1

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ViNOn poliittinen aikakauslehti

Tulevaisuus1/2016

Julkaisija: Vihreiden nuorten ja

opiskelijoiden liitto ry

Fredrikinkatu 33A (2. krs), 00120 Helsinki

www.vino.fi, toimisto@vino.fi

Painopaikka: Forssa Print ISSN 2242-3400

Päätoimittaja: Simo Raittila

Taitto: Iris Flinkkilä

Rönsyn ohjausryhmä: Saara Kiiskinen,

Lauri Korvenmaa, Ronja Salmi, Sofia

Tvaltvadze

Kirjoittajat ja kuvittajat: Arsi Alenius, Yas-

min Ayyoubi, Anni Heinälä, Saara Ilvessalo,

Minna Kallioharju, Saara Kiiskinen, Sunna

Kokkonen, Teo Kortman, Lauri Korvenmaa,

Minna Manninen, Mitja Mieskolainen, Jaak-

ko Mustakallio, Aleksi Nenonen, Marianne

Niemelä, Kristiina Pakkala, Miro Penttinen,

Eve Tervahartiala, Sofia Tvaltvadze.

Kannen kuva: Iris Flinkkilä

3. PääkirjoiTus4. uuTisia & Pakina5. PuheenjohTajakolumni6. lyhyesTi7. DoPe sainT juDe8. jos Työ loPPuisi12. meTsäT globalisaaTion myllerryksessä15. Fyeg Column16. TulevaisuuDen kulkuvälineiTä18. nokkaPokka: PiTääkö TalouDen kasvaa?20. vaaTe vuonna 203622. vegaaninen vallankumous24. arvioT25. eroei, resurssiT ja kesTävyys26. kaTuTaiDe valTavirTaisTuu – onko julkinen Tila vaPaamPi?28. singulariTeeTTi Tulee – oleTko valmis?30. järjesTökolumni31. ToimisTokolumni

2

T ulevaisuuden ennustami-nen on vaikeaa, koska toi-sin kuin menneisyys, joka on periaatteessa kiinnit-

tynyt yhteen todellisuuteen, on tu-levaisuus avoin. Silti on tarpeellista arvioida tulevaisuuden trendejä, sillä nyt ottamamme askeleet määrittävät sen, minne lopulta päädymme.

Esimerkiksi englantilainen vihreä filosofi ja poliitikko Rupert Read on kirjoituksissaan puolustanut va-rovaisuusperiaatetta: mikäli emme riittävissä määrin tiedä, millaisia vaikutuksia toiminnallamme on elin-ympäristöllemme ja yhteiskunnal-lemme, tulisi tällaisesta toiminnasta pidättäytyä. Tämä on kuitenkin vai-keaa, jos toiminnasta pidättäytymi-nen johtaisi vielä huonompaan tulok-seen.

Tiedämme, ettei ihmiskunnan nykyinen elämäntapa ole kestävä. Tässä Rönsyn numerossa puhutaan muun muassa työn muutoksesta (s.

8), metsäkadosta (s. 12) ja arvostel-laan kansanedustaja Antero Vartian energiakurssi (s. 25). Kun nykyti-lanteeseen ei voida tyytyä, on pakko vaatia enemmän: kestävämpää ja rei-lumpaa.

Otetaan esimerkiksi jakamista-lous ja Uber. Voi olla, että ihmisten omilla autoillaan harjoittama taksi-toiminta törmää lyhyellä tähtäimel-lä lainsäädännön ja työntekijöiden aseman kanssa. Jäämällä nykyiseen lainsäädäntöön menetetään kuiten-kin uuden mallin hyödyt: sähköinen maksaminen, reittien optimointi ja halvemmat hinnat. Parempi olisi ot-taa askel eteenpäin ja sopeuttaa lain-säädäntöä uusiin mahdollisuuksiin.

Pariisin ilmastosopimuksen al-lekirjoittamisen myötä enemmistö maailman maista on sitoutunut kes-tävämpään tulevaisuuteen. Ensim-mäinen askel ongelman ratkaise-miseksi eli ongelman olemassaolon myöntäminen on tehty. Seuraavista

ainoa varmuus on muuTos

PääkirjoiTus

askelista kerrotaan lyhyesti sivun 6 haastattelussa.

Jotta päästöt pysyisivät kurissa, pi-täisi ihmisten esimerkiksi vähintään suosia kasvisruokaa (hyvästä kehi-tyksestä sivulla 23). Myös liikentees-sä tarvitaan uusia ratkaisua (yksi tu-levaisuudenkuva keskiaukeamalla). Lopulta emme voi olla varmoja edes siitä, mitä tulevaisuudessa tarkoittaa olla ihminen (essee singulariteetista s. 28).

Ainoa varma asia tulevaisuudesta on, ettei se tule näyttämään samalta kuin nykyhetki.

SIMO RAITTILA

P.S. Myös Rönsy on muuttunut. Mikäli luet tätä lehteä paperisena, pidät kä-sissäsi entistä pienempää ja aikakaus-lehtimäisempää Rönsyä. Palautetta voi lähettää paatoimittaja@vino.fi

3

Vihreitä nuoria osallistui Sitran, De-mos Helsingin ja Open Knowledge Finlandin järjestämään Perustulo-hackiin, jossa ryhmät työstivät uusia perustulo-aiheisia ideoita yhden vii-konlopun aikana.

Lukas Korpelaisen, Lilja Tammi-sen ja Simo Raittilan* idea perus-tulon päälle maksettavasta asumi-sen tuet vuokraeläjille korvaavasta elinkustannuslisästä pääsi jaetulle

1. sijalle. Ideassa elinkustannuslisä vaihtelisi alueittain eikä sitä olisi si-dottu todellisiin asumiskuluihin. Täl-löin esimerkiksi kimppa-asujilla jäisi nykyistä enemmän rahaa elämiseen.

Toinen voittajatiimi teki Perustulo-pelin erilaisten perustulon tasojen ja käyttäytymisvaikutusten vertailuun. Vihreitä oli myös tiimeissä, jotka ideoivat infomateriaalia Kelan pe-rustulokeiluun valituille sekä perus-tulokeilun toteuttamista valikoivana otantana.

*Raittila on Rönsyn päätoimittaja.

T ulevaisuus näyttää kirkkaal-ta. Nuoruudessani kouluissa melkein joka päivä oli kasvis-

ruokapäivä. Mikäli kotieläintuotanto jatkaa teollistumistaan, saadaan pian pihvi jokaiselle lapselle joka päivä ja tällaiselle omilla rahoillaan eläjälle-kin kaupasta hintaan 0,99€/laatu-kappale.

Tehostuminen näkyy myös kan-sansivistyksessä. Pian 40 oppilaan luokalle riittää yksi opettaja. Työ-urat pitenevät alkupäästä, kun pääsy korkeakoulutukseen rajataan vain välkyimmille ja tutkinnon kesto enin-tään kolmeen vuoteen.

Turhaan me tulevaisuudesta stres-saamme. Sipilän veljeshallitus pitää kansantalouden kestävänä ja vapaut-

taa ihmiset kantamaan vastuuta itsis-tään. Suomen kasvu tulee metsästä ja kaivoksista, kuten ennenkin. Ainoita asioita, mikä ehkä uhkaa tätä tulevai-suutta, on punavihreä hömpötys.

Kallion punavihreissä kahviloissa ns. ”sipsikaljaa” siemailevat runo-sielut ratsastavat ratikoilla ja polku-pyörillään Hämeentiellä ruuhkaan ajamilleen autoilijoille nauraen. Näin vaikka autoileva sukupolvemme on se osa kansasta, joka maksaa verot – ja nuorempienkin toimeentulon.

Uusi ”Ööö…”-sukupolvi ei ole op-pinut oikeisiin ammatteihin eikä löytänyt tietään oikeisiin töihin. Sen sijaan he ”koodailevat” ulkomaisille kavereilleen tai työskentelevät mee-mimaistereina propaganda-kampan-joissa, perustulosta unelmoiden.

Kansakunnan onneksi tutkimuk-set kertovat ihmisten kypsyvän iän myötä. Vaikka useampi sanoo, että voisi äänestää vihreitä, harvempi niin lopulta tekee. Viimeistään, kun

vinolainen ehkäisy-kamPanja laajenee

valoisaTulevaisuus

Kirjoittaja on vannoutunut setämies ja antivihreän puolueen veteraani-vaikuttaja, jonka sydän sykkii (jälleen kerran) konservatiivihallitukselle. Arhipan kirjoituksia on julkaistu Rönsyssä aiemmin viime vuosikym-menellä.

arhiPPa

kannabishöyryt poistuvat nuorten aivoista häpeäkävelyllä vaalipaikalle, kirkastuvat aivoitukset; äänet anne-taan meille elämässä ja taloudessa enemmän kokeneille. Tähän panen toivoni.

ARhIppA TOROpAInen

nuoria vihreiTä siTran PerusTulohaCkissa

Helsingin vihreiden nuorten viime vuonna aloittamaa nuorille maksu-tonta ehkäisyä vaativaa kuntalais-aloitekampanjaa vastaava kampanja on jo aloitettu Tampereella ja suun-nitteilla Turussa. Lisäksi samansi-sältöiset kaupunginvaltuutettujen aloitteet on tehty Espoossa ja Järven-päässä.

Kampanja vaatii alle 25-vuotiaille sekä maksuttomia kondomeja että maksutonta hormonaalista ehkäisyä. Väestöliittokin on kannattanut aloi-tetta, joka vähentäisi raskaudenkes-keytyksiä ja säästäisi terveydenhuol-lon kuluja.

ViNO on tehnyt idean kansallisesta toteuttamisesta puoluekokousaloit-teen, jonka odotetaan menevän läpi Lahden puoluekokouksessa touko-kuussa.

4

Suomessa on tänä keväänä todis-tettu kahta erityisen iljettävää asiaa.

Ensimmäiseksi, suomalaisissa kaupungeissa osaksi katukuvaa ovat tulleet rasistiset katupartiot, jotka levittävät pelkoa ja ihmetystä. Näin ei saisi jatkua.

Meidän mielestämme rasistiset, rekisteröityjen yhdistysten kautta toimivat ja tunnuksia käyttävät ka-tupartiot tulisi kieltää lailla. Tähän Suomea velvoittavat jo YK:n rotu-syrjinnän vastainen sopimus sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistui-men tuore linjaus, joiden mukaan ko-koontumisvapaus ei ulotu rasistiseen liikehdintään. Valtiovalta ei puutu katupartioiden toimintaan, koska tahtoa ei löydy ja aiheesta kerätään irtopisteitä. Järjestäytyneen rasis-tisen toiminnan kieltäminen tulisi sisällyttää yksiselitteisesti suomalai-seen rikoslakiin.

Toiseksi Panaman paperit toi-vat näkyväksi, mitä jo tiesimmekin. Nordea ja muut pankit ovat toteut-taneet private banking -asiakkailleen järjestelyitä veroparatiiseihin ja aut-

taneet äärimmäisen rikkaita veron-kierrossa.

Tax Justice Networkin mukaan EU-alueen veronkierrosta aiheutuvat menetykset ylittävät koko maanosan terveyspalveluiden kustannukset. Samalla Suomen hallitus leikkaa kaikkein köyhimmiltä ja ajaa väkisin eteenpäin hallintarekisterin kaltaisia keinoja vältellä veroja entistä enem-män.

Erityisen kuvottavaksi järjestäyty-neen rasistisen toiminnan sekä ve-ronkierron tekevät se, kuinka tässä ja aiemmissa tilanteissa jatkuvasti tois-tellaan toiminnan olevan lakien tai alan yleisten toimintaperiaatteiden mukaista. Meidän mielestämme val-lanpitäjien tulisi muokata lakejamme moraalikäsityksemme mukaiseksi, eikä tuhota käsitystämme oikeuden-mukaisuudesta huonon lainsäädän-nön takia!

Siksi ViNO.

SAARA ILveSSALO &JAAkkO MuSTAkALLIOVihreiden nuorten puheenjohtajat

huono lainsäädäntö tuhoaa käsityksemme

oikeudenmukaisuudesta

Puheen-

johTaja-

kolumni

5

Pariisin ilmastosopimuksen solmi-misesta on nyt neljä kuukautta, ja seuraavaksi sopimus tulisi ratifioida. Siinä päätetyn 1,5 asteen lämpene-misrajan saavuttamiseksi valtioiden on aloitettava toimet jo nyt. Rönsy kysyi kolmelta ilmastovaikuttajal-ta, miten Pariisin sopimus vaikuttaa Suomeen ja millaisiin toimiin Suo-messa on ryhdyttävä, jotta ilmaston lämpeneminen saadaan pysäytettyä,

P ariisin sopimus itsessään ei muuta Suomessa mitään, ell-emme me suomalaiset kääri

hihojamme ja ryhdy toimiin. Energi-antuotannossa, asumisessa, liikkumi-sessa ja maataloudessa on otettava vähäpäästöiset ratkaisut käyttöön. Il-mastolle haitalliset tuet on purettava.

Voimme siirtyä ilmastoystävällisiin elintapoihin omassa elämässämme, mutta sen lisäksi meidän tulee vaatia päättäjiltä järjestelmätason muutok-sia.pAuLA SAnkeLO, puheenjohtaja, Ilmastovanhemmat

F ossiilisten polttoaineiden käy-töstä on luovuttava. Muutok-sen hintalappu on biljoonia

euroja, ja tällaisia summia on vain institutionaalisissa sijoituslaitoksis-sa. Suomalaispäättäjien tulee ottaa kaikki keinot käyttöön rahavirtojen suuntaamiseksi ympäristöystävälli-sempiin uomiin. Suomen on ajettava EU-päätöksenteossa vahvasti esi-merkiksi päästökauppaa, pakollista hiilijalanjäljen laskentaa sijoituksissa

sekä raskasteollisuuden päästöoi-keuksien radikaalia vähentämistä.kAARInA kOLLe, ilmastoasiantunti-ja, WWF Suomi

K un päästöt vähenevät maa-ilmanlaajuisesti, suomalai-selle cleantech-ratkaisuille

syntynevät valtavat markkinat. Suo-malaista ympäristöosaamista tulee tuotteistaa ja kaupallistaa maail-manmarkkinoille. Näin suomalai-syritykset voivat vähentää päästöjä moninkertaisesti verrattuna siihen, että vaikutukset ulottuisivat vain ko-timaahan.MIkAeL OhLSTRöM, johtava asian-tuntija, elinkeinoelämän keskusliitto

Pariisin soPimuksen jälkeenteksti: Sunna Kokkonen

teksti: Simo raittila

N uorisojärjestöt vastasivat huhtikuussa Senioriliikkeen puheenjohtaja Kimmo Kil-

jusen avoimeen kirjeeseen, jossa hän pyysi tukea järjestön yli 85 000 nimeä keränneelle aloitteelle.

Senioriliike vaatii työeläkkeille 100 %:sta palkkaindeksiä, joka kas-vattaisi eläkkeitä nykyistä ns. taitet-tua indeksiä nopeammin. Nykyään työeläke seuraa 20 %:sti palkkatasoa ja 80 %:sti kuluttajahintojen kasvua. Pelkän palkkaindeksin on arvioitu kuluttavan eläkevarat loppuun jo en-nen nykyisten parikymppisten eläk-keelle pääsyä.

Nuorisojärjestöt pyysivät Kiljusta “lopettamaan faktojen vääristelyn” ja listasivat vastaväitteitä aloitteelle. Esimerkiksi pienituloisimmat elä-keläiset saavat lähinnä työeläkkeitä

pienempää kansan- tai takuueläkettä eivätkä hyötyisi Senioriliikkeen aloit-teesta.

Laaja rintama nuoriaVastaajina olivat Vihreiden nuor-ten ja opiskelijoiden liitto ViNO, va-semmistonuoret, keskustanuoret ja -opiskelijat, demarinuoret ja -opis-kelijat sekä kokoomusopiskelijat. Ei-puoluepoliittisista järjestöistä mukaan lähtivät Akavan opiskelijat, Opiskelijoiden liikuntaliitto, SAK Nuoret, STTK-Opiskelijat, Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto SAKKI, Suomen Lukiolaisten Liitto, Allianssi, Suomen opiskelijakuntien liitto SA-MOK ja ylioppilaskuntien liitto SYL.

Kokoomuksen opiskelijaliiton Marianna Kupiaksen mukaan asia yhdistää kaikkia nuoriso- ja opiskeli-

jajärjestöissä vaikuttavia. Vasemmis-tonuorten Anni Ahlakorven mukaan “yhdistävä tekijä lienee sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus”.

Kiljunen ottaa nuorisojärjestöt kirjaansaKimmo Kiljunen kertoo puhelimessa kirjoittavansa uutta kirjaa aiheesta ja sisällyttävänsä nuorisojärjestöjen vastauksen siihen. Hän on pettynyt nuorisojärjestöjen kantaan.

Verorahoitteisten kansan- ja ta-kuueläkkeen nostaminen keskus-teluun on Kiljusen mukaan “kelmiä politiikkaa”, sillä näitä voitaisiin ko-rottaa työeläkkeestä riippumatta:

“Se on sama kuin sanoa, että mei-dän täytyy rakentaa tunneli Tallin-naan ja silloin ei ole varaa palkkain-deksiin.”

nuoreT ja vanhaT TaiTTavaT eläkeinDeksisTä

6

What were your earliest musical influences?I did look up to a lot of female ar-tists, like Tracy Chapman, because of her ability to be in touch with her emotions, and Alanis Morissette, because she did not give a fuck! In the South African context there were artists like Brenda Fassie, who was unapologetically herself.

I can also name other role models, political figures like Steve Biko [anti-apartheid activist] and Nelson Man-dela. To Dope Saint Jude music is the medium, but it comes from many schools of thought and political theo-ries, it’s not limited to one thing.

I heard that you were also influenced by drag culture. You had a character called Dude Saint Jude. Why was this inter-esting to you?

That was an experiment for me. Doing drag is an extreme thing to do, because it unsettles people. For me it was a more personal artistic process of trying to push my boundaries as an artist. The reason that I stopped doing drag was because I had learned everything I wanted to learn from it. Such as, understanding that gender is a performance and that you can take on a persona. Being Dope Saint Jude is very different from being Catheri-ne, and drag helped me develop the artistry and processes behind that transition.

Could you tell more of the crea-tion of Dope Saint Jude?

Saint Jude is my middle name, Saint Jude is the saint of lost causes, and dope just comes from wanting to be cool! I grew up as a shy kid, who was bullied. And as a black woman I am not an empowered person in my country. Black women are not the ones on top, queer people are not the ones on top. Dope Saint Jude was like an alter ego that was powerful, una-pologetic and someone who doesn’t give a fuck!

How unified is the queer scene is in Cape Town?

It is very unified, but there are ob-viously different groups. The racial divide in South Africa comes through everywhere, in every scene, either it is the queer scene, or the academic scene, these are divided by race. So you have the white queer scene and a black queer scene. People are united in their own niche groups.

Do you see yourself as an acti-vist as well as a musician?I think that doing what I’m doing, being a musician and coming from where I come from, is a form of acti-vism. Because I am asserting myself in a world that thinks I should not exist. For a black queer African wo-man that is in itself an act of power, I existing the way I exist. That is my activism.

It feels crazy, I just made a cam-paign for H&M with M.I.A., who is my hero and who I had never met before. So having my hero just emailing me and inviting me. Crazy! When per-forming, getting a contact with the audience is the most important thing to me. That is my cause, it’s not about me. And as long as I remember this I know I’m on the right path. ×

Dope Saint Jude´s music is available on SoundCloud and Youtube.

DoPesainTjuDehailing from Cape town, south afriCa, dope saint jude is a

queer hip hop artist, about to release her debut ep in may.

she Visited helsinki in april inVited by CheCkpoint helsinki.

teksti: Marianne Niemelä

7

”T yö on lähes kaiken kurjuuden lähde maailmassa. Lähes kaikki mainitsemi-

sen arvoinen paha johtuu työnteosta tai siitä, että me elämme maailmassa, joka on muovattu työtä varten”, alkaa vuonna 1986 kirjoitettu anarkisti Bob Blackin essee The Abolition of Work (suom. Eroon työstä).

Suomalainen viettää työssä suuren osan elämästään. Tästä saatava palk-ka on nykypäivänä keskeisin tulojen lähde, ja osin senkin takia työtilan-teessa tapahtuvat muutokset suurim-pia stressin lähteitä.

Vaikka ihmisen pitää työtä varten luopua vapaa-ajastaan ja asettua työnantajan käskytettäväksi, vaati-vat suomalaiset puolueet lisää työtä. Miksi?

SDP:ssä puhutaan jatkuvasti ns. työlinjasta. Silloinkin, kun media kat-soi kansanedustaja Timo Harakan haastavan sosialidemokraattien val-tavirtaa Suomen Sosialidemokraatti-

sen Sanomalehtiliiton vuosikirjassa, kuvasi hän työn rahan kaltaisena ”re-surssina”: välttämättömäksi yksilöl-lisen hyvän elämän saavuttamiseksi.

Työ sitoo ihmiset tuottavaan toi-mintaan ja usein ryhdikkääseen elä-mänrytmiin. Tuottavasta toiminnasta juuri työn verot tuottavat noin 28 % valtion ja kuntien tuloista. Lisäksi veroista mittavin eli arvonlisävero (noin 21 % tuloista) on merkittävil-tä osin välillistä työn verotusta, sillä saadulla palkalla ostetaan hyödyk-keitä, joista maksetaan jälleen veroa. Myös sosiaalivakuutusmaksut (noin 29 % tuloista) kerätään työntekijöil-tä ja -antajilta.

Hyvinvointivaltio on sidottu työ-hön, eivätkä työn autuutta julista vain demarit, vaan kaikki puolueet. Vihreätkin korostavat esimerkiksi energiapolitiikkansa työllistävän ih-misiä uusille aloille.

Työn arvon näkee, kun sitä ei ole

Siitä huolimatta, että Harakka korosti

työn olevan vain väline, tarjosi hän ratkaisuksi lisää ”huonoja töitä”:

”Julkisen vallan perustehtävänä on tarjota palkkatuettua työvoimaa yrityksiin, järjestää kunnallisia kun-nossapitotehtäviä, harjoittelua ja ke-sätyöpaikkoja.” Hän totesi myös, ettei kaikkien työpanos ole niin arvokas, että heille löytyisi töitä.

Faktoja on: Pitkään työttöminä olleet ovat keskimäärin sairaampia ja kuolevat nuorempina kuin muut suomalaiset. Pitkittyvä työttömyys vaikeuttaa työn löytämistä. Ei sen ta-kia, että jokaisesta työttömästä tulisi työkyvytön alkoholisti, vaan koska aiemmin osatut taidot rapistuvat ja vanhentuvat.

Harakan ratkaisu vastaisi ongel-maan, jossa kaikki työ ei vain yksin-kertaisesti ole kannattavaa. Se kui-tenkin ratkaisisi työn puuttumisen maksamalla yrityksille siitä, että työ-tä on enemmän – ikään kuin ostamal-la työtä julkisena hankintana.

Tällaisen ratkaisun ulkopuolelle

työttömyys lisääntyy, koulutuksesta

leikataan ja pääomat kasaantuVat

harVoihin käsiin. tässä jutussa

kysytään, miksi työtä on pakko tehdä

ja kenelle sitä riittää tuleVaisuudessa,

jos automaatio Vähentää tilausta

ihmiskäsille ja -aiVoille.

jos Työ loPPuisi

teksti: Simo Raittila kuvitus: Kristiina Pakkala

8

jää aina osa ihmisistä eikä se pa-ranna ihmisten neuvotteluasemaa työmarkkinoilla. Vaarana on, että ih-miset pakotetaan heille huonommin sopiviin töihin tai että poliitikot suo-sivat itseään lähellä olevia yrityksiä, joiden kilpailijat jäävät paitsi halpaa työvoimaa. Tämä voisi myös hidas-taa uusien palveluiden tai tuotteiden syntyä, jos tuettavaksi päätyisivät en-sisijaisesti ns. perinteiset työt.

Opiskelijat köyhyysrajan alla

Työttömien ohella opiskelijoidenkin köyhyyttä (tutkimusten mukainen viitebudjetti eli kohtuulliseen elä-mään riittävä ”kulutuskori” opiskeli-jalle on noin 1200 euroa/kk) voidaan sietää, koska opiskelijan köyhyys on väliaikaista, vapaa valinta ja sijoi-tus tulevaan parempaan tulotasoon. Näin tuntuvat uskovan ainakin maan hallitus ja opintotuen leikkauksia val-mistellut professori Roope Uusitalo.

Koulu ja tutkinnot ovat sosialisaa-tiota, jossa lapsista tehdään aikuisia

ja perussivistyneistä aikuisista ko-van luokan ammattilaisia työelämän tarpeisiin. Epävarmuutta pelkäävät opiskelijat eivät välttämättä tartu mahdollisuuteen elättää itseään lai-nalla.

Kun koulutuksesta karsitaan, luo-tetaan siihen, että alempi koulutusta-so riittää Suomelle tulevaisuudessa. Trendi on kuitenkin päinvastainen.

Kone vei hevosen työt – entä ihmisen?

Jo varhain on ennustettu koneiden tekevän kasvavan osan ihmisten töistä. Esimerkiksi ihmistyön määrä maataloustöissä on vähentynyt ra-dikaalisti: 2000-luvun alussa maa-taloudessa työskennelleistä 94 000 suomalaisesta on Opetushallituksen arvion mukaan jäljellä vajaa 30 000 v. 2020.

Vihreiden Ville-Veikko Masto-mäki ja Jaakko Stenhäll vertasivat Teknologinen murros ja politiikka -pamfletissaan ihmisille käyvän kuin

hevosille aiemmin. Koneet ovat vie-neet ennen hevosten tekemät työt.

Stenhällin mukaan he kirjoittivat teoksensa, kun Suomesta aiheesta alettiin vasta puhua enemmän: ”Ny-kyään esimerkiksi työelämään liit-tyvää artikkelia on vaikea kirjoittaa ilman viittausta teknologiseen työt-tömyyteen”.

Koneellistuminen ei ole kuiten-kaan ainakaan vielä johtanut mas-satyöttömyyteen, eivätkä monet asiantuntijat usko näin tapahtuvan tulevaisuudessakaan.

Työelämän tutkijat Satu Ojala ja Pasi Pyöriä julistivat aiemmin tänä vuonna Helsingin Sanomien haas-tattelussa ja Sosiologia-lehden ar-tikkelissaan työn muutoksen olevan myytti. Tilastojen perusteella epätyy-pillinen työ on lisääntynyt 2000-lu-vun ensimmäisellä vuosikymmenellä vain vähän – joitain prosentteja – ja työelämä on monella tapaa saman-laista kuin 80-luvulla.

He jatkoivat keskustelua Tam-

9

pereen yliopiston Alusta!-verkko-lehdessä, ja totesivat mm. että kor-keasti koulutetuilla on pienempi työttömyysriski kuin kapea-alaisem-min koulutetuilla. ”Siksi koulutukses-ta ei pidä leikata, eikä koulutustasoja pyrkiä alentamaan”, he kirjoittivat.

Stenhäll ja Mastomäki siteerasi-vat teoksessaan Oxfordin yliopiston tutkijoiden Carl Freyn ja Michael Osbornen vuoden 2013 tutkimus-ta, jonka mukaan 47 % Yhdysvaltain töistä olisi automatisoitavissa seu-raavan 20 vuoden aikana.

Jatkossa kysyntää on eniten sel-laiselle ihmistyölle, joka ei ole rutii-ninomaista tai jossa tarvitaan paljon ihmistaitoja tai luovuutta. Stenhäll toteaakin nyt, että vaikka uusia työ-paikkoja syntyisi entisten tilanne, oli-si tilanne inhimillisesti vaikea:

”Kun teolliset, perinteisesti kor-keasti palkatut (miesten) työpaikat katoavat, on se jo itsessään suuri murros. Vaihtoehtoiset palvelualan työpaikat ovat melko erilaisia.”

Ensin työ, sitten huvi?

Anarkisti Black ja moni muu ovat nähneet leikin vaihtoehtona työlle. He uskovat siihen, että ihmiset ovat valmiita tekemään tuottavia asioita myös ilman pakkoa, kunhan niiden tekemisestä tehdään inhimillisem-pää.

Yksi näkemys on, että tällaiseen vapaan uravalinnan maailmaan päästään viimeistään, kun teknolo-gia kehittyy riittävästi: ”niukkuuden jälkeistä” (post-scarcity) maailmaa on useissa kirjoituksissa verrattu esimerkiksi kulttisarja Star Trekiin, jossa kaikkien perustarpeet on tyy-dytetty ja ihmisiä ohjaa ”työhön” pi-kemminkin uteliaisuus ja halu kokea uutta kuin pakko.

Tämä utopia kuuluu ns. työnjälkei-

selle sosialismille. Se on unelma, jos-ta jo Marx haaveili.

Tilastot kertovat, että niin Suo-messa kuin esimerkiksi Yhdysvallois-sakin tehtyjen työtuntien määrä on vähentynyt. Vihreissä on tyypillisesti kannatettu vapaa-ajan lisäämistä ja erityisesti työn jakamista. Esimerkik-si Osmo Soininvaara kirjoitti aihees-ta jo 1980-luvulla.

Soininvaara argumentoi jo tuolloin perustulon puolesta. Sen turvin työtä voitaisiin jakaa ja osa kansalaisista työskennellä voisi ”pehmeällä sek-torilla” – esimerkiksi luovissa töissä, hoiva-alalla ja kansalaisjärjestöissä. Tämä on eräänlainen light-versio työnjälkeisen sosialismin utopiasta.

Keikkatyöunelmia?

Teollistumisen alussa ihmisiä pal-kattiin jopa päiväksi kerrallaan milloin mihinkin hommiin. Paluu yksilölliseen, suoritus suoritukselta myytävään työhön lupaa mahdolli-suutta valita joustavammin, milloin työskentelee. Lupaus suuremmasta vapaudesta on kuitenkin epävarma.

Ison haasteen asettaa työn ja vapaa-ajan rajojen hämärtyminen. Esimerkiksi tutkija Pekka Varje to-tesi eräässä artikkelissaan (2014) tutkittuaan Helsingin Sanomien työ-paikkailmoituksia 1944–2009, että uudemmissa ilmoituksissa odotettiin usein ”henkilökohtaista sitoutumista ja koko minuuden voimalla tehtävää uppoutumista”.

Ääriesimerkkinä tästä on mielestä-ni ns. työn uberisaatio. Taksifirmojen kanssa kilpaileva Uber tarjoaa vain markkinapaikan ja tukipalveluita ja sen ”työntekijät” ovat pikemminkin yrittäjiä, jotka kantavat riskit.

Yksittäiset ihmiset tekevät tätä työtä omalla pääomallaan eli hen-kilökohtaisella autollaan ja koko

persoonallaan. Koska jokaisen työ-suoritteen jälkeen voi saada huonon arvion, on (ei nyt missään nimessä luvanvaraisen taksin vaan ainoastaan kimppakyydin) kuljettaja vaarassa saada jatkossa entistä vähemmän keikkoja.

Moni tekisi mielellään vähemmän työtä (tai edes vähän työtä), mutta lyhyempi työaika tai pieninä palasina valittavat tehtävät eivät lohduta, jos tulot eivät riitä elämiseen.

Kun robotti tekee työt, kenelle maksetaan palkka?

Ranskalaisen Thomas Pikettyn kirja Pääoma 2000-luvulla herätti vuonna 2013 ankaraa keskustelua. Sen kes-keisiä väittämiä oli, että pääomalle saatavan tuoton ylittäessä talouskas-vun kasaantuu varallisuus niille, joil-la sitä jo on.

Pikettyn teos näyttää, että jo ny-kyään tuottavuuden kasvu jakaan-tuu epätasaisesti. Jos rakenteellinen työttömyys lisääntyy ja epävarmojen työsuhteiden osuus kasvaa, mutta va-rallisuus keskittyy ns. koroillaeläjille, jää osa kansalaisista paitsi tulevasta kasvusta.

Uhkakuva onkin, että tulevaisuu-dessa palkkatyöllä toimeen tulemi-nen marginalisoituu entisestään. Äärimmäisenä tulevaisuudenkuvana voi olla robottiherrojen hallitsema maailma, jossa enemmistö on leipä-jonoissa, robottien tuottaman arvon mennessä niiden rikkaille omistajille.

Vaikka jatkossakin osa saisi jopa nykyistä korkeampaa palkkaa, voisi entistä useampi jäädä jopa kokonaan ilman sitä tai matalapalkkaisiin hant-tihommiin. Jos vapaa-ajalle ja vapau-delle annetaan arvoa, kyse on riittä-vistä tuloista, ei riittävästä määrästä työtä. ×

10

J os/kun ihmistyön osuus arvonlisästä vähenee, on tärkeämpää verottaa enenevissä määrin koko arvonlisää – oli se syntynyt sitten ihmis-työ- tai robottipanoksin.

Vihreiden politiikassa puhutaan vihreästä verouudis-tuksesta, jossa verotuksen painopistettä siirrettäisiin työn verotuksesta vähemmän haitallisiin verotuksen muotoihin. Esimerkiksi luonnon resurssien tuhlaamis-ta tulisi verottaa voimakkaammin. Puolue on ehdotta-nut vuoden 2015 veropoliittisessa ohjelmassaan myös vuonna 2006 poistetun pienehkön, yhden prosentin va-rallisuusveron palauttamista yli 325 000 euron omaisuu-delle.

Paras mahdollinen työ on sellaista, joka on itsessään mielekästä ja monipuolista. Se myös jättää vapaa-aikaa tehdä muita itselle tärkeitä asioita – kuten viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa. Eräs vanha vihreä slogan kuuluu: ”enemmän aikaa, vähemmän roinaa”. Hyvää työ-tä kohti voidaan liikkua jakamalla työtä ja päätösvaltaa useammille. Monipuolisempi, elämäntilanteen mukaan joustava työura tekisi työstä mielekkäämpää ja avaisi enemmän reittejä kehittymiselle omassa työssä.

Vahva uskomukseni on, ettei ihmisten toimeentuloa voida tulevaisuudessa sitoa samalla tavalla työhön kuin nykyään. Perustulo – jokaiselle kuukausittain makset-tava rahasumma, joka verotettaisiin hyvätuloisilta pois – takaisi ihmisille paremmin sen, mikä heille kaikkien mielestä kuuluu: elämiseen riittävän perustason.

Hyvinvointivaltio välittäisi näin varoja yhtäläises-ti kaikesta taloudellisesta tuotannosta (ja erityisesti ekologisesti kestämättömästä kulutuksesta) kaikille. Varsinaisen työn rinnalle voisi syntyä kevyempää, oma-ehtoisempaa työtä, ja kuluttajien ostovoima sekä mark-kinoiden tarvitsema kysyntä säilyisivät korkealla tasolla.

Pelko siitä, että ihmiset jäisivät vain pyörittämään peukaloitaan, on outo. Kun suurin huoli elämän perus-edellytyksistä on selätetty, pyrkii ihminen yleensä paran-tamaan omaa ja muidenkin asemaa.

miTen hyvinvoinTi PelasTeTaan?

11

meTsäT glo balisaaTionmyllerr yksessä

maapallo on toistaiseksi Vihertynyt,

mutta ihminen ja globalisaatio oVat

yksipuolistaneet metsiä. metsien

tuleVaisuus linkittyy VahVasti

ilmastonmuutokseen.

V uosien 2000 ja 2012 vä-lisenä aikana metsäkatoa tapahtui maailmanlaa-juisesti 2,3 miljoonan

neliökilometrin kokoisen alueen ver-ran. Toisaalta samana aikana uutta metsää kasvoi 0,8 miljoonan neliö-kilometrin verran, joten kyseisenä ajanjaksona suhteellista metsäkatoa tapahtui noin 1,5 miljoonan neliöki-lometrin verran.

Metsäkadolla tarkoitetaan tässä tapauksessa metsäalueiden muuttu-mista puuttomiksi, ja usein kyseiset

alueet jätetään myös uudistamatta. Metsäpalot, karjalaidunnus, peltojen raivaus, asutuksien leviäminen sekä teiden rakentaminen ovat suurimpia syitä metsäkadolle.

Biodiversiteetti, eli biologinen mo-nimuotoisuus, on kärsinyt kyseisenä ajanjaksona suuresti monien lajien ja lajiryhmien uhanalaistuessa tai ajau-tuessa jopa kokonaan sukupuuttoon. Merkittävimmät biodiversiteetikadot ovat tapahtuneet trooppisissa sade-metsissä kuten esimerkiksi Brasili-assa.

teksti: Saara Kiiskinen & Marianne Niemelä

Kuva: Janne @ Flickr (CC BY SA 2.0)

12

meTsäT glo balisaaTionmyllerr yksessä

"Suomessa metsien hakkuut vai-kuttavat luonnon moninaisuuteen ja ovat näin uhkana. Nykyisen hallituk-sen aikana luonnonsuojelusta on lei-kattu radikaalisti, mikä on merkittävä riskitekijä. Muualla maailmassa met-säkato on merkittävä ongelma metsi-en tullessa raivatuksi viljelyn, muun muassa soijan kasvatuksen, vuoksi." Annukka Valkeapää WWF:stä tote-aa.

Silti Suomessa metsäkato ei itses-sään ole suuri ongelma: "Suomessa ei ole metsäkatoa. Kuitenkin metsät

ovat kärsineet luonnon moninaisuu-den heikentyessä. Tähän vaikuttaa esimerkiksi kuolleiden puiden vähe-neminen metsistä."

Suomalaiset metsätyksipuolistuvat

Lahopuiden puuttuminen on merk-ki myös metsien suojelualueiden puutteesta, eli koskematonta metsää suojellaan Suomessa liian vähän. Suomen metsissä eniten kärsii biodi-versiteetti eli metsälajiston runsaus ja monipuolisuus, siinä missä globaa-

Kuva: Janko Hoener @ Flickr (CC BY SA 4.0)

13

lilla tasolla isoin ongelma on metsä-katoa aiheuttava viljely. Erityisesti lahopuun määrä on suomalaisissa metsissä vähäinen ja siitä riippuva lajisto paljolti hävinnyt.

Biodiversiteetin varaan rakentuu koko metsäekosysteemin toimivuus. Esimerkiksi puita lahottavien eliö-ryhmien (sienet, käävät, hyönteiset, jne.) häviäminen aiheuttaa metsä-ekosysteemin ravinnekierron hidas-tumisen. Nopea ja häiriintymätön lahoamisprosessi takaa monimuo-toiset ravintoverkot ja se myös antaa metsälle kyvyn kestää häiriöitä. Mitä monimuotoisempi metsä on, sitä pa-remmin se kestää siihen kohdistuvia muutoksia. Häiriötekijöitä ovat muun muassa muutokset ilmastossa, kuten kuivuus, sekä bioottiset tekijät kuten tulokaslajit.

Yhä useammat tutkijat arvelevat, että metsäkadon lisäksi niinkutsuttu globalisaatio muodostaa maailman-laajuisen uhan metsille. Globalisaa-tiolla tarkoitetaan tässä tapauksessa ilmastonmuutoksen, tulokaslajien ja kiihtyvän metsien käytön aiheutta-mia uhkia maailman metsille.

Globalisaation mukanaan tuoma laaja liikkuvuus on myös aiheuttanut ns. tulokaslajit, jotka muuttavat ja tu-hoavat globaalisti maailman metsiä. Hyvänä esimerkkinä ovat ihmisen mukana Euroopasta Pohjois-Amerik-kaan kulkeutuneet tuhohyönteiset ja taudinaiheuttajat, jotka ovat hävittä-neet esikerkiksi jalavat Pohjois-Ame-rikan metsistä. Lisäksi ilmastonmuu-tos on aiheuttanut kaarnakuoriaisten

valtavan leviämisen etenkin Kanadan metsissä, joissa kaarnakuoriaiset ovat tuhonnet miljoonia hehtaareita boreaalisia havumetsiä.

Ilmastonmuutoksentuhoisa kehä

Ilmastonmuutos vaikuttaa myös met-säekosysteemien toimintaan. Kun il-masto lämpenee, kärsii metsien kas-vu esimerkiksi kuivuuden takia. Kun metsien kapasiteetti absorboida hii-lidioksidia pienenee, yhä suurempi määrä hiilidioksidia jää ilmakehään kiihdyttämään ilmastonmuutosta entisestään. Noidankehä on valmis. Kuitenkin, toimimalla ilmastonmuu-tosta vastaan esimerkiksi aktiivisella päästöjen rajoittamisella autamme myös metsiämme toipumaan.

Puiden istuttaminen ei kuitenkaan ole riittävä ratkaisu metsäkatoon, sillä monimuotoisen ekosysteemin takaisin saaminen on vaikeaa. Lajien elinympäristö metsien kasvun myötä korjaantuu hitaasti. Biodiversiteetin ylläpidon takia on parempi suojella vanhoja metsiä kuin korvata niitä is-tuttamalla uusia.

Kokonaisuudessaan kuitenkin metsien tulevaisuus näyttää hyvältä, vaikka tässä on suuria alueellisia ero-ja. Tuoreet satelliittiseurantaan pe-rustuneet tutkimukset antavat toivoa maapallon metsien ja kasvillisuuden toipumisesta (kts. Nature Climate Change: Greening of the earth and its drivers 2016). Tutkimuksen mukaan vuosien 1982–2009 välisenä aikana 25-50% maapallon kasvillisuuden

peittämästä pinta-alasta osoittaa vi-hertymistä ja vain 4% ruskettumista. Pääasiallisena syynä kasvillisuuden vihertymiseen on ilmakehän kohon-nut hiilidioksidipitoisuus, joka toimii lannoitteen tavoin.

Mitä näyttää Suomen metsien tule-vaisuus? Suomessa metsien kasvu on niiden käyttöä suurempaa ja metsä-varantomme lisääntyvät koko ajan. Tämä yhdistettynä edellä kuvattuihin globalisaation luomiin uhkiin ja mah-dollisuuksiin avaa meille erinomaiset mahdollisuudet viisaaseen metsien suojeluun ja käyttöön tulevaisuu-dessa. Nyt on ajankohtaista pohtia, miten esimerkiksi yleistyvä biotalous vaikuttaa metsiemme monimuotoi-suuteen ja metsäekosysteemin toi-mintaan. Toisaalta metsien biodiver-siteetin ylläpitämiseksi olisi tärkeää lisätä suojelualueiden määrää, sekä huolehtia ilmastonmuutoksen hillit-semiseksi päästörajoitusten toteutu-misesta.

Maailmanlaajuisesti metsien tu-levaisuus ei ole yksiselitteinen, sillä metsien muuttamista viljelyalueiksi määrittää myös väestön köyhyys ja energiapula. On hyvä muistaa, että metsien tulevaisuudesta huolehti-minen on yhteinen globaali tehtä-vämme. Lisää työtä metsien eteen tarvitaan, sillä luonnon hyvinvointi on kiinni metsien hyvinvoinnissa. ×

Kuva: Janne @ Flickr (CC BY SA 2.0)

14

In a survey commissioned by Finland's Ministry of Defence, citi-zens were asked the following ques-tion: “what is your attitude towards the growing number of asylum see-kers?” (Options ranged from “very positively” to “very negatively”.) One is left to wonder, who could possibly think it is a good thing that people are forced to leave their homes?

One million refugees reached the European Union last year. There are about three million Syrians in Turkey. If the information about the upco-ming offensives on Aleppo and Mosul is correct, hundreds of thousands more will have to flee soon.

The refugee crisis and Europe's answers to it is first and foremost a question of human rights and dignity. But there are also other interesting dimensions to it.

There are seven countries in the world where the proportion of peop-le older than 65 is more than 20 per-cent. Six of these – Bulgaria, Finland,

Germany, Greece, Italy and Portugal – are in Europe. 27 of the 30 most aged countries in the world are in Europe. Europe is getting older and emptier.

An ageing population is an econo-mic and a political challenge. The-re are many responses to it, one of which is migration policy. According to its Federal Statistical Office, Ger-many should attract 470 000 young migrants every year for the next decades. This would stave off the decline in absolute numbers of inha-bitants – the average age of the popu-lation would still continue to rise.

An interesting question is how politicians who oppose immigration see these challenges and what kind of answers they offer. Decisions must be made sooner rather than later.

One option is to close our eyes to both the distress of refugees and the needs of our own societies. By ma-king migration increasingly difficult, we make sure that future generations will have very little opportunities

and can only dream of, for example, a pension.

Another option is to make Europe-an societies attractive for people who flee wars, a lack of economic pros-pects, or climate change. This is not only the right thing to do, it is also – if one is to reason in very selfish terms – what Europe needs.

It is disturbing to ponder that we all know about the impending chal-lenges related to Europe's ageing po-pulation, but there are still politicians whose actions worsen the matter. What kind of society do they have to offer? Ghost towns? Or do they fore-see “importing” big numbers of peop-le to Europe at once, to do the work that current inhabitants don't want to do? The United European Emira-tes, anyone?

TeO COMeTCo-Spokesperson of FYEG, the Federa-tion of Young European Greens

Fyeg-

Column

in an ageing europethere’s plenty of space

15

Kuva: Sofia Tvaltvadze

16

Tyhjiöputkessa kulkeva mag-neettien voimalla kulkeva juna, jollaista on pohdittu nyt esimerkiksi Tukholman ja Tu-run väliin. Tämä matka Hyper-loopilla kestäisi noin 11 mi-nuuttia. Teknologia voisi olla käytössä jo vuonna 2020.

Robottiautojen tekoäly voi va-pauttaa ihmiset kuljettamasta autoa. Moottoriteillä autot pärjäävät jo hyvin, mutta mo-nimutkaisemmassa ympäris-tössä ja esimerkiksi lumen keskellä tekoäly pärjää huo-nommin.

Ensimmäiset ihmisiä kuljettavat “dronet” ovat yrittämässä markki-noille. Yhden hengen kuljettavat lait-teet eivät välttämättä olisi matkus-tajan ohjattavissa vaan kulkisivat automaattisesti kohteesta toiseen.

hyPerlooP

iTseajava auTo

henkilökohTainen helikoPTeri

17

Moni yritys kilpailee nyt siitä, ketkä saavat halvimmalla ja tehokkaimmin avaruusmatkoja tarjolle. Nykyisellään lyhyehkö, kiertorataa matalampi matka maksaa 250 000 dollaria. Kan-sainväliselle avaruusasemalle myytiin aiemmin 20-40 miljoo-nan lippuja.

Itsetasapainottavia yksipyöräisiä näkee jo nyt kaduilla korvaamassa potkulautoja ja taittopyöriä lasten ja pukumiesten jalkojen välissä. Kulkupeliä ohjataan kuten Segway-ta, seisaaltaan ja nojaamalla varo-vasti eteenpäin.

Rakettireput ovat scifin pe-ruskuvastoa, mutta nyt tek-nologia on saavuttamassa ne. Niitä voidaan käyttää heli-kopterin sijaan ahtaammissa paikoissa esimerkiksi pelas-tustehtävissä.

avaruusmaTkailu

iTseTasaPainoTTava yksiPyöräinen

jeTPaCk

E päileviä puheenvuoroja talouskasvua kohtaan on kuultu paljon vuonna 2008 alkaneen laskusuhdanteen

ja finanssikriisin jälkeen. On puhuttu jopa, ettei vastaavaa nopeaa kasvua, johon länsimaat ovat tottuneet, olisi enää mahdollista saavuttaa. Toisaalta voimakkaan talouskasvun on kriti-soitu olevan jo peruslähtökohdiltaan yhteensopimatonta ekologisesti kes-tävän tulevaisuuden kanssa.

Kysyimme aiheesta kahdelta asian-tuntijalta:

KTT Maria Joutsenvirta on kestä-vän talouden tutkija Aalto-yliopiston Vastuullisen liiketoiminnan (SUB) tutkimusryhmässä ja yksi tuoreen Talous kasvun jälkeen -kirjan (Gaude-amus) kirjoittajista.

Sixten Korkman on tunnettu ta-lousajattelija ja Professor of Practice Aalto-yliopiston taloustieteen laitok-sella.

Onko talouskasvu hidastunut pysyvästi Suuren taantuman seurauksena?

jouTsenvirTa: Yhä useampien ta-lousasiantuntijoiden mukaan kasvu etenkin rikkaissa maissa ja maailman suurimmissa talouksissa on hidas-ta tai olematonta vielä vuosikausia. Tätä selittävät teollisuuden rakenne-kriisit, väestön ikääntyminen, työn tuottavuuden lasku ja uusiutumatto-mien luonnonvarojen hyödyntämi-sen vaikeutuminen. Myös ilmaston-

muutoksen hillitseminen, globaali eriarvoisuus, epävakautta ruokkiva äärimmäinen köyhyys sekä kiristy-nyt kilpailu työpaikoista heikentävät kasvunäkymiä.

korkman: Jo vauraiden maiden talouskasvu on hidastunut väestön ikääntymisen myötä. Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä että merkittävimmät innovaatiot ovat historiaa ja että di-gitaalinen vallankumous ei nosta tuottavuutta samassa määrin kuin ai-emmat geneeriset innovaatiot (kuten sähkö). Toisaalta kehittyvien maiden kasvupotentiaali on vielä erinomai-sen suuri.

Nykyinen talouskasvun heikkous on ymmärrettävä paljolti globaalin finanssikriisin ja korkean velkaantu-neisuuden sekä laajan epävarmuu-den seuraukseksi. Talouskasvu pe-rustuu tietoon ja sen kumulatiiviseen kasvuun, joka ei ole päättymässä. Ei ole perusteita ennustaa globaalin ta-louskasvun pysyvästi päättyneen.

Jos talouskasvu hidastuisi tai loppuisi, olisiko se hyvä vai huono asia?

jouTsenvirTa: Nykyrakenteilla ta-louskasvun hiipuminen on hyvä ym-päristölle mutta huono yhteiskunnan vähäosaisille. Mikäli emme onnistu irtautumaan kasvuriippuvuudesta, kasvun hidastuminen aiheuttaisi ta-louden epävakautta ja valtiolle vaike-uksia hoitaa hyvinvointitehtäviään.

Kasvutalouden jatkuva pyrkimys tuottaa sama tuotos yhä vähemmällä työvoimalla lisää työttömyyttä ja työ-paikkojen epävarmuutta. Syntyy ne-gatiivinen kehä: ostovoima pienenee, kulutus laskee, verotulot pienenevät, valtiontalouden alijäämä kasvaa ja julkisia menoja kiristetään. Pieni- ja keskituloisten elämä kurjistuu, sillä pääoman tuottovaatimusten olles-sa ensisijaisia palveluja leikataan ja työn ehtoja heikennetään.

Työllisyys, hyvinvointipalvelut

PiTääkö Talo uDen kasvaa?teksti: Simo Raittila

arvioTnokka-

Pokka

18

ja sosiaaliturvajärjestelmät on ra-kennettu talouskasvun varaan. Siksi poliitikot eivät pysty irtautumaan kasvupakosta ilman laajoja yhteis-kunnallisia uudistuksia. Kyvyttömyys tehdä uudistuksia on johtanut tilan-teeseen, jossa tavoitellaan BKT:n kas-vua vaikka monet järkisyyt ja tutki-mustulokset kehottaisivat etsimään kestävämpiä tapoja organisoida työ-tä ja hyvinvoinnin tuotantoa. Kirjas-samme hahmotamme kasvupakolle vaihtoehtoisia kehityspolkuja.

korkman: Jo kehittyneiden mai-den osalta voisi ajatella, että kasvun päättyminen ei ole pulma, onhan elintaso jo korkea. Talouskasvun lop-puminen johtaa nykyisissä puitteissa kuitenkin laajenevaan työttömyy-teen, kasvavaan eriarvoisuuteen ja valtion velkakierteeseen. Kukaan ei ole hahmottanut niitä suuria yhteis-kunnallisia uudistuksia, jotka ovat välttämättömiä nollakasvun seuraus-ten hallitsemiseksi. Kehittyvien mai-den kurjistuminen olisi oma lukunsa. Poliittiset seuraukset olisivat arvaa-mattomia myös ympäristön kannalta. Nollakasvun ihannointi on katteeton-ta ja naiivia optimismia.

Ovatko talouskasvu ja ekolo-gisesti kestävä elämäntapa yhteensovitettavissa?

jouTsenvirTa: Eivät. Talouskas-vulla on vahva yhteys ympäristöon-gelmiin. Monet uskovat teknologisen kehityksen kytkevän kasvun irti ym-päristöhaitoista, mutta tutkimuk-set eivät tue tätä uskomusta. Vaikka teknologiassa saavutettaisiin isoja-kin harppauksia, irtikytkennälle on monia poliittisia, institutionaalisia ja liiketoiminnallisia esteitä.

BKT:n kasvuun tähtäävä politiik-ka on menettänyt kykynsä ratkaista aikamme taloudelliset ja ekologiset ongelmat. Jopa puolet maailman BKT:sta tulee rikkaimman viidennek-sen ylikuormittavista elinkeinoista ja elämäntavoista, jotka ovat kytkeyty-

neet BKT:n kasvuun. Politiikan tekoa ohjaavat uusklassisen taloustieteen opit ovat vinoutuneet kasvattamaan yhteiskuntien materiaalista vau-rautta. Opit eivät tunnista ihmisten riippuvuutta luonnosta eivätkä koko-naisvaltaista hyvinvointia. Taloutta pitäisi lähestyä monitieteisemmin. BKT:n kasvulukemien sijasta pitäi-si tavoitella kestävää hyvinvointia. Talous, hyvinvointi, työ, tuottavuus, vauraus ja monet muut käsitteet on määriteltävä uudelleen.

korkman: Ymmärrän sitä tekno-logiapessimismiä (á la von Wright), joka näkee hybriksestä kärsivän ih-misen tuhoavan maapallonsa ja vaa-tii koko kulttuurimme muuttamista. Fatalismiin ei kuitenkaan ole aihetta. Ekologisesti kestävä elämäntapa on teknisesti ja taloudellisesti mahdol-linen prospekti, jos talouspolitiikka laajalla rintamalla ja kansainvälises-sä yhteistyössä valjastetaan säätelyn ja innovaatioiden sekä markkinatalo-uden kautta tätä edistämään.

Johtopäätös on, että kansalaisten, median, järjestöjen ja poliittisten päättäjien pitäisi kaikin keinoin pyr-kiä edistämään ilmasto- ja ympäris-töpolitiikan vahvistamista, sillä po-liittinen tahtotila ratkaisee. ×

PiTääkö Talo uDen kasvaa?

19

H uhutaan, että teknolo-gia tulee ja mullistaa koko vaateteollisuuden, muokkaa käsitystämme

vaatteesta ja suhtautumistamme sii-hen. Ihmisen fysiologia asettaa vaate-tukselle rajat. Tahto itseilmaisuun ja muotitrendit venyttävät näitä rajoja. Hame on lyhentynyt kunnes sääris-sä on pituus loppunut ja muodin on suosittava pidempää helmaa. Housu-jen lahkeet ovat leventyneet niin, että ainoa mahdollinen suunta on kape-ampaan.

Teknologia tuskin muuttaa näitä reunaehtoja. Vaate voi näyttää hyvin samalta kuin ennenkin. Mullistukses-sa on kyse laajemmasta:

Teknologian kautta informaatio suunnittelussa ja tuotannossa lisään-tyy. Informaatiolla voidaan ratkaista ympäristön ja kestävän kehityksen haasteita. Se voi tarkoittaa myös uusia suunnittelu-, tuotanto- ja ja-kelumenetelmiä. Suunnittelija voi toteuttaa uudenlaista designia, tai tuoda kuluttajalle uusia vaatteiden käyttötapoja.

Käyttäjänsä elintoimintoja mit-taava vaate on suunniteltu työhön, urheiluun tai vapaa-aikaan. Se mit-taa käyttäjän sykettä, ihon lämpöti-laa, lihasten aktiivisuutta ja aivojen

toimintaa, sekä analysoi näitä tietoa. Näin vaate voi toimia henkilökohtaisena terveyden-hoitajana, personal trainerina tai elämäntapavalmentajana.

Terveyttä ja elintapoja seuraa-vien työvaatteiden avulla yritys-ten on mahdollista seurata työteh-tävien fyysistä kuormittavuutta tai sen aiheuttamaa stressiä – virkis-tyspäivät voidaan kohdentaa tar-peen mukaan. Työnantajien lisäksi vakuutusyhtiöt ovat kiinnostunei-ta asiakkaidensa elämäntavoista: terveystietoa keräävien vaatteiden käyttäjille tarjotaan halvempaa va-kuutusta.

Urheiluvaate ohjaa ja kannustaa käyttäjäänsä optimaaliseen suori-tuskykyyn. Elintoimintoja mittaa-vien vapaa-ajanvaatteiden ansi-

miten pukeudumme kahdenkymmenen Vuoden kuluttua,

Vuonna 2036? miltä mahtaa näyttää tuolloin katukuVa?

Visiossani suomalaiset oVat omaksuneet teknologian

osaksi Vaatetustaan.

teksti JA kuvitus: Minna Kallioharju

vaaTe vuonna 2036

erittäin korkeaa teknologiaa sisältävä vaate voi näyttää hyvin perinteiseltä. Tekniset ominai-suudet voidaan myös tuoda esiin tuottamaan designille lisäarvoa.

20

osta ”tee se itse”-terveydenhoito ja tietoisuus omasta voinnista ovat ylei-siä kaikissa ikä- ja kuluttajaryhmissä.

Robottien käyttö työvoimana on tuonut tarpeen robottien vaatetuk-selle. Suomessa toimii useita yri-tyksiä, joiden erityisosaamista on työvaatteiden suunnittelu. Robotteja käytetään usein vaativissa olosuh-teissa suoritettaviin työtehtäviin. Kylmässä työskentelevä robotti tar-vitsee vaatetusta, joka ylläpitää toi-mintakykyä pakkasessa ja tulipaloja sammuttavan robotin vaatteiden on eristettävä kuumuutta.

Yleisin käyttökohde roboteille on kuitenkin hoiva-ala. Ikääntyvän väestön toiveissa on asua mahdol-lisimman pitkään omassa kodissa. Hoivarobotit varmistavat asumisen turvallisuuden, pitävät seuraa ja auttavat arjen askareissa. Niitä työl-

listävät myös sairaalat, päiväkodit, koulut, nuorisokodit ja vankilat. Hoi-va-alalla toimivien robottien vaatetus sisältää usein ns. empaattista tekno-logiaa. Pörröinen liivi esimerkiksi välittää sensoreidensa kautta tietoa hoidettavan tunteista.

Virtuaalitekstiilien ja vaatteiden suunnittelu työllistää yhä enemmän suunnittelijoita. Yritykset lisäävät tunnettavuuttaan verkossa panosta-malla työntekijöidensä virtuaaliseen työvaatetukseen; pankkivirkailijat ja poliitikot tarvitsevat vakuuttavan vaatetuksen ja poliisi luottamusta herättävän työasun. Merkittäviä vir-tuaalivaatteiden tilaajia ovat myös isot muotitalot, jotka ovat siirtäneet muotinäytöksensä verkkoon. Ha-meen helman on heilahdettava juuri oikealla tavalla, kun 3D malli ottaa lavan haltuun.

Erittäin korkeaa teknologiaa si-sältävä vaate kehitellään usein eri-koisolosuhteisiin kuten avaruusmat-kailuun. Kuluttajille se kulkeutuu vähitellen, ensimmäisenä vaativille edelläkävijöille, joilla on varaa si-joittaa vaatteeseen. Suurinta muotia

vuonna 2036 teknologinen vaate on näyttäessään korostetusti perin-teiseltä – kangas näyttää ja tuntuu materiaalilta, joka on tuttua jo iso-vanhempien vaatetuksesta. Näillä vaatteilla on kuitenkin ominaisuuk-sia, joita isovanhemmat tuskin olisi-vat voineet kuvitella.

Perinteikkäältä näyttävä villakan-gas voi olla laboratoriossa kasvatet-tua biomateriaalia. Vaate voi kerätä liike- tai aurinkoenergiaa ja tuottaa käyttäjälleen sähköä päivän tarpei-siin. Se voi reagoida käyttäjänsä tai hänen ympärillään olevien ihmisten tunteisiin ja muuttaa väritystään sen mukaan. Tarvittaessa se voi häivyttää ihmisen täysin näkyvistä sulautta-malla materiaalin ympäristöön. ×

Kirjoittaja opiskelee vaatetussuunnit-telua Lapin yliopistossa ja tekee kan-didaatintutkielmaansa tulevaisuuden vaatteesta.

Pörröinen liivi tekee hoiva-robotin helposti lähestyttäväksi. se välittää sensoreidensa kautta tietoa hoidettavan tunteista.

Työntekijöiden terveyttä ja elin-tapoja seuraavat työvaatteet ovat yrityksille suosittu investointi.

21

F acebookissa kuhisee. Taas on löytynyt kauppa, joka on alkanut myydä “vihik-siä” – rasvaisia mutta täysin

vegaanisia vihannespiirakoita. Ve-gaanituotteiden saatavuus lisääntyy ympäri maan. Viimeisen vuoden si-sällä on vegaanisten ruokien tarjonta lisääntynyt merkittävästi ja valikoi-ma laajentunut. Vihikset, Wheatyn leikkeleet, Violifen juusto, pian myös nyhtökaura… Vegaaniruoka ei todel-lakaan ole pelkästään lehtikaalia ja linssejä.

Vegaanisten maidonkorvikkeiden lisääntyminen on merkillepantavaa. Erityisesti kauravalmisteiden ansios-ta arkiset raaka-aineet kuten kerma, maito ja tuorejuusto ovat edullisesti ja helposti korvattavissa. Lisäksi jo-gurtit ja rahkat löytyvät kylmähyllyl-

tä – vegaanisena tietysti.Jopa vegaanisia jäätelöitä – yleen-

sä joko tofu- tai kaurapohjaisena – löytyy jo pienempienkin kauppojen pakastealtaista. Leipominenkaan ei tuota vaikeuksia, kun maito korva-taan kauramaidolla ja kananmuna ruokasoodalla tai kikhernepurkin nesteellä.

Myös ravintolat ovat laajentavat vegaanitarjontaansa. Valikoimaa on tullut lisää ja monet annokset ovat helposti muutettavissa vegaanisiksi. Kahviloissa kahvin saa yhä useam-min kasvipohjaisen maidon kanssa.

Toki aina on parantamisen varaa. Vegaaniyhteisön jäsenet odottavat suuresti vegaanisen takeaway-ruoan lisääntymistä sekä tuorepaistopis-teiden vegaanisia vaihtoehtoja. Myös vegaani valmisruoka jää lähinnä vi-

vegaaninen vallankumous

histen, Hälsan’s Kökin ja Finduksen falafelien varaan. Tässäkin on kuiten-kin nähtävissä selkeää parannusta, sillä esimerkiksi Quorn on laajenta-massa vegaania valikoimaansa. On selvästi nähtävissä, että vegaaninen valikoima lisääntyy ja tarjonta laa-jenee – ja sille on erittäin hyvä syy: eläinten oikeudet ja ympäristökysy-mykset kiinnostavat.

Juttua varten on käyty ja seurattu keskusteluja Facebookin vegaaniryh-missä. Näitä ovat esimerkiksi “mättö-ruuan” esittelyyn keskittyvä Sipsikal-javegaanit, alueelliset vegaaniryhmät, uusia tuotteita esittelevä Vegaanituot-teet ja yleiseen keskusteluun tarkoitet-tu Vegaani-ryhmä.

teksti: Miro Penttinen kuvA: Iris Flinkkilä

22

EU ei ole itsestäänselvyys.EU är inte en självklarhet.

Paketillinen vegaanista lehtitaikinaa

Täyte: riisiä 1 dl, herkkusieniä 3-5, sipulia 1

Mausteet: kurkumaa, puolikas kasvisliemikuutio, pippuria, yrttejä

resePTi

h e l P o T j a r u o k a i s a T v e g a a n i s e T P a s T e i j a T

1. Kauli lehtitaikina ja tee siitä pyörei-tä lättyjä mukilla.2. Paista sipuli kuultavaksi sekä sienet, ja keitä riisi. Kun sipulit ovat valmiita, lisää tummaa soijarouhetta noin 1/2 dl sekä vettä, jotta soijarou-he turpoaa. Anna turvota ja lisää lie-mikuutio.3. Lisää kypsä riisi pannulle ja maus-ta täyteseos.4. Käytä noin puoli ruokalusikallista täytettä jokaisen taikinaympyrän kes-kelle. Taita ympyrä puolikuun muotoi-seksi. Töki haarukalla reikiä pasteijan kanteen ja voitele se kaurakermalla.5. Paista uunissa 200 astetta noin 15-20min.

ainekseT:

Kuva: Miro Penttinen

23

EU ei ole itsestäänselvyys.EU är inte en självklarhet.

arvioT

Veli-Pekka Lehtolan saamelaiskiista va-lottaa perusteellisesti suurimmalle osalle suomalaisista tuntematonta, mutta lapis-sa väestön välejä hiertävää erimielisyyttä. Suomi ei ole ratifioinut YK:n alkuperäis-kansojen sopimusta, joten saamelaiset ei-vät pääse esimerkiksi itse määrittämään, kuka on saamelainen.

lapissa on ryhmiä, jotka kokevat it-sensä saamelaisiksi, mutta eivät täytä saamelaiskäräjien kriteerejä. lehtolan mukaan nämä ryhmät ovat saamelai-suudelle vaaraksi, sillä niitä kuunnellaan saamelaisasiantuntijoina, vaikka niiden

jäsenillä ei olisi todellisia siteitä saamen kieleen ja saamelaiskulttuuriin tai –sukui-hin. ilmiö on valitettavan tuttu nykyisestä nettikeskustelukulttuurista: mielipiteitä kohdellaan julkisessa keskustelussa tasa-arvoisesti, vaikka toinen perustuisi tunteille ja toinen tiedolle.

saamelaiskiista korjaa vääriä mieliku-via asiallisesti, tosin kenties turhankin yksityiskohtaisesti. osapuolten ja heidän mielipiteidensä paljous johtaa paikoin niin pintapuoliseen käsittelyyn, että kiistasta tietämätön pudonnee kärryiltä.SunnA kOkkOnen

nuorelle naiselle maud wattsille (Carey Mulligan) tulevaisuus on tässä ja nyt: aviomies, pieni poika, työpaikka pesu-lassa ja terveyskin vielä hyvä. hän on päähenkilö draamaelokuvassa, joka kä-sittelee taistelua naisten äänioikeudesta vuoden 1912 englannissa.

2010-luvun vaaleissa naisen ääni me-nee usein naiselle. 2010-luvulla nainen saa toimia arvojensa mukaan. sata vuotta aiemmin taistelu naisten oikeuksista oli raakaa.

Vaikka kivien heittely näyteikkunoihin ja postilaatikoiden räjäyttely ovat äärim-mäistä kansalaistottelemattomuutta, olivat 1900-luvun alun testosteroniterro-rinkin keinot julmia. kiinniotetut naiset vietiin vankilaan, sen ulkopuolella vainot-tiin ja uhkailtiin.

maud päätyy naisasianaisia eli suffra-getteja vainoavien listoille vahingossa. miehen ylpeys osoittautuu alussa onnelli-seksi kuvattua liittoa tärkeämmäksi.

sadassa vuodessa on saatu aikaan

saamelaiskiisTa öööö

komPleksi öööö

The suFFrageTTe ööööpaljon, vaikka elokuvan kuvaamat vuodet eivät juuri toivoa tulevasta antaneet. roo-lihahmojen ristiriitojen keskellä naisten periksiantamatonta taistelua ohjaakin suffragettien pioneerin emmeline pank-hurstin (Meryl Streep) sanat: “never give up the fight”.eve TeRvAhARTIALA

1 psyk. yleensä alitajuntaan torjuttu tunnepitoisten muistojen ym. kokonai-suus, joka aiheuttaa poikkeavaa käyttäy-tymistä Alemmuuskompleksi.

2 kokonaisuus, ryhmä, yhdistelmä, set-ti, sarja Rakennuskompleksi.

Niina Revon kirjassa kompleksi (siltala 2016) päähenkilö, niina myös, on keski-ikäinen perheenäiti. neuroottinen, epä-luuloinen ja epätoivoinen, sekaisin kaikin tavoin. töissä ja kotona alkaa tapahtua kaikenlaista kummaa – kuolleita kettuja

ja rotanmyrkkyä, yt-neuvottelut ja voi-mauttavia työpajoja, kadonnut aviomies ja toisia naisia, kuulusteluja ja kellarista kuuluvia ääniä.

päällisin puolin kirja vaikuttaa keskin-kertaiselta, juoni poukkoilee ja hahmot ovat kaikki tavalla tai toisella vähän ärsyt-täviä tai suorastaan vastenmielisiä. jälki-käteen kirjan nerokkuus alkaa kuitenkin aueta: Niinan pelot ja epävarmuudet ovat jotakin niin syvän inhimillistä, että se pa-kahduttaa.

hysteerisen hahmon kautta alkaa ajatella monimutkaisia, hankalia tunteita, joista harvoin puhutaan: häpeää, pelkoa, yksi-näisyyttä, epäonnistumista. asioita, joita tyypeistä itsevarmimpienkin pinnan alta raaputtamalla varmasti löytyy. on kirjaili-jalta rohkeaa nostaa kaikki lika esille. lu-kiessa tuntuu, kuin tungettelisi, niin henki-lökohtaista ja paljasta niinan ajattelu on.MInnA MAnnInen

24

E nergian saanti on kaiken in-himillisen toiminnan ehto. Ehtoon sisältyy myös, että tuotetun energian EROEI:in

(engl. Energy Returned on Energy Invested) – eli saadun energian suh-teen tuotantoon käytettyyn energi-aan – on ylitettävä 1:1 suhde. Mikäli suhde olisi 1:1, kaikki ihmisen käyt-tämä aika kuluisi energian tuottami-seen. Eläisimme käytännössä vailla kulttuuria ja ilman mitään energian saantiin kuluvan toiminnan ylittävää sisältöä elämissämme.

Öljyllä ja hiilellä on suuri EROEI ja muita niiden hyödynnettävyyttä kasvattavia ominaisuuksia. Ne mah-dollistivat ihmiskunnan historiassa ennätyksellisen nopean kehityksen, mutta nyt päästöt ja ympäristön muutos vaarantavat inhimillisen kulttuurin jatkumisen.

Lupaavat tuuli- ja aurinkosähkö on tuotannon vaihtelevan rytmin takia tarpeen varastoida eivätkä akkuteknologiat vielä sovi suureen

mittaluokkaan. Jos nyt yksisuuntai-set sähköverkot muutettaisiin kaksi-suuntaisiksi, nykyisistä kuluttajista tulisi myös tuottajia. Parhaimmillaan paikallisten investointien helpotta-minen veisi yhteiskuntaa myös de-mokraattisempaan suuntaan: positii-visten ympäristövaikutusten lisäksi haastettaisiin fossiilifirmojen valta ja vauraus.

Myös biopolttoaineiden ominai-suuksista on ollut paljon kiistaa. Jos palaan alun EROEI:hin, havainnollis-taa tilannetta, että 1900-luvulla öljyn EROEI oli parhaimmillaan yli 100:1, kun taas esimerkiksi maissietanolin EROEI on tällä hetkellä 1,3–1,8:1.

Valitettavasti Suomessa paljon pu-huttu puukin tuottaa hiilipäästöjä ja sen laaja-alainen hyödyntäminen voi kannustaa muuten kestämättömään metsänhoitoon. Biopolttoaineita voi-si toki tuottaa pieniä määriä myös turhista jätteistä tai metsäteollisuu-den sivutuotteista.

Kurssilla polttoaineyhtiö St1:den

hallituksen puheenjohtaja Mika Anttonen palautti osallistujia maan pinnalle: öljyn dominoivaa luonnetta yhteiskuntamme kivijalkana ei voida ohittaa. Öljy on läsnä kaikilla elämän-alueillamme: ei vain autoissa, vaan myös ruoassamme, taloissamme ja vaatteissamme – eikä riittäviä tekno-logisia innovaatioita öljyn korvaami-seksi ei vielä ole.

Energiakysymyksessä on liikkeellä paljon ristiriitaista tietoa, ja erilaisia näkemyksiä tarkasteltaessa onkin hyvä olla jonkinlainen mittapuu, jolla tiedon luotettavuutta arvioi. Hyödyl-lisiä apuvälineitä voivat olla kysy-mykset:

Mikä on kyseisen energianlähteen EROEI? Voiko kyseisestä energian-lähteestä jalostaa jotain muutakin pelkän sähkön lisäksi? Mitkä ovat tämän energianlähteen edellyttämät resurssit? Kuinka hyvin tämän tekno-logian tuottama energia kyetään va-rastoimaan kuljetusta ja myöhempää käyttöä varten? ×

maaliskuisella kansanedustaja antero

Vartian energiaremontti -kurssilla käsiteltiin

kestäVän energiantuotannon teknologisia

ratkaisuja sekä muutoksia, joita teknologian

toimiVa käyttöönotto edellyttää.

teksti: Lauri Korvenmaa kuvA: Kimmo Syväri

eroei, resurssiT ja kesTävyys: mihin energianTuoTanTo on maTkalla?

25

V antaan Taidemuseo Art-si otti helmikuussa ava-jaistensa saattelemana katutaiteen keskeiseksi

keräilykohteekseen. Sittemmin myös Helsingin taidemuseo HAM on il-moittanut keräävänsä graffiteja. Aloi-te on museoilta kannatettava, mutta muutos taiteen esittämiseen jää vielä nähtäväksi. Ainakaan Artsi näyttely-tilana ei merkittävästi eroa muista taidemuseoista siinä, miten se esitte-lee graffitia, joka on kuin taide-esine muiden joukossa. Ennemminkin on huomattavissa, että katutaiteen val-

tavirtaistumista on seurannut sen epäpolitisoituminen.

Graffitin voisi ajatella menettävän jotain oleellisesta, kun se ei enää ota tilaa haltuun, näyttelytilan ollessa kaupunkitilaan verrattuna huomat-tavasti kontrolloidumpi. Museoin-ti tarkoittaa, että kaikki voivat itse päättää haluavatko nähdä teoksen, mikä tekee siitä vähemmän uhkaa-van. Graffiti, joka voi kaupunkitilassa aiheuttaa kohua, on museossa vain yksi arvioitava asia muiden joukossa, eikä enää samalla tavalla yhteiskun-nallinen kommentti.

Kun graffiti viedään näyttelytilaan turvaan myös vältytään kysymästä sellaisia perustavia kysymyksiä, ku-ten mitä julkisessa tilassa saa esittää ja mitä julkisessa tilassa saa kritisoi-da. Kuka päättää, millaisia viestejä yhteiseen julkiseen tilaan saa jäädä? Kuka kaupunkitilassa määrää?

“Kaupunkitila on aina ollut eri po-liittisten pyrkimysten konkretisoi-tuma siinä mitä rakennetaan ja mi-ten julkinen tila muodostuu”, vastaa arkkitehti Tuomas Siitonen. “Se ei ikinä ole valmis, vaan se on jatkuvasti muuttuvassa tilassa menneisyyden

kaTuTaiDe valTavirTaisTuu– onko julkinen Tila vaPaamPi?

graffiti on nykyisin hyVäksytympää. enää tagien

tekijöitä ei jahdata kuin koVan luokan rikollisia kuten

helsingin katastrofaalisen stop töhryille! -projektin

aikana, ja isoimmissa kaupungeissa alkaa olla hyVin

laillisia graffitiseiniä. graffiti on otettu osaksi

normaalia kaupunkikulttuuria. uhkaako kaupunkitilaa

enää muu kuin alepa-pyörät?

teksti: Marianne Niemelä

26

pyrkimysten ja tulevaisuuden visioi-den välillä. Tämä on jatkuva ristiriita, mikä pitkälti määrittää kaupunkiti-laa.”

Kaupunkitilan muodostuminen on lähtökohtaisesti epätasa-arvoista siinä, että sen sisällöstä päättävät pit-kälti poliitikot, rakennuttajat ja mai-nostajat. Laiton graffiti tai muu ka-tutaide voidaan siis toisaalta nähdä yrityksenä tasa-arvoistaa kaupunki-tilaa. Helposti julkista tilaa ajatellaan pyhänä, johon ei saa koskea, vaan kaikki tilaan vaikuttaminen leima-taan helposti vandalismiksi. Samaan aikaan kun tilaan vaikuttavat vieraat tahot. Annammeko esimerkiksi mai-noksille liikaa valtaa kaupunkitilassa kaupunkilaisten viihtyvyyden kus-tannuksella?

Keskustellaanko kaupunkitilan sananvapaudesta tarpeeksi?

“Keskustelua käydään paljon, mut-ta se on usein aika mustavalkoista. Asetelma kääntyy helposti ei-kaupal-listen ja kaupallisten viestien välille. Uskotaan esimerkiksi että kaupalli-suus hallitsee julkisessa tilassa, mut-ta tämä keskustelu ei ole yleensä kau-hean kiinnostavaa.” Siitonen toteaa.

“Tietyllä tavalla mainokset eivät

ole niin vaarallisia, kuin mitä esi-merkiksi vastamainokset antavat ymmärtää. Vastamainokset kuiten-kin tarvitsevat mainoksia ollakseen olemassa. En usko, että ihmiset ovat niin mainosten uhreja, että mainok-set kaupunkitilassa olisivat näin iso uhka. Ennemminkin monet varmasti haluavat mainosten tuomaa visuaa-lisuutta ja vaihtelua. Keskustelu kai-paisikin enemmän monipuolisuutta kaupunkitilan sananvapaudesta.”

Mainoksiin ja graffitiin keskittymi-sen sijaan keskustelu kaipaisi lisää avauksia kaupunkitilan muodostu-misen rakenteista ja siitä kenellä kaikilla vaikutus kaupunkitilaan to-dellisuudessa on. Siinä mielessä kes-kustelu sananvapaudesta kaupunki-tilassa on vielä pitkälti käymättä. ×

Kaupunkitila on aina ollut eri poliittisten pyrkimysten konk-retisoituma siinä

mitä rakennetaan ja miten julkinen tila

muodostuu.

”

Luvallista graffitia Helsingin kalasatamassa. kuvaT: antti T. nissinen @ Flickr (CC by 2.0)

27

M ikä ihmeen singula-riteetti? Filologisesti se on 1) erillinen yk-sikkö, 2) ominaisuus

sille, mikä on outoa tai vierasta, 3) yksittäinen tila. Matemaattisesti se on piste, jossa funktion derivaattaa ei löydy, mutta sen läheltä löytyy pistei-tä, joille derivaatta löytyy. Fysiikassa se kuvaa mustan aukon aluetta, mis-sä massan tiheys ja aika-avaruuden vääristyminen on ääretöntä johtuen painovoimasta.

Tässä tekstissä keskityn teknolo-giseen singulariteettiin. Matemaa-tikko Stanislav Ulam käytti tätä termiä muistokirjoituksessaan poik-kitieteelliselle nerolle John von Neu-mannille. Hän kuvasi heidän yhteisiä keskustelujaan jatkuvasti kiihtyvästä tieteen kehityksestä, joka johtaisi py-syviin muutoksiin ihmisyyden muo-doissa tietyn pisteen – singularitee-tin, jälkeen.

Sittemmin singulariteetin ilosa-nomaa ovat levittäneet etenkin scifi-kirjailija Vernor Vinge sekä kuului-simpana futuristi ja transhumanisti Ray Kurzweil. Teknologiseen singu-lariteettiin on mahdollisia polkuja, jotka keskittyvät kolmeen päälinjaan: tekoälyyn, ihmisen geenimanipulaa-tioon ja aivo-tietokone -liittymiin.

Mikä tahansa näistä kehityssuun-nista voi jo yksinään aiheuttaa singu-lariteetin, puhumattakaan että useat näistä tapahtuisivat samaan aikaan. Viime aikoina on tapahtunut isoja harppauksia jokaisella polulla, joten

singulariteetti on entistä uskotta-vampi osa tulevaisuuttamme.

TekoälyTekoäly voittaa meidät nyt mel-kein aina shakin ja jeopardyn lisäk-si go-lautapelissä, kuten Googlen DeepMind-yrityksen AlphaGo-neu-roverkko todisti peittoamalla yhden maailman parhaista go-pelaajista, Lee Sedolin, 4-1.

AlphaGo ei oppinut vain kaikkia mahdollisia siirtoja ja pelannut aina “oikein”, vaan teki myös yllättäviä siirtoja, jotka ihmisvastus tulkitsi epäinhimillisiksi, jopa “rehentelyksi”. AlphaGo etsii varminta todennäköi-syyttä voittamiseen pitkällä tähtäi-mellä eikä vain joka hetken parasta siirtoa. Tämän mahdollistaa Alpha-Gon pohjautuminen konvoluutioher-moverkkoon ja Monte Carlo-etsintä-algoritmeihin. Voittamisen mitalla ei ole väliä, kunhan voittaa. AlphaGo ei ollut kuitenkaan voittamaton. Voit-toon tosin tarvittiin uhkarohkeutta ja kerran elämässä tapahtuva “jumalai-nen siirto”.

Gon ja muiden lautapelien jälkeen suuntana voisivat olla vaikkapa reaa-liaikaiset pelit. Etelä-Korea on hullu-na paitsi gohon, myös strategiapeli StarCraftiin. Tai kenties DeepMindin pitäisi tehdä jotain oikeasti hyödyllis-tä? Yksi kaavailtu suunta olisi lääke-tieteellisten diagnoosien tekeminen. Riskit olisivat heti huomattavasti vakavampia, jos kone diagnosoisikin sairauden väärin.

DeepMind on hyvä askel eteenpäin neuroverkkojen ja tekoälyn kehityk-sessä, mutta se ei ole vielä yleinen ih-miseen verrattava tekoäly (Artificial General Intelligence, AGI). Suunnitel-ma AGI:n saavuttamiseksi on olemas-sa, mutta vielä on paljon ratkaisemat-tomia tieteellisiä esteitä.

Tekoälyä pidetään viimeisenä kek-sintönä, jonka ihmisen tarvitsee teh-dä. Singulariteetilla viitataan siihen, että tekoäly kehittää sekä itse itseään että keksii seuraavat keksinnöt, mi-hin ihminen ei edes välttämättä pys-tyisi. Silti tekoälyyn pitäisi varautua huomattavasti nykyistä enemmän. Suuret eettiset kysymykset ovat läpi-käymättä:

Millaisen tekoälyn haluamme ke-hittää? Ja miten varmistamme, että tekoäly on ihmisille myötämielinen?

GeenimuunteluMyös ihmisen geenimuuntelu on mahdollista jo nyt. Jo vuonna 1990 tehtiin ensimmäinen lääketieteel-linen geeniterapia ihmiselle, missä parannettiin perinnöllinen sairaus – ADA-vajavuus. Geeniterapia on jo va-kiintunut vaihtoehdoksi yksittäisten perinnöllisten sairauksien hoidossa.

Vuonna 2012 julkaistu CRISPR/Cas9-menetelmä mahdollisti geeni-perimän muuntelun mistä kohdasta tahansa. Menetelmä perustuu eli-öiden immuunijärjestelmän hyväk-sikäyttöön syöttämälllä muunneltu Cas9-proteiini organismiin. CRISPR/Cas9 on mullistanut geenimuuntelun

singulariTeeTTi Tulee– oleTko valmis?

teksti: Mitja Mieskolainen kuvA: Iris Flinkkilä

28

potentiaalin ja herättää samalla tar-peen perustavanlaatuiselle pohdin-nalle ihmisyyden luonteesta ja siitä, mihin suuntaan sitä viemme.

Keväällä 2015 maailmaa kohah-dutti kiinalaisten tekemä geenimuu-tos potilaalle. Muutoksella pyrittiin estämään tappavan verisairauden kehittyminen. Tapaus on varoittava ennakkotapaus siitä, että epätoivoi-sessa tilanteessa tehdään kyseenalai-sia päätöksiä uudella teknologialla. Tietämyksemme geenimuuntelusta on aivan liian varhaisessa vaiheessa tällaisiin radikaaleihin sovellutuk-siin, joilla voi olla tuhoisat seurauk-set.

Ihmisen geenimuuntelun välittö-mimpänä uhkana on etenkin teknolo-gian käyttö sotilaallisesti supersoti-laiden tai entistä tuhovoimaisempien biologisten aseiden kehittämiseksi. Teknologian käyttöönotto on myös verrattain edullista, joten uhkana voivat olla myös yksityisen sektorin ylilyönnit design-vauvoja, henkilö-kohtaista yli-ihmisyyttä tai rahallista hyötyä tavoiteltaessa.

Edellytykset tärkeälle perustut-kimukselle pitää taata, mutta ohja-uskäytännöissä ei voida tinkiä näin mullistavan teknologian kanssa. Kan-sainvälinen tiedeyhteisö on aktivoi-tunut hienosti asian tiimoilta Helsin-gin julistuksella ja Human Genome Projectin lausunnolla, mitkä luovat pohjaa eettisille periaatteille ihmis-kokeille genetiikassa. Paljon on kui-tenkin vielä tehtävää, jotta maailma saataisiin tässä asiassa ajan tasalle ja riskit minimoitua.

Aivo-tietokone -liittymätAivo-tietokone -liittymällä (Brain-Computer Interface, BCI) tarkoitetaan aivojemme yhdistämistä tietokonee-seen lähinnä joko informaatiovirran tai suoran kyberneettisen yhteyden kautta. Spekulatiivisesti tämä voi tar-koittaa persoonamme tai sen kopion

lähettämistä nettiin digitaaliseksi il-mentymäksi itsestämme tai jopa suo-raa pääsyä tietokoneisiin, internetiin tai toisiin ihmisiin hermoyhteyden kautta.

Toisen ihmisen kehon kontrollointi suoran hermoyhteyden kautta on jo mahdollista. Vuonna 2011 vaikeasti halvaantuneiden potilaiden avuksi tulivat aivoilla ohjattavat kyberneet-tiset raajat, ja nyt 2016 ensimmäinen aivoimplantti sai halvaantuneen kä-den liikkumaan jälleen.

Käyttöliittymissä ollaan aloitta-massa täydennetyn todellisuuden (Augmented Reality, AR) ja virtuaa-litodellisuuden (Virtual Reality, VR) aikakautta erilaisten kypärälaittei-den (Oculus Rift, Vive, Meta, Holo-Lens, kännykkäkiikarit, ym.) kautta. Kypärien jälkeen suuntana on näillä näkymin lasit (Google Glass), sitten kenties heijastinlevyt silmien ympä-ristössä ja lopulta suora yhteys pii-lolinssien, silmäimplanttien, suoran hermoyhteyden tai aivoimplantin avulla.

Tulevaisuuden polut

Puristit sanoisivat ei kaikelle epäinhi-milliselle ja antaisivat ihmisen kehit-tyä luonnollisesti. Teknologisia apu-välineitä käytettäisiin vain ulkoisina työkaluina. Esimerkiksi Star Trekissa on kuvausta tällaisesta maailmasta, missä perustarpeet kuten ruoka 3D-tulostetaan ja ihmiskunta voi keskit-

tyä tieteeseen, avaruustutkimukseen ja intergalaktiseen politiikkaan.

Tieteisfiktio kuvaa muutenkin mahdollisia polkuja: Andromeda-sarjassa Nietzscheläiset kehittävät omaa homo superioriaan geeni-muuntelun kautta ilman sääntelyä ja erkanevat muusta ihmiskunnasta omaksi lajikseen. Matrixissa “oikea maailma” on dystopia ja ihmiset pat-tereita tekoälyn roboteille. Suurin osa ihmisistä elää virtuaalitodelli-suus Matrixissa tietämättä totuutta. Blade Runner-kyberpunk kuvasti korpokratia-dystopiaa, jossa yritys-ten raha ja valta määräävät yhteis-kunnissa samalla, kun ihmisoikeuk-sista näkyy vain pieniä pilkahduksia.

Singulariteetti voi mullistaa ih-misyyden monellakin eri tavalla. Tärkeintä on muistaa oikeuden-mukaisuus ja tasa-arvo, jotta ihmi-syytemme ei unohdu ja ihmiskunta yhdistyisi paremmin sen sijaan, että se pirstaloituisi entisestään. Eliniän pidentyessä ja kuoleman voittamisen lähentyessä aikakäsitys muuttuu yhä kauaskatsoisemmaksi, ja lyhytnäköi-syyden tuottamat ongelmat vä-henevät. Toisaalta ihminen on vielä hyvin hauras, joten elämän arvostus tuskin vähenee. ×

www.waitbutwhy.COM the ai ReVOLutiON (bLOgi)

tRaNSCeNdeNt MaN (2009) (dOkuMeNttieLOkuVa)

kuRzweiL, Ray: the SiNguLaRity iS NeaR (2006) (kiRja)

ViNge, VeRNON: MaROONed iN ReaLtiMe (1986) (kiRja)

gibSON, wiLLiaM: NeuROMaNCeR (1984) (kiRja)

hOgaN, jaMeS P: the twO FaCeS OF tOMORROw (1979) (kiRja)

COLOSSuS: the FORbiN PROjeCt (1970) (eLOkuVa)

Tsekkaa:

29

Vantaa on kaupunki, joka räjäyt-tää ulkopaikkakuntalaisen tajunnan niin ensisilmäyksellä kuin vielä kol-me vuotta paikkakunnalla asumisen jälkeenkin. Löydän itseni vieläkin hämmästelemästä uuden kotikau-punkini uniikkiutta. Kuulin legendaa-risesta Itä-Vantaasta ensimmäistä kertaa näihin aikoihin keväällä. En-nakkotietoni tulevasta kotikaupun-gistani perustui lähinnä Iltalehden otsikoihin. Saman vuoden syksynä julkaistiin Korso-elokuva.

Vuosia myöhemmin eräänä pit-saperjantaina Vantaan hoodeilla sai alkunsa hauska vertauskuva. Pää-dyimme siihen, että jos Helsinki olisi pitsa, se edustaisi niitä pitsoja, joita näkee vain tv-mainoksissa: unelmai-sen kuohkea reunoistaan, mehevä ja täytteitä ripoteltu tasapuolisesti

kaikkialle. Vantaa puolestaan olisi uutta kehärataa symboloiden epä-onnistuneen sydämen muotoinen, ja jokaisen epäsymmetrisen pitsapalan kohdalla olisi erilaiset, mitä erikoi-simmat täytteet ja mausteet. Kysei-nen mestariteos löytyisi tilauslistalta nimellä Vantaa is the new Helsinki. Kuka tilaa Helsingin, kun voi tilata taidetta?

Helsinkiläinen saattaa pitää Van-taata vain hassuna ”Kehä III:n ulko-puolisena” taajamana. Todellisuu-dessa siellä sijaitsee myös kaikki se, josta ei osata vielä edes unelmoida. Vantaa on mahdollisuuksien kaupun-ki. Moniydinkaupunkina se kätkee ai-nutlaatuisen ympäristöönsä lukuisia tarinoita ja seikkailuja. Keskeneräi-syyden ansiosta jokaiselle on myös tilaa kehittää ja toteuttaa niin itseään

kuin innovaatioita elämäntilanteesta tai -tavoista riippumatta.

Viimeiset vuodet ovat olleet hur-jia. Vantaasta on tullut päivä päivältä moninaisempi tarjoten asukkailleen yhä enemmän kaunista, kestävää ja käyttökelpoista arkkitehtuuria ja kulttuuriympäristöjä, jotka kaiken lisäksi peilaavat keskenään hyvin eri-laisten keskusten persoonallisuutta.On ilo toimia nuorena vaikutta-jana Vantaalla. Erityisesti nuori-sojärjestöissä puoluerajoja rikkoo yhteinen halu pitää Vantaa aitona ja uniikkina, mutta samalla päivitettynä ja valmiina tekemään tulevien vuosi-kymmenten unelmista totta.

YASMIn AYYOubI

järjesTö-

kolumni

siellä missäheinänkorsi kimmeltää

30

www.satuhassi.fi

Hyvät planeetatovat harvassa.Pidetään huolta siitä,jonka tunnemme.

Kuntavaalit pidetään vajaan vuo-den päästä ja ehdokashankinta on kuumimmillaan. Nyt jos koskaan on oikea aika lähteä ehdolle. Kuntavaalit on paras tapa kokeilla poliitikon sii-piään sekä harjoitella esillä ja ehdolla olemista.

Kuntavaaliehdokkuus ei vaadi suurta budjettia tai aiempaa koke-musta vaaleista. Innostus ja palo vaikuttaa riittää. Esimerkiksi oman ylioppilas- tai opiskelijakunnan edustajistovaaliehdokkuus antaa hy-vän pohjan lähteä kampanjoimaan kuntavaaleihin.

Iso osa nuoria koskevasta päätök-senteosta tehdään kuntatasolla, jo-ten kuntapolitiikka tarvitsee nuoria päättäjiä. Kuntavaalien kautta pää-

see vaikuttamaan, vaikka valtuuston ovet eivät ensimmäisellä kerralla aukeaisikaan. Varavaltuutettuna pää-see usein tekemään politiikkaa yhtä paljon kuin varsinaisenakin kunta-valtuutettuna. Lisäksi iso osa kunta-politiikasta tehdään erilaisissa lau-takunnissa ja johtoryhmissä, joihin pääsee usein jo pienelläkin äänimää-rällä. Esimerkiksi nuorten harrastus-mahdollisuuksien ja koulumaailman kehittäminen tapahtuu kunnissa pit-kälti lautakuntatasolla, joten lauta-kuntapaikoilta pääsee vaikuttamaan aina ruohonjuuritasolle asti.

ViNO tukee nuoria ehdokkaita esi-merkiksi järjestämällä koulutuksia, tarjoamalla vertaistukea ja antamalla muuta apua. Vaikka olisitkin lähdös-

sä ehdolle ensimmäistä kertaa, et jää ilman tukea vaalityössä. ViNOn kou-lutuksissa käydään läpi kampanjoin-nin perusasioita katukampanjoinista aina varainhankintaan asti. Myös eh-dokka tukiryhmille löytyy koulutusta ja tukea kampanjan tekemiseen.Jo ehdolle lähteminen on kannan-otto. Mikäli jokin asia on kunnassasi väärin ja tarvitsee korjausta, lähde ehdolle! Erityisesti siellä, missä vih-reitä ei ole paljon, tarvitaan edellä-kävijöitä, jotka omalta osaltaan ovat tekemässä kunnastaan vihreämpää. Vallataan yhdessä kunnat pölytty-neiltä päättäjiltä!

ToimisTo-

kolumni

Kuva: Iris Flinkkilä

nuorennetaankuntapolitiikka

AnnI heInäLä & ALekSI nenOnen

31

Ajatuspaja Vision verkkolehdestä voit lukea syvä-luotaavia artikkeleja, haastatteluja ja kirja-arvioita - oli sinulla sitten kännykkä, tabletti tai pöytäkone. Uusimmat teemanumerot:

www.vihreatuuma.fi

Euroopan tulevaisuus

Onko Eurooppa-myönteisellä politiikalla tulevaisuutta?

Pohdintaa muuttoliikkeistä sekä näkökulmia kotoutumis-keskusteluun. Ilm. 6.5.2016

32

Kuva

: Iris

Flin

kkilä

seuraa vinoa

kaikkialla!

Löydät ViNON NiiN

FaCebOOkiSta,

iNStagRaMiSta, twitteRiStä

kuiN MyöS SNaPChatiStä.

NäiSSä kaNaViSSa Saat

aiNa uuSiMMat tiedOt Siitä,

Mitä ViNOSSa taPahtuu!

tiLaa ViNON uutiSkiRje

OSOitteeSta www.ViNO.Fi/

uutiSkiRje

PaikallisjärjesTöT

rönsyn ToimiTuskunTa

TyöryhmäT ja verkosToT

ViNOn on yhtä kuin jäsenensä ja ViNOn toiminta lähtee aina ruohonjuuritasolta. Voit lähteä mukaan oman alueesi paikal-lisyhdistyksen toimintaan, tai – jos alueellasi ei vielä ole ViNOn paikallisyhdistystä – voit perus-taa toimintaryhmän. Olemassa olevat yhdistykset löydät ViNOn nettisivuilta. Jos haluat perus-taa toimintaryhmän, laita viestiä osoitteeseen jarjestokoordinaat-tori@vino.fi.

Kiinnostaako lehden tekeminen? Tämänkin Rönsyn sisällön on tuottanut vapaaehtoinen toimi-tuskunta. Toimituskunnassa voi olla mukana koko vuoden tai osallistua vain yhden numeron tai jutun tekemiseen. Ota yhteyt-tä päätoimittajaan (paatoimitta-ja@vino.fi), niin saat lisätietoja ja pääset mukaan tekemään virke-ää ja vihreää laatujournalismia.

Kiinnostavatko kansainväliset asiat? Oletko hc-kuntapolitiikan seuraaja tai sittenkin koulutus-politiikasta kiinnostunut? Ovatko eläinoikeusasiat kaikista lähim-pänä sydäntäsi? Tai haluatko olla mukana tekemässä feminististä vallankumousta? Tätä kaikkea voit ViNOssa harrastaa. ViNOlla on kv-asioiden, kunta-asioiden ja koulutuspolitiikan työryhmiä, joi-hin pääset mukaan esimerkiksi laittamalla viestiä osoitteeseen paasihteeri@vino.fiMikäli eläinpoliittiset asiat tai fe-ministinen verkosto kiinnostavat, kannattaa Facebookista etsiä ryhmät “ViNOn eläinpoliittinen verkosto” sekä “ViNOn feminis-tinen verkosto” ja painaa Liity-nappia.

ViNOn kesäleirillä puhutaan po-litiikasta, mutta tehdään myös rentoja kesäasioita ja mm. melo-taan. Leiri järjestetään 16.–19.6. Sipoossa.ViNOn syksyn suurin valtakun-nallinen tapahtuma Väentapaa-minen järjestetään 15.–16.10. Tampereella. Luvassa on paljon ajankohtaista asiaa erityisesti kunnallisvaaleista, mutta myös mielenkiintoisia puhujia ja rentoa verkoistoitumista.25.–27.11 järjestetään ViNOn liit-tokokous, jossa päätetään mm. ViNOn linjauksista sekä tehdään henkilövalintoja. Luvassa siis paljon puhetta, väittelyä ja kiihke-ää poliittista keskustelua.

ViNOSSa ON MONeNLaiSia

MahdOLLiSuukSia tehdä

eRiLaiSia aSiOita ja

tOiMiNtaaN ON heLPPO Lähteä

MukaaN. täSSä MuutaMa

eSiMeRkki Siitä, Mitä ViNOSSa

taPahtuu.

TaPahTumaT

miTäTaPahTuu

vinossa?