Sellaiseksi on Suomen historia kirjoitettu

 Prof. Seppo Hentilä http://www.valt.helsinki.fi/blogs/shentila/

Yhteiskuntahistorian luentosarja kl 2011 to klo 16.15–17.45 U 35 ls alkaen to 20.1., kertaustentti 14.4.

Korvaavuus:*3 op (luennot ja tentti tai oppimispäiväkirja) tai *5 op (edellisten lisäksi esseetehtävä 2 op). Voidaan käyttää kohtiin 6 (sivuaineopiskelijat) 10.2a, 10.2b, 11.1, 11.3 tai 14.

Luento_ 6. 24.2.

Talvisodan henki - mistä se oikein kumpusi?

Talvisodan merkitys suomalaisten menneisyyskuvassa

Mikään muu asia ei ole yhdistänyt suomalaisia yhtä paljon kuin käsitys siitä, että talvisota oli oikeutettu sota

Talvisodan oikeutusta ei ole asettanut kyseenalaiseksi edes äärivasemmisto, ei edes vuoden 1944 jälkeen, jolloin sillä olisi ollut siihen otollinen tilaisuus

Pieni kansakunta joutui ilman omaa syytään laajentumishaluisen suurvallan hyökkäyksen kohteeksi

Koko maailman huomio kohdistui Suomeen – muilla rintamilla ei vuodenvaihteessa 1939-40 vielä taisteluja

Talvisota on ollut ja on suomalaisten ”pyhä sota” – suhtautumisessa hurmoksellisia ja pateettisia sävyjä; erityisesti itsenäisyyspäivää vietetään talvisodan hengessä sankarihautoja kunnioittaen

Taipale, Tolvajärvi, Suomussalmen Raatteen tie, Kollaa, Summa, mottitaistelut, hiihtojoukot, Suomi-konepistooli, Molotovin koktaili, mutta myös ”Malli-Cajander”, lotat ja naisten panos kotirintaman töissä

Mistään muusta Suomen historian merkittävästä tapahtuma(sarjasta) ei ole vallinnut yhtä laaja yksimielisyys kuin talvisodasta

Tulkinnat ovat vuosikymmenestä toiseen pysyneet lähes muuttumattomina (myöhemmin tulee esille kuitenkin kaksi tapausta, joissa talvisotakin joutui muistin politiikan välineeksi)

Suomessa kansalaisten historiatietoisuus ja historiakäsitykset ovat muutenkin - eurooppalaisittainkin verrattuina – tavattoman yhteneväisiä

Mikä hän mahtoi olla tämän konsensuksen syy?

Tärkeää on huomata tässä se, että Suomi oli Ison-Britannian ohella toisessa maailmansodassa ainoa maa, jota vieraan maan sotajoukot eivät jossain vaiheessa miehittäneet

Suomi siirtyi sodasta rauhaan vanhan eliitin johdolla, ilman merkittävää järjestelmänmuutosta

Siksi Suomessa ei myöskään tapahtunut vuoden 1944 jälkeen jyrkkää tilintekoa lähihistoriasta

Eräissä voittajavaltioissakin, erityisesti Ranskassa, saksalaismiehityksen aikainen kollaboraatio ja sodan jälkeen pyrkimys esiintyä vastarintaliikkeen innokkaana kannattajana jakoivat kansakunnan historiakäsityksiä pitkään – esim. ns. Vichyn syndrooma

Useimmissa Euroopan maissa nimenomaan toisen maailmansodan muistoa koskevat kiistat ovat yhä katkeria

Talvisodan oikeutusta puolustettiin Suomessa sinnikkäästi myös kylmän sodan vuosina, vaikka muilta osin myös historiantutkijat sopeutuivat idänpoliittisiin realiteetteihin

Menettelytapana oli lähinnä vaikeneminen, Neuvostoliiton suoranaista mielistelyä esiintyi hyvin vähän

Mielenkiintoista on se, että Neuvostoliiton historiankirjoitus ei tuntenut lainkaan koko talvisotaa; se oli yksinkertaisesti tabu, jota ei saanut mainita

Virallinen tulkinta siellä oli suunnilleen seuraava: ”talvella 1939-40 puhkesi Suomen ja Neuvostoliiton välillä rajakahakoita, joihin suomalaiset ryhtyivät länsivaltojen provosoimina ”

Talvisota oli Neuvostoliitolle monestakin syystä kiusallinen

Siitä puhuminen olisi väistämättä vienyt puheen Molotovin-Ribbentropin sopimukseen 23.8.1939 ja sen salaiseen lisäpöytäkirjaan, jonka olemassaolon Neuvostoliitto itsepintaisesti kiisti

Toinen syy oli puna-armeijan surkea menestys varsinkin talvisodan ensimmäisissä taisteluissa

Ja siitä seurasi kolmas syy: talvisodan uhrien todellista määrää ei haluttu paljastaa

Tämä oli katkera pala talvisodassa taistelleille venäläisille, etenkin haavoittuneille, puhumattakaan kaatuneiden omaisista

Vihavainen T. – Saharov A., Tuntematon talvisota (2009). Dokumenttikokoelma, joka sisältää mm. rintamamiesten kotiin lähettämiä kirjeitä, joita politrukit takavarikoivat

Suomalaisten menetykset talvisodassa olivat noin26 000 kaatunutta ja 46 000 haavoittunutta; puna-armeijan menetykset olivat nykyarvion mukaan noin kymmenkertaiset

Soitellen sotahan väärän informaation harhauttamana (Terijoen hallituksen vastaanotto ja Suomussalmen Raatteen taistelut)

Tiettävästi puna-armeijan heikko suorituskyky vaikutti ainakin jollakin tavalla Adolf Hitlerin ja hänen kenraaleidensa suunnitellessa operaatio Barbarossaa syksyllä 1940 (jos näin on, surkeasti mennyt talvisota kääntyi hyödyksi Suuressa Isänmaallisessa Sodassa)

Venäläiset historioitsijat, heistä kuuluisimpana Stalinin elämäkerturi M. I. Semirjaga, tunnustivat syksyllä 1989 Suomessa pidetyissä talvisotaseminaareissa ensi kerran talvisodan, sen että puna-armeija oli ollut hyökkääjä ja että kiistellyt Mainilan laukaukset oli ammuttu rajan itäpuolelta

Suomalainen yleisö odotti kieli pitkällä näitä sanoja, ja tuntui kuin vuosikymmeniä kestänyt epäoikeudenmukaisuus olisi nyt korjattu

Ilo oli kuitenkin ennenaikainen, sillä Putinin valtakaudella 2000-luvun alkuvuosina historiantulkintojen pyörä on kääntynyt Venäjällä taaksepäin, myös talvisodan osalta

Ero on toki siinä, että Venäjällä on myös sellaisia historiantutkijoita, jotka eivät ole kääntäneet kelkkaansa valtavirran mukana; esimerkiksi petroskoilainen Juri Kilin

Talvisodan henki

Koko kansakunta kävi yhdessä puolustustaisteluun hyökkääjää vastaan – itsenäisyyden lopullinen sinetti – näyttö koko maailmalle ”sankarikansan” sisusta ja sitkeydestä

Kansakunta eheytyi – vuoden 1918 haavat umpeutuivatTesti: suomalaisten suhtautuminen Terijoen nukkehallitukseen äärivasemmistoa myöten kielteistä – kommunistitkin tarttuivat aseeseen

Erilaisia tulkintoja, miltä pohjalta eheytyminen tapahtui – vuoden 1918 voittajien vai 1930-luvun punamultavuosina tapahtuneen kehityksen pohjalta

Toisaalta on kysyttävä, miten lopullista sisällissodan haavojen umpeutuminen sittenkään oli

Mitä talvisota oikeutti ja kenelle?

Tulihan se ryssän hyökkäys sittenkin, sitä oli vuodesta 1918 lähtien ennustettu, pelätty ja odotettu – ja sota oli oleva nimenomaan ”talvisota”

Vuoden 1918 sisällissodan todelliset voittajat – oikeisto – saattoivat väittää olleensa oikeassa – vapaussotaa olisi pitänyt vuonna 1918 jatkaa ja vapauttaa Itä-Karjala, bolshevikkien kimppuun olisi pitänyt käydä ajoissa

Talvisota oikeutti jatkosodan, ”hyvityssodan”, jolla vääryydet oikaistaisiin – mutta oikeuttiko se aseveljeyden Hitlerin Saksan kanssa?

Säröjä talvisodan kuvassa

Presidentti UKK esitti 1970-luvun puheissaan usein kysymyksen: ”Olisiko talvisota voitu välttää?” (vrt. hänen tulkintansa itsenäisyyden tunnustamisesta ”Leninin lahjaksi”)

Talvisodan syy oli siinä, että itsenäisyyden alkuvuosina harjoitettu ulkopolitiikka oli ollut virheellistä?

Kekkonen saattoi vedota mm. siihen, että Paasikivi oli syksyn 1939 neuvotteluissa ehdottanut myönnytysten tekemistä sodan välttämiseksi; omasta käyttäytymisestään talvisodan rauhanteon yhteydessä Kekkonen ei halunnut keskustella

Epäilykset rintaman murtumisesta ja sodanjohdon sisäisistä erimielisyyksistä

Kiista talvisodan rauhanteosta ”Moskovan häpeärauhan” muisto – liput puolitangossa 13.3.1940

Rintaman murtuminen Summassa 12.2.1940 ja sen jälkeisen tilanteen arviointi

Päämajan pessimismi, Mannerheimin epätoivo, hallituksen sisäiset erimielisyydet, eduskunnassa oppositio, joka ei olisi halunnut rauhaa tehdä

Länsivaltojen avuntarjous 5.2.1940 – Ruotsin asennoituminen – jäi kaiken kaikkiaan oljenkorreksi, johon ei tartuttu

Jukka Nevakivi: Apu jota ei pyydetty (1972), uusintapainos: Apu jota ei annettu (2000)

Heikki Ylikangas ja ”Saksan kortti”

”Jäähyväisluennossa 7.3.2001 ’Minun talvisodan rauhaa

koskevan tulkintani’ avain on Saksan valtakunnanmarsalkan,

Adolf Hitlerin lähimmän miehen, Hermann Göringin viesti

Suomen entiselle pääministerille professori ja

kansanedustaja Toivo Mikael Kivimäelle 22.2.1940.

Göringhän kehotti suomalaisia tekemään rauhan millä

ehdoilla hyvänsä, kunhan vain armeija säästyisi. Kun Saksa

hyökkäisi pian Neuvostoliittoon, Suomi saisi kaiken

menettämänsä korkoineen takaisin.”

Samaa Göring viestittänyt jo ennen sodan syttymistä, mutta sen suomalaiset olivat torjuneet, koska eivät uskoneen Neuvostoliiton hyökkäykseen

Länsivaltojen avuntarjous herätti Saksan

Summan murtuminen helmikuun puolivälissä 1940 näytti pakottavan suomalaiset rauhaan

Saksa halusi turvata vaikutusvaltansa Pohjolassa, estää sekä länsivaltojen että Neuvostoliiton pääsyn Ruotsin malmikentille

Heikki Ylikangas: Tulkintani talvisodasta (2001)Näytelmä ”Kun Summa petti” Kansallisteatterissa (2000)

Ylikangas: Kenraali Paavo Talvela lausui 18.12.1940 puheessaan Hermann Göringille:

"Kuten Teille, Herra Valtakunnanmarsalkka, on tunnettua,

Suomi joutui viime talvena raskaaseen taisteluun Venäjän

kanssa. Sota päättyi kuitenkin ajoissa ja rauha solmittiin, ei

vähiten sen neuvon ansiosta, jonka Te, Herra

Valtakunnanmarsalkka, välititte meille ministeri Kivimäen

kautta.”…

”Näin osaset loksahtavat paikalleen, eritasoiset

lähdetiedot saavat yhtenäisen selityksensä.”

Sotilaallinen tilanne pakotti Suomen tekemään valinnan Saksan ja länsivaltojen kesken

Hallituksen keskeiset ministerit tekivät sen Saksan hyväksi, koska uskoivat Saksan voittavan suursodan

Lupaus kaiken menetetyn saamisesta takaisin edessä olevan Saksan ja Neuvostoliiton välisen sodan seurauksena helpotti ja joudutti Suomessa rauhan tekoa

Suuri talvisotakeskustelu

Ylikangas vastaan Martti Häikiö ja Ohto Manninen

Länsiavun torjumisen keskeinen syy ei ollut Saksaan turvautuminen vaan se, että rintamatilanne oli täysin kestämätön

– vrt. Lasse Laaksosen väitöskirja ”Todellisuus ja harhat – Kannaksen ratkaisutaistelut 1940”

Suomen hallituksella ei ollut helmi-maaliskuussa 1940 todellista valintatilannetta Saksan ja länsivaltojen välillä

Muutama lisäkommentti keskusteluun

Tilanne suursodassa otettava huomioon – emme käyneet Neuvostoliiton kanssa kaksintaistelua – vrt. sortovuosien historiaprojisio

Maaliskuussa 1940 toinen maailmansota oli vasta lähtökuopissaan – on koetettava ymmärtää, miten aikalaiset tilanteen kokivat

Toisin sanoen: on käytettävä hyväksi sitä, mitä he eivät tienneet sekä sitä, minkä me tiedämme kevään 1940 jälkeen tapahtuneen

Muistettakoon: Saksan hyökkäsi Tanskaan ja Norjaan huhtikuussa 1940 ja aloitti taistelut länsirintamalla toukokuussa 1940

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, että Saksan hyökkäysaikeista Neuvostoliittoa vastaan ei keväällä 1940 ollut tietoa kenelläkään, varmasta ajankohdasta ei edes Hitlerillä itsellään

Itse asiassa Saksa ja Neuvostoliitto olivat talvisodan aikana liittolaisia, eivätkä suomalaiset missään tapauksessa voineet luottaa Saksan suopeuteen

Todelliset ratkaisut, joissa Suomi alkoi pikku hiljaa ajaa Saksan kylkeen, tapahtuivat loppukesällä ja syksyllä 1940, jolloin myös Hitler levitti sateenvarjonsa Suomen ylle

Barbarossa-suunnitelmasta suomalaiset saivat tietää vasta vuoden 1941 puolella