perämeren rannikon kalatalousohjelma ornio t 2008-2013 · kainuun te-keskus tekee hallituksen...

Kemi

Simo

Ii

Oulu

Lumijoki

Pyhäjärvi

Raahe

Kalajoki

Himanka

Kokkola

Pyhäjoki

Kuivaniem

i

Siikajoki

Tornio

Perämeren rannikon kalatalousohjelma

2008-2013

Nouseva Rannikkoseutu ry

| 3 |

Nouseva rannikkoseutu ry

Perämeren rannikon kalatalousohjelma

2008-2013

Oulu 2008

| 4 | Perämeren rannikon kalatalousohjelma 2008-2013

Julkaisija / toimittaja: Nouseva Rannikkoseutu ry

Visuaalinen suunnittelu: GST Graafinen Studio

ISBN 978-952-92-3824-8

Paino: Multiprint Oy, Oulu 2008

| 5 |

Sisällysluettelo

1. Johdanto 7

2. Perämeren rannikon kalatalousryhmä 82.1. Toiminta-alue 82.2. Hallintomalli ja henkilöresurssit 82.3. Kohderyhmä 9

3. Kuvaus alueen kalataloudesta 113.1. Ammattikalastus 113.1.1. Kalastustavat ja pyyntiponnistus 123.1.2. Kalastussaalis ja saaliin arvo 133.2. Kalanjalostus ja kalakauppa 203.3. Kalanviljely 21

4. Kehittämisstrategia 234.1. Strategian yleispiirteet 234.2. Perämeren rannikkokalastuksen nelikenttäanalyysi 234.2.1. Vahvuudet 234.2.2. Heikkoudet 244.2.3. Mahdollisuudet 254.2.4. Uhat 274.3. Tavoitetila kaudelle 2008-2013 284.4. Tavoitteet ja toimenpiteet 304.4.1. Kalastuksen kannattavuus nousuun 304.4.2. Kalastusmatkailu osaksi kalataloutta 304.4.3. Sivutoiminen kalastus voimavaraksi 314.4.4. Ohjelmasta tuetut toimenpiteet 314.5. Määrälliset ja laadulliset tavoitteet vuosille 2008-2011 32

5. Toiminnan kustannukset vuosina 2008-2011 35

6. Toimenpiteiden yhteensopivuus ja yhteistyö 36

LIITTEET

| 7 |

1. Johdanto

Ohjelmakaudella 2008-2013 Kalatalouden ohjausrahaston (KOR) korvaa Euroopan Kalatalousrahas-to EKTR. Rahastoa koskeva kansallinen laki (säädös 1447/2006) astui voimaan 1.1.2007 ja asetus 31.5.2007.

Elinkeinokalatalouden rakenneohjelmassa uutena elementtinä on toimintalinja 4, jonka keskei-senä tavoitteena on elinkeinokalatalouden paikallisen ja alueellisen yhteistyön kehittäminen. Toi-mintalinjan toteuttamiseksi eri puolille maata perustetaan kalatalousryhmiä. Kalatalousryhmien tarkoituksena on aktivoida alueellisia ja paikallisia toimijoita etsimään uusia toimintamalleja tai uu-sia käytännön toimia oman alueen elinkeinokalatalouden kehittämiseksi. Kalatalousryhmätoiminta on uusi toimintamalli elinkeinokalatalouden kehittämisessä ja vastaa maaseudun kehittämisessä to-teutettua Leader-toimintatapaa. Toimintatapa on osoittanut toimivuutensa maaseudun paikallises-sa kehittämistoiminnassa niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa. Malli halutaan siirtää myös kalastuselinkeinon kehittämiseen paikallistasolla. Linjasta rahoitetaan alueellisia kehittämis- ja yh-teistyöhankkeita sekä toiminnan monipuolistamiseen liittyviä toimia.

Suomen elinkeinokalatalouden toimintaohjelman mukaisesti muodostettaville kalatalousalueille ei ole etukäteen asetettu alueellisia tai muita rajoitteita. Tarkoituksena on, että kalatalousryhmät perustuvat mahdollisimman pitkälle alueiden ja paikallistason toimijoiden yhteistyölle. Ryhmät vali-taan erillisen hakumenettelyn perusteella aluksi vuosille 2008-2011. Maa- ja metsätalousministeriö käynnisti ohjelman hallintoviranomaisena hakumenettelyn. Hakuaika alkoi 18.6.2007 ja se päättyi 12.10.2007.

Perämeren rannikon ja läheisten sisävesien alueen toimintaryhmät (Keskipiste-Leader ry, Rieska-Leader ry, Nouseva Rannikkoseutu ry, Jokivarsien Moderni Maaseutuyhdistys, JoMMa ry, Outokai-ra Tuottamhan ry ja Peräpohjolan kehitys ry) sopivat yhteistyöstä paikallisen kalatalousohjelman laatimisesta Perämeren suomenkieliselle rannikolle. Kalatalousohjelman tilaajana toimi Nouseva Rannikkoseutu ry ja toteutuksesta vastasi Perämeren Kalatalousyhteisöjen Liitto ry yhdessä ohjel-matyöryhmän kanssa. Ohjelmatyöryhmä koostui toimintaryhmien ja kalatalouselinkeinon edusta-jista. Paikallinen kalatalousohjelma valmisteltiin avoimesti noudattaen alhaalta ylöspäin –periaatetta ja sen tavoitteet ja rahoitettavat toimenpiteet ovat paikallislähtöisiä. Kalatalousohjelman osalta jär-jestettiin kolme kuulemistilaisuutta, syyskuussa 2007, joihin kutsuttiin kaikki alueen 1 ja 2 -luokan kalastajat, kalanviljelijät ja jalostajat sekä kuntien edustajia.

Kalatalousohjelman toiminta-alue kattaa kaikki ne alueen kunnat, joissa on merkittävää poten-tiaalia kalatalouden kehittämiseen. Alueen muodostavat Tornio, Keminmaa, Kemi, Simo, Ii, Hau-kipudas, Hailuoto, Oulunsalo, Lumijoki, Siikajoki, Raahe, Pyhäjoki, Kalajoki, Pyhäjärvi, Himanka, Lohtaja, Kälviä ja Kokkola.

Ammattikalastuksella on Perämeren rannikolla pitkät perinteet. Viimeisen kahden vuosikymme-nen aikana ammattikuntaa ovat rasittaneet erilaiset ongelmat, jotka ovat yhdessä johtaneet kalas-tuksen heikkoon kannattavuuteen, mikä puolestaan on johtanut siihen, että uusia kalastajia ei ole juurikaan hakeutunut alalle. Tästä johtuen ammattikalastajien keski-ikä on huolestuttavan korkea ja kalastajien lukumäärä vähenee nopeasti. Vaikka kalastuksen tilanne on vaikea, nauttii luonnonkala kuluttajien silmissä suurta arvostusta ja myös kalanjalostajat käyttäisivät mielellään luonnonkalaa tuotannossaan nykyistä enemmän. Kalastuselinkeinon haasteena on hyödyntää tämä arvostus niin, että kalastuksen kannattavuus saadaan nykyistä paremmalle tasolle. Perustettavan kalataloustyöryh-män toiminnan tavoitteena on edesauttaa toimenpiteitä, joilla tähän tavoitteeseen päästään ja sitä kautta osaltaan turvata perinteisen elinkeinon tulevaisuus alueella.


2. Perämeren rannikon kalatalousryhmä

2.1. Toiminta-alue

Perämeren rannikon kalatalousohjelmaan kuuluvat Tornio, Keminmaa, Kemi, Simo, Ii, Haukipudas, Hailuoto, Oulunsalo, Lumijoki, Siikajoki, Raahe, Pyhäjoki, Kalajoki, Pyhäjärvi, Himanka, Lohtaja, Kälviä ja Kokkola.

2.2. Hallintomalli ja henkilöresurssit

Perämeren kalatalousohjelmassa on mukana kuusi paikallista Leader-toimintaryhmää; Outokaira tuottamhan ry, Perä-Pohjolan kehitys ry, JoMMa ry, Nouseva Rannikkoseutu ry, Rieska-Leader ry ja Keskipiste-Leader ry sekä Oulunsalon Kalastajainseura ry ja Kokkolan Kalastajainseura ry. Koska Oulunsalo ja Kokkola eivät kuulu edellä mainittuihin Leader-toimintaryhmien alueisiin on niistä ohjelmassa mukana paikalliset kalastajainseurat. Toimintaryhmät ovat yritysten, yksityishenkilöiden ja julkisorganisaatioiden kanssa toimivia paikallisia kehittäjätahoja, jotka tuovat esiin ruohonjuurita-son tarpeita ja toivomuksia maaseudun kehittämiseksi. Toimintaryhmien päätehtävänä on aktivoida ja kannustaa oman alueen ihmisiä ja yrityksiä mukaan laaja-alaiseen kehittämistoimintaan ja yhteis-työhön.

Perämeren kalatalousohjelmaa hallinnoi Leader-toimintaryhmä Nouseva Rannikkoseutu ry, jon-ka juridinen muoto on yhdistys. Nouseva Rannikkoseutu ry:n yhteyteen perustettavan kalatalous-ryhmän tarkoituksena on aktivoida alueellisia ja paikallisia toimijoita etsimään uusia toimintamalleja tai uusia käytännön toimia oman alueensa elinkeinokalatalouden kehittämiseksi. Kalatalousryhmän toiminnassa on keskeistä alhaalta ylöspäin tapahtuva ajattelu. Tavoitteena on kehittää rannikon ka-lataloutta tasapuolisesti niin, että rahoitettavia hankkeita syntyy koko toiminta-alueelle.

Nouseva Rannikkoseutu on muodostettu Lakeuden LEADER ry:n pohjalle nimi- ja sääntömuu-toksin, jotka hyväksyttiin vuosikokouksessa Lumijoella 22.2.2000. Toimintaryhmän toimisto sijait-see Siikajoella, maantieteellisesti katsottuna keskellä Tornion ja Kokkolan välistä rannikkoaluetta. Yhdistyksen taloushallinto on ulkoistettu ja sitä hoitaa Tilitoimisto Simo Salonen Oy. Nouseva Ran-nikkoseutu ry:llä on kaksi kokoaikaista työntekijää, toiminnanjohtaja ja hankeneuvoja. Perämeren rannikon kalatalousohjelman toteuttamiseen palkataan alueellinen aktivaattori.

Yhdistyksen asioista päättää hallitus, johon kuuluvat vuosikokouksessa valitut puheenjohtaja ja 12-15 muuta varsinaista jäsentä sekä heidän henkilökohtaiset varajäsenensä. Hallituksen kokoonpa-no perustuu ns. kolmikantaperiaatteeseen. Hallituksessa on tasapuolisesti kuntien, elinkeinoa edus-tavien yhdistyksien ja muiden yhteisöjen edustajia sekä yksityisiä maaseudun asukkaita. Hallitus voi myös muodostaa työryhmiä, jotka toimivat hallituksen päätettäväksi tulevien asioiden valmisteli-joina. Kussakin työryhmässä on mukana vähintään yksi hallituksen jäsen. Työryhmien velvollisuus on käyttää mahdollisimman laajasti paikallisten toimijoiden asiantuntemusta. Ohjelmatyön käyn-nistyessä Nouseva Rannikkoseutu ry:n alaisuuteen perustetaan kalataloustyöryhmä. Kalataloustyö-ryhmään nimetään edustajia mukana olevista toimintaryhmistä, kuntien edustajia, yksi varsinainen jäsen Nouseva Rannikkoseutu ry:n hallituksesta ja mahdollisimman laajasti kalatalouden, matkailu ja muun elinkeinotoiminnan edustajia.

Perämeren rannikon kalatalousohjelman osalta alueella on jatkuva hankehaku, ohjelmakauden edetessä voidaan kokeilla myös hakuaikoihin perustuvaa hankehakua. Nouseva Rannikkoseutu ry:n yhteyteen perustettava kalataloustyöryhmä käsittelee hakemuksia noin neljä kertaa vuodessa. Asiak-kaat toimittavat tukihakemuksensa Kainuun TE-keskukseen. Kainuun TE-keskus kirjaa hakemukset

| 9 |

diariin ja pyytää mahdolliset täydennykset. Sen jälkeen Kainuun TE-keskus toimittaa hakemukset kalataloustyöryhmään käsiteltäväksi. Kalataloustyöryhmä tekee tukihakemuksista esityksen Nouse-va Rannikkoseutu ry:n hallitukselle. Hallitus voi joko hyväksyä tai hylätä kalataloustyöryhmän te-kemät esitykset. Hallituksen tulee perustella hylätyt esitykset ja palauttaa ne kalataloustyöryhmään uudelleen valmisteltavaksi. Hallituksen jäsenillä on kollektiivinen vastuu päättämistään asioista huolellisuusvelvoitteen mukaisesti. Muodollisen päätöksenteon ohella korostuu tarkoituksenmukai-suusharkinnan merkitys; hankkeiden on oltava järkeviä sekä toteutettava Perämeren rannikon kala-talousohjelmaa. Hallituksen hyväksymät esitykset lähtevät lausuntoineen Kainuun TE-keskukseen ja tiedoksi Lapin ja Pohjanmaan TE-keskukseen. Kainuun TE-keskus tekee hallituksen lausuntojen pohjalta lopulliset päätökset. TE-keskus ei voi tehdä kielteistä päätöstä jos hankkeiden laillisuuspuo-lessa ei ole huomautettavaa.

Asiakkaat hakevat hankkeiden maksatushakemuksia takautuvasti syntyneiden kulujen mukaan. Maksatushakemukset menevät suoraan Kainuun TE-keskukseen. TE-keskus käsittelee hakemukset, tekee niistä päätökset ja maksavat tuet hakijoille. Maksatuspäätökset toimitetaan sekä hakijalle että Nouseva Rannikkoseutu ry:hyn.

2.3. Kohderyhmä

Perämeren rannikon kalatalousohjelman osalta tukikelpoisia ovat:

• Ammattikalastaja rekisteriin kuuluvat kalastajat

• Yritykset ja yhteisöt joiden toiminnassa on mukana ammattikalastaja rekisteriin kuuluvia kalastajia

• Kalanjalostus, kalanviljely ja kalastusmatkailuyritykset

| 11 |

3. Kuvaus alueen kalataloudesta

Perämeren Kalatalousyhteisöjen Liitto ry on toteuttanut vuosien 2004-2007 aikana KOR-rahoittei-sen Perämeren Kalastuksen kehittämishankkeen, jonka yhteydessä on haastateltu lähes kaikki Pe-rämeren rannikkokunnissa ammatti- ja ammattimaista kalastusta harjoittavat henkilöt. Seuraavat esitetyt tiedot perustuvat hankkeen loppuraporttiin, joka on jätetty Kainuun TE-keskukselle kesä-kuussa 2007. Kalatalousalueen ammattikalastuksen, kalanjalostusyritysten ja Pyhäjärven ammatti-kalastuksen tiedot on hankittu erillisillä kyselyillä, jotka on toteutettu syykuussa 2007.

3.1. Ammattikalastus

Perämeren ammattikalastuksen historia kytkeytyy pitkälti Perämereen laskeviin jokiin ja niiden hyö-dyntämiseen. Jokisuissa on kalastettu satoja vuosia, muun muassa Kemijoelta löytyy saalis- ja pyydys-tilastoja 1500-luvulta saakka. Kalastus keskittyi jokisuistoihin pitkälle 1900-luvulle saakka. Avome-rikalastusta oli ainoastaan muutamilla alueilla, pääsaalina silakka. Uiton, vesivoiman rakentamisen, teollisuuden ja maatalouden päästöjen pilattua joet, alkoi kalastus siirtyä avomerelle. Varsinainen avomerikalastus alkoi 1970-luvulla, jolloin troolaaminen yleistyi nopeasti. Samaan aikaan pyydys- ja alustekniikan kehityksen myötä myös rannikkokalastus siirtyi suurelta osin pois jokisuista.

Perämeren kalastus on aiemmin jakaantunut varsin voimakkaasti kevät- ja syyskalastukseen. Al-kukesästä kalastettiin lohta ja loppukesästä vaellussiikaa ja karisiikaa. Sittemmin kalastus on muut-tunut koko avovesikauden kattavaksi.

Talvikalastusta Perämerellä on enää lähinnä Perämeren pohjoisosissa. Hailuodon eteläpuolella jääolosuhteet ovat niin vaihtelevat, että talvikalastus on hankalaa. Toisaalta pohjoisen Perämeren kalastuselinkeino on voimakkaasti riippuvainen vaelluskalojen (lohi, vaellussiika) kalastuksesta. Näi-den tekijöiden johdosta alueella on vaikea kalastaa täyspainoisesti ympäri vuoden. Kalastuksen kau-siluonteisuus on johtanut siihen, että elannon ansaitseminen yksinomaan kalastuksesta on vaikeaa ja siksi Perämeren kalastukselle on tyypillistä voimakas tukielinkeinon luonne.

Perämerellä toimii tällä hetkellä vajaat 400 TE-keskuksen kalastajarekisteriin kuuluvaa kalastajaa. Kalastajista noin neljännes on ammattikalastajia, jotka kuuluvat ammattikalastajarekisterissä 1-ryh-mään. Ammattikalastajien määrä on laskenut jyrkästi viimeisten vuosien aikana. Vielä vuonna 1986 1-ryhmän kalastajia oli alueella 220 ja vuonna 2004 enää hieman yli sata. Monista entisistä päätoi-misista kalastajista on tullut sivuammattikalastajia ja suuri osa ennen sivutoimisesti kalastaneista on lopettanut kalastuksen kokonaan tai harjoittaa nykyään vain kotitarvekalastusta ja myy saalistaan vain satunnaisesti.

Kalatalousryhmän toimialueen ainoa sisävesialue Pyhäjärvi, on ollut kautta koko historian mer-kittävä ammattikalastusjärvi. Aiemmin kalastus oli pääasiassa nuottakalastusta ja verkkokalastusta, pääsaalislajeina muikku, siika, kuha ja hauki. Siian ja kuhan kantojen romahdettua ja hauen kysyn-nän vähennettyä kalastus keskittyi myöhemmin ainoastaan muikun kalastukseen. Myös Pyhäjärvellä kalastuksen kehitys on ollut hyvin laskusuuntaista. Enimmillään järvestä elantonsa sai neljä ammat-tikalastajaa ja parikymmentä sivutoimista kalastajaa. Muikun heikko hinta ja 1990-luvulle osuneet heikot muikkuvuodet aiheuttivat kalastuksen romahduksen ja tällä hetkellä järvellä toimii yksi am-mattikalastaja ja vajaat kymmenen sivutoimista kalastajaa.

Kalastajien väheneminen on ollut kalatalousryhmän toimialueella vielä selvästi nopeampaa kuin muualla Suomessa. Syitä kalastuksen vähenemiseen on useita, mutta pääasiallinen syy on kuiten-kin kalastuksen kannattavuuden heikentyminen. Kannattavuuden laskuun ovat vaikuttaneet eten-


kin kalastuksen säätely, hylkeiden määrän voimakas kasvu rannikolla, joidenkin kalalajien alhainen tuottajahinta, kustannusten nousu ja karisiian menekkivaikeudet. Kaikki nämä tekijät ovat johtaneet siihen, että kalastus ei ole ammattina kilpailukykyinen muiden ammattien kanssa.

Kalastajien keski-ikä alueella on huolestuttavan korkea. Asiaan on vaikea nähdä parannusta tu-levan ainakaan lähitulevaisuudessa, sillä kalastusammattiin ei nykytilanteessa tahdo löytyä uusia tulijoita. Kalastuksen aloittaminen vaatii suuria investointeja aluksiin ja pyydyksiin, eikä kalastu-selinkeinon nykytila kannusta sellaisia tekemään. On siis selvää, että kalastajien lukumäärä tulee laskemaan vielä nykyiseltä tasolta. Muutos tulee olemaan myös varsin nopea, koska TE-keskuksilta saatujen tietojen mukaan uusia kalastajia ilmoittautuu rekisteriin vain muutamia vuodessa, kun sen sijaan poistuma on suurempaa.

Ammattikalastuksen tila on siis erittäin huolestuttava ja luonnonkalan saanti markkinoille onkin uhattuna jo lähitulevaisuudessa, suurten kalastajaikäluokkien siirtyessä eläkkeelle. Hiipuvan kalas-tuselinkeinon mukana katoaa suuri määrä ammattitaitoa, kalastusperinteitä ja -kulttuuria, jotka jo sinänsä ovat rannikkoseudun ihmisille tärkeitä ja säilyttämisen arvoisia.

3.1.1. Kalastustavat ja pyyntiponnistus

Perämeren ammattikalastus on säilynyt kalastajien vähenemisestä huolimatta vielä varsin monipuo-lisena. Alueen pohjoisosissa, Perämereen laskevien suurten jokien suistoissa, rysäkalastus on ran-nikkokalastuksen tärkein kalastusmuoto ja verkkopyynnin merkitys kasvaa tasaisesti tultaessa etelää kohti.

Rysäpyydyksillä kalastetaan vaellussiikaa, lohta ja muikkua, sekä jossakin määrin myös silakkaa ja ahventa. Lohenkalastuksen rajoitukset ja kasvaneet hyljekannat ovat vaikuttaneet rysäkalastukseen. Lohen rauhoitusten johdosta varsinkin Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla rysäkalastus on suuntautu-nut aiempaa selvemmin siian kalastukseen ja useat perinteiset lohen kalastuspaikat ovat nykyisin tyhjillään. Hyljeongelma on puolestaan pakottanut kalastajat etsimään apua erilaisista pyydystekni-sistä ratkaisuista, kuten hylkeenkestävistä havasmateriaaleista. Perämeri on kuitenkin tällä sektorilla hieman jäljessä muuta maata. Esimerkiksi ponttoonirysiä, joista on saatu muualta Suomesta hyviä kokemuksia, ei ole Perämerellä käytössä vielä juuri lainkaan.

Pohjaverkkokalastus on ollut Perämeren ammattikalastuksen tärkein pyyntimuoto ja on sitä edelleenkin, vaikka hyljeongelma vaikeuttaa kalastusta huomattavasti. Varsinkin Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan avorannikolla pohjaverkkokalastus on selvästi tärkein kalastusmuoto. Alueella on huo-mattava joukko päätoimisia ammattikalastajia, joiden tulot muodostuvat lähes yksinomaan poh-javerkkokalastuksesta. Pohjaverkkokalastajien tärkeimmät saalislajit ovat karisiika, vaellussiika ja ahven. Myös muilla suomukaloilla, kuten hauella ja mateella on alueellista merkitystä. Pohjaverk-kokalastus on pyyntimuotona täysin suojaton hylkeille, mikä on johtanut laajoihin pyydys- ja saa-lisvahinkoihin sekä kalastustapojen muutokseen. Nykyään kalastus on huomattavasti liikkuvampaa kuin aiemmin, koska hylkeiden välttämiseksi on pyyntialueita vaihdettava tiuhaan. Hylkeet myös estävät ajoittain pohjaverkkokalastuksen harjoittamisen kokonaan. Erityisesti karisiian syksyinen kutupyynti on kärsinyt hyljeongelmasta ja tämä perinteinen pyyntimuoto on lakannut pohjoiselta Perämereltä kokonaan. Toinen pohjaverkkokalastukseen liittyvä ongelma on ollut kalastuksen vi-noutuminen Pohjanlahdella. Liian tiheiden verkkojen vuoksi vaellussiikaa pyydetään Pohjanlahdella keskenkasvuisena, mikä puolestaan vaikuttaa kielteisesti saaliin arvoon. Ongelma on laaja ja edellyt-täisi kalastuksen säätelyä koko Pohjanlahden alueella.

Perämerellä pitää kotisatamaa muutama Suomen suurimmista trooliyrityksistä, mutta nämä aluk-set kalastavat pääsääntöisesti Perämeren ulkopuolella. Perämereltä troolaus on vähentynyt voimak-

| 13 |

kaasti. Perämeren pohjoisosissa kalastaa muutama muikkutroolari ja Pohjois-Pohjanmaalla muutama troolipari, jotka pyydystävät pääasiassa rehusilakkaa. Troolaamisen vähentymiseen on vaikuttanut aiemmat silakan kalastusrajoitukset, rehusilakan heikko hinta ja Perämeren pienten trooliyksiköi-den heikko kilpailukyky verrattuna eteläisemmillä merialueilla troolaaviin aluksiin. Toisaalta paran-tuneet muikkukannat ovat hieman parantaneet elintarvikekalaa troolaavien näkymiä Perämerellä. Perämeren perinteisistä kalastustavoista talvinuottaus on lähes loppunut. Talvinuottausta hankaloit-tavat alueen vaikeat jääolot, jotka estävät välillä kalastuksen kokonaan.

Pyhäjärvellä kalastetaan muikkua nuotalla ja kutuajan lähetessä myös verkolla. Aivan viime vuo-sien aikana on käyttöön otettu myös muikkuloukkuja.

3.1.2. Kalastussaalis ja saaliin arvo

Perämeren rannikkokuntien kalastajien taloudellisesti arvokkain saalislaji on silakka. Silakkasaaliin arvo on noin 1,8 miljoonaa euroa. Silakkasaalis kalastetaan pääosin Perämeren ulkopuolelta ja muu-taman ison trooliyksikön toimesta. Perämeren silakkasaaliin arvo on karkeasti arvioituna 350 000 euroa. Vaikka silakkasaalis kalastetaan pääosin Perämeren ulkopuolelta, on silakan kalastuksella sil-ti merkitystä myös Perämeren kalastukselle. Muutamalle ammattikalastajalle Perämereltä pyydetty silakka muodostaa suuren osan tuloista. On myös muistettava, että useita Perämerellä rannikkoka-lastusta harjoittavia kalastajia on talviaikaan töissä eteläisemmän Suomen merialueilla kalastavilla troolareilla ja sitä kautta troolikalastus mahdollistaa ympärivuotisen ammattikalastuksen harjoit-tamisen. Koska rannikon kalastalousohjelmassa keskitytään nimenomaan Perämeren kalastuksen kehittämiseen, ei seuraavassa esitetyissä luvuissa ole huomioitu Perämeren ulkopuolelta kalastettua saalista.

Perämeren rannikon ammatti- ja ammattimaisen kalastuksen saalis on yhteensä noin 5,7 miljoo-naa kiloa. Tästä määrästä troolisilakan osuus on noin 4,8 miljoonaa kiloa, joten rannikkokalastuk-sen saalis on noin miljoona kiloa. Rannikkokalastuksen saalislajeista tärkein on siika. Vaellussiian ja karisiian saalis on yhteensä noin 40 % kilomääräisestä saaliista. Perämerellä sivutoimiset kalastajat pyytävät suuren osan kalansaaliista. Varsinkin siikasaaliista muiden kuin ammattikalastajien saaliin osuus on merkittävä. (Taulukko 1.)

Taulukko 1. Perämeren ammattikalastajien ja ammattimaista kalastusta harjoittavien saalis (1 000 kg) lajeittain silakkaa lukuun ottamatta

0

20 000

40 000

60 000

80 000

100 000

120 000

ahve

n

lohi ja

taim

enha

uki

vaell

ussii

ka

karis

iika

made

muikku

nahk

iaine

nmäti

muu sa

alis

ammattikalastajat

muut kalastajat


Kalatalousryhmän toimialueen ammattikalastajat saavat saalistaan hivenen heikompia hintoja verrattuna maan yleiseen hintatasoon. Taulukossa 2. on verrattu kalatalousalueen toimialueen saa-liistaan saamia tuottajahintoja valtakunnalliseen tasoon. Taulukon tulkintaa vaikeuttaa se, että koko maan keskihinnat perustuvat Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tilastoihin, jotka taas poh-jautuvat kalanostajien TE-keskuksiin tekemiin ostoilmoituksiin. Sen sijaan Perämerihankkeen tilas-toinnissa on mukana myös kalastajien suoraan kuluttajille myymä kala, jonka hinta on useiden lajien kohdalta jopa kaksinkertainen tukkuhintaan verrattuna. Tämän perusteella voi päätellä, että esi-merkiksi lohen, hauen, silakan, siian ja muikun osalta Perämeren kalastajat saavat saaliistaan selvästi alempaa hintaa kuin Suomen ammattikalastajat keskimäärin. Tätä selittäviä tekijöitä on useita, mut-ta keskeisimmät lienevät logistiset ongelmat, vaelluskalojen kalastuksen sesonkiluontoisuus, ruoka-lasilakan olematon kysyntä ja kalakaupan keskittyminen. Silmiinpistävää on myös se, että tiettyjen kalalajien osalta saaliin hinta vaihtelee myös Perämeren rannikolla paljon, esimerkiksi vaellussiian ja lohen hinta on Keski-Pohjanmaalla selvästi korkeampi, kuin pohjoisempana. Myös näitä vaihteluita selittävät pitkälti samat tekijät, kuin mitä edellä on mainittu.

Taulukko 2. Ammattikalastajien saaliistaan saama keskihinta (eur) alueittain

Laji Lappi Pohjois-Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Koko maaahven 1,85 1,52 0,95 1,09lohi* 2,41 2,77 4,32 3,11hauki 1,05 1,00 1,67 1,02vaellussiika 3,16 3,73 4,33 **3,09karisiika 2,48 2,64 2,69 **3,09silakka 0,09 0,08 0,10 0,18made 3,15 2,70 3,16 2,90muikku 1,37 1,57 2,29 1,70nahkiainen 10,20 9,27 8,00 **mäti 23,47 23,19 23,44 **

* Perämerihankkeen aineistoissa on yhdistetty lohi ja taimen** Valtakunnallisessa aineistossa ei ole eritelty karisiikaa ja vaellussiikaa*** Ei vertailuaineistoa saatavissa

Perämeren rannikon ammatti- ja ammattimaisen kalastuksen saaliin arvo silakkaa lukuun otta-matta on noin 2,5 miljoonaa euroa. (Taulukko 3). Kalastus perustuu vaellussiian, lohen, karisiian ja muikun kalastukseen. Muiden lajien merkitys on kokonaisuuden kannalta vähäinen. Toki esimer-kiksi ahven, hauki, made ja vähitellen runsastuva kuhakin ovat alueellisesti tai yksittäisille kalasta-jille tärkeitä saalislajeja. Nahkiaissaaliin arvo on haastattelun tulosten mukaan yhteensä noin 130 000 euroa. Nahkiaissaalis on pääasiassa sivutoimisten kalastajien pyytämää, mutta myös yksittäisille ammattikalastajille nahkiaisella on taloudellista merkitystä, koska nahkiainen on saaliina arvokas, mutta pyynnin kulut ovat olemattomat.

| 15 |

Taulukko 3. Perämeren ammattikalastajien ja ammattimaista kalastusta harjoittavien saaliin arvo (1 000 eur) lajeittain silakkaa lukuun ottamatta

Taulukossa 4. on tarkasteltu saaliin arvon jakautumista eri kalalajien välillä maakunnittain. Pohjoisessa lohi on arvokkain saalislaji, Lapin rannikon kalastajien saaliista yli kolmannes muodostuu lohesta, muut tärkeät tulolähteet ovat vaellussiika, muikku sekä niiden mäti. Karisiian pyynnin merkityksen väheneminen näkyy selvästi, osuus saaliin arvosta on vähäinen. Muiden kuin edellä mainittujen lajien saaliin osuus on yh-teensä 16 % saaliin arvosta, muodostuen lähinnä ahvenesta, mateesta ja nahkiaisesta. Pohjois-Pohjanmaalla siika on jo keskeisin saalislaji ja karisiian osuus saaliista on merkittävä. Myös lohen ja muikun osuus on merkittävä. Muusta saaliista ahven on Pohjois-Pohjanmaalla tärkeä saalislaji, yli 8 % saaliin arvosta, samoin nahkiainen. Keski-Pohjanmaan kalastus on täysin siian varassa, koska lohen kalastuksen rajoitukset estä-vät lohen kalastuksen tehokkaaseen pyyntiaikaan. Maakuntakohtainen tarkastelu osoittaa siis selvästi, että kuinka riippuvainen Pohjoisen Perämeren kalastus on lohesta. Lapissa lohen osuus saaliin arvosta on niin merkittävä, että rajoitukset tuntuvat suoraan kalastajien tuloissa ja lohen kalastusta on vaikea korvata muul-la kalastuksella. Keski-Pohjanmaalla puolestaan monet kalastajat ovat lopettaneet lohen kalastuksen koko-naan ja lohisaalis tuleekin lähinnä siian loukkupyynnin sivusaaliina. Vaikka karisiian kalastus painii hylje- ja menekkiongelmien kanssa, on karisiika edelleen keskeinen osa Pohjois- ja Keski-Pohjanmaan kalastusta.

Taulukko 4. Perämeren ammattikalastuksen saaliin arvon jakautuminen maakunnittain

050

100

150

200

250

300

350

400

ahve

n

lohi ja

taim

enha

uki

vaell

ussii

ka

karis

iika

made

muikku

nahk

iaine

nmäti

muu sa

alis

ammattikalastajat

muut kalastajat

muut 16 %

lohi jataimen 16%

vaellussiika 28%

karisiika 18%

muikku 10%

mäti 12% muut 11 %

lohi jataimen 35%

vaellussiika 25%

karisiika 2%

muikku 13%

mäti 14%

KOKO AINEISTO

muut 19 %

lohi jataimen 16%

vaellussiika 25%

karisiika 19%

muikku 12%

mäti 9%

POHJOIS-POHJANMAA

LAPPI

muut 14 %

lohi jataimen 2%

vaellussiika 41%

karisiika 26%

muikku 2%

mäti 15%

KESKI-POHJANMAA


Kalastetun kalan tärkeimmät ostajat ovat edelleen kalatukku ja kalatiskit, jotka ostavat 75 % am-mattikalastajien kalastamasta kalasta. Luku kuitenkin vaihtelee kalastajittain, lajeittain ja alueittain. Myös suoramyynnin osuus on merkittävä, varsinkin kun muistetaan, että alla olevissa luvuissa ovat mukana myös troolikalastajat, joiden saalis menee liki 100 % kalatukkuun (jäädyttämöille). Siten verkko ja rysäkalastajien saaliista menee suurempi osa suoramyyntiin, mitä alla olevassa taulukko 5. on esitetty.

Taulukko 5. Kalastetun kalan markkinakanavat vuonna 2004. (%-osuus kalastajan myynnin arvosta)

Alukset Pyyntitapojen ja tavoiteltavien saalislajien erot pohjoisen ja etelän välillä näkyvät myös kalastajien aluksissa. Etelässä alukset ovat keskimäärin selvästi suurempia kuin pohjoisessa, mikä selittyy suu-rimmaksi osaksi sillä, että verkkopyynnissä veneillä joudutaan kulkemaan usein pitkiäkin matkoja avomerellä kalaa etsittäessä. Rysäpyynnissä kuljettavat matkat ovat paljon lyhyempiä ja pohjoisen suurten jokien suissa verkkopyyntipaikatkin ovat usein lyhyempien kulkumatkojen päässä. Alukset ovat vanhentuneita, koska kalastajien korkea ikä ja kalastuksen heikko kannattavuus estävät inves-toinnit.

KalasatamatPerämeren nykyinen kalasatamaverkko on rakennettu pääosin 1970-1980 luvuilla ja satamia on mo-dernisoitu 1990-luvun alkupuolelle. Tällä hetkellä kalatalousryhmän toimialueella on toiminnassa 18 kalasatamaa, jotka on lueteltu taulukossa 6. Taulukossa lueteltujen satamien lisäksi toimialueella on lukuisia muita satamia ja venevalkamia, joita kalastajat myös käyttävät toiminnassaan.

0

20

40

60

80

100%

muut

LAPPI POHJOIS-POHJANMAA KESKI-POHJANMAA

suoramyynti

tukku/kauppa

77,6 75,4 75,9

21,46 21,8

0,94 2,8

24,1

| 17 |

Taulukko 6. Kalatalousryhmän toimialueen kalasatamat

SATAMA KUNTALetto TornioAjos KemiKarsikko SimoSimoniemi SimoVatunki IiKiviniemi HaukipudasRiutunkari OulunsaloMarjaniemi HailuotoVaressäikkä SiikajokiTauvo SiikajokiLapaluoto RaaheElävisluoto PyhäjokiKonikarvo KalajokiEmoniemi PyhäjärviPikku-Mansikka HimankaOhtakari LohtajaMansikkakari LohtajaKarhi LohtajaTrullevi Kokkola

Kalatalousryhmän toimialueella on siis varsin tiheä kalasatamaverkko, joka nykyisessä laajuudes-

saan riittää hyvin kattamaan kalastuksen tarpeet. Tosin moni olemassa olevista satamista on jäänyt ajastaan jälkeen muun muassa varustelun ja elintarvikehygienian osalta ja yksittäisiä puutteita tai parannustarpeita löytyy lähes jokaisesta satamasta.

Tulevaisuudessa kalastuksen vähenemisen myötä kaikkia nykyisin käytössä olevia kalasatamia tuskin voidaan pitää julkisina kalasatamina, vaan osa tulee muuttumaan osittain huvivenesatamiksi tai rakenteet otetaan johonkin muuhun käyttöön. Jatkossa tuleekin pitää huolta siitä, että kalasata-maverkko säilyy riittävän tiheänä, jotta ammattikalastuksen tarpeet tulevat täytetyiksi. Ennen kaik-kea jäähuolto sekä muikun ja karisiian perkuukoneet ovat jatkossakin välttämättömiä, jotta ammat-tikalastus voi Perämerellä jatkua.

Kalastajien tulorakenne ja elinkeinon kannattavuusKuten jo edellä mainittiin, niin pitkä talvi ja kalastuksen sesonkiluonteisuus aiheuttavat sen, että pelkästään kalastuksesta toimeentulonsa hankkivia on alueella vähän. Sadasta 1-luokan kalastajas-ta ainoastaan 30 saa leipänsä yksinomaan kalastuksesta, kaikilla muilla on ainakin jossakin määrin myös muita tulonlähteitä. Toisaalta vuonna 2004 noin puolella 1-luokan kalastajista kalastustulot muodostavat yli 75 % tuloista ja lähes kolmella neljästä yli 50 % tuloista. Toisaalta vuonna yli 10 % kalastajista kalastustulojen osuus jäi 0-24 % (Taulukko 7).


Taulukko 7. Ammattikalastajat ryhmiteltynä sen mukaan, että kuinka suuren osan kalastustulot muodosta-vat heidän kokonaistuloistaan vuonna 2004

Valtaosalla kalastajista on ainakin jossakin määrin muita tuloja kalastustulojen lisäksi. Kalastuk-sen tukielinkeinoista puhuttaessa useimmiten ovat esillä kalastusmatkailu, kalanjalostus, veneen-rakennus ja pyydysrakennus. Kaikista näistä löytyy esimerkkejä kalatalousryhmän alueelta, mutta käytännössä kalastajien sivuansiot koostuvat kaikesta mahdollisesta aina traktoriurakoinnista tms. yritystoiminnasta palkkatyöhön saakka. Muualta hankitut sivuansiot ovat useimmille kalastajille välttämättömiä ja kalastuksen kannattavuuden heikennyttyä useille kalastajille on käynyt niin, että sivuansiosta on muodostunut kalastajan pääansiolähde. Useimmiten kalastajat hankkivat sivuansi-oita palkkatöistä. Kalastajissa on paljon monitaitoisia käsityöntaitajia ja kalastajia työskentelee se-sonkiluotoisesti muun muassa metalli- ja rakennusalan yrityksissä. Kalastajista 21 % saa eläkettä, osa on osa-aika eläkkeellä, mutta osalla työuran aikana ansaittu eläke on niin pieni, että he säilyvät 1-luokassa jatkettuaan kalastusta eläkkeelle jäädessään. Noin 10 % kalastajista saa sivutuloja kalanja-lostuksesta, maa- ja metsätaloudesta tai muusta yritystoiminnasta. Kalastusmatkailusta (muu kala-talous) saa ansiotuloja ainoastaan ani harva kalastaja. (Taulukko 8).

Taulukko 8. Kalastajien muut ansiolähteet vuonna 2004

0

10

20

30

40

50

kala

staj

aa (

henk

ilöä)

KALASTUSTULOJEN OSUUS KOKONAISTULOSTA

13

0-24

15

25-49

24

50-74

47

75-100

0

10

20

30

40

50%

kala

staj

aa (

henk

ilöä)

10

Kalanjalostus

10

Maa- jametsätalous

12

Muuyritystoiminta

21

Muu/eläke

45

Palkkatyö

2

Muukalatalous

| 19 |

Kalastajien tulorakennetta tarkasteltaessa on otettava huomioon, että koska kalastajien kalastus-tavat ja kalastukseen käytetty aika vaihtelevat niin rajusti kalastajien ja vuosien välillä, on tarkkojen lukujen esittäminen liki mahdotonta. Taulukossa 9. on esitetty karkea laskelma kalastustoiminnan keskimääräisestä tuloksesta. Kaaviota tulkittaessa on huomioitava, että esitettyihin kuluihin ei si-sälly kalastajan työaikaa, vaan tulos sisältää kalastajan työstään saaman palkan. Pohjois-Pohjanmaa erottuu useiden troolikalastusyritysten johdosta selvästi muusta aineistosta. Troolikalastus nostaa keskimääräistä liikevaihdon selvästi muiden alueiden yläpuolelle. Perämeren rannikkokalastuksen tilanteesta Lapin ja Keski-Pohjanmaan tilastot antavat huomattavasti paremman kuvan. Pohjoisim-man Perämeren vaikeudet näkyvät kaaviossa selvästi, rannikkokalastuksen tulos on Lapin rannikol-la vain kaksi kolmannesta Keski-Pohjanmaan vastaavasta. Tätä selittävät tekijät on tullut jo edellä mainittua, hyljeongelma, lohen rauhoitukset, kalastuksen sesonkiluontoisuus ja suoramyynnin pie-nempi osuus kalanmyynnistä ovat tekijöitä, jotka syövät pohjoisen kalastajien toiminnan kannat-tavuutta. Keski-Pohjanmaalla kalastus on Lappia enemmän tukielinkeino, kalastusta harjoitetaan jonkin muun toiminnan yhteydessä. Tämän kalastuksen etuna on se, että heikkoina kalastusaikoina tai esim. hyljeongelman ollessa pahimmillaan voidaan keskittyä muuhun kuin kalastukseen, kun taas yhden tulolähteen kalastajan on pakko yrittää kalastaa.

Taulukko 9. Kalastuksen tuotot ja kulut vuonna 2004

Kalastuksen kuluista polttoainekulut ovat suurin yksittäinen menoerä, paitsi Lapissa, jossa kohta muut kulut on suurin menoerä. Polttoainekulujen kasvu etelää kohti siirtyessä johtuu pyyntitavois-ta, Pohjois- ja Keski-Pohjanmaalla harjoitettu troolaus ja avomerellä tapahtuva verkkokalastus, sekä isompi aluskoko näkyvät luonnollisesti polttoainekuluissa. Kaluston huoltoja korjauskulut ovat kaikilla alueilla suurin piirtein samaa tasoa, samoin kuin vakuutusmaksutkin. Kohta muut kulut si-sältää mm. autokulut, satamakulut jne. Lapin kalastajat käyttävät suurelta osin omia rantojaan ka-lastukseen ja kalojen kuljetusmatkat ovat välillä pitkät. Tästä johtuu ainakin osaltaan se, että Lapissa muiden kulujen osuus on suurempi verrattuna muualle Perämerelle. Pääomakulujen osuus on var-sin pieni, mikä kertoo kalastajien investointihaluttomuudesta, kalastuksen tulevaisuus koetaan niin epävarmaksi, ettei investointeja haluta tehdä. (Taulukko 10) .

0

20 000

40 000

60 000

80 000

100 000

tulos


kalastuksen kulutkalastuksen tuotot

7 37610 246

17 613

27 077

12 926

40 003 8 180

15 946

24 126

euro

a


Taulukko 10. Kalastuksen kokonaiskulujen jakautuminen eri kulukohteille vuonna 2004.

3.2. Kalanjalostus ja kalakauppa

Kalatalousryhmän alueella toimii 23 kalanjalostusta harjoittavaa yritystä. Yritysten koko vaihtelee paljon. Alueen suurin yritys on Hätälä Oy, joka on yksi Suomen suurimmista alan yrityksistä. Toi-saalla joukossa on myös useita yhden miehen yrityksiä. Yrityksistä osa on toiminut alueella pitkään, mutta toisaalta joukossa on myös 1990-luvulla perustettuja yrityksiä. Kalanjalostus on keskittynyt kalatalousryhmän alueen pohjoisosiin. Isompia, yli 10 henkilöä työllistäviä yrityksiä on Perämeren rannikkoalueella 4 kpl ja ne kaikki sijaitsevat Oulun seudulla tai Oulun pohjoispuolella. Pienempiä kalanjalostusyrityksiä on tasaisemmin pitkin rannikkoa.

Kalanjalostusyritysten työntekijämäärät vaihtelevat rajusti, sillä sesonkiaikana työntekijöiden määrä voi pienessä yrityksessä jopa kaksinkertaistua. Vakituisia työntekijöitä alalla työskentelee 97 henkilöä, eli likipitäen saman verran, kuin mitä Perämerellä on ammattikalastajia. Yritysten yh-teenlaskettu liikevaihto on noin 45,5 miljoonaa euroa ja kalaa yritykset käsittelevät vuosittain 11 miljoonaa kiloa. Luonnonkalan osuus kalakaupasta on edelleen merkittävää, keskimäärin kalanja-lostusyrityksen käsittelemästä kalasta noin puolet on luonnonkalaa. Luonnonkalan osuus vaihtelee yrityksittäin, jotkut kalanjalostajat ovat selvästi enemmän keskittyneet luonnonkalaan, kun taas toi-silla viljelty kala on selkeä pääraaka-aine.

Taulukko 11. Kalanjalostus ja kalakauppayritykset maakunnittain

Alue Keski-Pohjanmaa (4) Pohjois-Pohjanmaa (16) Lappi (3) Kaikki (23)Liikevaihto yhteensä 475 000 € 37 milj. € 6,6 milj. € 44,5 milj. €Työntekijöitä yhteensä 8 65 24 97Ostettu kalamäärä yhteensä (kg/v) 35 000 10 milj. 1,6 milj. 11 milj.Tuorekalan määrä yhteensä (kg/v) 10 500 5,8 milj. 930 000 6,7 milj.Luonnonkalan osuus (%) 70 48 25 49

0

20

40

60

80

100%

vakuutukset


kaluston huoltoja korjauspolttoaine

poistot

korot

muut kulut

23 37 23

| 21 |

Yritysten toiminta on pääasiassa kalanjalostusta sekä jalosteiden ja tuoreen kalan myyntiä joko suoraan kuluttajille tai jälleenmyyjille. Yksi yritys on keskittynyt ainoastaan turkiseläimille tarkoite-tun rehukalan pakastukseen ja myyntiin. Pääasiallisin myyntituote yrityksillä ovat tuorekalatuotteet (fileet, medaljongit, kuutiot jne.). Lisäksi jalostetaan lämmin- ja kylmäsavutuotteita, hiilloskalaa, säi-lykkeitä, jatkojalosteita, friteerattuja tuotteita, nahkiaisia ja mätiä. Norjalainen lohi, kirjolohi, siika ja silakka ovat käytetyimmät jalostuksen raaka-aineet. Perämeren kalanjalostusyritysten päämarkkina-alueet ovat kotimaassa. Oulun seudun lisäksi pääkaupunkiseutu ja pohjoisen Suomen kaupungit ovat keskeisiä markkina-alueita. Useat yritykset harjoittavat myös vientiä joko suoraan tai välittäjän kautta. Viennin osuus alueen kalakaupan liikevaihdosta ovat kuitenkin vähäisiä.

Perämeren rannikkoseudun kalaliikkeiden vuosittainen liikevaihto on noin 44.5 milj. €/vuosi ja yritykset työllistävät yhteensä vajaat sata työntekijää (taulukko 11). Yritykset ostavat kalaa yhteensä 11 milj. kg vuodessa, josta pääosa ostetaan Pohjois-Pohjanmaalle.

Kalanjalostusyritykset pyrkivät hyödyntämään mahdollisimman paljon luonnonkalaa, vaikka vil-jellyn kalan laatua pidetään yleisesti parempana ja sen saatavuus on varmaa ympäri vuoden. Luon-nonkalan menekki on kuitenkin hyvä silloin kun sitä on saatavilla.

Yritykset näkevät kalan jalostuksen ja kalakaupan tulevaisuuden valoisana ja kalan myynnin kas-vuun uskotaan vahvasti. Kalan terveellisyys elintarvikkeena on hyvin kuluttajien tiedossa ja laaduk-kaalle kotimaiselle elintarvikkeelle on aina kysyntää. Kalanjalostuksen keskittyminen entistä isompiin yrityksiin jatkuu myös tulevaisuudessa. Kalaa jalostetaan koko ajan pidemmälle ja tuorekalakaupan osuuden arvellaan pienentyvän vielä huomattavasti nykyisestä. Kalakaupan rungon muodostaa jat-kossakin viljelty tuontikala. Tässä piilee myös kalakaupan suurimmat riskitekijät, Norjan lohen kau-passa tapahtuvat markkinahäiriöt voivat nostaa raaka-aineen hintaa ja siten vaikuttaa kielteisesti jalostustoimintaan ja kalan menekkiin. Toisaalta tätä ei pidetä kovin todennäköisenä.

Ammattikalastuksen tulevaisuuteen kalakauppiaat suhtautuvat pessimistisesti. Ammattikalastuk-sen pelätään loppuvan kokonaan kalastusrajoitusten, kalakantojen heikentymisen, hylkeiden ja mui-den kalastuksen ongelmien vuoksi. Toisaalta kalastetulla kalalla on edelleen kysyntää markkinoilla ja useimmat kalanjalostajat aikovat käyttää kalastettua kalaa jatkossakin. Kalastetun kala laatu koetaan pääsäätöisesti hyväksi, mutta myös kehitettävää riittää edelleen. Useat kalanjalostusyritykset koke-vat, että muun muassa kalan alkukäsittely, kylmäketju ja yleinen elintarvikehygienia pitäisi saada nykyistä paremmalle tasolle.

3.3. Kalanviljely

Kirjolohen verkkokassikasvatus on alkanut Perämerellä 1970-luvun lopussa ja parhaimmillaan alu-eella on ollut vajaat kaksikymmentä kalaviljely-yritystä. Kassikasvatus on keskittynyt alusta asti Oulun pohjoispuolelle Haukipudas- Ii – Kuivaniemi alueella, muualla on ollut ainoastaan yksittäi-siä yrityksiä. Kasvatusmäärät eivät kuitenkaan koskaan kohonneet kovin korkeiksi, yhteensä kas-vatusmäärät ovat olleet alle 500 tonnia. Kalanviljelyelinkeino koki voimakkaan rakennemuutoksen 1990-luvun aikana, jolloin kasvaneet viljelymäärät ja EU jäsenyyden myötä lisääntynyt tuontikala, pääasiassa Norjassa kasvatettu merilohi, heikensivät kalan kysyntää ja hinta romahti. Myös Perä-merellä kasvatus väheni rajusti ja koko elinkeino oli uhattuna. Kuluvalle vuosikymmenelle tullessa ruokakalan kasvatus oli keskittynyt kokonaan Iin Vatunkiin.

Tällä hetkellä tilanne näyttää valoisammalta, sillä kotimaisella kirjolohella on verrattain hyvä ky-syntä. Vatungin viljelylaitokset tuottavat vuositasolla noin 500 tonnia pääasiassa kirjolohta ja jonkin verran myös siikaa. Yritysten yhteenlaskettu liikevaihto on noin 1,7 miljoonaa euroa. Vatungissa kasvatettu kala markkinoidaan ympäri Suomea kauppakalana ja jalostettuna. Yritysten työllistävyys-vaikutukset ovat yhteensä noin 10 miestyövuotta.


Suurimpina haittoina kalanviljelijät kokevat hylkeet ja merimetsot, joista varsinkin ensin mainitut aiheuttavat kalanviljelylle suuria kustannuksia, koska kalanviljelykassit on pidettävä sellaisessa kun-nossa, että ne kestävät hylkeiden hyökkäykset. Ongelmia aiheuttavat myös kalankasvatuksen alalle tyypilliset rajut suhdannevaihtelut. Tuotannon suunnitteleminen on vaikeaa, kun tulevaa markkina-tilannetta on vaikea arvioida.

Kalan poikasviljely on kalatalousryhmän toimialueella vähäistä. Merkittävän kokoisia yrityksiä on ainoastaan yksi, Voimalohi Oy, joka tuottaa kalanpoikasia velvoiteistutusten tarpeisiin. Voimalohi Oy:n lisäksi alueella on ainoastaan muutamia luonnonravintolammikoita ja kaksi yleishyödyllistä siikahautomoa. Alueen poikasviljely kytkeytyy siis pitkälti jokien velvoitehoitoon ja näyttää siltä, että viljely ei tule juuri nykytasostaan kasvamaan. Merialueen kalatautimääräykset ja sisävesien heikko vedenlaatu estävät viljelyn kehittämisen. Ainoastaan siian poikasten tuottaminen verkkokassissa vel-voiteistutusten tarpeisiin vaikuttaa sellaiselta poikaskasvatuksen muodolta, jolla mahdollisesti voisi olla tulevaisuudessa tilausta.

| 23 |

4. Kehittämisstrategia

4.1. Strategian yleispiirteet

Perämeren rannikon kalatalousohjelman kehittämisstrategia on laadittu kolmivaiheisesti:1. lähtötilanteen kuvaus alueanalyysin kautta2. tavoitetilan määritteleminen alueanalyysin pohjalta3. tavoitteet ja toimenpiteet tavoitetilan pohjaltaStrategiaan kuuluu olennaisesti myös muiden ohjelmien ja strategioiden huomioiminen. Peräme-

ren rannikon kalatalousryhmä täydentää muita rahoituskanavia ja moniportaisessa hierarkiassa se on selkeästi ruohonjuuritason toimintaa.

4.2. Perämeren rannikkokalastuksen nelikenttäanalyysi

Perämeren rannikon kalatalousstrategian valmistelu on aloitettu rannikkokalastuksen alueanalyysis-tä, joka on työstetty ohjelmatyöryhmässä Perämeren kalastuksen kehittämishankkeen tulosten poh-jalta. Lisäksi analyysissä on hyödynnetty Suomen Ammattikalastajaliitto ry:n tuottamaa aineistoa ja Maa- ja metsätalousministeriön Suomen elinkeinokalatalouden strategiasuunnitelmaa vuosille 2007-2013. Työvälineenä on käytetty nelikenttämenetelmää, joka on helposti ymmärrettävä ja ruo-honjuuritasolla tuttu menetelmä. Nelikenttäanalyysissa luetellut asiat eivät ole arvojärjestyksessä.

VAHVUUDET •osaava ammattikunta ja pitkät perinteet •pienen yrityskoon mukanaan tuoma sitoutuminen •maukkaat kalalajit, vahvat kalakannat •kotimaisuus•pääsääntöisesti hyvät kalavedet ja erittäin hyvä kalastusmahdollisuuksien saanti•kuluttajilla on positiivinen käsitys kalasta ja kalatuotteista •tiheä kalasatamaverkko

4.2.1 Vahvuudet

Osaava ammattikuntaPerämeri on ollut kautta historian maamme merkittävimpiä ammattikalastusalueita. Pitkät perin-teet näkyvät kalastuksessa, alueella on paljon vanhoja kalastajasukuja ja kalastuksen ammattitaito on siirtynyt sukupolvelta toiselle. Kalastusyritykset ovat pieniä, pääosa kalastajista on ammatinhar-joittajia ja yksittäiset yhtiömuotoisetkin yritykset ovat pääosin yksittäisten kalastajien omistukses-sa. Tämä on omiaan vahvistamaan kalastajien sitoutumista toimintansa kehittämiseen. Vielä tällä hetkellä Perämereltä löytyy vahvaa kalastuksen tietotaitoa, jonka siirtäminen uusille kalastajille on avaintekijöitä ammattikalastuksen tulevaisuuden turvaamisessa.

HEIKKOUDET•kannattavuusongelmat •Suomen kalastuspolitiikka ei suosi sivutoimista kalastusta, kun taas Perämerellä kalastus on ollut perinteisesti tukielinkeino•riippuvaisuus vaelluskaloista (mm. lohen kalastusrajoitukset)•yritysten pieni koko ja hajallaan olevat toiminnot nostavat kustannuksia •pieni ammattikunta •kalastajien ikärakenne, sukupolvenvaihdoksen vaikeus •tuoterakenteen yksipuolisuus, kannattavasti kalastettavia lajeja vähän •matala koulutustaso yritystalouden osalta•lyhyt pyyntikausi, pitkä kelirikko


Perämeri kalastuksen toimintaympäristönä Perämeri on kalastuksen toimintaympäristönä haasteellinen, mutta tarjoaa toisaalta myös paljon mahdollisuuksia ammattikalastuksen kehittämiseen. Perämeren ammattikalastuksen pääsaalislaji on siika, joka on tällä hetkellä erittäin kysytty ja arvostettu talouskala. Myös muilla Perämeren kes-keisillä saalislajeilla eli muikulla, lohella ja ahvenella on markkinoilla hyvin kysyntää. Kalakannat ovat kehittyneet suotuisasti viimeisten vuosien aikana ja tällä hetkellä Perämerellä on erittäin vahvat karisiika-, muikku ja ahvenkannat. Perämeren erityispiirteenä verrattuna muualle Suomeen on erit-täin hyvä kalastusmahdollisuuksien saanti. Avorannikolla valtion hallitsema yleisvesi on lähellä ja myös kylien vesialueet ovat laajalti ammattikalastuksen käytössä. Kalavesien saatavuus ei siis rajoita ammattikalastusta. Perämerellä on myös erittäin kattava kalasatamaverkko, joka on kalastukselle en-siarvoisen tärkeää. Satamaverkko on osin vanhentunut, mutta riittää vielä nykyisellään täyttämään kalastuksen tarpeet verrattain hyvin.

Kalan kysyntä kasvaaKuluttajat suhtautuvat kalaan ja kalatuotteisiin erittäin myönteisesti ja kalan kulutus on ollut kas-vussa. Kulutuksen kasvu on kuitenkin aiemmin suuntautunut pääasiassa tuontikalaan. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että jatkossa kuluttajat haluavat nykyistä monipuolisempia kalatuotteita ja pelkän lohen sijasta myös valkolihaisella kalalla on entistä parempi menekki. Esimerkiksi siian ky-syntä on parantunut viime vuosina huomattavasti ja vaikka tämä kysyntä onkin pääosin täytetty kasvatetulla kalalla, on myönteinen kehitys heijastunut myös luonnonsiian kysyntään. Samoin ah-venella ja kuhalla on kysyntää markkinoilla. Kuluttajat haluavat laadukkaita kotimaisia kalatuotteita ruokapöytään ja tähän tilaukseen on ammattikalastuksen pystyttävä vastaamaan.

4.2.2 Heikkoudet

Ammattikalastuksen kannattavuusongelmatAmmattikalastajien väheneminen on ollut Perämerellä vielä selvästi nopeampaa kuin muualla Suo-messa. Syitä kalastuksen vähenemiseen on useita, mutta pääasiallinen syy on kuitenkin kalastuksen kannattavuuden heikentyminen. Kannattavuuden laskuun ovat vaikuttaneet etenkin hyljeongelma, kalastuksen säätely, joidenkin kalalajien alhainen tuottajahinta, kustannusten nousu ja karisiian me-nekkivaikeudet. Kalastusyritykset myös sijaitsevat hajallaan pitkin rannikkoa, mikä asettaa haasteita logistiikalle ja nostaa kalastajien toiminnan kustannuksia. Kaikki nämä tekijät yhdessä ovat johtaneet siihen, että kalastus ei ole ammattina kilpailukykyinen muiden ammattien kanssa; Raskaasta työstä saa liian huonoa palkkaa. Kalastus on ollut Perämerellä pääsääntöisesti tukielinkeino. Päätoimista kalastusta on ollut vähän. Kun kalastusta on jouduttu kalastusrajoitusten ja hylkeiden takia vähentä-mään, on moni kalastaja katsonut parhaaksi siirtyä kokonaan jonkin muun elinkeinon harjoittajaksi tai sopeuttanut kalastustaan olosuhteisiin niin, että kalastus on muuttunut pienimuotoiseksi sivutoi-miseksi kalastukseksi. Suomen kalastuspolitiikka ja – lainsäädäntö ei puolestaan suosi sivutoimista kalastusta, mikä edelleen vähentää kalastusta Perämeren rannikolla.

Kalastajat ikääntyvätKalastajien lukumäärä on laskenut Perämerellä voimakkaasti ja kalastajien keski-ikä on yli 50 vuot-ta, eli huolestuttavan korkea. Perinteisesti kalastusammatti on siirtynyt sukupolvelta toiselle, mutta kalastuksen heikon kannattavuuden ja maaltamuuton seurauksena sukupolvenvaihdoksia ei enää juurikaan tapahdu. Näin menetetään arvokasta tietotaitoa, jonka varassa kalastuksen aloittaminen olisi paljon helpompaa, kuin sellaiselle joka joutuu aloittamaan tyhjästä. Kalastajien korkea keski-ikä aiheuttaa myös sen, että ainakin vielä lähivuosina Perämeren kalastajien lukumäärä jatkaa laskuaan. Kalastus on pieni elinkeino, mikä vaikuttaa kalastuksen asemaan yhteiskunnassa. Pienen ammatti-kunnan edut on helppo sivuuttaa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Ammattikalastuksen tilanne on kokonaisuutena erittäin huolestuttava. Perämeren luonnonkalan saanti markkinoille on uhattu-na jo lähitulevaisuudessa, suurten kalastajaikäluokkien siirtyessä eläkkeelle. Hiipuvan kalastuselin-

| 25 |

keinon mukana häipyy lisäksi suuri määrä ammattitaitoa, perinteitä ja kalastuskulttuuria, jotka jo sinänsä ovat rannikkoseudun ihmisille tärkeitä ja säilyttämisen arvoisia. Uusien yrittäjien saaminen alalle on elinkeinon kannalta välttämätöntä.

Olosuhteet ja kalasto asettavat haasteita kalastuksellePerämeren avorannikko on olosuhteiltaan vaativa kalastusympäristö. Kalastukselle ongelmia aihe-uttaa ennen kaikkea pitkä talvi, joka suurella osalla rannikkoa aiheuttaa kalastukseen täydellisen seisokin. Perämeren eteläosien jääolosuhteet ovat niin vaikeat, että kannattavan talvikalastuksen harjoittaminen on mahdotonta. Perämeren kalastus on myös pitkälti riippuvainen vaellussiiasta ja lohesta. Vaelluskalojen saalismäärissä on luonnostaankin raju vuosittainen vaihtelu, jota eteläisem-pien merialueiden kalastus ja lohenkalastuksen rajoitukset vielä korostavat. Edellä kuvatut tekijät ovat johtaneet siihen, että monissa Perämeren rannikon kunnissa kalastus on ollut pääsääntöisesti tukielinkeino. Suomen ammattikalastukselle on tyypillistä, että kalastajan toimeentulo on riippu-vainen vain muutamasta eri kalalajista. Tämä pätee myös Perämerellä, missä vaellussiika, karisiika, lohi, muikku, ahven ja silakka muodostavat ammattikalastuksen saaliin lähes kokonaan. Käytännös-sä tilanne on kuitenkin vielä hankalampi. Esimerkiksi Perämeren pohjoisosissa lohi ja vaellussiika ovat kalastuksessa niin keskeisessä asemassa, että toisen kalastuksen estyminen halvaannuttaa am-mattikalastuksen kokonaan. Keski-Pohjanmaan kalastus on puolestaan yksinomaan siian varassa. Yksipuolinen tuotantorakenne tekee kalastuksesta hyvin haavoittuvan elinkeinon.

Yritystoiminnan osaamisessa puutteitaPerämeren kalastajilla on vahva kalastuksen ammattitaito, mutta sen sijaan yritystoiminnan osaami-sessa kalastajilla on puutteita. Esimerkiksi saaliin markkinointi ja kustannuslaskenta ovat useimmille kalastajille vieraita asioita, samoin kuin investointien kannattavuuden laskenta. Tällä sektorilla on tarvetta koulutukselle ja myös kalastajien keskinäinen yhteistyö on avainasemassa varsinkin saaliin markkinoinnin kehittämisessä.

4.2.3. Mahdollisuudet

MAHDOLLISUUDET•alan ammattimaistuminen •saaliin laadun parantuminen •alan sisäisen ja ulkoisen yhteistyön paraneminen •kasvava ulkomainen kysyntä•laji ja tuotevalikoiman monipuolistuminen ja arvon kasvu •täydentävien ansiomahdollisuuksien (kalastusmatkailu, jalostus ym.) käynnistyminen •rakennetuet mahdollistavat sekä investointien että kehittämishankkeiden rahoituksen •työpaikkojen lisääntyminen kestävään alkutuotantoon •edellytykset hintojen nousulle •Oulu ym. taajama-alueet alueellisina kasvukeskuksina

UHKATEKIJÄT•heikko kilpailuasema tuontiin nähden •teollisuuskalan kysynnän romahdus •heikentyvä vesien tila, etenkin Itämerellä •muuttuvat kalakannat •ympäristömuutokset (esim. hylje, ilmasto)•nuorten heikko kiinnostus alaa kohtaan •kalastajien väheneminen uhkaa kalastuksen asemaa yleisessä yhteiskuntakehityksessä ja päätöksenteossa•lohen kalastusrajoitusten tiukentaminen entisestään


Kalastuksen ammattimaistumisessa mahdollisuusTermin ”ammattimaistuminen” voi käsittää monella eri tavalla, mutta pelkistetyimmillään se tar-koittaa kaiken toiminnan laadun parantumista. Kalastuksen kannalta oleellista on toiminnan kus-tannustehokkuuden, saaliin laadun ja markkinoinnin parantaminen. Yksittäisen kalastajan resurssit kehittää toimintaansa ovat rajalliset. Tämän vuoksi sekä kalastajien keskinäinen yhteistyö, että myös yhteistyö esimerkiksi kalanostajien kanssa ovat keskeisessä asemassa toiminnan laadun parantami-sessa. Perämerellä kalastetusta kalasta noin puolet on muiden kuin 1-luokan kalastajien kalastamaa. Myös näiden sivutoimisten kalastajien kytkeminen yhteistyöhön on kalastuksen kehittämisen kan-nalta tarpeellista, jotta kalastetun kalan laatu ja volyymi saadaan kokonaisuudessaan mahdollisim-man korkealle tasolle. Sivutoimisista kalastajista voi myös rekrytoitua uusia ammattikalastajia. Ka-lanjalostajien kanssa tehtävän yhteistyön täytyy puolestaan tähdätä siihen, että kalastustuote vastaa mahdollisimman hyvin kalanjalostajan tarpeita. Tehokas ja mahdollisimman pitkälle viety arvoketju takaa parhaan tuloksen niin alkutuottajalle kuin kalanjalostajallekin.

Kalan vienti - suuri haaste ja mahdollisuusLuonnonkalaan perustuvan kalan viennin järjestäminen kannattavasti on erittäin haasteellinen teh-tävä. Saalismäärät vaihtelevat rajusti ja saaliiden kokonaisvolyymit ovat varsin alhaisia, mikä hanka-loittaa sopimusten tekoa ja asettaa kovat vaatimukset kalan keräilylle ja muulle logistiikalle. Suomen ammattikalastuksen saalislajeista ainoastaan silakka on sellainen, jonka varaan voi järjestää sään-nöllistä laajaa vientiä. Muiden lajien osalta vientikalan täytyy olla erikoistuote, joka tähdätään koh-dennetuille markkinoille. Kalastuselinkeino ei itse pysty vientimahdollisuuksia hyödyntämään, vaan markkinoiden luominen on kalakaupan ja mahdollisesti myös kalatalouden ulkopuolisten vientikau-pan asiantuntijoiden tehtävä. Kalastajilla täytyy olla kuitenkin valmius kehittää toimintaansa vastaa-maan asiakkaan tarpeita, jotta saaliin käsittely ja keräily saadaan järjestettyä niin, että tuote saadaan laadukkaana matkaan. Perämeren kalan vientiä on kokeiltu useaan otteeseen ja myös epäonnistumi-sia on tullut. Yleensä syynä on ollut se, että kalaa ei ole saatu oikeaan aikaan riittävää määrää. Tämä on ongelma, jonka ratkaiseminen on kalan säännöllisen viennin kannalta avainasemassa. Kalan vien-nin edistäminen on kallista ja aikaa vievää, joten rakennerahaston turvin tehdyt kehityshankkeet ovat viennin edistämisessä keskeisessä asemassa. Pääsääntöisesti Perämeren kalansaalis kulutetaan jatkossakin kotimaassa, mutta ainakin ahvenen ja kuoreen kohdalla on myös aitoa vientipotentiaalia, mikäli vain saaliin laatu ja volyymi täyttää vaatimukset.

Kalastusmatkailu ja muut kalastuksen tukielinkeinotKalastuksen tukielinkeinoista puhuttaessa useimmiten ovat esillä kalanjalostus, veneenrakennus, pyydysrakennus ja kalastusmatkailu. Kaikista näistä löytyy esimerkkejä Perämeren rannikolta, mutta käytännössä kalastajien sivuansiot koostuvat kaikesta mahdollisesta aina traktoriurakoinnista tms. yritystoiminnasta palkkatyöhön saakka. Muualta hankitut sivuansiot ovat useimmille kalastajille välttämättömiä ja usealle haastatellulle kalastajalle on käynyt niin, että sivuansiosta on muodostunut kalastajan pääansiolähde. Joillakin alueilla kalastus on tällä hetkellä niin heikosti kannattava elinkei-no, että usein tällainenkin kehitys on nähtävä positiivisena.

Tuotevalikoiman monipuolistaminenPerämeren rannikkokalastukselle on tärkeää, että kalastuksen riippuvuutta vaelluskaloista voitaisiin vähentää. Tämä edellyttää kalastuksen tuotantorakenteen monipuolistamista siten, että kalastus pys-tyy hyödyntämään alueen kalavarat mahdollisimman monipuolisesti. Lajeja joiden hyödyntämistä voisi nykyisestä selvästi tehostaa, ovat ainakin ahven, karisiika ja muikku. Lisäksi esimerkiksi hauki, kuore ja kasvavat särkikalakannat ovat tutkimisen arvoisia lajeja, tosin särkikalojen hyötykäyttöä on Suomessa selvitelty useissa projekteissa ja tulokset ovat jääneet kovin vaatimattomiksi. Vajaasti käy-tettyjen lajien käytön tehostaminen vaatii laajaa toimenpiteiden kirjoa. Keskeisiä asioita ovat mm. kalanpyydysten, kalan alkukäsittelyn, kalanjalostuksen ja logistiikan kehittäminen. Kaikkein haasta-vinta on kuitenkin markkinointi, tähdätäänpä tuotteilla sitten kotimaan tai ulkomaan markkinoille.

| 27 |

Hyödynnetään kasvavat kotimarkkinatPohjois-Suomessa mielletään usein, että täältä kalastettu kala tai muu tuote täytyy saada Etelä-Suo-men markkinoille tai vientiin, vaikka varsinkin Perämeren rannikolla on myös kasvavat kotimark-kinat. Oulun alue on Suomen nopeimmin kasvavia alueita ja näiden markkinoiden täysipainoinen hyödyntäminen on kalastukselle tärkeää. Perämeren rannikolla on useita alueellisia keskuksia (Kok-kola, Kemi-Tornio alue, Raahe), joissa on myös ostovoimaa, jos vain paikallisesti tuotettu kala saa-daan markkinoitua alueella. Markkinoita lisäävät edelleen matkailun keskittymät, joista esimerkkinä Kalajoen alue. Perämeren rannikolla toimii huomattava joukko kalanjalostajia, jotka tuntevat nimen-omaan nämä markkinat hyvin, joten kalastuksen ja paikallisen kalanjalostuksen yhteistyö korostuu. Toisaalta aina ei tarvita kalanjalostusporrasta väliin, vaan kalastajien on mahdollista tehdä yhteistyö-tä myös suoraan matkailuyritysten tai kaupan kanssa. Lähiruoka kasvattaa tulevaisuudessa edelleen suosiotaan ja tämän suuntaus täytyisi myös kalastuksen pystyä hyödyntämään.

4.2.4. Uhat

Ympäristö muuttuuKalastuksen uhkakuvista kaikkein huolestuttavimpia ovat muutokset kalastuksen keskeisimmissä toimintaympäristöissä eli merellä ja järvillä. Ympäristömuutosten ongelmana on, että niihin alan omat vaikutusmahdollisuudet ovat lähes olemattomat. Ympäristönmuutokset jakaantuvat paikalli-siin ja laajempiin ilmiöihin. Osa ympäristömuutoksista on hyvin paikallisia, esimerkiksi jokivesien heikentymisestä, teollisuudesta, ruoppauksista tms. johtuvia kalakantojen tai kalastusolosuhteiden heikentymistä, joita kalastuselinkeinon on helpompi estää tai ainakin vaatia asianmukaiset korvauk-set. Sen sijaan ilmaston lämpeneminen ja Itämeren rehevöityminen ovat hyvin laajoja ja Perämerellä vaikeasti havaittaviakin asioita, mutta niillä on kuitenkin suoraan vaikutusta Perämeren kalastajien elinkeinon harjoittamiseen. Tulevaisuudessa rehevöityminen ja ilmaston lämpeneminen tulevat vai-kuttamaan Perämeren kalastoon ja kalastusolosuhteisiin, mutta kokonaisvaikutuksia ja niiden laa-juutta on vaikea ennakoida. Muutoksia on tapahtunut aivan viime vuosien aikana, kuten esimerkiksi särkikalojen voimakas lisääntyminen Keski-Pohjanmaan rannikolla on jo tapahtunut tosiasia ja on aiheuttanut kalastukselle ilmeisiä haittoja. Samoin ahventa esiintyy monin paikoin niin runsaasti, että se vaikeuttaa siian verkkokalastusta.

Hylje lopettaa rannikkokalastuksen?Kalastuksen toimintaympäristön dramaattisin muutos on viimeisen kymmenen vuoden aikana ta-pahtunut hyljekantojen valtava kasvu, mikä on suurin syy kalastuksen kannattavuuden heikkenemi-seen. Hylkeiden aiheuttamat vahingot ovat kasvaneet niin suuriksi, että tietyt kalastusmuodot ovat kokonaan uhattuina ja monilta alueilta kalastus on vähentynyt ja yksittäisten kalastajien osalta jopa loppunut hyljevahinkojen takia. Hyljekannat kasvavat edelleen ja jos kannan kasvu ei pysähdy, on mahdollista, että hylkeet aiheuttavat rannikkokalastuksen loppumisen. Perämerellä hyljeongelma on erityisen paha sen johdosta, että koko Suomen merialueen kalastusta piinaavan harmaahylkeen (halli) lisäksi alueella elää noin 5000 norppaa. Näistä kahdesta hyljelajista selvästi suurikokoisempi halli aiheuttaa saalisvahinkojen lisäksi myös massiivisia pyydysvahinkoja. Norppa aiheuttaa pääosin saalisvahinkoja, mutta varsinkin loppusyksystä norppia on niin paljon, että esimerkiksi karisiian syyspyynti on estynyt kokonaan. Hyljeongelma on laaja ja poliittisesti niin arkaluontoinen asia, et-tei sen ratkaiseminen alueellisten toimijoiden voimin ole mahdollista. Alueellisella tasolla voidaan kuitenkin kehitellä ratkaisuja, joilla hylkeiden aiheuttamia vahinkoja voidaan pienentää ja toisaalta kehittää hylkeiden hyötykäyttöä. Valtakunnan tasolla elinkeinon on huolehdittava edunvalvonnasta niin, että hylkeiden aiheuttamat vahingot korvattaisiin kalastajille ja hylkeiden metsästys saataisiin mahdollisimman vapaaksi rajoituksista.


Yhteiskunta unohtaa kalastajanKalastuksen haasteena on pitää ammatti esillä ja yhtenä elinkeinona muiden joukossa. Pienelle am-mattikunnalle tämä on erityisen haasteellista. Kalastajien lukumäärän väheneminen ja muutokset elinkeinopolitiikassa uhkaavat kalastuksen asemaa yleisessä yhteiskuntakehityksessä ja päätöksen-teossa. Perämerellä kalastus on joutunut viimeisten vuosikymmenien aikana toistuvasti väistymään muiden elinkeinojen tieltä. Esimerkiksi vesivoima, teollisuus, turvetuotanto, maa- ja metsätalous jne. ovat toistuvasti syrjäyttäneet kalastuksen etuja. Myös tulevaisuudessa rannikkokalastuksen ase-ma on haasteellinen, elinkeinon tilaa ovat kaventamassa luonnonsuojelu ja kalastusmatkailu. Tule-vaisuudessa esimerkiksi edellä käsitellyn hyljeongelman ja sekä lohikysymyksen ratkaiseminen ovat asioita, joissa kalastuselinkeino joutuu voimakkaasti puolustamaan asemaansa elinkeinona. Esimer-kiksi lohen kalastusrajoitukset ovat Perämerellä jo tällä hetkellä niin tiukat, että rajoitusten kiristä-minen lopettaisi ammattikalastuksen kokonaan Perämeren pohjoisosissa. Edunvalvonnallisten asi-oiden lisäksi kalastuksen haasteena on tehdä elinkeinosta niin vetovoimainen, että uusia kalastajia hakeutuu alalle. Mikäli nuoret eivät tunne kiinnostusta alaa kohtaan ja alalle ei saada uusia yrittäjiä, rappeutuu elinkeino hyvin nopeasti seuraavien vuosikymmenien aikana.

Kalastetun kalan markkinat kärsivät markkinahäiriöistäRannikkokalastajien kalastaman kalan asema kilpailussa markkina-asemasta on lähtökohtaisesti heikko. Kalanjalostaja voi ostaa norjalaista lohta tai kasvatettua siikaa täsmälleen sen verran kuin mitä haluaa ja ajoittaa ostonsa oman toimintansa kannalta parhaaseen hetkeen. Perämeren kalas-tuksen kannalta erityisesti kasvatetun siian lisääntyminen markkinoilla voi uhata luonnonsiian ky-syntää jo lähivuosina. Toinen Suomen kalastusta uhkaava tekijä on troolikalastuksen riippuvaisuus rehukalamarkkinoista. Perämerellä troolikalastus on varsin vähäistä, mutta Perämeren kalastajien aluksia kalastaa eteläisemmillä merialueilla. Rannikkokalastajia on myös töissä troolareilla talviai-kaan, mikä mahdollistaa ympärivuotisen kalastuksen. Siten troolikalastuksen vaikeudet heijastuvat suoraan myös Perämeren kalastukseen.

4.3. Tavoitetila kaudelle 2008-2013

Kalatalousryhmän alueen ammattikalastuksen kehitys on ollut hyvin laskusuuntaista 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Kalastajien lukumäärä on laskenut voimakkaasti ja kalastuksen kannattavuus on heikentynyt. Tähän kehitykseen on useita syitä, mutta keskeisimmät ovat kalan heikko alkutuot-tajahinta, kalastusrajoitukset, karisiian ja muikun menekkivaikeudet, hyljeongelma ja kalastuksen kohonneet kustannukset.

Viime vuosina alalla on näkynyt pieniä valon pilkahduksia, luonnonkalan yleinen arvostuksen nousu, josta esimerkkinä Perämeren kalastukselle elintärkeän siian kohonnut myyntihinta. Samoin osa kalakannoista on vahvistunut. Perämerellä on tällä hetkellä erittäin vahvat silakka-, muikku-, ahven- ja karisiikakannat. Toisaalta esimerkiksi hyljeongelma on pahentunut edelleen. Samoin ka-lastajien keski-ikä on huolestuttavan korkea ja toisaalta uusia yrittäjiä on vähän, mikä on aiheuttanut sen, että kalastajamäärät laskevat edelleen vauhdilla.

Edellä mainittujen ongelmien johdosta ei ole realistista odottaa, että kalastuksen kannattavuus muuttuisi nopeasti nykyistä paremmaksi tai kalastajien lukumäärä lähtisi nousuun lähivuosina. Tä-män johdosta strategian tavoitteet on asetettu hyvin maltillisesti. Lähinnä tavoitteena on hidastaa nykyistä kielteistä kehitystä ja etsiä yksittäisille kalastajille sekä kalastajaryhmille keinoja tehdä elin-keinostaan nykyistä kannattavampi.

Strategian ytimen muodostavat tavoitetila eli visio siitä miten kalastusta kehitetään vuosien 2008-2011 aikana ja kolme toimenpidekokonaisuutta, joiden avulla tavoitetila saavutetaan. Tavoi-tetila on yhteinen tahtotila, näkemys tulevaisuudesta, joka halutaan Perämeren kalatalousohjelman

| 29 |

avulla toteutuvan pitkällä aikajänteellä. Tavoitetilassa on tiivistetty valmisteluprosessin aikana esille nousseita ajatuksia ja se pohjautuu tehtyyn nelikenttäanalyysiin. Tavoitetila on ohjenuora ohjelman toteutuksen aikana ja samalla kun mietitään kehittämisen päämääriä.

Kuva 12. Tavoitetila

Rannikolle tulee uusia kalastajiaRannikkokalastajien lukumäärän alentuminen hidastuu ja alan ikärakenne tervehtyy. Suurten ikä-luokkien siirtymistä eläkkeelle on pystytty osin korvaamaan houkuttelemalla alalle uusia yrittäjiä, joille on pystytty siirtämään kalastuksen perinne ja ammattitaito eläkkeelle siirtyviltä ammattilai-silta. Toisaalta uudet yrittäjät kokeilevat ennakkoluulottomasti elinkeinon rajoja ja etsivät aiempaa laajakatseisemmin lisätulon ansaitsemismahdollisuuksia kalastusmatkailusta ja myös perinteisten kalastuksen tukielinkeinojen ulkopuolelta. Toimintaryhmä tukee tätä kehitystä rahoittamalla yrit-täjien kehittämishankkeita, suosien erityisesti hankemalleja, jotka tähtäävät siihen, että kalastajien ammattitaito siirtyy kalastajasukupolvelta toiselle. Kalastajien ammattitaidon yleinen arvostus nou-see ja elinkeinon ammatti-identiteetti vahvistuu

Kalastusyritysten tulos paraneeKalastusyritysten toiminta on suunnitelmallista ja kustannustehokasta. Käytössä on uusia malleja kustannusten hallitsemiseksi ja saaliin laadun parantamiseksi. Rannikolla toimii kalastajien yhtymiä, osuuskuntia tai yhteisyrityksiä, joiden avulla saaliin markkinointi on tehokasta ja asiakaslähtöistä. Kalastuksen ja kalanjalostuksen keskinäinen ymmärrys ja positiivinen vuorovaikutus ovat johtaneet uusien toimintamallien syntyyn. Ala viestii ulospäin positiivisesta kehityksestä kertovia signaaleja, mikä parantaa kalastuksen ulkoista kuvaa ja luo edelleen uskoa uusiin yrittäjiin.

Kestävää kalastustaRannikolla kalastetaan perinteisten saalislajien, eli siian, muikun ja lohen lisäksi täysipainoisesti esi-merkiksi ahventa, haukea ja kuoretta. Kalanjalostus pystyy hyödyntämään näitä raaka-aineresurs-seja nykyistä tehokkaammin ja tuotteiden kysyntä kasvaa. Siian ja lohen kalastuksessa on siirrytty käyttämään entistä enemmän erilaisia ratkaisuja, joilla pystytään torjumaan hylkeiden aiheuttamia vahinkoja ja siten saadaan entistä suurempi osa saaliista kuluttajille. Kalastus on sopeutunut lohen-kalastuksen säätelyyn ja etsinyt muiden lajien kalastuksesta ja kalastusmatkailusta lohen kalastusta korvaavia tuloja. Pitkäjänteinen lohenkalastuksen säätely mahdollistavat sekä jokivarren kalastus-matkailun, että rannikon ammattikalastuksen suunnitelmallisen ja kestävän kehittämisen. Kestävään kehitykseen tähtäävät muutokset kalastuksessa parantavat kalastuksen julkisuuskuvaa ja pitkällä ai-kavälillä turvaavat elinkeinon jatkuvuuden.

o Rannikkokalastajien lukumäärän väheneminen hidastuu ja alalle tulee uusia yrittäjiä

o Kalastusyritysten tulos parantuu kalastajien keskinäisen yhteistyön avulla ja monipuolistamalla kalastusyritysten toimintaa

o Kalastuksessa siirrytään kohti kestävää ja kaikki kalastajaryhmät huomioonottavaan rannikkokalastukseen


4.4. Tavoitteet ja toimenpiteet Ohjelman tavoitetilaa täydentävät seuraavat ohjelmatason tavoitteet. Ohjelman kehittämisstrategia määrittää sen, kuinka valittu tavoitetila saavutetaan ja miten tavoitteisiin päästään. Ohjelman strate-gia osoittaa valituissa toimenpiteissä mihin toimiin varoja kohdennetaan käytännössä.

Tavoitetilaan pääsemiseksi on ohjelmassa toteutettaville toimenpiteille asetettu kolme tavoitetta,

joiden toteuttamiseen ohjelmassa toteutettavien hankkeiden tulee tähdätä:1. Kalastuksen kannattavuuden parantaminen 2. Kalastusmatkailun kehittäminen3. Sivutoimisen kalastuksen kehittäminen

Lähtökohtana on, että ohjelman aikana toteutettavaksi valitut hankkeet tms. toimenpiteet tähtää-vät yhteen tai useampaan edellä esitetyistä tavoitteista. Ohjelmasta ei rahoiteta hankkeita, jotka eivät täytä edellä asetettuja kriteereitä.

4.4.1. Kalastuksen kannattavuus nousuun

Kalastuksen suurin ongelma on elinkeinon heikko kannattavuus. Kuten jo edeltä alueanalyysistä käy ilmi, ovat kannattavuusongelmat monen osantekijän summa, joten elinkeinon kannattavuutta ei ole mahdollista merkittävästi parantaa millään yksittäisellä toimenpiteellä, vaan tarvitaan paljon erilai-sia toimenpiteitä, jotta tilannetta saadaan korjattua.

Lähtökohdat kalastuksen kannattavuuden parantamiseksi ovat toisaalta haasteelliset, toisaalta

taas lupaavat. Kohoavat polttoainekustannukset, lohenkalastuksen ympärillä vellova keskustelu ja erityisesti hyljeongelma aiheuttavat Perämeren rannikkokalastukselle huolta jatkossakin. Toisaalta kotimaisten kalanja kalatuotteiden arvostus on hyvällä tasolla ja kalastusyritysten toiminnan moni-puolistaminen avaa uusia mahdollisuuksia, kunhan vain kalastuksella on osaamista ja resursseja nii-hin tarttua. Kannattavuuden parantaminen on elinkeinolle välttämätöntä. Vain kannattava elinkeino vetää alalle uusia yrittäjiä väistyvien kalastajien tilalle ja mahdollistaa yritysten sukupolven vaihdok-set. Uudet kalastusyritykset ovat puolestaan välttämättömiä, jotta kalastuksen volyymi säilyisi sellai-sella tasolla, jotta yhteiskunnan olisi mielekästä pitää yllä kalastuksen tarvitsemia palveluita.

Kalastusyritysten toiminnan kannattavuuden parantaminen on Perämeren kalatalousohjelman

tärkein yksittäinen tavoite matkalla kohti ohjelmassa asetettua tavoitetilaa.

4.4.2 Kalastusmatkailun osaksi kalataloutta Kalatalousryhmän toimialueella on nykyisellään varsin vähän kalastusmatkailua harjoittavia yrityk-siä. Osittain tämä johtuu olosuhteista, Perämeren rannikon olosuhteet asettavat rajoitteita erityises-ti virkistyskalastukseen perustuvan kalastusmatkailun kehittämiseen. Avorannikolla sää aiheuttaa usein ongelmia ja myös saalisvarmuus on heikko. Rannikolla on kuitenkin yksittäisiä saaristo- ja jokisuualueita, joilla myös urheilukalastukseen liittyvän kalastusmatkailun hyödyntäminen on mah-dollista. Samoin Pyhäjärven alueen kalastusmatkailun kehittäminen on mahdollista. Virkistyska-lastusta suurempi matkailupotentiaali Perämerellä liittyy kuitenkin alueen kalastusperinteeseen ja luontoon liittyvien toimintojen kehittämiseen.

Ohjelman tavoitteena on kehittää kalastusmatkailua kokonaisvaltaisena, itsenäisenä elinkeinona. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikilla ohjelman puitteissa toteutettavilla toimenpiteillä ei välttämättä ole kytkentää ammattikalastukseen. Kuitenkin ohjelman rahoittamien kalastusmatkailuhankkeiden

| 31 |

pääpainopiste on kalastajien harjoittamien kalastusmatkailutoiminnan kehittämisessä. Muiden toi-mijoiden kalastusmatkailuhankkeille etsitään rahoitusta maaseuturahastojen puolelta. Tähän poik-keuksen muodostaa Kokkolan kaupunki, jonka alueella ei maaseuturahastojen hyödyntäminen ole mahdollista.

Ohjelman tavoitteena on kehittää kalastusmatkailusta pysyvä osa Perämeren rannikon kalatalo-utta. Matkailun kehittämisellä on keskeinen rooli kalastusyritysten toiminnan monipuolistamisessa. Kalastusmatkailun kehittämisen painopistealueina ovat matkailun toimintaympäristön kehittämi-nen ja kalastajien osaamisen parantaminen. Erityistä huomiota kiinnitetään kalastajien, muiden ka-latalousalan toimijoiden ja matkailuyritysten yhteistyön kehittämiseen.

4.4.3. Sivutoiminen kalastus voimavaraksi

Pienimuotoinen sivutoiminen kalastus on tärkeä osa Perämeren rannikon kalataloutta. Lyhyt pyyn-tikausi ja vaelluskalojen kalastuksen sesonkiluonteisuus ovat aiheuttaneet sen, että pääasiallisen toi-meentulon hankkiminen kalastuksesta on erittäin haastavaa. Tilannetta ovat edelleen hankaloitta-neet lohenkalastuksen rajoitukset ja koko ajan paheneva hyljeongelma. Tilanne on johtanut siihen, että useissa Perämeren rannikkokunnissa on enää yksittäisiä ammattikalastajia tai heitä ei ole lain-kaan. Sivutoiminen kalastus on siis edellytys sille, että Perämeren rannikon ammattikalastusperinne säilyy ja kuluttajat saavat paikallista kalaa ruokapöytään. Toisaalta sivutoiminen kalastus on myös edellytys ammattikalastajien olosuhteiden säilymiselle, esimerkiksi kalasatamaverkkoa ei olisi mah-dollista ylläpitää yksinomaan ammattikalastajia varten.

Sivutoimisessa kalastuksessa on paljon hyviä puolia. Kalastus voidaan sovittaa sesonkeihin ja vä-hentää kalastusta silloin, kun se ei esimerkiksi hylkeiden takia kannata. Sivutoiminen kalastus myös mukautuu esimerkiksi kalastuksen säätelyyn ammattikalastusta helpommin, koska kalastaja ei ole täysin riippuvainen kalastustuloista. Sivutoimisen kalastuksen keskeinen ongelma on toiminnan epäammattimaisuus. Epäammattimaisuus näkyy markkinoille tulevan kalan laadussa ja erityisesti yritystoiminnan heikkona osaamisena.

Lohen kalastusten rajoitusten ja pahenevan hyljeongelman myötä on käynyt selväksi, että Peräme-

ren rannikolle muodostuu tulevaisuudessa laajoja alueita, joissa ei toimi lainkaan ammattikalastajia. Tällöin pienimuotoinen sivutoiminen rannikkokalastus on edellytys paikalliselle kalantarjonnalle ja rannikon kasvavien suomukalakantojen hyödyntämiselle. Sivutoimisen kalastuksessa tuleekin suosia erityisesti pienimuotoista rannikon läheisyydessä tapahtuvaa kalastusta. Ohjelmasta ei tueta sivutoi-misenkalastuksen investointeja, vaan tuettavissa hankkeissa keskitytään osaamisen parantamiseen ja erilaisten yhteistyömallien käynnistymiseen. Keskeisinä asioina on saattaa sivutoimista kalastusta harjoittavat yrittäjät yritystoiminnan perusteiden ja elintarvikehygienia osalta sellaiseen tilaan, että se kestää tarkastelun.

4.4.4 Ohjelmasta tuetut toimenpiteet Ohjelman tavoitteiden toteuttamiseksi ohjelma käynnistää ja/tai rahoittaa seuraavanlaisia hankkeita:

Alan ammattimaistuminen, osaamisen parantaminen• Kalastusyritysten liiketoiminnan osaamista parantavat hankkeet. Hankkeiden tavoitteena on, että kalastajat osaisivat arvioida omaa toimintaansa yrittäjän näkökulmasta ja kehittää toimintaansa asiakaslähtöisesti. • Kalastusmatkailuun liittyvät koulutushankkeet, esimerkiksi tuotteistamiseen ja asiakaspalveluun liittyvät hankkeet• Hankkeet joiden tavoitteena on parantaa kalan käsittelyä ja siten edistää kalan laatua. Hankkeissa painotetaan sivutoimisen kalastuksen kehittämistä.


Alan sisäisen ja ulkoisen yhteistyön kehittäminen• Kalastajien keskinäistä tiedon vaihtoa tukevat hankkeet sekä toimintaryhmän alueen sisällä, että ulkopuolella. • Kalastajien yhteisyrittäjyyttä ja toimintamalleja vahvistavat hankkeet. Esimerkiksi osuuskuntien tms. yhteenliittymien toiminnan käynnistämiseen liittyvät hankkeet tai alueellisten kalatapahtumien järjestäminen. • Hankkeet joilla edistetään koko arvoketjun läpäisevää yhteistyötä. Yhteistyön avulla etsitään ratkaisuja, joilla saadaan tehostettua koko ketjun toimintaa tai kohotettua lopputuotteen arvoa niin, että siitä hyötyy koko ketju alkutuottajasta alkaen.• Kalastuksen ja matkailun yhteistyötä kehittävät hankkeet, esimerkiksi yhteismarkkinointihankkeet ja ohjelmapalvelutuotteiden kehittäminen. Alan monipuolistuminen• Kalastuksen kehittämishankkeet, joissa on tavoitteena kalastuksen monipuolistaminen kehittämällä kalastustapoja ja pyydystekniikkaa taloudellisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla. Erityistä huomiota kiinnitetään toimintatapoihin ja sovelluksiin, joilla voidaan vähentää hylkeiden aiheuttamia vahinkoja kalastukselle. Toinen painopistealue on kasvavien suomukalakantojen nykyistä tehokkaamman hyödyntämisen kehittämisessä.• Tuotekehityshankkeet, joiden tavoitteena on parantaa kalastetun kalan kysyntää ja hintaa. Yhteistyö kalakaupan ja kalanjalostuksen kanssa on erityisasemassa hankkeita arvioitaessa. Erityishuomio on luonnon lohen imagon ja arvostuksen parantamisessa. Lähtökohtana on, että luonnon lohi on rajoitetusti saatavilla oleva arvokala, josta tulee saada irti paras mahdollinen tuotto.• Nahkiaisen hyödyntämistä tehostavat hankkeet• Kalastetun kalan logistiikka kehittävät hankkeet.• Pienet investointihankkeet, esim. kalastajien yhteishankinnat• Hankkeet joissa kehitetään vanhoja kalastustukikohtia kalastusmatkailun perustaksi. Pienet investointihankkeet rakenteiden, palveluvarustuksen ja opasteiden parantamiseksi• Kalastusmatkailun kehittämishankkeet. Tavoitteena erityisesti käynnistää hankkeita, joilla edistetään Perämeren rannikon kalastuskulttuurin hyödyntämistä matkailussa. Esimerkiksi lippokalastus, nahkiaisen pyynti, kalajuhlaperinne, hylkeisiin liittyvät toiminnot ja vesilinnustus ovat sellaisia Perämeren rannikolle tyypillisiä toimintoja, joiden hyödyntäminen kalastuksessa on mahdollista. • Hankkeet, jossa etsitään kalastusta tukevia tai menetettyjä kalastustuloja korvaavia tulolähteitä.

4.5. Määrälliset ja laadulliset tavoitteet vuosille 2008-2011

Seuranta ja arviointi ovat oleellinen osa kehittämissuunnitelmaa ja hyvää toimintatapaa. Tässä oh-jelmassa asetettujen määrällisten tavoitteiden ja laadullisen arvioinnin kautta saadaan seurantatietoa ohjelmatyön ja hankkeiden vaikuttavuuden arvioimiseen. Seurantatietoa kerätään koko ohjelmakau-delta palautehaastattelun avulla. Seurantatietoja analysoidaan kahden vuoden välein ja sen osalta tehdään yhteistyötä muiden organisaatioiden ja tutkimuslaitosten kanssa.

| 33 |

Taulukko 13. Ohjelman määrälliset tavoitteet

MÄÄRÄLLISET TAVOITTEET TULOKSET ARVIOINTI/ JOHTOPÄÄTÖKSETRahoitettavia hankkeita 50 kpl- joista yrityshankkeita 35 kpl- yleisiä kehittämishankkeita 10 kpl ja- koulutushankkeita 5 kpl Uusia yrittäjiä 8 kpl Uudistettuja työpaikkoja 5 kpl Uusia palveluja, toimintatapoja, tuotantomenetelmiä ja tuotteita 20 kpl Tiedotus- ja aktivointitilaisuuksia 15 kpl

Taulukko 14. Ohjelman laadullinen arviointi

LAADULLINEN ARVIOINTIHankkeen vaikutukset +/0/- Sanallinen selitys1. toimijoiden väliseen yhteistyön laatuun

o kalastajien välillä o kalastajien ja kalanostajien välillä o ammattikalastajien sivutoimisten kalastajien välillä o kalastajasukupolvien välillä o muiden välillä

2. toimijoita aktivoivasti 3. kalastusperinteen ylläpitoon 4. kalastusammatin tulevaisuudenuskoon 5. kalastajien osaamiseen 6. ammattiylpeyteen 7. ammattitaidon siirtymiseen kalastajasukupolvelta toiselle 8. kalastuksen suunnitelmallisuuteen 9. kalastuksen kustannustehokkuuteen 10. ylipäätään toiminnan laatuun, ammattimaistumiseen 11. kalan/saaliin laatuun 12. kalastusammatin imagoon 13. kalatalouden monipuolistamiseen 14. kalastusammatin arvostukseen 15. kalastuksen julkisuuskuvaan

+ (myönteinen vaikutus), 0 (ei vaikutusta), - (negatiivinen vaikutus)

| 35 |

5. Toiminnan kustannukset vuosina 2008-2011

Rannikon kalatalousohjelman kokonaisrahoitus on 300 000 euroa vuodessa, josta julkisesta tuesta kuntarahoituksen osuus on 24 000 euroa vuodessa. Kuntarahoituksella rahoitetaan Rannikon kala-talousohjelman hallinnointikulut. Rannikon kalatalousohjelmasta rahoitetut hankkeet eivät sisällä kuntarahaa, vain EU:n, valtion ja yksityistä rahoitusta. Kalatalousryhmän myöntämissä hanketuissa ei ole minimikokoa, yritystukien maksimikoko on 30 000 euroa.

Rannikon kalatalousohjelman toteuttamiseen on sitoutunut 18 kuntaa / kaupunkia, jokaisen osal-listujan rahoitusosuus 1 333 euroa per/vuosi. Nouseva Rannikkoseutu ry laskuttaa kalatalousoh-jelmaan osallistuvia kuntia/kaupunkeja kuntarahan osalta joko suoraan tai alueen toimintaryhmän kautta kerran vuodessa.

Taulukko 15. Ohjelman kokonaisrahoitus

KOKONAISRAHOITUS % € / vuosi € / 4 vuottaJulkinen tuki n. 75 224 000 896 000EU+valtio (n. 90) 200 000 800 000kunnat n. 10 24 000 96 000yksityinen rahoitus n. 25 76 000 304 000 YHTEENSÄ 100 300 000 1 200 000

Taulukko 16. Toimenpidekokonaisuuksien rahoitus

TOIMENPIDEKOKONAISUUS € / vuosi € / 4 vuotta1. Kalastuksen kannattavuus nousuun 110 400 (40%) 441 6002. Kalastusmatkailu osaksi kalataloutta 110 400 (40%) 441 6003. Sivutoiminen kalastus voimavarana 55 200 (20%) 220 800YHTEENSÄ 276 000 1 104 000

Taulukko 17. Hallintokulut

HALLINTOKULUT € / vuosi € / 4 vuottaPalkat ja palkkiot 9 000 36 000Ostopalvelut 3 000 12 000Matkakulut 7 000 28 000Muut kulut 5 000 20 000tiedotus, toimistokulut, vuokrat YHTEENSÄ 24 000 96 000


6. Toimenpiteiden yhteensopivuus ja yhteistyö

Euroopan sosiaalirahaston, Euroopan aluekehitysrahaston ja Euroopan maaseuturahaston ohjelmis-sa ei ole sellaisia toimenpiteitä, joiden kautta voitaisiin suoranaisesti tukea ammattikalastukseen liit-tyviä toimia. Matkailuun ja erityisesti kalastusmatkailuun liittyvien hankkeiden osalta hankerahoitus vaatii kuitenkin yhteensovitusta ja niistä tullaan keskustelemaan aina tapauskohtaisesti. Perämeren rannikon kalatalousohjelmassa on määritelty tukikelpoinen kohderyhmä. Alueella toimivien toimin-taryhmien Leader-tukia ei voi kohdistaa ko. kohderyhmälle.

Yritysrahoitukseen liittyvästä asiantuntemuksen vaihdosta ja työnjaosta tullaan sopimaan TE-keskusten kalatalousyksiköitten kanssa sekä tarvittaessa myös seudullisten yrityspalvelupisteiden ja elinkeinoyhtiöiden kanssa.

| 37 |

Liitteet

Kaavio Perämeren rannikon kalatalousohjelman valmistelu prosessista

Lokakuu 2007 Ohjelma Maa- ja metsätalousministeriössä 12.10.

Kuntien sitouttaminen Syyskuu 2007 Yleisötilaisuudet lehdistötiedotteet

Ohjelman Elokuu 2007 sisällön kirjoittaminen

Heinäkuu 2007

Kesäkuu 2007

Helmikuu 2006 Kuntien informoiminen

Joulukuu 2006 Lehdistötiedote

Ohjelmatyötyhmän kokoaminen

Toukokuu 2005 Kalatalousiltapäivät

Maa ja metsätalousministeriö käynnisti hakumenettelyn Suomen elinkeinokalatalouden osalta 18.6.


Ohjelmatyöryhmän kokoonpano

Anttila Anne Outokaira tuottamhan ryDunder Annikki eläkeläinen, Tornion kaupunginvaltuuston jäsenHaapsaari Soila Nouseva Rannikkoseutu ryHongisto Pirjo Jomma ryHomanen Pekka osa-aikainen kalastaja (Pyhäjärvi)Klapuri Kalevi Eteläisen Perämeren kalastusalueen pj (Hailuoto)Kuha Rauno Peräpohjolan kehitys ryKukkonen Saila maaseutuasiamies, Kalajoen kaupunkiMatinlassi Timo kalastaja, kalastusmatkailuyrittäjä (Simo)Oikarinen Jyrki Perämeren Kalatalousyhteisöjen Liitto ryOulusmaa Kirsti Rieska-Leader ryPeltola Ilkka Keskipiste-Leader ryVäätäjä Eero ammattikalastaja, Perämeren ammattikalastajat ry (Íi)

Ohjelmatyöryhmän kokoukset

1.12.2006 Ruukki26.4.2007 Simo22.8.2007 Ii18.9.2007 Haukipudas

Yleisötilaisuudet

20.9.2007 Kempele24.9.2007 Lohtaja27.9.2007 Kemi

Muut tilaisuudet

3.5.2006 Kalatalousiltapäivä, Ruukki30.3.2007 Perämeren kalatalousyhteisöjen Liitto ry:n vuosikokous12.3.2008 Neuvottelut MMM:n kanssa kalatalousryhmästä

Lausuntokierros

• Kunnat / Kaupungit: Tornio, Keminmaa, Kemi, Simo, Ii, Haukipudas, Hailuoto, Oulunsalo, Lumijoki, Siikajoki, Raahe, Pyhäjoki, Kalajoki, Pyhäjärvi, Himanka, Lohtaja, Kälviä, Kokkola• Toimintaryhmien hallituksen jäsenet• Ohjelmatyöryhmän jäsenet• Muut tahot

| 39 |

Nouseva Rannikkoseutu [email protected], www.nousevarannikkoseutu.fi

GST

Gra

afine

n St

udio

, Oul

u 20

08

OUTOKAIRATUOTTAMHAN RY

OUTOKAIRATUOTTAMHAN RY

perämeren rannikon kalatalousohjelma ornio t 2008-2013 · kainuun te-keskus tekee hallituksen...

Documents