stadin ruusu

2/2012

Ritva viljasella huoli:

lähiönuoRillesamat edellytykset

taRja halonen:

eRiaRvoistumisen kasvu

pysäytettävä

teRveyskeskusmaksut pois

2 Stadin Ruusu 2/2012 3

p ä ä k i r j o i t u s

STADIN RUUSU - helsingin sosialidemokraatit ry:n julkaisu

Kuva

: Sa

nna

Valli

nen

s i s ä l l y s

Kuva Iiris Niemi

Demarit joukkoliikenteen asialla, eriarvoistumista vastaan. Demarien vaaliratikka kiersi keskustassa eduskunta-vaalien aikaan. Kaikille helsin-kiläisille on taattava toimivat joukkoliikenneyhteydet palveluihin ja työpaikoille. Omalla autolla kulkeminen ei tulisi olla välttämätöntä missään päin kaupunkia. Joukkoliikenteen hinnat on pidettävä sellaisina, että se on aidosti houkutteleva ja kannat-tava liikkumismuoto.

Kuva Sanna Vallinen

Ihana Helsinki -kaupunkifesti-vaali kokosi kaupunkilaisia taitei-lemaan asfalttiviidakkoon. Kaupunki kuuluu kaikille. Kaupunkilaisille on taattava riittävästi kohtuuhintaisia harrastusmahdollisuuksia lähellä kotia. Taidetta löytyy muualtakin kuin Musiikkitalosta ja Ateneu-mista; taiteen on tultava lähiöi-hin, lähelle ihmisiä.

Terveyslautakunta päätti maaliskuussa poistaa terveyskeskusmaksut ensi vuoden alussa. Mikäli uudistus hyväksytään vuoden 2013 budjettiin, tasaa se merkittävästi terveyseroja Helsingissä.

Terveyslautakunnan puheenjohtaja Jouko Malinen (sd.) ja presidentti Tarja Halonen puhuvat tässä lehdessä huolestuneena siitä, että kaupunginosien välillä on eroa väestön terveydentilassa ja julkiseen terveydenhoi-toon pääsemisessä.

Ei ole salaisuus, että Itä-Helsingissä jonot terveyskeskukseen ovat pidemmät kuin muualla kaupungissa, ja että näissä kaupun-ginosissa myös ollaan sairaampia.

Terveyskeskusmaksujen poisto ei yksinään auta tasaamaan kaupunginosien välisiä terveyseroja, mutta on yksi keino. Pienituloi-silla - eläkeläisillä, yksinhuoltajilla, työttömillä - on usein arjessa niin paljon mietittävää ihan perusasioiden kanssa, että siinä ei ehdi miettimään, pitäisikö jonkun sairauden kanssa mennä terveysasemalle. Maksun poisto osaltaan helpottaa terveysasemalle menoa, kun laskuista ei tarvitse huolehtia, kuten Jouko Malinen sanoo debatissamme.

Demarit ajavat asuntopolitiikkaa, missä millekään asuinalueelle ei rakenneta yksinään hulppeita omakotitaloja tai vuokrakerrostaloja, vaan erilaisia asuntoja tasaisesti. Näin pyritään ehkäisemään se, että ei syntyisi erillisiä varakkaiden ja vähävarais-ten asuinalueita.

Mikäli kaupunginosassa on pääosin vuokra-taloja, terveyskeskuksiin on tavallisesti pitkät jonot, kouluihin tulee keskimääräistä enemmän lapsia perheistä, joissa on ongelmia ja asuinalueesta tulee helposti turvaton, jolloin se ei houkuttelekaan niitä, joilla on varaa valita.

Erot näkyvät toki myös kaupunginosien välisessä koulutus- ja tulotasossa. Koulutettu-jen vanhempien lapset menevät kouluun, jossa he saavat parempaa opetusta pienem-missä ryhmissä, kuin niiden kaupunginosien kouluissa, joissa on paljon lapsia maahan-muuttajien ja pienituloisten perheistä.

Tällaisen eriarvoistumiskehityksen demarit haluavat pysäyttää. Se ei tapahdu hetkessä, vaan vaatii vuosien ja vuosikymmenten sitkeää työtä. Kaavoituksella tulee varmistua, että kaupunginosien välillä ei tule sosioeko-nomisia eroja. Kaikille tulee taata hyvä ja monipuolinen peruskoulutus, eliittikouluja ei saa syntyä.

Helsingin kaupungin aloittama kokeilu jalkautua ostoskeskuksiin ja baareihin verenpainemittareiden kanssa tulee ehdottomasti jatkua. Terveyspalveluja tulee tarjota niillekin, jotka eivät välttämättä osaa terveydestään itse täysmääräisesti huolehtia. He niitä vasta tarvitsevatkin.

PIrETTa PIETIläPäätoimittaja

Pääkirjoitus .................................. 2

Terveyskeskusmaksut poistuvat Helsingissä ............... 4

Nuorisotyö lisää katujen turvallisuutta ............................... 6

Tarja Halonen: Suomalaista osaamista arvostetaan maailmalla .......... 8

Tarja Halonen Käpylän työväentalolla ..........10

ritva Viljanen: lähiönuorille samat edellytykset ...............................11

ajankohtaista Stadista ..........12

Demokratia ja ”uusi demokratia” ..................15

Sorsa-säätiö: Terveyseroja kavennettava ............................16

raatihuoneen narikkavaht ................................17

länsirannalta ei mitään uutta? ...........................18

Uusi toiminnanjohtaja tarttuu innolla töihin .............21

Kuulumisia piiristä ...................22

Kaupunginhallituksen pulpetissa ..................................25

ajankohtaista Stadista ..........26

Kulttuuristadi ...........................28

JULKAISIJAHelsingin Sosialidemokraatit rySäästöpankinranta 6 C 5 krs. 00530 Helsinkipuh. (09) 708 9623, Carola Grönlundfax. (09) 719 795s-posti: [email protected]

PÄÄTOIMITTAJAPiretta Pietilä, 050 528 5898s-posti: [email protected]

TOIMITUSSIHTEERI Mikko Nikula

TOIMITUSHaapalainen Susanna, Heikkinen Markku, Jalovaara Ville, Kalenius Saija, Kokkonen Kati, Kolanen risto, Kontio Timo, Kotkamaa Hilkka, Kärkkäinen Timo, Niemi Iiris, Ojanne Jaakko, Oksman Kati, Pirhonen Harri, Selinummi Elisa, Suomalainen Mikko, Tuominen leena-Maija, Tylli reima, Valokainen Tuomo, Välimäki Heta

AvUSTAJAT STADIN RUUSU 2/2012: aaltio Elina, Boldt Hildur, Isbom Hanna, Klinga Marjut, Parkkonen Jouni, Taipale Kaarin, Tynkkynen Ilkka

22. vuosikerta ~ ISSN 0787-5983

PAINOSMÄÄRÄ 8.000 kpl

TILAUSMAKSU17 euroa/vuosikertailm. 4 kertaa vuodessa

ILMOITUKSETHanna Isbompuh. (09) 708 9620, gsm 050 413 8299

ULKOASUMediataju Oy

PAINO Kehitys Oy, Pori

KANNEN KUvA Iiris Niemi


Helsingin kaupungin terveyslautakun-ta päätti maaliskuisessa kokouksessaan esittää kaupunginhallitukselle terveys-keskusmaksuista luopumista. Päätös tehtiin äänin 6–3. Lautakunnan ryh-mistä vain kokoomus vastusti mak-suista luopumista. Lopullinen päätös tehdään syksyllä budjetin yhteydessä.

Köyhät hoitoon

– Terveyskeskusmaksuja ei voitu pois-taa kesken vuotta, koska tulot on bud-jetoitu tämän vuoden loppuun, kertoo lautakunnan puheenjohtaja Jouko Ma-linen.

– Terveyskeskuskäyntien maksutto-muus on vain yksi terveyserojen pois-tamisen keino muiden joukossa, mut-ta uskon, että maksuttomuus saa pienituloiset – työttömät, eläkeläiset, pitkäaikaissairaat – hakeutumaan hoi-toon entistä varhaisemmassa vaihees-sa, kun ei tarvitse huolehtia maksuista.

Lautakunnan kokoomusjäsen Riitta Snäll ei tähän usko. – Taloudellisesti eniten ahdingossa olevat voivat jo nyt saada toimeentulotukea terveydenhoi-tomenoihinsa, hän sanoo. – Ja tervey-denhoitajalle on tähänkin asti päässyt ilmaiseksi.

Kokoomus vastusti terveyskeskus-maksujen poistoa muun muassa siksi, että päätöksen myötä kaupungilta poistuu tuloista 3,5 miljoonaa euroa.

– Maksuttomuuden takia kaupunki menettää noin promillen tuloistaan, mutta toisaalta säästää siinä, ettei mak-sulappuja tarvitse enää pyöritellä eri virastoissa. Varsinkin, kun 3,5 miljoo-nan euron terveyskeskusmaksutulosta on tähän asti mennyt yli 1 miljoona euroa perimiskuluihin. Jouko Malinen toteaa.

Malinen muistuttaa, että turha by-rokratia lannistaa henkilön, joka jou-tuu päivittäin miettimään, mistä saa rahat ruokaan ja muihin välttämättö-miin menoihin.

– Ei siinä sitten jaksa enää pohtia, pitäisikö tämän sairauden kanssa men-nä lääkäriin ja vielä miettiä, miten haetaan rahat laskuun. Puhumatta-kaan siitä, että terveyskeskukseen jou-tuisi menemään kaksi eri kertaa, ensin terveydenhoitajalle ja vasta sitten lää-kärille. Kun myös lääkärille pääsee il-maiseksi, helpottaa se hoitoon mene-mistä, hän sanoo.

Takaisinsoitolla yhteys terveyskeskukseen

Terveyslautakunta on parin viime vuo-den aikana tehnyt useita toimia, joilla kaupunkilaisten pääsyä hoitoon on pyritty tehostamaan ja kaventamaan alueellisia eroja. Malinen ja Snäll ovat yhtä mieltä siitä, että jotain pitää tehdä. Eri mieltä he ovat siitä, ollaanko nyt

menossa oikeaan suuntaan ja ovatko tä-hänastiset toimenpiteet tehonneet.

Vuoden 2012 alussa tuli voimaan laki, joka mahdollistaa sen, että asukas voi Helsingin sisällä hakeutua hoitoon mille terveysasemalle tahansa. Ns. vapaata ha-keutumista oli testattu jo aiemmin Itä-Helsingissä.

– Syyt muualle hakeutumiseen ovat olleet hyvin perusteltuja. Toiselle terve-ysasemalle on hakeuduttu kuitenkin melko vähän eikä mikään terveysasema mennyt tämän takia tukkoon, Jouko Ma-linen sanoo.

– Sosioekonomiset erot Helsingissä ovat vaikuttaneet siihen, että Itä-Helsin-gissä lääkäriin joutuu jonottamaan kau-emmin kuin muualla kaupungissa. Jär-kevällä asuntopolitiikalla voidaan vaikuttaa siihen, että alueellisia eroja ei niin paljon synny, Malinen sanoo.

Jouko Malinen on saanut lautakunta-puheenjohtajana kiittävää palautetta siitä, että asiakkaan ei tarvitse enää jo-nottaa puhelimessa saadakseen varattua hoitoajan, vaan vastaanottovirkailija soit-taa hänelle ruuhkan hellitettyä takaisin.

Riitta Snäll suhtautuu uudistuksiin varovaisemmin. – Kyllähän takaisinsoit-to on hyvä asia, jos se vain toimisi tar-peeksi nopeasti. – Julkinen terveyden-hoito Helsingissä on ollut aina laadukasta, mutta hoitoon pääsyssä on ollut ongelmia, kun ajanvarauspuhelui-hin ei ehditä vastaamaan ja potilastieto-järjestelmäkin kangertelee.

”Ei leipäjonossakaan seistä tarpeettomasti”

Vuonna 2014 astuu voimaan laki, jonka mukaan voi vapaasti hakeutua hoitoon mille tahansa terveysasemalle Suomessa. Riitta Snäll kokee ongelmallisena, että silloin Helsingissä saa ilmaista tervey-denhoitoa. – Tätä tullaan käyttämään väärin, ainakin muualta pääkaupunki-seudulta hakeudutaan ilmaiseen hoitoon Helsinkiin.

– Maksuttomuus koskisi aluksi vain helsinkiläisiä, Jouko Malinen vastaa.

Tähän Snäll huomauttaa, että maksu-jen periminen vieraspaikkakuntalaisilta veisi taas palkkakuluja turhaan byrokra-tiaan.

Jouko Malinen ei usko, että ilmaisen terveydenhuollon perässä tultaisiin Hel-sinkiin hoitoon.

– Eihän esimerkiksi työterveyshuol-lossakaan käydä turhan päiten, vaikka se ilmaista onkin, hän vertaa.

– Esimerkiksi Helsingissä on voinut hakeutua mille tahansa terveysasemalle tämän vuoden alusta, mutta ei siellä ole

suurta ryntäystä näkynyt. Terveyskes-kusmaksut ovat sen verran pieniä, että harva säästön takia siirtyisi kymmeniä kilometrejä tai jonottaisi tuntikausia ruuhkaisella terveysasemalla, Jouko Ma-linen sanoo.

Pitkään jatkuneeseen lääkäripulaan on Helsingissä tartuttu tekemällä terveys-keskuksesta entistä houkuttelevampi työpaikka lääkäreille esimerkiksi työ-aikajoustoilla sekä opiskelumahdolli-suuksilla.

– Lääkäreitä ei silti ole riittävästi, eten-kin Itä-Helsingissä tarvittaisiin lisää lää-käreitä, jotta siellä pääsisi yhtä nopeasti hoitoon kuin muualla Helsingissä, Ma-linen sanoo.

Snäll ehdottaa, että toimintaa tehos-tettaisiin siten, että asukkaat menisivät ensin terveydenhoitajalle ja vasta tarpeen tullen lääkärille. – Näin vähennettäisi turhia lääkärikäyntejä.

Jouko Malinen ei kuitenkaan usko, että turhat lääkärikäynnit maksun pois-tumisen jälkeen lisääntyisivät. – Eivät ihmiset mene Hurstin leipäjonoonkaan tarpeettomasti seisomaan, hän sanoo.

Terveyspalvelut lähelle ihmistä

– Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen on myös puhunut terveyserojen kaventami-sesta, mutta se ei ole aiemmin näkynyt konkreettisina tekoina, sanoo Jouko Ma-linen.

– Terveyserot syntyvät pitkällä aikavä-lillä, ei niitä pysty ehkäisemään sillä, että terveydenhuolto on maksutonta, Snäll vastaa.

Terveyskeskuskäyntien maksuttomuut-ta enemmän Snällin mielestä vaikutusta olisi valistuksella sekä esimerkiksi ryhmil-lä, jotka tähtäävät tupakoinnin lopettami-seen, alkoholinkäytön kohtuullistamiseen sekä painonhallintaan.

– Lääkäreiden ja terveydenhoitajien tulisi aktiivisesti ohjata tällaisiin ryh-miin, Snäll sanoo. – Jokainen on kuiten-kin viime kädessä vastuussa omasta ter-veydestään. Ei sieltä kotoa kukaan voi tulla hakemaan.

Jouko Malinen kertoo terveyskioskeis-ta, joita on esimerkiksi ostoskeskuksissa ja joihin on helppo pistäytyä. – Lisäksi jos paikallispubissa järjestetään joskus verenmittausta, voi se antaa ihmisille terveysherätyksen ja he hakeutuvat sitä kautta hoitoon terveyskeskukseen.

– Työssäkäyvillä on useimmiten käy-tössään ilmainen työterveyshuolto, mut-ta esimerkiksi työttömien ja eläkeläisten on tähän mennessä pitänyt aina maksaa palveluista, hän sanoo.

– Terveyskeskusmaksujen poistamisella lisättäisiin jo nyt ylikuormitettujen lääkäreiden työmäärää, kun vastaanotolle tulee sellaisiakin potilaita, joilla ei olisi lääkärihoidon tarvetta, Riitta Snäll sanoo.

TerveyseroT kuriin Helsingissä

– mutta millä keinoin?terveyslautakunnan puheenjohtaja Jouko Malinen (sd.) on sitä mieltä, että terveys-keskusmaksujen poisto auttaa osaltaan tasoittamaan terveyseroja kaupungin eri alueiden väliltä. lautakunnan jäsen Riitta Snäll (kok.) vastusti muiden kokoomusjäsenten tavoin lautakunnassa läpimennyttä ehdotusta.

– Terveysongelmiin on voitava puuttua mahdolli-simman aikaisessa vaihees-sa, ei vasta sitten, kun henkilöä tullaan hakemaan ambulanssilla sairaalaan. Silloin on liian myöhäistä, Jouko Malinen sanoo.

– Neljäkymmentä euroa vuodessa, joka on terveyskeskusmaksujen yläraja Hel-singissä, on iso raha näille ihmisille, ja sen takia he jättävät mahdolliset sairau-tensa hoitamatta tai menevät lääkäriin liian myöhään, jolloin sairauden hoito tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi kuin mitä ennaltaehkäisevä hoito olisi ollut, Malinen sanoo.

PIRETTA PIETILÄ

Kuvat Iiris Niemi


Helsingin väkivaltarikosyksikön vanhempi konstaapeli Tomi Sevander näkee päivittäin työssään äärimmäisiä turvallisuuden uhkia, kuten vakavia pahoinpitelyjä sekä henkirikok-sia. Esimerkiksi törkeitä pahoinpitelyitä tapah-tui Helsingissä 151 vuonna 2010. Se on kai-kista 87 000 rikoslakirikoksesta erittäin pieni osa. Vaikka Helsinki kuuluu kaupunkeihin, joissa tapahtuu vuosittain suhteessa väkilu-kuun paljon rikoksia, ovat kaupunkilaisten turvallisuuden kannalta olennaisia aivan muut, arkisemmat asiat.

- Arjen turvallisuudessa kyse on paljon yk-sinkertaisemmista asioista kuten siitä, mistä saa toimeentulon ja millä maksaa laskut. Suurin osa vakavistakin rikoksista olisi estettävissä,

mikäli meillä olisi yhteiskunta, jossa nämä asiat olisivat kun-nossa. Samalla panostettai-siin ennaltaehkäisyyn jo hyvin varhaisessa vai-heessa eikä ongelmia päästettäisi kasaan-tumaan, toteaa Se-vander.

Ote omasta elämästä

Tomi Sevander tapaa työssään paljon myös nuoria, joilla on vielä hyvä mahdollisuus saa-da ote elämästään. Sevander pyrkii kuuluste-lutilanteissa mahdollisuuksien mukaan kes-

kustelemaan tekijän elämänti-

lanteesta ja taustoista eli asiois-ta, jotka eivät suoraan liity rikokseen,

mutta kuitenkin selittävät tekoa.- Sieltä löytyy taustalta aivan tavallisia asi-

oita, kuten toive työpaikasta ja toiveita per-heestä. Jossain vaiheessa on vain mennyt asi-at vikaan eikä kukaan ole pystynyt puuttumaan asioiden kulkuun ajoissa, Sevander jatkaa.

Harvoin, jos koskaan, on kyse nuorten kans-sa työskentelevien tahdon puutteesta. Esimer-kiksi nuorisotyöntekijät ja opettajat tunnistavat,

suomalaisten turvallisuuden tunne on heikentynyt. Poliisin vuonna 2009 teettämän turvallisuustutkimuksen mukaan helsinkiläisistä yli 40 prosenttia kokee olonsa turvattomaksi keskustassa. Muualla kaupungissa luku jäi alle 40 prosentin. kun tarkastellaan tarkemmin, mikä turvattomuuden tunnetta aiheuttaa, löydetään kaikkea muuta kuin väkivaltaa tai taskuvarkaita. samoin ratkaisuissa osataan katsoa syvemmälle yhteiskuntaan.

milloin olisi syytä puuttua tilanteisiin, mutta heillä ei riitä resursseja viedä asioita eteenpäin. Joskus se on tehty jopa mahdottomaksi, kun toimijoiden kenttä on niin pirstaloitunut. On vaikea tietää sitä koko väylää, jonka läpi nuoren on kuljettava saadakseen apua.

- Koko ajan yritetään parantaa yhteistyötä esimerkiksi poliisin ja sosiaalitoimen välillä. Olen kuitenkin kuullut joissain tapauksissa vanhemmilta, että vaikka nuoresta on ilmoi-

”Nykypäivänä runsas eri toimijoiden määrä saattaa aiheuttaaturvallisuusriskin”, toteaa Jaana Alaja koulumaailmasta.

Tomi Sevander on huomannut, että arjen turvallisuutta lisätään parhaiten konkreettisilla asioilla.

tettu, ei asia ole edennyt. Ei ole resursseja ottaa sitä yksittäisen nuoren tapausta haltuun ja viedä asiaa eteenpäin, Sevander kertoo esi-merkkinä.

Pienillä teoilla arjen turvallisuutta

Helsingin kaupunki myönsi juhlavuoden kun-niaksi 10 miljoonan euron lisämäärärahan yhteiskuntatakuun toteuttamiseen. Tavoittee-

na on lisätä muun muassa peruskoulun jäl-keistä ohjausta ja etsivää nuorisotyötä. Tämä on juuri sitä ennaltaehkäisyä, jolla lisättäisiin turvallisuutta.

- Toivon poliitikkojen seuraavan, meneekö raha sinne, missä sitä todella tarvitaan eli ruo-honjuuritasolle. Jokainen pystyy suunnilleen laskemaan, kuinka monta nuorisotyöntekijää tuolla rahalla voi palkata. Nuoret tarvitsevat aikaa ja jonkun, jolle puhua. He eivät tarvitse työryhmiä, selvityksiä tai mittareita, Sevander huomauttaa.

Hän kaipaa ennaltaehkäisyyn ja turvallisuu-den parantamiseen selkeyttä ja konkretiaa. Oikeilla toimilla saadaan sekä parempia tu-loksia että luodaan turvallisuuden tunnetta kaupunkilaisille.

- Jos mietitään, millä saadaan joukkoliiken-teeseen lisää turvallisuutta, palkataan sinne vartija tai hankitaan kuskille turvavälineitä. Jokainen tietää, mikä se konkreettinen juttu on, korostaa Sevander.

Avainasemassa on resurssien kohdentami-nen oikeisiin asioihin, joilla kurotaan umpeen aukkoja yhteiskunnan turvaverkossa. Hallin-non alojen yhteistyön lisääminen ja lopulta byrokratian keventäminen mahdollistaa varo-jen siirtämisen oikealle tasolle: lähelle kau-punkilaisia ja heitä, jotka apua tarvitsevat.

ELISA SELINuMMI

LISÄÄ KATUJEN TURVALLISUUTTA”

nuorissa ja kouluissa on Tulevaisuus?Turvallisuus syntyy pienistä teoista, joilla on suuri merkitys. Nuorten syrjäytymi-sen ennaltaehkäisyssä oma roolinsa on perusopetuksella ja siellä toimivilla ammattilaisilla. Ikävä kyllä, heille ei anneta puitteita hoitaa työtään kunnolla.

Helsingin opettajien pääluottamusmies Jaana Alaja nostaa esiin sen, että jokaisessa koulussa on tehty vaarojen arviointi. Siitä kaikki henkilökuntaan kuuluvat näkevät, mitä turvallisuustekijöitä pitää huomioida.

- Nykypäivänä runsas eri toimijoiden määrä saattaa aiheuttaa turvallisuusris-kin, kun kaikki talossa työtä tekevät eivät välttämättä saa kaikkea tietoa. Tässä tapauksessa hyvät vuorovaikutustaidot lisäävät turvallisuutta, alaja toteaa käytännön ongelmista.

Turvallinen oppimisympäristö on moninainen asia, joka sisältää isoja ja pieniä ongelmia. Opettajat kuitenkin kohtaavat työssään yhä enemmän lapsia, jotka aiheuttavat fyysisen uhan muiden oppilaiden tai työntekijöiden koskematto-muudelle. rajojen puute ja hätä näkyvät oppilaiden arjessa. Ilmoituksia uhka- ja vaaratilanteista oli vuonna 2011 noin 500, ja niiden määrä on kasvanut. Tapauk-sia on tasaisesti eri puolilla Helsingin peruskouluja, eikä ole nähtävissä mitään erityistä jakaantumista. Kaikissa tilanteissa oppilas ehdottomasti tarvitsee apua.

- Oppilashuollon toimivuus on olennaisinta. Yhteistyö lasten vanhempien ja muiden tahojen kanssa on tärkeintä, ja siihen pitäisi olla enemmän resursseja. Tarvitsisimme lisää erityisopettajia ja pienempiä ryhmiä, alaja huomauttaa.

loppujen lopuksi lapsetkin voivat sitä paremmin, mitä vakaampi ja oikeuden-mukaisempi yhteiskunta on. . Epävarmat olosuhteet aiheuttavat aina levotto-muutta ja ensimmäisenä niiden vaikutus näkyy lapsissa. Opetuksesta säästämi-nen on lyhytnäköistä, ja sillä on kauaskantoiset seuraukset lasten ja perheiden hyvinvointiin.

n TurvallisuusTuTkiMuksessa 2009 vasTaajien MielesTä TurvallisuuTTa lisäisiväT...

melko paljon tai paljon:nuorisotoiminnan lisääminen 71%Harrastusmahdollisuuksien lisääminen 70%koulun ja vanhempien tiiviimpi yhteistyö 59%

hiukan tai ei juuri lainkaan:katuvalaistuksen lisääminen 59%Päihdevalistuksen lisääminen 53%Puistojen valaistuksen lisääminen 52%

tilastoa voi tulkita myös niin, että valaistusta ja valistusta on vastaajien mielestä jo parannettu tarpeeksi, joten niiden lisääminen edelleen ei parantaisi turvallisuutta. olisiko siis aika katsoa vielä syvemmälle yhteiskuntaan?

Kuvat Elisa Selinummi


Tarja Halonen toimi Suomen tasavallan pre-sidenttinä kahdentoista vuoden ajan vuodes-ta 2000 vuoteen 2012. Halonen oli Suomen ensimmäinen naispresidentti ja maailmallakin naiskollegoita oli harvassa.

– Sukupuolten välinen tasa-arvo on kasva-nut ja naisia on yhä enemmän johtotehtävissä, Tarja Halonen sanoo.

Silti nainen kohtaa yhä ennakkoluuloja kor-keissa tehtävissä. Tarja Halonen toteaa hoita-neensa presidenttikaudellaan välillä sellaisia tehtäviä, joita presidenttien puolisot useimmin hoitavat.

– Olin siten kahdessa eri roolissa president-tinä. Esimerkiksi kukkakimppu ojennettiin usein minulle, vaikka se yleensä annetaan pre-sidentin puolisolle.

Tasa-arvo on miestenkin asia

– Jutta Urpilainen on mielestäni loistoesi-merkki siitä, miten nainen voi ottaa paikkan-sa vaativassa tehtävässä. Jutta on hoitanut hienosti valtiovarainministerin tehtävät, Tar-ja Halonen sanoo.

Halosen mukaan sukupuolten väliset erot alkavat tasapainottua.

– Mutta liian usein unohdetaan, että tasa-arvo on miestenkin asia. Siinä, missä naiset pyrkivät johtopaikoille ja perinteisiin ”miesten ammatteihin”, pitäisi miestenkin tehdä töitä sen eteen, että aito tasa-arvo toteutuisi, presi-dentti Halonen sanoo.

– On paljon ”naisten tehtäviä”, joihin mie-

hetkin voisivat pyrkiä ja siten edistää suku-puolten tasa-arvoa.

Nais –etuliitteen lisääminen erilaisiin tehtä-viin lisää osaltaan mielikuvaa epätasa-arvosta sukupuolten välillä. – Meillä puhutaan naispre-sidenteistä ja naispapeista, mutta ei esimerkik-si miesjohtajista tai miespapeista, Tarja Halo-nen sanoo.

– Joskus olen vitsaillen muistuttanut, että voi meillä Suomessa olla mieskin presidenttinä – ja nyt taas onkin.

”Tämä vuosituhat on parempi kuin edellinen” Tarja Halosen presidenttikausi alkoi merkityk-sellisesti. Yhdessä Namibian presidentin kans-sa hän toimi puheenjohtajana YK:n vuosituhat-kokouksessa. Kokouksessa YK:n jäsenmaiden johtajat lupasivat, että alkavasta vuosituhannes-ta tehdään parempi kuin menneestä.

– Tilaisuudessa oli sellainen henki, että pu-hujat olivat tosissaan. Vaikka moni asia onkin mennyt tällä vuosisadalla pieleen, on selkeää pyrkimystä parempaan ollut ja paljon hyvää tapahtunut, sanoo Tarja Halonen.

Huolta on riittänyt kotimaassakin. 1990-lu-vun alun laman jäljiltä Suomeen kasvoi nuor-ten sukupolvi, joista osa syrjäytyi jo ennen kuin pääsi kunnolla aikuisikään. Näistä lap-sista ja nuorista Halonen kantoi huolta presi-denttikautensa ajan.

Tänä aikana tuloerot kasvoivat Suomessa

ja se lisäsi epätasa-arvoa hyvin toimeentule-vien ja toisaalta vähävaraisten, syrjäytyneiden välillä.

– Asuinalueet ovat eriytyneet ja tämä kas-vattaa osaltaan lisää eriarvoistumista. Jo pienet lapsetkin voivat syrjäytyä, kun he eivät saa kasvuunsa riittävää vanhempien ja yhteiskun-nan tukea. Toisaalta myös vanhuksien syrjäy-tyminen on hälyttävää. Syrjäytymisen myötä terveyserot ovat kasvaneet.

– Yksi ihminen ei pysty pysäyttämään asi-oiden kulkua, mutta olen aktiivisesti puhunut ja toiminut niin sukupuolten kuin taloudel-lisenkin tasa-arvon puolesta ja uskon, että olen pystynyt hidastamaan epätasa-arvoistumista maassamme, Tarja Halonen sanoo.

vesiosaamista maailmalle Tarja Halosen aikana presidentti-instituutio on arkipäiväistynyt. Kansliaan tuli ja tulee pu-hujapyyntöjä mitä erilaisimpiin tilaisuuksiin. Halonen vastaa pyyntöihin mielellään myön-teisesti.

Presidentti Halonen jatkaa monia kansain-välisiä tehtäviä myös presidenttikauden jäl-keen. Yhdessä Etelä-Afrikan presidentin Jacob Zuman kanssa presidentti johti YK:n korkean tason paneelia, joka valmisteli pääsihteeri Ban Ki-Moonin pyynnöstä kestävän kehityksen suuntaviivat Rio+20 -kokoukseen kesäkuussa. Suuntaviivat valmistuivat alkukeväästä 2012 ja presidentti Halonen myös osallistuu itse

Presidentti Tarja Halonen:

SUomALAINEN oSAAmINEN

oN mAAILmALLA ARVoSTETTUApresidentti tarja halonen jatkaa kansainvälisissä tehtävissä presidenttikau-den jälkeenkin. erityisen tärkeinä halonen näkee tasa-arvon ja globaalin solidaarisuuden kysymykset. – talouskasvu on hyvästä, mutta sen rinnalla ei saa unohtaa ympäristön ja sosiaalista hyvinvointia, hän sanoo.

mAAILmANpARANTAJA SALSAA VApAA-AJALLAAN

Presidenttikausien kiireet vaihtuivat uusiksi kiireiksi, kun presidentti Halonen jatkoi kansainvälisiä tehtäviään myös presidenttikausien jälkeen. Hänellä on useita korkeita tehtäviä, jotka vievät häntä ympäri maailmaa – välillä viikottainkin.

Vähäisellä vapaa-ajalla Tarja Halosta työllistää naisvoimistelu, maalaaminen, kulttuuriharrastukset sekä puutarhanhoito. Suvulle kuuluvien maiden puutarhassa häärii usein presidentin kanssa tämän puoliso Pentti Arajärvi.

- Puoluepolitiikan tekeminen on meidän perheessä nyt siirretty aviomiehelle, toteaa Halonen.

Pentti arajärvi on esimerkiksi Helsingin delegaati-on puheenjohtajana kesäkuun puoluekokouksessa Helsingissä ja ehdolla myös kunnallisvaaleissa.

sivulle 10 Kuva leena louhivaara

Naispresidenttinä Tarja Halonen on tottunut avaamaan ovia – usein ensimmäisenä naisena maailmassa. Erityisesti tasa-arvo ja kestävä kehitys ovat presiden-tin sydäntä lähellä ja näitä asioita hän edistää presidenttikausien jälkeenkin – maailmanlaajuisesti.


Vapunaattona Käpylän, Oulunkylän ja Mau-nulan demarit sekä EKl järjestivät Käpylän työväentalolla vappujuhlat. Yhteishenki tul-vahti spontaanisti toiminnaksi.

Ennen Rouva Presidentti -elokuvan näy-töstä itse filmin päähenkilö, presidentti Tar-ja Halonen puhui presidenttiydestä ja val-lasta.

Tulevia demarikaupunginvaltuutettuja hän muistutti, että heidät valitaan sosialide-mokraatteina, mutta kyllä he ajavat kaikkien kaupunkilaisten asioita.

– Presidentinkin pitää muistaa, että hän on aidosti se, millaisena hänet on valittu. Tämä ei tarkoita sitä, ettei hän ottaisi huo-mioon koko kansan etua.

– Se, mikä minua vaivasi oli se, että ko-etettiin ajatella niin, että jos haluaa olla ko-ko kansan presidentti, pitää hylätä ne jotka ovat äänestäneet ja toimia vain niiden eduk-si, jotka vastustivat. Mikä ihmeen koko kan-san presidentti se on?

Presidentti Halonen puhui myös perus-tuslakiuudistuksesta. Hän sanoi, että perus-tuslain idean pitäisi olla niin hyvin kirjoitet-tu, että se sallii erilaiset eduskunnat, hallitukset ja presidentit.

– Vuoden 2006 jälkeen minulle tuli sellai-nen mielikuva, että ajateltiin, ettei minusta pääse eroon muutoin kuin muuttamalla perustuslakia. Koetin sanoa, että minusta pääsette eroon ilman perustuslain muutos-

takin, koska saman presidentin saa valita vain kaksi kertaa.

Tarja Halonen puhui myös ammattiyhdis-tysjäsenmaksujen verovähennysoikeudesta. – aina kun puhutaan, että ammattiyhdistys-maksujen verovähennysoikeutta ei pitäisi olla, sanotaan samaan hengenvetoon, että pitäisi tulla joitakin muita verovähennysoi-keuksia. Miettikää, kumpaa siinä ajatellaan, teidän rahojanne vai sitä että ammattiyh-distysliike on liian voimakas.

Vaaleilla valittujen vallasta Halonen muis-tutti erikseen. – Kaikkea valtaa ei tarvitse aina käyttää, mutta ei ole laitonta se, että valtaansa käyttää. Valta on saatu kansalta niin kaupunginvaltuustossa, eduskunnassa kuin presidentilläkin. Eikä vallankäyttöä sen mukaan muutella, mitä mieltä media kul-loinkin on, tai vastustajat tai joku muu. Se on saatu valtakirja, jota on kunnialla hoidet-tava.

Eläkkeensaajien Keskusliiton soitannolli-nen yhtye esiintyi tilattujen puheiden välil-lä, ja vaikka juhlissa kävikin arviolta useam-pi sata vierasta, tanssilattian tila juuri ja juuri riitti, kun lohivoileipiä, karjalanpiirakoi-ta, grillimakkaraa, kahvia ja mehua voitiin nauttia ulkona puutarhan auringossa.

IlKKa TYNKKYNEN

Kaupunginvaltuusto päätti huhtikuussa uudesta apulaiskaupunginjoh-tajasta. Sisäministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen löi äänestyk-sessä äänin 48–32 kansanedustaja Tuija Braxin.

Ritva Viljanen aloittaa työnsä kesäkuun alussa. Häntä odottaa laaja tehtäväkenttä, joka edellyttää perehtymistä. Viljaselle kuuluvat sivistys- ja kulttuuriasiat. Työ alkoi jo vaali-iltana, kun uusi johtaja vieraili yl-lättäen Helsingin juhlaviikkojen ohjelmiston julkaisuklubilla kulttuu-riareena Gloriassa ja keräsi uteliaita kulttuurin tekijöitä ympärilleen.

Ei yhden naisen työ

Edessä ovat nopealla aikataululla talousarvion valmistelu ja keskusta-kirjaston arkkitehtuurikilpailu. Viljanen aikoo puuttua homekouluihin. Hänen mukaansa lasten ja nuorten terveyttä ei saa vaarantaa.

– Helsingin brändiksi haluaisin nostaa keskustan upean taide- ja kulttuurikeskittymän. Kaiken kaikkiaan haluan olla mukana kehittä-mässä, enkä asettamassa esteitä uusille ideoille. Tuleva työni ei ole yhden naisen työ, vaan yhdessä teke-mistä ja kuntalaisten kuuntelemista.

Elämän eväät lapsuudesta

uusi johtaja puhui vappuaattona Kä-pylän työväentalolla. Hän aikoo en-simmäiseksi keskittyä ehkäisemään kaupungin nuorten syrjäytymistä. Tä-hän varattiin valtuuston juhlakokouk-sessa 10 miljoonaa euroa lisärahaa. Rahan tarkemmasta kohdentamisesta ei ole vielä päätetty.

– Helsingissä joka kymmenes nuori tarvitsee erityistukea. Erityisen hanka-la tilanne on maahanmuuttajataustai-silla nuorilla, joista joka viides syrjäy-tyy. Hyvä, osallinen elämä rakentuu jo lapsuudessa. Mikään ei suojaa lasta niin hyvin syrjäytymiseltä, rikollisuu-delta tai rikoksen uhriksi joutumiselta kuin onnellinen koti, jossa hänestä on pidetty huolta ja jossa hänellä on ollut turvallista, Viljanen sanoi.

Parasta, mitä voi tehdä, on tarjota nuorille koulutusta, liikuntaa, harras-tuksia, työtä, siis mielekästä tekemistä.

Lisäksi nuori tarvitsee ainakin yhden turvallisen aikuiskontaktin. Kou-lupudokkaille, yhteisvalinnassa ilman koulutuspaikkaa jääneille tulisi tarjota vaihtoehto. Etsivä nuorisotyö on tärkeää.

Ennalta ehkäisy tärkeää

Kun jotakin tapahtuu, kuten kouluampuminen, rahaa osoitetaan. – On vaikeampaa osata tunnistaa tärkeät ennalta ehkäisevät toimet, sanoo Ritva Viljanen.

– Ennalta ehkäisevät asiat muodostuvat lukuisasta joukosta, aika pieniäkin toimia. Se voi olla tuki nuorisotyötä tekevälle järjestölle tai yhden oppilaan jatkokoulutuspaikan takaaminen. Ylimääräinen kie-likurssi. Hyvä kirjastoverkko. Kiusaamaton koulu. Monia, monia pie-niä ja suuriakin toimia, joista syntyy yhteensä merkittävä yhteiskunnan turvaverkko.

– Pidän erityisesti Helsingin kaupungin nuorisotoimen tavoitteesta: ”tilaa olla nuori”.

Erot kaupungin sisällä

Hyvinvoinnin erot Suomessa eivät ole enää kaupunkien välillä, vaan kaupun-kien sisällä. Lähiöissä näkyy suomalai-nen eriytyvä kehitys.

– Nuorisoasiainkeskuksen kulttuuri-raide -hanke on hyvä. Siinä tavoitteena on tehdä Myllypurosta ja Mellunmäes-tä vetovoimaisin esikaupunkialue Hel-singissä. Ne ovat jo nyt mainettaan parempia. Jokaiselle lähiönuorella pitää olla samat mahdollisuudet tulevaan. Suomessa ei saa tapahtua kehitystä, jos-sa jo asuinlähiö määrittää nuoren tule-vaisuuden mahdollisuuksia.

RISTO KOLANEN

Tarja Halonen Käpylän työväentalolla:

VALTA TULEE KANSALTA

Ritva Viljanen:

LÄHIöNUoRILLE SAmAT EdELLyTyKSET

kokoukseen. Halonen toimii myös YK:n kauppa- ja ke-

hitysjärjestön uNCTADin neuvonantajapa-neelin rinnakkaispuheenjohtajana. Järjestön tavoitteena on kansainvälisen tasa-arvon edis-täminen edesauttamalla muun muassa talous- ja demokratiakehitystä kehitysmaissa.

Presidenttiä työllistää myös suomalaisen osaamisen esitteleminen maailmalla. Erityi-sesti suomalainen koulutus on huippuluok-kaa ja sen mallintamisesta ollaan kiinnostu-neita. Haastattelun alla presidentti oli ollut Arabian niemimaan valtioissa puhumassa koulujärjestelmästämme.

– Suomessa on koulutusta koskevat asiat hoidettu paremmin, joten on luontevaa, et-tä autamme muita maita siinä, missä voim-me, presidentti Halonen sanoo.

– Suomalainen teknologia on maailman huippuluokkaa ja esimerkiksi vedenpuhdistus-järjestelmät ovat todella kysyttyjä niissä maissa, missä puhdas vesi ei ole itsestäänselvyys. Esi-merkiksi suomalaiset insinöörit ovat kuuluisia vesiosaamisestaan, presidentti kertoo.

– On myös suomalaista vaatimattomuut-ta ajatella, että maamme on liian pieni, emme voi vaikuttaa maailman menoon. Esimerkik-si YK:ssa pienillä mailla on yhtä suuri sanan-valta kuin suurillakin ja siellä meitä todella-kin kuunnellaan.

Yhteisvoimin maapalloa puhdistamaan

Tasa-arvoasioiden ohella ympäristökysy-mykset ovat presidentille tärkeitä. – Emme voi hoitaa asioitamme niin, että laitamme ovet kiinni ja huolehdimme vain oman maan asioista, presidentti Halonen painottaa.

– Saasteet eivät tunne maiden rajoja ja siksi meidän on yhdessä huolehdittava niin Itämeren puhtaudesta kuin globaaleistakin ympäristökysymyksistä. Ilmastonmuutos on todellinen uhka talouskehitykselle ja köyhyy-den poistamiselle erityisesti kehitysmaissa, Tarja Halonen sanoo.

Presidentti Tarja Halosella riittää kysyntää kansainvälisissä tehtävissä. Hiljattain hän tapasi YK:n väestörahaston pääjohtaja Baba-tunde Osotimehin ja keskusteli tämän kans-sa väestökysymyksiin keskittyvästä korkean tason työryhmästä. Ryhmän tehtävänä on edistää seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin liittyviä kysymyksiä poliittisella tasolla maailman laajuisesti.

– Jatkokeskustelut ryhmän puheenjohta-jien kesken käydään Rion kokouksessa kesä-kuussa, presidentti Halonen sanoo.

PIRETTA PIETILÄ

edelliseltä sivulta

Kuvat Iiris Niemi

Kuva

Iiris

Nie

mi

121212 Stadin Ruusu 2/2012 13

miltä helsingin tulevat demaripäättäjät näyttävät?stadin demareiden kunnallisvaaliehdokasehdokkaista 24 on alle 30-vuotiaita. stadin Ruusu pyysi kahta heistä vastaamaan muutamaan kunnallisvaaleihin liittyvään kysymykseen.

Nimi: Inkeri virtanenTitteli: turvallisuuspolitiikan maisteri (MSc)Ikä: 25Kaupunginosa: Jollas

1. Eri alueiden eriarvoistumista on pyrittävä estämään. Tässä tärkeässä osassa on tietenkin koululaitos, mutta nuorten tasa-arvoisuutta pitäisi edistää myös takaamalla kohtuuhintaiset harrastusmahdollisuudet eri asuinalueilla. Nyt erinäiset

harrastusmaksut uhkaavat rajata osan harrastuksista joidenkin perheiden ulottumattomiin.

Erilaiset yhteisölliset kulttuuri- tai liikuntatapahtumat, joissa nuoret verkostoituisivat, vahvistaisivat kaupunginosan yhteistä identiteettiä. Helsingissä kulttuurien kirjo saisi näkyä enemmänkin.

Kolmanneksi mainitsen lähidemokratian edistämisen, esimerkiksi jokainen kaupungin- tai nuorisovaltuutettu voisi

käydä esittäytymässä oman alueensa kaupunginosatilaisuuk-sissa.

2. Helsingin yhteisöllisyyden, lähidemokratian sekä kunnan peruspalveluiden ylläpitäminen ja kehittäminen ovat aina asialistalla. Helsingin pitäisi olla yhtä lähestyttävä jokaisessa kolkassa ja pystyä vastaamaan alueiden erilaisiin tarpeisiin, jotka riippuvat esimerkiksi alueen ikärakenteesta.

Nimi: Jussi-Pekka RodeTitteli: EdunvalvontasihteeriIkä: 28Kaupunginosa: Etelä-Haaga

1. Nuorten koulutuksesta pitää huolehtia niin, että jokainen saa koulutuspaikan toiselta asteelta. Tässä on syytä lisätä yhteistyötä naapurikuntien kesken ja ottaa toimivat mallit käyttöön. Nuoret tarvitsevat myös nuorisotiloja ja matalan kynnyksen harrastusmahdolli-suuksia. Sosiaalista asumista tulee edistää.

2. Nuorten sosiaalinen asema Helsingissä, asuminen ja harrastusmahdollisuudet.

KaTI OKSMaN

Helsingin kaupunginhallitus ää-nesti kokouksessaan 2.5. Guggen-heim -hankkeesta. äänestyksessä kaatui kaupunginjohtaja Jussi Pa-jusen esitys, jossa kaupunginhal-litus olisi esittänyt valtuustolle käynnistää jatkoneuvottelut ja -kehitystyön Solomon r. Gugge-heim -säätiön ja yhteistyökump-paneiden kanssa. Hallituksen pää-töksellä hanke ei mene valtuuston käsittelyyn, vaan pysähtyy tähän.

Kokoomus kommentoi kaupun-ginhallituksen päätöstä tuoreeltaan. Valtuuston kokoomusryhmän pu-

heenjohtaja Tatu Rauhamäki har-mitteli, ettei asiaa siirretty lainkaan kaupunginvaltuuston käsiteltäväksi. - Hanke on saanut valtavasti julki-suutta ja olisi ansainnut valtuusto-käsittelyn. Tässä yhteydessä olisi voitu käydä laajempikin taidepoliit-tinen keskustelu, hän sanoi Verkko-uutisten haastattelussa.

- Hanketta ei haluttu viedä kau-punginvaltuuston käsiteltäväksi, koska se olisi ollut Helsingin kan-nalta huono sopimus, kertoo kau-punginhallituksen jäsen Tarja Kan-tola (sd.).

- Olemme demariryhmässä käy-neet laajaa keskustelua hankkeesta ja tehneet taustatyötä ja tulimme siihen tulokseen, että hanke on Helsingille liian kallis ja epävarma.

- Demariryhmä pitää taiteen edistämistä hyvin tärkeänä. Enem-män pitäisi kuitenkin lähteä hel-sinkiläisistä tarpeista. Kannamme erityistä huolta myös Helsingin taidemuseon tulevaisuudesta ja sen kehittämisestä, Tarja Kantola kertoo.

PIrETTa PIETIlä

Guggenheim -hanke kaatui niukasti kaupunginhallituksessa

Opetuslautakunta käsitteli tiistai-na 17.4. kaupunginhallituksen raamiesityksen sekä ohjeet vuo-den 2013 talousarvioesityksen laatimiseksi. Kaupungin johdon budjettiesitys on ehtinyt aiheuttaa suurta huolta niin kouluissa kuin luottamushenkilöiden keskuudes-sa. Vaikka annettu kehys on noin 4 % edellisvuotta suurempi, se ei riitä säilyttämään opetuksen tasoa nykyisellään.

Suurin ongelma on siinä, että kaupunginhallitus on yllättäen päättänyt siirtää palkankorotukset maksettaviksi opetustoimen ke-hyksestä. aiemmin ne on makset-tu kaupunginhallituksen keskite-tyistä määrärahoista.

Opetustoimen kehystä ei tämän muutoksen mukana kuitenkaan kasvatettu riittävästi. Toinen on-gelma ovat huonokuntoiset kou-lut. Niiden peruskorjaukset ovat nostaneet vuokria merkittävästi.

Jos esitystä ei syksyllä muuteta, opetustoimesta on leikattava 10 miljoonaa euroa. Kun kaikesta muusta on jo karsittu, jäljelle jää tuntikehys: opettajia palkataan vähemmän, minkä seurauksena muun muassa ryhmäkoot kasva-

vat ja tukiopetus vähenee. lisäksi määräaikaisten opettajien kesä-ajan palkasta osa aiotaan jättää maksamatta.

On hämmentävää, että samalla kun kaupungin johto on asettanut opetustoimen tällaisten leikkaus-ten eteen, kaupunginvaltuusto myönsi 200-vuotiaan Helsingin kunniaksi huhtikuun puolivälissä pidetyssä juhlakokouksessa 10 miljoonaa euroa ”nuorten syrjäy-tymistä ehkäiseviin toimenpitei-siin”.

Kokonaisuutta tarkasteltaessa päätös on absurdi. Kaupungin jär-jestämistä palveluista juuri koulu tavoittaa koko lasten ja nuorten

ikäluokan täydellisesti. Parasta syr-jäytymisen ennaltaehkäisyä on taata koululaitokselle mahdollisuus tavoittaa lapset joka päivä koulus-sa. riittävän pienissä ryhmissä opettaja jaksaa ja ehtii luoda jokai-seen oppilaaseensa luottamuksel-lisen vuorovaikutussuhteen. Toimi-valla oppilashuollolla katkaistaan syrjäytymiskehitys alkuunsa. Pätkä-rahoitetut lyhytikäiset hyvinvointi-hankkeet eivät sen sijaan korvaa pysyviä peruspalveluita.

ElINa aalTIO, opetuslautakunnanvarapuheenjohtaja

pätkärahoitetut hankkeet eivät korvaa peruspalveluita

1. Miten nuorten asemaa voitaisiin parantaa Helsingissä?2. Mitä teemoja Stadin Demareiden tulisi mielestäsi nostaa kuntavaaleissa esiin?

NuoRteN deMaReideN HelSiNki

Kuvat Heikki Virkkunen

141414

Helsingin kaupungin avoin kansainvälinen arkkiteh-tuurikilpailu ”Metropolin sykkivä sydän” uudesta keskustakirjastosta on herättänyt suurta mielenkiin-toa eri puolilla maailmaa. Kilpailuun on lähetetty yli 530 työtä.

Jatkoon valittavat ehdotukset julkistetaan arviolta syys-lokakuussa 2012. Kilpailun tulos selviää kesä-kuussa 2013.

- Valtuuston tulee vielä keskustella keskustakirjas-tosta sekä tehdä lopullinen päätös kirjaston paikasta ja rakentamisen aikataulusta, Tarja Kantola (sd.) sa-noo. - lisäksi on arvioitava, miten keskustakirjaston rakentaminen vaikuttaa muuhun kirjastontoimen.

Keskustakirjaston alkuperäisen aikataulun mukaan rakennustyöt olisivat alkaneet vuonna 2014 ja kirjas-to olisi valmistunut Suomen itsenäisyyden satavuo-tisjuhliin vuodeksi 2017. Kirjaston rakentaminen luultavasti viivästyy.

Keskustakirjastoon liittyvät päätökset tulevat ole-maan uuden sivistys- ja henkilöstötoimen apulais-kaupunginjohtaja Ritva viljasen ensimmäisiä tehtä-viä.

PIrETTa PIETIlä

Stadin Ruusu 2/2012 15

arkkitehtuurikilpailuun osallistuvat työt ovat kaupun-kilaisten nähtävillä Bunkkerissa Jätkäsaaressa viikon ajan 10.–16.5. arkisin klo 11–19 ja viikonloppuna klo 12–18.

Bunkkerin katuosoite on Tarmonkuja 2, käynti Bunkkerin lännenpuoleisen lastaussillan kautta Itäisen Vaihdekujan puolelta.

Keskustakirjastoa on suunniteltu rakennettavaksi Töölönlahdelle. Kirjastosta tulee toteutuessaan “ihmisten ja ideoiden kohtaamispaikka” sekä metropoli-alueen suurin yleinen kirjasto.

Kunnallisia kansanäänestyksiä pitäisi voida järjestää myös kuntavaalien yhteydessä. Kaupunginhallitus on esittänyt tätä muutosta oikeusministeriölle. Olisi järkevää äänestää yhdellä kertaa useammastakin asiasta, mutta kuntalaki ei sitä nyt salli. aloite on lähtöisin Demokratia-ryhmästä. Siellä pohdittiin myös, miten kansanäänestyksiä pitää valmistella. Kaupunkilaisten on saatava riittävästi tietoa äänestettävistä asioista, mieluiten useista vaihtoehdoista. On sovittava, sitooko äänestystulos päättäjiä vai ei. Jo äänestysesityksen laadintaan tarvitaan ehkä neuvoja. Mikä Demokratia-ryhmä? Kaupunginvaltuusto oli kirjannut asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien lisäämisen yhdeksi vaalikauden tavoitteista. Työrukkaseksi asetettiin maalis-kuussa 2011 kaikkien valtuustoryhmien edustajista koottu Demokratia-ryhmä [demokratia.hel.fi]. Vilkasta keskustelua käynyt työryhmä viimeisteli marraskuussa raportin, jonka kymmenestä toimenpide-ehdotuksesta on keväällä 2012 kyselty lautakuntien näkemyksiä. Kaupunginhallituksen kuuluu päättää jatkovalmistelusta, josta Demokratia-ryhmä toivoi myös lähetekeskustelua valtuustoon.

Miksi demokratia nyt kiinnostaa niin monia, sosialidemo-kraattisesta puolueesta ja konservatiivisesta brittipääminis-teristä aina Elinkeinoelämän valtuuskunta EVaan ja Itsenäi-syyden juhlarahasto Sitraan? Yksi syy on kuntauudistuksen suurkuntakaavailujen myötä herännyt pelko siitä, että päättäjät etääntyvät asukkaiden arjesta ja lähiympäristöstä. Samalla Helsinkiin tuovat uutta elämää ravintolapäivät ja kaupunkiviljelmät, festivaaleja järjestetään sekä Kontulassa että roihuvuoressa, ja Kallio-liike leviää jo Töölöön.

’Big Society’, ’suuri yhteiskunta’ on pääministeri David Cameronin brittikeskusteluun tuoma käsite. Se korostaa yhteisöllisyyttä ja kansalaisjärjestöjen roolia. Margaret Thatcherin politiikkana oli 1980-luvulla ajaa julkinen sektori alas ja antaa sen tehtävät yksityisfirmoille. Voi kysyä, onko Cameronin tavoitteena jättää loput kansalaisten vastuulle. ’Suurta yhteiskuntaa’ markkinoidaan kuitenkin vallan jakami-sena kansalaisille, joita kutsutaan kehittämään ja toteutta-maan julkisia palveluita.

Hyvinvointivaltion perinteinen malli on oikeistolaisen kritiikin mukaan tullut tiensä päähän. ’Suuri yhteiskunta’

tarjoaisi julkisten palveluiden uudistukselle mallin, jossa hyvinvointiyhteiskunnan peruskivi ei olisi julkinen sektori vaan ’yhteisöllisyys’. Tämä tarkoittaa muun muassa palvelu-setelin laajempaa käyttöönottoa. Palveluita luvattaisiin ostaa pieniltäkin kansalaisjärjestöiltä, vaikka todellisuudessa hinta-kilpailussa pärjäisivät vain suuret, yritysten kaltaiset organisaatiot. Julkisen sektorin velvollisuuksia ei siis voi sälyttää vapaaehtoisuuden varaan. Ei pidä sekoittaa kahta eri asiaa: demokratiaa ja tapaa tuottaa palveluita.

Demokratian kriisi tulee näkyväksi eriarvoisuutena ja syrjäytymisenä. Pystyäkseen toimimaan demokratiassa ihmisen on tunnettava olevansa täysivaltainen kansalainen. Ihmiset kasvavat yhteisöissä osallisuuteen ja kansalaisuu-teen. Silti yhteisöllisyyden varjolla ei saa sysätä ihmisiä itsepalveluyhteiskuntaan, jossa vain ketterimmät selviävät.

Kansanvallan muodot kaipaavat jatkuvaa uudistumista, vaikka ’suuren yhteiskunnan’ ääritulkintoihin voi suhtautua kriittisesti. Helsingissäkin on jalkautettava päätöksentekoa, kehitettävä osallistumismuotoja, varattava asukastoiminnal-le tiloja ja tuettava yhteisöllisyyttä. Ellei jo tämä valtuusto saa muutosta liikkeelle, uusien valtuutettujen on otettava asukas- ja lähidemokratia sydämenasiakseen.

KaarIN TaIPalE

Kirjoittaja ja Thomas Wallgren olivat Demokratia-ryhmän varsinaiset demarijäsenet.

dEmoKRATIA JA ”UUSI dEmoKRATIA” Asukasdemokratiaa ja uutta yhteisöllisyyttä

Kontufestarista Kallio-liikkeeseen

KESKUSTAKIRJASToHANKE NyTKÄHTÄNyT ETEENpÄIN

16

Raatihuoneen

vaalivuosi tuo aatteet valtuustoon

Perusterveydenhuolto on rapautunut viimeisten parinkymmenen vuoden aikana, kun resurssit ovat laman jäl-keen valuneet erikoissairaanhoitoon ja yksityisille palveluntuottajille. Mo-nen kunnan tiukka talous ja alibud-jetointi on jättänyt terveyskeskukset hännille.

Suomen terveydenhuollon kustan-nukset (9,2 prosenttia bruttokansan-tuotteesta) on OECD-maiden vertai-lussa alle keskitason (9,6 prosenttia). Muissa Pohjoismaissa kustannukset ovat korkeampia, Tanskassa jopa 11,5 prosenttia. Tämän voisi hyvällä tah-dolla tulkita suomalaiseksi tehokkuudeksi, elleivät terveyserot ja hoidon saatavuus ker-toisi karua kieltään.

HuS:n toimitusjohtaja Aki Lindén arvioi Sorsa-säätiön tilaisuudessa maaliskuussa, että terveydenhuollon rahoituksen vaje on 3 mil-jardia euroa. Kaikki ei ole rahasta kiinni, mut-ta ilman lisärahaa ei perusterveydenhuoltoa saada kuntoon.

Perusterveydenhuollon rapautuminen on huolestuttavaa myös siksi, että se on keskeisin-tä kansanterveystyötä. Väestöryhmien välillä on suuria eroja eliniässä, sairastamisessa ja sai-rauksien riskitekijöissä. useasta kansallisesta terveyserojen kaventamisohjelmasta huolimat-ta terveyserot ovat pysyneet ennallaan tai jopa kasvaneet viimeisten 25 vuoden aikana.

Suuri häpeä on se, että suomalainen tervey-denhuoltojärjestelmä itsessään tuottaa eriar-voisuutta. Meillä on työterveyshuolto, jossa työntekijä pääsee hoitoon nopeasti ja maksut-ta. Rahalla pääsee valtion Kela-korvauksin tukemalle yksityiselle sektorille. Eläkeläiset, työttömät ja köyhät joutuvat jonottamaan kunnan terveyspalveluihin ja maksamaan sii-tä ilosta.

oN TERVEySpoLITIIKAN SUURI LINJA

Potilaat maksavat Suomessa terveydenhoi-dostaan ja lääkkeistä huomattavasti suurem-man osan omasta kukkarosta kuin muualla Pohjoismaissa. Siksi Stadin demareilta on hieno saavutus, että terveyskeskusmaksuista luovu-taan Helsingissä. Maksut ovat merkityksetön tulonlähde suhteessa terveydenhuollon menoi-hin, mutta ne estävät pienituloisia hakeutumas-ta hoitoon. Ja se vasta kalliiksi tulee, kun saira-uksia ei ennaltaehkäistä tai hoideta ajoissa.

Lisää rahaa tarvitaan kunnalliseen perus-terveydenhuoltoon, jotta terveyskeskukset saadaan kuntalaisille toimiviksi. Mutta paljon voidaan saavuttaa tekemällä asioita nykyistä

paremmin.2000-luvulla hehkutettiin yksityistä tervey-

denhuoltoa. Mitä voitaisiinkaan saavuttaa, jos 2010-luvulla kaikki se aika, raha ja energia, mitä pannaan erinäisten markkinaehtoisten toimintamallien kuten ulkoistamisten, kilpai-luttamisten ja palveluseteleiden kehittämiseen, suunnattaisiinkin kunnallisten terveyskeskus-ten kehittämiseen.

Kuten sosiaali- ja terveysministeriön enti-nen johtaja Kimmo Leppo säätiön julkaisus-sa toteaa: ”Kansan terveys on tahdon asia”.

HILDuR BOLDT

Kalevi Sorsa -säätiö on sosialidemokraattinen ajatushautomo. Säätiö hautoo ajatuksia, mutta ei istu niiden päällä, vaan kokoaa niitä julkaisui-hin ja herättää niistä julkista keskustelua. Säätiön hankkeet ovat käsitelleet muun muassa eriarvoisuutta koulutusjärjestelmässä, sosiaali- ja terveyspalveluiden kipupisteitä ja tuottamistapoja, oikeuden-mukaista verotusta, finanssikriisiä ja kestävää kasvua, kuluttajavaikutta-mista sekä työelämän muutoksia.

Lisätietoa säätiöstä ja julkaisut löytyvät osoitteesta www.sorsafoundati-on.fi. liity säätiön FB-ryhmään niin saat kutsun tapahtumiin: http://www.facebook.com/Sorsafoundation

teRveySeRoJeN kaveNtaMiNeN

Kun valtuusto keskusteli äskettäin palveluseteleistä ja aloitteista, ilmassa väreili jo selvästi syksyn kuntavaa-lia ennakoiva aatteellinen jännite. Kokoomus haluaa kilpailuttaa ja kokeilla palveluseteliä laajemmin ”uusilla tuotteilla”. Sdp ja vasemmistoliitto haluavat puolustaa julkisia palveluita. Emme halua, että isot kansainväliset firmat tulisivat mellastamaan esimer-kiksi vanhushoivan ja palveluasumisen kentälle. Helsingin demareiden kuntavaaliohjelma seuraavalle valtuustokaudelle valmistuu kentän toivomuksia kuunnellen. Keskeinen pyrkimyksemme on terveys- ja hyvinvointierojen kasvun taittaminen. Terveysase-malle pääsyä on parannettava, henkilökunnan vajausta korjattava. Vaadimme jo viime lokakuun budjettineuvotteluissa, että terveyskeskusmaksusta luovutaan. Terveyslauta-kunta linjasi talvella, että maksusta luovuttaisiin ensi vuoden alusta. asia ratkeaa vuoden 2013 budjetin laadinnan yhteydessä. Maksujen poisto olisi tärkeä keino kaventaa terveyseroja Helsingissä, koska asiakkaina on hyvin paljon pienituloisia eläkeläisiä ja työttömiä, jotka eivät ole ilmaisen työterveyshoidon piirissä. Kevään budjettiraamineuvotteluja hankaloitti se, että merkittävä osa henkilöstökustannuksista oli esitetty vertailukelvottomasti vuosien 2012 ja 2013 välillä. – Kun vuoden 2012 budjetissa on noin 60 miljoonaa euroa keskitettynä varauksena kaupungin koko henkilöstön palkankorotuksiin, niin vuoden 2013 budjetissa mitään tällaista keskitettyä varausta ei ole, vaan vuoden 2013 kaikki henkilöstörahat – myös vuoden 2013 palkankorotukset – sisältyvät ko. viraston raamiin, valtuustoryhmän johtaja Jorma Bergholm (sd.) arvioi. raamin virkaesittelyssä ei millään tavalla tuotu esiin, että opetustoimi on tuntikehysleikkausten edessä. Neuvottelijat olettivat sen riittävän, kun ikäluokat jonkin verran pienenevät. Mikäli opetusviraston

myöhemmät laskelmat pitävät paikkansa, on kesän ja syksyn budjettineuvotteluissa asia otettava uuteen harkintaan. Demarit eivät tule hyväksymään kouluille matokuuria. Vihreät ovat Helsingissä vuosikausia peesanneet kokoomuksen budjetti- ja talouslinjaa. Huhtikuun 25. päivä muutti kaiken. Ritva viljanen löi selkeällä enemmistöllä Tuija Braxin, jonka takana olivat lopulta vain vihreät, keskusta, puolet rkp:stä ja perussuomalaisten enemmistö. He löysivät sisältään vastustuksen Guggenheim -aiesopimuksen taloudel-lisille riskeille vasta apulaiskaupunginjohtajavaalin jälkeen. No, parempi edes silloin. ”Helsinki taidekaupunkina – Guggenheim vai ei?” -keskustelu veti Paasitornin Siltasaari-Salin täyteen. Kaupunkilaiset innostuivat keskustelemaan taiteesta ja sen merkityksestä helsinkiläisille. Salista tuli monia hyviä puheenvuoroja. Narikkavahdin mieleen jäi sosiologian professori Paavo Uusitalo, joka asui Bilbaossa vuosia. Hän kertoi totuuden museon merkityksestä teollisuuden alasajoa korvaavana kaupungin slummialueen nostajana. Katajanokka ei ole samanlainen. Kun Helsingin demarit tekivät jäsenkyselyn vaalioh-jelman kärjistä, kärkeen nousivat liikunta-, kulttuuri- ja harrastusmahdollisuudet kaikille kaupunkilaisille. Guggenheim-museon valitsi kulttuuri- ja liikunta-asioiden kolmen kärkeen vain 7 prosenttia vastaajista (444). Vastaava heikko kannatus hankkeella oli helsinkiläisten keskuudessa tehdyissä kyselyissä. Kevään kunnallispoliittinen saldo on hyvä: Vaikutim-me budjettiraamiin ja terveyskeskusmaksulinjauk-seen, Guggenheim-keskustelussa vaikutimme tavalla, jossa vihreiden oli valittava puolensa. Maankäytön, asumisen ja liikenteen uusi sopimus on viimeistä sinettiä vailla valmis.


Kuva

Kim

mo

Bran

dt H

elsi

ngin

kau

punk

i ain

eist

opan

kki


Paloiteltu Länsiranta

Länsiranta on jaettu A-, B- ja C-alueisiin vuonna 1993 solmitun Oslon rauhansopimuksen pe-rusteella. A-alueet ovat täysin palestiinalaishallinnon määräys-vallassa, B-alueita hallitsee soti-laallisesti Israel, mutta siviilihal-linto kuluu palestiinalaisille. C-alueet taas ovat kokonaan Is-raelin hallinnassa. Tähän C-alueeseen kuuluu 62 prosenttia Länsirannan pinta-alasta, mutta alueella asuu vain noin 150 000 palestiinalaista. Kaikki Isra-elin laittomasti Länsirannalle rakentamat siirtokunnat sijaitse-vat C-alueella ja osa alueesta on sotilasvyöhykettä.

A-alueet ovat saarekkeita, joissa suurin osa palestiinalaisväestöstä asuu. Liikkuminen näi-den saarekkeiden välillä on vaikeaa, sillä osa teistä on tarkoitettu vain siirtokuntalaisten käyttöön, ja palestiinalaisten tiet ovat huonos-sa kunnossa. Lisäksi Länsirannalla on satoja tiesulkuja ja tarkastuspisteitä, jotka hidastavat matkantekoa. Palestiinalaisten pääsyä sairaa-lahoitoon, töihin ja kouluun vaikeutetaan erittäin byrokraattisella lupajärjestelmällä.

Israelin laittomasti omiin alueisiinsa liittämä Itä-Jerusalem on palestiinalaisten enemmistön saavuttamattomissa, vaikka se alkuperäisessa jakosopimuksessa kuuluu palestiinalaisaluei-siin. Alueen palestiinalaisilla ei ole täysiä kan-salaisoikeuksia Israelissa, mutta he eivät myös-kään pääse vapaasti kulkemaan Länsirannalle. Itä-Jerusalemista alkava siirtokuntavyöhyke

uhkaa laajeta lähes Kuolleelle Merelle saakka. Toteutuessaan tämä kehitys katkaisisi Länsiran-nan Jerusalemin korkeudelta kahtia.

Talojen tuhoaminen kiihtyy

Yksi suurimmista ongelmista Länsirannan C-alueella sekä Itä-Jerusalemissa on talojen tu-hoaminen. Viime vuoden aikana Israelin ar-meija tuhosi rakennuksia enemmän kuin yhtenäkään aiempana vuotena koko 45 vuot-ta kestäneen miehityksen aikana. Kaiken kaik-kiaan 622 rakennusta tuhottiin mukaan luki-en 222 kotia, 170 eläinsuojaa, kaksi luokkahuonetta sekä yksi moskeija kahteen kertaan. Vuodesta 2010 tuhojen määrä lisään-tyi 42 prosenttia.

Lähes kaikkien näiden tuhoamisten syynä oli luvaton rakentaminen, joissain syynä myös

yleinen turvallisuus. YK:n huma-nitääristen asioiden koordinoin-nista vastaavan toimiston OCHA:n mukaan palestiinalaisten on käy-tännössä mahdotonta saada raken-nuslupaa. Tämän tietäen monet eivät edes lähde lupaprosessiin, vaan rakentavat talonsa ja eläin-suojansa luvatta omille mailleen.

Luvatta kotinsa rakentaneet per-heet joutuvat jatkuvasti elämään siinä pelossa, että heidän kotinsa tuhotaan. Tuhoamismääräyksen saatuaan palestiinalaiset ryhtyvät lakimiehen avulla anomaan mää-räyksen peruuttamista. Joissain tapauksissa Israelin korkein oikeus on todennut talon tuhoamisen lait-tomaksi, ja tuho on onnistuttu es-

tämään. Joskus tuhot kuitenkin tarkoittavat kokonaisen kylän ja yhteisön tuhoa. Monet perheet päättävät lähteä kodeistaan palestii-nalaisviranomaisten hallinnoimalle A-alueel-le, mutta suurin osa jää pelosta huolimatta.

Talojen tuhoamiset ovat monella tapaa ää-rimmäisen julmia ihmisoikeusrikkomuksia. Perheet jäävät ilman suojaa ja menettävät usein koko omaisuutensa talon mukana. He ovat käyttäneet oman talon rakentamiseen valtavan määrän rahaa, mutta rahaakin tär-keämpää on rakkaus omaan kotiseutuun, jos-sa perheet usein ovat asuneet useiden suku-polvien ajan.

Laittomat siirtokunnat laajenevat

Kansainvälisen oikeuden mukaan miehittäjä-valta ei saa siirtää siviiliväestöään miehitetyl-

Israel on miehittänyt palestiinalaisalueita 45 vuoden ajan. Siirtokunnat, väkivalta, liikkumiset esteet ja talojen tuhoaminen ovat palestiinalaisten arkipäivää miehityksen keskellä. Palestiinalaisalueiden tapahtumat harvoin päätyvät suomalaiseen mediaan, vaikka raportoitavaa alueelta riittää. Hanna Isbom työskenteli alkukeväästä Länsirannalla ja kertoo seuraavassa alueen tilanteesta.

Palestiinalaispoika ja tuhottu eläinsuoja Saadet Tha’lahin kylässä

Abu al Urgan kylässä asuvan perheen talo on tuhottu jo kahteen kertaan. Tällä hetkellä perhe asuu teltassa.

Kuvat Hanna Isbom

20

lkuulumisia piiristä


Kirjoittaja on Stadin Demareiden toiminnanjohtaja, joka toimi keväällä 2012 ihmisoikeustarkkailijana Länsirannalla EAPPI-ohjelman puitteissa. EAPPI on lyhenne sanoista Ecumenical Accompaniment Programme in Palestine and Israel. Ohjelman tarkoituksena on tarjota miehityksen keskellä eläville siviileille suojelevaa läsnäoloa, ja edistää väkivallattomia pyrkimyksiä oikeudenmukaiseen rauhaan ja miehityksen päättymiseen yhdessä palestiinalaisten ja israelilaisten kanssa.

EAPPI-tarkkailijoiden esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta lähettävän tahon (Kirkon Ulkomaanapu) mielipidettä.

le alueelle. Länsirannan siirtokunnissa asuu kuitenkin jo 500 000 israelilaista. YK ja jopa Israelin vankin tukija Yhdysvallat ovat tuo-minneet nämä siirtokunnat laittomiksi.

Siirtokuntalaisista suuri osa asuu Länsiran-nalla taloudellisista syistä. Asunnot siirtokun-nissa ovat halvempia kuin Israelin puolella, ja siirtokuntiin muuttavat saavat merkittäviä verohelpotuksia. Osa siirtokuntalaisista taas asuu Länsirannalla uskonnollisista ja ideolo-gisista syistä. Syvällä Länsirannalla sijaitsevis-sa siirtokunnissa asuvat ihmiset uskovat, että Jumala on luvannut heille maan tai he ajavat Suur-Israelia, joissa myös palestiinalaisalueet kuuluvat Israelin valtioon. Nämä siirtokunta-laiset muodostavat palestiinalaisille suuren turvallisuusriskin.

Ideologisten siirtokuntien läheisyydessä asuvat palestiinalaiset kärsivät usein siirtokun-talaisten harjoittamasta väkivallasta. Alueella asuvat palestiinalaiset ovat paimentolaisia, ja elävät viljelemällä ja lampaita kasvattamalla. Siirtokuntalaiset tuhoavat palestiinalaisten viljelyksiä, estävät heitä pääsemästä viljelys-mailleen, ja pahimmissa tapauksissa käyttävät

suoraa väkivaltaa ja tappavat eläimiä. C-alueella palestiinalaisasukkailla ei ole tur-

vanaan muuta virkavaltaa kuin Israelin poliisi ja armeija. Nämä eivät yleensä ole halukkaita selvittämään siirtokuntalaisten palestiinalaisiin kohdistamia rikoksia. Sotilaat syyllistyvät toi-sinaan itsekin saman tyyppisiin rikkomuksiin. Siksi kansainvälisten toimijoiden läsnäolo alu-eella on äärimmäisen tärkeää.

C-alueen kylissä palestiinalaisasukkaiden elämäntilanne on lähes sietämätön, mutta mi-käli asukkaat lähtevät kylistään, tarkoittaa se usein siirtokuntien laajenemista palestiinalais-ten maille. Israel on ottanut käyttöön ottomaa-nivallan aikaisen lain, jonka mukaan viljelemä-tön maa voidaan julistaa valtion omaisuudeksi tietyn ajan puitteissa. Palestiinalaisia estetään pääsemästä omille mailleen turvallisuussyistä, minkä jälkeen maa voidaan julistaa valtion omaisuudeksi ja antaa siirtokuntien käyttöön. Näin siirtokuntia voidaan edelleen laajentaa.

Toivoa paremmasta?

Siirtokuntia voidaan pitää yhtenä suurimmista rauhan esteistä. Niiden rakentaminen on käy-

tännössä tuhonnut mahdollisuudet elinvoimai-seen palestiinalaisvaltioon, sillä palestiinalais-ten elintila kutistuu koko ajan siirtokuntien laajentuessa. Israelin vetäytyminen siirtokun-nista tuntuu tällä hetkellä epätodennäköiseltä. Yksi valtio, jossa kaikilla sen kansalaisilla olisi tasavertaiset oikeudet, tuntuu sekin utopistisel-ta vaihtoehdolta. Johonkin ratkaisuun on kui-tenkin ennen pitkää päästävä.

Etelä-Afrikan apartheid-järjestelmä kaatui vajaat 20 vuotta sitten kansainvälisen paineen alla. Myös palestiinalaisille kansainvälinen huo-mio ja solidaarisuuden osoitukset voivat antaa toivoa vapaudesta. Miehityksen päättyminen ei vapauttaisi yksin palestiinalaisia, vaan myös israelilaiset saisivat vapauden miehityksestä. Siksi tarvitsemme poliittista ja taloudellista painostusta miehityksen päättämiseksi ja oi-keudenmukaisen rauhan saavuttamiseksi.

HANNA ISBOM

Siirtokuntalaiset ovat tehneet kivistä Daavidin tähden palestiinalaisten laidunmaille. EAPPI-tarkkailijat ovat todistaneet useasti tässä laaksossa siirtokuntalaisten heittävän lingolla kiviä paimenia ja lampaita kohti. Huhtikuun lopussa 12-vuotias palestiinalaispoika ja hänen isänsä pahoinpideltiin ja paimenet uhattiin tappaa.

piirin uusi toiminnanjohtaja

1. Kerro itsestäsi ja siitä miten löysit sosialidemokratian?Olen 31-vuotias valtiotieteiden maisteri. Olen kotoisin Etelä-Karjalasta, Imatralta, ja tällä hetkellä asun Malmilla. Olin 20-vuotias, kun kiinnostuin politiikasta. aika pian minulle selvisi, että sosialidemokratia on aatteeni, enkä ole sitä sen jälkeen epäillyt, kun mukaan lähdin.

liityin SONKiin ja Demarinuoriin vuoden 2001 alussa ja vähän myöhemmin myös puolueen jäseneksi. Opiskelin Turun yliopistossa pääaineenani poliittinen historia, ja toimin koko opiskeluaikani aktiivisesti politiikas-sa. Valmistuttuani viisi vuotta sitten muutin Helsinkiin, ja aloitin työskentelyn antti Kalliomäen eduskunta-avustajana. Toiminnanjohtajan tehtävään siirryn Demarinuorten pääsihteerin paikalta. Nuorisoliitossa ehdin työskennellä kaiken kaikkiaan lähes viisi vuotta eri tehtävissä.

2. Millä mielin odotat työn aloittamista Stadin Demarien toiminnanjohtajana?Työni alkaa haastavassa ajankohdassa, kun puoluekokouk-seen on vain pari viikkoa, ja kunnallisvaaleihin puoli vuotta. Odotan mielenkiintoista ja intensiivistä loppuvuotta. lokakuun loppuun asti työ pitää varmasti erittäin kiireisenä. Odotan innolla, että pääsen tarttumaan työhön.

3. Mikä on mielestäsi toiminnanjohtajan tärkein tehtävä?Toiminnanjohtajan tärkein tehtävä on pitää järjestö elinvoimaisessa kunnossa. luottamushenkilöt ja aktiivit saavat keskittyä toimintaan ja politiikkaan, kun toiminnan-johtaja tekee sen omalla työllään ja tuellaan mahdolliseksi.

4. Kerro yksi asia Stadin Demarien toiminnassa, jonka haluaisit muuttaa?Helsingissä järjestetään paljon laadukkaita poliittisia keskustelutilaisuuksia ja osastoilla on runsaasti toimintaa.

Toivon, että voimme jatkossa vielä lisätä matalan kynnyksen tapahtumia, joihin myös puolueen ulkopuoliset henkilöt voivat helposti osallistua. Toivon, että Stadin Demarit on tulevaisuudessa entistä houkuttelevampi ja avoimempi järjestö, jonka toimintaan saadaan eritaustaisia uusia ihmisiä mukaan.

5. Mitä odotuksia sinulla on Helsingin puoluekokoukselta?

Puoluekokouksen tärkein tehtävä on päättää puolueen linjasta. Nyt kun olemme jälleen hallitusvastuussa, on päätöksillä entistä enemmän vaikutusta siihen, millaista politiikkaa harjoitamme. Toivon avointa ja keskustelevaa kokousta, joka näkyy myös Helsingin katukuvassa.

6. Kunnallisvaaleihin on enää puoli vuotta aikaa. Millä reseptillä vaaleissa menestytään?Suomen vaalijärjestelmä nojaa hyvin pitkälti ehdokkaisiin ja heidän omiin kampanjoihinsa. Toivon, että Stadin Demarit voi tarjota ehdokkaille ja äänestäjille hyvän kunnallisvaa-liohjelman sekä tehdä vetoavan kampanjan. Piirijärjestön tehtävänä on tukea ehdokkaita kampanjatyössä ja kannus-taa aktiiveja vaalityöhön. Monipuolinen ehdokaslista on yksi menestyksen edellytys. Sosialidemokraatit tekevät

kuntapolitiikkaa asukkaiden parhaaksi, ja toivon, että se viesti välittyy kaikille helsinkiläisille.

7. Mikä on Helsingissä parasta?Helsinki on kerta toisensa jälkeen rankattu yhdeksi maail-man parhaimmista kaupungeista elää ja vierailla. Ei ihme, sillä Helsinki tarjoaa sekä asukkaille että turisteille kulttuuria, arkkitehtuuria, luontoelämyksiä, hyvän joukkoliikenteen ja turvallisen kaupunkiympäristön. Näin kesän lähestyessä iloitsen erityisesti hyvistä pyöräteistä. Helsinki näyttää parhaat puolensa, kun sitä katselee pyörän selästä meren-rantateitä ajellen.

HETa VälIMäKI

HaNNa iSboM TARTTUU INNoLLA TöIHIN

hanna isbom astuu toukokuun puolivälissä suurin saappaisiin. isbom aloittaa silloin stadin demarien toiminnanjohtajana jukka paasikallion

jäätyä eläkkeelle. kevään ajan hanna isbom on toiminut palestiinassa ihmisoikeustarkkailijana. tarmokas toveri vastasi stadin Ruusun

kysymyksiin muutama viikko ennen h-hetkeä.

Tarinateatteriryhmä Vyöruusu perustettiin ke-väällä 2011, kun joukko sosialidemokraatteja halusi tehdä vaalityötä uudella tavalla.

Tarinateatteri on improvisaatiota, jossa ylei-sön tunteet, ajatukset, kokemukset ja tarinat tehdään näkyviksi erilaisin teatteritekniikoin. Siksi tarinateatteri sopii erinomaisesti erilaisiin vaalitilaisuuksiin. Puhetilaisuuksista saadaan tarinateatterin keinoin uusia puolia irti; näyt-telijät tulevat aina tilanteeseen hieman “ulko-puolelta”, jolloin tarinateatteri on oiva tapa purkaa tilaisuuden antia ja saada se näin pu-reutumaan yleisön mieliin.

Koska tarinateatteri perustuu yleisön ja näyt-

telijöiden väliseen vuorovaikutukseen, jokai-nen esitys on erilainen ja jokaisesta tarinasta voidaan tehdä teatteria.

Vyöruusu tarjoutuu tekemään vaalityötä yhdessä kunnallisvaaliehdokkaiden kanssa ensi syksynä. Parhaiten tarinateatteri toimii sisätiloissa olevissa tilaisuuksissa. Ole rohkea ja jää äänestäjiesi mieleen!

Yhteydenotot: ryhmän ohjaaja Kaijamaija Parviainen, puh. 040-5121552, sähköposti [email protected]

PIrETTa PIETIlä


Tervetuloa Kryptan aamumessuunHelsingin Tuomiokirkon kellarissa sijaitseva kaunis Krypta avaa ovensa puoluekokousvieraille ja muille helsinkiläisille lauantaiaamuna 26.5. klo 8. aamumessussa saarnaa rovasti Paavo Sa-lakka, ehtoollisavustajina toimivat Olli Laine, Tarja Kantola ja Orlando Molina, tekstinlukija-na Eero Heinäluoma. Tervetuloa Kryptaan hiljentymään ja nauttimaan tunnelmasta!


etta koko Mellunkylän alueella, mikä tässä muutoksessa toteu-tuikin. Mutta vaikka yhdistymi-nen toi oikeuden edustaa, ei se silti ole aktivoinut jäsenkuntaa toiminnan kehittämiseen. Ja toisaalta nuoremman väestön muuttoliike tuottaa ongelmia niissä asuinalueosastoissa, joi-den toiminta perustuu vahvaan kotiseututyöhön

Kaiken kaikkiaan yhdistymi-nen on tuonut epäuskoa alueen muissa vaikuttajissa ja jopa epäilyjä sosialidemokraattien arvostuksen heikentymisestä. Samaan aikaan perussuomalai-set perustavat lähiökohtaisia osastoja, nostavat arvostustaan ja antavat kuvan, että he välittä-vät demareita enemmän lähiöi-den kehittämisestä.

Alueen kasvaminen tuottaa myös sen ongelman, että toi-mintaa pitäisi olla joka kolkassa. Esimerkiksi alueen toisella reu-nalla toteutettua presidenttivie-railua ei vastakkaisella reunalla mielletä ”meidän luona” käymi-seksi.

Vastuu alueen kunnolla hoi-tamisesta kasvaa, vaikka tekijöi-tä ei välttämättä tule mukaan yhtään sen enempää.

MARJuT KLINGA

Tarinateatteri jalkautuu vaalitilaisuuksiinHelsingin sosialidemokraattinen piiri perusti toissa vuonna osas-torakennetyöryhmän, jonka työn tuloksena yhdistyi muutama osas-to. Moni muu tarpeellinen asia työryhmän loppuraportista onkin jäänyt toteuttamatta.

On silti syytä uskoa, että kaikis-sa osastoissa yhdistymisen tarpeel-lisuutta koskeva keskustelu on käyty, ja jos se ei ole johtanut muu-toksiin, on syy ollut perusteltu.

Itä-Helsinki suunnannäyttäjänäItäisen Helsingin demariosastojen kesken on yhdistymisistä keskus-teltu jo pitkään. On jopa pohdittu yhden yhteisen osaston muodos-tamista. Tämän hankkeen jarruna ovat historialliset syyt, jotka mo-nelle ovat tärkeitä. Samantyyppi-siä syitä voisi toivoa nostettavan esille myös kuntauudistuskeskus-telussa.

Itäisellä alueella osastoja yhdis-tyi silti enemmän kuin keskimää-rin kaupungissa. Yksi osasto lo-petti toimintansa, ja jäsenet siirtyivät muihin toimiviin osas-toihin. Ja neljästä osastosta muo-dostui kaksi isompaa ja entistä aktiivisempaa kokonaisuutta.

Nämä yhdistyneet eivät ole pa-ras mahdollinen esimerkki, koska yksikään niistä ei ollut huonosti toimiva saati täysin toimimaton osasto. Silti niidenkin taustoja kannattaa valottaa, jotta mahdol-lisesti muut voisivat jatkaa asian

työstämistä keskuudessaan. Tule-van syksyn kuntavaaleissa olisi toivottavaa, että osastot olisivat rakenteiltaan mahdollisimman toimivia, jotta vaalityö olisi suju-vaa.

- Herttoniemen ja Roihuvuoren osastojen yhdistäminen oli positii-vinen ja kaiken kaikkiaan hyödyl-linen ratkaisu, joka toi myös uutta intoa. Kielteisiä puheenvuoroja ei ole kuulunut keneltäkään, toteaa uuden osaston puheenjohtaja Olli Lehtonen. - Alueellisen puoluetoi-minnan perusongelmiin yhdisty-miset eivät kuitenkaan tuo ratkai-sua, muttavarmasti paremmat

mahdollisuudet ratkaista niitä.- Monen heikon yhdistäminen

ei luo yhtä vahvaa. Toimintojen yhteen tuominen ei lämmitä kau-aa, ellei samanaikaisesti kehitetä toiminnan sisältöjä. useimpia alueellisia yhdistyksiä vaivaa us-kottavuuden puute.

Jotta me menestyisimme, mei-dän tulisi olla aidosti aktiivisia omalla asuinalueellamme ja toi-mia alueen verkostoissa, Lehto-nen jatkaa.

- Toisaalta meidän tulisi olla poliittisia vaikuttajia eli saada yh-distyksemme kautta todellinen vaikutuskanava poliittiseen toi-

mintaan. Näin ei myöskään ole. Alueellisia eroja tietysti on, mutta tämä on perustrendi. Meillä on uskottavuusvaje kahteen suun-taan - sekä alueaktivismiin että poliittiseen vaikuttamiseen.

Voin osittain jakaa Olli Lehto-sen ajatukset, mutta en näe tule-vaisuutta niin ruusuisena kuin se Herttoniemessä on koettu.

Hynttyyt yhteen MellunkylässäMellunkylä on 30 000 asukkaal-laan yksi yksi Helsingin suurim-pia alueita. Alueella toimi aiem-min kaksi puolueosastoa: Kontulan ja Mellunmäen osastot. Jälkimmäinen oli melko pieni ja koostui iäkkäämmistä asukkaista. Jäseniä näissä kahdessa oli yh-teensä reilu sata.

Hynttyyt lyötiin yhteen, jotta voitiin paremmin edustaa puolu-

yHTEISTyöLLÄ TEHoA oSASToToImINTAAN

helsingin demaripiirin alueella on pyritty vauhdittamaan osastojen yhdistymisiä, ja muutama osasto on jopäätynytkin keskenään naimisiin.

seuraavissa kunnallisvaaleissa tullaan näkemään, johtaako vahvempi osastorakenne muutoksiin alueen äänijakautumassa.

Kuv

a M

arju

t Klin

ga

Kuva

Sep

po J.

J. Si

rkka

Kuva

San

na V

allin

en

Marjut Klinga Kontulasta ja Ville Jalovaara Vuosaaresta päivystä-vät puolueiden yhteisteltalla Kontufestareilla Helsinki-päivänä.

Osastot tekevät yhteistyötä etenkin lähiötapahtumien yhteydessä. Zahra Osman-Sovala jakaa ilmapalloja.

Kuv

a Pi

rett

a Pi

etilä


rajapyykkejä ylittävä kaupunkirakas Helsinkimme juhlisti hetki sitten 200-vuotista taivaltaan Suomen pääkaupunki-na. Kahden vuosisadan aikana Helsinki on kasvanut kaikilla mahdollisilla mittareilla mitattuna. 600 000 asukkaan maaginen raja ylitetään näinä päivinä. Kansalaisten yleinen hyvinvointi, kansallinen ja kansainvälinen kilpailukyky sekä maa-ala ovat kaikki olleet kasvussa. Kaupungin henkilöstön eläköity- misikä on noussut.

200-vuotissyntymäpäiviä vietettiin suuren seminaarin ja juhlakonsertin merkeissä. Juhlinta oli arvokasta ja käytetyt puheenvuorot tyylikkäitä. Juhliin oli kutsuttu Suomen muista kaupungeista ja kunnista satapäinen joukko edustajia.

Erityisen sivistyneistä hetkistä nautittiin myös juhlia edeltävänä iltana kaupunginvaltuuston juhlakokouksessa, jossa puolueryhmien edustajat pitivät erinomaisia puheita. Saattaa olla puolueellista, mutta väitän silti, että SDP:n kaupunginhallitusryhmän puheenjohtaja Osku Pajamäki piti illan parhaan ja linjakkaimman puheen. Hän kiinnitti huomiota siihen, että ratsastamme edelleen 70–90-lukujen saavutuk-silla ja silmämme ovat sokaistuneet näkemästä kaupungin sisäisen eriarvoistumisen kasvua.

Tähän valtuusto onneksi puuttui päättämällä panostaa kymmenen miljoonaa euroa nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn. Päätösesitystä kaupunginhallituksessa muokatessa demarit esittivät, että nimeä muokattaisiin nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamisen suuntaan. Siitähän tässä on kyse: sosialidemokraatit lähtivät pari vuotta sitten määrätietoisesti ajamaan nuorisotakuuta yhteiskuntaamme. Hankkeesta on nyt otettu koppi ja Helsingissä koko poliittinen spektri riemurinnoin ajaa sitä eteenpäin. Brändääminen ei tässä asiassa

onnistu demareilta yhtä hyvin kuin hyvinvointi-yhteiskunnan tukeminen. Jotain harjoiteltavaa siis vielä on.

Toinen merkittävä viime aikojen rajapyykin siirto on ollut Helsingin laajentuminen kohti itää. Östersundomin alueen liittäminen oli jo oma sotkunsa. lisää vahvaa keskustelua on saatu käydä nyt, kun aluetta on ryhdytty kaavoittamaan. apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilän osaaminen ja kokemus ovat näkyneet kaavoitustyössä. Kansalaisyhteiskun-nan toimijat olivat aktiivisessa roolissa keskustelussa alueen luontoarvojen suojelemi-seksi. Natura-alueen sijainti kaavoitettavan alueen kupeessa on ollut haaste, mutta siitä on nyt selvitty. Demareiden ja kokoomuksen yhteisymmärrys kaupunginhallituksessa auttoi viemään myös viherkäytävien ja suojeltavien kohteiden etua eteenpäin.

Vihreät sen sijaan olivat jälleen peitsi tanassa. Paras tulos heidän näkövinkkelistään katsottu-na olisi ollut niin paljon kevyempi ja hajanai-sempi kaupunginosa, ettei koko seudulle olisi ollut järkevää rakentaa metrorataa. alueen asuntojen hinnatkin olisivat todennäköisesti nousseet niin korkeiksi, että Östersundomista olisi kehkeytynyt kiva ja kevyt ylemmän keskiluokan puistokaupunginosa, jonne olisi päässyt vain autolla. Käytännössä vihreät olisivat siis halunneet tehdä Östersundomista Helsingin oman Espoon. Onneksi tällä kertaa järki ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus voittivat.

TIMO KONTIOKaupunginhallituksen varajäsen


Stadin Demarien piirikokous ko-kontui Paasitorniin lauantaina 31.3.2012. Kokous oli tavanomais-ta haikeampi, koska piirin pitkäai-kainen toiminnanjohtaja Jukka Paasikallio jätti kokouksessa jää-hyväisensä ennen siirtymistään lomien kautta eläkkeelle huhti-kuun puolivälissä.

Tärkeänä kokousasiana oli valita ehdokas Helsingin kaupungin si-vistystoimen apulaiskaupungin-johtajaksi. Valinta Päivi Lipposen ja Ritva viljasen välillä päättyi

jälkimmäisen valintaan sosialide-mokraattien ehdokkaaksi - ja myö-hemmin itse tehtävään.

Kokous valitsi SDP:n puolueval-tuustoon varsinaisiksi jäseniksi Antti Hytin, Nasima Razmyarin, Mirka vainikan, Kaarin Taipa-leen ja Aleksej Fedotovin sekä varajäseniksi Ulla-Maija Rajakan-kaan, Petri Ijäksen, Juha Jaati-sen, ville Jalovaaran ja Jouko Sillanpään.

PIrETTa PIETIlä

Väistyvä puoluesihteeri Mikael Jungner piti kokouksessa poliittisen tilannekatsauksen.

piirikokous valitsi apulaiskaupunkijohtaja-

ehdokkaan 31.3.


Kokouksen aikana puolueväkeä on tavattavissa ympäri Helsinkiä eri tilaisuuksissa

Perjantaina 25.5. klo 9-10 Hakaniemen torilla Kahvi Kaisan teltalla aamukahvien merkeissä.

Perjantaina 25.5. klo 17-18 Tallinnan aukiolla Itäkeskuksessa Stadin Demarien teltalla

lauantaina 26.5. klo 08.30-09.30 Havis amandan patsaalla Kauppatorilla. Jutta Urpilainentavattavissa klo 9.

Tervetuloa aamukahvittelemaan!

demarit jalkautuvat Helsinkiin

Ritva Viljanen (vas.) kukitettiin piirin ehdokkaaksi apulaiskaupunginjohtajaksi.

Kuva

Iiris

Nie

mi

Kuva

Mar

jut K

linga

- Helsingin asuntotuotanto vaikuttaa koko Suomen talouskasvuun. Mikäli Helsingissä ei ole tarjolla riittävästi kohtuuhintaisia asuntoja, vaikeuttaa se työvoiman saamista pääkaupunkiimme, totesi asuntoministeri Krista Kiuru Vuosaaren demarien järjestä-mässä tilaisuudessa maaliskuun lopulla.

- Hallituksen asuntopolitiikan päätavoite on kohtuuhintaisen asuminen edistäminen, ministeri Krista Kiuru totesi. - Tärkein pää-tös valtion osalta on ollut korkotukilainoi-tuksen omavastuukoron puolittaminen tä-män hallituskauden ajaksi. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun tällainen poliittinen päätös tehdään.

Hallitusohjelmassa sovittu toimenpide on vahvasti sosialidemokraattien ansiota. Oma-vastuukoron puolittamisella voidaan alentaa valtion tukemien uusien vuokra-asuntojen laskennallisia lähtövuokria 3-4 euroa neliöl-tä kuukaudessa.

valtion korkotuella työvoimaa pääkaupunkiseudulleKrista Kiuru totesi, että pääkaupunkiseudul-le tarvitaan ehdottomasti lisää kohtuuhin-taisia asuntoja, jotta myös pieni- ja keskitu-

loisilla on varaa muuttaa Helsingin seudulle asumaan. Asumisen kalleus vaikeuttaa ni-mittäin jo tällä hetkellä työvoiman saamista Helsingin seudulle. Tämä puolestaan vaikut-taa negatiivisesti koko Suomen talouskas-vuun, sillä onhan Helsingin seutu koko Suo-men menestyksen ja sitä kautta myös hyvinvoinnin keskeinen moottori.

Valtio on varautunut tukemaan koko maassa 3 500 vuokra-asunnon rakentamista tänä vuonna. Lisäksi korkotukea on käytet-tävissä noin 3 500:n erityisryhmille tarkoi-tetun asunnon rakentamiseen. Näitä ryhmiä ovat muun muassa vammaiset ja vanhukset..

Talot tarvitsevat rakentuakseen myös tont-teja, eli maata. Pääkaupunkiseudun kunnil-la on hallussaan avaimet tämän osalta. Kun-tien tulisi kaavoittaa tarpeeksi maata asuntorakentamiseen ja huomioida kaavoi-tuksessa myös tonttien osoittaminen koh-tuuhintaiseen asuntotuotantoon.

- Kaikilta osin pääkaupunkiseudun kun-tien kaavoitus ei toimi parhaalla mahdolli-sella tavalla – asuntojen rakentamiseen ei ole riittävästi tontteja, mikä nostaa niiden hintaa ja sitä kautta myös asumisen hintaa, minis-teri Kiuru totesi. - Kuntien tulisi ottaa aktii-vinen ote maapolitiikassaan ja huolehtia

siitä, että niillä on riittävästi kaavoitettua maata käytettävissä rakentamiseen.

Ministeri Kiuru kertoi, että omakustan-nusperiaate ja sen noudattaminen on kes-keistä valtion tukemassa asuntotuotannossa. Omakustannusperiaate tarkoittaa sitä, että vuokralaisilta saa periä vuokraa enintään määrän, joka tarvitaan muiden tuottojen lisäksi kattamaan asuntojen ja niihin liitty-vien tilojen rahoitus ja hyvän kiinteistönpi-don mukaiset menot.

Julkisuudessa on viime aikoina esitetty tapauksia, joissa omakustannusperiaate ei kaikilta osin toteudu valtion tukemassa asun-totuotannossa. Omakustannusperiaatteen noudattaminen on keskeinen edellytys sille, että valtion tukema asuntotuotanto on aina kohtuuhintaista.

Ministeri Kiuru lupasi, että omakustan-nusperiaatteen noudattamista tullaan selvit-tämään tämän hallituskauden aikana. Kun asiasta on tehty selvitys, ministeri lupasi ryh-tyä asiassa toimenpiteisiin.

- SDP:n asuntopolitiikan kärkenä on asu-kas ja hänen tarpeensa. Asian selvittäminen on siksi myös oikeudenmukaisuuskysymys, ministeri Kiuru totesi.

JOuNI PARKKONEN


MERKKIPÄIVÄ-KERÄYKSETOnnittele ja osallistu

työväen kulttuurin tukemiseen.

puh. (09) 5868 530 l [email protected] l www.sivistysrahasto.fi

vyöhykelippumalli lausuntokierroksellaJoukkoliikennematkan pituus vaikuttaa tulevaisuudessa lipun hintaan selkeämmin kuin nykyisin. lyhyet matkat kunnasta toiseen halpenevat, kun HSl-alueella siirrytään kuntarajoihin perustuvista maksuvyöhykkeistä uuteen kaarimalliin. Siinä rajat piirtyvät kaarimaisesti eri etäisyyksil-le Helsingin keskustasta.

- Mallista on pyydetty lausuntoja HSl-alueeseen kuuluvasta seitsemästä kunnasta, kertoo HSl:n hallituksen jäsen Tarja Kantola (sd.). - Tämän perusteella vyöhykerajoja täsmennetään. lisäksi malliin pyritään saamaan lisää kuntia nykyisten seitsemän lisäksi.

Uusi taksa- ja lippujärjestelmä on tarkoitus ottaa käyttöön vuonna 2016.

länsimetron rakentamis-töitä voi seurata verkossalänsimetron tunnelilouhinnat valmistuvat vuonna 2013. Ensimmäiset asemaurakat käynnistyvät jo vuoden 2012 puolella. Tämän jälkeen on vuorossa rataurakka ja ohjaus-järjestelmän asennus ja testaus.

- länsimetron rakentaminen etenee aikataulussa. Kuluva vuosi on kiireistä hankintojen kannalta. Kaupat kiskoista, vaihteista ja pölkyistä tehtiin nyt ja asennuksiin päästään jo ensi vuonna, toteaa länsimetron toimitusjohtaja Matti Kokkinen metron infosivustolla.

länsimetro valmistuu vuoden 2015 lopulla. Metron rakentumista voi seurata paitsi länsimetron infosivustolla, myös kuukausittaisissa infotilaisuuksissa.

www.lansimetro.fi

kohtuuhintainen asuminen puhutti vuosaaressa

Asuntoministerin vierailu houkutteli Vuosaaren koululle aktiivista ja asumises-ta kiinnostunutta väkeä kymmenittäin. Paikalla olleita vuosaarelaisia kiinnosti erityisesti asumisen hinta.

Kuva Saara Vuorjoki Helsingin kaupunki aineistopankki

Kuv

a M

arja

Hje

lt

Seuraava Stadin ruusu ilmestyy syyskuussa.


Toimittaja ja dokumenttivaloku-vaaja Karl-Gustav Roosin (1937–1976) taitavat kuvat ovat Kaapeli-tehtaalla majaansa pitävän Suomen valokuvataiteen museon kuva-arkiston aarteita. Näistä pää-osa nähtiin huhtikuun ajan ensim-mäistä kertaa näyttelyssä.

roosin tuotannossa moderni muotokieli yhdistyy ihmislähtöi-seen ja yhteiskunnallisesti tiedos-tavaan asenteeseen. Tämä tapa lähestyä kuvalla ihmisten arkea näkyy niin Helsingin kaduilla, Sisi-lian maaseudulla kuin ruotsissa, jossa hän kiinnostui siirtolaisuus-asiasta varhain, 1970-luvun alussa.

Näyttelyn yhteydessä julkaistiin kirja K-G roos 1937–1976 (toim. Maria Faarinen, Suomen valokuva-taiteen museo 2012), johon elä-mäkertatiedot perustuvat.

roos oli toisen polven valoku-vaaja, jonka ura alkoi jo teini-ikäi-senä. Hän teki jo 16-vuotiaana vuonna 1953 myös dokumentti-elokuvan Jörn Donnerin kanssa Helsingin aamusta.

Ura kuvajournalistina ja doku-menttikuvaajana oli lyhyt, mutta poikkeuksellinen. Hän tiedosti jo nuorena yhteiskunnallisen vas-

tuunsa valokuvaajana ja pohti kuvan keinoin vaikuttamista en-nen kuin siitä 1970-luvun alussa tuli valokuvauksen valtavirtaa.

roos kuvasi 1950-luvulla aineis-ton kahteen laajaan valokuvakir-jaan. Hän oli yksi ensimmäisiä kirjan omaehtoiseksi ilmaisukana-vakseen omaksuneita valokuvaa-jia Suomessa. Sisiliassa kuvattu kirja jäi julkaisematta, ja sen alku-peräinen painosuunnitelma oli esillä näyttelyssä. roos ehti kuvata sodanjälkeisen ajan raikkaimman kaupunkikirjan (Ihmisten Helsinki, 1961, tekstiosuus Jörn Donner) kotikulmillaan Helsingissä.

Erityisen viehättävinä pidin myös Marimekon varhaisia kuvia nuoren vuokko Nurmesniemen suunnittelemista vaatteista. Yh-dessä kuvassa mallina oli Birgitta Ara, joka sittemmin lähti malliksi Pariisiin ja tunnettiin sukunimellä Juslin. Hän palasi kuvataitelijaksi nimellä Birgitta Juslin-ara.

Valokuvaaja sairastui skitsofre-niaan ja päätti omaehtoisesti elä-mänsä vuonna 1976.

rISTO KOlaNEN

Uuden tanssin keskuksen Zodiakin Pannuhallin lavalla Kaapelissa sai kantaesityksensä tanssiteos Huo-no. Puolipukeinen nainen lavalla kävelee ja hyppelehtii lattialle pu-ruilla kirjoitettujen sanojen yli. Sanat pyyhitään pian pois joukol-la hotellisiivoojan asussa. Sanat ovat: ”Dominique Strauss-Kahn”.

Kansainvälisen valuuttarahas-ton IMF:n pomoa syytettiin New Yorkissa vuosi sitten tumman ho-tellisiivoojan raiskauksesta. Tutkin-ta ei edennyt syyteharkintaan, mutta pomo erosi ja on saanut li-sää vastaavaa huomiota kotimaas-saan. Siviilikanne on yhä mahdol-linen.

Esityksen teema halusta, seksu-aalisuudesta ja sadistisesta vallas-ta syöpyi vahvasti katsojan mie-leen, vaikka kirjaimet katosivat.

Koreografia on Liisa Risun ja

k-g roos kuvasi 1950-luvun helsinkiä

amos anderssonin taidemuseon näyttely Kenen joukoissa seisot? toi virkistävän uuden näkökulman 1970-läpipolitisoitumiseen.

1970-luku oli politiikan vuosi-kymmen ja taiteilijat olivat osal-taan myös poliittisesti aktiivisia, mutta se ei tarkoittanut automaat-tisesti vasemmistolaisuutta.

Kimmo Kaivannon ympäristö-aiheiset taideteokset toimivat tienraivaajina yhteiskunnalliselle ympäristöliikkeelle. Poliittisesti sitoutumattomana Kaivantoa vie-roksuttiin vasemmistolaisissa tai-teilijapiireissä. Hänen luonnon-suojelullinen Kun meri kuolee ll -taulunsa kuitenkin levisi maail-malle UNESCOn postikorttina.

antimilitaristisen Aamiainen nurmikolla -teoksen lähteenä on taas käytetty Edouard Manet’n Aamiainen ruohikolla -maalausta. Kaivannon piknik-kuvassa näkyvät romanttisen puistomaiseman si-jaan pensas ja räjähtävä pilvi. Teok-sellan Kaivanto halusi viestittää, että sodat vahingoittavat paitsi ihmiskuntaa, myös luontoa.

Harro Koskisen Paha juttu -teok-sessa punainen Neuvostoliitto-saa-pas polki Kiinaa, Tsekkoslovakiaa, Unkaria ja muita kommunistisia val-tioita näyttelyn esitteessä. Koskisen ylikansallisten yhtiöiden mainospla-kaatteja parodioivat vanerityöt edustivat aikansa kulutuskritiikkiä. Koskisen venyvä, palava, halkeava ja repeävä Suomen lippu sekä muut protestit valtiovallan symboleita ja traditionaalisia arvoja vastaan syn-nyttivät mediavyöryn ja oikeuden-käyntejä, joiden kaltaista ei suoma-laisessa taide-elämässä ole myöhemmin koettu.

Näyttelyn “perinteisempää” va-semmistolaista taidetta edusti Arvo Salon, Kaj Chydeniuksen, Jaakko Laakson, Aulikki Oksa-sen ja Kristiina Halkolan Oma -tv-kabaree, joka sai vuonna 1969 aikaan valitysryöpyn YlEen “liian sosialistisena” tv-ohjelmana. Nyky-katsojaa esiintyjien paatokselli-suus ja oikeassaolemisen pakko lähinnä hymyilyttivät.

PIrETTa PIETIlä

Kenen joukossa seisot esitteli kantaaottavia taiteilijoita

”ei huono” vallan ja halun kuvaus

teoksen tanssijoina ovat Hanna Ahti, Jonna Eiskonen, Tuomo Railo, Eeva Rantala ja Soile voi-ma. Klassisen musiikin sävelet ja

Nobel-palkittu Elfriede Jellinekin ”Pianonsoittaja” tekee esityksen helposti taiteellisesti yliviritty-neeksi ”halun, seksuaalisuuden ja

vallan” pohdinnaksi ja esittämisek-si. armottoman tarkkavaistoinen tanssikriitikko Marja Hannula kir-joitti (HS 24.3.) aika kielteisen arvi-on tanssikuvaston kliseistä.

Pidin itse teoksesta, joka ei avaudu yhdellä katsomisella. Han-na ahti on nykytanssin eteerisen sukupuoleton, taitava ilmestys. Jonna Eiskosen kasvonilmeet tai-puivat laidasta laitaan. Mimiikkaan ja ryhmäkohtausten lihalliseen tunnelmaan on panostettu. Nyky-tanssin rytmi on nopea, katsoja-pohja kaiketi kapea, koska pitkä-jänteistä esityssarjaa ei hevin tule. Uusinnat näin hienosta teoksesta seuraavat kantaesitystä varmaan pian.

rISTO KOlaNEN

Edessä tanssija Jonna Eiskonen, hänen jälkeensä Hanna Ahti ja jonon jatkeena Tuomo Railo, Soile Voima ja Eeva Rantala.

K-G Roos elätti itsensä myös tilaustöillä. Kuvassa lauttasaa-relainen Aimo Tukiainen Mannerheimin ratsastajapatsaana valmistuksessa vuonna 1958Sisiliassa vuonna 1959 Roosin valokuvakerronta tiivistyi ratkaiseviksi

hetkiksi, joissa kuvan sommittelusta tuli osa psykologisesti tarkkaa hetken havainnointia.

Roos otti myös herkkiä muotikuvia Vuokko Nurmesniemen suunnittelemista Marimekon vaatteista luonnon helmassa.

Kuvat Valokuvataiteenmuseo

Kuva

Uup

i Tirr

onen

Kimmo Kaivannon maailmalle postikorttina levinnyt Kun meri kuolee –teos sai inspiraationsa Näsijärvestä, jota Mäntän paperitehtaan päästöt happamoittivat.

Sara

Hild

énin

taid

emus

eo V

alok

: Jus

si K

oivu

nen


Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ryJohn Stenbergin ranta 6, 00530 Helsinki.

PL 313, 00531 Helsinkip. (09) 613 110, faksi (09) 739 [email protected], www.akt.fi

H O K - E L A N T O O NW O R L D D E S I G N C A P I TA L H E L S I N K I 2 0 1 2

PÄ ÄY H T E I S T Y Ö K U M P PA N I

hok-elanto.fi/wdc wdchelsinki2012.fi

S-Etukortin tavoitteena on palkita meitä asiakasomistajia

oman osuuskauppamme tuotteiden ja palvelujen käytöstä.

Monipuolinen tarjonta takaa sen, että keskittämisestä hyö-

tyvät monenlaiset käyttäjät – talouden koosta ja kulutus-

tottumuksista riippumatta. Rahallisten etujen ohessa vihreä

kortti avaa ovet erilaisiin elämyksiin ja tapahtumiin.

Tänä päivänä S-Etukortti löytyy yli puolen miljoonan

pääkaupunkiseutulaisen lompakosta. Vuosien varrella siitä

on kehittynyt yhä monipuolisempi, käyttäjäystävällisempi

ja johdonmukaisempi tuote, joka palkitsee käyttäjänsä niin

arjen askareissa kuin juhlahumussakin.

Designpääkaupunkihankkeen yhteistyökumppanina

HOK-Elanto haluaa tuoda esille palvelujen muotoilun

designkäsitteenä. Olemme sitä mieltä, että hyvä design on

ennen kaikkea toimivuutta.

S-Etukortti on oivallinen esimerkki siitä, että itsepalvelukin

voi olla hyvää palvelun muotoilua, kun se vastaa käyttäjien

tarpeisiin parhaalla mahdollisella tavalla. Vihreän kortin

avulla haluammekin nostaa onnistuneen palvelujen muotoi-

lun yhdeksi tavaramerkiksemme. Perinteitä kunnioittaen,

mutta katse kohti tulevaisuutta.

H Y V Ä L L Ä P A L V E L U L L A O N M U O T O N S A

nimi ________________________________________________________

osoite _______________________________________________________

postinumero __________________________________________________

postitoimipaikka _______________________________________________

puhelin_______________________________________________________

sähköposti____________________________________________________

www.stadindemarit.fi

olen kiinnostunut sDP:n jäsenyydestä ja haluan mukaan toimintaan

HelsinginSosialidemokraatit

VaSTaUSläHETYSTunnus 500 7652

Säästöpankinranta 6 C 5 krs00003 Helsinki

Vastaan-ottaja

maksaa postimaksun

stadin ruusu

Documents