· pdf filetoimitusjohtaja stig lönnqvist, rosk´n roll oy toimitusjohtaja kari...

��

��

��

��

Jätehuollon pitkän aikavälin tarpeet : 1

Jätehuollon pitkän aikavälin aluetarpeet

Uudenmaan liitto • 2007

Uudenmaan liiton julkaisuja E 89 - 2007

Uudenmaan liittoHämeen liitto

Itä-Uudenmaan liittoPäijät-Hämeen liittoYmpäristöministeriö

Uudenmaan ympäristökeskusHämeen ympäristökeskus

YTVAlueelliset jäteyhtiöt

2 : Jätehuollon pitkän aikavälin tarpeet

Uudenmaan liiton julkaisuja E89 - 2007ISBN 978-952-448-198-4 ISSN 1236-6811 (nid.)ISBN 978-952-448-199-1 ISSN 1236-6811 (PDF)

Ulkoasu: BNL Euro RSCG

Kannen kuvat: Tuula Palaste-Eerola / Ämmässuo

Kannen piirros: Arja-Leena Berg

Taitto: Kauko Kyöstiö/Spatio Oy

Priimus Paino Oy

Helsinki 2007

450 kpl

Uudenmaan liitto | Nylands förbund

Aleksanterinkatu 48 A | 00100 HelsinkiAlexandersgatan 48 A | 00100 Helsingforspuh. | tfn +358 (0)9 4767 411 | fax +358 (0)9 4767 [email protected] | www.uudenmaanliitto.fi


Esipuhe

Ympäristöministeriö vahvisti 8.11.2006 Uudenmaan maakuntakaavan. Vahvistettu maakuntakaava sisältää kaikkien maankäyttömuotojen osalta alueidenkäytön ja yhdyskuntarakenteen periaatteet Uudellamaalla pitkälle tulevaisuuteen. Maakuntakaavan laadintaprosessin aikana nousi esiin asioita, joilla maakuntakaavaa on tarkoituksenmukaista täydentää. Tällaisia asiakokonaisuuksia olivat mm. jätehuollon pitkän aikavälin aluetarpeet, kiviaineshuollon aluevaraukset, moottoriurheilu- ja ampumarata-alueet sekä liikenteen varikot ja terminaalit. Näiden asiakokonaisuuksien osalta tietopohja ei kuitenkaan tuolloin ollut riittävä kaavalliseen käsittelyyn, ja maakuntahallitus päättikin erillisen vaihemaakuntakaavan laadinnasta syyskuussa 2003.

Vaihemaakuntakaavatyötä varten on perusselvityksiksi laadittu seuraavat selvitykset:– Jätehuollon pitkän aikavälin aluetarpeet– Laajat yhtenäiset metsäalueet ekologisen verkoston osana Uudellamaalla– Liikenteen varikot ja terminaalit Uudellamaalla– Uudenmaan kiviaineshuollon kehityskuvat– Uudenmaan ampumaradat– Uudenmaan moottoriurheiluradat– Hiljaisuus ja hiljaisten alueiden tarkastelua Uudellamaalla

Jätehuollon pitkän aikavälin aluetarpeet selvitys on laadittu neljän maakunnan alueelle. Työn tavoitteena on ollut hahmottaa jätehuollon pitkän aikavälin vaihtoehtoisia kehitysnäkymiä ottaen huomioon toimintaym-päristössä, sekä lainsäädännössä että käsittelymenetelmissä tapahtuvat muutokset. Tältä pohjalta on arvioitu jätehuollon pitkän aikavälin aluetarpeita maakuntakaavoituksen pohjaksi. Selvityksen pääpaino on ollut yhdyskuntajätehuollon järjestämisessä. Maakuntaliittojen lisäksi myös alueelliset ympäristökeskukset voivat hyödyntää selvityksen tuloksia laatiessaan jätelain mukaisia alueellisia jätesuunnitelmia.

Selvitys on laadittu maakunnan liittojen, ympäristöhallinnon sekä YTV Jätehuollon ja alueella toimivien kunnallisten jäteyhtiöiden yhteistyönä. Konsulttina työssä on ollut Pöyry Oyj. Työtä on ohjannut rahoittaja-tahojen edustajista muodostettu ohjausryhmä, jonka kokoonpano on ollut seuraava:

Suunnittelupäällikkö Riitta Murto-Laitinen, Uudenmaan liitto, puheenjohtajaMaakuntainsinööri Päivi Rapo, Uudenmaan liitto, sihteeriKaavoituspäällikkö Olavi Veltheim, Uudenmaan liittoYmpäristöneuvos Harry Berg, YmpäristöministeriöYlitarkastaja Ari Seppänen, YmpäristöministeriöSuunnittelupäällikkö Pekka Hallikainen, Itä-Uudenmaan liittoSuunnittelupäällikkö Heikki Pusa, Hämeen liittoMaakuntainsinööri Erkki Rope, Päijät-Hämeen liittoJohtaja Leena Saviranta, Uudenmaan ympäristökeskusOsastopäällikkö Eija Lehtonen, Uudenmaan ympäristökeskusJohtaja Harri Kallio, Hämeen ympäristökeskusYlitarkastaja Päivi Vilenius, Hämeen ympäristökeskusToimitusjohtaja Tuula Honkanen, Päijät-Hämeen Jätehuolto OyToimitusjohtaja Stig Lönnqvist, Rosk´n Roll OyToimitusjohtaja Kari Mäkinen, Kiertokapula OyToimitusjohtaja Juha-Heikki Tanskanen, Itä-Uudenmaan Jätehuolto OyToimitusjohtaja Immo Sundholm, Loimi-Hämeen jätehuolto OyYmpäristölakimies Leena Eränkö-Pohjanraito, YTV JätehuoltoJätehuoltojohtaja Petri Kouvo, YTV JätehuoltoYmpäristöpäällikkö Juha Uuksulainen, YTV Jätehuolto

Konsultilta työhön ovat osallistuneet:Aluepäällikkö Esa Ekholm, Pöyry Environment OySuunnittelupäällikkö Sakari Grönlund, Pöyry Environment OySuunnittelija Riikka Korkala, Pöyry Environment Oy, sihteeri


Tekijä(t)

Tiivistelmä

Raportin laatija

Avainsanat (asiasanat)



Nimeke

Sarjan nimeke

Sivuja Liitteitä

ISBN ISSN

Kieli, koko teos Yhteenveto

Huomautuksia

Kuvailulehti

Sarjanumero Julkaisuaika

Uudenmaan, Hämeen, Itä-Uudenmaan ja Päijät-Hämeen liitot, ympäristöministeriö, Uudenmaan ja Hämeen ympäristökeskukset, YTV, alueelliset jäteyhtiöt

Jätehuollon pitkän aikavälin aluetarpeet

Uudenmaan liiton julkaisuja E

E 89 2007

40 1

978-952-448-198-4 (nid.), 978-952-448-199-1 (PDF) 1236-6811

suomi ruotsi

Jätehuollon pitkän aikavälin aluetarpeet –selvitys on laadittu yhteistyössä maakuntaliittojen (Uudenmaan, Itä-Uudenmaan, Hämeen ja Päijät-Hämeen liitot), ympäristöhallinnon (ympäristöministeriö sekä Uudenmaan ja Hämeen ympäristökeskukset), YTV Jätehuollon sekä kunnallisten jäteyhtiöiden (Rosk´n Roll Oy, Kiertokapula Oy, Loimi-Hämeen Jätehuolto Oy, Päijät-Hä-meen Jätehuolto Oy, Itä-Uudenmaan Jätehuolto Oy) kanssa neljän eteläisen maakunnan alueelle.

Työn tavoitteena on ollut hahmottaa jätehuollon pitkän aikavälin vaihtoehtoisia kehitysnäkymiä ottaen huomioon toimintaym-päristössä, sekä lainsäädännössä että käsittelymenetelmissä tapahtuvat muutokset. Tältä pojalta on arvioitu jätehuollon pitkän aikavälin aluetarpeita maakuntakaavoituksen pohjaksi. Selvityksen pääpaino on ollut yhdyskuntajätehuollon järjestämisessä.

Yhdyskuntajätehuolto on muuttumassa kaatopaikkatoiminnasta yhä enemmän yritystoiminnaksi ja energiantuotannoksi. Kun-nallisten jäteyhtiöiden yhteistyö on tiivistymässä ja yksityiset yritykset lisäävät osuuttaan jätehuollon järjestämisessä erityisesti kaupan ja yritystoiminnan alalla sekä eri jätemateriaalien hyödyntämisessä.

Muuttuva jätehuoltojärjestelmä vaikuttaa maakuntakaavoituksen suunnitteluperiaatteisiin ja käytettäviin kaavamerkintöihin. Loppusijoitusalueiden lisäksi tarvitaan materiaali- ja energiahyötykäyttöön soveltuvia alueita. Myös yksityisten yritysten kasva-viin aluetarpeisiin on varauduttava. Kaavamerkintävalikoimaa on kehitettävä ja monipuolistettava.

Selvityksen mukaan sekä jätehuollon järjestämisen että tehokkaan maankäytön kannalta paras ratkaisu on keskittää jätehuol-totoimintoja alueellisiin jätekeskuksiin. Näin vähennetään liikennöintitarvetta ja alueella tehtävät infrastruktuuri-investoinnit saadaan tehokkaaseen käyttöön. Maakuntakaavoituksen merkitys jätehuoltotoimintojen sijoittumisen ohjaamisessa korostuu, mutta kuntakaavoitusta tarvitaan edelleen kuntakohtaisten aluetarpeiden turvaamiseksi.

Työn tuloksia on hyödynnetty Uudenmaan vaihemaakuntakaavan luonnosta valmisteltaessa. Se palvelee myös alueellisia ympä-ristökeskuksia niiden laatiessa jätelain mukaisia alueellisia jätesuunnitelmia.

Pöyry Oyj

vaihemaakuntakaava, jätehuolto, yhdyskuntajäte, alueellinen jätesuunnitelma

Julkaisusta on myös verkkoversio kotisivuillamme www.uudenmaanliitto.fi


Nylands, Tavastlands, Östra-Nylands och Päijänne-Tavastlands förbunden, miljöministeriet, Nylands och Tavastlands miljöcentraler, SAD, regionala avfallsbolagen

Jätehuollon pitkän aikavälin aluetarpeet(Avfallshanteringens områdesbehov på lång sikt)

Nylands förbunds publikationer

E 89 2007

40 1

978-952-448-198-4 (inb.), 978-952-448-199-1 (PDF) 1236-6811

fi nska svenska

Författare

Sammanfattning

Rapporten är utarbetad av

Nyckelord (ämnesord)

Övriga uppgifter



Publikation

Seriens namn

Seriens nummer Utgivningsdatum

Sidor Bilagor

ISBN ISSN

Språk Sammandrag

Publikationen fi nns även på vår webbplats: www.uudenmaanliitto.fi

Pöyry Oyj

Presentationsblad

Utredningen ”Avfallshanteringens områdesbehov på lång sikt” har utarbetats som ett samarbetsprojekt mellan landskapsförbun-den (Nyland, Östra Nyland, Egentliga Tavastland och Päijänne-Tavastland), miljöförvaltningen (miljöministeriet samt Nylands och Tavastlands miljöcentraler), SAD Avfallshantering samt de kommunala avfallsbolagen (Rosk’n Roll Oy, Kiertokapula Oy, Loimi-Hämeen Jätehuolto Oy, Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy, Itä-Uudenmaan Jätehuolto Oy) för ett område som omfattar de fyra sydligaste landskapen.

Syftet med arbetet har varit att granska alternativa utvecklingsutsikter för avfallshanteringen på lång sikt, med beaktande av de ändringar som sker i verksamhetsmiljön, inom lagstiftningen och i behandlingssätten. På basis av detta har man som underlag för planläggningen på landskapsnivå.bedömt avfallshanteringens områdesbehov på lång sikt. Fokus för utredningen har legat på hanteringen av samhällsavfall.

Från att ha varit soptippsverksamhet håller samhällsavfallshanteringen på att allt mera ändras till företagsverksamhet och ener-giproduktion. Samarbetet mellan de kommunala avfallsbolagen håller på att intensifi eras och privata företag ökar sina andel i ord-nandet av avfallshanteringen, särskilt när det gäller handeln och företagsverksamheten samt återvinningen av olika avfallsmaterial.

Avfallshanteringssystemet påverkar planeringsprinciperna inom planläggningen på landskapsnivå och de planbeteckningar som används. Förutom slutdeponeringsområden behövs områden som lämpar sig för material- och energiåtervinning. Man måste också förbereda sig för företagens växande områdesbehov. Utbudet av planbeteckningar måste utvecklas och göras mångsidigare.

Enligt utredningen är den bästa lösningen för ordnandet av avfallshanteringen och en effektiv markanvändning att koncentre-ra avfallshanteringens funktioner till regionala avfallscentraler. Sålunda minskar man trafi keringsbehovet och investeringarna i regional infrastruktur blir effektiva. Betydelsen av planläggning på landskapsnivå betonas i styrningen av hur avfallshanteringens funktioner planeras, men den kommunala planläggningen behövs fortfarande för att säkra de kommunvisa områdesbehoven.

Arbetsresultaten har utnyttjats vid beredningen till utkastet av etapplandskapsplanen 1 för Nyland. Den tjänar även de regionala miljöcentralerna då de i enlighet med avfallslagen utarbetar regionala avfallsplaner.

Etapplan, avfallshantering, samhällsavfall, regional avfallsplan


Sisältö

Esipuhe...................................................................................................................................3

1 Johdanto...........................................................................................................7

2 Nykyinen jätehuoltojärjestelmä................................................................................................8 2.1 Jätevirrat............................................................................................................8 2.2 Kunnalliset jäteyhtiöt ja niiden toiminta-alueet..........................................................................9 2.3 Yksityiset yritykset ja niiden toiminta-alueet...................................................................................14 2.4 Jätevesilietteiden käsittely ja energialaitosten tuhkat..........................................................................16 2.5 Pilaantuneiden maiden käsittelyalueet..........................................................................17

3 Toimintaympäristön muutokset.....................................................................................18 3.1 Ohjauskeinot...........................................................................................................18 3.1.1 Jätelainsäädäntö ja muu ohjaus...........................................................................................18 3.1.2 Jätehuollon alueiden varaaminen maankäytön suunnittelussa...............................................19 3.2 Jätemäärien kehitys...........................................................................................................21 3.3 Selvityksessä tarkastellut vaihtoehdot..........................................................................22

4 Jätehuollon kehittyminen ja aluetarpeet.............................................................................24 4.1 Jätehuoltojärjestelmän muutosnäkymiä..........................................................................24 4.2 Jätehuollon aluetarpeet...........................................................................................................25 4.3 Aluevaraukset tarkastelualueen maakuntakaavoissa..........................................................................27

5 Vaikutukset..........................................................................................................................30 5.1 Jätteenkäsittelymenetelmien ympäristövaikutukset ja käsittelyalueiden suhde ympäröivään alueidenkäyttöön........................................................................................................30 5.1.1 Biojätteen ja lietteen käsittely..........................................................................30 5.1.2 Jätteen mekaanisbiologinen käsittely ..........................................................................31 5.1.3 Jätteen käsittely kierrätyspuistoissa ja ulkokäsittelyalueilla..........................................................32 5.1.4 Yritys- ja rakennusjätteen käsittelylaitokset..........................................................................32 5.1.5 Kierrätysmateriaalien käsittelylaitokset..........................................................................33 5.1.6 Yhdyskuntajätteen loppusijoitusalueet..........................................................................33 5.1.7 Toimintojen keskittäminen yhteisalueille..........................................................................34 5.1.8 Energianhyötykäyttölaitokset...............................................................................34 5.2 Tarkastelualueen jätehuollon pitkän aikaväli kehitysnäkymien vaikutukset...................................35

6 Yhteenveto ja johtopäätökset...............................................................................................37

Liite 1......................................................................................................................................39


1 Johdanto

Selvityksessä tarkastellaan jätehuollon sekä lähitu-levaisuuden että pitemmän aikavälin kehitysnäky-miä. Tavoitteena on tunnistaa jätehuoltojärjestel-mässä odotettavissa olevien muutosten vaikutuksia jätehuollon aluetarpeisiin, erityisesti maakunnalli-sella tasolla. Keskeinen tavoite on arvioida, kuinka hyvin jätehuoltoon jo varatut alueet riittävät tulevaan käyttöön ja millaisia uusia aluetarpeita on tunnistettavissa. Selvitys käynnistettiin vuoden 2004 lopulla ja sen valmistuminen viivästyi erinäisistä syistä. Työn ai-kana jätehuollossa on tapahtunut useita merkittä-viä muutoksia sekä tehty erilaisia linjauksia, joiden vaikutukset haluttiin ottaa mukaan selvitykseen. Ehdotus valtakunnalliseksi jätehuoltosuunnitel-maksi vuoteen 2015 valmistui loppuvuodesta 2006. Tässä ympäristöministerille luovutetussa mietinnössä linjataan Suomen jätehuollon kehitys-näkymiä vuoteen 2015 asti. Myös YTV:n halli-tuksen keväällä 2006 tekemällä päätöksellä siirtyä yhdyskuntajätteen energiahyödyntämiseen on vaikutuksia koko suunnittelualueen jätehuoltojär-jestelmään. Selvityksessä jätemääräarviot perustu-vat vuoden 2003 aineistoihin, mutta jätehuolto-järjestelmien kuvaukset on päivitetty vastaamaan vuoden 2006 lopun tilannetta.

Tarkastelualueeseen kuuluu neljä maakuntaa, joista Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakunnat ovat Uudenmaan ympäristökeskuksen ja Hämeen sekä Päijät-Hämeen maakunnat Hämeen ympä-ristökeskuksen toimialuetta. Yhdyskuntajätteen käsittelyn toimintavastuu jakautuu tarkastelualu-eella pääosin kuudelle kunnalliselle jätehuolto-

organisaatiolle, joiden toiminta-alueet poikkeavat osittain maakuntien rajoista1. Nurmijärven kunta vastaa itse oman jätehuoltonsa järjestämisestä.

Jätemäärien kehitystä on tarkasteltu vuoteen 2035 saakka, mutta aluetarpeita huomattavasti tätä pitemmälle – noin 50 vuoden aikatähtäimellä. Pääpaino selvityksessä on ollut yhdyskuntajä-tehuollossa. Aluetarpeiden kannalta olennaisia jätejakeita ovat yhdyskuntajäte, lietteet, rakennus-jätteet, polttokuonat ja tuhkat sekä pilaantuneet maat. Tämän selvityksen yhteydessä ei ole tarkas-teltu ylijäämämaita.

Selvitys aloitettiin jätehuollon nykytilan, proses-sien ja alueiden tarkastelulla. Jätemäärien kehitys arvioitiin väestönkehityksen ja asukasta kohti syn-tyvän jätemäärän perusteella vuoteen 2035 asti. Jätemäärien kehityksestä laadittiin kolme ske-naariota, joissa tarkasteltiin jätemäärien kehitystä suhteessa bruttokansantuotteen kasvuun.

Arvioitaessa tulevaa jätehuoltojärjestelmää, otet-tiin huomioon jo tehdyt jätehuoltoon liittyvät päätökset sekä lainsäädännöllisten ohjauskeinojen todennäköinen kehitys. Tulevan jätehuoltojärjes-telmän edellyttämien aluetarpeiden arvioinnissa tavoitteena on turvata riittävät maakunnalliset jätehuollon alueet pitkälle tulevaisuuteen erityi-sesti niillä alueilla, joilla yhdyskuntarakenteen ja maankäytön muutokset ovat voimakkaita. Osa tulevaisuudessa tarvittavista alueista on syytä va-rata maakuntakaavoituksessa, mutta myös kunta-kaavoituksen rooli jätehuollon riittävien varausten turvaamisessa on merkittävä.

1Jätehuoltoyhtiöiden aluerajat eroavat maakuntien aluerajoista siten, että esimerkiksi Hämeen liiton alueelle kuuluu kuntia kahden eri jätehuolto-organisaation, Kiertokapula Oy:n ja Loimi-Hämeen Jätehuolto Oy:n toimialueilta. Toisaalta kaikki jätehuolto-organisaatioiden alueisiin kuuluvat kunnat eivät kuulu tarkastelualueeseen. Esimerkiksi Loimi-Hämeen Jätehuolto Oy:n osakaskunnista 40 % kuuluu Kanta-Hämeeseen ja Kiertokapula Oy:n osakkaista Valkeakosken kaupunki kuuluu Pirkanmaahan.


2 Nykyinen jätehuoltojärjestelmä

2.1 Jätevirrat

Tarkastelualueella syntyi vuonna 2003 yhdyskun-tajätettä noin miljoona tonnia eli 400 – 600 kiloa asukasta kohden vuodessa. Yhdyskuntajätteestä kierrätysmateriaaleja hyödynnettiin arviolta noin 390 000 tonnia, biojätettä noin 77 000 tonnia ja energiajätettä noin 45 000 tonnia. Suoraan loppu-sijoitettavaksi kaatopaikoille päätyi noin 545 000 tonnia yhdyskuntajätettä. Kuvassa 2-1 on esitetty kaaviokuva tarkastelualueen pääpiirteisistä jätevir-roista vuonna 2003.

Erilaisten kierrätysmateriaalien (paperit, pahvi, lasi, metallit) erilliskeräys on toteutettu eri ta-voin, kuten kiinteistökohtaisena keräyksenä sekä vastaanottamalla niitä pienjäteasemilla ja erilliske-räyspisteissä. Suurimmalla osalla tarkastelualuetta

biojätettä kerättiin erikseen kotitalouksista, laitok-sista ja muista vastaavista lähteistä. Kerätty biojäte kompostoitiin joko laitoksissa tai aumoissa.

Kierrätysmateriaalit ovat pääosin tuottajavastuun2 alaisia. Keräyksestä vastaavat yksityiset ja kunnal-liset jätehuollon toimijat. Osa bio- ja energiahyö-tykäyttöjätteestä on kuntien vastuulla ja niiden käytön ohjauksesta vastaavat kunnalliset organi-saatiot. On myös sellaista jätettä, jonka hyötykäyt-töä ei ole vielä ratkaistu ja se päätyy sen vuoksi pääasiassa loppusijoitukseen. Yksityisten yritysten keräämästä yhdyskuntajätteestä osa päätyy muual-le kuin kunnallisten organisaatioiden jätekeskus-ten alueille.

Energiajätettä kerättiin erikseen etupäässä yri-tyksistä ja laitoksista, Päijät-Hämeessä myös

2 Tuottaja eli pääsääntöisesti kyseisten tuotteiden valmistaja ja maahantuoja taikka näiden muodostama tuottajayh-teisö vastaa jätteenä käytöstä poistettavien tuotteiden keräilyn, esikäsittelyn, kierrätyksen, hyödyntämisen ja muun jätehuollon järjestämisestä sekä siitä aiheutuvista kustannuksista.

Kuva 2-1. Alueen pääpiirteiset Yhdyskunta- ja rakennusjätteen jätevirrat vuonna 2003


kotitalouksista. Energiajätteestä valmistettiin murskaamalla polttoainetta, joka käytettiin hyö-dyksi olemassa olevissa energialaitoksissa sähkön ja lämmön tuotannossa. Vastaavasti yrityksistä ja rakennuksilta kerättiin erikseen hyödynnettäväksi energiana puujätettä, jota tämän lisäksi lajiteltiin myös jätekeskuksissa sekalaisesta rakennus- ja yritysjätteestä. Sekalaisen rakennusjätteen lajit-telussa syntyvä hyötykäyttöön kelpaamaton jäte sijoitettiin tarkastelualueella toimiville kaatopai-koille. Osa rakennusjätteestä päätyi lajittelematta sellaisenaan kaatopaikalle.

Pääosa jätevesilietteistä mädätettiin ensin puhdis-tamoilla olevilla mädätyslaitoksilla, minkä jälkeen ne kompostoitiin joko laitoksissa tai aumoissa sekä jälkikypsytettiin mullaksi käytettäväksi hyödyksi etupäässä viherrakentamisessa.

2.2 Kunnalliset jäteyhtiöt ja niiden toiminta-alueet

Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV on vastannut neljän osakaskuntansa (Helsinki, Espoo, Kauniainen, Vantaa) jätehuollon järjestä-misestä jo pitkään. Viimeisen kymmenen vuoden aikana ovat tarkastelualueen muutkin kunnat Nurmijärveä lukuun ottamatta organisoineet jätehuoltonsa uudelleen perustamalla yhteisiä osakeyhtiöitä. Tarkastelualueella toimii YTV jätehuollon lisäksi viisi kunnallista jäteyhtiötä: Loimi-Hämeen Jätehuolto Oy, Kiertokapula Oy, Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy, Rosk´n Roll Oy Ab ja Itä-Uudenmaan Jätehuolto Oy. Jätehuolto-yhtiöiden toiminta-alueet on esitetty kuvassa.

Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan (YTV) jätteenkäsittelykeskus sijaitsee Espoon Ämmässuolla. Noin 200 ha kokonaispinta-alas-ta aktiivikäytössä on tällä hetkellä noin 70 ha.

Kartta 1. Maakunnalliset liitot ja jäteyhtiö


Nykyisen loppusijoitusalueen täyttö lopetetaan näillä näkymin vuoden 2007 marraskuun alkuun mennessä ja alueen länsi-lounaispuolelle osittain Kirkkonummen alueelle on rakenteilla 60 ha laa-jennusalue. Kaatopaikkatoiminnan lisäksi alueella toimii Sortti–kierrätysasema sekä YTV:n biojät-teen kompostointilaitokset. Kaatopaikkakaasu kerätään talteen ja hyödynnetään kaukolämmön tuotannossa. Hyödyntämätön osuus poltetaan soihdussa, mutta tulevaisuudessa varaudutaan myös oman kaasuvoimalaitoksen rakentamiseen. Jätevedet johdetaan Espoon Veden Suomenojan puhdistamolle.

Ämmässuon alueella toimii myös mm. Ekopark Oy:n (Kuusakoski Oy) rakennusjätteen käsittely-laitos sekä Lohja-Rudus Oy:n betoni- ja tiilijät-teen sekä kalliokiviaineksen murskauslaitos.

Ämmässuon alue on osoitettu vahvistetussa Uudenmaan maakuntakaavassa sekä Espoon pohjoisosia koskevassa yleiskaavassa jätehuollon alueeksi (jätteenkäsittelyalueeksi, erityisalueeksi tai kaatopaikka-alueeksi). Alueella on myös hyväk-sytyt asemakaavat sekä Espoon että Kirkkonum-men puoleisilla alueilla. Ne eivät kuitenkaan ole lainvoimaisia tehdyistä valituksista johtuen.

Itä-Uudenmaan Jätehuolto Oy:llä (IUJ) on tällä hetkellä kaksi jätteenkäsittelyaluetta, Domargård Porvoossa ja Mömossen Sipoossa. Mömossenin jätteenkäsittelyalue suljetaan yhdyskuntajätteen loppusijoituksen osalta tammikuussa 2007 ja Domargårdin jätteenkäsittelyalue 2010-luvulla. Sulkemisen jälkeen Mömossenin alueelle jää edel-leen Kilpilahden teollisuusyritysten jätteiden ja hyötykäyttöjätteiden vastaanotto (pienjäteasema).Domargårdin alueella kompostoidaan jätevesi-lietettä aumoissa. Toiminta siirtyy vuoden 2007 alusta Forssaan. Lisäksi alueella murskataan eroteltua puujätettä sekä vastaanotetaan erilaisia kierrätysmateriaaleja, jotka toimitetaan hyötykäyt-töön. Alueella on myös ongelmajätteen vastaan-ottopiste. Loppusijoitusalueelta kerätään biokaa-sua ja koko alueella syntyvät jätevedet ohjataan viemärin kautta Porvoon puhdistamolle. Sekä Domargpårdin että Mömossenisn alueille vastaan-otetaan myös ylijäämämaita ja lievästi pilaantunei-ta maita, jotka hyödynnetään ja loppusijoitetaan alueella.

Alueilla on voimassa Itä-Uudenmaan seutukaava, jossa Domargård on osoitettu erityisalueena (ET). Itä-Uudenmaan maakuntakaavaluonnoksessa (28.2.2005) Mömossen on osoitettu jätteenkäsit-telyalueeksi ja Domargård erityisalueeksi. Domar-gårdissa ja Mömossenilla ei ole voimassa olevaa asemakaavaa.

Kuva 2-2. Ämmässuon jätekeskus


Kiertokapula Oy:llä (KK) on kaksi jätteenkäsit-telykeskusta, Karanoja Hämeenlinnassa ja Kapula Hyvinkäällä. Lisäksi KK on vuokraamassa Järven-pään kaupungilta jätekeskusta, johon rakennet-taisiin siirtokuormaus- ja lajitteluasema. Kapulan jätekeskuksen yhdyskuntajätteen loppusijoi-tusalueella on lupa toimia marraskuuhun 2007 asti, minkä jälkeen se todennäköisesti suljetaan. Karanojan loppusijoitusalueen lounaispuolelle on rakennettu 3 ha:n laajennusalue, minkä lisäksi alueelle on suunniteltu rakennettavan noin 6 ha:n loppusijoitusalue yhdyskuntajätteelle ja 2 ha:n alue ongelmajätteille.

Kaatopaikkatoiminnan lisäksi Karanojalla murs-kataan eroteltua puujätettä sekä vastaanotetaan erilaisia kierrätysmateriaaleja. Alueella on myös ongelmajätteiden vastaanottoa. Karanojalla vastaanotetaan, hyödynnetään ja loppusijoitetaan myös ylijäämämaita ja lievästi pilaantuneita maita.

Kapulassa toimii biojätteen kompostointilaitos ja myös siellä vastaanotetaan, hyödynnetään ja loppusijoitetaan ylijäämämaita sekä lievästi pilaantuneita maita. Molemmilla alueilla kerätään kaatopaikkakaasu talteen. Kapulassa biokaasu hyödynnetään läheisessä voimalassa. Karanojalla hyötykäyttöä selvitetään. Jätevedet johdetaan

Hyvinkään kaupungin (Kapula) ja Hämeenlinnan Vesi Oy:n (Karanoja) puhdistamoille.

Karanojalla toimii myös Lassila&Tikanoja Oyj:n kierrätysterminaali.

Karanojan ja Kapulan aluetta koskee Kanta-Hämeen vahvistettu maakuntakaava ja Kapulan aluetta osin myös Uudenmaan maakuntakaava. Kummatkin seudulliset jätteenkäsittelyalueet on osoitettu merkinnällä EJ. Kapulassa sekä Järven-pään jäteasemalle on laadittu asemakaava. Karano-jalle asemakaavaa ollaan laatimassa.

Nurmijärven kunnalla on oma EU:n vaati-mukset täyttävä kaatopaikka Metsä-Tuomelan jäteasemalla. Kaatopaikalla on täyttötilavuutta jäl-jellä vielä 0,7–0,8 Mm3. Alueella kompostoidaan Nurmijärven jätevesilietteet aumoissa. Lisäksi Metsä-Tuomelassa murskataan eroteltua puujätet-tä sekä vastaanotetaan erilaisia kierrätysmateriaa-leja, jotka toimitetaan hyötykäyttöön. Alueella on myös ongelmajätteiden vastaanottopiste. Kaato-paikkavedet käsitellään paikallispuhdistamolla, minkä jälkeen ne johdetaan Vantaanjokeen. Kaa-topaikkakaasut kerätään ja poltetaan. Lisäksi alu-eella toimii myös tunnelikompostointilaitos, jossa käsitellään Espoon Veden mädätettyä lietettä Vapo

Kuva 2-3. Kapulan jätekeskus Hyvinkäällä/Riihimäellä


Oy:n omistamassa ja käyttämässä laitoksessa. Uudenmaan vahvistetussa maakuntakaavassa kaatopaikka on osoitettu kohdemerkinnällä EJ. Alueella ei ole asemakaavaa, mutta sen laatimista on harkittu.

Rosk´n Roll Oy Ab:n (RR) Munkkaan jätekes-kus sijaitsee Lohjalla. Jätekeskuksen pinta-ala on yhteensä noin 32 ha ja loppusijoitukseen varattu alue on noin 7 ha. Nykyisellä loppusijoitusalueek-si osoitetulla alueella on täyttötilavuutta jäljellä noin 900 000 m3.

Kaatopaikkatoiminnan lisäksi Munkkaalla murs-kataan eroteltua puujätettä sekä vastaanotetaan erilaisia kierrätysmateriaaleja, jotka toimitetaan hyötykäyttöön. Alueella on myös ongelmajättei-den vastaanottopiste. siellä vastaan otetaan, hyö-dynnetään ja loppusijoitetaan myös ylijäämämaita ja lievästi pilaantuneita maita. Munkkaalla on myös biojätteen siirtokuormausasema, josta biojä-te toimitetaan muualle käsiteltäväksi. Kaatopaik-kakaasu kerätään talteen ja hyödynnetään omien rakennusten lämmityksessä. Jätevedet käsitellään osittain paikallisesti käänteisosmoosilla ja osittain Lohjan kaupungin puhdistamolla.

Uudenmaan maakuntakaavassa Munkkaan jäte-keskus on osoitettu jätehuollon alueeksi (EJ) ja

alueella on voimassa myös hyväksytty asemakaava.

Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy:n (PHJ) Kujalan jätekeskuksen laajuus on noin 47 ha, josta 31 ha on loppusijoitusaluetta. Nykyinen loppusijoitus-alue suljetaan vuonna 2007 ja uusi EU:n kaato-paikkadirektiivin vaatimukset täyttävä laajennus-alue otetaan käyttöön. Laajennusalue on kooltaan noin 26 ha, josta loppusijoitusaluetta noin 18 ha.

Loppusijoituksen lisäksi Kujalan jätekeskuksessa murskataan eroteltua puujätettä sekä vastaan-otetaan erilaisia kierrätysmateriaaleja ja raken-nusjätettä, jotka toimitetaan hyötykäyttöön. Alueella on myös ongelmajätteiden vastaanottoa. Ylijäämämaita ja pilaantuneita maita vastaanote-taan, hyödynnetään ja loppusijoitetaan alueella. Kaatopaikkakaasu kerätään talteen ja toimitetaan hyödynnettäväksi höyryntuotannossa Oy Hart-wall Ab:n juomatehtaalla. Jätevedet johdetaan LV Lahti Vesi Oy:n puhdistamolle.

PHJ:n Kujalan jätekeskuksen alueella on myös Kujalan Komposti Oy:n jätevesilietteen ja biojät-teen kompostointilaitos sekä Vapo Oy:n mullan jalostus- ja markkinointitoimintaa. Jätekeskuksen laajennusalueelta on varattu Lassila&Tikanoja Oyj:lle alue, jolla on olemassa jo ympäristölupa kierrätysmateriaalien käsittelyyn ja kierrätyspolt-

Kuva 2-4. Karanojan jätekeskus Hämeenlinnassa


toaineen valmistukseen, mutta jota ei ole vielä rakennettu. Varaus liittyy Lahti Energia Oy:n hankkeeseen rakentaa iso, uusi kaasutustekniik-kaan perustuva jätteenpolttolaitos Lahteen.

Päijät-Hämeen vahvistettavana olevassa maa-kuntakaavassa (2006) Kujalan alue on osoitettu jätteenkäsittelyalueeksi (EJ). Jätekeskuksen alue ja laajennusalue on vahvistetussa seutukaavassa osoitettu jätteenkäsittely- ja hyödyntämisalueeksi (E, ET2).

Kujalan alueella on hyväksytty asemakaava, jossa on PHJ:n jätekeskuksen (merkintä EJ) lisäksi osoitettu alueet teollisuudelle (merkintä T-5) sekä olemassa olevalle Lahden kaupungin maankaato-paikalle (E-2) ja Lahti Energia Oy:n tuhkankaa-topaikalle (E-2). Kaavoitetulla teollisuusalueella, jossa kaavamääräysten mukaan sallitaan myös jät-teidenkäsittelyä ja kierrätystoimintaa harjoittavien yritysten sijoittuminen, on Kuusakoski Oy.n kier-rätysterminaali sekä rakenteilla PSV-Metalli Oy:n rakennusjätteiden käsittelylaitos.

Kuva 2-5. Munkkaan jätekeskus Lohjalla

Kuva 2-6. Kujalan jätekeskus Lahdessa


Loimi-Hämeen Jätehuolto Oy:n (LHJ) jätekes-kus sijaitsee Kiimassuolla Forssassa. Nykyinen lop-pusijoitusalue on kooltaan noin 7 ha ja laajennuk-seen on varattu lisäksi noin 25 ha. Jätekeskuksen nykyinen tavanomaisen jätteen loppusijoitusalue täyttää EU:n vaatimukset.

Kiimassuolla toimii myös yhdyskunta- ja raken-nusjätteen käsittelylaitos, jossa tuotetaan uusio-polttoainetta energiantuotantoon. Lisäksi alueella vastaanotetaan erilaisia kierrätysmateriaaleja ja ongelmajätteitä. Myös ylijäämämaita ja pilaan-tuneita maita vastaanotetaan, hyödynnetään ja loppusijoitetaan alueella.

Kiimassuolla toimii myös CRT-Finland Oy:n TV-kuvaputkien kierrätyslaitos, Cool-Finland Oy:n kylmälaitteiden purkulaitos sekä Etelä-Suo-men Multaravinne Oy:n kompostointilaitos.Vahvistetussa Kanta-Hämeen maakuntakaavassa alue on osoitettu jätehuollon alueeksi (EJ).

2.3 Yksityisiä yrityksiä ja niiden toiminta-alueita

Kunnallisten jätehuolto-organisaatioiden lisäksi tarkastelualueella toimii runsaasti laajalla alueella liiketoimintaa harjoittavia yksityisiä jätteenkä-sittely-yhtiöitä. Ne keräävät, jatkokäsittelevät, hyödyntävät ja/tai loppusijoittavat erilaisia jätema-teriaaleja. Usein jätejakeita kuljetetaan pitkiäkin matkoja käsittelyn tehostamiseksi, minkä vuoksi osa materiaaleista tuodaan tarkastelualueen ulko-puolelta.

Yksityisten yritysten toiminta-alueiden kaavavara-ukset vaihtelevat tarkastelualueen maakuntakaa-voissa tapauskohtaisesti, eikä yhtenäistä ja kattavaa merkintätapaa ole. Osa yrityksistä on sijoittunut olemassa olevien kunnallisten yhtiöiden jätekes-kusten yhteyteen, jolloin kaavamerkintänä on yleensä EJ, osa on huomioitu omalla kaavavarauk-sella, mutta varsinkin pienimpien yritysten osalta maakuntakaavamerkintä puuttuu kokonaan.

Demolite Oy ottaa vastaan, varastoi ja haket-taa käytöstä poistettua kyllästettyä puutavaraa kierrätysterminaalissaan Tuuloksessa, lähellä Hämeenlinnaa. Tavoitteena on saattaa haketettu puu energiahyötykäyttöön. Tällä hetkellä hake hyödynnetään Ekokemin laitoksella Riihimäellä.

Kuva 2-7. Kiimassuon jätekeskus Forssassa


Tuuloksen käsittelyterminaalin alue on kooltaan yhteensä noin 30 ha, josta tällä hetkellä on käytös-sä noin 7 ha.

Alue on vahvistetussa maakuntakaavassa ym-päristövaikutuksiltaan merkittävien teollisuus-toimintojen aluetta (TT). Alueella on voimassa Pannujärven teollisuusalueen asemakaava. Kierrä-tysterminaali on merkitty asemakaavassa jätteen-käsittelyn korttelialueeksi, jolle saadaan sijoittaa kestopuun kierrätysterminaali (EJ-1).

Ekokem Oy Ab käsittelee ongelmajätteitä ja pilaantuneita maita sekä loppusijoittaa ongelma-jätteitä laitosalueellaan Riihimäen ja Hausjärven rajalla. Alue on kooltaan noin 25 ha. Alueella on tällä hetkellä kolme polttouunia ongelmajätteiden ja pilaantuneiden maiden käsittelyyn, haihdutus-laitos mm. öljyllä likaantuneiden vesien käsitte-lyyn, fysikaalis-kemiallinen laitos epäorgaanisten ongelmajätteiden käsittelyyn ja kylmälaiteromun hyödyntämislaitos sekä ongelmajätteiden loppu-sijoitusalue. Laitosalueelle tai aivan sen rajalle on rakenteilla uusi yhdyskunta- ja ongelmajätteitä polttava kattilalaitos. Alue on vahvistetussa maa-kuntakaavassa osoitettu jätteenkäsittelyalueeksi (EJ) ja osayleiskaavassa laitosalueeksi. Alueen laajennusta varten ovat Riihimäen kaupunki ja Hausjärven kunta lisäksi laatineet asemakaavat.

Envor Group toimii pääosin Forssan Kiimassuon jätekeskuksessa, jossa sillä on oma toiminta alue. Toiminta siirretään jatkossa kokonaan Kiimas-suolle. Envor Groupiin kuuluu kolme yhtiötä. Envor Biotech Oy:llä on kompostointilaitos, jossa kompostoidaan erilaisia teollisuuden, kaupan ja kuntien biohajoavia lietteitä ja biojätteitä. Envor Biotech Oy on suunnittelemassa myös mädätys-laitoksen hankintaa, jolloin osa jätteestä mädä-tettäisiin ja osa kompostoitaisiin. Lisäksi Envor Recycling Oy ja Envor Processing Oy vastaanot-tavat ja muokkaava hyötykäyttöön mm. erilaisia lasijakeita, paperia, pahvia, metalleja ja muovia.

Kuusakoski Oy kerää, jalostaa ja toimittaa kierrätysmetalleja teollisuuden raaka-aineeksi.

Tarkastelualueella yrityksellä on toimipisteitä mm. Espoossa, Vantaalla ja Heinolassa sekä Karjaalla ja Lahdessa. Espoon Ämmässuolla Ekopark Oy kä-sittelee rakennus- ja energiajätteitä vuonna 2000 valmistuneessa kierrätyslaitoksessa. Suurin yksikkö Kuusakoski Oy:llä on Heinolassa, jossa käsitellään hyvin monipuolisesti erilaisia yhdyskuntien ja teollisuuden metalliromujakeita. Heinolan tehtai-den 12 hehtaarin varsinaisen tehdasalueen lisäksi tehtailla on oma noin 30 hehtaarin Rajavuoren kaatopaikka, joka sijaitsee Heinolan Lakeasuolla. Vantaan Seutulassa Kuusakoski Oy:llä on auto- ja peltiromun murskaamo.

Lassila & Tikanoja Oyj (L&T) toimii ympäris-tönhuollossa ja kiinteistöjen/laitosten ylläpitoteh-tävissä. Jätehuolto on osa yrityksen ympäristö-palvelutoimintaa ja jätehuollon palveluina L&T tarjoaa jätteiden keräys-, käsittely- ja kierrätyspal-veluita. Tarkastelualueella Lassila & Tikanojalla on jätehuoltoalue Keravan Saviolla sekä pienempiä (noin 0,5–1 ha) jätteiden vastaanotto-, varastoin-ti- ja käsittelypisteitä mm. Lahdessa, Forssassa ja Hämeenlinnassa. Lahdessa L&T:llä on nestemäis-ten ongelmajätteiden käsittelylaitos ja Lahteen on lisäksi suunnitteilla yhdyskuntajätteen käsittelylai-tos, jota varten on Kujalan jätekeskuksesta varattu noin 4 ha:n alue. Keravan Savion jätehuoltoalu-eella otetaan vastaan, lajitellaan ja käsitellään mm. rakentamisen, kaupan ja teollisuus- ja palvelutoi-minnan pakkaus- ja sekajätteitä sekä asumisessa syntyvää paperi- ja pakkausjätettä. Yhtiön on tar-koitus laajentaa toimintaansa. Savion alueella on lainvoimainen yleiskaava, jota ollaan muuttamas-sa. Samanaikaisesti alueelle laaditaan asemakaava.

Lohja Rudus Oy Ab toimii kiviaineksen, kierrä-tyskiviaineksen ja valmisbetonin toimittajana ja tarjoaa murskaus- ja asfaltointipalveluita. Yhtiö myös jalostaa ja kierrättää erilaisia jätemateriaa-leja kuten lentotuhkaa, betonia ja tiiliä. Lohja Ruduksella on useita noin 0,5–1,5 hehtaarin vastaan otto-, varastointi- ja käsittelyalueita tarkastelualueella mm. Hämeenlinnassa, Hyvin-käällä, Lahdessa, Vantaalla, Helsingissä, Vihdissä ja Karjaalla.


Paperinkeräys Oy kerää, käsittelee ja toimittaa keräyspaperia uusiokäyttöön. Keräyspaperin tuot-tajayhteisönä se vastaa kirjoitus- ja painopaperin talteenotosta koko Suomen alueella. Paperinkeräys Oy:n päätoimipisteet tarkastelualueella ovat noin 2 ha lajittelulaitos Helsingin Hakuninmaalla, noin 1 ha keräys- ja varastointialue Riihimäellä, lajit-telulaitos Lahdessa sekä Kuusakoski Oy:n kanssa yhteinen käsittelyalue Karjaalla.

SITA Finland Oy Ab suorittaa mm. jätteiden kuljetus-, keräys-, käsittely- ja lajittelupalveluita eteläisen Suomen alueella. Yhtiöllä on rakennus-jätteen, kaupan ja teollisuuden jätteen käsittely- ja lajittelutoimintoja Helsingin Viikissä. Joulukuussa 2006 SITA osti SOL Ympäristöpalvelut Oy:n toi-minnot. SOL:lla on noin neljän hehtaarin varas-tointi- ja käsittelyalue Vantaan Kuninkaanmäessä. Samalla tontilla toimii myös Suomen Hyötykes-kus Oy, joka käsittelee ja markkinoi kuitupitoisia kierrätysmateriaaleja.

Stena Metalliyhtymä Oy esikäsittelee ja varastoi metalliromua. Tarkastelualueella sillä on toimipis-teitä Vantaalla (noin 0,5 ha alue), Nummi-Pusu-lassa (noin 3–4 ha alue) ja Riihimäellä (noin 2–3 ha alue).

Suomen Uusioaines Oy kerää ja käsittelee keräyslasia hyötykäyttöön. Yrityksellä on lasin-puhdistuslaitos Forssassa (noin 1 ha alue), jossa lasista erotellaan epäpuhtaudet sekä eriväriset lasit toisistaan. Suomen Uusioaines Oy ottaa vastaan lasipulloja, muuta keräyslasia, sairaalalasia sekä tasolasia. Valtaosa Suomen kierrätyslasista käsitel-lään Forssan laitoksella.

Vapo Oy:llä on kompostointilaitokset Hangossa, Nurmijärvellä sekä Mäntsälässä sekä aumakom-postointikenttä Lahdessa, jonka toiminta on loppumassa PHJ:n uuden kompostointilaitoksen vuoksi.

2.4 Jätevesilietteiden käsittely ja energialaitosten tuhkat

Merkittäviä alueellisia jätteentuottajia ovat kun-nalliset jätevedenpuhdistamot, joilta syntyy erilaatuisia lietteitä riippuen käytetystä tekniikasta. Lietteitä jatkokäsitellään usealla eri tavalla:

– kompostointi avoaumoissa (mm. Hyvinkää, Janakkala, Porvoo)

– kompostointi suljetuissa laitoksissa (mm. Mänt-sälä, Hanko, Hollola, Nastola, Orimattila)

– mädätys puhdistamolla ja jälkikompostointi avoaumoissa joko puhdistamolla tai muualla (Helsinki, Vantaa, Riihimäki, Hämeenlinna, Forssa, Kerava, Järvenpää, Tuusula)

– mädätys puhdistamolla ja jälkikompostointi laitoksissa (Espoo, Lahti).

Etenkin viimeaikoina lietteen tuottajat ovat olleet kiinnostuneita kehittämään yhteistyötä varsinais-ten jätehuolto-organisaatioiden kanssa, minkä seurauksena on jo syntynyt yhteisiä käsittelylai-toshankkeita kuten Kujalan Komposti Oy, jonka omistavat puoliksi Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy ja LV Lahti Vesi Oy.

Energialaitoksilta syntyy erilaatuisia tuhkia ja kuonia riippuen käytetystä polttoaineesta ja tekniikasta. Laitokset ovat hankkineet sivutuotteil-leen joko oman loppusijoitusalueensa tai tekevät yhteistyötä jätehuolto-organisaatioiden kanssa. Energialaitosten tavoitteena on lisätä tuhkan ja kuonan hyötykäyttöä.

Erityisesti pääkaupunkiseudulla tuhkan loppusi-joittaminen on ongelmallista. Uusia loppusijoi-tuspaikkoja Lohjan Tytyrin kaivoksen lisäksi on pyritty löytämään siinä kuitenkaan onnistumat-ta. Fortumilla on oma tuhkansijoituspaikkansa Inkoossa.


2.5 Pilaantuneiden maiden käsittelyalueita

Pilaantuneita maita käsitellään alueellisissa jäte-keskuksissa, kaupunkien kompostointialueilla sekä yksityisten yritysten hankkimilla alueilla. Erityises-ti pääkaupunkiseudulla syntyvien pilaantuneiden maiden käsittely ja loppusijoitus on ongelmallista, sillä alueita ei ole riittävästi. Merkittävimmät alueellisten jätekeskusten ulkopuoliset käsitte-lypaikat ja vastaavat toimijat ovat:

– Kyläsaaren kompostointialue Helsingissä, jossa suoritetaan Helsingin kaupungin pilaantunei-den maiden kompostointia ja välivarastointia

– Viikin kompostointialue Helsingissä, jossa on kompostointikenttä Helsingin kaupungin pilaantuneille maille

– Lohja: Salvor Oy:n Virkkalan käsittelylaitos Lohjalla. Sen toimintoja ovat kiinteytys, maan-pesu ja kompostointi

– Ekokem Oy Ab Riihimäellä suorittaa pilaantu-neiden maiden termistä käsittelyä

– Kuusakoski Oy:n Rajavuoren kaatopaikka Hei-nolassa, jossa käsitellään pilaantuneita maita

– Ekokem-Palvelu Oy Hausjärvellä käsittelee pilaantuneita maita.


3.1 Ohjauskeinot

3.1.1 Jätelainsäädäntö ja muu ohjaus

Suomen kansallisessa lainsäädännössä jätteiden käsittelystä, hyödyntämisestä ja muusta jättei-siin liittyvästä toiminnasta säädetään jätelaissa (1072/1993) ja -asetuksessa (1390/1993). Ympä-ristönsuojelulaki (86/2000) ja -asetus (169/2000) puolestaan säätelevät jätteiden aiheuttamia ympäristöhaittoja ja toiminnan luvanvaraisuutta (ympäristölupa). Lisäksi lukuisat valtioneuvoston ja ympäristöministeriön päätökset ja asetukset, mm. valtioneuvoston asetus jätteen polttamisesta ja valtioneuvoston päätös kaatopaikoista, ohjaavat jätteisiin liittyvää toimintaa Suomessa. Suomen lainsäädäntö seuraa EU:n lainsäädännön kehi-tystä, mutta joiltain osin Suomen säädökset ovat EU:n vaatimuksia tiukemmat.

Jätelainsäädännön keskeinen tavoite on ehkäistä jätteen syntymistä, edistää jätteen hyötykäyttöä ja vähentää jätehuollosta aiheutuvia haittoja. Jätelain (1072/1993) mukaan jäte on ensisijaisesti pyrittä-vä hyödyntämään aineena ja toissijaisesti energia-na. Kaatopaikoille jäte voidaan sijoittaa vain, jos sen hyödyntäminen ei ole teknisesti tai taloudelli-sesti mahdollista.

Merkittävimmät viimeaikaiset lainsäädännön muutokset ovat koskeneet mm.

– biohajoavan jätteen vähentämistä loppusijoitet-tavasta jätteestä,

– tuottajavastuunalaisten jätteiden nimikkeiden määrän lisääntymistä,

– jätteenpolttoa,

– jäteveron perintää kunnalliselle kaatopaikalle loppusijoitettavasta jätteestä,

– kaatopaikan rakenteita sekä

– kaatopaikalle sijoitettavan jätteen laatua (kaato-paikkakelpoisuutta).

Jätehuollon järjestämiseen tulevaisuudessa vai-kuttavat voimakkaasti EU:ssa tehdyt ja tehtävät jätepoliittiset linjaukset ja niistä EY:n ja Suomen lainsäädäntöön aiheutuvat muutokset. Erityisesti biohajoavaan jätteeseen liittyvät säädökset ovat tiukentumassa voimakkaasti. Kansallinen biojä-testrategia ja valtioneuvoston päätös kaatopaikois-ta vähentävät biohajoavan jätteen kaatopaikka-sijoitusta merkittävästi vuoteen 2016 mennessä. Kaatopaikoille saa sijoittaa 2009 enintään 40 % ja 2016 enintään 25 % kyseisenä vuonna syntyvästä biohajoavasta yhdyskuntajätteestä. Nämä vaati-mukset ovat suuntaa-antavia ja riippuvat kyseisten vuosien jätemääristä.

Tavoitteet pyritään saavuttamaan:

– paperi-, pahvi-, kartonki- ja puujakeiden erillis-keräystä ja hyötykäyttöä tehostamalla,

– biojätteen lajittelua ja hyötykäyttöä tehostamalla sekä

– muun yhdyskuntajätteen energiahyötykäytöllä.

Energiahyötykäyttö edistää myös muiden kier-rätysmateriaalien hyötykäyttöä, sillä hyödyn-nettäväksi kelpaamattomat muovit tulevat hyö-dynnetyksi pääosin energiana muun poltettavan materiaalin ohella ja metallit saadaan tehokkaasti erotetuksi magneeteilla joko polttokuonan tuhkas-ta tai mekaanisten käsittelylaitosten syötevirrasta. Molemmissa tapauksissa tehokkuus perustuu siihen, että suuri osa jätevirrasta ohjautuu keski-tettyyn käsittelyyn.

Lisäksi laajentuva tuottajavastuu3 ja materiaalihyö-tykäyttöön liittyvät säädökset lisäävät erilliskerät-tävän hyötyjätteen määrää ja kierrätystä.

3 Toimintaympäristön muutokset

3 Tuottaja eli pääsääntöisesti kyseisten tuotteiden valmistaja ja maahantuoja taikka näiden muodostama tuotta-jayhteisö vastaa jätteenä käytöstä poistettavien tuotteiden keräilyn, esikäsittelyn, kierrätyksen, hyödyntämisen ja muun jätehuollon järjestämisestä sekä siitä aiheutuvista kustannuksista. Tuottajien on huolehdittava niin kattavan vastaanottopaikkojen verkoston järjestämisestä, että tuotteen viimeisellä haltijalla on koko maassa kohtuullinen mahdollisuus luovuttaa käytöstä poistettava tuote uudelleenkäytettäväksi, hyödynnettäväksi tai muuhun jäte-huoltoon. Kohtuullisuutena pidetään sitä, että matka vastaanottopisteeseen vastaa normaalia matkaa erityisjätteen vastaanottopaikkaan tai kyseisten tuotteiden myymälään.


Kunnalliselle jätehuolto-organisaatiolle on tärkeää tietää toimintojen mitoittamiseksi, mistä jätemää-rästä ne vastaavat. Yksityisille yrityksille on puoles-taan tärkeää tietää, paljonko ja minkälaista jätettä niillä on mahdollisuus tulevaisuudessa käsitellä.

Jätelain laajaa uudistusta on valmistelu peri-aatteellisella tasolla osana valtakunnallisen jä-tesuunnitelman perusselvitystä ja varsinainen lakiehdotuksen valmistelu alkaa vuonna 2007. Euroopan yhteisön strategia luonnonvaroista ja yhteisön uusi jätestrategia parantavat edellytyksiä jätehuollon ja ympäristönsuojelun tavoitteiden saavuttamiseksi. Niiden pohjalta annettu komis-sion ehdotus uudeksi jätepuitedirektiiviksi on parhaillaan Euroopan neuvoston ja parlamentin käsiteltävänä. Euroopan parlamentti on jätestra-tegian liittyvässä päätöslauselmassaan kehottanut komissiota ehdottamaan jätteen kaatopaikkakä-sittelyn vähittäistä kieltämistä kierrätyskelpoisen jätteen osalta vuoteen 2020 ja joidenkin muiden jätteiden osalta vuoteen 2025 mennessä. Yleisesti ottaen yhteisön uusi jätestrategia rakentuu pitkälti nykyiselle lainsäädännölle, politiikalle ja periaat-teille, joista elinkaariajattelu korostuu aikaisempaa suuremmassa määrin. Osa tavoitteista toteutuu suhteellisen nopeasti toisten toteutuessa vasta pitkällä tähtäimellä.

Tulevaisuudessa EU painottaa enemmän eri materiaalien elinkaaritarkastelua, jolloin kussakin tapauksessa pyritään hakemaan vähiten ympä-ristöä vahingoittava mutta taloudellisesti kestävä vaihtoehto. Tavoitteena on silloin löytää optimaa-linen kierrätysaste ja eri lähestymistapojen paras yhdistelmä. Mahdollisesti tällöin luovutaan nykyi-sestä jätehuollon tavoitehierarkiasta ja korvataan se kokonaisvaikutusten arviointiin perustuvalla lähestymistavalla. Samalla kierrätyslaitoksille on kaavailtu vaatimuksia parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) huomioimisesta. Tällä hetkellä ei ole tarkkaa käsitystä siitä, mitä tämä käytännössä merkitsee.

3.1.2 Jätehuollon alueiden varaaminen maankäytön suunnittelussa

Maankäytön suunnittelulla ohjataan alueiden käyttöä ja rakentamista. Tavoitteena on luoda edellytykset hyvälle elinympäristölle sekä edistää ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuu-risesti kestävää kehitystä.

Maankäytön suunnittelujärjestelmään kuuluvat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, maakun-takaava, yleiskaava ja asemakaava. Kunnat voivat myös laatia yhteisen yleiskaavan. Maakuntakaava

Kuva 3-1. Kaavajärjestelmä


ja yleiskaava ovat yleispiirteisiä kaavoja, jotka oh-jaavat yksityiskohtaisempien kaavojen laatimista. Yleiskaava voi ohjata myös suoraan rakentamista ja muuta maankäyttöä.

Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet hyväk-syy valtioneuvosto. Niiden tehtävänä on tukea ja edistää maankäyttö- ja rakennuslain tavoitteiden saavuttamista sekä välittää valtakunnallisesti mer-kittävät alueidenkäyttökysymykset maakuntien suunnittelun kautta kuntakaavoitukseen.

Maakunnan liitto laatii ja hyväksyy maakunta-kaavan. Kunnat laativat ja hyväksyvät yleis- ja asemakaavat. Maakuntakaavan ja kuntien yhteisen oikeusvaikutteisen yleiskaavan vahvistaa ympäris-töministeriö. Maakuntakaava on ohjeena laaditta-essa ja muutettaessa yleis- ja asemakaavaa.

Sen sijaan maakuntakaava ei ole voimassa oikeus-vaikutteisen yleis- ja asemakaavan alueella. Myös viranomaisten on suunnitellessaan alueiden käyt-töä koskevia toimenpiteitä ja päättäessään niiden toteuttamisesta otettava maakuntakaava huomi-

oon, pyrittävä edistämään kaavan toteuttamista ja katsottava, ettei toimenpiteillä vaikeuteta kaavan toteuttamista.

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mu-kaan maakuntakaavoituksessa jätehuollon ratkai-sut on suunniteltava niin, että pääosin kaikki syn-tyvä jäte voidaan hyödyntää tai käsitellä valtakun-nallisesti tai alueellisesti tarkoituksenmukaisesti. Maakuntakaavan sisältövaatimuksissa puolestaan korostetaan, että maakuntakaavassa on osoitet-tava alueet vähintään seudullisille eli useamman kunnan tarpeita palveleville jätehuoltolaitoksille. Tällaisia ovat mm. kunnallisten jäteyhtiöiden jätekeskukset tai useampaa kuntaa palvelevat hyö-tykäyttölaitokset. Kuntakaavoituksessa ratkaistaan puolestaan yhtä kuntaa palvelevien jätehuoltoalu-eiden sijainti, joita ovat esimerkiksi asuntoalueille sijoittuvat hyötyjätepisteet. Maakuntakaavoituk-sen merkitys jätehuoltotoimintojen sijoittumisessa korostuu, kun yhtä kuntaa palvelevista kaatopaik-ka-alueita siirrytään ylikunnalliseen toimintaan ja seudullisiin jätekeskuksiin.

Kuva 3-2. Skenaariot yhdyskuntajätteen määrän kehittymisestä


Teollisten jätelaitosten ja kaatopaikka-alueiden sijoittamisen keskeisinä periaatteina on, ettei jätteen esikäsittelystä, käsittelystä tai hyödyntä-misestä aiheudu haittaa tai vaaraa terveydelle tai ympäristölle. Alueiden sijoittamisessa on otettava huomioon maa- ja kallioperän laatu sekä riittävä etäisyys asuinalueista, virkistys- ja suojelualueista sekä vedenhankintaan käytettävistä alueista. Myös hyvä logistinen sijainti sekä alueen edellyttämän infrastruktuurin toteuttamismahdollisuudet on otettava huomioon suunnittelussa. Lisäksi jäte-huollosta aiheutuvan liikenteen vaikutukset on kaavaratkaisussa huomioitava.

Maakuntakaavan ratkaisuja suunniteltaessa on val-takunnallinen ja alueellinen jätesuunnitelma, jois-sa jätehuollon toiminnalliset tavoitteet ja strategiat on esitetty, otettava huomioon. Maakuntakaavan tehtävänä on osoittaa suunnitellun toiminnallisen jätehuollon toteuttamiseksi riittävät aluevaraukset. Vastaavasti on jätelain ja ympäristönsuojelulain mukaisessa suunnittelussa ja lupaharkinnassa MRL 32.2 §:n mukaisesti otettava maakuntakaava huomioon ja pyrittävä edistämään kaavan toteut-tamista.

3.2 Jätemäärien kehitys

Yhdyskuntajätemäärän kehittymisen on yleisesti arvioitu riippuvan paitsi väestömäärän kasvusta myös BKT:n kehityksestä. Maakuntaliittojen te-kemien arvioiden mukaan väestömäärä tarkastelu-alueella kasvaisi 30 vuoden aikana 1,8 miljoonasta 2,2 miljoonaan asukkaaseen. OECD-maissa on arvioitu, että yhdyskuntajätteen määrän kasvu oli-si BKT:n kas vusta noin 80 %, mutta riippuvuus BKT:stä pienenisi tulevaisuudessa. Yhdyskunta-jätemäärän kehityksen arvioinnissa on käytetty maakunnallisten liittojen väestösuunnitteita sekä jätemäärän kolmea vaihtoehtoista korrelaatiota suhteessa BKT:n kasvuun (kuva 3-2). Skenaariossa 1 arvioidaan jätemäärän synnyn BKT-riippu-vuuden olevan 60 %, skenaariossa 2 puolestaan 50 % ja skenaariossa 3 noin 40 % vuonna 2015. Vastaavat luvut olisivat vuonna 2035 40 %, 10 % ja -20 %. Yhdyskuntajätettä on arvioitu syntyvän 500 kg/asukas/vuosi kaikissa skenaarioissa, vaikka jätehuollon keskeisenä tavoitteena on jätemäärän vähentäminen.

Kuva 3-3. Skenaariot rakennusjätteen määrän kehittymisestä


Tulevaisuuden aluevaraustarpeita arvioitaessa on perusteltua käyttää skenaariota, jossa jätemääri-en on arvioitu kasvavan voimakkaimmin. Näin turvataan jätehuollon riittävät aluevaraukset myös tulevaisuudessa.

Rakennusjätteen määrän arviointi on vielä hanka-lampaa kuin yhdyskuntajätteen. Rakennusjätettä syntyy varsin erilaisilla työmailla kuten purku-, uudisrakennus- ja korjausrakennustyömaat, joiden lajittelumahdollisuudet ja -käytäntö ja siten myös jätteeksi päätyvän osan koostumus vaihtelee. Rakennusjätettä käsittelee runsas ja vaihteleva yritysten joukko. Jätevirrat päätyvät eri paikkoi-hin ja niiden tarkkaa seurantaa ei tehdä. Tässä on käytetty perustana YTV:n vuonna 2004 tekemää selvitystä alueensa rakennusjätteen määrästä. Sen mukaan rakennusjätteen ominaiskertymä on YTV:n alueella 280 kg asukasta kohti vuodessa. Tätä arviota on käytetty ohjearvona myös muilla tarkastelualueilla, koska tutkittua tietoa niiltä ei ole saatavissa. Arvio saattaa olla kuitenkin liian korkea ja siten arvioidut jätemäärät liian suuria. Rakentamisen volyymi ja rakennusjätteen määrä muuttuvat voimakkaasti myös mm. suhdanteiden vaikutuksesta. Rakennusjätteen määrän suhteesta rakennusalan kehittymiseen ei ole tehty vertailuja. Rakennusjätemäärän kasvun riippuvuus raken-nusyritysten myynnin kehitykseen on arvioitu eri skenaarioissa vastaavilla prosenteilla kuin yhdyskuntajätteellä BKT:hen. Rakennusjätemäärä on oletettu olevan suoraan verrannollinen myös asukasmäärään, jonka laskennassa on käytetty hy-väksi maakunnallisten liittojen väestösuunnitteita. Kuvassa 3-3 on esitetty näin lasketut rakennusjä-temäärät eri skenaarioissa.

Rakennusjätteen osalta on käytetty skenaariota 2, koska voimakkaimmin kasvava skenaario ei vaiku-ta todennäköiseltä.

3.3 Selvityksessä tarkastellut yhdyskuntajätteen käsittelyn vaihtoehdot

Yhdyskuntajätteen käsittelyn kehittymisestä tarkastelualueella laadittiin kaksi erilaista vaihto-ehtoa. Ns. 0-vaihtoehdossa (kuva 3-4) erilaisten kierrätysmateriaalien (paperit, pahvi, lasi, metallit, SER) erilliskeräystä lisätään nykyisestä niin, että saavutetaan EU:n esittämät vaatimukset. Kier-rätysmateriaaleista määrällisesti on ehdottomasti eniten paperia ja pahvia, joiden hyötykäyttö on jo nyt korkealla tasolla, jolloin kovin suurta muu-tosta suhteelliseen määrään ei voida tätä kautta enää saavuttaa. Vaihtoehdon mukaan bio- ja energiajätteen hyötykäyttö lisääntyy asukasmäärän kasvaessa. Loppuosa jätteestä viedään edelleen kaatopaikoille, jonne päätyy näin ollen myös suuri osa biohajoavasta jätteestä. EU:n biohajoavalle jätteelle asettamia tavoitteita ei tässä vaihtoehdos-sa saavuteta.

Toisessa vaihtoehdossa (kuva 3-5) edellä esite-tyn erilaisten kierrätysmateriaalien ja biojätteen erilliskeräyksen lisäksi tarkastelualueella siirrytään yhdyskuntajätteen laajamittaiseen energiahyöty-käyttöön. Biohajoavan jätteen päätyminen kaato-paikalle voidaan näin minimoida ja tavoitteet tältä osin saavutetaan.


Kuva 3-5. Yhdyskuntajätteen jakautuminen eri käsittelymenetelmien kesken vaihtoehdossa, jossa kierrätyksen, biologinen käsittelyn ohella toteutetaan loppujätteen energiahyötykäyttö.

Kuva 3-4. Yhdyskuntajätteen jakautuminen eri käsittelymenetelmien kesken vaihtoehdossa, jossa pääasiallisimmat käsittelyt ovat kierrätys, biologinen käsittely ja loppusijoitus.


4.1 Jätehuoltojärjestelmän muutosnäkymiä

Tarkastelualueen yhdyskuntajätehuollossa ollaan siirtymässä loppusijoituksesta jätteen hyödyntä-miseen sekä materiaalina että energiana. Kunnal-listen jäteyhtiöiden yhteistyö on tiivistymässä ja yksityiset yritykset lisäävät osuuttaan jätehuollon järjestämisessä erityisesti kaupan ja yritystoimin-nan alalla sekä eri jätemateriaalien hyödyntämi-sessä. Jätehuolto on muuttumassa yhä enemmän yritystoiminnaksi ja energiantuotannoksi.

Tarkastelualueella Kiertokapula Oy, Itä-Uuden-maan Jätehuolto Oy ja Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy ovat tehneet päätöksen yhdyskuntajätteen energiahyötykäytöstä. Kiertokapulan alueelta kerättävä energiajäte poltetaan jatkossa Ekokem Oy Ab:n laitoksella Riihimäellä. Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy ja Itä-Uudenmaan Jätehuolto Oy ovat puolestaan tehneet sopimuksen jätteen polt-tamisesta Kotkan Energia Oy:n voimalaitoksella Kotkassa. Lisäksi Loimi-Hämeen Jätehuolto Oy:llä on sopimus Vapo Oy:n kanssa, mutta hyödyn-tämispaikka on vielä avoin.

YTV:n hallitus on tehnyt keväällä 2006 päätöksen syntypaikkalajitellun sekajätteen energiahyö-dyntämisestä arinakattilalaitoksessa. Laitoksen sijaintipaikka on toistaiseksi avoin ja riippuu merkittävästi energiaa hyödyntävästä yhteistyö-kumppanista. Myös Länsi-Uudellamaalla Rosk’n Roll Oy Ab on suunnitellut siirtymistä yhdyskun-tajätteen energiahyödyntämiseen, mutta päätöksiä ei toistaiseksi ole tehty.

Biojätteen erilliskeräys ja kompostointi säilyy osana tarkastelualueen yhdyskuntajätehuoltoa ja sen osuus kasvanee jonkin verran. YTV:n jäte-huolto on rakentamassa uutta kompostointilaitos-ta Ämmässuolle ja Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy yhdessä LV Lahti Vesi Oy:n kanssa on käynnistä-nyt äskettäin uuden suuren kompostointilaitoksen Lahdessa. Myös Kiertokapula Oy suunnittelee ny-kyisen kompostointilaitoksen korvausinvestointia, mutta sijoituspaikasta ei toistaiseksi ole päätöstä. Itä-Uudenmaan Jätehuolto Oy on puolestaan

järjestänyt erilliskerätyn biojätteen käsittelyn siten, että vuoden 2007 alusta se viedään Forssan Kiimassuolle laitoskompostointiin

Yhdyskuntajätteen laitosmaisen käsittelyn ja hyödyntämisen lisääntyessä loppusijoitettavan jätteen määrä vähenee ja laatu muuttuu. Näin ollen olemassa olevien kaatopaikka-alueiden käyt-töikä pitenee ja ympäristöhaitat pienenevät, kun biohajoavaa jätettä ei enää sijoiteta kaatopaikoille. Uutena jakeena loppusijoitettavaksi tulevat jätteen energiahyödyntämisessä syntyvä pohjakuona ja tuhka. Pohjakuonan hyödyntäminen erilaisissa maanrakennuskohteissa on vaihtoehto, joka muu-alla Euroopassa on jo nykyisin yleisesti käytössä.

Kuvassa 4-1 on esitetty jätemäärien kehitys koko tarkastelualueella vuosina 2005–2035 edellä esitetyn vaihtoehdon yksi mukaisesti. Kierrätys-materiaalien hyötykäytön kasvun ja esitettyjen energiahyötykäyttöön liittyvien päätösten perus-teella on arvioitu hyötykäytön (joko energiana tai materiaalina) lisäämisen tarve, jotta kaatopaikalle sijoitettavan jätteen määrä vähenisi edelleen.

Tehdyt energiahyötykäyttöön liittyvät investoin-tipäätökset ratkaisevat tarkastelualueen yhdys-kuntien jätehuollon lainsäädännön edellyttämällä tavalla lähitulevaisuudessa. Mikäli jätemäärät kehittyvät tämän selvityksen skenaarion yksi mu-kaan (kuva 3.1) tarvitaan pitemmällä aikavälillä uusia päätöksiä joko energiahyödyntämisestä tai materiaalihyötykäytön lisäämisestä, jotta kaato-paikoille loppusijoitettavan jätteen määrä ei lähde uudelleen kasvuun. Tarkastelualueella tarvittai-siin päätettyjen investointien lisäksi ainakin yksi energiahyötykäyttölaitos lisää tai vaihtoehtoisesti hyvin merkittävää panostusta materiaalihyötykäy-tön lisäämiseen, jotta EU:n asettamat vaatimukset biohajoavan jätteen kaatopaikkasijoituksen rajoit-tamiseksi toteutuisivat.

Jätemääräarvioihin liittyy pitemmällä aikavälillä huomattavaa epävarmuutta. Sekä EU:ssa että kotimaisessa jätepolitiikassa painotetaan jätteen synnyn ehkäisemistä. Valtakunnallinen jäte-suunnitelma on valmistumassa ja valtakunnal-

4 Jätehuollon kehittyminen ja aluetarpeet


lista jätteen synnyn ehkäisystrategiatyötä ollaan käynnistämässä. Mikäli tässä työssä onnistutaan, yhdyskuntajätemäärät voivat olla tulevaisuudessa arvioitua huomattavastikin pienemmät. Näin ollen pidemmän aikavälin investointien määrää ja ajoitusta on vaikea arvioida. Myös laajentuva tuottajavastuu ja sitä kautta lisääntyvä materiaali-hyötykäyttö vaikuttavat käsiteltäviin jätemääriin.

4.2 Jätehuollon aluetarpeet

Muuttuva jätehuoltojärjestelmä vaikuttaa maan-käytön suunnitteluun ja kaavaratkaisuihin. Loppusijoitusalueiden lisäksi tarvitaan materiaali- ja energiahyötykäyttöön soveltuvia alueita. Myös yksityisten jätehuoltoyritysten kasvaviin aluetar-peisiin on varauduttava. YTV:n ja kunnallisten jäteyhtiöiden lähitulevaisuuden aluevaraustarpeet ovat kohtuullisen hyvin tiedossa. Sen sijaan yksi-tyisen sektorin aluevaraustarpeita, jotka tulevai-suudessa saattavat ollamerkittäviäkin, on tämän selvityksen yhteydessä ollut vaikeampi arvioida.

Pitemmän aikavälin mahdollisiin uusiin aluetar-peisiin liittyy huomattavaa epävarmuutta. Varsin-kin maakuntakaavoituksessa on syytä kuitenkin varautua myös jätemäärien kasvun edellyttämiin uusien hankkeiden aluetarpeisiin, jotta turvataan voimakkaasti kehittyvän eteläisen Suomen alueella jätehuollon riittävät aluevaraukset. Maankäyttöva-rausten tulee olla joustavia ja niiden tulee mah-dollistaa vaihtoehtoistenkin jätehuoltoratkaisujen toteuttaminen tulevaisuudessa.

Jätehuoltojärjestelmässä tapahtuvat muutokset vaikuttavat myös maakuntakaavoituksen suunnit-teluperiaatteisiin ja käytettäviin kaavamerkintöi-hin. Nykyisin käytössä oleva EJ-merkintä (jät-teenkäsittelyalue) ei ole enää riittävä, vaan rinnalle tarvitaan monipuolisempaa merkintävalikoimaa kuvaamaan osallisille toiminnan luonnetta ja aiheutuvia ympäristövaikutuksia. Ympäristöhäiri-öiden vähentyessä jätehuollon toimintoja voidaan yhä enemmän sijoittaa yhdyskuntarakenteen sisään. Merkittävimpänä sijoittamista ohjaavana

Kuva 4-1. Yhdyskuntajätteen käsittelymäärien kehitys koko tarkastelualueella 2005–2035.


tekijänä ei ehkä olekaan enää laitoksista aiheutuvat ympäristövaikutukset vaan toiminnasta syntyvän liikenteen huomioiminen kaavaratkaisussa.Maakuntakaavoituksen rooli jätehuollon toi-mintojen sijoittumisen ohjaamisessa on vahvis-tumassa, kun jätehuolto laajenee yhä enemmän maakunnalliseksi ja jopa ylimaakunnalliseksi toiminnaksi. Valtakunnallisten alueidenkäyttöta-voitteidenkin mukaisesti on maakuntakaavoissa osoitettava jätteenkäsittelylaitoksille alueet siten, että pääosin kaikki syntyvä jäte voidaan hyödyn-tää tai käsitellä valtakunnallisesti tai alueellisesti tarkoituksenmukaisesti.

Vaikka maakuntakaavoituksessa ennakoidaankin odotettavissa oleva kehitys ja varaudutaan sii-hen parhaan mahdollisen tietämyksen mukaan, nopeakin reagoiminen maakunnallisesti mer-kittävän uuden laitoksen sijoittamiseksi saattaa nousta esiin. Tällöin maakuntakaavan laatiminen ns. hankekaavana/vaihekaavana on suhteellisen nopea ja tarkoituksenmukainen väline soveltuvan sijaintipaikan kaavoittamiseen.

Maakuntakaavoissa varaudutaan maakunnallis-ten ja seudullisten hankkeisiin. Lisäksi kunta-kaavoituksessa on varauduttava kunnan oman jätehuoltojärjestelmän toimivuuden edellyttä-miin aluetarpeisiin. Tällaisia ovat mm. erilaisten hyötyjätteiden aluekeräys- ja lajittelupisteet. Myös jätemateriaalien hyödyntämiseen liittyvä yritystoi-minta voi sijoittua kuntakaavoituksessa osoitetuil-le teollisuusalueille.

Sekä jätehuollon järjestämisen että tehokkaan maankäytön kannalta paras ratkaisu on keskittää jätehuoltotoimintoja alueellisiin jätekeskuksiin. Näin vähennetään liikennöintitarvetta ja alueel-la tehtävät infrastruktuuri-investoinnit saadaan tehokkaaseen käyttöön. Eri tyyppisten loppusi-joitusalueiden lisäksi niihin voi sijoittua myös eri jätejakeiden laitosmaista käsittelyä, kuten esim. biojätteen kompostointia, sekä erilaista jätemate-riaalien hyödyntämiseen liittyvää sekä kunnallista että yksityistä yritystoimintaa. Tällaista monipuo-

listen jätekeskusten aluevarauksena voisi jatkossa-kin olla EJ.

Vaihtoehtona keskitetyille jätehuoltovarauksille on erilaisten jätehuoltotoimintojen hajauttaminen eri alueille. Tämä tarkoittaa varautumista maankäy-tön suunnittelussa erilaisiin loppusijoitusalueisiin sekä erilaisten laitosmaisten käsittelyalueiden varaamiseen. Hajautettu ratkaisu lisää liikennöin-titarvetta eri alueiden välillä ja investointitarve erilaisiin rakenteisiin on keskitettyä ratkaisua suurempi.

Suljettujen kaatopaikka-alueiden lähiympäristöjen hyödyntäminen jatkossakin jätehuollon tarpeisiin on maankäytön kannalta järkevää, mikäli ympä-röivä maankäyttö sen mahdollistaa. Näille alueille voisi sijoittua mm. siirtokuormaus- ja hyötyjä-teasemia sekä erilaista laitosmaista käsittelyä ja yritystoimintaa. Tällaiset alueet voisivat tarvita oman kaavamerkintänsä.

Polttolaitosten sijoituspaikkoja suunniteltaessa muodostuvan energian, erityisesti lämmön hyö-dynnettävyys on keskeinen kriteeri. Polttolaitosten kaavamerkintänä voitaisiin jatkossa käyttää mer-kintää EN tai EN/EJ, mikä osoittaisi jätevoimalan merkitystä osana energian tuotantoa. Poltossa syn-tyvän tuhkan ja pohjakuonan käsittelyyn ja loppu-sijoitukseen on myös maankäytön suunnittelussa varauduttava. Nämä toiminnot voivat sijoittua joko alueellisiin jätekeskuksiin tai erikseen varatta-ville käsittely- ja loppusijoitusalueille.

Materiaalihyötykäyttöön varattavien alueiden luonne riippuu toiminnan laajuudesta ja laadusta. Tehdaskiinteistöissä ja -halleissa tapahtuva toimin-ta voi sijoittua teollisuusalueille. Tällöin kaava-merkintänä voisi olla TT tai T riippuen toimin-nan aiheuttamista ympäristöhäiriöistä. Sen sijaan erilaiset hyötykäyttökentät ja ulkokäsittelyalueet sijoittuvat yleensä jätehuoltoalueiksi varatuille alueille eli merkintänä tulisi olla EJ.


4.3 Aluevaraukset tarkastelualueen maakuntakaavoissa

4.3.1 Vahvistetut ja laadittavana olevat maakuntakaavat

Tarkastelualueen maakunnista Kanta-Hämeessä ja Uudellamaalla on voimassa ympäristöministe-riön vahvistamat maakuntakaavat, Päijät-Hämeen maakuntavaltuusto on hyväksynyt maakuntakaa-van ja saattanut sen ympäristöministeriöön vah-vistettavaksi. Itä-Uudellamaalla maakuntakaavan laadinta on kesken ja maakuntakaavaehdotus on tarkoitus saada valmiiksi keväällä 2007.

Tarkastelualueen vahvistetuissa ja laadittavana olevissa maakuntakaavoissa esitetyt jätehuoltova-raukset mahdollistavat yhdyskuntajätehuollon ke-hittämisen lyhyellä aikavälillä kohtuullisen hyvin. Yhdyskuntajätteen loppusijoituskapasiteettia on nykyisten alueiden yhteydessä riittävästi, varsin-kin jos loppusijoitettavan jätteen määrä vähenee ja laatu muuttuu. Lisäksi myös uusien jätteiden käsittelyalueiden avaamiseen on osittain osoitettu aluevarauksia.

Yhdyskuntajätteen energiahyödyntämiseen varau-tuminen maakuntakaavoissa on sen sijaan puut-teellisempaa. Puutteellisimpia maakuntakaavat ovat yksityisten yritysten tarvitsemien aluevaraus-ten suhteen.

Uudenmaan vuonna 2006 vahvistetussa maa-kuntakaavassa jätehuollon aluevarauksissa on käytetty EJ merkintää joko aluevarauksena tai kohdemerkintänä. Merkinnällä on osoitettu olemassa olevien jätekeskusten ja niiden laajen-nusalueiden lisäksi vahvistettujen seutukaavojen mukaiset jätehuollon vara-alueet Lohjalla ja Van-taalla sekä Savion rakennusjätteen käsittelylaitos Keravalla. Lisäksi Vantaan Långmossebergenin alueelle on osoitettu EJ/EN- kohdemerkinnällä jätehuoltoon ja/tai energiahuoltoon varattu.

Laadittavana olevassa vaihemaakuntakaavassa jätehuollon alueita tullaan käsittelemään moni-puolisemmin. Lähtökohtana on tämän selvityksen

mukaiset jätehuollon pitkän aikavälin kehitysnä-kymät. Yhdyskuntajätteen energiahyödyntämiseen on tarkoitus varautua osoittamalla kohdemerkin-nällä vaihtoehtoisia voimaloiden sijoituspaikkoja pääkaupunkiseudulle ja Lohjan Kirkniemeen. Jätehuoltoalueina kehitettävät suljetut/suljettavat kaatopaikka-alueet tullaan osoittamaan omalla merkinnällä. Lisäksi erityisesti pääkaupunkiseu-dun ongelmalliseen ylijäämämaiden loppusijoit-tamiseen on tarkoitus ratkaista osoittamalla tähän toimintaan soveltuvia alueita.

Hämeen vuonna 2006 vahvistetun maakun-takaavan ratkaisuissa on myös otettu huomioon mahdollinen jätteiden hyötykäyttö energiana. Mahdollinen energiakäyttö on maakuntakaavassa osoitettu aluevaraukseen lisätyllä en -kohdemer-kinnällä.

Kaatopaikka-alueita on maakuntakaavassa 4 kpl. Maakuntakaavassa osoitetaan alueet Fors-san Kiimassuon, Hämeenlinnan Karanojan ja Riihimäen-Hyvinkään Kapulan seudullisille jätteenkäsittelyalueille. Kiimassuon ja Karanojan aluevaraukset sisältävät laajennusvaihtoehdot. Riihimäen-Hyvinkään nykyinen Kapulan alue suljetaan sekajätteiden loppusijoituksen osalta todennäköisesti vuonna 2007. Kapulan alueen laajentumista varten maakuntakaavassa osoitetaan tulevaisuuden aluevarauksena moottoritien länsi-puolinen ns. Rappukallion alue. Alue on nykyisin kalliokiviaineksen ottoalue, joka maakuntakaavan merkinnän mukaisesti tulisi siirtymään jätteiden käsittelyalueeksi varsinaisen louhostoiminnan päätyttyä.

Jätteenkäsittelyalueena maakuntakaavan sisältyy myös Janakkalan Tervakosken Rehakan kaato-paikka-alue. Maakuntakaavassa osoitetaan myös käytöstä poistetut kuntien ns. pääkaatopaikat. Käytöstä poistettujen kaatopaikkojen kohdemer-kintöjä (kohdemerkintä ilman kirjaintunnusta) on yhteensä 24 kpl.

Seudulliset jätteenkäsittelyalueet osoitetaan maa-kuntakaavassa jätteenkäsittelyalueen merkinnällä EJ. Suljetut kaatopaikat osoitetaan ilman erillistä


kirjaintunnusta olevalla värillisellä kohdemerkin-nällä. ej -merkintää käytetään osoittamaan alueen siirtyminen nykyisen käytön päätyttyä jätteenkä-sittelyalueeksi.

Itä-Uudenmaan maakuntakaavaluonnokses-sa (28.2.2005) on jätehuoltoa varten osoitettu kaksi aluevarausta toinen Sipoon Mömosseniin ja toinen Porvoon Kilpilahteen. Nykyinen Porvoon Domargårdin kaatopaikka-alue on osoitettu eri-tyistoimintojen alueeksi, sillä jätteen laajamittai-nen loppusijoitus on alueelle on tarkoitus lopettaa Kilpilahden uuden jätekeskuksen käyttöönoton jälkeen. Itä-Uudenmaan maakuntakaavaluon-noksen perustana on vuonna 2004 valmistunut Jätteidenkäsittelylaitoksen arviointiselostus, jossa jätehuollon aluetarpeita ja vaihtoehtoisia jätteen-käsittelykeskuksen sijoituspaikkoja on vertailtu ja arvioitu niiden ympäristövaikutuksia.

Itä-Uudellamaalla on sekä vahvistetussa seutukaa-vassa että maakuntakaavaluonnoksessa osoitettu Sipoossa oleva Helsingin Veden Metsäpirtin jäte-vesilietteiden kompostointilaitoksen alue teknisen huollon toimintoja varten. Itä-Uudellamaalla on ratkaistu jätteiden energiakäytön hyödyntäminen ylimaakunnallisesti pitkäaikaisen sopimuksen avulla ja erilliskerätyn biojätteen käsittely keskite-tyssä laitoskompostissa myös ylimaakunnallisesti. Rakennusjätteiden ja lievästi pilaantuneiden mai-den käsittelyyn on varauduttu lyhyellä aikavälillä nykyisten jäteasemien alueilla. Kilpilahteen suun-nitellun uuden jäteaseman alueella on varauduttu sekä rakennusjätteiden että lievästi pilaantuneiden maiden käsittelyyn, mutta tarvittaessa myös bio-jätteiden ja jätevesilietteiden käsittelyyn.

Päijät-Hämeen vahvistettavana olevassa maakuntakaavassa esitetään jätteenkäsitte ly- ja hyödyntämisalueina kuntien yh teis-toimintakaatopaikat, joille yhdys kuntajättei den käsittely keskitetään se kä teollisuusjätekaato-paikat.

Aluevarauksiin sisältyy alueet lajittelu- ja murs-kauslaitoksille kaatopaikkojen yh teydessä. Päijät-Hämeen kuntien jätteiden käsittely on keskitetty Lahden Kujalaan, jossa voidaan parhaiten vastata kiristyviin ympä ristönsuojeluvaatimuksiin. Käy-töstä poistuneet ja poistettavat kaatopaikka-alu eet, joiden käyttö on rajoitettua mah dollisten kaasu- ja suotovesihaittojen vuoksi osoitetaan alueina, jotka maise moidaan ja kun nostetaan ympäröivän maan-käytön edellyttämään tarkoituk seen. Kuntien van-hoja kaatopaikka-alueita voidaan pitää jätehuollon käytössä kehittämällä niistä käsittelykeskuksia ja siirto kuormausasemia.

4.3.2 Uudet aluevaraustarpeet

Maakuntakaavoja tarkistettaessa jätehuollon tule-vaisuuden kehitysnäkymät tulee ottaa huomioon ja varautua nykyistä monipuolisempaan alueva-raustarjontaan. Vaikka kunnallisten jäteyhtiöiden toiminta keskittyneekin yhä enemmän alueellisiin jätekeskuksiin, tarvitaan myös muita aluevarauksia erityisesti energia- ja materiaalihyödyntämiseen. Myös pilaantuneiden maiden ja jätevesiliettei-den käsittelyyn on varauduttava, mikäli nämä toiminnot eivät sijoitu alueellisten jätekeskusten yhteyteen. Varautuminen yksityisten yritysten aluevaraustarpeisiin on vaikeaa, sillä yritysten toimintakulttuuri on huomattavasti nopeampaa kuin kohtuullisen hidas maakuntakaavaprosessi. Tarvittaessa maakuntakaavoitustakin voidaan nopeuttaa laatimalla yksittäisen hankkeen edellyt-tämä vaihemaakuntakaava.

Kaavaratkaisu luo puitteet jätehuollon toiminto-jen sijoittumiselle. Siinä arvioidaan jätehuollon toimintojen suhde ja vaikutukset muuhun maan-käyttöön. Aluevarauksia tulee olla riittävästi, jotta kaavaratkaisu ei vaikeuta vaihtoehtoisten jätehuol-tojärjestelmien toteuttamista pitkällä aikavälillä eikä myöskään eri toimijoiden välistä kilpailua. Erityisesti eteläisen Suomen alueella, missä väes-tön kasvu on voimakasta eri käyttötarkoituksiin varattavien alueiden riittävyys ja yhteensovittami-nen on tärkeää.


Varsinainen jätehuollon toiminnan ohjaus tapah-tuu jätelain ja ympäristölain säädöksien perusteel-la. Suuriin hankkeisiin liittyy aina ympäristövai-kutusten arviointimenettely ja ympäristöhäiriöitä aiheuttavien toimintojen sallitut päästöt ympäris-töön määritellään ympäristöluvassa.

Muuttuva jätehuoltojärjestelmä edellyttää myös alueidenkäyttöön liittyvää kehitystyötä, erityisesti maankäyttö- ja rakennuslain merkintä- ja määrä-ysmahdollisuuksien kehittämiseksi sekä kunta- ja maakuntakaavoituksen välisen työnjaon selkeyttä-miseksi.


5.1 Jätteenkäsittelymenetelmien ympäristövaikutukset ja käsittely-alueiden suhde ympäröivään maankäyttöön sekä soveltuvat kaavamerkinnät

5.1.1 Biojätteen ja lietteen käsittely

Biojätteen kompostointilaitosten merkittävim-pinä vaikutuksina ihmisten elinoloihin ja elinym-päristöön on usein pidetty kompostoinnista mah-dollisesti aiheutuvia hajuja sekä terveys- ja hygie-niaongelmia (mikrobit). Hajuongelmia on erityi-sesti ns. matalan teknologian eli ”low technology” -laitoksissa, joissa biojätettä käsitellään esimerkiksi ulkona aumoissa. Suljetuissa nykyaikaisissa parasta käytettävissä olevaa teknologiaa hyödyntävissä laitoksissa (BAT-laitoksissa) nämä ongelmat ovat kuitenkin huomattavasti vähäisempiä.

Biojätteen kompostoinnissa tuotetaan humusta takaisin kiertokulkuun ja orgaanisen aineksen hajotessa aerobisesti hallituissa olosuhteissa vähen-netään kasvihuonekaasupäästöjä. Kentillä tapahtu-vasta toiminnasta päästöt maaperään ja vesistöihin ovat mahdollisia, mutta suljetusta kompostointi-laitoksesta ei normaalioloissa aiheudu merkittäviä päästöjä.

BAT-laitoksenkin sijoittaminen muun yhdys-kuntarakenteen sekaan voi olla ongelmallista, jos jälkikompostointi tapahtuu edelleenkin ulkona avoaumoissa. Biojätteen erilliskeräys lisää myös liikennettä ja liikenteestä aiheutuvia päästöjä. Jätevesilietteiden kompostointilaitoksen vaikutuk-set ihmisten elinoloihin ja muuhun ympäristöön ovat vastaavan kaltaisia, mutta usein vähäisempiä kuin biojätteen kompostoinnissa.

Biojätteen mädätyslaitosten vaikutukset pääs-töt ilmaan, maaperään ja vesistöihin ovat yleensä vähäisiä. Laitokset ovat suljettuja ja ne voidaan sijoittaa esimerkiksi teollisuusalueille. Mädätyk-sessä orgaaninen aines hajotetaan anaerobisissa hallituissa olosuhteissa biokaasuksi, joka voidaan hyödyntää energiana. Kaasun talteenotto vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Mädätyslaitosten pääs-töt syntyvät etupäässä mädätteen jälkikypsytyksen aumakäsittelystä. Minimoimalla ulkona tapahtu-vaa toimintaa, voidaan päästöjä vähentää mer-kittävästi. Mädäte voidaan myös polttaa, jolloin syntyy tuhkaa loppusijoitettavaksi tai hyödynnet-täväksi maanrakentamisessa.

Jätevesilietteiden mädätyslaitoksen vaikutukset ihmisten elinoloihin ja muuhun ympäristöön ovat samankaltaisia, mutta usein vähäisempiä kuin biojätteen mädätyslaitoksella.

5 Vaikutukset

Kuva 5-1. Biojätteen ja jätevesilietteen kompostointilaitos (Kujalan Komposti Oy, Lahti)


Mädätys- ja kompostointilaitosten aluevarauksen merkinnäksi soveltuu EJ tai tilanteesta riippuen TT.

5.1.2 Jätteen mekaanisbiologinen käsittely

Mekaanis-biologisen käsittelyn ongelmina ovat pöly, roskat ja hajut. Vaikutukset voidaan kui-tenkin minimoida sopivan tekniikan valinnalla ja riittävän suljetulla laitoskäsittelyllä. Mekaanis-bio-logisen käsittelyn lopputuotteena saadaan alitetta

ja jätepolttoainetta. Alite sisältää orgaanista ainesta ja se voidaan jatkokäsitellä kompostoimalla tai mädättämällä kuten biojäte. Käsitelty alite voi-daan hyödyntää esim. kaatopaikan rakenteissa. Jätepolttoaine hyödynnetään energiana. Jätteen energiapotentiaalin hyödyntämisen tehokkuus riippuu mm. energiajakeen saannosta mekaanises-sa erotuksessa sekä energialaitoksen hyötysuhtees-ta. Poltossa muodostuvat tuhkat ja muut polton sivutuotteet voidaan joko hyödyntää maanraken-tamisessa tai sijoittaa kaatopaikalle.

Kuva 5-2. Biojätteen mädätyslaitos (Münster, Saksa)

Kuva 5-3. Jätevesilietteen mädätyslaitos (Kariniemen puhdistamo ja mädättämö, LV Lahti Vesi Oy)


Mekaanis-biologinen käsittelyvaihtoehto edel-lyttää kolmea laitosta: mekaanista, biologista ja polttolaitosta. Biologisen laitoksen sijoittamisessa on samat ongelmat kuin kompostointilaitoksilla yleensä.

Aluevaraus voidaan maakuntakaavoituksessa osoit-taa yleensä merkinnällä EJ.

5.1.3 Jätteen käsittely kierrätyspuistoissa ja ulkokäsittelyalueilla

Kierrätyspuistoissa ja jätteiden ulkokäsittelyalueil-la osa jätteiden käsittelystä tapahtuu ulkona ja osa sisätiloissa. Jätteiden käsittely voi aiheuttaa melu- ja pölyhaittoja ympäristöön. Käsiteltävät materiaa-limäärät ovat yleensä suuria, jolloin liikennemäärä on myös suuri. Tämänkaltainen toiminta on usein sijoittunut loppusijoitusalueiden läheisyyteen.

Hyötykäytöstä huolimatta syntyy aina myös sellaista jätettä, jota ei voida hyödyntää ja joka on loppusijoitettava. Lisäksi käyttökatkosten aikana loppusijoitettavan jätteen määrä kasvaa hetkelli-sesti.

Kierrätyspuiston tai ulkokäsittelyalueen aluevaraus voidaan maakuntakaavoituksessa osoittaa tilan-teesta riippuen merkinnällä EJ tai TT.

5.1.4 Yritys- ja rakennusjätteen käsittelylaitokset

Yritys- ja rakennusjätteiden käsittelylaitoksilla käsitellään yleensä mm. pakkausjätteitä, puu-jätettä, energiajätettä ja kuitumateriaaleja, joita hyödynnetään edelleen aineena tai energiana. Ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön kohdistu-via vaikutuksia ovat lähinnä pöly- ja melupäästöt. Merkittäviä pölypäästöjä aiheutuu etenkin raken-nusjätteen mekaanisesta käsittelystä. Merkittäviä päästöjä maaperään tai vesistöihin ei ole, erityisesti jos käsittely tehdään suljetussa laitoksessa. Laitok-set ovat monesti suljettuja, joita on kohtuullisen helppo sijoittaa muun yhdyskuntarakenteen joukkoon. Esimerkiksi teollisuusalueella ne eivät aiheuta merkittäviä muusta toiminnasta poikkea-via ympäristövaikutuksia. Materiaalien kierrätys ja energiahyötykäyttö säästävät ”neitseellisiä” luon-nonvaroja.

Yritys- ja rakennusjätteen käsittelylaitoksen alue-varaus voidaan maakuntakaavoituksessa osoittaa tilanteesta riippuen merkinnällä EJ tai TT.

Kuva 5-4. Jätteiden loppusijoitusalue käytössä ja viimeistelyvaiheessa


5.1.5 Kierrätysmateriaalien käsittelylaitokset

Kierrätysmateriaalien käsittelylaitokset ovat yleen-sä suljettuja laitoksia ja niillä käsitellään yleensä yhden tyyppistä jätejaetta. Suurimmat ympäris-tövaikutukset aiheutuvat yleensä lisääntyneestä liikenteestä, pöly-, pakokaasu- ja melupäästöistä. Raskaasta liikenteestä voi aiheutua myös liikenne-turvallisuusriskejä. Kierrätysmateriaalien erillis-keräys lisää liikennettä ja liikenteestä aiheutuvia pöly, -melu- ja pakokaasupäästöjä. Käsittelylaitok-sen aiheuttama liikennemäärä vaihtelee toiminnan mukaan.

Merkittäviä päästöjä vesiin tai maaperään ei kierrätysmateriaalien käsittelylaitoksista yleensä ai-heudu. Kierrätyslaitoksissa käsiteltäviä materiaalit ovat syntypaikoilta erilliskerättyjä ja siten ilmeisen puhtaita, mm. paperit, pahvit ja muut kuituma-teriaalit, puu, energiajäte, lasi ja metallit. Kierrä-tyksen tuloksena neitseellisiä raaka-aineita säästyy (uudelleen käyttö materiaalina tai energiana). Suljettuja laitoksia, joilla ei ole merkittäviä ympä-ristövaikutuksia, voidaan sijoittaa muun yhdys-kuntarakenteen joukkoon esimerkiksi teollisuus-alueelle.

Kierrätysmateriaalien käsittelylaitoksen aluevaraus voidaan maakuntakaavoituksessa osoittaa tilan-teesta riippuen merkinnällä EJ tai TT.

5.1.6 Yhdyskuntajätteen loppusijoitusalueet

Yhdyskuntajätteen loppusijoituspaikoista eli kaatopaikoista aiheutuvia vaikutuksia ihmisten elinoloihin ovat mm. hajuhaitat, kaatopaikkojen houkuttelemat haittaeläimet kuten rotat ja lokit, sekä erityisesti vanhoilta kaatopaikoilta mahdolli-sesti aiheutuvat päästöt maaperään ja vesistöihin. EU:n vaatimusten mukaisin pohjarakentein varus-tetuilta kaatopaikoilta ei normaalioloissa aiheudu merkittäviä päästöjä maaperään tai pohjaveteen, mutta poikkeustapauksissa päästöt ovat niiltäkin mahdollisia. Kaatopaikka-alueet vaativat suoja-alueineen laajoja aluevarauksia ja niiden sijoitta-misessa aiheutuu ristiriitoja mm. asutus-, luon-nonsuojelu- ja muiden herkkien alueiden kanssa. Kaatopaikoilla on yleensä negatiivinen vaikutus alueen imagoon ja arvostukseen.

Yhdyskuntajätteen loppusijoitusalueet maakunta-kaavoituksessa osoittaa merkinnällä EJ.

Kuva 5-5. Kierrätysmateriaalin käsittelylaitos (Paperinkeräys Oy, Helsinki)


5.1.7 Toimintojen keskittäminen yhteisalueille

Keskitettäessä eri toimintoja samalle alueelle voi-daan hyödyntää alueen eri toimintoja ilman pitkiä kuljetuksia. Eri toiminnot voivat olla eri organi-saatioiden omistamia ja operoimia. Esimerkkinä tällaisesta alueesta on Forssan Envitec-alue. Jätekeskus -tyyppisen alueen hyvänä puolena on se, että keskittämisen myötä voidaan panostaa voimakkaasti toimintaan, haittojen ehkäisyyn sekä tehokkuuteen. Toisaalta alueelle ja alueelta kul-kee runsaasti raskasta liikennettä ja ympäröivälle asutukselle tai ympäröivän alueen muulle käytölle voi aiheutua rajoituksia. Kokonaisuutena liikenne-suorite kuitenkin vähenee.

Aluevaraus voidaan maakuntakaavoituksessa osoit-taa merkinnällä EJ.

5.1.8 Energianhyötykäyttölaitokset

Sekalainen yhdyskuntajäte voidaan syntypaikka-lajittelun jälkeen polttaa sellaisenaan esim. ns. ari-nakattiloissa tai siitä voidaan erottaa laitoksessa tai syntypaikkalajittelun avulla polttokelpoista kierrä-tyspolttoainetta, joka puolestaan hyödytetään joko leijukerrospoltossa tai kaasutuslaitoksessa.

Polttoaineen valmistuslaitokset ovat suljettuja laitoksia ja merkittävämpiä päästöjä niistä voi syntyä vain ilmaan laitoksen pölynpoistojärjestel-mästä. Hyvällä tekniikalla tämä vaikutus voidaan minimoida. Vähäisempänä vaikutuksena on pyöräkoneista ja jäteautoista syntyvä melu. Lisäksi tuotettua polttoainetta voidaan joutua varas-toimaan avokentällä ulkona, jolloin vaarana on ympäristön roskaantuminen kevyen polttoaineen levitessä tuulen mukana.

Energianhyötykäyttölaitokset eli varsinaiset kat-tilalaitokset ovat suljettuja laitoksia. Tyypillisesti kuljetettavat materiaalimäärät ovat suuria, jolloin alueelle suuntautuu paljon liikennettä.

Jätteen polttaminen parasta käytettävissä olevaa teknologiaa hyödyntävässä arinalaitoksessa on hy-gieeninen käsittelytapa eikä siitä aiheudu merkit-täviä vaikutuksia ihmisten elinoloihin tai ympä-ristöön. Polttolaitokset ovat suljettuja laitoksia ja niiden sijoittaminen muun yhdyskuntarakenteen osaksi on teknisesti kohtuullisen helppoa. Niitä voidaan siinä suhteessa verrata muihin energian-tuotantolaitoksiin.

Arinapoltossa muodostuva kuona on todennä-köisesti joko hyödynnettävissä esim. kaatopaikan

Kuva 5-6. Forssan Envitec – alue esimerkkinä keskitetystä jätekeskuksesta.


rakenteissa tai sijoitettavissa tavanomaisen jätteen kaatopaikalle. Osa polton lopputuotteena muo-dostuvista tuhkista ja muista savukaasujen puhdis-tuksen jätteistä on ongelmajätettä ja ne on käsitel-tävä ja loppusijoitettava asianmukaisesti. Tuhkat voidaan käsitellä joko polttolaitoksella, erillisellä käsittelyalueella tai loppusijoituspaikassa. Tuhkien käsittely, kuljetus ja loppusijoitus on tehtävä siten, ettei pölyämistä tai muita merkittäviä ympäristö-vaikutuksia aiheudu. BAT -laitoksista ei normaali-oloissa aiheudu merkittäviä päästöjä ympäristöön. Poikkeustilanteessa päästöt ilmakehään minimoi-tuvat, kun polttoaineen syöttö kattilaan katkeaa automaattisesti ja savukaasujen puhdistusprosessia tehostetaan.

Arinapoltossa jätteen energiapotentiaali hyödyn-netään tehokkaasti ja säästetään fossiilisia poltto-aineita. Polton kuonat voidaan lisäksi hyödyntää esim. kaatopaikkojen rakenteissa.

Yhdyskuntajätteestä valmistettavasta kierrätyspolt-toaineesta voidaan polttaa ns. rinnakkaispoltossa muiden kiinteiden polttoaineiden seassa tai sitä varten erikseen rakennetussa kattilalaitoksessa. Polttotekniikkana tavallisesti tällöin käytetään leijukerrospolttoa tai kaasutusta. Kummassakin

tapauksessa syntyy pääosin leijutushiekasta peräi-sin olevaa ”pohjakarkeaa”, joka voidaan sijoittaa tavanomaisen jätteen kaatopaikalle tai hyödyntää maanrakentamisessa. Laitoksista syntyy tämän lisäksi myös lentotuhkaa, joka on ongelmajätettä ja se on käsiteltävä ja loppusijoitettava asianmu-kaisesti.

Energiahyötykäyttölaitoksen aluevaraus voidaan maakuntakaavoituksessa osoittaa tilanteesta riip-puen merkinnällä EJ tai EN.

5.2 Tarkastelualueen jätehuollon pitkän aikaväli kehitysnäkymien vaikutukset

Selvityksessä esitettyjen kehitysnäkymien mukai-nen jätteen materiaali- ja energiahyötykäyttöön siirtyminen, on ympäristövaikutuksiltaan myön-teinen kehityskulku nykyiseen pääosin loppusi-joitukseen perustuvaan järjestelmään verrattuna. Nykyisillä alueilla haitat vähenevät, kun loppu-sijoitettavan biohajoavan jätteen määrä vähenee. On kuitenkin huomattava, että jo loppusijoitetun jätteen tuottamat ympäristöhaitat pysyvät ja että loppusijoitettavaa materiaalia syntyy edelleen. Raskas liikenne vähenee kokonaisuutena, vaikka-kin hyötykäyttöalueiden sisäinen liikenne kasvaa.

Kuva 5-7. Jätteenpolttolaitos Tanskassa Kuva 5-8. Jätteenkaasutuslaitos (Lahti Energia Oy)


Yhdyskuntajätteen laitosmaisen käsittelyn ja hyödyntämisen lisääntyessä loppusijoitettavan jätteen määrä vähenee ja laatu muuttuu. Näin ollen olemassa olevien kaatopaikka-alueiden käyt-töikä pitenee. Uutena jakeena loppusijoitettavaksi tulevat jätteen energiahyödyntämisessä syntyvä pohjakuona ja tuhka. Näiden hyödyntäminen erilaisissa maanrakennuskohteissa on vaihtoehto, joka muualla Euroopassa on jo nykyään yleisesti käytössä.

Selvityksen mukaan tulevaisuudessa keskitytään olemassa jätekeskusten kehittämiseen monipuoli-siksi jätehuollon alueiksi. Ainoastaan Itä-Uudel-lamaalla on katsottu tarkoituksenmukaisemmaksi uuden jätekeskuksen perustaminen. Olemissa olevilla alueilla on tarvittava valmis infrastruktuu-ri, jota voidaan hyödyntää tehokkaasti. Alueiden läheisyydessä ympäristövaikutukset säilyvät, mutta niiden määrä vähenee käsittelytason noustessa. Uusien alueiden avaaminen aiheuttaa ympäristö-haittoja ja haittoja lähiympäristön muulle toimin-nalle. Siksi suunnittelussa on aina otettava huomi-oon riittävät suojavyöhykkeet.

Ympäristövaikutukset ja laitosten sijoitusta suunniteltaessa huomioitavat asiat vaihtelevat eri jätteidenkäsittelymenetelmissä mm. käsiteltävän jätteen laadusta ja määrästä, käsittelytavasta ja käsittelyn tasosta sekä suunnitellusta käsittely-paikasta riippuen. Jätteidenkäsittelymenetelmien

välillä on eroja mm. sen suhteen, kuinka helposti ne ovat sijoitettavissa suhteessa muuhun yhdys-kuntarakenteeseen tai millaisia vaikutuksia niillä on ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen. Teolli-suuslaitoksina toimivien ”suljettujen laitosten” ympäristövaikutukset ovat yleensä vähäisiä ja ne ovat kohtuullisen helposti sijoitettavissa muun maankäytön joukkoon esimerkiksi teollisuus-alueille. Ympäristövaikutuksia aiheutuu tällöin lähinnä jätteen kuljetuksista.

Jätteenpolton epäillään vähentävän jätteen synnyn ehkäisymahdollisuuksia, mutta ulkomaisten ko-kemusten perusteella järjestelmää on mahdollista ohjata valtakunnallisesti niin, että tämä vältetään. Tarvitaan joka tapauksessa panostusta jätteen synnyn ehkäisyyn.

Kunkin maakunnan alueella laadittavissa maa-kuntakaavoissa arvioidaan vaikutuksia maankäyt-tö- ja rakennuslain mukaisesti. Lisäksi kustakin suuremmasta hankkeesta on laadittu tai laaditaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn liit-tyen ympäristövaikutusten arviointiselostus, jossa on kuvattu hankkeen vaihtoehdot, vaikutukset ja haittojen ehkäisy- ja lieventämiskeinot sekä muut hankkeen kannalta olennaiset tiedot. Lisäksi ympäristölupien alaisten toimintojen ympäristölu-pa-asiakirjoissa on tarkkaan määritelty toiminnan edellytykset ja ehdot.


Selvityksessä on tarkasteltu jätehuollon sekä lähi-tulevaisuuden että pitemmän aikavälin kehitys-näkymiä. Tavoitteena on ollut tunnistaa jätehuol-tojärjestelmässä odotettavissa olevien muutosten vaikutuksia jätehuollon aluetarpeisiin, erityisesti maakunnallisella tasolla. Keskeinen tavoite on ol-lut arvioida, kuinka hyvin jätehuoltoon jo varatut alueet riittävät tulevaan käyttöön ja millaisia uusia aluetarpeita on tunnistettavissa.

Jätehuollon järjestämiseen vaikuttavat jo lähivuo-sina EU:n jätepoliittiset linjaukset, tärkeimpinä biojätestrategia ja kaatopaikkadirektiivi. Kansalli-sen biojätestrategian mukaisesti biohajoavan jät-teen kaatopaikkasijoitusta tulisi vähentää vuoteen 2016 mennessä merkittävästi. Biojätestrategian tavoitteen toteuttamiseksi jätteen hyötykäyttö sekä materiaalina että energiana lisääntyy voimakkaasti. Jätehuolto onkin muuttumassa loppusijoituksesta yritystoiminnaksi ja energiantuotannoksi.

Pitemmällä aikavälillä jätehuollon kehittymiseen vaikuttaa kotimainen laajaa jätelain uudistus, jota on valmisteltu periaatteellisella tasolla osana valtakunnallisen jätesuunnitelman perusselvi-tystä ja varsinainen lakiehdotuksen valmistelu alkaa vuonna 2007. Euroopan yhteisön strategia luonnonvaroista ja yhteisön uusi jätestrategia parantavat edellytyksiä jätehuollon ja ympäris-tönsuojelun tavoitteiden saavuttamiseksi. Niiden pohjalta annettu komission ehdotus uudeksi jätepuitedirektiiviksi on parhaillaan Euroopan neuvoston ja parlamentin käsiteltävänä. Euroopan parlamentti on jätestrategian liittyvässä päätöslau-selmassaan kehottanut komissiota ehdottamaan jätteen kaatopaikkakäsittelyn vähittäistä kieltä-mistä kierrätyskelpoisen jätteen osalta vuoteen 2020 ja joidenkin muiden jätteiden osalta vuoteen 2025 mennessä. Osa tavoitteista saattaa toteutua suhteellisen nopeastikin toisten toteutuessa vasta pitkällä tähtäimellä.

Tarkastelualueella varsinaista biojätettä kerätään ja hyödynnetään jo aktiivisesti. Samoin paperin ja pahvien erilliskeräys on tehokasta. Nykyisin kaatopaikoille päätyvän muun biohajoavan jätteen hyödyntämistä voidaan lisätä merkittävästi ener-

giahyötykäytöllä. Tarkastelualueen jätehuolto-or-ganisaatiot ovatkin tehneet päätöksiä yhdyskunta-jätteen energiahyötykäyttöön siirtymisestä. Mikäli suunnitellut hankkeet toteutuvat, biojätestrategian tavoitteet saavutetaan ja lisäksi loppusijoitettavan jätteen määrä vähenee ja laatu muuttuu merkittä-västi.

Laitosmaiseen käsittelyyn ja energiantuotantoon siirtyminen lisää nykyisten jätehuolto-organisaa-tioiden välistä yhteistyötä teknis-taloudellisesti kannattavien kokonaisuuksien aikaansaamiseksi. Myös yksityisten yritysten osuus jätehuollon järjestämisessä kasvaa erityisesti kaupan ja teolli-suuden jätehuollossa ja materiaalihyötykäytössä. Tulevaisuudessa jätehuoltoa hoidetaan yhä suu-rimmissa yksiköissä ylimaakunnallisena toiminta-na.

Sekä jätehuollon järjestämisen että tehokkaan maankäytön kannalta paras ratkaisu on keskittää jätehuoltotoimintoja alueellisiin jätekeskuksiin. Näin vähennetään liikennöintitarvetta ja alueel-la tehtävät infrastruktuuri-investoinnit saadaan tehokkaaseen käyttöön. Eri tyyppisten loppusi-joitusalueiden lisäksi niihin voi sijoittua myös eri jätejakeiden laitosmaista käsittelyä, kuten esim. biojätteen kompostointia, sekä erilaista jätemate-riaalien hyödyntämiseen liittyvää sekä kunnallista että yksityistä yritystoimintaa.

Muuttuva jätehuoltojärjestelmä vaikuttaa maan-käytön suunnitteluun ja kaavaratkaisuihin. Loppusijoitusalueiden lisäksi tarvitaan materi-aali- ja energiahyötykäyttöön soveltuvia alueita. Myös yksityisten jätehuoltoyritysten kasvaviin aluetarpeisiin on varauduttava. Pitemmän aika-välin mahdollisiin uusiin aluetarpeisiin liittyy huomattavaa epävarmuutta. Varsinkin maakunta-kaavoituksessa on syytä kuitenkin varautua myös jätemäärien kasvun edellyttämiin uusien hankkei-den aluetarpeisiin, jotta turvataan voimakkaasti kehittyvän eteläisen Suomen alueella jätehuollon riittävät aluevaraukset. Maankäyttövarausten tulee olla joustavia ja niiden tulee mahdollistaa vaihto-ehtoistenkin jätehuoltoratkaisujen toteuttaminen tulevaisuudessa.

6 Yhteenveto ja johtopäätökset


Jätehuoltojärjestelmässä tapahtuvat muutokset vaikuttavat myös maakuntakaavoituksen suunnit-teluperiaatteisiin ja käytettäviin kaavamerkintöi-hin. Nykyisin käytössä oleva EJ-merkintä (jät-teenkäsittelyalue) ei ole enää riittävä, vaan rinnalle tarvitaan monipuolisempaa merkintävalikoimaa kuvaamaan osallisille toiminnan luonnetta ja aiheutuvia ympäristövaikutuksia.

Tarkastelualueen vahvistetuissa ja laadittavana olevissa maakuntakaavoissa esitetyt jätehuoltova-raukset mahdollistavat yhdyskuntajätehuollon ke-hittämisen lyhyellä aikavälillä kohtuullisen hyvin. Yhdyskuntajätteen loppusijoituskapasiteettia on nykyisten alueiden yhteydessä riittävästi, varsin-kin jos loppusijoitettavan jätteen määrä vähenee ja laatu muuttuu. Lisäksi myös uusien jätteiden käsittelyalueiden avaamiseen on osittain osoitettu aluevarauksia. Yhdyskuntajätteen energiahyödyn-tämiseen varautuminen maakuntakaavoissa on sen sijaan puutteellisempaa. Puutteellisimpia maakun-takaavat ovat yksityisten yritysten tarvitsemien aluevarausten suhteen.

Maakuntakaavoja tarkistettaessa jätehuollon tule-vaisuuden kehitysnäkymät tulee ottaa huomioon ja varautua nykyistä monipuolisempaan alueva-raustarjontaan. Vaikka kunnallisten jäteyhtiöiden toiminta keskittyneekin yhä enemmän alueellisiin jätekeskuksiin, tarvitaan myös muita aluevarauksia

erityisesti energia- ja materiaalihyödyntämiseen. Myös pilaantuneiden maiden ja jätevesiliettei-den käsittelyyn on varauduttava, mikäli nämä toiminnot eivät sijoitu alueellisten jätekeskusten yhteyteen. Varautuminen yksityisten yritysten aluevaraustarpeisiin on vaikeaa, sillä yritysten toimintakulttuuri on huomattavasti nopeampaa kuin kohtuullisen hidas maakuntakaavaprosessi. Tarvittaessa maakuntakaavoitustakin voidaan nopeuttaa laatimalla yksittäisen hankkeen edellyt-tämä vaihemaakuntakaava.

Kaavaratkaisu luo puitteet jätehuollon toiminto-jen sijoittumiselle. Siinä arvioidaan jätehuollon toimintojen suhde ja vaikutukset muuhun maan-käyttöön. Varsinainen jätehuollon toiminnan oh-jaus tapahtuu jätelain ja ympäristölain säädöksien sekä valtakunnallisen ja alueellisten jätesuunnitel-mien tavoitteiden mukaisesti. Suuriin hankkeisiin liittyy aina ympäristövaikutusten arviointimenet-tely ja ympäristöhäiriöitä aiheuttavien toimintojen sallitut päästöt ympäristöön määritellään ympäris-töluvassa.

Muuttuva jätehuoltojärjestelmä edellyttää myös maankäytön suunnitteluun liittyvää kehitystyötä, erityisesti maankäyttö- ja rakennuslain merkintä- ja määräysmahdollisuuksien kehittämiseksi sekä kunta- ja maakuntakaavoituksen välisen työnjaon selkeyttämiseksi.


Liite 1

Maakunnan liittoAsukasluku

vuonna 2003 Kunnat Ympäristökeskukset

Uudenmaan liitto 1 338 180 Espoo, Hanko, Helsinki, Hyvinkää, Inkoo, Järvenpää, Karjaa, Karjalohja, Karkkila, Kauniainen, Kerava, Kirkkonummi, Lohja, Mäntsälä, Nummi-Pusula, Nurmijärvi, Pohja, Pornainen, Sammatti, Siuntio, Tammisaari, Tuusula, Vantaa, Vihti

Uudenmaan ympäristökeskus

Itä-Uudenmaan liitto 91 690 Askola, Liljendal, Loviisa, Pernaja, Porvoo, Ruotsinpyhtää, Sipoo, Myrskylä, Pukkila, Lapinjärvi

Uudenmaan ympäristökeskus

Hämeen liitto, Kanta-Häme

166 648 Forssa, Hauho, Humppila, Janakkala, Kalvola, Hattula, Hausjärvi, Hämeenlinna, Jokioinen, Lammi, Loppi, Riihimäki, Tuulos, Renko, Tammela, Ypäjä

Hämeen ympäristökeskus

Päijät-Hämeen liitto 198 088 Artjärvi, Asikkala, Hartola, Heinola, Hollola, Hämeenkoski, Kärkölä, Lahti, Nastola, Orimattila, Padasjoki, Sysmä

Hämeen ympäristökeskus

YHTEENSÄ 1 794 606

Ylemmässä taulukossa on tarkastelualueen liittojen asukasmäärät ja liittoihin kuuluvat kunnat ja alemmassa esitellään tarkastelualueella toimivat kunnalliset jätehuoltoyhtiöt ja -organisaatiot, niiden toiminta-alueen kunnat sekä toiminta-alueen asukkaiden lukumäärä tarkastelualueella.

Kunnallinen jätehuolto-organisaatio

Organisaation toimialueen kunnat tarkastelualueella Asukasmäärä tarkastelualueella olevissa kunnissa

YTV Espoo, Helsinki, Kauniainen, Vantaa sekä erillissopimuksella Kirkkonummi

1 007 000

Itä-Uudenmaan Jätehuolto Oy

Askola, Liljendal, Loviisa, Pernaja, Pornainen, Porvoo, Ruotsinpyhtää ja Sipoo

91 000

Kiertokapula Oy Hattula, Hauho, Hausjärvi, Hyvinkää, Hämeenlinna, Janakkala, Järvenpää, Kalvola, Kerava, Lammi, Loppi, Mäntsälä, Renko, Riihimäki, Tuusula ja Tuulos

294 000

Nurmijärven kunta Nurmijärvi 36 000

Rosk’n Roll Oy Ab Hanko, Inkoo, Karjaa, Karjalohja, Karkkila, Lohja, Nummi-Pusula, Pohja, Sammatti, Siuntio, Tammisaari ja Vihti

127 000

Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy

Artjärvi, Asikkala, Heinola, Hollola, Hämeenkoski, Kärkölä, Lahti, Myrskylä, Nastola, Orimattila, Padasjoki, Pukkila ja Sysmä

195 000

Loimi-Hämeen Jätehuolto Oy

Forssa, Humppila, Jokioinen, Tammela ja Ypäjälisäksi Alastaro, Kiikoinen, Koski, Kylmäkoski, Loimaa, Mellilä, Punkalaidun, Oripää, Somero, Toijala, Urjala, Vammala, Viiala, Yläne ja Äetsä, jotka eivät kuulu tarkastelualueeseen

YHTEENSÄ 1 694 000

��

�� !��"�#$�� %&'�(�)��*�� %&'�(�)��*��&�� +�� $ ��,,,$�� $ �

-./0��'��-./0��'��

-..0��&*�*��(��$)-..0��&*�*��(12!)

34��#� �"��4��54��"��

· pdf filetoimitusjohtaja stig lönnqvist, rosk´n roll oy toimitusjohtaja kari...

Documents