TRENDIPARVEKE- PUUTARHA

RÖYHYNSUONKOSTEIKOSTA TULILINTUPARATIISIKOSKEN KARTANO TUNNETAAN LUOMULEHMISTÄÄN

PISNESMIES MIKKO JA TURPEENNOSTAJAN ARKIKOLUMNISTINA ESKO VALTAOJA VAPO LANSEERASI UUDET POLTTOAINERATKAISUT

Vapo-konsernin sidosryhmä- ja asiakaslehti NRO 2 KESÄKUU / 2015

LUPAKÄYTÄNTÖ TUOTAVA TÄLLE VUOSISADALLE

MINISTERI LAURI TARASTI:

Komposti kypsymään

Uusi hallitus on aloittanut työnsä. Talouden tervehdyttämisen työkalupakissa on ennus-tetusti energiapolitiikka.

Hallitus katsoo, että ”päästöttömän, uu-siutuvan energian käyttöä li-sätään kestävästi niin, että sen

osuus 2020-luvulla nousee yli 50 prosenttiin, ja omavaraisuus yli 55 prosenttiin sisältäen muun muassa turpeen.” Energiaturve kuu-luu siis jatkossakin suomalaiseen energiapalettiin.

Bioenergian ja turpeen käytön edistäminen on edullisin tapa lisätä kotimaisen energian tuotantoa lämmityksessä, sähkön tuotannossa ja liikenteessä. Suosimalla paikallista tuontienergian sijasta vähennämme ilmastokuormitusta, saamme Suomeen enemmän työpaikkoja ja euroja sekä parannamme huoltovarmuutta.

Haasteet ovat mittavia, mutta vaikeammistakin ajoista

on tämä kansakunta selvinnyt, yksituumaisuuden avulla. Ministeri Lauri Tarastin johtaman työryhmän raportti ympäristölupakäytännön uudistamisesta valmistui ke-väällä. Tässä lehdessä Tarasti kertoo, miten luvitusta voisi

sujuvoittaa siten, että kaikki voittavat.Kävimme myös Röyhynsuon turvesuolla

katsastamassa, mitä alueelle rakennetulle kosteikolle kuuluu. Linnustoasiantuntijan mukaan projekti on onnistunut. Muuttolin-

nut ovat löytäneet altaan levähdyspaikakseen ja laulujout-senet ovat asettuneet pesimään, samoin äänekäs naurulok-kiyhdyskunta.

Kannattaa myös lukea, kuinka tähtitieteilijä Esko Valta­oja ruotii kolumnissaan energiavisioita.

Lämmintä kesää! Jaakko Silpolavt. päätoimittaja

sisältö

Suomi selviää yksituumaisuuden avulla.

Ministeri Lauri Tarastin mukaan Hollanti on mallimaa ympäristölupa-asioissa. Siellä pyritään niin sanottuun yhden luukun periaatteeseen.

Hereford-karja laiduntaa Kosken kartanon perinnemaisemissa. Isäntä Fredrik von Limburg Stirum luottaa luomuun.

Metsätalousinsinööri opiskelijat istuttivat pajupistokkaita Amerikannevalla polkuraudan avulla.

JULK AISIJA Vapo Oy, PL 22, 40101 Jyväskylä, Puh. 020 790 4000 Fax 020 790 5601, info@vapo.fi, www.vapo.fiPÄ ÄTOIMITTA JA Ahti Martikainen, Jaakko Silpola (vt) TOIMITUSKUNTA Jan-Juhani Laitinen, Markus Hassinen, Ari Huunonen, Martti Savolainen, Jaakko Silpola, Leena Hakulinen (toimituskunnan sihteeri) TOIMITUS Fondamenta Media Oy, Fredrikinkatu 24 A 3, 00120 Helsinki, puh. 0400 694 595 TOIMITUSPÄ ÄLLIKKÖ Kirsi Poikolainen, kirsi.poikolainen@fondamenta.fi TOIMITUSSIHTEERI Virpi Melleri ULKOA SU Marko von Konow PAINO Multiprint Oy, Vantaa TIL AUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET info@vapo.fi ISSN 2342-3730 (Painettu) ISSN 2342-3749 (Verkkojulkaisu)K ANNEN KUVA Marja Väänänen

SUOSITAAN SUOMALAISTA

12

30

4

Pääkirjoitus

“Suomessa on tehty pitkäjänteistä energiapolitiikkaa, jossa on huomioitu kotimaisen bioenergian rooli sekä suomalaisen energiaintensiivisen teollisuuden kilpailukyky.”  – VTT:n tiimipäällikkö Tiina Koljonen

2_ POLTE _ 2-2015 2-2015 _ POLTE _ 3

12 SUURISSA SAAPPAISSA

Ympäristölupia nopeammin Ministeri Lauri Tarastin johtama työryhmä esittää muutoksia ympäristölupakäytäntöön. Painetta uudistukseen on, sillä nykyisellään hakuprosessi voi kestää 15–20 vuotta.

20 POLTTOPISTEESSÄ

Lintuparatiisia luomassa Janakkalassa sijaitsevasta Röyhynsuon kosteikosta on hyvää vauhtia kehittymässä lintuparatiisi. Rehevöityvä kasvillisuus houkuttelee hyönteisiä ja hyönteiset lintuja.

28 TRENDI Parveke uusiksi!Parveke voi olla zen-henkinen rauhoittumispaikka tai yrttitarhamainen keittiön jatke. Kekkilä ja Hartela loivat kolme tyylikästä puutarhakonseptia parvekkeelle.

30 SYTYKE Luomu on elämysKosken kartanon tiluksilla ajatellaan, että luomu- liha on muutakin kuin lihaa – se on elämäntapa. Vapo Clean Waters rakentaa tilalle vesienkäsittely-järjestelmän.

UUTISET4 Amerikannevalla istutetaan jalostettua pajua5 Vapo toimittaa polttoaineita Nokianvirralle5 Vapaa­ajalla. Heikki Heiskanen kirmaa poluilla6 Eteenpäin. Vapo uudisti polttoainetuotteensa7 Välähdys. Vaskiluodon voima arvostaa joustavuutta8 Ötökkä. Hyttynen 8 Miten? Näin hoidat kompostia9 Ahjon äärellä. Ympäristöasiantuntija Laura Sundell10 Tapaus. Kuiviketurve pitää tallin viihtyisänä11 Sopimusyrittäjät saivat sähköisen palvelun11 Pisnesmies Mikko tekee turveurakointia tutuksi

KOLUMNIT19 Esko Valtaoja. Energiataannusteita34 Tulilla. Päätoimittaja Jaakko Silpolan kolumni

MUUT27 Kipinämikko. Energiajärjestelmämme

kestää vertailun33 Tase. Syynissä maankäyttömuotojen

vesistökuormitukset

UU

TI

SE

T

HEIKKI HEISKASELLE luonnossa liikkuminen on tapa ren-toutua. Hän osallistuu vuosittain pol-kumaratonille Kolilla tai Nuuksiossa. Siellä edetään 42 kilometriä pientä polkua, eikä mittailla asfalttitietä, kuten maratonilla yleensä.

– Maastossa joutuu keskittymään, ettei kompastu kiviin ja kantoihin. Siksi mieli lepää, eivätkä muut asiat mahdu pyörimään mielessä.

Polkumaratonilla kuluu enemmän aikaa, noin kolmannes pidempään kuin normimaratonilla, mutta luon-non helmassa aika menettää merki-tyksensä.

– Olen juossut myös katumarato-neja, mutta ainakin itselleni ne ovat helposti suorituskeskeisempiä kuin maastojuoksut: pitää aina yrittää parantaa tulosta.

Vaikka maastojuoksu on mielelle

rentouttavaa ja pehmeän alustan ansiosta jaloille ystävällistä, se on fyysisesti raskasta: noususummaa kertyy metsämaastossa reilusti yli kilometri. Katumaratoneilla nousu on vain sadan metrin luokkaa.

– Polulla en ajattele juoksemisen raskautta, sillä keskityn maastoihin ja maisemiin.

Heiskanen viihtyy luonnossa muu-tenkin kuin juostessaan. Hän harras-taa retkeilyä ja on vanha partiolainen. Hän yrittää sisällyttää liikkumisen arkeen työmatkapyöräillen ja -juosten, sillä kahden pienen lapsen isällä ei ole rajattomasti aikaa harjoitteluun.

Maratonin lähestyessä hän kuiten-kin treenaa juoksemista 10–20 kilo-metrin matkoilla kolmesti tai neljästi viikossa. TEKSTI SUSANNA CYGNEL

KUVA MARJA VÄÄNÄNEN

Kuka Heikki Heiskanen ---------- Työpaikka Vapo Oy ---------- Ammatti Päällikkö, Polttoaineohjaus ---------- Ikä 31 ---------- Harrastus Polkumaraton, polkujuoksu

Vapaa-ajalla

PÄ ÄLLIKKÖ HEIKKI HEISK ANEN KESKITT Y Y JUOSTESSA AN MIELUITEN MAISEMIIN.

VAPO OY ON SOLMINUT energiaturpeen ja puu-polttoaineiden pitkäaikaiset toimitussopimukset Nokianvirran Energia Oy:n kanssa. Poltto-aineita tullaan toimittamaan Nokialle parhail-laan rakenteilla olevalle biovoimalaitokselle kevättalvesta 2016 alkaen. Asiakkaana Nokian-virran Energia Oy on Vapolle uusi, sillä yhtiö perustettiin vasta vuoden 2014 lopussa. Vapo on energiaturpeen päätoimittaja ja merkittävä puupolttoaineiden toimittaja.

– Valitsimme Vapon polttoainetoimittajaksi, koska yhtiön tarjous polttoaineen määristä ja laaduista oli hinnaltaan kilpailukykyinen ja toimitusvarmuus hyvä. Nokianvirran Energi-an kannalta polttoaineen toimitusvarmuus ja tuotelaatu on merkittävä tekijä, johon kiinnitim-me erityistä huomiota. Nokianvirran Energian tavoitteena on tuottaa omistajilleen energiaa kilpailukykyiseen hintaan. Polttoaineneuvotte-luissa tulivat myös esille etenkin turpeen osalta Vapon panostukset ympäristöasioihin, kertoo Nokianvirran Energia Oy:n toimitusjohtaja Juk­ka Vierimaa.

Energiaturve ja puupolttoaineet toimitetaan Nokialle Pirkanmaan ja Satakunnan alueilta. Polttoaineiden tuotanto- ja toimitusketju työl-listää paikallisesti kymmeniä henkilötyövuosia, kertoo Vapon aluejohtaja Pasi Rantonen.

Nokianvirran biovoimalaitos tuottaa ym-päristöystävällistä prosessihöyryä ja kauko-lämpöä lähes sataprosenttisesti kotimaisilla polttoaineilla. Muutos on iso, sillä ennen tehtyjä ja rakenteilla olevia investointeja Nokialla maa-kaasun ja öljyn osuus oli lähes sata prosenttia kaikista polttoaineista.

Nokianvirran Energia Oy on niin sanottu Mankala-yhtiö, jonka omistavat Leppäkosken Sähkö (40,3 %), Nokian Renkaat Oyj (32,3 %) ja Oy SCA Hygiene Products Ab (27,4 %). Osakkai-den väliset yhtiö- ja osakasasiakirjat allekirjoi-tettiin marraskuussa 2014. Yhtiön tehtävänä on toimittaa kaukolämpöä Leppäkosken Lämmön Nokian kaukolämpöverkkoon ja prosessihöyryä Nokian Renkaiden ja SCA:n tuotantoprosesseihin.

Vapo Polttoaineet -liiketoiminta-alue vastaa polttoaineiden hankkimisesta ja toimittamisesta asiakkaille, metsäteollisuuden sivutuotteiden myymisestä energia-asiakkaille ja teollisuuden raaka-aineiksi sekä pellettien tuottamisesta. TEKSTI VAPO_ KUVA LEPPÄKOSKEN SÄHKÖ

NELJÄLLÄ VAPON turvetuotantoalueella on käynnissä kokeilu, jossa kosteikkoihin on istutettu jalostettua pajua.

– Pajukosteikkojen on tarkoitus varas-toida vettä etenkin tulvahuippujen aikaan ja haihduttaa suurin osan turvetuotannon kesäaikaisista kuivatusvesistä. Tällöin myös vesistökuormitusta voidaan saada pienennettyä huomattavasti, selittää bio-logi, projektityöntekijä Roosa Jokisuu.

On huomattu, että osa kosteikoille tai pintavalutuskentille kesäaikaan tulevasta vedestä haihtuu suoraan. Viime vuonna käynnistetyssä MOF- eli Minimized water outflow -projektissa tutkitaan jalostet-tujen pajujen haihdunnan hyödyntämistä kosteikkojen vesienkäsittelyssä.

– Rehevä ja elinvoimainen kasvillisuus vähentää veden määrää aktiivisesti haih-duttamalla. Kasvivalinnalla haihtumista voidaan tehostaa entisestään.

Jalostettuja pajuja on käytetty vesien puhdistukseen muuallakin, mutta Vapolla kirkastui ajatus kokeilla niitä myös turvetuotannon vesienkäsittelyssä.

Luonnonmukaisessa vesienkäsittelyssä hyödynnetään myös sitä, että kasvilli-suus sitoo kiintoaineita ja ravinteita.

Esiselvityksen jälkeen etsittiin käytössä olevilta tuotantoalueilta neljä koealuett a, joista turvetuotanto oli jo päättynyt.

– Näissä kohteissa pystytään kokei-lemaan ja mittaamaan vesienkäsittelyä pajujen avulla, Jokisuu kertoo.

Ensimmäiset haihdutuskosteikot perustettiin viime kesänä. Kohteet rakennettiin kuten muutkin kosteikot, mutta niiden toimintamalli poikkeaa hie-man muista. Haihdutusta tehostamaan valikoituivat Ruotsissa jalostetut nopea-kasvuiset energiapajut, joita pystytään käyttämään biopolttoaineena. Kasvustoa leikataan 3–5 vuoden välein, jotta kasvu-vauhti pysyy nopeana, mikä puolestaan pitää haihdutuksen tehokkaana.

– Hyötynä on sekin, että saamme tur-vetuotannosta poistuneita alueita uuteen käyttöön nopeasti.

Koekohteissa pajun istutukseen käy-tettiin istutuskonetta. Koska sen käyttö

onnistuu vain tiivispohjaisilla alueilla, istutuksia pitää täydentää myös käsin.

Toukokuussa Peräseinäjoella olevalle Amerikannevalle täydennysistutuksiin saatiin avuksi Seinäjoen ammattikor-keakoulun metsätalousopiskelijoita. He istuttivat kahden hehtaarin alueelle pis-tokkaita ja saivat palkkioksi viikonlopun urakasta täydennystä retkirahastoonsa.

– Viime vuonna Kauhajoen Karhun am-pumahiihtäjät olivat meillä istuttamassa.

Koekohteisiin aletaan kesän aikana johtaa turvetuotannon kuivatusvesiä. Seuraavien vuosien aikana saadaan tietoa pajun haihdutuspotentiaalista ja vaikutuksista vesien kokonaismääriin. Samalla tarkkaillaan, miten jalostetut pajut kestävät Suomen talvioloja sekä sitä, miten hyvin nuoret pajukot maistu-vat hirville ja rusakoille.

– Ensimmäiset tulokset saadaan rei-lun vuoden päästä. Nyt pajujen annetaan kasvaa rauhassa. TEKSTI SUSANNA HAANPÄÄ

KUVA PÄIVI KARJALAINEN

Vapo toimittaa polttoaineita Nokianvirran voimalaitokselle

Pajukko haihduttaa turvetuotannon vesiä

Vapo Clean Waters on tehnyt Itämeri-sitoumuksen, jonka tavoitteena on vähentää maatalouden ravinnekuormitusta. Clean Waters haluaa jakaa tietotaitoaan vesiensuojelusta ja on sitoutunut kehittämään uudet konseptit, joilla voidaan vähentää eläintuotannon ja viljelysmaiden ravinnehuuhtoutumia sisävesiin ja Itämereen. Kehitteillä on uusi pihattovesien käsittelyjärjestelmä sekä innovatiivinen suojavyöhykekonsepti vesistön ympärille. Pihattovesiin liittyvä pilottihanke on käynnistynyt Kosken kartanon tiluksilla, jonne Clean Waters rakentaa valumavesien käsittelyjärjestelmää ja pajuhaihdutuskenttää. Lue lisää Kosken kartanosta sivulta 30.

Itämeren puolesta

Clean Waters jakaa osaamistaan vesiensuojelusta.

2-2015 _ POLTE _ 54_ POLTE _ 2-2015

Roosa Jokisuu (vas.), Jukka Auru ja Aapo Saarinen tekevät täydennysistutuksia Amerikannevalla.

Nokianvirran Energia haluaa tuottaa omistajilleen energiaa kilpailukykyiseen hintaan, kertoo toimitusjohtaja Jukka Vierimaa.

UU

TI

SE

T

v askiluodon Voima Oy:n Seinäjoen voi-malaitos on lämmön ja sähkön yhteistuo-tantovoimalaitos,

joka käyttää raaka-aineinaan turvet-ta ja biopolttoainetta. Viime vuonna se tuotti 390 gigawattituntia sähköä ja 353 gigawattituntia kaukolämpöä.

Vapo on toimittanut energiaturvet-ta Seinäjoen voimalaitokselle jo 26 vuoden ajan. Ensimmäinen turpeen toimitussopimus tehtiin 1980–90-lu-kujen vaihteessa, ja siitä pitäen sopi-mus on ollut yhtäjaksoisesti voimassa. Sopimusta on vain päivitetty silloin tällöin, kun tarvetta on ilmennyt.

Hankintapäällikkö Timo Orava suh-tautuukin Vapon uusiin asiakaslupauk-siin ja tuotelanseerauksiin tyynesti.

– Vapo täyttää markkinalupauk-sensa jo nyt niin mallikkaasti, että mitään ihmeellisiä odotuksia meillä ei ole. Pitkä asiakassuhteemme pe-rustuu normaaleihin kahdenvälisiin sopimuksiin, ja odotamme kaiken jatkuvan niin kuin ennenkin.

VASKILUODON VOIMA ei ole riippuvai-nen Vaposta raaka-aineen toimitta-jana, mutta ison toimijan joustavuus ja pelivara erilaisissa tilanteissa on omaa luokkaansa. Jokapäiväinen toimitusvarmuus ja valmius reagoida muutoksiin nopeasti on Vaskiluodon Voimalle tärkeintä.

– Meille tulee Vapolta keskimäärin kymmenen kuormaa turvetta vuoro-kaudessa. Vapon ympärivuorokauti-sen päivystyksen ansiosta muutoksia voidaan tehdä nopeastikin. Vapo ei hätkähdä, vaikka tarvitsisimme yhtäkkiä 15 kuormaa lisää.

Timo Orava näkee joustavuuden hyvän asiakassuhteen salaisuudeksi.

– Toimituksia on sopeutettu myös heikon markkinatilanteen aikana.

Tuottamamme kaukolämpö menee kaupaksi Seinäjoen kaupungille, mutta jos sähköntuotanto jää heikon kysyn-nän vuoksi pois, polttoaineen tarpeem-me laskee kolmanneksella, hän kertoo.

Yhteistyö sekä hallinnon että ajojärjestelyjen osalta sujuu luotta-muksellisessa kumppanuushengessä. Yhteydessä ollaan henkilökohtaisesti lähes päivittäin, palautetta annetaan puolin ja toisin heti tuoreeltaan ja suoraan, ja mahdolliset ongelmati-lanteet ratkotaan yhdessä.

– Palvelu pelaa, joten en muuttaisi tällä hetkellä mitään, Orava painottaa.

SEINÄJOEN VOIMALAITOS toimii ko-timaisella tai tarkemmin paikallisella polttoaineella. Energiaturpeen lisäksi polttoaineena käytetään muun muassa metsähaketta, sahateollisuuden sivutuotteita sekä peltobioenergiaa, esimerkiksi ruokohelpeä. Energiatur-ve ja biopolttoaineet hankitaan 20–70 kilometrin päästä voimalaitoksesta.

Paikallisen kotimaisuuden lisäksi ympäristöasiat ovat Vaskiluodon Voimalle tärkeitä. Yhtiön ympäristö-järjestelmät noudattavat SFS-EN ISO 14001 -standardia, jonka tavoitteena on toiminnan jatkuva kehittäminen ja parantaminen.

– Meille on myös erittäin tärkeää, että käyttämämme turve tuotetaan vastuullisesti ja ympäristön kannalta kestävästi. Vapo on myös tältä kantil-ta luotettava kumppani, Orava sanoo.

– Turpeen asema energiantuotan-nossa on murroksessa, mutta oletam-me uuden hallituksen vahvistavan turvealan edellytyksiä ja sen säilymis-tä maakuntien työllistäjänä. Tulemme käyttämään turvetta jatkossakin Sei-näjoella sekä entistä enemmän myös Vaasan voimalassamme. TEKSTI KATARIINA KRABBE

KUVA PÄIVI KARJALAINEN

Välähdys PALVELU PEL A A

VAPON TAVOITTEENA on olla toimitus-varmin, vastuullisin ja osaavin pai-kallisia polttoaineita tarjoava ja näitä lämpöratkaisuissaan hyödyntävä yritys – maailman paras osaaja lähienergian arvoketjussa.

Vaikka Vapo on kotimaisten kiinteiden polttoaineiden eli turpeen, pelletin ja puun toimitus-varmin yhtiö ennestään-kin, toimitusvarmuuteen on nyt investoitu entistä enemmän. Vapo tuottaa jatkossa turvetta siten,

että tuotantokauden lopussa varastossa on kahden lämmityskauden kysyntää vastaava määrä. Kyseessä on kymme-nien miljoonien eurojen satsaus sitoutu-neeseen pääomaan.

– Olemme näin käytännössä im-muuneja sään aiheuttamille tuotannon notkahduksille toisin kuin esimerkiksi vuonna 2012, operatiivinen johtaja Jyrki Vainionpää kertoo.

– Varastoa kasvattamalla pystymme tarjoamaan töitä paikallisille urakoit-sijoille myös tänä kesänä. Jos emme nyt olisi tehneet strategista päätöstä investoida toimitusvarmuuteen, olisivat edessä rajummat tuotannon leikkaukset, hän sanoo.

Vapo toimii Suomen jokaisessa maakunnassa ja on usein paikallisesti merkittävä työllistäjä.

– Vertaisin tilannetta vuoteen 2011, jolloin teimme hieman vastaavan strategisen päätöksen. Taseemme oli silloin heikko ja leikkasimme konsernin investoinnit puoleen. Lisäsimme silti investointejamme vastuullisuuteen eli turpeen vesienkäsittelyyn merkittävästi.

Vapon tavoitteena on olla toimi-tusvarmin paitsi nykyhetkessä, myös pitemmällä aikavälillä vuosikymmenten päähän.

– Pystymme vastaamaan äkillisiin kysyntäpiikkeihin logistisen osaamisem-me ansiosta. Meillä on nyt myös paras kyky solmia monivuotisia polttoaine-

sopimuksia, jotka perustuvat maantie-teellisesti kattavimpaan pellettitehdas-, turvetuotanto-, energiapuunhankinta- ja logistiikkaverkostoon. Pitkän aikavälin toimitusvarmuus perustuu reserveihin ja valmisteluosaamiseen, Vainionpää sanoo.

Polttoaineiden saatavuus vaikuttaa suoraan myös lämpöratkaisujen toimi-tusvarmuuteen.

– Pyrimme siihen, että nimenomaan kotimaisilla polttoaineilla tuotetun ener-gian käytettävyys on korkea joka hetki koko sopimuskauden ajan.

ASIAKKAIDEN TARPEET ovat erilaisia. Toiset tuottavat sähköä, toiset lämpöä ja toiset molempia. Kattilat ovat erilaisia ja niihin sopii erilainen polttoaine. Paikalli-nen polttoainetarjonta tai mahdollisuus käyttää varapolttoaineena vaikkapa fossiilisia polttoaineita vaikuttaa siihen, millä tavalla asiakas haluaa polttoai-neensa ostaa.

Vapo tarjoaakin nyt entistä kattavam-

Toimitusvarmuutta monipuolisemmin

man valikoiman erilaisia turveratkaisu-ja. Esimerkiksi täysin toimitusvarma, hyvissä ajoin ennen tuotantokauden alkua tilattava Takuuvarmaturve so-pii asiakkaalle, joka haluaa poistaa tuotanto-olosuhteisiin liittyvän riskin itseltään kokonaan. Tutulla Perusturpeel-la voidaan kattaa suuri peruskuorma, ja sitä voidaan käyttää yhdessä tai erikseen Takuuvarmaturpeen kanssa ja täydentää tarvittaessa Lisäturpeella. Lauhdeturpeen hinta taas riippuu tällä turpeella tuotetun sähkön hinnasta. Yhdessä asiakkaiden kanssa kehitetään Monipolttoaineratkai-suja, joissa turve voi olla pääpolttoaine tai vain osa ratkaisua. Polttoaineiden ominaisuuksia voidaan myös optimoida asiakkaan toiveiden mukaan. Pesuriturve on tästä tuorein esimerkki.

– Emme keksineet näitä ratkaisuja itse, vaan ne ovat vastaus asiakkaidem-me ilmaisemiin tarpeisiin. Uudistus ei myöskään ole valmis, vaan kehitäm-me ratkaisuja mielellämme edelleen yhdessä asiakkaiden kanssa, Vainionpää sanoo.

– Totta kai on myös asiakkaita, jotka ovat kommentoineet haluavansa jatkaa vanhalla tutulla mallilla, ja se tietenkin käy. Asiakkaamme ovat kokeneita ja tietävät kyllä, mitä tarvitsevat. Meidän tehtävämme on kuunnella ja joustaa tarvittaessa, hän sanoo.

Tuotantoyrityksen logiikalla olisi yksinkertaisempaa tarjota yhtä ja samaa turvetta kaikille. Asiakaslupauksillaan Vapo kuitenkin siirtyy askeleen palvelun-tuottajan suuntaan.

– Polttoaineella itsessään ei ole asiakkaalle arvoa, vaan varmuudella siitä, että se on oikeanlaista ja saatavilla oikealla hetkellä sekä tänään, huomenna että vuosienkin päästä. TEKSTI KATARIINA KRABBE

KUVA PEATMAX OY

Asiakkaiden tarpeet ovat erilaisia. Vapo tarjoaa nyt entistä kattavamman valikoiman erilaisia turveratkaisuja.

Timo Orava arvostaa valmiutta reagoida muutoksiin nopeasti.

Eteenpäin

2-2015 _ POLTE _ 76_ POLTE _ 2-2015

VAPO INVESTOI TOIMITUSVARMUUTEEN JA VASTA A POLTTOAINEASIAKK AIDEN TARPEISIIN MONIPUOLISTAMALL A PALVELUTARJONTA ANSA.

Vapolla on tuotantokauden lopussa varastossa kahden lämmityskauden kysyntää vastaava määrä turvetta.

Miten? KOMPOSTOIDA AN

UU

TI

SE

T

HYTTYSNAARAAT ovat piinaavia verenimijöitä, jotka ryystävät ihmisistä ja eläimistä elämän eliksiiriä hedelmöittyneiden muniensa ravin-noksi. Omaksi ruuakseen äiti-itikka juo sievästi kukkien mettä.

Tämän kesän inisijäparvi on saanut alkunsa viime kesänä, jolloin naaras muni satoja munia suon silmään tai seisovavetiseen ojaan. Munat talvehtivat ja kuoriutuvat kiemurteleviksi tou-kiksi vasta nyt. Ennen varsinaista hyttysvaihetta ne vielä kehittyvät koteloissaan pari viikkoa.

Koirashyttysen kunniaksi mainittakoon, että se ei kiusaa muita eläimiä pistämällä. Sen lyhyt mutta onnellinen elämä sisältää kaksi tapahtu-maa: mesiaterian kukassa ja parittelun.TEKSTI SUSANNA CYGNEL_ KUVA JUSSI MURTOSAARI

Mikä sai sinut tulemaan Vapoon?Olen koulutukseltani kemiantekniikan diplomi-insinööri ja erikoistunut vesihuol-toon. Ehdin työskennellä kahdeksan vuotta jätevesien parissa, kun tuli kaipuu kotiseu-dulle. Ilahduin saadessani paikan Vapon Seinäjoen toimistolta vähän yli vuosi sitten, vaikka turvetuotanto olikin minulle aluksi aika tuntematon alue.

Mitä kaikkea työtehtäviisi kuuluu?Pohjanmaan alueen ympäristöasian-tuntijana vastaan turvetuotantoalueiden ympäristövelvoitteiden toteutumisesta. Ne liittyvät ympäristölupiin, Vapon omavalvon-taan sekä sidosryhmäyhteistyöhön. Lisäksi osallistun lupien hakuprosesseihin.

Millaisia ponnistuksia matkan varrella on ollut?Erityisen tyytyväisiä voimme olla siitä, että kaikilla alueen soilla on nyt käytössä par-haan saatavilla olevan teknologian (BAT) mukainen vesienkäsittelyjärjestelmä. Se on ollut valtava työ ja osallistuin sen loppu-vaiheeseen. Nyt pystymme puhdistamaan kaikki turvetuotannon vedet mahdollisim-man hyvin.

Millainen on yksikkönne Pohjanmaalla?Meitä on Pohjanmaan alueorganisaatiossa 27 henkilöä. Tämä on tiivis porukka, ja ih-miset ovat tulleet minulle läheisiksi. Vaikka roolini on itsenäinen, tämä on tiimityötä. On tärkeää, että on hyvä verkosto ympärillä.

Meillä käy aika paljon vieraita: viran-omaisia ja etenkin syksyisin myös koululai-sia. Ennen tuotannon aloittamista toimis-tolla on hiljaista, kun jokainen reissaa tahollaan, jotta suunnitelmat saadaan ajoissa valmiiksi.

Vietätkö vapaa­aikasi ulkoilmassa vai saatko tarpoa maastossa tarpeeksi työajalla?Vapaa-aika kuluu pitkälti perheen kanssa touhuillessa. Perheeseen kuuluu miehen lisäksi 6-vuotias poika ja 3-vuotias tytär. Lisäksi harrastan pilatesta, lenkkeilyä, pianonsoittoa ja tykkään puutarhatöistä.

TEKSTI SARI ALHAVA_ KUVA PÄIVI KARJALAINEN

Verenhimoinen vampyyri

Ahjon äärelläÖtökkä

POHJANMA AN ALUEEN YMPÄRISTÖASIANTUNTIJAN L AURA SUNDELLIN PÄIVÄT KULUVAT PÄ ÄOSIN YMPÄRISTÖLUVAN VELVOITTEIDEN PARISSA.

Kotikontujen tarkkailija

Hyttynen  haistaa uhrinsa 50 metrin päästä.

Lähde: Puutarha-asiantuntija Mari Kaartokallio / Kekkilä

8_ POLTE _ 2-2015 2-2015 _ POLTE _ 9

1 2 3

4

5

Täytä kompostoria kuten täytekakkua, reilu kerros hajoavaa biojätettä, reilu kerros kuiviketta. Jatkuva täyttäminen on tärkeää. Näin pieneliöillä on ravintoa ja kompostoituminen pysyy käynnissä.

Laita tyhjän kompostorin pohjalle reilu kerros kuiviketta. Kuivikeaine on hyvä siirtää säkistä kannelliseen astiaan, jotta se pysyy kuivana.

Kompostoreita on hyvä olla kaksi, joista toinen on jälkikompostointia varten. Tyhjennä keittiöjätekompostori säännöllisesti ja siirrä vielä raaka kompostimassa toiseen kompostoriin kypsymään.

Kypsä komposti käy lähes kaikille kasveille maanparannusaineeksi.

Komposti on kypsää, kun sen lämpötila on laskenut 15–20 asteeseen. Valmis komposti tuoksuu mullalta ja on väriltään tummanruskeaa. Pieni määrä hajoamatonta jätettä ei haittaa käyttöä.

UU

TI

SE

T

t alliyrittäjä ja ravivalmentaja Kaisa Toivonen valmentaa ravihevosia Ver-mon raviradalla Espoossa ja omalla kotitallillaan Kirkkonummen Abramsbyssä. Hänellä on monen

vuoden kokemus erilaisista kuivikkeista kuten turpeesta, sahanpurusta ja olkipelletistä. Toivosen kotitallilla on säilytystilan puutteen takia ainakin toistaiseksi käytössä olkipelletti, mutta Vermossa karsinat kuivitetaan turpeel-la.

– Turve on hygieenistä, eikä se kastuessa-kaan homehdu kuten esimerkiksi olkipelletti. Siinä on myös todella hyvä imukyky.

Kuivikkeiden tärkein tehtävä on pitää karsi-na kuivana ja samalla tallin sisäilma puhtaana virtsasta haihtuvasta ammoniakista. Vermon

ratatallilla hevosilla on rajalliset tarhatilat ja ne joutuvat olemaan paljon sisällä, minkä takia on erityisen tärkeää, että karsinat ovat siistejä ja ilma pysyy hyvänä. Karsinat siivo-taan kunnolla heti aamusta, ja illalla putsa-taan vielä isoimmat liat pinnasta pois, jotta hevoset jäävät yöksi siistiin karsinaan.

– Hengitystieongelmat ovat nykyään tosi yleisiä ja yritämme kiinnittää huomiota niiden ennaltaehkäisyyn. Kaikki lähtee arkisesta puhtaanapidosta.

Sen lisäksi, että karsinat siivotaan huolelli-sesti, turpeen määrässä ei Toivosen mielestä pidä säästellä.

– Kuiviketta täytyy käyttää reilusti, jotta karsina ei mene ympäriinsä märäksi ja ammo-niakki ala haista. On ihan sama mitä kuiviket-

ta karsinan pohjalla on, jos sitä on liian vähän.Turpeen sekaan ei saa myöskään sotkea

syömätöntä heinää tai mitään muutakaan yli-määräistä, sillä se heikentää heti kuivikkeen imukykyä. Hyvä turve on Toivosen mielestä raikkaan tuoksuista ja kuivaa eikä siinä ole isoja hakoja, jotka hankaloittavat karsinan siivoamista talikolla.

Likainen turve kuljetetaan tallin yhteis-lantalaan, josta se jatkaa matkaansa edelleen hyötykäyttöön.

– Kuivitus ja lannan poisvienti ovat tallin isoimmat kulut ruokinnan lisäksi. Siksi karsinoita siivotessa täytyykin pitää huolta siitä, ettei jätösten mukana lähde puhdasta kuiviketta eikä lantala täyty turhaan. TEKSTI MIINA POIKOLAINEN_ KUVA MARJA VÄÄNÄNEN

VAPO ON LIITTYNYT Suomen Tilaajavastuu Oy:n ylläpitämään Luotettava kumppani -ohjelmaan. Tämä tarkoittaa, että palvelun tuottaja varmis-taa Vapon puolesta, että sopimuskumppani täyttää yhteiskunnalliset velvollisuutensa.

− Tilaajavastuulain mukaan tilaajan on ali-hankintapalveluita hankkiessaan varmistettava, että sopimuskumppani täyttää kaikki lakisäätei-set velvollisuutensa. Verot ja työeläkemaksut on maksettava ja työehtosopimuksia on nouda-tettava, sanoo Vapon tilaus- ja toimitusketjun johtaja Juha Koskiniemi.

Tähän saakka valvonta on perustunut pitkälti asiakirjojen tarkistamiseen sopimusta solmit-taessa. Yrittäjät ovat toimittaneet tarvittavat asiakirjat paperiversioina. Ne on skannattu ja tallennettu Vapon järjestelmään, mistä on aiheutunut hirvittävä määrä työtä. Nyt Suomen Tilaajavastuu Oy hoitaa tämän.

− Vuoden 2015 alusta emme ole enää ottaneet vastaan paperisia dokumentteja. Niistä ja niiden skannauksesta olemme nyt päässeet eroon. Säästämme työaikaa. Myös alihankkijoinamme toimivat yrittäjät ovat omaksuneet palvelun hyvin ja huomanneet siitä saatavat hyödyt, Kos-kiniemi toteaa.

Alihankkija liittyy Suomen Tilaajavastuun ylläpitämään palveluun allekirjoittamalla valtakirjan, jolla palvelun tuottaja saa oikeuden hakea tiettyjä tietoja yrityksestä ja ylläpitää niitä palvelussaan. Noin puolet tarvittavista tiedoista, kuten verotiedot, ovat valmiiksi julkisia.

− Palvelu maksaa yrittäjälle sata euroa vuodessa, millä hinnalla palveluntuottaja hakee tarvittavat tiedot. Jotkin tiedot, kuten esimerkik-si vastuuvakuutuksia koskevat tiedot, yrittäjän tulee toimittaa palvelulle itse. Tämän jälkeen palvelu ylläpitää niitä automaattisesti, Koskinie-mi kertoo.

Uusi käytäntö koskee kaikkia Vapon yli 400:ää sopimusyrittäjää. Eniten heitä työskentelee turvetuotannossa, kuormauksessa ja kulje-tuksissa. Heitä toimii myös turvetuotannon valmistelussa, puuenergian korjuupalveluissa, haketuksessa ja toimituksissa sekä voimalaitos-ten ja tehtaiden konepalveluissa.

− Jatkossa palveluun liittynyt yrittäjä voi osoit-taa kaikille urakanantajille, että hänen asiansa ovat kunnossa ja ettei erillisiä todistuksia tarvit-se toimittaa. Useilla toimialoilla on jo itsestään selvää, että vain palvelussa mukana oleva yritys pääsee osallistumaan tarjouskilpailuun.TEKSTI MATTI VALLI

SUOMALAISET PÄÄSIVÄT tutustumaan janakkalalaiseen turveurakoitsijaan Mikko Ylöstaloon, kun hän etsi itselleen kumppania Maajussille morsian -ohjel-massa. Sarja päättyi kesäkuun alussa, mutta Mikon tarina jatkuu. Katsojat tykästyivät mutkattomaan maajussiin niin paljon, että MTV päätti tehdä miehen työstä ja elämästä oman nettisarjan nimeltä Pisnesmies Mikko. Kanavalla uskotaan, että sarja kiinnostaa paitsi Maajussien faneja, myös kaikkia yrittä-jyydestä kiinnostuneita. Mikko Ylöstalo on energinen mies, jolla on koko ajan monta rautaa tulessa.

– Aluksi ajatus tuntui koomiselta. On-han tämä ensimmäinen kerta, kun tällai-sesta tyypistä tehdään tv-sarjaa. Mutta toisaalta ovathan kaikki koneyrittäjät ja varsinkin turveurakoitsijat aikamoisia persoonia. Turveurakoitsija ei nöyristele vaan sanoo suoraan miten asiat ovat, Ylöstalo pohtii.

Nettisarjassa kuljetaan yrittäjän mukana töissä ja vapaa-ajan harrastuk-sissa. Bisneksiin kuuluu turveurakoinnin lisäksi verkonrakennusta, maanraken-nusta sekä tehdas- ja kiinteistöhuoltoa. Kotitilaan kuuluu 125 hehtaaria peltoa ja navetassa asustaa 50 emolehmää.

Vapaa-ajallaan Ylöstalo on kiinnostu-

nut moottoriurheilusta ja toimii drifting-autoluokassa ajavan Juha Rintasen tallipäällikkönä. Toiminnan tueksi on perustettu oma yritys, RRK Motorsport Europe, joka tuo maahan kilparenkaita ja kilpa-auton varaosia. Myös ensimmäinen kontillinen paksurenkaisia Fatbike-pyöriä on matkalla Kiinasta Suomeen. Kotitilan tallista löytyy oma Harley Davidson.

Ylöstalolla on selkeä käsitys siitä, miten yrittäjä pärjää.

– Kaikki on mahdollista tässä maa-ilmassa, jos tekee ahkerasti töitä. Itse aloitin siten, että ostin 13 000 eurolla Fiatin ja lähdin Okssuolle nostamaan turvetta. Yrittäjä tarvitsee rohkeutta ja riskinottokykyä, mutta ennen kaikkea ahkeraa työntekoa.

– Ja kaikkia sinkkuja turveyrittäjiä kannustan hakemaan Maajussit-ohjel-maan. Elämä saattaa muuttua. Juuri sellaista luovaa hulluutta tarvitaan sekä yrittämisessä että elämässä.

Pisnesmies Mikko alkoi kesäkuun alussa ja uudet jaksot ovat nähtävissä maanantaisin ja perjantaisin osoitteessa www.katsomo.fi. Kymmenen minuutin pituisia jaksoja tehdään kaikkiaan 16 kappaletta. TEKSTI VIRPI MELLERI

KUVA MARJA VÄÄNÄNEN

Loppu paperinpyöritykselle

Koko kansan turvemies PISNESMIES MIKON EDESOTTAMUKSIA VOI SEURATA MT V:N NETTISARJASSA KESÄ- JA HEINÄKUUN A JAN.

TALLIYRITTÄ JÄ TIETÄ Ä, ETTEI K ARSINOIDEN KUIVITUKSESSA K ANNATA SÄ ÄSTELL Ä. TURVE PITÄ Ä TALLI-ILMAN PUHTA ANA.

Hevonen on sen arvoinen

Tapaus

Kotitallilla Kaisa Toivosen hevosilla on hyvää tilaa ulkoilla.

2-2015 _ POLTE _ 1110_ POLTE _ 2-2015

LISÄÄ VAUHTIA LUVILLE AIKA ON KYPSÄ YMPÄRISTÖLUPAMENETTELYJEN REIPPAASEEN SUJUVOITTAMISEEN, SANOO ASIAA SELVITTÄNEEN TYÖRYHMÄN PUHEENJOHTAJA, MINISTERI LAURI TARASTI. HÄN ODOTTAA TUOREEN HALLITUKSEN TARTTUVAN RIVAKASTI TOIMEEN.

TEKSTI KIRSI POIKOLAINEN_ KUVAT MARJA VÄÄNÄNEN

S U U R I S S A S A A P P A I S S A

12_ POLTE _ 2-2015 2-2015 _ POLTE _ 13

Vaalirahoituskohun selvittämistä hän kuitenkin kuvaa uransa vaikeimmaksi selvitykseksi.

Mutta nyt on keskustelun aiheena ympäristömenette-lyjen sujuvoittamista selvittäneen arviointiryhmän työ. Tarastin johdolla maaliskuussa valmistuneessa selvityk-

sessä esitetään peräti 19 toimenpidettä, joilla ympäris-tömenettelyjä voitaisiin sujuvoittaa. Pikavauh-

dilla työnsä tehneen työryhmän ehdotuksia on odotettu teollisuuden ja energia-alan

piirissä kovasti, koska lupien saaminen uusille investoinneille kestää nykyisel-

lään kohtuuttoman kauan.Ympäristömenettelyillä tarkoite-

taan lupamenettelyjä, joita tarvitaan hankkeisiin, joilla voi olla vaiku-tuksia ympäristöön. Pienemmissä

hankkeissa riittää ympäristölupa, isommissa hankkeissa tarvitaan

lisäksi ympäristövaikutusten arviointi-menettely (YVA), johon liittyy selvityksiä,

asianosaisten kuulemista ja lausuntoja. YVA:n piiriin kuuluvat hankkeet voivat olla

esimerkiksi moottoriteitä, voimalaitoksia tai tuuli-voimapuistoja. Turvetuotannossa YVA vaaditaan, kun tuotantoala on yli 150 hehtaaria. YVA-menettelyn tulokset otetaan huomioon ympäristölupaa myönnettäessä. Luvan myöntämisen jälkeen vuorossa voi olla valituksia, ensin hallinto-oikeuteen ja sen jälkeen korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Kaikkine vaiheineen luvan saaminen voi kestää vuosia, mikä on iso ongelma, sillä aika saattaa ajaa hank-keen ohi. Sijoittajilta voi odotellessa loppua maltti tai rahat ja suunnitellut investoinnit jäävät toteuttamatta.

Esimerkiksi Vapon kokemus turvetuotantoalueiden lupakäytännöistä on, että turvetuotantoalueen hankkimi-sesta sen käyttöönottoon saattaa mennä jopa 15–20 vuotta. Teollisuus on puolestaan arvioinut, että investointihank-keita on tällä hetkellä jäissä 4–5 miljardin arvosta lupame-nettelyn hitauden vuoksi. Eli niin sanotusti suma seisoo. Samaan aikaan maahan kaivattaisiin kipeästi kasvua ja uusia työpaikkoja.

Tarasti suhtautuu viimeksi mainittuun lukuun hiukan varauksella.

− Se, että hankkeet odottavat lupia, ei sinänsä ole tava-tonta. Eihän niitä ilman lupiakaan voida toteuttaa, hän heittää.

− Ympäristömenettelyt ovat kuitenkin ehdottomasti liian hitaita. Syy on siinä, että hankkeisiin tarvitaan useita lupia kuten ympäristölupa, rakennuslupa, maankäyttölu-pa, usein kemikaalilupia ja niin edelleen. Kaavoitus kestää usein pitkään. Kun kukin asia käsitellään erikseen, proses-si kestää nykyisellään aivan liian kauan.

− Hanke voi joutua käsiteltäväksi kunnan eri viran-omaistahoilla 13 kertaa ja kansalaisilla voi olla tilaisuus lausua siitä 8 kertaa. Tätä ei kukaan voi pitää järkevänä, vaan jotakin on tehtävä, Tarasti painottaa.

− Hallituksen tulisi nyt tarttua toimeen ja ryhtyä toteut-tamaan työryhmämme esityksiä. Hallinnossa olisi aika siirtyä nykypäivään. Elämä on muuttunut reaaliaikaiseksi, mutta viranomaisten toimintatavat laahaavat jäljessä.

SUOMESSA YMPÄRISTÖLUPAMENETTELYN piiriin kuuluu vuosittain noin 15 000 hanketta. Aiemmin näitä oli tuhan-

Kun lupajono seisoo, aika

saattaa ajaa hankkeen ohi.

S U U R I S S A S A A P P A I S S A

VAPOLLA ON PARHAILLAAN vireillä 80 lupahakemusta, joihin sisältyy uutta tuotantopinta-alaa. Uutta tuotantopinta-alaa hakemuksissa on noin 5 900 hehtaaria eli kyseessä on iso alue.

− Luvituksen hitauden vuoksi turvetuotantoala supistuu vuosittain yli 2 000 hehtaarilla, kertoo Vapon resurssijohtaja Päivi Peronius.

Turvetuotantoalueen hankkiminen ja käyttöönotto luvitus mukaan lukien vie nykymenettelyn mukaisesti jopa 15−20 vuotta. Maan hankkimiseen ja lupahakemuksen laatimiseen luontoarvoselvityksineen kuluu viitisen vuotta. Lupahakemuksen käsittely aluehallintovirastossa kestää yhdestä kolmeen vuotta. Käytännössä päätöksistä valitetaan nykyisin lähes aina. Valituksia käsitellään Vaasan hallinto-oikeudessa keskimäärin puolitoista vuotta ja sen jälkeen korkeimmassa hallinto-oikeudessa yhtä kauan.

− Lupien käsittelyä on ehdottomasti nopeutettava ja sujuvoitettava, Peronius sanoo.

Hänen mukaansa toukokuun alussa poistunut toistaiseksi voimassa olevien lupien tarkistusmenettely oli tervetullut helpotus.

Yhtenä parannuksena Vapossa toivottaisiin, että siirtyminen sähköiseen lupahakemukseen tapahtuisi mahdollisimman nopeasti.

− Parhaimmillaan sähköisen menettelyn etuna olisi, että hakijalla olisi mahdollisuus saada jo lupahankkeen alkumetreillä tieto selvitysten kat-tavuudesta, eikä täydennyspyyntöjen odotteluun kuluisi aikaa. Sähköinen menettely mahdollistaisi myös lupahakemuksen käsittelyajan seurannan nykyistä paremmin.

VAPON LUPASUMA SEISOO

auri Tarasti on valinnut haastat-telupaikaksi Musiikkitalon kahvion, minne hän saapuu ryhdikkäänä ja hyväntuulisena. Paikan valintaan on syynsä. Tarasti vetää Sibeliuksen 150-vuotisjuhlavuoden valtakunnal-lisia valmisteluja ja Musiikkitalolle on helppo sopia muitakin tapaamisia.

Tarasti tunnetaan parhaiten virkamiehenä par excellence – sitoutu-mattomalle juristille on uskottu peräti 17 selvityksen tekeminen. Kun valtakunnassa on ongelma, johon tarvitaan puolueetonta ja käytännönläheistä ratkaisua, kutsutaan Tarasti apuun. Tarasti laskee kirjoittaneensa Suomen lakiin suo-raan yli tuhat pykälää. Suurimman osan selvitystyöstä hän on tehnyt virkatyönsä ohella eri ministeriöille, mutta töitä riittää eläkeläisellekin.

VALTAKUNNAN VIRALLISELLA selvitysmiehellä on muitakin puolia, sillä hän on innokas urheilumies ja musiikin ystävä. Nuoruudessaan hän kilpaili juoksijana SM-tasolla. Urheilun saraltakin on setvittävää riittänyt, sillä hän oli puheenjoh-taja Lahden doping-skandaalia ruotineessa työryhmässä.

2-2015 _ POLTE _ 1514_ POLTE _ 2-2015

– Hallinnossa olisi aika siirtyä nykypäivään. Elämä on muuttunut reaaliaikaiseksi, mutta viranomaisten toimintatavat laahaavat jäljessä, Lauri Tarasti sanoo.

sia enemmän, mutta vuodenvaihteessa pienet eläinsuojat poistettiin menettelyn piiristä. YVA-menettelyä vaativia isompia hankkeita on vuosittain noin 50.

Ympäristöluvan viranomaiskäsittelyyn kuluu keskimää-rin 5,5 kuukautta, mutta koko prosessiin lausuntoineen ja kuulemisineen menee 16 kuukautta.

Ruotsia on esitetty Suomelle mallimaaksi, koska siellä ympäristölupia tarvitaan vain 5 000 hankkeeseen vuosit-tain.

− Tosiasiassa Ruotsissa pitää tehdä ilmoitus yhtä mo-nesta hankkeesta kuin Suomessakin. Ilmoitusten jälkeen viranomaiset tekevät päätöksen, jota seuraa samanlainen valitusmahdollisuus kuin Suomessakin. Lopputulos on kutakuinkin sama, vain järjestys on erilainen.

Tarastin mukaan Hollanti on todellinen mallimaa ympäristölupa-asioissa.

− Siellä pyritään niin sanottuun yhden luukun peri-aatteeseen, johon toivoisin meilläkin päästävän. Kaikki tarvittavat luvat haetaan yhdestä pisteestä.

Tarastin työryhmän ehdotuksista tärkein onkin hänen mielestään ehdotus ennakkoneuvottelumenettelystä. Se voitaisiin toteuttaa nopeastikin viranomaisten keski-näisellä yhteistyöllä. YVA-menettelyn alaisia hankkeita koskevissa ennakkoneuvotteluissa käsiteltäisiin hakemuk-sen sisältövaatimuksia, tarvittavia selvityksiä, lausuntoja, kuulemisia, viranomaisten aikatauluja ja muita käytännön kysymyksiä. Näin hakijalle ja viranomaisille muodos-tuisi heti alussa yhteinen kokonaiskuva vaadittavista selvityksistä ja lupamenettelyn aikatauluista. Hakijaa ei kuormitettaisi hidastavilla lisäselvityspyynnöillä useassa vaiheessa, kuten nyt on laita.

Ehdotuksen mukainen pilottihankekin on jo toteutettu ilman, että tarvittiin lainsäädännön muutoksia. Metsä Groupin Äänekosken biotuotetehtaassa noudatettiin kuvattua menettelyä ja lupamenettelyyn kulunut aika puolittui tavanomaisesta.

Työryhmän ehdottamaa ennakkoneuvottelumenettelyä onkin yleisesti pidetty hyvänä eikä sitä ole kukaan noussut vastustamaan.

− Ennakkomenettelyssä kukaan ei joudu kärsimään nykytilanteeseen verrattuna.

TARASTI ARVELEE, ETTÄ HÄNET pyydetään niin usein vetämään työryhmiä, koska tuloksena on toteuttamiskel-poisia ehdotuksia, joihin ei liity poliittista tai ideologista väritystä. Hänen yksi lempisanontansa onkin: ”Paras on hyvän vihollinen”. Eli jos tavoitellaan täydellistä tulosta, ei välttämättä saavuteta mitään. Tarastin lähestymistavassa pyritään etsimään ratkaisuja, jotka on mahdollista toteut-taa myös käytännössä.

Hän kertoo, että työryhmässä pohdittiin jopa kuulemisia aiheuttavan naapuruussuhdelain poistamista.

− Tulimme siihen tulokseen, että jos naapurit eivät pää-se vaikuttamaan asioihin prosessin aikana, seurauksena

on valitusten lisääntyminen. Asioiden setviminen jälkikä-teen on vielä hankalampaa ja hitaampaa kuin etukäteen. Menettelyn yksinkertaistaminen toisesta päästä ei saa aiheuttaa ruuhkaa toisessa päässä. Se olisi hölmöläisten hommaa, Tarasti tuumaa.

Toinen työryhmän keskeinen ehdotus on siirtyminen sähköiseen neuvontaan ympäristöluvan hakemisessa.

− Ideana on, että valmiiseen sähköiseen lomakkeeseen liitetään kaikki tarvittavat tiedot. Lupaviranomaisen tulee sisällyttää siihen muun muassa tiedot pyydettävistä lausunnoista määräaikoineen, toimitettavista kuulemisista sekä arvio käsittelyn aikataulusta.

Tarasti kertoo, että sähköistä neuvontaa valmistellaan jo ja se saattaa tulla aluehallintoviranomaisten käyttöön jo ennen juhannusta.

Kolmas työryhmän tärkeä ehdotus on, että valittaminen hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen ympäristölupa-asioissa vaatisi erillisen valitus-luvan. Näin vähennettäisiin valituksia, jotka kuormittavat muutenkin ruuhkaista oikeuslaitosta ja joiden tarkoitukse-na on usein ainoastaan hidastaa hankkeiden toteutumista.

Tarasti kertoo työryhmän saaneen paljon myönteistä palautetta ehdotuksistaan. Julkisuudessa niitä ei ole paljon

”Ei ole järkevää, että hanke voi joutua käsiteltäväksi kunnan eri viranomaistahoilla 13 kertaa.”

Turve­tuotantoalueen

hankkimisesta sen käyttöönottoon saattaa mennä 15–20 vuotta.

S U U R I S S A S A A P P A I S S A

ELINKEINOELÄMÄN KESKUSLIITTO EK:n kyselytutkimuksen mukaan suo-malaisella teollisuudella on hankkeita lupaprosessissa 3,9 miljardin euron edestä. Tämä vastaa 10 000 työpaikkaa.

− Lupien saanti kestää tällä hetkellä liian kauan, mikä viivästyttää investointeja. Lisäksi ympäristölupaa edellytetään Suomessa kymmenker-taiselta määrältä toimintoja verrattuna siihen mitä EU-lainsäädäntö vaatisi, sanoo EK:n asiantuntija Satu Räsänen.

EK:ssa pidetään Tarastin työryhmän ehdotuksia sinänsä hyvinä, mutta EK menisi vielä pidemmälle lupamenettelyjen yksinkertaistamisessa ja nopeuttamisessa. EK ehdottaa, että infra- ja ympäristölupa-asioissa otet-taisiin Suomessa käyttöön yhden luukun periaate. Siinä yritys hakisi lupia yhdellä hakemuksella yhdeltä valtakunnalliselta viranomaiselta ja saisi yhden päätöksen.

Nykyisellään jokainen lupa pitää hakea erikseen ja kustakin on omat kuulemismenettelynsä ja valitusmahdollisuutensa. Kokonaisuuden käsit-tely kestää vuosia ja talouden kannalta tärkeät investoinnit viivästyvät tai voivat jäädä kokonaan toteutumatta.

EK virtaviivaistaisi myös valitusmenettelyä ja ehdottaa muun muassa, että viranomaisten muutoksenhakuoikeudesta toisen viranomaisen pää-tökseen tulisi luopua kokonaan.

EK HALUAISI LUVAN YHDELTÄ LUUKULTA

16_ POLTE _ 2-2015 2-2015 _ POLTE _ 17

Lauri Tarastin mukaan ”Paras on hyvän vihollinen”. Jos tavoitellaan täydellistä tulosta, ei välttämättä saavuteta mitään.

Kilpajuoksuaikoina Lauri Tarasti tunnettiin lempinimellä Tikka Tuulispää. Nykyään hän harrastaa tennistä, squashia, salitreeniä ja hölkkää.

Työryhmä esittää siirtymistä

sähköiseen neuvontaan.

käsitelty, osaksi siksi, että ehdotuksiin ei sisälly suuria poliittisia intohimoja, osaksi siksi, että ne ovat asiaa tun-temattomille vaikeaselkoisia. Energia-alalla työryhmän työtä seurattiin kuitenkin tarkasti ja tuloksia odotettiin innokkaasti. Käytännössä esimerkiksi uudet turvetuotan-tohankkeet sekä tuulivoimapuistot ovat YVA-menettelyn alaisia. Hitaan luvituksen takia turvesoita poistuu tuotan-nosta enemmän kuin niitä tulee lisää. Siksi kaikki, mikä nopeuttaa lupamenettelyä, on tervetullutta.

Tarasti uskoo vakaasti, että suurin osa työryhmän ehdo-tuksista tulee toteutumaan.

− Siitä, että asiaan tulee puuttua, vallitsee laaja yhteis-ymmärrys. Ehdotuksissa on lainsäädännön muutoksia, jotka kuuluvat useamman ministeriön hallinnonalaan. Hallituksen olisikin syytä käynnistää valmistelutyö nope-asti.

Tarastin arviointityöryhmällä oli lyhyt, vain kolmen kuukauden määräaika. Siitä syystä sen raportissa ei ole valmiita lakipykäliä, vaikka niiden kirjoittaminen olisikin Tarastilta sujunut. Hänen kokemustaan saatetaan tar-vita jälleen siinäkin vaiheessa, kun ehdotukset etenevät valmisteluun.

TARASTI ON ESIMERKKI eläkeläisestä, jonka kiireet eivät ole helpottaneet. Sibeliuksen juhlavuoden valmistelu on vienyt aikaa niin paljon, että oma soitanto on jäänyt vähemmälle. Tarasti soittaa harrastuksenaan pianoa. Rak-

kaus musiikkiin on tullut lapsuudenkodin perintönä, sillä äiti oli koulutettu pianonsoiton opettaja. Isä oli virkamies hänkin, sosiaaliministeriön kansliapäällikkö Aarne Tarasti.

Tarasti tunnettiin aikoinaan kilpaurheilijana. Hän juoksi vuonna 1965 pikaviestin Suomen mestariksi ja sai lempinimen Tikka Tuulispää.

Nykyäänkin hän harrastaa liikuntaa neljästi viikossa. Lajeina ovat tennis, squash, salitreeni ja hölkkä. Hiihto on jäänyt lumettomien talvien myötä.

− Viime talvena en hiihtänyt metriäkään, hän hymähtää.Rakas harrastus on yhä myös Suomen vaalilainsäädäntö

-teos, josta ilmestyi juuri kuudes painos. Ensimmäinen painos ilmestyi 1986. Vaali- ja puoluelainsäädännön asian-tuntijana Tarasti on tutustunut poliitikkoihin. Hänen johdollaan selviteltiin myös vaalirahoitusta vuonna 2008.

− Se, että tunnen poliitikkoja, on suuresti edesauttanut onnistumistani selvitystehtävissä. Siinä olen ollut erilai-nen kuin muut selvittäjät, hän arvioi.

S U U R I S S A S A A P P A I S S A

KO

LU

MN

Ik erskailemme kaukokatseisuudellamme ja visioillamme, mutta todellisuudessa tuijo-tamme vain töppöstemme kärkiä ja tassut-telemme pienen askeleen kerrallaan. Onhan siinä se hyvä puoli että ei kompastu mattoon,

mutta ei siihen mitään todellista tulevaisuutta mahdu. Välillä pitäisi myös kohottaa katse horisonttiin: mitä siellä häämöttää, olemmeko tienhaarassa vai peräti törmäämässä seinään? Ja jos ei katso myös taaksepäin, ei edes tiedä missä mennään.

Aikaperspektiivimme ovat surkean lyhyitä. Tulevaisuus 2020, tai joskus jopa 2030, mutta tulevaisuus 2200 on pelk-kää tieteiskuvitelmaa, jolla ei ole mitään tekemistä reaa-

li maailman päätösten kanssa. Väheksymme ja aliarvioimme tulevaisuutta, ja siksi varaudum-me siihen kuin huithapeli, joka ei ajattele huomista pitemmälle.

Naurettavien, tai pikemminkin säälittävien energiaennusteiden tekeminen on helppoa näillä eväillä. Vaikkapa näin: Suomen energiankulutus ei noussut viime vuonna, niinpä se ei nouse tule-vaisuudessakaan, niinpä pienillä

tehostuksilla ja muutamalla tuulimyllyllä koko homma on hoidossa iankaikkisesta iankaikkiseen. (Tuulimyllyt laite-taan tietysti jonnekin todella kauas Helsingistä, vaikkapa Keravalle.) Jos tämä skenaario kuulostaa jotenkin tutulta, niin eipä kumma.

Aivan konkreettinen, vaikutusvaltainen ja arvostettu ske-naario – ainakin Greenpeacen omien verkkosivujen mukaan – on alunperin vuonna 2005 julkistettu Energy (R)evolution. Siinä maailman energiantarve sen kun pienenee alkaneen vuosisadan mittaan. Kaiken takana on tietenkin ideologinen päätavoite: ydinvoimaa ei tarvita.

ENNUSTEIDEN LISÄKSI KANNATTAISI käyttää myös back­castingia, sanottakoon sitä suomeksi vaikkapa taannustami-seksi. Siinä lähdetään horisontissa häämöttävästä päämää-rästä ja sitten katsotaan, miten se saataisiin yhdistettyä nykyhetkeen.

Teenpä siis pienen energiataannusteen osoittaakseni, mis-tä meidän todella pitäisi puhua. Siinä on vain kaksi selkeää ja konservatiivista olettamusta. Yksi: Suomen energian-kulutus ei kasva tämän vuosisadan aikana, mutta ei juuri vähenekään. Energian tarpeen kasvu saadaan tasapainotet-tua energiatehokkuudella. Kaksi: Maailma jatkaa teollisesta vallankumouksesta alkanutta nousuaan. Parin prosentin vuosikasvulla maailma kasvattaa vaurautensa viisinkertai-seksi ja saavuttaa Suomen nykytason vuonna 2100.

Mukana edelleen? No niin, vedähän henkeä. Maailmassa tarvitaan siis vuonna 2100 viisi kertaa enemmän energiaa kuin nyt. Mikään muunlainen maailma ei ole edes kulke-massa kohti globaalia hyvinvointia ja oikeudenmukaisuutta.

ESKO VALTAOJA Esko Valtaoja on avaruustähtitieteen professori Turun yliopistossa ja Finlandia-palkittu tietokirjailija.

TIETYSTI TOISENLAINENKIN MAAILMA on mahdollinen, esimerkiksi Energy (R)evolutionin maailma. Kuten Janne M. Korhonen ja Rauli Partanen ovat tuoreessa pamfletissaan Uhkapeli ilmastolla huomauttaneet, siinä maailmassa tule-vaisuuden afrikkalainen kuluttaa energiaa vain murto-osan siitä, mitä amerikkalainen. Köyhät pysykööt kyykyssä.

Voimmeko todella tuottaa viisi kertaa nykyistä enemmän energiaa samalla kun luovumme fossiilisista polttoaineista? Tietysti, näemmehän jo nyt horisontissa häämöttävät kei-not, tärkeimpänä fuusioenergian, ja osaa niistä pystymme jo nyt käyttämään – jos niin haluamme. Mutta energiataan-nusteeni vuoden 2100 maailmasta osoittaa, kuinka surku-hupaisaa on nykyinen keskustelumme, ja kuinka näköalat-tomia ja mahdottomia ovat tulevaisuuden strategiamme säästöineen, risuenergioineen ja muine kenties hyvine mut-ta riittämättömine keinoineen. Onneksi on sentään Kiina.

Toki pystymme myös saamaan aikaan niukkuuden ja kur-juuden tulevaisuuden, täynnä säästämistä ja kituuttamista. Mutta sellaisesta tulevaisuudestako me haluamme sadan vuoden kuluttua katsoa ylpeinä taaksepäin tämän päivän valintoihimme ja sanoa: Me teimme sen! Vaihtoehtojakin on olemassa.

ENERGIATAANNUSTEITA

Maailmassa tarvitaan vuonna 2100 viisi kertaa enemmän energiaa kuin nyt. Mikään muunlainen maailma ei ole kulkemassa kohti globaalia hyvinvointia ja oikeudenmukaisuutta.

Hitaan luvituksen takia turvesoita poistuu tuotannosta enemmän kuin niitä tulee lisää.

18_ POLTE _ 2-2015 2-2015 _ POLTE _ 19

LINNUT LÖYSIVÄT RÖYHYNSUONLUONTO ON JO OTTANUT OHJAT KÄSIINSÄ RÖYHYNSUON KOSTEIKOLLA, JOKA RAKENNETTIIN TURVETUOTANNOSTA POISTUNEELLE ALUEELLE. KASVILLISUUS LEVIÄÄ ITSESTÄÄN HOUKUTELLEN PAIKALLE HYÖNTEISIÄ JA LINTUJA.

TEKSTI VIRPI MELLERI_ KUVAT MARJA VÄÄNÄNEN, PAULI ERIKSSON JA PETRI HIRVA

P O L T T O P I S T E E S S Ä

20_ POLTE _ 2-2015 2-2015 _ POLTE _ 21

öyhynsuon kosteikon laidalla Janakkalassa parrakas mies tuijottaa tiukasti kaukoputkeensa.

– Nyt siinä kuulkaa kävi niin, että ne naurulokit ottivat ja alkoivat pesiä! hän kertoo innostuneesti, malttamatta nostaa katsettaan kodinrakennuspuuhista.

– Keskisaarekkeelle on asettunut 70 paria, yhteensä 140 naurulokkia. Osalla on pesänteko vielä kesken, mutta osa on jo aloittanut haudonnan! mies jatkaa raporttiaan.

Mies on linnustoasiantuntija Ari Lehtinen Kanta-Hä-meen lintutieteellisestä yhdistyksestä. Vapolla ja yhdis-tyksellä on yhteinen viisivuotinen hanke, jonka mukaisesti Lehtinen käy säännöllisesti Röyhynsuolla laskemassa kosteikon linnut ja kirjaamassa ylös niiden puuhia. Kuka lentää soidinta tai pesii, kuka piipahtaa kosteikolla ruoan-hakumatkalla, kuka käy levähtämässä muuttomatkallaan.

Naurulokkiyhdyskunnan saapuminen ja varsinkin niiden asettuminen pesimään on erityisen jännittävä uuti-nen, koska lokkien äänekäs ja ärhäkkä läsnäolo houkutte-lee paikalle myös muita asukkaita.

– Se on kuin lottovoitto alueen linnustolle. Sellaisilla kosteikoilla, joilla naurulokit pesivät, on aina selkeästi monipuolisempi vesilintulajisto. Naurulokit pitävät puo-lensa jopa supikoiraa ja kettua vastaan, joten myös muut linnut kokevat olevansa turvassa pesiessään lokkikolonian suojassa, Lehtinen kertoo.

Kosteikolla jo havaitut vesilinnut kuten tavi, sinisorsa, haapana, telkkä ja lapasorsa lienevät mielissään. Lehtinen on myös huomannut, että samalla saarekkeella notkuu parikymmentä nuorta harmaalokkia. Ehkä nekin ovat havainneet, että paikka on viihtyisä oleskelupaikka.

Tämä kevät ja alkukesä ovat olleet Lehtiselle kiinnos-tavaa aikaa, sillä kosteikko on kehittynyt vuodessa aimo harppauksen. Altaassa on paljon vettä, kasvillisuus on runsasta, surviaissääsket ja muu hyönteisfauna on kuoriu-tunut houkutellen paikalle yhä uusia lintuja.

Kosteikkoalueella pesii muun muassa laulujoutsen. Leh-tinen on havainnut myös Kanta-Hämeessä harvalukuisia pikkutyllejä soitimella ja koreita uhanalaisia suokukkoja, joiden koiraiden juhlapuvut ovat alkukesästä värikkäim-millään. Lapasorsa on Janakkalassa aika vähälukuinen

kosteikkojen pesimälaji, mutta niitä on havaittu Röyhyn-suon kosteikkoalueella jo kolme paria. Haara- ja törmä-pääskyt, västäräkit ja kivitasku ovat jo kovassa hyönteis-jahdissa.

Etelä-Suomessa jo harvinainen taivaanvuohikin on löytänyt Röyhynsuolle. Soidinta lentäessään ja alaspäin syöksyessään taivaanvuohen pyrstösulista lähtee määkivä ääni, josta lintu on saanut myös nimensä.

RÖYHYNSUON TURVETUOTANTOALUEESTA on tällä hetkellä 115 hehtaaria tuotannossa. Muutama vuosi sitten alueen kaakkoisosasta poistui noin 15 hehtaarin ala tuotannosta ja Vapossa pohdittiin, mitä alueelle tehtäisiin seuraavaksi. Silloisen hankepäällikön Olli Reinikaisen mukaan alueesta olisi voinut tehdä myös pellon, mutta sen kuivana pitämi-nen olisi vaatinut pumppukuivatusta.

– Turpeen noston jälkeen suon pohja on jonkin ver-ran alempana kuin ympäröivän vesistön pinta, joten oli luontevaa tehdä siitä kosteikko. Kosteikkoa on tarvittaessa mahdollista myös laajentaa sitä mukaa kun suota vapautuu turvetuotannosta, Reinikainen kertoo.

Olli Reinikaiselle Röyhynsuon kosteikosta tuli varsinai-nen lempilapsi ennen eläkkeelle jäämistä tänä keväänä.

– Olin tästä todella innoissani, ja niin olivat myös yhteis-työkumppanimme Suomen Riistakeskuksessa, Janakkalan kunnassa, Hämeen ELY-keskuksessa ja Vanajavesikeskuk-sessa. Röyhynsuon 14 hehtaarin kosteikko on suuri, joten se kiinnosti kosteikkoasiantuntijoita. Vesistöasiantunti-joita puolestaan kiinnosti, miten kosteikko voisi kohentaa koko alueen luonnon monimuotoisuutta. Riistakeskukselta saimme paljon teknistä tukea, Reinikainen kertaa projek-tin alkuvaiheita.

Työryhmä päätyi rakentamaan niin sanotun monivai-kutteisen kosteikon, jonka tarkoituksena on toimia lintujen pesimis- ja levähdyspaikkana ja kohentaa alueen luontoar-voa, mutta myös suojella lähialueiden vesiä. Kosteikko pal-velee samalla turvetuotantoalueen vesienkäsittelyä, sillä se toimii tehokkaana vesienpuhdistus- ja haihdutusaltaana.

Kosteikkoa alettiin rakentaa suonpohjalle, jonka päällä oli noin 15 senttiä jäännösturvetta. Työt aloitettiin kesällä

Laulujoutsen pesii Röyhynsuolla. Myös harvalukuiset pikkutyllit ja koreat suokukot ovat löytäneet tiensä kosteikolle.

P O L T T O P I S T E E S S Ä

Röyhynsuon monivaikutteinen kosteikko toimii lintujen pesimis- ja levähdyspaikkana, kohentaa alueen luontoarvoa ja suojelee lähialueiden vesiä.

Linnustoasiantuntija Ari Lehtisen mukaan kosteikot ovat yksi Euroopan uhanalaisimmista luontaisista biotoopeista.

22_ POLTE _ 2-2015 2-2015 _ POLTE _ 23

P O L T T O P I S T E E S S Ä

2013 korkeusmittauksilla, pengerryksillä ja saarekkeiden teolla. Suonpohjaan levitettiin myös peltotuhkaa.

– Peltotuhkalannoitteella varmistettiin, että pohjassa on sopivasti fosforia ja kaliumia eli hyvä pH-arvo, jotta kasvit lähtevät kasvamaan.

Vuosi sitten kesäkuussa alueelle kylvettiin timoteitä, nurminataa ja ruokonataa. Ideana oli, että kun altaaseen pumpataan syksyllä vettä ja heinäkasvusto jää veden alle, se toimisi vesiselkärangattomien ravintona.

– Nuo hyönteiset ovat vesilintujen ja kahlaajien suurta herkkua ja me halusimme kattaa niille juhlapöydän. Tänä keväänä saimme nähdä, että kattaus onnistui. Hyönteisiä on todella paljon, samoin lintuja.

TURVEURAKOITSIJA MIKKO YLÖSTALO on työskennellyt Röyhynsuolla melkein alusta alkaen. Turvetuotanto alkoi 2001 ja kesällä 2002 Ylöstalo tuli suolle kesäpojaksi. Vuo-desta 2008 Ylöstalo ja hänen yrityksensä Haapaniemen Koneasema Oy on toiminut Röyhynsuolla pääurakoitsijana.

Urakoitsija tuntee Röyhynsuon kuin omat taskunsa, mutta yhtä ”omilta” tuntuvat myös Okssuo ja Väärä-lammen suo, joilla yritys hoitaa yhteensä 320 hehtaarin aluetta. Turpeennoston lisäksi Ylöstalon miehet tekevät ympäristörakenteiden kunnossapito- ja ylläpitotöitä sekä muuta pienkorjausta.

– Myös kosteikon rakennushommat ovat meidän firman käsialaa, Ylöstalo kertoo.

– Kosteikon suunnittelu ja rakentaminen oli mielenkiin-toista. Mitään valmista sapluunaa ei ollut, koska jokainen suo on omanlaisensa. Esimerkiksi Röyhynsuon pohjara-kenne on täälläpäin harvinainen savipohja, ja savi on ko-vaa. Turvekerroksen alla olisi voinut olla myös liejukerros, mutta kova pohja helpotti töitä.

– Kahden kaivinkoneen ja kahden traktorin voimin tasoitettiin pohjaa, rakennettiin penkat ja muotoiltiin lintusaarekkeet. Asensimme altaan pumput ja poistoau-kot ja arvioimme, miten suuri veden paine altaassa tulee olemaan. Viime talvena kävimme vähän vahvistamassa

ja korottamassa pohjoispään penkkaa, jotta allas kestää paineen.

Ylöstalo kertoo, että Vapo on ollut pitkään yrityksen suurin työllistäjä, mutta Haapaniemen Koneasema on vii-me vuosina kasvanut. Turvetuotannon lisäksi yritys tekee sähköverkonrakennusta, maanrakennusta ja kiinteistö-huoltoa. Lisäksi Ylöstalo pyörittää 125 hehtaarin maatilaa. Vapon osuus liikevaihdosta on tänä vuonna vielä 40 pro-senttia, mutta tulee jatkossa laskemaan 20 prosenttiin.

Mutkaton ja sanavalmis mies tekee työtä intohimoisesti ja pyrkii aina miettimään, miten asiat voisi tehdä parem-min. Tämän asenteensa takia Ylöstalolle myönnettiin Vapon ympäristöpalkinto vuonna 2010. Perusteluna oli vastuullinen ja ympäristöä huomioiva työskentelytapa ja aktiivisuus innovatiivisten ympäristörakenteiden kehittä-misessä.

– Tieto ei tupsahda taivaasta, joten me urakoitsijat ja Vapo olemme käytännössä yhdessä opetelleet ympäris-törakentamista. Sellaisissa tilanteissa, kun on tehty jokin uusi asia onnistuneesti, minulla on tapana heittää: ”Ei tätäkään hommaa opittu ammattikoulussa!”

– Nyt Vapolla on niin hyvä tietotaito esimerkiksi kos-teikon ja pintavalutuskentän rakentamisesta, että sitä osaamista voi myydä muillekin.

ARI LEHTINEN ON OLLUT lintujen ystävä pikkupojasta asti ja hän on aina nähnyt paljon lentounia. Miten kadehdittava tapa siirtyä paikasta toiseen! Hän on tarkkaillut lintuja jo 50 vuoden ajan.

– Tämä on monipuolinen harrastus. Teen linnusto-selvityksiä ja -seurantaa ja vietän paljon aikaa saariston lintuasemilla ulkomerellä. Toinen kotini on Signilskärin lintuasema Hammarlandissa Ahvenanmeren länsireunalla.

Lehtinen on myös rakentanut yli 12 000 linnunpönttöä. Linnustoasiantuntijan mukaan ihmisten rakentamat

kosteikot ovat tärkeitä, koska kosteikot ovat yksi Euroopan uhanalaisimmista luontaisista biotoopeista. Kosteikkoja on kuivattu paljon pelloiksi, mikä on kaventanut lintujen

KUN JOKIN ALUE POISTUU turvetuotannosta, yleisin seuraavan maankäytön muoto on met-sittäminen, kertoo Vapon hankesuunnittelija Ari Laukkanen.

Metsitys voi tapahtua täysin luonnollisesti ilman ihmisen panosta, tai metsää autetaan alkuun lannoittamalla, kylvämällä siemeniä tai istuttamalla puiden taimia.

– Olemme saaneet hyviä tuloksia tekemäl-lä tuhkalannoituksen suon pohjalle. Siihen muodostuu hyvin luontainen kasvittunut alue, josta puun taimet pikku hiljaa puskevat esiin. Turvepohjilla viihtyvät erityisesti mänty, hies-koivu, rauduskoivu, kuusi ja paju.

Vapon metsittämisprojektien suunniteltu toteutuspinta-ala on vajaat 2 500 hehtaaria tulevan vuoden aikana.

Turvetuotantoa seuraavan maankäytön suunnittelua ohjaa kriteeristö, jossa otetaan huomioon muun muassa suonpohjan laatu,

jäännösturpeen määrä, kivisyys ja suon kui-vatustilanne.

– Pohjoisessa Suomessa alueet ovat usein tasaisia ja sopivat hyvin pelloiksi. Mutta jos lähin asutus on kymmenien kilometrien pääs-sä, metsittäminen on järkevä vaihtoehto.

Soistuville tai märille alueille on luonte-vaa rakentaa kosteikko. Kosteikkojen osuus on tällä hetkellä noin 10 prosenttia Vapon kaikista seuraavan maankäytön toteutuspro-jekteista. Valtaosa metsitetään tai myydään ja uusi omistaja tekee niistä esimerkiksi peltoja. Vapolla on turvetuotannosta poistu-neilla suoalueilla kaikkiaan 35 kosteikkoa, joiden kokonaispinta-ala on 820 hehtaaria. Vuoden sisällä on tarkoitus perustaa 11 uutta kosteikkoa, joiden kokonaispinta-ala on 330 hehtaaria.

Ari Laukkasen mukaan kustannustehok-kainta metsittämistä on metsän luontainen uu-

distaminen, jota autetaan tuhkalannoituksella. – Voima- ja lämpölaitoksissa turpeen

ja puun poltosta syntyvää tuhkaa voidaan hyödyntää uuden puuston aikaansaamisessa. Suonpohjien metsittämiseen ja metsien lan-noittamiseen käytetään Eviran hyväksymää tuhkaa.

Röyhynsuon kosteikon kupeessa on kuuden hehtaarin alue turvetuotannosta poistettua tasaista suonpohjaa. Alueelle on jo levitetty peltotuhka ja suunnitelmassa on tehdä siitä riistapelto, jolla alueen linnut ja nisäkkäät voivat käydä ruokailemassa.

– Ei ole järkevää rakentaa joka vuosi uutta penkka-aluetta, joten riistapelto toimii väli-vaiheena ennen kosteikon laajentamista. Siinä vaiheessa kun nähdään järkeväksi laajentaa kosteikkoa, ei tarvitse kuin kaivaa penkka ja laskea vesi valmiiksi kasvittuneelle suonpoh-jalle.

METSIT YS ON YLEISIN MA ANK ÄY TTÖMUOTO

Naurulokit ovat kuin lottovoitto alueen linnustolle. Ne pitävät puolensa petoja vastaan, joten muutkin linnut kokevat olevansa turvassa.

Turveurakoitsija Mikko Ylöstalo ja tuotantovastaava Juha Kujala tarkastelevat viime vuonna aumaan tuotettua turvetta.

Taivaanvuohia ei usein näe Etelä-Suomessa, mutta Röyhynsuolla voi kuulla niiden määkivää ääntä.

Kanta-Hämeessä harvinaiset pikkutyllit ovat löytäneet tiensä Röyhynsuolle soitimaan.

24_ POLTE _ 2-2015 2-2015 _ POLTE _ 25

KI

PI

NÄ

MI

KK

O

Mitä kaikkea tutkitte VTT:n Energiajärjestelmät­tiimissä? Tarkastelumme kattaa koko energiakentän polttoainetuo-tannosta energiansiirtoon ja jakeluun sekä energian lop-pukulutukseen. Siihen kuuluvat esimerkiksi tulevaisuuden energiajärjestelmien kehittäminen, energiamarkkinat ja eri teknologien kannattavuus ennen kaikkea Suomen näkökul-masta, mutta myös laajemmin.

Onko Suomen energiajärjestelmä riittävän nykyaikainen?Usein väitetään, että Suomella olisi vanhanaikainen energia-politiikka ja -järjestelmä, mutta Suomi on ollut pääosin jopa askelen edellä muita EU-maita. Meillä on tehty pitkäjänteistä energiapolitiikkaa, jossa on huomioitu erityisesti kotimaisen bioenergian rooli sekä suomalaisen energiaintensiivisen teol-lisuuden kilpailukyky. Sähkö- ja lämmöntuotanto on yhdistetty tehokkaasti, kaukolämpöverkkomme on kattava ja energia-järjestelmän monimuotoisuuteen on panostettu. Biosähkössä Suomi on maailman ykkönen.

Parannettavaakin toki on. EU:n vuoteen 2030 ulottuvan ilmasto- ja energiapaketin päästötavoitteiden saavuttamiseen on matkaa.

Millainen energiajärjestelmämme on muihin Pohjoismaihin verrattuna?Niissä on paljon samaa, mutta erojakin löytyy. Suomi ja Ruotsi ovat lähimpänä toisiaan: molemmissa on paljon kaukolämpöä sekä metsäbiomassaa ja turvetta. Tanskassa tuulisähkö on hyvin tärkeä. Norjassa ja Ruotsissa hyödynnetään vesivoimaa, Islannissa käytetään geotermistä eli maansisäistä energiaa.

Millaisia muutoksia Suomessa kaivataan?Energiansaannin varmuutta on parannettava hyödyntämällä kotimaisia energiavaroja nykyistä enemmän. Olemme nyt liikaa tuontienergian varassa.

EU esittää uudet ilmastotavoitteet vuosille 2020–2030. Niiden mukaan kasvihuonekaasupäästöjä pitäisi vähentää 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 päästöihin verrattuna. Tämä määrittelee pitkälti Suomenkin energiata-voitteet ja -politiikan.

Onko tavoitteet mahdollista saavuttaa?Kyllä, mutta se vaatii investointeja ja yhteistä tahtotilaa kaikilta EU-mailta. Suomessa panostetaan muun muassa kotimaiseen metsäbiomassaan. Aurinko- ja tuulienergian osuus kasvaa jo nyt kilpailukyvyn parannuttua. Energiajärjestelmien kehittä-minen yhä älykkäämmiksi auttaa muun muassa vähentämään energiankulutusta. TEKSTI SARI ALHAVA_ KUVA MARJA VÄÄNÄNEN

SUOMEN ENERGIA JÄRJESTELMÄ Ä MOITITA AN TURHANKIN

YKSISILMÄISESTI, SANOO V TT:N ENERGIA JÄRJESTELMÄT-TUTKIMUSTIIMIN

TIIMIPÄ ÄLLIKKÖ TIINA KOLJONEN.

Mainettaan parempi

elinalaa. Suomessakin on noin 40 pesivää lintulajia, jotka ovat riippuvaisia kosteikoista.

– Kuovi, metsäviklo, sinisorsa, tavi ja telkkä ovat tyypil-lisiä kosteikkolintuja. Niiden pesät saattavat sijaita jossain kauempana jokirannassa tai suolla, mutta kosteikko on niiden ravinnon lähde. Kosteikot palvelevat myös muuton aikana lintujen levähdyspaikkana, millä on hyvin tärkeä merkitys joillekin lajeille. Viime syysmuuton aikaan Röy-hynsuo tarjosi hyvän ruokailu- ja lepopaikan esimerkiksi taivaanvuohille ja harvinaisille jänkä- ja heinäkurpille.

Ei ole itsestään selvää, että ihmisen rakentama kosteikko toimii.

– Röyhynsuon projekti on kuitenkin lähtenyt lupaavasti käyntiin. Lintujen ystävänä voin sanoa, että taloudelliset panostukset kosteikkoon ovat jo tuottaneet tulosta.

Kun ihminen rakentaa kosteikon, tavoitteena on auttaa luontoa ja korjata ihmisen sille mahdollisesti aiheuttamia vaurioita. Rakennetaan penkkoja ja kylvetään ensimmäiset heinät, mutta luonto ottaa hyvin nopeasti ohjat käsiinsä ja kasvillisuus alkaa lisääntyä luonnostaan. Tuulet puhalta-vat puiden ja pensaiden siemeniä alueelle itämään, samoin linnut kantavat siemeniä höyhenissään.

– Kunhan kosteikko on saatu alulle, se alkaa ruokkia itse itseään, Ari Lehtinen toteaa.

Veden pintaan ilmaantuu kelluslehtisiä vesikasveja kuten lummetta, ulpukkaa ja vesitataria, ja järviruoko alkaa valloittaa rantoja. Vesikasvien perässä tulevat hyönteiset ja hyönteisten perässä linnut. Mitä enemmän kosteikolla on elämää, sitä kiinnostuneempina myös ketut, supikoirat ja hirvet alkavat kierrellä reuna-alueilla.

– Kosteikko ei ole tärkeä pelkästään linnuston takia, vaan se lisää muutenkin luonnon monimuotoisuutta. Olettaisin, että parin vuoden sisällä Röyhynsuon lintukosteikkoalueelle kehittyy esimerkiksi oma korentolajisto. Samoin uskon, että sammakot löytävät tiensä paikalle.

Kosteikon vallit on kylvetty vasta vuosi sitten, joten ne ovat vielä aika paljaat. Tämän ja ensi kesän aikana luonto ottaa nekin haltuunsa. Samoin lintujen pesimä- ja levähdys-

P O L T T O P I S T E E S S Ä

Tiina Koljosen mukaan Suomi on biosähkössä maailman ykkönen.

”Kosteikko ei ole tärkeä pelkästään linnuston takia, vaan se lisää muutenkin luonnon monimuotoisuutta.”Kosteikon vallit on

kylvetty vasta vuosi sitten, joten ne ovat vielä paljaat. Tämän ja ensi kesän aikana luonto ottaa nekin haltuunsa.

KUN TURVETUOTANTOA seuraavaksi maankäyttömuodoksi valitaan met-sitys, yksi vaihtoehto on energiapuun kasvatus.

Vapo käynnisti vuonna 2011 ener-giapuun aktiivituotantoprojektin yh-teistyössä Metsäntutkimuslaitoksen, VTT:n, Suomen ympäristökeskuksen ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun kanssa.

Projektin tarkoituksena oli kehittää tehokas ja ympäristöystävällinen energiapuuhakkeen aktiivituotan-tomenetelmä, joka kattaisi koko prosessin metsikön perustamisesta korjuuseen ja polttoon. Tavoittee-na oli myös hyödyntää suonpohjilla energian tuotannon sivutuotteena syn-tyvän tuhkan ravinteita. Samalla oli

tarkoitus kehittää korjuuteknologiaa, tutkia polttoaineen laatua ja käytettä-vyyttä sekä tarkkailla ympäristövai-kutuksia.

Kävi ilmi, että tuhkalannoitus oli yli-voimaisesti paras turvepintaisen maan maanparannusmenetelmä. Toiseksi paras menetelmä oli muokkauksen ja tuhkalannoituksen yhdistelmä.

Projektissa saatujen tulosten pe-rusteella energiapuun aktiivituotanto on kannattavaa suonpohjilla, kun ensimmäinen puunkorjuu tehdään yli 15-vuotiaaseen kasvustoon. Eniten biomassaa syntyi nuorten metsiköi-den avohakkuun jälkeisistä vesoista. Tällä on iso merkitys, kun seurataan toisen sukupolven biomassakertymää ensimmäisen korjuun jälkeen.

ENERGIA A PUUSTA

alueiksi rakennetut saarekkeet alkavat työntää pajupensasta ja muuta luontaista kasvillisuutta.

Tänä keväänä kosteikolla oli säpinää, kun vesilinnut teki-vät muuttoa. Röyhynsuolla kaakatti huhtikuussa parhaim-millaan 600 metsä- ja tundrahanhea yhtä aikaa. Toukokuus-sa oli vuorossa kahlaajalintujen kevätmuutto, ja kesäkuussa kuullaan naurulokkien poikasten kerjuuääniä, kun ne pontevasti vaativat emoiltaan lisää ruokaa. Heinä-elokuussa alkaa kahlaajalintujen syysmuutto ja syyskuussa vesilinnut käyttävät kosteikkoa taas levähdyspaikkanaan.

Ari Lehtinen tekee Röyhynsuolla linnustoinventointeja lokakuun loppuun asti. Hänet nähdään kosteikon reunalla jälleen ensi vuonna huhtikuussa kiikarit kaulalla ja kaukoput-ki ojossa vastaanottamassa kevätmuuttajia takaisin kotiin.

26_ POLTE _ 2-2015 2-2015 _ POLTE _ 27

TR

EN

DI

UUDEN KERROSTALOASUNNON OSTA JAT VOIVAT NY T HANKKIA PARVEKKEELLEEN T Y YLIKK Ä ÄN PARVEKEPUUTARHAN.

KEKKIL ÄN JA RAKENNUSOSAKEYHTIÖ HARTEL AN YHTEISPROJEKTIN RAKENNUST YÖT ALK AVAT TÄNÄ KESÄNÄ.

Parveke kuin unelma

O letko romanttinen sielu, joka haluaa parvekkeelleen kukkaloistoa? Vai uraihminen, joka haluaa kiireisen työpäivän jälkeen levähtää zen-henkisellä parvekkeella? Ehkä ha-luat kotisi yhteyteen vehreän aarre-aitan, josta voit käydä poimimassa tuoreita yrttejä ja vihanneksia?

Parvekepuutarhat ovat nouse-va trendi, mutta kuluttajille ei ole ollut tarjolla valmiita, ammattilaisen suunnittelemia parvekeratkaisuja. Tänä ke-sänä asia muuttuu, kun Hartela aloittaa Kekkilän parveke-konseptien myynnin Espoon Painiittyyn rakennettavaan kerrostalokohteeseen.

Parvekemiljöiden suunnittelusta vastaa Kekkilän mai-semasuunnittelija ja pääpuutarhuri Adrian Evans, joka on saanut maailmalla kiitosta muun muassa Chelsea Flower Show’hun toteuttamistaan puutarhoista.

Kekkilän tuoteryhmäpäällikön Reetta Thurmanin mu-kaan parvekepuutarhat kiinnostavat erityisesti uudeh-koissa kerrostaloissa asuvia kuluttajia, joilla on lasitetut parvekkeet. Lasituksen ansiosta parvekkeella viihdytään pidempään, leutoina talvina lähes ympäri vuoden.

– Parvekepuutarhat kiinnostavat, mutta peruskulut-tajalla on ollut epätietoisuutta, mitä parvekkeella oikein pystyy tekemään. Voiko siellä todellakin kasvattaa jotain? Thurman kertoo.

Hartela on teettänyt TNS-gallupilla tutkimuksen, jossa kartoitettiin asumiseen liittyviä haaveita, toiveita, arvoja ja asenteita.

– Kävi ilmi, että parvekkeet ovat ihmisille entistä tärkeämpiä paikkoja. Me halusimme vastata toiveisiin ja otimme parvekkeet huomioon jo suunnitteluvaihees-sa. Uudessa kerrostalokohteessamme on koko asunnon levyiset parvekkeet, jotka tuovat lisää väljyyttä asumiseen, Rakennusosakeyhtiö Hartelan markkinointipäällikkö Nora Soikkeli kertoo.

Hartela ja Kekkilä yhdistivät kuluttajaryhmiä koskevat tietonsa ja tunnistivat erilaisia parvekkeen käyttäjiä. Yh-teistyön pohjalta syntyi kolme parvekekonseptia.

SUOJAISA KUKKAPUUTARHA KIINNOSTAA esimerkiksi vanhempaa pariskuntaa, joka muuttaa omakotitalosta kerrostaloasuntoon. He ovat tottuneet viherpihaan ja puutarhatöihin, ja kaipaavat pientä puutarhaa myös uuden kodin parvekkeelle.

Adrian Evans halusi luoda parvekkeelle suojaisan, hie-man romanttisen tunnelman.

– Haimme kevyttä, englantilaista fiilistä ja valitsimme paljon pinkkejä ja valkoisia kesäkukkia: pelargonioita, verenpisaroita ja riippukasveja.

Toinen konsepti on nimeltään Minimalistinen lepo­paikka. Se sopii esimerkiksi nuorelle pariskunnalle, joka muuttaa ensimmäiseen uuteen asuntoonsa. Heillä ei ole kokemusta puutarhanhoidosta ja he arvostavat helppohoi-toisia kasveja.

– Mietin parveketta suunnitellessani myös kiireisiä ihmisiä, jotka tekevät paljon töitä. Kotona he haluavat rentoutua. Konsepti on puhdas, yksinkertainen ja suoravii-vainen, Evans kertoo.

Hän valitsi parvekkeelle muun muassa japanilaisia vaahteroita, pallomaisen isopuksipuun ja kauniita korkeita ruukkuja, jotka luovat selkeän, rauhallisen vaikutelman.

Reetta Thurmanin mukaan kolmas konsepti, Keittiöpuu­tarhurin paratiisi, vastaa monen trendikkään kuluttajan toiveisiin.

– Nykyään moni haluaa kasvattaa oman ruokansa. Myös parvekkeelle voi luoda kasvimaan, joka tuottaa satoa lähes koko kesän, Thurman visioi.

Tämä on myös Evansin lempipuutarha, sillä hän vaalii kotona Maalahdessa omaa keittiöpuutarhaa. Tälle par-vekkeelle sijoitettiin paljon erilaisia viljelylaatikoita eikä kukkia juuri lainkaan. Evans toivoo, että myös kaupun-kilaislapset saisivat tätä kautta kokemuksen luonnon ja puutarhanhoidon iloista.

– Parvekkeella voi kasvattaa vaikka mitä: yrttejä, to-maattia, porkkanaa ja jopa perunaa. Nykyään on saatavissa paljon erilaisia perunalajikkeita, joita voi kasvattaa vaikka-pa kukkaruukussa, Evans vinkkaa.

– Kannustan myös luovaan ennakkosuunnitteluun keittiöpuutarhaa rakentaessa, sillä hyötykasvit voivat olla hyvin kauniita. Itse otan suunnittelussa huomioon lehtien muodot ja vihannesten värin. Esimerkiksi monet kaalit ovat todella komeita ja värikkäitä.

Innokkaimmat parvekepuutarhurit nauttivat saadessaan upottaa sormensa multaan, toiset astuvat mieluummin valmiiseen puutarhaan. Asiakas voikin valita, haluaako hän kukkaloiston valmiiksi istutettuna vai listan kasveista ja vihanneksista, joiden viljely on parvekkeella helppoa.

TEKSTI VIRPI MELLERI_ KUVA KEKKILÄ

LOTANKALLIO-NIMISEN KERROSTALON rakentaminen Es-poon Painiityssä alkaa kesällä 2015 ja siinä on 41 asuntoa. Pilottivaiheessa asunnon ostaja maksaa parvekepuutar-hastaan erikseen lisätyönä. Tulevien kohteiden osalta on suunnitelmissa, että parvekekokonaisuuden hinta sisälly-tetään asunnon kokonaishintaan.

Parvekkeet toimitetaan avaimet käteen -periaatteella kasveineen, ruukkuineen ja lattialautoineen, mutta par-vekekalusteet eivät kuulu konseptiin. Muuttajilla on usein valmiit kalusteet, jotka he tuovat mukanaan.

PARVEKEPUUTARHAN SUUNNITTELU oli Adrian Evansille mieluisa projekti. Pienten tilojen puutarhoihin hän tottui jo asuessaan Englannissa ja hoitaessaan pientä kattopuu-tarhaansa. Perusperiaatteet ovat samat, mutta parveke tuo omat haasteensa.

– Pitää miettiä myös käytännön asioita. Parveketta ei voi täyttää kasveilla, sillä asukkaat haluavat välillä esimerkiksi pestä lasitukset. Konseptin piti myös olla niin selkeä, että se skaalautuu eri kokoisille parvekkeille.

Mistä kannattaa aloittaa, jos toivoo parvekkeelle uutta ilmettä ja puutarhan loistoa? Evansin mukaan tarvitaan ennen kaikkea asennetta.

– Pitää oikeasti haluta luoda puutarha. Monilla on paljon ideoita, mutta käytännössä parvekkeelle heitetään ensin polkupyörä, sitten lasten lelut ja parvekkeesta tulee epämääräinen varasto ja väliaikainen roskien säilytyspaik-ka. Ei ihme, että innostus laantuu. Tilanne on sama kuin

oikeassa puutarhassa: ei siellä voi olla autonromuja. Eli suosittelen ensin tyhjentämään ja siivoamaan parvekkeen. Sen jälkeen on helpompi suunnitella ja lopputuloksesta tulee parempi.

Adrian Evans on asunut Suomessa 14 vuotta. Kekkilän puutarhurina hän pääsee toteuttamaan haavettaan ”edis-tää puutarhaamista ja hortonomiaa” Suomessa. Hänen toinen työpaikkansa sijaitsee taimitarhalla Pirttikylässä Etelä-Pohjanmaalla.

Asuessaan Englannissa Evans osallistui kolme kertaa kuuluisaan Chelsean kukkanäyttelyyn. Yksi uran koho-kohtia oli, kun kuningatar Elisabeth valitsi sadan puutar-han joukosta viisi mieleistään ja näistä yksi oli Evansin suunnittelema.

– Isoäitini oli erittäin iloinen, Evans nauraa. Tämän kesän puutarhatrendejä ovat muun muassa

ruukkupuutarhat ja luomuviljelyyn perustuvat keittiöpuu-tarhat. Muodikasta on myös luonnonmukainen puutarhan-hoito, jossa suositaan eksoottisten kasvien sijaan taval-lisia, alueella luontaisesti viihtyviä kasveja eikä käytetä lainkaan torjunta-aineita.

Minimalistinen lepopaikka on zen-henkinen parveke, jonka tyyli on puhdas, yksinkertainen ja suoraviivainen.

28_ POLTE _ 2-2015 2-2015 _ POLTE _ 29

SY

TY

KE

KOSKEN K ARTANON LUOMUTIL A A HOIDETA AN VASTUULLISESTI JA YMPÄRISTÖÄ VA ALIEN. K ARJATIL AN PIHATTOALUEELLE

RAKENNETA AN PARHAILL A AN VAPO CLEAN WATERSIN LUONNONMUK AISTA VALUMAVESIEN K ÄSITTELYJÄRJESTELMÄ Ä.

Luomutilalla vaalitaan ympäristöä

Mutkitteleva ja polveileva maantie halkoo uusmaalaista perinnemaisemaa. Kiskon-joen laaksossa se sukeltaa Kosken ruukinkartanon tiluksille ja miltei suoraan hyvin hoidettuun pihapiiriin.

Kartanon isäntä Fredrik von Limburg Stirum aste-lee vanhasta ruukintiilestä

tehdystä talousrakennuksesta tervehtimään tulijaa. Hän esittelee mielellään luomutilaansa ja sen kaunista ympäris-töä, jota on ennallistettu viime vuosina ahkerasti.

Näkymä on muuten kuin suoraan 1800-luvulta, mutta kumpuilevassa maastossa laiduntava hereford-lihakarja on suomalaisessa maisemassa vielä suhteellisen uusi tulokas.

− Ohiajavat autoilijat pysähtyvät usein ihmettelemään näkyä, isäntä naurahtaa.

Kartanolla itsellään on pitkä, 1600-luvulle ulottuva historiansa. Toiminta alkoi rautaruukkina ja jatkui sen jäl-keen maatilana. Ruukissa harjoitettiin raudan ja kuparin jalostusta 1800-luvun loppupuolelle saakka.

Tila on ollut von Julinin ja von Limburg Stirumin suvuilla 1800-luvun alkupuolelta lähtien. Kosken kartano kuuluu kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen Länsi-Uu-denmaan rautaruukkien ketjuun. Tilusten halki virtaava Kiskonjoki tuottaa edelleen vesivoimaa teollisuuden käyt-töön. Joki on Uudenmaan ja Varsinais-Suomen rajajoki.

WWF PALKITSI KOSKEN KARTANON Suomen ympäris-töystävällisimpänä maatilana viime vuonna. Tila tuottaa luomulihaa, jota myydään suoraan kuluttajille, ravintoloil-le ja kaupoille. Kartanon mailla on noin 1 000 hehtaaria metsää, 200 hehtaaria peltoa ja 80 hehtaaria luonnonniit-tyä. Pelloilla viljellään nurmirehun lisäksi ohraa, rypsiä ja kauraa. Karjan pääluku on noin 250.

Fredrik von Limburg Stirum ryhtyi isännöimään su-kukartanoa omistajana vuonna 2007 ja sen jälkeen tilalla onkin alkanut tapahtua. Luomutuotannossa on jo sinänsä paljon noudatettavia määräyksiä ja valvontaa, mutta von Limburg Stirum on halunnut tehdä myös vapaaehtoisesti paljon työtä tilansa ympäristöasioiden eteen. Hän haluaa

Luomuliha ei ole tuottajalle eikä kuluttajalle pelkkää lihaa, vaan siihen liittyy arvoja, valintoja ja elämyksiä.

TEKSTI KIRSI POIKOLAINEN_ KUVA MARJA VÄÄNÄNEN

olla edelläkävijänä harjoittamassa maataloutta, joka ei kuormita ympäristöä kestämättömällä tavalla.

Tilalla on muun muassa palautettu vanhoja laidunmaita käyttöön ja perustettu kosteikkoja, jotka ovat tärkeitä lin-nustolle. Joen rantamilta on raivattu umpeen kasvaneita metsiä ja palautettu vanhan kulttuurimaiseman avoimuus.

Laiduntavat lehmät ja hiehot huolehtivat työn pysy-vyydestä. Karja laiduntaa enimmäkseen alueilla, joita ei voitaisi käyttää viljan viljelyyn. Näin eläimet eivät kilpaile ihmisen kanssa ravinnosta, mikä on etenkin globaalissa mittakaavassa tärkeä periaate.

Peltoja ympäröivien metsien reuna-alueita on harven-nettu havupuista niin, että hyönteiset ja linnut saavat tarvitsemaansa tilaa ja valoa.

Metsätalouttakin tilalla harjoitetaan pehmein menetel-min, mistä on tuloksena peräti kaksi ympäristösertifikaat-tia: vastuullisen metsänhoidon FSC- ja kestävän metsäta-louden PEFC-sertifikaatit.

Kosken kartanoon saapuu usein vierailijoita ja ryhmiä läheltä ja kaukaa tutustumis- ja opintomatkoille. Oman tilan ympäristötyön ohella Fredrik von Limburg Stirum on mukana useissa kansallisissa ja kansainvälisissä ympäris-töhankkeissa ja työryhmissä. Yleisen tietoisuuden lisäämi-nen maa- ja metsätalouden ympäristöasioista on osa von Limburg Stirumin perheen työtä.

YMPÄRISTÖN KANNALTA TÄRKEÄ uusi hanke tilalla on luonnonmukainen valumavesien käsittelyjärjestelmä, jota Vapo Clean Waters parhaillaan rakentaa karjapihaton jaloittelualueen kylkeen.

Kartanon vuonna 2013 valmistuneessa pihatossa ma-jaileva lähes satapäinen karja tuottaa jätöksiä; lantaa ja virtsaa, jotka huuhtoutuisivat sadevesien mukana maape-rään, pohja- ja pintavesiin ja lopulta Itämerta kuormitta-maan, jollei asialle tehtäisi mitään. Pihaton ympäristö on asfaltoitu ympäristöluvan ehtojen mukaisesti, jotta ravin-nepitoiset valumavedet eivät hulahda hallitsemattomasti maaperään vaan ohjautuvat puhdistukseen.

Käsittelyjärjestelmässä valumavedet ohjataan haih-duttavaan ja ravinteita sitovaan pajuhaihdutuskenttään. Esikäsittelynä käytetään laskeutusta ja lopuksi valumavesi käsitellään vielä adsorboivan suodatinrakenteen avul-

la. Paju haihdutuskentässä käytetään pajulajiketta, joka tarvitsee paljon ravinteita ja vettä. Tämän ominaisuuden ansiosta sitä voidaan hyödyntää ravinnepitoisten valuma-vesien käsittelyssä.

Kosken kartano on Vapolle merkittävä pilottihanke, jossa käytetään hyväksi kokemusta, jota Vapolle on ker-tynyt vesienkäsittelystä yrityksen omassa toiminnassa. Pajuhaihdutuskenttä on tarkasti mitoitettu mallintamalla sadannan, eläinmäärän ja pajuista saadun kokemuksen mukaan.

− Valumavesien käsittelyyn tarvittava alue on yllättävän pieni, vain 10 x 20 metriä, von Limburg Stirum kiittelee.

Hän on tyytyväinen myös siihen, että Clean Waters rakentaa käsittelyjärjestelmän avaimet käteen -periaat-teella eikä isännän itse tarvitse tuntea jokaista teknistä yksityiskohtaa.

Pajuhaihdutuskentän pajut on leikattava viiden vuoden välein. Tehtävänsä suorittaneet pajut voidaan hyödyntää esimerkiksi polttoaineena tilan omassa, haketta käyttäväs-sä lämpölaitoksessa. Tuhka voidaan hyödyntää lannoittee-

na, jolloin ravinteiden kierrätys toteutuu.− Kosken kartanon pilotin päätavoitteena on kehittää

uusi tehokas, mutta luonnonmukainen ja kustannusteho-kas menetelmä ravinnepitoisten valumavesien käsittele-miseksi. Tällaisia menetelmiä tarvitaan kohteisiin, joissa pistemäiset ravinnekuormat aiheuttavat pohjaveden, paikallisten vesistöjen ja lopulta Itämeren rehevöitymistä. Uskomme, että ratkaisulla on laajemminkin kysyntää maa-talouden piirissä, tiivistää Clean Watersin projektipäällik-kö Juha Rokkila.

SAMAAN AIKAAN KUN PIHATON laidalle perustetaan uutta pajuhaihduskenttää, nauttivat luomunaudat autuaan tietä-mättöminä kesästään, osa pihatossa, osa laitumilla. Vasikat laiduntavat koko ensimmäisen kesänsä emänsä kanssa juoden niiden maitoa. Ne saavat kasvaa luonnolliseen tah-tiinsa ja ne vierotetaan vasta syksyllä.

− Hiehot pääsevät vielä seuraavanakin kesänä laidunta-maan, mutta nuoret sonnit saavat tyytyä pihaton ulkoilu-alueisiin. Pitelemättömiä sonneja ei voi päästää vapaasti

Kosken kartanon isännän Fredrik von Limburg Stirumin mukaan luomutuotanto on eettinen ja myös taloudellisesti järkevä ratkaisu.

30_ POLTE _ 2-2015 2-2015 _ POLTE _ 31

SY

TY

KE

laitumille, mistä ne haistaisivat lehmät ja hiehot, Limburg Stirum kertoo.

Talvisin Kosken kartanon naudat asuvat kahdessa eri pi-hatossa. Niissä ne saavat liikkua vapaasti ja makoilla oljilla. Pihatossa ne pääsevät talvisin halutessaan myös ulkotar-haan. Karjalle syötetään kartanon pääosin itse tuottamaa luomurehua kuten säilörehua ja rypsirouhetta.

Kuluttajat ovat löytäneet luomun ja kauppa käy sekä tilalla että toisessa myyntipisteessä Helsingin Sörnäisissä. Tilaukset tehdään ja maksetaan verkossa ja asiakas noutaa lihapakettinsa valitsemastaan pisteestä.

Luomuliha ei ole tuottajalleen eikä myöskään kulut-tajalle pelkkää lihaa, vaan siihen liittyy arvoja, valintoja ja elämyksiä. Näitä Kosken tila haluaa tarjota entistä enemmän. Tilalla on hiljattain lanseerattu kaupunkilaisia kuluttajia ajatellen kummilehmäkonsepti. Kummit saavat “omasta” lehmästään sertifikaatin, saavat nimetä lehmäl-le keväällä syntyvän vasikan ja tutustua lehmään kolme kertaa vuoden aikana. Lehmätreffeillä kummit pääsevät tutustumaan tilan toimintaan paikan päällä. He saavat tietoa kuulumisista pitkin vuotta myös videoiden ja kuvien välityksellä.

FREDRIK VON LIMBURG STIRUMILLE luomutuotanto on ollut itsestään selvä, eettinen ja tulevaisuuteen suuntautuva ratkaisu. Hänen mukaansa se on myös taloudellisesti jär-kevää Kosken kaltaisella tilalla, missä maasto on vaihte-levaa. Häntä harmittavat usein luomuviljelyyn liittyvät säännökset, joissa pitäisi hänen mielestään olla enemmän joustavuutta.

Kosken kartano haluaa olla kestävän, ympäristöystävällisen maatalouden edelläkävijä.

Suurimmat ravinne- ja kiintoainekuormituksen lähteet ovat maatalous, hulevedet ja metsätalous.

TUORE SELVIT YS TARJOA A T YÖVÄLINEEN VESISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIIN JA VESIENHOIDON SUUNNITTELUUN.

Näin eri maankäyttömuodot kuormittavat vesistöä

SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUS (SYKE) on tehnyt selvityksen eri maankäyttömuotojen ja teollisuuden aiheuttamasta vesistökuormituk-sesta. Selvitys kokoaa yhteen tämänhetkisen tiedon ravinne- ja kiintoainekuormituksesta ja sisältää tietoa orgaanisen hiilen (TOC) määrästä ja alkuperästä. Se esittelee myös eri maankäyttömuodot vesistökuormituksen näkökulmasta ja listaa keinoja kuormituksen vähentämiseksi.

– Vastaavaa vesistökuormituksen kokonais-kuvaa selventävää raporttia ei ole ollut aikai-semmin käytettävissä. Etenkin kiintoaineen ja orgaanisen hiilen osalta kokonaisnäkemys on puuttunut. Mukana on myös rakennettujen alueiden hulevesien vaikutus, toteaa hydrologi Sirkka Tattari, yksi selvityksen tekijöistä.

TA

SE

Suurimmat ravinne- ja kiintoainekuor-mituksen lähteet selvityksen mukaan ovat maatalous, hulevedet ja metsätalous. Turvetuotannon osuus vesistökuormituk-sesta on valtakunnallisesti vähäinen, koska turvetuotannossa oleva pinta-ala on pieni eikä kuormitus hehtaaria kohti ole suurta verrattu-na esimerkiksi maatalouden kuormitukseen. Tuotanto voi kuitenkin aiheuttaa paikallisesti merkittävää vesistökuormitusta.

TÄRKEÄ OSA SELVITYSTÄ on siihen liittyvien epävarmuuksien analysointi. Tattarin mukaan valtakunnallisten kuormitusarviointien tarkkuus riittää hyvin kuormituslähteiden kokonaistarkasteluun. Keskimääräiset luvut eivät kuitenkaan kuvaa todellista kuormitusta kaikissa olosuhteissa.

– Sateiden ja keväisten sulamisvesien määrät voivat lisätä vuosikuormaa selvästi. Selvityksessä tämä näkyy ominaiskuormitus-lukujen suurena vaihteluvälinä.

Myös rajatummissa alueellisissa tarkas-teluissa lopputulos voi jäädä epävarmaksi. Tattari korostaa, että kuormituslukujen osalta on oleellista tietää tarkasti myös pinta-alat, joilla kuormitus muodostuu.

VERTAILUKELPOISTA TIETOA tarvittaisiinkin lisää. Tattarin mukaan pistemäisen kuormituk-sen, turvetuotanto mukaan lukien, vesistövai-kutukset tunnetaan varsin hyvin, mutta haja-kuormituksen osalta epävarmuuksia riittää.

– Metsätalouden vaikutuksista tietoa on varsin hyvin, mutta mittausten painopiste on ollut kivennäismaiden metsissä ja taustakuor-man suuruutta arvioitaessa virtaamia ei ole useissa tapauksissa mitattu. Maatalouden mittaustulokset ovat taas peräisin ennen kaik-kea rannikon savialueilta.

– Myös haja-asutuksen ja hulevesien vaiku-tukset tunnetaan vielä huonosti. Tosin huleve-situtkimukset ovat viime aikoina lisääntyneet.

YKSITYISKOHTAISEMMIN SYKEn selvitykses-sä perehdytään kahteen julkisuudessa esillä olleeseen alueeseen: Puulaan laskevan Käl-käjoen vesistöalueeseen ja Saarijärven reittiin. Selvityksen mukaan Kälkäjoella vesistön tila on nyt hyvä, eikä välittömille vesiensuojelutoimen-piteille ole tarvetta. Saarijärven reitin varrella on selkeämmin tarvetta kaikkien sektoreiden vesiensuojelutoimenpiteille, joita on myös esi-tetty vesienhoidon toimenpideohjelmissa. TEKSTI ISMO MYLLYLÄ

− Esimerkiksi karjalle ei voi ilman turhauttavaa ja byrokraattista paperisotaa syöttää tavanomaiselta tilalta tulevaa rehua, vaikka se olisi täysin luomuperiaatteiden mukaisesti viljeltyä.

Historiallisen maatilan vanhat rakennukset eivät myös-kään sellaisenaan sovellu luomustandardeihin, vaan niitä on ajanmukaistettava tai on rakennettava uusia. Luomu-tuotanto vaatii omat investointinsa.

Von Limburg Stirum on silti hyvillään siitä, että moniin ympäristöä koskeviin parannustoimiin, kuten kosteikkojen perustamiseen tai metsän suojeluun voi hakea ympäristö-korvausta.

ITÄMEREN TILA ON KARTANONISÄNTÄ von Limburg Stirumille sydämen asia. Hän on aktiivinen Elävä Itäme-ri -säätiössä, mistä Vapokin yhytti hänet kumppaniksi Kosken pilottiprojektiin. Kosken kartano on toiminut mallitilana Baltic Deal -hankkeessa vuodesta 2010 ja on näin sitoutunut työskentelemään puhtaamman Itämeren puolesta.

Kosken kartanon kanssa yhteistyössä toteutettava pilotti on pääroolissa Clean Watersin Itämeri-sitoumuksessa. Clean Waters sitoutuu tukemaan Baltic Deal Demofarm -verkostoa kehittämällä uuden kustannustehokkaan tavan vähentää eläintuotannon ravinnehuuhtoumia ja suunnit-telemalla uuden konseptin viljelymaiden ravinnehuuh-toumien hallintaan. Clean Watersin ratkaisut vähentävät vesistöihin kohdistuvaa ravinnekuormitusta sekä lisäävät ravinteiden kierrätystä tavoilla, joilla on laajat hyödyntä-mismahdollisuudet Itämeren alueella.

Vapo Clean Waters rakentaa Kosken kartanolle uutta, luonnonmukaista valumavesien käisttelyjärjestelmää.

Kiintoaineen, kokonaisravinteiden ja orgaanisen aineksen kuormitus eri päästölähteistä Orgaanisen kokonaishiilen (TOC) luvut ovat peräisin kirjallisuusviitteistä. Lähdekohtainen fosforin ja typen kuormitusosuus on laskettavissa taulukkoarvojen perusteella joko ihmisperäisenä kuormituksena tai kokonaisainevirtaamana.

Lähde: SYKE. Tutkimuksen tilaaja: Energiateollisuus ry:n ympäristöpooli. Tutkimus on ladattavissa osoitteesta www.energia.fi.

2-2015 _ POLTE _ 3332_ POLTE _ 2-2015

Pinta­ala Kiintoaine Kokonaisfosfori Kokonaistyppi TOC

Milj. ha kg ha-1 v-1 1000 kg/v kg ha-1 v-1 1000 kg/v kg ha-1 v-1 1000 kg/v kg ha-1 v-1 1000 kg/v

Hajakuormitus

Luonnonhuuhtouma 30,4 5,1 155 000 0,05 1 500 1,3 39 500 57 1 730 000

Metsätalous 0,28 255 71 000 0,47 130 5,8 1 600 77 21 600

Maatalous 2,2 610 1 340 000 1,10 2 400 15,0 33 000 220 484 000

Laskeuma veteen 3,5 0,10 350 3,0 10 500

Haja-asutus 1,07 5,2 5 600 0,37 400 2,5 2 700

Hulevedet 0,69 297 205 000 0,39 270 4,7 3 200

Pistemäinen kuormitus

Yhdyskuntajätevedet 160 10 900 9 800

Teollisuus 15 400 170 3 700 26 000

Kalanviljelylaitokset 90 780

Turkistarhaus 45 430

Turvetuotanto 0,065 53 3 400 0,30 20 8,1 524 146 9 500

Yhteensä 5 535 106 834

– maailman paras osaaja lähienergian arvoketjussa

Ota yhteyttä 1. Pohjoinen Jani Sutinen myyntipäällikkö 040 588 1147Jarmo Harju asiakkuuspäällikkö 0400 169 318 LappiJussi Mikkonen asiakkuuspäällikkö 040 740 4682 Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu 2. Pohjanmaa Tommi Pihlajasalo aluejohtaja 0400 446 411 Ilkka Pentilä myyntipäällikkö 040 766 2731 Matti Alakoskela asiakkuuspäällikkö 040 516 5034 3. Keski-Suomi Mika Säynäjäkangas aluejohtaja 040 737 0839 Matti Saastamoinen myyntipäällikkö 040 824 9612 Hannu Hintikka asiakkuuspäällikkö 0400 645 418 4. Itä Markku Pullinen aluejohtaja 040 777 3615 Jani Sutinen myyntipäällikkö 040 588 1147 Kalle Kolehmainen asiakkuuspäällikkö 040 765 0061 5. Lounas Pasi Rantonen aluejohtaja 040 544 8328 Markku Punkari myyntipäällikkö 0400 823 226 Seppo Ojalammi asiakkuuspäällikkö 0400 861 827 6. Kaakko Jan-Juhani Laitinen aluejohtaja 0400 643 981 Matti Saastamoinen myyntipäällikkö 040 824 9612Kari Heikkilä asiakkuuspäällikkö 040 515 3982

LämpöratkaisutMika Hillu myyntijohtaja 0400 886 913Juha Kuivinen myyntipäällikkö 040 775 2255 Timo Lukkari myyntipäällikkö 040 759 8271 Tapio Pötry myyntipäällikkö 040 593 8940

Pelletti, suurasiakkaatMartti Savolainen myyntijohtaja 040 766 7289 Myyntipalvelu Suomenkielinen puh. 020 341 400 Ruotsinkielinen puh. 020 341 300

Sähköpostietunimi.sukunimi@vapo.fi

Twitter@VapoEnergia

www.vapo.fiYrjönkatu 42, PL 2240101 Jyväskylä

TU

LI

LL

A

p ian on taas aika kärrätä ulkona kuivuneet polttopuut liiterin suojiin. Juhannuk-sen jälkeen ilman kosteus lisääntyy ja klapien kuivuminen ulkona tuulessa ja auringossa hiipuu.

Kuin Veikko Huovisen hamsteri varaudun tule-vaan talveen jo ennen kuin edellinen talvi on

päättynyt. Jossakin takaraivossa takoo päivän pidentyessä, että nyt on päästävä rankametsälle harventamaan koivikkoa tai väljentämään lepikkoa, kaatamaan puita klapien tekoa varten. Pakkasyön jälkeen heti aamusta tunnen, kuinka hanki on rapsakka ja ilma kuivaa.

Yhtä lailla nautin rankojen teosta syksylläkin, varsinkin jos sattuu mukava kuiva loppusyksyn päivä. Jos vain maltan lyhyen päivän keskellä tehdä taukotulet, voin kuunnella nuotion ääressä metsän hiljaisuut-ta kiihkeän kesän jäljiltä. Haistan maan ja aistin

maatuvan kasvuston tuoksut. Huomaan, että metsään on tullut näkyvyyttä puiden ravisteltua lehtensä. Nekin varau-tuvat tulevaan talveen.

TALVEEN ON TOSIAAN varauduttava. Mielelläni ajattelen marjojen ja sienten keruuta, mutta liian harvoin saan patis-teltua itseni ämpärin kanssa metsään. Kykkiminen mättäi-den ääressä ja ämpärin hidas täyttyminen ovat toisinaan liikaa malttamattomalle luonteelleni. Mutta kun puut on ajettu metsästä pihalle, niitä pääsee pilkkomaan! Tässä hommassa käden jälki näkyy ja syntyy tulosta.

Taitoni käyttää kirvestä ja pokasahaa ovat perin vaatimat-tomat, sen tunnustan. Maatilalla kasvaneena olen sen sijaan touhunnut koneiden kanssa ja rautaisia hevosvoimia käy-tämme myös perheen kanssa klapitalkoissa. Oman perheeni lisäksi työhön osallistuvat isä, veli ja sisko perheineen. Äiti pitää klaanin ruoassa. Nämä talkoot taitavat olla kaikkein rankimmat juuri hänelle.

Pidämme tauon, koneet sammutetaan, pihamaalla pie-net sukulaistytöt hihkuvat ylittäessään esteitä vikureilla keppihevosillaan, juuri saapunut kiuru julistaa elämäniloa korkeuksissa.

Klapit on saatava kuivumaan ennen viimeisten lumien sulamista. Kevät, joka rohduttaa huulet ja saa sormenpäät haavoille, kuivaa myös klapit. Kuivuminen hidastuu, mikäli kevät on poikkeuksellisen märkä ja kylmä. Siksipä on syytä

JAAKKO SILPOLA erityisasiantuntija Vapo Oy

pitää hyvin tuulettuvassa varastossa yli- ja yliylivuotisia klapeja, jotka vuoden tai kahden varastoinnin aikana ovat vuorenvarmasti ruutikuivia.

Kuusen räiske kiukaan pesässä, mäntypuiden tervaksen tuoksu ja koivun tuohesta syntyvä makeantympeä savu saa-vat hamsterin sydämeni sykkimään. Taas on varasto täynnä omia puita, joilla lämmittää. Lämpö tuntuu sekä mielessä että iholla. Tämän vuoksi olen saanut hikoilla. Kroppa kiit-tää ja rahaa säästyy.

USKON, ETTÄ TUHANNET suomalaiset tuntevat kanssani samoin – kaikki ne, jotka hamsterin vaistoaan toteuttaen täyttävät talvivarastoja polttopuilla ja muillakin luonnon antimilla.

Varmasti samanlaisia hetkiä kokevat myös työtoverini Vapossa ja kollegani muissa kotimaisen energian naapu-riyrityksissä. Suomalaisen luonnon kiertokulun huomaavat ja työnsä tärkeyden tuntevat myös tuhannet yrittäjät ja kul-jettajat traktoreissaan ja rekoissaan tuottaessaan koteihim-me lämpöä ja sähköä metsähakkeella ja energiaturpeella.

On varastojen teon aika.

ON AIKA!

Jossakin takaraivossa takoo, että nyt on päästävä rankametsälle harventamaan koivikkoa tai väljentämään lepikkoa.

34_ POLTE _ 2-2015

Tule tutustumaan turvetuotantoon, tuotantokoneisiin ja vesienkäsittelyjärjestelmiin

Seuraa ilmoitteluamme lehdissä ja nettisivuillamme www.vapo.fi

-tapahtumiimme ympäri Suomea

AVOIMET OVET

Lorem ipsum dolor sit amet Lorem ipsum dolor sit amet Lorem ipsum dolor sit amet Lorem ipsum dolor sit amet Lorem ipsum dolor sit amet Lorem ipsum dolor sit amet Lorem ipsum dolor sit amet Lorem ipsum dolor sit amet Lorem ipsum dolor.

Tervetuloa tutustumaan Vapon turvesoihin!