Maanantai 19. tammikuuta 2015 Pyhäjärveläisyyden vaalija – Karjalan puolustaja N:o 1 60. vuosikerta

Joulukuun lehdessä esitel-tiin Vpl. Pyhäjärvi-seuranhallituksen uusi puheenjoh-taja Riitta Hirvonen.

Pyysimme julkaistavaksimyös edellisen puheenjoh-taja Kaarina Pärssisenajatuksia Pyhäjärvi-seuranluotsaamisesta; kuten hänsanoo – tusina vuosia, tu-hansia kokemuksia.

Kuvassa historian siipienhavinaa, kun Vpl. Pyhäjär-vi-seuran lipun naulaus teh-tiin 2010 kevätkokouksenyhteydessä pidetyssä juh-lassa. Naulausmestarina toi-mi seuran perustajajäsen jaensimmäinen sihteeri, elo-kuvaneuvos Kari Uusita-lo.

Viimeisenä naulaajanaennen naulausmestaria oliseuran puheenjohtajanatoimineen vuoro napaut-taa kuparinaulalla lippu tan-koonsa. Kuva: MarkettaMattila.

SIVUT 6-7

Vuosien 1917-1921 tapahtumista kertovakirja valmistumassa keväällä

Tusina vuosia antoi tuhansia kokemuksia

Kesän2015

Pyhäjärvi-juhlat

Sastamalassasunnuntaina

19.7.

Suvannon seudun sukutut-kimuspiirin aktiivit ovat teh-neet viime vuodet töitäkootessaan tietoja vuosien1917-1921 tapahtumistaalueella. Kirja on nyt viittävaille valmis ja tarkoitusjulkistaa tulevana keväänä.

Suvannon seudun pitäji-en uhrien määrä oli yhteen-sä 261. Näistä uhreista 70oli pyhäjärveläistaustaisia.Sirpalemaisia lähdetietojakoostettaessa löytyi monenuhrin kohdalla koskettavatarina.

SIVU 2

Jalmari Pusa pitää pu-hetta vapaussodan muis-topatsaan paljastustilai-suudessa 2.11.1919 Pyhä-järven kirkolla. Kuva:Vpl. Pyhäjärvi-Säätiö

Maanantai 19. tammikuuta 2015VPL.PYHÄJÄRVI2

19 . tammikuuta 2015

Säätiömme kuulumisiaUusi vuosi on alkanut ja talvi tullut. Vaikkapäivä on vielä lyhyt, kevättä kohti mennään.Vuoden vaihtuminen ja tulevan suunnittelu ovattärkeitä asioita niin yksilön kuin yhteisönkinnäkökulmasta katsottuna. Säätiömme toimin-takertomuksen ja tilinpäätöksen laatiminenajoittuvat vuoden vaihtumisen jälkeiseenaikaan. Vaikka nuo tehtävät ovat osaavallehenkilölle tuttuja, vaativat ne kuitenkin huolelli-suutta, tarkkuutta ja työrauhaa, jotta teksti janumerot tulevat oikein kirjattua. Tämän jälkeentilit ja toimintakertomus käsitellään hallituksenkokouksessa, hyväksytään allekirjoituksin jatoimitetaan tilintarkastajille käsittelyyn jalausuntoa varten. Säätiömme hallintoneuvostonvuosikokouksessa 7.3.2015 esitetään mm.tilintarkastajien kertomukset, vahvistetaantilinpäätökset ja päätetään tilivapauden myön-tämisestä hallitukselle ja rahastonhoitajalle.Hallituksen tehtävänä on valmistella hyvissäajoin uusi talousarvioehdotus ja toimintasuunni-telma hallintoneuvoston kokousta varten.Hallintoneuvoston kokouksessa käsitelläänmyös seuraavan toimikauden hallintoneuvostonja hallituksen erovuoroiset jäsenvalinnat.

Vpl. Pyhäjärvi-juhlat järjestetään tänä vuonnaSastamalassa. Vammalan Karjalaseura r.y: nväki otti haasteen vastaan järjestää juhlatsunnuntaina 19.7.2015. Puheenjohtaja PerttiHakasen johtama juhlatoimikunta on kokoontu-nut jo neljä kertaa valmistelemaan juhlia, jotkakokeiluluontoisesti ovat nyt yksi päiväiset.Meille pyhäjärveläisille tämä on uutta, vaikkamonet naapuripitäjät ovat siirtyneet tuohonkäytäntöön jo aiemmin. Sunnuntain ohjelmaansisältyy mm. Kaiun 100-vuotisjuhlaviestijuoksu,joka juostaan kirkkotilaisuuden jälkeen Kes-kusurheilukentällä. Sukuseminaari alkaapäiväjuhlan jälkeen. On ilolla todettava, ettäjuhlatoimikunta on hyvin motivoitunut järjeste-lyihin ja tulossa on varmasti hyvät juhlat.Juhlasta saamamme palaute auttaa meitätulevien vuosien juhlajärjestelyissä. Lisätietojajuhlista voi lukea mm. Vpl.Pyhäjärvi-lehdistä,Vammalan Karjalaseura r.y: n ja Vpl. Pyhäjärvi-Säätiön kotisivuilta. Tervetuloa kaikki mukaankesäiseen Sastamalaan.Alkanutta vuotta rikastuttavat myös monetmerkkivuodet. Voimistelu- ja urheiluseuraKaiku on perustettu Pyhäjärvellä 100 vuottasitten. Kaiku on kiirinyt kauas Pyhäjärveltä jahuomioidaan vuoden aikana mm. juhlaviesti-juoksuna. Lämpimät ajatukset seuran perusta-jille, jäsenille ja jälkeläisille sekä nykyisilleurheilijoille, joiden juuret ovat Vpl. Pyhäjärvellä.Talvisodan päättymisestä tulee kuluneeksi 75vuotta 13.3.2015. Karjalan Liitto on toiminut 75vuotta ja juhlii tapahtumaa 25.4.2015.Lapin sota päättyi 70vuotta sitten 27.4.1945.Monia Karjalaseuroja onperustettu 70 vuottasitten. Näihin tapahtu-miin palataan vieläkuluvan vuoden aikana.Hyvät lehtemme lukijatja ystävät! Toivotanteille kaikille menestys-tä ja onnea vuodelle2015.

YRJÖ S.KAASALAINEN

Vpl.Pyhäjärvi-Säätiönhallituksen

puheenjohtaja

Kirjatoimikunta on koon-nut yhteen lukuisista läh-teistä otsikossa mainittuunkirjaan vuoden 1918 vapa-ussodassa Kannaksella käy-tyjen taistelujen ajat, paikatja menehtyneiden uhritie-dot.

Kirjassa selvitetään, mis-sä ja millaisissa tilanteissapitäjiemme joukot taisteli-vat sekä miten tapahtumatsyntyivät ja kehittyivät.

Tavoitteena on sitoa uh-ritiedot sekä heidän kohta-lonhetkiensä ajat ja paikatyhdeksi kokonaisuudeksi.Aikaisemmin sodan uhreis-ta esitettyjen hajanaistennimi- ja numerotietojen li-säksi monista henkilöistä onlöytynyt täydentäviä lisätie-toja kehyksiksi nimitietojenympärille.

Tämän ohella pitäjäkoh-taisissa luvuissa kerrotaan,mitä muuta Suvannon pi-täjissä tapahtui samoihin ai-koihin, kun eturintamillataisteltiin, ja miten elämäjatkui taistelujen jälkeisenäarkena.

Suvannon seudun pitäji-en uhrien määrä oli yhteen-sä 261. Näistä uhreista 70oli pyhäjärveläistaustaisia.Sirpalemaisia lähdetietojakoostettaessa löytyi monenuhrin kohdalla koskettavatarina. Oheisena on yksiniistä.

Kristian AleksanteriTaljaKristian Aleksanteri Talja,renki, syntynyt 1.1.1902 Vpl.Pyhäjärven Enkkuan ky-lässä nro 1. Vanhemmat:lampuotin poika MattiTalja ja Varpu Musto-nen.

Talja oli lapsena huuto-laisena ja 11-vuotiaasta läh-tien toisten palveluksessa.Hän lähti vapaaehtoisenavapaussotaan ilmoittautu-en 14.2.1918 Pyhäjärvenesikunnalle, joka ei ensintahtonut häntä hyväksyä hä-nen nuoren ikänsä ja pie-nuutensa johdosta.

Poika uhkasi lähteä yksin,ellei hän pääse joukkojenmukaan. Hänelle suostut-tiin antamaan ratsuväen ki-

Suvannon seutu 1917 – 1921”Riston Ale – yksi sotatapahtumien uhreista”

vääri ja hänet lähetettiin Kä-kisalmeen. Päivän kuluttuahän pääsi Rautuun ja haa-voittui siellä jalkaan.

Pian hän palasi rintamal-le ja oli ensimmäisten roh-keampien miesten joukos-sa. Talja teki muutamaa päi-vää ennen kaatumistaan tie-dusteluretken Raudun ase-ma-aitauksen sisäpuolelle,missä kuulat vinkuivat hä-nen ympärillään repienvaatteet. Shrapnelli osui il-tamyöhällä 30.3.1918 hä-neen rintalastan vasemmal-le puolelle ja kulki kaina-losta ulos. Vasen käsi oliruhjoutunut.

Talja haudattiin 10.4.1918Pyhäjärven sankarihautaan.

Oli siitä kulunut jo vuosia, kun isä oli hautahan viety.Vaan poikanen kapalolapsena, viell’ surusta ei kertoa tienny.

Poika kunnan hoitoon jäätyään sai kokea hän vilua ja nälkää.Näin huutolaisena kiertäessään sai kestää eloa synkkää.

Viisitoista kun hän täytti tarkalleen, silloin elonsa sai itse huolla.Hän tuumi, ett’ isänmaan edestä jos urhona kerran sais kuolla.

Silloin sodan jo liekit sai leimuamaan. Kansan nousu ja kohina kuuluu.Niinpä joukkoja toistensa perästä Pyhäjärveltä Rautuhun muuttuu.

Oli joukossa poika myös pienoinen, kitukasvu ja kumara selkä.Into hänellä liekkinä leimusi, hihkui joukosta, ”minä en pelkää”.

Olet liiaksi hento sä sotahan esikunnassa arveltiin. ”Menen yksin”,hän lausui, “jos joukossa en pääse mä leikeihin”.

Niinpä päästettiin poika joukkohon. Ratsukivääri olalle pantiin.Eipä aikaa, kun urotekoja ”Riston Alesta” kuulla jo saatiin.

Aika kului ja kuumissa paikoissa joka päivä sai poikanen olla.Kuulasade kun kiivaana rapisi, poika tuumi: ”Sais enemmän tulla.”

Kerrankos jossain skrapelli räjähti, pojan tainnoksiin se nappaa.Siitä toinnuttuansa hän virkahtaa: ”Tykinkuula ei miestä voi tappaa.”

Jalkateränsä luoti kun lävisti, eikä astua maahan hän saanut.Vaan into ei sittenkään laimennut, ketjuun lähtö ei mielestä laannut.

Hän haavoittuneenakin ketjuhun kulki, työhönsä tuttuhun vielä.Ei tiennyt, ett’ elonsa iloinen on loppuva kokonaan siellä.

”Isänmaata ei mahallaan varjella”, hän huusi ja kivelle nousi.Siinä kerran ja toisen laukaisi, niin silloin jo veressä sormi.

Hän taistonsa loppuun ol’ taistellut ja kaatunut niin kuin mies.Jos kaatuu, niin urhona mainitaan. Sen eläissänsä hän ties.

Kristian Aleksanteri Taljamuistettiin Pyhäjärvellä ni-mellä “Riston Ale”, joka joh-tui Aleksanterin isoisän ni-mestä, Risto Talja. Alek-santerin isä, Matti, kuoli32-vuotiaana pojan ollessavielä lapsi.

Tuntematon runoilija –liekö Enkkuasta, Alen ko-tikylästä – on kirjoittanutnuorukaisen lyhyestä elä-mästä oheisen liikuttavanrunon, jonka alkuperäistäkäsikirjoitusta on etsittyvuosikymmenien ajan. Selöytyi kansallisarkistosta.

Uhritietojen lisäksi kirjanhenkilövalinnoissa on nos-tettu esiin henkilöitä, joilla

on tavalla tai toisella yhteystuon ajan tapahtumiin. Vai-keat ja poikkeukselliset ajattoivat esiin yksilöitä, joidentoiminta normaaleissaoloissa ei erottuisi ympä-ristöstään. Suvannon seu-dun jokaisessa pitäjässä olitällaisia vaikuttajia, omanaatteen puolustajia, jotkasekä sanoin että teoin in-nostivat toisia ja jotka ovatkansan suussa jääneet mie-liin.

KAUKOHINKKANEN

Kanteleista kaivataan tietojaViime vuoden lopulla al-koi kartoitus- ja tutkimus-hanke Suomen kanteleet, jon-ka tavoitteena on kerätätiedot ja kuvat erityisestiSuomen vanhemmista kan-teleista yhteiseen internet-tietokantaan.

Hankkeen aktiivijäsenettulevat kartoittamaan mu-seoiden kanteleet ja yksi-tyisiltä ihmisiltä toivotaanaktiivisuutta omasta lähi-piiristä löytyvien kantelei-den tietojen ilmoittamises-ta tietokantaan.

Erityisesti toivotaan tie-toja ennen vuotta 1970 ra-kennetuista kanteleista. Tie-dot voi ilmoittaa suoraaninternettiin osoitteessawww.kanteletietokanta.fi,josta löytyvät myös soitti-mien mittaus- ja kuvaus-ohjeet. Tiedot voi lähettäämyös postitse osoitteeseen:Kanteleliitto, Hämeentie 34D, 00530 Helsinki.

Mikäli tiedossanne onkartoitushankkeeseen sopi-va kantele, mutta haluattejonkun muun tulevan ku-

vaamaan ja mittaamaansoittimen, voitte ottaa yh-teyttä allekirjoittaneeseenjoko puhelimitse, 0400797227, tai sähköpostitse,arja.kastinen@temps.fi.

Suomen kansallissoitinkantele on sekä historialli-sen taustansa että nykyisenmonimuotoisuutensa takiayksi ainutlaatuisimmistasoittimista maailmassa. Eri-laisia kanteleen kielimääriä,rakennustapoja, soittotapo-ja ja musiikkeja on viimevuosikymmeninä löydetty

historiasta ja elvytetty, toi-saalta keksitty uusia itse.

Nyt kerättävän kantele-tietokannan tarkoitus on,että sen avulla voivat tutki-jat ja harrastajat tehdä tilas-tollisia ja muita yhteenve-toja kaikista kanteletiedois-ta. Hanketta johtaa dosent-ti, FT Hannu Saha työ-ryhmineen.

Auta meitä, tule mukaantalkoisiin!

ARJA KASTINENMuT

Maanantai 19. tammikuuta 2015 VPL.PYHÄJÄRVI 3

Pyhäjärvi-seuran toimintaa KarjalatalollaEsittelyvuorossa Pyhäkylän keskusta

Ottaisitko tehtävän vastaan:

Pyhäjärvi-seuraltapuuttuu sihteeritälle vuodellePyhäjärvi-seura on yksi vilkkaimmin toimi-vista karjalaisseuroista. Talouskin on kun-nossa. Jäsenistö ikääntyy ja sitoutumistavältetään. Niinpä vetoan nyt nuorempiinpyhäjärveläisten jälkeläisiin. Tulisitko seu-ran sihteeriksi tälle vuodelle? Sähköposti japuhelin yksinkertaistavat yhteistoimintaa.Ota yhteyttä puheenjohtaja Riitta Hirvo-seen. Puh. 050 4147359

Vpl. Pyhäjärveä kylä kyläl-tä -sarja jatkuu kevätkau-della Karjalatalolla Helsin-gissä.

Pitäjän keskustassa, Py-häkylässä, olivat pitäjän tär-keimmät rakennukset: kun-nantalo, pankki, kirkko, ap-teekki, lääkärin ja diakonis-san asunnot sekä tietystioma kansakoulu. Myöskunnan tärkeimmät toimi-henkilöt asuivat keskustas-sa.

Toivo ja Kauko Hink-kanen saivat 2007 valmiik-si kirjaparin Kaunista VplPyhäjärveä. Pyhäkylästä löy-tyy niin paljon aineistoa,että ensimmäisellä kerrallaKauko Hinkkanen keskit-tyy kirkon seutuun, raken-nuksiin sekä merkittäviinhenkilöihin aina 1910-lu-vulta alkaen. Itse kerronPyhäkylän kansakoulun vai-heista.

Seuraavalla kerralla esi-tellään Pyhäjärveen tunke-van niemen kylät Orola,Larjava ja Ivaskansaari.Taubilan kartanolla on omatarinansa.

Tämä ensimmäinen tilai-suutemme on su 1.2. klo13. Karjalatalolla Helsin-gissä.

Hallituksen tämän vuo-den ensimmäinen kokousoli tiistaina 13.1. Vähänmyöhemmin postitettavas-sa jäsenkirjeessä kerrotaankevään muista tapahtumis-ta.

Uutena puheenjohtajanaotan mielelläni vastaan eh-dotuksianne, toiveitanne,huomautuksianne tai moit-teitanne.

Tervetuloa muistelemaanja tapaamaan tuttuja kah-vittelun lomassa!

RIITTA HIRVONENRitvantie 12,

01420 Vantaapuh. 050-4147359

email:riitta.hirvonen@kotikone.fi

Valmistellessani väitöskir-jaani 2000-luvulla tutkinkansakoulujen laulunope-tusta 1860-luvulta alkaen.

Yhtenä kenttätutkimuk-seni lähteenä oli Pyhäkylänkansakoulu. Isäni opettajaEmil Korhonen sai maa-liskuussa 1940 laitettua so-tilaiden mukaan koulun tär-keimmät arkistokirjat. Jo-tenkin hän sai mukaanmyös kesällä 1944 koulunasiakirjoja.

Kävin tutkimassa niitäMikkelin Maakunta-arkis-tossa. Aineistoa oli paljonja näin sain kartoitettua Py-häkylän koulun laulunope-tusta 1944 kesään asti.

Tässä katkelma aivankoulun alkuvuosilta. Ker-ron 1930- ja 1940-lukujenlaulunopetuksesta lisää ta-paamisissamme.

Pyhäkylänensimmäisenkansakoulunlaulunopetuksesta

Pyhäkylän kansa-koulun laulun-opetuksesta 1877-1906Vpl. Pyhäjärven pitäjäänperustettiin ensimmäinenkansakoulu 1877. Opetta-ja Fredrik Auvinen onkertonut päiväkirjassaan en-simmäisen lukuvuodenopetuksesta:

Kursi-esitys Pyhäjärvenpitäjän Poika-kansakoulunlukuvuodeksi 1877-1878.

Kohta VIII: Lauluja 2 t.viikossa. Ylempi ja alempiosasto yhdessä harjoitetaanaskelot, # ja b -merkityk-set, nuotti-osat ja niitä vas-taavat pausit selvitetään,ynnä Koraalinuottien tah-ti. Weisataan noin 15sta eri-nuottista virttä. Jokaista erinuottia opettaissa osotetaanmyös mitkä virret soveltu-vat samaan nuottiin.

Pienten lasten koulua pi-dettiin syyskuun ajan 1878ja siellä ”luettiin eräitä vir-renvärssyjä ulkoa”.

Vuoden 1879 päiväkir-jassa kerrottiin oppikirjanakäytetyn Wirsikirjaa. ”Wir-siä ja lauluja opetetaan senverran kuin ennätetään.”

Lukuvuonna 1880-1881oli maininta ”Wirsi ja laulu-kirjoja, kaksi- ja moniää-nistä laulua”. Auvinen erottijo veisaamisen ja laulami-sen: ”Harjoitetaan virsienveisaamista ja laulujen lau-lamista”.

Koulun kalustoluettelomainitaan ensimmäisen ker-ran vuosikertomuksessa1881-82 ja koululla oli sil-loin ”1 harmonio”.

Alusta alkaen olivat kou-lussa toimineet myös tyttö-jen luokat. Wilho Toiviai-sen tultua opettajaksi 1884poika- ja tyttöluokat yhdis-tettiin sekaluokiksi niin, että

I-II-luokat samoin kuin III-IV-luokan oppilaat olivatyhdessä. Toisena opettaja-na oli nainen.

Toiviainen toi laulutun-neille virsien ja hengellistenlaulujen ohelle myös ”maal-lisia lauluja”.

Viransijaisena toimineenylioppilas A. Salovaarankirjoittamassa vuosikerto-muksessa 1903-04 kerrot-tiin kaikilla osastoilla har-joitetun ”35 virttä, 40 us-konnollista ja isänmaallistalaulua, yksi- ja moniääni-sesti, nuottien tuntemista jakäytäntöä”. Oppikirjaa eimainittu.

RIITTA HIRVONEN

Kansakoulunopettajat kou-lutettiin seminaareissa 1860-luvulta lähtien toimimaanpaikkakunnillaan kansansi-vistäjinä myös maatalou-den ja puutarhanhoidonsaralla. Koulujen puutar-hojen tuli olla mallina kylä-läisille. Pyhäkylän koulullaoli myös iso puutarha.

Tutustuin Karkkilassa AiliPaavilaiseen, joka joulu-kuussa 2006, silloin 88-vuo-tias, kertoi minulle seuraa-vaa:

Aili Paavilainen, o.s. Vin-hanen, oli syntynyt Kiika-lassa. Hän avioitui 1948Räisälästä kotoisin olleenPaavilaisen kanssa. He oli-vat Salon kautta muutta-neet Karkkilaan. Hän olikäynyt Järvenpään kotita-lous- ja puutarhakoulun.

Aili Paavilainen toimi

Keskustelu Pyhäjärvellä1942-1944 toimineenpuutarhakonsulentin kanssa

1942 -1944 Karjalan Kan-naksen Marttapiiriliitonpuutarhakonsulenttina.Asuinpaikka oli Viipuri.Kesällä 1942 hänellä olikolmen kuukauden harjoit-teluaika Vpl. Pyhäjärvellä,jolloin hän asui kirkonky-lässä Sirkiän talossa.

Hänen tehtävänään olikunnostaa puutarhoja (hau-tausmaat, talot, koulut). Hä-nen kanssaan oli opiskelu-toverinsa, nykyinen prof.Maija Pekkarinen. Mui-na apulaisina oli kolme py-häjärveläistä tyttöä. Yksiheistä oli Varpu PappinenYläjärveltä (v. 2006 hän oli84-vuotias eikä muistanutsiitä enää mitään. Hän asuimyös Karkkilassa).

Konsulentit kunnostivatmm. Pyhäkylän koulun puu-tarhaa. Ko. asiasta Aili Paa-

vilainen ei muistanut paljo-akaan. Hän oli kyllä kiin-nostunut tietämään, olisi-vatkohan hänen puutarha-piirustuksensa tallessa.

Vielä 3.6.1944 Aili Paa-vilainen lähti Pyhäjärvellekunnostamaan sankarihau-toja. Vaikka 16.6.1944 ty-kit jylisivät Taipaleella, väkioli alakuloista, niin kuiten-kin he halusivat pitää vii-meiset Hautuumaapäivät.

Aili Paavilainen muistiPyhäjärven harmaana ky-länä, paitsi Jalmari Pusanvaaleankellertävän talon.

Hän lähti viimeisten mu-kana kävelemään Viipuris-ta 18.6.1944. Maija Pekka-risen kanssa hän pari viik-koa muonitti ohikulkeviaImmolassa.

-RH

Aino Paganuksen lähtöjuhla 1923.

Vanhan koulun rappusilla mm. kirjoittajan van-hemmat, pariskunta Korhonen.

Vanha kansakoulu nykymuodossaan.

Maanantai 19. tammikuuta 2015VPL.PYHÄJÄRVI4

Kirkonsanoma

Siinä on kaikkiVuodenvaihde kertoo vuo-sien vierimisestä. Aika ku-luu. Mekin kulumme ajanmyötä. Sen huomaammevuosien vaihtuessa. Enää eiole niin kuin ennen.

“Herra, opeta meitä laske-maan päivämme oikein, ettäsaisimme viisaan sydämen”(psalmi 90).

Viisas sydän. Mitä se on?Papille ajan kuluminen

merkitsee, että kaikkea eimuista. Ei sitten millään.Paljon opiskeltuakin, jos-kus tarpeelliseksi, ehkä vält-tämättömmydeksikin tun-nistettua, häviää.

On opeteltava tulemaantoimeen sillä, mitä muistaa.

Nyt eläkkeellä ollessaniolen aamukävelyllä käynytmielessäni lävitse Jumalankymmentä käskyä. Olenhuomannut, miten tärkeitäovat käskyjen selitykset: mitäse on. Mutta suunnilleen jokakerta – sanotaan näin –

olen joutunut kävelyltä tul-tuani ottamaan katekismuk-sen esille ja tarkentamaan,miten se ja se kohta oikeinmenikään.

Tiedän toki, että tämä eiole hyvä näin. Mutta itselle-ni ja muistilleni se on vä-hintäänkin tarpeellista ja hy-vää. Huomaan, että samas-sa yhteydessä tulee ajatel-tua, mietiskeltyä, ”märeh-dittyä” (Lutherin sanoin)muutakin. Jotenkin tämäkaikki tekee hyvää sydä-melle.

Kymmenestä käskystä onsanottu (Luther itse), ettäensimmäinen käsky Minäolen Herra, sinun Jumalasi onkäskyistä tärkein, muut oi-keastaan sen selitystä. On-han tietysti niin, että se jasen selitys ”meidän tulee ylikaiken peljätä ja rakastaaJumalaa ja turvautua yksinhäneen” on kaiken uskom-me ja elämämme alku jaloppu. Kun lopussa osaam-

me ”laskea” päivämme oi-kein ja tämän varaan, siinäon kaikki.

Kuitenkin olen huoman-nut, että useasti käskyistävähäisimpien, yhdeksännenja kymmenennen, selityksetvaativat tuon aamutarken-nuksen. Miten ne oikeinmenivätkään: niin ettemme pe-toksella tavoittele lähimmäisem-me perintöä tai huonetta, em-mekä anasta sitä lain ja oikeu-den varjolla. vaan... (yhdek-säs käsky) ja niin ettemmeanasta, houkuttele emmekä vie-roita lähimmäiseltämme hänenaviopuolisoansa, palvelijoitansatahi karjaansa, vaan... (kym-menes käsky).

Näitä käskyjä pyritäänkäsitettelemään pään asioi-na. Mutta huomaan, ettäkäskyjen ”asiat” käyvät suo-raan sydämeen. Ihmisenpäässä asuvat järki ja äly,mutta sydämessä viisaus.

Sydämen viisautta merukoilemme, että oppisim-me elämään oikein, olisim-me hyvän omantunnon ih-misiä ja saisimme lopussaikuisen rauhan.

Lopuksi; ensi kesänä Py-häjärvi-juhlat ovat taas Sas-tamalassa. Kesällä ovatmyös evankelisen herätys-liikkeemme valtakunnallisetkesäjuhlat. 45 vuotta sittenSammaljoella (elämän-myönteinen kylä eteläisessäSastamalassa) ollessani kuu-lin ja opin Kurjen Martta-emännän ja muitten sam-maalaisten opettamana Sii-onin Kanteleen lauluja. Heil-tä opin myös uskoni yti-men: olen kastettu, olen pelas-tuva. Sekin oppi kävi sydä-meen. Muisti ja muisto hä-viää, kaste pysyy.

Siinä on kaikki.

RAIMO VUORISTO

Rakkaamme

KerttuPAKARINENo.s. Happonen

s. 4.2.1924 Vpl. Pyhäjärvik. 4.1.2015 Sastamala

Kiittäen ja kaivatenKariPetra perheineenAnu, Juha ja SofiaHilkkamuut sukulaiset ja ystävät

Lähti lentoon enkeli taivaan,tuli luokse väsyneen.Kosketti hiljaa posken nukkaa,silitti hellästi hopeista tukkaa.Syliinsä kietoi siivillään,kuiskasi hiljaa: lähdetään.

Hiljaa, hiljaa heittäkää multaaisomummomme arkulle, siellä on kultaa.Linda, Lassi, Vilho, Viivi ja Sofia

Ystävällisenä kutsuna ilmoitamme, että rakkaamme siu-nataan Tyrvään siunauskappelissa lauantaina 24.1.2015klo 11.30, jonka jälkeen pyydämme saapumaan muisto-tilaisuuteen Vammalan seurakuntatalolle (Asemakatu 6).Kiitokset kaikille rakkaamme hoitoon osallistuneille.

Arvo Pärssinen, joka olisyntynyt 5.8.1917 Vpl. Py-häjärvellä ja kuollut 24.5.2014 Sastamalassa, oli mää-rännyt viimeisenä tahto-naan, että osa hänen va-roistaan menee Vpl. Pyhä-järvi-Säätiölle.

Kiitollisin ja nöyrin mie-lin otamme lahjoituksen vas-taan. Säätiö perustaa ArvoPärssisen nimeä kantavanrahaston, josta jaetaan va-roja säädekirjan mukaisestihallituksen päätöksellä.

Kuka oli Arvo Pärssi-nen? Alakylän ja Kahvenit-san koulupiirien kyläkirjavuodelta 2006 tietää ker-toa, että hän oli syntynytPuikkoisten kylässä, Kah-venitsanjärven rannalla (talonro 34). Isä oli Juho YpPärssinen eli ”Ylli-Juho”ja äiti Varpu. Arvolla olikaksi veljeä ja yksi sisar.

Reino Äikiä on haasta-tellut Arvo Pärssistä hänentäyttäessään 90 vuotta. Kir-joitus on kokonaisuudes-saan luettavissa 20. elokuu-ta 2007 ilmestyneessä Vpl.Pyhäjärvi -lehdessä. Leh-teä voi lukea myös säätiönkotisivuilta lehtiarkistosta8/2007.

Lainaan osia kyseisestähaastattelusta. Arvo kävineljä vuotta kansakoulua lä-heisessä Alakylän koulussaja jatkoi sen jälkeen kotiti-

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiö on saanuttestamenttilahjoituksen

lan töitä. Asepalvelus kut-sui 1939, josta hän lähtisuoraan maata puolusta-maan, palvellen Konevit-sassa ja Patoniemessä.

Arvo jäi talvisodan pää-tyttyä kanta-aliupseeriksiSuomen armeijan palve-lukseen. Jatkosodan taiste-lupaikkoja olivat mm. Ilme,Kirvu, Jaakkima ja Laato-kan Karjalan kautta tie vei

Arvo Pärssinen viuluineen.Karhumäen yläpuolelleMaaselän kannakselle.

Haavoittumisen myötä16.1.1941 alkoi muutamankuukauden sairaalajakso,josta Arvo tervehtyi jälleenruotuun.

Jatkosodan päätyttyä hänsai työpaikan VammalanAsevarikolla, josta jäi eläk-keelle ylivääpelinä 1965.

Monet harrastukset vei-

vät Arvon mukaansa. Hän-toimi aktiivisesti mm. Vam-malan Karjala-seurassa sekämieskuorossa. Rakkain har-rastus oli soittaminen. Kaa-rina-puoliso kuoli v. 1995.Heiltä ei jäänyt lapsia. Vaik-ka Arvon viulu on vaien-nut, hänen muistonsa elää.

PIRJO KIIALASäätiön asiamies

Kotisivut osoitteessa:www.karjalanliitto.fi/vplpyhajarvisaatio

Tilaa uusia Vpl. Pyhäjärvi-Säätiön adresseja

Adressit 10 euroa kappale + postituskulut.Tilaukset: Juhani Forsberg

Ryytimaantie 19 A 8 00320 Helsinki,puh. 050-511 2899 tai

juhaniforsberg@gmail.com.

Maanantai 19. tammikuuta 2015 VPL.PYHÄJÄRVI 5

Mirja Annikki Kuivalaisenkuolinilmoituksessa joulu-kuun lehdessä oli värssyssäpieni virhe. Oikea värssykuuluu seuraavasti:

Sydämessä soi jo äänitaivaan kiitossävelten.Toivossa nyt nostan pääni,uutta maata tähyilen.Uutta virttä Karitsallesiellä sitten veisataan,ylistystä Jumalalleväsymättä milloinkaan.

Viime lehdessä oli kirjoi-tus otsikolla Eräs keskuste-lu Kannaksella. Jutun kir-joittaja oli Pekka Lappalai-nen, ei Lappainen, kutenvirheellisesti mainittiin.

Virhe oli pujahtanutmyös Vpl. Pyhäjärvi-seu-ran uuden puheenjohtajan,Riitta Hirvosen, ikään. Häntäytti nyt tammikuussa 67vuotta.

Toimitus pahoitteleemyös Rantasten jouluter-vehdyksen jäämistä pois leh-destä.

Merkkipäiviä

Oikaisuja

Toini Pelkonen (o.s. Ve-sikko) Porsaanmäeltä, täytti95 vuotta 22.11.2014. Juh-lassa kuultiin lastenlastenmuistoja mummostaannoin 40 vuoden ajalta:

Mummola oli sellainenpaikka, johon oli aina mu-kava mennä. ”Mummo ottilämpimästi vastaan ja osoittilapsille paljon huomiota”,muistelee Antti.

”Mummo oli useimmi-ten tavoitettavissa keittiös-tä. Siellä syntyivät monen-laiset herkut: mustikkapii-rakat ja mustikkakeitot, sil-lä mustikoita riitti äijän jaLare-koiran ansiosta. Jätti-läisen suupala, paistinpan-nun kokoinen jauhelihapih-vi, oli aina odotettu herk-ku. Ja tietysti on legendaa-rinen Tökkäys!”, kertooLassi ja paljastaa saaneen-sa mummolta oikean tök-käysreseptin ja mummonteroittaneen, että kaupankarjalanpaistiliha ei suinkaanole oikea.

”Karjalanpiirakat ovat it-sestäänselvyys, kun tuleemummosta puhe”, sanooJanne, ja kertoo myös,kuinka teki piirakoita mum-mon kanssa. Vaikka hän eikoe kuoriutuneensa varsi-naiseksi rypyttäjäksi, niinopeista on kuitenkin jäänytjotain matkaan.

Elinan muistoissa ovatvispipuuro ja kalakukko,Jussilla taas pienet letut,joita sai syödä niin paljonkuin jaksoi.

Janne, Lassi, Teppo, Eli-na ja Jonne muistavat, ettämummolta löytyi aina ti-lanteeseen sopiva viisaus,opetus tai tarina. ”Jumalanviljan kanssa ei saa leikkiä”,sanoi mummo, ja pieni Jan-ne ihmetteli, miten appel-siini voi olla Jumalan viljaa.

Tepolle mummo on sa-nonut: ”Lompakko ei saaolla lattialla tai rahat loppu-vat”, ja myös opettanut,että vettä täytyy heittää kiu-kaalle vain vähän kerral-laan, niin tulee paremmatlöylyt.

”Älä käytä tätä rahaa tur-huuteen ja hekumaan, vaankäytä se viisaasti ja harki-ten”, sanoi mummo Jon-nelle, kun palkitsi tätä hy-västä koulumenestyksestämuutama vuosi sitten.

Kun Teppo pukee omil-le lapsilleen hattua päähän,tulee hänelle mieleen Riik-ka-serkulta kuultu mum-mon sananparsi: ”Jos pu-kee kaksi hattua päällek-käin ja hiiri näkee sen, eikasva enää”.

Vanhimpien lastenlastenensimmäiset mummola-muistot kumpuavat Paki-lan keltaisesta puutalosta jasen ihanasta, vehreästä pi-hapiiristä. Kun kirjoissa ku-vaillaan tuuheita metsiä, nä-kee Ville mielessään Paki-lan omenapuut. ”Mummo-lan pihalla tuli temmellettyäja mummo järjesti urheilu-kisoja, joihin kutsuttiinmyös Nurmisen Kari naa-

Toini Pelkonen 95-vuotiaaksipurista. Syystä tai toisestavoittajat löytyivät aina serk-kusarjasta, ”muistelee Jussi,ja jatkaa: ”Sisällä saimmeleikkiä mm. Montrealinolympialaisia juoksemallaympäri taloa. Pyllymäkiki-satkin järjestettiin vintin rap-pusilla, mummon luvalla.”

Pakilan aikojen loppu-vaiheessa lastenlapsia oliseitsemän, vanhin melkein11 v., nuorin vajaa 2 v.

Vuonna 1981 mummoja äijä muuttivat Numme-laan Pietiläntielle ja puolenvuoden päästä syntyi kah-deksas lapsenlapsi. Pietilän-tien ajoilta Ville muistaapihakeinun ja talviset hiih-toretket Enäjärven jäälläsekä sen, että mummonsuosikkisarja televisiossa oliDallas. Kun hän ryhtyi kat-somaan ohjelmaa, äijä toiteetä ja pullaa ja Lare ui-kutti pullan perään, alkoihaukkua ja säntäillä ilmanjärjellistä syytä.

Ehkä näihin aikoihin liit-tyy myös Villen muisto sii-tä, kuinka mummo yrittiopettaa kaatumaan suoriltajaloilta lattialle…läts!” Kat-so-lehti ja Valitut palat tar-josivat luettavaa ja säätyväharmaanahkainen nojatuo-li oli todella hieno ja halut-tu istumapaikka”, muistaaLassi ja myös sen, että hänoppi käyttämään teksti-TV:tä urheilutulosten seu-raamiseen Pietiläntien rivi-talossa.

Tuolloin mummo ja äijäkävivät torstaisin Veikko-lassa Lamminpääntiellä hoi-tamassa Villeä, Lassia jaTeppoa. Lassi kertoo, ettämummolla oli hyvin sään-nöllinen rytmi ja ote arki-rutiineihin. Jokaiselle olimäärätty oma tehtävänsä,esimerkiksi tiskaus, roskienvienti tai siivous. Ruokailu,päiväkahvit, päiväunet jakotiintulot olivat aina tar-koin määriteltyyn aikaan.

Teppo muistaa mum-mon aika ajoin sanoneen:”Nyt jokainen poika kerääkymmenen tavaraa paikoil-leen.” Teppo jatkaa: ”Pie-nempänä oli suorastaanhauskaa laskea tavaroita jajoskus jopa kisailla keske-nään. Näin olimme huo-maamattamme siivonneetkoko talon. Keväisin muis-tan, että pihalla mummonkanssa ”autettiin kesää” jäi-tä tokuttamalla ja lapioi-malla pois loskaista lunta.Ajatus siitä, että auttoi ke-sää tulemaan nopeammin,innosti lasta työntekoon.

1997 tuli Pietiläntieltämuutto lähemmäs keskus-taa, Kalervonkujalle. Dal-las oli vaihtunut Kauniisiinja Rohkeisiin, joka alkoiklo 17 ja sääteli alkuillanrutiineita. Lastenlasten mää-rä oli kasvanut täyteen kym-meneen, vanhin oli mel-kein 18 v. ja nuorin vajaanvuoden.

Elina ja Jonne muistele-vat, kuinka he saivat kastel-la kauniin puutarhan piha-

kukkia, ruohosipuleita sekäpikkuisessa kukkaruukussakasvaneita mansikoita.

”Kesäisin kävimmemummon kanssa uimassaMyllylammella ja joskus vie-railimme mummon luonaHopeaniemessä, jossa olipienenpieni uima-allas, her-kullinen lounaspöytä ja ruu-an jälkeen rupattelutuokiomummon huoneessa,” ker-too Elina ja muistaa myöskuinka mummo eläytyiTV:n tarjontaan: ”Kauniitja Rohkeat -sarjaa elettiinmukana yhtä intohimoisestikuin hiihtokisojakin.”

”Toistaiseksi ei ole kos-kaan tarvinnut ostaa villa-sukkia”, kertoo 35-vuotiasLassi. ”Aina kun mum-molla oli ”luppoaikaa”, olikäsissä virkkuukoukku taipuikot ja käsitöiden tuo-tantomäärät sen mukaisia.Mummo aloitti jo suurinpiirtein kesäkuussa joulu-lahjojen valmistamisen. Sys-teeminä taisi olla lapsilleyksi lahja, lapsenlapsille 2-3lahjaa. Joskus mummo esit-teli lahjalistoja, epähuomi-ossa tai ei, myös lahjojensaajille jo etukäteen”.

Jonne kertoo, että nyky-ään vierailemme mummonluona myös uudenvuodenaattoina, silloin mummointoutuu muistelemaanmenneitä uusiavuosia japohtimaan syvällisiäkin asi-oita.

Janne, Elina ja Jonne ovatpohtineet virpolauantainperinteitä. Jonne muistaa,että suorituspaineet olivatkovat silloin, kun virpo-

malorujen ulkoaopettelu olivielä alkuvaiheessa. Jänni-tys laukesi, kun pääsi etsi-mään mummon kätkemiävirpomapalkkoja: ”Kylme-nee - lämpenee - polttaa…ja palkka löytyi, muisteleeElina.

Jannen mummosuhtees-sa merkittävä asia oli, kunkasvoi mummoa pidem-mäksi. ”Luullakseni olin pe-rinteiseen tapaan virpomas-sa. Virpominen jäi jossainvaiheessa, ehkä sen jälkeenkun täytin 30, mutta ainakun tapaan mummon, ta-putan häntä hellästi pääla-elle.”

”Perinteen tallennus kir-joittamalla ja kirjoituskil-pailuihin osallistuminenovat aina olleet tärkeitämummolle”, kertoo Lassi,ja muistaa monien muidensukulaisten tavoin kirjoitta-neensa puhtaaksi mummontarinoita Suomalaisen Kir-jallisuuden Seuralle ja Mu-seovirastolle.

Lassi jatkaa: ”Mummoon myös tosi kiinnostunuthistoriasta ja muistaa pal-jon vuosilukuja. Yksittäise-nä historiaankin liittyvänäasiana muistan, kun laitoinkerran noin 10-vuotiaanavihreät housut ja punaisenpaidan. Mummo paheksuitätä suuresti ja sanoi: aat-teen värit, enkä oikein ym-märtänyt, mitä hän tarkoit-ti. Jonne taas muistaa, kuin-ka mummo kertoi Talvi-sodan päättymisestä. Hänoli kuullut talitiaisen laula-van ensimmäisen kerranjuuri sinä päivänä.

Jussilla oli tapana lähet-tää mummolle ja äijällekortti urheilukilpailumat-koiltaan Ruotsista, muualtaEuroopasta tai jopa Afri-kasta. Korttiin piti aina kir-joittaa: ”Koirat ovat täällärumia, mutta naiset kaunii-ta.” Joka kerta tavatessam-me matkojen jälkeen,mummo muisti mainita täs-tä.

Teppo mietiskelee, ettämummon merkittävin ope-tus hänen elämässään onollut tiedonjano ja uteliai-suus. ”Mummo kannusti jakehui minua, kun olin kiin-nostunut tarkkailemaanluonnon ihmeitä. Puhuim-me myös loputtomastiSuomen historiasta. Kuun-telin kiinnostuneena, kunmummo kertoi elämästäennen vanhaan. Opin pal-jon ja opin, että tiedonsaaminen itsessään on mie-lenkiintoista. Uteliaisuus jatiedon hankkimisen haus-kuus on jatkunut koko elä-mäni ja uskon, että jatkuuedelleen. Kiitos siitä mum-molle!”

Mummoa on muistettuja muisteltu lämmöllä mat-kojenkin takaa. Myös mum-mo ajattelee aina lastenlap-siaan rakkaudella ja toivooheidän parastaan.

Antti muistelee: ”Kunlähdimme mummon luo-ta, itki hän aina sydäntäsär-kevästi. Väliaikoina oli tun-ne, että siellä kaukana oliihminen, joka välitti, ja jolleolin tärkeä.”

PÄIVI SEPPÄNEN

Toini Pelkonen ja osa lastenlapsista.

Merkkipäiviä

Kerro perheen jasuvun uutiset

lehdessä

Pyhäjärvi-lehti julkaiseejoka numerossa tietoja

perhetapahtumista,kuten merkkipäivistä,

edesmenneistäjavalmistuneista.

Muistathan kuitenkinaina kysyä

asianosaisiltaluvan tietojen

julkaisuun.

Vuokko Sanelma Kiive-ri, syntynyt 22.12.1924 Py-häjärven Vernitsalla, vietti90-vuotismerkkipäiväänsäImatralla 20.12.2014.

Maanantai 19. tammikuuta 2015VPL.PYHÄJÄRVI6

Kesällä päättyi viimeisinkuudennes tähänastisestaelämästäni. Pitkässä juok-sussa arvioiden se kohoaamerkittävimpiin jaksoihinkoko elämästäni. Siihen osu-vat vuodet Vpl. Pyhäjärvi-seuran hallituksessa. Ehkäeniten vaikuttanut kuuden-nes on jakso oppikoulu- jayliopistovuodet, jona aika-na muutin kotoa maail-malle, perustin perheen jasijoituin ensimmäiseen va-kituiseen työpaikkaani am-matillisella urallani.

Olen noin kymmenvuo-tiaasta lähtien toiminut ak-tiivisesti eri järjestöissä. Ehkämerkittävin ja ainakin kes-toltaan pisin, mutta myösantoisin, on ollut 12 vuottaVpl. Pyhäjärvi-seuran halli-tuksessa. Liittyessäni seu-raan 2002 pikkuserkkuni,seuran silloinen puheenjoh-taja Pekka Matikka yli-puhui minut hallitukseen jaseuran sihteeriksi 2003 vuo-den alusta lähtien.

Sihteerivuotenani vara-puheenjohtajana jo useitavuosia sitä ennen toimi-neen, kautta aikojen pisim-män uran seuramme vara-puheenjohtajista tehneen,Paavo J. Paavolan taasonnistui puhua minut ym-päri jatkamaan kieltäyty-neen Pekka Matikan jäl-keen aloittamaan puheen-johtajan ura vuoden 2004alussa. Se oli inhimillisestiottaen, toimintavuosi ker-rallaan uudelleen valittuna,aivan liian pitkäksi venynytjakso. Toki Juhani Fors-berg, nykyinen seuran kun-niapuheenjohtaja, toimiVpl. Pyhäjärvi-seuran pu-heenjohtajan tehtävissävie-lä minuakin pidempään,14 vuotta.

Vetäjäksi niin jäsenistöm-me, eri yhteistyökumppa-neiden kuin karjalaisjärjes-töjen organisaatiossa pitä-jäseuraamme ylempänä toi-mivien Karjalaisten Pitäjä-yhdistysten Liiton ja Karja-lan Liiton kannalta, löytyilopulta paras mahdollinen,tämän vuoden alusta aloit-tanut, vahva, seuran toi-minnasta vastuuta ottava jaasioihin nopeasti perehtyväihminen, Riitta Hirvo-nen.

Tämän lehden toimituspyysi minua kirjoittamaan”pitkäaikaisena pj:na ja seu-ran aktiivina muisteluksiasi seu-ran luotsaamisesta yms”. Eliajatuksia päättyvästä kau-desta omasta vinkkelistänijo samaan lehteen kuin mis-sä julkaistiin Hirvosen tul-tua valittua seuraajaksenihänestä haastattelu. Sainkuitenkin lisäaikaa tännetammikuulle.

Olisi sadoittain muisto-jeni kirjasta löytyviä, kerto-misen arvoisia, mieliin pa-lautuvia hetkiä niin työstäkokouksien välillä, valmis-teluista – se on arvaamat-toman suuri osa työtä –

Tusina vuosia, vähemmän taisteluita,mutta tuhansia kokemuksia

hallituksen tai työryhmienarviolta vähintäänkin 90-100 kokoukseen kuin itsekokouksistakin. Myös mo-nen monista muista yhdis-tysarjen ja -juhlien asioista.Niistä voisi valikoida vaik-ka pidemmänkin muiste-lusten sarjan luettavaksi.

Eikä kaikki ole mennyt”niin kuin Strömsössä”, eiilman taisteluita. Impulsii-visesti syttyvä, pärssisläinenkaprakkuus (sen moni tä-män suvun jäsenissä tun-nistaa) sekä suoraluontoi-suuteni ja hiotumattomuu-teni on taannut värikkäitä-kin käänteitä! Ei varmastiaina mukavia hallituksenmuiden jäsenten kannalta.Mutta valitsen tähän nytkirkkaimmat muistot, iki-muistettavimmat asiat.

Vapaus, veljeys,tasa-arvo – yhteistyöratkaisevaaTätä tekstiä viimeistellessälänsimainen sivistynyt maa-ilma on hiljentymässä mie-lenosoituksiin koko Rans-kaa, Pariisia, myös meitäsuomalaisia – ainakin sa-nanvapauden merkityksentajuavia – koskettaneita,paitsi traagisiin surmiin joh-taneita terroritekoja vas-tustaaksen myös loukkaa-matonta sananvapauttapuolustaakseen.

Yksin Ranskassa mielen-osoitukset kokosivat sun-nuntaina 3,7 miljoonaa osal-listujaa. Ranskan vallanku-mouksen ajan historiaa jokoulussa käsitellessä mie-leeni ikuisesti painuneet sa-nat ”vapaus, veljeys, tasa-arvo” tulvahtivat sielun so-pukoista esiin ensimmäisi-nä heti aloitellessani joulu-kuussa vastaamista MarjoRistilä-Toikan pyyntöön.

Sananvapaus on asia, jon-ka pyhyyttä ja rikkumatto-muutta suomalaisessa yh-teiskunnassa olen pohdis-kellut myös tähän lehteem-me vuosien mittaan näistäkarjalaisista asioista kirjoit-taessani .

Voin avoimesti ja rehelli-sesti todetaolevani ”mo-nissa liemissä keitetty”, ku-ten kulunut sanonta kuu-luu. Näin on oltuani elä-män varrella muutamia yh-distyksiä perustamassa jatoimittuani varsin monienjärjestöjen hallituksissa sekäyhteiskunnallisissa luotta-mustehtävissä, muutamissanäistä puheenjohtajana taivarapuheenjohtajana, joitainvuosia sihteerinä tai halli-tuksen rivijäsenenä.

Tuskinpa missään näistäluottamustehtävistä työelä-män ulkopuolella on kui-tenkaan ollut mahdollisuut-ta oppia ja kehittyä niinpaljon kuin tultuani vuosivuoden jälkeen valituksi tä-män pitäjäseuran vetäjäksija sen aseman seurauksenamyös toimiessani KarjalanLiiton organisaation eri ta-

soilla, virallisissa ja epävi-rallisissa kokoonpanoissa.Työ Liiton valtuuston jäse-nenä jatkuu tämän liittoko-kouskauden loppuun kah-den lähekkäisen Kannak-sen alueen pitäjäseurojenedustajana toista kautta pe-räkkäin 2017 liittokokouk-seen asti.

Oppinut ja kehittynyt?Hui hai, ei suinkaanriittä-västi! Oikein itseäkin nau-rattaa tämä omakehultamaistuva ylilyönti!! Muttatarkoitankin: on ollut mah-dollisuus. Viime ajat, muu-tamat epäonnistumisenkarvaat kokemukset, ovatosoittaneet, ettei ihmisentasolla seepra raidoistaanpääse. Oppimattomana,kömpelönä ja kompuroi-vana maalaistyttönä tähänrunsas 12 vuotta sitten tu-lin. Ja peiliin katsoessa enitseeni ole tyytyväinen. Mut-ta vapaudesta, veljeydestäja sisarellisuudesta sekä tasa-arvosta ihmisten keskenkoen saaneeni oppia pal-jon!

Vapaus, mitä se on mer-kinnyt? Seuran pian täyttä-essä 58 vuotta voi sen his-toriaan perehtyneenä tode-ta, että kukin sen puheen-johtajista on saanut jolti-senkin vapaasti luotsata seu-ran toimintaa haluamaansaja hallituksessa viitoitettuunsuuntaan, jos ja kun yhteis-työ niin hallituksen kuin jä-senistönkin kanssa on suju-nut.

Mutta avainsana vapau-teen on ollut, ja on, yhteis-työ. Ei kukaan yksin pystyeikä jaksa. Olen saanut seu-ran jäsenistön kanssa ja seu-ran hallituksen sisällä, mut-

ta myös seuran luomienyhteistyökontaktien puitteis-sa, todeta yhteistyön ole-van ehkäpä tärkein toimin-taa kannatteleva voimava-ra. Toki taloudelliset re-surssit toimintaan on olta-va!

Kolme erityisenupeaa jaksoaKertaan lyhyesti muutamatkoskettavimmat, merkittä-vimmät ja mieltä enitenlämmittäneet jaksot esi-merkkinä hienoista koke-muksista näiltä vuosilta.

Jo hyvissä ajoin vuonna2005, ennen seuran maalis-kuussa 2007 lähestymässäollutta 50-vuotisjuhlaa, pe-rustimme aloitteestani juh-latoimikunnan. Sitä johta-maan kutsuttiin seuran en-tisistä puheenjohtajista Ju-hani Forsberg. Mukana juh-latoimikunnassa olivat,muutaman mainitakseni,pitkäaikainen varapuheen-johtajamme Paavo J. Paa-vola, seuran ensimmäisenäsihteerinä toiminut, ensim-mäisen 10-vuotisjaksonajalta historiikin kirjoitta-nut ja seurassamme edel-leen aktiivisesti toimivaKari Uusitalo sekä seu-raamme jo aiemmin liitty-nyt, Vantaan silloinen kau-punginjohtaja Juhani Paa-janen, jonka juuret ovatYläjärvellä.

Ja mihin olisimme joutu-neet ilman juhlien ja siihenliittyneiden hankkeiden ta-loudenpitoa huolella hoita-nutta ja seuran rahaston-hoitajana nytkin vielä jatka-vaa Kaisa-Liisa Korhos-ta ja toimikunnan sihteeri-nä suurimman osan aikaa

toiminutta Irma Airtoa.Yhteistyö molempien Ju-hanien, Irman, Kaisa-Lii-san, Karin ja Paavon sekälukuisten muiden juhlatoi-mikunnan työhön osallis-tuneiden kanssa oli – kunsivuutan ammatillisen uraniaikaisten komitea- ym. pro-jektien ja työryhmien työs-kentelykokemukset – an-toisinta ja kauaskantoisintajopa koko aikuisuuteni ai-kana kokemistani.

Parasta, mitä noina vuo-sina 2005-2007, silloin vie-lä puheenjohtajauralla nuo-rena, saatoin kokea. Sitäjuhlatoimikuntaa ja sen työ-tä, niitä juhlia, en unohdakoskaan. Juhliin mennessävalmistuivat niin doku-menttielokuvan ”Muistojenjärvi” tekstitetyt ja äänitetytDVD ja VHS -versiot kuinmyös kiitosta saanut teos,seuran 50-vuotishistoriikki.Ja 2008 kevätkaudella vieläVpl. Pyhäjärvi-logolla va-rustettu T-paitakin entisentilalle. Juhlatoimikunta lo-petti työnsä aikanaan, mut-ta elävä ja hyvä yhteistyösen jäsenten kanssa on jat-kunut eri vaiheissa ja ollutrikkumatonta ja lujaa.

Historian siivet havisivataivan erityisellä tavalla myös29.11.2008. Olimme ko-koontuneet Karjalatalon ylä-saliin, oli määrä syödä jou-lupuurot kokouksen päälleja edellisvuonna seuraam-me liittynyt aktiivijäsen Riit-ta Hirvonen oli kiirehtinytkirkonmenoista kokouk-seemme joululauluja laulat-tamaan. Yks kaks joku ny-kii hihaani ja sanoo, ettäSinua kaivataan. Kaksi toi-siinsa tukeutuvaa jo iäkästä

ladya, joita en ollut kos-kaan tavannut, on taksinheitä alhaalla odottaessa tul-lut saliin antaakseen silkki-paperiin käärityn lahjoituk-sen.

Paula ja Pirkko Miik-kulainen ojensivat edes-menneen isänsä, Enkkuankoulun viimeisen johtaja-opettajan Paul Miikkulai-sen jäämistöistä, huolelli-sesti jatkosodan lopullaEnkkuassa evakkokuor-maan narutetusta pahvilaa-tikosta, vuosikymmeniämyöhemmin, Pornaisissa,kesäpaikan vinttiä kesällä2008 tyhjennettäessä löyty-neen palkintomaljan. Sisa-rukset päättivät yhdessä vel-jensä kanssa lahjoittaa senseurallemme ja edelleen”mahdollisesti säilytettäväk-si Vpl. Pyhäjärven muse-ossa”. Luovutimme kou-lujen välisiin tyttöjen hiih-tokilpailuihin aikoinaan kun-nan hankkiman tinamaljankesällä 2009 Tyrvään (nyk.Sastamalan) seudun muse-on kokoelmiin.

Ilman myös taloudelli-sesti pitkälle eteenpäin seu-ran toimintaedellytyksiä pa-rantanutta, onnistunutta 50-vuotisjuhlaa ei historiankir-joitukseen jäävistä projek-teista näinä vuosina olisitämä seuraava ehkä kos-kaan tai ainakaan tänä ajan-kohtana toteutunut. Vpl.Pyhäjärvi-seura hankkioman lipun, joka naulattiinkevätkokouksen 2010 jäl-keisessä, unohtumattomas-sa juhlassa.

Ikimuistoista oli kesä-kuussa 2010 Helsingissä jär-jestettyjen Karjalaisten Lau-

Helsingissä asuneet sisarukset Paula ja Pirkko Miikkulainen ojensivat Enkkuan koulun johtajaopettaja-na toimineen isänsä Paul Mikkulaisen jäämistöistä löytyneen aarteen. Luovutimme Vpl. Pyhäjärvenkoulujenvälisten tyttöjen hiihtokilpailuiden kiertopalkinnon Sastamalan seudun museon Vpl. Pyhäjärvi-kokoelmiin. Lahjoittajilta maljan vastaanottivat seuran puolesta silloiset puheenjohtaja Pärssinen javarapuheenjohtaja Paavo J. Paavola. Kuva: Marketta Mattila.

Maanantai 19. tammikuuta 2015 VPL.PYHÄJÄRVI 7

Puheenjohtajan monta hommaa: Retken vetäjän,valokuvaajan ja matkaselosteen kirjoittajan roolis-sa etualalla Kaarina Pärssinen. Osallistujista nänenvieressään näkyy toisena Osmo Juvosen profiili, Aino Pöyhönen, Rauni Nousiainen, Aino Paavolaja Paavo J.Paavola. Tällä kevätretkellä tutustuttiinTurkuun sen ollessa 2011 Euroopan kulttuuripää-kaupunki ja ollaan reissun ensimmäisessä koh-teessa Pyhän Henrikin ekumeenisessa taidekappe-lissa. Kuva: Maija Luukkanen.

lujuhlien avajaisten yhtey-dessä tapahtunut lippum-me vihkiminen virallisestikäyttöönsä. Lippua sen ensikerran esiintyessä julkisesti-kantoi seuran 50-vuotisjuh-lilla kunniapuheenjohtajak-si kutsuttu Juhani Forsberg.Airueina toimivat Pyhäjär-vi-puvuissaan seuran pit-käaikaisiin aktiivijäseniin lu-keutuva, edelleen toimin-taan osallistuva Anja Pärs-sinen ja allekirjoittanut.Näiltä Laulujuhlilta hieno-na kokemuksena on jäänytmuistoihin sekin, kun sainosallistua noin kuukaudenverran juhlien talkoisiin, al-kaen avustamisesta Liitontoimistossa postittamisessaja päättyen juhannuksen jäl-keisellä viikolla samassa pai-kassa johonkin jo pikku-ruiseen puserrukseen.

Kiitos viisi vuotta kestä-neen jäsenyyden Karjalais-ten Pitäjäyhdistysten Liitonhallituksessa oli mahdollis-ta päästä monenmoisiin tal-koohommiin niinä vuosi-na. Pitäjäyhdistysten info-tiski on muistona ensi ke-sän juhlillakin uuskirkko-laisten puheenjohtajanMaijaliisa Kalliomäen jaallekirjoittaneen silloisestaideonnista.

Viimeisimmän erityisenjakson työprosessi on vie-lä vähän kesken. Se alkoihelmikuussa 2013 valoku-vaaja Sakari Viikalta saa-mastani sähköpostista japuhelinsoitosta. Viikojenperikunta oli päättänyt Sa-karin isän rovasti KaarleViikan tahdon mukaisestilahjoittaa Viikojen kotiar-kistoa pitäjäseurallemme.

Hurjimmissa mielikuvi-tuksen juoksutuksissanikaanen saattanut aavistaa, min-kälaisen, mittaamattomanarvokkaan kulttuuriperin-nön jakajaksi Vpl. Pyhäjär-vi-seura oli tulemassa. Enryhdy kertaamaan helmi-kuun 2013 jälkeisiä tapah-tumia, koska niistä on pal-jon kirjoitettu tässä lehdes-sä. Viimeksi tämän lehdenjoulukuun 2014 numeros-sa sivulla 2 . Siinä onkuvattu lahjoitukseen sisäl-tyvän, seuramme yksinoi-keudella painattaman jou-lutervehdyksen kuva-aihee-

na olleen, kuparilyhdyn his-toriaa.

Kotiarkiston lahjoitusVpl. Pyhäjärvi-seuralle jaasiakirjojen luovutus säily-tettäväksi valtion arkisto-laitoksessa, Mikkelin maa-kunta-arkistossa, ovat pu-heenjohtajakauteeni osunei-na se tapahtumasarja, jokakosketti näinä 12 vuotenavoimakkaimmin. Se myös,ylätyylisesti hehkuttaen, jäähistoriaan vielä senkin jäl-keen, kun tuuli lennättäälakastuneiden horsmienkukkahaituvat haudaltani.

Nöyrä kiitos Teille kai-kille pyhäjärviseuralaisille,tällä ajanjaksolla hallituksenjäseninä toimineille ja lu-kuisille yhteistyökumppa-neille! Tavataan Karjalata-lolla, josta miltei muodos-tui näinä vuosina toinenkotini, jatkossakin, muttamiun osalta enimmäkseenihan vaan issenäin.

KAARINAPÄRSSINEN

Toimituksen huom:Kaarina Pärssisen

70-vuotismerkkipäivä-haastettelu on luettavissa

lehdestä nro 8/2012.

Nyt se on valmis. Talkooryhmä valmiin muisto-merkin äärellä 1.7.2003. Henkilöt vasemmalta: YrjöS. Kaasalainen, Erkki Pärssinen, Jorma Inkinen,Esko Pohjolainen, Esko Pärssinen, Antero Pärssi-nen, Yrjö Inkinen ja Matti Ahvonen. Kuvan ottikokkina mukana ollut säätiön asiamies Reino Äi-kiä

Olen toiminut Vpl. Pyhä-järvi-Säätiön asiamiehenävv. 1973-2007 välisen ajan.Tuon mielestäni varsin pit-kähkön ajanjakson aikanaolen saanut nähdä ja kokeasäätiön toiminnassa mitämoninaisempia asioita jatapahtumia.

Olen tullut tuntemaansuuren määrän hienoja nai-sia ja miehiä, jotka ovatmitä erilaisimmissa tehtä-vissä toimineet kanssani.En ole pitänyt varsinaistapäiväkirjaa vuosittaisista ta-pahtumista eivätkä säätiönpöytäkirjat ole enää käytet-tävissäni. Tärkeimmät ta-pahtumat on toki kirjoitet-tu laatimaani säätiön 60-vuotishistoriikkiin ja Vpl.Pyhäjärvi-lehdessä on ker-rottu varsin seikkaperäisestiuseimmista tapahtumista.

Olen huomannut sen, ettävanhemmiten omaanmuistiin ei aina ole luotta-mista. Viime lehdessä ker-rottiin säätiömme pitkäai-kaisen edesmenneen halli-tuksen jäsenen ja varapu-heenjohtajan Kaarle Viikanrakentamastahienosta lam-pusta, johon idean hän olisaanut lahjoitusmaatalon-poikien muistomerkin ka-tolla olleesta lyhdystä.

Vuosien saatossa Viikaoli voinut käyttää ko. vaa-kunalyhdyn aihetta suunni-tellessaan niin säätiön kahtalippua, vaakunaa ym. Leh-dessä olleesta jutusta käviilmi, että olin muistellut en-tiselle kotiseudulle suunni-tellun ja toteutetun uudenlyhdyn niin suunnitteluakuin toteutustakin. Lehtioli menossa lähes samanvuorokauden aikana pai-noon enkä voinut siihenhätään tarkistaa asioita.Niinpä nyt onkin tehtävä-muutamia korjauksia.

Säätiön hallintoneuvostopäätti kokouksessaan v.1997 varata määrärahanentisellä kotiseudulla ole-van lahjoitusmaatalonpoi-kien muistomerkin kun-nostukseen lähinnä katollaolleen lyhdyn ja reliefin uu-simiseen vuoden 1998 Kar-jalassa vietettäviä juhlia sil-mällä pitäen.

Erkki Pärssinen ja Jor-ma Inkinen suorittivat al-kuvuoden aikana kaksikinneuvottelumatkaa rajantaakse paikallisten viran-omaisten luo. Näiden mat-kojen aikana Jorma Inki-nen suoritti tarkistusmitta-ukset lyhtyä varten. Jor-man panos käydyissä neu-votteluissa oli varsin tär-keä, sillä venäjänkielen tai-toisena hän toimi tulkkina.

Vuoden 1918 muisto-merkin kunnostukseen tar-vittiin uusia kivilaattoja janiinpä matka suuntautuimyös Kaarlahden kiviveis-tämölle.

Hallitus ei jäänyt aikaile-maan päätöksen toteutta-misessa, vaan antoi Yrjö

Koristelyhdyn uudelleenvalmistanut Yrjö Inki-nen Metsäpirtin patsaanvieressä.

Muistomerkkien kunnostustaPyhäjärvellä 1997-2005

Inkisen, varsin tunnetunhuittislaisen seppämestarin,tehtäväksi takoa uuden lyh-dyn jo vuoden 1997 alku-kesään mennessä.

Sakkola-Rautu ja Metsä-pirtin patsaaseen päättivätnäiden säätiön edustajat ti-lata myös Inkiseltä uudenlyhdyn. Uutta kynttelikköäeivät siis suunnitelleet senenempää Kaarle Viikakuin Matti Ahvonenkaan.

Erehdys Viikan ja Ahvo-sen suhteen tuli kai lähinnäjuuri siitä syystä, että Viikaoli niin monissa muissayhteyksissä yhdistetty lyh-dyn aihepiiriin. Matti Ah-vonen taas suunnitteli san-karihauta-alueen muisto-merkin ja korjaussuunnitel-mat vuoden 1918 patsaa-seen. Ahvonen ja Inkinenovat osallistuneet lähes jo-kaiseen muistomerkkienvarsinaiseen kunnostusmat-kaan.

Uusi lyhty kiinnitettiin lah-joitusmaatalonpoikienmuistomerkkiin v. 1997eikä siis 1998, kuten vir-heellisesti olin Kaarina Pärs-siselle ilmoittanut.

Talkoomatka tehtiin 6.7.-12.7. välisenä aikana. Lyh-dyn valmistaja Yrjö Inki-nen ei itse ollut tällä talkoo-matkalla mukana. Sen si-jaan Erkki Pärssisen johta-maan työryhmään kuului-vat mm. Jorma Inkinen,Matti Ahvonen, Yrjö Kaa-salainen, Esko Pohjolainen,Esko Pärssinen, Vilho Vis-kari, Aarne Eeva, KaleviLappalainen ja Reino Äi-kiä.

Samalla kertaa kunnos-tettiin vuoden 1918 muis-tomerkkiä, johon tarvitta-vat uudet kiviosat MattiAhvosen piirustusten mu-kaan oli tilattu sikäläiseltäkiviveistämöltä

Seuraavana vuonna eli1998 vietettiin kihujuhliaentisellä kotiseudulla ja tä-män juhlan yhteydessä pal-jastettiin muistomerkkiinmuistolaatta, joka kertoipatsaasta. Myöhemmin löy-tyi Metsäpirtin alkuperäi-nen reliefi Mynämäen mu-seosta.

Sakkola-Rautu ja Metsä-pirtin pitäjäsäätiöt halusivatkäynnistää alkuperäisenAarno Karimon suunnitte-leman niin itse reliefin kuinsiihen liittyvän erillisen muis-tolaatankin valmistamisen.

Aulis Ukkosen johdollakäynnistettiin kaikkien kol-men säätiön toimesta yh-teinen hakemus opetusmi-nisteriölle ja siellä asiaa val-misteli pyhäjärveläistaustai-nen opetusneuvos KariPoutasuo. Ruoveden me-tallipajalla valettiin reliefitja muistolaatat.

Talkooryhmällä, jota johtiErkki Pärssinen, oli todellakiirettä. 1.7.2003 otetussakuvassa reliefi ja muisto-laatta on saatu kiinnitetyksi

ja seuraavana lauantaina eli5.7. muistomerkki paljas-tettiin uudelleen käyttöönotetuksi.

Saman vuoden syksyllätodettiin paikallisen nuori-son rikkoneen lyhtyä, javuonna 2005 Erkki Pärs-sisen johdolla kokoontu-nut talkooryhmä purki lo-putkin lyhdyn jäänteet jamuistomerkin rapautunei-ta osia korjailtiin ja muis-tomerkki katettiin metalli-sella katteella.

Pitäjämme historian kir-jassa ja eräissä mm. KaarleViikan ja Erkki Pärssisenlehtijutuissa on tarkka ku-vaus v. 1936 muistomerkinvalmistukseen liittyneistä ta-pahtumista. Jutuista voi-daan todeta Jalmari Pu-san voimallisesti ajaneenmuistomerkkien aikaansaa-mista.

Seppä Heikki Mikkolatakoi lyhdyn metalliosatAarno Karimon tarkkojen

piirustusten mukaisesti jaJuho Nännimäinen val-misti kivisen muistomer-kin, johon lyhdyt ja reliefilaattoineen kiinnitettiin.

Reliefi ja laatta valettiinkupariin M. Virtasen vali-mossa. Pyhäjärven muis-tomerkin kertoo AarnoKarimo eräässä lehtihaas-tattelussa olleen n. 10 met-riä korkea ja Metsäpirtinpatsaan n. 7 metriä korkea.

Siitä huolimatta niin re-liefi kuin lyhtykin olivat täs-mälleen samankokoisia.

Pyhäjärvi-Säätiön kotisi-vuilla on selostettu säätiönerilaisten tunnusten, lippu-jen, vaakunoiden ym. teke-miset. Kotisivujen Vpl. Py-häjärvi-lehden arkistot osi-osta voi vuodesta 2004lähtien tutkailla juhla ym.selostuksia.

REINO ÄIKIÄ

Maanantai 19. tammikuuta 2015VPL.PYHÄJÄRVI8

”Aatami” ja ”Eeva”AfrikassaPerinnöllisyystiede todistaa,että kaikkien nykyihmistenjuuret johtavat vain yhteenmieheen ja vain yhteen nai-seen. He elivät Afrikassa,geneettinen ”Eeva” noin180.000 vuotta sitten, ge-neettinen ”Aatami” noin70.000 vuotta sitten.

He eivät olleet maapal-lon ainoat ihmiset elinaika-naan, eivät pariskunta ei-vätkä edes eläneet samoillavuosituhansilla. Mutta heovat ainoat, joiden tytär- japoikalinjat ovat säilyneetnykypäivään asti. Olemmesiis kaikki kaukaista biolo-gista sukua keskenämme.DNA-sukututkimus ker-too, keiden kanssa olem-

DNA-sukututkimus ja Karjala DNA -projektiPerinteinen sukututkimuson suosittu harrastus luo-vutetusta Karjalasta lähtöi-sin olevien keskuudessa.Osittain se johtuu siitä, ettäme emme enää asu su-kumme juurilla. Meillä eiole koko ajan läsnä olevaakotiseutua, kotikontua, eisukuhautoja, ei suvun hal-lussa ammoisista ajoista ol-lutta kotitilaa asuttavana taivierailtavana. Sukututkimusja kotiseutumatkat ovatmeidän keinojamme juuri-en tavoittamiseksi. Ne ovatmyös keinoja kiinnostuk-sen siirtämiseksi uusille su-kupolville.

Perinteinen sukututkimusperustuu kirjallisiin arkisto-lähteisiin: kirkonkirjoihin,henkikirjoihin, veroluette-loihin – joskus vielä van-hoja muistavien tietoihin-kin.

Tieteen edistysaskeleetovat tuoneet perinteisen su-

DNA-sukututkimuksessaon neljä kulmakiveä:

1) Lapsi perii geeninsä aina biologisilta van-hemmiltaan, puoliksi kummaltakin. On kuitenkinsattumaa, kummalta tullut geeni mitäkin asiaaohjaa. Siksi esimerkiksi sisarukset eivät ole täysintoistensa näköisiä.

2) Em. satunnaiseen perimään on kaksi poik-keusta, jotka ovat elintärkeitä DNA-sukututki-mukselle:

– poika perii Y-kromosominsa aina isältään,joka on perinyt sen isältään, tämä isältään jne., ainahamaan ”Aatamiin” asti. Y-kromosomin DNA-testi kertoo siis suorasta isälinjasta.

– sekä pojat että tytöt perivät solujensa mito-kondriot (”voimalaitokset”) aina äidiltään, joka onperinyt ne äidiltään, joka äidiltään jne., aina hamaan”Eevaan” asti. Tähän taas perustuu suoran äitilinjanDNA-tutkimus.

3) Lapsi perii geeninsä aina vanhemmiltaan,jotka taas ovat perineet ne vanhemmiltaan jne. Siksimeidän geeneissämme on läpi sukupolvien valu-nutta suorien esipolviemme perimää. Yhtenevienperimänosien perusteella etäisisiäkin serkkuja voi-daan tunnistaa DNA-testissä.

4) Geenimutaatiot ovat sukulinjan ”korvamerk-kejä”. Kun geeni kopioituu vanhemmalta lapselle,sattuu satunnaisesti pieniä kopiointivirheitä, mutaa-tioita. Tämä hieman muuttunut geeni jatkaa taaskopioitumista seuraaville sukupolville. Näin ko.mutaatiosta on tullut mutaation saaneesta lapsestaalkavan sukuhaaran ”korvamerkki”. Tuon jälkeenkorvamerkki seuraa kaikkia jälkeläisiä läpi suku-polvien.

kututkimuksen rinnalle uu-den mahdollisuuden:DNA-sukututkimuksen.Sen arkistoa me kannam-me koko ajan mukanam-me. Sukutiedot on arkis-toitu perintötekijöihimme.Ne selviävät DNA-testis-sä, joka on nykyään jokai-sen ulottuvilla, kotoa käsin,kohtuuhintaan.

Mihin DNA-suku-tutkimus perustuu?Jokainen meistä on saanutperintötekijänsä vanhem-miltaan hedelmöityshetkel-lä. Perimä varastoidaan jo-kaisessa solussamme ole-vaan DNA:han.

Samalla kun DNA onabsoluuttisen yksilöllinen”sormenjälki”, se kertoomyös vanhemmistamme jaesivanhemmistamme, joil-ta olemme geenimme saa-neet sekä sukulaisistamme.

me lähempää sukua, en-nustaa, kuinka läheistä jahahmottaa, minkälaisenomat esi-isämme ja -äitim-me ovat maapallolla esihis-torian hämärässä vaeltaneet.

Maapallon valloitusja haploryhmätNoin 50.000 vuotta sittenjoukko nykyihmisiä lähtiliikkeelle Afrikasta. Nykyi-set afrikkalaiset polveutu-vat niistä, jotka jäivät sijoil-leen. Liikkeelle lähteneet tu-livat ensin Lähi-Itään, jostasitten levittäytyivät ympärimaapallon, vuosituhansienkuluessa.

Nyt astuvat geenimutaa-tiot kuvaan! Miesten ”Aa-

tamilta” lähtöisin oleviin Y-kromosomeihin alkoi tullasatunnaisia pieniä muutok-sia. Myös ”Eevalta” lähtöi-sin olevaan mitokondrionDNA:n sisältämään peri-mään tuli pikku ”virheitä”.

Nämä jäivät aina pysy-viksi ”korvamerkeiksi”poika- ja tytärhaaroille janiiden uusille haaroille eripuolilla maapalloa. Niidenperusteella tiedemiehet ja-kavat nyt ihmiskunnan isä-ja äitilinjoihin ja niiden ala-haaroihin. Niitä kutsutaanhaploryhmiksi. Tiedemie-het ovat antaneet mies- janaishaploryhmille sekä mu-taatioille kirjan- ja numero-tunnukset.

Mutaatiot jaDNA-testiDNA-testi tutkii, mitkämutaatiot meidän peri-mämme sisältää. Niidenperusteella henkilö osataansijoittaa tiettyyn mies- tainaishaploryhmään. Tiedeon selvittänyt mutaatiolöy-dösten perusteella myös eri”mies-ja naisklaanien” kar-keat kulkureitit maapallol-la. Oma haploryhmäker-too siis omien esi-isien vael-luksesta, reitistä ja ajoituk-sesta.

Mutaatiot ovat sukuhaa-rojen tunnusmerkkejä. Su-kulaisilla on siis samojamutaatioita perimässään.

Kun DNA-testin tulostaverrataan muihin tuloksiin,löydetään yhtenevyyksienperusteella geenisukulaisia,”osumia”. Yhtenevyydenmäärä ennustaa, kuinkamonen sukupolven etäisyy-dellä menneisyydessä on elä-nyt viimeinen yhteinen esi-vanhempi.

Kun osumat ovat ilmoit-taneet, missä heidän var-haisimmat esivanhempan-sa ovat asuneet, ne saatta-vat antaa vihjeitä siitä, mis-tä oma suku on tunnetuilleasuinsijoilleen tullut.

Suomen miestenhaploryhmätSuomalaisista miehistä yli98 % kuuluu johonkinhaploryhmistä N, I, R1a taiR1b. Niiden viimeinen yh-teinen esi-isä oli ”F”, jokaeli Lähi-Idässä noin 35.000vuotta sitten.

Haarautumisen jälkeenmeidän esi-isämme ovatvaeltaneet omia reittejäänmaapallolla ennen tuloaanSuomen kamaralle. Suomion asutettu monena ajalli-sena kerrostumana, erisuunnilta. Suurin mieshap-

loryhmä N (n. 60 %) ontullut Suomeen idästä, toi-seksi suurin I (n. 30%) län-nestä.

Eri haploryhmät ovatvuosituhansien aikana le-vinneet koko maahan, mut-ta edelleen N-haploryhmäon Itä-Suomessa yleisempikuin koko Suomessa kes-kimäärin, I-haploryhmäLänsi-Suomessa yleisempikuin koko Suomessa kes-kimäärin. Karjalainen mies-suku voi kuulua mihin ta-hansa näistä – tai johonkinharvinaisempaan.

Suomen naistenhaploryhmätSuomen naiset ovat äitilin-joiltaan ”länsieurooppalai-sempia” kuin miehet.

Runsaslukuisin äitilinjaSuomessa on haploryhmäH, johon kuuluu noin 40% väestöstä. Se on yleisinhaploryhmä myös kokoEuroopassa (44 %).

Toiseksi yleisin äitilinjaSuomessa on U (22 %).Tämä saamelaisille tyypilli-nen haploryhmä on Suo-messa selvästi yleisempikuin muualla Euroopassa.Seuraavina Suomessa ovatW (8%), V (6 %) ja J (5%).

DNA-testin tilausja tuloksetTesti tilataan tutkimuslai-tokselta internetin välityk-sellä, ”verkkokauppana”.

Suosituin tutkimuslaitosSuomessa (kuten kokomaailmassa) on amerikka-lainen FamilyTreeDNA.Testivalikoimasta valitaanhaluttu testi ja maksetaansamassa yhteydessä luotto-kortilla. Näytteenottopak-kaus saapuu postitse ko-tiin. Näytepuikolla pyyh-käistään itse posken sisä-pinnasta sylkinäyte, puikkosuljetaan mukana tulleeseenputkiloon ja palautetaan tut-kimuslaitokseen. Sylkinäytesisältää DNA:mme.

Kullekin asiakkaalle ava-taan oma tulossivu, jossatulokset (esim. haploryh-mä ja tiedot löytyneistä”etäserkuista”) kerrotaanerilaisilla lista- ja karttatu-losteilla.

Testi ei ole kertaluontei-nen ”hetken huuma”. Näytesäilyy FamilyTreeDNA:ntietokannassa 25 vuotta.Aina kun uusien harrastaji-en testeistä löytyy ”osu-ma”, uusia tietoja voi käy-dä katsomassa tulossivul-taan. 25 vuoden aikanatämä uusi tieteenala kehit-tyy (saadaan uusia tietoja)

Miessukujen reitit Suomeen.

Maanantai 19. tammikuuta 2015 VPL.PYHÄJÄRVI 9

ja harrastajamäärä jatkaakasvuaan (sukulaisosumatlisääntyvät).

DNA-testin tekijän ei tar-vitse olla geneetikko. Tu-lokset tulevat valmiiksi tul-kittuina, mutta toki niiden-kin ymmärtämiseksi onhyvä hieman tietää perin-nöllisyyden lainalaisuuksis-ta. Muilta harrastajilta voiaina kysellä.

Esimerkiksi isälinjan Y-DNA 67 -testin listahintaFamilyTreeDNA:ssa on268 dollaria, Suomi DNA-projektin kautta tilattunamerkittävästi alempi (199dollaria, n. 150 euroa).

Kokonaisperimää ver-taava FamilyFinder-testi(”serkkuhaku”) maksaa 99dollaria (noin 75 euroa).Hinta on monelle kerta-kustannuksena merkittävä,mutta 25 vuoden harras-tuksesta ei enää mitenkäänkohtuuton (verrattuna mo-neen muuhun harrastuk-seen).

Sukuseurat ja DNAMonet karjalaisetkin suku-seurat ovat jo hyödyntä-neet DNA-sukututkimus-ta.

Sukuseura on usein ni-miperustainen (”Vartiaistensukuseura”). Siihen voi kuu-lua saman nimisiä sukuja,joiden todellista sukulai-suutta perinteinen sukutut-kimus ei ulotu todenta-maan. Silloin isälinjanDNA-testit kertovat, mit-kä suvuista ovat todella su-kua keskenään, saman kan-taisän jälkeläisiä.

ProjektitTestin tehnyt voi halutes-saan liittyä erilaisiin, itseäänkiinnostaviin projektiryh-miin.

Ryhmiä on olemassa esi-merkiksi tietylle haploryh-mälle, tietylle maantieteelli-selle alueelle tai tietylle su-kunimelle. Projektikohtai-

sissa tulosteissa jäsenet oneriytetty massasta ja jaotel-tu tarkemmin alaryhmiin.

Esimerkiksi KarjalaDNA -projektissa voi tar-kastella samaan alaryhmäänkuuluvia karjalaisia geeni-sukulaisia tai seurata omanluovutetun pitäjänsä muitatestin tehneitä.

Projektien keskusteluryh-missä voi esittää kysymyk-siä, joihin muut ryhmäläisetvastaavat. Projektien admi-nistraattorit tekevät korva-uksetonta vapaaehtoistyö-tä, omaan harrastukseensaliittyen.

Suomi DNA -projektis-sa on noin 4600 jäsentä.Suomi on DNA-harrastuk-sessa maailman kärkimaita.Kun tilaa testin SuomiDNA -projektin internet-kotisivuilla olevan linkinkautta, saa hinnoista mah-dollisen projektialennuksenja liittyy samalla automaat-tisesti Suomi DNA -pro-jektiin.

KarjalaDNA -projektiSuomessa on tehty akatee-misia tutkimuksia eri hap-loryhmien jakautumistamaakunnittain. Viipurin lää-ni - Luovutettu Karjala -puuttuu joukosta. Sen ny-kyasukkaita tutkimalla eivastausta enää saada. Luo-vutetun alueen geenejä kan-tavat asuvat nyt hajallaaneri puolilla Suomea.

Syyskuussa 2014 käyn-nistetty Karjala DNA -pro-jektion tarkoitettu harras-tuksen rikastuttajaksi niilleDNA-testin tehneille, joi-den tunnetut sukujuuret joh-tavat luovutetun Karjalanalueelle. Projektin administ-raattorit ja jäsenet antavattarvittaessa neuvoja uusillejäsenille. Vuoden 2014vaihteessa jäseniä oli noin180.

Luovutetulla Karjalallaon oma, mielenkiintoinen

Luovutetun alueen DNA-testeissä ilmoitettuja esi-isien asuinpaikkoja.

asutushistoriansa. Pähkinä-saaren rauha v. 1323 jakoiKarjalan 300 vuodeksi val-tiollisesti ja uskonnollisesti.

Näkyykö tämä pitäjä-kohtaisissa DNA-tuloksis-sa? Kun Ruotsi sai 1500-1600-lukujen taitteessa Kä-kisalmen läänin haltuunsasadaksi vuodeksi, seurasimerkittäviä väestönsiirtoja.Ortodoksinen kanta-asujai-misto virtasi Venäjälle, tilal-le siirtyi luterilaisia Savostaja Viipurin karjalasta.

Näkyykö tämä Luovu-tetun Karjalan DNA-tulok-sissa? Nämä ovat ”yleisen”tason mielenkiintoisia ky-symyksiä, joihin harrastaja-määrän kasvaessa KarjalaDNA -projektissa saadaan– ehkä – vastauksia, aina-kin pohdiskeltavaa.

Sudenkuoppia?DNA-sukututkimus ker-too biologisen sukulaisuu-den varmasti. Siihenkin täy-tyy varautua, että muinai-nen kirkonkirjaisä ei välttä-mättä olekaan biologinenisä. Tieto sukulaisuuden lä-heisyydestä ei kuitenkaanole fakta, vaan aina tiede-miesten ennuste. Se pe-rustuu mutaatioiden keski-määräiseen tiheyteen.

Ei myöskään kannatakuvitella, että DNA-suku-tutkimus korvaa perintei-sen sukututkimuksen. Täs-sä ei voi oikaista.

DNA-testi ei osaa piir-tää totutun kaltaisia suku-puita. Se ei ole automaatti-nen vastaus, jos johonkinlaatikkoon ei ole löytynytnimeä. Mutta: se saattaaantaa perinteiselle sukutut-kimukselle viitteitämistä et-siä, se saattaa löytää yksit-täisiä tuntemattomia suku-laisia ja -haaroja. Joka ta-pauksessa se antaa tietoaajasta, jonne kirjalliset läh-teet eivät milloinkaan ulo-tu.

Kieliongelma?Testin tilaus ja tulokset

ovat englanninkielisiä. Vart-tuneemmalle sukupolvellekielitaito ei ole samanlainen”itsestäänselvyys” kuin nuo-risolle. Kannattaa tiedos-taa, että omia jälkipolviavoi käyttää apuna.

Ja testin voi tilata ja mak-saa vaikkapa ylioppilas- tairippilahjaksi omalle tai su-kulaislapselle. Testihän ker-too silloin myös omastaperimästä. Tämä saattaa ollamyös keino nuoremmanpolven mielenkiinnon he-rättämiseksi omiin juuriin,perinteisen sukututkimuk-seen ja suvun entisiin asuin-sijoihin.

LisätietoaLisää suomenkielistä tie-

toa DNA-sukututkimuksenperusteista ja käytännöstäsaa esim. tämän artikkelinkirjoittajan kotisivuiltawww.kurrinsuku.net (lisätie-toa voi kysyä myös henki-lökohtaisesti).

Karjala DNA -projektinnettisivun osoite on https://www.familytreedna.com/public/karjaladna.

Karjala DNA -projek-tiin voi tutustua myös liitty-mällä Facebookissa Karja-la DNA-ryhmään, vaikkaei ole testiä tehnytkään (löy-tyy haulla Karjala DNA).

AHTI KURRI

Kirjoittaja on sukututki-mus- ja kotiseutuharrasta-ja, Hiitolan-Kurkijoen su-kututkimuspiirin puheen-johtaja, Karjala DNA -pro-jektin administraattori.

Perhetapahtumia

Milla ja Harri Ruskee-pään perheeseen syntyi18.09.2014 tyttövauva. Jou-lukuun 7. päivänä 2014 pi-dettiin Littoisten kirkossakastetilaisuus, jossa tyttö sainimen Ella Maria.

Harri-isä puhui kauniistipienokaiselleen, kiitäen Ju-malaa syntymän ihmeestä.Meidän läsnä olleiden tun-teet nousivat kovasti pin-taan ja saimme pyyhkiä ilonkyyneleitä, kun Harri vel-jensä Petrin säestämänä lau-loi kauniin laulun, Taivassylissäni: ”Olet aarre sy-dänten, miten sinut suoje-len, helmassani kantaa itsetaivastako saan”.

Liedon seurakunta saiuuden jäsenen, kun kappa-laisena toimiva Harri-isäkastoi oman lapsensa Isän,Pojan ja Pyhän Hengen ni-meen. Milla-äiti ja kummitlaskivat kätensä Ella Mari-an päälle ja hänet siunattiinyhdessä Taivaan Isän käm-menelle.

Kummeiksi olivat lupau-tuneet Jenni ja Pasi Ha-kanen, Sonja Lamppu jaPaul Kankaanranta. Kar-jalaisuus tuli kovasti esilleedellä mainituissa henkilöis-sä. Millan äidin suku onSortavalan maalaiskunnas-ta, Liimataisia. Harrin iso-vanhemmat isän puolelta

Harri, Milla ja Ella. Kuva: Paul Kankaanranta.

olivat Arvi ja Ida KiiskiPyhäjärveltä. Idan suku oliSakkolan Vilakkalan kylänRepoja. Jennin (o.s. Kiiski)suku on sama kuin Harrin.Sonjan isän suku on Sak-kolan Petäjärven Lamppu-ja. Näin jatkuu karjalaisuusedelleen polvesta polveen.

Kastejuhlaa jatkettiin Mil-lan ja Harrin kodissa, jokaon aivan Littoisten kirkonvieressä. Kauniisti katetus-sa pöydässä saimme naut-tia yhdessä maittavasta ruu-asta. Lyhyen ohjelmatuoki-on jälkeen herkuttelimmerunsailla kahvipöydän anti-milla. Marja-Leena-mum-mo oli leiponut komeanrotinapullan ja muita herk-kuja.

Milla-äiti on äitiyslomallaMaarian seurakunnan pas-torin virasta. Harrin työ-paikka on Liedon seura-kunnassa. Monet teistä lu-kijoista muistatte Harrin o.s.Kiiski Pyhäjärvi- ja Sakko-la-juhlien saarnoista ja lau-luista.

Toivotamme terveyttä jakaikkea hyvää Ellalle ja hä-nen vanhemmilleen.

MARJA-LEENA JAOLLI RUSKEEPÄÄ

ERJA JA HEIKKIKIISKI

Tilaa Vpl.Pyhäjärvi-lehtiomaksi, ystävälle taisukulaiselle lahjaksi!

Hinta edelleenvain 30 euroa/ vuosikerta

Soita p. 040 730 2622tai tilaa nettisivujemmetilauslomakkeen kautta

Maanantai 19. tammikuuta 2015VPL.PYHÄJÄRVI10

Viipurin läänin Pyhäjärven Noitermaan koululletuli marraskuussa 1939 lääkintämiehinä ja ambu-lanssin kuljettajina toimivia sotilaita majoitetta-vaksi. Minun kotini sijaitsi aivan koulun lähellä jasotilaat kävivät meillä saunomassa.

Asuimme Nurmilammin rannalla ja meillä oliaika uusi sauna, johon vettä sai helposti lammesta.Äiti teki usein piirakoita ja tietysti niitä tarjottiinmyös sotilaille. Kun tilanne rintamalla alkoi käydäuhkaavaksi, eräät sotilaista neuvoivat meitä mene-mään heille evakkoon. He jopa lupasivat kirjoit-taa kotiin Keski-Suomeen, että siellä varauduttai-siin meidän tuloomme. Yksi heistä sanoi minulle,että hänellä on kotona Jyväskylän tietämillä minunikäiseni velipoika ja kolmen vuoden vanha ori,jota saisin mennä ajolle opettamaan.

Lopulta lähtöä ei kauaa mietitty, sillä eräänäpäivänä sotilas saapui ovellemme ja sanoi, että ontasan tunti aikaa junan lähtöön Noitermaasta. Sejuna saattaisi olla viimeinen. - No, se lähtö ei ollutmeille viimeinen, sillä palasimme jatkosodan aika-na Noitermaahan.

Viimeinen lähtöni Noitermaasta oli kesällä 1944.Silloin ajelimme saman ikäisen naapurin pojan,Jouko Rastaan kanssa hevoskyydillä halki Suo-men Keuruulle asti. Elämä alkoi sodan jälkeenalusta uusilla asuinsijoilla, sillä isäni sai töitä Keu-ruulta ja tontin Keuruun Pappilanniemestä. Nytolen itsekin jo yli 85 -vuotias, asunut yli 60 vuottaKeuruulla ja toiminut kuorma-autoilijana puolivuosisataa.

Kotini Noitermaassa oli ollut lähellä Taipaleenraskaita taistelupaikkoja. Kun myöhemmin tapa-sin talvisodan veteraaneja, tulivat usein puheeksinuo taistelut. He kertoivat minulle kokemuksiaan,kun kuulivat, että nuo seudut olivat minulle kovintuttuja. Tässä eräs koskettava kertomus Tapaleel-ta:

Olin hakemassa kuorma-autollani traktoria Ori-vedeltä Keuruulle. Matkassani oli talon vanhaisäntä, talvisodan veteraani. Kun tuo veteraanimatkalla kuuli, että olin kotoisin Taipaleen seu-duilta, hän innostui kertomaan kokemuksiaan.Oli aivan kuin meistä olisi tullut yhteisten tuttujenseutujen ansiosta sukulaisia.

Hän oli toiminut lääkintämiehenä talvisodassa.Veteraani kertoi kovasta torjuntataistelusta, jossahaavoittui paljon sotilaita. Käytettävissä oli vainyksi lääkäri, joka joutui antamaan ensiapua jahoitamaan vaikeasti loukkaantuneita maastossakuljetuskuntoon. Syvän pimeyden keskellä kaksilääkintämiestä näytti petromaksilla valoa tunninvuorotellen samaan aikaan, kun tämä yksi ja ainoalääkäri teki kaikkensa haavoittuneiden hyväksi.Lääkäri teki työtään täyden vuorokauden ilmanlepoa. Se oli valtava ponnistus yhdeltä mieheltä.

Näin jälkeenpäin olen ymmärtänyt, ettei tuol-laista maratontyötä olisi jaksanut tehdä ilmanpiristeitä. Valitettavasti sodan yhtenä jälkiseurauk-sena joillekin tuli vaikeuksia näistä aineista, jotkasodan kauheudessa antoivat ylimääräisiä voimiavaikeissa tilanteissa.

Kiitän Keuruun, Pihlajaveden ja Multian vete-raaneja suuresta uhrista. Vain Jumala voi senpalkita.

ESKO SIPPONENKeuruu

syntynyt 1928 Vpl Pyhäjärven Noitermaassa

Taipaleentaisteluistakuultuna

Pyhäjärvi-juurinen baritoniHannu Musakka avasijuhlavuotensa konsertillaan14.1. Karjalatalolla 70-vuo-tisjuhlavuotensa kunniaksi.Ohessa Hannun ajatuksiakarjalaisuudestaan.

Oikeestaa mie en ym-märrä sitä ollekaa, jot mikätäss karjalaisuuves on niiihmeellist. Ei se oo miulleselvint, vaa ko nuo muutsuomalaiset ovat tätä ainihmetelleet. Misthä se joh-tuu?

Kai se vissii tää miunkiikarjalaisuutein on verissjoku huume tai sit iha niisspienepienis keenilöiss, mut-ko sitä ei vaa voi mitatamillää konstil.

Yks päivä mie kehitänsellase laitteen, jot voi ihme!Sellase mittarin, joll katot-tas, jot kuka o iha tosissaatai kuka sit pistää omijaa.Karjalaisist ylleesäkkii sa-notaa, jott puhhuut nii pal-jo, mutt ei kuitekaa mänekiel solmuu.

Siin testis pystyis aito kar-jalaine pärjäämää, ko kirk-kail silmil vaa katsois tes-taajaa silmii ja kertos kaikkmaholliset ja mahottomat.Ei siin kestäis kukkaa pe-räs. Varmast koht testaajasanois, jot: ”Testi on tässä,laitteet hajoavat kohta, joset lopeta!”

Sitä ko o lapsuutesa januoruutesa asunt Lappeen-rannas ja puhunt karjalaa,nii ehä sit oo osant mitekääajatella erlaiseks. Sitte koisompan mänin Helsinkii,ni siell huomas, et hyöhä eipuhukkaa kukkaa ennääkarjalaa, vaikk oisvatkii sieltlähtösi. Hyö o jo het omak-sunneet er kiele, jot eiväterottus ja kukkaa sit ei tui-jottas ja haukkus maalai-seks.

Miust siin ei oo mittäähävettävvää, ko karjalaiset-ha o paljo vahvempii, vaikkmän kotikii parrii er kertaa,ni siit huolimatt pit oppiielämää ja tekemää elämäs-tää elämise arvost. Nyt sit-ko mie asun Savoss, ni täälltuntuu ain välil, et meinaa-vat iha väkisi puristaa hen-gilt, mut miehä en annaperiks, vaa haastan ja haas-tan karjalaa iha nii paljo kovaa ehin.

Miu issäin ol oppint omakarjalasa siel ihaKannaksesyvämes, Pyhäjärvel. Mie-hä en sellast paljo ehtintkoton kuulemaa, ko mieolin iha kesekasvune, koisäl tul noutaja.

Äit ol niill sijoillaa syntyntLappeenrannas, entisesLappee pitäjäs, Otontiel jasit myöhemmi Hietalaka-vul iha siin kohtaa, misnykyne Osmonkatu päät-tyy ja on se nurmikaista jasiin se viimene kirsikkapuu.Se on se miun kotipihainviimene puu, voitte männämiun luvallain maistelem-maa kesäsi kypsii kirsikoit.Ai et ovatkii makkeita!

No, nyt mie vähä menisivutiel. Tästhä miun pitkertoo, jott äitin, hää haas-to sitä lappeenrantalaist kar-

Miu Karjalain – mie ja sie

jalamurretta. Tuonko sityhistiit miu issäin kannaksemurtee kanss, ni vot, johatul hyvä soppa ja sitä hä-miekii sit söin iha innoll,sen, minkä jakso..

Jos ei sit muuta karjalaaois tuol suures maailmaspuhuntkaa ko mie ja sie, niisekkii riitti monel ja mo-nest ja otettii ja otetaa eel-lee ilol vastaa. Ja oha karja-la murre muutakii ko mieja sie. Ja sit viel karjalakieliha eriksee, jota pajatettaaja pakistaa.

Kerraha mie sain sellasiiterveisii Seinäjoelt, jot sentoise vastapuole työpäiväol pelastettu sil, ko miekirjoti hänell ”mie ja sie”.Hää ihastu iha ikihyvikseeja sano, jot ”on se ihana,kun joku vielä puhuu taikirjoottaa murretta”, enkämie muuta kirjottant komie ja sie. Taisihan mie silnaisihmisel kirjottaa senSiun isoll ÄSSÄL! Se kai sesit lopult laukas häne sisäl-lää jottai, jot ol iha päiväpelastettu. No, tuliha mie-kii siit tietekii hyvillee, silleevähä, jottei iha hattuu nousttai saatto se vähä kivutasinnekkii.

Muistaha mie viel lap-suuvestain jottai.

Heit äiti veljii eli enoloitpoikinee tul suurest maail-mast, Helsingist ja Varkau-vest, nii ehä sit tahtont oi-kee ymmärtää, ko toisetpuhu nii hienoo ja toisetsavvoo. Mius tuntu kuitekiivällee iha hauskalt heijä puh-heesa, vaik ei sielt kajahel-leet miet ja siet. Helsingieno ol nii jotekii muuttunt,jot hää ei puhunt ennäälappeenrantalaist kovikaa.Liekö se mylly nii kovastpuristelt ja jauhant, jot eisiel pääkaupungiss’ saantennää karjalaa haastaa tois-te kuulle.

Ja sit toine eno, hää puhusavvoo ja heijä poikasamyös. Oisha siin välil tulk-kiikii tarvint, mut jotekiihasiit selvittii. Minkä sille mah-taa ja varsinkii, jos menneenaimisii toise heimolaisekans, nii jotekii karjalaine,varsikii miespuoline, näk-

kyy jostai syyst antava hel-pommi periks ja unohtavasen oma kielesä. Nii mieoon sen käsittänt. Mäniskösiit perhesopu vai minkätähe?

Miulle itellee tää karjala oolt nii pyhä assii, jot ei selähe miust eesj uurharjal,vaik kui mont kertaa nah-kaasa kesis ja pesis. Sielt sevaa sisält pyrkii pintaa. Eikäse lähe muutekaa pois.

Mie oonkii sit iha uhal-laa, semmosis vähä epävi-rallisis tilanteis, työntäntmien ja sien sinne vällii. Sejotekii soip nii mukavast:”Mie ja sie”. Iha er taval komikkää muu murre. Miu jasiu iha samal viisii.

Mite onkii olt vaikeetahaastaa kirjakielell. Se tuntuain tulleen iha jostai maanalt, eikä miust. Sillo ei oopaljoo kettää hymyilyttänt,mut het ko mie laitoi miutja siut soimaa, ni joha al-koit naureksimmaa ja pa-himmatkii jännitteet hävis-vät. Jos työ ette uso, nikokkeilkaa, sitpähä tiijätte.

Sillo lapsen miu Karja-lain ol vaa se Lappeenrantaja siit rajal päi. Sitte ko opinvähä enemmä ymmärtäm-mää, nii Karjala laajen vähäjoka suuntaa. Sitte ko miusttul iso ja rupesi käyttämäähousuis vyötä ja muutinvähä pohjosemmaks, ni mieymmärsin, jot oha se sielkiiKarjalaa. Ja revviir vaa laa-jen sitä mukkaa ko viisas-tuin ja nyt se miun Karja-lain on ain siel, mis mieitekkii oon.

Eikä se miuta lopult ahis-tantkaa vaa sinne lapsuuvekottantereil LappeenrantaaPeltolaa, vaa se o kaikkiallja nyt sen näkkee vaik mis.

Parraimmillaa se o kuite-kii miu syvämessäin ja vaikmie joskus kuolisin, ni siel-hä se jatkaa olemistaa maaallakii matoloihe seuran jakotarkast kuuntelee, ni sielse vast ilone puhe kaikuu jaraikuukii, laulut ja kaikk.Kaikk karjalaiset yhess, jotmikä.

Mie en malta olla sano-matt, jot ain sillo, ko mievaa jossai alan laulaa Karja-last ja kaikkii siihe liittyvii

laului, sillo liikahtaa miusisälläin joku ihmeellise suuresine, syvämes vai mis. Enmie tiijä, mut ei sitä var-maa huomaa muut ko kar-jalaiset, mut sillee siin vaakäyp.

Sitäkii mie oon ihmetelt,mite se Pietar Hannikaineo nähnt oma Karjalasa niikurjaks, ko o pitänt ihalauluukii laittaa, mut häähäolkii sielt pohjosemmast,eikä varmaa tient Laatok-kaa ympäröiväst ihanastKarjalast mittää. Miust seei oo mikkää kurja, vaa ihako ois taivaas tai siin ihahilkul portaihe yläpääs, mistuntuu Pyhä Pietari lämminhenkäys.

Sillo mie sen tunsi, kosain käyvä ens kerra issäinkoissa Pyhäjärvell ja sielmie koin uuvelleesyntymän.Sielthä mie oonkii kotosi jasielhä mie ain ajatuksissainsillo kulen, ko vähäkii silmävälttää ja ei oo muuta teke-mist.

Mite hyvält tuntuu ihasyvämessäin miun Karja-lain – ja mie ja sie.

HANNU MUSAKKA

KARJALAN LIITTO on karjalaisen kulttuurinharrastus- ja kansalaisjärjestö. Karjalan Liitto on

keskittynyt karjalaisen kulttuurin esillä pitoon,säilyttämiseen ja uudistamiseen.

Karjalan Liittoon kuuluu 15 piiriä, KarjalaistenPitäjäyhdistysten Liitto ja Karjalaisten sukuyhteisöjen

liitto sekä noin 450 jäsenyhdistystä eri puolillaSuomea ja ulkomailla.

Henkilöjäseniä yhdistyksissä on lähes 50.000.- www.karjalanliitto.fi

”Miun karjalain” sydän on tässä kotona otetussa perhekuvassa. Vasemmaltaedessä Terttu sylissään Nöpö, äiti-Aili, Ilkka, Henrik, Hannu, isä-Juho jaIrma. Kuva on mahdollisesti vuodelta 1957.

Maanantai 19. tammikuuta 2015 11VPL.PYHÄJÄRVI

Lukijoiden pyynnöstä julkaisemme vielä uudelleen vanhan äitienpäiväkuvan ja siihen liittyvät henkilötiedot. Takarivissä ylhäällä vasemmalta: IdaJermalainen, Helena Kukko, Pekka Jermalainen ja vaimo Miina, Anna-Kaisa Kukko, Heli Lehikoinen, Annuska Mitka Jermolajeff, AnniPaavilainen, Aarne ja Hilda Kukko, Eino Hopia, Mari Akkanen, Antti Nolo, Matti Kukko, Matti Kailasto, Antti Jermolajeff, Mari Hienonen, MattiNuora sylissä Maija, Liisa Pennanen, Anni ja Jalmari Kukko, Eino Kailasto, Martti Kukko.

Keskirivissä vasemmalta: Ida Hopia, Helena Paajanen, Helka Luukkanen, Anni Kiiveri, Eeva Kukko ja lapsi Pentti, Anni Vuohelainen, AnniLiikkanen lapsi sylissä, Anna-Riitta Kailasto sylissä Jouko, Maikki Hopia, Helka Lehikoinen, Anni Ruokolainen, Lyyti Kailasto, Maikki Paajanen,Helena Kurikka sylissä Kukon Arto, Ida Lehikoinen, Matilda Inkinen ja Kaija, Hilja Nuora.

Nurmikolla istujat vasemmalta: Bertta Kaasalainen, Selma Pärssinen, Impi Tiainen, Erkki Paavilainen, Helli Kailasto, Alisa Kiiveri, EinoVuohelainen, Veikko Nuora, Sirkka Jermalainen sylissä Jaakko Kukko, Eino Liikkanen, Ilmari Kukko, edessä Aili Pelkonen, Toini Nuora, 3poikaa Aarre Kukko, Aulis Bulakoff, Arvo Kukko, Lempi Kaasalainen, Aarne Kukko, Irja Kuurne, Einari Kuurne, Tauno Akkanen, KaarloJermalainen, Arvo Kaasalainen, Aarno Kailasto ja Pauli Bulakoff.

Riiskan äitienpäiväjuhlan 1931 kuvan henkilöt tunnistettu

Karjalan Liiton naistoi-mikunnan käsityökilpailun2015 aiheena on vanhastauudeksi ”tuunattu” tekstii-li-, puu- tai metallityö taimuusta materiaalista val-mistettu työ. Käsityökilpai-lu järjestetään liiton naistoi-mikunnan toimintana. Kil-pailun ohjeet saa liiton toi-mistosta, liiton jäsenlehdes-tä ja verkkosivuilta. Kilpai-lu päättyy 31.3.2015.

Piirien naistoimikuntienedustajat tiedottavat kilpai-lusta omassa piirissä eri ti-laisuuksissa. Osallistuminenedellyttää Karjalan Liitonjäsenyyttä tai osallistumis-maksun maksamista.

Kilpailuun toimitetaankuvaus esineen aiemmastakäytöstä tai ulkomuodos-ta: valokuvia, videokuvaatms., paperilla, cd- tai dvd-tallennuksena sekä kuvaus”tuunatusta” versiosta.

Kilpailija ei saa käyttää

Naistoimikunnan käsityökilpailu 2015:

Tuunaa vanhasta uuttasuunnittelussa tai toteutuk-sessa muiden apua. Kilpai-lutyö pitää olla kilpailunpäätyttyä osallistujan omis-tuksessa.

Mikäli työ on kooltaanliian suuri kuljetettavaksi,kuten esimerkiksi verhoil-lut huonekalut, siitä pitääolla selkeitä työkuvia. Pie-nehköt työt, kuten asut,asusteet ja pienet esineettoimitetaan piireihin arvi-oitaviksi ja edelleen arvi-ointinsa jälkeen piiri toi-mittaa parhaat valtakunnal-liseen kilpailuun.

Toivottavaa on, että piiriarviointinsa yhteydessämyös palkitsee kunkin sar-jan kolme parasta, jotkajatkavat liiton kilpailuun.

Piirin kilpailuvastaava(naistoimikunnan puheen-johtaja) laatii kilpailuajanpäätyttyä, 31.3.2015 jälkeentöistä taulukon sarjoittainniin, että se on arviointia

varten Karjalan Liiton toi-mistossa kirjallisena 15.5.mennessä. Jos piiri lähettäämuita kuin omassa kilpai-lussa sijoittuneita töitä liit-toon, ne merkitään ko. tau-lukkoon.

Näyttelyyn tulevat työtpiirin kilpailuvastaava toi-mittaa Hyvinkäälle näytte-lytilaan perjantaina12.6.2015 ja hakee pois sun-nuntaina 14.6. näyttelyn pää-tyttyä.

Alustava sarjajako:A Asu/AsusteetB Käyttötekstiili/ Verhoiltu huonekaluC Koru/ PikkutarvikeD Työkalu/ Suurehko käyttöesineE Muu työ

Liiton naistoimikunta pi-dättää oikeuden muuttaasarjajakoa arvioinnin yhte-ydessä. Kilpailutyöt toimi-

tetaan oman piirin kilpailu-vastaavalle, ei Liiton toi-mistoon. Piirissä valitaansarjojen kolme parasta toi-mitettavaksi valtakunnalli-seen kilpailuun. Valtakun-nallisen kilpailun työt arvi-oidaan Liiton naistoimikun-nan kokouksessa kesäjuhli-en yhteydessä vuonna 2015.

Arvioinnissa voidaankäyttää asiantuntijaraatia taihenkilöitä sekä piiri- ettäliittotasolla. Kilpailutöidenpalautumisesta tekijälleenvastaa piirin henkilö, jokaon työn vastaanottanut. Pii-rien naistoimikuntien/piiri-en tulee vastata kaikistamahdollisista postitus- taitoimituskuluista.

Liiton jäsenille osallistu-minen on maksuton, muil-le osallistumismaksu on 12euroa, joka maksetaan työnvastaanottavalle piirille. Pii-rit voivat neuvotella kilpai-lutöiden tekijöiden kanssa,

jos tekijä haluaa mahdolli-sesti luovuttaa työn piirinkäyttöön, esimerkiksi va-rainhankintaan.

Liiton kilpailussa palki-taan vain kilpailuohjeenmukaisesti valmistettuja uu-sia töitä. Tänä vuonna voi-daan hyväksyä esim. B-sar-jassa suuritöinen 2-3 vuot-ta aiemmin valmistunuttyö.

Yleisesti arvioinnissa kiin-nitetään huomiota työn siis-teyteen ja huolellisuuteen,innovatiivisuuteen, kauneu-teen ja toimivuuteen sekätyön vaativuuteen käytettä-vän ajan ja materiaalin suh-teen.

Kulunut tai ennen kilpai-lua selkeästi käytössä olluttyö voidaan sulkea kilpai-lun ulkopuolelle, mutta pii-rin harkinnan mukaan sevoidaan toimittaa näytte-lyyn.

Osuuskaupan johtaja olihumoristi ja valmis tuo-maan iloa kanssaihmi-sille. Kerran muuankauppamatkustaja olitullut autolla käymäänja jäi yöksi Osuuskau-palle. Illalla lämmitet-tiin sauna ja myös naa-purin vanha Tuomas-isäntä kutsuttiin sauno-maan. Johtaja narrasiTuomasta, että sauno-massa on Vaasan lääninmaaherra.

Tuomas vähän epäili,mutta taisi lopulta joh-tajan tarinaan uskoa,koska kertoi myöhem-min kyläläisille tavan-neensa saunalla ison her-ran: ”Hajusaippualla sepesi jalkansakin”.

TORPAN ANTTI

Osuus-kaupanjohtajansaunassa

Maanantai 19. tammikuuta 2015VPL.PYHÄJÄRVI12

Julkaisija: Vpl. Pyhäjärvi-SäätiöKotisivut: www.karjalanliitto.fi/vplpyhajarvisaatio

Päätoimittaja:Marjo Ristilä-ToikkaRautasemantie 37537570 Lempääläpuh. 040 730 2622marjo.ristila-toikka@kolumbus.fi

Tilaukset, jakeluhäiriöt jaosoitteenmuutokset:Toimitus, päätoimittajaRautasemantie, Lempääläkts. yhteystiedot vierestä

Tilaushinnat: koti- ja ulkomaat 30 euroa/vsk.Ilmoitushinnat (pmm): kuolinilmoitukset.....0,70 e

tekstissä.....................0,80 epienin ilmoitus..........20 eHintoihin lisätään alv. 24%

Painopaikka:Botnia-Print OyKokkola

Vpl. Pyhäjärvi-SäätiönasiamiesPirjo KiialaLamminkankaantie 1233420 Tamperepuh. 044-2815047pirjo.kiiala@gmail.com

Toimitusneuvosto:Juhani Forsberg, Yrjö S.Kaasalainen, Pirjo Kiiala,Kirsti Naskali, Esko Pu-lakka, Markku Pärssinen jaMarjo Ristilä-Toikka. Sivunvalmistus:

Marjo Ristilä-Toikka

Toimituksella on oikeuslyhentää ja muokatalehteen lähetettyä aineistoa.

Seuraava Pyhäjärvi-lehti ilmestyy helmikuussa.Aineistot toimitukseen viimeistään ma 9.12.2015

mennessä, kiitos!

TAPAHTUMAKALENTERI

Mistä löydän hyvän lahjan?Tässä vihje: Hanki kirjapari Kaunista Vpl Pyhäjärveä, osat I ja II.

Yhteensä 736 sivua ja 1750 kuvaa. Koko A4.Hinta vain 95 euroa + läh. kulut. Lisätietoja ja tilaukset:

taubila@pp.inet.fi tai 044 564 1040Noudettavissa myös johtokunnan jäseniltä ilman läh. kuluja.

Sekä http://vpl-pyhajarvi.fi/kirjapuoti

Vpl.Pyhäjärveä kylä kylältä -sarja jatkuu 1.2.2015 klo13, Laatokkasali, Karjalatalo, 2. krs. Käpylänkuja 1,00610 Helsinki. Esittelyvuorossa Pyhäkylä; Kauko Hink-kanen ja Riitta Hirvonen. Tervetuloa! - Vpl.Pyhäjärvi-seura ry, hallitus.

Vpl. Pyhäjärvi-seuran muut tapaamisajankohdat: su1.3. klo 13 ja kevätkokous su 12.4. klo 13 Karjala-talolla.

Tampereen Seudun VPL Pyhäjärvikerhon sääntö-määräinen vuosikokous on keskiviikkona 4. päivänähelmikuuta 2015 klo 13.30 Koulukatu 12, Tampere.Kerho tarjoaa kahvit, tervetuloa! - Johtokunta

Lahden seudun Vpl Pyhäjärvi-kerhon helmikuunkokous pidetään torstaina 05.02.2015 klo 13 alkaenRavintola Wanhassa Herrassa, Laaksokatu 17, Lahdessa.Viritellään laskiaismuistoja. - Tervetuloa!

Suvannon seudun pitäjäyhteisöjen tapaaminen Mik-kelissä la 7.2. klo 12. Tiedustelut ja ilmoittautumisetMarkku Paksu, p. 040 5239 645.

Konevitsan evakuointi maaliskuussa 1940 on vuosi-kokousesitelmän aiheena arkistoaineiston ja perheessäsäilyneiden tietojen perusteella, esitelmöitsinä fil.tri, do-sentti Tellervo Krogerus la 7.2.2015 klo 13.00 alkavassaKonevitsa ry:n sääntömääräisessä vuosikokouksessa Hel-singin ort.seurakunnan seurakuntasalissa, Unioninkatu39, käynti saliin sisäpihalta. Tilaisuus on avoin kaikilleKonevitsan luostarin historiasta kiinnostuneille. - Terve-tuloa!

PYHÄJÄRVI-SÄÄTIÖNKOTISIVUT

löytyvät osoitteesta:www.karjalanliitto.fi/

vplpyhajarvisaatio

Vpl. Pyhäjärvi -tuotteitaedullisesti lahjaksija omaan käyttöön

Hanki nyt joululahjaksi vaakunapaita, jota saa-tavana jälleen joulukuun alusta alkaen kaikissapohjaväreissä valkoinen, helmenharmaa ja musta.Tuote, juuristamme kertova Vpl. Pyhäjärven vaa-kunapaita, sopii esim. lahjaksi ja asuksesi tulevillekotiseutumatkoille, vaikka koko ryhmälle. Aidonvärisellä Vpl. Pyhäjärven vaakunan kuvalla ja teks-tillä PYHÄJÄRVI VPL varustettua erittäin hyvä-laatuista T-paitaa löytyy valkoisissa ja mustissa sekäV- että pyöreällä kaula-aukolla, mutta helmenhar-maissa vain pyöreäaukkoisena. Koot S, M, L, XLhinta 15 e/kpl ja isommat koot XXL ja XXXL20 e/kpl. Dokumenttielokuva Muistojen järvion kuvattu vuosina 1939-44 Pyhäjärvellä. DVD:nhinta 20 e/kpl, tuotetta jäljellä muutamia kappalei-ta, mukana liuskan seloste elokuvasta. Seuran 50-vuotishistoriikki (2007) tarjoushintaan 10 eur/kpl.

Postitettaessa lähetyksiin lisätään postituskulut.Tilaukset ja tiedustelut toistaiseksi ainoastaan Kai-sa-Liisa Korhonen 050-590 5433, e-mailkaisaliisako@gmail.com (huom. muuttunut säh-köpostiosoite)

Vpl. Pyhäjärvi-seura ry

* Vpl. Pyhäjärvi-Säätiön60-vuotishistoriikki.136 sivua, runsaasti va-lokuvia ja muisteluita niinsäätiön alkuajoilta kuineri paikkakunnilla pide-tyistä juhlista ja muistapyhäjärveläisten tapahtu-mista. Hinta 20 euroa +postikulut.

* Reino O. Kukkoja Kaarle Viika, Vpl.Pyhäjärvi v. 1989 il-mestynyttä kuvateostaedelleen saatavissa. Run-saan kuvamateriaalin li-säksi kirjassa on laaja his-toriaosuus entisestä ko-tipitäjästämme sekä mur-resanasto selityksineen.Hinta 25 euroa + posti-kulut.

*Isännänviiri (suunnit-telu Kaarle Viika) koko45x400 cm. Hinta 75euroa + postikulut

* Vpl. Pyhäjärvipöytästandaari (suun-nittelu Kaarle Viika)42 euroa + postikulut.

Tilaukset:Pirjo KiialaLamminkankaantie 1233420 Tamperepuh. 044-2815047pirjo.kiiala@gmail.com

Pyhäjärvi-tuotteet

Sukulaiset,ystävät ja tuttavat.

Vuosi 2015 on vierähtänyt käyntiinsuurin odotuksin.

Toivomme, että tuleva aika tuottaaTeille iloa ja onnea jokaisena päivänä !

Rakkain terveisinMarjatta (o.s. Kivikkola, ent. Nännimäinen)

ja Antti Rantanen, Rauma

Karjalanmatkoja, lähde mukaan:Ystävänpäivänä ja Laatokan kierrokselle

13.-16.2.2015 (Ystävänpäivä)Viipuri, Pyhäjärvi, Pietari, Käkisalmi

3.-7.4.2015 Laatokankierros,Pyhäjärvi, Hiitola, Sortavala, Pitkäranta,

Aunus, Syväri, Pyhäjärvi

Tiedustelut: Heli Salminen puh.02-6331784, 050-5671586

Kiitän kuluneesta vuodesta jatoivotan hyvää tätä vuotta.

Heli Salminen,Naskalin Manun tyttö

Kiitoskirje lukijaltaJoulun alla kolisi postilaatikkoni tuolla kylätien varrel-la. Kotinihan on tällä hetkellä Keski-Suomen kauniis-sa Petäjäveden kunnassa. On jokia ja järviä vaikkamuillekin jakaa. Kolahduksen aiheutti Kirje kotoaelikä Vpl. Pyhäjärvi-lehti. Sain lukea minulle niinikävän uutisen, että Pyhäjärvi-seuran Kaarina Pärssi-nen jättää luotsipaikkansa.Tämä uutinen oli minullesuorastaan tyrmäävä.

Olenhan kyllä vasta vähän aikaa kuulunut Vpl.Pyhäjärvi-seuraan. Muistan niin elävästi sen päivän,kun soitin Kaarina Pärssiselle ja kyselin, että ottaisitte-ko minut seuranne jäseneksi. Oleneksyksissä, en löydäsynnyinseutuni ihmisiä? Kaarina Pärssinen levitti sylin-sä ja sanoi; tänne sinä kuulut, täällä on sinun heimosi,veljesi ja sisaresi. Tunsin sen yhteenkuulumisen ihanantunteen, kun löytää synnyinseutunsa ihmiset elikä vpl-pyhäjärveläiset. Mitä enemmäm soittelin ja lähetinsähköposteja Kaarinalle, tulin tietoiseksi hänen suu-renmoisista taidoistaan kynän käsittelystä ja sujuvastasanan hallinnastaan.

Hän uhraa paljon aikaansa pyhäjärveläisten elämänkulusta tänään ja ennen siellä Kannaksella tutkien jatiedustellen. Mikä sitoutuminen järjestön asioidenhoitamiseen. Tämä kaikki on hänelle hänen perheen-sä; isä, äiti ja lapset. Mikä sosiaallisuus ja empatiaKaarinasta huokuu. Nyt kun hän hieman huokaa,kyllä Kaarina jaksaa vielä toimia seuran aktiivijäsenenäpitkälle tulevaisuuteen. Minä ainakin uskon ja toivonnäin tapahtuvan

Kiitokset Sinulle Kaarina Pärssinen. Olet empaatti-nen ja suuri ihminen.

ANNIKKI LINDGREN

Sanna-niminen emäntä oli kylällä itseoppinut eläin-lääkäri ja valmis auttamaan tarvittaessa myös ihmisiä.

Isäni oli sahalla asentajana ja työhön kuului muunmuassa terien teroittamista, jossa sai usein sirujamirkkelistä silmään. Jos siru ei lähtenyt kotikonsteillakuten boorivedellä, meni isä Sannan luo ja tämäpyöräytti kielellään sirun pois silmästä.

Kerran sattui, että äiti lainasi ruustippoja naapuril-lemme Lovisalle, jolle tämä lainakanfertti eli ruustipattiputeltiin tyhjään boorivesipulloon. Loviisa oli myö-hemmin tuonut lainan takaisin samaisessa boorivesi-pullossa. Isällä oli taas siruja silmässä ja niitä yritettiinhuuhdella pois. Äiti otti pienen boorivesipullon jatipautti tipat isän silmään. Jopa nousi hirmuinenkiromeno ja hyppiminen, kun kanfertti poltti isänsilmää. Jälkeenpäin, kun tapausta muisteltiin, isäsanoi, että silmähän parani ruustippojen avulla nope-asti. Jostain syystä tätä lääkettä ei kuitenkaan enääkokeiltu silmänhuuhteeksi.

TORPAN ANTTI

Boorivettävai kanferttia?