki

Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi – kaavoituksessa, YVA -menettelyssä ja Natura -arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus.

Tucker, G. & Heath, M. 1995: Birds in Europe- Their conservation status. BirdLife Conservati-on Series No. 3. 600p

Valkama, Jari, Vepsäläinen, Ville & Lehikoinen, Aleksi 2011: Suomen III Lintuatlas. – Luonnon-tieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. http://atlas3.lintuatlas.fi. ISBN 978-952-10-6918-5. Sähköinen versio.

Väisänen, R.A., Lammi, E., Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. – Otavan Kirjapai-no, Keuruu. ISBN 951-1-12663-6.

Valtion ympäristöhallinnon ympäristötietojärjestelmä.

www.karttapaikka.fi

www.ymparisto.fi.

15



7. Liitteet

Karttaliite 1. Tutkimusalue

16



Karttaliite 2. Pesimälinnustokartta ja lepakkohavainnot

loimaan tuulipuistohankkeen luontoarvojen perusselvitys 2013 · 2014. 11. 24. · teisiin,...

Documents