pointti.1/2015 Porin ylioppilaslehti

faarao / maahanmuuttoa / punkkua / uutisia / zombeja

2

pointti.

pointti.opiskelijan asialla.

3

Pääkirjoitus 5Uutiset 6

Faarao Pirttikangas 8Kolumni 12Zombit 13

Bussilla Porissa 16Mamut 18

Pointin suuri kyykkyviinitesti 23Kulttuuri 27

Kolumni 30Sarjis 31

Toimitus: Pointer ry / Pointti (faniposti) PL 181 28100 PoriPäätoimittaja: Esa Keskinen

Taitto: Anna MatikainenMainosmyynti: Jarno Valtonen

Tekijät: Tytti Wallenius, Linnea Kotiniemi, Tuomas Hauhia, Annina Hietaranta, Vilho Pirttijärvi, Aleksi Olander, Henri Majuri, Jaakko Lehtonen, Elina Vaahensalo, Tommi Iivonen & Aleksi Malinen

Kansi: Esa KeskinenISSN 1799-6627 / Painopaikka Oriveden kirjapaino PL 33, 35301 Orivesi

Julkaisija Pointer ry

4

Opiskelija, älä jää yksin!

Yhdessä opiskelu ontehokkaampaa.

Porin pääkirjasto

Gallen-Kallelankatu 12

www.pori.fi/kirjasto

-20%

- 50 vuotta palvelua silmästä silmään -

OPISKELIJA-KORTILLA

SILMÄLASEISTA,PIILOLASEISTA,PIILARINESTEISTÄ JAAURINKOLASEISTAAlennus normaalihintaisista tuotteista opiskelijakortin haltijoille.

Naama kirjassa uusin lasein

Tutustu ajoissa uuteen kotiisi osoitteessa:

WWW.VUOKRALUKAALI.COM

Vuokra-asuntopalvelu Lukaali KyItsenäisyydenkatu 39, 28100 Pori | Puh. 020 7983220

facebook.com/vuokralukaali

Vuokra-asuntoja luukusta lukaaliin.

SATAKUNNAN

LAAJINVUOKRAKOTIENVALIKOIMA

Tekninen palvelukeskus, Palvelupiste PorinaYrjönkatu 6 B, puhelin (02) 623 4100 porina@pori.fi, www.pori.fi/tpk

Tontit asunto- ja yritystoimintaan.Kartat rakentajille, suunnittelijoille,

pyöräilijöille ja veneilijöille.Pysäköintiluvat autoilijoille.

Aikataulut ja liput -Porin LinjatKaupungin kassapalvelut.

PORINASTA -torin

kulmalta

5

//pääkirjoitus

Tuomas Enbuske totesi taannoin Journalisti-lehden haastattelussa, että hänen mediapersoonallaan on paljon enemmän valtaa kuin Helsingin Sanomien pääkirjoituksella. Eihän pääkirjoituksia kukaan lue muutenkaan. Mediavalta on muualla. Hän totesi vie-lä, että ihmiset tietävät kyllä Duudsonien ohjelman, mutta eivät todellakaan miltä kanavalta se tulee. Tark-kanäköisesti todettu ja suurimmalta osin varmasti totta.

Valtakunnan päälehdet kouristelevat verkkosisältönsä ja rakennemuutoksensa kanssa aiheuttaen tuntemuk-sia myötähäpeästä aina kitkerään ärsyyntyneisyyteen asti. Vaikkapa Helsingin Sanomien verkkosivuna toimivaa kirjavaa mainossivustoa tarkastellessa väite laatu edellä kehittymisestä vaikuttaa väkisinkin kala-valeelta.

Kaikki perinteinen journalistinen toiminta näyttäytyy epätoivoisena tällä nopean hassuttelun ja klikkihuo-raamisen aikakaudella.

Mikä järki sitten on enää julkaista paperilehteä, van-han ajan formaattia? Sehän maksaa ja on hankalaa. No julkaistaan vaikka ihan piruuttaan, tekisi mieli sanoa.

Mielestäni sanomalehden, aikakauslehden ja muiden toimitettujen julkaisujen relevantti lyömäase on yllät-tävyys.

Facebookin uutissyöte, Googlen hakutulokset ja Tin-der-parit ovat nimittäin kaikki tyynni jossain määrin ennalta määrättyjä. Ne ovat äärimmilleen hiottujen algoritmien tuloksia. Nämä liikesalaisuudet laskevat juuri meille henkilökohtaisesti räätälöidyn sisältöko-

konaisuuden, joka sitten ponnahtelee syötteeseemme.Kun selailee sanomalehden sivuja, saattaa törmätä uutiseen, jota et muuten olisi lukenut. Uutisen ilmiöt ja asiat voivat olla etäisiä, outoja ja jopa kauheita. Ei se mitään, parhaimmassa tapauksessa silloin oppii jo-tain uutta maailmasta.

Netissä algoritmit päättävät minkälainen mediakuva eteemme aukeaa. Samalla määritämme pitkälti kä-sityksemme ympäröivästä maailmasta välitteisesti, juuri median kautta. Laskukaavojen tehtävä on tuntea verkkopalvelun käyttäjä ja miellyttää häntä. Jos et tyh-jennä hakuhistoriaa riittävän usein, Google tarjoaa yhä kapeampaa sisältöä. Algoritmit ovat liikesalai-suuksia, mutta journalistiset periaatteet ja toimituk-selliset käytännöt pääosin julkisia.

Asia toivottavasti pysyy, vaikka muoto muuttuu. Jonkun täytyy toimittaa sisältöä, jotta ihmiset voivat muodostaa kuvan maailmasta laadukkaasti ja ennen kaikkea monipuolisesti. Siten, että ei tarvitse törmätä Et usko mitä sitten tapahtui -otsikointiin tai Aatami etsii Eevaa -ohjelmaan liittyviin uutisiin. Klik, tässäkö on Cheekin salailema nainen? Klik, julkkiksen epä-onnistunut kauneusleikkaus. Klik, tämä odottamaton tapa vähentää vatsa läski. Ja sitä rataa. Ihmiset ansait-sevat parempaa.

Pointille liikkumavaraa antaa sen rooli villinä ja va-paana opiskelijajulkaisuna. Ehkä sen etusivuilla tai pääkirjoituksilla ei eroteta Porin kaupunginhallitusta, päätoimittaja ehkä, mutta arvaamaton ja ennakkoluu-loton Pointti voi olla. Näiden ohjenuorien tuloksena tässä numerossa on juttu ainakin zombeista ja Alkon halvimmista viineistä. Ei ole Enbuske varmaan tehnyt juttua kummastakaan.■

Eihän tätä kukaan lue

6

Kiuru patistaa korkeakouluja lähentymäänOpetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru (sd.) vieraili Porin yliopistokes-kuksella 23.3. Kiuru tapasi yliopisto-keskuksen ja Satakunnan ammattikor-keakoulun henkilökuntaa. Vierailuun kuului myös kyselytunti, jossa mukana olivat SAMKin toimitusjohtajarehtori Juha Kämäri ja Porin yliopistokeskuk-sen johtaja Jari Multisilta. Puheenvuo-rojen jälkeen opiskelijoiden ja henkilö-kunnan oli mahdollista tentata vieraita ja keskustella korkeakoulutuksen tule-vaisuudesta Satakunnassa.

Kiuru viittasi useampaan otteeseen samana aamuna julkistettuun kansain-väliseen asiantuntijaraporttiin, jossa pohditaan suomalaista yliopisto- ja korkeakoulujärjestelmää. Kiuru totesi melko suoraan, että raporttia käyte-tään poliittisten päätösten perustelus-sa pohdittaessa esimerkiksi yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen asemaa.

“Raportin mukaan me opetamme ja tutkimme hyvin, mutta koulutusjärjes-telmän kunto ei kestä maratonia. Jäyk-kä järjestelmää tulisi sujuvoittaa.”, Kiuru sanoi.

Kiuru totesi myös, että Suomella ei ole enää varaa pitää yliopistoja ja ammat-tikorkeakouluja erillään.

“Korkeakoulun vaihtaminen on tehtävä helpommaksi. Opintopolkuja on suju-voitettava.”, Kiuru painotti.

Yhdistämis- ja tiivistämispuheiden mää-ritellessä keskustelua yleisö esitti huo-lensa korkeakoulutuksen jatkuvuudesta Satakunnan alueella. Kiurun mielestä paras malli olisi alueellinen yhteistyö korkeakoulujen lakkauttamisen sijaan.

“Virkamiesten ideologia estää tällä hetkellä duaalimallin uudistukset. Nyt kaikki yhteistyö on jotenkin kiellettyä. Tarvitaan asennetalkoot, jotta korkea-koulut ja yliopistot voivat tehdä tutki-musta ja erityisesti opiskelijoita palve-levaan yhteistyöhön.”

“Opiskelijoiden resursseja tuhlataan.”, SAMKin toimitusjohtajarehtori Kämäri totesi.

SAMKin ja yliopistokeskuksen yhteis-työssä Kiuru näki paljon mahdollisuuk-sia jo lähitulevaisuudesssa.

Porin Kyltereiden puheenjohtaja Retu Parilo esitti huomion päällek-käisten tutkintojen syntymisestä kaksiportaisessa mallissa, mutta ei saanut täsmällistä vastausta.

“Kuinka ratkaistaan se lomittaisuus, kun insinöörit, tradenomit ja kaup-patieteilijät kilpailevat keskenään teknillisten ja kaupallisten alojen kanditasolla?”, Parilo kysyi.

Suoraa vastausta Kiuru ei antanut myöskään SAMMAKKOn hallituksen puheenjohtaja Jaakko Lehtoselle, kun hän tiedusteli Kankaanpään tai-dekoulutuksen säilyttämisestä Kan-kaanpäässä Poriin siirtämisen ase-mesta.

Porin yliopistokeskuksen johtaja Mul-tisilta taas esitti puheenvuorossaan kritiikkiä tulosohjatulle tutkimusjär-jestelmälle:

“Yleensä sitä saa mitä mitataan, mutta tällaisella mittaamisella ei saa huippututkimusta.” ■

Kuva: Linnea Kotiniemi

//uutiset

7

Porin opiskelijatalo Saikku uudistuiPorin opiskelijataloyhdistys ry on uudistanut kevään aikana Saikun toimintaa voimakkaasti, jotta se palvelisi opiskelijoita, opiskelijayhdistyksiä ja perus-tajajäseniä entistä paremmin.

Toimintakonseptia myllättiin ja samalla teh-tiin kevyt remontti. Uudistunut Saikku val-mistui 15.4.2015, jolloin vietettiin Saikun synttäreitä Sporttipäivän merkeissä.

Opiskelijatalon toiminnanjohtaja Heidi Sär-kipaju kertoo, että opiskelijataloa uudistet-tiin oleskelutilan suuntaan.

“Sisustusta on uusittu ja järjestelty vapaa-muotoisemmaksi. Tapahtumien ja kerhojen järjestämiseen tai vaikka vain ihan hengai-luun.”, Särkipaju kuvailee.

Opiskelijatalolla toiminut ravintola lopetti toimintansa 31.3.2015. “Näillä näkymin ei vaikuta siltä, että ravintolatoimintaa olisi tulossa lähitulevaisuudessa, joten jatkossa

opiskelijoiden tai muiden tilan käyttä-jien ei tarvitse erikseen sovittaa toimin-taansa ravintoloitsijan aukioloaikoihin tai tavoitteisiin.”, Särkipaju kertoo.

Aukioloaikoihin ei tule suuria muutok-sia.

“Päivisin tilat ovat auki toimistoaikojen puitteissa ja kaikki sovitut varaukset ovat edelleen voimassa”, Särkipaju sa-noo.

Kesäkaudella Saikulla on viime vuosien tapaan ohjelmaa Jazzien sekä Suomi Areenan tiimoilta.

“Kesän aukioloaikoja ei ole vielä päätet-ty, mutta pyrkimys on olla auki, koska kaupungissa on opiskelijoita. Jazzien ja Areenan tapahtumiin tulee muutoksena se, että ravintolatoiminnan loputtua opiskelijatalolla ei ole anniskeluoikeuk-sia”, Särkipaju avaa. ■

@ajkar1986Bussissa kuultu: ”Pori on aina Pori, ihanku ulkomailla olis” Täh? #Pori

Somenosto #pori

Porin ylioppilasteatteri improvisoiImprovisaatioryhmä Kosminen karuselli tuo keväällä 2015 näyttämölle kymmenen ennennäkemätöntä improvisoitua näytel-mää. Uskalluksen pitkä oppimäärä -improvi-saationäytelmää esitetään huhti-toukokuun vaihteessa kahdeksan esityksen verran. Esiintymispaikkana toimii Kulttuuritalo An-nankatu 6. Kosmisen karusellin jäsenet ovat improvi-soidussa näytelmässä samanaikaisesti näyt-

telijöitä, käsikirjoittajia ja ohjaajia. Kaikki on livenä sävellettyä näytelmämusiikkia myöten esittämishetkessä luotua. Ideana on esittää kymmenen erilaista näytelmää, jotka kaikki alkavat yleisön henkilökohtai-sesti toivomista lähtöasetelmista.

Pitkä improvisaatio on melko harvinaista ja Kosmisen karusellin projekti lieneekin en-simmäisiä porilaisryhmien tekemiä impro-näytelmiä ■

Esitykset:

Ti 28.4. klo 19Ke 29.4. klo 19La 2.5. klo 19Su 3.5. klo 17Ke 6.5. klo 19To 7.5. klo 19Pe 8.5. klo 19La 9.5. klo 17

8

H u m a a n i f a a r a o

k a l a k u k k o j e n m a a s t a

Sen sijaan, että keväisenä perjantai-päivänä epätoivoisesti muun kansan lailla yrittäisimme rimpuilla kesäkun-toon, löydämme itsemme treenaa-masta pakaralihaksia porilaisen seu-rusteluravintolan penkeiltä. Istumme mukavasti siinä ainoassa oikeassa Porin kuppilassa, josta saa hanasta Guinnessia opiskelun kuivattamille ikenille.

Nyt ei kuitenkaan ryypätä ylhäisin-tä tummaa. Kapakan reunapöydässä istuu faarao. Nimittäin muusikko ja esiintyvä artisti Faarao Pirttikangas. Tarkoituksena on korvat höröllä ja muistilehtiöt esillä selvittää savolai-sen hahmon kierouden määrää.

Mennään suoraan asiaan. Onko Pirt-tikangas oikea faarao?

“Savolainen feikkifaarao”, hän höräh-tää.

Kiero kuin korkkiruuvi siis. Monien musiikillisten liemien mies Faaraon takana, Pekka Pirttikan-gas, on valmistautumassa illan Validi Sekmentti -yhteiskeikkaan Talmud Beachin kanssa. Faarao kiertää oma-na itsenään ja osana erinäisiä ko-koonpanoja psykedelian, roots-mei-ningin ja lonkeromaisen folk-fuusion

saattelemana. Talmud Beach soittaa rehtiä bluesrockia, minkä luulisikin so-pivan Pirttikankaan pirtaan.

“Talmudin kanssa on tosi letkeää soittaa. Näillä yhteiskeikoilla soitetaan toistem-me biisejä vuorotellen.”, Faarao kertoo.

Faaraon tuotanto on herättänyt huo-miota paitsi soolona, erityisesti myös Cosmo Jones Beat Machinen, Kakspäi-sen Nartun ja Kuhmalahden Nubialais-ten kera. Toinen runonlaulaja, Pekko Käppi on ollut mukana Kakspäisen Nar-tun lisäksi myös duo-keikoilla. Pikkulin-nut ovat laulaneet Pointin toimitukselle, että ylipapin plektrat saattavat katkeilla jatkossa myös kansainvälisilläkin vesillä.

JUURIMUSAA JA FAARAOASUJA

Leppoisalta vaikuttavan Pirttikankaan kanssa huomio kiinnittyy artistin ulkoi-seen olemukseen. Saman näyttävyyden on todennut aikoinaan Pori-natiivi ja musiikkiguru Pekka Dassum.

“Dassumin Pekka antoi mulle tän lempi-nimen Faarao.”

Saamme kuulla, että kyseinen nimeä-minen on liittynyt kesäisiin jamittelu-sessioihin, joissa Pirttikangas on tun-nelmoinut olkihattu päässä. Myös jokin

hame on ollut jostain syystä hänen yllään.

Edessämme on elämäniloinen, elä-mää nähnyt miesversio Jonne Aaro-nista. Kulkurimaisen faaraon tumman vihertävä puku on suoraan 70-luku-laisesta Scorsesen rikoselokuvasta. Uljaan kuohkea karvahattu assosioi-tuu kauko-slaavilaisten heimopääl-liköiden hevoskilpailun jälkeiseen miekkataisteluun. Jaffaa ja oluttuoppia käsissään pun-taroiva Faarao muistelee hikoillen erästä nollaunilla vedettyä radiohaas-tattelua, jossa kysymykset olivat niin pitkiä, että itse ylipappikin ehti unoh-taa vastatessaan mitä oli kysytty.

“Haastattelija kehui Cosmo Jones Beat Machinen levyä. Vastauksessa-ni oikeastaan sitten haukuin sen ihan pystyyn, vaikka oltiin sovittu, että nyt on hyvä paikka promota sitä.”, Faarao pyörittelee päätään.

Pointin toimituksen kanssa samainen kauhuskenaario on mahdoton. Kysy-mykset ovat esittäjiensä tavoin riittä-vän yksinkertaisia.

Pyydämme esimerkiksi Pirttikangasta avaamaan hiukan tuotantonsa ulot-tuvuuksia ja metodeja hyvien laulujen

Teksti: Tuomas HauhiaKuvat: Esa Keskinen

//ihminen

9

10

tekemiseen. Tai miksi sitä sanotaan juurimusaksi.

“Onhan tää just sellaista juurimus-aa.”, hän jyrähtää.

Soolorepertuaarinsa hän kuvaa ammentavan afro-amerikkalaisen vanhan roots-musiikin pohjalta, jo-hon hän viljelee 60-luvun autotal-lirockin mausteita. Laulumailta on suodattunut mukaan myös ripaus kansanperinnettä ja tuoreempaa urbaanilegendaa. Kappaleissa seik-kalevat muun muassa Räpylä Nii-ranen, Tohtori Jaffa ja itse Jeesus. Faaraonkin juurimusiikkia sävyttää tietty uskonnollisuus.

VAATIMATON KOKEILIJA

Pohjaa taiteelliselle ilmaisulle on luotu kahdeksanvuotiaasta termii-tistä saakka, jolloin mies muistaa ensi kertaa hakanneensa pahvilaa-tikoita serkkujensa kanssa.

“Mä olin pienenä myös tosi inno-kas nauhoittamaan kaikkea ääntä. Paikkakunnan kanttori opetti mul-le myös pianonsoittoa.”

Pianon myötä siirryttiin kitaraan ja lukiossa tulivat kuvioihin sitten monenlaiset eri kokoonpanot. Te-kemisen meininki ja ilon paahde ei ole muuttunut sitten lapsuusvuo-sien C-kasettinauhuriviritelmien.

Täytyy pistää tää

hattu päähän, niin

näyttää uskottaval-

ta kuvissa.”, Faarao

huomaa.

11V i r t a a p u h t a a s t i T U U L I | V E S I | P U U p o r i e n e r g i a . f i

Pori Energia toimittaa nyt kaikille kotitalouksille vain puhdasta sähköä, joka on tuotettu uusiutuvilla energialähteillä – tuulella, vedellä ja puulla. Virtaa puhtaasti samaan hintaan!

Tervetuloa ympäristöystävällisen

sähkön käyttäjäksi!

”Ennen ku osas soittaa mitään instru-menttia, niin se lähti sellasesta saun-dien diggailusta ja sellasesta mete-löinnistä... hehee, paljo mikskään oo muuttunu!”, Faarao virnistää.

Testaamisen ja tiukan työstämisen tuloksena hän saavuttaa melodioita, jotka eivät juuri koskaan ole valmiina päässä.

“Ensin on tunnelma, sitten melodia ja lopulta teksti. En näe itseäni oike-astaan tekstittäjänä. Alkuun vierastin laulajan rooliakin.” Maailman ensimmäinen vaatimaton faarao toteaa, ettei myöskään osan-nut innostua omista yksin vedetyistä keikoista. Sooloilussa on kuitenkin omat puolensa ja muutaman vuoden kokemuksella mies ei enää oudoksu niitä tai tunnistettavaa ääntään. Sa-massa Pirttikangas kaivaakin illan set-tilistan povitaskustaan Irkun pöydälle.

“Näitä lauluja on aivan liikaa. Helvetti muistankohan mä kaikki.”

Talmudin poikien kanssa yhdessä ve-dettävistä biiseistä muutamat opetel-tiin edeltävänä päivänä.

“Eiköhän ne esitettäessä muistu mie-leen. Lähimuisti kuitenkin sen verran vielä toimii”, Faarao toteaa.

Tässä vaiheessa tiedustellaan muistin perukoilta kusisinta Pori-kokemusta, jollaista ei Faaraon mieleen kuiten-kaan juolahda. Ainakin kahdeksan sensei Jyrki Laihon organisoimaa klubi-keikkaa kaupungissa vetäneenä

Pirttikangas kokee olevansa Satakun-nan osalta varsin siunattu mies.

“Hyviä on pirusti ja ne kusiset varmaan on unohtanut.”

Hän ei suostu kertomaan mitä vuonna 2033 tapahtuu faaraon ennustusten tai kirousten mukaan. No kolme ennustus-ta tulevasta edes.

“Kolme ennustusta… Ei vittu mä mitään ennusta.”, Faarao manaa.

Ensi vuodesta Pirttikangas paljastaa kuitenkin sen, että useita julkaisuja tu-lee eri kokoonpanoilla.

“Oon nyt tehnyt 20 vuotta varmaankin näitä hommia ja nyt on sellainen hetki, että voi vähän niin kuin jo elättää itsen-sä.”

Jos lukija mielii lahjoa kustomoiduilla skeboilla varustetun faaraon keikalle, on se tänä kesänä jo lähes mahdoton-ta, sillä suvi on tiukasti buukattu. Kai-ken lisäksi Kuhmalahden Nubialaisten kanssa väännetään palan painikkeeksi uutta lättyä Myllypuron Pyramidistu-dioiden uumenissa. Pyramidi? Studio? Alun feikkifaaraokommentin aiheutta-ma pettymys lievenee.

“Vaikka mä en oikea Faarao olekaan, niin kyllä multa pyramidi löytyy.”, Pirtti-kangas räkättää.

AINA MATKALLA

Illalla Talmud Beachin kanssa esiin-nyttäessä välitön tekemisen ilo ja punk-asenne ovat avaintekijöinä. Biisit

päättyvät lähes poikkeuksetta Faaraon riemukkaseen nauruun ja huudahduk-siin. Yhteisversioissa on ripaus Easy Rider -elokuvaa ja Sons of Anarchyn soundtrackit yhdistävää pakanuutta. Pilkkilaulussa soi unelias rämeblues. Faaraon ääni liikkuu kurkkulaulusta kuulaaseen bluessointiin.

Monista elementeistä kasaan parsittu ja kategorisointia pakeneva sielukas musiikki vie kuulijan aitojen tarinoiden laivamatkalle, jolle on mahdotonta pää-tyä sieluttoman valtavirtajätteen saatte-lemana. Kyseinen lukuisten tarinoiden laiva lipuu pitkin Seasick Steven partaa suomalaisen havumetsän ympäröimä-nä. Tämä maailma avautuu eittämättä livenä kaikista parhaiten.

Faaraon live-sielunmaisema korreloi mystisesti Akseli Gallen-Kallelan Au-tuaitten saaren kanssa. Utuiseen tun-nelmaan sisään päästessäsi pystyt ais-teillasi havainnoimaan mistä on kyse, mutta jäät ihmettelemään miten nyans-seja onkaan työstetty ja saatu aikaan jotakin sellaista mitä myös taiteeksi voi-daan kutsua.

Keikan lähestyessä ja lasien tyhjentyes-sä pyydämme faaraolta ultimaattista totuutta ja loppukaneettia. Puolen mi-nuutin hiljaisuuden päätteeksi nauhalle tallentuu savolaiskulkurikoulukunnan haiku.

”Kukaan ei ole faarao omalla maallaan. Mä tuun aina matkaamaan.” ■

12

Satakunnan ammattikorkeakoulun uusi Porin kampus on aimo harppaus Porille eteenpäin kohti modernia suo-malaista opiskelijakaupunkia. Tämä ei kuitenkaan auto-maattisesti muokkaa Poria kaupungiksi, jota lukio ja am-mattikouluopiskelijat alkaisivat pitämään kehittyneenä ja trendikkäänä. Muutokseen tarvitaan vahva poliittinen tah-totila ja konkreettisia päätöksiä.

Porin kaupungissa kerrotaan tarinaa 60- tai 70-luvulla me-netetystä yliopistosta ja haikaillaan sen perään. Nykyään kun teolliset työpaikat vähenevät vähenemistään, niin kor-keakoulutuksen merkitys maakunnalle on noussut elintär-keäksi. Vain osaamisella saamme pidettyä Satakunnan ja Porin jatkossakin elinvoimaisena.

Kilpailu opiskelijoista korkeakoulujen ja kaupunkien välillä on nykyään todella kovaa. Kaupungit tiedostavat sen tosi-asian, että ehkäpä yksinkertaisin keino luoda uusia yrityk-siä ja kaupunkikehitystä on laadukkaan korkeakoulutarjon-nan kautta. Opiskelijoista tulee tulevaisuuden osaajat joista kaupungit kilpailevat monin keinoin.

Pori on tässä kilpailussa jäänyt monella tavoin jälkeen. Vii-me vuonna Satakunnan Kansan ja Lännen Medioiden selvi-tyksessä Pori rankattiin opiskelijoiden keskuudessa suurten ja keskisuurten opiskelijakaupunkien joukossa opiskelija-viihtyvyydeltään huonoimmaksi.

Miten Pori sitten voisi tässä vertailussa parantaa? Opiske-lijakunta SAMMAKKO on tarjonnut monia vaihtoehtoja, joilla Pori voisi houkuttelevuuttaan kasvattaa. Yhtenä esi-

merkkinä voisi toimia esimerkiksi ilmaisten palveluiden tarjoaminen opiskelijoille. Olisi hienoa markkinoida kau-punkia jos vaikkapa joukkoliikenne ja liikuntapalvelut oli-sivat opiskelijoille ilmaisia. Tällä tavoin saavutettaisiin myös positiivisia yhteiskunnallisia vaikutuksia.

Liikkumattomuus maksaa yhteiskunnalle arvioiden mukaan noin 4 miljardia euroa vuodessa. Vertailun vuoksi voi todeta summan olevan liki puolet Suomen valtion vuotuisesta ve-lanotosta. Pelkästään sillä, että saamme nuoret liikkumaan, on merkittävä talousvaikutus.

Ympäristön pilaantuminen on liikkumattomuuden ohel-la merkittävä yhteiskunnallinen uhka. Satakunnassa huoli ympäristön tilasta on kasvanut muiden muassa Kokemä-enjokeen vuotaneiden päästöjen johdosta. Porin kaupunki pystyy varsin maltillisin kustannuksin tarjoamaan opiske-lijoille ilmaisen joukkoliikenteen, joka johtaisi siihen, että bussit eivät matkaisi Porissa enää tyhjinä ympäri kaupunkia ja yksityisautoilu vähenisi. Yhteiskunnan tulisi hakea juuri tämän kaltaisia ratkaisuja, joissa kaupunki, asukkaat ja ym-päristö kaikki hyötyvät. Nuuskamuikkusen sanoja lainatak-seni: ”Olisi kauheata jos maapallo särkyisi, se on niin kaunis”.

Uskon vahvasti siihen, että pienille teoilla Porin kaupungista saataisiin merkittävästi vetovoimaisempi opiskelijakaupun-ki. Enää tarvitaan vain poliittinen tahtotila.

Jaakko LehtonenKirjoittaja on Satakunnan ammattikorkeakoulun opiskelija-kunnan hallituksen puheenjohtaja.

Tehdään Porista opiskelijakaupunki

//kolumni

13

Seisot bussipysäkillä ja selailet puhelintasi. Vilkaiset välillä sivuillesi, vain todetaksesi, ettei pysäkille ole tullut muita. Jatkat sähköpostien selailua. Olet edellisenä päivänä lähettänyt viestin ihmiselle, jota et

oikeastaan tunne. Viestissä olet kertonut, kuinka murhasit jonkun ventovieraan opiskelijan lähettämällä hänelle postitse kirjekuoren, jossa oli glitteriä. Mukana oli viesti, jossa selitit uhrillesi, että glitteri on hen-

genvaarallista myrkkyä, joka ihon kanssa kosketuksiin joutuessaan tappaa välittömästi.

Sähköpostiisi on tullut vastaus: murha on onnistunut.

Zombejaja murhamiehiä

Teksti: Tytti WalleniusKuvitus: Elina Vaahensalo

//ilmiö

14

Epäiltynä murhasta

1960-luvun tienoilla yliopistokampuksilla ympäri maa-ilman alettiin pelata Killer-nimistä peliä. Kukaan ei tar-kalleen tiedä, mistä peli sai alkunsa, mutta vuonna 1953 julkaistu teos Th e Seventh Victim sekä erityisesti sen pohjalta tehty italialainen kulttielokuva, La decima vitti-ma, olivat inspiraation lähteenä opiskelijoille. Peli levisi ensin Yhdysvaltojen yliopistoissa ja pian sitä pelattiin kaikkialla maailmassa. Peli on saanut vuosien mittaan useita eri variaatioita, mutta kaikkia pelejä yhdis-tävät tietyt piirteet.

Killer ja muut vastaavat pelit ovat luonteeltaan pervasiivi-siä. Termillä tarkoitetaan jotakin kaikkialle levittäytyvää. Peleissä pervasiivisuus tarkoittaa sitä, että peli ulottuu kaikkialle elämässämme, eikä se ole erillinen todellisuu-desta. Perinteiset pelithän ovat ikään kuin irrallaan meidän elämästämme: voimme jättää lautapelin kesken ja palata siihen myöhemmin, eikä ajan kulumisella ole merkitystä. Tietokonepeleissä voimme palata yhä uudestaan ja uudes-taan samaan kohtaukseen. Killerin kaltaisissa pervasiivi-sissa peleissä asiat tapahtuvat juuri tässä ja juuri nyt. Ajas-sa ei voida palata takaisin, eikä esimerkiksi kuolemaan voi vaikuttaa palaamalla edelliseen tallennuspaikkaan. Peli on sidoksissa hetkeen ja paikkaan, eikä se tapahdu arkemme ulkopuolella, vaan osana sitä.

Pervasiiviset pelit voivat kestää pienistä hetkistä usei-siin päiviin tai viikkoihin. Jokainen peli ja pelikerta on ainutlaatuinen. Pelin ei tarvitse välttämättä olla pienen sisäpiirin juttu, vaan se voi levitä paljon laajemmalle.

Esimerkiksi New Yorkissa on järjestetty tapahtumia, jois-sa ihmiset kiertävät Central Parkissa lausumassa kohte-liaisuuksia vastaantulijoille. Pelaajat eivät tiedä, ketkä muut ovat pelissä mukana. Pelin ulkopuoliset henkilöt saavat osakseen kehuja tai mukavan tervehdyksen, mut-ta peliin osallistuvat tietävät, että mikäli joku ventovie-ras yllättäen kehuu takkiasi, olet tippunut pois pelistä.

15

Eläviä kuolleita

Porissa järjestetään tänä keväänä tiettävästi ensimmäistä kertaa Zombierun -tapahtuma, joka on Killer-pelien ta-paan pervasiivinen peli. Vaikka tapahtuma onkin liikun-tatapahtuma, siinä on samalla myös pelillisiä element-tejä. Juoksijat eivät ainoastaan etene ennalta merkittyä reittiä, vaan he yrittävät selviytyä hengissä ja selvitä maa-liin, uuteen ”turvapaikkaan”. Sinne pääsy ei kuitenkaan ole helppoa, vaan matkan varrella selviytyjät joutuvat suorittamaan erilaisia tehtäviä ja juoksemaan henkensä edestä, sillä zombeja on kaikkialla.

Zombijuoksutapahtumat ovat saavuttaneet niin meil-lä kuin maailmalla suurta suosiota ja eri variaati-oiden määrä kasvaa koko ajan. Tapahtumat ovat saaneet alkunsa yksinkertaisista zombiewalkeista, joissa ihmiset pukeutuvat mahdollisimman näyttä-västi ja kokoontuvat sitten yhdessä ”zombeilemaan”.

Mikä ihmisiä sitten kiinnostaa zombeissa tai muissa yliluonnollisissa hahmoissa ja niiden ympärille raken-netuissa tarinoissa? Viime vuosina vampyyrit ja zom-bit ovat olleet suuressa suosiossa valtakulttuurissa asti. Zombit eivät ole siis enää pelkästään osa nörtti- tai muita alakulttuureja, eikä eläviä kuolleita nähdä ainoastaan larppitapahtumissa, vaan myös zombijuok-sujen kaltaisissa urheilutapahtumissa. Syyksi yliluon-nollisten hahmojen suosioon on ehdotettu esimerkiksi talouskriisiä ja yleistä pelon ilmapiiriä, jota esimerkiksi terrori-iskut kasvattavat. Zombit ja vampyyrit ovat siis tapa käsitellä ihmisten omia pelkoja.

Oli syynä mikä tahansa, on virkistävää, että perinteiset tapahtumat ja tavat tehdä asioita saavat rinnalleen uusia, kokemuksellisempia muotoja.

Turun yliopiston digitaalisen kulttuurin opiskelijat järjes-tävät Zombie Run Pori tapahtuman 25.4. osana Suomen Akatemian rahoittamaa hanketta, joka tutkii leikillisty-misen ja pelillisen kulttuurin syntyä.

■

16

B u s s i l l a

T i e d e p u i s t o o nPorin linjat testissä

//matkalla

17

B u s s i l l a

T i e d e p u i s t o o nPorin linjat testissä

Matka bussilla taittui sujuvasti. Bussi oli puolillaan väkeä ja istuin bussin takaosassa. Maisemat vaihtuivat keskustanäkymästä omakotialueeksi ja viimein kam-pusalueeksi. Seurasin bussin kulkua tarkkaavaisena. En nimittäin ollut aivan varma pysäkistäni. Linja-autoa ei ollut varustettu pysäkkinäytöllä, josta matkan etenemistä olisi voinut seurata, mutta onnistuin kuitenkin hyppämään autosta pois vain yhden pysäkinvälin liian aikaisin. Ylimääräistä aikaa oli kuitenkin runsaasti, joten pieni kävely vain piristi.

Yleisvaikutelmaksi porilaisesta bussimatkustami-sesta jäi se, ettei palvelutuotteessa periaatteessa ole mitään vikaa, mutta sitä voisi kuitenkin uudistaa, jotta se tavoittaisi kaupunkilaiset paremmin. Hinnoittelu ja internetin reittipalvelu tarvitsisivat palvelussa kipeimmin uudistusta. Porissa onkin ehdotettu myös ilmaista joukkoliikennettä, mutta asia on täysin keskusteluvaiheessa. Tallinnassa ilmaista joukkoliikennettä on kokeiltu vuodesta 2013 asti ja sitä on pidetty onnistuneena. Pori on kuitenkin paljon pienempi kaupunki, joten aivan suoraa vertailua ei voi tehdä. Varsinainen asia eli bussilla kulkeminen toimi Porissa ihan hyvin: bussit olivat aikataulussa ja kalus-to kohtalaisen hyvässä kunnossa. Yleisilme bussissa oli tosin hivenen tunkkainen.

Kaiken kaikkiaan bussimatkasta jäi ajatus, ettei julki-nen keskustelu siirtymisen hankaluudesta ammatti-korkeakoulun ja yliopiston välillä ole suinkaan tuules-ta temmattua. Haasteita on, varsinkin jos yrittää siirtyä bussilla. Porissa haasteet kuitenkin vähentynevät, kun Samkin kampus siirtyy Asema-aukiolle, kävelymatkan (porilaisittainkin) päähän keskustasta ja Puuvillasta. ■

Teksti: Annina Hietaranta

Porissa kaupungin sisäinen bussiliikenne on monel-le tuntematon. Kun Porissa jokin on kävelymatkaa kauempana, se on kaukana. Eräänä sateisena maa-nantai-aamuna minun piti kuitenkin päästä kauas eli Satakunnan ammattikorkeakoulun Tiedepuiston kampukselle. Huonon sään vuoksi matkustustavaksi valikoitui Porin linjojen linja-auto.

Ensimmäinen haaste Porin linjoilla matkustavalle ilmaantuu matkan suunnitteluvaiheessa. Porin linjojen käyttämä Matkahuollon paikallisliikenteen reittiopas on hyvin kömpelö käyttöliittymältään. Erityisen konstikas ohjelma on puhelimella selattaessa: Suunnitellessani sunnuntai-iltana maanantaiaamun bussimatkaa opas syötti minulle sunnuntaiaikataulun, vaikka haetun päivän koetinkin muuttaa maanantaik-si. Tämän vuoksi totuus aikatauluista valkeni vasta maanantaiaamun valjetessa, ja olin pysäkillä kaksi tuntia liian aikaisin. Päätin siis ottaa aikaisemman linja-auton.

Bussiin noustessa harvasanainen bussikuski vaihtoi 3 euron ja 30 sentin arvosta kolikoita bussilippuun. Ker-talipun hinta tuntuu Porissa riipaisevalta muutaman kilometrin matkaan ja muiden kaupunkien hintata-soon verrattuna. Esimerkiksi Tampereella kertalippu irtoaa 2,60 eurolla ja Turussa 3 eurolla ja sisältää liik-kumisen sekä Turun että lähikuntien alueella. Tämän vuoksi bussi valikoitunee matkustustavaksi Porissa harvoin. Takaisin tullessa hinta oli kuitenkin halvem-pi, sillä Porin linjojen Happy Hour –kampanja alentaa kertalippujen hinnat keskipäivän tunteina kahteen euroon. Tämä hinta tuntui sopivalta myös opiskelijan kukkarolle.

18

Suomi kuuluu suomalaisille. Somalia kuuluu somalialaisille. Suomalaisten kuuluu saada itse päättää, miltä Suomi näyttää.

Näin julistaa Muutos 2011 -puolueen ehdokkaan eduskuntavaalimainos Vantaan Sanomissa keväällä 2015.

Maahanmuutto oli kuuma aihe kevään eduskuntavaaleissa. Asia on eittämättä merkittävä, katsoi sitä miltä kantilta tahansa. Keskustelu vaikuttaa kuitenkin äkkiseltään jotenkin traumatisoituneelta. 1990-lu-

vun alun ensimmäinen pakolaisaalto jätti homogeeniseen maahamme jäljen. Laman jälkimainingeissa skinit joukkotappelivat ja somalit syrjäytyivät. Nyt pelätään, että islamisaatio ja terrorismi

jyräävät meitin. Toisaalta Suomi on monikulttuurisempi kuin koskaan, ja täällä asuvat ihmiset ovat suomalaisia uskontoon tai ihonväriin katsomatta.

Ulkomaalaisten määrän hienoisesta kasvusta huolimatta Suomessa asuu muihin läntisen Euroopan maihin verrattuna vähiten ulkomaalaisia. Historiallisesti Suomi on ollut pitkään

maastamuuttomaa, josta on lähdetty työn ja paremman elämän toivossa. Hyvinvointivaltion menestys on kuitenkin asettanut pohjolan uuteen tilanteeseen.

Terve-tuloaSuomeen

Teksti ja kuva: Esa Keskinen

19

Mystiset mamut

17-vuotiaalla Mohammadilla on tavalliset teini-ikäisen unelmat. Olisi siistiä olla me-nestyvä räppäri, muusikko tai muu esiinty-vä artisti. Joku muukin ammatti kyllä käy. Iranissa hän työskenteli lasinpuhaltajana noin 12 vuotiaasta asti. Hän kaivaa tas-kustaan perusmallin älypuhelimen, jonka näytöllä vilkkuu ilmeisesti darin kieltä. Huomaan olettaneeni, että iranilaisen pa-kolaispojan taskusta ei voi löytyä kyseistä laitetta.

Mohammad näyttää kuvaamansa videon lasinpuhalluspajalta. Uunit hehkuvat ja miehet morjestelevat hiki otsallaan. Mo-hammad on editoinut videoon myös taus-tamusiikkia: persialaista pop-jytkettä.

“Tuolla olin töissä, kuuma paikka.”, Mo-hammad evästää.

Tajuan, että en tiedä juuri mitään Iranista tai Mohammadin taustoista, mutta oletan kysymyksieni perusteella hänen olevan täydellisen kiinnostunut suomalaisuudes-ta ja Porista.

Hafizullah “Mohammad” Rezaeen on muut-tanut äitinsä kanssa Suomeen ja Poriin vii-me syksynä, noin 7 kuukautta sitten. He ovat Iranin afgaaneja, joille ei tahdo olla paikkaa riippumatta siitä kummalla puolen Afganis-tanin ja Iranin rajaa asuisivat. Mohammad kuuluu vielä erityiseen Hazarat väestön-osaan, jonka juurien on arveltu vievän Tsin-gis-kaanin sotilaiden jälkeläisiin. Hazarateja on noin 6 miljoonaa ja he puhuvat äidin-kielenään hazaraa ja daria-persiaa. Kansan jäseniä elää maanpaossa erityisesti Iranissa ja Pakistanissa.

Myös Mohammadin oli lähdettävä hanka-lien olojen takia.

“Onneksi pääsimme Suomeen.”

Monesti maahanmuuttajat rinnastetaan au-tomaattisesti juuri pakolaisiin, mutta suurin osa maahanmuutosta liittyy kuitenkin työn-tekoon, opiskeluun ja parisuhteisiin. Tilas-tokeskuksen taulukot kertovat, että Suo-messa asuu reilu 40 000 virolaista ja noin 30 000 venäläistä, jotka muodostavat ulkomaan

kansalaisuuksien kärjen. Kolmanneksi eniten on ruotsin kansalaisia, joita on reilu 8 000. Venäjän kansalaisille taas myönne-tään eniten Suomen kansalaisuuksia. Ve-näjä on myös suurin vieraskielinen ryhmä.

Tilastot ovat arkipäivää Satakunnan Mo-nikulttuuriyhdistykselle. Yhdistyksellä on noin 600 jäsentä ja se järjestää monipuo-lista toimintaa lasten kerhoista Business English -kielikursseihin. Vuonna 2014 yhdistyksen ovista kulki Juhana Herttuan kadulla 14 000 kävijää.

“Toiminnassa on mukana ihmisiä 61:sta eri kansallisuudesta. Kerhot ja kurssit eivät ole pelkästään maahanmuuttajille suun-nattuja, vaan täällä käy paljon myös niin sanottua paikallisväestöä.”, toiminnanjoh-taja Pirjo Virta-Jawo kertoo.

Monikulttuuriyhdistys on paikka koh-taamisille. Oma kohtaamiseni tuoreen maahanmuuttajan kanssa tapahtuu joen toisella rannalla. Sovin haastattelun Mo-hammadin kanssa Puuvillaan. Itse odotan

20

Mohammad on vaitelias elämästään en-nen Suomeen saapumista. Hän kehuu kaunista luontoa ja kauhistelee kylmyyttä sekä pimeyttä. Kohteliaisuus tuntuu peit-tävän paljon.

Tänne kukaan tule

Helsinki on maahanmuuton ykkönen. Pori ei mahdu kärkikymmenikköön, jos-sa Espoon, Tampereen ja Turun lisäksi on esimerkiksi Vaasa, Kuopio ja Lahti. Vuo-den 2013 lopussa Porissa oli 1 577 ulko-

maiden kansalaista, joka on 1,9 % koko asukasluvusta. Tilastokeskuksen laskel-mien mukaan muiden kansallisuuksien osuus koko Suomen asukasluvusta on kasvanut vuoden 1990 0,5 prosentista vuoteen 2012 mennessä 3,6 prosenttiin. Se vaikuttaa melko hillityltä kasvuvauh-dilta.

Tilastokeskuksen laskelmissa Satakun-nan asukasmäärä oli vuoden 2014 pää-tyttyä hienoisessa -0,3 prosentin laskussa. Tilaa siis näyttäisi vielä riittävän. Tilasto-keskus myös ennustaa yli 65-vuotiaiden määrän jatkavan tasaista kasvuaan aina 2060-luvulle asti, samalla kun syntyvyys on ollut laskussa 1990-luvulta lähtien. Kaiken järjen mukaan Mohammad on siis juuri sellainen nuori maahan muut-tava miehenalku, joita valtio tarvitsee pitääkseen ikäpyramidin jonkinlaisessa tasapainossa.

”Kyllä minulla on kova ikävä. Haluaisin siskot ja veljen tänne, pois vaaroista.

aluksi vartin yliopistokeskuksen au-lassa. En ole vielä tottunut siihen, että Puuvillalla tarkoitetaan nykyään sitä punaisesta aaltopellistä koottua kaup-pakeskusta.

Keskusaukiolta löydän Mohammadin. Hän suosii nimeä Mohammad, koska Kelan viranomainen oli todennut, että se sointuu helpommin suomalaisten suuhun. Tervehtiessä hän toistaa iloi-sesti useamman suomalaisen fraasin.

Seuranaan hänellä on Iranista muut-

Moni päättäjä on kuitenkin toista miel-tä. Työperäistä maahamuuttoa pitäisi hillitä, koska kantaväestöäkin on työt-tömänä aivan liian paljon. Ulkomaisil-le opiskelijoille esitetään väen vängällä lukuvuosimaksuja. Esimerkiksi Pe-russuomalaiset ja Kokoomus haluavat taas leikata kehitysavun määrää, vaikka juuri kriisialueiden tukeminen paran-taa oloja paikan päällä ja sitä mukaa ehkäisee pakolaisuutta. Ehkä Moham-madkin olisi saanut elää hyvää elämää kotimaassaan, jos kaikki valtiot puhal-taisivat yhteen hiileen alueen vakautta-

laisia, iranilaisia, afganistanilai-sia ja myös muualta. Suomalaiset nuoret ovat kivoja. Me vietetään aika paljon aikaa täällä Puuvillassa.”

Mohammad käy Siltapuistokadun yh-tenäiskoulua, joka järjestää opetusta maahanmuuttajille. Luokassa opetetaan Mohammadin lisäksi muun muassa in-tialaisia, espanjalaisia ja kiinalaisia nuo-ria.

“Suomen kieli on tosi vaikea, englanti on paljon helpompi.”, Mohammad virnuilee.

Puuvillassa hengaamisen lisäksi Moham-mad on jatkanut Iranissa aloittamaansa kamppailulajien harrastamista.

“Harrastan kung-fu ja play drum, siis soi-tamme joskus koulun musiikkiluokassa.”, Mohammad kertoo.

yhdistää, mutta viranomaisten mukaan se ei ole mahdollista. Muulle perheelle ei voida myöntää oleskelulupaa pelkän perheen yhdistämisen varjolla.

“Kyllä minulla on kova ikävä. Haluaisin siskot ja veljen tänne, pois vaaroista.”, Mohammad toteaa.

Pintapuolinen kotoutus ei auta juurtumaan

Suomeen halutaan, koska täällä on pa-rempi olla. Turvallisuus, arvomaailma, koulutus, palkkataso, terveydenhuolto ja kehittynyt sosiaaliturva motivoi-vat ihmisiä pyrkimään Pohjoismaihin. Maahan saapuvat pitäisi vain saada jotenkin mukaan yhteiskuntaan ja sen toimiviksi jäseniksi. Heidät pitäisi ko-touttaa. Maahanmuuttoasiantuntija

tanut luokkatoveri ja porilanen tukihenkilö tai pikemminkin kaverituutori, joka toimi myös yhteyshenkilönä. Hän ei turhaan sanonut, että kyseessä on tyy-likäs nuori mies. Hoikalla Mo-hammadilla on päällään valkoi-nen kauluspaita, aurinkolasit ja valkoiset converset. Hiukset on kammattu pystyyn.

Istumme Puuvillan Olotilan sohville. Pari tyttöä tulee jutte-lemaan ja hihkaisevat vielä mat-kan päästä jotain nuorisoslangia. Piikittelyni tyttöystävistä naurat-taa Mohammadia.

“Onhan mulla joo tääl-lä jo kavereita. Suoma-

miseksi. Maailma vain ei vali-tettavasti toimi niin.

Äidin lisäksi Mohammadin perheeseen kuuluu veli ja kak-si siskoa, isä on kuollut. Yksi sisko asuu Iranissa ja vanhem-pi sisko sekä veli ovat polii-seina Afganistanissa. Poliisin ammatti on hieman erilainen epävakaassa Afganistanissa kuin Suomessa. Siellä poliisit kulkevat raskaissa suojavarus-teissa ja kantavat rynnäkkö-kivääriä. Viime aikoina veli ei ole enää ollut tehtävissä, koska uhka henkensä menettämisek-si on kohonnut. Mohammad toivoisi, että perhe voitaisiin

21

Anita Novitskyn mukaan kotouttami-sesta puhumisen sijaan pitäisi kuitenkin puhua kotoutumisesta, jolla ei ole niin holhoava klangi. Porin kaupungilla on käytössään maahanmuuttajatyön stra-tegia vuodelta ja kotouttamisohjelma. Käytännössä työtä toteuttaa lapsiperhe- ja maahanmuuttajatiimi, johon kuuluu maahanmuuttajakoordinaattori, sosiaali-työntekijöitä ja etuuskäsittelijöitä.

Tänne saapuvien ihmisten integroiminen ei aina suju ruusuilla tanssien. Kotoutta-minen vaatii paljon resursseja, eli toisin sanoen rahaa.

“Pitäisi satsata kerralla kunnolla, niin olisi mahdollisuus päästä paremmin mu-kaan suomalaiseen elämänmenoon ja työmarkkinoille. Esimerkiksi kielikursse-ja on liian vähän.”, Virta-Jawo toteaa.

Kurssien sisältö ja tyyli ei myöskään ota huomioon kurssilaisten erilaisia taustoja. Mukana on laaja kirjo ihmisiä liikemie-histä kotiäiteihin, joille ylä-asteelta tutut opetusmetodit eivät välttämättä ole niitä toimivimpia. Mohammadin Zahra-äiti käy kielikurssilla Raumalla.

Puuvillassa keskustelu Mohammadin kanssa etenee sanojen perusmuotoja käyttäen. Siihen tottuu hyvin nopeasti. Hämmästys yhteisen kielen löytymisestä ei sen sijaan lievenny. Tuossa porilaisen kauppakeskuksen penkillä entisen vael-tajakansan nuorukainen höpisee minulle härmäläisen metsäheimoni outoa kieltä. Puhuminen voi olla hapuilevaa, mutta asiat tulevat selviksi. Kaikki tämä seitse-mässä kuukaudessa.

Monelle vaikean kielen oppiminen ei ole niin helppoa. Suomessa on hankala käy-dä kaupassa saati löytää töitä ilman suju-vaa suomen taitoa.

“Kielitaito on ehkä se merkittävin ko-toutumiseen vaikuttava seikka. Ei pelkkä konkreettinen puhuttu kieli, vaan myös siihen liittyvä kulttuuri.”, Virta-Jawo sa-noo.

Kielellä ohjaillaan myös maahanmuutto-keskustelua. Esimerkiksi sisäsiisti termi

maahanmuuttokriittisyys vakiintui poliit-tiseen keskusteluun vuosina viime vuosi-kymmenen lopulla. Kevään vaaleissa tämä kriittisyys sai äänivyöryn. Maahanmuut-tokriittiset haluavat valikoida muuttajat tarkemmin. Pitäisi saada hyviä ja tuottavia maahanmuuttajia. Sen varjolla penätään usein myös maahanmuuton kustannusten karsimista. Muuttoon liittyvä hallinto ja perehdyttäminen syö verorahoja. Pitäisi kuitenkin muistaa, että syrjäytyminen se vasta kallista onkin. Ja kuinka inhimillistä ylipäätään lopulta on laskea ihmisten ar-voa rahassa.

Niukka rahoitus rajoittaa Monikulttuu-riyhdistyksenkin toimintaa. Lukematto-mista vapaaehtoistyöntekijöistä huolimat-ta kysyntää on enemmän kuin tarjontaa. Vaikka toimintaan saataisiinkiin rajatto-mat resurssit, kaikkia kompastuskiviä sillä ei saataisi poistettua.

“Kyllä meidän, kantaväestön, suhtautumi-sessamme on parantamisen varaa. Sellais-ta asennekasvatusta ei vain valitettavasti ole mahdollista toteuttaa yhdessä yössä.”, Virta-Jawo pohtii.

Jos ja kun ihmiset jatkavat liikkumistaan rajojen yli maasta toiseen tulevaisuudessa-kin, olisihan se sovun säilymistä ajatellen usein parempi sanoa tervetuloa, kuin pais-kata ulko-ovi kiinni.

Muhis tuli jäädäkseen

Aluksi Mohammad oli hämmästellyt kuinka helppoa Suomessa on hengittää. Ilma on puhdasta, eikä tarvitse miettiä aa-vikon nostattamaa hiekkapölyä.

Tärkeintä on kuitenkin, ettei Suomessa ei tarvitse pelätä henkensä puolesta. Mo-hammadin näkemyksen mukaan Iranissa väkivalta on vain yksi kommunikaation muoto.

“Miehet tappelevat paljon. Se on normaa-lia. Täällä ei tapella ainakaan päivällä tai kaupoissa.”

Mohammad ei ole kasvanut aivan yhtä va-kaassa yhteiskunnassa, kuin pohjoismai-

set ikätoverinsa.

”Kirjoita siihen, että Suomi on hyvä, Iran paha. Esimerkiksi poliisi on paha ihmi-sille, eikä tee kaikille samoin. Täällä po-liisi on kaikille sama.”, Mohammad sanoo ja osoittaa sormella vihkoani.

Pojan naama on muuttunut täysin va-kavaksi. Joitain ikäviä välikohtauksia on sattunut myös Suomessa.

“Yksi poika, suomalainen, tuli täällä (Puuvillassa) sanomaan minulle, että mene pois, me ei haluta sinua täällä. Se halusi tapella. Mä vastasin, että en halua tapella ja mene sinä pois. Sitten kävelin muualle.”

Pilkan ja uhkailun lisäksi maahanmuut-tajat joutuvat kohtaamaan myös väkival-taa tai sen uhkaa. Juuri niitä välttääkseen Mohammad on jättänyt kotinsa.

Mohammad haluaa siitä huolimatta jäädä Suomeen, elää ja tehdä töitä täällä. Täällä ihmisillä on mahdollisuus haaveilla, to-teuttaa itseään ja hakeutua haluamaansa ammattiin.

“Suomi on silti hyvä. Haluan jatkaa kou-lussa ja oppia puhumaan suomea ja eng-lantia. Tehdä töitä täällä.”

Mohammad vaikuttaa skarpilta nuoru-kaiselta. Sympaattinen, ei sossupummi. Hän on toiveikas tulevaisuuden suhteen eikä anna maailman lannistaa, sillä hä-nellä on koko elämä edessään. Toivotta-vasti hänelle annetaan siihen mahdolli-suus. Kesäkuussa Mohammad täyttää 18. Sitten hän ei enää ole maahanmuuttajien opetuksen piirissä, mutta sekin ongelma selviää aikanaan. Täysi-ikäisyys tuo mu-kanaan positiivisiakin asioita.

Kesällä mennään diskoon. Kolmekymp-pinen tuutorikin lähtee. Se vakuuttelee osaavansa enemmän tanssiliikkeitä kuin Mohammad ja kaverit. Diskossa tanssi-lattia on täynnä samanlaisia nuoria pitä-mässä hauskaa. Ei torin kyräilijöitä, jotka huutelevat ja uhkailevat. Nuorissa on tu-levaisuus. ■

22

Porin ylioppilaslehti etsii

päätoimittajaa syksyllä alkavaan pestiin.

Päätoimittajahakemukset 11.9.2015 mennessä osoitteeseen porin.ylioppilaslehti@gmail.com.

Lehti hakee ensi syksyksi tekijäjoukkoonsa myös taittajaa, kirjoittajia, kuvaajia ja

mainosmyyjää.

Tehtävistä maksetaan korvaus.

Lisätietoja: Päätoimittaja Esa Keskinen puh. 044 0177 990 & sähköposti: esarke@utu.fi.

Harjasithan hampaasi aamulla?

Huolehdi myös työelämästäsi. Jos työskentelet yksityisellä palvelualalla, liity PAMiin.

Jäsenyys kannattaa opiskeluaikana: kerrytät itsellesi työttömyysturvaan oikeuttavaa työssäoloehtoa jo opiskeluiden aikana.

WWW.PAM.FI/LIITYTAI PUH. 030 100 600

23

P o i n t i n

s u u r i

K y y k k y

v i i n i t e s t i

-

24

P o i n t i n

s u u r i

K y y k k y

v i i n i t e s t i

apun ja sitä mukaa kesän lähestyessä kyykkyviinit * alkavat kiinnostaa. Pointti ottiyhteyttä kolmeen värikkääseen hahmoon, oikeisiin alan konnossööreihin, eli kyykkyviini-asiantuntijoihin Monica Stellaniin, Hugon Gicgueliin ja Harald Brüniin. Tervetuloa opaste-tulle matkalle huokeiden, erityislaatuisten ja ah, niin yllättävien viinien maailmaan.

Raatimme valikoi Alkon tädin avustuksella neljä eri tyyppistä punaviiniä, koska kaikki-han tietävät että valkoviinin litkiminen on vähän kuin siideriä joisi. Ja kuten eräs raatilai-semme totesi, punaviinikännihän on tunnetusti paras känni.

*Kyykkyviiniksi kutsutaan Alkon alahyllyllä sijaitsevia viinejä. Kannattaakin päättää viini etukäteen, ettet joudu kyykistelemään liian pitkää aikaa. Sijaintinsa lisäksi kyykkyviinit ovat tunnettuja kilpailukykyisestä hinnastaan. Kevään 2015 hintataso asettuu jokusen sentin alle seitsemän euron.

Monica Stellan (MS) Nuorena rikkaaseen sukuun nainut, entinen seurapiirikau-notar, jonka ulkonäkö on saattanut eltaantua, mutta vai-kutusvalta ei. Tästä syystä hänet onkin lähes pakko kutsua joka paikkaan edelleen. Yksi kappale egyptiläisrakastajia.

Hugon Gicquel (HG)Normandialainen sieppo, partamalli, keskinkertainen hui-jari ja sittemmin pseudoporilaistunut kätilö ja rötösukko.

Harald Brün (HB)Porilaisen Brünin teollisuus- ja kauppiassuvun viimenen vesa, joka ahkerasti sijoittaa sukunsa varallisuutta estottomaan elosteluun ja irstailuun. Porilaiset tuntevat Haraldin parem-min nimellä Bruunin Hanu ja heidän keskuudessa tätä hie-man eksentristä herraa pidetään lähes maskotin asemassa.

Que Pasa 13%, 6,97€. Espanjalainen luomu-uutus. Tanquista 14% 6,97€. Portugalilainen.M8 13% 6,93€. Australialainen uutus. Voittanut jonkun hinta-laatusuhdetestin.El Tiempo 12% 6,80€. Klassikko Espanjasta. Härkäviini.

V I I N I T

r a a t i

o l o s u h t e e t Testiareenana toimi eräs porilainen keskustayksiö. Hyvin tyypillinen venue, elikkäs tila, kyykkyviinin nauttimiselle talvikaudella. Viileähköstä kevätillasta huolimatta parvekkeen ovea pidettiin auki.

Musiikkivalinnat koostuivat vanhoista ranskalaisista chansoneista ja hyvästä jazzista. Kirja-hyllystä löytyi Sartrea, Dostojevskiä, Freudia, Platonia kolmella eri kielellä ja yksi Stephen King.

Viinien kera tarjoiltiin croisantteja, pistaasipähkinöitä, maapähkinärenkaita, HK:n blöötä ja Porin Leivän Kulkuripoikaa maksamakkaralla.

Viinien välissä testiryhmä poltti tupakkaa ja pikkusikareita. Lopulta pullojen tyhjentyessä röökattiin myös viinin juomisen aikana.

-

//wappu V

25

1 . Q u e P a s aMS: Alkuun ehkä hieman pistävä haju (ominaista joille-

kin kyykkyviineille toim. huom.). Ei pahaa, ei hyvääkään.

Helppoa juotavaa. Luomuksi todella halpa. Aion ostaa jat-

kossakin.

HB: Haju on nahkainen. Lopulta keveä jälkimaku.

MS: Etiketissä on kivaa espanjalaista värikkyyttä. Ihana

kesähipstermeininki!

HB: Ton flaskan kans kun gå till Kirjuri ja alkaa katseleen

flickorna i lillabyxor, nii det är jättekiva ju.

MS: Tällä saa kyllä helpoimmat kännit.

HG: Helpoin on usein myös nopein.

HB: Äl muut sano.

MS: Ja viel painotan huomiona, että täähän on luomuu!

Mullahan itsellä ei ole omia lapsia, mutta tulevaisuutta

ajatellen ainakin haluisin, että että maapallo olis vähän

parempi paikka kissoilleni ja niiden jälkeläisille. (Stellan

haaveilee myös saaresta täynnä Mufloni-lampaita).

2 . T a n q u i s t aHB: Pukee eli tua noi tuoksu… Tallin haju.

MS: Mun mielestä sellainen liuottimen haju.

HB: Ehkä joku kemikaali, nyt ku sanoit.

HG: Ummehtunut haju. Myöhemmin tulee joku puun

tuoksu mukaan. haju que mehevämpi tanniinisuus

MS: Kurkunpää tules, jos tätä kulauttais pitkän huikan

tai pitäis suussa pidempään. Hapokasta, ei kyl silti mais-

tu röyhtäyksissä.

HG: Koittakaapa suoraan tonne taaemmas suuhun ja

sit nielaisee heti. Ei ollenkaan niin paha.

HB: Mä smakaan sellaisen valkosuklaan tästä.

MS: Joo, kun se on just tullut suuhun, niin tulee sellainen

valkosuklaameininki.

HG: Ehkä tää on sellainen tosi halpa ruokaviini. Vaatii

jotain safkanpoikasta.

MS: Enemmä seurusteluviini, jonka kylkeen pientä

naposteltavaa. Ei toki saa olla liikaa ruokaa mahassa.

3 . M 8HG: Nimestä lähtien tosi kova aussitunnelma, että G’day

vaan mate. Etiketti tuo mieleen enemmänkin kovasti

brändätyn oluen tai jonkun drinkki- ja pihvibaarin.

MS: Onks tää jännän väristä vai luulenko vaan?

HB: Imelä ja marjaisa haju.

MS: Olevinaan tosi groovy. Haisee siltä, että mä en tyk-

kää. JOO HYI VITTU. Ihan kuin käynyttä marjamehua.

HG: Eihän tää punaviininä ole hyvä, mutta muuten mie-

lenkiintoinen. Kavioeläimen potku. Menee varmaan, kun

on jo tarpeeks alla.

MS: Tää on siis jatkopullo. Ei sangriaan. Ei taida olla edes

hintansa väärti. Haittaako, jos kaadan tän viemäriin?

Hugo ojentaa kätensä.

HG: Tästä Monican litran kulhosta tulee ihan eri haju ja

hieman laimeampi potku.

MS: Kyllä jos punaviiniä ostan, niin odotan sitä saavani.

Minut on petetty.

4 . E l t i e m p oHG: El Tiempo, Timppa, tinttausviini, vinoviini, rakkaal-

la lapsella monta nimeä. Todellinen el Clásico.

MS: Vahva tuoksu. Tätä jos lämmittelis pressun alla ja

hengittelis tovin, niin vois tulla hyvät tötsyt.

HB: Huh, kylläpäs iskee tanniinia. Jää ilkeä tunne suu-

hun.

MS: Tulee nuoruus mieleen, tätä join nuoruudessani

(vuosikymmeniä sitten toim. huom.), kun en vielä tien-

nyt viineistä paljoa. Nostalgista.

HG: Etiketin ikoninen härkä herättää luottamusta.

MS: Ei hyvä kiireviini. Sangriaviininä kuitenkin mainio,

jos haluaa tehdä halvalla ison määrän isolle porukalle.

Tai ihan vaan ison määrän itelle.

Leski Monica Stellan ehdotti että ottaisimme vielä pullohömpsyt varmistaaksemme viinien käyttökelpoisuuden katuviininä, eli tuotteena, jota voi kätevästi juoda suoraan pullosta kävellessään paikasta A paikkaan B.

M8MS: Pullonsuusta vielä hyökkäävämpi.HG: Etikka jälkimaussa. Potkaisee edelleen.TanquilloMS: Tää on tosiaankin seurustelujuomaa. Tosi hapokas, melkein tuntuu, että olis hiilihappoja. Imelä alkumaku, mut sitten jälkimaku ehkä jopa vähän kitkerä.TiempoMS: Semipistävä, joten jos on hätä tulla känniin niin ei toimi. Que PasaMS: Tässä häivähtää ihan hetken aikaa pistävä maku. Helppo, pehmeä ja lämmin. Jos katuviiniä lähtee juomaan, niin tää on paras.HG: Tiputteluviini selvästikin. Ja mä en tiedä viineistä mitään.

26

V I I M E I N E N T U O M I O

P o i n t i n

s u u r i

K y y k k y

v i i n i t e s t i

Q u e P a s aTuoksu: Pistävä, nahkaa

Maku: Pippurinen, helppo, kevyt

Suutuntuma: Notkea, mutta ei

jätä makua.

Erittäin helppo kesäviini, loistavaa

puistopöhnimiseen.

E l T i e m p oTuoksu: Pistävä, hivenen nahkainen

Maku: Pehmeä, maitosuklaata, jälkimaku

on pitkän tanniinen

Suutuntuma: Mukavan runsas ja suun täyt-

tävä, mutta samalla maultaan erittäin peh-

meä.

Kyykkyviinien klassikko, joka ei juuri esittelyjä

kaipaa. Vakaata suoritusta, joka sopii tilan-

teeseen kuin tilanteeseen. Jos silti kaipaa vaih-

telua, nappaa Timpan vierestä alahyllyltä toi-

nen punkkuklassikko nimeltään Don Opas. ■

M 8Tuoksu: mustaherukka, marjaisa

Maku: Paljon mausteisuutta, tu-

pakkaa, erittäin marjainen, jälki-

maku on pistävä, tanniininen ja

viipyy kauan

Suutuntuma: Maku potkaisee

heti ja erityisesti mausteisuus ja tu-

pakka puskevat läpi.

Tympeä viini, jolle on vaikea kek-

siä käyttötarkoitusta.

T a n q u i s t aTuoksu: talli, navetta, märkä turkki

Maku: Mausteinen, kohtuullisen runsas, tan-

niininen, hiven valkosuklaata alkumaussa

Suutuntuma: Maku tulvii suuhun välittö-

mästi ja kaikki maut ovat heti havaittavissa

Ruokaviini punaisen lihan ja juustojen kave-

riksi.

-

//wappu

Sanoja ilman merkitystä

27

Onkohan Miki Liukkosella rintakarvoja? Luultavasti ei, tai sit-ten ne ovat sellaiset hyvin hennot, joista valo kuultaa läpi kuin leivinpaperista. Tai sitten hän on nyppinyt tai sokeroinut tai ajanut ne pois kuten jotkut miehet kuulemma tekevät, vaikka en ole tätä koskaan omin silmin nähnyt.

Kaikilla miehillä ei siis ole rintakarvoja.

Rintakarvaton tai -karvallinen Miki Liukkonen on runoilija, joka kirjoittaa runoja samalla kun juo viinaa ja kuljeskelee eteläeu-rooppalaisen kaupungin mukulakivikaduilla nahkapohjaiset kä-velykengät kopisten. Hän on tehnyt tätä jo muutaman runoko-koelman ja yhden romaanin verran, jotka ovat saaneet joitakin palkintoja ja paljon näkyvyyttä huolimatta siitä, että kukaan ei lue saati osta runokokoelmia.

Aiemmissa kirjoissaan Liukkonen on käsitellyt muun muassa filosofiaa ja antiikin myyttejä. Raivon historiassa korkealen-to-osuuksia on karsittu, ja monissa teksteissä seikkailee kaikille tuttu duunari ja vapahtaja: Jeesus.

Runossaan oululainen runopoika lähetti Jumalan pojalle faksin ja toivoo vastausta.

Jossain elämänsä vaiheessa Liukkonen on luonnollisesti pääty-nyt pohdiskelemaan uskon kysymyksiä. Eräässä haastattelussa hän mainitsee kokeneensa tarpeen rynnätä lähimpään kaup-paan ostamaan itselleen ristin. Toisaalta Liukkonen on sanonut myös suoltaneensa haastatteluissa pelkkiä satuja.

Promokuvassa kapean solmion ja kauluspaidan välissä koreilee kuitenkin rukousnauhalta näyttävä helmikoru.

Koska Miki Liukkonen on runoilija, hän on myös jumala. Runoko-koelma on maailma, sanat sen subjekteja. Runoilija tekee mitä haluaa, kuten ymmärtää saattaa. Kaikessa ei tarvitse olla miel-tä sanojen ulkopuolella, koska maailmaa ei välttämättä ole.

On vain sanoja.

Liukkonen on osassa kokoelman runoista luomisen ytimes-sä. Sanoista rakennetaan jotain uutta. Ne saavat merkityk-siä, jotka eivät ole perinteisessä mielessä mielekkäitä, jot-ka taistelevat arkilogiikan ja kielen käytön tapoja vastaan. Runot näyttävät sanojen heikkoudet ja toisaalta vahvuudet, kun merkitykset ja niiden puuttuminen naksauttavat aivot kiinnostavaan ja välillä kivuliaaseenkin asentoon.

Runojen merkitys on niiden merkityksettömyydessä, sanojen artefaktimaisessa eli käsintehdyssä luonteessa. Kun semioot-tinen yhteys merkin ja merkityksen välillä purkautuu tai muuttuu, ajaudutaan ikään kuin määrittämättömään tilaan, jota Liukkonen runoissaan hyödyntää. Liukkonen kokeilee, mitä syntyy silloin, kun kielellinen tila on epävarma.Runous koettelee kielellisyyden rajoja.

Lopulta kaikki tämä rakentelu tuntuu jälkimodernin jälkei-sen ajan lasihelmipeliltä, kun ei oikeasti tiedetä, mikä on tärkeää ja mitä pitäisi sanoa. Ajoittain Liukkonen koskettaa ja oivaltaa, mutta kikkailu tuntuu myös turhalta ja ärsyttä-vältä.

Kokoelmassa selkeät näyt ja koetut hetket vuorottelevat pai-najaismaisen täyteen ahdettujen tajunnanvirtapurkausten ja sadunomaisten kertomusten kanssa. Se tuo kokonaisuuteen sekä vaihtelua että katkonaisuutta. Runojen väliset viittauk-set kuitenkin tuovat tekstejä yhteen ja luovat jatkumon, ta-rinan, jonka päähenkilönä on kertoja itse.

Uuden ajan runoudella on tapana vieraannuttaa teksti luki-jasta ja maailmasta, jolloin satunnainen lukija jää hämillään nuolemaan näppejään, kun suurta esteettistä kokemusta ei saavuteta. Sillä ei kuitenkaan ole väliä, koska vaikka Liuk-konen kirjoittaa halutessaan myös perinteisessä mielessä kauniita ja runollisia sanoja, se ei ole tämän kokoelman tar-koitus.

Se on, että sanojen ja merkitysten välinen suhde on yhtä satunnainen kuin elämä.

Aleksi Malinen

Sanoja ilman merkitystä

//arviot

28

Jollakin tavalla pidin rap-artisti Haamun edellisestä, vuonna 2012 julkaistusta albumista ”Aikaa kalliimpi”, vaikka se ei julkaisuna ollut millään tapaa täydellinen. Iso osa levyn kappaleista oli hiukan tylsiä. Kuitenkin viehätyin siitä tavasta, jolla Haamu toi esille asiansa.

Meininki oli itsevarmaa. Siltikin tuntui, että mikrofo-nia pitelevä henkilö ei halua tehdä itsestään elämää suurempaa numeroa. Kappaleista huokui elämänilo.

Touhu jatkuu samankaltaisena räppärin uudella levyllä ”Puhallus”. Yksi ero kuitenkin on. Puhallus on edel-täjäänsä huomattavasti parempi levy. 45 minuuttia räppäämistä on usein aika raskasta kuunneltavaa. Tätä levyä kuitenkin kuuntelee mielikseen.

Tietenkin voimme kysyä, että kuinka monta räppibiisiä räppäämisestä enää tarvitaan? Ei yhtäkään, jos ajatel-laan, että teemojen tuoreus määrittelee teosten tar-peellisuuden.

Kaverini sanoi joskus jostakin Veijo Meren kirjasta, että se on hyvä lukuromaani. En kysynyt häneltä tarkempaa määritelmää lukuromaanin käsitteelle. Olen kuiten-kin ajatellut, että hän varmaankin tarkoitti sitä, että toiset kirjat ovat tarkoitettu haastamaan lukijansa, ja toiset taas tarjoavat miellyttävän lukukokemuksen. Tai jotakin sellaista.

Samalla tavoin Haamun albumi on hyvä kuuntelulevy. Minun ei tarvitse ponnistella kuulijana, kun Haamun levy soi. Siltikään levy ei ole mielestäni köykäinen.

Kyse on siitä, että Haamu puhuu asioista helposti ymmär-rettävällä tavalla. Minun ei tarvitse näpyttää vitsien avain-sanoja Googleen kuunnellessani levyä.

Kuten jo aiemmin mainitsin, levyllä räpätään aika paljon räppäämisestä. Ei tällä levyllä ole sellaista aihetta, josta ei olisi jo tehty kappaletta. Perusasioiden kertaaminen ei haittaa, kun se tehdään hyvin.

Toisaalta se, että levy on nimenomaan kuuntelulevy on hiukan epätyydyttävää. Loppujen lopuksi minusta tuntuu siltä, että Haamu menee teksteissään asioiden viereen, kertoen niistä. Haluaisin sen sijaan, että näiden aiheiden sisälle mentäisiin ja taide tehtäisiin niistä.

Haamu tekee levyllä erittäin selkeäksi sen, että hänellä on itseluottamusta ja unelmia. Kiinnostavampaa kuin tuon ominaisuuden olemassaolon todistelu, olisi se, että tuosta ominaisuudesta syntyisi jotain aivan muuta kuin itse kirjoi-tettuja ääniaaltodiplomeita omista kyvyistä.

Puhallus on hyvänkuuloinen levy. Kappaleiden taustat muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. Hip hop -biittiä ei ole keksitty uudelleen, mutta levyn musiikki on kuiten-kin miellyttävää. Funkiin taittuviin rytmeihin on helppoa tarttua.

Yksi asia albumilta täytyy kuitenkin nostaa erikseen mai-nittavaksi. En ole varmaankaan koskaan samaistunut mi-hinkään kappaleeseen niin paljoa, kuin EKVTK. Kiitos siitä.

* * *Vilho Pirttijärvi

Haamu: PuhallusMeiän musiikki

29

Puhekielinen Yona on itselleni vaikea sulatettava. Hän-tä kuunnellessani pääni yläpuolella vilkkuu valotaulu, jossa lukee suurin kirjaimin ”MIKSI?”, mutta toisaalta olen jotenkin viehättynyt siitä, että joku menee noin pitkälle ja uskaltaa asettaa itsensä naurunalaiseksi.

”niin, ei tullut Nibiruu - orgoniittivallankumoustei tainnu Äitimaa kuulla meidän rukoust.”

Nostalgisoiva soulkappale ”Indigoi”, josta ylläoleva lainaus on peräisin, on puhekielistä Yonaa hillittömim-millään. Kappaleesssa viittilöidään ekologiseen elä-mäntapaan, downshiftingiin ja new age -käsitteisiin. Tarinassa rakastavaisista, jotka haluavat kasvattaa oman ruokansa, on jotain suunnattoman hölmöä, jopa noloa. En kuitenkaan osaa vihata kappaletta.

Tekstit käsittelevät kuolemaa, eroa, ihmisen riippu-vuutta toisesta kaltaisestaan ja särkyneitä unelmia. Tapa, jolla nämä melko synkät teemat esitetään, on kuitenkin sellainen, että ne vaikuttavat taakse jää-neiltä. Sanat lauluissa ovat ajan kultaamia tuokiokuvia tummilta hetkiltä.

Vaikka levyllä onkin muutama oikein hieno kappale, kirkkaimpana helmenä sinkkulohkaisu ”Syyt”, on Naivi hiukan tylsä levy, tyylien moninaisuudesta huolimatta. Levyn tuotanto on sisäsiistiä. Olisin toivonut, että soi-tossa olisi ollut särmiä ja epätäydellisyyksiä, aivan ku-ten teksteissäkin.

**Vilho Pirttijärvi

kasassa.

Yonalla on tekstittäjänä kaksi puolta. Nämä puolet eivät kuitenkaan ole toistensa vastakohtia, vaan samaa kauraa eri maaperällä. On runollinen ja puhekielinen Yona. Mo-lemmat pursuavat tunteita ja tunnustuksia.

Runollinen Yona herättää minussa ajatuksia Pariisista. Ai miksikö? Koska jotenkin runollisuus ja Pariisi ovat mieles-säni sama asia. Runo-Yona tuo lauluihinsa vahvoja mieliku-via herättäviä asioita, kappelin, taivaanrannan ja maalais-maiseman.

Yona on mielenkiintoinen tulkitsija. Hänen viides soolole-vynsä Naivi esittelee laulajattaren useita erilaisia taustoja vasten. Levyllä on niin moderneja kuin myös vanhahtavia soul-kappaleita, kohtalokkaan kuuloista laulelmaa ja pai-suvaa rock-paatosta.

Nämä erilaiset hypähdykset tyylistä toiseen ovat tosiaan-kin aivan kuin taustalakanoita, jotka roikkuvat etualalla sädehtivän solistin takana. Nämä kulissit vaihtuvat kap-paleesta toiseen, mutta esityksen tähti pysyy kappaleesta toiseen samana.

En tarkoita, että Yona laulaisi, joka kappaleen samalla ta-valla. Pikemminkin, hänen vahva läsnäolonsa solistina ja levylle kirjoittamansa tekstit ovat albumin punainen lan-ka. Nämä kaksi asiaa pitävät tyylillisesti hajanaisen levyn

Yona: NaiviKaiho Republic

30

Hätiköinti vaarantaa yhteistyönYhteistyö on tällä hetkellä koulutuspoliittisessa keskuste-lussa kuuma sana. Suomalainen korkeakoulujärjestelmä on lähestulkoon ainutlaatuinen, mutta ei varsinaisesti sanan positiivisessa merkityksessä. Harvassa maassa on onnistuttu rakentamaan työmarkkinoiden näkökannalta yhtä moni-mutkaista järjestelmää, jossa yliopistot ja ammattikorkea-koulut toimivat rinnakkain.

Ammattikorkeakoulututkinto rinnastetaan ulkomailla alem-maksi korkeakoulututkinnoksi, mutta Suomessa se on täysin erillinen tutkintonsa.

Ei siis olekaan mikään suuri ihme, että yhteistyötä perään-kuulutetaan. Tampereella käynnistetyn T3-hankkeen vi-siona on luoda uusi monialainen, kansainvälisen tason korkeakoulu. Sitä ovat mukana rakentamassa Tampereen ammattikorkeakoulu, Tampereen teknillinen yliopisto ja Tampereen yliopisto. Hanke on herättänyt paljon keskuste-lua, ja harva varmaan vastustaa monimutkaisten hallintora-kenteiden purkamista ja opiskelumahdollisuuksien laajen-tamista. Näin valtava uudistus vaatii myös valtavan määrän taustatyötä, joten nähtäväksi jää millä tasolla yhteistyö tulee toteutumaan. Tampereella on joka tapauksessa hyvä mei-ninki päällä, ja nyt ollaan jo huomattavasti pidemmällä kuin ”tarttis jotain tehdä”-kahvipöytäkeskustelujen tasolla.

Koulutusten vaatimustason yhteensovittaminen on suu-ri haaste. On suunniteltu esimerkiksi insinööritutkintojen yhtenäistämistä, jossa kaikki käyvät ensin insinööritutkin-non ja parhaat sekä motivoituneimmat jatkavat diplomi-in-sinööreiksi. Kysymys kuuluukin: kumpi pää joustaa insinöö-rivaiheessa? Tällä hetkellä insinöörikoulutukseen pääsee opiskelemaan kohtuullisilla matemaattisten aineiden pe-rustaidoilla, kun taas DI-pääsykoe ottaa heti luulot pois huonosti valmistautuneilta. Kenenkään etu ei ole kultaisen keskitien koulutus, joka tarjoaa parhaille haastetta vasta ylemmässä vaiheessa ja kuitenkin samanaikaisesti osalle harmaita hiuksia ja pidentyneitä opiskeluaikoja, kun kurssit eivät menekään läpi.

Toinen kuuma sana on joustavuus. Samalla kun joustavuu-den tärkeyttä painotetaan, mennään kuitenkin yhä enem-män vaativaan suuntaan koulutusvalinnoissa. Tästä keväästä

lähtien ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen hakujärjestel-mät yhdistyvät. Tämä selkeyttää rakenteita, mutta myös sa-malla vähentää valinnanvaraa, kun hakukohteita voikin enää yhteensä olla vain kuusi kappaletta. Huomattavasti suurempi ongelma monen kannalta on kuitenkin tulossa olevat kiin-tiöt tällä hetkellä opiskelupaikan omaaville. On toki ymmär-rettävää, ettei tilanne ole kestävä, jos neljästäkymmenestä biokemialla aloittavasta kahdesta valmistuu maistereita ja loput vaihtavat lääkikseen vuoden tai parin ”valmennus-kurssin” jälkeen.

Ratkaisu tähän ei ole kuitenkaan tehdä väärän alan valinnei-den elämästä mahdollisimman hankalaa. Loppujen lopuksi aika harva vielä lukion jälkeen tietää, mitä ihan oikeasti ha-luaa opiskella. En itsekään edes harkinnut hakevani kaup-pakorkeaan heti lukion jälkeen, mutta parin vuoden jälkeen täällä ollaan ja se tuntuu täysin oikealta päätökseltä. Suurilla kiintiöillä saatetaan saada enemmän maisteripapereita ulos, mutta koulutukseen ei enää valita parhaita hakijoita. On eri asia valitaanko 100 parasta, vai 20 parasta kaikista ja 80 pa-rasta niistä onnekkaista, jotka eivät ole vielä opiskelupaikkaa vastaanottaneet.

Voin kuvitella, kuinka motivoitunut opiskelija on suoritta-maan tutkintonsa loppuun, jos on lukion jälkeen päätynyt suoraan 19 vuoden elämänkokemuksella opiskelemaan kauppatieteitä tai vaikka kansanrunoutta, mutta vuoden jälkeen on valmis työntämään sen tilinpäätöksen tai neli-polvitrokeen jonnekin minne aurinko ei paista. Alanvaihto on kuitenkin todella vaikeaa jossain marginaalikiintiössä pääsykokeen kautta. Mitäs lähdit opiskelemaan, olisit jäänyt sohvalle katsomaan sitä Netflixiä vielä vuodeksi kunnes ura-valinta on varmasti selvillä.

Elämme koulutuspoliittisesti mielenkiintoisia aikoja. Nyky-rakenteita on alettu kyseenalaistamaan ja hyväksymään, että ehkei Suomi olekaan se ainoa koulutuksen luvattu maa, ja jopa me voisimme kehittyä, oppia ja uudistua. Uudistuksia ei runnota läpi yhdessä yössä, mikä on äärimmäisen hyvä asia. Laadukas koulutus on Suomen tulevaisuuden kannal-ta ensiarvoisen tärkeää, joten uudistus- ja yhteistyöpäissään hätiköityjen ratkaisujen tekeminen voisi kääntyä täysin tar-koitustaan vastaan.

Aleksi OlanderKirjoittaja on Porin Kyltereiden PorKyn koulutuspoliittinen vastaava

Raatihuoneen juhlasalissa30.4. klo 17.00-17.30

Tervetuloa juhlistamaan lukuvuoden päättymistä!

Ohjelmassa Akateemiset laulajat sekä Vuoden opetusteon, Vuoden opinnäytetyön ja Vuoden alumnin palkitseminen.

Porin yliopistokeskuksen henkilökunnalle, opiskelijoille ja alumneille.

Ovet auki 16.30 alkaen. Kuohuviinitarjoilu. Tervetuloa!

//kolumni

31

Hätiköinti vaarantaa yhteistyön

Raatihuoneen juhlasalissa30.4. klo 17.00-17.30

Tervetuloa juhlistamaan lukuvuoden päättymistä!

Ohjelmassa Akateemiset laulajat sekä Vuoden opetusteon, Vuoden opinnäytetyön ja Vuoden alumnin palkitseminen.

Porin yliopistokeskuksen henkilökunnalle, opiskelijoille ja alumneille.

Ovet auki 16.30 alkaen. Kuohuviinitarjoilu. Tervetuloa!

32