rönnskär - helsingin kaupunki · tähyilet melkin sivua lounaaseen seitse-män kilometrin...

Luontopolku

Rönnskär

JulkaisijaHelsingin kaupungin liikuntavirasto 2011

JakeluLiikuntavirasto, puh. (09) 310 8771

TekstiEero Haapanen

PiirroksetTimo Vartiainen

UlkoasuOlli Turunen, Tovia Design Oy

KarttaTimo Vartiainen

Paino | TryckeriDelta-Sky Oy, Helsinki 2011

SisältöLäntinen Pihlajasaari

1 Uimarannat puhallettiin paikoilleen ................................................. 5

2 Purjehtijoiden saari ................................................................................. 7

3 Huvilaelämää ennen ja nyt ................................................................... 8

4 Kavalan kaunis kurtturuusu ...............................................................10

5 Villa Hällebo .............................................................................................11

6 Laivaväylän vierellä ...............................................................................12

7 Läntisen Pihlajasaaren rauhoitettu lehto ......................................13

8 Juttuja vanhoilta ajoilta I – Haaksirikkosaaria näkyvissä .........14

9 Saaren kallioperä ...................................................................................15

10 Elannon huvila ........................................................................................16

11 Udden ........................................................................................................17

12 Merilintuja ................................................................................................18

13 Vadelmakupu ..........................................................................................19

14 Eläinten uimataito .................................................................................20

Itäinen Pihlajasaari

15 Laguunin lajeja .......................................................................................21

16 Ammussuoja ............................................................................................22

17 Telttailijoita ja öljy-yhtiö ......................................................................23

18 Lehtojen laulajat ....................................................................................24

19 Lasimestarinsaari ...................................................................................25

20 Juttuja vanhoilta ajoilta II – Epäonnistunut uintinäytös ..........26

21 Merisika ja vaaleakiitäjä .......................................................................27

Luontopolun ulkopuolella olevia kohteita ...............................................28

Kalastus Pihlajasaaressa ..................................................................................29

Lähteet ..................................................................................................................30

19

20

merimetsot

T ämä vihkonen kertoo reitin varrella olevista nähtävyyksistä, niin luontokohteista kuin historiastakin. Polun kohteet on merkitty maastoon puisin tolpin, joiden numerot viittaavat

tämän vihkon vastaaviin numeroihin. Voit pysähtyä tolppien kohdal-la, ja lukea siinä kohteeseen kuuluvan tekstin. Mikään ei estä kier-tämästä polkureittiä omassa järjestyksessä. Kierrämme ensin Länti-sen Pihlajasaaren, josta jatkamme Itäiselle Pihlajasaarelle. Vihkosen voi tietenkin lukea myös kotona nojatuolissa tai missä tahansa mu-kavassa paikassa. Se on myös tulostettavissa internetissä osoittees-sa www.hel.fi/liikunta.

Jokaisella saarella on vaiheensa ja monenlaiset tarinansa. Pihlaja-saareen on kuulunut huvilaelämää syreenien varjossa ja purjehdusta suvisilla aalloilla, mutta myös haaksirikkoja syysmyrskyissä, sotahom-mia ja surmatöitäkin. Tässä vihkossa on mukana niitä kaikkia. Entisai-kojen ihmisten työt ja luonto liittyvät Pihlajasaaressa yhteen monin tavoin. Linnoituksilla viihtyvät kasvit ja puutarhoista jäänteenä olevat istutukset ovat yksi kiinnostava luonnon ja historian liittymäkohta.

Aineiston tähän vihkoon olen kerännyt retkeilemällä saarella, puhu-malla monenlaisten Pihlajasaaren ystävien kanssa ja arkistolähteistä.

Antoisaa retkeä Pihlajasaareen!

Helsingissä vappuaattona 2010Eero Haapanen

Tervetuloa Pihlikseen!

4 Pihla jasaaret l Rönnskären

Pihlajasaaren upouusi uimaranta 1930-luvulla.Helsingin kaupunginmuseo

1Uimarannat puhallettiin paikoilleen

H elsingissä – aivan kirjaimellisesti – puhallettiin hienot hiekkaran-nat meren partaille kädenkään-

teessä: Hietaranta, Pihlajasaari ja Mustik-kamaan uimaranta pantiin äkkiä kuntoon – s.o. luontoa parannettiin meren pohjas-ta saadulla ja rannalle puhalletulla hienol-la sannalla. Ja katso, nämä ”plaashit” kan-soittuivat tuota pikaa. Ihmiset eivät siekail-leet, vaan ottivat haltuunsa rantaparatiisit heti ja alkoivat elää rantaelämää niin tot-tunein ja kainostelemattomin ottein, kuin

olisi vapaa ja vanhoista ennakkoluuloista piittaamaton uimapuvussa esiintyminen meilläkin vanha ja vakiintunut perimäta-pa.” (Suomen Kuvalehti 1930)

Helsinki otti Pihlajasaaren käyttöönsä vuonna 1929. Pihlajasaari rakennettiin ”merikylpyläksi” kaupunkilaisille, rannal-le tuotiin imuruoppaajilla hiekkaa meren-pohjasta kymmeniätuhansia kuutioita. Ui-marannoista osa syntyi vähitellen kansan-puistojen yhteyteen ja paikoille, joissa ih-

”

5Pihla jasaaret l Rönnskären

miset muutenkin kokoontuivat kesäjuhliin. Yleisiä uimarantoja perustettiin 1920-lu-vulta alkaen. Uusilla rannoilla kaikki ih-miset saivat yhdessä uida ja oleilla mie-lensä mukaan, sukupuoleen ja syntype-rään katsomatta.

Varhaisimmat kaupungin uimapaikat olivat uimalaitoksia eli uimahuoneita, suu-ria puisia rakennuksia rannoilla ja veden päällä. Helsingin kaupunki rakensi en-simmäiset uimahuoneet köyhälle väel-le 1870-luvulla. Niissä oli pukusuojat ja portaat veteen. Miesten ja naisten puo-let oli puuaidalla erotettuja. Uimalaitok-sia oli kaupungin rannoilla enimmillään kahdeksan. Näistä ainoa laatuaan on jäl-jellä Seurasaaressa.

Kaivopuistoon perustettiin yksityinen hienostokylpylä jo 1830-luvulla. Kylpe-mällä hoidettiin terveyttä ja kylpemiseen kuului myös meressä käynti. Kylpylässä vieraili lomalaisia aina Pietarista ja länti-sen Euroopan suurkaupungeista asti. Kyl-peminen ei vielä edellyttänyt uimataitoa, se oli lähinnä vedessä oleilua.

Suunnitelma Pihlajasaaren huvila-alueesta v. 1881.Helsingin kaupunginarkisto.


2Purjehtijoiden saari

K ilpapurjehtijat olivat ennen mui-noin erottamaton osa Pihlajasaar-ta. Itäistä Pihlajasaarta vuokran-

nut merikapteeni A. F. Brenner (1813–1870) oli perustamassa Nyländska Jakt-klubbenia (NJK) vuonna 1861. Tämä ruot-sinkielinen maamme toiseksi vanhin pur-siseura toimii edelleen Valkosaaressa Ete-läsataman ytimessä, jossa sillä on loistokas paviljonki ja satama. NJK:n purjehtijat oli-vat aikoinaan kaupungin kermaa. Vanhois-ta jäsenluetteloista löytyy kamariherroja, kamreereita, kenraalimajureita, konsulei-ta, prokuristeja ja vapaaherroja.

NJK käytti Pihlajasaarta purjehduskil-pailuiden päätösjuhlapaikkana 1800-lu-vulla monina kesinä. 1900-luvun alussa lä-hes kaikki Läntisen Pihlajasaaren huvila-asukkaat harrastivat purjehdusta ja kuu-luivat NJK:iin. Purjeveneet olivat aikansa valioita, kilpapurjehdukseen rakennettu-ja hyttiveneitä. Kilpailuhenki sai rakenta-maan aina uusia aluksia. Usein kilpailut voitettiin uusimmalla veneellä. Purjeve-neet olivat poijuissa sillä paikalla, jossa on nykyinen vuorovene- ja vierasvenelaitu-ri. Veneiden omistajat olivat niiden kip-pareita, mutta jokaiseen alukseen oli ke-säajaksi palkattu miehistö eli gasti. ”Kai-killa oli yksi, ellei kahta. Miehistöporuk-kaa oli vastaavasti verraten runsaasti. He asuivat aluksilla ja enimmäkseen keitte-livät omat ruokansa laivojen keittiössä. Kymmenvuotiaalle nämä ammattimeri-miehet olivat uskomattoman kiintoisia olentoja. Ja ne hajut, jotka heidän sopu-

koissaan vallitsivat – priimuskeittiön, pais-tetun läskin, märkien sukkien, tupakan, kahviporojen – olivat niin voimallisia, et-tä ne ovat pysyneet muistissa koko iän.”

Lakimies Smedslundin poika Tor viet-ti kesiään Pihlajasaaressa vuosina 1904–1912. Hän oli isänsä gastina ja kirjoitti aurinkoisista kesistään NJK:n historiikis-sa. 1900-luvun alussa Pihlajasaarella oli vain yksi huvilaherra Grönlund, joka ei ollut kiinnostunut purjehduksesta: ”Siksi hänen tehtäväkseen tuli, sitten kun pur-jehtijat olivat lähteneet vuotuisilla pitkil-le purjehduksilleen, kuljeskella ympä-ri saarta näyttämässä merimiesten vai-moille, miltä mies näytti.” Kuitenkin myös hän lopulta kiinnostui purjehduksesta.

Pihlajasaaren purjeveneitä 1910.smedslund tor, nylädska Jaktklubben 1861–1961. Helsinki, oy tilgman ab 1961


3 Huvilaelämää ennen ja nyt

L auttarannan tuntumaa koristavan vanhan huvilan nimi on Virkkula. Vuodesta 1974 paikka on ollut elä-

keläisten virkistyskeskuksena. Huvilassa toimii seniori-ikäisten kahvila. City-lehti on valinnut kahvilan letut kaupungin par-haiksi vuonna 2002.

Vuodet 1935–73 Virkkula oli poliisien kesäkotina, niin kuin naapurinsakin nyt autiona oleva huvila, joka on vanhalta nimeltään ”Tjället”. Villa Björkas on Virk-kulan alkuperäinen nimi. Huvilat ovat saaren vanhinta huvilakantaa vuodelta

1881. Arkkitehti A. F. Sjöström (1845–1885) piirsi ja rakennutti saaren ensim-mäiset herrashuvilat. Sjöström vuokrasi Läntisen Pihlajasaaren kaupungilta yh-dessä kauppapuutarhuri M. G. Steniuk-sen (1844–1906) kanssa.

Uusrenesanssityyliä edustanut Sjö-ström tunnetaan esimerkiksi Hietalah-den Teknisen korkeakoulun ja Kuopion kaupungintalon piirtäjänä. Stenius oli Haa-gan huvilayhdyskunnan perustaja. Nämä kaksi merkkimiestä suunnittelivat saares-ta kaupunkilaisten retkeilypaikkaa, jon-ne ne kaavailivat uimahuoneita, istutuk-sia, puistokäytäviä, huvimajoja ja vartio-tuvan. Suuret suunnitelmat kuitenkin ka-riutuivat, kun Sjöström kuoli sydänkohta-ukseen Pihlajasaaren huvilallaan kesällä 1885. Tämän jälkeen Läntinen Pihlajasaa-ri jaettiin seitsemään eri huvilapalstaan. Viisi 1880-luvulla rakennutuista huvilois-ta seisoo edelleen paikallaan.

Huviloiden alkuperäisiä kesäasukkaita olivat kaupungin säätyläiset. Eräs Tor, joka poikasena asui naapurihuvilassa kirjoitti kesänvieton alkuvalmisteluista näin: ”Ke-sän tullen nämä perheet muuttivat omalle saarelleen jollakin liikennöitsijän veneel-lä, joka oli varta vasten tähän tarkoituk-seen vuokrattu. (…) Pianokin piti saada mukaan, ja siihen tarvittiin erillinen huo-nekaluvaunu ja neljä miestä, jotka sitten

Villa Björkas pohjoispuolelta vuonna 1900.Helsingin kaupunginmuseo


kantoivat soittopelin sen 300 metrin mat-kan, joka Tjälletiin oli. Pianonkantajat ruo-hikossa omenapuiden alla pappa Munckin puutarhassa, olutpullot huulilla urakan päätyttyä, tekivät unohtumattoman vai-kutuksen lapsiin, jotka uteliaina seurasi-vat noiden vantterien miesten touhuja.”

Yksi silloisen Björkasin asukkaista oli salaneuvos Waldemar Schauman perhei-neen. Hän vietti kesiään täällä sen jälkeen, kun poika Eugen oli surmannut vuonna 1904 kenraalikuvernööri Bobrikoffin ja itsensä. Merkittävä kirjailija ja pakinoit-sija Guss Matsson käytti myös tätä hu-vilaa kesäpaikkanaa ja hoiti täällä keuh-kotautiaan.

Virkkulan pihassa oli aikoinaan edusta-va, ammattilaisen rakentama puutarha kä-velykäytävineen. Paljon siitä on edelleen olemassa, vaikka puoliksi villiintyneessä tilassa. Kevätnurmikoita koristavat muku-laleinikki, pikkukäenrieska ja pystykiurun-kannus. Pihaa reunustavat vanhat siree-nit, keskikesällä nousee muhkea japanin-tatar varjostamaan pihaterassia.

Talon eteläpuolella oleva villiintynyt puutarha on pensaikkolintujen käytös-sä. Siellä pesii pensaskerttu ja toisinaan

Mukulaleinikki v Svalört v Lesser Celandine v Ranunculus ficariaPikkukäenrieska v Dvärgvårlök v Least Gagea v Gagea minimaPystykiurunkannus v Stor nunneört v Solid-tubered Corydalis v Corydalis solida

Villa Björkas eteläpuolelta 1890-luvulla.Helsingin kaupunginmuseo

mestarilaulaja luhtakerttunen. Entinen herrashuvila Tjället on käyttämätön kum-mitustalo, jonka asukkaita ovat hiiret ja lepakot.


4 Kavalan kaunis kurtturuusu

P ihlajasaaren suurin kurtturuusukas-vusto rehottaa uimarannan ylärin-teellä. Pihlajasaaressa on monen-

laisia karkulaiskasveja vanhojen huviloi-den puutarhojen sijoilla. Kurtturuusu on kulkeutunut jo pitkään vapaasti ja kauas istutuspaikoistaan.

Kurttu(lehti)ruusu on alkujaan Japanin ja Kiinan merenrantojen kasvi. Suomeen sitä tuotiin puutarhakasviksi 1900-luvul-la. Merenrannoiltamme se löysi kasvupai-kan, johon se levisi hurjalla voimalla. Ny-kyään kurtturuusua kasvaa Oulua myö-ten. Yksi kurtturuusun päätukikohtia on Pihlajasaaren länsipuolen Melkki, jossa se kasvaa luonnonhiekkarannoilla. Ruu-sun kiulukat siemenineen maistuvat lin-nuille, etenkin viherpeipoille. Sen lisäksi ruusu leviää paikasta paikkaan kelluen, kun kiulukat kulkeutuvat rannalta toisel-le meressä.

Pahimmillaan tämä ruusu muodostaa hehtaarien laajuisia läpitunkemattomia pöheiköitä, jotka syrjäyttävät kaiken muun kasvillisuuden ja estävät rantojen virkis-tyskäytön. Nykyään kurtturuusu kuuluu kaikkein haitallisimpina pidettyjen vieras-lajien luokkaan, jota on hävitetty muun muassa Hangon hiekkarannoilta trakto-rien avulla.

Kiinassa lajia on käytetty hajuvesiin ja teen hajustamiseen. Ruusun kiulukat kel-paavat ihmisravinnoksi hyvin.

Kurttu(lehti)ruusu v Vresros v Japanese Rose v Rosa rugosa

eero Haapanen


5Villa Hällebo

P ihlajasaaren komeimman huvilan rakennutti arkkitehti F. A. Sjöström vuonna 1881.

Arkkitehti Sjöströmin jälkeen Villa Häl-lebon kesäasukkaina oli pääjohtaja ja yli-insinööri Ossian Bergbom, vuodesta 1899 pankkivirkailija-maisterit Ernst Enkvist ja Henrik Kihlman. 1920-luvulla huvilaa vuokrasi laivanvarustaja John V. Nurmi-nen. Vuonna 1929 talosta tuli Helsingin kaupungin omistama ravintola. Arkkitehti Sjöströmin suunnitelmat Pihlajasaaresta kaupunkilaisten retkeilypaikkana toteu-tuivat, vaikka omaa huvilaansa hän ei al-kujaan kaupunkilaisten käyttöön suun-nitellut. Ravintolan kallioterassia voi pi-tää Helsingin kauneimpana ulkoterassina.

Villa Hällebon ympärillä näkyy vanho-ja puutarhaistutuksia. Ravintolan terassin laidoilla kasvaa hovijasmiketta ja ruoste-happomarjaa. Ravintolan länsipuolella kasvaa euroopansorvarinpensas. Tämä koristepuu kasvaa luonnonvaraisena Ete-lä-Ruotsissa. Sen kovasta puuaineesta on tehty värttinöitä. Englanniksi puun nimi on värttinän synonyymi spindle.

Euroopansorvarinpensas v Benved v Spindle v Euonymus europaeus

Ravintola sai ison kuistin 1930-luvun lopulla.Helsingin kaupunginmuseo


6 Laivaväylän vierellä

Laivat aiheuttavat eroosiota hiekkaran-noilla ja merenpohjassa. Ne samentavat vettä liikuttaessaan pohja-aineksia, sekä irrottavat pohjasta ravinteita ja sinne ker-rostuneita ympäristömyrkkyjä. Veneilijöi-den on oltava väylien läheisyydessä eri-tyisen varovaisia ankkuroidessaan luon-nonrannoille.

Isot laivat pitävät jäätalvinakin meren sulana Pihlajasaaren länsipuolella. Kovi-en talvien jälkeen Melkin ja Pihlajasaa-ren välille kerääntyy alkukeväästä suuria määriä telkkiä, isokoskeloita, tukkasotkia ja kyhmyjoutsenia. Kun kunnon jääyhte-ys puuttuu, Pihlajasaareen ei talvella hel-posti laukkaa sellainenkaan otus kuin ket-tu, joka muuten kulkee mielellään jäällä.

L änsisatama avattiin isoille laivoil-le 1970-luvun lopussa. Pihlajasaa-ren ohi puksuttaa vuodessa kolme

miljoonaa laivamatkustajaa, enimmäk-seen Viroon.

Isojen laivojen peräaallot hyökyvät ala-ti Pihlajasaaren rannoille. Veden nousun, laskun ja virtauksien kääntyilyn näkee sel-västi Pihlajasaarensalmessa tai lahden-pohjukassa ravintolan terassin edessä.

Laivojen peräaaltojen odottelu on osa vesi-leikkejä.eero Haapanen


7Läntisen Pihlajasaaren rauhoitettu lehto

L äntisen Pihlajasaaren kallioiden vä-lissä oleva varjoisa puolen hehtaa-rin lehto rauhoitettiin vuonna 1999.

Lehdossa oli 1800-luvun lopussa viereisen huvilan viljelypalsta. Vanhana puutarha-karkulaisena lehdossa kasvaa isokonnan-tatarta. Se on rauhoitettu kasvi, joka esiin-tyy muinaistulokkaana ja puutarhakarku-laisena siellä täällä. Luonnonvaraisina kas-veina paikalla kasvaa metsäkurjenpolvi, pystykiurunkannus ja lehtopähkämö. Vii-memainitun haisevia lehtiä on käytetty hyttyskarkotteena.

Lehdon ja meren välissä on järviruokoa kasvava lampi, joka on korkeamman ve-den aikana suorassa yhteydessä mereen. Lammen rannalla kasvaa komea kelta-kurjenmiekka.

Isokonnantatar v Stor ormort v Common bistort, snakeweed v Bistorta officinalisLehtopähkämö v Stinksyska v Hedge Woundwort v Stachys sylvatica


tiira

8 Juttuja vanhoilta ajoilta I

K un tähyilet Pihlajasaaren etelä-rannalta horisonttiin, näet suo-raan etelässä Katajaluodon soti-

lassaaren rakennuksineen noin viiden ki-lometrin päässä. Kun käännät kiikariasi ja tähyilet Melkin sivua lounaaseen seitse-män kilometrin päähän, häämöttää uloim-pana iso pensaita kasvava Rysäkari. Rysä-kari kuuluu puolustusvoimille ja siellä on linnoitusrakennelmia 1800-luvun lopulta.

”Rysäkarin Robinson ja Perjantai” kirjoi-tettiin Helsingfors Tidningarissa 13.11.1852 nimeksi kahdelle haaksirikkoiselle, jotka kokivat ihmepelastumisen.

Lokakuun lopussa vuonna 1852 aje-lehti kaupungin rantaan kumollaan ole-va vene. Sillä veneellä oli lähtenyt eräs 18-vuotias Wasili Karlanovinpoika Teo-dor yhdessä vanhemman miehen kans-sa purjehtimaan Espooseen. Heidän tar-koituksenaan oli kysyä vuokralle pientä kesäpaikkaa eräästä kartanosta seuraa-vaksi kesäksi.

Isä kiersi etsimässä rannoilla, peläten löytävänsä poikansa hukkuneena, mut-ta kadonneista ei löytynyt merkkiäkään.

Pihlajasaaren naapurissa Melkissä asui kauppias ja laivanvarustaja Bernhard Be-nedikt Brenner. Hän kuuli tapauksesta. Tämä kokenut merimies lähti purjehti-maan vaikeassa säässä tuulta vastaan, tar-kastaakseen, olisivatko kadonneet joilla-kin purjehdusreitin varrella olevista ulko-saarista. B. B. B. meni Rysäkarille, jossa hä-nellä oli laiduntamassa vielä marraskuun alussa kaksi lammasta. Sieltäpä juuri kaksi kadonnutta löytyivät, kurjassa tilassa, saa-matta enää sanaakaan suustaan.

Onnettomat olivat ajautuneet Rysä-karille myrskyssä. Yöllä vesi oli noussut ja vienyt veneen. Onni onnettomuudes-sa oli, että kaksikolla oli ollut mukanaan pyssy, tulukset ja puukko. Miehet olivat

viettäneet Rysäkarilla kaksi viikkoa. He oli-vat ampuneet Rysäkarin kaksi lammasta, syöneet ne, ja käyttäneet turkkeja lämpi-mänä pysyäkseen. Suojana säätä vastaan oli purjeesta ja oksista kyhätty teltta. He olivat kyllästäneet purjetta sadetta vas-taan lampaanrasvalla.

Brenner vei haaksirikkoiset Melkkiin toipumaan. Seuraavana päivänä hänellä oli harvinainen ilo ilmoittaa, että kadon-neet oli löydetty elossa.

Lokakuun puolivälissä samana syksynä lähistöllä sattui toinenkin ihmepelastu-minen. Kaksi virolaista oli purjehtinut pe-runalastissa Tallinnasta Helsinkiin, mutta ajautunut rajuilmassa kurssilta. He töytä-sivät karille Katajaluodon tienoilla. Mies-ten oli irrottautuakseen pakko heittää koko lasti yli laidan, mutta he rikkoivat veneen-sä pirstaksi kallioluotoa vasten. He pelas-tuivat matalalle luodolle mukanaan vain airo, limppu, ja pari säkkiä. Aamun valje-tessa he tekivät säkistä hätämerkin. Haak-sirikkoiset huomasi viimein kaupungis-ta metsästysretkelle tullut kauppalaivan-kapteeni. Hän pelasti nääntyneet miehet ja vei heidät Pihlajasaareen, jossa asui yllä-mainitun Brennerin veli, Alexander Frans Julius, niin ikään kauppias ja merikaptee-ni. Hän otti virolaiset huomaansa ja lainasi heille veneen, jolla miehet saattoivat myö-hemmin palata kotimaahansa.

Haaksirikkosaaria horisontissa


9Saaren kallioperä

P ihlajasaari on kallioinen, irtaimia maalajeja ei luonnostaan ole pal-joa. Kallioissa on jylhiä, jyrkkiä

muotoja. Korkeimmat kalliohuiput ko-hoavat Läntisessä Pihlajasaaressa 17 met-rin korkeuteen merenpinnasta. Kivilajeina kallioissa on kiillegneissiä, sekä kaakon-puolen rannoilla happamia gneissejä. Kiil-legneissi on alun perin syntynyt esimer-kiksi savesta ja hapan gneissi hiekkaisem-masta sedimentistä, joka on metamorfoi-tunut paineen alaisena. Kiille tekee gneis-sistä usein liuskeisen, ja joskus punertavat granaatit täplittävät kiillegneissiä.

Läntisen Pihlajasaaren halkaisee kaunis kalliosola. Sen yli on rakennettu 1950-lu-vulla betoninen kävelysilta. Kalliokolu ja jyrkät, hioutuneet kalliojyrkänteet ovat komeita myös lähellä rantaa ”Elannon huvilan” kohdalla.

Läntisen Pihlajasaaren silokalliot.olli turunen


10 ”Elannon huvila”

P ihlajasaaren etelärannan huvilan alkuperäinen nimi on Wästanhäll. Se on piirretty vuonna 1899, se on

siis parikymmentä vuotta nuorempi van-himpia huviloita. Tätä huvilaa on käyttänyt muiden muassa lääkäri Karl Viktor ”Pit-kä” Hällberg, joka myös oli NJK:n purjeh-tijoita. Nykyään huvilaa kutsutaan Elan-non huvilaksi. Rannassa oleva sauna on rakennettu 1901.

Saunan länsipuolella kalliorinteessä on konekivääripesäke, joka on ainoa linnoi-tusjäänne Läntisen Pihlajasaaren puolel-la. Näkyvämpi rakennelma on edelleen toiminnassa oleva Merenkulkuhallituk-sen ylläpitämä tutka, joka jököttää saa-ren etelärannalla.

kalalokit


11Udden

H uvilan perustukset liikuntaviras-ton työntekijöiden rantamökin vieressä ovat kuuluneet huvila-

palstaan nimeltä Udden. Tuo korkea, kol-mikerroksinen huvila siirrettiin pienen mat-kaa, se sijaitsi sitä ennen ”Poliisien huvi-lan” Tjälletin luona. Uddenin asukkaita oli 1900-luvun alussa muun muassa kirurgi Ei-no Sandelin. Hän oli yksi saaren purjehti-joita, ja osallistui vuonna 1912 Tukholman olympialaisiin saaden pronssia 12 metrin alusten luokassa.


12 Merilinnut

P ihlajasaaren lähiluodoilla pesi-vät haahkat ja lapintiirat ovat aitoja merilintuja. Lapintiira

pesii saariston lisäksi Lapin tuntureil-la, aina Jäämerta ja Grönlantia myö-ten. Lapintiiran lyhyt kesä Suomes-sa alkaa toukokuussa, jolloin se saa-puu muutolta, ja lähes heti saavut-tuaan se pyöräyttää kaksi tai kolme munaa hietikolle tai miltei paljaalle kalliolle. Jo heinäkuussa sen poikaset lentävät, ja varhain elokuussa alkaa syysmuutto. Se kiertää Atlantin ran-toja aina Etelänapamantereen vesil-le, jonka kesässä se viettää aikansa, kun meillä Pohjolassa on talvi.

Sinisimpukkaa syövä haahka pe-sii samoilla pikkuluodoilla kuin la-pintiirakin. Kesäaikaan haahkanaa-rat poikueineen sukeltelevat Pih-lajasaaren vesillä, usein uimaran-nallakin, jos siellä on tilaa. Haah-kakoiraat häipyvät jo toukokuus-sa syysmuutolle, ne menevät viet-

tämään kesää ja sulkasatoaan ul-komerelle.

Näkyvä ja kuuluva kahlaaja on meriharakka, josta on tullut Stadin nurmikoiden matojen jahtaaja. Me-riharakka on oppinut pesimään lok-kien tapaan myös talojen katoilla. Sen alkuperäistä pesimäympäris-töä ovat kaikenlaisten merensaa-rien kivikkorannat. Punajalkaviklo on vähälukuisempi rantojen kah-laajalintu, joka pesii niin laidunnii-tyillä kuin luodoillakin. Punajalka-viklo varottaa poikasiaan pistävän kovalla äänellä. Pihlajasaaressa se on oppinut kuljettamaan poikuet-taan myös itse pääsaarien rannoilla.

Suosirrit ja tyllit oleilevat syyske-sällä Pihlajasaaren eteläpuolen kal-liokareilla. Ne palaavat silloin pesi-mäalueiltaan arktiselta tundralta.

Luodot ovat pesintäkauden ajan rauhoitettuja, niille on maihinnou-su kielletty 1.4.–15.8.

Lapintiira v Silvertärna v Arctic tern v Sterna paradiseaHaahka v Ejder v Eider v Somateria mollisimaMeriharakka v Stradskata v Oystercatcher v Haematopus ostralegus

lapintiira


13Vadelmakupu

P ihlajasaarten välissä oleva pikku-saari on Vadelmakupu, Hallongrun-det. Siinä asuu saaren talonmies

edelleenkin. ”Saarivahdin asunto” raken-nettiin vuonna 1881, samalla kun suun-nitelma Läntisen Pihlajasaaren huvilois-ta tehtiin. Toisin kuin herrashuvilat, tämä talo on ollut ympärivuotiseen asumiseen rakennettu. Pihlajasaaren pitkäaikainen talonmies Bertil Liljeberg asui siinä kesät talvet aina 1960-luvulle asti, ilman sähköä ja muita mukavuuksia.

meriHarakka


14 Eläinten uimataito

K aikki nisäkkäät osaavat uida, eikä niiden tarvitse sitä erikseen ope-tella. Mutta eläinten uintihaluis-

sa on eroja. Kettu löytää toisinaan Pihla-jasaareen, ja on joinakin vuosina pesinyt-

kin täällä. Kettu on saapunut saareen jäi-tä pitkin, jäällä kulkeminen sujuukin ketul-ta hyvin. Sitä vastoin se ei mielellään ui, ei edes lyhyitä matkoja lintuluodoille, joilta se löytäisi helposti ravintoa.

Minkki sitä vastoin voi siirtyä uimalla kilometrikaupalla. Kaukaisetkaan lintu-luodot eivät ole siltä turvassa. Tosin ui-dessaan se on vaarassa joutua merikot-kan saaliiksi. Minkki asettuu silloin tällöin Pihlajasaarelle.

Hirvi on hyvä uimari ja vaeltaa uimalla pitkiä matkoja. Hirviä ja valkohäntäkau-riita vierailee kevätkesällä Pihlajasaares-sa melkein vuosittain, mutta ne eivät jää saarelle pidemmäksi aikaa.

Orava osaa uida, mutta matka Lautta-saaresta tai Melkistä on oravalle liian pit-kä ja vaarallisia laivoja täynnä – oravia ei Pihlajasaaressa tällä hetkellä ole.

Vesimyyrä ei vettä pelkää, kuten nimi-kin sanoo. Tämä iso myyrä elää kuivalla-kin maalla, ja maan alla. Vesimyyräkanta lienee Pihlajasaaressa pysyvästi, ja vesi-myyriä myllertää Pihlajasaaren puutarha-penkeissä joinakin vuosina hurjia määriä. Metsähiiri myös elää Pihlajasaaressa. Osa pienikokoisista maaeläimistä on voinut elää Pihlajasaarella satoja vuosia. Saares-sa on runsas sammakkokanta. Sammakot kutevat kalliolammikoissa ja alavassa pai-nanteessa ”Poliisien huvilan” alapuolella.

Kyykäärme on sekin hyvä uimaan, kyitä näkyy Pihlajasaaressa nykyään vuosittain.

Vesimyyrä v Vattensork v Water vole v Arvicola amphibius

kettu


15Laguunin lajeja

P ihlajasaarenlahti on vesilintupoiku-eiden sukeltelupaikka. Laguunissa kasvaa paljon uposlehtisiä vesikas-

veja, kuten ahvenvitaa. Tukkasotkaemo joh-dattaa siellä sydänkesällä poikasiaan. Tuk-kasotka pesii läheisillä lokkiluodoilla, jossa tiirat ja kalalokit antavat sille suojaa varis-ta vastaan. Kun pienet poikaset uivat, isot lokit nappaavat helposti niitä. Siksi sotka-poikue sujahtaa ruovikon suojaan.

Suojaisa lahti on tärkeä kalanpoikas-ten kasvupaikka. Pikkukalajahtiin tulevat alkukesästä isokoskelopoikueet. Isokos-kelo on hyvin aikainen pesijä, joka mu-nii huhtikuussa, ja poikaset kuoriutuvat usein jo toukokuussa. Tukkakoskelo puo-lestaan pesii myöhemmin, sen poikaset uivat yleensä vasta heinäkuussa. Tukka-koskeloilla on tapana haalia ja liittää poi-kueeseensa muiden naaraiden poikasia. Suurimmissa poikuejoukoissa voi olla usei-ta kymmeniä poikasia.

Silkkiuikku hautoo Pihlajasaaren la-guunin etelärannalla, vuodesta toiseen samalla paikalla merikaislan joukossa. Sen pesä on kelluva läjä vesikasveja, jot-ka on sidottu pohjaan ja kaisloihin kasvin-osilla. Paikka on suojassa merenkäynnil-tä. Meriveden korkeusvaihtelu ja aallok-ko silti usein tuhoavat silkkiuikun pesän. Uikku voi yrittää useita kertoja uusinta-pesää. Vuonna 2007 silkkiuikku hautoi laguunin rannalla vielä elokuun alussa. Toisin kuin sorsalinnuilla, uikuilla myös

koiras osallistuu haudontaan ja poikas-ten hoitoon. Uikut syöttävät poikasiaan noin kuukauden. Joskus vielä syyskuus-sakin poikaset kerjäävät piiskuttavalla ää-nellä ruokaa emoiltaan.

Tukkasotka v Vigg v Tufted Duck v Aythya fuligulaIsokoskelo v Storskrake v Goosander v Mergus merganserSilkkiuikku v Skäggdopping v Great Crested Grebe v Podiceps cristatus

silkkiuikku


16 Ammussuoja ja louhikon kasveja

Työt olivat hätäaputöitä, joissa oli muka-na helsinkiläisten lisäksi myös aasialaista työvoimaa. Tykkipatteria käytettiin toisen maailmansodan aikana ilmatorjuntaan.

Ennen ensimmäistä maailmansotaa Pihlajasaari oli pysynyt sotaväenhommis-ta sivussa, toisin kuin naapurinsa Melkki ja Harakka. Tosin sotaväen ampumishar-joitukset aiheuttivat vahinkoa ja vaaraa Pihlajasaaressa 1840-luvulla. Krimin so-dan jälkeen Pihlajasaaren ja Melkin puus-to hakattiin, koska se oli antanut suojaa vihollislaivastolle, joka pommitti kesäl-lä 1855 Viaporia ja muita sotilassaaria ai-van Pihlajasaaren lähivesiltä. Viaporin ka-pinan aikaan 1906 Pihlajasaarikin joutui tulituksen kohteeksi ja saaren asukkaat vetäytyivät kellareihinsa suojaan. Pihla-jasaareen pakeni kapinallisten sotilaiden veneitä, joiden perään ammuttiin. Osan pakenijoista sanotaan päässeen turvaan saaren rantaan, jossa huvila-asukkaat aut-toivat heitä eteenpäin.

Jotain sievääkin kallioiden jysäyttely tuotti. Kalliokasvit hyötyivät ensimmäi-sen maailmansodan aikaisista linnoitus-töistä. Jo kallion rikkominen ja etenkin

kalkkilaastin käyttö tuottaa paljon lisä-ravinteita. Siksi Itäisessä Pihlajasaaressa kalliokasvien lukumäärä on paljon suu-rempi kuin luonnonvaraisessa, karussa graniittikalliossa Läntisellä Pihlajasaarella.

Ammussuojan louhitut kalliojyrkänteet ovat varjoisa, kellarimaisen kostea ympä-ristö, joka on mieluisa kasvupaikka haisu-kurjenpolvelle. Tämä vaatelias hento kasvi elää mieluiten juuri louhikoissa ja jyrkän-teillä, joissa on varjoisia, valuvesien kastele-mia sopukoita. Kalliohyllyjen saniaisia ovat kallioimarre, kivikkoalvejuuri ja haurasloik-ko. Louhoksen ylemmillä kalliotasanteilla kasvaa kelta- ja isomaksaruoho, jotka ovat Suomessa luonnonvaraisia. Kalliohyllyillä kasvaa myös valkokukkaista kaukasian- ja keltakukkaista kamtsatkanmaksaruohoa, jotka ovat villiintyneitä puutarhakarkulai-sia. Villiintyneet maksaruohot voivat jäädä vuosikymmeniksi tai vuosisadoiksi kasva-maan istutuspaikoilleen. Kalliopinnat ovat useimpiin muihin maankamaroihin verrat-tuna turvallisen muuttumaton ympäristö. Niille ei ole paljoakaan muita tunkemas-sa, toisin kuin multamaalle perustetuille kukkapenkeille.

Haisukurjenpolvi v Stinknäva v Herb Robert v Geranium robertianumKeltamaksaruoho v Gul fetknopp v Biting Stonecrop, Wallpepper

v Sedum acre

I täisen Pihlajasaaren ammussuoja lou-hittiin vuonna 1916. Se kaivettiin kol-men ilmatorjuntatykin miehistön ja

ammuksien varastoksi. Paikalle rakennet-tiin myös asuinparakki ja ruokala. Helsin-gin seudun linnoitustyö räjäytyksineen oli hommaa, jossa sattui paljon tapaturmia.

Haisukurjenpolvi.eero Haapanen


17Telttailijoita ja öljy-yhtiö

Ö ljy-yhtiö Nobelin Petroolituon-ti vuokrasi Itäisen Pihlajasaaren vuonna 1921. Paikalle rakennet-

tiin kaksi öljysäiliötä ja pumppauslaituri. Öljysatama toimi saaressa aina 1950-lu-vun alkuun, jonka jälkeen säiliöt puret-tiin ja alue tuli osaksi Pihlajasaaren kan-sanpuistoa.

1956 rakennettiin silta yhdistämään Itäistä ja Läntistä Pihlajasaarta. Telttailu sallittiin itäpuolella vuonna 1959. 1960-lu-vun puolivälissä itäiselle puolelle raken-nettiin kaksi keittokatosta. Itäisen Pihlaja-saaren viimeiset vanhat huvilat ja alueel-la olleet 14 kesämajaa purettiin.

Alkuvuosina telttoja oli vain muutamia kymmeniä. Telttailu oli maksutonta, mut-ta sallittua vain helsinkiläisille. 1960-lu-vun lopussa telttoja oli jo huimia määriä, enimmillään pitkälle toista sataa. Pihla-jasaari sai mainetta 60-lukulaisten va-paahenkisenä kesäleirinä. Telttailijoissa oli pysyviä asukkaita, jotka kävivät saa-resta töissä kaupungissa. Telttailukau-si rajoitettiin ajanjaksolle 15. toukokuu-ta–15. syyskuuta vuonna 1971 ja yli vii-kon pituisesta telttailusta alettiin periä maksua. Lisäksi kaupunki yritti lopettaa pysyvän teltta-asumisen kieltämällä telt-

tailun maanantain ja tiistain välisenä yö-nä, jolloin telttojen tuli olla purettuja ja poissa saaresta. Pihlajasaaren telttailijat perustivat vastavetona yhdistyksen ni-meltä Pääkaupungin Telttailijat. Yhdistys puolusti pysyvää teltta-asumisoikeutta ja haastoi kaupungin oikeuteenkin. Kau-punki kuitenkin voitti oikeusjutun. Kuu-mentuneessa tilanteessa telttailu kiellet-tiin kokonaan vuonna 1972. Itäiselle Pih-

lajasaarelle järjestettiin lasten päiväkesä-siirtolatoimintaa.

Telttailu sallittiin myöhemmin uudel-leen viikonlopputelttailuna. Telttailla saa perjantaista maanantaihin, pientä mak-sua vastaan.

Itäisen Pihlajasaaren uloin eteläinen kaunis niemeke on naturistirantaa. Alu-eella voi vapaasti kulkea.

Itäisen Pihlajasaaren öljysatama 1930-luvulla.Helsingin kaupunginmuseo


18 Lehtojen laulajat

K arunpuoleisissa Pihlajasaarissa on paikoin vehmaita painantei-ta, joiden tuomiryteiköissä viih-

tyvät vaativammat laululinnut. Satakie-li laulaa alkukesästä. Lehto- ja mustapää-kerttu lurittavat samoissa tuomiviidoissa vielä loppukesälläkin. Aukeammilla pai-koilla horsmikoissa pesii pensaskerttu. Si-rittäjä on valoisien metsien laji, joka laulaa korkealla puissa. Erittäin taidokasta laulua laulaa myös korkealla puissa mestarimat-kija kultarinta. Se myös pesii muita laula-jia korkeammalle tuuhean tuomen tai si-reenin lehvästöön huvilan pihan reunalle.

Kalliomänniköissä ja puhtaissa havu-metsissä viihtyy hernekerttu, joka piilottaa pesänsä katajaan. Karujen metsien ja saa-ristoluotojen eläjän laulu on sekin karua. Sitä on verrattu herneen ravisteluun pur-kissa, mistä lintu on saanutkin nimensä.

Mustapääkerttu v Svarthätta v Blackcap v Sylvia atricapillaHernekerttu v Ärtsångare v Lesser Whitethroat v Sylvia curruca

Satakieli.eero Haapanen


19Lasimestarinsaari

L asimestarinsaari on alava vanha asuinpaikka, jossa kasvaa melkein pelkästään lehtipuita. Kallioiseen

karuun muuhun Pihlajasaareen verrattu-na se on vehmas ja rehevä. Tämä on Pih-lajasaarissa se paikka, jossa on ollut pisim-pään ympärivuotista asumista.

Kalastaja Matts Sundberg (1760–1800) perheineen sai vuonna 1787 saaren vuok-ralle kaupungilta. He olivat ensimmäiset Pihlajasaaren asukkaat. Saaren pohjois-rannan laakeat kalliot ovat hyvin sopi-neet nuottien ja verkkojen selvittelypai-kaksi. Kalastajat olivat tuohon aikaan kau-punginkalastajia, jotka kaupunki oli hy-väksynyt kalastajiksi, ja joilla oli lupa ja velvoite tuoda kalaa myytäväksi torille. Perunkirjoitus kertoo kalastajaperheen tulleen toimeen hyvin, omaisuudeksi on luettu kuuluneen hopeakellon, kultasor-muksia ja muutamia kirjojakin, joukossa yksi kotieläintenhoitoa käsittelevä opus. Lehmänkantturan lisäksi kalastajaper-heellä on voinut olla pihassaan ryytimaa.

Perheen elämä Pihlajasaaressa päättyi pääsiäisenä vuonna 1800 kammottavalla tavalla. Viaporista tullut sotamies ryövä-si ja surmasi kalastajan vaimoineen sekä heidän kuusivuotiaan poikansa. Henkiin jäivät perheen kasvattitytär ja parikuu-kautinen poikavauva. Helsingin Kampin-tori oli kaupungin rangaistuspaikka. Siellä murhaaja tammikuussa 1801 teloitettiin

asiankuuluvin menoin. Ruumis, josta oli hakattu irti pää sekä toinen käsi, jätettiin teilipyörälle ja paaluun naulattuina kau-punkilaisille varoitukseksi.

Lasimestarinsaari oli 1800-luvun puo-livälistä alkaen merikapteeni, kauppias A.F.Brennerin (1813-1870) ja hänen les-kensä (1841-1927) vuokrapalsta. 1900-lu-vun alussa Lasimestarinsaaressa asui Bren-nerin talossa joitakuita perheettömiä ka-lastajia. Yksi heistä, Pettersson oli kutsu-manimeltään Prackan eli tukkakoskelo.

Vanha asutus näkyy Lasimestarinsaa-ren kasvillisuudessa: valkopeippi ja kelta-mo ovat kulttuuritulokkaita satojen vuo-sien takaa. Kumpaakin kasvia on käytet-ty lääkintään, valkopeipillä on hoidet-tu kuukautis- ja eturauhasvaivoja. Kel-tamoa on puolestaan käytetty melkein kaikkiin vaivoihin, esimerkiksi silmäsai-rauksiin ja keltatautiin. Menneiltä ajoilta on puutarhan paikalle jäänyt venäläinen ruusulajike ”Pohjolan kuningatar” eli ”Tsa-ritsa Severa”. Lumimarja ja ruostehappo-marjat ja keväällä kukkiva mukulaleinik-ki ovat myös jäänteitä talonpaikan van-hasta puutarhasta.

Keltamo v Skelört v Greater Celandine v Chelidonium majus

keltamo


20 Juttuja Itäisestä Pihlajasaaresta

K esällä 1885 Pihlajasaareen kut-suttiin sanomalehti-ilmoituksin katsomaan ruotsalaista suurui-

maria nimeltään Gustav Akej. Hän ilmoitti uivansa Harmajalta Pihlajasaareen. Edel-lisenä kesänä mies oli uinut ensimmäise-nä ihmisenä yli Juutinrauman. Uituaan tunnin noin kymmenasteisessa vedes-sä mies alkoi kohmettua vaarallisesti. Ui-maria maaniteltiin nousemaan ylös ve-destä. Vedestä hän ei noussut, ei suos-tunut lopettamaan, vaikka siihen kehot-ti hänen veljensäkin. Akej kuitenkin tart-tui soutuveneestä ojennettuun köyteen, jonka avulla hänet hinattiin puolikuollee-na rantaan. Miehen piti saapua Läntiseen Pihlajasaareen, mutta huoltojoukkojen oli

vietävä uitettu uimari hoitoon Lasimesta-rinsaareen. Hengenlähtö oli lähellä, sanoi-vat paikalla olleet lääkärit. Illalla hän pys-tyi jo itse pukeutumaan ja hänet soudet-tiin kaupunkiin.

Pihlajasaareen oli saapunut höyrypur-silla satoja kaupunkilaisia katsomaan mak-sullista uintinäytöstä. Muutamat alukset seurasivat itse uimarin reittiä.

Mies ei lannistunut, vaan viikkoa myö-hemmin antoi Helsingissä onnistuneita uintinäytöksiä uiden Pohjoissatamasta Laajasaloon ja Kruunuvuorenselältä Hes-periaan. Hän ui myös tulevina vuosina Juu-tinrauman yli. Uidessaan mies nautti ve-dessä muun muassa kananmunia, port-viiniä ja kahvia konjakilla.

Epäonnistunut uintinäytös

Uusi Suometar 27.6.1885.


21Merisika ja vaaleakiitäjä

V alaitakin on nähty Pihlajasaares-sa. ”Merisian” eli pyöriäisen, Itä-meren ainoan pikkuvalaan, näki

eräs kalastamassa ollut talonomistaja ke-sällä 1888 Pihlajasaaren itäpuolella. Pyö-riäisiä nähtiin aikoinaan paljon säännöl-lisemmin Suomenlahdella ja Helsingin-kin vesillä.

Pihlajasaaressa nähty suurin harvinai-suus oli vaaleakiitäjä. Se löytyi loka–mar-raskuun vaihteessa 2004. Havainto oli Suo-men toinen. Vaikeasti tunnettava terva-pääskyn eteläinen lähisukulainen löytyi lopuksi kuolleena Pihlajasaaresta. Kullan-hohtoinen keltahemppo pesi Pihlajasaa-ren ravintolan lähellä kesällä 2008. Tämän eteläisen lajin pesintä on varmistettu Suo-messa vain joitakin kertoja.

Petolinnuista tavallisin kesäaikaan on nuolihaukka. Helsingin saaristossa pesi-vä pikkuhaukka on pesinyt ainakin kerran myös Pihlajasaaressa. Merikotkia oleilee nykyään säännöllisesti etenkin kylmänä vuodenaikana Pihlajasaaren edustan ve-sillä. Huuhkaja vierailee myös silloin täl-löin Pihlajasaaressa. Korppi pesii läheises-sä Melkissä. Myös räyskiä lentelee Pihla-jasaaren vesillä.

Merikotka v Havsörn v White-tailed Eagle v Haliaeetus albicilla

nuoliHaukka


Luontopolun ulkopuolella olevia kohteita

L äntisen Pihlajasaaren keskellä oleva kalliolakialue ja sen halkaiseva kolu on käymisen arvoinen. Kalliosolan

ylittävän sillan eteläpuolella on luonnon-tilaista kalliomännikköä, sellaista ympä-ristöä, jota Helsinki oli muinaisina aikoina, ennen kuin kaupunki rakennettiin. Kallio-solan sillan eteläpuolella on joitakin suo-painanteita, jossa kasvaa juolukka, suo-pursu ja kihokkikin.

meritaimen


Kalastus

P ihlajasaaren rannat ovat kylmien vesien aikaan suosittuja taimenen-kalastajien ja siianonkijoiden otti-

paikkoja. Saaren etelärannalla saa verkoilla pienikokoista kampelaa. Haukea ei Pihla-jasaaressa ole. Ahvenia ja lahnoja voi toisi-naan katsella saarten väliseltä sillalta. Uis-telu saaren rannoilta vaatii kalastusluvat, paitsi alle 18- ja yli 65-vuotiailta. Uimapai-koilla kalastus on kielletty.

silakka

kampela


n Boxtröm, A. Ragu på minnen, upp-levelser och anekdoter från en lång levnad. Tidningsaktiebolaget Ny-lands Förlag, Helsingfors 1935.

n Halén Harry (Merimies H), Pihlajasaa-ren vaiheita. Toinen lisäilty painos. Pihlajasaari 2003.

n Hiltunen Laura, Pihlajasaaren vanho-jen pihapiirien puu- ja ruohovartinen kasvillisuus ja kasvisto. Tutkimusraportti 2001.

n Kurtto Arto ja Helynranta Leena, Hel-singin kasvit. Kukkivilta kiviltä met-sän syliin. Helsingin kaupungin ym-päristökeskus ja Yliopistopaino, Helsinki 1998.

n Manninen Markus, Viapori. Merilin-noitus ensimmäisessä maailmanso-dassa 1914–1918. Sotamuseo, Jyväskylä 2000.

n Nyländska jaktklubben 1861–1911. Helsingfors centratryckeri och bok-binderi a.b. Helsinki 1911.

n Pihlajasaaren yleissuunnitelma. Hel-singin kaupunki. Liikuntaviraston julkaisuja 2000 B 29.

n Smedslund Tor, Nylädska Jaktklub-ben 1861–1961. Helsinki, Oy Tilgman ab 1961.

Lehdetn Historiallinen sanomalehtikirjasto:

Helsingfors Tidningar, Hufvudstads-bladet, Uusi Suometar ym.

Arkistolähteetn Helsingin kaupunginarkisto (vanhat

rakennuspiirustukset ja kartat)n Helsingin kaupunginmuseo,

kuva-arkiston Helsingin kaupungin liikuntaviraston

arkisto (sanomalehtiartikkelikokoel-ma, vuosikertomuksia).

Haastattelutn Harry Halénn Raimo Lehtinen (Helsingin kaupun-

gin liikuntavirasto, Pihlajasaaren isäntä 2000–2010)

n Pekka Rusanen (SYKE, Melkin, Pihla-jasaaren luonto)

n Antti Salla (Helsingin kaupungin ym-päristökeskus, geologia)

n Seppo Knuuttila (SYKE, laivojen vai-kutus)

Yhteystietojan Saaren isäntä puh. 310 71518n Palaute tästä julkaisusta:

[email protected]

Lähteet


lepakko


rönnskär - helsingin kaupunki · tähyilet melkin sivua lounaaseen seitse-män kilometrin...

Documents