pitkä työura ja terve vanheneminen

Pitkä työura ja terve vanheneminen SAK:n puheenvuoro ikääntymisestä työelämässä

Lokakuu 2008

4·2008

Lokakuu 2008

Lisätietoja: Asiantuntijalääkäri Kari Haring [email protected] puh. 020 774 0166 SAK, PL 157 00531 Helsinki

Tilaukset: SAK puh. 020 774 000

SAK – Ikäpuheenvuoro 1

Pitkä työura ja terve vanheneminen

– SAK:n puheenvuoro ikääntymisestä työelämässä SISÄLLYS 1. Johdanto ................................................................................................. 2 2.Taustaa ..................................................................................................... 3

2.1 Väestö ikääntyy ja eläkeläisten osuus kasvaa .................................. 3 2.2 Terveyserot kasvaneet ...................................................................... 4 2.3 Suomalaista ikäkampanjointia ........................................................... 5 2.4 Miksi SAK:lta puheenvuoro ikääntymisestä? ..................................... 7

3. Miten ikääntyvän työkyky muuttuu? .................................................... 9 4. Mitä työelämän muutos vaatii työntekijöiltä? .................................... 11

Sairauspoissaolot hienoisessa nousussa .............................................. 11 Jako menestyjiin ja väliinputoajiin entistä selvempi ............................... 12 Odotukset työelämälle muuttuneet ........................................................ 12

5. Mitä siis pitäisi tehdä? ......................................................................... 14

5.1 Valtakunnalliset toimet ..................................................................... 14 5.2 Toimenpiteet työpaikoilla ................................................................. 17

Vaikuttaminen työhön ja työoloihin ..................................................... 17 Vaikuttaminen työntekijöiden terveydentilaan ja työkykyyn ................ 20

6. Tiivistelmä ............................................................................................. 25

SAK:n esitykset ..................................................................................... 26 Toimenpiteet valtakunnan tasolla ....................................................... 26 Toimenpiteet työpaikoilla .................................................................... 27

7. Lopuksi .................................................................................................. 29 Kirjallisuutta ............................................................................................. 30 Liitteet

2 SAK – Ikäpuheenvuoro

1. Johdanto Suomen ja koko Euroopan väestörakenne muuttuu merkittävästi tulevina vuosikymmeninä. Suuret ikäluokat tulevat eläkeikään, ja eläkeläisten määrä kasvaa myös pidentyneen eliniän myötä. Arvioiden mukaan ikärakenteen muutos lisää terveyspalvelujen tarvetta Suomessa keskimäärin prosentin vuodessa ja sosiaalipalvelujen tarvetta 2,5 prosenttia vuodessa vuosina 2005–2020. Samanaikaisesti myös työvoiman määrä alkaa pienentyä, koska työmarkki-noilta poistuu suurempia ikäluokkia kuin työmarkkinoille tulee. EU:n komis-sio on arvioinut, että työvoiman väheneminen aiheuttaa huomattavia painei-ta eläke- ja sosiaaliturvajärjestelmälle. Se voi painaa talouskasvun yhden prosentin tasolle. Tähän liittyen Euroopan unioni asetti vuonna 2001 tavoit-teekseen nostaa 55–64-vuotiaiden työllisyysaste 50 prosenttiin. Siihen on monilla Euroopan mailla matkaa, ja tällä hetkellä vain kuusi EU:n vanhoista jäsenmaista pääsee tavoitteeseen. Suomi saavutti tavoitteen vuonna 2004. Myös Suomessa tavoitteeksi on asetettu kokonaistyöllisyysasteen nostami-nen ja erityisesti eläkkeelle siirtymisen lykkääminen muutamalla vuodella. Toiveena on, että niin lievennetään jatkossa mahdollista työvoimapulaa ja kevennetään ikääntymisen mukanaan tuomia kustannuksia yhteiskunnalle. Siksi eri tahoilla on korostettu kääntyneiden työntekijöiden osuutta ja merki-tystä työvoimana. Ikääntyneiden työntekijöiden pysyminen pitempään työelämässä edellyttää toimenpiteitä liittyen mm. ikääntyneiden työllistymiseen ja taloudelliseen turvaan, terveyteen ja toimintakykyyn, ammatillisten valmiuksien paranta-miseen sekä työn ja vapaa-ajan yhteensovittamiseen. Tarvittavista toimen-piteistä osa on valtakunnan tason toimia, osa kohdistuu työpaikkoihin ja työyhteisöihin, osa työntekijöihin itseensä ja osa myös työterveyshuoltoon ja muuhun palvelujärjestelmään. Työllisyyden parantamisen ohella SAK on asettanut tavoitteekseen työtapa-turmien, ammattitautien, sairauspoissaolojen ja uusien työkyvyttömyyseläk-keiden määrän vähentämisen. SAK pyrkii tavoitteisiin vaikuttamalla työym-päristön laatuun, työoloihin ja työehtoihin. Tavoitteet hyvästä terveydestä ja toimintakyvystä koskevat koko työntekijäkenttää ja tarjoavat myös perustan hyvän suomalaisen työntekijälähtöisen ikäpolitiikan rakentamiselle.


2. Taustaa

2.1 Väestö ikääntyy ja eläkeläisten osuus kasvaa Ikääntymistä pidetään Suomessa ja koko Euroopassa merkittävänä poliitti-sena ja kansantaloudellisena haasteena. Suomi ikääntyy, ja suuret ikäluo-kat tulevat eläkeikään. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2000 yli 65-vuotiaita oli 15 prosenttia väestöstä. Vuonna 2010 heitä on ennusteen mu-kaan 17 prosenttia ja vuonna 2020 jo 23 prosenttia. Suurten ikäluokkien vanhenemisen lisäksi prosenttiosuuden kasvua selittää elinajan odotteen jatkuva kasvu ja alhainen syntyvyys. Vanhushuoltosuhde (65 täyttäneet per 20–64-vuotiaat) on Suomessa nyky-ään 27, joka on hieman matalampi kuin EU25-maissa keskimäärin. Suurten ikäluokkien vaikutuksesta tilanne kuitenkin muuttuu ja ennusteen mukaan reilussa 30 vuodessa suhde lähes kaksinkertaistuu. Yksikkö 2010 2020 2030 2040 Väkiluku 1 000 5 310 5 412 5 443 5 367 0–14 v. % 16 16 16 15 15–64 v. % 66 61 58 58 65– v. % 17 23 26 27 Lähde: Tilastokeskus, väestötilastot Eläkkeelle siirtyy aiempaa suurempi joukko ihmisiä, ja nuorten ikäluokkien koko ei riitä korvaamaan eläkkeelle siirtyneen työvoiman määrää. Työvoi-ma vähenee, ja jo vuoden 2005 jälkeen työmarkkinoille tuleva ikäluokka on ollut pienempi kuin työmarkkinoilta poistuva määrä. Työvoiman vähenemi-nen näyttäisi jatkuvan ainakin seuraavat 25 vuotta, jos siirtolaisuus Suo-meen ei merkittävästi lisäänny. Se asettaa suuren haasteen suomalaiselle työelämälle ja koko yhteiskunnan kyvylle rahoittaa hyvinvointijärjestelmää. Eläketurvakeskuksen mukaan nykyisin sataa työllistä kohden on 50 eläk-keensaajaa, reilun 30 vuoden päästä määrä on noussut yli 70:een.

• Suomalainen työvoima ikääntyy, työmarkkinoilta poistuvat ikäluokat ovat suurempia kuin työmarkkinoille tulevat ikäluokat.

• Terveyserot ovat suuret väestöryhmien välillä. • Ikääntymisen ja terveyserojen inhimilliset ja taloudelliset vaikutukset

ovat merkittävät koko yhteiskunnalle ja hyvinvointivaltion säilymiselle.


2.2 Terveyserot kasvaneet Terveys ei jakaannu Suomessa tasaisesti. Elinajan odote on kasvanut kai-kissa väestöryhmissä, mutta on merkillepantavaa, että alempiin sosiaali-ryhmiin kuuluvien elinajan odote on kasvanut hitaammin kuin korkeimmissa sosiaaliryhmissä. Se tarkoittaa, että huolimatta sinällään myönteisestä kehi-tyksestä elinajan odotteessa, terveyserot ovat itse asiassa vain kasvaneet Suomessa. Huonosti palkattua ja raskasta työtä tekevät henkilöt kuolevat nuorempina kuin hyvin toimeentulevat palkansaajat. Vuonna 2004 ero 35-vuotiaiden jäljellä olevan elinajan odotteessa oli ylemmillä toimihenkilöillä työntekijöihin verrattuna miesten osalta 6,1 ja naisten osalta 3,3 vuotta. Kaksikymmentä vuotta aikaisemmin erot olivat vuotta pienemmät. Kuolleisuus moniin kansantauteihin kuten sydän ja verisuonisairauksiin, tu-ki- ja liikuntaelinsairauksiin sekä alkoholisairauksiin on SAK:laisissa työnte-kijäryhmissä merkittävästi suurempaa kuin toimihenkilöillä. Sitä selittävät monet tekijät, mutta yksi merkittävä tekijä on työ ja työympäristö. Fyysisesti raskas, kuormittava, usein pakkotahtinen vuorotyö ja altistuminen työympä-ristön fysikaalisille, kemiallisille ja biologisille haittatekijöille ovat monen työntekijän arkipäivää. Osaltaan tilannetta selittävät myös terveystottumuk-siin liittyvät tekijät. Elinajan odotetta selvemmin ero sosioekonomisten ryhmien välillä tulee nä-kyviin terveen elinajan pituudessa. Korkeasti koulutetuilla 25-vuotiailla mie-hillä ja naisilla on keskimäärin luvassa 13 tervettä elinvuotta enemmän kuin pelkän perusasteen käyneillä. Vähiten koulutettujen ja ansaitsevien ihmis-ten joukossa on pitkäaikaissairauksia 50 prosenttia enemmän kuin ylimmis-sä sosiaaliryhmissä. Suomessa tapaturmien ja ammattitautien määrä on vuonna 2006 noussut edellisestä vuodesta, ja nousu näyttää ennakkotietojen mukaan jatkuneen vuonna 2007. Tapausten lukumäärä nousi 3,0 % ja vahinkotaajuus 1,5 % vuosina 2005–2006. Vuonna 2006 kaikkien korvattujen työtapaturmien ja ammattitautien lukumäärä oli 138 194 ja tapausten lukumäärä miljoonaa työtuntia kohden 39,8. Suurimmat tapaturmataajuudet ovat rakentamises-sa, teollisuudessa ja liikenteessä, eli tapaturmatkin keskittyvät SAK:n liitto-jen jäsenille. Kelan korvaamien sairauspäivärahapäivien määrä kasvoi 64 ikävuoteen saakka sekä työssä olevien miesten että naisten osalta vuonna 2006. Tä-hän liittyy se, että ikääntyvillä ja ikääntyneillä työntekijöillä sairauslomien pituudet kasvavat. SAK:n työolobarometrin (2008) mukaan työntekijöiden ikääntyessä niiden työntekijöiden osuus vähenee, jotka ovat sairauden vuoksi olleet poissa töistä viimeisen vuoden aikana. Barometrin tiedot ker-tovat, että pienempi osa ikääntyneistä työntekijöistä kuin nuorista on saira-uslomilla, mutta jos joudutaan sairauslomalle, ikääntyneiden poissaolo kes-tää pidempään kuin nuorilla. Siihen ilmeisesti vaikuttaa ikääntyneiden sitou-tuminen työhön ja työn arvostus. Toisaalta iän karttuessa sairaimmat joutu-vat pois työelämästä.


Terveyteen liittyy myös koettu työkyky. Tutkimusten mukaan koettu työkyky heikkenee iän myötä. Kun 30–34-vuotiaista vain viisi prosenttia arvioi työ-kyvyssään olevan rajoitteita, yli 60-vuotiaista niin arvioi yli puolet. Työelä-mässä vielä mukana olevien yli 60-vuotiaiden kokema työkyvyn rajoittumi-nen oli vähäisempää kuin työelämän ulkopuolella olevilla. On kuitenkin loh-dullista todeta, että Terveys 2000 -kyselyn tulosten analysoinnin perusteella eläkkeellä olevista 63–68-vuotiaista yli kolmannes koki itsensä täysin työ-kykyiseksi.

2.3 Suomalaista ikäkampanjointia Väestön ikääntyminen ja siihen liittyvien ongelmien esille ottaminen ei ole uusi asia. Vuonna 1974 painetussa Työterveyslaitoksen Työsuojelu-kirjassa todetaan: ”Viime aikoina on yhä huolestuneemmassa äänensävys-sä ennustettu vanhusten ja eläkeläisten osuuden suhteellista kasvamista maamme väestön keskuudessa. Toisaalta taas on todettu, miten elinkei-noelämän monimutkaistuminen edellyttää yhä pitempiaikaista koulutusta, jolloin yhä useampi nuori – ja myös vanhempi – istuu koulunpenkillä sen sijaan että kävisi töissä.” Suomessa on pyritty vastaamaan ikääntymisen, työvoiman vähentymisen ja työelämän muutosten tuomaan haasteeseen monin eri keinoin. Laajasti ollaan sitä mieltä, että työelämää tulee kehittää vastaamaan eri-ikäisten ihmisten, myös varttuneiden tarpeita. Taustalla ovat tutkimukset, joiden mukaan hyvät työolot, hyvä työilmapiiri ja oikeudenmukainen johtaminen kannustavat ihmisiä jatkamaan töissä ja lykkäämään eläkkeelle siirtymistä. Lisäksi painotetaan elinikäistä oppimista ja koulutuksen suunnittelua työ-uraa tukevaksi. Myös eläkelakien muutoksilla pyritään saamaan ihmiset jat-kamaan pitempään työelämässä. Eläkelaitosten vastuuta ammatillisesta kuntoutuksesta on myös lisätty. Työeläkelakeja uudistettaessa tavoitteeksi asetettiin, että pitkällä aikavälillä eläkkeelle siirtymisen ikä lykkääntyisi Suomessa noin 2–3 vuodella. Tavoit-teessa on edistytty hyvin, ja yli 55- ja erityisesti yli 60-vuotiaiden työlli-syysasteet ovat nousseet merkittävästi viimeisten 10 vuoden aikana. Suomi on saavuttanut EU:n tavoitteen 55–64-vuotiaiden työllisyysasteen nostami-sesta 50 prosenttiin. Tärkein selitys keskimääräisen eläkkeelle jäämisen myöhentymiseen on kuitenkin Suomen suotuisa taloudellinen kehitys, joka on pitänyt sisällään sen, että ikääntyviä työntekijöitä ei ole irtisanottu, vaan entistä useampi yli 54-vuotias työntekijä on säilyttänyt työpaikkansa. Suomessa kuten muissakin EU-maissa ikääntyneiden työllisyysaste vaihte-lee koulutustason mukaan. Korkeasti koulutettu 55 vuotta täyttänyt henkilö on todennäköisemmin työelämässä mukana kuin kouluttamaton. Miesten työllisyys tässä ikäryhmässä on korkeampi kuin naisten, mutta Suomessa ero on huomattavasti pienempi kuin yleensä Euroopassa. Nyt on alettu puhua entistä enemmän siitä, miten jo eläkkeellä olevat saa-daan palaamaan töihin edes ajoittain paikkaamaan työvoimapulaa. Voinee todeta, että monet niistä tekijöistä, jotka kannustavat ihmisiä jatkamaan


työelämässä pitempään, kannustavat myös eläkeläisiä palaamaan takaisin työmarkkinoille. 90-luvun innovaatio oli työkykyä ylläpitävän ns. tyky-toiminnan kehittämi-nen. Sen sisällöstä ja toteuttamisesta sovittiin varsin pitkälle työmarkkina-järjestöjen kesken tupo-neuvottelujen yhteydessä ennen 90-luvun lamaa. Lähtökohtana oli tukea työntekijöiden fyysisiä, psyykkisiä ja ammatillisia valmiuksia työssä selviytymisessä. Työkykyä ylläpitävä ja edistävä toiminta annettiin myös yhdeksi työterveyshuollon tehtäväksi työterveyshuoltolakia uudistettaessa. Myös SAK järjesti 1990-luvun alkupuolella oman työkyky- ja työsuojelu-kampanjan. Työeläkevakuuttajat TELA on järjestänyt kampanjoita, joissa työmarkkinajärjestöt ovat olleet mukana (Työn iloa, Työkyky kunniaan). Työpaikkojen työhyvinvoinnin edistämiseksi on valtakunnallisesti toteutettu useita ohjelmia. Ikääntyvä arvoonsa -ohjelma 1990–1996 oli ikääntyvien työntekijöiden terveyden, työkyvyn ja hyvinvoinnin edistämisohjelma. Kan-sallisella ikäohjelmalla 1998–2002 herätettiin keskustelua työelämän tar-peiden ja ihmisten voimavarojen yhteensovittamisesta. Vuoden 2000 alus-sa käynnistynyt Työssä jaksamisen ohjelma päättyi vuoden 2003 lopussa. Se oli pääministeri Paavo Lipposen II hallituksen hanke, jonka tavoitteena oli edistää työkykyä ja ylläpitää hyvinvointia työpaikoilla. Ohjelman toteut-tamisesta vastasivat työministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö yhteis-toiminnassa opetusministeriön, kauppa- ja teollisuusministeriön sekä pal-kansaaja- ja työnantajajärjestöjen kanssa. Mukana olivat myös yrittäjät, maataloustuottajat, liikuntajärjestöt ja kirkko. Suomessa on ollut sen jälkeen useita työssä jaksamisen ohjelmia ja hank-keita, jotka ovat lähestyneet samaa asiaa hieman eri näkökulmista. Työky-vyn vaaliminen on eri tavoin esillä myös eri hallinnonalojen hankkeissa. Esimerkiksi työministeriöllä on ollut Tykes, sosiaali- ja terveysministeriöllä Veto, opetusministeriöllä Noste, Valtiokonttorilla Kaiku ja Työterveys-laitoksella Kesto. Terveys 2015 – kansanterveysohjelmassa linjattiin vuonna 2001 kansallista terveyspolitiikkaa seuraavalle 15 vuodelle. Ohjelma sisälsi useita tavoitteita, joista yksi oli ”työikäisten työ- ja toimintakyky sekä työelämän olosuhteet kehittyvät siten, että ne osaltaan mahdollistavat työelämässä jaksamisen pidempään ja työstä luopumisen noin kolme vuotta vuoden 2000 tasoa myöhemmin”. Ikääntymiskysymystä on lähestytty myös pyrkimällä parantamaan ihmisten kuntoa ja lisäämään liikunnan harrastamista, koska liikunnalla on kiistatta monia myönteisiä vaikutuksia terveydelle. Monilla työpaikoilla työkykyä yl-läpitävä toiminta on painottunut juuri liikunnan tukemiseen muun tyky-toiminnan jäädessä taka-alalle. Valtakunnallinen Kunnossa Kaiken Ikää -ohjelma (KKI) on opetusministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön ra-hoittama liikuntahanke. Sen kolmannella viisivuotiskaudella 2005–2009


KKI:n tavoitteena on auttaa yli 40-vuotiaita liikuntaharrastuksen alkuun se-kä luoda pysyviä liikuntapalveluja aikuisten lähipiiriin. Monet työnantajat ovat kansallisen ikäohjelman ja muun kampanjoinnin in-noittamina käynnistäneet työnantajakohtaisia ikäohjelmia eri nimillä. Ikäoh-jelmiin on usein sisältynyt ylimääräisiä palkallisia vapaapäiviä ja muita työs-sä jaksamista tukevia elementtejä. Pääsääntöisesti tulokset ovat olleet po-sitiivisia. Sairauslomat ovat vähentyneet, tuottavuus ja kannattavuus ovat parantuneet, eläköitymisikä on noussut ja työtyytyväisyys on lisääntynyt.

2.4 Miksi SAK:lta puheenvuoro ikääntymisestä? Miksi ikääntyminen ja ikään liittyvät kysymykset ovat tärkeitä SAK:lle? Työ-elämän kehittäminen on osa edunvalvontaa. SAK:n edustamien työntekijöi-den sairastavuus, kuolleisuus ja tapaturmataajuus ovat korkeat. Työvoima ja väestö ikääntyvät nopeasti, ja ikääntymisen inhimilliset ja taloudelliset vaikutukset ovat merkittävät koko yhteiskunnalle. SAK:n lähtökohtana ei ole kuitenkaan työntekijöiden velvollisuus vaan ensisijaisesti oikeus työhön ja pitkään työuraan. Suomessa hyvinvointiyhteiskunnan turvaaminen on perustunut talouden kasvuun. On ennustettu, että uhkaava työvoiman supistuminen painaa ta-louden keskimääräisen kasvun puolentoista prosentin tasolle, jos tuotta-vuus ei kasva aiempaa paremmin. Näin ollen paineet tuottavuuden paran-tamiseen ovat melkoiset. Nostamalla sekä nuorten että jo työssä olevien koulutustasoa on mahdollista parantaa tuottavuutta, jos koulutus kohdistuu todelliseen osaamisen lisäämiseen. Tähän liittyy oleellisesti ikääntyneiden työntekijöiden kokemuksen ja hiljaisen tiedon hyödyntäminen työpaikoilla. Työvoiman vähenemistä voidaan hidastaa, jos eläkkeelle siirtymisikää pys-tytään kohottamaan. Se edellyttää työelämän kehittämistä terveyttä tuke-vaksi, työympäristön laadun parantamista sekä työehtojen muokkaamista ihmisten tarpeiden mukaisiksi. SAK:n lähtökohtana on kehittää työelämää niin, että ihmiset selviytyvät työ-elämässä terveyttään vaarantamatta normaaliin eläkeikään saakka. Valitet-tavasti tällä hetkellä vain osa SAK:n jäsenistöstä pystyy olemaan töissä niin pitkään, että voi hyödyntää joustavaa eläkeikää ja mahdollista suurempaa eläkkeen karttumisprosenttia. Työelämän kehittäminen pitää sisällään ajatuksen, että työelämän on jous-tettava siten, että kaikissa elämänvaiheissa, niin nuorena kuin vanhana, otetaan huomioon työntekijän elämäntilanne.

• Suomessa on pyritty vaikuttamaan ikääntyneiden työssä jatkamiseen valtiovallan ja viranomaistahojen toimenpiteillä kuten eläkepolitiikalla ja kampanjoilla.

• Myös monet työnantajat ovat käynnistäneet omia ikäkampanjoitaan, joiden tulokset ovat olleet positiivisia.


• SAK on toimintasuunnitelmassaan asettanut tavoitteekseen

työtapaturmien, ammattitautien, sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyseläkkeiden määrän vähentämisen.

• SAK pyrkii tavoitteisiin vaikuttamalla ennaltaehkäisevästi työympäristön laatuun ja työehtoihin.

• Vaikka tavoitteet hyvästä terveydestä ja toimintakyvystä koskevat kaikkia työntekijöitä, on tärkeää, että niitä tarkastellaan myös ikänäkökulmasta.


3. Miten ikääntyvän työkyky muuttuu? Minkä ikäinen ihminen on ikääntynyt? Tavallisessa puheessa vanhenemi-sella ja ikääntymisellä tarkoitetaan kutakuinkin samaa asiaa. On kuitenkin hyvä huomata, että hyvin monet eläkeikää lähestyvät henkilöt kokevat ole-vansa useita vuosia kalenteri-ikäänsä nuorempia. Tutkijat tarkoittavat ikääntymisestä puhuessaan yleensä kalenterin mukaan tapahtuvaa iän karttumista, ja vanhenemisesta puhuessaan tarkoittavat itse vanhenemisen prosessia. Ikäkomitean työn yhteydessä tulivat käyttöön termit ikääntyvä työntekijä ja ikääntynyt työntekijä. Ikääntyvällä työntekijällä on tarkoitettu yli 45-vuotiasta työntekijää ja ikääntyneellä työntekijällä yli 55-vuotiasta työntekijää. Van-huuden on katsottu alkavan Suomessa yleisestä eläkeiästä, ja yli 65-vuotiaita on edelleen luokiteltu eri vanhusryhmiin. Ihmisten kalenteri-ikä kasvaa kaikilla samalla vauhdilla, mutta iän muka-naan tuomat vanhenemismuutokset kehittyvät yksilöllisesti. Vanhenemi-seen ja vanhenemisnopeuteen vaikuttavat sekä ulkoiset että perinnölliset tekijät. Ulkoisista tekijöistä voi mainita elintavat ja työympäristön. Perinnölli-sistä tekijöistä kertoo se, että joissakin suvuissa ihmiset ovat pitkäikäisiä ja joissakin suvuissa kuollaan nuorena. Yleensä vanhenemismuutokset alka-vat hiljalleen ja lisääntyvät vähitellen vuosien kuluessa. On hyvä muistaa, että vanheneminen kuuluu luonnollisena osana ihmisen elämään. Normaaliin vanhenemiseen kuuluu fyysisiä, helposti näkyviä muutoksia ja toisaalta myös muutoksia, jotka tulevat esille vain poikkeavissa kuormitusti-lanteissa. Iän myötä ryhti muuttuu, lihasmassa vähenee, iho ohenee ja tu-lee ryppyjä. Myös luusto haurastuu, ilmaantuu nivelkulumiin liittyviä vaivoja ja notkeus vähenee. Aivokudoksen määrä vähenee, lähinäkö heikkenee ja korkeita ääniä ei enää kuulla. Näön osalta on arvioitu, että esimerkiksi va-lontarve tarkassa lähityössä on 40-vuotiaalla kaksinkertainen ja 60-vuotiaalla kymmenkertainen 20-vuotiaaseen verrattuna. Vanhenemisen myötä elimistön kyky mukautua ympäristön muutoksiin ja kuormitustekijöihin heikkenee. Aineenvaihdunnan hidastumisen myötä myös elimistön kyky eliminoida haitallisia tai myrkyllisiä aineita heikkenee. Iän myötä ihmisen fyysinen toimintakyky heikkenee, ja sama työmäärä ai-heuttaa entistä suuremman fyysisen rasituksen. Palautuminen fyysisen ra-situksen jälkeen kestää kauemmin kuin nuorena. On arvioitu, että 60-vuotiaan työkuorman pitäisi olla 20 prosenttia matalampi kuin 40-vuotiaan, mikäli tavoitellaan samanlaista kuormittumista työssä. Samoin erilaisista vammoista ja sairauksista toipuminen vie enemmän aikaa kuin nuoruudes-sa. Tästä käy esimerkiksi luunmurtuman parantumiseen kuluvan ajan eri-laisuus nuorilla ja vanhoilla. Fyysinen toimintakyky ja suorituskyky alenevat vuosien karttuessa, mutta psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky voi jopa parantua. Kokemuksen


myötä vanhemmilla työntekijöillä on taitoa tehdä asioita viisaasti, hallita ko-konaisuuksia ja ratkaista ongelmia. He ovat usein työhön sitoutuneita ja ot-tavat toiset työntekijät huomioon. Valitettavasti ikääntymisen myötä myös sairauksien määrä kasvaa. Tilasto-jen mukaan noin kahdella kolmasosalla 55–64-vuotiaista on jokin pitkäai-kaissairaus. Heistä liki 40 %:lla sairaudesta on haittaa työnteolle. Myös niil-lä, joilla ei ole pitkäaikaissairautta, työkyky heikkenee tutkimusten mukaan iän myötä. Silloin on ennen muuta kyse työkyvyn muiden osa-alueiden ku-ten osaamisen ja asenteiden sekä työhön liittyvien tekijöiden vaikutuksesta. Näyttää siltä, että työmarkkinoiden käytännöt ja sopivuusvaatimukset hei-jastuvat ikääntyneiden koettuun työkykyyn. Sairauslomia on tarkasteltu usein lähinnä kustannustekijänä työnantajan näkökulmasta. Sairauspoissaoloihin liittyy selkeästi myös terveydellistä en-nustearvoa. Sairauspoissaolot kertovat sairauksiin liittyvästä haitasta ja ra-joituksista. Lisäksi esimerkiksi kunta-alalla tehdyn tutkimuksen mukaan sai-rauspoissaolot ennustavat varhaista eläkkeelle siirtymistä ja kuoleman ris-kiä. Tutkimusten mukaan pitkien sairauslomien ja poissaolopäivien suuri määrä ennustaa jopa paremmin kuoleman riskiä kuin koettu terveys tai ter-veystarkastuksissa todetut pitkäaikaissairaudet.

• Ikääntyminen ja vanheneminen ovat luonnollinen osa ihmisen elämää.

• Vanhenemiseen liittyy normaalia elintoimintojen muutosta, mutta usein vuodet tuovat mukanaan myös sairauksia.

• Yhdessä nämä vaikuttavat ihmisen edellytyksiin selviytyä työstään.


4. Mitä työelämän muutos vaatii työntekijöiltä? Viime vuosikymmeninä suomalainen työelämä on muuttunut voimakkaasti. Maatalous- ja teollisuusyhteiskunnasta on siirrytty palvelu- ja tietoyhteis-kuntaan. Suomalaiset yritykset ja työpaikat ovat joutuneet sopeutumaan yhä kovenevaan kotimaiseen ja kansainväliseen kilpailuun. Työelämässä on otettu käyttöön uusia materiaaleja ja työmenetelmiä, ja tie-totekniikka on tullut mukaan moniin ammatteihin muodossa tai toisessa. Se asettaa lisääntyviä vaatimuksia osaamiselle ja uuden tiedon hallinnalle. Tie-totekniikan myötä osa töistä on helpottunut ja on syntynyt uusia, uudenlais-ta osaamista vaativia työpaikkoja, mutta toisaalla se on johtanut myös työ-voiman vähennyksiin. Osa ammateista on kuitenkin säilynyt työn sisällöl-tään liki ennallaan. Se koskee monia fyysisesti raskaita töitä. Työelämä on polarisoitunut. On töitä, jotka kehittyvät ja töitä, joissa ei vuosikausiin ole tapahtunut juurikaan muutoksia. Vaikka uuden tietotekniikan ja automaation käyttöönotto on muuttanut työ-elämää, se ei ole merkittävästi vähentänyt työn kuormittavuutta. Työvoiman vähentäminen sekä tuottavuus- ja laatuvaatimusten kasvu ovat lisänneet työn kuormittavuutta. Kokoaikatyössä työajat lyhentyivät parin kymmenen vuoden ajan, kunnes alkoivat uudelleen pidentyä 1990-luvulla. Ylitöiden määrä on lisääntynyt selvästi: esimerkiksi työministeriön Työolobarometrin mukaan noin puolet palkansaajista teki ylitöitä elo- ja syyskuun aikana vuonna 2007. Samanaikaisesti työn henkinen kuormittavuus, stressi ja kiire näyttävät lisääntyneen. Tutkimusten mukaan hieman yli puolet suomalaisis-ta palkansaajista joutui melko tai hyvin usein kiirehtimään saadakseen työnsä tehtyä. Lisäksi työn ja vapaa-ajan välinen raja on monen työntekijän kohdalla hä-märtynyt niin, että noin puolella palkansaajista työasiat jossain määrin tun-keutuvat vapaa-ajalle. Jos työn ja vapaa-ajan sekoittuminen ei ole hallin-nassa, työntekijä voi uupua. Myös uudet kemikaalit ja tekniset tuotteet, fysikaaliset ja biologiset altisteet sekä väkivallan uhka muodostavat haasteen työntekijöiden suojelulle.

Sairauspoissaolot hienoisessa nousussa Työn perinteisiin vaaratekijöihin liittyvät ammattitaudit ja tapaturmat ovat li-sääntyneet viime vuosina Suomessa. Palkansaajien sairauspoissaolojen määrä on koko 2000-luvun ollut hiljaisessa nousussa. Suomessa työstä poissaolot sairauden vuoksi vastaavat kuitenkin EU:n keskiarvoa. SAK:n työolobarometrin mukaan puolet työntekijöistä on ollut sairaana töis-sä viimeisen vuoden aikana. Luku vastaa kansainvälisiä tutkimustuloksia. Ne työntekijät, jotka pystyvät vaikuttamaan omiin työtehtäviinsä, ovat vä-hemmän sairauslomilla ja myös vähemmän sairaana töissä verrattuna sel-


laisiin työntekijöihin, joilla on vähän vaikutusmahdollisuuksia. Sairaana työssäolo on riski työntekijän terveydelle ja saattaa olla riski myös muille työntekijöille. Pitkän, vuosia samalle työnantajalle tehtävän, vakaan työuran tilalle ovat entistä useamman palkansaajan kohdalla tulleet toistuvat työnkuvan tai ammatin muutokset ja määräaikaiset, tilapäiset tai osa-aikaiset työsuhteet. Myös kahden työn samanaikainen tekeminen on lisääntynyt. Työelämä on muuttunut aiempaa nopearytmisemmäksi, ja jatkuva muutos sekä työn ke-hittäminen voivat kuormittaa palkansaajia. Ne eivät kuitenkaan ole auto-maattisia kuormitustekijöitä. Kun ihminen itse on mukana vaikuttamassa omaan työhönsä, muutokset koetaan yleensä positiivisesti ja turvallisiksi. Kuormitusta ja etenkin ahdistusta tuovat ennakoimattomat muutokset, joihin ei pysty itse vaikuttamaan.

Jako menestyjiin ja väliinputoajiin entistä selvempi Työmarkkinoilla on tunnistettavissa aiempaa selvemmin jako menestyjiin ja väliinputoajiin. Kahtiajako näkyy koulutustasossa, ammatissa, työsuhteen ehdoissa ja myös eri-ikäisten erilaisessa työmarkkina-asemassa. On ole-massa hyvän koulutuksen ja kovan ammattitaidon omaava, usein vakitui-sessa työsuhteessa olevien joukko, jolle työ voi vakaan ansiotason ohella tarjota haasteita ja mahdollisuuksia mielekkääseen työn tekemiseen. Kui-tenkin tulospaineet ja aikapula voivat kuormittaa tätäkin ryhmää niin henki-sesti kuin fyysisesti. Toisaalta on olemassa osa-aika- ja pätkätöitä tekevien ryhmä, joiden työsuhteiden kesto, työajat, työpaikat ja palkkaus vaihtelevat satunnaisesti. Suurin osa työntekijöistä jää näiden ääripäiden väliin. Heillä-kin työ ja vaatimukset ovat muuttuneet usein niin, että työ edellyttää yhä enemmän jatkuvan muutoksen hallintaa, uusien asioiden oppimista, sosiaa-lisia taitoja ja ennen muuta joustavuutta.

Odotukset työelämälle muuttuneet Työelämään vaikuttaa voimakkaasti myös yleinen asenteissa tapahtunut muutos. Yksilökohtaiset tarpeet ja arvot painottuvat aiempaa enemmän. Odotukset työelämää kohtaan ovat muuttuneet, ja työltä odotetaan entistä enemmän haasteellisuutta ja itsenäisyyttä. Tämä johtaa helposti ristiriitoihin työpaikalla. Asenteista kertoo myös se, että SAK:n työolobarometrin mukaan monet työntekijät kaipaavat lisää vapaa-aikaa lisäpalkan sijasta. Yli 50-vuotiaista miehistä 60 prosenttia ja naisista 50 prosenttia olisi halukkaita ottamaan mieluummin vapaa-aikaa kuin palkankorotuksen, jos ne olisivat toistensa vaihtoehdot. Aiemmin (2005) SAK:n järjestötutkimuksen mukaan 55–60-vuotiaista työssä käyvistä SAK:laisista naisista 44 prosenttia ja miehistä 52 prosenttia voisi hyvinkin ajatella lopettavansa työnteon. Liki puolet samasta ikäryhmästä pelkää oman terveytensä heikkenevän niin paljon, ettei enää jatkossa selviä nykyisessä työssään. Suomen talous ajautui syvään lamaan 90-luvun alussa, ja sen seurauksena maahamme syntyi suurtyöttömyys. Viime vuosien jatkuvasta talouskasvus-ta huolimatta Suomeen jäi laman seurauksena suuri pitkäaikaistyöttömien


joukko. Joukossa oli paljon ikääntyneitä työikäisiä henkilöitä. Vuonna 2007 pitkäaikaistyöttömistä 72 prosenttia oli 50 vuotta täyttäneitä. Pitkäaikaistyöt-tömyys väheni vuonna 2007 muutoin, mutta lisääntyi 60–64-vuotiaiden ryhmässä. Vanhimmat laman aikana työttömäksi jääneet ovat jo siirtyneet eläkkeelle. Pitkäaikaistyöttömien joukossa on edelleen ikääntyneitä, joilla on terveydellisiä ja koulutuksellisia rajoitteita palata työelämään.

• Kehitys on muuttanut työelämän rakenteita ja työn tekemistä. • Työsuhteet ja työpaikat ovat yhä useammin pirstoutuneet ja

työmarkkinoille on tullut monen kerroksen väkeä.


5. Mitä siis pitäisi tehdä? Tavoite pitkästä työurasta ja ajatus eläkkeelle siirtymisiän noususta toteu-tuvat vain, jos eläkeikää lähestyvät, ikääntyneet työntekijät ovat työkykyisiä ja halukkaita jatkamaan töissä ja heille on tarjolla sopivaa työtä. Tavoite työurien pidentymisestä edellyttää toimenpiteitä, joilla turvataan työvoiman säilyminen terveenä ja toimintakykyisenä, kannustetaan ja motivoidaan työntekijöitä jatkamaan töissä ja sopeutetaan työelämän vaatimuksia vas-taamaan ihmisten voimavaroja. Toimenpiteitä tarvitaan valtakunnan tasolla, työpaikoilla ja työterveyshuollossa, mutta myös työntekijän itsensä on olta-va aktiivinen säilyttääkseen toimintakykynsä mahdollisimman pitkään.

5.1 Valtakunnalliset toimet

Työnanantajien asennetta korjattava Vaikka ikääntymisestä ja ikääntymisen huomioimisesta työelämässä on puhuttu jo vuosia, ei tilanne yritystasolla välttämättä ole yhtä myönteinen. Selvitysten mukaan mm. yksityisen palvelualan työnantajat ovat pitäneet vajaakuntoisten ja vammaisten työllistämistä ongelmallisena. Heidän arvi-onsa mukaan tällaiset työntekijät vaativat enemmän aikaa tehtävistä suoriu-tumiseen ja työnantajan on vaikea arvioida heidän pätevyyttään. Monen mielestä vammaisen tai vajaakuntoisen työntekijän rekrytointi voi myös vai-kuttaa kielteisesti yrityskuvaan. Ikään perustuvaa syrjintää koetaan noin joka kymmenennellä työpaikalla. Sitä kokevat niin nuoret kuin ikääntyneetkin työntekijät. Syrjintä ja eriarvoi-nen kohtelu kohdistuvat erityisesti tilapäisiin tai osa-aikaisiin työntekijöihin. • Valtakunnan tasolla on käynnistettävä työnantajille suunnattu kampanja,

jonka tavoitteena on muokata asennekulttuuria myönteiseksi ikääntynei-den ja osatyökykyisten huomioimiselle työelämässä. Työnantajien on muutettava käytäntöjä, joilla eläkeikää lähestyviä työntekijöitä työnnetään pois työelämästä.

Työnantajien vastuuta työntekijöistä lisättävä Uuden työllistymissopimuksen avulla työttömille on turvattava paluu työhön, kun työttömyys uhkaa pitkittyä.

• Ikääntyville tulee tarjota työllisyystakuu, jossa tarjotaan aiempaan työ-kokemukseen nähden sopivaa työtä. Pitkän työhistorian jälkeen työn-tekijälle tulisi maksaa erorahatyyppinen sopeutumiskorvaus, joka maksettaisiin korotettuna muuttobonuksena työntekijän muuttaessa työhön toiselle paikkakunnalle. Työttömyysturvan lisäpäiväoikeus tulee säilyttää nykyisenä, ja ikääntyneiden irtisanomisia voidaan estää työnantajien omavastuuta korottamalla.


Kuntoutusta jo ennen työkyvyttömyyden uhkaa Työkyvyttömyyden riskiä pyritään pienentämään ammatillisella kuntoutuk-sella. Kansaneläkelaitoksella ja työeläkelaitoksilla on ollut vuodesta 2004 velvollisuus järjestää ammatillista kuntoutusta henkilölle, jolla voidaan tode-ta uhka joutua työkyvyttömäksi. Kaikki työkyvyttömyysuhan alla olevat eivät kuitenkaan saa kuntoutusta. Niistä, jotka vuonna 2006 tulivat työelämästä työeläkekuntoutukseen, 67 prosenttia palasi takaisin työelämään. Voi ky-syä, olisiko prosenttiluku isompi, jos kuntoutus olisi toteutettu aikaisemmin. • On huolehdittava siitä, että kaikki, joita uhkaa työkyvyttömyys, saavat

arvion ammatillisen kuntoutuksen tarpeesta ja heidät ohjataan tarvitta-vaan kuntoutukseen. Kuntoutusta on kehitettävä siten, että sitä voi saada jo ennen vakavaa työkyvyttömyyden uhkaa.

Osatyökykyisten työllistymistä edistettävä Ikääntyneitä, osatyökykyisiä työntekijöitä ajaa työmarkkinoiden ulkopuolelle työaikojen joustamattomuus. Nykyinen lainsäädäntö ja työttömyysturva suosivat kokopäivätyötä joustavien ja yksilöllisten osa-aikaratkaisujen si-jaan. Siinä mielessä työajat ovat jäykät. Kokoaikatyö kuitenkin joustaa vuo-rokausi- ja vuosikehikossa melko paljon. Useat vammaiset ja osatyökykyiset pystyisivät työskentelemään osan ta-vanomaisesta työajasta, jos sopivaa osa-aikatyötä olisi saatavilla ja tukijär-jestelmä kannustaisi osa-aikatyöhön. • Työ- ja sosiaalilainsäädäntöä on kehitettävä tukemaan osatyökykyisten

työllistymistä. Osatyökyvyttömyyseläkkeellä oleville pitäisi turvata oikeus osa-aikaiseen työhön esimerkiksi siten, että osa-aikatyön järjestyminen selvitetään osatyökyvyttömyyseläkeratkaisun yhteydessä. Myös työpaikoilla tulee lisätä joustavuutta osatyökykyisten työllistymisen helpottamiseksi.

Osatyökykyisten työssä jatkamista tuettava Tilastokeskuksen mukaan 60–64-vuotiaista oli vuonna 2005 eläkkeellä 120 000 ja töissä 129 000 henkilöä. Se kertoo kyseisen ikäryhmän laajasta ve-täytymisestä pois työelämästä. Toisaalta ikäryhmässä työllisyys on lisään-tynyt huomattavasti aiempiin vuosiin verrattuna. Monilla ikäryhmään kuulu-villa on pitkäaikaissairaus, joka rajoittaa työssä selviytymistä. Työkyvyttö-myyden aiheuttava vamma tai sairaus merkitsee kuitenkin harvoin täydellis-tä työkyvyttömyyttä varsinkaan nuoremmissa ikäryhmissä. Tällä hetkellä monet kokevat, että on vaikeaa saada työkyvyttömyyseläkettä työkykyä merkittävästi rajoittavasta sairaudesta huolimatta. Moni pitkäaikaissairas kykenisi jatkamaan työelämässä, jos työpaikalla otettaisiin huomioon sairauden työntekijälle aiheuttamat rajoitteet ja työym-päristö ja vaatimukset mukautettaisiin niiden mukaisesti.


• Työmarkkinajärjestöjen ja valtiovallan kesken on sovittava pelisäännöistä,

joilla edistetään konkreettisesti vajaatyökuntoisten työllistymistä ja työssä jatkamista. On kuitenkin tärkeää huolehtia myös siitä, että ei hankaloiteta työkyvyttömyyseläkkeiden myöntämistä siihen oikeutetuille.

Senioreille ylimääräisiä vapaapäiviä Ikääntymisen myötä tarve työajan lyhentämiseen lisääntyy hiljalleen. Eri tutkimusten mukaan ikääntyneillä työntekijöillä on lyhyitä sairauslomia vä-hemmän kuin nuorilla työntekijöillä, mutta sen sijaan pitkiä sairaslomia heil-lä on enemmän kuin nuorilla. Taustalla on useita tekijöitä. Fyysinen kuormi-tus vaatii ikääntyneillä pitemmän palautumisajan kuin nuorilla, ja toisaalta työkuormitus voi pahentaa olemassa olevaa sairautta niin, että se johtaa työkyvyttömyyteen. Joissakin yrityksissä on asia pyritty ratkaisemaan tar-joamalla ikääntyneille ylimääräisiä vapaita. Niiden seurauksena poissaolo-jen määrä on yleensä vähentynyt ja työtyytyväisyys lisääntynyt. On työnan-tajia, joiden palveluksessa voi saada ylimääräisiä palkallisia vapaapäiviä ikäbonuksena ja palkintona työssä jatkamisesta. • Valtakunnallisissa työehtoneuvotteluissa on selvitettävä, voidaanko sopia

järjestelyistä, joilla taataan työelämän senioreille ylimääräisiä palkallisia vapaapäiviä. Lisäksi on selvitettävä, miten osa-aikaeläkejärjestelmää ja muita yksilöllisiä työaikajärjestelmiä voidaan kehittää. Myös vuorottelu-vapaata on hyödynnettävä osana työaikajoustoja.

Työttömien terveystarkastukset vakiinnutettava Ikääntyneillä pitkäaikaistyöttömillä on usein terveydellisiä ja koulutuksellisia rajoitteita sijoittua työelämään. Tutkimusten mukaan terveydentilan ja työ-kyvyn kartoituksilla ja terveystarkastuksilla sekä yksilöllisillä kuntoutus- ja työllistämistoimenpiteillä on pystytty merkittävästi parantamaan heidän työl-listymistään. Työttömille suunnatut terveystarkastukset ovat otettu mukaan myös halli-tuksen terveyden edistämisen politiikkaohjelmaan. Työvoimaviranomaisten ja työvoiman palvelukeskusten koordinoimien työttömille suunnattujen ter-veystarkastusten avulla on mahdollista puuttua ajoissa heidän työkykyään uhkaaviin tekijöihin ja toisaalta ohjata heitä kuntoutus- ja sosiaalipalvelujen piiriin. Tässä tarvitaan poikkihallinnollista yhteistyötä, eikä terveystarkastus-ten toteuttamista ei voi asettaa yksinomaan kuntien velvoitteeksi. • Työttömien terveystarkastukset on vakiinnutettava osaksi normaalia

työvoimapolitiikkaa.

Riskien arviointi työsuojelun painopisteeksi Eurooppalaisen työolotutkimuksen mukaan ikääntyneiden työntekijöiden (yli 55-vuotiaiden) altistuminen työpaikan haitallisille riskitekijöille on hiukan vä-häisempää kuin nuoremmissa ikäryhmissä. Miehillä altistuminen riskiteki-


jöille on yleisempää kuin naisilla. Naisilla altistuminen on korkeinta 45–55-vuotiaiden ikäryhmässä. Näyttää siltä, että yli 55-vuotiaat poistuvat työelä-mästä niillä työpaikoilla, joissa on kaikkein eniten riskitekijöitä. Työ ja terve-ys Suomessa 2006 -tutkimuksen mukaan koettu altistuminen fysikaalisille ja kemiallisille tekijöille ei ole vähentynyt suomalaisilla työpaikoilla vuodesta 2000 vuoteen 2006. Työelämän muutoksesta huolimatta monilla suomalaisilla työpaikoilla altis-tutaan siis edelleen riskitekijöille, jotka voivat vaarantaa työntekijän tervey-den. On tärkeää huomata, että ikääntyneillä sama altistus voi aiheuttaa sai-rastumisen helpommin kuin nuoremmilla johtuen iän mukanaan tuomista fysiologisista vaikutuksista ja myös mahdollisesta pitkään kestäneestä altis-tumisesta. • Valtakunnallisesti työsuojelun painopistealueeksi on otettava työn riskien

arviointi, jossa huomioidaan kattavasti myös työn fyysinen ja psyykkinen kuormittavuus. Työsuojelupiirien on valvottava ja ohjattava työpaikkoja huolehtimaan työn riskien arvioinnista ja haittatekijöiden poistamisesta.

Työterveyshoitajien ja työterveyslääkäreiden kuten muidenkin terveyden-huollon ammattihenkilöiden mahdollisuudet arvioida ikääntyneiden työnteki-jöiden työkykyä ovat sidoksissa heidän tietoonsa sairauksista, ikääntymi-sestä ja työolosuhteista. • Kaikkien terveydenhuollon ammattihenkilöiden koulutuksessa on

perehdyttävä työympäristön ja ikääntymisen huomioimiseen työkykyä arvioitaessa aiempaa voimakkaammin.

5.2 Toimenpiteet työpaikoilla

VAIKUTTAMINEN TYÖHÖN JA TYÖOLOIHIN

Työpaikoilla tehtävä riskien arvioinnit ja altistemittaukset Työpaikat ovat keskeisessä asemassa, kun pyritään estämään työntekijöi-den sairastuminen työpaikan olosuhteiden vuoksi. Monilla työpaikoilla työn-tekijät työskentelevät edelleen erityisen sairastumisen vaaraa aiheuttavissa töissä. Varsinkin pienillä työpaikoilla on usein tekemättä työpaikan riskien arviointi. Moni ikääntynyt työntekijä on altistunut työpaikan haitallisille teki-

• Suomessa tarvitaan asennemuutosta suhtautumisessa osatyökykyisyyteen, ikääntymiseen ja työuran tukemiseen.

• Tarvitaan uudenlaista johtamista sekä uusia malleja työkuorman vähentämiseen ja työajan joustavuuteen työntekijän ehdoilla.

• On panostettava ikääntyneiden koulutukseen ja turvattava oikeus uuden oppimiseen.

• Työterveyshuoltojärjestelmän ja muun palvelujärjestelmän on tuettava ikääntyneiden voimavaroja.


jöille vuosien ajan. Heidän elimistönsä kyky eliminoida ulkoisia haitallisia tekijöitä on usein heikompi kuin nuorilla työntekijöillä. Työympäristön haitta-tekijät ja työn fyysinen kuormittavuus muodostavat siis uhkan työkyvyn säi-lymiselle. • Työpaikoilla on tehtävä asianmukainen riskien arviointi ja tarvittavat

altistemittaukset tilanteen niin vaatiessa. Tavoitteena on ennaltaehkäistä riskejä ja vähentää terveydelle haitallisia altisteita työympäristössä.

Työn fyysistä kuormittavuutta vähennettävä ikääntyviltä Ikääntyneiden työntekijöiden koulutustaso on keskimäärin alhaisempi kuin nuorilla työntekijöillä, ja osittain siksi monet ikääntyneet työntekijät työsken-televät fyysisesti raskaissa ja ergonomisesti kuormittavissa töissä. Iän myö-tä fyysinen toimintakyky yleensä heikkenee ja pitkäaikaissairauksien määrä kasvaa. Tutkimusten mukaan monet ikääntyneet työntekijät ovat omaksu-neet ”viisaan tavan” tehdä työtä, jolloin he rytmittävät työtä ja työhön liitty-vää kuormitusta vastaamaan omia voimavarojaan. Turhat liikkeet ja työvai-heet ovat voineet vuosien oppimisen tuloksena karsiutua, ja työ on silloin tehokasta, vaikka se voikin poiketa siitä, mihin nuoret työnjohtajat ovat tot-tuneet tai saaneet koulutuksensa. • Ikääntyvien työntekijöiden työn fyysistä kuormittavuutta on vähennettävä

työtehtäviä keventämällä. Työn keventämiseen kuuluu työn sisällön kehittäminen, työkierto yksitoikkoisissa, yksipuolisesti kuormittavissa töissä sekä joustavien ja yksilöllisten työaikamallien käyttö. Lisäksi on huolehdittava ikääntyvien ja ikääntyneiden työntekijöiden täydennys-koulutuksesta, jotta mahdollistetaan siirtyminen kevyempiin tehtäviin.

Esimiehiä valmennettava moninaisuuden johtamiseen Työelämän muutos ja siihen liittyvä kiire kuormittavat työntekijöitä. Vaikka monet ikääntyneet työntekijät työskentelevät fyysisesti kuormittavissa töis-sä, myös heihin kohdistuu vaatimuksia uuden oppimisesta ja toimintojen tehostamisesta. Erilaiset työhön liittyvät vaatimukset aiheuttavat henkistä kuormittumista. Monet ikääntyneet työntekijät ovat vuosien myötä saavut-taneet korkean ammattitaidon, joka on merkittävä voimavara työ-paikoilla. • Psyykkistä työympäristöä kehittämällä on mahdollista tukea ikääntyneitä

ja hyödyntää seniorien tietoa viisaasta työn tekemisestä. Ikääntyneet työntekijät voivat parhaimmillaan toimia mentoreina tai oppimestareina nuoremmille. Se edellyttää hyvää johtamista ja esimiestyötä. Esimiehiä tulee valmentaa arvostamaan moninaisuuden johtamista ja erilaisuutta.

Vaikutusmahdollisuuksia omaan työhön lisättävä Tutkimusten mukaan mahdollisuus vaikuttaa oman työn suunnitteluun ja säätelyyn on merkittävä työviihtyvyyttä ja työhyvinvointia lisäävä tekijä. Työssä jaksamista heikentää kiireinen ja pakkotahtinen työ ilman mahdolli-


suuksia vaikuttaa taukoihin, työtapoihin ja -menetelmiin. Työministeriön Työolobarometrin (2006) mukaan johdon ja esimiesten suhteiden avoimuus on vähentynyt aiemmasta, ja esimiesten arvioidaan suhtautuvan aikaisem-paa kielteisemmin työntekijöiden tekemiin muutosesityksiin. • Työpaikoilla on panostettava viestintä- ja keskustelukulttuurin parantami-

seen. Työntekijöiden mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhönsä on lisättävä.

Tyky-toiminnan vastattava todellisiin tarpeisiin Eri sosiaaliryhmien väliset terveyserot heijastuvat myös työelämässä työky-kyyn liittyvinä eroina. Erojen tiedostaminen mahdollistaa niiden ryhmien tunnistamisen, joilla on muita suurempi vaara menettää työkykynsä ja eh-käisevien toimenpiteiden suuntaamisen näihin ryhmiin. Suomessa on pu-huttu työkyvyn edistämisestä ja tyky-toiminnasta vuosia. Työkykyä edistävä toiminta ei kuitenkaan ole kohdentunut tarvelähtöisesti, vaan tyky-toiminta on ollut monipuolisinta voimakkaimmin kasvavilla ja hyvin menestyvillä työ-paikoilla. Sen sijaan epätyypillisissä työsuhteissa tai heikosti menestyvillä työpaikoilla työskentelevät työntekijät ovat jääneet useimmiten tyky-toiminnan ulkopuolelle. Toiminnan pitäisi perustua työpaikalla todettuihin tarpeisiin. • Työkykyä ylläpitävää toimintaa on kehitettävä vastaamaan paremmin

työpaikkojen todellisia työhön ja työkyvyn edistämiseen liittyviä tarpeita.

Ikääntyvien vuorotyöhön joustavuutta Tutkimusten mukaan vuorotyö aiheuttaa ikääntyneille työntekijöille enem-män haitallista kuormitusta kuin nuorille. Vuorotyö on myös selkeä riskiteki-jä useiden sairauksien suhteen. • Ikääntyneiden työntekijöiden työvuorosuunnittelussa on siksi pyrittävä

lisäämään joustavuutta, ja vuorojen välille on jätettävä riittävästi aikaa palautumiseen. On perusteltua vähentää sekä yötyön että peräkkäisten yövuorojen määrää. Vuorosuunnittelussa on tärkeä huomioida ihmisten erilaiset voimavarat ja yksilöllinen sopeutuminen yövuoroihin.

Huomiota ikääntyvien erityistarpeisiin koulutuksessa Niillä työpaikoilla, joilla on yhteistoimintalain perusteella laadittu henkilöstö-suunnitelma ja koulutustavoitteet, henkilöstösuunnitelmassa pyritään enna-koimaan mahdollisesti tulevaisuudessa tapahtuvia asioita, niiden vaiku-tuksia ja vaadittavia toimenpiteitä. Koulutustavoitteet tulee laatia niin, että ammattitaito kehittyy työtehtävien muuttuessa. • Jos tavoitteena pidetään ikääntyvien ja ikääntyneiden työntekijöiden

jaksamista pitempään työelämässä, henkilöstösuunnitelmassa ja koulutustavoitteissa olisi kiinnitettävä huomiota heidän erityistarpeisiinsa.


Ikäsyrjintä karsittava työpaikoilta Työpaikoilla on eri-ikäisiä ihmisiä. Vapaa-ajan, perheen ja työn vaatima ai-ka vaihtelee elämäntilanteen mukaan. Työpaikoilla voi syntyä ristiriitatilan-teita erilaisten odotusten ja tarpeiden kohdatessa. Pahimmillaan se voi joh-taa ikäsyrjintään muodossa tai toisessa. Ikäsyrjintään voivat syyllistyä niin esimiehet kuin työkaveritkin. • Ikäsyrjintää ei saa hyväksyä työpaikoilla missään muodossa.

VAIKUTTAMINEN TYÖNTEKIJÖIDEN TERVEYDENTILAAN JA TYÖKYKYYN

Työpaikoille luotava terveyttä edistäviä toimintatapoja Ihminen on osa työyhteisöään. Vaikka perinteisesti on puhuttu työntekijän terveydentilasta, yhtä lailla voidaan puhua myös työyhteisön terveydentilas-ta. Työyhteisö voi pahimmillaan pahentaa tai parhaimmillaan tukea yksittäi-sen työntekijän terveydentilaa. Työpaikan ilmapiirillä, sosiaalisilla suhteilla ja fyysisellä ympäristöllä sekä toimintakulttuurilla on merkittävä vaikutus työntekijöiden terveydentilaan. • On tärkeää, että työpaikoilla on valmiuksia luoda terveyttä edistäviä,

yhteisöllisiä toimintatapoja kehittävän työotteen kautta.

Mahdollisuuksia työpaikkaruokailuun lisättävä Elintavat vaikuttavat merkittävästi ihmisten terveyteen ja toimintakykyyn. Terveenä vanhenemista voidaan edesauttaa terveellisillä elintavoilla. Ruo-kailu on yksi terveyteen ja työssä jaksamiseen merkittävästi vaikuttavista tekijöistä. Oikein suunnitellulla ruualla, jossa huomioidaan esimerkiksi suo-laa, rasvoja ja energiamäärää koskevat suositukset, pystytään vähentä-mään sydän- ja verisuonitautien ja diabeteksen riskitekijöitä merkittävästi. Työ ja Terveys Suomessa 2006 -tutkimuksen mukaan mahdollisuus työ-paikkaruokailuun oli vain kolmella viidestä kyselyyn vastanneesta, ja heistä noin puolella oli mahdollisuus ruokailuun työpaikkaruokalassa. Reilu kol-masosa söi omia eväitään. SAK:n edustamilla aloilla työpaikkaruokailu on keskimäärin heikommin järjestetty kuin toimihenkilöammateissa. • On lisättävä työpaikkaruokailun piirissä olevien työntekijöiden määrää ja

mahdollisuutta saada työaikana terveellinen ateria. Työpaikkaruokaa tarjoavia yrityksiä on painostettava kiinnittämään huomiota tarjottavan ruuan terveysvaikutuksiin.

Tavoitteeksi savuton työpaikka Tupakointi on useiden ennenaikaista työkyvyttömyyttä ja eläköitymistä ai-heuttavien sairauksien riskitekijä. Tupakkalain ansiosta ja myös ravintoloi-den savuttomuuden myötä työntekijöiden altistuminen tupakansavulle on


vähentynyt. On kuitenkin tärkeää pyrkiä edelleen vähentämään tupakoinnin haittoja. Monet työpaikat ovat Suomessa julistautuneet savuttomiksi työpai-koiksi. Tupakan nikotiini on kuitenkin riippuvuutta aiheuttava aine ja se voi muodostaa esteen tupakoinnin lopettamiselle. Monilla työpaikoilla on myön-teisiä kokemuksia työnantajien korvaamasta nikotiinivieroitushoidosta tai vieroitushoidossa käytetyn lääkityksen korvaamisesta. • On tärkeää ottaa tavoitteeksi savuton työpaikka ja sopia siihen liittyvistä

pelisäännöistä. Osana pelisääntöjä tulisi olla työterveyshuollon ja työpaikan tarjoama tuki tupakasta vieroittautumiseen.

Työpaikoille päihdeohjelma Arvioiden mukaan jopa 500 000 suomalaista on alkoholin suurkuluttajia, ja heidän keskuudessaan kuolleisuus on muuta väestöä suurempaa. Alkoho-lisairaudet ovat tällä hetkellä työikäisten miesten yleisin kuolinsyy. Alkoholin suurkuluttajia on yli 60 prosenttia 25–34-vuotiaista miehistä. Työpaikoilla ja työterveyshuollossa on tärkeää tunnistaa suurkuluttajat. Työmarkkinajärjestöt ovat tammikuussa 2006 allekirjoittaneet suosituksen päihdeongelmien ennaltaehkäisystä, päihdeasioiden käsittelystä ja hoitoon-ohjauksesta työpaikoilla. • Työpaikoilla on tuettava alkoholin riskikäytön tunnistamista, varhaista

puuttumista ja hoitoon ohjausta. Työpaikoilla on syytä tehdä päihdeohjelma ja sopia hoitoonohjauksen pelisäännöistä.

Tukea liikuntaharrastuksiin Iän myötä lihasvoimat ja muu fyysinen kunto hiljalleen heikentyvät. Siten ihminen joutuu käyttämään entistä suuremman osan fyysisestä kapasitee-tistaan työn fyysisistä vaatimuksista selviytymiseen. On kuitenkin osoitettu, että lihasvoimaa ja fyysistä kuntoa on mahdollista parantaa harjoittelun avulla. Päivittäisen liikunnan lisäämisellä voidaan parantaa elimistön ha-penottokykyä ja parantaa suorituskykyä. • Työnantajia on kannustettava tukemaan työntekijöiden liikunnan harras-

tamista. Työmatkaliikunnan edistäminen ja liikunnan esteiden poistami-sen on oltava osa johdon toimintaa. Työaikana tapahtuva taukoliikunta on osa työn monipuolistamista ja myös työelämän kehittämistä terveyttä tukevaksi.

Työterveyshuolto järjestettävä asianmukaisesti Vaikka edellä kuvatut terveyttä edistävät ja sairauksia ehkäisevät toimet ovatkin tärkeitä, on kuitenkin oleellista huolehtia myös todettujen sairauksi-en ja vammojen oikea-aikaisesta ja tehokkaasta hoidosta sekä siihen liitty-västä kuntoutuksesta. Useiden sairauksien kohdalla sairausloman pitkitty-minen ennakoi pysyvää työkyvyttömyyttä ja eläkkeelle siirtymistä. Erityisesti tuki- ja liikuntaelinsairauksien kohdalla yhteys on vahva.


Yhteiskunnan kannalta sairauksien aiheuttamista kustannuksista vain pieni osa johtuu itse sairauden hoidosta. Suurimmat kustannukset tulevat saira-uslomista, eläkkeistä ja työpanoksen menetyksistä. Työpaikkojen ja yhteis-kunnan kannattaisi siis panostaa sairauksien oikea-aikaiseen hoitoon – va-roen kuitenkin ylihoitamista. Monilla työpaikoilla on kehitetty erilaisia ohjeita ja toimintamalleja, joilla pyritään nopeuttamaan hoitoa ja kuntoutusta tarvit-sevien työntekijöiden asianmukaista havaitsemista ja auttamista. Usein lä-hiesimies tai työntekijä itse havaitsee työkykyä ja terveyttä uhkaavan sei-kan, jota on mahdollista muuttaa. Monien sairauksien hoitoon ja vammoista toipumiseen kuuluu oleellisen osana avo- tai laitoskuntoutus. Toisinaan on myös tarvetta ammatilliseen kuntoutukseen. On tärkeää, että työntekijä voidaan ohjata tutkimuksiin ja kuntoutukseen mahdollisimman varhain. • Työnantajien on huolehdittava työterveyspalvelujen asianmukaisesta

järjestämisestä. Työterveyshuollon on huolehdittava sairaiden ohjaami-sesta asianmukaiseen hoitoon ja kuntoutukseen. Havaitessaan toiminta- ja työkykyyn liittyvän vaikeuden työpaikat voivat myös itse toimia aktiivi-sesti odottamatta työterveyshuollon puuttumista asiaan.

Työterveyspalvelut kaikille työntekijöille Työterveyshuollon kattavuus palkansaajien keskuudessa oli Kelan tilasto-jen mukaan 84 prosenttia vuonna 2006. Työterveyshuoltopalvelujen ulko-puolelle jää edelleen suuri joukko työntekijöitä, erityisesti pätkä-, vuokra- ja matkatöissä. Silloin työterveyshuoltolain tarkoittama terveyden ja työkyvyn edistäminen jää hoitamatta. Työterveyshuollon pitää tehdä työnantajalle ehdotuksia työolojen muutoksista ja mahdollisista vaihtoehtoisista työjärjes-telyistä huomioiden työntekijän terveydentila, fysiologinen tila ja myös ikä. Se jää toteutumatta, jos työpaikalla ei ole toimivaa työterveyshuoltoa. • Työterveyshuoltopalvelujen on oltava kaikkien työntekijöiden saatavilla.


Ikääntyneiden terveystarkastuksia tehostettava Työterveyshuoltolain mukaan työterveyshuollon pitää selvittää ja arvioida työperäisiä terveysvaaroja ja haittoja, työntekijöiden terveydentilaa sekä työ- ja toimintakykyä ja tehdä toimenpide-ehdotuksia epäkohtien ja riskien korjaamiseksi. Monilla ikääntyneillä työntekijöillä on pitkäaikaissairauksia, jotka voivat tuottaa ongelmia työssä selviytymisessä. Työterveyshuollon velvollisuus on seurata vajaatyökykyisten työntekijöiden terveydentilaa ja työssä selviytymistä. • Työterveystarkastusten tekemistä ikääntyneiden keskuudessa on

tehostettava. Tarkastusten yhteydessä työterveyshuollon asiantuntijoiden on tehtävä työnantajalle esityksiä, joilla edistetään työssä selviytymistä. Työterveyshuollon on työntekijän pyynnöstä ja perustellusta syystä arvioitava myös työn kuormittavuus. Lisäksi on tärkeää pyrkiä edistämään yksilöllisiä selviytymiskeinoja terveyskasvatuksen keinoin.

Ikääntyneille tasavertaiset mahdollisuudet koulutukseen Työelämän muutokset tuovat mukanaan uusia työmenetelmiä ja -tapoja. Uusia laitteita ja työkoneita otetaan käyttöön. Muutokset edellyttävät työn-tekijöiden koulutusta ja perehdyttämistä niihin. Puutteellinen koulutus ja opastus muodostavat tapaturmavaaran työpaikoilla. On tärkeää, että kaikki, jotka ovat tekemisissä esimerkiksi uusien laitteiden kanssa, saavat saman-laisen asiallisen koulutuksen. Usein ikääntyneet työntekijät sivuutetaan työ-paikoilla koulutusta järjestettäessä osin työnantajan toimesta mutta osin myös työntekijöiden omasta halusta. SAK:laiset työntekijät saavat yleensä vähemmän henkilöstökoulutusta kuin muut ammattiryhmät, ja iän myötä myös koulutuksen määrä vähenee. Se johtaa työpaikoilla helposti tilanteeseen, jossa koulutuksen ulkopuolelle jääneet työntekijät joutuvat huonompaan asemaan ja raskaampiin töihin. Tavoitteena tulisi sen sijaan olla ikääntymisen myötä tapahtuva työn keven-tyminen. Kokeneilla ja usein myös ikääntyneillä työntekijöillä on paljon ko-kemusta tehtävästä työstä, ja heidän ammattitaitoaan ja osaamistaan on tärkeää hyödyntää esimerkiksi uusia työvälineitä työpaikalle hankittaessa. • Työnantajien on huolehdittava siitä, että kaikki työntekijät – myös

ikääntyneet – ovat samassa asemassa koulutuksen suhteen.


• Työpaikat ovat keskeisessä roolissa, kun puhutaan ikääntymisen huomioonottamisesta työelämässä.

• Työterveyshuollon tehtävä on tukea ikääntyneiden työntekijöiden työssä jaksamista, mutta vastuu jaksamisesta kuuluu kaikille työpaikalla. Olennaista onkin työntekijöiden, työnantajan ja työterveyshuollon keskinäinen yhteistyö.

• Terveys, taloudelliset tekijät sekä mielekäs, mielenkiintoinen ja haastava työ auttavat työntekijää jatkamaan ja jaksamaan erityisesti yli 45-vuotiaiden mielestä.

• Myös työaikaan, työtahtiin ja työn kuormittavuuden vähentämiseen liittyvät tekijät kannustavat jatkamaan työssä mahdollisiman pitkään.

• Joustavammat työajat, työsuhteen varmuus ja johtamistapojen parantaminen vahvistavat erityisesti 45–54-vuotiaiden jaksamista.


6. Tiivistelmä Suomalaisille työllä on aina ollut suuri merkitys. Suomalaiseen perintee-seen on kuulunut työn tekemisen arvostus ja ammattiylpeys omasta työstä. Työ on rytmittänyt elämää, ja työhön on liittynyt toimeentulon lisäksi vahvo-ja sosiaalisia arvoja ja arvostuksia. Ammattiyhdistysliike on aina pitänyt työtä arvokkaana asiana ja puolustanut kaikkien ihmisten oikeutta työllistyä. Siihen on liittynyt myös työsuojelu ja vastuun kantaminen työntekijöiden terveydestä ja toimeentulosta. Viime vuosikymmeninä työelämässä on tapahtunut suuria muutoksia. Suomen elinkeinorakenne on muuttunut voimakkaasti, ja työelämän vaati-mukset ovat monilta osin erilaiset kuin aiemmin. Suuret ikäluokat ikäänty-vät, ja samalla myös työvoima vanhenee. Suurten ikäluokkien siirtyessä eläkeikään työvoiman alkaa määrä pienentyä. Kehityksen on nähty uhkaa-van suomalaisen yhteiskunnan hyvinvointia monella tapaa. Sitä on pyritty ratkaisemaan eri keinoin, ja yhtenä keskeisenä tavoitteena on ollut saada ihmiset pysymään työelämässä aiempaa pitempään. Tavoitteena on ollut työllisyysasteen nostaminen ja toisaalta eläkkeelle siirtymisen lykkääminen 2–3 vuodella. Työelämässä on siis tapahtunut muutoksia, mutta ihminen ei ole fysiologi-silta ominaisuuksiltaan juurikaan muuttunut näinä vuosikymmeninä. Kuinka siis sovittaa yhteen työelämän ja yhteiskunnan tarpeet sekä ihmisten mah-dollisuudet ja voimavarat. Kysymys asettaa myös ammattiyhdistysliikkeelle selkeän haasteen. Toisaalta on kohdattava työn muuttumisen haaste ja toi-saalta huolehdittava ikääntyvän työvoiman tarpeista ja oikeudesta tehdä työtä turvallisesti. Tässä ikäpuheenvuorossa on tavoitteita ja ehdotuksia, miten jatkossa pys-tyttäisiin paremmin mitoittamaan työ ihmisen kokoiseksi sekä turvaamaan ikääntyneiden työssä jaksaminen ja pitempi työura. Se edellyttää toimenpi-teitä valtakunnan tasolla, työpaikoilla ja työterveyshuoltoyksiköissä sekä ihmisen omaa aktiivisuutta ja ratkaisuja. Tämän asiakirjan tarkoituksena on auttaa paitsi työpaikkojen aktiiveja myös ammattiyhdistysliikettä vastaa-maan tämän päivän ja vielä enemmän tulevaisuuden haasteisiin. Tavoitteena on lisätä tietoa ikääntymisen vaikutuksista työpaikoilla ja käyn-nistää keskustelu, mitä niissä voidaan asian eteen tehdä. On tärkeää huo-mata, että ikäohjelma ei tarkoita vain ikääntyneisiin kohdistuvia toimenpitei-tä, vaan samalla voidaan tarkastella monien kysymysten kohdalla koko ih-misen elinkaarta ja sen eri vaiheessa esiintyviä tarpeita. Terveenä ikäänty-minen alkaa jo nuoruudesta. Työelämän muutosten keskellä SAK asettaa tavoitteekseen työntekijöiden pitkän työuran turvaamisen ja mahdollisuuden terveeseen vanhenemiseen.


Se edellyttää seuraavassa lueteltuja, monentasoisia ja moniin eri asioihin kohdistuvia toimenpiteitä.

SAK:n esitykset:

Toimenpiteet valtakunnan tasolla: • Valtakunnan tasolla on käynnistettävä työnantajille suunnattu kampanja,

jonka tavoitteena on muokata asennekulttuuria myönteiseksi ikääntynei-den ja osatyökykyisten huomioimiselle työelämässä. Työnantajien on muutettava käytäntöjä, joilla eläkeikää lähestyviä työntekijöitä työnnetään pois työelämästä.

• Ikääntyville tulee tarjota työllisyystakuu, jossa tarjotaan aiempaan työ-

kokemukseen nähden sopivaa työtä. Pitkän työhistorian jälkeen työn-tekijälle tulisi maksaa erorahatyyppinen sopeutumiskorvaus, joka maksettaisiin korotettuna muuttobonuksena työntekijän muuttaessa työhön toiselle paikkakunnalle. Työttömyysturvan lisäpäiväoikeus tulee säilyttää nykyisenä, ja ikääntyneiden irtisanomisia voidaan estää työnantajien omavastuuta korottamalla.

• On huolehdittava, että kaikki, joita uhkaa työkyvyttömyys, saavat arvion

ammatillisen kuntoutuksen tarpeesta ja heidät ohjataan tarvittavaan kuntoutukseen. Kuntoutusta on kehitettävä siten, että sitä voi saada jo ennen vakavaa työkyvyttömyyden uhkaa.

• Työ- ja sosiaalilainsäädäntöä on kehitettävä tukemaan osatyökykyisten

työllistymistä. Osatyökyvyttömyyseläkkeellä oleville pitäisi turvata oikeus osa-aikaiseen työhön esimerkiksi niin, että osa-aikatyön järjestyminen selvitetään osatyökyvyttömyyseläkeratkaisun yhteydessä. Myös työpaikoilla tulee lisätä joustavuutta osatyökykyisten työllistymisen helpottamiseksi.

• Työmarkkinajärjestöjen ja valtiovallan kesken on sovittava pelisäännöistä,

joilla edistetään konkreettisesti vajaatyökuntoisten työllistymistä ja työssä jatkamista. On kuitenkin tärkeää huolehtia myös siitä, että ei hankaloiteta työkyvyttömyyseläkkeiden myöntämistä siihen oikeutetuille.

• Työehtoneuvotteluissa on selvitettävä, voidaanko sopia järjestelyistä,

joilla taataan työelämän senioreille ylimääräisiä palkallisia vapaapäiviä. Lisäksi on selvitettävä, miten voidaan kehittää osa-aikaeläkejärjestelmää ja muita yksilöllisiä työaikajärjestelmiä. Myös vuorotteluvapaata on hyödynnettävä osana työaikajoustoja.

• Työttömien terveystarkastukset on vakiinnutettava osaksi normaalia

työvoimapolitiikkaa. • Työsuojelun painopistealueeksi on otettava työn riskien arviointi, jossa

huomioidaan kattavasti myös työn fyysinen ja psyykkinen kuormittavuus.


Työsuojelupiirien on valvottava ja ohjattava työpaikkoja huolehtimaan työn riskien arvioinnista ja haittatekijöiden poistamisesta.

• Kaikkien terveydenhuollon ammattihenkilöiden koulutuksessa on

perehdyttävä työympäristön ja ikääntymisen huomioimiseen työkykyä arvioitaessa aiempaa voimakkaammin.

Toimenpiteet työpaikoilla: • Työpaikoilla on tehtävä asianmukainen riskien arviointi ja tarvittavat

altistemittaukset tilanteen niin vaatiessa. Tavoitteena on ennaltaehkäistä riskejä ja vähentää terveydelle haitallisten altisteita työympäristössä.

• Ikääntyvien työntekijöiden työn fyysistä kuormittavuutta on vähennettävä

työtehtäviä keventämällä. Työn keventämiseen kuuluu työn sisällön kehittäminen, työkierto yksitoikkoisissa, yksipuolisesti kuormittavissa töissä sekä joustavien ja yksilöllisten työaikamallien käyttö. Lisäksi on huolehdittava ikääntyvien ja ikääntyneiden työntekijöiden täydennys-koulutuksesta, jotta mahdollistetaan siirtyminen kevyempiin tehtäviin.

• Psyykkistä työympäristöä kehittämällä on mahdollista tukea ikääntyneitä t

ja hyödyntää seniorien tietoa viisaasta työn tekemisestä. Ikääntyneet työntekijät voivat parhaimmillaan toimia mentoreina tai oppimestareina nuoremmille. Se edellyttää hyvää johtamista ja esimiestyötä. Esimiehiä tulee valmentaa moninaisuuden johtamiseen.

• Työpaikoilla on panostettava viestintä- ja keskustelukulttuurin

parantamiseen. Työntekijöiden mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhönsä on lisättävä.

• Työkykyä ylläpitävää toimintaa on kehitettävä vastaamaan paremmin

työpaikkojen todellisia työkyvyn edistämiseen liittyviä tarpeita. • Ikääntyneiden työvuorosuunnittelussa on pyrittävä lisäämään jousta-

vuutta, ja vuorojen välille on jätettävä riittävästi aikaa palautumiseen. On perusteltua vähentää sekä yötyön että peräkkäisten yövuorojen määrää. Vuorosuunnittelussa on tärkeää huomioida ihmisten erilaiset voimavarat ja yksilöllinen sopeutuminen yövuoroihin.

• Jos tavoitteena pidetään ikääntyvien ja ikääntyneiden työntekijöiden

jaksamista pitempään työelämässä, henkilöstösuunnitelmassa ja koulutustavoitteissa olisi kiinnitettävä huomiota heidän erityistarpeisiinsa.

• Ikäsyrjintää ei saa hyväksyä työpaikoilla missään muodossa. • Työpaikkaa kehittämällä on luotava valmiuksia synnyttää terveyttä

edistäviä, yhteisöllisiä toimintatapoja. • On lisättävä työpaikkaruokailun piirissä olevien työntekijöiden määrää ja

mahdollisuutta saada työaikana terveellinen ateria. Työpaikkaruokaa


tarjoavia yrityksiä on painostettava kiinnittämään huomiota tarjottavan ruuan terveysvaikutuksiin.

• On tärkeää ottaa tavoitteeksi savuton työpaikka ja sopia siihen liittyvistä pelisäännöistä. Osana pelisääntöjä tulisi olla työterveyshuollon ja työpaikan tarjoama tuki tupakasta vieroittautumiseen.

• Työpaikoilla on tuettava alkoholin riskikäytön tunnistamista, varhaista

puuttumista ja hoitoon ohjausta. Työpaikoilla on syytä tehdä päihdeohjelma ja sopia hoitoonohjauksen pelisäännöistä.

• Työnantajia on kannustettava tukemaan työntekijöiden liikunnan

harrastamista. Työmatkaliikunnan edistämisen ja liikunnan esteiden poistamisen on oltava osa johdon toimintaa. Työaikana tapahtuva taukoliikunta on osa työn monipuolistamista ja työelämän kehittämistä terveyttä tukevaksi.

• Työnantajien on huolehdittava työterveyshuoltopalvelujen asianmukai-

sesta järjestämisestä. Työterveyshuollon on huolehdittava sairaiden ohjaamisesta asianmukaiseen hoitoon ja kuntoutukseen. Havaitessaan toiminta- ja työkykyyn liittyvän vaikeuden työpaikat voivat myös itse toimia aktiivisesti odottamatta työterveyshuollon puuttumista asiaan.

• Työterveyshuoltopalvelujen on oltava kaikkien työntekijöiden saatavilla. • Työterveystarkastusten tekemistä ikääntyneiden keskuudessa on

tehostettava. Tarkastusten yhteydessä työterveyshuollon asiantuntijoiden on tehtävä työnantajalle esityksiä, joilla edistetään työssä selviytymistä. Työterveyshuollon on työntekijän pyynnöstä ja perustellusta syystä arvioitava myös työn kuormittavuus. Lisäksi on tärkeää pyrkiä edistämään yksilöllisiä selviytymiskeinoja terveyskasvatuksen keinoin.

• Työnantajien on huolehdittava siitä, että kaikki työntekijät – myös

ikääntyneet – ovat samassa asemassa koulutuksen suhteen.


7. Lopuksi Iän myötä fyysinen toimintakyky heikentyy yksilöllisesti, mutta psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky voi jopa parantua. Ikääntyneillä työntekijöillä on kokemusta, jonka siirtäminen nuoremmille on niin tuottavuuden kuin inhimil-lisyydenkin kannalta merkittävää. Kokemus näkyy kykynä ratkaista ongel-mia, kokonaisuuksien hallintana, vastuuntuntona, työn arvostuksena ja si-toutuneisuutena työhön. Ikääntymiseen liittyy siis monia myönteisiä asioita, joille suomalaisessa työelämässä on käyttöä. Eteran tutkimuksessa ”Työelämän tervaskannot” selvitettiin niitä myönteisiä tekijöitä, jotka liittyvät pitkään työelämässä jaksamiseen. Lienee luonnollis-ta, että pitkään työssä jaksaneet kokevat omaavansa hyvän terveyden ja toimintakyvyn. Näitä ”tervaskantoja” eli pitkään työelämässä jaksavia luon-nehtii myös myönteinen elämänasenne, elämän hallinnan taito, kyky tehdä työtä viisaasti, ammatillinen osaaminen ja työn kokeminen merkittäväksi. Työssä pitkään jatkamista selitti myös tyytyväisyys työhön, työn mielek-kyys, vaikutusmahdollisuudet, esimiestyö ja tiedonkulku sekä työntekijää kohtaan osoitettu arvostus. Nämä tutkimukseen perustuvat asiat voivat tun-tua itsestään selvyyksiltä. Valitettavasti ne vain eivät aina toteudu suoma-laisessa työelämässä. Tarvitaan toimenpiteitä, joilla parannetaan työoloja ja työn hallittavuutta sekä muokataan työn kuormitustekijöitä. Tämä tarkoittaa työaikajärjestelyjä, hyvää johtamista, ammattitaidosta huolehtimista ja en-nen muuta asenteellista valmiutta ottaa huomioon työpaikan eri-ikäiset työntekijät. Lisäksi tarvitaan tietenkin asianmukaista sairauksien ja vammojen hoitoa ja kuntoutusta. Siihen liittyy myös terveyden edistäminen ja esimerkiksi elin-tapoihin kuten liikuntaan ja ruokailuun liittyvä ohjaus. Siinä työterveyshuol-lolla on suuri merkitys. Työllä ja työn tekemisellä on keskeinen merkitys toimintakyvyn säilymiselle. Talouskasvun parantama työllisyys on tuonut mukanaan sen, että entistä useampi yli 60-vuotias palkansaaja on edelleen töissä. Meidän on nyt huo-lehdittava siitä, että työelämässä huomioidaan ikääntymisen mukanaan tuomat vaatimukset. Tavoitteena on, että työuran jälkeen eläkkeelle siirtyy terve tai ainakin mahdollisista sairauksistaan huolimatta toimintakykyinen ihminen. Oleellinen osa hyvää ikäpolitiikkaa on myös ikääntyneiden toimeentulon turvaaminen. Se tarkoittaa ratkaisuja, jotka ottavat huomioon ikääntymisen mukanaan tuomat erityiskysymykset. Toisaalta se tarkoittaa myös eläkepo-litiikkaa, joka takaa kohtuullisen toimeentulon työuran loputtua. Tässä SAK:lla yhdessä muiden palkansaajajärjestöjen kanssa on merkittävä rooli.


Kirjallisuutta: Gould R, Ilmarinen J, Järvisalo J, Koskinen S (toim.): Työkyvyn ulottuvuu-det. Terveys 2000 -tutkimuksen tuloksia. Eläketurvakeskus, Kansaneläke-laitos, Kansanterveyslaitos, Työterveyslaitos, Helsinki 2006 Horppu R: Keskusteluja työssä jatkamisesta. Työ ja ihminen, tutkimusra-portti 32. Työterveyslaitos, Helsinki 2007 Ilmarinen J: Pitkää työuraa. Ikääntymisen ja työelämän laatu Euroopan unionissa. Työterveyslaitos ja Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki 2005 Janhonen M, Husman P: Työterveyshuollot ja työelämän muutos – pohdin-toja työterveyshuollon roolista työyhteisöjen kehittäjänä. Työ ja ihminen, tutkimusraportti 29. Työterveyslaitos, Helsinki 2006 Kansallisen ikäohjelman 1998–2002 loppuraportti. Sosiaali- ja terveysminis-teriön julkaisuja 2002:3. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki 2002 Kauppinen T, Hanhela R, Heikkilä P, Kasvio A, Lehtinen S, Lindström K, Toikkanen J, Tossavainen A (toim.): Työ ja terveys Suomessa 2006. Työ-terveyslaitos, Helsinki 2007 Manninen P, Laine V, Leino T, Mukala K, Husman K (toim.): Hyvä työ-terveyshuoltokäytäntö. Työterveyslaitos, Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki 2007 Rytkönen H, Hyttinen M, Suolanen S, Hänninen K, Juntunen J: Työelämän tervaskannot. Eteran tutkimuksia 6/2007, Helsinki 2007 Working Conditions of an Ageing Workforce. European Foundation for Improvement of Living and Working Conditions, Dublin 2008

d l d35‐vuotiaiden elinajan odote52

48

50Vuo

tta

Naiset

Ylemmät

toimihenkilöt

Alemmat

toimihenkilöt

44

46

Naiset

Työntekijä

Maanviljelijät

Ylemmät

toimihenkilöt

Alemmat

42

44

Miehet

toimihenkilöt

Maanviljelijät

38

40 Työntekijät

34

36

1984 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004

Valkonen t, Martikainen P, Remes H Suomen Lääkärilehti 42/2007

Vuosi

Palkansaajien työtapaturmat j y p100 000 palkansaajaa kohden

i k 2005ammatin mukaan vuonna 2005Lähde: Tilastokeskus 2007

Burden of disease due to major riskBurden of disease due to major risk factors in the European region

Tobacco

Blood pressure

Cholesterol

Alcohol

Tobacco

Physical inactivity

Low fruit and vegetable intake

Overweight

Illicit drugs

Occupational risks

Environmental risks

0 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20

g

DALYs %

WHO, World health report 2002 – Reducing Risks, Promoting Healthy Life, http://www.who.int/whr/2002/en/ accessed on 25 May 2008

Työvoiman tarjontapotentiaalin muutos 1945–2030

100 000Henkilöitä

Työvoiman tarjontapotentiaalin muutos 1945 2030

80 000

100 000Työmarkkinoille tulevat(20‐vuotiaat)

60 000

40 000Työmarkkinoilta poistuvat(60 ti t)

20 000(60‐vuotiaat)

045 50 55 60 65 70 75 80 85 90 95 00 05 10 15 20 25 30

VuosiVuosiLähde: Tilastokeskus, väestötilasto, väestöennuste

Ikääntyneiden (55‐64‐vuotiaiden) t ölli t äi ä Etyöllisyysaste eräissä Euroopan

maissa vuonna 2005maissa vuonna 200570

80

50

60

30

40

10

20

0

Nor

jaSv

eits

iTa

nska

Ruot

sio-

Brita

nnia

Viro

Suom

iIr

lant

iKy

pros

Portug

ali

Latv

iaLiet

tua

anko

maa

tSa

ksa

Tsek

kiEU

15

Espa

nja

EU 2

5Kr

eikk

aRo

man

iaRa

nska

Bulg

aria

Unk

ari

Kroa

tiaBe

lgia

Itäv

alta

uxem

burg

Ital

iaM

alta

Slov

enia

Slov

akia

Puol

a

Lähde: Eurostat ITASTA0607 12.6.07 ms

Iso Ala Lu

HenkilöstökoulutusHenkilöstökoulutus10

8

6

4

2

0alle 30 v 30 - 39 v 40 - 49 v 50 - 59 v yli 59 v

T lli Yk l l t J lk l l tTeollisuus Yks.palvelut Julk.palvelut

SAK:n työolobarometri 2008

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAKHakaniemenranta 1, PL 157FI-00531 Helsinkipuh. 020 774 000fax 020 774 0225www.sak.fi

pitkä työura ja terve vanheneminen

News & Politics

vhennettv

lta puheenvuoro

hydynnettv

tehtv tynantajalle

joita uhkaa

tykyky yllpitv

psyykkist

ja vuorojen