Suomen ensimmäinen valokuva 170 vuotta

HENRIK CAJANDERNobelin talo, 1842

Turun museokeskuksen valokuva-arkisto.

Suomen ensimmäinen valokuva otettiin Turussa

170 sitten

E N S I M M Ä I S E T V A L O K U V A T

Valokuvan katsotaan virallisesti syntyneen elokuussa 1839 kun dagerrotypia-keksin-

tö esiteltiin maailmalle Pariisissa Ranskan tiede- ja taideakatemian kokouksen yh-

teydessä. Lehdistössä uudesta valokuvamenetelmästä oli kirjoiteltu jo jonkin aikaa.

Myös Åbo Tidningar -lehti kirjoitti siitä jo helmikuussa 1839. Erilaisia kokeiluja valo-

kuvamenetelmäksi olikin ollut jo aiemmin; maailman vanhimpana säilyneenä valo-

kuvana pidetään asvalttipintaista heliografiaa vuodelta 1827. Se on graafikko Joseph

Nicéphore Niépcen ottama ja esittää pitkän valotuksen vuoksi vaivoin erottuvaa nä-

köalaa hänen ikkunastaan.

D A G E R R O T Y P I A

Taidemaalari Louis Jacques Mandé Daguerre ja graafikko Joseph Nicépho-

re Niépce kehittivät Niépcen alulle panemia valokuvakokeiluja yhdessä

vuodesta 1829 lähtien. Kun Niépce kuoli, Daguerren kumppanina oli Niép-

cen veljenpoika Isidore Niépce. He onnistuivat lyhentämään valotusajan

useista tunneista 10–30 minuuttiin.

Dagerrotypia-menetelmässä kuva valmistettiin valoherkäksi käsitel-

lylle hopeoidulle kuparilevylle. Kamerassa valotettu, vielä näkymätön

kuva kehitettiin elohopeahöyryssä näkyväksi. Kehitetty kuva saatiin pysy-

väksi poistamalla valottumaton hopeajodidi ruokasuolaliuoksella.

Vuonna 1839 Daguerre ja Niépce lahjoittivat menetelmän yksityis-

kohtaiset ohjeet ja vapaan käyttöoikeuden Ranskan kansalle. Menetelmä

levisi hyvin nopeasti ympäri maailmaa. Erityisesti Ranskassa siihen tehtiin olennaisia parannuksia. Valotusaika saatiin pie-

nennettyä vuonna 1840 jopa vain muutamaan minuuttiin kirkkaalla auringon paisteella. Fyysikko Hippolyte Fizeau kehitti

vuonna 1841 kuville kultakloridi-käsittelyn, joka paransi kuvien säilyvyyttä ja kirkkautta.

Muihin valokuvamenetelmiin nähden dagerrotypia oli erinomaisen tarkka. Siinä on heijastava, peilimäinen pinta, jossa

kuva näkyy heikkona ja negatiivisena. Kuvan voi nähdä oikeinpäin, kun dagerrotyyppia kääntää ja valo taittuu tietystä suun-

nasta. Samassa kuvassa onkin sekä positiivi- että negatiivikuva, mikä luo taianomaisen tunnelman. Dagerrotyyppeihin voitiin

lisätä myös väriä jälkikäsittelynä.

Kuvat olivat kuin pieniä taikaesineitä. Ne esittivät useimmiten henkilöitä, taideteoksia tai kaupunkinäkymiä. Dagerro-

typiat usein kehystettiin ja ripustettiin seinälle. Niitä pakattiin myös pieniin koristeltuihin rasioihin, joissa kuvat olivat esillä

kalleimpien korujen tapaan.

Dagerrotyypit olivat suosiossa erityisesti vuosina 1840–1860.

HENRIK CAJANDERTähtitorni Vartiovuorenmäellä, 1844 Turun museokeskuksen valokuva-arkisto.

HENRIK CAJANDERNobelin talo, 1842Turun museokeskuksen valokuva-arkisto.

Suomen ensimmäinen valokuva 170 vuotta

D A G E R R O T Y P I A S U O M E S S A

Suomessa dagerrotyyppi saatiin yleisön nähtäväksi pian Pariisin julkistuksen jäl-

keen. Jo tammikuussa 1840 ranskalainen dagerrotyyppi matkasi Turkuun ja oli

esillä kolmisen viikkoa Suomen Talousseuran rakennuksessa Hämeenkatu 28:ssa.

Helmikuun lopussa dagerrotyyppi siirtyi näytille Helsinkiin Kasarmitorin luona

sijainneeseen koulurakennukseen. Kuvan koko oli 6 x 8 tuumaa ja se esitti Pariisin

St. Gervais -kirkkoa ja Quai de la Grève -katua. Kuvan yksityiskohtien runsaus ja

tarkkuus herätti suurta hämmästystä. Suurennuslasin avulla pystyi katsomaan ik-

kunaverhojen rimpsuja ja lukemaan kadun varren talojen mainoskylttejä. Åbo Un-

derrättelsenin arvostelija tosin moitti kuvan katsomista vaikeaksi kiiltävän pinnan

johdosta.

Suomen ensimmäinen valokuva otettiin Turussa reilu kaksi vuotta myöhem-

min 3. marraskuuta 1842. Sen otti piirilääkäri Henrik Cajander omalta kotika-

dultaan Uudenmaankadulta. Henrik Cajanderin jälkeen dagerrotyyppeja kuvasi

Suomessa muun muassa Mäntyharjulla syntynyt ja kirjansitojaksi Helsingissä kou-

luttautunut Fredrik Rehnström. Rehnström kierteli Suomessa ahkerasti ottamassa

kuvia vuosina 1844–1851. Monilla paikkakunnilla hän oli ensimmäinen, joka esitteli

uuden keksinnön yleisölle.

H E N R I K C A J A N D E R ( 1 8 0 4 – 1 8 4 8 )

Henrik Cajander syntyi vuonna 1804 Turussa kaupunginpalvelija Matts Cajanderin

perheeseen. Suoritettuaan ylioppilastutkinnon hän aloitti opiskelun Turun akate-

miassa. Samaan ikäpolveen kuuluivat Cajanderin opiskelutoverit J. L. Runeberg, J. W.

Snellman ja Elias Lönnrot. Cajander promovoitiin maisteriksi vähän ennen Turun

paloa vuonna 1827. Palon jälkeen opinnot jatkuivat Helsingissä, missä Cajanderista

tuli lääketieteen lisensiaatti. Seuraavana vuonna Suomeen saapui koleraepidemia,

jonka torjumiseen Cajander nuorena lääkärinä osallistui. Väitöskirjansa Om chole-

rans epidemiska natur hän kirjoitti tuohon kokemukseensa perustuen.

Cajander toimi henkivartioväen Suomen tarkk’ampuja-pataljoonan lääkärinä

vuodesta 1833 lähtien, ja osallistui joukko-osaston mukana muun muassa sotahar-

joituksiin Pietarin lähistöllä. Vuonna 1836 hän siirtyi Turun piirilääkärin virkaan.

Turussa hän myös otti kolme säilynyttä valokuvaansa: kuvan Nobelin talosta, Tähti-

tornista Vartiovuorenmäellä ja muotokuvan itsestään. Se, miten Cajander tutustui

uuteen keksintöön, ei ole tarkasti tiedossa, mutta lesken mukaan hän perehtyi sen perusteisiin käydessään Pariisissa 1842.

Cajander jäi eläkkeelle piirilääkärin virastaan 1843, mahdollisesti terveydellisistä syistä. Hän kuoli vuonna 1848 vain 44-vuo-

tiaana.

FREDRIK REHNSTRÖMConstantin Yleniuksen muotokuva, 1850-luvun alku.Fredrik Rehnströmin ottamassa muotokuvassa istuu käsi poskella Constantin Ylenius (1829–1872). Ylenius opiskeli Turun triviaalikoulussa. Hän valmistui tuoma-riksi 1853 Helsingissä ja työskenteli tämän jälkeen Tu-run hovioikeudessa.Turun museokeskuksen valokuva-arkisto.

HENRIK CAJANDEROmakuva, 1844 Turun museokeskuksen valokuva-arkisto.

Suomen ensimmäinen valokuva 170 vuotta

N O B E L I N T A L O

Henrik Cajanderin 3.11.  1842 ottama tiettävästi Suomen ensim-

mäinen valokuva esittää vastavalmistunutta niin sanottua No-

belin taloa, joka sijaitsi osoitteessa Uudenmaankatu 8. Cajander

otti kuvan kotikadultaan, sillä hän asui kadun toisella puolen.

Nobelin talon suunnitteli ruotsalainen arkkitehti ja liike-

mies Immanuel Nobel turkulaiselle kauppiaalle Johan Scharli-

nille. Immanuel Nobel oli dynamiitin keksijän Alfred Nobelin

isä. Nobel oli matkalla Tukholmasta Pietariin ja pysähtyi Tur-

kuun vuosina 1837 ja 1838, jolloin hän piirsi Nobelin talona tun-

netun rakennuksen sekä joitakin pienempiä rakennuksia. Ra-

kennustyyliltään Nobelin talo edusti ruotsalaista empireä. Talo

purettiin vuonna 1961.

T Ä H T I T O R N I

Cajander otti toisen dagerrotyypin omasta puutarhastaan huhti-

kuussa 1844. Kuvassa näkyy Vartiovuorenmäen kivisiä rinteitä

ja mäen päällä komeileva, C.  L. Engelin suunnittelema vuonna

1819 valmistunut tähtitorni. Tähtitornin vieressä seisoo palo-

torni, jonka tilalle rakennettiin 1900-luvun alussa ensimmäinen

varsinainen vesisäiliö. Rakennuksia ympäröi aita.

HENRIK CAJANDERNobelin talo, 1842 Turun museokeskuksen valokuva-arkisto.

HENRIK CAJANDERTähtitorni Vartiovuorenmäellä, 1844 Turun museokeskuksen valokuva-arkisto.

Suomen ensimmäinen valokuva 170 vuotta