ompelusta ennen tehdastyota

OMPELUSTA ENNENTEHDASTYOTA

RIITTA OITTINEN

Kun rddtdli ompelee vaatteita, vaikka ompeleminen on vanhas-taan ollut naisten tehtdvand, ei hanta kukaan naura; mutta josesim. muhkeaa kaksivaljakkoa ajaisi ajurinpukuinen nainen, thinei tosiaankaan puuttuisi pilkkaa eika katupoikain riemua. Sen si-jaan han kylla saa huomiota herdttarnatta ohs ratsuhevosta taiajaa maitokarryjd kaupunkiin, kun siihen ollaan totuttu. Tot-tumus on mahtivalta, joka on pddssyt vallitsemaan meidanarvostelukykyamme monessakin suhteessa.1

Ylla siteeratun naisten ammattityOn puolustuksen kirjoitti vuonna1888 sittemmin ensimmaisena naispuolisena ammattientarkastajanakuuluisaksi tullut Vera Hjelt. Vertailulla han havainnollisti kuinka sa-mankaltaiset asiat saattoivat maarittya eri sukupuolten tehtavaksi senmukaan, oliko kyse ammatiksi mielletysta toiminnasta. Naisten tuloaeri ammatteihin ja heidan tyOssakayntidan han piti uuden vuosisadankynnyksella suorastaan kansalaisvelvollisuutena, jota han perustelimodernilla ajalla ja sivistyksen kasvulla.

Viimeisimpien vuosikymmenten aikana ennen kaikkea naishistoriantutkimus on kasitellyt paljon — Hjeltin sanoja kayttaen — "tottumuk-

RIITTA OITTINEN 51

sen mahtivaltaa", sosialisaatiota naisten ja miesten tehaviin ja tOi-hin. Samalla on jouduttu pohtimaan missa. "tyOn" ja muun toiminnanraja kulkee. Onko niitd aina edes mielekdsta erotella? Vaikka vanhas-sa agraariyhteiskunnassa vallitsi selked sukupuolten tyOnjako, senpuitteissa erilaiset askareet, talous- ja ansiotyOt menivdt monesti lo-mittain. Esimerkiksi 1800-luvulla maalaisnaiset valmistivat tekstiili-tOitd kotivden ohella ulkopuolisille. Tosin keskindisessd tyiinjaossamakildisnaisille jdivdt ansiokasitOista pOlyinen ja huonosti kannatta-va kehruu, talollisvaestOn naisten harrastaessa tuottavampaa kan-kaankudontaa. Taman ohessa emdrindt tilasivat perheelleen vaatteitaalustalaisten vaimoilta ja ompelijoilta.2

Ammattity6 ei aina ole ollut selkeasti mdariteltavad: Erillisiksivaitetyt kategoriat — julkinen (tyo) ja yksityinen (koti) — eivdt olleetedes kaupungeissa ldheskdan aina erillisid. Vaikkapa vuokralaistenpitoon kuului muutakin kuin asuinsija: naiset saattoivat valmistaaaterian vuokralaiselle samalla kun ruokakuntansa muille jasenille,pesivdt varsinkin miespuolisten asukkien pyykin ja osin huolsivat ndi-den vaatetusta. Missy sits kulki raja rahallista korvausta saavanvuokraemanndn tai perheenemdnnan tOissd, kun kyseessd oh yksi jasama ihminen? MyOs ompelukoneen kayttO sekd kotona etta teolli-suudessa on ilmiO, jota useat historioitsijat ovat kutsuneet palkallisenja palkattoman tyOn hybridiksi eli risteymaksi.3

Yksi kansainvdlisessa tutkimuksessa toistunut huomio onkin, ettamiesten tehtdvia on kutsuttu todenndkOisemmin "tyOksi" ja naistentehtdvia "auttamiseksi" tai "kotityOksi". Sukupuolen analysoiminenosana tyOnteon historiaa on johtanut arvioimaan uudelleen sellais-ten peruskdsitteiden kuin "ty6", "taito", "luokka", "nainen" ja "mies"merkityksia. On ryhdytty kysymaan ketkd ovat tyOldisten tai kasi-tyOldisten ryhmiin kelvanneet ja milld kriteereilld yhtddltd aikalaisetja toisaalta tutkijat ovat ihmisid niihin mdariteileet. Tdssa yhteydessdon havaittu etta kaytannOt naisten ja miesten tOista sekd "normaalin"tai sallitun rajat eivdt ole historian kuluessa pysyneet samoina eivat-kä edes olleet tdysin yksiselitteisia. Muuttujina ovat olleet tekijan su-kupuolen lisaksi taito seka tekemisen konteksti, tilanne jossa tyOtdtehtiin.4 Tassd artikkelissa tarkastelen miten ne yhdistyivdt ompelunkohdalla. Tapaustutkimuksena analysoin ammattiperinnekyselyssdkoottua muistitietomateriaalia, jossa kdsitellaan ompelua ammatti-tyOna. Mitd se aiheesta kertoo ja mitd jdttda kertomatta?

Ensinnakin mitd ompelunkin kattavaan, yleisempadn termiin kdsi-ty6 on sisallytetty ja miten sukupuolten tyOnjako on siind ilmennyt.

52 OMPELUSTA ENNEN TEHDASTYOTA

"Nais- ja mieskgsitydr!"

Viime vuosisadan lopulla traelidisyyden ja tyOtaitojen korostaminenoli yksi juonne kansallisessa kysymyksessa ja kansallisen identiteetinrakentamisessa. Ne yhdistyivat sivistyneistOn harrastamassa kansan-valistuksessa. 5 Kotiteollisuuden tason ja kansallisen kehitystason vd-lille piirrettiin yhtdlaisyysmerkit. Osana tdta hanketta valtiovalta yrit-ti hankkia systemaattisia tietoja maamme kotiteollisuudesta. Siitdlaadituissa mietinnOissa katse suunnattiin myOs Ensim-mainen kotiteollisuuskartoitus (1872) piti itsestaan selvand jakoamiesten ja naisten kdsitOihin. Jalkimmaisia olivat koko maassa harjoi-tettu "naiskotiteollisuus, kehruu ja kudonta".6 Suunnilleen yhtene-vdltd tilanne vaikutti viitisentoista vuotta myOhemmin valmistuneenyksityiskohtaisemman kartoituksen (1887) perusteella. Selostus Uu-denmaan tilanteesta ei yleislinjoiltaan poikennut muusta Suomesta:

Naiset pitivat suureksi osaksi huolta perheen vaatetuksesta, s.o.padasiallisesti liinavaatteista ja jokapdivdisista vaatteista, vaanetta pyhavaatteet ovat enemman tai vdhemmdn tehty osaksitehdaskankaista.(--) Osittain vaatteet ommellaan kotona. Mad-lien suuri mddra kunnissa, joissa myOs ompelijattaria, viittaa sii-hen etta varsinkin miesten vaatteita valmistetaan kodin ulko-puolella.7

Miltei samaa toisti kolmas kotiteollisuusmietintO (1908), vaikka teh-daskankaiden todettiin yleistyneen juhlapukujen materiaalina. To-denndkOisesti osin tarkkuuden lisdantymisestd johtui, etta "naistenkotiteollisuuden" alle oli lueteltu aikaisempaa enemman taitoja, ni-mittain kehruu, kudonta, virkkaus, neulominen, ompelu, pitsinnyp-lays, oljen palmikoiminen ja kalastusvdlineiden valmistus.8

Samansuuntaisia tuloksia saivat myOs pitkin maaseutuamme 1900-luvun alussa kulkeneet kansatieteen tutkijat. Aineistonkeruumat-koillaan he hankkivat ja luokittelivat suomalaisuuden rakentamisessatarvittuja identiteetin palasia, kuten icasitOitd ja niiden valmistus-tarvikkeita. 9 Ndiden esineiden avulla kasiteltiin myOs tyOnjakoa, jolleetsittiin selitystd fysiologisista eroista: Niiden johdosta mies kdvimetsalld ja nainen pysytteli ldhelld kotiliettd. 1° Nain selvitti vuonna1921 suomalaisen kansatieteen isalcsi luonnehdittu 1' U. T. Sirelius(1872-1929): Mies tietenkin valmistaa itse aseensa, retkeilyjaan var-ten tarvitsemansa kulkuneuvot seka yleensd kaikki puu-, luu-, jametallity6t. Nainen punoo ja kehrdd kasvikunnasta saamansa raaka-

RIITTA OITTINEN 53

aineet langaksi ja kutoo siita kankaat sad valmistaa niin omat kuinlastensa ja miehensa vaatteet.12

Sirelius sisdllytti naisten kdsityOt otsikon "naisten tekniikka" alle."Kdsity& han oli puolestaan mddritellyt jo vuonna 1907 seuraavasti:

Kasity611a ymmarretaan tavallisesti kaikkea sita pikku askaroi-mista, jonka tarkoituksena yhdeltd puolen on kankaitten ja vaat-teiden valmistus, toiselta puolen aseiden teko ja talon sisustus.Ylimalkaan kuuluvat edelliset toimet meicidn kuten monessamuussakin maassa naisten, jakimmdiset miesten tehtaviin.14

Kirjoitus tarkensi naisten kotona tekemiksi tOiksi kankaitten ja verho-jen valmistuksen seka vaatteiden ompelemisen, miesten pa glispuki-mia lukuunottamatta. 3 Samankaltaista jakoa todensivat yli puolivuosisataa myOhemmin esimerkiksi kansatieteen professori Ilmar Tal-ven tutkimukset. Tosin han huomautti raatalien olleen suurimmaksiosaksi miehid, 16 muttei kasitellyt asiaa juuri enempda.

Suhtautumisesta tyOnjakoon kertovat kaskut, sananlaskut ja tari-nat l.' Niilla myOs tuetaan kasityksia naisten ja miesten tehtavista.Kiinnostava osoitus rajanvedosta ovat tapaukset, joita esitetaansaannot vahvistavina poikkeuksina. Ennen kaikkea kertomuksissamiehista naisten toissa paistaa hammennys. Nain ainakin siind — kiel-tdmatta suppeassa — materiaalissa, jota sailytetddn kansanrunous-arkistossa otsikon "epdtavallisia ihmisia" alla. lilla tavoin on luoki-teltu viisitoista 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa maaseudullaasunutta "naismaista miestd" tai "miesmaistd naista".18

Aineistossa kuvaillaan ainoastaan neljaa "naismaista miestd". Hei-hin kohdistuu naisia enemman paheksuntaa sekoittuneena alentu-neen ja huvittuneen sekaiseen ihmetykseen. Ensiksi sita aiheuttaaheidan olemuksensa ja puheensa. Toiseksi se, etta. nama miehet suo-rittavat vastakkaisen sukupuolen tOind pidettyja naislcdsitOitd, kutenkudontaa ja ompelua. He tekivat niitd ilmeisen mielellaan, vieldpderinomaisesti. Kokonaisuudessaan toimet muistuttavat piian tehtavia,kuten yksi vastaaja totesi.' 9 Tama tyiinjaon rikkominen monella alal-la yhtaikaa vaikuttaa kertojista punoutuneen yhteen muun "epataval-lisuuden" kanssa. TOiden ymparille kiertyy myOs heidansosiaalisuutensa, joka suuntautuu naisyhteisOOn:

Paavo Pennanen Juuan Halinkylassa se tekee naisten toita jakaikkea, mita naiset. ja sin on miehen puku. — Sala pitdisi ollakaksi varkkia, miesten ja naisten. — Se kutoo kankaat, lypsdd leh-mat, neuloo kintaat, se pitdd itse sen huushollinsa, se tekee lei-


vat: ei silla muijaa ole. Eika se naisia tapaile ollenkaan. Naistenluokse se aina menee karsinan puolella ja siella puhutaan sittenlypsamisesta, lehmdin poikimisesta ja sen semmoisista. Silla onnaisen danikin. Aitinsa kanssa se asuu. — Se ei ole miesten Oitaikdnddn tehnyt. Ja se naisillekin tekee kdsitOitd, morsiamillekintaita, sukkia jne. — Se ruumiinkayths, astunta esim. tanssissase on ihan niinkuin naisilla. Ei sille parta kasva ollenkaan. — Nii-ta on kutsuttu tallaisia ennen naisellisiksi miehiksi. Sitakin taval-lisesti sanovat nais-Poavoksi tai tyttO-Poavoksi.2°

Kurvin Rapuska-Heikki (Landenkyldssa, Ahosta kotosi) itekehrds villoja, karstas ja kuto. Vaatteet hall' oli paalle alusta lah-tien omatekoset. Se oli tupaihminen. Kun oli pappilassa verkkojakutomassa, opetti samalla ruustinna Fredriqve Salamniusta(kuoli 1935) kangasta kutomaan. Monesti Heikki oli naapurissakangasta ylOspanemassa. Kun tuli kyldan, ei ois tykannyt hyvaa,jos emantd ei antanut sen kirnuta. Hyvin pieni, laihankalppa,raped mies. Rapuska-Heikki vaha miesten toissa.21

"Epatavallisia" naisia on kaksitoista. Heita luonnehditaan suuriksi,roteviksi, vahvoiksi, joskus rumiksi. "Eldmantapojen ja edesotta-musten" sanotaan olevan miesten. Niihin luetaan kiroilu, tappelu,juopottelu seka tupakointi. Jokunen kaytti myOs miesten vaatteita,kuten lakkireuhkaa ja tuolloin naisilla harvinaisia housuja. He eivattehneet "mitaan naisten toita" kuten ompelua, mutta useampi val-misti taidokkaita metalli- tai puutOita seka hakkasi halkoja. Yhta kut-suttiin ammattimieheksi, toista rengiksi. Jalkimmdista tapausta kuvaaKolarista 1920-luvulla saatu tieto:

Mies-nainen trenkina oli paljon ja sai trengin palkan. Hakkashalkoja sylen pdivdssa. Miehen housut Saaralla oli aina jalassa,vaikka hame oli padlla. Tukka oli lyhyeksi leikattuna. Piippuapoltti ja puri tupakkaa ja syleskeli kuin mies ja oli hajynkurinen.Monesti tappeli toisen talon trengin kanssa, jota haukuttiin Os-man pashaksi ja Saaraa sanottiin Kurkoksi. Osasi Saara kirotakintayvvella suulla, eika han koskaan naisten kanssa seurustellut.Eka tehnyt muita naisten toita kuin pojan. Joku kulkumies sensille laittoi.22

Toisin kuin "naismaisten" miesten kohdalla, kertomuksista voi aistiajonkinlaista ihailua naita "Palli-Kaisoja" kohtaan. Asenne tavan-omaisena pidetyn toimintapiirin ylittamiseen siis vaikuttaa jousta-vammalta "epatavallisten" naisten kuin miesten kohdalla.

RIITTA OITTINEN 55

Sen sijaan yksiselitteisesti ammattityOn kohdalla nainen "mieskasi-tOissa" di puu- tai metalliseppand oli harvinaisuus, toisin kuin an-siokseen ompeleva mies. Jalkimmaisesta tyOsta ei tosin tassa yhtey-dessa kaytetty termid "naiskasityO", vaikka sen Sireliuksen sanoinolisikin voinut madritella "pikku askaroimiseksi jonka tarkoituksenaoh vaatteiden valmistus".

Kun siis kyse oli kasitOihin Iiittyvasta ammatin harjoittamisesta, olimiehilla enemman liikkumavaraa. Nimittain samaan aikaan kunompelu oli kaytannOssa ja ideologisesti naisten tehtdva koti- taivaihdantataloudessa, ompelua naisten ammattityOnd rajoitettiin mie-hid enemman: Esiteollisessa yhteiskunnassa naiset oli yleensa suljet-tu kasityOammattikunnista. Nimenomaan kaupunkien ammatillinenradtalintyO oli elinkeinovapauteen asti (1879) laillisesti suojeltua,ammattikuntasdadOsten alaista miestyOta. Siihen kouluttauduttiinoppipoikaj drj estelman kautta.

Sukupuolijaosta ei kaytannOssa aina pidetty kiinni. Lainrikko-muksia katsottiin lapi sormien paikkakuntakohtaisesti, varsinkin josoli puute miesrddtaleistd tai nainen oli yksinkertaisesti taitavampi.Taman lisalcsi "epavirallisen talouden" piirissa toimi tekijOita, jotkausein taydensivat "virallista" sektoria. Ansio-ompelua tarkastellutKirsi Vainio-Korhonen onkin yleistanyt, etta 1700-luvulla naiset ha-keutuivat tyiiskentelemdan alueille jotka eivat olleet heilta erikseenkiellettyjd, kuten myssyn- ja liinavaateompeluun. Han huomauttaa,etta on tutkijasta kiinni korostaako lakeihin perustuvaa rakenteellistadiskriminaatiota vai hyvinkin joustavia kaytantOja. Tiivistetysti sanot-tuna miehet kuitenkin toimivat muodollisen koulutuksen turvin viral-lisella sektorilla, naiset ilman koulutusta, tyOn hdilyessa jopa laillisenja laittoman rajoilla."

Virallisesti ammattitilanne alkoi muuttua elinkeinovapauslain pois-taessa rajoituksia. Koska tyOnteosta tuli vapaata ja julkista myOs kau-pungeissa ja kysynta lisdantyi, 24 alkoi ammattia harjoittavien naistenmadran kasvu nakya erilaisissa virallisissa rekistereissa. Itse asiassalahestyttdessa 1900-lukua ainakin Helsingissa naisia alkoi olla miehiaenemman ammattiompelun parissa, sen ollessa padsdantOisesti pieni-muotoista. 25 Naisten tyota saatettiin pitda vahempiarvoisempana sil-loinkin kun laadussa tai tyOliOn kaytetyssa ajassa ei ollut eroja verrat-tuna miehiin. MyOs naisten ansiot olivat yleensd miehid alhai-sempia. 26 Nalkarajalla kituuttava kaupunkilaisompelija symboloikinnaistyOldista monissa 1900-luvun taitteen kaunokirjallisissa ja yhteis-kunnallisissa teksteissa, olipa kirjoittajana hyvdosainen nais-asia-


Raatali Saarinen vaimoineen tyOn touhussa Huittisten Raijalassa. - Valoku-vaaja A. Hirsijarvi 1950. Museovirasto

nainen tai sosialistisen aatemaailman kannattaja. Toiselta puolen yh-teiskunnallisessa keskustelussa naisia myOs kannustettiin ompe-lijoiksi, koska tyOn ajateltiin olevan heille "luontaista".27

RIITTA OITTINEN

5 7

Enta millainen tilanne valittyy ammattia luonnehtineista muistois-ta koskien nimenomaan ammatillisen ompelun kdytdntOja ja suku-puolijakoa? Etsin tandn vastausta ammattiperinnekyselystd Suutaris-ta ja rddtdlistd vaihetyOntekijdksi (1976), jonka Kansanrunousarkistototeutti yhdessa TV 1 kanssa. Runsaasti vastakaikua saanut keraysvaikuttaa jarjestetyn viime hetkella, ennen vanhojen tapojen tai edesniita. koskeneiden tietojen katoamista. Tosin kysely paljastaa, ettamaalla vanhat tavat elivat pitkdan 1900-luvun puolelle, kappaletyOnja uusien tyOmenetelmien saadessa kaupungeissa nopeammin jalan-sijaa.

Muistoja ompelusta

Olipa kyse tyOntekijOiden elinoloista tai jarjestdytymisestd, tyOn his-torian tutkimuksessa on pitkadn keskitytty mieskasityOldisiin tai am-mattitaitoisiin miestyOldisiin, ikdan kuin muunlaisen tyOn tekijOita eiolisi ollutkaan. Tglainen asenne ohjasi ehkd tiedostamatta myOsammattiperinnekyselyn toteuttamista, kuten sen otsikko osaltaan to-dentaa. Tdsta huolimatta kolme ja puoli sataa rddtalintyOsta kirjoit-tanutta tiedonantajaa eivdt rajoita tarkasteluaan miehiin, joita sanal-la rddtdli on yleisimmin tarkoitettu. Itse asiassa vastauksista ei ainaedes saa selv5a kirjoitetaanko miehestd vai naisesta. Kerronta laaje-nee myOs ammattityOn yli, kuten myOhemmin tarkemmin selvitdn.28

Valtaosin maaseutua koskevissa muisteluissa kasitellddn omien ko-kemusten lisdksi thita tehneita sukulaisia, tuttavia sekd paikkakunnanammattilaisia, naisia ja miehid. Tekstien pituus vaihtelee lyhyistd ju-tuista muutamiin eldmakertoihin. Vastausohjeissa ei esimerkiksi pyy-detty kirjoittamaan tyOn hierarkiasta, joten taltd osin kuva OA vajaak-si. Willa on myOs hankalaa pdatelld eilcO jostain ilmiOsta puhuttusiksi ettei sitd ollut olemassa, vai siksi ettd se oli niin tavanomainen,ettei juuri kenenkddn mieleen tullut mainita sitd. 29 Kyseisten seikko-jen vuoksi tamankaltaisesta aineistosta ei olekaan mielekdstd saatimandollista tehdd madriin liittyvia yksityiskohtaisia pdaelmid.

Voidaan kuitenkin myOs vdittaa, etteivdt mainitun kaltaisten kyse-lyjen vastaukset sisa.115 ainoastaan yksittdisen kertojan tietamystd.Niissa eldvdt stereotypiat. Seppo Knuuttila on tandentanyt, ettei ker-rottu tapahtuma voi kiteytyd perinteeksi ellei se olisi saanut vastakai-kua jonkin yhteisOn kollektiivisessa tajunnassa. Jorma Kalela puoles-taan toteaa muistitiedon ja kansanomaisen historian vdlitt5van

5 8 OMPELUSTA ENNEN TEHDASTYOTA

kertojien todeksi hyvaksymad historiaa, sosiaalisesti hyvaksyttyjatodellisuuskasityksia.3°

Analysoimani aineiston valittamd ajallinen tarkkuus vaihtelee.Vastaajat eivat suurpiirteisesti laheskaan aina ilmoita syntymdai-kaansa tai kuvaamaansa ajanjaksoa. Kaukaisimmillaan perspektiiviulottuu isovanhempien elinaikaan. Padosin vastaajat keskittyvat1900-luvun alkuvuosikymmeniin. Asiayhteys yleensa osoittaa vahin-tdan sen, puhutaanko ajasta "ennen vanhaan" — eli kertojien madrit-telyn mukaan tilanteesta ennen kaikkea maalla ennen valmisvaate-teollisuuden tai tehdaskutoisten kankaiden suurempaa vaikutusta —tai sen jalkeen eli "nykyajasta". Vaikka otsikkoon kirjatun kehitys-suunnan olisi voinut luulla antaneen virikkeita, tehdas- tai vaihetyOnkuvaaminen on vdhdistd. Vain muutama kirjoittaja kasittelee tarkem-min keraysajan-kohtaa sinansd, kuten rationalisoitumista ja ammatinvoimakasta naisistumista:

Nama viimeiset 20 v ollut oikeaa hiostussysteemia, ei se ihmeole vaikka toisilta sammuu jarki, tdma kellotus 100/osa sekunti-systeemi on mieltd vailla. (--) Sen olen pitanyt varani, ettei mi-nun lapsistani tule ompelijoita tehtaaseen. 31 Nyt olen siisvaiheompelija (54 v). Tehdasty6 miellyttad minua, vaikka onhansiinakin niin hyvat niinkuin pahat puolensa. Huonoja puolia onkiivas tyOtahti, ja alhaiset pisteet, urakkaankin padsee vain erit-tain nopeat henkilOt. Hyvat puolet ovat sdann011iset ty6ajat, hy-vat ompelukoneet ja muutenkin hyvat tyOolosuhteet. TyOtoveri-ni ovat etupdassd nuorta ikaluokkaa, mutta se ei hairitse, pain-vastoin piristaa.32

Silmiinpistavad on kuinka lampimdsti aikanaan maaseudulla kulke-neet ammattilaiset muistavat ennen kaikkea kohteluaan. Sama koskeeasiakkaita. Heidan mukaansa suutareiden, kaupustelijoiden ja mui-den kulkijoiden ohella raatalit ja ompelijat toivat eristyneisiin taloi-hin tuulanduksen muusta maailmasta yield 1900-luvun alkuvuosikym-menind. Kylad kiertaneet kasityOldiset tiesivat yleensd muiden kyla-laisten kuulumiset, koska heilla oli ollut aikaa vaihtaa niita vaatteitasoviteltaessa ja ommeltaessa:

Kiertava raatali oli kylan pidetty ja odotettu henkilO. Han toi ta-lon elamaan piristysta ja vaihtelua. Sen aikanen elamanmenokun oli sellaista hitaan puoleista. Ei tullut sanomalehtia, ei ollutyield radioa, mutta kun raatali ilmaantui taloon kokoontui ukko-ja naapureista ja akkojakin sita mukaan kun ehti. Siina tarinoitiin

RIITTA OITTINEN 59

asioita. (--) Ja radtalilla, joka oli kulkenut kaikki paikat ja kuun-nellut jutut joka talossa, hanella sita kerrottavaa piisasi.33

Vertaus "pidettiin kuin piispaa pappilassa" toistuu kerrottaessa "ka-rusellissa" eli kylankiertoa kayneiden ammattilaisten kohtelusta. Sii-nä ei tullut esiin sukupuolieroja: kaikki tulijat sOivat tuvassa, ateriatolivat arkiruokia parempia eika madrassa pihistelty. Lapset kummas-telivat erityisesti sita, etta taloon tulleiden sallittiin istua poydalla.Joillain paikkakunnilla taitavin ammattilainen oli myOs itseoikeutettuvieras perhejuhlissa heti papin ja lukkarin jalkeen. Kieltamatta oli jar-kevad olla valeissa ammattilaisen kanssa, silla sattuipa niinkin ettatyOskentely jatettiin kesken mikdli tarjoilu tai kohtelu oli huonoa.Epamiellyttavind pitamilleen taloille eras rdatali jopa keksi kostoksiyleiseen kayttOOn juurtuneita pilkkanimia.34

Kylankierrossa olleet ammattilaiset viipyivat taloissa viikkoja, sillatOiden valmistuminen vei aikaa. Jatkuvasti "uusien tuntemattomienihmisten tuijotettavaksi" joutuminen ei kuitenkaan ollut kaikille mie-luisaa," kuten ei sekaan etta asiakkaat pitivat oikeutenaan vaivataomassa kodissaan tyOskentelevaa ammattilaista koska tahansa. Mut-ta ylipadtdan asiakkaista tai tyOoloista ilmestyy kirpeampid komment-teja kerrottaessa tilausompelimotyOsta ja kaupunkien anonyymim-masta ymparistOsta. Tosin harvoin esitetaan seuraavan kaltaista suo-raa kritiikkia:

Mita vaativampi asiakas, sita huonompi maksaja. Heilld ei usein-kaan ollut mitdan kunnioitusta tyOntekijad kohtaan. Ei tullut var-maan mieleenkaan mina ne ompelijat dad. (--) En ole koskaanollut mikaan poliitikko mutta sen olen tullut huomaamaan, ettakunnollinen tyOmiehen akka, maatalon tai torpan emanta ovatparhaita maksajia ja reilumpia asiakkaita. (--) TyOldisnaiset, jot-ka joutuvat ty011adn itsensa eldttdrnddn, arvostavat myOs toisentyOta. Kun on elamasta kysymys, niin kukaan ei ela pelkalla kii-toksella."

Kertomuksissa tyOta ei mielleta kapeasti vain ansion lahteend taituotteen tekemisena, vaan siihen sisallytetdan sosiaalisia ja symboli-sia merkityksid. 37 Ompeleminen oli erittain yhteis011ista. Paitsi tie-donkulun kannalta, maininnat ennen kaikkea miesammattilaistensivutehtavista — kuten hanurinsoittajan, maallikkosaarnaajan, oikeus-avustajan, kirjurin tai "filosoofin" — korostavat heidan tarkeyttaan yh-teisOssa. Oma arvostettu paikkansa tuntui olleen said kylardataliksi


kutsutulla naisella, joka ennusti myOs saata ja huolehti seitsemastd-toista kasvattilapsesta miehensd keskittyessa ikiliikkujan suunnitte-luun ja taikojen tekoon.38

Ranskalaista kyldyhteisOd tutkinut etnologi Yvonne Verdier on ha-vainnut ompelijoiden opastaneen tyttOja aikuisuuden kynnykselldpaitsi ompelemaan myOs naisen rooliin ja tehtdviin. 39 Tama ei oleSuomenkaan kohdalla mandoton tulkinta: Neuvoessaan tyttOja om-pelemaan vaikkapa kapioitaan, ompelija samalla sosiaalisti heitd nais-eldmdn tarkeimpind pidettyihin asioihin, avioliittoon seka kodin-hoitoon. Suoria tietoja tglaisesta ei aineistossa tosin ollut, mutta voi-si ajatella esimerkiksi neljakymmenta vuotta samoissa perheissa ty6s-kennelleen kotiompelijan tulleen tahtomattaan monella tapaa osalli-seksi usean sukupolven arjesta, ottavan kantaa siihen ja siirtavansukuperinteita eteenpdin.

Mita. tulee tyohon liittyneisiin tunteisiin ja vertauskuviin, niita na-kyy kaskuissa, vdrssyissd ja sanonnoissa kuten "rdatali se herran te-kee". Raatalin hienoutta suutareihin nanden korostaa hokema: "Suuskii suutari, kraatari on sun herrasi. Suutari sika sontasuu, radtali istuukun omenapuu." Miele115.5.n muistellaan myOs sattumuksia, kommel-luksia tai tokaisuja, kuten monina versioina esiintynyttd juttua, jonkatarkein opetus oli etta langan paahan piti muistaa laittaa so mu. Suo-sittu on myOs tarina, joissa kellonsoittajan takkiin ommeltiin ylOspainsojottavat hihat. Sen sijaan harvasta vastauksesta selvidd saiko tekijailoa tyOn tekemisesta. sindnsd. Omia ja muiden kykyja arvioidaan sa-tunnaisesti luonnehdinnoilla "olla taitava" tai "onnistua".

Kielteisia tuntemuksia puretaan kertomalla asiakkaista. Eri versioi-na kulkee tarina maalaisraadlistd, jolle pappi ilmoitti teettavansa pa-remmat pukunsa kaupungissa. Rdatali vastasi samalla mitalla, tokais-ten kuuntelevansa paremmat saarnat kaupungissa tai radiosta. 4° An-sion epavarmuutta puolestaan ilmentad toteamus, jonka mukaan 53vuoden aikana pirtutrokari oli ainoa joka maksoi tyOsta etukateen.41Asiakkaiden ymmartamattOmyytta kommentoidaan muistelemallajarjettOmid tilauksia — kuten vaatimusta saada aamutakin kaavoillatehty pyhdmekko — tai valituksia, joiden mukaan takki istui hyvinp5a115 muttei henkarissa.42

Osa muistoista laajenee yhteisOn arvojdrjestysta ja sosiaalista eld-mää koskeviksi huomioiksi. Selkean poliittisia aiheita kuitenkin kasi-tellddn harvoin. Kannanottoja niihin pitad myOs lukea rivien vdleistd,kuten sen kertomuksen kohdalla jossa rdatalimestarit joutuivat kerad-maan kisdlleja punakaartilaisten vankileiriltd helpottamaan tyOvoima-

RIITTA OITTINEN 61

pulaa, tai kuvauksessa satakiloisesta radtalimestarista, joka kulki vap-pumarssin keulassa laulaen "meilla nalka on aina vieraanamme".43

Polkuja ammattiin

Ammatin valintaa muisteluissa raotetaan harmillisen niukasti. Tyypil-lisesti ilmaistaan, ettd ompelemaan "ruvettiin" tai se "aloitettiin".Kutsumuksesta ei puhuta, "suvun tai veren perintOOn" viitataan use-ammin, silld rddtgit ja ompelijat opettivat taitojaan omille ja suku-laislapsilleen jopa viidennessa polvessa. MyOs silloin kun ammattiinoli nimenomaan haluttu, ei syitd juuri eritella. "Miss y vaiheessa hanon lopullisesti valinnut kappaompelijan elamdntehtdvakseen, sitd-kadn en osaa sanoa. Miksi oma ateljee? Syynd lienee Fannyn itsendi-nen luonne, mandollisuus jarjestda omat asiansa niinkuin tahtoo eikdolla sidottu toisen johdattelemiseen", pohditaan harvinaislaatuisesti1800-luvun lopulla syntyneen, menestyneen ompelimon omistajanmotiivej a.44

Oppiaika saa runsaammin huomiota. Rddtalimestariksi valmistu-miseen ammattikuntalaitoksen puitteissa vaadittiin ensin pitkd reittioppipojasta kisalliksi. Koulutus oli vahintaan kolme, enintddn viisivuotta. Vain osasta miehid tuli mestareita. Tie maardnpdandn saattoiolla kivinen. Seuraavan naisen isa oli keskeyttanyt neljdnnen oppi-vuotensa ndldstd heikkona:

Markkasella ei ruokasopimuksesta huolimatta saanut kuinsilakkaa syOdakseen ja makuupaikkana olevat verstaspOydat oli-vat nun taynna luteita ja tdita. etta nukkumisesta ei tahtonut tul-la mitaan.45

Ammattikuntalaitoksen lakattua koulutusta alettiin vahitellen jarjes-tää uudella tavalla myiis oppilaitoksiin. Harrastaja- tai kotity6 ei kai-kissa tapauksissa ollut ansiotyOtd huonompaa, silla vaihteleva koulu-tus ja kirjavat taidot aiheuttivat epatasaista jalkea. Aikalaiskirjoi-tusten mukaan tilanne 1900-luvun alussa oli sangen sekava. Oppiaikaoli valilld supistunut muutamaan kuukauteen. Ammattiperinne-kyselyn perusteella korvaukseltaan ja laadultaan epdyhtendisten oppi-suhteiden sisaltO vaihteli "riistdmisesta." ja ammattiniksien pimit-tamisestd harvinaiseen idylliin, jossa oppilaita kohdeltiin kuin per-heenjasenia. Tosin Alkimmdisesta mainitsee oireellisesti vain tyOnan-tajan jalkelainen.46


Ompelijattaria Oriveden kirkonkylassa noin vuosina 1900-1905. - Kuva:Tampereen yliopiston Kansanperinteen laitos

Yleensa tOihin ei ryhdytty ilman joitain taitoja. Vaikka naiset tekivatkotipiirissa. "naiskasitOita" kuten edelld mainitut kotitalouskartoi-to set todistivat, ei tdmd tarkoittanut etta he olisivat rutiininomaises-ti oppineet kotonaan sellaisia ompelutaitoja, joita olisivat voineetsuoraan hyOdyntda ansion hankkimisessa teollistuvassa yhteiskunnas-sa. Kartoituksissa huomioitiinkin myOs se seikka etteivdt kaikki naisettodellakaan osanneet ommella. 47 Puutteellisten taitojen havaitsemi-nen lieneekin siivittanyt valtiota jdrjestdmdan kansalaisille suunnattu-

RIITTA OITTINEN 63

ja kasityOkilpailuja ja -ndyttelyjd osana "kotiteollisuuden jarkipe-rdistd edistdmistd".48

Joitain ompelutaitoja pdasaanthisesti tytot kuitenkin naissukulai-siltaan oppivat, halusivatpa tai eivat. Taman lisaksi ammattilaisetneuvoivat perheenjaseniaan. 1800-luvun puolella kymmenvuotiaatlapset joskus jopa pakotettiin ty6hOn kuten seuraamaan vanhempi-aan ndiden kiertdessa kyldlld. 49 Sitd ettei kotiopetus ollut aina kovin-kaan tehokasta, ilmentdnee ma ompelutaitoja oli pidetty aiheellisenaopettaa 1800-luvulla tythille jo ennen kansakoulua erilaisissa kOy-Min-, tehtaan- ja alkeiskouluissa sekd hyvdntekevaisyyden yhteydes-sd. 5° Ndin siksi, ettd tydta pidettiin naisille valttdmatOmandkotitaloustaitona. 51 1800-luvun lopulla syntyneella ompelijalla yhdis-tyvat itseopiskelu, koti- ja ompeluoppi:

Isdni kuoltua joutui ditini yksin huoltamaan meistd nuorimmistalapsista. Mutta ditini oli niin kaikkeen tyohon tottunut, mm.Han pystyi ompelemaan naisten ja lasten vaatteita vaikka Han eiollut saanut siihen minkddnlaista opetusta. Han sanoikin 'mindolen naldn opettama raatari'. Mind muistan kun meille ostettiinensimmdinen ompelukone ja mind sain opetella sita kdyttamdan.Aitini leikkasi tyOt ja mina aloin ommella niin pian kuinistuttuani penkille juuri ja juuri jalat yltivdt koneen polkimelle.Ja siita se minun ammattini alkoi. Kun tulin 15 vuoden vanhaksi,alettiin tuumia minun elon tehtavasta ja sehan oli selva ettahakeutuisin kaupunkiin ompeluoppiin ja niin sitten onnistuinpdasemddn Ouluun Rouva Vuoristovirran liikkeeseen. Oppiaikaoli 6 kuukautta, omine ruokineen ja ilman palkkaa, mutta senjdlkeen alettiin maksaa 50 pennid pdivdlle. Muutaman ajan ku-luttua alkoi palkkakin nousta hiljalleen, ja viimeisend vuotenajoka oli 3 sain palkkaa 2 mk paivalta ja silld piti pdrjdtd, maksaaruoka ja asunto. Kun oikeen tarkkana oli sai ostaa pukukankaankevddlld kotiin ldhtiessd ja sen jdlkeen jdinkin ompelemaan koti-kylan naisille.52

Opissa joutui varsinkin aluksi muihin tOihin kuten siivoamaan, kait-sipa 1800-luvun puolella yksi rdadlinoppilas mestarinsa karjaa.53Huonoissa tapauksissa oppiaika valui kokonaan hukkaan. Parhaissatapauksissa pdasi ammatin alkuun, kuten oppiin vuonna 1914 mennyt,vaatturiksi pdatynyt mies:

Ensimmdisiksi tOikseni sain opetella tekemaan kaikki taloudes-samme esiintyvdt ty6t, kuten puiden pilkkomisen, ruuanlaiton,


tiskaamisen sekd pyykinpesun. Aluksi raatalintyon opettelemi-nen oli melkein sivutyOta. Ensin opettelin polkemaan konetta il-man lankaa, sitten kayttamaan syyrinkid ja vahitellen tekemdanhousuja ja liivejd. (--) Kolme kuukautta olimme kotosalla ja sit-ten me landimme karuselliin ts. kiersimme talosta taloon jateimme kaikki vaatteet, joita talonvaki tarvitsi: miesten puvut,turkit, paidat alushousut ja poikien liivihousut.54

Yksi naisten tyOntekoa kdsitellyt kartoitus totesi vuonna 1894, ettapikkupaikkakunnilla jossa kansakoulu oli ehtinyt vaikuttaa, oli kdsin-ompelun laatu parantunut. 55 Kansakoulun merkitystd ammattitaidonantajana ei kuitenkaan tule yliarvioida, silly maaseutukouluissa kdsi-tyOt yleistyivat vasta vuoteen 1880 mennessa. Taso oli vaatimaton-ta.56 MyOhaisempad aikaa koskien kertojista vain kolme viittaa kansa-kouluopetuksen antaneen jotain kimmoketta ammattiin. Heistd vai-heompelijaksi 1930-luvulla pddtynyt nainen selittdd pddsseensd 15-vuotiaana Luhtasen tehtaalle ilmoittamalla kasityOnumerokseen 10,eika muuta tarvittu.57

Nimeamisen sekamelskaa

Muistelijoiden antamat tiedot eivat ldheskddn aina tiivisty yhden ni-mikkeen alle. Joissain tapauksissa eri nimikkeita kaytetaan paitsi OM-lekkdin, myOs elamanvaiheen ja kulloisenkin tilanteen mukaan. Nimi-tykset saattavat vaihdella yhdenkin ihmisen kohdalla.

Kentdn kirjavuudesta ja aikojen muuttumisesta todistavat aineis-tossa esiintyvat yli sata nimikettd tai madretta. Vain harva niistd onpdatynyt mihinkddn virallisempaan ammattiluokitukseen asti. Tietys-ti lukuisuuteen vaikuttaa, etta mukana on tietoja yli sadan vuodenajalta. Vanhoja sanoja jai pois kaytOsta ja uusia tuli tilalle. Muutok-sen lisaksi nimikkeista saa vihjeita tyOn tekopaikasta ja kyvyistd.Hierarkian kannalta helpoimmin tulkittavissa ovat huipun miespuoli-nen "rdatalimestari" ja naispuolinen "ompeluateljeen omistaja" taiarvoasteikon pohjan "ruppasrdatali" (eli itseoppinut) ja "naisjelp-pari".

Mita ja tahan kuuluvaa ammattinimikettd koetettiin joskus tarjotaihmiselle jopa vastoin tdmdn tahtoa. Min muistaa ulkotOihin mie-luummin mennyt maalaisnainen. Nimikkeiden hailyvyyttd ilmentda,etta han kayttad perati kolmea sanaa samasta asiasta:

RIITTA OITTINEN 65

Ompelua ansiokseen tehneiden ihmisten nimikkeita noin 1850-1970

I luokan vaatturinliikkeen vaatturi naistenvaatteiden ompelijaammattimainen naisrdatali napinreidn ompelijaammattiompelija neulojaammattirdadli nurkkaraatariammattitaitoinen vaatturi ndlan opettama ompelijafallymestari

"oikea" vaatturiherrasvaen liinavaateompelij a ompelijatarherrojen ja varakkaiden rddtali ompeluateljeen omistajahousu- ja ompeluliikkeen omistajahousumestari osaprassdajdhousurdatdli paikoillaan pysyvd rdataliisdnsa opettama raatali paitatehtaan urakkatyOntekijditseoppinut kraatari parempi kraatarijuhlapukujen tekijd penkkiraadli (eli kiertdvd raatdli)kappaompelijatar pitsinnypldajdkaruselli-radtali (eli kiertava radtali) poikain vaatteiden ompelijakaupungissa asuva rdatgi prdssdri ja ompelijakaupungissa asuva ompelija pukutehtaan tyOntekijakiertavd radtali raatari-setakierava kotirdadli raatarin tatikirkonkylan radtdli ruppasradtatkoruompelija rdatdlikotiompelija rdatdli- ja suutarintyOntekijdkotirdatali rddtali-kisallitytthkraatali rddtalimestarikraatari radtdlimiehen auttajakunnon rddtali rdatalin oppityttOkylanraatari rdadlipariskuntakdsityOldisradtgi skraattarimestarikOrttiraatari sovittajaompelijaleikkaamotyOntekijd tallukkamestariliivintekijd tavaratalon raadlimestarimallimestari tikkuaja (eli koneella neuloja)miesompelija tyttOjen kdsitOiden opettajamiesrdatali takkimestarimiesten raatari vaatetustyOldinenmiesten pukujen ja turkkien mieskraatari vaatturimiesten ja poikain vaatturimestarimittatilausleikkaaja vaiheompelijanaiskraatari villatakin napinreidn ompelijanaisompelija vallyrdatalinaispuolinen kraatari eli ompelija vallyntekijanaisrdagi

Lahcle: 167pakeruu Suutarista ja raatglista vaihetyantekijalcsi 1975, SKS.

66

OMPELUSTA ENNEN TEHDASTYOTA

En ole kdynyt raatarin oppia yhtaan pdivad vaan tein niin hyvanlaninkin ettd sanoivat minua neulojaksi kun oli kinkerikurssittdalld. (--) Olivat minusta tehdd ompelijan, toivat ldninkikan-kaita.58

Toista daripdad nimeamisesta edustaa luonnehdinta vuonna 1913syntyneestd, Uudellamaalla vaikuttaneesta miehesta:

Ei suutari, ei raatali, ei ompelija, ei neuloja, ei pitsinnypldaja eitallukkamestari, mutta teki hienon tyOn kaikilla nailld aloilla japaljon muillakin ammattialoilla. Vaikka ei ollutkaan mitaan ar-vonimed.59

Yleensd pelkista nimikkeistd ei voi pdatelld ty6hOn johtanutta koulu-tusta, tyOn laatua eikd aina edes tekijan sukupuoltakaan ilman asia-yhteyttd — jos silloinkaan. Tavallisesti kerronnassa toistuvat pelkat"radtdli" ja "ompelija". Vastaukset tukevat kdsityst5, jonka mukaanmiehia yleensa kutsuttiin edellisiksi ja naisia Olkimmaisiksi. Tdstyhuolimatta ennen kaikkea "rddtalin" ja "kraatarin" kaytOssd on alue-eroja:

Radtdli oli sellainen, joka tavallisesti oli mies ja teki miesten pu-kuja. Kraatari taas oli ilman muuta nainen ja han teki pukujanaisille. Radtalid nykyisin sanotaan vaatturiksi ja silloistakraataria ompelijaksi. Pikkupojille kraatari saattoi tehda ty-ykisidhousuja ja puseroita. 'raj oli kraatari, ja teki myOs koruompe-luja, teki niita aina Helsinkiin asti. Kraatareita oli enemmdn kuinrdadleitd, mutta he eivat niinkddn poikenneet tavallisista ihmi-sistd.6°

(--) sanottiin kraatareiksi ja olivat miehid jotka tekivdt miestenpukuja ja vallan miesten vaatteita. Minun ditini Johanna SofiaSundqvist teki miesten pukuja ja kaikki miesten vaatteet, muttaei Hailelld ollut sita rdatalin arvonimed kuin miehilla.61

Laajan kyldkunnan suutari Keskisuomessa oli mieheni isa ja vai-monsa (s. 1882) oli rddtdli. Vaimo oli kaynyt ompeluopin, niinettd ty6 sujui ja tyOta riitti. Vaimo teki kaikki tarvittavat varsikintyOvaatteet, etenkin miehille.62

Osa nimikkeista vihjaa tyOn sisdltOOn. Ainakin rddtdleiksi — tai mies-ja naisraataleiksi tarkennetut — osasivat yleensa tehda miestenpddllysvaatteita ja pukuja, toisin sanoen vaatekappaleita jotka olivatammattikuntalaitoksen aikana kuuluneet rddtdleiden valikoimaan.

RIITTA OITTINEN 67

Joskus sukupuolta tunnutaan tavallaan tdhdennettdvan, kuten puhut-taessa "naisompelijasta" tai "miesrddtdlistd". Toiselta puolen ilmei-sesti erotukseksi kasvavasta naisompelijoiden joukosta termid "mies-ompelija" kaytti 1900-luvun alussa Vaatturi-lehti. Sen sijaan ammat-ti-perinnekerdyksessd "miesompelijoita" on vain yksi:

Ei se radtgin ty6 niin ihmeellistd ollut, sellaista kuin ompelijallayleensa. Miesompelija oli tietenkin erikoisempi ja kovaottei-sempi, mutta teki usein oman pddnsd mukaan ja loi siten jonkin-laista muotia. Ruoka ja yOsija oli tietenkin talosta, jos oli koti-ompelijana. Sitten sai nopeammin valmista, kun sai useamminkoettaa asua. 63

TyOn kausiluonteen tai vahaisyyden vuoksi ompelun lisdksi tehtiinmuuta, kuten maataloustOitd. Olipa miesten joukossa mybs suntio jatyOydentalon vahtimestari. Osa maininnoista paljastaa yleisempaakatten katevyytta: yksi nainen toimi "silmaldakdrina" poistaen roskiasilmistd, toinen silitti ja tdrkkdsi miesten paidankauluksia. Yhdenmiehen puolestaan mainitaan olleen radtdlintyOn ohella hierojana,kelloseppana ja avustajana synnytyksissd. Miesten luetellaan valmis-taneen myiis kenkid ja tuohitOita sekd leikkaavan hiuksia ja partaa.

TekOiden ja asiakkaiden sukupuoli

Saatyldisten pukeutumista tutkineen Riitta Pylkkdsen mukaan nais-ten vaatteiden valmistus siirtyi jo 1700-luvun lopulla Suomenkaupungeissa naisompelijoille, vaikka lait rajoittivat heidan toimin-taansa. Samalla ty6 erikoistui entistd enemmdn joko naisten tai mies-ten vaatteiden ompeluun. Naisten vaatteista ainoastaan villa-kankaiset paallysvaatteet jaivat 1700-luvun lopulla edelleen vaattu-rien valmistettavaksi.64

Muistitietoaineiston perusteella 1900-luvun tienoilla tilatut tyOtolivat valtaosin vaatteita. Uusien lisdksi tyOstettiin ja korjattiin van-haa: aikuisten vaatteita muokattiin lapsille, kandesta vanhasta tehtiinyksi uusi tai kankaan kulunut puoli kaannettiin sisaanpdin. JoskuskOyhdlle asiakkaalle leikattiin pelkastadn kankaasta kaavat, jonkatdma sitten ompeli itse valmiiksi. VdhemmistOOn jaivdt vallyjen janahkatOiden valmistajat sekd jokunen herrasydelle liinavaatteita teh-nyt nainen.

Enta miten tehtdvdt jakautuivat suhteessa tekijOiden ja asiakkaiden


sukupuoleen? Tata kasitellaan satunnaisesti ja usein vailla tarkennuk-sia. Silti kerrotun perusteella hahmottuu viisi kaytdntOd. Ne ovatmiehet ompelemassa vain miehille tai molemmille sukupuolille, nai-set ompelemassa vain miehille, molemmille sukupuolille, tai vain nai-sille.

Ensimmainen on ammattikuntalaitoksen perinteiden mukainenryhma, miehet ompelemassa miehille. TallOin puhutaan yleensa kou-lutuksen kayneistd, arvonsa tuntevista rddtaleista jotka valmistivatvaikeita ja raskaita pddllysvaatteita sad juhlapukuja. "Rdatdlimestariei ollut mikd tahansa kyynarkepin heiluttaja." Heald oli varaavalikoida asiakkaansa ja materiaalinsa:65

Miesradtdli oli harvemmin talossa, ban teki vain ne miesten pa-remmat puvut. Miesrdataleista ei ole jdanyt mitadn muistoja.Kiersimme heidan ty6paikkansa kaukaa, ei ne koskaan puhuneetmeidan lasten kanssa. Omassa kylassa oli myOs radtdli, jokaompeli miesten arkivaatteita kotonaan ja miesten parempia pu-kuja.66

Se etta ammattilaiset olisivat ommelleet pelkastdan vastakkaiselle su-kupuolelle vaikuttaa harvinaiselta. Vain naisille ompelevia miehid eiloytynyt yhtd5n. Toiseen ryhmdan, eli ainoastaan miehille ompeleviinnaisiin, ei myOskadn ollut tungosta.

Kolmannen ryhman jasenista, molemmille sukupuolille ompelevistamiehista, on heistakin vain muutamia selkeita mainintoja. Selitystdvoisi hakea siita, etta maaseudulla naiset tekivdt miehid useamminvahintadn arkivaatteensa itse. Vaikeampiin tOihin oli sitten mandol-lista pyytaa ompelijattaria, jotka olivat mestareita ja miesrddtaleitahalvempia. "Radtaleitd oli ennenvanhaan niin mies kuin naispuolisia.Miespuolisten muistan valmistaneen samoja tarvikkeita kuin naisten-kin",67 toteaa viime vuosisadan puolella syntynyt mies. Vastakkaisenmuiston perusteella miehet tekivdt naisille nimenomaan pddllys-vaatteita.68 Yhtenevia tiedot ovat sen subteen, etta miehet valmisti-vat aniharvoin tyttOjen vaatteita.

Ammattilaisen valintaan saattoi myOs vaikuttaa se, etta mittaus- jasovitustilanteet olivat jossain madrin intiimejd. Niinpa 1700-luvun lo-pulla Ruotsissa mainittiin moraalisesti arveluttavaksi, etta naisetompelivat miesten vaatteita. 69 Suomessa tamdnkaltaiset ndkemyksetpainoivat joskus vaa'assa, joskaan ajattelun mieltd ei ole helppo ym-martaa. Nimittdin sita. etta naiset ompelivat miesten alusvaatteita eitunnuttu pitdvan minadn. Sen sijaan padllyshousujen tekoa arastel-

RIITTA OITTINEN 6 9

tiro. Nain eras nainen luonnehtii asennoitumista 1920-luvun alussa,tosin mutkan kautta:

Muistan kuinka eras naapuristamme oleva main Maikko pyysiminua valmistamaan eli ompelemaan itselleen housut — oli kuul-lut etta naisetkin kdyttavdt sellaisia — koska han joutui paljonliikkumaan lumisilla teilla ja hanta usein paleli eli vilutti. Minaolin aika nuori tyttO enka ollut paljoakaan ommellut siihen ai-kaan mutta ajattelin, etta kunhan raatali seuraavan kerran tuleenun kysyn hanelta, miten naisten housut valmistetaan. Kylla mi-nulta vaadittiin rohkeutta, silla ei siihen aikaan edes tallaisistaasioista puhuttu — kuiskailtiin tai vaiettiin. Ja niinhan minarohkaisin ja kysyin, etta kuinkas naisten housut tehdaan ja tahanraatali vastasi etta katsos ny mista naa miesten housut on aukiniin pista naisten housut vaan tasta kiinni ja kauluksen paihinnauhan, thin etta saadaan takaa ristiin.7°

Ideatasolla kuten naisille suunnatuissa elamantapaoppaissa naistenompelutaidon vaatimus esitettiin itsestaanselvyytend. Kaytannossase ei sita ollut. Aineistossa yksi mies paheksuu 1900-luvun alun nai-sia, joille "vaatimattomankin alusvaatekerran valmistaminen oli liianvaikeaa."" Vaikka alusvaatteet olisivat onnistuneetkin, riitti neljan-nelle ryhmalle eli naisten vaatteita ompeleville ammattilaisille kysyn-tad. Miehia yleisemmin he olivat naisia, jotka tosin harvoin pitdy-tyivdt vain naisasiakkaissa.

Suuri ryhma koostuikin molemmille sukupuolille ompelevista nai-sista. Ensinna heidan asiakkaitaan olivat naiset ja tytOt. Mestarienhuolehtiessa vaikeimmista toista, llama viidenteen ryhmadn kuuluvatnaiset ompelivat pojille ja miehille yksinkertaisempia vaatteita. Ky-vyiltaan ja toimenkuvaltaan ryhma oli kirjava, kuten ensimmaisenmaailmansodan jalkeista aikaa koskeva tieto todentaa:

Naisraatali oli ehka noin kerran vuodessa. Han ompeli miestenalusvaatteet ja kaikenlaisia ompeluksia. Niihin kuului myOspaikkauksia. Meille lapsille tama raatali ompeli kaikki alus-vaatteet ja koltut ja esiliinat. Pikkupojat saivat myOs omat vaat-teensa. MyOskin tama naisraatalin taloon tulo oli lapsille hyvinmieluinen asia.72

Aivan 1900-luvun alussa vaatturien ammattilehti piti ongelmananaisten miehia huonompia palkkoja ja pitempaa ty6aikaa. Toiseltapuolen samassa lehdessa ilmeni myOs kansainvalisessa tutkimuksessa


todettu miesten halu suojata ammattia naisilta." Mta vain yhtendesimerkkind se, ma samaisessa lehdessa eras mies julisti padllys-vaatteiden "saumaamisen, prassddmisen ja monien muiden mallienja kuosien" asettamisen vaativan "miehellista neroa".74

Muistitietoaineistossa selkeita kantoja tekijan sukupuolen vaiku-tuksesta tyOkykyyn, taitoihin tai statukseen ei ole montaa. Nayttddselvdltd, etta pitkan ammattikoulutuksen lapikayneet radtdlit keskit-tyivat tOihin joihin kaikki ammatikseen ompelevat eivat edes pysty-neet. Ei liene yllattavad, etta kalleus yhdistyi laatuun ja arvostukseen.Eniten kuvauksia on siitd, kuinka miehet ostivat paremmat pukunsakirkonkylan tai kaupunkien (mies)rdataleilta. Kuitenkin Yliharmassd1930-luvulla kylardatalind tyOskennellyt nainen on ainoa, joka esittaaselkean muistikuvan sad etta "naisihmisen tekemad miehen takkia eiarvostettu. Sita ei miehet kehdanneet tunnustaakaan etta heilla olisipaallaan akkavaen tekema takki."75

Kdanteisesti ompelijoiden suosiota lisdsi heidan halpuutensa, jos-kus mybs miehia ystavallisempi kaytOs. 76 Kenties osin naista syistaompelijoita luonnehditaan myOnteisessa mielessd "tavallisiksi ihmi-siksi" tai miehid "vahemman erikoisiksi". PaikkakuntakohtaiseentyOnjakoon vaikuttivat myOs ammattilaisten keskindiset taidot. Esi-merkiksi eradlla paikkakunnalla vain ruostuneet sakset omistanut,Kurjaksi kutsuttu kOyhd rdatdli valmisti 1920-luvulla ainoastaan val-lyjd ja sarkahousuja. Viela huonompi arvostus lankesi hanen Orjaksikutsutulle apulaiselleen.77

Kaiken kaikkiaan vastausten perusteella tuntuu sad, ettei tavalli-sessa elamanmenossa ollut ldheskaan aina mandollisuutta, saati tar-vetta valikoida kenella tyOn teettaa. Vaatihan jo pelkka matka kau-punkilaisraatalin tai -ompelijan luo varallisuutta. Nimenomaan koy-hat olivat tyytyvaisia saadessaan ylipaatadn vaatetta ylle, tyOn tasontai ulkondOn ollessa toisarvoista.

Sekin oli mandollista, etta tyOn tekijan sukupuoli vaihtui keskentyOta, silla jo ennen varsinaista jarjestelmallista kappaletyOta tehtdviaositettiin. Yhden vaatteen valmistukseen saattoivat sotkeutua monetkasiparit: ensimmainen leikkasi, toinen huolehti napinlavista, kolmassaumoista, neljas oli erikoistunut koruompeluksiin jne. Kiertavan am-mattilaisen mukana seurasi tilanteen mukaan apulainen, sukulaisia jaoppilaita, ehica aviopuoliso. Samankaltaista joukkoa pyOri ymparilld,tehtiinpa ty6 kotona tai verstaissa. Apua tiettyjen tyOvaiheiden teke-miseen palkattiin vain sesongin ajaksi. Perhesuhteet olivat luontevaperusta yhteisty011e. TyOnteon kollektiivisuutta 1920- ja 30-lukujen

RIITTA OITTINEN 71

tehdaspaikkakunnalla havainnollistaa radtalin tytar:

Rdadlinty6hOn osallistui tavallaan koko perhe. Aiti auttoi liivienja housujen valmistuksessa, vanhimmat tyttaret saivat "yliheit-tdd" sisasaumoja ja ommella napinreikia housulintsiin. Kii-reimpind aikoina palkattiin sallikin avuksi. (--) Saline maksettiinpalkka jonkinmoisena urakkasysteemilld. Lomakorvauksista, sai-raspdivarahoista, ty6- ja irtisanomisajoista ei puhuttu mitadn.Salli sai palkan tyOstdan, ja kun kiireet oli ohi, sai ldhted."

Perheenpadtd — eli yleensd miestd — avustavien perheenjasenten ty6jai helposti ndkymattOmaksi, koska he tyOskentelivdt usein ilmanerillista korvausta. 79 Tata "avustamista" ei myOskaan aina miellettytyOksi josta olisi kerrottu ainakaan ammattia kartoittaville viranomai-sille. Juuri naisten — joko yksin tai tybprosessin osana — kotipiirissatekemd ty6 onkin jddnyt usein kodin ulkopuolella suoritetun palkka-tyOn ja palkattoman kotityiin "vdliin". Tekijan ndkOlculmasta tyOnpalkattomuudella tai palkallisuudella ei aina ollut suurempaa valid,jos molemmista oli hyOtyd perheelle. Koti- ja ansiotyOn yhdistdmistaonkin myOs luonnehdittu "joustavaksi sopeutumiseksi". Ndin ompe-lutyOtd kotona tekevdt naiset pystyivdt lomittamaan ne kotivelvolli-suuksiin, kuten 1920-luvulla syntynyt ompelija muistelee:

'nand vietin keski-ikdni kotona ommelleen. Siind oli hyvandpuolena se etta sai hoitaa lapsensa samalla. Taas paha puoli et-tei ollut koskaan kotirauhaa, kun asiakkaita kavi aamuin illoin,myOskin sunnuntaisin.8°

Suhde aikaan ja muutokseen

Ammattiperinnekysely tarjoaa paljon sellaista informaatiota arkield-mdstd, jota muualta ei sad. Kuten tdmdnkin artikkelin perusteella onkaynyt ilmi, monesti tieto on kuitenkin melko vdlandyksen- taikaskunomaista. Vastaukset antavat esimerkiksi vain suuntaviivojatyOn muuttumisesta, ammatin naisistumisesta ja teknologisesta kehi-tyksesta. Ensinna niukasti kasitellddn 1900-luvulla laajemmin levin-neita valmiskaavoja, joita julkaistiin opaskirjoissa ja lehdissd, myOskaava- ja ompelukoneyritysten kustantamina.81 Kaavathan nopeutti-vat tyota, lisasivat omatoimisuutta ja ideoiden levidmistd sekd vahen-sivdt ammattisalaisuuksien ja henkikikohtaisen ohjauksen merkitystd,


Ompelua hdtaaputytina 1930-luvun laman aikana Helsingin pitkán Malmillasijainneessa tyOtuvassa. - Kuva: Vieno Pohjanvaara

vaikkei viimeistd voinut taysin korvata mukaan.Melko vahalle jad ompelukoneen osuus. Kertomuksista piirtyy la-

hinnd yleinen kehityskulku, jonka mukaan kone oli aluksi kasinveivattava, sitten jalan poljettava ja lopuksi sdhk011d toimiva. Maini-taan myOs ettd kiertdvat ammattilaiset kuljetettiin taloon hevosella,jo sen vuoksi etta heiddn mukanaan kuljettamansa kone oli painava.Tosin jotkut tyOskentelivdt vauraiden asiakkaiden koneilla, halvem-pien tyOvalineiden, kuten liidun, kaavapaperin, mitan, saksien, om-pelu- ja nuppineulojen seka ehkd prdssiraudan ollessa omia. Mandol-lisesti oman koneen hankkiminen aiheutti kiertamisen loppumisen jasen ettd asiakkaita ryhdyttiin ottamaan vastaan jossain vakituisessapaikassa.

Kolmas muutos koskee kotitekoisten kankaiden syrjaytymistd. Tas-ty kerrotaan kahta edellista muutosta laveammin. Kokonaisuudes-saan valmiskankaisiin ja -vaatteisiin sekd uuteen tekniikkaan siirryt-tiin vahitellen:

Siihen aikaan ei ollut ompelukonetta, kaikki tehtiin kdsin. Ei ol-lut mittanauhaa, olivat tuumat ja kyynarat. Mittanauha oli naru,

RIITTA OITTINEN 73

johon tehtiin solmuja. Kun mittaus oli suoritettu oli "mittaryy-pyn" vuoro, se kuului asiaan. Sitten tuli kdsinveivattava kone jamittanauha, alettiin laskea millit, sentit ja metrit. Seuraavaksituli polkukone, joka on ollut kaytOssa kauan ja vieldkin hyvinmonessa taloudessa, ainakin maaseudulla. Kotona kudottiin kan-kaat, villat karstattiin ja kehrattiin, pellavat loukutettiin ja lih-dattiin. Lampaat teurastettiin ja nahkat vietiin nahkurille, niistdtehtiin vdllyjd, reki- ja sankypeitteiksi. Vdllyt ommeltiin kasin,jokainen sauma kolmeen kertaan, sauman pddlle hihna samastanahkasta. (--) Kylld se vaan oli kummallista, vaikka ompelukoneoli jo ollut aikuiset ajat kaytiissd, niin kylla sitd suurin osapuvusta ommeltiin kdsin ja vaikka kankaita olikin kaupoissa saa-tavana, nun suurin osa kudottiin kotona, luultavasti rahan niuk-kuus esti kehityksen.82

Ensimmdisen maailmansodan jdlkeen tilanne maaseudulla alkoimuuttua. Suomessa perustettiin kangastukkuliikkeitd nimenomaanradtaleita varten. Edustajat alkoivat kiertdd rdatdleiden luona jakaenkangasnaytteitd, joita sitten esiteltiin asiakkaille, tilattiin asiakkaanhyvaksymd kangas ja valmistettiin puku tai pdallystakki. Samoin tuk-kuliikkeet jakoivat muotilehtid. Pian kuitenkin huomattiin, etteimuotilehdista juuri apua ollut. Radtalien heikosta piirustus- ja leik-kuutaidosta johtuen he eivat voineet kayttaa saamiaan muotilehtidhyvakseen. Kun tama havaittiin, alettiin jdrjestdd leikkuukursseja.Kursseilla opetettiin nykyaikaista piirustus- ja kaavoitustekniikkaa.MyOs stipendejd annettiin Helsingissd toimiviin

Edellisen kaltaisia yksittdisissd vastauksissa olleita yleisia luonneh-dintoja on harvassa. Yleisemmin ammattiperinnekyselyn suhtautu-mista ajan kulkuun leimaa suuntaus, jossa nykyista menoa arvostel-tiin. Ulkopuolisuus ja haikeus tulevat esille juuri ennen ensimmdistdmaailmansotaa syntyneen naisen ja miehen kirjoituksissa:

Ompelijan ty6, jos mikdan oli oikeaa luomistyOtd, mutta uusiaika oli kannattamattomana vienyt tdman arvokkaan ammatti-ryhmdn vaiheompelijaksi liukuhihnan ddrelle.84

Kun silloin ennen sain puvun valmiiksi, nun mind nautin jailoitsin kdtteni tyOsta. Kun nyt nden valmiita vaatteita tehtaanvarastossa, ne ovat minulle outoja, vain tdma oma puku, joka onnyt pdallani, on ldheinen, koska olen ommellut sen omassakodissani. Olen jo kohta vanha mies ja syntynyt vanhalla aika-kaudella, tdrnd aikakausi on minulle vieras ja outo.85


Seuraavat runot karjistavdt painotuotteisiin padtyneen aikalaiskes-kustelun ja kasittelemani muistelun mentaliteettierot. Ensiksi Helsin-gin ty6vdenyhdistyksen aktiivi Otto Tiupan sakeistO joukkovoimaakorostavasta ja joukoille laaditusta runosta. Se esitettiin vuonna 1914pidetyssa Helsingin ty6vdenyhdistyksen ompelijatar-ammattiosaston10-vuotisjuhlassa:

Nousee kurjuus toverimmemiks' ei mekin noustaisi!Kaikkemmehan uhrasimmeporvarien parhaaksi! -Hienoistona herrat kulkeepukimissaan komeillen!Sittenkin ne aina julkeekohtelulla koirien!86

Toiseksi opettajanaisen 80-vuotiaalle isodidilleen 1960-luvulla riimit-telema runo. Se on omistettu naiselle, joka mita ilmeisimmin ty6s-kenteli aikana jona Tiuppa runonsa kirjoitti. Teksti on lahetetty kasi-teltyyn ammattiperinnekyselyyn, jonka kollektiivisen asenteen yleis-linjoja runon voi sanoa edustavan:

Kas tassa ompelija iloinenHan mittaa, leikkaa, harsii aina hymyillenVinhasti lentaa neulalaulu heldjadSaveltd saestden kone hyrdjadTää kuva vuosikymmenet on kestanytJa miten lienetkin nun kauan jaksanutAuringonlaskuun kesaiiind ompelitja silti peipon lauluun aamuin herasit.87

Molempiin runoihin on heijastunut nakemyksid kirjoittajien elin-ajasta ja tarkoitusperista. Karjistaen varsinkin oloja parantamaan pyr-kineen ty6vdenlehtikirjoittelun teemoja ovat karsimys, uhrautuvuusja kielteisyys. Jalkikateen 1970-luvulla keratysta muistitiedosta sen si-jaan valittyy pdasdanthisesti kepeys, sitkeys ja myOnteisyys, kielteis-ten asioiden — tai edes kertomusten siita kuinka ompelemisella konk-reettisesti selvisi — jaddessa vahemmistOOn. Esimerkiksi tyOolojen on-gelmia ja jarjestaytymisen syita selvitellaan minimaalisesti.88

MyOs suhde aikaan on erilainen. TyOvaenlehdissa ldhinna kaupun-kioloihin paneutuvat aikalaiskirjoitukset kdsittelevat ennen kaikkea

RIITTA OITTINEN 75

naisten huonoja tyOoloja, ankeaa kohtelua ja surkeaa palkkaa. Nyky-hetken kurjuus on vihollinen. Tulevaisuudelta toivotaan parempaa,menneisyys on mennytta eika sielta etsitd avaimia tulevan rakentami-seen. TyOvaenliikkeen piirissd tuotettuja tekstejd voi toki pitad osinpoliittisena propagandana, mutta samansuuntaisia tietoja eritotenompelijoiden huonoista oloista on sdilynyt myOs ajan muussa yhteis-kunnallisessa kirjoittelussa sekd sosiaalisissa kartoituksissa tyOldistenoloista."

Muistitiedon maalaisyhteisO sielld tyOskentelevine ammattilaisi-neen esitetaan vuorostaan melko ristiriidattomana, jopa onnellisena.Kaipuun kohde on idealisoitu ja menetetty. 9° Kritiikki keskittyy nyky-aikaan ja muutokseen. Taidn vaikuttaa, ettd valtaosa kertojista ei ol-lut ammattilaisia, vaan he muistelevat joko muita ihmisid tai koke-muksiaan asiakkaina. 91 Syytd menneen ihannointiin voi yleisemminhakea mybs siita, ettd kasittelemdni kaltaisiin kerayksiin on ollut tai-pumusta saada sellaista aineistoa, joissa ihmiset vaikuttavat lupsa-koilta, vaarattomilta ja tyytyvdisilta. Osasyy to on, ettei materiaa-lia kerdttdessd "ikdvista" tai yhteiskunnallisemmista asioista yksinker-taisesti edes kysytty.

Kansatieteellisen tutkimuksen kiinnostus ensisijaisesti agraariyh-teiskunnan esinekulttuuriin ja tekniikkaan onkin aiheuttanut varsinai-sen tyOnteon tarkastelun Admisen lapsipuolen asemaan. Then miel-lettya kansaa on kdrjistden luonnehdittu esinemaailmassa elaviksi ih-misiksi, jotka ovat tiedon kohteita, eivat tietavia subjekteja. 92 Vaikkasuhtautuminen on muuttunut, tang pdivdnd nakemys edelleen konk-retisoituu sellaisissa nayttelyissa ja museoissa, joissa mallinukkejenpddlle puetut vaatteet tai kdyttOyhteyksistddn irrotetut, lasien allelitistetyt •korutyOt tuntuvat ilmestyneen kuin tyhjdstd. 93 TyOntekijaon unohdettu — puhumattakaan heidan ongelmistaan.

Mutta onko halu unohtaa tai Ma tietarnattd laajempi ilmiO? Kum-man runon kaltainen kasitys ompelutyOn historiasta itsellamme dad,vai osuuko se jonnekin valimaastoon? Entd heijastuuko tdmd valit-semamme nakemys suhtautumiseemme meille vaatteita ja muitatekstiileja tekevien halpatuontimaiden nais- ja lapsityOntekijOihin taiEuroopan suurkaupungeissa ompelukonettaan surisuttaviin laittomiinmaahanmuuttajiin? Vaikka totuus on toinen, lienee miellyttavaa vd-hintddn alitajuisesti ajatella heicidn tekevan alipalkattua ja ylipitkddty6pdivadnsd "aina hymyillen". Jos ajattelemme vaatteillamme teki-jOita varsinaisesti olevankaan.


Viitteet

1 Hjelt, Vera: Nainen kaytdnnällisilld tyOaloilla. Suomen naisyhdistys. WSOY,Porvoo 1888, 13.

2 Markkola, Pirjo: Maaseudun tyOldisvaimot. Teoksessa Leena Laine ja PirjoMarkkola (toim.): Tuntematon tyäldisnainen. Vastapaino, Tampere 1989, 39-60.

3 Hausen, Karin: Technical Progress and Women's Labour in the NineteenthCentury: The Social History of Sewing Machine. Teoksessa George Iggers(toim.): The Social history of Politics: Critical Perspectives in West GermanHistorical Writing since 1945, Dover N. H. 1985.

4 Tatd nykyd naisten tyOntekoa koskevaa tutkimuskirjallisuutta on paljon. Tuo-reesta tutkimuksesta ks. esim. Laura L. Frader ja Sonya 0. Rose (toim.): Genderand Class in Modern Europe. Cornell University Press 1996. Lisaksi kirjassa luo-daan arvioiva katsaus lahinnd englanninkieliseen tutkimukseen.

Kansanvalistuksesta ks. esim. 011ila, Anne: Suomen kotien paiva. valkenee...MarttajarjestO suomalaisessa yhteiskunnassa vuoteen 1939. Historiallisia tutki-muksia 173. Suomen historiallinen seura. Helsinki 1993, 33-51.

6 KomiteamietintO kotiteollisuuden asemasta 1872, (sit.) Kotiteollisuus-komitean mietinth, KomiteamietintO 1908:20, Helsinki 1908, 16-17.

7 Yhteenasetelmia ja muodostelmia 1887 vuoden kotiteollisuus-tiedustuksen tu-loksista, Helsinki 1888.

8 Kotiteollisuuskomitean mietinth 1908, 18-19, 53-67.9 Yleislinjoista ks. Anttila, Veikko: Kansankulttuurin keruun ja tutkimuksen vai-

heita Suomessa, Turun yliopisto, kansatieteen laitos 1968; Matti Risdnen (toim.):The History of Finnish Ethnology. Studia fennica Ethnologica I. Suomalaisen Kir-jallisuuden Seura, Helsinki 1992; varhaisista pukututkimuksista ks. esim. Sirelius,U. T.: Kansanpukujen historia. Suomalais-ugrilainen seura, Helsinki 1915. Varsin-kin varhaiset suomalaiset naisetnologit keskittivdt tarkastelunsa tekstiileihin. Heis-ta ehka tunnetuin, kansallismuseon tutkija Tyyni Vahter (1888-1969) dokumentoivaltavat maarat esinekulttuuria. Tarkemmin ks. Kaukonen, Toini-Inkeri: FourWomen Ethnologist Pioneers. Teoksessa Matti Rdsdnen (toim.): mts. 173-176, 181-182; pukuihin ja vaatteiden kayttOtapoihin keskittyy myOs Toini-Inkeri Kaukosenoma laaja teos Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut. WSOY, Helsinki 1985.

1° Vilkuna, Kustaa: Talonpojan maa ja kotitalous. Teoksessa Suomen kulttuuri-historia II. Gummerus, Jyvaskyla 1934, 309 (s. 262-311). Esim. Kaj Birket-Smithon esittdnyt miehen ja naisen tOiden valisen jaon olevan yhtd vanha kuin itse ih-miskunta ja perustuvan fysiologiseen eroavuuteen, Kulttuurin tiet, osa I. WSOY,Porvoo 1972 (alkup. 1941-42), 293-294.

" Niiranen, Timo: Pioneers of Finnish Ethnology. Teoksessa Matti Rdsanen(toim.): mts. 21 (s. 21-40).

12 Sirelius U.T. : Suomen kansanomaista kulttuuria: esineellisen kansatieteentuloksia II.Otava, Helsinki 1921, 4. Alueellisia ja henkilOkohtaisia eroja on toki ha-vaittu.

RIITTA OITTINEN 77

13 Rasdnen, Riitta: Kansannaiset kuvissa. Teoksessa Anja Tuomisto ja Heli Uu-sikyla (toim.): Kuva, teksti ja kulttuurinen ndkeminen. SKS, Helsinki 1995, 103 (s.93-121).

14 Sirelius, U. T.: Kansanomaiset kasityOt ja koristukset. Teoksessa Oma maa.Tietokirja Suomen kodeille. I nidos. Porvoo, WSOY 1907, 432 (ss. 432-441).

15 Sirelius ma. 1907, 432-441.16 Talve, Ilmar: Suomen kansankulttuuri. Historiallisia paalinjoja. SKS, Helsinki

1979, 158-160.17 Peltonen, Matti: Talolliset ja torpparit. Vuosisadan vaihteen maatalous-

kysymys Suomessa. Suomen historiallinen seura, Helsinki 1992, 218; Apo, Satu:Orjatytosta oman kodin valtiaaksi. Nakemyksia kandeksasta maalaiseldmdn kuva-uksesta. Teoksessa Ulla Piela (toim.): Aikanaisia. Kirjoituksia naisten oma-eldmdkerroista. Tietolipas 127, Helsinki: SKS 1993, 125-148; Kai Laitinen ja MattiSuurpad (toim.): Suomen kirjallisuuden antologia I. Kirjoittamaton kirjallisuus;Ruotsin vallan aika. Ukko akan thissa. Otava, Helsinki 1966, 168-169. Sadussa ka-sitOitd ei tosin mainittu.

18 Tdssa yhteydessa on katsottu tietoja ainoastaan hakusanasta "epatavallisia ih-misid" (e.i.) kansanrunousarkisto, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS). Otsi-kon alla on tietoja 13 informantilta, joissa kasiteltiin 15 ihmista. Aineistoa onsivunnut myOs Hakokorpi-Jumppanen, Marja: Sukupuoliroolit suomalaisessakansanperinteessa. Teoksessa Tor-Bjorn Hagglund - Marjatta Katajamaki - KariPylkkanen - Vappu Taipale (toim.): Naida vai palaa? Suomen nuorisopsykiatrisenyhdistyksen vuosikirja II. Gummerus, Jyvaskyla 1980, 28-29 (s. 11-34); edellisenaineiston lisaksi Kansanrunousarkistoon kerattyja muitakin tietoja "naismaisistamiehistd" ja "miesmaisistd naisista" on kasitellyt Jan LOfstrOm artikkelissaan:"Samanarvoiset mutta vastakkaiset"?: Sukupuolipolariteetin ajatuksen historialli-suudesta suomalaisessa kulttuurissa. Naistutkimus 1995:2, 29-32 (s. 27-39).

19 Talonmuori Eeva Koivuniemi (72 v.) Kolari, keraysaika 1921 (e.i., SKS).20 Lampuoti Paavo Miettinen (40 v.) Kaavi, keraysaika 1910 (e.i., SKS).21 Matti Melander, (s. 1857) Evijarven Landenkyla, keraysaika 193 9 (e.i., SKS).22 Pellikan isdnta Kolarista, keraysaika 27.2.1921 (e.i., SKS).23 Vainio-Korhonen, Kirsi: Kasin tehty. Miehelle ammatti, naiselle ansioiden

lande. KasityOtuotannon rakenteet ja strategiat esiteollisessa Turussa Ruotsin ajanlopulla. Suomen historiallinen seura, Helsinki 1998. Kirja kdsittelee yleisemminkinkasityiin tutkimisen kisitteistOd ja ongelmatiikkaa; Kaupunki- ja maaseutukasityOtasdddelleistd mdardyksistd ks. esim. Schybergson, Per: Hantverk och fabriker I,Finlands konsumtionsvaruindustri 1815-1870: Helhetsutveckling. Finska veten-skaps-Societen, Helsingfors 1973, 183-187.

24 Voionmaa, Vdinä: Tampereen kaupungin historia II, Vendjan vallan ensi-puoliskon aikana, Tampereen kaupunki, Tampere 1929, 132; Ndreikkii, Heikki:Sdikeista yhteen, TyOntekijdt ja heiddn elinolonsa. Teoksessa Heikki Ndreikkii -Tenho Takalo: Tekstiili- ja vaatetusty6vden historia. Tekstiili- ja vaatetustyOvaenliitto, Tampere 1986, 20.


25 Hjelt, Vera: Tutkimus ompelijattarien ammattioloista Suomessa, TyOtilastoVI. Helsinki 1908, 16.

26 Oittinen, Riitta: Ompelu naisten tyOnd ja naisten tytin symbolina. TeoksessaLeena Laine ja Pirjo Markkola (toim.): Tuntematon tyäldisnainen. Vastapaino,Tampere 1989 (s. 61-87). Varakkaimmat ompelijat olivat Arjestaytyneet tyOnanta-jien ja yrittdjien yhteisjarjestOOn eli vuonna 1868 perustettuun Helsingin kdsity6-ja tehdasyhdistykseen.

27 Oittinen, Riitta: Pistoja yli ajan ja sosiaaliryhman. Ompelu kanden naisen ela-mdssd. Teoksessa Marjatta Rahikainen (toim.): Ldhikuvia ihmisistd ja yhteisOistd.Suomen historiallinen seura, Helsinki 1996 (s. 31-72).

28 Kerays Suutarista ja radtdlistd vaihetyOntekijaksi 1976, SKS. Kerdysohjeissapyydettiin tarkempia tietoja kiertavista ammattilaisista, ammattiin liittyvistakaskuista, kaupunkien ja taajamien ammattilaisista, elamakerroista sekd vaihe-tyOstd.

Tdsta eteenpdin viittaukset kohdistuvat tahan aineistoon. Kertojan ammatti,nimi, syntymaaika, kerayspaikka tai tapahtumapaikka ja -ajankohta mainitaan, mi-kali ne ovat vastauksesta selvinneet. Suorien lainausten kirjoitusasusta on korjattulahinna selkeat kirjoitusvirheet.

29 Esimerkiksi ammattilehti Vaatturissa (1899:5) pahoiteltiin etta ruumiin-rakenteeltaan heikot lapset laitettiin raatalinoppiin, koska tyän kuviteltiin olevankevyttd. Tatd tuki kerdyksessd vain yksi maininta. Perinnearkistojen tallennetustamateriaalista, muistamisesta ja unohtamisesta yleisemmin ks. Bo LOnnqvistin artik-keli Minne och glomska. Om etnologens identitet. Teoksessa Teppo Korhonen jaMatti Rdsanen (toim.): Kansa kuvastimessa. Etnisyys ja identiteetti. SKS, Helsinki1989 (s. 29-41).

30 Kalela, Jorma: Historia, kertomus, historiantutkimus. Teoksessa Pirkko Pit-kdnen (toim.): Menneisyyden merkitys. Historian suuret ja pienet kertomukset.Historian ja yhteiskuntaopin opettajien vuosikirja XXI. Historian ja yhteiskunta-opettajien liitto, Helsinki 1992, 58-60 (ss. 23-81); Kalela viittaa folkloresta ja kol-lektiivisesta kontrollista kirjoittaessaan Seppo Knuuttilan tekstiin Mitd sivakka-laiset itsestddn kertovat. Kansanomaisen historian tutkimuskoe. Teoksessa Ran-nikko et al. (toim.): Yhteiskunta kylassa. Tutkimuksia Sivakasta ja Rasinmdestd. Jo-ensuun yliopisto. Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja 61, 1984.

Kdsittelemassdni ammattiperinneaineistossakin osa kertojista vaikuttaa ominsanoin toistavan yleisend pidettyja tietoja, ei muistelevan tiettyd paikkakuntaa taihenkikid.

31 Vaiheompelija Sirkka Kaarikoski (55 v.) Lahti, Nastola.32 Ent. vaatetustyOlainen Alli Kallio (72 v.) Asikainen, Turku.33 Liikemiehen leski Bertta Iso-Kivijdrvi (s. 1900) Lavia, aika 1900-30.34 Tyyne Peltosaari, Isojoki; Yrjo Hintikka, Puumala, vuosisadan vaihde.35 Viljo Taari (s. 1906).36 Ompelija Elli Vuotivuori, Pori.37 Oittinen, Riitta: ma. 1996.

RIITTA OITTINEN 79

38 Maanviljelijd Pentti Polvi, Ylivieska." Yvonne Verdier; Tv5tterskan, sOmmerskan och kokerskan. Livet i en fraskt

by genom tre kvinnoyrken. Atlantis, Vdrnamo 1981.40 Esim. Emantd Meeri Haiko (s. 1915), Lemi.41 Vaatturimestari Arvi Kuukka (s. 1895).42 Hanna Valtonen (s. 1919); Marja-Liisa Juden (s. 1911).43 VdinO Tiitto, Oulu.44 Paavo KytOkorpi (s. 1913) Liminka. Aineiston mukana tullut artikkeli, Keski-

pohjanmaa 16.12.1972.45 Raatalin tytar Aili Ropa (s. 1890), kertoo isansa oppiajasta joensuussa.46 Rouva Liisa Paavilainen (s. 1920), Rantasalmi.47 Esim. Kalenteri Suomen naisen tyOstd. Suomen naisyhdistys, Helsinki 1894,

9-19. Kolmannen kotiteollisuuskomitean mietinnOn (1908, 16-17) perusteella koti-teollisuus oli korkeammalla kehityskannalla paikkakunnilla "missa yleinen kulttuu-ri oli pitemmdlle kehittynytta" koska vasta riittavdn korkea sivistys kasvatti tarpei-ta.

48 Kotiteollisuuskomitean mietintO 1908, s.49 Olga KivistO, Vihti.50 Moberg, Olga: Helsingin kansakoulujen alkuajoilta. Koulu ja menneisyys II,

Porvoo 1937, 55; Aurola, Eelis: Suomen tehtaankoulut 1636-1881. Historiallisiatutkimuksia LXI. Helsinki 1961, 102; kasityOkoulutuksesta ks. myOs HakkarainenPaula: K5sien koulu. Teoksessa Katriina Mdkinen ja Leena Rossi (toim.): Rakkaut-ta, ihanteita ja todellisuutta. Retkid suomalaiseen mikrohistoriaan. Turun yliopis-ton taydennyskoulutuskeskus, 1995 (ss. 101-119); hyvantekevdisyydesta ks. Saari-nen, Aino: Vapautta naisille! Puheenvuoroja naisten historiasta, naisliikkeesta jateoriasta. Tutkijaliiton julkaisusarja 35, Helsinki 1985, 44-86.

51 Oittinen, Riitta: ma. 1996.52 Ompelija Maija Alasalmi (s. 1888) Sdrasniemi (Valla).53 Museonhoitaja Osmo Viljanen (s. 1919) M5ntsald.54 Vaatturi Jouko Hokanen, Hankasalmi.55 Kalenteri Suomen naisen tyOsta, Helsinki 1894, 19.56 Gladh, Sven: Kansakoulumme kasityOopetus 1866-1888. Teoksessa Koulu ja

menneisyys, Suomen kouluhistoriallinen seura, Helsinki 1966, 153-158 (s. 116-204).

57 Sirkka Kaarikoski (55 v.), Lahti.58 Aliina Pylkka, Karvoskyla.59 Maanviljelija Keijo Sundqvist, Siuntio.60 Viilaaja Antti Nummi, 1920-luku.61 Maanviljelijd Keijo Sundqvist, Siuntio.62 Alma HyvOnen (s. 1903).63 Kaarina GOOs, Janakkala.64 n 1-1-ry1liukdnen, Riitta: Sadtyldisnaisten pukeutuminen Suomessa 1700-luvulla.;

Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakausikirja 84, Helsinki 1982, 72-76.


65 Ent. rdatili Eino Rauhala, Tampere.66 Aino fldnninen (s. 1910), Luhanka.67 Maanviljelija Pekka Kinnunen (s. 1894) Kivijarvi, Kannonkoski.68 Emmi Rannila (s. 1892), Leppavirta69 Qvist, Gunnar: Kvinnofragan i Sverige 1809-1946. Studier rOrande kvinnans

naringsfrihet inom de borgerliga yrkena. Kvinnohistorisk arkiv 2, Goteborg 1960,65.

70 Martta Hintikka (s. 1904), Valkeala." Toivo Laaperi, Ruokolahti.72 Aino Hanninen (s. 1910), Luhanka." Mm. Edvard Shorterin kirjassa The Making of Modern Family (Basic Books,

New York 1977, 262) kuvataan kuinka radthlit valittavat nuorten naisten yrittav5nvdlttad palvelijana tyOskentelyn ep5mukavuuden ja ryhtyvan ompelijoiksi "vapaanja miellyttavan elaman toivossa".

74 Nimimerkki E. J.: Enemmdn huomiota, Vaatturi 1901:11-12, 4; kehnostaty6dljesta ja kilpailusta esim. Mihin suuntaan, Vaatturi joulukuu 1898, 2-3;Ompelijattarien ammattitaito, Vaatturi 1901:11-12, 4.

75 Laura Niemeld (63 v.), Yliharmd.76 Osmo 011ila, Teisko; Martti Pajala, Merijarvi.77 Urho Hiironen, Haukivuori (64 v.), 1920 luku.78 Pirkko Pajula, 1920-30 -luvut, Nokia.79 Esim. Vattula, Kaarina: Perhetalous ja naisten ty6t. Teoksessa Leena Alanen

- Liisa Rantalaiho Aino Saarinen (toim.) Naisen historiallisuus. Yhteiskunta-yksi-lo-sukupuoli. Tampereen Yliopisto, yhteiskuntatieteiden tutkimuslaitos. SarjaB:33. Tampere 1981, 49-61.

80 Vaiheompelija Aune Anna-Liisa Kainulainen (s. 1921).81 Suomenkielinen ammattilehti Vaatturi alkoi ilmestya vuonna 1899. Suurlakon

1905 jalkeen lehti julistautui tyOnantajalehdeksi. Jarjestaytyneiden tyOntekijOidenddnenkannattaja VaatetustyOlainen alkoi ilmestyd 1914. KasityOohjeita ja -mallejajulkaisivat myOs eri naisjarjestOjen lehdet. Esimerkiksi TyOldisnaisen kevdt- jajoululehti 1911 antoivat kansallispukujen valmistusohjeita. Suomessa luettiin myOsainakin ruotsalaista viikkolehted Ny Illustrerad Tidning, jossa oli vuosina 1871-1875 yksityiskohtaisia kuvia ja materiaaliselostuksia otsikolla "Moderevyn". Lisak-si raataleille ilmestyi 0. Olanderin tekema ruotsinkielinen leikkuuoppikirjaSkraddarekonstens teori (1880) ja 0. Wdkevdisen kaavakirja Rdatdliammattilaisille(1886). Naisten vaatteisiin oli erikoistunut Hulda Lundin kirjallaan Johdatusnaisvaatteiden mitan ottamiseen, kaavanpiirtdmiseen ja leikkaamiseen (1891).

82 Vaatturimestari Heikki Halminen, Tampereen ymparisth.83 Ent. rddtali Eino Rauhala, Tampere.84 Emantd Maria Pin (s. 1911), Harmd.85 Radtgi Paavo KytOkorpi (s. 1913), Liminka.86 Tiuppa, Otto: VaatetustyOlainen 1914:1, 3.87 Ompelija Maija Alasalmi (s. 1888), Sdrasniemi (Valla).

RIITTA OITTINEN 81

88 Muistitiedosta ja menneisyyskuvista on Suomessa eniten kirjoittanut JormaKalela, kuten kirjassaan Aika, historia ja yleisO. Kirjoituksia historiantutkimuksenldhtOkohdista. Poliittisen historian laitos. Turun yliopisto 1993; ks. myOs esim. Pel-tonen, Ulla-Maija: Punakapinan muistot: tutkimus tyOvaen muistelukerronnanmuotoutumisesta vuoden 1918 jalkeen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsin-ki 1996.

89 Esim. Helsingfors Dagbladet 5.5.1865; Finland 31.10.1889; Helsingin tydvd-enyhdistyksen vuosikertomus 1888, 37; Grundstroem, Oskar: Helsingin ty6vdes-ton taloudellisista oloista, Esitelmia kansantaloudellisessa yhdistyksessa. Kansan-taloudellisen yhdistyksen toimituksia, Porvoo 1894, 92-117.

9° Ks. esim. Lowenthal, David: Nostalgia tells it like it wasn't. Teoksessa Chris-topher Shaw, and Malcolm Chase (toim.): The Imagined Past. History and Nos-talgia. Manchester University Press 1989, 18-32.

91 Kansanrunousarkistoon laaditun yhteenvedon perusteella rdatalintyOstdkertoneista 350 ihmisesta 36 oli toiminut ammatissa.

92 Saakslahti, Nina: Kansa ja tiede. Suomalainen kansatiede ja sen kohde 1800-luvulta 1980-luvulle. Jyvaskylan yliopisto, etnologian laitos. Tutkimuksia 31. Jyvas-kyla 1997, s. 96; ks.myOs Rasanen, Riitta ma. 1995; perinteentutkimuksen perus-teita pohtii Seppo Knuuttila: Tyhman kansan teoria. Kirjoituksia menneestd tule-vaan. Tietolipas 129, SKS, Helsinki 1994.

93 Museoideologiasta yleisemmin esim. Korhonen Teppo: Museoitu Suomi.Teoksessa Teppo Korhonen ja Matti Rdsdnen (toim.): Kansa kuvastimessa.Etnisyys ja identiteetti. SKS, Helsinki 1989 (s. 103-134) ja Museum Europa. AnExhibition about the European Museum from the Renaissance to Our time. TheDanish National Museum 1993. KasitOista osana eldmankokonaisuutta ks. esim.Munsterhjelm, Jacobina Charlotta: Jacobina Charlotta Munsterhjelms dagbocker1799-1801. Med kommetar och register utgivna av Bo Lännqvist. Svenskalitteratursallskapet i Finland. Helsingfors 1970; AstrOm, Anna-Maria: Socken-boarne: Herrgardskultur i Savolax 1790-1840. Skrifter utgivna av svenska litte-ratursallskapet i Finland 585, Helsingfors 1993, 308-319; Oittinen, Riitta: ma1996.


ompelusta ennen tehdastyota

Documents