SUOMEN SÄÄDÖSKOKOELMAJulkaistu Helsingissä 18 päivänä kesäkuuta 2013

Eläintautilaki

441/2013

Annettu Helsingissä 14 päivänä kesäkuuta 2013

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku

Yleiset säännökset

1 §

Tarkoitus

Tämän lain tarkoituksena on ehkäistä javähentää sellaisia sairauksia ja tartuntoja,jotka voivat siirtyä eläimestä toiseen eläi-meen tai ihmiseen (eläintauti), eläinten ter-veyden edistämiseksi, ihmisten terveydensuojaamiseksi, elintarvikkeiden turvallisuu-den varmistamiseksi ja kotieläintuotannontoimintaedellytysten turvaamiseksi.

2 §

Soveltamisala

Tässä laissa säädetään eläintautien ennalta-ehkäisystä, eläinten terveydentilan ja eläin-tautien esiintymisen seurannasta sekä eläin-tautien hävittämiseksi ja leviämisen estämi-seksi tarvittavista toimenpiteistä.

Tätä lakia sovelletaan Suomen valtion rajatylittäviin eläinten, eläimistä saatujen tuottei-den ja muiden eläintauteja levittävien esinei-den siirtoihin, jollei asiasta säädetä eläinlää-kinnällisestä rajatarkastuksesta annetussalaissa (1192/1996).

3 §

Euroopan unionin lainsäädäntö

Tätä lakia sovelletaan seuraavien eläintau-tien vastustamista koskevien Euroopan unio-nin säädösten ja niiden nojalla annettujensäädösten täytäntöönpanoon siltä osin kuinniiden täytäntöönpanosta ei säädetä muunlain nojalla:

1) tiettyjen tarttuvien spongiformisten en-kefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävit-tämistä koskevista säännöistä annettu Euroo-pan parlamentin ja neuvoston asetus (EY)N:o 999/2001;

2) lemmikkieläinten muihin kuin kaupalli-siin kuljetuksiin sovellettavista eläinten ter-veyttä koskevista vaatimuksista ja neuvostondirektiivin 92/65/ETY muuttamisesta annettuEuroopan parlamentin ja neuvoston asetus(EY) N:o 998/2003 (lemmikkieläinasetus);

3) salmonellan ja muiden tiettyjen elintar-vikkeiden kautta tarttuvien tiettyjen zoonoo-sien aiheuttajien valvonnasta annettu Euroo-pan parlamentin ja neuvoston asetus (EY)N:o 2160/2003 (zoonoosiasetus);

4) rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekäeläinten terveyttä ja hyvinvointia koskeviensääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suo-ritetusta virallisesta valvonnasta annettu Eu-

HE 130/2012MmVM 1/2013EV 51/2013

Komission asetus (EY) N:o 1857/2006; (32006R1857); EUVL N:o L 358, 16.1.2006, s. 3

roopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY)N:o 882/2004 (valvonta-asetus);

5) ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinpe-räisten tuotteiden virallisen valvonnan järjes-tämistä koskevista erityissäännöistä annettuEuroopan parlamentin ja neuvoston asetus(EY) N:o 854/2004; sekä

6) muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitet-tujen eläimistä saatavien sivutuotteiden janiistä johdettujen tuotteiden terveyssään-nöistä sekä asetuksen (EY) N:o 1774/2002kumoamisesta annettu Euroopan parlamentinja neuvoston asetus (EY) N:o 1069/2009.

Lisäksi lakia sovelletaan seuraavien Eu-roopan unionin säädösten ja niiden nojallaannettujen alemmanasteisten säädösten täy-täntöönpanoon siltä osin kuin niiden täytän-töönpanosta ei säädetä muun lain nojalla:

1) eläinten terveyteen liittyvistä ongel-mista yhteisön sisäisessä nautaeläinten ja si-kojen kaupassa annettu neuvoston direktiivi64/432/ETY;

2) eläintaudeista ilmoittamisesta yhteisössäannettu neuvoston direktiivi 82/894/ETY;

3) eläinten terveyttä koskevista vaatimuk-sista yhteisön sisäisessä naudansukuisten ko-tieläinten pakastetun siemennesteen kaupassaja tuonnissa annettu neuvoston direktiivi88/407/ETY;

4) eläinten terveyttä koskevista vaatimuk-sista yhteisön sisäisessä naudansukuisten ko-tieläinten alkioiden kaupassa ja tuonnissakolmansista maista annettu neuvoston direk-tiivi 89/556/ETY;

5) eläinlääkärintarkastuksista yhteisön si-säisessä kaupassa sisämarkkinoiden toteutta-mista varten annettu neuvoston direktiivi89/662/ETY;

6) eläinlääkärin- ja kotieläinjalostustarkas-tuksista yhteisön sisäisessä tiettyjen elävieneläinten ja tuotteiden kaupassa annettu neu-voston direktiivi 90/425/ETY;

7) eläinten terveyttä koskevista vaatimuk-sista yhteisön sisäisessä siansukuisten koti-eläinten siemennesteen kaupassa ja tuonnissaannettu neuvoston direktiivi 90/429/ETY;

8) eläinten terveyttä koskevista vaatimuk-sista yhteisön sisäisessä lampaiden ja vuohienkaupassa annettu neuvoston direktiivi91/68/ETY;

9) afrikkalaisen hevosruton valvontasään-

nöistä ja torjuntatoimenpiteistä annettu neu-voston direktiivi 92/35/ETY;

10) eläinten terveyttä koskevista vaati-muksista eläinten, siemennesteen, munasolu-jen ja alkioiden yhteisön sisäisessä kaupassaja yhteisöön tuonnissa siltä osin kuin niitäeivät koske direktiivin 90/425/ETY liitteessäA olevassa I jaksossa mainittujen erityistenyhteisön säädösten eläinten terveyttä koske-vat vaatimukset annettu neuvoston direktiivi92/65/ETY (neuvoston direktiivi 92/65/ETY);

11) yhteisön toimenpiteistä Newcastlentaudin torjumiseksi annettu neuvoston direk-tiivi 92/66/ETY;

12) eläinten terveyttä ja kansanterveyttäkoskevista vaatimuksista sellaisten tuotteidenyhteisön sisäisessä kaupassa ja yhteisööntuonnissa, joita eivät koske direktiivin89/662/ETY ja, taudinaiheuttajien osalta, di-rektiivin 90/425/ETY liitteessä A olevassa Iluvussa mainittujen erityisten yhteisön sää-dösten kyseiset vaatimukset annettu neuvos-ton direktiivi 92/118/ETY;

13) yhteisön yleisistä toimenpiteistä tietty-jen eläintautien torjumiseksi sekä swine vesi-cular -tautiin liittyvistä erityistoimenpiteistäannettu neuvoston direktiivi 92/119/ETY;

14) eläimiä ja eläintuotteita koskevien to-distusten laadinnasta annettu neuvoston di-rektiivi 96/93/EY;

15) lampaan bluetongue-taudin torjunta-ja hävittämistoimenpiteitä koskevista erityis-säännöksistä annettu neuvoston direktiivi2000/75/EY;

16) yhteisön toimenpiteistä klassisen sika-ruton torjumiseksi annettu neuvoston direk-tiivi 2001/89/EY;

17) erityissäännöksistä afrikkalaisen sika-ruton torjumiseksi ja direktiivin 92/119/ETYmuuttamisesta Teschenin taudin ja afrikkalai-sen sikaruton osalta annettu neuvoston direk-tiivi 2002/60/EY;

18) ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinpe-räisten tuotteiden tuotantoon, jalostukseen,jakeluun ja yhteisön alueelle tuomiseen liitty-vistä eläinten terveyttä koskevista säännöistäannettu neuvoston direktiivi 2002/99/EY;

19) yhteisön toimenpiteistä suu- ja sorkka-taudin torjumiseksi, direktiivin 85/511/EY sekäpäätösten 89/531/ETY ja 91/665/ETY kumoa-misesta ja direktiivin 92/46/ETY muuttami-sesta annettu neuvoston direktiivi 2003/85/EY;

2 441/2013

20) tiettyjen zoonoosien ja niiden aiheut-tajien seurannasta, neuvoston päätöksen90/424/ETY muuttamisesta ja neuvoston di-rektiivin 92/117/ETY kumoamisesta annettuEuroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi2003/99/EY;

21) yhteisön toimenpiteistä lintuinfluens-san torjumiseksi ja direktiivin 92/40/ETY ku-moamisesta annettu neuvoston direktiivi2005/94/EY;

22) vesiviljelyeläimiin ja niistä saataviintuotteisiin sovellettavista eläinten terveyttäkoskevista vaatimuksista sekä vesieläintentiettyjen tautien ehkäisemisestä ja torjunnastaannettu neuvoston direktiivi 2006/88/EY;

23) eläinten terveyttä koskevista vaati-muksista elävien hevoseläinten liikkuvuudenja kolmansista maista tapahtuvan tuonninosalta annettu neuvoston direktiivi2009/156/EY; sekä

24) eläinten terveyttä koskevista vaati-muksista yhteisön sisäisessä siipikarjan ja sii-tosmunien kaupassa ja tuonnissa kolmansistamaista annettu neuvoston direktiivi2009/158/EY.

4 §

Suhde muuhun lainsäädäntöön

Elintarviketurvallisuuteen vaikuttavastaeläintautien vastustamisesta säädetään myöselintarvikelaissa (23/2006).

Väestön suojaamisesta eläimistä ihmisiintarttuvilta taudeilta säädetään myös tartunta-tautilaissa (583/1986).

Luonnonvaraisten eläinten rauhoituksestaja siitä poikkeamisesta säädetään luonnon-suojelulaissa (1096/1996), metsästyslaissa(615/1993) ja kalastuslaissa (286/1982).

5 §

Eläintautien luokitus

Eläintaudit jaetaan tässä laissa vastustetta-viin eläintauteihin, ilmoitettaviin eläintautei-hin sekä muihin eläintauteihin.

Vastustettavat eläintaudit jaetaan edelleen:1) valvottaviin eläintauteihin, jotka aihe-

uttavat sellaista taloudellista vahinkoa eläin-tenpidolle, vahinkoa luonnonvaraisille eläin-

kannoille, vaaraa ihmisten terveydelle taikkavahinkoa eläinten tai tavaroiden viennille jakaupalle, että taudin vastustaminen on näidensuojaamiseksi perusteltua;

2) vaarallisiin eläintauteihin, jotka mer-kittävästi vaikeuttavat kotieläintuotannon toi-mintaedellytyksiä, merkittävästi vahingoitta-vat luonnonvaraisia eläinkantoja, merkittä-västi estävät tai haittaavat eläinten tai tuottei-den vientiä ja kauppaa taikka voivat tarttuaeläimestä ihmiseen aiheuttaen vakavan sai-rauden; sekä

3) helposti leviäviin eläintauteihin, jotkatäyttävät edellä 2 kohdassa säädetyt edelly-tykset sekä lisäksi leviävät erityisen helposti.

Eläintauti voidaan nimetä vastustettavaksieläintaudiksi, jos sen esiintymiseen voidaanvaikuttaa eläintautien vastustamisella. Joseläintaudin aiheuttamien haittojen taikka tau-dintorjuntatoimenpiteiden tehokkuuden kan-nalta on tarkoituksenmukaista, eläintauti voi-daan nimetä vastustettavaksi eläintaudiksitietyllä maantieteellisesti rajatulla alueellataikka tiettyjen eläinlajien tai tuotantomuoto-jen osalta. Eläintauti voidaan nimetä vastus-tettavaksi eläintaudiksi, vaikka sen tarttuvuu-desta, leviävyydestä tai taudin aiheuttamistahaitoista ei ole varmuutta, jos taudin katso-taan aiheuttavan välitöntä uhkaa eläinten taiihmisten terveydelle.

Ilmoitettavaksi eläintaudiksi voidaan ni-metä sellainen muu kuin vastustettava eläin-tauti, jonka esiintymisen seuranta on tarpeenihmisten tai eläinten terveyden suojaamiseksitaikka eläinten tai tuotteiden kaupan tai vien-nin turvaamiseksi. Tauti voidaan nimetä il-moitettavaksi eläintaudiksi, vaikka sen tarttu-vuudesta ei ole täyttä varmuutta, jos taudinseuranta katsotaan tarpeelliseksi.

Vastustettavat eläintaudit ja ilmoitettavateläintaudit nimetään sekä vastustettavateläintaudit jaetaan 2 momentissa tarkoitettui-hin luokkiin maa- ja metsätalousministeriönasetuksella.

6 §

Määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan:1) uudella vakavalla eläintaudilla ennen

esiintymätöntä tai erittäin harvinaista, haital-

3441/2013

lisilta vaikutuksiltaan vastustettaviin eläintau-teihin verrattavaa eläintautia, jota ei ole ni-metty vastustettavaksi tai ilmoitettavaksieläintaudiksi;

2) zoonoosilla eläintautia, joka voi siirtyäeläimen ja ihmisen välillä;

3) taudille alttiilla lajilla eläinlajia, johoneläintaudin tieteellisen selvityksen perusteellatiedetään tai oletetaan voivan tarttua tai jokaon määritelty taudille alttiiksi lajiksi Euroo-pan unionin lainsäädännössä;

4) siipikarjalla lintuja, joita pidetään li-han, kulutukseen tarkoitettujen munien taimuiden valmisteiden tuottamista, riistalintu-jen istuttamista taikka edellä mainittujen lin-tujen tuottamiseen tähtääviä kasvatusohjel-mia varten;

5) nautaeläimillä kaikkia kesynautarotuja,biisoneita ja vesipuhveleita;

6) apinoilla simiae- ja prosimiaeheimoonkuuluvia lajeja;

7) lemmikkieläimellä lemmikkieläinase-tuksessa tarkoitettua lemmikkieläintä;

8) vesieläimillä vedessä eläviä kaloja, äy-riäisiä ja nilviäisiä;

9) vesiviljelyeläimillä viljelylaitoksessaolevia, viljelylaitoksesta peräisin olevia javiljelylaitokseen toimitettavaksi tarkoitettujavesieläimiä;

10) vektorilla vesieläintä ja selkäranga-tonta maaeläintä, joka voi levittää eläintautiaeläimestä toiseen eläimeen, eläimestä ihmi-seen tai ihmisestä eläimeen sairastumatta sii-hen itse;

11) sukusoluilla eläinten lisäämiseksi tar-koitettuja hedelmöitettyjä tai hedelmöittymät-tömiä sukusoluja;

12) alkioilla nisäkkäiden varhaisia kehi-tysasteita, jotka on tarkoitus siirtää vastaanot-tajaeläimeen;

13) eläimestä saadulla tuotteella mitä ta-hansa eläimestä peräisin olevaa tuotetta,jonka välityksellä eläintauti voi levitä;

14) eläimistä vastuussa olevalla toimijallaeläintunnistusjärjestelmästä annetussa laissa(238/2010) tarkoitettua eläimistä vastuussaolevaa toimijaa;

15) pitopaikalla eläintunnistusjärjestel-mästä annetussa laissa tarkoitettua pitopaik-kaa;

16) pitopaikasta vastuussa olevalla toimi-jalla pitopaikan omistajaa ja haltijaa;

17) eläinlääkärillä henkilöä, jolla oneläinlääkärinammatin harjoittamisesta anne-tun lain (29/2000) nojalla oikeus harjoittaaeläinlääkärinammattia Suomessa;

18) valvontaviranomaisella Elintarvike-turvallisuusvirastoa, aluehallintovirastoa jakunnaneläinlääkäriä;

19) eläimen lopettamisella eläimen kuole-man aiheuttavaa toimenpidettä, jonka seu-rauksena saatavaa lihaa ei ole tarkoitettu käy-tettäväksi elintarvikkeena;

20) eläimen teurastamisella eläimen kuo-leman aiheuttavaa toimenpidettä, jonka seu-rauksena saatava liha on tarkoitettu käytettä-väksi elintarvikkeena;

21) perkaamisella sisäelinten poistamistakaloista tarkoituksena käyttää kalat elintar-vikkeena;

22) perkaamolla elintarvikelaissa tarkoi-tettua elintarvikehuoneistoa, jossa perataankaloja;

23) markkinoille saattamisella myytäväksitarjoamista taikka myyntiä tai muuta kor-vausta vastaan tai korvauksetta tapahtuvaasiirtämistä, ei kuitenkaan siirtämistä samanpitopaikan sisällä;

24) karanteenilla pitopaikkaa, jossa eläi-miä pidetään eristyksissä sen selvittämiseksi,esiintyykö niillä eläintautia;

25) jäsenvaltiolla Euroopan unionin jä-senvaltiota sekä valtiota, joka Euroopan unio-nin sisämarkkinoiden toimintaa koskevaa Eu-roopan unionin lainsäädäntöä sovellettaessarinnastetaan Euroopan unionin jäsenvaltioonEuroopan unionin ja kyseisen valtion välillätehdyn sopimuksen perusteella;

26) eläinten keräyskeskuksella pitopaik-kaa, johon kootaan useasta eri pitopaikastaperäisin olevia eläimiä kaupan asetettavienerien muodostamiseksi;

27) eläinvälittäjällä eläintunnistusjärjes-telmästä annetussa laissa tarkoitettua eläinvä-littäjää; sekä

28) laboratoriolla tutkimuslaitosta, diag-nostista tai analyyttistä laboratoriota ja mitätahansa muuta paikkaa, jossa tutkitaan taianalysoidaan eläimistä tai niiden elinympä-ristöstä peräisin olevia näytteitä.

4 441/2013

2 luku

Eläintautien ennaltaehkäisy ja valvonta

7 §

Pitopaikan suojaaminen eläintaudeilta

Pitopaikasta vastuussa oleva toimija onvelvollinen huolehtimaan pitopaikan toimin-taan nähden riittävistä menettelytavoista,joilla vastustettavien eläintautien leviämistäpitopaikkaan voidaan ennaltaehkäistä. Jos pi-topaikka on elintarvikelaissa tarkoitettu alku-tuotantopaikka, toimijan tulee lisäksi laatiakirjallinen kuvaus menettelytavoista.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaatarkempia säännöksiä 1 momentissa tarkoite-tuista menettelytavoista pitopaikoissa, joissaeläinmäärän tai tuotantomuodon vuoksi ontavanomaista suurempi vastustettavien eläin-tautien esiintymisen vaara taikka joissa esiin-tyvistä eläintaudeista muille pitopaikoille, ih-misten terveydelle tai ympäristölle aiheutu-vien vaarojen tai vahinkojen arvioidaan eläin-määrän tai tuotantomuodon vuoksi olevanvakavia. Valtioneuvoston asetuksella anne-taan tarkempia säännöksiä 1 momentissa tar-koitetuista menettelytavoista, jos zoonoosienvastustamista koskevan Euroopan unioninlainsäädännön täytäntöönpano sitä edellyttää.

8 §

Pakollinen terveysvalvonta

Pitopaikasta vastuussa olevan toimijan tu-lee valvoa tietyn vastustettavan eläintaudinesiintymistä, jos pitopaikkaan liittyy erityistäkyseisen taudin esiintymisen tai leviämisenvaaraa ja jos taudin esiintymisen säännöllinenvalvonta on välttämätöntä Euroopan unioninsäädösten täytäntöön panemiseksi tai taudinleviämisvaaran hallitsemiseksi (pakollinenterveysvalvonta). Pakollisessa terveysvalvon-nassa tulee seurata eläinten terveydentilaa,ottaa tai otattaa eläimistä tarvittavat näytteeteläintaudin varalta, lähettää näytteet laborato-rioon tutkittaviksi sekä pitää kirjaa näytteidenottamisesta ja lähettämisestä. Tarvittaessa toi-mijan tulee lähettää valvontaviranomaisellenäytteiden tutkimustuloksia koskevat tiedotja tehdä ilmoitus eläintaudin esiintymisestä

pitopaikassa, pitopaikan eläinmäärästä sekäuusien eläinten ottamisesta pitopaikkaan.

Kunnaneläinlääkärin on tehtävä pitopai-koissa, joita pakollinen terveysvalvonta kos-kee, säännöllisesti ja taudin valvomiseksi tar-koituksenmukaisin väliajoin tarkastuksia senselvittämiseksi, onko pakolliseen terveysval-vontaan sisältyviä velvoitteita noudatettu jaesiintyykö pitopaikassa eläintautia, jonkavastustamiseksi terveysvalvontaa toteutetaan.

Valtioneuvoston asetuksella säädetään,mitä pitopaikkoja ja minkä eläintautien val-vontaa pakollinen terveysvalvonta koskee,sekä annetaan tarkemmat säännökset velvoit-teista. Tarkemmat säännökset näytteidenmäärästä, näytteenoton tiheydestä, tavasta,jolla näytteet otetaan ja lähetetään tutkitta-viksi, näytteiden tutkimisesta laboratoriossasekä näytteitä koskevasta kirjanpidosta anne-taan maa- ja metsätalousministeriön asetuk-sella. Maa- ja metsätalousministeriön asetuk-sella voidaan lisäksi antaa tarkempia sään-nöksiä 2 momentissa tarkoitettujen viran-omaistarkastusten tiheydestä ja sisällöstä.

9 §

Vapaaehtoinen terveysvalvonta japitopaikkojen terveysluokitus

Pitopaikasta vastuussa olevalla toimijallaon oikeus saada pitopaikalleen terveysluokkapitopaikasta aiheutuvaa eläintaudin leviämis-vaaraa kuvaavan luokittelun mukaisesti, joshän sitoutuu valvomaan kyseessä olevaaeläintautia pitopaikassa ja täyttää eläintaudinvalvontaa koskevat edellytykset (vapaaehtoi-nen terveysvalvonta).

Vapaaehtoiseen terveysvalvontaan sitoutu-neen toimijan tulee teettää eläimille säännöl-lisiä terveystarkastuksia, ottaa tai otattaa eläi-mistä tarvittavat näytteet eläintaudin varalta,lähettää näytteet laboratorioon tutkittaviksi,pitää kirjaa näytteiden ottamisesta ja lähettä-misestä sekä tarvittaessa tehdä viranomaiselleilmoitus eläintaudin esiintymisestä pitopai-kassa. Toimijan tulee myös noudattaa ter-veysvalvontaan sisältyviä kieltoja, ehtoja jarajoituksia, jotka koskevat taudille alttiisiineläinlajeihin kuuluvien eläinten taikka niidensukusolujen tai alkioiden hankintaa pitopai-kasta, jota terveysvalvonta ei koske, tai alem-paan terveysluokkaan kuuluvasta pitopai-

5441/2013

kasta, sekä eläinten merkitsemiseen ja eläi-miä, sukusoluja ja alkioita koskevaan kirjan-pitoon liittyviä velvoitteita.

Pitopaikat, joita vapaaehtoinen terveysval-vonta koskee, jaetaan terveysluokkiin senmukaan, kuinka suurella todennäköisyydelläniissä ei esiinny eläintautia, jota valvotaan.Luokittelussa otetaan huomioon pitopaikassapidettävillä ja niiden kanssa kosketuksessaolleilla eläimillä epäillyt ja todetut eläintau-dit, 2 momentissa tarkoitettujen tutkimustentulokset sekä se, kuinka kauan pitopaikassaon toteutettu vapaaehtoista terveysvalvontaa.Pitopaikkojen valvontaan sovelletaan, mitä8 §:n 2 momentissa säädetään.

Valtioneuvoston asetuksella säädetään,minkälaisia pitopaikkoja ja minkä eläintau-tien valvontaa vapaaehtoinen terveysvalvontakoskee, mitä 2 momentissa tarkoitettuja kiel-toja, ehtoja, rajoituksia ja velvoitteita terveys-valvontaan sisältyy, kuinka usein terveysval-vontaan sisältyviä terveystarkastuksia teh-dään sekä kuinka pitopaikat jaetaan 3 mo-mentissa tarkoitettuihin terveysluokkiin.Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellaannetaan tarkemmat säännökset 2 momen-tissa tarkoitetuista terveystarkastuksista,näytteenotosta, näytteiden lähettämisestä janäytteitä koskevasta kirjanpidosta sekä val-vontaviranomaisen suorittamien tarkastustentiheydestä ja sisällöstä.

10 §

Sitoutuminen vapaaehtoiseen terveysvalvon-taan sekä päätös terveysluokasta

Jos pitopaikasta vastuussa oleva toimijahaluaa sitoutua vapaaehtoiseen terveysval-vontaan, tulee tämän ilmoittaa asiasta valvon-taviranomaiselle. Aluehallintovirasto tekeepäätöksen pitopaikan terveysluokasta.

Aluehallintovirasto voi peruuttaa terveys-luokkaa koskevan päätöksensä, jos pitopai-kassa ei noudateta 9 §:n 2 momentissa tarkoi-tettuja kieltoja, ehtoja, rajoituksia ja velvoit-teita. Aluehallintoviraston tulee peruuttaa ter-veysluokkaa koskeva päätös, jos pitopaikastavastuussa oleva toimija ilmoittaa lopetta-vansa terveysvalvonnan kyseisen pitopaikanosalta.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella

annetaan tarkemmat säännökset 1 ja 2 mo-mentissa tarkoitettujen ilmoitusten sisällöstäja niiden tekemisessä noudatettavasta menet-telystä.

11 §

Rokotukset ja muut käsittelyt

Vastustettavan eläintaudin torjumiseksivoidaan eläimet määrätä rokotettaviksi taimuuten käsiteltäviksi, jos eläintaudin esiinty-mistä ei voida ilman kohtuuttomia kustan-nuksia tai menetyksiä estää tai rajoittaa jaeläintaudin esiintyminen aiheuttaa vakavaahaittaa eläintenpidolle tai ihmisten tervey-delle tai jos Euroopan unionin lainsäädän-nössä sitä edellytetään. Rokottamis- tai käsit-telyvelvollisuus voidaan ulottaa koskemaankaikkia niitä eläintaudille alttiiseen eläinlajiinkuuluvia eläimiä, joille rokote on saatavissatai käsittely toteutettavissa, taikka vain sellai-sia eläimiä tai pitopaikkoja, joihin liittyy eri-tyinen riski taudin esiintymisestä ja leviämi-sestä tai joissa esiintyvä tauti on omiaan aihe-uttamaan erityistä haittaa eläintenpidolle taiihmisten terveydelle.

Eläimistä vastuussa oleva toimija on vel-vollinen huolehtimaan siitä, että rokottamis-tai käsittelyvelvollisuuden piiriin kuuluvateläimet rokotetaan tai käsitellään vaaditullatavalla. Hän on myös velvollinen merkitse-mään rokotetut ja käsitellyt eläimet ja pitä-mään kirjaa rokotuksista ja käsittelyistä, joseläintaudin vastustaminen sitä edellyttää,sekä tekemään valvontaviranomaiselle tarvit-tavat rokotuksia ja käsittelyitä koskevat il-moitukset. Valvontaviranomaisten tulee to-teuttaa tarvittavat tutkimukset rokotusten jakäsittelyjen vaikutusten seuraamiseksi.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellasäädetään pakollisten rokotusten ja käsittely-jen toteuttamisesta, siitä mitä eläimiä ja pito-paikkoja rokottamis- tai käsittelyvelvollisuuskoskee, käytettävistä rokotteista ja käytettä-västä käsittelystä, rokotus- ja käsittelytavasta,rokotusten ja käsittelyjen tiheydestä sekä ro-kotuksiin ja käsittelyihin liittyvästä merkitse-mis-, kirjanpito- ja ilmoitusvelvollisuudesta.Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellavoidaan myös antaa tarkempia säännöksiä ro-kotuksiin ja käsittelyihin liittyvistä viran-omaistutkimuksista.

6 441/2013

Sen lisäksi, mitä tässä pykälässä säädetään,Elintarviketurvallisuusvirasto voi vastustetta-van eläintaudin torjumiseksi toteuttaa luon-nonvaraisten eläinten syöttirokotuksia.

12 §

Eläinnäyttelyiden ja muiden vastaavientilaisuuksien järjestäminen

Sen, joka järjestää nautaeläinten, lampai-den, vuohien, sikojen tai siipikarjan eläin-näyttelyn tai muun vastaavan tilaisuuden, jo-hon kootaan mainittuja eläimiä väliaikaisestiuseasta eri pitopaikasta, on huolehdittavasiitä, että tilaisuuteen ei tuoda eläimiä, joidentiedetään tai epäillään voivan levittää eläin-tautia. Nautaeläimiä, lampaita, vuohia, sikojaja siipikarjaa on pidettävä tilaisuudessa eril-lään sellaisista muista eläinlajeista, joillasaattaa olla mainittuihin eläimiin tarttuviaeläintauteja.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellavoidaan antaa tarkemmat säännökset 1 mo-mentissa tarkoitettuihin tilaisuuksiin tuota-vien nautojen, lampaiden, vuohien, sikojen jasiipikarjan terveydelle asetettavista vaatimuk-sista.

13 §

Eläinten vapauttaminen luontoon

Eläimiä ei saa vapauttaa luontoon, jos eläi-met vapauttava henkilö tietää tai epäilee nii-den voivan levittää eläintautia, josta voi ollahaittaa muille eläimille tai ihmisille.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellavoidaan antaa tarkempia säännöksiä luontoonvapautettavien eläinten terveydentilalle ase-tettavista vaatimuksista.

3 luku

Eläintaudeista ilmoittaminen jaeläintautitilanteen seuranta

14 §

Velvollisuus ilmoittaa eläintaudeista

Jos eläimistä vastuussa oleva toimija taimuu henkilö, joka osallistuu eläimen tutkimi-seen, hoitoon, käsittelyyn, kuljetukseen, lope-

tukseen, teurastukseen, metsästykseen, pyyn-tiin, perkuuseen tai tarkkailuun, epäilee taitoteaa eläimellä olevan vastustettava tai uusivakava eläintauti, hänen on viipymättä ilmoi-tettava asiasta kunnaneläinlääkärille tai alue-hallintovirastolle. Eläimistä vastuussa olevantoimijan on tehtävä mainitulle viranomaiselleilmoitus myös sellaisesta eläinten joukkosai-rastumisesta tai -kuolemasta sekä olennai-sesta eläinten käyttäytymiseen tai tuottavuu-teen liittyvästä muutoksesta, joka voi viitatavastustettavan tai uuden vakavan eläintaudinesiintymiseen.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellavoidaan antaa tarkempia säännöksiä ilmoi-tuksen sisällöstä ja ilmoituksen tekemisessänoudatettavasta menettelystä sekä sellaisestaeläinten käyttäytymiseen tai tuottavuuteenliittyvästä muutoksesta, josta ilmoitus on teh-tävä.

15 §

Eläinlääkärin ja laboratorionilmoitusvelvollisuus

Jos eläinlääkäri epäilee tai toteaa eläimelläolevan vastustettava, ilmoitettava tai uusi va-kava eläintauti, hänen on salassapitovelvolli-suuden estämättä ilmoitettava asiasta kunnan-eläinlääkärille tai aluehallintovirastolle. Il-moitus vastustettavasta ja uudesta vakavastaeläintaudista on tehtävä viipymättä.

Mitä 1 momentissa säädetään eläinlääkä-ristä, koskee myös laboratoriota riippumattasiitä, onko näyte lähetetty tutkittavaksi ky-seessä olevan taudin varalta tehtävää vaimuuta tutkimusta varten.

16 §

Valvontaviranomaisen ilmoitusvelvollisuus

Jos kunnaneläinlääkäri epäilee tai toteaaeläimellä olevan vastustettava, ilmoitettavatai uusi vakava eläintauti taikka jos hän vas-taanottaa 14 tai 15 §:ssä tarkoitetun ilmoituk-sen, hänen on ilmoitettava asiasta aluehallin-tovirastolle. Lisäksi kunnaneläinlääkärin onkuukausittain toimitettava aluehallintoviras-tolle yhteenveto kaikista virka-alueellaan to-detuista vastustettavista, ilmoitettavista ja uu-sista vakavista eläintaudeista.

7441/2013

Aluehallintoviraston on saatettava vastaan-ottamansa 1 momentissa sekä 14 ja 15 §:ssätarkoitetut ilmoitukset Elintarviketurvalli-suusviraston tietoon. Lisäksi aluehallintovi-raston on kuukausittain toimitettava Elintar-viketurvallisuusvirastolle kooste 1 momen-tissa tarkoitetuista yhteenvedoista. Elintarvi-keturvallisuusviraston on ilmoitettava vastus-tettavien ja uusien vakavien eläintautienesiintymisestä maa- ja metsätalousministeri-ölle.

Kunnaneläinlääkärin ja aluehallintoviras-ton on ilmoitettava asianomaiselle terveys-keskuksen tartuntataudeista vastaavalle lää-kärille sellaisista eläintaudeista, joista voi ai-heutua vaaraa ihmisten terveydelle.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellavoidaan antaa tarkempia säännöksiä tässä py-kälässä tarkoitettujen ilmoitusten ja yhteen-vetojen sisällöstä, niiden tekemiseen sovellet-tavasta määräajasta sekä niiden tekemisessänoudatettavasta menettelystä.

17 §

Seurantatutkimukset

Elintarviketurvallisuusviraston tulee seu-rata eläinten yleistä terveydentilaa sekä eläin-tautien esiintymistä tässä luvussa tarkoitettu-jen ilmoitusten, suorittamiensa laboratoriotut-kimusten, muiden laboratorioiden lähettä-mien tietojen ja mikrobi- ja loiskantojen sekäeläinlääkärinammatin harjoittamisesta anne-tun lain 12 §:n 1 momentissa tarkoitettujen,eläinlääkäreiden hoitamia tautitapauksia kos-kevien tilastotietojen perusteella.

Elintarviketurvallisuusvirasto voi eläintenterveydentilan ja eläintautien esiintymisenseuraamiseksi toteuttaa pakollisen eläintenjoukkotutkimuksen (seurantatutkimus), jonkayhteydessä voidaan tutkia eläimiä niiden ter-veydentilan selvittämiseksi sekä ottaa eläi-mistä ja niistä saaduista tuotteista sekä pito-paikasta tarvittavat näytteet. Eläimistä ja pi-topaikoista vastuussa olevilla toimijoilla sekäeläimistä saatuja tuotteita vastaanottavilla lai-toksilla on velvollisuus sallia seurantatutki-mukseen liittyvä eläinten tutkiminen ja näyt-teenotto. Seurantatutkimus on toteutettava,jos Euroopan unionin lainsäädännössä niinedellytetään.

Elintarviketurvallisuusvirasto voi toteuttaaseurantatutkimuksen itse tai määrätä senmuun valvontaviranomaisen tehtäväksi. Tut-kimukseen liittyvä näytteenotto ja näytteidentutkittavaksi lähettäminen voidaan määrätämyös 2 momentissa tarkoitetun toimijan tailaitoksen tehtäväksi, jos se on mahdollistaottaen huomioon näytteiden laatu ja tehtä-vässä vaadittavat tiedot ja taidot. Elintarvike-turvallisuusvirasto voi lisäksi sopia eläinlää-kintähuoltolain (765/2009) 12 §:ssä tarkoitet-tua valtakunnallista eläinten terveydenhuolto-ohjelmaa hallinnoivan tahon kanssa seuranta-tutkimukseen liittyvien näytteiden ottami-sesta ohjelmaan sisältyvien eläinlääkäri-käyntien yhteydessä.

Elintarviketurvallisuusvirasto voi tehdäseurantatutkimuksia myös luonnonvaraisistaeläimistä sekä virastoon muita tutkimuksiavarten lähetyistä näytteistä.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellavoidaan antaa tarkempia säännöksiä Euroo-pan unionin lainsäädännössä edellytetyn seu-rantatutkimuksen toteuttamisesta.

18 §

Seurantasuunnitelma

Elintarviketurvallisuusviraston on laadit-tava suunnitelma eläinten yleisen terveyden-tilan ja eläintautien esiintymisen seurannasta.Suunnitelmasta on käytävä ilmi, mitä17 §:ssä tarkoitettuja seurantatutkimuksiaaiotaan toteuttaa sekä miten ja missä määrinElintarviketurvallisuusvirastoon muita kuinseurantatutkimuksia varten lähetettyjä näyt-teitä aiotaan hyödyntää eläinten yleisen ter-veydentilan ja eläintautien esiintymisen seu-rannassa. Suunnitelma on päivitettävä vuosit-tain.

4 luku

Toimenpiteet taudinpurkauksissa

19 §

Ensisijaiset toimenpiteet taudin leviämisenestämiseksi

Eläimistä vastuussa olevan toimijan, jokaepäilee eläimellä vastustettavaa tai uutta va-

8 441/2013

kavaa eläintautia, on pyrittävä pitämään eläinerillään pitopaikan muista eläimistä sekä väl-tettävä tartuntaa mahdollisesti levittävieneläinten, tuotteiden, tavaroiden ja aineidensiirtämistä siihen saakka, kunnes aluehallin-tovirasto on päättänyt jatkotoimenpiteistä.

Eläinlääkärin, joka epäilee eläimellä vas-tustettavaa tai uutta vakavaa eläintautia, onannettava eläimistä vastuussa olevalle toimi-jalle viipymättä neuvoja 1 momentissa tarkoi-tetuista toimenpiteistä.

20 §

Virallinen eläintautiepäily

Valvontaviranomaisen, joka epäilee eläi-mellä vastustettavaa tai uutta vakavaa eläin-tautia taikka vastaanottaa 14 tai 15 §:ssä tar-koitetun, vastustettavaa tai uutta vakavaaeläintautia koskevan ilmoituksen, on viipy-mättä tutkittava eläin ja otettava siitä tarvitta-vat näytteet. Valvontaviranomaisen on myöstutkittava pitopaikan olosuhteet, muut eläi-met, rehut ja kuivikkeet sekä otettava pitopai-kasta tarvittavat näytteet. Jos kyseessä onluonnonvarainen eläin, valvontaviranomaisenon huolehdittava tarvittavien näytteiden otta-misesta eläimen elinympäristöstä. Valvonta-viranomaisen on toimitettava näytteet labora-torioon, jossa ne on tutkittava taudin toteami-seksi tai pois sulkemiseksi.

Jos aluehallintovirasto pitopaikassa tehty-jen tutkimusten, laboratoriotutkimusten tulos-ten, eläimen ja tartuntalähteen välisen yhtey-den tai muun näihin rinnastettavan syyn pe-rusteella epäilee vastustettavaa tai uutta vaka-vaa eläintautia (virallinen eläintautiepäily)eikä tautia voida todeta tai epäilyä sulkeapois eläintä lopettamatta, aluehallintovirastovoi määrätä eläimen lopetettavaksi. Se ei kui-tenkaan voi määrätä eläintä lopetettavaksi,jos virallinen eläintautiepäily koskee valvot-tavaa eläintautia.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellavoidaan antaa tarkempia säännöksiä eläimenja pitopaikan tutkimisesta, näytteiden laa-dusta ja määrästä, näytteiden lähettämisessänoudatettavasta menettelystä sekä näytteidentutkimisesta laboratoriossa.

21 §

Vastustettavan ja uuden vakavan eläintaudintoteaminen

Vastustettava tai uusi vakava eläintauti ontodettu, jos valvontaviranomainen voi ylei-sesti hyväksytyin eläinlääketieteellisin perus-tein todeta eläimellä olevan mainittu sairaustai tartunta.

22 §

Selvitys eläintaudin alkuperästä jalevinneisyydestä

Jos kyseessä on virallinen eläintautiepäilytaikka vastustettava tai uusi vakava eläintaution todettu, aluehallintovirasto laatii selvityk-sen eläintaudin alkuperästä ja levinneisyy-destä. Aluehallintovirasto voi käyttää selvi-tyksen laatimisessa kunnaneläinlääkärinapua. Selvityksestä on käytävä tarpeellisessalaajuudessa ilmi:

1) ajankohta, jona tauti on todennäköisestitullut pitopaikkaan;

2) mahdolliset tartuntalähteet;3) eläimistä saadut tuotteet sekä muut ai-

neet ja tavarat, joihin tauti on voinut siirtyä;sekä

4) muut pitopaikat, joista tauti on voinutsiirtyä pitopaikkaan tai joihin tauti on voinutlevitä pitopaikasta tai joissa pidettävät eläi-met ovat voineet sairastua samasta tartunta-lähteestä.

Kunnaneläinlääkärin on tehtävä tarvittavattutkimukset 1 momentin 4 kohdassa tarkoite-tuissa muissa pitopaikoissa ja otettava niistätarvittavat näytteet.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellavoidaan antaa tarkempia säännöksiä eläintau-din alkuperää ja levinneisyyttä koskevan sel-vityksen tekemisestä sekä 2 momentissa tar-koitetuista tutkimuksista ja näytteenotoista.

23 §

Taudin leviämisen estämiseksi tehtävä päätös

Jos kyseessä on virallinen eläintautiepäilytaikka vastustettava tai uusi vakava eläintaution todettu, aluehallintoviraston on viipymättäryhdyttävä välttämättömiin toimenpiteisiin

9441/2013

taudin leviämisen estämiseksi. Tällöin alue-hallintovirasto voi tehdä pitopaikasta vas-tuussa olevalle toimijalle osoitettavan päätök-sen, jolla voidaan taudin tarttuvuus, leviä-vyys ja taudin aiheuttamat haitat huomioonottaen:

1) määrätä pitopaikan eläimet eristettä-viksi tai pidettäviksi sisätiloissa sekä kieltääeläinten siirrot pitopaikan eri eläintenpitoyk-siköiden välillä tai rajoittaa niitä;

2) määrätä eläinten terveydentilan seuran-nasta ja sitä koskevasta kirjanpitovelvollisuu-desta;

3) kieltää eläinten, eläimistä saatujen tuot-teiden sekä tartuntaa mahdollisesti levittävienmuiden aineiden ja tavaroiden siirtäminenpois pitopaikasta tai pitopaikkaan, rajoittaasiirtämistä tai asettaa sille ehtoja sekä mää-rätä mainittujen tuotteiden, aineiden ja tava-roiden säilyttämisestä ja käsittelystä;

4) määrätä pitopaikan eläinten, eläimistäsaatujen tuotteiden ja eläinten elinympäristöntutkimisesta sekä pitopaikan eläinten rokotta-misesta, lääkitsemisestä tai muusta käsitte-lystä;

5) määrätä eläinten rokottamiseen, lääkit-semiseen tai muuhun käsittelyyn liittyvistäkirjanpitoa, eläinten ja tuotteiden merkitse-mistä taikka viranomaisille tehtäviä ilmoituk-sia koskevista toimijan velvollisuuksista;

6) rajoittaa henkilöiden muuta kuin välttä-mätöntä liikkumista pitopaikkaan ja sieltäpois;

7) määrätä välineiden, varusteiden ja suo-javaatteiden käytöstä pitopaikassa sekä mää-rätä niiden sekä eläinsuojien ja eläintenkanssa kosketuksissa olevien pintojen sekäpitopaikassa käyvien ajoneuvojen puhdistuk-sesta ja desinfioinnista;

8) määrätä toimenpiteistä, joilla pyritäänestämään luonnonvaraisten eläinten ja vekto-rien pääsy kosketuksiin pitopaikan eläintenkanssa taikka lemmikkieläinten pääsy koske-tuksiin muiden eläinten kanssa;

9) määrätä pitopaikan tai perkaamon pois-toveden käsittelystä ja desinfioinnista; sekä

10) määrätä pitopaikan eläimiä, eläimistäsaatuja tuotteita sekä tartuntaa mahdollisestilevittäviä muita tuotteita ja rehuja koskevastakirjanpitovelvollisuudesta siltä osin kuinasiasta ei ole säädetty muualla laissa.

Aluehallintovirasto määrää kunnaneläin-

lääkärin huolehtimaan 1 momentin 4 koh-dassa tarkoitetusta tutkimisesta, rokottami-sesta, lääkitsemisestä ja käsittelystä silloin,kun toimenpiteet voi suorittaa vain eläinlää-käri. Aluehallintoviraston on saatettava 1 mo-mentin nojalla tehty päätös välittömästi nii-den valvontaviranomaisten tietoon, joidentehtäviin päätös vaikuttaa.

Aluehallintovirasto voi myöntää hakemuk-sesta yksittäistapauksessa luvan poiketa 1momentissa tarkoitetusta päätöksestä, jospoikkeamiseen on perusteltu tarve ja jospoikkeaminen ei aiheuta taudin leviämisenvaaraa. Luvassa voidaan asettaa taudin leviä-misen estämiseksi tarpeellisia ehtoja.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellavoidaan säätää toimenpiteistä, joihin valvon-taviranomaisen on ryhdyttävä kunkin eläin-taudin vastustamiseksi. Maa- ja metsätalous-ministeriön asetuksella annetaan lisäksi tar-kemmat säännökset 3 momentissa tarkoitetunluvan myöntämisen edellytyksistä.

24 §

Taudin leviämisen estämiseksi tehtävänpäätöksen voimassaolo

Aluehallintoviraston on kumottava 23 §:n1 momentin nojalla tehty päätös välittömästi,kun eläintautia ei enää epäillä. Päätös onkumottava myös, kun on voitu laboratoriotut-kimuksin tai muulla riittävällä tavalla varmis-tua siitä, ettei eläintautia enää esiinny pitopai-kassa tai ettei eläintaudista enää aiheudu vaa-raa ihmisten tai eläinten terveydelle pitopai-kassa tehtyjen toimenpiteiden seurauksena.Uuden vakavan eläintaudin leviämisen estä-miseksi tehty päätös on kumottava viimeis-tään kuukauden kuluttua päätöksen antami-sesta, jollei tautia ole siihen mennessä ni-metty vastustettavaksi eläintaudiksi.

Muiden valvontaviranomaisten on ilmoi-tettava aluehallintovirastolle välittömästi tie-dossaan olevista, päätöksen voimassaoloonvaikuttavista seikoista.

Pitopaikasta vastuussa olevan toimijan,joka ryhtyy toimenpiteisiin valvottavan eläin-taudin hävittämiseksi, tulee tehdä toimenpi-teistä ennakolta ilmoitus kunnaneläinlääkä-rille, jos se on eläintaudista vapautumisenvarmistamiseksi välttämätöntä. Kunnaneläin-

10 441/2013

lääkärin on valvottava toimenpiteiden suorit-tamista.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellavoidaan antaa tarkempia säännöksiä siitä,mikä on kunkin eläintaudin osalta riittävätapa varmistaa, ettei eläintautia enää esiinnypitopaikassa tai ettei eläintaudista enää ai-heudu vaaraa.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellasäädetään eläintaudeista, joiden hävittämistäkoskevista toimenpiteistä on tehtävä 3 mo-mentissa tarkoitettu ilmoitus. Maa- ja metsä-talousministeriön asetuksella voidaan antaatarkempia säännöksiä ilmoituksen sisällöstä.

25 §

Väliaikainen päätös kiireellisissä tilanteissa

Kiireellisessä tilanteessa, jossa kunnan-eläinlääkäri epäilee tai eläimellä todetaan ole-van vastustettava tai uusi vakava eläintauti jajossa välittömät toimenpiteet ovat tarpeentaudin leviämisen estämiseksi eikä aluehal-lintovirasto ole vielä ryhtynyt asiassa toimen-piteisiin, kunnaneläinlääkäri voi tehdä väliai-kaisesti voimassa olevan 23 §:n 1 momen-tissa tarkoitetun päätöksen. Päätös on välittö-mästi alistettava aluehallintoviraston ratkais-tavaksi. Aluehallintoviraston on tehtävä asi-assa oma päätöksensä viivytyksettä,kuitenkin viimeistään neljäntoista vuorokau-den kuluessa väliaikaisen päätöksen antami-sesta.

26 §

Päätös eläintaudin hävittämiseksipitopaikasta

Jos vaarallinen, helposti leviävä tai uusivakava eläintauti on todettu, Elintarviketur-vallisuusvirasto voi ryhtyä välttämättömiintoimenpiteisiin taudin hävittämiseksi pitopai-kasta. Tällöin se voi pitopaikasta vastuussaolevalle toimijalle osoitettavalla päätöksel-lään:

1) määrätä eläimiä lopetettaviksi, teuras-tettaviksi tai perattaviksi;

2) määrätä eläimistä saatujen tuotteidensekä tartuntaa mahdollisesti levittävien mui-den aineiden ja tavaroiden käsittelystä, käy-töstä ja hävittämisestä;

3) määrätä, että pitopaikassa on suoritet-tava perusteellinen puhdistus ja desinfiointi;

4) määrätä, että laitumet ja muut ulkoalu-eet on käsiteltävä tartunnan hävittämiseksi taimäärätä ne käyttökieltoon;

5) määrätä hävitettäviksi sellaiset esineetja rakenteet, joita ei voida puhdistaa tai de-sinfioida taikka joiden puhdistus ja desinfi-ointi tulisi esineiden ja rakenteiden arvo huo-mioon ottaen suhteettoman kalliiksi;

6) kieltää uusien eläinten tuomisen pito-paikkaan ennen kuin riittävä aika on kulunutpuhdistuksesta ja desinfioinnista tai rakentei-den uusimisesta; sekä

7) määrätä pitopaikassa olevia ja sinnetuotavia eläimiä koskevista tutkimuksista.

Elintarviketurvallisuusvirasto voi tehdä1 momentissa tarkoitetun päätöksen myösvaarallista, helposti leviävää tai uutta vaka-vaa eläintautia koskevan virallisen eläintauti-epäilyn perusteella, jos se on välttämätöntätaudin leviämisen estämiseksi ja jos tautia eivoida todeta tai epäilyä sulkea pois kohtuulli-sessa ajassa taudin tarttuvuuteen, leviävyy-teen ja sen aiheuttamiin haittoihin nähden.

Aluehallintovirasto vastaa 1 momentissatarkoitetun päätöksen täytäntöönpanosta. Sevoi tarvittaessa käyttää täytäntöönpanossaapunaan kunnaneläinlääkäriä. Se, jolle päätöson osoitettu, on velvollinen avustamaan täy-täntöönpanossa siinä laajuudessa kuin se onkohtuullista ottaen huomioon hänen koulu-tuksensa, työkokemuksensa, terveydentilansasekä muut hänen henkilökohtaiset ominaisuu-tensa ja olosuhteensa.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellavoidaan antaa tarkempia säännöksiä kunkineläintaudin hävittämisen edellyttämistä vält-tämättömistä toimenpiteistä.

27 §

Päätös eläimen omistajan hakemuksesta

Jos kyseessä on valvottavaa tai uutta vaka-vaa eläintautia koskeva virallinen eläintauti-epäily taikka tällainen eläintauti on todettu,Elintarviketurvallisuusvirasto voi eläimenomistajan hakemuksesta tehdä päätöksen yh-den tai useamman pitopaikassa pidettäväneläimen lopettamisesta tai teurastamisestataikka kalojen perkaamisesta. Päätös voidaan

11441/2013

tehdä vain tapauksessa, jossa 23 §:n 1 mo-mentin 1—3 kohdissa tarkoitetut kiellot, eh-dot, rajoitukset tai toimenpiteet huomattavastivaikeuttavat eläinten pitoa taloudellisista taieläinten hyvinvointiin liittyvistä syistä jajossa eläinten lopettaminen tai teurastaminentaikka kalojen perkaaminen on välttämätöntäeläintaudin hävittämiseksi pitopaikasta. Eläi-men omistaja vastaa päätöksen täytäntöönpa-nosta.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellasäädetään eläintaudeista, joiden esiintyessätai joita epäiltäessä päätöstä eläimen lopetta-misesta tai teurastamisesta taikka kalojen per-kaamisesta ei kuitenkaan voida tehdä.

28 §

Toimenpiteet muiden kuin vastustettaviksieläintaudeiksi nimettyjen zoonoosien

yhteydessä

Jos muuta kuin vastustettavaksi eläintau-diksi nimettyä zoonoosia epäillään tai tode-taan esiintyvän pitopaikassa, jossa ammatti-maisesti harjoitetaan eläinten myyntiä kulut-tajille, eläinten näytteille asettamista tai eläi-miin liittyvää harrastustoimintaa, pitopaikastavastuussa oleva toimija on velvollinen tiedot-tamaan asiasta eläinten ostajille ja pitopai-kassa vieraileville henkilöille sekä ryhtymääntarvittaviin toimenpiteisiin heidän suojaami-seksi tartunnalta.

Jos ihmisten terveydelle aiheutuvan vaarantorjumiseksi on välttämätöntä, aluehallintovi-rasto voi pitopaikasta vastuussa olevalle toi-mijalle osoitettavalla päätöksellään määrätä:

1) pitopaikassa käytettävien varusteiden javälineiden puhdistuksesta ja desinfioinnista;

2) sellaisten pitopaikassa pidettävien tuot-teiden, aineiden ja tavaroiden säilyttämisestäja käytöstä, joissa voi olla tartuntaa;

3) eläinsuojien ja eläinten kanssa koske-tuksissa olevien pintojen puhdistuksesta jadesinfioinnista;

4) haittaeläinten torjunnasta ja seuran-nasta;

5) tavasta, jolla eläinten ostajia ja pitopai-kassa vierailevia henkilöitä ohjataan suojau-tumaan tartunnalta; sekä

6) pitopaikassa pidettävien eläinten lääkit-semisestä.

29 §

Tuotteiden jäljitys, käsittely ja hävittäminen

Aluehallintoviraston on 22 §:ssä tarkoite-tun selvityksen yhteydessä mahdollisuuksienmukaan jäljitettävä ne helposti leviävän taivaarallisen eläintaudin leviämisen vaaraa ai-heuttavat tuotteet, jotka on saatu pitopaikassapidetyistä taudille alttiisiin eläinlajeihin kuu-luvista eläimistä sen ajankohdan jälkeen, jonatauti on selvityksen perusteella todennäköi-sesti tullut pitopaikkaan.

Elintarviketurvallisuusvirasto voi tuottei-den omistajalle tai haltijalle osoitettavallapäätöksellään määrätä 1 momentissa tarkoi-tettujen tuotteiden sekä niiden kanssa koske-tuksessa olleiden tuotteiden säilyttämisestä jakäsittelystä tartuntavaaran poistamiseksi sekätuotteiden merkitsemisestä niiden alkuperääja käsittelyä osoittavalla merkinnällä. Jos kä-sittelyllä ei voida poistaa tartuntavaaraa,Elintarviketurvallisuusvirasto voi määrätätuotteet hävitettäväksi. Se jolle päätös onosoitettu, vastaa Elintarviketurvallisuusviras-ton päätöksen täytäntöönpanosta.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellavoidaan säätää, mitä 1 ja 2 momentissa tar-koitettuja toimenpiteitä kunkin eläintaudinvastustaminen edellyttää, sekä antaa toimen-piteistä tarkempia säännöksiä.

30 §

Eläintautitapaukset luonnonvaraisillaeläimillä

Jos vastustettavaa tai uutta vakavaa eläin-tautia epäillään tai todetaan luonnonvaraisillaeläimillä, aluehallintovirasto voi määrätäkunnaneläinlääkärin järjestämään taudilleherkkien luonnonvaraisten eläinten tervey-dentilan seurannan ja tähän liittyvän näyt-teenoton. Lisäksi aluehallintovirasto voi mää-rätä kunnaneläinlääkärin järjestämään kuol-leiden luonnonvaraisten eläinten hävittämisensiten, ettei niistä aiheudu taudin leviämisenvaaraa.

Jos 1 momentissa säädettyihin toimenpitei-siin voidaan ryhtyä vain luonnonsuojelu-,metsästys- tai kalastuslaissa tarkoitetulla lu-valla, aluehallintovirasto vastaa luvan hake-misesta.

12 441/2013

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellavoidaan antaa tarkempia säännöksiä luonnon-varaisten eläinten terveydentilan seurannasta,näytteiden ottamisesta ja kuolleiden luonnon-varaisten eläinten hävittämisestä.

31 §

Valvontaviranomaisentiedottamisvelvollisuus

Valvontaviranomaisen on tiedotettava vi-rallisesta eläintautiepäilystä ja vastustettavantai uuden vakavan eläintaudin esiintymisestäsekä toimenpiteistä taudin leviämisen estämi-seksi. Jos taudin vastustamiseksi riittää, tie-dottaminen voidaan rajata koskemaan vaintiettyjä henkilöitä tai toimijoita taikka näidenmuodostamia ryhmiä.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellavoidaan antaa tarkempia säännöksiä tiedotta-misesta.

5 luku

Alueelliset toimenpiteet eläintautienleviämisen estämiseksi

32 §

Tartunta-alue

Jos eläimellä todetaan helposti leviäväeläintauti tai kyseessä on tällaista tautia kos-keva virallinen eläintautiepäily, voidaan tar-tunta-alue perustaa alueelle, joka välittömästiympäröi taudin esiintymispaikkaa ja jolla tau-tia katsotaan esiintyvän suurella todennäköi-syydellä ottaen huomioon sen leviämistapa jaalueen maantieteelliset ominaisuudet sekäalueen eläinlajit ja eläintiheys. Tartunta-aluevoi ulottua hyönteisten välityksellä leviäväneläintaudin kyseessä ollen enintään 20 kilo-metrin etäisyydelle ja muun eläintaudin ky-seessä ollen enintään kolmen kilometrin etäi-syydelle taudin esiintymispaikasta, ellei Eu-roopan unionin lainsäädännössä toisin sää-detä. Tartunta-alue voidaan perustaa myösmaan rajojen ulkopuolella todetun helpostileviävän eläintaudin yhteydessä.

Tartunta-alueella sijaitsevista pitopaikoista

vastuussa olevat toimijat voidaan määrätänoudattamaan 23 §:n 1 momentissa tarkoitet-tuja välttämättömiä kieltoja, ehtoja, rajoituk-sia ja velvoitteita taudin leviämisen estämi-seksi.

Päätöksen tartunta-alueen perustamisestaja lakkauttamisesta sekä alueella noudatetta-vista kielloista, ehdoista, rajoituksista ja vel-voitteista tekee Elintarviketurvallisuusvirasto.Päätöksen täytäntöönpanoon sovelletaan,mitä 23 §:n 2 momentissa säädetään. Tar-tunta-alue on välittömästi lakkautettava, kunsen perustamiselle säädettyjä edellytyksiä eienää ole.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellaannetaan Euroopan unionin lainsäädännöntäytäntöönpanon edellyttämät tarkemmatsäännökset tartunta-alueen perustamisenedellytyksistä ja alueen lakkauttamisesta, alu-een rajojen määrittämisestä sekä kunkineläintaudin vastustamiseksi perustetulla tar-tunta-alueella noudatettavista välttämättö-mistä kielloista, ehdoista, rajoituksista ja vel-voitteista.

33 §

Rajoitusvyöhyke

Jos eläimellä todetaan helposti leviäväeläintauti tai kyseessä on tällaista tautia kos-keva virallinen eläintautiepäily, taudin esiin-tymispaikan ympärillä olevalle alueelle voi-daan perustaa rajoitusvyöhyke. Tartunta-aluesisältyy rajoitusvyöhykkeeseen. Rajoitusvyö-hyke voidaan jakaa osiin, jos Euroopan unio-nin lainsäädännössä sitä edellytetään. Rajoi-tusvyöhyke voidaan perustaa myös maan ra-jojen ulkopuolella todetun helposti leviäväneläintaudin taudinpurkauksen yhteydessä.

Päätöksen rajoitusvyöhykkeen perustami-sesta ja lakkauttamisesta tekee Elintarviketur-vallisuusvirasto. Rajoitusvyöhykkeen sekäsen osien rajoja määritettäessä on otettavahuomioon maantieteelliset, hallinnolliset,ekologiset ja epidemiologiset tekijät sekä val-vontamahdollisuudet. Rajoitusvyöhyke onvälittömästi lakkautettava, kun sen perusta-miselle säädettyjä edellytyksiä ei enää ole.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellaannetaan Euroopan unionin lainsäädännöntäytäntöönpanon edellyttämät tarkemmat

13441/2013

säännökset rajoitusvyöhykkeen perustamisenedellytyksistä ja vyöhykkeen lakkauttami-sesta, vyöhykkeen rajojen määrittämisestäsekä vyöhykkeen jakamisesta osiin.

34 §

Toimenpiteet rajoitusvyöhykkeellä

Jos taudin leviämisen estämiseksi tai ih-misten terveyden suojaamiseksi on välttämä-töntä, Elintarviketurvallisuusvirasto voi pää-töksellään:

1) määrätä, että kunnaneläinlääkärin taialuehallintoviraston on tarkastettava rajoitus-vyöhykkeellä sijaitsevat pitopaikat, joissa pi-detään taudille alttiisiin lajeihin kuuluviaeläimiä, ja näissä pitopaikoissa pidettäväteläimet sekä ottamaan tarvittavat näytteettaudin varalta;

2) määrätä, että vyöhykkeellä sijaitsevastapitopaikasta vastuussa olevan toimijan oneristettävä vyöhykkeellä pidettävät eläimettai pidettävä niitä sisätiloissa taikka kieltääeläinten siirtäminen pitopaikan eri eläintenpi-toyksiköiden välillä, rajoittaa siirtämistä taiasettaa sille ehtoja;

3) määrätä, että eläimistä vastuussa ole-vien toimijoiden tulee seurata vyöhykkeelläpidettävien eläinten terveydentilaa, käsitellämainitut eläimet ja vyöhykkeellä olevat alkiotja sukusolut taikka lääkitä eläimet sekä pitääkirjaa eläinten terveydentilan seurannasta, kä-sittelystä ja lääkitsemisestä;

4) kieltää eläinten, eläimistä saatujen tuot-teiden, eläinten kuljetuskaluston sekä eläin-tautia mahdollisesti levittävien muiden ainei-den ja tavaroiden kuljetuksen tai muun siirtä-misen vyöhykkeellä, sen rajojen yli tai senkautta, rajoittaa sitä tai asettaa sille ehtoja;

5) kieltää vyöhykkeeltä peräisin olevieneläinten ja niistä saatujen tuotteiden saattami-sen markkinoille taikka käyttämisen ihmistentai eläinten ravinnoksi, rajoittaa mainittua toi-mintaa sekä määrätä tavasta, jolla eläimistävastuussa olevien toimijoiden ja tuotteidenhaltijoiden on säilytettävä mainittuja eläimiäja tuotteita sekä käytettyjä kuivikkeita tai kä-siteltävä ne;

6) määrätä eläimistä vastuussa olevien toi-mijoiden ja tuotteiden haltijoiden velvollisuu-desta merkitä vyöhykkeeltä peräisin olevat

eläimet ja eläimistä saadut tuotteet merkin-nällä, joka kuvaa niiden alkuperää, vapauttaeläintaudeista ja käsittelyä, taikka lisäämäänmerkintä eläinten ja tuotteiden mukana seu-raaviin asiakirjoihin;

7) rajoittaa henkilöiden liikkumista vyö-hykkeellä sijaitsevissa pitopaikoissa ja eläin-suojissa sekä määrätä eläinten kanssa koske-tuksessa olevien henkilöiden velvollisuudestakäyttää suojavaatteita, peseytyä sekä puhdis-taa ja desinfioida vaatteitaan ja varusteitaan;

8) määrätä vyöhykkeellä sijaitsevasta pito-paikasta vastuussa olevan toimijan estämääntartunnan leviäminen luonnonvaraisten eläin-ten, vektorien, lemmikkieläinten taikka pito-paikassa käyvien ajoneuvojen välityksellä;

9) määrätä aluehallintoviraston toteutta-maan toimenpiteitä vyöhykkeen eri osien vä-lisen rajan taikka vyöhykkeen ulkorajan ylit-tävien henkilöiden vaatteiden ja jalkineidensekä ajoneuvojen ja tavaroiden puhdistami-seksi ja desinfioimiseksi sekä vyöhykkeelläsen estämiseksi, ettei eläintauti pääse leviä-mään luonnonvaraisten eläinten tai vektorienvälityksellä;

10) kieltää eläinten keinosiemennyksen,alkionsiirrot ja astutukset vyöhykkeellä, ra-joittaa niitä tai asettaa niille ehtoja;

11) kieltää eläintaudille alttiiden eläinla-jien vapauttamisen luontoon sekä luonnonva-raisten eläintaudille alttiiden eläinlajien ruo-kinnan vyöhykkeellä;

12) kieltää eläinten rokotuksen vyöhyk-keellä; sekä

13) määrätä eläimistä vastuussa olevientoimijoiden ja tuotteiden haltijoiden velvolli-suudesta pitää kirjaa vyöhykkeellä olevistaeläimistä, eläimistä saaduista tuotteista sekätartuntaa mahdollisesti levittävistä tuotteistaja rehuista, ellei asiasta säädetä muuallalaissa.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellaannetaan Euroopan unionin lainsäädännöntäytäntöönpanon edellyttämät tarkemmatsäännökset siitä, mitä 1 momentissa tarkoitet-tuja kieltoja, ehtoja, rajoituksia ja toimenpi-teitä kunkin eläintaudin vuoksi perustetullarajoitusvyöhykkeellä sekä, jos vyöhyke onjaettu osiin, sen osissa on määrättävä nouda-tettavaksi ja missä laajuudessa niitä on mää-rättävä noudatettavaksi.

14 441/2013

35 §

Rajoitusalue

Rajoitusalue voidaan perustaa alueelle,jolla:

1) esiintyy helposti leviävää eläintautia,joka uhkaa levitä muualle 4 luvussa ja32—34 §:ssä tarkoitetuista toimenpiteistähuolimatta; tai

2) esiintyy vastustettavaa eläintautia, jotaei voida hävittää nopeasti johtuen maantie-teellisistä, ekologisista tai epidemiologisistatekijöistä tai taudin laajan levinneisyydenvuoksi, taikka eläintautia, jota vastustetaanmaan muilla alueilla, ja rajoitusalueen perus-taminen on perusteltua muiden alueiden hy-vän eläintautitilanteen turvaamiseksi.

Päätöksen rajoitusalueen perustamisesta jalakkauttamisesta tekee maa- ja metsätalous-ministeriö. Rajoitusaluetta perustettaessasekä alueen rajoja määritettäessä on otettavahuomioon maantieteelliset, hallinnolliset,ekologiset ja epidemiologiset tekijät ja val-vontamahdollisuudet. Rajoitusalue on lak-kautettava, kun sen perustamiselle säädettyjäedellytyksiä ei enää ole.

36 §

Toimenpiteet rajoitusalueella

Jos helposti leviävän eläintaudin estämi-seksi tai maan muiden alueiden hyvän eläin-tautitilanteen turvaamiseksi on välttämätöntätaikka Euroopan unionin lainsäädännössä sitäedellytettäessä voi maa- ja metsätalousminis-teriö päätöksellään:

1) kieltää eläinten, eläimistä saatujen tuot-teiden, eläinten kuljetusvälineiden sekä eläin-tautia mahdollisesti levittävien muiden ainei-den ja tavaroiden kuljetuksen tai muun siirtä-misen rajoitusalueella ja sieltä pois, rajoittaasitä tai asettaa sille ehtoja;

2) määrätä, ettei eläimiä tai tuotteita saasiirtää pois rajoitusalueelta, ellei niitä ole kä-sitelty mahdollisen tartunnan poistamiseksitai ellei eläimiä ole pidetty karanteenissa sekämäärätä eläinten tai tuotteiden sallituistakäyttötavoista;

3) määrätä eläimistä vastuussa olevia toi-mijoita toimittamaan aluehallintovirastolle

tietoja rajoitusalueella sijaitsevaan pitopaik-kaan tuotujen ja sieltä pois siirrettyjen eläin-ten lajeista, määristä ja tunnistusmerkin-nöistä;

4) määrätä eläinten kuljettajia ja välittäjiätoimittamaan aluehallintovirastolle tietoja ra-joitusalueella, -alueelta tai -alueelle kuljetta-mistaan tai välittämistään eläimistä, niidenkuljetuksesta sekä välitettyjen eläinten osto-ja myyntitapahtumista;

5) määrätä eläimistä vastuussa olevien toi-mijoiden ja tuotteiden haltijoiden velvollisuu-desta merkitä rajoitusalueelta peräisin olevateläimet ja eläimistä saadut tuotteet merkin-nällä, joka kuvaa niiden alkuperää, vapauttaeläintaudeista ja käsittelyä, taikka lisäämäänmerkintä eläinten ja tuotteiden mukana seu-raaviin asiakirjoihin; sekä

6) määrätä, että sen, joka siirtää eläimiätai eläimistä saatuja tuotteita pois rajoitusalu-eelta, on todistettava eläinten ja tuotteidenalkuperä ja vapaus eläintaudista kunnaneläin-lääkärin antamalla virallisella terveystodis-tuksella.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellavoidaan antaa tarkempia säännöksiä 1 mo-mentissa tarkoitetuista kielloista, ehdoista, ra-joituksista ja toimenpiteistä sekä siitä, miltäosin niitä on määrättävä sovellettavaksi kun-kin eläintaudin osalta.

37 §

Tartunta-aluetta, rajoitusvyöhykettä ja rajoi-tusaluetta koskevan päätöksen julkaiseminen

ja päätöksestä tiedottaminen

Päätökseen, joka koskee tartunta-alueen,rajoitusvyöhykkeen tai rajoitusalueen perus-tamista tai lakkauttamista taikka mainitullaalueella tai vyöhykkeellä noudatettavia kiel-toja, ehtoja tai rajoituksia taikka toteutettaviatoimenpiteitä, ei sovelleta, mitä hallintolain(434/2003) 9 ja 10 luvussa säädetään hallin-topäätöksen tiedoksiannosta.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu päätös onjulkaistava Suomen säädöskokoelmassa. Val-vontaviranomaisen on asianmukaisesti ja riit-tävällä tavalla tiedotettava päätöksestä alueenja vyöhykkeen sijaintikunnissa. Tartunta-aluetta ja rajoitusvyöhykettä koskevasta pää-töksestä on lisäksi erikseen tiedotettava niitä

15441/2013

pitopaikoista vastuussa olevia toimijoita,jotka ovat valvontaviranomaisen tiedossa jajoita päätös koskee.

38 §

Alueellisesta toimenpiteestä poikkeaminen

Aluehallintovirasto voi myöntää hakemuk-sesta yksittäistapauksessa luvan poiketa tar-tunta-alueella, rajoitusvyöhykkeellä tai rajoi-tusalueella noudatettavasta kiellosta, ehdosta,rajoituksesta tai toimenpiteestä, jos poikkea-minen ei aiheuta taudin leviämisen vaaraa.Luvassa asetetaan eläintaudin vastustami-seksi välttämättömät ehdot.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellaannetaan tarkemmat säännökset niistä kiel-loista, ehdoista, rajoituksista ja toimenpi-teistä, joiden osalta lupa voidaan myöntää,sekä luvan myöntämisen edellytyksistä.

39 §

Eläinten lopettaminen tartunta-alueella,rajoitusvyöhykkeellä ja rajoitusalueella

Elintarviketurvallisuusvirasto voi päätök-sellään määrätä tartunta-alueella, rajoitusvyö-hykkeellä ja rajoitusalueella sijaitsevissa pi-topaikoissa pidettäviä, taudille alttiiseen lajiinkuuluvia eläimiä lopetettaviksi, jos alueellatai vyöhykkeellä esiintyy helposti leviävääeläintautia, joka uhkaa levitä muualle maahan4 luvussa sekä 32—36 §:ssä tarkoitetuistatoimenpiteistä huolimatta, alueella tai vyö-hykkeellä on paljon taudille alttiiseen lajiinkuuluvia eläimiä, joita ei voida suojata tar-tunnalta, ja eläinten lopettaminen on välttä-mätöntä taudin leviämisen estämiseksi. Elin-tarviketurvallisuusvirasto voi myös määrätä,että eläimet on ennen lopettamista rokotet-tava, jos eläimiä ei voida lopettaa riittävännopeasti taudin leviämisen estämiseksi.

Elintarviketurvallisuusvirasto voi päätök-sellään ja eläimen omistajan hakemuksestamäärätä eläimiä lopetettaviksi tartunta-alueel-la, rajoitusvyöhykkeellä ja rajoitusalueella,jos eläinten siirtämistä koskevat, 32, 34 ja36 §:ssä tarkoitetut kiellot, ehdot tai rajoituk-set ovat olleet voimassa yli 14 vuorokautta jahuomattavasti vaikeuttavat eläinten pitoa ta-

loudellisista tai eläinten hyvinvointiin liitty-vistä syistä.

Aluehallintovirasto vastaa 1 ja 2 momen-tissa tarkoitetun päätöksen täytäntöönpa-nosta. Eläimistä vastuussa oleva toimija onvelvollinen avustamaan päätöksen täytän-töönpanossa siinä laajuudessa kuin se onkohtuullista ottaen huomioon hänen koulu-tuksensa, työkokemuksensa, terveydentilansasekä hänen muut henkilökohtaiset ominaisuu-tensa ja olosuhteensa.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellavoidaan antaa tarkempia säännöksiä tässä py-kälässä tarkoitetuista toimenpiteistä sekäsiitä, millä edellytyksillä ja missä laajuudessaniitä voidaan soveltaa kunkin eläintaudinosalta.

40 §

Hätärokotus

Jos eläintautia ei muuten voida kohtuulli-sin toimenpitein hävittää tartunta-alueelta jarajoitusvyöhykkeeltä tai jos Euroopan unio-nin lainsäädännössä sitä edellytetään, alueellaja vyöhykkeellä voidaan toteuttaa pakollineneläinten hätärokotus. Hätärokotus voidaanulottaa koskemaan kaikkia eläintaudille alttii-seen lajiin kuuluvia eläimiä, joille rokote onsaatavissa, tai sellaisia eläimiä tai pitopaik-koja, joihin liittyy erityinen riski eläintaudinesiintymisestä tai sen leviämisestä edelleen.

Aluehallintovirasto vastaa eläinten hätäro-kotuksen toteuttamisesta. Eläimistä vastuussaoleva toimija on velvollinen sallimaan sen,että eläimet rokotetaan ja että rokotetut eläi-met merkitään tarvittavilla merkinnöillä.Eläimistä vastuussa olevan toimijan tai roko-tuksen suorittajan on tehtävä rokotuksestatarvittavat merkinnät eläimiä koskeviin todis-tuksiin, luetteloihin ja muihin asiakirjoihin.Valvontaviranomaisten tulee toteuttaa tarvit-tavat tutkimukset eläintaudin esiintymisenseuraamiseksi.

Jos tartunta-alueella ja rajoitusvyöhyk-keellä toteutetaan hätärokotus, voidaan eläin-ten ja niistä saatujen tuotteiden kuljetus jamuu siirtäminen eläintaudin leviämisen estä-miseksi välttämättömistä syistä kieltää taikkasitä rajoittaa tai asettaa sille ehtoja. Samoinperustein voidaan määrätä, ettei rokotetuista

16 441/2013

eläimistä saatuja tuotteita saa käyttää tai saat-taa markkinoille, ellei niitä ole asianmukai-sesti käsitelty ja merkitty sekä määrätä tuot-teiden sallituista käyttötavoista.

Hätärokotuksen toteuttamisesta ja siitä,mitä eläimiä ja pitopaikkoja hätärokotus kos-kee, säädetään maa- ja metsätalousministe-riön asetuksella. Lisäksi maa- ja metsätalous-ministeriön asetuksella säädetään käytettä-vistä rokotteista, rokotustavasta ja rokotustentiheydestä. Maa- ja metsätalousministeriönasetuksella säädetään myös 3 momentissa tar-koitetuista kielloista, ehdoista ja rajoituksista.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellavoidaan lisäksi antaa tarkempia säännöksiärokotuksesta todistuksiin, luetteloihin ja asia-kirjoihin tehtävistä merkinnöistä.

41 §

Alueiden luokittelu vesieläintautienleviämisen estämiseksi

Vesieläimiin tarttuvien vastustettavieneläintautien leviämisen estämiseksi Suomenalueita voidaan muiden alueellisten toimenpi-teiden toteuttamisesta riippumatta luokitellakunkin taudin osalta seuraavasti:

1) taudista vapaat alueet;2) alueet, joilla toteutetaan seurantaa tau-

dista vapaan aseman saavuttamiseksi;3) alueet, joiden asema taudin suhteen on

määrittelemätön;4) alueet, joilla tautia esiintyy ja joilta se

pyritään hävittämään; sekä5) alueet, joilla tautia esiintyy ja joilta sitä

ei pyritä hävittämään.Luokkaan 1 tai 3 kuuluvalle alueelle ei saa

siirtää alempaan luokkaan kuuluvalta alueeltakyseessä olevalle eläintaudille alttiiseen lajiintai vektorilajiin kuuluvia vesieläimiä tai nii-den sukusoluja taikka perkaamattomia kuol-leita kaloja. Luokkaan 2 tai 4 kuuluvalle alu-eelle ei saa siirtää kyseessä olevalle eläintau-dille alttiiseen lajiin tai vektorilajiin kuuluviavesieläimiä tai niiden sukusoluja taikka per-kaamattomia kuolleita kaloja muulta kuinluokkaan 1 kuuluvalta alueelta. Kiellot eivätkuitenkaan koske siirtoja, joista aiheutuvaeläintaudin leviämisen vaara on vähäinen.

Jos taudille alttiiseen lajiin tai vektorilajiinkuuluvia vesieläimiä tai niiden sukusoluja

taikka perkaamattomia kuolleita kaloja siirre-tään 1 momentissa tarkoitetulle luokitellullealueelle tai sieltä pois, eläimistä vastuussaolevan toimijan on Euroopan unionin lainsää-dännössä sitä edellytettäessä todistettava siir-rettävien vesieläinten ja sukusolujen alkuperäja vapaus kyseisestä taudista kunnaneläinlää-kärin antamalla virallisella terveystodistuk-sella.

Alueet luokitellaan maa- ja metsätalousmi-nisteriön asetuksella. Luokittelussa on otet-tava huomioon maantieteelliset, hallinnolli-set, ekologiset sekä epidemologiset tekijät.Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellasäädetään 2 momentissa tarkoitetuista siir-roista, joita mainitussa momentissa tarkoite-tut kiellot eivät koske, sekä siirroista, joissavaaditaan 3 momentissa tarkoitettua todis-tusta. Lisäksi maa- ja metsätalousministeriönasetuksella voidaan antaa tarkempia säännök-siä mainituista todistuksista.

42 §

Lokero

Elintarviketurvallisuusvirasto voi hake-muksesta hyväksyä pitopaikan, jonka toimin-taan liittyvät riskit tietyn vastustettavan eläin-taudin leviämisestä ovat poikkeuksellisen hy-vin hallinnassa, taikka tällaisten pitopaikko-jen muodostaman verkoston yksiköksi (lo-kero), johon ei sovelleta kaikkia tässä luvussatarkoitettuja alueellisia kieltoja, ehtoja, rajoi-tuksia ja toimenpiteitä mainitun eläintaudinleviämisen estämiseksi. Lokeroon kuuluvanpitopaikan on oltava kunnaneläinlääkärinsäännöllisessä valvonnassa.

Lokeron hyväksymistä koskevassa hake-muksessa tulee ilmoittaa hakijan sekä pito-paikan tai pitopaikkojen yhteystiedot. Hake-mukseen tulee liittää kuvaus lokeron toimin-nasta, toimintaan liittyvistä eläintautiriskeistäsekä toimenpiteistä, joilla riskejä hallitaan.

Maa- metsätalousministeriön asetuksellaannetaan Euroopan unionin lainsäädännöntäytäntöönpanon edellyttämät tarkemmatsäännökset siitä, mitkä alueelliset kiellot, eh-dot, rajoitukset ja toimenpiteet eivät koskelokeroita. Maa- ja metsätalousministeriönasetuksella voidaan lisäksi antaa Euroopanunionin lainsäädännön täytäntöönpanon edel-

17441/2013

lyttämiä tarkempia säännöksiä lokeron hy-väksymisen edellytyksistä, hyväksymisessänoudatettavasta menettelystä sekä lokeroavalvovan viranomaisen suorittamien tarkas-tusten tiheydestä ja sisällöstä.

6 luku

Toimenpiteet helposti leviävän ja vaaralli-sen eläintaudin leviämisen estämiseksi

43 §

Valmiussuunnitelma

Elintarvikelaissa tarkoitetun teurastamon,eläinsuojelulain (247/1996) 20 §:ssä tarkoite-tun eläintarhan, tässä laissa tarkoitetun sper-man keräysaseman sekä eläinlääkinnällisenrajatarkastusaseman on laadittava valmius-suunnitelma helposti leviävien ja vaarallisteneläintautien varalle, jos niissä käsitelläänmainituille eläintaudeille alttiita eläinlajeja.Suunnitelmaan tulee sisältyä kuvaus epäillyntai todetun eläintaudin johdosta suoritetta-vista toimenpiteistä. Suunnitelmassa tuleemyös kuvata eläintautien vastustamista kos-kevaa henkilökunnan koulutusta sekä sisäistätiedotusta ja viestintää. Teurastamoa koskevavalmiussuunnitelma voidaan sisällyttää elin-tarvikelain 20 §:ssä tarkoitettuun omavalvon-tasuunnitelmaan.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellaannetaan tarkemmat säännökset niistä eläin-taudeista, joiden varalta valmiussuunnitelmaon laadittava. Maa- ja metsätalousministeriönasetuksella voidaan myös antaa tarkempiasäännöksiä valmiussuunnitelman sisällöstä.

44 §

Toimenpiteet pitopaikoissa sekäeläinnäyttelyt ja eläinkilpailut

Jos helposti leviävää tai vaarallista eläin-tautia esiintyy Suomessa taikka jos sitä epäil-lään esiintyvän luonnonvaraisissa eläimissätai leviävän Suomeen luonnonvaraisten eläin-ten tai vektoreiden välityksellä tai muullavastaavalla tavalla, voidaan ryhtyä tarvitta-viin toimenpiteisiin eläintaudin leviämisenestämiseksi. Tässä tarkoituksessa voidaan:

1) velvoittaa eläimistä vastuussa oleviatoimijoita seuraamaan taudille alttiisiin lajei-hin kuuluvien eläinten terveydentilaa;

2) velvoittaa eläimistä vastuussa oleviatoimijoita pitämään taudille alttiisiin lajeihinkuuluvia eläimiä sisätiloissa;

3) kieltää eläintaudin leviämisen vaaraaaiheuttava luonnonvaraisten eläinten ruo-kinta;

4) velvoittaa eläimistä vastuussa oleviatoimijoita suojaamaan ulkona pidettävieneläinten ruokintapaikat ja toteuttamaan muitatoimenpiteitä sen estämiseksi, etteivät pito-paikoissa pidettävät eläimet saa tartuntaaluonnonvaraisista eläimistä;

5) velvoittaa pitopaikoista vastuussa ole-via toimijoita huolehtimaan pitopaikan eläin-suojissa käytettyjen vaatteiden ja jalkineidenpuhdistuksesta ja desinfioimisesta;

6) velvoittaa valvontaviranomaisia torju-maan ja seuraamaan vektorien esiintymistä;

7) velvoittaa pitopaikoista vastuussa ole-via toimijoita ja pitopaikoissa vierailevia hen-kilöitä toteuttamaan toimenpiteitä tartunnanleviämisen estämiseksi pitopaikoissa käyvienajoneuvojen välityksellä; sekä

8) kieltää taudille alttiisiin lajeihin kuulu-vien eläinten vieminen eläinnäyttelyihin,eläinkilpailuihin tai muihin vastaaviin tilai-suuksiin.

Tarkempia säännöksiä 1 momentissa tar-koitetuista velvoitteista ja kielloista annetaanmaa- ja metsätalousministeriön asetuksella.

Kunnaneläinlääkärin on tehtävä pitopai-koissa tarkastuksia 1 momentin 1—7 koh-dassa tarkoitettujen velvoitteiden ja kieltojennoudattamisen valvomiseksi sekä ilmoitet-tava tarkastuksista aluehallintovirastolle.

45 §

Väliaikainen kuljetuskielto

Jos Suomessa on todettu esiintyvän hel-posti leviävää eläintautia, jonka levinnei-syyttä ei tunneta tai joka uhkaa levitä edel-leen 4 luvussa sekä 32—36 §:ssä tarkoite-tuista toimenpiteistä huolimatta, taikka ky-seessä on tällaista tautia koskeva virallineneläintautiepäily, Elintarviketurvallisuusvi-rasto voi Euroopan unionin lainsäädännössäsitä edellytettäessä sekä taudin leviämisen es-

18 441/2013

tämiseksi ja tautitilanteen selvittämiseksivälttämättömistä syistä päätöksellään kieltääeläinten kuljetuksen koko maassa taikka ra-joittaa sitä. Päätös voi olla voimassa enintään14 vuorokauden ajan taudille alttiisiin lajei-hin kuuluvien eläinten kuljetusten osalta jaenintään kolmen vuorokauden ajan muihinlajeihin kuuluvien eläinten kuljetusten osalta.Päätös on kumottava välittömästi sen jälkeen,kun kiellon tai rajoituksen asettamiselle sää-dettyjä edellytyksiä ei enää ole.

Jos taudille alttiisiin lajeihin kuuluvieneläinten kuljetusta koskevaa kieltoa tai rajoi-tusta on taudin laajan levinneisyyden tai mer-kittävän leviämisuhan takia välttämätöntä pi-tää voimassa pidempään kuin 1 momentinmukaan on mahdollista, maa- ja metsätalous-ministeriö voi päätöksellään jatkaa kiellon tairajoituksen voimassaoloa. Elintarviketurvalli-suusviraston on mainittujen edellytysten täyt-tyessä tehtävä maa- ja metsätalousministeri-ölle aloite kiellon tai rajoituksen voimassa-olon jatkamisesta. Maa- ja metsätalousminis-teriön päätös on kumottava välittömästi senjälkeen, kun kiellon tai rajoituksen asettami-selle säädettyjä edellytyksiä ei enää ole.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettu päätössekä sen kumoamista koskeva päätös julkais-taan Suomen säädöskokoelmassa. Elintarvi-keturvallisuusviraston on asianmukaisesti jariittävällä tavalla tiedotettava päätöksestä.

Aluehallintovirasto voi yksittäistapauk-sessa myöntää hakemuksesta luvan poiketatässä pykälässä tarkoitetusta kiellosta tai ra-joituksesta edellyttäen, että luvan myöntämi-nen ei aiheuta taudin leviämisen vaaraa.

7 luku

Eläinten keinollisen lisäämisenluvanvaraisuus ja valvonta

46 §

Eläinten keinolliseen lisäämiseen liittyvientoimintojen luvanvaraisuus

Eläimen spermaa, josta voi aiheutua vas-tustettavien eläintautien leviämisen vaaraa,saa kerätä ja spermaerien muodostamista var-ten käsitellä vain hyväksytyllä sperman kerä-ysasemalla, lukuun ottamatta spermaa, joka

käytetään omien eläinten siementämiseensiinä pitopaikassa, jossa se kerätään.

Alkioita, joista voi aiheutua vastustettavieneläintautien leviämisen vaaraa, saa kerätäluovuttajaeläimistä vain hyväksytty alkioidenkeräysryhmä. Mainittuja alkioita saa tuottaakerätyistä munasoluista koeputkihedelmöi-tyksellä vain hyväksytty alkioiden tuotanto-ryhmä.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua spermaasaa säilyttää vain hyväksytyllä sperman kerä-ysasemalla, hyväksytyssä spermavarastossatai hyväksytyn alkioiden tuotantoryhmän ti-loissa. Edellä 2 momentissa tarkoitettuja alki-oita saa säilyttää vain hyväksytyn alkioidenkeräys- tai tuotantoryhmän tiloissa, hyväksy-tyllä sperman keräysasemalla tai hyväksy-tyssä spermavarastossa. Vaatimukset eivätkuitenkaan koske spermaa ja alkioita, joitasäilytetään omien tai omassa hallinnassa ole-vien eläinten keinolliseen lisäämiseen.

Valtioneuvoston asetuksella annetaansäännökset eläinlajeista, joiden sperman taialkioiden keräystä, käsittelyä ja säilytystäsekä alkioiden tuotantoa tässä pykälässä sää-detyt vaatimukset koskevat.

47 §

Sperman keräysaseman hyväksyminen

Aluehallintovirasto hyväksyy sperman ke-räysaseman hakemuksesta. Hyväksymisenedellytyksenä on, että:

1) aseman tilat soveltuvat eläinten pitämi-seen ja eristämiseen, sperman keräykseen,käsittelyyn ja säilytykseen sekä välineidenhuoltamiseen ja että nämä tilat on siten suun-niteltu, rakennettu ja huollettavissa, ettäeläintautien leviäminen voidaan tehokkaastiestää;

2) eläintautien leviämisen estämisestä ase-malla vastaa nimetty eläinlääkäri; sekä

3) aseman henkilöstöllä on tehtäviensähoitamisen kannalta riittävät tiedot ja taidot.

Hyväksymistä koskevasta hakemuksestatulee käydä ilmi toimijan sekä sperman kerä-ysaseman yhteystiedot, ja hakemukseen onliitettävä kuvaus keräysasemalla harjoitetta-vasta toiminnasta sekä selvitys 1 momentin1—3 kohdassa tarkoitetuista seikoista. Hy-väksymistä koskevassa päätöksessä voidaan

19441/2013

asettaa eläintautien leviämisen estämiseksivälttämättömiä ehtoja. Elintarviketurvalli-suusvirasto antaa hyväksytylle sperman kerä-ysasemalle Euroopan unionin lainsäädän-nössä edellytetyn hyväksymisnumeron.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellaannetaan Euroopan unionin lainsäädännöntäytäntöönpanon edellyttämät tarkemmatsäännökset hyväksymisen edellytyksistä jahyväksymisessä noudatettavasta menette-lystä.

48 §

Sperman keräysaseman toimintaa koskevatvaatimukset

Sperman keräysasemalle saadaan tuodaeläimiä vain pitopaikoista, joissa pidettävieneläinten vapaus sperman välityksellä leviä-vistä eläintaudeista on voitu riittävällä tavallavarmistaa. Asemalle tuotavia eläimiä ei saapäästää aseman eläintiloihin eikä niistä saakerätä spermaa ennen kuin eläinten tervey-dentilan on todettu olevan riittävän hyväsperman keräystä varten ja eläimille on tehtytarvittavat tarkastukset ja tutkimukset eläin-tautien varalta. Jos Euroopan unionin lainsää-dännössä sitä edellytetään, eläimiä on ennenniiden päästämistä aseman eläintiloihin sekäsperman keräämistä niistä pidettävä eristyk-sessä alkuperäpitopaikassa tai sperman kerä-ysasemalla taikka karanteenissa niiden ter-veydentilan varmistamiseksi. Asemalla pidet-tävien eläinten terveydentilaa on seurattavajatkuvasti eläimissä mahdollisesti esiintyvieneläintautien varalta.

Sperman kerääminen, käsittely ja säilytyssekä sperman keräysaseman muu toiminta onjärjestettävä siten, että sperman hyvä hygiee-ninen laatu ja vapaus eläintaudeista voidaanturvata ja etteivät eläintaudit pääse leviämäänasemalle. Asemalla saadaan käsitellä vain yh-den eläinlajin spermaa, ellei Euroopan unio-nin lainsäädännöstä muuta johdu. Asemallakerättävä, käsiteltävä ja säilytettävä spermaon merkittävä asianmukaisesti, ja asemalla onpidettävä kirjaa eläimistä ja niiden terveyden-tilasta sekä säilytettävistä spermaeristä.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellavoidaan antaa tarkempia säännöksiä spermankeräysasemalle tuotavien ja asemalla pidettä-

vien eläinten terveydentilaa koskevista vaati-muksista ja terveydentilan selvittämiseksieläimelle tai sen pitopaikassa tai aikaisem-missa pitopaikoissa tehtävistä tarkastuksistaja tutkimuksista, asemalle tuotavien tai tuotu-jen eläinten eristämisestä tai karanteenissapitämisestä, sperman keräysaseman toimin-nan järjestämisestä sperman laadun turvaami-seksi ja eläintautien leviämisen estämiseksisekä tähän liittyvistä 47 §:n 1 momentin 2kohdassa tarkoitetun eläinlääkärin tehtävistä,sperman merkitsemisestä sekä eläimiä, niidenterveydentilaa ja spermaeriä koskevasta kir-janpidosta.

49 §

Alkioiden keräysryhmän ja alkioidentuotantoryhmän hyväksyminen

Aluehallintovirasto hyväksyy alkioiden ke-räysryhmän ja alkioiden tuotantoryhmän ha-kemuksesta.

Alkioiden keräysryhmän hyväksyminenedellyttää, että:

1) keräysryhmän käytettävissä on asian-mukaisesti varustetut tilat alkioiden tutkimi-seen, käsittelyyn, säilyttämiseen, pakkaami-seen ja välineiden huoltamiseen;

2) keräysryhmän toiminnasta vastaa ryh-mään kuuluva nimetty eläinlääkäri; sekä

3) keräysryhmän jäsenillä on tehtävän hoi-tamisen kannalta riittävät tiedot ja taidot.

Alkioiden tuotantoryhmän hyväksyminenedellyttää, että hakijana on hyväksytty alkioi-den keräysryhmä, jonka jäsenillä on riittävätalkioiden tuotantoon käytettäviä menetelmiäsekä tuotantoon liittyviä hygieniavaatimuksiaja eläintautien vastustamista koskevat tiedotja taidot. Tuotantoryhmän käytettävissä onlisäksi oltava 2 momentin 1 kohdassa sääde-tyt edellytykset täyttävät kiinteät tilat muna-solujen keräykseen, alkioiden tuotannossakäytettävien sukusolujen säilytykseen ja kä-sittelyyn sekä alkioiden tuotantoon ja säily-tykseen.

Alkioiden keräysryhmän ja alkioiden tuo-tantoryhmän hyväksymistä koskevassa hake-muksessa on ilmoitettava ryhmän jäsentenyhteystiedot ja, jos ryhmällä on kiinteät tilattoimintaansa varten, toimitilojen yhteystie-dot. Hakemukseen on liitettävä kuvaus ryh-

20 441/2013

män toiminnasta sekä selvitys hyväksymi-selle säädettyjen edellytysten täyttymisestä.Hyväksymistä koskevassa päätöksessä voi-daan asettaa eläintautien leviämisen estämi-seksi välttämättömiä ehtoja.

Elintarviketurvallisuusvirasto antaa hyväk-sytylle alkioiden keräysryhmälle ja alkioidentuotantoryhmälle Euroopan unionin lainsää-dännössä edellytetyn hyväksymisnumeron.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellaannetaan Euroopan unionin lainsäädännöntäytäntöönpanon edellyttämät tarkemmatsäännökset hyväksymisen edellytyksistä jahyväksymisessä noudatettavasta menette-lystä.

50 §

Alkioiden keräysryhmän ja alkioiden tuotan-toryhmän toimintaa koskevat vaatimukset

Alkioiden ja niiden tuotantoon käytettä-vien munasolujen on oltava peräisin terveistäeläimistä, joiden pitopaikan vapaus eläintau-deista on voitu riittävällä tavalla varmistaa.Naudoista saadaan kerätä vain keinosiemen-nyksen tai keinohedelmöityksen avulla tuo-tettuja alkioita, ja alkiot on kerättävä siihensoveltuvissa tiloissa eläimen pitopaikassa.

Alkioiden ja munasolujen keräys, muna-sarjojen irrotus, alkioiden tutkiminen ja tuot-taminen sekä alkioiden ja niiden tuotannossakäytettävien sukusolujen käsittely ja säilytyson suoritettava siten, että alkioiden hyvä hy-gieeninen laatu ja vapaus eläintaudeista voi-daan turvata. Kerättävät, tuotettavat, käsitel-tävät ja säilytettävät alkiot on merkittävä asi-anmukaisesti, ja niistä sekä alkioiden tuotan-toon käytettävien sukusolujen alkuperästä, al-kioiden ja sukusolujen luovuttajaeläimistäsekä mainittujen eläinten terveydentilasta onpidettävä kirjaa. Alkioiden käsittelyyn ja säi-lytykseen saadaan käyttää vain siihen sovel-tuvia tuotteita ja aineita. Alkioiden tuotan-nossa käytetyistä aineista, hedelmöittymättö-mistä munasoluista ja hylätyistä alkioista ontoimitettava näytteitä laboratoriotutkimuksiavarten.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellavoidaan antaa tarkempia säännöksiä alkioi-den ja alkioiden tuotannossa käytettävien su-kusolujen luovuttajaeläinten terveydentilaa

koskevista vaatimuksista ja terveydentilanselvittämiseksi tehtävistä tutkimuksista, alki-oiden hygieenisen laadun turvaamiseksi jaeläintautien leviämisen estämiseksi tarpeelli-sista toimenpiteistä alkioiden keräyksen jatuotannon sekä niihin liittyvien toimintojenyhteydessä, alkioiden merkitsemisestä, alki-oita, niiden ja sukusolujen luovuttajaeläimiäja luovuttajaeläinten terveydentilaa koske-vasta kirjanpidosta, alkioiden säilytyksessäkäytettävistä säiliöistä ja nesteistä sekä näyt-teiden toimittamisesta laboratoriotutkimuksiavarten.

51 §

Sperman keräysaseman ja alkioidenkeräysryhmän hyväksyminen kotimaan

kauppaa varten

Sperman keräysasema ja alkioiden keräys-ryhmä voidaan 47 ja 49 §:ssä säädetystä poi-keten hyväksyä, vaikka kaikki mainituissapykälissä hyväksymiselle säädetyt edellytyk-set eivät täyty, jos sperman tai alkioiden ke-räys on tarpeen tietyn eläinlajin tai -rodunjalostustoiminnan turvaamiseksi tai alkupe-räisrotujen geenivarojen säilyttämiseksi ja josedellytysten täyttymättä jääminen ei aiheutavaaraa eläintautien leviämisestä. Tämän mo-mentin nojalla kerättyä spermaa ja kerättyjäalkioita ei saa saattaa markkinoille Suomenrajojen ulkopuolella. Elintarviketurvallisuus-virasto antaa tämän momentin nojalla hyväk-sytylle keräysasemalle ja -ryhmälle kansalli-sen hyväksymistunnuksen.

Edellä 1 momentin nojalla hyväksytylläsperman keräysasemalla voidaan harjoittaasperman keräystä ja 1 momentin nojalla hy-väksytty alkioiden keräysryhmä voi toimia,vaikka kaikki 48 ja 50 §:ssä säädetyt vaati-mukset eivät täyty, jos vaatimuksista poik-keaminen ei aiheuta vaaraa eläintautien leviä-misestä.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellaannetaan tarkemmat säännökset siitä, minkäeläinlajien tai -rotujen osalta 1 momentissasäädettyä poikkeusta voidaan soveltaa sekämiltä osin hyväksymistä ja toimintaa koske-vista vaatimuksista voidaan poiketa.

21441/2013

52 §

Spermavaraston hyväksyminen

Aluehallintovirasto hyväksyy spermava-raston hakemuksesta. Hyväksymisen edelly-tyksenä on, että:

1) varastolla on toimintaan soveltuvat tilatja välineet ja että se on siten rakennettu,eristetty ja huollettavissa, että sperman hygi-eeninen laatu ei vaarannu ja eläintautien le-viäminen voidaan tehokkaasti estää; sekä

2) varaston henkilöstöllä on tehtävän hoi-tamisen kannalta riittävät tiedot ja taidot.

Hyväksymistä koskevassa hakemuksessaon ilmoitettava toimijan ja spermavarastonyhteystiedot, ja hakemukseen on liitettäväkuvaus spermavaraston toiminnasta sekä sel-vitys 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoite-tuista seikoista. Hyväksymistä koskevassapäätöksessä voidaan asettaa eläintautien le-viämisen estämiseksi välttämättömiä ehtoja.Elintarviketurvallisuusvirasto antaa hyväksy-tylle spermavarastolle Euroopan unionin lain-säädännössä edellytetyn hyväksymisnume-ron.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellaannetaan Euroopan unionin lainsäädännöntäytäntöönpanon edellyttämät tarkemmatsäännökset hyväksymisen edellytyksistä jahyväksymisessä noudatettavasta menette-lystä.

53 §

Spermavaraston toimintaa koskevatvaatimukset

Spermavarastossa säilytettävän sperman onoltava kerätty hyväksytyllä sperman keräys-asemalla tai tuotu Suomeen tämän lain ja sennojalla annettujen säännösten, Euroopanunionin lainsäädännön ja eläinlääkinnällisestärajatarkastuksesta annetun lain mukaisesti.Varaston toiminta on järjestettävä siten, ettäsperman hyvä hygieeninen laatu ja vapauseläintaudeista voidaan turvata ja että eri alku-perää olevat spermaerät voidaan pitää riittä-vällä tavalla erillään toisistaan sekä varas-tossa säilytettävistä alkioista. Spermavaras-tossa voidaan säilyttää vain yhden eläinlajin

spermaa, jollei Euroopan unionin lainsäädän-nöstä muuta johdu. Varastoitavien sperma-erien on oltava asianmukaisesti merkittyjä, jaspermavaraston on pidettävä kirjaa varastoonsaapuvista, siellä säilytettävistä ja varastostalähtevistä spermaeristä sekä näiden erien al-kuperästä. Sperman säilytykseen saadaankäyttää vain siihen soveltuvia säiliöitä ja nes-teitä.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellavoidaan antaa tarkempia säännöksiä sperma-varaston toiminnan järjestämisestä spermanhygieenisen laadun turvaamiseksi, eläintau-tien leviämisen estämiseksi ja spermaerienerillään pitämiseksi, varastoitavien sperma-erien merkitsemisestä, spermaeriä koskevastakirjanpidosta sekä sperman säilytyksessäkäytettävistä säiliöistä ja nesteistä.

54 §

Luvanvaraisessa toiminnassa tapahtuvatmuutokset ja toiminnan valvonta

Sperman keräysaseman, alkioiden keräys-ryhmän, alkioiden tuotantoryhmän sekä sper-mavaraston toiminnassa tapahtuvista olennai-sista muutoksista on ilmoitettava viipymättäaluehallintovirastolle.

Kunnaneläinlääkäri valvoo sperman kerä-ysasemia, alkioiden keräysryhmiä, alkioidentuotantoryhmiä sekä spermavarastoja ja suo-rittaa niissä säännöllisiä tarkastuksia sen var-mistamiseksi, että ne täyttävät hyväksymi-selle säädetyt edellytykset ja että toiminnallesäädettyjä vaatimuksia ja hyväksymispäätök-sessä asetettuja ehtoja noudatetaan. Lisäksikunnaneläinlääkäri valvoo sperman keräys-asemalle toimitettavien eläinten eristämistäpitopaikassa sekä vastaa sperman keräysase-malle tuotavien eläinten ja niiden kanssa sa-massa pitopaikassa pidettävien muiden eläin-ten terveydentilaa koskevista tarkastuksista jatutkimuksista.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellavoidaan antaa tarkempia säännöksiä tässä py-kälässä tarkoitetusta valvonnasta sekä siihenliittyvien tarkastusten ja tutkimusten tihey-destä ja sisällöstä.

22 441/2013

8 luku

Eräiden muiden toimintojenluvanvaraisuus ja valvonta

55 §

Lupa vesiviljelyeläinten kasvattamiseen japerkaamiseen

Vesiviljelyeläimiä tai niiden sukusolujasaa kasvattaa elintarvikkeeksi, myytäväksi taimuutoin luovutettavaksi jatkokasvatukseentaikka istutettavaksi mereen tai vesistöihinvain Elintarviketurvallisuusviraston luvalla.Lupaa ei kuitenkaan vaadita, jos toiminnantarkoituksena on ainoastaan:

1) vesiviljelyeläinten kasvattaminen elin-tarvikkeeksi joko omaan käyttöön tai toimi-tettavaksi pieninä määrinä suoraan kulutta-jille tai paikallisille vähittäisliikkeille edel-leen kuluttajille toimitettaviksi;

2) koristeeksi tarkoitettujen vesiviljely-eläinten kasvattaminen sellaisessa tekolam-mikossa, akvaariossa tai altaassa, josta ei olesuoraa yhteyttä ja jonka puhdistamatontavettä ei päästetä mereen tai vesistöihin;

3) kalojen tai äyriäisten kasvattaminenlammikoissa virkistyskalastusta varten ilmanettä niitä siirretään lammikosta jatkokasva-tukseen tai istutuksiin; tai

4) nilviäisten kasvattaminen veden puh-distamista varten.

Toimijalla on oltava Elintarviketurvalli-suusviraston lupa kalojen perkaamiseen per-kaamossa, jos kalat on kasvatettu vesiviljely-laitoksessa, johon on kohdistettu 23 §:ssä tar-koitettuja kieltoja, ehtoja tai rajoituksia hel-posti leviävän eläintaudin leviämisen estämi-seksi taikka joka sijaitsee mainitun taudinvuoksi perustetulla rajoitusvyöhykkeellä tai41 §:n 1 momentin 4 tai 5 kohdassa tarkoite-tulla alueella, ja jos perattavat kalat ovat alt-tiitta kyseiselle taudille.

56 §

Luvan hakeminen ja toiminnan valvonta

Edellä 55 §:ssä tarkoitettua lupaa koske-vassa hakemuksessa on ilmoitettava toimijankotipaikka ja yhteystiedot sekä niiden pito-paikkojen yhteystiedot, joissa harjoitettavaa

toimintaa hakemus koskee. Hakemukseen onliitettävä kuvaus toiminnasta sekä jokaista pi-topaikkaa ja perkaamoa koskeva kirjallinenkuvaus siitä, miten pitopaikassa tai perkaa-mossa ennalta ehkäistään, seurataan ja torju-taan eläintauteja (omavalvonnan kuvaus).Perkaamon toimintaa koskevaan omavalvon-nan kuvaukseen on myös liitettävä yksityis-kohtainen kuvaus toiminnassa syntyvien jät-teiden ja jätevesien käsittelystä.

Lupa myönnetään, jos:1) omavalvonnan kuvauksessa esitetyt toi-

met ovat riittäviä eläintautien havaitsemiseksija seuraamiseksi sekä niiden leviämisen estä-miseksi tai vähentämiseksi;

2) toiminta täyttää eläintunnistusjärjestel-mästä annetun lain 21 §:ssä säädetyt vaati-mukset luettelon pitämisestä; sekä

3) toiminnasta ei aiheudu vakavaa vaaraaeläintautien leviämisestä.

Jos osa hakemuksessa mainituista pitopai-koista tai perkaamoista ei täytä luvan myön-tämisen edellytyksiä, lupa voidaan rajata kos-kemaan vain edellytykset täyttäviä pitopaik-koja ja perkaamoja. Lupaan voidaan sisällyt-tää eläintautien vastustamisen kannalta vält-tämättömiä ehtoja. Toimija on velvollinen il-moittamaan Elintarviketurvallisuusvirastolleviipymättä toiminnassa tapahtuvista olennai-sista muutoksista sekä pitämään omavalvon-nan kuvauksen ajan tasalla. Kunnaneläinlää-kärin on valvottava toimintaa säännöllisintarkastuksin, joiden tiheydestä Elintarviketur-vallisuusvirasto päättää riskinarvioinnin pe-rusteella.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellavoidaan antaa tarkempia säännöksiä luvanedellytyksistä, omavalvonnan kuvauksen si-sällöstä, luvan hakemisessa noudatettavastamenettelystä sekä toiminnan valvonnasta.

57 §

Karanteenin hyväksyminen ja toiminta

Tässä laissa ja Euroopan unionin lainsää-dännössä tarkoitetun karanteenin tulee ollaaluehallintoviraston hyväksymä. Karanteeninhyväksymisen edellytyksenä on, että karan-teeni on ottaen huomioon karanteenissa pi-dettävien eläinten asettamat vaatimukset sitensuunniteltu, sijoitettu, rakennettu, varustettu

23441/2013

ja hoidettu sekä sen toiminta ja valvonta sitenjärjestetty, että eläintaudit eivät pääse leviä-mään karanteenin ulkopuolelle taikka karan-teenissa pidettäviin eläimiin.

Karanteenin hyväksymistä koskevassa ha-kemuksessa on ilmoitettava hakijan ja karan-teenin yhteystiedot, ja hakemukseen on liitet-tävä kuvaus karanteenin toiminnasta sekä sel-vitys eläintautien leviämisen estämisen kan-nalta keskeisistä toimintaan, tiloihin ja toi-minnan valvontaan liittyvistä seikoista. Hy-väksymistä koskevassa päätöksessä voidaanasettaa eläintautien leviämisen estämiseksivälttämättömiä ehtoja. Karanteenin toimin-nassa tapahtuvista olennaisista muutoksistaon ilmoitettava viipymättä aluehallintoviras-tolle.

Kunnaneläinlääkärin on suoritettava karan-teenissa säännöllisiä tarkastuksia sen varmis-tamiseksi, että karanteeni täyttää hyväksymi-selle säädetyt edellytykset ja että hyväksy-mispäätöksessä asetettuja ehtoja noudatetaan.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellavoidaan antaa tarkempia säännöksiä karan-teenin hyväksymisen edellytyksistä ja hyväk-symisessä noudatettavasta menettelystä sekäkaranteenin valvonnasta.

9 luku

Eläinten ja tuotteiden siirrot Euroopanunionin jäsenvaltioiden välillä

58 §

Eläimiä ja eläimistä saatuja tuotteitakoskevat vaatimukset

Suomesta toiseen jäsenvaltioon tai toisenjäsenvaltion kautta muuhun kuin jäsenvalti-oon taikka toisesta jäsenvaltiosta Suomeen taiSuomen kautta kolmanteen jäsenvaltioon taimuuhun kuin jäsenvaltioon saa toimittaa vainsellaisia eläimiä ja eläimistä saatuja tuotteita,jotka täyttävät Euroopan unionin lainsäädän-nössä asetetut eläintautien vastustamista kos-kevat vaatimukset. Edellytyksenä on lisäksi,että Suomesta toimitettavista eläimistä taituotteista ei aiheudu vastustettavan eläintau-din leviämisen vaaraa.

Eläinten ja eläimistä saatujen tuotteiden

mukana on oltava tarvittavat viralliset ter-veystodistukset ja muut asiakirjat, joillaeläinten tai tuotteiden siirtokelpoisuus jäsen-valtioiden välillä voidaan osoittaa. Eläinten jatuotteiden tulee olla merkittyjä siten, että nevoidaan tunnistaa. Se, joka siirtää eläimiä tainiistä saatuja tuotteita jäsenvaltioiden välillä,vastaa eläinten tai tuotteiden siirtokelpoi-suutta koskevien vaatimusten täyttymisestä.

Lemmikkieläinasetuksen mukaisen todis-tuksen Euroopan unionin jäsenvaltioiden vä-lisiä lemmikkieläimen siirtoja varten saamyöntää eläinlääkäri.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellaannetaan Euroopan unionin lainsäädännöntäytäntöönpanon edellyttämät tarkemmatsäännökset siirtokelpoisuutta koskevista eh-doista ja rajoituksista, terveystodistuksista jamuista asiakirjoista sekä eläinten ja tuottei-den merkitsemisestä.

59 §

Siirtokielto äkillisen taudinpurkauksenvuoksi

Maa- ja metsätalousministeriö voi päätök-sellään kieltää taudille alttiiseen lajiin kuulu-vien eläinten, niistä saatujen tuotteiden sekämainittujen eläinten ja tuotteiden kanssa kos-ketuksessa olleiden kuljetusvälineiden, mui-den esineiden ja aineiden toimittamisen58 §:n 1 momentissa tarkoitetuille alueille tairajoittaa sitä taikka asettaa sille ehtoja, jos:

1) toisessa jäsenvaltiossa esiintyy helpostileviävää, vaarallista tai uutta vakavaa eläin-tautia; ja

2) 58 §:ssä ja Euroopan unionin lainsää-dännössä säädetyt vaatimukset sekä kyseisenjäsenvaltion omat toimenpiteet eivät ole riit-täviä eläintaudin leviämisen estämiseksi taiEuroopan unionin lainsäädännössä sitä edel-lytetään.

Maa- ja metsätalousministeriö voi päätök-sellään kieltää 1 momentissa tarkoitettujeneläinten, tuotteiden, esineiden ja aineiden toi-mittamisen toiseen jäsenvaltioon tai toisenjäsenvaltion kautta muuhun kuin jäsenvalti-oon tai rajoittaa sitä taikka asettaa sille eh-toja, jos:

1) Suomessa esiintyy helposti leviävää,vaarallista tai uutta vakavaa eläintautia; ja

24 441/2013

2) 4, 5 ja 6 luvussa säädetyt toimenpiteetsekä 58 §:ssä ja Euroopan unionin lainsää-dännössä säädetyt vaatimukset eivät ole riit-täviä eläintaudin leviämisen estämiseksi taijäsenvaltioiden välisen kaupan edellytystenturvaamiseksi tai jos Euroopan unionin lain-säädännössä sitä edellytetään.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettuunpäätökseen ei sovelleta, mitä hallintolain 9 ja10 luvussa säädetään hallintopäätöksen tie-doksiannosta. Päätös on julkaistava Suomensäädöskokoelmassa, ja Elintarviketurvalli-suusviraston on tiedotettava päätöksestä niitätoimijoita, jotka ovat sen tiedossa ja joitapäätös koskee.

60 §

Toimijan velvollisuus hakea rekisteröintiä jarekisteröintimenettely

Eläimiä, alkioita ja sukusoluja, joista voiaiheutua vähäistä suurempaa vastustettavantai uuden vakavan eläintaudin leviämisenvaaraa, saa toimittaa toiseen jäsenvaltioontaikka vastaanottaa toisesta jäsenvaltiostavain toimija, joka on rekisteröity Elintarvike-turvallisuusviraston pitämään rekisteriin. Re-kisteröintiä ei kuitenkaan vaadita hyväksy-tyltä sperman keräysasemalta, hyväksytyltäspermavarastolta, hyväksytyltä alkioiden ke-räysryhmältä tai hyväksytyltä alkioiden tuo-tantoryhmältä alkioiden tai sukusolujen toi-mittamiseksi Suomesta.

Rekisteröintiä haetaan Elintarviketurvalli-suusvirastolta. Eläimiä, alkioita tai suku-soluja vastaanottava toimija merkitään rekis-teriin, jos toimijalla on käytössään tilat, joissaeläimet voidaan tarvittaessa pitää eristyk-sissä. Vesieläimiä vastaanottavalla toimijallaon oltava käytössään karanteeni, jos vesieläi-met on asetettava karanteeniin maahantulonyhteydessä.

Rekisteröintiä koskevassa hakemuksessaon ilmoitettava toimijan yhteystiedot ja mah-dollinen pitopaikkatunnus tai hyväksymisnu-mero, tiedot siitä, mihin eläinlajeihin kuulu-vien eläinten tai niiden alkioiden tai suku-solujen toimittamista rekisteröityminen kos-kee sekä selvitys 2 momentissa säädettyjen

edellytysten täyttymisestä. Rekisteröinti onvoimassa kolme vuotta, ja se uusitaan hake-muksesta.

Poiketen siitä, mitä 1—3 momentissa sää-detään, Elintarviketurvallisuusvirasto rekiste-röi sirkuseläinten kuljettamiseen jäsenvaltioi-den välillä sovellettavista eläinten terveyttäkoskevista vaatimuksista annetussa komis-sion asetuksessa (EY) N:o 1739/2005 tarkoi-tetut sirkukset mainitun asetuksen 4 artiklanmukaisesti. Rekisteröintiä koskevan hake-muksen sisältöön sovelletaan kuitenkin 3 mo-mentin säännöksiä.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellaannetaan Euroopan unionin lainsäädännöntäytäntöönpanon edellyttämät tarkemmatsäännökset eläinlajeista, alkioista ja suku-soluista, joiden siirtäminen jäsenvaltioidenvälillä edellyttää toimijan rekisteröintiä.

61 §

Hyväksymistä edellyttävät eläinten jasukusolujen siirrot

Siipikarjaa ja siipikarjan siitosmunia saatoimittaa toiseen jäsenvaltioon vain tätä tar-koitusta varten hyväksytystä siipikarjan pito-paikasta, lukuun ottamatta muiden kuin sileä-lastaisten lintujen tai niiden siitosmunien toi-mittamista alle 20 kappaleen eränä sekä siipi-karjan toimittamista välittömästi teuraaksi tairiistanistutuksiin.

Eläinten keräyskeskus tai eläinvälittäjä,joka kokoaa eläimiä omiin tiloihinsa, saa toi-mittaa nautaeläimiä, sikoja, lampaita ja vuo-hia toiseen jäsenvaltioon tai vastaanottaa niitätoisesta jäsenvaltiosta vain, jos se on hyväk-sytty tätä tarkoitusta varten.

Apinoita saa toimittaa toiseen jäsenval-tioon tai vastaanottaa toisesta jäsenvaltiostavain tätä tarkoitusta varten hyväksytty eläin-tarha ja koe-eläinlaitos.

Eläintarha ja koe-eläinlaitos saa poiketaeläinten siirtokelpoisuutta koskevista vaati-muksista Euroopan unionin lainsäädännössäsallitulla tavalla, jos:

1) se toimittaa muita eläimiä kuin apinoitatoisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaan, neuvos-ton direktiivin 92/65/ETY 2 artiklan 2 koh-dassa tarkoitettuun hyväksyttyyn yhteisöön,

25441/2013

laitokseen tai keskukseen taikka vastaanottaaniitä tällaisesta yhteisöstä, laitoksesta tai kes-kuksesta; ja

2) se on hyväksytty tätä tarkoitusta varten.Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella

annetaan tarkemmat säännökset 4 momen-tissa tarkoitetuista poikkeuksista.

Mitä 60 §:ssä säädetään toimijan velvolli-suudesta hakea rekisteröintiä, ei koske tässäpykälässä tarkoitettua hyväksyttyä toimijaa.

62 §

Hyväksymisen edellytykset jahyväksymismenettely

Aluehallintovirasto hyväksyy 61 §:ssä tar-koitetut pitopaikat ja toimijat hakemuksesta.Hyväksyminen edellyttää, että toiminnankohteena olevien eläinten vapaus eläintau-deista ja jäljitettävyys voidaan riittävällä ta-valla varmistaa. Edellytyksenä on lisäksi, ettätoiminta on siten järjestetty, että eläinten ter-veydentilan jatkuva seuranta ja hyvän hygie-niatason ylläpitäminen on mahdollista ja ettäeläintautien leviäminen voidaan tehokkaastiestää. Siipikarjan pitopaikan, eläinten keräys-keskuksen ja eläinvälittäjän hyväksyminenedellyttää, että toimijalla on toimintaan so-veltuvat ja eläintautien leviämisen estämisenkannalta tarkoituksenmukaisesti sijoitetut, ra-kennetut, varustetut ja huollettavissa olevattilat.

Hyväksymistä koskevassa hakemuksessaon ilmoitettava toimijan ja toimintaan käytet-tävien tilojen yhteystiedot, ja hakemukseenon liitettävä kuvaus toiminnasta sekä selvityshyväksymiselle säädettyjen edellytysten täyt-tymisestä. Hyväksymistä koskevassa päätök-sessä voidaan asettaa eläintautien leviämisenestämiseksi välttämättömiä ehtoja. Toimin-nassa tapahtuvista olennaisista muutoksistaon ilmoitettava viipymättä aluehallintoviras-tolle.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellavoidaan antaa tarkempia säännöksiä pitopaik-kojen ja toimijoiden hyväksymisen edellytyk-sistä sekä hyväksymisessä noudatettavastamenettelystä.

Elintarviketurvallisuusvirasto antaa hyväk-sytylle pitopaikalle ja toimijalle Euroopan

unionin lainsäädännössä edellytetyn hyväk-symisnumeron.

63 §

Lupa luonnonvaraisten eläinten sekämikrobien, loisten ja näyte-erien

toimittamiseen toisesta jäsenvaltiosta

Seuraavia eläimiä, niiden alkioita ja suku-soluja sekä tuotteita saa toimittaa toisesta jä-senvaltiosta Suomeen vain Elintarviketurval-lisuusviraston luvalla:

1) luonnonvaraiset nisäkkäät ja linnut sekäistutukseen tai tutkimuksiin tarkoitetut luon-nonvaraiset vesieläimet;

2) eläintauteja aiheuttavat mikrobit ja loi-set sekä niitä sisältävät viljelmät, kudokset,eritteet ja muut vastaavat tuotteet; sekä

3) tutkimustarkoitusta varten tuotavat elä-viä eläimiä, alkioita tai sukusoluja sisältävätnäyte-erät, jotka eivät täytä 58 §:ssä tai sennojalla taikka tällä lailla täytäntöön panta-vassa Euroopan unionin lainsäädännössä sää-dettyjä vaatimuksia ja jotka hävitetään tutki-muksen päättymisen jälkeen.

Elintarviketurvallisuusvirasto myöntää lu-van hakemuksesta. Hakemuksessa tulee il-moittaa toimijan yhteystiedot sekä tiedot toi-mitettavista eläimistä, alkioista, sukusoluistaja tuotteista. Hakemukseen tulee liittää ku-vaus toiminnasta, jota varten eläimet, alkiot,sukusolut tai tuotteet aiotaan toimittaa Suo-meen sekä eläintautien leviämisvaaran arvioi-miseksi tarvittavat selvitykset. Lupa myönne-tään, jos eläimistä, alkioista, sukusoluista taituotteista ei aiheudu eläintautien leviämisenvaaraa. Luvassa asetetaan eläintautien leviä-misen estämiseksi välttämättömät ehdot.

Mitä 60 §:ssä säädetään toimijan velvolli-suudesta hakea rekisteröintiä, ei koske toi-mintaa, jota varten on saatu 1 momentissatarkoitettu lupa.

Elintarviketurvallisuusvirastolla on tehtä-viensä suorittamiseksi oikeus toimittaa Suo-meen 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitet-tuja eläimiä ja tuotteita edellyttäen, etteinäistä aiheudu eläintautien leviämisen vaaraa.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellavoidaan antaa tarkempia säännöksiä 1 mo-mentissa tarkoitetun luvan hakemisessa nou-datettavasta menettelystä.

26 441/2013

64 §

Jäsenvaltioiden välillä toimitettavilleeläimille, alkioille ja sukusoluille tehtävät

tarkastukset

Toimijan on tarkastettava toisesta jäsenval-tiosta vastaanottamansa eläimet, alkiot ja su-kusolut, joista voi aiheutua vastustettavan taiuuden vakavan eläintaudin leviämisen vaa-raa, sekä eläimiä, alkioita ja sukusoluja kos-kevat asiakirjat välittömästi niiden saapumi-sen jälkeen määräpaikassa eläinten, alkioidenja sukusolujen siirtokelpoisuuden varmista-miseksi. Jos määräpaikkana on keräyskeskustai teurastamo, joka on valvontaviranomaisenpäivittäisessä valvonnassa, edellä tarkoitetuntarkastuksen tekee kuitenkin mainittu valvon-taviranomainen. Toimijan on ilmoitettavakunnaneläinlääkärille viipymättä tarkastuk-sessa havaitsemistaan puutteista sekä säilytet-tävä eläimiä, alkioita ja sukusoluja, joihinpuutteet liittyvät, määräpaikassa siihensaakka, kunnes aluehallintovirasto tai Elintar-viketurvallisuusvirasto on päättänyt mahdol-lisista jatkotoimenpiteistä.

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään,valvontaviranomaiset voivat tehdä pistoko-kein tarkastuksia ja ottaa niiden yhteydessätarvittavat näytteet sen varmistamiseksi, ettäeläinten, alkioiden ja sukusolujen siirtokel-poisuutta koskevat vaatimukset täyttyvät.Tarkastus voidaan suorittaa eläinten tai tuot-teiden määräpaikassa, kuljetuksen aikanataikka elävien eläinten kyseessä ollen myöspitopaikassa, johon eläimet on toimitettumääräpaikasta.

Toimijan on tarkastettava toiseen jäsenval-tioon toimitettavat eläimet, alkiot ja suku-solut, joista voi aiheutua vastustettavan taiuuden vakavan eläintaudin leviämisen vaa-raa, niiden siirtokelpoisuuden varmistami-seksi. Niissä tapauksissa, joissa toimitettavanerän mukana vaaditaan siirtokelpoisuudenosoittamiseksi virallinen terveystodistus, tar-kastuksen suorittaa ja todistuksen antaa kui-tenkin toimijan pyynnöstä kunnaneläinlää-käri.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellaannetaan Euroopan unionin lainsäädännöntäytäntöönpanon edellyttämät säännökseteläimistä ja eläimistä saaduista tuotteista,

jotka on 1 tai 3 momentissa säädetyllä tavallatarkastettava. Maa- ja metsätalousministeriönasetuksella voidaan lisäksi antaa tarkempiasäännöksiä tarkastuksen suorittamisesta.

65 §

Eläimiä, alkioita ja sukusoluja koskevientietojen ja asiakirjojen säilyttäminen

Toimijan on säilytettävä viiden vuodenajan seuraavat tiedot niistä toisesta jäsenvalti-osta tai toiseen jäsenvaltioon toimittamistaaneläimistä, alkioista ja sukusoluista, joista voiaiheutua vastustettavan tai uuden vakavaneläintaudin leviämisen vaaraa:

1) tiedot toimitetuista eläimistä, alkioistaja sukusoluista sekä niiden tunnisteista;

2) eläinten, alkioiden ja sukusolujen mää-rät;

3) tiedot toimitettujen eläinten, alkioidenja sukusolujen lähettäjästä ja lähtöpaikasta,vastaanottajasta ja määräpaikasta sekä, josvastaanotettuja eläimiä, alkioita tai suku-soluja luovutetaan eteenpäin, seuraavat tie-dossa olevat vastaanottajat;

4) toimituksen ajankohta; sekä5) tiedot siitä, mitä asiakirjoja toimituksen

mukana on seurannut.Vastaanottajan on lisäksi säilytettävä vii-

den vuoden ajan 1 momentissa tarkoitettujaeläimiä, alkioita ja sukusoluja koskevat viral-liset terveystodistukset.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellaannetaan Euroopan unionin lainsäädännöntäytäntöönpanon edellyttämät säännöksetniistä eläimistä, alkioista ja sukusoluista, joitakoskevat tiedot ja terveystodistukset on 1 ja 2momentissa tarkoitetulla tavalla säilytettävä.Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellavoidaan lisäksi antaa tarkempia säännöksiä 1momentissa tarkoitetuista tiedoista.

66 §

Virallisen terveystodistuksen tietojen talletta-minen sähköiseen Traces-tietojärjestelmään

Toiseen jäsenvaltioon toimitettavia eläi-miä, alkioita ja sukusoluja koskevat virallisetterveystodistukset on laadittava ja lähetettävä

27441/2013

käyttäen Euroopan komission ylläpitämääsähköistä Traces-tietojärjestelmää, ellei Eu-roopan unionin lainsäädännössä toisin sää-detä. Toimija vastaa terveystodistuksen laati-mista varten tarvittavien perustietojen anta-misesta ja vaadittaessa näiden tietojen tallet-tamisesta tietojärjestelmään. Toimijalla,jonka tulee tallettaa tietoja Traces-tietojärjes-telmään, tai hänen edustajallaan on oikeussaada valvontaviranomaiselta maksutta tarvit-tavat järjestelmää koskevat käyttöoikeudet.

Jos Suomeen toimitettavia eläimiä, alkioitatai sukusoluja koskevat viralliset terveysto-distukset on lähetetty käyttäen Traces-tieto-järjestelmää, 64 §:n 1 tai 2 momentissa tar-koitetun tarkastuksen suorittavan valvontavi-ranomaisen on talletettava tietojärjestelmääntarkastusta koskevat tiedot.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellasäädetään todistuksista, jotka on laadittava jalähetettävä käyttäen Traces-tietojärjestelmää.Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellavoidaan myös antaa tarkempia säännöksiäjärjestelmän käytöstä.

67 §

Toiminnan valvonta

Kunnaneläinlääkäri valvoo 60 §:n nojallarekisteröityjä toimijoita ja 62 §:n nojalla hy-väksyttyjä toimijoita ja pitopaikkoja sekä63 §:ssä tarkoitettua luvanvaraista toimintaa.Kunnaneläinlääkärin on suoritettava tarkas-tuksia sen varmistamiseksi, että hyväksytyttoimijat ja pitopaikat täyttävät hyväksymi-selle säädetyt edellytykset ja että hyväksy-mispäätöksessä tai luvassa asetettuja ehtojanoudatetaan.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellavoidaan antaa tarkempia säännöksiä tarkas-tusten tiheydestä ja sisällöstä.

68 §

Toimenpiteet taudinpurkausten yhteydessä

Jos toisesta jäsenvaltiosta toimitetulla taiSuomen kautta kuljetettavalla eläimellä tode-taan tai lähtöpaikassa vallitsevan eläintautiti-lanteen vuoksi taikka muusta perustellustasyystä epäillään olevan vastustettava tai uusi

vakava eläintauti, Elintarviketurvallisuusvi-rasto voi päätöksellään määrätä eläimen lope-tettavaksi, pidettäväksi eristettynä määräpai-kassa, asetettavaksi karanteeniin taikka pa-lautettavaksi jäsenvaltioon, josta eläin ontuotu, jos kyseisen jäsenvaltion toimivaltai-nen viranomainen hyväksyy palautuksen.Toimenpiteisiin ryhtyminen edellyttää, ettänäytteet eläintaudin varalta on otettu neljänviikon kuluessa maahantuonnista. Elintarvi-keturvallisuusviraston päätöksessä voidaanasettaa toimenpiteiden suorittamista koskeviavälttämättömiä ehtoja sekä määrätä eristämi-sen tai karanteenin yhteydessä suoritettavista,eläimelle tehtävistä välttämättömistä tutki-muksista.

Mitä 1 momentissa säädetään, koskeemyös maahan tuodusta siitosmunasta kuoriu-tunutta lintua, kuitenkin siten, että näytteet ontoimenpiteisiin ryhtymiseksi otettava neljänkuukauden kuluessa maahantuonnista.

Jos jollain toiseen jäsenvaltioon kuuluvallaalueella esiintyy sellaista vastustettavaa taiuutta vakavaa eläintautia, joka uhkaa levitäSuomeen kyseiseltä alueelta toimitetun taiSuomen kautta kuljetettavan eläimestä saa-dun tuotteen välityksellä, Elintarviketurvalli-suusvirasto voi määrätä tuotteen hävitettä-väksi, käsiteltäväksi siten, että eläintaudin le-viämisen vaara poistuu, säilytettäväksi siihensaakka, kunnes tuotteeseen liittyvästä eläin-taudin leviämisvaarasta on saatu selvyystaikka palautettavaksi jäsenvaltioon, jostatuote on tuotu, jos kyseisen jäsenvaltion toi-mivaltainen viranomainen hyväksyy palau-tuksen.

Toimija vastaa 1 ja 3 momentissa tarkoitet-tujen toimenpiteiden suorittamisesta. Alue-hallintovirasto valvoo toimenpiteiden suorit-tamista. Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoite-tuissa tilanteissa noudatetaan lisäksi, mitä 4luvussa säädetään toiminnasta taudinpurka-uksissa.

Elintarviketurvallisuusviraston on viipy-mättä ilmoitettava maa- ja metsätalousminis-teriölle 1 ja 3 momentissa tarkoitetusta pää-töksestään. Maa- ja metsätalousministeriönasetuksella voidaan antaa Euroopan unioninlainsäädännön täytäntöönpanon edellyttämiätarkempia säännöksiä 1 ja 3 momentissa tar-koitetuista toimenpiteistä.

28 441/2013

10 luku

Eläinten ja eläimistä saatujen tuotteidenvienti muihin kuin jäsenvaltioihin

69 §

Eläinten ja eläimistä saatujen tuotteidenvientikelpoisuus

Suomesta muuhun kuin jäsenvaltioon saatoimittaa vain eläimiä ja eläimistä saatujatuotteita, joiden alkuperästä voidaan riittä-vällä tavalla varmistua. Eläinten ja tuotteidentulee olla siten merkittyjä, että ne voidaantunnistaa. Niiden eläinten ja tuotteiden, joi-den viennille muihin kuin jäsenvaltioihin onEuroopan unionin lainsäädännössä asetettueläintautien vastustamiseen liittyviä vaati-muksia, tulee lisäksi täyttää mainitut vaati-mukset.

Toimija vastaa 1 momentissa säädettyjenvaatimusten täyttymisestä sekä määränpää-valtion asettamien tuontivaatimusten ja, josvientierä kuljetetaan muun kuin jäsenvaltionkautta, kyseisen valtion asettamien kauttakul-jetusta koskevien vaatimusten selvittämisestäja täyttymisestä.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellaannetaan Euroopan unionin lainsäädännöntäytäntöönpanon edellyttämät vientikelpoi-suutta koskevat säännökset.

70 §

Viejän rekisteröitymisvelvollisuus jarekisteröintimenettely

Eläimiä ja eläimistä saatuja tuotteita, joistavoi aiheutua vähäistä suurempaa eläintautienleviämisen vaaraa, saa toimittaa muuhun kuinjäsenvaltioon vain toimija, joka on rekisteröi-tynyt Elintarviketurvallisuusviraston pitä-mään rekisteriin.

Rekisteröitymistä koskeva ilmoitus toimi-tetaan Elintarviketurvallisuusvirastolle. Il-moituksesta on käytävä ilmi toimijan yhteys-tiedot, eläimiä vietäessä mahdollinen pito-paikkatunnus ja tuotteita vietäessä mahdolli-nen laitoksen hyväksymisnumero sekä tiedotsiitä, mitä eläimiä tai tuotteita rekisteröitymi-nen koskee ja mihin valtioon eläimiä tai tuot-

teita aiotaan viedä. Rekisteröinti on voimassakolme vuotta ilmoituksen tekemisestä, ja re-kisteröityminen voidaan uusia.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellaannetaan tarkemmat säännökset eläinlajeistaja tuotteista, joiden vientiä rekisteröitymis-velvollisuus koskee.

71 §

Eläinlääkintötodistukset, vientitarkastukset jaTraces-tietojärjestelmän käyttö

Muuhun kuin jäsenvaltioon vietävieneläinten ja eläimistä saatujen tuotteiden mu-kana vaadittavan virallisen eläinlääkintöto-distuksen antaa toimijan pyynnöstä kunnan-eläinlääkäri. Kunnaneläinlääkärin on ennentodistuksen myöntämistä tarkastettava eläi-met ja niiden pitopaikka ja tuotteet, elleieläinten ja tuotteiden vientikelpoisuudestasekä määränpäävaltion asettamien tuontivaa-timusten ja mahdollisten kauttakuljetukseenliittyvien vaatimusten täyttymisestä voidamuulla tavoin varmistua.

Eläinlääkintötodistusten laatimisessa tai lä-hettämisessä voidaan käyttää 66 §:ssä tarkoi-tettua Traces-tietojärjestelmää, jos Euroopanunionin lainsäädännössä se sallitaan. Tieto-järjestelmää on käytettävä todistusten laati-misessa ja lähettämisessä, jos Euroopan unio-nin lainsäädännössä sitä edellytetään tai Eu-roopan unionin ja määränpäävaltion keskenniin sovitaan. Toimija vastaa eläinlääkintöto-distuksen laatimista varten tarvittavien perus-tietojen antamisesta ja vaadittaessa näidentietojen tallettamisesta Traces-tietojärjestel-mään. Toimijalla, jonka tulee tallettaa tietojatietojärjestelmään, tai hänen edustajallaan onoikeus saada valvontaviranomaiselta mak-sutta tarvittavat järjestelmää koskevat käyttö-oikeudet.

Jos eläinlääkintötodistuksen antanut val-vontaviranomainen saa todistuksen myöntä-misen jälkeen tiedon epäillystä tai todetustataudinpurkauksesta, joka olisi estänyt todis-tuksen myöntämisen, valvontaviranomaisenon ilmoitettava asiasta Elintarviketurvalli-suusvirastolle, jonka on saatettava asia mää-ränpäävaltion toimivaltaisen viranomaisentietoon.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella

29441/2013

säädetään Traces-tietojärjestelmän käyttämi-sestä eläinlääkintötodistusten laatimisessa jalähettämisessä. Maa- ja metsätalousministe-riön asetuksella voidaan lisäksi antaa tarkem-pia säännöksiä vientitarkastuksen suorittami-sesta sekä eläinlääkintötodistuksen muodostaja sen myöntämiseen liittyvästä menettelystä.

72 §

Eläimiä ja tuotteita koskevien tietojen jaasiakirjojen säilyttäminen

Toimijan on säilytettävä viiden vuodenajan seuraavat tiedot niistä muuhun kuin jä-senvaltioon toimittamistaan eläimistä ja eläi-mistä saaduista tuotteista, joiden vienti edel-lyttää 70 §:n mukaista rekisteröintiä:

1) tiedot eläimistä ja tuotteista sekä niidentunnisteista;

2) eläinten ja tuotteiden määrät;3) toimituksen lähtö- ja määräpaikka;4) toimituksen ajankohta; sekä5) tiedot toimituksen mukana seuranneista

viranomaisen myöntämistä asiakirjoista.Tarkempia säännöksiä säilytettävistä tie-

doista voidaan antaa maa- ja metsätalousmi-nisteriön asetuksella.

11 luku

Eläinten ja eläimistä saatujen tuotteidenkuljetus

73 §

Nisäkkäiden ja lintujen kuljetus

Nisäkkäiden ja lintujen kuljetuksessa onkäytettävä sellaisia kuljetusvälineitä, joista eikuljetuksen aikana valu tai muutoin pääseulos eläinten eritteitä, kuivikkeita tai rehua.Kuljetusten välillä kuljetusvälineen eläimilletarkoitettu tila on puhdistettava ja tarvittaessadesinfioitava siihen soveltuvalla desinfiointi-aineella.

Suomen rajat ylittävään sorkkaeläinten taisiipikarjan kuljetukseen käytettävä ajoneuvoon puhdistettava ja desinfioitava hyväksy-tyssä kuljetusajoneuvojen desinfiointipai-kassa ennen eläinten lastausta sekä Suomeenpalaamisen jälkeen ennen uutta kuljetusta.

Eläimet eivät saa kuljetuksen aikana joutuakosketuksiin sellaisten eläinten kanssa, joidenterveydentila on kuljetettavien eläinten ter-veydentilaa huonompi. Sen, joka kuljettaanautaeläimiä, sikoja, lampaita tai vuohia toi-seen jäsenvaltioon, on pidettävä luetteloa kul-jetettavista eläimistä jokaisen kuljetusväli-neen osalta erikseen. Luetteloa on säilytet-tävä vähintään kolme vuotta.

Jos kuljetettavissa nisäkkäissä tai linnuissaepäillään tai todetaan vastustettavaa tai uuttavakavaa eläintautia, aluehallintovirasto voipäätöksellään määrätä eläimet siirrettäviksipäätöksessä nimettyyn paikkaan. Eläimet voi-daan määrätä lopetettaviksi, jos se on vaaral-lisen tai helposti leviävän eläintaudin vastus-tamiseksi välttämätöntä.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellavoidaan antaa Euroopan unionin lainsäädän-nön täytäntöönpanon edellyttämiä tarkempiasäännöksiä kuljetukseen käytettävien kulje-tusvälineiden puhdistamisesta ja desinfioin-nista, desinfiointiaineista, kuljetettavieneläinten pitämisestä erillään, 2 momentissatarkoitetusta luettelosta sekä 3 momentissatarkoitetuista toimenpiteistä.

74 §

Vesieläinten kuljetus

Vesiviljelyeläimiä saa kuljettaa pitopai-kasta vain, jos eläinten terveydentila ja pito-paikan vapaus eläintaudeista on eläintenkäyttötarkoitusta varten riittävä ja vastaanot-tajalle tarkoitetussa asiakirjassa on riittävättiedot kuljetettavista eläimistä ja kuljetuk-sesta.

Sen, joka kuljettaa vesieläimiä 41 §:n mu-kaisesti luokiteltujen alueiden välillä tai Suo-men valtion rajojen yli, on huolehdittavasiitä, että eläinten terveydentila ei muutu kul-jetuksen aikana ja että kuljetus ei vaarannavesieläinten terveydentilaa lähtöpaikassa,kauttakuljetuspaikoissa tai määräpaikassa.Kuljetusten aikana tapahtuva kuljetussäiliöi-den veden vaihto ei saa heikentää kuljetetta-vien vesieläinten terveydentilaa eikä aiheut-taa vaaraa eläintautien leviämisestä. Suomenrajat ylittävissä vesieläinten kuljetuksissa

30 441/2013

kuljetussäiliön vesi saadaan vaihtaa vain hy-väksytyssä kuljetussäiliöiden vedenvaihtopai-kassa.

Jos kuljetettavissa vesieläimissä epäillääntai todetaan vastustettavaa tai uutta vakavaaeläintautia, aluehallintovirasto voi päätöksel-lään määrätä eläimet siirrettäviksi päätök-sessä nimettyyn paikkaan. Eläimet voidaanmäärätä lopetettaviksi, jos se on vaarallisentai helposti leviävän eläintaudin vastustami-seksi välttämätöntä.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellavoidaan antaa Euroopan unionin lainsäädän-nön täytäntöönpanon edellyttämiä tarkempiasäännöksiä vesieläinten kuljettamista koske-vista edellytyksistä, kuljetuksen aikana tehtä-västä vedenvaihdosta ja 3 momentissa tarkoi-tetuista toimenpiteistä.

75 §

Eläimistä saatujen tuotteiden kuljetus

Kuljetettaessa eläimistä saatuja tuotteita taimuita tavaroita, esineitä tai aineita, joista voiaiheutua vastustettavan eläintaudin leviämi-sen vaaraa, kuljetustila on lastin purkamisenjälkeen puhdistettava ja desinfioitava.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellavoidaan antaa tarkempia säännöksiä 1 mo-mentissa tarkoitetuissa kuljetuksissa käytettä-vien kuljetusvälineiden puhdistuksesta ja de-sinfioinnista sekä käytettävistä desinfiointiai-neista.

76 §

Kuljetusajoneuvojen desinfiointipaikkojen jakuljetussäiliöiden vedenvaihtopaikkojen

hyväksyminen

Aluehallintovirasto hyväksyy kuljetusajo-neuvojen desinfiointipaikan ja kuljetussäiliöi-den vedenvaihtopaikan hakemuksesta. Desin-fiointipaikan hyväksymisen edellytyksenä on,että se on siten sijoitettu, rakennettu, varus-tettu ja hoidettu sekä sen toiminnassa synty-vien jätevesien ja jätteiden käsittely ja muutoiminta on siten järjestetty, että kuljetusajo-neuvojen pesu ja desinfiointi voidaan suorit-taa tehokkaasti ja että eläintaudit eivät pääse

leviämään desinfiointipaikan ulkopuolelle.Vedenvaihtopaikan hyväksymisen edellytyk-senä on, että se on siten sijoitettu ja senvedenotto ja poistoveden käsittely sekä muutoiminta on siten järjestetty, että eläinten ter-veys ei vaarannu.

Hakemuksessa on ilmoitettava hakijansekä desinfiointi- tai vedenvaihtopaikan yhte-ystiedot, ja hakemukseen on liitettävä kuvauspaikan toiminnasta sekä selvitys eläintautienleviämisen estämisen kannalta keskeisistätoimintaan ja tiloihin liittyvistä seikoista. Hy-väksymistä koskevassa päätöksessä voidaanasettaa eläintautien leviämisen estämiseksivälttämättömiä ehtoja. Toiminnassa tapahtu-vista olennaisista muutoksista on ilmoitettavaviipymättä aluehallintovirastolle.

Kunnaneläinlääkäri valvoo desinfiointi-paikkoja ja vedenvaihtopaikkoja ja voi suorit-taa niissä tarkastuksia sen varmistamiseksi,että ne täyttävät hyväksymiselle säädetytedellytykset ja että hyväksymispäätöksessäasetettuja ehtoja noudatetaan.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellavoidaan antaa tarkempia säännöksiä desinfi-ointipaikan ja vedenvaihtopaikan hyväksymi-sen edellytyksistä ja hyväksymisessä nouda-tettavasta menettelystä.

12 luku

Laboratoriot

77 §

Näytteiden tutkiminen ja taudinaiheuttajienkäsittely laboratoriossa

Näytteitä saadaan tutkia vastustettavieneläintautien varalta vain Elintarviketurvalli-suusvirastossa, kansallisessa vertailulaborato-riossa ja Elintarviketurvallisuusviraston hy-väksymässä laboratoriossa. Vaatimus ei kui-tenkaan koske elintarvikelaissa tai rehulaissa(86/2008) tarkoitettuja näytteitä.

Jos vastustettavaa eläintautia epäilläänesiintyvän sellaiseen laboratorioon toimite-tussa näytteessä, jolla ei ole oikeutta tutkianäytteitä, näyte tai siitä eristetty mikrobi onviipymättä toimitettava 1 momentissa tarkoi-tettuun laboratorioon jatkotutkimuksia var-ten.

31441/2013

Helposti leviävän tai vaarallisen eläintau-din aiheuttajamikrobeja ja -loisia saadaan kä-sitellä tieteellisen tutkimuksen yhteydessävain Elintarviketurvallisuusvirastossa ja Elin-tarviketurvallisuusviraston kyseistä tutki-musta varten hyväksymässä laboratoriossa.

78 §

Vastustettavien eläintautien kansallinenvertailulaboratorio

Elintarviketurvallisuusvirasto toimii vas-tustettavien eläintautien kansallisena vertailu-laboratoriona.

Sellaisten eläintautien osalta, joiden esiin-tyminen Suomessa on erittäin epätodennä-köistä ja joiden osalta vertailulaboratoriotoi-minnan järjestäminen Suomessa ei ole toi-minnan vaatimat kustannukset tai muut edel-lytykset huomioon ottaen tästä syystä tarkoi-tuksenmukaista, kansallisena vertailulabora-toriona toimii tehtävään soveltuva ulko-mainen laboratorio, jonka maa- ja metsäta-lousministeriö nimeää Elintarviketurvalli-suusvirastoa kuultuaan.

Valvonta-asetuksessa edellytettyjä kansal-lisia vertailulaboratorioita koskevista vaati-muksista ja näiden laboratorioiden tehtävistäsäädetään valvonta-asetuksen 33 artiklassa.

79 §

Laboratorion hyväksymisen edellytykset

Laboratorion hyväksyminen tutkimaannäytteitä vastustettavien eläintautien varaltaedellyttää, että laboratoriolla on kirjallinenlaatujärjestelmä ja että se on teknisesti päteväja kykenee tuottamaan luotettavia tuloksia.Lisäksi edellytetään, että laboratorion henki-lökunnalla on tehtävän edellyttämä koulutusja pätevyys ja että näytteiden tutkimisestavastaavalla henkilöllä on tehtävään soveltuvakorkeakoulututkinto tai vastaava pätevyys.Laboratoriolla, joka hyväksytään tutkimaannäytteitä helposti leviävien tai vaarallisteneläintautien varalta, on oltava kirjallinen ku-vaus menettelyistä ja toimenpiteistä, joilla es-tetään taudinaiheuttajan siirtyminen laborato-rion ulkopuolelle (tautisuojausjärjestelmä).

Jos laboratorio hyväksytään tutkimaan val-vontaviranomaisen tämän lain mukaista vi-ranomaistoimintaa varten ottamia tai otatta-mia näytteitä tai pakollisen terveysvalvonnanpiiriin kuuluvia näytteitä, sen tulee täyttäävalvonta-asetuksen 12 artiklan 2 kohdan mu-kaiset vaatimukset. Pakollisen terveysvalvon-nan piiriin kuuluvia näytteitä zoonoosien va-ralta tutkivan laboratorion on lisäksi täytet-tävä zoonoosiasetuksen 12 artiklan 2 kohdanvaatimukset.

Laboratorion hyväksyminen käsittelemäänhelposti leviävien tai vaarallisten eläintautientaudinaiheuttajamikrobeja tieteellisen tutki-muksen yhteydessä edellyttää, että laborato-rion henkilökunnalla on tehtävän edellyttämäkoulutus ja pätevyys ja että taudinaiheuttaja-mikrobien käsittelystä vastaavalla henkilölläon tehtävään soveltuva korkeakoulututkintotai vastaava pätevyys. Laboratoriolla on li-säksi oltava 1 momentissa tarkoitettu tauti-suojausjärjestelmä.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellavoidaan antaa tarkempia säännöksiä hyväk-syttyjen laboratorioiden henkilökunnan päte-vyysvaatimuksista sekä laboratorioiden laatu-ja tautisuojausjärjestelmälle asetettavista vaa-timuksista.

80 §

Hyväksymismenettely ja laboratorioidenvalvonta

Elintarviketurvallisuusvirasto hyväksyy la-boratoriot hakemuksesta, josta tulee käydäilmi toimijan ja laboratorion yhteystiedot jase, minkä taudin tutkimista tai aiheuttajamik-robien käsittelyä varten hyväksymistä hae-taan. Näytteitä tutkivan laboratorion hyväk-symistä koskevassa hakemuksessa tuleemyös olla tieto siitä, tutkitaanko laboratori-ossa viranomaistoimintaa varten otettuja taipakollisen terveysvalvonnan piiriin kuuluvianäytteitä. Hakemukseen on liitettävä selvityshyväksymiselle säädettyjen edellytysten täyt-tymisestä. Hyväksymistä koskevasta päätök-sestä on käytävä ilmi, minkä tautien tutki-mista tai aiheuttajamikrobien käsittelyä hy-väksyminen koskee.

Elintarviketurvallisuusvirasto valvoo hy-

32 441/2013

väksyttyjä laboratorioita ja tarvittaessa arvioi,täyttääkö laboratorio sille säädetyt vaatimuk-set. Hyväksytyn laboratorion toiminnassa ta-pahtuvista olennaisista muutoksista on ilmoi-tettava viipymättä Elintarviketurvallisuusvi-rastolle.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellavoidaan antaa tarkempia säännöksiä hyväksy-misessä noudatettavasta menettelystä sekähyväksyttyjen laboratorioiden valvonnasta.

81 §

Ilmoitettavia eläintauteja tutkivatlaboratoriot

Laboratorion, jossa tutkitaan näytteitä il-moitettavien eläintautien varalta, on käytet-tävä tieteellisesti päteviä analyysimenetelmiä,oltava teknisesti pätevä ja tuotettava luotetta-via tuloksia. Laboratorion henkilökunnalla onoltava tehtävän edellyttämä koulutus ja päte-vyys.

Laboratorion toiminnasta tulee tehdä enna-kolta ilmoitus Elintarviketurvallisuusviras-tolle. Ilmoituksesta tulee käydä ilmi toimijanja laboratorion yhteystiedot sekä tieto siitä,mitä ilmoitettavia eläintauteja laboratoriossatutkitaan. Laboratorioita valvoo Elintarvike-turvallisuusvirasto.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellavoidaan antaa tarkempia säännöksiä ilmoi-tuksen sisällöstä ja ilmoituksen tekemisessänoudatettavasta menettelystä.

82 §

Tutkimustietojen ja eristettyjen mikrobi- jaloiskantojen sekä näytteiden toimittaminen

Hyväksytyn laboratorion ja 81 §:ssä tar-koitetun laboratorion on toimitettava tutki-tuista näytteistä eristämiensä vastustettaviatai ilmoitettavia eläintauteja aiheuttavienmikrobien ja loisten kannat tai näyte, jostamikrobi tai loinen on osoitettu, kansalliseenvertailulaboratorioon jatkotutkimuksia tai säi-lyttämistä varten.

Hyväksytyn laboratorion ja 81 §:ssä tar-koitetun laboratorion on lisäksi toimitettavaElintarviketurvallisuusvirastolle säännölli-

sesti tietoja vastustettavien ja ilmoitettavieneläintautien varalta tutkittujen näytteidenmääristä ja tutkimustuloksista eläinryhmit-täin.

Kansallisen vertailulaboratorion on ilmoi-tettava Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselleepidemiologista seurantaa varten tarvittavattiedot tutkituista mikrobi- ja loiskannoista janäytteistä, joista mikrobi tai loinen on osoi-tettu. Toimitettavat tiedot eivät saa sisältäävalvontakohteiden tunnistetietoja.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellavoidaan antaa tarkempia säännöksiä siitä,minkä eläintautien varalta tehtyjä tutkimuksia1 tai 2 momentissa tarkoitettu velvollisuuskoskee, toimitettavien tietojen sisällöstä sekä3 momentissa tarkoitetusta ilmoitusvelvolli-suudesta. Elintarviketurvallisuusvirasto voiantaa määräyksiä 1 ja 2 momentissa tarkoitet-tujen mikrobi- ja loiskantojen, näytteiden jatietojen toimittamisen aikataulusta ja toimit-tamistavasta.

13 luku

Viranomaiset ja niiden tehtävät

83 §

Maa- ja metsätalousministeriö

Maa- ja metsätalousministeriö ohjaa tämänlain ja sen nojalla annettujen säännösten sekätällä lailla täytäntöön pantavien Euroopanunionin säädösten täytäntöönpanoa sekä val-voo niiden noudattamista.

84 §

Elintarviketurvallisuusvirasto

Elintarviketurvallisuusvirasto suunnittelee,ohjaa, kehittää ja valvoo valtakunnallisestieläintautien vastustamista.

Sen lisäksi, mitä muualla tässä laissa sää-detään Elintarviketurvallisuusviraston tehtä-vistä, virasto:

1) vastaa kansallisen eläintautivalmiudenylläpidosta ja laatii valtakunnallisia valmius-suunnitelmia eläintautien varalta;

33441/2013

2) järjestää helposti leviävien ja vaarallis-ten eläintautien diagnostiikkaan liittyvien kii-reellisten tehtävien hoitamisen virka-ajan ul-kopuolella;

3) vastaa eläintauteihin liittyvästä tilas-toinnista ja raportoinnista;

4) vastaa tämän lain täytäntöönpanoonliittyvän koulutuksen järjestämisestä kunnan-eläinlääkäreille sekä pitää luetteloa niistäkunnaneläinlääkäreistä, jotka ovat saaneettaudinpurkausten varalta erityistä valmius-koulutusta; sekä

5) vastaa toimivaltaisena viranomaisenaniistä tällä lailla täytäntöön pantavien Euroo-pan unionin säädösten mukaisista tehtävistä,jotka tämän lain mukaan kuuluvat sen tehtä-viin.

Elintarviketurvallisuusvirasto vastaa eläin-tautien vastustamisesta elintarvikelaissa tar-koitetuissa teurastamoissa, riistan käsittely-laitoksissa ja niiden yhteydessä olevissa lai-toksissa, lukuun ottamatta teurastamoja ja lai-toksia, joiden elintarvikelain mukainen val-vonta on eläinlääkintähuoltolain 15 §:n 2 mo-mentissa tarkoitetulla tavalla siirrettykunnalle. Elintarviketurvallisuusvirasto suo-rittaa valvomiensa teurastamojen ja laitostenosalta kaikki ne tehtävät, jotka tämän lainmukaan muutoin kuuluisivat kunnaneläinlää-kärille.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellavoidaan antaa tarkempia säännöksiä tilastoin-nista ja raportoinnista sekä valtakunnallistenvalmiussuunnitelmien sisällöstä.

85 §

Aluehallintovirasto

Aluehallintovirasto suunnittelee, ohjaa,valvoo ja toteuttaa eläintautien vastustamistatoimialueellaan.

Sen lisäksi, mitä muualla tässä laissa sää-detään aluehallintoviraston tehtävistä, vi-rasto:

1) ylläpitää toimialueensa eläintautivalmi-utta ja laatii toimialuettaan koskevia valmius-suunnitelmia eläintautien varalta;

2) järjestää koulutusta kunnaneläinlääkä-reille; sekä

3) vastaa toimivaltaisena viranomaisena

tällä lailla täytäntöön pantavien Euroopanunionin säädösten mukaisista tehtävistä siltäosin kuin tehtävät eivät kuulu Elintarviketur-vallisuusviraston tai kunnaneläinlääkärin toi-mivaltaan.

Aluehallintoviraston on järjestettävä hel-posti leviävien ja vaarallisten eläintautien tor-juntaan ja tautitilanteen selvittämiseen liit-tyvien kiireellisten tehtävien hoitaminenvirka-ajan ulkopuolella yhteistoiminnassamuiden aluehallintovirastojen kanssa. Tällöinpäivystysvuorossa oleva aluehallintovirastoon aluehallintovirastolle tässä laissa säädetty-jen tehtävien osalta toimivaltainen koko päi-vystysalueella. Elintarviketurvallisuusvirastovahvistaa aluehallintovirastojen päivystys-vuorot.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellavoidaan antaa tarkempia säännöksiä valmius-suunnitelmien sisällöstä.

86 §

Kunnaneläinlääkäri

Sen lisäksi, mitä muualla tässä laissa sää-detään kunnaneläinlääkärin tehtävistä, kun-naneläinlääkäri vastaa toimivaltaisena viran-omaisena niistä tällä lailla täytäntöön panta-vien Euroopan unionin säädösten mukaisistatehtävistä, jotka tämän lain mukaan kuuluvatsen tehtäviin.

Aluehallintovirasto voi tarvittaessa mää-rätä kunnaneläinlääkärin suorittamaan erik-seen määriteltyjä, tässä laissa kunnaneläinlää-kärille säädettyjä tehtäviä tämän toimialueenulkopuolella, jos kyseessä on helposti le-viävä, vaarallinen tai uusi vakava eläintautitaikka jos valvottavaa eläintautia esiintyypoikkeuksellisen laajasti. Aluehallintoviras-ton tulee ensisijaisesti määrätä tehtävään val-miuskoulutusta saanut kunnaneläinlääkäri.Määräystä annettaessa on otettava huomioonkunnan mahdollisuudet suorittaa lakisääteisetja muut tehtävänsä. Aluehallintovirasto voimäärätä kunnaneläinlääkärin suorittamaantehtäviä myös toisen aluehallintoviraston toi-mialueella, jos määräys perustuu viimeksimainitun aluehallintoviraston pyyntöön.

34 441/2013

87 §

Valtuutettu tarkastaja

Elintarviketurvallisuusvirasto voi määrä-ajaksi ja tiettyä tehtävää varten myöntää oi-keuden valtuutettuna tarkastajana suorittaakunnaneläinlääkärin sijasta tai apuna pitopai-koissa tässä laissa tarkoitettuja tarkastuksia jatutkimuksia sekä ottaa niiden yhteydessä tar-vittavat näytteet sille, jolla on tehtävänsä hoi-tamiseksi riittävä tarkastuksen tai tutkimuk-sen kohteena olevaa eläinlajia sekä eläintau-teja ja eläintautien vastustamista koskeva am-mattitaito. Tarkastus-, tutkimus- ja näytteen-otto-oikeus voidaan rajata koskemaan tiettyjäeläinlajeja tai määrättyjä tarkastuksia ja tutki-muksia. Valtuutetulla tarkastajalla ei ole oi-keutta päästä tehtäviensä suorittamiseksi py-syväisluonteiseen asumiseen käytettäviin ti-loihin.

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään,valtuutettu tarkastaja voi suorittaa valvonta-viranomaisen hänelle osoittamia, tämän laintäytäntöönpanoon liittyviä toimeenpaneviatehtäviä.

Valtuutettu tarkastaja toimii tehtävässäänElintarviketurvallisuusviraston valvonnassa.Elintarviketurvallisuusvirasto voi peruuttaamyöntämänsä oikeuden, jos valtuutettu tar-kastaja laiminlyö Elintarviketurvallisuusvi-raston määräämien ehtojen noudattamisen taimuutoin olennaisella tavalla rikkoo tehtäviinliittyviä velvoitteitaan vielä senkin jälkeen,kun häntä on ensin huomautettu puutteista.

Valtuutettuun tarkastajaan sovelletaan ri-kosoikeudellista virkavastuuta koskevia sään-nöksiä. Vahingonkorvausvastuusta säädetäänvahingonkorvauslaissa (412/1974).

Valtuutetun tarkastajan tulee vaadittaessaesittää kirjallinen valtuutus.

88 §

Työvelvolliset laajan eläintautiepidemiansattuessa

Jos helposti leviävä eläintauti on levinnytmaassa laajalle alueelle eivätkä valvontavi-ranomaisten voimavarat riitä sen vastustami-seen siten kuin tässä laissa säädetään, Suo-messa vakituisesti asuvat laillistetut eläinlää-

kärit sekä eläinlääketieteen opiskelijat, joillaon oikeus harjoittaa väliaikaisesti eläinlääkä-rinammattia, ovat Elintarviketurvallisuusvi-raston päätöksen nojalla velvollisia hoita-maan sellaisia 87 §:n 1 ja 2 momentissa tar-koitettuja, eläintautitilanteen vuoksi välttä-mättömiä eläinlääkärin tehtäviä, joita he koh-tuudella pystyvät tekemään ottaen huomioonheidän koulutuksensa, työkokemuksensa, ter-veydentilansa ja perhesuhteensa. Työvelvolli-suus voi kestää enintään kaksi viikkoa kerral-laan, kuitenkin yhteensä enintään kaksi kuu-kautta. Valtion varoista maksetaan tehtävääsuorittavalle henkilölle Elintarviketurvalli-suusviraston määräämä kohtuullinen palkkioja korvaus aiheutuneista kustannuksista. Työ-velvollisen varsinainen palvelussuhde ei kat-kea työmääräyksen johdosta.

Edellä tarkoitettuun tehtävään määrättyynhenkilöön sovelletaan, mitä 87 §:n 4 momen-tissa säädetään valtuutetusta tarkastajasta.Tehtävissä sovelletaan lisäksi työaikalakia(605/1996), vuosilomalakia (162/2005), työ-turvallisuuslakia (738/2002), työterveyshuol-tolakia (1383/2001), tapaturmavakuutuslakia(608/1948), ammattitautilakia (1343/1988) javaltion eläkelakia (1295/2006) sekä soveltu-vin osin työsopimuslain (55/2001) säännök-siä työntekijän ja työnantajan oikeuksista javelvollisuuksista. Työvelvollisella ei ole oi-keutta päästä tehtäviensä suorittamiseksi py-syväisluonteiseen asumiseen käytettäviin ti-loihin.

Työvelvollinen toimii tehtävässään alue-hallintoviraston valvonnassa. Aluehallintovi-raston tulee huolehtia siitä, että työvelvolli-nen on selvillä tehtävän hoitamiseen liitty-vistä velvollisuuksista ja vastuista. Työvel-vollisen tulee tehtäviä hoitaessaan vaaditta-essa esittää työmääräys.

89 §

Taudintorjunnan johtaminen ja ohjaus

Vastustettavan ja uuden vakavan eläintau-din taudinpurkauksissa aluehallintovirastojohtaa toimialueellaan taudin torjuntaa ja senleviämisen estämistä. Aluehallintovirasto toi-mii Euroopan unionin lainsäädännössä tar-koitettuna paikallisena taudintorjuntakeskuk-

35441/2013

sena helposti leviävän eläintaudin yhtey-dessä.

Elintarviketurvallisuusvirasto ohjaa ja val-voo aluehallintoviraston toimintaa vastustet-tavan ja uuden vakavan eläintaudin hävittä-miseksi ja leviämisen estämiseksi. Jos taudin-purkaus edellyttää toimenpiteitä usean alue-hallintoviraston toimialueella, Elintarviketur-vallisuusvirasto vastaa tilannekuvan ylläpitä-misestä ja toiminnan yhteensovittamisesta.Elintarviketurvallisuusvirastolla on tarvitta-essa oikeus antaa aluehallintovirastolle vas-tustettavan ja uuden vakavan eläintaudin tor-juntaa ja leviämisen estämistä koskevia käs-kyjä sekä päätöksellään ottaa 1 momentissatarkoitettu johtovastuu aluehallintovirastolta,jos taudin tehokas torjunta ja leviämisen estä-minen muutoin vaarantuu. Elintarviketurval-lisuusvirasto toimii lisäksi Euroopan unioninlainsäädännössä tarkoitettuna kansallisenataudintorjuntakeskuksena helposti leviäväneläintaudin yhteydessä.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellavoidaan antaa Euroopan unionin lainsäädän-nön täytäntöönpanon edellyttämiä tarkempiasäännöksiä paikallisen ja kansallisen taudin-torjuntakeskuksen tehtävistä.

14 luku

Valvonta, tarkastukset ja tietojenjulkisuus

90 §

Tarkastus- ja näytteenotto-oikeus

Sen lisäksi, mitä tässä laissa ja Euroopanunionin lainsäädännössä säädetään eläintau-tien valvomiseksi sekä tautitilanteen selvittä-miseksi suoritettavista tarkastuksista ja tutki-muksista, valvontaviranomaisella ja valtuute-tulla tarkastajalla on oikeus suorittaa tarkas-tus, jos on aihetta epäillä rikottavan tätä lakia,sen nojalla annettuja säännöksiä, määräyksiätai hallintopäätöksiä taikka 3 §:ssä tarkoitet-tuja Euroopan unionin säädöksiä tai niidennojalla annettuja hallintopäätöksiä. Ilmanepäilyäkin valvontaviranomainen, valtuutettutarkastaja tai työvelvollinen voi suorittaa tar-kastuksen 2, 4—6 tai 11 luvussa säädettyjen

velvoitteiden, kieltojen, ehtojen tai rajoitus-ten noudattamisen valvomiseksi.

Tässä laissa tarkoitettua tarkastusta tai tut-kimusta varten tarkastuksen tai tutkimuksensuorittajalla on oikeus päästä tiloihin, joissaeläimiä ja eläimistä saatuja tuotteita sekäniitä koskevia asiakirjoja käsitellään, käyte-tään, kuljetetaan tai säilytetään. Tarkastuk-sessa ja tutkimuksessa voidaan tutkia tilat,eläimet ja eläimistä saadut tuotteet, asiakirjatsekä muut valvonnan kannalta merkitykselli-set seikat. Tarkastuksen ja tutkimuksen yh-teydessä voidaan ottaa maksutta valvontaavarten tarpeelliset näytteet.

Valvontaviranomaisella on tarkastusta var-ten oikeus päästä laboratorioon, jossa tutki-taan tai analysoidaan eläintauteja tai käsitel-lään eläintautien aiheuttajamikrobeja. Tarkas-taa voidaan laboratorion tilat ja tutkimusväli-neet, tutkimustuloksia koskeva kirjanpito jaarkistot, laboratorion laatu- ja tautisuojausjär-jestelmät sekä muut tämän lain ja sen nojallaannettujen säännösten noudattamisen valvon-nan kannalta merkitykselliset seikat.

Pysyväisluonteiseen asumiseen käytettä-vässä tilassa tarkastuksen tai tutkimuksen saasuorittaa vain viranomainen, ja tarkastus taitutkimus voidaan suorittaa vain, jos on ai-hetta epäillä eläimistä vastuussa olevan taimuun laissa tarkoitetun toimijan syyllisty-neen rikokseen, josta voi seurata vankeusran-gaistus, taikka 115 §:ssä tarkoitettuun eläin-tautirikkomukseen, josta voi aiheutua vaka-vaa vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle,ja tarkastus tai tutkimus on välttämätön ri-koksen tai rikkomuksen selvittämiseksi.

91 §

Tiedonsaantioikeus

Valvontaviranomaisella, valtuutetulla tar-kastajalla sekä työvelvollisella on oikeussaada salassapitosäännösten estämättä tässälaissa tai Euroopan unionin lainsäädännössäsäädettyjen tehtävien suorittamiseksi välttä-mättömät tiedot ja asiakirjat eläimistä ja pito-paikoista vastuussa olevilta toimijoilta sekämuilta, joita tässä laissa tai Euroopan unioninlainsäädännössä säädetyt velvoitteet koske-vat.

Valvontaviranomaisella on lisäksi oikeus

36 441/2013

saada salassapitosäännösten estämättä 1 mo-mentissa tarkoitettujen tehtävien suorittami-seksi eläintenpitoon tai muuhun tässä laissasäädettyyn toimintaan liittyvät välttämättö-mät tiedot valtion ja kunnan viranomaisilta.

92 §

Kansainvälisten viranomaistentarkastusoikeus

Mitä tässä laissa säädetään valvontaviran-omaisten oikeudesta tehdä tarkastuksia, ottaanäytteitä, päästä valvonnan edellyttämiinpaikkoihin sekä saada valvonnan edellyttä-mät tiedot ja asiakirjat, koskee myös Euroo-pan unionin lainsäädännössä tai Suomea sito-vassa kansainvälisessä sopimuksessa tarkoi-tettuja tarkastajia silloin, kun kyseiset sään-nökset tai määräykset tätä edellyttävät. Val-vontaviranomaisen on tarvittaessa toimittavayhteistyössä kansainvälisten viranomaistentarkastajien kanssa.

93 §

Toimijan velvollisuus avustaa viranomaisia

Eläimistä vastuussa oleva toimija on vel-vollinen avustamaan viranomaista tämän laintai Euroopan unionin lainsäädännön nojallasuoritettavassa eläimen tutkimuksessa, rokot-tamisessa, lääkitsemisessä sekä näytteiden ot-tamisessa. Eläimistä vastuussa oleva toimijaon velvollinen järjestämään sellaiset olosuh-teet, joissa toimenpiteen suorittaminen voi-daan tehdä turvallisesti ottaen huomioon eläi-men tavanomainen käyttäytyminen, ellei toi-menpiteen kiireellisyydestä muuta johdu.

Eläimistä vastuussa oleva sekä muu laissatarkoitettu toimija on velvollinen antamaanvalvontaviranomaiselle välttämättömät tiedoteläintaudin alkuperän, laadun ja levinneisyy-den selvittämiseksi.

94 §

Virka-apu

Poliisin on tarvittaessa annettava valvonta-viranomaiselle, valtuutetulle tarkastajalle

sekä työvelvolliselle virka-apua tässä laissatai Euroopan unionin lainsäädännössä säädet-tyjen tehtävien hoitamiseksi, jos tehtävienhoitamista estetään tai jos tehtävissä muutentarvitaan poliisivaltuuksien käyttöä.

Pelastusviranomaiset antavat valvontavi-ranomaiselle 1 momentissa tarkoitettujen teh-tävien hoitamiseksi virka-apua siten kuinasiasta säädetään pelastuslain (379/2011)50 §:ssä.

Tulliviranomainen voi tarvittaessa antaavalvontaviranomaiselle toimialaansa kuulu-vaa virka-apua tässä laissa tarkoitetun tarkas-tuksen suorittamiseksi. Lisäksi tulliviran-omainen voi ilmoittaa valvontaviranomaisellesellaisista eläimiä tai niistä saatuja tuotteitasisältävistä kuljetuksista, joiden osalta virka-avun pyytäminen tulliviranomaiselta voi ollatarpeen.

15 luku

Rekisterit

95 §

Rekisterinpitäjä

Elintarviketurvallisuusvirasto pitää tässäluvussa tarkoitettuja rekistereitä. Muut val-vontaviranomaiset käyttävät ja ovat velvolli-sia päivittämään rekisteritietoja säädettyjentehtäviensä edellyttämässä laajuudessa. Nevastaavat rekisteriin tallettamiensa tietojenvirheettömyydestä ja tallettamisen ja käytönlaillisuudesta omien tehtäviensä hoidossa.

Tässä luvussa säädetyt rekisterit ovat osamaaseutuelinkeinohallinnon tietojärjestel-mästä annetussa laissa (284/2008), jäljem-pänä tietojärjestelmälaki, tarkoitettua maa-seutuelinkeinohallinnon tietojärjestelmää.Tässä luvussa säädettyihin rekistereihin jaasiakirjoihin sovelletaan mainittua lakia, elleitässä luvussa toisin säädetä.

96 §

Rekisterit hyväksytyistä tai luvan saaneistatoimijoista, laitoksista, toimipaikoista ja

laboratorioista

Rekisteriä pidetään tämän lain nojalla hy-väksytyistä lokeroista, sperman keräysase-

37441/2013

mista, alkioiden keräysryhmistä, alkioidentuotantoryhmistä, spermavarastoista, karan-teeneista, 61 §:ssä tarkoitetuista toimijoista japitopaikoista, kuljetusajoneuvojen desinfioin-tipaikoista, kuljetussäiliöiden vedenvaihto-paikoista ja laboratorioista sekä vesiviljely-eläinten kasvattamiseen ja perkaamiseen lu-van saaneista toimijoista.

Rekistereihin merkitään toimijan ja toimi-tilojen yhteystiedot ja mahdollinen pitopaik-katunnus, tiedot siitä, mitä toimintaa hyväk-syminen tai lupa koskee, tiedot hyväksymistätai lupaa koskevista rajauksista ja ehdoista,mahdollinen toiminnasta vastaava eläinlää-käri, Euroopan unionin lainsäädännössä edel-lytetty hyväksymisnumero, jos sellainen onannettu, sekä tiedot toiminnan lopettamisestaja hyväksynnän tai luvan peruuttamisesta.Vesiviljelyeläinten kasvattamiseen ja perkaa-miseen luvan saaneita toimijoita koskevaanrekisteriin merkitään lisäksi pitopaikka- taiperkaamokohtaisesti tiedot toimipaikan si-jainnista, kasvatustiloista, sijaintialueen tauti-tilanteesta, tuotantosuunnasta sekä kasvatet-tavien tai perattavien vesiviljelyeläinten la-jeista.

Elintarviketurvallisuusvirasto julkaisee 1momentissa tarkoitetuista toimijoista, laitok-sista ja toimipaikoista sähköisesti luettelon,jossa voi olla 2 momentissa tarkoitettuja, Eu-roopan unionin lainsäädännössä edellytettyjätietoja.

Poiketen siitä, mitä tietojärjestelmälain12 §:ssä säädetään tietojen poistamisestamaaseutuelinkeinohallinnon tietojärjestel-mästä, tässä pykälässä tarkoitetut tiedot pois-tetaan rekisteristä kolmen vuoden kuluttuasiitä, kun toimija on ilmoittanut toiminnanlopettamisesta taikka lupa tai hyväksyntä onperuutettu.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellavoidaan antaa tarkempia säännöksiä rekisteri-tietojen merkitsemisessä ja luettelon julkaise-misessa noudatettavasta menettelystä.

97 §

Muut toimijoita ja laboratorioita koskevatrekisterit

Rekisteriä pidetään 60 ja 70 §:ssä tarkoite-tuista toimijoista sekä ilmoitettavia eläintau-

teja tutkivista laboratorioista. Rekistereihinmerkitään toimijan ja toimitilojen yhteystie-dot ja mahdollinen pitopaikkatunnus tai lai-toksen hyväksymisnumero, tiedot siitä, mitätoimintaa rekisteröinti koskee sekä tiedot toi-minnan lopettamisesta ja rekisteröinnin pe-ruuttamisesta.

Poiketen siitä, mitä tietojärjestelmälain12 §:ssä säädetään tietojen poistamisestamaaseutuelinkeinohallinnon tietojärjestel-mästä, 1 momentissa tarkoitetut tiedot poiste-taan rekisteristä kolmen vuoden kuluttuasiitä, kun:

1) toimijoita koskevan rekisteröinnin voi-massaolo on päättynyt tai rekisteröinti on pe-ruutettu; taikka

2) laboratorion ilmoituksenvarainen toi-minta on lopetettu.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellavoidaan antaa tarkempia säännöksiä rekisteri-tietojen merkitsemisessä noudatettavasta me-nettelystä.

98 §

Eläintautien valvontaa varten rekisteröitävättiedot

Eläintautien valvontaa varten rekisteröi-dään:

1) todetut vastustettavien ja uusien vaka-vien eläintautien tapaukset;

2) pitopaikkaan 4 luvussa tarkoitetullahallintopäätöksellä ja 5 luvussa tarkoitetullaalueellisella päätöksellä kohdistetut kiellot,ehdot, rajoitukset ja toimenpiteet sekä näitäkoskevat poikkeusluvat;

3) edellä 22 §:n 1 momentin 4 kohdassatarkoitetut pitopaikat;

4) kiellot ja rajoitukset, jotka on annettu111 §:n nojalla;

5) pitopaikat, joissa toteutetaan vapaaeh-toista terveysvalvontaa ja joissa se on lope-tettu sekä pitopaikkojen terveysluokitus;

6) eläimille annetut pakolliset rokotukset;7) valtuutetuille tarkastajille annetut val-

tuutukset; sekä8) suoritetut tarkastukset ja näytteenotot

sekä näytteistä tehtyjen tutkimusten tulokset.Elintarviketurvallisuusvirasto julkaisee pi-

topaikkojen terveysluokituksesta 1 momentin5 kohdassa tarkoitetun rekisterin perusteella

38 441/2013

sähköisesti toimijoiden käyttöön tarkoitetunluettelon.

Poiketen siitä, mitä tietojärjestelmälain12 §:ssä säädetään tietojen poistamisestamaaseutuelinkeinohallinnon tietojärjestel-mästä, 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuunrekisteriin merkityt tiedot säilytetään pysy-västi.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellavoidaan antaa tarkempia säännöksiä rekisteri-tietojen merkitsemisessä noudatettavasta me-nettelystä.

16 luku

Maksut ja palkkiot

99 §

Viranomaisten suoritteista valtiolle perittävätmaksut

Valtion viranomaisen ja valtuutetun tarkas-tajan suoritteista valtiolle perittäviin maksui-hin sovelletaan, mitä valtion maksuperuste-laissa (150/1992) säädetään.

Aluehallintovirasto määrää ja perii val-tiolle maksuja kunnaneläinlääkärin tämänlain mukaisista suoritteista. Kunnaneläinlää-kärin suoritteista perittävien maksujen suu-ruudesta säädetään maa- ja metsätalousminis-teriön asetuksella noudattaen soveltuvin osin,mitä valtion maksuperustelaissa säädetäänvaltion viranomaisten suoritteiden maksulli-suutta ja maksujen suuruutta koskevista ylei-sistä perusteista ja muista perusteista. Maa- jametsätalousministeriön asetuksella säädetäänmyös kunnaneläinlääkärin suoritteiden lasku-tuksessa noudatettavasta menettelystä.

Poiketen siitä, mitä 2 momentissa sääde-tään, maksua ei peritä muihin kuin jäsenvalti-oihin toimitettavia eläimistä saatuja tuotteitakoskevasta virallisesta eläinlääkintötodistuk-sesta, jos kunta perii maksun samasta todis-tuksesta.

Viranomaisen velvollisuudesta periämaksu säännösten noudattamatta jättämisestäaiheutuvasta ylimääräisistä valvontatoimistasäädetään lisäksi valvonta-asetuksen 28 artik-lassa.

100 §

Valtuutetuille tarkastajille maksettavatpalkkiot ja korvaukset

Elintarviketurvallisuusvirasto maksaa val-tuutetuille tarkastajille tämän lain mukaisistatarkastuksista, näytteenotoista ja muista toi-menpiteistä palkkion ja korvaa heille aiheutu-neet kustannukset.

101 §

Valtion kunnille maksama korvaus

Eläinlääkintähuoltolain 23 §:ssä säädetäänkunnan oikeudesta saada valtion varoista kor-vaus tämän lain mukaan kunnaneläinlääkä-rille kuuluvien tehtävien suorittamisesta.

17 luku

Eräiden kustannusten ja korvaustenmaksaminen valtion varoista

102 §

Eläintaudin hävittämisestä aiheutuvienkustannusten maksaminen valtion varoista

Valtion varoista maksetaan eläinten lopet-tamista, omaisuuden hävittämistä sekä näihinliittyviä puhdistus- ja desinfektiotoimenpi-teitä koskevan määräyksen täytäntöönpanoonliittyvästä työstä, laitteiden ja välineiden käy-töstä sekä tarvikkeista ja aineista aiheutuvatkustannukset lukuun ottamatta tilanteita,joissa vastuu määräyksen täytäntöönpanostakuuluu toimijalle.

103 §

Korvaukset viranomaisen määräyksestälopetetusta eläimestä

Omistajalla on oikeus saada valtion va-roista korvaus eläimestä, joka on määrättylopetettavaksi, teurastettavaksi tai peratta-vaksi 20 §:n 2 momentin, 26 §:n 1 momentin,39 §:n 1 momentin, 73 §:n 3 momentintaikka 74 §:n 3 momentin nojalla tai joka ontämän lain nojalla määrätyn käsittelyn taimuun toimenpiteen seurauksena kuollut.

39441/2013

Korvauksena suoritetaan eläimen käypä arvo,joksi katsotaan se arvo, joka eläimellä olisiollut ilman viranomaisen määräyksen perus-teena olevaa eläintautia. Jos korvattavaaeläintä voidaan käyttää kokonaan tai osaksihyödyksi, vähennetään korvattavasta mää-rästä eläimen jäännöskäyttöarvo.

Poiketen siitä, mitä 1 momentissa sääde-tään, korvausten maksamista varten voidaanvahvistaa eläinlajikohtaiset vakiokorvaukset,jotka, ottaen huomioon eläimen ikä, koko,oletettu tuotto ja muut vastaavat seikat, vas-taavat kyseisten eläinten keskimääräistä käy-pää arvoa. Vakiokorvauksesta vähennetäänkorvattavan eläimen jäännöskäyttöarvo.Omistajalla on kuitenkin oikeus saada kor-vauksen suuruus määritellyksi vakiokorvauk-sen sijasta eläimen käyvän arvon perusteella,jos eläimen arvo jalostuksellisista tai muistavastaavista syistä huomattavasti ylittää keski-määräisen käyvän arvon.

Eläimestä, joka on määrätty lopetettavaksi,teurastettavaksi tai perattavaksi 27 §:n tai39 §:n 2 momentin nojalla, on omistajallaoikeus saada valtion varoista korvatuksi enin-tään kolme neljäsosaa eläimen käyvästä ar-vosta tai tämän pykälän 2 momentissa tarkoi-tetusta vakiokorvauksesta, josta on vähen-netty eläimen jäännöskäyttöarvo. Jos korvat-tavia tapauksia on paljon, voidaan korvauk-sen määrää alentaa. Korvauksen maksaminen27 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa edellyttäälisäksi, että pitopaikassa suoritetaan 23 §:n 1momentissa tarkoitetun päätöksen kumoami-sen edellyttämät puhdistus- ja desinfiointitoi-menpiteet.

Korvausta ei suoriteta eläimestä, jonkaarvo on vähäinen, ellei korvauksen suoritta-miseen ole erityisen painavia syitä.

Edellä 2 momentissa tarkoitetut vakiokor-vaukset vahvistetaan valtioneuvoston asetuk-sella.

104 §

Korvaus viranomaisen määräyksestähävitetystä omaisuudesta

Omistajalla on oikeus saada valtion va-roista korvaus sellaisista eläimistä saaduistatuotteista sekä muista sellaisista aineista, ta-varoista, esineistä tai rakenteista, jotka on

26 §:n 1 momentin 2—5 kohdassa tarkoitetunmääräyksen mukaisesti hävitetty tai käsiteltysiten, että ne ovat vahingoittuneet tai muuttu-neet käyttökelvottomiksi. Korvauksena suori-tetaan omaisuuden käypä arvo. Korvausta eisuoriteta omaisuudesta, jonka arvo on vähäi-nen, ellei korvauksen suorittamiseen ole eri-tyisen painavia syitä.

105 §

Korvaus tuotannon menetyksestä

Jos helposti leviävän tai vaarallisen eläin-taudin taikka uuden vakavan eläintaudin tor-jumiseksi tai leviämisen estämiseksi 23, 25,26, 32, 34 tai 36 §:n taikka 39 §:n 1 momen-tin nojalla määrätty kielto, ehto, rajoitus taitoimenpide estää tai vaikeuttaa eläintuotan-toa, voidaan toimijalle aiheutunut, hänen toi-meentuloaan merkittävästi vaikeuttava talou-dellinen vahinko korvata valtion varoista.

Korvauksena voidaan suorittaa enintäänkolme neljäsosaa vahingon suuruudesta.

106 §

Korvausten ulkopuolelle jäävä toiminta

Edellä 102—105 §:ssä tarkoitettuja kustan-nuksia ja menetyksiä ei korvata, jos ne ovatsyntyneet elintarvikkeiden jalostuksessa,muiden eläimistä saatavien tuotteiden tai re-hujen valmistuksessa taikka elintarvikkeidentai muiden tuotteiden kaupan pitämisessä.

107 §

Korvauksen hakeminen ja ennakkokorvaus

Tässä luvussa tarkoitettuja korvauksia onhaettava Elintarviketurvallisuusvirastolta,joka päättää niiden myöntämisestä. Edellä103 §:n 1 momentissa tarkoitettua korvaustaon haettava kahden kuukauden kuluessa siitä,kun eläin on lopetettu, teurastettu tai perattu.Muita korvauksia on haettava kolmen kuu-kauden kuluessa siitä, kun korvauksiin oike-uttavat toimenpiteet on suoritettu taikka kiel-lon, ehdon tai rajoituksen voimassaolo onpäättynyt. Hakemukseen on liitettävä riittäväselvitys kustannuksista ja vahingoista.

Jos korvauksen hakijan oikeus korvauk-

40 441/2013

seen on ilmeinen, Elintarviketurvallisuusvi-rasto voi suorittaa hakijalle ennakkokor-vausta.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellavoidaan antaa tarkempia säännöksiä hake-mukseen liitettävän selvityksen sisällöstä.

108 §

Perusteet korvauksen epäämiselle

Oikeus tässä luvussa tarkoitettuihin korva-uksiin menetetään kokonaan tai osittain, joskorvaukseen oikeutettu on rikkonut tätä lakia,eläintunnistusjärjestelmästä annettua lakia,eläinlääkinnällisestä rajatarkastuksesta annet-tua lakia, niiden nojalla annettuja säännöksiätai määräyksiä tai tällä lailla täytäntöön pan-tavaa Euroopan unionin säädöstä taikka ei olenoudattanut mainittujen lakien tai säädöstennojalla tehtyä hallintopäätöstä. Oikeus korva-uksiin menetetään myös, jos korvaukseen oi-keutettu on hankkiessaan eläimen tai muunomaisuuden tiennyt tai hänen olosuhteet huo-mioon ottaen olisi pitänyt tietää, että eläinsairastaa tai kantaa korvauksen perusteenaolevaa tautia tai että omaisuudessa on tartun-taa.

Tässä luvussa tarkoitettuja korvauksia eimakseta valtion varoista myöskään siltä osinkuin korvaukseen oikeutettu on saanut tai onoikeutettu saamaan samasta vahingosta kor-vauksen Euroopan unionin perustamasta ra-hastosta.

109 §

Korvauksen takaisinperintä ja valtiontakautumisoikeus

Se, jolle on 107 §:n 2 momentin mukai-sena ennakkokorvauksena maksettu enem-män kuin mihin hänelle on oikeus, on velvol-linen palauttamaan liikaa saamansa määränkuukauden kuluessa siitä, kun hän on saanuttiedon lopullisesta korvauksen määrästä.

Elintarviketurvallisuusviraston on määrät-tävä korvaus maksettavaksi takaisin koko-naan tai osaksi, jos sen saaja on korvaustahakiessaan antanut vääriä tai harhaanjohtaviatietoja taikka salannut tietoja ja tällä menette-lyllä on ollut vaikutusta korvauksen myöntä-miseen.

Elintarviketurvallisuusviraston on lisäksivelvoitettava se, joka on tahallaan tai huoli-mattomuudesta aiheuttanut korvauksen pe-rusteena olevan taudin leviämisen toisenomistamiin eläimiin, kokonaan tai osaksi kor-vaamaan valtiolle kustannukset ja korvauk-set, jotka on tämän menettelyn seurauksenakorvattu valtion varoista.

Jos liikaa maksettua ennakkokorvausta eipalauteta 1 momentissa tarkoitetussa ajassataikka muuta palautettavaa tai korvattavaamäärää makseta viimeistään Elintarviketur-vallisuusviraston asettamana eräpäivänä, val-tiolle on maksettava vuotuista viivästyskor-koa korkolain (633/1982) 4 §:n 1 momentissatarkoitetun korkokannan mukaan. Kustannus-ten ja korvausten perimisestä säädetään vero-jen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussalaissa (706/2007).

18 luku

Hallinnolliset pakkokeinot

110 §

Määräys

Valvontaviranomainen voi määrätä sen,joka rikkoo tätä lakia, sen nojalla annettujasäännöksiä tai määräyksiä tai tällä lailla täy-täntöön pantavaa Euroopan unionin säädöstätaikka ei noudata mainitun lain tai säädöksennojalla tehtyä hallintopäätöstä, välittömästitai asiaan laatuun nähden riittävässä määrä-ajassa täyttämään velvollisuutensa.

111 §

Kielto ja rajoitus

Aluehallintovirasto voi kieltää taudille alt-tiiseen lajiin kuuluvien eläinten tai niistä saa-tujen tuotteiden siirtämisen pitopaikkaan taisieltä pois toistaiseksi taikka rajoittaa sitätoistaiseksi, jos toiminnan harjoittaminenedellyttää tämän lain mukaista lupaa tai hy-väksyntää eikä sitä ole myönnetty tai jospitopaikan ja pitopaikassa pidettävien eläin-ten osalta ei noudateta:

1) 7 §:n 2 momentin nojalla säädettyjävelvoitteita;

41441/2013

2) 8 §:ssä tarkoitettuun pakolliseen ter-veysvalvontaan sisältyviä velvoitteita;

3) 11 §:ssä tarkoitettuun pakolliseen roko-tukseen tai käsittelyyn liittyviä velvoitteita;tai

4) 44 §:n 1 momentissa tarkoitettuja vel-voitteita tai kieltoja helposti leviävän eläin-taudin leviämisen estämiseksi.

Kiellon tai rajoituksen asettaminen edellyt-tää lisäksi, että toimija ei ole viranomaisenkehotuksesta huolimatta asetetussa määrä-ajassa korjannut puutetta ja että tämä menet-tely aiheuttaa vakavaa vaaraa vastustettavaneläintaudin leviämisestä tai vaaraa ihmistenterveydelle. Kielto tai rajoitus voidaan asettaavain siinä laajuudessa kuin se on tarpeeneläintaudin leviämisriskin hallitsemiseksi.Kielto ja rajoitus on kumottava, jos tarkastuk-sessa todetaan, että 1 momentissa tarkoitet-tuja velvoitteita noudatetaan, ja jos tutkimus-tulokset osoittavat, ettei pitopaikassa esiinnyeläintautia, jonka leviämisen estämiseen mai-nitut velvoitteet tähtäävät.

Käsitellessään 1 momentissa tarkoitettuaasiaa aluehallintovirasto voi asettaa maini-tussa momentissa tarkoitetun kiellon tai rajoi-tuksen väliaikaisena, jos se on eläinten ter-veydelle taikka kansanterveydelle aiheutuvanvälittömän vaaran vuoksi välttämätöntä. Väli-aikainen kielto tai rajoitus on voimassa, kun-nes aluehallintovirasto antaa asiassa lopulli-sen ratkaisunsa. Aluehallintoviraston tuleehuolehtia siitä, että asiassa tarvittavat selvi-tykset tehdään viivytyksettä.

112 §

Hyväksymisen, luvan ja rekisteröinninperuuttaminen

Hyväksymisestä, luvasta tai rekisteröin-nistä päättävä valvontaviranomainen voi pe-ruuttaa lokeron, sperman keräysaseman, alki-oiden keräysryhmän, alkioiden tuotantoryh-män, spermavaraston, karanteenin, 61 §:ssätarkoitetun toimijan tai pitopaikan, kuljetus-ajoneuvojen desinfiointipaikan, kuljetussäili-öiden vedenvaihtopaikan tai laboratorion hy-väksymisen, vesiviljelyeläinten kasvattami-seen tai perkaamiseen myönnetyn luvantaikka 60 tai 70 §:ssä tarkoitetun toimijanrekisteröinnin, jos hyväksymiselle, luvan

myöntämiselle tai rekisteröinnille säädetytedellytykset eivät enää täyty tai toiminnassaolennaisesti rikotaan tätä lakia taikka sen no-jalla annettuja säännöksiä tai päätöksiä. Hy-väksyminen ja lupa voidaan peruuttaa myös,jos toiminnasta aiheutuu vakavaa vaaraa vas-tustettavan eläintaudin leviämisestä tai vaaraaihmisten terveydelle eikä tätä vaaraa voidamuulla tavoin estää. Edellytyksenä hyväksy-misen, luvan tai rekisteröinnin peruuttami-selle edellä mainituissa tapauksissa on li-säksi, ettei toimija ole viranomaisen kehotuk-sesta huolimatta asetetussa määräajassa kor-jannut puutetta.

Hyväksyminen ja lupa on peruutettava, jostoiminta on lopetettu muutoin kuin tilapäi-sesti. Lokeron hyväksyminen on peruutettavalisäksi, jos lokerossa todetaan sitä vastustetta-vaa eläintautia, jonka leviämisen estämiseksisäädetyistä tai määrätyistä vaatimuksista lo-keron on sallittu poiketa.

Valvontaviranomainen voi kieltää toimijaaharjoittamasta hyväksymisen, luvan tai rekis-teröinnin kohteena olevaa toimintaa tässä py-kälässä tarkoitetun asian käsittelyn aikana,jos puute on sellainen tai toiminta on senlaatuista, että ihmisten tai eläinten terveysvaarantuu. Kielto voidaan asettaa enintäänkahden viikon pituiseksi määräajaksi. Jospäätöstä ei ole annettu tässä ajassa, määräai-kaa voidaan jatkaa. Kielto voi kuitenkin ollavoimassa yli kuukauden vain, jos päätöksen-teon viivästyminen johtuu toimijan omastamenettelystä tai laiminlyönnistä.

113 §

Toimenpiteet siirtokelpoisuuden puuttuessa

Jos 64 §:ssä tarkoitetussa tarkastuksessatodetaan, että toisesta jäsenvaltiosta toimi-tettu eläin tai eläimestä saatu tuote taikkaeläimen tai tuotteen mukana olevat asiakirjateivät täytä niille 9 luvussa säädettyjä vaati-muksia, aluehallintovirasto voi määrätä eläi-men pidettäväksi karanteenissa tai eristettynämääräpaikassa tai osoittamassaan muussapaikassa taikka tuotteen säilytettäväksi mää-räpaikassa tai osoittamassaan muussa pai-kassa siihen asti, kunnes toimija on korjannutpuutteet.

Jos puutteita ei ole mahdollista korjata tai

42 441/2013

niitä ei ole korjattu asetetussa määräajassa,aluehallintovirasto voi määrätä eläimen lope-tettavaksi tai tuotteen hävitettäväksi. Eläin taituote voidaan toimijan siihen suostuessa mää-rätä palautettavaksi jäsenvaltioon, josta se ontuotu, jos kyseisen jäsenvaltion toimivaltai-nen viranomainen hyväksyy palautuksen,taikka käsiteltäväksi tai eläin pidettäväksi ka-ranteenissa, jos eläimeen tai tuotteeseen liit-tyvä eläintaudin leviämisvaara on siten mah-dollista poistaa.

Edellä 1 tai 2 momentissa tarkoitettuja toi-menpiteitä koskevassa päätöksessä voidaanasettaa toimenpiteitä koskevia, eläintautienleviämisen estämiseksi välttämättömiä eh-toja. Toimija vastaa toimenpiteiden suoritta-misesta. Aluehallintovirasto valvoo toimenpi-teiden suorittamista.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksellavoidaan antaa tarkempia säännöksiä 1 ja 2momentissa tarkoitetuista toimenpiteistä senmukaan kuin eläinten terveyttä koskevassaEuroopan unionin lainsäädännössä säädetään.

114 §

Uhkasakko ja teettäminen

Aluehallintovirasto tai Elintarviketurvalli-suusvirasto voi tehostaa 110, 111 tai 113 §:ssätarkoitettua kieltoa, rajoitusta tai määräystäuhkasakolla tai uhalla, että tekemättä jätettyteetetään laiminlyöjän kustannuksella.

Uhkasakosta, teettämisuhasta ja teettämi-sestä säädetään uhkasakkolaissa (1113/1990).

19 luku

Rangaistussäännökset

115 §

Rangaistussäännökset

Rangaistus eläintaudin leviämisvaaran ai-heuttamisesta säädetään rikoslain (39/1889)44 luvun 4 a §:ssä.

Joka tahallaan tai huolimattomuudesta1) rikkoo 8 §:n 1 momentissa säädettyyn

pakolliseen terveysvalvontaan liittyvän vel-vollisuuden, 11 §:n 2 momentissa säädetyneläinten rokottamis- tai käsittelyvelvollisuu-den taikka 12 §:n 1 momentissa säädetyn

eläinnäyttelyn tai muun vastaavan tilaisuudenjärjestämistä koskevan velvollisuuden,

2) vapauttaa eläimen luontoon 13 §:n1 momentin vastaisesti,

3) laiminlyö 14 §:ssä tarkoitetun ilmoituk-sen tekemisen omistuksessaan tai muutoinkuin tilapäisesti hallinnassaan olevalla eläi-mellä epäilemästään eläintaudista taikka lai-minlyö 15 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen teke-misen,

4) ei noudata 23 §:n 1 momentissa,25 §:ssä, 26 §:n 1 tai 2 momentissa, 28 §:n2 momentissa, 29 §:n 2 momentissa, 32 §:n3 momentissa, 34 §:n 1 momentissa, 36 §:n1 momentissa tai 45 §:ssä tarkoitetulla pää-töksellä määrättyä taikka 40 §:n 3 momentin,41 §:n tai 44 §:n 2 momentin nojalla säädet-tyä kieltoa, ehtoa tai rajoitusta vastustettavaneläintaudin leviämisen estämiseksi tai hävit-tämiseksi taikka laiminlyö suorittaa tässäkohdassa mainitun säännöksen nojalla määrä-tyn tai säädetyn toimenpiteen,

5) laiminlyö 26 §:n 3 momentissa tai39 §:n 3 momentissa säädetyn avunantovel-vollisuutensa,

6) laiminlyö 43 §:ssä tarkoitetun valmius-suunnitelman laatimisen,

7) harjoittaa tässä laissa tarkoitettua lupaa,hyväksymistä, rekisteröintiä tai ennakkoil-moitusta edellyttävää toimintaa 46, 55, 60,61, 63, 70, 77 tai 81 §:n vastaisesti,

8) tuo maahan tai vie maasta eläimiä tainiistä saatuja tuotteita, jotka eivät täytä 58 tai69 §:n nojalla säädettyjä eläinten tai tuottei-den siirtokelpoisuutta koskevia vaatimuksiataikka kuljettaa eläimiä tai eläimistä saatujatuotteita vastoin 73—75 §:n säännöksiä,

9) laiminlyö 65 tai 72 §:ssä säädetyn asia-kirjojen säilyttämistä koskevan velvollisuu-den tai

10) rikkoo 59 tai 111 §:n nojalla määrät-tyä kieltoa tai rajoitusta taikka laiminlyö 68tai 113 §:n nojalla määrättyjen toimenpitei-den suorittamisen,

on tuomittava, jollei teosta muualla laissasäädetä ankarampaa rangaistusta, eläintauti-rikkomuksesta sakkoon.

Valvontaviranomainen voi jättää esitutkin-taviranomaiselle ilmoittamatta rikkomuksen,jos teko tai laiminlyönti on vähäinen eikäkyseessä ole niskoittelu viranomaisen kieltojaja määräyksiä vastaan.

43441/2013

Se, joka rikkoo tämän lain nojalla määrät-tyä, uhkasakolla tehostettua kieltoa tai vel-vollisuutta, voidaan jättää tuomitsematta ran-gaistukseen samasta teosta.

20 luku

Muutoksenhaku

116 §

Muutoksenhaku

Tämän lain tai tällä lailla täytäntöön panta-van Euroopan unionin säädöksen nojalla an-nettuun valvontaviranomaisen päätökseenhaetaan muutosta siten kuin hallintolainkäyt-tölaissa (586/1996) säädetään. Lain 25 §:ssäja 111 §:n 3 momentissa tarkoitettuun väliai-kaiseen päätökseen ei kuitenkaan saa hakeaerikseen muutosta.

Tämän lain tai tällä lailla täytäntöön panta-van Euroopan unionin säädöksen nojalla teh-dyssä valvontaviranomaisen päätöksessä onmäärättävä, että päätöstä on muutoksenhaustahuolimatta noudatettava, jollei valitusviran-omainen toisin määrää, jos:

1) päätös on luonteeltaan sellainen, että seon pantava viivytyksettä täytäntöön; tai

2) täytäntöönpanoa ei eläinten tai ihmistenterveyden suojaamiseen taikka elintarvikkei-den turvallisuuden varmistamiseen liittyvänsyyn vuoksi voida lykätä.

117 §

Muutoksenhaku maksuja koskevaanpäätökseen

Tämän lain mukaisesta toimenpiteestä val-tiolle määrättyä maksua koskevasta muutok-senhausta säädetään valtion maksuperustelain11 b §:ssä.

21 luku

Voimaantulo ja siirtymäsäännökset

118 §

Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammi-kuuta 2014.

Tällä lailla kumotaan eläintautilaki(55/1980) sekä helposti leviävien eläintautienvastustamisesta annettu laki (488/1960). Ku-motun eläintautilain 12 §:n 1 momentin joh-dantokappale ja 9 kohta sekä 2—4 momentti,12 f § ja 15 §:n 5 momentti jäävät kuitenkinvoimaan siihen saakka, kunnes ne erikseenkumotaan.

Jos muualla lainsäädännössä viitataan 2momentissa mainittuihin lakeihin, tämän lainvoimaan tultua sovelletaan niiden asemestatämän lain säännöksiä.

Edellä 2 momentissa mainittujen lakiennojalla annetut maa- ja metsätalousministe-riön asetukset ja maa- ja metsätalousministe-riön eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston pää-tökset jäävät, siltä osin kuin ne eivät oleristiriidassa tämän lain kanssa, edelleen voi-maan, kunnes toisin säädetään.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyälain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.

119 §

Siirtymäsäännökset

Ennen tämän lain voimaantuloa eläintauti-lain tai sen nojalla annettujen säännösten taimääräysten mukaisesti hyväksytyt tai rekiste-röidyt sperman keräysasemat, alkioiden kerä-ysryhmät, alkioiden tuotantoryhmät, sperma-varastot, karanteenit, vesiviljelyeläinten kas-vattamiseen tai perkaamiseen luvan saaneettoimijat, Euroopan unionin sisäisiä eläinten,alkioiden tai sukusolujen siirtoja varten rekis-teröidyt toimijat sekä laboratoriot saavat il-man eri hyväksyntää tai ilmoitusta jatkaa toi-mintaansa niitä koskevien päätösten mukai-sesti. Laboratorion, jolta vaaditaan hyväksy-mistä 77 §:n mukaan, mutta ei tämän lainvoimaan tullessa voimassa olleiden säännös-ten mukaan, tulee hakea hyväksymistä vuo-den kuluessa lain voimaantulosta.

Eläimiä tai niistä saatuja tuotteita Euroo-pan unionin ulkopuolelle vievän toimijan tu-lee rekisteröityä 70 §:n mukaisesti sekä il-moitettavia eläintauteja tutkivan laboratoriontulee tehdä 81 §:ssä tarkoitettu ilmoitus vuo-den kuluessa tämän lain voimaantulosta. Sa-massa määräajassa pitopaikasta vastuussaolevan toimijan tulee laatia kirjallinen kuvausalkutuotantopaikassa noudatettavista eläin-

44 441/2013

taudeilta suojautumiseen liittyvistä menette-lytavoista. Tämän lain 43 §:n 1 momentissatarkoitetun teurastamon, eläintarhan, spermankeräysaseman ja eläinlääkinnällisen rajatar-kastusaseman tulee laatia mainitussa lainkoh-dassa tarkoitettu valmiussuunnitelma vuodenkuluessa tämän lain voimaantulosta. Elintar-viketurvallisuusviraston tulee laatia 18 §:ssä

tarkoitettu seurantasuunnitelma vuoden ku-luessa tämän lain voimaantulosta.

Kumottavan lain nojalla tehtyjä päätöksiäkoskevat valitukset, jotka ovat tämän laintullessa voimaan vireillä maaseutuelinkeino-jen valituslautakunnassa, siirretään toimival-taisen hallinto-oikeuden ratkaistaviksi.

Helsingissä 14 päivänä kesäkuuta 2013

Tasavallan Presidentti

SAULI NIINISTÖ

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

45441/2013

JULKAISIJA: OIKEUSMINISTERIÖ EDITA PRIMA OY / EDITA PUBLISHING OY ISSN 1455-8904 / 1237-3419 (painettu)