Rikosoikeuden aineopintoluennot: rikosoikeuden yleiset opit (vastuuoppi) sl 2013

Professori Raimo Lahti

Rikos- ja prosessioikeuden sekä oikeuden yleistieteiden laitos

2

Luentosarjan tavoitteet ja liitännäisaineisto

Luentosarjalla keskitytään rikosoikeuden yleisiin oppeihin

(vastuuoppiin): sekä teoriaan että oikeuskäytäntöön Tärkein liitännäisaineisto on Dan Fränden oppikirja

Yleinen rikosoikeus (2012), johon olisi syytä perehtyä

samanaikaisesti luentosarjan kanssa Rikosoikeuden soveltaminen ja sen opettelu on

keskeisesti esillä Rikosoikeuden säädökset ja ennakkopäätökset (lakikirjoja

hyödyntäen)

Rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevia KKO:n ennakko-

päätöksiä 1970- (oppiaineen verkkosivulla)

Raimo Lahti: Rikosoikeuden soveltamistapauksia.

Tenttitapaustehtäviä 2002-2010 (III/2010; verkkosivulla)

3

Täydentäviä verkkosivuaineistoja

Raimo Lahti: Talousrikosoikeuden yleisistä opeista Raimo Lahti: Syyntakeisuuden arviointi ja

mielentilatutkimuksen merkitys (nämä oppiaineen

verkkosivulla) Lisäksi huom. Raimo Lahti: Rikosoikeudellisesta

oikeuslähde- ja lainsoveltamisopista, teoksessa

Rikostuomion perusteleminen, Helsingin hovioikeus 2005

(verkkoversio: www.oikeus.fi/uploads/jcwd31mdume.pdf) Raimo Lahti: EU-kriminaalipolitiikka… Raimo Lahti: Rikosoikeustiede ja rikosoikeuden yleiset

opit … (tiedekunnan verkkosivulla: sähköiset julkaisut) Opinto-oppaassa ilmoitetut luento- ja kuulusteluajat

pätevät, paitsi ettei pe 13.9. ole luentoja

4

Rikosoikeuden aineopintojen tavoitteet

Tavoitteena on, että opiskelija ymmärtää rikosoikeuden

yleisten oppien, rikosten lajien, rikosoikeudellisen

kontrollijärjestelmän sekä eurooppalaisen ja

kansainvälisen rikosoikeuden perussisällön, kykenee

soveltamaan tätä tietämystään oikeudellisten ongelmien

ratkaisemiseksi sekä pystyy kriittisesti arvioimaan

rikosoikeuden kehittämishaasteita. Tavoitteena on myös,

että opiskelijalle muodostuu peruskäsitys rikosoikeuden,

kriminologian ja kriminaalipolitiikan muodostamasta

kriminaalitieteiden kokonaisuudesta ja rikosoikeudellisen

järjestelmän toiminnasta. Lisäksi on tavoitteena, että

opiskelija kykenee itsenäisesti hankkimaan uutta ja

syventävää tietoa alueelta.

5

Oikeustapauskysymykseen vastaaminen

Oikeustapauskysymykseen vastaavan opiskelijan tulee

tunnistaa tapauksen keskeiset soveltamisongelmat ja

käsitellä niitä oikeuslähdeaineistoa perustellusti

hyödyntäen. Olennaista ei ole se, mihin lopputulokseen

tulkinnanvaraisessa oikeuskysymyksessä on tultu, vaan

se, miten omaksuttua kantaa tai ratkaisua on perusteltu.

Vastauksen sisäiseen johdonmukaisuuteen ja selkeyteen

sekä vastauksesta syntyvään kokonaiskuvaan

kiinnitetään arvostelussa huomiota. Vastauksen selkeys

edellyttää kappalejaon käyttöä. Vastauksessa tulisi myös

mielellään käyttää alaotsikoita ja päättää vastaus lyhyeen

tiivistelmään.

6

Oikeustapauskysymykseen vastaaminen (jatk.)

Kun tärkein oikeuslähde – säädösaineisto – on tentissä

käytettävien lakikirjojen ja irtosäädösten avulla usein

helposti löydettävissä. ei ole riittävää pelkästään

säädösteksteihin tukeutuminen, vaan vastauksesta on

ilmettävä myös kurssikirjallisuuden osaaminen niihin

hyvin sisältökysymyksissä kuin soveltamisen

metodikysymyksissä. Kurssikirjallisuuden kannanottoihin

ja lakikirjoissa selostettuihin ennakkopäätöksiin on

relevanteilta osin syytä viitata. Kun kuitenkin vastaustilaa

on nyttemmin rajoitettu, korostettakoon, että

lainsäännösten ja muun oikeuslähdeaineiston sisältöä

selostetaan vain tarpeellisilta osin ja että lakitekstiin

viitataan asianomaiset säännökset mainiten.

7

1. Rikosoikeus – rikosoikeustiede – rikosoikeuden yleiset opit (I)

Rikosoikeus oikeusjärjestyksen osana ja tieteenalana

Rikosoikeus tieteenalana: rikosoikeustieteen/

kriminaalitieteen osa-alueet Rikosoikeustiede: rikosoikeusdogmatiikka, -filosofia,

-oikeushistoria, -oikeusvertailu, -prosessioikeus

Kriminaalipolitiikka (teoreettinen ja käytännöllinen)

Kriminologia

Kriminalistiikka ja muut forensiset tieteet

Rikosoikeuden suhde moraaliin ja politiikkaan Rikosoikeus vahvasti moraali- ja politiikkasidonnainen

- Moraalinen moitittavuus ja paheksuttavuus

8

1. Rikosoikeus – rikosoikeustiede – rikosoikeuden yleiset opit (II)

Rikosoikeudellinen järjestelmä: systeeminäkökulma Rikosoikeuden ja sitä koskevan oikeustutkimuksen

vuorovaikutus

Rikosoikeusjärjestelmän sosiologinen käsitesisältö (rikos- ja

rikosprosessioikeus ja sitä toteuttava kontrollikoneisto)

Rikosoikeuden (rikosoikeusdogmatiikan) tärkeimmät osa-

alueet Rikosoikeuden yleiset opit (vastuuoppi)

Rikosten lajit (rikosoikeuden erityinen osa)

Rikosoikeudellinen seuraamusjärjestelmä

Eurooppalainen ja kansainvälinen rikos(prosessi)oikeus:

- EU- tai EIS-lähtöinen/kv-oikeuslähtöinen rikosoikeus

9

1. Rikosoikeus – rikosoikeustiede – rikosoikeuden yleiset opit (III)

Rikosoikeuden yleiset opit Kriminaalipolitiikan arvot ja tavoitteet / rangaistusteoriat /

kriminalisointiperiaatteet

Oikeusperiaatteet (erit. laillisuus-, syyllisyys- ja

suhteellisuusperiaatteet): perus- ja ihmisoikeus- ja/tai EU-

oikeuslähtöisiä periaatteita

Teoriat (kuten syyllisyys- ja tahallisuusteoriat)

Käsitteet ja systematiikka (erit. rikoksen rakenneoppi)

Oikeuslähdeoppi ja juridiset metodit (erit. tulkintametodit ja

oikeusperiaatteiden punninta)

10

2. Kriminaalipolitiikan arvot ja tavoitteet, rangaistusteoriat, kriminalisointiperiaatteet (I)

Kriminaalipolitiikan tavoitteet: rikollisuudesta ja sen

kontrolloinnista johtuvien kustannusten (haittojen)

minimointi ja oikeudenmukainen jakaminen yhteiskunnan,

rikoksen uhrien ja rikoksentekijöiden kesken

Rikosoikeudellisen (kontrolli)järjestelmän tulee olla

hyödyllinen (tehokas, vaikuttava), oikeudenmukainen ja

humaani; järjestelmää tarkasteltava monitasoisesti

Rikoslainsäädännön kokonaisuudistuksessa arvioitiin,

mistä on rangaistava ja miten ankarin rangaistusuhin Rikosoikeuden dynaaminen kehittäminen – rikosoikeuden

rajat; hyvinvointivaltiollinen – oikeusvaltiollinen rikosoikeus

11

Rikosoikeuskomitea (KM 1976:72) arvioi kriminalisointien

tarpeellisuutta erittelemällä tekotyyppien haitallisuutta ja

paheksuttavuutta, kriminalisoinnilla saavutettavia etuja ja

haittoja sekä kriminalisoimisen asettamia erityisehtoja Nykykäsitys liittää kriminalisointiperiaatteet perus-

oikeuksien rajoitusedellytyksiin ja EU-oikeuden

periaatteisiin (ks. erit. Melander 2002, 2008) Lailla säätämisen, tarkkarajaisuuden ja täsmällisyyden

vaatimukset (laillisuusperiaate; ks. tark. jälj.)

Ihmisarvon loukkaamattomuuden, oikeusturvan ja

ihmisoikeusvelvoitteiden noudattamisen vaatimus

- Ihmisarvo syyllisyysperiaatteen tausta-arvona

- Ihmisarvo rikosseuraamusten rajoittajana

3. Kriminalisointiperiaatteet (II)

2. Kriminalisointiperiaatteet (III)

Oikeushyvien suojelu – hyväksyttävyys/legitimiteetti

- Symbolisen rikosoikeuden kielto

- Moralististen kriminalisointien kielto

Ultima ratio eli viimesijaisuus – suhteellisuusperiaate

- EU-oikeuden suhteellisuusperiaate erityisen merkittävä

(aineellisen rikosoikeuden välttämättömyys,

toissijaisuusperiaate)

- Kyse prospektiivisesta suhteellisuudesta (vrt.

rangaistuksen määräämisen retrospektiivinen

suhteellisuus)

Hyöty – haitta -punninnan periaate – suhteellisuusperiaate

Huom. myös valtion positiiviset suojeluvelvoitteet, joiden

perustana ovat perus- ja ihmisoikeudet 12

13

3. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate sekä oikeuslähde- ja lainsoveltamisoppi (I)

Laillisuusperiaate: nullum crimen sine lege, nulla poena

sine lege poenali (EIS 7 art., PL 8 §, RL 3:1) RL 3:1: ”Rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen

teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan

säädetty rangaistavaksi.” (1 mom.) ”Rangaistuksen ja

muun rikosoikeudellisen seuraamuksen on perustuttava

lakiin.” (2 mom.) Laillisuusperiaatteen osaperiaatteet:

sine lege scripta (praeter legem -kielto): lakisidonnaisuuden

vaatimus (ks. KKO 1998:159, järjestysmiestapaus)

sine lege stricta (lainanalogiakielto syytetyn vahingoksi)

sine lege praevia (taannehtivan rikoslain kielto)

sine lege certa (epätäsmällisen rikoslain kielto)

14

3. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate … (II)

Laillisuusperiaatteen kohdistuminen lainsäätäjään ja/tai

lain soveltajaan; jälkimmäisessä tapauksessa huom. PL

106 § (ks. KKO 2005:55) ja perustuslain tulkintavaikutus KKO 2005:55: ei edes lievemmän lain arvostelua vanhan

lain pohjalta tehtäessä saanut kvalifioida rikosta ”muissa

tapauksissa” avoimen tunnusmerkin perusteella

Blankorangaistussäännöksiä koskevat erityisvaatimukset

lakisidonnaisuudesta ja täsmällisyydestä (PeVM 25/1994

vp): Valtuutusketjut täsmällisiä (ks. KKO 1994:114,

säännöstelyrikoksen edellyttämä tuontirajoitus ei perustunut

valtuuttavaan lakiin; KKO 2006:52, käsisammutuksen

laiminlyönnin kriminalisointi ei perustunut valtuuttavaan

15

3. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate …(III)

lakiin; vrt. KKO 2010:14, optikon toiminnan määrittely perustui

täsmälliseen valtuutusketjuun)

Aineelliset säännökset (käyttäytymisnormit) kirjoitettu

riittävän tarkkarajaisesti (esim. KKO 1999:46, virkarikos,

virkavelvollisuus ei riittävän selvästi perustunut säännöksiin ja

määräyksiin)

Noista säännöksistä käytävä ilmi niiden rikkomisen

rangaistavuus (ks. KKO 2000:52; vrt. kuitenkin KKO 2008:105,

ks. tarkemmin jälj.)

Itse blankorangaistussäännöksessä jonkinlainen asiallinen

luonnehdinta rangaistavasta teosta (vrt. erit. EY-asetukset);

ks. esim. säännöstelyrikos, RL 46:1

16

3. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate … (IV) KKO 2008:105 (tenttitap. 24/27.4.2009/1)

Ks. erit. KKO 2008:105: Siipikarjankasvattajalle vaadittiin eläintautilain 23 §:n nojalla

rangaistusta siitä, että tämä oli lintuinfluenssan leviämisen ehkäisemiseksi annettujen

määräysten vastaisesti pitänyt hanhia ulkona laitumella. Kysymys rangaistussääntelyn

asianmukaisuudesta rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kannalta sekä pakkotilasta.

- “15. Korkein oikeus on useissa ennakkoratkaisuissaan ottanut kantaa

blankorangaistussääntelyn hyväksyttävyyteen rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen

kannalta. Ratkaisussa KKO 2000:52 Korkein oikeus katsoi, ettei kaupungin

järjestyssäännön rikkomisesta voitu rangaista, kun kyseisessä järjestysäännössä ei

ollut säännöstä sen rikkomisen rangaistavuudesta ja kuntalaissakin oli annettu vain

valtuutus rangaistusuhan sisältävän järjestyssäännön antamiseen. Ratkaisussa KKO

1998:159 oli kysymys tilanteesta, jossa syytteenalaista tekoa ei ollut laintasoisesti

säädetty rangaistavaksi. Ratkaisussa KKO 2006:52 rangaistussäännöksen ja

rangaistavan menettelyn osoittaneen viranomaisen määräyksen välinen

17

3. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate… (V) KKO 2008:105 (jatk.)

- valtuutusketju ei puolestaan ollut asianmukainen.”

- “17. Hovioikeus on pitänyt ongelmana sitä, että itse rangaistavaa menettelyä ei ole

luonnehdittu eläintautilain rangaistussäännöksessä vaan teonkuvaus ilmenee

ainoastaan asetuksen 7 §:stä ja ettei mainitussa 7 §:ssä taas ole viitattu eläintautilain

23 §:n rangaistussäännökseen.”

- “18. “… jo eläintautilain 1 §:stä ilmenee, että laki koskee eläintautien vastustamiseksi ja

ennakolta ehkäimiseksi annettuja määräyksiä, … Vaikkei eläintautilain 23 §:n

rangaistussäännöksessä olekaan erikseen kuvattu eikä voitukaan kuvata säännöksen

nojalla rangaistavaksi tarkoitettujen tekojen erilaisia ilmenemismuotoja, on jo lain

nimen ja soveltamisalan perusteella selvää, että kriinalisoinbnin tarkoituksena on

nimenomaan eläintautien vastustaminen ja ennakolta ehkäiseminen. KKO katsoo

tämän riittävän rangaistavan menettelyn ‘asialliseksi luonnehdiinnaksi’ lain tasolla.”

- (Em. Lainaukset KKO 2008:105:n perusteluista.)

18

3. Rikosoikeudellinen oikeuslähde- ja lainsoveltamisoppi (VI)

Analogian (eli lain sanamuodon ulkopuolelle menevän

lain soveltamisen) ja tulkinnan ero; laajentava – supistava

tulkinta Tulkinnan (ja punninnan) metodeja

Kieliopillinen tulkinta (lakitekstin yleiskielinen tai juridis-

tekninen merkitys)

Systemaattinen tulkinta (säännöksen systeemiyhteys)

Teleologinen tulkinta (säännöksen objektiivinen tarkoitus ja

vaikutukset)

Historiallinen tulkinta (lainsäätäjän tarkoitus)

(Uutena) ihmis- ja perusoikeusmyönteinen tulkinta / punninta

(Uutena) EU-oikeuden vaikutus lain soveltamiseen

In dubio mitius -tulkintasäännön täydentävä asema

19

3. Rikosoikeudellinen oikeuslähde- ja lainsoveltamisoppi (VII)

Oma käsitykseni: Kieliopillisen tulkinnan lisäksi on erityisesti huomattava

teleologisen ja systemaattisen tulkinnan merkitys. Ihmis- ja

perusoikeusajattelu voimistanut laillisuusperiaatteen tausta-

arvoja verrattuna teleologis-kriminaalipoliittisiin seikkoihin.

Pro et contra -tyyppinen, avoin argumentointi suotava

Erisuuntaisten perustelujen vakuuttavuutta arvosteltava mm.

säännös- ja toimintaympäristökohtaisesti

KKO:n ratkaisuissa erilaista asennoitumista: restriktiivisen

tulkinnan ja monipuolisesti argumentoivan mukaista Edellisestä ks. erit. KKO 2004:81 (rakentamisrikkomus) ja

109 (petos); huom. myös KKO 1999:51 (luvaton käyttö),

2004:64 (viranomaiskiellon rikkominen), 2013:12 (huumer.)

20

3. Rikosoikeudellinen lainsoveltamisoppi (VIII)

Jälkimmäisestä ks. erit. KKO 2002:11 (velallisen

epärehellisyys), 2004:46 (verorikkomus), 2005:27

(arpajaislaki), 2007:67 (rahanpesu)

Punnintametodin käytöstä ks. erit. KKO 2005:82 ja 136

(yksityiselämän suoja, sananvapaus)

Ks. myös esim. KKO 2005:93 (lapsen seksuaalinen

hyväksikäyttö), KKO 2005:101 verr. 2011:81 (kotirauhan

rikkominen), KKO 2006:99 (murtautuminen), KKO 2008:86

(tekstiviestien lähettäminen), 2011:1 (seksuaalinen teko)

- KKO 2005:93: isän alaikäisille lapsille toistuvasti antamat pitkät

kielisuudelmat eivät olleet ”seksuaalisia tekoja”

- KKO 2005:101: loma-asunnon ollessa asumaton se ei nauttinut

kotirauhan suojaa

21

3. Rikosoikeudellinen lainsoveltamisoppi (IX)

KKO 2008:86: Tekstiviestien lähettäminen ei täyttänyt kotirauhan rikkomisen

(RL 24:1) tunnusmerkistöä (ään.). Ratkaisusta seurasi lainmuutos 685/2009

KKO 2006:99: A oli anastamaansa yleisavainta hyväksi käyttäen

anastamistarkoituksessa tunkeutunut hotellihuoneisiin. Tunkeutumista

pidettiin RL 28:2.1:n 5 kohdassa tarkoitettuna murtautumisena.

KKO 2011:1: Kysymys siitä, oliko lääkärin potilaan tutkimisen yhteydessä

syyllistynyt seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Vrt. ed. KKO 2005:93.

KKO 2011:81: A oli sisään murtautuen anastanut omaisuutta omakotitalosta,

jonka asukkaat olivat olleet anastuksen tapahtuessa viettämässä talvea

Espanjassa. Rikoksentekijän katsottiin murtautuneen RL 28:2.1:n 5 kohdassa

tarkoitettuun asuttuun asuntoon. Vrt. ed. KKO 2005:101.

3. Rikosoikeudellinen lainsoveltamisoppi (X)

KKO 2013:12. Huumausainerikos. Lääkerikos.

Laillisuusperiaate. Eurooppaoikeus. A oli tuonut Virosta Suomeen henkilökohtaiseen käyttöönsä

huumausaineeksi luokiteltavan lääkevalmisteen. A:lla ei ollut

ollut lääkevalmistetta maahan tuodessaan mukanaan

lääkelain nojalla annetussa asetuksessa mainittuja

Schengen-todistusta eikä lääkemääräystä. A oli myöhemmin

esittänyt asianmukaiset lääkemääräykset. Kysymys siitä,

oliko A syyllistynyt huumausainerikokseen, kun hänellä ei

ollut ollut lääkevalmistetta maahan tuodessaan mukanaan

asianmukaisia asiakirjoja.

22

23

3. Rikosoikeudellinen lainsoveltamisoppi – vielä punnintamallista (XI)

Ks. EIT 10.2.2009; vrt. KKO 2001:96 ja esim. 2010:88:

- EIT totesi, että välttämättömyys tarkoitti pakottavaa yhteiskunnallista tarvetta.

Sananvapauteen puuttumisen tuli olla oikeassa suhteessa hyväksyttäviin

tavoitteisiinsa ja sitä oli perusteltava relevantein ja riittävin syin. Kansallisilla

viranomaisilla oli tiettyä harkintamarginaalia arvioidessaan tuollaisen tarpeen

olemassaoloa ja sen edellyttämiä toimenpiteitä. Lehdistön vapaudella oli olennaisen

tärkeä merkitys demokratiassa. Lehdistöllä oli oikeus ja velvollisuus jakaa tietoja ja

ajatuksia kaikista julkista mielenkiintoa ja huolta herättävistä kysymyksistä. Toisaalta

EIS 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut velvollisuudet ja vastuut koskivat myös

lehdistöä. Niillä oli erityinen merkitys käsillä olevan kaltaisissa tapauksissa, joissa

kysymys oli toisten oikeuksien mahdollisesta loukkaamisesta. Kilpailevia intressejä

punnittaessa oli nyt otettava huomioon myös, että X:llä oli ollut oikeus EIS 6 artiklan

2 kohdan mukaiseen syyttömyysolettamaan.

24

3. Vielä punnintamallista… (XI)

- Journalistit saivat nojautua EIS 10 artiklan takaamaan suojaan vain, jos he toimivat

vilpittömässä mielessä tarjotakseen oikeaa ja luotettavaa tietoa journalismin eettisten

vaatimusten mukaisesti. Punnitessaan yksityiselämän suojaa sananvapautta vastaan

EIT oli korostanut lehtivalokuvien ja -artikkelien merkitystä yleisesti kiinnostavista

kysymyksistä käydyssä keskustelussa. Lisäksi oikeudenkäyntiselostukset edistivät

oikeudenkäyntien julkisuutta ja vastasivat siten EIS 6 artiklan 1 kohdan vaatimuksia

tuossa suhteessa. Oikeudenkäynnin julkisuus ei kuitenkaan antanut medialle täysin

vapaita käsiä oikeudenkäyntiselostusten laatimisen suhteen. Tapahtuma-aikaan

voimassa olleiden Suomen journalistien ohjeiden mukaan vain merkittävä julkinen

etu oikeutti nimen tai muiden tunnistetietojen julkaisun.

- Tässä tapauksessa EIT katsoi KKO:ssa rikotun EIS 10 artiklaa, kun syytetyt oli

tuomittu yksityiselämän loukkaamisesta.

25

3. Rikosoikeudellinen lainsoveltamisoppi (XII)

Kommentti: eri tulkinta- (ja punninta)menetelmiä

monipuolisesti käyttävä argumentointi suotava;

laillisuusperiaate ei rajoita kyseeseen tulevia tulkinta- tai

punnintamenetelmiä eikä in dubio mitius -periaatteella ole

sen vuoksi vahvaa asemaa

Huom. laillisuusperiaate ei rajoita yhtä vahvasti yleisten

oppien vastuuperusteita kuin rikoslain erityistä osaa

26

4. Rikosoikeudellisen vastuuopin peruskäsitteistä ja systematiikasta (I)

Rikoksen rakenteella tarkoitetaan yleensä vastuuopin

peruskäsitettä, yleistä (rikos)tunnusmerkistöä: millä

edellytyksillä teko on luettava rikoksena tekijälle syyksi? Vastuuopin käsitteistölle ja systematiikalle asettavat

vaatimukset: Mahdollistettava rationaalinen, asiallinen sekä yhden-

vertaisuutta ja ennustettavuutta toteuttava oikeudenkäyttö

(tällainen käsitteellinen järjestys ja selkeys on perinteinen

systeemiajattelun mukainen perustelu)

Kriminaalipolitiikan arvot ja tavoitteet huomioon ottava

(ns. funktionaalisen rikosoikeusajattelun painotus)

Käytännönläheisyys: otetaan huomioon rikosprosessuaaliset

(kuten todistusoikeudelliset näkökohdat)

27

4. Rikoksen rakenne … (II)

Rikos on tunnusmerkistönmukaisesti oikeudenvastainen

teko, joka osoittaa tekijässään syyllisyyttä Tunnusmerkistönmukaisuus

- Yleisen tunnusmerkistön mukaiset vaatimukset teosta,

kielletystä laiminlyönnistä sekä seurausrikoksissa teon ja

seurauksen syy-yhteydestä

- Lisäksi kiistanalaiset lisävaatimukset, joilla eri nimiä

(kuten objektiivinen syyksilukeminen, tunnusmerkistön

ulottuvuus, kielletty riski, teon huolimattomuus, ruots.

gärningsculpa)

- Erityisen vääryystunnusmerkistön mukaisuus eli

rikossäännöksissä kuvatun tunnusmerkistön mukaisuus

28

4. Rikoksen rakenne… (III)

Oikeudenvastaisuus: käsillä ei ole rangaistavuuden

poistavaa oikeuttamisperustetta; oikeusjärjestyksen

kokonaisuuden huomioon ottaminen

Syyllisyys: vastuuikärajan ylittänyt; syyntakeisuus (käsillä ei

ole syyntakeisuuden poistavaa perustetta) ja tekijän (muu)

moitittavuus (subjektiivinen syyksilukeminen ja

anteeksiantoperusteiden puuttuminen); peittämisperiaate

Vastuuopissa tehdään usein perustava kahtiajako: teon

vääryys (tunnusmerkistönmukaisuus ja

oikeudenvastaisuus) ja tekijän teosta ilmenevä

syyllisyys/moitittavuus. RL 3-4 luvussa korostetaan

erottelua rikosvastuun edellytyksiin (3 luku) ja vastuusta

vapauttaviin perusteisiin (4 luku). Erottelujen merkitys?

29

4. Rikoksen rakenne. Opin kehitys (IV)

Rikoksen rakenneopin kehitys Klassinen rakenne (naturalismi): objektiivinen ja

subjektiivinen puoli

Uusklassinen rakenne (uuskantilaisuus): normatiivisuus

Finaalinen rakenne (pohjana finaalinen teon käsite)

Funktionaalinen rakenne (alkuaan saksal. Roxin):

- Tunnusmerkistönmukaisuus / legaliteettiperiaate

- Oikeudenmukaisuus / intressikonfliktien ratkaisu

- Vastuullisuus (syyllisyys) / konformiteettiperiaate ja

preventio (käyttäytymisen kontrolloitavuus)

Eräitä rikosopin kehitykseen liittyviä erotteluja Erottelu objektiivisiin arvottamisnormeihin ja subjektiivisiin

kuuliaisuusnormeihin (paheksumisarvostelu teosta/tekijästä)

30

4. Rikoksen rakenne. Opin kehitys (V)

Pufendorfiin palautuva imputaatio-oppi

- Teko – mikä ihmiselle mahdollista (ja syyksiluettavissa)

- Vääryys – mikä ”jokamiehelle” (Jedermann) mahdollista

- Syyllisyys – mikä kyseiselle henkilölle mahdollista

Kelsenin erottelu imputaatioon ja kausaalisuuteen

- Kehitys imputaatiota kausaalisuuteen eli normatiivisesta

kausaaliseen luonnonselitykseen (vrt. moderni erottelu

objektiiviseen ja subjektiiviseen syyksilukemiseen)

Rikoksen rakenneoppi murroksessa uusien

vastuuvapausperusteiden seurauksena

- EU-rikosoikeus -> EU-oikeuden etusija kansallisiin

rikossäännöksiin (ks. KKO 2007:11, 2005:27)

- EIS:n takaama itsekrimininointisuoja (KKO 2009:80, 2010:41)

Rikoksen rakenne. Rikoksen rakenneosia (VI)

Rikosten jaotteluja

- Teon käsite; aktiivinen teko (toiminta) – laiminlyönti

- Tekemis- ja laiminlyöntirikokset; konkreettisen teon ja

tunnusmerkistön taso (vrt. jäljempänä Laiminlyönnin

rangaistavuus

31

32

4. Rikoksen rakenne. Rikoksen ainesosia (VII)

Teko ja seuraus (vahinko- tai vaaraseuraus) ja niiden välinen

kausaaliyhteys; teko- ja seurausrikos; loukkaamis- ja

vaarantamisrikokset

- Konkreettiset ja abstraktiset vaarantamisrikokset ja

presumoidulle vaaralle rakentuvat rikokset

Objektiivisen syyksilukemisen, teon huolimattomuuden

(gärningsculpa) ja vastaavien käsitteiden käytettävyys

rikosopissa

- Frände: teon huolimattomuuden käsite perustuu ns.

sallittuun riskinottoon; tyypillisiä esimerkkejä

urheiluloukkaus ja lääkärin hoitotoimenpide

- Tällaiselle käsitteelle käyttöä erityisesti

tuottamuksellisissa rikoksissa vastuun rajoittamiseksi

33

4. Rikoksen rakenne. Vaarantamisrikosten jaottelu (VIII)

Erottelu konkreettisiin, abstaktisiin ja presumoidulle

vaaralle rakentuviin rikostyyppeihin Konkreettisen vaaran vaatimus tunnusmerkistöntekijänä (ks.

esim. RL 21:13: “aiheuttaa … vaaran”)

- Vahinkoseuraus olisi ex post -arvioiden voinut tapahtua

(ontologinen mahdollisuus): tekohetkellä oli mahdollista

konstruoida teon ja mielletyn seurauksen (vahingon)

välinen hypoteettinen luonnontieteellinen kausaalisuhde

- Vahinkoseuraus oli ex ante (tekijän kannalta) arvioiden

todennäköinen

Abstraktisen vaaran vaatimus tunnusmerkistöntekijänä (ks.

esim. RL 23:1:”on omiaan aiheuttamaan vaaraa”;

tyyppiesimerkkinä ohitus ilman riittävää näkyvyyttä)

34

4. Rikoksen rakenne. Vaarantamisrikokset … (IX)

- Vaaran arvioinnissa sovelletaan abstrahointia: tapauksen

tietyt konkreettiset ominaispiirteet jätetään huomiotta ja

tehdään tyyppiluokittelu: ontologinen mahdollisuus ja

tietyt muut konkreettiset olosuhteet jätetään arvioinnin

ulkopuolelle

- Konkreettisen vaaran tai vahingon aiheutumisen

todennäköisyysarviointi ex ante (tekijän kannalta);

todennäköisyysvaatimuksen aste alempi kuin

konkreettisen vaaran arvioinnissa

- Pikemminkin teko- kuin seurausrikos

Presumoidulle vaaralle (vaaran torjumiselle) rakentuva

rikostunnusmerkistö (ks. esim. RL 23:3:n rattijuopumus)

- Vaaran vaatimus ei tunnusmerkistöntekijä

35

4. Vaarantamisrikokset… (X)

KKO 1991:29:

Syytetty oli kuljettanut henkilöautoa 190 kilometrin tuntinopeudella

moottoritiellä, jolla suurin sallittu nopeus oli 100 kilometriä tunnissa. Autossa

oli ollut kaksi matkustajaa. Auton hallinnan mahdollisesta menettämisestä

olisi nopeuden vuoksi aiheutunut vakavaa vaaraa ainakin matkustajien

hengelle tai terveydelle. Syytetty tuomittiin rangaistukseen törkeästä

liikenteen vaarantamisesta ja määrättiin ajokieltoon. Ään.

KKO 1991:80:

Syytetty oli kuljettanut henkilöautoa tiellä, jolla oli nopeusrajoitus 80 km

tunnissa, 154 km:n tuntinopeudella. Tiellä oli ollut myös muuta liikennettä.

Syytetyn käyttämä huomattava ylinopeus oli omiaan aiheuttamaan vakavaa

vaaraa toisten hengelle tai terveydelle, minkä vuoksi hänen katsottiin

syyllistyneen törkeään liikenteen vaarantamiseen. Ään.

4. Vaarantamisrikokset ... (XI)

Yleisen vaaran käsite: vaara ei kohdistu yhteen ainoaan

henkilöön tai tiettyihin henkilöihin, vaan se uhkaa

määrältään tai muilta ominaisuuksiltaan määritelemätöntä

ennalta rajoittamatonta joukkoa. Ks. tenttitapaus 1/17.10.2012 ja ennakkopäätökset KKO

2003:53, 2004:95 ja 2012:4 RL 34:1.1:n tulkinnasta

36

37

5. Rikoslain ajallinen soveltuvuus (RL 3:2)

Pääsääntö: rikokseen sovelletaan tekoajan lakia (RL 3:2.1) Tähän poikkeuksena lievemmän lain periaate (RL 3:2.2)

Periaate on vahvistettu YK:n KPO-sopimuksen 15 (1) art.

Lain lievemmyyttä arvioidaan sen mukaan, kummanko lain

soveltaminen johtaa lievempään lopputulokseen; vrt. KKO

1974 I 2

Ks. myös KKO 2004:33, 2005:53-55, 2006:1, 2007:38

(paritusrikoksen osatekoihin sovellettiin eri lakeja)

Pääsäännön mukaisesti, lievemmän lain periaatteesta

poiketen, arvioidaan yleensä määräaikaisia lakeja ja

blankorangaistussäännösten soveltamista (RL 3:2.3-4) Ks. liikennerikosta koskeva KKO 1970 I 3

5. Rikosoikeuden ajallinen soveltuvuus ... (II)

Ks. myös KKO 2012:37. Suomalaista yhtiötä edustaneen A:n vuonna 1997 tekemän

sopimuksen perusteella yhtiö oli maksanut ulkomaiselle

virkamiehelle 2.1.1998 ja 19.10.2001 välisenä aikana

viidessä erässä yhteensä kolme miljoonaa Iso-Britannian

puntaa. Syyttäjä vaati A:n tuomitsemista rangaistukseen

törkeästä lahjuksen antamisesta 1.1.1999 jälkeen

suoritettujen maksuerien osalta. Kysymys lahjuksen

antamista koskevien säännösten soveltamisesta, kun

lahjuksen antaminen ulkomaiselle virkamiehelle on säädetty

rangaistavaksi 1.1.1999 voimaan tulleella lailla. (Ään.)

38

39

6. Laiminlyönnin rangaistavuus (RL 3:3)(I)

Varsinainen laiminlyöntirikos (RL 3:3.1) Rangaistavaa laiminlyönti sinänsä (tekorikos)

Tekijäpiiriä ei lähtökohtaisesti rajattu

Epävarsinainen laiminlyöntirikos (RL 3:3.2) Rangaistavaa tunnusmerkistönmukaisen seurauksen

aiheuttaminen (seurausrikos)

Tekijäpiiri rajattu niihin, joilla erityinen oikeudellinen

velvollisuus (vastuuasema) seurauksen estämiseen

- viran, toimen tai aseman perusteella

- tekijän ja uhrin välisen suhteen perusteella

- tehtäväksi ottamisen tai sopimuksen perusteella

- tekijän vaaraa aiheuttaneen toiminnan perusteella tai

- muun niihin rinnastettavan syyn vuoksi

40

6. Laiminlyönnin rangaistavuus (II)

Tyyppiesimerkkejä (ks. yleisesti tenttitap. 9/ 6.10.2005) Varsinainen laiminlyöntirikos: RL 21:15 (pelastustoimen

laiminlyönti)

Epävarsinainen laiminlyöntirikos: RL 21:14 (heitteillepano)

- Erottelu teoriassa suojelu- ja valvontavastuuasemaan

(Frände)

Oikeuskäytäntöä:

- Virka (esim. KKO 1977 II 11, opettaja uimavalvojana;

KKO 2002:43, kaupungin virkamiesten vastuu

katsomorakennelmasta)

- Asema (ks. jäljempänä Rikosvastuun kohdentaminen)

41

6. Laiminlyönnin rangaistavuus (jatkoa)

- Tekijän ja uhrin välinen suhde (KKO 2003:42 = tenttitap.

8/11.5.2004; ks. myös KKO 1994:101 = tenttitap. 11; vrt.

KKO 2009:36 = tenttitap. 25b/ 28.5.2009)

- Tehtäväksi ottaminen (esim. KKO 1994:101 = tenttitap.

11/13.3.2006; vrt. KKO 1997:73, sukellusvanhimman

vastuu)

- Tekijän vaaraa aiheuttanut toiminta (ks. esim. KKO 1975

II 1 hukkumisvaaran aiheuttajan vastuu; KKO 1981 II 97,

ryyppytoverin vastuu; KKO 2007:62 = tenttitap. 18/

10.9.2007; vrt. KKO 2009:36 = tenttitap. 25b)

42

7. Rikosoikeudellinen syyllisyysperiaate (henkilökohtaisen vastuun periaate)(I)

Jokainen henkilökohtaisessa vastuussa vain omista

tekemisistään Jokainen on henkilökohtaisessa, syyllisyytensä mukaisessa

vastuussa tekemisistään (aktiivisesta tekemisestä ja

laiminlyönnistä) ja vain omista tekemisistään – myös rikokseen

osallisuuden ja rikosvastuun kohdentumisen

(organisaatiorikosten) tapauksissa. Vrt. vahingonkorvaus-

vastuu ja oikeushenkilön rangaistusvastuu (RL 9:2-3).

- Yksittäistekosyyllisyys; ajatuksista ei rangaista

- Teon minimivaatimus: kontrolloitu teko, tekijälle ei vain

tapahdu jotakin; laiminlyöntivastuussa aktiivisen

tekemisen oltava tekijälle mahdollinen (tilaisuus, kyky)

- “Luonnollisen teon” laajeneminen rikosten yhtymisessä

43

7. Rikosoikeudellinen syyllisyysperiaate … (II)

Peittämisperiaate Tekijän tahallisuuden tai tuottamuksellisissa rikoksissä

tekijän huolimattomuuden tulee ulottua rikoksen kaikkiin

objektiivisiin tunnusmerkistöntekijöihin: a) tunnusmerkistön

mukaiseen seuraukseen ja b) muihin seikkoihin, joita

rikoksen tunnusmerkistön toteutuminen edellyttää.

Vastaavasti rikokseen osallisen (RL 5:3, 5-6) tahallisuuden

tulee ulottua päätekoon ja organisaatiorikoksissa (RL 5:8)

vastuuasemassa olevasn henkilön tahallisuuden/

huolimattomuuden organisaation toiminnassa tehtyyn tekoon

Ks. myös RL 4:3, jonka mukaan tekijää ei rangaista

tahallisesta rikoksesta, jos tekoon olisi tekijän perustellusti

käsittämänä liittynyt oikeuttamisperuste

44

7. Rikosoikeudellinen syyllisyysperiaate … (III)

Syyllisyysperiaatteen asettamat minimiedellytykset

henkilön ymmärtämis- ja kontrollikyvylle (= ikäraja- ja

syyntakeisuusvaatimus, RL 3:4) ja itsehallintakyvylle (=

anteeksiantoperusteiden puuttuminen, ks. RL 4:2, 4:4.2,

4:5.2, 4:6.3 ja 45:26b) Tekijän toisintoimimismahdollisuus ja moitittavuus

syyllisyysperiaatteen ydinsisältönä Syyllisyysperiaate edellyttää, että tekijään voidaan tämän

tunnusmerkistönmukaisen teon johdosta kohdistaa

moitearvostelu; tekijä olisi voinut toimia toisin.

Syyllisyyden poistavat perusteet on lähtökohtaisesti

määritelty laissa, mutta syytetyn eduksi vaikuttava

vastuuvapausperuste voi kehittyä tavanomaisoikeudellisesti

45

8. Syyntakeisuus (RL 3:4)(I)

Syyntakeisuus on osa rikosoikeudellisen vastuun

(syyllisyyden) arviointia Syyntakeisuus määrittyy negatiivisesti: onko käsillä

syyntakeettomuuden poistavia perusteita? Syyntakeettomuuden (mielentilan) arviointi:

Onko tekijällä tekohetkellä mielisairaudesta, syvästä

vajaamielisyydestä taikka vakavasta mielenterveyden tai

tajunnan häiriöstä johtuva psyykkinen poikkeavuustila

(psyykkinen kriteeri) ja

onko hän sen johdosta kykenemätön ymmärtämään tekonsa

tosiasiallista luonnetta tai oikeudenvastaisuutta taikka onko

hänen kykynsä säädellä käyttäytymistään sellaisesta syystä

ratkaisevasti heikentynyt (psykologis-normatiivinen kriteeri)

46

8. Syyntakeisuus (II)

Arvioinnin pohjana yleensä syytetyn mielentilan tutkimus Mielentilansa vuoksi rankaisematta jätetyn (tahdosta

riippumatta annettavan) hoidon tarve arvioidaan

mielenterveyslainsäädännön mukaisesti Alentuneesta syyntakeisuudesta on kysymys, jos tekijän

kyky ymmärtää tekonsa tosiasiallinen luonne tai

oikeudenvastaisuus taikka kyky säädellä

käyttäytymistään on psyykkisen poikkeavuustilan vuoksi

tekohetkellä merkittävästi alentunut; tämä vaikuttaa

sovellettavaa rangaistusasteikkoa lieventävästi muttei

sulje pois enimmäisrangaistuksen käyttöä (RL 6:8.3-4) Oikeuskäytännöstä ks. erit. KKO 1987:130, 1988:98,

2000:3 ja 2004:119, 2005:48 (surmaamistapauksia)

47

8. Syyntakeisuus (III)

KKO 2000:3:ssa vaimonsa ja kolme pientä lastaan surmanneella A:lla oli

persoonallisuushäiriö ja masentuneisuus, mutta hän oli toiminut johdonmukaisesti ja

määrätietoisesti. (Syyntakeinen)

KKO 1987:130:ssa vaimonsa surmanneella A:lla oli paranoia piirteitä saanut

mustasukkaisuus ; A oli kuitenkin kyennyt harkitsemaan tekoaan ja ymmärtänyt sen

merkityksen. (Alentuneesti syyntakeinen)

KKO 2004:119:ssä ammattirikollisten kerhon johtajan A:n, joka oli surmannut kerhon

jäsenen, ”käyttäytyminen ennen tekoa ja sen jälkeen, itse teosta ilmenevät seikat sekä

hänen suhtautumisensa teon jälkeen puhuvat sitä vastaan, että hänen kykynsä ymmärtää

tekonsa tosiasiallinen luonne tai oikeudenvastaisuus taikka säädellä käyttäytymistään olisi

hänen sairautensa tai persoonallisuushäiriönsä vuoksi ollut tekohetkellä merkittävästi

alentunut ja että hän siten olisi ollut täyttä ymmärrystä vailla” (Syyntakeinen)

Ks. myös erillistä diasarjaani Raimo Lahti: Syyntakeisuus (oppiaineen kotisivulla)

48

9. Syyksiluettavuus (RL 3:5)

Syyksiluettavuuden lajit tahallisuus ja tuottamus (RL

3:5.1) Erilaisia käsityksiä siitä, missä laajuudessa tahallisuus ja

tuottamus arvioidaan tunnusmerkistönmukaisuuden ja

missä määrin syyllisyyden yhteydessä Vaatimusnormi: rikoslaissa tarkoitettu teko on vain

tahallisena rangaistava, jollei toisin säädetty (RL 3:5.2) Sama sääntö koskee myös rikoslain ulkopuolista tekoa,

joskin 31.12.2003 mennessä annettuihin politiarikosten

rangaistussäännöksiin pätee tuolloisen oikeustilan

tavanomaisoikeudellinen sääntö, joka salli tuottamusrikos-

vastuun perustamisen lain tarkoitukseen (ks. RL 3:5.3)

Oikeuskäytännöstä ks. erit. KKO 1990:97, 2004:81

49

10. Tahallisuus ja tunnusmerkistöerehdys (RL 3:6; 4:1)(I)

Tahallisuuden keskeissisältö: ”tieten tahtoen”; ts.

tahallisuus käsittää kognitiivisen ja volitiivisen elementin RL 3:6:n määrittely kattaa vain ns. seuraustahallisuuden

(ns. olosuhdetahallisuudesta vrt. RL 4:1) RL 3:6:n määrittelemät tahallisuuden lajit:

Dolus determinatus (tarkoitustahallisuus)

Dolus directus (varmuustahallisuus)

Todennäköisyystahallisuus

- Tekijä pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai

varsin todennäköisenä (= yli 50 %:n todennäköisyys)

Vrt. dolus eventualis (välinpitämättömyystahallisuus)

- Tekijä pitänyt seurausta varteenotettavana mahdollisuu-

tena ja hyväksynyt sen (Ehdotus 2000)

50

10. Tahallisuus ja tunnusmerkistöerehdys (II)

Tunnusmerkistöerehdys (RL 4:1) on ns. olosuhde-

tahallisuuden kääntöpuoli: tekijä ei ole teon hetkellä selvillä

kaikkien niiden seikkojen käsilläolosta, joita rikoksen

tunnusmerkistön toteutuminen edellyttää, tai hän erehtyy

sellaisesta seikasta Olosuhdetahallisuuden positiivisen määrittelyn

poisjättämisen taustalla huoli siitä, että RL 3:6:n mukainen

tahallisuuden määrittely tiukentaisi tulkintaa etenkin

talousrikoksissa; lainsäädäntöratkaisu kompromissi Oikeuskäytännöstä ks. erit. KKO 1978 II 24 ja 111, joilla

omaksuttiin todennäköisyystahallisuus; olosuhdetahalli-

suudesta/tunnusmerkistöerehdyksestä ks. mm. KKO 1984

II 129-130, 1995:64, 2001:117, 2005:17, 2006:26 ja 64

51

10. Tahallisuus ja tunnusmerkistöerehdys (III)

Olosuhdetahallisuuden lähempää tarkastelua: Tahallisuus suhteessa muihin seikkoihin, joita rikoksen

tunnusmerkistön toteutuminen edellyttää, kuin seuraukseen

on olosuhdetahallisuutta: positiivinen määrittely puuttuu

RL:sta, mutta RL 4:1:n tunnusmerkistöerehdystä koskevan

säännöksen perusteella vaatimus määrittyy negatiivisesti

- Fränden (Yleinen rikosoikeus, 2012, jakso 5.1.6.5)

mukaan on useita tulkintavaihtoehtoja; hän puoltaa ns.

tasapaino-tahallisuutta (vähintään 50 %) alarajaksi

- Omasta mielestäni on riittävää, että tekijä on pitänyt ko.

seikan olemassaoloa varteenotettavana ja suhtautunut

siihen välinpitämättömästi (näin esittelijä KKO 2006:64)

- KKO 2006:37, 64: alaraja kuten seuraustahallisuudessa

52

10. Tahallisuus ja tunnusmerkistöerehdys (III)

- KKO 2006:26: Verovelvollinen oli veroilmoituksessa

jättänyt ilmoittamatta myymiensä arvopapereiden

luovutusvoitot. Kysymys hänen syyllistymisestään

veropetokseen. (Ään.)

- Ks. tästä tenttitap. 16/31.5.2007a.

- KKO 2006:64: Törkeästä huumausainerikoksesta

syytetyt vastaajat olivat toimeksiantajaltaan saamiensa

ohjeiden mukaisesti kuljettaneet reppua, jossa oli suuri

määrä amfetamiinia. He kiistivät tienneensä repussa

olleen huumausaineen laatua ja siten vaarallisuutta.

Kysymys tahallisuuden arvioinnista. (Sovellettiin

todennäköisyystahallisuuden käsitettä.)

10. Tahallisuus ja tunnusmerkistöerehdys (IV)

Fränden mukaan (2012, s. 123) tulkintatendenssinä

KKO:ssa on, että todennäköisyystahallisuutta sovelletaan

rikostunnusmerkistön kaikkiin elementteihin KKO 2010:88:ssa katsottiin kunnianloukkauksen olleen A:lle

tahallisena syyksiluettavaa, ”kun hänen on täytynyt pitää

varsin todennäköisenä, että ohjelmassa esitettyjen todisteiden

ja vihjausten julkitulo on omiaan aiheuttamaan vahinkoa... ja

että niiden tueksi ei ollut esitettävissä riittävästi perusteita”.

KKO 2012:66:ssa syyte X:ää vastaan RL 20:8.1:n rikoksesta

hylättiin. ”Selvitys A:n henkilöstä ... eivät muiden asiassa

ilmenneiden olosuhteiden perusteella ... osoita, että X on

pitänyt varsin todennäköisenä, että A on ollut parituksen

kohteena.”

53

10. Tahallisuus ja tunnusmerkistöerehdys (V)

KKO 2013:17. Kysymys yrityssalaisuuden väärinkäytön

tunnusmerkistöstä ja tahallisuuden arvioinnista (vahv.j.) K. 33: ... Ilmaisu ’on pitänyt varsin todennäköisenä* on

oikeudellinen käsite, jota voidaan lain soveltamisessa

käyttää, vaikkei se kaikissa tapauksissa luontevasti kuvaa

sitä, miten ihmiset mielessään käsittelevät vallitsevia

olosuhteita ja tapahtumia. Tilanteiden monimuotoisuuden

vuoksi ei kuitenkaan voida täysin sulkea pois mahdollisuutta

tarkastella muulla tavalla tekijän tahallisuutta...

K. 34: Ko. asiassa ei sellaisia sovellettavaan

tunnusmerkistöön ja teko-olosuhteisiin liittyviä seikkoja,

joiden johdosta olisi perusteita poiketa KKO:n vakiintuneesta

tavasta arvioida tahallisuutta (-> todennäköisyystahallisuus)54

55

11. Tuottamus (RL 3:7)(I)

Tuottamussäännöksessä määritellään tuottamus ja törkeä

tuottamus (RL 3:7.1-2) Tuottamuksen määrittelystä ilmenee toisaalta

objektiivisesti arvioitava huolellisuusvelvollisuuden

rikkominen (ns. teon huolimattomuus) ja toisaalta tekijän

subjektiivinen huolimattomuus (ks. RL 3:7.1) Teon huolimattomuuden tärkeimmät elementit

Kielletty riski

- Lainsäädännössä määritelty sallitun ja kielletyn riskin

raja (liikennesäännöt, työturvallisuusmääräykset)

- Epäviralliset normit ja alalla hyväksyttävä tapa

- Viimekätinen mittapuu: normaalilla tavalla huolellinen

henkilö (vrt. bonus pater familias)

56

11. Tuottamus (II)

- Hyötyjen ja haittojen punninta

- Vrt. sallittu riski: vaaran vähentäminen, ”sosiaaliadek-

vaatti” toiminta (urheilu, terveydenhuolto)

Kielletyn riskinoton relevanssi seurauksen syntymiselle

- Vrt. kausaaliyhteyden ja riskin korottaminen arviointiin;

ks. erit. KKO 1984 II 224, 1987:3

- Myöhemmät tai samanaikaiset osasyyt; KKO 2004:16

Seurauksen ennalta arvattavuus; KKO 2007:62 (ttap. 18)

Erityistilanteita, joita varten muotoutunut vastuun rajoituksia

- Luottamusperiaate mm. tieliikenteessä

- Toisen rikoksen tuottamuksellinen edistäminen

- Tahallisen itsensä vaarantamisen edistäminen

- Yhteinen riskinotto

57

11. Tuottamus (III)

Tekijän (subjektiivinen) huolimattomuus: yksilöivä

syyllisyysmoite Itsetietoinen tuottamus (culpa luxuria) ja itsetiedoton

tuottamus (negligentia)

Huom. etenkin itsetiedoton tuottamus ja ryhtymistuottamus;

vrt. syyllisyysperiaatteen edellyttämä kyky ja tilaisuus toimia

toisin ja kontrolloidun teon vaatimus

Törkeä tuottamus (RL 3:7.2): kokonaisarvostelu, jossa

otetaan huomioon

rikotun huolellisuusvelvollisuuden merkittävyys,

vaarannettujen etujen tärkeys ja loukkauksen

todennäköisyys, riskinoton tietoisuus sekä muut tekoon ja

tekijään liittyvät olosuhteet

58

11. Tuottamus (III)

Oikeuskäytäntöä

- KKO 1984 II 224: Uittotyössä ollut henkilö, jollei ei ollut varattu henkilökohtaiseksi suojavälineeksi

pelastusliivejä, oli veneestä pudottuaan hukkunut. Kun voitiin pitää sangen epätodennäköisenä, että

asianmukaisten pelastusliivien antaminen uittotyöntekijöiden käyttöön olisi estänyt syntyneen

seurauksena, puutavarayhtiön toimitusjohtaa ja uittotyömaan vastuunalaista työnjohtajaa, jotka kumpikin

tuomittiin työturvallisuuslain säännösten rikkomisesta, vastaan kuolemantuottamussyyte hylättiin. (Ään.)

- KKO 1987:3: A:n kuljettama auto törmäsi pysäkille pysähtyneen linja-auton edestä maantielle

juosseeseen lapseen seurauksin, että lapsi kuoli. Koska A oli linja-autoa lähestyessään laiminlyönyt

vähentää nopeutta ja siirtyä mahdollisuuksien mukaan keskitielle päin ja siten erityisesti varoa, hänen

tuomittiin liikenteen vaarantamisesta. Syyte kuolemantuottamuksesta sitä vastoin hylättiin, koska lapsen

tulo tielle linja-auton edestä oli ollut niin yllättävä, että onnettomuus todennäköisesti olisi seurannut

varotoimenpiteistä huolimatta.

11. Tuottamus (IV)

Oikeuskäytäntöä (jatkoa) KKO 2011:4. A:n kuljettaman kuorma-auton ajopiirturista oli

puuttunut tulostuspaperi, minkä johdosta ajopiirturiasetuksen

edellyttämiä tietoja ei voitu poliisin suorittaman tarkastuksen

yhteydessä tulostaa piirturilta. Kysymys A:n velvollisuudesta

huolehtia siitä, että tulostus voitiin suorittaa sekä siitä, oliko

menettely TLL 105a §:ssä edellytetyin tavoin törkeän

huolimatonta.

KKO 2012:28. Kysymys koiranomistajan

huolellisuusvelvollisuuden määräytymisestä asiassa,

jollaisesta ei ollut vakiintunutta oikeuskäytäntöä ja tapaukset

olosuhteet saavat arvioinnissa korostuneen merkityksen.

59

60

12. Vastuuvapausperusteet; erehdys (RL 4:1-3)(I)

Tunnusmerkistöerehdys (RL 4:1) Ns. olosuhdetahallisuuden kääntöpuoli (vrt. edellä 9.)

Tuottamuksellinen rikosvastuu tulee kyseeseen

Normatiiviset tunnusmerkistöntekijät: maallikon

”paralleeliarvotus” riittävä; vrt. soveltamiserehdys

Kieltoerehdys (RL 4:2) Tekijä erehtyy pitämään tekoaan sallittuna

Syyllisyyden poistava eli anteeksiantoperuste: ”ilmeisen

anteeksiannettava seuraavien seikkojen vuoksi”

- lain puutteellinen tai virheellinen julkaiseminen

- lain sisällön erityinen vaikeaselkoisuus

- viranomaisen virheellinen neuvo tai

- muu näihin rinnastettava seikka

61

12. Erehdys… (II)

Ks. erit. KKO 1971 II 77, 1985 I 2, 1986 II 37, 2000:113,

2005:27 ja 126, 2006:70, 2007:17 ja 87

Vastuusta vapauttavaa seikkaa koskeva erehdys (RL 4:3) Tekijä (perustellusti) erehtyy vastuuvapausperusteen (RL

4:4-6) käsilläolosta:

- Putatiivihätävarjelu

- Putatiivipakkotila

- Putatiivinen voimakeinojen käyttö

Ei rangaista tahallisesta rikoksesta; tuottamuksellinen

rikosvastuu tulee kyseeseen

Vastuuvapausperusteen rajoja koskeva erehdys arvioidaan

kieltoerehdyksenä

Ks. erit. KKO 1982 II 159

62

12. Erehdys (III)

Kielto- ja tunnusmerkistöerehdyksen rajankäynti Erehtyminen teon tunnusmerkistöön kuuluvasta

tosiseikasta eli teko-olosuhteesta (mitä on tapahtumassa,

mikä on tilanne?) vs. oikeudenvastaisuudesta (saako näin

ylipäänsä tehdä?). Rajanvedolla on huomattava

käytännön merkitys, koska kieltoerehdys rajoittaa

rangaistavuutta selvästi tiukemmin kriteerein eli

harvemmin kuin tunnusmerkistöerehdys. Ongelmallisia rajatapauksia oikeudellista arvottamista

vaativat eli normatiiviset tunnusmerkistöntekijät ja ns.

soveltamiserehdystilanteet (miten tämän teon laillisuutta

tulisi tämän pykälän nojalla tulkita?).

63

12. Erehdys, oikeuskäytäntöä (IV)

Tunnusmerkistöerehdys:

– Erehtyminen tiettyjen tuloerien (korkojen) veronalaisuudesta. Ks. KKO 1984 II 129 ja 130:

syytetyillä katsottiin olleen tahallisuuden edellyttämä tietoisuus korkojen merkityksestä niiden

veronalaisuuden kannalta.

– Erehtyminen maahantuotujen filmien epäsiveellisyydestä. Ks. KKO 1987:132: tahallisuuden

katsottiin puuttuvan, koska syytetyt olivat riittävän huolellisesti pyrkineet välttämään epäsiveellisiä

filmejä ja antaneet filmit tullitarkastukseen.

– Määrätynlaisten suurentavien silmälasien vähittäismyyntiä pidettiin luvattomansa optikon toimen

harjoittamisena. Kun syytetyillä oli ollut perusteltua aihetta uskoa, etteivät lasit olleet ao.

lainkohdassa tarkoitettuja, myyntiä ei luettu heidän syykseen tahallisena rikoksena. KKO 1989:125.

– Reserviläisen erehtyminen kertausharjoitukseen saapumisajankohdasta. Kyse ei ollut tahallisesta

luvattomasta poissaolosta. Ks. KKO 2005:126.

64

12. Erehdys (V)

– Tutkintapyynnön ja lastensuojeluilmoituksen tekeminen vihjauksin toisen syyllistymisestä seksuaali- ja

muihin rikoksiin ilman että on pyrkinyt varmistumaan ilmoittamiensa seikkojen todenperäisyydestä. Ks.

KKO 2006:10: ilmoittajan katsottiin syyllistyneen kunnianloukkaukseen. Kieltoerehdys:

– Virheellistä käsitystä lain sisällöstä pidettiin anteeksiannettavana ja syyte luvattomasta

ammattimaisen moottoriajoneuvon harjoittamisesta hylättiin. KKO 1985 I 2 ja 1986 II 37.

– Vaikka syytetyllä oli työnantajaliitosta hankitun selvityksen perusteella voinut olla sellainen käsitys,

ettei työsuojeluvaltuutetulla ollut erityistä irtisanomissuojaa, ei hänen erehdystään, huomioon ottaen

hänen asemansa työnantajan talousjohtajana ja työsuojelupäällikkönä ja irtisanomissäännösten selvä

sisältö, voitu pitää anteeksiannettavana. KKO 2000:113.

– Luvaton pyynti. Kun syytetyltä oli elinkeinonharjoittajana oli voitu edellyttää toimintansa

luvanvaraisuuden selvittämistä ja kun kalastuslain ko. säännös ei ollut erityisen vaikeaselkoinen ja

asiassa ollut esitetty selvitystä syytetyn mahdollisesti saamasta viranomaisen virheellisestä neuvosta,

käsillä ei ollut kieltoerehdys. KKO 2006:70.

65

12. Erehdys (VI)

– Kaava-alueella suoritetuilla metsänhakkuilla toteutettu ympäristön turmeleminen. Laki ei ole

em. kysymysten osalta erityisen vaikeaselkoinen eikä viranomainen ollut antanut toimenpiteisiin

suostumusta tai virheellistä neuvoa. Käsillä ei ollut kieltoerehdys. KKO 2006:88.

– Kuljettaja oli käyttäessään ajoneuvoa liikenteessä ennen vian korjaamista syyllistynyt

ajoneuvorikkomukseen eikä hänen mahdollista erehtymistään teon sallittavuudesta pidetty

kieltoerehdyksen edellytykset täyttävänä (ilmeisen anteeksiannettavana). KKO 2007:17.

– Jokamiehen kiinni-oikeuden yhteydessä sallittavan voimakeinon puolustettavuuden rajoista

erehtymistä ei pidetty kieltoerehdyksen edellytykset täyttävänä. KKO 2007:87.

- K järjesti yhtiönsä nimissä pilkkikilpailun. Saatujen kalojen kokonaispainoon perustuvien

palkintojen lisäksi jokainen saatu kilpailukala oikeutti kalan painon mukaan määräytyvään raha-

tai tavarapalkintoon. Jälkimmäistä palkintoperustetta pidettiin arpajaislaissa tarkoitetulla tavalla

sattumaan perustuvana. Koska arpajaisten toimeenpanoon ei ollut ollut lupaa, K:n katsottiin

syyllistyneen arpajaisrikokseen. Kysymys myös kieltoerehdyksestä. (Ään.) KKO 2008:119.

12. Erehdys (VII)

KKO 2011:23. Vastaajat järjestivät yhdistyksen nimissä

yleisölle pokeripeliturnaukset,joihin oli osallistumismaksu

ja joissa jaettiin rahapalkintoja. Menettelyn katsottiin

täyttävän arpajaisrikoksen tunnusmerkistön. Kysymys

myös tunnusmerkistö- ja kieltoerehdyksestä. (Ään.) K. 16: ... Vastaajat ovat siten olleet täysin tietoisia niistä

tosiseikoista, joiden nojalla menettelyn rikosoikeudellinen

arviointi on suoritettava. (Tunnusmerkistöerehdys)

K. 18: ... Asiassa ei ole perusteita arvioon, että vastaajat

olisivat erehtyneet menettelynsä kielletystä luonteesta.

(Kieltoerehdys)

66

67

13. Vastuuvapausperusteet. Hätävarjelu (I)

Hätävarjelu (RL 4:4) Oikeuttamisperusteena

- Aloitetun tai välittömästi uhkaavan oikeudettoman

hyökkäyksen torjumiseksi tarpeellinen puolustusteko

- Teko ei ilmeisesti ylitä sitä, mitä on pidettävä

kokonaisuutena arvioiden puolustettavana, kun otetaan

huomioon hyökkäyksen laatu ja voimakkuus,

puolustautujan ja hyökkääjän henkilö ja muut olosuhteet

Anteeksiantoperusteena (hätävarjelun liioittelu)

- Puolustuksessa ylitetty hätävarjelun rajat

- Olosuhteet sellaiset, ettei tekijältä kohtuudella olisi voinut

vaatia muunlaista suhtautumista …

Ks. erit. KKO 1997:84 ja 182, 2000:90, 2004:75, 2013:60

68

13. Vastuuvapausperusteet. Pakkotila (II)

Pakkotila (RL 4:5) Pakkotila oikeuttamisperusteena

- Oikeudellisesti suojattua etua uhkaavan välittömän ja

pakottavan vaaran torjumiseksi tarpeellinen teko

- Jos teko kokonaisuutena arvioiden puolustettava, kun

otetaan huomioon pelastettavan edun ja teolla

aiheutetun vahingon ja haitan laatu ja suuruus, vaaran

alkuperä sekä muut olosuhteet

- Intressipunninta: pelastettava etu olennaisesti

uhrattua suurempi,

- Lievempi arviointi, jos vaara uhkaa

vahingonkärsijän itsenä taholta (defensiivinen

pakkotila)

69

13. Vastuuvapausperusteet. Pakkotila yms. Voimakeinojen käyttö (III)

Pakkotila anteeksiantoperusteena

- Oikeudellisesti suojatun edun pelastamiseksi tehty teko

ei oikeutettu

- Tekijältä ei kohtuudella olisi voinut vaatia muunlaista

suhtautumista …

Ks. KKO 1983 II 159, 2002:97, 2008:105 (tenttitap. 24)

Pakkotilaa lähellä olevia, laissa sääntelemättömiä

vastuuvapausperusteita Velvollisuuksien kollisio

Pakottavat olosuhteet (Ehdotus 2000)

Voimakeinojen käyttö (RL 4:6) Oikeudesta käyttää voimakeinoja säädetään erikseen

Voimakeinojen käyttö oikeuttamisperusteena

70

13. Vastuuvapausperusteet. Kiinniotto-oikeus. Itseapu (IV)

- Voimakeinojen käytön tarpeellisuus ja puolustettavuus

Voimakeinojen käyttö anteeksiantoperusteena

- Voimakeinojen käytön rajat ylitetty

- Painavin perustein katsottavissa, ettei tekijältä olisi

kohtuudella voinut vaatia muunlaista suhtautumista …

Ks. erit. KKO 1984 II 127, 1990:136, 1993:50, 2004:75

Esim.: jokamiehen kiinniotto-oikeus; KKO 2007:87

Itseapu (PakkokeinoL 1:2a); vrt. RL 17:9; tenttit. 26 Rikoksen kautta kadotetun irtaimen omaisuuden takaisin

hankkimisessa turvauduttava viranomaisen apuun

Toimet tällaisen omaisuuden takaisin ottamiseksi sallittu

- jos omaisuus rikoksen kautta menetetty ja sen takaisin

ottamiseen ryhdytty välittömästi tai

71

13. Vastuuvapausperusteet. Itseapu. Esimiehen käsky (V)

- jos omaisuus otetaan oikeudettomasti hallussa pitävältä

- eikä saatavilla ollut riittävää ja oikea-aikaista

viranomaisapua

- lisäksi voimakeinojen käytön tarpeellisuus- ja

puolustettavuusvaatimusten täytyttävä

Esimiehen käsky (RL 45:26b, vrt. RL 11:14) Esimiehen käsky ei lähtökohtaisesti vapauta vastuusta (ks.

erit. Kansainvälisen rikostuomioistuimen perussäännön 33

art.), joskin tulee kyseeseen anteeksiantoperusteena

Käskynalainen tuomitaan RL 45:26b:n nojalla

- jos käsittänyt toimivansa lain- ym. vastaisesti tai

- jos olisi pitänyt ymmärtää käskyn ja teon

oikeudenvastaisuus …

72

13. Vastuuvapausperusteet. Loukatun suostumus; ”oikeudettomasti” yms. (VI)

Loukatun suostumus Laissa sääntelemätön vastuuvapausperuste; vrt. Frände:

tunnusmerkistönmukaisuuden kysymys

Suostumuksen hyväksyttävyys vaihtelee

rikostyyppikohtaisesti

Suostumuksen kelvollisuudelle asetettavat vaatimukset

- Ks. KKO 2001:7

”Oikeudettomasti”, ”luvattomasti” -ilmaisut

rikostunnusmerkistöissä Tunnusmerkistönmukaisuuden ja oikeudenvastaisuuden

poistavien perusteiden raja-alueella

Vastuuvapausperusteet eivät ilmene tyhjentävästi

lainsäädännöstä (ks. esim. KKO 2008:93)

73

13. Vastuuvapausperusteita koskevaa oikeuskäytäntöä (VII)

KKO 2004:75. Poliisimiehet A, B ja C olivat poliisikoiran kanssa ajaneet takaa miestä, joka oli

määrä toimittaa psykiatriseen hoitoon. Poliisimiesten tavoitettua miehen tämä oli kääntynyt ja tullut

vesuri lyöntiasentoon kohotettuna kohti poliisikoiraa ja A:ta. B oli ampunut miestä kahdesti jalkaan.

Koiran kaadettua miehen tämä oli koiran tainnutettuaan ollut kohottautumassa vesurin kanssa,

jolloin A oli ampunut häntä kerran. Mies oli myöhemmin kuollut A:n ampumasta luodista saamiinsa

vammoihin. Poliisimiehille luettiin syyksi, B:lle hätävarjelun liioitteluna tehty pahoinpitely ja A:lle

hätävarjelun liioitteluna tehdyt pahoinpitely ja kuolemantuottamus. (Ään.)

Menettelyä ei luettu A:n ja B:n syyksi erikseen virkavelvollisuuden rikkomisena.

KKO 2008:105 (= tenttitapaus 24/27.4.2009/1): ei pakkotilaa seuraavanlaisin perusteluin:

“22. Hanhien ulkonapitokiellon vaatimiin järjestelyihin ei ole ollut paljonkaan aikaa sen jälkeen, kun

A on saanut tiedon puheena olevan asetuksen antamisesta. Toisaalta ei ole uskottavaa, että

ulkonapitokielto olisi tullut siipikarjankasvatusta elinkeinonaan harjoittavalle A:lle täydellisenä

yllätyksenä. Alan elinkeinonharjoittajan ennakoitavissa on täytynyt olla paitsi se mahdollisuus,

74

13. Vastuuvapausperusteita koskevaa oikeuskäytäntöä (VIII)

että lintuinfluenssan tarttumisvaaraa pyritään myös viranomaismääräyksin torjumaan estämällä

siipikarjan ja luonnonvaraisten lintujen väliset kosketukset, myös se, että hänenkin siipikarjansa

saattaa tällöin olla juuri viranomaisten määrittelemällä riskialueella. Näin ollen on todennäköistä,

että A olisi ainakin jossakin määrin jo etukäteen voinut omalla kohdallaan varautua mahdollisen

ulkonapitokiellon voimaantuloon.

23. Hanhien sisälläpito olisi käytännössä ollut mahdollista ainakin silloin, jos A olisi vähentänyt

lintujen lukumäärää teurastamalla niistä osan. Näin hän ei ole tehnyt, koska teurastus olisi

merkinnyt hänelle taloudellista tappiota ja sitä vastaavan korvauksen saamista hän on taas pitänyt

epävarmana. Korvauksen saamisen epävarmuus on kuitenkin kuulunut hänen harjoittamansa

elinkeinon taloudellisiin riskeihin. Päästämällä hanhet ulos hän on rikkonut yleisvaarallisena

pidetyn eläintaudin torjumiseksi annettua määräystä ja siten tietoisesti lisännyt taudin

leviämisriskiä. Tekoa ei voida puolustaa eläinsuojelullisilla näkökohdilla. Vertaillessaan hanhien

ulkonapitokiellon A:n elinkeinotoiminnalle aiheuttamaa sinänsä merkittävää haittaa siihen

75

13. Vastuuvapausperusteita koskevaa oikeuskäytäntöä (IX))

vaaraan, jota hänen eläintaudin leviämisriskiä lisäävä tekonsa on merkinnyt koko yhteiskunnalle,

Korkein oikeus ei pidä A:n menettelyä kokonaisuutena arvioiden puolustettavana eikä siten

pakkotilatekona sallittuna. Asiassa ei ole myöskään käynyt ilmi sellaisia A:n henkilöön tai

olosuhteisiin liittyviä seikkoja, joiden perusteella häneltä ei olisi kohtuudella voitu vaatia

muunlaista suhtautumista.”

KKO 2007:87 (ks. tenttitapaus 26/12.8.2009/2). Kiinniotettava rikoksentekijä oli kiinniottajalle

entuudestaan tuttu. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla katsottiin, että

pahoinpitelyn kohteeksi joutuneella henkilöllä oli ollut jokamiehen kiinniotto-oikeus, mutta

pippurikaasun suihkuttaminen ei ollut voimakeinona tarpeellinen ja puolustettava. Kiinniottajan

katsottiin syyllistyneen pahoinpitelyyn.

KKO 2013:60 (hätävarjelu, hätävarjelun liioittelu, pahoinpitely): kysymys hätävarjelsta ja

hätävarjelun liioitteluna tehdystä pahoinpitelystä. Syytetty jätettiin hätävarjelun liioitteluna syyksi

luettavasta pahoinpitelystä rangaistukseen tuomitsematta,mutta tuomittiin vahingonkorvaukseen.

76

14. Yritys ja valmistelu

Yleistä yrityksestä Yrityksestä rangaistaan vain, jos se on erikseen säädetty

rangaistavaksi (RL 5:1.1)

Yritys on rangaistuksen vähentämisperuste, paitsi jos yritys

on rikostunnusmerkistössä rinnastettu täytettyyn tekoon (RL

5:1.3; 6:8)

Yrityksen rangaistavuus edellyttää tahallisuutta

Yrityksen objektiivisen tunnusmerkistön edellytykset: Tekijä on ”aloittanut rikoksen tekemisen” (RL 5:1.2), ts.

ryhtynyt konkreettisiin toimiin rikoksen tunnusmerkistön

toteuttamiseksi; vrt. täytäntöönpanotoimen aloittaminen

Tekijä on saanut aikaan vaaran rikoksen täyttymisestä tai

sellainen vaara on jäänyt syntymättä satunnaisista syistä

77

14. Yritys ja valmistelu (I)

- Konkreettinen vaara rikoksen täyttymisestä

- Lisäksi rangaistavaa kelvoton yritys abstraktisen vaaran

tyyppisissä tilanteissa: johtaako normaali arvio tekijän

kannalta ennakolta pitämään yrityksen vaarattomuuden

perustaneita seikkoja satunnaisina

Rajanvetoa täytetyn rikoksen ja valmistelun suuntaan

- Valmistelusta säädetään aina erikseen omina

rikostunnusmerkistön kuvauksina; huom. 435/2013

Ks. erit. KKO 1985 II 8, 1988:54, 1988:109, 1993:103,

1999:102, 2004:71, 2008:81 (tenttitap. 25a/28.5.2009/2)

Yrityksestä luopuminen ja tehokas katuminen (RL 5:2) Henkilökohtainen vastuuvapausperuste

Ks. erit. KKO 2002:12, 2005:63 ja 144, 2008:81 (ttap. 25a)

78

14. Yritys ja valmistelu (II)

Oikeuskäytäntöä:

KKO 1988:109. A oli anastamistarkoituksessa tunkeutunut autoihin. Hän ei ollut joko

löytänyt anastamisen arvoista omaisuutta tai saanut haluamiaan laitteita irroitetuksi

autoista. Katsottiin, ettei A ollut omasta tahdostaan luopunut täyttämästä rikosta, ja hänet

tuomittiin rangaistukseen varkauden yrityksistä. Ään.

KKO 2004:71. Vuonna 1949 syntynyt mies oli 11-vuotiaalle tytölle lähettämissään

sähköpostiviesteissä käyttänyt ilmaisuja, jotka osoittivat, että hän oli pyrkinyt

seksuaaliseen kanssakäymiseen. Kysymys siitä, täyttyikö lapsen seksuaalisen

hyväksikäytön yrityksen tunnusmerkistö. (Ään.) Vrt. uusi RL 20:8b (540/2011): lapsen

houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin.

79

15. Osallisuus ja ”organisaatiorikokset”(I)

Tekijäntoimi ja osallisuus (RL 5:3-6) Rikoskumppanuus, välillinen tekeminen,

yllytys ja avunanto (= varsinainen osallisuus)

Varsinainen osallisuus aksessorista päätekoon, tahallista

myötävaikutusta tahalliseen tekoon

Rikoskumppanuus (RL 5:3) Kaksi tai useammat ”yhdessä tekevät” rikoksen

Yhteisymmärryksessä; työnjaon mukainen osuus rikoksen

toteuttamisessa olennainen ja osuuden täyttämistä pidettävä

kokonaisuuden kannalta merkityksellisenä (vrt. Frände:

teonherruus, saks. Tatherrschaft)

Välillinen tekeminen (RL 5:4; uusi säännös) Tahallinen rikos tehdään toista välikappaleena käyttäen

80

15. Osallisuus (II)

Välikappale syyntakeeton tai häneltä puuttuu tahallisuus tai

muu rikosvastuun edellytys

Yllytys ja avunanto (RL 5:5-6) Yllytys on tahallista taivuttamista toisen tahalliseen

rikokseen, rikoksentekopäätöksen aikaansaaminen

Avunanto on tahallista auttamista ennen toisen tahallista

rikosta tai sen aikana; avunanto rangaistuksen

vähentämisperuste (RL 6:8)

Erityiset henkilöön liittyvät olosuhteet (RL 5:7) Ko. olosuhteen vaikutus henkilökohtainen (esim. RL 21:4)

Osallisuus ns. erikoisrikokseen rangaistavaa (RL 5:7.2)

Ks. erit. KKO 1974 II 82, 1975 II 40, 1988:42, 1995:119,

2000:112, 2004:72, 2005:144, 2008:18, 2009:87, 2010:41

81

15. Osallisuus (III)

Oikeuskäytäntöä:

KKO 1995:119. A:n sovittua X:n pojan kanssa X:n surmaamisesta palkkiota vastaan ja

luvattua osan palkkiosta B:lle tämä oli lupautunut osallistumaan X:n surmaamiseen. Sen

jälkeen A ja B olivat yhdessä ainakin kaksi kertaa käyneet tutustumassa X:n

asuinolosuhteisiin ja valmistaneet surma-aseessa käytetyt patruunat. Tekoyönä he olivat

yhdessä katkaisseet X:n taloon johtavan puhelinjohdon. Tämän jälkeen B oli odottanut

A:ta, joka oli yksin käynyt ampumassa X:n, talon lähistölle pysäköidyssä autossa, toiminut

paikalta poistuttaessa auton kuljettajana ja osallistunut rikoksen tekemisessä käytettyjen

välineiden hävittämiseen. Kun X:n surmaaminen oli toteutettu yhteisen suunnitelman

mukaisesti tarkoituksin saada teosta luvattu palkkio ja B:n osuus rikoksen toteuttamisessa

oli kokonaisuutta tarkastellen ollut huomattava, B tuomittiin murhasta tekijänä.

KKO 2000:112. Poliisimiehet olivat C:n välityksellä tilanneet D:ltä huumausainetta.

Poliisimiehiä vastaan ajettu syyte yllytyksestä huumausainerikokseen hylättiin, koska

82

15. Osallisuus (IV)

poliisimiehet olivat estäneet rikoksen toteutumisen pidättämällä D:n tämän tullessa

luovuttamaan huumausainetta C:lle. Poliisimiesten katsottiin käyttäneen kiellettyä

menettelytapaa ja siten syyllistyneen virkavelvollisuuden rikkomiseen. (Ään.)

KKO 2008:18. Suomeen oli tuotu useana eri kertana suuret määrät savukkeita, joita ei ollut

ilmoitettu tullille ja joista siten ei ollut määrätty tulleja eikä veroja. M ja V olivat Suomessa

kuljettaneet pakettiautoja, joihin oli lastattu mainittuja laittomasti maahantuotuja

savukkeita. Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla katsottiin, ettei M:n ja

V:n menettelyä ollut aihetta arvioida laittomasta maahantuonnista erillisenä toimintana,

vaan että he olivat toimineet salakuljetusketjussa rikoskumppaneina ennen heitä

toimineiden tekijöiden kanssa. M ja V tuomittiin törkeistä veropetoksista.

83

15. Osallisuuden laajennukset ja ”organisaatiorikokset” (V)

Osallisuusvastuun uusia laajennuksia Ks. erit. RL 17:1a, 34a luku

Oikeushenkilön puolesta toimiminen (RL 5:8, uutuus) Säännöksellä selvennettiin, että oikeushenkilön toiminnassa

tehdystä rikoksesta vastuu voidaan kohdentaa

oikeushenkilön puolesta toimivaan, vaikkei tämä täytä

tekijälle asetettu erityisiä (erikoisrikoksen) ehtoja

Samalla selvennettiin, että muodollisessa orgaaniasemassa

olevaan rinnastetaan oikeushenkilössä tosiasiallista

päätösvaltaa käyttävä; oikeuskäytännössä samoin erit. KKO

2001:86-87 (huom. myös jo KKO 1988:95)

Rikosvastuun kohdentamisen erityissäännöksiä erit. RL

30:9-10, 47:7 ja 48:7

84

15. ”Organisaatiorikokset” (VI)

Rikosvastuun kohdentamisessa kyse – paitsi RL 5:8:n –

epävarsinaista laiminlyöntiä (RL 3:3) ja osallisuutta

koskevien säännösten soveltamisesta organisaatioissa

tehtyihin rikoksiin; ks. erit. KKO 2005:27 (tenttitap. 15)

Vastuuaseman määritykseen haetaan lisäksi johtoa ao.

organisaatiomuotoja ja niiden toimielimiä koskevista

huolellisuus- ja toimintavelvollisuuksien sekä tehtävien- ja

vastuunjaon normeista (ks. erit. uOYL 6:2.1, 6:17.1)

Erityiskysymyksenä toimivallan ja vastuun delegoiminen:

miten vaikuttaa johtoelimeen kuuluvan vastuuseen?

Ks. KKO 1987 II 122, 2005:27; 1981 II 25, 1982 II 66, 1986 II

116, 1992:159, 1993:162, 1995:107, 2007:62, 2013:56

Ks. tarkemmin R. Lahden talousrikosdiat (oppiaineen sivulla)

85

15. ”Organisaatiorikokset” (VII)

Oikeushenkilön rangaistusvastuu (RL 9 luku) Tämän vastuun sovellettavuudesta säädetään erikseen

Syyksilukemisen rakenne: ensisijaisesti rikosoikeudellisen

isännänvastuun sovellus, joskin myös ”yhteisösyyllisyyden”

piirteitä (ks. RL 9:2-3)

- Oikeushenkilö tuomitaan, jos ”rikos katsotaan

oikeushenkilön toiminnassa tehdyksi” (tämän perustaa

sekin, että rikoksen on tehnyt työntekijä ja vaikkei tekijää

saada selville)

- Oikeushenkilön orgaani on myötävaikuttanut rikokseen

tai ainakin oikeushenkilön velvollisuuksia rikottu

Ks. KKO 2002:39, 2008:33 (= ttap. 22), 2009:1 (ttap. 27),

2013:56 (ttap. 1/14.8.2013)

86

87

88