Keskiviikko 20. joulukuuta 2017 Pyhäjärveläisyyden vaalija – Karjalan puolustaja N:o 12 62. vuosikerta

SeuraavatVpl.

Pyhäjärvi-juhlat

vietetäänHarjavallassa

sunnuntaina15.7.2018

Juhlatoimikuntatoivottaa

hyvää jouluaja uutta

vuotta 2018!

Pyhäjärvi-juhlan 2017 liput sankarihautausmaalla. Juhlamatka oli mieleenpainuva monelle nuorem-mankin polven edustajalle. Kuva: Petra Yrjölä. SIVU 8.

Juhlamuistot säilyvät mielessä

Seimi muistuttaa joulun tapahtumista: Heinillä härkien kaukalon... Kuva: Andreas Hänninen. SIVU 3.

Vpl. Pyhäjärvi-lehti toivottaa kaikilleyhteistyökumppaneille, lukijoille ja

aineistoja lehteen toimittaneillerauhaisaa joulua ja

hyvää tulevaa vuotta 2018!

Lehti ilmestyy edelleen joka kuukausi,tule sinäkin mukaan lehdentekoon!

Tilaushinta vain 35 euroa / vuosikerta

VPL.PYHÄJÄRVI2

20. joulukuuta 2017

Keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Elämän matkalaisiaVuosi alkaa olla lopuillaan. Mitä siihen itse kunkinkohdalla sisältyi ja millä mielin käymme kohtitulevaa? Vastauksia on yhtä paljon kuin on kertojia-kin. Jollekulle vuosi on antanut iloa, toinen on saanutkannettavakseen sairautta tai surua. Yhtä kaikki,jokainen meistä on vuoden päättyessä montakokemusta rikkaampi.Myös minun vuoteeni kuului surua ja iloa; työtä jatyön iloa, väsymystä, sitkeää sairastamista ja ihaniahetkiä pienen tyttärenpojan kanssa. Lisäksi vuoteenimahtui jotain erilaista ja mieleenpainuvaa: kesäinenmatka rajan taakse Pyhäjärvi-juhlille Vpl. Pyhäjärvel-le.Minulle matka oli ensimmäinen, Venäjälle yleensä,ja Pyhäjärvelle erityisesti. Rajamuodollisuuksistaalkaen kaikki oli uutta. Katselin kaikkea kiinnostu-neena, tosin rippileirin jälkeinen väsymys painoibussimatkoilla silmäluomia kiinni. Pappina jamessun ystävänä matkan hienoin anti minulle olijumalanpalvelus kirkkoaholla. Edellisen päiväntalkootyön jäljiltä kaikki oli hienoa ja juhlavaa.Saimme tuntea yhteyttä, toisiin pyhäjärveläistaustai-siin juhlavieraisiin, sekä esi-isiimme, jotka samallapaikalla ovat menneitten vuosisatojen aikanaPyhäjärven kirkon penkeissä istuneet. Pyhäjärvi-juhla osui rippikouluryhmäni konfirmaatiopyhään.Harmitti olla poissa konfirmaatiosta, mutta sainkirjoittaa nuorten juhlaan saarnan ja lähettää heilleterveiset kirkkoaholta, Pyhäjärvi-juhlien juhlames-susta. Vuosi 2017 jää minulle ikuisesti mieleen sinävuotena, kun kävin ensimmäistä kertaa Vpl. Pyhäjär-vellä.Koko kuluvan vuoden ajan on vietetty Suomen 100-vuotisjuhlaa ja reformaation 500-vuotisjuhlaa. Nämämerkkivuodet ovat näkyneet monin tavoin maammekulttuurielämässä ja seurakuntien toiminnassa.Juhlinta huipentui itsenäisyyspäivänä. Eri puolillaSuomea sidottiin pieniä seppeleitä ja järjestettiinkynttiläkulkueita sankarihaudoille, mukana on paljonnuoria. Suomen liput vedettiin salkoihin jo itsenäi-syyspäivän aattona ja valaistiin yöajaksi. On hienoa,että Suomen 100-vuotisjuhlat aloitettiin juhlajuma-lanpalveluksissakirkoissa.Karjalaiset, jos ketkä, ymmärtävät itsenäisen isän-maan arvon. He, jotka ovat joutuneet luopumaankodeistaan ja kotiseudustaan. Vpl. Pyhäjärvi-Säätiöpyrki siihen, että Suomen juhlavuoden itsenäisyys-päivänä kunniakäynti toteutettiin myös Vpl. Pyhäjär-ven sankarihaudoilla.Pian alkaa maamme elämässä ja meidän jokaisenelämässä uusi vuosi. Kirkkovuodessa uusi vuosi ontätä lukiessanne kuitenkin jo alkanut. Se alkoiensimmäisenä adventtina, kun kokoonnuimmekirkkoihin laulamaan Hoosiannaa.On hienoa, että kirkko ja kirkolliset juhlat kulkevatomaa rataansa luoden ajasta irrallaan olevanperustan, ja todellisuuden, joka on ja pysyy. Tokikirkon tulee elää myös ajassa, ja olla aina tottaoman aikansa ihmisille, mutta on mahtavaa, ettämeillä on jotain ikuista, johon voimme turvautuamuuttuvan maailman keskellä.Siunatkoon Taivaallinen Isä sinun joulusi, missä jakenen kanssa sitä vietätkin. Olkoon hän kanssasitulevana vuonna, kaikissa niissä vaiheissa jakokemuksissa,joihin elämä sinuakuljettaa. Johdatta-koon hän meidätkaikki kerran perilleTaivaan kotiin.

Joulun Iloa jarauhaa toivottaen

TARJAKOPALAINEN

seurakuntapastoriVpl. Pyhäjärvi-Säätiönhallituksen jäsen

Kuva Pyhäjärvenkirkkoaholta;Risto Kopalainen

Onnistunut ja ikimuistoinen vuosiVuosi vierähtää seuraavaanja on aika kääntää katsehetkeksi taaksepäin kohtikuluneen vuoden tapahtu-mia.

Itse säätiön puheenjohta-jana pidän kulunutta vuot-ta varsin onnistuneena.Olemme tiivistäneet yhteis-työtämme Vpl. Pyhäjärvenalueen hallinnon kanssa, jär-jestäneet upeat juhlat koti-seudullamme, muistaneetitsenäisyyspäivänä sankari-vainajiamme havuseppeleinsekä kynttilöin ja jälleen tä-näkin vuonna kunnioitta-neet näin yhteistä karjalaistakulttuuriperintöämme.

Vuoden kohokohta onvarmasti monen säätiöm-me toiminnassa mukanaolevan mielestä ollut juuri-kin tuo kesäinen juhla Vpl.Pyhäjärvellä. Mielestänitämä oli suuri voimanpon-nistus ja näyte siitä, kuinkahienosti yhteisin voimin pys-tymme yhä vuodesta toi-seen saavuttamaan isoja asi-oita.

Me kaikki rakensimmejuhlasta onnistuneen ja iki-muistoisen. Puheen sorinakävi vilkkaana, paikallisetkiinnostuivat, esitykset on-nistuivat loistavasti, muis-toja nostettiin pintaan jakoko alue tuntui heräävänerinomaiseen eloon. Muis-tan juhlien aikana katso-neeni paikalla ollutta juhla-väkeä ja ajatelleeni, että mei-dän kaikkien sukulaisem-me ovat olleet saman asianäärellä jo vuosikymmeniätaaksepäin. Tämä ajatus lii-kuttaa itseäni vuodesta toi-seen juhliemme yhteydes-sä.

Juhlamme oli samallamyös suuri kulttuuritekosatavuotiaalle Suomelle. Ni-menomaan tämän kaltaisianäkyviä ja kuuluvia tekojakarjalainen kulttuuri osanaSuomea tarvitsee. Tämänperinteen on ehdottomastijatkuttava ja uskonkin, etteijuhlamme Vpl. Pyhäjärvel-

lä jää todellakaan viimei-seksi.

Suomen täyttäessä 100vuotta monet järjestöt ovatkirjoittaneet historiikkejaan.Minusta on ollut hienoakuulla tänäkin vuonna sään-nöllisesti uutisia siitä, ettäeri suvut valmistavat ja täy-dentävät muistelmiaan edel-tävien sukupolviemmetyöstä. Nykypäivänä kaikkituntuu keskittyvän yhä mit-tavammin vain ja ainoas-taan nykyhetkeen tai vieläparemminkin jopa tulevai-suuteen. Tässä tuoksinassahelposti unohtuu, että tule-vaisuus rakentuu aina men-neisyyden varaan.

Jatkuvasti kauemmaksiovat valitettavasti jäämässä

ne hetket, kun Vpl. Pyhä-järvelläkin asuneiden karja-laisten sukulaistemme elä-mänmeno oli parhaimmil-laan. Meidän on vielä tule-vien vuosikymmentenkinjälkeen käydessämme juu-rillamme tai järjestäessäm-me juhlia paikan päällä pys-tyttävä vastaamaan kysy-mykseen: Millaista elämäon täällä ollut? Se on sekäsäätiömme, juhliemme, ettämyös kaiken työmme pe-rimmäinen tarkoitus – pi-tää elävänä kulttuuri, jonkasyntyseutu on jäänyt rajo-jemme taakse.

Itsenäinen Suomi tarvit-see tätä panosta, sillä karja-laisuus edustaa monia erit-täin tärkeitä arvoja yhteis-

kunnassamme. Kun katsonkulunutta vuotta, voin vaintodeta, että nämä arvoteivät ole häviämässä, vaanniin pyhäjärveläisyys kuinkarjalaisuuskin elävät ja hen-gittävät voimakkaasti tällähetkellä suomalaisten kes-kuudessa!

Näistä lähtökohdista onhyvä ensiksi hiljentyä jou-lun viettoon ja sitten jatkaakohti seuraavaa vuotta. Toi-votan rauhallista joulua jamenestyksekästä uuttavuotta kaikille!

PERTTI HAKANEN

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiön pj

Miten kaunis onkaan maa Luonto valkovaipassaan,puut morsiushunnussaan– miten kaunis onkaan maa. Tähtikide maahan putoaa,taivaastasi valo lankeaa– miten kaunis onkaan maa. Tiaisparvi ilmaan kirmaa riemuissaan,niistäkin sä pidät huolta– miten kaunis onkaan maa. Järven selkä hohtaa nyt lumivaipassaan,vaan kohta kevät koittaa ja purot valtoimenaan– miten kaunis onkaan maa. Vuoden vaihteluista näin uutta voimaa saaaurinko, kuu ja tähdet– miten kaunis onkaan maa. Kun katson taivaallesi mi yllä kohoaa,niin sydämestä asti kiitos kajahtaa– miten kaunis onkaan maa. SUOMA SAARINEN

Jouluna 2017Ulkona tuulee ja tuiskuaa,

talvi tuloaan tekee yhä.Mitä lähemmäs joulua ehditään,

vaikka kiire joskus yllättää,sitä lähemmäs tulee Pyhä,

jolloin juhlitaan lapsen syntymää.Seimen oljilla Jeesus-lapsivierellään Joosef ja Maria,

paimenet, tietäjät, kaikki maahe lausuvat: ”Kultahapsi!”.

Ja taivaalta silloin kajahtaase tuttu enkelin ääni:

”On tänään syntynyt seimehenpieni, Vapahtaja, ihmisten!”

Se lämmittää sisimpääni.

On ulkona tyyntä, rauhaisaa,lumikiteet kirkkaina hohtaa.

Kuulen jouluaamuna sanoman,sitä kyllästy en kuulemaan.Se iloon ja riemuun johtaa.

HANNU MUSAKKA

Karjalan Liiton toiminnanjohtaja Satu Hallenberg ja liiton puheenjohtajaPertti Hakanen laskemassa muistoseppelettä Helsingin HietaniemessäKarjalaan jääneiden vainajien muistolle itsenäisyyspäivänä 2017. Kuva: SeijaHakanen.

Keskiviikko 20. joulukuuta 2017 VPL.PYHÄJÄRVI 3

Kiitos Konevitsan luosta-rin restaurointityön aloit-tamisesta tutuksi tulleenAndreas Heikki Hänni-sen, s. 1946 Simpeleellä,pääsemme nyt tutustu-maan hänen rakentama-ansa jouluseimeen. Valais-tu seimi on vuodenvaih-teeseen saakka nähtävilläHelsingin Kruunuhaassa,Carl Ludvig Engelin suun-nitteleman ortodoksisenPyhän Kolminaisuudenkirkon pihapiirissä osoit-teessa Unioninkatu 31.Tänä vuonna myös Uu-kuniemen kunnan kirjas-tossa on esillä Hännisenrakentama jouluseimi.

”Näin sydämeeni joulunteen ja mieleen hiljaiseen

taas Jeesus-lapsisyntyy uudelleen”

Kerrataanpa, mistä yh-teyksistä tunnemme entuu-destaan Hännisen Heikin.Me pyhäjärveläiset pää-simme ensimmäistä ker-taa sotien jälkeen tutustu-maan Konevitsan luosta-riin Laatokalla elokuussa1991. Tuona vuonna tou-kokuussa armeijan hallus-sa vuosikymmenet ollee-seen luostariin saapunees-sa ortodoksien pienessäseurueessa oli luostarin tu-levan johtajan igumeniNazarin kanssa restau-roitsija Heikki Hänninen,joka yhdessä arkkitehti Ni-kita Veselovin kanssapani alulle luostarin kun-nostustyöt.

Heikki Hännisen vetämil-lä tai organisoimilla mat-koilla luostarissa kävi1990-luvun alkuvuosinalukuisasti myös pyhäjär-veläisjuurisia.

Ensimmäisenä elokuus-sa 1991 joukko Konevit-sassa ennen sotia kouluakäyneitä, mukanaan silloi-nen Vpl. Pyhäjärvi-Sääti-ön asiamies Reino Äikiä,joka kirjoitti luostarista leh-teemme. Allekirjoittanutmatkasi luostariin ensim-mäistä kertaa seuraavassa,Hännisen vetämässä ryh-mässä syyskuun lopulla.

Vedin itse muutamiamatkoja luostariin ja vietinmyös mm. kaksi joulua1991 ja 1992 luostarissa.Vuonna 1993 järjestetytluostarin 600-vuotisjuhlatolivat laajasti esillä suo-malaisissa tiedotusvä-lineissä.

Näistä, allekirjoittaneenlisäksi myös muiden mat-kaajien, talkoolaisten japyhiinvaeltajien, selostuk-sista ovat tämän lehdenlukijat jo neljännesvuosisa-dan ajan saaneet seurata,miten luostarielämä ja ra-

Jouluseimen luo kutsuu nytKonevitsan luostarin restauroinnin aloittanut,tsasounan rakentanut Andreas Heikki Hänninen

kennusten restaurointityöovat edenneet Konevitsas-sa

Pyhän Perheentsasouna Uuku-niemen Akkakalliolla–Hankin taannoin koti-maakuntani Etelä-Karjalanetäisimmästä kolkasta Uu-kuniemeltä, rajan läheisyy-destä, parisataa metriä Kirk-kolammesta, Koivikon tor-pan kesäasunnokseni.

– Mielessä kypsyi kym-menisen vuotta sitten, täyt-täessäni 60 vuotta, raken-taa viereiselle Akkakalliolletsasouna, joka on pyhitettyKonevitsan Jumalanäidinikonille. Vaikeuksitta ei työedennyt,vaan hidastui olen-naisesti, kun loukkasin oi-kean käteni vakavasti niin,että rakennustyötä oli teh-tävä yksikätisenä, ystävieniavustamana.

– Tsasouna sai nimek-seen Pyhän Perheen tsa-souna, kuuluihan pyhäänperheeseen kaksi puusep-pää, Josef ja Jeesus, ra-kennusinsinööriksi aikoi-naan valmistunut Hänninenkertoo.

Nykyisen, ensimmäisenetunimensä AndreaksenHänninen omaksui 1980-luvun alussa ortodoksiseenkirkkoon liittymisen yhtey-dessä.

– Valamon luostarissavalittiin toinen etunimeni,lähellä syntymäpäivääni ole-va, Andreaan päivä enke-linpäiväkseni ja samalla An-dreas ensimmäiseksi etuni-mekseni, hän kuvailee pe-rusteita nimen muutokselle.

Tsasouna vihittiin käyttöönviime kesänä konevitsalai-sen Jumalanäidin ikonin juh-lapäivänä 10.7.2017.

Pyhäkkö on rakennettupääosin lehtikuusihirsistä,jotka 1989 jäivät Hännisel-

le hänen kunnostaessaanMuseoviraston palvelukses-sa 1989 Möhkön ruukki-alueen kanavaa Ilomantsis-sa. Hirret matkasivat hä-nen mukanaan muutostatoiseen, mm. Lapinjärvelleja Helsinkiin, kunnes pää-tyivät Uukuniemelle.

Andreas Heikki Hänni-nen on tunnettu Konevit-san luostarin ja sen tueksi1991 perustetun Konevit-sa ry:n lisäksi myös mm.restaurointitöistäänViipuris-sa Alvar Aallon kirjastossaja Pyhän Eliaan ortodoksi-kirkossa sekä PietarissaEremitasissa ja Athos-luos-tarivuorella Kreikassa.

Hän kertoo olleen-sa1970-luvulla, ennen res-tauroijaksi omistautumis-taanrakentamassa mm.ydinvoimaloita ja metroja.

Työskenneltyään restau-roitsijana Museovirastonpalveluksessa useita vuosiaAndreas Hänninen on vii-meksi toiminut vuodesta1990 lähtien restaurointi-konsulttina.

Eläkkeelle jäätyään Hän-ninen on ollut järjestämäs-sä mm. restaurointileirejäAthokselle. Hännisellä onseitsemän lasta, neljästoistalapsenlapsi syntyy lähiaikoi-na ja lisäksi on jo yksilapsenlapsenlapsi.

Hänen lapsistaan nuorin,Prahassa diplomaatiksiopiskeleva, Daniel, 25,kastettiin luostarin uudel-leen syntymisen jälkeen en-simmäisenä lapsena Kone-vitsan luostarissa 1992. Da-niel Hänninen on ollut mu-kana isänsä järjestämilläAthos-vuoren restauroin-tileireillä ja toistaiseksi jäl-keläisistä ainoa Andreak-sen työuraa läheltä sivun-nut.

KAARINAPÄRSSINEN

Koivikon torppa, An-dreas Heikki Hännisenvapaa-ajan asunto Uu-kuniemellä Kirkkolam-men rannan tuntumas-sa.

Pyhän Perheen tsasouna Uukuniemen Akkakalliolla löytyy helpostikirkonkylältä, luterilaisen kirkon läheisyydestä, osoitteesta Uukuniementie1043. Myös Pyhän Perheen tsasounan ulkoseinille on maalattu ikoniaihei-ta. Kuvat: Andreas Hänninen.

Andreas HeikkiHänninen.

Isä Juha Hirvonen siunasi 14.12.2017 vedellä vih-moen jouluseimen, joka on nähtävillä Pyhän Kol-minaisuuden kirkon pihapiirissä Helsingissä Unio-ninkadun varrella. Jouluseimessä kuvattu ikoniai-he Pyhä perhe seimen äärellä muistuttaa meitäjoulujuhlan tärkeimmästä sanomasta, Kristuksensyntymästä.

Keskiviikko 20. joulukuuta 2017VPL.PYHÄJÄRVI4

KERRO PERHEUUTISETPyhäjärvi-lehdessä.

Muistathan kysyä asianosaisiltaluvan tietojen julkaisuun, kiitos!

Meille rakas äiti, mummo, vanha mummo

Toini MariaPELKONENo.s. Vesikko

s. 22.11.1919 Vpl. Pyhäjärvelläk. 12.11. 2017 Vihdin Katajakodissa

Siks salli suven Jumala, kun lähden täältä poisett’ alla paljaan jalkani suviruoho lämmin ois.Kun sitten taivaan salissa suot ilon iäisen,niin muista pienen lapsesi yks toive pienoinen.Hän joskus tahtois tavata taas päivät kesäiset,veen välkkeen, kentät kukkivat, puut viherlehväiset. (Viljo Kojo)

IkävöidenPertti ja Pirjo Sami ja Heidi Joa ja JaniIrmeli Jussi ja Jeannette, Isabella, Sabina, Felix Janne ja SatuPaavo ja Marjaana Riikka ja Frederic, Ronja, Lauri Antti, Ranyana, VeikkoPäivi ja Hannu Ville ja Noora Lassi ja Jonna Teppo ja Noora, Alli, Hilma, Martta Elina Jonnemuut sukulaiset ja ystävät

Siunaus on toimitettu läheisten läsnä ollessa.Lämmin kiitos osanotosta

Rakas äitimme, mammamme ja isomammamme

Irja MariaLahtovaarao.s. Kaasalainen

s. 24.8.1927 Vpl Pyhäjärvik. 9.11.2017 Salo

Kun aamu saapui, niin matka päättyija uneen uuvutti väsyneen.Ei tunnu tuska, ei vaiva mainenon rauha sydämessä nukkuneen.

LapsetLastenlapsetLastenlastenlapsetsukulaiset ja ystävät

Siunaus toimitettu omaisten läsnäollessa.Lämmin kiitos osanotosta.

Rakkaamme

Aira EimiINKINENo.s. Etholén

s. 21.3.1918 Johannesk. 12.11.2017 Ikaalinen

Nousi siivilleen enkeli taivaan,tuli luokse väsyneen.Kosketti hiljaa posken nukkaa,silitti hellästi hopeista tukkaa.Syliin kietoi siivillään,kuiskasi hiljaa – lähdetään.

Äitiä, mummia ja isomummiakiittäen ja kaivatenPentti ja Hilkka Sami, Anu, Markus, Iiro ja Elsa Johanna, Jari, Jaakko ja JoonasRaija ja Jouko Sari-Pia, Pasi, Jesse, Jerry ja JaneHarri ja Anna-Liisasukulaiset ja ystävät

Siunaus toimitettu 2.12.2017 läheisten saattamana.Lämmin kiitos osanotosta. Kiitokset Nikulan jaToivolansaaren os. Vaahteran henkilökunnalle

Airan hyvästä hoidosta.

Rakkaamme

s. 25.4.1938 Vpl. Pyhäjärvik. 16.11.2017 Helsinki

(Kaarlo Sarkia)

Maija

Isää ja ukkia lämmöllä muistaenEsaElina, Marcus, Emilia, Leo ja Otto

Joukon siunasi 14.12. läheisten läsnä ollessa JuhaniForsberg. Lämmin kiitos osanotosta.

Pieni lapsi antaa ilonsa nä-kyä. Se poreilee pintaankuin hiilidioksidi lasiin kaa-detussa virvoitusjuomas-sa. Lapsen ilo tuo hymynmyös aikuisen suupieleen.

Aikuisen ilo on monestikuin katsoisi hiljaa virtaa-vaa jokea. Vedenpintanäyttää melkeinpä liikku-mattomalta. Mutta jossa-kin pinnan alla vesi virtaakohti alajuoksua. Sinne nä-kymättömiin piiloutuumyös aikuisen ilo.

Tällaisessa ilossa on puo-lensa. Olet ehkä nähnyt,miten alajuoksun suunnas-ta puhaltava tuuli saa joenpinnan väreilemään.Näyttää hetken siltä, kuinjoen virtaussuunta olisivaihtunut. Syvintä ja sy-vällä virtaavaa elämäniloaei edes vastaan puhaltavatuuli pysäytä.

Jos me aikuiset löydäm-me sieltä oman sielummesyvyyksistä tänään iloa –uskon, että se on luonteel-taan ennen kaikkea elä-mäniloa. Kirjaimellisestiiloa elämästä.

Se on iloa elämästä, jotaon saanut elää. On oppi-nut katsomaan taakse jää-neitä vuosia armollisesti.Osaa antaa itselleen ja lä-heisilleen anteeksi sen, mitäei voi muuksi muuttaa.Hyväksyy oman paikkan-sa ja merkityksensä elä-män suuressa kirjoitukses-sa.

IloParhaimmillaan taakse

jääneet vuodet tuovat tä-hän hetkeen ilon ja kiitolli-suuden.

***Lapsen ja aikuisen ilon

tukahduttaa yksi ja samaasia: pelko.

Joskus pelon perimmäis-tä syytä on vaikea tunnis-taa. Toisinaan sen osaa sa-noittaa: Miten tulen toi-meen, jos sairastun? Mitenminun käy, kun vanhenentai jään yksin?

Jouluevankel iumissanämä kaksi asiaa – pelko jailo – ovat peräkkäin. Se eiliene sattumaa. Näinhänenkeli tutussa Luukkaankertomuksessa lausuu: ”Äl-kää pelätkö. Minä ilmoitanteille ilosanoman, suurenilon koko kansalle.”

Vain siellä, missä pelkoon poissa tai hallittavissa,vain siellä elää ilo. Mitäikinä ovatkin ne varjot, jot-ka tällä hetkellä sinun elä-määsi varjostavat – nämäsanat kuuluvat myös sinul-le.

Älä pelkää. Minä tuonsinulle ilon. Sinulla on paik-kasi elämän kudoksessa. Jahän, Kristus, haluaa syntyätänäkin jouluna sinun sydä-meesi, iloksi ja toivoksi.

JUKKAJORMANAINEN

kappalainenPirkkala

Kirkonsanoma

Vuonna 1939 valmistui Harjavallan voimalaitos janykyisen sillan paikalla ollut riippusilta, jonka ukkoki-vistä tämä muistomerkki on tehty.

Saman vuoden syksyllä tämän virran vaiheilta Har-javallan miehet ja naiset joutuivat lähtemään rauhantöistä sodan tielle.

Harjavallan Sotaveteraanit ry:n havuseppelettä muis-tomerkille olivat aamulla laskemassa yhdistyksen pu-heenjohtaja Jaakko Suontausta, Kullervo Tupi jaYrjö S. Kaasalainen.

Kuva: Yrjö S. Kaasalainen.

Emme ole unohtaneettalvisodan alkamisenmuistopäivää 30.11.1939

Pyhäjärven sankarivainajien muistomerkille ja kir-kon muistomerkille toimitettiin itsenäisyyspäivänäkynttilät sekä sankararivainajien muistomerkille ha-vuseppele. Tehtävän suorittivat Antti Musakka yh-dessä Sakkola-Seuran ja -Säätiön Jarmo Sarjasen jaVäinö Meskanen kanssa yhteistyössä. Kuvassa Sarja-nen ja Musakka.

Kynttilät syttyivätPyhäjärvellä

Keskiviikko 20. joulukuuta 2017 VPL.PYHÄJÄRVI 5

Vpl. Pyhäjärven Porsaan-mäen kylässä, marraskuus-sa 1919, Vesikon talossaodotettiin esikoista Mari-alle ja Matille. Oli oikeatalvi, ja kun synnytyksenaika koitti, lunta oli niinpaljon, ettei Maria päässytsaunaan synnyttämään.Terve tyttölapsi syntyi tu-vassa 22.11. Seuraavanaaamuna tuore isä Matti,veljensä Aukustin kanssa,loi tien saunalle ja nuoriäiti pääsi sinne toipumaan.Kaksi onnellista viikkoakului saunalla, siellätuoreet vanhemmat saivatyhdessä tutustua esikois-tyttäreensä.

Lapsi kastettiin ToiniMariaksi, jälkimmäinennimi niin äidin kuin isänäidinkin mukaan. Tyttö-nen oli ensimmäinen lap-senlapsi molemmissa su-vuissa ja hänen ympäril-lään oli paljon aikuisia. Hänsai osakseen paljon rak-kautta, huolenpitoa ja huo-miota. Samaa perhettä oli-vat mummo ja äijä sekä18-vuotias Aukust-setä ja15-vuotias Hilja-täti. Ky-lässä asuivat myös Matti-isän serkut perheineen. Lä-hellä asuivat myös Maria-äidin vanhemmat ja sisa-rukset: Jaaman mummoHelena ja äijä Juho, Var-pu-, Emilia- ja Selma -tädit sekä enot Juho, Ee-mil ja Heikki.

Toinista tuli isosisko, kunTellervo syntyi 1922, veliVeikko syntyi 1925 jaTeuvo-veli 1931.

Toini oli hyvin utelias jaopinhaluinen ja kiinnostu-nut aikuisten tarinoista. Hänistui usein hiljaa tuvan nur-kassa ja kuunteli, mitä isotihmiset haastoivat. Hän olisanavalmis ja nokkela lap-si. Toini oli innostuneem-pi keksimään tarinoita nu-keista kuin opettelemaannukenvaatteiden ompele-mista. Hän oli urheilulli-nen tyttö: uinti, juoksu,pituushyppy, kolmiloikkaja hiihto olivat mieluisia,samoin ruutuhyppy, sei-näpallo ja noppa.

Lukemaan ja kirjoitta-maan oppiminen kiinnos-ti Toinia erityisen paljon.Mummo oli pyhäkoulunopettaja ja vei tytön jovauvana mukanaan pyhä-kouluun. KiertokouluunToini pääsi viisivuotiaana.Koulu kesti kuusi viikkoaja siellä hän oppi luke-maan. Kiertokouluja Toi-ni kävi yhteensä kuusi ker-taa ja oppiminen tuntuihänestä mieluisammaltakuin työnteko.

Syksyllä 1928 tuli tieto,että pitäisi aloittaa koulun-käynti, mutta kotona Toi-nia tarvittiin paimenena.Seuraavana vuonna taloonotettiin vieras paimen jaToini pääsi vihdoin kou-luun. Kouluaikana mielui-sia aineita olivat historia,laskento, ainekirjoitus jauskonto. Koulu sujui hy-

Toini Pelkosen muistolle

vin, ainoastaan käsityötun-nit olivat Toinin mielestähirveitä.

Neljän vuoden kansakou-lu loppui, ja opettaja käviToinin kotona kehottamas-sa, että tyttö pitäisi laittaaoppikouluun. Äijän mie-lestä tyttölapsi ei enempääkouluja tarvinnut: ajatus it-senäisestä elämästä, opis-kelusta ja valmistumisestahistorian opettajaksi jäi haa-veeksi.

Rippikoulun Toini kävisyksyllä 1935. Mummo sa-noi sen olevan etsikkoai-kaa, jolloin Jumala puhut-telee ihmistä. ”Minulla olilapsen usko ja koin rippi-kouluajan uskoni vahvis-tuksena. Muistan rippisaar-nan, jossa rovasti puhui kau-niisti nuoruudesta ja sanoi:”Te kevään valkeat liljat....”

Rippikoulun jälkeen Toi-nin isä ja äiti olivat hyvinylpeitä ”aikaihmisestä” tyt-tärestään, itse hän ei aikui-suutta olisi vielä halunnut.

Nuoruuden aikaan kuu-luivat monenlaiset riennot:nuorisoseura, opintokerhot,iltamat ja tanssit. Vaikkamummo sanoi, että tanssi-minen on turhuuksien tur-huutta, pääsi Toini kuiten-kin Selma-tätinsä kanssa jos-kus tansseihin.

SeitsemäntoistavuotiaanaToinin mieli halasi itsenäis-tymään ja hän pääsikin har-joittelijaksi Käkisalmeen,Kaikkosen herkku-, hedel-mä- ja siirtomaatavara-kauppaan. Toini muistelisitä usein elämänsä huolet-tomimpana aikana; hänelläoli oma pikkuruinen huo-ne, omaa rahaa ja itsellinenelämä ja tieto siitä, ettäkotiin oli aina mahdollistapalata. Entinen luokkato-veri, Savimäen poika Lau-ri, oli aloittanut varusmies-palveluksen vapaaehtoise-na Käkisalmen Vahtinie-messä ja kävi tapaamassaToinia lomillaan.

Nuoruuden aikaa ja on-nea varjosti sodan uhka.Monet Toinin tuntematpojat liittyivät Suojeluskun-taan. Kotiväen vastustuk-sesta huolimatta Toini liittyimonien tyttöjen tavoin Lot-ta Svärd -yhdistykseen: lo-taksi ryhtymisestä hän olipäättänyt jo kymmenvuo-tiaana. Syksyllä 1939 alka-nut lääkintälottien iltakurssijäi Toinilta kesken kun 7.10.

tuli määräys lähteä Tiituanpuhelinkeskukseen viestilo-taksi. Samana aamuna klo5 oli Lauri koputtanut Toi-nin ikkunaan ja sanonut:”Rytäkkä alkaa, on oltavaasemalla miehiä vastassa,Isänmaa kutsuu”.

Toinin juna lähti Käkisal-mesta Noitermaahan klo12. Hän ei tuntenut pelkoaeikä odottanut seikkailua.NoitermaastaTiituaan kul-kiessaan hän katsoi aukeal-ta mäeltä kotikyläänsä: jär-vi välkkyi sinisenä ja näkyimuutama vaahtopääaalto,mielen täytti haikeus.

Lottien olot olivat erit-täin alkeelliset. Alkuun hei-tä ei oltu edes ilmoitettumuonavahvuuteen. Lotatkärsivät vilua ja nälkää,mutta yhteishenki oli hyvä,ja ystävyyssuhteet, joita tyt-töjen kesken solmittiin, säi-lyivät eliniän.

2.12. Toini oli työvuo-rossa, kun sai tiedon koti-kylän evakuoinnista. Luvansaatuaan hän lähti välittö-mästi Porsaanmäelle. Kotioli jo tyhjä, äiti oli jättänyttuvan pyhäkuntoon, kak-karoiden ja lihapotin tuok-su oli vielä ilmassa. Toinilähti juoksemaan Noiter-maan pysäkille ja pelkäsi,ettei enää ehtisi nähdä omai-siaan, mutta juna ei ollutvielä lähtenyt, ja Toini saihyvästellä mummonsa, pie-net veljensä Veikon ja Teu-von, pienet serkkunsa Hil-jan ja Mikon, sekä äitinsä,joka piti huolta kaikistamatkalla Alavudelle.

Toinin työ jatkui Tiitual-la, kunnes lotat siirrettiinsieltä Immolaan 12.3. jakeskus Ruokolahdelle 13.3.1940. Lauri-ystävä oli saa-nut siirron Lemille Kär-meniemeen L.t.psto 1:een.Toinin ja Laurin ystävyysoli syventynyt vuosien var-rella, nuoret kihlautuivatLappeenrannassa 5.10.1940ja heidät vihittiin pääsiäise-nä 13.4.1941 Ruokolahdel-la. Vaikka nuorten ensim-mäinen kotimökki Lemilläoli harmaa ja pieni, onniyhteisestä elämästä oli suu-ri.

Ennen juhannusta tuliLaurille kiireinen komentoUimin patterille. Hänet siir-rettiin Laatokalle Heinäsen-maahan 1.9. Toini odottiesikoista ja lähti LemiltäPyhäjärvelle Laurin kotiin25.10.1941.

Vaikka välimatka oli pit-kä, nuorten ajatukset olivattoistensa luona ja kaipauskerrottiin kirjeissä.

Vielä joulukuussa Laa-tokka ärjyi vapaana. Lomaoli luvattu Laurille heti, kunpääsisi Laatokan yli. Toivejärven jäätymisestä toteutuija Lauri pääsi matkaan 4.1.Raskasta matkaa rankoissasääolosuhteissa kertyi 65km. Matka taittui väliin hiih-täen, väliin sukset olalla kä-vellen. Lauri saapui kotiinloppiaisaattoiltana ja esikoi-nen Tuula syntyi loppiai-siltana Kiviniemen kenttä-sairaalassa. Tuore äiti jäilapsen kanssa Savimäelle,kun isä palasi lomalta Hei-näsenmaahan.

Toinenkin lapsi, Pertti,

sai syntyä kotona Karjalas-sa 18.1.1944. Lasten Paa-vo-äijä tuli kunnantalolta15.6. ja sanoi, että tuleelähtö. Toini otti siltä seiso-malta Laurin kirjeet ja panine vauvan vaunuihin patjanalle. Pertti oli päivälleen vii-den kuukauden ikäinen jaTuula häntä kaksi vuottavanhempi, kun oli lähdet-tävä jälleen evakkomatkal-le sunnuntaina 18.6. Matkakohti tuntematonta oli al-kanut.

Tiistaina juna oli perilläKeuruulla. Evakot autettiinauton lavoille, joilta Keu-ruun emännät valitsivat so-pivimpia asukkaita taloihin-sa. ”Meitä oli seitsemän,emmekä olisi kelvanneetkenellekään. Saimme kui-tenkin asuttavaksemme yh-den kesähuoneen Liesjär-ven kylässä. Ensimmäisenäyönä evakkotalon lattiallaTuula ja Pertti kainalossanilupasin itselleni, että lapsis-tani en luovu, vaikka olisikuinka vaikeaa.”

Syksyllä 1944 Toini muut-ti lasten kanssa KeuruultaPuumalaan, sieltä Orimat-tilaan Laurin vanhempienja sisarten kanssa yhteenhuoneeseen. Alkuvuodesta1945 Toini lähti Huittisiinomien vanhempiensa luo,huhtikuun hän asui lapsi-neen Tikkakoskella sisarensaperheessä. Toukokuussa olivielä palattava Orimattilaan,jossa Toini ja lapset asuivatlähes puoli vuotta. Tuli syk-sy ja perheeseen odotettiinkolmatta lasta.

Sota oli loppunut. Laurisai paikan Isosaaren lin-nakkeelta, jonne perhemuutti 1.10.1945. Siellä hesaivat parakkiasunnon, jokaoli perheen ensimmäinenoma koti. Lapsetkin olivatonnellisia; isästä ja uudestakodista.

Synnytyksen aika lähestyihelmikuussa 1946. Toinijoutui asumaan kaksi viik-koa Laurin kaukaisten su-kulaisten luona Mannerhei-mintiellä lähellä synnytys-sairaalaa. Tuulan ja Pertinpikkusisko Irmeli syntyi18.2.1946.

Isosaaren aikoihin maa-liskuun loppupuolella 1948syntyi myös neljäs lapsi per-heeseen. Kiirastorstaina tulilähtö mantereelle synnyttä-mään. Sää oli aurinkoinenja menomatka Suomenlah-den jäätä pitkin sujui he-voskyydillä hyvin. Pitkäper-jantaiyönä 26.3. Toini syn-nytti terveen poikavauvan.Muutaman päivän päästä,tiistaina, oli lähdettävä pa-luumatkalle. Sää oli muut-tunut suojaiseksi ja kelirik-ko alkamassa. HevoskyytiIsosaareen oli jo hyvin vaa-rallinen ja pelottava. Patte-rin päällikkö oli luvannutLaurille hevosen, mutteimiestä. Viimein eräs jäme-rä Pohjanmaan poika lupa-si lähteä hevosmieheksiomalla vastuullaan ja pikkuPaavo matkasi turvallisestikotiin isänsä sylissä. Myö-hemmin samana päivänärepesi railo, eikä viiteen päi-vään ollut pääsyä mante-reelle.

Isosaaressa oli hyvä asua,

siellä kaikki saivat paljonuusia ystäviä, myös muistaevakkoperheistä. Toininmielestä se oli paras kasvu-ympäristö lapsille.

Isä sai komennuksenSuomenlinnaan, jonne per-he muutti 1950. Perhee-seen syntyi pikkusisko Päi-vi 1954.

Suuren perheen äidin päi-vät olivat työntäyteisiä.Omien lasten lisäksi äidilläoli aina hoitolapsia, nuorinheistä tuli hoitoon alle kah-den kuukauden ikäisenä.Kaikesta oli puutetta, myösvaatteista. Silloin kun memuut nukuimme, teki äitikäsitöitä yön hiljaisina het-kinä.

Suomenlinnan uusien ys-tävien innoittamana äiti liit-tyi Alipäällystön naisten yh-distykseen, jonka johtokun-nassa hän toimi sihteerinä,sekä hengellisen jaostonpuheenjohtajana. Samoihinaikoihin äiti ja isä liittyivätmyös Vpl. Pyhäjärvi-seu-raan, jossa äiti oli johto-kunnan jäsenenä, emäntänäja kakkaranpaistajien ker-hon puheenjohtajana. Jär-jestötyö oli äidille mielui-saa, opintokerhossa ja lot-tatyössä saatu kokemus olisiinä hyvä tuki.

Aika Suomenlinnassa olitoiminnan, ystävien, lastenkoulunkäynnin, hoitolastenja perheen yhtenäisyydenonnellista aikaa. Vuonna1964 isä jäi armeijasta eläk-keelle täysin palvelleena jaoli jätettävä rakkaat rannatja turvallinen kotisaari ystä-vineen.

Muutimme Helsingin Pa-kilaan, sodan jälkeen ra-kennettuun rintamamiesta-loon. Kun me lapset ai-kuistuimme ja muutimmepois kotoa, sai äiti enem-män aikaa myös omiin har-rastuksiinsa. Kouluaikojenikävimmästä asiasta, käsi-työstä, tuli tärkeä harrastus.Virkkuukoukku ja sukka-puikot saivat kyytiä ja talonkellarissa kolkkasivat kan-gaspuut.

Äidistä ja isästä tuli mum-mo ja äijä, elämä lastenlas-ten kanssa oli antoisaa.Kymmenelle lastenlapselleon ollut ilo tehdä vauvan-vaatteita, sukkia, lapasia jaihastuttavia pehmoeläimiä.Tärkein asia on ollut perin-teen ja karjalaisen kulttuu-rin siirtäminen lastenlapsilleja vielä lastenlastenlapsille-kin. Monet mummon lap-suuden lorut, leikit ja tari-nat sekä Porsaanmäen ruo-kareseptit ovat jääneet pe-rinnöksi jälkipolville.

Ehkä rakkain harrastus,kirjoittaminen, pääsi myösvauhtiin. Äiti kirjoitti omas-ta, oman sukunsa ja mui-den porsaanmäkeläisten elä-mästä uskomattoman pal-jon. Vuosikymmenten var-rella hän laati lukuisia syn-tymäpäivä- ja muistokir-joituksia sukulaisilleen ja ys-tävilleen. Hänen tuotanton-sa on mittaamattoman ar-vokas: hän kirjoitti Karja-laisen kulttuurin edistämis-säätiölle, Museovirastolle,Suomalaisen kirjallisuudenseuraan, Helsingin yliopis-ton kulttuurien tutkimuk-

sen laitokselle, moniin leh-tiin ja osallistui useisiin kir-joituskilpailuihin. Hänetpalkittiin monista kirjoi-tuksistaan ja se innosti hän-tä jatkamaan kirjoittamis-ta.

Turun yliopistossa folk-loristiikkaa opiskellutAnna Hynninen teki sekäpro gradu -tutkielmansaettä väitöskirjansa äidin kir-joitusten pohjalta. Väitös-kirja julkaistiin vuonna2017.

Omakotitalossa asumi-nen alkoi käydä raskaaksi,ja äidille ja isälle tuli vieläkerran muutto uudellepaikkakunnalle 1982. En-simmäisen Nummelan ri-vitalokodin ikkunasta nä-kyivät kauniit männyt, jot-ka olivat ”yhtä kauniit kokoton Karjalas”. Kun isänaskel oli jo hidastunut jaheikentynyt, löytyi pie-nempi, portaaton asunto,joka jäi viimeiseksi yhtei-seksi kodiksi. Isä nukkuipois 18.10.2000.

Äiti asusteli tässä asun-nossa yksin, kunnes 2013hänelle löytyi turvallinenja hyvä asuinpaikka hoito-kodista Nummelassa. Siel-lä asuessaan äiti oli vieläpitkään hyvin vireä ja vir-keä. Hän kirjoitti kirjeitä,luki lehtiä, seurasi maail-man tapahtumia, politiik-kaa ja urheilua.

Hän jaksoi kutoa sukkiapienimmille. Vanhallamummolla oli lastenlas-tenlapsiakin 11, viimeisinheistä, tyttövauva, syntyi21.10.2017.

Hän kantoi huolta meis-tä jokaisesta ja osasi löytääpienetkin ilonpisarat elä-mästämme. Elämää var-josti Tuula-tyttären sairausja kuolema vuonna 2015.

Vuosien kuluessa mo-nenlaiset sairaudet koette-livat äitiä ja hiljalleen voi-mat vähenivät. Hän toivoija rukoili pitkään pääsyäTaivaan Isän luo, pääsyäkotiin. Rukoukset kuultiinja äiti nukkui ikiuneen12.11.2017.

Meillä oli välittävä, huo-lehtiva, rakastava äiti. Hä-nelle sukulaiset, kaukaisim-matkin, olivat läheisiä, sa-moin ystävät, uudetkin.Hän halusi antaa apuaanmyös tuntemattomille, hei-kossa asemassa oleville ih-misille.

Meillä oli karjalainen,ennen kaikkea porsaan-mäkeläinen äiti, ”VeskoToini”, jota me kaikkijäämme kiitollisuudella jarakkaudella kaipaamaan.

PÄIVI SEPPÄNEN

Muistokirjoituksia

”Meillä oli välittävä,huolehtiva,

rakastava äiti.Hänelle sukulaiset,kaukaisimmatkin,

olivat läheisiä, samoinystävät, uudetkin ”

Keskiviikko 20. joulukuuta 2017VPL.PYHÄJÄRVI6

Vpl. Pyhäjärveltä evak-koon lähdettäessä mukaansai ottaa vain välttämättö-mimpiä tavaroita. Matka-tavaroihin saatettiin saadamahtumaan myös joita-kin suvulle rakkaita esinei-tä, kuten albumeja, pal-kintoja, liinoja tai itse teh-tyjä puuesineitä. Tässämuutamien Vpl.Pyhäjärvi-seuran 60-vuotisjuhlaantuotujen esineiden tarinoi-ta.

Maija Nurminen lä-hetti kuvan tuohivirsuista,jotka hän oli saanut Kuis-man talon nykyisiltä asuk-kailta. Hänen vanhempan-sa olivat Elna MirjamKuisma o.s. Paavilainen,kotoisin Räisälästä. sekäJohannes Kuisma, ko-toisin Sakkolan Kivinie-mestä.

Maija Nurminen ker-too: ”Virsut saimme Kon-nitsasta (talo 159 Konnit-san talot -kartasta.)

Talo on toisen ja kol-mannen polven venäläi-sen perheen kesäasunto-na, Kiimajärven rannassa.

Kävimme sisareni kans-sa Karjalan matkalla, taisiolla v. 2008. YövyimmeMusakan Antilla.

Muistan hyvin, kun tie-dustelimme Antilta Kuis-man taloa, hän vastasi heti:”Se on se punainen talosiellä mäellä”. Hän lupau-tui meille kuskiksi ja tul-kiksi.

Vähän oli mutkia mat-kalla, ensimmäinen reittimärkä ja mutainen, mat-ka meinasi tyssätä siihen.Onneksi päästiin kiertä-mään Kiimajärvi toistakautta. Ja kyllä meidät toi-votettiin tervetulleiksi ky-lään tarjoilujen kera.

Viivyimme pitkän to-vin. Oli mielenkiintoistakuulla mm., kun talonisäntä kertoi edesmenneenäitinsä kyselleen ja ihme-telleen, missä on se suo-malaisrouva, joka käviheitä tervehtimässä Kar-jalanmatkoilla. Miksei häntule enää? Kyse oli äidis-tämme, joka oli jo silloinsairastunut.

Vielä, kun Antti kertoiharrastuksestani, tuohitöis-tä, niin talon isäntä poistuija palasi mukanaan kaksikäytettyä virsua. Ne olivatlöytyneet vintin sahanpu-ruista. Liekö mummunitekemät, koska hän tekituohitöitä jo siellä Karja-lassa. Pahasti on harrastuspurrut minuunkin: olenopettanut tuohitöiden te-koa 30 vuotta. Saimmesisareni kanssa ne virsutmuistoksi – arvatkaapaolivatko mieluisat. Myösmännyn karahka ja kävyt,jotka olen koristellut, ovatsamalta Karjalanmatkalta.

Rakennukset olivat mel-ko hyvässä kunnossa. Ta-lossa oli vielä alkuperäisetsormipanelit yläkerran sei-nissä ja puuhella entisöityvanhalla mallilla. Ja asia,

Ajat muuttuvat, muistot säilyvätmikä minua erityisesti miel-lytti, oli talon olohuoneenseinät. Ne oli päällystettykoivun rungon puolikkail-la”.

Leeni Osva kertoi: ”Lii-nan on valmistanut äitiniHilma Nousiainen o.s.Tiinus. Hän syntyi Sakko-lan Räihärannalla 17.1.1901ja kuoli Kirkkonummella23.8.1989. PyhäjärvenKonnitsaan hän perheensämukana muutti 1910.

Muuttoja elämän varrel-la riitti. Avioliitto vei hänetensin Valkjärvelle sotaa pa-koon kaksi kertaa, kunnesvanhempani rakensivatEräjärvelle vuonna 1946uuden kodin, josta matkalopulta päättyi Kirkkonum-melle. Paljon oli taakse jä-tetty, mutta liina seurasi äi-din mukana koko elämänpäätyen lopulta minulle,aarteekseni, muistoksi.

Liina on pellavainen,kooltaan 1,5x1,5 m. Se onvalmistettu vuonna 1919Konnitsan maamieskoulunkäsityötunnilla. Kankaan äitioli kutonut aikaisemmin jakoska kangaspuut olivatkapeat, piti kaksi pirdintäommella yhteen. Malli olityöläs, niinsanottua valko-kirjontaa, isot kukka-aiheetkulmissa, jotka yhdisti köyn-nös pienine kukkineen. Reu-nat on käännetty reikäom-peleella. Liina olikin ainoatyö, minkä hän teki, muttakoska se kokonaisuutenaoli hieno, niin 10 käsitöissäoli ansaittu, etenkin kun hänoli mallinkin suunnitellut itse.

Olen siis säilyttänyt aar-rettani liki 40 vuotta ihail-len sitä silloin tällöin, kun-nes näytin sen kälylleni, jokapesi ja silitti sen taidolla janiin päätimme tuoda senpitäjäjuhlaan näytille ajatel-len, että se ehkä kelpaisiPyhäjärven pitäjän muse-oon talteen – onhan sePyhäjärven Konnitsasta pe-räisin”.

Anja Pärssinen toi isän-sä Toivo Pärssisen (Kel-ja) armeija-aikana 1920-lu-vulla saamia palkintolusi-koita niin viisi- kuin kym-menotteluista. Hänen äitin-sä Aino, o.s. Inkinen Ylä-järveltä, oli harrastanut kil-pahiihtoa ja yleisurheiluaUrheiluseura Kaiussa.

Liisa Leinistöllä on tal-lessa isänsä Kalle/KaarloKajanderin (Sortanlahti)palkintolusikoita ja kiikari.Hänen äitinsä Lempi, o.s.Haapasaari Ylläppäästä,toimi Sortanlahden Mart-tojen puheenjohtajana. Siel-täkin oli muistoja. Kajan-derin pariskunnan häälah-jana 1926 saama maljakkooli myös esillä.

Kuisman talosta Konnitsasta saatu vanha virsu.

Pirkko Karoniemi kir-joitti: ”Minulla on tallessaisoisäni Pekka Friarinmuistovärssyvihko Konnit-san maamieskoulusta vuo-delta 1910. Suvullamme eiole siteitä Pyhäjärvelle muu-ta kuin tuon koulunkäyn-nin kautta. Meidän suku onisän puolelta Etelä-Karja-lasta Ruokolahdelta ja äi-din puolelta Kurkijoelta.Muistovihkossa on var-maan teillekin tuttujen py-häjärveläisten kirjoituksia.Annan sen mielelläni säily-tettäväksi museoonne.”

Petra Sarasteelle luo-vutettiin hänen isoisänsätohtori Haikosen talostalöytynyt ja viime kesänäPyhäjärvi-juhlilta mukaansaatu lasten päivänvarjo.

RÌITTA HIRVONEN

Taidokas pöytäliina toi tekijälleen täyden kympin käsitöistä Hilma Nousiai-selle, o.s. Tiinus. Vanhasta muistovärssyvihkosta.

Urheilukilpailun palkinto 1925, kiikarit ja häälah-jana 1926 saatu maljakko.

Keskiviikko 20. joulukuuta 2017 VPL.PYHÄJÄRVI 7

Kun Suomi täytti satavuotta 6. joulukuuta, oliMirja ja Mauno Alarod-ulla toinenkin syy juhlistaahetkeä: he viettivät silloinyksivuotishääpäiväänsä.

Vuosi sitten avioitunutpariskunta on tuntenut toi-sensa jo vuosikymmenet,mutta vasta nyt oli aikamennä avioon. Mirjalle liit-to on ensimmäinen jaMauno puolestaan astuitoisen kerran alttarille les-keksi jäätyään.

Pyhäjärvi-lehden pyyn-nöstä Mirja ja Mauno ker-tovat tarinaansa.

Mauno Alarotu on syn-tynyt Jämijärvellä29.01.1929.

– Vanhempani olivatmaanviljelijöitä. Sisaruksiaoli kuusi, kaksi tyttöä janeljä poikaa. Olen käynytkansakoulun ja kansan-opiston. Perheeni siirtyiIkaalisiin vuonna 1936.Kotitilani Ikaalisissa siirtyiomistukseeni noin 1950,jolloin menin myös avio-liittoon Annikin kanssa.Perheeseemme syntyi kol-me poikaa.

– Perustin kotitilalleni sa-han, joka toimi kymme-nen vuotta. Menetin koti-tilani ja sahan vararikossavuonna 1964. Siirryimmeperheeni kanssa Hämeen-linnaan samana vuonna.Siellä asumme edelleen,kertoilee Mauno.

Mirja o.s. Tenkanen onsyntynyt Huittisissa02.06.1948. Vanhempan-sa olivat Toivo Tenka-nen Pyhäjärven Saaprustaja Helvi Heikkonen Py-häjärven Salitsanrannalta.

– Ylioppilaaksi tulin1967 Ikaalisten yhteiskou-lusta. Teologian maisterintutkinnon suoritin vuonna1979. Suomen KristillisenTyöväen Liiton palveluk-sessa työskentelin vuodet1977-1982, ja sairaalateolo-gina ja seurakuntapastori-na Sastamalassa vuoteen2012 asti, jolloin jäin eläk-keelle, Mirja summaa.

Sairaalasielunhoitajan eri-koistumiskoulutuksen hänoli suorittanut vuonna1986.

Mauno toteaa tavan-neensa Mirjan ensimmäi-sen kerran vuonna 1977:

– Mirja oli silloin Päivä-niemen virkistyskeskuksenjohtajana Karkussa, ja mi-nut oli samana vuonna va-littu Suomen KristillisenTyöväen Liiton puheen-johtajaksi. Meistä tuli Mir-jan kanssa työtovereita.Työtovereina toimimmevuoteen 1982, jolloin Mir-ja siirtyi sairaalateologiksiVammalaan. Yhteistyöm-me jatkui edelleen ollessa-

Suomi sata vuotta –Mirjan ja Maunon liitto yksi vuotta

Mirja ja Mauno Alarodun ensimmäinen yhteinen joulu vuonna 2016.

ni Sana ja Työ -lehden pää-toimittajana.

Mauno Alarotu on suo-rittanut opintoja toimitta-jan työtä varten sekä opis-kellut uskontotiedettä ja his-toriaa avoimessa yliopis-tossa ja Vanajaveden opis-tossa.

Maunon vaimo Annikkisairastui Alzheimerin tau-tiin ja Mauno oli hänenomaishoitajanaan viidenvuoden ajan.

– Sen jälkeen hän olihoidettavana Ilonpisaranhoitokodissa Hämeenlin-nassa. Pidin Annikkiin kiin-teästi yhteyttä useita kertojaviikossa. Hän kuoli kesä-kuussa 2016. Mirja tuki mi-nua vaimoni yli kymmenenvuotta jatkuneen sairaudenaikana, kiittää Mauno Ala-rotu.

– Elokuussa 2016 Mirjasanoi minulle puhelinkes-kustelussa, että nythän sinäet minua enää tarvitse. Mei-dän yhteytemme oli vai-moni pitkäaikaisen laitos-hoidon aikana kehittynytyhä syvemmäksi. Minustatuntui pahalta, että tämäyhteytemme katkeaisi. Ky-syin Mirjalta, saisinko esit-tää hänelle hyvin tärkeänkysymyksen. Mirja antoiluvan, ja minä kosin häntä.Mirja suostui kosintaani janiin päätimme kihlautua.

Häät vietettiin itsenäisyys-päivänä 2016 Päiväniemes-sä.

– Meidän tietoomme eiole tullut paheksuntaa avio-liitostamme. Miksi olisi?Onnitteluja on tullut ystä-viltä satamäärin, pariskuntatoteaa tyytyväisenä.

Arki on sujunut oikeinhyvin.

– Olemme välillä Sasta-malassa, jossa tapaammeMirjan sukulaisia ja ystäviä.Hämeenlinnassa olemmeMaunon läheisten ja ystävi-en yhteydessä. Maunolla onkolme poikaa, yhdeksän las-tenlasta ja 13 lastenlasten-lasta. Meillä on suuri perhe.

Yksivuotishääpäivää Ala-rodut viettivät Hämeenlin-nassa.

– Juhla-aterian söimmeoman keittiön pöydän ää-ressä. Itsenäisyyspäivän si-nivalkoiset kynttilät loisti-vat valoaan, ja Mirjalta saa-mani Suomen lippu juhlistipöytää, selvittää Mauno.

Yksi viime kesän kau-neimpia muistoja on Pyhä-järvi-juhlat Pyhäjärven kirk-koaholla, jossa Mirja jaMauno olivat mukana mat-kassa.

– Kesän kauneimmatpäivät sattuivat juuri juhlienajaksi. Oli suurenmoistaviettää aikaa siellä. Siellä

tulin tuntemaan, mistä aitokarjalaisuus saa voimansa:yhteenkuuluvaisuuden tun-teesta sekä iloisesta ja so-peutumiskykyisestä luon-teesta, Mirja tuumaa.

Joulua he viettävät yh-dessä Mirjan sisaren, Lai-nan, kanssa, ja siirtyvät sit-ten uudeksi vuodeksi Hä-meenlinnaan Maunon per-heväen piiriin.

– Tulevaisuudensuunni-telmia ei tällä hetkellä ole.Mottona on: yhdessä eteen-päin. Jokainen päivä onJumalan lahja.

MARJORISTILÄ-TOIKKA

ToivotammePyhäjärvi-lehden

lukijoille hyvää jouluaja siunausta

uudelle vuodelle!Mirja ja

Mauno Alarotu

Karjalan kannaksellaSakkola ja rajan pin-nassa Värtsilä ja Sor-tavaln -tienoikealla puolella si-jainnut Pälkjärvi oli-vat vuorossa, kunsuuren suosion saa-neet pitäjäesittelyt jat-kuivat KarjalatalollaHelsingissä 9. mar-raskuuta. Osallistujiaoli 95 henkeä, aiem-min syksyllä olleissatilaisuuksissa runsaat100.

Sakkolasta kertoi-vat Sakkola-Säätiönpuheenjohtaja AnttiHynnä ja Sakkola-Seuran puheenjohta-ja Väinö Meska-nen. Säätiön toimin-ta on keskittynytLempäälään, Sakko-la-Seura toimii Hel-singin seudulla.

Pälkjärvi oli aikoi-naan pieni kunta,vain noin 2054 asu-kasta v. 1939. Se tun-nettiin laajasti Kan-naksella mm. paik-kakunnalla vuodesta1925 toimineenPälkjärven piirimie-lisairaalan ansiosta.

Alkuvuonna 2018Karjalatalolla esitel-lään kahdeksan pitä-jää, tilaisuuksien jär-jestäjänä on jatkos-sakin Karjalaisten pi-täjäyhdistysten Liitto(KPYL). Tilaisuuksi-en viikonpäivä vaih-tuu keskiviikoksi japitopaikka Karjala-talon juhlasaliksi.

Helmikuussa 14.2.esitellään Räisälän jaSoanlahden pitäjät.Maaliskuusa 14.3.ovat pitäjistä vuoros-sa Vpl. Pyhäjärvi jaUusikirkko. Huhti-kuussa 18.4. Kurki-joen ja Uukuniemenesittelyt päättävät ke-vätkauden pitäjäesit-telyt jatkuakseen jäl-leen syksyllä 2018.

Kannattaa merki-tä em.tilaisuudet jonyt kalenteriin pääl-lekkäisyyksien välttä-miseksi.

KAARINAPÄRSSINEN

Pitäjä-esittelytjatkuvatkevät-kaudellaKarjala-talolla

Ajankohtaistatietoa:

www.karjalanliitto.fi

Henrikki Tenkanen (kirjoittanut ylioppilaaksi Merikar-vian lukiosta 2004) maantieteen alan väitöskirja ”Captu-ring time in space: Dynamic analysis of accessibility andmobility to supports patial planning with open data andtools” tarkastettiin Helsingin yliopistossa 17.11.2017 klo12.00. Vastaväittäjänä toimi professori Robert WeibelZurichin yliopistosta ja kustoksena professori TuuliToivonen Helsingin yliopistosta. Filosofian tohtorintutkinto myönnettiin väittelijälle korkeimmalla arvosa-nalla 12.12.2017.

Henrikki Tenkasen äiti on Marketta (o.s. Pokela) jaisä Hannu Tenkanen, joka on Toivo ja Helvi (o.s.Heikkonen) Tenkasen poika.

Väitöksiä

Maunon poika, pastori Jukka Alarotu, onnitteleevastavihittyjä Mirjaa ja Maunoa.

www.karjalanliitto.fi/vplpyhajarvisaatio

Kotisivut osoitteessa:

Keskiviikko 20. joulukuuta 2017VPL.PYHÄJÄRVI8

Ennen matkaa olimmekuulleet paljon tarinoitaKarjalasta ja omasta taa-tasta ja isoisovanhemmis-ta. Nyt kaikki kiehtovattarinat realisoituivat, kunpääsimme näkemään Kar-jalan omin silmin.

Matkustimme IkaalistenKarjalaseuran bussissa jaseurueeseemme kuului äi-tini Päivi Yrjölä, äidinveli Esa Patrakka, äidinserkut Satu Holma,Rami Holma ja pikku-serkkumme Hilja Hol-ma. Kaikkia meitä yhdis-tivät samat sukujuuret Py-häjärven Rantakylästä jaSalitsanrannasta.

Matkamme ajoittui Py-häjärvi-juhlan ajankohtaanviime heinäkuussa. Ennenmessua ja juhlaa ehdim-me kiertää taatamme äi-din, Aino Patrakan (o.s.Pusa) ja isän TaunoPatrakan (molemmat s.1909 Vpl Pyhäjärvi) koti-kontuja – koulut, uima-paikat ja kotitilat tulivatnähtyä. Talvisodan sytty-essä 1939 isoisovanhem-mat lapsineen jättivät ko-tinsa ja sodan jälkeen tuli-vat takaisin, mutta lähti-vät uudelleen evakkoon1944 jatkosodan vuoksi.Reijo-taatamme (s.1937Vpl Pyhäjärvi) oli muka-na molemmilla evakko-matkoilla.

Majoituimme Käkisal-messa Priozerskin mök-kikylässä. Meidän kokokahdeksan hengen seurueyöpyi yhdessä pienessämökissä, sopu sijaa antaa,ja kyllähän meillä hauskaaoli! Mökkikylän pallokent-tä, kahvio ja saunat palve-livat ja pääsimme jopanettiin silloin tällöin kah-vilan nurkalle asti ulottu-valla wlanilla.

”Aino-mummon talooli sen suuren kuusiaidanvieressä”, valkeni meilletoden teolla, kun kotiseu-tukierroksella pysähdyim-me Aino-mummon koti-tilalla. Jäljellä ei tosin alku-peräisenä ollut enää kuinjuuri se iso kuusiaita kau-niin järvimaiseman ran-nalla. Talo oli ilmeisestisama, mutta sitä oli laa-jennettu ja korjattu uusilleasukkaille sopivaksi. Ylei-sesti talot ja rakennukset

Noitermaan asema, jos-ta evakkoja lähti sotaanpakoon. Kuvat: PetraYrjölä

Mieleenjäävä matka sukujuurillemmeolivat aika hurjan näköisiäKarjalassa. Pelkkä pohti-minen siitä, kuinka peltivi-ritelmät lämmittävät talvi-pakkasilla sai vilunväreet ai-kaan.

Saimme nähdä myösevakkojunan Noitermaanaseman. Asema itsessäänoli viehättävä, mutta sentarina sai taas miettimäänomaa onnea koto-Suomes-sa.

Piipahdimme katsomaanRantakylän koulua, muttaikäväksemme koulu oli pa-hoin palanut – jäljellä olienää vain kolme savupiip-pua! Seurueemme oli ih-meissään, sillä edelliselläKarjalan reissullaan he oli-vat päässeet sisälle kouluunihastelemaan rakennusta.

Laatokan näimme myösensi kertaa. Laatokka olityyni ja sen ranta oli niinihana, että vaihdoimmeKarjalan männyn alla uik-karit ja pulahdimme virkis-tävään veteen. Bussissa nau-roimme, kuinka nyt olem-me Laatokan uimaseuranjäseniä! Aino-mummonmukaan Pyhäjärvi oli nai-sellisen lempeä kuin äiti jaLaatokka voimakas kuinisä. Ehkäpä ensi kerrallauimme myös Pyhäjärves-sä.

Sunnuntain messulle jaPyhäjärvi-juhlalle saimmekauniin sään, aurinko hellimeitä ja tunnelma oli iloi-nen. Monet naiset olivatpukeutuneet kauniisiin kan-sallispukuihin. Bussiryh-mämme oli auttamassa telt-tojen pystytyksessä, kahvit-tamisessa ja ohjelman jär-jestämisessä. Juhla oli tun-nelmallinen ja koskettavaseppeltenlaskuineen ja juh-lapuheineen. Juhla auttoiymmärtämään taas enem-män evakkomatkalaisia jasitä, kuinka onnekkaita meolemme.

Kaiken kaikkiaan matkaoli upea sukellus sukujuu-rillemme ja hieno koke-mus. Nähdään Karjala piantaas uudestaan!

Kirjoittanut:PETRA YRJÖLÄ,

siskoniKATRI YRJÖLÄ ja

TOMMI SALONEN(omat karjalaiset sukujuu-

ret Kuolemanjärveltä)

Laatokan aavaa maisemaa.

Hilja Orimattilan kan-sallispuvussa.

Reissuseurueeme. Vasemmalta: Petra, Tommi, Satu, Hilja, Esa, Päivi, Rami ja Katri.

Tauolla nautittiin retkikahvit auringon paisteessa.

”Aino-mummonmukaan

Pyhäjärvi olinaisellisen lempeä

kuin äiti jaLaatokka

voimakas kuin isä.Ehkäpä ensi kerralla

uimme myösPyhäjärvessä”

Keskiviikko 20. joulukuuta 2017 VPL.PYHÄJÄRVI 9

Sääntömääräiseen syysko-koukseen Karjalatalollesunnuntaina 19.11. saapui20 seuran jäsentä. Monijättää tulematta, ettei vainjoutuisi toimihenkilöksi.

Tämän tietäen oli halli-tus jo etukäteen valmistel-lut asiaa. Neljästä erovuo-roisesta jäsenestä lupautui-vat Raili Huovila ja Kai-sa-Liisa Korhonen jat-kamaan seuraavan kaksi-vuotiskauden 2018-2019.Tämän vuoden uusistaseuraan liittyneistä jäsenis-tä saatiin kaksi jäsentä hal-litukseen: Jenni Pääsky-saari Järvenpäästä ja Soi-le Tomperi Hyvinkäältä.Ensi vuoden jatkavat vieläMarketta Mattila jaEeva-Liisa Miikkola.

Puheenjohtajaksi 2018valittiin Riitta Hirvonen.Koska varapuheenjohta-jaksi ei löytynyt halukasta,niin Raili Huovila nimet-tiin siihen tehtävään vuo-deksi 2018. Näin seurallaon ensimmäisen kerrannaishallitus.

Kahden työteliään juhla-vuoden jälkeen päätti tä-

Karjalaiset ruokapidotla 10.2.18 klo 14 alkaen

Huopalahden kirkon srk-salissaKarjalanpaistia lisukkeineen,

karjalanpiirakoita ja puolukkakiisseliPääkokkina ja leipurina Juhani Forsberg

Musiikkiohjelmaa

Aikuiset 20 euroa, alle 15 v 8 eja vunukat alle 8 v ilmaiseksi

Järj.Vpl.Pyhäjärvi-seura

Ilm. 30.1.18 mennessäKaisa-Liisa Korhoselle

(tiedot lehden takasivulla)

Terveisiä Vpl.Pyhäjärvi-seuransyyskokouksesta

män vuoden hallitus, ettäensi vuosi otetaan rauhalli-semmin. Kevätkaudella2018 on vain kaksi jäsenti-laisuutta: lauantaina 10.2.kokkaa Juhani Forsbergmeille jälleen Karjalaisetruokapidot ja sunnuntaina15.4. pidetään sääntömää-räinen kevätkokous.

Karjalatalolla esitelläänmuutaman kerran vuodes-sa eri pitäjiä. Vpl. Pyhäjär-

ven vuoro on ke 14.3.Pääsky ry antoi seural-

lemme lahjaksi yhden päi-vän Karjalaisella kesäkodil-la Helsingin Jollaksessa. Asi-aan palataan ensi keväänä.

Lämmin kiitos teille kai-kille seuran jäsenille tästävuodesta. Te mahdollistat-te seuran toiminnan, vaik-ka ette itse pääsisi osallistu-maan tilaisuuksiin. Joiden-kin kanssa tapasimme Py-

häjärvi-juhlilla Karjalassa.Mikäli teillä on toiveita taiideoita, niin lähettäkää vies-tiä hallitukselle päin.

Lämpimin jouluajatuksinteitä tervehtien

VPL.PYHÄJÄRVI-SEURAN HALLITUS ja

RIITTA HIRVONEN

Hallituksen erovuoroiset jäsenet ruusut kädessä: Sini Heikkonen ja EeroSirkiä sekä varapuheenjohtaja Silvo Kaasalainen. Hallituksessa jatkavatKaisa-Liisa Korhonen ja Riitta Hirvonen (oikealla). Kuva: Marketta Mattila.

Upouusi, vastavihitty lip-pu liehui kirkkoahon lip-purivissä viime kesän Vpl.Pyhäjärvi-juhlien pääjuh-lassa heinäkuun 16. päivä-nä. Lippu oli Kukkojensukuseuran, jonka tunnusnäin sai juhlallisen alkutai-paleen oman suvun koti-konnulla.

Lipun pohjana ovat Kar-jalan värit, punainen jamusta, puolitettuna. Kes-kellä on suvun logostatuttu kukko kullankeltai-sena ja vuosiluku 1591.Tuolloin Kukko-sukunimiesiintyy ensimmäisen ker-ran veroluettelossa:Pouell Kucko oli mak-sanut veroa Kiimajärvenkylässä silloisessa Käkisal-men läänissä.

Lipun toteutti liputus-tuotteita valmistava Flag-more Oy Pälkäneellä. Li-pun hankinnasta vastasi su-kuseuran vapapuheenjoh-taja Jari Kukko. Hän ker-too ajatuksen lipusta kyp-syneen viime vuosina.

– Sukuseurallamme olijo pitkään ollut standaarija isännänviirikin hankit-tiin vuonna 2014, mikseivoisi olla lippukin! Usein

Kukkojen sukuseuran lippua kirkkoaholla esittelemässä seuran varapuheen-johtaja Jari Kukko (kesk.) sekä airuet Mauri Kukko ja Tuula Kukko.

Kukkojen lipussaliehuvat Karjalan väritja suvun tunnus

sukuseurat hankkivat näitätunnuksia toisessa järjestyk-sessä ja aloittavat lipusta.

Eräs tärkeä paikka, jossapohdinnat sukuseuran li-pusta virisivät, olivat Kar-jalan Liiton juhlat. Niissänäki sukuseurojen lippuja,ja se Kukoilta puuttui.

– En tiedä toista yhtävahvaa tunnusmerkkiä kuinlippu. Sinänsä jännittävää,ettei sitä takavuosina han-kittu, vaikka seuran toimin-takin oli hyvin aktiivista.

Lippu naulattiin sukuseu-ran hallituksen kokoukses-sa Pyhäjärvi-matkan aika-na ja sen vihki Pyhäjärvi-juhlien juhlamessun luot-sannut Juhani Forsberg.Airueina toimivat TuulaKukko ja Mauri Kukko,lippua kantoi Jari Kukko.

Arvokkaampaa vihki-mistapahtumaa sukuseuraei olisi lipulleen voinutkaansaada. Alkujaan lippu pitinaulata jo heti valmistuttu-aan Kukkojen sukuseura-matkalla Vpl. Pyhäjärvelläedelliskesänä 2016.Matka-peruuntui ja lippukin jäiodottamaan.

– Oli hienoa saadaviettää lipun juhlallisuudet

sillä maaperällä kuin alunperin ajattelimmekin, JariKukko toteaa.

Pekka KukkoesimieheksiSukuseuran lippu oli en-simmäisen kerran esillä jakunniapaikalla kesällä 2016sukuseuran esimiehenä pit-kään toimineen Viljo K.Kukon siunaustilaisuudes-sa 16.7. Mouhijärvellä. Esi-miehenä Viljo K. Kukkoaloitti vuonna 1997 ja toi-mi tehtävässä elämänsä lop-puun saakka. Hän oli suku-seuran perustajajäseniä jatoimi puheenjohtajana vuo-det 1981-95. Kuollessaanhän oli 93-vuotias.

Kesän sukukokouksessaVpl. Pyhäjärvellä sukuseu-ran uudeksi esimieheksi va-littiin Pekka Kukko Kan-kaanpäästä. Hän on toimi-nut sukuseuran hallitukses-sa, varapuheenjohtajana javuodet 1991-2004 sihtee-rinä, ja hän toimitti vuonna1998 ilmestyneen kirjanKukkojen suku II. Tällähetkellä sukuseuran puheen-johtajana toimii HeikkiHonkala Turusta.

Matkat mielessäKukkojen sukuseuralaistenmatka kotiseudulle toteu-tui kuluneena kesänä jous-tavasti, kun lähtijät liittyivätPyhäjärvi-Säätiön järjestä-mälle bussimatkalle Pyhä-järvi-juhlille Karjalan kan-nakselle.

Omia sukuseuramatkojaKukot ovat tehneet puo-lentusinaa kotiseudulleen jarajan taakse. Ensimmäisenmatkan seura teki vuon-na1991. Matkoilla on

muun muassa kierretty Laa-tokka ja tutustuttu merkit-tävimpiin nähtävyyksiin, ku-ten Konevitsan ja Valamonluostareihin ja Kizhin saa-reen. Aina on varattu aikaamyös kotipaikkakäynneille.Enimmillään matkalle onosallistunut väkeä kaksi lin-ja-autollista.

Viime matkojen järjeste-lyistä vastannut Jari Kukkoon jo ehtinyt mainita, etteienää vedä uusia sukuseura-matkoja. Asiaa nyttemmin

pohdittuaan hän on tar-kistamassa kantaansa.

– Ehkä sittenkin jos-sakin vaiheessa, hän lupaaharkita.

Kukkojen sukuseura toi-vottaa kaikille pyhäjärve-läisille Rauhallista Jouluaja Onnea vuodelle 2018 !

PAULA LATVAKukkojen sukuseuran

sihteeri

Keskiviikko 20. joulukuuta 2017VPL.PYHÄJÄRVI10

Tampereen kerhon pikkujoulussailoinen tunnelma

Sinä talvena toivoin paljon lunta, pakkasia ja hyviäjääkelkkamäkiä. Uudet luistimet ja sukset täytyisisaada. Järven pitäisi jäätyä peilikirkkaaksi. Ei saisisataa lunta sen jälkeen pitkään aikaan. Olisi upeanarskutella uusilla luistimilla, nurmiksilla.

Tuli jouluaatto. Pakkasta oli sopivasti ja järvenselkä oli jäänsileä. Odottelimme joulupukkia. Kuu-sen takaa kurkistelimme pukin saapuessa. Tuskinuskoin enää oikeaan joulupukkiin, mutta toihan sehyviä toivottuja lahjoja. Pukki tuli lähemmäs.Ajatteli varmaan ottaa minut polvelleen, vaikkaolin jo iso poika. Pistin hanttiin ja vahingossatarrasin kiinni pukin pumpuliparrasta, joka jäikäteeni. Naururemakan jälkeen lahjat jaettiin. Sainluistimet ja sukset ja muitakin lahjoja. Voi pojat!En olisi malttanut odottaa aamuun asti. Olisintahtonut päästä heti jäälle luistimia kokeilemaan.

Aamulla herättyäni kiirehdin kurkistamaan ulos,mutta mitä ihmettä! Yöllä oli alkanut sataa lunta jaihanan sileä jää oli paksun lumipeitteen alla. Ei sehaittaa, ajattelin. Kohta pääsee hiihtämään. Muttajo seuraavana päivänä tuli suoja ja satoi vettäkin.Kaikki lumi ei ehtinyt sulaa, kun tuli jo uusipakkanen. Ei päässyt hiihtämään eikä luistelemaan.Mutta mäkeä laskettiin kelkalla. Pitempiä matkojakuljettiin potkukelkalla eli potkurilla.

Tulihan sitä lunta sitten myöhemmin enemmän-kin ja pääsi suksille. Hiihtämisen iloa ei kuitenkaankestänyt pitkään, sillä yksipuiset sukseni katkesivatjo alkutalvesta. Seuraavana talvenakin sain ollailman suksia. Siihen aikaan ei ollut joulupukillakaanvaraa joka vuosi uusiin suksiin. Mutta lainattiintoisilta, milloin eivät niitä itse tarvinneet.

Ei joulunvietto ole vuosien kuluessa paljonmuuttunut. Tänä joulunakin syömme samanlaisiaruokia kuin aiemminkin. Pöydässä on kinkkua,laatikoita, puuroa ja joululeivonnaisia. Joulutorttu-ja en muista nähneeni kuin vasta aikuisena. Tärkeäjouluruoka on ollut jo pitkään riisipuuro ja sekahe-delmäkeitto.

Maalla oli kohokohtana päästä reellä joulukirk-koon. Siellä näki valtavasti kynttilöitä isoissa katto-kruunuissa ja ihmisiä kaikki penkit täynnä. Vieläkotimatkallakin soi korvissa mahtava jouluvirsi.

Valkolumisia lapsuusajan jouluja on hauska muis-tella. Aina saatiin pakkasta ja lunta jouluksi silloinpienenä.

TUOMO TENKANENKerava

Tuomas Tenkasen perhe Ikaalisten Läykilläjouluna 1945. Vas. Tuomo, Tuomas, Tuula,Martta, Raimo ja Raili.Edessä Aira ja Riitta.

Lapsuusajanvalkea joulu

Tampereen Seudun VPLPyhäjärvikerhon vuotuistapikkujoulua vietettiin9.12.2017 Ravintola Pyyni-kissä 37 hengen voimin.

Tilaisuuden aluksi pu-heenjohtaja Aila Kuhlmantoivotti juhlavieraat terve-tulleiksi. Hiljennyttiin äsket-täin kuolleen kerhon aktii-vijäsen Hannu Luukka-sen muistolle ja laulettiin-kaksi ensimmäistä säkeis-töälaulusta Toivioretkellä.

Valmis joulupöytä odot-ti, joten juhlavuoden tee-man mukaisesti syötiin yh-dessä ja samalla oli hyvääaikaa haasteluun.

Ruokailun jälkeen alkoiohjelmaosuus, jossa vara-puheenjohtaja Laila Inna-nen lauloi sekä lausui YrjöJylhän runon Pyhä yö.

Kerhon kunniajäsen Hel-vi Kalttila o.s. Pärssinenmuisteli 5-vuotiaan näkö-kulmasta joulukuun alkua1939, kun koti piti jättää.Pikkuveli oli juuri täyttänytvuoden. Äiti oli se vastuu-henkilö, jonka oli toimitta-va nopeasti ja määrätietoi-sesti pienten lastensa pyöri-essä helmoissa.

Mukaan otettavien tava-roiden paino oli määrätty,joten esimerkiksi koko va-lokuva-albumia ei voinutottaa, vain muutamia kuviasieltä. Eväät ja tarpeellisetvaatteet olivat tietysti tär-keimmät. Helvi-tytön olivalittava kahdesta nukestavain toinen. Valituksi tuli sevanhempi, huonokuntoi-sempi.

Kokoonnuttiin Noiter-maan pysäkille, jossa olipieni odotushuone, jotenuseimmat odottivat lähtöäulkosalla. Naiset ja lapsetolivat lähtijöinä etusijalla,mutta äijäkin pääsi onneksisamaan junaan ja sai tehtä-väksi toimia härkävaununkamiinan lämmittäjänä.

Lämmintä keittoa oli ra-dan varrella matkalaisilletarjottu. Unohtumattomastion Helvin mieleen jäänytlapsille annettu punainenomena. Junan kyydissämonien matkakokemustenjälkeen päädyttiin viimeinAlavudelle, mutta tapahtu-mat sen jälkeen ovatkin taaseri juttu.

Seuraavaksi Pekka Karilausui juuri kirjoittamastaan

Aila Kuhlman ja Laina Innanen esityksissään.

runokokoelmasta kaksi jou-lurunoa. Kiitollisena kerhosai vastaanottaa lahjapake-tin, joka sisälsi Pekan kirjal-lista tuotantoa.

Laila Innasen johdollalaulettiin En etsi valtaa lois-toa. Paula Kiiskinen olitilaisuuden aikana myynytarvat ja pienen jännityksenmyötä juhlaväen lahjoitta-mat paketit arvottiin voit-tajille.

Iltapäivä oli edennyt niin,että olikin jo vuorossa kah-vit joulutortun kera. Tilai-suus päättyi yhteisesti lau-lettuun Karjalaisten lau-luun.

Tampereen Seudun Vpl.Pyhäjärvikerho toivottaa-lehden lukijoille rauhallistajoulua ja hyvää uutta vuot-ta 2018!

PIRJO KIIALASihteeri

Ase-velvollistenkutsuntaariveihin100 vuottasittenOheisella ilmoituksella kutsuttiin nuoriamiehiä asevelvollisiksi sata vuotta sitten.Käkisalmen Sanomissa olleen ilmoituk-sen lähetti julkaistavaksi

REINO ÄIKIÄ

”Maalla oli kohokohtana päästä reelläjoulukirkkoon. Siellä näki valtavastikynttilöitä isoissa kattokruunuissa ja

ihmisiä kaikki penkit täynnä”

Keskiviikko 20. joulukuuta 2017 VPL.PYHÄJÄRVI 11

WERNITSAN VILJELYKSILTÄSORTANLAHDEN

KAUPPAPAIKKAANKyläkirja kertoo Vpl. Pyhäjärven Wernitsan,

Sortanlahden, Haapalan ja Rautakorvenkylähistoriaa. Tarinoiden tukena selkeät

karttalehdet.Hinta 40 euroa + postitus ja pakkaus.

Kirjan toimittanut Ikaalisten KarjalaseuraYhteystiedot, puh. 040 734 28 65 /sähköposti, lea.jokinen@ippnet.fi

Tilaa nytDVD

Pyhäjärvi-juhlilta,20 euroa +

lähetyskulut

Itselle tai lahjaksi DVD Pyhäjärvi-juhlilta!Tilaukset Pirjo Kiiala puh. 044 281 5047 tai pirjo.kiiala@gmail.com.

Kotisivut osoitteessa:www.karjalanliitto.fi/vplpyhajarvisaatio

Hyvä jouluvinkki: hanki lahjaksi uutuuskirja

sukulaisille ja ystäville!Taubilan kartano –

lahjoitusmaakaudesta Fazerin aikaan176 sivus n. 150 valokuvaa koko B5

Hinta vain 30 euroa + läh. kulut.Lisätietoa ja tilaukset:

taubila@pp.inet.fi tai 040 021 3369seija.jokinen@netti.fi tai 040 835 5820

Noudettavissa myös hallituksen jäseniltäilman lähetyskuluja.

Sekä http://vpl-pyhajarvi.fi kirjapuoti.Vpl Pyhäkylä-Seura.

Hyvästä yhteistyöstä kiittäentoivotamme Rauhallista Jouluaja Onnellista Uutta Vuotta!

MatkanjohtajaHeli Salminen jaliikennöitsijäOlli Lönnberg

Joulurauhaa jaHyvää Uutta VuottatoivottavatYrjö S. Kaasalainen ja nuoret

RAUHALLISTA JOULUA JASIUNAUSRIKASTA UUTTA VUOTTA 2018,YSTÄVÄT, SUKULAISET JA TUTTAVAT !TOIVOTTAVAT MARJATTA JA ANTTI

RANTANEN, RAUMALTA

Rauhallista Joulua jaOnnellista Uutta Vuotta 2018!

toivottavat Kirsti ja Edwin Naskali

Rauhallista Joulua jaOnnellista Uutta Vuotta 2018!

Eila ja Markku Pärssinen

Hyvää joulua jaonnellisia päiviäuuteen vuoteen

Vpl. Pyhäjärvi-seura ry

HYVÄÄJOULUA!

ONNEATULEVALLE VUODELLE!

TOIVOOPI NOITERMOISET:ESKO JA YKÄ PUOLISOINEEN

Hyvää joulunaikaa ja vuotta 2018!

toivottaa Hakasen perhePertti, Seija, Lotta, Lari ja Lenni

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiö toivottaaystäville ja yhteistyökumppaneille

hyvää joulunaikaa jamenestystä vuodelle 2018!

Keskiviikko 20. joulukuuta 2017VPL.PYHÄJÄRVI12

Julkaisija: Vpl. Pyhäjärvi-Säätiö srKotisivut: www.karjalanliitto.fi/vplpyhajarvisaatio

Päätoimittaja:Marjo Ristilä-ToikkaKorpimetsontie 1637570 Lempääläpuh. 040 730 2622marjo.ristila-toikka@kolumbus.fi

Tilaukset, jakeluhäiriöt jaosoitteenmuutokset:Toimitus, päätoimittajaKorpimetsontie, Lempääläkts. yhteystiedot vierestä

.Lehden vuosikerran tilaushinta 35 euroaIlmoitushinnat (pmm): kuolinilmoitukset.....0,70 e

tekstissä.....................0,80 epienin ilmoitus..........20 eHintoihin lisätään alv. 24%

Painopaikka:Botnia-Print OyKokkola

Vpl. Pyhäjärvi-SäätiönasiamiesKirsti NaskaliMiharintie 31237200 Siuropuh. 040 719 2692kirsti.naskali @gmail.com

Toimitusneuvosto:Tarja Kopalainen, PerttiHakanen, Mauri Hauhia,Kirsti Naskali, Esko Pu-lakka, Markku Pärssinen jaMarjo Ristilä-Toikka. Sivunvalmistus:

Marjo Ristilä-Toikka

Toimituksella on oikeuslyhentää ja muokatalehteen lähetettyä aineistoa.

Seuraava Pyhäjärvi-lehtiilmestyy tammikuussa 2018

Aineistot toimitukseen viimeistäänpe 12.1. mennessä, kiitos!

TAPAHTUMAKALENTERI

Vpl. Pyhäjärvi-pöytästandaariSuunnittelu Kaarle Viika,1963. Hinta 42 euroa.

Vpl. Pyhäjärvi-isännänviiriKoko 45x400 cm.Suunnittelu Kaarle Viika,1992. Hinta 75 euroa.

Hintoihin lisätäänpostituskulut.

Tilaukset ja lisätiedotPirjo Kiiala,puh. 044 281 5047 taipirjo.kiiala(at)gmail.com.

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiöltätuotteita itselle tai

lahjaksi:Pyhäjärvi-kirja350 s.Reino O. Kukko –Kaarle Viika, 1989.Historiaa sanoin ja kuvin,sekä murresanastoselityksineen.Hinta 25 euroa.

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiön 60-vuotishistoriikki136 s. Reino Äikiä, 2008.Runsaasti kuvia ja muis-teluita säätiön alkuajoiltaja eri paikkakunnilla pi-detyistä Pyhäjärvijuhlistaja muista pyhäjärveläis-ten tapahtumista.Hinta 20 euroa.

Suvannon seutu1917-1921, elämää jaihmiskohtaloita336 s.Suvannon seudunpaikallishistoriantyöryhmä, 2015.Hinta 40 euroa.

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiönadressit

Adressit:Karjalanneito, Pyhäjärven

kirkon alttaritaulu, Kullerot,Valoisa polku ja Iiris. Adressi

sisältää kaksi tai useampiasisälehtivaihtoehtoja, joista voivalita sopivimman ja poistaaylimääräiset. Hinta 12 euroa

kappale + postituskulut.

Tilaukset:Pirjo Kiiala,

puh. 044 281 5047tai pirjo.kiiala@gmail.com.

Vpl. Pyhäjärvi -tuotteitaedullisesti lahjaksija omaan käyttöön

Hanki nyt vaakunapaita, jota saatavana jälleenkaikissa pohjaväreissä valkoinen, helmenharmaa jamusta. Tuote, juuristamme kertova Vpl. Pyhäjär-ven vaakunapaita, sopii esim. lahjaksi ja asuksesituleville kotiseutumatkoille, vaikka koko ryhmälle.Aidon värisellä Vpl. Pyhäjärven vaakunan kuvallaja tekstillä PYHÄJÄRVI VPL varustettua erittäinhyvälaatuista T-paitaa löytyy valkoisissa ja mustissasekä V- että pyöreällä kaula-aukolla, mutta hel-menharmaissa vain pyöreäaukkoisena. Koot S, M,L, XL hinta 15 e/kpl ja isommat koot XXL jaXXXL 20 e/kpl. Mustia V-aukkoisia vain muuta-ma iso koko jäljellä.

Dokumenttielokuva Muistojen järvi vuosilta1939-44 Pyhäjärvellä, mukana liuskan seloste elo-kuvasta, DVD:n hinta 20 e/kpl.

Seuran uusi 60-vuotishistoriikki (2017) saata-vana hintaan 20 eur/kpl, 50-vuotishistoriikki 10 e.

Hanki myös kirja Suvannon seutu 1917-1921,elämää ja ihmiskohtaloita: hinta jäsenille 30 euroa,muille 40 euroa.

Postitettaessa lähetyksiin lisätään postituskulut.Tilaukset ja tiedustelut toistaiseksi ainoastaan Kai-sa-Liisa Korhonen 050-590 5433, e-mailkaisaliisa.korhonen@kolumbus.fi

Vpl. Pyhäjärvi-seura ry

Tampereen Seudun VPL Pyhäjärvi-kerho täyttää30 vuotta, siispä tammikuussa on juhlatarinatuokio.Kokoonnutaan maanantaina 8. päivänä tammikuuta2018 klo 12 osoitteessa Koulukatu 12, Tampere. Kerhotarjoaa kahvit. Lämpimästi tervetuloa! Lisätietoja sih-teeriltä puh. 044 281 5047.

Lahden seudun Vpl Pyhäjärvi -kerhon tammikuunkokous pidetään torstaina 11.1.2018 Ravintola Wanhas-sa Herrassa, Laaksokatu 17, Lahti. Aloitamme klo 13.Tervetuloa!

Suvannon Seudun Sukututkimuspiiri kokoontuu20.1.2018 klo 14.-17. Karjalatalolla LaatokkasalissaHelsingissä, tämän kokoksen isäntänä Rautu. Kaikkisukututkimuksesta kiinnostuneet ovat tervetulleita avoi-meen tapaamiseen.

Vanhoja Vpl. Pyhäjärvi-lehtiä voit katsella netistäkotisivuiltamme.

Mistä löydän hyvät lahjat?Tässä vihjeet: Hanki kirjapari

Kaunista Vpl Pyhäjärveä, osat I ja ll.Yhteensä 736 sivua ja 1750 kuvaa. Koko A4.

Hinta vain 95 euroa + läh. kulut.Suvannon seutu 1917-1921

elämää ja ihmiskohtaloita 335 sivua.Hinta vain 40 euroa + läh. kulut.

Lisätietoja ja tilaukset:taubila@pp.inet.fi tai 040 021 3369

seija.jokinen@netti.fi tai 040 835 5820Noudettavissa myös johtokunnan jäseniltä

ilman lähetyskuluja.Sekä http://vpl-pyhajarvi.fi kirjapuoti.

TILAA OMAPYHÄJÄRVI-LEHTI

tai LÄHEISELLELAHJAKSI.

Hinta vain 35 euroa vuosikerta,lehti ilmestyy joka kuukausi!

Muistojen järvi -DVD:stä on otettu toinenlisäpainos. DVD julkaistiin v. 2007. Uuteenpainokseen v. 2011 lisättiin Kaarina Pärssi-sen kirjoittama esite. Levyä voi ostaa seurantilaisuuksissa tai tilata Kaisa-Liisa Korho-selta. Hinta on 20e / kpl.

Tuleeko lehtesi oikealla osoitteella?Ilmoita muutos toimitukseen taiverkkosivujemme lomakkeella.

HUOM! Osoite ei vaihduvain postiin ilmoittamalla.