HELSINKI UNIVERSITY OF TECHNOLOGY

Department of Surveying

Geoinformatics and Cartography

Pelastustoiminnan johtokeskuksen (SAR) tilannekuvan

tietosisältö

Niina Nissinen

2009

Pelastustoiminnan johtokeskuksen (SAR) tilannekuvan

tietosisältö

Teknillisen korkeakoulun

Maanmittaustieteiden laitoksella tehty

Diplomityö

Espoo, huhtikuu 2009

Niina Nissinen

Tekniikan ylioppilas

Valvoja: Professori Kirsi Virrantaus

Ohjaaja: Majuri Vesa Valtonen

TEKNILLINEN KORKEAKOULU DIPLOMITYÖN TIIVISTELMÄ

Tekijä:

Työn nimi:

Päivämäärä:

Niina Nissinen

Pelastustoiminnan johtokeskuksen (SAR) tilannekuvan tietosisältö

14.4.2009 Sivumäärä: 81+13

Osasto:

Professuuri:

Pääaine:

Maanmittausosasto

Maa­123. Geoinformatiikka ja kartografia

Kiinteistötalous ja ­arviointi

Työn valvoja: Professori Kirsi Virrantaus

Työn ohjaaja: Majuri Vesa Valtonen

Tässä diplomityössä selvitettiin SAR (Search And Rescue) –organisaation mukaisen

pelastustoiminnan  johtokeskuksen  tilannekuvan  muodostumista  sekä  sen  tietosisäl­

tötarpeita. Selvitys perustuu kirjallisuustutkimukseen, SAR –harjoitusten analysoin­

tiin  sekä  niiden  pohjalta  laadittuun  käyttäjäkyselyyn,  jossa  selvitetään  käyttäjien

mielestä  tarpeellisia  tilannekuvalla  esitettäviä  kohteita.  Vertailuaineistona  pelastus­

toiminnan johtokeskukselle käytetään prikaatin esikunnan tilannekeskusta.

Kirjallisuuden pohjalta selvitettiin, millaista tietoa tilannetietoisuudesta ja tilanneku­

vasta  on  olemassa.  Pelastustoiminnan  johtokeskuksen  toimintaan  ja  tilannekuvan

muodostamiseen  perehdyttiin  tarkkailemalla  SAR  –harjoituksia.  Tilannekeskuksen

toimintaa puolestaan tutkittiin osallistumalla KOSKI08 –yhtymäharjoitukseen tilan­

nekeskuksen kokoonpanossa.

Tilannekuvan  tietosisältökohteita  kartoitettiin  kirjallisuudesta,  haastatteluista  sekä

SAR  –harjoituksia  tarkkailemalla.  Kerätyn  materiaalin  pohjalta  laadittiin  kysely,

joka suunnattiin pelastustoiminnan johtokeskuksessa työskennelleille viranomaisille.

Tutkimuksen  tuloksena  saatiin  tärkeysjärjestys  niistä  tilannekuvalla  esitettävistä

muuttujista, jotka pelastustoimia johtaessa tulisi ottaa huomioon.

Avainsanat: SAR, Pelastustoiminnan  johtokeskus (Pel­

Joke), Tilannekuva, Tilannetietoisuus

Kieli:  suomi,  tiivistelmä

englanniksi

HELSINKI UNIVERSITY OF

TECHNOLOGY

ABSTRACT OF THE

MASTER’S THESIS

Author:

Thesis title:

Date:

Niina Nissinen

The  Information  Contents  of  the  Situation  Picture  in  the  SAR’s

Local Emergency Management Authority (LEMA)

14.4.2009 Number of pages: 81+ 13

Department:

Professorship:

Major:

Department of Surveying

Maa­123. Geoinformatics and Cartography

Real Estate Economics and Valuation

Supervisor:

Instructor:

Kirsi Virrantaus, Professor

Vesa Valtonen, Major

This  master’s  thesis aims  to define  the content of  the  situation picture used  in  the

SAR’s Local Emergency Management Authority (LEMA), how the situation picture

is created and the information it requires. Literature study forms the base of the re­

search, and the main research method is the analysis of the Search And Rescue exer­

cises and  the user  inquiry  based on those. The aim of  the user  inquiry was  to  find

variables that are relevant in the displaying of the situation picture. The tactical op­

erations center (TOC) of the Finnish military brigade was used as an object of com­

parison for LEMA.

To determine what kind of  information about situation awareness and situation pic­

ture was already available,  this  thesis  relies on a  literature­based examination. Lit­

erature­based examination was also used for determining different variables used in

the situation picture. These variables formed the basis of the user inquiry. Based on

the observations made during the SAR exercises,  this research includes an analysis

of the procedures of the LEMA in forming of the situation picture. Procedures of the

TOC  were  analysed  by  participating  in  a  military  exercise.  Finally,  the  authorities

participating  in the LEMA were presented with the results of  the user  inquiry. The

results of  the study determine the order of  importance  for the variables used  in the

situation picture.

Keywords: Search  And Rescue  (SAR), LEMA,

situation awareness, situation picture

Language:  Finnish,  English

abstract

ALKUSANAT

Tämä diplomityö on tehty Teknillisen korkeakoulun Maanmittaustieteiden  laitok­

sella  lukuvuoden  2008­2009  aikana.  Tarve  moniviranomaisjohtokeskuksen  tilan­

nekuvan tietosisällön määrittelystä syntyi Poliisiammattikorkeakoululla elokuussa

2008 järjestetyssä SAR – prosessisimulaatiossa ja muodostui diplomityön aiheeksi

myöhemmin samana syksynä.

Tahdon kiittää professori Kirsi Virrantausta mielenkiintoisesta diplomityöaiheesta

sekä  mahdollisuudesta  tehdä  työ  geoinformatiikan  ja  kartografian  tutkimusryh­

mässä.  Kiitän  myös  kaikkia  niitä  SAR  –harjoituksissa  mukana  olleita  toimijoita,

jotka ovat tavalla tai toisella tarjonneet asiantuntemustaan työtäni varten. Erityi­

sen suuret kiitokset kuuluvat Vesa Valtoselle asiantuntevasta ohjauksesta, avusta

ja  mahdollisuudesta  päästä  seuraamaan  niin  SAR  –harjoituksia,  kuin  yhtymähar­

joitustakin paikan päältä.

Esitän kiitokseni kärsivällisyydestä työkavereilleni, jotka ovat joutuneet kuuntele­

maan  luomisen  tuskaani.  Kiitokset  kuuluvat  myös  vanhemmilleni  ja  ystävilleni,

jotka  ovat  jaksaneet  tukea  ja  kannustaa  taipaleellani  kohti  *diplomi*­

insinööriyttä.  Viimeiseksi  tahdon  kiittää  Anttia  siitä,  että  olet  rämpinyt  kanssani

läpi kaiken tämän. Yksi luku elämästä päättyy tämän työn myötä, seuraavan odo­

tellessa alkuaan.

Otaniemessä

Huhtikuussa 2009

Niina Nissinen

1

SISÄLLYSLUETTELO

1 JOHDANTO ..........................................................................................................................6

1.1 SAR – HARJOITUSTEN TAUSTAA ............................................................................................... 71.2 LÄHTÖKOHDAT ............................................................................................................................ 81.3 TYÖN TAVOITTEET ...................................................................................................................... 91.4 TUTKIMUSKYSYMYKSET ........................................................................................................... 101.5 TYÖMENETELMÄT ..................................................................................................................... 101.6 RAJAUKSET ................................................................................................................................. 111.7 TUTKIMUKSEN RAKENNE ......................................................................................................... 11

2 TILANNETIETOISUUS JA TILANNEKUVA ............................................................ 12

2.1 LÄHTÖKOHTIA TILANNETIETOISUUTEEN .............................................................................. 122.2 TILANNETIETOISUUDEN MUODOSTUMINEN ......................................................................... 122.3 KÄSITYKSIÄ TILANNETIETOISUUDESTA ................................................................................. 142.4 TILANNETIETOISUUDEN OMINAISUUKSIA ............................................................................. 172.5 TILANNETIETOISUUDEN MUODOSTUMISEEN VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ ........................... 18

2.5.1 Henkilökohtainen tilannetietoisuus .................................................................... 182.5.2 Ryhmän tilannetietoisuus ........................................................................................ 20

2.6 TILANNETIETOISUUDESTA TILANNEKUVAAN ....................................................................... 272.7 TILANNEKUVAJÄRJESTELMÄT ................................................................................................. 302.8 TILANNEKUVAN TIETOSISÄLTÖ .............................................................................................. 32

3  PELASTUSTOIMINNAN JOHTOKESKUS ............................................................... 35

3.1 TUTKIMUKSESSA KÄYTETYT MENETELMÄT JA MATERIAALI .............................................. 353.2 SAR:N PELASTUSTOIMINNAN JOHTOKESKUS (PEL­JOKE) JA PRIKAATIN ESIKUNTA

(PRE): ORGANISAATIO, TOIMINTA, TILANNEKUVA .................................................................... 363.2.1 Pel­Joke:n organisaatio ja toiminta .................................................................... 363.2.2 Pel­Joke:n tilannekuvan kokoaminen ................................................................. 403.2.3 Pel­Joke:n tilannekuvan muodostuminen ja tietosisältötarpeet ............ 413.2.4 Prikaatin esikunnan tilannekeskus ..................................................................... 433.2.5 Tilannekeskuksen tilannekuva .............................................................................. 443.2.6 Pel­Joke:n ja PrE:n vertailu ..................................................................................... 453.2.7 Näkökulma tilannekeskuksen toimintaan ....................................................... 47

3.3 WWW – TUTKIMUS ................................................................................................................. 483.3.1 Tutkimuksen A – Osa ................................................................................................. 49

2

3.3.2 Tutkimuksen B ­ Osa .................................................................................................. 523.3.3 Tutkimuksen C – Osa.................................................................................................. 56

4 TUTKIMUKSEN TULOS................................................................................................ 58

4.1 WWW ­TUTKIMUKSEN TULOKSET ........................................................................................ 584.1.1 A – Osan tulokset: Tilannekuvavertailu ............................................................ 584.1.2 B – Osan tulokset: Tietosisältökohteet ............................................................... 594.1.3 C­ osan tulokset: Avoimet kysymykset ................................................................ 66

5 JOHTOPÄÄTÖKSET ...................................................................................................... 69

5.1 YHTEENVETO ............................................................................................................................. 695.1.1 Tulosten tarkastelua .................................................................................................. 69

5.2 HAVAINTOJA JA JOHTOPÄÄTÖKSIÄ ......................................................................................... 715.2.1 Organisaatiorakenne ja johtaminen................................................................... 715.2.2 Toimintatavat ............................................................................................................... 725.2.3 Tiedon jakamisen ongelma ..................................................................................... 725.2.4 Tilannetietoisuus ja tilannekuva .......................................................................... 74

5.3 JATKOTUTKIMUS ........................................................................................................................ 75

LÄHDELUETTELO ............................................................................................................. 77

3

LIITTEET

LIITE 1 SAR –harjoitusskenaariot ja materiaali

LIITE 2 Käyttäjäkysely kokonaisuudessaan

4

KUVAT

Kuva 1: Tilannetietoisuuden muodostuminen .......................................................... 13

Kuva 2: Tilannetietoisuuden puuttuminen ............................................................... 15

Kuva 3: Olennaisen tiedon poimiminen tietovirrasta .............................................. 20

Kuva 4: Ryhmän yhteisen tilannetietoisuuden muodostuminen ............................ 22

Kuva 5: Esimerkkejä tilannekuvista. .......................................................................... 29

Kuva 6:  Tilannekuvapino ............................................................................................ 33

Kuva 7: SAR – organisaation toimijat sekä toimijoiden väliset suhteet .................. 39

Kuva 8: Pel­Joke:n ja PrE:n organisaatiokaavioiden vertailu ................................... 45

Kuva 9: Tiedon kulkeutuminen toimintaympäristöstä tilannekuvalle. ................... 46

Kuva 10: Tilannekuva nro. 1. Tapahtumapäiväkirja ja lentoaseman kaavio ........... 50

Kuva 11: Tilannekuva nro. 2. Tilannekuvakartta symboleilla ja ilmakuvalla ........... 50

Kuva 12: Tilannekuva nro 3. Tapahtumapäiväkirjan tapahtumat tiivistettynä. ..... 51

Kuva 13: Tilannekuva nro. 4. Tilannekuvakartta symboleilla ja tekstillä. ............... 52

Kuva 14. WWW –kyselyn tietosisältökohteet kaaviomuodossa.............................. 56

Kuva 15. Tiedonkulun ongelma. ................................................................................. 73

Kuva 16: Miellekartta tilannekuvan tietosisällöstä .................................................. 83

5

TAULUKOT

Taulukko 1. Tulokset: Tilannekuvien arviointi. ......................................................... 58

Taulukko 2. Tulokset: Tapahtumapaikka. .................................................................. 59

Taulukko 3. Tulokset: Vallitsevat olosuhteet. ........................................................... 60

Taulukko 4. Tulokset: Tapahtumalaji. ........................................................................ 61

Taulukko 5. Tulokset: Johtaminen. ............................................................................ 61

Taulukko 6. Tulokset: Resurssit. ................................................................................. 62

Taulukko 8. Tulokset: Uhrit. ....................................................................................... 63

Taulukko 9. Tulokset: Kaikki tietosisältökohteet. ..................................................... 64

Taulukko 10. Tulokset: Tietosisältökohteiden luokittelu. ........................................ 65

6

1 JOHDANTO

”We sleep soundly in our beds because rough men stand ready in the night to visit

violence on those who would do us harm” – Sir Winston Churchill

Läpi  ihmiskunnan  historian  sodat,  vallankumoukset,  luonnonvoimat  ja  onnetto­

muudet ovat muokanneet yhdyskuntien rakenteita. Katastrofeihin johtaneet syyt

pyritään  selvittämään  ja  niiden  perusteella  valmistaudutaan  uusien  ongelmien

varalle. Luonnolle ja onnettomuuksille ei kuitenkaan kukaan mahda mitään, eivät­

kä  tapaturmat  teknologian  kehityksestä  huolimatta  ole  useinkaan  estettävissä.

Silti  yhteiskunta  viranomaistoimijoineen  varautuu  pahimman  mahdollisen  tilan­

teen varalta  jatkuvasti,  jotta  pelastustoiminta olisi  tarvittaessa  sujuvaa  ja  onnet­

tomuuksien tuhovaikutukset jäisivät mahdollisimman pieniksi.

Onnettomuuksia tutkimalla on huomattu, että viranomaisten välisessä yhteistyös­

sä on paljon kehitettävää. Esimerkiksi Konginkankaan tieliikenneonnettomuustut­

kinnassa  selvisi,  ettei  tapahtuma­alueella  ollut  onnettomuussuunnitelmaa,  eikä

hätäkeskuksella hälytysohjetta suuronnettomuustilanteiden varalle. Lisäksi havait­

tiin,  että  kommunikaatio  onnettomuuspaikan  ja  muiden  toimijoiden  välillä  oli

puutteellista.  Loukkaantuneiden lukumäärästä tai tilasta ei saatu tietoja jatkohoi­

topaikkoihin, eikä riittävää määrää pelastushenkilöstöä pystytty hälyttämään pai­

kalle. (Castrén [et al.], 2006).

Suuronnettomuustilanteet  vaativat  yleensä  useiden  eri  viranomaisten  välistä  tii­

vistä yhteistyötä. Organisaatiot ovat kuitenkin vuosien saatossa kehittäneet omat

vakiintuneet  toimintatapansa,  joten  yhteistyö  ei  välttämättä  toimi  kaaoksessa

sujuvasti. Vaikka viranomaisyhteistyötä on ollut todennäköisesti yhtä kauan, kuin

7

on ollut viranomaisiakin, sen merkitys on kasvanut etenkin 2000 – luvulla (Taitto,

2007) ja erilaisia yhteistoimintaharjoituksia on alettu järjestää yhä enemmän.

1.1 SAR – harjoitusten taustaa

Tässä  työssä  tutkitaan suurlento­onnettomuuksien  pelastustoimien tehostamista

varten järjestettäviä SAR (Search And Rescue) – harjoituksia. SAR tarkoittaa liiken­

teen suuronnettomuuksien, etenkin  ilmailuliikenneonnettomuuksien, yhteydessä

tapahtuvia etsintä­ ja pelastustoimia.

Kansainvälinen  siviili­ilmailujärjestö  ICAO  (International  Civil  Aviation  Organizati­

on) on Yhdistyneiden Kansakuntien alainen järjestö, jonka tehtävät on määritelty

kansainvälisen  siviili­ilmailun  yleissopimuksessa.  Sopimuksen  mukaan  järjestön

tarkoituksena on kehittää kansainvälisen  ilmailun periaatteita  ja  tekniikkaa, edis­

tää ilmailuliikenteen suunnittelua ja kehittämistä sekä ennen kaikkea edistää len­

toturvallisuutta. ICAO:n jäsenvaltioiden on tarjottava säännöllisiä harjoituksia SAR

–henkilöstölleen  etsintä­  ja  pelastustoimintojen  tehostamista  varten.  (ICAO,

2004). Harjoittelun tarkoituksena on varautua onnettomuustilanteiden varalle  ja

toisaalta myös ennaltaehkäistä niitä.

Suomessa SAR –työryhmät ovat kehittäneet etsintä­ ja pelastustoimiin osallistuvi­

en viranomaisten  (pelastuslaitos, poliisi,  lääkintä, SPR, Vapepa,  jne.) toimintaval­

miutta sekä prosesseja suurlento­onnettomuuksien varalta  jo vuosia (Castrén  [et

al.],  2006).  Etelä–Suomen  lääninhallituksen  maaherran  15.2.2008  nimeämä  uusi

työryhmä aloitti toimintansa maaliskuussa 2008 ja jatkaa edeltäjiensä työtä järjes­

tämällä  lento–onnettomuusskenaarioihin  liittyviä SAR – harjoituksia  ja niiden pa­

lautetilaisuuksia säännöllisin väliajoin. (Seppänen & Valtonen, 2008). Toimintaa on

pystytty testaamaan käytännössä esimerkiksi Kaakkois­Aasian Tsunamikatastrofin

ja Malagan bussiturman yhteydessä. (Castrén [et al.], 2006).

8

1.2 Lähtökohdat

SAR  –harjoituksia  ja  harjoitusten  palautetilaisuuksien  tuloksia  tutkimalla  viran­

omaisten yhteistoiminnassa on havaittu toistuvasti ongelmia,  jotka voivat vaikut­

taa  pelastustoimien  sujuvuuteen.  Tiedon  kulkeutuminen  on  puutteellista  viran­

omaisen  sisäisessä  organisaatiossa  sekä  eri  viranomaisten välisessä  toiminnassa.

Sitä  heikentää  muun  muassa  eri  organisaatioissa  käytetyt,  toisistaan  poikkeavat

terminologiat  sekä  niiden  taustalla  olevat  käsitteistöt.  Yksi  termi  voi  tarkoittaa

useaa  eri  asiaa,  ja  yhtä  asiaa  voidaan  kuvata  usealla  eri  termillä,  joten  yhteisen

käsitteistön puuttuminen voi johtaa sekaannuksiin.

Toimijoiden  keskinäistä  viestintää  ja  tiedonvälitystä voidaan tarkastella eri näkö­

kulmista.  Kognitiivisella  tasolla  ongelmia  muodostuu  erilaisten  koulutus­,  koke­

mus­  ja kulttuuritaustojen takia.  Esimerkiksi avustusjärjestöt eivät voi käyttää  is­

lamilaisissa  maissa  punaista  ristiä  symbolinaan,  koska  risti  viittaa  vahvasti  kris­

tinuskoon. Punaisen ristin sijaan on siis käytettävä punaista puolikuuta. Ongelma

on havaittavissa myös kriisinhallinnan ympärillä. Mikäli tilannekuvakartalla käyte­

tään  sotilassymboleja,  siviiliorganisaatioiden  toimijat  eivät  pysty  tulkitsemaan

kartalla välitettävää viestiä.

Kriisinhallinnan  toimijoiden  välisiä  yhteistyöongelmia  on  ratkottu  vuosien  2006–

2008  aikana  järjestetyssä  MNE5  ­eksperimentaatiossa  (MultiNational  Experi­

ment), jossa suomalaisen tutkijaryhmän tehtävänä oli suunnitella ja implementoi­

da kommunikointia  helpottava  SHIFT  (Shared  Information  Framework  and Tech­

nology) – konsepti (Vesterinen, 2008). SHIFT:n  liittyen kehitettiin myös termistö­

ongelmia ratkova suppea siviilikriisinhallinnan ontologia (Latikka, 2008) sekä kaik­

kien toimijoiden ymmärrettävissä oleva kulttuuri­ ja arvovapaa tilannekuvasymbo­

liikka (Korpi, 2008).

9

Toimijoiden välisen viestinnän ja tiedonvälityksen ongelmien lisäksi kokonaistilan­

teen hahmottaminen  ja  tilannetietoisuuden muodostaminen on ollut viranomai­

sille  vaikeaa.  Tilannetietoisuus  (situational  awareness,  SA)  tarkoittaa  yksilön  tie­

tämystä  siitä,  mitä  on  tapahtunut,  mitä  todennäköisesti  tulee  tapahtumaan  ja

millaisia toimintamahdollisuuksia kyseisessä tilanteessa on (Endsley, 2000). Tilan­

netietoisuutta  ylläpidetään  tilannekuvan  avulla,  jolle  kerätään  jatkuvasti  tietoa

prosessista sekä siihen vaikuttavista tekijöistä.

Kriisinhallinnan toimijoiden  ja pelastustoiminnassa mukanaolevien viranomaisten

yhteistoiminnan  edellytyksenä  on,  että  ryhmän  jäsenet  näkevät  tilanteen,  sen

kehittymisen  ja toimintamahdollisuutensa mahdollisimman samalla tavalla. Tilan­

nekuva  helpottaa  toimijoiden  henkilökohtaisten  tilannetietoisuuksien  jakamista

(shared situational awareness, SSA) ja ryhmän yhteisen tilannetietoisuuden muo­

dostumista  (Nofi,  2000).  Se  myös  auttaa  arvioimaan  tilannetta  sekä  tekemään

samankaltaisia johtopäätöksiä sen kehittymisestä.

1.3 Työn tavoitteet

Tässä  diplomityössä  tutkitaan  tilannekuvalla  välitettävän  viestin  sisältöä,  eli  tar­

kastellaan tilannekuvan  semantiikkaa. Työn tavoitteena  on määrittää tietosisältö

SAR:n  pelastustoiminnan  johtokeskuksessa  käytettävälle  tilannekuvalle.  Työssä

tutkitaan, millaisia asioita  tilannekuvalla pitäisi esittää,  jotta se palvelisi pelastus­

toiminnan johtokeskuksen toimijoita parhaalla mahdollisella tavalla. Työssä selvi­

tetään myös tilannetietoisuuden muodostumiseen ja tilannekuvan rakentumiseen

vaikuttavia taustatekijöitä. Työn toisena tavoitteena oli tutkia, miksi SAR – harjoi­

tusten palautetilaisuuksissa viranomaiset ovat jatkuvasti kommentoineet tilanne­

kuvan ja tilannetietoisuuden puutteellisuutta.

10

1.4 Tutkimuskysymykset

Tilannekuvan  tietosisällön  määrittelemistä  varten  diplomityössä  esitetään  vasta­

ukset seuraaviin kysymyksiin:

1. Millaista tutkimusta tilannetietoisuudesta on tehty aiemmin?

2. Millaisia tilannekuvan tietoja käyttäjät pitävät tärkeänä?

3. Mikä on pelastustoiminnan johtokeskuksen tilannekuvan yhteisesti tärkeä

tieto ja mistä tekijöistä tilannekuva pitäisi koostaa?

4. Miksi tilannekuvan kokoaminen ja tilannetietoisuuden muodostaminen on

koettu pelastustoiminnan johtokeskuksessa ongelmalliseksi.

1.5 Työmenetelmät

Tutkimus  koostuu  kirjallisuuskatsauksesta,  harjoitusten  analysoimisesta  sekä

WWW –kyselystä. Kirjallisuudesta etsittiin, millaista tietoa tilannetietoisuudesta ja

tilannekuvasta  on  olemassa.  Kirjallisuuden  pohjalta  pyrittiin  myös  selvittämään

tarpeellisia  muuttujia  pelastustoiminnan  johtokeskuksessa  käytettävälle  tilanne­

kuvalle.

Pelastustoiminnan johtokeskuksen toimintaa ja tilannekuvan muodostamista tut­

kittiin tarkkailemalla SAR –harjoituksia sekä videolta, että paikan päällä harjoituk­

sissa. Vertailuaineistona käytettyä prikaatin esikunnan tilannekeskuksen toimintaa

tutkittiin  osallistumalla  yhtymäharjoitukseen  tilannekeskuksen  kokoonpanossa.

Harjoituksissa  haastateltiin  lisäksi  eräitä  johtokeskuksessa  ja  tilannekeskuksessa

työskennelleitä toimijoita.

11

Kirjallisuustutkimuksen, harjoitusten analysoinnin ja haastattelujen  lopputulokse­

na laadittiin tilannekuvan tietosisältötarpeita selvittävä WWW –kysely, joka suun­

nattiin  pelastustoiminnan  johtokeskuksessa  työskennelleille  viranomaisille.  Lo­

puksi tutkimuksen tulokset on dokumentoitu tähän diplomityöhön.

1.6 Rajaukset

Suomi  on  jakaantunut  vuoden  2004  alusta  lähtien  22  pelastusalueeseen,  joille

kuuluvat aiemmin kuntien hoidoissa olleet pelastustoiminnan tehtävät  (Pelastus­

toimi, 2009). Tässä työssä rajoitutaan tutkimaan SAR – toiminnan yhteydessä pe­

rustetun  pelastustoiminnan  johtokeskuksen  (Keski­Uudenmaan  pelastuslaitos)

tilannekuvan tietosisältötarpeita, eikä oteta kantaa muiden pelastustoimialueiden

toimintaan tai tilannekuvatarpeisiin.

1.7 Tutkimuksen rakenne

Ensimmäinen luku johdattelee lyhyesti aiheeseen esittelemällä tutkimuksen taus­

taa,  tutkimuskysymykset  sekä  työssä  käytetyt  menetelmät.  Toinen  luku  koostuu

kirjallisuuskatsauksen tuloksista  ja siinä perehdytään  tilannetietoisuuden ja tilan­

nekuvan teoriaan. Luvussa selvitetään muun muassa tilannetietoisuuden muodos­

tumista, sen ominaisuuksia sekä siihen vaikuttavia tekijöitä. Tämän lisäksi luvussa

kuvataan  tilannekuvan  ja  tilannetietoisuuden  suhdetta.  Kolmas  luku  sisältää  tut­

kimuksessa käytetyn materiaalin sekä tutkimusmenetelmät. Luvussa käydään läpi

pelastustoiminnan  johtokeskuksen organisaatiota, toimintatapoja sekä tilanneku­

van  muodostamista  ja  niitä verrataan  prikaatin esikunnan tilannekeskuksen  käy­

täntöihin.  Kolmannen  luvun  lopussa  on  tutkimuksen  ensimmäisen  osan  (kirjalli­

suustutkimus,  haastattelut,  harjoitusten  tarkkailu)  perusteella  laadittu  WWW  –

kysely. Neljäs  luku esittelee tutkimuksen tulokset, joiden perusteella tehtyjä  joh­

topäätöksiä  sekä  jatkotutkimuksen  aiheita  pohditaan  viidennessä  luvussa.

12

2 TILANNETIETOISUUS JA TILANNEKUVA

2.1 Lähtökohtia tilannetietoisuuteen

Ihminen havannoi ympäristöään  jatkuvasti ­sekä tietoisesti, että alitajuisesti. Ym­

päristöstä  havaitut  signaalit  jalostuvat  aivoissa  tietoisuudeksi  siitä,  mitä  parhail­

laan  tapahtuu,  mitä  mahdollisesti  tulee  tapahtumaan  ja  millaisia  vaihtoehtoja

toiminnalle  kyseisessä  aika  ­  paikkaulottuvuudessa  on  (Endsley,  2000).  Ilmiötä

kutsutaan tilannetietoisuudeksi  ja  yksinkertaisimmillaan  sillä  tarkoitetaan yksilön

tietämystä siitä, mitä ympärillä tapahtuu.

Tilannetietoisuutta  tutkittaessa keskitytään  yleensä  tarkastelemaan  ihmisen  psy­

kologisia prosesseja, jotka liittyvät havaitsemiseen, tiedonkäsittelyyn ja tulkintaan.

Tilannetietoisuus itsessään on kognitiivisten prosessien tulos, mutta sen muodos­

tumiseen vaikuttavia asioita voidaan hahmottaa myös semanttisen, sosiaalisen ja

teknisen tarkastelun kautta. (Virrantaus & Mäkelä, 2008).

Sosiaalinen näkökulma tutkii yksilöiden  ja ryhmien sosiaalista käyttäytymistä, ku­

ten  kommunikointia.  Tekninen  näkökulma  keskittyy  puolestaan  tutkimaan  tilan­

nekuvajärjestelmien  teknisiä ominaisuuksia  ja semanttinen näkökulma tilanneku­

van tietosisältöä sekä sen merkitystä käyttäjilleen. Semanttisella tasolla tutkitaan

käytettyjen  termien  sisältöä  sekä  pyritään  määrittelemään  ne  mahdollisimman

täsmällisesti yhteisen ymmärryksen luomiseksi. (Virrantaus & Mäkelä, 2008).

2.2 Tilannetietoisuuden muodostuminen

Tilannetietoisuuden  muodostuminen on prosessi,  jonka  lopputulos  riippuu  ihmi­

sen kyvystä vastaanottaa, tallentaa, käsitellä sekä käyttää  tietoa. Ymmärrys puo­

lestaan  johtaa  päätökseen  kyseisessä  tilanteessa  tarvittavista  toimista. Prosessi

13

alkaa  tapahtumasta,  joka  on  vaikutuksiltaan  niin  suuri,  että  havaitsijan  aivojen

ärsykekynnys ylittyy. Aistiärsykkeet ovat elektromagneettista säteilyä tai mekaani­

sia ja kemiallisia ärsykkeitä, joiden voimakkuutta kuvataan intensiteetillä ja laatua

modaliteetillä, eli aistipiirillä. Aistipiirejä on viisi,  jotka ovat näkö­, kuulo­, tunto­,

haju­ ja makuaisti. Ärsykekynnyksen ylittyessä aistipiirit aktivoituvat ja muodosta­

vat yhteisvaikutuksensa avulla kokonaiskuvan ympäristöstä. (Sinkkonen, 2006).

Aistiminen  itsessään  on  passiivista  toimintaa.  Havainnot  syntyvät  ärsykkeistä,

jotka on erityisesti huomioitu. Koska ihminen aistii enemmän, kuin pystyy havait­

semaan, aivot suodattavat ärsykeinformaation siten, että huomioon otetaan vain

kunkin hetken tavoitteen kannalta oleellinen informaatio. Aivot analysoivat ympä­

ristön  lähettämät viestit  ja  rakentavat  niiden perusteella vallitsevasta  tilanteesta

yhtenäisen havaintokuvan, joka lopuksi tulkitaan (Sinkkonen, 2006).

Kuva 1: Tilannetietoisuuden muodostuminen

Havaintokuvan  tulkintaan  vaikuttavat  sekä  rakenteelliset,  että  tilannekohtaiset

tekijät. Rakenteellisia  tekijöitä ovat muun muassa havaitsijan koulutus, kulttuuri­

tausta,  kokemus,  harjoittelu,  persoonallisuus  ja  taidot.  Tilannekohtaiset  tekijät

muodostuvat  puolestaan  tilanteen  ja  siinä  vallitsevien  olosuhteiden  perusteella.

(Nofi, 2000). Koska havaituille asioille haetaan selittäviä malleja tulkitsijan  henki­

14

lökohtaiseen  historiaan  perustuen,  havainnot  vääristyvät  todennäköisimpään

suuntaan  ja  muistiin  jää  subjektiivinen  tulkinta,  ei  objektiivista  todellisuutta.

(Sinkkonen, 2006). Tilanteen tulkinta muodostaa tilannetietoisuuden, joka johtaa

päätökseen ja toimintaan tilanteen vaatimalla tavalla.

2.3 Käsityksiä tilannetietoisuudesta

Tilannetietoisuuden  tutkimus on  saanut  alkunsa  sotilasilmailupiireistä,  jossa sillä

tarkoitetaan aluksen miehistön kykyä hahmottaa taistelutila ympäristöineen sekä

kaikkine osapuolineen ja arvioida, mitä osapuolet parhaillaan tekevät ja missä he

todennäköisimmin  ovat  lähitulevaisuudessa.  (Watts,  2004).  Kokemukset  toisen

maailmansodan  ajalta  painottivat  yllätyksen  merkitystä  ilmataistelujen  voittami­

sessa.

Amerikkalainen  P­47  –lentäjä  Hubert  Zemke  totesi,  että  vain  harvat  vihollisen

nähneistä ohjaajista ammutaan alas. US 8. AF:n P­38 –lentäjä Mark Hubbard puo­

lestaan painotti, että 90 % alas ammutuista ohjaajista ei koskaan nähnyt vastusta­

jaa, joka osui heihin. Samoilla linjoilla oli saksalainen lentäjä Erich Hartmann, joka

352  konetta  toisen  maailmansodan  aikana  pudotettuaan  totesi,  että  ennen  tu­

lenavausta 80 % tuhotuista ei ollut tietoisia hänen läsnäolostaan. (Watts, 2004).

Ilmiö  huomattiin  myös  Vietnamin  sodan  aikana,  kun  tilastojen  perusteella  81  %

sodan  molempien  osapuolien  (USAF,  North  Vietnamese  fighters)  tappioista  oli

sellaisia, etteivät ohjaajat olleet havainneet uhkatilannetta ja  heidät  tuhottiin  tai

havaitsivat sen niin myöhään, ettei ollut enää aikaa toimia. Tilastoista huomattiin,

että suurin osa sekä omista, että vihollisen  ilmataistelutappioista aiheutui  ilman,

että lentäjä olisi ollut tietoinen vihollisen läsnäolosta. Tilaa, jossa lentäjällä ei ollut

havaintoa vihollisesta  ja siitä  johtuen yllätyshyökkäys onnistui, kutsuttiin  tilanne­

tietoisuuden puuttumiseksi (a breakdown of a SA) (Watts, 2004).

15

Kuva 2: Tilannetietoisuuden puuttuminen

Nykyisin käytetyin ja sovelletuin tilannetietoisuuden määritelmä on

"The  perception  of  elements  in  the  environment  within  a  volume  of  time  and

space,  the  comprehension of  their  meaning, and the  projection  of  their status  in

the near future” (Endsley, 2000),

jonka  mukaan  tilannetietoisuus  saavutetaan  havaitsemalla  ympäristöstä  tulevat

signaalit, ymmärtämällä niiden merkitys ja arvioimalla, kuinka ne vaikuttavat tilan­

teeseen ja sen kehittymiseen.

Määritelmän  mukaan  tilannetietoisuuden  käsite  jakautuu  kolmeen  komponent­

tiin, jotka ovat 1. havaitseminen (perception), 2. ymmärtäminen (comprehension)

ja 3. arvioiminen (projection). (Endsley, 2000).

1. Havaitseminen:  Tilannetietoisuuden  saavuttaminen perustuu ympäristös­

tä tulevien signaalien tilan, ominaisuuksien ja dynamiikan havaitsemiseen.

Siksi  tilannetietoisuuden  muodostaminen  vaatii  kykyä  tarkkailla,  havan­

noida ja tunnistaa kohteita. Jos havannointikyky on puutteellinen, osa tär­

keästä datasta voi  jäädä havaitsematta  ja  todennäköisyys muodostaa vir­

heellinen arvio tilanteesta kasvaa. (Endsley, 2000).

16

2. Ymmärtäminen: Tilannetietoisuuden muodostaminen jatkuu tunnistamal­

la ensimmäisessä vaiheessa havaitut signaalit, jonka jälkeen tulkitaan syn­

tynyttä  informaatiota ja arvioidaan sen laatua,  luotettavuutta ja käytettä­

vyyttä. Ymmärtämisellä  tarkoitetaan kykyä yhdistää, tulkita ja säilyttää al­

kuperäistä tietoa ja sen perusteella muodostettua informaatiota. Havaitsi­

jan on osattava  yhdistellä havaittua  tietoa sekä  tulkita, onko  tietojen pe­

rusteella  muodostunut  informaatio  tarpeellista  toimijoille  tai  toiminnan

tavoitteille. (Endsley, 2000).

3. Arvioiminen:  Havaitsemisen  ja  ymmärtämisen  lisäksi  tilannetietoisuuden

muodostaminen  vaatii  kykyä  arvioida  tulevaisuuden  tapahtumia  ja  dyna­

miikkaa  tilanteenmukaisessa  ympäristössä  havaittujen  tietojen  ja  niiden

perusteella muodostetun informaation pohjalta. (Endsley, 2000).

Myös Suomessa tilannetietoisuuden kognitiivista puolta on tutkittu jonkin verran.

Saukonojan  mukaan  tilannetietoisuus  käsitteenä  muodostuu  kolmesta  tekijästä,

jotka ovat: 1) eritasoisten johtajien käsitys tilanteesta, 2) tilanteen todennäköinen

kehittyminen ja 3) omien voimien mahdollisuus (Saukonoja, 2004). Kuusisto mää­

rittelee  tilannetietoisuuden  tilanteen  tulkitsemiseksi  ”itsen”  kautta,  jolloin  tilan­

netietoinen  tietää,  miten  systeemin  vuorovaikutukset  ovat  järjestyneet  ja  miten

nyt pitää toimia (Kuusisto, 2005; Kuusisto, 2005b). Riihijärven mukaan tilannetie­

toisuus  on  oikea­aikaista  käsitystä  taistelutilassa  vallitsevasta  tilanteesta  ja  sen

kehittymismahdollisuuksista (Riihijärvi, 1998).

Vaikka  tilannetietoisuuden  erilaisten  määritelmien  sanankäänteet  poikkeavat

toisistaan,  ydinajatus  on  jokaisessa  sama.  Niiden  perusteella  käsitteelle  voidaan

johtaa määritelmä,  jonka  mukaan tilannetietoisuus on  tietyssä  tilanteessa  toimi­

van  henkilön  ymmärrys  tilanteesta,  siihen  johtaneista  syistä  ja  sen  mahdollisista

17

seurauksista.  Tiedon  lisääntyessä  tilannetietoisuus  muuttuu  ja kehittyy,  joten  se

on aina  jokaisen  toimijan henkilökohtainen,  ainutlaatuinen  ja ainutkertainen tul­

kinta ympärillä tapahtuvista asioista.

2.4 Tilannetietoisuuden ominaisuuksia

Tilannetietoisuus on  abstrakti  ja  dynaaminen  ilmiö,  jonka  syntyminen  edellyttää

ajatusmallin  (mental  model)  muodostamista.  Ajatusmalli  on  psykologinen  esitys

ympäristöstä  ja  sen  oletetusta  käyttäytymisestä.  Se  tarjoaa  käsitteellisen  kehyk­

sen kuvailemaan, selittämään ja ennakoimaan systeemin tulevaisuuden tiloja (No­

fi, 2000).

Tilannetietoisuuteen ei  pyritä  ilmiön  itsensä vuoksi,  vaan  se on väline  saavuttaa

tietty päämäärä, kuten pelastustoimien tehostaminen. Hyvän tilannetietoisuuden

ylläpitäminen  vaatii  kykyä  ennakoida,  kuinka  kokonaistilanne  muuttuu  eri  toimi­

joiden tekemien valintojen  ja toimenpiteiden seurauksena.  (Nofi, 2000). Tilanne­

tietoisuutta  muodostettaessa  ei  riitä,  että  havannoidaan  tietty  määrä  tekijöitä,

vaan on myös arvioitava, milloin tekijöillä on vaikutusta vallitsevaan tilanteeseen

ja millaisia toimenpiteitä ne vaativat. (Endsley, 2000).

Tilannetietoisuus muuttuu ajan ja paikan suhteen, joten hetkellinen tilannetietoi­

suus muuttuu havaitsijan tilanteen ja sen kehittymisen myötä (Nofi, 2000). Tilan­

netietoisuuden muodostamiseen tarvitaan tietämystä ympäristön nykytilanteesta

sekä  jossain  määrin  myös  lähimenneisyydestä.  Koska  tilanteet  muuttuvat  jatku­

vasti, tilannetietoisuutta on ”päivitettävä”, ettei se vanhenisi. (Endsley, 2000).

Hyvä  tilannetietoisuus parantaa mahdollisuuksia  suorittaa  tehtävä onnistuneesti,

vaikka se ei epäonnistumisen mahdollisuutta poistakaan. Tehtävä voi epäonnistua

esimerkiksi  puutteellisen  päätöksenteon  tai  tehtävän  mahdottomuuden  takia.

18

Sotilaallisessa toimintaympäristössä tehtävä voi epäonnistua myös siksi, että vas­

tustajalla on parempi tilannetietoisuus. (Nofi, 2000).

2.5 Tilannetietoisuuden muodostumiseen vaikuttavia tekijöitä

Tilannetietoisuuden  muodostumiseen  vaikuttavat  useat  toimijoista  riippuvat,

mutta toisaalta myös niistä riippumattomat tekijät. Jokaisella on aina jonkinlainen

vallitseva tilannetietoisuus, jota voi parantaa esimerkiksi koulutuksen tai harjoitte­

lun avulla. Sen sijaan toimijoista riippumattomia, mutta esimerkiksi ryhmän tilan­

netietoisuuden muodostumiseen vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa yhteisen

työskentelytilan  puute  tai  kommunikointivälineiden  toimimattomuus.  Osa  ulkoi­

sista  tekijöistä  voidaan  jättää  huomiotta,  joistakin  on  mahdollista  päästä  eroon,

mutta  joidenkin  olemassaolo  on  hyväksyttävä  ja  otettava  huomioon  tehtävää

suoritettaessa.

2.5.1 Henkilökohtainen tilannetietoisuus

Henkilökohtaisen  tilannetietoisuuden  muodostuminen  on  yksilön  taustoista  riip­

puvainen prosessi, johon vaikuttaa muun muassa koulutus, kokemus sekä henki­

lökohtaiset valinnat.

Koulutus ja kokemus

Tilannetietoisuuden  muodostuminen  riippuu  vahvasti  toimijan  koulutustasosta,

joten uskomusten ja käsitysten lisäksi taustatiedot ja etenkin opittu teoria tukevat

tilanteessa  tarvittavaa  päätöksentekoa  (Saukonoja,  2004).  Koulutus  luo  pohjan

harjoittelulle,  jonka  myötä  kokemus  erilaisissa  tilanteissa  toimimisesta  kertyy.

Kokemus puolestaan lisää yksilön valmiuksia muodostaa ja ylläpitää tilannetietoi­

suutta sekä toimia tilanteen vaatimalla tavalla (Nofi, 2000).

19

Koulutuksen  ja  kokemuksen  puute  estävät  tilannetietoisuuden  muodostumista.

Riittämättömän  koulutuksen  takia  perusteita  tilanteessa  toimimiselle  ei  ole,  jol­

loin  toiminta  jää  tehottomaksi.  Vähäisestä  kokemuksesta  johtuvia  tilannetietoi­

suuden muodostamista heikentäviä tekijöitä ovat muun muassa tilanteesta tehdyt

virheelliset oletukset ja odotukset tai väärät havainnot, jotka johtavat puolestaan

vääriin johtopäätöksiin. (Nofi, 2000).

Tilannetietoisuuteen  vaikuttavat  myös  sellaiset  fyysiseen  kuntoon  ja  vireystilaan

liittyvät  tekijät,  kuten  stressi,  väsymyksen  sietokyky,  tarkkaavaisuus  ja  paineet

suoriutua  tehtävästä,  koska ne heikentävät  objektiivisen näkökulman muodosta­

mista (Nofi, 2000). Kokemattomalle toimijalle tilanteessa vaaditut tehtävät voivat

olla oletettua rankempia, jonka lisäksi väsymyksestä johtuva toimintakyvyn selkeä

heikentyminen voi yllättää.

Tilannetietoisuuden  muodostamista  vaikeuttavat  tehtävien  kasautuminen  ja  toi­

saalta  myös  niiden  alimitoitus,  koska  molemmissa  tapauksissa  tarkkaavaisuus

herpaantuu joko liian suuren tai liian pienen työmäärän takia. Tehtävän monimut­

kaisuus ja liiat yksityiskohdat voivat niin ikään saada huomion pois kokonaistilan­

teesta.  Kokemuksen  puutteeseen  liittyy  myös  kyvyttömyys  ratkaista  ristiriitoja

toisistaan poikkeavien, mutta luotettavista lähteistä saatujen tietojen välillä. (Nofi,

2000). Kyvyttömyys tehdä riittävän hyviä päätöksiä johtaa epävarmuuteen, joten

kaiken tiedon alkuperä  ja oikeellisuus on aina varmistettava ennen tiedon  julkai­

semista.

Tiedon määrä

Tilannetietoisuuteen  vaikuttaa  saatavilla  olevan  tiedon  määrä  ja  laatu.  Mitä  vä­

hemmän  tietoa  on  käytettävissä,  sitä  enemmän  jää  päättelyn  ja  johtopäätösten

20

varaan. Toisaalta, mitä enemmän tietoa on saatavilla, sitä enemmän se vaikeuttaa

selkeän  kuvan  muodostamista  tilanteesta. Hyvän  tilannetietoisuuden  muodosta­

misen kannalta on osattava poimia oleelliset ja toimintaan vaikuttavat asiat tieto­

virrasta. Kyky suodattaa oleelliset ja tarpeelliset tiedot tietotulvan joukosta para­

nee harjoittelemalla. (Endsley, 2000).

Kuva 3: Olennaisen tiedon poimiminen tietovirrasta

Henkilökohtaiset valinnat

Hyvästä  tilannetietoisuudesta  ja  sujuvasta  kommunikoinnista  huolimatta  saadun

tiedon  hyödyllisyys  riippuu  henkilökohtaisista  valinnoista  sekä  siitä,  osataanko

hankittua  tietoa  käyttää  tarkoituksenmukaisella  tavalla.  (Nofi,  2000).  Pelkkää  ti­

lannetietoisuutta  ei  tarvita  mihinkään,  mutta  sen  perusteella  on  kyettävä  teke­

mään  päätöksiä,  jotka  johtavat  toimintaa  haluttuun  suuntaan.  Toimijolla  on  siis

oltava kyky soveltaa tietoa sekä ymmärtää päätöksistä johtuvat seuraukset.

2.5.2 Ryhmän tilannetietoisuus

Ryhmän  yhteistä  tilannetietoisuutta  muodostettaessa  tavoitteena  on  saavuttaa

kaikille  jäsenille  yhteinen  ymmärrys  tilanteesta  ja  siinä  tarvittavista  toimista. Yh­

teinen tilannetietoisuus muodostuu  kolmiportaisen mallin mukaan,  jonka ensim­

21

mäisessä  vaiheessa  jokainen  muodostaa  henkilökohtaisen  tilannetietoisuuden

ympäristössä, jossa tehtävä suoritetaan. Toisessa vaiheessa jokaisen ryhmän jäse­

nen on pystyttävä jakamaan se muiden ryhmän jäsenten kanssa (Nofi, 2000).

Henkilökohtaista tilannetietoisuutta on mahdotonta jakaa täydellisesti kenenkään

kanssa,  koska  se  on  havaitsijan  historiaan  pohjautuva  tulkinta  ja  muodostettu

ympäristöstä havaittujen signaalien sekä tilanteesta saatujen tietojen perusteella.

(Sinkkonen, 2006). Mitä homogeenisemmista yksilöistä (esim. taustoiltaan) ryhmä

muodostuu,  sitä  helpommin  sen  jäsenet  pystyvät  jakamaan  tilannetietoisuuksia

keskenään  ja saavuttamaan yhteisen ymmärryksen tilanteen vaatimista toimista.

(Nofi, 2000).

Tilannetietoisuuden  jakaminen  perustuu  yhteisen pohjan  (common ground) ole­

massaoloon tai sen  luomiseen. Yhteinen pohja tarkoittaa niitä asioita,  jotka ovat

kaikille ryhmän jäsenille jollain tavalla yhteisiä, kuten koulutus, työpaikka, saman­

laiset  kokemukset,  uskomukset  tai  oletukset.  Yhteinen  pohja  lisää  toimijoiden

välistä luottamusta ja parantaa siten kommunikointia. (Nofi, 2000). Sen tunnista­

minen on myös edellytys  tiedon  jakamiselle.  Jos yhteinen pohja puuttuu, se voi­

daan muodostaa esimerkiksi harjoittelemalla tietyissä tilanteissa toimimista (Nofi,

2000).

Yhteisen  pohjan  ja  kommunikoinnin  lisäksi  tilannetietoisuuden  jakaminen  vaatii

tietoa muiden  jäsenten  tehtävistä  sekä  merkityksestä  kokonaistilanteelle.  Toimi­

joiden on tiedettävä omat tehtävänsä ja roolinsa, informaation on kulkeuduttava

ja  ryhmän on pystyttävä  tekemään yhteisiä,  tilanteeseen sopivia  päätöksiä.  Ryh­

män  yhteinen  tilannetietoisuus  muodostuu  mallin  viimeisessä  vaiheessa,  jossa

jäsenten  tilanteesta  muodostamat  ajatusmallit  yhdistetään  (katso kuva 4).  (Nofi,

2000).

22

Kuva 4: Ryhmän yhteisen tilannetietoisuuden muodostuminen (Virrantaus & Mä­kelä, 2008).

Ryhmän jäsenten keskinäiset näkemyserot tai puutteet henkilökohtaisissa kyvyis­

sä  voivat  vaikeuttaa  yhteisen tilannetietoisuuden muodostamista.  Jäsenet  voivat

ymmärtää  tilanteen  toisistaan  poikkeavalla  tavalla,  eikä  näkemyseroja  pystytä

välttämättä korjaamaan. (Nofi, 2000). Yhteisen tilannetietoisuuden muodostamis­

ta vaikeuttaa myös ryhmän jäsenten erilaiset tieto­ ja taitotasot (Nofi, 2000), jotka

johtuvat muun muassa erilaisista koulutustaustoista,  tehottomasta harjoittelusta

tai eroista älykkyydessä ja käytännön osaamisessa. Koska ryhmä muodostuu yksi­

löistä,  ryhmän yhteisen tilannetietoisuuden muodostumista  tutkittaessa on otet­

tava huomioon myös kaikki yksilön tilannetietoisuuteen vaikuttavat tekijät.

Johtaminen

23

Ryhmällä on oltava johtaja, joka pitää huolta siitä, että ryhmälle annetut tehtävät

tulevat suoritetuiksi. Tämän lisäksi johtaja jakaa tehtävät sekä pitää yhteyttä mui­

hin tilanteen parissa työskenteleviin ryhmiin.  Johtaminen perustuu tietoisuuteen

siitä,  mitä  on  meneillään.  Tilannetietoisuus  vaatii  siis  jatkuvaa  arviointia,  jossa

tilannetta  sekä  omia  toimintamahdollisuuksia  pohditaan  jatkuvasti  (Kohvakka  &

Valtonen, 2004).

Käytännössä tilannetietoisuus siirtyy muille ryhmän toimijoille johtamisen kautta.

Johtajan  on  huolehdittava,  että  osapuolet  saavat  toimintaan  vaikuttavat  tiedot

oikeaan aikaan ja oikeassa muodossa. (Seppänen & Valtonen, 2008). Informaation

arvoketjun on säilyttävä eheänä, joten johtajan on huolehdittava tilannetietoisuu­

tensa  siirtämisestä  seuraajalleen  ennen  komentovastuun  siirtymistä  ja  vastuuvi­

ranomaisen vaihtumista (Taitto, 2007).

Työskentelytila

Yhteisen  tilannetietoisuuden  muodostamisen  kannalta  olisi  tärkeää,  että  ryhmä

työskentelisi  kokonaisuudessaan  samassa  tilassa.  Tällöin  jokainen  ryhmän  jäsen

saisi saman informaation yhtäaikaa ja reaaliaikainen keskustelu tilanteesta ja sen

mahdollisista seurauksista onnistuisi. Mikäli ryhmä joutuu työskentelemään toisis­

taan  erillään,  kommunikointi  tapahtuu  teknisten  laitteiden  ja  sovellusten,  kuten

tilannekuvajärjestelmien,  matkapuhelimien  tai  reaaliaikaisen  videokuvan  avulla.

Laitteiden toiminta riippuu yleensä jostain ulkopuolisesta tekijästä, kuten sähkös­

tä tai toisista laitteista. (Nofi, 2000).

Tilannetietoisuuden  muodostamista  voi  siis  estää  erilaisten  kommunikointi­  ja

yhteistyövälineiden  aiheuttamat  ongelmat,  kuten  laitteiden  toimimattomuus,

yhteensovittamattomuus, ohjelmisto­ongelmat ja sähkökatkokset. Erillisissä tilois­

24

sa työskentely aiheuttaa myös sen, että kehonkieli  (eleet,  ilmeet, äänensävyt)  ja

hiljainen tieto jäävät puuttumaan viesteistä kokonaan. (Nofi, 2000).

Hiljaisen tiedon (tacit knowledge) välittyminen

Hiljaisen  tiedon  käsite  perustuu  Michael  Polanyin  havainto­  ja  kognitioteoriaan,

jonka keskeinen ajatus on, että ihminen tietää enemmän, kuin pystyy kertomaan

(Virtanen,  2006).  Hiljainen  tieto  on  yksilölle  rutiininomaista  ja  tiedostamatonta

tietoa,  joka  ohjaa  kaikkea  toimintaa  ja  näkyy  ainoastaan  käyttäytymisen  kautta.

Hiljaista tietoa pidetään asiantuntijuutta selittävänä tekijänä ja sen vaikutus näkyy

ihmisen toiminnassa. Hiljaisen tiedon sisältöä ei kuitenkaan pystytä yksiselitteises­

ti  kuvaamaan  (Virtanen,  2006),  joten  ”hiljainen  osaaminen”  voi  olla  esimerkiksi

kokemusta, asiantuntemusta, käsityksiä, taitoa ja intuitiota.

Ryhmän  jokainen  yksilö  kulttuuri­  ja  kokemustaustoineen  tuo  henkilökohtaista

hiljaista  tietoa  mukaan  ryhmän  toimintaan.  Sen  esilletuominen on  tärkeää  aina,

kun  osaamista  halutaan hyödyntää  ja  jakaa. Hiljaista  tietoa  avataan  vuorovaiku­

tustilanteissa. Sen tuntemus mahdollistaa tehokkaan toiminnan eri aloilla ja erilai­

sissa  tilanteissa,  mikä  lisää  yhteisymmärrystä  ja  sitouttaa  ryhmän  jäsenet  yhtei­

söön. Sitoutuminen lisää luottamusta, luottamus vuorovaikutusta ja keskusteluja,

mikä puolestaan johtaa tehokkaampaan kommunikointiin ja tiedon välittymiseen.

(Punainen Risti, 2005).

Varautuminen ja harjoittelu

Tilannetietoisuus on  ilmiö,  joka muodostuu  lukemattomien  eri  tekijöiden  yhteis­

vaikutuksesta.  Silti  sen  muodostamista  voidaan  jossain  määrin  parantaa  muun

muassa harjoittelemalla. (Nofi, 2000). Ihminen suuntaa huomiotaan työtehtävien­

sä,  kokemuksensa  sekä  ympäristön  odotusten  mukaan  (Sinkkonen,  2006),  joten

25

kokeneet  ja  rutinoituneet  toimijat  pärjäävät  yleensä  kaaoksessa  ensikertalaisia

paremmin.

Kokemuksen  kertyessä  suoritukset  paranevat,  ja  toiminta  tehostuu  samalla,  kun

kyky muodostaa arvioita tilanteesta  ja ylläpitää tilannetietoisuutta kasvaa. Koska

onnettomuudet  tapahtuvat  sattumanvaraisesti,  niitä  varten  voidaan  varautua

harjoittelemalla  kriisinkaltaisissa  tilanteissa.  Realistisesti  järjestetyissä  harjoituk­

sissa toimijoille luodaan tiettyjä rutiineja ja toimintamalleja, jotka vähentävät pää­

töksentekoon tarvittavaa  aikaa.  (Heath,  1998). Tällöin  esimerkiksi ensimmäisenä

onnettomuuspaikalle saapuneet ensihoitajat osaavat suorittaa tilanteenarvioinnin

välittömästi oikein ja hälyttää riittävän määrän lääkintähenkilökuntaa paikalle.

Harjoituksissa  kriisitilanteet  tulevat  tutuiksi,  mikä  puolestaan  auttaa  hahmotta­

maan  pelastustoiminnan  kokonaisprosessia.  Samalla  opitaan  ymmärtämään  ja

tunnistamaan niitä riskejä, joita onnettomuus voi laajetessaan aiheuttaa. Harjoit­

telemalla pystytään  lisäksi vähentämään inhimillisten erehdysten riskiä, jotka pa­

himmillaan  voivat  estää  tehokkaiden  pelastustoimien  suorittamisen.  (Heath,

1998).

FPC  (Familiality – Predictability – Capability) – mallilla arvioidaan suoritusten on­

nistuneisuutta ja kuvataan kriisitilanteissa toimimisen ydintä sekä niitä etuja, jotka

organisaation varautumisella saavutetaan. Malli muodostuu kolmesta muuttujas­

ta, jotka ovat tuttuus (familiarity), ennustettavuus (predictability) ja kyky (capabili­

ty).  Tuttuus määrittää, kuinka hyvin  toimijat  kriisitilanteen tuntevat.  Ennustetta­

vuus  tarkoittaa,  kuinka hyvin  pelastamisprosessin kulku  pystytään ennakoimaan.

Kyky  puolestaan  määrittää  toimijoiden  henkilökohtaisen  kyvykkyyden  (tieto­  ja

taitotasot) suoriutua annetuista tehtävistä. (Heath, 1998).

26

Harjoittelemalla  saavutetaan  valmius  toimia  tehokkaasti poikkeusoloissa.  Jos va­

rautumisesta ei huolehdita, ongelmia voidaan kohdata esimerkiksi epätavallisten

luonnonolosuhteiden  tai  suuronnettomuuksien  aiheuttamien  tuhojen  takia.  Or­

ganisaation toimintakyky on riippuvainen henkilöstöstä,  joten se on koulutettava

ja harjoitutettava toimimaan myös normaaliolojen häiriötilanteissa. (Buure, 2002;

Parmes, 2007).

Kommunikointi

“The  key  to  success  in  war,  certainly  to  success  in  combined  operations,  is  lucid

communication.  Indeed,  clarity  of  communication  may  be  more  valuable  than

combat skills” ­General Paik Sun­Yup

Tässä luvussa on käyty läpi tilannetietoisuuden muodostamiseen vaikuttavia teki­

jöitä,  joissa  lähes kaikissa on  viitattu  tavalla  tai  toisella  tiedon  jakamisen tärkey­

teen  ryhmän  yhteistä  tilannetietoisuutta  muodostettaessa.  Tehokas  kommuni­

kointi  edistää  tiedon  kulkeutumista  toimijalta  toiselle,  jolloin  ryhmän  yhteisen

tilannetietoisuuden  luominen ja ylläpitäminen onnistuu. Kommunikoimalla toimi­

jat tutustuvat toisiinsa, mikä puolestaan johtaa luottamuksen rakentumiseen. Kun

toimijoiden välillä on luottamusta, tiedon kulkeutuminen ja sen myötä koko tilan­

teen hoitaminen helpottuu.

Kommunikointi on yksi tärkeimmistä tekijöistä, kun muodostetaan ryhmän yhteis­

tä tilannetietoisuutta. Silti harjoittelu, jaetut kokemukset, tuttu tilanne ja täsmälli­

set käskyt ylläpitävät tilannetietoisuutta puutteellisesta tiedonkulusta huolimatta.

Mikäli harjoittelu ei ole ollut mahdollista, kommunikointi on ainoa tapa saavuttaa

toiminnan päämäärä. (Nofi, 2000).

27

2.6 Tilannetietoisuudesta tilannekuvaan

”Tilannekuvia on niin erilaisia riippuen niiden käyttötarkoituksesta.”

 – Tutkimukseen vastannut poliisiviranomainen

Tilannekuvalla  tarkoitetaan  yleensä dokumenttia,  joka sisältää  tietoa  tarkastelun

kohteena olevasta tilanteesta. Se voi perustua pelkkään tekstiin, tekstin ja kuvien

yhdistelmiin  tai  karttapohjaiseen  dokumentointiin.  Käytännössä  tilannekuva  ra­

kennetaan  erilaisten  tapahtumapöytäkirjojen,  organisaatiokaavioiden,  karttojen,

piirroksien, taulukoiden ja luetteloiden avulla (STAE 2020, 2004) ja se muodostuu

eri lähteistä peräisin olevista tiedoista, jotka käsitellään, analysoidaan, esitetään ja

välitetään eteenpäin.

Tilannekuva  ja  tilannetietoisuus  sekoitetaan  usein  toisiinsa  tietämättä,  kumpaa

itse  asiassa  tarkoitetaan.  Tilannetietoisuus  muodostuu  ympäristöstä  havaittujen

tietojen ja niistä tehtyjen johtopäätösten perusteella ja sillä  tarkoitetaan ymmär­

rystä meneillään  olevasta  tilanteesta (Endsley, 2000). Tilannekuva puolestaan on

johtamisen  apuväline,  jota  käytetään  tilanteen  ja  sen  seurausten  arvioimisessa,

resurssien  johtamisessa  ja päätöksenteon  tukena  (Seppänen  & Valtonen,  2008).

Tilannetietoisuus on abstrakti ilmiö,  jota ylläpidetään muun muassa tilannekuvan

avulla.  Tilannekuva  puolestaan  on  tilannetietojen  pohjalta  muodostettu  doku­

mentti,  jota voidaan välittää  teknisten  laitteiden  avulla  paikasta  toiseen  ja  jakaa

muiden toimijoiden kanssa.

Tilannekuva kootaan tilanteeseen kuuluvien, merkityksellisten tietojen perusteella

ja sen tehtävä on välittää tietoa sitä  tarvitseville  ja pitää yllä toimijoiden tilanne­

tietoisuutta. Tilannekuva on johtamisen apuväline  ja  päätöksenteon välttämätön

perusta,  joten  johtaja  muodostaa  käsityksensä  tilanteen  todennäköisestä  kehit­

28

tymisestä tilannekuvan perusteella  (Saukonoja, 2004). Mitä suuremmasta  ja vaa­

tivammasta  tilanteesta  on kyse,  sitä  tärkeämpi  on  tilannekuvan merkitys  (Hieta­

lahti, 2007).

Tilannekuvaa muodostettaessa  on  ymmärrettävä  eri  viranomaisten  toimintakult­

tuuria ja pohdittava, kuka tilannekuvaa tulee käyttämään ja mihin tarkoitukseen.

Kaikissa  johtoportaissa  tilannekuvaa  pidetään  yllä  vain  sellaisessa  laajuudessa,

joka on johtoportaan tehtävän ja näkökulman kannalta tarpeellista (Hämeenaho,

2008).  Esimerkiksi  lääninhallituksella  on  erilaiset  tilannetietotarpeet,  kuin  pelas­

tusjohtajalla, joten tilannekuva on erilainen eri johtamisasteissa ja organisaatiois­

sa. Käytännössä hyvä tilannekuva tarkoittaa, että kulloinkin vastuutehtävissä ole­

vat viranomaiset tietävät sen perusteella paremmin, mitä on tapahtunut, mitä on

tapahtumassa ja mitä ennakoitavissa (Kaskinen, 2008).

Johtajan on pystyttävä arvioimaan tilannetta ja tekemään johtopäätökset tulevas­

ta  tilannekuvan  pohjalta,  joten  sillä  on  välitettävä  johtamisen  ja  päätöksenteon

tueksi tarvittava tieto. Yksi johtamistoiminnan suurimmista haasteista onkin tilan­

nekuvan onnistunut ylläpito (Hietalahti, 2007). Tilannekuvalta on selkeästi nähtä­

vä toiminta ja sen eri vaiheet. Tilannekuvan on myös oltava ajantasalla, eikä sillä

saa  esittää  varmentamatonta  tietoa.  Tilannekuvaa  on  päivitettävä  jatkuvasti  ja

lisäksi  järjestettävä  harkinnan  mukaan  tilannekatsauksia  yhteisen  tilannetietoi­

suuden säilyttämistä varten.

Tilannekuvan  esittämistapaan  ja  ­tekniikkaan  täytyy  myös  kiinnittää  huomiota.

Tilannekuvaa voidaan ylläpitää hyödyntämällä erilaisia  teknisiä välineitä sekä tie­

totekniikkaan perustuvia  johtamisjärjestelmiä. Pelastustoiminnan  johtokeskuksis­

sa tilannekuvaa on esitetty muun muassa videotykeillä, näyttöpäätteillä  ja perin­

teisemmillä välineillä,  kuten paperikartoilla.  Informaatiosisältö on koostunut esi­

merkiksi eri mittakaavaisista kartoista, eBeam­kuvasta tapahtumapaikalta, resurs­

29

sinäkymistä, tapahtumapäiväkirjasta (loki)  ja VIRVE –laitteiden välityksellä jaetus­

ta tiedosta.

Kuva 5: Esimerkkejä tilannekuvista.

Kuvassa 5  on esitetty  muutamia  esimerkkejä  tilannekuvista. Alhaalla  on  Kurssilla

Maa­123.480  Development  of  a  Cartographic  Information System  suunniteltu

sotilaallinen  tilannekuva  (Patrikainen  &  Rantala,  2006),  jossa  informaatio  välite­

tään  karttapohjalla  sotilassymboliikkaa  hyödyntäen.  Symbolia  klikkaamalla  saa­

daan lisätietoa sen kuvaamasta joukosta. Ylhäällä on esitetty vuoden 2008 SAR –

harjoituksessa  käytettyjä  tilannekuvia  (tilannetauluja). Ylhäällä oikealla  on  termi­

naalin kaaviokuva, johon on lisätty muutama onnettomuutta selventävä huomau­

tus.  Vasemmalla  puolestaan  harjoituksen  lopuksi  esitetty  esimerkki  toimintapäi­

30

väkirjan tiivistelmästä, jota voidaan käyttää erilaisten karttojen, piirrosten ja kaa­

vioiden lisänä.

Vaikka tilannekuvalla tarkoitetaan monesti pelkkää tekstimuotoista dokumentoin­

tia  tapahtumista, sen  pohjana olisi hyvä käyttää  karttaa, koska paikkatieto  liittyy

olennaisesti kaikkeen  tietoon. Samalla kartta muodostaisi yhteisen pohjan  (com­

mon ground) viranomaisten toiminnalle, mikäli se muuten puuttuu. Jos karttojen

tarvetta tai niiden käyttöä ei ole etukäteen suunniteltu, niiden hyöty voi rajoittua

huomattavasti (Alho, 1999). Kartalla on oltava oikeat asiat, jotta oikean informaa­

tion  välitys  onnistuu.  ”Väärien”  tai  tarpeettomien  tietojen  esittäminen  kartalla

johtaa  tilannetietoisuuden  vääristymiseen.  Kun  tilannekuva  on  ajantasainen  ja

saatavilla  sekä  sillä käytettävä  symboliikka  ja  termistö  kaikkien ymmärrettävissä,

toiminta tehostuu.

2.7 Tilannekuvajärjestelmät

Tekniikan  kehittymisen  myötä  tilannekuvat  ovat  muuttuneet  erilaisista  tapahtu­

mapäiväkirjoista  ja kartan päälle  tehdyistä kalvopiirroksista  tietoteknisin  välinein

esitettäviksi  monitasoisiksi  tilannekuvajärjestelmiksi.  Etenkin  GPS  –  tekniikka  ja

videokuvayhteydet ovat mahdollistaneet joukkojen liikkeiden ja tapahtumien seu­

raamisen  tietokoneelta  jopa reaaliajassa. Tilannekuva onkin ollut yleisen  kiinnos­

tuksen sekä tutkimuksen kohde viime vuosina ja uusia tilannekuvajärjestelmiä on

luotu markkinoille jatkuvasti.

Esimerkkejä  tilannekuvajärjestelmistä  ovat  muun  muassa  kriisinhallintatyökalu

SHIFT  (Shared  Information  Framework  and  Technology),  Maavoimien  käytössä

oleva  MATI  sekä  Merivoimien  MEVAT,  jota  hyödyntävät  myös  Rajavartiolaitos

sekä Merenkulkulaitos. Poliisin käytössä on kenttäjärjestelmä POKE ja pelastuslai­

toksella  pelastustoiminnan  paikkatietopohjainen  viesti­  ja  johtamisjärjestelmä

31

PEKE,  joka  korvaa  aiemmin  käytössä  olleen  Merlot  Mobile  –järjestelmän  (KU  –

Pelastuslaitos, 2007).

SHIFT on kehitetty osana jo päättynyttä kansainvälistä MNE5 – eksperimentaatio­

ta, jonka tavoitteena oli testata kansainvälisen kriisinhallinnan säännöstöjä, työka­

luja ja toimintatapoja. SHIFT toimii tiedonvaihdon välineenä eri toimijoiden välillä

mahdollistaen muun muassa toimijoiden nopean ja avoimen yhteydenpidon sekä

tilannekuvan ylläpitämisen (Vesterinen, 2008).

Merivoimien  käytössä  on  automatisoitu  merivalvonnan  tietojärjestelmä  MEVAT,

joka  muodostaa  ja  jakaa  meritilannekuvaa  sitä  tarvitseville.  MEVAT:ssa  on  tällä

hetkellä  mukana  lähes  koko  puolustusvoimien  merivalvontaorganisaatio  sekä

rajavartiolaitoksen  merivalvontatoimipaikat.  Lisäksi  siinä  on  rajapinta  muiden

viranomaisten,  kuten  Merenkulkulaitoksen,  tietojärjestelmiin.  (Puolustusvoimat

2009). Maavoimilla on puolestaan käytössä maavoimien yhteinen tietojärjestelmä

MATI. Se on kehitetty suunnittelua, johtamista ja tilannetietoisuuden ylläpitämis­

tä varten  ja sitä käytetään omien ja vihollisjoukkojen tilannekuvan seuraamiseen

ja ylläpitämiseen (Viita, 2007).

Poliisin  kenttäjärjestelmä  POKE  perustuu  viranomaisverkon  (VIRVE)  tiedonsiirto­

kapasiteettiin. Järjestelmä koostuu muun muassa kartta­ ja paikannuspalveluista,

rekisterikyselyistä  sekä  tehtävälistoista.  POKE  tehostaa  poliisin  työtä  kenttäolo­

suhteissa  mahdollistamalla  poliisipartioiden  välisen  tietojen  vaihdon.  (Sisäasiain­

ministeriö,  2007).  Pelastustoiminnan  kenttäjohtamisjärjestelmä  PEKE  pohjautuu

niin  ikään  VIRVE:n  tiedonsiirtokapasiteettiin.  Järjestelmä  on  laadittu  tukemaan

pelastustoiminnan operatiivista  toimintaa  ja operatiivisen  tilannekuvan muodos­

tamista. Tämän lisäksi PEKE helpottaa viestintää sekä edistää viranomaisten välis­

tä yhteistyötä. (Virtanen, 2008).

32

Tilannekuvajärjestelmien ongelma  on, että ne luodaan nopealla aikataululla  tiet­

tyyn  rajattuun  tarpeeseen,  eivätkä  ne  siten  perustu  yhteenkään  perusteellisem­

paan käsiteanalyysiin. Suunnittelun painopisteessä on yleensä järjestelmän tekni­

set  ominaisuudet  sisältömäärittelyjen  sijaan.  Tilannekuvan  tietosisällön  tutkimi­

seen ei ole niinkään panostettu ja  tietosisältötarkastelut on otettu  tutkimukseen

mukaan vasta vähän aikaa sitten. Käytössä olevat tilannekuvasovellukset perustu­

vat  useisiin  erilaisiin,  mutta  mahdollisesti  yhdistettävissä  oleviin  tietomalleihin,

joten semanttisen tarkastelunäkökulman tarve on nykytilanteessa ilmeinen.

2.8 Tilannekuvan tietosisältö

Tilannekuva  kootaan  tapaus­  ja  toimijakohtaisesti,  ensisijaisesti  loppukäyttäjän

näkökulmasta.  Tietosisällön  tarpeeseen  vaikuttaa  toiminnan  taso  (strateginen,

operatiivinen, taktinen), toimintasektori (esim. kenttäpelastus, lääkintä ja hallinto)

sekä  luonnollisesti  toimintaympäristö  ja  aika.  Tilannekuvaa  voidaan  käyttää  esi­

merkiksi suunnittelua tai  johtopäätösten tekemistä varten, joten sitä muodostet­

taessa on otettava huomioon, millaisiin kysymyksiin sen perusteella halutaan vas­

tauksia.

Kuvassa 6 on esitetty  tilannekuvapino (Hyytiäinen, 2004), josta käy ilmi sotilasor­

ganisaation  ja  siviilipuolen  toimijoiden  tilannekuvatarpeet.  Kuten  kuvasta  näh­

dään, toiminnan ja johtamisen taso määrittää, kuinka yksityiskohtaista  tietoa ku­

valla  on  esitettävä.  Esimerkiksi  strategisella/keskushallinnollisella  tasolla  ei  ole

tarpeellista  tietää, mitä sensoritasolla tapahtuu, joten tilannekuvaa on yleistettä­

vä ylemmille johtamistasoille siirryttäessä.

33

GIS

Tilannekuvapino

Sensori

POKE,PEKE

?Takt

Extranet,SHIFT

Op

Vko­kk­vuosi­…

Strat Keskus­hallinto

GIS,

Alue­hallinto

Paikallis­hallinto

Sensori

Sot Siv/VYT

Vrk­vko­kk­

Min­h­vrk

MapINfo

Kuva 6: Tilannekuvapino (Hyytiäinen, 2004).

SAR –skenaarion mukaisen  pelastustoiminnan  johtokeskuksen tilannekuvan    tar­

koituksena on luoda ja ylläpitää tilannetietoisuutta pelastustoimien etenemisestä.

Yksi suurimmista ongelmista  on muodostaa tilannekuva  siten, että  se on organi­

saatiosta  riippumatta  kaikkien  johtokeskuksessa  työskentelevien  viranomaisten

käytettävissä  ja ymmärrettävissä. Esimerkiksi  POKE ei  sovellu  sellaisenaan pelas­

tustoiminnan  johtokeskuksen  tai  yhtymän  esikunnan  tilannekuvajärjestelmäksi,

koska  se  on  suunniteltu  käytettäväksi  eri  toimintaympäristössä  ja  erilaisella  toi­

minnan tasolla.

Eri  pelastustoimintaan  osallistuvien  viranomaisten  yhteisiä  tilannekuvajärjestel­

miä  ei  tällä  hetkellä  ole  juuri  muualla,  kuin  hätäkeskuksen  tietojärjestelmässä

(Hietalahti, 2007). Viranomaisten yhteisen tilannekuvan  muodostamisen  suurim­

pana haasteena onkin kaikille yhteisen tietosisällön selvittäminen ja siitä liian tie­

don  karsiminen  pois.  Johtopäätöstilannekuvalla  tulee  esittää  kokonaistoiminnan

34

vaiheet ja käytössä olevat resurssit mahdollisimman kattavasti. Toimialakohtaisia

tilannekuvajärjestelmiä  ei  yleensä  voida  ottaa  moniviranomaisjohtokeskusten

käyttöön, koska ne tuottavat ensisijaisesti vain sen alan tietoa, jonka tarpeisiin ne

on tehty (Seppänen & Valtonen, 2008).

35

3 PELASTUSTOIMINNAN JOHTOKESKUS

3.1 Tutkimuksessa käytetyt menetelmät ja materiaali

Työn tavoitteena on määrittää pelastustoiminnan johtokeskuksen muodostaman

tilannekuvan  kaikille  toimijoille  yhteinen  tietosisältö.  Yhteisen  tilannekuvan  tar­

koituksena  on  selkeyttää  ja  parantaa  tilannetietoisuuden  muodostumista  johto­

keskuksessa.  Tietosisällön selvittämistä varten tarvitaan  tietoa siitä, kuinka tilan­

nekuva johtokeskuksessa muodostuu ja ketkä sitä käyttävät.

Tutkimus  aloitettiin  kirjallisuuskatsauksella,  jonka  tavoitteena  oli  selvittää  pelas­

tustoimen  organisointia  ja  toimintaa tilanteissa,  joissa viranomaisten välinen yh­

teistyö  on  välttämätöntä.  Tämän  lisäksi  kirjallisuuden  pohjalta  pyrittiin  selvittä­

mään  viranomaisyhteistyön  kehittyminen  nykyiseen  muotoonsa.  Kirjallisuustut­

kimuksen lisäksi pelastustoimen  johtokeskuksen toimintaa tutkittiin vuonna 2007

pidetystä SAR – harjoituksesta ja sen palautetilaisuudesta tehdyltä videoinnilta.

Tutkimusta  jatkettiin  seuraamalla  pelastustoiminnan  johtokeskuksen  toimintaa

vuoden  2008  aikana  järjestetyissä  SAR  –harjoituksissa.  Elokuussa  osallistuttiin

Poliisiammattikorkeakoululla  järjestettyyn  SAR  –prosessisimulaatioon,  jossa  tut­

kittiin  pelastustoiminnan  johtokeskuksen  toimintaa  prosessina.  Lokakuussa  oli

vuorossa  Helsinki­Vantaan  lentokentän  SAR  –lento­onnettomuusharjoitus,  johon

osallistuttiin niin ikään tarkkailijana.

Tilannekuvan  tietosisällön  määrittämisen  lisäksi  tutkimuksessa  pyrittiin  selvittä­

mään  syitä  sille,  miksi  SAR  –harjoitusten  palautetilaisuuksissa  viranomaiset  ovat

jatkuvasti  kommentoineet  tilannekuvan  ja  tilannetietoisuuden  puutteellisuutta.

36

Pelastustoiminnan  johtokeskuksen  toimintatapoja  verrattiin  prikaatin  esikunnan

tilannekeskuksen  toimintaan,  johon  perehdyttiin  osallistumalla  Koski  08  –  yhty­

mäharjoitukseen joulukuussa 2008.

Tutkimus jakaantuu kahteen osaan, joista ensimmäinen koostuu kirjallisuuskatsa­

uksesta, haastatteluista  ja harjoituksien seuraamisesta sekä niihin osallistumises­

ta. Ensimmäisen osan tavoitteena oli selvittää muuttujia, joita pelastustoiminnan

johtokeskuksen  tilannekuvalla  on  mahdollista  esittää.  Toisessa  osassa  laadittiin

WWW –kysely ensimmäisessä osassa selvitettyjen muuttujien perusteella. Kysely

suunnattiin  SAR  –  harjoituksissa  pelastustoiminnan  johtokeskuksessa  toimineille

viranomaisille,  tarkoituksena  selvittää  ne  tilannekuvan  elementit,  jotka  toimijoi­

den mielestä ovat pelastustoimien johtamisen kannalta tärkeimpiä.

Tässä  luvussa  esitellään  SAR  –organisaation  mukaisen  pelastustoiminnan  johto­

keskuksen kokoonpanoa,  toimintaa  sekä  tilannekuvan  kokoamista.  Tämän  lisäksi

luvussa tutkitaan prikaatin esikunnan tilannekeskuksen toimintaa ja verrataan sitä

pelastustoiminnan  johtokeskukseen.  Lopuksi  esitellään  kirjallisuustutkimuksen,

harjoitusten ja haastattelujen perusteella laadittu WWW –kysely.

3.2  SAR:n  pelastustoiminnan  johtokeskus  (Pel­Joke)  ja  prikaatin

esikunta (PrE): organisaatio, toiminta, tilannekuva

3.2.1 Pel­Joke:n organisaatio ja toiminta

Pelastustoiminnan johtokeskus (Pel­Joke) on pelastustoiminnan alueelle perustet­

tu tilanteenaikainen  johtamispaikka,  jossa toimii  organisaation ylin  johtamistaso,

eli yleisjohto. Johtokeskus voi koostua joko yksittäisen viranomaisen henkilöstöstä

tai useista  viranomaisista, asiantuntijoista  ja  esikuntahenkilöstöstä.  Johtokeskuk­

sen tehtävänä on:

37

1. muodostaa  tilannekuva  pelastustoiminnan  alueella  ja  arvioida,  mitä  voi­

mavaroja tilanne vaatii

2. tehdä tilanteen perusteella päätökset tarvittavista toimenpiteistä

3. antaa käskyt toimenpiteiden suorittamiseksi

4. valvoa ja seurata tilanteen kehittymistä ja

5. pitää yhteyttä lääninhallitukseen ja muihin tarvittaviin tahoihin. (Varautu­

misen ja väestönsuojelun sanasto, 2007).

Johtokeskuksen  ei  tarvitse  sijaita  tapahtumapaikan  välittömässä  läheisyydessä

(Hietalahti, 2007), mutta edellä mainittujen tehtävien suorittamista varten alueen

pelastustoiminnan johtokeskuksessa tulee olla riittävä henkilöstö, riittävät yhtey­

det  ja  tekniikka  (Varautumisen  ja  väestönsuojelun  sanasto,  2007).  Johtokeskuk­

sessa on  lisäksi oltava mahdollisuus muodostaa, ylläpitää, esittää ja mahdollisesti

myös siirtää tilannekuvaa (Hietalahti, 2007).

Tilanteissa,  joissa viranomaisten välinen yhteistyö on välttämätöntä, yleisjohtaja­

na toimii pelastustoiminnan johtaja (PEJ),  joka on yleensä alueen pelastustoimen

päivystävä palopäällikkö (Pelastuslaki 468/2003, 44 §). Pelastustoiminnan johtajan

tehtävänä on  luoda  käytössä olevista  resursseista  toimiva  kokonaisuus,  joka vai­

kuttaa  operaation  onnistumiseen  (Alho,  1999).  Hänellä  on  vastuu  viestinnästä,

tiedottamisesta sekä  toimien  käynnistämisestä,  tärkeimpänä  saada oikein priori­

soidut toimenpiteet nopeasti käyntiin (SAR –harjoitus, 2007).

Pelastustoiminnan  johtajan  perustaitoihin  kuuluu  valmius  nopeaan  tilannekuvan

luomiseen, mikä puolestaan vaatii kykyä nähdä tilanne kokonaisuutena ja keskit­

tyä olennaisiin seikkoihin (Alho, 1999). Pelastustoiminnan johtaminen on tyypillis­

tä kriisijohtamista (Alho, 1999), jonka haasteena on yleistilanteen hahmottaminen

sekä luotettavan tilannekuvan nopea kokoaminen (Kohvakka & Valtonen, 2004).

38

Pelastustoiminnan johtajan apuna työskentelee esikunta, jossa operaatiopäällikkö

vastaa  resursseista,  valmiudesta  ja  valmiussiirroista.  Tilannepäällikkö puolestaan

ylläpitää  toiminta­alueen  tilannekuvaa  ja  välittää  johtajalle  tiedon  toimintojen

vaiheesta ja etenemisestä kaikilta toimialoilta. (SAR –harjoitus, 2007) Pelastustoi­

minnan  johtokeskukseen  tarvitaan  lisäksi  tilannekuvaylläpitäjä,  jonka  tehtävänä

on  käsitellä  saapunut  data  käyttökelpoiseen  ja  havainnolliseen  muotoon  (Hieta­

lahti, 2007).

Pelastustoiminnan  johtaja päättää  johtokeskuksen perustamisesta,  jonka  jälkeen

tieto  onnettomuudesta välitetään  mahdollisimman nopeasti yhteistoimintaviran­

omaisille.  Pelastustoiminnan  johtajan  ja  esikunnan  lisäksi  johtokeskuksen  henki­

löstöön  kuuluu  muiden  pelastustoimenpiteisiin  osallistuvien  viranomaisten  yh­

teyshenkilöt sekä mahdolliset erityisalojen asiantuntijat, kuten lentoyhtiön ja len­

toaseman edustajat. (Castrén [et al.], 2006).

Kuvassa 7 on esitetty SAR – organisaation toimijat  ja toimijoiden väliset suhteet.

Pelastustoiminnan  johtaminen  jaetaan  toiminta­alueella,  eli  varsinaisella  onnet­

tomuuspaikalla  tapahtuvaan  johtamiseen  ja  onnettomuuden  taustalla  olevaan

laajempaan resurssien johtamiseen. Toiminta­alueen  johtamisesta vastaa toimin­

ta­alueen johtoelin (TOJE), joka pitää huolta onnettomuuspaikan käytännön pelas­

tustoimista ja raportoi tilanteestaan pelastustoiminnan johtokeskukseen heti, kun

se on perustettu. TOJE jaetaan ennalta määrättyihin kaistoihin, joilla jokaisella on

omat vastuualueensa. Niiden ensisijaisia tehtäviä ovat varsinaiset henkiä pelasta­

vat toimenpiteet, kuten sammutus, pelastus ja lääkintä.

Resurssien  johtamisesta  vastaa  pelastustoiminnan  johtokeskus  (Pel­Joke),  joka

pitää  yhteyttä  toiminta­alueen  johtoelimeen  ja  välittää  tietoa  ylemmille  organi­

saatiotasoille,  kuten  lääninhallitukseen.  Pel­Joke  on  pelastustoiminnan  ydin  ja

39

yhteydenpitokanava,  joka  pyytää  tarvittaessa  lisäresursseja  käyttöön  tilanteen

mahdollisesti  pitkittyessä.  Pel­Joke:ssa  kerätään  ja  analysoidaan  tietoa,  tehdään

johtopäätöksiä ja ennakoidaan tulevia tilanteita ja tapahtumia.

Kuva 7: SAR – organisaation toimijat sekä toimijoiden väliset suhteet (Seppänen &Valtonen, 2008).

Pelastustoiminnan  johtokeskuksen  sekä  toiminta­alueen  johtoelimen  lisäksi  pe­

rustetaan  myös  tukitoimintojen  johtoelin  (TUJE),  joka  huolehtii  pääasiassa  fyysi­

sesti loukkaantumattomiin  ja onnettomuuden uhrien omaisiin kohdentuvista pal­

veluista.  (Castrén  [et  al.],  2006).  Hallinnollinen  johtokeskus  (Hal­Joke)  peruste­

taan, kun kyseessä on vaikutuksiltaan riittävän laaja tai tuhoisa onnettomuus. Se

koostuu  viranomaisten  ylimmistä  johtajista  sekä  aluehallinnon  ja  ministeriön

edustajista.  Hal­Joke:n  tehtävänä  on  pitää  yhteyttä  esimerkiksi  Sisäministeriöön,

hallita kokonaistilannetta  ja varmistaa sekä pelastus­, että  tukitoimintojen onnis­

tuminen ja resurssien riittävyys.

40

3.2.2 Pel­Joke:n tilannekuvan kokoaminen

Pelastustoiminnan  johtokeskuksen  tilannekuvaa  käytetään  kokonaistilanteen  ar­

vioimiseen.  Sen  avulla  on  pystyttävä  tekemään  johtopäätöksiä  onnettomuuden

kehittymisestä,  pelastustoimenpiteiden  etenemisestä  sekä  ennusteita  resurssien

riittävyydestä.  Onnettomuustiedot  liittyvät  olennaisesti  siihen,  mitä  on  tapahtu­

nut ja missä,  joten pelastustoiminnan johtokeskuksen tilannekuva muodostetaan

niiden tietojen perusteella,  jotka toimitetaan viranomaisradioverkon (VIRVE) väli­

tyksellä toimintaympäristöstä johtokeskukseen.

Tilannekuva on koottava siten, että kaikki  johtokeskuksessa työskentelevät viran­

omaiset saavat siltä oman toimintansa kannalta tarpeellisen informaation helpos­

ti.  Johtokeskuksen  tilannekuvasta  täytyy  siis  pystyä  suodattamaan  ylimääräinen

tieto  pois.  Tilannetietoisuutta  ylläpidetään  toimintapäiväkirjan,  resurssitaulujen,

lyhyiden  tilannekatsausten,  tiedotustilaisuuksien  sekä  onnettomuusalueelta  väli­

tettyjen eBeam – kuvien avulla. Varsinaista karttapohjaista tilannekuvadokument­

tia ei ole, vaan tilannekuva käsittää kaikki edellä mainitut tuotteet.

Pelastustoiminnan  johtaja  käskee  esikunnastaan  toimintapäiväkirjan  ja  resurssi­

taulun  ylläpitäjät.  Toimintapäiväkirjalle  merkitään  kaikki  toimintaympäristöstä

ilmoitetut,  pelastustoimiin  vaikuttavat  tapahtumat  ajankohtineen,  jonka  jälkeen

tieto  esitetään  kaikille valkokankaalle  heijastettuna toimintapäiväkirjana. Resurs­

sitauluille  puolestaan  merkitään  käytettävissä  olevat  resurssit,  niiden  sijainti  ja

tehtävät.  Pelastustoiminnan  johtaja  pitää  johtokeskukselle  tarpeellisin  väliajoin

lyhyitä tilannekatsauksia, joissa käydään läpi kunkin sektorin viimeisimmät tapah­

tumat. Edellisten lisäksi  järjestetään tiedotustilaisuuksia,  joissa on läsnä pelastus­

toiminnan johtajan lisäksi muun muassa muiden sektoreiden johtajia ja tiedotus­

välineiden edustajia.

41

3.2.3 Pel­Joke:n tilannekuvan muodostuminen ja tietosisältötarpeet

25.01.2007  klo  13:00.  Kaksi  lentokonettä  törmää  toisiinsa  toisen  koneen  ollessa

lähdössä  lentoon kiitotiellä 04L. Törmäyksessä syntyy tulipalo  ja toinen kone löy­

tyy kiitotie 22R:n jatkeelta Tikkurilantien kupeesta. Koneessa on 227 matkustajaa

ja  kuusi miehistön  jäsentä.  Onnettomuudessa menehtyy  heti 149 matkustajaa  ja

yksi miehistön jäsen. Eloon jää 78 + 5. (SAR –harjoitus, 2007).

Pelastustoiminnan johtokeskuksen tilannekuvan muodostumista ja sen  tietosisäl­

töä pohdittiin Poliisiammattikorkeakoululla  järjestetyssä SAR – prosessisimulaati­

ossa elokuussa 2008,  kohteena vuoden  2007 SAR –harjoitus. Simulaation  tarkoi­

tuksena  oli  kuvata  pelastustoimien  eteneminen  hälytyksestä  onnettomuuden

jälkiselvittelyyn (Seppänen & Valtonen, 2008). Simulaatioon osallistuneista viran­

omaistoimijoista koottiin pienryhmiä, joista yhden tehtävänä oli pohtia Pel­Joke:n

tilannekuvatarpeita.

Työryhmän  mukaan  johtokeskuksessa  työskentelevien  viranomaisten  yhteisellä

tilannekuvalla tulisi ennen kaikkea pystyä esittämään, mitä eri toimintasektoreilla

on pahimmillaan odotettavissa ja millaisiin toimenpiteisiin on varaa (Seppänen &

Valtonen,  2008).  Seuraavassa  kuvataan  pelastustoiminnan  johtokeskuksen  tilan­

nekuvan muodostumisen alkuvaiheita sekä esitellään kohteita, joita tilannekuvalla

olisi työryhmän  mielestä hyvä esittää. Lopuksi käsitellään  johtokeskuksen  kartta­

tarpeita.  Prosessisimulaatiossa  luotu  miellekartta  tilannekuvan  tietosisällöstä  on

liitteessä 1.

Tilannetietoisuus  ja  sen  myötä  tilannekuva  alkaa  muodostua  välittömästi,  kun

onnettomuus tai sen uhka havaitaan. Ensimmäiset  tapahtumatiedot  liittyvät var­

sinaiseen hälytykseen; mikä konetyyppi on kyseessä, mistä kone tulee ja mihin sen

pitäisi  laskeutua.  Konetyypin  perusteella  voidaan  päätellä,  kuinka  paljon  uhreja

42

onnettomuus pahimmillaan vaatii. Reittitietojen ja lennolla ilmenneiden ongelmi­

en perusteella voidaan puolestaan päätellä, missä varsinainen onnettomuus mah­

dollisesti  tapahtuu.  Hälytyksessä  saadaan  tietoja  myös  lennon  kuormasta,  mah­

dollisista vaarallisista aineista sekä polttoaineen määrästä.

Hälytyksen  edetessä  lennonjohdosta  hälytyskeskukseen  käynnistyy  lentokentän

toiminnot  ja  ajantasaisen  matkustajaluettelon  laatiminen.  Matkustajaluettelo

kuuluu olennaisena osana tilannekuvalle tuotettavista tiedoista, koska sen valmis­

tuttua  onnettomuuden  suuruus  ja  pelastamiseen  käytettävien  resurssien  määrä

voidaan  arvioida  uudestaan.  Matkustajaluettelon  perusteella  myös  osa  tukitoi­

minnoista  voidaan  käynnistää.  Tiedot  onnettomuuden  uhreista  ovat  oleellisia

pelastajille,  lääkinnälle,  logistiikalle,  tutkinnalle  sekä  omaisille,  kriisipalvelulle,

seurakuntien henkiselle huollolle ja tiedottajille.

Toiminta­alueen  tärkeimmät  tiedot  liittyvät  uhrien  lukumääriin  ja  luokitteluun,

tapahtuman etenemiseen ja laajuuteen sekä toimintasuunnitelmiin. Tilannekuval­

ta halutaan nähdä käytössä olevat  resurssit, niiden sijainti, puheryhmät  ja  johto­

vastuut. Koska  onnettomuustilanteessa on tavoitteena pelastaa mahdollisimman

paljon, kaikilla  toimijoilla olisi syytä olla  tiedossa millainen tilanne on ja mihin se

laajenee.  Muita  tilannekuvalle  tarvittavia  tietoja  ovat  reitit  onnettomuuspaikalle

johtuen  lentokentän erityisestä ympäristöstä, vaara­alueet  ja  mahdolliset  pohja­

vesi­ tai suojelualueet ympäristövaurioiden varalta.

Kaikkeen pelastustoimintaan liittyy oleellisena osana sijaintitieto; missä uhrit ovat,

missä onnettomuus on, missä resurssit ovat?  Suurin osa edellä  luetelluista  tilan­

nekuvan tietosisältökohteista voidaan esittää kartalla, joten johtokeskukseen tar­

vitaan  kartasto,  joka  sisältää  yleiskartan,  tilannekartan  ja  suunnitelmakartan.

Yleiskartta  käsittää  kunnan  lähi­  ja  yhteistoiminta­alueen  ja  sitä  voidaan  käyttää

esimerkiksi liikenteen ohjaamiseen sekä vaara­alueiden tarkasteluun. Tilannekart­

43

taa  käytetään  tilanteen  edistymisen  seurantaan  ja  arviointiin,  kun  suunnitelma­

kartta on tarkoitettu suunnitelmia varten. (Alho, 1999).

3.2.4 Prikaatin esikunnan tilannekeskus

Prikaati on  joukko,  joka pystyy suorittamaan  sotatoimen  itsenäisesti. Komentaja

johtaa prikaatia apunaan esikunta, joka hankkii perusteet komentajan päätöksen­

teon  tueksi  ja  tukee  joukkoyksiköiden  taistelua.  Esikunta  tuottaa  myös prikaatin

johtamista tukevat ja toimintaa ohjaavat suunnitelmat, käskyt ja raportit. Tilanne­

keskus  on  osa  esikuntaa  ja  sen henkilöstön  tehtävänä on  ylläpitää  prikaatin  ko­

mentajan tilannetietoisuutta  sekä  jakaa  tilannetietoja  esimerkiksi  taistelunjohto­

keskukselle ja joukkoyksiköille.

Tilannekeskuksessa  työskentelee  tilannepäällikkö,  vuoropäällikkö  sekä  tarvittava

määrä  tilanneupseereita.  Tilannepäällikkö  vastaa  koko  tilannekeskuksen  toimin­

nasta  vuoropäällikön  ollessa  vastuussa  vain  omasta  vuorostaan.  Vuoropäällikkö

kokoaa tilanneselostukset ja –ilmoitukset sekä pitää tilannekatsaukset. Tilanneup­

seerit puolestaan pitävät yllä prikaatin tilannekuvaa siten, että yksi tilanneupseeri

huolehtii  vihollistilannekuvasta  toisen  keskittyessä  omien  joukkojen  liikkeisiin.

(Koski –yhtymäharjoitus, 2008).

Prikaatin  esikunnan  tilannekeskus  ylläpitää  komentajan  tilannetietoisuutta  tilan­

neilmoitusten ja –katsausten, tapahtumapäiväkirjojen, tilanneselostusten ja varsi­

naisen tilannekuvan avulla. Tilanneilmoitus on dokumentti, joka laaditaan joukko­

yksiköissä määräajoin ja toimitetaan tilannekeskukseen. Tilanneilmoitusten lisäksi

joukkoyksiköiden on ilmoitettava tilannekeskukseen kaikki omia tai vihollisjoukko­

ja  koskevat  muutokset,  kuten  uudet  ryhmitykset,  tappiot,  vihollishavainnot  tai

taistelukosketukset. (Koski –yhtymäharjoitus, 2008).

44

Tiedot  merkitään  tapahtumapäiväkirjoihin,  jotka  toimivat  pohjana  tilannekuvalle

tehtäviin merkintöihin. Tapahtumapäiväkirjoja tilannekeskuksessa on kaksi. Niistä

toiseen  kootaan  tiedustelijoiden  havainnot  vihollisjoukkojen  määrästä,  vahvuu­

desta  ja  liikkeistä  toisen  keskittyessä  omien  joukkojen  liikkeiden  ja  toimien  seu­

raamiseen.  Tilannekeskuksen  tuotteisiin  kuuluu  myös  tilannekatsaus,  joka  koo­

taan  tilanneilmoitusten  sekä  tapahtumapäiväkirjojen  pohjalta.  Se  on  määräajoin

julkaistava  kirjallinen  dokumentti  edellisten  kahdentoista  tunnin  tapahtumista.

(Koski –yhtymäharjoitus, 2008).

3.2.5 Tilannekeskuksen tilannekuva

Tilannekeskus kokoaa, muodostaa  ja  jakaa prikaatin  tilannekuvan tapahtumapäi­

väkirjojen, tilanneilmoitusten sekä joukkoyksiköiden tilanneupseereiden tekemien

tilannekuvamerkintöjen  perusteella.  Mikäli  tilannetietoja  ei  ole  tilannekuvalle

päivitetty,  tilannekeskuksen  on  saatava  yhteys  joukkoyksikköön  puhelimitse,  sa­

nomalaitteella  tai  lähetin  avulla.  Tilannekeskuksen  on  oltava  jatkuvasti  tietoinen

joukkoyksiköiden tilanteesta  sekä ylläpidettävä  tilannekuvaa aktiivisesti.  Tilanne­

kuvalla  saa esittää vain  ja ainoastaan varmaa tietoa,  joten tilannekeskuksen teh­

tävänä on myös  varmistaa saatu  tieto  (esim. vihollishavainnot) mieluiten useam­

masta eri lähteestä. (Koski –yhtymäharjoitus, 2008).

Tilannekuva  muodostetaan  komentajan  tilannetietotarpeiden  pohjalta  ja  sitä

koottaessa  on  mietittävä,  mitkä  tiedot  ovat  oleellisia  päätöksenteon  kannalta.

Tilannekuvan on oltava  selkeä  ja yksinkertainen,  ja  sillä on esitettävä tieto koko­

naistilanteesta siten, että liian pienet yksityiskohdat on suodatettu siitä pois. Esi­

merkiksi yksittäisten joukkueiden saati ryhmien tilannetiedot eivät edistä komen­

tajan päätöksentekoa, mutta joukkoyksiköiden kokonaistappioilla voi olla suurikin

merkitys taistelun kannalta. (Koski –yhtymäharjoitus, 2008).

45

Tilannekeskus on koko prikaatin tukiorganisaatio ja sen tärkein tehtävä on komen­

tajan tilannetietoisuuden ylläpitäminen. Tilannekeskus ei itse tarvitse tilannetieto­

jaan mihinkään. Vaikka tilannekeskuksessa vallitsisi hyvä tilannetietoisuus, siitä ei

ole mitään hyötyä, jos sitä ei pystytä jakamaan eteenpäin. Komentajan tilannetie­

toisuutta  pidetään  yllä  tilanneselostuksen  avulla,  joka  on  kaksi  kertaa  vuorokau­

dessa  järjestettävä  lyhyt selvitys kyseisen hetken tilanteesta sekä niistä omien ja

vihollisjoukkojen  toimista,  jotka  ovat  tapahtuneet  edellisen  tilanneselostuksen

jälkeen.  Tilanneselostuksessa  luovutetaan  tilannekeskuksen  tuote  (=tilannekuva)

asiakkaalle  (=komentajalle) sellaisena,  kuin asiakas sen haluaa ja  siitä on hänelle

hyötyä. (Koski –yhtymäharjoitus, 2008).

3.2.6 Pel­Joke:n ja PrE:n vertailu

Kuvassa 8 esitetään SAR – organisaation mukainen pelastustoimi verrattuna soti­

lasläänin  esikunnan  organisaatioon.  Korkeimmalla  tasolla  organisaatioissa  toimii

hallinnollinen johtokeskus (Hal­Joke) sekä sotilasläänin esikunta (SLE), joiden teh­

tävät  liittyvät päätöksentekoon, resurssien hallintaan sekä alempien  johtoportai­

den tehtävien tukemiseen.

Kuva 8: Pel­Joke:n ja PrE:n organisaatiokaavioiden vertailu

46

Pelastustoiminnan  johtokeskus  (Pel­Joke)  ja prikaatin esikunta  (PrE) ovat organi­

saatiossa  seuraavalla  tasolla.  Niiden  tehtävänä  on  vastaanottaa,  suodattaa  sekä

välittää  tietoa  kaistoilta  ja  joukkoyksiköiltä ylemmille  johtamistasoille.  Pel­Joke:n

ja  PrE:n organisaatiot sekä niiden tavat ylläpitää  tilannetietoisuutta muistuttavat

toisiaan. Molempia johtaa yksi selkeä johtaja, jonka apuna työskentelee esikunta.

Esikunta  suorittaa  sille annetut  tehtävät,  että  johtaja  pystyy keskittymään koko­

naistilanteen johtamiseen, resurssien hallintaan sekä yhteydenpitoon.

Kuva 9: Tiedon kulkeutuminen toimintaympäristöstä tilannekuvalle.

Kuvassa 9 on esitetty  tiedon  kulkeutuminen toimintaympäristöstä  tilannekuvalle

pelastustoiminnan  johtokeskuksessa  (ylempi kaavio)  ja prikaatin esikunnan tilan­

nekeskuksessa  (alempi kaavio). Tilannekuvan muodostaminen alkaa tapahtumas­

ta, joka luo tarpeen organisaation perustamiselle. Pelastustoiminnan johtokeskus

47

muodostetaan,  kun  tapahtuu  vaikutuksiltaan  niin  suuri  onnettomuus,  ettei  sitä

pystytä  päivittäisellä  perusvalmiudella  hoitamaan.  Prikaatin  esikunta  puolestaan

perustetaan, mikäli Suomeen kohdistuu poliittista ja sotilaallista painostusta.

Pel­Joke:ssa  tieto  toimintaympäristön  tapahtumista  välittyy  pelastusjohtajalle,

esikunnalle  ja  muulle  johtokeskukselle  sen  viranomaisen  kautta,  jonka  toimin­

tasektorista on kyse. Pel­Joke:n esikunta päivittää uusimman  tiedon toimintapäi­

väkirjaan  ja  mahdolliselle  tilannekuvalle.  Prikaatin  esikunnassa  tieto  välittyy  ko­

mentajalle  ja  muulle  esikunnalle  tilannekeskukselta,  joka  myös  päivittää  viimei­

simmät tapahtumat tilannekuvalle.

Tilannekuvaa päivitetään jatkuvasti tilanteen alusta loppuun saakka. Johtokeskuk­

sen ja tilannekeskuksen johtajien tehtävänä on huolehtia siitä, että tilannekuvalla

esitettävät  tiedot  ovat  olennaisia  ja  ajantasaisia.  Prikaatin  esikunnan  tilannekes­

kuksessa  joukkoyksiköt  on  velvoitettu  lähettämään  päivitetyt  tilannetietonsa

säännöllisin väliajoin. Tilanneilmoitusten perusteella kootaan tilannekatsaus,  joka

esitetään  seuraavan  tason  johtajille  tilanneselostuksena.  Pelastustoiminnan  joh­

tokeskuksessa viranomaiset ovat sen sijaan VIRVE:n välityksellä  jatkuvassa yhtey­

dessä kaistoihin ja viimeisimmät tilannetiedot ilmoitetaan pelastustoiminnan joh­

tajalle suullisesti tilannekatsausten yhteydessä.

3.2.7 Näkökulma tilannekeskuksen toimintaan

Koski  08  –harjoituksessa  toimineen  vuoropäällikön  mukaan  tiedonkulku  tilanne­

keskuksessa  on  sujuvaa,  jos  kouluttaa  vuoronsa  oikein  ja  johtaa  sitä  aktiivisesti.

Mikäli oman vuoron tilanneupseerit on koulutettu ilmoittamaan uudet tiedot vuo­

ropäällikölle  välittömästi,  tämän  tilannetietoisuus  säilyy.  Tilanneupseereiden  on

myös  pystyttävä  suodattamaan  tietovirran  seasta  oleelliset  asiat,  eikä  taistelun

kannalta merkityksettömiä tietoja tarvitse ilmoittaa. Kun vuoro osaa toimia oikein,

48

tilannetietoisuus vallitsee tilannekeskuksessa  ilman ylimääräisiä  tilannetietopäivi­

tyksiä. (Koski­ yhtymäharjoitus, 2008).

Tilannekeskuksen suurin haaste on tilannetietoisuuden säilyttäminen vuoronvaih­

doissa. Kun johtovastuu siirtyy, myös tilannetietoisuuden on siirryttävä. Jos vuorot

on huonosti  suunniteltu, näin ei  tapahdu. Paras tapa siirtää  tilannetietoisuus uu­

delle vuorolle on tilanneselostus, jonka tauolle lähtevä vuoropäällikkö pitää uudel­

le  vuorolle.  Tilannetietoisuuden  säilymistä  helpottavat  myös  oikein  täytetyt  ta­

pahtumakirjat ja päivitetty tilannekuva.

Ongelmana tilannekeskuksen toiminnassa on organisaation toimiminen vajaamie­

hityksellä, joten esimerkiksi tilanneupseerit voivat puuttua joukkoyksiköistä koko­

naan.  Vaikka  joukkoyksikön  komppanianpäälliköllä  olisi  hyvä  tilannetietoisuus  ja

sitä päivitettäisiin jatkuvasti, siitä ei ole mitään hyötyä niin kauan, kun tilannetie­

toja ei saada välitettyä esikuntaan. Usein tilanneilmoitukset voivat jäädä tekemät­

tä  myös  päällikön  ajanpuutteen  takia.  Tehtävään  tarvittaisiin  organisaation  mu­

kainen tilanneupseeri, mutta sitä ei aina ole. (Koski­ yhtymäharjoitus, 2008).

3.3 WWW – tutkimus

Tilannekuvan  tietosisältötarpeita  selvitettiin  WWW  –tutkimuksella,  joka  koostui

kolmesta  osiosta.  A  – osassa  arvioitiin neljä erilaista  tilannekuvaa,  B  – osassa  ti­

lannekuvalla  olevien  kohteiden  tarpeellisuutta  ja  C  –  osassa  kysyttiin  vastaajien

mielipiteitä tilannekuvan ja sillä esitettävien kohteiden tarpeellisuudesta.

Tutkimuksen A –osan tilannekuvavaihtoehdot laadittiin pelastustoiminnan  johto­

keskuksen  valmiita  tilannekuvakokonaisuuksia,  erityyppisiä  karttoja  ja  kriisinhal­

lintasymboliikkaa  soveltamalla.  B  –osassa  arvioitavat  tietosisältökohteet  puoles­

49

taan  koottiin  tutkimuksen  taustaselvityksen pohjalta.  Testi  siinä  muodossa,  kuin

se vastaajille esitettiin, on liitteessä 2.

3.3.1 Tutkimuksen A – Osa

Käyttäjätutkimuksen A – osassa tehtävänä oli arvioida neljä erilaista tilannekuvaa,

jotka koottiin lokakuun 2008 SAR – harjoituksen skenaarion perusteella:

01.10.2008 klo 01:00. Kahta lentokonetta täytettäessä ja niistä toista tankattaes­

sa säiliöautoon törmätään toisella autolla. Törmäyksessä säiliöauton säiliö rikkou­

tuu ja ulos valuva polttoaine aiheuttaa tulipalon.

Jokaisen kuvan yhteydessä kysyttiin viittä eri muuttujaa, jotka arvioitiin asteikolla

1 – 5 siten, että 5 tarkoitti parasta. Kysymysten tarkoituksena oli selvittää, millai­

sesta  tilannekuvakokonaisuudesta  olisi pelastustoimien  johtamisen  kannalta eni­

ten hyötyä. Kysymykset olivat:

1. Havainnollisuus (onko tilannekuva mielestäsi havainnollinen)?

2. Selkeys (onko tilannekuva mielestäsi selkeä ja luettava)?

3. Informatiivisuus (onko tilannekuvan antama informaatio riittävä)?

4. Käytettävyys (olisiko tilannekuvasta hyötyä oman toiminnan kannalta?)

5. Kuinka hyvä kuva tilanteesta muodostuu tämän tilannekuvan perusteella?

Ensimmäinen  arvioitava  tilannekuva  esitetään  kuvassa  10.  Se  koostuu  tapahtu­

mapäiväkirjasta  sekä  suurimittakaavaisesta  lentoaseman  kartasta.  Karttaan  on

merkitty  onnettomuuspaikka  ja välittömän  vaaran  alue.  Lisäksi  siihen on kirjattu

onnettomuuden pääkohdat muutamalla lyhyellä lauseella. Lokakuun SAR – harjoi­

tuksessa pelastustoiminnan johtokeskuksessa käytettiin kuvan 9 mukaista tilanne­

kuvaa.

50

Kuva 10: Tilannekuva nro. 1. Tapahtumapäiväkirja ja lentoaseman kaavio

Kyselyn toinen tilannekuvaehdotus on kuvassa 11. Sen pohjana on käytetty ilma­

kuvaa lentokentän alueesta (GoogleEarth).  Ilmakuvalle on merkitty viimeisimmät

tapahtumat  ja  pelastustoimien  vaihe  siviilikriisinhallinnan  symboliikkaa  (Korpi,

2008) hyödyntäen.

Kuva 11: Tilannekuva nro. 2. Tilannekuvakartta symboleilla ja ilmakuvalla

51

Kuvan  12  tilannekuvaehdotus  koostuu  toimintapäiväkirjan  perusteella  tehdystä

tiivistelmästä.  Tiivistelmässä  kuvataan  onnettomuuden  ja  sen  pelastustoimenpi­

teiden tärkeimmät tapahtumat muutamalla lyhyellä lauseella.

Kuva 12: Tilannekuva nro 3. Tapahtumapäiväkirjan tapahtumat tiivistettynä.

Kuvassa 13 esitetty tilannekuva koostuu lentoaseman lähialueen kartasta ja teks­

timuotoisesta  tilannekuvauksesta.  Tilanne  ja  sen  viimeisimmät  tapahtumat  on

merkitty  karttaan  jälleen  kriisinhallinnan  symboliikkaa  (Korpi,  2008)  käyttäen.

Tilannekuvaa täydentää toimintapäiväkirjan  perusteella  muodostettu,  lyhyt  teks­

timuotoinen  tiivistelmä  onnettomuudesta,  kaistojen  (poliisi,  pelastus,  lääkintä)

viimeisimmistä ilmoituksista sekä muista oleellisista ja huomioitavista asioista.

52

Kuva 13: Tilannekuva nro. 4. Tilannekuvakartta symboleilla ja tekstillä.

3.3.2 Tutkimuksen B ­ Osa

Käyttäjätutkimuksen B – osassa selvitettiin  tilannekuvan tietosisältötarpeita. Tie­

tosisältökohteet  koottiin  kyselyyn  kirjallisuustutkimuksen,  haastattelujen  sekä

harjoituksista kerätyn materiaalin perusteella. Kohteet ryhmiteltiin,  jonka jälkeen

samaa tarkoittavat tai samansisältöiset termit yhdistettiin. Tulokseksi saatiin seit­

semän  eri  pääluokkaa  (tapahtumapaikka,  vallitsevat  olosuhteet,  tapahtumalaji,

johtaminen,  resurssit,  lisävahinkojen  estäminen,  uhrit),  joista  jokainen  sisältää

vaihtelevan  määrän  kyseiseen  luokkaan  kuuluvia  tietosisältökohteita.  Pääluokat

tietosisältökohteineen  esitellään  seuraavassa.  Jokainen  kohteista  tuli  arvioida

asian tarpeellisuuden mukaan asteikolla 1­5, jossa 5 tarkoitti hyvin tarpeellista ja 1

ei tarpeellista. Vastaajilta kysyttiin:

Mitkä  seuraavista  asioista  pitäisi  esittää  PEL­JOKE:n  tilannekuvassa  (5  =  hyvin

tarpeellinen   3 = neutraali   1 = ei tarpeellinen)?

53

Tapahtumapaikka

Tapahtumapaikalla  tarkoitetaan  varsinaista  onnettomuuspaikkaa  ja  sen  välittö­

mässä  läheisyydessä  olevaa  ympäristöä.  Kysymyksen  tavoitteena  on  selvittää,

millaisia  tiettyyn  paikkaan  sidottuja  tietoja  viranomaiset  tarvitsevat  pelastustoi­

minnanpiteitä  tehdessään.  Sijainti  tarkoittaa  onnettomuuspaikan  sijaintia,  joka

voidaan  esittää  koordinaateilla  ja  kartta­  tai  maamerkkien  avulla.  Maastotyyppi

kuvaa onnettomuuspaikan maasto­olosuhteita.

Onnettomuuden  laajuus  tarkoittaa  onnettomuuden  tuhoalueen kokoa  ja  dynaa­

misuus  onnettomuuden  tilaa  (laajeneva,  paikallaan  oleva).  Saavutettavuudella

kuvataan, kuinka helppoa onnettomuuspaikalle on saapua ja muuttuja on vahvasti

riippuvainen maastosta, jossa onnettomuus on tapahtunut. Verkostoilla tarkoite­

taan  infrastruktuuria,  kuten vesijohto­,  viemäri­  ja  sähköverkostojen  sijaintia on­

nettomuuspaikan  suhteen.  Erityiskohteet  käsittävät  puolestaan  pohjavesi­  tai

suojelualueiden sijainnin. Mikäli onnettomuuspaikka on esimerkiksi suojelualueel­

la,  pelastustoiminnanpiteistä  voi  mahdollisesti  aiheutua  alueelle  merkittäviäkin

ympäristövaurioita.

Vallitsevat olosuhteet

Vallitsevat olosuhteet tarkoittavat onnettomuuden tapahtumahetkellä sekä pelas­

tustoimenpiteiden  aikana  vallitsevia  sääolosuhteita  ja  näkyvyyttä.  Heikko  näky­

vyys  voi  esimerkiksi  tieliikenneonnettomuuden  ollessa  kyseessä  lisätä  riskiä  on­

nettomuuden laajenemiselle ja kova pakkanen voi altistaa onnettomuuden uhreja

paleltumille.  Tapahtuma­ajalla  tarkoitetaan  onnettomuuden  tapahtumisajankoh­

taa ja reaaliajalla menossa olevan hetken päivämäärää ja kellonaikaa.

54

Tapahtumalaji

Kohdan  ”tapahtumalaji”  muuttujia  ovat  tyyppi,  syy,  riskit  ja  vaaralliset  aineet.

Tyypillä  kuvataan  onnettomuustyyppiä,  eli  onko  onnettomuus  tulipalo,  lento­

onnettomuus,  tieliikenneonnettomuus,  jne.  Syy  tarkoittaa  niitä  tekijöitä,  jotka

ovat johtaneet onnettomuuteen, kuten bussi on ajanut ojaan tai jossain on räjäh­

tänyt.  Riskit  käsittävät  riskit  turvallisuuden  kannalta,  kuten  onnettomuuspaikan

tulipalot tai onnettomuudesta johtuvat sortumat. Vaarallisilla aineilla tarkoitetaan

kemikaaleja, polttoaineita tai esimerkiksi palon synnyttämiä myrkyllisiä kaasuja.

Johtaminen

Kohta johtaminen käsittelee johtokeskuksia sekä johtovastuussa olevia viranomai­

sia.  Johtokeskusten  yhteystiedot  näkyvät  yleensä  resurssitauluilla,  mutta  niitä

sekä johtokeskusten sijaintia voitaisiin esittää myös tilannekuvakartalla. Johtovas­

tuut/johtajat  tarkoittaa  niitä  viranomaisia,  jotka  vastaavat  toimenpiteiden  suju­

vuudesta  omalla  sektorillaan.  Tilanteen  kehittyminen  tarkoittaa  johtopäätöksiä

tilanteen  tulevista  suunnista  sekä  esimerkiksi  toimintasuunnitelmia  siitä,  miten

onnettomuuden  pelastustyöt  tullaan  hoitamaan  loppuun.  Operaatioilla  tarkoite­

taan toimia,  joita on suunniteltu,  joita parhaillaan toteutetaan ja  jotka on syystä

tai toisesta lopetettu.

Resurssit

Resursseilla tarkoitetaan kaikkia niitä organisaation voimavaroja koskevia tekijöi­

tä,  jotka  edesauttavat  pelastustoimenpiteiden  suorittamista.  Sijainti  ilmoittaa,

minne resursseja  (ihmisiä, kalustoa, varoja)  on  sijoitettu. Muuttuja  käytössä ker­

too, mitkä resursseista on sidottu pelastustoimiin ja reservissä tarkoittaa, paljonko

lisävoimavaroja  voidaan  irrottaa  pelastustoimenpiteitä  varten  onnettomuuden

55

mahdollisesti  laajetessa. Riittävyys kuvaa resurssien määrää  ja meneillään olevat

tehtävät tarkoittaa tehtäviä, joita kaistat parhaillaan suorittavat.

Lisävahinkojen estäminen

Lisävahinkojen  estämisellä  tarkoitetaan  niitä  toimenpiteitä,  jotka  estävät  onnet­

tomuuden seurannaisvaikutuksista johtuvien mahdollisten lisätuhojen aiheutumi­

sen. Eristettävillä  ja  evakuoitavilla  alueilla  tarkoitetaan esimerkiksi  asutuskeskus­

alueella sijaitsevien onnettomuuspaikkojen tyhjentämistä sekä kyseisten alueiden

eristämistä  vapaalta  liikkumiselta.  Liikenteenohjaaminen  puolestaan  tarkoittaa

kiertoreittien  tai  tiesulkujen perustamista  siten,  että  vältetään  onnettomuuspai­

kalle  johtavien  pelastusreittien  ruuhkautuminen.  Muuttuja  pakkokeinot  ja  voi­

mankäyttö sisältää ne laissa säädetyt valtuudet viranomaisille, joiden perusteella

voidaan  varmistaa  esimerkiksi  alueiden  evakuoinnin  tai  eristämisen  sujuvuus  ja

onnistuneisuus.

Uhrit

Onnettomuuden uhreja käsittelevä osuus sisältää uhrien lukumäärään ja luokitte­

luun  liittyvät  tekijät,  sijainnin,  kadonneet,  jatkohoitopaikat  sekä  kuljetusajat  jat­

kohoitopaikkoihin. Uhrien luokittelulla  tarkoitetaan potilaiden hoidon kiireellisyy­

den  mukaista  (triage)  luokittelua  vihreisiin,  keltaisiin,  punaisiin,  violetteihin  ja

mustiin  potilaisiin  ja  sijainnilla  luokittelun  mukaista  sijaintia  toiminta­alueella.

Kadonneilla puolestaan  tarkoitetaan  niitä  toimenpiteitä,  jotka  liittyvät  kadonnei­

den  etsintään,  kuten  mistä  etsitään  ja  kuka  etsii.  Jatkohoitopaikoilla  ja  kuljetus­

ajoilla  tarkoitetaan  lähialueen sairaaloita,  terveysasemia  ja  terveyskeskuksia, nii­

den kapasiteettia ottaa uhreja vastaan sekä aikaa,  joka kestää, kunnes uhrit saa­

daan toimitettua jatkohoitopaikkoihin.

56

Kuva 14. WWW –tutkimuksen tietosisältökohteet kaaviomuodossa.

3.3.3 Tutkimuksen C – Osa

Tutkimuksen  viimeinen  osa  koostui  kolmesta  avoimesta  kysymyksestä,  joiden

tarkoituksena oli  antaa  vastaajille  mahdollisuus kertoa omia mielipiteitään tilan­

nekuvasta. Kysymyksillä selvitettiin tilanteita,  joissa tilannekuvan käyttäminen on

tarpeellista.  Kysymysten  avulla  haluttiin  selvittää  tilannekuvan  puutteita,  mutta

57

toisaalta myös niitä hyötyjä,  jotka sitä käyttämällä on mahdollista saavuttaa. Ky­

symykset olivat:

1. Miten hyödynnätte tilannekuvaa työssänne?

2. Mikä on mielestänne tilannekuvan pahin puute?

3. Mikä on mielestänne tilannekuvan suurin hyöty?

58

4 TUTKIMUKSEN TULOS

4.1 WWW ­tutkimuksen tulokset

4.1.1 A – Osan tulokset: Tilannekuvavertailu

3,2 3,4

2,7

3,4 3,33,4 3,2 3,3 3,63,1

2,83,3

2,73,2 3,1

3,9 3,9 3,84,3

4,0

Havainnollisuus Selkeys Informatiivisuus Käytettävyys Tilanne

Käyttäjätestin tulos

Tilannekuva 1 Tilannekuva 2 Tilannekuva 3 Tilannekuva 4

Taulukko 1. Tulokset: Tilannekuvien arviointi.

Kyselyn A – osan tulokset on esitetty taulukossa 1. Tilannekuva 4 on selvästi ollut

vastaajien mielestä paras kaikilla arvosteltavilla osa­alueilla, kun taas kolme muu­

ta vaihtoehtoa eivät eroa toisistaan niin merkittävästi. Tilannekuva 3 on ollut kai­

kista  tilannekuvavaihtoehdoista  heikoin  jokaisella  alueella,  lukuunottamatta  sel­

keyttä, jossa mikään tilannekuvista ei ole saanut huomattavasti muista poikkeavaa

arviota.

59

4.1.2 B – Osan tulokset: Tietosisältökohteet

Kyselyn B – osan tulokset on esitetty siten, että pelastusalan ja poliisitoimen edus­

tajien vastaukset on eroteltu toisistaan, tavoitteena havaita tietosisältöjen paino­

tukset organisaation mukaan. Sinisellä palkilla esitetään poliisitoimen ja punaisella

pelastusalan edustajien näkemykset kohteen merkityksestä toiminnan kannalta.

4,674

5 4,67 4,673,67 3,67

54,29

5 5 4,7

3,294,43

TapahtumapaikkaPoliisi Pelastus

Taulukko 2. Tulokset: Tapahtumapaikka.

Taulukossa 2 esitetään tulokset tapahtumapaikkaan liittyvien kohteiden tarpeelli­

suudesta.  Kuten  kuvasta  nähdään,  pelastusala  on  hieman  poliisitoimea  kiinnos­

tuneempi  tapahtumapaikan  fyysisistä  tekijöistä.  Molempien  mielestä  onnetto­

muuden laajuus on selkeästi merkittävin tieto tapahtumapaikkaan liittyvistä teki­

jöistä.  Pelastusalan  edustajat  ovat  erittäin  kiinnostuneita  myös  onnettomuuden

sijainnista sekä sen dynaamisuudesta.

Verkostot,  joilla  tässä  tarkoitetaan  infrastruktuuria,  kuten  vesijohto­,  viemäri­  ja

sähköverkostoja,  ei  puolestaan  kuulu  pelastustoiminnan  johtamisen  kannalta

60

kiinnostaviin  kohteisiin  kummankaan osapuolen  toimijoiden  mielestä.  Myöskään

onnettomuuspaikan  maastotyyppi  tai  sen  läheisyydessä sijaitsevat  erityiskohteet

eivät ole yhtä kiinnostavia, kuin luokan muut tietosisältökohteet.

4,33 4

3 3,33

4,86 5 4,86

3,86

Tapahtuma­aika Reaaliaika Sää Näkyvyys

Vallitsevat olosuhteet

Poliisi Pelastus

Taulukko 3. Tulokset: Vallitsevat olosuhteet.

Taulukossa  3  on  esitetty  kyselyn  tulokset  olosuhteisiin  vaikuttavista  tekijöistä.

Kuten taulukosta nähdään, olosuhteet merkitsevät pelastusalan toimijoille selvästi

enemmän,  kuin  poliisille.  Ainoastaan  tapahtuma­aika  on  tekijä,  joka  kiinnostaa

molempia lähes yhtä paljon.

Kuten  tapahtumapaikka  ja  vallitsevat  olosuhteet,  myös  tapahtumalajiin  liittyvät

tekijät kiinnostavat pelastusalan edustajia poliisia enemmän (taulukko 4.). Onnet­

tomuuden  tyyppi  on  tärkeä  tieto  päätettäessä  tapahtumapaikalle  lähetettävän

kaluston  ja miehistön määrää. Riskit  ja vaaralliset aineet puolestaan kiinnostavat

muun  muassa  pelastajien  turvallisuuden  kannalta.  Onnettomuuteen  johtaneet

syyt sen sijaan  kiinnostavat poliisia tutkinnallisista syistä hieman  enemmän,  kuin

pelastusalan toimijoita.

61

4,67

4,33 4,33

4,67

5

4,29

4,86 4,86

Tyyppi Syy Riskit Vaaralliset aineet

Tapahtumalaji

Poliisi Pelastus

Taulukko 4. Tulokset: Tapahtumalaji.

4,334,67

4,334,67 4,67

3,864,29 4,57 4,43 4,43

Johtokeskukset Yhteystiedot Johtovastuut Tilanteenkehittyminen

Operaatiot

Johtaminen

Poliisi Pelastus

Taulukko 5. Tulokset: Johtaminen.

Taulukossa  5 on  tulokset  johtamiseen  liittyvien  kohteiden merkittävyydestä. Tu­

lokset  resursseihin  liittyvistä  tekijöistä  sekä  niiden  tärkeydestä  on  taulukossa  6.

Käytössä  olevat  resurssit  kiinnostavat  pelastusalan  toimijoita  selkeästi  eniten.

Toimijat ovat kiinnostuneita myös resurssien riittävyydestä sekä reservistä. Mikäli

62

suurin osa resursseista on erilaisissa tehtävissä kiinni, pelastustoiminnan yleisjoh­

taja  perustaa  reservin,  josta  voidaan  tarvittaessa  ottaa  lisäresursseja  varmista­

maan pelastustoimien sujuvuus.

4 4,33 4,33 4,67 4,674,575 4,71 4,57 4,86

Sijainti Käytössä Reservissä Meneilläänolevat tehtävät

Riittävyys

Resurssit

Poliisi Pelastus

Taulukko 6. Tulokset: Resurssit.

4,67 4,67 4,33 4,334,71 54,57

4

Eristettävät alueet Evakuoitavat alueet Liikenteenohjaus Pakkokeinot javoimankäyttö

Lisävahinkojen estäminen

Poliisi Pelastus

Taulukko 7. Tulokset: Lisävahinkojen estäminen.

63

Taulukossa 7 on tulokset luokkaan ”lisävahinkojen estäminen” kuuluvista tekijöis­

tä. Onnettomuuden tuhovaikutusten laajenemista voidaan estää esimerkiksi eris­

tämällä ja evakuoimalla alueita sekä ohjaamalla liikennettä siten, ettei ulkopuoli­

set  altistu vaaralle esimerkiksi  kulkemalla  tietämättään onnettomuusalueen  läpi.

Pelastustoiminnan  sujuvuuden  varmistamiseksi  poliisilla  on  tarvittaessa  oikeus

pakkokeinoihin  ja  voimankäyttöön,  joten  kyseinen  tietosisältökohta  kiinnostaa

poliisia enemmän.

4,67 4,67 5 4,674

4,864

4,433,86 3,86

Lukumäärä jaluokittelu

Sijainti Kadonneet Jatkohoito Kuljetusajat

Uhrit

Poliisi Pelastus

Taulukko 8. Tulokset: Uhrit.

Taulukossa  8  esitetään  luokkaan  ”uhrit”  kuuluvien  tietosisältökohteiden  kiinnos­

tavuus  poliisi­  ja  pelastustoimen  vastaajien  mielestä.  Kuten  kaaviosta  nähdään,

poliisi on kiinnostuneempi kaikista tekijöistä pelastustoimen edustajia enemmän.

Kaavion tulokset selittyvät  toimenkuvan  ja  roolin mukaan; poliisin  tehtäviin kuu­

luu muun muassa kadonneiden etsintä, onnettomuuden uhrien tunnistaminen ja

mahdollisten  kuolinsyiden  selvittäminen.  Pelastustoimen  edustajat  puolestaan

huolehtivat esimerkiksi tulipalon keskeltä pelastamisesta tai kiinnijääneiden irroit­

tamisesta,  jonka  jälkeen uhrit kuljetetaan kokoamispaikalle  ja  jätetään  lääkinnän

ja tutkinnan vastuulle.

64

Taulukko 9. Tulokset: Kaikki tietosisältökohteet.

65

Taulukkoon 9  on  koottu  kaikki  kyselyssä  esiintyneet  tietosisältökohteet  kaikkien

vastausten  perusteella  laskettuine  keskiarvoineen.  Poliisitoimen  ja  pelastusalan

edustajien  vastauksia  ei  ole  eroteltu  toisistaan,  koska  tilannekuvan  tietosisältö

pyritään  määrittelemään  viranomaisten  yhteiskäyttöä  varten.  Taulukon  tulokset

perustuvat  siis  viranomaisten  yhteisiin  kiinnostuksen  kohteisiin  tilannekuvalla

esitettävistä asioista.

Tietosisältökohteet luokiteltiin  yhdeksään  eri  luokkaan niiden saaman keskiarvon

mukaan siten, että askelvälinä käytettiin arvoa 0,2. Kyselyssä arvosana ”5” merkit­

si  hyvin  tarpeellista  kohdetta, ”1”  ei  tarpeellista  kohdetta  ja ”3”  neutraalia  koh­

detta. Huomattavaa on, että jokainen arvioitava kohde sai arvosanakseen yli ”3”,

eli kaikki kyselyssä esitetyt kohteet ovat vastaajien mielestä jossain määrin mer­

kittäviä tilannekuvan tietosisältöä tarkasteltaessa.

Taulukko 10. Tulokset: Tietosisältökohteiden luokittelu.

66

Taulukossa  10  esitetyn  luokittelun  mukaan  tärkeimmät  viranomaisten  yhteisellä

tilannekuvalla  esitettävät  kohteet  ovat  varsinainen  tapahtumapaikka,  onnetto­

muuden  laajuus  ja  dynaamisuus,  onnettomuuden  tyyppi,  eli  millainen  onnetto­

muus on kyseessä  ja evakuoitavat  alueet.  Toiseksi  kiinnostavimpia  kohteita  ovat

saavutettavuus, tapahtuma­aika, reaaliaika, riskit, vaaralliset aineet, resurssit käy­

tössä, resurssien riittävyys, eristettävät alueet sekä uhrien lukumäärä ja luokittelu.

Kaikki edellä  luetellut  tekijät  liittyvät jollain  tavalla varsinaisiin pelastustoimenpi­

teisiin; mitä on tapahtunut ja missä, mitä tapahtuma on aiheuttanut ja onko siitä

edelleen vaaraa sivullisille. Vähiten toimijoita kiinnostavia kohteita ovat verkostot,

näkyvyys,  johtokeskusten  sijainnit  sekä  kuljetusajat  jatkohoitopaikkoihin.  Muita

vähemmän  kiinnostavia  tekijöitä  ovat  maastotyyppi,  erityiskohteet,  pakkokeinot

ja voimankäyttö, uhrien luokittelun mukainen sijainti sekä jatkohoitopaikat.

4.1.3 C­ osan tulokset: Avoimet kysymykset

Miten hyödynnätte tilannekuvaa työssänne?

Vastauksissa  painotettiin  tilannekuvan  merkitystä  johtamistoiminnassa.  Tilanne­

kuvaa käytetään johtamisen ja siinä tehtävien johtopäätösten apuvälineenä, mui­

den pelastustoimintaan  osallistuvien  tahojen  informoimiseen  onnettomuustilan­

teen kokonaiskuvasta  sekä pelastustoiminnan edistymisestä. Tilannekuva on joh­

tamisen tärkein edellytys, jonka pohjalta toiminta­alueen johtoelin sekä pelastus­

toiminnan  johtokeskus pystyvät operoimaan saman tiedon piirissä. Tilannekuvan

avulla pystytään lisäksi antamaan tiedotusvälineille oikea kuva tapahtumista sekä

niiden kulusta erilaisissa tiedotustilaisuuksissa.

Vastausten mukaan tilannekuvaa käytetään myös toimintaympäristön arvioinnis­

sa,  erityistilannesuunnittelussa,  skenaariotyöskentelyssä,  laajoissa  pelastusope­

67

raatioissa  tai  poikkeusoloissa  sekä  onnettomuuden  rikostutkinnallisessa  doku­

mentoinnissa.  Yleisesti  ottaen  tilannekuvaa  hyödynnetään  kenttätoiminnassa

yleiskuvan saamiseksi toiminta­alueelta sekä jonkin yksittäisen tilanteen hahmot­

tamiseen. Tilannekuvan perustella tiedetään resurssitilanne sekä ne tehtävät, joita

alaiset ovat parhaillaan  suorittamassa. Jos tilannekuvaa käytetään oikein, se täy­

dentyy  koko  ajan.  Eri  ajankohtien  tilannekuvia  voidaan tallentaa  ja  niitä voidaan

käyttää raportointia sekä jälkiarviointeja varten. Tilannekuvatallenteita käytetään

myös koulutusmateriaalina.

Mikä on mielestänne tilannekuvan pahin puute?

Vastausten perusteella tilannekuvan suurimpia puutteita on tiedon varmuuteen ja

sen  esitystapaan  liittyvät  tekijät.  Huono  tilannekuva hidastaa  luotettavan  tiedon

hankkimista,  joten sen puutteita ovat ainakin  tiedon eheys,  tiedon suodattamat­

tomuus (toisinaan tilannekuvalle on merkitty liian yksityiskohtaisia toimintapäivä­

kirjan tietoja) sekä sen ymmärrettävyys; tilannekuvalta tulisi kenen tahansa nähdä

nopeasti, mikä on tilanne ja mitä lähitulevaisuudessa todennäköisesti tulee tapah­

tumaan.  Tilannekuvan  ongelma  onkin  sopivan  tilannekuvan  tuottaminen.  Joku

tarvitsee jotain tietoa, ja joku toinen jotain toista, eikä tilannekuvaa osata pelkis­

tää siten, että se sisältää kuitenkin kaiken tärkeän informaation.

Tilannekuvan  puutteita  on  myös  se,  ettei  tilanteen  alussa  ole  yleensä  saatavilla

tarpeeksi  yleistä  tietoa  tapahtumasta,  resursseista  tai  tilanteen  arvioidusta  kes­

tosta. Lisäksi ongelma on eri järjestelmien puute tai niiden yhteensopimattomuus.

Myös tilannekuvalla käytettävä symboliikka on yhdenmukaistettava ja symbolit on

eroteltava esimerkiksi väreillä riittävän selkeästi toisistaan.

68

Mikä on mielestänne tilannekuvan suurin hyöty?

Myös  viimeisen  kysymyksen  vastaukset  korostivat  tilannekuvan  hyötyä  johtami­

sessa.  Vastaajien  mielestä  tilannekuva  luo  perustan  johtamiselle  ja  toiminnan

suunnittelulle.  Tilannekuva  auttaa  hallitsemaan  kokonaisuutta  ja  toimii  tiedotta­

misen apuvälineenä. Sen avulla pystytään välittämään tietoa yhteistoimintatahoil­

le helposti ja saadaan kaikille yhteinen näkemys tilanteesta sekä sen edellyttämis­

tä toimenpiteistä.

Tilannekuvalla saadaan reaaliaikainen, useammassa paikassa näkyvä kokonaiskuva

tilanteesta ja sitä voidaan käyttää esimerkiksi kunnan tai valtionjohdon informaa­

tion pohjana. Tiedonsiirto onnistuu tilannekuvan välityksellä helposti, joten turha

puhelinliikenne  vähenee  ja  linjat  vapautuvat  todellista  käyttötarvetta  varten.  Ti­

lannekuva  nopeuttaa  luotettavan  tiedon  dokumentointia  sekä  sen  välittämistä

eteenpäin.

Tilannekuvan suurimpia etuja on havainnollistaa tilanne nopeasti ja varmasti. Sa­

noman vastaanottajan on kuitenkin ymmärrettävä  tilannekuvalla  käytetyt merkit

sekä  niiden  merkitykset.  Esimerkiksi  puheella  välitetty  sanoma  edellyttää,  että

kuulijat ovat tiedonantohetkellä hereillä ja ottavat sanoman vastaan. Lisäksi puhu­

tun tiedon tarkastaminen on myöhemmin vaikeaa. Kun tilannekuva kootaan kirjal­

lisista dokumenteista, kuten tapahtumäpöytäkirjoista, piirroksista  ja kartoista,  se

voidaan tarkistaa aina, kun  johtaja  tai  joku  muu vastuuviranomainen haluaa pe­

rehtyä tilanteeseen.  Tilannekuvan  jatkuva päivittäminen antaa lisäksi kunnollisen

pohjan  päätöksenteolle  nopeita  toimenpiteitä  edellyttävissä  tilanteissa.

69

5 JOHTOPÄÄTÖKSET

5.1 Yhteenveto

Tämän diplomityön tavoitteena oli selvittää SAR – organisaation mukaisen pelas­

tustoiminnan johtokeskuksen tilannekuvan tarpeellinen tietosisältö. Tutkimuksen

toisena päämääränä oli selvittää syitä sille, miksi tilannekuvan muodostaminen on

koettu  SAR:n  pelastustoiminnan  johtokeskuksessa  vaikeaksi.  Tutkimusta  varten

osallistuttiin  vuoden 2008 aikana järjestettyihin SAR  –harjoituksiin. Tämän  lisäksi

osallistuttiin  Koski  08  –  yhtymäharjoitukseen  prikaatin  esikunnan  tilannekeskuk­

sen  kokoonpanossa  tavoitteena  vertailla  johtokeskuksen  ja  tilannekeskuksen  or­

ganisaatioita, toimintaa ja tilannekuvan muodostamista toisiinsa.

Taustatyön perusteella laadittiin WWW – tutkimus, jossa käyttäjien tuli arvostella

erilaisten  tilannekuvien  käyttökelpoisuutta.  Tämän  lisäksi  kyselyssä  selvitettiin

tilannekuvan käyttäjien mielipiteitä tilannekuvalla esitettävien kohteiden tarpeel­

lisuudesta. Kyselyyn saatiin 12 vastausta, joten saadut tulokset ovat vain suuntaa­

antavia. Vastausten lukumäärä jäi melko alhaiseksi, koska kysely suunnattiin ensi­

sijaisesti SAR – harjoituksissa pelastustoiminnan johtokeskuksessa työskennelleille

poliisi­  ja  pelastusviranomaisille.  Luotettavampia  tuloksia  varten  vastaajajoukon

pitäisi olla tähän tutkimukseen verrattuna moninkertainen. Lisäksi vastaajilla tulisi

olla  kokemusta sekä tilannekuvan  käytöstä,  että  pelastustoiminnan  johtokeskuk­

sessa toimimisesta.

5.1.1 Tulosten tarkastelua

Kyselyn  vastaukset  kuvastavat  pelastustoiminnan  luonnetta  hyvin.  Kun  onnetto­

muus tapahtuu, tärkeintä on olosuhteista huolimatta saada pelastettua mahdolli­

simman paljon ja olla aiheuttamatta lisävahinkoja esimerkiksi omien miehistötap­

70

pioiden  muodossa.  Tätä  tavoitetta  varten  tietoa  tarvitaan  muun  muassa  onnet­

tomuuspaikasta, onnettomuuden laadusta ja sen vaikutuksista. Toissijaisia tietoja

ovat sijainnista tai olosuhteista  johtuvat tekijät, kuten onnettomuuspaikan maas­

to ja sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevat kohteet tai vallitseva sää.

Kyselyssä  esitettyjen  kohteiden  kiinnostavuuden  jakautuminen  selittyy  suurelta

osin poliisin  ja  pelastuslaitoksen  toimenkuvien eroavaisuuksilla. Onnettomuuden

alkuvaiheessa  pelastusalan  toimijat  keskittyvät  fyysisessä  toimintaympäristössä

onnettomuuden  tuhovaikutusten  torjuntaan  ja  pelastamiseen,  poliisin  toimiessa

lähinnä tukevana osapuolena. Kun akuutit sammutus­ ja pelastustehtävät on saa­

tu suoritettua, johtovastuu siirtyy pelastustoiminnan johtajalta poliisin tutkinnalle,

jolle puolestaan onnettomuuden syihin ja uhreihin liittyvät tekijät ovat  tutkimus­

ten kannalta merkittäviä.

Avoimien  kysymysten  vastauksissa  painotettiin  tilannekuvan merkitystä  johtami­

sen  kannalta.  Tilannekuvan  avulla  pystytään  hallitsemaan  kokonaistilannetta  ja

suunnittelemaan toimintaa. Toiminnan suunnittelua  varten  tietoa tarvitaan  sekä

johtajista,  että  resursseista.  Johtovastuut  eivät  kuitenkaan sijoittuneet  kyselyssä

kovinkaan korkealle, vaan esimerkiksi käytössä ja reservissä olevat resurssit olivat

vastaajien  mielestä  tarpeellisempaa  tietoa.  Tulos  on  sinänsä  kiinnostava,  koska

muun muassa eräässä haastattelussa todettiin, että johtovastuut ovat usein epä­

selvät  (esim.  jos  onnettomuus  sisältää  sekä  ampumatapauksen,  että  tulipalon),

mikä puolestaan hankaloittaa toimintaa.

Vastausten  mukaan  tilannekuvan  suurimpia  hyötyjä  johtamisen  apuvälineenä

toimimisen lisäksi on sen merkitys tiedonvälityksen kannalta. Tilannekuva nopeut­

taa  tiedon  dokumentointia  ja  välittämistä  eteenpäin,  joten  sitä  voidaan  käyttää

luotettavana  pohjana  päätöksiä  tehdessä.  Tilannekuvalla  tulee  esittää  oikeat  ja

toiminnan kannalta oleelliset asiat. Liian yksityiskohtaiset tiedot tai  tietotulva voi

71

sotkea  päätöksentekoa,  joten sillä  on  oltava  vain  tietty  määrä  tietoa.  Vastaajien

mielestä  jokainen  kyselyssä  esitetty  tietosisältökohde  oli  vähintäänkin  tarpeelli­

nen (keskiarvo vähintään 3). Kaikkea ei luonnollisestikaan voida esittää, joten en­

sin  on  selvitettävä,  kuinka  paljon  tietoa  kerrallaan  pystytään  tilannekuvalla  esit­

tämään ja sen jälkeen valita muuttujat kiinnostavuuden mukaan.

5.2 Havaintoja ja johtopäätöksiä

5.2.1 Organisaatiorakenne ja johtaminen

Ensimmäinen tutkimuksen  havainto  liittyy prikaatin esikunnan ja pelastustoimin­

nan  johtokeskuksen  organisaatiorakenteiden  sekä  toimintatapojen  eroihin.  Soti­

lasorganisaation  muodostavat  sotilaat,  joilla  on  vähintään  yhteinen  peruskoulu­

tus,  sama  päämäärä  (taistelun  voittaminen)  ja  vakiintuneet  käytännöt  suorittaa

annettuja  tehtäviä  (common  ground).  Pelastustoiminnan  johtokeskus  sen  sijaan

muodostetaan useiden eri viranomaisten, kuten poliisin, pelastuslaitoksen ja mui­

den eri alojen asiantuntijoista,  joilla on toisistaan poikkeavat koulutukset ja  jotka

eivät  normaalitilanteessa  toimi  yhdessä.  Kun  toimijat  tulevat  eri  sektoreilta  tun­

tematta toistensa tehtäviä ja tottumatta toimimaan yhdessä, yhteistyö vaikeutuu

jokaisen toimijan keskittyessä huolehtimaan omista erityisaloistaan.

Näin pitäisi olla myös pelastustoiminnan johtokeskuksessa, mutta toisinaan viran­

omaisten välinen yhteistyö on ongelmallista muun muassa johtovastuita koskevi­

en epäselvyyksien  takia. Esimerkiksi  jos  Pel­Joke:n  perustamisen aiheuttanut on­

nettomuus on ampumatapaus, johtovastuu on automaattisesti poliisilla, mutta jos

kyseessä  on  tulipalo,  pelastuslaitos  huolehtii  johtamisesta.  Mikäli  onnettomuus

sisältää sekä ampumatapauksen, että tulipalon, kuten Kauhajoen kouluampumis­

tapauksessa,  viranomaisille  voi  olla epäselvää kenelle johtovastuu kuuluu  (SAR –

harjoitus, 2008).

72

5.2.2 Toimintatavat

Toinen  havainto  liittyy  pelastustoiminnan  johtokeskukseen  ja  sen  toimintatapoi­

hin,  jotka  toteutuvat  organisaatiokaavioissa eri  tavalla,  kuin  käytännössä.  Johto­

keskuksen ongelma on, ettei esikuntahenkilöstö (operaatiopäällikkö,  tilannepääl­

likkö)  suorita niitä  tehtäviä,  joita sen työjärjestyksen  mukaan  pitäisi,  vaan  toimii

taustalla  vastaanottavana  osapuolena  ja  täyttää  esimerkiksi  toimintapäiväkirjaa

tai resurssitaulua silloin, kun tietoa johtajalta tai johtokeskuksen muilta toimijoilta

kertyy. Tilannekeskus hankkii  tietoa  suoraan toimintaympäristöstä, muokkaa sen

käytettäväksi ja esittelee esikunnan muulle henkilöstölle sekä komentajalle,  jotta

nämä pystyisivät keskittymään omiin tehtäviinsä. Tilannekeskus hankkii tilannetie­

toja  aktiivisesti  Pel­Joke:n  esikuntahenkilöstön  toimiessa  lähinnä  passiivisena  ja

tietoja vastaanottavana, ei hankkivana, osapuolena

5.2.3 Tiedon jakamisen ongelma

Vuoden 2007 SAR –harjoituksessa tehtiin tutkimus viranomaistoimijoiden tilanne­

tietoisuuden  muodostumisesta  (Kuusisto,  2007).  Tutkimuksessa huomattiin,  että

useat  tilannetietoisuuden  muodostumista vaikeuttavat  tekijät  liittyivät  tavalla  tai

toisella  tiedon jakamiseen ja viestintään. Ilmiö voidaan havaita myös SAR 2007 –

harjoituksen palautetilaisuudesta tehdyltä tallenteelta, jossa muun muassa harjoi­

tuksessa  johtovastuussa ollut poliisiviranomainen kommentoi, ettei aina  tiennyt,

millainen poliisin tilanne milloinkin oli (SAR –harjoitus, 2007). Tieto ei siis havain­

tojen perusteella välity  johtamistasolta toiselle  (TOJE à Pel­Joke), eikä kulkeudu

eri johtamistasojen sisällä (esim. Poliisiàß Pelastustoimi). Asiaa on havainnollis­

tettu kaaviolla kuvassa 15.

73

Kuva 15. Tiedonkulun ongelma.

Toimijoiden  välisen  viestinnän  ongelmat  vaikeuttavat  viranomaisyhteistyötä,  yh­

teisen  tilannetietoisuuden  muodostumista  ja  ajantasaisen  tilannekuvan  ylläpitä­

mistä merkittävästi. Koska kommunikointi ei ole sujuvaa, tieto ei kulkeudu kunnol­

la  viranomaisen  sisäisessä  organisaatiossa  saati  viranomaisten  välillä.  Jokainen

vastaa oman organisaationsa toiminnasta, joten toimijat keskittyvät tiukasti omiin

tehtäviinsä jakamatta oman sektorin tilannetietoja aktiivisesti muille, jolloin tilan­

netietoisuuden ylläpitäminen jää pelastustoiminnan johtajan vastuulle.

Viestinnän  ongelmat  johtuvat osittain  toisilleen tuntemattomista  viranomaisista,

joiden välille tarvitaan luottamusta ja avoimuutta, että tiedonkulku olisi mahdolli­

simman  sujuvaa.  Tiedon  välittymistä  vaikeuttaa  myös  eri  viranomaisten  käyttä­

män käsitteistön erilaisuus. Asiasta voidaan käyttää useaa eri termiä, ja yksi termi

voi  tarkoittaa  toimijasta  riippuen  useaa  eri  asiaa.  Esimerkiksi  termit  lento­

onnettomuus  ja  ilmaliikenneonnettomuus  tulkitaan  eri  tavalla  viranomaisesta

riippuen.  Väärinymmärretyt käsitteet  johtavat vääriin  johtopäätöksiin,  joten  saa­

dun tiedon ymmärtäminen ja jatkokäyttö voi merkittävästi hidastua tai pahimmil­

laan estyä kokonaan.

74

5.2.4 Tilannetietoisuus ja tilannekuva

Tilannetietoisuuden  muodostaminen  edellyttää  avointa  tiedon  ja  tietämyksen

jakamista.  Viranomaisyhteistyön  eräs  ongelma  on  saada  oikea  ymmärrys  tilan­

teesta kaikille osapuolille (SAR –harjoitus, 2007), mikä johtuu usein tapahtumatie­

tojen  vähyydestä  ja  uusimman  tiedon  puutteesta.  Vaikka  toimijoille  on  yleensä

selvää mitä on tapahtunut, seuraukset ja toiminnan vaihe ovat kuitenkin jääneet

useimmiten epäselviksi.

Osittain tämä johtuu toimijoiden passiivisuudesta, osittain myös johtokeskusten ja

tapahtumapaikkojen toimintojen kiireellisyydestä. Toimijat  liikkuvat johtokeskuk­

sessa  edestakaisin, eikä  tilannetietoisuus pysy ajantasalla, mikäli  johtokeskuksen

tiloista poistutaan pidemmäksi aikaa. Lisäksi toimijoille on epäselvää, kuka ilmoit­

taa,  mitä  ilmoittaa  ja  kenelle  ilmoittaa,  jolloin  ilmoitukset  jäävät  helposti  koko­

naan tekemättä.

Ongelmia tuottaa myös tilannekuvan esitystapa ja mittakaava, joten tilannekuvan

parantamiseen liittyy olennaisena osana sille vietävän tiedon tarpeellisuuden tar­

kastaminen.  Toimijoiden  on  tiedettävä  muiden  käsitykset,  suunnitelmat  ja  toi­

menpiteet, mutta tilannekuvalle tuodaan yleensä liikaa ja liian tarkkaa tietoa, jol­

loin  olennaisen  poimiminen  informaatiovirran  seasta  on  vaikeaa  ja  aikaavievää.

Ydinasiat  pitäisi  pystyä  saamaan  tilannekuvalta  nopeasti  yhdellä  silmäyksellä  ja

yksiselitteisesti,  koska  aikaa  syvällisiin  tulkintoihin  ei  pelastustoimenpiteiden

akuuteimmassa vaiheessa ole.

Aiemmin  tehdyn  tutkimuksen  mukaan  tilannekuvan  muodostamista  on  pidetty

erittäin  haastavana  tehtävänä  (Hietalahti,  2007).  Johtokeskukselta  puuttuu  sekä

valmiit käytännöt, että rutiini tilannekuvan muodostamista ja välittämistä varten.

75

Erilaisista  ohjeistuksista  ja  työjärjestyksistä  huolimatta  toimijoilla  ei  ole  tietoa

siitä, mitä tilannekuvalla tulisi esittää ja miten.

Olemassa  olevan  tiedon  hyödyntäminen  on  puutteellista,  eikä  aineistoa  saada

koottua kaikkien ymmärrettäväksi tilannekuvaksi. Toiminta jää tehottomaksi, kos­

ka resursseja ei osata ohjata  ja käyttää oikein. Lisäksi  tärkeät arviot  ja  johtopää­

tökset  tulevaisuudesta  jäävät  ajantasaisen  informaation  puutteessa  tekemättä.

Kun informaatio välittyy oikeaan aikaan, yhteinen tilannetietoisuus muodostuu ja

tilannekuva pysyy ajantasalla.

5.3 Jatkotutkimus

Tutkimuksen  WWW –kyselyyn  vastanneiden mielestä  tilannekuva on  johtamisen

ehdoton  apuväline.  Silti  sitä  ei  osata  hyödyntää  parhaalla  mahdollisella  tavalla

vähäisestä  kokemuksesta  ja  käytön puutteesta  johtuen.  Tilannekuvaa  on  tarkas­

teltu ja kehitelty jo vuosia, mutta viranomaisilta puuttuu edelleen kaikkien käytet­

tävissä  oleva  johtopäätöstilannekuva.  Yhteisen  tilannekuvan  muodostaminen  on

haastavaa, koska eri viranomaiset tarvitsevat erilaisia tietoja toimintansa tueksi.

Tekniikka tarjoaa jatkuvasti uusia mahdollisuuksia esittää tilannekuvaa ja välittää

informaatiota toimijoiden kesken. Tilannekuvajärjestelmiä kehitetään lisää, vaikka

entisiäkään  ei  välttämättä  pystytä  hyödyntämään parhaalla  mahdollisella  tavalla

lähinnä  koulutuksen  puutteesta  ja  erilaisista  tietotarpeista  johtuen.  Olemassa

olevat järjestelmät sisältävät paljon toimintoja ja teknisiä ominaisuuksia, joista osa

jää käyttämättä kokonaan. Uusien tilannekuvajärjestelmien  ja työkalujen kehittä­

misen sijaan  pitäisi  selvittää missä  tilanteissa, kuka  ja  miten tilannekuvaa  käyte­

tään, jonka jälkeen pystyttäisiin aloittamaan tietosisältökohteiden analysointi.

76

Tässä työssä on tutkittu moniviranomaistilannekuvan tietosisältötarpeita. Seuraa­

vassa  vaiheessa  työn  tutkimustulokset  pitäisi  varmentaa  esimerkiksi  Delfoi  –

tekniikan  (delphi method) avulla,  jonka  jälkeen voidaan  tutkia  tilannekuvalla esi­

tettävän  tiedon  järkevää  määrää. Multimäki on tutkinut  diplomityössään  (Multi­

mäki, 2007) mahdollisuutta esittää useita alisteisia muuttujia samassa symbolissa.

Tulosten perusteella useamman muuttujan yhdistäminen yhteen symboliin vaike­

uttaa  tulkintaa,  joten  sama  pätee  todennäköisesti  myös  moniviranomaisten  joh­

topäätöstilannekuvaan. Kun tilannekuvan reunaehdot saadaan päätettyä (1. kuin­

ka monta muuttujaa tilannekuvalla voi esittää siten, että se säilyy ymmärrettävä­

nä ja 2. mitkä ovat tärkeimmät tilannekuvalla esitettävät tiedot), voidaan seuraa­

vaksi tutkia tiedon esitystapaa.

Paikkatieto­ohjelmistoilla pystytään tarkastelemaan erilaisia kohdeluokkia omissa

karttakerroksissaan.  Erään  WWW  –  kyselyn  vastauksen  mukaan  pelastustoimin­

nan  johtokeskukselle voisi kehittää tilannekuvan,  jossa olisi omat kerrokset polii­

sille, pelastustoimelle, jne. Ajatus on hyvä ja toteuttamiskelpoinen, koska kuvatun

kaltaisessa  tilannekuvajärjestelmässä  jokaisella  viranomaisella  olisi  käytössään

oma  tilannekuva  ja  tarvittaessa  käytettävissä  myös  muiden  pelastustoimintoihin

osallistuvien viranomaisten  tilannekuvat. Kun  kaikki  mahdollinen  tieto  on  saman

järjestelmän  tietokannassa,  toimijoiden  yhteisen,  suodatetusta  tiedosta  koostu­

van tilannekuvan muodostaminen onnistuu.

77

LÄHDELUETTELO

Alho, R., 1999: Pelastustoimen operaatiosuunnittelu ja pelastustoiminnan johta­

minen. Suomen pelastusalan keskusjärjestön julkaisu, 2. uusittu painos, Tammer­

paino Oy, Tampere.

Buure­Hägglund, K., 2002: Suomen Kriisilainsäädäntö. WSOY lakitieto, Helsinki.

Castrén, M. (toim.), Ekman, S., Martikainen, M., Sahi, T., Söder, J., 2006: Suuron­

nettomuusopas. Duodecim, Helsinki.

Endsley, M., 2000: Situation awareness analysis and measurement. Lawrence Erl­

baum, New Jersey.

Heath, R., 1998: Crisis management for managers and executives. Financial Times

professional ltd, London.

Hietalahti, M., 2007: Johtokeskus Hätäkeskuksessa. Opinnäytetyö, Savonia am­

mattikorkeakoulu, Kuopio.

Hyytiäinen, M., 2004: Tilannekuvapino. Insinöörieversti Mika Hyytiäinen, kuvaa

muokannut majuri Vesa Valtonen.

Hämeenaho, K., 2008: Tilannekuvan ylläpito. Esitelmä erityistilanneharjoituksessa

Santahaminassa marraskuussa 2008, Helsinki.

ICAO, 2004: International Standards and Recommended Practices, Annex 12, 8th

Ed. International Civil Aviation Organization.

Kaskinen, J., 2008: Turvallisuusreserviä rakentamassa. RUOTU ­ viranomaisavun

erikoisnumero, Ruotuväki, Edita Prima Oy.

78

Kohvakka, K. & Valtonen, V., 2004: Tuli­isku 2020: näkökulmia tuhovaikutuksesta

ja yhteiskunnan varautumisesta. Taktiikan asiatietoa; n: o 1/2004, Maanpuolus­

tuskorkeakoulu, Helsinki.

Korpi, J., 2007: Symbolien suunnittelu kansainvälisen kriisinhallinnan tilannekuval­

le. Diplomityö, Teknillinen Korkeakoulu, Espoo.

Koski  –yhtymäharjoitus, 2008: Yhtymäharjoitus, Kouvola.

KU –pelastuslaitos, 2007: Toimintakertomus. Keski­Uudenmaan Pelastuslaitos,

[WWW] http://www.ku­pelastus.fi/ladattavat/KUP_TK2007_nettiin.pdfà

10.04.2009

Kuusisto, R., 2007: Tilannetietoisuuden muodostumisen analyysi. SAR – harjoitus

25.1.2007, Vantaa.

Kuusisto, R., 2005: Tilannekuvasta täsmäjohtamiseen ­ johtamisen tietovirrat krii­

sinhallinnan verkostossa. Liikenne­ ja viestintäministeriön julkaisuja 81/05, Helsin­

ki

Kuusisto, R. & Kuusisto, T. (toim.), 2005b: Yhteinen tilanneymmärrys – Strategis­

operatiivisten päätösten tukipalvelujen perusteet. Taktiikan laitos, Julkaisusarja 4,

Nro 2/2005, Maanpuolustuskorkeakoulu, Helsinki.

Latikka, J., 2008: Ontology for Crisis Management.  Diplomityö, Teknillinen kor­

keakoulu, Espoo.

Multimäki, S., 2007: Värit monimuuttujaisen paikkatiedon visualisoinnissa. Diplo­

mityö, Teknillinen korkeakoulu, Espoo.

Nofi, A., 2000: Defining and measuring shared situational awareness. Center for

Naval Analyses, Virginia.

79

Parmes, R. (toim.), 2007: Varautumisen käsikirja. Tietosanoma Oy, Helsinki.

Patrikainen, N. & Rantala, H., 2006: Kurssilla Maa­123.480 Development of a Car­

tographic Information System suunniteltu historian ja ennusteen esitystapa.

Pelastuslaki, 13.6.2003/468.

Pelastusopisto, 2005: Pelastustoiminnan johtaminen. Pelastusopisto, Tutkimus­ ja

kehittämisyksikkö, Kuopio.

Pelastustoimi, 2009: Pelastustoimen järjestäminen. [WWW].

http://WWW.pelastustoimi.fi/41299/à 27.3.2009

Punainen Risti, 2005: Spring –hanke 2001­2005. Työyhteisön monimuotoisuuskou­

lutus. [WWW]. http://www.redcross.fi/ext/spring/ à 27.3.2009

Puolustusvoimat, 2009: Kalustoesittely, MEVAT. [WWW].

http://www.mil.fi/maavoimat/kalustoesittely/00160.dsp?printable=2&à

27.3.2009

Riihijärvi, P., 1998. Tiedon käyttö johtamisessa, YEK –diplomityö, Maanpuolustus­

korkeakoulu, Helsinki.

SAR –harjoitus, 2007: Search and Rescue –harjoitus. Vantaa.

SAR –harjoitus, 2008: Search and Rescue –harjoitus. Vantaa.

SAR –prosessit, 2008: Search and Rescue –prosessisimulaatio. Tampere.

Saukonoja, I., 2004: Vaste­ ja johtamissuunnittelun perusteet (luonnos). Pelastus­

opisto, Kuopio.

Seppänen, H. & Valtonen, V. (toim.), 2008. SAR –prosessit. Taktiikan laitos, Julkai­

susarja 1, Nro 2/2008, Maanpuolustuskorkeakoulu, Helsinki.

80

Sinkkonen, I., 2006: Käytettävyyden psykologia. IT Press, Helsinki.

Sisäasiainministeriö, 2007: Järjestyspoliisitoiminnan tilan selvityshanke. Loppura­

portti, Sisäasiainministeriön julkaisut 57/2007.

STAE 2020, 2004: Sotatekninen arvio ja ennuste 2020 osa II. Pääesikunta, Sotata­

lousosasto, Edita Prima Oy, Helsinki.

Taitto, P. (toim.), Valtonen, V., Rantanen, H., Heusala, A­L., Hakala, T., Porola, H.,

Hemmilä, R., Nordstörm, R. & Kohvakka, K., 2007: Viranomaisyhteistyö ­ hyvät

käytännöt. Pelastusopisto, Kuopio.

Valmiuslaki 22.7.1991/1080.

Valtonen, V., 2008: Käsiteanalyysi viranomaisyhteistyöstä. 9. turvallisuusjohdon

koulutusohjelma, Tutkielma 30.4.2008, Koulutuskeskus Dipoli, Teknillinen korkea­

koulu.

Varautumisen ja väestönsuojelun sanasto (TSK 38), 2007: Sanastokeskus TSK ry,

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK, Savion Kirjapaino Oy, Kerava.

Vesterinen, S., 2008: SHIFT : Shared information framework and technology : con­

cept DRAFT version 0.5. Sotatekniikan laitos. Julkaisusarja 3. n: o 7, Maanpuolus­

tuskorkeakoulu, Helsinki.

Virrantaus, K. & Mäkelä, J., 2008: Shared situational awareness in civil crisis ma­

nagement. Konferenssijulkaisu, GISciene, 5th international conference on Geo­

graphic Information Science, Utah.

Virtanen, I., 2006: Hiljaisen tiedon ongelma – kuinka hiljaista hiljainen tieto on?

Pro Gradu – tutkielma, Tietojenkäsittelytieteiden laitos, Tampereen yliopisto.

81

Virtanen, H., 2008: Pelastustoimen paikkatietopohjainen viesti­ ja johtamisjärjes­

telmä PEKE. Esitelmä, Suomen palopäällystöliiton operatiiviset opintopäivät 2008.

Watts, B. D., 2004: Clausewitzian friction and future war (revised edition). McNair

paper 68, Institute for national strategic studies, national defence university,

Washington D.C.

YETT, 2006: Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategia. Val­

tioneuvoston periaatepäätös 23.11.2006.

82

LIITE 1: Harjoitusskenaariot ja materiaali (SAR/Pel­Joke)

Case 1: SAR 2007

25.01.2007  klo  13:00.  Kaksi  lentokonettä  törmää  toisiinsa  toisen  koneen  ollessa

lähdössä  lentoon kiitotiellä 04L. Törmäyksessä syntyy tulipalo  ja toinen kone löy­

tyy kiitotie 22R:n jatkeelta Tikkurilantien kupeesta. Koneessa on 227 matkustajaa

ja  kuusi miehistön  jäsentä.  Onnettomuudessa menehtyy  heti 149 matkustajaa  ja

yksi miehistön jäsen. Eloon jää 78 + 5.

Harjoituksesta  tehtiin  tutkimus  viranomaistoimijoiden  tilannetietoisuuden  muo­

dostumisesta.  Tutkimuksessa  havaittiin  seuraavat  ongelmat,  joita  on  käytetty

myös tässä diplomityössä:

1. Tilannekuvan puutteellisuus.  Vastaajat  olisivat harjoituksen  aikana  halun­

neet lisätietoja sekä tapahtumatiedoista, että tilannekuvasta.

2. Tiedon kulkeutuminen. Tieto välittyy viranomaisen oman organisaation si­

sällä,  mutta  saadun  tiedon  tulkitseminen  ja  ymmärtäminen  on  ollut  on­

gelmallista.

3. Johtopäätökset.  Arvioita  pelastustoimien  etenemisestä,  onnettomuuden

vaikutuksista  ja  kokonaistilanteen  kehittymisestä  ei  jaeta  muiden  viran­

omaisten kanssa, eli johtopäätöstilannekuvaa ei muodostu.

4. Viranomaisyhteistyö. Viranomaisten välinen kommunikaatio ei toimi, joten

yhteistyö vaikeutuu. (Kuusisto, 2007).

Vuoden 2007 SAR –harjoitusta käytettiin aineistona myös elokuussa 2008 järjeste­

tyssä SAR –prosessisimulaatiossa. Kuvassa 16 on esitetty tilannekuvaa pohtineen

työryhmän näkemys tilannekuvan tarpeellisesta tietosisällöstä.

83

Kuva 16: Miellekartta tilannekuvan tietosisällöstä (SAR –prosessisimulaatio, 2008).

84

Case 2: SAR 2008

01.10.2008 klo 01:00. Zwings ja Haiwings yhtiöiden koneet ovat vierekkäisillä put­

killa 11 ja 12. Putkella 11 olevaa Zwings­ yhtiön konetta tankatessa ja boardatessa

osuu  säiliöautoon  toinen  auto,  joka  aiheuttaa  polttoaineletkun  sekä  säiliöauton

säiliön  rikkoutumisen.  Ulos  pääsevä  polttoaine  syttyy  tuleen  sytyttäen  myös säi­

liöauton. Putkella 12 olevaa Haiwingsin konetta boardataan ja se on vielä putkes­

sa kiinni. Terminaalissa on matkustajia,  jotka ovat menossa molempiin koneisiin.

Koneiden  välissä  oleva  tulipalo  uhkaa  molempia  koneita  ja  putkia  sekä  läm­

pösäteily rikkoo matkustajaterminaalin ikkunat

Lokakuun 2008 SAR – harjoitus toimi tämän tutkimuksen varsinaisena kohteena.

Harjoituksessa  tehtyjen  havaintojen  pohjalta  koottiin  työssä  aiemmin  esitelty

käyttäjätutkimus.  Seuraavassa  esitetään  harjoituksen  aikana  koottu  toimintapäi­

väkirja tapahtumineen ja havaintoineen.

TOIMINTAPÄIVÄKIRJA

01:00  Onnettomuus tapahtuu.

01:03  Viranomaiset (pelastustoimi, poliisi, lääkintä, ...) saavat ryhmätekstiviestin.

Ensimmäisen  asteen  tilannetietoisuus  muodostuu  jokaiselle  hälytystietojen  perusteella:

lentoliikenneonnettomuus, Helsinki­Vantaa, pieni.

01:10  Poliisin päivystäjä hälyttää poliisin onnettomuuspaikalle. Saapumisaika ~30 min.

Tutkinta käynnistyy  heti. Myös  tilannetiedot ovat  tarkentuneet: kaksi  lentokonetta  suur­

lento­onnettomuudessa kotimaan terminaalissa, putkilla 12 ja 13. Kenttäjohto menossa.

01:20  Pelastustoiminnan johtaja (PEJ) saapuu johtokeskukseen.

Pelastustoiminnan  johtajana  toimii  alueen  päivystävä  palopäällikkö.  PEJ:n  tilannetietoi­

suus  alkaa  muodostua  niin  ikään  hälytystiedon  perusteella  ja  tarkentuu  matkalla  johto­

keskukseen.

01:22  PEJ perustaa pelastustoiminnan johtokeskuksen (Pel­Joke).

85

PEJ saapuu paikalle ja perustaa pelastustoiminnan johtokeskuksen. Tehtävät jaetaan esi­

kunnalle  heti,  kun  päivystäjät  ovat  paikalla.  Tilannepäällikkö  hoitaa  yhteydet  toiminta­

alueen  johtoelimeen  (TOJE),  pyytää  resurssit  TOJE:stä  sekä  aloittaa  tilannekuvan  ylläpi­

tämisen. Operaatiopäällikkö järjestelee resursseja.

01:25  Tilannetieto: TOJE perustettu.

Tilannetieto:  Tapahtumapaikalla  palaa,  myrkyllisiä  savuja.  Poliisit  eivät  mene  paikalle,

koska heillä ei ole suojanaamareita. Lisää poliiseja hälytetty paikalle.

Poliisi informoi pelastustoiminnanjohtajaa tilanteestaan.

01:27  Tilannetieto: P12: 1400kg polttoainetta (varmistamaton), P13: 5000kg polttoainetta.

Tilannetieto: Räjähdys, noin 200 Loukkaantunutta.

TOJE raportoi tilannetietoja sitä mukaa, kuin ne varmistuvat.

01:30  Tilannetieto: Molemmat koneet sammutettu, elävät evakuoitu, savutuuletus  aloitettu.

Huom: Tilannetietoja ei ole kirjattu vielä minnekään siten, että ne olisivat Pel­Joken toimi­

joiden käytettävissä. Tilannetietoa jaetaan keskustelemalla.

01:32   Tilannekuva laitetaan näkyville kaikille.

 Tilannekuva koostuu  resurssitaulusta,valkokankaalle  heijastettavasta   eBeam  –  kuvasta

sekä tekstimuotoisesta tiedosta onnettomuuden yksityiskohdista: ~ 200 loukkaantunutta,

räjähdys, tulipalot sammutettu, molemmat koneet (p12, p13) evakuoitu (tiedot TOJE:stä).

01:36  Tilannetieto: 50 vihreää.

Tilannetieto: Ensimmäinen tiedotustilaisuus klo 02.00.

Pel­Jokeen saadaan tieto vihreistä, eli kävelemään kykenevistä onnettomuuden uhreista.

01:37  Viestintä saapuu paikalle.

Viestintä alkaa laatia pikatiedotetta tapahtuneesta. Tiedote on lyhyt ja siinä kerrotaan 2­

4 lyhyellä lauseella olennainen tapahtuneesta. Viestintä alkaa valmistella myös mediatie­

dotetta.

01:38  Lentoyhtiöiden edustajat saapuvat paikalle.

Zwings­ ja Haiwings –lentoyhtiöiden edustajat saapuvat paikalle. Pelastustoimien kannal­

ta  lentoyhtiöiden edustajien tärkein tehtävä on  laatia matkustajaluettelo,  jotta onnetto­

muuden  uhrien  tarkka  lukumäärä  sekä  henkilöllisyys  saadaan  selville  jatkotoimenpiteitä

varten.

01:39  Vantaan poliisi saapuu paikalle.

Poliisin johtovastuu siirtyy lentokentän poliisilta Vantaan poliisin kenttäjohdolle

01:40  VIRVE:llä yhteys VALTTI1:en ja spekulointia, onko terminaali tulessa vai ei.

86

Huom:  klo  01:30  ilmoitettu, että  palot  saatu  sammutettua,  mutta  tietoa  ei  ole  ylhäällä

missään.

01:42  Vapaaehtoinen pelastuspalvelu (VAPEPA) hälytetään paikalle.

01:48  Tapahtumapäiväkirjaa aletaan täyttää.

Tapahtumapäiväkirjaa aletaan täyttää jostain syystä vasta tässä vaiheessa, tai ainakin se

julkistetaan Pel­Jokelle vasta nyt. Tapahtumat ja tilannetiedot  merkitään takautuvasti.

01:48  Tilannekatsaus:

Kaksi  konetta  tulessa,  palo  terminaalissa.  Savutuuletus alkaa 10  minuutin kuluessa.  Klo

01:37 lähetetty kaksi bussia kotimaan terminaaliin siirtämään vihreitä. Klo 01:45 PUN 11

KEL 4 VIHR 67 (joista osa jo busseissa). Tiedotustilaisuus klo 02:00.

Pel­Joken sisäinen tilannekatsaus, jossa toimijoittain käydään läpi meneillään olevat tilan­

teet sekä toiminnan vaiheet. Hetkestä, jolloin onnettomuustieto on saavuttanut pelastus­

toiminnan  johtajan, aikaa  on kulunut    45 minuuttia, eivätkä  kaikki  toimijat  ole  ehtineet

saapua  johtokeskukseen. Siksi  tilannekatsaus  jää  lyhyeksi  kertaukseksi  siitä,  mitä  tähän

mennessä on tapahtunut. Tilannekatsauksessa ilmoitetaan myös seuraavan tiedotustilai­

suuden ajankohta,  jossa  jokaisen  toimialan  edustaja  valmistautuu  kertomaan  oman  or­

ganisaationsa toiminnan vaiheesta.

01:49  Vantaan sosiaali­ ja kriisipäivystys saapuu paikalle.

Sosiaali­ ja kriisipäivystys pitää yhteyttä tukitoimintojen johtoelimeen (TUJE). TUJE perus­

tetaan ja siirtyy omaan tilaansa pois Pel­Joke:sta.

01:54  Tilannetieto: P12: 28 potilasta poistettu. P13: 21 potilasta poistettu.

Ilmoitus  pelastustoimien etenemisestä.  Putkelta  12  on  saatu  evakuoitua 28  potilasta  ja

putkelta 13 on evakuoitu 21 potilasta.

01:55  Ilmailulaitoksen edustaja saapuu paikalle.

Pel­Joke:n käyttöön halutaan paperikartta lentoasemasta. Huom: sama kartta on heijas­

tettu tapahtumapäiväkirjan viereen valkokankaalle.

01:59  Suomen Punainen Risti (SPR) saapuu paikalle. Lentoaseman kartat saapuvat.

SPR ohjataaan saman tien TUJE:en.

02:00  Tilannetieto: Sammutusvesiä on jouduttu käyttämään paljon.

Mistä vesi on otettu, mihin vedet valuvat, onko pohjavesialueita lähellä? Lentoasema sel­

vittää ympäristövahinkojen mahdollisuuden.

02:03  Tiedotustilaisuus.

Johtovastuu siirtyy (tässä) tilannepäällikölle tilaisuuden ajaksi.

02:06  Tilannetieto: Vain yksi bussi toimitettu. TOJE tiedustelee vainajien määrää

87

TOJE on ilmoittanut aiemmin, että putkella 12 vainajia on 21 kpl ja p13:lla vainajia 28.

02:08  Lentoyhtiön edustaja paikalle.

02:12  PEJ palaa tiedotustilaisuudesta, johtovastuu takaisin PEJ:lle.

02:14  Tilannetieto: 49 mustaa potilasta.

02:16  Tilannetieto: Kaista 2 kokonaan reservissä. Tilannekuvakartalle päivitetty vaara­alue.

02:16  Tilannekatsaus:

PELA: K2:n yksiköt reservissä, muut kaistat tilanteessa kiinni, pelastustoiminnan akuutti­

vaihe ohi.

LÄÄK:  11  PUN,  8  KEL,  49  VIHR,  49  MUS.  Vihreät  Peijakseen, kriisiapua  annetaan,  hara­

voinnit käynnissä, sairaalakapasiteetti riittää.

LENTOYHTIÖT: matkustajaluettelot toimitettu poliisille.

LENTOASEMA:  selvittää  pohjavesialueiden  sijaintia  sekä  syntyneen  ympäristöjätteen

määrää.

KRIISI: Omaispistettä perustetaan Peijakseen.

ESLH: tilannetiedot tilannekuvalla, sisäministeriön päivystäjällä tieto.

POL:  matkustajalistat  saatu  lentoyhtiöiltä  ja  toimitettu  TUJE:en.  Tutkinta  käynnistetty,

Keskusrikospoliisi hälytetty. TUJE vielä paikalla, lähtee siirtymään Peijakseen välittömästi.

02:25  Tilannetieto/eBeam:  akuutti  pelastuksen  vaihe  on  ohi,  uhrit  on  luokiteltu,  kuljetukset

jatkohoitopaikkoihin on aloitettu. Jälkivahinkojen torjuntaa.

02:30  Tilannetieto/TOJE: Kaista 1 hoitopaikka, Kaista 2 VIHR potilaat, Kaista 3 bussiliikenne.

02:31  Tilannetieto/TOJE: KU 13 & KU 33 irroitus tehtävästä.

02:32  Tilannetieto/Lentoyhtiö: Lentoyhtiön (B1) omaisnumero julki.

02:41  Tilannekatsaus:

PELA: Kaksi kaistaa käytössä: K2 huolehtii vihreistä, K3 bussiliikenteestä.

LÄÄK: kuljetukset alkamassa. 10 PUN 4 KEL 67 VIHR (varmistamaton) 50 MUS.

LENTOYHTIÖT: ei lisättävää.

LENTOASEMA:  toiminta  kesken,  valvontanauhojen  tarkastaminen,  lentoliikenteen  oh­

jaaminen.

KRIISI: ei lisättävää, lentokentän omaispiste täynnä.

SPR/VAPEPA: auttava  puhelin  avataan  03:30,  puhelinnumero  julkistettu.  Peijaksessa 10

VAPEPA:n edustajaa, lentokentän toimintakeskuksen ruokalassa 8 VAPEPA:a.

ESLH: yhteys ministeriöön.

88

POL: lisää poliiseja paikalle, varusmiehiä hälytetty eristykseen. 2 partiota Peijakseen aloit­

tamaan haastatteluja.  Lapsipotilaiden  lukumäärästä  ei  tietoa. Seuraava  tiedotustilaisuus

klo 03:00.

02:46  Tilannetieto: pelastustoiminta tapahtumapaikalla päättynyt, johtovastuun vaihtaminen.

Tapahtumapaikan pelastustoiminnanpiteet on saatu päätökseen, joten johtovastuu siirre­

tään PEJ:lta Vantaan poliisille. Johtovastuun vaihdon jälkeen tilanne jatkuu yleisjohtoise­

na. Tilannetietoisuuden pitäisi säilyä, painopiste vain muuttuu akuuteista pelastustoimista

tilanteen jälkihoitoon. Samalla tilanne ”jämähtää”.

03:00  Tiedotustilaisuus.

Huom: kukaan ei ottanut johtovastuuta tilaisuuden ajaksi.

03:12  Yleisjohtaja palasi. Seuraava tiedotustilaisuus klo 04:00.

03:16  Tilannetieto: omaisia mahdollisesti altistunut savulle. Lentoaseman edustaja poistuu.

03:19  Lentoyhtiön edustaja poistuu. Suurin osa Pel­Joke:n toimijoista on poistunut.

03:25  Tilannekatsaus:

PELA: huoltaa yksiköitä, purkaa ylimääräisen valmiuden.

LENTOYHTIÖ: ei lisättävää, kadoksissa ollut lentäjä löytynyt.

KRIISI: omaispisteellä kuljetukset (lentokentältä), Peijaksessa vihreitä, joilla ei omaisia, ti­

lanne rauhallinen.

SPR/VAPEPA: auttava puhelin toiminnassa, soi jonkin verran. 3 kriisipsykologia reservissä.

POL: taktisia tutkijoita noin 50 kpl. Lisäksi Keskusrikospoliisin uhrien tutkintayksikkö. Toi­

minnan pääpaino Peijaksessa, kaikki vihreät puhutettu, nimilista täsmällinen.

03:39  Tilanne päättyy.

Huomattavaa: Toimintapäiväkirja on koottu osittain havaitsijan näkökulmasta, osittain virallisen

toimintapäiväkirjan mukaan. Aikaleimat johtokeskuksen kellon mukaan.

89

LIITE 2. WWW –TUTKIMUS KOKONAISUUDESSAAN

Taustatiedot1. Nimi:2. Organisaatio:3. Tehtävä:

4.  Kuinka usein käytät tilannekuvaa (arvio):a) 1­3 krt/vkob) 1­3 krt/kkc) 1­3 krt/vuosid) en käytä

5. Kokemus tilannekuvan käytöstä (arvio):a) vähemmän, kuin vuosi

b) 1­2 vuottac) enemmän, kuin 2 vuotta

A. Tilannekuvat­ Osiossa arvioidaan neljä erilaista tilannekuvaa.

Jokaisen kuvan yhteydessä kysytään viittä eri asiaa,jotka arvioidaan asteikolla 1­5.

­ CASE: SAR 01.10.2008

à 2 konetta boardattavana, tankkiauto törmää,molemmat koneet syttyvät palamaan ja paloleviää terminaalin puolelle

90

Esimerkki 1: Loki ja lentoaseman kaavio

Arvioi esimerkin 1 tilannekuva: (5 = erittäin hyvä, 3 = neutraali, 1 = erittäin huono)

1. Havainnollisuus (onko tilannekuva mielestäsi havainnollinen): 5   4   3   2   12. Selkeys (onko tilannekuva mielestäsi selkeä ja luettava): 5   4   3   2   1

3. Informatiivisuus (onko tilannekuvan antama informaatio mielestäsi riittävä? 5   4   3   2   1

4. Käytettävyys (olisiko tilannekuvasta hyötyä oman toiminnan kannalta?): 5   4   3   2   1

5. Kuinka hyvä kuva tilanteesta muodostuu esimerkin 1 perusteella: 5   4   3   2   1

Esimerkki 2: Tilannekuvakartta symboleilla

Arvioi esimerkin 2 tilannekuva: (5 = erittäin hyvä, 3 = neutraali, 1 = erittäin huono)

1. Havainnollisuus (onko tilannekuva mielestäsi havainnollinen): 5   4   3   2   1

2. Selkeys (onko tilannekuva mielestäsi selkeä ja luettava): 5   4   3   2   1

3. Informatiivisuus (onko tilannekuvan antama informaatio mielestäsi riittävä? 5   4   3   2   1

4. Käytettävyys (olisiko tilannekuvasta hyötyä oman toiminnan kannalta?): 5   4   3   2   1

5. Kuinka hyvä kuva tilanteesta muodostuu esimerkin 2 perusteella: 5   4   3   2   1

91

Esimerkki 3: Pelkkä teksti

Arvioi esimerkin 3 tilannekuva: (5 = erittäin hyvä, 3 = neutraali, 1 = erittäin huono)

1. Havainnollisuus (onko tilannekuva mielestäsi havainnollinen): 5   4   3   2   1

2. Selkeys (onko tilannekuva mielestäsi selkeä ja luettava): 5   4   3   2   1

3. Informatiivisuus (onko tilannekuvan antama informaatio mielestäsi riittävä? 5   4   3   2   1

4. Käytettävyys (olisiko tilannekuvasta hyötyä oman toiminnan kannalta?): 5   4   3   2   1

5. Kuinka hyvä kuva tilanteesta muodostuu esimerkin 3 perusteella: 5   4   3   2   1

Esimerkki 4. Tilannekuvakartta symboleilla ja tekstillä

Arvioi esimerkin 4 tilannekuva: (5 = erittäin hyvä, 3 = neutraali, 1 = erittäin huono)

1. Havainnollisuus (onko tilannekuva mielestäsi havainnollinen): 5   4   3   2   1

2. Selkeys (onko tilannekuva mielestäsi selkeä ja luettava): 5   4   3   2   1

3. Informatiivisuus (onko tilannekuvan antama informaatio mielestäsi riittävä? 5   4   3   2   1

4. Käytettävyys (olisiko tilannekuvasta hyötyä oman toiminnan kannalta?): 5   4   3   2   1

5. Kuinka hyvä kuva tilanteesta muodostuu esimerkin 4 perusteella: 5   4   3   2   1

92

B. Tilannekuvan sisältö­ Osiossa selvitetään tilannekuvan tietosisältötarpeita.

­ Arvioi jokainen kohta asian tarpeellisuuden mukaanasteikolla 1­5.

1. Tapahtumapaikka

5 4 3 2 1SijaintiMaastotyyppiOnnettomuuden laajuusDynaamisuus (laajeneva, paikallaan oleva)Saavutettavuus (reitit, väylät, tiesulut, ...)Verkostot (vesijohto­, viemäri­, sähkö­, ...)Erityiskohteet (pohjavesi­, suojelualueet, ...)

Mitkä seuraavista asioista pitäisi esittää PEL­JOKE:n tilannekuvassa(5 = hyvin tarpeellinen   3 = neutraali   1 = ei tarpeellinen)

2. Vallitsevat olosuhteet

5 4 3 2 1Tapahtuma­aika (pvm, klo)Reaaliaika (pvm, klo)SääolosuhteetNäkyvyys

Mitkä seuraavista asioista pitäisi esittää PEL­JOKE:n tilannekuvassa(5 = hyvin tarpeellinen   3 = neutraali   1 = ei tarpeellinen)

3. Tapahtumalaji

5 4 3 2 1

Onnettomuustyyppi (tulipalo, lento­onnettomuus, ....)Mistä onnettomuus aiheutunut (räjähdys, bussi ajanut ojaan, ...)Riskit turvallisuuden kannalta (tulipalot, sortumat, savu, ...)Vaaralliset aineet (kemikaalit, polttoaineet, ...)

Mitkä seuraavista asioista pitäisi esittää PEL­JOKE:n tilannekuvassa(5 = hyvin tarpeellinen   3 = neutraali   1 = ei tarpeellinen)

93

4. JohtaminenMitkä seuraavista asioista pitäisi esittää PEL­JOKE:n tilannekuvassa(5 = hyvin tarpeellinen   3 = neutraali   1 = ei tarpeellinen)

5 4 3 2 1

Johtokeskusten sijainti (pel­joke, toje, ...)

Johtokeskusten yhteystiedotJohtovastuut / johtajat

Tilanteen kehittyminen (johtopäätökset, tosu:t, ...)

Operaatiot (suunnitellut, meneillään olevat, lopetetut)

5. Resurssit

5 4 3 2 1SijaintiKäytössä olevatReservissä olevatMeneillään olevat tehtävätRiittävyys

Mitkä seuraavista asioista pitäisi esittää PEL­JOKE:n tilannekuvassa(5 = hyvin tarpeellinen   3 = neutraali   1 = ei tarpeellinen)

6. Lisävahinkojen estäminen

5 4 3 2 1Eristettävät alueetEvakuoitavat alueetLiikenteenohjaaminen (reitit, tiesulut, ...)Pakkokeinot ja voimankäyttö

Mitkä seuraavista asioista pitäisi esittää PEL­JOKE:n tilannekuvassa(5 = hyvin tarpeellinen   3 = neutraali   1 = ei tarpeellinen)

7. Uhrit

5 4 3 2 1Lukumäärä ja luokittelu (triage)Sijainti (luokittelun mukainen)Kadonneiden etsintä (mistä etsitään, kuka etsii, ...)Jatkohoito (sairaalat, terveysasemat, ...)Kuljetusajat jatkohoitopaikkoihin

Mitkä seuraavista asioista pitäisi esittää PEL­JOKE:n tilannekuvassa(5 = hyvin tarpeellinen   3 = neutraali   1 = ei tarpeellinen)

94

C. Avoimet kysymykset1. Miten hyödynnätte tilannekuvaa työssänne?

2. Mikä on mielestänne tilannekuvan pahin puute?

3. Mikä on mielestänne tilannekuvan suurin hyöty?

4. Muuta?