kotaviesti · pedagogiikka tässä asiakas-suhteessa tarkoittaa kas-vattamista, opettamista ja...
TRANSCRIPT
![Page 1: Kotaviesti · Pedagogiikka tässä asiakas-suhteessa tarkoittaa kas-vattamista, opettamista ja ohjaamista toimimaan yh-teisöllisesti, ainutlaatuisena ihmisenä yhteisön hyväksi](https://reader033.vdocuments.pub/reader033/viewer/2022041716/5e4b978e2761c0101727e2bb/html5/thumbnails/1.jpg)
20 vuottaKotaviesti
Lastensuojeluun voimaa uusista toimintatavoista
Ryhmä kasvattaa nuorta
Teoria täydentää toimintaa seikkailukasvatuksessa
15.9.2011
![Page 2: Kotaviesti · Pedagogiikka tässä asiakas-suhteessa tarkoittaa kas-vattamista, opettamista ja ohjaamista toimimaan yh-teisöllisesti, ainutlaatuisena ihmisenä yhteisön hyväksi](https://reader033.vdocuments.pub/reader033/viewer/2022041716/5e4b978e2761c0101727e2bb/html5/thumbnails/2.jpg)
Lasten ja nuorten H y v i n v o i n t i r y
Kaksikymmentä vuotta kumppanuutta ja kehittämistä
Lokki lentää edelleen
Seikkailukasvatus on yhdessä tekemistä, kokemista ja oppimista, yhdessä elämistä. Kymmenen vuotta sitten KOTA ry julkaisi Kotanetti-lehden 10-vuotisjuhliensa yhtey-dessä. Lehdessä kirjoitettiin seikkailukasva-tuksen soveltamisesta eri aloilla ja kuvailtiin yhteistyötä eri kumppanien kanssa. Taas on kymmenen vuotta kulunut, taas juhlitaan ja julkaistaan lehti. Ja taas voimme kuvailla yhteistyötä, vieläpä osittain samojen kump-paneiden kanssa tehtävää!
Koko kaksikymmenvuotisen taipaleensa ajan kaikki KOTA ry:n kehittämishank-keet, kurssit ja koulutukset on toteutettu yhteistyössä järjestöjen, kuntien ja oppilai-tosten kanssa. Näiden vuosien aikana on syntynyt pitkiä kumppanuussuhteita, joissa seikkailukasvatusta on kehitetty ja sovel-lettu lastensuojelu-, kuntoutus-, perusope-tus- ja koulutustoimintaan. Näistä yhteis-työkuvioista ja kumppanuuksista voit lukea tarkemmin näiltä sivuilta.
Nykyistä Nuorten ryhmätoimintahan-ketta KOTA ry toteuttaa RAY:n rahoi-tuksella tiiviissä yhteistyössä varsinaissuo-malaisten kuntakumppaniensa kanssa.
Kaarinan, Raision ja Loimaan perhe- ja nuorisopalvelujen kanssa on luotu uusia ta-poja ja malleja tehdä lasten ja nuorten hy-vinvointia tukevaa perustyötä. Niin tässä kuin muissakin hankkeissa kehittäminen on tapahtunut yhdessä tekemällä, kokeile-malla ja kokemuksista oppimalla. Yhdessä kehittäminen vaatii palavereja, aikaa, avoi-muutta, omien käytäntöjen ja toiminta-tapojen reflektointia ja toisten osaamisen arvostamista. Näistä ja yhdessä tekemisestä syntyy luottamus, siitä rakentuu kumppa-nuus ja pitkäaikaiset yhteistyösuhteet.
Jopa 10–20 vuotta kestäneet yhteis-työsuhteet kertovat, että KOTA ry on ollut kumppaniensa luottamuksen arvoi-nen. Matkan varrella on syntynyt uusia kumppanuuksia, osan kanssa on taitettu pitkiä matkoja, toisten kanssa ehkä yhden hankkeen, kurssin tai toimintapäivän ajan. KOTA ry:n matka jatkuu edelleen, hyvässä seurassa, kohti uusia seikkailuja.
Elina HeikkiläPäätoimittaja
Lehden kannessa oleva Lokki muistuttaa meitä 80-luvun loppuvuosista, jolloin Tu-run kaupunki ja Mannerheimin Lastensuo-jeluliiton Varsinais-Suomen piiri lähtivät kehittämään lastensuojelun toiminnallista ryhmätyötä.
1990-luvun vaihteessa niin kutsutun Lokki-toiminnan viitekehykseksi vakiintui seikkailukasvatus. 1990-luvun alun talous-haasteet ja työmuodon uutuus jättivät me-netelmän vielä haastajan asemaan. Osaajis-ta oli myös pulaa. Esimerkiksi sosiaalialan opistoasteen koulutus oli vasta alkanut Varsinais-Suomessa.
Seikkailukasvatuksen kehittämiseksi pe-rustettiin vuonna 1991 KOTA – Suomen seikkailukoulutuksen tuki ry. KOTA ry aloitti ensimmäisenä seikkailuohjaajakou-lutuksen, kumppaninaan Kaarinan sosi-aalialan oppilaitos. Koulutuksiin osallistui 1990-luvulla suuri joukko alan ammattilai-sia, jotka levittivät uutta työotetta omaan työhönsä.
KOTA ry:llä on ollut 1990-luvulta alka-en merkittävä rooli myös tutkimus- ja ke-hittämistyössä. Kumppanit ovat olleet sekä kansainvälisiä että kotimaisia, ja yhdistyk-sen palkkalistoilla on ollut myös tutkijoita. Yhdistys on ollut mukana valtakunnallises-sa seikkailukasvatuksen ja lastensuojelun kehitystyössä antamalla panoksensa muun muassa nuorten rikosseuraamusten kehittä-miseen.
2000-luvun alussa KOTA-sanan perään yhdistyksen nimessä tuli määrite “Lasten
ja nuorten hyvinvointi”. Hanketoimin-nassa keskityttiin vähitellen asiakkaiden arjen hallinnan taitojen tukemisen kehit-tämiseen koulujen ja sosiaalitoimen kanssa. Koko vuosikymmenen KOTA ry on tehnyt työtä seikkailukasvatuksen soveltamisessa myös kuntoutuspalveluihin.
2000-luvulla yhdistyksen merkitys kou-luttajana muuttui. Tarve KOTA ry:n tuot-tamalle seikkailuohjaajakoulutukselle vä-heni samalla kun sosiaalialan korkea-asteen koulutus muuttui ammattikorkeakouluta-soiseksi, ottaen vastuuta myös sosiaalialan tutkimus- ja kehittämistoiminnasta.
Tänään KOTA ry on murrosikänsä ylittänyt valtakunnallinen seikkailukas-vatuksen asiantuntija ja kumppaniensa kanssa työmenetelmää kehittävä järjestö. Koulutusyhteistyö jatkuu sosiaali- ja kasva-tusalan perus- ja täydennyskoulutuksessa. Nykyisin Perhetalo Heidekenillä majaileva yhdistys tekee entistä kiinteämmin järjes-töyhteistyötä, rahoituksellisesti entistä tiu-kemmassa hankemaailmassa.
Olen nähnyt 20 vuoden aikana KOTA ry:n merkityksen toiminnallisen työn ke-hittäjänä kunnan lastensuojelutyöntekijän, sosiaalialan opettajan ja yhdistyksen halli-tuksen jäsenen näkökulmista. Tiedän, että voin olla ylpeä KOTA ry:stä.
Juha KnuuttilaPuheenjohtaja
Kotaviesti
Sisältö
Pääkirjoitus .................................................................... 2
Lokki lentää edelleen .............................................. 2
Lastensuojeluun voimaa uusista toi-mintatavoista ................................................................ 3
Teoria täydentää toimintaa myös seik-kailukasvatuksessa ..................................................... 4
Seikkaillessa kaikki on mahdollista .................... 5
Rajojen ylittäminen antaa uskallusta ................ 5
Ryhmä kasvattaa nuorta ......................................... 6
Vaalean punaisten Pantterien vuosi ...............................7
Ryhmätoiminta tutuksi Varsinais-Suo-messa ............................................................................... 7
Tiivis työtapa sopii nuorille ................................. 7
Puheenjohtajat pöydän ympärillä .................... 8
Koija-kurssi tukee matkalla aikuisuuteen .... 10
Verkosto seikkailukasvattajan tukena ........... 11
Kumppanuus kukoistaa perhetalossa .......... 11
Eväitä ryhmätoimintaan Arki hallintaan -kirjasta ......................................................................... 12
Julkaisija: KOTA – Lasten ja nuorten hy-vinvointi ry.Päätoimittaja: Elina Heikkilä.Toimittaja: Elina Teerijoki.ISBN 978-952-92-9529-6 (nid.)ISBN 978-952-92-9530-2 (pdf)Painos: 1000 kplTaitto: Suunnittelutoimisto Grafiro ([email protected]).Painopaikka: T. Nieminen Oy. Kaarina.Verkkolehden osoite: www.kota.fi/kotalehti2011Kuvat: KOTA ry:n valokuva-arkisto. Kansi-kuva, sivujen 3, 9 ja 10 kuvat © Reima Or-vasto.
2 15.9.2011
![Page 3: Kotaviesti · Pedagogiikka tässä asiakas-suhteessa tarkoittaa kas-vattamista, opettamista ja ohjaamista toimimaan yh-teisöllisesti, ainutlaatuisena ihmisenä yhteisön hyväksi](https://reader033.vdocuments.pub/reader033/viewer/2022041716/5e4b978e2761c0101727e2bb/html5/thumbnails/3.jpg)
TeKSTi eLina TeeRijoKiMoniosaaminen on tärkeää tulevaisuuden lastensuojelualalla, sanoo Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja Seppo Sauro.
Seppo Sauron lempilause kuuluu näin: ”Uskokaa tai älkää, kaikkea ei ole vielä keksitty.” Se pätee hänen mukaansa myös lastensuoje-lutyöhön.
– Alalla on paljon pro-tektionismia. Vanhasta ha-lutaan pitää kiinni ja uusia toimintatapoja epäillään. Kuitenkin on monia eri pol-kuja, joita pitkin voi päästä samaan lopputulokseen eli onnistuneeseen lastensuoje-lutyöhön, Sauro sanoo.
Tällä hetkellä noin 70 % sijaishuoltopalveluista on yritysten, usein suurten ket-jujen, hallussa. Sauro näkee, että järjestöpuolella voitai-siin ottaa yritysmaailmasta oppiakin.
– Työtä voisi monessa tapauksessa tehdä suoravii-vaisemmin ja taloudellisem-minkin. Kuntien talous ei ole ainakaan parantumassa, joten pidettiin siitä tai ei, talouden merkitys tulee jat-kossa kasvamaan.
Sauron mukaan alalla on nyt turbulenssia. Uusia toi-
mijoita tulee ja heikot pu-toavat pelistä. Tämä liittyy myös kuntien ostokäytän-töjen kehittymiseen: enää ei riitä, että tarjotaan tilat, vaan ostaja haluaa varmistua myös, että palvelu on laadu-kasta.
– Tulevaisuus on mo-niosaajien. Pitää pystyä kohtaamaan monimutkai-sia ongelmakimppuja, tulla toimeen esimerkiksi lapsen vaikean aggression tai päih-deriippuvuuden kanssa. Ne toimijat pärjäävät, joilla on laaja repertuaari, Sauro ar-vioi.
Lastensuojelulain mu-kaan lapsen biologinen tausta on aina huomioitava. Vaikeimmissakin tapauk-sissa mukana pitäisi aina olla ripaus ennaltaehkäisyä, pyrkimystä siihen, että lapsi voisi palata joskus biologi-seen perheeseensä.
– Kotiinpaluun tavoite on sekä inhimillisesti että taloudellisesti tärkeä, Sauro sanoo.
Perhehoitoon on panostettavaSauron mukaan pienimmät lastensuojeluyksiköt ovat kilpailussa kovilla.
– Pienet yksiköt eivät sa-malla tavalla pysty supista-maan hallintokuluja tai tar-joamaan asiantuntijatyötä kuin suuremmat.
Pienen yksikön pelas-tuksena Sauro näkee mah-dollisuuden erikoistua. Esimerkiksi vieraskielisiä hoitopaikkoja tarvittaisiin lisää, lähivuosina jopa useita satoja. Toinen vaihtoehto on asiantuntijaverkoston luomi-nen eri yksiköiden välillä.
Myös syrjäseuduilla si-jaitsevien hoitopaikkojen tulevaisuus on haastava, sil-lä laki velvoittaa etsimään hoitopaikkaa läheltä lapsen biologisia juuria.
Seppo Sauron mukaan Suomi on jälkijunassa per-hehoidon kehittämisessä. Kun muissa Pohjoismaissa perheissä hoidetaan 70 % si-joitetuista lapsista, Suomessa
Toiminnanjohtaja Seppo Sauro:
Lastensuojeluun voimaa uusista toimintatavoista
70 % heistä sijoitetaan lai-toksiin.
– Perhehoidon imagoa pi-täisi uudistaa myös nuoreh-koille urbaaneille ihmisille sopivaksi elämäntavaksi. Perhehoitopaikoista suuri osa on maalla, kun lasten-suojelutarve on kaupungeis-sa. Tarvitaan myös uusia tu-kimuotoja ja kumppanuutta perhehoitotyötä tekeville. Ei riitä, että hädän tullen voi soittaa sosiaalipäivystyk-seen, vaan pitää olla tunne, ettei perhe ole työssään yk-sin.
Ennaltaehkäisy on tärkeääSauron mukaan esimer-kiksi Norjassa on löydetty tukikeinoja, joiden avulla murrosikäisiäkin on menes-tyksekkäästi voitu sijoittaa perheisiin.
– Jos perhehoito kehit-tyy ja sen osuus kasvaa, lai-toshoidon tarve vähenee ja lastensuojelussa vapautuu paljon resursseja ennalta-
ehkäisevään työhön. Kun ollaan korjaavan työn vai-heessa, on ehtinyt tapahtua jo paljon pahaa.
Ennaltaehkäisevä lasten-suojelu on Sauron mielestä keskeinen osa alan tulevai-suutta.
– Sitä on liitettävä kaik-keen toimintaan ja sen käsi-tettä on myös laajennettava. Se on hyvää yhteiskuntapoli-tiikkaa mutta myös sellaista kumppanuutta, jossa eri toi-mijat varmistuvat siitä, että ketään ei jätetä yksin.
Hän nostaa esiin vanhan hyvän neuvon lasten kasva-tuksessa: varmistaa, että jo-kaisella on harrastus ja aina-kin yksi kodin ulkopuolinen aikuinen.
– Kumppanuuden ra-kentamisessa voidaan tehdä myös täsmätoimia eli ottaa huomioon kunkin nuoren tai ryhmän ominaispiirteet. Nuoret pitävät tekemisestä ja sen ohessa puhumisesta, mutta ilman tekemistä sitä puhetta ei aina tahdo löytyä.
3Kotaviesti
![Page 4: Kotaviesti · Pedagogiikka tässä asiakas-suhteessa tarkoittaa kas-vattamista, opettamista ja ohjaamista toimimaan yh-teisöllisesti, ainutlaatuisena ihmisenä yhteisön hyväksi](https://reader033.vdocuments.pub/reader033/viewer/2022041716/5e4b978e2761c0101727e2bb/html5/thumbnails/4.jpg)
Teoria täydentää toimintaa myös seikkailukasvatuksessaTeKSTi eLina TeeRijoKi
Turun ammattikorkeakou-lun Hyvinvointipalvelut-tulosalue on KOTA ry:n vakituinen koulutusasiakas. Yhteistyö alkoi jo 1990–lu-vun puolivälissä, kun oppi-laitos tunnettiin opistotasoi-sena Kaarinan sosiaalialan oppilaitoksena, josta valmis-tui sosiaalikasvattajia.
Kun koulutus siirtyi am-mattikorkeakouluun, yhteis-työ KOTA ry:n kanssa jat-kui. Eräs yhteistyötä alusta saakka tehneistä opettajista on sosiaalialan koulutusoh-jelman lehtori Eeva Timo-nen-Kallio.
– Yhteistyö KOTA ry:n kanssa on vakaalla ja vaka-valla pohjalla, Timonen-Kallio luonnehtii pilke sil-mäkulmassa.
Toimintamuodot ovat va-kiintuneet vuosien varrella ja yhteistyö on kummankin
osapuolen mielestä hyvää. KOTA ry tuottaa sosiono-miopiskelijoille esimerkiksi seikkailukasvatuskurssin, johon kuuluu lähiopetuksen lisäksi viikonlopun mittai-nen maastojakso. Opiskeli-joille kurssi on valinnainen, mutta se on hyvin suosittu.
– Opiskelijat pitävät toi-minnallisuudesta ja toimin-nallisista seikkailukasvatuk-sen menetelmistä. Tämän tyyppiselle koulutukselle on kysyntää, Timonen-Kallio sanoo.
– Opiskelijoistamme moni joutuu työelämässä tilanteisiin, joissa pitää osata toimia. Itsensä ja reaktio-tapojensa tunteminen on tärkeää, ja seikkailumene-telmään aina kuuluva koke-musten reflektointi opettaa sitä hyvin.
Moni voi soveltaa seikkai-
lukasvatusta myös työmene-telmänä: koulutusohjelmas-ta valmistuvien sosionomien tyypillisiä työaloja ovat las-tensuojelu ja perhetyö. Seik-kailukasvatuksen kokemuk-sellisuuden kautta päästään tunnetasolle, ja tunteisiin liittyy ihmisten innostami-nen, luottamuksellisen vuo-rovaikutuksen rakentami-nen ja siinä toimiminen.
Turun ammattikorkea-koulu tarjoaa seikkailuopin-toja myös aikuisopiskelijoille osana täydennyskoulutusta.
Yhdessäoloon oppimistaOpiskelijat perehtyvät opin-noissaan KOTA ry:n jul-kaisemaan Arki hallintaan – Nuorten ryhmätoimin-nan ohjaaminen -kirjaan. KOTA-yhteistyössä on myös
Ammattikorkeakoulun sosiaalialan ja KOTA ry:n osaaminen täydentävät sopivasti toisiaan, sanoo Turun ammattikorkeakoulun lehtori Eeva Timo-nen-Kallio.
käytännön puoli: yhdistyk-sellä on välineet ja valmiu-det toteuttaa toiminnallista tekemistä kuten retkeilyä.
Eeva Timonen-Kallio on Suomen sosiaalipedagogisen seuran puheenjohtaja. Sosi-aalipedagogiikka on hänen mukaansa se viitekehys, jon-ka kautta seikkailukasvatus saa sisältöä.
– Sosiaalipedagogiikalla tarkoitetaan sitä, että työs-kennellään sellaisten ihmis-ten kanssa, joilla on vaike-uksia elämässään ja siksi haasteita pärjätä arjessaan ja kiinnittyä yhteiskuntaan. Pedagogiikka tässä asiakas-suhteessa tarkoittaa kas-vattamista, opettamista ja ohjaamista toimimaan yh-teisöllisesti, ainutlaatuisena ihmisenä yhteisön hyväksi. Seikkailu istuu tähän hyvin, koska seikkailutehtävien
tekemiseen tarvitaan aina ryhmä, jotta päästään toi-vottuun lopputulokseen.
Seikkailun elementti liit-tyy Timonen-Kallion mu-kaan myös epävarmuuteen ja sen sietämiseen. Omat tunteet ja reagointitavat tu-levat tutuiksi, rajat laajentu-vat.
– Seikkailussahan raken-netaan tietoisesti konfron-taatioita, joista syntyy tun-nereaktioita.
Eeva Timonen-Kallio näkee KOTA ry:n käytän-nönläheisen ja ammattikor-keakoulun teoreettisemman lähestymistavan täydentä-vän sopivasti toisiaan. Sosi-aalipedagoginen viitekehys antaa teoreettista tukea, joka syventää ymmärrystä ja auttaa menetelmän hyödyn-tämisessä.
4 15.9.2011
![Page 5: Kotaviesti · Pedagogiikka tässä asiakas-suhteessa tarkoittaa kas-vattamista, opettamista ja ohjaamista toimimaan yh-teisöllisesti, ainutlaatuisena ihmisenä yhteisön hyväksi](https://reader033.vdocuments.pub/reader033/viewer/2022041716/5e4b978e2761c0101727e2bb/html5/thumbnails/5.jpg)
Kaikki pääsevät mukaanLihastautiliiton kurssien ja leirien palautteista käy ilmi, että yksi seikkailuun liittyvä kokemus on lapsille ja nuo-rille ylitse muiden: se, että pääsee tekemään asioita ryh-
simmässään ihan tavallinen lapsi, joka innostuu asioista ja haluaa osallistua.
– Jos koko ajan varoitel-laan ja toppuutellaan, into sammuu. Progressiivinen sairaus on iso juttu elämäs-sä, mutta osallistuminen on mahdollista turvallisissa ra-
Rajojen ylittäminen antaa uskallusta
– Joka kerta nukuttiin ainakin yksi yö teltassa lei-rikeskuksen pihalla. Se oli upeaa, koska kaikki pääsivät
Seikkaillessa kaikki on mahdollistaTeKSTi eLina TeeRijoKi
Seikkailutoiminnan kuntouttava merkitys näkyy esimerkiksi KOTA ry:n pitkässä yhteistyössä Lihas-tautiliiton kanssa. Lihastautia sairastavat lapset ja nuoret saavat seikkailutoiminnasta elämysten lisäksi uusia taitoja.
aina mukaan, sellaisetkin, jotka käyttivät hengitys-konetta. Aina löytyi joku ratkaisu, Sanna Kalmari
kiittää.Metsässä oleminen, kul-
keminen ja ruoan laittami-nen leiriolosuhteissa ovat jääneet mieleen. Ne olivat haastavia juttuja sähköpyö-rätuolin käyttäjälle, joka enimmäkseen oli tottunut liikkumaan sileällä asfaltilla.
– Vaikka mentiinkin aika tasaisia polkuja, niin silti ol-tiin metsässä. Vähän avus-tettuna pääsi pienten kanto-jenkin yli.
Seikkailuihin kuuluvat ongelmanratkaisutehtävät
olivat Sannan mukaan tär-keitä ryhmähengen kannal-ta. Seikkailuissa ja leirille lähtemisessä yleensä oli myös rajojen ylittämisen tuntua.
– Olin ollut lapsena enim-mäkseen vain vanhempieni kanssa, ja yksin leirille läh-teminen oli iso juttu. Tehtä-vissäkin tuli välillä vastaan ajatus, miten tästä selviää, mutta ilo onnistumisesta jälkeenpäin oli suuri.
Lapsena seikkailujutut olivat ennen kaikkea haus-
koja elämyksiä, mutta kun Sanna nyt aikuisena muiste-lee leirejä, tärkeimpänä niillä opittuna asiana hän pitää it-seluottamuksen ja uskalluk-sen kasvua. Siitä on paljon hyötyä käytännön elämässä.
– Liikuntavammaise-na kohtaa joka tapauksessa päivittäin erilaisia ympäris-tön esteitä. Sen sijaan, että ajattelee, ettei tästä pääse, miettiikin, mitenkähän täs-tä pääsee.
Kesä on Lihastautiliiton kurssityöstä vastaaville vuo-den kiireisintä aikaa. Kurs-si- ja leiritoiminta pyörii, ja monessa tapahtumassa on mukana myös KOTA ry, joka on toiminut Lihastauti-liiton kanssa yhteistyössä jo viisitoista vuotta.
Lihastautiliiton kurs-sisuunnittelijat Saara Jo-kinen ja Ritva Pirttimaa ovat monet kerrat nähneet seikkailun tuottaman ilon ja riemun.
– Kun mukana on ennen-kin olleita lapsia, jo odotus on käsinkosketeltavaa: mitä ne tällä kertaa ovat keksi-neet, kuvailee Saara Jokinen.
Lihastautiliiton kursseilla seikkailukasvatuksen me-netelmiä toteutetaan kun-toutuksen viitekehyksessä ja leiritoiminnassa.
– Nuorille vertaisryhmäs-sä toimiminen on tärkeää. Lihassairaus on kuitenkin elämänmittainen asia. Ryh-mässä nuori oppii peilaa-maan muitten kautta omaa tilannettaan, oppii toimi-maan sekä ryhmän jäsenenä että itsenäisesti. Molemmat taidot ovat tärkeitä, kun nuori alkaa irtaantua lap-suudenperheestä.
Seikkailu harjaannuttaa esimerkiksi avustajan käyt-tämiseen ja ryhmässä toimi-miseen. Voimaantuminen, tunne siitä, että osaa ja pys-tyy, on hyvin tärkeä elämän-laadun tekijä.
Lasten vanhemmille taas on tärkeää nähdä, että lapsi voi osallistua ja pärjää mu-kana ryhmän toiminnassa.
Perhekursseilla ovat mu-kana myös lihastautia sairas-tavien lasten terveet sisaruk-set, ja toiminta on yhteistä kaikille perheenjäsenille. Jos väkeä jaetaan ryhmiin, se tehdään iän, ei terveydenti-lan mukana.
mässä. Lihassairaiden lasten ja nuorten seikkailutoiminta räätälöidään aina niin, että ryhmän jokainen jäsen pää-see osallistumaan.
Lihassairaudet vaikutta-vat ihmisen fyysiseen toi-mintakykyyn, ja moni liiton leireille osallistuvista liikkuu sähköpyörätuolilla.
– Jos itse ei pysty lainkaan liikkumaan, osallistuminen onnistuu avustajaa ohjaa-malla. Erilaisia apuvälineitä käyttämällä päästään met-sään ja melomaan. Eivätkä apuvälineet ole aina miten-kään monimutkaisia, vaan vaikka säkkituolista voi olla apua, Saara Jokinen kertoo.
Jokinen ja Pirttimaa muistuttavat, että lihastau-tia sairastavakin lapsi on si-
joissa esimerkiksi juuri seik-kailun avulla.
Turvallisuus ja tilantei-den hallinta onkin tärkeää, ettei seikkailu lipsahda vaa-ralliseksi tai voimia vieväksi epäseikkailuksi. Kotalaiset ottavat turvallisuuden aina huomioon, Pirttimaa ja Jo-kinen kiittävät.
Seikkailutoiminnan idea on saada ihminen itse päät-tämään, toimimaan ja ole-maan vastuussa. Avustajan rooli on passiivinen, ja hei-dän onkin syytä olla tark-kana, etteivät toimi ennen kuin käsketään.
– Toiminta on usein niin mukaansatempaavaa, että avustajien pitää oikein hil-litä itseään, Saara Jokinen nauraa.
Uudenmaan lihastautiyhdistyksen järjestösihtee-rinä nykyisin työskentelevä Sanna Kalmari, 26, on Lihastautiliiton lasten ja nuorten toiminnan vete-raani. Hän muistaa osallistuneensa ainakin neljäl-le seikkailutoimintaa sisältäneelle leirille tai kurs-sille.
5Kotaviesti
![Page 6: Kotaviesti · Pedagogiikka tässä asiakas-suhteessa tarkoittaa kas-vattamista, opettamista ja ohjaamista toimimaan yh-teisöllisesti, ainutlaatuisena ihmisenä yhteisön hyväksi](https://reader033.vdocuments.pub/reader033/viewer/2022041716/5e4b978e2761c0101727e2bb/html5/thumbnails/6.jpg)
Ryhmä kasvattaa nuortaaUKeaMan TeKSTiT: eLina TeeRijoKi
Osallistuminen ryhmätoimintaan voi estää nuorta syrjäytymästä, sanoo Hanna Vah-tola Kaarinan kaupungin lastensuojelusta. Kaarina on mukana KOTA ry:n hankkees-
sa erityisen tuen tarpeessa olevien nuorten ryhmätoiminnan kehittämiseksi.
Kun KOTA ry aloitti vuon-na 2009 hankkeensa tuen tarpeessa olevien nuorten ryhmätoiminnasta, Kaari-nan kaupunki ryhtyi yh-teistyökumppaniksi. Alus-sa rakennettiin toiminnan puitteita ja etsittiin yhteisiä tavoitteita, kertoo nuorten tiimin ohjaaja Hanna Vah-tola Kaarinan kaupungin lastensuojelusta.
– Huomasimme heti, että lastensuojelun resurssit eivät yksin riitä, ja aloimme etsiä yhteistyökumppaneita.
Kaarinan mallissa toimi-joita ovat kaupungin perhe-palveluiden lastensuojelu, kaupungin nuorisopalve-lut, seurakunnan nuoriso-työ sekä hankkeen aikana KOTA ry. Koulujen kuraat-torit ovat tärkeä yhteistyö-kumppani.
Toiminta päätettiin koh-dentaa osittain ennalta-ehkäisevästi yläkouluikäi-sille nuorille, jotka eivät välttämättä ole lastensuoje-lun asiakkaita, mutta joista on herännyt syystä tai toises-ta huolta koulussa. Ryhmän koko on kahdeksan nuorta:
hyviä aikuisresursseja tarvi-taan, jotta ohjaajat pystyvät tukemaan nuorten kasvua.
Huolestuttavat ilmiöt esiinRyhmien muodostamis-vaiheessa koulukuraattorit haastattelevat kaikkien Kaa-rinan yläkoulujen oppilas-huoltoryhmiä etsiäkseen ei tiettyjä nuoria, vaan huoles-tuttavia ilmiöitä. Ensimmäi-seen, syksyllä 2009 aloitta-neeseen ryhmään valikoitui poikia, joista oli huolta auk-toriteettiongelman, koulu-poissaolojen ja vapaa-ajan vieton suhteen. Seuraavana vuonna aloitti kaksi ryhmää, sekä tyttö- että poikaryhmä, ja syksyllä 2011 aloittaa niin ikään kaksi ryhmää hiljaisil-le, syrjäänvetäytyville nuo-rille.
– Kouluilla on ikään kuin mahdollisuus tilata tietyllä tavalla suunnattua toimin-taa, Hanna Vahtola sanoo.
Ensimmäinen ryhmä koottiin kahden eri koulun oppilaista, mikä aiheutti leirijakoa ryhmän sisällä.
Seuraaviin valittiin kum-paankin vain yhden koulun oppilaita, mikä on ollut hyvä ratkaisu: keskeyttämisiä on ollut tuskin lainkaan.
Keskeyttämisiä pyritään välttämään myös ennakolta haastattelemalla nuoria näi-den motivoitumisesta.
– Jos joku sanoo haastat-telussa, ettei ole kiinnostu-nut tai että harrastusmenoja on muutenkin paljon, häntä ei valita. Harrastamatto-muus on eräs ryhmäläisiä yhdistävä tekijä, Hanna Vahtola sanoo.
Elämyksiä ja luottamustaRyhmät kokoontuvat kerran viikossa yhden lukuvuo-den ajan. Toiminnan sisäl-tö määräytyy osin nuorten toiveiden, osin aikuisten suunnitelmien mukaan. Ryhmätoimintaan kuuluu retkiä, harrastuskokeiluja ja ”kotipesäkertoja”, jolloin esimerkiksi laitetaan ruo-kaa, pelataan lautapelejä tai suunnitellaan tulevia teke-misiä.
Kiipeily- ja melontajutut ovat Hanna Vahtolan mu-kaan hienoja elämyksiä, jot-ka ovat olleet käytännössä mahdollisia KOTA-yhteis-työn ansiosta.
– Toisaalta ihan tavalli-nen metsään meneminen, nuotion tekeminen ja mak-karanpaisto voi myös olla hieno elämys, johon ei tarvi-ta erityisiä välineitä.
Valokuvia otetaan ryh-missä paljon, ja niiden avulla reflektoidaan myöhemmin tilanteita ja niiden herättä-miä tunteita. Tunneasioita käsitellään myös toiminnal-listen menetelmien avulla.
Kaarinassa on oltu hyvin tyytyväisiä alussa muodos-tettuun työskentelytapaan. Yhteistyö toimii, ja nuorten sitoutuminen toimintaan osoittaa, että sillä on heille merkitystä.
Vaikuttavuutta on vaikea mitata, mutta Hanna Vahto-la sanoo, että nuorista huo-maa muutoksen.
– Sosiaaliset taidot kasva-vat vuoden aikana selvästi. Nuorten kanssa myös käy-dään toiminnan lomassa
keskusteluja suuristakin ai-heista kuten tulevaisuudesta, opiskelun kannattavuudesta ja seksistä. Automatkat ovat hyviä tähän tarkoitukseen, niillä syntyy aina hienoja keskusteluja!
Keskusteleminen opettaa nuoria tekemään valintoja ja miettimään niiden perustei-ta. Ensimmäisessä ryhmässä puhuttiin paljon väkivallas-ta, koska mukana oli jouk-kotappeluihin sekaantuneita nuoria. Kysymys ”olisitko voinut tehdä siinä tilanteessa jotenkin toisin” on tärkeä.
Vertaisryhmän merkitys on tärkeä myös siinä, että nuori voi siinä ottaa erilai-sen roolin kuin hänelle on koulussa muodostunut. Siel-lä saa jopa olla ihan oma it-sensä.
– Oikein yllätyin en-simmäisen ryhmän kanssa. Vaikka työntekijänä odotin aika hankalaa porukkaa, pojat olivatkin kauhean kiva ryhmä. Fiksuja, pohtivia, asiallisia ja yhteistyökykyi-siä nuoria, Hanna Vahtola kehuu.
6 15.9.2011
![Page 7: Kotaviesti · Pedagogiikka tässä asiakas-suhteessa tarkoittaa kas-vattamista, opettamista ja ohjaamista toimimaan yh-teisöllisesti, ainutlaatuisena ihmisenä yhteisön hyväksi](https://reader033.vdocuments.pub/reader033/viewer/2022041716/5e4b978e2761c0101727e2bb/html5/thumbnails/7.jpg)
Kohta katsotaankin lisää ku-via: on itsensä Vaaleanpunai-siksi Panttereiksi nimenneen tyttöryhmän kevään kokoo-makerta, jona käydään läpi, mitä kaikkea vuoden aika-na onkaan tapahtunut. Nyt muistellaan, herkutellaan vähän, hihitetään lisää ja toi-votaan kovasti, että se seu-raavan viikon vihoviimeinen kokoontuminen sisältäisi jo-tain oikein mahtavaa.
Pantterit ovat saman kou-lun seitsemäsluokkalaisia, jotka eivät juurikaan tunte-neet toisiaan ennen ryhmän starttaamista. Nyt he tun-tevat: ryhmässä on tavattu kymmeniä kertoja ja pidetty kolme leiriä. Tytöt ovat tu-tustuneet ammuntaan, kii-peilyyn ja potkunyrkkeilyyn, käyneet leffassa ja luolassa, tehneet paidat ja ruokaa ja vaikka mitä. Leikkineetkin, kun siltä on tuntunut; perhe-kahvilan ympäristö tarjoaa siihenkin mahdollisuuden.
Ryhmää ohjannut KOTA ry:n Valtteri Kivelä on do-kumentoinut Vaaleanpu-naisten Panttereiden toimin-nan käänteet tarkasti. Kuvat herättävät tytöissä tunteita.
”Ou gaad.””Kamalaa.””Oonks toi mä?””Ei katota enää kuvia!””Ei ku nää on just hyviä!”Haluaisivatko tytöt, että
ryhmä jatkaisi vielä syksyl-lä? Vastaukseksi tulee sarja nopeita nyökkäyksiä. Pantte-reista on vuoden aikana tul-lut jäsenilleen tärkeä yhteisö.
Paras ryhmässä kokeiltu juttu on ollut jokaiselle vä-hän eri. Tytöt mainitsevat hohtokeilaamisen ja golfin, sukeltamisen, leirit, ampu-misen. ”Kaikki paitsi tanssi.” Siitä ollaan kuitenkin yhtä mieltä, että vuosi on ollut kiinnostava ja iloa tuova.
Tiivis työtapa sopii nuorille
– Nuoret ilmaisevat it-seään ja omia tarpeitaan toiminnallisuuden kautta. Ryhmätoiminnassa he ko-kevat tulleensa kuulluksi, sanoo valtiotieteiden lisen-siaatti, sosiaalityön tutkija Alpo Heikkinen, joka on tutkinut nuorten ryhmätoi-minnan vaikutuksia Etelä-Suomen Lapsen ääni -kehit-tämisohjelmassa.
– Toinen tärkeä asia nuo-rille on, että ryhmissä tapaa-misia työntekijöiden kanssa on paljon ja toiminta kestää riittävän kauan. Vaikuttaa, että vuosi on minimiaika. Kuuden kuukauden jälkeen monella nuorella on vielä akuutti tuen tarve.
Heikkisen tutkimuskoh-teet ovat Helsingissä, Es-poossa ja Hyvinkäällä toi-mineita 11–15-vuotiaiden lastensuojelun asiakkaiden ryhmiä. Tutkimuskyselyyn osallistui 85 nuorta. Ryh-mät ovat tavanneet kerran viikossa puolen vuoden tai vuoden ajan; osa nuorista on lisäksi ollut yksilötyön asi-akkaina.
Heikkinen seurasi ryh-män osallistujien mielialan, ihmissuhteiden, koulumoti-vaation ja yleisen arjessa suo-riutumisen muutoksia kyse-
lyllä, joka osassa ryhmistä tehtiin kaksi, osassa kolme kertaa ryhmän pituudesta riippuen.
– Vaikuttaa, että ryhmä-toiminnan työn tulosten vä-littyminen koulutyön arkeen edellyttää pitkää toiminta-aikaa. Helsingissä on ollut ryhmiä, jotka ovat kestäneet yhdestä kolmeen vuotta, ja kokemukset niiden toimin-nasta ovat erittäin hyvät, Heikkinen sanoo.
Osa nuorista olisi toivo-nut vielä enemmän tapaami-sia, mutta keskimäärin ker-ta viikossa riitti tukemaan nuorten arkea. Tämä on selvästi tiiviimpi tahti kuin tavallisessa yksilötyössä.
Heikkisen loppuvuonna 2011 valmistuvan tutki-muksen pohjalta on synty-mässä myös lyhyempi kysy-myspatteri, jota voi käyttää vastaavanlaisten hankkeiden tulosten mittaamiseen käy-tännön lastensuojelutyössä.
– Alle kymmenellä tois-tetulla kysymyksellä saa jo hyvän kuvan. Esimerkiksi koulutyöhön ja mielialaan liittyviin kysymyksiin nuo-ret vastasivat hyvin ja rea-listisesti, ne siis kertovat toiminnan vaikutuksista selvästi.
Nuoret toivovat tiiviimpää suhdetta työntekijöihin kuin perinteisessä lastensuojelun asiakas- ja per-hetyössä, jossa asiakasmäärä on suuri ja aikaa vä-hän, sanoo nuorten ryhmätoimintaa tutkinut Alpo Heikkinen.
Vaaleanpunaisten Pantterien vuosi
Ryhmätoiminta tutuksi VarsinaisSuomessa
KOTA ry on toteuttanut vuosina 2009–2011 nuorten ryhmätoiminnan kehittämishanketta yh-teistyökumppaneinaan Kaarinan, Raision ja Loimaan kuntien perhepalveluiden, nuorisopalve-luiden ja oppilashuollon ammattilaiset. Nuorten ryhmätoiminnan kehittämishankkeen on ra-hoittanut Raha-automaattiyhdistys.
Hankkeen päämääränä on tukea nuorten kasvua ja kehitystä sekä kehittää yhteistyössä kuntien kans-sa toimintamalli erityisen tuen tarpeessa oleville nuorille. Lisäksi tavoitteena on lisätä kuntien työn-tekijöiden osaamista ja nuorille tar-jottavan tuen ja toiminnan määrää.
KOTA ry ja kuntien toimijat ovat ohjanneet ja kehittäneet erityisen
tuen tarpeessa oleville 12–15-vuo-tiaille nuorille säännöllistä ja pit-käkestoista pienryhmätoimintaa. Säännöllisyys on merkinnyt viikot-taisia tapaamisia, pitkäkestoisuus vähintään yhtä koulun lukuvuot-ta. Kehittämistyössä on huomioitu kuntien tarpeet.
KOTA ry:n mukana ohjaus- ja kehittämistyössä on ollut nuoriso-
ohjaajia, avohuollon ohjaajia ja koulukuraattoreita. Ryhmien ohja-uksessa on sovellettu sosiaalipeda-gogista työotetta, Arjen hallinnan mallin viitekehystä ja seikkailukas-vatuksen menetelmiä. Hankkeen aikana on ohjattu seitsemän pilotti-ryhmää, joihin on osallistunut yh-teensä 51 nuorta.
Kaarinassa perhekah-vila Oskariinan tiloissa kuuluu hihitystä ja hä-linää. Perhekahvilaan kokoontunutta tyttö-porukkaa kiinnostaa ja kuohuttaa vastailmes-tynyt koulun matrikke-li, jossa on kuva jokai-sesta oppilaasta.
7Kotaviesti
![Page 8: Kotaviesti · Pedagogiikka tässä asiakas-suhteessa tarkoittaa kas-vattamista, opettamista ja ohjaamista toimimaan yh-teisöllisesti, ainutlaatuisena ihmisenä yhteisön hyväksi](https://reader033.vdocuments.pub/reader033/viewer/2022041716/5e4b978e2761c0101727e2bb/html5/thumbnails/8.jpg)
Puheenjohtajat pöydän ympärilläTeKSTi eLina TeeRijoKi
puheenjohtajana vuonna 1991–92 ja sen jälkeen kym-menkunta vuotta toimin-nanjohtajana. Hän luonneh-tii yhdistyksen syntyaikoja
suurten visioiden ajaksi.– Unelmoitiin suuria asioita,
uskottiin omaan juttuumme ja vietiin sitä tehokkaasti eteen-päin.
– Pekka opetti, että kenen tahansa luo voi aina mennä ja pyytää vaikkapa puhujaksi, täydentää Kohtamäki, jon-ka puheenjohtajakausi kesti vuodesta 1994 vuoteen 2002. Kurun ja Kohtamäen välissä puheenjohtajana toimi vuoden ajan Turkka Aaltonen.
Tämä tarkoitti, että vasta-perustetun yhdistyksen voima-hahmot puhuivat seikkailukas-vatuksen puolesta professori- ja ministeriötasolla. Jo Lokki-pro-jektin aikana seminaaripuhuja-na oli silloinen sosiaali- ja ter-veysministeri Tarja Halonen.
Ihanat tuoksut täyttävät koulutus- ja kokoustila Kipinän. Kusta-vin Kipinän isäntä Pekka Kuru on mielipuuhassaan hellan taka-na. Mutta paikalla ollaan toisesta hyvästä syystä: Kuru on KOTA ry:n ensimmäinen puheenjohtaja, ja ruokavieraina on myös neljä muuta KOTA ry:n puheenjohtajana toiminutta.
Uusi yhdistys pääsi nope-asti myös avustusten piiriin. Ensimmäinen Raha-auto-maattiyhdistyksen avustus myönnettiin KOTA ry:lle jo 1993.
toiminnasta on tähän men-nessä tehty neljä lisensiaat-tityötä, 6–7 pro gradua ja parikymmentä opistotason ja ammattikorkeakoulun päättötyötä.
ferensseihin Suomen lisäksi Skotlannissa, Ruotsissa, Sak-sassa ja Puolassa.
Pekka Kuru ja yhdistykses-sä työskennellyt Kari Jons-son kutsuttiin myös Japaniin
Pekka Kurua, Esa Kohta-mäkeä, Kristiina Hellsté-niä, Jukka Tukiaa ja Juha Knuuttilaa ei ole helppo saada saman pöydän ääreen. Vaativissa tehtävissä toimi-
villa ihmisillä on kiire, mut-ta kesäviikonloppu Kipinäs-sä on koonnut kaikki saman pöydän ympärille. Muistot tukevat toinen toistaan: pu-heenjohtajilla on paljon ko-kemusta hallitusyhteistyöstä toistensa kanssa.
KOTA ry syntyi vuonna 1991 Lokki-projektin jat-koksi. 1980-luvulla Turussa toimineessa Lokki-projek-tissa autettiin lastensuojelun asiakasperheitä seikkailukas-vatuksen keinoin, ja toimin-nassa olivat mukana sekä Pekka Kuru että Esa Kohta-mäki.
– Lokissa tehdyn työn ei voinut antaa mennä huk-kaan, Kohtamäki sanoo.
Kuru toimi KOTA ry:n
Pekka Kuru, puheenjohta-jana 1991–1992.
Esa Kohtamäki, puheen-johtajana 1994–2002.
Kristiina Hellstén, pu-heenjohtajana 2003–2004.
Jukka Tukia, puheenjoh-tajana 2005–2008.
Juha Knuuttila, puheen-johtajana 2009–
Toimintatavasta syntyi teoriaAlusta alkaen KOTA ry toimi seikkailukasvatuksen tieteellisen perustan vahvis-tamiseksi ja teorian muo-dostamiseksi. 1990-luvun puolimaissa yhdistyksen palkkalistoilla oli tutkijoita, jotka perehtyivät seikkailu-kasvatuksen vaikuttavuu-teen ja sovelluksiin esimer-kiksi koulumaailmassa ja lastenpsykiatriassa.
– Teimme soveltavaa tutkimusta ja sen avulla määritimme vähän epä-määräisestä jutusta toimi-van työmenetelmän, Pekka Kuru tiivistää.
Kaikkiaan KOTA ry:n
Esa Kohtamäki sanoo, että hänelle KOTA ry:n pu-heenjohtajana oli tärkeää, että seikkailukasvatuksen uskotta-vuus parani kauden mittaan roimasti.
– Aluksi seikkailu-sana oli ihan vitsi, jota käytettiin mainoksissakin. 1990-luvun aikana seikkailukasvatuksen pedagogiikkaa kehitettiin ja seikkailuohjaajakoulutus käynnistettiin.
Kohtamäen puheenjohta-ja- ja Kurun toiminnanjohta-jakaudella KOTA ry loi myös paljon kontakteja ulkomaille. 1990-luvun hankkeiden tu-loksia on esitelty seminaareissa Yhdysvalloissa ja Australiassa; työntekijät ovat osallistuneet seikkailukasvatusalan kon-
käynnistämään seikkailukas-vatustoimintaa. Isäntäväen kanssa menivät käsitykset ristiin siitä, rakennetaanko Japaniin paikallisten toivoma suomalainen seikkailukasva-tusmalli vai kotalaisten esittä-mä japanilaiseen kulttuuriin perustuva toimintatapa, joka olisi toteutettavissa heidän omilla verkostoillaan ja osaa-misellaan.
Keskusteluyhteys katkesi, mutta kun kotalaiset kutsut-tiin parin vuoden päästä tu-tustumiskäynnille takaisin, oli Sapporon seudulle saatu käyntiin olemassaoleviin paikallisiin toimijoihin pe-rustuva seikkailukasvatus-verkosto.
8 15.9.2011
![Page 9: Kotaviesti · Pedagogiikka tässä asiakas-suhteessa tarkoittaa kas-vattamista, opettamista ja ohjaamista toimimaan yh-teisöllisesti, ainutlaatuisena ihmisenä yhteisön hyväksi](https://reader033.vdocuments.pub/reader033/viewer/2022041716/5e4b978e2761c0101727e2bb/html5/thumbnails/9.jpg)
Vaikeista ajoista selvittiinKun voimakaksikko Kuru ja Kohtamäki väistyi syrjään 2000-luvun alussa, oli pei-liin katsomisen aika. KOTA ry oli järjestönä luonut hyvät perustukset sekä itselleen että seikkailukasvatukselle yleensä. Mitä seuraavaksi?
Raha-automaattiyhdistys, jonka kanssa KOTA ry oli jo pitkään tehnyt yhteistyötä, teki vuonna 2000 yhdistyk-sessä auditoinnin eli toimin-nan laadun tarkastuksen. Sen kautta tuli tutuksi Kristiina Hellstén, josta tuli vuonna 2003 KOTA ry:n puheenjohtaja.
– Teoriat alkoivat vakiin-tua ja toiminta oli järjestäy-tynyttä ja jäntevää. KOTA ry:n toiminnan kohderyh-mää pohdittiin tuolloin paljon. Työtä tehtiin esimer-kiksi erityislasten kanssa, Hellstén kertoo.
Hänen kauteensa sattui taloudellisesti vaikea ajan-jakso työntekijöiden lo-mauttamisineen. Vakituis-ten työntekijöiden määrää vähennettiin – enimmillään heitä oli 10 – ja siirryttiin malliin, jossa määräaikaiset täydentävät vakituisten työ-panosta.
– Koskaan ei silti tuntu-nut, että homma olisi päät-tymässä, vaan vaikeat ajat ovat vahvistaneet uskoa tu-
levaisuuteen, Kristiina Hell-stén sanoo.
Kun toimintaa audi-tointia varten analysoitiin huolellisesti, samalla poh-justettiin hyvät suhteet yh-distyksen toiminnalle tär-keisiin rahoittajiin.
Palveluista tuotteiksiHellsténiä seurasi puheen-johtajana Jukka Tukia vuon-na 2005. Hänen kaudellaan taloudellisen tilanteen vaka-us puhutti vielä, ja suhteet RAY:een olivat keskeiset.
– Koska raha oli kuiten-kin niin tärkeää, toiminnan tuotteistaminen ja palvelu-jen kehittäminen pääsi hy-vin vauhtiin. Myös uusien hankkeiden suunnitteluun panostettiin voimakkaasti, työ tehtiin huolellisesti, Juk-ka Tukia sanoo.
Toisaalta Tukian kaudel-la koottiin yhdistyksen toi-minnan aikana kertynyttä tietopääomaa yksiin kansiin, kun KOTA ry:n julkaisema oppikirja Arki hallintaan – Nuorten ryhmätoiminnan ohjaaminen ilmestyi. KOTA ry myös muutti Perhetalo Heidekenille, lähituntu-maan muiden varsinaissuo-malaisten lastensuojelujär-jestöjen kanssa.
Tukia toimi puheenjoh-tajana vuoteen 2008. Häntä seurasi yhdistyksen tämän-
hetkinen puheenjohtaja Juha Knuuttila. Talousvaikeudet ovat takana, hallituksella ei Knuuttilan mukaan ole nyt suuria huolia.
– Viime vuosina tärkeää on ollut onnistunut yhteis-työ kuntien kanssa. Raisio, Kaarina ja Loimaa ovat ol-leet mukana vertaisryhmä-työssä sujuvasti ja toiminta on jalkautettu kuntiin hy-vin, Knuuttila kiittää.
Yhdistys on myös integroi-tunut Heidekenin muihin toi-mijoihin. Ideat liikkuvat no-peasti eteenpäin, etenkin, kun KOTA ry:n nykyinen toimin-nanjohtaja Elina Heikkilä on myös Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry:n hallituksessa.
Avoimuus rikastuttaaPuheenjohtajat ovat yhtä mieltä siitä, että visioita to-teuttamassa on koko ajan ollut hyviä, taitavia ihmisiä.
– KOTA ry:ssä on osattu arvostaa kaikkien ihmisten resursseja ja ideoita, Jukka Tukia kiteyttää.
– Toiminta on alusta saakka ollut professionaalis-ta, Esa Kohtamäki lisää.
Keskustelu- ja työskente-ly-yhteydet ovat olleet auki moneen suuntaan; yhdis-tyksen hankkeissa on aina mukana myös ulkopuolisia toimijoita, mikä rikastuttaa ja ”saa hyvän kiertoon”, ku-ten Pekka Kuru luonnehtii.
KOTA ry:n toimintaan luo-tetaan, mistä kertovat pitkät yhteistyösuhteet: esimerkik-si Lihastautiliiton kanssa on toimittu jo yli viisitoista vuotta.
Maailma on muuttunut yhdistyksen ympärilläkin. Lokki-projektin aloittaessa 1980-luvulla lastensuojelu oli enimmäkseen puuttu-vaa, ennaltaehkäisevää työtä ei juuri tehty ja esimerkiksi vanhempainryhmät edus-tivat uudenlaista ajattelua. KOTA ry:n kahdenkymme-nen vuoden aikana lasten-suojelun toiminnalliset me-netelmät ovat murtautuneet marginaalista tavalliseen arkeen.
KOTA ry:n historia ja nykyisyys samassa kuvassa: mukana ovat puheenjohtajien lisäk-si myös toiminnanjohtajana 2001–02 toiminut Reima Orvasto ja nykyinen toiminnan-johtaja Elina Heikkilä.
KOTA ry:n julkaisujen pino on vuosien mittaan kasva-nut.
9Kotaviesti
![Page 10: Kotaviesti · Pedagogiikka tässä asiakas-suhteessa tarkoittaa kas-vattamista, opettamista ja ohjaamista toimimaan yh-teisöllisesti, ainutlaatuisena ihmisenä yhteisön hyväksi](https://reader033.vdocuments.pub/reader033/viewer/2022041716/5e4b978e2761c0101727e2bb/html5/thumbnails/10.jpg)
Koijakurssi tukee matkalla aikuisuuteenTeKSTi eLina TeeRijoKi
Lapsikylänuoret saavat elämän eväitä ja aikuisuu-den avaimia KOTA ry:n vetämältä itsenäistymis-vaiheen kurssilta.
KOTA ry on vetänyt itsenäistyvien nuorten Koija-kursseja jo yli kymmenen vuotta. SOS-lapsikylien jälkihuoltoa koordi-noiva psykologi Hillevi Westman kertoo, että Koija-kurssia tarjotaan kaikille lapsikylistä tai lapsikylän nuorisokodista itsenäistyville nuorille.
- Se on vapaaehtoinen, mutta suosittu. Kurssi on vakiintu-nut toimintamuoto, se järjestetään joka kesä. Ryhmän koko vaihtelee kuudesta kahdeksaan nuoreen, Westman kertoo.
Koija-kurssi tukee SOS-lapsikyläyhdistyksen toimipis-teissä tehtävää itsenäisyyteen valmistavaa työtä. Kurssilla eri lapsikylissä tai lapsikylän nuorisokodissa kasvaneet nuoret tapaavat toisiaan ja ovat vertaistukena toisilleen. Viisipäiväi-sen kurssin ohjaajat eivät ole nuorten omia aikuisia lapsiky-listä, mikä myös tekee kurssin erityiseksi tilanteeksi.
Koija-kurssilla pohditaan kodin perustamisen ja ylläpidon kysymyksiä, mutta myös tunne- ja kokemusmaailmaa, joka asumiseen liittyy. Kodin tuntu omassa asunnossa syntyy turvallisuudentunteesta, siitä, että jaksaa ja huolehtii jaksa-misestaan, menneisyyden ja tulevaisuuden yhteyden koke-misesta.
Käytännössä kurssilla harjoitellaan muun muassa ruoan-laittoa, vuorovaikutustaitoja, omatoimisuutta, asioimista ja kaupungissa kulkemista. Nuorten kanssa käydään läpi myös työelämän perussääntöjä, vuokra-asuntojen hintoja ja muut-tamisen monia vaiheita. Seikkailutehtävillä edistetään nuor-ten ryhmäytymistä.
Kurssi pohjautuu KOTA ry:n kehittämään Arjen hallin-nan malliin. Kurssit on viime vuosina järjestetty pääkaupun-kiseudulla, mikä Hillevi Westmanin mukaan on hyvä asia.
- Vaikka lapsikyliä on pienilläkin paikkakunnilla, useim-mat nuoret muuttavat itsenäistyessään suurempaan kaupun-kiin.
Huolenpitoa myös nuorista aikuisistaMoni lapsikylänuori itsenäistyy asumisharjoittelun kautta. Hillevi Westmanin mukaan vahvasti tulevaisuuteen suun-taava Koija-kurssi tarjoaa paljon sellaista tietoa ja kokemusta, josta on hyötyä jo ennen asumisharjoitteluvaihetta.
- Sijaishuollossa olleista nuorista moni itsenäistyy mieles-täni liian varhain, varhemmin kuin vanhempiensa kanssa kasvaneet nuoret. Koija-kurssi on eräs tapa vahvistaa SOS-lapsikyläyhdistyksen toimipisteissä tehtävää huolenpitotyötä jälkihuoltovaiheessa, Westman sanoo.
Huolenpitoa on myös tunteista puhumiseen kannusta-minen. Kurssipäivien iltoina pidetään ”iltapuntari”, johon merkitään kunkin kurssilaisen mielen säätila. Olipa mielessä poutaa tai myrskyä, tuntemuksiaan saa purkaa – tai kuun-nella toisten huolia ja olla siten tukena heille. Ruoan laitta-minen ja syöminen yhdessä on paitsi käytännöllinen, myös emotionaalinen asia, josta nuoret yleensä nauttivat.
Nuoret itse pitävät kurssia palautteista päätellen hyödylli-senä. Toiveet kesän 2010 kurssin sisällöstä vaihtelivat Kelassa asioimisen opettelusta koiran omistamisen edellytyksiin; pa-lautteissa eniten kiitosta saivat asiapuheluohje ja lista kodin perushankinnoista.
- Itse koen, että moni ihan tavallisessakin kodissa kasva-nut nuori hyötyisi tällaisesta itsenäisen elämän perusasioiden tietopaketista, Hillevi Westman sanoo.
10 15.9.2011
![Page 11: Kotaviesti · Pedagogiikka tässä asiakas-suhteessa tarkoittaa kas-vattamista, opettamista ja ohjaamista toimimaan yh-teisöllisesti, ainutlaatuisena ihmisenä yhteisön hyväksi](https://reader033.vdocuments.pub/reader033/viewer/2022041716/5e4b978e2761c0101727e2bb/html5/thumbnails/11.jpg)
Perhetalo Heideken on varsinaissuomalaisten lasten, nuor-ten ja lapsiperheiden parissa toimivien järjestöjen yhteinen talo. Sen omistavat Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton Varsinais-Suomen piiri ry. Itse rakennus valmistui vuonna 1900 ja toimi turku-laisten synnytyssairaalana 95 vuotta. Perhetalo avasi ovensa maaliskuussa 2008, KOTA ry:n toimisto muutti sinne sa-man vuoden toukokuussa.
Perhetalo Heideken tarjoaa tietoa, neuvontaa ja ohjausta elämän eri vaiheisiin ja arjen tilanteisiin. Perhetalo tarjoaa puitteet verkostoitumiseen, tilaisuuksien ja tapahtumien jär-jestämiseen sekä yhteiseen kehittämiseen.
Perhetalo Heidekeniä kehitetään järjestöjen ehkäisevän lastensuojelun osaamis- ja kehittämiskeskuksena kokoamal-la yhteen järjestöjen osaamista ja asiantuntemusta. Yhteinen kehittämistyö lisää toiminnan vaikuttavuutta ja tekee järjes-töjen ehkäisevästä työstä näkyvää.
Vuosittain Heidekenillä järjestetään mm. Perheiden Taitei-den yö, Vapaaehtoistoiminnan messut ja Järjestömessut. Jär-jestömessuilla lastensuojelujärjestöt esittelevät toimintaansa yhteistyökumppaneilleen, KOTA ry:n ja muiden lastensuojelu-
Verkosto seikkailukasvattajan tukenajUho LeMPinen
Seikkailukasvatusverkosto jakaa osaamista ja kokemuksia alan suomalaisten toimijoiden välillä.
Nuorisokeskus Anjalassa järjestettiin vuonna 2007 valtakunnallinen seikkai-lukasvatusseminaari, jossa koottiin työryhmä kehittä-mään seikkailukasvatusta ja edistämään alan verkostoi-tumista Suomessa. Ryhmän työn tuloksena koottiin Seikkailukasvatusverkosto ja sen toimintaa koordinoiva ohjausryhmä.
Verkosto koostuu julkisel-la, yksityisellä ja kolmannel-la sektorilla toimivista seik-kailu- ja elämyskasvatuksen ammattilaisista, tutkijoista ja opiskelijoista. Verkoston päätavoitteina on edistää alan toimijoiden yhteistyötä ja ammatillista kehittymis-tä sekä jakaa seikkailu- ja elämyskasvatuksen tietoa ja osaamista.
Seikkailukasvatusverkos-ton toimintaa koordinoi alan ammattilaisista koostuva ohjausryhmä. Ohjausryhmä kerää alan toimijoita yhteen, linjaa keskeisiä seikkailu-kasvatuksen kehittämis-tarpeita ja toimenpiteitä ja päättää verkoston taloudes-ta. Ryhmän kokoukset ovat avoimia, ja kokoonpano tarkistetaan vuosittain valta-kunnallisten seikkailukasva-tuspäivien yhteydessä.
Vuonna 2011 Seikkailu-kasvatusverkoston ohjaus-ryhmän puheenjohtajana toimii lehtori Tommi Pan-zar Mikkelin ammattikor-keakoulusta. Ohjausryh-mään kuuluu KOTA ry:n lisäksi seikkailukasvatuksen ammattilaisia seuraavis-ta toimijoista: Folkhälsans
Förbund rf, MLL:n Kun-toutus- ja kehittämiskeskus Huvitus, Suomen ympäris-tökasvatuksen seura (SYK-SE), Poseka ry, Outward Bound Finland, Nuoriso-keskus Metsäkartano, Sa-von ammatti- ja aikuisopis-to, Oulun seudun AMK, HUMAK:n Tornion kam-pus, Pohjois-Karjalan Am-mattiopisto sekä Helsingin Nuorisoasiainkeskus.
Seikkailukasvatusver-koston kehittämistä ja toi-mintaa tukee Opetus- ja kulttuuriministeriö. Ver-koston hallinnollisena ko-tipesänä toimii Suomen Nuorisokeskukset ry.
Seikkailukasvatusver-kosto on tuottanut alalle yhteisen tiedotuskanavan, www.seikkailukasvatus.
fi -sivuston. Se toimii suo-malaisen seikkailukasva-tuksen ja siihen läheisesti liittyvien alojen ja työmuo-tojen tiedonvälitys- ja kes-kustelukanavana. Sivusto kokoaa tietoa seikkailukas-vatuksesta ja sen tarjoa-mista mahdollisuuksista, ja sillä on myös oma face-book-sivu.
Seikkailukasvatusver-kosto tukee alueellisten seminaarien ja koulutus-tapaamisten järjestämistä. Verkosto järjestää yhdessä alueellisten toimijoiden kanssa vuosittain Seikkai-lukasvatuspäivät. Valta-
järjestöjen toimintaan voi tulla tutustumaan 18.11.2011.Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry on lasten,
nuorten ja lapsiperheiden sekä lastensuojelun parissa toimi-vien järjestöjen alueellinen yhteistyöjärjestö. Sen tarkoituk-sena on seurata ja edistää lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointia Varsinais-Suomessa. Yhdistys edistää lasten-suojelujärjestöjen keskinäistä yhteistoimintaa sekä yhteistyö-tä julkisen ja yksityisen sektorin kanssa. Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöillä on tällä hetkellä 28 jäsenjärjestöä.
Yhdistys toteuttaa myös kehittämishankkeita. Syksyn 2011 aikana on käynnistynyt Linkki-toiminta, joka tarjoaa 12–18 -vuotiaille nuorille ja heidän perheilleen tukea mur-rosiän, nuoruuden ja vanhemmuuden haasteisiin matalan kynnyksen periaatteella.
Lastensuojelujärjestöjen yhteistyöllä vahvistetaan järjestö-jen asemaa ja roolia kuntien kanssa tehtävässä lastensuojelu-työssä. Tavoitteena on kehittää asiakaslähtöisiä, laadukkaita ja kustannustehokkaita palveluja ja toimintoja, joista lapset, nuoret ja lapsiperheet hyötyvät.
www.perhetaloheideken.fi
Kumppanuus kukoistaa perhetalossaeLina heiKKiLä
http://www.seikkailukasvatus.fi/www.facebook.com/seikkailukasvatus.fi
kunnallisessa tapahtumassa pyritään tarjoamaan ko-timaisten ja ulkomaisten huippukouluttajien osaa-mista sekä löytämään yhdes-sä uusia näkökulmia seik-kailukasvatukseen. Vuonna 2007 Nuorisokeskus Anja-lassa pidetyn tapahtuman jälkeen seikkailukasvatus-päivät on pidetty Virroil-la, Oulussa, Mikkelissä ja Lohjalla. Seuraavan kerran Seikka i lukasvatuspä ivät järjestetään Nuorisokeskus Metsäkartanossa Rautavaa-ralla 19–20.1.2012.
11Kotaviesti
![Page 12: Kotaviesti · Pedagogiikka tässä asiakas-suhteessa tarkoittaa kas-vattamista, opettamista ja ohjaamista toimimaan yh-teisöllisesti, ainutlaatuisena ihmisenä yhteisön hyväksi](https://reader033.vdocuments.pub/reader033/viewer/2022041716/5e4b978e2761c0101727e2bb/html5/thumbnails/12.jpg)
Arjen hallinnan oppiminen voi olla seikkail-ullista ja seikkaileminen arkista.
Teos on tarkoitettu oppaaksi ja tukiai-neistoksi nuorten ryhmien ohjaajille.
Teoksessa kuvattuja työtapoja ja me-netelmiä voi soveltaa lastensuojelussa, nuorisotyössä, oppilaitoksissa ja muussa nuorten ryhmien kanssa tehtävässä työssä.
Tiedustelut: Elina Heikkilä 040 533 8098 tai [email protected]
arjen hallinnan ohjaamisen käsikirja nuorten ryhmien
kanssa toimiville.
ARKI HALLINTAAN
Nuorten ryhmätoiminnan ohjaaminen
Valtteri Kivelä - Juho Lempinen
ARKI HALLINTAAN
- Nuorten ryhmätoim
innan ohjaaminen
KOTA
Arki hallintaan
Arjen hallinnan oppiminen voi olla seikkailullista ja seikkaile-
minen arkista. Nuorten ryhmätoiminnassa arjen taitojen
oppiminen tarjoaa seikkailun tavoin haasteita vastaanotetta-
vaksi, kokemuksia opittavaksi, vastoinkäymisiä voitettavaksi ja
menestyksiä muisteltavaksi. Olennaista seikkailukasvatuksen
menetelmiä käyttävässä nuorten ryhmätoiminnassa on oppi-
minen, turvallisuus ja yhdessä toimiminen.
Teos on tarkoitettu oppaaksi ja tukiaineistoksi nuorten
ryhmien ohjaajille. Siinä esitellään arjen hallinnan oppimiseen
tarkoitetun ryhmätoiminnan viitekehystä ja käytäntöjä. Ensim-
mäinen osa käsittelee sosiaalipedagogista työorientaatiota,
Arjen hallinnan mallia, seikkailukasvatusta, ryhmän ilmiöitä ja
ohjaamista. Toisessa osassa esitellään käytännönläheisesti
ryhmätoiminnan ohjaamisen menetelmiä ja seikkailukasvatuk-
sellisia toimintamahdollisuuksia.
Teoksessa kuvattuja työtapoja ja menetelmiä voi soveltaa
lastensuojelussa, nuorisotyössä, oppilaitoksissa ja muussa
nuorten ryhmien kanssa tehtävässä työssä.
ISBN978-952-92-5428-6
9 789529 254286Lasten ja nuorten
H y v i nv o i n t i r y ISBN 978-952-92-5428-6
eväitä ryhmätoimintaan arki hallintaan kirjastajUho LeMPinen
Kokemustemme mukaan nuorten elämän-laatua, itsenäisyyden kokemista ja arjen hallinnan taitoja voidaan parantaa ja hyvin-vointiin kohdistuvia vaaroja vähentää. Tämä on mielestämme mahdollista käyttämällä muiden elämänhallinnan lisäämiseen täh-täävien työmuotojen tukena pitkäkestoista, ammatillisesti ohjattua nuorten ryhmätoi-mintaa.
”Arki Hallintaan – Nuorten ryhmätoi-minnan ohjaaminen” -kirjan ovat kirjoit-taneet KOTA ry:n projektisuunnittelijat Valtteri Kivelä ja Juho Lempinen. Kirja on tuotettu Koija – Oppimisvaikeudet ja elä-mänhallinta -projektissa, jota KOTA ry toteutti RAY:n tuella vuosina 2006–2009. Hankkeen tavoitteina oli ennaltaehkäistä ja vähentää oppimisvaikeuksisten nuorten syr-jäytymiskehitystä heidän elämänhallintaan-sa tukemalla.
Kirja on tarkoitettu oppaaksi ja tukiai-neistoksi nuorten ryhmien ohjaajille. Ta-voitteena on rohkaista ja kannustaa ohjaajia käyttämään haasteellista toimintaa ja sen tuottamien kokemusten käsittelyä tietoisena työvälineenä. Kirjaa voi soveltaa lastensuo-
jelussa, nuorisotyössä, asuntoloissa, oppilai-toksissa ja muussa nuorten ryhmien kanssa tehtävässä työssä.
Kirjassa on teoreettinen viitekehysosa ja käytännöllisempi toimintaosa. Molemmissa käsitellään ryhmänohjaamista ja arjen hal-linnan oppimista erilaisista näkökulmista. Ensimmäinen osa käsittelee sosiaalipeda-gogista työorientaatiota, KOTA ry:ssä ke-hitettyä Arjen hallinnan mallia, seikkailu-kasvatusta, ryhmän ilmiöitä ja ohjaamista. Toisessa osassa esitellään käytännönläheises-ti ryhmätoiminnan ohjaamisen menetelmiä ja seikkailukasvatuksellisia toimintamahdol-lisuuksia.
Nuorten ryhmätoiminnassa arjen tai-tojen oppiminen tarjoaa seikkailun tavoin haasteita vastaanotettavaksi, kokemuksia opittavaksi, vastoinkäymisiä voitettavaksi ja menestyksiä muisteltavaksi. Olennaista seik-kailukasvatuksen menetelmiä käyttävässä nuorten ryhmätoiminnassa on oppiminen, turvallisuus ja yhdessä toimiminen. Arjen hallinnan oppiminen voi siis olla seikkailul-lista ja seikkaileminen arkista.
Nuoruus on kasvamista kohti itsenäistymistä ja elämän hallintaa. Oman elä-män ottaminen haltuun on kaikkia ihmisiä yhdistävä tarve.
”Seikkailukasvatuk-sellisen toiminnan tärkeimpänä tarkoi-tuksena on tuottaa toimijalleen koke-muksia ja elämyksiä, joista voi oppia.”
”Ryhmätoiminnalla tavoitellaan ensi-sijassa kokemuksia saavuttamisesta, onnistumisesta ja menestyksestä.”
”...ohjaajan tulisi pyrkiä näkemään diagnoosien ja mää-ritelmien takana oleva nuori...”