ruotu -liite

RUOTUHistoriallinen Erikoislehti 2012

SuomalaisenSOTAVÄENSYNTYS. 4

PuolustusvoimatSUURSODANKYNNYKSELLÄS.17

UlosRAUTA-ESIRIPUNvälistäS.28

Ruotu-liite_oikoluettu_29.11:Ruotu-liite layout 1.12.2011 07:34 Sivu1

RUOTU Historiallinen Erikoislehti

2

Käsissäsi on Ruotuväen historiallinenerikoislehti vuodelle 2012.Tätä lehteätehdessä tuli kuluneeksi 130 vuotta en-simmäisistä kutsunnoista, joidenmyötä maahamme muodostettiin ase-velvollisuusarmeija 1800-luvun viimei-siksi vuosikymmeniksi.Merkkivuodet ovat hyvä tapa muis-

tella ja palauttaa kansakunnan mieliintärkeitä historiallisia kehityskulkuja.Vuonna 2012 tulee kuluneeksi 200vuotta Suomen kaartin perustamisesta.Suomen puolustusvoimilla taas on lä-hivuosina edessään historiallisen suu-ret säästöt. Halusimme kertoa, mitennykytilanteeseen on päädytty, mitenpuolustusvoimat on historian saatossakehittynyt ja miltä sen tulevaisuusnäyttää.Historia rakentuu faktatiedon lisäksi

erilaisista tulkinnoista ja näkökul-mista. Teimme hieman perinteisestä

poikkeavasta näkö-kulmasta lehden,joka käy läpi suo-

malaisen sotaväen ja asevelvollisuudenhistoriaa. Lehden artikkelit on kirjoi-tettu kuin ne olisivat ilmestyneet ase-voimiemme kehityksen kannaltatärkeissä historiallisissa käännekoh-dissa. Kirjoitukset etenevät kronologi-sesti 1800-luvulta nykypäivään.Lehden artikkelit perustuvat histori-

allisiin lähteisiin ja tutkimustietoon,mutta nykypäivän kädenjäljiltä elianakronismeilta ei varmasti olla väl-tytty. Painopiste on kuitenkin ollut his-torian esittämisessä kiinnostavallatavalla.Lukijalla onmahdollisuus eläy-tyä kunkin aikakauden maailmanku-vaan.

Ajatuksia herättäviä lukuhetkiä!

Mikko Virta, tuottaja

Erilaista historiaa

***

RUOTUHistoriallinen Erikoislehti 2012

TuottajaMikko Virta

Ulkoasu ja taittoJuuso Salakka

KirjoittajatOtto Aura, Ossian Hartig, OtsoPohjalainen, Teemu Perhiö,

Eero Nurmi, Mikko Virta

KuvatoimttajatHenri Juvonen, Akseli Muraja

KuvatMuseoviraston kuva-arkisto,

Puolustusvoimat, RUK - museo,Sotamuseo, Suomen kuva-

palvelu Oy

VastaavaPäätoimittaja

Mikko Ilkko

PainoPirkkanmaan Lehtipaino Oy

***

***

***

***

***

***

Ruotuväen ensimmäinen numero jul-kaistiin maaliskuussa 1962, muttasäännöllisesti kahden viikon väleinlehti alkoi ilmestyä vasta seuraavanavuonna. Aluksi lehden painopiste olipuolustusvoimien sisäisessä tiedotuk-sessa. Vuosien saatossa Ruotuväestäon kehittynyt journalististen periaat-teiden mukaan toimiva asiantuntevamaanpuolustuksen uutislehti. Perus-tana on yhä pääosin varusmiehistäkoostuva toimitus.Ruotuväen ja suomalaisen kaartin

pyöreät vuodet siivittivät tämän vuo-den Ruotu-makasiinilehden teemaksi

puolustusvoimien historian. Näkö-kulma on uusi: jutut on kirjoitettu kuinne olisi aikanaan kirjoitettu Ruotuvä-keen tai johonkin kuvitteelliseen edel-täjäämme. Tämä kuudetta kertaailmestyvä erikoislehti on vuosittainentilaajalahjamme, jota jaetaan pitkinvuotta eri tapahtumissa, esimerkiksiMiljazz-kiertueella kesä- ja elokuussa.Kyseessä onkin Ruotuväen 50-vuotis-juhlakiertue.

Mikko Ilkko, päätoimittaja


25


3

Matkalla asevelvollisuuteen .........................4-Mikko Virta

Suomen kaarti ..............................................8-Mikko Virta

Kansallinen projekti sodanpyörteissä .........10-Ossian Hartig

Suomen vanha sotaväki ..............................14--Mikko Virta

Suojeluskunnat ...........................................15-Ossian Hartig

Suursodan kynnyksellä ...............................16-Otto Aura

Akateeminen Karjala-seura .........................21-Otto Aura

Puolustusvoimat uudistuu ..........................22-Teemu Perhiö

Sodan vaikutus varusmiespalvelukseen ......27-Teemu Perhiö

Ulos rautaesiripun välistä ...........................28-Otso Pohjalainen

Aseidenkäyttö puoluettomuustaistelussa ...33-Otso Pohjalainen

Turvallisuusympäristö muuttuu ..................34Eero Nurmi

Kohti parempaa varustusta .........................39-Eero Nurmi

6

17

25


alatkaamme ajassa taaksepäin. Ruotsinvaltakunnassa kehitettiin 1680-luvullakuningas KKaaaarrllee XXII:n aikana ruotuja-kolaitos, jossa maatiloista muodostet-tiin 2-6 talon ryhmiä, ruotuja, joista ku-kin joutui kustantamaan yhden soti-laan varusteineen ja aseineen. Tästä

laitoksesta tulee myös lehtemme nimi. Ruotujakolaitosoli voimassa maamme siirtyessä vuonna 1809 Ruotsinkuninkaan alaisuudesta osaksi Venäjän keisarikuntaa.

Suomalaisen sotaväen synty

Ruotujakoinen sotaväki hajotettiin vuonna 1810, muttavarsinainen ruotujakolaitos säilytettiin. Ruotutilat jarusthollit maksoivat sotilaan varustamisen sijaan va-kanssiveroa niin kutsuttuun sotilasrahastoon.Napoleonin hyökättyä Venäjälle antoi keisari Alek-

santeri I 18. syyskuuta 1812 käskyn sotaväen asettami-sesta Suomeen. Käsky oli ilmeisesti seurausta Suomenasiain komitean puheenjohtajan, GGuussttaaff MMaauurriittzz AArrmm--ffeellttiinn ponnekkaista yrityksistä saada Suomeen oma so-taväki, ja se annettiin vain muutama päivä sen jälkeen,kun NNaappoolleeoonn oli valloittanut Moskovan.Armfelt ja muut asiaa ajaneet johtavat suomalaiset

pitivät uuden sotalaitoksen perustamista tärkeänä. Seolisi osoitus maan uskollisuudesta keisaria kohtaan, ko-rostaisi Suomen kansallista asemaa ja tuottaisi työ-paikkoja Suomen säätyläisille.Keisarin käskyssä esitettiin, että Suomen suuriruhti-

naskunnan sotaväki muodostuisi kolmesta jääkäriryk-

mentistä, joihin jokaiseen kuuluisi kaksi 600 miehenvahvuista pataljoonaa. Samassa määrättiin, että jouk-koja käytetään vain Suomen sekä muiden Itämeren ran-nikolla olevien Venäjän valtakunnan alueiden puolusta-miseen.Näin ollen ensi vuosi, 1882, tulee olemaan merkki-

vuosi, koska silloin tulee kuluneeksi 70 vuotta Suomenoman sotaväen perustamisesta.Sotaväestä saatiin ensimmäiseksi muodostettua 3. jää-

kärirykmentti eli Viipurin rykmentti, joka jo seuraava-na vuonna siirtyi keisarikuntamme pääkaupunkiin Pie-tariin vartiopalvelusta suorittamaan. Tämän aikana pe-rustettiin Suomessa Turun ja Hämeenlinnan pataljoo-nista 1. jääkärirykmentti ja Heinolan ja Kuopion patal-joonista 2. jääkärirykmentti.Rykmenteistä vain Viipurin rykmentti oli jatkuvassa

palveluksessa. Muut kokoontuivat kuin ruotujoukot ai-koinaan eli joka kesä neljän viikon harjoituskokouksiin.

Suomen kaarti syntyyKovinkaan kummoinen ei joukkojen varustus tuolloinollut. Viipurin rykmentin komentaja valitteli vuonna1817 miehistön olevan niin huonosti puettu, ”että se he-rättää yleisön pilkan ja säälin kirkkoparaateissa ja ko-kouksissa”.Samana vuonna Viipurin rykmentti järjestettiin uu-

destaan. Osa rykmentin toisesta pataljoonasta täyden-nettiin ja siirrettiin Vaasaan. Osa taas täydennettiinomaksi opetuspataljoonaksi, joka sijoitettiin Helsinkiin.Opetuspataljoona korotettiin Keisarillisen kaartin yk-

siköksi Nuoren Kaartin arvonimellä 1929 ja nimeksi tu-li Henkivartiokaartin suomalaiset tarkk'ampujat. Vuon-na 1931 sen nimi muutettiin Henkivartiokaartin 3., suo-


4

28. maaliskuuta 1881

Vuoden 1878 asevelvollisuuslain mukaiset kutsunnat al-kavat tänä keväänä. Syntyvä asevelvollisuusarmeija onjatkoa maamme värikkäälle sotilashistorialle.

-KKiirrjjooiittttaannuutt:: MM.. AA.. VViirrttaa

P



5


malaiseksi tarkk'ampujapataljoonaksi yk-sikön osallistuttua muiden kaartinjoukko-jen kanssa Puolan kapinan kukistamiseen.Vuonna 1812 perustettiin Haapanie-

meen Suomen Kenttämittauskoulu eli To-pografikoulu, jossa alettiin kouluttaa up-seereita värvätyille rykmenteille. Tulipa-lossa 1818 tuhoutunut koulu siirtyi Hami-naan, jossa se aloitti toiminnan vuonna1821 ja sai nimekseen Suomen Kadetti-koulu. Vuonna 1812 värvätyt pataljoonat kaar-

tinpataljoonaa eli Suomen kaartia lukuun-ottamatta lakkautettiin vuonna 1830. Sa-mana vuonna kuitenkin perustettiinHelsinkiin Suomen meriekipaasi, joka olikahdeksan komppanian vahvuinen osastolaivatonta meriväkeä. Tämä 1. meriekipaasisai parin vuoden kuluttua perustamises-taan käyttöönsä Katajanokan kasarmin,jota sittemmin alettiin kutsua merikasar-miksi.Euroopan poliittinen tilanne kärjistyi

vuosien 1843–1844 tienoilla ja johti myö-hemmin vallankumousyrityksiin ja Euroo-pan hulluna vuotena tunnettuihin tapah-tumiin. Tästä johtuen värvättiin vuonna1845 Krenatööritarkk’ampujapataljoona,

jonka vahvuus oli 1000 miestä. Se muu-tettiin opetustarkk’ampujapataljoonaksivuonna 1857, mutta tuli lakkautetuksi jovuonna 1859.

Itämainen sota seurauksineen

Itämainen sota ja sen myötä harmiksem-me koitunut Oolannin sota toivat muutok-sia sotaväkeemme vuosisadan puolivälinjälkeen.Nukkuva Ruotsin vallan ajalta peräisin

oleva ruotujakolaitos otettiin käyttöön jaruotujoukkoja koottiin vuosina 1853–1856. Kaksi ruotua asetti yhden miehen jasamalla vapautuivat vakanssiverosta, jo-ta olivat maksaneet vuodesta 1810. Näinkoottiin yhteensä yhdeksän pataljoonaasuomalaista sotaväkeä venäläisten jouk-kojen rinnalle maatamme puolustamaanengelsmannien hyökkäystä vastaanEnsin kesäkuussa koottiin pataljoonat

eniten vihollisen uhkaamista Turun jaPorin lääneistä. Loput seitsemän patal-

��Suomalainen sotaväki oli kooltaan varsinpieni koko 1800-luvun ajan, mutta sen merki-

tys suomalaiselle kansallisidentiteetille oli suuri ja ver-rattavissa omaan rahayksikköön.

��Venäjä ei luottanut Suomeen niin paljoa, että olisi an-tanut suomalaisen sotaväen pärjätä itsenäisenä taistelu-kentällä. Tarpeen vaatiessa pioneerit ja tykistö tulivatmaassa olevista venäläisistä joukoista.

1881Tästä on kyse:

� �RRaannsskkaallaaiisstteenn jjoouukkkkoojjeenn mmaaiihhiinnnnoouussuu BBoommaarrssuunnddiissssaa 88.. EEllookkuuuuttaa 11885544 OOoollaannnniinn ssooddaassssaa..

Kuv

a - M

useo

vira

ston

kuv

a-ar

kist

o


joonaa koottiin syksyllä, kuten myös 2.Suomen meriekipaasi eli meriväenosasto,joka lakkautettiin sittemmin sodan jäl-keen.Yhden pataljoonan vahvuudeksi määrät-

tiin 600 miestä, jolloin kokonaisvahvuu-deksi tälle ruotujakoisella armeijalle saa-tiin 5400 miestä.Puolan kapina vuonna 1863 nosti täällä

meilläkin valmiutta. Saapuessaan Helsin-kiin 28. heinäkuuta 1863 hänen ma-jesteettinsa keisari Aleksanteri IImatkusti ensi töikseen Hämeenlin-naan suuriin sotaharjoituksiin Paro-lan leirille. Siellä harjoitteli ruotujakoi-nen sotaväkemme.Itämaisen sodan jälkeen ruotupatal-

joonien vahvuutta oli kuitenkin vä-hennetty noin puoleen ja lopultavuonna 1867 ne hajotettiin koko-naan. Suomalaista sotaväkeäjäi maahan vajaa tuhat mies-tä. Näistä pääosa kuuluiSuomen kaartiin, joka tais-teli pari vuotta sitten meillemainetta ja kunniaa sodas-sa Turkkia vastaan.

Ketkä maatammeovat tähän astipuolustaneet?

Maamme puolustus on tä-hän asti ollut pääosin venä-läisen sotaväen harteilla. Nä-mä venäläiset joukot ovat ol-leet ns. Suomenmaalaisia yk-siköitä, joihin on kuulunut

jalkaväkidivisioona ja linnoitusjoukkoja,yhteensä n. 12 000 miestä. Kaikkien Suo-messa olevien joukkojen päällikkö on ollutSuomen kenraalikuvernööri.Suomen sotaväen vahvuus ei milloin-

kaan ylittänyt puolta maassa olleiden ve-näläisten joukkojen vahvuudesta. Suoma-laiset joukkoyksiköt olivat luonteeltaan ke-

vyttä jalkaväkeä eikä niitäollut varustettu raskaallaaseistuksella, koska so-dan sattuessa venäläisetjoukot olisivat tarjon-neet tykistötuen.

AAsseevveellvvoollllii--ssuuuuss SSuuoommeeeenn

Asevelvollisuuden tuloSuomeen on seura-

usta Venäjän


6


Kuva - Juuso Salakka


vuoden 1870 armeijauudistuksesta. Varsi-nainen asevelvollisuuslaki astui meillä voi-maan vuonna 1878. Asevelvollisuuslain kä-sittely oli niin pitkä ja monimutkainen po-liittinen proseduuri, ettei siihen tässä senkummemmin ole tarve perehtyä. Loppu-tuloksena maamme sotaväki tulee käytän-nössä olemaan oma kansallinen armeija,mikä entisestään korostaa valtiollista ase-maamme.Sotaväkeemme hyväksytään upseereiksi

ainoastaan Suomen kansalaisia ja joukko-ja voidaan käyttää vain Suomen alueenpuolustukseen. Kaartin pataljoonaa lu-kuunottamatta joukkoja ei saa lähettää so-timaan eikä edes sotaharjoituksiin maam-me rajojen ulkopuolelle.

Alkavat kutsunnatNyt alkavat kutsunnat koskevat kaikkia

tänä vuonna 22 vuotta täyttäviä miehiä.Heidän on saavuttava kotipaikkakunnal-laan järjestettävään kutsuntatilaisuuteen,jossa kaikki asevelvolliset jaetaan arvallakahteen luokkaan: Niihin, jotka joutuvataktiivipalvelukseen ja niihin, jotka jäävät

reserviin. Pienen numeron nostami-nen merkitsee kolmen vuoden

aktiivipalvelusta omanläänin tarkk'am-

pujapataljoonassa. Suuremmat numerot tarkoittavat sijoi-

tusta johonkin lähiseudun reservikomppa-niaan. Reservikomppaniat tulevat harjoit-telemaan asevelvollisuuslain mukaan kol-men vuoden aikana yhteensä 90 päivää si-ten, että kutsuntavuotta seuraavana kesä-nä on 45 harjoituspäivää, seuraavanavuonna 30 päivää ja kolmantena 15 päi-vää.Etukäteen on päätetty, kuinka monta

asevelvollista kustakin kunnasta määrä-tään kolmivuotiseen vakinaiseen palveluk-seen. Asevelvollisten on halutessaan mah-dollista valita palveluspaikakseen Helsin-gissä sijaitseva Kaartin pataljoona.Sotaväkeen on myös mahdollista liittyä

vapaaehtoisena tai tarjokkaana. Vapaaeh-toisina ilmoittautuvat saavat koulutettu-jen tavoin palvelukseen lyhennystä. Tar-jokkaiden palvelusaika tulee sen sijaan ole-maan täydet kolme vuotta nostetun arvannumerosta riippumatta. Palveluksesta onmyös mahdollista saada vapautus amma-tin, perhetilanteen tai terveydentilan pe-rusteella.Vuodesta 1883 alkaen ollaan maassam-

me siirrytty kokonaan asevelvollisuuteenperustuvaan sotaväkeen, kun kolmas kut-suntaikäluokka astuu palvelukseen. Kun-kin läänin pääkaupunkiin on rakennettutai tullaan rakentamaan tyyppipiirrustus-ten mukaiset kasarmit palvelukseen tänävuonna astuville ensimmäisille miehille.


7


AAiirriioo,, PPeennttttii ja VViiiinniikkaaiinneenn,, SSaakkaarrii: Etu-linjassa itään ja länteen – Kouvolan seu-dun sotilashistoria 1400-luvulta2000-luvulle, Porvoo 2011

EEkkmmaann,, TToorrsstteenn: Suomen kaarti 1812–1905, Schidts, Helsinki 2006

JJuussssiillaa,, OOssmmoo: Suomen suuriruhtinas-kunta 1809–1917, WSOY, Helsinki 2004

KKlliinnggee,, MMaattttii: Keisarin Suomi, Schildts,Helsinki 1997

SSccrreeeenn,, JJ..EE..OO..: Suomen ”Vanha sotaväki”vanhoissa valokuvissa, SKS, Helsinki2003

SSccrreeeenn JJ..EE..OO.. ja SSyyrrjjöö,, VVeellii--MMaattttii: Keisaril-linen Suomen kadettikoulu 1812–1903,Tammi, Helsinki 2003

Uusi Suometar, nro 95, 27.4.1881

Lähteet:



8


Alkujaan vuonna 1812perustetusta Viipurinrykmentistä syntynytSuomen kaarti tunnet-tin vuoteen 1829saakka Helsingin Ope-tustarkk'ampujapatal-

joonan nimellä. Tämä Helsingin omapataljoona harjoitteli Kampilla kuten so-taväki jo Ruotsin vallan aikana. Myö-hemmin 1830-luvulla se sai omanampumaradan Punavuoreen.Kesällä 1829 opetuspataljoona käskettiinVenäjän keisarillisen henkikaartin suu-relle harjoitusleirille Krasnoje Seloon Pie-tarin lounaispuolelle. Pietarhovissamatkalla harjoitusalueelle sotilaallisestaankaruudesta tunnettu keisari Nikolai Itarkasti pataljoonan ja oli niin tyytyväi-nen sen toimintaan, että korotti sen nuo-ren kaartin arvoon. Näinopetuspataljoona muuttui osaksi keisa-rillista henkikaartia ja opittiin tunte-maan Suomen kaartina.

Puolan kapinaa kukistamassa

29. marraskuuta 1830 puolalaiset tekivätkapinan Venäjän keisarikuntaa vastaan.Keisari Nikolai I toimi nopeasti ja päät-täväisesti. Pian koottiin kapinaa kukis-tamaan Bialystokiin 120 000 miehenarmeija, johon kaartin joukkojenkin olitarkoitus liittyä.Suomen kaarti sai käskyn lähteä liik-

keelle valtakunnan läntiselle rajalle. Ko-

vassa pakkasessa se marssi Pietarinkautta Puolaan, jossa lopulta 30. päivämaaliskuuta asetuttiin paikoilleen Lom-zaan Narewjoen varrelle Varsovasta koil-liseen.Näillä seuduilla kaarti kävi kiivaita

taisteluita puolalaisia kapinallisia vas-taan. Suomen kaarti kuului taisteluissakärkijoukkoihin ja tarkk'ampujiemmeosumatarkkuus oli niin erinomaista, ettäpataljoona oli alinomaan jaettu muidenyksikköjen tueksi. Veristen taistelujenmyötä keisarin joukot saivat lopulta syys-kuun alussa 1831 valloitettua Varsovan,jossa Suomen kaarti osallistui levotto-man kaupungin vartiointiin.Kaartin pataljoonamme palkittiin

useilla korkeilla kunniamerkeillä Puo-lassa osoitetun rohkeuden ja taistelutai-don johdosta. Suomen kaarti saikeisarilta jopa Pyhän Yrjön lipun, jossaluki ”Tunnustuksena Puolan kukistami-sesta 1831”.

Suomen kunnian puolesta

Kun muutama vuosi sitten maahammemuotoiltiin nyt toimeenpantava asevel-vollisuuslaki, oli yksi tärkeimmistä koh-dista osaltamme vaatimus, etteimuodostettavia suomalaisia rykmenttejäkäytettäisi muuhun kuin oman maammepuolustamiseen. Tämän vaatimuksen ei kuitenkaan kat-

sottu koskevan Suomen kaartia, jokavuosien saatossa on vakiinnuttanut paik-kansa keisarillisen henkikaartin osana.Suomen kaarti on aina valmis lähtemään

Suomen KaartiKKiirrjjooiittttaannuutt:: MM.. AA.. VViirrttaa



9


liikkeelle ja taistelemaan keisarin niinkäskiessä. Se puolustaa maamme kun-niaa ja sotilaidemme urheutta ympärimaailman.Vuonna 1876 islaminuskoiset turkkilai-

set tekivät tekivät hirmutekoja bulgaria -laisille kristityille. Muiden maidenempiessä päätti Venäjä hyökätä maahanBulgariaan kristittyjä suojelemaan.Tähän tarvittiin myös Suomen kaartinapua.Elokuussa 1877 juuri palattuaan Kras-

noje Selosta Suomen kaarti sai keisarinkäskyn täydentää pataljoona sota-ajanvahvuuteen. Värväys suoritettiin nope-asti ja kaarti lähti syyskuun 6. päivänäpitkälle marssille kohti Turkkia.

Gornyi Dubnjakin taisteluSuomen kaarti kunnostautui Turkin so-dassa erityisesti Gornyi Dubnjakin tais-telussa 24. lokakuuta 1877. TuolloinKaarti oli valtaamassa kenraali Gurkonjohdolla Gornyi Dubnjakin linnoitusta us-kaliaalla rynnäköllä, joka lopulta johtiturkkilaisten antautumiseen. Verisessätaistelussa kaatui 22 suomalaistatarkk'ampujaa, jotka haudattiin univor-muissa tammimetsikköön.Turkin sodassa osoitetun urhoollisuu-

den ansiosta Suomen kaarti korotettiinkeväällä 1878 vanhan kaartin arvoon.Tänä päivänä Kaarti on sotaväkemmesuurin ylpeyden aihe.

Suomen Kaarti

� �SSuuoommeenn kkaaaarrttiinn ppaattaalljjoooonnaann ttaarrkkkk’’aammppuujjiiaa hhaarrjjooiittuukkssiissssaa..

Kuv

a - S

otam

useo



10

Kevättalven vallankumousyri-tyksestä on kulunut vastamuutama kuukausi ja haa -

vat ovat yhä tuoreita. Punaisten javalkoisten vainajien lisäksi kansal-lista tajuntaamme painaa kuitenkinmyös toinen lasti, ja se on syvä railoyhteiskuntamme keskellä, jonka ve-näläiset sotilaat aikaansaivat kiihot-tamalla osan kansasta anarkiaan.Nyt on aika surra, mutta on myöskatsottava tulevaisuuteen kansa-kuntana. Rakentaaksemme tulevai-suutta meidän on kuitenkin opittava

menneistä. Taistelujen kaaoksenkeskeltä rakkaaseen isänmaaham-me on noussut uusi järjestyksen ta-kaaja, oma armeija, johdossaan so-dan sankari kenraali C.G.E. Man-nerheim. Tämän uudistuksen myötä maas-

samme alkaa uudelleen yleisen ase-velvollisuuden kunniakas perinne.Polku yhteisiin asevoimiimme eikuitenkaan ollut aivan mutkaton.Seuraavassa artikkelissa käymmepääpiirteittäin läpi tärkeimmät yh-teiskunnassamme asian tiimoilta

käydyt keskustelut ja oleellisimmattapahtumat. Käymme kaunistele-matta läpi molempien osapuoltennäkökulmat asiaan.

PORVARISTO JA VASEMMISTO

ERI LADUILLAOmien asevoimien perustamisestaoli puhetta jo ennen Svinhufvudineduskunnalle 4. joulukuuta 1917luovuttamaa itsenäisyysesitystä.

Suomen kansalla on vihdoin oma armeija. Asevelvollisuuteen perustuvan armeijan luon-nista käytiin poliittinen kädenvääntö. Vapaussodan melskeessä syntyneet Puolustusvoimatovat itsenäisen Suomen vankkumaton suoja.

Kirjoittanut: O. F. Hartig

20.9.1918

Kuv

a - G

unna

r Lön

nquist /M

useo

viraston

kuv

a-arkisto

� �Valkoisen armeijan voitonparaati Helsingissä 16. toukokuuta 1918. Pääesikunnan ratsukko kääntyy Poh-jois-Esplanadilta puiston suuntaan ylipäällikkö Mannerheimin ohitettuaan.



11

Asiasta käytiin vakavia keskustelu-ja jo saman vuoden kesällä. Suoma-laiset itsenäisyysmiehet pitivät it-sestään selvänä, että venäläisjouk-kojen poistaminen maasta tehtäisiinvapaaehtoisjoukkojen avulla, jonkajälkeen siirryttäisiin normaa-litilaan perustamalla viralli-set asevoimat. Sotilaskomi-tea teki Tukholmassa ruot-salaisten yleisesikuntaup-seereiden kanssa suunnitel-mia kansan nostamisestaaseisiin. Aseistamisen olimäärä alkaa heti kansan-nousun tapahduttua.Sosialidemokraattinen

puolue pelkäsi, että vakinai-nen armeija lisäisi itsenäisenSuomen intoa hakeutua so-timaan muiden kansojenkanssa. Lisäksi sen mielestäoli olemassa uhka, että sota-väkeä käytettäisiin työväkeävastaan esimerkiksi murta-maan lakkoja. Pelon aihettariitti myös tulevasta upsee-ristosta, jonka uskottiin tu-levan ylemmästä yhteiskun-taluokasta. Tällöin armeijanpäällystön suhde poliittiseeneliittiin olisi ollut liian lähei-nen.Puolueen suhtautuminen

armeijakysymykseen ei ol-lut liiemmin muuttunut sit-ten vuoden 1903 Forssanohjelman. Sosialidemok-raattinen puolue ei katego-risesti vastustanut asevoimi-en perustamista, mutta vaa-ti järjestelmän perustuvankansanpuolustukseen, mikätarkoitti ei vakinaiselle ar-meijalle. Kansanpuolustuk-sesta hahmoteltiin erään-laista omaa maata puolusta-vaa miliisi joukkoa. Puolue oli kuitenkin si-

säisten ristiriitojen riivaama.

Suursota oli herättänyt puolueessaaiemmin uinuneen pasifistisiiven,joka ei missään nimessä halunnutSuomeen perustettavan minkään-laisia asevoimia. Puolueen toinen,puolustushenkinen siipi, oli loppu-

jen lopuksi valmiimpi keskustele-maan asiasta.Pasifistinen liikehdintä ei kuiten-

kaan ollut pelkästään sosiaalide-mokraattien keskuudessa esiintynytilmiö. Porvariston keskuudessa kan-

1918Syyskuuta20.

��Suomessa käytiin vuonna 1918 verinen sisällissota val-koisten ja punaisten välillä.

��Kansakunta oli vuoden 1918 sodan jälkeen paljon jyr-kemmin kahtia jakautunut kuin ennen sotaa

1918 Tästä on kyse:

Kuv

a - G

unna

r Lön

nquist /M

useo

viraston

kuv

a-arkisto

Valkoisen armeijan ylipäällikkö Carl Gustaf Emil Mannerheim.� �

Kuv

a - M

useo

viraston

kuv

a-arkisto



12

natustaan kasvatti niin kutsuttu Vii-purin Rauhan liitto, joka myös am-mensi Keski-Euroopan sodanvas-taisista tuulista. NuorsuomalainenLucina Hagman piti 25.10. liiton ko-kouksessa Helsingissä puheen, jos-sa hän varoitti asevelvollisuuden pa-lauttamisen merkitsevän joka ikisensuomalaisen miehen pakottamistaaseisiin.

KKAANNSSAALLLLIINNEENNPINNA KIRISTYY

Marraskuussa 1917 jännitteet työ-väen ja porvariston välillä kasvoivat.Järjestäytynyt työväestö lakkoili, jaosa molempien leirien väestä olivalmis aseelliseen yhteenottoon. Tä-mä teki riippumattoman järjestys-vallan tarpeellisuuden entistä kou-riintuntuvammaksi, etenkin siksi,ettei maassamme enää ollut kun-nollisia poliisivoimia niiden mene-tettyä virallisen asemansa Venäjän

maaliskuun vallankumouksen myö-tä. Jo tässä vaiheessa oli selvää, ettäkahden riitaisen osapuolen jättämi-nen oman onnensa nojaan tietäisikatastrofia. Tunnelin päässä alkoi näkyä va-

loa, kun porvarillinen kansanedus-taja Mikkola ja 46 muuta porvari-edustajaa tekivät 26.11. anomuseh-dotuksen maan sotalaitoksen voi-maansaattamiseksi ja esityksen kan-sanmiliisin aikaansaamiseksi. Selväkädenojennus vasemmistolle oli, et-tä ehdotus sisälsi vaatimuksen mo-lempien kaartien, siis myös suoje-luskuntien, aseistariisumisesta. Mik-kolan ehdotus sai hyvän vastaan-oton porvarispiireissä, ja Maalais-liittokin oli valmis tukemaan aina-kin esityksen miliisiosaa. Sosialide-mokraatit asettuivat ehdotusta vas-taan osittain perustellen, ettei asiaaollut nostettu esille viime eduskun-tavaalien yhteydessä. Puolue kenti-es pelkäsi seuraamuksia tulevia vaa-leja ajatellen.Eduskunnan sosialisteille ehdotus

oli kuitenkin kuin punainen vaate.

Kaikki asettuivat ryhmäpäätöksenmukaisesti vastustamaan ehdotusta.Kun eduskunta joulukuussa vetäy-tyi lomalle, aloittivat sosialistit ar-mottoman propagandakampanjanmyös eduskunnan ulkopuolella.Heidän mielestään sotalaitos olisivain kapitalistin väline työväenluo-kan murskaamiseksi, ja että asevel-volliset työläisnuoret pistettäisiintaistelemaan ”veljiänsä ja siskojan-sa” vastaan. Myös yleislakolla uh-kailtiin.Erinäiset työväenyhdistykset ve-

tosivat myös sosialidemokraattei-hin, jotta puolue estäisi varojenmyöntämistä sotalaitoksen perusta-miselle. Kemissä jopa vaadittiineduskunnan hajottamista, jos Mik-kolan esitys menee läpi.Eduskunnan istunnossa 9.1.1918

Mikkolan esitys kuitenkin meni läpiporvarillisin äänin ja se lähetettiinperustuslakivaliokuntaan. Muuta-maa päivää myöhemmin senaatti saieduskunnalta valtuudet lujan järjes-tysvallan luomiseksi, ja 25.1. se tekisuojeluskunnista omat viralliset

�

Kuv

a - S

otam

useo

� �Itsenäisyyttämme edeltänyt asevelvollisuusarmeijamme harjoittelee pistintaistelua.5. Kuopion Tarkk´ampujapataljoona. 3. komppania 1902.



13

joukkonsa. Sota alkoi päivää myöhemmin,

tammikuun 27. päivänä, ja Mikko-lan esitys jäi toteutumatta.

ASEVELVOLLISUUSSODAN KESKELLÄ

Maamme asevelvollisuuden synty eisuinkaan ollut suoraviivainen ta-pahtumasarja. Vaikka senaatti oli-kin jo helmikuuhun tultaessa tehnytsuojeluskunnista maamme virallisetjoukot, ei yleistä asevelvollisuuttaotettu vielä käyttöön. Tämä johtuiosittain Mannerheimin epäilevästäsuhtautumisesta asevelvollisuuteen.Hän uskoi, että pahimmassa ta-pauksessa työväestön joukosta nos-tetut osastot olisivat kurittomia jataistelukelvottomia. Hänen mieles-tään oli myös moraalisesti epäilyttä-vää soveltaa asevelvollisuutta tilan-teessa, joka oli yhä enenevissä mää-rin saamassa sisällissotamaisia piir-teitä. Ylipäällikkö olisi halunnutvärvätä 4000-henkisen armeijan. Ennen kuin valtiollisella tasolla

päästiin päätökseen asevelvollisuu-desta, oltiin paikallistasolla jo täy-dessä työn touhussa. Suojeluskunta-laisissa valkoisen Suomen kunnissahuomattiin jo sodan alkumetreillä,ettei talojen isäntiä kiinnostanutlähteä taistelemaan punaisia vas-taan oman pitäjänsä ulkopuolelle.Omien maiden puolustaminen kylläkävi päinsä. Usein heihin viitattiinpilkallisesti sanoen: ”Heidän isän-maansa loppuu oman tontin rajal-le”. Ylimarkun kunnassa Pohjanmaal-

la pidetyssä suojeluskunnan koko-uksessa 5.2. päätettiin panna toi-meen kunnallinen asevelvollisuus,joka kattoi kaikki asekuntoisetmieshenkilöt 18-50 ikävuoteen. Yli-markku kehotti myös ympäryskun-tia yhtymään esimerkkiinsä, ja ei ai-kaakaan kun moni muukin kuntaotti asevelvollisuuden käyttöön. Tu-keakseen valkoisen sodanjohdon

pyrkimyksiä Vaasan senaatti kehot-ti 6.2. julistuksessaan kaikkia kyn-nellekykeneviä liittymään suojelus-kuntiin. Vaikka alun perin kunnalli-sen asevelvollisuuden oli määrätuottaa vain turvaa omalle kunnalle,alettiin ponteviksi todettuja taisteli-joita pian liittää ”lentäviin joukkoi-hin” sakkomaksujen uhalla.Vain alle viikon päästä ylipäällik-

kö Mannerheim esitti senaatille toi-vomuksen, että se asettaisi uudes-taan voimaan vuoden 1878 asevel-vollisuuslain. Hän ei antanut ase-velvollisuuden käytännön toteutta-misesta kovin yksityiskohtaista se-lostusta, vaan katsoi asiaa ennenkaikkea sodanjohdollisesta näkö-kulmasta. Asevelvollisuus tarkoittilepotaukoa rintamalla väsyneille so-tilaille ja värväämisen helpottamis-ta. Lisäksi asevelvollisuuden myötäsotilasmateriaali monipuolistuisi jarauhoittaisi yli-innokkaita suojelus-kuntalaisia. Jo 14.2. lähetettiin soti-laspiireille määräykset yhteensä 20pataljoonan perustamisesta. Tämätarkoitti 10 000 miestä, mikä oli ylikaksi kertaa enemmän kuin Man-nerheim alun perin aikoi.Asevelvollisuusjärjestelmän tuke-

na oli myös valistustyö. Pian monivalkoisen Suomen alueella asunuttyöläinen liittyikin valkoiseen ar-meijaan anarkismia vastaan ja rau-han puolesta.

LOPPUHHÄÄÄÄMMÖÖTTTTÄÄÄÄ

Huhti-toukokuun vaihteessa, kunsota oli päättymässä, oli koko ar-meijan vahvuudesta kaksi kolmaso-saa asevelvollisia. Toisin kuin Man-nerheim alun perin oli pelännyt,esiintyi asevelvollisissa hyvin vähänkurittomuutta. Yksi mahdollinensyy tähän olivat Saksasta vuoden1918 alussa palanneet Jääkäripatal-joona 27:n miehet, jotka toivat tuli-aisinaan mukana saksalaista sotilas -osaamista ja johtajantaitonsa. So-

dan jälkeen nuo sankarit jäivät ra-kentamaan rauhanajan asevoimia.Toukokuussa moni valkoisen ar-

meijan sotilas oli jo sitä mieltä, ettäsota oli ohi ja oli parempi lähteä ko-tiin – pahimmillaan omin toimin.Kylvöajan lähestyessä moni osastoalkoi muuttua yhä epäluotettavam-maksi. Tähän vaikutti myös oleelli-sesti joukkoa kalvanut taisteluväsy-mys. Toukokuun 4. päivänä ylipääl-likkö Mannerheim antoi määräyk-sen puolen armeijasta päästämisek-si maanviljelyslomalle, mikä tar-koitti käytännössä kotiuttamista, sil-lä kesäkuun alussa armeijammevahvuus laskettiin rauhanajan tasol-le ja viimeisetkin asevelvolliset pää-sivät palaamaan tavalliseen elä-määnsä.

�

�

Manninen, Ohto: Kansannousustaarmeijaksi - asevelvollisuuden toimeenpano ja suhtautuminen val-koisessa Suomessa kevättalvella1918, Suomen historiallinen seura,Helsinki 1974

Manninen, Ohto: Itsenäistymisenvuodet 1917-1920 3. Katse tulevaisuuteen, Valtion painatuskes-kus, Helsinki 1992

Muilu, Heikki: Venäjän sotilaat val-koisessa Suomessa, Atena Kustan-nus, Keuruu 2010

Kuv

a - S

otam

useo



14

Ensimmäisen kerran maa-hamme luotiin asevel-vollisuusarmeija noin 40

vuotta sitten. Vuoden 1878 ase-velvollisuuslain mukaisestialoitettiin vuonna 1881 maam-me historian ensimmäiset kut-sunnat, joiden seurauksenameille muodostettiin oma ase-velvollisuuteen perustuva so-taväki. Uuden armeijammemyötä kutsuttakoon tuota ai-kaisempaa sotaväkeä vaikkavanhaksi väeksi tai sotaväeksi.Vanha sotaväkemme olialuksi huomattavasti nykyistäarmeijaa pienempi, siihen kuu-lui vain noin 5000 miestä. Tämäoli suhteellisesti paljon vä-hemmän kuin muualla keisa-rikunnassa ja sotaväen palve-lusaikakin oli lyhyempi.Vanha asevelvollisuusarmei-ja rakentui kahdeksastatarkk'ampujapataljoonasta,joista kukin oli nimetty senläänin mukaan, jonka maa-herrankaupunkiin ne oli sijoi-tettu. Vuosina 1889-1890 pe-rustettiin armeijalle Lappeen-

rannan kaupunkiin oma rat-suväkirykmentti, Suomen ra-kuunarykmentti.

Kolmen vuoden asevelvollisuus

Asevelvolliset palvelivat ar-meijassa yleensä kolme vuot-ta, mutta kouluja käyneet nuo-rukaiset pääsivät lyhyemmäl-lä ajalla. Vakinaiseen palve-luun otettiin vuosittain 1800alokasta ja loput noin 6500miestä joutuivat reservikou-lutukseen. Näin ollen meillä olivakituisen sotaväen lisäksi ym-päri maata yhteensä 32 reser-vikomppaniaa, jotka harjoit-telivat asevelvollisuusajan kol-men kesän aikana yhteensä90 päivää sotataitoja. Ensim-mäisenä kesänä harjoiteltiin45 päivää, toisena 30 päivää javiimeisenä 15 päivää.Suomen valtio maksoi sota-väen kaikki kulut. Komento-kieli oli venäjä, mutta muutenpalveluksessa käytettiin lähin-

nä suomea ja ruotsia. Varus-teista kiväärit, pistimet, revol-verit ja miekat hankittiin Ve-näjältä. Asepuvut ja muut va-rusteet teetettiin Suomessa.

Erinomaisia ampujia

Armeijan koulutustaso olivarsin hyvä. Erityisesti ampu-mataidossa suomalaiset pär-jäsivät erinomaisesti ja saavu-tetut tulokset kuuluivat keisa-rikunnan parhaimpiin. Am-munnasta myös pidettiin ylei-sesti ja kesäiset kilpa-ammun-nat olivat suosittuja.Vanha sotaväki lopetettiinvuonna 1901 routavuosienmyötä kun armeijaamme oliensin yritetty venäläistää siinäkuitenkaan onnistumatta. Seu-rauksena valtio joutui maksa-maan Venäjälle 10 miljoonanmarkan avustuksen keisari-kunnan sotilasrahastoon.

SUOMEN VANHA SOTAVÄKI� Kirjoittanut: M. A. Virta �

� �Mikkelin pataljoonan tiedusteluosasto muodostaa ampumalinjan.

Kuv

a - E

ngström



15

Usein esitetään virheellisesti,että suojeluskunnat olisivatolleet porvariston aseistau-

tunut siipi. Tämä on kuitenkin pait-si rajua yksinkertaistamista, myös to-tuuden vääristelemistä. On pidet-tävä mielessä, että ensimmäistensuojeluskuntien kotiseudulla, Poh-janmaalla, suojeluskunnat perus-tettiin ennen kaikkea kokonais-suomalaisiksi organisaatioiksi, jot-ka kokoaisivat suomalaiset yli luok-karajojen. Järjestöjen kantava aateoli kansallismielisyys, ei minkään yk-sittäisen yhteiskuntaluokan etujenajaminen. Tämä vetosi pohjanmaa-laisiin työläisiin ja suojeluskuntiinliittyi myös huomattava määrä so-sialidemokraatteja. Aktivistien kes-kusjärjestö ”Aktiivinen komitea”jopa kannusti suojeluskuntia otta-maan toimintaan mukaan lisää va-

semmistolaisia. Toiminta kiehtoimyös sosialistien kannattajia. Pu-nakaartien syntyminen joitakin kuu-kausia myöhemmin vei suojelus-kunnilta jäseniä. Uuden järjestönsyntyminen tarkoitti eleen tasolla,etteivät porvaristo ja työväki voi toi-mia yhdessä. Suojeluskuntien ja pu-nakaartien välinen jännite kasvoijatkuvasti, etenkin loppuvuoden1917 lakkojen yhteydessä.Jos ”valkoisuudesta” voi puhuaideologiana, huomaamme vuoden1917 suojeluskuntien olevan 1918valkoista armeijaa huomattavastivalkoisempia. Yksi syy tähän onsuojeluskuntien yksipuolisempi aja-tusmaailma, jota monipuolistivathelmikuussa 1918 alkaneet asevel-volliskutsunnat. Suojeluskunnillaoli eritäin tärkeä rooli valkoisen ar-meijan kivijalkana.

Suojeluskunnat Kirjoittanut: O. F. Hartig

� �Kymenlaaksolaisia suojeluskuntalaisia sisällissodan ajoilta.Kuv

a - M

ikko

Virran ku

va-arkisto



16

KKuuvvaa

-- JJuu

uussoo

SSaallaa

kkkkaa


17


Maamme puolustusvoimatsuursodan kynnyksellä

Paha uni punaisista ja valkoisista on jäänyttaakse kun kansamme seisoo yhtenäisenäsuursodan kynnyksellä. Itsenäisyyden aikanaon asevelvollisuusarmeijastamme on raken-nettu todellinen kansanarmeija.

Kansainvälinen tilanne on kiristynyt kulu-neen syksyn aikana huomattavasti. Elo-kuussa maailmaa ravisteli Saksan ja Neu-vostoliiton solmima hyökkäämättömyysso-pimus. Syyskuun ensimmäisenä päivänäSaksa aloitti sodan Puolaa vastaan, johonlänsivallat reagoivat sodanjulistuksin. MyösSuomessa on varauduttu sodan syttymiseen.Ylimääräiset harjoitukset (YH) on käsketty.Käytännössä on suoritettu armeijan liike-kannallepano ja joukkomme miehittävät ke-sällä linnoitettua pääpuolustusasemaa Kar-

jalan kannaksella. Itäistä uhkaa on pelättykoko lyhyen itsenäisyytemme ajan ja sen va-ralle on koulutettu sotilaita. Nyt, marras-kuun lähestyessä loppuaan, uhka tuntuu ole-van lähempänä todellisuutta kuin koskaan..Tilanne nyt – ylimääräiset harjoitukset

Ylimääräiset harjoitukset aloitettiin 14.10.mennessä. Viikon päästä aseissa oli jo noin300 000 miestä verrattain hyvin varustettui-na. Suojajoukoille ja kenttäarmeijalle on riit-tänyt palveluskuntoisia sotilaspukuja ja va-rusteita. Aseitakin on riittävästi kenttäar-meijalle, joskin laatu on sekalaista. Käsiasei-den ampumatarvikkeita on varastossa tar-

�� KKaajjaaaanniinn SSiissssiippaattaalljjoooonnaannssiissaaaannmmuurrttoo ssoottaahhaarrjjooiittuukkssiissssaa11993300--lluuvvuullllaa..

””IIttääiissttää uuhhkkaaaa oonnppeelläättttyy kkookkoo llyyhhyyeenn

iittsseennääiissyyyytteemmmmeeaajjaann..””

Kirjoittanut: Otto Aura

��Kesällä 1939 Saksa ja Neuvostoliitto allekirjoit-tivat Moskovassa hyökkäämättömyyssopimuk-sen, jonka salaisessa lisäpöytäkirjassa Suomiliitettiin Neuvostoliiton etupiiriin. ��Loka-marraskuussa 1939 käydyissä neuvotte-luissa Neuvostoliitto vaati Suomelta maa-alueita,mutta Suomen hallitus tyrmäsi kaikki vaatimuk-

set, koska ei uskonut Neuvostoliiton voivan hyö-kätä maahan. ��Marraskuun puolivälissä katkenneiden neuvot-teluiden jälkeen osa hallituksesta katsoi välittö-män sodanvaaran väistyneen. ��Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen Mainilanlaukausten jälkeen 30. marraskuuta.


KKuuvvaa

-- JJuu

uussoo

SSaallaa

kkkkaa

Kuva

–So

tam

useo


peeksi, mikäli johdon laskelmat kulutuk-sesta pitävät paikkansa. Täydennysjoukotsen sijaan esiintyvät omissa siviilivaat-teissaan, joiden lisänä on sotilasvyö ja ko-kardilla varustettu lakki.Karjalan kannakselle on keskitetty vii-

si divisioonaa eli noin 130 000 sotilasta.Kannaksen armeijan ja valtakunnan ra-jan väliin on sijoitettu rauhan ajan ko-koonpanosta muodostetut suojajoukot.Suojajoukkojen tehtävänä on ottaa hyök-käys vastaan ja aloittaa viivytystaistelut.Suojajoukot perääntyvät viivyttäen koh-ti pääpuolustusasemaa Karjalan kannak-sella, jonka jälkeen ne ryhmittyvät kent-täarmeijan taakse reserviksi. Juuri pää-puolustusasemaa on kesän aikana linnoi-tettu vapaaehtoisin voimin ja työ jatkuuedelleen reserviläisten toimesta.Laatokan pohjoispuolen puolustuksen

runkona on kaksi divisioonaa, noin40 000 miestä. Pitkälle pohjoiseen vieväl-lä rajalla on miehiä hyvin vaatimatonmäärä, noin 16 000 miestä. Toisaalta onhyvin perusteltua uskoa, että jos neuvos-toarmeija ryhtyy hyökkäykseen, on senpainopistesuuntana Karjalan kannas. YH:n taustalla on Neuvostoliiton Suo-

melle 5.10. esittämä kutsu tulla Mosko-vaan neuvottelemaan. Mannerheiminkäskystä suojajoukot keskitettiin rajalleheti kutsun tultua. Neuvostoliitto on esit-tänyt Kannaksen alueella suoritettaviaaluevaihtoja sekä tukikohtaa Hangosta.Suomen linja oli läpi neuvottelujen hyvinselkeä: ehdotukset, jotka eivät sopineetSuomen puolueettomuuteen, torjuttiin.

Neuvottelut jatkuivat, mutta molemmin-puolista yhteisymmärrystä ei saatu ai-kaan. J.K. Paasikiven johtama valtuus-kunta palasi viimeisen kerran Moskovas-ta 13.11. Suomen kansa on tukenut neu-votteluissa valittua kantaa.Puolustusneuvoston puheenjohtaja so-

tamarsalkka Mannerheim on ottanut ti-lanteen hyvin vakavasti, sillä mikäli Neu-vostoliitto hyökkää, on Suomella vastas-saan moninkertainen ylivoima. Ulkoval-loilta on pyydetty apua, mutta näyttää sil-tä että olemme yksin.

VarusmieskoulutusreserviläisarmeijanytimessäKoko itsenäisyyden ajan on Suomen puo-lustusvoimat nojannut reserviläisarmei-jaan, jonka perustana on asevelvollisuus.Asevelvollisuuden on suorittanut noin400 000 miestä, joista nyt 1930-luvulla onkertausharjoitettu noin 200 000. Palve-luksesta vapautettujen ja lykkäystä saa-neiden määrä lähenee noin 220 000 mies-tä. YH:n aikana on tarkoitus harjoittaajoukkoja mahdollisimman hyvin vallitse-vaan sodan uhkaan nähden.Alkuvaiheessa Suomen puolustusvoi-

mien upseerit olivat jääkärien ohella Ve-näjän tsaarin armeijasta. Varusmieskou-lutuksessa tämä näkyi koulutuksen kirja-vuutena. Saksasta periytyi ”preussilainenkuri”, joka joidenkin varusmiespalveluk-sen suorittaneiden mukaan muistuttimielivaltaista simputtamista. Tämä osa-alue on lieventynyt Suomeen sopivam-maksi aikojen kuluessa, mutta kovat kei-not ovat edelleen käytössä. Koulutuksentaso on parantunut ja tasoittunut omanupseerikoulutuksen kehittymisen myötä. Sotilaallinen koulutus tarkentui 1920-

luvun loppupuolella. Painopisteinä olivattaistelu- ja ampumakoulutus sekä kent-täpalvelus. Mainittakoon vaatimuksistaesimerkiksi se, että sotilaan oli pystyttä-vä suorittamaan 25 metrin syöksy täydes-sä kenttävarustuksessa kuuteen sekun-tiin. Mikäli varusmies osallistui tavan-omaisten ammuntojen lisäksi pikakivää-


1821.11.1939

�� UUuuddeennmmaaaann RRyykkmmeennttttiimmaarrssssiillllaa VViihhttiiiinn ttaallvviissoottaa--hhaarrjjooiittuukkssiiiinn vvuuoonnnnaa 11993344..

� RReesseerrvviiuuppsseeeerriikkoouulluunn uuppsseeeerriiooppppiillaaiittaakkrraannaaaattiinnhheeiittiinnhhaarrjjooiittuukksseessssaa kkuurrssssiillllaa 3333vvuuoonnnnaa 11993366..

Kuva

–RU

K–m

useo

Kuva

- So

tam

useo


riammuntoihin, tuli kulutus olemaan pal-veluksen aikana noin 250 patruunaa. Miehistön lisäksi on koulutettu aliup-

seereita ja reservinupseereita varus-miesten joukosta.Varusmiehiä on kou-lutettu aliupseereiksivuodesta 1919 alka-en. Vuosien 1919–22aikana ei aliupseeri-kouluissa ollut varsi-naista linjajakoa,vaan koulutus oli joukko-osastojen sisäl-lä sama kaikille. Joukko-osastojen välilläkoulutuksessa kuitenkin oli eroavaisuuk-sia. Kun 1920-luvulla aliupseerikoulunkäyneet palasivat ryhmänjohtajina jouk-koihinsa, palvelusaikaa oli jäljellä vielä 6kuukautta. 1930-luvulle tultaessa oli aliupseeri-

kouluissa päädytty jalkaväen osalta nel-

jään koulutuslinjaan: jalkaväki-, koneki-vääri, jalkaväkitykki- ja viestilinjaan.Vuonna 1935 koulutusaloja oli jalkaväki-puolella jo 19. Aliupseerikoulujen koulu-tus yhtenäistettiin vasta vuonna 1937. Varsinainen säännöllinen reserviup-

seerikoulutus aloitettiin huhtikuussa 1920Haminassa. Ensimmäi-sellä reserviupseeri-kurssilla kaikille annet-tiin sama koulutus ki-

vääri- ja konekivääri-jouk-kueen johtajiksi.Reserviupseeri-kurssin kesto onvaihdellut itsenäi-syytemme aikana,

esimerkiksi vuonna 1926 kestoksi mää-rättiin 6 kuukautta. Varusmiehiä on aina kiinnostanut pal-

velusajan kesto. Astuessaan palvelukseenvuonna 1919 oli alokkailla tiedossa 18kuukauden mittainen palvelus riippu-matta siitä, koulutettiinko miehistöksi,aliupseeriksi tai upseeriksi. Vuoden 1922aikana lakia muutettiin ja vähimmäisa-

jaksi määrättiin 12 kuukautta. Erikois-miehistön, aliupseerien ja upseerien pal-velusaika oli 15 kuukautta. Vuoden 1932asevelvollisuuslaki muutti vähimmäisajanvuodesta 350 vuorokaudeksi, reservin up-seereiksi ja aliupseereiksi koulutettavienpalvelusajaksi laki määräsi 440 vuoro-kautta. Varusmiesten viihtyvyyden par-antamiseksi Sotilaskotitoiminta on ollutkäynnissä aina vuodesta 1918 saakka.Ensimmäiset varsinaiset kertausharjoi-

tukset järjestettiin vuonna 1925, jolloinkohderyhmänä olivat reservin upseerit.Seuraavan vuoden aikana olivat vuoros-sa aliupseerit. Kertausharjoitukset kirjat-tiin lakiin vuonna 1932 pakollisiksi. Mie-histötehtäviin koulutetuille ei kertaus-harjoituksia järjestetty kuin vasta vuon-na 1935. Suojeluskuntien rooli maanpuo-lustuskoulutuksessa nousee arvoon ar-vaamattomaan esimerkiksi hiihto- ja am-pumataidon kehittäjänä. Vuoden 1938laskelmien mukaan suojeluskunnissa onjäseniä noin 100 000. Siirtyminen alueellisen järjestelmään

on ollut merkittävä muutos. Siirtymä to-


19...Suomalaisen sotaväen lehti

�TTaammppeerreeeenn RRyykkmmeennttiinn vvaarruussmmiieehheettmmaaaassttoossssaa 11993300--lluuvvuullllaa..

””UUllkkoovvaallllooiillttaa oonnppyyyyddeettttyy aappuuaa,,mmuuttttaa nnääyyttttääää ssiillttää,,eettttää oolleemmmmee yykkssiinn..””

Kuva

–RU

K–m

useo

Kuva

–So

tam

useo



2021.11.1939

teutettiin vuosien 1932–34 aikana, jolloinkertausharjoituksia ei järjestetty. Käytän-nössä aluejärjestelmä tarkoittaa sitä, ettämaantieteellisesti jaetut sotilaspiirit mää-rättiin perustamaan tietty osa armeijaa.Saman kylän pojat koulutettiin samaanjoukko-osastoon. Hyvänä puolena tässäon se, että miehet tuntevat toisiaan jo ai-kaisemmin – varsinkin pienemmistä pitä-jistä tulevat. .Historiallinen

taustaItsenäisyyden alusta lähtien on saksalais-vaikutus näkynyt puolustusvoimissamme.Vaikka varsinaiset siteet Saksaan katke-sivat, muodostuu joukkojemme johtoSaksassa sotilaskoulutuksen saaneistajääkäriupseereista. Puolustusvoimissa onmyös ollut kuohuntaa, josta äärimmäise-nä esimerkkinä on ”jääkärikapina”. Täl-löin jääkäriupseerit vaativat entisten Ve-näjän armeijan upseerien erottamista.Sotavoimissamme näkyy edelleen vuo-

den 1918 perintö. Armeijamme on ra-kennettu Valkoisen armeijan luoman pe-rinnön päälle, johdossa on jääkäriupsee-

reita. Kommunistit pitävät puolustusvoi-mia lähtökohtaisesti pahana; samanlaistaepäluuloa on puolustusvoimien suunnal-ta vasemmistoon. Erityisesti erikois- jajohtajakoulutukseen valittujen sotilaidenon oltava luotettavia, tästä huolen pitävätsuojeluskunnat, jotka esittävät lausunto-jaan. Kantahenkilökuntaan palkattiin joi-takin punakaartissa palvelleita jo 1920-lu-vun loppupuolella, joten aivan äärimmäi-syyksiin ei menty.Puolustuskykyämme on tahdottu ke-

hittää. Yksi merkittävä seikka on Man-nerheimin nimittäminen puolustusneu-voston puheenjohtajaksi vuonna 1931.Tätä tehtävää hän hoitaa edelleen. Mikä-li sota syttyisi, luovuttaisi presidentti ar-meijan ylipäällikkyyden Mannerheimille.1930-lukua on värittänyt keskustelu mää-rärahoista: on vaadittu enemmän parem-man varustustason saavuttamiseksi.Eduskunta hyväksyikin perushankinta-lain viime vuonna. Hankintojen toimeen-pano suoritetaan vuosien 1938–44 aika-na.Vuoden 1932 alussa Suomen ja Neu-

vostoliiton välillä solmittiin hyökkäämät-tömyyssopimus. Tästä huolimatta aino-aksi sotilaalliseksi uhaksi on nähty Neu-vostoliiton hyökkäys Karjalan kannaksenkautta. Tätä uhkakuvaa vasten on koulu-

tettu joukkoja ja tehty puolustus-suunnitelmat. Kertausharjoituksiaon usein järjestetty juuri Kannaksenmaastossa. .

LopuksiSuurimmaksi ongelmaksi uhkaamuodostua se, että Suomi joutuu yk-sin Neuvostoliittoa vastaan. YH-

käskyn saaneista kuitenkin vain ani har-va on kieltäytynyt. Pelko vasemmistonjoukkokieltäytymisistä on osoittautunutturhaksi. Yleinen asevelvollisuus on sito-nut Suomen kansan ja armeijan yhteen,voimme puhua todellisesta kansanarmei-jasta.

HHiieettaanneenn,, SSiillvvoo (toim.): Kansakuntasodassa 1., Sodasta sotaan. Valtionpainatuskeskus, Helsinki 1989.

KKrroonnlluunndd JJaarrll (toim.): Suomen puo-lustuslaitos 1918–1939. Puolustusvoi-mien rauhan ajan historia.Sotatieteen laitoksen julkaisuja XXIV.WSOY, Porvoo 1988.

MMäällkkkkii,, JJuuhhaa: Herrat, jätkät ja sota-taito. Kansalaissotilas- ja ammattiar-meijan rakentuminen 1920- ja1930-luvulla ”talvisodan ihmeeksi”.Bibliotheca Historica 117. Suomalai-sen kirjallisuuden seura, Helsinki2008.

PPuuuuppeerrää,, JJaarrkkkkoo (toim.): Ympyröiltäupseeriksi, RUK 90 vuotta, 1920–2010, Reserviupseerikoulun Oppilas-kunnan Kannatusyhdistys ry, Porvoo2010

UUoollaa,, MMiikkkkoo (toim.): AKS:n tie. Aka-teeminen Karjala-Seura isänmaan jaheimoaatteen asialla. Minerva Kus-tannus Oy, Helsinki 2011.

Lähteet

””KKoommmmuunniissttiitt ppii--ttäävväätt ppuuoolluussttuuss--vvooiimmiiaalläähhttöökkoohhttaaiisseessttiippaahhaannaa..””

� VVaarruussmmiieesstteenn ppaallvveelluussaajjaann jjaakkssootttteelluu 11993355––11993399



21...Suomalaisen sotaväen lehti

Akateeminen Karjala-Seura (AKS) perustet-tiin vuonna 1922 heimosotien jälkeen kolmenaktiivisen heimosoturin toimesta. Toiminnankeskipisteessä ovat alusta alkaen olleet suo-men kielen aseman parantaminen, heimoaat-teen edistäminen sekä maanpuolustus. Vaikka seuran toiminnan keskipiste on yli-

oppilaiden joukossa, ovat sen tavoitteet kui-tenkin koko kansan kattavia. Näistä kentiesselkeimmin on korostunut maanpuolustuksenhyväksi tehty työ. Kärkevien kielipoliittistenkommenttien ja kyseenalaista mainetta niittä-neen Suur-Suomi-ideologian ohella AKS ontoiminnallaan pyrkinyt parantamaan Suomenmaanpuolustushenkeä. Miespuolisen ylioppilasväestön aktivointi

maanpuolustukseen on ollut näkyvimmin ha-vaittavissa varusmiespalveluksen yhteydessä.Siinä missä aikaisemmin 1920-luvulla ylioppi-laat pyrkivät suorastaan välttelemään palve-lusta, on myöhemmin AKS:n liittymisen edel-

lytyksenä ollut varusmiespalveluksen kunnia-kas suorittaminen. Jäsenten on myös kuulut-tava Suojeluskuntaan. Kielikysymyksen myötä Akateeminen Kar-

jala-seura herätteli armeijamme johtoa siihen,että suhteellisesti kovin suuri osa upseeristos-ta on ruotsinkielisiä. Tässä aiheessa on kehi-tytty ja jokaisen joukkoja komentavan on pys-tyttävä tekemään se virheettömällä suomenkielellä.Mitä pidemmälle vuodet ovat kuluneet koh-

ti 1930-luvun loppua, sitä konkreettisemminAKS on ottanut osaa maanpuolustustyön te-kemiseen. Aikaisemmat lähinnä poliittiset jaideologiset kommentit ovat vaihtuneet käsiintuntuvaan työhön maamme puolustamiseksi. Kesän ja syksyn aikana suoritettu Karjalan

kannaksen linnoittaminen lähti liikkeelle Aka-teemisen Karjala-Seuran aloitteesta. Tähän70 000 miehen vapaaehtoiseen linnoitustyö-hön Karjalan kannaksella kulminoitui AKS:nmaanpuolustuksen hyväksi tekemä työ.

Akateeminen Karjala-Seura maanpuolustustyössä

��AAkkaatteeeemmiinneenn KKaarrjjaallaa--SSeeuurraa jjäärrjjeessttii 11993344 lleenn--ttookkoonneekkeerrääyykksseenn ppuuoolluussttuussvvooiimmiiaa vvaarrtteenn.. LLeenn--ttookkoonnee PPiillvveenn VVeeiikkkkoo lluuoovvuutteettttiiiinnppuuoolluussttuussvvooiimmiillllee SSeennaaaattiinnttoorriillllaa 11993366,, lluuoovvuu--ttuussppuuhheeeenn ppiittii VViillhhoo HHeellaanneenn..

Kuva

–Su

omen

Kuv

apal

velu

Oy



22 29.9.1966

Suomen puolustus-voimien suurin haas-te on pysyä maail-man menossa mu-kana. Tänä vuonnapuolustusvoimissaon toteutettu suuriorganisaatiouudis-tus.

Välirauhan alle-kirjoituksestaon kulunut jo ylikaksikymmentävuotta. Yksituon sopimuk-sen ehdoista

Suomen osalta oli sodanaikaisen ar-meijan palautus talvisotaa edeltänee-seen tilaan. Hävityksi tulkitun sodanjälkeen puolustusvoimien arvostuslaski Suomessa, maanpuolustuksentulevaisuus oli epävarmuuden täyttä-mää ja pakkoerot vaikeuttivat henki-lökunnan työskentelyä. Vuonna 1945 virkaan astunut halli-

tus perusti puolustusrevision, jonkatehtävänä oli miettiä Suomen puo-lustusta sodanjälkeisessä tilanteessa.Parisiin rauhansopimuksen myötävalvontakomissio lähti maasta vuon-na 1947 ja sotatila lakkautettiin pre-sidentin julistuksella vuonna 1949.Pariisin rauhansopimus asetti rajojaSuomen kaluston määrälle, muttatoisaalta vuonna 1948 solmittu YYA-sopimus velvoitti sotilaalliseen maan-puolustuskykyyn. Tänä vuonna puolustusvoimissa on

luovuttu kolmen divisioonan jaosta jamaa on jaettu uusittuihin seitsemäänsotilaslääniin, joiden rajat ovat mah-

PuolustusvoimatPuolustusvoimatuudistuuuudistuu

Kirjoittanut: Teemu Perhiö



23-

dollisimman yhtenevät siviilihallin-non kanssa. Puolustusvoimia on tokisodan jälkeisenä aikana uudistettuuseaan otteeseen, mutta tämänker-tainen organisaatiouudistus on ken-ties merkittävin muutos sodan jäl-keen. Tämän lisäksi puolustusvoimaton myös päivittänyt aseistusta ja va-rustusta parhaansa mukaan pientenmäärärahojen puitteissa.

Ylijäämäaseistarynnäkkö-kivääreihinAseistusta oli sodan jälkeen jäljelläyli puolen miljoonan miehen armei-jaa varten – vaikka valikoima oliosin huonokuntoista ja vanhentu-nutta, oli joukossa niin paljon hyvä-laatuista materiaalia, että valvonta-komission vaatiman miesvahvuu-den (37 000) aseistamisessa ei ollutongelmaa. Pariisin rauhansopimuk-sen mukaisesti valvontakomissiomääräsi Suomen ylijäämäaseistuk-sen tuhottavaksi syksyyn 1948 men-nessä, mutta Neuvostoliitto antoiSuomelle vapaat kädet asian suh-teen 1950-luvun alussa. Tämä oli ar-meijalle tärkeä päätös, sillä yleinenasevelvollisuus ja suuren reservinylläpito olisivat olleet mahdottomiailman ylijäämäaseita. Päätöksenmyötä jälkeenjääneisyyttä sotava-rustelukehityksessä alettiin kuroakiinni asettamalla toimikuntia teh-tävää varten.Aseistusta päivitettiin vasta 1950-

ja 1960-lukujen vaihteessa, jolloinjoukoille alettiin jakaa Kalashni-kov-rynnäkkökiväärejä ja RPD-ko-nekiväärejä. Ne käyttävät 7,62 x 39mm:n lyhyttä patruunaa, joka Suo-men oloihin hyvin soveltuvana pää-tettiin ottaa käyttöön myös Suo-messa. Puolustusvoimat ja Suomenaseteollisuus suunnittelivat vuosina1957–1964 kotimaiseen käyttöön

��YYA-sopimuksen myötä Suomessa eijulkisesti voitu puhua Neuvostoliitosta

maan vihollisena��Kylmän sodan aikana länsimaat usein katsoivatSuomen kuuluvan Neuvostoliiton etupiiriin, vaikka

Suomi pyrkikin osoittamaan puolueettomuuttaan ��Presidentti Kekkonen katsoi ulkopolitiikan ole-van puolustusvoimia tärkeämmässä roolissa Suomenitsenäisyyden turvaajana

1966Tästä on kyse:

Kuva

–Pu

olus

tusv

oim

at



24 29.9.1966

”Ennen pitkää rynnäkkökivääri m/62 saadaan koulutusaseeksi kaikkiin jalkaväkijoukkoihin.”

soveltuvia rynnäkkökiväärin ja ke-vyen konekiväärin versioita, joitatuotetaan edelleen Valmet oy:n Tou-rulan tehtaalla ja Sako oy:n Riihi-mäen tehtaalla noin 10 000 kappa-letta vuodessa. Ennen pitkää ryn-näkkökivääri m/62 saadaan koulu-tusaseeksi kaikkiin jalkaväkijouk-koihin, ja lopulta jopa jokaiselle va-rusmieskoulutukseen tulevalle mie-helle.Aseistuksen lisäksi puolustusvoi-

missa on kehitetty myös vaatetusta.Maastopukuja alettiin koekäyttääkeväällä 1959, ja lopulta vuonna1962 otettiin vakiokäyttöön kään-nettävä malli, jonka toinen puoli ontalvea varten valkoinen – lumipu-kujen valmistustakin jatketaan tokiedelleen. Puolustusvoimissa ei olemyöskään unohdettu naishenkilö-kuntaa, joka sai tänä vuonna omanhamevirkapuvun. Koulutusta ajatel-len materiaaliset edellytykset alka-vat siis hiljalleen olla kunnossa.Ydinaseiden aikana voidaan kui-tenkin perustellusti kysyä, kuinkapitkälle Suomen kaltaisen pienenmaan rajalliset resurssit riittävätsuurvaltoja vastaan. Tähän ongel-maan Suomen puolustusvoimat onpyrkinyt keksimään ratkaisua.

Organisaation uudistusVuoden 1961 noottikriisin aikanaPääesikunta valmisteli perushan-kintaohjelman, jolla puolustusme-not olisi nostettu kaksinkertaisiksi.Hallitus ei kuitenkaan vienyt esitys-

tä eteenpäin eduskuntaan. Oli ky-seenalaista olisivatko määrärahat li-sänneet Suomen puolustuskykyä, jalisäksi Suomen ilmapuolustusta oli-si ollut hankala saada torjumaan te-hokkaasti mistään suunnasta tule-vaa ilmahyökkäystä – määrärahojatosin nostettiin tilapäisesti kriisinseurauksena. Ydinaseiden ja sota-teknologian yleisen kehityksen seu-rauksena perinteinen sodankäyntion joka tapauksessa tullut tiensäpäähän. Puolustusvoimissa on he-rätty siihen todellisuuteen, ettei ta-vallinen rintamalinjoihin perustuvapuolustus ole enää realistinen vaih-toehto. Jo 1950-luvulla alettiin rakentaa

ajatusta kokonaismaanpuolustuk-sesta, jossa jokaisella hallinnonalal-la, elinkeinoelämällä ja kansalais-

järjestöllä on oma roolinsa. Vuonna1961 aloitetuilla maanpuolustus-kursseilla on pyritty perehdyttä-mään poliittista ja taloudellista joh-toa puolustusvoimien näkökulmaanja lisäämään niiden yhteistyötä puo-lustusvoimien kanssa. Suomessa onmyös alettu kiinnittää huomiota ul-kopolitiikan ja puolustuspolitiikanväliseen yhteistyöhön eli turvalli-suuspolitiikkaan, jolla pyritään tur-vaamaan Suomen itsenäisyys ja toi-mintavapaus. Suomen tulee välttääsotaa kaikin keinoin, mutta kuiten-kin kyetä puolustamaan itseäänhyökkäyksen edessä.Tässä astuu kuvaan tänä vuonna

toteutettu organisaatiouudistus, jol-

M/62 rynnäkkökiväärien valmis-tus on käynnissä tälläkin hetkellä.

Kuva

–Pu

olus

tusv

oim

at

Kuva

–Pu

olus

tusv

oim

at



25 Tänä päivänä varusmiehiä koulutetaan

myös ydinasein käytävän sodan varalle.

Kuva

–Pu

olus

tusv

oim

at

Kuva

–Pu

olus

tusv

oim

at



26 29.9.1966

la halutaan poistaa maanpuolustuk-sen ja eri hallintoalueiden poikke-avat rajat. Uudistuksen myötä alu-eellinen vastuu keskitetään yhdellekomentajalle, joka johtaa alueellaansekä sotilaspiirejä että joukko-osas-toja. Seitsemän sotilasläänin esi-kuntarunko perustuu entisten soti-lasläänien ja divisioonien esikuntiin.Uudistuksen myötä on helpompi yl-läpitää alueellista puolustusta, jollaon tarkoitus kyetä suojaamaan kriit-tiset kohteet sekä viivästyttää ja si-toa vihollista. Jokainen sotilasläänivastaa oman alueensa puolustuk-sesta. Uuden taktiikan olennaisenaosana toimii edelleen yleinen ase-velvollisuus, joka mahdollistaa erit-täin suuren reserviarmeijan kokoonsaamisen nopeasti. Tällä strategiallaei välttämättä kyetä puolustautu-maan loppuun asti, mutta sen ontarkoitus toimia pelotteena ja en-naltaehkäistä hyökkäystä tekemäl-lä siitä kannattamatonta.

Pelastaakopuolueettomuus?

Pohjois-Atlantin puolustusliiton pe-rustaminen vuonna 1949 tiivisti län-tisten maitten yhteistyötä mahdol-lista Saksan uhkaa vastaan, mikäjätti Suomen suurvaltojen väliselle

harmaalle vyöhyk-keelle. Porkkalanpalautus vuonna1956 helpotti turval-lisuuspoliittista ti-lannetta, mutta län-sivaltojen Neuvos-toliitolle vihamieli-sen politiikan takiaolemme joutuneetmukaan moneen ul-kopoliittiseen selk-kaukseen. Vuoden1958 yöpakkaset olivat alkulämmit-telyä vuoden 1961 noottikriisille.Tuolloin naapurivaltiomme ehdottiYYA-sopimuksen mukaisia soti-laallisia konsultaatioita vedotenSaksan liittotasavallan ja sen liitto-laisten suunnalta nousseeseen so-dan uhkaan. Presidentti Kekkonenonnistui kuitenkin Novosibirskinneuvotteluissa purkamaan kriisin.Neuvostoliitto oli sotaa edeltävi-

nä vuosikymmeninä strategialaskel-mien ainoa vihollisuhka Suomelle,mutta nykyään olemme naapurim-me kanssa hyvissä väleissä. Mahdol-linen vihollinen tulee tänä päivänäpikemminkin lännestä, sillä jos jo-kin länsimaa päättäisi hyökätä Neu-vostoliittoa vastaan, se tehtäisiinmahdollisesti Suomen maaperänkautta. Tuolloin luonnollisesti puo-lustaisimme itseämme, vaikka tokiYYA-sopimus siihen myös velvoit-

taa. Puolustusvoimien johdossa onkuitenkin luotettu siihen, että sota-teknologian kehitys on tehnyt Suo-men kautta koukkaamisen tarpeet-tomaksi. Kaikkeen pitää silti varau-tua.Kylmän sodan myötä olemme

joutuneet puristuksiin idän ja län-nen väliin, minkä vuoksi joudummekorostamaan puolueettomuuttam-me suurvaltojen välisissä kiistoissa.Tähän mennessä olemme pitkäjän-teisen ulkopolitiikan avulla onnistu-neet puolustamaan asemaamme,mutta kahden suurvallan keskinäis-ten suhteiden arvaamattomuudestajohtuen tulevaisuuden uhkammeovat meistä riippumattomia. Kuu-ban ohjuskriisi osoitti, ettei suurso-ta ole kuin yhden käyttämättömänpuhelinsoiton päässä.

”Mahdollinenvihollinen tulee

tänä päivänäpikemminkin

lännestä.”

Elfvengren, Eero, Karjalainen, Mikko jaSyrjö, Veli-Matti (toim.): Suomen puolustus-voimat 1944–1974. WSOY, 2009.

Haavisto, Lauri (toim.): Suomalainen sotilas– jääkäristä rauhanturvaajaan. Hämeenlinna:Karttakeskus & Affecto Finland oy, 2009.

Helsingin Sanomat, 15.4.1966: Divisioonat jasotilasläänit yhdistetään heinäkuun alussa –alueellinen vastuu läänien komentajille.

Laitinen, Kari & Nokkala, Arto: Suomalai-nen asevelvollisuus – historiaa, haasteita jatulevaisuutta. Saarijärvi: Puolustusministeriö,2005.

Maanpuolustuskorkeakoulu & sotahistorianlaitos: Suomen puolustusvoimat ennen ja nyt.Porvoo: WSOY, 2003.

Palokangas, Marko (toim.) : Suomen puo-lustusvoimien joukko-osastoperinteet. Jyväs-kylä: Puolustusvoimat & sotamuseo &maanpuolustuskorkeakoulu, 2008.

Saari, Heikki: Kaunis on kuolla. Vantaa:WSOY, 2008.

Lähteet



27

Asevelvollisuusarmeijalleaika heti sodan päätyttyäoli hankalaa. Armeijan pi-ti samaan aikaan kyetä

karkottamaan saksalaiset Lapista jasopeutua välirauhansopimuksessaasetettuihin määrävahvuuksiin. Vä-lirauhan toimeenpanoa Suomessavalvonut valvontakomissio vaati pa-luuta talvisotaa edeltäneeseen jär-jestelyyn, jonka mukaan palveluk-sessa sai olla korkeintaan 37 000miestä. Reserviupseerikoulutus kes-keytyi kolmeksi vuodeksi sodan jäl-keen ja aliupseereiksikin koulutet-tiin vain kahdeksan prosenttia ikä-luokasta. Myös palvelusaikojen pi-tuutta jouduttiin tarkistamaan. Vuo-den 1932 lain mukaiset 350 ja 440päivän palvelusajat lyhenivät vuo-den 1950 asevelvollisuuslain myötä240 ja 330 päivän pituisiksi. Palve -lus aikoja oli jo vuosina 1946–1948

lyhennetty lailla säädetyillä lomilla. Puolustusmäärärahat olivat valti-

on tulo- ja menoarviossa vuosina1947–1951 erittäin pienet, eikä niis-tä riittänyt kuin jokapäiväiseen kou-lutukseen. Rahapulan vuoksi kou-lutuksessa jouduttiin turvautumaansodan varalle varastoituihin aseisiin.Varusmiehelle rahapula konkreti-soitui ruokalassa, jossa alumiinipel-tiseltä lautaselta syötiin kuoriperu-noita, kastiketta ja näkkileipää. Vaa-tetus oli loppuun kulunutta ja har-joituksissa käytettiin palveluspukua.Elämä kasarmialueella oli kaikinpuolin karua. Puolustusvoimat olimenettänyt noin kolmanneksen ra-kennuksistaan, joten osa varusmie-histä jouduttiin majoittamaan pa-rakkeihin. Koulutusta haittasi myösvarusmiesten käyttö erilaisissa työ-tehtävissä, kuten metsänhakkuussa. Toisen maailmansodan kokemuk-

set toivat koulutukseen lisää realis-tisuutta, mutta materiaaliset edelly-tykset olivat heikentyneet ja sopeu-tuminen kasarmielämään oli mo-nelle sodan käyneelle vaikeaa. Soti-laskasvatus otettiin koulutuksessahuomioon – taistelutahto, velvolli-suudentunto ja vastuuntunto koet-tiin tärkeiksi kehittämisen kohteik-si. Sodan kokemuksista nousseitauusia koulutusaiheita olivat muunmuassa asutuskeskustaistelu, maa-hanlaskujoukot ja sissikoulutus, jotapidettiin tärkeänä Suomen alueelli-sen puolustamisen kannalta. Toisenmaailmansodan taistelut osoittivatsen käyttökelpoisuuden taistelukei-nona. Eri koulutusaiheet siirtyivätosaksi koulutusta 1950-luvulta läh-tien, mutta kouluttajien hitaan kou-luttamisen vuoksi muutosten toteu-tumisessa kului vuosia.

Sodan vaikutus varusmieskoulutukselle

Kirjoittanut: Teemu Perhiö

Kuva

–Pu

olus

tusv

oim

at


Ruotuliite


28 21.1.1992 Ruotuliite 21.1.1992

pìçãá=ëÉäîáëá=çååáëíìåÉÉå=ìäâçJéçäáíááâ~å=à~=~äìÉÉääáëÉå=éìçäìëJíìâëÉå=íìêîáå=âóäã®ëí®=ëçÇ~ëí~ììÇÉääÉ= ~áâ~â~ìÇÉääÉK= s~êìëJãáÉëíÉå= ~ëÉã~= çå= âÉÜáííóåóíÜìáã~ëíá=âìäìåÉÉå~=~áâ~â~ìíÉJå~=à~=îááãÉ=îìçëáå~=~êãÉáà~ããÉêÉëÉêîá=çå=çääìí=ëììêÉãéá=âìáåâçëâ~~å=ÉååÉå=Üáëíçêá~ëë~K

euvostoliiton romahta-miseen viime joulunapäättynyt maailmanpo-liittinen kehityskulkuasettaa puolustusvoimatnyt arvioimaan muunvaltionhallinnon kanssaSuomen turvallisuuspo-

liittista tilannetta aivan uudella tavalla. Toi-sen maailmansodan päättymisestä näihinpäiviin saakka Suomen puolustusratkai-suilla on katsottu olleen kaksi päätarkoi-tusta: hyökkäyksen torjuminen ja Suomenpuolueettomuuden turvaaminen. Kylmänsodan rintamalinjojen olemassaolo tar-koitti puolueettomuuden puhdasoppisim-pien tukijoiden turvallisuuspoliittisissa pu-heissa sitä, että täytyi olla valmis käymäänvaikka kahden rintaman sotaa Suomen pi-tämiseksi vapaana vieraista joukoista. Kun Euroopan rintamalinjat ovat Neu-

vostoliiton hajoamisen jälkeen kadonneet,ei suomalaista puolueettomuutta ole enääturvattavana samalla tavoin kuin ennen.Vaikka Suomi pyrki läpi vuosikymmentenkansainvälisissä yhteyksissä korostamaanpuolueettomuuttaan, Neuvostoliitto pai-notti vuonna 1948 solmitun YYA-sopi-muksen liittoluonnetta ja yritti ottaa eten-kin 1960-70-luvulla puheeksi artiklat soti-laallisesta yhteistoiminnasta.

vv Jëçéáãìë=ëááêíóáãÉååÉáëóóíÉÉå

Tshekkoslovakian miehitys vuonna 1968oli saanut myös suomalaiset pohtimaanhuolestuneina puna-armeijan interventionmahdollisuutta myös kotimaassa, ja soti-laallinen yhteistoiminta tyrmättiin Suomenvaltiojohdon taholta kerta toisensa jälkeen.Sopimus helposti tulkittiin Suomen sitomi-seksi Neuvostoliiton etupiiriin myös Natonkabineteissa. Kun YYA-sopimus todettiinlopetetuksi eilen solmitun naapuruussopi-muksen myötä, Suomen sotilaallisen itse-määräämisoikeuden tiellä ollut rasite pois-tui lopullisesti. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan ensisijai-

sena tehtävänä ei myöskään enää ole Suo-men olemassaolon turvaaminen vaanavoin osallistuminen kansainvälisellä aree-nalla, jolla Suomi joutuu nyt luomaan tyh-jästä oman identiteettinsä ja kansallisenymmärryksen omasta itsestään. Siinä mis-sä ulkopolitiikan keinoin maa hakee uuttasuuntaa, asevoimia pidetään tässä proses-sissa vähemmän muutosherkkinä. Ne voi-vat kuitenkin sopeutua toimintaympäris-tön muutoksiin, vastustaa niitä tai koettaaitse saada aikaan muutoksia. Se kuitenkin

ê~ìí~Éëáêáéìå=räçë

î®äáëí® háêàçáíí~åìíW=líëç=mçÜà~ä~áåÉå

NÒpìçãá=àçìíìáéáí®ã®®åìäâçéçäááííáëáëí~ëóáëí®ã~ÜÇçääáëÉå~=ãó∏ëk~íçå=Üó∏ââ®óëí®çã~ääÉã~~éÉê®ääÉÉåKÒ

��sìçåå~==NVTV=t®êíëáä®å=eÉäëáåÖáå=íÉä~â~ää~=ê~âÉååÉííì=ãááå~ä~áî~mçÜà~åã~~=çå=pìçãÉå=ãÉêáîçáãáÉå=äáééìä~áî~K

Kuva

–Pu

olus

tusv

oim

at


Ruotuliite Ruotuliite


29

on varmaa, että puolustusvoimamme jat-kaa jokapäiväistä elämäänsä normaalienrutiiniensa mukaan. Ulkopoliitiikan uusisuunta tuskin tulee vaikuttamaan esi-merkiksi varusmieskoulutukseen.

lîÉí=ä®åíÉÉå~îçáåå~Vaikka Neuvostoliiton romahdus antaaSuomelle menneitä vuosikymmeniä pa-

remmat mahdollisuudet integroitua län-tisiin yhteistyötahoihin, kuten Euroopanyhteisöön, sotilaallinen liittoutuminenPohjois-Atlantin liiton (Nato) kanssa eiole vielä näköpiirissä. Neuvostoliiton vai-kutusvalta Pohjois-Euroopassa paitsi estipohjoismaisen turvallisuusyhteistyön ke-hittymisen kylmän sodan aikana, hajaut-ti Pohjoismaiden suhteita Natoon. Kyl-män sodan osapuolten keskittyminenasemiensa vahvistamiseen Keski-Euroo-

passa teki pohjolasta maailmanpoliittisenperiferian. Pohjoismaat muodostivat kylmän so-

dan aikana oman turvallisuuspiirinsä, jos-ta Norja tosin kuului jäsenenä Natoon jaSuomi joutui pitämään ulkopoliittisistasyistä mahdollisena myös Naton hyök-käystä omalle maaperälleen. Vaikka vuo-sina 1945-1982 ei kukaan uskaltanut sa-noa ääneen, kuka Suomeen tosiasiassa olihyökännyt koko maan historian varrella,

î®äáëí® háêàçáíí~åìíW=líëç=mçÜà~ä~áåÉå

�sìçåå~==NVTV=t®êíëáä®å=eÉäëáåÖáå=íÉä~â~ää~=ê~âÉååÉííì=ãááå~ä~áî~mçÜà~åã~~=çå=pìçãÉå=ãÉêáîçáãáÉå=äáééìä~áî~K

��Kylmän sodan loppupuolella Suomi lisäsi uskot-tavuuttaan puolueettomana maana idän ja lännenvälissä

��Neuvostoliiton romahdus lopetti Kylmän sodanja mahdollisti Suomen liittoutumisen lännenkanssa



RuotuliiteRuotuliite


30 21.1.1992 21.1.1992

tiedettiin sen toki olleen lähes aina Venä-jä tai Neuvostoliitto. Viimeistään nyt uh-ka lännestä on jätetty pois laskuista. Soti-laallinen sitoutumattomuus on jäänyttoistaiseksi Suomen ja Ruotsin valitse-maksi tieksi, kun myös Naton rooli Var-sovan liiton vastavoimana on jäänyt uu-dessa maailmassa tyhjäksi. Kylmä sota ei hävittänyt kummankaan

osapuolen ydinaseita, vaan niitä oli Neu-vostoliiton romahtaessa yli 40 000 ympä-ri maata. Yhdysvaltain ydinasearsenaalitaas väheni 1990-luvulle tultaessa lähelle10 000 kappaletta. Vaikka ydinaseita onyhä olemassa ja niiden yhteenlaskettu tu-hovoima voisi kevyesti hävittää koko ih-miskunnan, on entistä pienempi riski sii-

hen, että niitä käytettäisiin nopeasti es-kaloituvassa maailmanlaajuisessa konf-liktissa. Tavanomaisin asein käytäväänhyökkäykseen Suomi on kuitenkin ainapakotettu valmistautumaan. Ajatus suurhyökkäykseksi laajenevas-

ta yllätyshyökkäyksestä jalostui vuosienaikana mahdollisuudeksi joko suurhyök-käykseen, yllätyshyökkäykseen tai kaut-takulkuhyökkäykseen. Jälkimmäinen eiole enää entiseen tapaan todennäköinenjo aiemmin kerrotusta syystä. Myös yllä-tys- ja suurhyökkäyksen todennäköisyyson pienentynyt, koska sotilaallisia jouk-koja on vähennetty kummallakin puolel-la vanhaa rautaesirippua.

rìÇÉí=ìÜâ~âìî~íVanhojen uhkakuvien tilalle on kuitenkinnoussut useita uusia, joihin reagoimiseentulee puolustuspolitiikassa pyrkiä. En-simmäistä voi kutsua heijastekriisiksi elialueelliseksi kriisiksi. Neuvostoliiton rau-nioille perustettu Venäjän federaatio onpoliittisesti ja taloudellisesti sekavassa ti-lassa, millä voi olla vaikutusta myös Suo-men turvallisuuteen, jos itänaapurimmejohto ei kykene pitämään kontrolliamaassaan. Neuvostoliiton katkeran lopunvaikutusta itänaapurimme sieluun ei vie-lä kukaan osaa ennakoida, ja jos idässäottaa vallan uusi vahva johtaja, joka yh-distää entiset neuvostotasavallat vapaa-

ÒkÉìîçëíçäááíçåâ~íâÉê~å=äçéìå

î~áâìíìëí~áí®å~~éìêáããÉëáÉäììå=Éá=îáÉä®

âìâ~~å=çë~~Éåå~âçáÇ~KÒ

��oìçíë~ä~áëî~äãáëíÉáåÉå=ãÉêáíçêàìåí~çÜàìë=URëçîÉäíìì=â~áââáÉå=ãìáÇÉå=~äìëíÉå=é~áíëá=ëìâÉäJäìëîÉåÉáÇÉå=íçêàìåí~~åK

Kuva

–Pu

olus

tusv

oim

at


ehtoisuuden tai pakon pohjalta, sillä on vaiku-tusta myös Suomen kaltaisiin reunavaltioihin. Uhkakuviin voi vastata sotilaallisella puo-

lustuskyvyllä. Suomen puolustuksen pohjanaon toiminut aluepuolustuksen periaate, jonkaajatuksena on maan jokaisen kolkan puolus-taminen ja tärkeiden alueiden ja asutuskes-kusten pitäminen omien joukkojen hallussa.Aluepuolustuksessa sodan ajan joukot hajau-tetaan, ja niillä kulutetaan sekä hidastetaan vi-hollista rajoilta ja rannikolta sekä lyödään kes-kittämällä joukkoja vastahyökkäyksiin. Ha-jautettu, alueellisen puolustuksen periaatteel-le rakentunut organisaatio on ollut olemassajo vuodesta 1952 saakka. Sitä kuitenkin uudis-tettiin vanhasta puolustusvyöhykemallistavuonna 1966 perustamalla seitsemän sotilas-lääniä, joiden rajat noudattelevat siviililäänienrajoja melko tarkasti. Sotilasläänien vastuullejäivät entisen aluejärjestön tehtävät sekä maa-voimien joukko-osastojen johtaminen. Soti-lasläänit jakaantuivat kahden viime vuosi-kymmenen aikana myös 2-5 sotilaspiiriin, jot-ka vastasivat oman alueensa valvonnasta japaikallispuolustuksesta. Meri- ja ilmavoimatovat kuitenkin suoraan puolustusvoimain ko-mentajan alaisuudessa.Suomen alueellinen puolustusjärjestelmä on

vuosikymmenten kehitystyön tulos ja käyttö-kelpoinen taloudellisen edullisuutensa vuok-si. Vaikka aluepuolustuksen toimivuutta ei ole-kaan vielä kokeiltu käytännössä, sen voi kat-

soa täyttäneen strategisen tehtävänsä. 1980-lu-vulla nimittäin tehtiin Neuvostoliiton yleisesi-kunta-akatemiassa ainakin yksi diplomityö,jossa todettiin, etteivät puna-armeijan panssa-ri- ja moottoroidut joukot kykenisi koskaan lä-päisemään suomalaisten alueellista puolustus-ta. Hyökkääjää pystytään sitomaan ja kulutta-maan myös syvällä Suomen maaperällä. Ydin-sodan uhka kylmän sodan aikana synnyttiomalta osaltaan tarpeen joukkojen hajasijoi-tukselle, ja maaseudulta varuskuntien asuk-kaat saivat mainiot koulutus- ja harjoitusalu-eet. Maamme puolustuskyky nojaa osittain alu-

eellisen puolustuksen vuoksi vahvaan reser-viin. Hiljattain, vuonna 1989, alueellisen puo-lustuksen periaatteelle rakentuvat maavoimatsaavutti reservin koon puolesta huippunsa.Yleisjoukkoja oli sijoitettuna yli 20 prikaatiinjopa 200 000 miestä. Paikallispuolustukseenkäytettävien joukkojen vahvuus oli 250 000-300 000 miestä ja tukijoukkoja oli 100 000 mie-hen verran. Yhteensä reservi oli kylmän sodanloppuaikoina jopa 750 000 miehen kokoinenja tarvittaessa meillä on yhä teoreettinen mah-dollisuus saada äärimmäisessä tilanteessa mil-joona miestä aseisiin. Ikäluokat ovat kuitenkin pienentyneet hil-

jalleen jo 1970-luvulta lähtien. Trendi jatkuuyhä, joten esimerkiksi kouluttajien ja varus-miesten puute pakottaa puolustusvoimammevielä jatkossa suuriin leikkauksiin ja organi-

Ruotuliite


31 21.1.1992Ruotuliite 21.1.1992

ÒkÉìîçëíçäááíçåâ~íâÉê~å=äçéìå

î~áâìíìëí~áí®å~~éìêáããÉëáÉäììå=Éá=îáÉä®

âìâ~~å=çë~~Éåå~âçáÇ~KÒ

��p~îìíìëí~=à~=éááââáä~åâ~~=í~áëíÉäìÜ~êàçáíìâëÉëë~KKu

va –

Puol

ustu

svoi

mat


saation virtaviivaistamiseen. Varusmies-palvelusta ei myöskään ole siviilipalve-luksen yleistymisen myötä pidetty enääsamalla tavalla kaikkien nuorten miestenyhteisenä kasvattavana kokemuksena,jollainen sen rooli oli vielä sotia seuran-neiden vuosikymmenten yhtenäiskult-tuurissa. Aseistakieltäytyjien määrä onvuosittain noin 4-7 prosenttia. Nousua on1970-luvun tasosta ollut noin viisi pro-senttiyksikköä. Varusmieskoulutuksen tehokkuus on

ollut erityisesti viime vuosina kysymyk-sen kohteena. Arvostelua puolustusvoi-mat on saanut erityisesti varusmiestenkäyttämisestä toisarvoisiin tehtäviin jakoulutuksen yksipuolisuudesta. Jalkavä-en varusmiesten koulutus on jäänyt eri-tyisen puutteelliseksi, kun puolustusvoi-mien henkilöstökulujen säästämiseksiheitä on käytetty erilaisiin koulutuksenkannalta toisarvoisiin komennustehtä-viin.

s~êìëãáÉëíÉå=~ëÉã~~é~ê~ååÉííì

Toisen maailmansodan kokemuksia alet-tiin laajalti 1960-luvulla soveltaa varus-miesten koulutuksessa, ja ulkomailtaotettujen mallien mukaan alettiin järjes-tää koulutusta muun muassa maahanlas-kujoukoille ja sisseille. Jo 1950-luvulla pe-rinteistä koulutusta oli täydennetty eri-laisilla kuntoradoilla ja lähitaistelukoulu-tuksella. Sotilaskurinpito varuskunnissaoli kuitenkin 1960-luvun alkuun saakka1920-luvun tasoa, ja esimerkiksi puolus-tusvoimain komentaja Sakari Simeliuslähti tuolloin uudistamaan järjestelmää,jossa puututtiin epäolennaisuuksiin. Yk-sityiskohtana mainittakoon, että uudis-tusten aalto samalla vuosikymmenellämahdollisti myös varusmiehille siviilipu-vun käytön loma-aikoina, minkä lisäksiheidän sosiaalista ja oikeudellista ase-maansa parannettiin.Sodan jälkeen vuonna 1953 aloitetut

kertausharjoitukset ovat vuodesta 1969alkaen koskettaneet noin 20 000 reservi-läistä. 1980-luvulla puolustusvoimien toi-mikunta ja neuvottelukunta esittivät yk-simielisesti kertausharjoitusten lisäämis-tä, mikä tapahtuikin noin 3000 miehellävuosittain vuoteen 1982 saakka. Tämänjälkeen kasvu oli enää 1500 miestä jokavuosi, ja vuonna 1990 kertausharjoituk-sissa käyneiden määrä romahti. Keski-määrin kertausvuorokausia oli vuosittain7,5, ja noin puolet harjoituksiin osallistu-neista on ollut reserviupseereita tai -ali-upseereita. Tehtäväkohtaisten harjoitus-ten lisäksi myös esikunnat ja liikekannal-lepanon suoritusorganisaatiot ovat har-joitelleet aika ajoin. KenttäkokemustaSuomi on saanut myös lähettämällä vuo-desta 1956 saakka rauhanturvaajia maa-ilman kriisipesäkkeisiin. Rauhanturvaa-misenkin malli on kaksinapaisen maail-man muuttuessa nyt niin ikään dynaami-sen muutoksen alla.

RuotuliiteRuotuliite


32 21.1.1992

i®ÜíÉÉíWe~~îáëíçI=i~ìêá EíçáãKFW=pìçã~ä~áåÉå=ëçíáJä~ë=Ó=à®®â®êáëí®=ê~ìÜ~åíìêî~~à~~åI=tÉáJäáåHd∏∏ë=OMMV

e®ÖÖäìåÇI=dìëí~îW=pìçãÉå=éìçäìëíìëI^à~íìë=OMMN

h~ååáåÉåI=bêãÉáW=pìçãÉå=éìçäìëíìëI=lí~Jî~=NVVQ

kçââ~ä~I=^êíçW=pçíáä~ëéçäááííáëá~=Ü~~ëíÉáí~mçÜàçáëJbìêççé~ëë~I=o~ìÜ~åJ=à~=âçåÑäáâíáåJíìíâáãìëâÉëâìë=NVVU

qììêå~ä~I=^äéçW=e~êã~~í=ä~áî~í=Ó=âììëáJâóããÉåí®äìîìäí~=îìçëáíìÜ~ååÉå=î~áÜíÉÉJëÉÉåI=gçÜå=kìêãáëÉå=p®®íá∏=OMMQ

kçêÇÄÉêÖI=bêââáW=^êîáç=à~=ÉååìëíÉ=pìçãÉåéìçäìëíìëâóîóå=âÉÜáííóãáëÉëí®=îìçíÉÉåOMPV=ãÉååÉëë®I=^êí=eçìëÉ=OMNN=

q~êââ~I=gìââ~=à~=qááíí~I=^ää~å=EíçáãFW=fíëÉJå®áåÉå=pìçãá=Ó=ëÉáíëÉã®å=îìçëáâóããÉåí®â~åë~âìåå~å=Éä®ã®ëí®I=s~äáíìí=m~ä~í=NVUT

��j~~ëíçêìçâ~áäì=çå=éóëóåóíÉåå~ää~~å=àç=îìçëáâóããÉåá®K

Kuva

- Pu

olus

tusv

oim

at


Ruotuliite


33 21.1.1992

aikka Suomi oli menet-tänyt jatkosodan tor-juntataisteluissa suurenmäärän ajanmukaisintaaseistustaan, maa oli vuon-na 1944 hampaisiin astiaseistettu. Pariisin rauhanso-pimuksessa vuonna 1947 ase-

tettiin Suomelle kuitenkin mittavat rajoi-tukset asevoimien koolle ja sallitulleaseistukselle. Muun muassa pommiko-neet, sukellusveneet ja ilman kosketustaräjähtävät torpedot oli kielletty Suomel-ta, samoin kuin ohjukset. Jatkosodan jäl-jiltä Suomella oli varastoissaan aseita 530000 miehen varustamiseksi, mutta mate-riaali oli nopeasti vanhenevaa, ja huoles-tuneina seurattiin aseiden nopeaa kehi-tystä maailmalla. Suomen puolueettomuuspyrkimykset

heijastuivat myöhemmin kylmän sodanaikana myös puolustusvoimien materiaa-lihankintoihin. Näkökulmaa hankintoi-hin loi läpi kylmän sodan kysymys, kum-masta blokista Suomen olisi aseistuksen-sa hankittava sitoutumatta liikaa. Vuonna1961 presidentti Urho Kekkonen totesi,että olisi viisasta yrittää käyttää myösNeuvostoliiton myöntämää tavaraluottoaaseiden hankintaan.

lëíçâëáää~ áÇ®ëë®Aiemmin samana vuonna läpi käytynoottikriisi oli nimittäin osoittanut, ettäNeuvostoliitto ei välttämättä luottanutSuomen puolustuskykyyn, joka nähtiinuskottavan puolueettomuuspolitiikan ta-keena. Niinpä Suomesta lähti tammi-kuussa 1962 kenraalivaltuuskunta Mos-kovaan tarkoituksenaan neuvotella sota-materiaalin ostosta. Kaikkien yllätyksek-

si Neuvostoliitto ilmoitti välittömästimyyvänsä Suomelle kaiken mitä Suomitahtoi. Neuvostoliitosta päätettiin ostaa muun

muassa MiG 21 -suihkuhävittäjiä 20 kap-paletta, kenttätykkejä ja ilmatorjuntaoh-juksia, joita varten täytyi neuvotella Pa-riisin rauhansopimuksen ohjuskieltoakoskevan artiklan tulkinnasta uudelleen.Jotta puolueettomuuden toteuttaminenolisi näyttänyt uskottavalta, Suomi tar-joutui ostamaan ohjuksia myös lännestä.Erityisesti Britannialla oli epäluulojaSuomen motiiveista; nähtiin mahdollise-na, että maamme kautta tulenarkaa sota-teknologiaa päätyisi Neuvostoliiton ulot-tuville. Koska britit eivät halunneet myöntyä

Suomen toivomiin ohjushankintoihin,Kekkonen ilmoitti kesällä jäädyttävänsäkaikki ohjuskaupat. Tilanne laukesi brit-tien suostumukseen monivaiheisen dip-lomaattisen väännön päätteeksi loka-kuussa, mutta Suomen ohjushankinnatvenyivät omalaatuisen ohjuskriisin vuok-si 15 vuotta.Jalkaväenkin aseistukseksi hankittiin

rautaa molemmista ilmansuunnista. Esi-merkiksi 1960-luvun taitteessa otettiinkäyttöön sekä 76 000 englantilaista Sten-konepistoolia ja 26 100 neuvostoliitto-laista Kalashnikovia. Samoihin aikoihinvalmistuivat ensimmäiset suomalaisetrynnäkkökiväärit mallia m/62. Tämänmyötä kertalaukauskiväärit ja konepis-toolit poistettiin varastoistamme. Merivoimien puolella alushankinnat

olivat suuntautuneet aluksi länteen, jotentasapainottavana eleenä Suomi hankki jaotti vuonna 1964 käyttöönsä kaksi Riga-luokan saattaja-alusta, Hämeenmaan jaUudenmaan, Neuvostoliitosta. Puolueet-

tomien maiden kanssa käydyistä asekau-poista voi mainita esimerkiksi 1960-lu-vulla ostetut ruotsalaiset ja sveitsiläiset il-matorjuntatykit. 1970- ja 80-luvuilla os-tettiin myös ruotsalaisia Draken-hävittä-jiä, joiden korvaaminen uudella vapaastikilpailutetulla kalustolla on nyt ajankoh-tainen uudistus.Neuvostoliiton kanssa käyty asekaup-

pa ei koskaan ollut täysin ongelmatonta.Kaupankäyntikulttuuriin kuuluivat niinmittava salaaminen kuin raskas byrokra-tiakin, eikä suomalaisia käyttöhenkilöitälukuunottamatta juuri kukaan tiennytaseiden ominaisuuksista. Varaosat olimyös hankittava Neuvostoliitosta, ja nii-den toimitus ajoittain viivästeli.

sáäëâÉíí®=à~=îáäáå®®~ëÉâ~ìé~ëë~Suomi purki yksipuolisesti Pariisin rau-hansopimuksen aseistusta koskevat ra-joitukset vuonna 1990, ja muun muassasotamateriaalikauppa Saksan kanssa onjälleen sallittu. Suomi alkaa myös käydäostoksilla entisten kommunistimaiden,kuten DDR:n hyödyttömiksi käyneilläasevarastoilla. Sotakalustoa on viime vuosina ostettu

maahan enemmän kuin koskaan aiem-min, ja materiaalitilannetta voi pitää tyy-dyttävänä. Ongelma on kuitenkin sitähyödyntämään osaavan henkilöstön vä-häisyys. Materiaalihankinnat ovat puo-lustusbudjetin suurin yksittäinen menoe-rä, 0,55 prosenttia bruttokansantuottees-ta viime vuonna. Puolustusbudjettia onjohdonmukaisesti kasvatettu kymmenenvuoden takaisesta seitsemän miljardinmarkan tasosta, ja tänä vuonna se on 9,8miljardia markkaa.

21.1.1992Ruotuliite

^ëÉáÇÉå=â®óíí∏éìçäìÉÉííçãììëí~áëíÉäìëë~

V



34 6.12.2011 21.1.1992

Turvallisuusympäristö muuttuu-asevelvollisuus säilyy

Puolustusvoimat joutuu tekemään merkittäviäsäästöjä samaan aikaan, kunpuolustusorganisaatiota uudistetaan. Puolustuksentulee kyetä vastaamaan muuttuneenturvallisuusympäristön mukaisiin uhkakuviin. Tähänpyritään säilyttämällä vanhaa sekä luomalla myösuutta.

Kirjoittanut: Eero Nurmi



35 6.12.2011

Puolustusvoimat joutuu säästä-mään seuraavien neljän vuodenaikana yli 800 miljoonaa euroa,mikä tarkoittaa noin 10 prosenttiapuolustusvoimien vuotuisestabudjetista. Säästövaatimukset

ovat osa yritystä saada valtion budjettivaje ku-riin. Puolustusvoimain komentajan, kenraali AriPuheloisen mukaan säästötalkoot toteutetaanvähentämällä kertausharjoituksia ja varusmies-ten maastovuorokausia sekä leikkaamalla ma-teriaalihankintoja. Samanaikaisesti kun säästö-vaatimukset heikentävät ainakin väliaikaisestipuolustusvoimien toimintakykyä, pyritään puo-lustusvoimien organisaatiota uudistamaan vuo-teen 2015 mennessä toteutettavan puolustusvoi-mauudistuksen avulla.

Kylmän sodan päättymi-nen mullisti turvallisuus-ympäristön

Puolustusvoimat uudistuu, jotta se kykenisi te-hokkaasti suorittamaan sille laissa säädetyt teh-tävät, joita ovat oman maan puolustaminen,muiden viranomaisten avustaminen sekä kan-sainvälinen, sotilaallinen kriisinhallinta. Uudis-tumistarpeen taustalla on viime kädessä turval-lisuusympäristön mullistus, joka alkoi kylmänsodan päättymisen ja Neuvostoliiton romahta-misen myötä.–Kylmän sodan päättyminen oli valtava muu-

tos. Kahden suuren blokin vastakkainasettelupäättyi, ja välitön sodan uhka katosi, erikoistut-kija Joonas SipiläMaanpuolustuskorkeakoulus-ta sanoo.1990- ja 2000-luvun aikana länsimaihin koh-

distuvat turvallisuusuhkat ovat muuttaneetmuotoaan. Suureen, valtioiden väliseen sotaanvalmistautumisesta on siirrytty sotilaalliseenkriisinhallintaan ja 2000-luvulla myös terroris-min vastaiseen sotaan maailman eri kriisipesäk-keissä. Uudenlaiset sodat ovat vaatineet muutoksia

asevoimissa. Länsimaissa on sodan kuvan muu-toksen myötä pitkälti luovuttu asevelvollisuu-desta ja siirrytty kohti pienempiä ja suoritusky-kyisempiä ammattiarmeijoita. –Asevelvollisia varusmiehiä ei voida nykyään

käskemällä lähettää kriisipesäkkeisiin ulkomail-le, vaan tarvitaan vapaaehtoisia, useimmiten am-mattisotilaita, Sipilä huomauttaa.Nykysodat ovat mittakaavaltaan pienempiä

kuin ne uhkat, joihin kylmän sodan aikana va-rauduttiin, eikä niissä aina vastapuolena ole toi-

Kuva

–Ja

rno

Riip

inen

/Pu

olus

tusv

oim

at



36 6.12.2011

nen valtio. Sotilaiden lukumäärän sijaanuusissa kriiseissä on aiempaa enemmänkorostunut tekniikan merkitys.– Ensimmäisessä Persianlahden sodas-

sa 1990-luvun alussa heräsi käänteente-kevä ajatus, että teknisillä laitteilla voitai-siin saavuttaa käänteentekevä ylivoimaperinteisin keinoin toimivaa vihollistavastaan, Sipilä sanoo.– Teknisillä välineillä käytävä sodan-

käynti esimerkiksi Yhdysvaltojen koh-dalla liittyy osittain tarpeeseen toimiakaukana ja osua tarkasti sekä välttää kal-

lista ja hidasta ihmisten kuljetusta ympä-riinsä. Samalla riskit omalle henkilöstölleovat pienemmät, hän jatkaa.Uudistuvassa sodankäynnissä kansain-

välisen yhteistyön merkitys on suuri. Esi-merkkeinä useiden valtioiden operaati-oista 2000-luvulla ovat sodat Afganista-nissa ja Irakissa sekä juuri päättynyt Li-bya-operaatio.Sipilä uskoo, että yhteistyön merkitys

tulee tulevaisuudessa entisestään kasva-maan. Länsimaiden talousvaikeudet ko-rostavat yhteistyöhakuisuutta.

“Länsimaissa onsodan kuvanmuutoksenmyötä pitkältiluovuttuasevelvol -lisuudesta.”

Tekniikan kehityksestä huolimatta perinteinen rynnäkkökivääri on edelleen jalkaväkisotilaan tärkein ase.



37 6.12.2011

– Erityisesti pienet valtiot, joillaon resurssit tiukassa, joutuvat ha-kemaan yhteistyökeinoja esimer-kiksi asehankintoihin ja koulutuk-seen, jotta toimintakyky pystytäänylläpitämään.

Asevelvollisuus on pysynyt Suomen puolutuksen kulma-kivenä

Kansainvälinen kehitys on vaikut-tanut myös Suomeen. Puolustus-voimien sodan ajan vahvuutta on1990-luvun alusta pienennetty noin700 000 miehestä nykyiseen 350000:een, ja tällä vuosikymmenellävahvuutta pienennettäneen edel-leen. Muutoksista huolimatta asevel-

vollisuus on säilyttänyt asemansamaamme puolustusratkaisuna.Asevelvollisuus on säilynyt, silläpuolustusvoimien päätehtävänä onedelleen koko maan puolustami-nen, ja asevelvollisuuden katsotaanolevan kustannustehokkain tapatämän tehtävän toteuttamiseen.Puolustusvoimien koulutuspääl-

likön, eversti Pertti Laatikaisenmukaan palveluksensa aloittaviinvarusmiehiin kohdistuvat perus-vaatimukset eivät ole muuttuneet.

– Odotamme hyvää asennoitu-mista palvelukseen, riittävää fyy-sistä ja psyykkistä valmiutta suorit-taa palvelus sekä tiettyjä sosiaalisiataitoja, kuten kykyä toimia ryh-mässä. Lisäksi edellytämme terve-yttä ja terveellisiä elämäntapoja,Laatikainen sanoo.

Yhteiskunnan teknistyminen ontullut osaksi varusmiestenkin ar-kea. Laatikaisen mukaan suuri osavarusmiehistä toimii teknisessäympäristössä teknisen kalustonkanssa.–Teknistymisen kautta tulee jat-

kuvasti lisää vaatimuksia, muttanuorilla on myös siviilissä hankit-tuja valmiuksia näiden vaatimus-ten täyttämiseen.Laatikainen muistuttaa, että

kuntovaatimukset eivät ole keven-

tyneet, vaikka tekniikkaa on tullutlisää. Fyysisestä koulutuksesta ontullut aiempaa nousujohteisempaa.– Fyysisen kunnon lasku yhteis-

kunnassa on jouduttu ottamaanhuomioon koulutuksessa. Fyysistärasittavuutta on kevennetty mer-kittävästi alkupalveluksen osalta.Merkittävä muutos asepalveluk-

seen tehtiin vuonna 1998, kun pit-kään käytössä olleesta kahdeksantai 11 kuukauden palveluksestasiirryttiin järjestelmään, jossa pal-velusaika on tehtävästä riippuenkuusi, yhdeksän tai 12 kuukautta.Perusteena muutokselle oli jouk-kotuotannon tarve.– Ennen muutosta johtajilla ei

ollut riittävästi koulutettavia, eikämiehistöllä myöskään johtajia, jol-loin ei saatu muodostettua sodanajan joukkoja. Mentiin järjestel-mään, jossa sodan ajan joukko saa-tiin muodostettua palvelusaikanakahdesta peräkkäisestä saapumis -erästä, Laatikainen kertoo.Laatikaisen mukaan muutos on

ollut toimiva ja saanut hyvää pa-lautetta niin henkilökunnalta kuinreserviläisiltä. Uudessa järjestel-mässä on ollut erityisen tärkeääkiinnittää huomiota johtajakoulu-tuksen houkuttelevuuteen, sillä sen

“Kuntovaati-mukset eivät olekeventyneet,vaikka

tekniikkaa ontullut lisää.”

Kuva

–Ja

rno

Riip

inen

/Pu

olus

tusv

oim

at

Kuva

–Ja

rno

Riip

inen

/Pu

olus

tusv

oim

at

Asepalveluksen aikana varusmiehelle koulutetaan kaikki kuhunkin tehtävään vaadittavat tiedot ja taidot.



38 6.12.2011

pituus suhteessa miehistökoulutukseenkasvoi merkittävästi muutoksen myötä.Johtajakoulutuksesta on mahdollista ny-kyisin esimerkiksi yliopistossa saada 30opintopistettä, mikä vastaa puolen vuo-den opiskelua. Lisäksi varusmiesjohtajatpääsevät vaikuttamaan aiempaa enem-män oman yksikkönsä asioihin, ja johta-jana kehittymiseen on kiinnitetty enem-män huomiota.– Käytössä oleva 360 asteen palaute-

järjestelmä, jossa johtajat saavat alaisilta,vertaisilta ja esimiehiltä palautteen, ontuonut selkeän työkalun johtajana kehit-tymiselle. Palautejärjestelmä itsessään jomotivoi ja luo yrittämisenhalua, Laati-kainen selostaa.Palautejärjestelmä otettiin käyttöön

vuonna 1998, kun palvelusaikoja muutet-tiin, mutta kunnolla se alkoi toimia 2000-luvun alkuvuosina, kun myös henkilö-kunta asteittain sisäisti uuden toimintata-van. Seuraava muutos varusmiespalveluk-

seen saadaan ehkä lähivuosina. Valmiste-lussa on kahden viikon lyhennys palve -lus aikoihin. Lyhennykseen on kolme pe-rustelua: joulun ja juhannuksen turhaluppoaika, henkilökunnan jaksaminensekä puolustusvoimien säästövaatimuk-set.– Puolustusvoimat on ainoa koulu, joka

on auki 365 päivää vuodessa, Laatikainenmuistuttaa henkilökuntaan kohdistuvistavaatimuksista.

Tulevaisuus tuo mukanaanuusia haasteita

Joonas Sipilä nostaa esille muutaman te-kijän kysyttäessä tulevaisuuden turvalli-suushaasteista länsimaissa. – Kybersodankäynti tulee kasvatta-

maan merkitystään. Olemme alati riippu-vaisempia siitä, että järjestelmät pelaavat,on sähköä ja tietoverkot toimivat, Sipiläluettelee.Kybersodankäynti on Sipilän mukaan

vielä jäsentymätön ja epäselvä käsite. Sevoi olla tuhoa aiheuttavia haittaohjelmia,kuten viime vuonna puhuttanut Stuxnet-mato, tai hyökkäyksiä kansainvälistä ra-havirtaa vastaan. – Kybersodankäynti on valtioille on-

gelmallista, on paljon suojattavaa ja pal-jon pelättävää siinä, jos jokin menee pie-

leen.Sotilaallinen kriisinhallinta tulee säi-

lyttämään merkityksensä. –Tarpeet humanitaarisiin interventioi-

hin eivät ainakaan ole häviämään päin,Sipilä muotoilee.Ammattimaistumiskehitys ei voi enää

pitkälle jatkua, koska länsimaat ovat jopitkälti siirtyneet ammattiarmeijoihin.Teknistymiskehityksen voimakkuutta onvaikea arvioida länsimaiden joutuessa ta-lousvaikeuksien vuoksi väistämättä vä-hentämään panostuksia aseiden kehityk-seen ja hankintaan.Suomi on mukana tulevaisuuden tren-

deissä. Puolustusvoimat on kehittämässäkybersodankäynnin strategiaa, ja tarvit-tavien osaajien rekrytoinnit ovat jo käyn-nissä. Puolustusvoimauudistuksessa tul-laan määrittämään, millaiset puolustus-voimat Suomella tulevaisuudessa on. Jo-tain osviittaa tulevasta saatiin puolustus-voimain komentajan Ari Puheloisen pu-heesta 199. valtakunnallisen maanpuo-lustuskurssin avajaisissa tämän vuodenmarraskuussa.

– Puolustusvoimat ei tule ehdottamaanhuippuunsa varustettua pientä teknoar-meijaa - sellaiseen ei todellakaan ole va-raa - eikä toistakaan ääripäätä, massa-ar-meijaa, jonka suuruuden seurauksena senyksiköt väistämättä jäisivät hyvin puut-teellisesti varustetuiksi ja siten vaarallisentehottomiksi, Puheloinen sanoi.Selvää on, että puolustusvoimien rau-

han- ja sodanajan vahvuus tulee laske-maan nykyisestä entisestään kustannus-paineiden ja uhkakuvien muutoksenvuoksi, mutta vaikka väkeä vähennetään,on koko maan puolustaminen myös tule-vaisuuden puolustusvoimien päätehtävä.

“Puolustusvoimat eitule ehdottamaan

huippuunsavarustettua pientäteknoarmeijaa.”

Kuva

–Ju

uso

Koiv

isto

/Pu

olus

tusv

oim

at

Nyt ja tulevaisuudessa asevelvollisuuden merkitys Suomen puolustuskyvylle tulee olemaan olennainen.



39 6.12.2011

Kylmän sodan päättymisestä kuluneet 20vuotta ovat tuoneet muutoksia suomalai-sen sotilaan varustukseen.Jalkaväkisotilaan varustus uudistui heti

1990-luvun alussa, kun käyttöön otettiintaistelijanvarustus m/91. Jo 2000-luvullaperusvarustus uudistui entisestään, kunm/05-varustus alkoi asteittain korvatam/91-varustusta.– M/05-projektissa kehitettiin 36 uutta

tuotetta, eli lähes kaikki vaatteet ovat uu-sia, insinöörikapteeni Pekka VilhunenPääesikunnan materiaaliosastolta kertoo.Sotilaiden varustukseen erikoistuneen

majuri Tapio Saarelaisen mukaan m/05

kestää laadullisesti hyvinkansainvälisen vertailun. – Lukumääräisesti mate-

riaalia voisi olla huomatta-vasti enemmän, jotta sitäriittäisi jaettavaksi suurem-massa mittakaavassa esi-merkiksi Suomea puolustet-taessa, Saarelainen sanoo.

Parempia materiaaleja ja li-sääntynyttä yhteensopivuutta

Yksittäisistä varusteista Saarelainen ke-huu erityisesti nykyisin käytössä olevaakomposiittivalmisteista kypärää.– Sen ballistinen suojamekanismi on

huippuluokkaa, ja samanaikaisesti kypä-rän massa on pystytty pitämään kohtuul-lisena.Nykyvarusteet ovat kokonaisuudes-

saan edeltäjiään (m/62, m/91) tarkoituk-senmukaisempia. Ne kestävät aiempaaenemmän kulutusta ja toimivat parem-min erilaisissa sääoloissa. Uusien varus-

teiden yhteensopivuuteen on myös kiin-nitetty aiempaa enemmän huomiota.– Nykyvarusteet toimivat kokonai-

suuksina edellisiä ”varustesukupolvia”paremmin, mikä parantaa taistelijan suo-rituskykyä, Saarelainen kertoo.

Erikoisuuksia ja vanhoja tuttuja

Erikoisjoukot vaatetetaan pitkälti sa-moilla varusteilla kuin perussotilaat,vaikka erojakin löytyy. Erikoisjoukoillaon käytössään esimerkiksi lyhytaikaistatulipaloa kestävä haalari, josta on hyötyäpalavissa rakennuksissa toimiessa. Eri-koisjoukkojen aseistukseen kuuluu muunmuassa kranaattipistooleita, lämpötähys-timiä ja raskaita tarkkuuskiväärejä.Nykysotilaalta löytyy myös sellaisia va-

rusteita, jotka ovat pysyneet osana varus-tusta m/05-projektista huolimatta. M/91-varustuksesta tuttuja ovat esimerkiksipoolopaita, t-paita sekä saapassukat.

Kohti parempaa varustusta

Kuva

–Ja

rno

Riip

inen

/Pu

olus

tusv

oim

at

Kuva

–Ju

uso

Koiv

isto

/Pu

olus

tusv

oim

at

Nykyvarusteiden lämmön- ja kosteudensäätelyominaisuudet ovat aiempaa paremmat.


ruotu -liite

Documents