7

Optimaalinen hoitotyöntekijämääritys Salon aluesairaalan päivystyksessä.

Keinoja päivystyspotilaiden määrän vähentämiseen ja hoitotyöntekijän työn kuormittavuuden

keventämiseen. Selvitystyö.

Minna Santikko

Sarja Serie A nro 7, 2012

Optimaalinen hoitotyöntekijämääritys Salon aluesairaalan päivystyksessä

Keinoja päivystyspotilaiden määrän vähentämiseen ja hoitotyöntekijän työn kuormittavuuden

keventämiseen – selvitystyö

Minna Santikko

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin julkaisuja, sarja A nro 7, 2012

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri Turku 2012

© Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri ja tekijä Kielenkääntäjä: Anna Saarukka ISSN 1797-1772 ISBN 978-952-5142-26-6 (pdf)

KUVAILULOMAKE

VARSINAIS-SUOMEN SAIRAANHOITOPIIRIN JULKAISUJA, sarja A, nro 7

Teoksen nimi: Optimaalinen hoitotyöntekijämääritys Salon aluesairaalan päivystyksessä Keinoja päivystyspotilaiden määrän vähentämiseen ja hoitotyöntekijän työn kuormittavuuden keventämiseen – selvitystyö

Laajuus: 44 sivua 7 liitesivua

Tekijä: Minna Santikko

Tiivistelmä:

Selvitystyön tausta ja tarkoitus: Selvitystyö on kliinisen hoitotieteen seminaarit ja harjoittelun opintojakson kehittämistyö. Työn tarkoituksena on selvittää Salon aluesairaalan päivystyksen optimaalinen hoitotyöntekijämiehitys sekä etsiä keinoja päivystyspotilaiden määrän vähentämiseen ja hoitotyöntekijöiden työn kuormittavuuden keventämiseen.

Aineisto ja menetelmät: Selvitystyö pohjautuu terveydenhuollon päivystyksen optimaaliseen hoitotyöntekijämiehitykseen perustuvaan kirjallisuuskatsaukseen. Tämän lisäksi työssä on hyödynnetty Aallon (2007) SoteMBA kehittämistyötä sekä Salon seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ja Salon aluesairaalan tietojärjestelmien tilastoja. Salon aluesairaalan hoitotyöntekijöiltä kerättiin kahden viikon ajalta Paoncil-kyselylomakkeella arviota joka työvuoron kiireellisyydestä. Tämä aineisto analysoitiin. Päivystyksessä tehtiin puhelinohjausmittausta viikon ajan.

Tulokset: Aluesairaalan päivystys tarvitsisi kolme sairaanhoitajan toimea, joilla toteutetaan triage-hoitajan toimenkuvaa.

Kehittämisehdotukset: Päivystyksen puhelinohjaus/-neuvontanumero, johon keskitetään kaikki vanhan Salon kaupungin ohjausta ja neuvontaa vaativat puhelut. Ohjausta ja terveysneuvontaa antavat internetsivut. Ohjeistus vanhainkoteihin sekä hoitokoteihin päivystykseen lähettämisestä kiireettömissä tapauksissa. Salon aluesairaalan päivystykseen triage-järjestelmän ja triage-hoitajan toimenkuvan perustaminen. Hiljainen raportointi arkena.

ISSN 1797-1772 ISBN 978-952-5142-26-6 (pdf)

Hinta: Teoksen saa tulostaa veloituksetta omaan käyttöön.

Tilausosoite: www.vsshp.fi/julkaisut

PRESENTATIONSBLAD

EGENTLIGA FINLANDS SJUKVÅRDSDISTRIKTS PUBLIKATIONER, serie A, nr 7

Publikation: En optimal dimensionering av vårdpersonalen på jouren på Salo kretssjukhus Olika sätt att minska på mängden jourpatienter och att lätta på vårdpersonalens arbetsbelastning – utredning Omfattning: 44 sidor 7 sidor bilagor Författare: Minna Santikko Sammandrag: Utredningens bakgrund och syfte: Utredningen är ett utvecklingsarbete inom studiekursen klinisk vårdvetenskap: seminarier och praktik. Syftet med arbetet är att utreda den optimala bemanningen av vårdpersonal på jouren på Salo kretssjukhus och att leta efter olika sätt att minska på mängden jourpatienter och lätta på vårdpersonalens arbetsbelastning.

Material och metoder: Utredningen baserar sig på en litteraturöversikt över en optimal bemanning av vårdpersonalen på jouren inom hälsovården. Därtill har det i arbetet dragits nytta av Aaltos (2007) Social- och hälsovårdens MBA utvecklingsarbete samt statistik från datasystemen i samkommunen för Salo regionens folkhälsoarbete och Salo kretssjukhus. Av vårdpersonalen på Salo kretssjukhus samlade man under två veckors tid med Paoncil-frågeformulär in en evaluering över brådskan under varje arbetsskift. Det här materialet analyserades. På jouren utfördes mätning av instruering per telefon under en veckas tid.

Resultat: Kretssjukhusets jour skulle behöva tre sjukskötartjänster med vilka man verkställer en triage-skötares befattning.

Utvecklingsförslag: Instruering per telefon/informationsnummer för jouren. Dit koncentreras alla samtal från gamla Salo stads område i de fall då det behövs instruering och information. Webbsidor som ger information och hälsorådgivning. Instruering till åldringshemmen och vårdhemmen om överföring till jouren i icke brådskande fall. Inrättande av befattning för triage-system och triage-skötare på jouren på Salo kretssjukhus. En tyst rapportering under vardagarna. ISSN 1797-1772

ISBN 978-952-5142-26-6 (pdf)

Pris: Publikationen får skrivas ut avgiftsfritt för eget bruk. Distribution: www.vsshp.fi/julkaisut

DOCUMENTATION PAGE

PUBLICATIONS OF THE HOSPITAL DISTRICT OF SOUTHWEST FINLAND, series A, no 7

Title: Determination of the optimal dimensioning of the nursing staff at the Emergency Call Service at Salo Regional Hospital Ways to lower the amount of emergency care patients and to lighten the workload of the nursing staff – a study Size: 44 pages 7 appendix pages Author: Minna Santikko Abstract: Background and purpose of the study: The study is a development within the study module Clinical Nursing Science seminars and training. The aim of the study is to find out the optimal manning of nursing staff at the Emergency Call Service at Salo Regional Hospital as well as find out ways to lower the amount of emergency care patients and to lighten the workload of the nursing staff.

Material and methods: The study is based on a literature survey over optimal manning of the nursing staff at the Nursing Emergency Call Service. In addition the study has used Aalto’s (2007) Social and Health Care Management MBA development as well as statistics from the data systems in the municipal federation for Salo region’s national health work and Salo Regional Hospital. From the nursing staff at Salo Regional Hospital was gathered with Paoncil-questionnaires during two weeks assessments over how busy each working shift was. This material was analysed. At the Emergency Call Service was measured the instructions given over the phone during one week.

Results: The Emergency Call Service at the Regional Hospital would need three nursing positions, by which a triage-nurse’s job description is implemented.

Suggestions for development: Instructions given over the phone/health centre on-call service for the Emergency Call Service. All calls from the old Salo City area would be concentrated there when there is a need for instructions and guidance. Web pages with guidance and health care instructions. Instructions for retirement homes and nursing homes for transports to the Emergency Call Service in non-acute situations. Set up a post for a triage-system and for a triage-nurse at the Emergency Call Service at Salo Regional Hospital. Silent reporting during weekdays. ISSN 1797-1772

ISBN 978-952-5142-26-6 (pdf)

Price: The publication can be printed free of charge for personal use. Orders: www.vsshp.fi/julkaisut

SISÄLLYS

1 JOHDANTO 7

2 TIEDONHAKUPROSESSI 8

3 KEHITTÄMISTYÖN LÄHTÖKOHDAT, TAVOITTEET JA MENETELMÄT 10

4 TERVEYDENHUOLLON PÄIVYSTYKSEN TOTEUTUMINEN 11 4.1 Päivystys toimintana 11 4.2 Yhteispäivystys päivystystoimintana 12

5 OPTIMAALINEN HOITOHENKILÖKUNTAMIEHITYS 13 YHTEISPÄIVYSTYKSESSÄ

5.1 Optimaalisen hoitohenkilöstömitoituksen edut 13 5.2 Hoitotyöntekijöiden optimaalisuuden arviointi päivystyksessä 15

6 TRIAGEN JA POTILASOHJAUKSEN MERKITYS PÄIVYSTYKSESSÄ 16 6.1 Triage-luokitusten käyttöperiaatteet 16 6.2 Triage-luokitukset 17 6.3 Triage-hoitajan työnkuva 19 6.4 Potilasohjaus päivystyksessä 20

6.4.1 Sairaanhoitajan antama puhelinneuvontaohjaus 21 6.4.2 Puhelinneuvontapalvelun toimintamalli 22

7 AINEISTONKERUU 23 7.1 Polikliiniset tunnusluvut 23 7.2 Paoncil-mittari 24 7.3 Puhelinohjausmittaus 25

8 TULOKSET 26 8.1 Aluesairaalan hoitotyöntekijöiden määrän arviointi tunnuslukujen perusteella 26 8.2 Paoncil-mittarin tulokset 28 8.3 Salon aluesairaalan päivystyksen hoitotyöntekijöiden Paoncil-tulokset 29 8.4 Puhelinohjausmittauksen tulokset 35

9 JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA 36 9.1 Selvitystyön luotettavuus 36 9.2 Kehittämisehdotukset 37

LÄHTEET 41 LIITTEET 45

7

1 JOHDANTO Hoitohenkilökunnan oikea mitoitus on entistä tärkeämpää, koko terveydenhuoltoon

liittyvien resurssi- ja kustannuspaineiden johdosta. Hoitohenkilökunnan mitoitukseen

tulee kiinnittää huomiota, sillä noin 60 prosenttia terveydenhuollon kustannuksista on

palkkakustannuksia. (Aalto 2007.) Toimintaedellytysten turvaaminen edellyttää

henkilöstön riittävyydestä huolehtimista sekä palveluiden järjestämistä seudullisena ja

alueellisena yhteistyönä (Sosiaali- ja terveysministeriö 2003:18). Salon seudulla

päivystyspotilaita hoidetaan kansanterveystyön kuntayhtymän päivystyksessä sekä

aluesairaalan päivystyksessä. Päivystysvastaanottoa tullaan tulevaisuudessa

toteuttamaan osittain rinnakkaisena toimintana samassa päivystyspisteessä.

Päivystyspotilaita arvioidaan seudulla olevan noin 34 000 vuodessa (SAS / OB02A1

2007, TK lääkärikäynnit työaikalajeittain 2007).

Tällä selvitystyöllä kartoitettiin optimaalista hoitohenkilökuntamitoitusta

erikoissairaanhoidon päivystykseen. Selvitystyö kuului osana Turun yliopistossa

hoitotieteen laitoksella suoritettavaan terveystieteiden maisteriopintojen kliinisen

hoitotieteen asiantuntijaharjoittelua ja seminaareja. Selvitystyö toteutettiin oletuksesta,

että yhteispäivystyksessä toimii rinnakkain kansanterveystyön kuntayhtymän- ja

erikoissairaanhoidon päivystykset. Työn alatavoitteena on kartoittaa triage-luokitusta

yhteispäivystyksessä sekä triage-hoitajan toimenkuvaa sekä osaamisvaatimusta. Työssä

tuodaan esille ehdotuksia ja keinoja miten päivystyspotilasmäärää olisi mahdollista

vähentää.

Optimaalisen hoitohenkilöstömitoituksen tulisi olla näyttöön perustuvaa (Kukkonen ym.

2008). Tässä työssä käytetään eri keinoja optimaalisen hoitohenkilöstömiehityksen

arvioimiseksi. Aluesairaalan päivystyshoitotyöntekijöiden mitoitusta arvioitiin

polikliinisten tunnuslukujen avulla. Tämän lisäksi päivystyshoitotyöntekijät arvioivat

kahden viikon ajan omaa työvuoroaan Paoncil-mittarin avulla. Hoitotyöntekijöiden

antamaa puhelinohjausmäärää mitattiin viikon ajan. Tiedonhakuprosessi ulottuu

kansallisiin ja kansainvälisiin tietokantoihin. Eri yhteispäivystysten osastonhoitajia on

haastateltu puhelimitse päivystyshoitotyöntekijöiden mitoitukseen sekä yleisesti

yhteispäivystyksen organisointiin liittyvissä asioissa.

8

2 TIEDONHAKUPROSESSI

Kirjallisuuskatsausta ja tiedonhakua tehtiin elo-lokakuun välisenä aikana. Hakukoneina

käytettiin kotimaisista tietokannoista: Medicin, Stakesin sivuja, Sotkanetia, Kuntaliiton

sivuja sekä STM:n hakukonetta. Tämän lisäksi käytettiin GOOGLE-hakukonetta sekä

kirjaston kirjatietokantoja ja ARTO-tietokantaa. Hakusanoina käytettiin ”optimaalinen

henkilöstömiehitys”, ”henkilöstöresurssi”, ”henkilöstömäärä, ”henkilöstömittari”.

Hakuaika sijoitettiin vuosien 1998–2008 välille ja huomioitiin väitöskirjat, pro Gradu-

tutkielmat sekä muu julkaistu kirjallisuus.

Medic-tietokannassa ”henkilöstömitoitu*” tuotti kahdeksan osumaa, joista valittiin

kaksi artikkelia. Toinen näistä artikkeleista on Aallon (2007) Tampereen teknillisessä

yliopistossa tekemä Sosiaali- ja terveysjohtamisen MBA-kehittämistyö. Työssä on

mitattu erikoissairaanhoidon hoitohenkilöstön perusmiehityksen seurantaan, arviointiin

ja vuosisuunnitteluun tarvittavat tunnusluvut ja mittarit. Työssä mitattuja polikliinisia

tunnuslukuja testataan tässä työssä. Muut artikkelit liittyivät vanhusten osastohoitoon

liittyviin henkilöstömiehityksiin. ”Henkilöstömäär*” tuotti yhden tietueen, jota ei

valittu, koska liittyi laboratoriomiehitykseen. Henkilöstöresur*-hakusana tuotti neljä

osumaa, joista valittiin kaksi. Muut tietueet käsittelivät hammashuollon

henkilöstöresursointia. Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) tietokanta tuotti

”henkilöstömitoitus”-hakusanalla 16 tietuetta. Kaikki tietueet käsittelivät lakimuutoksia,

eivät liittyneet kyseiseen aiheeseen. ”Henkilöstömäär*” tuotti 11 osumaa, joita ei valittu,

koska eivät käsitelleet päivystyksen henkilöstömäärää. ”Henkilöstöresur*” tuotti 14

tietuetta, mutta eivät soveltuneet tähän työhön, koska eivät käsitelleet

päivystyshenkilöstöresurssi. ”Henkilöstömiehity*” ei tuottanut yhtään osumaa.

Stakes-tietokannasta etsittiin artikkeleja samoilla hakusanoilla. ”Henkilöstömitoitu*”

tuotti 22 tulosta, jotka käsittelivät sosiaalihuoltoa tai ikääntyneiden terveydenhuoltoa.

Näitä artikkeleja ei valittu. ”Henkilöstöresur*” -käsite tuotti 15 osumaa, jotka liittyivät

valtionhallintoon sekä dementiapotilaiden hoitoon, artikkeleja ei valittu.

”Henkilöstömäär*” tuotti 15 osumaa, joista valittiin yksi. Valitsemattomat tietueet

käsittelivät mielenterveyteen liittyviä artikkeleja, koulutusmateriaalia sekä

sosiaalihuoltoa.

Suomen Kuntaliiton sivuilla hakusana ”henkilöstömitoitu*” tuotti viisi tulosta, joista

kaksi valittiin luettavaksi. Muut artikkelit käsittelivät ikääntyneiden

9

henkilöstömiehitystä. Hakusanat ”henkilöstömäär*” ja ”henkilöstöresur*” ei tuottanut

yhtään osumaa. ARTO-tietokanta tuotti yhteensä 41 osumaa, joita ei voitu hyödyntää,

koska tietueet sisälsivät muuta kuin päivystyksen henkilöstömiehitykseen liittyvää

tietoa. Sotkanet-tietokanta ei palvellut tätä työtä.

Kansainvälisistä tietokannoista käytettiin Medline OVID, Cinahl sekä PubMed OVID

tietokantoja. Haut rajattiin englanninkielisiin hoitotieteen julkaisuihin sekä vuosille

1998–2008 Hakulausekkeina käytettiin erilaisia kombinaatioita ”emergency room”,

”emergency department”, ”nurse staffing ratio”. Medline PubMed hakukoneen

tuloksena oli viisi osumaa, joista kahta käytettiin tässä työssä. Cinahl tuotti samoilla

hakulausekkeilla 445 osumaa, jonka jälkeen hakua supistettiin viidellä vuodella. Tämä

tuotti 135 osumaa, joista täysin päivystyksen henkilöstömiehitykseen liittyi viisi

artikkelia. Näitä hyödynnettiin tässä työssä. PubMed tietokannassa hakulausekkeella

saatiin kuusi osumaa, joista kahta käytettiin tässä työssä.

Kirjallisuuskatsauksen lisäksi potilaskäynteihin ja potilasmääriin sekä ensiavun

hoitohenkilökuntaan liittyviä VSSHP:n Salon aluesairaalan OBERON-tilastoja vuodelta

2007 hyödynnettiin. Salon seudun kansanterveystyön kuntayhtymän

potilasmäärätilastoja vuodelta 2007 käytettiin tiedonkeruu välineenä.

Syyskuussa 2008 soitin Hyvinkään, Rauman sekä Forssan yhteispäivystysten

osastonhoitajille ja tiedustelin, miten kyseisissä yhteispäivystyksissä

hoitohenkilökuntamitoitusta on arvioitu ennen yhteispäivystystoiminnan alkamista.

Yhteispäivystysten valinnan kriteerinä käytettiin eri organisaatiopohjan omaavia

päivystyksiä. Kyseisissä yhteispäivystyksissä ei ollut suoritettu tieteellistä

hoitotyöntekijämiehitysarviointia, vaan päivystystoiminta toteutettiin samalla

hoitotyöntekijämiehityksellä kuin ennen yhteispäivystystä.

Asiantuntija-tiedonantajina käytettiin molempien organisaatioiden osastonhoitajia sekä

tietohallinnon asiantuntijoita.

10

3 SELVITYSTYÖN LÄHTÖKOHDAT, TAVOITTEET JA MENETELMÄT

Tämän selvitystyön tarkoituksena oli määrittää vuonna 2011 alkavan rinnakkaisen

päivystyksen erikoissairaanhoidon hoitotyöntekijämiehitys sekä pohtia triage-

järjestelmää ja triage-hoitajan tehtävää. Näiden lisäksi selvitystyössä pohdittiin keinoja

päivystyspotilasmäärän vähentämiseen.

Tavoitteet:

1. Yhteispäivystyksen hoitohenkilökunnan optimaalinen määrittäminen

2. Triage-hoitajan toimenkuva ja tehtävä

3. Päivystyspotilasmäärän vähentämiseen liittyvien keinojen selvittäminen

Menetelmät

Systemaattinen kirjallisuuskatsaus tehtiin päivystyksen henkilöstömiehitykseen

tehdyistä tutkimuksista. Triage-hoitajan tehtäviä ja työnkuvaa sekä eri toimintamalleja

määritettiin kirjallisuuden perusteella. Erilaisia kehittämisehdotuksia

päivystyspotilaiden määrän vähentämiseksi etsittiin kirjallisuudesta ja tutkimuksista.

Näistä valittiin Salon seudun päivystykseen soveltuvia keinoja.

Optimaalista henkilöstömiehitystä määritettiin käyttämällä organisaation tietokannoista

saatavia tilastoja. Näiden lisäksi testattiin Paoncil-mittarin käytettävyyttä päivystyksen

hoitohenkilökunnan miehityksen määrittämiseen. Paoncil-mittarilla aineistoa kerättiin

kaksi viikkoa lokakuun alussa vuonna 2008. Puhelinmittausta tehtiin yksi viikko.

Puhelinmittauksen tarkoituksena oli mitata, kuinka paljon asiakaspuhelinohjaus vie

hoitotyöntekijältä aikaa päivässä. Päivystyksen hoitohenkilökunnan määrittämiseen

käytettiin polikliinisia tunnuslukuja.

11

4 TERVEYDENHUOLLON PÄIVYSTYKSEN TOTEUTUMINEN

4.1 Päivystys toimintana

Päivystyksellä terveydenhuollossa tarkoitetaan vuorokauden ajasta riippumatta

annettavaa hätätapausten välitöntä hoitoa, kiireellistä vuorokauden sisällä hoitoon

hakeutumisesta tai lähetteen vastaanottamisesta annettavaa polikliinista hoitoa,

ennakoimatonta vuodeosasto-, tarkkailu- tai tehohoitoa, ennakoimatonta

leikkaustoimintaa sekä yliopistosairaalan alueellisiin tai valtakunnallisiin

erityisvastuisiin liittyvää päivystysluonteista varallaoloa (Ermes ym. 2003,

Erikoissairaanhoitolaki 2005, Kansanterveyslaki 2005). Valtioneuvoston asetuksella

(VNA 1019/2004) säädettiin, että terveyskeskuksen on järjestettävä henkilölle

mahdollisuus välittömään yhteydensaantiin virka-aikana, ja virka-ajan ulkopuolella tulee

järjestää päivystys (Koponen & Sillanpää 2005). Päivystystoiminnan päämääränä ei ole

lopullisesti ratkaista kaikkia potilaan lääketieteellisiä ongelmia, vaan selvittää

päivystyskäynnin aiheuttanut akuutti ongelma ja ohjata potilas tarvittaessa jatkohoitoon

(Mattila 2006).

Perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito soveltavat antamissaan palveluissa hoidon

porrastusta. Perusterveydenhuollossa kansanterveystyöllä tarkoitetaan yksilöön,

väestöön ja elinympäristöön kohdistuvaa terveyden edistämistä sairauksien ja

tapaturmien ehkäisyä, sekä yksilön sairaanhoitoa (Kansanterveyslaki 1972).

Erikoissairaanhoidolla tarkoitetaan lääketieteen erikoisalojen mukaisia sairauden

ehkäisyyn, tutkimiseen, hoitoon ja lääkinnälliseen kuntoutukseen kuuluvia

terveydenhuollon palveluja (Erikoissairaanhoitolaki 1989). Sairaanhoitopiirin

kuntayhtymän tulee alueellaan huolehtia erikoissairaanhoitopalvelujen

yhteensovittamisesta ja yhteistyössä terveyskeskusten kanssa suunnitella ja kehittää

erikoissairaanhoitoa siten, että kansanterveystyö ja erikoissairaanhoito muodostavat

toiminnallisen kokonaisuuden. (Erikoissairaanhoitolaki 2004.) Sairaanhoitopiirit

tuottavat yhä useammin myös perusterveydenhuollon päivystyksen (Aaltonen ym.

2007). Lisäksi sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tulee sille kuuluvia tehtäviä hoitaessaan

olla alueensa kuntien sosiaalitoimen kanssa sellaisessa yhteistyössä, jota tehtävien

asianmukainen suorittaminen edellyttää. (Erikoissairaanhoitolaki 2004.)

12

Päivystysyhteistyö on toimintatapa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon

välillä. Niiden välistä yhteistyötä on toteutettu erilaisilla työnjakosopimuksilla kuten

hoitoketjuilla. (Kangas ym. 2002.) Salon seudun päivystyspisteissä potilaan hoidon

kiireellisyyden arvioinnissa käytetään hoidon porrastusta näiden organisaatioiden

johtavien lääkäreiden vuonna 2006 päivitettyä ja yhteisesti hyväksyttyä mittaria. (Liite

1.)

Päivystys voidaan järjestää monella tavalla. Perinteisin tapa on, että erikoissairaanhoito

ja perusterveydenhuolto järjestävät sen omana toimintanaan (Kangas ym. 2002).

Vuonna 2006 ympärivuorokautisia perusterveydenhuollon päivystyspisteitä oli 45, ja

määrä on tästä vähentynyt. Päivystävien sairaaloiden toiminnan luonne on muuttunut

viime vuosina, kun lähes kaikkialla sairaalapäivystyksen yhteyteen on tullut

perusterveydenhuollon päivystys joko ympärivuorokautisesti tai yöajaksi. (Tamminen

2008.) Lääkäriliiton vuonna 2000 tekemän kyselyn mukaan suurin osa kunnista järjestää

kiireellisen sairaanhoidon yhteistyössä erikoissairaanhoidon kanssa. Päivystystoiminnan

keskittäminen erikoissairaanhoidon yhteyteen yhteispäivystykseksi on asettanut

perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyölle uusia vaatimuksia, jonka

johdosta päivystystoiminta keskitetään yhteen päivystyspisteeseen. (Kangas ym. 2002.)

4.2 Yhteispäivystys päivystystoimintana

Yhteispäivystys on perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välistä toimintaa,

jossa palveluita tuotetaan yhteisen henkilöstön voimin. Keskittäminen vaatii uudenlaisia

toimintatapoja, jossa vastuu ja valta toiminnasta jakautuvat keskittämisen seurauksena

yhä useammalle organisaatiolle. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välisellä

yhteistyöllä voidaan pyrkiä potilaiden hoidon tehostamiseen, hoidon saumattomuuden

lisääntymiseen tai kustannusten vähentämiseen. (Järvi 2000, Mäntymaa 2003.)

Yhteispäivystyksiä on rakennettu ympäri Suomea ja jokainen yhteispäivystys on

rakennettu seudun käytännön ehdoin, mikä vaatii jatkuvaa kehittelyä. Päivystyksen

järjestämisestä ei ole yksityiskohtaisia valtakunnallisia ohjeita. Monilla maamme

paikkakunnilla on virka-ajan ulkopuolinen yleislääkäripäivystys siirretty joko alue-,

keskus- tai yliopistosairaalan yhteyteen. (Miettola ym. 2003, Vaula & Kantonen 2007.)

Yksi keskeinen syy päivystysjärjestelmän muutokselle on keskus- ja aluesairaalakannan

13

vanheneminen, jotka eivät enää vastaa tämän päivän tarpeita. Terveydenhuollon

palveluja käyttävät ihmiset ovat entistä valistuneempia ja vaativat tiettyä palvelutasoa.

Yhteispäivystyksen eduiksi luetaan, myös turvallisuuden tunne, sillä isompi päivystys

luo turvallisuutta. (Järvi 2000.) Yhteispäivystyksen merkittävin etu on osaavan

henkilöstön saatavuuden turvaaminen. Kiireellisesti tarvittava apu saadaan samasta

paikasta ongelman laadusta riippumatta. (Kuntaliitto 2007.)

5 OPTIMAALINEN HOITOHENKILÖKUNTAMIEHITYS

YHTEISPÄIVYSTYKSESSÄ

5.1 Optimaalisen hoitohenkilöstömitoituksen edut

Optimaalisella hoitohenkilöstömitoituksella tarkoitetaan optimaalista henkilöstömäärää

ja -rakennetta tietyn potilasmäärän/potilaslaadun hoitamiseksi (Aalto ym. 2005,

Pitkäaho ym. 2008). Hyvän ja laadukkaan hoitotyön lähtökohtana pidetään optimaalisia

ja riittävästi resursoituja henkilöstövoimavaroja. Optimaalinen henkilöstömitoitus

edellyttää mittaamista ja luokitusten käyttöä. Näin voidaan arvioida ovatko potilaiden

tarpeet ja heille tarjotut palvelut suhteessa toisiinsa. (Mäntyranta ym. 2004, Raunio &

Ohinmaa 2004, Pitkäaho ym. 2008.)

Hoitohenkilökunnan optimaalisella mitoituksella on havaittu olevan positiivinen

vaikutus hoidon laatuun (Aalto 2007, Sosiaali- ja terveysministeriö 2003:18).

Optimaalista henkilöstömiehitystä erikoissairaanhoidon päivystyksessä ovat

Suomessa tutkineet Aalto ym. (2005), jossa tarkoituksena oli selvittää sähköisiä

tietokantoja arvioimalla henkilöstöresurssien tarvetta potilastyytymättömyyden ja

henkilöstön työn kuormittavuuden perusteella. Tutkimuksessa etsittiin

henkilöstömitoituksen tunnuslukuja, joiden avulla voidaan arvioida henkilöstöresursseja

vuodeosastoilla ja poliklinikoilla. Tutkimuksessa löydettiin polikliiniseen

henkilöstöresurssien arviointiin sopivia tunnuslukuja, jotka vaativat vielä lisätestaamista

ja arviointia.

Hoitohenkilökunnan optimaalisesta määrästä päivystyksessä potilaiden hyvän hoidon

turvaamiseksi ei ole riittävästi luotettavaa tietoa. Aalto (2007) etsi vastausta

kysymykseen, millä tunnusluvuilla tai mittareilla voidaan seurata, arvioida ja suunnitella

14

erikoissairaanhoidossa toimivan hoitohenkilöstön mitoitusta vuodeosastoilla ja

poliklinikoilla Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä. Tutkimuksessa huomioitiin erityisesti

potilaiden, hoitohenkilöstön ja kunnan intressit optimointiin vaikuttavina tekijöinä.

Päivystysten potilasmäärien kasvaminen lisää hoitajien suoraa ja epäsuoraa työtä

(Robinson ym. 2005, Simmons 2005, Mattila 2006). Nyt ja tulevaisuudessa onkin

haaste, että potilaat osataan ohjata oikeaan hoitopaikkaan, jos hoidon tarve ei vaadi

päivystyshoitoa. Näin voidaan osittain välttyä päivystysten turhalta kuormittumiselta.

(Häyrinen & Paunonen 2002.) Tarpeeksi suuri potilasmäärä aiheuttaa väistämättä

ruuhkaa, ja johtaa hoitohenkilöstön resurssin heikkenemiseen. Ruuhkatilanne

muodostuu kriittiseksi, mikäli potilaiden keskimääräinen hoitoaika kasvaa poliklinikalle

sisään otettavan potilasmäärän kasvaessa. Pitkät odotusajat lisäävät potilaiden

tyytymättömyyttä, jota vahvistaa ruuhkan aiheuttama yksityisyyden väheneminen.

Potilaiden tyytymättömyys sekä hoitajien kiire työtä tehdessä vaikuttavat työntekijöiden

motivaatioon. Kokonaisvaikutuksena päivystyksen palvelun taso laskee. Pahimmillaan

seurauksena ovat hoidon tulosten heikentyminen (Robinson ym. 2005, Simmons 2005,

Mattila 2006) ja hoitovirheet (Garrett 2008). Etenkin lääkehoidossa on todettu olevan

virheitä liiallisen työnkuormituksen vuoksi (Hall ym. 2004). Ongelman jatkuessa

pitkään, se aiheuttaa hoitotyöntekijöissä työuupumusta (Garrett 2008).

Hoitotyöntekijöiden resurssien oikean kokonaismäärän määrittämisen ohella

henkilöstön oikea sijoittaminen työpisteisiin on haaste. Erikoissairaanhoidon

erikoisalojen hetkelliset potilasmäärät voivat vaihdella keskiarvoista paljonkin, ja

joissakin tilanteissa yksi erikoisala voi olla ruuhkainen samalla, kun toisella erikoisalalla

on hiljaista. Tällöin joudutaan tilanteeseen, jossa joillakin hoitotyöntekijöillä on kiire

samaan aikaan, kun toisilla työtä on suhteellisen vähän. Hetkellisesti tilannetta voidaan

helpottaa henkilöstösiirroilla työyksikön sisällä. (Mattila 2006.)

Hoitotyöntekijöiden ja lääkäreiden keskinäistä toinen toistensa tukevaa työsuhdetta

tulisi kehittää (Schriver ym. 2003). Potilaiden hoidon laatu kärsii etenkin, jos

hoitotyöntekijöillä ei ole tarvittavaa pätevyyttä ja osaamista hoitaa päivystyksen

potilaita (Robinson ym. 2005). Työyhteisön uusille sekä kokemattomille

hoitotyöntekijöille olisi tarpeellista nimittää mentori, joka toimisi perehdyttäjänä sekä

tarvittaessa opastajana etenkin vaativaa päätöksentekoa vaativissa potilashoidollisissa

15

asioissa (Schriver ym. 2003). Pitkät odotusajat lisäävät hoidon laadun heikkenemisen

lisäksi tyytymättömyyttä ja turhautumista potilaissa (McGee & Kaplan 2007, Simmons

2005). Suuret potilasmäärät päivystyksessä suhteessa pieneen hoitotyöntekijämäärään

vaikeuttavat kaikkien potilaiden hoidon saantia. Vakavasti sairaat potilaat saattavat jopa

jäädä ilman hoidon tarpeen arviointia, mikä pahimmassa tapauksessa voi johtaa

kuolemaan. (Simmons 2005.)

5.2 Hoitotyöntekijöiden optimaalisuuden arviointi päivystyksessä

Työvuoron vastaavan hoitajan tehtävänä on siirtää hoitajaresursseja sinne, missä niitä

kulloinkin tarvitaan. Hoitajien tulee auttaa kiireisiä työpisteitä myös oman harkintansa

mukaan ja osaamisensa puolesta useimmat hoitajat kykenevätkin helposti vaihtamaan

työpistettä. Käytännössä resurssit eivät kuitenkaan liiku tehokkaasti päivystyksen sisällä

ja vastaavan hoitajan koordinointitehtävä jää toteutumatta tai toteutuu heikosti.

Työvuoron vastaava hoitaja ei aina omaa riittävää auktoriteettia järjestelyjen tekemiseen

eivätkä kaikki hoitajat koe järjestelyä mielekkäänä. (Häyrinen & Paunonen 2002,

Mattila 2006.)

Hoitopalveluiden tarjontaa voidaan kohdentaa paremmin kysyntää vastaavaksi

muokkaamalla hoitajien työaikoja. Riittävien resurssien ja kattavan osaamispohjan

takaamiseksi päivystyksen hoitohenkilökunnan vaihtuvuutta on tulevaisuudessa

pienennettävä. Yksi ratkaisuvaihtoehto ongelmaan voisi olla toimivan

palkitsemisjärjestelmän kehittäminen. Kokonaisvaikutuksena päivystyksessä on ajoittain

liian vähän henkilöstöresursseja ja ajoittain hukkakapasiteettia. Henkilöstöresurssien

kohdentamista heikentää hoitaja- ja lääkäriresurssien tarjonnan suunnittelu toisistaan

erillään. Aamuisin päivystyksessä olevien lääkäreiden määrä saattaa olla lähes yhtä

suuri kuin hoitotyötä tekevien hoitajien määrä. Illalla hoitotyöntekijöitä on noin

kaksinkertaisesti lääkäreihin nähden. Lääkäri- ja hoitotyöntekijäresurssit tulisikin

suunnitella toisensa huomioiden. (Mattila 2006.) Tähän tarvitaan avuksi mittareita.

Optimaaliseen henkilöstömiehitykseen on olemassa vähän mittareita. Mittarit, jotka

kuvaavat suoritteita, eivät kerro henkilöstötarpeesta. Odotusaikamittarit sekä palvelun

laatumittarit kertovat palvelujen vaikuttavuudesta. Tieto vaikuttavuudesta voisi ohjata

resurssien tarkoituksenmukaista käyttöä. (Mäntyranta 2004.)

16

6 TRIAGEN JA POTILASOHJAUKSEN MERKITYS PÄIVYSTYKSESSÄ

6.1 Triage-luokitusten käyttöperiaatteet

Triage-luokituksen asianmukaisella ja järjestelmällisellä käytöllä voidaan vaikuttaa

päivystyspotilasmäärään (Grossman 1999, Kantonen 2007, 2008), ja sitä kautta

hoitohenkilöstön miehitykseen. Yhteispäivystykseen hakeutuu potilaita, joiden hoidon

tarve on kiireellinen tai ei ole kiireellinen. Runsaan potilasmäärän johdosta on vaarana,

että hoidon aloitus myöhästyy kiireellisissä tapauksissa. Potilaan hoidon laadun

turvaamiseksi sekä toiminnan sujuvuuden kannalta on tärkeää, että yhteispäivystyksen

potilaat jaotellaan triage-luokituksen mukaisesti. Yhteisesti sovittua mallia

triageluokituksesta ei Suomessa ole, vaan erilaisia malleja on kehitetty

tapauskohtaisesti. (Kantonen 2007, Ruohonen 2007.)

Triagen käyttö juontaa juurensa Napoleonin armeijasta, jossa haavoittuneiden

hoitoonpääsyjärjestys päätettiin potilaan tilan perusteella. Sittemmin triage on levinnyt

päivystyksiin ympäri maailmaa sekä katastrofitilanteiden hallintaan. Triagella

tarkoitetaan prosessia, jonka kuluessa määritellään potilaan tarvitseman hoidon taso ja

kiireellisyys. Triage on tärkeä, koska joidenkin vammojen välitön huomioiminen

parantaa hoidon onnistumisennustetta merkittävästi. Lievemmän vamman hoito voidaan

aloittaa myöhemmin ilman merkittävää lääketieteellistä haittaa. Nykyisin triage on

päivystysten toimintaan jo kuuluva tai tuleva keino toteuttaa potilaiden hoidon

kiireellisyysarviointia niin perusterveydenhuollossa kuin erikoissairaanhoidossakin.

(Mattila 2006, Kantonen 2008.)

Triagen pääasiallinen tarkoitus on sairaalakäytössä tunnistaa ja arvioida nopeasti

kriittiset ja henkeä uhkaavat tilat. Ryhmittely tarjoaa potilaalle tarkoituksenmukaisen ja

yksilöllisen hoidon kiireellisyyden arvion. Triagen toinen merkittävä tehtävä on seurata

ja hallita potilasvirtaa tehokkaasti, jotta odotusajat lyhenisivät. (Grossman 1999: 3.)

Nykyisin triage-luokitus on vakiintuneessa käytössä päivystyshoitotyöntekijöiden

työkaluna sairaaloiden päivystyksissä maailmanlaajuisesti (Beveridge 2000), mutta

myös terveyskeskusten päivystyksissä sekä yhteispäivystyksissä Suomessa (Mattila

2006, Kantonen 2008).

17

Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteispäivystyksissä triage-luokituksen

käyttö on perusteltua, jotta potilaat saisivat hoitoa oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.

Myös yhteispäivystyksen puhelinneuvonnassa sekä alueen terveysasemilla tulee olla

triage-tyyppinen ajattelu ja arvomaailma, jotta akuuttitoimintaa saadaan priorisoitua ja

helpotettua (Kantonen 2008). Keskitettyyn päivystykseen voi ohjata terveysasemalta

vain hoidon tarpeen arvion jälkeen. Triage-luokitus tulee saattaa tiedoksi myös väestön

keskuuteen. Triage-luokitus aiheuttaa päivystystoiminnassa toimintakulttuurin

muutoksen siten, että kiireellistä hoitoa tarvitsevat saavat hoidon kiireellisesti ja

päivystyksessä hoidetaan vain päivystyspotilaita. Jos päivystysaikana hoidetaan ei-

päivystyspotilaita, hukataan sillä yhteiskunnan varoja ja varsinaisten päivystyspotilaiden

hoidon aloitus voi viivästyä. Oikealla hoidon tarpeen määrittelyllä päivystyskäyntien

määrä laskee. (Kantonen 2007.) Näin ollen triage-luokituksen aloitus päivystyksessä

haastaa samalla koko organisaation kehittymään (Kantonen 2008).

6.2 Triageluokitukset

Triage koostuu 3-5 kiireellisyysluokasta, joita merkitään numeroin, kirjaimin tai

värikoodein (Beverage 2000). Yksi käytetyimmistä malleista on ABCDE-triage eli

hoidon tarpeen kiireellisyysryhmittely. Kiireellisyysryhmittely helpottaa työskentelyä

yhteispäivystyksessä, koska on sovittu yhteinen käytäntö. Sillä voidaan perustella

potilaille ja heidän saattajilleen tehtyjä ratkaisuja ja tarvittaessa perustella niitä myös

valvontaviranomaisille. Se kohentaa erikoissairaanhoidon ja yleislääkäripäivystyksen

yhteistyötä. Tällöin päivystyksessä, terveysasemilla ja terveysneuvontapuhelimessa

puhutaan samaa kieltä. (Kantonen 2007, 2008.)

Päivystyksessä hoidetaan vakavasti sairastuneita ja kiireellisen hoidon tarpeessa olevia

potilaita. Potilaat tutkitaan hoidon tarpeen mukaisessa kiireellisyysjärjestyksessä, ei

tulojärjestyksessä. Hoidon tarpeen kiireellisyyttä kuvataan kirjaimilla A, B, C, D ja E.

Luokituksesta on olemassa monia eri malleja. Alla yksi käytetyimmistä malleista.

A. Hoito aloitetaan välittömästi.

B. Hoito aloitetaan viimeistään kymmenen minuutin sisällä.

18

C. Tavoitteena on päästä lääkärin vastaanotolle tunnin sisällä.

D. Tavoitteena on päästä lääkärin vastaanotolle kahden tunnin sisällä

E. Vaiva ei vaadi lääkärin hoitoa päivystyksessä. Potilas ohjataan päiväaikaisten

palvelujen piiriin tai päivystävän sairaanhoitajan vastaanotolle, joka voi hoidon osana

kirjoittaa sairauslomatodistuksen. (Kantonen 2007, Päivystyshanke 2008.)

Päivystyspotilaan hoidon kiireellisyys voidaan määritellä TRIAGE-luokituksen

mukaisesti ja kanavoida kolmeen hoitolinjaan: Punainen, keltainen tai vihreä. Punainen

hoitolinja edellyttää välitöntä hoidontarpeen arviota ja hoidon aloitusta lääkärin tai

hoitajan toimesta. Keltainen hoitolinja vastaa potilaista, joiden hoidon arvioiminen ja/tai

aloitus tapahtuu tunnin sisällä. Näissä tilanteissa sairaanhoitaja ottaa potilaan vastaan ja

tekee tarvittavat perusselvitykset. Lääkäri ottaa kantaa kiireellisyyden edellyttämän

tilanteen mukaisesti ja kiireellinen päivystyshoito tulee aloittaa välittömästi. Vihreän

hoitolinjan hoito voidaan tilannekohtaisesti järjestää jopa vuorokauden viiveellä.

Hoitolinjat järjestetään siten, että ne tukevat hoitamista henkilökuntaresurssien,

osaamisen, tutkimusmahdollisuuksien ja tilojen osalta. Näin toimien potilaiden

läpimenoaika yhteispäivystyspisteessä saadaan riittävän lyhyeksi. (Haavisto ym. 2007,

Kantonen 2007, 2008.)

A-ryhmän potilaiden hoidon aloitus tapahtuu välittömästi erikoissairaanhoidon

päivystyksessä. B-ryhmän potilaiden hoito on aloitettava kiireellisesti kymmenen

minuutin kuluessa potilaan saapumisesta. C- ja D-ryhmän potilaiden hoidon aloitus

tapahtuu perusterveydenhuollon päivystyksessä yleislääkärin toimesta tai

erikoissairaanhoidon lääkärin toimesta huomioiden potilaan terveysongelma. E-luokka

tarkoittaa, että ongelma ei primaaristi kuulu päivystyksen hoidettavaksi vaan potilas

ohjataan päiväaikaisten terveyspalvelujen käyttöön, saavat terveysneuvontaa tai

hoidetaan sairaanhoitajan vastaanotolla. Yöaikaan ei E-ryhmän potilaita tule ottaa

päivystykseen lainkaan eikä valtaosaltaan D-ryhmän tapauksiakaan, hoitajan arvio on

kuitenkin tehtävä. (Haavisto ym. 2007, Kantonen 2007, 2008.) Päivystyksen

velvollisuus on potilaslain ja kansanterveyslain mukaan hoitaa vain päivystyspotilaiksi

luokiteltavat potilaat (Kansanterveyslaki 66/1972, Potilaslaki 785/1992). Tehtävään

koulutetun hoitajan arvio on lain mukaan riittävä ja potilaalla ei ole subjektiivista

oikeutta päästä päivystysvastaanotolle (Haavisto ym. 2007, Kantonen 2007, 2008).

19

6.3 Triage-hoitajan työnkuva

Triage-hoitajana voi toimia sairaanhoitaja, jolla on vaadittava asiantuntemus ja tieto,

sekä kokemusta niistä potilasryhmistä, joita kyseisessä päivystyksessä hoidetaan.

Triage-hoitajalla tulisi olla kokemuksen lisäksi myös laaja tekninen ja tiedollinen

osaaminen, hyvä intuitio, stressinhallinta, riittävät vuorovaikutustaidot ja kykyä

yhteistyöhön lääkärin kanssa. Lisäksi hänen tulisi olla empaattinen ja kyetä näkemään,

mikä on parasta potilaalle itselleen. (Grossman 1999.) Edellisten lisäksi triage-hoitajan

tärkeimpiä ominaisuuksia ovat vakuuttavuus, itsenäisyys päätöksenteossa ja

järjestelmällisyys. Hoidon tarpeen kiireellisyyden arvioiminen vaatii hoitotyöntekijältä

itsenäisiä päätöksiä, koska he ovat usein eristettyinä muista vailla vertaistukea.

Hoitotyöntekijät ovat kuitenkin tottuneet tekemään päätöksiä yhdessä, harvoin yksin, ja

ovat näin varmempia päätöksistään. (Grossman 1999, Cone 2002.)

Ilmoittautumisen yhteydessä sairaanhoitaja haastattelee potilaan ja arvioi hoidon tarpeen

kiireellisyyden. Kokemuksensa sekä kirjallisen hoidonporrastusohjeen perusteella

triage-hoitaja arvioi, aloitetaanko hoito perusterveydenhuollossa vai

erikoissairaanhoidossa. Triagen teko on haastavaa etenkin niiden potilaiden kohdalla,

jotka eivät pysty ilmaisemaan itseään. Triage-hoitaja pyytää tarvittaessa apua muilta

päivystyksen sairaanhoitajilta tai kyseisen erikoisalan päivystävältä lääkäriltä, jotta

triage-arvio olisi mahdollisimman oikea. Triage-hoitajan tehtävänä on kuunnella

potilasta ja saattajia sekä mahdollista ambulanssihenkilöstöä, jotta käsitys potilaan

voinnista on täsmällinen ja objektiivinen. Optimitilanteessa potilaiden ei tarvitsisi

odottaa triage-arvion määrittämistä enempää kuin muutaman minuutin. (Mattila 2006.)

Potilaan kuuluessa erikoissairaanhoidon piiriin, hänet siirretään omalle erikoisalalle ja

hänelle nimetään omahoitaja. Sairaanhoitajan vastuulla on saattaa lääkäri tietoiseksi,

kuinka kiireellistä hoitoa kukin potilas tarvitsee (Kuusela-Louhivuori ym. 2005: 5).

Potilaan triage-luokitus voi olla virheellinen, jos sairaanhoitaja tekee päätöksen

epätäydellisin tiedoin potilaan tilasta (Chung 2005).

Triage-team on toimintamalli, jossa on yhdistetty hoitajan ja lääkärin vastaanottopiste.

Näiden ammattilaisten tehtäviin kuuluvat kiireellisyyden määritys, perustietojen keräys,

20

ensitutkimukset (esim. verenpaineen mittaus) ja tarvittavien tutkimusten tilaus.

(Ruohonen 2007.)

6.4 Potilasohjaus päivystyksessä

Potilasohjaus on sairaanhoitajien omaa ja vahvaa aluetta. Ohjaus kulkee

asiakassuhteessa punaisena lankana koko hoitoprosessin ajan (Heikkinen 2007).

Potilasohjauksen laatuun vaikuttavat ohjaajien tiedot, taidot, asenteet,

ohjausmenetelmien käyttö, toimintamahdollisuudet ja ohjauksen toteutus (Lipponen ym.

2008). Sairaanhoitajien hyvä koulutus, vankka teoriatieto, hyvät hoitokäytännöt ja

vuorovaikutustaidot takaavat onnistuneen lopputuloksen (Heikkinen 2007, Kääriäinen

2007, Tähtinen 2007), mutta Lipposen ym. (2008) tekemän tutkimuksen mukaan

kehittämistä vaativat ohjausmenetelmien hallinta, ohjauksen ajoitus sekä jossakin

määrin ohjausta antavien tiedot ja taidot. Potilasohjaus edellyttää tutkitun ja hyväksi

havaitun tiedon käyttöä. Ohjauksessa korostuvat sairaanhoitajan persoonalliset taidot ja

luovuus. Potilasohjauksella on kiistatta vaikutusta hoidon laatuun ja

potilastyytyväisyyteen. Hoitoaikojen lyhentyminen lisää tarvetta ohjauksen

kehittämiseen. (Heikkinen 2007, Kääriäinen 2007, Tähtinen 2007.)

Hyvällä ohjauksella edistetään paranemista. Riittävä ohjaus parantaa hoitoon

sitoutumista ja sairauteen sopeutumista. Hyvässä vuorovaikutuksessa tapahtuva ohjaus

vähentää sairauksien mukanaan tuomaan epävarmuuden tunnetta, ahdistusta ja pelkoa.

Potilas uskaltaa sanoa luottamuksellisessa suhteessa ääneen epäselvät tai mieltä

askarruttavat asiat. Sairaanhoitajan vastuuseen kuuluu varmistaa, että ohjattava on

ymmärtänyt ohjauksen. Hyvin suoritettu ohjaus tuo onnistumisen elämyksiä myös

sairaanhoitajalle. Hyvällä potilasohjauksella on laajasti ajateltuna kansantaloudellista ja

kansanterveydellistä merkitystä. Potilasohjauksen merkitys on syytä ymmärtää, sitä

tulee kehittää ja arvioida suunnitelmallisesti. Uusien potilaanohjausmuotojen

kehittäminen on myös tarpeellista. Potilasohjauksella saadaan myös arvokasta

asiakaspalautetta hoitotyön kehittämiseksi. (Ohtonen 2006.) Yksi keino antaa

potilasohjausta on neuvontapuhelin. Peijaksen terveyskeskuspäivystyksessä

potilaskäynnit ovat vähentyneet jopa yhdeksän prosenttia vuodessa. Vastaavasti

terveysneuvontapuhelimen käyttö lisääntyi merkitsevästi. Vantaalla on tutkittu

21

päivystyksen kuormituksen syitä sekä kehitetty keinoja, joilla päivystyspotilasmäärää

voisi vähentää. Tutkimuksessa todettiin, että suurin vaikutus on triage-

kiireellisyysryhmittelyllä sekä puhelinneuvontaohjauksella. (Kantonen ym. 2007.)

Perusterveydenhuollon puhelinkontakteista vajaa puolet on potilaiden suoria neuvonta-

ja hoito-ohjepyyntöjä sairauteen tai terveyteen liittyvissä ongelmissa. Sillä, mitä

puhelinkontaktissa päätetään ja miten soittajan terveysongelmaa lähdetään selvittämään,

on suora vaikutus kustannuksiin – sekä terveyspalvelun tuottajalle että käyttäjälle.

Samoin päätöksellä on suora vaikutus sekä ajanvaraus- että päivystysvastaanoton

kuormitukseen. Puhelinneuvonnalla pyritään tasalaatuiseen ohjaukseen

terveyspalvelujen tuottajan yksiköiden sisällä ja välillä, että vastaavasti alueellisesti ja

valtakunnallisesti. (Hyrynkangas-Järvenpää 2007.) Yksi tulevaisuuden selkeä

potilasohjaus- ja neuvontakeino on terveyspalvelutuottajan järjestämä internet-

neuvontapalvelu (Jylhä 2007).

Etelä-Savon sairaanhoitopiirin asukkailla on käytössä internet-portaali, joka edistää

käyttäjien omatoimista terveydenhoitoa sekä täydentää alueellisia terveydenhuollon

palveluja. Portaali sisältää terveyskirjaston hakupalveluineen, uutispalvelun,

neuvontapalvelun, ajankohtaista palstan, palveluhakemiston ja nettifoorumin. (Jylhä

2007.)

6.4.1 Sairaanhoitajan antama puhelinneuvontaohjaus

Kansallisen terveysprojektin yhtenä tavoitteena oli tukea toimintoja, joissa

terveydenhuollon resurssit ohjataan käyttämään aikaisempia tehokkaampia

toimintatapoja. Terveydenhuollon puhelinneuvonta on yksi avaintekijöistä hoitotakuun

toteuttamisessa. Tehokas puhelinneuvonta vaatii henkilöstön koulutusta, uusinta

puhelintekniikkaa ja ammattihenkilöiden työnjaon kehittämistä. Ilman edellä mainittuja

tekijöitä ei päästä tehokkaaseen neuvontaan. Joissakin kunnissa puhelinneuvonnassa on

päädytty kuntien väliseen yhteistyöhön ja joissakin puhelinneuvontapalvelut on

ulkoistettu yksityiselle palveluntuottajalle. Valtaosassa kunnista oma hoitohenkilöstö

vastaa neuvonnasta ja hoitotarpeen sekä sen ajankohdan arvioinnista. (Hyrynkangas-

Järvenpää 2007.)

22

Neuvontapalvelun kehittämisen tavoitteena on tehostaa alueen sosiaali- ja terveystoimen

prosesseja, parantaa asukkaiden sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuutta ja saavuttaa

tätä kautta kustannussäästöjä. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä palvelu

sisältää yleisinformaatiota organisaation palveluista, taudeista, tutkimuksista ja

aukioloajoista sekä asiakkaan henkilökohtaista ohjausta liittyen poliklinikkakäynneille

valmistautumiseen ja hoitoon hakeutumiseen. Puhelinohjauksen tuoman hyödyn avulla

parannetaan potilaille ja ammattilaisille annettavia puhelinpalveluja. Samalla

mahdollistetaan potilaille ja omaisille ympärivuorokautinen, ajantasainen, luotettava ja

terveydenhuollon ammattilaisen antaman tiedon saanti. Tällöin edistetään asiakkaiden

ohjautumista suoraan oikeaan hoitopaikkaan ja rauhoitetaan päivystyspisteissä

ylimääräistä puhelinliikennettä. Taloudellista hyötyä saadaan, kun organisaatioista

kerättyä tietoa saadaan keskitettyä ja päällekkäistä toimintaa purettua. (Mäkelä 2008.)

Myös Rauman seudun yhteispäivystyksessä on sairaanhoitaja resursoitu

neuvontaan/puhelinohjaukseen kello 7-21 välisenä aikana. Kokemukset toiminnasta

ovat olleet positiivisia. (Nurmeksela 2008).

6.4.2 Puhelinneuvontapalvelun toimintamalli

Puhelinneuvonnan erot liittyvät järjestämistapaan ja toiminnan sisältöön. Julkinen

sektori voi järjestää palvelun omana toimintanaan, esim. perusterveydenhuollon tai

sairaanhoitopiirin päivystyspisteen yhteydessä tai kaupungin tai kunnan toimintana, jota

ympäristökunnat hyödyntävät, tai se voi ulkoistaa neuvontapalvelun. Keskeistä

toiminnossa kuitenkin on itse puhelinneuvonnan sisältö ja henkilöstön työnjako sen

toteutuksessa. Oleellista on, onko puhelinpalvelu yleisluontoista neuvontaa vai

yksilöllistä terveyden tai sairauden hoidon neuvontaa, jolloin otetaan kantaa henkilön

terveydentilaan ja annetaan yksilöllisiä ohjeita. Jälkimmäisessä tilanteessa

puhelinneuvonnassa muodostuu hoitosuhde potilaan ja terveydenhuollon

ammattihenkilön välille ja toiminto on potilaslain tarkoittamaa terveyden ja sairauden

hoitoa. (Mäkelä 2008.)

Puhelinneuvojan on oltava terveydenhuollon ammattihenkilö, jonka tulee dokumentoida

potilaslain mukaiset asiakirjamerkinnät tietojärjestelmään (Lipponen ym. 2006).

23

Puhelinneuvontapalvelu kuuluu perusterveydenhuollon toimintaan riippumatta sen

järjestämistavasta (Hyrynkangas-Järvenpää 2007). Neuvonta, ohjaus ja rohkaiseminen

ovatkin perusterveydenhuollon vastaanotoilla työskentelevien hoitotyöntekijöiden

yleisimpiä auttamismenetelmiä (Ruponen 2005). Laadukas neuvontapalvelu voidaan

toteuttaa hoitotyöntekijöiden työn jaolla osana hoitotyöntekijöiden omaa työnkuvaa.

Tehokkaaseen yksilötason neuvontaan on sisällytettävä lääkärin

konsultaatiomahdollisuus, jotta maksimoidaan neuvonnan kustannustehokkuus lääkärin

päivystys- ja ajanvarausvastaanottoja korvaavana palveluna. Laadukkaasti toteutettu

neuvonta vaatii henkilöstöltä positiivista asennetta ja saumatonta yhteistyötä.

(Hyrynkangas-Järvenpää 2007.) Oulun yliopistossa on kehitetty puhelinohjauksen

ideaalimalli. Mallissa tuodaan esille seikkoja, jotka tulee huomioida järjestettäessä

puhelinohjaustoimintaa. Malli sisältää ohjaukselle asetettavat vaatimukset. Mallissa

puhelinohjausta annettava fyysinen ympäristö sekä sairaanhoitajan valmiudet ja

ominaisuudet on täytettävä vaadittavat vaatimukset. (Lipponen ym. 2006.)

7 AINEISTONKERUU

7.1 Polikliiniset tunnusluvut

Päivystysten hoitohenkilöstömiehitystä voidaan arvioida polikliinisilla tunnusluvuilla,

joita on testattu SoteMBA-kehittämistyössä Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä eri

päivystyspisteissä (Aalto 2007). Hoitohenkilökunnan mitoittamista suomalaisessa

erikoissairaanhoidossa on tutkinut Partanen (2002). Partasen (2002) eHelmi-hanke

perustui sähköisten tietojärjestelmien tuottaman tiedon hyödyntämiseen, jota Aallon

(2007) kehittämistyössä testattiin tulosten luotettavuuden varmistamiseksi.

Sairaaloiden tietojärjestelmiin kerätään tunnuslukuja, joilla on yhteyttä optimaaliseen

hoitohenkilöstömitoitukseen. Tunnusluvut ovat tietojärjestelmistä kerättyjä muuttujia,

joista muodostetaan suhdelukuja. (Aalto 2007.)

Hoitohenkilökunnan työtunnit poliklinikalla/poliklinikkakäynnit. Tunnusluku

kuvaa hoitohenkilökunnan kokonaistyötuntien määrää jaettuna poliklinikkakäyntien

lukumäärällä vuositasolla. Raja-arvo <1.9, mikä kuvaa työtuntien määrää yhtä

24

poliklinikkakäyntiä kohden. Rajan alittaminen merkitsee koetun työn kuormituksen

kohtuutonta määrää ja potilaiden hoidon laadun heikkenemistä. (Aalto 2007.)

Poliklinikkakäynnit/hoitohenkilökunnan työpanos. Tunnusluku saadaan jakamalla

poliklinikkakäynnit hoitohenkilöstön vuosityöpanoksella. Raja-arvo on >994, mikä

ilmaisee poliklinikkakäyntien lukumäärän yhtä hoitajaa kohti vuodessa. (Aalto 2007.)

Raja-arvon ylittyminen merkitsee koetun työn kuormituksen kohtuutonta määrää ja

potilaiden hoidon laadun heikkenemistä (Aalto 2007).

Potilaskäyntien lukumäärä/hoitohenkilöstön tehdyt tunnit. Tunnusluku saadaan

jakamalla poliklinikkapotilaiden lukumäärä hoitohenkilöstön vuosityöpanoksella. Raja-

arvo >0,49, joka ilmaisee potilaiden lukumäärän yhtä hoitajan työtuntia kohti. (Aalto

2007.)

7.2 PAONCIL-mittari

Paoncil-mittari eli Professional Assesment of Nursing Care Intensity on kehitetty

mittaamaan optimaalista hoitoisuus/hoitaja -suhdetta. Hoitoisuus on optimaalinen, kun

hoitotyöntekijät pystyvät vastaamaan potilaan hoidon tarpeeseen. (Fagerström ym. 2002,

Konttinen ym. 2004.)

Paoncil-mittarin kehittäminen on aloitettu Vaasan keskussairaalassa vuosina 1995–

1997. Menetelmän kehittämisessä on ”Human resource management” ollut teoreettisena

viitekehyksenä. Arviointi suoritetaan lomakkeelle, jossa on seitsemänjakoinen jana-

asteikko. (Konttinen ym. 2004.) Menetelmä perustuu siihen, että esimiehet luottavat

hoitajien arvioihin ja että hoitajat ovat asiantuntijoita ja pystyvät itse arvioimaan, ovatko

potilaiden hoidontarpeet ja henkilöstöresurssit tasapainossa (Fagerström & Rauhala

2003). Mittarin nolla-aste kuvaa optimaalista hoitoisuustasoa eli potilaiden hoidon tarve

on optimaalinen suhteessa henkilöstömiehitykseen. Hoitoisuuden ollessa melko matala

(-1), matala (-2) tai erittäin matala (-3), hoitotyöntekijä kykenee täyttämään potilaan

hoidon tarpeet ja hänellä on aikaa antaa laadukasta hoitoa. Hoitoisuuden ollessa melko

korkealla (+1), korkealla (+2) tai erittäin korkealla (+3) hoitotyöntekijä on joutunut

25

priorisoimaan. Virheiden riski kasvaa, eikä suunnitteluun ja ohjaukseen jää aikaa.

(Fagerström ym. 2002, Konttinen ym. 2004.)

Optimaalisen hoitoisuuden vallitessa hoitotyöntekijät kokevat, että hoito on yksilöllistä.

Potilas tuntee olonsa turvalliseksi ja hoitaja ehtii huomioida myös omaiset. Hoitaminen

on ammattimaista, erehdyksiä ja virheitä ei tapahdu ja hoitotyöntekijällä on aikaa työnsä

suunnitteluun. Osastolla vallitsee työtyytyväisyys, on aikaa pitää taukoja ja huomioida

sekä opiskelijat että työtoverit. Hoitoisuuden ollessa korkealla, hoitotyöntekijät kokevat,

että vain välttämättömin ehditään tekemään. Työtilanne koetaan stressaavana ja

erehdysten riski kasvaa. Työtyytyväisyys on alentunut. Hoitoisuuden ollessa matalalla

hoitotyöntekijällä on aikaa kuunnella ja keskustella, ilmapiiri on rauhallinen ja on aikaa

hoitaa osaston yleisiä asioita. (Fagerström ym. 2002.)

Paoncil-mittarin jana-asteikon käyttö vaatii koulutusta mittarin käytölle sekä

yksikkökohtaiset kriteerit matalalle, optimaaliselle ja korkealle hoitoisuustasolle

(Fagerström 1999). Rajallisen ajankäytön takia hoitohenkilökunnan kouluttamiseen ja

yksikön hoitoisuuskriteerien tekemiseen ei ollut aikaa, joten tyydyttiin käyttämään

mittarin kysymysten tuloksia hoitohenkilökunnan määrittämisen tukena. Tässä työssä

Salon aluesairaalan päivystyksen hoitotyöntekijät arvioivat miten ovat pystyneet

vastaamaan potilaiden hoidon tarpeisiin työvuoronsa aikana. Aineistonkeräystä tehtiin

kaksi viikkoa. Mittarin tuloksia käytetään tunnuslukujen ja tilastojen tukena arvioitaessa

optimaalista hoitohenkilöstömiehitystä yhteispäivystykseen.

Salon aluesairaalan kaikki 1.1.–31.12.2007 välillä olevat OBERON-tilastot luettiin sekä

vertailtiin niitä keskenään. Näistä hyödynnettiin UPO-poliklinikkailmoitustilastoa:

OB03A1, jossa ryhmitellään poliklinikkakäynnit käyntityypeittäin ja laskutusryhmittäin,

sekä tilastoa: OB02a1, jossa poliklinikkakäynnit ryhmitellään vastaanotoittain ja

käyntityypeittäin. Muita OBERON-tilastoja ei voinut hyödyntää. Asia varmistettiin

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tilastovastaavalta.

7.3 Puhelinohjausmittaus

Puhelimessa annettavaa potilasohjausta ja neuvontaa sisältävät puhelut dokumentoitiin

viikon ajalta. Puhelut dokumentoitiin työvuoroittain, ja mittauksessa huomioitiin

26

puhelumäärien lisäksi puhelun kestoaika. Mittauksella pyritään osoittamaan

hoitotyöntekijän näkymätöntä työtä näkyväksi sekä miten paljon puhelut vievät

hoitotyöntekijän työaikaa työvuoroittain.

8 TULOKSET

8.1 Aluesairaalan hoitotyöntekijöiden määrän arviointi tunnuslukujen perusteella

Polikliinisia tunnuslukuja hyödynnettiin Salon aluesairaalan päivystyksen

hoitohenkilöstömiehityksessä. Polikliinisia tunnuslukuja laskettaessa on tilastoista

huomioitu kaikki potilaat, jotka ovat tarvinneet päivystyksellistä tai polikliinista hoitoa.

Hoidon toteuttajina ovat olleet päivystyshoitotyöntekijät, avustava hoitaja ja

potilaskuljettaja. Päivystyspotilaat koostuvat:

- Kirurgian apulaislääkärin ajanvaraus- ja päivystyspotilaista,

- Sisätautien apulaislääkärin ajanvaraus- ja päivystyspotilaista

- Virka-ajan ulkopuolisista lasten-, korva- ja silmätautien sekä gynekologian

päivystyspotilaista

- Virka-aikana leikkausosastolle kystoskopiatoimenpiteeseen tulevista potilaista

- Osastokonsultaatiopotilaat, joille tehdään kipsaus- tai tähystystoimenpiteitä.

Näitä potilaita vuonna 2007 oli yhteensä 11 614.

Hoitohenkilökunnan työtunnit poliklinikalla / poliklinikkakäynnit.

Salon aluesairaalan päivystyksen tunnusluku saatiin seuraavalla tavalla:

Aamuhoitotyöntekijöiden yhteinen työpanos (2x8,5 h): 17 h

iltahoitotyöntekijöiden työpanos: 16,20 h

potilaskuljettajan työpanos: 8 h

Lääkintävahtimestarin työpanos: 7,63 h

yöhoitotyöntekijöiden työpanos: 20.20 h

Yht. 61.40 h/ arkityöpäivä

Viikonloppu/ pyhäpäivän työpanos: 48.20 h

61.50 * 5 + 48.60 * 2 + 38,15= 442,35 / viikon työpanos

442,35 * 4 = 1769,40/ kuukauden työtunnit

27

1769,40 * 12= 21 232,80 / vuosityötunnit (- 64 tuntia, 8.pvnä ei potilaskuljettajaa

käytössä) = 21 168,80

21168,80 (hoitotyöntekijöiden vuosityötunnit)/11614 (vuoden 2007

poliklinikkakäyntimäärä). Henkilökunnan työtuntimäärissä on huomioitu, että vuoden

2007 aikana 14 päivänä on ollut aulaemäntä työvuorossa, joka on lisännyt päivittäistä

työpanosta kahdeksalla tunnilla. Potilaskuljettaja on puuttunut kuutena päivänä vuoden

2007 aikana.

Yht. 1,82

Raja-arvo < 1,9. Rajan alittaminen merkitsee koetun työn kuormituksen

kohtuutonta määrää ja potilaiden hoidon laadun heikkenemistä. Luku ilmaisee, että

vuositasolla aluesairaalan päivystyksessä potilaita hoidetaan selkeästi liian pienellä

hoitotyöntekijämäärällä. Raja-arvo alittuu selvästi, mikä osoittaa, että työ kuormittaa

päivystyshoitotyöntekijöitä liiallisesti ja potilaiden hoidon laatu heikkenee.

Potilaskäyntien lukumäärä / hoitotyöntekijöiden tehdyt tunnit

11 614 / 21 168,80 = 0,55

Yht. 0,55

Raja-arvo > 0,49, mikä ilmaisee potilaiden lukumäärän yhtä hoitajan työtuntia

kohti. Luku ilmaisee, että vuositasolla aluesairaalan päivystyksessä, yksi hoitotyöntekijä

hoitaa keskimäärin 0,6 potilasta yhtä hoitotyöntekijän työtuntia kohti. Raja-arvon

ylittäminen ilmaisee, että kesimääräinen päivystyshoitotyöntekijän työkuormitus on

liiallinen ja potilaiden hoidon laatu heikkenee.

Poliklinikkakäynnit / päivystyshoitotyöntekijöiden työpanos

11 614 / 10,8 (päivystyshoitotyöntekijöiden työpanos) = 1 075,4.

Yht. 1 075,4

Raja-arvona on käytetty vuonna 2004 testattua raja-arvoa > 994, mikä ilmaisee

poliklinikkakäyntien lukumäärän yhtä hoitajaa kohti vuodessa. Raja-arvon ylittyminen

28

merkitsee koetun työn kuormituksen kohtuutonta määrä ja potilaiden hoidon laadun

heikkenemistä.

Kaikki tässä työssä käytetyt tunnusluvut alittuvat selkeästi, mikä osoittaa, että

aluesairaalan päivystyksessä on suurta potilaskuormittuneisuutta suhteessa

hoitotyöntekijämäärään.

Vertailevaa tietoa etsittiin VSSHP:n sisältä. Loimaan aluesairaala valittiin

vertailukohteeksi, koska alueella toimii samantyyppinen päivystys kuin Salossa (VSSHP

2006). Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin Loimaan aluesairaalan päivystyksen

hoitohenkilökunnan yhden viikon työtuntimäärä poliklinikalla: 399,10 h.

Päivystyksen hoitotyöntekijöiden työtuntimäärä vuodessa 20753,20 h.

Päivystyspotilasmäärä Loimaan aluesairaalassa vuonna 2007 oli 9314

päivystyspotilasta.

Hoitohenkilökunnan työtunnit poliklinikalla / poliklinikkakäynnit antaa tunnusluvuksi

2,28, mikä on selkeästi yli raja-arvon. Potilaskäyntien lukumäärä / hoitotyöntekijöiden

tehdyt tunnit, tunnusluku on 0,49, mikä kuvaa raja-arvoa.

8.2 PAONCIL-mittarin tulokset

Paoncil-mittarilla (Liite 1) mitataan hoitotyöntekijöiden optimaalista miehitystä.

Mittarin tuottamilla tuloksilla haluttiin hoitotyöntekijän oma arvio oman työpanoksen

riittävyydestä työvuorossa. Aineistoa kerättiin kaksi viikkoa. Mittarin avulla kerättyä

dataa käytetään yhtenä optimaalisen henkilöstömiehityksen arviointikeinona.

Tässä työssä lisättiin Paoncil-mittariin muuttujiksi viikonpäivät, työvuoron,

organisaation sekä yhden avoimen kysymyksen, jossa pyydettiin kuvailemaan tehdyn

työvuoron erityispiirteitä. Muuttujien avulla pyrittiin saamaan tietoa onko eri

viikonpäivillä tai työvuoroilla merkitystä potilaan saamaan hoitoon. Avoin kysymys

analysoitiin sisällönanalyysilla (Burns & Grove 2005, Parahoo 2006), ja sen tuloksena

löytyi teemoja, jotka kuvaavat päivystysajan tilannetta.

29

Sisällönanalyysi on menetelmä, jonka avulla tekstiä voidaan analysoida ja luokitella

systemaattisesti ja objektiivisesti. Sisällön analyysilla pyritään saamaan kuvaus

tutkittavasta ilmiöstä tiivistetyssä ja yleisessä muodossa. (Patton 2002, Graneheim &

Lundman 2003, Burns & Grove 2005, Hsieh & Shannon 2005.)

Sisällönanalyysissa on olennaista, että tutkimusaineistosta erotetaan samanlaisuudet ja

erilaisuudet. Aineistoa kuvaavien luokkien tulee olla toisensa poissulkevia ja

yksiselitteisiä. (Janhonen & Nikkonen 2001, Shies & Shannon 2005, Parahoo 2006.)

Analyysiyksiköksi valittiin lauseet, jotka pelkistettiin. Pelkistyksen jälkeen lauseet tai

sanat ryhmiteltiin alakategorioiksi ja niistä muodostettiin yläkategorioita. Aineisto

käsiteltiin deduktiivisesti, käyttämällä tukena Paoncil-mittarin vastauksia. Lauseiden

jäljessä oleva tieto kertoo minkä vuoron hoitotyöntekijä kyseisen lauseen on

dokumentoinut. Numero viittaa aineiston koodaukseen.

8.3 Salon aluesairaalan päivystyksen hoitotyöntekijöiden Paoncil-tulokset

Salon aluesairaalan päivystyksen erityispiirteet liittyivät työvuoron kuvaukseen.

Sisällönanalyysin tuloksena muodostuivat seuraavat teema-alueet: Rauhallinen

työvuoro, optimaalinen henkilöstömiehitys, kiireinen työvuoro ja potilaista

riippumattomat syyt. Rauhallisessa työvuorossa potilaita on määrällisesti vähän, mutta

yksikin potilas voi vaatia paljon hoitoa ja seurantaa. Optimaalinen henkilöstömiehitys

kuvastaa tilannetta, jossa potilas- ja hoitotyöntekijämäärä ovat optimaalisessa suhteessa.

Kiireisessä työvuorossa potilaita on paljon henkilöstömäärään nähden. Vaikeahoitoiset

potilaat vaativat enemmän aikaa ja seurantaa, jolloin muut potilaat joutuvat odottamaan.

Pahimmillaan potilasturvallisuus kärsii. ATK-ongelmat, lääkärin puuttuminen,

opiskelija- ja puhelinohjaus vaikeuttavat ja hidastavat työskentelyä.

Rauhallista työvuoroa kuvattiin seuraavilla lauseilla:

”aika rauhallinen ilta” (lauantai-illan päiv. hoitaja, 49)

”rauhallinen, vähän päivystyspotilaita” (kirurginen päiv.hoitaja, 5)

30

”vähän potilaita, mutta näistä useampi vaatinut enemmän seurantaa”

(torstai-päivän potku, 7)

Optimaalista henkilöstömiehitystä kuvattiin seuraavilla erityispiirteillä:

”sopiva miehitys: sis.hoitaja, kir.hoitaja. potku, A, aulis, 2 x opiskelija ja

sopivasti potilaita” (keskiviikon aulaemäntä, 4)

”kir-ajanvarauspoliklinikalla sopiva määrä näyttäjiä, eikä montaa päivystystä.

Päivä sujui jouhevasti” (keskiviikon kir. päivystyshoitaja, 9)

”aamu on ollut rauhallinen. Klo 14 jälkeen kaksi rintakipupotilasta samaan

aikaan. Tosin työtä helpotti iltavuoron saapuminen jo aiemmin” (maanantain

sisätautien päivystyshoitaja, 27)

Kiireistä työvuoroa kuvattiin alla olevilla lauseilla:

”ajanvarauksia paljon, soittajia useita, lisäksi päivystyksiä todella useita,

lääkintävahtimestari auttanut paljon” (maanantain kirurginen päivystyshoitaja,

17)

” työvuoro oli todella kiireinen, ei kuitenkaan niin kiireinen, että olisimme

soittaneet jonkun kotoa avuksi. Potilaat tuli juuri ja juuri hoidettua. Esim.

hoidimme omassa / eristyshuoneessa potilasta, joka ripuloi ja vastusti hoitoja,

eli pesimme ja katetroimme. EA oli ilman hoitajaa pitkän aikaa. Laitoshuoltaja

vastasi puhelimeen ja ohjasi käytävällä liikennettä. Onko se oikein? (perjantai-

illan päivystyshoitaja 32)

”kiireinen yö, monta vakavasti sairasta mm. kaksi liuotusta, kaksi

intoksikaatiota, keuhkopöhö yms. ” (ma-ti välinen yöhoitaja 62)

”kiireinen iltavuoro. Esim. kirjaamisen suorittamisessa puutteita” (maanantai-

illan päivystyshoitaja 38)

31

Hoitotyöntekijät kuvasivat myös potilaista riippumattomia syitä, jotka aiheuttivat

kuormitusta päivystyksessä. Lääkärin osa-aikainen puuttuminen päivystyksestä

kuormitti päivystystä.

”sisätautipotilaita kerääntyi, kun ei ollut lääkäriä paikalla” (perjantai-aamun

sis. päivystyshoitaja, 24)

Opiskelija-ohjaus lisää työtä, etenkin, jos opiskelija on opiskelun alkuvaiheessa.

”kiireinen ilta. Tarkkailussa potilaita koko ajan. Kaksi opiskelijaa ohjattavana”

(keskiviikon ilta-päivystyshoitaja, 41)

ATK-käyttökatkokset hankaloittivat työtä.

”potilaita saapuu koko ajan, tietokoneen ohjelmat temppuilee: weblab,

traceline” (tiistai-iltavuoron hoitaja 45)

Puhelinohjaus vie ajoittain aikaa sekä terveyskeskuspotilaiden ohjaaminen ja

hoitaminen työllistävät aluesairaalan hoitotyöntekijöitä.

”alkuilta jälleen melko kiireinen ja työrauhaa ei ollut humalaisten vuoksi.

Harhainen potilas ea:ssa häiriköi, metelöi, eikä pysynyt paikallaan. Uusia

potilaita tuli lisää jatkuvasti, vaikka olivatkin TK:n potilaita suurin osa. Puhelin

soi myöskin jatkuvasti ja ohjausaikaa kului” (la-su yöhoitaja, 60)

Salon aluesairaalan päivystyshoitotyöntekijöiden arvio työpanoksen riittävyydestä.

Paoncil-mittarin tulokset on raportoitu päivittäin ja työvuorottain. Mittarin kysymykset

on pelkistetty seuraavasti:

32

Kysymysten pelkistykset:

1. TARVE

2. TYÖNJAKO

3. SUUNNITTELU

4. DOKUMENTAATIO

5. VASTUUALUEIDEN HOITO

6. HOITOTYÖN KEHITTÄMINEN

7. PRIORISOINTI

8. STRESSAAVA TYÖTILANNE

9. VIRHEIDEN TEKO RISKI

10. OMA HYVINVOINTI

11. TYÖRYHMÄN HUOMIOINTI.

Viikonpäivät on koodattu numeroittain siten, että maanantai on 1 ja sunnuntai on

7.

Työvuoroista aamuvuoro on 1, iltavuoro 2, yövuoro 3. Toimenkuvat on koodattu

seuraavasti: sisätautien päivystyshoitaja 1, kirurginen päivystyshoitaja 2,

aulaemäntä 3, päivystyshoitaja 4, potilaskuljettaja 5. Tulokset ilmaistaan

prosentteina ja kuvataan viikonpäivittäin, ja työvuorottain, koska haluttiin saada

tietoa millaisina eri viikonpäivät ja työvuorot koetaan. Tuloksista kuvataan täysin

samaa mieltä ja täysin eri mieltä olevat tulokset. Kaikki päivä ja työvuoro-kohtaiset

prosentuaaliset tulokset ovat liitteenä 2 - 7. (Liite 2, 3, 4, 5, 6, 7). Työvuorot ovat

allekkain taulukon vasemmassa laidassa. Paoncil-lomakkeita oli täytetty yhteensä 77

kappaletta.

Tämän työn tuloksena voidaan todeta: Kysymys 1, eniten on ollut aikaa vastata

potilaiden yksilöllisen hoidon tarpeeseen sunnuntain työvuorossa, jolloin 29 %

sunnuntai-päivän hoitotyöntekijöistä on sitä mieltä. Vähiten 17 % potilaan yksilölliseen

hoidon tarpeeseen on pystynyt vastaamaan maanantai- ja perjantaipäivien

hoitotyöntekijät. Kysymys 2, jossa selvitettiin, onko työt jaettu järkevästi ja onko

ollut aikaa suorittaa tehtävä loppuun. Täysin samaa mieltä asiasta oli sunnuntai-

päivän hoitotyöntekijät, joista 29 % oli tätä mieltä. Täysin eri mieltä olivat maanantai- ja

perjantaipäivien hoitotyöntekijät, joista 25 % oli tätä mieltä.

33

Kysymys 3, onko ollut aikaa suunnitella työsi. Täysin samaa mieltä olivat 29 %

sunnuntai-päivän hoitotyöntekijöistä ja täysin eri mieltä olivat maanantaipäivän 25 %

hoitotyöntekijöistä. Kysymys 4, jossa kysyttiin onko ollut aikaa dokumentoida työsi.

Keskiviikko-päivän hoitotyöntekijöistä 40 % oli täysin samaa mieltä ja täysin eri mieltä

oli 14 % sunnuntai-päivän hoitotyöntekijöistä. Kysymys viisi, onko ollut hoitotyön

lisäksi aikaa omien vastuualueiden hoitoon. Täysin samaa mieltä oli 17 prosenttia

maanantai-päivän vastaajista ja täysin eri mieltä 42 prosenttia maanantai-päivän

vastaajista. Tulos kertoo, että jossakin työvuorossa on ollut selkeästi enemmän potilaita

kuin toisessa työvuorossa. Maanantai-päivän avoin kysymys tarkentaa iltavuoron olleen

vilkas.

Kysymyksessä 6, kysyttiin onko ollut aikaa hoitotyön kehittämiseen. Sunnuntai-

työvuorossa 14 % oli täysin samaa mieltä ja 50 % perjantai-päivän hoitotyöntekijöistä

oli täysin eri mieltä. Kysymys 7, onko joutunut priorisoimaan tekemisiä. Sunnuntai-

päivän vastaajista täysin samaa mieltä oli 43 % ja täysin eri mieltä 14 % vastaajista.

Kysymys 8, oletko kokenut työtilanteen stressaavana. Eniten stressiä ovat kokeneet

perjantai-päivän vastaajat, joista 17 % on täysin samaa mieltä ja 25 % maanantai-päivän

vastaajista ei ole kokenut stressiä. Kysymyksessä 9 kysyttiin onko erehdysten ja

virheiden riski ollut ilmeinen. Tätä mieltä ovat olleet 15 % tiistai-päivän vastaajista ja

täysin stressittömänä työtilanteen ovat kokeneet 25 % maanantai-päivän vastaajista.

Kysymys 10, onko ehtinyt huolehtimaan omasta hyvinvoinnista riittävästi. 40 %

keskiviikon vastaajista on ollut täysin samaa mieltä. Täysin eri mieltä ovat olleet 25 %

perjantai-päivän vastaajista. Kysymyksessä 11 kartoitettiin onko ollut aikaa

huomioida työryhmän muut jäsenet kuten työtoverit ja opiskelijat. Täysin samaa

mieltä oli 30 % keskiviikon vastaajista ja täysin eri mieltä 8 % perjantai-päivän

vastaajista.

Paoncil-tulosten vastauksista voi todeta, että potilasmäärä suhteessa

hoitotyöntekijämäärään oli kaikkein suurin maanantaina ja perjantaina. Tätä tulosta

tukevat myös perjantai-iltahoitajan kommentit, jotka on esitetty sisällönanalyysilla

syntyneiden teemojen tuloksena. Kiireettömämpää oli sunnuntaina. Optimaalisin

henkilöstömäärä näiden tulosten perusteella oli tiistaina.

34

Seuraavat paoncil-mittauksen tulokset raportoidaan toimenkuvittain eli sisätautien

päivystyshoitajan, kirurgian päivystyshoitajan, aulaemännän, päivystyshoitajan

sekä potilaskuljettajan tuottamia tuloksia. Työvuorojen vertailulla halutaan saada

tietoa, onko jokin työvuoro kiireisempi kuin joku toinen. Kaikkein eniten potilaan

yksilölliseen hoidon tarpeeseen (kysymys 1) ovat pystyneet vastaamaan

potilaskuljettajat, joista 20 % oli täysin samaa mieltä ja 80 % samaa mieltä. Vähiten

potilaan yksilölliseen tarpeeseen ovat pystyneet vastaamaan iltahoitotyöntekijät, joista

vain 9 % on pystynyt täysin vastaaman potilaan hoidon tarpeeseen.

Kysymys 2, ”onko työt jaettu järkevästi ja onko ollut aikaa suorittaa tehtävä

loppuun”, täysin samaa mieltä olivat 20 % potilaskuljettajista ja täysin eri mieltä 14 %

iltahoitotyöntekijöistä. Kysymys 3, ”onko ollut aikaa suunnitella työsi”, täysin samaa

mieltä olivat 20 % potilaskuljettajista ja täysin eri mieltä 14 % iltahoitotyöntekijöistä.

Kysymys 4, ”onko ollut aikaa dokumentoida työsi”. Täysin samaa mieltä 31 %

aamuhoitotyöntekijöistä ja täysin eri mieltä 5 % iltahoitotyöntekijöistä. Kysymys 5.

”onko ollut hoitotyön lisäksi aikaa omien vastuualueiden hoitoon”. Täysin samaa

mieltä oli 21 % yöhoitotyöntekijöistä ja täysin eri mieltä 45 % iltahoitotyöntekijöistä.

Kysymys 6, ”onko ollut aikaa hoitotyön kehittämiseen”. Täysin samaa mieltä 13 %

yöhoitotyöntekijöistä ja täysin eri mieltä 50 % iltahoitotyöntekijöistä.

Kysymys 7, ”onko joutunut priorisoimaan tekemisiä”. Täysin samaa mieltä 36 %, ja

täysin eri mieltä 5 % iltahoitotyöntekijöistä. Kysymys 8, ”oletko kokenut työtilanteen

stressaavana”. Täysin samaa mieltä 8 % iltahoitotyöntekijöistä ja täysin eri mieltä 29 %

yöhoitotyöntekijöistä. Kysymys 9 ”onko erehdysten ja virheiden riski ollut

ilmeinen”. Täysin samaa mieltä 14 % iltahoitotyöntekijöistä, ja täysin eri mieltä 27 %

aamuhoitotyöntekijöistä. Kysymys 10 ”onko ehtinyt huolehtimaan omasta

hyvinvoinnista riittävästi”. Täysin samaa mieltä 31 % aamuhoitotyöntekijöistä ja

täysin eri mieltä 14 % iltahoitotyöntekijöistä. Kysymys 11, ”onko ollut aikaa

huomioida työryhmän muut jäsenet kuten työtoverit ja opiskelijat”. Täysin samaa

mieltä 29 % yöhoitotyöntekijöistä ja täysin eri mieltä 5 % iltahoitotyöntekijöistä.

Työvuoroittain kuvatut tulokset kertovat, että iltavuoron hoitotyöntekijät ovat kokeneet

eniten kiirettä ja stressiä. Tuloksista voi päätellä, että etenkin ilta-aikaan

hoitotyöntekijöitä on liian vähän. Vähiten työnkuormittavuutta ovat kokeneet

35

potilaskuljettajat. Potilaskuljettajilla ei yleensä ole ensisijaista vastuuta potilaiden

hoidosta vaan vastuu on päivystyshoitotyöntekijöillä. Tämä voi vähentää stressiä.

Kaikkein vähiten jää aikaa hoitotyön kehittämiseen sekä omien vastuualueiden hoitoon.

Vähiten aikaa on iltahoitotyöntekijöillä. Aamuvuoron aikana potilasmäärät kuormittuvat

iltapäivään, jolloin aamuhoitotyöntekijä voi kokea suurtakin stressiä. Aamupäivä on

usein rauhallisempaa päivystyksessä, jolloin aamuhoitotyöntekijän kuormittavuus on

hetkellisempää, kuin iltahoitotyöntekijöiden.

Mittausaika oli lyhyt eli vain kaksi viikkoa. Luotettavampia ja kattavampia tuloksia

saisi, jos aineistonkeräys suoritettaisiin toistetusti vuoden aikana, jolloin tuloksista voisi

huomioida keskiarvot. Koska haluttiin tietoa henkilöstömiehityksen optimaalisuudesta,

käytettiin muuttujina viikonpäiviä ja työvuoroja. Hoidon laadun mittaamisessa, voisi

tutkia kysymysten vastausten välisiä suhteita.

8.4 Puhelinohjausmittauksen tulokset

Puhelinmittauksen tarkoituksena oli dokumentoida kaikki potilasohjausta ja neuvontaa

vaativat puhelut. Mittauksella pyrittiin osoittamaan, kuinka paljon hoitotyöntekijöiden

työaikaa kuluu puhelinohjaukseen eri työvuorossa. Mittaustulosta ei voi yleistää, koska

mittausaika oli lyhyt, mutta tieto on suuntaa antava (Burns & Grove 2005, Parahoo

2006).

Puhelinmittaus suoritettiin ensin 20.10.2008 - 27.10.2008. Puheluita oli unohdettu

dokumentoida, joten mittaus toistettiin 27.10.2008 - 3.11.2008. Ensimmäisellä

puhelinmittausviikolla tulleita tuloksia ei huomioitu.

Päivystyksen aamuvuorossa puhelinohjaukseen käytetty aika vaihtelee 9,30 minuutista

75 puheluihin käytettyihin minuutteihin. Aamuvuorossa annettavan puheluohjauksen

keskiarvo on 36 minuuttia. Iltavuorossa puhelinohjaukseen käytetty aika vaihtelee 6

minuutista 36 minuuttiin. Keskiarvo 15,15 minuuttia. Yövuorossa puhelinohjaukseen

käytetty aika vaihtelee 0 puhelusta 31 minuuttiin. Keskiarvo 16 minuuttia. (Taulukko

1.)

36

Taulukko 1. Päivystyksessä annettu puhelinohjausaika työvuoroittain.

SAS 07.00–

15.30

15.30–

21.10

21.10–

07.00

27.10 75 MIN 10 MIN 12 MIN

28.10 62 MIN 36 MIN 26 MIN

29.10 38 MIN 16 MIN 24 MIN

30.10 37 MIN 11 MIN 31 MIN

31.10 17 MIN 9MIN -

01.11 9,30 MIN 6 MIN 16 MIN

02.11 11 MIN 18 MIN 3 MIN

KESKIARVO 36 MIN 15,15 MIN 16 MIN

9 JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA

9.1 Selvitystyön luotettavuus

Tunnuslukujen käyttöä on testattu ja ne osoittautuivat toimivaksi mittariksi arvioitaessa

erikoissairaanhoidon päivystyksen hoitohenkilöstömäärää. Jatkossa tunnuslukuja tulee

edelleen testata, sekä käytettävyyttä ja vaikuttavuutta tulee arvioida.

Paoncil-mittauksen tuloksia ei voi yleistää, koska aineistonkeruun aika oli vain kaksi

viikkoa. Tuloksia voidaan kuitenkin pitää suuntaa antavina sekä tunnuslukuja tukevina

tuloksina. Tuloksia voi vääristää vastaajien antama virheellinen tieto. Tästä informoitiin

vastaajia etukäteen. Yhdessä työvuorossa on kahdesta kolmeen

päivystyshoitotyöntekijää. Jos päivystyspotilaita on paljon tietyssä työvuorossa, lisää se

selkeästi hoitotyöntekijöiden kiirettä. Pidempi mittausaika antaisi luotettavamman

tuloksen. Paoncil-mittarin vastaaja antaa oman subjektiivisen arvionsa työvuoronsa

kiireellisyydestä. Vastaajat saattavat kokea kiireellisyyden samassa työvuorossa

erilaisena, mikä voi vääristää tulosta. Jatkossa yksikkökohtaisten kriteerien

määrittäminen on tarpeellista, sekä hoitohenkilökunnan kouluttaminen janallisen

asteikon käyttöön. Tämä lisäisi vastausten samanmukaisuutta ja sitä kautta

37

luotettavuutta. Paoncil-mittarin käyttöä polikliinisen kiireellisyyden arvioinnissa ei

tiedonhaun perusteella löytynyt. Vaikuttaa siltä, että mittari soveltunee myös

polikliiniseen hoitotyöntekijämääritykseen.

Puhelinmittaustulokset ovat myös lyhyeltä aikajaksolta. Luotettavampaa tietoa saisi, jos

puhelinmittausta tehtäisiin jatkossa tiettyinä aikoina vuodessa, jolloin tuloksia voisi

yleistää. On mahdollista, että joitakin puheluita on jäänyt dokumentoimatta.

9.2 Kehittämisehdotukset

Päivystyksen optimaalisen hoitohenkilöstömiehityksen arviointia on vaikea tehdä.

Etukäteen on vaikea arvioida, miten paljon potilaita saattaa olla eri päivinä ja eri kellon

aikoina. Vanhoja tilastoja tutkimalla voidaan olettaa tiettyjä kuormituspisteitä.

Arkipäivistä maanantai- ja perjantai-illat ovat kaikkein kuormittuneimpia Salon

aluesairaalan päivystyksessä.

Päivystystoiminnan tarkoituksena on taata äkillisesti sairastuneille ja kiireellistä

tutkimusta tai hoitoa vaativille potilaille asianmukainen ja ammattitaitoinen hoito

kaikissa tilanteissa. Potilaan tilaa voidaan pitää kiireisenä, jos hoitoa ei voida lykätä

ilman hengenvaaraa tai potilaalle aiheutuvaa haittaa. Käytännössä kiireellisyyden

määrittäminen ei ole helppoa. Useimmilla päivystyspalveluita tuottavilla tahoilla on

omat ohjeensa päivystyspotilaiden erottelemiseksi muista potilaista. (Mattila 2006.)

Yhtenä keinona arvioida potilaan hoidon kiireellisyyttä on käyttää triage-luokitusta.

Laajennetun päivystyksen tarkka alkamisajankohta ei ole vielä selvillä, mutta

suunnitteluyhteistyötä tehdään. Samoihin päivystystiloihin todennäköisesti keskitetään

kaikki Salon pääterveysaseman sekä aluesairaalan päivystyksen päivystyshoitoa vaativat

potilaat. Toimiiko päivystys yhteisissä tiloissa vuorokauden ympäri vai vain rajatun

ajan, ei ole vielä päätetty.

Vuosittainen päivystyspotilasmäärä tulee olemaan noin 34 000 (SAS / OB02A1 2007,

TK lääkärikäynnit työaikalajeittain 2007). Potilasmäärän sujuvan ja

tarkoituksenmukaisen hoidon turvaamiseksi olisi perusteltua käyttää triage-luokitusta

38

sekä triage-hoitajaa hoidon tarpeen määrittämisessä. Rinnakkaisessa päivystyksessä

tullaan hoitamaan kaiken ikäistä väestöä koko seudulta, joiden terveysongelmat

vaihtelevat erikoissairaanhoidon vaikeahoitoisista sydän- ja traumapotilaista

perusterveydenhuollon lääkärin- tai sairaanhoitajan vastaanotolla käyviin potilaisiin.

Erittäin laaja-alainen potilasaines vaatii akuuttisairaanhoidon laajaa ja kattavaa

kokemusta sekä hyvää asiantuntemusta ja tietoa akuuttipotilaiden hoidosta. (Grossman

1999, Mattila 2006 & Kantonen 2007.)

Hoito- ja potilasohjeiden tuottaminen, ylläpito ja jakelu ovat keskeisiä hoitotyön osa-

alueita. Tulevaisuudessa ohjauksen määrä tulee entisestäänkin korostumaan, koska

tavoitteena on ohjata triagen E-ryhmään kuuluvat potilaat ajanvarausvastaanotoille.

Asiantuntevan ja kattavan ohjauksen merkitys tulee kasvamaan tulevaisuudessa myös

yhteispäivystyksessä. Terveydenhuollon resurssit eivät riitä samanlaisina vastaamaan

lisääntyvien potilasmäärien tarpeisiin. Kattava ja asiantunteva ohjaus on keino, jolla

potilaiden itsehoitoa sekä kotona pärjäämistä voidaan tukea.

Puhelinliikenne vie ison osan hoitotyöntekijöiden työpanoksesta. Erikoissairaanhoitoon

tulee päivittäin potilaspuheluita, joissa potilaat tarvitsevat hoidontarpeen määrittelyä tai

ohjeistusta terveysongelmiinsa. Kaikki potilaspuhelut, jotka koskevat hoidon tarpeen

arviointia tai ohjausta tulee kirjata potilastietojärjestelmään. Päivystyksessä yksi

puhelinneuvontanumero voisi palvella väestöä, jossa sairaanhoitaja tekee hoidon arviota

sekä antaa ohjausta. Tämä puhelinnumero tulee saattaa alueen väestön tietoisuuteen

erilaisen viestinnän keinoin. Yksi puhelinnumero palvelisi koko alueen väestöä ympäri

vuorokauden. Neuvonta/ohjauspuhelin tulee sijoittaa rauhalliseen työympäristöön

erilleen muusta toiminnasta. Tällä keinolla voisi vähentää päivystyspotilaiden määrää

sekä puhelinliikennettä potilaita hoitavilta hoitotyöntekijöiltä, jolloin päivystyksen

hoitotyöntekijöille jäisi enemmän aikaa hoitotyöhön.

Internetistä löytyvät potilasohjaus- ja neuvontasivut palvelisivat osaa alueen väestöstä.

Internetsivuilla tulisi olla päivitetyt tiedot yhteispäivystyksen toimintaperiaatteesta sekä

triage-järjestelmästä. Potilasohjaus- ja neuvontasivustoihin tulisi sisällyttää hoito-ohjeita

eri sairauksista sekä linkki kansallisiin terveysneuvontaa ja ohjeistusta antaviin

internetsivuihin. Tällä keinolla olisi mahdollista vähentää potilasohjausta vaativia

puheluita sekä päivystyspotilaskäyntejä. Alueen vanhain- sekä hoitokodeille tulisi antaa

39

ohjeistusta vanhuksen päivystykseen lähettämisestä ei-kiireellisissä tapauksissa.

Epäselvissä tapauksissa tulisi ottaa ensin puhelimitse yhteys päivystyksen

neuvontapuhelimen sairaanhoitajalle, joka tarvittaessa yhdistää puhelun lääkärille.

Aluesairaalan päivystyksen hoitohenkilöstömitoituksenarviointiin käytetyt tunnusluvut

ovat kaikki alle raja-arvon, jonka johdosta työn kuormitus on liiallista ja potilaan hoidon

laatu laskee.

Jos aluesairaalan päivystykseen hoitohenkilökuntamäärää lisättäisiin, vaikuttaisi se

tunnuslukuihin seuraavasti:

1. Hoitohenkilökunnan työtunnit poliklinikalla/poliklinikkakäynnit (1,82)

tunnuslukua

Yhden hoitotyöntekijän kahdeksan tunnin työpanos, nostaisi se tunnuslukua

2.07:ään, jolloin se on raja-arvon (1,9) yläpuolella.

Kahden hoitotyöntekijän lisätyöpanos nostaisi tunnuslukua 2,32:een

Kolmen hoitotyöntekijän lisäys nostaisi tunnuslukua 2,57:ään.

2. Potilaskäyntien määrä/hoitotyöntekijöiden tehdyt tunnit (0,55) tunnusluku

Yhden hoitotyöntekijän työpanos lisättynä tunnuslukuun, joka laskee 0.48:aan.

Raja-arvo on > 0,49:ään, mikä kuvaa, että yhden hoitotyöntekijän kahdeksan

tunnin työpanoksen lisäys vuoden jokaisena päivänä nostaa arvoa aivan raja-

pinnan yläpuolelle. Yhden hoitotyöntekijän lisäys auttaa työn liiallisen

kuormituksen poistamisessa jossakin työvuorossa, mutta ei riitä takaamaan

hoidon hyvää laatua. (vrt. Aalto 2007.)

Kahden hoitotyöntekijän lisäys vuoden jokaiseen päivään laskee tunnuslukua

0,43:een, mikä kuvaa, että yksi hoitotyöntekijä hoitaa keskimäärin 0,43 potilasta

yhden tunnin aikana.

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin strategian perusarvoihin kuuluvat muun muassa

oikeudenmukaisuus, henkilöstön hyvinvointi ja jatkuva uudistuminen (VSSHP:n

strategia 2006). Näiden arvojen toteutuminen on ajoittain haasteellista, koska

henkilöstöresurssi on kysyntään nähden alhainen. Henkilöstön työssä viihtyvyys kärsii,

jos joutuu työskentelemään liiallisessa kiireessä eikä työyhteisön kehittämiseen jää aikaa

ja voimavaroja. Vastuukysymykset saattavat nousta arvioinnin kohteeksi, jos

potilasvahingon sattuessa todetaan alhainen hoitotyöntekijämiehitys.

40

Nykyisellä hoitohenkilökuntamiehityksellä hoidon laadun turvaaminen sekä hoitotyön

kehittäminen saattaa vaarantua. Jos päivystysmiehitys olisi parempi, jäisi

hoitotyöntekijöille enemmän aikaa potilaiden hoidon lisäksi jatkohoitopaikkojen

järjestämiseen. Näin vältyttäisiin turhilta sairaalaan ottamisilta, mikä vähentäisi

osastojen potilasmäärää ja toisi säästöjä kunnille.

Endoskopiatoiminnan, neurologian ja silmätautien ajanvarauspoliklinikoilla on painetta

toiminnan lisäämiseen. Näin ollen hoitajaresurssia ei ole mahdollista ottaa näistä

toiminnoista päivystyksen käyttöön. Iltahoitotyöntekijöiden työn kuormittavuutta tulee

tulevaisuudessa vähentää. Hoitotyöntekijöiden tulisi kiireisissä työvuoroissa useammin

kutsua lisää hoitotyöntekijöitä vapaa-ajalta, sillä virheiden ja erehdysten riski on suurin

iltavuorossa sekä viikonloppuisin, jolloin työvuorossa on vain kaksi hoitotyöntekijää.

Yhteispäivystykseen tarvittaisiin aluesairaalan päivystyksen osalta kolme uutta

sairaanhoitajan toimea, jotta työn liiallista kuormittavuutta saataisiin vähennettyä ja

potilaan hoidon laatua nostettua. Triage-hoitaja tulisi olla kaikkina päivinä klo 7–22.

Aluesairaalan triage-hoitaja ottaa vastaan kaikki ambulanssilla tulevat potilaat ja ohjaa

potilaan hänen tarvitsemalle hoitopaikalle. Potilaskuljettajan tulee yhteispäivystyksessä

osallistua potilaiden kuljettamisen lisäksi päivystyspotilaiden hoitoon. Jos sisätautien tai

kirurgian päivystyspotilaita on paljon, tulee potilaskuljettajan ottaa vastuuta

päivystyspotilaiden hoidosta yhdessä päivystyshoitajan kanssa. Puhelinohjaus tulisi

yhteispäivystyksessä ohjata yhteen puhelinohjausnumeroon. (Taulukko 2.) Etenkin

puhelinohjauksessa alueen väestön asiallinen tiedottaminen on organisaation tehtävä

(Miettola ym. 2003).

Taulukko 2. Aluesairaalan päivystyksen kehittämisehdotukset.

TRIAGE-hoitaja klo 7–15

TRIAGE-hoitaja klo 14–22

potilaskuljettaja päivystyshoitajien työpari

puhelinohjaus ohjausnumero

41

LÄHTEET Aalto P, Karhe L, Koivisto A-M, Välimäki M. 2005. Henkilöstöresurssien tarpeen arviointi tietokantojen avulla: eHelmi-hanke. Pirkanmaan sairaanhoitopiirin julkaisuja: Tampere.

Aalto P. 2007. Erikoissairaanhoidon hoitohenkilöstön perusmiehityksen seurantaan, arviointiin ja vuosisuunnitteluun tarvittavat tunnusluvut ja mittarit. Sosiaali- ja terveysjohtamisen MBA-kehittämistyö. Tampereen teknillinen yliopisto, Tampereen yliopisto, Tampere.

Beveridge R 2000: The science of Triage. http://www.saem.org/download/kelly.pdf (14.10.2008).

Burns N, Grove S. 2005. The Practice of Nursing Research - Conduct, Critique & Utlization. 4. painos. W.B. Saunders Company, Philadelpfia.

Chung Josephine YM. 2005. An exploration of accident and emergency nurse experiences of triage decision making in Hong Kong. Accident and Emergency Nursing 13(4), 206–213.

Cone KJ, Murray R. 2002. Characteristics, insights, decision making, and preparation of ED triage nurses. Journal of Emergency Nursing 28(5), 401–406.

Erikoissairaanhoitolaki 1989/1062. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1989/19891062. (4.11.2008).

Garrett C. 2008. The effect of nurse staffing patterns on medical errors and nurse burnout. Aorn Journal 6, 1191–1192, 1194, 1196–1200.

Gerdtz M, Bucknall T. 2000: Australian triage nurses' decision-making and scope of practice. Australian Journal of Advanced Nursing 18(1), 24–33.

Graneheim UH, Lundman B. 2003. Qualatative content analysis in nursing research: concepts, procedures and measures to achieve trustworthiness. Department of nursing. Umeå university. Umeå, Sweden.

Fagerström L, Nojonen K, Åkers A. 2002. Metodologinen triangulaatio Paoncil-menetelmän sisällön validiteetin testaamisessa. Hoitotiede 4, 180–191.

Fagerström L, Rauhala L. 2003. Finnhoitotisuus – hoitotyön benchmarking. Projektin loppuraportti 2000–2002. Suomen Kuntaliitto, Helsinki.

Hall L, Doran D, Pink G. 2004. Nurse staffing model, nursing hours and patient safety outcomes. Journal of Nursing Administration. 1, 41–45.

Heikkinen K. 2007. Potilasohjauksen tuloksellisuus. Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos: Turku. http://www.med.utu.fi/hoitotiede/tutkimus/tutkimusprojektit/potilasohjaus.html. (14.10.2008).

Helenius H, Katajisto J. 2005. Tilastomentelmien soveltamisesimerkkejä SAS Enterprise Guide:lla. Painotalo: Otamedia Oy, Espoo.

Hsieh H-F, Shannon S. 2005. Three approaches to qualitative content analysis. Qualatative health research 15, 1277–1285.

Hyrynkangas-Järvenpää 2007. Terveydenhuollon ammattihenkilöiden antama puhelinneuvonta. Suomen Lääkärilehti 2007, 62, 427–430.

Häyrinen E, Paunonen T. 2002. Potilasohjeet verkossa – keskisuomalainen potilasohjauksen yhteistyömalli. Sairaalaviesti 2/2002. Savion Kirjapaino Oy: Kerava. www.kuntaliitto.fi (10.10.2008).

42

Janhonen S, Nikkonen M. 2001. Laadulliset tutkimusmenetelmät hoitotieteessä. WSOY, Helsinki.

Jylhä V. 2007. Terveydenhuollon verkkopalvelun tarjoama tieto ja sen vaikutukset. Asiakkaiden ja henkilökunnan näkökulmat. Pro gradu -tutkielma. Kuopion yliopisto: Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, terveyshallinnon ja -talouden laitos.

Kantonen J. 2007. Yhteispäivystyksen kiireellisyysryhmittely. Duodecim 123: 1606.

Kantonen J. 2008. Triagen perusteet. Triagekoulutus. Päivystyshanke. http://nova.ksshp.fi/Public/download.aspx?ID=14561&GUID=%7BAB6E38E9-68FB-41B6-829D-2F400FB4332F%7D. (5.10.2008).

Kantonen J, Kauppila T, Kockerg I. 2007. Päivystyksen organisaatiomuutokset vähensivät lääkärissäkäyntejä. Suomen Lääkärilehti 9, 897–901.

Kansanterveyslaki (66/1972). http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1972/19720066 (4.11.2008).

Konttinen R, Alin T, Aschan H, Harinen M, Kanerva A, Lindberg T, Linqvist P. 2004. Jovin hoitoisuusluokitusprojekti. Loppuraportti. HYKS, Jorvin sairaala. Julkaisuja, Sarja B 02/2004.

Kukkonen P, Lähdetniemi M, Sarmasto E, Terävä J. 2008. Näyttöön perustuva hoitotyö terveydenhuollon organisaatiossa. Turun yliopisto, hoitotieteen laitos: Turku. http://www.google.fi/search?hl=fi&q=n%C3%A4ytt%C3%B6%C3%B6n+perustuva+hoitoty%C3%B6&btnG=Google-haku&meta. (14.10.2008).

Kääriäinen M. 2007. Potilasohjauksen laatu: Hypoteettisen mallin kehittäminen. Akateeminen väitöskirja. Oulun ylipisto: Lääketieteen tiedekunta, hoitotieteen ja terveyshallinnon laitos.

Lipponen K, Kyngäs H, Kääriäinen M. 2006. Potilasohjauksen haasteet. Käytännön hoitotyöhön soveltuvat ohjausmallit. Oulun yliopisto: Hoitotieteen ja terveyshallinnon laitos.

Mattila J. 2006. Hoitoprosessi ja resurssien käyttö tertiäärisellä päivystyspoliklinikalla. Diplomityö. Tuotantotalouden laitos: Teknillinen korkeakoulu: Espoo.

McGee L, Kaplan L. 2007. Factors inluencing the decision to use nurse practitioners in the emergency department. Journal of Emergency Nursing 5, 441–446.

Miettola J, Halinen M, Lipponen P, Hietakorpi S, Kaukonen M, Kumpusalo E. 2003. Kuopion yhteispäivystystutkimus. Asiakastyytyväisyys. Suomen Lääkärilehti 58, 3108-3110.

Mäkelä L. 2008. HUS, terveydenhuollon neuvontapalveluhanke. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri. http://www.hus.fi/default. (9.10.2008).

Mäntyranta T, Elonheimo O, Mattila J, Viitala J. 2004. Terveyspalveluiden suunnittelu. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyvaskylä.

Ohtonen H. 2006. Potilasohjaus - hoitotyön punainen lanka. Sairaanhoitajaliitto. http://www.sairaanhoitajaliitto.fi/julkaisut/sairaanhoitaja-lehti/artikkeli. (14.10.2008).

Parahoo K. 2006. Nursing research. Principles, process and issues. 2nd edition. Palgrave Macmillan, New York.

Patton MQ. 2002. Qualitative research & evaluation methods. London: Sage.

Pitkäaho T, Partanen P, Vehviläinen-Julkunen K, Miettinen M. 2008. Hoitohenkilöstön mitoituksen tunnusluvut. Tunnuslukujen saatavuus tietojärjestelmistä ja niiden käytettävyys. Pilottitutkimus Kuopion yliopistollisen sairaalan sisätautien klinikassa. Kuopion yliopistollinen sairaala. Opetus- ja tutkimusyksikkö: Kuopio.

43

Päivystyshanke 2008. Päivystyksen uudet tuulet. www.hus.fi/paivystyshanke.fi. (5.10.2008).

Rainio A-K, Ohinmaa A. 2004. Henkilöstövoimavarojen käytön arviointi RAFAELA-hoitoisuuluokitusjärjestelmän avulla. Stakes, Aiheita 3/2004. Terveystaloustiede, Helsinki.

Ruponen A. 2005. Hyvä elämä ihmisille? Terveydenhoitajien näkemys terveysneuvonnan tavoitteista ja neuvontatyötä ohjaavista tekijöistä. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto: Hoitotieteen laitos. http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu00630.pdf. (20.10.2008).

Ruohonen T. 2007. ”Improving the operation of an Emergency Department by using a simulation model”. Akateeminen väitöskirja: Jyväskylän yliopisto http://julkaisut.jyu.fi/?id=978-951-39-2856-8. (4.10.2008).

Robinson K, Jagim M, Ray C. 2005. Nursing workforce issues and trends affecting emergency departments. Nursing Manage 23, 46–53.

Schriver J, Talmadge R, Chuong R, Hedges J. 2003. Emergency nursing: Historical, current and future roles. Journal emergency nursing 5, 431–439.

Simmons F. 2005. Hospital overcrowding: an opportunity for case managers. Case Manager, 4, 52–54.

Sosiaali- ja terveysministeriö 2003:18. Terveyttä ja hyvinvointia näyttöön perustuvalla hoitotyöllä. Kansallinen tavoite- ja toimintaohjelma 2004–2007. Edita Prima Oy, Helsinki.

Tamminen A. 2008. Päivystystä Vantaan erikoissairaanhoidossa. Suomen Lääkärilehti 63, 1643.

Tähtinen T. 2007. Hoitohenkilöstön potilasohjausvalmiudet. Pro gradu -tutkielma. Oulun yliopisto: Lääketieteellinen tiedekunta, terveyshallinnon ja hoitotieteen laitos.

Valtionvarainministeriö 2008. Peruspalvelujen tila -raportti. 14/2008. Valtionvarainministeriön julkaisuja. Edita Prima Oy, Helsinki. www.vm.fi/julkaisusarjat (10.10.2008).

Vaula E, Kantonen J. 2008. Ensiavusta päivystyspoliklinikaksi. Päivystysselvitys 2007 tuloksia. Suomen Lääkärilehti 63, 1856–1858.

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä 2006. http://www.vsshp.fi/fi/sairaalat. (11.11.2008).

Julkaisemattomat lähteet:

Kalliomäki T. 2008. Osastonhoitajahaastattelu Forssan seudun kansanterveystyön yhteispäivystyksestä. 30.09.2008.

Kuusela-Louhivuori P, Kohvakka U, Metsäniitty J. 2005. Päivystyspotilaan hoitoprosessi Peijaksen sairaalan päivystysalueella. HUS, Peijaksen sairaala. www.hus.fi. (13 10.2008).

Lehtinen S. 2008. Salon kansanterveystyön kuntayhtymän päivystyksen osastonhoitaja. 30.9.2008.

Nieminen T-K. 2008. Kliinisen harjoittelun opiskelija-konsultti.

Nurmeksela A. 2008. Osastonhoitajahaastattelu Rauman yhteispäivystyksestä. 30.09.2008.

Paulamäki V. 2008. Tiedustelu SAS:n sisätautien tähystystutkimusjonoista. 16.10.2008.

44

Renvall H. 2008. Tiedustelu SAS:n kirurgisista tähystystutkimusjonoista ja neurologin vastaanotto jonoista. 6.10.2008.

Ristimäki S. 2008. Tiedustelu Loimaan aluesairaalanpäivystyksen henkilöstömiehityksestä. 10.11.2008.

Sten M. 2008. Osastonhoitajahaastattelu Hyvinkään yhteispäivystyksestä. 30.09.2008.

45

LIITE 1

Turun yliopisto Minna Santikko

Lääketieteen tiedekunta sh, TtM-opiskelija

Hoitotieteen laitos lokakuu 2008

HYVÄ VASTAAJA

Pyydän Sinua vastaamaan jokaiseen kysymykseen ympyröimällä mielipidettäsi parhaiten vastaavan vaihtoehdon. Olen kiinnostunut nimenomaan Sinun näkemyksestäsi. Vastattuasi, palaute lomake sille varattuun laatikkoon.

KIITOS VASTAUKSESTASI! Paoncil-mittauksen vastaus ____________

Organisaatio: SAS TK Työvuorosi: aamu____, työnkuva__________________

Viikonpvä: ___ ilta________, yö_________, joku muu ______________

Seuraavat väittämät koskevat tekemääsi työvuoroa.

Täysin Samaa Mielipide Eri Täysin

samaa mieltä mieltä tältä väliltä mieltä eri mieltä

Hoitaessasi potilaita tässä vuorossa:

1. Sinulla on ollut aikaa vastata potilai- 1 2 3 4 5

den yksilölliseen hoidon tarpeeseen

2. Mielestäsi työt on jaettu järkevästi ja 1 2 3 4 5

Sinulla on ollut aikaa suorittaa tehtäväsi loppuun

3. Sinulla on ollut aikaa suunnitella työsi 1 2 3 4 5

4. Sinulla on ollut aikaa dokumentoida työsi 1 2 3 4 5

5. Sinulla on ollut varsinaisen hoitoyön 1 2 3 4 5

lisäksi aikaa omien vastuualueittesi hoitoon

6. Sinulla on ollut aikaa hoitotyön kehittämiseen 1 2 3 4 5

7. Olet joutunut priorisoimaan tekemisiäsi 1 2 3 4 5

8. Olet kokenut työtilanteen stressaavana 1 2 3 4 5

9. Erehdysten ja virheiden riski on mielestäsi 1 2 3 4 5

ollut ilmeinen

10. Olet ehtinyt huolehtimaan omasta hyvin- 1 2 3 4 5

voinnistasi riittävästi (tauot, ruokailut)

11. Sinulla on ollut aikaa huomioida työryh- 1 2 3 4 5

mäsi muut jäsenet(työtoverit, opiskelijat) 1 2 3 4 5

12. Kuvaile muutamin sanoin työvuorosi erityispiirteitä:____________________________________________________________________________________

46

LIITE 2

Seuraavat Paoncil-mittarin tulokset on raportoitu työvoroittain.

Mittarin kysymykset on pelkistetty seuraavasti:

Kysymys 1: TARVE, 2. TYÖNJAKO, 3. SUUNNITTELU, 4. DOKUMENTAATIO, 5. VASTUUALUEIDEN HOITO, 6.

HOITOTYÖN KEHITTÄMINEN, 7. PRIORISOINTI, 8. STRESSAAVA TYÖTILANNE, 9. VIRHEIDEN TEKO RISKI, 10. OMA

HYVINVOINTI, 11. TYÖRYHMÄN HUOMIOINTI.

Työvuoroista aamuvuoro on 1, iltavuoro 2, yövuoro 3, päivystyshoitaja 4, potilaskuljettaja 5.

Työnkuva tarkoittaa eri hoitotyöntekijän tehtäviä. Sisätautien päivystyshoitaja on 1, kirurginen päivystyshoitaja 2, aulaemäntä 3,

päivystyshoitaja 4 ja potilaskuljettaja 5. Prosenttiluku taulukon edessä kertoo, kuinka moni hoitotyöntekijä koko otoksesta on

tuottanut seuraavan tuloksen. Seuraava taulukko kuvaa maanantai-päivän tuloksia:

N= 12 TARVE TYÖNJAKO SUUNNIT. DOKUM. VASTUUA. HOIT.KEH. PRIORIS. STRESSI VIRHEET HYVINV. TYÖRYHMÄ TYÖV. TYÖNK.

1 17 % 25 % 17 % 17 % 17 % 8 % 42 % 8 % 8 % 25 % 25 % 33 % 17 %

2 42 % 33 % 42 % 42 % 17 % 17 % 42 % 8 % 17 % 17 % 25 % 17 % 17 %

3 0 % 8 % 8 % 8 % 8 % 17 % 8 % 25 % 17 % 25 % 42 % 42 % 0 %

4 25 % 8 % 8 % 33 % 17 % 17 % 0 % 33 % 42 % 17 % 8 % 8 % 58 %

5 17 % 25 % 25 % 0 % 42 % 42 % 8 % 25 % 17 % 17 % 0 % 0 % 8 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 %

47

LIITE 3

Tiistai-päivän tulokset

N= 13 TARVE TYÖNJAKO SUUNNIT. DOKUM. VASTUUA. HOIT.KEH. PRIORIS. STRESSI VIRHEET HYVINV. TYÖRYHMÄ TYÖV. TYÖNK. 1 23 % 23 % 23 % 23 % 15 % 15 % 31 % 8 % 15 % 23 % 15 % 31 % 15 % 2 15 % 15 % 8 % 23 % 8 % 0 % 54 % 15 % 0 % 38 % 54 % 31 % 8 % 3 46 % 15 % 31 % 38 % 8 % 15 % 0 % 23 % 54 % 15 % 23 % 31 % 0 % 4 8 % 38 % 31 % 15 % 31 % 31 % 8 % 31 % 8 % 23 % 8 % 8 % 62 % 5 8 % 8 % 8 % 0 % 38 % 38 % 8 % 23 % 23 % 0 % 0 % 0 % 15 %

100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 %

Keskiviikko-päivän tulokset

N =10 TARVE TYÖNJAKO SUUNNIT. DOKUM. VASTUUA. HOIT.KEH. PRIORIS. STRESSI VIRHEET HYVINV. TYÖRYHMÄ TYÖV. TYÖNK. 1 0 % 10 % 20 % 40 % 10 % 0 % 10 % 10 % 0 % 40 % 30 % 30 % 10 % 2 50 % 40 % 30 % 40 % 60 % 40 % 60 % 10 % 30 % 40 % 50 % 30 % 10 % 3 20 % 20 % 40 % 20 % 0 % 10 % 10 % 30 % 0 % 10 % 0 % 40 % 10 % 4 20 % 30 % 10 % 0 % 0 % 20 % 10 % 40 % 50 % 10 % 20 % 0 % 70 % 5 10 % 0 % 0 % 0 % 30 % 30 % 10 % 10 % 20 % 0 % 0 % 0 % 0 %

100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 %

48

LIITE 4

Torstai-päivän tulokset

N=12 TARVE TYÖNJAKO SUUNNIT. DOKUM. VASTUUA. HOIT.KEH. PRIORIS. STRESSI VIRHEET HYVINV. TYÖRYHMÄ TYÖV. TYÖNK. 1 17 % 17 % 17 % 8 % 0 % 0 % 8 % 0 % 0 % 25 % 17 % 33 % 17 % 2 67 % 58 % 42 % 75 % 25 % 25 % 58 % 17 % 0 % 58 % 75 % 33 % 8 % 3 8 % 17 % 17 % 8 % 33 % 25 % 8 % 33 % 17 % 17 % 0 % 25 % 0 % 4 8 % 8 % 25 % 8 % 42 % 25 % 17 % 33 % 75 % 0 % 8 % 8 % 58 % 5 0 % 0 % 0 % 0 % 0 % 25 % 8 % 17 % 8 % 0 % 0 % 0 % 17 %

100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 %

Perjantai-päivän tulokset

N=12 TARVE TYÖNJAKO SUUNNIT. DOKUM. VASTUUA. HOIT.KEH. PRIORIS. STRESSI VIRHEET HYVINV. TYÖRYHMÄ TYÖV. TYÖNK. 1 8 % 8 % 8 % 8 % 8 % 8 % 33 % 17 % 8 % 17 % 8 % 25 % 17 % 2 17 % 8 % 8 % 25 % 17 % 17 % 50 % 50 % 50 % 25 % 50 % 33 % 8 % 3 8 % 25 % 17 % 25 % 0 % 0 % 8 % 8 % 17 % 25 % 17 % 33 % 0 % 4 50 % 33 % 50 % 33 % 42 % 25 % 8 % 17 % 8 % 8 % 17 % 8 % 67 % 5 17 % 25 % 17 % 8 % 33 % 50 % 0 % 8 % 17 % 25 % 8 % 0 % 8 %

100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 %

49

LIITE 5

Lauantai-päivän tulokset

N = 8 TARVE TYÖNJAKO SUUNNIT. DOKUM. VASTUUA. HOIT.KEH. PRIORIS. STRESSI VIRHEET HYVINV. TYÖRYHMÄ TYÖV. TYÖNK. 1 0 % 0 % 13 % 13 % 13 % 0 % 38 % 13 % 0 % 13 % 25 % 50 % 0 % 2 75 % 38 % 25 % 63 % 0 % 13 % 38 % 13 % 25 % 75 % 63 % 25 % 0 % 3 13 % 50 % 25 % 13 % 13 % 0 % 25 % 38 % 38 % 13 % 13 % 25 % 0 % 4 13 % 13 % 38 % 13 % 63 % 63 % 0 % 38 % 38 % 0 % 0 % 0 % 100 % 5 0 % 0 % 0 % 0 % 13 % 25 % 0 % 0 % 0 % 0 % 0 % 0 % 0 %

100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 %

Sunnuntai-päivän tulokset

N = 7 TARVE TYÖNJAKO SUUNNIT. DOKUM. VASTUUA. HOIT.KEH. PRIORIS. STRESSI VIRHEET HYVINV. TYÖRYHMÄ TYÖV. TYÖNK. 1 29 % 29 % 29 % 29 % 14 % 14 % 43 % 0 % 14 % 14 % 14 % 29 % 14 % 2 14 % 14 % 14 % 14 % 29 % 14 % 29 % 43 % 43 % 29 % 57 % 43 % 0 % 3 14 % 14 % 29 % 14 % 43 % 29 % 0 % 29 % 0 % 29 % 14 % 29 % 0 % 4 29 % 43 % 29 % 29 % 14 % 14 % 14 % 14 % 29 % 14 % 14 % 0 % 86 % 5 14 % 0 % 0 % 14 % 0 % 29 % 14 % 14 % 0 % 14 % 0 % 0 % 0 %

100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 86 % 100 % 100 % 100 % 100 %

yksi tyhjä

50

LIITE 6

Seuraavat Paoncil-mittarin tulokset on raportoitu työvuoroittain. Numerot 1-5 taulukon vasemmassa reunassa tarkoittavat: 1 täysin samaa mieltä ja 5 täysin eri mieltä. N kuvaa, kuinka monta vastaajaa on tuottanut kyseiset tulokset.

Tulokset koostuvat aamuhoitotyöntekijöiden vastauksista.

N= 26 TARVE TYÖNJAKO SUUNNIT. DOKUM. VASTUUA. HOIT.KEH. PRIORIS. STRESSI VIRHEET HYVINV. TYÖRYHMÄ TYÖNK. 1 12 % 15 % 23 % 31 % 12 % 4 % 31 % 8 % 0 % 31 % 19 % 38 % 2 50 % 42 % 38 % 31 % 31 % 23 % 35 % 23 % 12 % 42 % 58 % 31 % 3 12 % 12 % 15 % 31 % 15 % 15 % 19 % 12 % 23 % 8 % 12 % 4 % 4 19 % 27 % 19 % 4 % 31 % 31 % 15 % 50 % 38 % 15 % 12 % 19 % 5 8 % 4 % 4 % 4 % 12 % 27 % 0 % 8 % 27 % 4 % 0 % 8 %

100,00

% 100,00

% 100,00

% 100,00

% 100,00

% 100,00

% 100,00

% 100,00

% 100,00

% 100,00

% 100,00 % 100,00

%

Tulokset koostuvat iltahoitotyöntekijöiden vastauksista:

N= 22 TARVE TYÖNJAKO SUUNNIT. DOKUM. VASTUUA. HOIT.KEH. PRIORIS. STRESSI VIRHEET HYVINV. TYÖRYHMÄ TYÖNK. 1 9 % 14 % 9 % 9 % 5 % 5 % 36 % 18 % 14 % 5 % 5 % 0 % 2 27 % 27 % 18 % 36 % 18 % 14 % 45 % 9 % 23 % 36 % 45 % 0 % 3 27 % 18 % 27 % 14 % 5 % 5 % 5 % 36 % 18 % 23 % 32 % 0 % 4 18 % 23 % 32 % 36 % 27 % 27 % 9 % 32 % 41 % 23 % 14 % 100 % 5 18 % 18 % 14 % 5 % 45 % 50 % 5 % 5 % 0 % 14 % 5 % 0 %

100,00

% 100,00

% 100,00

% 100,00

% 100,00

% 100,00

% 100,00

% 100,00

% 95,45 % 100,00

% 100,00 % 100,00

%

51

LIITE 7

Yöhoitotyöntekijöiden tulokset.

N= 24 TARVE TYÖNJAKO SUUNNIT. DOKUM. VASTUUA. HOIT.KEH. PRIORIS. STRESSI VIRHEET HYVINV. TYÖRYHMÄ TYÖNK. 1 17 % 17 % 17 % 21 % 17 % 13 % 21 % 0 % 8 % 29 % 29 % 0 % 2 33 % 21 % 17 % 46 % 17 % 17 % 63 % 33 % 33 % 38 % 50 % 0 % 3 13 % 29 % 25 % 13 % 21 % 17 % 0 % 29 % 17 % 25 % 8 % 0 % 4 33 % 25 % 33 % 21 % 25 % 29 % 0 % 8 % 25 % 0 % 13 % 100 % 5 4 % 8 % 8 % 0 % 21 % 25 % 17 % 29 % 17 % 8 % 0 % 0 %

100,00

% 100,00

% 100,00

% 100,00

% 100,00

% 100,00

% 100,00

% 100,00

% 100,00

% 100,00

% 100,00 % 100,00

%

Potilaskuljettajien (klo 10-18) tulokset

N= 5 TARVE TYÖNJAKO SUUNNIT. DOKUM. VASTUUA. HOIT.KEH. PRIORIS. STRESSI VIRHEET HYVINV. TYÖRYHMÄ TYÖNK. 1 20 % 20 % 20 % 0 % 0 % 0 % 20 % 0 % 0 % 20 % 20 % 0 % 2 80 % 20 % 40 % 80 % 20 % 20 % 40 % 20 % 0 % 60 % 60 % 0 % 3 0 % 40 % 40 % 20 % 20 % 20 % 20 % 40 % 40 % 20 % 20 % 0 % 4 0 % 20 % 0 % 0 % 60 % 20 % 20 % 20 % 60 % 0 % 0 % 0 % 5 0 % 0 % 0 % 0 % 0 % 40 % 0 % 20 % 0 % 0 % 0 % 100 %

100,00

% 100,00

% 100,00

% 100,00

% 100,00

% 100,00

% 100,00

% 100,00

% 100,00

% 100,00

% 100,00 % 100,00

%