�SUOMEN RAKENNUSTAITEEN MUSEO KESÄ–SYKSY 2009 MUSEUM Of fINNISh ARchITEcTURE SUMMER–AUTUMN 2009

Kesänäyttely vie matkalle Suomen 1900-luvun arkkitehtuuriinArkkitehtuurimme vuosikymmenet 1900–1980 Näyttely 10.6.–6.9. 2009

Visiting Villa Schreiner and Villa NorrköpingArchitect Sverre fehnIntuition • Reflection • constructionExhibition 16.9.–29.11.2009

�

Arkkitehtuurimme vuosikymmenet 1900–1980Museon kesänäyttely vie matkalle Suomen 1900-luvun arkkitehtuuriin. Se tarkastelee rakentamisen historiaa yhteiskunnallista taustaa vasten ja ottaa huomioon taloudessa, politiikassa ja tekniikassa tapahtuneen kehityksen. Nämä tekijät ovat aina vaikuttaneet paitsi rakentamisen määrään, myös arkkitehtuu-rin muotokieleen. Museon aiemmissa epookkinäyttelyissä on ollut lähtökohtana yksittäisen arkkitehdin elämäntyö, jonkin rakennustyypin kehitys tai mate-riaalit, kuten puu, betoni tai lasi. Nyt on ensimmäistä kertaa esillä lähes koko vuosisadan historia.

Elina Standertskjöld, hanna Galtat

�

Suomi, kuten useimmat muutkin Euroopan maat, koki vuosina �860–�9�4 suuren yhteiskunnalli-sen murroksen. Aikakautta on ollut tapana luon-

nehtia teollistumisen, urbanisoitumisen, kehitysuskon, suurten uudistusten, edistyksen ja modernisoitumisen ajaksi. Suomalaiset alkoivat kiinnostua omasta historias-taan ja ryhtyivät keräämään tietoa kielestään, kansan-runoudestaan ja talonpoikaisista perinteistään. Vuosi-sadan vaihteen uudesta tyylistä käytetään rinnakkain nimiä kansallisromantiikka, jugend ja art nouveau.

Yksi kansallisromanttisen arkkitehtuurin näkyvimpiä piirteitä oli luonnonkiven käyttö julkisivuissa. Arkkitehdit ryhtyivät myös suosimaan kotimaisia kasvi- ja eläinai-heita. Kipsiset akanthuksenlehdet vaihtuivat ulpukkaan, lumpeeseen, ohdakkeeseen ja saniaiseen, klassistiset ihmishahmot karhuun, pöllöön, oravaan ja sammakkoon. Aikakauden ihanteena oli kokonaistaideteos, jossa kaikki sointui kaikkeen. Toteuttaakseen tätä ihannetta arkkitehdit ryhtyivät itse suunnittelemaan huonekaluja, valaisimia, tekstiilejä ja jopa astioita.

Tampereen Johanneksenkirkkoa (1899–1907) pidetään yhtenä art nouveau -kauden päämonumenteista Suomessa. Tässä rakennuksessa arkkitehti Lars Sonck sai poikkeuksellisen pitkälle toteuttaa ajalle tyy-pillistä kokonaistaideteoksen ihannetta. Hänen kädenjälkensä ulottuu yksityiskohdista rakennusta ympäröivään kaupunkirakenteeseen. Sonckin ajatuksena oli yhdistää keskiaikainen kaupunkikuva kansallisro-mantiikan voimakkaaseen materiaalintuntuun. Kuva Simo Rista.

Vuosina �9�4–�8 käyty ensimmäinen maailmansota sulki rajat, tyrehdytti ulkomaankaupan ja lamautti pank-kitoiminnan. Sodan vaikutuksesta moni suuri hanke, kuten Helsingin rautatieasema ja Kansallismuseo, viivästyivät. Vaikka Suomi ei ollut osallistunut maailman-sotaan, vastasyntyneen tasavallan verinen sisällissota vuonna �9�8 aiheutti tuhoa kaupungeissa.

Olojen vakiinnuttua talouselämä elpyi kuitenkin nopeasti ja Helsinkiä ryhdyttiin kohentamaan Suomen uudeksi pääkaupungiksi. Edellisen vuosikymmenen romanttinen kaupunki-ihanne kapeine ja mutkittelevine katuineen ei enää soveltunut voimakkaasti kasvavalle liikenteelle. Kaupunkisuunnittelijat ryhtyivät laatimaan asemakaavoja, joita halkoivat leveät ja suorat liikenne-väylät. Myös arkkitehtuuripiirustuksiin alkoi ilmestyä au-toja. Muutos �9�0-luvun historiallisten tyylien kirjosta kohti klassista arkkitehtuuria tapahtui samoihin aikoihin kaikissa Pohjoismaissa. Vallinnutta suuntausta onkin ryhdytty kutsumaan pohjoismaiseksi klassismiksi.

Syksyllä �9�9 tapahtui New Yorkin Wall Streetillä pörssiromahdus, joka johti maailmanlaajuiseen talous-kriisiin. Se hiljensi myös Suomen vientimarkkinat. Kun kaikesta oli pulaa, karsittiin rakennuksistakin kaikki mikä miellettiin turhaksi. Muutos johti lopulta siihen, että esimerkiksi julkisivuista katosivat kaikki koristeet. Ajateltiin, että rakennuksen ulkoasu muotoutui itsestään kauniiksi, kun sisätilat suunniteltiin toimiviksi. Tätä suun-nitteluperiaatetta alettiin kutsua funktionalismiksi.

�9�0-luvun puolivälin taloudelliseen nousukauteen liittyi sosiaalinen herääminen. Myös arkkitehtuuri alettiin mieltää osaksi yhteiskunnallista muutosta. Nopeasti ke-

hittyvässä Euroopassa syntyi ajatus ”uudesta ihmises-tä”, joka harrasti liikuntaa, autoilua ja elokuvia. Edistyk-selliset naiset alkoivat käydä töissä kodin ulkopuolella, leikkasivat tukkansa lyhyeksi ja ryhtyivät polttamaan tupakkaa. Koneita ja tekniikkaa ihailtiin, ja modernista tuli muotisana, jolla oli vahva positiivinen lataus. Katseet kohdistettiin tulevaisuuteen; uusi arkkitehtuuri miellet-tiin sekin osaksi suurta muutosta. Funktionalistit olivat sitä mieltä, että vanhat talot voitiin huoletta purkaa ja että uudisrakennuksetkin voitiin tarvittaessa suunnitella väliaikaisiksi.

Malmin lentokentän hallintorakennuksen (1935–38) saivat suunnitel-lakseen arkkitehdit Dag Englund ja Vera Rosendal Rakennushallituksen alaisuudessa. Rakennuksen täysin pyöreä muoto on haluttu nähdä ko-neromantiikan symbolina. Rakennus on terastirapattu, ja sisustuksessa käytettiin funktionalismille tyypillisiä kirkkaita värejä. Kuva Pietinen.

Optimistinen tulevaisuudenusko kuitenkin väistyi, kun Suomen ja Neuvostoliiton välillä alkoi sota marraskuus-sa �9�9. Talvi- ja jatkosodassa tuhoutui suuri määrä rakennuksia sekä liikenteen ja tiedotusvälineiden raken-teita. Suunnittelijoita ja rakennustyömiehiä kaatui tai invalidisoitui rintamalla. Sodista aiheutuneiden tuhojen korjaaminen ja luovutetuille alueille jääneiden rakennus-ten korvaaminen uusilla kesti vuosia.

Jälleenrakennuskauden yksi suurimpia ongelmia oli asuntopula. Pommituksissa asuntonsa menettäneiden lisäksi vailla pysyvää asuinsijaa olivat talvisodan jälkeen Karjalasta muualle maahan muuttaneet evakot. Suun-naton rakennustehtävä pani arkkitehtien ammattitaidon koetukselle. Vaikeuksista huolimatta sodan jälkeisinä vuosina rakennettiin paljon ja korkeatasoisesti. Kovan paineen alla suomalainen arkkitehtuuri nousi kansainvä-liseen maineeseen.

�950-luvun kuluessa Suomi muuttui maatalous- valtaisesta maasta moderniksi teollisuusvaltioksi. Kehitystä vauhditti Neuvostoliitolle maksettavat raskaat sotakorvaukset, joiden viimeinen erä maksettiin syyskuussa �95�. Sota opetti myös, että kansoja ja yhteiskuntarakenteita voitiin tuhota entistä nopeammin ja tehokkaammin. Tämä sai ihmiset ymmärtämään, että elämä sellaisenaan on arvokasta. Yksinkertaisuus, kau-neus ja arkielämän mukavuus asetettiin edustavuuden edelle. Myös sisustussuunnittelussa oli havaittavissa

4

Decades of finnish Architecture 1900–1980 Exhibition 10 June – 6 September 2009 Museum of finnish Architecture

The summer exhibition of the Museum of Finnish Architecture takes its visitors on a journey to explore Finnish architecture of the �0th century. It addresses the history of building and develop-ment against the background of Finnish society, taking into account economic, political and technological developments. These factors have always influenced not only the volume of building but also the idiom of form of architecture.

In Finland, the turn of the �9th and �0th centuries was dominated by the repressive policies of the Russian Empire. The first decade of the century was marked by the First World War and the Finnish civil war in the spring of �9�8. The �9�0s were the years of building the administrative centres of the young republic of Finland, which had gained independence in �9�7. In the �9�0s, the country suffered from the economic depression, and the �940s were the war years, followed by reconstruction in the �950s. The �960s witnessed major internal migration from the countryside into the cities and the �970s were the period of the energy crisis. In the �980s, Finland entered the era of the casino economy.

The exhibition addresses building and devel-opment from town planning down to interiors with scale models, contemporary images, drawings and colour photographs. The evolution of building technology is also considered. The Museum’s earlier epoch-oriented exhibitions have taken as their starting points the life’s work of architects, the development of a specific building type, or materials such as wood, concrete and glass. This exhibition addresses the history of a period of almost a century in a comprehensive manner.

sama pyrkimys hienostuneeseen yksinkertaisuuteen, lähes graafiseen ilmaisuun, kuin arkkitehtuurissa. Alvar Aallosta tuli �950-luvulla suomalaisten arkkitehtien johtohahmo. Hänen arkkitehtuurissaan hallitsevaksi materiaaliksi tuli punatiili.

Suomessa �960-luku merkitsi suurta maaltamuut-toa. Maailmalla vallitsi kylmä sota. Berliiniin rakennettiin muuria, Vietnamin sota alkoi ja ihminen astui ensimmäistä kertaa kuun kamaralle. Arkkitehtuuri oli vähäeleistä, järki-peräistä ja materiaaleja sekä rakenteita korostavaa. Tyylin syntymiseen vaikuttivat teollisen rakennustekniikan kehi-tys, elementtirakentaminen ja sosialistinen maailmankat-somus. Vanhemman polven ”sankariarkkitehteja” alettiin kritisoida elitismistä ja yksilöllisyyden korostamisesta sekä liian taiteellisesta tyylistä.

Vuoden �97� öljykriisiä seurasi lama. Rakennusten teollinen tuotantotapa alkoi näkyä niiden laatikkomaisessa ulkoarkkitehtuurissa. Torninosturin suorituskyky määräsi seinäelementtien koon, ja niiden saumojen muodostamas-ta ruudukosta tuli julkisivun hallitseva piirre. Julkisivujen paljas betonipinta oli seurausta säästöistä työvoima- ja materiaalikustannuksissa, mutta sen nähtiin myös ilmen-tävän elementtirakentamisen tehokkuutta ja sosiaalista tasa-arvoa.

Urho Kekkosen pitkä presidenttikausi päättyi �98�. Neljä vuotta myöhemmin Mihail Gorbatsov käynnisti pere-stroikaksi nimitetyn uudistuspolitiikan, joka johti Neuvos-toliiton hajoamiseen �99�. Berliinin muurin murtumista vuonna �989 seurasi Saksojen yhdistyminen. �980-lu-vulla Suomi siirtyi kasinotalouden aikaan ja yksilötasolla vahvistui kulutukseen ja hyvinvointiin keskittynyt hedo-nistinen elämäntapa. Pääkaupunkiseutu jatkoi kasvuaan ja taloudellinen nousukausi vaikutti asuinolojen paranemi-seen. Modernismin puhdasoppisuutta vastaan syntynyt postmodernistinen tyyli rantautui maahan. Rakennukset ja julkisivut olivat usein monumentaalisia ja lavasteenomai-sia. Monimuotoisuudella ja koristeellisuudella tavoiteltiin virikkeellisempää ympäristöä. Erkkerit, tornit, katokset, pyöreät ikkunat ja vapaan veistokselliset muodot saivat vaikutteita historiasta, mutta niiden muotokieli oli moder-ni. Postmoderni tyyli tuli erittäin suosituksi kaupallisissa rakennuksissa ja sen suosio on säilynyt nykypäivään asti. Oulun yliopistossa arkkitehti Reima Pietilän johdolla synty-nyt koulukunta loi omaleimaisen, paikallisuutta korostavan arkkitehtuurityylin.

Arkkitehtuurimme vuosikymmenet 1900–1980 Näyttely 10.6.–6.9. 2009Näyttely perustuu vuosina �006–08 ilmestyneisiin, mu-seon erikoistutkija Elina Standertskjöldin kirjoihin Arkki-tehtuurimme vuosikymmenet 1900–1920 ja 1930–1950. Lähitulevaisuudessa ilmestyy kolmas osa vuosilta �960–�980. Rakennustieto Oy:n, Rakennustietosäätiön ja Suomen rakennustaiteen museon yhteistyössä julkaisemat kirjat toimivat näyttelyn luetteloina.

Suomalainen tiedekeskus Heureka, 1988, Heikkinen&Komonen. Kuva Jussi Tiainen.

5

Kirjastonhoitaja Annal-Liisa Alho on ollut museossa työssä pisimpään koko henkilökunnasta, �7 vuotta. Vielä opiskelijana, vuonna �97�, hän tuli työhön museon kirjastoon taidehistorian laitoksella olleen työpaikkailmoi-tuksen houkuttelemana. Kirjastosta tuli Alhon vakituinen työpaikka, ja vuodesta �999 hän on toiminut kirjaston-

Tuossa tehtävässä kehittyi suomalaisen arkkitehtuurin tuntemus. Museon silloinen kaikkivoipa johtaja Kyösti Ålander valvoi tiukasti töitä, mutta kertoi myös mielel-lään nuorille näkemyksistään arkkitehtuurista.

Piirustuskokoelman hoidosta tuli Vanhakosken työ-sarka. Hänen aikanaan museo on siirtynyt Puistokadun puutalosta Kasarmikatu �4:ään ja piirustuskokoelma on saanut asianmukaiset tilat Vantaan varastossa.

Vanhakoksen työuran tärkeitä hetkiä ovat olleet arvokkaan Eliel Saarisen piirustuskokoelman tilapäinen siirto Valtionarkistoon ja piirustusten mikrofilmaus. Myös Alvar Aallon tärkeimpien piirustusten kuvautus �970-luvulla oli merkittävä projekti, jossa pääsi tutustu-maan maestro Aaltoon.

Vanhakoski ehti tavata monia muitakin arkkitehtuu-rin vaikuttajia. Hän järjesti Otto-I. Meurmanin �00-vuotisnäyttelyn ja on ollut mukana lukuisissa näyttely-projekteissa, mm �0th Century Architecture: Finland -katselmukssa Frankfurtissa, Pariisissa ja Wienissä.

Vanhakoski on ollut vahvasti sitoutunut työhönsä. Monet tutkijat ja arkkitehdit tietävät hänen palvelualtti-utensa, kun museon piirustuksia on tarvittu nähtäväksi tai kopioitavaksi. Hänen laaja tietämyksensä Suomen arkkitehtuurista on ollut iloksi ja hyödyksi myös museon omalle henkilökunnalle.

Kaksi museon pitkäaikaista työntekijää eläkkeelle elokuussa 2009Rakennustaiteen museo kiittää Anna-Liisa Alhoa ja Erkki Vanhakoskea ansiokkaasta työstä ja toivottaa elämyksellisiä eläkepäiviä.

ydessä. Alho kokee juuri työskentelyn kiinnostavien arkki-tehtuurikirjojen parissa uransa hienoimmaksi asiaksi.

Uusklassismiin liittyvä kirjallisuus on ollut Alholle läheinen ja modernin arkkitehtuurin suuntauksista mini-malismi, samoin ympäristön suojelu ja parantaminen ovat myös olleet mieluisia aihepiirejä. Aineiston valinnassa on kuitenkin aina täytynyt muistaa arkkitehtuurin laaja-alai-suus sekä sen liittyminen yhteiskunnan suunnitteluun ja moniin taiteen aloihin.

hoitajana toimen ensmmäisen hoitajan Pentti Heleniuksen jäätyä eläkkeelle.

Työ on muuttunut näinä vuosina. Pa-perisista kirjastokorteista ja kirjoitusko-neista on siirrytty kirjastojärjestelmien, tietokantojen ja verkostojen aikaan. Toi-minta-ajatus on muuttunut lähemmäksi asiakasta, joka on nyt keskeisin tekijä strategisissa suunnitelmissa. Tavoit-teena on vastata asiakkaan tarpeisiin enemmän kuin he pyytävät. Kyselyt ja tiedonpyynnöt museon kirjastossa, joka on laaja alansa erikoiskirjasto, ovat olleet haastavia ja yllättäviä monipuoli-suudessaan.

Alhon perusteellinen aineiston tunte-mus on ollut suureksi avuksi asiakkaille. Huolena on kuitenkin taloudellisten resurssien kaventuminen. Vaikka kirjat nykyisin luetteloidaan sähköiseen muo-toon, ne ovat yhä useimmiten painettuja teoksia, varsinkin rakennustaiteen yhte-

Rakennustaiteen museon pitkäaikainen amanuenssi Erkki Vanhakoski on työskennellyt museossa �6 vuotta. Kuten monet muutkin museon työntekijät hän aloitti uransa harjoittelijana nähtyään työpaikkailmoituksen yliopiston taidehistorian laitoksen seinällä. Ensimmäisen vuoden tehtäviin kuuului valokuvien liimaus korteille.

66

VIllA SchREINER JA VIllA NORRKöpINGKäynti kahdessa Sverre fehnin piirtämässä huvilassa

Eva Madshus

Arkkitehti Sverre fehn. Intuitio • pohdinta • rakennusNäyttely 16.9.–29.11.2009Norjan huomattavimman arkkitehdin Sverre Fehnin (1924–2009) tuotannosta on tarkastel-tavana joukko toteutettuja ja toteutumattomia projekteja, jotka hän on itse valinnut näytte-lyyn. Esillä ovat mm. Brysselin vuoden 1958 maailmannäyttelyn Norjan paviljonki, Osloon äskettäin valmistunut Norjan kansallismuseon arkkitehtuuriosaston rakennus sekä Villa Schreiner ja Villa Norrköping. Tuottaja: Norjan valtion taide-, arkkitehtuuri- ja designmuseo.

Sverre Fehn. K

uva Stina G

lømm

i

7

äiden talojen yksinkertaisuudessa, selkeissä pohjaratkaisuissa sekä suorassa yhteydessä luontoon on

jotain vapauttavaa. Harvasta norjalaisten nykyarkkitehtien piirtämästä pientalosta löytyy yhtä hienoja ratkaisuja kuin näistä kahdesta Fehnin 60-luvun huvilasta.

Minulla on ollut ilo saada vierailla kum-massakin rakennuksessa.

Oslon Kringsjån kaupunginosassa sijaitseva Schreinerin pikku huvila on kadulta katsoen melkein huomaamaton. Matalana ja vaatimattomana se kääntää selkänsä ulkopuolisille. Sisäänkäynti rakennukseen tapahtuu muurin vierustaa kulkevaa katettua väylää pitkin.

Rakennusta lähestyttäessä alkaa huomio kiinnittyä myös yksityiskohtiin. Ulko-ovi ei olekaan normaa-lin kokoinen vaan ulottuu kattoon asti. Puinen vedinkään ei ole tavanomainen, vaan oven korkuinen, mutta silti käteen hyvin istuva. Talon omistaja Berit Schreiner avaa oven. Astumme eteisen kautta verraten hämärään halliin, joka saa valonsa vain ylhäältä peilin kautta. Hallin puupaneloidut seinät ja sen inhimilliset mittasuhteet synnyttävät lämpi-män tunnelman.

Talon isäntä Per Schreiner toivottaa meidät tervetulleik-si olohuoneessa. Meitä vastassa on päivänvalo ja luonto, jonne sisätila jatkuu lasisten seinän korkuisten liukuovien ja pation vaalean terrazzo-kiveyksen välityksellä. Vain kapea katonrajaan sijoitettu ikkuna antaa tilaan valoa. Hämärässä nurkassa on intiimi oleskelutila kodikkaine ja turvallisine nahkasohvineen sekä kiinteine kirjahyllyineen. Illat viete-tään takan ääressä. Sen toisella puolella on ruokailuryhmä,

jonka äärellä ollaan päiväsai-kaan, luon-nonvalossa ja lähellä luontoa.

Rouva Schreiner avaa liukuoven puutarhaan. Hän tietää, että arkkitehdit ka-meroineen nä-kevät mielellään huvilan tästä kuvaukselli-

sesta kulmasta. On kuin olisi metsän keskellä, kun katselee puutarhaa sammalen peittämine kallioineen, mäntyineen ja mustikanvarpuineen. Olen astumaisillani terassilta puutar-haan, kun huomaan, että portaana toimii kaunis luonnonkivi, joka on ikuistettu moniin valokuviinkin.

Berit ja Per Schreiner kertovat hedelmällisestä yhteis-työstä Fehnin kanssa ja heidän aikaa myöten syntyneestä ja elinikäiseksi muodostuneesta läheisestä ystävyydestään.

Paikalliset rakennusmääräykset edellyttivät, että uudet Langmyrgrendalle rakennettavat rakennukset olisivat

atriumtaloja. Tämä määräys peruttiin myöhemmin, mutta se ehti osaltaan vaikuttaa Fehnin suunnitelmaan. Sulkeutunut katujulkisivu syntyi juuri näiden varhaisten atriumsuunnitel-mien tuloksena. Talon keskelle, aiotun atriumpihan paikalle, Fehn sijoitti vain yläikkunoiden kautta valaistut märkätilat.

Per Schreiner näyttää meille myös huvilan yksityistä puolta. Keittiö, kylpyhuone, suihku ja WC on sijoitettu tiili-seinäiseen keskusosaan, johon lankeaa voimakas valo katon korotetun osan yläikkunoista. Isäntäväen makuuhuone ja las-ten huoneet ovat märkätilojen toisella puolella. Niiden ikkunat on suunnattu kohti naapuritaloa, joka tällä puolella tonttia sijaitsee muita naapureita lähempänä. Katettu käytävä, joka kulkee talon tällä sivulla, takaa kuitenkin yksityisyyden. Lastenhuonetta voidaan jäsentää ja se voidaan myös jakaa kahdeksi huoneeksi liukuovella. Ihailemme Fehnin oivaltavaa ratkaisua erottaa isäntäväen makuuhuone olohuoneesta kahdesta suunnasta aukeavilla kaapeilla.

Erotessamme mietin, että en ole useinkaan tavannut perhettä, joka eläisi näin suuressa sopusoinnussa talonsa kanssa.

Per Schreinerin kuoltua �005 Berit Schreiner asui talos-sa vielä vuoden, ennen kuin päätti myydä rakkaan huvilansa ja muuttaa asumaan kerrostaloon. Ratkaisu oli vaikea, mutta sekä hän että koko arkkitehtikunta huokaisivat helpotukses-ta, kun talon osti arkkitehti Stein Halvorsen. Halvorsen oli aikanaan Sverre Fehnin oppilas.

Oslon Sverre Fehn -näyttelyn yhteydessä Stein Hal-vorsen esitteli ystävällisesti huvilaa suurelle vierasjoukolle. Huvila näytti tarkalleen samanlaiselta kuin käydessäni siinä viittä vuotta aiemmin, ensivierailuni voimakas tunne-elämys tuli mieleeni nytkin. Jokainen vierailija koki minun tavallani talon erityisen ilmapiiriin. Halvorsen kertoi viihtyvänsä hyvin Villa Schreinerissa eikä tunne tarvetta muuttaa pienintäkään yksityiskohtaa. Se ei olisikaan enää mahdollista nyttemmin suojelukohteeksi määrätyssä talossa.

Sverre Fehnin näyttelyn Tukholman-esityksen avajais-ten yhteydessä minulla oli ilo saada vierailla Norrköpingissä Anna ja Bo Sylvanin luona Karin Åberg Wærnin ja Rasmus Wærnin kanssa. Sylvanit ostivat huvilan �965. Silloin se oli ollut tyhjillään vuoden, kun asuntonäyttely, jonka osa se oli, oli päättynyt. Taloa pidettiin hiukan erikoisena, minkä vuoksi

VIllA SchREINER JA VIllA NORRKöpINGKäynti kahdessa Sverre fehnin piirtämässä huvilassa

88

sitä oli vaikea saada kaupaksi. Vuodesta �965 Sylvanin perhe on kuitenkin asunut siinä onnellisena. He eivät ole halunneet muuttaa mitään talossa ja ilahtuivat, kun se lisättiin Norjan kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten listaan �00�. Asuntonäyttelyn aikoihin Ingrid ja Sverre Fehn sekä heidän poikansa Guy asuivat itse talossa. Valokuvaaja Teigen otti noihin aikoihin kuu-luisat valokuvansa huvilasta, niiden joukossa kuva Guy Fehnistä leikkimässä autoilla kulmaikkunalla.

Sylvanit arvostavat huvilassaan erityisesti luonnon läheisyyttä ja miten siinä asuessaan kokee päivän ryt-min, auringon ja vuodenaikojen kierron. Valon ja varjon vastakohtaisuus on oleellinen osa talon tunnelmaa. Fehn suunnitteli hämärät, intiimit ja suojaisat paikat muodostamaan dramaattisen vastakohdan kirkkaan päivänvalon valaisemille, aurinkoon ja luontoon kurkot-taville tiloille. Huvilassa on peräti kahdeksan puutarhaan johtavaa ovea, tosin osa jo siinä kunnossa, ettei niitä voi enää käyttää. Sisällä talossa avoimen tilan voi muuttaa sarjaksi huoneita kahdeksan liukuoven avulla.

Tilaustyönä tehdyt sisustukset ja huonekalut ovat säilyneet muuttumattomina. Suurin osa huonekaluista on tehty kiinteiksi, mutta tallella ovat myös erityisesti tätä huvilaa varten suunnitellut neliömäiset tuolit ja pöydät. Vain kaksi Teigenin valokuvissa näkyvää lepo-tuolia on vaihdettu toisiin, sillä Fehn vei ne mennessään asuntonäyttelyn päätyttyä.

Anna ja Bo Sylvan kertovat talon yksityiskohdis-

ta. Monta vuotta talossa asuttuaan he huomasivat aivan sattumalta, että eteisen peilin takana on suuret säilytyshyllyt. He puhuvat siitä, miten tiilinen keskusmuuri luo sisätilan ja ulkotilan välille yhteyden, keittiön ja ruokailutilan yhdistävästä oviaukosta, kylpyhuoneen kahteen suuntaan aukea-vasta kaapista sekä sisäseinän betonisista hyllyistä, joita vastaavat samalla kohtaa sijaitsevat hyllyt talon ulkoseinässä. Bo Sylvan kysyi Fehniltä, miksi kiinteä baari-kaappi on sijoitettu alas lattianrajaan. Fehn vastasi, että kyseessä oli ehdottomasti tietoinen ratkaisu. Baarikaappiin pitää ulot-tua aina. Silloinkin kun kunto ei salli muuta

liikkumistapaa kuin ryömiminen. Keittiön katonrajassa seinäkaappien päällä huoneen poikki kulkee kolme puupalkkia. Bo Sylvanilla ei ollut koskaan tilaisuutta kysyä Fehniltä niiden tarkoitusta, joten lupasin tehdä sen hänen puolestaan. Valitettavasti en päässyt tapaa-maan Fehniä ajoissa, sillä hän kuoli ��. helmikuuta tänä vuonna 84 vuoden iässä. Puupalkkien tarkoitus pysyy siis salaisuutena.

Anna Sylvan tarjoilee meille kahvia takan edustan oleskelusopessa. Istumme tiilipenkeillä, joita peittävät alkueräiset nahkatyynyt vuodelta �964. Kookosmatot on vaihdettu toisiin, mutta katon alkuperäinen lämmitys toimii yhä.

Vierailun päätteeksi kierrämme talon ulkoa ja ihai-lemme kahta kaunista katosta ja niiden tiiliseiniä, joihin arkkitehti on sijoittanut komeroita ja hyllyjä. Toisen ka-toksen alla on kaksi pysäköintipaikkaa ja toisen veneen säilytyspaikka sekä verstastila. Myös taloa ympäröivä kasvillisuus on säilytetty sellaisena kuin maisema-ark-kitehti sen suunnitteli �964. Näin huvilakokonaisuus on säilynyt alkuperäisen sopusointuisena.

Voisi sanoa, että Sylvanin perhe on kuin luotu asumaan Villa Norrköpingissä samoin kuin Halvorsenin perhe Villa Schreinerissa. Sverre Fehnin on onnistunut suunnittelemaan kaksi uniikkia huvilaa, joiden tunnelma ja elämänläheisyys tekevät niiden asukkaista riippuvai-sia kodistaan. Silloin ajatuskin muutoksista tai muualle muuttamisesta tuntuu vieraalta.

Villa Norrköping. Photo Teigens Fotoatelier

Gert Wingårdh. Kuva Hans Gedda

TUNNETKO NAApURIMAIDEN ARKKITEhTUURIA? Syksyn ja talven �009–�0�0 aikana museon näyttelyiden aiheena on kaksi merkittävää pohjoismaista arkkitehtia, Sverre Fehn Norjasta ja Gert Wingårdh Ruotsista. Mitä muuta kuuluu arkkitehtuurille pohjoismaissa? Mitä tapahtuu juuri nyt, minkälaisia ovat olleet historialliset yhteydet ja vuorovaikutus? Teemana Ruotsi, Norja, Tanska, Islanti. Seuraa tulevaa ohjelmaa: www.mfa.fi

Gert Wingårdh. Yksitoista taloa. Näyttely 9.12.2009–28.2.2010Ruotsin tunnetuimpiin kuuluva arkkitehti aloitti uransa Göteborgissa �977. Wingårdhille ominaisesta varioinnista on tullut osa kansainvälistä Ruotsi-kuvaa. Näyttelyyn on valittu yksitoista taloa, jotka heijastavat hänen runsaan ja monipuolisen tuotantonsa ominaispiirteitä. Talojen ohella näyttely esittelee Wingårdhin arkkitehtuurikäsitystä. Tuottaja: Arkitekturmuseet, Tukholma.

9

here is something liberating about these two, simple villas, with straight forward floor plans and direct access to nature. Looking at Norwegian,

contemporary structures, some of the qualities defining the two villas Fehn designed in the 60’s can only be found in a few cabins designed by our best architects.

I have been lucky enough to visit Villa Schreiner twice and Villa Norrköping once.

Walking down Langmyrgrenda at Kringsjå in Oslo, the little house is hard to spot. It is closed in, low and mo-dest towards the street. When you are about to visit Villa Schreiner, you get prepared to enter the house as you walk under the roof and along the wall towards the door.

Then we start to notice the details. The entry door is not of standard size but goes all the way up to the roof. It does not have an ugly handle but a piece of wood, cus-tomized to fit a hand, that runs the full height of the door. Berit Schreiner opens the door and we step into the hall through the entry and are hit by the house’s atmosphere. The natural, warm, wood paneled walls and the human proportions, the strong overhead light by the mirror in the fairly dark entry hall.

Per Schreiner welcomes us in the living room. We are met by the light and by nature which become a part of the room via sliding glass doors that run the full height of the room as well as the extension of the white terrazzo flooring on the patio outside. The light in the narrow window along the ceiling leads us forward in the room.

The seating area is in the darkest area – intimate, snug and safe with a custom couch with leather upholstery and built-in bookshelves. One spends the evenings near the fireplace. On the other side of the fireplace is the dining table; one spends the days here, close to natural light and nature.

Mrs. Schreiner opens the sliding door. They are used to architects visiting with their cameras and know that we would love to see the house from this angle – the most photogenic one. The land appears with its moss covered rocks, pine trees and blueberry brush, making you feel like you are in the middle of a forest. As I am about to step down from the platform, the beautiful stone is right there, the perfect step, as documented in so many photographs.

Berit and Per Schreiner talk about the productive collaboration with Fehn which lead to an intimate, life-long friendship. The first meeting with the architect took place in May of �959. They arrived with the attitude that Fehn was the artist, but that an important part of his job was to be convincing.

New zoning regulations required new construction in Langmyrgrenda to be atrium style buildings, a require-ment which was later reversed. However, this requirement was probably a factor which helped determine Fehn’s design. The closed in façade towards the street originates from the early ideas about atrium homes, and the wet core concept with overhead lighting was most likely a natural consequence of this.

VISITING VIllA SchREINER AND VIllA NORRKöpINGEva Madshus

Architect Sverre fehn. Intuition • Reflection • constructionExhibition 16.9.–29.11.2009The work of Norway’s most prominent architect Sverre Fehn (1924–2009) is exhibited in a number of built and unbuilt pro-jects selected by himself. Included are the Norwegian Pavilion at the Brussels World fair 1958, the Norwegian National Museum – Architecture, built in Oslo in 2008 and Villa Schreiner and Villa Norrköping. Norwegian National Museum of Art, Architecture and Design.

Villa Norrköping. Photo Teigens Fotoatelier

Villa Schreiner. Photo unknown

�0

Schreiner also shows us the more private parts of the house. The kitchen, bathroom, shower and WC are in the brick core, with the intense light from the high windows in the extended portion of the roof. The master bedroom and children’s rooms are on the other side of the wet core. These rooms have windows towards the neighbor who is closer on this side. However, the covered walkway which continues down this side of the house provides privacy. The children’s room can be closed off with two sliding doors. A sliding wall can also turn the room into two. We then admire the clever solution separating the master bedroom from the living room, with closets which can be accessed from both sides, and a sliding table.

As it’s time to say goodbye to Berit and Per Schreiner, I am struck by how I have never met a couple who are liv-ing in harmony with their house to this degree. When Per Schreiner died in �005 Mrs. Schreiner remained in the house for another year before she decided to move to an apartment and sell her precious house. It was extremely hard for her, but both she and the entire architecture community took a deep breath of relief when the house was bought by architect Stein Halvorsen.

Stein Halvorsen was a student of Sverre Fehn and an architect with an appreciation for wood as building mate-rial. He was living in a beautiful house which he had built for himself and his family, but chose to sell it in order to move into Sverre Fehn’s architecture.

In connection with the Sverre Fehn exhibit in Oslo in �008, Stein Halvorsen generously opened up his home for a busload of people wanting to see Villa Schreiner. The house looked exactly like it did when I was there five years earlier, and I got the same chills down my back when I entered. Everyone else was equally stunned by the atmosphere you encounter when stepping into the house. Stein Halvorsen expressed his deep level of com-fort in Villa Schreiner and that he had no desire to change anything. That is also no longer an option as the house will be put on the list of protected buildings in �009.

In connection with the Sverre Fehn exhibit’s opening at the Architecture Museum in Stockholm at the end of January �009, I was lucky enough to have an oppor-tunity to visit Anna and Bo Sylvan in Norrköping along with Karin Åberg Wærn and Rasmus Wærn. The Sylvan family bought the Villa in �965. At that point it had stood vacant for a year after the house exhibit it was part of was over. The house was considered somewhat unusual which made it harder to sell. However, since �965 the Sylvan family has lived there, and happily so. They never wanted to change anything and were excited when the house got on the National Heritage List in �00�. While the home exhibit was happening the Fehn family lived there, Ingrid, Sverre and their little son Guy. It was dur-ing this period that all the famous pictures of the villa were taken by photographer Teigen, among others the picture of Guy Fehn playing with cars in one of the corner windows.

One of the elements about the house that the Sylvan family appreciates the most is the closeness to nature,

how one experiences the daily rhythm, the passage of the sun and the seasons. The contrast between light and shade is evident. Fehn made the dark, intimate and protected zones contrast greatly with the bright corners which embrace the sunlight and nature. The Villa has all of 8 doors leading out to nature, although some of them have settled to the point where they are no longer oper-able. With the eight interior sliding doors one can turn the open floor plan into a series of rooms.

All custom millwork and furniture is intact. Most of the furniture are built-ins, but also the freestanding, square stools and tables designed especially for the Villa remain. Only the two reclining chairs in Teigen’s photo-graphs have been replaced, as Fehn took those chairs with him when the home exhibit was over.

Anna and Bo Sylvan talked about the little details they appreciated about the house. After many years they discovered by accident that there is ample shelf storage behind the mirror in the hall. They talked about the play between inside and outside the brick core, the opening between kitchen and dining area, the cupboard in the bathroom which is accessible also from the outside, the concrete shelves on the inside with their counterpart on the outside etc. Bo Sylvan had asked Sverre Fehn why the built-in bar cabinet was all the way down on floor level. Fehn answered this was most definitely a conscious deci-sion. One should always be able to reach the bar cabinet, even if one’s condition was so bad that crawling along the floor was the only way to get around. In the kitchen, three wooden rods span the room on top of the wall cabinets. Sylvan had never had the opportunity to ask Fehn what they were for, so I promised to do it for him. Unfortunately I never had the opportunity to visit Sverre Fehn prior to his death at 84 years old, on February ��. �009, so the intent for these rods will remain a mystery.

Anna Sylvan served us coffee in the nook by the fire-place, where we were seated on the brick benches which still had their original leather pillows from �964. Fehn felt that the quality of natural leather increased with time and years of use. The cocoa mats on the floors were replace-ments while the ESWA-heating system in the ceiling was still functioning.

To wrap up our visit we walked around the house and admired the two beautiful, floating roofs with a brick wall in the middle, containing practical cabinets and shelves. One element was intended as roof over two parking spac-es and the other as boat parking on one side of the wall and workshop on the other. Even the plants around the house have been kept as the landscape architect planned in �964, so the whole facility remains as harmonious as the original intent.

You might say the Sylvan family appears to be a custom fit for Villa Norrköping and likewise the Halvorsen family for Villa Schreiner. However, the reality is Sverre Fehn created two unique villas with an atmosphere and quality of life that leave the inhabitants dependent on their dwellings and even just a thought of making changes or leaving the home unthinkable.

��

rik Kråkström oli poikkeuksellisen monipuolinen ja tuottelias arkkitehti. Osallistuttuaan talvi- ja jatkosotaan hän aloitti opinnot Teknillisessä

korkeakoulussa �94� ja valmistui arkkitehdiksi �948, minkä jälkeen aloitti työskentelyn Suomen Arkkitehtilii-ton jälleenrakennustoimistossa. Vuonna �950 hän perusti oman arkkitehtitoimiston. Kråkström oli kiinnos-tunut myös kuvataiteista ja itse asiassa harkitsi nuoruu-dessaan vakavasti antautumista kuvataitelijaksi. Tätä rakasta harrastustaan hän jatkoikin arkkitehdin ammat-tinsa ohella koko elämänsä ajan. Hänen piirustuksistaan ja maalauksistaan on järjestetty näyttelyitä eri puolilla Suomea, mm. Rakennustaiteen museossa.

Jo valmistumisvuonnaan hän voitti yhdessä arkkiteh-ti Yrjö Lindegrenin kanssa Helsingin Töölönlahden detal-jikaavakilpailun. Lindegrenin vuonna �954 tapahtuneen varhaisen kuoleman jälkeen Kråkström vei työn loppuun. Osittain tähän kaavaan pohjautuen loi Alvar Aalto myö-hemmin oman keskustasuunnitelmansa. Kråkströmin muista kaavasuunnittelutöistä on syytä mainita hänen �96�–66 yhdessä arkkitehti Ahti Korhosen kanssa suunnittelemansa Lähderannan asuinalue Espoossa.

Vaikka Kråkström oli koko uransa ajan kiinnostunut kaupunkisuunnittelusta, suurin osa hänen arkkitehdin työstään keskittyi kuitenkin rakennussuunniteluun. Kråkströmin toimiston suunnittelutoiminta oli varsin

laaja-alaista ja käsitti niin asuin-, toimisto- ja teollisuusrakennuksia kuin kouluja,

kirkkoja ja restaurointejakin. Teol-lisuusrakennuksista mainittakoon hänen �950-luvun lopulla Kaukas Oy:lle suunnittelemansa Kaltimon voimalaitos sekä �960-luvulla suunnitellut tehdasrakennukset Lauritsalassa. Yksi tunnetuimmista Kråkströmin teollisuusrakennuksis-

ta on Imatran Voima Oy:n �970 valmis-tunut Loviisan ydinvoimala. Restau-rointitöistä viimeisin on �980-luvun lopulla valmis-tunut Helsingin Katajanokalla sijait-seva ulkoministeriön päärakennus sekä sen täydennykseksi rakennettu itäinen siipi.

Kråkströmillä oli laajat kansainväliset yhte-ydet, ja hän oli myös tärkeä vaikuttaja ammattipoliitti-sissa asioissa. Hän toimi mm. Suomen Arkkitehtiliiton puheenjohtajana �966–67. Oli myös suurelta osin hänen aktiivisuutensa ansiota, että Eliel Saarisen kuoleman jälkeen vähitellen katkenneet suomalaisyhteydet Cran-brookin taideakatemiaan saatiin �960-luvulla solmittua uudelleen.

Kråkströmin töitä on ollut esillä useissa suomalaista arkkitehtuuria esittelevissä kansainvälisissä näyttelyis-sä, ja niitä on myös julkaistu lukuisissa alan lehdissä koti-maassa ja ulkomailla. Hän sai ansioistaan lukuisia julkisia tunnustuksia, joista viimeinen oli Uudenmaan taidetoimi-kunnan myöntämä Artium Cultori -mitali vuonna �007.Severi Blomstedt

Erik Kråkströmin 90-vuotismuistonäyttely avataan Suomen rakennustaiteen museossa 16.9.2009. Erik Kråkströmin syntymäpäivänä ��.9. hänelle myön-netään postuumisti museon pronssinen ansiomitali.

ARKKITEHTI ERIK KRÅKSTRöM ��.9.�9�9–��.�.�009

��

SUOMEN RAKENNUSTAITEEN MUSEO Kasarmikatu �4, 00��0 HelsinkiPuh. (09) 8567 5�00mfa@mfa.fi, www.mfa.fiSisäänpääsy: �,50/�,70 $Vapaa sisäänpääsy alle �8-vuotiaille, perjantaisin kaikille! Avoinna: ti, to–pe �0–�6, ke �0–�0, la–su ��–�6. Poikkeukselliset aukioloajat: �8.6. avoinna �0–�4Museo on suljettu: ��.5. ja �9.–��.6.

MfA-lEhTIJulkaisija: Suomen rakennustaiteen museo Toimitus: Severi Blomstedt, Salla Bedard, Hanna Galtat, Kristiina Nivari ja Kristiina Paatero. Ulkoasu ja taitto: Salla BedardPaino: Trio-Offset Oy, �009Kansi: Villa Mairea, kuva Maija HolmaToimitus ei vastaa aikatauluihin tulleista muutoksista. Ajankohtaiset tapahtuma- ja ohjelmatiedot: www.mfa.fi. Seuraava lehti ilmestyy marraskuussa �009.

© K

aupunkimittausosasto,

Helsinki 0

65

/20

09

VERKOSSA

fINNIShARchITEcTURE.fI

Suomen rakennustaiteen museo ja Alvar Aalto -museo avaavat syksyllä suoma-laisen arkkitehtuurin tietoportaalin, joka on tarkoitettu erityisesti kansainväliselle yleisölle. Virtuaalisen tiedotuskeskuk-sen kautta pääsee sisälle suomalaisen arkkitehtuurin maailmaan – sen toimijoihin, historiaan ja ajankohtaisuutisiin. Tiedotus-keskus perustetaan yhteistyössä Suomen Arkkitehtiliitto SAFAn, Arkkitehtitoimisto-jen liitto ATL:n sekä Rakennustietosäätiö RTS:n kanssa ja linkitetään ulkoministeriön Virtual Finland -palveluun.

WWW.MfA.fI/ARKKITEhTUURIpElI

Pelaa läpi vuo-sikymmenten! Arkkitehtuurimme

vuosikymmenet on uusi koululaisille

ja muille kiinnos-tuneille suunniteltu peli, joka kertoo

Suomen �900-luvun arkkitehtuurin vuosi-

kymmenistä ja tyyleistä ajalle tyypillisten raken-

nusten kautta. Kun kaikki vuosikymmenet ovat valmiina,

voit liikkua vuosisadan alusta loppuun eri puolilla Suomea ja tutustua merkkiarkki-tehteihin, monentyyppisiin rakennuksiin ja tyylin vaihteluihin – ja omalla toiminnallasi varmistaa että rakennukset valmistuvat! Arkkitehtuurimme vuosikymmenet sopii hyvin niin peruskoulun yläluokkien ja lukion kuvataiteen ja historian opetussuunnitel-maan kuin kuvataidekoulujen arkkitehtuu-rin opetukseenkin.

TUlOSSA

icam 30 YEARS – hElSINKI REVISITEDSymposium: The future of Architectural Museums 20.–22.8.2009

icam (international confederation of architectural museums) on arkkitehtuuri-museoiden ja -keskusten yhteistyöelin, joka pyrkii tukemaan arkkitehtuurin tutkimusta ja lisäämään tietoa arkkitehtuurista. icamin perustivat Suomen rakennustaiteen mu-seon aloitteesta kahdenkymmenenviiden laitoksen edustajat Helsingissä elokuussa �979. Tänään icamiin kuuluu �4� jäsentä eri puolilta maailmaa. Tärkeimpiä toimin-tamuotoja ovat joka toinen vuosi pidettävä konferenssi sekä julkaisut. Järjestön pu-heenjohtaja on tällä hetkellä itävaltalainen Dietmar Steiner (Architekturzentrum Wien). icam juhlistaa �0-vuotista taipalettaan Hel-singissä juhlaseminaarilla, jonka järjestää Rakennustaiteen museo.

AMpIAINEN 2009

Ampiainen innostaa tänä vuonna toimimaan luovasti EU:n luovuuden ja innovoinnin teemavuoden kunniaksi: ”Vielä kerran Uut-ta, vanhaa, vihreää!” Näyttely ja työpajat Hämeenlinnassa Lasten ja nuorten kulttuu-rikeskus ARX:ssa �0.7.–��.9. Loppukesällä ilmestyy inspiroiva ”innolehti”. Lisäksi Ampiainen on mukana arkkitehtuuri- ja muo-toilukasvatuksen kansainvälisessä Creating Future –seminaarissa �.–4.9. Seminaariin liittyvä Takapihatempaus järjestetään Rakennustaiteen museon ja Designmuseon yhteisellä pihalla. Ampiainen on Designmu-seon, Suomen rakennustaiteen museon, Suomen Arkkitehtiliitto SAFA:n, Teolli-suustaiteen liitto Ornamon, Grafian sekä Uudenmaan taidetoimikunnan yhteinen arkkitehtuuri- ja muotoilukasvatushanke.

UUTISIA

OpASKARTTA pÄÄKAUpUNKISEUDUN UUTEEN ARKKITEhTUURIIN

Kesäksi julkaistaan uusi kartta matkai-lijoiden ja muiden kiinnostuneiden käyt-töön! Kartta perustuu pääosin Finnish architecture 0405 ja 0607 –näyttelyiden kohdevalintaan. Yksittäisten rakennusten lisäksi esitellään Helsingin uusia asuinalu-eita. Kartta on englanninkielinen ja jaossa museon lisäksi kaupunkisuunnitteluviras-ton Laituri-näyttelytilassa. Yhteistyössä Helsingin kaupungin kaupunkisuunnittelu-viraston kanssa.

TAITEIDEN Yö 21.8. Näyttelyesittelyjä ja ohjelmaa museon pihalla!

hABITARE AhEAD! 9.–13.9. Museo jälleen mukana Artekin Lukunurkassa.

Alvar Allon kädenjälki helsingissä Näyttely 22.5.-29.8.2009

Alvar Aallon suunnittelemat raken-nukset ovat merkittävä osa Helsingin kaupunkikuvaa ja arvokasta rakennus-perintöä. Helsingin kaupunkisuunnit-teluviraston tuottamassa näyttelyssä esitellään kaikki Alvar Aallon Helsinkiin suunnittelemat työt ja nostetaan esiin rakennussuojelun ja kaupunkikuvan kannalta mielenkiintoisia seikkoja. Näyt-tely- ja infotila Laituri. Vapaa pääsy! http://laituri.hel.fi