lut 10 8 - suomen tunnustuksellinen luterilainen kirkko alkulehdillä opetetut asiat luovat perustan...

194 Luterilainen 7-8/2010

MARTTI LUTHER

Vieraanvaraisuudesta ja järke-västä varovaisuudesta

Tässä (1 Moos. 24:29-33) on toinenesimerkki ja suositus vieraanvarai-suudesta. — — — Laaban ei tiedä mie-hestä mitään muuta kuin sen, mitä olikuullut sisareltaan, mutta heti ymmär-rettyään, että ulkona seisoi muukalai-nen, hän rientää tämän luo kutsuakseenhänet talooonsa. Tämän he olivat oppi-neet suurilta kantaisiltä Seemiltä,Naahorilta ja Terahilta. KehottihanLoot, niin kuin edellä kerrottiin, enke-leitä majoittumaan tykönsä. Aabrahamtaas riensi vastaanottamaan noita kol-mea miestä. Pietarikin neuvoo meitäolemaan vieraanvaraisia nurkumatta jailoisin mielin (1 Piet. 4:9).

Ei kuitenkaan tänä niin onnetto-mana ja turmeltuneena aikanamme olenoin vain päästettävä sisään ketä hy-vänsä, jos hänellä ei ole esitettävänäänkunnon ihmisten todistusta. Saksa onnykyisin täynnä lukemattomia tuuli-hattuja ja murhapolttajia, jotka ovattörkeästi hävittäneet monia kaupunkejaja kyliä, koska tuomioistuintenkintoimivallan piirissä laillista järjestystälaiminlyödään. — — —

Jos kuitenkin jotkut tullessaan voivatesittää oikeat todistukset, ne meidän pitääkutsua luoksemme, suopeasti ja avokäti-sesti kestitä ja pakottaa tulemaan luok-semme. Olemmehan kantaisien esikuvas-ta ja Kristuksen opetuksesta oppineet,ettemme kestiystävyyttä osoittaessammeota vastaan ihmisiä, vaan enkeleitä, jopaKristuksen ja iankaikkisen Isän tämänkohdan mukaisesti: “Joka ottaa tykönsäteidät, ottaa tykönsä minut” (Matt. 10:40).Näin tuleekin kodistasi pyhäkkö, jopa pa-ratiisi ja taivasten valtakunta, sillä missäJumala asuu, siellä on hänen temppelinsä.— — —

Laaban puhuttelee vierastaan san-gen ystävällisesti ja kunnioittavastimainiten häntä Herran siunatuksi.Hän ottaa siis hänet vastaan kuin py-hän tai kuin profeetan, ja hän on hyväesimerkki tästä lauseesta: “Joka ottaatykönsä teidät, ottaa tykönsä minut”(Matt. 10:40).

Kirjasta Ensimmäisen Mooseksenkirjan selitys 18-24, Hämeenlinna2005, s. 438-439. Suomennos HeikkiKoskenniemi. Otsikko toimituksen.

ISSN 0355-7685

Heinä - elokuu 2010

Raamatun alkuluvut luovat perustanuskonopille ja elämän järjestykselle

Aikuisten raamattuleirillä käsittelimme Raamatun alkulukujen (pääasi-assa 1 Moos. 1-3) merkitystä uskonopin kokonaisuudelle. Tämä teema onhyvin tärkeä koko kristillisen uskon omistamisen kannalta. Lisäksi Raa-matun alkulehdillä opetetut asiat luovat perustan sille, mitä kristillinenkirkko opettaa perheestä. Näin nämä opetukset luovat perustan myös maal-lisen elämän oikealle järjestykselle.

Jumala ilmoittaa luoneensa maailman kuudessa päivässä sanansa kaut-ta. Luomissana on perusta sille, että tänä päivänä saamme nauttia hänenhuolenpidostaan ja varjeluksestaan maallisessa mielessä. Tämä koskeekaikkia ihmisiä. Lausuuhan Vapahtaja: “Hän antaa aurinkonsa koittaaniin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurs-kaillekin.” (Matt. 5:45) Uskovalle tämä lupaus Jumalan huolenpidosta il-moitetaan myös siinä yhteydessä, jossa Vapahtaja osoittaa meidän olevanmuuta luomakuntaa suurempiarvoisia: “Katsokaa taivaan lintuja: eivät nekylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänneruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?” (Matt. 6:26)Jumala ei ole ainoastaan luonut meitä niin kuin lintuja ja muita luonto-kappaleita, vaan on myös lähettänyt Kristuksen meidän ihmisten Pelasta-jaksi.

Jumala myös kielsi ensimmäisiä ihmisiä syömästä hyvän ja pahan tie-don puusta. Käärmeen houkutuksesta Adam ja Eeva kuitenkin kuvittelivatolevansa Jumalaa viisaampia ja rikkoivat kieltoa. Näin he, sen sijaan ettäolisivat turvanneet Jumalaan, ottivat elämänsä omiin käsiinsä. Nykyaikanaelämän omiin käsiin ottaminen usein esitetään suurena viisautena ja tavoit-telemisen arvoisena asiana. Jos tällä tarkoitetaan päätösten tekemistä Ju-

196 Luterilainen 7- 8/2010

malan sanaa vastaan tai siitä riippumatta, on tilanne yhtä onneton kuinlankeemuksessa. Näin toimiva ihminen vetää päälleen synnin rangaistuk-sen, kuoleman. Tästä synnin vallassa elämisessä juuri onkin kysymys:luullaan tiedettävän asiat Jumalaa paremmin ja paetaan elämän antajaa.

Adamin ja Eevan lankeemus oli niin syvä, että se turmeli heidät koko-naan hengellisesti. Kun Jumala kysyi, mitä he olivat tehneet, he vastasivat– ulkonaisesti kyllä totuudenmukaisesti – mutta kuitenkin toisiaan ja vielä-pä itse Jumalaa syytellen.

Kuvitelma siitä, että tietäisimme paremmin kuin Jumala ja että voisim-me paeta syntiä toisia tai jopa Jumalaa syyttämällä, on osa syntisen ihmi-sen luontoa tänäkin päivänä. Tämän onnettomuuden tähden kaikki ihmisetluonnostaan ovat syntisiä. Näin kenenkään ihmisen eikä edes kaikkien ih-misten yhteiset ponnistukset voi ketään pelastaa.

Syntisten turvaksi kuului kuitenkin Jumalan lupaus vaimon Siemenestä(1 Moos. 3:15). Kun oli kysymys pelastuksesta, Jumala ei kysynytlangenneilta Adamilta ja Eevalta mitään. Hän ilmoitti, että hän lähettää Va-pahtajan. On mitä tärkeintä huomata Jumalan lupauksessa juuri se piirre,että hän kertoo siitä, mitä hän itse ja vaimon Siemen eli Kristus tekee mei-dän autuudeksemme. Ensimmäinen lupaus Vapahtajasta opettaamonergismia (Jumala yksin vaikuttaa pelastuksen) ja sulkee ehdottomastipois synergismin (kuvitelman siitä, että ihminen toimisi pelastuksen asias-sa yhteistyössä Jumalan kanssa). Samalla ensimmäinen lupaus Vapah-tajasta sisältää koko evankeliumin ja iankaikkisen elämän lupauksen. Senvarassa Adam ja Eeva, jotka omilla teoillaan olivat vetäneet itsensä kuole-man valtaan, saattoivat omistaa Jumalan rauhan ja iankaikkisen elämän.

Yllä on sanottu lyhyesti keskeisimpiä asioita siitä, mitä Raamatun alku-luvut opettavat uskonopin ja evankeliumin ydinasioista. Maallisen elä-mänmenon kannalta ajankohtaista on myös se, että Jumala loi ihmisenmieheksi ja naiseksi. Miehen ja naisen välisestä suhteesta syntyy jälkeläi-siä ja näin toteutuu myös Jumalan luomistyön tarkoitus: tulee uusia ihmi-siä. Tälläkin tavalla, siis jo aivan alussa, Jumalan sana torjuu homoseksu-aalisuuden. Hirvittävä on sellainen kuvitelma, että joku voisi tietää tämänasian paremmin kuin Jumala, joka on jokaisen ihmisen luonut.

Raamatun alkuluvut kutsuvat jokaista syntistä tunnustamaan itsensäsyntiseksi Jumalan edessä ja luopumaan kaikista kuvitelmista, joiden mukaanhän voisi itse pelastaa itsensä. Tämän tien vastakohdaksi kuulemme myös Ju-malan todistuksen Jumalan armosta. Hän on antanut vaimon Siemenen,synnittömän Vapahtajan, joka on meidän sijassamme kärsinyt ristinkuoleman,voittanut kuoleman vallan ja näin avannut meille tien taivaaseen.

Kimmo Närhi

197Luterilainen 7-8/2010

Ef. 4:11-12: “Ja hän antoi muuta-mat apostoleiksi, toiset profeetoiksi,toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksija opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysinvalmiiksi palveluksen työhön, Kristuk-sen ruumiin rakentamiseen.”

Kalliit kristityt Vapahtajan Jeesuk-sen Kristuksen nimessä! Olemme ko-koontuneet pastorin virkaan asettamis-tilaisuuuteen. Ne sanat, jotka apostoliPaavali kirjoitti efesolaisille, toteutuvatkeskuudessamme tänään.

Pastorin virkaan asettamisen yhtey-dessä kiinnitämme erityisesti huomion

seuraaviin kolmeen asiaan: 1. Kristusantaa lahjan seurakunnalle, 2. Seura-kunta valitsee ja saa pastorin ja 3.Pastorin viran tarkoitus on rakentaaKristuksen ruumista sanalla ja sakra-menteilla.

1. Kristus antaa lahjan seurakun-nalle

Muutama jae ennen tekstiämmeapostoli Paavali kirjoitti Kristuksesta:“Hän antoi lahjoja ihmisille.” (Ef.4:8) Tekstimme sanat siitä, että Vapah-taja antoi apostolit, profeetat, evan-kelistat, paimenet ja opettajat, kertovat

Rev. Edward Brockwell asetet-tiin Tampereen TunnustuksellisenLuterilaisen Seurakunnan apulais-pastorin virkaan ennen aikuistenleirin alkua, tiistaina 6.7. klo 11.Hänen työalueenaan on pääasiassaKeski-Suomi.

Edward Brockwell on toiminutMissourisynodissa ja EnglanninTunnustuksellisessa Luterilaisessakirkossa pastorina yhteensä 17vuotta vuoteen 2004 asti. Hänmuutti perheineen Suomeen2004 ja liittyi Tampereen seura-kuntaamme keväällä 2005. Pas-tori Brockwellilla on siis pitkäaikai-nen kokemus pastorin työstä. Tois-taiseksi hän joissain asioissa tarvit-see äidinkieleltään suomalaisenpastorin apua.

Kiitollisin mielin pyydämmeJumalan siunausta virkaan asetetul-le pastorille, hänen perheelleen jaseurakunnalle hänen työnsä kautta!

Pastorin virkaan asettaminen

Pastori – Jumalan lahja seurakunnalle


tarkemmin, millaisesta lahjojen anta-misesta on kysymys.

Ensiksi on pantava merkille, ettäKristus itse on pyhän saarnaviran kes-kushenkilö. Hän opetti ja saarnasievankeliumia maanpäällisen elämänsäaikana. Jo sitä ennen hän oli tehnyt niinVanhan liiton profeettojen välityksellä.Hän kutsui apostolit virkaansa välittö-mästi. Sen jälkeen, siis nyt Uuden lii-ton aikana, hän kutsuu sananpalve-lijoita seurakunnan välityksellä. Näintehdessään hän ei suinkaan luovu ase-mastaan Ylipaimenena, vaan hän itseopettaa pastorin viran välityksellä.Hän sanoi apostoleilleen: “Joka kuu-lee teitä, se kuulee minua.” (Luuk.10:16)

Näin Herramme Kristus on kokoUuden liiton ajan antanut ihmisille lah-joja apostoleista alkaen. Heidän ope-tuksensa välityksellä hän on julistanutevankeliumia ja opettanut seurakuntia.Tämä Kristuksen hyvä työ jatkuu kes-kuudessamme tänä päivänä.

Sinulle, joka tänään annat virkaakoskevat lupaukset julkisesti, tämämerkitsee suurta tehtävää ja vastuuta:tehtäväsi on julistaa Jumalan sanaa jasen koko oppia puhtaasti sielujenpelastukseksi.

Seurakunnalle, joka saa pastorin,lahjan Kristukselta, tämä myös merkit-see suurta asiaa. Seurakunnan jäsententulee uskollisesti kuulla Jumalan sanaaniin kuin itsensä Herran sanana.

2. Seurakunta saa lahjanJumala antaa viran myötä lahjan

seurakunnalle. Tämän hän tekee sillätavoin, että seurakunta valitsee ja kut-suu itselleen pastorin. Luterilainentunnustus lausuu tästä asiasta: "Sillämissä ikinä on seurakunta, siellä silläon oikeus evankeliumin virkaan. Senvuoksi on välttämätöntä, että seura-kunta säilyttää oikeuden kutsua, valitaja vihkiä viran hoitajia. Tämä oikeuson nimenomaan seurakunnalle annettulahja, jota ei mikään inhimillinen auk-

Taivaallinen Isämme on kuullut rukouksemme saada lisää voimavarojaseurakuntiemme hoitoon. Uusi pastori ja kaksi uutta teologian opiskelijaa ovatHerramme vastaus. Kuvassa vasemmalta: Teologian opiskelija Mika Bergman,pastori Kimmo Närhi, teologian tohtori Markku Särelä, apulaispastori EdwardBrokwell ja teologian opiskelija Vesa Hautala.


toriteetti voi siltä riistää. Sen todistaaapostoli Paavalikin Efesolaiskirjeessä:“Hän nousi korkeuteen, hän antoi lah-joja ihmisille”, ja sitten apostoli luette-lee erityisesti kirkolle annettuinalahjoina paimenet ja opettajat ja lisää,että nämä annetaan hoitamaan virkaa,rakentamaan Kristuksen ruumista.”(Paavin valta ja yliherruus, 67)

Tampereen Tunnustuksellinen Lu-terilainen Seurakunta on seurakunnankokouksessaan 24.4.2010 yksimieli-sesti kutsunut Edward Brockwellinapulaispastorin virkaan erityisestiKeski-Suomen alueella. Kutsustapäättäessään samoin kuin nyt, kunEdward Brockwell asetetaan virkaan,seurakunta on käyttänyt sitä oikeutta,jonka Jumala on sille antanut. Nyky-päivänä on huomattava, että tämän oi-keuden käyttäminen ei edellytä piis-pan viran olemassaoloa, vaikkakinpiispallinen järjestys sinänsä on täy-sin mahdollinen. Ehdottomasti onkuitenkin torjuttava sellainen ajatus,että oikea virkaan asettaminen edel-lyttäisi piispan virkaa.

Sillä, että seurakunta käyttää oi-keuttaan ja saa pastorin, on Jumalansanan ja tarkoituksen mukaan ainaiankaikkisuuteen ulottuva merkitys eliKristuksen ruumiin rakentaminen.

3. Pastorin viran tarkoitusPastorin tehtävä on opettaa, jakaa py-

hiä sakramentteja, pitää sieluista yksityi-sesti huolta ja myös torjua vääriä oppeja.Kaikki pastorin viran velvollisuudet onsäädetty yhtä tarkoitusta varten, nimittäinsiksi, että Kristuksen ruumis, hänen seura-kuntansa, rakentuisi sanan ja sakra-menttien kautta. Näillä armonvälineilläKristus itse rakentaa kirkkoaan.

Kristuksen ruumis rakentuu kah-della tavalla. Ensiksi hänen ruumiinsarakentuu siten, että Vapahtajan omatvahvistuvat uskossa. Toiseksi Kristuk-sen ruumis rakentuu sillä tavoin, ettäepäuskoinen tulee tuntemaan Kristuk-sen Vapahtajanaan ja siis hänen ruu-miinsa jäseneksi. Pastorin viran myötäJumala rakentaa seurakuntaansa mo-lemmilla tavoilla.

Uskovien vahvistuminen uskossajohtaa myös siihen, että he omallatodistuksellaan yleisen pappeuden no-jalla antavat todistuksen Vapahtajastaentistä laajemmin ja innokkaammin.Näin Kristuksen ruumis rakentuumyös yleisen pappeuden todistuksenmyötä.

Kristuksen ruumiin rakentamisenlopullinen päämäärä on, että Vapahtajakokoaa kaikki omansa kaikista maanääristä iankaikkiseen valtakuntaansa.Näin ollen virkaan asettamisella tänäpäivänä, evankeliumin julistuksella,jota virkaan asetettu pastori virassaanantaa ja koko seurakunnan todis-tuksella on iankaikkinen merkitys.Ohjatkoon tämä merkitys sinun, rak-kaan veljen Edward Brockwellin vi-ranhoitoa jatkuvasti sielujen parhaak-si. Olkoon pastorin viran iankaikkinenmerkitys kirkkaana jokaisen seurakun-nan jäsenen mielessä, kun kuuletteevankeliumin sanaa autuudeksenne.Ottakaa pastori vastaan Kristuksenantamana lahjana. Kuulkaa hänensaarnaamaansa Jumalan sanaa Vapah-tajasta, joka on kuollut teidän ja kaik-kien ihmisten tähden. Amen.

Kimmo Närhi pastori Edward Brock-wellin virkaan asettamistilaisuudessa6.7.2010, täydennetty 12. 7. 2010


Olin ollut Calumetin (Michigan)seurakunnan pastorina vasta muuta-man kuukauden. Eräänä iltana seura-kuntaan kuuluva perhe toi mukanaankirkkoon sukulaismiehen, joka ei kos-kaan tavannut käydä kirkossa. Seuraa-vana aamuna sain puhelinsoiton: miesoli yöllä kuollut. Kuullessani tämäntiedon, nousi heti mieleeni kysymys:Saiko tämä mies kirkossa ollessansavarmasti kuulla, miksi Karitsa oli kuol-lut ristillä? Seurakuntalaiset, jotka oli-vat olleet tilaisuudessa läsnä, vakuutti-vat, että vastaus kysymykseen oli tullutselvästi esiin saarnassani.

Pastorin päätehtävänä on olla väli-neenä, jonka kautta Jumala saattaa ih-misiä pelastavaan uskoon. Kaiken mitähän pastorina tekee, tulee palvella tätätehtävää. On siis ilman muuta selvää,että pastorin saarnoissa tulee käydäilmi, “miksi Karitsa on kuollut ristillä”.

Koska olosuhteiden takia emmekaikki voi saapua seurakunnan julki-siin tilaisuuksiin, tahdon myös tässä,lohdutukseksenne ja vahvistukseksennekertoa, miksi Karitsa ristillä kuoli.

Ihmisen synti on syynä siihen, ettäJumalan Poika joutui jättämään tai-vaan kirkkauden ja tulemaan tännemaan päälle elämään, kärsimään jakuolemaan. Syntinen ihminen ei, näetvoi itseään sovittaa pyhän ja vanhurs-kaan Jumalan kanssa. Hän sanoo: “Ki-rottu olkoon jokainen, joka ei pysy kai-kessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjas-sa, niin että hän sen tekee.” (Gal. 3:10)

“Ei ainoaltakaan sais’ peittyä,miks’ Karitsa on kuollut ristillä”


Joku voi ajatella: En minä ole mi-hinkään suurempaan syntiin langen-nut. Ainahan olen yrittänyt tehdä par-haani. En tunne tarvitsevani mitään so-vitusta Jumalan kanssa. Raamattu, Ju-malan Sana, on toista mieltä kuten äs-ken mainitusta Raamatun kohdastakäy ilmi: “Kirottu olkoon jokainen,joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoi-tettuna lain kirjassa, niin että hän sentekee.” (Gal. 3:10) Turhat sanat ja sy-dämen synnitkin ovat kadottaviasyntejä. “Jokaisesta turhasta sanasta,minkä ihmiset puhuvat, pitää heidäntekemän tili tuomiopäivänä.” (Matt.12:36) “Jokainen, joka vihaa vel-jeänsä, on murhaaja; ja te tiedätte, et-tei kenessäkään murhaajassa ole ian-kaikkista elämää, joka hänessä pysyi-si.” (1 Joh. 3:15). “Joka pitää kokolain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vas-taan, se on syypää kaikissa kohdin”(Jaak 2:10) Raamatun mukaan jokai-nen tarvitsee sovitusta.

Iankaikkinen kadotus olisi ollut jo-kaisen syntisen iankaikkinen kohtalo,jos ei Jumala olisi armahtanut meitä.Hän itse sovitti meidät itsensä kanssa.“Jumala oli Kristuksessa ja sovittimaailman itsensä kanssa, eikä lukenutheille heidän rikkomuksiaan...” “Sen,joka ei synnistä tiennyt, hän meidäntähtemme teki synniksi, että me hänes-sä tulisimme Jumalan vanhurskau-deksi.” (2 Kor. 5:19,21) Isä lähettioman Poikansa, Jeesuksen, tänne maa-ilmaan. Jeesus tuli ja täytti kaikki lain

vaatimukset meidän puolestamme Hänotti omaksensa kaikkien ihmisten(koko maailman) synnit. Hän, jolla it-sellään ei ollut syntiä, tuli kirotuksi ih-misten syntien tähden. Golgatalla hänkärsi kaikkien ihmisten iankaikkisenrangaistuksen ja antoi henkensä heidänedestään. Ihmisten syntivelka tuli täy-dellisesti maksetuksi Jumalan silmissä.Jeesuksen voitollinen ylösnousemuskuolleista kolmantena päivänä on var-ma todistus siitä, että Jumala otti vas-taan hänen sovitustyönsä täydellisenälunastushintana ihmisten synneistä,“eikä lue heille heidän rikkomuk-siaan.” Nyt Hän sanoo jokaiselle synti-selle: Usko Jeesukseen Kristukseen,niin sinä pelastut!

Sen tähden Karitsa kuoli ristillä,ystävä, ettei sinun tarvitse joutua ian-kaikkiseen kadotukseen. Syntisi ovatsovitetut! Ainoastaan epäusko voi si-nut nyt kadottaa. Raamattu sanoo:“Joka ei usko se tuomitaan kadotuk-seen.” (Mark 16:16)

Ajattele! Pelastus on sinulle han-kittu, sillä kuuluthan sinäkin maail-maan. Kun sinä sellaisena kuin olet,uskot että Jeesus on syntivelkasi mak-sanut, sinulla on omanasi syntien an-teeksiantamus ja iankaikkinen elämä!“Sillä armosta te olette pelastetut us-kon kautta, ette itsenne kautta — se onJumalan lahja — ette tekojen kautta,ettei kukaan kerskaisi.”

Rupert Efraimson New Yorkissa 1990


Apt. 26:29 Mutta Paavali sanoi:“Toivoisin Jumalalta, että, olipa vä-hällä tai paljolla, et ainoastaan sinä,vaan myös kaikki te, jotka minua tä-nään kuulette, tulisitte semmoisiksi,kuin minä olen, näitä kahleita lukuunottamatta”.

Miksi me olemme täällä tänään?Mikä on juuri sinun syysi olla tänä aa-muna paikalla? Miksi meidän kirk-komme on ylipäätänsä olemassa jamiksi se järjestää tällaisia leirejä? Ai-kuisten raamattuleirissä on paljon hy-viä puolia: Näkee tuttuja, voi viettääaikaa luonnossa, pääsee saunomaan jauimaan, voi kokea olevansa osa läsnäolevaa yhteisöä ja niin edelleen… Pe-rinteet, ystävät ja mukavat kokemuksetvoivat tulla mieleemme, kun pohdim-me kirkkomme hyviä puolia. Kuiten-kaan minkään näistä asioista ei tuleolla perimmäinen syy sille, että olem-me täällä tänään ja että kuulumme Suo-men Tunnustukselliseen LuterilaiseenKirkkoon. Evankeliumista tässä onkyse.

Omien sielujemme pelastusMeidän sielujemme pelastamiseksi

on välttämätöntä, että Jumalan evanke-liumia julistetaan keskuudessammelakkaamatta. Jumalanpalveluksessasynnintunnustuksessa lausumme rik-koneemme Jumalaa vastaan ajatuksin,sanoin ja teoin. Ehkä sanot välillä tuon

Tavoitteeksi: sielujen pelastus

lauseen ajattelematta sen kummem-min, mitä siinä oikeastaan sanotaan.Mutta jos pysähdymme sen äärelle,ymmärrämme, kuinka ihana asia on,että synnintunnustusta seuraa synnin-päästö. Oman elämämme tutkiskeluJumalan lain valossa paljastaa meille,että meidän elämämme on täysin syn-nin turmelema. Kuka voi luetella edesne rikkomukset joihin me olemme tänäaikuisten leirin aikana syyllistyneet?Hyvät tekommekin ovat synnin tah-raamia. Motiivimme niiden tekemi-seen eivät ole rakkaus Jumalaan ja lä-himmäisen paras, vaan usein pelkkäoman kuvan kiillottaminen omassa jaläheistemme mielissä. Tämän kaikentakia meille syntisille on tarpeen, ettäpääsemme aina uudestaan leirille, jottajulistettu sana saa vakuuttaa meidät sii-tä, että Jumalan Poika tuli ihmiseksimeidän pelastuksemme tähden. Hän,Jeesus Kristus, kärsi meidän synti-emme vaatiman rangaistuksen ja py-hällä ja puhtaalla elämällään hankkimeille valkeat vaatteet, joihin uskonkautta puettuina, voimme kestää Juma-lan ehdottoman tuomion edessä. Ainoatapa välttää kadotustuomio on omistaaKristus omaksi uskolla. Kirkkommeon pakko julistaa evankeliumia sen ta-kia, että ilman hyvää uutisista Kris-tuksesta ihmisiä kuolee ja menee hel-vettiin. Jumalan tahto on pelastaa ih-miset tältä kovalta tuomiolta Poikansauhrin kautta.


Tekstissämme Paavali sanoo: “Toi-voisin Jumalalta, että – te, jotka minuatänään kuulette, tulisitte semmoisiksi,kuin minä olen”. Millainen Paavali sit-ten oli? Millaisia hän toivoisi meidänolevan? Paavali kuvaa omaa elämään-sä: “olen ympärileikattu kahdeksan-päiväisenä ja olen Israelin kansaa,Benjaminin sukukuntaa, hebrealainenhebrealaisista syntynyt, ollut lakiinnähden fariseus, intoon nähden seura-kunnan vainooja, lain vanhurskauteennähden nuhteeton” (Fil. 3:5-6). Paava-lilla oli paljon kerskattavaa, muttahartaustekstissämme hän ei viittaa mi-hinkään näihin saavutuksiinsa. Muis-tatte varmaan, miten Filippiläiskirjeen

kolmas luku jatkuu: “Mutta mikä mi-nulle oli voitto, sen minä olen Kristuk-sen tähden lukenut tappioksi. Niinpäminä todella luen kaikki tappioksi tuonylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, mi-nun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillähänen tähtensä minä olen menettänytkaikki ja pidän sen roskana — ettävoittaisin omakseni Kristuksen ja mi-nun havaittaisiin olevan hänessä jaomistavan, ei omaa vanhurskautta,sitä, joka laista tulee, vaan sen, jokatulee Kristuksen uskon kautta, senvanhurskauden, joka tulee Jumalastauskon perusteella;” (j. 7-9). Paavali ha-luaa, että me hänen tavoin pidämmekaikki omat ansiomme ja hyvät tekom-


me roskana Kristuksen rinnalla. Hänhaluaa, että tänäkin päivänä täällä lei-rillä me heittäydymme oman syntisyy-temme ja myös omavanhurskautemmekeskeltä Jeesuksen varaan ja luotammesiihen, että Jumala lukee Kristuksenpyhyyden meidän hyväksemme. Sano-essaan “Toivoisin Jumalalta, että, oli-pa vähällä tai paljolla, et ainoastaansinä, vaan myös kaikki te, jotka minuatänään kuulette, tulisitte semmoisiksi,kuin minä olen, näitä kahleita lukuunottamatta”, hän toivoo kuitenkin vieläenemmän.

Toisten sieluja pelastamaanPaavali oli meidän tavoin uskosta

vanhurskautettu, mutta itsessään synti-nen. Usko Jeesukseen toi Paavalillepelastuksen, mutta samalla se sai ai-kaan myös jotakin muuta; se käänsiPaavalin elämän suunnan täysin mullinmallin. Nyt Paavali, joka oli ennenvainonnut kristittyjä, rupesi tekemäänlähetysmatkoja ympäri Välimerenaluetta, jotta hyvä uutinen Jeesuksestaleviäisi kaikkien kuultavaksi. Tähänhän erityisesti kehottaa meitä hartaus-tekstissämme. Kun Paavali tuli us-koon, hän ei jäänyt lepäilemään aloil-leen, vaan uskon ilo pisti hänet julista-maan hyvää uutista muillekin.

Rakkaat ystävät, olkaamme niinkuin Paavali, joka uskossa halusi jakaasitä hyvää, jonka osallisuuteen hän oliitse päässyt! Meillä on vielä Suomessasellainen vapaus, että voimme todellajulistaa ilman kahleita toisin kuin Paa-vali. Älkäämme siis jääkö paikoil-lemme! Jokaisella meistä on omat lah-jansa, joilla voimme osallistua ilosano-man eteenpäin viemiseen. Toisilla onlahja antaa yksinkertainen todistus us-

kostaan, toisilla tehdä lauluja tai runo-ja, osa on erittäin syvällisesti perehty-nyt oppiin ja pystyy keskustelemaanasioista monelta kantilta ja niin edel-leen… Muistakaamme, että kaikessatekemisessämme pidämme uskommeperusasiat erityisesti esillä. Epäuskoi-selle ihmiselle ei kannata puhua ensisi-jaisesti kuuden päivän luomisesta,tuhatvuotisopista eikä eri virkaoppieneroista. Olkoon meidän huulillammeaina oma ja toisten ihmisten syntisyysja siihen evankeliumin tarjoava ratkai-su ja lohdutus. Tämä oli myös aina en-sisijaista Paavalin työssä, vaikka hänopetti paljon, myös asioista, jotka eivätole kaikkein keskeisimpiä.

Te olette tänään oikeassa paikassa.Olette tulleet Jumalan sanan äärelle,jotta teidän sielunne tulisivat ravituiksija uskonne vahvistetuksi. Mitään niindramaattista kuin Damaskon tien ta-pahtumat ei ole käynyt, mutta Jumalaon teidätkin sanallaan pysäyttänyt jaantanut halun seurata Häntä. Painakaamieleenne, että yksi leiri vuodessa taisilloin tällöin ei kuitenkaan riitä, koskaperkele jatkuvasti yrittää voittaa mei-dät puolelleen. Siksi kehotan teitäkäyttämään ahkerasti Jumalan sanaaarjessanne ja osallistumaan seura-kuntiemme tilaisuuksiin omilla paik-kakunnillanne! Ja kun te olette saaneetitse olla Jumalamme hyvässä hoidossaja teissä on herännyt halu, Paavalin ta-voin, viedä hyvää uutista Jeesuksestaeteenpäin, kutsukaa, kukin omallatavallanne, muitakin mukaan, jottamahdollisimman moni voisi löytääKristuksen ja periä iankaikkisen elä-män!

Mika Bergman Aikuisten raamattuleirillä 2010


Olemme jo leirin hartauksissa kuul-leet, että pelastus on yksin uskosta, yksinarmosta ja yksin Kristuksen tähden. Tänäaamuna opimme tekstimme äärellä siitä,miten pelastus on yksin Jumalan sanankautta. Jumala on syntisille armollinenyli kaikkien odotusten. Omalla elämääantavalla sanallaan hän tuo meille pelas-tuksen, jonka Jeesus on meille hankkinutkuolemalla puolestamme.

Tarvitsemme Jumalan voimaapelastukseksi

Todella ymmärtääksemme tämänmeidän täytyy ensin ymmärtää, että tar-vitsemme pelastusta. Jumala on kokoolemassaolon keskus, kaiken Luoja ja yl-läpitäjä sekä kaiken hyvän lähde. Raa-mattu kuvailee tätä asiaa monilla ylevilläilmauksilla: “Hänestä, [Jumalasta,] hä-nen kauttaan ja häneen on kaikki. Hänenon kunnia ikuisesti. Aamen” (Room.11:36), “Hänessä me elämme, liikummeja olemme” (Apt. 17:28), “Kaikki onluotu hänen kauttansa ja häneen, ja hänon ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaik-ki voimassa” (Kol. 1:16–17). Ihminenon luotu Jumalan kuvaksi ja elämään Ju-malan kanssa. Sen suurempaa ja parem-paa osaa ei voi olla. Jumala kirjoitti ihmi-sen sydämeen lakinsa, jonka mukaanelämällä ihminen pysyisi Jumalan yhtey-dessä. Lain mukaan elävän ihmisen elä-mässä kaikki asiat olisivat harmoniassaoikealla paikallaan, Jumala kaiken keski-pisteenä.

Luonnostaan kuitenkin jokainenihminen on kapinassa Jumalaa vastaan.

Yksin sanastaTeemme syntiä Jumalaa vastaan rikko-malla hänen lakiaan. Me kurjat aavis-tamme langenneinakin Jumalan kirk-kauden ja rakkauden, mutta se ei teemeitä yhtään paremmiksi. Rakkaudenkaksoiskäsky “rakasta Herraa, Juma-laasi yli kaiken ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi” on kirjoitettu jokaisen ih-misen sydämeen jo luomisessa, muttajokainen meistä voi nimetä monia, mo-nia kertoja, kun emme ole sitä noudat-taneet. Synti virtaa syvältä pahasta sy-dämestä, jossa ihminen asettaa itsensäkeskipisteeksi Jumalan asemasta. Näinjokainen on syyllinen majesteetti-rikokseen. Jokainen meistä on vääräs-sä suhteessa häneen, joka on koko ole-massaolomme perusta! Jumala onpyhä, eikä hän voi sietää pahuutta.Synnin vääristämä elämämme ansait-see häneltä täysin oikeutetusti vihan jarangaistuksen, joka on iankaikkinenkadotus. Pyhän Jumalan kohtaaminenväärässä suhteessa häneen on sanoin-kuvaamattoman kauheaa. “Hirmuistaon langeta elävän Jumalan käsiin.”Omantunnon tuskissa saatamme kokeasiitä jotain. Syntistä ihmistä Jumalankirkkauden kohtaaminen polttaa kuinliekki. Mikään synnin läpitunkemaihmisteko tai mikään ihmissana ei voiauttaa meitä.

Yksin evankeliumin sana on Ju-malan voima pelastukseksi

Juuri tähän pimeyteen ja epätoi-voon Jumala lähetti evankeliumin, ilo-sanoman. Se on Jumalan sana ja hänen

[Evankeliumi] on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi. Room.1:16b


voimansa pelastukseksi jokaiselle,joka sen uskoo. Evankeliumin sana onainoa, joka voi pelastaa ihmisen. Evan-keliumi on sanoma Jeesuksesta Kris-tuksesta, joka sovitti maailman Juma-lan kanssa. Se on sanoma Jeesuksesta,joka saattaa ihmisen jälleen oikeaansuhteeseen Jumalaan ja pelastaa hänetsynnin rangaistuksesta. Vaikka mekapinoimme Jumalaa vastaan, on Ju-mala rakastanut meitä niin, että hänantoi ainokaisen Poikansa, JeesuksenKristuksen, ettei yksikään, joka hä-neen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä oli-si iankaikkinen elämä (Joh. 3:16).

Pelastus on yksin sanan kautta,koska sen kautta meille tuodaan Kris-tus, joka yksin voi pelastaa. JumalanPoika tuli ihmiseksi hankkiakseen ih-misille pelastuksen synneistä. Meolimme väärässä suhteessa Jumalaan,mutta Jeesus tuli meidän sijaisek-semme. Hän eli koko elämänsä Juma-lan tahdon mukaan. Jeesuksen sydä-messä hänen Isänsä oli aina keskipis-teenä. Kaikkea hänen toimintaansamotivoi puhdas rakkaus. Kristus täyttiJumalan koko lain meidän puolestam-me. Kun kohtaamme Jumalan hänenturvassaan, Jumala lukee meidät hä-nessä lakinsa täyttäjiksi. Samoin Jee-sus myös kärsi sen rangaistuksen, jokaolisi kuulunut meille, ettei meidän tar-vitsisi kärsiä sitä. Kristus otti meidänpuolestamme itselleen kaikkien synti-emme syyllisyyden, ja Jumala rankaisikoko ihmiskunnan synnit hänessä. Ju-malan Poika ristiinnaulittiin meidänpuolestamme. Ihmiskunnan syntejäkantaen Jeesus kärsi kadotuksen tus-kan. Kristuksen kärsimys on käsittä-mätön ja hänen armonsa ääretön. Kris-tus hankki meille pääsyn Jumalan yh-

teyteen. Hänen sovitustyönsä tähdenpääsemme tuomion alta Jumalan lap-sen asemaan.

Evankeliumi ilmoitetaan Jumalansanassa. Saamme tiedon JeesuksestaRaamatun välityksellä. Luterilainenkirkko käyttää sanontaa, että Jumalansana on armonväline. Se tarkoittaa sitä,että Raamatun, Jumalan sanan kauttameille tarjotaan Kristuksen hankkimapelastus. Siinä on varma perusta uskol-lemme. Omat tunteemme ja ajatuk-semme saattavat vaihdella laidasta lai-taan, epätoivosta iloon, mutta sana onaina muuttumaton. Sille on turvallistarakentaa, koska Jumala ilmoittaa siinäarmonsa Myös pyhä kaste ja ehtoolli-sen sakramentti ovat armonvälineitä,joissa pelastus on tarjolla. Ne kuiten-kin perustuvat Raamatussa ilmoitet-tuun Jumalan sanaan ja säädökseen eline saavat vaikuttavuutensa sanan kaut-ta. Myös siksi sanotaan, että pelastuson yksin sanan kautta. Pelastuksen täh-den on luovuttamattoman tärkeää, ettäRaamatusta pidetään kiinni Jumalanomana sanana. Jos Raamatun juma-lallisuus kyseenalaistetaan, kyseenalais-tetaan myös Raamatussa ilmoitettu pe-lastus. Raamatun vääristeleminen onaina uhka evankeliumille. Siksi seura-kunnan täytyy tarkasti huolehtia, että Ju-malan sanaa opetetaan sen piirissä ainapuhtaasti. Muidenkin kirkkokuntienuskovia on pyrittävä ohjaamaan puhtaanJumalan sanan kuulemiseen omaksiparhaakseen.

Usko tarttuu sanassa tarjottuunarmoon

Evankeliumissa tarjottu Jumalanarmo otetaan vastaan uskolla, jonkasana synnyttää. Kristus on hankkinut


koko maailmalle pääsyn synneistä Ju-malan yhteyteen. Jokainen, joka uskooJumalan sanan lupauksen armosta, saasyntinsä anteeksi Jumalan edessä!Kaikki synnit voi saada anteeksi, muttaepäusko torjuu anteeksiantamuksenluotaan. Usko sen sijaan tarttuu Kris-tukseen, joka kuoli meidän puolestam-me ja otti pois syntiemme rangaistuk-sen. Usko ei ole ihmisen omasta voi-masta syntyvä asia. Se on Jumalan tekomeissä. Usko syntyy Jumalan sanankautta Jumalan Pyhän Hengen vaiku-tuksesta. Pelastus on siis yksin sanankautta myös siksi, että vain sanan kaut-ta usko syntyy.

On lohdullista tietää, ettei pelas-tuksemme ole omissa heikoissa käsis-sämme. Se ei perustu ihmissanoihin tai–tekoihin, vaan sen perustana on yksinJumalan sanassa ilmoitettu Kristuksensovitustyö. Jo ennen kuin olimmekuulleetkaan hänestä, Kristus oli teh-nyt kaiken, minkä pelastuksemme vaa-ti. Ennen kuin osasimme kaivata pelas-tusta, hän lähetti meille sanansa. Vieläepäillessämme Jumalan Pyhä Henkisynnytti meissä sanan kautta uskon.Mitä siis merkitsee, että pelastus onyksin sanasta? Se merkitsee, että tar-vitsemme pelastusta kadotuksesta.

Emme voi pelastaa itseämme ominvoimin, vaan tarvitsemme Jumalanvoimaa. Jumalan pelastava voima onevankeliumi. Evankeliumi on ilo-sanoma Jeesuksesta Kristuksesta, jokasovitti syntimme ja hankki meille pää-syn Jumalan yhteyteen. Evankeliu-missa Jumalan armo on tarjolla. Evan-keliumi löytyy Raamatusta. Jumalansana synnyttää uskon, joka ottaa tä-män armon vastaan.

Uskosta syntyy oikea rakkaus Ju-malaan ja halu elää hänen tahtonsamukaan. Se ilmenee erityisesti rakkau-tena hänen sanaansa kohtaan. Jumalaja hänen sanansa alkaa olla uskovanelämässä yhä keskeisemmällä sijalla.

Uskosta seuraa myös rakkaus lä-himmäistä kohtaan. Tämä kasvummekohti Jumalaa on monesti heikkoa.Onneksi sillä ei tarvitse ansaita mitäänJumalalta, koska pelastuksemme pe-rusta on yksin Kristuksen työssä ja Ju-malan sanassa. Kasvu rakkaudessa jaJumalan tahdon mukaan elämisessä onarmahdetun syntisen kiitollisuudenosoitus Pelastajalleen. Jumalan sanankautta pelastettuina haluamme pysyätässä sanassa ja viedä sitä toisillekin.

Vesa Hautala Aikuisten raamattuleirillä 2010


"Se toivo meille on ikään kuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiri-pun sisäpuolelle asti," Hepr. 6:19

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. (Matt. 28:19)

Rakkaat ystävät Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.Tekstimme puhuu toivosta. Olette usein kuulleet, että ihmiset sanovat, »Mei-

dän vain täytyy toivoa parasta». Tämä usein tarkoittaa toivomista, että asiat jär-jestyvät parhain päin. Kun te kuitenkin kysytte ihmiseltä, ovatko he varmoja mitähe toivovat, saatte usein vastauksen: »En tiedä», tai »Minä en ole varma». Kristillisessä toivossa on kyse varmuudesta. Sekä nykyinen että tuleva on var-maa.

Raamatun kirjoittajat kuvaavat usein uskoa ja toivoa melkein samana, uskoperustuksena ja syynä toivoon: »Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivo-taan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy...» »Se toivo meille on ikäänkuinsielun ankkuri, varma ja luja», sanoo Hebrealaiskirjeen kirjoittaja. “Se toivo”perustuu uskoon Jeesukseen Kristukseen, joka on sovittanut meidät Jumalankanssa ja on ankkuroinut ja läheisesti kiinnittänyt meidät häneen. Kuten ankkuripitää myrskyssä laivaa turvallisesti paikallaan, Jeesus tukee meidät ja estää meitäeksymästä. Meidän toivomme Kristuksessa takaa turvallisuutemme. Kun taaslaivan ankkuri laskeutuu valtamereen, kristityn ankkuri nousee todelliseen, tai-vaalliseen turvapaikkaan, jossa hänet kiinnitetään itse Jumalaan. Toivo, kristilli-nen toivo tarkoittaa pelkästään varmuutta. Meidän uskomme on luja luottamussiihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy, tai mitä usein eiymmärrä. Jumala luo toivomme joka perustuu hänen sanaansa ja on meille ikäänkuin sielun ankkuri.

Toivosta seuraa myös luottamus, halu ja se, että turvaamme kaikessa Juma-laan. Silti toivo — ja Jumalan ollessa toivon kohde — selvästi sisältyy JumalanVanhan liiton aikaisiin lupauksiin, jotka hän antoi Nooalle, Moosekselle,Aabrahamille ja Daavidille, samoin kuin siihen, kuinka hän varjeli uskovansakunkin sukupolven aikana. Kun hän rauhoitti Joosuaa luvatun maan kynnyksellä,hän myös vakuutti niille, jotka luottivat häneen: »Niin kuin minä olin Mooseksenkanssa, niin minä olen sinunkin kanssasi; minä en jätä sinua enkä hylkää sinua».(Joosua 1:5; vrt, Hebr. 13:5). Toivo on näin odottava kaipaus, luottamus, jokanojaa Jumalan lupaukseen hänen järkkymättömästä rakkaudestaan, läsnäolostaanja huolenpidostaan.

Rakkaat ystävät, tämä maailma on kuin meri, joka on täynnä monia vaarallisiamyrskyjä, iskeviä aaltoja ja tuulia. Kirkko on maailmassa, mutta ei maailmasta. Ajatelkaa kirkkoa laivana. Satama, johon meidät on kiinnitetty on taivas. Kristuson kapteeni. Meidän toivomme on ankkuri: ankkuri heitetään syvälle veteen ja onpoissa näkyvistä. Vaikka se on poissa näkyvistä, silti se on kiinni Jumalassa. Sel-

Meillä on sielun ankkuri


lainen ankkuri, meidän tekstimme kertoo meille, on »sekä varma että luja». Se onpysyvä sen perusteella mihin se kiinnitetään, Kristuksen persoonaan, vereen javanhurskauteen. Hän on uskollinen, ja hänen armonsa pelastaa jopa kaikkein suu-rimman syntisen. Kun uskossa laitat turvasi Vapahtajan armoon, on sinulla toivo,joka tarkoittaa elämän odottamista kuoleman keskellä ja vanhurskautta syntienkeskellä. Tähän tapaan opetti toivosta Martti Luther. Tämä toivo kuuluu kaikilleihmisille, se kuuluu teille ja minulle.

Niin monet loistavat virret mainitsevat tämän toivon ankkurin! Päätänyhdellä, joka on lohduttanut monia kristittyjä elämän myrskyssä, se on todellaravinnut minua ja muistuttanut minua, että toivo tarkoittaa pelkästään varmuutta,kun meidän toivomme perustuu Kristukseen ja hänen armotyöhönsä.

Säkeistö on kirjoitettu englannin kielellä, ja kuuluu suomeksi näin:

Kun pimeys verhoaa hänen kauniin kasvonsaMinä lepään hänen muuttumattomassa armossaan;Jokaisessa korkeassa ja vahvassa myrskyssäMinun ankkurini ulottuu esiripun sisäpuolelle asti.Kristuksessa, vahvalla kalliolla minä seison;Kaikki muu maa on upottavaa hiekkaa.

Hänen valansa, hänen liittonsa, hänen verensäRavitsee minut rankassa tulvassa;Kun kaikki tuet huuhtoutuvat poisHän silloin on kaikki minun toivoni ja olemiseni.Kristuksessa, vahvalla kalliolla minä seison;Kaikki muu maa on upottavaa hiekkaa. TLH 370

Edward Brockwell Aikuisten raamattuleirillä 2010


Olkoon siis teille tiettävä, miehet javeljet, että hänen kauttansa julistetaanteille syntien anteeksiantamus ja ettäjokainen, joka uskoo, tulee hänessävanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta,mistä te ette voineet Mooseksen lainkautta vanhurskaiksi tulla. Apt.13:38,39

Kalliit kristityt! Edessämme on hy-vin tärkeä Jumalan sanan kohta. Näinvoimme ja meidän tuleekin sanoa jo-kaisesta Raamatun sanasta. JokainenRaamatun kirjoitus on annettu meilleopetukseksi ja kasvatukseksi vanhurs-kaudessa. Tämä katkelma apostoliPaavalin puheesta kuitenkin on sellai-nen, jossa lyhyin sanoin ilmaistaanpääkohta evankeliumin opista: syntienanteeksiantamus ja pelastus omis-tetaan yksin uskon kautta Jeesukseen.

Tarkastelemamme kohta on ensiksisen puheen huippukohta, jonka apos-toli Paavali piti Pisidian Antiokiansynagogassa. Toiseksi voimme syystäkutsua tätä kohtaa lyhyeksi yhteen-vedoksi niistä asioista, joita apostolijuurta jaksain opettaa Roomalais- jaGalatalaiskirjeessä. Kolmanneksinämä apostolin sanat opettavat meilleuskonvanhurskauden, Jumalan rauhanomistamisen ja iankaikkisen elämänperustusta.

Apostolin sanat hänen puheensahuippukohtana

Apostoli Paavali kävi työtoverein-densa kanssa Pisidian Antiokiassa en-simmäisen lähetysmatkan aikana. Siel-

Yksin uskon kautta

lä, kuten monissa muissakin paikoissahän puhui myös synagogassa. Hänenpuheensa oli kolmiosainen. Ensin hänpuhui Israelin historiasta ja monistakansan tärkeistä tapahtumista. Hän eikuitenkaan vain käynyt läpi historialli-sesti tärkeitä tapahtumia, vaan hänosoitti, että Israelin historialla oli yksitärkeä tarkoitus: Jumala varjeli Israeliasitä varten, että Jumalan Poika oli tulevamaailmaan tuon kansan keskuudessa.

Mikä merkitys sinulle on sillä, ettäIsraelin kansan vaiheet johtivat siihen,että Jumala lähetti Poikansa? Kun luetPyhää Raamattua ja kuulet sen opetus-ta, sinun tulee koko ajan pitää mieles-säsi Vapahtaja. Älä usko niitä, jotka sa-novat, että Vanha testamentti puhuuvain Israelin ja siinä sivussa jonkinverran myös toisten kansojen histori-asta. Muista Pyhän Raamatun tarkoi-tus: Jumala on antanut sanansa opet-taakseen sinulle suurista teoistaan sitävarten, että omistaisit syntien anteeksi-antamuksen uskossa Jeesukseen.

Yhteenveto uskonvanhurskaudestaKun apostoli Paavali jatkoi puhet-

taan, hän opetti Kristuksen teoista janiiden merkityksestä. Apostoli sanoi:“Miehet, veljet, te Aabrahamin suvunlapset, ja te, jotka Jumalaa pelkäätte,meille on tämän pelastuksen sana lä-hetetty.” (Apt. 13:26) Apostoli opetti,että sanoma pelastuksesta oli lähetettyuskossa omistettavaksi.

Jumalan sanan luonne on aina sa-manlainen: se on lähetetty pelastuk-


seksi. Tällä hetkellä, leirillämmeyleensä etkä muutenkaan sanaa kuul-lessasi kuule vain kertomuksia van-hoista asioista. Kuulet sanaa sitä var-ten, että usko sinussa syntyisi taivahvistuisi. Tämä oli myös apostoliPaavalin puheen tarkoitus. Hän puhuiAbrahamin jälkeläisille, jotka pelkäsi-vät Jumalaa, todellisesta pelastuksentiestä, jotta hekin sen tuntisivat.

Puhuessaan pelastuksesta apostolisanoi, että kuulijat eivät voineet pelas-tua lain kautta. Nämä hänen sanansamuistuttavat siitä, mitä apostoli tar-kemmin opettaa Galatalaiskirjeessä.Galatian seurakunnissa oli opettajia,joiden mukaan myös Uuden liiton ai-kana täytyisi pitää ympärileikkaus voi-

massa. Tämä merkitsisi pelastuksen et-simistä lain tietä. Se on kuitenkin vää-rin. Kukaan ei voi tulla pelastetuksilain kautta. Laki ei ilmoita tietä pelas-tukseen, vaan se näyttää todeksi ihmi-sen synnin. Siksi on välttämätöntä tuo-da esiin se, että lain kautta pelastu-minen on mahdotonta. Apostoli kirjoit-ti: “Te ette voineet Mooseksen lainkautta vanhurskaiksi tulla.”

Apostoli siis opetti paitsi sitä, ettäkuulijat eivät pelastuneet lain kautta,myös sitä, että pelastuminen lain kaut-ta on aivan mahdotonta. Tämä aposto-lin opetus on hyvin tärkeää tänäänkin.Laki näyttää todeksi syntisi. Se osoit-taa sinullekin tekojen kautta pelastumi-sen mahdottomuuden. Tarvitset tätä tie-


toa myös sitä varten, että voit torjua sel-laisten nykyisten opettajien opin, jotkasekoittavat pelastumiseen lain tekoja.Kaikki sellainen opetus on väärää. Syn-tiin langenneella ihmisellä ei ole mitäänmahdollisuutta pelastua edes pienim-mältä osaltaan tekojen kautta.

Tekojen tien torjumisen lisäksiapostoli opetti selvää uskon tietä pelas-tukseen: “Olkoon siis teille tiettävä,miehet ja veljet, että hänen kauttansajulistetaan teille syntien anteeksian-tamus ja että jokainen, joka uskoo, tuleehänessä vanhurskaaksi.” Jumala olivarjellut Israelin erityisesti sitä varten,että Vapahtajan oli määrä syntyä tämänkansan keskuuteen. Tämän lupauksensaJumala oli täyttänyt. Kristus oli kärsinytja kuollut kaikkien ihmisten syntienanteeksiantamukseksi. Tämä evanke-liumi julistettiin nyt kaikkia varten, jottaihmiset uskoisivat. Usko Jeesukseen ontie pelastukseen. Tätä asiaa apostoli se-littää seikkaperäisesti Roomalaiskir-jeessä.

Rauha Jumalan kanssa ja ian-kaikkinen elämä

Apostoli Paavalin opetus oli kuuli-joiden kannalta ihmeellistä. Monetheistä olivat torjuneet Kristuksen lu-vattuna Vapahtajana ja vastustaneetevankeliumin julistusta. Kuitenkinevankeliumin sana tuli myös heille. Hesaivat kuulla, että oikeat Abrahaminjälkeläiset ovat niitä, jotka uskovatJeesukseen. He kuulivat tämän siitähuolimatta, että olivat epäuskossaantehneet paljon syntiä. Armon evanke-liumi saarnattiin myös heille. Heidän eitarvinnut mennä kadotukseen synti-ensä tähden, vaan Vapahtaja oli tullutheitäkin varten.

Se, että apostolit saarnasivat evan-keliumia myös Kristusta vastustaneillejuutalaisille, osoittaa evankeliuminyleistä luonnetta. Jeesus on kantanutkaikkien ihmisten synnit, siis myös nii-den, jotka ovat häntä vastustaneet jatänä päivänä häntä vastustavat. Apos-toli Paavali oli itse yksi esimerkki siitä,että Vapahtaja antaa armonsa myöskiivaalle vastustajalleen. Juuri tällaise-na suurille syntisille kuuluvana ilosan-omana evankeliumi antaa varmuudensiitä, että uskon tie pelastukseen onavattu kaikkia varten.

Evankeliumi saarnataan myös si-nulle, jotta uskoisit ja sinulla olisi rau-ha Jumalan kanssa. Jumala on heittä-nyt myös sinun syntisi ainokaisen Poi-kansa Kristuksen päälle. Luultavasti etole vastustanut Kristusta juuri samallatavalla kuin ne juutalaiset, jotka Uudenliiton alkuvaiheessa torjuivat hänet.Kuitenkin olet syntiesi tähden syylli-nen Jumalan edessä. Sinulle, synti-selle, evankeliumin sana tuo pelastuk-sen ja iankaikkisen elämän. Kun uskotKristukseen Vapahtajanasi, olet uskonkautta vanhurskas Jumalan edessä japerit taivaan.

Kalliit kristityt, olkoot siis sydä-memme lohdutuksena aina nämä kal-liit Jumalan sana: “Olkoon siis teilletiettävä, miehet ja veljet, että hänenkauttansa julistetaan teille syntienanteeksiantamus ja että jokainen, jokauskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi,vapaaksi kaikesta, mistä te ette voineetMooseksen lain kautta vanhurskaiksitulla.” Amen.

Kimmo NärhiIltahartaus aikuisten raamattuleirillä

7.7.2010, täydennetty 13. 7. 2010.


(jatkoa)

On siis paljon asioita, joissa nuorettarvitsevat vanhoja.

Mutta tarvitsevatko vanhatkin nuo-ria? — Kyllä — monastikin. Esimer-kiksi asioiden toimittamisessa. Tuntuukeventävältä, kun oma poika tai tytär tailapsenlapsi juoksee asialle ja itse saasill’aikaa tehdä muuta tai hetkisenlevähtää. Nuori palaa takaisin reip-paana ja hyväntuulisena. Asia on toimi-tettu. Onpa asianlaita vielä niinkin, ettäkun joku asia vanhasta tuntuu vaikealtaja sen toimittaminen siirtymistään siir-tyy, niin nuori kuullessaan, mistä on ky-symys, käy siihen reippaasti käsiksi.Jonkun ajan kuluttua nuori tulee ilmoit-tamaan, että tuo niin vaikeaksi kuvattuasia on toimitettu. Näin usein nuorenvoima ja pelkäämättömyys ja vanhankokemus ja viisaus yhdistyvät kauniis-ti. Ja vanhat tarvitsevat nuoria kesken-jääneiden töittensä jatkamiseen. Onnel-linen onkin se isä, joka voi sanoa, kutenRuotsin kuningas Kaarle IX pojastaanKustaa II Aadolfista: “ille faciet” (hänon sen tekevä). Vielä vanhat tarvitsevatusein hoitajaa. Seurakuntamme tarvit-sevat nuoria, jotka keskellä elävää elä-mää tunnustavat Kristusta ja näin yh-dessä vanhempien kanssa kohottavatkorkealle luterilaisen tunnustuksen li-pun. Nuorten hartioillehan seurakun-nan asiat vähitellen joutuvatkin, samoinkuin maan ja valtakunnankin.

Vanhojen ja nuortenkeskinäisestäsuhteesta

Monessa asiassa siis vanhat tar-vitsevat nuoria.

Kun nyt molemmat tarvitsevat toi-siaan, on yhteiselämän onnistumiselletuiki tarpeellista, että molemmin puo-lin luovutaan hyökkäys- ja puolustus-asenteesta ja että aletaan luottamuk-sellisesti suhtautua toinen toiseensa.Tässä on välttämätöntä, että ensinnä-kin nuoret, joiden ajatukset kulkevatkorkealla tulevaisuuden pilvilinnoissaja joilla omasta mielestään on rajatto-mat edistymisen ja menestymisenmahdollisuudet, hetkeksi pysähtyvät jaantavat ajatustensa levätä ja palatataaksepäin niihin aikoihin, jolloin he-kin olivat lapsia, polvenkorkuisia javielä pienempiä, aikoihin, joita he itseeivät mitenkään voi muistaa, muttajoista varmaan ovat kuulleet vanhem-miltaan. — Tämä “laskeutuminen” ontosin jonkunverran nöyryyttävää, mut-ta lupaamme siitä nuorille paljon siu-nausta. Tällä tavoin opitaan antamaanarvoa vanhempien työlle ja uhrauksille— asia, joka nuorilta valitettavasti lii-ankin usein unohtuu.

Rakas nuori! Ajattele, kuinka pal-jon rakkautta olet saanut isältäsi ja

Luterilainen 5-6 / 1934


äidiltäsi elämäsi aikana ja kuinka suu-ressa kiitollisuuden velassa olet heille.Ajattele, miten monta yötä äitisi onvalvonut sinun tähtesi, kun vielä olitpieni ja avuton, miten monesti hän onnoussut väsyneenä, kenties vielä sai-raana ja raihnaisena keskellä yötäkin,sytyttänyt lampun ja ruokkinut ja hoi-tanut sinua. Ja sairaana ollessasi valvo-nut vuoteesi ääressä, ja monta kertaapelon vallassa huoannut sinun puoles-tasi taivaalliselle Isälle; sitten vartut-tuasi evästänyt sinua kouluun, pessytpuhtaaksi vaatteesi ja hieronut niissäkätensäkin rikki, parsinut sukkasi jalapasesi, paikannut vaatteesi. Hän onkantaa laahustanut painavia ruoka-taakkoja torilta ja kaupasta kotiin jamonen vaikeuden alaisena valmistanutruuan perheväkensä eteen. Sinua hoi-vatessaan hänen on täytynyt paljostakieltäytyä, mutta sinulta on varmaanuseinkin unohtunut yksinkertaisinkinkiitos!

Ja ajattele, kuinka paljon isäsi onsaanut ahertaa hyväksesi! Kuinka mo-nesti hän onkaan pyyhkäissyt hikeäotsaltaan ja vääntänyt olan takaa —toisinaan yli voimiensakin, milloin lii-allisessa kuumuudessa, milloin vilunahdistamana ja pitkän päivätyön suori-tettuaan palannut kotiin lopen uupu-neena milloin tomuisena, milloinnokisena, lisäksi vielä taloudellistenhuolien painamana. Toisinaan hänenon ollut pakko käydä lainaamassa ra-haa tai elintarpeita naapurilta tai muilta— nuo matkat eivät suinkaan ole ke-veimpiä — ja sinä olet saanut huo-letonna elää ja syödä vanhempiesipöydältä ja muutenkin nauttia kodinetuja. Miten monta raskasta taakkaahän on kantanut metsästä kotiin tai“kirkolta” kotikylään ajatelleen sinuaja muita lapsiaan, kuinka paljosta hä-nenkin on täytynyt kieltäytyä hankki-

essaan sinulle kodin, leivän, vaatteet jaehkä vielä koulusivistystäkin. Hänenvapisevat kätensä ovat työstä väsyneet.Hän on vanhentunut kenties ennen ai-kojaan. Ja ovatko hänenkin esiruko-uksensa jääneet tuloksia vaille? Ovat-ko hänenkin neuvonsa ja opetuksensakaikunee kuuroille korville? Varmaanon sinulta monta kertaa unohtunut kii-tos!

Tähän voit huomauttaa: Lastenelättäminen, hoitaminen ja kasvattami-nen kuuluu vanhempien velvollisuuk-siin. — Aivan oikein. Ja he ovat koetta-neet täyttää nämä velvollisuutensa,vieläpä monesti vaikeissa olosuhteissa.Niin myös kiitollisuus ja kunnioitusheitä kohtaan kuuluvat sinun velvol-lisuuksiisi. Miten olet sinä täyttänytnämä velvollisuutesi?

Onko kiitollisuutesi kasvanut vaivähentynyt ja onko kunnioituksesi li-sääntynyt sitä mukaa kuin ymmärryk-sesi on kasvanut?

Kuinka tulisikaan sinun olla van-hemmillesi kiitollinen jo heidän eläes-sään! Vai aiotko kiittää heitä vasta sil-loin, kun he lepäävät kuolinvuoteel-laan? Oi, älä jätä sitä siihen, vaan lausukiitollisuutesi julki jatkuvasti elämänkuluessa! Ja pyydä myös anteeksikiittämättömyyttäsi, nurinaasi, vasta-hakoisuuttasi ja muita syntejä, joillaolet vanhempiesi mielen loukannut.Tällainen anteeksipyyntö on tarpeenmyös niille nuorille, jotka ovat koetta-neet neljättä käskyä seurata, sillä hekinovat monesti rikkoneet vanhempiaanvastaan eivätkä suinkaan voi sanoa it-seään syyttömiksi.

Luulisi olevan helppoa pyytää an-teeksi sellaisilta vanhemmilta, kiittääja kunnioittaa heitä.

Mutta valitettavasti on myös toi-sellaisia vanhempia. On isiä, jotkajuopottelevat tai kiroilevat tai elävät


siveettömästi ja ovat tylyjä eivätkä vä-litä perheestään. Ja äitejä, jotka ovathuikentelevaisia, kylässä juoksijoita,ulkokullattuja, valehtelijoita, kiukkui-sia ja kiivaita. Vanhemmat saattavatriidellä keskenään lasten kuullen eivät-kä sovi, voi syntyä muita alentaviaperhekohtauksia j.n.e.Miten on nuorten tehtävä tällai-sissa tapauksissa?

On ymmärrettävää, että on vaikeakunnioittaa sellaisia vanhempia, joissaon havaittavissa heikkoja luonteen-ominaisuuksia, vieläpä syntiä ja pa-heita. Siinä tullaan helposti tällaiseenjohtopäätökseen: Koska vanhempaniovat poikkeus hyvistä vanhemmista,saan minäkin poiketa neljännen käs-kyn velvoituksista, sillä minä elänpoikkeuksellisessa asemassa. Ja kukavoisikaan kunnioittaa sellaisia van-hempia, joiden elintapoja je luonteen-ominaisuuksia sydämestään inhoaa!— Niin oikeutetuilta kuin tällaiset joh-topäätökset tuntuvatkin, on niistä kui-tenkin heti sanottava, että ne eivät kes-tä Raamatun sanan edessä. On todellaperäti murheellista ja suuresti valitetta-vaa, että monikaan isä tai äiti ei käsitäkorkeaa asemaansa: olla lastensa kas-vattajana Jumalan puolesta eli siis Ju-malan sijaisena maan päällä, mutta tä-mäkään epäkohta ei oikeuta kasva-tettavaa lasta hituistakaan poikkea-maan selvästä Raamatun sanasta. Ontarkoin huomattava, että Jumala eisano: “Kunnioita hyvää isääsi ja kun-nollista äitiäsi, vaan “isääsi ja äitiäsi”.Heitä on kunnioitettava heidän virkan-sa tähden, heidän asemansa tähden! Eineljäs käsky menetä merkitystään,vaikka vanhemmat olisivatkin osittaintai kokonaan sopimattomat tai kelvot-tomat käytökseltään. Aivan oikeinmyös Luther kirjoittaa Suur. Kate-

kismuksessaan: “Elintapojensa tahivirheittensä tähden älkööt vanhemmatmenettäkö heille kuuluvaa kunnioitus-ta”. Lisäksi on otettava huomioon se-kin mahdollisuus, että isä tai äiti voivatlasten aavistamatta saada osakseenhalveksumista ja kylmää kohtelua ko-tinsa ulkopuolella. Jos heitä tämän li-säksi vierovat ja halveksivat omat lap-set, niin he tulevat perin murheelli-siksi. On muistettava, että he ovatjokatapauksessa isä ja äiti ja että Juma-lan on heidät asettanut siihen asemaan.Sentähden hän tahtoo vakaasti ja pe-rääntymättä, että heitä on kunnioitetta-va. Kun näin tehdään ja samalla myösjatkuvasti rukoillaan heidän puoles-taan, voidaan useinkin auttaa heitänousemaan siitä alennustilasta, johonovat joutuneet. Nöyryys, kunnioitus japalvelevaisuus kaunistaa tällaisessakintilanteessa nuorta ihmistä parhaiten.Näin säilyy myös omantunnonrauhavaikeimpienkin ristiriitojen keskellä.“Te nuoret, olkaa vanhoille alamaisetja kaikki toinen toisellenne alamaisetja pysykää hartaasti nöyryydessä, silläJumala on ylpeitä vastaan, mutta nöy-rille hän antaa armon. Nöyrtykää siisJumalan väkevän käden alle, että hänteitä ajallansa korottaisi.”, 1 Piet.5:5,6.

Kuitenkin on huomattava, että mil-loin vanhemmat käskisivät toimimaanJumalan sanaa vastaan, niin silloin hei-tä ei saa totella, vaan on toteltava Ju-malaa, joka on vanhempienkin yläpuo-lella. On myös itsestään selvää, ettäepäuskossa ja lihan töissä elävien van-hempien on muutettava mielensä, tun-nustettava syntinsä ja turvattava Juma-lan armoon ja sen voimalla taisteltavasyntiä vastaan, jos aikovat saada rau-hallisen omantunnon ja kestää silloin,kun Kristus tulee tuomiolle. — (jatk.)

V.I.S.


Erään lukijan pyynnöstä aloitam-me tässä numerossa mahdollisesti ky-symyksiä herättävien raamatunkohtienselittämisen. Otamme esiin kohtia, jot-ka ovat käännöksen kannalta erityisenhuomionarvoisia tai joiden tarkka tun-teminen voi olla ratkaisevaa oikeanopin käsittämiseksi. Toimitukselle voimyös esittää pyyntöjä raamatunkoh-dista, joita halutaan selitettävän. Aloi-tamme tämän sarjan kiinnittämällähuomion 1 Piet. 3:21:een.

Liitto vai pyytämistä, 1 Piet. 3:21?Vanhassa käännöksessä on kysei-

nen kohta: Kaste on “hyvän omantun-non liitto Jumalan tykönä”. Näin myösLuther. Nykyisessä käännöksessä(1938, toim.) sanotaan: kaste on “hy-vän omantunnon pyytämistä Jumalal-ta”. Kyseinen vaikeutta tuottava sanaon eperooteema, joka Uudessa Testa-mentissa esiintyy vain tässä. Sanallaon kreikassa useita merkityksiä: 1) liit-to (tämä merkitys sanalla on ollut joennen Uuden Testamentin kirjojensyntyä vanhoissa papyruksissa), 2) ky-symys ja 3) vetoaminen. Merkittävääon, että Luther käänsi sen liitoksi.Tämä voidaan ymmärtää siten, että sa-nan merkitys oli kulkenut suullisestiopetuksessa polvesta toiseen. Lisäksion huomattava, että usein Uuden Tes-tamentin sanoilla (esim. Logos) onoma Vanhasta Testamentista saatukäsitesisältönsä ja on suorastaan vää-

Raamatunkohtien selitystä

rin antaa sellaisille sanoille helle-nistisen kulttuurin tuntema tavanomai-nen merkitys. Liitto vastaa tässä hyvinRaamatun muuta kielenkäyttöä. Kas-teessa Jumala tekee kanssamme ian-kaikkisen liiton ja lahjoittaa meille hy-vän omantunnon antamalla syntimmeanteeksi ja puhdistaa siten sydämem-me. Koska kaste on liitto, siitä on meil-le hyötyä jatkuvasti. Pietari ei kirjoitanäitä sanoja kasteoppilaille, vaankastetuille kristityille, että he osaisivatkäyttää kerran saamaansa kastetta oi-kein.

Eperooteema sanan merkitystä onvaikeata täydellä varmuudella osoittaa,koska sana on niin harvinainen, Sep-tuagintassakin vain Dan. Th. 4:14 jaSiir. 36 (33): 3 (AB al). Missään tapa-uksessa ei voida lähteä perustamaantälle sanalle jotakin oppia, vaan tällais-ta harvinaista sanaa on pyrittävä selvit-tämään selvien kohtien valossa.

Mitä vielä Jumalan armoliittoon tu-lee, niin on huomattava, ettei se ole Ju-malan ja ihmisen keskenään tekemäsopimus, jossa molemmat osapuoletovat päättäneet liiton ehdoista, vaan seon Jumalan yksin, mutta silti ihmiseniankaikkiseksi parhaaksi tekemä liitto.Se perustuu Jumalan rakkauteen Kris-tuksessa meitä langenneita kohtaan jahänen uskollisuuteensa.

Markku Särelä kirjassa Lapsikasteon raamatullinen. 1975, s. 128.


Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puh-keavat, niin te tiedätte, että kesä on lähellä. Samoin te myös, kun näette tämänkaiken, tietäkää, että se on lähellä, oven edessä. Totisesti minä sanon teille: tämäsukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki nämä tapahtuvat. Taivas ja maa katoavat,mutta minun sanani eivät koskaan katoa. Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedäkukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin. Sillä niin-kuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva.

Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät jajoivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivät-kä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmi-sen Pojan tulemus oleva.

Silloin on kaksi miestä pellolla; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään.Kaksi naista on jauhamassa käsikivillä; toinen korjataan talteen, ja toinen jäte-tään. Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. Mutta setietäkää: jos perheenisäntä tietäisi, millä yövartiolla varas tulee, totta hän valvoi-si, eikä sallisi taloonsa murtauduttavan. Sentähden olkaa tekin valmiit, sillä sinähetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee. (Matt 24: 32-44)


Pyhä Raamattu kertoo meille paljonprofeetta Danielista, ja lastenleiri sujui-kin Danielin merkeissä. Iltaohjelmissaesitettiin kuvaelmia Danielin vaiheista,joihin ryhmätunneilla oli tutustuttu.

Pastorin tunnit aamuisin lipunnostonjälkeen kuunneltiin tarkasti ja sittenkiirehdettiin omaan ryhmään. Ryhmiä olikolme, alle kouluikäiset, joitakin vuosiakouluja käyneet ja sitten ne, jotka lähestyi-vät jo rippikouluikää. Siinä samalla saatiinikätovereista uusia kavereita, joiden ta-paamista uudelleen on kiva odottaa.

Laulutunnit sujuivat sutjakkaasti.Etenkin “Nyt kalliomme Jeesus meitävahvistaa” oli lasten suosiossa. Sitä toi-vottiin aina uudelleen.

Toivottavasti lasten kanssa kodeissalauletaan virsiä ja Siionin Kanteleen lau-luja, ettei maallinen musiikki valtaisinuorten musiikkimakua.

Riitta-emäntä taas hemmotteli meitäherkuilla. Oli hirvipaistia, suklaamous-sea, vispipuuroa, perunamuusia, liha-

Terveisiä lastenleiriltäpullia, kanakeittoa ym. ym. nami, nami.

Samaan aikaan Siitamajalla oli myösrippikoulu, joka päättyi konfirmaatioonjuhannuksena. Opettajina siellä olivatpastorit Kimmo Närhi, Markku Särelä jaEdward Brockwell sekä teologian opis-kelijat Mika Bergman ja Vesa Hautala.Nuoret saivat paljon tietoa Raamatusta jasiitä otetusta luterilaisesta opista.

Noin 60 henkeä kävi leirillä, suurinosa oli koko ajan tiistaista sunnuntaihinja osa muutaman päivän. Päätösjuhlassameinasivat tuolit loppua, kun väkeä oliniin runsaasti.

Rakas Jeesus, kiitos leiristä ja kiitossiitä, että on vielä koteja, jotka arvostavatkristillisen opin opetusta ja lähettävätlapsensa sitä kuulemaan. Toivottavastihe kaikki säilyvät Taivaan tiellä ja perilläkerran saamme yhdessä laulaa:

“Jeesus meitä rakastaaSeurassaan myös lapsi saatulla siihen ilohon,mikä Luojan luona on.”

“Lapset kuuntelivat tarkoin saamaansa opetusta. Kuvassa osa lasten ryhmästäopettajansa Outi Lappalaisen kanssa aikuisten raamattuleirillä.”

Mamma


Siitamajalla pidettiin jälleenseurakuntiemme yhteinen rippi-koulu. Tavan mukaan rippikoulunpääjakso pidettiin kaksi viikkoa en-nen juhannusta, ja konfirmaatio olijuhannuspäivänä 26.6.

Tänä vuona oli poikkeuksellinenrippikoulu, koska opettajia oli aiem-pia vuosia enemmän. Tämä varmas-ti toi vaihtelua paikoitellen ran-kaltakin tuntuvaan rippikouluun jatukiopetuksellekin oli hyvä mah-dollisuus, jos sitä tarvitsi.

Esirippikoulussa suurin osa nuo-rista oli oppinut jo käskyt selityk-sineen ja itse rippikoulussa päästiinsyventymään uskontunnustukseen,Herran rukoukseen ja sakrament-teihin. Tämän lisäksi oppitunneillakäsiteltiin asioita, joita rippikou-lulaiset joutuvat kohtaamaan omas-

Konfirmoidut nuoret: Anne Pirkola, Hannes Salo, Joonas Leppänen, JohannaNärhi ja Heidi Saari.

Rippikoulu ja konfirmaatio 2010

sa arjessaan. Näistä mainittakoonkehitysuskomus, joka tulee vastaanjo peruskoulun oppikirjoissa ja he-rätysliikkeet, joita on usein pidettykansankirkon voimavarana. Näitäja muita asioita verrattiin luterilai-sen tunnustuksen mukaiseen ope-tukseen.

Kaikki nuoret läpäisivät loppu-kokeen ja heidät konfirmoitiin senjälkeen, kun he olivat tunnustaneetuskonsa ja sitoutumisensa luterilai-seen oppiin ja seurakuntiemme toi-mintaan. Jääköön meidän seura-kuntalaisten rukousaiheeksi se, ettänuoret pitäytyisivät lupauksiinsa,jotka he lausuivat konfirmaatiossaja tukekaamme heitä heidän vael-luksessaan muilla tavoin, jos se onmahdollista!

MB


Aikuisten raamat-tuleiri 6.-11.7.

“Leirillä saatiin nauttia myös iltaohjelmasta. Kuvassa Outi Lappalainen jaPauliina Armholt laulavat.”

“Puolitangossa olevan lipun äärellälauloimme: “Sen suven suloisuutta...”,virsikirja 1938 618:1,8,9.”

Seurakuntiemme perinteinen ai-kuisten raamattuleiri pidettiin Siita-majalla 6.-11.7. Leirin teemana oli“Toivon perustus” (1 Piet. 3:15).Leirillä oli paitsi seurakuntiemmeväkeä, myös pastori Gvido OzolinsJulia-vaimonsa ja heidän kahdenlapsensa kanssa. Julkaisemme tässälehdessä useita leirillä pidettyjä esi-tyksiä.

Leiriämme sävytti myös viestiuskonsisaremme ja uskollisen leiri-läisen Eveliina Apposen kuolemas-ta. Maallisesti murehdimme ja kai-paamme, mutta uskossa riemuit-semme siitä, että ystävämme on nytperillä Vapahtajan luona. KN


Leirillämme vieraili jo toista kertaaperhe Latviasta. Kuvassa pastoriGvido Ozolins, vaimo Julia ja tytärAnastasia. Perheeseen kuuluu myösDaniel-poika

Pastori Gvido Ozolins kertoi kuinka Latvian kielelle Edgar Vaalgamaankääntämä ja STLK:n kustantama Kristinoppimme levittää tunnustuksellista lu-terilaista sanomaa hänen maassaan. Pastori Ozolins on kopioinut kirjan sivut jasijoittanut ne Internetiin. Kirstinoppi leviää nyt verkkosivujen välityksellä lat-vialaisten käyttöön.

Leirin ohjelmaan oli varattu joka il-laksi keskusteluhetki. Aiheina olivatkirkkomme julkaisema kirjallisuus jasen levittäminen, lähetystyö ja koti-maassa suoritettava ulospäin suuntau-tuva työ sekä Luterilainen -lehtemme.

Yhdessä pohdimme, miten voisim-me laajentaa kirkkomme kustantamienkirjojen lukupiiriä. Jo nyt suuri osa kir-jallisuudesta on luettavissa verkko-sivuillamme: www luterilainen. com.

Tällä hetkellä kirjastojen kautta voilainata Kristinoppiamme. Muiden kirjo-jen saaminen kirjastojen levitykseenedellyttää sitä, että lahjoitamme ainakinsuurimpiin kirjastoihin teoksiamme.Tätä mahdollisuutta tulemme tutki-maan. Edellytyksenä on, että saammetähän tukea jäseniltämme.

Ulkopuolisten kutsuminen tutustu-maan seurakuntiemme toimintaan edel-lyttää vierailutapahtuminen järjestämis-tä. Kynnys tulla "vieraan kirkon" ovestasisälle on korkea. Useat ulkopuolisetovat kertoneet, että toiminnastamme onlevitetty "vääristävää" tietoa. Siksi avoi-met ovet -tilaisuudet ja niissä jaettavatieto voi avata puhdasta Jumalan sanaaetsiville ovia tunnustuksellisen seura-kunnan suojaan.

Luterilaisen-lehtemme jo 85. vuosi-kerta on käytössämme. 1990-luvulla leh-den vuosikerta jaettiin yli 1000 kirjastoon.Nykyään lehtemme lähetetään vain nii-hin kirjastoihin, jotka ottavat sen asiak-kaittensa luettavaksi. Tunnustuksellinenkirjallisuus loistaa helmenä moninaisen jasekavan viestinnän joukossa. KP


Tein matkan Ukrainaan 5.-12.6.Aluksi lensin Riian kautta Kiovaan,josta jatkoin Donetskiin siellä olevantoimintaansa aloittelevan seurakun-nan vieraaksi. Donetsk on miljoona-kaupunki Ukrainan itäosassa, jok-seenkin suoraan Moskovasta etelään.Donetskissa mukanani oli sisarkirk-komme Ukrainan Evankelisluterilai-sen Kirkon edustajana Tatjana Pet-rovskaja.

Donetskissa käynnin jälkeen mat-kustimme Radjanskoen kylään Ber-dichevin kaupungin lähellä. Berdic-hevissä on noin 83000 asukasta ja sesijaitsee vajaat 200 kilometriä Kio-vasta länsi-lounaaseen. Radjanskoeon pieni maalaiskylä kaupungin ku-peessa. Hiljattain tapahtuneen muu-toksen myötä se on virallisesti osakaupunkia. Radjanskoessa tapasinpastori Mihail Nagornjakin ja muitasisarkirkkomme edustajia.

Donetsk 6.-7.6.Donetskissa tutustuimme siellä

toimintaansa aloittelevan seurakun-nan jäseniin ja toimintaan. Ensimmäi-nen kontakti heidän ja meidän välil-lämme oli alkuvuonna 2007, jolloinJuri Prikotenko pyysi lähettämään kir-joja. Tapasin Prikotenkon yhdessäAnton Antonovin kanssa syksyllä2007 Radjanskoessa ja elokuussa2008 Donetskissa. Jälkimmäiselläkerralla tapasimme myös muita.

Keskustelimme vapaasti seura-kunnan edustajien kanssa, osallis-

Terveisiä Ukrainasta

tuimme jumalanpalvelukseen 6.6. jakeskustelimme seurakunnan hengelli-sen neuvoston jäsenten kanssa 7.6.

Monilla donetskilaisista on baptis-tinen tausta, ja luterilainen oppi onheille kohtalaisen uusi asia. Kirjalli-suuden ja keskustelujen avulla he ovatvahvistuneet opin tuntemuksessa jatahtovat välittää luterilaista kirjalli-suutta toisillekin. Seurakunnalla onmyös pyrkimys rekisteröityä, mikä to-sin Donetskin oloissa ei ole yksinker-tainen asia.

Meidän on tarpeen edelleen pitääseurakuntaan yhteyksiä, lähettää heillekirjallisuutta ja näin pyrittävä vahvis-tamaan heitä luterilaisen opin käsit-tämisessä. Jotta kirkkomme voi viralli-sesti käsitellä kirkollisen yhteyden ky-symystä donetskilaisen seurakunnankanssa, on tarpeen saada dokumenttiheidän oppitunnustuksestaan.

Radjanskoe 8.-12.6.Seurakuntaelämä Radjanskoessa

on vakiintunut jo monen vuoden aika-na. Pastori Nagornjak pitää säännölli-set jumalanpalvelukset ja opettaa seu-rakuntansa väkeä. Siellä ollessani per-jantaina 11.6. pidettiin jumalanpalve-lus. Vaikka se pidettiin poikkeukselli-sena päivänä, oli paikalla noin 25 ih-mistä.

Pastori Nagornjakin kertoman mu-kaan seurakuntaan toisaalta tulee hil-jalleen lisää väkeä, toisaalta lasten toi-minta ei ole niin voimakasta kuin se


muutama vuosi sitten oli. Osaltaan jäl-kimmäiseen vaikuttaa se, että pastoriNagornjakin täytyy tehdä muuta ansio-työtä kuin pastorin työtä elannon saa-dakseen.

Radjanskoessa pidettiin myös si-sarkirkkomme seurakuntien hengelli-sen neuvoston kokous. Seurakuntia onkolme, Radjanskoen, Berdichevin jahieman etäämmällä sijaitsevan Vin-nitsan seurakunta. Berdichevin seura-kunnan puheenjohtaja oli sairaudenvuoksi estynyt tulemasta, mutta koko-ukseen osallistuivat molempien mui-den seurakuntien puheenjohtajat Alek-sandr Lozovitski (Radjanskoe), ValeriPetrovski (Vinnitsa), pastori Nagorn-jak, seurakuntien sihteeri Olga Sklja-ruk ja allekirjoittanut.

Suunnittelimme, miten parhaitenyhdessä voisimme toimia Donetskissaalkaneen seurakunnan elämän tukemi-

seksi. Vapaissa keskusteluissa tuli esiinmyös sisarkirkkomme seurakuntienauttaminen. Kirjallisuus on heille jat-kuvasti tärkeää, vaikka juuri nyt heilläon kirjoja varastossa kohtalaisen pal-jon. Ukrainan vaikean taloudellisen ti-lanteen vuoksi on hyvä, jos seura-kuntamme voivat lähettää vaatteita eri-tyisesti tulevan talven varalle ja muita-kin vuodenaikoja varten.

Niin Ukrainassa kuin Suomessakintunnustuksellisten luterilaisten seura-kuntien elämä on ihmismäärissä mita-ten varsin pientä. Kuitenkin Jumalan sa-nasta kiinni pitäminen erilaisten vaike-uksien keskellä tuo siunauksen, lujittaayhteyttä ja näin seurakuntien elämä voikoitua siunaukseksi kaikille niiden jäse-nille ja myös toisille. Jumalan sanasta jahänen siunauksestaan riippuu kaikki.

Kimmo Närhi

Pastori Mihail Nagornjak, juuri kastettu Elizaveta-tyttö ja hänen perheväkeäänRadjanskoessa.


Halleluja! Ylistä, minun sieluni,Herraa. Minä ylistän Herraa kai-ken ikäni, veisaan kiitosta Juma-lalleni, niin kauan kuin elän. Älkääluottako ruhtinaihin älkääkä ihmis-lapseen, sillä ei hän voi auttaa. Kunhänen henkensä lähtee hänestä,niin hän tulee maaksi jälleen; sinäpäivänä hänen hankkeensa raukea-vat tyhjiin. Autuas se, jonka apunaon Jaakobin Jumala, se, joka paneetoivonsa Herraan, Jumalaansa, hä-neen, joka on tehnyt taivaan jamaan, meren ja kaiken, mitä niissäon, joka pysyy uskollisena ian-kaikkisesti, joka hankkii oikeudensorretuille, joka antaa leivän näl-käisille. Herra vapauttaa vangitut,Herra avaa sokeain silmät, Herranostaa alaspainetut, Herra rakas-taa vanhurskaita. Herra varjeleemuukalaiset, holhoo orvot ja lesket,mutta jumalattomain tien hän tekeemutkaiseksi. Herra on kuningasiankaikkisesti, sinun Jumalasi,Siion, polvesta polveen. Halleluja!

Psalmi 146:1-10Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen

nimeen. Aamen. (Matteus 28:19).

Raamatussa on monia jakeita,jotka kertovat Jumalan rakkaudes-ta, myötätunnosta ja oikeudenmu-kaisuudesta ulkomaalaisia kohtaan.Yksi hyvin selkeä ja minulle loh-dullinen jae on lukemani psalmin 9.jae: »Herra varjelee muukalaiset».

Raamattu puhuu paljon tunte-mattomista, pakolaisista ja maa-hanmuuttajista. Jumalan Vanhanliiton aikaisella kansalla oli perin-ne, joka velvoitti vieraanvaraisuu-teen tuntemattomia kohtaan. Kol-mannessa Mooseksen kirjassa pu-hutaan paljon vieraanvaraisuudentärkeydestä. Aabraham ja Daavidkulkivat tietyissä elämänsä vaiheis-sa paljonkin, vaikka eivät itse tätäosaansa valinneet. Joosefin ja Ruu-tin täytyi sopeutua uusiin kulttuu-reihin, erilaisiin kuin heidän oman-sa. Ja monet psalmit kertovat juu-riltaan kiskottujen, karkotettujenihmisten syvällisistä tunteista jatarpeista. Ulkomaalaiset ja maa-hanmuuttajat ovat erityisen haa-voittuvia, ja näin Jumala käski isra-elilaisia pitämään heistä erikoistahuolta.

Kuinka Jumala on aut tanutminua m a a h a n m u u t t a j a n a


Kuten kaikki tiedätte, minä olenvain yksi seurakuntiemme harvoistaulkomaalaisista. Itse asiassa olen ol-lut ulkomaalainen suurimman osanelämääni. Minä synnyin pienessäbrittiläisessä siirtomaassa, pienelläsaarella, jota kutsutaan Bermudaksi.Vaikka vietin nuoruuteni kotimaas-sani, vartuin aikuiseksi ulkomaalais-ten joukossa. Minun matkani läpielämän on tuonut minut Italiaan,Ruotsiin, Englantiin ja nyt Suo-meen. Yhä uudelleen minä kiitän Ju-malaa hänen huolenpidostaan ulko-maalaiselle. Kiitän häntä hänen hen-kilökohtaisesta huolenpidostaan mi-nulle.

Jumala osoittaa huolenpitoaanmonenlaisin tavoin. Hän pitäähuolta minusta perheeni välityksel-lä kotona. Seurakunnassa, hengelli-sessä perheessäni, hän varjeleeuskonveljien ja –sisarien kautta. Onollut monia onnellisia hetkiä, sekäkoetuksen hetkiä, joissa Jumala onkädellään hoitanut tätä ulkomaa-laista.

Tekstimme on hyvin totta, Ju-mala hoitaa ulkomaalaisia. Mutta

se muistuttaa meitä iloitsemaanHerrassa ja turvaamaan häneen in-himillisistä asioista riippumatta.Viides jae muistuttaa meitä: »Au-tuas se, jonka apuna on JaakobinJumala, se, joka panee toivonsaHerraan, Jumalaansa». Minun toi-voni on Herrassa, aivan kuten myöste turvaatte häneen.

Ulkomaalaisena minä myös tun-nen hyvin monia muita ulkomaalai-sia. Monet heistä ovat epäilijöitä; heeivät usko Jumalaan, ainakaan eivätvielä. Jotkut heistä kohtaavat niinsuuria vaikeuksia, että monen meis-tä on vaikeita kuvitellakaan sellai-sia. Olen tavannut joitain, joidenelämää eivät enää rasita ne vastoin-käymiset, joiden tähden he lähtivätkotimaastaan. Jotkut heistä ovatyksinäisiä, ja heillä on muunlaisiavaikeuksia. Olen tavannut joitain,jotka ovat jopa olleet epätoivon par-taalla. Tiedän henkilökohtaisestimiten Jumala on hoitanut tätä ulko-maalaista. Haluan myös muiden ul-komaalaisten tietävän, että Jumalapitää heistä huolta. Amen.

Edward Brockwell


Oskari kuuntelee tarkkaan. Metsän-rajasta kuuluu hassunkurista ääntä.“Äiti, mikä tuo on, tuo u-uu, u-uu?”hän kysyy viimein. “Käkihän sielläkukkuu, sellainen aika iso lintu. Se lau-laa tuolla lailla, ihan omalla tavallaan”,äiti kertoo. “Käki on muutenkin aikaerilainen kuin monet muut linnut”, jat-kaa äiti. “Onko se eri värinen?” Oskarikysyy. “Se on harmaa ja vähän viirul-linen lintu, monet muutkin linnut ovatsen värisiä. Mutta se on erilainen, kos-ka se munii toisten lintujen pesiin. Jasitten kun käenpoikanen on kuoriu-tunut, se työntää muut poikaset ja mu-nat pesästä pois”, äiti kertoo. “Ei niinsaisi tehdä!” Oskari huudahtaa tiukastija vähän ihmeissään. “Ei niin”, äitimyöntää. “Miksi se sitten tekee niin?”Oskari ihmettelee. “Sillä lailla käen-poikanen saa syödä yksinään kaikenemolinnun tuoman ruuan. Luulisin,että käki ei tehnyt tuolla lailla silloinkun Jumala oli luonut eläimet ja kaikenmuun. Silloin kaikki oli maailmassaniin kuin Jumala oli tarkoittanut. Kaik-ki oli silloin hyvin. Sitten kun synti tulimaailmaan, asiat menivät pieleen. Nyttäällä tapahtuu kaikenlaista, mikä ei olehyvää. Ehkä Jumala antaa käen tehdätuolla lailla, jotta me muistettaisiin,minkälaisia me ihmiset oikeasti ollaan -niin kuin käenpoikasia. Mekin useinhalutaan toisen oma itsellemme ja men-nään toisen tekemät asiat sotkemaan jarikkomaan”, sanoo äiti vakavana.“Niin, rikotaan hiekkalinnat ja toistentekemät junaradat. Ei niin saisi tehdä”,Oskari sanoo taas. “Ja sitten vielä huu-detaan ja riidelläänkin”, jatkaa äiti.

“Eikä me tykätä siitä, että muut osaatehdä jotain hienosti, paremmin kuinme itse. Me ollaan kateellisia. Ja jos-kus me ajatellaan olevamme paljon pa-rempia kuin muut. Sitä sanotaan yl-peydeksi. Mitä luulet, haluaako Juma-la, että me ollaan sellaisia, ylpeitä jakateellisia?” äiti kysyy. “No ei varmas-ti”, Oskari toteaa. “Mutta haluaako Ju-mala, että me kerrotaan Hänelle neväärät tekemisemme ja pyydetään niitäihan tosissaan anteeksi, Jumalalta jatoisilta ihmisiltä?” äiti kysyy. “En mätiiä… No juu, niinkun siinä — Annameille anteeksi meidän syntimme, niinkuin mekin annamme anteeksi niille,jotka ovat meitä vastaan rikkoneet”,sanoo Oskari. “Ihan niin, hienostimuistit”, äiti sanoo ja jatkaa vielä:“Raamatussa Jeesus kertoo olevansaniin kuin lintuemo, joka haluaa suojel-la omia poikasiaan eli kaikkia niitä,jotka uskovat Häneen. Kaiken syn-ninkin Jeesus antaa meille anteeksi. JaJeesus kertoo vielä, ettei niitä anteeksi-annettuja pahoja tekoja enää muistella.Sillä lailla mekin voidaan olla hyviäJumalan edessä, kun Jeesus on ne mei-dän synnit ottanut pois. Sitten vieläPyhä Henki opettaa meitä olemaan pa-remmin sovussa toistemme kanssa kunkuljetaan taivaan kotiin päin.”

Kesäterveisin, Outi-täti

Käenpoikaset


Sovituksen SanaRupert Efraimsonin saarnat ja

hartaudet on julkaistu v. 1959 – 2004Luterilainen-lehdessä. Efraimsoninpuheissa ja teksteissä kuuluu selkeä,rohkaiseva ja uskoa vahvistava Juma-lan sanan opetus, jolle on tunnus-omaista luottamus Jumalan armoonVapahtajassa Jeesuksessa, armahdetunilo, halu kertoa Vapahtajasta toisille-kin “ettei keltään saisi peittyä, miks’Karitsa on kuollut ristillä”.

Herrani elää!Rupert Efraimsonin lyhyemmistä

hartaus-, opetus- ja ajan-kohtaiskirjoi-tuksista sekä runoista julkaistu kirja,Herrani elää!.

Toivomme, että nämä kirjat voisisaattaa etsiviä uskoon ja vahvistaakristityitä Jumalan sanan tuntemisessaja armon ilossa Vapahtajassamme Jee-suksessa. Kristus on totisesti ylös-noussut ja Hän on uskonut meille sovi-tuksen sanan.

ovh 20,- ovh 20,-

Lutherin Vähä katekismus ja siihen liittyvä Kristinoppi on tärkeä perusteos tun-nustuksellisesta luterilaisesta opista kiinnostuneille.Se antaa kattavan esityksensiitä, mitä uskomme Raamatun mukaan. Se paitsi vastaa moniin ihmisillä mah-dollisesti olleisiin kysymyksiin, se vastaa myös sellaisiin kysymyksiin, joita ih-miset eivät osaa tehdä ja jotka kuitenkin ovat heille tärkeitä.Kirja on julkaistu eri kielisinä. Kirjan hinta on 12 euroa kielestä riippumatta.

Martin Luther

VÄHÄ KATEKISMUSja sen laaja selitys, Kristinoppi, 295 sivua


Markku Särelän saarnakirjan neljän kirjan sarja on nyt valmis. Hänenrunsas pari vuotta kestänyt kirjoitus- ja kokoamistyönsä on nyt tullut pää-tökseen. Kirjat voi hankkia kirjakauppojen kautta tai seurakunnan kirja-myynnin kautta. Kaikki kirjat ovat myös verkkokirjoina ilmaiseksiluettavina osoitteessa: www.luterilainen.com. Sieltä voi tilata kirjat myöspostilähetyksenä.

"Rauha teille"SAARNAKIRJA Kirjan jokaisen osan ovh 15,-

Mitä uskovat voivat tehdä, kun enem-mistökirkko on luopunut Jumalan puh-taasta sanasta? Tässä kirjassa Luthervastaa tähän kysymykseen ja tuo mes-tarillisella tavalla esille uskovien Raa-mattuun perustuvat oikeudet. Ajankoh-taista, puhuttelevaa asiaa. Kansi jakuva Kimmo Pälikkö. Käännös ja esi-puhe Markku Särelä. Kovakantinen,48s.Kirjan hinta on 6,-

Seurakunnanoikeudestaja saarnavirasta


KastettuMaxim Antonov, syntynyt 15.5.2010, on saatettu Pyhässä kasteessa on

Vapahtajan armon osallisuuteen ja otettu Tampereen Tunnustuksellisen Lute-rilaisen Seurakunnan jäseneksi 29.6.2010 Joensuussa.

“Kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi,pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaanlaupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksenkautta.” (Tiit. 3:4,5)

Poisnukkunut

Jumala on kutsunut tämän elämän vaivoista luoksensa Tampereen Tun-nustuksellisen Luterilaisen Seurakunnan jäsenen Iines Eveliina Apposen44 vuoden iässä.

“Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majammehajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen majataivaissa, joka ei ole käsin tehty.” (2 Kor. 5:1)

Siitaman leirikeskukseemme Siitamalle on valmistunut viime vuosien aikana li-sää majoitus- ja huoltotiloja. Rakentajana ja materiaalin hankkijana on toimi-nut monipuolinen rakennusmies, pastorimme Markku Särelä (kuvassa kirjastonoven edessä) apunaan mm. veljensä Kalle Särelä. Kirjaston takana olevassa lisä-osassa on kaksi huonetta ja uudenaikaiset sosiaalitilat.


TunnustuksellinenLuterilainenKirkko

Yhteystiedot:Pastori Kimmo Närhi,Rajakatu 7, 15100 Lahti,puh. 03-7823097, 040-7567659,Sähköposti:[email protected]:n verkkosivut:www.luteri lainen.com

Toimintatietoja:

Helsinki, Fabianinkatu 13 A 1: Juma-lanpalvelukset keskiviikkoisin klo 1925.8. asti. HPE 18.8. Jumalanpalveluk-set toimittaa teol.yo. Mika Bergman taipoikkeustapauksissa teol.yo. VesaHautala paitsi niinä päivinä, jolloinvietämme Herran Pyhää Ehtoollista.Silloin jumalanpalveluksen toimittaapast. Kimmo Närhi.

Turku: Jumalanpalvelus to 19.8. klo17 Niemisellä Hurtinkatu 12 C 13(MB).

Lahti, Rajakatu 7: Jumalanpalveluk-set sunnuntaisin klo 10. HPE 29.8. Ju-malanpalvelukset toimittaa teol.yo.Mika Bergman paitsi 29.8. past. Kim-mo Närhi.

Siitamaja: Jumalanpalvelus sunnun-taisin klo 11 HPE 22.8. Jumalan-palveluksien pitäjästä sovitaan tapaus-kohtaisesti.

Hämeenlinna, Saaristenkatu 22: Ju-malanpalvelus su 8.8. klo 14 (MB).

Kuusankoski, Kettumäentie 2: Juma-lanpalvelus 1.8. (MB) klo 14.

Seurakuntien tilinumeroita: Tampere: 570002-240523. Helsinki: 127030-18973.Luterilainen -lehti : 800017-303309Kirkkokunta: 1) 220518-21559. Pyyde-tään merkitsemään viitenumerot seuraavasti: kotimaan työ 70302, ulkolähetys 75006,opintorahasto 75103, lahjoitukset Luterilaiselle 54108. 2) Tilit/ kirjamyynti 800018-1477085.

Luterilainen-lehti ilmestyy kerran kuussa, kolme kaksoisnumeroa.Julkaisija: Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen Kirkko.Tilaushinta 2010: Kotimaassa 25 e vuosikerta, ulkomaille 35 eToimitus: Päätoimittaja: Kimmo Närhi, Rajak. 7, 15100 Lahti,puh. 03 -7823097, 040-756 7659, fax 03-734 2484.Sähköposti: [email protected]: Tuula Matikainen (Vesa), Kimmo Pälikkö (taitto, kuvitus)

Tilaukset, maksut, osoitteenmuutokset yms. os.:Luterilainen c/o Leena Särelä, Ullanmäentie 11 A 11, 02750 Espoo,Sähköposti: [email protected] pankkitilin numero: 800017-303309.

Kirkon internet-sivut: www.luterilainen.com

Hinta 2,50 euroa Oriveden Sanomalehti Oy

Sisällys:Vieraanvaraisuudesta ja järkevästä varovaisuudesta, Martti Luther..................194Raamatun alkuluvut luovat perustan uskonopille jaelämän järjestykselle, KN ............................................................195Pastorin virkaan asettaminen, KN..............................................197Pastori – Jumalan lahja seurakunnalle, KN................................197“Ei ainoaltakaan sais’ peittyä, miks’ Karitsa on kuollut ristillä”, RE........200Tavoitteeksi: sielujen pelastus, MB....................................................202Yksin sanasta, VH.....................................................................205Meillä on sielun ankkuri, EB...........................................................208Yksin uskon kautta, KN........................................................................ ..210Vanhojen ja nuorten keskinäisestä suhteesta, VIS, Yli 75 vuotta sitten ... ..213Raamatunkohtien selitystä, 1. Piet. 3:21, MS.....................................216Matt 24: 32-44....................................................................................... ..217Terveisiä lastenleiriltä, EP ........................................................ ..218Rippikoulu ja konfirmaatio 2010, MB................................................. ..219Aikuisten raamattuleiri 6.-11.7..................................................... ..220Terveisiä Ukrainasta, KN............................................................... ..222Kuinka Jumala on auttanut minua maahanmuuttajana, EB................. ..224Käenpoikaset, OL.........................................................................................226Ilmoituksia ja toimintatietoja................................................................227-231Kansi: Paavalin matka Roomaan/myrskyssä (Apt. 27:23-44) Kimmo Pälikkö

lut 10 8 - suomen tunnustuksellinen luterilainen kirkko alkulehdillä opetetut asiat luovat perustan...

Documents