1

PORILAINEN Lokakuu 3 2019

www.maavoimat.fi/porin-prikaati

2

6 406300 009608

6 406300 015104

6 406300 015111

3

Lokakuu 3 2019

PORI

LAIN

EN

PORILAINENToimitus 27801 SÄKYLÄ

JULKAISIJAPorin prikaati jaPorin prikaatin kilta ry.

JOHTOKUNTAPuheenjohtaja Prikaatikenraali Mika Kalliomaa VarapuheenjohtajaMarkku Heinonen

taloudenhoitaja Tiina Tuominen

PÄÄTOIMITTAJA everstiluutnantti Petteri Iitti puh. 0299800 (vaihde)

TOIMITUSSIHTEERIT porilainen.porpr@mil.fi Sanna Näräpuh. 0299 441 302Annu Porttilapuh. 0299 443 303

AVUSTAJATOlli AlhoEsa-Pekka AvelaSeija HeiskaKari NummilaAsko TanhuanpääMatti Vihurila

TAITTOSimo Nummipuh. 040 532 5815simo.nummi@ mainosnummi.inet.fi

OSOITTEENMUUTOKSET porilainen.porpr@mil.fi

TALOUDENHOITAJATiina Tuominenporprkilta@outlook.compuh. 040 505 6392

PANKKIFI04 4456 0010 0941 50 FI90 1131 3006 1029 52

KIRJAPAINOEura Print Oy

KANSIKUVAPuolustusvoimat / Pasi Lindroos

6 406300 009608

6 406300 015104

6 406300 015111

Kesän sotilasvala- ja sotilasvakuutustilaisuudet sivu 12Komentaja Mika Kalliomaa ja veteraani Esko Lehtinen vas-taanottivat ohimarsin Salossa.

SisältöPääkirjoitus ............................................................................................. 4Puolustusvoimien kesäkiertue 2019 Seinäjoella .......................................... 6Schmardenin päivän tilaisuus Säkylässä ..................................................... 8Saksa on reserviläisurheilun suurvalta ...................................................... 10Kolumni................................................................................................. 14Aidot taisteluaineet koulutuskäyttöön ...................................................... 16Liikunta-ala ........................................................................................... 18Leijona Catering vastaa asevelvollisten muonituksesta ............................... 20Sotilaskotiyhdistys erikoiskouluttaa ......................................................... 22Sotahistoriallinen Saksan matka .............................................................. 24Säkylä 150v - yhteistyötä ja elinvoimaa .................................................. 26Kutsunnat .............................................................................................. 28

KILTASIVUT ............................................................................................... Vapaaehtoinen maanpuolustustyö ja kiltatoiminta ..................................... 31Timo hoiti puheenjohtajan tehtävät porilaishengessä ................................. 32Loimaan ”iskuryhmä” rekrytoi killalle jäseniä ........................................... 34Porilaiskonsertin tunnelmia .................................................................... 36Leevin kuulumiset ................................................................................. 38Yhteisesitelmien sarja jatkuu Turussa ....................................................... 41Turun Alueosastolle uusi lippu ................................................................. 46

Vapaaehtoinen maanpuolus-tus esittäytyi Turussasivu 35Porin prikaatin killan edustajat Turun messujen osastolla.

”Nykyaikaisessa sodankäyn-nissä selusta on tärkeämpi kuin rintama”. Lausahdus

on Talvisodan jälkeisessä Päämajan intendentuuriosasto historiikissa vuo-delta 1940. Se pätee edelleen. Ilman yhteiskunnan ja elinkeinoelämän kan-sainvälisesti verkottunutta palvelun-tuotantoa ja infraa etulinja ei kestä. Porin prikaatin vastuualueelle kuuluu merkittävä määrä valtakunnan kriisin-kestävyyden kannalta tärkeitä alueita, ”Kokkolasta Kemiöön”. Niissä toimimi-nen on harjoiteltava jo normaalioloissa. Viimeisin harjoittelukohteemme, Etelä-Pohjanmaan voimanlähde Seinäjoki oli alusta syyskuussa Seinäjoki19-paikal-lispuolustusharjoituksellemme.Paikallispuolustusharjoitukset poikkea-vat monelta osin sotakouluissa opiskel-tavista peruskonsepteista. Kärjistäen voitaisiin todeta, että monimuotoisuu-tensa ja haastavuutensa takia niiden

Paikallispuolustus-harjoitukset - ei aloittelijoille!

suunnittelua ja toimeenpanoa ei tule antaa aloittelijoiden vastuulle. Voimme nimittäin tunnistaa seuraavia kriittisiä tekijöitä:1. Toiminta-alueiden erilaisuus ja muut-tuvuus. Puolustusvoimien lähiharjoi-tusalueet ovat varsin staattisia vuodesta toiseen. Niillä tuskin operoidaan poik-keusoloissa. Vastuualueemme taajamatpoikkeavat toisistaan, ja ne muuttuvatsekä kehittyvät toimijoineen jatkuvas-ti. Pari vuotta vanha muistikuva on tä-nään todennäköisesti väärä.2. Viranomaisyhteistyön välttämättö-myys. Paikallispuolustusharjoitustenviitekehys on kokonaisturvallisuus. Eritahojen liittäminen mukaan edellyttääinnovointia, ilman käskyvaltaa tapah-tuvaa ”narulla työntämistä” ja suunnit-telun riittävää etupainoisuutta.3. Logistiikan siviilikomponentin roo-li. Tuskin missään harjoitustyypissätukeudutaan niin suoraan elinkeino-

elämän toimijoihin muonituksessa, majoittumisissa ja eri materiaalitäyden-nyksissä. 4. Johtamisjärjestelmien innovatiivi-suus. Puolustusvoimien järjestelmienja ”arjen välineet” on integroitava har-joitusjoukoissa tilannekuvan ja nopeantoimeenpanon mahdollistamiseksi. Jäl-kimmäinen komponentti on jatkuvassamuutoksessa.5. Viestinnän ja median hallinta. Pai-kallispuolustusharjoitukset ovat alueel-lisesti erittäin kiinnostavia. Hyvä niin,sillä paikallispuolustusharjoitus joka einäy mediassa on turha. Toimittajistakoululaisiin ja vierailijaryhmiin halu-taan tietoa ja uutisia. Riittävän nopeavaste ja ”asiakastyytyväisyyden” var-mistaminen edellyttää paitsi viestin-nältä, myös harjoitusjoukoilta jatkuvaaherkkyyttä sekä joustavuutta.6. Harjoitusjoukkojen vaihteleva osaa-mistaso ja opetustavoitteet. Paikallis-puolustusharjoitukset eivät ole pelkäs-tään sotilaspoliisien ”loppusotia”, muttane ovat myös sitä. Maakuntajoukkojenreserviläiset edustavat osaamisen huip-pua, ja osalla harjoitusjoukoista varus-miespalvelusta voi olla takana vastapari kuukautta. Erilaisten ”case”-har-joitteiden suunnittelu edellyttää sitenuseita tulokulmia.Mainitut tekijät ovat vain osa paikallis-puolustusharjoitusten kompleksisuut-ta. Kuten Seinäjoki19--harjoituksessanähtiin, me osasimme vastata niihinjälleen kiitettävästi. Kiitos kuuluu kai-kille mukana olleille. Toimintamme nä-kyi myös ympäröivälle yhteiskunnallelisäten maanpuolustustahtoa. Tästäon hyvä jatkaa. Vuoden 2020 paikallis-puolustuksen ”kisakaupunkimme” ovatPori ja Kokkola - nähdään niissä!

Kirjoittaja Everstiluutnantti Mauri Etelämäki (vas.) on Pohjanmaan aluetoimiston päällikkö.Hän toimi Seinäjoki19-harjoituksessa paikallispataljoonan komentajana.

Kuva: Puolustusvoimat

4

5

Seikkaile Säkylään

www.sakyla.fi

KUN ET TAHDO PANKILTASI

KOHTELUA VAAN PALVELUA

Koti sinua varten

OLETKO ETSIMÄSSÄ UUTTA KOTIA?

OTA YHTEYTTÄ!www.kruunuasunnot.fi

Kruunuasunnot tarjoaa monipuolisia asumisratkaisuja

Dragsvikista Sodankylään.

Hae Puolustusvoimien palvelukeskuksesta työsuhdeasuntoa.

6

Keskiviikkopäivä 26.6.2019 valke-ni varsin harmaana ja sateisena. Tiedossa oli Puolustusvoimien

kesäkiertue 2019:n viimeinen viikko ja kolmanneksi viimeinen kiertuepaikka-kunta. Sateesta huolimatta paikalle oli kerty-nyt iso joukko seinäjokelaisia. Vaikka sää oli viileä, tunnelma oli sitäkin läm-pimämpi!Ensimmäisenä lauteille astui Toton hit-timusiikkia tulkiten Lapin sotilassoit-tokunnan Big Band solisteinaan Ilari Kaipainen ja Viljami Holopainen. Molemmat ovat suorittaneet aikanaan varusmiespalveluksensa varusmiessoit-tokunnassa.

Puolustusvoimien kesä-kiertue 2019 Seinäjoella

Toisena esiintymisvuorossa oli Laivas-ton Combo, joka teki ensimmäistä ker-taa yhteistyötä jyväskyläläislähtöisen räppäri Adi L Haslan kanssa. Artistin teokset saivat kesäkiertueella aivan uu-den soundin orkesterin säestämänä.Viimeisenä muttei lainkaan vähäisim-pänä oli aika päästää irti varusmiessoit-tokunnan reserviläisten Show Band. Lavalla nähtiin energinen ja mukaansa tempaava kattaus tunnettuja klassikoi-ta se tuoreita listaykkösiä.Musiikin lisäksi kesäkiertueella oli mahdollista tutustua puolustusvoimien kalustoon sekä herkutella Sotkun mun-keilla.

Teksti ja kuvat: Annu Porttila

7

8

Satakunnan pioneeri- ja viesti-pataljoona isännöi Shmardenin päivää Porin prikaatissa Säkylän varuskunnassa 25.7.2019. Sch-mardenin taistelun vuosipäivänä on ollut tapana kunnioittaa taiste-luun osallistuneita pioneereja.

- Lähtisin lähestymään asiaa siitä nä-kökulmasta, että pioneereilla on sa-manlaisia ominaisuuksia kaikkialla maailmassa. Siinä on taustalle tietyn-lainen teknisyys. Teknisten välineiden avulla muutetaan maastoa ja vallitse-via olosuhteita. Pioneerien vastinpari siviilistä löytyy rakennusmaailmasta ja etenkin insinööreistä. Insinöörit rakentavat esteettisesti kauniita lait-teita, joiden on tarkoitus kestää suku-polvelta toiselle. Pioneerien ratkaisu-jen taasen pitää olla toimivia. Niiden ei tarvitse olla kauniita ja niiden tulee kestää vain sen hetken kuin tarve on. Tehdään rumaa ja lujaa, mutta nope-asti. Se erottaa meidät esimerkiksi in-sinööreistä. Se toimi jossain vaiheessa myös mottona. Tämä motto tuo toi-mintaan tietynlaisen perusluonteen. Joskus tuntuu, että taistelisimme luon-

Teksti: Annu Porttila/Viljami Honkiniemi Kuvat: Annu Porttila

Schmardenin päivän tilaisuus Säkylässä 25.7.2019

Tilaisuudessa Säkylässä varusmie-hiä ja henkilökuntaa oli paikalla noin 650, varusmiesten omaisia

arviolta 150 ja kutsuvieraita sekä reser-viläisiä useita kymmeniä.Schmardenin taistelusta tuli kuluneeksi 103 vuotta, ja pioneeritoiminta on tässä ajassa muuttunut paljon. Satakunnan pioneeri- ja viestipataljoonan komenta-ja everstiluutnantti Jarkko Patrikaisen mukaan etenkin toiminnan painopis-teet ovat muuttuneet.Sata vuotta sitten merkittävässä roo-lissa olivat suojaedistäminen, linnoi-tustyöt ja vastaavat. Nykyään tärkein tehtävämme on taistelun välitön tuke-minen liikettä edistämällä tai sulutta-malla. Kysyttäessä pioneeritoiminnan aselajin erityispiirteistä, everstiluutnantilla on selvä visio.

9

non voimia ja fysiikan lakeja vastaan. Periksi ei anneta, jonkinlainen ratkaisu on löydyttävä aina. Se vaatii aina enem-män tai vähemmän luovuutta. Joskus jopa luovaa hulluutta.

Kesäisenä päivänä Huovinrinteellä oli mahdollista tutustua pataljoonan toi-minnan lisäksi myös suorituskyvyn sekä koulutushaarojen esittelyyn.Tuleville varusmiehille haluan mai-nostaa, että meidän pataljoonamme yksiköt ovat todella monipuolisia ja ne sisältävät useita erilaisia koulutus-haaravaihtoehtoja. Kaikki yksikkömme ovat teknisiä; pioneeriyksikkö, suojelu-yksikkö, viestiyksikkö ja niin edelleen. Mikäli erityisesti taistelukoulutus kiin-nostaa, esikuntakomppania ja sotilas-poliisituotanto on oikea paikka.

10

Reservin aliupseerien kansainväli-sen kattojärjestö CISOR:in soti-lasmoniottelu järjestettiin Porin

prikaatissa Säkylässä 28.–29. kesäkuu-ta. Sotilasmoniottelu toi Huovinrinteel-le kaikkiaan 60 osallistujaa kahdek-sasta maasta. Moniottelun lajeja olivat pistooli- ja kivääriammunnat, suunnis-tus, sotilasesterata, käsikranaatin tark-kuusheitto, maastojuoksu ja esteuinti. Sarjoja oli neljä. Saksalaisjoukkueet voittivat aliupseereiden CISOR-sarjan, reservinupseereille ja kutsutuille kil-pailijoille suunnatun avoimen sarjan ja yli 42-vuotiaiden aliupseerien veteraa-nisarjan. Myös kilpailun parhaimman ampujan ja parhaimman uimarin tittelit menivät Saksaan. Kilpailu käytiin pääsääntöisesti kan-sallisuuksittain järjestyneissä kolmi-henkisissä joukkueissa ja joukkueiden tulokset eri lajeissa muutettiin pis-

Saksa on reserviläisurheilun suurvalta Teksti: Olli Alho

11

teiksi. Parhaiten menestyi Christian Fritzschen, Christopher Schröde-rin ja Peter Krämerin joukkue, joka voitti CISOR-sarjan komealla pistepo-tilla 6716. Naisten sarjan voitti Heini Koukin, Elina Kankaan ja Sessa Sal-menojan muodostama joukkue, jonka suorituksen yksi kohokohta oli pistein 1758 suoritettu kivääriammunta, joka jäi vain 42 pisteellä lajin parhaat pisteet keränneelle saksalaisjoukkueelle.

Suunnistus kasvatti erojaSuuri määrä lajeja testasi joukkueita mo-nipuolisesti. Esimerkiksi maastojuok-sun loppuaika määrittyi sen mukaan, milloin joukkue saapui kokonaisuu-dessaan maaliin, kun taas esimerkiksi käsikranaatin heitossa joukkueen oli mahdollista antaa 60 prosenttia kra-naateistaan parhaimmalle heittäjälle. Nopeatempoisen kisaviikonlopun aika-na suunnistus suomalaisessa maastossa ja kivääriammunnat suomalaisella RK 62:lla tuntuivat kuitenkin olevan mo-nelle osallistujalle mieleenpainuvimpia kokemuksia. CISOR-sotilasmoniotte-luissa vuodesta 1998 mukana olleen ja nykyisin saksalaiskilpailijoiden val-mentajana toimivan Werner Dresen

menestysresepti kiteytyi kilpailun mo-nipuolisuudesta huolimatta päätöspäi-vänä varsin ytimekkääseen muotoon.– Meillä on erinomaiset mahdollisuu-det harjoitella ja olemme sitoutuneetharjoittelemaan aktiivisesti ja tavoit-teellisesti.Dresen mukaan saksalaiset kiinnittivätkilpailuun valmistautumisessa huomio-ta erityisesti suunnistukseen. Linnun-tietä 5,8 kilometriä pitkä ja kymmenenrastia sisältänyt suunnistusosuus te-kikin jokaisessa sarjassa huomattaviaeroja joukkueiden välille. Parhaimmanjoukkueen tulos oli suunnistuksessaperäti 696 pistettä joukkueiden pistei-den keskiarvoa korkeampi, kun taaskaikista lajeista laskettuna paras jouk-kue sai keskimäärin aina 309 pistettäkeskiarvoa korkeamman tuloksen.

Tulokas tarvitsee esteratakoulutustaKilpailu ja sen järjestelyt kestivät Sä-kylässä kokonaisuudessaan seitsemän päivää ja ne toteutettiin reserviläis-voimin Porin prikaatin tuella. Myös CISOR:in edellinen sotilasmoniottelu järjestettiin Suomessa kaksi vuotta sitten, jolloin kilpailu käytiin Karjalan prikaatissa Vekaranjärvellä. Molemmil-la kerroilla kilpailun johtajana toimi ylivääpeli (res.) Minna Nenonen, joka oli päätöspäivänä tyytyväisellä ja kiitol-lisella mielellä.

– Lausun erittäin suuret kiitokset Porinprikaatille, erityisesti apulaiskomentajaAsko Vallalle, liikuntakasvatusupseeriTopi Hellstenille ja alueupseeri AnttiHuhdalle sekä vapaaehtoisille toimit-sijoille korvaamattoman arvokkaastatyöstä moniottelun mahdollistamisek-si. Oli myös upeaa päästä järjestämäänkilpailu omassa kotivaruskunnassaHuovinrinteellä. Toivon, että mahdol-lisimman monelle välittyy nyt tietoasotilasmoniottelusta ja saamme uusiaharrastajia hienolle lajille, Nenonen in-nostaa.Uusia tulokkaita pohtiessaan Nenonenmainitsee, että sotilasesterata, johonsisältyvät mm. irlantilainen pöytä sekävartalonhallintaa vaativat ”kananpor-taat”, on eniten harjaantumista ja totut-tautumista vaativa osa-alue.– Paremmin saavutettavat harjoitte-lumahdollisuudet voisivat tuoda hel-potusta tähän. Kyse ei ole missään ni-messä ylivoimaisista esteistä, Nenonenpohtii.Moniotteluviikon ohessa CISOR:nhallitus hyväksyi Säkylässä Ison-Bri-tannian täysjäsenyyden, jolloin siitätuli CISOR:in 14. jäsenmaa. Alkuvuo-desta 2019 CISOR:n jäseniksi liittyivätKanada ja Viro. Järjestön seuraava so-tilasmoniottelu järjestetään Sveitsissävuonna 2021. CISOR on järjestänytsotilasmoniotteluita kahden vuodenvälein vuodesta 1963 alkaen.

Esteuuinnissa ylitettiin ja alitet-tiin 50 m matkalla lukuisia esteitä.Kuva: Olli Alho.

Vas. Suomalaisjouk-kue voitti naisten sarjan Kuva Martin-Eric Racine-

Saksalaiskilpailijan tyylinäyte ”kananportailla”. Kuva: Martin-Eric Racine.

Porin prikaatin komentaja, pri-kaatikenraali Mika Kalliomaa otti vastaan sotilasvakuutukset

ja -valat. Komentaja vastaanotti myösohimarssit yhdessä tilaisuuksissa esilu-kijoina toimineiden kaupungin edusta-jien kanssa.Säkylän varuskunnassa palvelevien ti-laisuuksia vietettiin torstaina 15.8.2019joukkoyksiköittäin Salossa ja Loimaal-la.Satakunnan jääkäripataljoonan ja Varsinais-Suomen huoltopataljoonan 1.Huoltokomppanian tilaisuuksien näyttämönä oli aamupäivällä Salo, kuntaas Satakunnan pioneeri- ja viestipa-taljoonan tilaisuuksien tapahtumapaik-ka oli iltapäivällä Loimaa.Salossa valakaavan esilukijana toimikaupunginjohtaja Lauri Inna ja soti-lasvakuutuksen kaupunginhallituksenpuheenjohtaja Saija Kaarnisto-Toi-vonen. Lisäksi ohimarssia oli Salossa

Saapumiserän 2/2019 alokkaiden sotilasvala- ja sotilasvakuutus-tilaisuudet

vastaanottamassa veteraani Esko Leh-tinen.Loimaalla kaupunginvaltuuston pu-heenjohtaja Tarja Mäki-Punto-Ris-tanen toimi esilukijana molemmissa tilaisuuksissa.Perjantaina 16.8.2019 oli Niinisalon va-ruskunnan vuoro. Sotilasvala ja -vakuu-tustilaisuuksia vietettiin Jalasjärvellä sekä Kurikassa.Aamupäivällä Jalasjärvellä valansa ja vakuutuksensa vannoivat Satakunnan tykistörykmentin tuoreet tykkimie-het. Iltapäivällä vuorossa oli Kurikka, jossa valat ja vakuutukset antoivat Pohjanmaan jääkäripataljoonan sekä Varsinais-Suomen huoltopataljoonan 2. Huoltokomppanian alokkaat.Jalasjärvellä sotilasvalan ja -vakuutuk-sen esilukijana toimi kunnanvaltuuston puheenjohtaja Anna-Maija Koskela ja Kurikassa kunnanhallituksen puheen-johtaja Rami Ala-Nisula.

Toimittanut: Sanna NäräKuvat Puolustusvoimat / Hari Mahat, Annu Porttila ja Inca Salomaa

12

13

14

Paikallispuolustusharjoitus Seinäjoki19

Porin prikaati järjesti 9.-13.9.2019 välisenä aikana Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan alueella paikallis-

puolustusharjoituksen, jonka tarkoi-tuksena oli paikallisjoukkojen varautu-misen ja valmiuden kehittäminen sekä viranomaisyhteistyö. Harjoitukseen osallistui noin 500 varusmiestä, reservi-läistä, kantahenkilökuntaan kuuluvaa sekä eri viranomaistahojen ja yhteis-työkumppaneiden edustajia. Toiminta jakautui harjoituksen aikana melko laajalle alueelle, oltiinhan kui-tenkin Pohjanmaalla ja lakeuksilla, jos-sa kaikki on suurempaa ja avarampaa kuin muualla Suomessa. Vaikka omalta osaltani olin osallistunut jo harjoituksen valmisteluvaiheen eri-näisiin tehtäviin, on minun tässä tun-nustettava, että tosiasiallisesti aiemmat toiminnalliset kertausharjoitusvuoro-kauteni sijoittuvat reilusti jonnekin edellisen vuosituhannen puolelle.Uskokaa tai älkää, mutta maailma oli silloin kirjaimellisesti aivan toinen.

Silloin rähinäremmi teki herran, rouvia ei edes ollut, tekstiviesti kotijoukoille taittoi matkaa kolme päivää ja kent-tälakin mansikat olivat metallia. Ne, jotka nuo ajat muistavat, tietävät kyllä ja muille on turha edes selittää. Eikä yksikään nykypäivän varusmiehistä esiintynyt vielä edes pilkkeenä silmä-kulmassa.Ja jos on maailma sen jälkeen muuttu-nut, niin ovat kyllä Puolustusvoimat-kin. Ja minä.Tietenkin olen aina seurannut aktii-visesti sotilasasioita, joten suurin piir-tein kyllä tiesin, missä milläkin maan-puolustuksen saralla mennään. Mutta oli silti unohtumatonta ja suorastaan kihelmöivän kiinnostavaa saada tun-tuma Maavoimien tämän hetkiseen toimintaan, paikallisjoukkoihin, niiden käytettävissä olevaan kalustoon ja tie-tenkin omaan, taistelijakohtaiseen va-rustukseen.Jouduin tekemisiin pariin otteeseen myös varusmiesten kanssa, enkä voi

olla ihailematta sitä, millaisella am-mattitaidolla nuo nykypäivän nuo-ret tehtäviään hoitivat. Ehkä vanhan, mutta ennen kaikkea kärttyisän sedän roolissa hellimäni etukäteisolettamat romuttuivat yksi kerrallaan ja joudun myöntämään, että saatoin itse aikoina-ni suoriutua vastaavista tehtävistä sel-västi heikommin.Viikko eteni päivästä yöhön ja yöstä päivään pala kerrallaan. Se eteni yhdes-tä käskystä seuraavaan ja tehtävästä toiseen. Se oli täynnä tilanteenmukais-ta toimintaa, mutta myös suvantovai-heita, jotka tarjosivat mahdollisuuden lepoon tai joskus jopa pieneen impro-visointiin. Muistakaa aina, että oma-aloitteisuus, mielikuvitus ja kaavan rikkominen oi-kealla hetkellä ovat niitä ominaisuuk-sia, jotka tekevät hyvästä taistelijasta erinomaisen. Mutta muistakaa samalla myös se, ja tämä on sotilasjutuissa tär-keää, että kaavaa voi rikkoa ainoastaan hän, joka ylipäätään on ensin opetellut sen.Kertausharjoituksen lopussa on tapana täyttää reserviläiskysely. Siinä on erilai-sia väittämiä älyttömän monta. Lukeekohan niitä kaikkia edes kukaan? Varmaan ei, koska tornitouhu.Tärkeimmät kohdat ovat kuitenkin helppo löytää. Niissä kysytään vastaa-jan uskosta kykyymme toimia sotilaal-lista uhkaa vastaan ja hänen omaa ha-lukkuuttaan puolustaa tätä maata. Väittämiin oli kaiken koetun jälkeen helppo ottaa kantaa.Seinäjoki19 osoitti jälleen kerran sen, mistä suomalainen kovan turvalli-suuden peruskallio muodostuu. Sen elementit ovat maanpuolustustahto, yleinen asevelvollisuus ja kansalaisyh-teiskunta. Pitämällä yhdessä huolta näistä jokai-sesta osa-alueesta, me olemme lyömät-tömiä.Olkoon niin nyt ja aina.

Kirjoittaja Harri V. Hietikko on kirjailija, joka osallistui Seinäjoki19 -paikallispuolus-tusharjoitukseen

KOLUMNI

Kuva: Puolustusvoimat / Pasi Lindroos

15

������������������������������� ���������������

��������������������������������������������������������

���������������������������������������

� ���������������� �� � � � � ��������������� ����� � �� �� � �������������

www.akr.fi

sunobimiskam n:% 08 amaS .iselliotua ellikiak

nedyät tatuvaas ätte ,no nahatsarap aJ

,taja nimmesillelouh ätim :itsopleh neskunob .isuuksat taappan teskunob tammerap ätis

:emmatseskutuukavennekiil ääsil euL sutuukavotua/fi.aloipatihal

töithyeula naloipaTihäL :ajaojratnulevlaP

Maavoimien suojelukoulutuk-sessa on otettu merkittävä kehitysaskel, kun Porin pri-

kaatissa on aloitettu koulutus, jossa käytetään aitoja taisteluaineita. Läh-tölaukaus koulutukselle ammuttiin syyskuun lopulla taisteluainekoulutus-alueen käyttöönottoharjoituksessa Sä-kylässä.- Keskeinen johtopäätös on, että raken-nettu alue on toimiva ja palvelustur-vallinen. Alue voidaan ottaa käyttöön harjoituksen jälkeen, totesi taisteluai-nekoulutusprojektin vetäjänä toiminut

Aidot taisteluaineet koulutuskäyttöönTeksti: Esa-Pekka Avela Kuvat::Aksel Toivanen

Suojelun erikoisosaston johtaja, kap-teeni Kari Pailamo viisipäiväisen har-joituksen viimeisenä päivänä.Porin prikaati on ensimmäinen ja ainoa joukko-osasto Suomessa tällä saralla. Tätä aiemmin koulutus, jossa käyte-tään aitoja taisteluaineita, on tapahtu-nut muun muassa Ruotsissa, Tšekissä ja Kanadassa. Suomessa on suojelukou-lutuksessa käytetty taisteluaineiden si-jasta simulantteja.Taisteluainekoulutukselle muutos merkitsee oleellista helpotusta, sillä koulutuksen järjestäminen on paljon

yksinkertaisempaa kotimaassa kuin ul-komailla. Samalla saavutetaan huomat-tavia taloudellisia säästöjä.Ensisijaisena tavoitteena on kehittää Puolustusvoimien poikkeus- ja nor-maaliolojen suorituskykyä ja osaamista suojelualalla. Koulutusta annetaan suo-jelukomppanian varusmiehille, suojelu-ryhmiin koulutettaville varusmiehille ja suojelun erikoisosaston reserviläisille.- Alueella koulutetaan vuosittain noin 300 varusmiestä ja reserviläistä, kap-teeni Pailamo arvioi.Taisteluainekoulutusaluetta pääsevät

16

17

Aidot taisteluaineet koulutuskäyttöönTeksti: Esa-Pekka Avela Kuvat::Aksel Toivanen

hyödyntämään myös muut turvalli-suusviranomaiset. Lisäksi ovi on auki ulkomaisille asevoimille Cross Border Training -hengessä.

Heikennettyjä tuotteitaKoulutuksessa käytettävät taisteluai-neet ovat sinappikaasu ja sariini. Kemi-allisten aseiden kieltosopimus kieltää kummankin tuottamisen, varastoimi-sen ja käyttämisen, mutta sallii niiden valmistamisen tutkimus- ja koulutus-käyttöön.Tarkkaan ottaen kyseiset taisteluaineet ovat varta vasten koulutuskäyttöön ke-hitettyjä, ns. kovista aineista heiken-nettyjä tuotteita. Ne valmistaa Puolus-tusvoimien tutkimuslaitos.Toiminta kokonaisuudessaan on va-romääräysten säätelemää ja tarkasti valvottua. Jokaista harjoitusta johtaa taisteluainekoulutukseen koulutettu ammattisotilas ja paikalla on aina suo-jelulääkintään koulutettu ensiapuhen-kilö.Myös ympäristöturvallisuuteen on kiinnitetty huomiota. Koulutusalue ei sijaitse pohjavesialueella eikä aineita leviä suoraan maastoon.

Kuuden vuoden projektiTaisteluainekoulutusalueen pinta-ala on noin kolme hehtaaria. Se sijaitsee Porin prikaatin Säkylän varuskunnan

harjoitusalueella ja kytkeytyy sitä ai-emmin rakennettuun suojelu- ja pelas-tuskoulutusalueeseen.Selvitykset taisteluainekoulutusalueen rakentamiseksi aloitettiin jo vuonna 2013. Alueen rakennustyöt käynnis-tyivät viime vuoden lopulla ja alue vastaanotettiin urakoitsijalta viime elo-kuussa.Toiminnallisesti alue jakaantuu kah-teen osaan. Toisessa osassa on opetus-, sosiaali- ja varastointitiloja. Varsinai-nen toiminta tapahtuu suljetulla alueel-la, jossa sijaitsevat levityskentät, henki-löstön- ja materiaalin puhdistuspaikat, tiiveyskoekontti sekä varastointitiloja.Puhdistustoiminta tapahtuu erikois-pinnoitetulla alueella. Kaikki nesteet pumpataan sieltä keruusäiliöön ja kä-sitellään ongelmajätteenä. Myös koulu-tuksessa mahdollisesti saastuvat työka-lut, materiaalit ja maa-aines käsitellään ongelmajätteenä.Taisteluainekoulutusalueella koulute-taan tänä vuonna Porin prikaatin hen-kilöstöä. Varusmiesten koulutus käyn-nistyy saapumiserästä 1/2020 alkaen.- Tämä koulutus on jatkossa suojelu-miehiksi koulutettavien koulutuksenhuipentuma, kapteeni Kari Pailamo sa-noi.

SINAPPIKAASUKemiallisen sodankäynnin syövyttävä taisteluaine, jonka kehitti tiettävästi ranskalainen César-Mansuète Despretz jo vuonna 1822.

Päätyypit rikkisinappikaasu ja typpisinappikaasu.

Väritön tai keltainen, öljymäinen neste tai kiteitä, jotka voivat haista sinapilta tai valkosipulilta. Haihtuu hitaasti.

Imeytyy elimistöön hengitettynä, nieltynä ja ihon läpi.Ärsyttää voimakkaasti silmiä, hengityselimiä ja ihoa. Iho oireina vetiset rakkulat erityisesti kosteilla ja lämpimillä ihoalueilla.

Tekee toimintakyvyttömäksi, mutta ei yleensä aiheuta kuole-maa.

Ensimmäisen maailmansodan tehokkain taisteluaine.Käytetty myöhemmin muun muassa Lähi-Idässä.

Tuottaminen, varastoiminen ja käyttäminen kielletty vuonna 1997 voimaan astuneessa Kemi-allisen aseen kieltosopimuksessa.

SARIINIJoukkotuhoaseena käytetty vahva hermokaasu, joka kehitettiin puo-livahingossa 1930-luvun lopulla Saksassa.Kirkas ja väritön, hyvin haihtuva neste. Hajuton tai haju voi olla hedelmäinen.Imeytyy elimistöön hengitettynä ja ihon läpi.Estää hermosoluissa olevan välit-täjä -aineen (asetyylikolinesteraa-sientsyymin, eli AChE) biologisen aktiivisuuden.Käytetty muun muassa Tokion metrossa 1995 sekä Syyrian sisällissodassa elokuussa 2013 ja huhtikuussa 2017.Tuottaminen, varastoiminen ja käyttäminen kielletty vuonna 1997 voimaan astuneessa Kemial-lisen aseen kieltosopimuksessa.

Lähes poikkeuksetta kaikki enti-set ja nykyiset varusmiehet ovat käyttäneet ja tulevat tulevaisuu-

dessakin käyttämään varuskunnan kuntotaloa ja muita varuskunta-alueen liikuntamahdollisuuksia. Näitä mah-dollisuuksia hyödyntäessä huomaa väkisin etenkin kuntotalolla pyörivät Trimtexiin pukeutuneet liikunta-alan varusmiehet. Liikunta-alan varusmie-het tunnetaan Säkylässä tuttavallisem-min uimavalvojina ja Niinisalossa vak-seina eli vahtimestareina. Näiden varusmiesten arki on kuitenkin paljon muutakin kuin avaimien anta-mista varusmiehille ja uinnin valvo-mista. Liikunta-alan varusmiehet ovat lääkintämiehiä, jotka toimivat varus-kunnan sisäisessä erityistehtävässä eli tässä tapauksessa liikunta-alalla. Jokai-nen liikunta-alan varusmieheksi testien perusteella valittu osallistuu Suomen

Liikunta-alaTeksti: Viljami Honkiniemi Kuvat: Aksel Toivanen

uima- ja hengenpelastusliiton koulutta-jien järjestämään uinninvalvojakoulu-tukseen ja näin ollen saavat uinninval-vojan pätevyyden. Uinninvalvonta on kuitenkin vain murto-osa liikunta-alaa.Tämän sain huomata heti, kun yritin löytää uimavalvojaa haastateltavaksi. Heitä on paikalla yhteensä seitsemän, mutta silti kukaan ei ehtinyt muuta-man tunnin sisään haastateltavaksi. - Joo siellä on yks vahtimassa uintia,muutama on laittamas Frisbeegolf-koreja, yks rakentaa portaita, kaksion yläkerrassa ja sit mää täs täl hetkelpäivystän, mutta meen kohta maalivah-diks henkilökunnan sählyvuoroon. Tuutänne kattomaan, jos löytäisit jonkun,jääkäri Heinonen kertoo puhelimitse.Tavoitin Kuntotalolta paikan päältäkorpraali Salakarin, joka kertoo hyö-dyllisiä tietoja liikunta-alasta ja suostuuvastaamaan muutamaan nopeaan kysy-

mykseen. Korpraalilla ei ole enää mon-taa päivää varusmiespalvelusta jäljellä ja siksi hän lieneekin oikea henkilö ker-tomaan vähän omasta palveluksestaan. Miksi korpraaliksikin ylentynyt Sala-kari sitten alun perin haki kuntotalolle?- Siviilielämästä on karttunut kokemus-ta tenniksen puolelta valmennus- sekäurheiluhommista ja ajattelin liikunta-alan edesauttavan tasoni ylläpitämistäurheilijana. Tiesin etukäteen suhteelli-sen hyvin, millaisia tehtäviä varuskun-nan sisä- ja ulkopuolella tulee olemaan.Uskoin näiden tehtävien mahdollista-van vapauden tähän lajinomaisempaanurheiluun, Salakari pohtii.Nyt päiviä liikunta-alan varusmiehe-nä on takana reilusti yli 200 ja edessämuutama kymmen. Vastasivatko päivät liikunta-alan varusmiehenä odotuksia?- Pystyin tekemään niitä asioita joidentakia alun perin tänne hainkin. Paljon

18

19

yllätyksiä nämä päivät toivat tullessaan, en olisi osannut kuvitellakaan, mitä kaikkea saattaa joutua tekemään. Kaik-ki saatiin kuitenkin kunnialla hoidettua loppuun asti, Salakari toteaa ja jatkaa:- Jokainen uimavalvoja saa täältä re-serviin mukaansa pätevyyden toimia uimavalvojana. Omat hyötyni koskivat lähinnä tätä urheilua, sain jatkaa oman juttuni parissa varusmiespalveluksessa-kin. Tutustuin kuntotalolla myös mo-neen mahtavaan persoonaan.Muille kuntotalon käyttäjille uinninval-vojien panos huomataan pääsääntöises-ti vain kuntotalolla olevista tehtävistä. Uinninvalvojille kuuluvat kuitenkin kaikki varuskunnan sisäiset ja ulkoi-set liikuntapaikkojen kunnossapito- ja huoltotehtävät. Varuskunnan port-tien ulkopuolella näitä tehtäviä ovat esimerkiksi esteradan, Myllypuron urheilukentän, suunnistusratojen, fris-beegolfradan ja muiden ulkoliikunta-pisteiden ylläpito.Varuskunnan sisäpuolella tärkein teh-tävä on kuntotalon kunnossapito ja erilaiset valvonta- ja koulutustehtävät liikuntakoulutuksissa ja varusmiesten vapaa-ajalla. Kaikkia liikuntapaikkoja huolletaan päivittäin, jotta kaikilla olisi mahdollisimman hyvät mahdollisuudet liikkua. Uinninvalvojat toimivat myös tarvittaessa lääkintämiestehtävissä eri-laisissa tapahtumissa ja harjoituksissa.Liikunta-ala järjestää varusmiehille pal-jon tapahtumia yksinään sekä yhteis-työssä varusmiestoimikunnan kanssa. Arki-iltaisin kuntotalon yläkerrassa pyörivät varusmiesten liikuntakerhot. VLK-kerhoissa varusmiehet tulevat viettämään vapaa-aikaansa esimerkik-

si salibandyn tai futsalin merkeissä. VLK-kerhoja koordinoi varusmiestoi-mikunnan edustaja, mutta käytännössä niiden vetämisvastuu on liikunta-alan varusmiehillä ja muilla osallistujilla.Jokapäiväisten kerhojen lisäksi liikun-ta-ala järjestää vuosittain suurempia tapahtumia. Vuotuisia tapahtumia ovat esimerkiksi kaksi kertaa vuodessa jär-jestettävät varusmiesten liikuntapäivät, jolloin Varalan urheiluopiston opiskeli-jat järjestävät ohjelmaa kaikille varus-miehille. Tänä vuonna päiviin otettiin mukaan myös esimerkiksi vapaaehtoi-nen varusmiestoimikunnan ideoima crossfit-kilpailu. Liikuntapäivien lisäksi kaksi kertaa vuodessa pelataan myös Tupaliiga, eli Suomen salibandyliiton, Sotilasurheiluliiton ja varusmiestoimi-

kunnan kanssa yhteistyössä toteutet-tava rento salibandyturnaus johon va-rusmiehet kasaavat itse joukkueensa. Liikunta-ala ja varusmiestoimikunta hoitavat myös varuskunnan asiat Soti-lasurheiluliiton suuntaan. Sotilasurhei-luliiton tapahtumista löytyy lisää hei-dän nettisivuiltaan.Liikunta-ala on siis olennaisessa roolis-sa erityisesti varusmiesten vapaa-ajalla mahdollistaen varusmiehille monipuo-liset urheilumahdollisuudet sekä kun-totalolla että varuskunnan ulkopuolella. Lisätietoja liikunta-alasta saa varuskun-nista uinninvalvojilta, vahtimestareilta tai liikunta-alan henkilökunnalta.

20

Vain muutos on pysyvää. Niin myös varusmiesten ja reservi-läisten muonituksessa. Vielä

tullessani Säkylään töihin 1970-luvulla:

- varusmiehet tulivat ruokalan valmiik-si katettuihin pöytiin ryhmittäin ja ryhmänjohtaja istui pöydän päässä – Ei enää, sillä itsepalvelu on automaatio koko yhteiskunnassa

- ruokalan vääpeli hoiti järjestyksen ylläpitoa alikersanttien tukemana – ei nykyään tarvita sotilaita varuskuntara-vintolaan

- prikaati suunnitteli kahden viikon ruokalistat ravitsemussuositusten ja talouden realiteettien mukaan. PE johti ja valvoi PV:n muonitusta, tarkisti ruo-kalistat sekä suoritti valvontakäyntejä varuskuntiin kerran vuodessa – Nyky-ään PV ei osallistu suunnitteluun tai valvontaan, sillä Leijona catering vastaa kokonaisuudesta.

Leijona Catering vastaa asevelvollisten muonituksestaTeksti: Johanna Hiltunen ja Markku Heinonen

Niinisalon ravintola Falkonetin linjastolla Sari Niemelä täydentää itsepalvelulinjastoa. Noin 20 vuotta vanha kiinteistö suunniteltiin avaraksi ja edustavaksi runsaiden varuskun-nassa käyneiden kan-sainvälisten vieraiden vuoksi. Kuvat Antti Leino

21

- elintarvikehankinnat pyrittiin hoita-maan myös paikallisesti, mutta oli toisi-naan ristiriidassa hankintalain kanssa.– Tänä päivänä hankinnat Leijonalla hoidetaan keskitetysti. Tuotteiden ko-tiutus vastaavasti tapahtuu paikallises-ti.

- muonapäiväraha laskettiin kuukausit-tain ja siihen perustui seuranta, menikö kuukausi miinukselle vai ei. Muona-päiväraha koostui määrättyjen, paljon käytettyjen elintarvikkeiden hinnoista. Tarkoituksena oli tasoittaa alueellisia eroja, jos jossain oli kalliimmat hinnat, niin vastaavasti rahaa oli sitten enem-män käytössä. Tilannetta vääristi se, ettei elintarvikkeiden joukossa ollut juurikaan tuoretuotteita ja niissä oli esi-merkiksi vuodenaikojen mukaan isot vaihtelut. PE vahti aika tarkkaan hin-tojen oikeellisuutta. – Nykyään muo-nitukseen käytettävä summa on hyvin ennakoitavissa.

- liha ostettiin ruhoina ja prikaatissa oli oma lihanleikkaaja – Tällä hetkellä lihat tulevat Leijonan kylmiöihin esikä-siteltyinä.Porin prikaati osti vuodessa 180 000 kg multaperunaa ja varusmiehet osallistui-vat perunateatteriin - Nyt ei osteta yh-tään kiloa multaperunaa vaan perunat tulevat valmiiksi kuorittuna pienem-missä erissä.

70-luvun lopussa oli vielä aika paljon ”vanhanaikaisia” ruokia listalla mm. hilloista tehtyjä kiisseleitä ja puuroja jälkiruokina. PE yritti ohjailla pakaste-marjojen käyttöön. - Tällä hetkellä ruo-

kalistalla on paljon perinteisiä kotiruo-kia, mutta myös ruokia, joiden maussa on vivahteita muualta maailmasta. Sama koskee myös jälkiruokia. Toki osa perinteisistä kotiruuista valmiste-taan nykypäivän twistillä. Yritettiin keventää ja uudistaa listoja mm. suosittamalla hernekeiton jälki-ruuaksi hedelmää ja siitähän se kohu nousi kenraaleja myöten. - Ja edelleen erottamaton parivaljakko on hernari ja pannukakku joka torstai.Ainoa muuttumaton asia on ennakko-vahvuusien ilmoittaminen. Se oli vaike-aa silloin ja se on vaikeaa edelleen.PLM:n ryhtyessä noin 20 vuotta sitten ulkoistamaan PV:n tukipalveluja ruoka-huolto oli ensimmäisten sektorien jou-kossa. Vuonna 2006 perustettiin PV:n alaisuuteen Puolustusvoimien Ruoka-huollon Palvelukeskus (PURU).

Leijona Catering Oy on vuonna 2012 syntynyt suomalainen ruo-kapalveluja tarjoava yritys. Suurin asiakas on Puolustusvoimat, jolle toteutetaan kaikki ruokapalvelut. Toinen tärkeä asiakas on Rikos-seuraamuslaitos, jonka kanssa solmittiin kumppanuussopimus vuonna 2018.Leijonan keittiöissä tehdään ruokaa, jolla on pitkät perinteet. Itsenäis-tyneen Suomen vasta perustetun armeijan ruokahuolto käynnistettiin helmikuussa 1918. Vuosikymmenien aikana testattu toimintavarmuus ja ai-nutlaatuinen ruokapalvelujen osaami-nen jatkuvat nyt Leijona Cateringissa.

LC:n mukaan keittiöissä yhdistyvät rautainen kokemus ja jatkuva uuden oppiminen. Maistuvat ja terveelliset ateriat valmistetaan itse paikan päällä puhtaista ja tarkoin valituista raaka-ai-neista. Leijonan tehtävänä on vaalia nii-tä ainutlaatuisia asioita, joita historia ja kumppanuus Puolustusvoimien kanssa on luonut.

Vastuullisuusnäkökohtien huomi-oiminen on keskeinen Leijonan toi-mintatapa. Leijonassa tunnetaan vastuu asiakkaiden hyvinvointia edis-tävänä ruoka-alan osaajana ja kump-panina sekä työyhteisönä. Leijona on sitoutunut vähentämään toimintansa ympäristövaikutuksia koko ruokaket-jussa.

Leijona palvelee ympäri vuoden yli 55 toimipisteessä, Raaseporista Sodanky-lään, noin 490 catering-alan erikois-osaajan voimin valmistaen asiakkail-leen päivittäin yli 70 000 ateriaa.

Vastuullisuuden osa-alueista ruokahä-vikki on tällä hetkellä hyvinkin pin-nalla. Sen eteen Leijonassa on tehty paljon töitä. Apuna ruokahävikin seu-rannassa on Hävikkimestari -ohjelma, jonka kautta päästään tutkimaan mistä hävikkiä tulee, tarvittaessa seurantaa voidaan tehdä ihan päivätasolla. Yhtiö-tasolla ruokahävikin määrä on tippunut alle puoleen vuoden 2017 tasosta. Hävi-kin vähentäminen on hyvällä mallilla, mutta vielä on töitä sen eteen tehtävä.

Säkylän ravintola Rumpalipojan peruskorjauksen ja -parannuksen yhteydessä saatiin kiinteistöön noin 600 m2 laajennus itsepalvelu-linjastoja varten, jotta ei menetetty liikaa asiakaspaikkoja. Kuva Roni Laitervo.

Säkylän sotilaskotiyhdistys järjestää tarpeen mukaan ”yleissivistäviä”

koulutuksia, kuten hygieniapassi-kurs-si ja hätäensiapu. Erikoiskoulutuksessa otetaan haltuun jokin tietty asia. Kent-täleipomokoulutus ja Iskuryhmäkoulu-tus ovat tällaisia koulutuksia.Kenttäleipomokoulutukselle ilmeni tar-vetta, kun Sotilaskotiliiton kenttäleipo-mo sijoitettiin Säkylään. Jos meillä on tuollainen hieno juttu saatavilla, niin täytyyhän sitä osata käyttää. Ensim-mäinen koulutus järjestettiin teemalla ”Mettämunkit” ja nimestä voi päätellä koulutuksen tapahtuneen maastossa. Kouluttaja toimi Vappu Alapeteri. Harjumaastosta löytyi sopiva paikka leipomolle. Vapun johdolla opeteltiin leipomon oikeaoppinen kokoaminen. Monta pientä niksiä ja kikkaa tuli sel-väksi. Munkit leivottiin, kohotettiin ja sitten opeteltiin miten ”munkkeja soitellaan” niitä paistettaessa. Samassa koulutuksessa opittiin Teuva-keittimen käyttöä ja keitettiin lounaaksi maittava keitto. Jälkiruokana tietenkin kahvi ja vastapaistettu munkki! Toinen kenttäleipomokurssi pidettiin sotilaskodin takapihalla reilun vuoden kuluttua aivan omin voimin. Se oli ker-tausta opitusta, joillekin ensikosketus

Sotilaskotiyhdistys erikoiskouluttaaTeksti ja kuva: Seija Heiska

kenttäleipomoon. Sattuneesta syystä osa koulutuksesta tapahtui pimeässä otsalamppujen ja kännyköiden valos-sa. Hyvin sekin onnistui ja nyt sisaret osaavat leipomon käytön pimeässäkin.Näiden kahden koulutuskerran jäl-keen leipomo oli valmis tositoimiin. Munkkeja on paistettu muun muassa Pop Up sotilaskodissa Säkylän torilla ja Okra-maatalousnäyttelyssä Oripääs-sä. Joitakin uusia leipomonkäyttäjiä on kouluttautunut siinä sivussa kyllä työ opettaa-periaatteella. Leipomossa työ sujuu mallikkaasti, eikä ympärillä seu-raava yleisö haittaa tahtia. Vastapais-tetut munkit, kahvi kyytipoikana ovat olleet varsinainen myyntivaltti.Sotilaskodissa palkattu henkilökunta huolehtii päivittäisten rutiinien suju-misesta. Joskus on kuitenkin tilanteita, että koko henkilökunta on pois. Kuka hoitaa kodin silloin? Ratkaisuksi viri-tettiin Iskuryhmä uudelleen. Iskuryh-mään koottiin asiasta kiinnostuneita sisaria, joita löytyi parikymmentä. So-tilaskodin johtaja Merja Lankinen toi-

mi pääkouluttajana ja toisena vastuul-lisena Päivi Perälä. Naiset kokosivat koulutuskokonaisuuden, jonka aikana Iskuryhmäläiset oppivat kassatyösken-telyä, koneiden käyttöä, jalostusta ja muita arkirutiinien hoitamisessa tär-keitä asioita. Koulutuksen lisäksi ryh-män jäsenet harjoittelivat opittuja asi-oita päivystysvuoroillaan aina tilanteen salliessa. Ryhmä piti välillä palaute- ja keskustelutapaamisia, että tulevan kou-lutuksen suunnittelussa voitiin ottaa todelliset tarpeet huomioon. Iskuryhmä on päässyt näyttämään tai-tonsa tositoimissa jo muutamia kertoja. Samalla on huomattu ryhmän tarpeel-lisuus. Koulutus jatkuu edelleen uutta opetellen ja vanhaa kerraten.

22

23

Senaatti-kiinteistöt www.senaatti.fi

Bonusta keräät käyttämällä etukorttia – sitä vihreää.s-kanava.fi/satakunta

Viiden vuoden hiljaiselo so-tahistoriallisten matkojen osalta päättyi, kun Niinisa-lon Upseerikerhon iskuryh-

mä nosti kytkimen 12.9.2019 määrän-päänään München. Hyvästä ruoasta, oluesta, sotahistoriallisista kohteista ja etelä-Eurooppaa hellineestä lämpöaal-losta saatiin nauttia koko pitkän viikon-lopun ajan. Saksa näytti meille parhaat puolensa, eikä ainakaan allekirjoittanut voi yhtyä Seppo Rädyn näkemykseen maan syvimmästä olemuksesta.Sotahistorialliselle matkalle ilmoittau-tuneet (17) kokoontuivat torstai-iltapäi-vällä Helsinki-Vantaan lentoasemalle, josta matka jatkui kahden tunnin len-nolla Müncheniin. Tilausbussin oli tar-koitus noutaa meidät lentoasemalta ja viedä hotellille. Kun liikenneruuhkiin juuttunut bussimme lopulta saapui, auto täyttyi välittömästi kuulumisten vaihdon aiheuttamasta puheensorinas-ta ja jälleennäkemisen riemusta. Hylsy-jen lentelyltäkään ei voitu välttyä. Kus-kin 60 km/h ajonopeus moottoritiellä ja kytkimen käyttö häiritsivät jonkin ver-ran miesvoittoista seuruettamme, mut-ta puutteellisen saksantaidon ansiosta

Sotahistorian havinaaTeksti ja kuvat: Petra Koskensalo

kuljettaja säästyi palautteelta. Hotellin sijaan bussi suunnisti yskähdellen va-rikolle, jossa laitevikainen ajoneuvo vaihdettiin toimivaan. Matka ja ma-joittuminen sujuivat pienoisista han-kaluuksista huolimatta vähintäänkin kohtalaisesti. Hotellilta suunnistimme ravintola Löwenbräu:n syömään. (Pää-osin) Heikeistä koostunut tiedustelu- ja valmisteluosasto oli suorittanut teh-tävänsä menestyksekkäästi ja varan-nut pöydän seitsemäntoistahenkiselle seurueellemme ravintolan ulkotilasta. Lämmin syyskuinen ilta ja täysikuu loi-vat täydelliset puitteet illalliselle. Perjantain matkakohde oli Kotkanpesä, joka osoittautui paikan päällä juuri niin uskomattomaksi rakennusprojektiksi kuin olimme etukäteen ounastelleet. Jo pelkkä matka turistibussilla vuoris-totietä pitkin huipulle sai miettimään, miten rakennusmateriaali oli aikoinaan saatu kuljetettua vuorille ja kuinka ra-kentaminen oli pystytty toteuttamaan sen aikaisilla välineillä. Loistava tuu-rimme sään suhteen jatkui – keli hui-pulla oli kirkas ja aurinkoinen, ja näky-vyys sen mukainen! Sumusta ei ollut tietoakaan ja pääsimme ihailemaan pa-

raatipaikalta huikentelevaista alppimai-semaa. Parin tunnin paluumatka sujui rattoisasti pakokaasujarrujen toimin-taa, kondenssiveden poistoa ja upsee-reiden virkaehtosuhteita käsitteleviä keskusteluja kuunnellen. Illalla lähdimme ravintola Hofbrä-uhausiin illalliselle. Huoltokoulutettu nuorisomme näytti matkanteon mallia vuokraamalla sähköpotkulaudat, me vanhemmat tyydyimme jalkapatik-kaan. 4000-paikkainen ravintola oli harmiksemme täyteen buukattu. Kak-si tarjoilijaa kävi toisistaan tietämättä ilmoittamassa, että ilman varausta ei ole mitään asiaa syömään. Olimme jo lähdössä etsimään uutta ruokapaikkaa, kun taistelijapari Hulkkonen – Manni-nen otti tilanteen haltuun. Epäuskon vallassa seurasin, ja yritin ottaa opik-seni, kuinka kaksikko neuvotteli meil-le pöydän kaupungin suosituimmasta, ”loppuunmyydystä” ravintolasta. Menu oli sielläkin makkara- ja hapankaalipai-notteinen, ja perinneruoka huuhdeltiin alas paikallisilla mallastuotteilla. Illan parhaasta yksilösuorituksesta vastasi tiettävästi tarjoilijamme, joka kantoi käsissään pöytään 15 kpl litran olut-

24

tuoppeja. Vaikuttava suoritus! Pääjouk-ko, johon itsekin kuuluin, palasi pitkän illallisen jälkeen hotellille nukkumaan. Kestävimmät jaksoivat kaupungin yös-sä aamuviiteen.

Lauantaiaamupäivä oli varattu omaeh-toiseen kiertelyyn kaupungilla. Iltapäi-vällä menimme tutustumaan Dachaun keskitysleiriin, joka oli juuri niin karmi-va paikka kuin olettaa saattoi. Kiersin alueen vaitonaisissa tunnelmissa audio-opastusta kuunnellen. Katselin loput-tomalta näyttävää parakkikenttää pala kurkussa ja mietin, kuinka synkkä on-kaan ihmiskunnan historia. Muistutuk-sena oli krematorio hirttopaikkoineen, kaksi rekonstruoitua parakkia ja mu-seo, joka kertoi lohdutonta tarinaansa ihmisen julmuudesta. Olisin voinut viettää Dachaussa koko päivän. Olisin tahtonut lukea museon jokaisen info-taulun, katsoa kaikki kuvat, kuunnella opastuksen useampaankin kertaan ja perehtyä 1940-luvun tapahtumiin au-tenttisissa olosuhteissa. Puheenjohta-jamme teki kuitenkin viisaan ratkaisun ja rajasi kiertelyajan kahteen tuntiin. Kovin syviin vesiin ei tuossa ajassa (onneksi) ehtinyt sukeltaa. Paluumatka hotellille aloitettiin silti kuolemanvaka-villa keskusteluilla. Tunnelma kuiten-kin keveni sitä mukaa, mitä lähemmäs

hotellia päästiin. Illalla seurueemme suuntasi ensimmäisenä iltana hyväksi havaittuun ravintolaan viimeiselle illal-liselle. Keskitysleirikäynnin aiheutta-maa stressireaktiota hoidettiin hyvällä ruoalla, saksalaisella oluella ja hotellin aulabaarissa pikku-näkäräisillä.

Sunnuntaiaamuna lähdimme tilaus-bussilla kotia kohti. Kuorma-autojen pakokaasujarru- ja kondenssivesiasiat oli saatu selvitettyä, eikä virkaehtoihin tai keskitysleirien kauhuihin tarvinnut enää palata. Yllättäen paluumatkaan saatiin yleissivistävä osuus, kun urhei-lun kävelevä tietopankki, Kimmo Tuo-mi, luetteli muun muassa muutamien 1970-luvulla pelattujen jalkapallo-otte-luiden avauskokoonpanot, sekä kirsik-kana kermakakun päälle: Meksikon ke-säolympialaisten (1968) kaikkien lajien voittajat yleisurheilussa. 110 m aitojen ykköstä tietäjämme joutui hieman poh-timaan, muut sen sijaan tulivat kuin apteekin hyllyltä. Siinä riitti z- ja x-sukupolven edustajilla ihmettelemistä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että reissu oli kaikin puolin onnistunut. Kohdatut harmit olivat isompaan mit-takaavaan sijoitettuna olemattomia ja varmaa on, että jokainen osallistu-ja koki saaneensa upseerikerhon 25

euron jäsenmaksulle vastinetta taas useammaksi vuodeksi eteenpäin. Mat-kaan kuului toki huomattava omavas-tuuosuus, mutta kun lasketaan yhteen kustannukset, tunnelma, ryhmäkiinte-ys ja yleinen viihtyvyys, plussan puolel-le jäätiin tuntuvasti. Vaikka München oli kaupunkina upea, sää täydellinen ja sotahistorialliset kohteet ikimuistoisia, osallistujat tekivät matkan. Erityisen ilahduttavaa oli se, että meidän keski-ikäisten (7) ja varttuneempien (6) lisäk-si matkalle oli lähtenyt myös nuorisoa (4). He toivat reissuun energiaa, väriä ja vauhtia, jota ei tosin setämiehiltäkään puuttunut. Matkan jälkeen ei tarvitse enää miettiä, mistä Lapinlahden linnut ovat aikanaan saaneet inspiraation kap-paleeseensa ”Sedät jaksaa heilua”...

Kiitän Niinisalon Upseerikerhon sih-teerin ominaisuudessa kaikkia sota-historiallisella matkalla mukana olleita ja toivotan uudet jäsenet lämpimästi tervetulleiksi mukaan yhdistystoimin-taan!

Kapteeni Petra Koskensalo onKerhon sihteeri

25

26

Säkylän kunta juhlii 150-vuotistai-valtaan tänä vuonna. Juhlavuoden kunniaksi syntyy myös päivitetty

historia, joka käsittelee sodanjälkeistä aikaa aina vuonna 2016 tapahtunee-seen kuntaliitokseen Köyliön kanssa. Historian kirjoittaa toimittaja ja histo-rioitsija Pia Mattila-Lonka.Säkylän kehittymisen näkökulmas-ta vuodet 1950 ja 1959 ovat erittäin merkittäviä. Päätös Länsi-Suomen Sokeritehtaan perustamisesta tehtiin 17.3.1950, ja sen sijainnista kilpaili 12 kuntaa. Valtioneuvoston äänestyksessä tehtaan rakentamiseksi varatun val-tionavun ohjaamiseksi Säkylään tuli tasatulos 7 – 7, mutta silloisen päämi-nisterin Urho Kekkosen ääni ratkaisi päätöksen Säkylän hyväksi. Tehdas val-

Säkylän itsevarmuus syntyi ennakkoluulottomista lobbausvoitoista

Satakuntalainen maalaisyhteisö Lännen Tehtaiden ja varuskunnan hellässä syleilyssäTeksti: Matti VihurilaKuvat: Niilo Ojala/Topoteekki Säkylä

mistui vuonna 1953 ja toimii edelleen.- Tämä sokeritehtaan kohtalo oli hyvinmonimutkainen ja täpärä juttu, ja itseasiassa yhden köyliöläisen miehen ääniratkaisi sokeritehtaan sijaintipaikaksiSäkylän, historioitsija arvoituksellisestipaljastaa.Muutamia vuosia myöhemmin Turussasijainneelle Porin prikaatille ryhdyttiinetsimään uutta sijoituspaikkaa. Täs-säkin tiukassa kisassa Säkylä selviytyivoittajaksi, vaikka lehdissä oli jo eh-ditty uutisoida varuskunnan siirtyvänYläneelle. Rakennustyöt alkoivat 1959,ja ensimmäiset osat prikaatia siirtyivätHuovinrinteelle elokuussa 1963 ja loputvuonna 1966.- Säkylässä on oltu tavallaan hullun-rohkeita lähdettäessä kisaamaan näistä

erittäin merkittävistä investoinneista ja ymmärretty jo varhain lobbaamisen merkitys, esim. Kekkonen kävi hirvi-metsällä Säkylässä kahdesti, ensim-mäisen kerran jo vuonna 1951. Kun Kokemäki tuli päihitetyksi sokeriteh-daskisan loppusuoralla, uskallettiin ryhtyä tarjoamaan alueita varuskunnal-lekin. Monien muiden toimijoiden ohel-la silloisella kunnansihteerillä Pentti Hokkisella oli tärkeä rooli hankkeiden onnistumisessa. Varuskunnan osalta myös vankikarkurin vuonna 1947 lin-nunmunia paistaessaan sytyttämällä Säkylänharjun metsäpalolla oli oma merkityksensä. Kerrotaan, että valinta-valtuuskunnan tutustuessa palon jäljil-tä pientä taimikkoa kasvaneeseen har-juun, kunnansihteeri Hokkinen totesi

27

mahtipontisesti, että ”kaiken tämän me tarjoamme teille, jos varuskunta tulee Säkylään”. Tuhansien hehtaarien varus-kunta- ja harjoitusalueen maanluovu-tus koski yli 140 maanomistajaa. Yksi mielenkiintoinen yksityiskohta varus-kunnan tuloon liittyen oli myös päätös kirkkoaukion tuulimyllyn siirtämisestä parikymmentä metriä kauemmaksi. Pe-rusteena oli se, että prikaati tarvitsee ti-laa järjestäessään siellä kenttäjumalan-palveluksia, Pia Mattila-Lonka kertoo.

Naapurilla kartanot ja kansallismaisemaMattila-Longan mukaan Säkylä oli kär-sinyt alemmuuskompleksista verrattu-na naapurikunta Köyliöön, mistä löytyi niin kartanoita kuin kansallismaisema-kin. Myllynkiviteollisuudesta ja tervan-poltosta tunnetut säkyläläiset kulkivat lempinimillä ”Säkylän yksisilmäiset” ja ”Säkylä tervapäät”. - Taidetaan olla Köyliöstä, kun on salu-siinitkin ikkunoissa, eräskin mummo muisteli.Toisaalta Säkylässä on oltu aina val-miita nopeaan päätöksentekoon ilman jahkailua. Mattila-Lonka kertoo tarinan tyylimyllystä.- Köyliön Puolimatkan kartanon isäntä tarjosi kunnan hoitoon vanhaa rapistu-

nutta tuulimyllyään. Tarinan mukaan ensin kysyttiin Köyliön kunnasta, jossa todettiin, että täytyy nyt katsoa. Sama tarjous tehtiin Säkylälle, missä mones-sa vaikuttanut Vihtori Raitanen sanoi saman tien, että ”kyllä Säkylään aina yksi tuulimylly mahtuu”. Niin mahtui-kin.

Huikea väestönkehitys 1960-luvullaTehdas- ja varuskuntainvestointien myötä Säkylässä käynnistyi rakenne-muutos, jossa ”vanha Säkylä” jäi Län-nen ja varuskunnan väliin. Molemmis-sa päissä kuntaa elettiin omissa tiiviissä yhteisöissä omine juhlineen ja tapahtu-mineen, ja alkuvaiheessa yhteydenpito ”vanhan Säkylän” kanssa oli melko vä-häistä. Itsenäisyyttä kuvaa esimerkiksi se, että kunnan ensimmäiset anniske-luoikeudet sai Huovinrinteen upsee-rikerho, minne siviileillä ei ollut asiaa muutoin kuin kerhon jäsenen vieraana. Legendaarinen ravintola Sataharju sai anniskeluoikeudet vasta myöhemmin. - Monet ovat muistelleet myös sitä kult-tuurishokkia, kun Lännen ja varuskun-nan nuoret oppivat tuntemaan muita säkyläläisiä nuoria vasta siirtyessään yhteiskouluun, Mattila-Lonka tietää.Väkiluvun äkillinen nousu kertoo omaa kieltään pienen maalaisyhteisön 60-lu-vulla kokemasta muutoksesta. Vuonna 1962 Säkylän väkiluku oli 4 232, mut-ta kuusi vuotta myöhemmin jo 5 193, kasvua 27 prosenttia. Tehdas ja varus-kunta tarvitsivat runsaasti työvoimaa kunnan ulkopuolelta, ja tämän myötä monen nykysäkyläläisen sukujuuret paikkakunnalla ulottuvatkin vain 2 – 3

sukupolven taakse. Useiden sotilaiden ja heidän perheidensä osalta Säkylä on jäänyt lyhytaikaiseksi pysähdykseksi ennen siirtymistä seuraavaan tehtä-vään, mutta monet ovat eläkepäivillään palanneet takaisin Pyhäjärviseudulle.

Kohti yhtenäistä SäkylääTehdas, varuskunta ja ”vanha Säkylä” integroituvat pienen alkukankeuden jälkeen yhtenäiseksi Säkyläksi, jossa eri toimijoiden osaamista ja resursseja hyödynnettiin tehokkaasti. Tehtaan väki ja sotilaat alkoivat rakentaa omia kotejaan muualle Säkylään ja ympäris-tökuntiin. Siviilit pääsivät käyttämään varuskunnan uimahallia ja yhdessä vaiheessa Huovinteellä oli mahdollista mm. sunnuntaisin tutustua klassisen baletin alkeisiin erään upseerin puoli-son opastuksella. Teatteri- ja urheilu-harrastukset, yhdistystoiminta, kun-nalliselämä ja monet muut aktiviteetit saivat uutta verta tehtaan ja varuskun-nan väestä. Ensimmäinen Säkylä-päivä järjestettiin heinäkuussa 1968, ja sen yhtenä tarkoituksena oli tutustuttaa kunnan eri osissa asuvat ja työskente-levät ihmiset, etenkin nuoret, toisiin-sa. Varuskuntakin halusi tehdä itseään tykö, kun prikaatin pioneerit syöksy-veneineen järjestivät maihinnousunäy-töksen Pyhäjärvellä. Vuosikymmenten saatossa Säkylä on tullut tutuksi kym-menille tuhansille Porin prikaatissa asevelvollisuutensa suorittaneille ase-velvollisille ja naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen hakeutuneille - harva tämän kokoinen paikkakunta on syö-pynyt nuorten suomalaisten ja heidän omaistensa mieliin yhtä pysyvästi. Kunnan 150-vuotistaipaleen yhtey-dessä myös vuonna 2009 perustettu Säkylä-seura juhlii omaa kymmenvuo-tistaivaltaan. Seuran verkkosivuilla voi käydä katsomassa vanhoja valokuvia osoitteessa https://sakyla.topothek.at/

Porin prikaatin II Pataljoona järjesti paraatikatselmuksen ja ohimarssin siirtyessään Säkylään 25.8.1963. Satakunnan Kansan mukaan tuloparaatia seurasi 6 000 – 7 000 henkeä, liki kaksinker-tainen määrä verrattuna Säkylän väkilukuun.

Länsi-Suomen Sokeritehdas käynnistettiin 6.10.1953. Nykyisin Sucros Oy:n juurikas-sokeritehdas tuottaa koko EU:n Suomelle myöntämän sokerikiin-tiön, 81 miljoonaa kiloa vuodes-sa. Se on vajaa puolet Suomen kulutuksesta.

28

Syksy tuo mukanaan aluetoimis-toille kiireisiä aikoja; kutsunnat alkavat. Kutsunnat ovat jokasyk-

syinen instituutio, joka alkaa 15. elo-kuuta päättyen 15 joulukuuta. Tällä aikavälillä jokainen maan aluetoimisto käy läpi kutsuntaikäiset, asevelvolli-suuden piiriin tulleet nuoret miehet. Vuosittain kutsuntaiän saavuttaneita on runsaat 30 000 miestä, joista Lou-nais-Suomen aluetoimiston vastuu-alueella kutsunnoissa käy noin 4 600 nuorta. Heistä palvelukseen määrätään noin 75 prosenttia. Vaihtelua palveluk-seen käskettävien määrässä on toki maakunnittain ja vuosittain, mutta silti luku on säilynyt kokonaisuutena lähes samana jo useamman vuoden ajan. Pal-velukseen määräämättömistä vajaat 10 prosenttia määrätään vapautettavaksi rauhan aikana eli C-luokkaan, saman verran määrätään uudelleen tarkastet-tavaksi 1 - 3 vuoden kuluessa ja loput määräämättömistä ovat joko vapautet-

tu palveluksesta uskonnollisen vakau-muksen tai Ahvenanmaan kotiseutuoi-keuden vuoksi, ovat monikansallisia tai hakeutuvat siviilipalvelukseen. Tästä vuodesta alkaen Jehovan todistajat ei-vät enää ole lakimuutoksen vuoksi va-pautettuja, vaan he ovat velvoitettuja osallistumaan perustuslain mukaisesti isänmaan puolustamiseen joko asevel-vollisena tai siviilipalveluksen käymi-sellä. Siviilipalvelukseen hakeutuvien määrä vuosittain Lounais-Suomen alue-toimiston vastuualueella on prosentin kahta puolen ja Ahvenanmaan kotiseu-tuoikeutta nauttivien määrä on vuosit-tain 3,5 - 3,8 prosenttia.

Naisten vapaaehtoiseen varusmies-palvelukseen hakeutuvien määrä on kasvanut viime vuosina. Tänä vuonna hakemuksen palvelukseen jätti Lounais-Suomen alueella noin 180 naista, joista lähes kaikki määrättiin palvelukseen. Naiset eivät osallistu itse kutsuntoihin, vaan aluetoimistot järjestävät keväisin

informaatio- ja valintatilaisuuden hakemuksen jättäneille naisille. Naiset aloittavat palveluksen yleensä vuoden sisällä valintatilaisuudesta ja käyvät läpi saman koulutuksen kuin nuoret miehet. Ainut ero vapaaehtoisesti pal-velukseen hakeutuville naisille on se, että heillä on palveluksen aloittamisen jälkeen 45 vuorokauden harkinta-aika, jona aikana palveluksen voi keskeyttää ilman erityistä syytä. Tämän ajan jäl-keen myös naiset kuuluvat asevelvolli-suuslain säädösten piiriin ja ovat siten asevelvollisia sen vuoden loppuun, jol-loin täyttävät 60 vuotta.

Kutsuntatilaisuudet ovat myös oival-linen tilaisuus käydä keskustelua kut-suntapaikkakunnan johdon ja muiden viranhaltijoiden sekä luottamushenki-löiden kanssa. Monelle pienemmälle kunnalle kutsunnat ja sotaväen saapu-minen paikkakunnalle on vuosittainen kohokohta kunnan arjessa. Yleensä keskustelut keskittyvät käsillä olevaan

Kutsunnat ja harjoitustoiminta

Ajankohtaista aluetoimistosta

Teksti: Joni Lindeman Kuvat:Puolustusvoimat

29

ikäluokkaan, mutta aina keskustelut rönsyävät eri inhimillisen elämän osa-alueille kuluneen kesän säästä kunnan työllisyystilanteeseen ja rahoituskehys-ten riittävyyteen. Siten nämä tilaisuu-det ovat erinomaisia mahdollisuuksia meille sotilaille astua sotilaskuplan ul-kopuolelle ja keskustella ihan normaa-leiden ihmisten kanssa.

Kutsunnat ovat asevelvollisen en-simmäinen askel 43 vuotta kestävässä asevelvollisuusajassa. Asevelvollisuus-lain mukaan ”jokainen Suomen mies-puolinen kansalainen on asevelvollinen sen vuoden alusta, jona hän täyttää 18 vuotta sen vuoden loppuun, jona hän täyttää 60 vuotta, ellei toisin sää-detä”. Tämä viimeinen lause tarkoit-taa sitä, että henkilö on vapautettu asevelvollisuudesta edellä mainitun kotiseutuoikeuden vuoksi tai hänen terveydentilansa estää palveluksen tai hän suorittaa siviilipalveluksen. On huomioitava, että vapautuminen ase-velvollisuudesta asevelvollisuuslain no-jalle ei kuitenkaan vapauta perustuslain määräämästä maanpuolustusvelvolli-suudesta. Perustuslaissahan todetaan, että “jokainen Suomen kansalainen on velvollinen osallistumaan isänmaan puolustukseen tai avustamaan sitä sen

mukaan kuin laissa säädetään.” Maan-puolustusvelvollisuus on siis ylei-nen, kaikkia koskeva. Siten maamme perustuslaki ei ainoastaan anna oikeuk-sia ja vapauksia, vaan määrittää myös kansalaisia koskevia velvollisuuksia, jotka kovin usein tahtovat unohtua.

Kuten todettua, kutsunnat ja va-rusmiespalvelus ovat vasta alkua. Pal-veluksen jälkeen asevelvollinen sijoi-tetaan johonkin sodanajan joukkoon, jossa hänet yleensä käsketään kertaus-harjoituksiin 1 - 3 kertaa tässä samas-sa joukossa. Iän karttuessa ja askelten hidastuessa asevelvollinen löytää oman henkisen kotinsa usein paikallisjou-koista, jossa paikallistuntemus ja iän tuoma kokemus ovat tärkeämpiä kuin yli 3 000 metrin juoksutestin tulos. Pai-kallisjoukoissa järjestetään myös kerta-usharjoituksia, joissa uuden tehtävän vaatimia tietoja ja taitoja syvennetään määrävälein. Kovin moni paikallisjouk-koihin sijoitettu laajentaa asiantun-temustaan myös Maanpuolustuskou-lutusyhdistyksen koulutustarjonnan avulla. Yhteistoiminta MPK:n kanssa onkin yksi merkittävistä kulmakivistä toimivan ja suorituskykyisen paikallis-puolustuksen toteuttamisessa.

Asevelvollisuusajan elinkaaresta va-

rusmiespalvelus on käytännössä siis vain 2 prosenttia. 98 prosenttia ajasta asevelvollinen on aluetoimiston hal-linnointivastuulla. Lounais-Suomen aluetoimiston kohdalla volyymi on yli 220 000 hallinnoitavaa asevelvollista. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että aluetoimiston asiakaspalvelun upeat rouvat kontaktoivat asevelvollisia pu-helimella, henkilökohtaisilla tapaami-silla tai sähköpostilla noin 13 000 kertaa vuodessa. Toki ”aluetoimiston” aikana joukko-osastot kouluttavat asevelvol-lisia reserviläisiä kertausharjoituksissa ja vapaaehtoisissa harjoituksissa. Pai-kallispuolustuksen osalta nämä harjoi-tukset lankeavat pääosin aluetoimisto-jen vastuulle, vaikka joukko-osastot ja MPK toki aktiivisesti ovatkin mukana harjoitusten toteutuksessa. Näitä har-joituksia Lounais-Suomen aluetoimis-ton kalenterissa tälle syksylle on yh-teensä 15 kappaletta.

Yhteenvetona voidaan todeta, että aluetoimistot Vaasassa ja Turussa ovat Puolustusvoimien kasvot asevelvollis-ten suuntaan. Aluetoimistojen tehtävä-kenttä on kovin laaja ja monipuolinen eikä rajoitu vain ehkä tavallisille kansa-laisille silmiinpistävimpään eli kutsun-toihin.

30

www.protolab.fi

Millog Oy on kunnossapitoon sekä elinjakson hallinta- ja materiaalipalveluihin erikoistunut yritys. Puolustusvoimien strategisena kumppanina vastaamme Maavoimien ja Merivoimien materiaalin kunnossapidosta sekä erikseen sovituista Ilmavoimien materiaaleista. Lisäksi tuotamme elinjakson hallinnan palveluita ja osallistumme asiantuntijana materiaalihankkeisiin. Toimintamme perustuu pitkäaikaisiin kumppanuussopimuksiin.

Yhdessä parempi ja turvallinen tulevaisuus!

www.millog.fi

31

Aloitan otsikonmukaisen aiheen käsittelyn käsitteiden määritte-lyllä, jotta lukijalla ei tapahdu

samanlaista erehdystä kuin erään edus-kuntaryhmän puheenjohtajalla, joka kuvasi maan puolustamisen olevan muun muassa lasikattojen murtamista tyttäriemme puolesta, aikuisten teot ilmastonmuutoksen pysäyttämisek-si ja että jokaisella lapsella on oikeus maailman parhaaseen koulutukseen. Maanpuolustus on tekoja, aineellisia tai aineettomia, aseellista tai aseetonta, jolla taataan maan itsemääräämisoike-us, itsenäisyys, vapaus ja yhteiskun-nan toimivuus ulkoista uhkaa vastaan. Edellä kuvatut puheenjohtajan mainitsemat asiat eivät siis ole maanpuolustusta, vaan luo-vat perustaan maanpuolus-tustahdolle, joka taasen luo perustan maanpuolustukselle. Kaikki edellä mainitut arvot on ymmärrettävä ja pyrittävä toteuttamaan niin, että maam-me kansalaiset kokevat oman maamme ja yhteiskuntamme puolustamisen arvoiseksi eri-laisia, myös aseellisia uhkia vastaan. Tässä puolustamisen arvoisen yhteis-kunnan ja maanpuolustustahdon yllä-pidossa ja kehittämisessä vapaaehtoi-nen maanpuolustustyö ja kiltatoiminta ovat keskeisiä osia. Kun yhteiskunta on puolustamisen arvoinen ja maanpuolus-tustahto on korkea, löytyy myös tahtoa ja voimavaroja maanpuolustuksen jär-jestämiseksi niin, että operatiivinen suorituskyky on riittävä yhteiskunnan ja kansalaisten puolustamiseksi erilai-sia uhkia vastaan.

Suomi on yhdistystoiminnan luvat-tu maa. Jokaisessa kylässä ja pitäjässä on vähintään yksi vapaaehtoisuuteen perustuva yhdistys. Kyseessä voi olla kotiseutuyhdistys tai jonkin valtakun-nallisen järjestön paikallisyhdistys. Ja vapaaehtoisia tähän toimintaan löytyy erityisesti haja-asutusalueilla, mutta myös kaupungeissa. Niinpä erilaisia vapaaehtoisen maanpuolustuksen yh-distyksiä, kiltoja tai näiden alaosas-toja löytyykin lähes joka kunnasta ja monissa näitä on useampia. Sen lisäk-si että nämä yhdistykset luovat yhtei-söllisyyttä saman henkisten ihmisten harrastaessa yhteisiä asioita, on näillä toimijoilla merkittävä rooli maanpuo-lustustahdon ylläpitäjinä ja kehittäjinä. Maanpuolustusyhdistykset ja killat ei-vät katso etnistä taustaa, varallisuut-

ta, maailmankatsomusta tai poliittista näkökulmaa, vaan kaikki toiminnassa mukana olevat ovat samalla viivalla. Ihan niin kuin varusmiespalvelukses-sa. Yhdistysten toimintaan kuuluu olennaisena osana perinnetyö, joka on mielestäni erittäin tärkeää maanpuo-lustustahdon ylläpidossa. Nykyisessä yltäkylläisyydessä elävät suomalaiset tahtovat valitettavasti unohtaa, että ny-kyinen hyvinvointiyhteiskunta on lu-nastettu ja luotu hiellä ja verellä. Vaik-ka asiat monessa suhteessa oli 1930 ja 1940 -luvuilla huomattavasti heikom-min kuin nyt, kokivat veteraanisuku-polvet maan ja yhteiskuntamme puo-

lustamisen arvoiseksi monien antaessa oman henkensä isänmaan vapauden ja itsenäisyyden puolustamisessa. Tänä päivänä maamme ja yhteiskuntamme on mielestäni edelleen puolustamisen arvoinen kaikenlaisia uhkia vastaan. Kaikkia uhkia ei toki torjuta aseellisen voiman käytöllä, mutta siihenkin on ol-tava tahto ja kyky.

Yhteisöllisyyden ja perinnetyön li-säksi erilaiset killat ja vapaaehtoista maanpuolustustyötä tekevät toimijat myös järjestävät koulutusta, joka tu-kee varautumista ja selviytymistä nor-maaliolojen häiriötilanteissa ja poik-keusoloissa. Kaikki tämä vahvistaa yhteiskunnan toiminnan jatkuvuutta häiriöissä sekä vahvistaa aseelliseen palvelukseen käskettävien henkilöiden suorituskykyä. Erityisen tärkeänä näen näiden toimijoiden antaman koulutuk-sen ja valmiudet naisille. Varautuminen ja valmius häiriöihin ja poikkeusoloihin lähtee kotoa, perheistä ja siksi on en-siarvoisen tärkeää, että naiset saavat mahdollisuuden oppia näitä taitoja. Näin miehenä on syytä todeta, että val-taosin naiset kodissa huolehtivat muun muassa ensiaputarvikkeista ja muusta kotivarasta ja ennen kaikkea osaavat vielä hyödyntää näitä tarvikkeita.

Operatiivinen suorituskyky perustuu tahtoon ja kykyyn. Tahtoon puolustaa

omia arvojamme ja yhteiskuntaamme, vaikka lopputulos olisikin epävarmaa. Kyky muodostuu välineistä ja taidoista käyttää näitä välineitä. Jos jokin näistä osista on vajavainen, ei puolustamisen-kaan arvoisen yhteiskunnan turvaami-nen onnistu. Maanpuolustustahto luo perustan puolustaa arvojamme ja yh-teiskuntaamme. Se mahdollistaa ope-ratiivista suorituskykyä vahvistavien välineiden hankinnat, kun hankinnat koetaan yhteiskuntamme puolustami-sen kannalta tärkeiksi. Se mahdollis-taa myös sen, että jokainen Suomen kansalainen on halukas perustuslain määräämän velvollisuuden mukaises-

ti ylläpitämään ja kehit-tämään sellaisia taitoja, joilla kaikkia mahdollisia välineitä, sotilaallisia tai ei-sotilaallisia osataan käyttää tilanteen niin vaatiessa. Siksi koen va-paaehtoisen maanpuo-lustus- ja kiltatyön mer-kittävänä vahvuutena operatiivisen suoritusky-vyn ylläpidossa ja kehittä-

misessä. Kannustankin kaikkia alueem-me maanpuolustuksellisia toimijoita ja kiltoja jatkamaan aktiivista toimintaa isänmaamme hyväksi. Lisäksi kannus-tan toimijoita viemään maanpuolus-tuksen ilosanomaa myös ns. genren ulkopuolelle eli rekrytoimaan nuoria ja naisia mukaan toimintaan.

Vapaaehtoinen maan-puolustustyö ja kilta-toiminta operatiivisen suorituskyvyn tukena

Teksti: Joni Lindeman

32

Timo hoiti puheenjohtajan tehtävät porilaishengessäVaratuomari ja reservin majuri Timo Mäki noudatti meitä Porilaisia velvoittavaa slogania “KUNNIA-VELVOLLISUUS-TAHTO”, kun kutsu kuului Porin prikaatin killan jäsenyyteen vuon-na 2008 ja killan puheenjohtajaksi toukokuussa 2009.

Silloinen killan valtuuskunnan pu-heenjohtaja, vuorineuvos Simo Palokangas otti minuun yhteyt-

tä esittäen toivomuksen, että ryhtyi-sin tähän vastuulliseen mutta samalla mielenkiintoiseen luottamustehtävään, Mäki kertoo. Mäki liittyi kiltaan hetimiten, kun hän vapautui varusmiespalveluksesta syk-syllä 1964 Porin prikaatin I pataljoonan 1. komppaniassa ikimuistoisella Turun

Teksti ja kuva: Kari Nummila

33

kasarmilla. Yhteys kiltaan katkesi kui-tenkin vähin erin, kun siihen aikaan killan toiminta kentällä oli hyvin mini-maalista. Hän liittyi kuitenkin Panssari-kiltaan, josta toimintaa löytyi johtoryh-mässä toistakymmentä vuotta, ja toimi myös Varsinais-Suomen Kiltapiirin hallituksessa kaksi kautta. Turku on Ti-mon nykyinen asuinpaikka. Siellä hän syntyikin 10.7.1944, jolloin Neuvosto-liiton lentokoneet pommittivat Turkua ja kiivaimmin sataman seutua. Sen vuoksi Timo näkikin päivänvalon Turun lääninsairaalassa eikä lähempänä sata-maa sijainneessa Heidekenin synnytys-sairaalassa. Pian Timon perhe muutti Turun läänin Koskelle, jossa perheen isä toimi poliisina ja äiti pankin kirjan-pitäjänä. Timo kävi koulunsa Koskella lukiota myöden aloittaen oikeustieteen opiskelun Helsingin yliopistossa, jos-ta hän siirtyi aika pian opiskelemaan Turun yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Timo toimi Parkanossa apulaisnimismiehen tehtävissä suo-rittaessaan loppututkinnon valmiiksi 1970 ja Marttilan nimismiehenä 1972 saadessaan varatuomarin arvon. Timo toimi vuoden päivät Pääesikunnan lää-kintäosaston osastosihteerinä ja lähes kymmenen vuotta useilla paikkakun-nilla nimismiehen tehtävissä. Noin kolmikymmenvuotisen uran hän teki Contant-perintäyhtiössä, jonka nimi oli muuttunut Lindorffiksi hänen jää-dessään eläkkeelle syyskuussa 2008. Vuodesta 1988 alkaen hän toimi yhtiön varatoimitusjohtajana.

SSARAISIO LOIMAA FOR

TOYOTA

Tässä ollaan laskemassa seppe-lettä Porilaispatsaalla: valtuus-kunnan entinen puheenjohtaja Arto Arvonen (vas), prikaatin entinen komentaja, eversti Juha Pyykönen ja killan enti-nen puheenjohtaja Timo Mäki.

Killan asemaa selkiytettiinTimo paneutui killassa erityisesti

prikaatin kanssa yhteisen Porilainen-lehden osakassopimukseen, jonka pe-rusjuonteet dokumentoitiin hyvässä yhteisymmärryksessä eversti Juha Pyy-kösen aloittaessa prikaatin komentaja-na. Pitkän ja taloudellisesti varsin mer-kittävän taistelun Timo kävi verottajan kanssa lehden arvonlisäveroa koske-vassa kiistassa, joka päättyi Porilainen-lehden eduksi vasta keväällä 2017 silloi-sen everstin Rami Saaren suotuisalla myötävaikutuksella. Killan hallinto- ja talousasioissa Timolla oli vahvana apu-na hallitus ja erityisesti rahastonhoitaja Eino Järvinen. Timo kertoo seuraavan-sa tyytyväisenä killan nykyistä toimin-taa ja yhteistyön lisääntymistä muiden kiltojen kanssa. Erityisen mieluista on Säkylän upseerikerhon toiminnan jat-kuminen sekä Porilaismuseon kuoriu-tuminen varastopölyistä kansalaisten katsottavaksi. Jatkossa museolla on toi-vottavasti paljon merkitystä uusien ikä-luokkien koulutuksessa ja perinteiden tiedostamisessa. Vapaaehtoisella maan-puolustustyöllä on Timon perheessä vahvat perinteet; isä Aarne Mäki toimi aikanaan Liedon suojeluskunnan pai-kallispäällikkönä ja Koskella reserviup-seerikerhon puheenjohtajana.

170 vuorokautta kertausharjoituksia

Timolle on kertynyt melkoinen määrä kertausharjoituspäiviä ja vielä runsaammin toimintaa ja tehtäviä eri maanpuolustusjärjestöissä. Hän toimii vieläkin muun muassa Turun Paasiki-viseuran 1. varapuheenjohtajana ja Va-paussodan Perinneliiton hallituksessa. - Kansakunnan menestyksen kannal-ta ovat elintärkeitä niin kansantalous kuin sivistyskin, mutta olennaista on itsenäisen kansan osalta se, että huo-lehdimme oman tonttimme sotilaalli-sesta puolustuksesta. Tämän osoittaa totisesti oman maammekin historia,

Timo korostaa. Timo varjelee henkistä ja fyysistä kuntoaan monin tavoin esi-merkiksi reserviupseerien viikottaisella ohjatulla voimistelupiirillä ja uimalla kerran viikossa kilometrin matkan yh-teen rytkyyn.

Timo on myös aktiivinen historian harrastaja ja lähellä sydäntä on erityi-sesti itsenäisyyden alkuajan historia. Timon mielestä vuoden 2018 aikana il-mestyneet kirjat ja pidetyt monet juhlat ja seminaarit sekä näytelmäkappaleet eivät tasapuolisesti ilmentäneet vuoden 1918 tapahtumia. Sisällissodan muis-telussa keskityttiin lähes yksinomaan vankileireihin, joita ei olisi ollut, jos aseellista vallankumousyritystä ei olisi syntynyt. Asian käsittelyssä on Timon mielestä jäänyt osittain vähäiselle huo-miolle se, että Mannerheimin johtamat senaatin eli maan laillisen hallituksen joukot oli koottu häätämään itsenäi-sestä maastamme pois venäläiset so-tajoukot, joiden miesmäärä Suomessa vielä tammikuun lopulla 1918 lähenteli 50.000.

Itsenäisyyden alkuajan historiasta kiinnostuneena henkilönä Timo muis-tuttaa, että ensi vuonna tulee kuluneek-si 100 vuotta Tarton rauhasta, joka teh-tiin Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä vuonna 1920. Rauha oli seurausta tosi-asiasta, että Venäjä oli tammikuussa 1918 julistanut sodan Suomelle. Myös Porin Rykmentillä oli oma roolinsa vuo-den 1918 taisteluissa, Timo muistuttaa. Turun ja Salon alueen nuorukaisista muodostettu 5. komppania osallistui Satakunnan rintamalla helmimaalis-kuussa mm. Honkakosken, Pomarkun, Lavian ja Noormarkun taisteluihin pu-naisia ja venäläisiä vastaan ja Turun Pataljoonan merkitys oli ratkaiseva huhtikuun alussa Kyröskoskella tapah-tuneessa Mannamäen valtauksessa. Ai-hetta on tarkoitus käsitellä ja muistella vuoden mittaan useissa seminaareissa. Näissä tilaisuuksissa olisi tarkoitus olla mahdollisuuksien mukaan läsnä Timo päättää.

34

Loimaalainen kolmikko on ollut vuosikausia takaamassa sen, että Porin prikaatin killan jäsenmäärä

ei pysy vain ennallaan, vaan on lisään-tynytkin vuosien varrella ihan muka-vasti. Kyse on varttuneista miehistä, joista kaikki ovat alunperin ihan muu-alla kuin Porin prikaatissa varusmies-palveluksensa suorittaneita.Loimaalainen maanviljelijä Seppo Yli-Nissilä, 76, palveli Lahdessa Hämeen ratsujääkäripataljoonassa v. 1961. Loi-maalainen vanhempi ammattimies Markku Nummijoki, 71, palveli San-tahaminassa Uudenmaan jääkäripa-taljoonassa v. 1968. Kolmikon kuopus Tauno Rohkimainen,70, on kotoisin Sodankylästä. Hänen palveluspaikkan-sa oli Oulussa sijainnut Pohjan Prikaati v. 1967. Tauno opiskeli Ruotsissa säh-köinsinööriksi ja työskenteli siellä 17 vuotta. Sieltä hän muutti takaisin Suo-meen ja Turkuun ostaen kalamiehenä kesäpaikan Loimaalta Loimijoen lähel-tä saaden Sepon naapurikseen.Koko kolmikko sai ”herätyksen”, kun

Loimaan ”iskuryhmä”rekrytoi killalle jäseniä

killan historiassa toiseksi vanhimman alueosaston, Loimaan (perustettu Porin alueosaston jälkeen vuonna 1960) une-liaisuus havahdutti joitakin henkilöitä herättämään kunnolla henkiin koko Varsinais-Suomessa erityisesti maan-puolustustahdostaan kuulun Loimaan osaston.Nämä miehet korostavat myös sitä, että Porin prikaatin kilta on avoin tie-tysti myös muissa joukko-osastoissa palvelleille kuin myös niille henkilöille, jotka eivät ole vielä iän tai sukupuolen-sa takia olleet asevelvollisia. Naisjäsen-ten määrä on tuplaantunut killassa osin senkin takia, että yhä useampi nainen suorittaa asepalveluksen vapaaehtoise-na. Aiempi naisten määrä oli runsaat 30, kun nyt mennään jo yli 80 henges-sä.Koko killan jäsenmäärä oli 1467 päivä-määrällä 24.09. 2019. Tänä vuonna uu-sia jäseniä on saatu 111 henkeä poistu-man ollessa 11 henkeä eli nettoa peräti 100 henkeä! 25 vuotta sitten Loimaan alueosaston jäsenmäärä oli reilusti alle

100 henkeä. Tällä haavaa jäsenmäärä on peräti 500 henkeä. Loimaa onkin killan ylivoimaisesti suurin alueosasto.Todettakoon, että vuosina 2000 – 2003 killan jäsenmäärä nousi lukemasta 799 lukemaan 1083. Tässä nousussa pää-osaa on esittänyt juuri tämä Loimaan iskuryhmä. Tänäkin vuonna uusia jäse-niä on saatu yli 100 henkilöä poistuman tai eroamisen jäädessä murto-osaan tästä määrästä. Erityisen hyvin jäsen-määrää on kasvatettu Oripäässä joka toinen vuosi järjestävillä OKRA-mes-suilla, jotka nyt on pidetty poikkeuk-sellisesti kahtena vuotena peräkkäin. Toiseksi tärkein rekrytointitapahtuma on vuosittain pidettävät Turun messut. Jäsenkunta painottuu pääosin Varsi-nais-Suomeen, josta rektytoidaan noin 70 prosenttia Porin prikaatin varusmie-histäkin. Seppo lähti ensi kerran kertausharjoi-tuksiin v. 1968 ja liittyi jo vuonna 1968 kiltaan ja toimii aktiivisesti Loimaan seudun reserviläiset -järjestössä. Seppo on myös MPK-aktiivi, jolla on takanaan yli 200 MPK:n kurssia ja kurssipäiviä on kertynyt yli 400 kpl. Myös Markku ja Tauno osallistuvat aktiivisesti MPK:n toimintaan yhä edelleen erilaisissa tuki-toimissa.

Kiltatyön ohella yhäMPK:n tukitoimiaVuonna 1995 Seppo koki erityisen tär-keäksi niin Loimaan alueosaston kuin koko killankin jäsenmäärän tuntuvan kasvattamisen. Vähin erin mukaan tuli-vat myös Markku ja Tauno, joka vastaa kiltatilaisuuksissa ja messuilla kilta-tuotteiden markkinoinnista.- Killan on syytä ryhtyä pian lisäämään erilaisten kiltatuotteiden sortimenttia ja siinä ohella tietysti satsata edelleen vahvasti myös jäsenhankintaan.Mehän olemme vielä nuoria miehiä, mutta kyllä nyt täytyy alkaa huolehtia tämän työn jatkajien etsinnästä. Toi-vottavaa on sekin, että myös muissa alueosastoissa ryhdyttäisiin panosta-maan jäsenhankintaan Loimaan ta-paan, Rohkimainen toteaa.- Meillä kaikilla on jo kodinkin perin-tönä isänmaallista henkeä ja maanpuo-lustustahtoa, joita voidaan toteuttaa käytännössä näillä harrastuksilla. Täs-sä näkee työnsä tuloksia konkreettises-ti ja voi tuntea isossa joukossa yhteen-kuuluvaisuutta, miehet toteavat.

Teksti ja kuva: Kari Nummila

”Iskuryhmä” Tauno Rohkimainen (vas), Markku Nummijoki ja Seppo Yli-Nissilä on tässä koolla kesän OKRA-messuilla, joilla rekrytöitiin suuri joukko uusia jäseniä kiltaan.

35

Turun Messut ponnahtivat käyn-tiin, kun tunnettu turkulainen Jethro Rostedt julisti messurau-

han Turun Messukeskuksen parvek-keelta. Turun Messut järjestettiin en-simmäistä kertaa 90 vuotta sitten ja perinne jatkuu edelleen. Joka toinen vuosi järjestettävä yleismessutapahtu-ma oli tänäkin vuonna vahvasti turku-lainen. Messuyleisölle oli tarjolla mm. leikki-mielistä Aurajokinaarausta, virtuaalista aikamatkaa, Turun ja Suomen Vahvin -kilpailu, Samba Cariocan villi samba-show, Puolustusvoimien osasto, mur-rekisaa, pomppulinna ja muumeja sekäsotilaskoti.Messuilla näkyi vahvasti maanpuolus-tus ja nähtävänä oli myös puolustusvoi-mien mielenkiintoista kalustoa. Yleisöpääsi tutustumaan maa-, meri- ja ilma-voimien toimintaan ja kalustoon A-hallissa sekä piha-alueella. Nähtävänäoli muun muassa raskas raketinheitin,kenttäkanuuna, rannikkojääkärien va-rustusta, merimiinoja ja miinantorjun-nan kalustoa. Puolustusvoimien osas-

Vapaaehtoinen maanpuolustus esittäytyi Turun messuillaTeksti ja kuva: Tuula Rahkonen

tolla oli mahdollisuus testata taitoja merivoimien sukeltajasimulaattorilla ja kerrata pitävien solmujen tekemis-tä laivaston reippaiden varusmiesten opastuksella. Laivaston soittokunnan varusmiesbändi viihdytti musiikillaan osaston lavalla neljällä päivittäisellä se-tillä. Tuija Saura ilahdutti yleisöä laula-malla lottapuvussa. Piha-alueella oli mahdollista päästä näke-mään toiminnallisia sotakoiranäytöksiä. Näytöksissä Niinisalon varuskunnan sotakoirat Ässä ja Vuokko esittelivät taitojaan yhdessä ohjaajiensa kanssa sekä tottelevaisuudessa että näytellyis-sä partiotilanteissa.Mutta mitäpä olisi Puolustusvoimien osasto ilman sotilaskotia. Sotilasko-titeltassa oli mahdollista virkistäytyä kahvilla ja munkeilla näytösten välissä. Tarjolla oli myös soppatykeissä valmis-tettua hernekeittoa. Sotilaskodista ker-rottiin hernekeiton maistuneen messu-väelle kymmenen tykillisen verran. Puolustusvoimien osastolla näkyi vah-vasti myös vapaaehtoinen maanpuolus-tus. Vapaaehtoinen maanpuolustus on

paljon muutakin kuin koulutusta. Vapaaehtoiseen maanpuolustukseen kuuluvat muun muassa reserviupsee-ri- sekä reserviläistoiminta sekä näiden naisjärjestöjen toiminta, maanpuolus-tuskiltatoiminta sekä lukuisten perin-neyhteisöjen toiminta.Toimintaansa olivat esittelemässä tois-takymmentä vapaaehtoista maanpuo-lustustyötä tekevää yhdistystä. Paikalla oli myös Porin prikaatin killan Turun alueosasto vahvistettuna Loimaan alue-osaston ”isku-ryhmällä”. Työnjako oli selkeä; sillä aikaa kun Turun alueosas-ton puheenjohtaja esitteli killan toi-mintaa, rekrytoivat loimaalaiset totut-tuun tapaan kiitettävällä menestyksellä uusia kiltalaisia. Vaikka kävijämäärä jäi edellisvuosia pienemmäksi, niin kil-lan pisteellä riitti kävijöitä. Ennakko-odotuksista poiketen vilkkain päivä oli messujen avajaispäivä, perjantai.

Hei, täällä me ollaan. Killan piste erottui hyvin uusien rolluppien ansioista. Tauno Rohkimainen ja Markku Nummijoki esittelevät killan toimintaa.

36

Turun Tuomaanpuistossa 25.6. järjestetty Porilaiskonsertti toi paikalle yli 350 kuulijaa. Musii-

kista vastasi Laivaston soittokunta mu-siikkikomentajakapteeni Jarkko Aal-tosen johdolla. Laivaston soittokunta esiintyi konsertissa täydellä kokoonpa-nollaan ja ilahdutti kuulijoita monipuo-lisella ohjelmalla. Kapellimestari Jarkko Aaltonen kertoi, että tänä vuonna juhli-taan Abban Waterloo-albumin 45-vuo-tisjuhlavuotta, mikä innoitti sorvaa-maan yhtyeen suurimmat hitit upeiksi soittokuntaversioksi. Ja yksi tällainen esitys kuultiin ensimmäistä kertaa juuri Porilaiskonsertissa. Konsertin tervetulosanat lausui Lou-nais-Suomen aluetoimiston päällikkö, everstiluutnantti Joni Lindeman. Pai-kalla oli totuttuun tapaan myös Turun sotilaskotiyhdistys ja vihreitten sisari-en ”maastosotku”.

Porilaiskonsertin tunnelmia Tuomaanpuistossa Teksti ja kuvat: Tuula Rahkonen

100-vuotisjuhlavuottaan viettävä Laivaston soittokunta on tärkeä yhteistyökumppani myös Lounais-Suomen aluetoimistolle.

37

Puistokonsertteja on järjestetty vuodes-ta 2011 alkaen Tuomaanpuistossa enti-sen Turun kasarmin olinpaikalla, jossa Porin prikaatin läsnäolosta muistuttaa jykevä Porilaispatsas. Porilaiskonser-tissa voi hienon musiikin lisäksi kokea niin ”historian havinaa” kuin oikeaakin lehtien havinaa ikivanhojen tammien ja lehmusten katveessa. Konsertti oli upea niin sään kuin osal-listujien määrän osalta. Parasta kuiten-kin oli Laivaston soittokunnan ison ko-koonpanon hieno ja ennen kuulematon ohjelmisto. Modernia musiikkia hienoi-na sovituksina ja ammattimuusikoiden taidolla esittämänä olisi halunnut kuul-la pidempäänkin. Sotilaskodin antimet maistuivat hyviltä kuten aina. Konser-tin aikana oli mahdollisuus hankkia it-selleen killan uusi historianteos. Turun ”porilaiset” toivottavat kaikki tervetulleiksi konserttiin taas ensi ke-sänä. Silloin juhlitaan Porilaiskonsertin 10-vuotista taivalta sekä nautitaan yh-dessä kesäillasta ja hyvästä musiikista.

Konsertin musiikista vastasi Laivaston soittokun-ta musiikkikomentajakapteeni Jarkko Aaltosen johdolla. Soittokunta esiintyi konsertissa täydellä kokoonpanollaan ja ilahdutti kuulijoita monipuoli-sella ohjelmalla.

Raisiolainen Leevi Lehmus aloitti varusmiespalveluksensa 1/2019 saapumiserässä Porin prikaatin

Säkylän varuskunnassa. Mitä kuuluu Leeville nyt kun puoli vuotta palvelusta on takana? Turun alueosasto kävi ta-paamassa läheisten päivänä viikonlop-puvapaalla olevaa Leeviä. Leevin kuu-lumisten lisäksi saimme kuulla, mitä mieltä Leevin vanhemmat ovat muun muassa prikaatin järjestämästä läheis-ten päivästä. Leevi, ”porilainen kolmannessa polves-sa” kertoi, että palvelus Porin prikaatis-sa on sujunut hyvin. - Alussa sitä vaan tuijotti kalenteria ja mietti kuinka kau-an joutuu olemaan. Kun palvelusaika selvisi, kaikki tuntui paljon selkeäm-mältä. Varusmiespalveluksessa moni asia on muuttunut Koulutus 2020 – ohjelman myötä, mutta kokonaisuutena palvelus ei ole kevyempi kuin ennen. Kuormi-tusta on sen sijaan jaettu tasaisemmin ja koulutus on suunnitelmallisempaa. Uuden rytmin lisäksi opetusmetodeja on uudistettu ja digitalisaation mahdol-

Leevin kuulumiset Teksti ja kuvat: Tuula Rahkonen

lisuuksia on hyödynnetty. Esimerkiksi viikko-ohjelmat ja viikon kurssiin liitty-vä opetusmateriaali löytyy sähköisestä oppimisalustasta. Lisäksi sieltä löytyy muun muassa mikroelokuvia, jotka ha-vainnollistavat käytännössä opittavan asian. Erilaiset virtuaaliset oppimisym-päristöt ovat osa koulutusta ja ne vaih-televat koulutushaaran mukaan. Alokasjakson jälkeen seuraa kuusi viik-koa kestävä koulutushaarajakso, jonka aikana opitaan oman tehtävän perus-taidot. Varusmiespalveluksen parasta aikaa Leevin mielestä on ollut koulu-tushaarakauden aikana lääkintämies-kurssilla vietetyt hienot neljä viikkoa. Viimeiset pari kuukautta Leevi on toi-minut yksikön kirjurina. Läheisten päivää Leevi pitää hyvänä asiana. Hänen mielestään silloin oli mu-kava tavata omaa perhettä. On myös hyvä, että päivä järjestetään heti ensim-mäisellä viikolla, eikä esimerkiksi pal-veluksen puolivälissä. Yksi päivä hänen mielestään riittää, sillä sotilasvalapäivä on myös omalla tavallaan toinen läheis-ten päivä.

Leevi kertoi, että Porilainen-lehteä ei jostain syystä aina jaeta varusmiehille tupiin asti, ainoastaan Ruotuväki. Pori-lainen 1/2019 on kuitenkin saavuttanut myös Leevin yksikön. Iloista hämmäs-tystä tupakavereiden keskuudessa he-rättänyt lehtijuttu teki Leevin porilais-taustan varsin tunnetuksi kavereiden keskuudessa. Leevin Tarja-äidin mielestä poika on ”kasvanut” todella paljon jo tämän puo-len vuoden aikana ja siitä hän on todella iloinen ja ylpeä sekä kiitollinen puolus-tusvoimille. Lotta-siskonkin mukaan velipoika on miehistynyt. Vanhempien mielestä läheisten päivä oli mukava ja tervetullut päivä. Omaa poikaa oli mu-kava mennä tapaamaan, vaikka päivä järjestetäänkin vain viikko palveluk-seen astumisen jälkeen. - Siinä vaihees-sa kaikki on vielä uutta ja epäselvää. Ja tuohan tilaisuus ihan mukavasti säpi-nää ensimmäiseen kiinnioloviikonlop-puun, toteaa Mika-isä naurahtaen. Leevi kotiutui täysin palvelleena 18.9. sotilasarvossa korpraali.

38

39

ASUMAAN������“Meille Eura on helppo”

KATSO TARINAMME:euraplus.fiSivustolla myös vapaat tontit ym.

M100, Y65

C76, Y91

Tee hyvä kauppa Loimaalla

40

Kankaanpään kaupunkiKuninkaanlähteenkatu 12, 38700 Kankaanpää, puh. 02 57 700

www.kankaanpaa.fi

Äly, taide ja hyvinvointi asuvat meillä.

Kankaanpään kaupunkiKuninkaanlähteenkatu 12, 38700 Kankaanpää, puh. 02 57 700

www.kankaanpaa.fi

Äly, taide ja hyvinvointi asuvat meillä.

HUITTISTEN KAUPUNKIwww.huittinen.fi

Porin prikaatin kilta ry.

Liity Killan jäseneksi! Se käy helposti osoitteessa:

www.porinprikaatinkilta.fi/JÄSENYYS/Jäsenhakemus

41

Porin prikaatin killan Turun alue-osaston syyskausi pyörähti käyn-tiin Heikkilän sotilaskodissa

19.9., kun Turun yliopiston poliittisen historian professori Vesa Vares esitel-möi aiheesta ”Viileää Veljeyttä: Suomi ja Saksa 1918 -1939”. Salissa oli jälleen runsaslukuinen ja myös tiedonhalui-nen yleisö.Tämä yhteisesitelmätilaisuus on jatkoa keväällä alkaneelle yhteistyön sarjalle, jonka tarkoitus on – niin raadolliselta kuin se ehkä tuntuu ja kuulostaa – pitää nämä tapahtumat elävinä. On nimittäin niin, että näistä tapahtumista tekee elä-vän juuri paikalle saapunut yleisö, ja jos ajattelemme asiaa esiintyjien kannalta, lienee paljon mukavampaa puhua täy-delle kuin tyhjälle salille.Tämän tilaisuuden järjestäneet yh-distykset ovat kaikki joko suoraan tai pienoisen mutkan kautta jokainen pe-rinteen vaalijoita. Varsinais-Suomen

Sotilaspoikien Perinnekillan toiminta keskittyy nimensäkin mukaisesti viime sotiemme nuorimpien palveluksessa olleiden miesikäluokkien perinteen, tekojen ja muistojen vaalimiseen. Tätä työtä on tehty vuodesta 1992 alkaen, jolloin kilta silloisessa Sirkkalan Soti-laskodissa perustettiin. Jääkäripataljoo-na 27 Perinneyhdistyksen Varsinais-Suomen osasto vie perinteen vaalinnan ajassa vielä kauemmas historiaan, I maailmasodan aikaan. Vaikka mieslu-kuisesti Varsinais-Suomesta ei jääkä-reiksi lähdetty maakunnittain ajatellen ihan TOP 3 kärjessä, tätä työtä täällä-kin on jo tehty Jääkäriliiton Turun Ala-osaston toiminnan jatkeena niin ikään useampi kymmenen vuotta. Porin pri-kaatin killan Turun Alueosasto on vaa-linut joukko-osastonsa ja sen edeltäjien perinteitä jo viitisen vuosikymmentä. On hienoa näin Kiltamme juhlavuon-na todeta, että Kilta on yhä toimivista

Yhteisesitelmien sarja jatkuu Turussa

killoista maamme kolmanneksi vanhin. Tähän varsinaissuomalaiseen perinne-kiltaperheen yhteisesitelmäfoorumiin ovat tulleet mukaan myös Vapausso-dan Varsinais-Suomen perinneyhdistys ja Turun seudun lottaperinneyhdistys. Turun alueosaston puheenjohtajana olen tyytyväinen siitä, että tämän ti-laisuuden takana olevat yhdistykset ovat tässä asiassa löytäneet toisensa, ja toistaiseksi olemme mielestäni on-nistuneet. Olen myös kiitollinen tästä syntyneestä yhteistyöstä, jonka toivon jatkuvan kauas tulevaisuuteen, mah-dollisesti myös keräävän mukaan mui-takin toimijoita.

Tuula Rahkonen puheenjohtaja Porin prikaatin kilta Turun alueosasto

42

Saapumiserän 2/2019 ensimmäise-nä alokasviikonloppuna vietettiin Porin prikaatissa läheisten päivää,

jolloin kotiväki pääsi tutustumaan elä-mään varuskunnan aitojen sisällä sekä puolustusvoimien kalustoon. Mukana menossa ja järjestelyissä joukko-osas-ton tukena oli myös näkyvällä roolilla Porin prikaatin kilta.Kiltalaiset tarjosivat vierailijoille mah-dollisuuden kokeilla ekoaseammuntaa sekä vastasivat grillimakkarapisteestä. Grillin takana puuhastellut Kari Nii-nistö kertoi myyntitavoitteen olevan tuhat makkaraa. Killan myyntipistees-sä elokuvaluokan aulassa oli tarjolla erilaisia kiltatuotteita sekä toukokuus-sa killan 60-vuotisjuhlan kunniaksi jul-kaistua historianteosta ”Ajassa mukana – Katse eteen päin”. Myyntipisteellä olihiljaista, mutta jäsenhankintaa teke-villä Markku Nummijoella ja SeppoYli-Nissilällä piti kiirettä, sillä poten-tiaalisia jäsenehdokkaita oli paikallarunsaasti. Myös vanhat Porilaislehdennumerot olivat hyvin haluttuja.

Kilta mukana läheisten päivässä Teksti ja kuvat: Tuula Rahkonen

Killan puheenjohtaja Markku Hienonen panostaa uusin jäsen-ten rekrytointiin. Porilaislehdet otettiin innokkaina vastaan.

43

Läheisten päivän järjestäminen on hie-no asia, sillä se avaa heti palveluksen alussa myös kotiväelle mahdollisuuden tutustua niihin olosuhteisiin, joissa nuoret seuraavat viikot ja kuukaudet viettävät. Tällainen toiminta karsii pois paljon turhia ennakkoluuloja ja kuulopuheitten mukanaan tuomaa epä-varmuutta. Se myös tukee aina niin tärkeää asiaa – suomalaisten maanpuo-lustustahdon ylläpitämistä. Puolustus-voimat kun koskettaa koko kansaa.

Tavoitteena aliupseerikoulu ja johtajakoulutus15 vuotta sitten Kiinasta Suomeen muuttaneen alokas Bang Lin äiti Chun-mei Zhong-Ruohomäki pitää tärkeä-nä, että oma poika tuli Porin prikaatiin suorittamaan varusmiespalvelustaan ja ”kasvamaan mieheksi”. Palvelusta hel-pottaa se, että Bang puhuu sujuvasti suomea. Äidin mielestä tässä kohtaa on hyvä aika suorittaa kansalaisvel-vollisuus, sillä yliopisto-opinnot kyllä odottavat. Aluksi Bangille oli epäselvää kestääkö palvelus puoli vuotta vai pidempään, mutta jo viikon palveluksen jälkeen asiat selkiytyivät ja kaikki alkoi tuntu-maan mukavalta. Tavoitteena hänellä on päästä aliupseerikouluun ja erikois-tua johtajana. Myös tyttöystävä Dung Vu, liekö hyvän ekoaseammuntatulok-sen innoittamana, ilmoitti olevansa var-sin kiinnostunut naisten vapaaehtoisen palveluksen suorittamisesta. Aika näyt-tää mitä tulevaisuus hänen kohdallaan tuo tulessaan.

Naiset sulautuvat hyvin joukkoon Tamperelainen Janika Roivainen on aina ollut sitä mieltä, että naisetkin voivat käydä armeijan. Tämä on hä-nelle tasa-arvokysymys. Vapaaehtoisen palveluksen tavoitteena Roivaisella on päästä johtajakoulutukseen. Sopimus-sotilaan tehtävä tai ura puolustusvoi-missa ei ainakaan tällä hetkellä kiinnos-ta häntä. Palveluksen jälkeen Roivainen on palaamassa takaisin työpaikkaan, jossa hän on työskennellyt ennen va-paaehtoista palvelustaan. Koulutus 2020 – ohjelma on tuonut vir-tuaalisen oppimis-ja koulutusympäris-tön osaksi varusmiesten arkea. Varus-miehillä on mahdollisuus saada tietoa järjestelyistä, koulutettavista aiheista sekä muista palvelukseen vaikuttavista

asioista haluamanaan aikana, eikä olla enää sidottuja yksikön ilmoitustauluun tai kouluttajan saatavuuteen. Roivaisen mielestä on hyvä asia, että kaikki tar-vittava tieto löytyy älypuhelimesta, sil-lä silloin tarvittava tieto aina saatavilla ja sitä saa katsottua myös vapaa-aikana. Roivainen toteaa, että miehet suhtau-tuvat vapaaehtoista palvelusta suorit-taviin naisiin yllättävän hyvin, vaikka

Äidin mielestä oli tärkeää, että oma poika tuli Porin prikaa-tiin suorittamaan kansalaisvelvollisuuttaan.

Janika Roivaisen mielestä miehet suhtautuvat vapaaehtoista palve-lustaan suorittaviin naisiin hyvin; ryhmähenki tuvissa on hyvä ja naiset tuntevat kuuluvansa joukkoon.

44

Pasi Laaksosen seurassa. Viestimies Jussi Laaksosen mielestä jalkaväen munkkikahvit maistuvat aina hyvältä. Vaikka viestimies Laaksonen onkin, niin taustaa hänellä löytyy vuosien takaa myös Porin prikaatista heitin-miehenä. Prikaati on hänelle entuu-destaan tuttu ympäristö ja siksi sinne olikin hauska tulla muutaman vuoden viiveellä palauttamaan sotilaskuvioita mieleen. Jaana Laaksosen mielestä oli helppoa päästää poika varusmiespalvelukseen. Hänellä itsellään on 25 vuotta puolus-tusvoimien palvelusta takana, joten tämä kaikki on hänelle entuudestaan varsin tuttua tarinaa. Ja koska Julius on jo kolmas varusmiespalvelustaan suo-rittava poika, niin voisi todeta tämän olevan jo rutiinia. Äiti arvelee Juliuksen menevän vielä pitkälle, koska poika näyttää olevan sotilasainesta myös isän puolelta. Varusmiespalvelusta tukee

myös maanpuolustushenkinen koti. On tärkeänä, että koko perhe tukee ja on asiassa mukana. Jaana Laaksonen on kotoisin Kauhaval-ta. Hänen isänsä palveli viestimiehenä Lentosotakoululla. Jaana asui varus-kunta-alueella koko nuoruutensa, joten prikaatissakin hän on kuin kotonaan. Kun muut kaverit viettivät aikaa kyläl-lä, niin hän vietti aikaansa sotilaskodis-sa. Se oli hänen lähikioskinsa. Jaana pitää tutustumispäivää hieno-na asiana. - Näin äitinä saa sielulleen rauhan kun näkee, että homma on hanskassa ja poika voi hyvin. Enkä siistimpää kaappia ole koskaan äitinä nähnyt kuin tänään, hän toteaa. Jaana korostaa, että tämä tutustumistilaisuus kannattaa ehdottomasti käyttää hy-väkseen, jo siksikin, että tietää mistä kotona puhutaan. Seuraavaksi tulossa oleva valapäivä on myös sellainen, jota ei missään tapauksessa kannata mis-sata. – On tärkeää, että äidit ymmär-tävät mistä varusmiespalveluksessa on kyse, sillä hyvin usein palveluksesta voi muodostua väärä kuva sen perusteella mitä esim. pojat keskenään juttelevat. Kaikki ei välttämättä ole juuri niin kuin kaverit kertovat, hän toteaa. - Usein ei osata selittää sitä suurta kokonaisuutta mihin tämä kaikki liittyy, Jussi Laakso-nen lisää. Julius lähti suorittamaan palvelustaan todella hyvillä mielin ja innokkaana. Hän valmistui palvelukseen lueskele-malla Ruotuväkeä ja selvittämällä mitä tavaroita kannattaa ottaa mukaan ja miten muutoinkin eri tilanteissa kan-nattaa toimia. Lisäksi hän kyseli ka-vereilta perusvinkkejä. - Kyllä täällä kaikki opetetaan niin tarkkaan, että turhaan siitä on kantaa huolta kotona etukäteen, Julius toteaa. Ensimmäinen viikko on Juliuksen mu-kaan mennyt todella nopeasti. Koko ajan on jotain tekemistä, joten tylsää ei ehdi tulemaan. - Tosi mukavaa on ollut. Tavoitteena on tähdätä johtajakoulu-tukseen. Jussin poika, Pasi Laaksonen on juuri kotiutunut Porin prikaatin Niinisalon varuskunnasta, jossa hän palveli so-tilaskuljettajana. Palveluksen aikana Pasi suoritti yhdistelmäajoneuvokortin. – Valtavan hieno juttu ja oikeastaan ai-noa asia, mitä voi mitata rahassa. Taso-kas koulutus, armeijan aikana kertynytkokemus ja uusi ajokorttiluokka antaahyvät edellytykset jatkaa kuljetusalallapalveluksen jälkeen.

Munkkikahvit sotilaskodissa on yksi läheisten päivän kohokohdista. Julius Kujanpäälle maanpuolustushenkisen perheen tuki on tärkeää.

hän ensin ajattelikin, että naisia pide-tään vain ”neiteinä”. Roivaisen yksikös-sä on viisi naista. Kaikki naiset on si-joitettu miesten joukkueisiin siten, että jokainen on kuin yksi miesten tuvan asukas. Ryhmähenki on hyvä ja naiset tuntevat kuuluvansa joukkoon. Roivainen kertoi seuraavan viikonlo-pun olevan vapaa. Silloin hän näkee kavereita, käy äidin ja isän luona syö-mässä ja saunoo.

Maanpuolustushenkinen kotion tärkeä tukiSotilaskodista munkkikahvilta bongat-tiin alokas Julius Kujanpää yhdessä äitinsä Jaana Laaksosen sekä Jussi ja

Vääpelikerhon puheenjohtaja Simo Saarikallio (vas) ja Turun alueosaston sihteeri Erkki Lehmus (oik) yhteiskuvassa prikaatin kalustoa esittelevän jääkäri Eetu Mäkisen (2. JK) kanssa.

45

MERINIITTYMeriniitynkatu 11, 24100 SALO

Asiakasomistajapalvelu ja S-pankki

Keulan asiakaspalvelu puh. (02) 8330 220

S-PANKISSAMAKSUTTOMAT PANKKIPALVELUT

Euran S-market ma-pe klo 12-17Säkylän S-market to klo 9-11

Palvelemme myös ajanvarauksella. Varaa aikasi osoitteesta s-pankki.fi

Jotta kaupassa olisi kiva käydä.

SILIKONITUOTTEETPakurlantie 6, 20380 Turku, Puh 010 617 620

IV-Pelti Luuri OyRAKENNUSPELTI- JA ILMASTOINTITYÖTPuh: 02-763 6860, www.iv-peltiluuri.fi

Kunpa kaikki olisi mutkatonta kuin OP-mobiilissa.

46

Turun Alueosasto on saanut uu-den, ja muiden alueosastojen kanssa yhtenäisen muodon

omaavan lipun. Maaliskuussa Heikki-län Sotilaskodissa Turussa pidetyssä juhlahetkessä lippu naulattiin ja siunat-tiin käyttöönsä. Samalla osaston vanha, vuodelta 1985 peräisin oleva nk. komp-paniakokoinen lippu siirtyi historiaan.

”Olen tyytyväinen, että olen saanut olla mukana tässä Alueosastomme historiaan yhtenä sen huippuhetkistä jäävässä hankkeessa ja sen toteutta-misessa”. Näin lausui alueosaston pu-heenjohtaja Tuula Rahkonen toivotta-essaan väen tervetulleeksi tilaisuuteen. Puheen lipulle piti alueosaston rahas-tonhoitaja Osmo Suominen todeten mm. seuraavaa: ” Nyt naulattavan jasiunattavan, sini-keltaisiin palkkeihinjakautuvan lipun lippukentässä onruskea miekkaa pitelevä Satakunnankarhu lehväseppeleen ympäröimänä.Lipun tangonpuoleisessa yläkulmassaon Turun kaupungin vaakunassa olevatkuviot ilman vaakunareunusta. Lipun

Turun Alueosastolle uusi lippusininen väri viestii luotettavuudesta ja voimasta, keltainen puolestaan lämpöä ja valoa. Sinisen on myös sanottu tässä lipussa kertovan vapaan maan ylle kaa-reutuvasta sinisestä taivaasta, keltaisen taas tuon taivaan alla olevista kullan-keltaisista viljapelloista. Alueosaston lippu, kuten killankaan lippu, ei palvele taistelutunnuksena, mutta se kokoaa kiltaveljet ja – sisaret tämän ulkoisen tunnusmerkkinsä ympärille. Se vel-voittaa heitä myös rykmenttiin liitetyn komentajan, von Döbelnin, vaakuna-kilpeen kaiverretuin sanoin: ”Kunnia, velvollisuus ja tahto”.”

Lippupuhetta seurasi juhlava lipun naulaus, jonka aloitti nousiaislainen veteraani, maanviljelysneuvos Eeri Hyrkkö edustaen sotiemme veteraane-ja. Hyrkkö palveli jatkosodassa JR 35:n riveissä osallistuen mm. Ihantalan ratkaisutaisteluihin. Häntä seurasi 19 muuta naulaajaa, jotka edustivat Kiltaa, alueosaston sidosryhmä- ja tukijatahoja sekä muita yhteistyökumppaneita.

Viimeisen naulan lippuun löi osas-ton puheenjohtaja.

Naulauksen jälkeen lipun siunasi käyttöönsä Raision kirkkoherra Sari Lehti. Lämpimässä mutta vaikuttavassa siunauspuheessaan kirkkoherra Lehti lausui mm. seuraavaa: ” Katekismuk-sesta nousee ajatus kolmesta asiasta joita tarvitsemme.

Ensinnäkin, tarvitsemme jotakin, josta elämme. Elämän jokapäiväiset tar-peet, ruoka ja vaatteet ja monet muut välttämättömät; ilman niitä emme tule toimeen. Mutta se ei ole kaikki.

Toiseksi, tarvitsemme heitä, joiden kanssa elämme. Perhe, sukulaiset, työ-kaverit, ystäväpiiri. Juuri tähän toiseen tarpeeseemme liitän ajatuksissani tä-män lipun naulaamisen ja käyttöön siu-naamisen. Elämään tulee sisältöä, tulee mielekkyyttä siitä, että voidaan ko-koontua yhteisen asian merkeissä – sel-laisen asian, joka koetaan mielekkääk-si ja arvokkaaksi, joka yhdistää ja tuo elämään sisältöä. Sellaisen yhteyden

Teksti: Osmo Suominen Kuvat: Jorma Sanevuori

47

merkkinä Porin prikaatin killan Turun alueosastolla on nyt oma lippu. Samalla se on näkyvä merkki yhteydestä.

Kolmanneksi tarvitsemme oivalluk-sen siitä, miksi syvimmältään elämme. Silloin voidaan puhua myös yhteisistä arvoista: meillä on jotakin oleellisen tärkeää, sellaista joka antaa merkityk-sen elämälle, sellaista jonka puolesta halutaan toimia ja tehdä työtä. Kiltatoi-minnassa, niin harrastus kuin se onkin, on pohjimmiltaan kyse yhteisen turval-lisuuden rakentamisesta ja puolustami-sesta. Tämä lippu kertoo Porin prikaa-tin arvoista, joihin minunkin on helppo yhtyä: kunniasta, velvollisuudesta ja tahdosta.”

Tilaisuuden musiikista vastasi Pertti Keihäs jota säesti Eero Leppänen. Muis-toihin jäävä juhlahetki päättyi puheen-johtajan kiitosten ohella yhdessä nau-tittuihin juhlakahveihin.

Vas. Raision kirkkoherra Sari Lehti siunasi lipun käyt-töönsä. Lippua kannattelee alueosaston rahastonhoitaja Osmo Suominen, joka piti myös lippupuheen.

Alueosaston, kunni-an ja velvollisuuden naulan naulasi Alue-osaston puheenjohtaja Tuula Rahkonen. Lip-pua pitää paikoillaan Erkki Lehmus.

Yllä: Lipun naulaus- ja siunaustilaisuuteen osallistui runsas jouk-ko alueosaston jäseniä ja yhteistyökumppa-neita.

Naulausvuorossa sotiemme vete-raaneja edustanut maanviljelysneuvos Eeri Hyrkkö.

48

1h+ kt + alk 32,0 m² 124 800 € 84 480 € 40 320 €2h + kt 43,5 m² 165 735 € 114 840 € 50 895 €3h + kt 60,0 m² 220 800 € 158 400 € 62 400 €

VELATON HINTA VELKAOSUUS MYYNTIHINTAESIM.

Esitetilaukset ja tiedustelut: KiinteistöEtappi LKV, puh. 0400 505 887 / Kristian Lindqvist • Op-Kiinteistökeskus, puh. 040 357 5787

PRIIMA-TOIMITILAT

TEOLLISUUDEN RAKENTAJAT OY

PRIIMA-LIIKETILAT

TEOLLISUUDEN RAKENTAJAT OY

TEOLLISUUDEN RAKENTAJAT OY

PRIIMA-HALLIT

TEOLLISUUDEN RAKENTAJAT OY

PRIIMA-KATOT

TEOLLISUUDEN RAKENTAJAT OY

PRIIMA-YHTIÖT

Uusia seniori-asuntojapalvelujenaitiopaikalle

Haluatko asua mukavasti palvelujen ja

ulkoilumaastojen äärellä? Rakennamme

Länsikeskuksen Kuninkaanlaaksoon

esteettömiä ja viihtyisiä senioriasuntoja.

As. Oy Turun Kuninkaanlaakson Kruunu

valmistuu kesällä 2019, ja ennakko-

markkinointi on juuri käynnistynyt.

Tutustu osoitteessa

kuninkaanlaaksonkruunu.fi .

Haluatko asua mukavasti palvelujen ja ulkoilumaastojen äärellä? Rakennamme Länsikeskuksen kuninkaanlaaksoon esteettömiä ja viihtyisiä senioriasuntoja. As. Oy Turun Kuninkaanlaakson Kruunu valmistuu syyskuussa 2019. Muutamia asuntoja vielä vapaana. Tutustu osoitteessa