tammitapaaminen2017

Tammitapaaminen 2017Päivi Uljas

Hyvinvointivaltion läpimurto

Tutkimuksen taustaa

Oma henkilöhistoria, nuorisoliittoa, ammattiyhdistysliikettä, opiskelua

Arvostetut aiemmat näkemykset: Pekka Kuusi, Neuvostoliiton pelote tai ”asevelihenki”

Uudemmat tulkinnat. Kangas, Bergholm Juho Saari etc.

Johtolankakysymys

Omat lähteet:

850 elintarvike- ja rakennuseläkeläisen kyselytutkimus

Noin 50 ay-aktiivin haastattelu

HS, KU, Demari TTK, Pelto- ja Koti, Pienviljelijä, eduskunta, mietinnöt, tieteellinen kirjallisuus jne.

• Vanhusten ja lasten hoito, perhekäsitys ja suhtautuminen valtioon ovat vaihdelleet ja vaihtelevat yhteiskunnasta toiseen. Tuhansien vuosien ajan perhe- ja sukuyhteisö sekä kylät ovat huolehtineet itse itsestään. Lapset on koulutettu työskentelemään vanhempien rinnalla. Ajatus siitä, että valtio huolehtii ilmaisesta koulutuksesta, tarjoaa terveydenhuollon jne. on nuori ja utopiaa edelleen maailman kansojen enemmistölle.

• Engels pohtii perheen olemusta erilaisissa yhteiskunnissa ja voidaan ajatella, että myös sosiaalisen turvajärjestelmän luonne on yhteydessä tuotannollisen mallin, urbanisoitumisen ym. tekijöiden kanssa.

• Yhteiskunnalla voi myös olla joko hyvä, vanhanaikainen tai toimimaton systeemi, koska myös uskonto, asenteet ja kamppailu määrittävät sitä. Olli Kankaalla aiheesta hienoa vertailevaa aineistoa. Braudelin mentaalivankilan käsite

• Immanuel Wallerstein Puoliproletaaristen yhteisöjen kilpailuetu mahdollistaa työskentelyn pienemmillä palkoilla. Pienviljely-yhteisön sosiaaliturva suvun ja aputalouden varassa, kansalaismielipiteet ja uskonnolliset arvot tukena.

• Silverin ja Arrighin analyysien mukaan valtioiden hegemonian nousun tai laskun taustana ovat muun muassa kulloinkin hegemonisen valtion tuotannollisen mallin vanheneminen, siitä seuraava tuloerojen kasvu ja siitä puolestaan aiheutuvat sosiaaliset ongelmat ja konfliktit, jotka nousevan valtion systeemi kykenee ratkaisemaan aiempaa systeemiä paremmin.

Sosiaalisen turvajärjestelmän suhde yhteiskunnantuotannolliseen malliin

Sattumaako?

01020

30405060

708090

1860

1867

1874

1881

1888

1895

1902

1909

1916

1923

1930

1937

1944

1951

1958

1965

1972

1979

1986

1993

2000

2007

ALKUTUO TANNO N TYÖ LLISYYSO SUUS TYÖ LLISYYS PRO S

JALO STUKSEN TYÖ LLISYYSO SUUS TYÖ LLISYYS PRO S

PALVELUJEN TYÖ LLISYYSO SUUS TYÖ LLISYYS PRO S

Tutkimuskysymys

Suomalaisen yhteiskuntatutkimuksen ehkä laajimmin käsitellyt kysymykset, eli poliittisen historian tutkimat yöpakkashallitus ja Honkaliitto ja muut kuohunnat, pientilatuotannon rapautuminen, suuri maaltamuutto ja hyvinvointivaltion synty olivat yhtäaikaisia historiallisia prosesseja; kohtasivatko ne toisensa ihmisten arjen ja poliittisen päätöksenteon tasoilla?

Mikä muuttui?

”Jollemme pysty esittämään itsellemme ja lukijoillemme historiallisen jakson elämänmuotoa, jollemme kykene kuvaamaan systemaattisesti niitä sen keskinäisten suhteiden merkityksiä ja käytäntöjä, jotka määrittelevät kyseistä aikakautta, kuinka voimme selittää yhteiskunnan muutoksen – tai edes havaitsemaan milloin ja kuinka muutos tapahtui” kysyy William H. Sewell jr.

Miten ihmiset elivät ennen hyvinvointivaltiota?

Pyrin kaivamaan esiin pienviljely-yhteisön kaikkein arkisimman arjen, arjen ilman sisävessoja ja keskuslämmitystä ja sen avulla selvittämään, mitä vanhan maailman arki merkitsi perheenjäsenten keskinäisille suhteille, työnteolle ja rahataloudelle – minkälainen valtiokäsitys kuului tähän vanhaan maailmaan.

Vanhan hegemonian aika

01020

30405060

708090

1860

1867

1874

1881

1888

1895

1902

1909

1916

1923

1930

1937

1944

1951

1958

1965

1972

1979

1986

1993

2000

2007




Kun punaiset hävisivät sodan 1918, niin voittivatko valkoiset takaisin vanhan maailman? Suomessa ei siirrytty kapitalismista sosialismiin, mutta jonkinlainen tasoittava korjausliike tapahtui.

Prosessia voi tarkastella osana maailmanlaajuista kriisivaiheen mullistusta. Vapaakaupan halpa vilja käynnisti talonpoikien liikehdinnän Algeriasta Vietnamiin ja myös Suomeen.

Suomalainen liikehdintä tuotti maatalousvaltaiseen tuotantomalliinsa pohjautuvan uudenlaisen yhteiskunnallisen sovelluksen torpparien vaatimusten pohjalta.

Vanha hegemonia – pakotus ja suostumus

Venäjän viljasta viljatulleihin, maannälän osittainen tyydyttäminen torpparivapautuksella

Pienviljelykseen perustuva ruokaomavaraisuus

Puunjalostusteollisuuden kilpailukykyä palveleva aputaloudella varustettu alipalkattu työvoima

Kahdeksantuntinen työpäivä

Progressiivinen verotus ja budjettilait

Koululait

Kunnallinen äänioikeus

Lapuanliike, vasemmistolait ja ay-liikkeen diskriminointi

Pienviljelyvaltion ”sosiaalipoliittinen linjaus”

Asustuskomiteoiden mietinnössä 1943 todettiin, että sotaleskelle ja orvoille lapsineen pitää antaa maata raivattavaksi.:

”Monet ovat sodassa menettäneet perheen huoltajan, työkykynsä, jopa jotkut lapset vanhempansakin. Näidenkin henkilöiden tulevaisuus on turvattava”

Komiteamietinnössä arvioitiin, ettei yhteiskunta ei koskaan pysty antamaan rahallisesti niin paljon avustusta, että se turvaisi mainitulle henkilölle kohtuullisen toimeentulon. ja todettiin myös ettei ”tällainen avustamisen muoto sitä paitsi yhteiskunnallisista syistä ole soveliaskaan”.

Sen sijaan mietinnössä todettiin että: ”monta kertaa on jouduttu havaitsemaan, ettei maaseudulla perheen huoltajan kuolema ole niin ratkaiseva kuin muissa yhteiskuntaluokissa, koska maata viljelevällä perheellä on toimeentulonsa perustana viljelmä. Perhe voi jatkaa työtänsä vaikkakin perheen pää on poistunut elävien joukosta…Mainittakoon ainoastaan, että leski ja lapset voivat kykyjensä mukaan osallistua vaikkapa pienenkin tilan hoitoon siitä puhumattakaan, että lapsien varttuessa heidän työkykynsä kasvaa.”[

Sodan jälkeinen pienviljelyshegemonia

• Yhteiskunnallinen voimasuhde muuttui, kun NL voitti sodan, ja SKDL ja SKP nousivat maanalaisuudesta

• Mutta sekä vanhat ideologiat, että tosiasiallinen tilanne muokkautui vanhalta pohjalta, jossa pienviljely oli ihanne

• Asutustoiminta, lapsilisät, useimmat maataloustuet, työllisyystyöt, ruokasubventiot

• Eläkeläisten toimeentulo

Tunsitteko velvollisuutta

• Ajattelitteko itse nuorena, että teidän velvollisuutenne oli tukea vanhempianne ja sisaruksianne taloudellisesti

Kyllä 182 22,0 %

Tarvittaessa 345 41,6 %

En ajatellut 302 36,4 %

HUOM! Ammattiyhdistysaktiivisuus korreloi melko suoraan auttamisvelvollisuuteen.

Risuindeksi

Lämmitys, ruoanlaitto , hygienia ja karjanhoito perustuivat lähinnä polttopuuhun. Miten lapsuudenkotinne talouteen tarvittavat polttopuut lämmitykseen, ym. hankittiin:

Polttopuut

Prosenttia

Ostettiin 16,3

Vaihdettiin työhön 4,5

Kerättiin jätepuuna 12,7

Yhdistelmä 30,4

Omasta metsästä 31,4

Ei tarvittu puuta 3,5

3 %15 %

18 %

34 %

30 %Kaikki ostettiin

Mökkiläisyys ilman eläimiä

Mökkiläisyys eläimillä

Omavarainen

Puoliproletaarisen elämänmuodon kartta

Virallisen talouden lisäksi maassa oli laaja puoliharmaan talouden alue. Se sisälsi omavaraistuotantoa ja monenlaista vaihtoa. Kansalaiset tekivät toisilleen isoja ja pieniä työsuorituksia rahaa vastaa, mökin vuokraa vastaan, eläimiä ja eläinten rehua vastaan, polttopuita ja ruokaa vastaan ja myös vanhat vaatteet olivat sodan jälkeisinä vuosina haluttua vaihtotavaraa.

Lisäksi maatalouden kaikki suuret sesonkityöt tehtiin joko köyhimpien työtä vastaan tai vastavuoroisesti talkoilla, samoin kattotalkoot, valut ym. rakennusprojektit. Työn ostajalle ratkaisu oli sen tähden edullinen, että hänen ei tarvinnut maksaa palkkoja, ei veroja eikä sosiaalimaksuja. Käytäntö tarjosi perheille vaihtelevan tasoisen minimiturvan: asumisen, energiansaannin ja tietyn perusravinnon, vaikkei säännöllisiä ja kunnollisia palkkatuloja ollutkaan.

Verojen maksua ei katseltu suopeasti, koska valtiolta saatavat edut olivat vähäisiä ja kansalaisten käytössä oleva raha samaten; suppealla yövartijavaltiolla oli ilmeisesti hyvinkin laaja ja kyseenalaistamaton legaliteetti myös tavallisen kansan keskuudessa.

Vanha systeemi rapautui 1950 luvun alkuvuosina

Pienviljelytilojen kannattavuus jäi heikoksi, eivätkä ne kyenneet rationalisoimaan ja koneistamaan toimintaansa varakkaampien tilojen vauhdissa.

Pienten tilojen viljelijöille välttämättömät sivuansiot heikkenivät sekä asutustoiminnan hiipumisen myötä että puun korjuun rationalisoinnin vuoksi. Kun asutustoiminnan uudet kylät, tiet, koulut, postit, navetat ja talot oli rakennettu, ei kirvesmiehille ja muurareille ollut enää paljonkaan töitä etenkään maan itäisillä ja pohjoisilla alueilla. Metsäteollisuus ei enää myöskään tarvinnut entisessä määrin pientilojen työpanosta. Työttömyys lisääntyi.

Elintarvikkeiden omavaraisuus oli saavutettu, ja karjatalouden tuotannossa oli jo ylijäämää.

Pienviljelyksen hegemoniaa alettiin kyseenalaistaa sekä tutkijoiden että poliitikkojen piirissä ja tilanne synnytti kaikkien puolueiden sisällä ristiriitoja.

Maatalouskomitean mietintö vuodelta 1962 raportoi, että vuosien 1945–1961 välisenä aikana oli raivattu 313 000 hehtaaria uutta peltoalaa. Komitea totesi tylysti yhteenvedossaan, että vuoden 1970 kulutustarve voitaisiin tyydyttää noin 350 000 hehtaaria nykyistä pienemmällä peltoalalla.” Koko sodanjälkeinen valtaisa pellonraivaus oli osoittautumassa turhaksi.

.

Vanha sosiaalipolitiikka ei ehkä näyttäytynyt oikeudenmukaiselta kaupunkityöläisten mielestä. Heidän lapsilukunsa oli vähäisempi kuin maaseudulla ja lapsilisien merkitys oli pienempi. Subventiot, joilla ruoan hintaa alennettiin, estivät indeksin laukeamisen ja palkankorotukset. - Subventiot rahoitettiin verovaroilla, jotka kohdistuivat paremmin palkattuun työväkeen, koska maaseudun mökkiläisiltä tai uusilta rintamamiestiloilta oli vaikea nyhtää yhtään mitään.- Heidän oli edelleen palkastaan säästettävä mahdollisen sairauden ja pahan päivän varalle, koska myöhemmin säädettävästä työttömyysvakuutuksesta, sairausvakuutuksesta tai työeläkkeestä ei vielä ollut tietoa. - Osa joutui edelleen elättämään myös omia vanhempiaan. - Heidän oli maksettava vuokraa tai ainakin isompia asumiskuluja, osa pyrki jo kouluttamaan lapsiaan oppikouluissa ja niiden lukukausimaksut olivat korkeita.

Yhteiskuntarakenteen muuttuessa vanha lähinnä mökkiläiselämälle suunnattu tukipolitiikka ei auttanut sitä kasvavaa väestöosaa, joka eli pelkästään palkkatyönsä varassa.

Hullut vuodet

01020

30405060

708090

1860

1867

1874

1881

1888

1895

1902

1909

1916

1923

1930

1937

1944

1951

1958

1965

1972

1979

1986

1993

2000

2007




Sosiologit tunnistavat käsitteen ”epävarmuuden aika”, jonka kuluessa yhteiskunnan tulevaisuutta koskevat vaihtoehtoiset visiot asettuvat yhteiskunnallisten toimijoiden punnittavaksi.

Aristide R. Zollberg on puhunut hulluista vuosista, joiden jälkeen mikään ei enää ole entisensä.

Gramscin mukaan tällaisessa tilassa vanha järjestys on kuolemassa, mutta uusi ei pysty vielä syntymään, ja hallinnollinen välitila muodostuu vallitsevan järjestyksen auktoriteettikriisin kautta. Tällöin ne sosiaaliset voimat, jotka voisivat johtaa hegemonisen myöntymisen turvin, eivät pysty niin tekemään. Gramscilainen termi interregnum

Hienostuneiden sävyerojen sijasta törmäsin kovaan nyrkkitappeluun.

Tämän päivän ymmärrystä parantanut – pitää yrittää katsoa väliverhon taakse…vaikkapa Hautala case, Kanerva Case

Austerity Suomessa 1950-luvulla

• Täällä kaukana Pohjolassa toteutettiin vuosina 1956–1959 vimmainen kokeilu palata takaisin yövartijavaltion talouspolitiikkaan. Kirjasin pelkästään Helsingin Sanomista vuodelta 1956 yli sata ja vuodelta 1957 yli sataviisikymmentä artikkelia, joissa vaadittiin paluuta sotaa edeltävään talouspolitiikkaan sekä sosiaalimenojen ja valtiontalouden supistamista. Kirjoituksissa valitettiin etenkin julkisen sektorin liian suurta osuutta.

Yövartijavaltion verolinjaus vuodelta 1956

Vuoden 1956 Helsingin Sanomat esitteli hyvinvointiajattelun antiteesin ja yövartijavaltion verotusihanteen valittaessaan, että:

”…pyritään eräiden ryhmien kannettavaksi sälyttämään menoja, jotka aiheutuvat toisten ryhmien suosimisesta. Tähän sisältyy selvästi pyrkimys eri yhteiskuntaryhmien tulojen ja varallisuuden tasaamiseen verotuksen avulla.

Sillä tavoin on loitonnuttu verotuksen alkuperäisestä tarkoituksesta, joka oli valtionhallinnon välittömien kustannusten peittämiseen tarvittavien varojen hankinta.”

Tavoitteena paluu vanhaan -kuripykälä

Suomen Pankin asemaan tehdyt muutokset vuonna 1953 mahdollistivat vanhan linjan talousmiehille valtiontalouden supistamisohjelman toteuttamisen.

Yleislakon päättymissopimukseen sisältyneet valtion tulojen heikennykset pakottivat hallituksen poistamaan esimerkiksi ruoalta sen hintoja alentavia subventioita, koska Suomen Pankki ei enää lainannut valtiolle tilapäisestikään rahaa.

Prosessista seurasi absurdi tapahtumasarja, kun Suomen valtio julistautui keväällä 1957 maksukyvyttömäksi, vaikka valtion talouden tulos oli kyseisen vuoden aikana ylijäämäinen.

Välitön syy ja rakenteellinen tausta

Näimme, kuinka sokerin hinnankorotukset käynnistivät kansalaisliikehdinnän Tunisian syrjäseuduilla ja laittoivat liikkeelle massiivisen ilmiön, jota nyt kutsutaan arabikevääksi. Oma hyvinvointivaltiokehityksemme alkoi hiukan vastaavanlaisesta tilanteesta, sokerin, kahvin, vehnäjauhojen ja bensiinin toistuvista korotuksista vuosina 1956 ja 1957.

Egyptin jauhokysymys, Intian ja Thaimaan tuki viljelijöille…

Nälkämellakat, Ponticelli &Voth

20

25

30

35

40

45

50

1945

1947

1949

1951

1953

1955

1957

1959

1961

1963

1965

1967

1969




Lapsilisien jarrutuskeskustelu 1957

Yleislakko

Hinnankorotukset ja lapsilisien leikkaukset 1957-1958

Välikysymysmielenosoitukset 1958Vasemmistoenemmistö 1958-1962

Vasemmistoenemmistö 1966-1970

20

25

30

35

40

45

50

1945

1947

1949

1951

1953

1955

1957

1959

1961

1963

1965

1967

1969




Työttömyysturva uudistuuKolmas lomaviikko

Työeläkejärjestelmä

SairausvakuutusTyöajanlyhennys

Epävarmuuden kauden keskeisiä poliittisia ilmiöitä olivat Ensinnäkin valtion talouspolitiikan laajuudesta käyty arvosisältöinen taistelu, jossa valtion talouden supistamistavoite pyrittiin osoittamaan kumoamattomien talouspolitiikan lakien mukaiseksi, vaikka se näyttäisi perustuneen kyseisen arvomaailman omanneiden päättäjien taitavaan rakennelmaan.

Toisekseen taistelua oikeiston sisällä olevia ”väärinajattelevia” poliitikkoja kuten mm. Kekkosta ja Korsimoa vastaan käytiin median törkykampanjana.

Kolmanneksi poliitikkoja vastaan suuntautuneet korruptio-oikeudenkäynnit näyttivät olleen osa myös kohdennettua puoluepoliittista peliä, jolla pyrittiin vaikuttamaan sekä talous-että ulkopoliittiseen päätöksentekoon.

20

25

30

35

40

45

50

1945

1947

1949

1951

1953

1955

1957

1959

1961

1963

1965

1967

1969




Maalaisliitto hajoaa

Kekkosesta presidentti 1956

SDP hajoaa

Honka liitto

Kekkosesta presidentti 1962

Kansanpuolueet hajoavat

Kokoomuksessa hajontaa

Yöpakkashallitus

Suomen Naisten Demokraattisen Liiton tavoitteet vuonna 1958

Työttömyysvakuutus tuli toteuttaa työnantajien ja valtion kustannuksella,

Ratifioida naisten samapalkkaisuussopimus,

Saada yleinen sairausvakuutus ja palkallinen synnytysloma.

Tuli korottaa kansaneläkkeitä, perheavustuksia ja lapsilisiä, lisätä valtion ja kuntien lisätukea vähävaraisten asuntokysymysten ratkaisemiseksi.

Tavoitteista vain koulutusjärjestelmän uudistus oli vielä kokonaan toteutumatta vuonna 1964 – siis vain kuusi vuotta myöhemmin siitä, kun laaja utopian kaltainen uudistusohjelma esitettiin.

Tavoitteet toteutettu

• Tapio Bergholm arvioi, että SAK:n vuoden 1958 vaaliohjelmaa oli ollut hyvin kunnianhimoinen, kun siinä oli vaadittu mm. työllisyyden hoidon ottamista pääasiaksi, 40-tuntista työviikkoa, työttömyys- ja sairausvakuutusta ja metsä ja uittotöiden saattamista työaikalain piiriin.

Nämä vaatimukset olivat lähes täysin toteutuneet vuonna 1964.

Syntyneet kompromissit heijastivat sen aikaista elinkeinorakennetta ja voimasuhdetta

• Työttömyysturva koski vain järjestäytyneitä, työeläke vain palkkatyöntekijöitä, sairausvakuutus kaikkia.

• Toisaalta prosessin syntyhetkellä Suomessa eli vielä valtava määrä ihmisiä puolittaisessa omavaraistaloudessa, jossa ratkaisuja saattoi pitää jossain määrin asiallisina.

• Huonoja kompromisseja aikalaismuistoissa

• (”Aina oltiin kadulla eikä mitään saatu aikaan”)

Yhteiskunnallinen uudistustyö jatkui

1970-luvulla tuli uusi työsopimuslaki ja työehtosopimusten yleissitovuus, peruskoulujärjestelmä, kansanterveyslaki, lastenpäivähoitojärjestelmä, kovilla kamppailuilla nekin

1980-luvulla sidottiin työttömyysturva- ja työeläke-etuudet ansioihin ja pantiin verolle

1990-luvulta alkaen pääasiassa heikennyksiä

Progressiivisen veron osuuden kehitys vuosina 1948-2008

0

510

1520

25

3035

4045

50

1948

1951

1954

1957

1960

1963

1966

1969

1972

1975

1978

1981

1984

1987

1990

1993

1996

1999

2002

2005

2008

Progressiivisen tuloveron osuus kaikista henkilöveroista

Muutoksen agentit

Mielenosoitusten järjestäjinä olivat pääkaupunkiseudun rakennus- metalli- ja elintarvikealojen ammattiosastojen yhteiselimet.

Vuosien 1950–1960 välisenä aikana maa- ja metsätaloudesta sekä maatilataloudesta poistui runsaat 500 000 ihmistä Suomessa; heistä avustavia perheenjäseniä oli yli 300 000. Alle viiden hehtaarin tiloilta avustavien perheenjäsenten määrä väheni yli 40 ja alle kahden hehtaarin tiloilta yli 60 prosenttia.

Pääkaupunkiseudun rakennus- ja elintarvikealan eläkeläiskyselyyn vastanneista vajaa syntyperäisiä helsinkiläisiä 7-8 prosenttia.

Häädetty Leevi Hyvärinen perheineen

Minkälaiset rakenteellisten tekijöiden, subjektiivisten toimijoiden ja oikullisen sattuman keskinäissuhteet vaikuttivat liikehdinnän syntyyn?

Aikakauden kansalaistoiminnan väitettiin olevan SKP:n masinoimaa. Voitiinko puhua pelkästään yhden puolueen onnistuneesta ylhäältä organisoidusta näytelmästä vai oliko kyseessä monimutkaisempi ja spontaanimpi prosessi, joka poliittisen kontekstinsa lisäksi antaisi uutta tietoa ajankohdan rakenteellisesta muutoksesta ja poliittisista tapahtumista.

Puolueorganisaatioiden ja kansalaisliikehdinnän keskinäissuhde on useimmiten enemmän tai vähemmän hankala ja perustuu niiden erilaiseen toimintalogiikkaan. Puolueorganisaatiot tarkastelevat asioita puolueen kannatuksen ja etenemisen, vallan, mahdollisen hallitusvastuun saamisen tai menettämisen kannalta ja kansalaisliikehdinnän tavoitteet ovat heille vain osa sitä kompromissien ja kaupankäynnin maailmaa, jossa poliitikot toimivat. Puolueorganisaatio perustuu aina myös jossain määrin saman mielisten liittoon.

Ammattiyhdistysliikkeen toimijat ovat jatkuvan napisevan ja kriittisen ”kansankontrollin” alaisina kahdellakin tavalla: jos välittömiä tuloksia ei ala tulemaan, jäsenistö joko vaihtaa johtajat tai kaikkoaa toiminnallisuudesta jolloin liike surkastuu.

• Kansalaisliikehdintä vaatii syyn tai motiivin, organisaation ja vision, mutta ne eivät yksin riitä liikkeen synnyttämiseen. Antonio Gramscin mukaan historiallis-poliittisten analyysien yleinen virhe on, ettei kyetä löytämään elimellisten seikkojen ja tilapäisilmiöiden keskinäisiä suhteita. Vaarana on joko mekaanisten syiden kuten rakenteiden tai tahdonvaraisen ja yksilöllisen elementin ylikorostus.[1][1] Gramsci 1982 (suom.), 62

Liikehdinnän ajoitus

• 1949 tapahtumat ja pettymys/ suhde lakkoihin kolmen suuren aikana ja 1959

• Katse siirtyi työpaikoille ja liukumaliikehdintään, ja into laantui, ay-jäsenmäärät romahtivat

• Sotakorvaukset maksettu, oikeiston pahimmat pelot poistuneet ja tavoiteltiin paluuta vanhaan yövartija valtioon

• Yleislakko• Yleislakon jälkeinen pettymys ja v. 1956

kunnallisvaalitappio• Paljastukset Stalinin puhdistuksista

SKP:n poliittisen toimikunnan muistio puoluejärjestöjen toiminnan tehostamiseksi. 16.1.1957

”Pitemmältä ajalta olemme todenneet, että puolueemme perusosastojen toiminta on huomattavasti heikentynyt.

Jäsenmäärän kasvun pysähtyminen, Järjestöjen lisääntymisen pysähtyminen uusille alueille, Erittäin suureksi kohonnut rästiläisyys (yli 50 % jäsenistöstä), Heikko osallistuminen kokouksiin (n. 15 %), Suurimpana osoituksena vaikutuksemme heikentymisestä ovat

kuitenkin kahdet tappiolliset vaalit ja viimeaikoina liikkeeseemme heikentävästi vaikuttaneet kansanväliset tapahtumat (Puola-Unkari).”

Toki vahva liike, 21-23 % kannatus, kulttuuritalon rakennus menossa jne.

Kaksi liikettä – äitien liike aloitti

0

50

100

150

200

250

300

350

1957

I

1957

II

1958

I

1958

II

1959

I

1959

II

1960

I

1960

II

1961

I

1961

II

1962

I

1962

II

1963

I

0

50

100

150

200

250

Sosiaalivakuutus Ajankohtaiset Kansalaiskirjeet Ay-kirjeet

Lapsilisäkeskustelu kesäkuussa 1957. Merkitys liikkeelle, yhteiskunnalle ja SKP:n kokous

heinäkuussa.

0

50

100

150

200

250

300

350

1957

I

1957

II

1958

I

1958

II

1959

I

1959

II

1960

I

1960

II

1961

I

1961

II

1962

I

1962

II

1963

I

0

50

100

150

200

250

Sosiaalivakuutus Ajankohtaiset Kansalaiskirjeet Ay-kirjeet

Kone Sillan edustaja, metallimies kuvasi saman mielenosoituksen tunnelmia omalla

työpaikallaan, kertoen kuinka muuan demari oli moittinut poliisia ja Kansan Uutisia mielenosoituksen vähättelystä ja joku

työnjohtaja oli sanonut, että johan te vihdoin heräsitte.[

Kesän 1960 kunnallisvaaleihin valmistauduttaessa eräs SKP:n Helsingin ja Uudenmaan piirikomitean jäsen valitti jo,

kuinka ”porvaristo koettaa tuudittaa meidät voiton hurmaan

SKDL:n eduskuntaryhmä vastaanotti touko- kesäkuun aikana yhteensä noin 140 erilaista lapsilisiä,

työttömyyttä ja vakautuksia käsitelleitä lähetystöjä, kirjeitä ja kortteja muilta kuin omilta

jäsenjärjestöiltään.

SILTI SKP:n Helsingin piirikomitea pohti tilannetta ja eräs piirikomitean jäsen kysyi 14 päivä kesäkuuta

pidetyssä kokouksessa, että ”kun kommunistien pitäisi olla se johtava voima, joka saattaa joukot liikkeelle, niin missä on syy puolueen jäsenten keskuudessa

vallitsevaan lamaannukseen?

SKDL:n vaalivoitto,

vasemmisto-enemmistö

eduskuntaan

SKDL:n ja SKP:n piirissä tehty itsekritiikki kolmen suuren hallituskauden ajasta ja uudelleen suuntautuminen heijastui kaikista järjestöjen pöytäkirjoista ja useissa haastatteluissa.

Yhteistoiminnan huolelliseen rakentamiseen ja sosialidemokraattisten työntekijöiden mukaan vetämiseen kiinnitettiin jatkuvasti huomiota. Työväki yhteistoimintaa vetoomus 1954.

SKDL:n eduskuntaryhmän kyky ottaa oikealla ajoituksella aloite lapsilisäkysymyksessä, kohdentaa siihen täysvalaistus ja järjestää asiasta näyttävä poliittinen teatteri osoitti poliittista silmää ja kykyä tarttua ihmisten kokemaan ongelmaan.

Jatkuvat lähetystöt ja edellisen kauden virheiden oppimisesta seurannut vaatimus ”kuunnella joukkoja” auttoivat ilmeisesti SKDL:n eduskuntaryhmää löytämään tämän politiikan tekemiselle tärkeän hetkessä elämisen ja sen hyödyntämisen kyvyn.

• Luottamuksen synty, ”voiton näköala”, vaatii yleistäen kolmea eri asiaa:

Liikkeeseen ja sen johtoon on voitava luottaa, Riskejä ei saa olla liikaa Odotettuun tulokseen nähden ja voiton on oltava

realistisesti arvioiden saavutettavissa, eli siihen täytyy voida uskoa.

Sosiaaliturvaliikehdintä syntyi alussa ilmeisesti suuttumuksesta hallituksen toimenpiteisiin aikana, jolloin työpaikkaliikehdintä oli vähentynyt. Liikehdinnän kasvaessa voittoja alkoi tulla ja ammattiyhdistysväki pystyi osoittamaan työpaikkojen ihmisille yhteisen toiminnan tuloksellisuuden.

Sekä kamppailu omista torpista ennen vuotta 1918 että sosiaaliturvasta 1957 eteenpäin olivat ihmisten keskuudessa syntyneitä omia liikkeitä, ja hyödynsivät poliitikkoja ja tilannetta, mutta eivät jakaneet täysin yhteistä ideologiaa.

Äitien lapsilisäliikehdintä, ammattiosastojen mielenosoitukset ja lähetystöt sekä SKDL:n parlamentaarisen kannatuksen kasvu olivat vanhan systeemin lahoamisen merkittävä oire ja samanaikaisesti vanhan poliittisen agendan murtamisen ja uuden agendan rakentamisen keskeinen tekijä.

Johtolankakysymys

Ginzburgin sanoin: ”Jokainen sosiaalinen rakenne on lukemattomien yksilöllisten strategioiden yhteisvaikutuksen tulosta - vyyhti, joka voidaan rekonstruoida ainoastaan pieni mittakaavaisen tarkastelun avulla.”

Johtolankakysymys ja vastaus omaan tutkimuskysymykseeni

Maaseudulta muuttaneella nuorten palkat olivat pieniä ja oman kodin perustaminenkin vaati rahaa. Heillä ei ollut enää suvun tai omavaraistalouden turvaa työttömyyden, sairauden tai vanhuuden oloihin enää kaupungeissa. Toisaalta maaseudulle jääneen köyhän perheen odotuksiin ei voinut suhtautua kylmäkiskoisesti, jos oli kasvanut yhteisvastuun maailmassa ja sisäistänyt sen vaatimukset.

”Oman onnensa seppä” – omavaraistalouden ideologia?

Itse jäin pohtimaan valtion merkityksen muuttumista tilanteessa, jossa entinen puolittainen omavaraiselämä käy mahdottomaksi. Prosessi on ollut käynnissä maailmanmittaisesti historiallisesti vasta pari sataa vuotta ja kaikkialla joudutaan ratkomaan samoja ongelmia.

Perheen tarjoama sosiaaliturva ei enää riitä, liikenne, sairaanhoito tai esimerkiksi tietoyhteiskunta vaativat jatkuvasti monimutkaisempia järjestelmiä ja yhteiskunnan uuden infrastruktuurin pyörittäminen vaatii yhä korkeatasoisempaa koulutusta. Systeemi on kalliimpi ja vaikeammin hoidettava.

Tämän uuden elämänmuodon järjestämisen ja rahoittamisen malleista väitellään ja taistellaan joka puolella maapalloa. Kansalliset traditiot ja visiot vaihtelevat ja historiallinen tietoisuus muuttuu hitaasti.

Puoliproletaaristen yhteisöjen matala palkkataso ja nopea kasvu luovat kilpailutilannetta ja saattavat harhauttaa luulemaan tulevaisuutta sellaiseksi, mikä oli meidän menneisyyttämme vielä 50-60 vuotta sitten.

Historiallinen voittaja

Julkisten palvelujen ja verojen vastainen ”oman onnensa seppä” -ajattelu on vanhan puolittaisen omavaraisyhteisön ideologia, joka ei kerta kaikkiaan enää vastaa nykyisten yhteiskuntien tarpeisiin.

Modernien yhteisöjen haavoittuvat ja monimutkaiset keskinäisriippuvuudet vaativat luotettavia järjestelmiä, ja ainakin nykyisessä historiallisessa tilanteessa pohjoismainen hyvinvointivaltiomalli näyttäisi tarjonneen joitain toimivia ratkaisuja, kuten lukuisat kansainväliset vertailut ovat osoittaneet.

Suomi on erään uusimman tutkimuksen mukaan maailman vähiten epäonnistunut maa, hyvin kilpailukykyinen jne. paljon tutkimusta.

Ketkä vastustavat hyvinvointivaltiota? EVA:n tutkimukset vastaavat - ei juuri kukaan. Palkkatyöläisyhteiskunnan arvot

yhdistävät lähes koko yhteiskuntaa

0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

100

Alkutuotannon työllisyysosuus prosenttia Muu kuin alkutuotanto

Yhteinen selittäjä ongelmiin?Kuuluisan yhden prosentin omaisuuden kasvu ja veroparatiiseihin viedyt miljarditKöyhyyden ja syrjäytymisen lisääntyminen ja pitkät leipäjonotÄärioikeistolaisuuden ja muukalaisvihan kasvu ja jytkyt

25-vuotta hivutustaistelua kaikilla tulonjaon tasoilla Tulonjako tapahtuu kaikilla yhteiskunnan tasoilla, eduskunnassa, valtionyhtiöissä, ay-liikkeen ja työnantajien neuvotteluissa, kunnissa, kaikkialla hallintoelimissä. 1990-luvun alun suuri hyökkäys saatiin osittain lyötyä takaisin ja sen jälkeen tulonjakotaistelua on käyty monilla tasoilla paljon taitavammin, pieninä, lähes käsittämättöminä muutoksina kaikilla tasoilla● Osinkoverotuksen muutos 1993 ● Eläkemaksuista enenevä osa työntekijöiden maksettavaksi ● Mitättömät palkankorotukset, tinkimisen hyväksyminen, työntuottavuuden nousu jäänyt suurelta osin työnantajille

● Työttömyysturvan ja työllistämissysteemien asteittainen tuhoaminen, ilmaistyö, työharjoittelu palkatta● Tehtävien siirto kunnille ● Kuntien säästöbudjetit ja heikentyvät palvelut ● Verouudistukset ja verojen painopisteen siirto kulutusveroihin ● Valtionyhtiöiden myynti ja kunnallisten palvelujen yhtiöittäminen tai siirto yksityisille ● Valtionyhtiöiden hallintopalkkioiden ja johtajien palkkojen järjettömät korotukset ● Yritysten saamat verohelpotukset ● Mm. näillä toimenpiteillä ylimmän prosentin tulot ovat nousseet täysin suhteettomasti muihin ja köyhimmät ovat köyhtyneet ● Rahat on kyörätty veroparatiiseihin, jotta rikkaimmat säästyvät lopuiltakin veroilta

Teillä ei ole vaihtoehtoa, Te ette voi voittaa

● Tämä oli kreikkalaisten saama opetus, joka on suunnattu kaikille tyytymättömille ● Suomessa se on toteutunut siten, että kaikki poliittiset puolueet vuorotellen ovat olleet toteuttamassa (vähän eri tasoisesti tosin) leikkauspolitiikkaa monella eri hallintotasolla, hallituksessa, valtuustoissa jne. Hegemonisen vallankäytön monet menetelmät huonosti tutkittuja – vaarallinen aihe. ● Kansalaisten tyytymättömyys politiikan sisältöön ja puolueisiin tuottaa uusia nimiä, ja uusia toiveita, mutta toteuttavan politiikan linja vain pahenee. Nyt miljonäärit puikoissa tehtävänään, vaarana on todella suuri keikaus, koska heillä ei ole väliä oman suosion menettämisestä. ● Evan tutkimusten mukaan suomalaisten enemmistö uskoo, että on pakko leikata. ● Miksi he eivät uskoisi, kun jopa ay-liikkeen johto tekee itse leikkauslistan yhteiskuntasopimukseen ja vaikkapa kuntien epämääräiset yhteiset leikkaussopimukset. ● Ideologinen viesti kansalaisille on selkeä – ei ole vaihtoehtoa, ei ole rahaa.

Ja on syntynyt itseään toteuttava noidankehä

● Kun luottamus vasemmistoon ja yhteiseen toimintaan hupenee ● Kun työttömyys ja köyhyys kasvavat ● Luottamus hyvinvointivaltioon heikkenee ● Oman onnensa seppä -ajattelu lisääntyy, aletaan säästää tulevaisuuden varalle, pakko varautua ● Ei haluta enää osallistua yhteisen hyvän kustantamiseen ● Äänestetään oikeistoa Muukalaisviha kasvaa, syntyy sosiaalitoimisto ilmiö, jossa köyhät käyvät toistensa kurkulle. ● Äärioikeistolaiset liikkeet ovat eräänlainen negaatio vasemmiston tekemille virheille. Eli olemmeko osanneet koota tulonjaossa uhreiksi jätetyt yhteiseen toimintaan vai onko katseemme kapea. Ketä puolustamme?

Ja kuitenkin● Koko oikeiston ideologinen arsenaali, suppea valtio, matalat palkat, bulkkituotanto, oman onnensa seppä -meininki ovat vanhanaikaista puppua, joka tuhoaa yhteiskunnan. Kyseessä on rikkaiden luokkataistelu, jonka useimmat viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet yhteiskunnille haitalliseksi.

Skenaario I The Failed stateOsana atlanttista kauppa- ym sotaa ajaudutaan

stagnaatioon ja/tai maailmankaupan säännöt ajavat kansallisen päätöksenteon yli, tai oikeistohegemonia niitä hyödyntäen ajaa alas julkisen sektorin.

Tulonjako vääristyy entisestään, eikä kansantuloa pystytä ulosmittaamaan tarpeeksi yhteisön hyväksi

Kun julkiset palvelut yksityistetään, niiden hinta nousee ja yhä harvemmat pääsevät niiden pariin, voitot valuvat ulkomaille ja palvelujen taso laskee väestön valtaosalle

Jokainen yrittää hankkia itselleen yksityisvakuutukset eläkkeen ja sairauden varalle

Veronkeruu epäonnistuu, koska julkisella sektorilla ei kansalaisten luottamusta, rahat menevät yksityisvakuutuksiin ja infrastruktuuri ja koulutus sekä sosiaalihuolto rapautuvat

Hyvän kehä kääntyy pahan kehäksi tuottamaan epäonnistumisia, rikollisuus ja epäluottamus lisääntyvät

Onko toivoa?

EVA:n tutkimukset: vuoden 2013 tutkimuksen mukaan 80 prosenttia suomalaisista katsoi, että hyvinvointivaltio on aina hintansa arvoinen ja toisaalta vain 20 prosenttia arvioi, että markkinatalous toimii Suomessa hyvin ja kaikkien parhaaksi. ”Reilut kaksi kolmasosaa vastaajista (68 %) on sitä mieltä, että taloudellinen ja sosiaalinen epätasa-arvo maassamme on kasvanut liian suureksi. Vain kuudesosa (17 %) on asiasta eri mieltä. Suomalaisten toleranssi tuloeroille onkin ilmeisen alhainen”, todetaan EVA:n vuoden 2014 tutkimuksessa.

Uusliberalismin huonot kokemukset, USA:ssa enemmän vankeja kuin koululaisia, Silicon Valley:n kustannustaso ja suomalaisten tietämys, kun matkustavat ja lukevat kirjallisuutta. Riku Rantalan ym. valistus hyvin modernia agitaatiota.

Vastarinnan ja kansalaisliikkeiden luvattu maa, kymmeniä tuhansia ay-aktiiveja, kunnallisaktiiveja, lasten vanhempia, urheiluseurojen toimijoita, liikenne- ja ympäristöaktiiveja, ihmisiä, jotka puolustavat kouluja, tarhoja, vanhusten hoitoa, vammaisia, käyttävät mediaa hyväkseen, soittavat ja postaavat vastalauseita.

Radikalismi on palaamassa takaisin talouskysymysten ymmärtämiseen ja tulonjakokysymyksiin kadottuaan joskus hyvinvointivaltion kulta-aikana enemmän muihin asioihin. Corbyn, Sanders uusi megatrendi.

Kansainväliset esimerkit ja tutkimukset osoittavat yhä selkeämmin uusliberalismin talousmallin epäonnistumista ja tieteellisen näytön puutetta.

Skenaario IIOlemme kahdeksan kertaa rikkaampia kuin silloin, kun

hyvinvointivaltiokehitys lähti liikkeelle. Onnistumme ratkaisemaan nykyistä paremmin kansantulon keruun yhteisön hyväksi.

Työntuottavuus on jatkuvasti moninkertaistunut ja tilanne jatkuu: näemme että meillä on varaa elättää vanhuusväestö ja työllistää työttömät

Hyvinvoinnin supistuksiin ei enää suostuta, koska kansalaisten enemmistö on niitä vastaan ja koska ne tuottavat epätasa-arvoa, ja muita kielteisiä asioita, jotka tuhoavat yhteiskunnan

Ymmärrämme että vasta noin 50 vuotta vanha utopia ei ole hetkessä eikä koskaan valmis, byrokratian ja plutokratian vaarat vaanivat aina, kaikki rakenteet ja ratkaisut eivät ole hyviä. Löydämme uusia demokraattisia ja tehokkaita tapoja organisoida yhteisöä.

New Deal / reduktio /suuri käänne tai hitaita pieniä parannuksia

Säilytämme asemamme the Failed state indeksissä, ja olemme edelleen maailman kansoille utopia ja todiste siitä, että tasa-arvoinen yhteiskunta on myös toimivin ja tehokkain.

Sananen tähän hetkeen

• Elämme syvenevän murroksen aikaa

– Maailman hegemonian murros USA < Kiina

– Tuotannollinen murros

– Ilmastokriisi

– Vapaakaupan kriisi Trump, Brexit,

– Voiko elellä kuvattu prosessi antaa mitään eväitä, huomioiden erilaisten tilanteiden erilaiset ongelmat

• Liennytys ja kauppa sekä lännen että idän kanssa ajankohtaisempaa kuin koskaan

• Koko kansan liike • Työajan lyhentäminen• Eriytyneen sosiaaliturvan historia syntyi

erilaisessa tilanteessa, enää ei sikoja.• Hyvinvointi rakennettiin edistämällä julkisen

sektorin toimintaa ja taloudellista tasa-arvoa• Vasemmistolainen aloite pakotti muut

muuttumaan, kaikki tuli pieninä paloina kovan tappelun seurauksena

• Katse kansalaisten elämään ja toiveisiin

PELKO JA ERIARVOISUUSMaiden välisissäeroissa tärkein yksittäinen selittäjä on tulonjaon epätasaisuus

Myös rikoksen uhriksi joutuminen lisää pelkoa

Muilla tekijöillä ei vaikutusta

”… Tuskinpame kykenemme mitään tuottamisen ihmekonstia keksimään joten jäljelle jääneeainoana mahdollisuutena että joudumme tekemään entistä enemmän työtäsäilyttääksemme nykyisen elintasomme.” …”Puheet lamasta ovat johtaneet suuren yleisön ajatukset jossakin edessäpäin odottavaan suureen suhdannenousuun joka 60-luvun lihavien vuosien tapaan jakaisi ympärilleen vaurautta ja hyvinvointia. On kuitenkin välttämätöntä todeta ettei edessä ole mitään suhdannenousua: siitä puhuvat tiedossa olevat tosiasiat omaa kylmää kieltään.” (vuosi 1977)… on syytä muistaa, että

meillä ei ole nyt eikä tulevaisuudessakaan kansantaloudellisia mahdollisuuksia lisätä sosiaalimenojen osuutta kansantulosta vaan pikemminkin päinvastoin.” (1957)

The Economist Sep 8th 2012 | from the print edition

• Rethinking the welfarestates

• Asian next revolutions

• Countries across the continent are building welfare states—with a chance to learn from the West’s mistakes

Educate, agitate, organize!

tammitapaaminen2017

Economy & Finance