Nro 44 • Perjantaina 5. marraskuuta 2004 55. VUOSIKERTA Irtonumerohinta 1 E

Kurkijokelaisen, hiitolalaisen ja karjalaisen hengen vaalija ja ajankohtaisten kysymysten selvittäjä

LAATUAEDULLISUUTTA

AMMATTILAISELTA• Kellohuoltopalvelu• Käsikaiverrukset• Konekaiverrukset• Korukorjaus/ kivi-istutustyöt• Sormuksien valmistus• Ja nyt myös lasikaiverrus

KELLOLIIKEJuhani Lankinen Ky

Kauppalankatu 2, LoimaaPuh. (02) 763 2760

(Kaupungintaloa vastapäätä)

KAIKKI PAIKAN PÄÄLTÄ

SisäsivuillaTÄNÄÄN

Seuratoimintauutisia, sivulla .......... 3Tuttuja vieraita jatkuu, sivulla ....... 4Toivo Arolan haastattelu, sivulla .... 5Rummunsuon Riihilampi, sivulla ... 6Keltaisen keinun tarinoita, sivulla . 7Karjalainen Näyttämö, sivulla........ 8

Kuka olet?Nimeni on Mauri Erik

Rastas, syntynyt saunassapahnanpohjimmaikseksi v.1935 Riekkalan kylässä.

Sukututkimuksellisestijännä pikkuseikka on, ettäyllättäen ruotsinkielinenErik onkin syntymätodis-tuksessa Eerik, mutta olenvarma, että oli aiottu Eeri-kiksi, koska suomalaisia ol-laan ja se ns. etunimitahtion sellainen. Rastas-sukuon vanhin evakkoon lähte-nyt suku Riekkalassa. Suo-ra esi-isäni oli Yrjö Rastas,joka ilmaantuu Riekkalaanvuoden 1685 savuluettelos-sa, so. veroa maksavienisäntien luettelossa. Hänes-tä polveutuvat kaikki Kur-kijoen ja Hiitolan Rastaat.Maksan piiraskahvit sillejoka keksii, mistä Yrjö ontullut, tosin veikkaan Viipu-rin Maalaiskuntaa, missäoli 1600-luvulla Rastaita.

Isäni oli Väinö ja äitiniMaria (os. Lattu) HiitolastaNehvolan kylästä. Kaksiveljeäkin oli, Arvo ja Rei-no, mutta eivät ole enääkeskuudessamme. VaimoPirkko on helsinkiläistyttö-jä, ja kolme lasta sekä oike-astaan 11 lastenlasta. Asu-miskierto on kait tavanmu-kainen, ensievakko Viita-saarelle: toinen Ilmajoelle.Isä heikentyneen terveyten-sä takia ei halunnut jatkaaraskasta maanviljelijän työ-tä. Lapsuus, nuoruus ja al-kuikä meni Helsingin Laut-

tasaaressa ja sitten Espoos-sa, viimeksi Vermossa, jokaon Espoota, vaikka posti tu-leekin Helsingin puolelta.

Mitä Sinulle kuuluu?Vapaa-ajan ongelmia ei

ole, mutta tietysti ikä alkaapainaa ja kaikennäköisetrempat rynkyttävät. Monel-la tapaa saan kiittää lääkä-rien taitoja, että tässä vieläketkutellaan ja suuta soite-taan. Eläkkeellä olen ollutvuodesta 1991, kun terveyspetti “nuoren” miehen.

Minkälaista työtä olettehnyt ja missä?

Sotakaverinsa oli kuu-lemma sanonut isälleni:“Pane nyt edes se nuorinpoikasi kouluun”. Niin sit-ten mentiin aina diplomi-insinööri-tutkintoon asti.Alkuperäinen erikoistumi-nen oli teknillinen fysiikka,ja siitä vielä ydintekniikka,mutta kun ydinvoimalai-toksia ei silloin vielä pa-hemmin rakennettu, ajau-duin lääketieteellisen ydin-fysiikan ja elektroniikan(potilasvalvontalaitteita)puuhiin. Lopulta löysin it-seni tietokonehommista jaeläkkeelle lähdin ATK-päällikkönä. Kaikki nämäolivat InstrumentariumOy:n piirissä. Sen minkä

vastikään amerikkalainensuuryhtiö osti. Siis karskiliike-elämä kotimaassa jaulkomailla on antanut poh-jaa ajattelutavalleni.

Harrastukset?Taitaa olla tyypillinen ta-

paus sekin. Työ ja perhe -valitettavasti tässä järjes-tyksessä - veivät kaikenajan. “Oikeita” harrastuksiaei oikeastaan ollut, paitsiettä kaikki vapaa-ajat ja lo-mat käytettiin matkustami-seen. Sopu-teltassa on 5hengen perhe kiertänytSuomea ja Eurooppaa run-saasti. Myöhemmin “taso”tietysti nousi asteittain: hu-vilateltta, asuntovaunu, kai-kennäköiset majat, hotelli-,kohteet ympäri maailmaa.Ulkomaat kiinnostivat,vaikka jo työmatkoja olipaljon. Kesämökki Lopellaoli ja on aika “haastava”kohde.

Kun eläkeaika alkoi, olinaika “pihalla” mitä tehdä,kun järki sanoi että jotainpitää puuhata, eläkeläisen-kin. Houkutuksesta aloinsukututkimuksen, johon sit-ten viehätyin ja paneuduinkoko kapasiteetillani. Siitäsitten “poiki” kiinnostusKurkijoen ja Karjalan his-toriaan, Internetin hyväksi-käyttöön sekä omalla - ko-

vasti laajentuneella(www.kolumbus.fi/rastas/)- että Kurkijoen sivustolla(olen siis se www.kurki-joki.fi:n ns.webmaster),ja kaikennäköiseen näihinliittyviin puuhiin, esim.Hiitola-Kurkijoen sukutut-kimuspiiri. Lastenlastenpuuhien videokuvaus ja sii-hen liittyvät valmistellutfilmiesitykset ovat viimeaikoina olleet pääkohteina.

Luottamustoimet?Tähän liittyen on mainit-

tavissa vain, että olen toi-minut Kurkijoki-Seuranjohtokunnan jäsenenä ja ol-

lut sen puheenjohtajanakaksi vuotta, ja jokunenvuosi em. sukututkimuspii-rin johtoryhmässä. Nyt onvoimassa Kurkijoki-Sääti-ön hallituksen varajäse-nyys.

Mitä karjalaisuusmerkitsee Sinulle?

Tämä on monitahoinenseikka, josta pitäisi laajastija rehellisesti keskustella.Itselleni on valitettavasti jaselvästikin käynyt niin, ettälapsuus ja nuoruusaika -jolloin vaikutteet imeytyvättehokkaimmin ihmiseen -tuli vietettyä täysin erilai-sessa ympäristössä. Alkuunvaikutti lauttasaarelaisuusja espoolaisuus voimakkas-ti. Kyllähän vanhemmat pu-huivat Karjalasta runsaasti,mutta siinä oli ehkä liikaakatkeruutta, joka kammok-sutti nuorta miestä.

Jälkiviisautena todetta-koon että menneiltä polvil-ta unehtuivat tulevat polvet.Mielestäni ihan järkikin sa-noo, että tulevaisuuteen onsatsattava resursseja - muu-toin tulevaisuutta ei hevinole. Tuonpa esille tästäsyystä varoittavan esimer-kin, josta saattaa joidenkinmieli pahoittua, mutta jotaen haluaisi enää nykyääntapahtuvan. Siis, joskuskauan sitten - “nuorna mie-henä” - menin vaimonkanssa kurkijokelaisyhdis-tyksen joulujuhliin. Odo-timme - ehkä itsekkäästi -mukavaa sosiaalista kes-

kustelua karjalaisten ihmis-ten kanssa, mutta - mitä vie-lä - saimme olla kuin “or-vot pirut Kalajoen markki-noilla”. Masennutti ja sa-petti, eikä sitten pitkään ai-kaan moisia yrityksiä tehty.

Myöhemmin sukututki-muksen kautta - ja huom.voimalla - kiinnostus uu-delleen heräsi omiin juu-riin. Tässä todettakoon, ettänykyajan ihmisellä onyleensä monia “-suuksia”,jotka kilpailevat ko. ihmi-sen sielusta. On lauttasaare-laisuutta (nuoruusvuosientakia), on monia harrastus-hulluuksia, esim. vaikkagolfin peluu, TV:n töllää-minen, kirjojen lukeminenjne. Ne kilpailevat rajustisieluista. Tällöin pitää yk-sinkertaisesti kysyä, mitäkarjalaisuus todella antaaihmiselle? Millä se kilpai-lee? Näihin pitää tulla re-helliset vastaukset, koskamuuten syntyy huonoja toi-mintatapoja, kun “vastusta-jaa” ei tunneta. Mielestänimeille karjalaisille karjalai-suus antaa suurimerkityk-selliset juuret, mutta valitet-tavasti vain kadonneestakotiseudusta. Ah - kuinkapaljon helpompaa on esim.Helsinkiin muuttaneenvaikkapa savolaisen harras-taa juuriaan. Eli karjalaistenon ymmärrettävä karjalai-suuden mielestäni heikko jaheikentyvä kilpailutilanneja toimittava suunnitelmal-lisesti sen mukaisesti.

Mikä on karjalaisuudenpäämäärä?

Ainoa realistinen pää-määrä on mielestäni karja-laisuuden säilyminen. Mit-kä ovat sen perusteella kar-jalaisuuden tavoitteet? Itsenäen tärkeiksi vain kaksi,mutta ne ovatkin sittenkriittisiä, eli jos niissä epä-onnistutaan, päämäärä eitoteudu. Ensiksi on karja-laisten juurten tajuamineneli tietoisuus vanhasta koti-seudusta. Toisena on karja-laisen kulttuurin ja perin-teen 100% tallentaminen.Valittuina toimintastrategi-oina, eli millä keinoin pää-

Saunassa syntynyt

Mauri Erik Rastas

JATKUU SIVULLA 4

Viimeisin iskujoukko. Mauri-ukki ja Pirkko-mummi sekä 11 tulevaisuuden toivoa. Vanhimman, Marin sylissä on nuorin,Netta.

Nykyistä Lopottia. Kuvattu Kurkijoen sillan eli Opiston sil-lan yli. Silta näyttää aika vaatimattomalta. Kurki-Hotelli onoikealla ja sillan jälkeen tie menee Elisenvaaraan (vasem-paan) ja Sortavalaan.

Perjantaina 5. marraskuuta2 – 2004 – N:o 44

5.11.2004

Tiet kaikkikerran kulkee,porteillekirkkomaan

Ku ympär kayvvää, nii yhtee tullaa

1. Kuka oli Suomen ensim-mäinen itsenäisyytemme ai-kana syntynyt pääministeri?

2. Kuka kirjoitti ensimmäisensuomenkielisen romaanin?

3. Millä nimellä Pohjois-Atlan-tin liitto Suomessakin pa-remmin tunnetaan?

4. Minkä niminen on islaminuskon jumala?

5. Kuka kuuluisuus on kotoisinLepikon torpasta Pielave-deltä?

Muistettavaa

HartausPyhäinpäiväksi 6.11

Kustantaja ja julkaisija: KURKIJOKI-SÄÄTIÖ

Toimitusneuvosto: Kurkijoki-Säätiön hallitus

Toimitus: Päätoimittaja Raija Hjelmja kaikki Kurkijokelaisen ystävät

Konttori: Vesikoskenkatu 13 As 21, 32200 LoimaaAvoinna: Tiistaisin ja perjantaisin klo 9–14

puh. (02) 762 2551Matkapuh. 050-521 3336

Lakon tai muun ylivoimaisen esteen takia ilmestymättäjääneistä numeroista ei suoriteta korvausta. Lehden vas-tuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sat-tuneesta virheestä rajoittuu enimmillään ilmoituksestamaksetun hinnan palauttamiseen.

ILMOITUSHINNAT: (Kaikki ilmoitukset)

Etusivu ............ 60 centtiä/mmMuut sivut ....... 45 centtiä/mm

Säännöllisistä ja jatkuvista ilmoituksista huomattava alen-nus. Väri-ilmoitukset sopimuksen mukaan. Puhelimitse an-nettuihin ilmoituksiin sattuneista virheistä lehti ei vastaa. Il-moitusaineistojen jättöaika: keskiviikko klo 16 mennessä.

TILAUSHINNAT:vuosi ............... 35 euroa6 kk ................ 20 euroa3 kk ................ 12 euroaPohjoismaat .....39 euroaMuualle ........... 46 euroa

E-mail:toimitus@kurkijokelainen.inet.fiTilinumero: LSOP 523900-4897

Sivunvalmistus:Etusivu Frontpage, LoimaaPaino: Satakunnan Painotuote Oy, Kokemäki

ISSN 0782-5668

Lehti ilmestyy perjantaisin, mutta vuoden aikana on joita-kin kaksoisnumeroita juhlapyhien aikoihin.Painosmäärä 2000 kpl.

Kuolleita

6. Minkä kaupungin ulkosa-tama on Mäntyluoto?

7. Mitä tarkoittaa, kun sano-taan ihmisen kuuluvanpaarialuokkaan?

8. Mikä on reliefi?9. Kuka Suomen presiden-

teistä on toiminut lähetti-läänä sekä Tukholmassaettä Moskovassa?

10. Missä yleisurheilulajissaMatti Kekkonen saavuttiSM-pronssia vuonna1953?

Raimo Savolainen

Nöyrimmät kiitokseniluottamuksesta

UusvanhaKurkijokelainen

Rakkaamme

Vilho JohannesNENONENs. 06.09.1930 Kurkijokik. 21.10.2004 LAS

Kaikesta kiittäenKerttuPekka, Marine ja MikaelKerttu ja PenttiEeroEija perheineenMuut sukulaiset ja ystävät

Kertokaa Karjalaan liitävät linnutkumpuni kukilta kuiskaus tää:Vaikka polkuni kauaksi kotoa kulkiKarjalan sineen sieluni jää.

Ystävällisenä kutsuna ilmoitamme, että rakkaamme siunataanhaudan lepoon Oripää kirkossa sunnuntaina 7.11.2004 klo12.00, minkä jälkeen vietämme muistotilaisuuden Oripäänseurakuntatalolla.

Taivaan enkeli valkosiipiotathan Ukon kädestä kiinni. Mikael

Alkavan talven matala aurinko siivilöi säteitään puiden lo-masta. Huuru peittää puiden oksat, tiaisen nariseva laulu ja vik-kelä pyrähtely kertoo talven tulosta. On ihmeen kaunista ja hil-jaista. Kevyt valkoliljojen tuoksu viipyy vielä ympärillämme. Kir-konkellojen heleä sointi kiirii yli metsikön. Jäätynyt maa rapsah-telee askelten alla. ”Tiet kaikki kerran kulkee, porteille kirkko-maan, ja hauta meidät sulkee kätköönsä ajallaan (virsi 243).”

Laulun lomasta kuuluu kärryn pyörien rahinaa. Arkun ympä-rillä heitä on kuusi ja muut siellä takana, kukin omalla paikal-laan. Voin vain aavistella sitä ajatusten ja muistojen määrää,joka saatossa on mukana. Saattoväen suussa maistuu ikävän jakaipauksen, kiitoksen, helpotuksen ja syyllisyyden kyyneltenmaku.

Hetken kuljemme ja sitten kärryn pyörien rahina vaikenee.Kantajat kulkevat kumarassa. Hartaasti arkku painuu maan uu-meniin. ”On maasta meidät luonut, Jumala jokaisen, ja Kristuk-sessa tuonut, jo uuden luomisen. Kun täyttymystä ajan, soi tai-vaan pasuuna, saa henki jälleen majan, kirkkaassa ruumiissa.”Laulu lohduttaa ja antaa vahvoille tunteille ilmaisuja. Aika py-sähtyy hetkeksi. Lastenlapset heittävät ruusunsa arkulle. Luopu-misen työ saa juuri tällä hetkellä vahvasti konkreettisen muodon.Lapiot rapsahtavat pinnalta jäätyneeseen hiekkakasaan. Kunensimmäiset lapiolliset putoavat arkun kannelle, kuuluu onttojakumahduksia. Merkillisellä tavalla niiden kaiku saa vastauksenihmisen sisimmässä. Jokainen lapiollinen tekee totta sanoista:”Maan tomua sinä olet. Maan tomuun sinä palaat.”

Virret, psalmit ja Raamatun ajatukset antavat sanoja silletoivolle, että kuolema on portti uuteen. Kristillisessä hautaansiunaamisessa avautuu kerta toisensa jälkeen se näky, että lähei-sen lähtö on kuin esiripun heilahdus. Raja tämän- ja tuonpuo-leisen välillä tuntuu ohuelta. Suru avaa sielumme silmiä näke-mään jotakin siitä, mitä arki ja kiire peittää alleen.

Viipyminen pyhäinpäivänä läheisten muistoissa ja kiireetönvaeltelu hautausmaan puistikossa liittää meidät siihen kokemuk-seen, että elämä ei ole vain tässä. Me kuulumme yhteen, suku-polvet ennen meitä, nyt on meidän vuoromme ja sitten tulevathe, jotka kulkevat meidän jälkeemme. Tässä saatossa me kuljem-me, huulillamme rukous: ”Nyt kun maa kääriytyy pimeään,ajattelen, Jumala, sinun taivastasi. Siellä elämä hehkuu kirkkaa-na lakastumatta koskaan. Auta minua avoimin mielin kuule-maan, mitä sanasi puhuu Isän kodista…Suo, ettei kaipaus Isänkotiin katoaisi sydämestämme. Anna sen säilyä siellä kuin ke-vään odotuksen. Tässä toivossa me jäämme sinun turvalliseenkäteesi (Kotien rukouskirja).”

Kerttu Venäläinen

Rakkaamme

SirkkaAHLGRÉNs. 21.12.1931 Kurkijokik. 17.10.2004 Alastaro

Kiittäen ja ikävöidenAarneKariMinna ja Henricsisaret ja veljet perheineenmuut sukulaiset ja ystävät

“Näin vain ajatelkaa:Olen siirtynyt rauhaanlepäämään.Silti teidän olen,lähellenne jään.Tallettakaa menneenparhaat muistot,unohtua muiden antakaa.Kuin ennen voimissainte minut muistakaa.”

Siunaus toimitettu läheisten saattamana.Lämmin kiitos osanotosta. Kiitos myös kaikille Sirkkaa

hoitaneille ja myötäeläneille.

Lämmin kiitos Teille kaikille, jotka kunnioititte rakkaamme

KAUKO TAPIO LEHTISENMuistoa ja otitte osaa suruumme.

Marja ja pojat perheineen

pe 5.11. Reimala 6.11. Pyhäinpäivä,

Ruotsalaisuu-den päivä,Kustaa Aadolf(liputuspäivä)

su 7.11. Taistoma 8.11. Aatosti 9.11. Teuvoke 10.11. Marttito 11.11. Panupe 12.11. Virpila 13.11. Ano, Kristiansu 14.11. Isänpäivä,

Iiris(liputuspäivä)

ma 15.11.Janika, Janita

17.11.04 Kurkijokimuse-olla järjestetään jälleen

VALOKUVA-TALKOOT

klo 11-17. Ohjelmassa onkuvien järjestämistä ja kiinnit-tämistä taustapahveille. Työnlomassa tarjotaan kahvia japientä syötävää. Tervetuloamukaan myös uudet talkoolai-set! Ennakkoilmoittautumistapyydetään puhelimitse 050-403 6050/Maria Kauppinen taisähköpostillakurkijokimuseo@auria.net

– Turun Karjalainen Näyttämöesittää näytelmän Rapsodia Paake-lin kylästä (vähän lyhennettynä) Tu-run Karjalatalolla, Itäpellontie 2, tiis-taina 9.11. klo 19 ja tiistaina 16.11.klo 19. Liput 8 euroa, sis. väliaika-kahvit. Kesto noin 1,5 tuntia. Tied.Helena Aro puh. 040-703 3120.

Luterilaisuutta juhlitaanMartin päivänä 10.11.

Luterilaisen KulttuurinSäätiö haluaa juhlistaa us-konpuhdistaja Martti Lut-herin nimipäivää 10.11.konsertilla, jonka ohjelmis-tossa on suomalaisia virsiäja Luther-oopperan säveliä.Juhlassa Myyrmäen kirkos-sa Vantaalla klo 19.30 pu-heen pitää säätiön valtuus-kunnan puheenjohtaja piis-pa Wille Riekkinen.

Juhlakonsertissa esiinty-vät Erja Wimeri, MerjaWirkkala, Jorma Hynninenja Esa Ruuttunen laulu, ka-pellimestari Kari Tikka,piano ja professori ErkkiTuppurainen, urut. Katsa-uksen pitävät teologian toh-tori Hannu Vapaavuori japrofessori Erkki Tuppurai-nen ja juhlapuheen Kuopi-on piispa Wille Riekkinen.

Täällähän sitä taas ollaan. Eli on ympäri käytyja jälleen yhteen tultu. Olen juuri vastaanottanutKurkijokelaisen päätoimittajan tehtävät, kunedellinen päätoimittaja lähti kohti uusia haastei-ta ja jätti pallin vapaaksi.

Haluankin tässä lausua kaikkien meidän luki-joiden puolesta lämpimät kiitokset Maire Soilu-valle tämän panoksesta ja innokkaasta asentees-ta lehtemme kehittämisessä. Maire toi tullessaantuoreen näkökulman lehden jo ehkä vähän kalk-keutuneeseen olemukseen. Hänen aikanaanmyös toimitus muutti uusiin tilaviin tiloihin Loi-maan keskustaan. Niin ikään nykyaika tiedonsiir-toineen linjoja pitkin tuli Kurkijokelaisen arki-päivään. Maire Soiluva toimi myös Kurkijoki-Säätiön asiamiehenä, joten työsarkaa riitti. Kii-tos, Maire, tuosta kaikesta.

Monelle lukijalle olen tuttu ennestään, sillä mi-nulle kertyi yli neljä vuotta Kurkijokelaisen päätoi-mittajana 1990-luvun loppupuoliskolla. Silloin vii-meiseksi luullun ”minun” lehteni julkaisemisestaon kulunut jo yli viisi vuotta. Sinä aikana Kurkijo-kelainen on menettänyt monta monituista lukijaa jaahkeraa avustajaa, mutta se on myös saanut paljonuusia lukijoita, joille en ehkä ole yhtä tuttu.

Toivotan koko sydämestäni tervetulleiksi kaikkientiset lehtemme kirjoittajat jatkamaan arvokastatyötään lehtemme hyväksi sekä toivon, että saisim-me paljon uusia avustajia. Kaikki ns. pöytälaatik-kokirjoittajat voivat hyvin aloittaa julkisen kirjoit-tamisen Kurkijokelaisessa, sillä kynnys ei todella-kaan ole korkea. Rohkeasti vain mukaan tekemäänlehdestämme edelleen ”Suomen Parasta”.

Raija Hjelm

Perjantaina 5. marraskuuta 2004 – Nro 44 – 3

Ken tietää?

Kuv

a K

urki

joki

mus

eon

koko

elm

a Missähän nämä lapset ovatasettuneet kuvaan? Lienevätköpojat ja tyttö sisaruksia?

Tiedot kuvasta pyydetään osoit-teeseen Kurkijokimuseo, Ko-jonperäntie 446, 32260 Kojon-perä tai puhelimitse 050-4036050 Maria Kauppinen taisähköpostilla:kurkijokimuseo@auria.net

22.10. julkaistun kuvanmiehistä on löytynyt kuvia kir-joista Muistojemme Kurkijokija Kurkijoen historia IV. Leh-den kuvassa tämä Vöyrin so-takoulun kurkijokelaisten ryh-mä on hieman toisessa järjes-tyksessä. Ylärivissä vasem-malta 1. Väinö Sikiö, 2. EemilSoikkeli Huutomäestä, 3. JuhoHartikka Aromäestä, 4. PekkaKiiski Elisenvaarasta. Alari-vissä vasemmalla 1. JuhoKiiski Oksentiinmäestä, 2. Ee-mil Helle 3. F. Jääskeläinen, 4.V. Karhu. Kuva on otettuvuonna 1918. Kiitos jälleentarkkaavaisille lukijoille!

Evakkous on tänä vuon-na ollut esillä monella ta-valla. Evakkojen kokemuk-set ovat esillä Mie muistan,muistat sie! –esityksessäKarjalatalolla. Esityksenohjaa näyttelijä Eeva Lit-manen ja hänen lisäkseensiinä esiintyy muita karja-laisjuurisia näyttelijöitä.

Muistelu on kuuden-kymmenen vuoden aikanamuodostunut vahvaksiosaksi karjalaisuutta. Jokai-sella meistä on omat Karja-laan liittyvät muistonsa.Erityisesti evakkouteen liit-tyvät muistot ovat olleetKarjalatalolla marraskuus-sa esitettävän Mie muistan,muistat sie! -tarinateatteri-esityksen pohjalla. Esityk-sen on ohjannut Eeva Lit-manen ja siinä näyttelevät

Karoliina Franck, AnjaHaadenmaa, Kirsi Ylijokija Teemu Ojanne. Työryh-mä muodostuu eri-ikäisistäkarjalaisjuurisista teatteri-alan ammattilaisista. AnjaHaadenmaa matkasi itseevakkona Karjalasta, mui-den isovanhemmat puoles-taan olivat evakkoja. Jotenkosketuspintaa evakkou-teen on heistä jokaisella.

Esityksen pohjana onkäytetty Uudenmaan karja-laisseurojen piirin kulttuu-ritoimikunnan muutamavuosi sitten järjestämänevakkomuistojen keruunpohjalta koottua kirjaa ”Kä-vit sie? Näit sie? Muistatsie?”. Sen koskettavat tari-nat saavat nyt uuden äänen,kun näyttelijät lukevatmuistoja ja tekevät evakko-

Mie muistan, muistat sie!- Tarinateatteria evakkomuistoista 7.11. ja 12.11.

kokemukset jälleen elävik-si. Esityksessä evakko-muistoja sävyttävät lisäksiLarin Parasken lauletut ru-not sekä tekstien lomassakuultavat musiikkikappa-leet. Runonlaulannasta vas-taa Anja Haadenmaa ja mu-siikista Teemu Ojanne.

Mie muistan, muistatsie! -tarinateatteriesityksetKarjalatalon juhlasalissasunnuntaina 7.11. klo 17sekä perjantaina 12.11. klo19.

Lisätietoa ja lippuvara-ukset Karjalan Liitosta, p.(09) 7288 170 taitoimisto@karjalanliitto.fi

Pääsylippujen hinnat: ai-kuiset 15 e, Karjala-kortilla14 e; nuoret ja opiskelijat7 e.

Loimaan Seudun Karja-laseura ry:n syyskokous pi-dettiin keskiviikkona 20.10.Loimaalla. Kokoukseenosallistui 13 seuran jäsentä.Kokouksen puheenjohtaja-na toimi Arvi Heinonen jasihteerinä Saini Repo.

Seuran uudeksi puheen-johtajaksi valittiin Eino Hy-vönen, varapuheenjohtaja-na jatkaa Martti Repo. Ero-vuoroiset hallituksenjä-senet Ulla Lamminaho,

Loimaan karjalaseuranpuheenjohtaja vaihtuu

Lauri Veijalainen ja HannelePiiparinen valittiin uudel-leen seuraavaksi kolmivuo-tiskaudeksi. Eino Hyvösentilalle hallitukseen valittiinnykyinen puheenjohtaja AlliKihlanki.

Karjalaseuran hallituk-seen kuuluvat lisäksi TainaSuvila, Markku Sihvonen,Arvi Silvennoinen, MaijaLevonpää ja Saini Repo. Ti-lintarkastajiksi valittiin EeroTynkkynen ja Reino Parviai-

nen ja helle varamiehiksiKari Kiiski ja Kari Äikää.

Naistoimikunnan vetä-jäksi valittiin Maija Levon-pää. Muiksi jäseniksi nais-toimikuntaan valittiin RitvaRastas, Eevi Kemppinen,Airi Heinonen ja SainiRepo.

Seuran toiminnasta il-moitellaan Kurkijokelai-sessa ja Loimaan Lehdessä.

Noormarkun Karjalaseu-ran syyskokous pidettiin lo-kakuun 18. päivänä Osuus-pankin kerhohuoneella.Läsnä oli noin parikym-mentä jäsentä. Kokoustajohti Veikko Suutari, japöytäkirjaa piti Pauli Muu-rinen.

Hyväksyttiin toiminta-suunnitelma tulevalle toi-mikaudella ilman mutinoi-ta. Ensi vuonna osallistu-taan yhteistyöhön kunnan,seurakunnan, Karjalaisseu-rojen Satakunnan piirin,Karjalan Liiton ja muidenyhdistysten kanssa tarpeel-

Lilja Särkölä. Naistoimi-kuntaa johtaa Raili Pörsti,vapaa-ajanlautakuntaa Pau-li Muurinen ja Jouko Hä-mäläinen sekä ohjelmatoi-mikuntaa Terttu Ketola jaAino Koppi.

Jäsenmaksut sekä arpa-ja kahvirahat pidetään en-nallaan. Ilmoitus- ja tiedo-tuslehtinämme pidämmeedelleen paikallislehtiä.Antoisaa tulevaa toimi-vuotta.

Aino KoppiSöörmarkku

Noormarkun karjalaisialuotsaavat tutut henkilöt

liseksi katsomallamme ta-valla ja aina tilanteen mu-kaan.

Seuran puheenjohtajanajatkaa Veikko Suutari, vara-puheenjohtajana PauliMuurinen ja sihteerinä Tert-tu Ketola. Rahastoa hoitaaEila Myllys.

Erovuoroiset hallituk-senjäsenet Eeva Hämäläi-nen ja Kyösti Koppi jatka-vat tehtävissään, Virran ti-lalle valittiin Jokinen. Muuthallituksenjäsenet ovatMailis Kangasniemi, Mar-ja-Leena Perttula, RailiPörsti, Jouko Hämäläinen ja

Erika Häkli (ent. Puputti, s. Heinonen)täytti syyskuun 22. päivänä LoimaallaKartanonmäen vanhainkodissa peräti 100vuotta. Hänen tyttärensä Martta Vaara As-kolasta lähetti äitinsä kuvan ja omien tyt-täriensä Arjan sekä tämän lasten ja Mer-jan sekä tämän lasten ja lapsenlapsen kun-nianosoituksen 100-vuotiaalle rakkaallemummulle. Kuvaa, jossa olisi kaikki viisipolvea, me emme saaneet julkaistavaksi,ainakaan vielä.. Oheisen runon on kirjoit-tanut Merja.

Erika Häkli Loimaalla100-vuotispäivänään.

100-vuotiaalle mummulleVaikka et huomaisi syksyn tulleen,se värittää maailmaa sateenkaaren lailla.Vaikka et tietäisi, missä olet,voit kulkea nuoruuden pihamailla.Vaikka et tuntisi vierellä olijaa,voit tuntea turvaa, olla pelkoa vailla.Vaikka et tietäisi vuosien määrää,luku suuri on, niin kuin vain sata voi olla.Ja vaikka ei kukaan tulevaa tiedä,niin vuotesi kasvavat muiden lailla,sillä vaikka et minua muistakaan,olet minulle rakas ja tosi aina.

Viime torstaina 28.10.oli Raisiossa 45-vuotispäi-vät. Raision Karjalaiset ryoli tullut keski-ikäiseksi,mitä piti tietysti juhlia. Seu-ran jäsenistössä on kolmekurkijokelaista, joista Aune(s. Vehviläinen) pyysi mi-nua kertomaan lehdellem-me tästä tapahtumasta. Itsetaitaa olla liian ujo kirjoit-tamaan.

Seura on vireä ja oikeinkarjalainen, kuten odottaasaattaa ja tunnelma oli senmukainen. Ruokaa saatiin,runonlausuntaa kuultiin,

puheita pidettiin (sisältäenhistorian havinaakin), kah-vit juotiin ja laulettiin. Mei-tä ”ulkopaikkakuntalaisia”oli kutsuttu Aurasta ja mei-dät kaksi naantalilaista par-haina ystävinä, niin juonta-ja-puheenjohtaja Riitta ai-nakin sanoi. Meidän lisäk-semme kutsuttuihin kuului-vat pappi ja johtomies kun-nallispolitiikasta rouvineen,että ei seurassa ollut moitti-mista.

Jatkuvasti pidämme rai-siolaisten kanssa yhteyttä,ja päätapahtuma on vuoroin

Seuratoimintaa lounaisrannikollajärjestämämme kesäinenretki luontoon. Raisiolaisiatosin on paljon enemmänkuin meitä täällä Naantalis-sa, mutta mepä olemmevanhempia, ja seuramme-kin on jo yli 60-vuotias.Vaan eipä se haittaa, haus-kaa on auralaisten ja naan-talilaisten olla noin nuortenja iloisten ystäviä. Hyvääjatkoa ja pitkää ikää raisio-laistenkin karjalaisseuralle!

Rakel Toivanen,sihteeri Naantali

Erika Häkli 100 vuotta

Pyhäinpäivä on sulautuma kahdestajuhlasta, kaikkien pyhien päivästä 1.11.(Festum omnium sanctorum) ja kaikki-en uskovien vainajien muistopäivästä2.11. (Commemoratio omnium fideliumdefunctorum). Siten muistelun kohteenaovat sekä kaikki kristikunnan marttyyritettä muut uskossa Kristukseen kuolleet.

Sana pyhä ei kuitenkaan viittaa vainkuolleisiin. Jokainen Kristuksen oma onpyhä. Hän on uskossa osallinen näky-mättömästä pyhien yhteydestä. Päivänperinteinen evankeliumi onkin Jeesuk-sen vuorisaarnan alussa oleva autuaak-sijulistus. Uskontunnustuksen mukaanpyhät muodostavat yhteyden, johonvoimme näkymättömästi liittyä.

Pyhäinpäivänä

Pyhäinpäivän rukousRakas Jumala.Kiitos, että olet kanssammekaikissa elämämme vaiheissa.Huolehdit meistä, kun olemme aivanpieniä.Kannat meitä, kun kasvamme.Kiitos, että myös tämän elämän päätty-essäpidät meistä huoltaja kutsut meidät taivaan kotiin.Lohduta meitä, kun on surun aika.Anna meidän aavistaa jo täällä jotakintaivaan kirkkaudesta.Auta meitä luottamaan Jeesukseenkaikkina päivinämme.Kuule meitä hänen rakkautensa tähden.

Pyhien yhteys

Perjantaina 5. marraskuuta4 – 2004 – N:o 44

määrää kohti mennään, voiolla useampiakin, muttamielestäni tehokkaimpiaovat yleinen ja käytännön-läheinen panostaminen tu-levaisuuden asioihin, ver-kostuminen, modernien tie-dotustapojen käyttö, tukisukututkimukselle jne.

Mitä karjalaisperinteitäedelleen ylläpidätelämässäsi?

Jäljellä on enää ruokape-rinne, joka sekin supistuuvalikoimaltaan, sillä sekinkilpailee kaiken maailmanpizzojen kanssa. Korostai-sin taas kilpailuasetelmaaperinteistä. Monista “van-hoista” asioista nuorkarja-lainen on varmaan kiinnos-tunut, mutta pelkäänpä, ettäei kuitenkaan käytännössäsellaisia oteta käyttöön, eliperinteestä tulee pelkkäämuseotavaraa.

Oletko käynytkotiseutumatkoilla?Miksi? Mitkä ovat olleetkokemuksesi matkalla?

Olen kerran käynyt Kur-kijoella, Viipurissa useam-min. No - pitihän syntymä-paikkaa käydä katsomassa.Velimiehen kanssa käytiin.Sekin oli tyypillinen suun-nistustilanne. Velimies van-noi että hyvin löytyy, muis-taa kaikki kivet ja kannot,mutta kun Riekkalan Kärä-jämäelle päästiin, niin hä-nen suuntavaistonsa menimaisemien muuttumisen ta-kia ihan sekaisin.

Harhailun jälkeen todet-tiin kotitalon paikalla ole-van venäläisen “datsan” elisiirtolapuutarhamökin, jon-ka perustuksiin oli käytetty“staraja doman” eli “van-han talon” perustuksia. Senkertoi paikalle tullut “dat-san” omistaja Igor Lasasen(ent. Riekkala) kerrosta-loista. Yhdessä siinä Igorinkanssa konjakit napattiin.Surku juttu kokonaisuudes-saan. Omenapuut olivat il-meisesti alkuperäiset, mi-tään muuta positiivista eiollut havaittavissa.

Toista kertaa en hevinlähde, sillä näkemästänivain tulin ja varmaan tulisinentistä vihaisemmaksi.Maisemat siellä ovat todel-la kauniita, mutta kulttuuri-nen aineisto on lähes joko

itsekseen tuhoutunut tai tar-koituksella tuhottu. Ei olemieltä ylentävä näky sellai-nen ränsistyneisyys ja il-meinen välinpitämättö-myys. Suomen-karjalaisenaineellisen kulttuuriperin-nön pohja tuhoutuu vääjää-mättä - vain muisto jää jäl-jelle, sekin vain, jos asiahoidetaan.

Kerro joku muistosiKarjalasta.

Mitä nyt pikkupoikamuistaa - ei paljon mitään.Elisenvaaran suurpommi-tuksen pommikoneet muis-tan, niitä laskettiin 54 kpllentävän ylitsemme Laato-kalle. Teki poikaan vaiku-tuksen, kun isä teki sähkö-jen puutteen takia “kyntti-lät” omenista, joihin kover-si kolon ja sinne voita ja tik-ku sekä tulta perään. Kol-mas muisto on, kun olin äi-din vanhempien luona Neh-volassa “huollettavana”,kävin siellä kansakoulua jasieltä kerran oikaisin kevät-talvella peltohankien ylitseja putosin ojaan ja kastuin.Katri-mummo hoiti vilustu-mista piittinällä, so. sulate-tulla sokerilla, ai - kun tekihyvää.

Kerro kokemuksiasitai muistojasievakkomatkasta. Taimitä muistat kerrotunasiasta.

Siitä en muista mitään,enkä muista edes vanhem-pien kertomuksia. Luulta-vasti evakkomatkat ja -pai-kat olivat kelvolliset olo-suhteisiin nähden. Tai ehkäikäviä asioita ei haluttu eri-tyisesti kertoa. Hauskempitapaus, jota vesissä silminnaurettiin, oli kun veli olivienyt ratsastamalla Helsin-kiin jonnekin rautatien si-vuasemalle tuodun hevo-semme ostajalle. Kun Pollenäki ensimmäistä kertaaeläissään raitiotievaunun,se pillastui ja porhalsi sel-laiseen vauhtiin, että veli olipelännyt kuollakseen sitämenoa, ennenkuin kaikkiratikasta muistuttavat olivathävinneet Pollen näköpii-ristä.

Onnellinenlapsuusmuistosi?

Jaa-a. Sitten kun oltiinmuisti-iässä, ehkä siinä 10vuotiaasta alkaen, oli elämävielä aika ankeata, josta ei

erityisiä onnellisuuksia olejäänyt mieleen.

Mitä ajattelet Karjala-kysymyksestä?

Meikäläisellä on em. ko-tisivulla aika laaja selvitysKarjala-kysymyksen erivaiheista. Sieltä voi jokosuoraan tai rivien välistä to-deta ajatteluni asiasta. Ly-hyesti sanottuna: Venäjälläei ole mitään merkkejä, ettäsiellä olisi aikeita luopuaryöstösaaliista, pikemmin-kin päinvastoin, sillä Venä-jä sitoo Karjalaa taloudelli-sesti itseensä koko ajan li-sää. Muutenkin mahdolli-suudet sopimusteitse ovat=0. Jos joku Karjalassa asu-va venäläinen sanoo, ettäolisi hyvä päästä Suomenyhteyteen, tarkoittaa se sitä,että pääsisipä Suomen sosi-aalitoiminnan yms piiriin.Eli, ei kannata hakata pää-tään siihen seinään, vaankäyttää sitä päätä karjalai-sen kulttuurin mahdollisim-man tehokkaaseen tallenta-miseen. Se on paljon hyö-dyllisempää Karjala-työtäkuin ryssänvihan - sitähänse on - lietsominen. KunKarjalan kulttuuri ja histo-ria on 100% talletettu, ontulevilla sukupolvilla hyvätaseet puolustaa Karjalanasiaa.

On onnetonta, että suo-malaisten ryssänviha pääsiotsikoihin. Sinänsä venäläi-set - paremminkin Venäjä -itse ovat syypäitä suoma-laisten asenteeseen, jokamielestäni kuitenkin on

enemmän pelkoa kuin vi-haa. Joka tapauksessa täl-lainen asenne ei aja Karja-la-kysymyksen asiaa eteen-päin Venäjän puolella.

Miten olet kokenut omankarjalaisuutesi? Miten seon vaikuttanut elämääsi?

Erityisesti karjalaisuu-desta ei ole ollut mitäänhaittaa eikä toisaalta eri-tyistä hyötyä. Tilanne lie-nee sama kuin minkä tahan-sa muun “-laisuuden”, vaik-ka loimaalaisuuden. Eikäole - huom. erityisesti - vai-kuttanut elämääni, paitsitietysti evakkoon lähtö olijärisyttävä murros.

Mitkä ovat tärkeimmätasiat elämässäsi?

Perhe.

Miten olet siirtänytperinteitä seuraavillepolville?

Kyseeseenhän on jäänytvain ruokakulttuuri, siis te-kemällä ja tarjoamalla Kar-jalaisia perinneruokia. Kos-ka perinteiden säilyttämi-sessä naisväellä on aina ol-lut ja on edelleen ratkaise-va rooli, niin piirashommiajoulun alla, ketjun ollessa(äitini-) vaimo-tytär-tyttä-rentytär, on todella mukavakatsella.

Perinteiden siirtäminensinänsä on melko vaikeaajatus. On taas olemassakilpailutilanne, miten karja-laista kulttuuria ja perinnet-tä voi myydä, kun kilpaili-joina on kaiken maailmanharrastukset kaikkialtamaailmasta - siis eräänlais-ta globalisoitumista. Ja uu-della polvella on oma esim.espoolaisuutensa. Tässä onselvä myyntitilanne, mitenperustelen, että karjalainenperinne on parempi kuin es-poolainen. Museotavaraanuori polvi ei ota niin vainomakseen.

Miten sinun mielestäsiperinteitä pitäisisäilyttää?

Parasta olisi kysyä nuo-risolta itseltään, miten hehaluaisivat asiassa toimitta-van. On ollut masentavaa

nähdä, kun yli kuusikymp-piset yrittävät miettiä ohjel-maa johonkin tilaisuuteen,joka on kohdistettu alle kol-mekymppisille. Lisäksi us-koisin, että avoin keskuste-lu mahdollisimman laajaltikarjalaisten piirissä perin-teiden säilyttämisen tavoit-teista ja toimintatavoistaolisi hyödyllistä, sillä ilmei-sesti on suuri joukko run-sasta tietoa ja taitoa omaa-via mutta hiljaisia karjalai-sia, jotka eivät uskalla tuo-da kykyjään esille. Niin sit-ten tehtävä jää suhteellises-ti ottaen suppeiden ja “si-säänpäinlämpiävien” yh-distyksien - paremminkinniiden hallituksien - harteil-le. Eräs karjalaisten hanka-la asetelma on maantieteel-lisesti laajalle levinneisyys,jota korostaa keskuspaikaneli kotiseudun puute. Tätäongelmaa pienentäisi mo-dernin tiedonvälitysteknii-kan käyttö, so. sähköpostitja Internet, mutta esim. säh-köpostin käyttö on järkyttä-vän heikkoa, mikä todistaanuoren polven erittäin vali-tettavaa poissaoloa toimin-nasta.

Tästä tuleekin mieleen,miten tärkeätä on nuorenpolven esillesaanti. Olenvalitettavasti ollut havaitse-vinani, että vanhat parratroikkuvat sitkeästi päättä-vissä elimissä, hallituksissajne, vaikka nuori polvihanse pitäisi saada niihin toi-mintasuunnitelmia laati-maan ja niistä vastuuta kan-tamaan. Kyllä ne osaavatasiat vähintään yhtä hyvinkuin me vanhat parrat. Tie-tysti tässä on taustalla huolikarjalaisuuden tulevaisuu-desta, muu rönsyily on vä-hemmän tärkeätä. Nuoripolvi on se tulevaisuus,mennyt aika meni jo.

Käytännössä, joka tapa-uksessa, ehdottomastioleellisinta on tieto! Nyky-ään vieläpä niin, että pitääolla tietoa tiedosta. Katso-kaapa miten moderni nuoripolvi toimii. Jos sille tuleejostain syystä tarve saadatietoa jostain asiasta, se me-nee Internettiin katsomaan,mitä siellä on asiasta. Ny-kyään nettilinjat ovat jatku-vasti auki. Kirjahylly onhankalampi, eikä aina oletarvittavaa kirjaa edes han-kittuna. Internetissä on tie-toa ällistyttävän monesta

asiasta ja -ah - kuinka hel-posti ja nopeasti tiedon saa-kaan esille. Esim., jos gol-fia harrastaa, golf-kentistäja pelaamisesta on julme-tusti asiaa. Minä ostin li-hansyöjäkasvin ja totesinsen hoidosta netistä löyty-vän suomeksikin mahdotto-man mukavasti neuvoja. Jajos ei tietoa löydy suoraan,kysyä voi useimmiten. Eliyksinkertaistaen: jos Kurki-joesta ei löydy tietoa Inter-netistä, moderni nuori pol-vi katsoo, että Kurkijokeaei ole olemassakaan.

Mitä mieltä olet Kurkijo-kelainen- lehdestä? Mitämuutoksia siihen ehdot-taisit, tai juttuaiheita,joista haluaisit lehdestälukea?

Kurkijokelainen-lehti onmahtava ja poikkeukselli-nen saavutus omalla saral-laan. Jos nyt ajatellaankoko Suomen tai vain pää-kaupunkiseudun kannalta,lehdellä on - ymmärrettä-västi - aika vankka loimaa-lainen leima. Se tietysti joh-tuu esim. pääkaupunkilais-ten kirjoittajien puutteesta.Siispä kaikki pääkaupunki-laiset kirjoituksia kirjoitta-maan. Ajan kuluessa kurki-jokelaisten jälkeläiset leviä-vät ympäri maailmaa. Täl-löin lehden tulisi sisällöl-tään palvella myös laajem-pia piirejä.

Ehkä tiukkana sukututki-muksen harrastajana toivoi-sin lisää hyviä selvityksiäeri kurkijokelaisten ja hiito-lalaisten sukujen vaiheista,mieluimmin alkuvaiheista,koska sukututkimuksenedetessä muinaisuudensuuntaan esi-isiä eli “uusia”sukuja löytyy aina vain li-sää. Ja ne ovat siten laajaltiyhteisiä ja sitä kautta yleis-kiinnostavia.

Minkälaisiatulevaisuudensuunnitelmia/ haaveitaSinulla on?

Puuhaa on niin paljon,ettei siinä suunnitelmia ker-kiä tehdä. Haaveena onmaailmanympäri-matka.

Kenelle haluat lähettääterveisiä?

Rastaan suvulla on jäse-niä hajallaan ympäri maail-maa, kuten varmasti monel-la muulla kurkijokelaisella.Niille kaukaisille - parem-minkin, kaukana asuville -sukulaisille tahtoisin tervei-seni lähettää.

Kenet haastat seuraa-vaksi haastateltavaksi jamiksi?

Toivoisin, että Suomenulkopuolella asuvat kurki-jokelaiset tai kurkijokelais-juuriset kirjoittaisivat itses-tään. Mutta Suomessa asu-vista heitän haasteen VilleLaaksolle.

Ja lopuksi?Lausuntoni ovat tietysti

provokatorisia ja liikemies-mäisiä. Mutta jos näitä tär-keitä asioita hyssytellään, eisynny kunnon keskusteluaeikä hyödyllistä toimintaa.

JATKOA SIVULTA 1

Kotitalon maisemissa ennensotia. Kuvassa Väinö, Ma-ria, Arvo ja Reino Rastassekä pahnanpohjimmainen.

Kotitalon paikka nykyään. Igorin mukaan “datsaan” oli käytetty vanhan talon “fundament”ja “material” eli kelvollisia kotitalon osia. Kuvassa Igorin vaimo, joka lahjoitti meille to-maatteja puutarhasta.

Perjantaina 5. marraskuuta 2004 – Nro 44 – 5

Vampulalaisen ToivoArolan, 70 v., vanhemmillaJalmari ja Ida (s. Kosonen)Arolalla oli pieni peltotilaKurkijoen Saareksen kyläs-sä. Maat ulottuivat Parikka-lan rajalle. Kurkijoen kir-konkylälle oli matkaa noin30 kilometriä.

- Isä oli kätevä käsistään.Kun hän teki hevoselle län-get, niin ne olivat sopivathevosen olkapäille. Isän kä-sistä syntyivät reet, kärryt,työkalut sekä koko joukkokotitalouden tarve-esineitä.Lisäksi hän kävi kolmellaeri kansakoululla opetta-massa käsitöitä, kertoohaastateltavani Toivo Aro-la.

Toivo Arola oli 6-vuoti-as, kun perhe joutui lähte-mään ensimmäiselle evak-komatkalleen. Matka kulkiUuraisten, Loimaan ja Pa-rikkalan kautta takaisin ko-tiin Saarekselle.

- Uuraisilla olimme ke-sän 1940. Talossa, missäasuimme, oli puutarhaman-sikoita kasvamassa, ja talontyttäret kävivät niitä sieltäkeräilemässä. Kerran isä sa-noi heille: ”Anna nyt yksmansikka maistaa.” Tytärantoi ainoansa, ja isä ja äitisöivät sen puoliksi. Meillemuksuille ei jäänyt mitään,muistelee Toivo Arola hu-vittuneena.

Jälleen kotona- Palattuamme evakosta

kotiin oli ainoastaan sikalahävinnyt taivaan tuuliin.Meidänkin maille oli kai-vettu juoksuhautoja, jotenseudulla oli taisteltu lujasti.Maastossa lojui sodan jäl-jiltä kaikenlaista, ja meitälapsia oli kielletty koske-masta niihin. Sisareni Hiljaoli tuolloin 3- tai 4-vuotias.

Eräänä päivänä hän löy-si kranaatin, nosti sen ylösja huusi: “Minä löysin käsi-kranaatin!” Pelästyneenäkäskin laskea sen hiljaamaahan ja lähteä sieltä pois.

Saareksen koulu oli su-pistettu. Siellä olleet sota-vangit siirrettiin muualle,jotta koulutoiminta pääsisialkamaan. Koska ToivoArola osasi lukea jo ennenkouluunmenoa, pääsi hänsuoraan toiselle luokalle.Käytyään sitä muutamanviikon siirtyi hän yläkoulunpuolelle. Niin kului talvi.

Koululle saatiin uusi har-mooni vasta kevätjuhlaan.Opettajan säestäessä he lau-loivat porukalla: “Jo joutuiarmas aika ja suvi suloi-

nen...” Vieläkin, 60 vuodentakaa, nuo sävelet soivatkauniina Toivon korvissa.

ÄkkilähtöPohjanmaalle

Lähtö toiselle evakko-matkalle 3. syyskuuta 1944tuli myös Arolan perheelleäkkiä. Tunnin kuluttua tie-don saapumisesta heidänpiti olla koululla. Kotonaheitä oli mummo, äiti janeljä lasta. Siinä oltiin vä-hän shokissa kerättäessävaatteita ja evästä matkaavarten. Kun lähdettiin, ohrajäi viisikoille ja osa viljastakasvamaan, sillä työvoimaaei ollut isän ollessaIS-joukoissa.

- Laitumelle jäänyt karjatuli yhteiskuljetuksessaYlistaroon, missä siirtolais-ten eläimet oli koottu yhtei-selle isommalle laitumelle.Lehmillä oli omat nimensä.Kun lähdimme karjaa kat-somaan, niin näin jo kaukaameidän lehmän. Huudettua-ni sitä nimeltä se tuli mei-dän luokse.

- Isä tuli sitten myöhem-min, kun oli ensin saanut

asiat kotona hoidettua, jasanoi, että sieltä se Osmo(hevonen) tulee perässä.Mutta äidilläpä olikin ker-rottavaa: Osmon nahkaodotti jo orrella. Se oli jou-duttu matkalla teurasta-maan.

Toivo Arola jatkoi kou-lunkäyntiään Ylistarossa.Paikallinen väestö suhtautuiheihin ihan mukavasti.Kaksi siirtolaisveljestä kävisamaa koulua. Koulumat-koilla nuorempi heistä töniToivoa kerta toisensa jäl-keen. Kielloista huolimattahän vain jatkoi kiusanteko-aan. Eräänä päivänä Toivonmitta tuli täyteen, ja häntuuppasi pojan ojassa ole-vaan nokkospuskaan. Tä-män jälkeen koulumatkattaittuivat naapurissa asuvankarjalaistytön kanssa, jaheillä oli hauskaa.

Kohti Vampulaa- Oltuamme aikamme

Ylistarossa muutimme Ori-päähän. Siellä oli myös toi-nen siirtolaisperhe. Näinminulla oli yksi tuttu kaverisamassa koulussa.

Arolan perhe sai asutta-vakseen Äären talosta isonpirtin, missä oli leivinuuni.Siihen laitettiin myös hella.Talonväen kanssa he tulivaterittäin hyvin toimeen.

Koska Vampulassa asuimuitakin saarekselaisia,niin Jalmari-isä osti vapaa-ehtoisella kaupalla Kouvol-ta maapaikan, missä olimyös metsää. Sieltä hän ottipuut ja rakensi piskuisenmökin, mihin kaikki juuri jajuuri mahtuivat pötkölleen.Hirsiladosta hän teki eläi-mille navetan. Niin perhepääsi muuttamaan Vampu-laan omaan kotiin.

Saarekseltahöyläämöyrittäjäksi

Vampulaan

Toivo Arola lähti 6-vuotiaana ensimmäi-selle evakkomatkal-leen Kurkijoen Saa-reksen kylästä. Toi-sestakin evakkoon-lähdöstä on jo 60vuotta. Suurimmanosan elämäänsä ToivoArola on asunutVampulassa länsisuo-malaismaisemissa.Hän on menestynythyvin. Hänen Vampu-laan perustamansaArolan Höyläämötyöllistää tällä hetkel-lä perheenjäsentenlisäksi kymmenenvierasta. Vetovastuuyrityksestä on omallapojalla markulla.

Yhdessä yrittäjinäVuodet vierivät. Aikoi-

naan Toivo Arola avioituiKauvatsalta kotoisin olevanKyllikin kanssa. Heillä oliPikku-Vampulassa maatila,joka ei antanut perheelleriittävää toimeentuloa.Niinpä he ostivat sirkkeli-sahan, minkä kanssa hekiersivät yhdessä talostatoiseen sahaamassa.

Muutaman vuoden ku-luttua he myivät tilan ja os-tivat nykyisen paikan, jon-ne sirkkeli kiinnitettiin py-syvästi paikalleen. Koskasahausta ei ollut ympäri-vuotisesti, hankittiin höylä-kone. Aluksi Kyllikki jaToivo Arola myös höyläsi-vät yhdessä. Myöhemminkeskityttiin vain höyläämi-seen.

Työtä on riittänyt. Ky-syntä on ylittänyt tarjonnan.Vuosien ja vuosikymmeni-en kuluessa yritys on laa-jentunut. Vastuu on siirty-nyt pojalle. Oman perheenlisäksi palkkalistoilla onkymmenen vierasta työnte-kijää. Tuotteita viedäänmuun muassa Saksaan jaTsekkiin, joskus on vietyjopa Japaniin ja Australiaanasti.

Työntäyteisten vuosi-kymmenien jälkeen Kyllik-ki ja Toivo Arolalla on vih-doinkin aikaa toisilleen. Heviettävät leppoisia eläke-päiviä kauniissa kodissaanLoimijoen rannalla.

Raili Poutanen

Pyhäinpäivän lähestyessä palaa mie-leeni yksi erilainen päiväkerhon päätty-minen.

Jokaisena kerhopäivänä kaikkien mo-nenlaisten puuhien jälkeen lopetimmekerhopäivän hiljentyen loppulauluun, ru-koukseen ja toivotukseen: ”Kiitos tästäpäivästä ja näkemiin.” Lieneekö ollutenne vai oliko sattumalla sormensa pelis-sä, kun yhtenä perjantaina 14 lapsen päi-väkerhoryhmässäni tapahtuikin aivan eritavalla tuo kerhopäivän päättäminen. Ni-mittäin yhtäkkiä kävi vain niin, että kokoporukka oli kanssani lattialla yhtenä ”ryt-äkkänä” ja iloisina lauloimme: ”Sinustakauheesti tykkään, siksi mä rutistan Sua.Eikä mua harmittais yhtään, jos Sinä ha-lisit mua.” Ja me todella halattiin ja rutis-tettiin toisiamme. Kaikki.

Seuraavalla kerhokerralla meitä ei

Lasten suruenää ollutkaan samaa määrää. Pieni Vil-le-poika oli pois. Pöydällä, Villen paikal-la olikin palamassa kynttilä ja siinä olivalkoinen enkelikin. Villeä ei enää ollutjoukossamme. Hän oli veljensä Ollin jaisänsä kanssa menehtynyt sunnuntai-ilta-na autokolarissa.

Järkyttyneinä muistelimme yhdessävietettyjä kerhopäiviä, jolloin Ville vieläoli ollut mukana. Jokainen muisti Villestäjoitakin erilaisia asioita. Keskustelimmeniistä. Itkimmekin yhdessä.. Villen hau-tajaisissa olimme laulamassa kaksi Villel-le rakasta laulua.

Koko kevään teimme surutyötä yhdes-sä ryhmän kanssa. Monta monituista ker-

taa iski ryhmään ”Ville-ikävä”. Ja silloinsitä kesken kaiken kipaistiin tien toisellapuolella olevalle hautausmaalle Villellelaulamaan. ”Taivaan Isällä on paljon lap-sia, paljon lapsia on Taivaan Isällä. Sä,Ville, yksi oot ja Olli myös, siis kiitosHerralle.”

Meillä riitti monenlaisten kuolemaanliittyvien asioiden pohtimista ja selvitte-lyä. Erityisesti jäi mieleen pari asiaa, jois-ta kuulin lasten keskenään keskustelevan.Tytöt pohtivat tahollaan, missä suojelu-senkeli oli juuri silloin. Vastauskin löytyi,kun eräs tytöistä sanoi: ”No, katseli var-masti muualle päin.” Poikien pohtiessaVillen kohtaloa sanoi eräs toinen Ville-

poika: ”Kyllä kai meitä Villejä oli yksiliikaa.”

Lapset myös halusivat, ettei Villen ti-lalle oteta ketään muuta. Tätä lasten toi-vomusta kunnioitettiin. Villen paikka olityhjä. Ville oli Taivaan Isän luona. PieniJussi-poika kuuluttikin yhtenä aamunanähneensä, kuinka yksi tähti ”tuikutti” jaettä se oli varmasti Villen tähti.

Lasten suru oli aitoa. Olikin hyvä, ettäsaimme koko ryhmän voimin olla sitä ja-kamassa. Kaikesta huolimatta juuri sinäkeväänä luotiin turvallista Jumala-kuvaalapsille. Villeä ei unohdettu. Ja aina kunjoku halusi Villen kuvaa katsella, se kai-vettiin esiin, laulettiin ”Ville-laulut”,minkä jälkeen päästiin jatkamaan kerho-päivää monien puuhailujen merkeissä.

Terttu Ketola

Saareksen koulun entiset oppilaat palasivat koulun raunioille vuonna 1992. Rapuilla istu-massa vasemmalta Sinikka Toola (s. Roininen), Eeva Järvinen (s. Toropainen), Maila Len-tolehto (s. Taivainen), Toivo Arola, Manu Roininen, Aila Okko (s. Lipiäinen), Viljo Taivai-nen ja Eila Pamppunen (s. Lipiäinen). Näitä rappuja pitkin kulkien Toivo Arola aloitti kou-lutiensä noin 63 vuotta sitten.

Toivo ja Kyllikki Arola viettävät nykyään hyvin ansaittuja,leppoisia eläkepäiviä viihtyisässä kodissaan Vampulassa.

Perjantaina 5. marraskuuta6 – 2004 – N:o 44

Energisyys, iloisuus jaterveys ovat loppujen lo-puksi kiinni oikeaoppisestaravinnosta, vakuutti ravit-semuskouluttaja, mikrobio-logian ja elintarviketekno-logian lisensiaatti PaulaHeinonen luennoidessaanHuittisissa 14.10.2004.

- Suoliston merkitys ter-veydellemme on erittäintärkeä. Aivomme ovat siitäriippuvaisia. Jos ruoka eiimeydy suolistossa, eivätaivotkaan voi hyvin.

Paula Heinonen kertoo,että pelkästään lääkkeet ei-vät riitä suolisto-oireidenhoitoon. Täytyy selvittääoireiden taustalla oleva syy,tutkia potilaan elämäntavatsekä hoitaa vastustuskykyja limakalvot kuntoon. Näinhoidetaan potilas kokonais-valtaisesti.

Koulutuksensa lisäksihänellä on asiasta myöshenkilökohtainen kokemus.Työperäisen astman vuoksihän söi alle 30-vuotiaanamuun muassa kymmenit-täin antibioottikuureja.Kuultuaan kokonaisvaltai-sesta terveydenhoidostahän teki täydellisen ravitse-musremontin suoliston jabakteerikannan tervehdyt-tämiseksi. Puolen vuodenkuluttua hän pääsi irti lääk-

keistä ja tulehduskierteestä.Heinosen mukaan mo-

nen neurologisen vaivan,esimerkiksi päänsäryn, epi-lepsian ja jopa dementiantaustalta saattaa paljastuapitkään muhinut suolisto-peräinen sairaus. Myöstoistuvat infektiosairaudet,stressi, masennus ja nivel-säryt voivat olla merkkejähuonosti toimivasta ruoan-sulatuksesta.

VastustuskykyKun ihmisellä on hyvä

immuunipuolustus eli vas-tustuskyky, niin sairastumi-sen riski pienenee huomat-tavasti. Vastustuskyky taasliittyy suoranaisesti ravitse-mukseen.

Voidakseen toimia hyvinvastustuskyky tarvitsee vi-tamiineja, hivenaineita, ras-vahappoja, kuituja ja prote-iinia. Niitä saadaan vihan-neksista, marjoista, hedel-mistä, pähkinöistä, kokojy-väviljasta ja siemenistä. Netulisi syödä käsittelemättö-minä. Sen lisäksi, että neparantavat vastustuskykyä,ne myös vaikuttavat verensokeritason säätelyyn.

Täytettyään 40 vuottamoni kokee yllätyksen.Rasva ja neste on naisellakerääntynyt käsivarsiin,

reisiin ja takamukseen.Miehellä taas kasvaa vatsa-kumpu. Paula Heinonensuositteleekin kohtuullistaliikuntaa sekä ruokavaliontarkistusta ja tarvittavaakorjausta. Ellei tätä tehdä,niin vuosien karttuessa li-sääntyvät erilaiset säryt jakolotukset.

KuidutRavintokuiduilla on tär-

keä tehtävä paitsi suolistos-sa myös koko ruoansula-tuksessa. Ne myös tasaavataterian jälkeistä veren-sokeripitoisuutta. Ellemmesaa niitä riittävästi, on seu-rauksena suoliston toimin-nan ongelmia ja bakteeri-kannan muutoksia.

Runsaasti kuituja sisältä-vä ruokavalio vaikuttaamyönteisesti myös kolest-roli- ja sokeriaineenvaih-duntaan ja ehkäisee sydän-ja verisuonisairauksia sekäpaksunsuolen syöpää.

Täysjyväleivän lisäksitulee käyttää myös täysjy-vämakaroneja, -riisiä ja-muroja sekä erilaisia lisä-kuituja, mitkä ovat sokerit-tomia sekä säilöntä- ja väri-aineettomia, joten muis-tetaanpa tutkia ne pakkaus-ten kääntöpuoletkin.

Eläinkunnan tuotteista

Ravitsemusremontista apu moneen vaivaanHeinonen kehottaa käyttä-mään lähinnä kalaa, hapan-maitotuotteita ja vaaleaa li-haa.

RasvatYleensä rasvat yhdiste-

tään lihomiseen sekä erilai-siin sairauksiin ja suositel-laan käyttämään kevyttuot-teita, mitkä sisältävät pal-jon sokeria ja muuttuvatelimistössä rasvaksi.

- Me tarvitsemme hyviärasvoja. Päivittäin tulisikäyttää kylmäpuristettujaoliivi- ja rypsiöljyjä sekäkalaa, vihreälehtisiä vihan-neksia ja pähkinöitä. Vält-tääkseen kaupan kevytle-vitteitä voi itse tehdä hyvänlevitteen panemalla tehose-koittimeen 100 g pehmen-nyttä voita, 1 dl kylmäpu-ristettua öljyä ja 1 dl vettä(+yrttejä). Sekoitetaan ta-saiseksi. Jääkaapissa se säi-lyy viikon, kertoo Heino-nen.

Atkinsin dieetin tapaiseteläinkunnan tuotteita run-saasti sisältävät laihdutus-kuurit eivät saa tukea Hei-noselta.

KahviSuomalaiset ovat maail-

man kovimpia kahvinjuo-jia. Aamulla aloitetaan ko-

tona, työpaikalla jatketaan,sitä tarjotaan kylässä ja lä-hes kaikkialla.

- Kahvin kofeiini kiihot-taa keskushermostoa. Piris-tymme. Samanaikaisesti selisää stressihormonien eri-tystä, kohottaa verenpainet-ta, heikentää ääreisveren-kiertoa ja raudanimeyty-mistä, unihäiriöt lisääntyvätja lisäksi se aiheuttaapsyykkisen ja fyysisen riip-puvuuden, luettelee PaulaHeinonen.

Kahvilla ja valkoisellaleivällä saadaan veren soke-ripitoisuus nopeasti nouse-maan ja taas laskemaan.Kun otetaan taas kahvia japullaa, saadaan vain tyhjiäkaloreita ja painonnousuvain jatkuu.

Syö säännöllisestiKiireinen (välinpitämä-

tön?) ihminen jättää aamiai-sen väliin eikä ehdi syödälounastakaan. Kotiin tultuahänelle kelpaa kaikki syötä-vä, paitsi sitten varsinainenruoka. Sen seurauksena hännapostelee pitkin iltaa, saatyhjiä kaloreita, mikä johtaapuutostiloihin ja jatkuvaansyöpöttelyyn, koska elimis-tö ei saa tarvitsemiaan ra-kennusaineita.

Ellet halua aamupuuroa,

niin erilaiset pirtelöt ovatnopeita tehdä. Syö lounas,välipalaksi vaikkapa ome-na, kotona päivällinen ja il-lalla jotain kevyttä. Käytätuoreravintoa! Kaikestanauttimastamme ravinnostatuoreruoan osuuden pitäisiolla 50 %.

Älä unohda myöskäänriittävää vedenjuontia. Suo-si luomutuotteita, ota päi-vittäin vahva hivenainevita-miinivalmiste, ulkoile,nuku riittävästi, nauti per-heestä ja ystävistä - elä!

- Aloita pienin askelin.Jos välillä retkahdat, niinmuista, että päivä se onhuomennakin, rohkaisee il-lan luennoitsija .

Tilaisuuden järjestiväthermorataterapeutit Riikka-mari Ala-Haavsto ja MaijaLeppälä. Sen juonsi Riikka-mari reippaaseen tyyliinsä.Väliajalla saimme myösmakunautintoja maistelles-samme erilaisia pirtelöitä.

Tilaisuuden nettotuottoon lahjoitettu Huittistenseudun terveydenhuollonkuntayhtymälle lasten jalapsipotilaiden iloksi. Tytötovat lupailleet Paula Heino-sen luennolle jatkoa ensikeväänä.

Raili Poutanen

Kurkijokelaisen toimitus:Vesikoskenkatu 13 As 2132200 LOIMAAPuh.no (02) 762 2551, 050-521 3336

Riihilampi alias Tuo-maan lampi sijaitsee Kurki-joen Rummunsuon kylänpohjoisosassa. Meille Rum-munsuolla syntyneille se olimonien muistojen lampi.Uintipaikkana se oli mielui-nen niin Poskalan kuin Pun-talankin ryhmän lapsille jaaikuisille.

Kesäsunnuntaisin Riihi-lampi oli kokoontumispaik-kana mitä parhain. Joskussaimme arkenakin luvannaapurin tytön kanssa men-nä lammille. Lupa tuli tie-

tysti useiden varoitustensaattelemina. Ei saanut pul-jata vedessä niin kauan, ettäleuat alkoivat jäkättää. Mei-dän mielestä se ei ollut on-gelma. Kun jyrkän Jukku-lanvaaran yli polkua kuljet-tiin kotiin päin oli aurinkoi-sina lämpiminä kesäpäivinäperillä yhtä kuuma kuinsieltä lähtiessäkin.

Lampeen oli rakennettupyöreistä puista loivastialeneva, leveä laituri. Siitähevoset pääsivät paremminuimaan kuin pehmeältä mu-

▲ Riihilampi Lopo-sen rannasta kat-sottuna. Riihilampioli lapsena AinoRiikoselle mielui-nen uintipaikka.

tarannalta. Se laituri olimeille uimataidottomillelapsille oikein hyvä.

1930-luvulla sattui lam-milla hukkumistapaus.Nuori tyttö oli lähtenyt ui-maan yli lammin. Hän olihyvä uimari, mutta taisi las-kea voimansa väärin tai sit-ten hän sai jonkin sairaus-kohtauksen. Hänen nimen-sä oli Saimi. Aino-niminen13-vuotias tyttö hukkui ky-län toiseen lampiin, Taa-riinlampiin.

Talvisin pojat rakensivat

lammille napakarusellin.Siinä sitä sai vinhaa kyytiä.Hoijakaksihan sitä kai län-nessä sanotaan. Talvisin olimyös jään yli talvitie, jokajatkui Jussilaisen ryhmänkautta Luulammin kankaal-le ja oikaisi useamman ki-lometrin matkaa Lopottiin.

Kertoipa vanha tarinakahdesta serkuksesta, jotkaasuivat lammin vastakkai-silla puolilla. Toinen oli il-lan hämärtyessä lähtenytsaattamaan serkkuaan talvi-tietä myöten vastarannalle.Saattomatka oli niin haus-ka ja oli paljon puhuttavaa,että toiselle rannalle tultuasaatettava lähti taas saatta-maan saattajaansa ja niinedelleen, kunnes aamu al-koi sarastaa. Päivän tultualammille menevä oli ihme-

Rummunsuon Riihilampi

tellyt, kuinka paljon huopa-tossun jälkiä siellä oli. Osajäljistä oli vähän tieltä hor-jahtaneenkin jälkiä.

Se, minkälainen Riihi-lampi on nyt, näkyy ohei-sista kuvista. Pinta-alaltaanse on ainakin paljon laajem-pi. Majavat ovat tukkineetlaskuojan, ja vesi on nous-sut entisille viljelysmailleja metsään. Kaunis ranta-koivikko on kuollut. Täytyytaas kysyä, miksi Neuvos-toliitto ja myöhemmin Ve-näjä on tarvinnut ja tarvit-see meidän maitamme. Sik-sikö, että siellä ei ole tar-peeksi heitteille jätettyjämetsiä ja peltoja. Muistois-samme Riihilampi yhä elääiloisten lasten ja toimeliai-den ihmisten virkistyspaik-kana.

Aino Riikonen

Rummunsuon Riihi-lammilla majavat

olivat padonneet las-kuojan, ja vesi oli

päässyt kesäkuussa2004 nousemaan

rantakoivikkoon jaläheiselle pellolle

asti.

Rummunsuon Riihilampi

Perjantaina 5. marraskuuta 2004 – Nro 44 – 7

Vanha mies on Kaseva-yhtyeen esittämä laulu vuo-delta 1974. Kuulin sen en-simmäisen kerran teini-ikäisenä koululaisena ja sii-tä tuli lempikappaleeni pit-käksi aikaa. Nyt kolmenvuosikymmenen jälkeensitä soitetaan jälleen. Lau-lun viehätys ei ole kadonnutminnekään, vaan se soi yhtäkauniina ja melodisena vie-läkin. Sanat laittavat mietti-mään oman perheen vaihei-ta ja menneisyyttä ja tuovatmieleen myös sota-ajanmuistoja, joita olen kuullutomien vanhempieni ja iso-vanhempieni kertovan. Ajanrattaat pyörivät kuitenkineteenpäin. Laulajatkaan ei-vät ole enää nuoria poikia,vaan elämää nähneitä mie-hiä, mutta ovat lähteneetkiertueelle jälleen.

Keltainen keinuLapsuuteni kotipihalla-

kin oli vanha keinu, sattu-moisin juuri keltainen väril-tään. Se oli sellainen ketju-jen varassa riippuva kun-non keinu, jossa sai otettuahyvät vauhdit. Talveksi sekannettiin aina liiteriin jakeväällä nostettiin paikoil-leen vanhan pihlajan kat-veeseen. Vuosikaudet sepalveli kasvavia lapsia jajalkojen lepuuttajia.

Laulun tapaan keinussaoli vuosien saatossa istunutmyös monia vanhoja mie-hiä, näitä kurkijokelaisia”tervaskantoja”. Varhaisim-mat muistot ovat kuusi-kymmenluvun kesältä, kunolin juuri saanut ensimmäi-sen luokan käytyä. Sodannähnyt, ennen aikojaan har-maantunut ja vanhentunutHeikki-pappa joskus istus-keli keinussa, kun oli väsy-nyt ja sairaanoloinen. Näy-tin ensimmäisen todistuk-seni papalle, vaikka eihänse mikään huippuhyvä pa-peri alussa ollut. Ympäris-töoppi ja askartelu olivatkuutosia. En vain oppinutkihartamaan sitä silkkipa-peria, vaan aina se katkesijuuri ratkaisevalla hetkellä.Kun kesäloma alkoi, pappaopetti lakaisemaan tuvan

lattian ja auttamaan koti-töissä naisväkeä. Tärkeäksitehtäväksi sen silloin otin-kin, kun olin suuren per-heen nuorin ”nainen”.

Naisväellä oli siihen ai-kaan niin paljon tehtäväämaalaistalossa, etteivät eh-tineet keinuttelemaan kesä-aikaan. Oli navettatyötä,ison porukan pyykit ja ruo-kahuolto, kasvimaan laittoaja siivousta.

Isä joskus iltaisin istuikeinussa, lepuutti väsynyt-tä selkäänsä ja ehkä mietti,mistä saisi lisätienistiä suu-ren perheen elättämiseen.Ei ollut helppoa olla siirto-karjalainen pienviljelijäVarsinais-Suomessa.

Samana kesänä muuta-maa päivää myöhemmin is-tuin keltaisessa keinussa.Tuvan ikkuna oli auki ja si-sältä kuului radion ääni.Siellä soitettiin senaikaistaiskelmää, Johnnyn ”Kis-sankellojen aikaan”. Sai-raalasta oli soitettu, ettäHeikki-pappa oli nukkunutpois, juuri kissankellojenaikaan. En oikein ymmärtä-nyt, miksi kaikki itkivät.Minulta ei itkua tullut,vaikka kuinka yritin.

Musiikki tuo usein mie-leeni muistoja. Kun kuulentuon kissankellolaulun ra-diosta, palaan aina tuohonvuoden –67 kesään ja siihen

hetkeen, kun kuulin, ettäHeikki-pappaa ei enää olemuuta kuin muistoissa.

Monen vuoden jälkeenSeitsemänkymmenluvun

loppupuolelta muistuu mie-leen omat ylioppilasjuhlani.Olin hieman hämilläni juh-lan keskipisteenä olosta.Todistus tosin oli parantu-nut huomattavasti, ja askar-telukin jo sujui paremminkuin ekaluokalla. Sukulai-sia ja tuttavia kävi onnitte-lemassa tuoretta ylioppilas-ta tuona tärkeänä päivänä.Miehet viihtyivät piha-maalla, ja keinussa riitti is-tujia. Viihtyipä siinä äidinisä, Juho-pappakin muidenmuassa. Muistot tästä toi-sesta papasta, joka asuikauempana, liittyivät useinperhejuhliin. Pappa viihtyitodella keinutuolissa. Siinäoli hyvä pohtia maailmanmenoa ja kertoa kalajuttuja.Iloiset tummat silmät vainvilkkuivat ja etusormi hei-lui puheen tahdissa. Samaominaisuus näkyy periyty-neen äidillekin.

Suurin osa keinumuis-toista liittyy heinäkuun ai-kaan. Silloin kun vanhem-pani vielä kävivät Kurki-juhlissa, tuli kauempanaasuvia sukulaisia ja tuttaviajuhlista yökylään. Voi sitäpuheensorinaa ja riemua,

kun harvoin tapasivat toisi-aan. Silloin ulkona istuttiiniltamyöhään ja haasteltiin.

Nyt ei keltaista keinuaole enää olemassa. Pikku-hiljaa maalit rapisivat lau-doista ja yhtenä kesänä sitäei enää kannettukaan pihal-le. Isä sai syntymäpäivälah-jaksi uuden painekylläste-tyn vastakkain istuttavankeinun -80-luvun loppu-puolella. Se oli lahja naapu-reilta ja tuotiin traktorillapihaan. Siinä vaiheessa eitilalla ollut enää karjanhoi-toa, ja maanviljelykin oli jojätetty nuoremmille. Riitta-äidillä ja Eino-isällä oli joaikaa välillä istuskellakin jakeinutella lastenlastenkanssa. Valokuva on otettu12 vuotta sitten Savolaisenpihan siivoustalkoissa.

Hetket lipuvathämärään

Kävin viime viikolla ter-vehtimässä keltaisessa kei-nussa istuneita Liedon kirk-komaalla. Pakkanen ei ollutvielä vienyt kaikkia kesänkukkia. Istutin purppuran-punaiset kanervat hopea-lehtien keskelle. Lakaisinsyksyn keltaiset lehdet syr-jään ja sytytin kynttilän isänsyntymäpäivänä. Hymyilinitsekseni, olin siivonnut pa-pan antamien oppien mu-kaan. Viivyin hetkisen hau-dan äärellä poislähteneitäomaisia muistellen. Olin ol-lut kaikkien viimeisissäpäivissä mukana. MuistinHeikki-papan hevoset japectus-karkit. Kovallaukonilmalla pappa aina ko-kosi lapsikatraan vierelleentuvan lattialle, eikä enääpelottanutkaan niin paljon.

Emma-mamma lähti sil-loin, kun olin juuri mennytkihloihin. Viimeisenä muis-tona olivat mamman kuto-mat villasukat, jotka jäivätkesken, kun lähdön aikatuli. En ole tohtinut vieläjatkaa toista sinistä villa-sukkaa loppuun, vaikkakantapää oli jo tehty. Enehkä osaisikaan tehdä yhtähyvää jälkeä, sillä lanka onohutta ja työn jälki kuin ko-neella tehtyä. Kaksi vuosi-kymmentä sukat ovat joodottaneet laatikossa. Ehkäeräänä päivänä tartun työ-hön ja vien sen loppuun.

Isällä oli tapana tullaaina ulko-ovelle saatta-maan, kun vieraat lähtivät.

Muistan isän viimeisen kä-den heilautuksen rappusil-ta, kun olin lähdössä autol-la pihasta lapsien kanssa.Vilkaisin vielä taustapeiliinikään kuin olisin aavistanutjotain. Seuraavaksi näin hä-net sairaalan sängyssä, kunhän oli jo matkalla jonne-kin. Sinä sunnuntaipäivänääidin ja isän piti tulla meillekylään, ja olin kutsunutmuitakin sukulaisia samaanaikaan. Kaikki muut tulivat,mutta isä ei enää tullut. Päi-västä tulikin surujuhla. Sii-tä on nyt jo yli kymmenenvuotta aikaa.

Aika kultaa muistotNyt minulla on pihassa

oma keinu ja sillä on erilai-set tarinansa kerrottavanajälkipolville. Marraskuussaei ole enää istujia, vaan kei-nu heiluu tuulessa yksinäänodottaen ensimmäisiä lumi-hiutaleita. Pyhäinpäivänäkäymme viemässä kynttilätkeltaisessa keinussa istu-neille.

Viikon päästä on isän-päivä. Silloin ne, joilla vie-lä on isä elossa, voivat käy-dä tervehtimässä tai soittaakaukana asuville isilleen.Tärkeintä ei ole lahjat javierailun pituus, vaan se,että on läsnä toiselle ihmi-selle sillä hetkellä. Aina eitarvita monia sanojakaan.Kädenpuristuskin voi riit-tää, jos sairaus on jo vienytvoimat.

Minä käyn perheenikanssa sytyttämässä kyntti-län haudalle ja muistelen.

Marja Leena

Vanha miesVierii päivänsä hiljalleeniltaan aamunsa taipuu.Kulkee hetkinen toiseen hetkeenmenneisyyteen vaipuu.Jokaisen veljensä häntoivoisi ymmärtävän,vain tahto rauhan, rakkaudenon turva ainut ihmisen.

Vaihtuu lehtensä toiseen lehteenkentille sankarit kaatuu.Vaihtuu koiransa uskollinen,vaimonsa maahan maatuu.Keltaiseen keinuunsa jää,iltaisin hän miettimään.On täynnä tuskaa maailma täähetket lipuu hämärään.

Keltaisen keinun tarinoita

Kirkolliskokous kokoontuu Turussa 8.-12.11.Suomen luterilaisen kir-

kon kirkolliskokous onkoolla Turussa 8.-12. mar-raskuuta. Edustajat keskus-televat esimerkiksi kieli-laista, maahanmuuttajientai pakolaisen mahdollisuu-desta liittyä seurakunnanjäseneksi sekä kummiudes-ta. Kirkolliskokouksen hy-väksyttäväksi tulevat kir-kon budjetti sekä saamen-kieliset kirkollisten toimi-tusten kaavat.

Kokousviikko alkaamessulla, jota vietetäänMaarian kirkossa maanan-taina 8.11. klo 9. Messuntoimittaa piispa Simo Peuraavustajinaan Lapuan hiip-pakunnan kirkolliskokous-edustajat.

Seurakunnanjäseneksi ilmanvakituista kotikuntaa

Kirkkohallitus esittääkirkolliskokoukselle, ettäulkomaalainen maahan-muuttaja, joka on vailla ko-tikuntaa tai henkilötunnus-ta, voisi liittyä seurakun-nan jäseneksi. Nykysäädös-ten mukaan seurakunnanjäseneksi voi liittyä, joshenkilöllä on kotikuntalainmukainen kotikunta ja siel-lä oleva asuinpaikka.

Esityksen mukaan maa-hanmuuttaja voisi liittyäseurakuntaan määräajankuluttua maahantulosta.Määräajaksi ehdotetaanpuolta vuotta. Henkilönedellytetään esittävän seu-

rakunnalle maistraatin anta-man selvityksen henkilöl-lisyydestään. Puolen vuo-den määräajan aikana liitty-jä voisi osallistua kasteope-tukseen ja tutustua seura-kuntaan.

Kirkon jäsenyydestäkiinnostuneita maahan-muuttajia, pakolaisia jaopiskelijoita arvioidaanolevan joitakin satoja. Uu-distus helpottaisi heidänkotiutumistaan maahan.

Kummiuttaehdotetaanlaajennettavaksiekumeenisesti

Piispainkokous esittääsäädösten muuttamista si-ten, että kummeina voisivattoimia myös Porvoon sopi-

muksen allekirjoittaneittenkirkkojen konfirmoidut jä-senet. Porvoon sopimuksenovat allekirjoittaneet Islan-nin, Liettuan, Norjan, Ruot-sin, Suomen ja Viron luteri-laiset kirkot sekä Englan-nin, Irlannin, Skotlannin jaWalesin anglikaaniset kir-kot.

Nykyisin kummeiksi onvoitu nimetä muihin evan-kelis-luterilaisen kirkon toi-mittaman kasteen hyväksy-viin kirkkoihin kuuluvia,esimerkiksi ortodokseja,metodisteja ja Suomen ang-likaanisen kirkon jäseniä.Piispainkokous esittäämyös, että kirkkojärjestyk-seen kirjattaisiin piispain-kokouksen mahdollisuusantaa tarkemmat määräyk-

set kummiutta koskevistaasioista.

Käsiteltäviätalousasioita

Edustajat ovat tehneetbudjettiin kuusi talousar-vioaloitetta. Niissä esite-tään työmaapapin palkkaa-mista Olkiluodon ydinvoi-malan rakennustyömaalle,määrärahan varaamista ru-koilevaisvirsien uudistus-työhön ja avustuksia Uu-denkaarlepyyn Kristillisenkansankorkeakoulun kun-nostamiseen sekä Tahkonlomakappelin toiminnankäynnistämiseen. Kaikkiikäluokat kattavan avioliit-totyön suunnitteluun ja to-teuttamiseen esitetään mää-rärahaa.

Nykyiset edustajatkoolla toista kertaa

Kirkolliskokous on lute-rilaisen kirkon ylin päättä-vä elin. Se käsittelee kirkonuskoa ja oppia, lainsäädän-töä sekä hallintoa ja talout-ta koskevia kysymyksiä. .

Nykyisen kirkolliskoko-uksen kausi alkoi tämänvuoden toukokuussa ja kes-tää vuoteen 2008. Kirkollis-kokouksessa on 96 hiippa-kunnista valittua edustajaa,joista 32 on pappeja ja 64maallikoita. Lisäksi jäseniäovat saamelaisten edustaja,hiippakuntien piispat, kent-täpiispa sekä valtioneuvos-ton edustaja. Puheenjohta-jana toimii arkkipiispa.

Kirkolliskokous onkoolla yleensä kaksi kertaavuodessa. (KT 2.11.2004kh)

Siivoustalkoiden levähdystuokio Savolaisen pihamaalla vuonna 1992.

Perjantaina 5. marraskuuta8 – 2004 – N:o 44

Haapasen HautaustoimistoTÄYDELLINEN HAUTAUSPALVELU

Puh. 762 2700 ja 762 2857Heimolinnankatu 16, 32200 LoimaaLiikeajan jälkeen Reunanen puh. 762 2700

Matkap. 0500 531 814, 050 561 0547

KukkaBoxPuh. 762 2669

Vastapäätä LoimaanAluesairaalaa

Asianajajia

AsianajotoimistoHEIKKI RANTANENJulkinen kaupanvahvistaja

Kauppalankatu 9–11 B, Loimaap. (02) 762 2888, fax 762 2313heikki.rantanen@kolumbus.fi

AsianajotoimistoJARI HEIKMAN OYVaratuomari Jari Heikman

varatuomari Kaarina Nylamooik.yo Tiina Tähtinen

Turuntie 8–14, II krs. Loimaa,puh. (02) 762 4400, fax 763 1301

jari.heikman@aatsto.inet.fiwww.heikman.com

ASIANAJAJAon asianajajaluetteloon hy-väksytty lakimies, jolla onsäädetty kokemus ja taito.Asianajajan toimintaa valvo-vat Asianajajaliitto ja oikeus-kansleri. Asianajotoimistothoitavat myös maksuttomiaoikeudenkäyntejä ja oikeus-turva-asioita.

Varatuomari

HAUTAKIVETVuodesta 1921luotettavaa ja yksilöllistäpalvelua

PUHELIN (02) 760 511

MUSIIKKIVÄENPALVELUPAIKKA

Puh. 7622 950,Oikokatu 3

Avoinna: ma-pe 10-17.30 la 10-14.00

Erikoisliike Karjalastaja karjalaisuudestakiinnostuneilleHelsingin myymälä,Kasarmikatu 16Kauppakatu 41, 53100 Lappeenranta• Puh. (05) 541 4650, fax (05) 541 4651• sähköposti: karjaja@myymala. inet.fi• www.karjala-myymala.fi

LOIMAAN VIIALANKONDITORIA-KAHVIOKauppalankatu 2, puh. 763 2001Avoinna: Ma – pe 8.30–17

T I L A A

Vesikoskenkatu 13 As 2132200 Loimaa

Avoinna: Ti & Pe klo 9–14puh. (02) 762 2551

Matkapuh. 050-521 3336

KOULULUOKAT / SEURAT

010 - 850 47 90

700 EAnsaitkaa

Myymällä ilman riskiähelposti myytäviätuotteitamme!

Soittakaa

ONKSTIETOOVASTAUKSET

IKKUNAT PUHTAAKSITALVEKSI!

KIRKASTASYYSMAISEMA!

1. Ahti Karjalainen(synt. 1923).

2. K. J. Gummeruskirjoitti vuonna 1864romaanin Ylhäiset jaalhaiset.

3. Nato.4. Allah.5. Urho Kekkonen.6. Pori.7. Kastiton ihminen

Intiassa.8. Kohokuva.9. J. K. Paasikivi.10. Kolmiloikassa tu-

loksella 14,45 m.

Vietimme lämminhen-kistä juhlaa menneitä muis-tellen 26.9. seuramme toi-mitalolla.

Kutsuja oli lähetettykymmenittäin, osa seuranhallituksen välittämänä erikerhoille, osa postitse aikai-semmin toiminnassammemukana olleille. Näin kool-la oli n. 50 henkilöä nautti-massa iloisesta tunnelmas-ta ohjelman, ruokailun jakahvituksen merkeissä.

Tervetuliaismaljan ja -laulun jälkeen ohaaja MailiSuutari kertoi näyttämöntoiminnasta vuosien varrel-ta. Sehän on alkanut jo soti-en jälkeen v.1945, muttayhtäjaksoisesti on esiinnyt-ty vuodesta 1984.

Ohjelmistossa on ollutsekä karjalanmurteisia ettäyleiskielisiä näytelmiä, jamuutama runokoostekin.

Ohjaaja painotti puhees-saan talkoohengen ja har-rastukseen sitoutumisenmerkitystä toiminnan on-nistumiseksi. Lämpimätkiitokset häneltä saivatmyös uskolliset ja kannus-tavat katsojat, joita ilman eiolisi mitään mieltä esiinty-äkään.

Lahjoja ja ansiomerkke-jä jaettiin pitkäaikaisillenäyttämöläisille: Aila Kau-tiainen (puh.joht.) ja EskoSusi ojensivat Maili ja OivaSuutarille isot ja aidostikukkuvat karjalankäet, joi-den kaulaan oli ripustettuhopeiset nimilaatat.

Seuran puheenjohtajaPentti Evesti ja näyttämönsihteeri Kaarina Heleniusjakoivat ansiomerkit:

Suomen Harrastajateat-teriliiton hopeisen tunnus-merkin saivat Lauri Ruus-

kanen (mukana jo v. -45) jaEsko Susi. Karjalan Liittory:n hopeisen ansiomerkinsai Aila Kautiainen (20v.) japronssisen Markku Paija(10v.) Harrastusmerkin sai-vat Matti Melasniemi, He-lena Aro, Sanna Ahtiainen,Mira Niittymäki ja TuulaAhtiainen.

Harry Harjulan kitara-säestyksen ja Mira Niitty-mäen johtaman yhteislau-lun jälkeen ruokailimme.

Suurkiitos keittiökerhoWatruskoille maittavastapottilohkosta lisukkeineenja hyvästä kahvista mauste-kakkuineen.

Lopuksi oli vapaan sa-nan ja tervehdysten vuoro.Useat kukkalaitteet, kortit,karjalakynttilä, tuohivirsutja pärekori täyttivät lahja-

Turun Karjalainen Näyttämötoiminut jo 20 vuotta

Turun Karjalainen Näyttämö 1984 - 2004, 20-vuotisjuhlat 26.09.04 Turun Karjalatalolla.Ansiomerkkien saajat vas.alk. Oiva Suutari, Markku Paija, Maili Suutari, Helena Aro, MattiMelasniemi, Tuula Ahtiainen, Esko Susi, Mira Niittymäki, Sanna Ahtiainen, Aila Kautiai-nen ja Lauri Ruuskanen.

pöydän. Lapintähti-ryhmäesitti haitarimusiikkia jalauluja.

Menneitä muistelivat ru-noin, sketsein ja kronikoinKerttu Arminen, Oiva Suu-tari, Lauri Ruuskanen, Lii-sa Verhoja Sirpa Aaltonen-Veikkolainen.

Näyttämön puheenjohta-ja Aila Kautiainen lausuiloppusanat ja lähdimmevirkistyneinä kukin tahoil-lemme. Päässämme pyöri-vät taas jo uudet suunnitel-mat, toivottavasti menneis-tä voimaa ja oppia ammen-taen.

Eläköön ja hyvin voi-koon teatteriharrastus edel-leen täällä tois’puol’ jok-kee!

Helena AroTKN/tiedotussihteeri

Kiitävi aikaMihin miun vuotein vilahti?Virran viisiin vikkelästikosken kuohuin kaltaisinakovasti kohisten kuluivat.Matkaan mahtui monenlaistasitä ja tätä tapahtui.Kuluivat kirkkaat päivätpois pakeni pilvisetkiivaihtelivat vuodenajat.Talvi tuiskuja tuiversikevät tuli keikutellenkesähellekin helotti

synkemmäksi syksy vaihtui.Leppoisat lapsuuden leikitkultaisena nuoruus kukkiparhaat vuodet työtä tehden,eläkepäivät jo ennätti.Nyt on askel jo lyhyempimonenlaista puuhaa piisaaviikot vikkelästi vierii.Luoja suunnitelman mukaankuitenkin täällä elellään.

Terttu Ketola70-vuotispäivänään 27.9.

SPAR LOIMAAKauppias Sami Toivonenpuh. (02) 763 6850ma - pe 7-21, la 7-18

Ruokakauppa Sinun makuusi

762 2848

LOP-Kultapiste

763 2150

040-765 7028

Ritvanja OilinEines-keittiö

76368520762 4432

762 2062

762 1413

Ainutlaatuisellenaiselle ja lapselle

Tarjoukset voimassa: Perjantaina 5.11.2004

Lohkoperunat taiValkosipuliperunat

500 g (1,98 kg)

Valio Oltermanni 17tai Oltermanni

900 g - 1 kg(7,54-6,79 kg)

0,99ps

6,79pkt

Vaasan Täyshyvät640 g (3,42 kg)

Ingman Vaniljajäätelö

1 l

2,19ps

0,99pkt

599kg

1590kg

Suomalaisetnaudanulkofilepihvit

499kg

NorjalainenMERILOHIFILE

690kg

Suomalainensavukirjolohi

TUORETORILTAMMEEspanjansatsuma

0,99kg

Italian vihreä jatumma rypäle

1,99kg

Palvelemme Pyhäinpäivän aikaan:Perjantaina 5.11. 7.00–21.00Lauantaina 6.11. vietämme pyhääSunnuntaina 7.11. 12.00–21.00

Loppuviikon parhaita makuja Sparista!

4,99kg

HK MarinoituPorsaan Uunifile

kg

Kariniemen marinoidutbroilerin filesuikaleet300 g (9,83 kg) 2,95

Hautakynttiläsadesuojalla68 x 135 mm

(0,50 kpl)

2,004 kpl

AtriaPeruna-, Italian-

ja Punajuurisalaatti 500 g

(2,78 kg)

1,39rasia

Koff III-olut12 pack

7,75+1,20(1,96 l)

8,95

HK:n ohuenohuet Keitto-

kinkku, Ylikypsäsaunapalvi

ja kalkkunafile300 g (9,83 kg)

2,95

PYHÄPÖYTÄÄNSuomalainennaudanulkopaisti