67Lutukka 35. 2019

TERHI RYTTÄRI

Lupiinisota Mäkiluodossa

Heinäkuussa 2016 Kirkkonummen (U) Mäkiluodon saarelta kantau-tui huonoja uutisia. Helena Lundén Metsähallituksesta oli käynyt pai-kalla ja havainnut siellä ison kas-vuston komealupiinia (Lupinus po-lyphyllus). Porkkalan saariston kas-vistoa vuodesta 2011 tutkinut Jar-mo Koistinen varmisti, että lajia ei ollut aiemmin havaittu saarelta, en-kä minäkään sitä ollut muutaman käyntini aikana nähnyt. Porkkalan ulkosaaristossa sijaitseva Mäkiluo-to on historiansa aikana ollut vuo-sisatojen ajan kalastajien tukikohta. 1910-luvulla saari siirtyi ensin Ve-näjän armeijan ja myöhemmin Suo-men puolustusvoimien käyttöön. Puolustusvoimien toiminnan hiivut-

tua saarella Senaatti-kiinteistöt pur-ki saaren rantakasarmin ja muita ra-kennuksia syksyllä 2015. Purkualu-eet peitettiin saareen tuodulla täyt-tömaalla. Tuon maa-aineksen mu-kana saareen saapuivat salamatkus-tajina myös komealupiinin sieme-net.

Komealupiinia voi epäilemät-tä luonnehtia yhdeksi haitallisim-mista vieraslajeistamme. Sen eko-logiset vaikutukset ovat merkittä-vät: se on voimakas kilpailija ja hy-vä leviämään siemenistä, juuriston typensitojabakteeriensa ansiosta se pystyy kasvamaan karussakin maa-perässä samalla rehevöittäen kasvu-alustaansa, se on vallannut etenkin tienpientareita ja syrjäyttää kasvu-paikoillaan joukoittain muutenkin ahdingossa olevia niittykasvejam-me (Saarinen 2001, Saarinen ym. 2008, Fremstad 2010). Tuoreim-massa putkilokasvien uhanalaisuus-arvioinnissa (Ryttäri ym. 2019) vie-

raslajien on arvioitu olevan uhka 28 uhanalaiselle tai silmälläpidettäväl-le lajille, ja 11 lajin kohdalla kyse on juuri komealupiinista. Lupiinin hävittäminen on erittäin hankalaa ja torjuntatyö voi viedä vuosia, jos kasvi pääsee siementämään (Saa-rinen ym. 2010). Siemenet säily-vät maaperässä elinkykyisinä vuo-sikymmeniä (Otte ym. 2002). Ko-mealupiini onkin nimetty kansalli-sesti haitalliseksi vieraslajiksi, jo-ta ei lain mukaan saa päästää luon-toon eikä kasvattaa (Valtioneuvos-ton asetus vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta 704/2019).

Siemenillä saastuneen maa-ai-neksen siirtely paikasta toiseen on yksi vieraslajien merkittävä leviä-misväylä (Niemivuo-Lahti 2012, Huusela-Veistola ym. 2017, 2019). Komealupiinin ilmestyminen Mä-kiluotoon oli erittäin ikävä yllätys, koska siellä on monille puolustus-voimien hallinnassa olleille saarille

Vuonna 2015 puretun rantakasarmin

paikalle tuodulla täyttömaalla lupiinit

olivat toukokuussa 2017 hyvässä kas-

vuvauhdissa. Päätös niiden torjumisek-

si oli tehtävä heti.T. Ryttäri, Mäkiluoto 19.5.2017

67

68 Lutukka 35. 2019

T. Ryttäri, Mäkiluoto 1.6.2018

T. Ryttäri, Mäkiluoto 11.8.2017

T. Ryttäri, Mäkiluoto 14.6.2017

68

69Lutukka 35. 2019

tyypillisesti hyvin säilynyttä ja mo-nipuolista ketokasvillisuutta. Jätän saaren kasviston tarkemman esitte-lyn Jarmo Koistiselle.

Torjunta MäkiluodossaLupiiniuutisen jälkeen oli selvää, että nyt on toimittava ripeästi. Oli mahdollista, että täyttömaan mu-kana tullut siemenpankki oli vasta purkautunut ja kaikki lupiinit, tai ai-nakin suurin osa niistä oli vielä leh-tiruusukevaiheessa. Jos torjuntaan ryhdyttäisiin, ennen kuin kasvit eh-tivät kukkia ja siementää, Mäkiluo-to saattaisi vielä olla pelastettavissa lupiini-invaasiolta. Saimme nope-asti kokoon pienen talkoojoukon ja heille kulkuluvat, ja 19. heinäkuuta 2016 rantauduin Helenan ja kolmen vapaaehtoisen kanssa Mäkiluotoon. Alkuun olimme siinä uskossa, että lupiineja on vain sataman läheisen rantakasarmin paikalla, jossa keski-tyimme koko päivän kitkemään ja kaivamaan lupiineja pistolapioilla. Päivän edetessä työ alkoi osoittau-tua mahdottomaksi lupiinien suu-ren määrän takia. Hikisen päivän päätteeksi tehdyn kävelyretken ha-vainnot olivat viimeinen niitti me-kaanista poistoa ajatellen: lupiine-ja kasvoi nimittäin kolmella muul-lakin alueella tuhansittain, arviol-ta yhteensä noin 0,6 hehtaarin alal-la. Lohdullista oli, että kesällä 2016 löysimme vain yhden kukkivan lu-piinin, mikä vahvisti sen, että kas-vit olivat vastikään nousseet eivätkä vielä ehtineet siementää.

Taktiikkaa oli siis muutetta-va. Lupiinien mekaaniseen torjun-taan olisi vaadittu kokonainen ar-meija, jota meillä ei ollut käytös-sämme. Toukokuussa 2017 kävim-me Esko Tainion (Metsähallitus) kanssa arvioimassa tilanteen. Lu-piinit olivat lähteneet hyvään kas-vuun ja ruusukkeita oli tuhatmää-rin. Kukinnasta oli odotettavissa runsas ja siementuotosta sen myö-tä valtava. Vaihtoehdot olivat käy-mässä vähiin, joten tulimme siihen tulokseen, että lupiinien myrkyttä-minen on ainoa keino estää niiden asettuminen saareen. Täyttömaiden kasvilajisto oli varsin tavanomaista joutomaiden lajistoa, komealupii-nin lisäksi niillä kasvoivat mm. pel-tokanankaali (Barbarea vulgaris), peltosaunio (Tripleurospermum inodorum), pelto-ohdake (Cirsium arvense), alsike- ja puna-apila (Tri-folium hybridum, T. pratense), pie-taryrtti (Tanacetum vulgare), maito-horsma (Chamaenerion angustifo-lium) ja pujo (Artemisia vulgaris), joten näillä alueilla ei ollut mitään erityisen arvokasta lajistoa menetet-tävänä. Sekä puolustusvoimat että Senaatti-kiinteistöt antoivat suostu-muksensa kemialliseen torjuntaan, ja 14. kesäkuuta nousimme maihin suojapukuihin sonnustautuneina. Kävimme kaikki lupiinin valtaamat kentät läpi ja ruiskutimme kasveille glyfosaattipohjaista torjunta-ainet-

ta samalla vältellen osumia muihin lajeihin. Länsirannalla osansa sai myös kivikkoon asettunut kurttu-ruusupensaikko (Rosa rugosa), jon-ka seuraavana vuonna voitiin todeta tulleen eliminoiduksi.

Elokuussa 2017 tehdyssä jälki-tarkastuksessa totesin, että torjun-ta-ainekäsittely oli onnistunut kai-ken kaikkiaan hyvin. Valtaosa lu-piineista oli kuihtunut, mutta har-mikseni parisenkymmentä yksilöä oli onnistunut väistämään ruiskun. Tämän vuoksi kaikilla neljällä ken-tällä oli vähintään muutamia kukki-viksi ja siementäviksi päässeitä lu-piineja. Käsittelin elossa olevat lu-piinit uudestaan ja keräsin kaikki palolla olevat versot pois.

Kesäkuun alussa 2018 lähdin jännittyneenä tarkastamaan lupii-nitilannetta. Kahdella isoimmalla kentällä kasvoi yhteensä satakun-ta lupiinia, pienemmillä alle kym-menen. Alkukesän valtalajina kuk-ki peltokanankaali. Maa oli kuivuu-den seurauksena liian kovaa lapiolla kaivamiseen, joten katkaisin kukin-not ja ruiskutin lehdille torjunta-ai-netta. Heinäkuun lopun 2018 käyn-nillä kentiltä löytyi vielä viisi palol-la olevaa lupiinia ja parikymmentä lehtiruusuketta, jotka jälleen käsit-telin. Pujo oli runsastunut rantaka-sarmin kentällä.

Toukokuussa 2019 kiersin jäl-leen alueen läpi. Tällä kertaa lapio

Torjuntapäivänä, 14.6.2017, ran-

takasarmin lupiinit olivat ryöhähtäneet

täyteen kukkaan.

Kenttä noin kaksi kuukautta

kemiallisen torjunnan jälkeen.

Vuosi torjunnan jälkeen paikalla

kukki alkukesän valtalajina peltoka-

nankaali, Barbarea vulgaris.

Myöhemmin kesällä kasvillisuus

alkoi muuttua monivuotisten lajien

hallitsemaksi.

T. R

yttä

ri, M

äkilu

oto

30.7

.201

8

70 Lutukka 35. 2019

upposi hyvin kosteaan maahan ja kaivoin kaikkiaan nelisenkymmen-tä lupiinin ruusuketta ylös. Heinä-kuisella käynnillä 2019 etsin lähin-nä kukkineita ja palolla olevia yksi-löitä, koska kenttien kasvillisuus oli nyt tiheää ja korkeaa, eikä lehtiruu-sukkeiden löytäminen olisi helppoa. Yhtään kukkinutta lupiinia ei löyty-nyt, mutta sattumalta kohdalle osu-neita ruusukkeita kaivoin ylös nel-jä kappaletta. Kenttien kasvillisuus on muuttunut alun peltokanankaa-li-peltosauniovaltaisuudesta heinien ja pujon vallitsemaksi, ja niille on levinnyt myös saaren niittyjen lajis-toa, mm. hiirenvirna (Vicia cracca), niittynätkelmä (Lathyrus pratensis), paimenmatara (Galium album), mä-

kikuisma (Hypericum perforatum) ja jänönapila (Trifolium arvense).

Työ jatkuuAlkujaan lähes epätoivoiselta vai-kuttanut tilanne kääntyi toiveik-kuudeksi sen suhteen, että lupiini on vielä poistettavissa Mäkiluodos-ta. Tilannetta on kuitenkin seuratta-va vielä useiden vuosien ajan, jotta yksikään säästynyt tai mahdollises-ti siemenpankissa lymyävä lupiini ei pääse kukkimaan. Päätös käyttää alkuvaiheessa kemiallista torjun-taa oli vaikea, mutta en keksi, mil-lä muulla keinolla lupiinin invaasio olisi ollut estettävissä. Olo oli kui-

tenkin hetkittäin kuin tamperelaisen huumoriohjelma Kummelin kuului-salla Myrkyttäjällä.

Tapaus osoittaa, miten suuria vahinkoja vieraslajien siementen saastuttama maa-aines voi kerral-la aiheuttaa. Mäkiluodon monilaji-nen ketokasvillisuus olisi saattanut muutamassa vuodessa muuttua lu-piinimereksi. Nyt uskon, että tilan-ne saadaan pysymään hallinnassa ja laji onnistutaan jopa hävittämään saaresta. Jokaisen Mäkiluodon kä-vijän kannattaa pitää silmät tark-koina ja lupiinin nähdessään vähin-tään katkoa sen kukinnot. Vierasla-jien hallinnan kannalta yhä enem-män huomiota tulee kiinnittää siir-rettävien maa-ainesten puhtauteen.

Rantakasarmin kenttä kaksi vuotta

lupiinin torjunnan jälkeen.

T. Ryttäri, Mäkiluoto 12.7.2019

T. Ryttäri, Mäkiluoto 12.7.2019

T. Ryttäri, Mäkiluoto 12.7.2019

Lupiinin sijasta täyttömaakentiltä

löytyy nyt niittykasvien monipuolinen

kirjo, muun muassa hiirenvirna, Vicia cracca, jänönapila, Trifolium arvense, paimenmatara, Galium album ja päivän-

kakkara, Leucanhemum vulgare.

71Lutukka 35. 2019

Kiitokset

Kiitos Helena Lundénille tarkkaavai-suudesta lupiinin suhteen. Leena Grön-holm, Päivi Mattila ja Liisa Tuominen-Roto olivat ensimmäisissä talkoissa kai-vamassa satoja lupiiniruusukkeita. He-lena ja Päivi Leikas jatkoivat urakoin-tia samana kesänä. Esko Tainiolle kiitos torjuntasessiosta ja torjuntavälineiden järjestämisestä. Torjunta tehtiin hyvässä yhteisymmärryksessä Senaatti-kiinteis-töjen ja Puolustusvoimien kanssa.

• Fremstad, E. 2010: NOBANIS – Invasive Alien Species Fact Sheet – Lupinus poly-phyllus. — Online Database of the Euro-pean Network on Invasive Alien Species – NOBANIS www.nobanis.org. Viitattu 30/08/

2019.

• Huusela-Veistola, E., Erkamo, E., Hol-mala, K., Hyvönen, T., Juhanoja, S., Kau-hala, K., Koikkalainen, K., Lehtiniemi, M., Miettinen, A., Pouta, E., Ryttäri, T., Räikkönen, N., Teeriaho, J., Tulonen, J., Tuhkanen, E. & Urho, E. 2017: Ehdotus haitallisten vieraslajien hallintasuunni-telmaksi. — 154 s. Valtioneuvoston sel-vitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusar-ja 43/2017. Valtioneuvoston kanslia. Hel-sinki.• Huusela-Veistola, E., Holmala, K., Hy-vönen, T., Kauhala, K., Ryttäri, T., Tuhka-nen, E. & Urho, L. 2019: Ehdotus haital-listen vieraslajien hallintasuunnitelmak-si ja leviämisväyliä koskevaksi toiminta-suunnitelmaksi. — 94 s. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusar-ja 5/2019. Valtioneuvoston kanslia. Hel-sinki.

• Niemivuo-Lahti (toim.) 2012: Kansalli-nen vieraslajistrategia. — 126 s. Maa- ja metsätalousministeriö. Helsinki.• Otte, A., Obert, S., Volz, H. and Weigand, E. 2002: Effekte von Beweidung auf Lu-pinus polyphyllus Lindl. in Bergwiesen des Biosphärenreservates Rhön. — Neo-biota 1: 101–133.• Ryttäri, T., Reinikainen, M., Hæggström, C.-A., Hakalisto, S., Hallman, J., Kaner-va, T., Kulmala, P., Lampinen, J., Piirai-nen, M., Rautiainen, V-P., Rintanen, T. & Vainio, O. 2019: Putkilokasvit. —Teok-sessa: Hyvärinen, E., Juslén, A., Kemp-painen, E., Uddström, A. & Liukko, U.-M. (toim.) 2019, Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019, 182–202. Ympä-ristöministeriö & Suomen ympäristökes-kus. Helsinki.• Saarinen, K. 2001: Lupiini valloittaa Pappilanniemen lehtoa Lappeenrannassa (ES). — Lutukka 17: 77. • Saarinen, K., Jantunen J. ja Valtonen A. 2008: Paljon melua lupiinista – eikä suot-ta. — Lutukka 24: 43–49.• Saarinen, K., Jantunen, J. & Valanti, M. 2010: Niittokaan ei hillitse lupiinia. — Lu-tukka 26: 10–15.

A war against Garden Lupin on an island of the Gulf of Finland

Garden Lupin, Lupinus polyphyllus, is one of the most harmful invasive alien species in Finland. It occupies readi-ly many kinds of open habitats such as meadows and road verges, and is thus a threat to several vascular plant spe-cies. Mäkiluoto is an island in Kirkko-

nummi archipelago of the Gulf of Fin-land (Uusimaa) and until 2016 no lu-pins were found there. The Garden Lu-pin arrived on the island when old mil-itary buildings were demolished and soil contaminated with lupin seeds was brought from the mainland to cover the ruins. An area of about 0.6 hectares was invaded by lupin, and there was very lit-tle time to react. After trying mechan-ical eradication it was decided that chemical eradication is in this case the only way to stop it spreading as most of the plants had not yet flowered or set seed. Two years after the eradication the situation on the island looks promising. Single lupins have survived and have needed to be removed regularly. In con-trolling the dispersal of invasive plants more attention should be paid to the possible contamination of soils trans-ferred from one place to another.

Terhi Ryttäri, Suomen ympäristökeskus, Latokartanonkaari 11, 00790 Helsinki. terhi.ryttari@ymparisto.fi

Monille pikkuperhosille tärkeä

ravintokasvi kangasajuruoho, Thymus serpyllum, ja keltamatara, Galium verum, saavat jatkossakin kasvaa Mäkiluodon

kedoilla lupiinin hävittämisen jälkeen.

T. R

yttä

ri, M

äkilu

oto

12.7

.201

9

71