SUOMEN KASVUKOLMIO

Kasvukolmion alueen merkitys aluetalouden tunnusluvuilla

1

Kasvukolmion alueanalyysin toteuttaminen

Analyysin kohteena oli Suomen kasvukolmio eli Helsingin, Tampereen ja Turun välisen kolmion sisällä olevat 11 seutua: Helsingin, Riihimäen, Hämeenlinnan, Etelä-Pirkanmaan, Tampereen, Forssan, Loimaan, Turun, Turunmaan, Salon ja Raaseporin seudut.

Kasvukolmion seuduilla asuu 47 % ja Turku-Tampere –käytävän vaikutusalueella 15,1 % koko maan väestöstä.

Analyysi sisältää neljä alueiden ulkoiseen elin-voimaan (kilpailukykyyn) liittyvää teemaa, jotka liittyivät aluetalous-, työllisyys-, väestö- ja TKI- ja osaamisdynamiikkaan. Jokaisessa teemassa oli useampia muuttujia

Analyysin aikajänne käsitti kaikkien muuttujien osalta pääsääntöisesti vuosien 2005-2014 väliset tilastotiedot. Analyysi sisältää sekä määrällisiin että suhteellisiin muutoksiin perustuvaa tietoa.

2

1. ALUE-

TALOUS

2. TYÖPAIKAT

JA TYÖLLISYYS

3. VÄESTÖKE-

HITYS JA VETOVOIMA

4.

OSAAMI-NEN JA TKI-TOIMINTA

Aluerakenteen keskeiset muutosvoimat

Kaupungistuminen

Keskittyminen Vyöhykkeisyys

Liikkuvuus Demografia Pirstoutuminen

1. 2. 3.

4. 5. 6.

Kasvukolmion alueen osuus (%) koko maasta

Väestöstä Työpaikoista Yksityisen sektorin työpaikoista

BKT:sta T&K-menoista Korkeakoulutetuista

47,1 % 50,5 % 53,6 %

54,4 % 68,7 % 58,0 %

1. Saavutettavuus, sujuva liikkuminen ja nopeat liikenneyhteydet ovat yhä

keskeisempi menestystekijä alueiden välisessä kilpailussa ja alueraken-teen muotoutumisessa. Aluetaloudellisissa tutkimuksissa on kyetty osoittamaan selkeä yhteys saavutettavuuden ja aluekehityksen välillä.

2. Kaupunkiseutujen välillä korostuu liikkumisen edistämisen lisäksi

aikaetäisyys matkaetäisyyden sijaan ja nopeat liikenneyhteydet työssäkäyntialueiden välillä. Lyhyemmät aikavälit tuovat liikenneväylien varrella olevia kaupunkeja lähemmäksi toisiaan ja luovat myönteisiä muutosvaikutuksia ei-liikenteellisille sosiaalisille ja taloudellisille vaikutuksille. Työasialiikkuvuus kasvaa merkittävästi, jos yhteydet toimivat sujuvasti 60-180 minuutin aikaetäisyydellä ja pendelöintihaluk-kuus noin 45-60 minuutin kynnysarvoon saakka.

3. Aluerakenteeseen muodostuu vähitellen liikennekäytävien ohjaamaan

suonistoon perustuvia laajoja suuralueita/työssäkäyntialueita, jotka eivät perustu olemassa oleviin maantieteellisiin, hallinnollisiin ja ohjelmallisiin aluejakoihin

5

Tiivis tilannekuva alue- ja liikennerakenteen

kehityksen näkökulmasta

1.Työssäkäyntialueet: asutus- ja työpaikka-keskittymiin perustuvat työssäkäyntialueet, jotka eivät ole kiinteässä yhteydessä toisiinsa

2.Liikennekäytävät: liikenneväylien ja liiken-neinfran muodostumisen kautta muo-dostuvat liikennekäytävät alueiden välillä

3.Kasvu- ja kehityskäytävät: nauhamaiset ja vyöhykemäiset kasvu- ja kehityskäytävät, jotka yhdistävät useammat työssäkäynti-alueet kiinteämmin toisiinsa

4.Suuralueet: laajat ja yhtenäiset suuralueet / työssäkäyntialueet, joissa sujuvat liiken-neyhteydet keskeisessä roolissa kaupunki-seutujen sisäisessä ja kaupunkiseutujen väli-sessä kehityksessä

6

Tampereen seutu

Turun seutu

Helsingin seutu

Aluerakenteen ja liikenneyhteyksien välinen hierarkia

Kasvukolmio yhtenäistä ja

toisiinsa sidoksissa olevaa

suuraluetta?

Tulevat suuralueet työssäkäynnin, asutus- ja työpaikkakeskittymien ja liikkuvuuden näkökulmasta?

① Etelä- ja Lounais-Suomen vyöhyke

(Helsinki-Turku-Tampere)

② Pohjanmaiden vyöhyke (Vaasa-Seinäjoki-Kokkola)

③ Itäisen ja keskisen Suomen vyöhyke (Kuopio-Jyväskylä-Joensuu)

④ Pohjoisen vyöhyke (Oulu)

Kartta ja kartan data: Oulun yliopiston maantieteen laitos Analyysi alueluokittelu: Timo Aro 2014

Kaupunki-maaseutu-luokituksen tyyppi

Väestömää-rän muutos abs. vuosina 1990-2013

Väestömää-rän muutos % vuosina 1990-2013

KAUPUNKIALUEET 645 189 20,8

Sisempi kaupunkialue

267 304 18,4

Ulompi kaupunkialue

257 368 21,9

Kaupungin kehysalue

120 517 25,6

MAASEUTUALUEET -190 375 -10,4

Maaseudun paikalliskeskukset

-11 331 -3,4

Kaupungin läheinen maaseutu

27 385 7,4

Ydinmaaseutu -92 724 -13,0

Harvaan asuttu maaseutu

-113 705 -27,3

Kaupunki- ja maaseutualueiden väestömäärän

muutos ilman kuntarajoja vuosina 1990-2013

250 km

Turun ja Tampereen välinen liikennekäytävä

Turun ja Tampereen välisellä vaikutusalueella asuu noin 825 000 asukasta ja sijaitsee 337 000 työpaikkaa. Turun ja Tampereen pendelöintivyöhykkeet ulottuvat noin 40 kilometrin päähän keskuskaupungeista. Vaikutusalueen väestö on kasvanut 118 000 henkilöllä (+16,7 %) vuosien 2000-2014 välisenä aikana.

Turun ja Tampereen välillä kulkeva valtatie 9 on valta-kunnallista päätieverkkoa ja ratayhteys koostuu yksi-raiteisesta Turku-Toijala ja kaksiraitaisesta Toijala-Tampere – rataosista. Rata-yhteys on osa raskaan liikenteen tavoiterunkoverkkoa

Tampere toimii rautatieliikenteen yhtenä kansallisena solmupisteenä ja Turku meriliikenteen.

MALPE -näkökulmasta alue on tiimalasimainen, jossa asukkaat, työpaikat, palvelut, suurimmat liikennemäärät, joukkoliikenne jne. sijoittuvat Turun ja Tampereen kaupunkiseuduille. Välialueet ovat pääosin yhdyskunta-rakenteeltaan hajautuneita ja maaseutumaisia.

Käytävä on kehittynyt liikenneväylälähtöisesti ja on hajanainen yhtenäisen kehittämiskohteen ja organi-soinnin näkökulmasta

Lähde: Aluerakenteen ja liikennejärjestelmän kehityskuva 2050

Kasvukolmion aluerakenne

jatkossa?

Asukkaiden ja työpaikkojen kasvu keskittyy Kasvukol-mion suuriin kaupunkeihin, niiden pendelöintietäi-syydellä oleville kaupunkiseuduille ja edelleen nau-hamaisesti Helsingin ja Tampereen, Helsingin ja Lah-den sekä osittain Helsingin ja Turun väliselle kehitys-käytävälle. Liikennekäytävien ja –yhteyksien merkitys korostuu.

Turun ja Tampereen välinen kehityskäytävä on kehit-tynyt liikenneväylälähtöisyyden ehdoilla, mutta on väestön, työpaikkojen ja taajamarakenteen toimin-nallisuuden näkökulmasta toistaiseksi kehittymätön, sisältä ontto.

Metropolialueen vaikutusalue laajenee koko Etelä- ja Lounais-Suomen käsittäväksi suuralueeksi. Muut kaupunkikeskittymät ja niiden vaikutusalueet toimivat alueellisina keskittyminä ja kasvuvyöhykkeinä.

Maaseutualueet erilaistuvat ja niiden menestyminen on sidoksissa alueellisen työnjaon kehittymiseen sekä yhteyksien ja vuorovaikutuksen kiinteyteen suhteessa kasvaviin kaupunkiseutuihin. Biotalous saattaa nostaa esille pistemäisesti paikallisia menes-tystarinoita.

Lähde: Kartta: Tilastokeskus; Suomen ympäristökeskus 2015; Aluerakenteen ja liikennejärjestelmän kehityskuva 2050 Analyysi: Timo Aro 2015

10

Lopuksi:

Onko seuraava mahdollinen kehityskulku

alueille mahdollisuus vai uhka?

1.Koulutetut nuoret ja nuoret aikuiset asettuvat minne haluavat eli ”mukaviin paikkoihin”

2.Työpaikat seuraavat koulutettua eliittiä

3.Muu väki seuraa työpaikkoja

4.Jos näin, alueiden kriittinen kysymys jatkossa: miten houkutella nuorta, koulutettua ja luovaa väestöä?

11

Lisätietoja: Valtiotieteen tohtori Timo Aro

timokaro@gmail.com www.timoaro.fi

@timoaro 045 6577890

12