Tiistai 19. elokuuta 2014 Pyhäjärveläisyyden vaalija – Karjalan puolustaja N:o 8 59. vuosikerta

Sukututkijoille rautaisannostietoa DNA-tutkimukses-ta, kokemuksia Sukujutut-ohjelmistosta ja laaja katsa-us 1500-luvun vaiheisiinKäkisalmen läänissä tarjot-tiin jo perinteeksi tulleessaseminaarissa Vpl. Pyhäjär-vi-juhlilla Ikaalisissa.

Sukuseminaarin vetäjäKalle Pakarisen kooste:

SIVU 3

Suku-tutkijoillauusiakeinojakäytössä

Pyhäjärvi-juhlilla Ikaalisissaoli odotetusti esillä Suo-men kohtalonhetket ja eva-koiden elämä jatkosodanloppuvaiheissa 70 vuottasitten, kesällä 1944.

Juhlapuheen pitänyt Kar-jalan Liiton toiminnanjoh-taja Satu Hallenberg ki-teytti monissa muissakinpuheenvuoroissa käytetynkiitossanoman:

– Suomen itsenäisyydensäilyttämisestä suurkiitossodissamme taistelleille so-tilaille ja lotille, heille, jotkaisänmaan puolesta kaatui-vat, ja teille sotiemme vete-raaneille.

Juhlapuheissa huomioitiinmyös kotirintaman uhra-ukset: miesten ollessa so-dassa muu perhe naisistalapsiin ja vanhuksiin kantoisuurta vastuuta arkisen elä-mänmenon eteen. Samoinkiitosta sai siirtolaisten asu-tustoiminta.

– Talvisodasta puhutaantalvisodan ihmeenä, karja-

Pyhäjärvi-juhlilla esilläsota- jaevakkoajat

laisten evakuointi on myösainutlaatuinen toimenpideja toteutus, Hallenbergmuistutti.

Sotavuodet ja evakkousolivat esillä myös Muisto-jen illassa Ikaalisten kirkos-sa, samoin iltamissa ja juh-lajumalanpalveluksessa. Ti-laisuuksissa kuultiin moniakoskettavia puheenvuoro-ja.

Perinteiseen tapaan juh-laohjelmassa oli musiikkia,laulua ja runonlausuntaa. Il-tamat kruunasi musiik-kinäytelmä Korsuelämää.Sunnuntain pääjuhlassa lau-luesityksillään yleisöä liikut-ta sopraano Raita Karpo.

Juhlat järjestäneen Ikaa-listen Karjalaseuran kutsuaoli noudatettu kansallispu-kujen käytössä: monet pää-juhliin lähteneet olivat pu-keneet ylleen kansallis- taikansanpuvun, kuten toivot-tu oli.

SIVUT 4-9

Kaiunmuisto-viestikahdeksanjoukkueenkisana

SIVU 2

Kansallispukuinen juhlaväki asettui pääjuhlan päätteeksi yhteiskuvaan. Tässä vain osa mukana olleista,oikealla seisomassa juhlapuheen pitäjä, Karjalan Liiton toiminnanjohtaja Satu Hallenberg.

Raita Karpo ihasteli Maija-Liisa Jokisalon käsitöitä. Alakuva iltamien musiik-kinäytelmästä Korsuelämää.

Kirkonmenojen ristisaaton kärjessä kulki ArttuHarjuntausta, Suomen lippua kantoi Aimo Salo.

Tiistai 19. elokuuta 2014VPL.PYHÄJÄRVI2

19. elokuuta 2014

Kiitollista muisteluaTämän kesän Pyhäjärvi-juhlat on vietetty.Kiitos ikaalislaisille (lue: ikaalilaisille) mukavis-ta juhlista! Heinäkuun lehdessä järjestelytoimi-kunta toivoi, että saamme juhlilta sekä ruumiinettä hengen ravintoa. Saimme molempia.Tunnelma oli hyvä, tarjoilut erinomaisia,ohjelma rikas ja monipuolinen. Tärkeää hengenravintoa oli myös tuttujen ja sukulaistentapaaminen.

Minua ilahdutti myös, että järjestelyjen päävas-tuulliset (sekä juhlatoimikunnan puheenjohtajaettä sihteeri) olivat naisia. Uutta oli, ettäjärjestelytoimikunnan puheenjohtaja ei itse oletaustaltaan karjalainen, mutta sydämeltäänsitäkin enemmän. Mielestäni tämä on eräsosoitus Suomen hienosta kyvystä hoitaasiirtoväen asia sekä siirtoväen sopeutumisestaja historian kulusta.Alkuvuosina olisi varmaan ollut mahdotontaajatella, että juhlien päävastuullinen ei olisiollut taustaltaan pyhäjärveläinen eikä edeskarjalainen. Nyt on aikaa kulunut niin paljon,että syntyperäisten pyhäjärveläisten joukkovanhenee ja harvenee. On hienoa, että olemmesaaneet joukkoomme ”“paikkakuntalaisia”.Kiitos myös vapaaehtoisten joukolle, jokaomalta osaltaan takasi onnistuneet juhlat.Olin vähän Pyhäjärvi-juhlien jälkeen Kuopiossakatsomassa Kalevan Kisoja. Niiden onnistumi-sen mahdollisti 500 vapaaehtoisen joukko.Aivan yhtä paljon ei varmaankaan tarvittuPyhäjärvi-juhlilla, mutta iso joukko teitäkin oli.

Juhlissa tuli useaan otteeseen esille, ettäPyhäjärveltä lähdöstä on tänä kesänä kulunut70 vuotta. Se on muistamisen ja muistelemi-sen arvoinen asia, varsinkin kun joukossammeon vielä heitä, jotka muistavat asian omakoh-taisesti.Kesän 1944 lähtö koski ennen kaikkea siviilivä-estöä, naisia, lapsia ja vanhuksia. Heitä, jotkasodissa ovat aina sijaiskärsijöitä. Silloisetvanhukset ovat jo poissa, mutta sen ajannuoria ja lapsia on vielä paljon elossa ja vaikkalasten huolet ja murheet saattoivat olla erilai-sia kuin aikuisten, lapset ovat tarkkoja jateräviä havainnoijia. Tilanne oli niin erikoinen japelottavakin, että se on varmasti syöpynytmieleen.Muistelkaa kesää 1944 perheissä, sukulaistenkesken ja eri tilaisuuksissa. Me Siurossaolemme ajatelleet järjestää yhteisen muistelu-tilaisuuden. Ideaa saa lainata, soveltaa jakehittää!

KIRSTI NASKALIVpl. Pyhäjärvi-Säätiönhallituksen jäsen

Kesän 2015Pyhäjärvi-juhlat

Sastamalassasunnuntaina 19.7.

Varaa päivä joalmanakkaasi

1. Nokian Urheilijoiden Pyhäjärveläiset I 2.23.7 Valtteri Myötyri, Liisa Naskali ja Ellinoora Myötyri2. Pohjolaiset 2.25.6 Arttu Rantanen, Marko Pohjolainen ja Tero Pohjolainen3. Kaasalaiset 2,30.3 Rasmus Niinimäki, Joel Kaasalainen ja Samuli Kaasalainen4. Nokian Urheilijoiden Pyhäjärveläiset ll 2.31.2 Aapo Kaasalainen, Tuomas Kaasalainen ja Aleksi Savolainen5. Reino Anttosen suku 2.43.1 Lari Anttonen, Johanna Skurnik, Marja-Terttu Anttonen, Riku Anttonen ja Heikki Anttonen6. Vernitsan Vesat 2.54.8 Hanna Niinimäki, Juha Niinimäki, Kirsi Pesonen, Arttu Harjuntausta ja Inka Harjuntausta7. Matti Sipposen vunukat 3.09.9 Mila-Maria Uski, Aapo Sipponen ja Ilari Uski8. Kotit 3.15.0 Topi Kotti, Albert Laakkonen, Virpi Laakkonen ja Aku Broman

Pyhäjärven Kaiun muistoviesti19.7.2014 Ikaalisissa, 1000 metrin tulokset:

68. Vpl. Pyhäjärvi-juhlat olivat 19.–20.7. Esitämme sydämelliset kiitoksemme juhlatoimikunnalle,talkooväelle, ohjelmansuorittajille, yksityishenkilöille ja yhteisöille, sekä arvoisalle juhlayleisölle.

Te kaikki yhdessä teitte hyvät juhlat Ikaalisissa, jossa juhlat järjestettiin nyt 6. kerran.

Ikaalisten Karjalaiset on v. 1962 jättänyt jälkipolville perinnöksi elämänohjeen, joka on merkitty Karjalaanjääneiden vainajien muistomerkkiin Ikaalisten kirkkomaalla. Raamatun kohta on Jer. 29:7.

“Toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä olen teidät siirtänyt.Rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidänkin menestyksenne.”

Tapaamisiin 69. juhlilla 19.7.2015 Sastamalan Vammalassa.

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiö

YRJÖ S. KAASALAINEN PIRJO KIIALAhallituksen puheenjohtaja säätiön asiamies

Kiitos vuoden 2014 juhlista!

Nuoret vauhdissa tuhannen metrinKaiun muistoviestissä

Pyhäjärven Kaiun muisto-viestiin osallistui tänä vuon-na kahdeksan joukkuetta.Ilahduttavinta siinä olinuorten juoksijoiden mu-kana olo, nuorin alle kym-menvuotias.

Juoksijat osallistuivat ki-saan hymyssä suin, kuiten-kin mahtavasti juosten.

Pyhäjärven Kaiku on pe-rustettu 1915 vuonna, eliensi vuonna seura täyttää100 vuotta. Ensi vuonnaPyhäjärvi-juhlat järjestetäänSastamalassa, toivottavastipäivään mahtuisi Kaiun100- vuotisjuhlaviesti.

Teemaksi voisi ottaavaikkapa nuorten juoksi-joiden vieläkin runsaam-man mukaan houkuttelun,vanhempia mitenkään poissulkematta. Siinähän voisi-vat jotkut suvut tai seuratlaittaa oman haasteviestinlasten ja heidän vanhempi-ensa kesken. Tärkeintä oli-si kuitenkin tämän hienonperinteen jatkuminen.

Terveisin tämänvuotisenmuistoviestin kuuluttaja

MATTI ÄIJÖ

Palkintojen jako, jossa kaikki 29 kilpailijaa saivat Kaiun muistomitallin jaIkaalisten Luomun lahjoittaman tomaattipaketin. Oikeassa reunassa juhla-toimikunnan puheenjohtaja Marja Hämäläinen jakamassa tomaatteja. Tuo-maritornissa kilpailunjohtaja Matti Äijö, joka toimi myös kuuluttajana. Kuva:Yrjö S. Kaasalainen. - Kiitämme kaikki osallistuneita ja heidän kannustajiaan,myös yleisöä ja järjestelyihin osallistuneita hyvästä yhteistyöstä ja rehdistäkilpailuhengestä.

Tiistai 19. elokuuta 2014 VPL.PYHÄJÄRVI 3

Ruotsin valtakunta oli ha-kemassa vahvempaa ase-maa Itämeren alueella1500-luvun loppupuolella.Sota Ruotsin ja Venäjänvälille oli puhjennut vuon-na 1570, jolloin venäläis-joukot hyökkäsivät Ruot-sin hallitsemaan Pohjois-Viroon.

Tilaisuus Ruotsin pelin-avaukselle itään muodos-tui 1580-luvulla, jolloin hei-kentyvä Venäjä joutui käy-mään sotaa useammalla rin-tamalla. Kuningas JuhanaIII repi valtakunnan Suo-men-puoleisilta alueilta en-tistä enemmän resursseja janimitti 1580 Ruotsin Suo-men-sotajoukkojen ko-mentajaksi taitavan Pon-tus de la Gardien.

Viipurin läänissä alettiinvalmistella valloitusretkeä,jonka kohteena oli Käki-salmen linna ja koko linna-läänin alue. Lokakuussa ta-pahtunut mittava hyökkä-ystoimi johti linnan valta-ukseen jo 5.10.1580. Käki-salmen etelänpuoleinen lää-ni (Sakkola, Rautu ja Pyhä-järvi) joutui kokonaisuu-dessaan de la Gardienjoukkojen haltuun 1581.

Valloitettu lääni oli kärsi-nyt tuhoja. Asukkaita oli

Pyhäjärvi-juhlilla jo vuodes-ta 2002 järjestetty sukutut-kijoiden ja sukuseurojen ta-paaminen, sukuseminaari,sai jatkoa Ikaalisten Pyhä-järvi-juhlilla 19.7.

Heinäkuun helteet läm-mittivät tunnelmaa Ikaali-nen-salissa, mutta innok-kaita pyhäjärveläistaustaisiaoli paikalla jälleen runsaslu-kuinen joukko. Tietoa tar-joavien luentojen jälkeensukuseurat kokoontuivatIkaalisten Keskustan kou-lulla.

Viipurin KarjalastaKäkisalmen KarjalaanFT Mika Sivonen Joen-suusta perehdytti seminaa-riyleisöä 1500-luvun lop-pupuoliskolta 1600-luvunpuoleen väliin jatkuneisiinväestön muuttoliikkeisiinKäkisalmen läänissä.

Läänin alueiden, Itä-Kan-naksen, Pohjois-Karjalan jaLaatokan Karjalan siirtyes-sä Ruotsin valtakunnan hal-tuun 1617, oli alueille jomuuttanut tai muuttamas-sa joukko viipurinkarjalai-sia.

Sivonen, joka on väitellytinkerinmaalaisten uskonnol-lis-etnisistä suhteista 1600-luvulla, nojasi luennossaanerityisesti professori VeijoSaloheimon tekemäänuraauurtavaan työhön.

PyhäjärvierityistapausKäkisalmen läänin etelä-

Uutta ja vanhaa – Pyhäjärvi-juhlien sukuseminaarissaesillä 1500-1600-luvut ja sukututkimuksen uutuudet

osaan, Käkisalmeen ja senlähipitäjiin, oli muuttanutluterilaista, länsikarjalaistaväestöä jo varhemmin1500-luvun puolella.

– Alueelle varhain muut-taneita luterilaisia saatettiinpyrkiä kastamaan ortodok-siseen uskoon, kertoi Sivo-nen.

Näitä mahdollisesti uu-delleenkastettuja ortodok-seja ja myös vanhempaaväestöä asui Käkisalmenläänin eteläosan pitäjissä,mm. Sakkolassa vielä 1600-luvulla jonkin verran, mut-ta Pyhäjärvi teki tässä suh-teessa poikkeuksen: pitäjänkaikki ortodoksiset asuk-kaat olivat hävinneet jo1500-luvun loppuun men-nessä.

Uutta väestöä oli saapu-nut erityisesti lähialueilta Vii-purin läänistä, jossa sota olimyös kaventanut asukkai-den elinehtoja. Tietoja uu-sista suvuista on etsittävissävertailemalla mm. maakir-jojen sisältämiä nimitietoja.

– Lähdeaineisto on kui-tenkin syntynyt kulloisen-kin ajan tarpeisiin, eikä pit-källe meneviä johtopäätök-siä kaikissa tapauksissa olemahdollista tehdä, Sivonenmuistuttaa.

Sota repiKäkisalmen lääniäKäkisalmen läänin muihinosiin jäänyt ortodoksivä-estö ajautui uskontonsavuoksi vastakkainasetteluun

Ruotsin luterilaisen kirkon,kruunun ja luterilaisten kar-jalaisten kanssa. Ortodok-sisia karjalaisia ei pidettyluotettavina, eikä heidän oi-keuttaan uskonnon harjoit-tamiseen edistetty.

Tilanne johti lopulta rup-tuurisotaan 1650-luvulla,jossa ortodoksit auttoivatVenäjältä hyökänneitä jouk-koja. Käkisalmen lääni olisodan alkuvaiheissa venä-läisten miehittämä, muttaLänsi-Suomesta saapuneetapujoukot käänsivät tilan-teen Ruotsin eduksi.

Jäljelle jääneitä ortodok-seja pakeni suurin joukoinVenäjälle, mm. Tveriin, jon-ne syntyi karjalaisasutusta.Muuttajista laadittiin ns. Be-zetskin ylängön karjalaislu-ettelo, joista voi jopa saadatietoja heidän lähtöalueis-taan.

DNA-tutkimuksestalisäarvoasukututkimukseenEdellä kuvailtu Käkisalmenläänin asuttaminen ja karja-laissukujen levittäytyminenkiinnostaa myös sukututki-joita, ja puutteellisen tai ole-mattoman lähdeaineistonvuoksi lisää tietoa etsitäänmyös DNA-tutkimuksenkautta.

– Olemme DNA-tutki-muksen avulla pyrkineet et-simään läheisiä geenisuku-laisia, läheisimpiä osumiaon tullut Ruotsista, kertooAntero Pärssinen, pitkän

linjan sukututkija ja Pärssi-sen Sukuseura ry:n puheen-johtaja.

DNA-tutkimuksessaanalysoidaan yksityishenki-löiden antamia näytteitä, joi-den avulla pyritään paitsietsimään geenisukulaisia,myös saamaan tietoa hen-kilön esihistoriasta.

Kaupalliseen käyttööntarkoitettu testi tehdäänposken sisäpinnalta koto-na, ja lähetetään postitsetutkimuslaboratorioon.Testin tulokset saa käyt-töön Internetin tulossivus-tolta.

– DNA-tutkimus ei kor-vaa perinteistä sukututki-musta, mutta mielenkiin-toista lisätietoa se antaa,tuumaa Pärssinen.

Ahti Kurrin johtama työ-ryhmä valmistelee DNA-Karjala -projektia, jossa py-ritään mm. kartoittamaansamojen sukunimien omaa-vien henkilöiden sukuyh-teyttä.

Lisätietoa DNA-suku-tutkimuksesta löytyy Kur-rin kotisivuilta,www.kurrinsuku.net.

Sukujutut käytännöntyökalunaSukukirjan valmistamistasuunnitteleva Pärssisen Su-kuseura hyödyntää laaja-mittaisesti sukututkimuksenapuna Sukujutut-ohjelmis-toa, jonka käyttökokemuk-sista kertoi Seija Pärssi-nen.

Ohjelma tuo sukututki-jan avuksi useita hyödyllisiätoimintoja ja auttaa pitä-mään tutkimustiedot jär-jestyksessä. ”Poimuri”-et-sintätoiminto, sukukirjan tu-lostus ja serkkuhaku ovatperustoimintoja, joidenavulla työ helpottuu.

Hieno lisätoiminto oh-jelmistossa on esimerkiksisukupuutoiminto, jonkaavulla tyylikkään sukupuunvoi helposti laatia ja antaavaikka lahjaksi. Toiminnottuovat jo kootusta aineis-tosta käden ulottuville jopauusia havaintoja:

– Huomattiin serkkuha-ku-toiminnon avulla, ettäolemme Anteron kanssaviidensiä serkkuja, muisteliSeija Pärssinen.

Pärssisen Sukuseura ry:nsukututkijat ovatkin vuosi-en mittaan ahertaneet kun-nioitettavasti, henkilötieto-ja ohjelmistoon on saatu12.5.2014 mennessä yhteen-sä 28.184 kappaletta.

– Sukukirjaa laadittaessaonkin mietittävä, kannat-taako koko aineistoa saat-taa paperimuotoon, vai jä-tetäänkö osa tiedoista säh-köiseen muotoon, tuumaaAntero Pärssinen.

Uutta aineistoanettiinSuku- ja kotiseutututkijoitakiinnostavaa aineistoa onjälleen karttunut Internetiin.

Tapahtuman juontajaKalle Pakarinen esitteli

Arkistolaitoksen Digitaa-liarkiston uusia aineistoja,joista mm. Maanmittaus-hallituksen uudistusarkistonkoko ajan päivittyvä kart-ta-aineisto tarjoaa mielen-kiintoista tietoa.

Googlen Street View -aineiston laajeneminen Kar-jalan Kannakselle sekä SA-kuva-arkisto tarjoavat kiin-nostavaa kuva-aineistoa py-häjärveläistaustaisille.

Erityishuomiota Pakari-nen kiinnitti lahjoitusmai-den perinnöksiostoasiakir-jojen etsimiseen, joka onhelpottunut digitoidun ai-neiston myötä. Pyhäjärveäkoskevien perinnöksiosto-asiakirja-aineistojen etsimi-sen voi aloittaa digitaalises-sa muodossa olevasta asia-kirjaluettelosta, jonka avul-la Kansallisarkistosta löyty-vät perintökirjataltiot eli ”ta-lonkirjojen” arkistokappa-leet. Näissä puolestaan onarkistonumero, jonka avul-la koko perinnöksiostoaktion löydettävissä.

– Pyhäjärven lahjoitus-maiden perinnöksiostostatulee kuluneeksi 110 vuottajoulukuun 5. päivä 2014,muistutti Pakarinen.

Pyhäjärvi ja 1500-luvun lopun muuttoliikepaennut ja saanut surman-sa. Käkisalmen kaupunkioli tyhjentynyt ja maanvilje-lys oli lamautunut.

Käkisalmen linnaan sijoi-tettua sotaväkeä jouduttiinhuoltamaan lännestä käsin.Läänin maataloutta yritet-tiin saada jaloilleen vuo-desta 1583 alkaen asutta-malla suomalaista sotavä-keä perheineen alueelle.

Myös uusia asukkaita yri-tettiin hankkia tuomalla ti-lattomia perheitä Savosta,Jääskestä ja Äyräpäästä,joista myös moni perheel-linen sotilas oli kotoisin.

Autiotiloille asettuneet so-tilaat ja uudisasukkaat sai-vat verovapaita vuosia, jopaviljaa ja karjaa alkuun pää-semiseksi.

Asutusponnistuksia jat-kettiin vuonna 1587, sodanedelleen jatkuessa. Rauhasolmittiin 25-vuotisen so-dan päätteeksi 1595 Täys-sinässä, jolloin Ruotsin en-simmäinen miehityskausiKäkisalmen läänissä päät-tyi. Lääni siirtyi Venäjän hal-lintaan vielä vuoteen 1611saakka, jolloin se päätyi In-kerin sodassa jälleen Ruot-sin valtakunnan haltuun.

Asukkaita kokonaan au-tioituneelle Pyhäjärvelle saa-

pui 1580-luvun miehitys-kaudella ja myöhemmin1610-luvulla erityisesti Jääs-ken ja Äyräpään kihlakun-nista, jotka sijaitsivat Pähki-näsaaren rauhan rajan län-sipuolella, Ruotsin Viipu-rin-Karjalassa.

Veijo Saloheimo on sel-vittänyt teoksessa Viipurin-karjalaiset kotona ja maail-malla 1541-1620 eri lähtei-siin merkittyjen karjalaistensukunimien perusteella län-sikarjalaisten poismuuttoa.Hän käy läpi useilta vuosil-ta sukunimien esiintymisiäViipurin Karjalassa ja sa-mojen nimien esiintymistämuualla, myös Käkisalmenläänissä. Teos koostuu suu-rimmaksi osaksi sukunimi-matrikkelista, jossa käydäänläpi noin 600 sukua, jou-kossa tuttuja pyhäjärveläi-siä nimiä.

Käkisalmen eteläisen lää-nin asutussuvuista on Salo-heimo paikallistanut Viipu-rin Karjalasta lähteneiksiyhteensä 117. Eniten suku-ja on lähtenyt Jääsken (26),Muolaan (14), Lappeen (9),Taipalsaaren (9), Antrean(9) ja Ruokolahden (8) pi-täjistä.

Pyhäjärvellä tunnetuistasukunimistä esimerkiksi

Pärssinen mainitaan en-simmäiseksi 1590 MuolaanPärssilästä, Pusa 1573 Jääs-ken Vuoksenrannalta, Poh-jolainen 1590 Muolaan Pek-kolasta, Musakka 1603Ruokolahden Heinärikki-lästä, Henttonen 1540-lu-vulta Antreasta ja Kivenna-valta, Hiiri Muolaasta 1573sekä Toiviainen 1543 Ruo-kolahden Toivialasta.

Sukututkijoille ei suora-naiseksi ”avuksi” välttämät-tä Saloheimon eri sukuni-mistä poimimat tiedot ole,mutta varsinkin teoksen läh-deviitteiden avulla saattaisiolla mahdollista tarkem-paan sukunimikaimojen –

ja mahdollisten sukulaisten– etsimiseen.

Muuttoliikkeen tarkem-mista vaiheista ei voida laa-tia suoria johtopäätöksiäSaloheimon käsittelemienlähteiden avulla, muttasuuntaa-antavina tietoinasukunimien maininta-aiko-jen vertailu on mielenkiin-toista.

Kokonaisuutena tämä ni-mistötietoaineisto kuitenkinantaa vahvan näytön Käki-salmen eteläisen läänin van-himpien sukujen viipurin-karjalaisesta alkuperästä.

KALLE PAKARINEN

Lähteet:Saloheimo, Veijo. Viipu-

rinkarjalaiset kotona ja maa-ilmalla 1541-1620. Viipu-rinkarjalaisten sukunimienesiintyminen muualla Suo-messa ja lähialueilla liikku-vuuden mittarina. SuomenSukututkimusseuran julkai-suja 57. Helsinki 2006.

Viipurin läänin historia.3. osa: SuomenlahdeltaLaatokalle. KarjalaisenKulttuurin Edistämissäätiöja Karjalan Kirjapaino Oy,Lappeenranta 2010.

KiitoksetKaukoHinkkasellePyhäjärvi-Säätiö ojensi pääjuh-lassa onnitteluviirin KaukoHinkkaselle, 75. Hän mm.osallistuu ahkerasti sukututki-mustoimintaan, on mukanatoimittamassa karjalaisuuteenliittyviä kirjoja ja avustaa myösVpl. Pyhäjärvi-lehteä kirjoituk-sillaan. Onnittelemassa Yrjö S.Kaasalainen (vas.).

Tiistai 19. elokuuta 2014VPL.PYHÄJÄRVI4

Kirkonsanoma

Saarna Ikaalisten kirkossa Apostolien päivänä 20.7.Kun Jeesus oli tullut Filip-poksen Kesarean seudulle,hän kysyi opetuslapsiltaan:”Kuka Ihmisen Poika on?Mitä ihmiset hänestä sano-vat?”

He vastasivat: ”Toistenmielestä hän on JohannesKastaja, toisten mielestäElia, joidenkin mielestä Je-remia tai joku muu pro-feetoista.”

”Entä te?”, kysyi Jeesus.”Kuka minä teidän mieles-tänne olen?” Simon Pietarivastasi: ”Sinä olet Messias,elävän Jumalan poika.” Jee-sus sanoi hänelle: ”Autuasolet sinä, Simon, Joonanpoika. Tätä ei sinulle oleilmoittanut liha eikä veri,vaan minun Isäni, joka ontaivaissa. Ja minä sanon si-nulle: Sinä olet Pietari, jatälle kalliolle minä raken-nan kirkkoni. Sitä eivät tuo-nelan portit voita. Minäolen antava sinulle taivas-ten valtakunnan avaimet.Minkä sinä sidot maanpäällä, se on sidottu tai-vaissa, ja minkä sinä va-pautat maan päällä, se onmyös taivaissa vapautettu.”(Mt 16:13-19)

Suuri kysymys jauskon vastaus1. Tämän sunnuntain (20.7.)evankeliumi asettaa kuuli-jansa suurten kysymykseneteen. Kysymykset johtu-vat siitä ydinkysymyksestä,jonka Jeesus esitti opetus-lapsilleen.

Ensin hän kysyy heiltä,mitä muu maailma mahtaahänestä ajatella. Siihen voivastata samaan tapaan kuintämän päivän gallupkysely-jen tuloksina saadaan: vas-taukset pannaan järjestyk-seen, lasketaan prosentti-osuudet, ja yritetään tehdätuloksista johtopäätöksiä.

Jeesuksen opetuslapsetolivat noteeranneet kuule-miaan vastauksia, joidenmukaan Jeesus on joku ai-kaisemmin esiintyneistä kan-san suurmiehistä, profeettaElia tai päänsä ja henkensämenettänyt Johannes Kas-taja, tai profeetta Jeremiatai joku muu, jonka Jumalaolisi uudessa hahmossa lä-hettänyt takaisin opetta-maan uppiniskaiselle kan-salle Jumalan tahtoa.

2. Kun Jeesus sitten suun-taa kysymyksensä suoraanja henkilökohtaisesti omilleopetuslapsilleen, he joutu-vat edellistä kysymystä pal-jon vakavamman asianeteen. Nyt ei vastaukseksienää kelpaakaan: toiset ajat-televat näin ja toiset noin,enkä itse oikein osaa rat-kaista, mihin kohtaan itseniasettaisin. Heidän olisi nytjokaisen itse edestään an-nettava suora vastaus.

Kuitenkin ainoastaan yksiheistä, Pietari, sittemminniin monta kertaa langen-nut ja yhtä monta kertaaarmahdettu opetuslapsi,antaa vastauksen. Siitä al-kaa apostolien uskontun-nustusten ketju, jonka va-rassa kristillinen usko on

ollut elossa, pysynyt elävä-nä jaeläväksi tekevänä: ”Sinäolet Messias, elävän Juma-lan poika.”

Ainoastaan tämän vasta-uksen pohjalla kristillinenkirkko seisoo keskellä ai-kojen pauhun. Se ei tosinkestä uskovien uskon lu-juuden varassa, vaan senvarassa, mihin tämä uskokohdistuu, Jeesukseen, Ju-malan poikaan, joka ontullut sovittamaan maail-man synnit ja antamaan sil-le elämän.

3. Siis mikä tahansa us-konnollisuus ei välttämättäole kristillistä uskoa. Sitäon vain usko, joka tunnus-taa: sinä olet Messias, elä-vän Jumalan poika. Tun-nelmointi kynttilän liekinäärellä, metsän puiden ha-laaminen, horoskooppienlukeminen tai kristallipal-loon tuijottaminen voi an-taa harjoittajalleen mielen-rauhan tai tyydyttää hänenuteliaisuuttaan, mutta kris-tillistä uskoa ne eivät il-mennä eivätkä ole osoitussiitä.

Me voimme osallistuamonenlaisiin ohjelmiinmaailmanmenon paranta-miseksi – ja hyvä niin, ettäne saavat kannatusta – mut-ta kristillisen uskon sisäl-löksi ne eivät riitä. Kristilli-nen usko ei ole oppia vainsiitä, mikä on oikein taiväärin tämän maailman asi-oiden hoitamisessa, vaikkasekin kristityn kutsumuk-seen kuuluu.

4. Jeesuksen vastaus Pie-tarin tunnustukseen sisältäämyös vastauksen kysymyk-seen, miten kristillinen uskovoi syntyä ja pysyä voimas-sa: Simon Joonan poika,tuota ei ”liha eikä veri”sinulle ilmoittanut, vaan Ju-mala, Isäni on sen lahjoitta-nut.

Toisin sanoen, mikäänsellainen, mikä perustuu ih-misen ”luontoon”, hänenhyviin pyrkimyksiinsä tai jär-keilyynsä ei synnytä meissäkristillistä uskoa. Se tuleeihan toisesta maailmasta,mutta se tulee juuri meidän

maailmaamme. Sen voisynnyttää vain Pyhä Henki.

Rukoilkaamme hellittä-mättä, että Jumala itse syn-nyttäisi, vahvistaisi ja pitäisiyllä elämämme loppuunsaakka sen elävän uskon,jonka olemme jo pyhässäkasteessa lahjaksi saaneet.

5. Emme siis voi tarjotaJumalalle mitään omasta it-sestämme lähtevää, jokatäyttäisi uskon mitan. Ih-minen voi olla vain tyhjäastia, jonka vain Jumala itsevoi täyttää. Vain tyhjä avoinkäsi voi ottaa vastaan Ju-malan lahjat. Jos siinä kä-dessä on jotain omaamme,jota tarjoamme Jumalalle,hänen lahjansa ei enää sii-hen mahdu. Jo ennestääntäysi käsi ei voi ottaa vas-taan mitään, vaan kaikkivaluu sen ulkopuolelle.

6. Pietarin vastaus Mes-tarinsa kysymykseen onaloittanut ketjun, joka ulot-tuu omaan aikaamme jameihin asti. Siitä kaikki al-koi! Vietämme apostolienpäivää, joka ei merkitsevain Jeesuksen opetuslas-ten muiston viettämistä,vaan sitoutumista uusina jä-seninä siihen uskon todis-tajien ketjuun, jonka en-simmäisinä lenkkeinä ovatopetuslapset.

Heidän tunnustuksensa jatodistuksensa synnytti uu-sia tunnustajia ja todistajia.Vain se, että apostolien seu-raajien ketju ulottui aika-naan myös tänne Pohjanperukoille – myös Ikaali-siin ja Vpl. Pyhäjärvelle –on saanut aikaan sen, ettämekin olemme saaneetkohdata Jeesuksen kysy-myksen: kenen te sanotteminun olevan? Ja mekinolemme saaneet vain Py-hän Hengen voimasta an-taa vastauksen: Sinä oletMessias, elävän Jumalanpoika.

7. Tämän uskon varassame saimme myös viettääIkaalisissa Vpl.Pyhäjärvi-juhlaa. Tänä vuonna tuleekuluneeksi 75 vuotta siitä,kun talvisodan alla jou-duimme lähtemään evak-

koon ja 70 vuotta siitä, kunlopullisesti (?) jouduimmejättämään kotimme ja kon-tumme.

Aikaa on kulunut paljon,ja entistä pienempi on nii-den luku, jotka itse ovatevakkomatkan kokeneet.Entistä pienempi on myösniiden sotaveteraanien luku,jotka kantoivat noiden vuo-sien raskaimman taakan. Tesotaveteraanit, jotka saa-vuitte juhlaamme, ansait-sette meidän kaikkien mui-den kunnioituksen ja kokoyhteiskunnan nykyistä pa-remman sitoutumisen vieläedessänne olevien elinvuo-sien tukemiseen.

8. Kipu ja kaipaus eivätvieläkään ole kokonaan ar-peutuneet, ja ne ovat edel-leen osa seuraavienkin kar-jalaissukupolvien sielunmai-semaa. Eikä se ole tuomit-tavaa. Kaipaus ja ikävä ovatihmisenä olemisen tunto-merkkejä, ja sellaisina hyviäasioita.

On vain jatkuvasti kamp-pailtava sen kanssa, etteiikävä pääse muuttumaankatkeruudeksi, joka ei autaketään, vaan on aina kanta-jalleen suuri taakka. Katke-ruus on myös asia, jokatukahduttaa kiitollisuudenJumalaa kohtaan, joka kai-kesta huolimatta on kaikis-

sa vaiheissa ollut kanssam-me.

Ajatelkaamme vaikkapasitä, että olemme saaneetnämä 70 vuotta elää rau-han – aluksi ja välillä vähänepävarman – mutta kui-tenkin rauhan aikaa. Kunnäinä vuosikymmeninä javarsinkin viimeksi kulunei-na vuosinaolemme katso-neet muualle maailmaan,olemme me suomalaisetsaaneet kokea sodattomanajan siunauksen. Voimmetänään iloita siitä täysin rin-noin, jos vain osaammeasettaa tämän maailmanhyvinvoinnin arvot oike-aan järjestykseen.

9. Kaipaus ja ikävä jakoskevat myös uskoammeJumalaan. Vaikka Jumalanarmon lupaukset ovat hor-jumattomat ja varmat, ih-minen ei kaikissa elämän-vaiheissaan tartu niihin hor-jumattomalla uskolla. Vai-keat elämänkokemuksem-me, epäonnistumiset, sai-raudet, läheisen kuolema,yksin jääminen ja monimuu mieltämme painavaasia voi tehdä uskommeliekin heikoksi tai peräti”suitsevaiseksi kynttilän sy-dämeksi”, kuten Raamattuasian ilmaisee. Myös sellai-selle uskolle kuuluu Juma-lan lupaus. Ehkä on jopa

niin, että juuri kaipaus jaikävä raivaavat sieluihim-me sen tyhjän tilan, jossaemme voi emmekä tahdotarjota Jumalalle mitäänomaamme, vaan avaam-me sen Jumalan itsensä tul-la.

10. Tällaisten kaipaaviensydänten huokaukset liitty-vät yhdeksi kirkossa, Ju-malan seurakunnassa, ”jotatuonelan portit eivät voi-ta”. Pauhatkoon maa jasen kansat ja kuohukoonilma ja meri, Jumalan val-takunta kestää silloinkin,kun kaikki ei kulje meidänihmisten suunnitelmienmukaan. Tämän uskon ju-listusta olemme tulleet tä-nään kuulemaan. Tätä us-koa olemme tulleet tänääntunnustamaan ja tämän us-kon varassa elämme ja kuo-lemme.”Vain tyhjät Herratäyttää kalliilla lahjoillaan,hän alhaisinta käyttää voityöhön korkeimpaan.Sen tekee kätensä,voimassa väkevä,ja aikanansa täyttyysanansa elävä.” (Virsi 456:5)

JUHANI FORSBERG

Juhani Forsberg kulki ristisaatossa Pyhäjärvi-juhlien jumalanpalveluksessa.

Ehtoollista jakamassa Heikki Paukkunen ja Mirja Tenkanen, ehtoollispöy-dän äärellä Silja Forsberg ja Satu Hallenberg.

Perinteiseen tapaan tehtiin kunniakäynnit sankari-vainajien ja Karjalaan jääneiden muistomerkeille.Kuvat: Marjo Ristilä-Toikka.

Tiistai 19. elokuuta 2014 VPL.PYHÄJÄRVI 5

Seuraa sinä minua...

Perinteiseen tapaan juhlaju-malanpalveluksen yhteydes-sä tehtiin kunniakäynnit san-karihaudoille ja Karjalaanjääneiden vainajien muisto-merkille.

Ennen seppeleenlaskujakuultiin veteraaneja, lottiaja heidän puolisoitaan kun-nioittava puhe, jonka pitipuolustusvoimien palveluk-sessa työuransa tehnyt Paa-vo Heikkilä. Hänen äitin-sä oli kotoisin PyhäjärvenSortavalan kylästä, tyttöni-meltään Meeri Kaasalai-nen, 8-lapsisen sisaruspar-ven kuopus. Hänen isänsäoli Mikko MatinpoikaKaasalainen, ja äitinsä o.s.Sofiia Penttinen.

Heikkilä summasi, ettäIkaalisten kirkkomaassa le-pää melkein 350 sankari-vainajaa.

– Heidän kohtalokseentuli antaa henkensä taistelu-kentällä isänmaamme itse-näisyyden puolesta mm.Vuosalmella ja Äyräpäässäjatkosodan aikana. Joulu-päivä 1939 oli varsin ras-kas myös Ikaalisista kotoi-sin olleille sotilaille, jolloinhe kokivat ensimmäiset an-karat taistelut ja menetyk-set. Viipurin läänin Pyhä-järvi tuli tutuksi Ikaalistensotilaille jo talvisodan aika-na, ja monet palasivat sa-moille alueille jatkosodan

Kunnianosoitusta sankarivainajille, veteraaneille ja lotilleaikana.

– Käydessämme sanka-rihaudoilla meidän tuleemuistaa, että monen san-karivainajan, omaisen ja ys-tävän viimeinen leposija eiole Ikaalisissa. Monella py-häjärveläisellä on omaisiamyös luovutetun Karjalankirkkomailla. EsimerkiksiVpl. Pyhäjärven sankari-haudassa on yli sata isän-maan vapauden puolestahenkensä uhrannutta san-karivainajaa. Levottomienolojen vuoksi pyhäjärve-läisten omia sankarivainajiaon lukuisilla muillakin kirk-komailla eri puolella Suo-mea.

Suurhyökkäyksentorjunta sekuntipeliäTänä vuonna tulee kulu-neeksi 70 vuotta siitä, kunjatkosota päättyi ja asuk-kaat joutuivat lähtemäänuudelleen evakkoon.

– Suomen itsenäisyydenkannalta vihollisen massii-vinen hyökkäys saatiin vih-doin pysäytettyä ja sotatoi-met itärajalla päättyivät.Hyökkäyksen torjumisessaSuomella oli Talin-Ihanta-lan alueella 12 patteristoa(144 tykkiä) kranaatinheit-timien lisäksi. Tykistön ken-raalin Vilho Petteri Ne-nosen kehittämän tulenkeskittämisen taidon avulla

saatiin koko epäsuora tuliampumaan samanaikaises-ti samoihin maaleihin. Sas-tamalalainen tykistön tulen-johtaja vänrikki Lauri Kos-ki oli paikantanut torjunta-maalit yhdessä jalkaväenjohtajan kanssa vihollisenryhmitys- ja lähtöalueelle.Sekuntitarkkaan kellonai-kaan sidottuna torjunta-maalit ammuttiin koko käy-tössä olevalla epäsuorallatulella.

– Tulivalmistelut kestivätkerrallaan useita minuutte-ja. Vihollisen tässä vaihees-sa kärsimät raskaat tappiotpysäyttivät suurhyökkäyk-sen, ja saatiin mahdollisuu-det rauhan neuvotteluille.

– Veteraanien, lottien jasankarivainajien suureksiperinnöksi on huomioita-va se, että Euroopassa vainBritannia pystyi Suomen li-säksi säilyttämään oikeus-järjestyksensä, demokra-tiansa ja itsemäärämisoikeu-tensa, muistutti Heikkilä lau-suen säkeitä Kalervo Hä-mäläinen säveltämästä lau-lusta Veteraanin iltahuuto.– Meidän keskuudessam-me on vielä veteraaneja,jotka olivat elämänsä nuo-ruusvuosina takaamassameille itsenäistä kotimaata.Vuodet vaativat uhrinsa,joita käymme kunnioitta-massa sankarihaudoilla ja

Karjalaan jääneiden muis-tomerkillä. Me olemmepääosin juuri näitä lapsia jalapsenlapsia. Kunnioitam-me myös kaikkia niitä kun-niakansalaisia, jotka osallis-tuivat tavalla tai toisella vii-me sotien aikana maammepuolustamiseen.)

Sodan jäljetjälkipolvissaSota on jättänyt oman jäl-kensä Suomen historiaan jasuomalaisiin.

– Monen perheen puoli-so, isä, äiti, veli tai siskomenetti henkensä. Kotirin-tamalla oli vain pakko jat-kaa elämää. Naiset joutui-vat hoitamaan perheensäyksin ja heidän piti hoitaamyös talon raskaammattyöt. Sodan päätyttyä ko-tiin palanneet pystyivät pää-sääntöisesti yllättävän hyvinmukautumaan sodan jäl-keiseen elämään.

Rankat vuodet rintamillaolivat myös henkisesti ras-kasta aikaa.

– Oli huoli itsestään jakotiväestä, joiden pariin toi-vottiin pian pääsevän ta-kaisin. Kaikki eivät pääs-seet, vaan heidät tuotiinkotiseudun kirkkomaahan.Ihailtavan hyvin henkinenkantti kesti niin rintamallakuin kotonakin, vaikka eise aina helppoa ollut.

– Nuoruudestani muis-tan, miten monesti eri tilai-suuksissa rintamalla olleetmiehet keskustelivat keske-nään tapahtumista noidenpitkien vuosien aikana. Heil-lä oli omat keskustelupii-rinsä, ja tuntui, että kaikkiatapahtumia ei haluttu lastenkorviin. Henki oli se, ettäse oli silloin, ja nyt on nyt.

Viimeisessä Veteraanin il-tahuuto -laulun säkeistössäviitataan niihin, jotka jou-tuivat jättämään kotitie-noonsa kahdesti. ”Laineis-sa Laatokan mahti, kahlitakenkään ei voi. Veljet senrantoja vahti, konsa on koit-tava koi. Ylväänä Karjalanheimo tuskansa kantanuton. Maaäiti suojaansa sul-kee, vartija poissa jo on”.

– Satoja tuhansia karja-laisia tuli siirtolaisiksi ja ma-joittui eri puolille Suomea.Pian tuo lupsakka väki su-lautui kantaväestön mukaanja ryhtyi rakentamaan uuttaelämää uudessa ympäris-tössä. Silloinkin, kun onollut vaikeaa, on katsottutoiveikkain mielin tulevai-suuteen ja haluttu parhaan-sa yrittäen ponnistella arki-sissa askareissa isänmaan jauuden kotiseudun hyväksi.

– Monella meillä virtaasuonissamme karjalaistaverta. Muistan nuoruudes-tani, miten äitini puhui ihan

Rovasti Heikki Paukku-nen puhui kirkossa Muis-tojen illassa ”muistamises-ta ja siitä, että emme muis-ta ja lopuksi pääsemmeonnelliseen huolettomuu-teen”. Lupsakkaasti esitys-tään luotsannut Paukkunentotesi, että hänen ikäluok-kansa lähti Karjalasta muu-taman vuoden ikäisinä, itsehän oli noin neljä vuottavanha.

– Karjalaisuus rakentuisen varaan, mitä vanhempisukupolvi kertoi. Nyt kuntämä vanhempi ikäluokkaalkaa siirtyä ”tuonilmaisiin”,meidän sukupolvemme viekulttuuria ja perinteitäeteenpäin. Tosin silloin oli-si pitänyt kysellä enemmän,kun kertojat olivat vielävoimissaan.

– Minulle oli merkittäväkokemus käydä Pyhäjär-vellä ja Konnitsassa joku-nen vuosi sitten, ensim-mäistä kertaa sitten sota-

puhdasta kirjakieltä, muttatavatessaan karjalaisia nuo-ruudentuttuja hänkin alkoihaastamaan. Kuten täälläIkaalisissa, on monilla paik-kakunnilla perustettu Kar-jala-seuroja, jotka pitävätyllä oman kotipaikkansaperinteitä.

Veteraanilaulun kertosäeevästää jälkipolvia: ”Hoi-vatkaa, kohta poissa onveljet, muistakaa heille kal-lis ol maa. Kertokaa lap-senlapsille lauluin, himmetäei muistot saa”.

Paavo Heikkilän esityk-sen kruunasi Ikaalisten Ko-velahden Laulajien kuoronesittämä Veteraanin iltahuu-to Seppo Sjömanin jaMartti Aholan säestyksel-lä.

aikana tapahtuneen lähdönjälkeen. Seisoin portin ta-kana ja katselin mummonikotitaloa, jossa nyt olivatuudet asukkaat.

– Olisin halunnut käydätuvassa ja kokea, millaisiamuistikuvia nousee mieleen.Silloin ennen leikin tuontuvan lattialla. Minulla eiollut enoni rohkeutta. Hänyksinkertaisesti marssi si-sään kutsua odottamatta,kertoi asiansa ja katseli jasitten lähti pois. Minä kat-selin pihaa ja taloa, jostalähdin kauan sitten. Se olisuuri kokemus.

– Voisin hyvin tavoittaanyt tunteen juurettomuu-desta. Silloin ei tiedä, mistäoikeastaan on kotoisin jamistä aineksista elämä alus-sa rakentuu. Juureton elä-mä leijuu ilmassa ja onliian helposti tuulien kulje-tettavissa.

– Nykyisin kuulee päivit-täin kerrottavan muukalai-suudesta ja juurien irti repi-misestä. Se ei ole helppoosa. En koskaan kokenutolevani juureton. Mutta kas-vumaa, jos näin voi sanoa,oli vain mielikuvissa hie-man utuisena. Onneksi elä-mä on kuvaa selkeyttänytja kirkastanut. Kotiseutum-me oli ja on Karjalassa.Kaunis Pyhäjärvi omin sil-min nähtynä oli enemmänkuin mielikuvat.

Paukkunen totesi, ettänykyisin sanotaan myösmeidän sukupolvemmekantavan sodan arpia mu-

kanaan.– Ehkä se näin on. Kar-

jalaisuudessa on arvokastaluja usko valoisaan tulevai-suuteen: me selviämme, tulimitä tuli. Kanta-Suomenisäntä kysyi evakkomatkal-la olevalta karjalaiselta, ettämitäs te sitten teette, josleipä loppuu. Vastaus oli: asit myö tehhää piiraat.

Karjala oli samalla kertaakaunis ja iloinen ja toisaaltaalavireinen ja surullinen.

– Mummoni taloa vas-tapäätä vietti kesiään pieta-rilainen rouva. Hän oli hank-kinut Konnitsasta talon hu-vilakseen, hän oli juuri jää-nyt eläkkeelle. Hän kutsuisisälle ja olisi varmasti pitä-nyt vieraanaan ilman ehto-ja. Hän hymyili ystävällisenihmisen tavalla.

– Pyhäjärvessä uiminenja laskeva ilta-aurinko kuu-luivat tähän iloiseen puo-leen. Se toinen puoli olipeltojen ojat, jotka kasvoi-vat miehen korkuista pa-jukkoa. Kaiken ylle oli kir-joitettu voimakas väliaikai-suuden tuntu. Taloista eitiennyt, rakennetaanko nii-tä vai puretaan. Tämä saat-toi olla vain oma koke-mukseni. Rajat ja elämä ovatmuuttuneet, mutta Karjalaon myös minun Karjalani.

Entisen elämän muista-minen on sikäli tärkeää, ettänoista ennen olleista asiois-ta rakentuu perusta nykyi-selle elämälle.

– Mutta asialla on toi-nenkin puolensa. Kukamuistaa meitä. Onko ole-massa sellaisia ihmisiä, jot-ka juuri meitä ajattelevat?

– Ukkoni eli isoisäni kuolikauan ennen syntymääni.Olisin halunnut löytää hä-nen hautansa, tiesin suurinpiirtein, missä se on. Kaik-ki oli kuitenkin rakennettuja raivattu aivan toisenlai-seksi. Vanhan haudan löy-täminen oli sula mahdot-tomuus. Elämä kulkee sillätavalla eteenpäin, että pianhänenkin muistonsa on ka-donnut. Tämä on luonnol-lista. Emme mekään tiedäpaljonkaan isovanhempi-emme vanhemmista, Pauk-kunen totesi.

– Ajatus siitä, että mei-dän nimemme ei olisi ke-nenkään mielessä, ei olemukava. Tuntuu hyvältä, josjoku meitä ajattelee.

Että ihminen unohtuumielistämme elämän var-rella, voisi nyt kuitata niin,että on yksi, joka ei unoh-da. Hän joka on hyvä jakaikkivaltias.

On asiassa toinenkinpuoli. Jos sinulla on joku,jota pitäisi muistaa ja johontäytyisi pitää yhteyttä, älälaiminlyö kutsumustasi. Onsellaisia muistamisia, johonmeidän on lähetetty eikäsijaisia ole.

Seuraavaksi onnellisesta jaterveestä unohtamisesta taivoisi sanoa ”huolettomuu-desta”. Luin pienen kirjoi-

tuksen Kotimaa-lehdestä,siinä ollut asia sytytti minut.Seuraava ajatus on se, jokatuli mieleeni, ei välttämättäkirjoittaja sanoma.

Johanneksen evanke-liumin lopussa kerrotaan,että Jeesus, Pietari ja Jo-hannes olivat yhdessä kul-kemassa. Edellä raamatus-sa oli kerrottu Jeesuksenkolmesta rakastaa -kysy-myksestä Pietarille. SittenJeesus sanoi, että kun van-henet, sinut vyöttää toinen,joka vie sinut minne ettahdo. Jeesus ilmaisi tässä,millainen kuolema Pietaril-la oli sitten, kun hänen ai-kansa tuli täyteen. Jeesussanoi vielä Pietarille: Seuraaminua.

Kerron raamatun sisäl-töä vapaasti. Nämä kolmeolivat matkalla. Jeesus jaPietari kulkivat yhdessä, Jo-hannes tuli hieman jäljessä.Pietari katsoi taakseen jakysyi, miten Johanneksenkäy. Jeesus vastasi: Mitä sesinulle kuuluu. Seuraa sinäminua.

Mitä se sinulle kuuluu.Tylyn kuuloiset sanat ker-tovat kuitenkin onnellisestaja terveestä huolettomuu-desta. Älä ota kantaaksesiylimääräisiä murheita. Si-nun ei tarvitse ratkaista kuinpienen pieni murto-osamaailman ongelmista ja ni-menomaan vain ne, jotkaosaksesi tulevat.

Jeesus oli Pilatuksen kuu-lusteltavana ennen ristiin

naulitsemista ja eräässä vai-heessa Jeesus sanoi, ettäHän on tullut todistamaantotuuden puolesta. Pilatusvastasi kysymällä ”’mitä ontotuus”.

Olen pitänyt tästä Pila-tuksen vastauksesta, silläolen kuullut sen etsijän nöy-ränä sanana. Olihan Pilatustietysti muutakin. Etsijä eikuvittele omistavansa kokototuutta, mutta ei hänmyöskään lakkaa toivomas-ta ja löytämästä. Eksyvätaas tunnetusti ei tietä kyse-le.

Ehkä kirkon historiakinjoltain osalta olisi toisenlai-nen, jos ei juututtaisi rette-löimään yhdestä yksityis-kohdasta ja kuviteltaisi, ettäjuuri meidän ryhmämmeomistaa syvimmän totuu-den. Eikö olisi parempijoskus sanoa, mitä se mi-nulle kuuluu, meidän tehtä-vämme on julistaa Jumalanvaltakuntaa. Tehdään pe-rustehtävä parhaammemukaan, vaikka koko to-tuus ei kokonaan olekaanhallussamme.

Herramme sanoi olevan-sa totuus. Evankeliumi onsitä, että me kaikista puut-teista ja vajauksista huoli-matta olemme ilman ehto-ja hänen käsissään. Totuusulottuu meihin, vaikkaomin voimin emme sitätavoittaisikaan.

Paavo Heikkilä. Kuva:Yrjö Inkinen.

Tiistai 19. elokuuta 2014VPL.PYHÄJÄRVI6

Muistojen kirkkoillasta iltamien viettoon

Keväällä 1938 PyhäjärvenVernitsalla syntynyt PenttiKaasalainen kertoi Muis-tojen illassa koskettavia lap-suusmuistojaan, perheenevakkotaipaleita ja isänsäsodassa oloa. Isänsä oliTuomas Kaasalainen jaisänisä, vuonna 1830 syn-tynyt Heikki Kaasalai-nen, tämän vaimo Hele-na o.s. Tomperi. Vanhinsuvusta löydetty on 1650-luvulla elänyt Matti Kaa-salainen.

Pentin äiti oli Anna-Riit-ta, o.s. Tenkanen, jonkakoti oli vain puolen kilo-metrin päässä Kaasalaisentalosta.

– Hyvä oli näin nuortenalkaa seurustella, kun ei ol-lut kännykkää, autoa eikäpolkupyörääkään, kuvailiPentti vanhempiensa yhtei-sen taipaleen alkua.

Talvisotaa edeltänyt kesäoli maanviljelijöille hyvä,isoja satoja odotettiin; so-taa pelättiin, mutta parastatoivottiin. Eräänä puinti-päivänä sattui vakava on-nettomuus, kun Pentti kaa-toi äidin keittämät tulikuu-mat talkookahvit päälleen.Oli ihme, että puolitoista-vuotias pahasti palanut poi-ka jäi henkiin.

Pian perhettä koetteli toi-nen vakava onnettomuussamoihin aikoihin, kun kir-konkellot olivat soittaneetsodan syttyneen. Isä-Tuo-mas oli juuri ajamassa hei-näkuormaa navetanpar-veen, kun viholliskoneethyökkäsivät. Hevonen pil-lastui ja isä putosi ajosillan

Kovia kokenut evakkolapsi puhui anteeksiannostaja ymmärtämyksestä

viereiseen kivilouhikkoon.Verisen miehen nähnyt Ko-veron Jussi olikin toden-nut, että ”Kaasalaisen Tom-mo on sodan ensimmäi-nen uhri”. Näin ei kuiten-kaan käynyt, vaan Tuomasselvisi sairaalareissusta, mut-ta talvisotaan lähtijäksi hä-nestä ei ollut.

Pentti Kaasalainen muis-teli isänsä kertomia tapah-tumia, joista yksi oli LiisaKurosen hautajaiset. Kos-ka oli sotatila, niin vainajajouduttiin kuljettamaan aa-muyöstä pimeän turvinhautausmaalle ja kätkemäänmultiin. Muistotilaisuuttapidettiin seuraavana iltapäi-vänä, kun kolme sotapolii-sia tuli ilmoittamaan, ettäkolmen tunnin kuluttua läh-tee viimeinen evakkojuna.Siihen loppui muistotilai-suus.

Pentin palovammat oli-vat sen verran parantuneet,että vaatetta saatiin kunnol-la päälle. Evakkojuna veiperheen Töysään, jossaasuttiin seuraavaan kesään.

Sieltä Kaasalaiset siirtyi-vät Ikaalisiin, jossa kuole-ma kävi taas liki. Äiti pesirannalla pyykkiä, kaksi iso-veljeä seikkaili omilla teil-lään – mutta missä pikkuPentti? Äiti noukki hänetlaiturinpäästä järvenpohjas-ta ja ihmeen kaupalla poikaryhtyi lopulta pärskimään.

– Kaksi vuotta ja kolmekuukautta. Näistä alkavatminun muistikuvani, järvi-maisemasta, johon meina-sin hukkua.

Elokuussa 1941 syntyiEila-sisko. Pentti ajatteli,että nyt tuli perheeseen pyy-kinpesijä ja piirakanpaista-ja.

Marraskuussa 1941 läh-dettiin takaisin kotiin Kar-jalaan, mukana mm. kol-me evakkoon tuotua leh-mää. Pyhäjärven asemallesaavuttua pieni poika voivain ihmetellä, miksi mai-semassa törrötti vain savu-piippuja.

Äiti ryhtyi kunnostamaankotia. Pentti tuumaili: ”Huo-no Karjala, ryssät ovat sär-keneet meijän saunan ikku-nan” – vaikka paljon muu-takin korjattavaa toki oli.

Isä toi yllätyksen kotiin,sotasaalishevosen; edellinenoma hevonen oli jäänyt so-tatantereille.

Uutta elämää rakennet-tiin, kuten monissa muissa-kin pyhäjärveläisperheissä.Vuonna 1943, kun uusi sar-rain oli saatu rakennettua,nauloja oli jäänyt tähteeksija pojat innostuivat naulaa-maan niistä askelmat män-tyyn – sinne kiivettyä auke-sivat näkymät Laatokalleasti.

– Nämä naulatut askel-mat käydään yhä kotiseu-tumatkoilla katsomassa täs-tä isosta männystä.

Venäläisiä sotavankejakuljetettiin aamuin illoinkodin ohi, ja nälkäistenmiesten näkeminen säälittiPenttiä. Desanteista varoi-teltiin, ja eräänkin kerrankerrottiin venäläisestä ko-neesta lasketun kylälle de-

santteja. Äiti laittoi pojatsamaan sänkyyn nukku-maan entistä hartaammaniltarukouksen kera.

Aamuyöstä jyskytettiinovea, äiti oli valmiina kir-ves kädessään. Ketään eikuitenkaan sisälle tunkeu-tunut, mutta aamulla ha-vaittiin ovenpielessä tupa-kantumppeja ja miehen jäl-jet. Liekö ollut sama mies,joka saatiin kiinni toisestatalosta, kun perheen nais-väki huomasi sängyn altapilkottaneet saappaanpoh-jat.

Pentti muisteli myös sa-nomalehdissä julkaistuja jär-kyttäviä kuvia ja lentolaivu-eita, joita taivaalta katsel-tiin. Pommikoneiden me-non jälkeen ikkunoista tip-puivat kitit, ja ruudut olituettava nauloilla paikoil-leen.

Uusi evakkoonlähtö oliedessä kesällä 1944. Kaa-laisen perheen tavarat oliohjeiden mukaan pakattu,osoitteena KRV (Keuruu)ja tunnistenumerona 4779.Isä oli sodasta lomalla jasaatteli perheen matkalle.

– Muistan tarkasti piha-piirin, mikä taakse jäi. Ny-kyisin aina kotiseutumat-kalla otamme kuvan ruu-supensaan luona.

Pyhäjärveläisten juna sel-visi Elisenvaaran pommi-tuksesta – mm. räisäläistenkävi huonommin.

Toinen evakkorupeamaalkoi Keski-Suomessa, jos-ta perhe taas siirtyi Ikaali-siin, missä Pentinkin koulu-

taival alkoi 1945.Kaasalaiset ostivat Vatsi-

aisten kylästä 1947 rappio-tilan; isännäksi aiottu poikaoli kaatunut sodassa.

Nykyisin Pentti Kaasalai-nen asuu paikalla vaimonsaRitvan kanssa. Heille siu-naantui neljä lasta ja kah-destoista lapsenlapsi on tu-lossa.

Kaasalainen on myös kir-joittanut muistelukirjan”Kuinka äiti kaikki tämänkesti”.

– Äiti ei täysin päässytkatkeruudesta, eikä isä pu-hunut sodasta.

Omalta kohdaltaan Pent-ti Kaasalainen kuitenkin to-tesi, että on oltava anteek-siantavainen ja ymmärtä-väinen; vastapuolen soti-laat olivat pakotettuja teh-täväänsä.

Kaasalainen on tehnyt lu-kuisia humanitaarisia avus-tusmatkoja: mm. 23 itära-jan taakse ja 95 Viroon.

- MRT

Evakkoperheen Ikaalisiin tuoma Pentti Kaasalai-nen tekee humanitaarista avustustyötä.

Muistojen iltaa kirkossajuonsi Marita Frigård, jol-la on omia juuria Antreaan.

Hänen tervehdyssanojen-sa jälkeen kuultiin kanttoriAtte Tenkasen taidokasKonevitsan kirkonkellot, jasitten seurakunnan terveh-dys pastori Esko Matti-lan tuomana.

Heikki Paukkusen pu-hetta on luettavissa edelli-seltä sivulta, ja Pentti Kaa-salaisen muisteluja yllä.

Seppo Lindgren oli va-linnut esityksikseen laulutKahden maan kansalainenja Kun hiljaisin hetkin. Ru-nonlausuntaa esitti AnneliPitkänen.

Kolehti kerättiin sekä lau-antaina että sunnuntainaVpl. Pyhäjärvi-Säätiön hen-gelliseen työhön.

Kirkkoillan päätti Kove-lahden laulajien esittämäVeteraanin iltahuuto.

Muistojen illasta siirryt-tiin iltamien viettoon Ikaa-linen-salille. Siellä iltaa luot-sasi Lea Jokinen.

Illan pääohjelmanume-ron muodosti Ikaalisten

Mieslaulajien Tolkku Boys-ryhmä Antti Rajakorvenjohdolla. Korsu-elämäämusiikkinäytelmässä kuul-tiin sota-ajan lauluja ja nii-den lomassa niin hurttiahuumoria kuin vakavam-

paa sodan melskettä ja kai-puuta kotiin ja rauhan ai-koihin.

Esitystä kävi kiittämässämm. veteraani Pentti In-kinen.

Atte Tenkanen säesti Seppo Lindgrenin esitykset.

Lotta Lunkreeni (Satu Holma) toi korsuun korvi-ketta ja viipurinrinkeliä. Kuva: Yrjö Inkinen.

Illan tanssiosuus käynnistyi Pyhäjärvi-valssilla.

Onnekkaille arpajaisetantoivat voittoja. Illanviet-to päättyi TanssiorkesteriSuviyön tahdittamiin tans-seihin.

Tiistai 19. elokuuta 2014 VPL.PYHÄJÄRVI 7

Värikäs karjalaisjuhla sai kiitokset

Ikaalisten Pyhäjärvi-juhlienjuhlatoimikunnan puheen-johtaja Marja Hämäläi-nen on syntyjuuriltaan paik-kakuntalaisia, mutta kovas-ti karjalaisuudesta kiinnos-tunut ”Pyhäjärven miniä”.Perheen haastattelu on lu-ettavissa heinäkuun juhla-numerossa.

Lämpimin sanoin MarjaHämäläinen toivottelikinpääjuhlien yleisön tervetul-leeksi.

– Karjalaisuus on tullutlähelle minua. Asuimme sa-massa taloudessa useanvuosikymmenen ajan hy-vässä sovussa: karjalainenanoppi ja hämäläinen mi-niä. Pyhäjärvi-juhlilla olenkäynyt useasti ja Pyhäjär-velläkin olemme muutamankerran käyneet.

– Viime kesän matka olierilainen. Saimme tyttärenperheen mukaamme. Mei-tä oli kolme polvea katse-lemassa entisiä kotipaikko-ja. Tyttären lapset katselivatvakavina kotikylää, jossa eiollut yhtään taloa, kylää jos-sa heidän taatansa oli ensi-askeleensa ottanut.

Marja kysyi matkan jäl-keen tyttäreltään, mitä hänoli kokenut, ja Minna Hä-mäläinen kertoi:

– Kun lähdimme käve-lemään Vernitsalta kohtiSortanlahtea, käännyin kat-somaan taaksepäin. Mie-leen nousi Vieno-mummu.

Nuori äiti lähti evakkomat-kalle äitinsä ja lastensa kans-sa. Katsoiko hänkin taak-seen, pelko sydämessä, kotioli jätettävä. Jossain mat-kan varrella tämä äiti saisuruviestin, että miehensä,poikien isä oli kaatunut rin-tamalla 20.6.1944, samanapäivänä, kun perhe oli ko-tinsa joutunut jättämään.

– Matkan piti kuitenkinjatkua, surusta huolimatta.Oltuaan Orivedellä muu-taman vuoden leskiäidinperhe sai Ikaalisista tilankeskeltä synkkää metsää.Kaikki tyhjästä aloitettava.Tämä yksinhuoltajaäiti eivoinut työtä pelätä, muttahän ei katkeroitunut. Häneli pitkän ja sosiaalisesti rik-kaan elämän.

– Viimeisenä vuotenaanmummo kuvitteli meidänperheen asuvan Pyhäjärvel-lä. Hän eli loppuun astinuoruuden kotiseutu Py-häjärvi mielessään, totesiMarja Hämäläinen anopis-taan.

Evakkomatkoista ja uu-sille paikoille kotiutumises-ta on nyt karjalaisten siirto-laisilla takanaan jo vuosi-kymmenet.

– Siten on uudetkin koti-seudut tulleet rakkaiksi jamuistoissa ovat entiset ko-tiseudut, summasi Hämä-läinen toivottaen yleisölleviihtyisää juhlaa.

Ikaalisten kaupungin ter-vehdyksen juhlaväelle toikaupunginhallituksen pj.Matti Äijö. Hän esittelikotikaupunkiaan ja kertoisen nykykuulumisia.

Siirtolaisväestö sulautuiIkaalisiin yllättävän hyvin.

– Nyt jo kolmas ja nel-jäskin polvi on ”sekoittu-nut” täydellisesti perusvä-estön joukkoon. Tämän onvarmasti tehnyt vielä hel-pommaksi koko maailmanmuuttuminen, opiskelu,kansainväliset kielitaidot,

internet, matkustamisenhelppous.

– Me tänne Ikaalisiinjuurtuneet Pyhäjärvi-sukui-set olemme olleet alustaalkaen sitoutuneesti raken-tamassa omaa kaupun-kiamme. Suomen demo-kraattinen yhteiskunta onhyvä järjestelmä, neljän vuo-den välein kansa saa valitaedustajansa yhteisten asioi-den hoitajiksi kunnan- jakaupungin valtuustoihin.Ikaalisten kaupunginhalli-tuksessa Pyhäjärvi on hy-

Säilyttäkää ja opettakaa murretta

Hämäläinenkin voikasvaa karjalaisuuteen

Komea oli rivistö kansallis- ja kansanpukuisia, jotka juhlaan osallistuivat.

Pääjuhlan juontajana toimiSatu Holma, joka sai ilol-la todeta juhlasaliin kerty-neen runsaasti yleisöä.

Sopraano, Karjalan sata-kieleksikin tittelöity RaitaKarpo esiintyi vaikuttavaantapaansa, säestäjänään Rit-va Viitala-Aaltio. RaitaKarpo nimesi yhdeksi par-haimmista karjalaislauluistaesityksensä päättäneen, OlliNykäsen säveltämän Kar-jalan koivut.

Juhlapuhujaksi oli saapu-nut Karjalan Liiton toimin-nanjohtaja Satu Hallen-berg.

Siirtokarjalaisista Ikaalisis-sa talvisodan ja välirauhanaikana kertoi aiheesta gra-dun tehnyt Suvi Kauppi-la. Heidän esityksensä ovattutkailtavissa seuraavalla au-keamalla.

Laulua ja runoa kuultiinKauppalan Satakielten esit-tämänä.

Vpl-Pyhäjärvi-Säätiönhallinnoimista rahastoistamyönnetään stipendejä jastipendinsaajat sukujuuri-neen esitteli asiamies PirjoKiiala. Hän muistuttimyös, että säätiö on tuke-nut 2000 eurolla Evakko-äiti-patsashanketta.

Puheenjohtaja Yrjö S.Kaasalainen kertoi Kaiunmuistoviestin tulokset, jot-ka nähtävillä sivulla 2.

Ensi vuonna Vpl. Pyhä-järvi-juhlia vietetään jo 69.kerran. Tervetulotoivotuk-sen Sastamalaan esitti Vam-malan Karjalaseuran pj.

vin edustettuna, 25 pro-sentin edustus Vernitsanky-lältä.

– Hyvälle yhteistyölle jasovulle antaa entistäkin suu-remman arvon, kun kuun-telee ja katselee uutisia maa-ilmalta. Vaikkapa viimeai-kaiset uutiset Ukrainasta, Is-raelista ja Afrikan valtioistaovat todella ikäviä. On-neksi meillä ei ole sellaisiauutisia maailmalle kerrot-tavana.

Äijö tuumasi, että murreon puheen ja kielen rikkaus– seurattuaan nytkin karja-laisten rupattelua.

– Muistan, kuinka isäni javarsinkin 1879 syntynytmummuni puhuivat rikas-ta karjalan murretta. Minuaharmittaa, kun en muistaenkä osaa kuin muutamiasanoja karjalan murteesta.

– Te jotka murteen osaat-te, säilyttäkää se ja opetta-kaa se myös nykyisille jatulevillekin sukupolville.

Pertti Hakanen. Vuoden2015 juhlat on tarkoitusviettää yksipäiväisinä sun-nuntaina 19. heinäkuuta.

– On aina opittava uuttaja nyt katsomme, miltänäyttää järjestäminen yksi-päiväisenä. Tarkoitus ontarjota antoisa Pyhäjärvi-tapaaminen, joka kutsuumonia perheitä ja sukupol-via.

Pyhäjärvi-Säätiön hallin-toneuvoston pj. Esko Pu-lakka kiitti päätössanois-saan Ikaalisten juhlajärjes-telijöitä hyvistä juhlista.

– Monipuolista ohjelmaa,ja on ollut hyvä kokoontuayhteen. Paljon väkeä pai-kalla, ja kiitos siitä.

– Kun ensi vuonna Sas-tamalassa on yksipäiväinenjuhla, ei se tarkoita sitä,etteikö taas jatkossa voisiolla kahdenkin päivän juh-la.

– Sastamalassakin var-masti saamme arvokkaanjuhlan, karjalaiset ja pyhä-järveläiset sen aisaitsevat.On tärkeä kokoontua yh-teen.

Päättäjäisiksi yleisöä kiit-tänyt Satu Holma vetosivielä juhlaväkeen:

– Tuokaa nyt ensi kesänjuhlille jokainen ainakin yksialle 40-vuotias!, hän kan-nusti.

Ikaalisten juhla päättyiyhteisesti laulettuun Maam-me-lauluun.

JuhlakoosteMARJO

RISTILÄ-TOIKKA

Säestystoimista huolehtinut anttori Atte Tenkanentoi perhettäänkin mukaan juhlille. Kiitoksia ojen-tamassa Lea Jokinen.

Raita Karpon esitys ei jätä ketään kylmäksi.Kuva: Yrjö Inkinen.

Juhlilla mukana olleet Osmo Juvonen ja elämän-kumppaninsa Rauni Nousiainen viettävät kesätSuomessa ja talvet Espanjassa. Karjalaisuus on vuonna1937 syntyneella Juvosella aina mielessä; hän ontoiminut mm. Pyhäjärvi-Seuran hallinnossa.

Äitinsä Amalia o.s. Ukkonen oli lähtöisin Ylläp-päästä ja isä Nestori Juvonen Enkkualta. Pyhäjär-vi-lehti tulee kuulemma luettua tarkkaan niin Helsin-gissä kuin Fuengirolassa oleillessa.

Tiistai 19. elokuuta 2014VPL.PYHÄJÄRVI8

Karjalan Liiton toiminnan-johtaja Satu Hallenbergkäsitteli juhlapuheessaan his-toriaa, onhan tänä vuonnakulunut 70 vuotta karjalai-sia vahvasti koskeneen rau-hansopimuksen solmimi-sesta. Lisäksi hän puhui lii-ton yhteisistä teemoista sekäkarjalaisen pitäjätoiminnanajankohtaisista asioista.

– Jatkosodan päättymi-sen jälkeen syksyllä 1944oli vielä Lapin sota, muttasyyskuuhun päättyi Karja-laa koetellut sodan vaihe jasodan lopulliset seurauksetsuomalaisille ja erityisestikarjalaisille konkretisoitui-vat. Sotakorvaukset olivatraskaat, mutta meille karja-laisille raskain oli kotien,Karjalan menetys. Rajamäärittyi talvisodan rajalin-jausten pohjalta.

– Tärkeintä oli se, ettäraskaista menetyksistä huo-limatta Suomi säilytti itse-näisyyden. Se ei ollut itses-täänselvyys – mutta se saa-vutettiin sitkeästi ja lop-puun asti itsenäisyydestätaistellen. Sotilaamme ovatosoittaneet niin talvi- kuinjatkosodassa poikkeuksel-lista sitkeyttä, ainutlaatuistataistelutahtoa ylivoimaistavihollista vastaan, muistuttiHallenberg.

Koko Suomea ei sota-vuosien aikana eikä sotienseurauksena miehitetty, seoli harvinaista manner-Eu-roopassa.

– Se oli merkityksellinenasia kotirintamalle, perheil-le, vaimoille ja lapsille. MuttaKarjalan kohtalo oli toi-nen, Karjala oli taistelutan-ner ja se menetettiin.

Evakuointityö oliainutlaatuistaVaikka Karjala menetettiin,sotien jälkeen syntyneillekarjalaisille sukupolville onollut ensiarvoisen tärkeää,että menetetyllä alueella to-teutettiin evakuoinnit.

– Karjalaiset, eli noin 11prosenttia suomalaisista siir-tyi läntisempään Suomeen.Kiireellä ja sodan melskees-sä koti jätettiin ja tuli lähtötuntemattomaan, moni kar-jalaisperhe kulki evakko-tien kahdesti. Suomalaistenevakuointi menetetyiltä ko-tiseuduilta on ollut yhä edel-leen ainutlaatuinen toimimaailmassa. Talvisodastapuhutaan talvisodan ihmee-nä, karjalaisten evakuointion myös malliksi sopivatoimenpide ja toteutus.

– Taloustieteen tohtoriMatti Sarvimäki on tut-kimuksissaan osoittanut,että ne kunnat, jotka ottivatevakkoja vastaan, ovat ta-loudellisesti menestyneetmuita kuntia paremmin.Me karjalaiset olemme ak-tiivista väkeä. Ehkä se onollut myös osasyy siihen,että on selviydytty – talou-dellisesti kohtuullisesti taihyvin – kuin myös on sel-viydytty henkisesti raskaistamenetyksistä. Yksi on sel-

Suomen sitkeä puolustus ansaitsee suuret kiitoksetKarjalan Liiton toiminnanjohtaja kiitteli menneitä sukupolvia ja kannusti uusia mukaan

vinnyt hyvin, toinen huo-nommin.

Perheiden, lasten, vanhus-ten ja monissa taloissa myöskarjan evakuoinneista vas-tasivat suurimmaksi osaksikarjalaisäidit; isät ja veljetolivat myös karjalaisper-heistä rintamalla.

– Evakkoäitien kunniak-si paljastetaan ensi vuonnaevakkoäidin muistomerk-ki, jonka tekijäksi toimi-kunta valitsi kuvanveistäjäJuhani Honkasen. Muis-tomerkki tulee Karjalata-lon yhteyteen Helsingissä jaon ns. näköispatsas, tiedot-ti Hallenberg.

Yhteistoiminnallasuuri merkitysSotien jälkeisessä selviyty-misessä suuri merkitys olikarjalaisten yhdistystoimin-nalla – Karjalan Liitto viet-tää ensi vuonna perustami-sensa 75-vuotisjuhlavuotta.

– Karjalaistoiminta pitä-jäseuroissa ja -säätiöissä,karjalaseuroissa ja sukuseu-roissa on siirtänyt karjalais-ta perintöä ja tietoa histori-astamme ja sukujen koke-muksista tuleville sukupol-ville, juhlapuhuja kiitteli.

Ja nyt on aika kääntääkatsetta tulevaisuuteen.

– Afrikkalainen sanontaon katsoa menneeseen jamennä ikään kuin selkäedellä kohti tulevaa. Histo-riassamme, niin toteutu-neessa kansakunnan histo-riassa, kuin itse kunkin his-toriassa yksilöinä, on opik-si otettavaa ja huomioita-vaa kun suunnitellaan tule-vaa. Otetaan oppia onnis-tumisista eli hyvästä sekämuistetaan myös huonotkokemukset, otetaan opik-si pahasta.

– Raja-alueyhteistyö onKarjalan Liiton pitäjäseu-roille olennainen osa toi-mintaa, yhteistyö entistenkotiseutujen asukkaiden javiranomaisten kanssa onvilkasta ja vuosi vuodeltalisääntynyt, monipuolistu-nut ja parantanut. Meillekarjalaisille on omakohtais-ten kokemusten kautta tär-keää, että yhteistyö venä-läisten kanssa sujuu ja neu-votteluyhteyttä vaalitaan.

Tärkeää tiedon jakokemusten säilytysSotien jälkeen syntyneet januoremmat voivat saadatietoa sodista ja historias-tamme elokuvista, kirjalli-suudesta jne.

– Sitä kautta saammetietoa, tieto voi lisätä ym-märrystä. Sodan itse koke-minen sotilaana tai siviilinäon kuitenkin elämän kau-hein kokemus, sitä koke-musta eivät edes isovan-hempien, vanhempien tari-nat voi kaikkea välittää kuu-lijalle. Silti on tärkeää ker-toa ja puhua – siirtää jatallentaa tietoa ja kokemuk-sia, Satu Hallenberg pai-notti.

– Yli 70 vuotta sittenoma äitini on murrosikäi-senä 15-vuotiaana tyttönäpaimentanut perheen nau-takarjan ja kulkenut senkanssa yksin kävellen pit-kästi toista sataa kilometriäLumivaarasta Savoon.Nuori tyttö käveli sodanalta yksin suuren karjalau-man kanssa kohti tuntema-tonta, yöpyi puiden alla jatienvarren tuntemattomis-sa taloissa.

– Kaikkea kauheutta jaraakuutta ei voi kuultuna kä-sittää, mutta voimme ym-märtää mikä on rauhan, krii-sittömyyden ajan merkitys jasuuri arvo. Olemme saaneetsyntyä hyvinvointiin ja elääkriisittömässä, itsenäisessäSuomessa. Kiitos sotiemmeveteraaneille ja evakkosuku-polvelle.

Karjalan Liiton teema tälläliittokokouskaudella elivuosina 2014-16, on karja-lainen sanankäyttö.

– Tänä vuonna on juhlit-tu sanomalehti Karjalaa jajuhlitaan lukuisia edelleenilmestyviä pitäjälehtiä. VplPyhäjärvi-lehti ilmestyykuukausittain. Se välittää tie-toa yli parinkymmenenmuun pitäjälehden tavoinja näiden lehtien kesken onjuuri nyt käynnissä keski-näinen laatukilpailu. Karja-lan Liiton jäsenlehti on jat-kossa saatavissa myös di-gitaalisesti; jos valitsee säh-köisen lehden saa kahdennumeron sijaan neljä lehteävuodessa, eli enemmän tie-toa samalla jäsenmaksulla,vinkkasi Hallenberg.

Ensi vuosi on vanhanKalevalan merkkivuosi.

– Ehkä Kalevala, runon-laulu ja itkuvirret nousevatsilloin karjalaisen sanankäy-tön yhtenä muotona esille.Runonlaulun ja äänellä it-

Seitsemän vuotta sitten Vpl.Pyhäjärvi-juhlilla Tampe-reella Satu Hallenberg pu-hui myös vanhojen Karja-laan jääneiden hautausmai-demme ja muistomerkki-emme suojelusta.

– Suojelun edistäminenja siihen liittyen yhteistyövenäläisviranomaisten kans-sa on liitossa jatkuva pro-jekti. Liitto toimii aktiivi-sesti Suomen ulkoministe-riön eri viranomaisten kans-sa sekä sitä kautta federaa-tion viranomaisten kanssa.Alueelliset yhteistyöneuvot-telut ovat liiton agendalla,paikallissopiminen on omi-en pitäjäseurojemme teh-tävää. Yhteistyö Viipurinalueen kanssa on ollut ak-tiivista ja johtanut hyviintuloksiin mm. Äyräpään

Kirjallisuus avaa tietä karjalaisuuteenkemisen perinne on juurinyt muutamankin väitös-kirjan aiheena. Nuoria kiin-nostaa karjalainen ja kale-valainen kulttuurimme.

Karjalaisen sanankäytönteema jatkuu ja siihen liitty-en haastetta tuli myös py-häjärveläisille.

– Ehkä viimeistään vuon-na 2016 nostamme esiinkarjalaisen sanankäytönmestareita, puhujia ja kir-joittajia. Miten se tehdäänVpl. Pyhäjärvi-seurassa ja -säätiössä?, kysäisi Hallen-berg.

– Kirjallisuus avaa erääntien karjalaisuuteen, totesijuhlapuhuja ottaen esimer-kiksi kirjailija Anja Snell-manin ja Laila Hirvisaa-ren sekätutkija Anna Kor-telaisen teoksia.

Tunne oma jasukusi historiaSatu Hallenberg painotti,että jokaisen on syytä tun-tea oma ja suvun historia;

näin löytää oman näkökul-man Karjalaan ja karjalai-suuteen. Pyhäjärvi-juhlatolivat siitä oiva esimerkki.

– Sukuseminaarin luen-not ja aiheet olivat kaikkiakoskettavia ja ajankohtai-sia. Juhlat ja karjalaistapah-tumat uudistuvat ja löytä-vät uuden suunnan ja uu-det tekijät kiinnostuksenmukaan.

– Jokainen sukupolvi te-kee oman karjalaisen kult-tuurinsa – valmiiksi ei nuo-remmille tarvitse tehdä, kar-jalaiset ovat aktiivisia. Tilaaitse tehdä, tukea ja kannus-tusta tarvitaan.

– Jäsenseurojemme toi-minnan aktiivisuudesta sekäkiinnostuksesta Karjalaan jakarjalaisuuteen kertoo-myös se, että KarjalanLiittoon liittyy vuosittainuusia jäseniä seurojemmekautta 2000-3000 jäsentä.Seurojemme uudet jäsenetovat useimmiten 30-60 ikä-vuoden väliltä.

– Tule mukaan, tartu si-nua kiinnostavaan ja toteu-ta ideasi karjalaisessa yhdis-tyksessä, vaikka omassa pi-täjäseurassa, hän kannusti.

Hallenberg toivotti myösväkeä mukaan 13. syys-kuuta pidettävään Karjalanliiton kulttuuriviikonlop-puun Karjalatalolle Helsin-kiin.

– Suunnitellaan yhdessätulevaa toimintaa ja kuul-laan karjalaista sanankäyt-töä – uudenlaisiakin tulkin-toja, uusia karjalaisuutensalöytäneitä esiintyjiä.

Menneisyyden ja tulevai-suuden yhdistymistä on syy-tä kannustaa monilla ta-hoilla.

– Annetaan aina uusillesukupolville tilaa, kannus-tetaan heitä löytämään omaja suvun historia, oma py-häjärveläisyytensä, karjalai-suutensa ja annetaan heillemahdollisuus tehdä omaa,uutta, erilaista karjalaistakulttuuria.

Hautausmaiden suojelutyö jatkuuhautausmaa-alueella.

– Kiitos karjalaiset, ettäteillä, meillä katse mennee-seen tarkoittaa menneidensukupolvien kunnioitusta jaheidän työnsä arvostamis-ta.

– Sama arvostus näkyymyös venäläisissä – alueenhistoria kiinnostaa heitäkin,historian vaaliminen voituoda alueelle jatkossakinmaksavia ja palveluja osta-via vieraita. Myös pyhäjär-veläiset ovat tänäkin kesä-nä käyneet lukuisilla koti-seutumatkoilla, kuten mo-net muut.

Karjalan Liitto on perus-tajajäsen Sotavainajien muis-ton vaalimisyhdistyksessä.

– Tämä yhdistys on Suo-messa virallinen taho toi-meenpanemaan vuoden

1992 valtiosopimusta, Suo-men ja Venäjän välistä vas-tavuoroista sopimusta, jokakoskee sotilasmuistomerk-kejä ja sotilashautausmaitaja -hautoja. Sotavainajienmuiston vaalimisyhdistyson vienyt venäläiselle vas-taavalle tähän tehtävään ak-kreditoidulle taholle maa-rekisteröintiprosessia vartentiedot eräästä vanhasta kar-jalaisesta sotilashautaus-maasta. Odotamme tietojaasian etenemisestä.

Yli 400 000 karjalaistaevakuoitiin viime sotien ai-kaan läntisempään, jäljellejääneeseen Suomeen.

– Suomalaiset sotilaat oli-vat myös poikkeus moniinmuihin verrattuna – kaatu-neet taistelutoverit pyrittiintuomaan heti myös koti-

maan multiin.– Sotavainajien muiston

vaalimisyhdistys tekeemyös kaatuneiden sotilai-den jäännösten etsimistä,yhdessä venäläisten kanssa.Yhdistys on tuonut Suo-meen vuoden 1992 jälkeennoin 1150 sotavainajanjäännökset.

Hallenberg kuvaili yhdek-si mieleenpainuvaksi muis-toksi osallistumistaan kaa-tuneiden muistopäivänävuosi sitten hautajaisiin Lap-peenrannassa.

– Siellä haudattiin 44 vii-me sodissa kaatunutta suo-malaista sotilasta. Heidänmaalliset jäännöksensä olilöydetty ja tuotu Suomeen.Harras ja koskettava hau-taustilaisuus.

- MRT

Kuulumisia vaihtamassa Tampereen piirin pj. Tuomo Nenonen (vas.), SatuHallenberg ja Yrjö S. Kaasalainen.

Tiistai 19. elokuuta 2014 VPL.PYHÄJÄRVI 9

Siirtokarjalaisten saapumistaIkaalisiin käsitteli aiheestagradu-tutkielman tehnyt,paikkakunnalta kotoisin ole-va Suvi Kauppila, jonkapääaineena opiskeluissaanon ollut kulttuuriperinnöntutkimus.

– Olen tehnyt graduniaiheesta talvisodan ja väli-rauhan aikana Ikaalisiin saa-puneet siirtokarjalaiset. Ai-noa yhteyteni Karjalaan on-kin tämä tekemäni tutki-mus, totesi Kauppila.

Karjalaan liittyvä tutki-mus kuitenkin kiinnostaa.

– Luen juuri tällä hetkelläOuti Fingerroosin ja Jaa-na Loipposen toimitta-maa kirjaa NykytulkintojenKarjala. Karjala jatkaa muo-donmuutoksiaan, muttakiinnostus siihen elää ja onvoimissaan.

Jokin Karjalassa vetääpuoleensa monia tutkijoita.

– Karjala on ollut histo-riansa aikana monien halu-ama, kokema ja muistama.Se elää kansallisena myytti-nä, karjalaisten kokemuk-sissa ja menneisyydenkonstruktioissa. Karjalaatuotetaan jatkuvasti, milloinhistoriallisena faktana, mil-loin kuvitellen menneitä janykyisiä kerrostumia.

– Omassa tutkimuksessaitse Karjalan puoli jää kyl-läkin vähäisemmälle, kunkeskityn siirtokarjalaisiintäällä Ikaalisissa, huomauttiKauppila esitelmänsä aluk-si.

HenkilökortitpääaineistonaMiten siis Suvi Kauppilapäätyi tekemään graduajuuri siirtokarjalaisista?

– Sain apuja aiheen kek-simiseen, kun käännyinIkaalinen-Seuran puoleen.Jaakko Koskelolta sainvinkin ruveta tutkimaan

Karjalaisuus kiinnostaa nykytutkijoitakinIkaalisten siirtokarjalaisia.Kiinnostuin aiheesta heti,vaikka se olikin melko vie-ras aihe entuudestaan.

Ikaalinen-Seuralla oli ar-kistossaan runsaasti mate-riaalia siirtokarjalaisista, jase oli peräisin Ikaalistenhuoltojohtaja Sven Raja-lan jäämistöistä.

– Päädyin kuitenkin käyt-tämään kaupunginarkistos-ta löytyneitä siirtoväen hen-kilökortteja tutkimuksenipääaineistona.

Kun Suvi näki henkilö-kortiston ensimmäistä ker-taa, hän kiinnostui niistävaltavasti.

– Ne kertovat paljon saa-puneesta siirtoväestä, ja itsevastasin niiden perusteellasiihen, että kuka tuli, mistätuli sekä minne sijoitettiin.Lisäksi kokosin graduunimuun muassa siirtoväenammatteja sekä ikä- ja su-kupuolijakaumaa ja mah-dollisia siirtoväen avustuk-sia tilastojen avulla.

Henkilökorteista ei vali-tettavasti käy ilmi, että mi-hin henkilökortin omannutihminen lopulta päätyi jasen selvittämisessä Kaup-pila kääntyi Ikaalisten Kar-jalaseuran puoleen.

– Tutkimuksessa häm-mentävintä onkin ollut, ettäniistä henkilökorttien ihmi-sistä suuri osa oli vieraitaKarjalaseuran henkilöille.

Siirtoväkeen kuuluneidenhenkilöiden jäljittäminenonkin ollut haastavaa, näinmonta vuotta sota-ajan jäl-keen.

Pyhäjärveltä yli280 henkeäKaikki henkilökorttien ni-met Suvi Kauppila tarkistimuun muassa Karjala-tie-tokantahausta ja etsi niitäpuhelinluetteloista ja netis-tä.

– Päätin jättää haastatte-lujen tekemisen sikseen enkäkäytä gradussani henkilöi-den nimiä yksityisyyden suo-jan takia.

Kauppila kertoi esityk-sessään tarkkoja lukujaIkaalisiin jääneistä ja palan-neista karjalaisista. Siirtovä-en henkilökorteista suurinosa oli Hiitolasta kotoisin,kun taas nykyään Ikaalisistalöytynee eniten juuri pyhä-järveläisiä.

– Hieman ennen paluu-muuton käynnistymistä,31.7.1941, Ikaalisissa asui1049 siirtoväkeen kuulu-vaa henkilöä. Heistä 664oli Hiitolasta, 282 Vpl Py-häjärveltä ja muita pieniäryhmiä yhteensä kahdesta-toista kunnasta.

Kotitilallakin olisiirtolaisiaSuvi Kauppila itse asuu Rii-tialan kylässä, jonne myösoli sijoitettuna neljä siirto-väkeen kuulunutta ja hen-kilökortin omannutta ih-mistä.

– Itselleni nimet olivataivan vieraita, kun taas nesiirtokarjalaiset, joita tiedäntai tunnen tältä kylältä, saa-puivat vasta sotien jälkeen.

– Mielenkiintoista olisimyös tietää tarkemminheistä, joita sijoitettiin maa-tilalle, jossa nykyään asunmieheni kanssa. Ikaalinen-seuran arkistosta löytyimuutamia nimiä, joiden si-joittamisesta Kauppilan ti-lalle vastasi mieheni isoiso-isä, mutta heidän henkilö-korttejaan ei löytynyt aina-kaan kaupunginarkistosta.

– Pyhäjärveltä saapuneis-ta siirtokarjalaisista arkis-tosta löytyi 13 henkilökort-tia, mikä olikin suurin luku-määrä sitten Hiitolan 26siirtolaisen jälkeen. Loputsiirtokarjalaiset tulivat pie-

nissä ryhmissä useista erikunnista, kuten Jaakkimas-ta, Jääskistä ja Käkisalmel-ta. Suurin osa siirtokarjalai-sista sijoitettiin Ikaalistenkauppalan alueelle, ja lisäk-si muihin kyliin, kuten jär-ven taakse Isoröyhiöön 11henkilöä ja Kilvakkalaan 14henkilöä.

– Suurin osa henkilö-korttien henkilöistä saapuiIkaalisiin vuoden 1940 ai-kana (42 henkilöä), lisäksi 1tuli vuonna 1939 ja vuonna1941 tuli viisi henkilöä.Osalta merkintä saapumis-ajasta puuttui kokonaan.

Maansaantihakemuksiayli 200 kappalettaKauppilan tutkimus sisäl-tää siis paljon tilastotietoa,jonka hän on itse koonnut.

– Lisäksi perehdyin jon-kin verran eri asutuslakei-hin, joista tärkein oli pika-asutuslaki ja sotien jälkeenvoimaan tullut maanhan-kintalaki. Pika-asutustilojaIkaalisiin ehdittiin perustaaennen jatkosodan alkamis-ta 30 kappaletta, mutta sit-ten sota keskeytti asutus-toiminnan. Maansaantiinpuolestaan oikeutettuja oli-vat myös esimerkiksi rinta-mamiehet, mutta yhteensäIkaalisissa maansaantihake-muksia kertyi syksyyn 1945mennessä yli 200 kappalet-ta.

Yhdessä Ikaalisten emä-pitäjän historia -teoksenkanssa Kauppilan gradustavoi saada hyvän kuvan siir-tokarjalaisista Ikaalisissa.

– Päällimmäisenä tutki-muskysymyksenä minullaon gradussa ollut se, ettämitä nimenomaan henki-lökortit kertovat siirtokar-jalaisista Ikaalisissa. Yksi tär-keä asia, mitä tutkimuksenaikana olen nähnyt, on se,mitä kaikkea tietoa siirto-

karjalaisista Ikaalisissa yli-päänsä on. Kun vielä saa-taisiin arkistot kunnolla jär-jestykseen, niin joku inno-kas väitöskirjan tekijä voisijatkaa tästä eteenpäin.

Nyt jos voisi aloittaa gra-dun teon aivan alusta, SuviKauppila sanoo, että aihepyörisi edelleen Karjalansiirtolaisissa.

– Kuitenkin keskittyisintodennäköisesti juuri pyhä-järveläisiin. Kiitos etenkin

Lea Jokisen, olen saanutuusia näkökulmia ja paljontietoa juuri pyhäjärveläisis-tä.

– Jos olisi paljon ylimää-räistä aikaa ja tekemisenpuutetta, niin voisinkin teh-dä hieman lisätutkimuksia,mutta pienten lasten äitinäaikaa ei juurikaan ole yli-määräistä. Ehkä sitten kym-menen vuoden päästä?, en-nakoi Kauppila esityksensäpäätteeksi.

Torpanantti tarinoi lapsuusmuistojaan Noitermaasta

Hum.kand. ja kulttuuriperinnön tutkimuksen opis-kelija Suvi Kauppila valmistuu syksyllä filosofianmaisteriksi, gradu käsittelee siirtokarjalaisuutta.

Torpanantti, Esko Sip-ponen (toinen oik.) olimyös mukana Pyhäjär-vi-juhlilla. Torpanantinmuisteluksia saamme lu-kea Pyhäjärvi-lehdestä.Vasemmalla tytär TarjaSipponen, joka on toi-minut tarinoiden puh-taaksikirjoittajana.

Armoton AnselmiKotini naapurissa asui Anselmi -niminen mies,taitava suutari, joka mielellään kävi kyläilemässä jahauskuttamassa jutuillaan. Hänen huumorinsa olijoskus aika armotonta. Miehen vierailun ajaksi emän-nät nimittäin ajoivat talon kissat pois Anselminläheltä. Kerran oli käynyt niin, että kissa oli kuolluthänen syliinsä. Anselmi oli taitavasti kissaa silittäes-sään katkaissut kissan niskan ja samaan aikaan viatto-mana ihmetellyt: ”Mikäs tälle nyt tuli?”.

Vanhin veljeni, noin 5-vuotias Hannu oli eräälläAnselmin verstaalla käynnillään ihmetellyt suutarinveistä ja veitsen käyrää olemusta. Anselmi oli sano-nut, että kyseessä on saparoveitsi, jolla leikataan siansaparoita. Anselmi pohdiskeli, että hänellä oikeastaanonkin pulaa saparoista ja maksaisi mielellään niistä 25penniä kappaleelta. Se oli lakritsipiipun hinta, jotentarjous oli Hannusta kovin houkutteleva. Meidänkotiimme oli juuri edellisenä päivänä tuotu kaksipientä porsasta ja niinpä veljeni lähti kohti kotia veitsikädessään. Jäljellä oli enää itse työ eli saparoidenleikkaaminen karkuun juoksevilta porsailta. Äitimmekuuli pikkupossujen hirmuisen vinkunan ja menikatsomaan lättiä, jossa Hannu ajoi kiivaasti näitätakaa veitsi ojossa. Poika tietysti sai vitsaa ideantoteuttamisesta eikä suutariakaan kyseenalaisesta huu-morista kiitelty.

TORPAN ANTTI

NOITERMAAN TARI-NOITA - lapsuusmuisto-jaan kertoilee Esko (Jor-ma Antti) Sipponen, jokapienenä poikana nimitti it-seään Esko Torpanantiksi.Taustaansa hän kuvaa näin:

– Olin kuusilapsisen per-heen toiseksi nuorin ja syn-tynyt vuonna 1928 Vpl Py-häjärvellä. Kävin Impi Toi-viaisen pitämää kiertokou-lua Noitermaassa ensin kak-si kautta ja sitten kansakou-

lua vuoden. Välirauhan ai-kana sain Turun Vähä-Heikkilän koulussa käydävielä kaksi vuotta kansa-koulua, mutta vuonna 1942palasimme kotiseudulleKarjalaan. Koulut oli sil-

loin käyty ja lapsuus päättyinoin 15-vuoden ikään.

– Pääsin monenmoisiintöihin, taloihin apupojaksija vielä ennen viimeistäevakkomatkaa sahan jamyllylaitoksen lämmittäjäk-si.

– Ruumiillisen työn kor-keakoulua olen käynyt ainaeläkepäiviini asti. Kotiky-lälläni asui värikästä jouk-koa ja joitakin tapahtumiaon jäänyt elävänä mieleeni.

Tiistai 19. elokuuta 2014VPL.PYHÄJÄRVI10

– Mie en uoviel tänä kesänkuult käen kukuntaa.

– Etkö, mite sie silviisiiuot säästynt. Missie oikeinasut?

– Eihän siel keskustasmittää semmosii kuule.

Bussimme oli saapunutentisen Musakanlahden ky-lään ja seisahtanut ilmajou-set tussahtaen Hytinahonaukean reunamalle. Pilvienlomasta pilkahtava aurinkolämmitti nurmettunuttakenttää, ja kolean yön vii-meiset usvalonkerot luikah-tivat läheisen autiotalon uu-meniin. Nuorisoseuran ta-lon lasittomat ikkuna-au-kot katsoivat meitä sanat-tomina. Tuo rakennus onuhmannut aikaa vuosikym-menten ajan, mutta nyt en-nen niin eloisalta aukealtaovat kisailujen äänet ka-donneet. Talon runko onkuitenkin jäljellä, edelleenmaamerkkinä matkalaisille,myös meille juuriimme tu-tustuville nuoremmille su-kupolville.

Joku nosteli kylmälauk-kuja Musakan Antin au-toon, sadetakeilla ja eväilläpakattuja reppuja aseteltiinselkään. Läheisen Kiima-järven rannalla keitettäisiinnuotiolla kahvit ja paistet-taisiin makkarat. Tarinat jamuistelot saisivat jälleen sii-vet. Savun lempeä tuoksuja itse tehtyjen karjalanpii-rakoiden makoisuus olivatennenkin kirvoittaneet kie-lenkannat.

– Hekkää!– Uotsie itse ehtint näe

näin sorjast rypyttämmääenne matkalle lähtöä?

–Uoha mie. Pist sie vaavoita nokkaa.

– Ai mahoto mite ohyvvää!

Muutama matkalainensuuntasi ensimmäiset aske-leensa omille kotitanhuvil-leen tervehtimään vielä ker-ran kotitalon porrasta, sau-nan kiuasta, tuttua piha-mäntyä. Aamulla oli sata-nut rankasti, ja kylätietä as-tellessa väisteltiin ”vesluo-sii”. Mäntykangas huokailihiljaa tuulen taivutellessapuiden oksia ja auringonsäteiden kisaillessa rungoil-la. Ilmassa tuntui alkukesänrehevä tuoksu. Latvojen ylikantautui hentoinen kuulasääni, voimistuen ja pysäh-dyttäen meidät niille jalan-sijoilleen. Siinä se oli, Kar-jalan käki.

Lähdimme kolmipäiväi-selle kotiseutumatkalle ai-kaisin maanantaiaamuna16.6.2014. Tullimuodolli-suudet hoituivat nopeasti.Ansaitun huomion ja vil-kutukset virkailijoilta saivatryhmän ja samalla suvunvanhin Ilmi 88 vuotta sekänuorin Anton 8 kuukautta.”Sitä on lähdetty taas mat-kalle”.

Bussimme tärisytteli het-ken matkaa Karjalankan-naksen kuoppaisia sivutei-tä, pääväylien varrella kunei ollut mitään erityistä näh-tävää. Pyhäjärven Loma-rannassa illallinen ja sauna

Koht vanhoi rantoiodottivat väsyneitä matka-laisia.

Tuttuun rantaan oli il-mestynyt uusi laituri, se täy-tyi katsastaa ja samalla nuuh-kia vasta-ajetun nurmikontuoksua. Vuodenaikaannähden hyinen vesi ja suuriaallokko eivät houkutelleetuimasilleen. Seisoimme mi-niän kanssa laiturilla kyl-mässä tuulessa hytisten.

– Aiotko tosiaan men-nä?

– No kun tänne asti onkerran tultu, niin onhan setalviturkki Pyhäjärveen pu-dotettava.

– Ja minä en kyllä anopil-leni häviä, huudahti tyttö jaloiskautti suoraan tuntemat-tomiin aaltoihin.

Vaikka säiden haltija mat-kapäiviemme osalta näinpäätti, ei se haitannut. Läm-min mieli ja iloinen seurakorvasivat monin verroinsen, minkä lämpömittarinasteissa menetimme, ja il-taisin saunan jälkeinen rau-keus takasi hyvät yöunet.

Varsinaisena kotiseutu-matkan aamuna Musakan-lahteen pysähdyimme en-sin Pyhäjärven kirkonmä-ellä sankarihautausmaanmuistomerkille.

”Palasimme takaisin mai-semaan lapsuuden, kuun-nellen hiljaa muistoja miet-tien”.

Nämä sanat ja valkoinenorkidea olivat Kohtrannansuvun tervehdys niin san-karivainajille kuin Pyhäjär-ven kirkkomaahan hauda-tuille menneille sukupolvil-le. Kuunnellessani Soi kun-niaksi Luojan -virren sano-ja ja katsoessani ympärillä-ni monia sukulaisiani, mie-tin, tässä me olemme pe-rinteen vaalijat ja välittäjät.

Takanani, jossain aidantuolla puolen männyn juu-rella oli isomummoni le-posija, tuossa edessäni, äiti-ni sylissä oma lapsenlapse-ni.

Kysymykset mitä, missä,miksi, ovat osoitus siitä he-räävästä kiinnostuksestaomaan sukuhistoriaan. Yri-tän vastata parhaani mu-kaan. Mutta minulla ei olesitä tietoa ja kokemusta,joka on aikanaan portaillaseisseellä pienellä tytöllä.

Taivaanrannassa loimot-tava tuli oli silloin ennejostain suuremmasta, mitäme jälkipolvet emme täy-sin ymmärrä. Mutta kui-tenkin se kokemus leimaameidän elämäämme van-hempiemme tai isovan-hempiemme kautta, ja sa-maa historiaa siirrämmemyös lapsillemme. ”Vaanmist sitä mittää tietää, jos eikysy. Asioita pittää utsii”.

Sirkein mäki, Nolo Tah-von talo, Heik-eno, Juvo-sen sauna, suurkivi, sanoinanaurattivat, mutta nähtyinäja koettuina talot ja niidenedesmenneet asukkaat sai-vat todellisen muotonsa,olemassaolonsa. ”Tuosha seon viel Soikkelin Matinmökkikii pystys.”

Musakanlahden Hytina-holla aloitettiin koulu Van-hassa Heikkilässä 1900-lu-vun alussa. Samaisessa ta-lossa toimi aikanaan myösvähän aikaa KonnitsanOsuuskaupan sivuliike. Ra-kennusta ei enää ole, vaanse paloi joskus 2000-luvunalkupuolella.

Muistan vielä aiemmiltakotiseutumatkoilta vanhanharmaan hirsirakennuksen,joka oli myös äitini synty-mäkoti. Nyt paikan olivatvalloittaneet uudisrakennuk-set korkeine aitoineen japortteineen.

Tulomatkalla bussin ik-kunasta näimme vilahduk-sen uudemmasta vuonna1915 rakennetusta koulu-rakennuksesta.

– Täshän tää on, Sirkein-mäki. Mite hää tuntuu ku-tistunnee. Kyl se sillo olpaljo korkiamp ja nii paljopitemp.

– Joks se män? Mie enkerent ies huomaamaa.

– Eihä kaikkee kerkii kohaastettavvaa on nii paljo.

Maisemat, tiet ja talotolivat muuttuneet niistämuistikuvista, joita vielä niil-lä muutamalla matkalaisel-lamme oli jäljellä lapsuu-den leikkitantereista ja kou-lumatkoista. Vanhat valo-kuvat kiersivät kädestä kä-teen, tunnistettiin kasvoja,muisteltiin sattumuksia.

Musakanlahden talot säi-lyivät vielä jatkosodan ai-kana, uudet asukkaat asut-tivat kylän. Monet asumuk-set muuttuivat silloisten le-ningradilaisten, nykyistenpietarilaisten kesänvietto-paikoiksi.

Koulua ja Nuorisoseu-ran taloa ovat nuorisojär-jestöt jossain vaiheessa käyt-täneet kesäleiripaikkoina.

Aika on kadottanut suu-rimman osan alkuperäisis-tä entisten musakanlahte-laisten taloista, mutta muu-tamista oli vielä harmaan-tunutta talonpäätyä näky-villä.

Uudempi HeikkilänAntin talo on vielä uh-mannut vuosikymmenten

voimaa, maalipinta vaihtu-nut ja kuistit kadonneet.Mutta silti talo oli samallatutulla paikallaan, tunnistet-tavissa. Tuolta pihamaaltalähti äitini aikanaan evak-kotaipaleelle niin talvisodankuin jatkosodankin aikana.

Tämä Kohtrannan suvunjäsenten ja suvun jälkeläis-ten matkakotiseudulle, juu-rille, saattoi olla jollekin vii-meinen, toiselle taas ensim-mäinen.

Kohtranta oli asutusalueKiimajärven länsirannalla.Kun vastakkaiselta rannaltasoudettiin tälle asuinpaikal-le, sanottiin: ”Souva nytkohtrantoa”.

Vuosisatojen aikana Kar-jalaisten heimo on monestijoutunut etsimään ja aset-tumaan uusille asuinsijoille.Karjalaisuus on osa identi-teettiämme, millaisia olem-me nyt. ”Tunne historiasiniin paremmin ymmärrätitseäsi”.

Kysymykset ovat tärkei-tä ja niihin vastaamalla väli-tämme tietoa ja tunnetta.

Minulle karjalaisuus oniloa, naurua, tarinoita, kar-jalanpiirakoita, rakkautta lä-himmäisiin ja ystäviin. Seon elämäntapa, osa minua,osa meitä. Mie ja sie.

Ei karjalaisuus katoa.Myö souvamme koht uut-ta rantoa.

MARJATTANOROJÄRVI

Kirjoittajan mummoAnni Kaasalainen oli

Varpu ja MikkoKaasalaisen

tytär Kohtrannasta

Pyhäjärven sankarihaudan muistomerkillä asetuimme yhteiskuvaan, ennen kuin bussimme suuntasikohti Musakanlahtea.

Anton ja isomummo, Ilmi Heinonen o.s. Kaasalai-nen.

Serkukset. Piirakkames-tari Anja Laine o.s. Kaa-salainen ja Ilmi.

Tiistai 19. elokuuta 2014 11VPL.PYHÄJÄRVI

Karjalainen Nuorisoliitto järjestää nuorten Nyt mierunolle rupean -runokilpailun, jossa haetaan tämänpäivän nuoren elämää heijastavia vapaita, villejä jarosoisia tekstejä. Myös laululyriikoita voi lähettääkilpailuun. Kilpailutekstissä on oltava jokin karjalai-nen elementti, olkoon se murre, muoto, tarinataustalla tai joku muu.

Kilpailun päätuomarina on runoilija Vilja-TuuliaHuotarinen. Voittajat julkistetaan 11.10. Suuri Kar-jalainen Karonkka -risteilyllä.

Sarjat: 9-12-vuotiaat ja 13-16-vuotiaat.Palkinnot: Molempien sarjojen parhaat palkitaan

Kalevala Korun riipuksin. Lisäksi jaetaan muitapalkintoja ja kunniamainintoja. Voittajat pääsevätSuuri Karjalainen Karonkka -risteilylle HelsingistäTallinnaan 11.-12.10.

Osallistumisohje: Voit osallistua enintään kolmellarunolla. Lähetä runosi 5.9.2014 mennessä osoittee-seen Karjalainen Nuorisoliitto, Käpylänkuja 1, 00610Helsinki tai sähköpostilla osoitteeseentoimisto@karjalainennuorisoliitto.fi.

Liitä mukaan yhteystietosi ja ikäsi. Jos haluatosallistua nimimerkillä, lähetä silti mukana yhteystie-tosi. Karjalaisella Nuorisoliitolla on oikeus julkaistakilpailuun lähetettyjä runoja omissa julkaisuissaan,verkkosivuillaan ja Karjala-lehdessä ilman erillistäkorvausta.

Lisätietoa: www.karjalainennuorisoliitto.fi

Rupea runolle:Nuoret mukaan kilpailuun

Rakkaamme Taisto Ta-pani Luukkanen, synty-nyt 15.12.1939 Alavudel-la, kuoli 23.4.2014 Kotkas-sa.

Huhtikuun lopussa kau-niina kevät päivänä saapuisuru-uutinen. Hetkessä tun-tui, kuin aurinko olisi ka-donnut synkän pilven taak-se. Isämme, karjalan evak-ko ja pitkäaikainen koti-seutumatkaaja, ja mat-kanvetäjä Taisto Luukka-nen oli poissa.

Isä oli karjalaiseen ta-paan puhelias, iloinen ja vil-kas. Kertomukset karjalai-suudesta ja perheemme his-toriasta elivät värikkäinähänen tarinoissaan.

Muistokirjoituksia

Taisto Luukkasenmuistoa kunnioittaen

Vaikka isä oli nähnyt so-dan ja joutunut evak-koon perheen paetessa Py-häjärveltä suurhyökkäyksenalta, niin elämänmyöntei-syys ja kiitollisuus säilyivätisän kertomuksissa aina.

Luukkasten perhe eva-kuoitiin Mouhijärvelle,jossa Taisto vietti nuoruu-tensa, ja jonne hänet myöshaudattiin.

Isän sydäntä lähellä oli-vat perhe, meri ja kalastus.

Siunattu omaisten läsnäollessa 10.5.2014. Syvästiikävöiden

TAISTOLUUKKASEN

OMAISET

Petri Äikiä ja Katri Kulmala vihittiin 27.6.2014. Petrinvanhemmat ovat Helvi ja Reino Äikiä, ja Reinonvanhemmat olivat Aino ja Juho Äikiä. Karjalaiset suku-juuret johtavat siis Vpl. Pyhäjärven Rotjanlahdelle jaäidin puolelta Kurkijoelle.

Katrin vanhemmat ovat Pirkko ja Esko Kulmala.Karjalaisia sukujuuria löytyy Katrinkin puolelta, silläisovanhemmat ovat jo edesmennyt isoisä oli LauriKinnari Vpl. Pyhäjärven Montruan kylästä ja isoäiti IrjaKinnari o.s. Mäkelä Kauvatsalta. Katrin isän puolenhänen äitinsä Aune Kulmala o.s. Iivonen oli syntynytpuolestaan Kaukolassa.

Hääparin kuva: Foto-Kata.

Markus Whiteland onvalmistunut filosofianmaisteriksi Turun yliopis-ton matemaattis-luonnon-tieteellisestä tiedekunnasta,matematiikan koulutusoh-jelmasta.

Markuksen vanhemmatovat Tuula ja Alan White-land Ikaalisista. Tuulan van-hemmat Terttu ja LeeviOrpana asuvat Sastama-lassa, Leevin sukujuuretovat Montrualta.

Markus kiittää Pyhäjär-vi-Säätiötä apurahastamaisteriopintoihinsa. Hä-nellä on jatko-opintojakinkertynyt jo vuoden verran.

ValmistuneitaKatri Mure, o.s. Luukka-nen, valmistui terveystie-teiden maisteriksi keväällä2014 Tampereen yliopis-tosta. Aikaisemmalta tut-kinnoltaan Katri on lastenja nuorten sairaanhoitaja.

Katrin pääaine oli hoito-tiede ja pitkä sivuaine kas-vatustiede. Pro gradu-tut-kimuksensa Katri teki per-heen yhdessä syömisenedullisista vaikutuksistanuorten hyvinvointiin. Tut-kimuksesta kirjoitettiin ar-tikkeli, joka ilmestyi Sosi-aalilääketieteellisessä aika-kauslehdessä 2/2014. Tut-kimustuloksia sivuttiin myösHelsingin Sanomien jutus-sa kesäkuussa 2014.

Katrin vanhemmat ovatRitva, o.s. Jokinen, ja Mark-ku Luukkanen. Markun isäHeikki Luukkanen oli ko-toisin Vpl Pyhäjärven Kon-

Maria Heikkilä valmistuielintarviketieteiden maiste-riksi 13.5.2014 Helsinginyliopistolta pääaineenaanelintarvikekemia. Opinnotkoostuivat laajasti erilaistaelintarvike- ja ravitsemus-tieteen kursseista, joita Ma-ria suoritti sekä Suomessaettä Norjassa.

Marian vanhemmat ovatMatti Heikkilä (syntynytNokialla) ja Eija Ehrukai-nen (syntynyt Helsingissä).Isoäiti Anna-Liisa Heikkiläo.s. Pulakka on kotoisin-Vpl Pyhäjärveltä Noiter-maan kylästä ja isoisä Hel-ge Heikkilä Huittisista.

Maria kiittää PyhäjärviSäätiötä opiskeluapurahas-ta.

Raahen Pattijoella Koti-rannan palvelutalossa vie-tettiin heinäkuun lopullaAura Sorosen, o.s. Pu-lakka, 95-vuotispäivää.Kuva on kahvihetkestä,jonka lomassa Meeri Pu-lakka esitti isotädilleen jatämän miehelle VeikkoSoroselle Karjalan kunnail-la -laulun.

Mukana pienimuotoisis-sa juhlissa oli lähisukulaisiaOulun ja Kokkolan suun-nalta ja ystäviä Raahesta.Noitermaalla syntyneelläAuralla oli vain yksi lahja-

Merkkipäiviä

toive: kuva Pyhäjärven kir-kosta huoneen seinälle. Siellä

se nyt on kunniapaikalla.Aura lähettää terveisiä kai-

kille Pyhäjärvi -lehden luki-joille.

Pyhäjärvi-lehti julkaiseejoka numerossa tietoja

perhetapahtumista, kuten merkkipäivistä,edesmenneistä ja valmistuneista.Muistathan kuitenkin aina kysyä

asianosaisilta luvan tietojen julkaisuun.

SALITSANRANTApuuttui viime lehdessäjulkaistusta Pyhäjärven

46 kylän luettelosta.

MYYTÄVÄNÄ vähänkäytetty naistenVpl. Pyhäjärven

KANSALLISPUKU,koko 40-42. Lisäksi

4-osainen kirjasarjaSiirtokarjalaisten tie ja

Vpl. Pyhäjärvi-kirja.Tiedustelut

p. 044 290 4292Tilaa oma Pyhäjärvi-lehti

tai anna ystävälle ja sukulaiselle lahjaksi!Tilaushinta edelleen vain

30 euroa/vuosikerta,lehti ilmestyy kerran kuukaudessa.

Soita p. 040 730 2622

nitsasta ja äiti Anna-Liisa,o.s. Hassi, Hassinmäeltä.Karjalaiset juuret ovat kiin-nostaneet Katria; hän onkolmesti käynyt sukujuuril-laan Karjalassa.

MAIJALUUKKANEN

Kotisivutosoitteessa:

www.karjalanliitto.fi/vplpyhajarvisaatio

JOS OSOITTEESIMUUTTUU,

muista ilmoittaauusi osoite

Pyhäjärvi-lehdentoimitukseen.

Tiistai 19. elokuuta 2014VPL.PYHÄJÄRVI12

Julkaisija: Vpl. Pyhäjärvi-SäätiöKotisivut: www.karjalanliitto.fi/vplpyhajarvisaatio

Päätoimittaja:Marjo Ristilä-ToikkaRautasemantie 37537570 Lempääläpuh. 040 730 2622 tai03-3748 448marjo.ristila-toikka@kolumbus.fi

Tilaukset, jakeluhäiriöt jaosoitteenmuutokset:Toimitus, päätoimittajaRautasemantie, Lempääläkts. yhteystiedot vierestä

Tilaushinnat: koti- ja ulkomaat 30 euroa/vsk.Ilmoitushinnat (pmm): kuolinilmoitukset.....0,70 e

tekstissä.....................0,80 epienin ilmoitus..........20 eHintoihin lisätään alv. 24%

Painopaikka:Botnia-Print OyKokkola

Vpl. Pyhäjärvi-SäätiönasiamiesPirjo KiialaLamminkankaantie 1233420 Tamperepuh. 044-2815047pirjo.kiiala@gmail.com

Toimitusneuvosto:Juhani Forsberg, Yrjö S.Kaasalainen, Pirjo Kiiala,Kirsti Naskali, Esko Pu-lakka, Markku Pärssinen jaMarjo Ristilä-Toikka. Sivunvalmistus:

Marjo Ristilä-Toikka

Toimituksella on oikeuslyhentää ja muokatalehteen lähetettyä aineistoa.

Seuraava Pyhäjärvi-lehti ilmestyy syyskuussa.Aineistot toimitukseen viimeistäänpe 5.9. 2014 mennessä, kiitos!

TAPAHTUMAKALENTERI

Tampereen Seudun VPL Pyhäjärvikerhon syyskau-den ensimmäinen tarinatuokio on keskiviikkona 3.9.2014klo 13.30 Koulukatu 12, Tampere. Tarinoidaan men-neen kesän tapahtumista. Kahvia ja arpajaiset. Tervetu-loa!

Lahden seudun Vpl Pyhäjärvi-kerhon syyskuun ta-paaminen pidetään torstaina 4.9.2014 Seija ja AnteroPärssisellä osoitteessa Kiviniementie 424, 17120 PAI-MELA. Lähtö Lahden torin kulmalta, Marolan kadunläheltä klo 14.30. Aiheena hyvä omenasato! - Tervetuloatoivottavat Seija ja Antero

70 vuotta sitten - Karjalasta lähdön muistelutilai-suus. Pyhäjärvi jouduttiin jättämään kesällä 1944. Ter-vetuloa muistelemaan ja kuuntelemaan muisteluita vii-meisestä kesästä Pyhäjärvellä ja evakkoon lähdöstäsunnuntaina 7.9.2014 klo 13 Maurin seurakuntatalolleNokian Siuroon, osoite Kulovedentie 76, 37200 Siuro.Tilaisuus on avoin kaikille kiinnostuneille. - TerveisinNoitermaan koulupiirin väki

Vpl Pyhäkylä-Seura tekee syysretken Turun Ruissa-loon Honkapirtille 12.9.2014 klo 12.00. Retkestä voitiedustella Seija Jokinen puh. 040 8355820. Tervetuloa!

Vpl. Pyhäjärveä kylä kylältä: Alakylän ja Kahvenit-san koulupiirien kylätesittelyvuorossa su 28.9.14 klo13.00, Karjalatalo, Laatokkasali. Aloitetaan kahvittelulla,jonka jälkeen runsaan kuva-aineiston kera aluetta ja senhistoriaa esittelee Markku Pärssinen yhdessä omakohtai-sia muistoja kertovien alueella asuneiden kanssa. Tar-kemmin syyskuun lehdessä. Tervetuloa! - Vpl. Pyhäjär-vi-seura ry Retki Yleisradioon pe 31.10.14 Uutisvuoto-ohjel-man nauhoitukseen. Kokoontuminen klo 10.45. Nau-hoituksen jälkeen tutustumiskierros Yleisradion tiloissa.Mukaan mahtuu 25 henkeä. Ilmoittautumiset syyskuunaikana, Mervi Hopia p. 050-3490803 ja Kaarina Pärssi-nen 040-5193036. Tervetuloa! -Vpl. Pyhäjärvi-seura ry

Mistä löydän hyvän lahjan?Tässä vihje: Hanki kirjapari Kaunista Vpl Pyhäjärveä, osat I ja II.

Yhteensä 736 sivua ja 1750 kuvaa. Koko A4.Hinta vain 95 euroa + läh. kulut. Lisätietoja ja tilaukset:

taubila@pp.inet.fi tai 044 564 1040Noudettavissa myös johtokunnan jäseniltä ilman läh. kuluja.

Sekä http://vpl-pyhajarvi.fi/kirjapuoti

Päätoimittaja:Marjo Ristilä-ToikkaRautasemantie 37537570 Lempääläpuh. 040 730 2622 tai03-3748 448marjo.ristila-toikka@kolumbus.fi

* Vpl. Pyhäjärvi-Säätiön60-vuotishistoriikki.136 sivua, runsaasti va-lokuvia ja muisteluita niinsäätiön alkuajoilta kuineri paikkakunnilla pide-tyistä juhlista ja muistapyhäjärveläisten tapahtu-mista. Hinta 20 euroa +postikulut.

* Reino O. Kukkoja Kaarle Viika, Vpl.Pyhäjärvi v. 1989 il-mestynyttä kuvateostaedelleen saatavissa. Run-saan kuvamateriaalin li-säksi kirjassa on laaja his-toriaosuus entisestä ko-tipitäjästämme sekä mur-resanasto selityksineen.Hinta 25 euroa + posti-kulut.

*Isännänviiri (suunnit-telu Kaarle Viika) koko45x400 cm. Hinta 75euroa + postikulut

* Vpl. Pyhäjärvipöytästandaari (suun-nittelu Kaarle Viika)42 euroa + postikulut.

Tilaukset:Pirjo KiialaLamminkankaantie 1233420 Tamperepuh. 044-2815047pirjo.kiiala@gmail.com

Pyhäjärvi-tuotteet

hättävät sormikkaat, kutenKesäpäivä Laatokalla -ni-minen malli. Sormikkaat,joita käytettiin mentäessäkirkkoon tai vierailulle, onneulottu hyvin ohuesta puu-villalangasta koristeellisiksija pitsimäisiksi.

Kansanomaiset nimityk-set antavat tekstille omanleimansa. Tutuiksi tulevatesimerkiksi kalsut eli sää-rystimet tai lapikkaat eli la-paset. Kirjavaksi värjättyjälankoja puolestaan kutsut-tiin nimellä viippuvaappuvai-set.

Kirnullinen sukkiaKirja sisältää paitsi kansan-perinnetietoutta, myös van-hoja sanontoja: ”Ei likkaennen miestä saa ottaa en-nen kuin on sukkia kirnulli-nen”. Neuletöitä tarvittiinhyvinkin kirnullinen, sillä ta-pana oli, että morsian antoisukkia ja lapasia sulhasensuvulle samoin kuin papilleja puhemiehelle. Kirjassaonkin mallit nimeltä Puhe-miehen kinnas tai Annanmorsiussukat.

Sari Suuronen kirjoittaa:”Jatkuvuuden kannalta on

Karjalainen käsityöperinnenäyttäytyy jälleen kerran rik-kaana ja monimuotoisena– nyt eri tekniikoilla val-mistettujen lapasten ja suk-kien kautta.

Työryhmä Pia Ketola,Eija Bukowski, LeenaKokko, Anne Bäcklundja Sari Suuronen ovat teh-neet arvokkaan työn koo-tessaan kirjan Sukupolvien sil-mukat (Maahenki 2014).

Teoksessa on yli neljä-kymmentä kansanomaistasukkaa ja lapasta työohjei-neen ja kuvineen Karjalaneri pitäjistä. Mukana onmalleja myös Lavansaarel-ta, Seiskarista, Suursaareltaja Tytärsaarelta. Työt ajoit-tuvat 1700-luvulta 1940-luvulle.

Töistä kerrotaan paitsihistoriallista taustatietoa,myös niihin liittyviä tarinoi-ta. Muun muassa Pyhäjär-ven Pyhäkylästä peräisin ole-vista kirjoneulelapasistamainitaan, että ne on lähet-tänyt kirjan tekijöille MailaHägglund, jonka mum-mo on tehnyt lapaset evak-komatkallaan.

Oma lukunsa ovat vie-

Sukupolvien silmukkaketju ei katkea

olennaista se, että kukin su-kupolvi toteaa perinteenmerkitykselliseksi ja käyt-tökelpoiseksi itselleen. Juu-remme ovat esiäitiemmetaidoissa. Jos unohdammetämän, perinne kuihtuu jasilmukoiden ketju katoaa”.

Käsityöihmisille ja karja-laisia malleja kaipaaville kirjaon oikea aarre. Useimmattyöt on tehty puikoilla, mut-

ta mukana on myös virk-kuukoukulla tai kinnasneu-lalla valmistettuja.

Värikuvat ovat erittäinhyviä ja selkeitä, samointyöohjeet. Näitä malleja var-masti moni innostuu to-teuttamaan, ja näin silmuk-kaketju jatkuu seuraavillesukupolville.

SINIKKALEHTINEN

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiönuudet adressit saatavana

Adressit 10 euroakappale +

postituskulut.Tilaukset:

Juhani ForsbergRyytimaantie 19 A 8

00320 Helsinki,puh. 050-511 2899 tai

juhaniforsberg@gmail.com

HUOM:Pyhäjärvi-juhliltailman postikuluja

LapsuusmaisemissaNyt jääkää kotipiha ja

rannat rakkaat Laatokan,muistoissani ain mukanani kulkekaa.Koulupolku, lehtipuut ja petäjikkö ja

niin hieno hiekkakangas.Kuuma hiekka jalkapohjaa poltti,

käpysetkin tuttavuutta koitti,linnut liverteli iloisesti,

luulin ainiaan tää suloisuus nyt kesti.

Onnellinen lapsuusmaisemissakuin unta ihaninta ois,

kerran kokenut oon jotain taivaallista,nyt otettu kaikki on jo pois.

Sydämeni sopukkaan ne kätken aarteenani,otan sieltä, kun mä muistoissani

matkalle taas lähden– lapsuusmaisemaani rakkaaseen.

SUOMA SAARINEN

Vpl-Pyhäjärvi-tuotteitasaatavana myös Pyhäjärvi-Seuralta.

Kts. edelliset lehdet ja seuran kotisivut