suomen vilja- ja öljykasviketjujen strategiaraportti 2008 · viljan ja öljykasvien ja niistä...

Suomen vilja- ja öljykasviketjujen

strategiaraportti

2008

ViljaViljaViljaVilja----alan yhteistyöryhmäalan yhteistyöryhmäalan yhteistyöryhmäalan yhteistyöryhmä

Kansallisen viljastrategian seuranta

2

Kansallisen viljastrategian seurantaKansallisen viljastrategian seurantaKansallisen viljastrategian seurantaKansallisen viljastrategian seuranta

syyskuu 2008syyskuu 2008syyskuu 2008syyskuu 2008

Raportin on laatinut Vilja-alan yhteistyöryhmän toimeksiannosta MTT Taloustutkimus.

Raportin tekijät ovat Csaba Jansik ja Arto Latukka (luku 8.4).

Tekijät haluavat kiittää Vilja-alan yhteistyöryhmän sihteeristöä, sen jäsenyrityksiä ja jäsenorganisaati-oita sekä muita yhteistyötahoja selvityksen tueksi antamistaan haastatteluista ja asiantuntija-arvioista.

SisällysluetteloSisällysluetteloSisällysluetteloSisällysluettelo

1. Johdanto.............................................................................................................. 4

1.1. Toimintaympäristön muutokset – politiikka vs. markkinat .............................................................. 4 1.2. Suomen vilja- ja öljykasviketjujen tarkastelu ................................................................................ 5

2. Kulutus................................................................................................................. 7

2.1. Kotimaan kulutus ...................................................................................................................... 7 2.2. Kysyntä ulkomaan markkinoilla .................................................................................................. 8

3. Vähittäiskauppa .................................................................................................. 10

3.1. Vähittäiskaupan rakennemuutos............................................................................................... 10 3.2. Tavaranhankinta, toimitussopimukset........................................................................................ 11 3.3. Elintarvikkeiden hinnat vähittäiskaupassa .................................................................................. 11

4. Viljaa ja öljykasvia jalostavat teollisuusketjut .......................................................... 14

4.1. Leipomo – mylly ketju.............................................................................................................. 15 4.1.1. Leipomoteollisuus................................................................................................................................................... 15 4.1.2. Myllyteollisuus........................................................................................................................................................ 17 4.1.3. Taloudelliset tunnusluvut......................................................................................................................................... 21

4.2. Liha – rehu ketju ..................................................................................................................... 24 4.2.1. Lihateollisuus ......................................................................................................................................................... 24 4.2.2. Lihantuotanto......................................................................................................................................................... 25 4.2.3. Rehuteollisuus........................................................................................................................................................ 31 4.2.4. Taloudelliset tunnusluvut......................................................................................................................................... 33

4.3. Meijeri – rehu ketju ................................................................................................................. 35 4.3.1. Meijeriteollisuus ..................................................................................................................................................... 35 4.3.2. Maitotilojen rehunkäyttö ......................................................................................................................................... 36 4.3.3. Muu rehunkäyttö.................................................................................................................................................... 37 4.3.4. Taloudelliset tunnusluvut......................................................................................................................................... 37

4.4. Panimo – mallas ketju ............................................................................................................. 39 4.4.1. Panimoteollisuus .................................................................................................................................................... 39 4.4.2. Mallasteollisuus ..................................................................................................................................................... 41 4.4.3. Taloudelliset tunnusluvut......................................................................................................................................... 44

4.5. Alkoholi – rehu – etanoli ketju.................................................................................................. 45 4.5.1. Vodkan markkinanäkymät maailmassa ja Pohjoismaissa........................................................................................... 45 4.5.2. Rehumarkkinoiden näkymät .................................................................................................................................... 45 4.5.3. Tuotantoprosessi ja tuotteet..................................................................................................................................... 46 4.5.4. Raaka-ainetarve ja viljan hankinta........................................................................................................................... 47 4.5.5. Taloudelliset tunnusluvut......................................................................................................................................... 47

4.6. Ohraentsyymiteollisuus............................................................................................................ 49 4.7. Kasviöljy – valkuaisrehu ketju................................................................................................... 49

4.7.1. Kasviöljyteollisuuden markkinarakenne .................................................................................................................... 49 4.7.2. Kasviöljyteollisuuden tuotteiden käyttö ketjun muissa segmenteissä ............................................................................ 50 4.7.3. Raaka-ainehankinta ............................................................................................................................................... 51 4.7.4. Taloudelliset tunnusluvut......................................................................................................................................... 51

5. Viljakauppa ........................................................................................................ 53

5.1. Kotimaan viljakauppa ............................................................................................................. 53 5.2. Logistiikka ja huoltovarmuus .................................................................................................... 55 5.3. Viljan ulkomaankauppa .......................................................................................................... 56

6. Luomuketju......................................................................................................... 58

6.1. Luomuviljan ja -öljykasvien viljely ............................................................................................. 58 6.2. Luomusadon käyttö ja jalostava teollisuus ................................................................................. 59

7. Viljan ja öljykasvien kehitysennusteet ..................................................................... 61


2

7.1. Viljan ennusteet ...................................................................................................................... 61 7.1.1. Viljan kysyntä..........................................................................................................................................................61 7.1.2. Viljan hinnat ja hintojen vaikutus tarjontaan..............................................................................................................61 7.1.3. Viljan tarjonta.........................................................................................................................................................64 7.1.4. Vehnä....................................................................................................................................................................64 7.1.5. Ruis .......................................................................................................................................................................66 7.1.6. Ohra .....................................................................................................................................................................69 7.1.7. Kaura ....................................................................................................................................................................71

7.2. Öljykasvien ennusteet ............................................................................................................. 73 7.2.1. Öljykasvien kysyntä.................................................................................................................................................73 7.2.2. Öljykasvien hinnat ..................................................................................................................................................74 7.2.3. Öljykasvien tarjonta................................................................................................................................................74

8. Viljan- ja öljykasvintuotanto.................................................................................. 78

8.1. Pellonkäyttö ........................................................................................................................... 78 8.1.1. Viljan öljykasvien ja nurmen pinta-alakehitys.............................................................................................................78 8.1.2. Peltoalan käyttö bioenergiatuotantoon .....................................................................................................................79

8.2. Viljanviljelyn tilarakennekehitys................................................................................................. 80 8.3. Alueellinen kehitys .................................................................................................................. 81 8.4. Viljatilojen taloudellinen kehitys................................................................................................ 85

8.4.1. Tutkimusaineisto.....................................................................................................................................................85 8.4.2. Tuloskehitys ja -ennusteet ........................................................................................................................................85 8.4.3. Kannattavuuskehitys ja -ennusteet ............................................................................................................................86 8.4.4. Vakavaraisuuskehitys ..............................................................................................................................................88 8.4.5. Tuottokehitys tuottoerittäin.......................................................................................................................................88 8.4.6. Kustannuskehitys kustannuserittäin ...........................................................................................................................89

9. Tuotantopanossektori .......................................................................................... 91

9.1. Maatalouden tuotantopanosten ja tuottojen hintakehitys ............................................................ 91 9.2. Siemenet................................................................................................................................ 92

9.2.1. Hinnat ...................................................................................................................................................................92 9.2.2. Siemenmarkkinat ....................................................................................................................................................92 9.2.3. Sertifioidun siemenen käyttö ....................................................................................................................................93 9.2.4. Kasvinjalostus.........................................................................................................................................................94

9.3. Lannoitteet ............................................................................................................................. 95 9.3.1. Globaalitason markkinatilanne................................................................................................................................95 9.3.2. Hintakehitys............................................................................................................................................................95 9.3.3. Suomen markkinatilanne.........................................................................................................................................96 9.3.4. Ulkomaankauppa...................................................................................................................................................97 9.3.5. Lannoitteiden panos-tuotoslaskelmat ja ympäristövaikutukset .....................................................................................98

9.4. Maanparannusaineet .............................................................................................................. 98 9.4.1. Suomen markkinat, kalkin käyttö .............................................................................................................................98 9.4.2. Hintakehitys............................................................................................................................................................99 9.4.3. Ulkomaankauppa, etabloituminen .........................................................................................................................100

9.5. Torjunta-aineet..................................................................................................................... 100 9.5.1. Markkinatilanne....................................................................................................................................................100 9.5.2. Hinnat ja käyttö ....................................................................................................................................................101

9.6. Maatalouskoneet.................................................................................................................. 102 9.6.1. Maailman ja Itämeren alueen traktorimarkkinat ......................................................................................................102 9.6.2. Suomen traktorimarkkinat .....................................................................................................................................103 9.6.3. Maatalouskoneiden käytön tehostaminen ...............................................................................................................103

9.7. Muut tuotantopanokset ......................................................................................................... 104

10. Johtopäätökset................................................................................................ 107

Liitteet 113

Vilja- ja öljykasviketjujen strategiaraportti 2008

3

EsipuheEsipuheEsipuheEsipuhe Suomessa ymmärrettiin jo aivan EU jäsenyytemme alkuvaiheissa, että kansallisen tukipoli-tiikan ohella myös tuotteen ja myös tuotteen ja toiminnan korkea laatu on välttämätön edellytys alkutuotannon säilyttämiselle ja menestymiselle maassamme. Maa- ja metsätalo-usministeriössä syntyi viime vuosikymmenen loppupuolella ajatus kansallisen viljastrategian ja siihen kytkeytyvien viljalajikohtaisten ohjelmien toteuttamisesta. Ensimmäinen viljastrate-giaohjelma syntyi vuonna 2000 laajan valmistelun tuloksena viljaketjun myötävaikutuksel-la. Hyvin pian jouduttiin kuitenkin huomaamaan, että strategian vieminen käytännön toi-mintaan, sen ”jalkauttaminen”, ei ollut onnistunut toivotulla tavalla.

Pitkien neuvottelujen jälkeen perustettiin vuonna 2003 Vilja- alan yhteistyöryhmä, eli VYR, joka käyttää myös englanninkielistä nimeä Fingrain. Sen toimintaa ohjaa johtoryhmä, jon-ka puheenjohtajana toimii maatalousneuvos Taina Vesanto ja jäseninä viljaketjun keskei-set toimijat. Yhteistyöryhmän ylin päättävä elin on yleiskokous, johon kuuluvat vilja-alan lisäksi myös lihateollisuuden ja panosteollisuuden keskeiset toimijat. Yleiskokouksen pu-heenjohtajana toimii osastopäällikkö Heimo Hanhilahti. Yhteistyöryhmän toiminnan rahoi-tus tulee puoleksi MMM:n laatustrategiasta ja toinen puoli jäseniltä. Käytännön toimintaa hoitaa 2-3 hengen sihteeristö, joka on Maa- ja metsätalousministeriön palkkaama ja on sijoitettu MMM:n markkinapolitiikkayksikköön.

Vilja-alan yhteistyöryhmän toiminnan keskeinen sisältö on kansallisen viljastrategian toteut-taminen käytännön tasolla. Tämä voi tapahtua vain yhteistyössä alan toimijoiden kesken. Strategian toteuttamiseen tarvitaan toiminnan ohella myös seurantaa. Miten suomalainen viljan ja öljykasvien tuotanto- ja jalostusketju voi ja menestyy suhteessa muihin kilpaileviin ketjuihin erityisesti Itämeren alueella? Mihin suuntaan kehitys on menossa ja miten toimin-taympäristömme muuttuu tästä eteenpäin? Strategian keskeisenä tavoitteena on myös ana-lysoida viljaketjun eri osien toimintaa. Lähtökohtana on se, että viljaketjumme eri osat ovat ”kohtalonyhteydessä” toisiinsa. Viljaketjumme on juuri niin vahva kuin sen heikoin lenkki on.

Esillä oleva strategiaraportti on kansallisen viljastrategian seurannan pääväline. Se on stra-tegian ensimmäinen tarkastelu, jossa selvitetään kahden viime vuoden aikana tapahtuneita markkinamuutoksia ja verrataan toteutuneita lukuja kaksi vuotta sitten tehtyihin ennustei-siin.

Haluan lopuksi esittää lämpimät kiitokset Maa- ja metsätalousministeriölle saamastamme taustatuesta sekä jäsenorganisaatioille ja heidän asiantuntijoilleen arvokkaasta panostuk-sesta tämän raportin laatimisessa. Erityisesti haluan kiittää MTT:n viljastrategian projekti-ryhmää Jyrki Niemeä, Arto Latukkaa ja Csaba Jansikia, joka on lähes päätoimisesti keskit-tynyt tämän seurantaraportin tuottamiseen.

Seppo Koivula kaupallinen neuvos


4

1. Johdanto EU jäsenyytemme alkaessa viljan hinta Suomessa oli noin puolet unionin silloisesta viljan-hinnasta ja EU:n viljanhinta oli puolestaan noin puolet maailmanmarkkinahinnasta. Sato-kaudella 2007/08 viljan maailmanmarkkinahinta oli Suomen viljanhintaa korkeammalla ja satokauden 2008/09 alkaessa samalla tasolla. Näihin päiviin saakka viljan- ja öljykasvien tuotantoa on pyritty ohjaamaan etusijassa kan-sallisen tukipolitiikan avulla, mutta maailmanmarkkinoiden toimintaympäristön muutoksista aiheutuneet EU:n tukipolitiikan muutokset ovat tehneet tuotannon ohjauksen kansallisten tukien kautta lähes mahdottomaksi. Kansallisen tukipolitiikan keskeinen tavoite on edel-leen ilmasto-oloistamme aiheutuvan haitan tasoittaminen, mutta sen rinnalle on tullut myös muita tavoitteita kuten ympäristön hoito ja maaseudun kehittäminen. Kansallisen viljastrategian julkaisemisen jälkeen kahdessa vuodessa on tapahtunut mullis-tavia asioita. Strategiantekoa edeltävinä vuosina vilja- ja öljykasvisektorin toimintaympäris-töön vaikuttaneet tekijät tuntuvat staattisilta viime kahden vuoden radikaalien muutosten valossa. Tosiasiassa muutokset alkoivat jo aikaisemmin, 2000-luvun alkuvuosina. 1.1. Toimintaympäristön muutokset – politiikka vs. markkinat Viljaketjun toimintaympäristössä kaksi merkittävimmin vaikuttavaa tekijää ovat politiikka ja markkinat. Vuosikymmeniä politiikalla on ohjattu ja avustettu ensisijaisesti maataloustuo-tantoa, mutta alkutuotannon saamat tuet ovat aina vaikuttaneet myös viljaketjun muihin osiin ja niiden tulosmuodostukseen. EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa on uudistettu use-aan otteeseen 1990-luvulta lähtien. Ulkopuoliset ja sisäiset paineet radikaaleihin uudistuk-siin kasvoivat tämän vuosikymmenen puolivälissä. Omat vaikutuksensa maatalouspolitii-kan muuttamiseen toivat vuosina 2004 ja 2007 toteutuneet itälaajentumiskierrokset. Uusi-en jäsenmaiden tukitarpeet ja niiden ennätyksellinen viljasato vuonna 2005 aiheuttivat huomattavan rasituksen EU:n interventiojärjestelmälle. Viljan maailmanmarkkinahinnat olivat alhaiset 2000-luvun alkupuoliskolla. Maailmanlaa-juinen kysyntä lähti kuitenkin jo silloin kasvuun nopeasti kehittyvien suurten maitten ravit-semustottumusten sekä länsimaiden energiahuollon muutosten myötä. Kiinan viljavarasto-jen hupeneminen ja USA:n etanolituotannon kasvu alkoivat jo 2000-luvun alkuvuosina. Satokaudella 2006/07 maailmanmarkkinoiden kasvanut kysyntä ja samaan aikaan alen-tunut tarjonta laukaisivat syksyllä 2007 viljan- ja öljykasvien hintojen räjähdysmäisen nou-sun. Korkeat maailmanmarkkinahinnat antoivat uuden sysäyksen EU:n maatalouspolitiikan jo vuosia jatkuneille uudistuksille. Aika näytti otolliselta irrottaa politiikan ohjaava käsi rat-


5

kaisevasti viljan- ja öljykasvien tuotannosta. Viljasektorin toimintaympäristö on muuttunut: tuet on irrotettu tuotannosta, tullisuojaa vähennetty, vientituet poistettu ja viljan interven-tiojärjestelmä ainakin toistaiseksi lakkautettu. Komission tarkoitus on jättää EU:n viljan- ja öljykasvituotanto ensisijaisesti maailmanmarkkinoiden kysynnän ja tarjonnan ohjattavaksi. Maatalouspolitiikan ja viljamarkkinoiden välinen suhde on muuttunut myös Suomen vil-jasektorilla. Viljamarkkinoiden vaikutus sektorin toimintaan on selvästi kasvanut. Se ei muuta vielä sitä tosiasiaa, että tuet ovat edelleen Suomen maataloustuotannon perusedel-lytyksiä. Ilman niitä viljantuotantoakaan ei harjoitettaisi näillä leveysasteilla. Myös tukipoli-tiikan tavoitteet ovat muuttuneet: ilmasto-oloista johtuvien haittojen korvaus, ympäristön hoito ja maaseudun monipuolisempi kehittyminen. Markkinat puolestaan ohjaavat yhä enenevässä määrin sitä, mitä maataloudessa tuote-taan. Maataloustuotteiden välinen reaalihintakehitys määrää yleisesti ottaen eri tuotan-tosuuntien houkuttelevuutta ja pitkäaikaista rakennekehitystä. Markkinahinnat määräävät viljan- ja öljykasvien tuotannossa myös lyhytaikaisia rakennemuutoksia, koska seuraavina vuosina hintasuhteet tulevat ohjaamaan eri viljalajien ja öljykasvien pinta-alajakaumaa. Kansallisessa viljastrategiassa nähtiin painopisteen siirtymistä politiikasta markkinoille jo kaksi vuotta sitten. Viljastrategiassa kiinnitettiin huomio markkinoinnin tarpeellisuuteen läpi koko ketjun. Viljan markkinointiosaamisen merkitys korostui syksyllä 2007 äkillisesti muut-tuneessa markkinatilanteessa. 1.2. Suomen vilja- ja öljykasviketjujen tarkastelu Strategiaraportissa sovelletaan ketjunäkökulmaa eli tarkastellaan vilja- ja öljykasviketjujen eri osia, sekä niiden keskeistä vuorovaikutusta sopimusten, hintojen, raaka-aine- ja tava-ravirtojen kautta. Tarkastelun lähtökohtana on tuotteiden kysyntä ja kuluttajan tarpeet. Ku-luttaja tekee ostoksensa päivittäistavarakaupan yksiköissä, vähittäiskauppa on raportin toinen tarkasteltava segmentti. Vähittäiskauppa hankkii elintarvikkeita jalostavalta teollisuudelta. Vuosiraportissa käydään läpi useita teollisuustoimialojen muodostamia ketjuja. Viime syksyllä räjähtäneet viljanhin-nat osoittivat, miten laaja vaikutus viljoilla ja öljykasveilla on elintarviketeollisuudessamme. Mylly- ja leipomotuotteiden lisäksi hinnankorotukset koskivat rehuteollisuuden välityksellä myös kotieläintuotteita ja niiden jalosteita. Elintarviketeollisuuden liikevaihdosta 64 %:a on peräisin toimialoilta, joissa viljaa tai öljykasveja käytetään raaka-aineena joko suoraan tai välillisesti. Viljakauppa välittää raaka-ainetta viljelijöiltä kotimaan jalostavalle teollisuudelle sekä ul-komaan markkinoille. Viljakaupan toimintaa on varsin vähän tutkittu, mutta sen merkitys


6

ketjun toiminnan tehostamisessa on kasvanut korkeiden viljanhintojen ja lisääntyneiden markkinariskien myötä. Viljan kysyntä ja tarjonta vaihtelee eri aikoina. Siksi on tärkeää seurata ja analysoida nii-den kehitystä ja tehdä myös ennusteita tulevasta kehityksestä. Ennusteissa tiivistyy koko viljaketjun toiminta, tavoitteet ja odotukset ja niissä saivat konkreettisen muodon ja tason kansallisessa viljastrategiassa linjatut päämäärät. Strategiaraportissa tarkastellaan miten ennusteet toteutuivat kahden viime vuoden osalta: päivitetään taseet todellisilla luvuilla sekä oikaistaan ennusteet ja jatketaan niitä vuoteen 2018 saakka. Viljan- ja öljykasvien viljely on ketjun eniten tutkittu segmentti, jonka toiminta on ollut sa-malla eniten politiikan vaikutuksen alainen. Viime kahden vuoden tapahtumat kuitenkin muuttivat viljanviljelyn yhä markkinavetoisemmaksi, joten toimijoiden on ollut opittava uu-sia toimintatapoja. Tuotantopanosten segmentin kohdalla selvitetään viljanviljelyssä tarvittavien tuotanto-panosten markkina- ja hintakehitystä.

Viljaketjun seViljaketjun seViljaketjun seViljaketjun seggggmenttien menttien menttien menttien tarkastelun rakenne vuosiraportissatarkastelun rakenne vuosiraportissatarkastelun rakenne vuosiraportissatarkastelun rakenne vuosiraportissa....

KulutusKulutusKulutusKulutus

LeipLeipLeipLeipoooomomomomo LihaLihaLihaLiha MeijeriMeijeriMeijeriMeijeri

AlkohAlkohAlkohAlkohoooolililili PanimoPanimoPanimoPanimo

MyllyMyllyMyllyMylly RehuRehuRehuRehu RehuRehuRehuRehu

EtanoliEtanoliEtanoliEtanoli MallasMallasMallasMallas

Viljan kysyntäViljan kysyntäViljan kysyntäViljan kysyntä

Viljan tarjontaViljan tarjontaViljan tarjontaViljan tarjonta

Viljan tuViljan tuViljan tuViljan tuooootantotantotantotanto

PanoksetPanoksetPanoksetPanokset

Suomen vilja ketju

Kauppa

Teollisuus Kauppa

Alkutuotanto

Panokset

ViljakauppaViljakauppaViljakauppaViljakauppa

Viljatase Viljatase

VähittäiskauppaVähittäiskauppaVähittäiskauppaVähittäiskauppa

Kulutus


7

2. Kulutus Kansallinen viljastrategia asettaa kulutuksen ja kuluttajien tarpeet Suomen viljaketjun kes-keisimmäksi ohjaavaksi tekijäksi. Kotimainen kysyntä on ensiarvoisen tärkeä, sillä ketjun lopputuotteilla tavoitellaan pääasiassa kotimaisia kuluttajia. Ulkomainen kysyntä on stra-tegiassa myös todettu tärkeäksi tekijäksi, koska jatkuvasti kasvavan tuonnin vastapainoksi on myös kyettävä viemään jalostettuja elintarvikkeita. Hyvin kehittyvä elintarvikkeiden vienti merkitsee ketjun kilpailukyvyn parantumista. Viljan ja öljykasvien ja niistä jalostettujen tuotteiden kysyntä kasvaa 2-3 %:n vuosivauhdilla kansainvälisillä markkinoilla. 2.1. Kotimaan kulutus Viljastrategian visio alkaa sanoilla: ”Suomalaiset viljatuotteet ovat haluttuja ja niillä on vahva asema kotimarkkinoilla.” Lähtökohtana on siis suomalaisen kuluttajan tarpeiden tyydyttäminen, joten kysynnän säilyminen ja kasvu ovat koko viljaketjun kannalta olennai-nen asia. Viljastrategian laatimisen jälkeiset kaksi vuotta osoittavat, että esitetyt ennusteet viljan ko-konaiskulutuksen nousemisesta ovat pääpiirteissään toteutuneet. Viljalajikohtaiset kulu-tusennusteet ovat myös pääosin pitäneet paikkansa, ainoana poikkeuksena vehnä, jonka kulutus laski hieman viime parin vuoden aikana. Sen sijaan rukiin ja kauran kulutuksen kasvu on jatkunut viljastrategian ennusteiden mu-kaisesti. Ruis on Suomen leipäkulttuurin perinteinen ja runsaskuituinen raaka-aine. Kaural-la puolestaan on erittäin hyviä näkymiä puuro-, pasta-, keksi-, ja myslimarkkinoilla, joiden kautta kauran elintarvikekäyttö ja kauran kulutus on kasvanut ja voi tulevina vuosina jat-kaa kasvuaan. Kuluttajat ovat tietoisia viljan terveysvaikutuksista ja kuidun ravitsemuksellisesta arvosta ja ovat siten valinneet terveellisempiä viljatuotteita. Suomen viljaketjussa on panostettu ni-menomaan kauran ja rukiin terveysominaisuuksien tutkimiseen ja tunnetuksi tekemiseen sekä tuotekehitykseen ja yleisesti kuidun saannin nostamiseen. Terveysvaikutteisuus ja kotimaan viljan puhtaus ovat argumentteja, joita koko viljaketjun tulisi käyttää hyväkseen kotimaisen viljan kulutuksen edistämiseksi myös jatkossa. Viestintä ja markkinointi ovat edelleen avainasemassa, tuotekehityksen lisäksi on jatkettava positii-vista viestintää täysjyväviljan terveysvaikutuksista. Vuonna 2007 vehnän kulutus oli Suomessa 48 kiloa, rukiin 16,7 kiloa ja kauran 4,5 ki-loa. Tulevina vuosina varsinkin täysjyvätuotteiden arvioidaan antavan viljan kulutukselle


8

uuden sysäyksen. Vuoteen 2018 mennessä viljan kokonaiskulutuksen odotetaan yltävän nykyisestä 81 kilosta 86,3 kiloon henkeä kohti. Viljan kulutuksen nousu jatkuu, vaikka vilja ja sen kautta viljatuotteet ovat kallistuneet ruokakaupoissa tuntuvasti. Terveellisyytensä li-säksi ne kuuluvat edelleen ruokakorin edullisimpiin tuoteryhmiin.

Viljan kulutus Suomessa viljalajeittain vuosina 1960Viljan kulutus Suomessa viljalajeittain vuosina 1960Viljan kulutus Suomessa viljalajeittain vuosina 1960Viljan kulutus Suomessa viljalajeittain vuosina 1960----2007 ja ennu2007 ja ennu2007 ja ennu2007 ja ennussssteet vuoteen 2018.teet vuoteen 2018.teet vuoteen 2018.teet vuoteen 2018.

Lähde: Tike ja MTT Taloustutkimus.

Muista viljastrategiassa esitetyistä tuoteryhmistä perunan kulutus laski hieman ja vihannes-ten kulutus kehittyi ennusteiden mukaisesti. Sen sijaan lihan kulutus kasvoi ennustettua enemmän, 73 kilosta 76,2 kiloon vuodesta 2005 vuoteen 2007. Kasvu jakautui epätasai-sesti lihalajien kesken, naudanlihan kulutus nousi kahden vuoden aikana reilulla puolella prosentilla, kun taas sianlihan kulutus yli 4 %:lla ja siipikarjanlihan kulutus peräti 10 %:lla. Suomalaiset söivät vuonna 2007 18,7 kiloa naudanlihaa, 34,9 kiloa sianlihaa ja 17,6 kiloa siipikarjanlihaa henkeä kohti. Vaikka vilja ja liha ovat tavallaan toisiaan korvaavia ja kilpailijoita, on edelleen muistettava, että lihan tuottamiseen käytetään paljon viljaa. Var-sinkin viljaa eniten käyttävien sian- ja siipikarjanlihan kysyntä on kasvanut nopeasti. 2.2. Kysyntä ulkomaan markkinoilla Viljan kysyntä kasvoi maailmalla merkittävästi viimeisen kahden vuoden aikana. Kasvussa oma osansa oli bioenergiakysynnällä, mutta ihmisten ravintona kuluu maailmassa myös entistä enemmän viljaa. Kysynnän odotetaan pitkällä aikavälillä kasvavan maailman väes-tön ja elintason nousun myötä.

0

5

10

15

20

25

30

35

40

45

50

55

60

65

70

1960

1963

1966

1969

1972

1975

1978

1981

1984

1987

1990

1993

1996

1999

2002

2005

2008

2011

2014

2017

vehnä ruis kaura ohra


9

Viljastrategian visio jatkuu näin: ”Suomalaiset viljatuotteet ovat myös kansainvälisesti kil-pailukykyisiä.” Viimeisen kahden vuoden aikana suomalaisen viljan kysyntä onkin voimak-kaasti kasvanut. Vuoden 2007 vientivolyymi ylitti reilusti vuosikymmenen aiemman ennä-tyksen vuodelta 2002. On huomattava myös viennin arvon nousu; suurempi määrä myy-tiin aiempaa huomattavasti kalliimmalla. Viljan viennin keskiarvo nousi vuosien 2003-2005 110-120 €/t tasosta 187 €/tonniin vuonna 2007 ja 218 €/tonniin vuoden 2008 ensimmäisellä puoliskolla. Myös jalostettujen viljatuotteiden kysyntä kasvoi. Aiempien vuosien 130-140.000 tonnin sijaan vuonna 2007 vietiin jo 156.000 tonnia viljatuotteita. Vuoden 2005 alhainen luku selittyy mallasviennin notkahduksella. Maltaan osuus onkin ollut noin 67 % viljatuotteiden viennistä. Viime vuonna kuitenkin myös myllytuotteiden, kuten kaurahiutaleiden, menekki kasvoi ulkomaan markkinoilla. Viljatuotteiden viennin arvo nousi puolitoistakertaiseksi edellisestä vuodesta.

Viljan ja jalostettujen tuotteiden vientiViljan ja jalostettujen tuotteiden vientiViljan ja jalostettujen tuotteiden vientiViljan ja jalostettujen tuotteiden vienti, , , , 2002200220022002----2020202008 I08 I08 I08 I.... Lähde: Tulli; viljat (CN10), viljapohjaiset tuotteet (CN11).

Kansallisessa viljastrategiassa linjattiin tavoite, jonka mukaan viennissä on pyrittävä pi-temmälle jalostettujen viljatuotteiden vientiin jyvien viennin sijaan. Jalostettujen tuotteiden suhteellinen osuus kuitenkin laski vuosina 2007-2008, mikä johtui runsaan ja hyvänlaatui-sen viljasadon aiheuttamasta viljan viennin lisäyksestä. Jalostettujen tuotteiden osuus vien-nin rakenteessa on tärkeä tunnusluku, jota tulee jatkossakin tarkoin seurata.

627

627

627

627

509

509

509

509

493

493

493

493

383

383

383

383 475

475

475

475

710

710

710

710

408

408

408

408

135

135

135

135

140

140

140

140

136

136

136

136

116

116

116

116

136

136

136

136

156

156

156

156

69

696969

17.7%

21.5% 21.7%

23.2%

22.3%

18.0%

14.4%

0

100

200

300

400

500

600

700

800

900

1000

2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008-I

Viennin volyymi

tuhat t81

818181

61

616161

54

545454

42

424242 64

646464

133

133

133

133

89

898989

49

494949

47

474747

43

434343

33

333333

40

404040

60

606060

34

343434

27.7%

31.0%

38.2%

44.2%

44.5%

43.8%

37.5%

0

20

40

60

80

100

120

140

160

180

200

220

2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008-I

Viennin arvo

miljoona € % Jalostettujen tuotteiden osuus Viljapohjaiset tuotteet Viljat

% Jalostettujen tuotteiden osuus Viljapohjaiset tuotteet Viljat


10

3. Vähittäiskauppa 3.1. Vähittäiskaupan rakennemuutos Päivittäistavarakaupan kilpailutilanne on muuttunut yhä selvemmin kahden suuren kisaksi. Vuonna 2000 kahden johtavan vähittäiskauppaketjun yhteenlaskettu markkinaosuus oli yli 66 % ja se kasvoi lähes 70 %:in vuoteen 2005 mennessä. Kahden viime vuoden aikana keskittyminen vielä kiihtyi ja on johtanut kahden suurimman ketjun lähes 75 % markkina-osuuteen.

Vähittäiskauppayritysten markkinaosuuksiaVähittäiskauppayritysten markkinaosuuksiaVähittäiskauppayritysten markkinaosuuksiaVähittäiskauppayritysten markkinaosuuksia vuosina 2000 vuosina 2000 vuosina 2000 vuosina 2000----2007,2007,2007,2007, ((((%%%%).).).).

2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007

S-ryhmä 28,9 30,5 31,1 31,1 34,3 35,9 39,9 41

K-ryhmä 37,6 36,5 36 35,8 35,3 33,9 33,4 33,9

Tradeka/Elanto 12,4 12,6 12,9 12,7 10 10,8 11,9 11,9

Lidl .. .. .. 1,8 2,8 3,7 4,1 4,7

Muut yritykset 21,1 20,4 20 18,6 17,6 15,7 10,7 8,5

Lähde: AC Nielsen. Lidlin luvut ovat arvioita.

Rakenteellinen kehitys näkyy suomalaisten ruokaostosten keskittymisessä suuriin kauppayk-sikköihin, jotka hoitavat vuosi vuodelta kasvavan osan päivittäistavarojen myynnistä. Maa-seudun ja haja-asutusalueiden pienkauppojen eli kyläkauppojen määrä on lähes puolittu-nut EU-vuosien aikana. Hypermarkettien myynnin osuus nousi 15 %:sta 24 %:iin ja isojen supermarkettien osuus kasvoi 20 %:sta peräti 33 %:iin vuosien 1995 ja 2007 välillä. Vuo-

8,68,68,68,6

9,99,99,99,910,510,510,510,5

11,011,011,011,011,411,411,411,4 11,611,611,611,6 11,911,911,911,9

12,412,412,412,413,013,013,013,0

01

2

3

4

56

7

8

9

1011

12

13

14

1995 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007

miljardi €

Vähittäiskauppa välittää teollisuuden tuotteet kuluttajille. Päivittäistavaramyynti on laajen-tunut tasaisen voimakkaasti viime vuosina. Vuonna 2007 se oli yhteensä 13,05 - miljardia €, eli 5,2 % korkeampi kuin vuotta aiemmin. Myyntihin-tojen dramaattinen nousu viime vuoden lopusta lähtien lupaa ennätysmäisen myynnin euro-määräisesti myös vuodeksi 2008. Tuoreet kuukausitilastot osoittavat, että elintarvikkeiden korkeat hinnat eivät ole jarrut-taneet vähittäiskauppa-alan kokonaismyyntivolyymia, joten elintarvikkeiden kysyntä Suo-messa on varsin joustamatonta hintojen suhteen.

Päivittäistavarojen myynti SuomePäivittäistavarojen myynti SuomePäivittäistavarojen myynti SuomePäivittäistavarojen myynti Suomesssssa.sa.sa.sa. Lähde: AC Nielsen.


11

den 2008 alussa päivittäistavaraa myyviä toimipaikkoja oli 3922 ja 58 % myynnistä kulki 673 suurimman myymälän kautta. Vähittäiskauppasektorin rakenteelliset muutokset ilmenivät myös suurten ketjujen sisäisinä organisaatiouudistuksina. Vielä 2000-luvun alkuvuosina kilpailtiin hinnoilla. Tällöin elin-tarvikkeiden hintakehitys oli maltillinen ja ne nousivat välillä jopa yleistä hintakehitystä hi-taammin. Kovan hintakilpailun seurauksena kotimaiset kaupan alan yritykset ovat joutu-neet tekemään erilaisia sisäisiä rakennejärjestelyjä ylläpitääkseen kannattavuuttaan. Entistä kurinalaisemmalla ketjuliiketoiminnalla on saavutettu tehokkuutta ja merkittäviä kustannus-säästöjä. 3.2. Tavaranhankinta, toimitussopimukset Vähittäiskaupan suurissa ketjuissa toimii itsenäisiä kauppiaita, jotka kilpailevat keskenään paikallisesti. Ketjujen tukkutoiminta ja tavarahankinta on kuitenkin äärimmäisen keskittynyt. Suuret ketjut pyrkivät käyttämään neuvotteluvoimaansa elintarvikeyritysten kanssa tehtävis-sä tavaranhankintasopimuksissaan. Keskitetysti hankittujen elintarvikkeiden osuus molem-milla johtaville ketjuilla on reilusti ylittänyt 80 %, joten kauppiaiden paikallisille hankinnoil-le jää yhä supistuva tila. Paikallisesti valmistetuista elintarvikkeista leipomotuotteet, tuoreli-ha ja tuoreet juustot ovat päässeet paikalliskauppojen hyllyille; myllytuotteet vain siinä ta-pauksessa, että pienet yritykset sattuvat toimimaan lähialueella. Vilja- ja öljykasviketjuihin kuuluvat elintarvikeyritykset ovat kuitenkin pääasiassa isoja yrityk-siä lukuun ottamatta leipomoalan pienyrityksiä. Jopa valtakunnallisesti suuret valmistajat joutuvat koviin hintaneuvotteluihin suurketjujen kanssa, keskisuurista toimittajista puhumat-takaan. Viime syksyn nopeasti nousseet raaka-ainehinnat saivat aikaan olennaisia muutoksia toi-mitussopimusten käytäntöön. Aiempina vuosina elintarvikeyritykset toimittivat tavaraa 3-12 kuukauden kiinteähintaisilla sopimuksilla. Viime vuoden lopun kädenväännön jälkeen suurten ketjujen hankintaorganisaatiotkin hyväksyivät kallistuneiden raaka-aineiden ja muiden kustannusten vaikutusten siirtämisen hintoihinsa. Useammassa tapauksessa he taipuivat myös tarkistamaan toimitussopimisten käytäntöä. Sopimusten aikajännettä lyhen-nettiin ja nykyään saatetaan lisätä klausuuli hintojen tarkistamisesta raaka-aineiden hinto-jen oleellisesti muuttuessa. 3.3. Elintarvikkeiden hinnat vähittäiskaupassa Elintarvikkeiden vähittäishinnat pysyivät vuonna 2007 pitkälti edellisvuoden tasolla. Hinta-tasoon ei tullut muutoksia edes vuoden loppupuolella, vaikka raaka-aineiden hinnat ehti-vät kaksinkertaistua. Hinnankorotukset näkyvät vähittäiskaupassa vasta vuoden 2008 alus-sa.


12

Myllytuotteista vehnäjauhon hinta jopa laski vuoden 2007 loppupuolella, joten vuoden 2008 tammikuussa tehty hinnankorotus oli jyrkempi kuin muissa tuoteryhmissä. Vehnäjau-hot ovat aina kuuluneet edullisimpiin elintarvikkeisiin, joten hinnannousu kuluttajalle ei ollut kovin huomattavaa euromääräisesti; jauhon kilohinta nousi 0,4 eurosta 0,6 euroon. Leipomo ja myllytuotteiden hinnankorotukset vaihtelivat suuresti tuotteittain: hinnankoro-tustarpeet olivat sitä suuremmat mitä raaka-ainevaltaisemmasta tuotteesta oli kyse. Jauha-tuksessa raaka-aineet muodostavat suurimman osan kustannuksista kuin pidemmälle ja-lostetuissa leipomotuotteissa, joissa viljaraaka-aineen osuus on enintään 10 %. Tämä selit-tää eroja mylly- ja leipomotuotteiden hintojen kehityksessä. Liha- ja meijerituotteiden vähittäishinnat nostettiin myös vasta vuoden 2008 alussa, mutta seuraava tuntuva hinnantarkistus tehtiin jo keväällä. Maidon ja juuston hintakehitys ha-vainnollistaa, miten entiset pitkäaikaiset tasaiset hinnat ovat nykyään nousseet portaittain noin neljän kuukauden välein. Kohonneet rehunhinnat ovat asettaneet hinnankorotuspai-neita myös lihatuotteille, mutta esimerkiksi sianlihan ylitarjontatilanne Euroopassa ja sieltä peräisin oleva tuontiliha on pitänyt joidenkin lihatuotteiden hinnat alhaisina. Vähittäiskaupassa säännöllisin aikavälein tehdyt hinnantarkistukset näkyvät hyvin marga-riinituotteiden hinnankehityksessä. Öljykasvien tuottajahinnat alkoivat kohota jo vuonna 2005. Niiden hinta on noussut jatkuvasti sen jälkeen ja varsin jyrkästi vuoden 2007 lopus-sa. Margariinien hinnat seurasivat raaka-aineiden hinnannousua viiveellä. Pisin viive on kuitenkin nähtävissä rypsiöljyn hintakehityksessä.

MyllyMyllyMyllyMylly---- ja leipomotuotteiden ja leipomotuotteiden ja leipomotuotteiden ja leipomotuotteiden hintakehitys, 2006 tammhintakehitys, 2006 tammhintakehitys, 2006 tammhintakehitys, 2006 tammiiiikuu=100kuu=100kuu=100kuu=100 %.%.%.%. Lähde: Tilastokeskus.

90%

95%

100%

105%

110%

115%

120%

125%

130%

135%

140%

I II III IV V VI

VII

VIII IX X XI XII I II III IV V VI

VII


VII

2006 2007 2008

Vehnäjauhot, 2 KG

Kaurahiutaleet, 1 KG

Reikäleipä, 1 KG

Sekahiivaleipä, 1 KG

Kauraleipä, 500 G


13

LihaLihaLihaLiha---- ja mei ja mei ja mei ja meijerituotteidenjerituotteidenjerituotteidenjerituotteiden hintakehitys hintakehitys hintakehitys hintakehitys vähittäiskaupassa vähittäiskaupassa vähittäiskaupassa vähittäiskaupassa, 2006 tamm, 2006 tamm, 2006 tamm, 2006 tammiiiikuu=100kuu=100kuu=100kuu=100 %.%.%.%. Lähde: Tilastokeskus.

Ohraa jalostava alkoholiteollisuus sai vietyä hinnankorotukset vähittäiskauppaan yhdessä erässä vuoden 2008 alussa. Viinan hinta on aina ollut tasainen, mutta oluen hintaan vai-kuttanevat myös sääolot, tarjonnan ja kysynnän kehitys ja myynnissä olevien oluttyyppien eri painoarvo.

Margariinin, kasviöljyn ja alkoholijuomien hintakehitys, 2006 tammMargariinin, kasviöljyn ja alkoholijuomien hintakehitys, 2006 tammMargariinin, kasviöljyn ja alkoholijuomien hintakehitys, 2006 tammMargariinin, kasviöljyn ja alkoholijuomien hintakehitys, 2006 tammiiiikuu=100kuu=100kuu=100kuu=100 %.%.%.%. Lähde: Tilastokeskus.

90%

95%

100%

105%

110%

115%

120%

125%

130%

135%

140%

I II III IV V VI VII

VIII IX X XI XII I II III IV V VI VII


2006 2007 2008

Naudan paisti, 1 KG

Täysmaito, 1 L

Edamjuusto, 1 KG

Porsaan kinkku, 1 KG

Broilerin rintafile, 1 KG

90%

95%

100%

105%

110%

115%

120%

125%

130%

135%

140%

I II III IV V VI VII



2006 2007 2008

Talousmargariini, 500 G

Jääkaappimargariini, 400 G

Koskenkorvapullo, 0,5 L

Rypsiöljy, 1 L

III-olut, 12-pack, 3960 ML


14

4. Viljaa ja öljykasvia jalostavat teollisuusketjut Vähittäiskaupan rakennemuutokset ja nopea keskittyminen toivat suuria haasteita kotimai-selle elintarviketeollisuudelle 2000-luvulla. Kilpailuttaminen kaupan omien merkkien tuot-tamiseksi, tuontitavaroiden uhka sekä laatikkomyymälöiden halpa hintataso ja suppea valikoima kiristävät kilpailua kotimaisten tavarantoimittajien keskuudessa ja painavat jalos-tavan teollisuuden katteita. Valmistajat ovat vastanneet haasteisiin tuotantoa tehostamalla, toimintavaiheita ulkoistamalla sekä erikoistumisella. Teollisuuden neuvotteluvoimaa on vaikea säilyttää vähittäiskauppaketjujen keskittyvää ta-varanhankintaa vastaan, vaikka 2007 lopun jyrkkä raaka-ainehinnan nousu on tuonut jonkin verran joustavuutta toimitussopimuksiin. Logistiikan tehostamiseen pyrkiessään kauppaketjut hankkivat yhä enemmän elintarvikkeita suurilta valmistajilta, mutta kaupan rakennemuutokset koettelevat myös näitä. Hinnankorotuksista on jokaisen yrityksen neuvo-teltava erikseen toimitussopimuksia uusittaessa. Toisaalta vähittäiskauppa seuraa raaka-ainehintoja tarkasti ja hintojen pudotessa painostaa teollisuusyrityksiä laskemaan tuot-teidensa hintoja välittömästi. Kotimaisen elintarviketeollisuuden kannalta on edelleen tärkeää ylläpitää tuotemerkkejä, joilla voi erottua kuluttajien silmissä. Myös kotimaisuudella ja elintarvikkeiden jäljitettävyy-dellä on lisäarvoa. Elintarviketeollisuusyritysten markkinointipanostuksella on keskeinen merkitys sekä koti-maassa että ulkomaan markkinoilla. Kansallisessa viljastrategiassa korostettiin markki-noinnin sekä tutkimuksen ja kehityksen tärkeyttä. Kulutusta voi nostaa uusilla ja innovatiivi-silla tuotteilla. Siksi toimialojen tunnuslukuvertailussa toimialojen koon, kannattavuuden ja vakavaraisuuden lisäksi on esitetty mainos-, myynti- markkinointikulujen sekä tutkimus ja kehityskulujen osuudet kaikista kuluista. Eri toimialojen markkinointikulujen osuus näyttää johdonmukaiselta, mutta T&K kulujen osuus on tulkittava varovaisemmin, koska yritysten kaikki T&K kulut eivät välttämättä näy lähteenä käytetyssä tilinpäätöstilastoaineistossa. Näiden lisäksi Liitteessä 2 on esitetty vertailu teollisuustoimialojen kannattavuuden ja vaka-varaisuuden tunnusluvuista. Teollisuuden toimialakatsaukset sisältävät alan suurimpien toimijoiden ja markkinaraken-teen kuvauksen. Kilpailutilanteella ja markkinavoimilla on vaikutusta ketjun muihin seg-mentteihin ja niiden välisiin suhteisiin, joten toimialojen sisäisen kehityksen lisäksi selvityk-sessä pureudutaan teollisuusyritysten raaka-ainehankintaan sekä toimituskäytäntöön vähit-täiskaupan suuntaan. Viljan hintavaihtelun seurauksena elintarvikeyritysten toimintatavat ovat muuttuneet sekä raaka-aineiden hankinnassa että valmiiden tuotteiden toimituksissa vähittäiskauppaan.


15

4.1. Leipomo – mylly ketju 4.1.1. Leipomoteollisuus

Leipomoteollisuus on viljanjalostuksen suurin ja koko elintarviketeollisuuden kolmanneksi suurin toimiala. Leipomoteollisuus on tuoreusvaatimusten ja makutottumusten vuoksi kes-kittänyt tuotantonsa kotimaan markkinoihin. Leipomotuotteiden kulutus

Leipomoalalla kulutusnäkymät ovat suotuisia kaikissa päätuoteryhmissä, kuten tuoreissa leivissä, kahvileivissä ja pakasteissa. Tosin pakasteiden myynnin pitkään jatkunut kasvu on hiipumassa. Kahvileivän kulutus on nousussa. Viinereiden aika alkaa olla pikkuhiljaa ohi, mutta pullia ja täyttöpitkoja suositaan edelleen. Sekaleipien kulutus on myös kasvanut. Se on nostanut rukiin kulutusta ja yleisesti ottaen kuidun saantia, sillä sekaleivässä käytetään enemmän ruista ja vähemmän vehnää. Täysjyvä ja kuitu ovatkin tuttuja käsitteitä kuluttajal-le, mutta GI-mittari eli kylläisyyden tunne on vielä vähemmän tunnettu. Ruisleipä on suomalaisille tärkeä tuote. Viime vuoden aikana ruisleivän tarkaksi määritel-mäksi tuli vähintään 50 % ruispitoisuus. Kauraleivällä ja ohraleivällä ei toistaiseksi ole vas-taavia määritelmiä. Leipomotuotteiden, etenkin ruisleivän ja erikoisleipien, kulutuksen en-nustetaan nousevan edelleen, mikä voi lähivuosinakin näkyä vähittäiskaupan myymän vo-lyymin nousussa. Nykyään vaikuttavimpia kulutustrendejä ovat terveellisyys, ympäristö ja vastuullisuus. Ter-veellisyys on samalla vastuunkantoa kuluttajasta. Leipomoiden ja vähittäiskaupan välinen suhde

Suomessa leipomotuotteet myydään valtaosin leipomoyritysten merkkien alla. Kaupan omi-en merkkien osuus myynnin arvosta on vain noin 10 %. Vuonna 2007 leipomoiden omien tuotemerkkien osuus oli tummien ruokaleipien myynnistä 98,8 %, vaaleiden ruokaleipien myynnistä 97,6 % ja kahvileivistä oli 93,2 %. Ainoastaan leivonnaispakasteiden osalta kaupan omat merkit ovat valloittaneet hyllytilaa, jossa leipomoiden omien tuotemerkkien osuus on enää 70,2 %. Edellisvuonna se oli 69,3 %. Keskittyneen vähittäiskaupan neuvotteluvoima näkyy hyvin juuri leipomoalalla, sillä ala on usean sadan pienleipomon värittämänä erittäin kilpailtu. Leipomojen vuoden 2007 sopi-mukset olivat voimassa vuoden loppuun ja raaka-aineiden hinnankorotuksia saatiin siirret-tyä hintoihin vain viiveellä. Leivän hinnassa kaikkien raaka-aineiden osuus on 20-30 % viljaraaka-aineiden osuuden ollessa 4-6 %. On huomioitava, että viljan osuus leipomoi-den myyntihinnassa on paljon suurempi kuin leivän vähittäiskauppahinnassa.


16

Raaka-aineiden hinnannousu pakottaa leipomoteollisuuden hintojen tarkistamiseen. Suur-ten konevaltaisten yritysten kustannusrakenteessa palkkojen osuus on suhteessa pienempi. Mikäli raaka-aineiden hintojen noustessa isot yritykset onnistuvat nostamaan hintojaan kustannuspaineisiin vedoten, tarjoutuisi pienillekin leipomoille paremmat mahdollisuudet hinnankorotusten hyväksyttämiseen. Isot leipomot myyvät suuret määrät leipää vähittäiskaupan hankintaorganisaatioille suh-teellisen pienellä katteella. Pienet leipomot asioivat suoraan alueensa kauppiaiden kanssa, joten ne pystyivät nostamaan hintojaan jo viime lokakuussa, kun taas isot leipomot ketju-valikoiman kautta vasta vuoden alusta. Isojen vähittäiskauppaketjujen strategia sallii myös paikallisten tuotteiden markkinoille pääsyn. Pienten paikallisten leipomojen tuotteet tuovat kaupan valikoimaan oman monipuolisen ja arvostetun lisänsä. Leivän kuluttajahinnassa kaupan kate vaihtelee 30-35 %:in välillä. Leipomoteollisuuden markkinarakenne

Kotimaisuutta arvostetaan leipomotuotteissa. Tuonnin osuus on hyvin pieni, kotimaiset yritykset hallitsevat valtaosaa, noin 96 % leipämarkkinoista. Leipomoteollisuuden markki-natilanne on useita vuosia säilynyt samanlaisena. Fazer Leipomot ja Vaasan & Vaasan yhdessä hallitsevat noin 60 % markkinoista ja 10-20 keskisuurella leipomolla on yli 20 %:n markkinaosuus. Viimeksi mainituista nousee selvästi esille kaksi nopeasti laajentu-nutta ryhmittymää: Ykkösleipurit ja Perheleipurit. Alle 15 % markkinaosuus jakaantuu use-alle sadalle pienelle toimijalle. Seuraavien kymmenen vuoden aikana pienleipomoiden määrä jatkaa laskuaan. Toden-näköisin kehityksen suunta on isojen ja keskisuurten leipomoiden osuuden lievä, muuta-man prosenttiyksikön kasvu pienten kustannuksella. Suurten ja keskisuurten yritysten jou-kossa markkinoiden rakenne on melko pysyvää. Merkittävän ulkomaisen toimijan markki-noille tulo ei ole kokonaan pois suljettavissa, mikä voi muokata markkinaosuuksia uudel-leen. Leipomotuotteiden ulkomaankauppa

Leipomotuotteiden ulkomaankauppa on ollut varsin vähäistä, mutta toisaalta suurimmat leipomoalan yritykset ovat etabloituneet menestyksellisesti Baltian maihin ja Venäjälle. Lei-pomotuotteita myydään pääasiassa kotimaahan, vain pieniä eriä viedään ulkomaille, esi-merkiksi korppuja, näkkileipää, tai pitkään säilyvää ruisleipää. Tuonti on myös vähäistä, suomalaisilla on omat makutottumuksensa ja tuoretta leipää on hankala kuljettaa. Suo-men markkinoille on vaikea tulla muualta. Pakastetuotteet ovat olleet poikkeuksia, niitä on usein markkinoitu kaupan omilla tuotemerkeillä.


17

4.1.2. Myllyteollisuus

Myllyteollisuuden markkinatilanne

Euroopan myllyteollisuutta on vaivannut ylikapasiteetti. Tosin sitä on jonkin verran purettu esimerkiksi Saksassa ja Itä-Euroopassa. Myllyteollisuuden tunnusmerkkejä maailmassa ja Euroopassa ovat heikko kannattavuus ja rajallinen kyky investoida. Rahaa ei aina riitä mo-dernisointiin, aina ei edes jälleenhankintoihin tai poistojen korvaamiseen. Aikaisempi kor-kea tuotantovolyymi oli perustunut vientiin, joka on sen jälkeen tuntuvasti laskenut. Viennin supistuminen aiheuttaa vaikeuksia muun muassa Ranskan, Hollannin ja Belgian vientimyl-läreille. EU poisti vientituen ja samalla USA on rakentanut myllyjä ympäri maailman esi-merkiksi Aasian ja Afrikan maissa. Suomen myllyteollisuuden neljä suurinta toimijaa ovat olleet Fazer Mylly, Raisio, Helsingin Mylly ja Myllyn Paras. Kinnusen mylly on myös nousemassa suurimpien kauppamyllyjen ryhmään. Syksyllä 2006 alkanut hintakilpailu painoi toimialan katteet alas, ja vuosi 2007 jäi myllyteollisuudelle tappiolliseksi. Jauhojen hinnannousun jälkeen muutoksia tuli isoihin mylly-leipomoasiakassuhteisiin. Vehnän ja rukiin jauhatuskapasiteettia on jonkin verran purettu alalla, mikä on johtanut markkinarakenteen uudelleen järjestelyyn. Toimialan ko-konaiskapasiteetin käyttöaste on parantunut. Suomessa toimii myös joukko paikallismyllyjä, joita oli vuonna 2008 noin 50. Niiden lu-kumäärä laskee koko ajan ja vuonna 2020 niitä oletetaan olevan enää noin 20. Samalla kun pienmyllyjen lukumäärä laskee, niiden jauhatuskapasiteetti ei muutu, mikä merkitsee joukon sisällä vahvaa keskittymistä. Pienten myllyjen osuus Suomen rukiin jauhatuksesta on n. 12 %, ja vehnän jauhatuksesta n. 3 %. Suurimpia ruismyllyjä ovat Kinnusen mylly, Vääk-syn mylly ja Liperin mylly. Suurin ulkomainen mylly Suomen jauhomarkkinoilla on virolai-nen Tartu Veskid, joka toimittaa jauhoja pääasiassa keskikokoisille leipomoille ja tukkujen kautta pienille leipomoille. Tulevaisuudessa ei ole markkinarakenteessa odotettavissa suuria muutoksia. Cerealian suunnitelmat Suomen markkinoilla ovat kysymysmerkki. Se on naapurimaissa toimivista viljaa jalostavista yrityksistä suurin ja periaatteessa voisi etabloitua Suomen markkinoille.

Ulkomaankauppa

Vaikka myllytuotteiden ulkomaankauppa on ollut toistaiseksi melko vähäistä, etenkin veh-nä- ja ruisjauhojen tuontiuhka on olemassa. Pääosa tuontijauhosta on peräisin Virosta. Toisaalta sinne myös viedään jauhoja Suomesta.


18

Vehnäjauhon ulkomaankauppa vuosVehnäjauhon ulkomaankauppa vuosVehnäjauhon ulkomaankauppa vuosVehnäjauhon ulkomaankauppa vuosiiiina 2000na 2000na 2000na 2000----2007200720072007.... Lähde: Tullihallitus.

Raaka-ainehankinta

Markkinat ja hinnat ratkaisevat raaka-aineen ostokanavien käytön, eli sen, ostavatko myllyt viljaa suoraan viljelijöiltä vai välittäjien kautta. Sopimustuotannon merkitys on isoilla myl-lyillä vielä suhteellisen vähäinen. Pienmyllyt ostavat viljaa suoraan tiloilta, ne eivät käytä välittäjiä. Viljaa ostetaan yhä suuremmissa erissä ja yhä suuremmilta tiloilta.

Raaka-aine käyttö viljalajeittain Vehnän käyttö myllyteollisuudessa kävi ennätyslukemissa 1990-luvun toisella puoliskolla, jolloin Venäjälle vietiin 40-60.000 ton-nia vehnäjauhoa vuosittain. Vien-nin loputtua vehnän jauhatus va-kiintui 300.000 tonnin yläpuolella ja sittemmin sen alle. Käyttö pysyy todennäköisesti ny-kyisen 290.000 tonnin tasolla lähivuosina. Hienoinen kasvu – lähelle 300.000 tonnia – on mahdollista kymmenen vuoden ajanjaksolla.

390 381357

313 300 305 308 303 311289 284 290

326

050

100

150

200

250

300

350

400

1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007

tuhat t

Vehnän myllyjauhatus vuosina 1995Vehnän myllyjauhatus vuosina 1995Vehnän myllyjauhatus vuosina 1995Vehnän myllyjauhatus vuosina 1995----2007200720072007.... Lähde: Tike.

0123456789101112131415

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

tuhat t

Other

Russia

Sweden

Estonia

0123456789101112131415

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

tuhat t

Other

Sweden

Germany

Estonia

VieVieVieViennnntitititi TuoTuoTuoTuonnnntitititi


19

Rukiin jauhatus on viimeisen neljän vuoden aikana noussut selkeästi. Se, että rukiin kulu-tuksen pitkäaikainen lasku kääntyi viime vuosina nousuun, on koko ketjun – tutkimuksen (VTT) sekä leipomoiden ja leipä-tiedotuksen – määrätietoisen työn tulos. Rukiin terveysvaikutuksille saatiin julkisuutta ja leipomot pa-nostivat tuotekehitykseen. Näkki-leipätuotanto ja -vienti nostavat myös rukiin käyttöä. Myllyt vasta-sivat ketjussa ilmenevään kysyn-nän nousuun jauhatuksia lisää-mällä. Rukiin jauhatus voi nousta edelleen 6-8 % vuoteen 2018 mennessä. Rukiin suurin haaste on kotimai-sen raaka-ainepohjan turvaami-nen: miten saadaan viljelijöiden motivaatio ja viljelyn kannattavuus niin korkealle, että kotimaista ruista riittäisi. Viime vuo-sina omavaraisuusaste on ollut melko matala. Rukiin ongelmina ovat alhaiset satotasot sekä siitä johtuva rukiin viljelyn heikompi kannattavuus muihin viljoihin verrattuna. Uuden teknologian esim. uusien lajikkeiden, hybridirukiin ansiosta on saatu satotasoa nostettua. Kauran myllykäyttö on myös lisääntynyt kahden viime vuoden aikana, mutta senkin taustal-la on vienti, kaurahiutaleita on viety enenevässä määrin Venäjälle. Kuitenkin kaurahiuta-

leiden alihankkijatuotanto Venä-jällä voi tulevaisuudessa laskea Suomen myllyteollisuuden kauran käyttöä. Venäjälle rakennetaan kauramyllyjä myös ulkomaisella pääomalla. Vielä toistaiseksi Ve-näjällä on kaupan valikoimissa melko paljon suomalaisia tuottei-ta, mutta venäläiset brändit nosta-vat päätään nopeasti ja lojaali-suus kotimaisiin elintarvikkeisiin on vahvistumassa. Lähivuosina on löydettävä uusia kohdemaita suomalaisille kauratuotteille.

86 89 87 86 86 87 86 8793 93

99 101

83

0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

100

110

1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007

tuhat t

Rukiin myllyjauhatus vuosina 1995Rukiin myllyjauhatus vuosina 1995Rukiin myllyjauhatus vuosina 1995Rukiin myllyjauhatus vuosina 1995----2007200720072007.... Lähde: Tike.

30 31 30 3034 36 37

40 4045

4851

27

0

5

10

15

20

25

30

35

40

45

50

55

1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007

tuhat t

Kauran myllykäyttö vuosina 1995Kauran myllykäyttö vuosina 1995Kauran myllykäyttö vuosina 1995Kauran myllykäyttö vuosina 1995----2020202007070707.... Lähde: Tike.


20

Myllyjen suhteet leipomoteollisuuteen ja vähittäiskauppaan

Viljan hinnan jyrkkä nousu on aiheuttanut hinnanmuutoksia läpi ketjun. Myllyteollisuus ei ole onnistunut hyödyntämään hinnanmuutosten antamia mahdollisuuksia sen paremmin kuin muutkaan alat. Kuitenkin ketjun sisäinen yhteistyö on tiukentunut ja hinnoittelumeka-nismit on pantu uusiksi. Hinta ei ole enää ”sementoitu”, vaan Keskon ja Inexin sopimuksiin lisätään klausuuli, jonka mukaan raaka-aineen hinnan oleellisesti muuttuessa hinta tarkis-tetaan. Suurasiakkaiden ”business to business” sopimuksissa viljaraaka-aineiden hinnan muutok-set huomioidaan merkittävästi lyhyemmissä jaksoissa, esimerkiksi 2-3 kuukauden välein, vaikka sopimuksen kesto voi olla yhtä satokauttakin pidempi.

Myllyteollisuuden viljalajikohtaiset tuotemahdollisuudet, erikoistuminen ja jalostusasteen

nostaminen

Vehnän myllyjauhatus siirtyy kokoviljan suuntaan, täysjyvävehnäleivällä on hyviä markkina-mahdollisuuksia. Leseet parantavat paitsi jauhon jalostusarvoa myös ravitsemusominai-suuksia. Vehnän käyttö Suomessa on stabiili, mutta leipävehnää voidaan viedä ulkomaille. Ohraakin voitaisiin käyttää nykyistä enemmän jauhoseoksiin ja hiutaleiden tuotantoon. Ohran hyviä ominaisuuksia on kuitupitoisuus, maultaan se tuo vaihtelua ja sitä voidaan käyttää riisin korvikkeena. Näiden ominaisuuksien hyödyntäminen vaatisi tuotekehitystä ja markkinointia. Markkinointiin pitäisi panostaa sekä vähittäiskaupan että kuluttajan suun-taan ja myös suurkeittiöihin, joille tärkein viesti olisi nimenomaan riisin korvaamismahdolli-suus. Ohrassa on potentiaalia, jos sen ravitsemukselliset ominaisuudet osataan markkinoi-da. Kaura on Suomen viljasektorin suurin mahdollisuus sekä raaka-aineena että jalosteena. Lisäarvoa saadaan innovatiivisilla tuotteilla. Esimerkiksi Bioferme valmistaa jogurtin tyyppi-siä YoSa-tuotteita ja Raisio kaurasta valmistettuja välipalakeksejä ja juomia. Kaura antaa leivälle makua, väriä ja säilyvyyttä. Kauran käytön edistämiseksi on useita vuosia tehty pal-jon työtä leipomopuolella. Kauralla on monipuolisia terveysvaikutuksia, ja siitä valmistettua liukoista kuitua ß-glukaania voidaan käyttää leivonnan luonnollisena lisäaineena. Ruis ei raaka-viljana tarjoa mahdollisuuksia, mutta jalostettuna sitäkin enemmän. Ruista voitaisiin viedäkin esimerkiksi jauhona, näkkileipänä ja luomuruisleipänä. Mallastamojen kanssa yhteistyössä voisi tuottaa mallastetusta rukiista hiutaleita, joilla on voimakkaampi aromi ja väri sekä lisää terveysvaikutuksia muun muassa fenolisten yhdisteiden suuren pi-toisuuden vuoksi. Mallastetulla rukiilla on useita käyttömahdollisuuksia ja sitä voitaisiin


21

lisätä erilaisiin tuotteisiin kuten mysliseoksiin, leipiin ja puuroihin. Mallastamalla saadaan lisämakua muihinkin viljoihin. Esikypsytetty ruis on ohran tapaan myös hyvä riisinkorvike. Leipomoalalla on tutkittu rukiin lisäkäytön mahdollisuuksia, mutta se on voimakas vilja, ei ihan kaikille sopiva. Kaura sen sijaan sopii yleisempään käyttöön ja sillä on neutraalimpi maku. Panostuksia rukiiseen liittyvään tutkimukseen ja kehitykseen tullaa jatkamaan. Luomurukiin osuus kasvanee jat-kossa, sen kysyntä Euroopassa ja maailman markkinoilla ylitti tarjonnan satokaudella 2007/2008. Jalostusasteen nostaminen voi tapahtua fraktioimalla viljan jyvä ja lisäämällä tuotteisiin kuitua tai käyttämällä kokojyväjauhoa. Viljaa kuten hienoksi jauhettua kauraa, tai kauraöl-jyä/rasvaa voidaan käyttää kosmetiikkateollisuuden raaka-aineena. Viljan mallastus ja paahto tarjonnee myös mahdollisuuksia jalostusasteen nostamiselle. Pienmyllyjen on elintärkeää erikoistua ja löytää niitä markkinarakoja, jotka ovat liian pie-niä kauppamyllyjen kiinnostuksen kohteiksi. Pienmyllyt tuottavat mm. seuraavia erikoistuot-teita: korkea- tai matalasakoista ruisjauhoa, kiviparimyllyllä jauhettua jauhoa, ruismanna-ryynejä, spelt-jauhoa, kuorittua kauraa, tattarista ja ohrasta valmistettuja tuotteita, luomu-, sekä gluteenittomia tuotteita. 4.1.3. Taloudelliset tunnusluvut

Leipomoteollisuus

Leipomoyrityksissä aiheuttavat painetta korkeat työvoimakustannukset, joiden osuus tuo-tannon bruttoarvosta vaihtelee yrityksistä riippuen 30-60 % välillä, kun osuus elintarvikete-ollisuudessa keskimäärin on 16 %. Leipomoteollisuus on työvoimavaltaisin elintarvikeala ja myös ainoa, jolla maksetaan yövuorosta 100 %:lla korotettu palkka. Kannattavuuteen vai-kuttava keskeinen kysymys on, voidaanko yövuoron sijaan siirtyä päivävuoroihin ja aamu-toimitusten sijaan iltapäivätoimituksiin. Leipomoteollisuus työllistää noin 10.000 henkilöä, mikä on 24 % koko elintarviketeolli-suuden työntekijöistä. Samalla sen osuus tuotannon bruttoarvosta on vain 11 %. Leipomo-teollisuus on elintarvikejalostuksen työvoimavaltaisin toimiala ja näin tuotannon bruttoarvo henkeä kohti on eri toimialoista alhaisin. Erikokoiset leipomoyritykset ovat työn tuottavuuden kannalta hyvin eri tasolla. Etenkin kah-den suurimman yrityksen tuotanto on pitkälti automatisoitu. Ne tuottavat alan brutto-arvosta noin 60 %, mutta niillä on käytössä vain kolmasosa työvoimasta. Vastaavasti pien-leipomojen tuotanto on erittäin käsityövaltaista, joten näillä yrityksillä tuotannon bruttoarvo henkeä kohti on hyvin alhainen.


22

Tulevaisuudessa isojen leipomoiden automatisointi jatkuu, mutta myös alan rakennemuu-tokset – suurten, keskisuurten ja pienten yritysten osuudet – määräävät työn tuottavuuden kehitystä. Tutkimusten mukaan suomalaisille kuluttajille halpa hinta ei ole suinkaan tärkein ostokriteeri, joten markkinoilla jää tilaa pienyritysten erikoistuotteille myös seuraavien kymmenen vuoden aikana, vaikka pienleipomojen määrä laskisikin nykyisestä tasostaan. Työn tuottavuus parantunee edellisvuosien tapaan tasaisesti mutta loivasti. Työvoimaa ei kuitenkaan voi merkittävästi vähentää enää vuoden 2008 tasosta. Kannattavuutta voidaan parantaa koneellistamisella ja myyntihintojen korottamisella. Tutkimus- ja kehityskulujen osuus tuotannon bruttoarvosta on leipomoteollisuudessa huo-mattavasti pienempi kuin elintarviketeollisuudessa keskimäärin. Jalostusasteen nostami-seen tarvitaan nykyistä korkeampia tutkimuspanoksia. Myllyteollisuus

Myllyteollisuudessa raaka-aineen hinnan nousu on heikentänyt tuotannon kannattavuutta. Viljan hinnan korotus menee läpi koko ketjun, mutta se tapahtuu noin kolmen kuukauden viiveellä myllyjen, leipomojen ja vähittäiskaupan välisistä sopimuksista johtuen. Jalostusasteen nostamiselle myllyteollisuudessa on rajalliset mahdollisuudet. Se on ylipää-tään mahdollista vain pyrkimällä pidemmälle jalostetuilla tuotteilla vähittäiskaupan kautta kuluttajamarkkinoille. Etenkin suurten myllyjen myynnistä kuitenkin merkittävä osuus suun-tautuu myös jatkossa suurasiakkaisiin. Myllyteollisuuden tutkimus & kehityskulujen osuus on viime kolmen vuoden aikana reip-paasti ylittänyt elintarviketeollisuuden keskiarvon ja se voi nousta jopa kahteen prosenttiin, jos panostus jatkuu. Myllyteollisuuden ylikapasiteetti on äskettäin purettu, joten myllyillä on nyt parempi neuvot-teluasema ketjun sisällä, mikäli ei kukaan rupea uutta kapasiteettia rakentamaan. Kapasi-teetin käyttöasteen nousu on parantanut myllyjen kannattavuutta. Suomessa myllyjen käyt-tökatetaso voi nousta 5 %:in, mutta myllyt tuskin koskaan pääsevät yli 10 %:n, vaikka muut elintarvikeyritykset voivatkin saavuttaa 15-20 %. Suomen myllyillä on erilaisia markkinointistrategioita. Raisio ja Myllyn Paras panostavat enemmän vähittäiskauppaan, Fazer Mylly ja Helsingin Mylly suurasiakkaisiin. Yritysten mainos- ja markkinointikulut määräytyvät myyntistrategian mukaisesti. 2000-luvulla näiden mainos-, myynti- ja markkinointikulujen osuus ylitti elintarviketeollisuuden keskiarvon joka vuosi vuotta 2006 lukuun ottamatta.


23

LeipomoLeipomoLeipomoLeipomo –––– myllymyllymyllymylly ketjun sekä elintarviketeollisu ketjun sekä elintarviketeollisu ketjun sekä elintarviketeollisu ketjun sekä elintarviketeollisuuuuuden tunnuslukuja vuosina 1995den tunnuslukuja vuosina 1995den tunnuslukuja vuosina 1995den tunnuslukuja vuosina 1995----2007200720072007....

Elintarvikkeiden, juomien ja tupakan valmistus 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007

Toimipaikkojen lukumäärä 2.070 2.211 2.201 2.227 2.127 2.094 2.071 2.052 2.012 1.993 1.968 1.929 1.922

Tuotannon bruttoarvo (milj. €) 8.022,7 8.337,6 8.377,1 8.337,2 8.257,0 8.087,5 8.607,4 8.791,8 8.588,3 8.618,1 8.446,1 8.997,7 9.589,4

Tuotannon jalostusarvo (milj. €) 1.928,4 1.953,1 1.988,9 1.937,6 1.912,6 1.804,0 1.962,1 2.042,2 2.094,3 2.073,6 2.092,3 2.119,3 2.224,5

Palkattu henkilöstö yhteensä (tuhat) 43,7 43,0 43,0 42,8 41,2 39,8 39,2 38,9 38,9 37,2 36,3 35,3 34,8

Tutkimus- ja kehittämiskulujen osuus kuluista (%) 0,3 0,4 0,3 0,4 0,3 0,3 0,2 0,2 0,2 0,2 0,3 0,3 ..

Mainos-, myynti- ja markkinointikulujen osuus kuluista (%) 4,9 5,7 5,5 5,7 5,7 6,0 4,9 4,7 4,7 4,4 4,6 4,8 ..

Leipomoteollisuus

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007

Toimipaikkojen lukumäärä 986 1106 1085 1071 1030 989 977 954 935 910 901 876 ..

Tuotannon bruttoarvo 748,8 801,6 834,2 879,3 899,5 885,0 906,2 888,4 918,3 933,9 951,6 982,6 ..

Tuotannon jalostusarvo 354,6 367,5 359,0 359,4 384,1 397,1 398,0 397,8 410,4 419,0 422,6 431,1 ..

Palkattu henkilöstö yhteensä 10.566 10.335 10.594 10.660 10.700 10.329 10.242 10.066 9.622 9.190 9.388 8.527 ..

Tutkimus- ja kehittämiskulujen osuus kuluista 0,1 0,2 0,4 0,9 0,9 0,3 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 ..

Mainos-, myynti- ja markkinointikulujen osuus kuluista 6,7 10,9 11,8 10,8 10,3 11,8 11,2 10,7 11,1 9,2 10,7 9,8 ..

Myllyteollisuus

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007




Palkattu henkilöstö yhteensä 570 513 512 569 488 456 398 407 417 459 608 372 ..



Lähde: Tilastokeskus, Alue ja toimipaikka tilasto 23



24

4.2. Liha – rehu ketju 4.2.1. Lihateollisuus

Lihateollisuus on koko Suomen elintarviketeollisuuden suurin toimiala. Sen tuotannon brut-toarvo oli 2,6 miljardia euroa, mikä on 27,7 % koko elintarviketeollisuuden bruttoarvosta vuonna 2007. Lihateollisuuden markkinarakenne

Suomessa lihateollisuutta on leimannut kahden suuren lihatalon, Atrian ja HKScan:in väli-nen tasainen kamppailu, markkinoiden kolmonen on Saarioinen ja neljänneksi on noussut Snellman. Ala on voimakkaasti keskittynyt viime vuosien aikana; neljän suurimman yrityk-sen yhteenlaskettu markkinaosuus ylitti jo 70 % vuonna 2007. Keskisuuret lihanjalostajat ovat olleet vaikeuksissa, sillä ne kilpailevat usein massatuotteilla segmenteissä, joissa suuret ovat tehokkaampia. Lisäksi suurten lihatalojen neuvotteluase-ma on vahvempi vähittäiskaupan suuntaan. Pienistä ja keskisuurista lihanjalostajista ovat pärjänneet etupäässä ne, jotka ovat löytäneet suurten lihatalojen jättämiä markkinarakoja erikoistumalla pitkälle jalostettuihin erikois-tuotteisiin. Kova kilpailu on painanut lihateollisuusyritysten katteet alas ja useat keskisuuret jalostajat ovat joutuneet lopettamaan osittain tai kokonaan tuotantonsa. Ulkomaankauppa ja etabloituminen

Lihateollisuus on etupäässä keskittänyt myyntinsä kotimaan markkinoille. Vain sianlihaa on viety merkittäviä määriä. Kohdealueina ovat olleet Itämeren maat kuten Venäjä, Ruotsi, Norja, Viro, sekä Kauko-Idän maat. Siipikarjan tuonti ja vienti on ollut tasapainossa. Vienti on suuntautunut pääasiassa Venä-jälle ja Baltian maihin, kun taas siipikarjaa tuotiin Suomeen pääosin Brasiliasta, Tanskasta ja Saksasta. Suomen lihateollisuus on vahvasti kansainvälistynyt suurten yritysten johdolla Itämeren alu-eella. HK Ruokatalolla on ollut toimintaa Baltiassa ja Puolassa jo vuosia. Viime vuoden alussa yritys osti Ruotsin suurimman lihateollisuusyrityksen Swedish Meats:in ja muutti kon-sernin nimen HKScaniksi. Atrialla on tuotantoa Ruotsissa, Virossa ja Venäjällä. Viime vuonna myös Atria vahvisti markkinaosuuttaan Ruotsissa. Saarioisella on tytäryrityksiä Ruotsissa ja Virossa.


25

Lihateollisuuden raaka-ainehankinta

Eläinten hankinta ja teurastus on vielä keskittyneempi segmentti kuin lihateollisuus. Kaksi viljelijöiden omistamaa yhtiötä hallitsee ylivoimaisesti raaka-ainehankintaa ja teurastustoi-mintaa. Ala on viime vuosina jatkanut keskittymistään. Ensin LSO Foods otti haltuunsa Järvi-Suomen Portin hankinnan, viime vuoden lopussa puolestaan Atria Suomi osti Liha-Poutun hankinta ja teurastustoiminnot. Näin kahdella suurimmalla keskittymällä on hallussaan yli 90 % koko Suomen hankinta- ja teurastamoalasta. Vain sianliha on ylittänyt kotimaan kulutuksen noin 30-40.000 tonnilla vuosittain, mutta viime vuoden markkinatilanteen muutoksissa vienti vaikeutui huomattavasti. Naudanlihan omavaraisuus on ollut noin 85-90 % ja siipikarjan omavaraisuusaste vähän yli 100 %. Sikasektorin raaka-ainepohjan ennustetaan supistuvan, kun taas naudanlihasektorilla se pysyy stabiilina tai loivasti laskevana. Siipikarjasektorin raaka-ainepohjan ennustetaan kas-vavan sitä vastoin jyrkästi. Lihan kokonaistuotannon huippu saavutettiin todennäköisesti vuonna 2007, jolloin se oli 395.000 tonnia. Mikäli raaka-ainepohja laskee, naudanlihan ohella myös sianlihan kysyntää tyydytettäisiin osittain tuonnilla. Nykyäänkin tuodaan lihaa, mutta raakalihana, jota pienet lihayritykset jalostavat. Tuonnin rakenteen mahdollinen muuttuminen kuluttajapakkausten suuntaan on lihateollisuudelle huomattava uhka. 4.2.2. Lihantuotanto

Naudanlihantuotanto

Naudanlihan kulutus pysyy ennallaan ja tuotanto hiipuu. Vaarana on, että nykytilanteessa raaka-aine pohja kapenee. Kun lihateollisuus ei saa tarpeeksi kotimaista raaka-ainetta, se joutuu turvautumaan enenevässä määrin tuonti raaka-aineeseen. Emolehmätuotanto ei pysty kasvamaan, joten vasikoita tulee jatkossakin maidontuotannon puolelta. Vaikka emolehmätuotanto lisääntyykin, se ei korvaa lypsykarjan puolella nopeasti vähentyvää raaka-ainepohjaa.


26

Suomen naudanlihan kysyntä vuosina 1995Suomen naudanlihan kysyntä vuosina 1995Suomen naudanlihan kysyntä vuosina 1995Suomen naudanlihan kysyntä vuosina 1995----2018201820182018....

Suomen naudanlihan tarjonta vuosina 1995Suomen naudanlihan tarjonta vuosina 1995Suomen naudanlihan tarjonta vuosina 1995Suomen naudanlihan tarjonta vuosina 1995----2018201820182018....

4 79

55

6

7 5

85

2 25 1 1 1

1 1 1 1 1 1 1 1

1001001011001001001001001021011019997979996

93929897

99999899

1

121

1

0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

100

1101995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

2011

2012

2013

2014

2015

2016

207

2018

Varastojen lisäys

Vienti

Kotimainen käyttö

tuhat t

8 88

1212 10

38

810

14 14 14 14 15 17 16 17 18 19 19 21 21 22

13

7

1 1 1

97 97100

94 90 9190

91

9693

87 87 89 88 87 86 85 84 83 83 82 81 80 79

0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

100

110

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

2011

2012

2013

2014

2015

2016

207

2018

Varastojen vähennys

Tuonti

Tuotanto

tuhat t


27

Sianlihantuotanto

Euroopan sianlihatuotanto on viime syksystä lähtien kärsinyt vientimarkkinoiden vaikeuksis-ta ja niistä johtuvista ylituotanto-ongelmista. Talvella sianlihantuotanto joutui rajuun puris-tukseen: tuottajahinnat laskivat samaan aikaan kun viljan hinnat nousivat vuosikymmenen ennätyslukemiin. Viljan hinnan nousua seurasi soijan hinnan nousu, mikä on koetellut liha-taloutta koko EU:ssa. Euroopan sianlihantuottajat kokivat syvän kriisin jo vuoden 2008 alussa, mutta vaikeudet rantautuivat Suomeen vasta melkoisella viiveellä. Suomessa oli Euroopan korkeimpiin kuu-luvat sianlihan hinnat keväällä 2008, mikä houkutteli tuomaan Keski-Euroopasta halpaa lihaa. Ulkofileen hintaero ulkomaisen ja kotimaisen välillä saattoi olla jopa 2 €/kg. Suomalaisen lihantuotannon kilpailukyky on melko heikko verrattuna muihin Euroopan maihin, kuten Saksaan tai Tanskaan, mikä johtuu suurelta osin tuotannon rakenteesta ja alhaisemmasta porsastuotoksesta. Herää kysymys, onko tukipolitiikka vienyt huomion tuo-tannon tehokkuuden kehittämisestä, vaikka tukien pitäisi olla tehokkuuteen kannustavia. Suomessa lihantuotanto ei ole ollut tappiollista vuoteen 2007 mennessä. Keväällä 2008 Suomen sianlihasektorikin ajautui syvään kriisiin. Tuotanto muuttui kannat-tamattomaksi kun rehu, polttoaine ja energia kallistuivat. Sikojen ruokintakulut olivat ke-sällä kaksi kertaa korkeampia kuin vuosi sitten. Samalla tuotantohinnat laskivat tuontikil-pailun seurauksena. Vaikka Euroopan sikasyklit eivät ole aiemmin vaikuttaneet Suomeen, tällä kertaa on havaittavissa sikasyklinomaisia piirteitä myös kotimaan tuotannossa. Emak-koja on teurastettu enemmän kuin aikaisempina vuosina ja useat sikatilat joutuivat kon-kurssiin tai lopettamaan tuotantonsa. Emakkojen lasku ei vaikuta vielä olennaisesti tämän vuoden sianlihantuotantoon, mutta näkyy mitä ilmeisimmin kokonaistuotannon reippaana laskuna jo vuonna 2009. Suomen sikasektorin syvin kriisi on todennäköisesti ohitettu tänä kesänä, sillä syksyn viljan-hinnat näyttävät asettuvan viimevuotisen huipun alapuolelle. Kustannuspaineet siis helpot-tavat. Toipuuko sikasektori kuopasta ensi vuoden jälkeen, vai aiheuttiko kriisi pidemmälle aikavälille ulottuvia rakenteellisia muutoksia? Tulevaisuuden sikatuotanto on kiinni kahdes-ta pääasiasta: (1) tilojen rakenteellisesta kehityksestä (2) ja tuottavuudesta.

(1) Tilarakenteen muutoksia edesauttamaan tarkoitetut investointituet ovat olleet jonkun aikaa jäässä, joten äskettäin lopettaneiden tilojen tuotantoa on vai-kea korvata tilakoon kasvun ja uusien investointien kautta. Edelleen on pal-jon pieniä sikaloita. Sijoitetulle pääomalle laskettu tuotto on pieni. Investoin-tien pitäisi lähteä käyntiin, koska ilman niitä sikatalous voi joutua vielä jyr-kempään kriisiin.


28

Suomen sianlihan kysyntä vuosina 1995Suomen sianlihan kysyntä vuosina 1995Suomen sianlihan kysyntä vuosina 1995Suomen sianlihan kysyntä vuosina 1995----2018201820182018....

Suomen siaSuomen siaSuomen siaSuomen siannnnlihan tarjonta vuosina 1995lihan tarjonta vuosina 1995lihan tarjonta vuosina 1995lihan tarjonta vuosina 1995----2018201820182018....

1213

1113 15

15 1912

1316

1618

2217

1718

18 18 19 19 19 20 20 20

196194193191190193

199

209213

208204

198

193

184

173173

182185

180

172

169

197 199 200

1

2

1

21

3

0

10

2030

40

50

60

7080

90

100

110120

130

140

150

160170

180

190

200

210220

230

240

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

2011

2012

2013

2014

2015

2016

2017

2018


Tuonti

Tuotanto

tuhat t

202 204 206

9 17 23

20 22

18

1227

3639 40

4946 38

26 19 15 15 15 15 15 15 15 14

2

22

15

3

3

4

200198197195193191190188185

181176177172166166171177176

166168

170

0102030405060708090100110120130140150160170180190200210220230240

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

2011

2012

2013

2014

2015

2016

2017

2018

Varastojen lisäys

Vienti

Kotimainen käyttö

tuhat t


29

(2) Rehun hyötysuhde ja työn tuottavuus ovat kansainvälisesti kilpailukykyisellä tasolla, mutta Suomen sianlihantuotanto ei ole kilpailukykyinen porsastuotok-sen suhteen. Se jää esimerkiksi tanskalaista tasoa noin 30 % alhaisemmaksi. Tanskassa luku on 28 porsasta/emakko, jota on tarkoitus nostaa 30:en lähi-vuosina, kun taas Suomen keskimääräinen luku on 20 porsasta/emakko, jota on tarkoitus nostaa 22:en vuoteen 2016 mennessä. Suomen suurimmilla ti-loilla sekä nykyiset tuotokset että tavoitteet ovat selvästi korkeimmat.

Sikatilojen määrä väheni 39 % vuosina 2000 – 2007, lasku oli peräti 10 % pelkästään viime vuonna. Perinteisten sikatilojen määrän odotetaan puolittuvan seuraavien kahdeksan vuoden aikana, eli laskevan nykyisestä 2500:sta 1250:en vuoteen 2016 mennessä. Ra-kennekehitys etenee viime vuosia nopeammin. Suurimpien kokolukkien, yli 300 emakon ja 1000 lihasikapaikan merkitys tuotannosta kasvaa. (TNS-Gallup). Rakenteen ja tuottavuuden kehitys määräävät yhdessä tulevaisuuden sianlihan tuotannon volyymin. Isot tilat kasvattavat yleensä kolme erää porsaita vuodessa, kun taas pienemmät vain kaksi erää. Tällä hetkellä noin kolmasosa Suomen porsaista syntyy 250 sikalassa, joilla on tiiviit vertikaaliset yhteydet kahteen suureen lihataloon. Mikäli tilarakennemuutok-set ja investointisuunnitelmat toteutuvat, Suomen sianlihatuotanto voi nousta väliaikaisen laskun jälkeen takaisin 200.000 tonniin vuoteen 2016 mennessä. Tämä edellyttää kuiten-kin tuottavuuden kasvua 24 porsaaseen emakkoa kohti. Alkutuotantoa tehostamalla Suomen sikasektori pystyy viemään lihaa, mutta menneiden vuosien vientitaso jäänee saavuttamatta. Vaikka lihantuotanto toipuukin, jää jäljelle suuri kysymys, mitä tapahtuu EU:n ja kolmansien maiden markkinoilla. Siipikarjan lihantuotanto

Siipikarjan lihan kulutus Suomessa on tällä hetkellä 17,6 kg/hlö, mikä voi vielä nousta tulevaisuudessa. Suuret siipikarjatilat ovat vahvasti integroituja jatkojalostukseen. Investoin-tihalukkuus on korkealla ja investointeja tehdään jopa tuottajien omin voimin. Broilerintuotanto perustuu teollisuuden kanssa tehtyihin sopimuksiin ja tuotantoa kasvate-taan kotimaisen kysynnän mukaan. Rehuntarpeensa turvaamiseksi broileritilat ovat yhdessä perustaneet rehutehtaan Vampulaan. Tämän yrityksen, Satarehun kapasiteetiltaan 50.000 tonnin uusi laitos valmistuu syksyllä ja se suunnittelee käyttävänsä paikallista viljaa. Rehukäyttöön on tullut muutoksia myös broilerin tuotannossa. Vuonna 2006 broilerituo-tantoon käytettiin 100 % tehdasrehua, mutta vuonna 2008 sen osuus laskee noin 80 %:iin. Loput 20 % on viljelijöiden tuottamaa omaa viljaa.


30

Suomen siipikarjanlihan kysyntä vuosina 1995Suomen siipikarjanlihan kysyntä vuosina 1995Suomen siipikarjanlihan kysyntä vuosina 1995Suomen siipikarjanlihan kysyntä vuosina 1995----2018201820182018....

Suomen siipikarjanlihan tarjonta vuosina 1995Suomen siipikarjanlihan tarjonta vuosina 1995Suomen siipikarjanlihan tarjonta vuosina 1995Suomen siipikarjanlihan tarjonta vuosina 1995----2018201820182018....

2

33

3

3 4

4

46

6 7 7

99

99

910

1010

1010

1011

4349

5361

6664

76

8384 87 87 88

9597

101 105107 109 111

114 116 118 121 123

1

3

1

0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

100

110

120

130

140

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

2011

2012

2013

2014

2015

2016

207

2018


Tuonti

Tuotanto

tuhat t

1

1

22

4

77

10 10 12

1111

1212

1313

1314

1415

1516

118116114112

110108106104

1029995

93

8384838380

75

6965

6255

5144

21

1

0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

100

110

120

130

1401995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

2011

2012

2013

2014

2015

2016

207

2018

Varastojen lisäys

Vienti

Kotimainen käyttö

tuhat t


31

4.2.3. Rehuteollisuus

Rehuteollisuuden markkinatilanne

Suomen rehuteollisuuden kaksi suurinta yritystä ovat Rehuraisio ja Suomen Rehu. Pohjois- ja Itä-Suomessa toimiva Kinnusen Mylly on merkittävä alueellinen toimija. Lisäksi vertikaa-lisen integraation osana toimivat Atria konserniin kuuluva A-Rehu ja LSO Foods:in tiloille rehukomponentteja toimittava Lounaisfarmi. Broilerin tuotantoketjun sisälle äskettäin pe-rustettu rehuyritys on Satarehu. Alalla toimii myös pienempiä yrityksiä, jotka erikoistuvat tiettyjen segmenttien tuotantoon tai rehuainesten ulkomaankauppaan. Rehuteollisuudessa on viime aikoina tapahtunut paljon rakenteellisia muutoksia. Nämä muutokset ovat melkein poikkeuksetta tähdänneet vertikaalisen integraation vahvistami-seen vilja-rehu-liha ketjussa. Agrimarket on hankkinut Suomen rehun ja suuret lihatalot ovat perustaneet omia rehuyrityksiä ja rehustuskonsepteja. Jakelukanavat ja raaka-ainehankinta Rehuteollisuuden ja jakelukanavat muuttuivat vuonna 2007. Suomen Rehu hoitaa rehun jakelua emoyhtiönsä turvin. Rehuraisio pyrkii yhä enemmän suoraan myyntiin, yritys on kehittänyt omaa, kustannustehokasta business-to-business toimintamallia. Kesko edustaa noin 5-6 pienempää toimijaa kuten RehuX, Melica Finland, Feedex ja hoitaa edelleen osan Raision myynnistä. Rehuteollisuuden asiakaskunta on muuttumassa. Nykyisin on enemmän suuria asiakkaita, joilla on myös enemmän tietoa markkinoista. Ne seuraavat pörssiä ja kilpailuttavat panos-ten toimittajia. Viljan hinnan nousun jälkeisenä uutena ilmiönä jotkut sikatilat rupesivat kilpailuttamaan myös rehuntoimittajia. Sikasektorilla on isoja tuottajia, jotka ostavat kaikki rehunsa tehtaalta ja he keskittyvät vain lihantuotantoon. Täydennysrehuilla ja innovatiivisil-la uusilla tuotteilla tähdätään nautakarja-, sika- ja broilerisektoriin. Lisäksi Suomen Rehulla on dominoiva markkinaosuus hevosrehumarkkinoilla, Raisiolla puolestaan kalanrehu-markkinoilla. Raaka-aineiden hankinnan merkitys on korostunut viime syksystä lähtien. Suomen Rehu hankkii viljansa valtaosin Agrimarket-ketjun kautta. Viljelijöiden kanssa tehdään yleensä raamisopimuksia, joissa määrät kiinnitetään ja hinta jää auki. Raision tarkoituksena on vahvistaa viljanhankintaa erilaisten hankintamekanismien ja sopimustuotannon kautta, niin että tulevaisuudessa suurin osa raaka-ainetarpeista olisi peräisin sopimustuotannosta.


32

Valkuaishuolto, valinta IP ja GM rehuainesten välillä

Rehuteollisuus käyttää merkittäviltä osin Suomessa valmistettua valkuaisrouhetta, mutta valkuaispitoisuutta pitäisi nostaa myös viljalla. Rehujen sekoitusreseptit mahdollistaisivat tällaisen muutoksen. Rehuviljan valkuaispitoisuuden hinnoittelua voisi edelleen kehittää nykyistä kannustavammaksi. Keski-Euroopassa geneettisesti muunnellun eli GM-soijan käyttö on jakanut lihantuotan-toa. Sikataloudessa käytetään GM-soijaa, kun taas broilerintuotannossa IP (identity preser-ved eli ei-GM) soijaa. Suomessa suhtautuminen GM-kasvien käyttöön on toistaiseksi risti-riitaista. Lihatalot odottavat että rehutehtaat tekevät päätöksen ja rehutehtaat antaisivat kuluttajien ja lihatalojen tekevän ratkaisun. Suomen valkuaishuollon suuri kysymys on, riittäkö IP-soijaa kotimaiselle tuotannolle. Tällä hetkellä GM- ja IP-soijan välinen hintaero on 40-50 €/t. IP-soijarouheen hinta kallistuu edelleen suhteessa standardiin eli GM-rouheeseen. IP-rouheen käytön jatko tulee ratkaista viimeistään siinä vaiheessa, jos ketjun kilpailukyky heikkenee IP-soijan takia ja lihan tuon-tia joudutaan lisäämään.

Ulkomaankauppa ja etabloituminen

Yleisesti ottaen tuotantoeläinten rehuntuotanto pysyy todennäköisesti kansallisella tasolla Itämeren alueen kaikissa maissa, sillä rehu on bulkkitavara, jonka logistiset kustannukset ovat korkeat. Suomen rehuteollisuus keskittyy Itämeren alueelle erikoistuotteisiin. Venäjällä lihantuotanto kasvaa tulevaisuudessa jyrkästi; sen vanavedessä myös rehuteollisuudella on kasvumah-dollisuuksia. Venäjän rehu-, tiiviste- ja erikoistuotekauppa on kasvanut ja kasvun oletetaan jatkuvan. Rehuteollisuus ei tyypillisesti ole kovin vauhdikkaasti kansainvälistyvä ala. Suomen rehute-ollisuus on pääosin kotimaisessa omistuksessa. Suomen Rehun tytäryritys Baltic Feeds toi-mii Latviassa, sillä on omaa tuotantoa ja myyntiä/markkinointia premix-, kivennäis- ja eri-koistuotteilla Baltiassa. Viljan sähköinen jäljitettävyys

Pro-Agrian Wisu lohkotieto-ohjelmaa on tarjottu yrityksille ja viljelijöille käytettäväksi net-tiselaimen kautta. Järjestelmässä ovat mukana Raisio, Altia, Suomen Rehu ja Yara Suomi. Laatutiedot lähetetään takaisin viljelijälle heti kun vilja on vastaanotettu yrityksen teh-


33

taalla ja laatu analysoitu. Näin tiedot voidaan yhdistää peltolohkoihin ja käyttää niitä esi-merkiksi lohkojen lannoituksen suunnitteluun. Järjestelmässä syntyy arvokasta tietoa mm. viljan alkuperästä, viljelyssä käytettyjen panosten määrästä ja viljelytoimenpiteiden vaiku-tuksista. Tulevaisuudessa tietoja on mahdollista lähettää ketjussa eteenpäin lihantuottajille merkit-semällä rehueriin viljan alkuperä. Toinen tulevaisuuden käyttömahdollisuus on viljan tieto-pankki, joka voisi sisältää pitkällä aikavälillä Suomessa tuotetun viljan viljely- ja laatutie-dot. Jäljitettävyys on vahva laatuargumentti, jos kuluttajille voi vakuuttaa, että raaka-aineiden alkuperää, laatu ja tuotantotapa ovat täysin tiedossa. 4.2.4. Taloudelliset tunnusluvut

Suomen rehuteollisuuden kokonaiskapasiteetti on noin 1,7 miljoonaa tonnia ja vuosittai-nen tuotanto on 1,4 miljoonaa tonnia. Kaksi rakenteilla olevaa rehutehdasta lisäävät tuo-tantokapasiteettia noin 150.000 tonnilla, joten kapasiteetin käyttöaste ei voine tulevaisuu-dessa parantua. Kotimaiset rehumarkkinat eivät lähimpien vuosien aikana kasva siipikarjaa lukuun ottamat-ta. Nettotuloksen taso on kohtuullinen, se ei voi nousta korkealle johtuen ylikapasiteetista ja kovasta kilpailusta. Asiakkaiden ostovoima on lisääntynyt ja lisääntyy edelleen. Tuottavuuden kehitys teollisuudessa oli huikeaa 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa ja siinä ei jäänyt paljon kehittämisen varaa. Nyt haetaan logistisia hyötyjä tilaus-/ toimituskäytän-nöstä ja kuljetussuunnittelusta. On huomioitava rehuteollisuuden näyttävä panostus tutkimukseen ja kehitykseen. Sen osuus kuluista on moninkertainen elintarviketeollisuuden keskiarvoon tai muihin toimialoi-hin verrattuna. Rehuteollisuudella innovatiivisilla tuotteilla on tarkoitus säilyttää tehdasre-hun markkina-asema tuotantoeläinten rehustuksessa. Mainos-, myynti ja markkinointikulujen maltillinen osuus johtuu rehuteollisuuden myynnistä suurasiakkaille. Markkinointi keskitetään yhä harvemmille ja isommille ostajille, mikä sallii tehokaan myynnin suhteellisen vaatimattomilla markkinointikuluillakin.


34

Liha Liha Liha Liha ---- rehu rehu rehu rehu ketjun sekä elintarvik ketjun sekä elintarvik ketjun sekä elintarvik ketjun sekä elintarvikeeeeteollisuuden tunnuslukuja vuosina 1995teollisuuden tunnuslukuja vuosina 1995teollisuuden tunnuslukuja vuosina 1995teollisuuden tunnuslukuja vuosina 1995----2007200720072007....








Teurastus, lihanjalostus ja säilyvyyskäsittely

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007

Toimipaikkojen lukumäärä 220 236 230 246 241 241 250 254 243 245 247 252 251

Tuotannon bruttoarvo 1.975,1 2.127,1 2.140,2 2.097,0 2.184,6 2.173,5 2.309,2 2.364,0 2.226,0 2.327,8 2.261,2 2.435,8 2.654,1

Tuotannon jalostusarvo 399,0 419,9 434,3 430,2 439,6 451,4 484,6 519,9 496,4 503,9 541,1 525,1 573,1

Palkattu henkilöstö yhteensä 10.779 10.962 11.376 11.496 11.148 11.008 10.492 10.697 10.548 9.995 9.715 9.745 9.579



Eläinten ruokien valmistus

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007


Tuotannon bruttoarvo 484,4 491,1 538,7 544,2 477,1 418,0 507,8 526,2 517,4 519,8 488,3 515,2 517,2


Palkattu henkilöstö yhteensä 1.288 1.405 1.456 1.455 1.280 989 968 1.005 969 927 976 1.013 1.013



Lähde: Tilastokeskus, Alue ja toimipaikka tilasto


34


35

4.3. Meijeri – rehu ketju 4.3.1. Meijeriteollisuus

Markkinatilanne

Suomen meijeriteollisuuden rakenne on erittäin keskittynyt. Valio on johtava yritys, jolla on ylivoimainen markkina-asema. Toiseksi suurin on Ingman, joka on äskettäin siirtynyt lopul-lisesti ruotsalais-tanskalaisen Arla Foods:in omistukseen. Pienten meijeriyritysten ryhmä muuttuu nopeasti. Vaikka yritysten määrä ei laskekaan dra-maattisesti, vaihtuvuus on suuri, noin 15-20% pienistä yrityksistä lopettaa tai menee kon-kurssiin ja uusia perustetaan joka vuosi. Suurin osa pienistä toimijoista erikoistuu erilaisiin tuorejuustoihin tai muihin erikoistuotteisiin, joilla tavoitellaan joko valtakunnallisella tasolla erikoismarkkinasegmenttejä kuten deliosastoja tai paikallisia markkinoita. Raaka-ainehankinta

Syyskuussa 2007 Eviran listan mukaan Suomessa oli 111 maitoalan toimipistettä, joista 36 käsitteli yli kaksi miljoonaa litraa maitoa ja 75 pienempiä määriä. Valio hoitaa maidon-hankinnan jäsenosuusmeijereidensä kautta koko maassa, sen osuus maidon hankinnasta oli noin 85 %. Ingmannilla on myös osuusmeijereitä, ja sen osuus on noin 10 %.

Suomen meijSuomen meijSuomen meijSuomen meijeeeerituotteiden vientirituotteiden vientirituotteiden vientirituotteiden vienti, , , , 2002200220022002----2008200820082008----IIII.... Lähde: Tullihallitus, Uljas tietokanta.

37 43 37 35 38 4520

127 136 119 111 120145

76

114126 125 126 127 125

65

147178

147 164178

214

105

0

50

100

150

200

250

300

350

400

2002

2006

2003

2004

2005

2007

2008-I

2002

2006

2003

2004

2005

2007

2008-I

Viennin volyymi (tuhat tonni) Viennin arvo (miljoona €)

Muut meijerituotteet

Juustot


36

Pienemmät meijeriyritykset joko ostavat maitoa Valiolta, käyttävät omaa tai läheisten tilo-jen maitoa, tai sitten harjoittavat sekä maidonkeruuta että -jalostusta. Meijeriteollisuus on ollut Suomen elintarvikeviennin ”lippulaiva” monta vuotta. Maitoa on riittänyt yli kotimaan tarpeen, ja Valio on vienyt erilaisia meijerivalmisteita Venäjälle sekä juustoa Eurooppaan ja Amerikkaan. Viennin suurin rajoittava tekijä on hupeneva raaka-ainepohja. Suomessa tuotetusta 2,3 miljardin litran maidosta Valio käytti viime vuonna vähän yli 1,9 miljardia litraa. Maidon-tuotanto väheni aiemmin hillitysti, mutta vuonna 2007 raaka-aine pohja laski 42 miljoo-nalla litralla ja tänä vuonna edelleen 37 miljoonalla litralla. Meijeriteollisuudelle kotimaan markkina on ensisijainen, joten maitopulan kiristyessä vientiä tullaan vähentämään. Maitopulan selittää tilarakennekehitys. Maitotilat siirtyvät kasvinviljelyyn tai lopettavat ko-konaan toimintansa ennätystahtiin. Lopettavien maitotilojen tuotantoa laajentuvat isot tilat-kaan eivät pysty korvaamaan, sillä investoinnit ovat lähestulkoon pysähdyksissä. Mikäli tänä vuonna tehdään investointipäätös, laajentunut maitotila pystyy täydellä teholla tuot-tamaan vasta noin kahden vuoden kuluttua. Suomessa kotieläintilojen rakennemuutos on ollut nopea ja keskittymisen ennustetaan jat-kuvan. Maitotilojen määrän ennustetaan nykyisestä 12.000 tuhannesta putoavan 7 tuhan-teen vuoteen 2016 mennessä. Vastaava kehitys on tapahtumassa myös muillakin tuotanto-suunnilla, etenkin lihantuotannossa. 4.3.2. Maitotilojen rehunkäyttö

Maitotilojen nopea rakennemuutos tarkoittaa sitä, että rehutehtailla on yhä vähemmän ja yhä isompia asiakkaita tulevaisuudessa. Korkeiden rehunhintojen takia maitotilojen rehun-käyttö on muuttunut olennaisesti. Säilörehun käyttö on noussut kalliin viljan kustannuksella. Säilörehun ja väkirehun käyttösuhdetta voidaan nostaa säilörehun lisäämiseksi ruokinnas-sa aina 75 % asti. Tulevat hintasuhteet määrittelevät tason. Maidontuotantoon tarkoitettujen kivennäisrehujen käyttö laskee, kotiviljan käyttö yleistyy. Jopa jotkut robottinavetat, jotka alun perin rakennettiin käyttämään väkirehua, ovat siirty-neet omiin rehuseoksiin. Urakoitsijat tarjoavat siirrettäviä rehunsekoittamispalveluja koti-eläintiloille. Kosteaa viljaa voi varastoida ilmatiiviissä terässiiloissa ja jauhoa voidaan se-koittaa rehuun tilalla. Näin tilat säästävät kuivauskustannuksiaan. Nautarehujen teollinen tuotanto laskee, maitotiloilla väkirehua on kahden viime vuoden aikana käytetty vähemmän. Uusien navettainvestointien myötä on yleistynyt myös seosruo-kinta. Traktorin voimansiirtoakselilla pyörivä koneella voidaan sekoittaa säilörehua, rou-hetta, viljaa, hivenaineita, tiivisteitä jne. ja apevaunulla jaetaan seos lehmille. Menetelmä on vähentänyt väkirehujen tarvetta.


37

4.3.3. Muu rehunkäyttö

Kananmunan tuotanto

Suomessa oli 620 kanatilaa, joilla oli 3,17 miljoonaa munivaa kanaa vuonna 2007. Ka-naloista monet pienet tilat lopettavat tulevina vuosina. Kanatilojen määrän ennustetaan putoavan 350:en 2012 mennessä, jolloin virikehäkkituotanto muuttuu pakolliseksi. Isom-mat tilat korvaavat pienten kanaloiden tuotanto-osuuden ja kanaloiden keskikoko nousee vuoteen 2012 mennessä nykyisestä 5.300 kanasta 9.400 kanaan. Munivien kanojen lu-kumäärän arvioidaan vakiintuvan kolmen miljoonan kanan tasolle vuoteen 2018 mennes-sä. Muniva kana käyttää noin 42 kiloa rehua vuodessa, josta 75 % on viljaa ja loput kalk-kia, valkuaisrehua (soijaa) sekä kivennäisiä ja kalajauhoa. Suomen kananmunatuotanto on vaihdellut 55 ja 58 miljoonan kilon välillä 2000-luvulla. Sen odotetaan nousevan väliaikaisesti yli 60 miljoonan kilon vuosina 2010-2011, mikäli investoinnit toteutuvat alalla suunnitellusti. Tuotanto putoaa todennäköisesti jälleen alle 60 miljoonan kilon vuoden 2012 häkkikiellon voimaan tulon jälkeen.

Hevoset

Suomessa on tällä hetkellä noin 66.000 hevosta. Luku kasvaa noin reilulla tuhannella vuosittain. Hevosen rehukäyttö on 900-1.000 kiloa rehua vuodessa, josta on noin 850 kiloa viljaa. Viljasta 99 % on kauraa. Ainoastaan tehdasrehusekoituksissa on mukana muuta viljaa kuten vehnää ja ohraa, kumpaakin 1-2.000 tonnia vuodessa. 4.3.4. Taloudelliset tunnusluvut

Meijeriteollisuus on Suomen elintarviketeollisuuden toiseksi suurin toimiala, joka edustaa 21,4 % koko elintarviketeollisuuden tuotannon bruttoarvosta. Toimipaikkojen lukumäärä oli viime vuonna 70. Luku eroaa Eviran hyväksyttyjen maitolaitosten lukumäärästä, koska jotkut niistä ovat tilastollisesti luokiteltu päätoimintamuotonsa perusteella maataloustuotan-toon tai muulle alalle. Vertailutaulukosta kiinnittyy huomio meijeriteollisuuden T&K kulujen pieneen osuuteen. Valion ilmoittamat luvut ovat koko toimialan tilastolukuja neljä kertaa korkeampia. Vuo-den 2006 vuosikertomuksen mukaan Valion T&K kulut nousivat 9,7 miljoonasta eurosta 12,4 miljoonaan 2002 ja 2006 välisenä aikana. Yksistään Valion T&K panostus suhteutet-tuna koko meijerialan kuluihin nostaisi jo alan T&K osuuden 0,6 %:in vuonna 2006. Myös mainos-, markkinointi- ja myyntikulujen osuus on yllättävän matala vähittäiskauppamyyn-tiin ja ulkomaan markkinoille orientoituneella meijeritoimialalla.


38


38

Meijeri Meijeri Meijeri Meijeri ---- rehu rehu rehu rehu ketjun sekä elintar ketjun sekä elintar ketjun sekä elintar ketjun sekä elintarviketeollisuuden tunnuslukuja vuosina 1995viketeollisuuden tunnuslukuja vuosina 1995viketeollisuuden tunnuslukuja vuosina 1995viketeollisuuden tunnuslukuja vuosina 1995----2007200720072007....








Maitotaloustuotteiden valmistus

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007




Palkattu henkilöstö yhteensä 6614 5735 5784 5805 5565 4976 4999 4928 4895 4925 4641 4552 4583



Eläinten ruokien valmistus

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007




Palkattu henkilöstö yhteensä 1.288 1.405 1.456 1.455 1.280 989 968 1.005 969 927 976 1.013 1.013





39

4.4. Panimo – mallas ketju Panimo – mallas ketju muodostaa pääosan Suomen juomateollisuudesta. Näistä panimo-teollisuus keskittyy kotimaan markkinoihin, mallasteollisuus puolestaan käyttää hyväkseen ulkomailla nopeasti kasvavaa kysyntää. 4.4.1. Panimoteollisuus

Maailman olutmarkkinat

Oluen kysyntä kasvaa maailmanlaajuisesti kolmen prosentin vuosivauhtia vuoteen 2015 asti. Poikkeuksena on ainoastaan Länsi-Eurooppa, jossa kysynnän ennustetaan pysyvän nykyisellä tasollaan. Keski- ja Itä-Eurooppaan odotetaan 2,4 % vuosittaista kasvua, Afrik-kaan 3,7 % ja Aasiaan peräti 4,4 %. Venäjällä vuosittainen kasvu saattaa olla myös 3-5 %:n luokkaa. Panimoteollisuus on yksi nopeimmin keskittyvistä elintarviketeollisuuden toimialoista maa-ilmalla. Vuonna 2000 neljän suurimman konsernin globaalimarkkinaosuus oli vielä 23 %, vuoteen 2007 mennessä tämä luku oli noussut jo 44 %:in. Suurten toimijoiden fuusiot ja yritysostot lisäävät panimoteollisuuden keskittymisastetta vuosi vuodelta. Suomen olutmarkkinat

Suomen oluen kulutus on ollut kasvussa vuodesta 2000 lähtien. Tuontiolut on ottanut kas-vavista markkinoista yhä suuremman osan. Sen osuus markkinoista on noussut vuosien 2000-07 aikana kuudesta miljoonasta litrasta yli 37 miljoonaan litraan, eli 1,6 %:sta 8 %:in.

Oluen kokonaiOluen kokonaiOluen kokonaiOluen kokonaisssskulutus Suomessa vuosina 1995kulutus Suomessa vuosina 1995kulutus Suomessa vuosina 1995kulutus Suomessa vuosina 1995----2007200720072007.... Lähde: Tike, Ravintotaseet.

413413413413

413413413413 423423423423

414414414414

407407407407

399399399399 408

408

408

408

411411411411

396

396

396

396

405

405

405

405

408

408

408

408

404

404

404

404

421

421

421

421

88 88 77 77 77 77 88 88 77 77 77 77 88 88 11111111

3232 3232 3333 3333

3737 3737 3737 3737

2222 2222

0

50

100

150

200

250

300

350

400

450

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007

miljoona litraa

Tuontioluet

Kotimaiset oluet


40

Vaikka oluen kulutus on kasvanut viime vuosina, se on erittäin riippuvainen säästä. Vuo-den 2007 pitkä, lämmin ja kuiva kesä nosti oluen kulutuksen ennätyslukemaan, mutta vuodeksi 2008 on odotettavissa selvä kulutuksen pudotus. Pitkällä aikavälillä Suomen olu-en kulutus tulee olemaan stabiili, korkeintaan hienoista kasvua on odotettavissa seuraaville vuosille. Suomen panimoteollisuudessa toimii kolme isoa yritystä, Sinebrychoff, Hartwall ja Olvi, jotka yhdessä tuottavat valtaosan Suomen oluesta. Lisäksi markkinoilla toimii noin 15 pie-nempää panimoa. Toimialalla ulkomaisten omistajien osuus on suuri, sillä isoista yrityksis-tä Sinebrychoff kuuluu Carlsbergiin, Hartwall puolestaan Heinekeniin.

Oluen Oluen Oluen Oluen tuotantotuotantotuotantotuotanto Suomessa vuosina 1995 Suomessa vuosina 1995 Suomessa vuosina 1995 Suomessa vuosina 1995----2007200720072007.... Lähde: Tike, Ravintotaseet.

Oluen tuotannon volyymi on pysynyt koko 2000-luvulla 420 ja 440 miljoonan litran välil-lä. Vuodesta 2000 kotimaan osuus oluen myynnistä on kasvanut 93,5 %:sta 95,5 %:iin. Vuonna 2007 441 miljoonan litran kokonaistuotannosta 20 miljoonaa litraa vietin ulko-maille. Viime vuoden suotuisa sää nosti kotimaan tuotannon vuosikymmenen ennätykseen. Tämän vuoden viileä kesä on kuitenkin verottanut kotimaan myyntiä, tuotannon odotetaan laskevan 5-6 %. Suomen oluen tuotantoon käytetään kotimaista mallasta. Panimoteollisuuden raaka-ainetarve vaihtelee vuosittain 50-60.000 tonnin välillä.

444

444

444

444

443443443443 455

455

455

455

446

446

446

446

435

435

435

435

426426426426 436

436

436

436

439

439

439

439

419

419

419

419

430

430

430

430

427

427

427

427

422

422

422

422

441441441441

0

50

100

150

200

250

300

350

400

450

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007

miljoona litraa


41

4.4.2. Mallasteollisuus

Suomen mallasteollisuus on kotimaan kysynnän tyydyttämisen lisäksi myös vahvasti vientiin suuntautunut toimiala, joten maailman ja Euroopan mallasmarkkinatilanteen kehitys vai-kuttaa suoraan sen toimintaan ja myyntimahdollisuuksiin. Maltaan markkinatilanne

EU vei 1990-luvulla mallasta etenkin Etelä-Amerikkaan, Venäjälle ja Japaniin. Isot maat kuten Venäjä ja Kiina saivat omavaraisuusastettaan nostettua 2000-luvulla ja globaali kysyntä laski. Mallaskriisi kärjistyi Euroopassa vuosina 2004-06, jolloin vienti putosi ja yli-kapasiteetin paineen alla mallastamoita suljettiin. Vuosina 2005-06 myös Suomen mallasteollisuus teki tappiota, markkinatilanne oli silloin erittäin huono. Kansallisen viljastrategian ennusteissa varauduttiin jopa mallastuotannon tuntuvaan vähenemiseen. Viime ja tänä vuonna tilanne mallasmarkkinoilla on muuttunut suotuisampaan suuntaan. Syksyllä 2006 mallasohraa riitti Suomessa, mutta raaka-aine loppui Keski-Euroopassa, koska siellä vuoden 2006 sato oli heikko. Vuoden 2007 sato oli koko Euroopassa parempi, muttei sekään riittänyt korjaamaan huonontunutta raaka-ainetilannetta. Maailmanmarkkinoilla tarjonta väheni huomattavasti, Australian sato putosi puoleen ja myös Argentiinan sato epäonnistui. Suomen mallasteollisuuden vientinäkymät

Venäjä on Suomen maltaalle edelleen suurostaja, vaikka sinne onkin viime aikoina raken-nettu runsaasti mallastuskapasiteettia. Tällä hetkellä Soufflet:in osuus Venäjän miljoonan tonnin markkinoista on noin 10 %, mutta varsinainen iso toimija on Ruskij Solod, jolla on toimintoja Venäjän lisäksi Saksassa ja Puolassa. Venäjällä maltaan tarve on 1,6 miljoonaa tonnia vuodessa ja teoreettinen mallastuskapasiteetti vastaa tällä hetkellä tuota tarvetta. Venäläisen mallasohran ja maltaan laatu ei kuitenkaan aina täytä kansainvälisten suur-panimoiden vaatimuksia. Niinpä monet niistä käyttävät edelleen suomalaista mallasta. Toisaalta Venäjällä maltaan käytön kasvua vähentää tehokkuuden parantaminen, mikä tarkoittaa sitä, että yhden olutlitran tuottamiseen tarvitaan aiempaa vähemmän mallasta. Jos markkinatilanne ja hintasuhteet huononevat, voi Suomen maltaan vienti Venäjälle jopa puolittua nykyisestä 70.000 tonnista. Vaihtoehtoisten markkinoiden ja tuotteiden jatkuva kartoittaminen on siis keskeistä Suomen mallasteollisuudelle. Viimeisten kahden vuoden aikana on löydetty uusia panimoasiakkaita esimerkiksi Kazakstanissa ja hyödynnetty viskimaltaan kysynnän kasvua. Tämän erikois-segmentin kulutus on lähtenyt jyrkkään nousuun mm. kehittyvien maiden kuten Kiinan laa-jenevan kulutuksen ansiosta. Viskin raaka-aineeksi myydään mallasta Englantiin ja Skot-


42

lantiin. Maailmassa käytetään vuosittain noin 18 miljoonaa tonnia mallasta, josta 0,5 mil-joonaa tonnia kuluu Skotlannissa viskin valmistukseen. Viskiin tarvitaan erikoislajikkeita, joilla on potentiaalia tuottaa tärkkelystä pilkkovia entsyymejä. Ulkomaisille asiakkaille myydään myös pienempiä eriä viski- tai erikoismallasta (esim. vehnämallasta), johon tar-koitukseen käytetään konttikuljetuksia. Kaukaisimmat asiakkaat ovat Thaimaasta asti.

Suomen malSuomen malSuomen malSuomen maltaan taan taan taan vienti kohdemaittain vuosina 2000vienti kohdemaittain vuosina 2000vienti kohdemaittain vuosina 2000vienti kohdemaittain vuosina 2000----2007200720072007 ( ( ( (tuhattuhattuhattuhat t) t) t) t)....

2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007

Venäjä 78,7 90,1 87,0 90,9 96,3 73,5 77,3 69,5

Kazakstan 0,3 2,5 2,9 3,4 8,0 11,1

Viro 5,8 7,5 6,9 4,8 2,5 0,8 4,5 8,7

Iso-Britannia 2,1 2,8 5,9

Belgia 2,9

Norja 4,4 4,2 3,1 2,4 2,1 1,9 2,3 1,9

Ruotsi 1,0 1,2 1,1 0,7 0,6 0,8 2,8 1,9

Liettua 12,8 1,6 1,6 3,3 0,0 3,6 0,0 1,6

Japani 1,0 0,0 0,9 0,0 1,2

Saksa 1,0 1,1 1,1 1,1 1,1 1,2 1,1 1,2

Thaimaa 1,1

Muut 6,9 3,8 3,3 1,4 2,4 1,0 2,1 2,2

Yhteensä 111,6 111,7 104,5 107,0 108,8 86,2 100,8 109,3

Lähde: Tullihallitus, Eurostat.

Mallasteollisuuden rakenne

Suomen mallasteollisuudessa on kaksi suurta toimijaa Raisio ja Viking Malt, jotka yhdessä vastaavat valtaosasta Suomen mallastuskapasiteettia. Ne myyvät mallasta kotimaisille ja ulkomaisille suurasiakkaille. Lisäksi alalla on pienempi erikoistuotteisiin keskittyvä toimija, Laihian Mallas, joka valmis-taa mallasta kotikaljan ja siman tuotantoon sekä uutetta ja erikoismallasta muihin elintar-viketarkoituksiin kuten leipomoteollisuudelle tai vähittäiskauppamyyntiin. Sen tytäryritys, Kymppi-Maukkaat valmistaa lähes kaiken vähittäiskauppaan tulevan mämmin ruismaltais-ta. Maltax on puolestaan maltaan jatkojalostaja. Se on Viking Maltin sisaryhtiö, joka val-mistaa mallas- ja viljapohjaisia uutteita ja erilaisia innovatiivisia elintarvikeaineksia. Mallasteollisuuden ohratarve

Vaikka Suomen kasvuolosuhteet ja kasvurytmi aiheuttavatkin jonkin verran laatuvaihtelua mallasohrassa eri vuosina, on kotimainen raaka-aine välttämätön mallasteollisuudelle. Mallasteollisuus hankkii raaka-aineestaan noin 40 % suoraan tiloilta ja 60 % kaupan kaut-ta. Tämä suhde on ollut melko vakio ja todennäköisesti pysyy tulevina vuosinakin.


43

Panimo Panimo Panimo Panimo –––– mallas ketjun sekä elintarviketeollisuuden tunnuslukuja vuosina 1995 mallas ketjun sekä elintarviketeollisuuden tunnuslukuja vuosina 1995 mallas ketjun sekä elintarviketeollisuuden tunnuslukuja vuosina 1995 mallas ketjun sekä elintarviketeollisuuden tunnuslukuja vuosina 1995----2007200720072007....








Oluen valmistus

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007


Tuotannon bruttoarvo 337.6 397.1 426.6 458.3 533.4 526.1 576.0 612.8 716.8 690.1 662.4 703.9 ..

Tuotannon jalostusarvo 113.5 148.4 171.3 167.4 198.4 174.6 182.1 230.9 258.5 249.6 230.9 255.5 ..


Tutkimus- ja kehittämiskulujen osuus kuluista 0.2 0.3 0.1 0.2 0.2 0.2 0.1 0.2 0.1 0.3 0.2 0.3 ..

Mainos-, myynti- ja markkinointikulujen osuus kuluista 13.5 13.7 15.9 14.2 13.1 11.8 12.2 12.3 12.5 11.6 10.1 10.2 ..

Maltaiden valmistus

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007


Tuotannon bruttoarvo 60.2 70.3 56.6 61.3 57.4 60.5 71.4 67.5 66.3 61.9 59.5 50.8 ..

Tuotannon jalostusarvo 21.7 24.0 16.6 12.9 12.8 11.3 16.0 13.3 15.7 11.4 8.6 7.3 ..




Lähde: Tilastokeskus, Alue ja toimipaikka tilasto 43



44

Vuonna 2007 Suomen mallastuotanto on 170.000 tonnia, mihin tarvitaan 211.000 ton-nia mallasohraa. Vuonna 2008 maltaan tuotannon odotetaan pysyvän samalla tasolla, eli 170-175.000 tonnin välillä ja vastaavasti mallasohratarpeen noin 211-217.000 tonnin välillä. Tämä tarkoittaisi sitä, että Suomen mallastuotanto kävisi täyskapasiteetilla. 4.4.3. Taloudelliset tunnusluvut

Panimoalan kolme isoa yritystä tuottavat myös siideriä, virvoitusjuomia ja erilaisia kiven-näisvesiä, joita valmistetaan samoilla toimipaikoilla kuin olutta. Koska panimoalan toimi-paikkakohtaisiin tunnuslukuihin sisältyy yritysten koko toiminta, on mahdoton erottaa eri tuotteiden tuotannon talouslukuja. Virvoitusjuomien kasvavat markkinat ovat viimeisten 12 vuoden aikana paisuttaneet panimoteollisuuden liikevaihtoa ja bruttoarvoa. Oluen, siiderin ja virvoitusjuoman myynti edellyttää aktiivista mainontaa, joka näkyy elin-tarviketeollisuuden keskiarvoa selkeästi korkeampina markkinointikuluina. Tutkimus- ja kehitystoiminta on alalla vähäistä, lähellä elintarviketeollisuuden keskimääräistä tasoa. Mallasteollisuuden suurena haasteena on vienti ja panimoteollisuuden keskittyminen maa-ilmalla. Tässä markkinatilanteessa mallasteollisuus pyrkii erottautumaan muista mallastuot-tajista tuottamalla erikoislaatuisia maltaita ja tekemällä asiakaskohtaisia palvelusopimuk-sia. Joidenkin panimoiden kanssa on tehty myös sopimuksia, joissa pyritään huomioimaan mm. raaka-aineiden hinnoissa tapahtuvat muutokset. Mallasteollisuuden myynti on tyypilli-sesti ”business to business” toimintaa, joka selittää panimoteollisuutta huomattavasti pie-nempien mainos-, myynti- ja markkinointikulujen osuutta. Mallasteollisuudella on toimialavertailussa suhteellisen korkeat tutkimus- ja kehityskulut. Mallasta koskeva tutkimus painottuu erikoistuotteiden kuten uutteiden tuotekehittelyyn. Jat-kuva lajikkeiden testailu ja satokartoitus eivät ole varsinaista T&K toimintaa.


45

4.5. Alkoholi – rehu – etanoli ketju Etanolipohjaisten alkoholijuomien tuotanto on vahvasti vientiorientoitunut toimiala. Suo-men vodkan tuotannosta alle 20 % myydään kotimaan markkinoilla ja yli 80 % menee vientiin. Kulutustrendejä ja markkinanäkymiä on siis syytä tarkastella maailmanlaajuisesti. 4.5.1. Vodkan markkinanäkymät maailmassa ja Pohjoismaissa

Maailmassa juodaan viisi miljardia litraa vodkaa vuodessa, josta tuonnin osuus on 10 %. Vodkan kulutus on ollut nopeassa kasvussa 2000-luvulla. Finlandia-vodkan pitkäaikainen valmistussopimus ulottuu vuoteen 2017. Valmistus pysyy siis Suomessa ja siihen käytetään suomalaista ohraa tämän vuosiraportin koko tarkastelu-ajanjaksolla. Finlandian lisäksi Koskenkorva-juomat on Altian itse markkinoima tuoteryhmä, jolla on hyvät markkinanäkymät Itämeren alueella. Viinan markkinoinnilla on rajoituksia Pohjois-maissa, etenkin Ruotsissa, Norjassa ja Suomessa. Muualla markkinointirajoituksia ei ole ja verotuskin on kevyempää. Markkinointikeinoina ovat mm. tuote-esittelyt ja suoramarkki-nointi ravintoloiden henkilökunnalle. Myös etanolia tuodaan ja viedään. Vienti suuntautuu Altian Viron tuotantoyksikköön edelleen jalostettavaksi. Etanolin teknistä laatua myydään lääketeollisuuteen. 4.5.2. Rehumarkkinoiden näkymät

Etanolin valmistuksen yhteydessä syntyy myös rehua, jolla on hyvät markkinat Pohjanmaan sikatiloilla. Ohran valkuaisrehu (OVR) on nestemäistä rehua. Kuiva-aineen osuus on 20 %

218,7218,7218,7218,7

96,396,396,396,3

32,432,432,432,4 27 ,027 ,027 ,027 ,0 26 ,126 ,126 ,126 ,1 24,324,324,324,30

50

100

150

200

250

Smirnoff

Absolut

Grey

Goose

Stolichnaya

Skyy

Finlandia

milj. litraaFinlandia vodkan markkinaosuus laajenee, sillä on erittäin vahva markkina-asema esimerkiksi Puolassa ja Venäjällä. Myynti lisääntyy koko Euroopassa sekä Pohjois- ja Väli-Amerikassa. Viime vuonna Finlandia oli maailman kuuden-neksi myydyin premium-vodkamerkki. Finlandia-vodkan amerikkalainen omistaja on vuodesta 2004 lähtien panostanut erityisesti maailman-laajuiseen markkinointiin, myynti on kasvanut tasaisesti vuosi vuodelta. Tulevaisuudessa mer-kittävää kasvua odotetaan Aasian markkinoilla-kin. Tavoitteena on saada Finlandia brändi kol-manneksi suurimmaksi premiumvodkan seg-mentissä.

Johtavat premiumJohtavat premiumJohtavat premiumJohtavat premium----vodkamerkit 2007vodkamerkit 2007vodkamerkit 2007vodkamerkit 2007.... Lähde: Kauppalehti, 5.8.2008.


46

ja siinä valkuaispitoisuus on 22 %. Lähiseudun sikatiloista 70 % käyttää OVR:ää. Koko Suomen sikaloista OVR:n käyttäjien osuus on 30 %. OVR:n kannattavuus kotieläintuotan-nossa laskee sitä enemmän, mitä kauemmaksi joudutaan sitä kuljettamaan. OVR:n kilpaileva tuote on soijarouhe, jossa valkuaispitoisuus on 50 %. OVR:n kilpailukyky riippuu siis näiden tuotteiden hintasuhteiden kehityksestä. Soijan heikkouksina ovat olleet suuret hintavaihtelut, sekä GM- ja salmonellauhka, joten sikatiloille OVR on ollut turvalli-sempi vaihtoehto. Toinen rehutuote on tiivistetty tärkkelysrankki (TTR), jota myydään karja-tiloille. 4.5.3. Tuotantoprosessi ja tuotteet

Alkoholi – rehu – etanoli ketjussa syntyy useita eri tuotteita. Ohraa kuoritaan ja kuorta pol-tetaan voimalaitoksella. Rehutuotteita ovat OVR (sika) ja TTR (nauta). Tärkkelyksestä n. 70 %:a käytetään teollisuudessa, valtaosaa paperiteollisuudessa paperin pinnoitusainee-na, mutta myös sideaineena, liimana tai öljypohjaisten lateksien korvaavana aineena. Tärkkelyksestä 30 %:a käytetään elintarviketeollisuudessa, etenkin panimoteollisuudessa maltaan korvikkeena. Muut käyttökohteet ovat nestemäiset makeuttajat ja esimerkiksi vä-hittäiskaupassa myynnissä oleva tuote ”Ohrakas”. Etanolia jalostetaan alkoholijuomiksi. Hiilidioksidia käytetään elintarviketeollisuudessa vir-voitusjuomien valmistuksessa sekä yleensä teollisuudessa hitsauksen suojakaasuna.

Alkoholi Alkoholi Alkoholi Alkoholi –––– rehu rehu rehu rehu –––– etanoli ketjun tuotteita etanoli ketjun tuotteita etanoli ketjun tuotteita etanoli ketjun tuotteita.... Lähde: Altia

OhraOhraOhraOhra (kuiva-aineesta)

60% tärkkelystä

38 % rehuraaka-ainetta

2% kuorta

30 % tärkkelyk-senä

15 % etano-lia

15 % hiili-dioksidia


47

4.5.4. Raaka-ainetarve ja viljan hankinta

Hyvistä markkinanäkymistä johtuen Koskenkorvan tuotantokapasiteettia aiotaan nostaa 2010-luvun alkupuolella siten, että ohran käyttö lisääntyy vähitellen nykyisestä 190.000 tonnista 250.000 tonniin. Satokaudella 2006/07 tyhjennettiin viljan interventiovarastot, jonka jälkeen elettiin vilja-markkinoilla hiljaista aikaa. Vuoden 2007 alussa oli viljan tarjontaa jo melko vähäistä. Satotason nosto auttaisi kasvattamaan ohrantuotantoa ja raaka-aineen saatavuutta Poh-janmaalla, jossa etanolituotannon lisäksi ohraa tarvitaan usealla rehutehtaalla. Paikallista kilpailuasetelmaa kiristivät 2007 syksyn korkeat hinnat. Satokauden 2007/08 aikana Poh-janmaalta vietiin 34.000 tonnia ohraa ulkomaille. Altialla on kolmikantasopimuksia (Altian, välittäjän ja viljelijän keskeisiä) tuhannen tilan kanssa. Nämä kattavat yli 50 % raaka-ainetarpeista. Pitkäaikaisena tavoitteena on nostaa viljelysopimusten kattavuutta 70-80 %:in. 4.5.5. Taloudelliset tunnusluvut

Alkoholi ja etanoliteollisuuden lukuihin sisältyy pieniä viininvalmistajia, mikä selittää toimi-paikkojen kasvavan lukumäärän. Suurin osa tuotannon bruttoarvosta on peräisin alkoholi- ja etanolituotannosta. Sekä tuotannon bruttoarvo että jalostusarvo ovat nousseet tasaisesti. Mainos- ja markkinointikulujen osuudessa on havaittavissa markkinoinnin ulkoistamisen ajankohta. Tutkimus- ja kehitystoiminta painottuu Koskenkorva-tuotemerkillä myytävien viinojen kehittämiseen.

184184184184 190190190190 190190190190

250250250250

0

50

100

150

200

250

300

2006 2007 2010 2015

tuhat tViljojen väliset hintasuhteet ratkaisevat pinta-alan jakautumisen viljalajien ja öljykasvien välillä. Mal-lasohra on kilpailukykyinen vaihtoehto ja kasvat-taa pinta-alansa. Alueellinen piirre on, että Poh-janmaalla peltoalaa vapautuu kotieläintuotannos-ta ja siirtyy viljantuotantoon, todennäköisesti juuri ohran ja kauran alaa kasvattaen. Ohran viljelyssä satotason nosto on tärkeää. Se voidaan saavuttaa lajikekehityksellä. Etanolituo-tantoon tarvitaan etupäässä Suomessa jalostettuja lajikkeita. Kotimaiset monitahoiset ohralajikkeet ovat käytössä Tampereen pohjoispuolella, kun taas Etelä-Suomessa pärjäävät kaksitahoiset ul-komaiset lajikkeetkin. Monitahoiset lajikkeet, ku-ten Edel, soveltuvat hyvin etanolituotantoon.

Alkoholi Alkoholi Alkoholi Alkoholi –––– rehu rehu rehu rehu –––– etanoli ketjun ohra etanoli ketjun ohra etanoli ketjun ohra etanoli ketjun ohran-n-n-n-tarve 2006tarve 2006tarve 2006tarve 2006----2015.2015.2015.2015.

Lähde: Altia.


48

AlkoholiAlkoholiAlkoholiAlkoholi----etanoliteollisuuden etanoliteollisuuden etanoliteollisuuden etanoliteollisuuden sekä elintarviketeollisuuden tunnuslukuja vuosina 1995sekä elintarviketeollisuuden tunnuslukuja vuosina 1995sekä elintarviketeollisuuden tunnuslukuja vuosina 1995sekä elintarviketeollisuuden tunnuslukuja vuosina 1995----2007200720072007....








Etyylialkoholin, alkoholijuomien ja viinin valmistus

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007







Lähde: Tilastokeskus, Alue ja toimipaikka tilasto. Huom. Toimialatiedot ovat saatavilla vain viininvalmistajien tietoja mukaan lukien. Sillä viinintuotanto Suomessa on pienimuotoista, luvut voidaan pitää suuntaa antavina alkoholi- ja etanoliteollisuudesta.

48



49

4.6. Ohraentsyymiteollisuus Suomessa on valmistettu ohrasta tärkkelystä hajottavia entsyymejä 1980-luvun alusta läh-tien. Asiakaskunta muodostuu makeisteollisuudesta ja nestemäisten makeuttajien valmista-jista. Entsyymien kysyntä on kasvanut Euroopassa ja Aasiassa esimerkiksi maltitolin kysyn-nän lisääntyessä. Markkinat ovat kasvaneet tasaisesti, ohraentsyymit ovat olleet kysyttyjä maailmassa. Suomessa ohraentsyymejä tuottavat Maltax ja Suomen Sokerin Jokioisten tehdas, joka vie tuotantonsa lähes kokonaan ulkomaille. Tämän osuus maailmanmarkki-noista on 60%. Jokioisten tehdas hankkii raaka-aineensa ennakkonäytteiden perusteella. Laatulisät makse-taan entsyymiaktiivisuuden mukaan. Entsyymiohran hinta liikkuu mallasohran ja rehuohran hinnan välillä. Mallasteollisuuden hylkäämät erät sopivat hyvin entsyymivalmistukseen, kos-ka korkea proteiinipitoisuus ei ole haittana. Entsyymituotantoon on käytetty 25-35.000 tonnia ohraa vuosittain. Tulevaisuudessa 25.000 tonnia ohraa saattaa riittää, mutta maailmanmarkkinoiden kasvaessa ohran tarve voi myös lisääntyä. Sokeriuudistuksen myötä Suomessa luovuttiin isoglukoosikiintiöstä, jo-ka oli suuruudeltaan noin 18.000 tonnia. Nestemäisten makeuttajien kannattavuus supis-tui korkeiden viljanhintojen takia. Tärkkelykselle on jouduttu nyt etsimään uusia markki-noita. Valmistusprosessin toisen sivutuotteen, nestemäisen rehun markkinat ovat vakaat. Nestere-hussa on noin 20% kuiva-ainetta ja 25% valkuaista, eli noin kaksi kertaa enemmän kuin ohran jyvissä. Rehunkäyttäjille se on siis edullinen valkuaislähde. Liemirehua markkinoi-daan Lounaisfarmin ja Suomen Rehun kautta noin sadan kilometrin säteen sisällä. Ohran kuorijäte poltetaan Forssassa. 4.7. Kasviöljy – valkuaisrehu ketju 4.7.1. Kasviöljyteollisuuden markkinarakenne

Suomessa toimii kaksi suurta puristamoa. Raision ja Mildolan yhteispuristuskapasiteetti on yli 280.000 tonnia rypsiä ja rapsia. Lisäksi on useita pienempiä puristamoita: Kankaisten öljykasvit, Trifol, Alavuden Öljynpuristamo ja Elixi Oil, jotka valmistavat lähinnä erikoisöljy-jä. Tiloilla puristetaan myös jonkin verran öljykasveja, mutta lähinnä omaa polttoainekäyt-töä varten. Suurin rakenteellinen kysymys on, riittääkö tulevaisuudessa kotimaista raaka-ainetta kah-delle suurelle kasviöljyjalostajalle Suomessa. Mikäli Suomeen jäisi vain yksi suuri purista-mo, viljelijöiden tai välittävien kauppaliikkeiden logistiset kustannukset nousisivat nykyises-tään.


50

4.7.2. Kasviöljyteollisuuden tuotteiden käyttö ketjun muissa segmenteissä

Kasviöljyteollisuuden tuottamasta öljystä osa menee vähittäiskaupan välityksellä suoraan kuluttajalle. Alan jokainen toimija valmistaa kuluttajatuotteita, mutta niiden osuus tuotan-nosta vaihtelee yrityksittäin. Vähittäiskaupan puolella markkinat hajaantuvat aiempaa use-ammalle toimijalle. Kasviöljyä jatkojalostetaan myös margariiniksi tai myydään teollisuus-asiakkaille. Vakiintuneita öljynkäyttäjiä ovat Valio ja valmisruokien tuottajat Atria, HK-Ruokatalo ja Saarioinen sekä Horeca-sektorin toimijat. Sekä vähittäiskauppa että elintarvi-keteollisuus ostavat myös ulkomailta öljyä. Raaka-aineiden hinnan nousu on heikentänyt puristamoiden tulosta, sillä vuoden 2007 raaka-aineen hinnan korotuksia ei saatu vietyä ajoissa ketjussa eteenpäin asiakkaille. Var-sinkin suurten teollisuusasiakkaiden kanssa kauppa pohjautuu vuosisopimuksiin, joten raa-ka-aineen hinnannousu saatiin vain pitkällä viiveellä viedyksi eteenpäin. Vähittäiskaupan puolella tuotteiden toimitussopimuksia uusitaan joko neljän kuukauden jaksoissa tai mil-loin vain kolmen kuukauden ennakkoilmoituksella. Suomen ainoa margariinitehdas toimii Raisiossa. Margariini- ja levitemarkkinat ovat melko vakiot. Raisiolla on noin 30-35 % markkinaosuus, loppu jakaantuu Unileverin ja kaupan omien merkkien kesken. Öljyä käytetään myös rehuksi esimerkiksi kalanrehuun, jossa Rai-sio on markkinajohtaja Suomessa ja Venäjällä. Koska öljyä tuotetaan reilusti yli Suomen tarpeen, sitä viedään ulkomaille tai käytetään energiaksi.

KaKaKaKasviöljyjalosviöljyjalosviöljyjalosviöljyjalosssstuksen tuotteita ja öljykasvien käyttö Suomessa vuonna 2006.tuksen tuotteita ja öljykasvien käyttö Suomessa vuonna 2006.tuksen tuotteita ja öljykasvien käyttö Suomessa vuonna 2006.tuksen tuotteita ja öljykasvien käyttö Suomessa vuonna 2006. Lähde: Tike, Ravintotaseet

280 tuhatta tonnia rypsiä ja rapsia

111 tuhatta tonnia öljyä 168 tuhatta tonnia valkuaisrouhetta

40 tuhatta tonnia elintar-vikekäyttöön

20 tuhatta tonnia rehu-käyttöön

51 tuhatta tonnia ener-giaksi

ja vientiin

168 tuhatta tonnia rehukäyttöön


51

Puriste ja rouhe myydään rehukäyttöön. Suomen koko rouhetarpeesta noin puolet tyydyte-tään kotimaisella puristeella ja rouheella, toinen puoli on peräisin ulkomailta. Valmiiden tuotteiden eli öljyn ja puristeiden hinnat noteerataan markkinoilla. Öljyn hinta on tavallisesti noin 4-5 kertaa kalliimpi kuin rouheen. Siitä syystä öljyn saantiprosentilla on suuri merkitys kannattavuuteen. Teollisten puristamoiden saantiprosentti on n. 30-40 %, kun taas kylmäpuristajilla se vaihtelee 20-30 %:n välillä. Suomessa voitaisiin nykyisellä kapasiteetilla puristaa 300.000 tonnia rypsiä ja rapsia. Täl-löin tuotettaisiin yli 110.000 tonnia öljyä, josta elintarvikkeiden osuus olisi edelleen 40.000 tonnia, rehun osuus 20.000 tonnia, ja energiaksi ja vientiin jäisi jo yli 60.000 tonnia. Valkuaisrouhetta saataisiin noin 190.000 tonnia, joka voitaisiin myydä täysin Suo-men markkinoilla. 4.7.3. Raaka-ainehankinta

Teollisuus tarvitsee nykyistä enemmän kotimaista raaka-ainetta. Puristuksen kate on maa-ilmanlaajuisesti 50 €/t tienoilla, mutta Suomessa se voi olla niinkin alhainen kuin 30 €/t, tai jopa alhaisempi. Kotimainen raaka-aine vaikuttaa suoraan puristuksen kannattavuuteen. Suomessa rou-heella on suhteessa suurempi kysyntä kuin öljyllä, mutta kotimaan tarpeet ylittävä öljy jou-dutaan viemään. Ulkomaisen raaka-aineen käyttö merkitsisi kahta turhaa rahtia, jolloin tuotantoprosessi ja puristuksen kannattavuus heikentyisi tuontisiemenen ja öljynviennin kuljetuskustannuksilla. Siemeniä ostetaan sekä suoraan viljelijöiltä että kaupan välityksellä. Pienet puristamot varmistavat yleensä lähes koko raaka-ainetarpeensa viljelijöiltä tuotantosopimusten puit-teissa. 4.7.4. Taloudelliset tunnusluvut

Tuotannon bruttoarvo kasviöljyteollisuudessa oli 208 miljoonaa euroa, eli reilut 2 % koko elintarviketeollisuuden luvusta vuonna 2007. Mainos-, markkinointi- ja myyntikulujen osuus oli 2000-luvun puolivälissä elintarviketeollisuuden keskitasoa. Tutkimus ja kehitysku-lujen osuus nousi voimakkaasti 2004-2006 välillä. Lukuja selittänevät margariiniin liittyvät markkinointi- ja T&K panostukset.


52

KasviöljyteollisuudenKasviöljyteollisuudenKasviöljyteollisuudenKasviöljyteollisuuden sekä elintarviketeollisuuden tunnuslukuja vuosina 1995 sekä elintarviketeollisuuden tunnuslukuja vuosina 1995 sekä elintarviketeollisuuden tunnuslukuja vuosina 1995 sekä elintarviketeollisuuden tunnuslukuja vuosina 1995----2007200720072007....








Kasviöljyteollisuus

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007


Tuotannon bruttoarvo 274.2 289.8 247.4 246.3 215.7 179.7 179.6 177.2 195.5 193.8 187.6 221.7 208.4

Tuotannon jalostusarvo 47.1 44.9 50.0 67.9 41.9 17.3 43.2 27.1 40.6 36.3 38.2 42.4 53.9

Palkattu henkilöstö yhteensä 929 841 576 576 573 579 563 417 684 515 365 529 287





52


53

5. Viljakauppa 5.1. Kotimaan viljakauppa Viljakauppayritykset keräävät viljaa viljelijöiltä ja välittävät sitä kotimaisen teollisuuden tar-koituksiin sekä myyvät vientimarkkinoille. Viljakaupan rooli ketjussa

Viljakaupan roolia, tarpeellisuutta sekä merkitystä viljaketjun kannalta voi kuvata seuraa-vasti:

(1) Viljelijöiden näkökulmasta kaikki markkinakanavat ovat käytettävissä ja kauppa pyrkii hakemaan myytävälle viljaerälle parasta hintaa. Tavoitteena on tehdä järkeviä logistiikkaratkaisuja, esimerkiksi viemällä samalla kuljetusajo-neuvolla lannoitteita tilalle, jolta haetaan viljaa. Viljakauppa kehittää ja yllä-pitää tietojärjestelmää viljelijöiden ja kaupan välillä.

(2) Ulkoistamalla viljan hankintansa viljakaupan tehtäväksi teollisuus voi saada säästöjä raaka-ainehankinnassa.

(3) Kauppa pyrkii tuomaan lisäarvoa viljaketjuun etsimällä kullekin viljaerälle parhaan käyttötarkoituksen. Sen tehtävä on parantaa viljamarkkinoiden toi-mivuutta muun muassa markkinatietoutta jakamalla.

Viljan ostajien ja myyjien pyrkimyksenä on riskien hallinta. Viljakaupan keskeisenä tehtävä-nä on hallita viljakaupan riskejä. Hintavaihtelujen lisääntyessä viljakaupan rooli ja kontri-buutio viljaketjun toimintaan on riskin kantaminen. Viljakaupassa yritykset voi jakaa kah-teen pääryhmään toimintaperiaatteensa perusteella: yrityksiin, jotka ottavat viljan omistuk-seensa ja kantavat siitä taloudellisen riskin sekä yrityksiin, jotka vain välittävät viljaa omis-tamatta sitä, jolloin niiden ottama riskikin on pienempi. Viljan kauppaantulo

Kauppaan tullut viljamäärä on pysynyt melko vakaana 2000-luvulla 1,7-1,8 miljoonan tonnin välillä. Vuoden 2007 lopusta kauppaan tulleen viljan määrä on kasvanut tuntuvasti. Viime syksyn korkeisiin kauppaantulo lukuihin ovat syynä seuraavat tekijät:

(1) 2007 vuoden hyvä sato ja runsas tarjonta, (2) laadukas sato motivoi myyntiin, tilojen rehunkäyttö lienee hieman vähentynyt, (3) suotuisten hintojen ansiosta vilja tuli kauppaan etuajassa, korkeat hinnat mo-

tivoivat sadon suhteellisen suuren osan myyntiin jo syksyllä. Suotuisten vientimarkkinamahdollisuuksien takia viljakauppa jatkui vilkkaana 2008 alussa-kin. Tämän satokauden sato on vielä kysymysmerkki, mutta kauppaan tulevan viljan mää-rän odotetaan pysyvän edellisvuosiin nähden korkeammalla tasolla myös jatkossa, mikäli tarjolla on laadultaan ja määrältään hyvä sato.


54

KotimaisenKotimaisenKotimaisenKotimaisen viljan kauppaantulo viljan kauppaantulo viljan kauppaantulo viljan kauppaantulo 2000 2000 2000 2000----luvulla.luvulla.luvulla.luvulla.

Lähde: Tike.

Viljakaupan markkinarakenne

Viljakaupan keskusliikkeiden, Agrimarketin ja K-maatalous-ketjun yhteenlaskettu markki-naosuus on yli 65 %. Muut merkittävät toimijat, Yrittäjien Maatalous ja Avena, yhdessä pienempien kauppayritysten kanssa hallitsevat noin 20-25 % markkinoista ja teollisuuden suoran viljanoston osuus on noin 10-15 %. Tulevaisuudessa ei odoteta viljakaupan sekto-rille uusia isoja toimijoita, joten markkinarakenne ei muutu olennaisesti. Syksystä 2007 lähtien kuitenkin uudet kauppayritykset ovat saaneet markkinoilla jalansijaa. Pohjanmaalla on perinteisesti toiminut pieniä kauppayrityksiä ja uusia yrityksiä on syntynyt kautta maan. Viljelijät itsekin ovat ryhtyneet markkinoimaan viljansa viljelijärenkaan tai oman vientiyrityksen kautta. Niiden kohtalo riippuu osaamisesta, tavaravolyymistä ja hen-kilösuhteista. Viljakaupan toiminnan maatieteellinen intensiivisyys on muuttumassa rakennekehityksen myötä. Viljaa on ruvennut tulemaan kauppaan myös vahvoilta maitoalueilta, joilta sitä ei ennen ole kauppaan tarjottu. Tähän asti näillä alueilla tuotettu vilja myytiin tilojen välillä. Nyt tarjonta on selvästi lisääntynyt ja ylittänyt alueen maitotilojen kysynnän.

921921921921 950950950950 889889889889 901901901901 825825825825 901901901901795795795795

1177117711771177

1063106310631063876876876876

890890890890 904904904904884884884884

892892892892955955955955

0100200300400500600700800900100011001200130014001500160017001800190020002100

2000/01 2001/02 2002/03 2003/04 2004/05 2005/06 2006/07 2007/08

tuhat t

syksy

kevät


55

Viljakaupan kannattavuus

Katteeseen vaikuttavat tekijät ovat yrityksen koko, neuvotteluasemat, kustannustehokkuus, kannetun riskin ja siihen tarvittavan pääoman määrä ja esimerkiksi se, ottaako yritys tyypil-lisesti oston ja myynnin välillä viljaa omistukseensa vai ainoastaan välittää sitä. Nousevan markkinan aikana hintoihin on helpompi sisällyttää parempi kate. Vuonna 2007 teollisuus joutui maksamaan keskimääräistä korkeampaa hintaa kysyntähuippujen vuoksi. Viljakaup-payritysten keskimääräisen katteen arvioidaan vaihtelevan 2-5 %:n välillä. Viljakaupan rooli riippuu siitä, kuinka tehokkaasti se pystyy hoitamaan viljanhankinnan. Suurin osa teollisuudesta on päättänyt hankkia viljansa viljakaupan kautta. Viljakaupan toiminta ja pörssit

Tulevaisuudessa riskit kasvavat ja riskien hallinnan välineet korostuvat. Viljakaupassa jou-dutaan ottamaan uusia toimintamalleja käyttöön. On seurattava entistä tarkemmin vilja-pörssien toimintaa. MATIF:in rapsin hinnat ovat Suomessakin käytössä ja vehnän hintoja myös seurataan. Euroopan viljapörssin perustaminen helpottaisi tilannetta. Varsinkin mal-lasohran ja kauran futuurihinnat olisivat Suomelle tärkeitä.

5.2. Logistiikka ja huoltovarmuus

Viljalogistiikalla ja logistisilla kustannuksilla – kuljetuksilla, varastoinnilla ja käsittelyllä – on strateginen merkitys sekä kotimaan että ulkomaan viljakaupassa. Maatilojen suuri varasto- ja kuivauskapasiteetti, sekä Suomen Viljavan, kaupan ja teolli-suuden varastointi- ja käsittelykapasiteetti voi oikein käytettynä antaa Suomen viljaketjulle strategisen kilpailuedun. Hyvä varastointikapasiteetti sallii myös riittävän suurten varmuusvarastojen ylläpidon. Suo-messa viljan huoltovarmuusvarastointia hoitaa TEM:in alainen Huoltovarmuuskeskus. Varmuusvarastointi sisältää leipäviljaa, kylvösiemeniä sekä rehuteollisuuden tarvitsemia valkuaisraaka-aineita. Myös alkutuotannon muista perustuotantopanoksista, kuten torjun-ta-aineista ja lannoiteteollisuuden tarvitsemasta ammoniakista ylläpidetään varmuusvaras-toja. Suomen viljatase on ollut koko 2000-luvun positiivinen. Rehuviljan varmuusvaras-toinnista on luovuttu vuonna 2002 tehdyllä päätöksellä ja vapautuneita resursseja on suunnattu kasvivalkuaisen varmuusvarastointiin. Huoltovarmuuskeskuksen sopimusperusteisesti hyödyntämät varastoinfrastruktuuri ja logis-tiikka ovat hyvätasoiset. Maatilojen koneistus, kuivuri- kuljetus- ja varastokapasiteetti ovat


56

kehittyneet huimasti EU-jäsenyyden aikana ja tällä on suuri merkitys huoltovarmuudelle. Huoltovarmuuskeskuksen varastoimat määrät näkyvät viljatasetilastoissa yhdessä teollisuu-den ja kaupan varastojen kanssa. Maatilojen varastot näkyvät taseessa omana lukunaan. Huoltovarmuuskeskuksella on sopimuskumppaneita, joiden hoitosopimuksia kilpailutetaan säännöllisesti. Kilpailutuksen perusteella solmitaan hoitosopimukset yritysten kanssa, jotka voivat olla kansallisesti merkittäviä viljaa käyttäviä teollisuusyrityksiä tai viljakaupan yrityk-siä. Hoitosopimuksiin sisältyy Huoltovarmuuskeskuksen omistaman viljan varastointi ja kierrätys siten, että varastoitu vilja täyttää kauppakelpoisuuden kriteerit. 5.3. Viljan ulkomaankauppa Viljan ulkomaankauppaan on viime vuoden aikana tullut syklisyyttä voimakkaiden hin-nanmuutosten seurauksena. Ulkomaankauppaan menevän viljan määrä on kasvanut vii-me vuosina. Kahden viime vuoden aikana hyvälaatuinen sato on vauhdittanut vehnän vientiä Suomes-ta. Vuonna 2007 yli kaksinkertaistunutta ohran vientiä selittää suurimmaksi osaksi inter-ventiovarastojen purkaminen. Kauran viennin painopiste on siirtynyt 2000-luvun puolivälis-sä USA:sta EU maihin, etenkin Saksaan, Iso-Britanniaan, Belgiaan ja Alankomaihin. Vuo-den 2008 alkupuolella varsinkin kauran ja vehnän vienti on jatkunut vauhdikkaasti. Ruis on ainoa viljalaji, jota on jouduttu tuomaan Suomeen vuosittain heikon omavaraisuu-den takia. EU:n laajentumisen jälkeen ruista on tuotu enenevässä määrin uusista jäsen-maista, kuten Puolasta ja Baltian maista, sekä kahden viime vuoden aikana myös Venäjäl-tä. Hyvälaatuiselle suomalaiselle viljalle löytyy maailmanmarkkinoilla melko varmasti kysyn-tää. Tämä pätee esimerkiksi leipävehnään. Kauran viennissä tarvitaan selkeää panostusta markkinointiin, uusia ideoita ja avauksia. Nykyinen vakioasiakaskunta käsittää noin 10-20 myllyä Saksassa ja Englannissa. Paras ratkaisu olisi kehittää viljaa jalostavaa teollisuutta niin, että jyvävientiä korvattaisiin puolivalmisteiden ja valmiiden tuotteiden viennillä.


57

Suomen viljan vienti ja tuonti sekä päämarkkSuomen viljan vienti ja tuonti sekä päämarkkSuomen viljan vienti ja tuonti sekä päämarkkSuomen viljan vienti ja tuonti sekä päämarkkiiiinananana----alueet vuosina 2003alueet vuosina 2003alueet vuosina 2003alueet vuosina 2003----2008.2008.2008.2008.

Lähde: Tulli ja Eurostat. Huom.: 2008 alkupuolen tuonnin luvut sisältävät tammi-toukokuu tilastoja.

2003200320032003 2004200420042004 2005200520052005 2006200620062006 2007200720072007 2008 I.2008 I.2008 I.2008 I.

Vehnän vientiVehnän vientiVehnän vientiVehnän vienti tuhat t 26 49 25 26 74 69

1. Iso-Britannia (50%) Iso-Britannia (49%) Espanja (64%) Espanja (30%) Saksa (26%) Saksa (31%)

2. Italia (20%) Ruotsi (18%) Ruotsi (21%) Norja (14%) Iso-Britannia (14%) Espanja (21%)

3. Alankomaat (18%) Espanja (9%) Iso-Britannia (15%) Iso-Britannia (12%) Alankomaat (12%) Puola (16%)

Ohran viOhran viOhran viOhran vientientientienti tuhat t 92 51 29 156 358 101

1. Saudi-Arabia (54%) Tanska (26%) Espanja (70%) Norja (29%) Venäjä (21%) Tanska (46%)

2. Espanja (25%) Iso-Britannia (21%) Venäjä (16%) Saudi-Arabia (26%) Saudi-Arabia (18%) Tunisia (25%)

3. Alankomaat (10%) Ruotsi (19%) Ruotsi (14%) Venäjä (17%) Saksa (15%) Ruotsi (9%)

Kauran vientiKauran vientiKauran vientiKauran vienti tuhat t 388 393 326 290 271 200

1. USA (47%) USA (41%) Saksa (19%) Saksa (33%) Saksa (39%) Saksa (29%)

2. Saksa (20%) Saksa (18%) USA (17%) Alankomaat (17%) Alankomaat (18%) Iso-Britannia (15%)

3. Meksiko (8%) Espanja (14%) Espanja (15%) Iso-Britannia (14%) Belgia (13%) Alankomaat (14%)

RukiinRukiinRukiinRukiin tuotuotuotuontintintinti tuhat t 21 53 80 89 50 23

1. Saksa (41%) Saksa (79%) Puola (69%) Saksa (59%) Venäjä (29%) Latvia (29%)

2. Ruotsi (34%) Puola (21%) Saksa (24%) Puola (24%) Saksa (29%) Venäjä (29%)

3. Latvia (15%) Latvia (4%) Latvia (11%) Ruotsi (18%) Liettua (24%)

Vehnän Vehnän Vehnän Vehnän tuotuotuotuontintintinti tuhat t 64 75 23 29 17 8

1. Ruotsi (34%) Saksa (55%) Belgia (35%) Kazakstan (38%) Kazakstan (53%) Kanada (79%)

2. Saksa (30%) Ruotsi (18%) Kazakstan (33%) Belgia (37%) Belgia 46%) Kazakstan (12%)

3. Belgia (16%) Belgia (7%) Saksa (31%) USA (11%) Ruotsi (1%) Ruotsi (4%)

OhraOhraOhraOhran n n n tuotuotuotuontintintinti tuhat t 55 73 8 3 3 0

1. Ruotsi (45%) Tanska (39%) Saksa (64%) Tanska (99%) Ruotsi (100%)

2. Saksa (29%) Ruotsi (31%) Tanska (35%) Viro (1%)

3. Tanska (20%) Iso-Britannia (18%)

57



58

6. Luomuketju 6.1. Luomuviljan ja -öljykasvien viljely EU-jäsenyyden ensimmäisenä kymmenenä vuotena nopeasti laajentunut luomutuotanto koki taantuman 2000-luvun puolivälissä. Myös luomuviljan pinta-ala laski jyrkästi vuosina 2005 ja 2006. Kansallisessa viljastrategiassa luomuviljan suurimmaksi ongelmaksi todet-tiin luomuviljan kysynnän ja tarjonnan välinen epätasapaino. Ongelma jatkui strategian ensimmäisinäkin vuosina. Ylitarjonnan aikaa on seurannut viljelijöiden kiinnostuksen laan-tuminen, mikä vaihtui kahden viime vuoden aikana kovaan kysyntään ja tarjonnan niuk-kuuteen. kauran kolmen tonnin keskisadollakin on saavutettavissa kaksinkertainen kate tavanomai-sen kauran neljän tonnin keskisatoon nähden. Lannoitteiden hintojen kaksinkertaistuminen keväällä 2008 lisää luomuviljelyn houkuttele-vuutta huomattavasti. Luomutuotanto saa myös erillisen luomutuen (150 €/ha). Nämä kolme tekijää (1) luomutuki, (2) korkeat lannoitehinnat ja (3) luomuviljan erittäin houkutte-leva hintataso voivat yhdessä nostaa luomuviljelyn kiinnostavuutta tulevina vuosina. Vuonna 2008 luomuviljan pinta-alasta kauraa viljeltiin noin 23.000 hehtaarilla, vehnää 5.000 hehtaarilla, ohraa ja ruista 4-4.000 hehtaarilla sekä seosviljaa lähes 6.000 hehtaa-

8 11

17

3237

46 4654 56 57

4640 40 43

2232332322110

5

10

15

20

25

30

35

40

45

50

55

60

65

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

tuhat ha

Vilja

Öljykasvit

Kolmen vuoden laskun jälkeen luomuvilja-ala oli vuonna 2008 jälleen kasvussa etupäässä luomu-kaura-alan yli neljän tuhannen heh-taarin nousun ansiosta. Myös veh-nän ja sekaviljan pinta-ala nousi hieman, sen sijaan luomurukiin ja luomuohran pinta-alan pitkäaikai-nen supistuminen jatkui edelleen. Suomalaiselle luomuviljalle on yli kaksi vuotta ollut kova kysyntä vien-timarkkinoilla. Luomuviljan hinnat ovat olleet parhaimmillaan kaksi kertaa tavanomaisen viljan hintoja korkeampia. Hintaero on silmään-pistävin tavanomaisen kauran ja luomukauran välillä. Pro-Agrian katelaskelmien perusteella luomu-

Luomuviljan ja öljykasvien pintaLuomuviljan ja öljykasvien pintaLuomuviljan ja öljykasvien pintaLuomuviljan ja öljykasvien pinta----ala ala ala ala Suomessa, 1995Suomessa, 1995Suomessa, 1995Suomessa, 1995----2008200820082008....

Lähde: Evira.


59

rilla. Luomuviljan pinta-alan osuus laski 2000-luvun alun 4,7 %:sta 3,4 %:iin vuoteen 2008. Luomurypsin alan osuus öljykasvien koko pinta-alasta kasvoi hieman tänä vuonna lähinnä kokonaisöljykasvialan rajun pudotuksen myötä. Alhaisempien keskisatojen takia luomusadon osuudet ovat pinta-alaosuuksia pienempiä. Vuoden 2007 luomuviljasadon osuus oli 2,2 % ja öljykasvien osuus 1,4 %.

LuomupintaLuomupintaLuomupintaLuomupinta----alan osuus kokonaispintaalan osuus kokonaispintaalan osuus kokonaispintaalan osuus kokonaispinta----alasta (%).alasta (%).alasta (%).alasta (%).

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008

Vilja 0,8 1,0 1,5 2,7 3,2 3,9 3,9 4,5 4,7 4,7 3,9 3,5 3,4 3,4

Öljykasvit 0,1 0,2 0,9 1,8 3,3 4,2 4,2 3,4 3,8 3,6 3,2 2,5 2,3 2,7

Lähde: Tike ja Evira.

6.2. Luomusadon käyttö ja jalostava teollisuus Luomuviljan käyttökanavat ja -mahdollisuudet ovat parantuneet ja monipuolistuneet. Luo-muviljasta yhä enemmän myydään tai käytetään itse tilalla luomuna. Ainoana poikkeukse-na luomuohransadosta enemmistö käytetään tavanomaisena. Kotimainen teollisuus on kiinnostunut luomuvehnästä ja -rukiista. Sekä isompien että pienempien myllyjen joukosta on useampia, jotka ostavat luomuleipäviljaa. Luomukauraa jalostetaan jonkun verran Suomessa, mutta suurimmaksi osaksi se viedään jyvänä ulkomaille. Luomurypsin kysyntä on myös kasvanut reilusti, sekä luomuöljyn että kotimaisen luomuval-kuaisrehun, eli rypsirouheen voimakkaan kysynnän vuoksi. Tunnetuimmat luomuviljan ja öljykasvien jalostukseen erikoistu-neet yritykset ovat Helsingin Mylly, Kankaisten öljykasvit, Alavuden öljynpuristamo ja Trifol. Luomutuot-teita on myös mm. Fazer Leipomol-la sekä pienmyllyillä ja -leipomoilla. Koska luomuviljasta on ollut niuk-kuutta, on kilpailu raaka-aineesta, aivan erityisesti luomurypsistä, ollut kovaa. Lukuisat pienet leipomot erikoistu-vat luomutuotantoon pärjätäkseen leipämarkkinoilla, mutta luomutuot-teita löytyy myös isojen leipomoyri-tysten valikoimasta. Luomuviljan suurin markkinointi- ja vientiyritys on Pohjolan Luomu.

71717171

62626262

29292929

69696969

62626262

73737373

51515151

41414141

57575757

57575757

0 10 20 30 40 50 60 70

Rypsi

Kaura

Ohra

Ruis

Vehnä

2006

2007

Luomusadosta myyty tai käytetty luomuna (%)Luomusadosta myyty tai käytetty luomuna (%)Luomusadosta myyty tai käytetty luomuna (%)Luomusadosta myyty tai käytetty luomuna (%).... Lähde: Tike.


60

Tavoitteeksi pitää asettaa luomuviljan ja -öljykasvien jalostusasteen nosto myös ulko-maanmarkkinoilla, koska jalostetuista luomutuotteista saa jyvään verrattuna yleensä pa-remman katteen. Hyviä esimerkkejä tästä on luomukaurahiutaleen vienti Kanadaan tai luomuruisleipävienti Saksaan. Luomuruisleipää voidaan viedä joko näkkileipänä tai kaa-supakattuna, jolloin sen säilyvyysaika on noin 6-7 viikkoa. Luomutuotteiden raaka-ainepohja on tulevaisuudessa suuri kysymys. Suomen luomuviljeli-jät siirtyivät kauraan ja esimerkiksi luomuruista viljellään yhä vähemmän. Jatkossa joudu-taan ehkä tuomaan luomuruista esimerkiksi Ruotsista. Myös luomurypsiä on liian vähän tarjolla. Jalostavat yritykset pyrkivät tuotantosopimusten kautta kattamaan luomuraaka-ainetarpeensa. Luomuviljan hinnat

ZMP:n julkaisemat Saksan hinnat määrittelevät pitkälti Suomen luomuviljan hintatasoa. Käytännössä Pohjolan Luomun vientihinnat määrittelevät kotimaassa jalostavien yritysten maksaman perushintatason. Luomuviljan hinnat ovat asettautuneet 1,5-2 kertaa tavan-omaisen viljan hintoja ylemmäksi. Ne ovat pitäneet pintansa jopa viljan hinnan äskettäisen laskun aikana, mikä merkitsee sitä, että luomuviljan kysyntävetoinen hinnoittelu on jatku-nut.

Luomuviljan vs. tavanomaisen viljan hinnat Suomessa vuLuomuviljan vs. tavanomaisen viljan hinnat Suomessa vuLuomuviljan vs. tavanomaisen viljan hinnat Suomessa vuLuomuviljan vs. tavanomaisen viljan hinnat Suomessa vuoooosina 2007sina 2007sina 2007sina 2007----2008.2008.2008.2008. Lähde: Tike, lehtiartikkelit ja viljaa ostavien yritysten kotisivut.

0

20

40

60

80

100

120

140

160

180

200

220

240

260

280

300

320

340

360

380

400

I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII I II III IV V VI VII VIII

2007 2008

€/t

Ruis

Vehnä

Kaura

Luomuvehnä

Luomukaura

Luomuruis


61

7. Viljan ja öljykasvien kehitysennusteet Viljan kysyntä ja tarjontaennusteet muodostavat vuonna 2006 valmistuneen kansallisen viljastrategian selkärangan. Ne havainnollistavat strategian mukaisia kehitystrendejä viljan tuotannossa, teollisuudessa ja muissa käyttökohteissa. Seurantaraportissa päivitetään vilja-strategian ennusteita vuosien 2006 ja 2007 todellisilla luvuilla sekä vuotta 2008 koskevil-la satoennusteilla, korjataan ennusteet kahden viime vuoden aikana muuttuneen markki-natilanteen mukaisesti ja pidennetään ennusteiden aikaväliä vuoteen 2018 saakka. Kansallisessa viljastrategiassa esitettiin perusskenaario ja bioenergiaskenaario. Jälkimmäi-sestä joudutaan luopumaan radikaalisti muuttuneen markkinatilanteen ja viljanhinnan ta-kia. Käyttöön jää ainoastaan perusskenaario. Se kuvaa tilannetta, johon seuraavien kym-menen vuoden aikana viljan tarjonnan ja kysynnän odotetaan johtavan, mikäli toimin-taympäristön muutokset jatkuvat nykytietojen ja -odotusten mukaisesti. Tämän luvun kuvis-sa esitetään sekä viljan kokonaiskysynnän ja -tarjonnan mukaiset että viljalajikohtaiset ke-hitysennusteet. 7.1. Viljan ennusteet 7.1.1. Viljan kysyntä

Viljan kysyntä muuttui dramaattisesti syksyllä 2007 kun maailman varastojen pitkäaikainen hupeneminen, ruoan ja bioenergian kysynnän kasvu yhdistyi tavallista heikompaan viljasa-toon. Suomen sato oli runsas ja hyvänlaatuinen ja siitä virtasi merkittävä volyymi vientiin korkeiden maailmanmarkkinahintojen houkuttelemana. Kotimainen teollisuus nosti hintoja markkinahintojen kehitystä seuraten kilpaillakseen raaka-aineesta. Kasvavan ulkomaisen kysynnän ohella kotimaisten toimialojen, kuten mallasteollisuuden ja alkoholinvalmistuksen viljankäyttö näytti kasvavan viljastrategian perusskenaarioon nähden. Lisäksi viljan rehu-käyttö tiloilla lisääntyi merkittävästi ja hienoinen kysynnän kasvu on havaittavissa myös myl-lyissä. Nämä muutokset huomioon ottaen kysyntäennusteet on syytä nostaa kansallisessa viljastrategiassa ennakoidusta tasosta. 7.1.2. Viljan hinnat ja hintojen vaikutus tarjontaan

Viljan hinnoilla on suuri vaikutus tarjonnan muodostumiseen, koska kysynnän muutosten signaalit välittyvät hintojen kautta viljan tuottajille. Viljan hinnat nousivat vuoden 2007 lo-pussa 80-100 % vuoden 2005 tasoon nähden. Jyrkkä hinnannousu tapahtui hyvin lyhyen ajan sisällä, ainoana poikkeuksena oli ruis, jonka tuotantoa kotimaiset rukiinkäyttäjät ovat pyrkineet hinnankorotuksillaan motivoimaan jo vuodesta 2006 asti. Hintojen nousu ylei-sesti ottaen kannusti lisäämään viljan tarjontaa.


62

Viljan kuukausihinnat Suomessa vuosina 2005Viljan kuukausihinnat Suomessa vuosina 2005Viljan kuukausihinnat Suomessa vuosina 2005Viljan kuukausihinnat Suomessa vuosina 2005----2008.2008.2008.2008.

Lähde: Tike.

Toinen tärkeä ilmiö hintatason nousun ohessa on eri viljalajien hintojen erkaantuminen toisistaan. Kun vielä ennen 2007 kesää viljalajien hinnat ruista lukuun ottamatta pysytteli-vät lähekkäin, levittäytyivät ne yhtäkkiä yli sadan euron laveaan haarukkaan syksystä lähti-en. Se tarkoitti sitä, että viljalajien välisillä hintasuhteilla alkoi olla todellinen tarjontaa oh-jaava rooli; tietyt viljalajit muuttuivat viljelijöille houkuttelevammaksi kuin muut. Hintasuh-teiden vaikutus näkyy hyvin viljojen pinta-alajakautuman muutoksissa vuonna 2008. Keväällä 2008 myös tuotantopanokset kallistuivat ja vieläpä hyvin eri tahtiin. Panoksista nopeimmin nousivat lannoitteiden ja öljyn hinnat. Yleinen hinnannousu ja panosten hin-tasuhteiden muuttuminen vähentää paljon lannoitusta vaativien tai sellaisten viljalajien viljelyhalukkuutta, joissa esimerkiksi kuivausvaatimukset ovat korkeita. Mennyt satokausi oli ensimmäinen kun markkinavoimat eli viljanhinnat ohjasit eri viljalaji-en kylvöpinta-alaa. Tulevalla satokaudella viljan hintojen lisäksi panosten hinnat ja hin-tasuhteet tulevat vaikuttamaan viljelypäätöksiin. Ensi vuonna viljelijät joutuvat laskemaan eri viljalajien panos-tuotos suhteista saatavia tulosvaihtoehtojaan aiempaa tarkemmin.

0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

100

110

120

130

140

150

160

170

180

190

200

210

220

230

240

250

260

I II III IV V VI

VII


VII


VII


VII

VIII

2005 2006 2007 2008

€/t

Mallasohra

Ruis

Vehnä

Ohra

Kaura


63

196

263198

368355

301

171

297

140

201

101

249

70

8592 60 60 61 61 63 64 67 70 74

775

393439223915

3298

3667

3758

27382836

4044

36263888

3744

3572

3973

3736

4090

39313823 3834 3850 3865 3880 3894 3909

329

109

0

500

1000

1500

2000

2500

3000

3500

4000

4500

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

2011

2012

2013

2014

2015

2016

2017

2018

tuhat t


Tuonti

Tuotanto

Viljan kokona Viljan kokona Viljan kokona Viljan kokonaiskysyntä Suomessa vuosina 1995iskysyntä Suomessa vuosina 1995iskysyntä Suomessa vuosina 1995iskysyntä Suomessa vuosina 1995----2018201820182018....

Viljan kokonaistarjonta Suomessa vuosina 1995Viljan kokonaistarjonta Suomessa vuosina 1995Viljan kokonaistarjonta Suomessa vuosina 1995Viljan kokonaistarjonta Suomessa vuosina 1995----2018201820182018....

1 460 1 492 1 427 1 4291 243

1 541 1 468 1 457 1 437 1 438 1 432 1 428 1 421 1 419 1 417 1 419

638 638 640

442513

509

481

436

426434

437

436

449 432

436

447 447 450 452 455 458 461 463 466 469 471 474114115

126

124

130

148155

154

158

170 173

184

190 190 190 190 202 214 226 238 250 250 250 250

205 205 205

236230

267

225

243

254

276292

281272 282

256

281276 268 269 270 270 270 271 271 271 271 272385

368

621473

337

728 624 507

493374

618

702

509645 654 652 659 663 664 667 675 682 690

212

555

981 063

303

3660

501 406

92

265

1 4251 663 1 231 1 331 1 3791 404

1 334 1 361

483 484527

592

622631

626657 689 612 636

595

597652 653

637 638 637 636 637 637

198

183

203

184

243 161 198 199 200 202 203 204 205192

199

176

214223

194

151157

585857575656555554545366

64

5591

108126

134

129

144

140

155

153131

266

0

500

1000

1500

2000

2500

3000

3500

4000

4500

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

2011

2012

2013

2014

2015

2016

2017

2018

tuhat t

Varastojen lisäys

Vienti

Muu teollisuus

Siemenet

Mallasteollisuus

Ohratärkkelys ja etanoli

Myllyteollisuus

Rehu (teollisuus)

Rehu (tilakäyttö)


64

7.1.3. Viljan tarjonta

Kansallisen viljastrategian perusskenaariossa vuonna 2006 viljan tarjonnan ennustettiin olevan maltillista tai jollain viljankäyttöaloilla jopa supistuvan kysyntää vastaavaksi huoli-matta 2000-luvun korkeista viljan käyttö- ja tuotantotasoista. Todellisuudessa laajentuneen kotimaan ja ulkomaan kysynnän vetämänä Suomen viljantuotanto vuosina 2006-2008 saavutti bioenergiaskenaariossa asetetut korkeat tavoitteet, vaikka viljaa ei lainkaan käyte-tä biopolttoainetuotantoon. Suomessa viljan tuotanto on siis pysynyt 2000-luvun tasolla eli neljän miljoonan tonnin tuntumassa. Nykytieto viljan maailmanlaajuisen kysynnän kehityk-sestä vahvistaa odotuksia, joiden mukaan viljantuotanto Suomessa voisi pitkällä aikavälillä pysyä noin neljän miljoonan tonnin tasolla. 7.1.4. Vehnä

Kysyntä

Rehuteollisuudessa vehnän kysyntä kasvoi selvästi vuosien 2002 ja 2006 välillä. Vuonna 2007 käytettiin kalliin vehnän sijaan mieluummin halvempaa viljaa ja vehnän rehukäyttö väheni. Tulevana satokautena kuitenkin vehnän rehukäyttö tulee jälleen kasvamaan, koska markkinoille on tulossa runsaasti rehuvehnää. Vehnän myllyjauhatus on ollut 290.000 tonnin tasolla. Vehnän kulutus laski viime vuonna hieman, mutta se saattaa kääntyä nousuun täysjyväleipien suosion myötä. Strategiaan ver-rattuna ennustetta on hieman alennettu, vehnän myllykäyttö lienee 300.000 tonnin tienoil-la kymmenen vuoden päästä. Vehnää ei ole aiemmin viety suuria määriä Suomesta, mutta leipävehnän kysyntä Euroo-passa avasi vientimahdollisuuksia laatuvehnälle. Vuosina 2006 ja 2007 vehnää vietiin jo yli 70.000 tonnia. Vehnämarkkinat toimivat hyvin kaksi vuotta, mutta tänä syksynä vehnää on markkinoilla paljon. Euroopan ylitarjonta painaa vehnän hintoja alas. Suomen vehnätaseessa noin 10 % ylijäämä olisi tavoitetaso. Korkealaatuista vehnää pitäisi olla tarpeeksi kotimaan teollisuuden saatavilla ja olisi pyrittävä siihen, että tuontitarpeet koskisivat vain rehuvehnää. Yli 70.000 tonnin vientitason ylläpitämiseen tarvitaan määrä-tietoista valkuaispitoisuudeltaan hyvän vehnän viljelyä. Tarjonta

Tänä vuonna vehnäala nousi viimevuotisesta 204.000 hehtaarista lähes 220.000 hehtaa-riin. Vehnän kokonaistuotannon odotetaan pysyvän nykyisellä tasolla seuraavan vuosi-kymmenen aikana.


65

VVVVehnäehnäehnäehnän kysyntä Suomessa vuosina 1995n kysyntä Suomessa vuosina 1995n kysyntä Suomessa vuosina 1995n kysyntä Suomessa vuosina 1995----2018201820182018....

VVVVehnänehnänehnänehnän tarjo tarjo tarjo tarjonnnnta Suomessa vuosina 1995ta Suomessa vuosina 1995ta Suomessa vuosina 1995ta Suomessa vuosina 1995----2018201820182018....

7 7 5 18 31 12 24 26 38 6199

70 6287 88

67 67 67 67 68 68 69 69 70

230 232 234

28 28 28326

390 381

357

313

300

308303

311284

290

290 291

292 293 294 295 296 297 298 299 30035

29 3230

35

36

4358

57

59

65

5657

53 53

53 52 52 52 52 52 52 52 52

2

126

49

2572

74

69 74

75 76 76 77 77 78 79 79 80

68 162

73

68

132 8695

93 5

229227226225224223239248

206227

223

16914612712294

134

100645954

8299

100

101 97

8468

31

282828282828

2828

33

35

109

9999

289

305

11

7

8

18

0

100

200

300

400

500

600

700

800

9001995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

2011

2012

2013

2014

2015

2016

2017

2018

tuhat tVarastojen lisäys VientiSiemenetMyllyteollisuusMuu teollisuusRehu (teollisuus)Rehu (tilakäyttö)

132

216

134246

229

181

94

188

64

75

155

17

37 3311 12 13 14 17 18 21 24 29

1

140

12

734735735

380459 464

397 254

538

489

569

679 782794

684

797739 740

727 729730 731 733 734

23

0

100

200

300

400

500

600

700

800

900

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

2011

2012

2013

2014

2015

2016

2017

2018

tuhat t


Tuonti

Tuotanto


66

Viime vuonna vehnän myyntimahdollisuudet olivat riippuvaiset vientimarkkinoista. Vehnän vienti on hyvä esimerkki siitä, miten ilmasto-olosuhteista johtuvan haitan voi kääntää eduk-si. Vehnällä ei ollut vielä 70-luvulla hyviä vientinäkymiä, joten kasvinjalostajat kehittivät Suomen oloihin soveltuvia lajikkeita. Vehnän satotaso on Suomessa alhaisempi kuin Keski-Euroopassa, mutta valkuaispitoisuus on korkeampi. Saksassa, Ranskassa jne. pyritään kor-keisiin satoihin – 6-8 tonnia hehtaarilta – mutta valkuaispitoisuus jää 11 %:n tienoille. Vaikka Suomen satotasot ovat matalampia, valkuaispitoisuus yltää yli 14 %:n. Isot viljelijät hyödyntävät markkinoiden tarjoamat mahdollisuudet ja ovat alkaneet viljellä vartta vasten vientimarkkinoille valkuaispitoisuudeltaan yli 14,5 %:in vehnää. Viljelijät ovat perustaneet vientirenkaita, jonka avulla ne vievät tätä leipävehnää esim. Englantiin ja Ranskaan. Viime vuoden vehnänviennistä puolet oli tätä laatuluokkaa. Euroopasta puuttuu edelleen laatuvehnää, nyt suomalaisten kannattaisi säilyttää ne mark-kinointikanavat ja ostoryhmät, jotka löydettiin menneen vuoden aikana. Tänä vuonna laa-tuvehnää ei näytä olevan Suomessa yli oman tarpeen, joten kilpailu myllyvehnästä toden-näköisesti voimistuu. Kevätvehnässä on syysvehnää enemmän valkuaista. Kevätvehnän kylvöala nousi tänä vuonna, mutta se putoaa ensi vuonna suhteellisen suuren lannoitustarpeensa takia. Pa-noskustannuksissa vehnän ja mallasohran välillä voi olla jopa 100 € eroa. Myös kuivaus-kustannus on tärkeä panostekijä nousevan energiahinnan vuoksi. On ratkaistava miten viljat – etenkin vehnä ja ohra – saadaan tehokkaasti varastokelpoisiksi. Syysvehnän osuus voi jatkossa kasvaa, koska sen puinti tehdään aikaisemmin ja sillä ei ole niin paljon kuivaukseen liittyviä ongelmia. Ilmastonmuutos antaa Suomessa yleensäkin paremmat mahdollisuudet syysvehnän tuotannolle. Syysvehnällä on hyvät markkinat, riip-pumatta siitä panostetaanko vientiin vai ei. Ainoa rajoittava tekijä on kylvöaika, joka jäi viime vuonna melko lyhyeksi. Sateinen jakso puinnin aikaan vähentää syysviljan kylvöön käytettävää aikaa, joten syysvehnä-alan lasku on odotettavissa myös ensi satokaudelle. Alueellisena piirteenä C-alueella suuri osa viljasta menee kotieläintiloille. Pohjoisen tuen jatkuvuus on epävarma vehnän kohdalla, joten C-alueella vehnäala ja tuotanto saattavat laskea. 7.1.5. Ruis

Kysyntä

Rukiin hinta on kasvavan kulutuksen myötä kääntynyt nousuun jo yleistä hinnannousua aikaisemmin. Teollisuus on maksanut rukiista suhteellisesti muita viljoja parempaa hintaa.


67

Rukiin Rukiin Rukiin Rukiin kysyntä Suomessa vuosina 1995kysyntä Suomessa vuosina 1995kysyntä Suomessa vuosina 1995kysyntä Suomessa vuosina 1995----2012012012018888....

RukiiRukiiRukiiRukiin tarjonta Suomessa vuosina 1995n tarjonta Suomessa vuosina 1995n tarjonta Suomessa vuosina 1995n tarjonta Suomessa vuosina 1995----2018201820182018....

61

44

64

77

63

43

37

57

21

53

69

91

50

46

56

47 46 46 45 44 44 44 44 4491

7069686766656362

6049

60

87

51

32

62

7373

64

108

24

4947

87

58

0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

100

110

120

130

140

150

160

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

2011

2012

2013

2014

2015

2016

2017

2018

tuhat t

Purku varastoista

Tuonti

Tuotanto

2 2 2

86 8793 93 98 101 100 101 101 102 103 104 104 105 106 106 107

6 46

2 6 4 6 5 64 5

54 4 4 4 4 4 4 4 5 5 5 5

32

28

40

15

36

58

3818

3931

222221111011111222113

87898683

86 86 87

1

28

0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

100

110

120

130

140

150

1601995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

2011

2012

2013

2014

2015

2016

2017

2018

tuhat t

Lisäys varastoihin

Vienti

Siemenet

Ruoka (mylly)

Rehu


68

Rukiin suurin yksittäinen käyttömuoto on jauhatus, koska rehukäyttö on minimaalinen. Myl-lyjen jauhatus on kasvanut reippaasti viime kahden vuoden aikana ja kasvun arvioidaan jatkuvan kansallisessa viljastrategian ennustetta voimakkaampana tulevina vuosina. Rukiin jauhatus voi nousta 107.000 tonniin vuoteen 2018 mennessä. Tarjonta

Rukiin tuotannon alijäämä on jatkunut pitkään. Rukiin pinta-ala saattaa laskea nykyises-tään, sillä sääolosuhteet ja talvehtiminen verottavat keskisatoa. Rukiin omavaraisuuden ja keskisadon nosto ovat Suomen viljanviljelyn suurimpia haasteita. Rukiinviljelyn näkökulmasta on tärkeää se, että miten saadaan viljelijöiden motivaatio ja viljelyn kannattavuus niin hyväksi, että kotimaista ruista riittäisi. Kevätrukiilla on ratkaiseva merkitys kotimaisen ruistuotannon lisäämisessä. Viljelijöiden keskuudessa sen arvostus on kasvamassa. Suomen tuotantoa voidaan kasvattaa ensisijaisesti satotason nousun kautta, koska alan lisääminen on vaikeaa. Ruis kilpailee muiden viljalajien kanssa pinta-alasta, se on esimerkiksi vehnän rinnalla heikompi vaihtoehto, katetuotto hehtaaria kohti on huo-nompi ja sääriski isompi. Rahdit myllyyn ovat korkeampia, mikäli lähialueella ei satu ole-maan ruista ostavaa myllyä. Säällä on rukiin tuotannossa suuri merkitys ja se on ollut viime vuosina melko vaihteleva. Sopimustuotannolla voisi tehdä vaihtelevista tuotantomääristä suunnitelmallisempia. Rukiin kylvöala tulee laskemaan myös ensi satokaudella. Kevätruiskaan ei helpota rukiin viljelyn ongelmia, esimerkiksi matalaa keskisatoa. Nytkin kevätruis makaa pelloilla loppu-kesän sateisen sään jäljiltä. Ruis lakoontuu melko helposti, mikä ei mahdollista hyvää myl-lylaatua. Suomessa keskisato on pysynyt alle kolmessa tonnissa. Ruiskin voi antaa ammat-tilaisten viljelemillä pelloilla 5-6 tonnin satoja. Mikäli ensi vuonna saataisiin parempi keski-sato, se lisäisi rukiin viljelyhalukkuutta seuraavalle satokaudelle. Juuso kevätruislajikkeella olisi mahdollista nostaa Suomen tuotantotasoa. Rukiin tuotanto voisi tällöin kasvaa 15-20 % nykytasostaan vuoteen 2018 mennessä. Kevätruis on parantanut huonoa tarjontatilannetta, mutta tuotantotason nostamiseen se ei ole toistaiseksi riittänyt. Rukiille on selvä kysyntä, mutta nykyinen 200 €/t hinta ei innosta viljelijöitä vähäsatoisen rukiin viljelyyn. Teoreettisesti noin 300 €/t hintataso riittäisi viljeli-jöiden motivaation nostamiseen ja omavaraisuuden saavuttamiseen. Itämeren toisella puolella ruis on kuitenkin ollut selkeästi edullisempaa, joten rukiin hinta tuskin meilläkään merkittävästi nousee. Vaikka nyt muiden maiden markkinahinnat ovatkin lähempänä Suo-men hintatasoa, ruista jouduttaneen tuomaan edelleen Saksasta, Puolasta tai Baltian maista tulevina vuosina. Ruistilanne riippuu Itämeren alueen tarjonnasta, sekä eri maiden sadoista ja hintasuhteista.


69

7.1.6. Ohra

Kysyntä

Ohra on edelleen Suomen tärkein viljakasvi. Monipuolisten käyttömahdollisuuksiensa an-siosta ohrasta on tullut merkittävä kauppavilja ja teollisuuden raaka-aine. Ohran kysyntä on kahden viime vuoden aikana ollut selkeästi korkeammalla tasolla kuin kansallisessa viljastrategiassa ennustettiin vuonna 2006. Nykytietojen perusteella ohran kysyntä tulee pysymään korkeana. Sen arvioidaan olevan vuonna 2015 1,9 miljoonaa tonnia, mikä olisi yli 400.000 tonnia strategiassa ennustettua enemmän. Ohran käyttö rehuna kasvoi ennätyslukemiin vuonna 2007 runsaan sadon, naudan- ja sianlihantuotannon kysynnän ja viljalajien välisten hintaerojen takia. Vaikka rehukäyttö tänä vuonna on selvästi pienempi, sen ennustetaan olevan kansallisessa viljastrategiassa odotettua korkeampi seuraavien vuosien aikana. Varsinkin tilojen oma rehukäyttö tulee olemaan korkeampi. Vuoden 2007 korkeiden viljanhintojen aikana myös kotieläintilojen viljantuotanto kasvoi rehukustannusten säästämiseksi. Näille tiloille ohran tuotannon ja käytön lisääminen oli kätevä ja luonnollinen vaihtoehto. Ohran teollisuuskäytön näkymät ovat parantuneet kansallisen viljastrategian laatimisen ajankohtaan verrattuna. Mallasteollisuus pääsi ulos kannattavuuskriisistään eikä vienti Ve-näjälle loppunut niin kuin strategian ennusteissa oletettiin. Ohran mallastus näyttää nyky-markkinatilanteessa jatkuvan pitkään vakaana. Alkoholiteollisuuden markkinanäkymät paranivat myös. Vuonna 2007 ohraa vietiin Suomesta ennätyksellisen paljon, 358.000 tonnia. Kertaluon-toisen ennätyksen selittää kuitenkin ohran interventiovarastojen tyhjentäminen. Ohran viennin odotetaan pysyvän viime vuoden ennätystä matalampana. Seuraavina vuosina etenkin mallasohraa tullaan viemään ulkomaille, sillä voi olla jopa vehnää paremmat vientimahdollisuudet. Tarjonta

Suomessa ohra on perinteisesti ollut suurin viljalaji, sen pitkäaikainen viljelyala ja tuotan-non taso ovat pysyneet vakaina. Tänä vuonna kuitenkin ohran pinta-ala kasvoi merkittä-västi korkeiden hintojen vetämänä. Etenkin mallasohran hintakehitys ohjasi pinta-alan lisä-ystä. Mallasohran hintataso on pysynyt viime satokauden aikana 230 €/t yläpuolella ja rehuohran hintakin ollut yli 180 €/t. Suomalaiselle mallasohralle on syntynyt kysyntää Eu-roopassa. Ohraa on myös tuotu Suomeen, lähinnä tehdaskäyttöön.


70

OhrOhrOhrOhran kysyntä Suomessa vuosina 1995an kysyntä Suomessa vuosina 1995an kysyntä Suomessa vuosina 1995an kysyntä Suomessa vuosina 1995----2018201820182018....

OhrOhrOhrOhran taan taan taan tarrrrjonta Suomessa vuosina 1995jonta Suomessa vuosina 1995jonta Suomessa vuosina 1995jonta Suomessa vuosina 1995----2018201820182018....

751 767 796

957

772703

767 802883 840 830

741

979868 848 837 832 828 826 823 820 818 816 814

273 272 271

7 67

66

66

6

6

7 7 7 7 7 7 7 7 7 7 7114

115

126

124

130 148155

154158

238 250 250 250 250157

151

194

183

203 198

223214

176

199192

184

161 198 199 200 202 203 204 205 205 205 205119

118

127

125130

125

144 134 134 134 135 135 135 135 135 135 136

5055

55

41

35 30

3430 24

2424

33

25 26 26 27 27 28 28 29 29 30 30271 160

209

151

94 32

186151

89

405 465187

273274275276277279283289

285

263233

275

419438412

416349

379

377

336316

77

8

8

226214202190190190

190

170173

184

243

136

149

120

119 123

131

119

29

103 92

51

212 217 224

29257

358

125 195 216 217 216 213 210 208108

135

0

100

200

300

400

500

600

700

800

900

1000

1100

1200

1300

1400

1500

1600

1700

1800

1900

2000

2100

2200

23001995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

2011

2012

2013

2014

2015

2016

2017

2018

tuhat t

Varastojen lisäys

Vienti

Elintarviketeollisuus

Siemenet

Mallasteollisuus

Ohratärkkelys ja etanoli

Myllyteollisuus

Rehu (teollisuus)

Rehu (tilakäyttö)

1

0

0

45

63

77

4050

5573

8

3 32

2 2 2 2 2 2 2 2 2 2

20

600

243

193519291927

1763

1860

2003

1316

1568

1985

17861739 1697 1725

20751972 1984

19431879 1887 1895 1902 1910 1917 1924

78

12484

88

0

100

200

300

400

500

600

700

800

900

1000

1100

1200

1300

1400

1500

1600

1700

1800

1900

2000

2100

2200

2300

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

2011

2012

2013

2014

2015

2016

2017

2018

tuhat t


Tuonti

Tuotanto


71

Mallasohra on kilpailukykyinen vaihtoehto ja tulee saamaan lisää viljelyalaa. Esimerkiksi vehnä saattaa menettää jonkin verran pinta-alaa mallasohralle huonomman kustannus-hinta suhteensa takia. Pohjanmaan alueellisena piirteenä peltoalaa vapautuu kotieläintuo-tannosta ja siirtyy viljantuotantoon, todennäköisesti ohran ja kauran alaa lisäten. C-alueella ohran tuen ehtona on osoitettava sen mallastuskäyttö. Nurmialan vapautuminen kasvattaa ohran ja kauran alaa maidontuotantoalueilla. Rehuohraan liittyy tiettyjä riskejä erityisesti sianlihantuotannon suhteen. Jos sikasyklin pohja sattuu olemaan samaan aikaan huonon markkinatilanteen kanssa, ohrantuotannosta voi saada huomattavia tappioita, kun interventiojärjestelmäkään ei ole enää tukena. Pitkällä aikavälillä ohran viljelyalaan ja satomääriin ei ole odotettavissa suuria muutoksia tulevaisuudessa. Satotaso voi nousta, mikäli sen tuotanto siirtyy ammattilaisviljelijöiden käsiin. Mallasohran viljelyssä haasteena on laadun tasaisuuden varmistaminen. 7.1.7. Kaura

Kysyntä

Muiden viljalajien tapaan myös kauran kysyntä ylitti vuonna 2007 viljastrategian ennusteen ja sen odotetaan jatkuvan aiemmin ennustettua korkeammalla tasolla seuraavina vuosina. Vehnä ja kaura ovat yhä selvemmin rehuvalmistuksessa toisiaan korvaavia raaka-aineita. Kauran ja vehnän hintaero on ollut 40 € tonnilta, mikä nosti kauran rehukäyttöä. Noin 30 € hintaero tekee kauran kuorimisen jo kannattavaksi. Rehussa kauran maulla ja rasva-pitoisuudellakin on merkitystä. Alun perin kauran lisääminen rehuseoksiin aloitettiinkin eläinterveydellisistä syistä. Suomessa rehuteollisuus on hiljattain investoinut kauran käsitte-lyyn, kaurankuorimiskapasiteettia lisättiin huomattavasti. Kuorittua kauraa tullaan käyttä-mään rehussa enenevässä määrin, joten rehutehtaiden ostot nousevat todennäköisesti yli 130.000 tonniin jo lähivuosina. Kauran myllykäyttö on myös lisääntynyt. Viljastrategian ennusteiden mukaan se olisi nous-sut 50.000 tonniin vasta vuoteen 2015 mennessä. Todellisuudessa taso saavutettiin jo viime vuonna. Tosin osa myllykäytön kasvusta on tullut kaurahiutaleiden viennistä Venäjäl-le. Kauran kulutus on noussut myös kotimaassa kahden viime vuoden aikana. Vaikka Ve-näjällä onkin rakenteilla kauranjalostuskapasiteettia, ovat jalostettujen kauratuotteiden markkinanäkymät suotuisat sekä kotimaassa että ulkomailla. Myllykäytön odotetaan kehit-tyvän strategiassa ennustettua nopeammin 60.000 tonniin vuoteen 2018 mennessä. Codex Alimentarius on hyväksymässä vieraista viljalajeista puhtaan kauran keliaakikkojen ruokavalioon ja myös EU:ssa tehtäneen lähiaikoina päätös kauran soveltuvuudesta keliaa-kikoille sekä tuotteiden merkinnöistä. Puhdaskaura on yksi mahdollisuus erikoistua ja eri-laistaa kauran tuotantoa ja jatkojalostusta.


72

KaurKaurKaurKauran kysyntä Suomessa vuosina 1995an kysyntä Suomessa vuosina 1995an kysyntä Suomessa vuosina 1995an kysyntä Suomessa vuosina 1995----2018201820182018....

KaurKaurKaurKauran taan taan taan tarrrrjonta Suomessa vuosina 1995jonta Suomessa vuosina 1995jonta Suomessa vuosina 1995jonta Suomessa vuosina 1995----2018201820182018....

576 587659 689

600516 540 551 571

527 500432

500 512 521 533 539 537 535 534 532 532 532 535

133 133 134

27 29

31

30

30

34 36 37

40 40 45

47

5050

51 52 53 54 55 56 57 58 59 60

99 85 78 79 79 79 79 79 80 80

105209

410 315

239

232

541 521 388 393

317

290

271315

375 364 360 367 373 377 382 384 386 387205

273

422

208

73

85

211 125

110 87

85111

138

118 92 91

124167 178

105

106 112 130 133 135 134 134 133 133

78787585

71

82102

9791

84

74

81

7876

0

100

200

300

400

500

600

700

800

900

1000

1100

1200

1300

1400

1500

1600

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

2011

2012

2013

2014

2015

2016

2017

2018

tuhat tLisäys varastoihin

Vienti

Siemenet

Ruoka (mylly)

Rehu (teollisuus)

Rehu (tilojen oma käyttö)

2

3

2

11951189118611831179117511701165116011551189

1222

10291072

1002

1295

1508

1287

1413

990

975

12431261

1097

209

101

242

18

21

50

0

100

200

300

400

500

600

700

800

900

1000

1100

1200

1300

1400

1500

1600

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

2011

2012

2013

2014

2015

2016

2017

2018

tuhat t

Purku varastoista

Tuonti

Tuotanto


73

Kaura on Suomen viljelyolosuhteisiin erityisen sopiva viljakasvi, ja se on ollut Suomen vil-jan viennin merkittävin artikkeli. Euroopassa kysyntä kauralle lisääntyy. Saksassa on tehty esimerkiksi myllylaajennuksia. Olennainen kysymys on, pystyvätkö suuret kauran käyttäjä-maat, kuten Englanti ja Saksa, kasvattamaan tuotantoaan. Kauran tuotannon lisäystä Kes-ki-Euroopassa on vaikea kuvitella, koska kilpailu peltoalasta on kovaa. Tämä antaa siis mahdollisuuksia Suomen ja yleensä Pohjoismaiden kauralle. Sama pätee USA:ssa, jossa kaura on menettänyt alaa muille viljalajille. Varsinkin vehnä, maissi ja soija ovat ottaneet lisää peltoalaa kauran kustannuksella. Kansainvälisillä markkinoilla panostus kauran markkinointiin on erittäin tärkeää (Kaurayh-distyksen toiminta, Pohjoismainen yhteistyö, kokojyvätuotteiden menekin edistäminen). Kauralle pitäisi saada uusia vientimarkkinoita ja käyttömuotoja niin elintarvikkeena kuin rehuna. Innovatiivisilla terveellisillä elintarvikkeilla voi olla hyviä mahdollisuuksia kun taas rehukäytössä kauraa voitaisiin markkinoida ulkomaille rehuseoksiin. Suomalaiselle kaural-le voisi olla hyvät markkinat, koska esimerkiksi hevosten määrä kasvaa useassa Euroopan maassa. Tarjonta

Kaura on strategisesti merkittävämpi viljakasvi Suomessa kuin muualla, koska täällä ilmas-to ja maaperä suosivat kauran viljelyä. Kaura on helppo viljeltävä, ja menestyy monenlai-silla, myös happamilla mailla. Pienellä kustannuksella saadaan kohtuullinen sato. Jos ky-syntä pysyy nykyisellä tasolla, se on tulevaisuuden viljakasvi. Kauralla on useita hyviä omi-naisuuksia, kuten suhteellisen korkea valkuais- ja öljypitoisuus, tasainen laatu ja se on monin tavoin terveysvaikutteinen. Hintavaihtelut eivät näytä paljonkaan vaikuttavan kauran viljelyhalukkuuteen. Vaikka hinta kävi 70 €/t pohjalukemissa vuonna 2004, sitä silti viljeltiin Suomessa ja jopa vietiin. Muita viljalajeja alhaisemmat panosvaatimukset lisäävät kauran viljelyn suosiota. Esimerkiksi Pohjois- ja Itä-Suomen lopettavat maitotilat saattavat siirtyä viljan- ja nimenomaan kau-rantuotantoon. 7.2. Öljykasvien ennusteet 7.2.1. Öljykasvien kysyntä

Öljykasvien kysyntä Suomessa on vakaata. Mikäli öljykasveja viljeltäisiin Suomessa vaikka 120-150.000 hehtaarilla, koko tuotanto menisi silti kotimaisen teollisuuden käyttöön. Suomen jalostuskapasiteetti riittää 300.000 tonnin rypsi- ja rapsimäärän puristamiseen. Öljyä käytetään elintarvikkeena ja rehuna kotimaassa, ja sitä viedään ulkomaille.


74

Valkuaisrehulle on suuri kysyntä kotimarkkinoilla. Valkuaisvajeen takia rehuteollisuus on joutunut tuomaan Suomessa valmistetun puristeen ja rouheen lisäksi rapsirouhetta ja soija-rouhetta ulkomailta. 7.2.2. Öljykasvien hinnat

Öljykasvien hinta nousi 200 eurosta yli 420 euroon vuosien 2006 ja 2008 välillä. Tuo-tannon kannattavuus on parantunut korkeiden hintojen myötä. Viljalajien ja öljykasvien välinen viljelyalajakautuma määräytyy mm. hintasuhteiden kautta. Vehnä, mallasohra ja öljykasvit kilpailevat peltoalasta. Vilja- ja öljykasvien hintasuhde on vaihdellut välillä 1,5-2,5 vuosina 2005-2008. Mikäli hintasuhde on kaksi tai sen yläpuolella, kannustaa se öljykasvien tuottamiseen. Öljykasvien ostajat kiinnittävät hintansa MATIF:in pörssiin, joten Suomen hinnat seuraavat MATIF:in hintoja. Suomessa on MATIF:ia alhaisempi, mutta silti melko korkea hinta, koska MATIF:in ja Suomen hinnan välinen ero on rahtikustannuksia pienempi.

Öljykasvien kuukausihinnat sekä hintasuÖljykasvien kuukausihinnat sekä hintasuÖljykasvien kuukausihinnat sekä hintasuÖljykasvien kuukausihinnat sekä hintasuhhhhteet vehnään ja mallasohraan nähden.teet vehnään ja mallasohraan nähden.teet vehnään ja mallasohraan nähden.teet vehnään ja mallasohraan nähden.

Lähde: Tike.

7.2.3. Öljykasvien tarjonta

Öljykasvisektorilla ei olla päästy viljastrategiassa asetettuihin tavoitteisiin. Öljykasvien vilje-lyala on jopa laskenut viimeisten kahden vuoden aikana, se painui edellisestä satokaudes-ta 90.000 hehtaariin vuonna 2007 ja tänä vuonna putosi edelleen 65.000 hehtaariin. Tuotanto oli viime vuonna 114.000 tonnia ja on putoamassa tänä vuonna alle 90.000 tonnin. Se jää viljastrategiassa esitetystä tavoitteesta 43 %:lla. Öljykasvien viljelyhalukkuut-ta on alentanut alhainen satotaso ja siitä johtuva heikompi kannattavuus.

020406080100120140160180200220240260280300320340360380400420440460

II IV VI

VIII X XII II IV VI

VIII X XII II IV VI

VIII X XII II IV VI

VIII

2005 2006 2007 2008

€/t

0.0

0.5

1.0

1.5

2.0

2.5

3.0

II IV VI VIII X XII II IV VI VIII X XII II IV VI VIII X XII II IV VI

2005 2006 2007 2008

Öljykasvien ja vehnän hintasuhde

Öljykasvien ja mallasohran hintasuhde


75

Rypsinoste-hanke on maataloustutkimuksen ja öljykasvisektorin kolmivuotinen yhteishanke, jonka rahoituksessa on mukana myös Vilja-alan yhteistyöryhmä. Sen tavoitteena on nostaa öljykasvien keskisato kahteen tonniin hehtaarilta ja löytää keinot viljelyongelmien ratkai-semiseksi. Hanke ajoittuu vuosille 2007-2009 ja sen toteutuksesta vastaa MTT. Öljykasvit tulisi kylvää parhaille lohkoille, jotta saadaan aikaan merkittävä keskisadon nosto. Matala satotaso on johtunut viljelyteknisistä ja lajikeongelmista, joita ratkaisematta Suo-men öljykasvituotantoa ei voi nostaa. Nämä ovat seuraavat:

(1) torjunta-aineiden matala käyttöaste ja sallittujen aineiden karsinta, (2) ainoastaan Suomessa viljellään ja jalostetaan rypsiä, (3) kevätrapsia ei ole kokeiltu laajalti, (4) tuholaisongelmat, (5) siemenen peittaus.

(1) Myyntitilastojen perusteella puolet öljykasvipelloista saisi rikkakasvien torjunta-aineita, todellisuudessa käyttö on vähäisempää, noin 30-40 %. Edullisen torjunta-aineen, Super Treflanin käyttöä koskeva poikkeuslupa on päättynyt. Se maksoi noin 85 €/ha (27€/ha), tilalle on tulossa vain kalliimpia vaihtoehtoja, kuten Devrinol ja Butisan, joiden hinta on noin kaksinkertainen. Muutos vähentää torjunta-aineiden käyttöä entisestään öljykasvivilje-lyssä. (2) Rypsin viljelytekniikkaa ja lajikkeita ei kehitetä Suomen ulkopuolella, joten ulkomailta viljelyteknisiä ratkaisuja ja lajikkeita ei ole saatavissa. Rypsi taimettuu epätasaisesti, joten tarvittaisiin kylvötekniikka, millä rypsi saataisiin tasaisemmin taimettumaan. Kevätrypsillä ei ole yhtä satoisia lajikkeita kuin esimerkiksi rapsilla. Syysrypsi voisi olla yksi ratkaisu Suomen öljykasvituotannon nostamiselle, mutta sen suurin riski on talvehtiminen. Suomen ryp-sinedistämisprojektit eivät toistaiseksi ole tuottaneet näkyviä tuloksia. (3) Kevätrapsin alaa pitäisi saada kasvamaan, koska sillä näyttää olevan paremmat mah-dollisuudet Suomessa. Rapsin viljelyllä voisi kasvattaa öljykasvien tuotantoa, mutta senkin onnistuminen on kiinni säästä, erityisesti kasvukauden pituus ja lämpösumma ovat sille tärkeitä tekijöitä. Toisaalta kovan talven jälkeen kevätrapsin onnistumisen mahdollisuudet kasvavat. Rapsin viljely voisi siirtyä pohjoisemmaksi, B alueen ylärajoille. Markkinoilla on yksi suomalainen lajike sekä useita aikaisia lajikkeita Ruotsista ja Saksasta. Rapsille on tarjolla myös isompi valikoima torjunta-aineita. Ne eivät ole kuitenkaan Suomessa vielä hyväksyttyjä, koska rekisteröintiprosessi on aika hidas. Vaikka Borealin uusi rapsilajike on laajasti ollut käytössä, rapsiala oli tänä vuonnakin vain 10.000 hehtaaria 65.000 hehtaa-rin kokonaisöljykasvialasta. Todennäköisesti siirtyminen rypsistä rapsiin vie vuosia ja pro-sessi saattaa pitää öljykasvialat pieninä vielä 2-3 vuotta.


76

Viljan kokonaiskysyntä Suomessa vuosina 1995 Viljan kokonaiskysyntä Suomessa vuosina 1995 Viljan kokonaiskysyntä Suomessa vuosina 1995 Viljan kokonaiskysyntä Suomessa vuosina 1995----2018201820182018

Rypsin jaRypsin jaRypsin jaRypsin ja rapsin käyttö Suomessa vuosina 1995 rapsin käyttö Suomessa vuosina 1995 rapsin käyttö Suomessa vuosina 1995 rapsin käyttö Suomessa vuosina 1995----2018.2018.2018.2018.

Rypsin ja rapsin tarjonta Suomessa vuosina 1995Rypsin ja rapsin tarjonta Suomessa vuosina 1995Rypsin ja rapsin tarjonta Suomessa vuosina 1995Rypsin ja rapsin tarjonta Suomessa vuosina 1995----2018.2018.2018.2018.

68 6772

102

112

98

95 96 96 96 97 97 98 98 99 99 100

177176176

11172 83

98 109 100 113 105 104109

153168

147

169 170 171 171 172 173 174 175

73

64

7170

4959

64

0102030405060708090100110120130140150160170180190200210220230240250260270280

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

2011

2012

2013

2014

2015

2016

2017

2018

tuhat t

Ruokaöljy

Rehu

58

35

4999

94

95

8773

80107

150

132

131 174190

184178

165157

151 146138

131 128

149145136128

89

93

64

88

71

101103

94

75

106

148

114

90

76 8290

104113

121127

0102030405060708090100110120130140150160170180190200210220230240250260270280

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

2011

2012

2013

2014

2015

2016

2017

2018

tuhat t

Tuonti

Tuotanto


77

(4) Tuholaiset verottavat öljykasvien keskisatoa ja laatua. Viime vuonna kevätrypsistä kol-masosa – tai jossain tapauksissa jopa puolet – oli hävikkiä, eli rikkaruohon siemeniä tai surkastunutta rypsinsiemeniä. Viime vuosi oli myös kirppavuosi. Kirppaongelma esiintyy muutaman vuoden välein ja verottaa rypsin satoa tuntuvasti. Vuonna 2007 viljelijät eivät olleet tarpeeksi varuillaan. Kokonaisia peltoja menetettiin kirppojen aiheuttaman tuhon takia. Usein näille pelloille kylvettiin viljaa rypsin sijalle. (5) Yksi edellytys rypsiviljelyn tilanteen parantamiseksi on se, että siemen peitataan tehok-kaasti ja oikealla tavalla. Ellei näin tehdä, joudutaan ruiskuttaman alkuvuodesta useasti ja kasvin taimettuminen on epävarmaa. Märkä sää etenkin puinnin aikaan leikkaa satoa niin ikään. Rypsiä kannattaa puida kui-vassa ilmassa viljojen jälkeen ja sen kylvö on myös ajoitettava viljojen jälkeen. Kostean puintikauden seurauksena esiintyy yleensä pahkahomeongelmia kuten viime ja tänä vuon-na. Se, ettei rypsille saada tehokasta torjunta-ainetta ensi satokaudelle ja että viimeiset kaksi satoa ovat epäonnistuneet, laskee viljelijöiden motivaatiota entisestään. Öljykasviala saattaa siis pudota 2008/09 satokaudella jopa alle 60.000 hehtaarin, mistä se voi hitaas-ti lähteä nousuun. Öljykasvien viljelyn suosio on kiinni kannattavuudesta, sekä viljan ja öljykasvien hintasuh-teesta. Rypsi ja rapsi kilpailevat pinta-alasta vehnän ja mallasohran kanssa. Mikäli nyky-ään vallitsevat hintasuhteet pysyvät, öljykasvien ala ei tulevaisuudessa nouse helposti yli 120-140.000 hehtaarin. Ainoastaan merkittävä keskisadon nousu voisi huomattavasti nostaa öljykasvituotantoa Suomessa. Rehustuksen valkuaistase on ratkaistava pääosin rypsin ja rapsin viljelyn kautta. Hernettä ja härkäpapua viljellään vähän tilojen omaan rehukäyttöön. Rehuteollisuus on niistä kiinnos-tunut, mutta vähäinen saatavuus on estänyt niiden käytön rehuseoksissa. Valkuaisomava-raisuuden parantamiseksi ja kohonneiden soijan hintojen takia olisi syytä harkita nykyistä suurempia panostuksia myös herneen ja pavun lajikejalostukseen sekä viljelyn laajentami-seen. Härkäpapu voi tarjota vaihtoehdon valkuaisrehutarpeen pulmaan. Suomen Rehun härkäpapu-projekti on kuitenkin vasta aloitettu ja toistaiseksi on meneillään Borealilla ke-hitetyn lajikkeen siementuotanto. Mikäli GM-kasvien käyttöä sallittaisiin, olisi tarjolla joukko kanadalaisia lajikkeita, joiden taudinkestävyys on korkea. GM-lajikkeilla päästäisiin parempaan kannattavuuteen, koska torjunta-aineita ei tarvittaisi yhtä paljon kuin nyt. Toisaalta Suomen öljykasvituotannon sel-keänä etuna on nykyinen ”GMO-puhtaus”. Tämä kilpailuetu menetettäisiin GM-lajikkeiden käyttöönotolla.


78

8. Viljan- ja öljykasvintuotanto 8.1. Pellonkäyttö Maailmanlaajuisesti pellonkäyttö on kasvussa. Suomessa peltopinta-ala tulee säilymään, mutta nurmi-vilja-alan suhde voi muuttua jatkossa. Viime vuoden tapahtumat osoittavat, että markkinavoimat tulevat entistä enemmän ohjaamaan pellonkäyttöä. 8.1.1. Viljan öljykasvien ja nurmen pinta-alakehitys

Korkeat viljan hinnat vuonna 2007 aiheuttivat pinta-alan siirtymistä lähinnä kesannosta viljanviljelyyn. Tulevan vuosikymmenen aikana ei odoteta olennaisia muutoksia pellonkäyt-törakenteessa. Tämän syksyn alhaisempien viljanhintojen seurauksena innostus viljanvilje-lyyn laantuu hieman, mutta jatkuu silti korkeana. Pitkällä aikavälillä kokonaisvilja- ja öljy-kasvialalle ennustetaan loivaa kasvua, nurmialalle hieman pudotusta johtuen maidontuo-tannon rakennekehityksestä. Mikäli hintasuhteet pysyvät nykyisellä tasollaan, kesantoalan ennustetaan edelleen vähene-vän. Toisaalta, vaikka kesantopakko poistuikin keväällä 2008, nurmenviljelijöillä on mah-dollisuus vapaaehtoiseen kesannointiin. Viherkesanto voi kilpailla viljan kanssa pinta-alasta, sillä se on taloudellinen vaihtoehto nykyisten panoshintojen vallitessa.

Pellonkäyttö Suomessa vuosina 1995Pellonkäyttö Suomessa vuosina 1995Pellonkäyttö Suomessa vuosina 1995Pellonkäyttö Suomessa vuosina 1995----2018.2018.2018.2018. Lähde: 1995-2008 Tike; ennusteet MTT Taloustutkimus/VYR. Kauraan sisältyy muut viljat ja viljaseokset.

Muut viljelykasvit sisältävät mm. perunan, sokerijuurikkaan, herneen ja ruokohelven.

101 113 125 137 118 150 145 175 192 236 215 192 204 219 219 219 219 218 218 217 217 216 216 21521 35 23 3612

45 29 31 3131 14 22 32 24 20 24 24 24 25 25 25 25 26

516543 583 578

581559 547 523 531

565 595564 550

613 570 571 572 572 573 574 575 576 576 578

341389

387 406 423420 440 468 443

390 363374 382

389412 414 416 419 421 423 425 427 429 42785

6261

65 6353 73

68 75 8377 108 90

65 57 64 68 72 77 83 89 95 101 104

755702 687

682 671687 664 638 629 620

620 625 654646

643 641 638 636 633 630 628 625 623 620

100 100 9996

9794 92 92 92 99

109 120 112104 150 140 137 135 131 127 122 118 113 115223 179 162

167 211 181 202 211 220 196 241 253 232 187 179 172 165 158 151 144 136 129 122 115

26

0100200300400500600700800900100011001200130014001500160017001800190020002100220023002400

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

2011

2012

2013

2014

2015

2016

2017

2018

tuhat ha

Kesanto

Muut viljelykasvit

Nurmet

Rypsi ja rapsi

Kaura

Ohra

Ruis

Vehnä


79

Viljan ja öljykasvien yhteenlaskettu pinta-ala saattaa lisääntyä pitkällä aikavälillä siksi, että sekä kesantopeltoa että lopettavien maito- tai sikatilojen peltoalaa siirtyy viljanviljelyyn. Kesannosta tai nurmesta viljanviljelyyn siirtyvä ala ei todennäköisesti paranna keskisatoa ja näillä siirtymäpelloilla tullaan viljelemään lähinnä rehuviljaa. Vapautuvia peltoja tulee olemaan tarjolla kautta maan, mutta se mahdollistaa eri viljalajien tuotannon lisäyksen eri alueilla. Etelä-Suomessa lisäpelloilla viljellään vehnää ja mallasohraa, pohjoisempana kauraa tai ohraa. 8.1.2. Peltoalan käyttö bioenergiatuotantoon

Kansallisen viljastrategian bioenergiaskenaarion pohjana käytettiin pellonkäyttöstrate-giaraportissa vuonna 2005 julkaistuja pinta-ala- ja hehtaarisatolukuja, sekä yritysten in-vestointi- ja hankesuunnitelmia. Lisäksi laskelmia tehdessä otettiin huomioon EU:n biopolt-toainedirektiivi. Laskelmissa ennustettiin jopa 400.000 hehtaarin pellon käyttöä biopoltto-ainetuotantoon. Vuoden 2006 jälkeen tilanne on muuttunut rajusti. Viime syksynä kaksinkertaistuneet ohra- ja rapsihinnat muuttivat ratkaisevasti Suomen peltobiopolttoaineen tuotanto-odotuksia. Viljan hinnannousu ja niukka tarjonta maailmalla nostivat esille entistä voimakkaammin eettisyysnäkökulmia pellon käytöstä energiatuotantoon. Myös peltokasveista valmistettavia biopolttoaineita suosiva EU politiikka on muuttunut maltillisempaan suuntaan. Saksassa biopolttoaineiden sekoitusvelvoitteet nousevat vuosittain, mutta ensi vuodeksi suunniteltua velvoitetta ei oteta käyttöön. Vastaavien EU direktiivien tavoitetasoista neuvotellaan syksyn aikana. Suomessa sekoitusvelvoite on tällä hetkellä 2 % ja se nousee 4 %:in vuonna 2009. Vain ruokohelpi on saanut Suomessa jalansijaa energiakasvina. Senkään viljely-ala ei so-pimusjärjestelmästä huolimatta kehittynyt aivan odotusten mukaisesti. Vuosina 2007 ja 2008 pinta-alan laajentuminen hidastui. Tällä hetkellä ruokohelpeä tuotetaan vähän yli 20.000 hehtaarilla. Ruokohelpialan ei odoteta paljon kasvavan. Tuotanto pysyy todennä-köisesti paikallisena. Viljan ja öljykasvien käyttö energiatuotantoon on ollut vähäistä. Yksittäiset tilat ovat puris-taneet rypsiä ja rapsia omaan käyttöön. Öljyä on käytetty lähinnä polttoöljynä, koska este-röinti on vaikea prosessi. Ainoa isompi erä oli Neste Oilin viime kesänä Raisiolta ostama 10.000 tonnia rypsiöljyä. Viljan energiakäyttö oli 7.700 tonnia vuonna 2006, mutta se putosi 4.400 tonniin viime vuonna. Viljasadosta siis tuhannesosa käytettiin energiatarkoi-tuksiin. Vuoden 2006 jälkeen on melko pian tullut selväksi, että Suomen energiahuollon kysymyk-set ja uusiutuvan energian käyttö ratkaistaan muilla kuin peltokasveilla. Esimerkiksi puusta ja turpeesta on mahdollista tehdä Fischer-Trops kaasutusmenetelmällä bensaa ja dieseliä.


80

Samaan kategoriaan kuuluu myös paperinvalmistuksen yhteydessä syntyvän mustalipeän mahdollinen jatkojalostus. Stora Ensolla ja Neste Oililla on yhteisprojekti, jonka tavoittee-na on valmistaa metsäjätteestä biovahaa, ja siitä uusiutuvaa dieseliä. Mikäli ruokohelpeä tai pajua halutaan tuottaa Suomen pelloilla, ne kilpailevat metsäjätteen kanssa. Metsäjäte on edullinen raaka-aine, josta aiheutuu lähinnä keräämiskustannuksia. Uusiutuvien polttoaineiden jalostus on lähtenyt kasvuun Suomessa. Tällä hetkellä Porvoos-sa toimii Neste Oilin 170.000 tonnin biodieseltuotantolaitos. Ensi vuonna valmistuu toinen samanlainen, joten kokonaistuotanto nousee 340.000 tonniin. Raaka-aineena käytetään palmuöljyä. Vuonna 2010 Suomessa arvioidaan käytettävän 130.000 tonnia biodieseliä. Biodieselin osuus diesel-polttoaineesta olisi siten 6 %. Lisäksi St1 tuottaa bioetanolia hiili-hydraattipitoisesta elintarviketeollisuuden jätteestä – lähinnä leipomojätteestä. Vuonna 2010 sekoitusvelvoitteiden täyttämiseksi tarvittaisiin Suomessa noin 150.000 tonnia bio-etanolia. Suomi pystyy pienenä markkinana biopolttoainevelvoitteen hoitamaan, mutta koko EU:n tasolla direktiivien täyttäminen on paljon haastavampaa. 8.2. Viljanviljelyn tilarakennekehitys Kansallisen viljastrategian tärkeänä tavoitteena on viljanviljelyn tuottavuuden ja ammattivil-jelijöiden tuotantomotivaation parantaminen, koska Suomen viljaketjun tulevaisuus ja laa-dukkaan raaka-aineen saatavuus perustuvat toimintojaan kehittävien ammattitilojen va-raan. Suomessa ammattimaisten viljanviljelijöiden määrän arvioidaan olevan 3.000 ja 5.000 välillä. Ammattimaisten viljelijöiden varassa on yhä isompi osuus maan vilja- ja öl-jykasvituotannosta. Ammattimaisuus on ennen kaikkea asenteista kiinni, ammattimaiset viljanviljelijät ovat aktiivisia, aloitekykyisiä ja strategiaa luovia. Heillä on usein sukutila hoi-dettavanaan, selkeitä tavoitteita, sekä kehittynyt sosiaalinen verkosto. Ammattimaisuus on mahdollista rajata ja määritellä myös numeerisesti. Nyrkkisääntönä voidaan pitää 50 hehtaarin tuotantoalaa, minkä ylittäessä viljelijä yleensä joutuu tarkoin suunnittelemaan panosten, kuten koneiden ja torjunta-aineiden, käyttöä sekä panos-tuotos suhdetta. Kyseinen pinta-ala on tietenkin viitteellinen raja, sillä sen alapuolelta voi löytyä ammatti-maisesti hoidettuja viljatiloja yhtä lailla kuin isompien tilojen joukosta heikosti hoidettuja. 50 hehtaarin tilat voivat keskittyä yhden lajin viljelyyn, mutta yli 100-150 hehtaarin tilat joutuvat jo jakamaan viljelyään useammalle viljalajille ja ottamaan myös öljykasvit viljely-kiertoon mukaan. Tämänkokoisen tilan menestyksekäs hoito sekä viljelytekninen suunnitte-lu edellyttävät jo ehdottomasti ammattimaisia toimintatapoja. Suomessa viljanviljelyä päätuotantosuuntanaan harjoittavien tilojen määrä ei ole muuttu-nut paljonkaan EU-jäsenyyden vuosina, mutta tilarakenne on tuntuvasti keskittynyt. Yli 50 hehtaarin tilojen määrä on lähes kaksinkertaistunut vuosien 1995 ja 2007 välillä. Niiden


81

viljelemä peltoala on kasvanut 213.000 hehtaarista 434.000 hehtaariin eli 31,5 %:sta lähes 48 %:iin peltoalasta. Viljatilojen rakennekehitys on ollut paljon hitaampaa kuin kotieläintiloilla. Esimerkiksi yli 10.000 kanan tilojen osuus on noussut 4 %:sta 56 %:iin ja yli 500 sian tilojen osuus vas-taavasti 13 %:sta 50 %:iin vuosien 1995 ja 2007 välillä.

Viljatilojen rakennekehitys Suomessa vuosien 1995 ja 2007 välillä.Viljatilojen rakennekehitys Suomessa vuosien 1995 ja 2007 välillä.Viljatilojen rakennekehitys Suomessa vuosien 1995 ja 2007 välillä.Viljatilojen rakennekehitys Suomessa vuosien 1995 ja 2007 välillä.

Lähde: Tike.

Viljanviljelijöillä on halua jatkaa toimintaa. Joillakin sukutiloilla on monen sadan vuoden takaiset juuret, jotka pakottavat perinteiden ylläpitämiseen. Yleinen motivaatio viljan vilje-lyyn takaa pellonkäytön jatkuvuutta jopa niillä seuduilla, joilla kotieläintilat lopettavat toi-mintansa ja peltoa vapautuu. Maidontuotanto on myös laskenut viime vuoden aikana. C-alueella lopettavien maitotilo-jen nurmipinta-ala siirtyy osittain isompien yksiköiden käyttöön, osittain viljanviljelyyn. Kai-ken kaikkiaan on olemassa vielä noin 2-300.000 hehtaaria potentiaalista peltoalaa, jota voi pitkällä tähtäimellä hyödyntää viljanviljelyssä. Se mahdollistaa yhteenlasketun vilja- ja öljykasvialan 3 % kasvun vuosittain seuraavan kymmenen vuoden aikana. 8.3. Alueellinen kehitys Keskimääräinen tilakoko on kasvanut nopeasti ja rakennemuutos tuotantosuuntien ja alu-eiden kesken on ollut raju. Nautaeläinten lukumäärä on muutaman vuoden sisällä laske-nut tuntuvasti, samaan aikaan lypsykarja-alue on siirtynyt miltei täysin C-tukialueelle, joten A- ja B-alueella oleva nurmiala on vapautunut viljan ja öljykasvien viljelyyn. Lisäksi Etelä-Suomessa konkurssiin menneiden tai muuten vain lopettavien kotieläintilojen peltoala on siirtymässä myös viljantuotantoon. Viljan viljelyala on lisääntynyt ainoastaan tänä vuonna

1995 2007

Tilat % Peltoala % Tilat % Peltoala %

alle 20 ha 17.563 60,0 186,6 27,6 12.471 44,5 143,7 15,8

20-30 ha 4.803 16,4 117,2 17,3 5.195 18,5 127,8 14,1

30-40 ha 2.676 9,1 92,3 13,6 3.264 11,6 112,8 12,4

40-50 ha 1.508 5,1 67,3 9,9 2.024 7,2 90,2 9,9

50-75 ha 1.737 5,9 104,4 15,4 2.742 9,8 166,4 18,3

75-100 ha 570 1,9 48,7 7,2 1.191 4,2 101,9 11,2

100-150 ha 339 1,2 40,5 6,0 810 2,9 96,8 10,6

150-200 ha 71 0,2 12,0 1,8 236 0,8 40,6 4,5

yli 200 ha 27 0,1 7,3 1,1 111 0,4 28,8 3,2

YhteensäYhteensäYhteensäYhteensä 29.29429.29429.29429.294 100,0100,0100,0100,0 676,3676,3676,3676,3 100,0100,0100,0100,0 28.04428.04428.04428.044 100,0100,0100,0100,0 999909,109,109,109,1 100,0100,0100,0100,0


82

77.000 hehtaarilla. Toisaalta öljykasvien ala on samaan aikaan pudonnut 25.000 heh-taarilla. Viljanviljelyn edellytykset vaihtelevat Suomessa alueellisesti. Viljan ja öljykasvien viljely koti-eläinkeskittymien alueella on suotuisempaa. Näiden alueiden suhteelliset edut korostuvat nykyisessä markkinatilanteessa. Kotieläinkeskittymien alueilla sijaitsevat viljatilat pääsevät hyödyntämään lantaa, mikä tarjoaa selkeitä kustannussäästöjä ja vaihtoehdon kallistunei-den lannoitteiden käytölle. Lisää etuja on viljan myynnissä. Viljatilat voivat myydä rehuvil-jaa lähialueen tiloille alhaisilla logistisilla kustannuksilla. Kotieläintuotannon keskittyminen tietyille alueille vaikuttaa entistä voimakkaammin viljan-viljelyn edellytyksiin ja alueelliseen jakaumaan lähitulevaisuudessa. Keskittymien edut mer-kitsevät vastaavasti suhteellisia haittoja keskittymien ulkopuolella. Näillä alueella kasvinvil-jelytilat saattavatkin harkita vakavammin muita vaihtoehtoja, kuten luomuviljelyn mahdolli-suuksia. Markkinatilanteen heilahdukset sekä kasvava hintavolatiliteetti tulevat heijastumaan suo-raan Suomen viljantuotantoon. Huonojen vuosien jälkeen viljanviljelijät saattavat muuttua varovaisemmaksi ja ajoittain kesantokin saattaa lisääntyä. Hinnaltaan hyvien vuosien seu-rauksena peltopinta-ala ja viljanviljelyn laajuus voi taas kasvaa. Markkinatilanne ja toimintaympäristön haasteet luovat pohjan maataloutta uudella tavalla palvelevalle sektorille. Uudet palvelut on kehitettävä viljelijöiden riskienhallinta- sekä kus-tannussäästötarpeita silmällä pitäen. Tulevina vuosina on panostettava peltokasviviljelijöil-le tarjottaviin riskien hallintaan, sähköiseen kauppaan ja markkinointiin liittyviin palvelurat-kaisuihin. Samalla tuotannon tehostamiselle, kuten konekeskusten tehokkaalle hyödyntä-miselle tai tilojen välisen varastointikapasiteetin järkeistämiselle tulee olemaan selvää ky-syntää viljelijöiden keskuudessa. Palveluyrityksillä lienee realistisia mahdollisuuksia käyttää viljelijöiden välistä yhteistyötä – esimerkiksi edellä mainitussa kone- tai varastokäytössä – leikkaamaan kiinteitä kustannuksia myös siellä, missä yhteistoimintaa ovat tähän saakka rajoittaneet henkilökohtaiset ristiriidat, ennakkoluulot tai aloitekyvyn puute. Tuotantosuuntien keskeiset tai alueelliset rakennemuutokset saattavat herättää kysyntää monenlaisille uusille palveluille. Esimerkiksi viljan tuotantoon siirtyneiden maitotilojen pel-toalat ovat yleensä pieniä, eikä niillä ole omaa kuivauskapasiteettia. Se voi merkitä kysyn-tää viljankuivauksen palveluntarjoajille. Yksi vaihtoehto on vaunukuivurin osto. Vaunu-kuivurit ovat hyvin kysyttyjä, niiden kapasiteetti riittää jopa 100-150 hehtaarin tilalle. Vau-nukuivuri on helpompi myös myydä käytettynä. Vaunukuivuri sopii hyvin mm. niille maitoti-loille, jotka ovat siirtyneet viljantuotantoon. Vaunukuivuriin mahtuu kerrallaan noin150-300 hehtolitraa viljaa ja sen kuivausteho on verrattavissa siilokuivuriin. Varastoin-ti voidaan hoitaa esim. pyöreiden terässiilojen turvin.


83

Viljatilojen sijainti Suomessa vuonna 2005.Viljatilojen sijainti Suomessa vuonna 2005.Viljatilojen sijainti Suomessa vuonna 2005.Viljatilojen sijainti Suomessa vuonna 2005. Lähde: Tike, Maatilarekisteri.


84


84

Sikatilojen sijainti vuonna 2005.Sikatilojen sijainti vuonna 2005.Sikatilojen sijainti vuonna 2005.Sikatilojen sijainti vuonna 2005. Lähde: Tike, Maatilarekisteri.

Siipikarjatilojen sijainti vuonna 2005.Siipikarjatilojen sijainti vuonna 2005.Siipikarjatilojen sijainti vuonna 2005.Siipikarjatilojen sijainti vuonna 2005. Lähde: Tike, Maatilarekisteri.

Maitotilojen sijainti vuonna 2005.Maitotilojen sijainti vuonna 2005.Maitotilojen sijainti vuonna 2005.Maitotilojen sijainti vuonna 2005. Lähde: Tike, Maatilarekisteri.


85

Viljanviljelyä uudella tavalla tukevat palvelut todennäköisesti syntyvät ja yleistyvät ensim-mäisenä juuri niillä alueilla, joilla kotieläinkeskittymät antavat muutenkin hyvän pohjan viljan ja öljykasvien viljelylle. Suomessa on ainutlaatuinen tilavarastointikapasiteetti, noin 5 miljoonaa tonnia, jota pitäisi hyödyntää paremmin muuttuneessa viljamarkkinatilanteessa. Varastokapasiteettia rakenne-taan vieläkin lisää, vaikka tehokkaammalla käytöllä viljelijät saisivat leikattua kiinteitä kus-tannuksiaan huomattavasti. Viljaa pitäisi pystyä varastoimaan, lajittelemaan ja sertifioi-maan tiloilla. Viljelijät voisivat käyttää viljaa myös vakuutena. 8.4. Viljatilojen taloudellinen kehitys 8.4.1. Tutkimusaineisto

Raportin vilja- ja öljykasvitilojen taloustarkastelu perustuu MTT Taloustutkimuksen kannat-tavuuskirjanpitoseurantaan kuuluvien kirjanpitotilojen tuloksiin. Tuloslaskentaan otetaan mukaan viljatilat, joiden viljelyala ylittää EU:n FADN järjestelmässä käytetyn taloudelliseen koon alarajan, noin 25 hehtaaria. Näitä oli kannattavuuskirjanpidossa tilivuonna 2006 lähes 170 kappaletta. Tilat ovat keskimäärin 65 hehtaarin viljelyalallaan keskimääräistä suurempia. Tarkastelussa yksittäisten tilojen tuloksia kuitenkin painotetaan Suomen 12.800 viljatilan luokittelutiedoilla siten, että esitettävät maakeskiarvot kuvaavat näiden 12.800 viljatilan keskiarvotuloksia. Painotetun aineiston keskimääräinen viljelyala on noin 56 heh-taaria, jossa kasvua noin hehtaari vuodessa. 8.4.2. Tuloskehitys ja -ennusteet

Viljatilojen yrittäjätulo on pysytellyt 2000-luvulla 10.000:n euron tasolla eli selvästi alhai-sempana kuin muissa päätuotantosuunnissa. Tilivuotta 2007 koskevan ennusteen mukaan yrittäjätulo nousisi erityisesti viljan hinnan ja viljamyyntitulojen nousun myötä 20.000 eu-roon. Tätä laskettaessa yrityksittäin määritetyistä ennustetilinpäätöksistä 26 % on jo lopulli-sia tilinpäätöksiä. Vuonna 2008 yrittäjätulon ennustetaan laskevan lähinnä lannoite- ener-gia- yms. kustannusnousujen takia takaisin 11.000 euron tasolle. Yrittäjätulon tulisi kattaa omasta työstä ja pääomasta aiheutuneet palkka- ja korkovaati-muskustannukset. Viljatiloilla yrittäjäperheen työmäärä on ollut alhaisin tuotantosuunnista ja laskenut 2000-luvulla 200 tuntia, noin 1.050 tuntiin vuodessa. Palkkavaatimus-kustannuserä on kuitenkin pysynyt kutakuinkin ennallaan n. 14.000 euron tasolla, koska työtuntien hinnoittelu on sidottu maataloustyöntekijän tuntipalkkaan, joka on samaan ai-kaan noussut. Tuotannon pääomavaltaistuminen on jatkunut ja oman pääoman määrä on kasvanut 2000-luvulla 177.000 eurosta lähes 210.000 euroon, minkä myötä myös kor-kovaatimuskustannus ylittää jo 10.000 euroa.


86

Yrittäjätulon kehitys ja ennusteet vuosille 2007 ja 2008 tuotantosuunnittain.Yrittäjätulon kehitys ja ennusteet vuosille 2007 ja 2008 tuotantosuunnittain.Yrittäjätulon kehitys ja ennusteet vuosille 2007 ja 2008 tuotantosuunnittain.Yrittäjätulon kehitys ja ennusteet vuosille 2007 ja 2008 tuotantosuunnittain. Lähde: MTT Taloustutkimus, kannattavuuskirjanpitoaineisto: Taloustohtori verkkopalvelut (www.mtt.fi/taloustohtori)

Huom.: Tarkat luvut sekä muiden tuotantosuuntien yrittäjätulotiedot löytyvät liitteestä 3.

8.4.3. Kannattavuuskehitys ja -ennusteet

Kannattavuuskerroin saadaan, kun yrittäjätulo jaetaan palkkavaatimuksen ja korkovaati-muksen summalla. Kun kannattavuuskerroin on yksi, yrittäjätulo riittää kattamaan palkka- ja korkovaatimuskustannukset. Viljatilojen kannattavuus vajosi tuotantosuunnista heikoimmaksi 2000-luvulla ja kannatta-vuuskerroin oli vuonna 2005 alimmillaan 0,25. Tämän jälkeen kannattavuuskerroin nousi vuonna 2006 0,45:een ja tilivuoden 2007 ennusteessa jo 0,83:een, jolloin viljatilojen kannattavuus oli tuotantosuunnista paras. Viljatiloilla yrittäjät saivat 10,5 euron tuntipalkan eli 83 % tavoitteeksi asetetusta 12,6 euron tuntipalkkatavoitteesta. Vuodelle 2008 tehdyssä ennusteessa kannattavuuskerroin laskee kuitenkin takaisin 0,45:n tasolle. Viljatilojen kan-nattavuus jää vielä tällöinkin lypsykarjatalouden kanssa edelleen tuotantosuunnista par-haimmaksi, koska myös muiden tuotantosuuntien kannattavuus heikkenee polttoaineiden lannoitteiden, sähkön, energian yms. panosten hinnannousujen vuoksi.

0

5

10

15

20

25

30

35

40

45

2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007e 2008e

tuhat €

Viljanviljely Lypsykarja Muu nautakarja Sikatalous Kaikki tilat


87

Kannattavuuskertoimen kehitys ja ennusteet vuosille 2007 ja 2008Kannattavuuskertoimen kehitys ja ennusteet vuosille 2007 ja 2008Kannattavuuskertoimen kehitys ja ennusteet vuosille 2007 ja 2008Kannattavuuskertoimen kehitys ja ennusteet vuosille 2007 ja 2008.... Lähde: MTT Taloustutkimus, kannattavuuskirjanpitoaineisto: Taloustohtori verkkopalvelut (www.mtt.fi/taloustohtori)

Huom.: Tarkat luvut sekä muiden tuotantosuuntien kannattavuuskertoimet löytyvät liitteestä 2.

Vielä tilivuosina 2004 ja 2005 viljantuotannon kannattavuus A- ja B-tukialueiden oli sa-malla tasolla ja hivenen alle C1-alueen kannattavuustason. Viime vuosina A-alueen kan-nattavuus on saavuttanut C1-alueen kannattavuustason. Tukialueen B kannattavuus on jäänyt jälkeen A- ja C1-alueiden kannattavuudesta. Yritysten kannattavuusmittari, kokonaispääoman tuottoaste oli 2000-luvun puolessa välis-sä negatiivinen, -2 %:n tasolla, mutta nousi sitten vuonna 2006 nollaan ja tilivuoden 2007 ennusteessa lähes 3,5 %:iin. Tilikaudella 2008 kokonaispääoman tuottoasteen ennuste-taan laskevan takaisin nollan prosentin tuntumaan. Viljatilojen kokonaispääoman tuotto-aste lasketaan jakamalla omalle pääomalle katteeksi jäävän nettotuloksen ja korkokulujen summa tilikauden keskimääräisellä kokopääoman määrällä. Tunnuslukua voidaan käyttää vertailtaessa viljatilojen kannattavuuskehitystä muiden yritysten kannattavuuskehitykseen. Yrittäjäperheen palkkavaatimus on tässä vähennetty täysimääräisesti kustannuseränä. Viljatiloilla työtuntiansio oli 2000-luvun puolivälissä negatiivinen, -2 euroa työtuntia kohti. Vuonna 2006 työtuntiansio oli 0,3 euroa ja nousee ennusteiden mukaan vuonna 2007 noin 9 euroon työtuntia kohti. Työtuntiansio laskee kuitenkin ennusteiden mukaan takaisin nollan euron tuntumaan tilivuonna 2008. Työtuntiansiota voidaan käyttää vertailtaessa maatalousyrittäjiä ja palkansaajia keskenään. Sitä laskettaessa vähennetään yrittäjätulosta ensin täysi 5 prosentin korkovaatimus omalle pääomalle ja jäljelle jäänyt työansio jaetaan tehtyjen työtuntien määrällä.

0.0

0.1

0.2

0.3

0.4

0.5

0.6

0.7

0.8

0.9

1.0

1.1

2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007e 2008e

Kannattavuuskerroin

Viljanviljely

Lypsykarja

Muu nautakarja

Sikatalous

Kaikki tilat


88

Tilivuoden 2006 tulosten mukaan viljatiloilla kannattavuus oli sitä parempi mitä suurempi viljatila. Kannattavuuskerroin oli pienimmillä, alle 30 hehtaarin tiloilla nollan tuntumassa, jolloin yrittäjätuloa ei jäänyt lainkaan korvaukseksi omalle työlle ja pääomalle. Noin 55 hehtaarin tilakoossa saavutettiin 0,45 kannattavuus ja keskimäärin 75 hehtaarin tilakoko-luokassa kannattavuuskerroin oli jo 0,65 ja kokonaispääoman tuottoprosentti 1,7 %. Tätä suuremmissa tilakokoluokissa kannattavuus ei kuitenkaan kovin paljon enää noussut ja vielä 150 hehtaarin tilakokoluokassakin kannattavuuskerroin oli vain 0,68 ja kokonais-pääoman tuottoprosentti 2,4 % sekä työtuntiansio 5 euron tasolla, jolloin omalle pääo-malle on saatu jo 5 %:n korko. 8.4.4. Vakavaraisuuskehitys

Tappiollisesta tuotantotoiminnasta huolimatta viljatilojen vakavaraisuus on säilynyt muiden tuotantosuuntien tapaan erittäin korkealla tasolla. Omavaraisuusaste on hienoisesta las-kusta huolimatta edelleen noin 80 eli maatalousvarallisuudesta on 80 % omaa pääomaa. Keskimäärin Suomen maataloudessa omavaraisuusaste on 75 %. Omavaraisuusaste ei ole merkittävästi heikompi viljatiloilla edes suurimmissa tilakokoluokissa, jotka ovat usein viimeaikaisten investointien vuoksi velkaisia. Usein omavaraisuusaste kyetään säilyttämään korkealla siten, että tuotantoon sijoitetaan erityisesti investointitilanteissa oman pääoman ehtoista rahoitusta eli investointiavustuksia, palkkatuloja sekä esim. muun yritystoiminnan tuloja. Usein myöskään palkka- ja korkovaatimuskustannuksia ei nosteta kulutusmenoihin, vaan ne jätetään yritykseen sen rahoitusrakennetta vahvistamaan.

Viljatilojen Viljatilojen Viljatilojen Viljatilojen kannattavuutta ja vakavaraisuutta kuvaavat tunnusluvutkannattavuutta ja vakavaraisuutta kuvaavat tunnusluvutkannattavuutta ja vakavaraisuutta kuvaavat tunnusluvutkannattavuutta ja vakavaraisuutta kuvaavat tunnusluvut....

2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007e 2008e

Käyttökateprosentti 31,1 25,8 22,0 17,4 15,7 12,1 22,1 13,4 17,6

Nettotulosprosentti 7,2 0,7 -3,0 -9,9 -12,4 -16,8 -4,3 -13,8 -7,3

Kokonaispääoman tuottoprosentti 2,5 1,0 0,1 -1,7 -2,2 -2,9 -0,2 3,4 0,1

Omavaraisuusaste 83,8 82,4 82,3 80,8 80,7 76,6 80,2 79,6 79,6

Lähde: MTT Taloustutkimus, kannattavuuskirjanpitoaineisto: Taloustohtori verkkopalvelut (www.mtt.fi/taloustohtori)

8.4.5. Tuottokehitys tuottoerittäin

Viljatilojen tukitulot ovat säilyneet noin 31.000 euron tasolla koko tarkasteluajanjakson. Satunnaisten muiden tulojen lisäksi pääosa viljatilojen myyntituotoista tulee viljoista ja öljy-kasveista. 2000-luvun alkupuolella ehkä viljasatojen vaihtelunkin vuoksi, mutta erityisesti viljanhinnan alenemisen vuoksi myyntituotot laskivat 20.000 euron alapuolelle, viljelyalan kasvusta huolimatta. Näin tukien osuus myynti- ja tukituottojen summasta, kokonaistuotos-ta, kasvoi jo 62 %:iin. Tilivuonna 2006 tukien osuus aleni jo 58 %:iin ja ennusteen mu-kaan vuonna 2007 tukien osuus kokonaistuotosta alenisi 45 %:iin.


89

Viljatilojen tuottoerittely tilivuosina 2000Viljatilojen tuottoerittely tilivuosina 2000Viljatilojen tuottoerittely tilivuosina 2000Viljatilojen tuottoerittely tilivuosina 2000----2006200620062006 ( ( ( (€).€).€).€).

Lähde: MTT Taloustutkimus, kannattavuuskirjanpitoaineisto: Taloustohtori verkkopalvelut (www.mtt.fi/taloustohtori)

8.4.6. Kustannuskehitys kustannuserittäin

Viljatilojen tuotantokustannukseen sisältyvät eri kustannuserät voidaan ryhmitellä esim. viiteen ryhmään, jotka tilivuonna 2006 muodostivat kukin noin 20 % tuotantokustannuksis-ta. Erät ovat tarvikekustannukset, konekustannukset, rakennus- ja muut kustannukset, työ-kustannukset sekä viidentenä pääoman korkokustannukset. Vakuutukset, vuokrat ja mm. salaojitusten poistot sisältyvät muu kustannus-erään. Työkustannus sisältää sekä omasta että vieraasta työstä aiheutuneet kustannukset. Korkokustannus sisältää vastaavasti sekä korkomenot että oman pääoman korkovaatimuksen. Yksittäisistä kustannuseristä seuraavat rahamenot muodostavat jokainen noin 5-6 %:n osuuden tuotantokustannuksesta: lannoitekustannus, polttoaineet, muut kasvinviljelykus-tannukset, vakuutukset ja myös vuokrat. Huomiotta jää usein oman työn palkkavaatimus kustannus ja pääoman korkovaatimuskustannus, jotka yhdessä muodostavat 33 prosenttia tuotantokustannuksista. Poistokustannukset muodostavat 20 % tuotantokustannuksista. Maksuvalmiuslaskelmassa näitä laskennallisia kustannuseriä ei huomioida ja esimerkiksi tilivuonna 2006 viljatilojen tuotannosta jäi 19.300 euroa ”rahoitusjäämää” käytettäväksi kulutusmenoihin, investointeihin ja lainojen lyhennyksiin.

2000200020002000 2001200120012001 2002200220022002 2003200320032003 2004200420042004 2005200520052005 2006200620062006

Tiloja edustettuna 11.300 11.800 12.100 12.500 13.100 12.900 12.800

Kirjanpitotiloja 120<n<130 130<n<140 130<n<140 150<n<160 150<n<160 170<n<180 160<n<170

Viljelyala 52 52 55 54 53 53 56

KOKONAISTUOTTOKOKONAISTUOTTOKOKONAISTUOTTOKOKONAISTUOTTO 51.70051.70051.70051.700 50.10050.10050.10050.100 54.90054.90054.90054.900 52.60052.60052.60052.600 51.40051.40051.40051.400 50.950.950.950.900000000 57.80057.80057.80057.800

ViljatuottoViljatuottoViljatuottoViljatuotto 16.50016.50016.50016.500 14.10014.10014.10014.100 14.30014.30014.30014.300 12.50012.50012.50012.500 11.80011.80011.80011.800 11.20011.20011.20011.200 14.30014.30014.30014.300

Ruis 630 520 440 350 450 130 510

Syysvehnä 850 710 530 610 640 -20 370

Kevätvehnä 3.990 3.470 3.980 3.850 3.710 3.470 4.180

Ohra 6.540 5.870 5.410 5.420 5.440 5.710 6.540

Kaura 3.770 3.120 3.700 2.510 1.390 1.710 2.440

Muu vilja 720 370 230 130 170 180 250

Muut kasvituototMuut kasvituototMuut kasvituototMuut kasvituotot 2.7302.7302.7302.730 2.8102.8102.8102.810 2.4202.4202.4202.420 1.8401.8401.8401.840 2.0002.0002.0002.000 2.5902.5902.5902.590 3.4403.4403.4403.440

josta öljykasvit 1.010 1.320 1.290 1.110 900 1.340 2.110

KotieläintuototKotieläintuototKotieläintuototKotieläintuotot 1.0801.0801.0801.080 1.0201.0201.0201.020 2.9002.9002.9002.900 4.0504.0504.0504.050 2.2202.2202.2202.220 1.8001.8001.8001.800 1.2301.2301.2301.230

PuutarhatuototPuutarhatuototPuutarhatuototPuutarhatuotot 143143143143 110110110110 52525252 176176176176 183183183183 182182182182 115115115115

Muu tuottoMuu tuottoMuu tuottoMuu tuotto 3.2203.2203.2203.220 2.4802.4802.4802.480 4.0804.0804.0804.080 2.9702.9702.9702.970 3.6903.6903.6903.690 3.4003.4003.4003.400 5.2505.2505.2505.250

TuetTuetTuetTuet 28.00028.00028.00028.000 29.60029.60029.60029.600 31.20031.20031.20031.200 31.00031.00031.00031.000 31.50031.50031.50031.500 31.80031.80031.80031.800 33.50033.50033.50033.500


90

Viljatilojen kustannuserittely tilivuosina 2000 Viljatilojen kustannuserittely tilivuosina 2000 Viljatilojen kustannuserittely tilivuosina 2000 Viljatilojen kustannuserittely tilivuosina 2000 –––– 2006 2006 2006 2006 ( ( ( (€).€).€).€).

2000200020002000 2001200120012001 2002200220022002 2003200320032003 2004200420042004 2005200520052005 2006200620062006

TUOTANTOKUSTANNUSTUOTANTOKUSTANNUSTUOTANTOKUSTANNUSTUOTANTOKUSTANNUS 56.80056.80056.80056.800 58.40058.40058.40058.400 65.60065.60065.60065.600 66.60066.60066.60066.600 66.70066.70066.70066.700 68.40068.40068.40068.400 70.50070.50070.50070.500

TarvikekustannusTarvikekustannusTarvikekustannusTarvikekustannus 11.10011.10011.10011.100 11.60011.60011.60011.600 12.00012.00012.00012.000 12.00012.00012.00012.000 12.50012.50012.50012.500 13.10013.10013.10013.100 13.80013.80013.80013.800

Lannoitteet, kalkitus 4.520 4.410 4.410 4.100 4.280 4.430 4.660

Muut kasvinviljelykustannukset 2.730 2.950 3.170 2.860 3.470 3.430 3.750

Polttoaineet 2.920 3.100 2.360 2.580 2.940 3.450 3.850

Sähkö 660 770 1.100 1.120 970 960 980

Ostorehukustannukset 310 360 930 1.380 800 810 550

KotieläinkustannusKotieläinkustannusKotieläinkustannusKotieläinkustannus 480480480480 390390390390 1.3801.3801.3801.380 1.6101.6101.6101.610 1.0801.0801.0801.080 888888880000 450450450450

KonekustannusKonekustannusKonekustannusKonekustannus 12.30012.30012.30012.300 12.00012.00012.00012.000 13.40013.40013.40013.400 14.00014.00014.00014.000 14.10014.10014.10014.100 14.20014.20014.20014.200 14.80014.80014.80014.800

Konepoistot 8.040 7.890 8.710 9.500 9.430 9.390 9.730

Muut konekustannukset 4.300 4.070 4.710 4.460 4.630 4.760 5.060

RakennuskustannusRakennuskustannusRakennuskustannusRakennuskustannus 2.6602.6602.6602.660 3.1703.1703.1703.170 3.1303.1303.1303.130 3.2403.2403.2403.240 3.3403.3403.3403.340 3.1503.1503.1503.150 3.2903.2903.2903.290

Rakennuspoistot 1.920 2.100 2.380 2.430 2.580 2.480 2.640

Muut rakennuskustannukset 740 1.070 760 810 760 670 650

Muu kustannusMuu kustannusMuu kustannusMuu kustannus 10.00010.00010.00010.000 10.00010.00010.00010.000 10.50010.50010.50010.500 10.90010.90010.90010.900 11.10011.10011.10011.100 11.40011.40011.40011.400 12.40012.40012.40012.400

Vakuutukset 3.700 3.270 3.700 3.660 3.760 3.950 4.240

Kiinteät vuokrat 2.060 2.320 2.610 2.750 2.680 2.780 3.110

Muut poistot 920 920 910 900 920 1.000 1.090

Muut kustannukset 3.340 3.540 3.270 3.580 3.780 3.650 3.970

TyökustannuksetTyökustannuksetTyökustannuksetTyökustannukset 9.8809.8809.8809.880 10.90010.90010.90010.900 14.50014.50014.50014.500 14.50014.50014.50014.500 14.20014.20014.20014.200 15.00015.00015.00015.000 13.70013.70013.70013.700

Maksetut palkat 500 610 540 820 830 610 820

Palkkavaatimus 9.380 10.300 13.900 13.700 13.300 14.400 12.900

KorkokustannuksetKorkokustannuksetKorkokustannuksetKorkokustannukset 10.30010.30010.30010.300 10.40010.40010.40010.400 10.70010.70010.70010.700 10.40010.40010.40010.400 10.50010.50010.50010.500 10.80010.80010.80010.800 12.00012.00012.00012.000

Korkokulut 1.540 1.780 1.850 1.650 1.580 1.930 1.890

Oman pääoman korkovaatimus 8.740 8.600 8.880 8.740 8.930 8.840 10.100

Lähde: MTT Taloustutkimus, kannattavuuskirjanpitoaineisto: taloustohtori -verkkopalvelut (www.mtt.fi/taloustohtori)

Tarkastelukauden loppuvuosina yksittäisistä kustannuseristä ovat nousseet lähinnä oman pääoman korkovaatimus tuotannon pääomavaltaistumisen vuoksi sekä tarvikekustannus-erä, osin viljelyalan kasvunkin vuoksi. Suurimmat kustannusnousut tapahtuvat kuitenkin vasta vuonna 2008, kuten ennustetusta kannattavuuskehityksestäkin on nähtävissä.


91

9. Tuotantopanossektori Kasvinviljelyssä tarvittavat tärkeimmät panokset ovat ostosiemen, lannoitteet, maanparan-nusaineet, kasvinsuojeluaineet, poltto- ja voiteluaineet, kone- ja rakennusinvestoinnit, sekä vuokra- ja korkomenot. Tuotantokustannukset jaetaan muuttuviin ja kiinteisiin. 9.1. Maatalouden tuotantopanosten ja tuottojen hintakehitys Tuotantopanosten ja maataloustuotteiden hintakehityksellä on suora vaikutus kasvinviljelyn kannattavuuteen. Vuosina 2004-2006 kasvituotannon tuotot nousivat tuotantopanosten hintoja vähemmän tai ne jopa laskivat. Hintakuopasta kasvinviljely pääsi ulos vasta vuon-na 2006, jolloin hinnat lähtivät vauhdikkaaseen nousuun lähestyen tuotantopanosten kes-kimääräisiä hintaindeksejä vuoden 2007 alussa. Viime syksynä viljan- ja öljykasvien hintojen jyrkän nousun myötä kasvinviljelyn hintaindek-sit ylittivät väliaikaisesti panosten hintaindeksit. Kasvinviljelyn kannattavuus parani selkeästi pitkästä aikaa.

0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

100

110

120

130

140

150

160

I II III IV I II III IV I II III IV I II III IV I II III IV I II III IV I II III IV I II III IV I II

2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008

%

Tuotantopanokset

Kasvinviljelyn tuotot

TuotantopanostTuotantopanostTuotantopanostTuotantopanosten ja en ja en ja en ja tuottojtuottojtuottojtuottojenenenen hintaindeksit neljännesvuosittain, 2000=100 hintaindeksit neljännesvuosittain, 2000=100 hintaindeksit neljännesvuosittain, 2000=100 hintaindeksit neljännesvuosittain, 2000=100 %.%.%.%. Lähde: Tilastokeskus. Huom.: Tuotantopanosten hintaindeksit eivät sisällä investointeihin käytettyjä tavaroita ja palveluja.

Kasvituotoksen lukuihin sisältyy viljat, öljykasvit, rehukasvit ja peruna, muttei hedelmät ja vihannekset.

Tuotantopanosten hinnat lähtivät niin ikään viime syksynä nousuun. Osittain sähkön mutta pääasiassa lannoitteiden ja polttoaineiden raju kallistuminen johti siihen, että 2008 puoli-


92

väliin mennessä tuotantopanosten hinnat jälleen kipusivat kasvinviljelyn tuottojen yläpuo-lelle. Hinnanmuutosten vaikutus tuntuu täydellä painollaan vasta 2008/09 satokauden kannattavuudessa. 9.2. Siemenet 9.2.1. Hinnat

Siementen ja taimimateriaalien hintakehitys on ollut muiden tuotantopanosten hintoihin verrattuna paljon maltillisempaa. Matalien viljanhintojen vuosinakaan ne eivät käyneet vuoden 2000 hintatason yläpuolella ja viime kahtena vuonna ne kallistuivat jopa viljaa hitaammin. Viljan hintojen voimakasta nousua siementen hinnat ovat seuranneet viiveellä ja hillitysti. SiementSiementSiementSiementen sekä viljan ja öljykasvien hintaindeksit neljännesvuosittain, 200en sekä viljan ja öljykasvien hintaindeksit neljännesvuosittain, 200en sekä viljan ja öljykasvien hintaindeksit neljännesvuosittain, 200en sekä viljan ja öljykasvien hintaindeksit neljännesvuosittain, 2000=1000=1000=1000=100 %.%.%.%.

Lähde: Tilastokeskus.

9.2.2. Siemenmarkkinat

Suomen siemenmarkkinoiden arvo kasvoi käyvin hinnoin laskettuna 40 miljoonan euron tasosta vuosina 2003 ja 2004, jonka jälkeen se on pysynyt 55 ja 60 miljoonan euron vä-lillä. Kaupan keskusliikkeet vastaavat yli puolesta siemenkaupasta. Agrimarket on Suomen sie-menmarkkinoiden suurin toimija. Maatalouskesko tuo maahan ruotsalaisia ja norjalaisia lajikkeita ja se teettää suuren osan siementarpeestaan alihankintana.

0

20

40

60

80

100

120

140

160


2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008

%

Siemenet ja taimimateriaali

Viljat ja öljykasvit


93

Suomen siemenmarkkinoiden Suomen siemenmarkkinoiden Suomen siemenmarkkinoiden Suomen siemenmarkkinoiden arvoarvoarvoarvo vuosina 1995vuosina 1995vuosina 1995vuosina 1995----2007.2007.2007.2007. Lähde: MTT Taloustutkimus.

Muita merkittäviä toimijoita ovat maatilapakkaamoista muodostuneet Tilasiemen ja Pelto-siemen. Kummankin markkinaosuus on vajaa neljännes. Lisäksi on vielä muutamia pie-nempiä siemenkauppiaita. Jonkin verran sertifioitua siementä liikkuu myös tukkumyynnissä liikkeeltä toiselle. 9.2.3. Sertifioidun siemenen käyttö

Sertifioidun siemenen käyttöaste oli 1990-luvulla noin 20 %, nykyään se on 30 %. Valitet-tavasti mallasohran ja leipäviljan sertifioidun siemenen käyttöaste on kuitenkin selvästi ma-talampi, noin 10 %. Etenkään suuret Etelä-Suomen viljatilat eivät osoita suurta halukkuutta käyttää sertifioitua siementä. Korkeiden viljan hintojen aikana kylvösiemenen suhteellinen kustannus laskee ja sertifioidun siemenen käytön odotetaan kasvavan. Sertifioidun siemenen käytön hehtaarikustannus on vehnällä 100-105 €, ohralla 90-100 € ja kauralla 75 €. Nämä ovat eurooppalaisittain hyvin kilpailukykyisiä hintoja. Esimerkiksi Ruotsissa siemenen hinnat ovat korkeampia. Kylvösiemenen osuus hehtaarisadosta on keskimäärin 7 %, 3,5 t/ha satotasolla ja 200 kg/ha siemenkäytöllä laskien. Eri viljalajien siemenkäyttö kuitenkin vaihtelee:

vehnä 240 kg/ha ohra (monitahoinen) 220 kg/ha ohra (kaksitahoinen) 250 kg/ha kaura 200 kg/ha ruis 180 kg/ha

Öljykasveilla kylvösiemenen käyttö on 8 kg/ha, mutta se voitaisiin laskea kuuteen kiloon hehtaarilta.

58,358,358,358,357,457,457,457,460,460,460,460,4

57,557,557,557,5

46,946,946,946,9

41,041,041,041,042,042,042,042,039,139,139,139,140,540,540,540,5

35,435,435,435,437,937,937,937,9

43,543,543,543,5

29,029,029,029,0

0

10

20

30

40

50

60

70

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007

miljoona €


94

Kylvösiemenen laadun merkitys korostuu Suomen ilmasto-oloissa. Lyhyen kasvukauden takia viljat eivät ehdi kunnolla versoa, jolloin tarvitaan enemmän siemeniä hehtaaria koh-den kuin muualla Euroopassa. Laadukas kylvösiemen varmistettaisiin käyttämällä nykyistä enemmän sertifioitua siementä. Sen käyttöaste on meillä kuitenkin edelleen Euroopan alhaisimpia. Pääosa viljanviljelystä perustuukin tilan oman siemenen käyttöön. Jotkut viljelijät tuottavat omaa kylvösiementä huolellisesti lajittelemalla, peittaamalla ja analysoimalla sen laadun. Tutkimusten mukaan kuitenkin suurin osa tilan omasta siemenestä on puutteellisesti tuotettu, kunnostettu ja ana-lysoitu. Kylvösiemenen käyttö ja siihen liittyvän osaamisen puute on viljanviljelyn heikko kohta. 9.2.4. Kasvinjalostus

Kotimaiset lajikkeet

Lajikkeella on vaikutusta keskisatoon. Uusien lajikkeiden myötä satotaso nousee yhden prosentin vuosittain. Sen lisäksi kasvinjalostuksella alennetaan viljelykustannuksia mm. pa-rantuneen taudinkestävyyden ja korrenlujuuden kautta. Kotimaisten lajikkeiden osuus on viljoilla keskimäärin 65 % ja öljykasveilla 80 %. Varsi-nais-Suomessa ja Uudellamaalla niiden osuus on keskimääräistä alempi ja pohjoisempa-na korkeampi. Boreal, Suomen ainoa siemenjalostaja panostaa edelleen vahvasti rypsin jalostukseen, vaikka onkin ainoa merkittävä rypsinjalostaja maailmassa. Myös rapsin jalos-tus on otettu ohjelmaan, koska rapsin viljely todennäköisesti lisääntyy lähivuosina eteläi-simmässä Suomessa. Rypsin satotasoa ja varrenlujuutta pystytään edelleen parantamaan. Uudet biotekniikan työkalut antavat tässäkin kasvinjalostukselle uusia mahdollisuuksia. Siemenjalostuksen liikevaihto tulee pääasiassa rojaltituotoista. Rojaltimaksut ovat Suomes-sa muita Länsi-Euroopan maita alempia eikä niiden taso ole juurikaan noussut. Liikevaihto ei ole viime vuosina kasvanut, mutta kustannukset ovat nousseet inflaation ja työvoimakus-tannusten kohoamisen myötä. Borealin tavoitteena on kasvattaa liikevaihtoa mm. nosta-malla markkinaosuutta eteläisimmässä Suomessa myös nykyistä myöhäisemmillä lajikkeil-la. Tehokkain ja helpoin tapa lisätä kasvinjalostuksen panostusmahdollisuuksia olisi nostaa tilan oman siemenen käyttömaksua merkittävästi nykyisestä.

Etabloituminen, ulkomaankauppa

Siemenjalostuksen ensisijaisena tavoitteena on kotimaan markkinoiden hoitaminen, mutta kasvua on haettava myös ulkomailta. Muiden maiden markkinoilla tuloja tavoitellaan ro-jaltin kautta. Venäjälle on perustettu tytäryritys vuonna 2006. Mustan mullan alueelle on perustettu viime vuosina toista kymmentä uutta mallastamoa. Mallasohran kysyntä tulee


95

jyrkästi kasvamaan. Mallasohran jälkeen muut viljalajit seuraavat. Tällä alueella tehdään yhteistyötä suoraan mallastamojen kanssa. Norjassa ja Ruotsissa sertifioidun siemenen käyttöaste on 75 %. Etelä-Suomessa käytössä olevat lajikkeet sopivat aikaisia lajikkeita paremmin myös Norjaan ja Ruotsiin, joten ne tarjoavat vientimahdollisuuksia. Lisäksi mm. tanskalaisten, saksalaisten ja kanadalaisten kasvinjalostajien kanssa on tehty yhteistyötä. 9.3. Lannoitteet 9.3.1. Globaalitason markkinatilanne

Elintarvikkeiden kasvaneen kysynnän siivittämänä lannoitteiden kysyntä lähti kasvuun maa-ilmanlaajuisesti. Lannoitteiden hinnat nousivat rajusti, mutta korkea hintataso tullee osittain purkautumaan seuraavien vuosien aikana. Kiina ja Venäjä ovat rajoittaneet lannoitteiden raaka-aineiden ja lannoitteiden vientiä turvatakseen oman maataloutensa kehitystä. Kiina esimerkiksi asetti 185 % vientimaksun urealle, jossa sen maailmanmarkkinaosuus on noin 25 %. Lannoitteiden raaka-aineiden suhteellisen niukka tarjonta ja kasvanut kysyntä lau-kaisivat hinnannousun maailman lannoitemarkkinoilla. 2000-luvun alussa suljettiin vielä lannoitetehtaita, koska silloin alan kannattavuus oli heik-ko. Viime vuonna alan kannattavuus on selkeästi parantunut kaikkialla maailmassa. Eu-roopassa lannoitteiden kysyntä on yleensä kasvanut viime vuoden aikana korkeiden viljan-hintojen ja kesantovelvoitteen raukeamisen vuoksi. 9.3.2. Hintakehitys

Lannoitteiden hinnat kehittyivät varsin rauhallisesti 2007 puoliväliin saakka. Neljännes-vuosittaiset hintaindeksit seurasivat tuttua kausivaihtelumallia. Tänä vuonna lannoitemark-kinoilla koettiin varsin raju hinnannousu. Viime vuoteen nähden hinnat kaksinkertaistuivat. Vuoden 2000 tasoon verrattuna yhdistelmälannoitteet maksoivat 2,35 kertaa enemmän ja typpilannoitteet peräti 2,46 kertaa enemmän. Muutaman vuoden päästä lannoitteiden hinnat tulevat todennäköisesti laskemaan. Run-saan viiden vuoden sisällä maailmassa ehditään tehdä kaivosinvestointeja, jotka tulevat tasaamaan lannoitteiden raaka-ainetarjontaa ja todennäköisesti alentamaan niiden hinta-tasoa.


96

Lannoitteiden sekä viljan ja öljykasvien hintLannoitteiden sekä viljan ja öljykasvien hintLannoitteiden sekä viljan ja öljykasvien hintLannoitteiden sekä viljan ja öljykasvien hintaindeksit neljännesvuosittain, 2000=100aindeksit neljännesvuosittain, 2000=100aindeksit neljännesvuosittain, 2000=100aindeksit neljännesvuosittain, 2000=100 %.%.%.%.


9.3.3. Suomen markkinatilanne

Suomessa ainoa lannoitteiden valmistaja on ollut Kemira GrowHow, jonka Suomen valtio myi norjalaiselle Yaralle keväällä 2008. Suomen liittyessä EU:hun markkinoilla myytiin noin 900.000 tonnia lannoitteita. Käyttö väheni muutama vuosi myöhemmin. EU:n nitraattidirektiivi koskee kaikkia maita, mutta Suomessa ovat lannoitteiden käyttöä rajoittaneet myös muuta EU:ta tiukemmat ympäristö-ehdot.

PeltolannoiPeltolannoiPeltolannoiPeltolannoittttteideteideteideteiden myyntivolyymit Suomessa, 1995n myyntivolyymit Suomessa, 1995n myyntivolyymit Suomessa, 1995n myyntivolyymit Suomessa, 1995----2008200820082008.... Lähde: Yara Suomi. Huom.: satokausi 2007/08 luku on ennuste. Luvut sisältävät arvioidun tuonnin volyymit.

0

20

40

60

80

100

120

140

160

180

200

220

240

260


2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008

%

Yhdistelmälannoitteet


910

910

910

910

864

864

864

864

820820820820

783

783

783

783

773

773

773

773

751

751

751

751

726

726

726

726

725725725725 754

754

754

754

766

766

766

766

0

100

200

300

400

500

600

700

800

900

1000

1995/96 1999/00 2000/01 2001/02 2002/03 2003/04 2004/05 2005/06 2006/07 2007/08

tuhat t


97

Lannoitteiden käyttö vakiintui vuosien 2003 ja 2005 välillä noin 720.000 tonnin tasolle. Se nousi 750.000 tonniin vuonna 2007 mutta tämän vuoden hinnankorotukset palautta-nevat käytön 2-3 vuoden takaiselle alemmalle tasolle. Lannoitteita myydään Suomessa maatalouskaupan eli Agrimarketin, K-maatalouden, Yrit-täjien maatalouden ja Maataloustukun kautta. Lisäksi Suomessa toimii pienempiä lannoi-temyyjiä. Jatkossa myös jotkut teollisuusyritykset saattavat harkita mukaantuloa lannoite-kauppaan. Lannoitemarkkinoiden arvo on ollut vakaa viime vuosikymmenen aikana. Vaikka hinnan-nousun odotetaan alentavan myyntivolyymia, lannoitemarkkinoiden arvo todennäköisesti ylittää 300 miljoonan euron viimeistään vuonna 2009.

Suomen Suomen Suomen Suomen lannoitelannoitelannoitelannoitemarkkinoiden markkinoiden markkinoiden markkinoiden arvoarvoarvoarvo vuosina 1995 vuosina 1995 vuosina 1995 vuosina 1995----2007.2007.2007.2007. Lähde: MTT Taloustutkimus.

9.3.4. Ulkomaankauppa

Suomessa tuotetaan vuosittain noin 1,4 miljoonaa tonnia lannoitteita, mistä vain noin puolet käytetään kotimaassa. Tuotannosta toinen puoli on mennyt vientiin viimeisten kym-menen vuoden aikana. Uudenkaupungin tehtaan tuotanto on 900.000 tonnia, josta kol-mas osa käytetään Suomessa. Siilinjärven 450.000 tonnin tuotannosta n. 90 % jää Suo-meen. Ulkomaanmarkkinoista merkittäviä ovat olleet Kiina, Malesia ja Thaimaa, mutta Aasian merkitys tulee vähenemään Yaran akvisiition jälkeen. Jatkossa Norjasta hoidetaan Aasian markkinoita ja Yara Suomi tulee keskittymään Itämeren alueelle. Uudessakaupungissa tuotetaan NPK lannoitteita, joilla on kysyntää lähialueilla. Lannoitteiden tuonti Suomeen on ollut vähäistä, korkeintaan 5 % kokonaismarkkinoista, mikä tekee 25-35.000 tonnia vuosittain.

176,1

176,1

176,1

176,1

175,2

175,2

175,2

175,2

169,9

169,9

169,9

169,9

166,5

166,5

166,5

166,5

176,9

176,9

176,9

176,9

180,0

180,0

180,0

180,0

177,0

177,0

177,0

177,0

168,0

168,0

168,0

168,0

155,3

155,3

155,3

155,3171,6

171,6

171,6

171,6

167,1

167,1

167,1

167,1187,7

187,7

187,7

187,7

186,4

186,4

186,4

186,4

0

20

40

60

80

100

120

140

160

180

200

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007

miljoona €


98

9.3.5. Lannoitteiden panos-tuotoslaskelmat ja ympäristövaikutukset

Korkeiden lannoitehintojen aikana optimaalisen panos-tuotos-suhteen merkitys korostuu. Yara Suomi ja Farmit tarjoavat netissä palvelun, jolla viljelijät voivat laskea optimaalisen lannoitustason syöttämällä kolmen vuoden lohkokohtaiset satotason, valkuaispitoisuuden ja lannoitekäytön arvot. Optimaalinen taso voi olla entistä käyttömäärää alhaisempikin. Järjestelmää on testattu koekäytössä kaksi vuotta ja se on toiminut vuoden netissä. Noin 700 viljelijällä on ollut mahdollisuus käyttää sitä vuoden aikana. Lannoitteiden ympäristövaikutuksia on seurattu tarkasti. Viljavuustutkimusta tehdään joka lohkosta viiden vuoden välein; näin saadaan ravinnevaikutukset tarkasti laskettua. Fosfo-ria on osoitettu olevan Suomen maaperässä paljon, mutta fosforia ei voi vähentää typpi-lannoitteita vähentämällä. Päinvastoin, typpeä lisäämällä saataisiin kasvit ottamaan fosfo-ria pellosta tehokkaammin. Karjanlannan käyttöä eivät koske yhtä tiukat säännöt kuin teollisia lannoitteita. 9.4. Maanparannusaineet 9.4.1. Suomen markkinat, kalkin käyttö

Suomen maanparannusainemarkkinoilla suurin yritys on Nordkalk, jonka lisäksi tärkeim-mät toimijat ovat Juuan Dolomiittikalkki, Yara Suomi ja SMA Mineral. Maanparannus- ja rehukalkki myydään viljelijöille täysin kauppayritysten välityksellä.

Maanparannusainetoimitukset vuMaanparannusainetoimitukset vuMaanparannusainetoimitukset vuMaanparannusainetoimitukset vuoooosina 1997 sina 1997 sina 1997 sina 1997 –––– 200 200 200 2007777.... Lähde: Kalkitusyhdistys.

1266

1266

1266

1266

1134

1134

1134

1134 1189

1189

1189

1189

905905905905

1105

1105

1105

1105 11

97

1197

1197

1197

835835835835

739

739

739

739 786786786786

883883883883

712

712

712

712

0

200

400

600

800

1000

1200

1400

1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007

tuhat t


99

Kalkituksen arvioidaan nostavan satotasoa keskimäärin 500 kilolla hehtaaria kohti, koska kalkituksella saadaan suurempi hyöty lannoituksesta. Kalkitsemalla lannoitusta voidaan jopa vähentää. Savimailla kalkki parantaa maan rakennetta ja maaperän fysikaalisia vilje-lyominaisuuksia. Noin 60-70 % kalkituksesta tapahtuu talvella, loput levitetään syksyllä elonkorjuun jälkeen. Kalkitus on tehtävä noin viiden vuoden välein. Yhdelle hehtaarille levitetään noin 5-6 ton-nia kalkkia. Vuonna 2008 halukkuus kalkitukseen nousi viljatiloilla korkeiden viljan ja öljykasvien hin-tojen ansiosta. Jos viljan hinta pysyisi 2008 syksyllä viime vuoden tasolla, kalkin käyttö voisi nousta miljoonan tonnin tasolle. Mikäli viljan hinta laskee, kalkin käytön arvioidaan olevan 800.000 tonnin tienoilla. Melko vakaiden kalkin hintojen takia myyntivolyymit ja markkinoiden arvo ovat kehittyneet samansuuntaisesti. Maatalouskalkin markkinoiden arvo supistui 2000-luvulla aiemmasta 40 miljoonan eurosta 20 miljoonaan euroon.

Maatalouskalkin Maatalouskalkin Maatalouskalkin Maatalouskalkin markkinoiden markkinoiden markkinoiden markkinoiden arvoarvoarvoarvo Suomessa Suomessa Suomessa Suomessa vuosina 1995vuosina 1995vuosina 1995vuosina 1995----2007.2007.2007.2007. Lähde: MTT Taloustutkimus.

9.4.2. Hintakehitys

Kalkin hinta on pysynyt monta vuotta melko samalla tasolla, inflaatio- ja kustannuskorjaus tehtiin vuonna 2008, jonka jälkeen kalkituksen kustannukset muodostuvat seuraavasti: 25 €/t kalkin hinta + 20 €/t kuljetus ja levitys = 45 €/t kustannukset yhteensä (alv 0%). Yhdelle hehtaarille 6 t/ha käytöllä laskien kalkitus maksaa 270 €.

20,2

20,2

20,2

20,2

26,9

26,9

26,9

26,9

21,2

21,2

21,2

21,2

20,0

20,0

20,0

20,022,8

22,8

22,8

22,8

32,5

32,5

32,5

32,5

29,4

29,4

29,4

29,4

30,3

30,3

30,3

30,3

41,2

41,2

41,2

41,2

39,3

39,3

39,3

39,343,7

43,7

43,7

43,7

42,3

42,3

42,3

42,3

36,2

36,2

36,2

36,2

0

5

10

15

20

25

30

35

40

45

50

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007

miljoona €


100

MaanparannusaineMaanparannusaineMaanparannusaineMaanparannusaineiden sekä viljan ja öljykasvien hintaindeksit, 2000=100iden sekä viljan ja öljykasvien hintaindeksit, 2000=100iden sekä viljan ja öljykasvien hintaindeksit, 2000=100iden sekä viljan ja öljykasvien hintaindeksit, 2000=100 %.%.%.%. Lähde: Tilastokeskus. Huom.: Maanparannusaineiden hintakehitys sisältää muun lannoitteen luokkaa.

9.4.3. Ulkomaankauppa, etabloituminen

Kalkilla ei ole liiemmin ulkomaankauppaa, sillä rahtikustannukset ovat liian suuret tonnia kohti. Ruotsin kalkkimarkkinat ovat samanlaiset kuin Suomessa. Virossa kalkitaan sekä käytetään öljypohjaisen ”palavan kiven” tuhkaa maanparannusaineena. Itämeren alueella on kaksi kansainvälistynyttä yritystä: Nordkalk toimii Suomessa, Ruotsis-sa, Puolassa ja Saksassa ja Svenska Mineral puolestaan Ruotsissa ja Suomessa. Venäjä on etabloitumista ajatellen mahdollinen kohdemaa tulevaisuudessa. 9.5. Torjunta-aineet 9.5.1. Markkinatilanne

Torjunta-aineiden markkinoilla Berner on suurin toimija, se markkinoi suurten ulkomaisten valmistajien kuten Dow Agron, Makhteshimin ja Du Pontin tuotteita. Lisäksi kolmella ulko-maisella valmistajalla Syngentalla, Bayerilla ja BASF:illa on Suomessa omat tytäryritykset. Lisäksi maatalouskaupan keskusliikkeet Agrimarket ja Maatalouskesko hankkivat itse mark-kinoimansa kasvinsuojeluaineet. Markkinarakenne on melko vakaa. Vaikka viime aikoina alalle on ilmestynyt kaksi netti-myyjäyritystä, ne eivät ole saaneet merkittävää markkinaosuutta. Kasvinsuojeluaineiden myynnissä neuvonnalla on tärkeä rooli. Viljelijäasiakkailla on usein kysymyksiä esimerkiksi aineiden soveltuvuudesta tai käytöstä yhdessä muiden aineiden kanssa. Näihin on vaikea saada vastauksia nettikaupassa asioitaessa.

0

20

40

60

80

100

120

140

160


2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008

%

Maanparannusaineet



101

9.5.2. Hinnat ja käyttö

Suomessa maatalouden kasvinsuojeluaineiden käyttö tehoaineeksi laskettuna oli 1980-luvulla korkeimmillaan, jolloin se vaihteli 1800 ja 2500 tonnin välillä. Ennen EU:hun liit-tymistä kasvinsuojeluaineiden käyttöä vähennettiin. Samalla markkinoille tuli tehokkaam-pia aineita. Pohjalukema saavutettiin vuonna 2006, jolloin tehoaineiden määrä jäi alle tuhannen tonnin. EU-jäsenyyden vuosina kasvinsuojeluaineiden käyttö on lisääntynyt lä-hinnä edullisten aineiden kuten glyfosaatin ja rakenteellisen kehityksen, tilakoon kasvun ja viljanviljelyalan lisääntymisen takia.

KasvinsuojeluaineKasvinsuojeluaineKasvinsuojeluaineKasvinsuojeluaineiden sekä viljan ja öljykasvien hintaindeksit iden sekä viljan ja öljykasvien hintaindeksit iden sekä viljan ja öljykasvien hintaindeksit iden sekä viljan ja öljykasvien hintaindeksit neljännesvuosittain, 2000=100neljännesvuosittain, 2000=100neljännesvuosittain, 2000=100neljännesvuosittain, 2000=100 %.%.%.%.

Lähde: Tilastokeskus. Kasvinviljelyssä käytettyjen torjunta-aineiden tehoainevolyymi on vaihdellut 1.400 ja 1.600 tonnin välillä 2000-luvulla, mutta euromääräisesti torjunta-aineiden markkinat eivät ole paljon kasvaneet. Hintakehitys on vuoteen 2007 saakka ollut negatiivinen.

Maatalouden kMaatalouden kMaatalouden kMaatalouden kasvinsuojeluaineiden asvinsuojeluaineiden asvinsuojeluaineiden asvinsuojeluaineiden tehoainetehoainetehoainetehoaineiden määräiden määräiden määräiden määrä Suomessa Suomessa Suomessa Suomessa vuosina 199vuosina 199vuosina 199vuosina 1995555----2007.2007.2007.2007.

Lähde: Evira.

0

20

40

60

80

100

120

140

160


2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008

%

Kasvinsuojelutuotteet ja torjunta-aineet


1036

1036

1036

1036

912912912912 998998998998 1164

1164

1164

1164

1140

1140

1140

1140

1147

1147

1147

1147

1423

1423

1423

1423 1620

1620

1620

1620

1667

1667

1667

1667

1489

1489

1489

1489

1431

1431

1431

1431 1645

1645

1645

1645

1479

1479

1479

1479

0

200

400

600

800

1000

1200

1400

1600

1800

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007

tonni


102

Maatalouden kMaatalouden kMaatalouden kMaatalouden kasvinsuojeluaineiden myasvinsuojeluaineiden myasvinsuojeluaineiden myasvinsuojeluaineiden myynnin arvoynnin arvoynnin arvoynnin arvo Suomessa Suomessa Suomessa Suomessa vuosina vuosina vuosina vuosina 2000200020002000----2002002002009999....

Lähde: Evira. * Vuosien 2008 ja 2009 luvut ovat ennusteita.

Vuonna 2006 kasvinsuojeluaineita käytettiin suhteellisen vähän kuivan sään takia. Myyn-nin arvo väheni vuonna 2007, koska silloin käytettiin loppuun edellisestä vuodesta varas-toon jääneitä aineita. Sateinen sää nosti tänä vuonna käyttömäärän normaaliin tasoon ja ensi vuonna kasvinsuojeluaineiden myynnin arvo tulee nousemaan glyfosaatin ja muiden aineiden kallistumisen takia. Tänä vuonna myös käyttömäärät ovat lisääntyneet, viljaa jouduttiin jossain ruiskuttamaan jopa kaksi kertaa rikkoja vastaan. Euroopassa glyfosaatin hinta nousi jo tänä vuonna, mutta Suomessa hinnannousu tulee viiveellä. Vuosina 2008 ja 2009 on siis odotettavissa torjunta-ainemarkkinoiden arvon nousu. 9.6. Maatalouskoneet 9.6.1. Maailman ja Itämeren alueen traktorimarkkinat

Maailman johtavat maatalouskonekonsernit ovat Deere Agro (liikevaihto noin 10 md $), Case-New Holland (7-8 md $) ja AGCO (noin 7 md $). AGCO on monibränditalo, johon kuuluu neljä voimakasta merkkiä: Massey Fergusson, Fendt, suomalainen Valtra ja Chal-lenger (Caterpillar tuoteryhmä). Tällä hetkellä Keski- ja Itä-Euroopassa eletään nopean kasvun aikaa, on eräänlainen ”ag-robuumi” meneillään. Länsi-Euroopassa puolestaan on havaittavissa konekaupan hyytymi-sen merkkejä. Neljä vuotta sitten Ruotsin kokonaismyynti ohitti Suomen vastaavan, tänä vuonna se lienee noin 4300 traktoria. Ruotsin markkinat ovat jakautuneet kahtia: (1) isojen traktorien myyn-nissä ei tapahdu suuria suunnanmuutoksia, (2) kasvu on tullut pientraktorien myynnistä, joka kehittynee edelleen. Ruotsin kokonaismyynnin taso tulee laskemaan 3.500-4.000 kappaleen välille muutaman vuoden sisällä.

61,061,061,061,056,056,056,056,0

50,050,050,050,054,754,754,754,752,752,752,752,7

48,048,048,048,050,150,150,150,149,249,249,249,251,851,851,851,848,048,048,048,0

0

10

20

30

40

50

60

70

2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008* 2009*

miljoona €


103

Baltian maissa, kuten muuallakin Keski- ja Itä-Euroopassa, isot viljatilat investoivat kovaa vauhtia. Näissä maissa on rakenteellisten muutosten aiheuttama tarve konekannan uusi-miseen. Koneinvestointien vauhti on hieman maltillisempi Latviassa kuin Virossa tai Liettu-assa. Baltian suurilla tiloilla konekanta alkaa olla hyvällä tasolla. Muutaman vuoden pääs-tä saavutetaan Suomen taso, jolloin konekaupan vauhti tulee tasaantumaan. Puolassa on Itämeren maista nopeimmin kasvavat markkinat. Nykyinen 13-14000 trakto-rin myynti kasvaa vuosittain ainakin länsimaisten osalta 1000-1500 kappaleella/vuosi lähitulevaisuudessa. Venäjällä tullaan myymään vuonna 2008 noin 4.000 länsimaista traktoria. Ne ovat mel-kein poikkeuksetta erittäin isoja koneita. Venäjällä on edelleen paljon tiloja, jotka ostavat pienempiä traktoreita, kuten valkovenäläisen MTZ:n tai omia kotimaisia koneita. Maassa toimii useita traktoritehtaita (Jenisej, Tseljabinsk, Ural, Agromash, Kirovits). John Deere rakentanee tehtaan lähitulevaisuudessa Venäjälle, samoin AGCO suunnittelee omaansa. 9.6.2. Suomen traktorimarkkinat

Suomen maatalouskoneteollisuuden suurin yritys on AGCO-konserniin kuuluva Valtra. Kesällä 2008 Valtran tilauskanta on 3.500 traktoria mukaan lukien kotimaan ja ulkomaan tilaukset. Suomen traktorimarkkinat kappalemääräisesti katsottuna supistuvat edellisvuodesta noin 10 %. Vuonna 2007 myytiin noin 4.100 traktoria, tälle vuodelle odotetaan 3.700 traktorin myyntiä. Luvuissa on mukana pienille tiloille myytyjä traktoreita. Traktorinkaupan yleisenä trendinä koneiden teho nousee ja kappalemäärä vähenee. Kotimaan traktorimarkkina on ollut 2008 keväästä lähtien lähes pysähdyksissä. Nuoret viljelijätkään eivät juuri osta ko-neita. Ne viljelijät, joilla on isot investoinnit meneillään ja jotka ovat nostaneet isoja laino-ja, eivät halua tässä tilanteessa enempää investoida. Muuttuvat kustannukset, kuten lan-noitteet, energia ym. ovat nousseet niin voimakkaasti, että ne ovat jarruttaneet konekaup-paakin merkittävästi. Euroopan agribusiness on valtavan iso ala ja panosten tuottajien on oltava varovaisia, ettei hinnankorotuksilla saada tarkoituksenvastaista tulosta eli tulojen laskua. On pidettävä mielessä ketjun toimivuus, eli jos ketjun yhden segmentin kannattavuus ja sitä mukaan maksukyky laskee olennaisesti, se loppukädessä saattaa vaarantaa ketjun muiden seg-menttien toimintaa ja olemassaoloa. 9.6.3. Maatalouskoneiden käytön tehostaminen

Suomessa maatalouskoneiden käyttöaste on ollut melko pieni verrattuna esimerkiksi muu-hun Eurooppaan. Tilat ovat siirtäneet metsästä tai muusta segmentistään tuloja maatalous-


104

tuotantoon, mitä ei voida jatkaa tulevaisuudessa. Koneiden yhteiskäyttö tulee lisäänty-mään. Tilat joutuvat yhä enemmän tekemään yhteistyötä ja jopa yhteisinvestointeja keske-nään. Jatkossa useat viljelijät saattavat toteuttaa yhteisiä varastointi- tai kuivausinvestointe-ja leikatakseen kiinteitä kustannuksiaan. Suorakylvö mahdollistaisi tehokkaamman koneiden yhteiskäytön. Tavallisen viljelyn työvai-heiden (äestyksen, kynnön, kylvön) konekäytön yhteensovittaminen on logistisesti paljon haastavampaa kuin yhden työvaiheen organisointi. Jatkossa konehankintoja tullaan suunnittelemaan perusteellisemmin. Esimerkiksi tila voisi harkita 120-130.000 euron leikkuupuimurin sijaan 50-60.000 euron puimurin hankintaa, mikäli edullisemmalla koneella pystytään hoitamaan samat työt. Konekauppa kääntyy isompiin koneisiin, mutta myyntimäärät vähenevät selkeästi. Monikäyttöiset koneet yleisty-vät ja koneiden käyttöikä pitenee. Käytettyjen koneiden (vähän käytetyt ja hyväkuntoiset) käyttö tulee lisääntymään huomattavasti. 9.7. Muut tuotantopanokset

Edellisten lisäksi maataloustuotantoon tarvitaan muitakin tuotantopanoksia kuten energi-aa. Öljyn hinnan nousun kautta polttoaineet ja voiteluaineet lisäävät kasvinviljelyn kustan-nuspaineita. Vuoden 2008 aikana on tapahtunut jyrkkiä hinnankorotuksia. Sähkön hinta sen sijaan on noussut maltillisemmin, se oli vuonna 2008 vain 40% kalliimpi vuoden 2000 tasoon verrattuna.

MoottoripolttoaineMoottoripolttoaineMoottoripolttoaineMoottoripolttoaineiden sekä viljan ja öljykasvien hintaindeksitiden sekä viljan ja öljykasvien hintaindeksitiden sekä viljan ja öljykasvien hintaindeksitiden sekä viljan ja öljykasvien hintaindeksit neljännesvuosittain, 2000=100neljännesvuosittain, 2000=100neljännesvuosittain, 2000=100neljännesvuosittain, 2000=100 %.%.%.%.


0

20

40

60

80

100

120

140

160

180

200

220

240


2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008

%


Moottoripolttoaineet


105

PelPelPelPeltovuokratovuokratovuokratovuokra---- ja velkojen korkokustannuksia maataloudessa vuosina 2000 ja velkojen korkokustannuksia maataloudessa vuosina 2000 ja velkojen korkokustannuksia maataloudessa vuosina 2000 ja velkojen korkokustannuksia maataloudessa vuosina 2000----2007.2007.2007.2007. Lähde: MTT Taloustutkimus.

Pellonvuokrauskuluihin harvoin kiinnitetään huomiota, vaikka se on jo reilusti suurempi kustannuserä kuin siemenet ja maatalouskalkki yhteensä. Peltojen vuokramenot nousivat vuosien 2004 ja 2007 välillä 8 %:lla, 82 miljoonasta eurosta lähes 89 miljoonaan eu-roon. Peltojen kysyntä pitää sekä vuokrat että pellonhinnat korkealla. Tämä kustannuserä rasittaa suomalaista kasvinviljelyä huomattavasti. Velkojen korot puolestaan rasittavat sekä kasvinviljelyä että kotieläintuotantoa. Korot muodostavat yhä kallistuvan kustannuserän. Vuonna 2004 korkokustannukset olivat 128 miljoonaa euroa, vuodeksi 2007 ne nousivat jo yli 140 miljoonaan euroon. Kiinteät kustannukset kuten koneet, rakennukset ja salaojat muodostavat suuren osan maataloustuotannon kustannuksista. Kiinteissä kustannuksissa – varsinkin koneiden ja ra-kennusten käytössä – on säästämisen mahdollisuuksia. Kasvinviljelyn tuotantovälineistä pellon hinta on noussut kaikkein nopeimmin. Peltomaan markkinahinta on viljanviljelyn rakennekehitykseen suoraan vaikuttava, rakennekehitystä hidastava tekijä. Pellon keskihinta Suomessa kipusi EU-jäsenyyden aikana 3.000 eurosta yli 6.000 euroon hehtaaria kohti. Alueellinen vaihtelu on erittäin suuri. Kuvan vertailu osoittaa eri alueiden pellonhintamedi-aanit. Pellon hinta nousee jyrkimmin juuri Etelä-Suomessa viljanviljelyintensiivisissä maa-kunnissa: Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla ja Satakunnassa. Näissä maakunnissa pel-lon hintamediaani oli viime vuonna jo yli 7.500 €/ha. Kysytyimmät pellot ovat vaihtaneet

140,4140,4140,4140,4122,7122,7122,7122,7122,1122,1122,1122,1128,4128,4128,4128,4126,8126,8126,8126,8137,3137,3137,3137,3138,6138,6138,6138,6130,7130,7130,7130,7

88,788,788,788,7

88,388,388,388,384,284,284,284,282,182,182,182,181,981,981,981,981,081,081,081,080,480,480,480,4

79,479,479,479,4

0

50

100

150

200

250

2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007

miljoona €

Peltojen vuokramenot

Velkojen korot


106

omistajia jopa 15-20.000 eurolla. Tilan laajentaminen Etelä-Suomessa on yhä kalliimpi investointi, jolla on pitkäkestoisia vaikutuksia tilan kannattavuuteen.

0

1 000

2 000

3 000

4 000

5 000

6 000

7 000

8 000

9 000

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

tuhat €/ha

Varsinais-Suomi

Uusimaa

Satakunta

Kantahäme

Etelä-Pohjanmaa

Pohjanmaa

Itä-Uusimaa

SUOMI

Häme

Kymenlaakso

Pirkanmaa

Keski-Pohjanmaa

Pohjois-Pohjanmaa

Keski-Suomi

Etelä-Karjala

Etelä-Savo

Pohjois-Savo

Pohjois-Karjala

Pellon hinnan kehitys Suomen maakunnissa vuosina 19Pellon hinnan kehitys Suomen maakunnissa vuosina 19Pellon hinnan kehitys Suomen maakunnissa vuosina 19Pellon hinnan kehitys Suomen maakunnissa vuosina 1995959595----2007.2007.2007.2007.

Lähde: Maanmittauslaitos.


107

10. Johtopäätökset RaRaRaRajutjutjutjut muutokset toimintaympäristössä… muutokset toimintaympäristössä… muutokset toimintaympäristössä… muutokset toimintaympäristössä…

Kahden viime vuoden aikana koetut toimintaympäristön muutokset ovat verrattavissa vilja-ketjun kokemiin muutoksiin EU jäsenyyden alkuvaiheessa. Pitkään vakaana säilynyt järjes-telmä muuttui radikaalisti ja äkillisesti. Politiikka ja markkinat ovat aina vaikuttaneet alku-tuotantoon ja sitä kautta ketjun muihin osiin. Politiikka on ohjannut alkutuotantoa EU jäse-nyyden aikana aina viime vuosiin saakka ja markkinoiden ohjaava rooli on ollut toissijai-nen. Viime vuosien aikana tämä roolijako on olennaisesti muuttunut. Politiikan merkityksen väheneminen alkoi tukien irrottamisella tuotannosta. Viljanhintojen nousu syksyllä 2007 korosti markkinavoimien merkitystä ja politiikan ohjaava rooli on heikentynyt entisestään: tullisuojaa on vähennetty, vientituet poistettu ja interventio keskeytetty. Viljaketjun kokemat muutokset voidaan tiivistää kahteen pääryhmään: (A) politiikan roolin muuttumiseen ja (B) markkinahintojen muutoksiin:

(A) Politiikalla ei enää voida vaikuttaa tuotannon tasoon. Tilojen rakennemuutos-ten nopeuttamiseen tarkoitetut investointituet ovat myös olleet keskeytyksissä. Politiikan painopiste on siirtymässä ilmasto-oloista johtuvien haittojen kor-vaamiseen, ympäristön hoitoon ja maaseudun monipuoliseen kehittämiseen.

(B) Vuosia tasaisina pysyneet viljanhinnat repesivät viime syksyllä maailman-

markkinatilanteen, kysynnän ja tarjonnan epätasapainon seurauksena. Kallis-tuneet raaka-ainehinnat saivat aikaan koko ketjua koskevan hinnankoro-tusaallon. Yhtä suurena yllätyksenä tuli eräiden tuotantopanosten hintojen rä-jähdysmäinen nousu tämän vuoden puolella.

… johtavat viljan tuotannon tehostamiseen…… johtavat viljan tuotannon tehostamiseen…… johtavat viljan tuotannon tehostamiseen…… johtavat viljan tuotannon tehostamiseen…

Riittävän laadukkaan ja tarkoituksenmukaisen kotimaisen raaka-aineen saatavuus on suomalaisten vilja- ja öljykasviketjujen kannattavan toiminnan perusedellytys. Kansallisen viljastrategian linjaamassa visiossa todetaan näin: ”Kannattavalla kotimaisella viljantuo-tannolla katetaan teollisuuden raaka-ainetarpeet.” Viljaketjun eri osat toimivat kohtaloyh-teydessä toisiinsa ja ketjun heikkoutena on ollut alkutuotannon huono kannattavuus. Markkinavoimat vaikuttavat nyt alkutuotannon (1) tehokkuuden nostamiseen, (2) laadun parantamiseen ja (3) tuotantosuuntien välisen rakenteen ohjaamiseen.

(1) Tehokkuuden nousuun markkinavoimat vaikuttavat kahdella eri tavalla. En-sinnäkin korkeat viljan ja öljykasvien hinnat nopeuttavat tähän asti hitaasti edennyttä viljatilojen rakennekehitystä ja lisäävät ammattimaisesti tuottavien


108

tilojen osuutta viljan kokonaistuotannosta. Toiseksi kohonneet panosten hin-nat pakottavat yhä kustannustehokkaampaan tuotantoon, panos-tuotos suh-teen optimointiin ja kiinteiden kustannusten leikkaamiseen.

(2) Laatu tulee paranemaan siitä yksinkertaisesta syystä, että – etenkin raaka-

ainehintojen suurten heilahdusten aikana – teollisuusyritykset joutuvat toden teolla käyttämään laatulisiä ja bonuksia motivoidakseen viljelijöitä halua-mansa raaka-aineen tuottamiseen. Esimerkiksi Suomen huolestuttava rehun-tuotannon valkuaisvaje voisi kannustaa yrityksiä maksamaan viljan valkuais-pitoisuudesta entistä. Laadun tuottamiseen tietoisesti panostavat viljelijät voi-vat jatkossa varmemmin laskea sen varaan, että kotimaan ja ulkomaan markkinoilla hyvänlaatuista viljaa arvostetaan nykyistä enemmän. Tehokkuu-den nousu ja laadun paraneminen tukevat toisiaan.

(3) Markkinavoimat ohjaavat myös tuotantosuuntien rakennekehitystä tehokkaas-

ti. Lyhyessä ajassa on nähty, miten alhaiset sianlihan hinnat ja korkeat viljan-hinnat vähensivät lihantuotantoa ja lisäsivät innostusta viljanviljelyyn. Peltoa on siirtynyt lopettavilta kotieläintiloilta viljanviljelyyn. Nykyiset hintasuhteet muuttuvat, mutta niiden vaikutus tuotannonsuuntien välisiin rakenteisiin ja pellonkäyttöön tulee olemaan pysyvä ilmiö. Maataloustuotteiden hintojen li-säksi myös pellon hinta vaikuttaa tuotantosuuntien ja alueiden rakennekehi-tykseen.

…sekä koko viljaketjun tehostamiseen.…sekä koko viljaketjun tehostamiseen.…sekä koko viljaketjun tehostamiseen.…sekä koko viljaketjun tehostamiseen.

Muuttuneessa toimintaympäristössä tehokkuus ja laatu paranevat alkutuotannon lisäksi myös koko viljaketjussa. Ketjun tehokkuus paranee transaktiokustannuksia alentamalla ja ketjun kaikkien osien tehokkuutta nostamalla. Toiminnan ja tuotteiden laatu paranee ket-jun sisäistä jäljitettävyyttä kehittämällä ja vastuullisuutta korostamalla. Yhtenä keinona tehokkuuden nostamiseen on ketjun sisäisten tavara-, tieto-, ja palveluvir-tojen tehostaminen. Viime syksynä alkanut hintamyllerrys pakotti viljaketjun toimijat arvioi-maan kaupankäynti- ja sopimuskäytäntönsä uudelleen. Viljan myyjillä ja ostajilla on tarve suojautua äkillisiä hintamuutoksia vastaan ja hallita markkinariskejä uusia viljakauppaväli-neitä ja -mekanismeja käyttämällä. Teollisuuden ja vähittäiskaupan väliset pitkäjänteiset toimitussopimukset joudutaan myös tarkistamaan aiempaa tiheämmin. Logistiikkakustan-nukset kuten meri- ja autorahdit vaikuttavat koko viljaketjun tehokkuuteen. Yleisesti ottaen ketjun sisäisten transaktioiden tehokkaampaan järjestämiseen tullaan kiinnittämään yhä enemmän huomiota. Kahden viime vuonna olisi ollut mahdollista alentaa viljaketjun sisäisiä transaktiokustan-nuksia. Kohonneet viljanhinnat herättivät viljaketjun ymmärtämään riskienhallinnan tärkey-


109

den syksyllä 2007. Viljelijöiden keskuudessa aika oli kuitenkin epäsuotuisa edistämään pitkäaikaisia sopimuksia, joissa hinnat ovat sidotut. Osa viljelijöistä oli viimeisen kahden vuoden aikana kokeillut viljan hinnan kiinnittämistä etukäteen. Ne viljelijät, jotka keväällä 2007 kiinnittivät viljan hintansa, eivät päässeet osallisiksi markkinahintojen noususta, kun taas keväällä 2008 tilanne oli täysin päinvastainen. Osa sadosta olisi ehdottomasti kan-nattanut kiinnittää etukäteen. Myöskään viljakauppa ja teollisuus eivät olleet suojautuneet keväällä 2007 raaka-aineiden hinnannousua vastaan, mistä aiheutui suuria taloudellisia tappioita viljateollisuudelle. Markkinariskien hallinnan ymmärtäminen ja riskien hallinnan välineiden käyttäminen vaativat edelleen koko ketjun yhteistyötä. Toinen keino ketjun sisäisen tehokkuuden nostamiseen on vertikaalisen integraation vah-vistaminen, kuten liha-rehuketjussa on viime vuosina useasti tehty. Ketjun eri osia yhteen liittävä vertikaalinen integraatio on edennyt myös kahden viime vuoden aikana. Kolmantena keinona on se, että kukin ketjun osa tehostaa omaa toimintaansa esimerkiksi työn tai pääoman tuottavuutta nostamalla, ulkoistamalla tai erikoistumalla. Laadun parantaminen on samalla ketjun toimivuuden ja aikaansaannosten parantamista. Hyvä laatu tarkoittaa tuotteiden fyysisten laatuominaisuuksien lisäksi toiminnan laatua, ympäristölaatua ja eettistä laatua. Laatua parannetaan muun muassa koko viljaketjun kat-tavilla laatujärjestelmillä ja järjestämällä jäljitettävyys ketjun eri osien yhteistyönä. Maailmanmarkkinoiden muutosten vaikutus Suomen viljaketjuun on voimistumassa…Maailmanmarkkinoiden muutosten vaikutus Suomen viljaketjuun on voimistumassa…Maailmanmarkkinoiden muutosten vaikutus Suomen viljaketjuun on voimistumassa…Maailmanmarkkinoiden muutosten vaikutus Suomen viljaketjuun on voimistumassa…

Viljan hintoja määrittelevät maalimanmarkkinoilla entistä selvemmin kysyntä ja tarjonta. Jos jossain päin maailmaa on ongelmia, hinnat reagoivat niihin välittömästi. Ennen vuotta 2007 isot varastot pitivät viljanhinnat kurissa, mutta seuraavien vuosien aikana sekä kan-sainvälisillä että kotimaan markkinoilla tullaan näkemään aiempaa suurempia hintavaihte-luja. …………viljan viljan viljan viljan kysyntä on noussutkysyntä on noussutkysyntä on noussutkysyntä on noussut niin ulkomailla niin ulkomailla niin ulkomailla niin ulkomailla…………

Viljan kysyntä-tarjonta tilanne muuttui dramaattisesti syksyllä 2007 kun maailman varasto-jen pitkäaikainen hupeneminen sekä ruoan ja bioenergian kysynnän kasvu yhdistyivät normaalia heikompaan viljasatoon. Suomen sato oli runsas ja hyvälaatuinen ja merkittävä osa siitä vietiin ulkomaille korkeiden maailmanhintojen houkuttelemana. Lisääntyvän ul-komaisen kysynnän ohessa kotimaisten toimialojen, kuten mallasteollisuuden ja alkoholin-valmistuksen viljankäyttö näyttäisi kasvavan viljastrategian perusskenaarioon nähden. Li-säksi viljan rehukäyttö tiloilla on lisääntymässä merkittävästi ja hienoinen kysynnän elpymi-nen on havaittavissa myös viljan myllykäytössä.


110

Nämä muutokset on otettu huomioon kotimaisen viljan kysyntäennusteissa ja kansallisen viljatuotannon tasoa on oikaistu, 3,2 miljoonasta tonnista lähes 4 miljoonaan tonniin. Kaksi vuotta sitten laaditun viljastrategian ennusteissa tähän odotettiin pääsevän vain pel-tobioenergian kysynnän avulla. Myös viljantuotannon ennusteita on oikaistu ylöspäin kas-vanutta kysyntää vastaavaksi. Tämä taso edellyttää sitä, että vientiin toimitettaisiin 600-700.000 tonnia viljaa, minkä edellytyksenä on laadullisesti hyvä viljasato ja riittävän korkeat vientihinnat. …kuin kotimaassa.…kuin kotimaassa.…kuin kotimaassa.…kuin kotimaassa.

Ulkomaan markkinoiden kysynnän lisäksi myös kotimainen viljankulutus on kääntynyt nou-suun. Suomalaiset syövät entistä enemmän ruista ja kauraa, joiden kulutus oli pohjaluke-missa vielä muutama vuosi sitten, mutta on ollut selkeässä kasvussa viimeisten vuosien aikana. Vehnää kulutetaan sitä vastoin hieman vähemmän kuin ennen. Kuluttajat ovat paremmin tietoisia viljan terveysvaikutuksista ja suuntautuvat terveellisempiin viljatuottei-siin. Suomen viljaketjussa on panostettu nimenomaan kauran ja rukiin terveysominaisuuk-sien tutkimiseen ja tunnetuksi tekemiseen. Yritykset ovat tuotekehityksellään keskittyneet rukiin ja kauran sekä yleisesti kuidun kulutuksen lisäämiseen. Tällä hetkellä vehnän kulutus on Suomessa 48 kiloa (kaksi vuotta sitten 49,3), rukiin 16,7 kiloa (15,2) ja kauran 4,5 kiloa (4,2). Selvityksessä varsinkin täysjyvätuotteiden arvioidaan antavan viljan kulutukselle uuden sysäyksen tulevina vuosina. Vuoteen 2018 viljan koko-naiskulutuksen ennustetaan yltävän 86,3 kiloon. Viljan kulutuksen nousu jatkuu, vaikka vilja ja sen kautta viljatuotteet ovat kallistuneet ruokakaupoissa tuntuvasti. Terveellisyytensä lisäksi ne kuuluvat edelleen ruokakorin edullisimpiin tuoteryhmiin. Viljaketjun on jatkossaViljaketjun on jatkossaViljaketjun on jatkossaViljaketjun on jatkossa panostettava panostettava panostettava panostettava markkinointiosaamiseen markkinointiosaamiseen markkinointiosaamiseen markkinointiosaamiseen ja tuotteistamiseenja tuotteistamiseenja tuotteistamiseenja tuotteistamiseen.... Viljaketjun on parannettava markkinointiaan selvitäkseen kotimaan markkinoilla kilpailussa tuontituotteita vastaan sekä viennissä. Markkinointiosaamisen parantaminen on ketjun kaikkien osien vastuulla, jotta Suomen viljaketju menestyisi kansainvälisessä kilpailussa. Viime vuonna suomalaisen viljan asema vahvistui vientimarkkinoilla. Nyt olisi korkea aika luoda suomalaiselle viljalle laatumerkki, koska kansainvälisillä markkinoilla tätä ei vielä-kään paljon tunneta. On pyrittävä myös laatuluokittelun käyttöönottoon, joka omalta osal-taan tukisi myös viljan vientiä. Suomen pitäisi profiloitua ulkomaanmarkkinoilla kahteen pääryhmään:

(1) ensiksikin pitäisi pyrkiä määrätietoisemmin tuottamaan mallasohraa, sekä laatuvehnää, sillä Euroopassa on kysyntä korkeavalkuaiselle vehnälle,

(2) toisaalta pitäisi panostaa vähemmän kilpailtuihin markkinoihin, kuten elintar-vikekauraan ja -ohraan, rehukauran käytön lisäämiseen sekä luomuviljoihin.


111

Viljan viennissä on pyrittävä siihen, että sitä vietäisiin mahdollisimman pitkälle jalostettuna. Viljanvienti lihana on Suomelle melko epävarma vaihtoehto. Viljan jalostaminen suoraan kulutustuotteiksi näyttäisi olevan parempi vaihtoehto. Kahden viime vuoden aikana jalos-teiden osuus viljan ja viljapohjaisten elintarvikkeiden viennissä väheni sekä volyymiltaan – keskimäärin 22 %:sta noin 16 %:iin – että arvoltaan – 40 %:sta noin 30 %:iin. Tämä osuus aleni suhteellisesti, koska viljan viennillä elettiin pitkästä aikaa menestyksekästä ai-kaa. Viljatuotteiden vientiin on tästä huolimatta panostettava entistä enemmän. Tutkimuk-sen ja tuotekehityksen tulisi kyetä kehittämään innovatiivisia viljapohjaisia tuotteita, jotka tulisi markkinoida sekä kotimaan että ulkomaiden kuluttajille. Markkinointiosaaminen, tutkimusten tuotteistaminen ja innovatiivisuus ovat keskeisiä teki-jöitä. Toistaiseksi vilja- ja öljykasviketjujen liikevaihto ja tulos ovat olleet etupäässä koti-maan markkinoiden varassa. Kahden viime vuoden aikana tapahtuneiden muutosten myötä viljaketjun useiden eri osien kannattavuus on parantunut. Merkittävänä poikkeuksena on ollut vain sianlihantuotanto. Monet teollisuustoimialat kuten mylly-, leipomo-, meijeri-, kasviöljy- ja alkoholijuomateolli-suus saivat hinnankorotuksensa vietyä vähittäiskauppaan – vaikka osittain viiveelläkin – ja sitä kautta kuluttajalle asti. Kuluttaja on joutunut hyväksymään hinnankorotukset, koska Suomessa elintarvikkeet ovat edelleen melko pieni osa kuluttajan kokonaismenoista. Viljastrategian tavoitteena on ollut ja on jatkossakin viljaketjun jokaisen osan kannattava toiminta. Tuotannon bruttoarvo on äskettäin kasvanut ketjun eri osissa ja arvon nousu on tuonut mukanaan mahdollisuuden parempiin katteisiin. Toisaalta raaka-ainehintojen hei-lahdukset saattavat entistä nopeammin vaikuttaa tulosten jakautumiseen ketjun eri osien väliin. Viljaketjun menestyminen tulevina vuosina edellyttää ketjun toiminnan jatkuvaa seurantaa ja analysointia. Ketjun jokaisen osan tulee tehostaa toimintaansa ja samalla oivaltaa ket-jun sisäiset riippuvuudet.


112

LähdeluetteloLähdeluetteloLähdeluetteloLähdeluettelo AG-MEMOD malli – EU-komission toimeksiannosta toimiva 24 maan tutkimuslaitoksen ja yliopiston muo-dostaman konsortion kehittämä ja ylläpitämä malli EU:n maataloustuotannon ja politiikkaympäristön en-nustamiseksi.

DLG Agrarmanagement (2008): Trends & Perspectiven

Finfood uutiset (2007): Raisio myy rypsiöljyä Neste Oilille.

Forsman-Hugg S. & Turunen H. (toim.)(2008): Näkökulmia suomalaisen siipikarjanlihan tuotannon kilpailu-kykyyn, kulutukseen ja kauppaa, MTT Maa- ja elintarviketalous 124

Heikkilä E., Kallinen A., Korhonen T., Pethman P. & Pirttijärvi R. (2008): Maatilojen kehitysnäkymät 2016 – yleisnäkymät, muu yritystoiminta, TNS Gallup

Hertsi A. (2008): Valio on varpaillaan maitopulan vuoksi, Kauppalehti 18.8.

Hertsi A. (2008): Amerikkalaisomistaja pani vauhtia Finlandia Vodkaan, Kauppalehti 5.8.

Isosaari K. (2008): Tankki täyteen ja rankki talteen, Käytännön Maamies, 15.8.

Leijh T. & de Rijke M. (2007): Soaring malting barley and malt prices, Rabobank, Industry Note

Maa- ja metsätalousministeriö (2000): Kansalliset viljaohjelmat

Maa- ja metsätalousministeriö (2005): Peltoviljelyn tulevaisuuden linjaukset Suomessa, Työryhmämuistio No. 2005/15,

Maaseudun Tulevaisuus (2008): Viljateema, sivuilla 7-19, 15.8.

Maaseudun Tulevaisuuden Viljamarkkina- ja hintakatsaukset

MTT Taloustutkimuksen kannattavuuskirjanpitoaineisto ja -tulokset sekä kuvaus tulos- ja kannattavuusennus-temallista. Taloustohtori–verkkosivuston verkkopalvelu: www.mtt.fi/taloustohtori/kannattavuuskirjanpito

Niemi J. & Ahlstedt J. (toim.): Suomen maatalous ja maaseutuelinkeinot 2008, MTT Taloustutkimus, Helsinki

Salminen M. (2008): Raaka-aineiden halpeneminen ei alenna ruoan hintaa, Kauppalehti 14.8.

Simola A. (2008): MTK haluaa sian tuottajahintoihin roimat korotukset, Kauppalehti 1.8.

Sidwell B. (2008): The Boom Beyond Commodities – A New Era Shaping Global Food and Agribusiness, Rabobankin raportti

Stratégie Grains (2008): Monthly reports.

Suutarla M. (2008): Luomuviljan elintarvikeketjun kilpailukyvyn kehittämishankkeen väliraportti, Pro Agria

Turun Sanomat (2008): Satarehu aloittaa valmistuksen Vampulassa, 24.1.

Välimäki K. (2006): Teurastus ja lihanjalostusteollisuus, Kauppa ja teollisuusministeriön toimialaraportit

Välimäki K. (2007): Leipomoteollisuus, Kauppa ja teollisuusministeriön toimialaraportit

Vilja-alan yhteistyöryhmä (2006): Kansallinen viljastrategia 2006-2015, Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja

Vilja-alan yhteistyöryhmä – Rehutyöryhmä (2005): Kotieläin- ja rehuntuotannon nykytilanne ja tulevaisuuden-näkymät.

Lisäksi lähteinä on käytetty yritysten vuosiraportteja, kotisivuja sekä Suomen ja Euroopan Tilastokeskusten on-line tietokantoja.


113

Liitteet


114

Liite1. Liite1. Liite1. Liite1. Elintarvikkeiden hintaindeksit vähittäiskaupassa, 2006 tammikuu Elintarvikkeiden hintaindeksit vähittäiskaupassa, 2006 tammikuu Elintarvikkeiden hintaindeksit vähittäiskaupassa, 2006 tammikuu Elintarvikkeiden hintaindeksit vähittäiskaupassa, 2006 tammikuu –––– 2008 heinäkuu 2008 heinäkuu 2008 heinäkuu 2008 heinäkuu, 2006 tammikuu=100, 2006 tammikuu=100, 2006 tammikuu=100, 2006 tammikuu=100 % (1/2)% (1/2)% (1/2)% (1/2)

2006200620062006 2007200720072007 2008200820082008

IIII IIIIIIII IIIIIIIIIIII IVIVIVIV VVVV VIVIVIVI VIIVIIVIIVII VIIIVIIIVIIIVIII IXIXIXIX XXXX XIXIXIXI XIIXIIXIIXII IIII IIIIIIII IIIIIIIIIIII IVIVIVIV VVVV VIVIVIVI VIIVIIVIIVII VIIIVIIIVIIIVIII IXIXIXIX XXXX XIXIXIXI XIIXIIXIIXII IIII IIIIIIII IIIIIIIIIIII IVIVIVIV VVVV VIVIVIVI VIIVIIVIIVII

Vehnäjauhot, 2 KG 100 99 99 98 95 95 94 95 94 93 92 93 95 97 98 98 98 98 97 97 98 95 92 92 136 137 136 137 140 140 140

Kaurahiutaleet, 1 KG 100 100 100 100 102 101 101 101 100 100 100 101 102 101 101 101 104 106 106 104 106 109 110 110 119 120 119 119 119 119 119

Reikäleipä, 1 KG 100 99 99 99 101 100 100 100 101 100 101 102 99 99 98 98 99 100 100 100 99 100 100 99 106 108 109 109 111 111 112

Pienet ruisleipäset, 1 KG 100 100 100 100 101 100 101 101 100 100 100 100 101 101 98 98 100 100 100 100 100 99 99 99 106 107 107 107 100 100 108

Jälkiuunileipä, 1 KG 100 100 101 101 102 102 101 102 102 102 102 102 101 101 101 101 101 101 101 101 100 100 101 100 106 105 104 104 105 105 105

Sekahiivaleipä, 1 KG 100 101 101 101 101 101 102 101 101 101 101 102 100 100 100 101 102 102 102 102 102 102 102 102 107 107 108 108 108 108 107

Vehnäleipä, 500 G 100 99 99 98 97 97 96 95 96 97 97 97 95 96 96 96 97 97 96 96 95 95 97 97 102 103 103 101 105 104 103

Kauraleipä, 500 G 100 100 99 98 99 99 98 98 98 98 99 100 99 98 98 98 98 99 99 99 98 98 98 98 104 104 105 105 105 105 105

Sämpylä, 1 KG 100 99 100 99 101 99 100 100 101 100 98 99 100 99 100 99 99 99 101 101 99 98 100 100 106 106 105 105 107 106 108

Pullapitko, 1 KG 100 102 102 102 102 102 102 103 101 102 102 102 101 100 101 101 102 102 102 102 102 102 103 103 109 107 108 107 109 110 109

Täytekeksi, 350 G 100 100 100 100 100 100 97 100 99 100 94 100 99 101 99 100 100 100 100 100 99 99 99 99 103 103 105 104 104 104 105

Näkkileipä, 1 KG 100 100 100 100 99 98 99 99 99 99 99 99 99 99 99 99 99 100 100 100 100 101 100 100 102 103 103 104 104 104 105

Voileipäkeksi, 1 KG 100 101 102 102 102 102 102 102 102 102 102 102 102 102 102 102 102 102 102 102 99 100 99 98 102 102 101 101 102 102 102

Eineshampurilainen, 100 G 100 100 98 100 98 100 98 96 98 100 100 100 102 98 102 102 102 102 102 102 102 102 102 102 112 112 112 112 112 113 113

Makaroni, 400 G 100 100 100 100 100 100 100 100 100 97 97 97 103 103 106 106 103 103 103 103 103 103 103 103 124 127 127 127 127 127 127

Spagetti, 500 G 100 99 99 100 100 101 103 101 103 103 103 101 101 100 100 100 101 103 101 103 103 104 104 104 109 112 121 122 133 136 137

Maustetut murot, 1 KG 100 101 101 100 101 102 103 102 102 102 102 103 102 101 101 101 101 101 101 101 101 101 101 101 101 102 102 103 106 107 107

Naudan paisti, 1 KG 100 100 100 102 102 104 104 104 105 105 106 105 105 103 102 103 103 104 104 104 105 106 106 106 108 110 113 116 124 127 128

Naudan jauheliha, 1 KG 100 100 100 100 102 102 102 103 104 104 104 105 106 107 106 106 107 109 108 107 108 107 108 108 110 112 112 111 114 113 114

Naudan suikalepaisti, 1 KG 100 100 102 102 105 106 107 106 106 108 108 107 108 110 111 112 113 113 112 112 111 111 112 112 115 116 119 121 125 126 125

Porsaan leikkeet, 1 KG 100 99 100 102 102 100 102 103 105 108 109 109 109 109 109 108 109 110 109 109 111 110 113 114 119 118 117 118 118 120 118

Porsaan kinkku, 1 KG 100 100 99 97 98 100 99 100 99 98 97 99 101 100 100 101 103 102 102 103 104 102 101 102 107 106 106 108 109 109 113

Broilerin rintafile, 1 KG 100 100 99 99 96 97 97 98 103 103 101 102 100 101 101 100 100 101 101 103 103 103 102 102 106 106 108 106 108 107 108

Palvikinkku, 1 KG 100 101 102 102 100 101 102 101 102 102 102 102 102 102 102 103 104 103 104 103 104 103 104 103 108 109 108 109 108 110 110

Meetvursti, 1 KG 100 100 101 102 100 100 100 100 101 100 99 99 100 100 100 100 100 102 102 102 103 103 103 103 109 109 110 110 110 110 111

Kinkkuleike, 1 KG 100 99 99 99 99 100 99 98 98 98 97 97 98 100 100 100 99 99 99 99 100 100 99 99 106 106 106 107 106 105 106

Siipikarjanlihaleike, 1 KG 100 100 100 100 100 100 98 100 99 99 100 99 102 102 102 102 103 103 103 103 103 103 101 101 109 108 109 110 110 110 110

Kinkkumakkara, 1 KG 100 100 101 99 100 100 100 100 97 97 97 97 97 98 98 98 99 100 99 99 100 99 98 99 103 102 102 102 103 104 104

Grillimakkara, 1 KG 100 100 98 97 90 90 89 89 96 99 101 101 101 101 99 100 87 86 85 86 99 101 102 102 109 108 108 106 96 94 95


114


115

Elintarvikkeiden hintaindeksit vähittäiskaupassa, 2Elintarvikkeiden hintaindeksit vähittäiskaupassa, 2Elintarvikkeiden hintaindeksit vähittäiskaupassa, 2Elintarvikkeiden hintaindeksit vähittäiskaupassa, 2006 tammikuu 006 tammikuu 006 tammikuu 006 tammikuu –––– 2008 he 2008 he 2008 he 2008 heiiiinäkuunäkuunäkuunäkuu, 2006 tammikuu=100, 2006 tammikuu=100, 2006 tammikuu=100, 2006 tammikuu=100 % (2/2)% (2/2)% (2/2)% (2/2)

2006200620062006 2007200720072007 2008200820082008

IIII IIIIIIII IIIIIIIIIIII IVIVIVIV VVVV VIVIVIVI VIIVIIVIIVII VIIIVIIIVIIIVIII IXIXIXIX XXXX XIXIXIXI XIIXIIXIIXII IIII IIIIIIII IIIIIIIIIIII IVIVIVIV VVVV VIVIVIVI VIIVIIVIIVII VIIIVIIIVIIIVIII IXIXIXIX XXXX XIXIXIXI XIIXIIXIIXII IIII IIIIIIII IIIIIIIIIIII IVIVIVIV VVVV VIVIVIVI VIIVIIVIIVII

Täysmaito, 1 L 100 101 101 100 100 101 100 101 101 101 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 114 112 112 114 123 123 125

Kevytmaito, 1 L 100 103 103 103 103 103 103 103 103 103 103 101 101 101 101 101 101 101 101 101 101 101 101 103 115 115 115 115 127 127 127

Rasvaton maito, 1 L 100 101 101 101 101 101 101 101 101 101 101 100 100 100 101 101 100 100 100 100 100 100 100 100 115 114 114 114 125 125 125

Jogurttipurkki, 200 G 100 100 100 100 98 100 98 98 98 95 98 98 98 98 98 98 98 98 95 98 95 93 93 93 102 105 107 107 112 114 112

Jogurttitölkki, 1 KG 100 101 101 101 99 99 99 97 97 98 99 99 97 98 96 96 95 95 96 95 97 98 97 97 107 108 107 108 116 116 117

Edamjuusto, 1 KG 100 100 99 100 100 100 100 99 99 99 99 99 99 99 99 99 98 99 99 99 99 99 99 99 110 111 111 112 117 118 119

Emmentaljuusto, 1 KG 100 100 98 99 99 99 99 99 99 99 99 99 99 98 98 99 99 99 98 99 99 99 99 99 106 105 103 103 111 112 111

Kermajuusto, 1 KG 100 100 100 100 100 100 100 99 100 100 100 100 100 99 99 99 99 99 99 99 99 99 99 99 107 108 108 108 116 117 118

Homejuusto, 1 KG 100 103 103 102 102 102 103 103 102 103 102 101 101 102 102 101 102 102 102 101 102 101 99 99 106 110 106 105 112 114 115

Fetatyyppinen juusto, 200 G 100 100 101 102 102 102 102 101 102 102 102 102 100 100 99 99 96 96 96 95 98 99 99 99 104 106 106 107 111 112 111

Tuorejuusto, 200 G 100 100 100 100 100 99 99 99 99 99 99 98 99 99 97 97 95 95 95 95 98 98 97 96 102 103 103 102 108 107 107

Raejuusto, 200 G 100 92 93 93 92 92 92 92 92 92 92 92 92 92 92 92 92 92 92 92 92 93 92 92 99 98 99 99 108 108 109

Maitorahka, 250 G 100 101 101 100 101 102 102 102 102 102 102 102 100 100 100 99 100 100 100 100 101 101 100 101 110 109 107 108 119 120 121

Sulatejuusto, 200 G 100 99 99 99 99 99 100 99 100 100 99 99 99 98 98 99 98 98 98 98 98 98 98 98 107 107 107 107 114 115 117

Kuohukerma, 2 DL 100 101 102 101 102 102 102 101 102 102 102 102 101 101 101 100 100 100 100 101 100 100 100 100 105 107 107 107 117 120 120

Ruokakerma, 2 DL 100 99 98 98 96 96 96 95 95 94 94 93 93 93 91 93 93 93 93 91 91 91 91 91 99 96 96 96 101 102 104

Jälkiruokavanukas, 120 G 100 100 100 100 100 100 100 100 100 103 97 103 100 100 103 103 103 103 103 103 100 100 100 100 103 103 105 105 113 113 113

Jälkiruokarahka, 200 G 100 101 102 102 102 103 103 103 100 101 100 99 98 99 99 99 99 100 100 100 99 99 99 99 103 102 101 102 104 105 105

Piimä, 1 L 100 101 101 101 101 101 101 101 101 101 101 101 101 101 101 101 101 101 101 101 101 101 101 101 109 109 109 109 120 121 121

Viili, 200 G 100 97 97 100 97 97 97 97 97 97 97 97 94 94 97 97 94 94 94 94 97 97 97 97 106 109 109 109 117 117 117

Kananmunat, 1 KG 100 98 96 96 95 97 98 97 100 98 101 100 109 109 109 108 110 110 110 110 110 110 110 110 118 119 120 121 121 122 122

Meijerivoi, 500 G 100 100 100 100 100 100 100 101 101 101 100 99 100 99 100 99 99 99 99 98 98 98 98 98 110 112 112 112 121 124 124

Talousmargariini, 500 G 100 100 101 100 101 102 103 102 103 103 99 102 104 106 106 106 105 108 108 108 113 114 115 114 122 121 122 122 128 128 130

Jääkaappimargariini, 400 G 100 101 101 101 105 105 105 103 106 107 106 106 105 105 107 107 108 108 109 109 109 109 109 109 116 117 117 117 118 118 121

Kevytmargariini, 400 G 100 97 97 97 98 98 98 98 97 99 99 99 99 100 100 100 101 99 100 101 100 99 99 99 105 104 105 106 110 110 112

Rypsiöljy, 1 L 100 100 100 99 100 100 100 100 100 100 100 100 99 99 99 98 99 99 99 99 102 103 104 104 105 105 107 107 114 114 114

Voi-kasviöljyseos, 400 G 100 100 100 100 101 100 99 100 100 100 100 99 102 102 99 99 99 99 99 99 99 99 99 99 109 109 110 109 123 125 125

Koskenkorvapullo, 0,5 L 100 100 100 100 100 100 101 101 101 101 101 101 102 102 102 102 102 102 102 102 102 102 102 102 114 114 114 114 114 114 114

III-olut, 12-pack, 3960 ML 100 100 99 98 97 97 96 96 97 95 94 95 96 96 95 95 95 98 97 96 98 97 97 96 105 109 110 109 108 109 108

Lähde: Tilastokeskus. 115



116

Liite 2. Teollisuustoimialojen kannattavuutta ja vakavaraisuutta kuvaavat tunnusluvutTeollisuustoimialojen kannattavuutta ja vakavaraisuutta kuvaavat tunnusluvutTeollisuustoimialojen kannattavuutta ja vakavaraisuutta kuvaavat tunnusluvutTeollisuustoimialojen kannattavuutta ja vakavaraisuutta kuvaavat tunnusluvut

2001 2002 2003 2004 2005 2006

Käyttökate (%) Elintarviketeollisuus 7,7 8,3 8,2 7,6 7,9 7,7 Leipomoteollisuus 8,9 9,6 9,9 8,9 9,4 8,9

Myllyteollisuus 8,2 8,7 9,4 8,3 7,5 8,6 Lihateollisuus 6,5 6,3 5,5 5,5 5,1 6,0 Meijeriteollisuus 4,2 3,7 4,2 2,2 5,0 4,4 Rehuteollisuus 6,3 6,3 7,7 7,4 7,5 7,4

Panimoteollisuus 17,6 18,8 18,5 18,5 16,1 17,9 Mallasteollisuus 8,6 9,0 7,0 3,8 1,5 1,9 Kasviöljyteollisuus 8,6 10,2 3,8 5,1 7,8 4,3 Nettotulos (%)

Elintarviketeollisuus 2 3,6 5 2,4 5,1 2,1 Leipomoteollisuus 1,4 10,8 4,7 0,9 18,4 2,9 Myllyteollisuus 2,9 2,7 2,4 18,9 6,1 5,6 Lihateollisuus 2,3 2,5 2,0 2,4 1,8 2,1

Meijeriteollisuus 0,5 0,2 0,9 -2,7 0,9 0,4 Rehuteollisuus 2,3 2,2 3,7 3,3 2,4 3,0 Panimoteollisuus 6,7 7,5 7,2 10,6 18,0 11,3 Mallasteollisuus 4,9 8,1 6,4 2,5 -2,6 -1,3

Kasviöljyteollisuus -1,3 -12,1 -12 -16,8 -8,8 -14,5 Sijoitetun pääoman tuotto (%) Elintarviketeollisuus 7,9 9,6 11,1 5,7 7,3 4,0 Leipomoteollisuus 6,8 18,5 9,3 6,5 16,9 4,2

Myllyteollisuus 5,3 6,5 6,5 8,7 3,4 9,0 Lihateollisuus 10,0 10,0 8,4 9,1 6,4 5,5 Meijeriteollisuus 4,7 2,6 4,9 -1,8 4,2 2,6 Rehuteollisuus 8,2 8,3 14,3 14,2 9,8 12,9

Panimoteollisuus 9,6 11,9 11,0 4,3 5,9 4,8 Mallasteollisuus 11,1 10,5 8,6 4,5 0,6 1,1 Kasviöljyteollisuus 6,4 0,2 1,1 -11,6 -4,2 -3,6 Omavaraisuusaste (%)

Elintarviketeollisuus 49,8 49,3 50,3 54,2 52,5 50,2 Leipomoteollisuus 42,3 46,4 45,5 44,3 41,4 45,1 Myllyteollisuus 55,8 66,1 66,8 73,0 77,4 72,8 Lihateollisuus 47,4 47,6 48,3 50,9 45,5 45,0

Meijeriteollisuus 47,2 44,7 45,1 44,8 45,5 46,4 Rehuteollisuus 45,7 44,3 36,7 40,0 39,3 38,8 Panimoteollisuus 52,3 50,8 51,4 57,6 56,6 60,4 Mallasteollisuus 71,1 72,5 78,5 70,3 63,3 62,1

Kasviöljyteollisuus 42,5 36,9 33,3 19,7 22,8 50,1

Lähde: Tilastokeskus, Tilinpäätöstilastot. Kannattavuutta kuvaavat tunnusluvut:

Käyttökateprosentti = Käyttökate*100/Liiketoiminnan tuotot yhteensä Nettotulosprosentti = Nettotulos*100/Liiketoiminnan tuotot yhteensä Sijoitetun pääoman tuottoprosentti = (Nettotulos + rahoitustuotot - rahoituskulut + Verot)* 100/(Oma pääoma + Tilinpäätös-siirtojen kertymä + Korollinen vieras pääoma)

Vakavaraisuutta kuvaava tunnusluku: Omavaraisuusaste, % = (Oma pääoma + Tilinpäätössiirtojen kertymä)*100/(Vastattavaa yhteensä - Saadut ennakkomaksut)


117

Liite 3. Yrittäjätulon kehitys ja ennusteet vuosille 2007 ja 2008 tuotantosuunnittain.Yrittäjätulon kehitys ja ennusteet vuosille 2007 ja 2008 tuotantosuunnittain.Yrittäjätulon kehitys ja ennusteet vuosille 2007 ja 2008 tuotantosuunnittain.Yrittäjätulon kehitys ja ennusteet vuosille 2007 ja 2008 tuotantosuunnittain.

2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007e 2008e

Viljanviljely 13.100 10.700 12.300 8.440 6.940 5.800 10.500 20.900 11.200

Muu kasvinviljely 12.700 16.200 16.100 12.400 12.700 13.000 13.300 22.500 10.500

Puutarhatuotanto 19.400 17.300 22.200 24.900 22.700 20.000 23.400 36.700 2.980

Lypsykarja 26.900 28.000 29.700 30.600 32.100 29.200 31.600 33.300 29.900

Muu nautakarja 29.900 30.300 17.100 18.000 19.300 21.100 15.600 13.000 910

Sikatalous 32.000 38.200 34.200 24.400 31.700 42.000 34.700 34.700 20.500

Muu kotieläintalous 15.000 27.900 6.530 24.500 20.900 23.700 9.390 5.350 180

Sekamuotoinen 23.500 21.700 25.500 17.800 18.500 22.500 22.100 25.100 14.100

Kaikki tilat 21.500 21.500 22.000 20.000 19.800 18.900 20.300 25.700 15.800

Lähde: MTT Taloustutkimus, kannattavuuskirjanpitoaineisto: Taloustohtori -verkkopalvelut (www.mtt.fi/taloustohtori)

KannattavuuskeKannattavuuskeKannattavuuskeKannattavuuskerrrrtoimen kehitys ja ennusteet vuosille 2007 ja 2008toimen kehitys ja ennusteet vuosille 2007 ja 2008toimen kehitys ja ennusteet vuosille 2007 ja 2008toimen kehitys ja ennusteet vuosille 2007 ja 2008

2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007e 2008e

Viljanviljely 0,72 0,56 0,54 0,38 0,31 0,25 0,45 0,83 0,44

Muu kasvinviljely 0,59 0,71 0,59 0,42 0,44 0,46 0,47 0,84 0,38

Puutarhatuotanto 0,68 0,57 0,54 0,49 0,49 0,46 0,55 0,76 0,06

Lypsykarja 0,64 0,65 0,53 0,52 0,53 0,46 0,49 0,51 0,45

Muu nautakarja 0,94 0,89 0,52 0,47 0,48 0,54 0,37 0,30 0,02

Sikatalous 0,85 1,02 0,72 0,48 0,60 0,75 0,62 0,61 0,36

Muu kotieläintalous 0,57 0,87 0,17 0,7 0,60 0,58 0,26 0,16 0,01

Sekamuotoinen 0,73 0,68 0,60 0,41 0,40 0,48 0,50 0,55 0,31

Kaikki tilat 0,68 0,67 0,54 0,47 0,47 0,44 0,48 0,60 0,36

Lähde: MTT Taloustutkimus, Taloustohtori -verkkopalvelut (www.mtt.fi/taloustohtori) 117


suomen vilja- ja öljykasviketjujen strategiaraportti 2008 · viljan ja öljykasvien ja niistä...

Documents