puheenjohtajan tervehdys p - wordpress.com · 2011-08-18 · 13 aikuiset tukena ja kasvattajina...
TRANSCRIPT
P idät jälleen kädessäsi Norssilaista,
Tampereen normaalikoulun vanhem-
painyhdistyksen julkaisemaa lehteä. Se on
syntynyt yhteistyössä koulun oppilaiden,
heidän vanhempiensa sekä opettajien kanssa.
Vanhempainyhdistys pyrkii Norssilai-
nen-lehden kautta omalta osaltaan toteutta-
maan yhteisiä tavoitteita tukea koulun toi-
mintaa, parantaa yhteisöllisyyttä, jakaa tie-
toa koulun toiminnasta ja tapahtumista sekä
toimia siteenä koulun ja kodin välillä.
Vanhempainyhdistystoiminta on moni-
muotoista lasten kasvua, oppimista ja hyvin-
vointia edistävää vapaaehtoistyötä, joka tuot-
taa iloa myös tekijöilleen.
Kaipaamme joukkoihimme uusia, ak-
tiivisia jäseniä, jotta voimme varmistaa tä-
män arvokkaan perinteen jatkumisen. Osal-
listumalla yhdistyksen toimintaan koulun
käytännöt tulevat tutuiksi ja voit olla muka-
na kehittämässä niitä, tutustut paremmin
koulun henkilökuntaan. Voit myös vaikuttaa
koulun ja asuinalueen viihtyisyyteen ja tur-
vallisuuteen.
Vanhempainyhdistyksessä pääset mu-
kaan järjestämään mukavaa toimintaa lapsil-
le ja nuorille. Samalla voit vaihtaa ajatuksia
muiden vanhempien kanssa lasten kasvatuk-
sesta ja vanhemmuudesta, ja ennen kaikkea
olet mukana rakentamassa paikallista aikuis-
ten turvaverkkoa lasten ja nuorten ympärille.
Kiitos kaikille tämän lehden tekoon
osallistuneille ja tukijoillemme, joiden ilmoi-
tuksia näet tämänkin lehden sivuilla!
Toivotan kaikille aurinkoista kesää ja
hyvin ansaittua kesälomaa!
Jorma Virtanen
puheenjohtaja
Tampereen Normaalikoulun Tuki ry.
Puheenjohtajan tervehdys
2
Norssilainen 2011
Tampereen Normaalikoulun Tuki ry:n lehti
Päätoimittaja Harri Mustonen
Toimituskunta
Peruskoulun ja lukion yhteinen Toimittajan
työ tutuksi -kurssi
Tampereen normaalikoulun Tuki ry:n
hallitus
Avustajat
Kansi
Sanna Majaniemi
Taitto
Harri Mustonen
Painopaikka
Juvenes Print
Sisällys
2 Puheenjohtajan tervehdys (Jorma Virtanen)
4 Koululaiskilpailut kunniaan (Linda Lehtiniemi, Emilia Joensuu)
5 Näin norssilaiset käyttävät vapaa-aikansa (Tuomas Matikainen, Tuukka Europaeus)
8 Teatteri – tylsää aikuisviihdettä? (Samu Oksanen)
10 Musiikin voimaa (Riikka Seppälä)
12 Kirjoittamisen monet kasvot (Riikka Seppälä)
13 Aikuiset tukena ja kasvattajina lasten ja nuorten mediamaailmassa (Nelcy
Varela Pirhonen)
14 Rooma – satojen kirkkojen
kaupunki (Samu Oksanen,
Marjo Leskinen, Anna-Liisa Hautajärvi)
18 ”Kellot lyö” (Harri Mustonen)
19 Ysien jäähyväiset Norssille ja
norssilaisille – eli miltä nyt
tuntuu? (Rosanna Hyvönen, Juho
Kaijansinkko)
3
Koulumme on osallistunut kohtalaisen aktii-
visesti joka vuosi yhden tai useamman lajin
oppilasurheilukilpailuihin. Suosituimpia la-
jeja ovat olleet jalkapallo, koripallo, maasto-
juoksut, hiihto sekä salibandy. Koulumme
mainetta ylläpitävät joissakin lajeissa saavu-
tetut varsin hyvät sijoitukset.
H a a s t a t t e l u s s a l i i k u n n a n o p e t t a j a
Raija Lehtonen:
Minkälainen on ollut koulumme oppi-
lasurheilukilpailujen historia?
– Aina ennen on ollut paljon halukkaita
osallistumaan. Joukkue on saatu koottua helpol-
la, ja melkeinpä kaikkiin koulujenvälisiin on
osallistuttu.
Minkälaisena pidätte koululaisurheilukil-
pailujen suosiota tulevaisuudessa?
– On tullut sellainen trendi, että kilpailui-
hin ei ole halukkuutta. Esimerkiksi tänä vuonna
kukaan ei ollut halukas koulujenvälisiin pesä-
pallokisoihin yläkoulun puolelta.
Ovatko sijoitukset olleet hyviä? Onko tul-
lut mitaleja?
– On tullut mitaleja, esimerkiksi tänä
vuonna jalkapallossa hopeaa ja salibandyssä
pronssia.
Linda Lehtiniemi, Emilia Joensuu
Kentälle, mars! Liikunta tuntuu ja näyttää hyvältä – ja tekee hyvää!
Kommentti:
Me olemme sitä mieltä, että oppilaiden tulisi
rohkeasti lähteä mukaan kilpailemaan omassa
lajissaan tai muuten vain itselle kiinnostavan tai
mieluisan lajin parissa. Eikä haittaa, vaikka ei
olisi siinä kovin hyväkään, sillä aina voi mennä
kokeilemaan ja kokemaan mukavan, lämpimän
ja kannustavan koululaiskilpailujen fiiliksen.
4
V apaa-aika on ihmisille tärkeää ai-
kaa. Ihmiset käyttävät vapaa-
aikansa omiin mielipuuhiinsa. Nuorten suosiman Wikipedian mielestä
vapaa-aika tarkoittaa ”ansiotyön, opiskelun tai
muun toimen ulkopuolista, etenkin rentoutumi-
seen ja virkistäytymiseen käytettävissä olevaa
aikaa”. Useimmiten ihmiset – ja erityisesti nuo-
ret – harrastavat eri asioita ja rentoutuvat vapaa
-ajallaan.
Tutkimme Tampereen normaalikoulun
oppilaiden vapaa-ajankäyttötapoja. Tutkimusai-
neistona käytimme teettämämme kyselyn tulok-
sia. Kyselyyn vastasi yksi lukion ryhmä ja yksi
peruskoulun ryhmä. Näin saimme eri-ikäisiltä
tietoa vapaa-ajan käytöstä ja pystyimme vertai-
lemaan, vaikuttaako ikä siihen. Kyselyssä käsit-
telimme, kuinka monta tuntia vapaa-aikaa on
viikossa ja mihin se kuluu. Lisäksi selvitimme,
mitä ihmiset harrastavat, ja kuinka paljon rahaa
kuluu vapaa-ajalla.
Koululaisten vapaa-aikaan kuuluu pal-
jon kavereiden kanssa oleskelua, lähes neljäs-
osa kaikesta vapaa-ajasta. Kavereiden kanssa
oleskelu on edelleen yleistä, vaikka Facebook
(20 % vapaa-ajasta) yrittää tätä muuttaa. Kave-
reiden kanssa oleskelu ja liikunta voivat myös
tapahtua samaan aikaan.
Kyselyssä selvisi, että liikunta on
hyvin yleistä lukiolaisten keskuudessa. Tämä
Teksti: Tuomas Matikainen, Tuukka Europaeus
Nuoret harrastavat paljon liikuntaa. Kuvassa Viinikan
Pallon pelaajia (www.viinikanpallo.net).
Kuva: Harri Veija
5
6
8
20
5
%
24
4
12
4
4
4
9
Taulukko: Nuorten oma arvio vapaa-ajan käytöstään (% koko vapaa-ajasta).
Facebook vie paljon nuorten aikaa. (Kuva: Tuukka Europaeus.)
6
johtuu siitä, että nuoret haluavat pysyä kunnos-
sa ja liikunta on terveellistä.
Facebook ja muut sosiaaliset medi-
at vievät suhteellisen paljon aikaa viikossa. Fa-
cebook on viime vuosina yleistynyt, ja lähes
kaikki käyttävät sitä nykyään. Facebookissa on
helppo olla yhteydessä muihin ihmisiin, joten
monet ihmiset käyttävät siellä paljon aikaa.
Musiikin kuunteluun ym. menee myös
paljon aikaa. Monet kyselyyn vastanneet kuun-
telet musiikkia useita tunteja päivässä. Musii-
kin kuuntelu on helppoa, ja sitä voi kuunnella
lähes kaikkialla.
Lukeminen on koululaisilla vapaa-
aikana vähäistä. Kyselyn mukaan nuoret luke-
vat vain noin 1–3 tuntia viikossa vapaa-
ajallaan. Tähän ei kuitenkaan sisälly nuorten
kaikki lukeminen viikossa. Koulusta tulee teh-
täviä, joita varten täytyy lukea oppikirjoja tai
muita teoksia. Tässä voivat myös tulokset vaih-
della. Jos esimerkiksi äidinkielessä pitää lukea
jokin kaunokirjallinen teos, jonkun mielestä sen
kirjan lukeminen voi kuulua vapaa-aikaankin.
Koululaiset eivät katso paljon televisiota.
Se katselu onkin huomattavasti vähäisempää
kuin tietokoneella olo. Tietokone ja internet
ovatkin syrjäyttämässä televisiota, koska nyky-
ään kaikki pystyvät katsomaan tv-ohjelmat in-
ternetistä. Lisäksi tietokoneella voi tehdä lukui-
sia muita asioita ja joitakin samaan aikaankin.
Ihmiset voivat keskustella toistensa kanssa sa-
maan aikaan, kun katsovat jotain ohjelmia tai
pelaavat pelejä. Lisäksi samaan aikaan voi
kuunnella musiikkia.
Kyselyssä selvisi myös, että jos nuorilla
olisi enemmän vapaa-aikaa, he olisivat enem-
män kavereiden kanssa tai harrastaisivat enem-
män liikuntaa.
Teettämämme kyselyn perusteella saim-
me tietää, että rahaa kuluu koululaisilla keski-
määrin 10–20 euroa viikossa. Uskomme, että
nämä rahat menevät erilaisiin matkakuluihin ja
ulkona syömiseen. Ulkona syöminen on yleisty-
nyt nuorilla, koska erilaisista ravintoloista saa
hyvää ruokaa ja niissä voi tavata kavereita.
7
O len jo
p i d em -
män aikaa seuran-
nut huolestuneena,
mutta myös häm-
mästyneenä teatte-
rissa kävijöiden
ikäjakaumaa. Suu-
rin osa katsojista on
keski-ikäisiä, nuo-
ria ei juuri näy. Sa-
maan aikaan kun
la i tosteat tere i l l a
menee Suomessa
paremmin kuin kos-
kaan ja ihmiset jo-
nottavat lippuja jo
ennen ovien aukea-
mista, nuoret kartta-
vat teatteria entistä
enemmän.
Miksi teatteri
ei vetoa nuoriin? Mitä voisimme tehdä, jotta
nuoret saataisiin arvostamaan tätä näyttämötai-
teen kuningaslajia?
Yleinen käsitys nuorten piirissä on, että
teatteri on vanhojen ja sivistyneiden kallista
ajanvietettä, mutta tämä ei pidä lainkaan paik-
kaansa. Jotta tällainen harhakäsitys saataisiin
murrettua, niin teatteri täytyy tuoda lähemmäksi
nuoria.
Olen ollut erittäin tyytyväinen lukion äi-
dinkielen ja kirjallisuuden opetuksen asennoitu-
miseen teatteritaidetta kohtaan. Koska olen itse
ollut useasti mukana suunnittelemassa kurssien
teatteriretkiä, tiedän, että opiskelijoita yritetään
auttaa ymmärtämään teatteritaidetta. Välillä on
myös kehotettu heittämään analyyttinen äly
nurkkaan ja vain nauttimaan esityksestä, sillä
usein näytelmästä voi saada jopa paljon enem-
män irti, kun vain uskaltaa "mennä mukaan"
esitykseen. Näin teatterista voi syntyä intohi-
moinen harrastus, joka voi parhaimmillaan tar-
jota irtioton arjesta ja uuden tavan hahmottaa
maailmaa.
Yksi teatterien suurimmista haasteista on
ohjelmiston rakentaminen niin, että se vetoaa
myös nuoriin katsojiin. Nuoret, jotka ovat käy-
neet elämänsä aikana teatterissa vain muutaman
kerran, eivät jaksa ja halua katsoa yli kolme
tuntia kestäviä klassikkosovituksia tai monolo-
geja.
Nuoret haluavat näytelmiltä huumoria,
draamaa ja ajankohtaisuutta. Näytelmien tulee
koskettaa nuorten omaa elämää ja vedota hei-
dän tunteisiinsa. Nykypäivän tuominen lavoille
ei edellytä laitosteattereilta suurta arvomaail-
man muutosta. Esimerkiksi Tampereen Teatteri,
joka yleensä suosii hyvin hillittyjä nostalgia-
näytelmiä, on ottanut ohjelmistoonsa 2000-
luvun teatteritapauksen, "Kokkola-trilogian",
joka edustaa kokeilevaa teatteria. Suomi tarvit-
see uuden Reko Lundanin, jolle yhteiskunta on
aihe.
Monet teatterit luottavat näyttelijöiden
sekä ohjaajien suhteen kansan suosikkeihin ja
“konkareihin”, jotka vetävät salit täyteen ilta
toisensa jälkeen. Monet nuoret eivät kuitenkaan
valitettavasti tunnista näitä suuria nimiä. Nuo-
rille tuntemattomien ja vanhojen näyttelijöiden
luoma esitys voi tuntua tylsältä, kun taas ne,
jotka tuntevat kyseiset näyttelijät, odottavat het-
keä, jolloin oma suosikki pääsee ääneen.
Toisaalta, kun nuorten huomio ei kiinnity
näyttelijöihin, he voisivat saada itse näytelmäs-
tä huomattavasti enemmän irti kuin keskiverto-
katsoja. Teatterien tulisi kiinnittää uusia, nuoria
ja lupaavia näyttelijöitä, joihin nuoret voivat
samastua. Tällainen järjestely palvelee sekä te-
atteria että katsojia: teatteri saa tuoreet kasvot,
joiden ympärille kehittyy uusi fanipolvi nuoris-
ta katsojista, ja nuorille syntyy teatteriharrastus.
Laitosteattereiden tulevaisuus on turvattu, kun
ohjaajan ei tarvitse paikata puutteita varmoilla
Samu Oksanen
Tampereen normaalikou-
lun lukion 2. vuosikurssin
opiskelija
Tamperelainen vapaa kir-
joittaja ja intohimoinen
teatterin harrastaja
8
nimillä ja voidaan kokeilla myös erilaista teatte-
ria.
Nuoret haluavat teatteriesityksiltä koko-
naisvaltaisuutta: teatterin tulee palvella kaikkia
aisteja samanaikaisesti. Tässä piileekin syy sii-
hen, miksi erityisesti
spektaakkelimaiset musi-
kaalit, kuten Tampereen
Työväen Teatterin suunnattomaan suosioon
nousseet "Chicago" ja "Vuonna 85" vetoavat
nuoriin katsojiin. Musikaaleissa valaistus, la-
vastus, puvustus, erikoistehosteet, musiikki se-
kä tanssi luovat kokonaisuuden, joka pitää yllä
nuorten mielenkiintoa,
vaikka itse esityksen ta-
rina ei olisikaan kovin
kummallinen.
Suomalaisissa laitoste-
attereissa työskentelee
suunnattoman lahjakkaita lavastajia sekä valo-
ja ääniteknikkoja, mutta silti teatteritalojen suu-
ria näyttämöjä käytetään mielikuvituksettomas-
ti. Nuorten innostusta teatteriin kasvattaisi huo-
mattavasti arvaamattomuus siitä, mitä esityk-
sessä tapahtuu seuraavaksi. Tässä voidaan käyt-
tää hyödyksi vanhojen teatteritalojen monimuo-
toisuutta: näyttelijät voisivat tulla yleisön jouk-
koon, yleisö voitaisiin laittaa liikkeelle, esityk-
siä voitaisiin siirtää lämpiöihin sekä muihin te-
atterin osiin.
Lavastuksen ja tilankäytön osalta suurim-
man vaikutuksen minuun koko teatteriharras-
tukseni aikana on tehnyt Kansallisteatterin "Mr
Vertigo", jossa näyttämön ja katsomon paikat
vaihdettiin. Kansallisteatteri otti tietoisen riskin
antaessaan ohjaaja Kristian Smedsille vapaat
kädet tilankäytön suhteen, mutta riskinotto kan-
natti, sillä näyttelijöiden liitäessä katsojat todel-
la haukkoivat henkeään.
Olen usein tiedustellut ystäviltäni, miksi he
eivät käy teatterissa kuin pakon edessä. Yleisin
saamistani vastauksista on, että teatteriliput
ovat liian kalliita. En kuitenkaan voi ymmärtää,
miksi teatterilippujen hintoja tulisi laskea aika-
na, jolloin suurin osa teat-
terien työntekijöistä on
täysin alipalkattuja. Lippu-
jen hintoja kammoksuvien tulisikin pohtia sitä
suunnatonta työmäärää, jonka teatterialan am-
mattilaiset tekevät luodakseen katsojille unoh-
tumattoman teatterielämyksen. Täytyy myös
muistaa, että teatterien toiminnan jatkumisen
kannalta on elintärkeää,
että teatterit tekevät voit-
toa, vaikka niiden pääasi-
allinen tarkoitus onkin
kulttuurin ja elämyksien
välittäminen.
Suomalaiset ovat vajonneet älyllisesti ja hen-
kisesti alemmas kuin koskaan ennen. Kulttuu-
rista on tullut humalaisten jääkiekkoilijoiden
jumalointia ja karaoken laulamista. Korkeakult-
tuurin ja yleissivistyksen tulevaisuuden vuoksi
arvomaailmoissaan perinteisten teattereiden
tulisi alkaa panostaa yhä enemmän nuoriin kat-
sojiin, mutta myös nuorten tulisi luopua sitkeis-
tä ennakkoluuloistaan teatteria kohtaan. Teatte-
rin ja nuorten välisen yhteistyön avulla voidaan
saada aikaan pitkä ja antoisa kumppanuus, jossa
teatteri saa uuden sukupolven yleisöä, kun taas
nuorille voi kehittyä elämänmittainen intohimo
teatteriin.
Seuraavan kerran, kun otamme aikaa it-
sellemme, miettikäämme, mennäkö elokuviin
vai teatteriin. Kenties teatterista löytyy juuri se
elämysten aarreaitta, jota olemme niin kauan
etsineet.
“Kulttuurista on tullut humalaisten
jääkiekkoilijoiden jumalointia ja ka-
raoken laulamista.”
“Miksi teatteri ei vetoa nuoriin?”
9
Vahvasti meikattu peikkotyttö raahasi painavan
näköistä laukkuaan kohti Kuopion rautatiease-
maa. Toisella olalla heilui kitaranmuotoinen
suojapussi. Raskaista kantamuksistaan huoli-
matta tyttö näytti iloiselta. Hän oli matkalla
kohti kesänsä kohokohtaa, valtakunnallista mu-
siikkileiriä. Koko rupeama kestäisi reilun kuu-
kauden ja tiedossa oli varmasti ikimuistoinen
kokemus.
Lopulta tyttö pääsi asemahalliin ja laski
huoahtaen laukut käsistään. Yhtäkkiä takaa
kuului huuto: ”Jenni! Jenni, oota!” Ääni kuului
vaalealle tytölle, joka oli suunnilleen samanikäi-
nen kuin Jenni. Painavien maihinnousukenkien
askeleet tömähtelivät, kun hän kiirehti kohti.
Jennin kasvoille kohosi hymy hänen käännähtä-
essään ja tunnistaessaan tulijan. Huutaja, Min-
na nimeltään, oli muuten aivan tavallisen ja ar-
kisen näköinen tyttö, mutta halusi välttämättä
käyttää maihinnousukenkiä. Hän kun ei muuten
kuulemma sointuisi parhaan ystävänsä tyyliin.
Jenni ei ollut siitä vieläkään aivan varma,
mutta juuri heidän erilaisuutensa oli ystä-
vyyden avain.
Tyttö pääsi huohottaen kohdal-
le. Hetken tämä tasasi hengitys-
tään ennen kuin alkoi puhua.
”Olipa… hyvä et mä sain sut
kiinni. Tää on sulle.” Suu-
resta kangaslaukusta
nousi esiin hopeinen
jyhkeä ketju, joka oli
varustettu laatalla.
Siihen oli kaiverrettu
Jennin nimi ja sähköki-
tara. Minna ojensi ketjun
ystävälleen. Toinen vain tui-
jotti korua mykistyneenä, se
kun oli juuri hänen näköisensä
mutta vaikutti kalliilta. Hän pyöritti
päätään hitaasti.
”En mä voi ottaa tota…”, kuului hen- t o
kuiskaus. ”Se ois ihan liikaa.” Minna tuhahti ja
pyöritti silmiään paljonpuhuvasti. Näppärät sor-
met tarttuivat siroon ranteeseen ja kiinnittivät
ketjun nopeasti. Siltä ei selvästikään pääsisi
karkuun. Jenni käänteli kättään tarkastellen
luomusta joka puolelta. Voitonriemuinen hymy
kohosi lahjan antajan kasvoille.”Se on ihan sua
varten tehty. Tykkäätkö?”
Sanallista vastausta ei koskaan kuulunut.
Kitaralaukku kaatui kahahtaen maahan ja seu-
raavassa hetkessä Minnalla olikin vaikeuksia
pysyä pystyssä pidemmän tytön edessä. Tämä
oli nimittäin hypännyt hänen kaulaansa leveä
hymy huulillaan. Elettä ei voinut tulkita muuksi
kuin myöntymiseksi. Nauraen Minna kietoi
omat kätensä ystävänsä ympärille vastaten ha-
laukseen tiukasti. Jennin irrottautuessa halauk-
sesta hänen hymynsä oli entistäkin leveämpi –
siis mikäli se edes oli mahdollista. ”No todella-
kin tykkään! Tää on tosi hieno. Kiitos.”
Minna hymyili hivenen arasti. Tällaista
ylistystä hän ei vaatimattomalle lahjalleen ollut
osannut odottaa. ”Noo… Ei toi nyt mitään ol-
lu…”, tyttö änkytti. ”Hyvä jos kelpaa.” tytöt kat-
so i v a t toisiaan hymyillen. Yhtäkkiä kovaääni-
n e n kuulutus halkoi ilmaa: ”Pikajuna
Helsinkiin lähtee raiteelta…” Tä-
mä sai Jenniin vauhtia. Tyttö
nappasi tavaransa maasta
lähtien juoksemaan kohti
laitureille johtavaa
ovea. Ohi kulkevat
ihmiset katsoivat
silmät pyöreinä
parival jakkoa,
Minna oli päättänyt
seurata ystäväänsä
junalle saakka. Mutta
nyt ei millään muulla ollut
väliä kuin sillä, ettei Jenni
myöhästyisi junasta. Viime
hetkellä tämän onnistuikin loika-
ta kantamuksineen kyytiin. Vielä
kerran hän katsoi ystäväänsä, ennen
kuin ovi sulkeutui suhahtaen. Hän oli
viimein matkalla kohti unelmiensa kesää.
Leirikeskus oli suuri keltainen kartano
idyllisessä maisemassa aivan Helsingin ulko-
puolella. Päärakennuksessa tapahtuisivat ruo-
kailut ja bändiharjoitukset sekä teoriatunnit.
Ympäröivissä pienemmissä rakennuksissa olisi
lisää harjoitustiloja ja majoitus. Kauempana
kimalteli auringossa pieni lampi, jonka rannassa
sijaitsi huvimaja ja sauna.
Jenni purki parhaillaan tavaroitaan huo-
neessaan. Kämppäkaverikseen hän oli saanut
hiljaisen ja ujon oloisen Maijun. Tytön instru-
mentti vaikutti olevan poikkihuilu pitkulaisesta
kotelosta päätellen. ”Se selittää olemuksen…”,
Jenni pohti mielessään. Se tarkoitti myös sitä,
10
että he olisivat eri ryhmissä: Maiju klassisen ja
Jenni pop- ja rockmusiikin ryhmässä. Siitä huo-
limatta Jenni oli varma, että he tulisivat hyvin
toimeen.
Jonkin ajan kuluttua oveen koputettiin.
Maiju avasi oven ja tervehti vierasta. Mustaan
pukeutunut, hieman alle kolmikymppinen mies
esitteli itsensä Sakeksi. Hän oli yksi leirin vas-
taavista ohjaajista, nimenomaan rockpuolella.
Vaaleat hiukset oli sidottu poninhännälle. ”No
niin, teillähän näyttää olevan asiat hyvällä mal-
lilla. Päivällinen on puolen tunnin päästä ja sen
jälkeen katotaan vähän ryhmiä”, hän totesi ja
jatkoi sitten hymyillen matkaansa.
Pihalla oli jo runsaasti eri-ikäisiä nuoria
Jennin sinne ehtiessä. Ympärillä naurettiin ja
rupateltiin, kukaan ei ujostellut. Jenni kuitenkin
päätti vetäytyä päärakennuksen seinustalle.
Sieltä hän tarkkaili hiljaa uusia tuttavuuksia.
Poikia tuntui olevan leiriläisissä hitusen enem-
män kuin tyttöjä, mutta ei liiaksi. Suurin osa
heistä oli ainakin ulkonäön perusteella sijoitetta-
vissa rockpuolelle. Pillifarkut, niitit ja mustat
hiukset kertoivat omaa tarinaansa.
Ryhmä vyöryi sisään päärakennukseen, ja
kukin valitsi oman paikkansa suuresta ruokalas-
ta. Kitaristimme oli asettunut ikkunapöytään –
toistaiseksi ilman seuraa. Pian siihen tuli kuiten-
kin muutos, sillä joku koputti Jenniä olkapää-
hän. Pian hän huomasi tuijottavansa syvänvih-
reisiin, hymyileviin silmiin. ”Moi, mä oon Niko
ja tässä on mun kaveri Jimi”, poika hymyili ja
osoitti takanaan seisovaa rastatukkaista ja hon-
teloa nuorukaista. ”Voitasko me istua tähän
seuraks?” Jenni ei saanut sanaa suustaan,
nyökkäsi vain hiljaa.
Aika kului nopeasti hyvän ruoan ja poikien
kanssa rupattelun parissa. Jo puolessa tunnissa
Jennille selvisi, että Niko oli häntä vuoden van-
hempi, siis 18-vuotias kosketinsoittaja. Hän
osasi myös laulaa. Jimi puolestaan oli kaveriaan
nuorempi, vasta 16. Instrumenttina toimi basso.
Kaikki kolme viettäisivät leirinsä rockpuolella,
siksi puhuttavaa riitti mukavasti. Niko oli vaikut-
tunut Jennin saavutuksista. Tyttö oli ehtinyt
soittaa kahdessa eri yhtyeessä ja tehnyt keik-
kaakin. Tämä jos mikä oli kunnioitettavaa niin
nuorella iällä.
Lopulta Sakke asettui huoneen etuosaan
taputtaen käsiään yhteen huomion herättämi-
seksi. Ryhmä hiljeni ja mies alkoi hymyillen pu-
hua: ”Olette siis saapuneet musiikkileirille. Tääl-
lä teidän on tarkoitus hioa toimimistanne oman
instrumenttinne kanssa harjoitella bändissä tai
orkesterissa soittamista.” Seuraavat kymmenen
minuuttia leiriläiset kuuntelivat tarkkaan yksi-
tyiskohtia leiristä. Muiden ohjaajien esittelyn
päätyttyä oli nuorten aika tehdä mitä halusivat.
Varsinainen ohjelma alkaisi huomenna.
Jenni istui eräässä bändihuoneista kitara
sylissään. Niko harjoitteli hänen edessään eräs-
tä vetäjien heille määräämää kappaletta. Nuori
kitaristineito olisi voinut tuijottaa tuota poikaa
loputtomiin. Sulavat kädet liukuivat koskettimil-
la, kasvoilla lepäsi keskittynyt ilme. Näky oli
Jennin mielestä jotain äärimmäisen lumoavaa.
”Mitä sä tuijotat?” Ääni repäisi tytön takai-
sin maanpinnalle. Hän huomasi tuijottavansa
suoraan Nikon vihreisiin silmiin ja laski nopeasti
katseensa kitaraansa. Puna nousi hitaasti kas-
voille. ”En mitään…” Kitara tuntui yhtäkkiä
muuttuneen epävireiseksi. Se oli Jennin surkea
tekosyy olla katsomatta poikaa ja välttää lisäky-
symykset. Sydän hakkasi kuin hullu ja tuntui
pomppaavan rinnasta. ”Kunpa Niko ei huomaisi,
miltä minusta tuntuu!” tyttö mietti. Poika oli
kuitenkin huomannut. Sen paljasti tietäväinen
hymy tämän lopulta jatkaessa soittoaan.
Oli jälleen iltaohjelman aika. Nuori laulaja-
diiva Camilla valtasi jälleen alaa. Niko oli kiskot-
tu mukaan tämän esitykseen, ja Jenni katseli
tapahtumia ärsyyntyneenä. Hän piti tuosta po-
jasta, mutta tämä näytti pitävän enemmän Ca-
millasta. Minkäs sille sitten mahtoi, jos pinnalli-
nen blondi oli pojan makuun enemmän kuin
hän. Lopulta Jenni lähti vihaisena huoneeseensa
tuntematta Nikon katsetta selässään.
Oveen koputettiin Jennin maatessa tuskai-
sena sängyllään. Hän ei aikonut ensin avata,
mutta koputus jatkui. Huoahtaen tyttö nousi
ylös ja avasi oven. Vieras ei ollut mitenkään
miellyttävä. ”Niko. Mitä sä täällä teet?” Jenni jäi
seisomaan oven väliin päästämättä poikaa si-
sään. Niko ei sanonut mitään, kietoi vain käten-
sä hellästi tytön ympäri saaden tämän häkelty-
mään. ”Älä oo vihanen Camillasta. Sä oot mulle
tärkein.”
Edellisen tapahtuman jälkeen mikään ei
enää tullut nuorenparin väliin. Nuoret viihtyivät
toistensa seurassa, eivätkä edes Camillan kata-
lat juonet tai Jimin sähläys onnistuneet rikko-
maan heidän välejään. Kumpikin oli onnellisem-
pi kuin koskaan, vaikkei kyse ollut vielä juuri
muusta kuin satunnaisista, varovaisista hellyy-
denosoituksista. Silti tästä kaikesta syntyi tun-
ne, että parilla oli käsissään orastava suuri onni.
Kunpa kesä jatkuisi ikuisesti…
Riikka Seppälä
11
Kaikista asioista voi joskus olla vaikea puhua
edes parhaalle ystävälle. Kuitenkin kurkussa
saattaa välillä tuntua pala tai sydän pakahtua
ilosta. Nämä tunteet täytyisi purkaa jotenkin,
mutta puhuminen tuottaa hankaluuksia.
Ongelmaan saattaa olla hyvin yksinkertai-
nen ratkaisu: kirjoittaminen. Paperille voi ja saa
vuodattaa kaikki tunteet sisimmästään niin ha-
lutessaan. Se kyllä jaksaa kantaa ilot ja surut
osaten pitää salaisuuden. Ei kannata siis pelätä,
tunteita on yllättävän helppo käsitellä kirjalli-
sesti. Jos ei muuta, niin kirjoita vain, mitä mie-
leesi juolahtaa esimerkiksi sinua kohdanneesta
epäonnesta, ja pian huomaat saaneesi tuntosi
parempaan järjestykseen aivan huomaamatta.
Kaikki meistä eivät ole lahjakkaita kynän
kanssa, saati näppäimistön. Kirjoittaminen jo
ajatuksen tasolla voi tuntua pelottavalta tai ylit-
sepääsemättömän vaikealta. Itse olen kuitenkin
sitä mieltä, ettei siitä kannata ottaa liikaa stres-
siä. Harjoitus tekee mestarin tässäkin lajissa.
Henkilökohtaisesti koen olevani vielä ko-
kematon, vaikka kirjoitan melko paljon. Perim-
mäinen syy tunteeseen voisi olla se, ettei kir-
joittamisessa voi ikinä olla niin sanotusti val-
mis. Aina on mahdollista kehittyä paremmaksi.
Ehkä kirjoittamisen viehätys on juuri siinä tie-
dossa, ettei ole edes mahdollista olla täysin val-
mis tai täydellinen.
Aloittaminen
voi olla yksi han-
kalimmista vai-
heista. Tuntuu, että
tekstit ovat raaki-
leita eikä niistä
tule mitään. Kärsi-
vällisyys kuitenkin
palkitaan, eihän
kukaan ole seppä
syntyessään. Itseni
kohdalla into kir-
joittamiseen syntyi
runsaan kaunokir-
jallisuuden lukemi-
sen kautta. Ystävä-
ni kehottivat minua yrittämään, neuvoivat ja
auttoivat. Pian homma alkoi jotenkuten sujua,
ja sille tielle olenkin sitten jäänyt.
Mikäli kirjoittamista pohtii harrastuksek-
si, voi hyvin aloittaa satunnaisella kynäilyllä.
Muutama rivi päivässä on jo hyvä alku. Nyrkki-
sääntönä voisi pitää, että kirjoittamisen tulisi
koko ajan tuntua miellyttävältä. Jokainen päät-
tää siis itse, missä kirjoittaa, koska ja miten pal-
jon kerrallaan. Kyse on luovuudesta eikä sitä
tulisi kahlita liikaa. Mielikuvituksen saa päästää
täysin valloilleen silloin, kun siltä tuntuu.
Kirjoittamisen miellyttävyys on iso asia.
Uuden kynäilijän tulee rohkaistua kokeilemaan
erilaisia kirjoittamisen lajeja. Sillä tavoin löytää
itselleen sen omimman jutun. Itse olen mielty-
nyt fiktiivisiin teksteihin, esimerkiksi novellei-
hin ja fan fiction -teksteihin. Fan fiction eli fa-
nifiktio on kirjoittamisen laji, jossa oikeastaan
vain oma mielikuvitus asettaa rajat. Tekstejä
voidaan kirjoittaa esimerkiksi jostain suositusta
kirjasta. Yleisin käytäntö on, että kirjasta ote-
taan valmiita henkilöitä luonteineen ja näiden
avulla luodaan täysin uusi tarina tai jatketaan
siitä, mihin kirja lopetti. Näin kirjoittaja jatkaa
mahdollisesti lempikirjansa teemalla ja saa elä-
myksiä sitä kautta.
Itse olen viime aikoina kirjoittanut eniten
juuri fictionia. Rivien väliin saa mukavasti naa-
mioitua myös omia tuntemuksiaan ja näin nii-
den käsittely helpottuu. Kirjoittaminen on va-
paata ja mielikuvituksen saa rajatta päästää va-
paaksi. Käytän omissa teksteissäni musiikkitee-
maa, se kun on lähinnä sydäntäni. Toisinaan
teksteistä voi tulla myös vuodatuksenomaista.
Näin on käynyt niin sanottujen päiväkirjateks-
tien kanssa. Mutta minulle tunteiden käsittely
on kirjoittamisen tarkoitus eivätkä vuodatukset-
kaan ole tuolloin pahasta. Asiaa helpottaa se,
ettei kirjoituksiaan tarvitse ikinä näyttää kelle-
kään, ellei itse niin tahdo.
Tarttukaa siis rohkeasti kynään tai las-
kekaa kätenne näppäimistölle ja löytäkää
oma luova itsenne.
Teksti: Riikka Seppälä
12
Kirjoittamaan oppii lukemalla.
O sallistuin Virtaa ja virikkeitä -vanhem-
paintoimintaan ohjelmassa, jonka vanhem-
painliitto järjesti maaliskuussa.
Teemoista yksi oli median kasvatus lapsil-
le ja vanhemmille. Puhuttiin, kuinka tärkeää on
olla tietoinen lasten ja nuorten mediankäytöstä ja
keskustella heidän kanssaan niihin liittyvistä ai-
heista. Mediakasvatus on osa lapsen kasvatusta.
Erityisesti internet on osa nuorten arki-
elämää, netissä he tapaavat kavereitaan, viettävät
aikaa ja hankkivat tietoa kiinnostuksen kohteista.
Tutustu lapsesi käyttämiin nettipalveluihin ja ole
läsnä silloin, kun hän tarvitsee ohjausta. Vastuu
netin sisällöistä on yhteinen. Opeta nuori reagoi-
maan haitalliseen aineistoon ja ohjaa häntä miet-
timään, mihin hänen tulee vetää oman yksityi-
syytensä rajat. Kerro nuorille, ettei internetiin
laitettua aineistoa saa välttämättä koskaan pois.
Toisten henkilökohtaisia tietoja tai valo-
kuvia ei saa jakaa kenellekään ilman asianosai-
sen suostumusta. Nuoren on syytä kertoa myös
luotettavalle aikuiselle tapaamisestaan nettitutun
kanssa reaalimaailmassa. Tekijänoikeuslakeja
tulisi noudattaa kuvien, musiikin ja tekstien la-
taamisessa, jotta säästyttäisiin rikokselliselta toi-
minnalta. Netissäkään ei saa kiusata. Miettikää
yhdessä, miten kiusaamiseen voi puuttua.
Television, elokuvien ja pelien osalta on
sovittava, mitä ohjelmaa saa katsoa ja mitä pele-
jä pelata, noudattaen ikärajamerkintöjä. Myös
aikarajoja on asetettava tarvittaessa. Sopikaa su-
kulaisten ja ystävien kanssa peleistä, joita nuo-
relle saa ostaa.
Matkapuhelimen käyttötavoista on myös
keskusteltava, voiko nuori käyttää nettiä tai tilata
pelejä. On kohteliasta pyytää lupa kuvaamiseen
ja kuvan julkaisemiseen, jotta vältyttäisiin mah-
dolliselta kiusaamiselta. Pyydä nuorta säilyttä-
mään epämiellyttävät viestit ja kertomaan niistä
mahdollisia jatkotoimia varten.
Minusta edelliset ohjeet ovat tarpeellisia, mutta
on muita tärkeitä keinoja, joiden avulla voi paitsi
kehittää nuorten ja lasten kieli- ja kirjoitustaitoa
myös antaa eväitä elämän hallintaan. 2000-luvun
nuorten tarinat ovat yhä enemmän peräisin virtu-
aalitodellisuudesta sekä pelien ja multimedian
maailmasta, ja tosielämässä tarvittavia yhteyksiä
voi jäädä syntymättä. Tietokonepelit eivät kor-
vaa nuoren ja aikuisen välisiä yhteisiä vuorovai-
kutushetkiä.
Sadutus on keino, jolla lapsi pystyy kas-
vattamaan itseluottamusta. Sadutus tarkoittaa
sitä, että lapsen tai nuoren kertoessa satua aikui-
nen kirjaa tarinan sellaisenaan ja lukee sen sitten
kertojalle. Sadutuksen avulla sukelletaan lasten
ja nuorten maailmaan ja pystytään huomaamaan
ja seuraamaan heidän pohdintojensa kulkua ja
ideoita. Sadutus kehittää aktiivisuutta, aloitteelli-
suutta ja kommunikaatiota sekä rohkaisee vuoro-
vaikutukseen. Se voi myös tuottaa turvallisuutta
kriisitilanteessa.
Nelcy Varela Pirhonen
Lisätietoa voit hakea netistä osoitteista
www.edu.fi/julkaisut/oma kieli kullan kallis
www.tietoturvakoulu.fi
www.mll.fi/viisaastiverkossa
www.nettivihje.net
www.vet.fi
www.mapel.fi
www.tekijanoikeus.fi
www.ficora.fi
www.alakailota.fi
www.mll.fi/mediatyökaluja varhaiskasvatukseen
13
Tampereen normaalikoulun lukion
antiikin historian opiskelijat teki-
vät toukokuussa 2011 opintomat-
kan keväiseen Roomaan. Vastoin
kaikkia odotuksia, matkan koho-
kohdaksi eivät muodostuneetkaan
Colosseum ja Pantheon, vaan Roo-
man upeat, satoja vuosia vanhat
kirkot.
Ryhmämme vieraili yhteensä
noin parissakymmenessä toinen
toistaan upeammassa kirkossa.
Matkan alkuvaiheessa monet piti-
vät kirkkoja vain uskonnolliseen
käyttöön tarkoitettuina Herran
huoneina, mutta lopulta kaikki op-
pivat ymmärtämään myös kirkko-
jen taidehistoriallisen sekä kirkkohistorialli-
sen merkityksen.
“Herran pelko on viisauden alku”
Katolisessa Roomassa kirkoilla on erittäin suuri
merkitys jokapäiväisessä uskonnon harjoittami-
sessa. Ryhmämme pääsi seuraamaan läheltä
muun muassa katolista messua kuuluisassa San
Pietro in Vincolissa, jossa säilytetään apostoli
Pietarin kahleita. Lisäksi kirkossa on kuuluisa
Michelangelon suunnittelema sarvipäinen Moo-
ses.
Aluksi messu vaikutti meistä luterilaisista
hyvin monimutkaiselta, koska kieli, jolla messu
toimitettiin, oli latina, mutta seurattuamme jon-
kin aikaa seurakuntaa, pappeja sekä kauniisti
laulavaa kuoroa aloimme ymmärtää messukaa-
vaa. Lopulta katolinen messu alkoi joidenkin
mielestä vaikuttaa jopa paremmalta kuin koru-
ton luterilainen jumalanpalvelus.
Yksiäänistä, säestyksetöntä gregoriaanista
kirkkolaulua saimme kuulla myös pienessä kap-
pelissa, lähellä Forum Romanumia. Löysimme
kappelin aivan sattumalta, mutta löytö osoittau-
tuikin todelliseksi aarteeksi, kun saimme nauttia
14
Norssilaiset Roomassa edustamassa itseään, kouluaan ja maataan.
Teksti: Samu Oksanen
Kuvat: Henna Lampinen
upeista taideteoksista sekä rentoutua tunnelmal-
lisen ja kauniin laulun keskellä.
Tutustuimme myös toiseen katolisen kir-
kon sakramenttiin, rippiin, vaikka kukaan ryh-
mästämme ei kokenutkaan tarvitsevansa an-
teeksiantoa. Seurasimme katolisten ripittäyty-
mistä Santa Maria Maggioressa, joka on yksi
Rooman neljästä suuresta varhaiskristillisestä
basilikasta ja ensimmäinen kristillisen maail-
man Neitsyt Marialle omistetuista kirkoista.
Tarinan mukaan Neitsyt Maria valitsi itse kir-
kon sijainnin: paikalla, jossa kirkko sijaitsee,
alkoi sataa lunta, minkä paavi Sikstus III tulkit-
si ihmeeksi ja rakennutti paikalle kirkon.
Roomassa katolinen usko ei rajoitu vain
kirkkoihin, vaan se hallitsee voimakkaasti myös
katukuvaa: täysissä busseissa ja metroissa sekä
kaduilla voi nähdä koko ajan valkoisiin pukeu-
tuneita nunnia sekä mustiin pukeutuneita pap-
peja ruusukko kourassa. Verrattuna luterilaisiin
katolilaisista huokuu tietynlainen sisäinen rau-
ha, joka on havaittavissa erityisesti yhteisölli-
sissä uskonnollisissa tapahtumissa. Ei siis ole
ihme, jos synnin taakka alkoi matkan aikana
painaa.
Myös pukeutumissäännöt aiheuttivat mo-
nille päänvaivaa, koska kirkoissa tulee olla ol-
kapäät ja polvet peitettyinä. Oli hämmentävää
huomata, kuinka monet ryhmästämme olivat
lähdössä kirkkoihin rantavaatetuksessa, mutta
onneksi paheksuvilta katseilta vältyttiin emme-
kä saattaneet kirkonkirousta niskaamme.
Vatikaani - ristiriitojen pyhiinvaelluskohde
Vietimme yhden päivän matkastamme Vati-
kaanissa, joka on katolisen kirkon keskus. Hä-
nen pyhyytensä paavin audienssille ryhmämme
ei kuitenkaan valitettavasti päässyt, mutta muu-
ten päivästä muodostui ikimuistoinen kokemus.
Erityisesti Pietarinkirkko ja sen aukio mykisti-
vät.
Juuri ennen matkaamme edellinen paavi,
Johannes Paavali II, julistettiin autuaaksi eli
askeleen päähän pyhimyksen asemasta. Autu-
aaksi julistaminen näkyi koko Roomassa, mutta
erityisesti Vatikaanissa ja Pietarinkirkon aukiol-
la jättiläismäisinä julisteina. Tapahtuman vuok-
si Vatikaaniin suuntautunut kansainvaellus oli
kuitenkin jo hellittänyt.
15
Vaikka emme päässetkään Pietarinkirkon
kupoliin nauttimaan upeista näkymistä yli Roo-
man ja erityisesti omin silmin näkemään Gian
Lorenzo Berninin suunnitteleman aukion täy-
dellistä symmetriaa, oli Pietarinkirkko kuiten-
kin näkemistämme kirkoista upein. Kirkossa
ihailimme muun muassa Michelangelon kuului-
saa Pietà-veistosta, Berninin suunnittelemaa
alttarikatosta eli baldakiinia, Pietarin valtais-
tuinta sekä useiden paavien muistomerkkejä.
Suurimmaksi pettymykseksi osoittautui
se, että emme löytäneet kuningatar Kristiinan
hautaa, vaikka kuinka etsimme. Pietarinkirkon
ainoa ongelma onkin juuri liiallinen koristeelli-
suus ja mahtailevuus. Koska kirkossa on todella
paljon upeita yksityiskohtia, ne sekoittuvat kes-
kenään, jolloin on vaikea muistaa mitään tiettyä
yksityiskohtaa. Myös Pietarinkirkossa saimme
seurata yleistä jumalanpalvelusta sekä pappien
yksityistä uskonnon harjoittamista.
Oli mielenkiintoista huomata, kuinka Va-
tikaanista muodostui matkamme ristiriitaisin
kokemus. Samaan aikaan, kun osa ihmisistä
jonottaa koskettamaan pyhän Pietarin patsaan
sileäksi kulunutta varvasta, jonka uskotaan tuo-
van onnea, toiset toimivat röyhkeästi oman
etunsa nimissä. Tämän sai kokea myös meidän
ryhmämme, kun jonotimme Pietarinkirkkoon.
Ihmiset vain röyhkeästi etuilivat välittämättä
kovaäänisistä huomautuksistamme. Emme voi-
neet edes kuvitella, että joillakuilla olisi niin
kova tarve päästä Herran huoneeseen.
Toinen syvästi järkyttävä kokemus tuli
Sikstuksen kappelissa, jossa ihmiset häikäile-
mättä kuvasivat Michelangelon kuuluisia fres-
koja välittämättä jatkuvista huomautuksista.
Vaikka meidänkään ryhmämme ei aivan täysin
syytön ollut, niin tulisi kieltoja noudattaa, sillä
taideteokset ovat meidän kaikkien yhteistä pe-
rintöä, eikä kenelläkään ole oikeutta omia niitä
itselleen.
Kolmas ihmetyksen aihe oli sveitsiläis-
kaarti, jonka tarkoitus on suojella paavia. Kun
katselimme kaartiin kuuluvien velttoilua Vati-
kaanissa, monille heräsi kysymys, mistä heille
maksetaan – ei ainakaan työnteosta.
16
Taiteen ja Raamatun tutkijoita
Sen lisäksi, että Rooman sadat kirkot heijasta-
vat aikansa yhteiskunnallista, taloudellista sekä
kirkollista kehitystä, ne ovat myös todellisia
taideaarteita – eläviä museoita, joissa ovat esillä
kuuluisimpien kuvataiteilijoiden työt. Tämän
ymmärtämiseen monilta ryhmäläisiltämme me-
ni kauan.
Alkuun kirkot nähtiin vain viileinä lepo-
paikkoina tai katolisina pyhäkköinä, jotka voisi
kiertää kaukaa. Myös kirkkoarkkitehtuurin mo-
ninaisuus hämmästytti, sillä monet kirkot eivät
edes näyttäneet kirkoilta, vaan tavallisilta taloil-
ta. Pikkuhiljaa ryhmäläiset oppivat kuitenkin
tarkastelemaan kirkkoja uudella tavalla. He ha-
vaitsivat Santa Maria in Trasteveren upeat by-
santtilaisvaikutteiset mosaiikit, Il Gesun Neitsyt
Marialle omistetut pienet sivukappelit sekä es-
panjalaisten portaiden yläpäässä olevan Trinità
dei Montin Perino del Vagan freskot.
Urheimmat ryhmäläiset jaksoivat hartaas-
ti käydä läpi kaikissa matkan aikana vierailluis-
sa kirkoissa myös taideteosten Raamatulliset
aiheet, mikä ei osoittautunut lainkaan helpoksi,
vaan vaadittiin paljon ”uusia” tulkintoja. Myös
paaviuden historia tuli matkan aikana käytyä
läpi perinpohjaisesti.
”Kyllä minä niin mieleni pahoitin”
Valitettavasti kaikkia Rooman noin 450:tä Neit-
syt Marialle omistettua kirkkoa emme saaneet
käytyä läpi, vaikka kovasti yritimmekin. Opim-
me kuitenkin suunnattomasti kirkkojen taiteelli-
sesta sekä kirkkohistoriallisesta merkityksestä.
Pääsimme myös tutustumaan aivan läheltä ka-
toliseen elämäntapaan ja vertaamaan sitä kotoi-
seen luterilaisuuteen. Matkan aikana kävimme
myös mielenkiintoisia teologisia keskusteluja
paaviudesta, ekumeniasta, kirkkokuntien väli-
sistä ristiriidoista sekä herätysliikkeistä.
Kaiken kaikkiaan matka oli erittäin onnis-
tunut lukuun ottamatta sitä pientä seikkaa, että
rikoimme lähes kaikkia kymmentä käskyä –
moneen kertaan.
17
Roomassa oppimassa historiaa Tämän kevään Antiikin historian kurssilaisista 17 opiskeli antiikin historiaa Roomassa. Opiskelijoiden tutkielma-aiheet ovat Rooman histo-riasta. Arkistoissa, kirjastoissa tai arkeologisilla kaivauksilla eivät opis-kelijat voineet aiheeseensa tietoa hankkia, mutta dokumentointia teh-tiin kuvaamalla sitäkin enemmän. Maanantaina 9. toukokuuta vierai-limme Suomen Rooman tiedeinsti-tuutissa, Villa Lantessa, missä ehkä joskus joku kurssilaisista tekee antii-kin historian tutkimustyötään. Hyvissä ajoin ennen matkaa pareittain tai yksin jokainen tutus-tui johonkin antiikin ajan Rooman nähtävyyksistä. Paikan päällä Roo-massa opiskelijat opettivat aiheet toisilleen. Opettajalle matkavalmiste-luissa on paljon työtä ja tehtävää. Matkan aikana valvonta, opetus ja opastus täyttävät päivän. Osa mat-kalaisista väsyy, osalla taas riittää kiinnostusta ja intoa nähdä niin paljon kuin mahdollista. Kaikkien tarpeet ja toiveet yritetään huomioi-da, esim. muutama oli jalkapallo-ottelussa AF Roma – AC Milan,
muutama nautti Rooman oopperan balettiesityksestä ja kaikki antiikin historiasta ja roomalaisen keittiön antimista. Matkailijalle Rooma tarjoaa niin antiikkia, keskiaikaa, renessans-sia, barokkia kuin tämän päivänkin eurooppalaista historiaa. Koko kau-punki on kuin suunnaton ulkoilma-museo. Roomassa pitää niin istua katukahvilassa ja espanjalaisilla portailla, heittää lantti Fontana di Trevin suihkulähteeseen, ihailla Michelangelon upeita freskoja Vati-kaanin Sikstuksen kappelissa kuin käydä Marian kirkoissakin. Tämän kaiken me teimme ja koimme. Vai-kuttavimpina antiikin aarteina opis-kelijat pitivät kuitenkin Colos-seumia ja kaikkien jumalten temppe-liä Pantheonia. Opiskelijoille voi antaa kiitos-ta ja tunnustusta siitä, että kaikki ovat aina edustaneet hyvin koulu-aan ja itseään, ovat olleet kohteliai-ta, pukeutuneet tilanteen mukaan ja noudattaneet sääntöjä. Yhteenveto-na opintomatkasta voi sanoa, että matkailu avartaa meitä kaikkia ja historiasta todellakin voi oppia.
Marjo Leskinen Historian lehtori
Matkailun hinta
Koulumme valttikorttina ovat aina olleet opintomatkat ulkomaille. Tänä vuonna tahti on ollut erit-täin vilkas ja matkoja on tehty eri puolille Eurooppaa. Matkailu avartaa, mutta positiivisille puolille löytyy kuiten-kin myös synkempi puoli. Yksikin matka jaksossa aiheuttaa kasapäin läksyjä, rästikokeita ja tuhottomas-ti päänvaivaa aikatauluista. Ei ole vaikeaa kuvitella, mi-tä tapahtuu, jos matkoja on useam-pi. Lisäksi jakson aikana voi tulla muitakin poissaoloja esimerkiksi sairauden takia, joten työt voivat helposti kasautua. Omasta kokemuksestani suosittelenkin kaikille opiskelijoille tarkkaa harkintaa, kuinka monta matkaa yrittää sovittaa yhteen jaksoon. Matkalla oleminen ei ni-mittäin poista vastuuta koulutöis-tä!
Anna-Liisa Hautajärvi
Lukiolainen
Teksti: Harri Mustonen
18
Pian alkaa ”Pitkä kuuma kesä”. Silloin voidaan
vaikkapa virittää ”Oodi makkaralle”, jos rahaa
on edes ”Kakskytä senttiä”. Jos rahaa on enem-
män, voi olla ”Matkalla Alabamaan”. Jos
”Sukset” eivät luista, voi mennä vaikka mopoau-
tolla, mutta ei liian kovaa: muuten tulee
”Komisario Peppone”.
”Kellot lyö” pian viimeisen kerran. Taitaa
tulla tätä luokkaa ikävä...
Popedan hienoja kappaleita sisältävä konsertti
oli elämys, johon en ollut täysin varautunut. To-
ki olin omaa valvontaluokkaani nähnyt ja kuul-
lut ennenkin esiintymässä, mutta tämänkertai-
nen esitys todella valloitti: osaamista roppakau-
palla ja asennetta 110%. Kaikki toimi upeasti
valoja myöten!
Tulos oli se, että ihastellen ja ihmetellen
kuuntelin ja katselin juontajien hauskaa sanai-
lua, Jimi-rumpalin kapulataikuruutta, kitaristien
ja kosketinsoittajien vauhdikasta menoa ja lau-
lusolistien mahtavaa esittämistä. Olin aivan oi-
keassa, hienossa rock-konsertissa!
– Kyllä tässä hymy väkisinkin nousee suu-
pieliin, Costello kommentoi väliajalla.
Sama olo oli itsellänikin. VAU!
Kellot löivät, rum-
mut pärisivät ja lau-
lu raikasi Sorin Sir-
kuksen tiloissa lau-
antaina 28. touko-
kuuta. Rytmikkäät
taputukset tukivat
esiintyjiä, ja tunnel-
ma oli katossa.
Esiintymässä
oli Normaalikoulun
9C vahvistettuna
Niklas Sillanpäällä.
Lisäksi musiikki-
nautintoa tarjosivat
itse Costello Hauta-
mäki sekä pojat Jimi
ja Alex.
Kuva: Jarmo Hautamäki
Ysien jäähyväiset Norssille ja
norssilaisille - eli miltä nyt tuntuu? kerännyt: Rosanna Hyvönen ja Juho Kaijansinkko
”Fee
ls go
od m
an.”
”Tulee kyyneleet pintaan
ja suru puseroon.”
”Itk
että
ä.”
”Nyt
”Onnee tulevaisuuteen kaikille!”
”Fantsua!” ”SPORT-
”MÄ RAKASTAN KAIKKII!”
”Haikein mielin lähdetään.”
= ”Ihanata!”
”Moro!”
”Normaalikouluksi ne tätä kutsui, mutta suuresti hämmäs-tyin kun tänne eksyin.”
”Haikeeta…” ”Jes.
”Kaikki kiva loppuu aikanaan.”
”On ollu kyl mielettömä ihanaa!”
”Loppuuko ysi vai?”
”Ih
a v
itsin
jees!”
”Eik
u siis
se o
n huono a
sia.”
”Erittäin herkullista.” ”No oha se
siis ih
a hienoo!”
”Se on tosi surullista,
mut periaatteessa
vapauttavaa.”
19
Nordean Avainasiakkuudesta on iloa joka päivä. Saat kortin ja verkkopankin maksutta sekä parempaa korkoa KäyttöTilille.Nordean Avainasiakkaana saat Visa- ja MasterCard-luotto- tai -yhdistelmä-kortin ilman vuosi- tai kuu-kausimaksua. Jos haluat, voit saada kortin myös itse valitsemallasi kuvalla. Saat maksutta myös pankki-
tunnukset, joilla käytät verkkopankkia ja tunnis-taudut puhelimessa asioidessasi. KäyttöTilille saat ylimääräisen korkoportaan ja parempaa korkoa.
Soita 0200 3000 (pvm/mpm) ma–pe 8–20 tai tule käymään Nordean konttorissa.
Nor
dea
Pan
kki S
uom
i Oyj
Teemme sen mahdolliseksiViinikankatu 36Tampere-Nekalanordea.fi