sosiaali- ja terveysjärjestöjen hyvinvointia ja terveyttä edistävä ......terveysjärjestöjen...
TRANSCRIPT
1
LUONNOS
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen
hyvinvointia ja terveyttä edistävä
toiminta Uudellamaalla
2
LUONNOS
Sisällysluettelo Esipuhe .............................................................................................................................................................. 3
Yleiskuva: Sosiaali- ja terveysjärjestöjen hyvinvointia ja terveyttä edistävä toiminta Uudellamaalla .............. 4
Arjen apu ........................................................................................................................................................... 5
Asiantuntijuus ja tiedontuotanto ...................................................................................................................... 6
Avoimet kohtaamispaikat ja kohtaamisalustat ................................................................................................. 7
Edunvalvonta ja vaikuttaminen ......................................................................................................................... 8
Etsivä ja löytävä työ ........................................................................................................................................... 9
Harraste-, kulttuuri- ja liikuntaryhmät ............................................................................................................ 10
Järjestö- ja kansalaistoiminta .......................................................................................................................... 11
Kansalaistaitojen vahvistaminen ..................................................................................................................... 12
Kansalaistoiminnan tuki .................................................................................................................................. 13
Kehittämistyö .................................................................................................................................................. 14
Keskusteluapu ................................................................................................................................................. 15
Kokemusasiantuntijuus ja kokemustieto ........................................................................................................ 16
Koulutus ja neuvonta ....................................................................................................................................... 17
Kriisiauttaminen .............................................................................................................................................. 18
Maahanmuuttajatyö ........................................................................................................................................ 19
Matalan kynnyksen neuvonta ja ohjaus .......................................................................................................... 20
Toimintakykyä tukevat ryhmät ........................................................................................................................ 22
Tukihenkilötoiminta......................................................................................................................................... 23
Vapaaehtoistoiminta ....................................................................................................................................... 24
Verkostoyhteistyö ja kumppanuustyö ............................................................................................................. 25
Vertaistoiminta ................................................................................................................................................ 26
Vertaistuki ....................................................................................................................................................... 27
Viestintä ja tiedotus ......................................................................................................................................... 28
Virkistystoiminta .............................................................................................................................................. 29
Väkivaltatyö ..................................................................................................................................................... 30
Yleishyödylliset sosiaali- ja terveyspalvelut ..................................................................................................... 31
3
LUONNOS
Esipuhe Kumaja on työstämässä kuvausta uusmaalaisten sote-järjestöjen yleishyödyllisistä toiminnoista. Kuvauksen
tarkoituksena on tehdä järjestötyö ja sen erilaiset toimintamuodot näkyviksi päättäjille, virkamiehille ja
kuntien työntekijöille. Järjestöjen palvelutuotanto on rajattu kuvauksen ulkopuolelle.
Kuvauksen tarkoitus on antaa järjestöjen erilaisista toiminnoista yleiskuva, joka auttaa hahmottamaan
järjestöjen toiminnan moninaisuutta. Kyseessä ei siis ole yksittäisten järjestöjen toimintaan keskittyvä
kuvaus. Kumajan uusmaalaisten järjestötoimintojen kuvaus pohjautuu Järjestö 113 -hankkeen Sosiaali- ja
terveysjärjestöjen hyvinvointia ja terveyttä edistävä toiminta Varsinais-Suomessa -kuvaukseen. Kumajan
osalta työ käynnistettiin keväällä 2019 järjestötyöpajoilla. Tältä pohjalta Kumaja koosti uusmaalaisten
järjestötoimintojen kuvauksen, joka on jaoteltu kolmeen eri osaan: Tukea elämäntilanteeseen, Osallisuutta,
toimintaa ja tekemistä sekä Erikoisasiantuntijuus.
Uudenmaan järjestöillä on nyt hyvä tilaisuus olla tukemassa järjestötyön näkyväksi tekemistä. Toivomme
teiltä tämän kyselyn kautta mahdollisimman laajaa palautetta kuvauksiin sekä konkreettisia esimerkkejä
järjestötoiminnasta eri kohderyhmille.
Kysely on pitkä, mutta voitte valita Teitä kiinnostavat/koskevat osiot ja kommentoida niitä. Kyselyyn ei
tarvitse myöskään vastata yhdellä kerralla, vaan sitä voi tehdä useammassa osassa. Tällöin kysely antaa
Teille linkin, jonka kautta pääsette jatkamaan vastaustanne myöhemmin.
Kysely on avoinna 2.10. – 3.11.2019.
Kiitämme Teitä lämpimästi jo etukäteen arvokkaasta palautteestanne!
4
LUONNOS
Yleiskuva: Sosiaali- ja terveysjärjestöjen hyvinvointia ja terveyttä edistävä
toiminta Uudellamaalla
5
LUONNOS
Kuvauksen osa-alueet
Arjen apu
• Järjestöjen antama arjen apu tukee ihmisen tai perheen jokapäiväistä elämää
• Arjen avulla tarkoitetaan konkreettista apua
• Osa järjestöjen tarjoamasta avusta on avoimesti kaikkien saatavilla, osa suunnattu tarpeen mukaan
• Esimerkkeinä ruoka-apu, oppimateriaali- ja harrastustuki sekä lastenhoitoapu
Järjestöt tarjoavat monenlaista käytännön apua arkeen. Suuri osa järjestöjen antamasta avusta on
suunnattu vähävaraisille, mutta osa järjestöjen avusta on suunnattu yleisemmin esimerkiksi lapsiperheille.
Järjestöjen antama apu eroaa lakisääteisistä etuuksista ja palveluista, kuten lasten päivähoito, tehostettu
perhetyö tai kotihoito.
Ruoka-apu tarkoittaa ilmaiseksi jaettavaa ruokaa tai ruokatarvikkeita. Ruoka-avun jakajia ovat Suomessa
pääosin järjestöt sekä seurakunnat. Järjestöjen jakama ruoka-apu jaotellaan valtakunnallisesti jaettavaan
EU:n ruoka-apuun sekä paikalliseen ruoka-apuun. Paikallisen ruoka-apuna jaetaan yleensä eri lähteistä
tulevaa hävikkiruokaa. EU:n ruoka-apua jaetaan ilman tarpeen määrittelyä. Järjestöt puolestaan saattavat
osoittaa paikallisen ruokajaon esimerkiksi jäsenilleen tai selvittää muulla tavalla ruoka-avun tarvetta.
Vaateavulla tarkoitetaan henkilöille tai perheille maksutta annettavaa apua vaatelahjoitusten muodossa.
Lisäksi järjestöt lahjoittavat myös lastentarvikkeita, muita tavaroita ja kodinkoneita niitä tarvitseville.
Lahjoitukset saadaan pääosin yksityishenkilöiltä.
Oppimateriaalituki on tarkoitettu nuorille, joiden koulunkäynnin jatkaminen peruskoulun jälkeen on
uhattuna perheen vähävaraisuuden vuoksi. Oppimateriaalitukea myönnetään lukiossa ja ammatillisessa
koulutuksessa tarvittaviin oppikirjoihin, laitteisiin ja muihin opiskelun edellyttämiin hankintoihin.
Harrastustuella tarkoitetaan avustusta alaikäisen lapsen ohjatun harrastuksen kustannuksiin. Tuen
tarkoituksena on kattaa harrastustoiminnasta aiheutuvia kuluja esimerkiksi kustantamalla osa
kausimaksuista, harrastusvälineistä tai muista harrastuksen kustannuksista, kuten harrastusmatkoista.
Perusteena harrastustuen myöntämiselle ovat tukea saavan taloudellinen tilanne ja säännöllinen harrastus.
Harrastustuki voi olla joko kertaluontoinen tai pidempikestoinen.
Järjestöjen tarjoamalla lastenhoitoavulla varmistetaan, että perheillä on mahdollisuus saada helposti
luotettavaa ja koulutettua lastenhoitoapua edulliseen hintaan. Lastenhoitoapu on ennaltaehkäisevää ja
perheiden hyvinvointia tukevaa toimintaa, joka tukee vanhempien jaksamista. Järjestöjen lastenhoitoapu ei
ole hoitoammattilaisten tuottama palvelu. Järjestö rekrytoi ja kouluttaa hoitajat, varmistaa heidän
rikosrekisterinsä puhtauden, järjestää hoitajille säännöllistä lisäkoulutusta ja ohjausta sekä ylläpitää
hoitajavälitystä ja ohjeistaa perheitä lastenhoitotoimintaan liittyen. Järjestöjen lastenhoitoapua käyttävä
perhe maksaa ainoastaan hoitajan tuntipalkan. Ero kaupalliseen toimintaan on siinä, että järjestöjen
lastenhoitoavusta perheelle ei tule muita kustannuksia kuin hoitajalle maksettava tuntipalkka, joka on
markkinoilla olevaa ammattilaispalvelun hintaa alhaisempi.
6
LUONNOS
Asiantuntijuus ja tiedontuotanto
• Järjestöjen erityisosaaminen kohderyhmästään tuottaa tietoa sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille että kohderyhmälle itselleen
• Järjestöt terveyttä ja hyvinvointia edistävän tiedon tuottajina • Järjestöjen tekemien kartoitusten tuloksien hyödyntäminen kuntien hyvinvointikertomuksissa ja
palveluiden kehittämistyössä • Esimerkkeinä raportit, oppaat, materiaalit, verkkosivustot
Järjestötyössä asiantuntijuus on niin sanottua avointa asiantuntijuutta. Se on laaja-alaista, ihmistä lähellä
olevaa ja kehittämisorientoitunutta. Asiantuntijuuden taustalla on tieteellisen tiedon lisäksi erityistä
osaamista ja näkemystä kohderyhmästä ja sen arjen erityispiirteistä. Järjestöt ovat usein alansa
erityisosaajia, jotka tarjoavat erilaisia asiantuntija-, koulutus- ja kehittämispalveluja niin yksittäisten
ihmisten hyödyksi kuin toisille organisaatioillekin. Hiljaisella tiedolla on järjestötyössä merkittävä rooli.
Järjestöt ovat usein myös niitä, jotka havaitsevat yhteiskunnassa ensimmäisinä hiljaisia signaaleja asioiden
muuttuessa.
Erityisosaamisensa puitteissa järjestöt tuottavat hyvinvointia- ja terveyttä edistävää asiantuntijatietoa
kohderyhmänsä tarpeista lähtien. Tietoa tuotetaan esimerkiksi ennalta ehkäisevästä näkökulmasta,
sairauksista, teemakohtaisesti sekä erilaisista avunsaantikanavista. Järjestöjen kautta saatava tuore
kokemus- ja asiantuntijatieto on hyödynnettävissä esimerkiksi osana kuntien hyvinvointityötä ja kuntien
hyvinvointikertomuksissa kohderyhmän palveluiden kehittämisessä.
Järjestöjen tuottama tieto on lähellä ihmistä ja tiedon tarvitsijaa. Saavutettava ja helppolukuinen tieto lisää
kansalaisten yhdenvertaisuutta ja mahdollisuuksia itsenäiseen elämään ja osallistumiseen. Erityisesti
vammajärjestöillä on erityisosaamista sähköisten palveluiden saavutettavuudesta ja verkkomateriaalien
esteettömyydestä.
7
LUONNOS
Avoimet kohtaamispaikat ja kohtaamisalustat
• Kaikille avoimia ja maksuttomia kokoontumispaikkoja yhteisöllisyyden ja osallisuuden edistämiseksi
• Toiminta lähtee kävijöiden toiveista ja tarpeista ja kaikilla mahdollisuus osallistua toiminnan suunnitteluun ja järjestämiseen
• Fyysisten tilojen ohella kokoontuminen voi toteutua myös verkkoalustoilla • Esimerkkeinä asukastalot, Klubitalot, Tyttöjen ja poikien talot, Perhekahvilat, teeman ympärille
kootut keskustelupalstat
Avoimet kohtaamispaikat ovat maksuttomia, matalan kynnyksen periaatteella toimivia paikkoja, jotka
mahdollistavat osallisuuden, toiminnan ja tapahtumat. Keskeistä on ihmisten väliset kohtaamiset.
Kohtaamispaikat ovat pääsääntöisesti kaikille avoimia, mutta ne voivat olla suunnattuja tietyille
kohderyhmille (esim. vammaiset, mielenterveyskuntoutujat, lapsiperheet). Niissä toiminta lähtee
kävijöiden toiveista ja tarpeista ja kaikki halukkaat voivat osallistua toiminnan suunnitteluun ja
toteutukseen. Kohtaamispaikkoja ylläpitävät tavallisesti järjestöt, kunnat ja seurakunnat ja ne on järjestetty
sekä ammattilaisten työnä että vapaana kansalaistoimintana.
Avoimet kohtaamispaikat ovat yleishyödyllistä kansalaistoimintaa, jossa tuodaan eri taustoista tulevia
ihmisiä yhteen toimimaan yhdenvertaisina. Tarjoamalla tällaisia paikkoja oleskeluun ja yhteisölliseen
toimintaan ehkäistään yksinäisyyttä ja muita ongelmia sekä edistetään asukkaiden terveyttä ja hyvinvointia
(Valtakunnallisten kohtaamispaikkapäivien julkilausuma 27.4.2018). Eri kohderyhmille suunnattu
kohtaamispaikkatoiminta huomioi ihmisten erilaisia elämäntilanteita ja avoimen toiminnan rinnalla on
saatavissa myös tukea ja ohjausta tarpeen mukaan.
Fyysisten kohtaamispaikkojen ohella kohtaaminen voi tapahtua myös verkossa esimerkiksi järjestöjen
ylläpitämissä avoimissa keskusteluryhmissä tai -alustoilla. Keskustelu voi olla rajattu johonkin tiettyyn
aihealueeseen, kuten esimerkiksi vanhemmuus tai päihteet, mutta kaikki kiinnostuneet voivat osallistua
keskusteluun. Kohtaamispaikka voi olla myös sijoitettu johonkin verkkopeliin. Tällainen on esimerkiksi
Suomen Punaisen Ristin Minecrfat-verkkoystävätoiminnassa luotu peliyhteisö, jossa voi pelaamisen ohella
tutustua uusiin kavereihin (https://rednet.punainenristi.fi/sparra).
8
LUONNOS
Edunvalvonta ja vaikuttaminen
• Järjestöillä on edustus ja jäsenyyksiä erilaisissa vaikuttamiselimissä • Järjestöt antavat lausuntoja ja tekevät kannanottoja • Järjestöt tekevät vaikuttamistyötä omista teemoistaan • Järjestöt tekevät vaikuttamistyötä myös teemakohtaisissa verkostoissa esimerkiksi
mielenterveysjärjestöjen tai vammaisjärjestöjen yhteistyönä
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminnan päätarkoituksena on jonkin erityisryhmän, oman jäsenistön tai
laajemman väestönosan fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tukeminen ja edistäminen. Näin
ollen edunvalvonta ja vaikuttaminen on monen järjestön perustyötä.
Järjestöillä on niiden toimintaan ja kohderyhmään liittyen vaikuttamistavoitteita esimerkiksi lainsäädännön,
hallitusohjelman tai kunnan strategian tai rahankäytön suhteen. Vaalien alla järjestöt tekevät aktiivista
vaalivaikuttamista, mutta vaikuttaminen on järjestöille jatkuvaa työtä ja poliitikkoihin pidetään yhteyttä
myös vaalien välillä.
Järjestöt tarjoavat mielellään osaamistaan tai materiaalejaan eri päätöksiä valmistelevien virkamiesten ja
päättäjien käyttöön. Järjestöt ovat vaikuttamistyössään avoimia ja kertovat selkeästi minkä kohderyhmän
etuja ne valvovat.
Järjestöjen edustajia osallistuu usein erilaisten työryhmien toimintaan. Tyypillistä on myös, että järjestö
antaa lausuntoja sen toimialaan kuuluvista asioista. Järjestöjen edunvalvonta- ja vaikuttamistyö voi sisältää
myös yleisempää vaikuttajaviestintää ja kampanjoita.
9
LUONNOS
Etsivä ja löytävä työ
• Pyritään tavoittamaan haastavissa elämäntilanteissa olevia ja ohjata heitä palvelujen piiriin • Ihminen kohdataan hänen omassa arkiympäristössään • Ennaltaehkäisevä työote • Esimerkkeinä etsivä nuorisotyö, etsivä vanhustyö, jalkautuva päihdetyö
Etsivä ja löytävä työ pyrkii tavoittamaan erilaisissa haastavissa elämäntilanteissa olevia. Se vie terveys- ja
sosiaalipalveluita vaikeasti tavoitettavan kohderyhmän arkiympäristöön. Etsivällä ja löytävällä työllä
pyritään varhaiseen puuttumiseen ennaltaehkäisevällä otteella.
Etsivä ja löytävä työ ohjaa ja opastaa erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä oikeiden palveluiden piiriin.
Työntekijä kulkee rinnalla ja tukee, mutta ei tee yksilön puolesta asioita. Etsivän ja löytävän työn
menetelmiä on kehitetty tavoiksi saada kontakti ja työskennellä syrjäytymisvaarassa olevien parissa.
Tarkoitus on yhdistää haittojen vähentäminen aikaiseen väliintuloon ja pyrkiä saamaan kontakti
riskiryhmiin ennen heidän tilanteidensa ja ongelmiensa syvenemistä. Toiminnalla pyritään tavoittamaan
esimerkiksi yksinäiset ja syrjäytymisvaarassa olevat jo ennen kuin palvelutarvetta syntyy. Yleisiä
kohderyhmiä ovat vanhukset, jotka eivät ole vielä vanhuspalveluiden piirissä, sekä nuoret, jotka ovat
koulutuksen tai työmarkkinoiden ulkopuolella tai tarvitsevat tukea saavuttaakseen heille sopivat palvelut.
Etsivää ja löytävää työtä tehdään usein järjestön ja julkisen sektorin yhteistyönä, esimerkiksi työpareina.
Julkisen sektorin yhteistyötahoja järjestöille ovat esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelut, kotihoito,
erikoissairaanhoito, nuorisotyö, mielenterveys- ja päihdetyö. Yleinen yhteistyökumppani on myös
seurakunta. Avoin yhteistyö ja tiedonjako mahdollistavat paitsi nopean reagoinnin, myös ennakoivan
työotteen.
Etsivä ja löytävä työ perustuu vapaaehtoisuuteen ja kohdattavan ihmisen omiin toiveisiin ja tarpeisiin.
Etsivässä työssä korostuvat ammattimaisuus sekä vuorovaikutustaidot. Asiakkaaseen pyritään luomaan
luottamuksellinen suhde ja korostetaan vaitiolovelvollisuutta. Etsivä ja löytävä työ jalkautuu ihmisten omiin
ympäristöihin madaltaen kynnystä kohtaamiseen sekä kohderyhmän kuulluksi tulemiseen.
Etsivän ja löytävän työn vahvuudet tulevat esiin erityisesti tilanteissa, joissa olemassa olevat palvelut eivät
ole tarkoituksenmukaisesti kohderyhmän ulottuvilla, tai kun olemassa olevat palvelut eivät kohtaa
kohderyhmän tarpeita.
10
LUONNOS
Harraste-, kulttuuri- ja liikuntaryhmät
• Tarjotaan mahdollisuus vapaa-ajan harrastuksiin ja osallisuuteen laajasti kaikille lähtökohdista riippumatta
• Erityisryhmille räätälöityä toimintaa, joka perustuu vahvaan kohderyhmän tuntemukseen • Maksutonta tai edullista matalan kynnyksen harrastustoimintaa • Esimerkkeinä mielenterveyskuntoutujien liikuntaryhmät, erityislasten perheille suunnattu
retkeilytoiminta, kädentaito ja tietotekniikkaryhmät, aivoterveysryhmät, opaskoirakerho
Sote-järjestöjen organisoima harraste-, kulttuuri- ja liikuntatoiminta on järjestöjen matalan kynnyksen
toimintaa, joka muokataan usein tarvelähtöisesti ja vapaaehtoistoiminnan pohjalta. Toiminta räätälöidään
kohderyhmän tarpeisiin ja tarjotaan näin mahdollisuus osallisuuteen ja vapaa-ajan harrastuksiin. Keskeistä
on kohderyhmien tarpeiden ja toimintakyvyn hyvä tunteminen.
Sote-järjestöjen erilaisten harrasteryhmien ryhmätoiminnat on suunnattu tietyille ikäryhmittäin,
elämäntilanteittain esimerkiksi mielenterveyskuntoutujille tai tietyn sairaustyypin tai sen riskitekijöiden
ympärille muodostuneille erityisryhmille. Kyse voi olla soveltavista lajeista tai harrastuksista, jotka sopivat
esimerkiksi näkövammaisille tai pyörätuolilla liikkuville, tai sitten turvallisen ja hyväksyvän tilan luomisesta
osallistujille perinteisen lajin tai harrastuksen.
Matalan kynnyksen toimintana organisoitu harrastustoiminta on maksutonta tai hyvin edullista ja
tavoitteena on tarjota kaikille mahdollisuus harrastaa lähtökohdista riippumatta. Tasapuolisen osallisuuden
edistämisessä merkityksellisiä ovat järjestöjen mm. lapsille ja nuorille tuottamat liikunnalliset tai muun
harrastustoiminnan ryhmät, jotka eivät ole kilpailullisia.
11
LUONNOS
Järjestö- ja kansalaistoiminta
• Yhdistyksissä harjoitellaan demokraattista päätöksentekoa • Ihmiset oppivat toiminnan kautta yhteiskunnalle hyödyllisiä taitoja • Yhdistys on aatteellinen ja sen tarkoitus on muuttaa maailmaa • Tarkoituksen toteuttaminen vaatii yhdistyksen sisällä mm. tärkeysjärjestyksestä sopimista ja
neuvottelua, ihmisten johtamista, toimintasuunnitelmien ja budjettien laatimista sekä niiden toteutumisen seuraamista ja valvontaa
Yhdistyksissä ylin päätösvalta kuuluu jäsenille ja kullakin jäsenellä on yksi ääni. Toimeenpanovaltaa käyttää
jäsenistön suoraan tai edustuksellisesti valitsema hallitus. Viedäkseen omaa näkökantaansa eteenpäin
henkilö joutuu argumentoimaan asiaansa. Joskus asian edistämiseksi on kampanjoitava ja tehtävä
pitkäjänteistä vaikuttamistyötä yhdistyksen sisällä. Samalla opitaan viestintä-, yhteistyö- ja
organisointitaitoja.
Vapaaehtoisten ja riippumattomien ihmisten johtaminen on erilaista kuin yrityksissä. Yrityksissä johtaja voi
irtisanoa hankalan työntekijän, yhdistyksissä hankalat johtajat voivat huomata vapaaehtoisten
irtisanoutuvan toiminnasta. Yhdistyksissä hyvien johtajien onkin opittava ja totuttava motivoiviin ja
innostaviin johtamis- ja tiimityyleihin.
Yhdistyksissä vastuuhenkilöt joutuvat opettelemaan suunnitelmallisuutta, budjetointia ja huolellista
taloudenpitoa. Asiallinen rahastonhoito ja rahankäytön suunnittelu on erilaista yhdistyksissä, joilla on
yleishyödyllinen tarkoitus, kuin yrityksissä, joissa raha on paljon yksinkertaisempi mittari. Läpinäkyvä ja
vastuullinen taloudenhoito ja toiminnansuunnittelu korostuu, mikäli yhdistys vastaanottaa toimintaansa
ulkopuolista rahoitusta. Yhdistyksissä tärkeää onkin vuoropuhelu jäsenistön ja sidosryhmien kanssa, jotta
pystytään arvioimaan, tehdäänkö oikeita asioita ja vastaako toiminta aitoihin tarpeisiin.
12
LUONNOS
Kansalaistaitojen vahvistaminen
• Kaikkien kansalaisten kansalaistaitojen kehittämistä ja ylläpitämistä • Vahvistaa ihmisten toimijuutta ja arjenhallintaa • Järjestöillä vahva asiantuntijuus ja toimintaa kansalaisten arkea tukevista asioista • Esimerkkeinä ensiaputaitojen vahvistaminen, mielenterveyden ensiapu, oman talouden hallinta,
digi- ja medialukutaitojen opetus
Kansalaistaitojen vahvistaminen on keskeinen osa useiden järjestöjen toimintaa. Kansalaistaitoja ovat mm.
digi- ja medialukutaito, ihmissuhdetaidot ja käyttäytymistavat, arjen- ja taloudenhallintataidot mukaan
lukien kotitaloustaidot. Taitoja voidaan oppia ja opetella esimerkiksi ryhmä- tai harrastustoiminnassa,
kouluvierailuilla, oppaista ja videoista tai lyhytkursseilla ja koulutuksissa. Kyseessä voi olla myös
vapaaehtoistoiminta, jonka avulla ja ohessa lisätään ja ylläpidetään ihmisten kansalaistaitoja. Toimintaa
tarjotaan ilmaiseksi tai edulliseen hintaan ja erilaisia tapoja osallistua ja oppia on yleensä tarjolla.
Lasten ja nuorten toiminnassa kansalaistaitojen vahvistaminen on keskeisessä asemassa. Toiminnoissa
tuetaan nuorten omaa toimijuutta ja ajattelua arjessa sekä harjoitellaan yhteistyötaitoja. Kaiken kaikkiaan
kansalaistaitoja vahvistamalla parannetaan ihmisten arjen turvallisuutta ja hallintaa sekä toisten ihmisten ja
elinympäristön huomioonottamista.
13
LUONNOS
Kansalaistoiminnan tuki
• Vapaaehtoistoimijoiden ohjaamiseen, kannustamiseen ja osallistamiseen tarvitaan koordinointia, taloudellista panostusta ja henkilökuntaa
• Järjestöjen yhteisjärjestöt tukevat, vahvistavat ja koordinoivat alueensa järjestöyhteistyötä • Yhteisjärjestöt tarjoavat tiloja, koulutusta ja virkistystä sekä matalan kynnyksen toimintaa
asukkaiden osallisuuden lisäämiseksi • Esimerkkeinä alueelliset järjestöjen yhteisöt ja yhdistyskeskukset
Vapaaehtoistoiminnan koordinointi ja tuki on keskeistä vapaaehtoistoiminnan olemassaololle ja
saatavuudelle. Sillä tarkoitetaan kokonaisvaltaista vuorovaikutusta vapaaehtoisten kanssa, heidän
ohjaamistaan ja perehdyttämistä tehtävään. Tämä laadukas, ammattimainen koordinointi vaatii rahaa ja
työntekijöitä, jotta vapaaehtoisille toimijoille voidaan tarjota koulutusta ja työnohjausta sekä huolehtia
heidän hyvinvoinnistaan.
Koulutus ja perehdyttäminen ovat edellytyksiä toimintaan mukaan pääsemiselle. Erityistä herkkyyttä
vaativiin vapaaehtoistehtäviin hakeutuvat henkilöt myös haastatellaan. Tällä halutaan varmistaa se, että
tehtävä on vapaaehtoiselle soveltuva. Vapaaehtoistoiminnan koordinoinnin ansiosta toiminnasta kerätään
palautetta ja sitä voidaan kehittää tai muuttaa toimintaa tarpeen mukaan.
Vapaaehtoistoiminnan organisointi rakentuu strategiasta, osaamisesta, resurssoinnista, johtamisesta sekä
arvioinnista ja kehittämisestä. Onnistuneen vapaaehtoistoiminnan organisoimiseksi määritellään myös
vapaaehtoistoiminnan arvot, asenteet, toimintaympäristö ja toimintatavat.
Alueelliset järjestöjen yhteisöt vahvistavat ja kehittävät toiminta-alueellaan olevien yhdistysten
toimintaedellytyksiä ja edistävät yhdistysten välistä yhteistyötä. Ne edistävät vuoropuhelua yhdistysten,
julkisen ja yksityisen sektorin välillä. Järjestöjen yhteisöt tuottavat ja koordinoivat myös paljon matalan
kynnyksen toimintaa, joka lisää asukkaiden osallisuutta. Lisäksi ne tarjoavat toimitiloja jäsenyhdistyksilleen,
koulutuksia, virkistystä vapaaehtoisille sekä neuvontaa ja tukea yhdistystoiminnan ja vapaaehtoistyön
tueksi.
Järjestöjen yhteisöjen toiminta sekä vapaaehtoisten työpanos tukee sitä, että alueella toimivat yhdistykset
voivat edistää väestön terveyttä, psyykkistä, fyysistä ja sosiaalista toimintakykyä ja hyvinvointia ja tarjoavat
mahdollisuuksia osallisuuteen ja vaikuttamiseen. Järjestöjen yhteisjärjestöissä toimii palkattuja
työntekijöitä ja sen lisäksi ne työllistävät usein myös osatyökykyisiä tai pitkäaikaistyöttömiä sekä
mahdollistavat opiskelijoille harjoittelu- ja työssäoppimisjaksoja.
14
LUONNOS
Kehittämistyö
• Järjestöt tuottavat uutta tietoa omalta alaltaan • Järjestöt havaitsevat ja nostavat esille hiljaisia signaaleja • Tutkimus, kehittämis- ja innovaatio (TKI) -toimintaa tehdään monialaisessa yhteistyössä • Esimerkkinä järjestölähtöiset kehittämishankkeet
Järjestöt tekevät todella paljon kehitystyötä omalla alallaan. Kehitystyö voi olla oman toiminnan tai
esimerkiksi sote-palvelujen prosessien kehittämistä, uutta tietoa tuottavaa tutkimusta, uusia toimintoja
luovaa innovaatiotyötä, ketteriä kokeiluja tai pitkälle kehitettyjen ratkaisujen pilotointia.
Järjestöjen kehitystyötä ohjaa tyypillisimmin sen kohderyhmän tarpeet. Järjestöt myös huomaavat nousevia
yhteiskunnallisia haasteita ja etsivät ratkaisuja monialaisiin ongelmiin, joiden ratkaisu edellyttää
monialaista yhteistyötä.
Tyypillinen tapa järjestön kehittämistyölle on hanke. Hankkeita tehdään sekä yhden järjestön omin voimin
että yhä useammin useamman järjestön ja mahdollisesti myös muiden toimijoiden kanssa yhdessä.
Järjestöjen erilliset hankkeet saattavat myös olla osana suurempaa ohjelmakokonaisuutta, jolla on iso
yhteinen päätavoite.
Hankkeille haetaan usein STEA-rahoitusta tai muuta järjestön pysyvän toiminnan rahoituksen ulkopuolista
resursointia. Hankkeiden lopussa arvioidaan, onko kehitystyötä syytä jatkaa jatkohankkeena vai ovatko
hankkeen tuotokset esimerkiksi siirrettävissä osaksi järjestön vakiintunutta toimintaa.
Uuden luomiseen ja kehittämiseen suuntautuneina toimijoina järjestöt ovat tärkeä osa toiminta-alueensa
monialaista tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa. Tällaista monen erilaisen toimijan yhteistä
kehitysyhteistyötä kutsutaan usein TKI-ekosysteemiksi. Tehokkaassa ekosysteemissä toimijat ovat aina
tiiviisti kytköksissä toisiinsa, mutta siitä huolimatta ne tekevät itsenäisiä päätöksiä omien intressiensä
mukaisesti. Ekosysteemissä suurin osa toiminnasta on itsestään organisoituvaa, mikä tarkoittaa, että
toimijoiden hankkeet, yhteistyö ja kumppanuudet muodostuvat ilman keskitettyä ohjausta. Yhteistyö
perustuu toimijoiden omiin tavoitteisiin, mahdollisuuksiin solmia kumppanuuksia ja saada rahoitusta.
15
LUONNOS
Keskusteluapu
• Mahdollisuus selvittää elämäntilannetta järjestössä työskentelevän sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisen, kokemusasiantuntijan tai vapaaehtoistoimijan kanssa
• Maksuton apu, jota saa nimettömänä ja ilman ajanvarausta • Tapahtuu kasvokkain, puhelimitse tai verkossa • Esimerkkeinä auttavat puhelimet, puhelinpalvelut ja verkkojuttelut eli chatit, neuvontapisteet ja
keskusteluryhmät
Järjestöt ja yhdistykset tarjoavat yleistä keskusteluapua ja -tukea yksilölle. Tällä tarkoitetaan
keskustelumahdollisuutta omasta elämäntilanteesta ja sitä kautta saatavaa tukea. Keskusteluapu ja -tuki
ovat järjestöjen tarjoamaa matalan kynnyksen hyvinvointia ja terveyttä edistävä toimintaa. Keskustelut
käydään nimettöminä, ilman ajanvarausta ja ne ovat maksuttomia. Kohtaamiset voivat
tapahtua kasvokkain, puhelimitse tai digitaalisten kanavien kautta.
Keskeistä on ihmisen kohtaaminen, kuuntelu ja läsnäolo. Omaa tilannetta selventää keskustelu järjestössä
työskentelevän sosiaali- tai terveydenhuollon ammattilaisen tai kokemusasiantuntijan tai vapaaehtoisen
kanssa. Keskusteluapua ei tule sekoittaa terapiakeskusteluihin.
Keskusteluapu on järjestössä usein rakennettu osaksi perustoimintaa. Järjestö voi tarjota keskusteluapua
esimerkiksi harrasteryhmien yhteydessä tai päiväkeskuksissa ja kahviloissa, jossa keskustelu syntyy muun
toiminnan ohessa.
16
LUONNOS
Kokemusasiantuntijuus ja kokemustieto
• Järjestöillä on käytössään kohderyhmänsä kokemusasiantuntijuus ja -tieto • Kokemustietoa saadaan järjestöjen kokemusasiantuntijoilta joko sairastavan, kuntoutuvan,
palvelun käyttäjän tai läheisen näkökulmasta • Tietoa hyödynnetään palvelujen yhteiskehittämisessä, sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksissa ja
kuntien päätöksenteossa • Esimerkkeinä päihde- tai mielenterveysongelmia kokenut kokemusasiantuntija, lähisuhdeväkivaltaa
kokenut kokemusasiantuntija
Kokemusasiantuntijalla on omakohtaista kokemusta esimerkiksi päihde- tai mielenterveysongelmasta, joko
sitä sairastavana, kuntoutuvana, palvelun käyttäjänä tai hänen läheisenään. Henkilöllä on itsellään myös
halu auttaa muita ja kehittää palveluja kokemuksensa perusteella. Näiltä kokemusasiantuntijoilta kertyvää
tietoa järjestöt keräävät ja hyödyntävät toiminnassaan. Asiakkaat ovat oman tilanteensa asiantuntijoita ja
he voivat kouluttautua kokemusasiantuntijoiksi, jotka tuovat esille omia ja viiteryhmänsä kokemuksia.
Kokemustieto on todellisia kokemuksia ja tietoa sairastamisesta, kuntoutumisesta ja kuntoutujien arjesta.
Kokemustieto ja siihen liittyvä asiantuntijuus hyödyttää kokemusasiantuntijaa itseään, kuntoutujia,
ammattiauttajia sekä sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmää. Ammattilaisille kokemustieto on
ruohonjuuritason tietoa ja palautetta omasta työstä ja näin mahdollisuus arvioida omia toimintatapoja
ja auttamismenetelmiä. Kokemusasiantuntijuus ja -tieto voi auttaa vahvistamaan asiakaslähtöisyyttä ja
osallisuutta osana palvelujen yhteiskehittämistä. Kunnissa järjestöjen kokemusasiantuntijuutta voidaan
hyödyntää hyvinvointia edistävässä työssä ja kunnan päätöksenteossa indikaattoreista ja
palvelujärjestelmistä saatavien tietojen lisäksi.
Kokemusasiantuntijuus on yksilölle itselleen voimauttavaa, sillä se tuo mahdollisuuden merkitykselliseen
toimintaan. Näin kokemusasiantuntija saa olla aktiivinen toimija, jonka kokemusta ja tietoa arvostetaan.
Tietoa ja kokemuksia jakamalla vertaisten kesken kokemusasiantuntijat saavat uusia näkökulmia
kokemuksiinsa ja haasteisiinsa. Kokemusasiantuntijuuteen liittyy myös toivon näkökulma sekä viesti muille,
että toipuminen on mahdollista, kaikilla on jotain annettavaa ja kokemustietoa tarvitaan ja sitä voidaan
hyödyntää.
Kokemustieto on usein ensimmäiseksi juuri järjestöjen käytössä ja sitä saadaan järjestöjen kautta niiltä
ihmisryhmiltä, joita ei muuten yleensä kuulla, kuten kehitysvammaisilta tai muistisairailta.
17
LUONNOS
Koulutus ja neuvonta
• Koulutusta, oppimateriaaleja ja neuvontaa järjestön erityisosaamisalasta • Koulutusten kohderyhminä vapaaehtoistoimijat, järjestötoimijat, sairaus- ja vammaryhmät, suuri
yleisö, oppilaitokset, sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset • Maksutonta tai edullista • Esimerkkeinä ensiapukurssit -ja koulutukset, ennaltaehkäisevä tiedotus- ja neuvontatyö esimerkiksi
väkivaltatyössä, eri ammattiryhmille suunnatut täydennyskoulutukset
Järjestöt tarjoavat monipuolista koulutusta, neuvontaa ja opetusmateriaalikokonaisuuksia omaan
erityisalaansa ja laajaan asiantuntemukseensa liittyen sekä kohderyhmän erityistarpeet huomioiden.
Järjestöjen koulutukset hyödyttävät erityisesti esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaisia.
Koulutukset ovat järjestöille tärkeä ennaltaehkäisevän työn väline ja sisällöt liittyvät usein asenteiden
muokkaamiseen.
Koulutus voi olla non-formaalia, jolloin se ei tähtää koulutusjärjestelmän mukaiseen tutkintoon. Järjestöjen
tuottamat koulutuskokonaisuudet ja -sisällöt voivat myös täydentää valtakunnallisiin opetussuunnitelmiin
pohjautuvia opetussisältöjä. Järjestöjen tarjoama koulutus on avointa kaikille, suunnattu järjestön omalle
kohderyhmälle tai se voi olla ammatillista osaamista täydentävää. Koulutus on usein joko maksutonta tai
edullista kattaen esimerkiksi materiaalikustannukset.
Järjestöjen tarjoama neuvonta voi olla konsultaatiota tai neuvontaa liittyen järjestön kohderyhmään ja
erityisasiantuntemukseen. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi työpaikoille kohdennettua neuvontaa siitä,
miten jokin vammaryhmä tulisi huomioida työpaikalla. Järjestöjen tarjoama neuvonta on maksutonta,
helposti saavutettavaa ja joustavaa.
18
LUONNOS
Kriisiauttaminen
• Järjestölähtöistä kriisiauttamista tarjoavat ammattilaiset ja koulutetut vapaaehtoiset rinnakkain • Toiminta ei tuota voittoa eikä korvaa julkisen sektorin lakisääteisiä palveluita • Kriisiavun saaminen ei edellytä diagnoosia tai lähetettä • Esimerkkeinä kriisipuhelimet, kriisikeskus, verkkoauttaminen, kriisiryhmät, turvatalot
Kriisiauttaminen tarkoittaa kriisissä olevan ihmisen auttamista ja tukemista siten, että kriisiä on mahdollista
käsitellä sen luonnollisen kulun mukaisesti. Järjestölähtöistä kriisiauttamista antavat ammattilaiset ja
koulutetut vapaaehtoiset rinnakkain. Kriisiauttamista tarjotaan kriisipuhelimissa, verkossa ja kasvokkain.
Kriisiapua on mahdollista saada ryhmissä, tukikeskusteluissa tai henkilökohtaisten tukisuhteiden
kautta. Auttamisen kohteena voi olla yksilö, pari tai perhe, joka ovat joutuneet vaikeaan
elämäntilanteeseen tai kohdanneet kehitys-, elämän- tai traumaattisen kriisin.
Järjestöjen kriisiauttaminen on matalakynnyksistä ja lyhytkestoista tukea elämän vaikeissa tilanteissa ja
kriiseissä. Toiminta vahvistaa yksilön mielenterveyttä ja ehkäisee kriisien kärjistymistä
mielenterveysongelmiksi.
Kriisiavun saaminen ja palvelun piiriin pääseminen ei vaadi diagnoosia tai lähetettä. Apua voi saada myös
anonyymisti. Kriisiavun yhteydessä asiakkailla on mahdollisuus myös elämänhallintaa tukeviin ryhmiin.
Järjestöjen kriisiauttaminen on esimerkki hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen ja sote-
palveluiden rajapinnalla olevasta järjestötoiminnasta. Tarvittaessa yksilö voidaan ohjata muiden sote-
palvelujen piiriin mutta parhaassa tapauksessa laadukkaalla järjestölähtöisellä kriisiauttamisella vältetään
sote-palveluiden käyttö kokonaan. Mielenterveyden vahvistamisen näkökulmasta kriisityö on myös
hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä.
19
LUONNOS
Maahanmuuttajatyö
• Tavoitteena on kotouttaminen ja kotoutuminen • Kotouttamiseen liittyy lakien ja tapojen oppimista, sosiaalisten suhteiden luomista ja vahvistamista • Onnistunut kotouttaminen kiinnittää ihmisen uuteen kotimaahansa ja on kaksisuuntaista • Esimerkkeinä oppaat, kieliryhmät, keskustelutilaisuudet ja harrasteryhmät vastaanottokeskuksissa
Maahanmuuttajatyön ytimessä ja tavoitteena on kotoutuminen eli maahan muuttaneen hyvä olo ja
osallisuuden tunne uudessa kotimaassa. Puhutaan myös kaksisuuntaisesta kotoutumisesta, jossa
maahanmuuttaja kotiutuu ja samalla yhteiskunta ympärillä muuttuu uuden henkilön liittyessä paikallisiin
yhteisöihin ja luoden uusia yhteisöjä.
Maahanmuuttajat ovat hyvin heterogeeninen ryhmä, johon kuuluvat mm. eri maista tulevat pakolaiset,
turvapaikanhakijat, ulkomaalaiset opiskelijat, työn perässä muualta muuttaneet ja heidän perheensä.
Paitsi että kotouttamistyö voi olla suoraan kohdennettua esim. maahanmuuttajanaisten
työuramentorointia tai suomi-somali-keskusteluryhmä, se voi myös olla mukaanottoa ja saavutettavuutta
olemassa olevissa toiminnoissa, joista esimerkkeinä monikieliset jalkapalloseurat tai ulkomaalaistaustaisten
yrittäjien kutsuminen mukaan yrittäjätapahtumaan.
Maahanmuuttajatyöksi katsotaan myös erilainen kulttuuritoiminta, jossa esimerkiksi harrastetaan
perinteisiä tansseja, vietetään tärkeitä juhlia tai kokataan perinteisiä ruokia entisestä kotimaasta. Tällä
työllä on tärkeä rooli henkisen hyvinvoinnin tukena: se mahdollistaa, että henkilölle arvokkaat asiat
lähtömaasta pysyvät elämässä myös uudessa kotimaassa.
Maahanmuuttajatyössä kohderyhmä voi olla myös paikallinen yhteisö ja sen tutustuttaminen uusiin
tulijoihin, tavoitteena lievittää ennakkoluuloja sekä tarjota työkaluja dialogiin ja mahdolliseen
ongelmanratkaisuun.
Parhaimmillaan maahanmuuttajatyö on pyrkimistä siihen, että jossain vaiheessa Suomeen muualta
muuttaneet ovat yhteiskunnan täysivaltaisia jäseniä ja mukana tavallisina ihmisinä yhteiskunnan ja
yhdistyksen toiminnassa osallistujina, kehittäjinä, vapaaehtoisina, vastuuhenkilöinä ja päättäjinä.
20
LUONNOS
Matalan kynnyksen neuvonta ja ohjaus
• Matalan kynnyksen neuvonta ja ohjaus on sen asiakkaan kanssa keskustelua, kuuntelemista ja läsnäoloa
• Arjen selviytymistä ja hyvinvointia tukeva neuvonta kasvokkain, verkossa tai puhelimitse • Neuvonta ja ohjaus täydentää julkisen sektorin palvelujärjestelmää • Ohjaus ja neuvonta ei vaadi asiakkuutta vaan se voi tapahtua nimettömänä • Esimerkkeinä talous-, ja asumisneuvonta, elintapaohjaus, digineuvonta
Matalan kynnyksen neuvonnalla ja ohjauksella tarkoitetaan asiakkaan kanssa keskustelua, kuuntelemista, läsnäoloa ja yhteistä pohtimista, jota tehdään sekä ammattilaisten että vapaaehtoisten toimesta. Ohjaus voi tapahtua kasvokkain, puhelimitse tai digitaalisten kanavien kautta. Asiakkaalle matalan kynnyksen ohjaus ja neuvonta tarjoaa mahdollisuuden puhua häntä askarruttavasta asiasta, saada lisätietoa ja tukea tiedon etsintään sekä ratkaisun tai valinnan tekemiseen. Neuvonta ja ohjaus on ihmisten arjen selviytymistä ja hyvinvointia lisäävää ja ennalta ehkäisevää ja tietoa antavaa neuvontaa ja ohjausta, joka on kenen tahansa saatavilla. Järjestöjen neuvonta on jalkautettu joustavasti lähelle kansalaista, mikä madaltaa neuvonnan ja ohjauksen saavutettavuutta. Avun tarvitsijalle saattaa olla helpompi lähestyä järjestötoimijaa kuin viranomaistahoa. Järjestöjen tarjoama matalan kynnyksen neuvonta ja ohjaus pohjautuu kohderyhmään liittyvään erityisosaamiseen, sen tuntemukseen sekä vertaisuuteen ja kokemuksellisuuteen. Matalan kynnyksen neuvonnan ja ohjauksen tai neuvonnan saaminen ei vaadi asiakkuutta tai sitoutumista ja se voi tapahtua nimettömästi. Matalan kynnyksen neuvonta ja ohjaus on luottamuksellista, riippumatonta ja julkisen palvelujärjestelmän ulkopuolista. Järjestöjen tarjoama neuvonta ja ohjaus eroaa lähtökohdiltaan julkishallinnon ammatillisesta ja säädöksiin perustuvasta neuvonnasta ja ohjauksesta, mutta sitä tehdään tiiviissä yhteistyössä julkisen sektorin kanssa. Järjestöjen tarjoama neuvonta ja ohjaus lisää yksilön hyvinvoinnin edellytyksiä erityisosaamisen, kokemuksellisuuden ja vertaisuuden kautta ja täydentää näin julkista palvelujärjestelmää. Matalan kynnyksen neuvonta ja ohjaus on oleellinen osa sote-järjestöjen toimintaa ja niiden perustehtävää. Esimerkkejä matalan kynnyksen neuvonnasta ja ohjauksesta: Elintapaohjaus, joka auttaa asiakasta tekemään terveyspäätöksiä ja muuttamaan elintapojaan. Neuvonta tähtää terveyden edistämiseen ja ylläpitämiseen sekä sairauksien ehkäisyyn ja hoitoon. Järjestöjen elintapaohjaus tukee julkisen sektorin elintapaohjaustoimintaa. Digineuvonta on järjestöjen tarjoamana maksutonta asukkaille tarjottua tietotekniikka- ja digineuvontaa sekä apua sähköisten palvelujen käytössä. Tuki voi olla laitteiden tai palvelujen käytön kursseja, neuvontatilaisuuksia tai henkilökohtaista opastusta verkossa, puhelimitse tai kasvokkain. Talousneuvonta on raha-asioihin ja maksuongelmiin liittyvää ohjausta. Apua tarjotaan verkossa, puhelimitse sekä kasvokkain. Palvelu on maksutonta. Talousneuvonnasta saa tietoa liittyen laskujen maksuun, perintään, luottotietoihin, ulosottoon sekä velkojien kanssa neuvottelemiseen ja velkojen järjestelyihin.
21
LUONNOS
Asumisneuvonta tarjoaa apua ja tietoa asunnottomille ja asunnottomuusuhan alla oleville. Matalan kynnyksen neuvonnassa tilannetta voidaan avun tarvitsijan kanssa selvitellä ja järjestää yhdessä, tehdä asuntohakemus tai saada tietoa toimeentuloasioissa.
22
LUONNOS
Toimintakykyä tukevat ryhmät
• Vahvistavat ja ylläpitävät toimintakykyä • Kohderyhminä riskiryhmiin kuuluvat ja/tai omasta toimintakyvystä huolehtivat • Asiakaslähtöisyys ja suunnitelmallisuus • Esimerkkeinä erilaiset vertaistukiryhmät (mm. sairaus- ja vammaryhmät, työttömät, addiktioista
kärsivät, mielenterveyskuntoutujat) tai harrastus- ja liikuntaryhmät
Toimintakyky tarkoittaa ihmisen fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia edellytyksiä selviytyä hänelle itselleen
merkityksellisistä ja välttämättömistä jokapäiväisen elämän toiminnoista – työstä, opiskelusta, vapaa-ajasta
ja harrastuksista, itsestä ja toisista huolehtimista – siinä ympäristössä, jossa hän elää. Asuin- ja
elinympäristöön liittyvillä tekijöillä, muiden ihmisten tuella tai erilaisilla palveluilla voidaan tukea ihmisen
toimintakykyä ja selviytymistä arjessa. Hyvä fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky ja niitä tukeva
ympäristö auttavat ihmisiä voimaan hyvin, löytämään paikkansa yhteiskunnassa, jaksamaan työelämässä
eläkeikään asti sekä vanhana selviytymään arjesta itsenäisesti.
Asiakaslähtöisen järjestötoiminnan piirissä ovat väestöryhmät, jotka usein jäävät tai ovat vaarassa jäädä
väliinputoajaksi julkisessa palvelujärjestelmässä. Järjestöillä on tiivis yhteys suoraan palvelujen käyttäjiin ja
sitä kautta asiakkaiden tarpeiden tunnistamiseen ja toiminnan kehittämiseen yhdessä asiakkaiden
kanssa. Ryhmätoimintoja tuotetaan henkilöille, joiden riskitekijät ennustavat toimintakyvyn heikentymistä
tai joilla on jo esim. toimintakykyä alentava sairaus, vamma tai vaikea elämäntilanne. Laaja-alaisia työ- ja
toimintakyvyn haasteita ovat myös esim. pitkittyneet työttömyyden, mielenterveysongelmien,
oppimisvaikeuksien ja syrjäytymisen aiheuttamat ongelmat.
Toimintakykyä tukevissa ryhmissä keskitytään suunnitelmallisesti kohderyhmän tarpeiden mukaan esim.
fyysisen, psyykkisen, kognitiivisen tai sosiaalisen toimintakyvyn vahvistamiseen erilaisilla aktivoivilla
harjoituksilla, tehtävillä ja toiminnoilla. Järjestöjen toimintakykyä tukevat ryhmät mahdollistavat
kohderyhmälleen aktiivisen toimijuuden ja elämänhallinnan kokemuksen lisäksi myös osallisuuden ja
vertaisuuden kokemuksia. Lisäksi yhteistyö ja dialogi julkisen sektorin kanssa on tärkeää, jotta
potentiaalinen ryhmien hyöty kohderyhmälle on mahdollisimman laaja-alaista ja oikea-aikaista.
23
LUONNOS
Tukihenkilötoiminta
• Tukihenkilötoiminnassa erilaisissa tukisuhteissa edistetään hyvinvointia ja terveyttä • Vapaaehtoista niin tukijalle kuin tuettavalle • Tukihenkilötoiminta vaatii onnistuakseen koulutusta ja koordinointia • Esimerkkeinä ystävätoiminta, vapaaehtoinen avustajatoiminta, perhekummit, vapaaehtoiset
tukisuhteet
Sote-järjestöjen tukihenkilötoiminnassa korostuu asiakkaiden hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen
erilaisissa elämän ja arjen haasteissa, ennaltaehkäisy ja varhainen tuki. Tukihenkilötoiminta voi olla kaikille
halukkaille avointa tai tarkoitettu jonkin erityisryhmän tarpeisiin. Tuettava voi olla lapsi, nuori, työikäinen
tai ikääntyvä ja tuen tarpeet voivat olla hyvin vaihtelevia. Tukihenkilö voi toimia myös koko perheen
tukena. Tukihenkilötoiminnassa keskeistä on toiminnan vapaaehtoisuus niin tukihenkilölle kuin tuettavalle.
Tukihenkilötoiminnassa on erilaisia tukisuhteita ja käytetään monia erilaisia nimityksiä tukihenkilöille.
Ystävätoiminnassa vapaaehtoisena toimiva henkilö tapaa kaverisuhteen tapaan seuran tai ystävän
tarpeessa olevaa ihmistä tasa-arvoiselta ja vastavuoroiselta pohjalta. Ystävänä toimivat vapaaehtoiset ovat
merkittävä apu, kun ihmiseltä puuttuu läheinen ihmissuhde tai tuettava on yksinäinen.
Vapaaehtoinen avustaja toimii apuna, opastajana tai tukena arjessa ja vapaa-ajalla. Avustajakontaktit voivat
olla kertaluonteisia tai pidempikestoisia. Avustaja voi lähteä teatteriin, kauppa-asioille, ulkoiluavuksi tai
vaikkapa kahvitella seurana. Avustaja ei tee sairaanhoidollisia tai kodinhoidollisia tehtäviä.
Tukisuhde on vapaaehtoisuuteen perustuva usein pitkäkestoinen suhde vapaaehtoisen ja tuettavan välillä.
Tukisuhde on paikallaan tilanteessa, jossa ihminen ei jaksa yksin, omat tukiverkostot ovat puutteellisia,
elämässä on kuormitustekijöitä tai muuta pidempiaikaista avun tarvetta. Tukihenkilö ottaa huomioon
tuettavan omat lähtökohdat ja tarpeet sekä pyrkii vahvistamaan hänen omia selviytymiskeinojaan ja
voimavarojaan. Tuki voi olla keskustelua, ohjausta, asioiden yhdessä hoitamista tai mielekästä yhteistä
tekemistä. Tukisuhteissa keskeistä on tavoitteellisuus ja suunnitelmallisuus. Tukisuhteessa toiminta on
ammatillisesti ohjattua vapaaehtoistyötä, joka ei korvaa ammattityötä.
Kaikenlainen tukihenkilötoiminta vaatii toimivaa koordinointia: vapaaehtoisten rekrytointia, koulutusta,
välitystä tarvitsijoille, tukea ja virkistystä. Järjestöt vastaavat tukihenkilöiden valinnasta, koulutuksesta
tehtävään, tukisuhteen käynnistämisestä ja seurannasta sekä tukihenkilöiden ammatillisesta ohjauksesta.
Koordinoiva vastuujärjestö myös etsii ja löytää tukihenkilöä kaipaavia ihmisiä ja viestii heille rakentaakseen
luottamusta. Toiminnan vastuujärjestö vastaa tukihenkilötoiminnan laadusta. Vapaaehtoiset tukihenkilöt
eivät saa palkkaa eikä heiltä edellytetä ammatillista pätevyyttä tehtävään.
24
LUONNOS
Vapaaehtoistoiminta
• Vapaaehtoista, palkatonta toimintaa • Tarvitsee koordinointia • Ei korvaa lakisääteisiä palveluja, vaan on täydentävää toimintaa • Esimerkkeinä varaisovanhemmuus, ulkoilutusapu, nettiapu, vapaapalokunta, kaverikoiratoiminta
Vapaaehtoistoiminta on yksittäisten ihmisten ja yhteisöjen hyväksi tehtyä toimintaa, josta ei saada
rahallista korvausta, jota tehdään ilman pakkoa ja jota ei pidetä velvollisuutena perhettä tai sukua kohtaan.
Vapaaehtoistoiminta on osallistumista vuorovaikutukseen perustuvaan organisoituun auttamis- ja
tukitoimintaan, joka tähtää henkisen ahdingon lievittämiseen tai elinoloihin liittyvän puutteen
korjaamiseen. Vapaaehtoistoiminta ei ole esim. palkkatyötä, vaan tehtävään valmennusta saaneen auttajan
motiivi pohjautuu ajatukseen, että hän voi olla avuksi ja että hän oppii jotakin tärkeää.
Vapaehtoistoiminta on järjestötyön ydintä ja se ei korvaa lakisääteisiä palveluja, vaan on täydentävää
toimintaa. Vapaaehtoistoiminnan periaatteisiin kuuluu mm. oikeus tukeen ja ohjaukseen, palkattomuus,
luottamuksellisuus, suvaitsevaisuus, puolueettomuus ja se, että toimitaan autettavan ehdoilla.
Vapaaehtoinen toimii tavallisen ihmisen tiedoilla ja taidoilla ja toimintaa voidaan verrata esim. ystävän tai
naapurin antamaan tukeen ja turvaan. Vapaaehtoistoiminta on avointa kaikille, mutta tässä on hyvä
tunnistaa myös avunantajan tilanne ja resurssit osallistua toimintaan.
Vapaaehtoistoiminta tarvitsee organisointia, joka rakentuu strategiasta, osaamisesta, resurssoinnista,
johtamisesta sekä arvioinnista ja kehittämisestä. Onnistuneen vapaaehtoistoiminnan organisoimiseksi
määritellään myös vapaaehtoistoiminnan arvot, asenteet, toimintaympäristö ja toimintatavat. Lisäksi
määritellään ja kartoitetaan osaamistarpeet ja kartutetaan osaamista.
Vapaaehtoistoiminnan koordinointi ja tuki on kokonaisvaltaista vuorovaikutusta vapaaehtoisten kanssa,
heidän ohjaamistaan, kiittämistään sekä yhteisöllisyyden ja osallisuuden luomista. Vapaaehtoistoiminnan
laadukas, ammattimainen koordinointi vaatii resursseja, kun järjestetään koulutuksia, työnohjausta ja
huolehditaan vapaaehtoisten ja heiltä tukea saavien hyvinvoinnista.
25
LUONNOS
Verkostoyhteistyö ja kumppanuustyö
• Verkostotyössä tuodaan yhteen erilaisia toimijoita tietyn teeman ympärille
• Kumppanuustyö on verkostoyhteistyötä syvällisempää monialaista yhteistyötä yhteisen tavoitteen
saavuttamiseksi
• Monialaisen yhteistyön kautta voidaan jakaa osaamista ja saada resurssit hyödynnettyä parhaalla
mahdollisella tavalla
• Esimerkkeinä järjestöyhteistyön kehittämisen rakenteet julkisen sektorin kanssa, kuten
järjestöneuvottelukunnat; teemakohtaiset järjestöjen verkostot, kuten ehkäisevän päihdetyön tai
vapaaehtoistyön verkostot; teemakohtaiset monen toimijan yhteiset verkostot, kuten
kotouttamisen verkostot
Verkostot liittävät yhteen erilaisia ammattiryhmiä, toimijoita ja sektoreita työskentelemään yhdessä. Sote-
järjestöt ylläpitävät ja koordinoivat monia verkostoja sekä osallistuvat ja tekevät työtä erilaisissa
valtakunnallisissa, maakunnallisissa, paikallisissa ja temaattisissa verkostoissa. Verkostot voivat olla
järjestöjen välisiä tai yhteisiä esimerkiksi julkisen sektorin tai yritystoimijoiden kanssa.
Järjestöt tuovat oman erityisosaamisensa verkostoihin. Verkostoyhteistyöllä tähdätään mm. eri
verkostotoimijoiden osaamisen ja ymmärryksen lisäämiseen, yhteistyön lisäämiseen ja kehittämiseen,
vaikuttavuuden lisääntymiseen, palveluohjauksen parantumiseen sekä yhteiseen vaikuttamistyöhön.
Verkostoissa toimijoiden väliset suhteet perustuvat luottamukseen ja sitoutumiseen. Keskinäinen
luottamus verkostoissa toimivien ihmisten, yksiköiden ja organisaatioiden välillä edistää tiedon liikkumista
ja mahdollistaa yhteisen oppimisen, uusien näkökulmien avaamisen ja kaikkia osapuolia hyödyttävien
ratkaisujen kehittämisen. Keskinäinen luottamus myös edistää yhteistyökumppaneiden sitoutumista
yhteisiin tavoitteisiin ja toimenpiteisiin.
Verkostojen erityinen vahvuus on niiden joustavuus. Joustavuutta tarvitaan erityisesti tilanteissa, joissa
järjestön toiminnan piirissä olevan ihmisen tarpeet muuttuvat nopeasti, ovat monimutkaisia tai kun selkeitä
ratkaisuja tiettyihin tarpeisiin ei ole löydettävissä. Verkostojen ketterä toiminta ja yhteistyö auttaa myös
järjestöjä toimimaan muuttuvissa olosuhteissa ja yhdistämään resursseja tehokkaasti.
Osa järjestöjen tekemästä yhteistyöstä perustuu verkostoyhteistyötä syvempään kumppanuuteen, jossa
tavoitteisiin pyritään moniammatillisesti ja useamman organisaation osaamisen yhteen saattamisella.
Kumppanuus perustuu yhteiseen jaettuun tavoitteeseen ja yhdessä tekeminen on konkreettista ja
vastavuoroista. Kumppanit voivat olla toisia järjestöjä, seurakuntia, kuntatoimijoita, yrityksiä tai näiden
yhdistelmä. Kumppanuus voi olla lyhytaikaista tai pitkäaikaista. Kumppanuustyössä tavoitteena on usein
toiminnan kehittäminen vastaamaan paremmin kohderyhmien tarpeita. Järjestöjen rooli kumppanuuksissa
on usein olla asiantuntijoita ja asioiden edistäjiä.
26
LUONNOS
Vertaistoiminta
• Kokemuksellista vuorovaikutusta kahdenkeskisesti tai ryhmässä • Tavoitteena voimavarojen, omatoimisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen • Kustannustehokasta ja vaikuttavaa • Esimerkkeinä eri vamma- tai sairausryhmien vertaisryhmät ja muut samankaltaisessa tilanteessa
olevien ihmisten vertaisryhmät
Vertaistoiminnan ydin, vertaistuki, on kokemusten vaihtoa ja tiedon jakamista saman kokeneiden ihmisten
kesken. Se on toisten auttamiseen ja tukemiseen tähtäävää toimintaa, jossa tavoitteena on tukea
osallistujien hyvinvointia ja jaksamista. Vertaistoiminnalla tarkoitetaan joko vapaamuotoista tai
järjestäytynyttä ihmisten keskinäistä apua ja tukea, joka perustuu yhteenkuuluvuuden tunteeseen ja
yhteisiin kiinnostuksen kohteisiin tai samankaltaisiin elämänkokemuksiin. Toiminnassa on keskeistä
vastavuoroisuus, tasavertaisuus, toisen ihmisen kunnioittaminen sekä luottamus. Tavoitteena on usein
elämäntilanteen selvitteleminen sekä omien voimavarojen ja omatoimisuuden edistäminen.
Vertaistoimintaa voi tapahtua kasvokkain, puhelimitse tai verkon välityksellä. Se voi olla kahden vertaisen
kohtaamista tai ryhmämuotoista toimintaa. Vertaisuutta kuvaavia kokemuksia ovat ymmärrys ja
ymmärretyksi tuleminen, kokemusten jakaminen, tasavertaisuus ja ”olemme samassa veneessä” -tunteesta
nouseva voimaantuminen. Sama henkilö voi olla vertaistilanteessa sekä tuettava että tuen antaja.
Vertaistoiminnalla vahvistetaan osallistujan elämän hallinnan tunnetta ja osallisuuden kokemusta.
Vertaistukiryhmät ovat useimmiten ammatillisesti tuettuja tai ohjattuja, pitkäkestoisia ryhmiä.
Vertaistoimintaa järjestää usein myös koulutettu vapaaehtoinen vertaisohjaaja ammattilaisen tuella.
Vertaisohjaajat ovat elämänsä asiantuntijoita, jotka oman kokemuksensa pohjalta auttavat muita samassa
tilanteessa. Ryhmässä nostetaan esiin sillä hetkellä tärkeiksi koettuja asioita ja menetelminä käytetään mm.
parityöskentelyä, kirjallisia ja toiminnallisia harjoitteita. Vertaisohjaajien koulutus ja tuki, tarvittavat
välineet, tilat ja koko toiminnan kokonaisuuden organisointi vaatii sekä taloudellisia että ammatillisia
resursseja.
27
LUONNOS
Vertaistuki
• Kokemustietoon pohjautuvaa, koulutetun vertaisohjaajan tarjoamaa tukea • Toiminta tähtää auttamiseen ja tukee hyvinvointia ja jaksamista • Vertaistukea voi saada kasvokkain ryhmissä, verkossa tai puhelimitse • Esimerkkeinä potilaille sairaalassa tarjottava vertaistuki, omaisten vertaistuki, potilaiden tai
kuntoutujien keskinäinen vertaistuki kuntoutuskursseilla
Vertaistuki on kokemusten vaihtoa ja tiedon jakamista toisen saman kokeneen ihmisen kanssa. Vertaistuki
on kokemustietoon perustuvaa tukea. Toiminta tähtää toisten auttamiseen ja tukemiseen ja tavoitteena on
tukea vertaistukea saavien henkilöiden hyvinvointia ja jaksamista. Vertaistuessa kertojalla ja kuulijalla on
samankaltainen kokemus, joka mahdollistaa toisen tarinan ymmärtämisen. Keskeistä on siis kertominen ja
kuunteleminen. Kokemuksen jakaminen luo ymmärretyksi tulemisen tunteen.
Vertaistukea voi saada yksilöllisesti tai vertaistukiryhmissä, jotka ovat ammatillisesti tuettuja tai ohjattuja
pitkäkestoisia ryhmiä. Ryhmät voivat olla suunnattuja esimerkiksi potilaille, omaisille, vammaisille tai
päihde- ja mielenterveyskuntoutujille. Vertaistukiryhmissä käsitellään ryhmän itse esille nostamia aiheita.
Ryhmäkeskustelut ovat pääasiallinen menetelmä mutta myös parikeskustelut sekä erilaiset harjoitteet
voimauttavat ja tuottavat oivalluksia tukevat. Vertaistukea voi saada myös verkon kautta tai puhelimitse.
Vertaisohjaaja on useimmiten aiheeseen koulutettu vapaaehtoinen. Sama henkilö voi olla
vertaistukitilanteessa tuen antaja ja tuen saaja. Myös vertaisohjaaja voi saada keskustelussa uusia
näkökulmia omaan tilanteeseensa.
28
LUONNOS
Viestintä ja tiedotus
• Viestintä ja tiedotus järjestön toimialaan liittyvistä teemoista • Järjestöt viestivät ja tiedottavat omasta toiminnastaan jäsenistölle ja yhteistyökumppaneille • Tärkeä osa järjestöjen viestintää on vuorovaikutus jäsenistön ja kohderyhmän kanssa • Esimerkiksi viestintäkampanjat, infotilaisuudet ja koulutukset, teemapäivät ja -viikot sekä kansalais-
ja vapaaehtoistoimintaa yhteen kokoavat verkkosivustot
Järjestöt nostavat viestinnässään säännöllisesti esiin niille ja niiden kohderyhmille tärkeitä teemoja
esimerkiksi tiedotus-, koulutus- ja keskustelutilaisuuksilla. Suurempaa näkyvyyttä teemoille saadaan
järjestämällä erilaisia teemapäiviä- ja viikkoja sekä laajempia viestintäkampanjoita. Osa näistä kampanjoista
on esimerkiksi vuosittain toistuvia. Tavoitteena on saada näkyvyyttä järjestön asialle ja lisätä siihen liittyvää
ymmärrystä.
Järjestöjen koulutukset ja infotilaisuudet sisältävät tietyn sisältöteeman, kuten sydänterveys, mielenterveys
tai muisti. Järjestöt jakavat asiantuntijatietoa teemasta ja voivat esitellä teemaan liittyvää toimintaansa ja
tukimuotojaan suunnaten tiedottamisen kaikille aiheesta kiinnostuneille tai tietylle kohderyhmälle.
Järjestöjen toimintaan liittyy aina viestintää ja tiedottamista myös järjestöstä itsestään ja sen toiminnasta.
Tiedottamisen tehtävä on tukea järjestöjen tavoitteiden toteutumista. Järjestöjen tiedottamisen kanavia
ovat esimerkiksi järjestöjen verkkosivut, sosiaalisen median kanavat sekä toimintakalenterit, jäsenkirjeet ja
-lehdet. Vuorovaikutus jäsenistön ja kohderyhmän kanssa on tärkeä osa järjestöjen toimintaa.
Vastavuoroisuus, palautteen ja ideoiden huomioiminen ja toimintaan mukaan motivoiminen ovat
järjestöviestinnän kulmakiviä.
Järjestöt ylläpitävät myös erilaisia kansalaistoiminnan verkkosivustoja, jotka kokoavat järjestöjen toimintoja
ja palveluita sekä tiedottavat vapaaehtoistyön mahdollisuuksista. Uudellamaalla tällainen järjestöjen
yhdessä ylläpitämä sivusto on esimerkiksi uusimaalaiset.fi, joka on osa valtakunnallista toimeksi.fi -
kokonaisuutta. Lisäksi järjestöt ovat kuvanneet toimintojaan esimerkiksi Terveyskylä.fi-sivuston Vertaistalo-
osioon. Jotkin järjestöjen toiminnoista on lisätty myös Suomi.fi:n palvelutietovarantoon.
29
LUONNOS
Virkistystoiminta
• Tukee osallistujien fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä • Matala osallistumiskynnys, huomioidaan ryhmän erityistarpeet ja toiveet • Esimerkkeinä retket, teatteri- ja konserttimatkat, teemajuhlat ja nuotioillat
Virkistystoiminta on järjestöjen hyte-toimintaa, joka tukee yhdistysten jäsenistön ja vapaaehtoistoimijoiden
psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia tarjoamalla osallistujille mahdollisuuden mukavaan tekemiseen ja
yhdessäoloon. Virkistystoiminta kannustaa lähtemään kotoa muiden joukkoon, jolloin myös monien
yksinäisyyden tunne vähenee ja yhteisöllisyyden ja osallisuuden kokemukset vahvistuvat. Virkistystoiminta
aktivoi, tuottaa hyvää mieltä ja lisää yhteenkuuluvuuden ja osallisuuden tunnetta.
Yhdistysten toimintojen kirjo on laaja, mutta lähes kaikissa yhdistyksissä tärkeimpiä ovat suoraan jäsenistöä
palvelevat tehtävät, kuten virkistystoiminta. Toiminnan järjestämisessä huomioidaan jäsenistön mahdolliset
erityistarpeet tai rajoitteet, jonka vuoksi osallistuminen koetaan sen vuoksi turvalliseksi. Yhdistysten
järjestämä virkistystoiminta on yleensä jäsenille kustannuksiltaan kohtuullista tai toisinaan jopa ilmaista,
joka mahdollistaa mahdollisimman usean osallistuminen.
Virkistystoiminnalla voidaan myös kiittää ja sitouttaa yhdistyksen vapaaehtoistoimijoita. Useissa
yhdistyksissä ja vapaaehtoistoimintaa koordinoivissa organisaatioissa on muodostunut vakiintuneeksi
käytännöksi järjestää muutaman vuodessa virkistystä tai koulutusta vapaaehtoisille. Usein se tarkoittaa
pikkujouluja ja kevätretkiä, joihin kuuluu yleensä hyvä ruoka ja järjestettyä ohjelmaa.
Virkistystoiminnalla on suuri merkitys kaiken ikäisten ihmisten hyvinvoinnille. Erityisen suuri merkitys sillä
on silloin, kun ihmisen elämässä on haasteita, koska se antaa hetkeksi mahdollisuuden irtautua arjesta ja
sitä kautta saada lisää voimia oman hyvinvoinnin kohentamiseen.
30
LUONNOS
Väkivaltatyö
• Järjestöjen väkivaltatyöllä tuetaan väkivallan kokenutta uhria tai väkivallan uhkaa kokenutta henkilöä sekä autetaan väkivallan tekijää lopettamaan väkivalta
• Matalan kynnyksen vertaistoimintaa, ammattilaisten tuottamia tuki- ja kriisipalveluita, vertaisohjaajien koulutusta sekä ammattilaisille tarjottua koulutusta aiheesta
• Yhteistyö viranomaisten sekä eri organisaatioiden kanssa • Esimerkkeinä turvakodit, nuorten turvatalot, auttavat puhelimet ja verkkopalvelut, tuki- ja
vertaisryhmät
Järjestöt ovat olleet vahvasti kehittämässä väkivaltatyötä ja tämä osaaminen nouseekin yhtenä Uudenmaan
alueen järjestötoimintojen erityispiirteenä esiin. Järjestöjen tekemä väkivaltatyö on tuen ja avun
tarjoamista väkivallan uhriksi joutuneelle, apua ja ongelmanratkaisukeinoja väkivallan tekijälle väkivallan
lopettamiseen sekä väkivallan ehkäisytyötä ja selviytymisen tukemista.
Järjestöjen väkivaltatyö pitää sisällään matalan kynnyksen vertaistoimintaa, ammatillisia tuki- ja
kriisipalveluita, turvallisia ja väkivallattomia tiloja väkivaltaa tai sen uhkaa kokeneille. Toimintaan kuuluu
myös vertaisohjaajien sekä sosiaali- terveys- ja kasvatusalan ammattilaisten koulutusta. Toiminta voi olla
suunnattu esimerkiksi tukipalveluina väkivallan tekijöille, uhreille tai heidän omaisilleen.
Järjestöt tekevät väkivaltatyötä yhteistyössä eri organisaatioiden väkivallan ehkäisytyön kanssa sekä
viranomaisten, kuten poliisin ja perhekeskusten kanssa. Näin vahvistetaan ammattilaisten osaamista
väkivaltaa kohdanneiden asiakkaiden kohtaamisessa. Järjestöt osallistuvat myös aiheeseen liittyvään
yhteiskunnalliseen keskusteluun.
31
LUONNOS
Yleishyödylliset sosiaali- ja terveyspalvelut
• Julkisten palvelujen rinnalla tai niiden aukkoja paikkaamassa • Yleensä tarkkaan kohdennettu tietylle ryhmälle • Tuki yhdistyy usein toiminnallisuuteen • Esimerkiksi klubitalot, työtoiminta, paperittomien klinikat, terveyteen liittyvät mittaukset ja
laitteiden huollot ja opastukset
Järjestöjen tarjoamat yleishyödylliset sosiaali- ja terveyspalvelut ovat yleisimmin julkisen sektorin
palvelujen rinnalla, mutta joskus jopa niiden puuttuessa, tarjottavia toimintoja. Laissa määritellyt sosiaali- ja
terveyspalvelut ovat julkista palvelua. Tässä käsitellään ainoastaan yleishyödyllisiä järjestölähtöisiä
auttamistoimintoja.
Yleishyödyllisissä sosiaali- ja terveyspalveluissa on kyse yleensä tietyn ryhmän tarpeisiin vastaamisesta
tavalla, joka on kohderyhmälle helpommin saatavilla tai jonka käyttö koetaan julkista palvelua
miellyttävämmäksi. Tällaisia ryhmiä saattavat olla esimerkiksi, mielenterveyskuntoutujat,
päihdeongelmaiset, vankilasta vapautuvat tai HIV-positiiviset. Osa järjestöjen yleishyödyllisistä
terveyspalveluista sijoittuu julkisen sektorin palvelujen ulkopuolella. Tällöin palveluja ei ole tietylle
kohderyhmälle, kuten paperittomille, lainkaan saatavilla julkiselta sektorilta. Järjestöt paikkaavat tätä
aukkoa toiminnallaan.
Järjestöt saattavat tarjota omalle kohderyhmälleen kohdennettuja terveyspalveluja, kuten esimerkiksi
sukupuolitautien testausta tai verenpaineen mittauksia. Terveydenhuoltoon liittyvien laitteiden osalta
järjestöt saattavat tarjota esimerkiksi kuulolaitteiden puhdistusta ja tavallista edullisempia paristoja
laitteisiin.
Yleishyödyllisten sosiaalisten palvelujen tavoitteita ovat sosiaalisen toimintakyvyn vahvistaminen,
syrjäytymisen torjuminen ja osallisuuden edistäminen. Näissä auttamismuodoissa tuki yhdistyy usein
toiminnallisuuteen. Toiminta voi olla arkielämän taitojen oppimista, päihteettömän arjen hallintaa,
koulutukseen tai työhön tarvittavien asioiden harjoittelua tai tukea ryhmässä toimimiseen.
Yleishyödyllisen sosiaalisen kuntoutuksen välineitä voivat olla kotikäynnit, rinnalla kulkeminen, tuki omien
asioiden hoitamiseen, erilaiset toiminnalliset ryhmät, vertaistuki, osallistuminen vapaaehtoistoimintaan
sekä työtoiminta.