ÄHTÄRIN SAPPIONTUULIPUISTOALUEENLUO NTOARVOJE NPERUSSELVITYS 2014

Suomen Luontotieto Oy 23/207 4Jyrki Matikainen ja Tikii Matikainen Ø 4

•#

Alueella ei esiinny IHto-ora via

SUOMI \ 1 UtJOIH io ()yAHTARIN SAPPIONTUUIJPUISTOALUEEN LUONTOARVOJEN PERUSSELVITYS 2014

Sisältö1. johdanto 3

2. Aineisto ja menetelmät 3

3. Tutkimusalue 3

4. Tulokset 3

4.1 Alueen luontotyypit 3

4.2 Suunnitelttijen voimalanpaikkojen yleiskuvaus 4

4.3.1 Alueella pesivät /havaitut Lintudirektiivin(Council Directive 79/409/ETY) liitteen1 pesimälajit 8

4.3.2 Alueella pesivät /esiintyvät kansallisessauhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010)mainitut lintulajit 9

4.4 Liito-oravaselvitys 9

4.4.1 Johdanto 9

4.4.2 Käytetty menetelmä 9

4.4.3 Tulokset 9

4.5. Viitasammakkoselvitys 10

4.5.1 Aineisto ja menetelmät 70

4.5.4Tulokset 10

4.6 Lepakkoselvitys 10

4.6.1 Aineisto ja menetelmät 10

4.6.2 Tulokset 11

5. Yhteenveto 12

6. Lähteet ja kirjallisuus 13

7. Liitteet 14

2

SuoMEN [UONTOTtET0 01ÄHTÄRIN SAPPION TUUIJPUTSTOAUJEEN LUONTOARVOJEN PFRUSSELVIWS 2014

1. JohdantoPohjanmaan Tuuli Oy tilasi keväällä 2014 Suomen Luontotieto Oy:ltä luontoarvojen perusselvityksen liittyen Åhtärin Sappion alueelle suunniteltuun tuulipuistoalueeseen. Selvitys liittyyhankkeen ympäristösuunnitteluun ja ympäristövaikutuksiin liittyviin perusselvityksiin. Tehtävän yhteyshenkilönä on tilaajan puolelta toiminut Vesa Tikka ja Suomen Luontotieto Oy:ssäJyrki Matikainen.

2. Aineisto ja menetelmätSuunnittelualueelta (karttaliite 1) selvitettiin Luonnonsuojelulain tarkoittamat suojeltavatluontotyypit (Luonnonsuojelulaki 1996/1096, 295), Metsälain tarkoittamat erityisen tärkeätelinympäristöt (1 996/1 093, 105) ja Vesilain suojelemat pienvesikohteet (Vesilaki 1961/264,1 5a 5 ja 1 7a 5). Inventointi toteutettiin Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohjeen(Pääkkönen 2000) mukaisesti.

Luontotyyppiselvitys, jonka yhteydessä etsittiin myös uhanalaisia putkilokasvilajeja, tehtiin1.5. — 28.7.2014 välisenä aikana. Alueen pesimälinnusto selvitettiin mahdollisen uhanalaisen tai vaateliaan pesimälajiston havaitsemiseksi (kts. pesimälinnusto-osio. Alueen liito-oravatselvitettiin jätöshavainnointimenetelmää käyttäen. (kts. liito-oravaosio). Alueen viitasammakot selvitettiin kutuaikaisella ääntelyhavainnoinnilla, joka kohdistui kaikkiin alueen vesikohteisiin mukaan lukien, metsäojat (kts. viitasammakko-osio).

Selvityksen maastotöistä vastasi FM, biologi Jyrki Matikainen Suomen Luontotieto Oy:stä.Maastotöissä avustivat Tikli ja Pihla Matikainen. Raportin taittoi Eija Rauhala (tmi Eija Rauhala). Selvityksessä käytetyn karttamateriaal in luovutti tilaaja käyttöömme. Ennen maastoinventointia selvitettiin onko alueelta olemassa aiemmin julkaistua luontotietoa. Kansallisessauhanalaisrekisterissä ei ole tietoa suunnittelualueella esiintyvistä uhanalaisista putkilokasvilajeista, sammalista tai jäkälistä. Suunnittelualueelta ei ole aiemmin tehty yksittäisiä luonto- taiympäristöselvityksiä. Selvityksen tekoaikana oli selvillä voimalaitosyksiköiden suunnitellutsijaintipaikat ja nämä alueet inventoitiin koko aluetta tarkemmin.

3. TutkimusalueSappioon suunniteltu tuulipuistoalue sijaitsee Ähtärin keskustaajaman luoteispuolella ja kokoalue on talousmetsää. Peltoa tai avosoita ei suunnittelualueella ole eikä myöskään asutusta.Alueen metsäautotiet ovat heikkokuntoisia ja osa niistä on vain pohjustamattomia talvitieuria.Alueen länsipuolella on vanhan metsän suojelukohde. Suunnitellut voimalanpaikat tutkittiinmuuta aluetta tarkemmin noin 250 säteellä suunnitellusta voimalanpaikasta.

4. Tulokset4.1 Alueen yleiskuvaus ja luontotyypit

Yli puolet suunnittelualueesta on nuorta taimivaiheen metsää tai uutta avohakkuualuella.Vanhat metsäkuviot puuttuvat alueelta kokonaan ja varttuneempiakin metsäkuvioita on alueella hyvin vähän. Noin puolet alueesta on ojitettua entistä rämettä jossa soinen luontotyyppion jo useimmilla alueilla muuttunut metsäiseksi luontotyypiksi. Kivennäismaasaarekkeidenmetsätyyppi vaihtelee puol ukkatyypi n kuivasta kankaasta mustikkatyypin kankaaseen. Ravi nteikkaampia metsätyyppejä ei alueella esiinny. Peltoa tai avosoita ei suunnittelualueella oleeikä myöskään asutusta

3

Suu\1\ 1 UOtOflf1O ()ÄHTÄRIN SAPPION TUULWUISTOALUEEN WONTOARVOJEN PERUSSELVIWS 2O4

Alueella ei ole Luonnonsuojelulain 29 § tarkoittamia suojeltavia luontotyyppejä eikä Metsä-lain 70 § mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Metsälakikohteiden puuttuminen selittyyalueen metsien erittäin tehokkaasta metsätalouskäytöstä sekä kallloalueiden ja luonnontilaisten puuttomien pikkusoiden puuttumisesta. Myöskään Vesilain (Vesilaki 1961/264, 15a § ja1 7a §) suojelemia kohteita kuten luonnontilaisia puroja tai lähteitä ei alueella ole. Kaikki alueen metsät ovat talouskäytössä eikä vanhojen metsien kohteita ole alueella. Perinnemaisemiatai perinnebiotooppeja ei alueella ole eikä esim. merkkejä vanhasta metsälaidunnuksesta oleenää näkyvissä.

4.2 Suunniteltujen voimalanpaikkojen yleiskuvaus

Voimala 7

Voimala 1 sijoittuu mäntyä (Pinus sylvestris) ja kuusta (Picea abies) kasvavalle, edellistalvena harvennetulle kumpareelle. Puusto on tasaikäistä, tasakokoista ja harvennuksista osaaluspuustosta ja suurin osa pensaskerroksesta on poistettu. Metsätyyppi on mustikkatyypintuoretta kangasta. Valtalaj iston muodostavat mustikka (Vacci nium myrti II us), puol ukka (Vaccinium vitis-idaea) ja metsälauha (Deschampsia flexuosa) sekä paikoin myös kangasmaitikka(Melampyrum pratense). Alueella on lahopuuta vain hakkuutähteiden muodossa. Voimalanja metsäautotien väliin jää kapea ojitettu rämelaikku, jossa soinen luontotyyppi (kangasräme)on kuitenkin jo muuttunut metsäiseksi luontotyypiksi (rämekangas). Alueen pesimälinnustoon hyvin niukka. Voimalan eteläpuolella noin 300 m päässä suunnitellulta voimalanpaikaltahavaittiin teeripoikue.

Pesirnälinniisto:

Metsäkirvinen 1Laulurastas 1Pajulintu 1Hippiäinen 1Peippo 2

5 lajia ja 6 paria

Voimala no 1 ympäristöä

4

Voimala 2

‘IJOMEN IUOJTf’TH ju OyÄHTÄRIN SAPPION IDUUPUISTOALUEEN LUONTOARVOJEN PERUSSELVITYS 2014

Voimala 2 sijoittuu ojitettujen rämeiden ympäröimään kangasmaasaarekkeeseen. Puusto onosittain nuorta taimivaiheen metsää ja osittain hieman varttuneempaa männikköä. Metsätyypp1 alueella on puolukka /mustikkatyypin sekamuotoa ja aluskasvillisuudessa näkyy moninpaikoin hakkuiden jälkeinen pioneerivaikutus mm. kastikoiden tCalamagrostis ) ja maitohorsman (Ebilobium angustifolium) runsautena. Suunnitellun voimalanpaikan itäpuolella onmuutama kolopuu, jossa alueella havaittu leppälintu pesi. Muuten lahopuuta on alueella vainhakkuutähteiden ja muutaman suonreunuspökkelön muodossa.

Ympäröivät rämeet ovat ojitettua suurvarpurämettä, jossa soinen rämetyyppi jo osittainmuuttunut metsäiseksi luontotyypiksi. Suotyyppi alueella on ollut suurvarpurämettä, jossasuopursu on edelleen paikoin valtalajina.

PesimäInnusto:

Laulurastas 7Käki 1Metsäkirvinen 1Leppälintu 1Punarinta 7Pajulintu 7Peippo 2

7 lajia ja 8 paria

Voimala no 2 lähiympäristöä

5

Voimala 3

SL]\i \ 1 Ilo’ )I II 113 1)ÄHTÄRIN SAPPION TUULIPUISTOALUEEN LUONTOARVOJEN PERUSSELVITYS 2014

Voimala 3 ympäristö on hyvin samantyyppistä kuin voimala 2 lähiympäristö. Alueella on sekätaimivaiheen ylittänyttä männikköä että nuorta taimivaiheen havumetsää. Vanhempaa puustoa ei alueella. Metsätyyppi on mustikkatyypin kangasta. Valtalajiston muodostavat mustikkaja metsälauha eikä vaateliaampaa putkilokasvilajistoa esiinny alueella. Alueella on lahopuutavain hakkuutähteiden muodossa. Alueen pesimälinnusto on niukka.

Pesimäli nntisto:

Punakylkirastas 1Laulurastas 1Pajulintu 2Peippo 2Keltasirkku 1

5 lajia ja 7 paria

Voimala 4

Valtaosa voimalan ympäristöstä on mäntytaimikkoa, mutta alueen reunamilla on myös taimi-vaiheen ohillanutta nuorta männikköä, jonka seassa kasvaa myös kuusta ja hieskoivua (Betula pubescens). Metsätyyppi on mustikkatyypin tuoretta kangasta, ja harjanteen päällä myöspuolukkatyypin kuivaa kangasta. Alueen pohjoispuolella on pieni avohakkuualue. Lahopuutaon alueella niukasti. Muutamin kohdin ojitetun rämeen reunamilla on kuitenkin lahopuupökkelöitä. Alueen itäpuolella havaittiin lepakkoselvityksen yhteydessä heinäkuun lopussametsopoikue yöpymispuuhissa.

Voimala no 4 lähiympäristöä

6

:

Pesimälinnusto:

\ 1 UONTOIITO OYÄHTÄRIN SAPPION TUULIPUISTOALUEEN WONTOARVOJEN PERUSSELVIWS 2014

Kulorastas 1Laulurastas 1Punarinta 1Rautiainen 1Hömötiainen 1 (maastopoikue)Pajulintu 2Peippo 3

7 lajia ja 10 paria

4.3 Pesimälinnustoselvitys

Sappion suunnittelualueen pesimälinnusto selvitettiin 1 .5.- 78.6.2014 välisenä aikana. Maastotöistä vastasi ja raportin kirjoitti biologi FM. Jyrki Matikainen. Maastotöissä avustivatiikii jaPihla Matikainen.

Suunnittelualueen pesimälinnusto selvitettiin sovellettua kartoituslaskentamenetelmää(Koskimies 1988) käyttäen, siten että laskennoissa etsittiin Lintudirektiivin liitteen t pesimälajeja sekä kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2070) mainittuja lintulajeja kokosuunnillelualueelta. Peruslinnustoa ei inventoitu, mutta kunkin suunnitellun voimalanpaikanympäristöstä tehtiin noin 250 metrin säteellä tarkempi inventointi kartoituslaskentamenetelmää käyttäen. Laskenta tehtiin kahteen kertaan ja sen tulokset on esitetty voimalanpaikkojenkuvauksen yhteydessä. Voimalanpaikkojen inventoinnin lisäksi koko alue kuljettiin kahteenkertaan systemaattisesti läpi. Laskenta suoritettiin aamuisin klo 3.30—9.30 välisenä aikana.Koska työn tarkoituksena oli löytää mahdolliset vaateliaat tai uhanalaiset pesimälajit käytettiin laskennassa myös atrappia vakioidun kartoituslaskentamenetelmän ohjeiden vastaisesti.

Alueella havaittiin teeripoikue. Kuvassa naaras

‘,

7

SUOMEN 1 tIOIO1IE1O OYÄKTÄRIN SAPPION TuUUPUISTOAWEEN WONTOARVOJEN PERUSSEWITYS 2OJ4 \J\.J\7J

Laskennassa haettiin erityisesti petolintujen pesiä ja suuret puut tarkistettiin systemaattisestimyös vanhojen tai käyttämättömien pesien löytämiseksi. Uhanalaisen tai vaateliaan lajistonhavaintopaikat on esitetty karttaliitteessä 2.

Linnuston laskentamenetelmistä kartoituslaskenta on tarkin, mutta samalla työläin, mikäli1 askentakertoja on useampi kuin yksi. Kartoituslaskentamenetelmää käytetään yleisesti maalinnuston selvitys- ja seurantamenetelmänä ja menetelmänä se on hyvin yksinkertainen jahelposti toteutettavissa.

Kartoituslaskentamenetelmä perustuu tavallisesti useaan käyntikertaan tutkimusalueella.Kuten muutkin pesimälinnustoon kohdistuvat laskentamenetelmät sen pohjana on lintujen reviirikäyttäytyminen. Kullakin käyntikerralla merkitään kartalle kaikki pesivää paria osoittavathavainnot. Useimmiten havainto on laulava koiras, mutta myös pesät, juuri pesästä lähteneetmaastopoikaset sekä varoittelevat naaraat ovat pesivää paria osoittavia havaintoja. Havainnotmerkitään käyntikartalle, jonka tulisi olla mahdollisimman tarkka. Käytännössä peitepiirros,johon voi merkitä omia karttamerkkejä, on usein paras vaihtoehto.

Kartoitus on hidas, mutta hyvin tehokas laskentamenetelmä. Yhdellä käyntikerralla havaitaan metsämaastossa keskimäärin 60 % alueella pesivistä lintupareista ja kymmenellä jo 99,5% (Enemar 1959). Avomaastossa, kuten suoympäristössä tai peltoaukeilla kartoituslaskentamenetelmä on hyvin toimiva.

Kahden laskentakerran menetelmällä ei välttämättä havaita kaikkia alueella esiintyviälintuja, niiden satunnaisen liikkumisen sekä muuttuvien ympäristöolosuhteiden vaikutustentakia. Kartoituslaskentamenetelmällä yhdellä käyntikerralla havaitaan metsämaastossa noin60 % pesimälinnuista, mutta avomaastossa havaintotehokkuus voi olla jopa yli 80 % Harvakasvuisissa metsissä yhdellä käyntikerralla voidaan olosuhteiden ollessa suotuisat havaitalähes kaikki alueella pesivät lintuparit, mikäli laskennan ajoitus osuu oikeaan aikaan (mm.Koskimies jaVäisänen 1988). Kattavamman ja yksityiskohtaisemman tiedon saamiseksi tulisilaskentakertoja olla mielellään enemmän kuin kaksi. Tulosten tulkinnassa inventointialueenrajalla havaitut parit tulkittiin alueella pesiviksi. Kanalinnut tulkittiin pesiviksi, mikäli kyse oliyksinäisestä naaras linnusta. Laajan reviirin omaavat linnut (mm. palokärki) laskettiin alueen pesimälinnustoon, mikäli reviirin oletettiin ulottuvan inventointialueelle. Selvityksessäkäytettiin atrappia jo mahdollisesti laulukautensa lopettaneiden tai muista syistä hiljaistenlintulajien havaitsemiseksi.

4.3.1 Alueella pesivät /havaitut Untudirektiivin (Council Directive 79/409/ETY)liitteen 1 pesimälajit

Teen (Tetrao tetrix) 7 pariAlueella havaittiin yksi teeripoikue (3 poikasta) aivan alueen eteläreunalla (voimala no 1 eteläpuolella) sekä kolme teerikukkoa alueen keskiosan ojitetun rämeen reunamilla. Lajin pesinnän varmistaminen vaatii joko pesä- tai poikuehavaintoa. Teeren soidinpaikkoja ei alueellahavaittu, eikä alueella ole sopivia riittävän laajoja aukeita lajin soidinpaikoiksi.

Metso (Tetrao urogallus) 7 pariVarsinaisessa Ii nnustoselvityksessä ei alueelta tehty metsohavai ntoja, mutta lepakkoselvityksen yhteydessä alueen koilliskulmauksessa löytyi yllättäen yöpymispuuhissa ollut metsopoikue (2-3 poikasta). Poikaset olivat jo lentokykyisiä, joten on mahdollista että poikue on siirtynyt alueelle muualta. Liito-oravaselvityksen yhteydessä alueelta haettiin metson mahdollisiasoidinpaikkoja, mutta niitä ei alueelta havaittu.

Pyy (Bonasa bonasia) 7 pariVoimala no 1 itäpuolella aivan tutkimusalueen rajalla havaittiin pyy pari liito-oravaselvityksenyhteydessä. Pariskunta vi ihtyi metsäautotien reu napuissa. Laji suosii kosteapohj aisia kuusikoita, joissa aluspuustoon kuuluu lehtipuita ja erityisesti harmaaleppää, mutta laji on pesimäympäristönsä suhteen sopeutuvainen ja voi pesiä muunkinlaisessa metsäympäristössä.Lajille optimaalista pesimäympäristöä on alueella niukasti.

8

SUOMEN [•uo1oTIEIo OyÄHTÄRIN SAPPI0N TUULIPUISTOAWEEN WONTOARVOJEN PERUSSELVIWS2O14

Palokärki (Dryocopus martius) 7 pariAlueen pohjoisosassa on palokärkireviiri, ja alueelta tehtiin useita palokärkihavaintoja. Alueella on kuitenkin hyvin vähän riittävän paksurunkoisia puita lajin pesäkolon tekemiseen jaluultavasti lajin pesäpuu sijaitsi inventointialueen ulkopuolella. Alueen kannoissa ja tuulenkaadoissa näkyi palokärjen ruokailujälkiä koko alueella. Palokärjen reviiri on usean neliökilometrin laajuinen ja lajin ruokailulennot voivat ulottua kilometrienkin päähän pesältä.

4.3.2 Alueella pesivät /esiintyvät kansallisessa uhanalaislczokituksessa (Rassi ym.2070) mainitut lintulajit

Hiirihaukka (Buteo buteo) 1 pari (VU= vaarantunut)Alueella havaittiin kolmeen kertaan ylilentävä hiirihaukka ja linnustoselvityksen yhteydessäalueen pohjoispuolella havaittiin myös hiirihaukan soidinlentoa. Lajin pesää ei kuitenkaanalueelta löytynyt, mutta lajin saalistusreviiri ulottuu myös suunnitellun tuulipuiston alueelle.Myyräkantojen ollessa runsaita laji saattaa pesiä alueella. Alueelta ei löytynyt vanhoja peto-lintujen pesiä.Teen (Tetrao tetrix) kts. 4.3.1 (NT silmälläpidettävä)Metso (Tetrao urogallus) kts.4.3.1 (NT= silmälläpidettävä)

4.4 Liito-oravaselvitys

4.4.1 JohdantoLiito-orava (Pteromys volans) kuuluu EU:n Luontodirektiivin liitteen IV lajeihin ja on sitenerityisesti suojeltu laji koko EU:n alueella. Kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym.2010) laji kuuluu luokkaan vaarantuneet (VU). Suomen liito-oravapopulaation kokoa on vaikea tarkasti selvittää, mutta seurantatutkimusten perusteella laji näyttää taantuneen viimeisenvuosikymmenen aikana jopa 30 % Liito-oravan suojelustatus on vahva, sillä Luontodirektiiym 12 artiklan 1 kohta edellyttää, että lajin lisääntymis- tai levähdyspaikkoja ei hävitetä eikäheikennetä. Alueellinen ympäristökeskus voi kuitenkin myöntää poikkeusluvan, mikäli lajinsuojelutaso säilyy suotuisana.

4.4.2 Käytetty menetelmä

Suunnittelualueella tehty liito-oravaselvitys toteutettiin jätöshavainnointimenetelmää käyttäen 28.3.2014. Inventoinnissa liito-oravan keltaisia jätöksiä haettiin lajin mahdollisten oleskelu- ja ruokailupuiden tyviltä ja oksien alta. Samalla alueelta haettiin mahdollisia pesä- japäivälepokoloja. Alueelta tutkittiin kaikkien suurikokoisempien puiden tyvet liito-oravan jätösten löytämiseksi. Talvijätösten lisäksi inventointialueelta haettiin liito-oravan jällämiä virtsamerkkejä, jotka värjäävät erityisesti haapojen epifyyttisammaleet keltaisiksi ja tuoksuvatvoimakkaasti läheltä nuuhkaistessa. Lisäksi alueelta etsittiin liito-oravan jättämiä syönnöksiäja muita ruokailujälkiä. Lajin suosimien ruokailupuiden alta löytyy silmuja ja oksankärkiä jakesäaikana myös pureskeltuja lehtiä, joita kertyy joskus runsaastikin puiden alle.

4.4.3 Tulokset

Suunnittelualueelta ei löytynyt merkkejä liito-oravasta ja valtaosa inventointialueesta on liitooravalle soveltumatonta elinympäristöä, kuten nuoria mäntytaimikoita tai ojitettuja rämeitä.Alueella on muutamia hyvin pienialaisia, hieman varttuneempia metsälaikkuja, joissa kasvaahies- ja rauduskoivua (Betula pendula) sekä yksittäisiä haapoja (Populus tremula), mutta näiltäkään kohteilta ei liito-oravia löytynyt. Alueella on niukasti lehtipuuvaltaisia metsäkuvioita,eikä liito-oravalle optimaalisia haapa-kuusi sekametsäkuvioita ei alueella ole lainkaan.

9

SUUMEN 1 UONTOUFTO yÄHrÄRN SAPH0N TUULIPUISTOALUEEN WONTOARVOJEN PERUSSELVITYS 2014

4.5. Viitasammakkoselvitys

4.5.1 Aineisto ja menetelmätAlueelle tehty viitasammakkoselvitys toteutettiin kutuaikaisella ääntelyhavainnoinnilla jakaikki alueella olevat selkeät lammikot tai vesikohteet isommat metsäojat mukaan lukientarkistettiin systemaattisesti. Selvitys tehtiin 1 .5—1 0.5 välisenä aikana.

Ennen maastoinventointia selvitettiin onko alueelta olemassa aiemmin julkaistua tietoaviitasammakoista. Alueelta ei ole olemassa aiemmin julkaistua tietoa viitasammakoista eikäkohteita liene tutkittu aikaisemmin.

4.5.4 Tulokset

Alueella ei käytännössä ole viitasammakoille soveliaita kutupaikkoja. Muutamissa laajemmissa suo-ojissa oli lajin kutuaikana vettä, mutta nämä kohteet kuivuivat kesällä kokonaan,joten kutupaikoiksi lajille niistä ei ole. Lajin esiintyminen suunnittelualueella on erittäinepätoden näköistä.

4.6 LepakkoselvitysKaikki Suomessa esiintyvät lepakkolajit ovat EU:n Luontodirektiivin liitteen IV suojelemialajeja eikä niiden lisääntymis- tai levähdyspaikkoja saa hävittää. Osa Suomen lepakkolajeistakuten pohjanlepakko ja vesisiippa ovat tavallisia lajeja, joita tavataan lähes kaikilta lajeillesopivilta ympäristötyypei Itä.

4.6.1 Aineisto ja menetelmät

Suunnittelualueella esiintyviä lepakoita selvitettiin 7.7—8.7 ja 23,7—24.7 välisinä öinä Koskatutkimusalue oli laaja, selvitystyö keskitettiin niihin ympäristötyyppeihin, joissa saattaa ollalepakoiden pesimäpaikkoja tai ruokailualueita. Suunnittelualueella näitä kohteita ovat avohakkuualueiden reunat sekä aluetta ympäröivien metsäteiden reunamat. Alueella tehty Iepakkoselvitys toteutettiin näköhavainnoinnin sekä havainnoimalla lepakoiden käyttämiä kaiku-

Alueella ei esiinny vHtasammakoita

10

SUOMEN LuoNtoTiElo QÄHTÄRIN SAPPION TUULIPUISTOALUEEN WONTOARVOJEN PERUSSELVITYS 2014

luotausääniä ultraäänidetektoria käyttäen. Havainnoinnissa käytettiin Pettersson Elektronikinvalmistamaa detektoria eli ultraääni-ilmaisinta, jolla lepakoiden korkeat kaikuluotausäänetmuunnetaan korvin kuultaviksi.

Detektorihavainnointia tehtiin yhteensä kahtena yönä vaihtamalla koko ajan detektorinkuuluvuusaluetta (25- 50 kHz). Tunnistamattomia ääniä ei selvityksessä nauhoitettu. Lepakoita havainnoitiin riittävän lämpiminä (yli +15 C), poutaisina ja vähätuulisina öinä. Havainnointi aloitettiin noin puolen tunnin kuluttua auringonlaskusta. Alueelta ei ollut saatavilla julkaistua lepakkotietoa, mutta alueella on saatettu havai nnoida lepakoita lepakkoharrastaj ientoimesta. Julkaistuja lepakkohavaintoja ei alueelta ole.

Detektorihavainnoinnin lisäksi alueelta etsittiin lepakoiden talvehtimispaikoiksi sopivialouhikoita ja jyrkänteitä. Selvitys aloitettiin kesäkuussa tehdyn pesimälinnustoselvityksen yhteydessä. Karttatyöskentelyn perusteella alueelta haettiin mahdollisia kohteita, joille tehtiinmaastokäynti. Näitä kohteita olivat alueen matalat kallioharjanteet, joissa ei kuitenkaan havaittu lepakoille soveltuvia louhikoita.

4.6.2 Tulokset

Alueen lepakkolajistosta saatiin kahden yön havainnoinnin perusteella kohtuullinen yleiskuva. Koska alue on kokonaan metsää ja pellot ja suot puuttuvat alueelta täysin, ei alue olelepakoiden suosimaa saalistusmaastoa.Tutkimusalueelta ei tehty ainoatakaan lepakkohavaintoa, vaikka olosuhteet kuunteluöinä olivat erinomaiset. Selvitysaluetta laajennettiin lähimmälle asutulle pihapiirille, josta löytyi heti kaksi pohjanlepakkoa ja läheisestä kylästä (n. 5 kmsuunnittelualueelta) toiset kaksi pohjanlepakkoa. Alueelta ei ole lepakoiden pesimäyhdyskuntia eikä mahdollisia talvehtimispaikkoja ja lepakoita havaittiin vain asutuksen reunamilla.

Näinkin suurelta tutkimusalueelta kahden yön selvitys on vain otos ja siihen liittyy epävarmuustekijöitä. Lepakoiden lentoaikojen ennustaminen tietyllä alueella on epävarmaa jatarkka lajistoselvitys näinkin suurella alueella vaatisi kymmenien öiden kuuntelujaksoja. Alueella esiintyvien lepakoiden yksilömäärien arvioiminen tai tiheyden laskeminen vaatisi vakiomenetelmällä (esim. linjalaskentamenetelmällä) tehdyn erillisselvityksen, mutta tuulivoimarakentamisen suunnittelun kannalta tämä ei ole tavallisesti välttämätöntä.

Nykytietämyksen mukaan ainakin osa lepakoista muuttaa talveksi etelään talven viettoon.Osa lepakoista kuitenkin talvehtii Suomessa ja niiden elinmahdollisuuksien turvaamiseksion ensiarvoisen tärkeää, että mahdolliset talvehtimispaikat selvitetään. Inventointialueella eihavaittu sellaisia luonnonympäristöjä (louhikoita, luolia) tai ihmisen rakenteita, jotka olisivatmahdollisia lepakoiden talvehtimispaikkoja.

Lepakkodetektori

11

SUOMFN LuONT0TW;o OyÄHTÄRIN SAPPION TUULIPUISTOALUEEN LUONTOARVOJEN PERUSSELVITYS 2014

5. YhteenvetoNyt inventoidulla alueella ei ole Luonnonsuojelulain, Metsälain tai Vesilain mukaisia suojeltavia luontotyyppejä tai kohteita. Kaikki alueen metsät ovat metsätalouskäytössä. Alueen metsät ovat pääsääntöisesti avohakkuualueita tai nuoria viljelymetsiä ja varttuneita metsäkuvioitaon alueella hyvin vähän. Suunnittelualueella ei ole perinnemaisemia tai perinnebiotooppejaeikä vanhaan kulttuuriin sidoksissa olevaa kasvilajistoa. Alueelta ei löytynyt uhanalaista putkilokasvilajistoa ja ympäristön perusteella uhanalaisen putkilokasvilajiston esiintyminen onepätodennäköistä.

Alueella ei havaittu liito-oravia. Vesistökohteiden puuttuminen estää viitasammakoidensekä uhanalaisen sudenkorentolajiston esiintymisen alueella. Alueella havaittiin pesimäaikaan neljä Lintudirektiivin liitteen 1 lintulajia (teen, metso, pyy ja palokärki ). Kansallisessauhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010) mainituista lintulajeista alueella havaittiin hiirihaukka. Alueella ei ole lepakoille sopivia talvehtimispaikkoja, kuten louhikoita eikä myöskäänpesäpaikoiksi sopivia kohteita muutamia kolopuita lukuun ottamatta. Alueelle suunniteltutuulipuisto ei hävitä merkittäviä luontokohteita.

12

Suo\4FN 1 IJONTOTIE1O O’TUULWUIStOALUEEN LUONTOARVOJEN PERUSSELVITYS 2014 \!.)

6. Lähteet ja kirjallisuusAiraksinen, 0. & Karttunen, K. 2001: Natura 2000 -luontotyyppiopas. Ympäristöopas 46, 2.

korj. painos, Suomen ympäristökeskus, Helsinki.

Arnold.E.N & Burton J.A. 1978: A Field Guide to the reptiles and Amphibians of Britain andEurope.

Finnlund, M; 1986. Havaintoja liito-oravan kiimaleikeistä. Siipipeili 6(1): 28-30

Hanski ipo K,1 998: Home ranges and habitat use in the declining flying squirrel, Pteromysvolans, in managed forests. Wildlife biology 4: 33-46.

Hanski iipo K, 2001: Liito otavan biologia ja suojelu Suomessa s 13. Suomen ympäristö 459.

Enemar, A. 1959: On the determination of size and composition of a passerine bird population season. A methodologigal study. —Vår Fågelvärld suppl. 2:1-114.

Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet (2. painos).Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki.

Koskimies, P. &Väisänen 1991 :Monitoring bird populations in Finland . A manual of methodsapplied in Finland. Finnish Museum of Natural History.Helsinki 145 s.

Lappalainen, M. 2002: Lepakot. Salaperäiset nahkasiivet. Tammi

Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E., Lampolahti, J., Mikkola-Roos, M. &Virolainen,E. 2002: Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. BirdLife Suomen julkaisuja (No 4). 142 s.BirdLife Suomi. Suomen ympäristökeskus

Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehtikustannus. Tapio. Hämeenlinna.

Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005: Suuri pohjolan kasvio. Tammi. Helsinki.

Rassi, P., Hyvärinen, E., Jusln, A. & Mannerkoski, 1. (toim./eds.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus — Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s.

Ryttäri, T. & Kettunen, T. 1997: Uhanalaiset kasvimme. — Suomen Ympäristökeskus. Kirjayhtymä Oy. Helsinki.

Ryttäri,T, Kalliovirta. M, & Lampinen.R. 2012 (toim). Suomen uhanalaiset kasvit. Tammi, Helsinki

Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi — kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura -arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus.

Tucker, G. & Heath, M. 1995: Birds in Europe- Their conservation status. BirdLife Conservation Series No. 3. 600p

Valkama, Jari,Vepsäläinen,Ville & Lehikoinen, Aleksi 2011: Suomen III Lintuatlas. — Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. http://atlas3.lintuatlas.fi. ISBN 978-952-10-6918-5. Sähköinen versio.

Väisänen, R.A., Lammi, E., Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. — Otavan Kirjapai

no, Keuruu. ISBN 951-1-12663-6.

Valtion ympäristöhallinnon ympäristötietojärjestelmä.

www.karttapai kka.fi

www.ymparisto.fi.

13

7. Liitteet

SUOMEN LucIonF io O\ÄHTÄRIN SAPPION TUULIPUISTOAWEEN WONTOARVOJEN PERUSSELVIWS2O14

Karttaliite 7. Tutkimusalue

Earttaliite 1. Tutkimusaluesuunnitellut voimalat

14

SUOMEN ftio’ro;irio QyÄHTÄRIN SAPPION TUUUPUISTOALUEEN LUONTOARVOJEN PERUSSELVIWS 2014

Karttaliite 2. Lintudirektiivin liitteen 1 lajien sekä kansallisessa uhanalaisluokituksessa mainittujen lintulajien havaintopaikat

15