telepaatti • nostalgia • bowling • malagatiedostot.mepa.fi/vv4_2017.pdf.pdf-konserniin, joka...

Merimiespalvelutoimisto, Sjömansservicebyrån 4 ¦ 2017

TELEPAATTI • NOSTALGIA • BOWLING • MALAGA

VAPAAVAHTI FRIVAKT 4∙2017

54

TOIMITUSJulkaisija: Merimiespalvelutoimisto Utgivare: Sjömansservicebyrån Päätoimittaja/chefredaktör: Sampsa SihvolaToimitussihteeri/Redaktionssekreterare: Pekka Karppanen p./tel. 0400 879 733 [email protected]/Layout: Kaisa MannerÖversättningar till svenska: NovaTextKirjapaino/Tryckeri: Painotalo Plus Digital

VUOSIKERTA/ÅRGGÅNG 11 €. ISSN 0789-8231 (Painettu) ISSN 2341-5681 (Verkkojulkaisu). M - Itella Oyj

MERIMIESPALVELUTOIMISTO SJÖMANSSERVICEBYRÅNLinnankatu 3, 00160 Helsinki09 668 9000 [email protected] facebook.com/ merimiespalvelutoimisto

3 Pääkirjoitus Ledare 4 Telepaatti Havens mångsysslare 13 Nybörjare 14 Esa Lonka 16 MEPAn sähköauto 18 Uutta ja vanhaa Kotkassa Sjöfartsseminarium i Kotka22 Alandia; Säker hantering av

förtöjningstrossar24 Aboa Mare Sjöfartsmässan i Åbo 26 Engship tapaaminen

Engships sjömän träffades

4

40

13

SISÄLTÖ ‖ INNEHÅLL

28 Arctia nostalgia Isbrytarmännens fest32 Sylvänne34 Kirjasto Bibliotek40 Malaga42 Kurssit43 ForMare alkaa44 Keilakisa46 Vuoden merimiesurheilija48 Kohtaamisia Vi träffades

Kannen kuva Sampsa Sihvola

Takakansi Baksidan: M/V Norsky crew

Ruotsia, italiaa, espanjaa, köysitöitä ja muita harrasteita. Käykää katsomassa: mepa.fi/kurssit

2 4 • 2017 VAPAAVAHTI FRIVAKT

mailto:[email protected]


http://www.mepa.fi

Hyvät lukijat!vuosi 2017 lähestyy loppuaan. Suomi juhli juuri ensim-mäistä itsenäisyysvuosisataansa. Mepalle kulunut vuosi on ollut vauhdikas ja tapahtumarikas muuttoineen ja uusiin tiloi-hin tutustumisineen.

Vuoden vaihtuessa Merimiespalvelutoimiston hallituksen pitkäaikainen ja monipuolisesti ansioitunut puheenjohtaja Esa Lonka pääsee siirtymään hyvin ansaitsemaansa oloneuvoksen rooliin. Me kaikki Mepassa haluamme kiittää Esaa näistä me-nestyksekkäistä vuosista. Kiitos!

Samalla toivotamme tervetulleeksi hallituksen uuden pu-heenjohtajan Harri Hietalan. Järjestyksessään Harri on kolmas Mepan hallituksen pj. Toivotammekin Harrille pitkäkestoista ja mielenkiintoista “törniä” Mepan hallituksen ruorissa!

Osallistukaa rohkeasti pohjoismaiseen valokuvauskilpai-luun! Finaali pidetään helmikuussa Norjassa. Toivon Suomen osalta hyvää sekä laajaa osallistumista ja menestystä.

Hyvää joulua ja uutta vuotta 2018!

Dear readers!nordic Photo Contest 2017 is soon closing.Please send your photos and participate.

Season’s Greetings!

Sampsa [email protected]

Bästa läsare!år 2017 närmar sig sitt slut. Finland firar just nu sitt för-sta sekel av självständighet. För Sjömansservicebyrån har det gångna året varit fartfyllt och händelserikt då vi har flyttat och gjort oss hemmastadda i de nya lokalerna.

Vid årsskiftet får Sjömansservicebyråns långvarige och mycket meriterade ordförande Esa Lonka gå över till den välförtjänta rollen som glad pensionär. Alla vi på SSB vill tacka Esa för dessa framgångsrika år. Tack!

Samtidigt välkomnar vi styrelsens nya ordförande Harri Hietala. Harri är SSB:s tredje styrelseordförande i ordningen. Vi önskar Harri en långvarig och intressant ”arbetstörn” vid styrelsens roder.

Glöm inte att anmäla er till den nordiska fototävlingen! Fina-len går av stapeln i Norge i februari. Jag hoppas på ett högklas-sigt och brett finskt deltagande och på finska framgångar.

God jul och gott nytt 2018!

VAPAAVAHTI FRIVAKT 4• 2017 3


Telepaatti JA MERTEN

MONIOSAAJATTurkua asemapaikkanaan pitävä Telepaatti -alus

on aina lähtövalmiina kaapeleiden korjauksiin ja uusien asennuksiin. Laivalta löytyy merenkulun

ammattilaisia moniin töihin.

Vuonna 1978 rakennettu ja myöhemmin moder-nisoitu sekä pidennet-ty Telepaatti on pitkään kuulunut MEPAn asiak-kaisiin. Vapaavahti kävi

marraskuun alussa tutustumassa laivan henkilökuntaan.

– Meillä on periaatteessa kahden vuo-rokauden lähtövalmius keleistä riippuen, mutta usein päästään jo vuorokauden si-sällä liikkeelle esimerkiksi katkennutta kuitukaapelia korjaamaan, Olli-Petteri Lin-naluoto kertoi.

Hän työskentelee osittain aluksen pääl-likkönä, osittain maissa marine manager -tehtävissä aluksen omistajan, Relacom Finland Oy:n palveluksessa. Linnaluo-to tuli Telepaattiin vuonna 2012. Turus-sa asuva mies seilasi aikaisemmin Prima Shippingilla ja Gran Shipilla.

Telepaatin varsinainen kuljetusporuk-ka koostuu yhteensä 11 henkilöstä, jois-ta osa on merenkulkijoita ja osa teknisen alan osaajia. Keikoilla mukana on usein li-säksi muuta henkilöstöä, sähkömiehiä, su-keltajia, asiakkaan edustajia. Kaapelitöi-hin osallistuvilla pitää olla Basic Training

-koulutus. Useimmilla on myös kansivah-timiehen pätevyys.

Erilaisia merimiestöitä

Telepaatin merenkulkijat ovat monitai-toista porukkaa. Esimerkiksi kansimiehe-nä työskentelevältä Olli Simolalta hoitu-vat myös ICTN työt sekä jatkostyöt. Lin-naluodon parina ja tarvittaessa tuuraa-jana toimii Kaarinassa asuva Christian Thiel, joka tuli laivalle vuonna 2015 ylipe-rämieheksi.

– Seilasin aikaisemmin Prima Shippin-gin aluksilla päällikkönä. Tämä työ on eri-

teksti: Pekka Karppanen kuvat: Sampsa Sihvola, Pekka Karppanen

▶4 4 • 2017 VAPAAVAHTI FRIVAKT

TELEPAATTIBUILT: 1978LENGTH: 43 mBEAM: 8 mTONNAGE: 376 GT, 250 DWTENGINE: W 624 TS, 736 kWSPEED: 11 kt


laista – aika paljon on saanut opetella ja sitä riittää jatkossakin, Thiel tuumi.

Operaatioiden aikana hän on yleensä Linnaluodon kanssa komentosillalla. Lai-van sijainnin pitäminen on tärkeää. Tele-paatin pidennyksen yhteydessä komento-sillalle asennettiin myös DP- järjestelmä. Christian Thiel on myös ohjannut Telepaa-tin kalustoon kuuluvaa Caius -luotausve-nettä eri operaatioiden aikana.

Alusta uusitaan koko ajan tulevien töi-den vaatimuksia vastaavaksi. Asuin- ja oleskelutiloja on myös kunnostettu. Par-haimmillaan aluksella on ollut 25 henki-löä töissä.

Kolme vuosikymmentä koneessa

Konepäällikkö Isto Leppänen tuli Telepaa-tille ensimmäisen kerran jo vuonna 1978.

– Olin käynyt Tekun ja tein ensin moot-torimiehenä hitsaus- ja korjaustöitä. Pik-kuhiljaa tuli pätevyyskirjoja lisää, muiste-li Leppänen, joka on seilannut myös lukui-sissa hinaajissa.

Hän toimi kymmenisen vuotta Telepaa-tin konepäällikkönä, mutta siirtyi sitten muihin töihin. Vuonna 1996 häntä kysyt-

tiin vanhaan työpaikkaansa tuuraamaan, ja sillä tiellä mies on vieläkin.

Laivan pääkoneella, Wärtsilä 624 TS, on vasta 24.000 käyntituntia. Aluksella on säätölapapotkuri sekä ohjailupotku-rit keulassa ja perässä. Konehuone on ra-kennettu E0 -miehittämättömään ajoon. Operaatioiden aikana Isto on ajanut myös keulassa olevaa kaapelikonetta.

– Pääkoneen ensimmäinen iso haalaus on normaalisti vasta 40 000 käyttötunnin jälkeen. Käytämme vähärikkistä meridie-seliä, ei tarvita separointia eikä esilämmi-tystä, Leppänen sanoi.

Talvisaikaan on vähemmän kaapelitöi-tä, silloin on aikaa huoltaa koneita.

Muuntokoulutuksella komentosillalle

Kirkkonummella asuva Kenneth Lind-ström tutustui aikoinaan Telepaattiin, kun oli tekemässä sukellustöitä YIT:llä.

– Minulla oli radio- ja TV -asentajan koulutus ja olin jo tehnyt maissa erilaisia kaapelihommia. Aloitin Telepaatilla teke-mällä keikkoja ja työ laivalla alkoi kiinnos-taa, Lindström muisteli.

Aikaa myöten hän hakeutui Raumal-le muuntokoulutukseen ja pätevöityi lai-vasähköasentajaksi. Työharjoittelu meni jäänmurtaja Kontiolla.

Kenneth Lindström hankki myös kan-sivahtimiehen pätevyyden sekä YT-kirjat.

– Homma ei loppunut siihen, vaan me-nin vielä Turkuun opiskelemaan vahtipe-rämieheksi. Telepaatilta ei saanut prak-tiikkaa, vaan seilasin Boren Estradenis-sa ja Auto Balticissa kirjat ulos, Kenneth kertoi.

Muiden Telepaatin miesten tavoin Ken-neth viihtyy työssään mainiosti. Miehen ”osaamisrepertuaari” on varsin leveä, ja monipuoliselle miehelle riittää monipuo-lisia töitä.

– Välillä tehdään sekalaisia hommia, vä-lillä on jopa normaalin rahtilaivan tapais-ta merivahdin ajoa, Lindström naurahti.

Normaaliin merivahtiin Telepaatin na-vigoijat pääsivät taannoin, kun alus haki Ranskan Calais´sta kaapelin, joka asennet-tiin Hankoon.


RELACOM FINLAND OY OMISTAA TELEPAATINKaapelialus Telepaatin rakennutti aikoinaan Posti- ja lennätinhallitus Rauma-Repola Oy:n Savonlinnan telakalta. Isännän nimi on vuoden 1978 jälkeen vaihtunut muutamaan kertaan.

alkuperäisen omistajan nimi vaihtui trendien mukaan; Posti- ja telelai-tos, Tele, Primatel (Sonera), kunnes vuonna 2002 alus myytiin koko Soneran verkkoliike-toiminnan myynnin yhteydessä Yleiselle In-sinööritoimistolle. Vuonna 2007 Telepaatti päätyi nykyiselle isännälle, kun verkkoliike-toiminta siirtyi Relacomin omistukseen.

Yhtiö kuuluu kansainväliseen Relacom -konserniin, joka syntyi vuonna 2005 yritys-fuusion seurauksena. Tuolloin konsernilla oli noin 20000 työntekijää 20 eri maassa. Suo-messa Relacomin palveluksessa työskentelee nykyään noin 700 ammattilaista, jotka hoita-vat asiakasyritysten verkkojen ja järjestelmi-en rakennus- ja asennustöitä sekä ylläpitoa. Turun Hirvensalossa sijaitsevassa Telepaatin tukikohdassa sijaitsevat myös Relacom Fin-land Oy:n verstas sekä kaluste- ja varusteva-rastot.

< Lokakuun alussa Telepaatti asensi Hankoon kaapelihaa-ran, joka liittyy Suomen ja Saksan välisen merikaapeli-järjestelmän laajennukseen.

> Turussa asuva konepääl-likkö Isto Leppänen kulkee kuuden kilometrin työmat-kan päivittäin, usein polku-pyörällä.

▶


telepaatti on taannoin ollut mukana monis-sa suurissa kaapelioperaatioissa kotimaassa ja ulkomailla. Lokakuun alussa laiva asensi Hankoon kaapelihaaran, jo-ka liittyy Suomen ja Saksan välisen merikaapelijärjestel-män laajennukseen.

– Tätä työtä suunnitellessamme päätimme, että Telepaat-ti hakee itse kaapelin Ranskasta. Lastaus Calais´ssa kesti viisi päivää ja koko reissuun meni reilut kaksi viikkoa, Ol-li-Petteri Linnaluoto kertoi.

Ennen kuin päästiin itse asiaan, piti hoitaa asiakkaan kanssa neuvottelut, tehdä suunnitelmat ja varustaa alus. Hangossa oli mukana myös muuta kalustoa ja henkilöstöä Relacomilta.

Hangon työ ei vaatinut kovin paljon ylimääräisiä varusteita, mutta usein on mukana erilaisia ponttooneita, proomu-ja, jopa hinaajia.

– Tarvittaessa varastosta löytyy myös robottikamera, jolla voi sukeltaa 200 metrin syvyyteen esimerkiksi tar-kistamaan kaapelia, Linnaluoto sanoi.

Operaatioita valmistellaan omalla verstaalla

Telepaatti on kotimaisten asiakkaiden ohella työskennellyt myös ulkomaisille yrityksille. Esimerkiksi Laatokalla tehty keikka oli harvinainen, koska Telepaat-ti oli tiettävästi ensimmäinen ulkomai-nen alus Venäjän sisävesillä lähes sa-taan vuoteen.

Taannoinen Viron operaatio kesti kymmenen viikkoa. Vanha Neuvosto-liiton ajoilta peräisin oleva kaapeli pu-rettiin ja tilalle laitettiin kolmesta säh-kökaapelista ja yhdestä kuitukaapelis-ta niputettu asennus. Työhön vaadittiin erityiskalustoa, jotka piti suunnitella ja rakentaa itse.

Kaapelikeikat vaativat valmistelua

– Me olimme 4-pisteankkuroituneena yhdessä proomujen kanssa. Vanhan kaapelin pilkkomiseen piti rakentaa lait-teisto, samoin uusille kaapeleille laskuradat, selosti Linna-luoto ja näytti samalla kuvia installaatiosta, joka muistutti lähinnä merelle siirrettyä tivolia.

Viron operaatio näytti varsin työläältä, mutta Telepaa-tin porukan mukaan joskus jopa 95 prosenttia projektin ko-konaisajasta voi mennä sopimusneuvotteluihin, suunnitte-luun ja valmisteluun.

Telepaatin työntekijät ovat todellisia huippuammattilai-sia, jotka taatusti pystyvät tarjoamaan kaapelitöitä tarvit-sevalle asiakkaalle täydellisen kokonaisratkaisun.

Telepaatin laiturin yhteydessä on Relacomin verstas ja paljon kalustoa. Kaapelinlaskutyön suunnittelu ja valmistelu vaatii usein melkoisia innovaatioita.

Olli-Petteri Linnaluoto työskentelee päällikön työn lisäksi Relacomin satamassa olevan konttorin laivatoimistossa.


TelepaattiHAVENS MÅNGSYSSLARE

Fartyget Telepaatti har Åbo som stationeringsort och är alltid startklar för kabelreparationer och nya kabeldragningar. Ombord finns sjöfolk

för varierande arbetsuppgifter.

Telepaatti, byggd 1978 och senare moderniserad och förlängd, är se-dan länge en av SSB:s kunder. I bör-

jan av november lärde Frivakt känna per-sonalen ombord.

– Principen är att vi ska vara startklara inom två dygn beroende på vädret, men ofta kommer vi iväg redan inom ett dygn till exempel för att reparera en skadad fi-berkabel, berättar Olli-Petteri Linnaluoto.

Han arbetar delvis som fartygets be-fälhavare, delvis i land som marine ma-nager hos fartygsägaren Relacom Finland

Oy. Åbobon Linnaluoto kom till Telepaatti 2012. Innan dess seglade han med Prima Shipping och Gran Ship.

Telepaattis ordinarie personal består av 11 personer, varav en del är sjöfarare och en del är tekniker. Dessutom följer annan personal ofta med på uppdragen, till ex-empel elektriker, dykare och kundrepre-sentanter. De som deltar i kabelarbeten måste ha Basic Training-utbildning och de flesta har dessutom behörighet som däcksvaktman.

Olika sjömansarbeten

Sjöfararna på Telepaatti är mångkunniga. Linnaluotos parhäst och vid behov vikarie är S:t Karinsbon Christian Thiel, som kom till fartyget 2015 som överstyrman.

– Tidigare seglade jag som befälhava-re på Prima Shippings fartyg. Det här job-bet är annorlunda – jag har fått lära mig mycket och än är jag inte fullärd, gissar Thiel.

Under operationerna är han ofta på kommandobryggan med Linnaluoto. Det ▶


är viktigt att hålla fartygets position. När Telepaatti förlängdes, istallerades även DP- utrustning på kommandobryggan. Under operationerna har Christian Thiel även styrt lodningsbåten Caius, som ingår i Telepaattis utrustning.

Fartyget förnyas hela tiden för att upp-fylla kraven för kommande uppdrag. Hyt-terna och vistelseutrymmena har också renoverats. Som mest har 25 personer ar-betat ombord och då har Jari Sievänen, som annars utför fiberarbeten, jobbat hel-tid som kock när fartyget har varit ute till havs.

Tre årtionden i maskinrummet

Maskinchef Isto Leppänen kom till Tele-paatti för första gången redan 1978.

– Jag hade gått på tekniska och börja-de med att göra svets- och reparationsar-beten som motorman. Så småningom fick jag fler behörighetsbrev, minns Leppänen,

som dessutom har seglat på flertalet bog-serare.

I ungefär tio år var han maskinchef på Telepaatti, men gick sedan vidare till an-dra jobb. År 1996 blev han tillfrågad om att vikariera på sin gamla arbetsplats, och där blev han kvar.

Fartygets huvudmaskin, Wärtsilä 624 TS, har bara 24 000 drifttimmar. Fartyget har en ställbar propeller och manöverpro-pellrar i fören och aktern. Maskinrummet är byggt för obemannad drift enligt E0. Under operationerna har Isto även kört kabelmaskinen i fören.

Som mest har 25 personer arbetat ombord och då har Jari Sie-vänen, som annars utför fiberarbeten, jobbat heltid som kock när fartyget har varit ute till havs.

Kuitumies Jari Sievänen toimii tarvittaessa kokkina aluksen ollessa merellä.

Joonas Vanhanen är en av fartygets multifunktionella män.

Joonas Vanhanen työskentelee Telepaatin kaapelimiehenä sekä kuitu- ja mittausmiehenä. Myös mobiiliverkkojen asennukset mieheltä käyvät, jolloin joutuu kiipeämään jopa 100 metriä korkeisiin linkkimastoihin.

– Den första stora reparationen av hu-vudmaskinen brukar ske först efter 40 000 drifttimmar. Vi använder lågsvavlig marindiesel och behöver varken separe-ring eller förvärmning, säger Leppänen.

På vintern är kabelarbetena färre, då har man tid att serva maskinerna.

Till kommandobryggan genom fortbildning

Kenneth Lindström, som bor i Kyrkslätt, blev bekant med Telepaatti när han gjor-de dykuppdrag för YIT.

– Jag var utbildad radio- och tv-montör och hade gjort olika slags kabeljobb i land. Jag började ta uppdrag på Telepaatti och blev intresserad av arbetet ombord, drar sig Lindström till minnes.

Med tiden sökte han en examensinrik-tad fortbildning i Raumo och blev behörig fartygselektriker. Praktiken gjorde han på isbrytaren Kontio.

Fartyget förnyas hela tiden för att uppfylla kraven för kommande uppdrag.


Kenneth Lindström skaffade sig ock-så behörighet som vaktman på däck och at-behörighet.

– Det slutade inte där, sedan studerade jag vidare till vaktstyrman i Åbo. Men jag fick inte praktik på Telepaatti, utan seg-lade med Bores Estraden och Auto Baltic för att få mina papper, berättar Kenneth.

Precis som den övriga besättningen på Telepaatti trivs Kenneth utmärkt på sitt jobb. Hans ”kompetensrepertoar” är myck-et bred och det finns gott om varierade uppgifter åt denne mångkunnige man.

– Ibland gör vi lite av varje, ibland kör vi rentav normal sjövakt som på ett fraktfar-tyg, skrattar Lindström.

Normal sjövakt var precis vad Telepaat-tis navigatörer fick köra nyligen när farty-get hämtade en kabel från Calais i Frank-rike och installerade den i Hangö.

RELACOM FINLAND OY – TELEPAATTIS ÄGAREKabelfartyget Telepaatti lät en gång i tiden byggas av Post- och telegrafstyrelsen vid Rauma-Repola Oy:s varv i Nyslott. Sedan 1978 har ägaren bytt namn några gånger.

den ursprunglige ägaren bytte namn enligt rådande trender; Post- och televerket, Tele och Primatel (Sonera), tills farty-get såldes till YIT 2002 i samband med försäljningen av Soneras he-la nätverksamhet. År 2007 hamnade Telepaatti hos sin nuvarande ägare, när Relacom tog över nätverksamheten.

Bolaget ingår i den internationella koncernen Relacom, som såg dagens ljus 2005 till följd av en företagsfusion. Då hade koncernen ca 20 000 anställda i 20 länder. Idag har Relacom Finland Oy ca 700 anställda som bygger, installerar och underhåller nätverk och sys-tem åt kundföretagen. På Telepaattis bas på Hirvensalo i Åbo finns även Relacoms verkstad och lager.

Styrman Kenneth Lindström talade gott om Telepaattis egenskaper; på resan till Frankrike gick hon bra även om väd-ret inte var det bästa.

Överstyrmannen/befälhavaren Christian Thiel som kom till Telepaatti från fraktfartygen för ett par år sedan, har fått lära sig mycket nytt. Arbetet skiljer sig avsevärt från uppgifterna på vanliga fraktfartyg.

▶


Vid Telepaattis kaj finns Relacoms verkstad och mycket utrustning. Det krävs ofta en hel del innovationer för att planera och förbereda en kabelnedläggning. telepaatti har nyligen deltagit i flera stora ka-beloperationer i Finland och i utlandet. I början av okto-ber installerade fartyget en kabelförgrening i Hangö, som en del av utvidgningen av sjökabelsystemet mellan Finland och Tyskland.

– När vi planerade det här jobbet bestämde vi att Tele-paatti själv skulle hämta kabeln från Frankrike. Lastningen i Calais tog fem dagar och hela resan tog drygt två veckor, säger Olli-Petteri Linnaluoto.

Innan man kom så långt var man dock tvungen att för-handla med kunden, göra upp planer och utrusta fartyget. I Hangö användes även annan utrustning och personal från Relacom.

Arbetet i Hangö krävde ändå inte så mycket extrautrust-ning som vissa andra uppdrag, ofta behöver man olika pon-toner, pråmar och rentav bogserare.

– I lagret finns det en robotkamera som man kan dyka med till 200 meters djup till exempel för att undersöka en kabel, säger Linnaluoto.

Operationen förbereds på den egna verkstaden

Telepaatti har jobbat åt både inhemska och utländska kun-der. Uppdraget på Ladoga var ovanligt eftersom Telepaatti troligen var det första utländska fartyget på Rysslands inre vattenvägar på närmare hundra år.

En nyligen genomförd operation i Estland tog tio veck-or. Man avlägsnade en gammal kabel från Sovjettiden och ersatte den med ett förband av tre elkablar och en fiberka-bel. Arbetet krävde specialutrustning som man fick plane-ra och bygga själva.

– Vi låg fyrpunktsförankrade med pråmar. Vi var tvungna att bygga en anordning för att kapa den gamla kabeln och en bana för att lägga de nya kablarna, förklarar Linnaluoto och visar samtidigt bilder på installationen, som närmast påminner om ett tivoli till sjöss.

Operationen i Estland såg ut att vara ganska arbetskrä-vande, men enligt personalen på Telepaatti kan de ibland ägna 95 procent av projektets totala tidsåtgång åt avtals-förhandlingar, planering och förberedelser.

Personalen på Telepaatti är riktiga proffs som garanterat kan erbjuda kunder som behöver kabelarbeten en komplett helhetslösning. ò

Kabeluppdrag kräver förberedelser


Från tanken till kommandobrygganPå Finlansds största tankfartyg M/T Stena Arctica får styrmansprakti kanten testa alla slags jobb.

Vem är du och på vilken skola studerar du?Jag heter Enni Lehtonen, kommer från Åbo och studerar tredje året på Yrkeshögskolan Novia.

Varför gav du dig in i sjöfartsbranschen och kände du till den sedan tidigare?Jag har drömt om branschen sedan barnsben. Vi har även haft några sjöfarare i släkten.

Hur trivs du med att arbeta ombord?Bra, det känns rentav som ett kall. Det är enkelt att vara ute till sjöss. Tidigare har jag seglat med till exempel Håkans, Bore och segelfartyget Albanus.

Hur tillbringar du fritiden ombord och i land?Kappsegling, långdistanslöpning, gym – jag gillar all slags idrott, men handarbetar också.

Har branschen och utbildningen motsvarat dina förväntningar?Det har kommit några överraskningar, men allting har rett ut sig. Branschen intresserar mig mycket och jag vill fortsätta.

Vem har du lärt dig mest av under praktiken?Överstyrman Eero Sarkalahti har ansvarat för min praktik. Praktiken har varit väldigt mångsidig. Jag har varit i barlasttanken, styrt med handroder, deltagit vid förtöjningar och sjövakter samt använt lastprogram. Jag vill tacka hela befälet och däcksbesättningen för en givande och händelse-rik praktik!

Var är du om fem år?Förhoppningsvis har jag en fast tjänst i däcksbefälet.

Är det här rätt bransch för dig?Det får tiden utvisa – jag hoppas det! ò

Nybörjare


E sa Lonka jäi taannoin eläkkeel-le valtakunnansovittelijan toi-mesta, mutta jatkaa Merimies-palvelutoimiston hallituksen puheenjohtajan vuoden 2017 loppuun asti.

– Järjestely suunniteltiin ja sovittiin vuonna 2015 siten, että jatkan tässä teh-tävässä kaksi vuotta, jotta MEPAn raken-nus saadaan valmiiksi. Luovutan puheen-johtajan nuijan vuodenvaihteessa Harri Hietalalle, Esa Lonka kertoi.

Hän alkoi suunnitella Linnankadun ton-tille uutta rakennusta yhdessä entisen toimitusjohtajan Martti Karlssonin kans-sa, kun vanhan talon toimitiloja oli jäänyt tyhjilleen päävuokralaisen konkurssin jäl-keen. Monien vaiheiden jälkeen vanha ta-lo purettiin ja uusi kiinteistö saatiin val-miiksi tämän vuoden kesällä.

Rakennus on ollut Esa Lonkan MEPA -historian merkittävimpiä asioita, mutta merenkulkuasiat ovat hänelle tuttuja jo 80 -luvulta lähtien. Valmistuttuaan oike-ustieteen kandidaatiksi vuonna 1972 on hän työskennellyt eri ministeriöissä mo-nissa tehtävissä.

– Olin pitkään Merimiesasiain neuvot-telukunnassa puheenjohtajana, ja hoidin merenkulun työlainsäädännön valmiste-lua ministeriöön, Lonka muisteli.

Hän pääsi tutustumaan MEPAan me-renkulun seminaareissa ja toimi myöhem-min Merimiespalvelutoimiston edustajis-tossa varapuheenjohtajana ja puheenjoh-tajana.

Mepa on upeassa kunnossa

Esa Lonka jättää hallituksen puheenjohtajan tehtävät tyytyväisin mielin. Talo on pystyssä ja palvelut kehittyvät ajan mukana.teksti: Pekka Karppanen kuvat: Sampsa Sihvola

Hallitustyötä hyvässä hengessä

Esa Lonka siirtyi MEPAn hallituksen pu-heenjohtajaksi vuonna 1999 Valto Järvi-sen jäätyä eläkkeelle. Suomalainen meren-kulku oli murroksessa – työpaikat väheni-vät ja liikenne keskittyi lähivesille.

– Joitakin kertoja olen joutunut MEPAn toimintaa perustelemaan eri yhteyksissä. Merenkulkijoiden erityisasema ja elinkei-non tukema rahoitusrakenne ovat olleet hyviä argumentteja todistella merimies-palveluiden olemassaoloa, Lonka kertoi.

Hallituksessa olevat merenkulkija- ja varustamopuolen järjestöt ovat tukeneet Merimiespalvelutoimistoa ja MEPA on it-sekin mukautunut muuttuneeseen toimin-taympäristöön kehittämällä palveluitaan. Henkilöstö on pienentynyt luonnollisen poistuman kautta.

Esa Lonka on voinut luottaa järjestön johtoon ja työntekijöihin ja voinut itse keskittyä hallintoasioihin ja MEPAn työn turvaamiseen.

– Toimintaa on säännelty kotimaan lainsäädännöllä sekä kansainvälisillä so-pimuksilla, joista viimeisin on Merityö-yleissopimus MLC 2006, Lonka kertoi.

Esa valmisteli myös vuoden 2007 meri-miespalvelulain, joka meni hänen esitte-lystään eteenpäin.

Toiminta pitää turvata

Merimiespalvelutoimiston tärkeisiin ra-hoituslähteisiin kuulunut lästimaksu pois-tui vuoden 2015 alussa. Tämän jälkeen MEPA on saanut Työ- ja elinkeinominis-teriön budjetista vuosittain lästimaksua vastaavan osuuden.

– Tästä tuli rahoitukseen yksi epävar-muustekijä lisää. MEPAn tulot ja samal-la toimintaedellytykset ovat hyvin paljon riippuvaisia Suomen lipun alla työsken-televien merenkulkijoiden määrästä, Esa Lonka tähdensi.

Linnankadun kiinteistöstä saatavat vuokratulot tuovat pitkällä aikavälillä li-säturvaa toiminnan rahoitukseen.

Esa kehuu MEPAn koneiston ja henki-löstön olevan nyt hyvässä iskussa. Paikal-leen ei kuitenkaan voida jämähtää – ajan hermolla pitää olla ja kehittyä sen vaati-musten mukaisesti.

– Täällä on tehty ja tehdään hyvää työ-tä. Nykyään pitää vaan olemassaolo an-saita joka päivä. Uskon, että mepalaiset kyllä tietävät, mitä tekevät, Lonka kiteytti.

Mies on nyt luopumassa kaikista luot-tamustehtävistään, joten aikaa jää enem-män mieluisalle purjehdusharrastukselle. Merimiespalvelutoimiston henkilökunta kiittää pidettyä puheenjohtajaa hyvästä yhteistyöstä ja toivottaa suotuisia tuulia!

MEPAn koneisto ja henkilöstö ovat nyt hyvässä iskussa ▶


E sa Lonka pensionerade sig nyligen från sin befattning som riksförlik-ningsman, men fortsätter som Sjö-mansservicebyråns styrelseordfö-

rande till utgången av 2017.– 2015 kom vi överens om att jag skul-

le fortsätta med uppdraget i två år, så att SSB:s byggnad skulle hinna bli färdig. Vid årsskiftet överlämnar jag ordförandeklub-ban till Harri Hietala, berättar Esa Lonka.

Han började planera en ny byggnad på tomten på Slottsgatan tillsammans med den förre verkställande direktören Martti Karlsson, eftersom lokaler i det gamla hu-set stod tomma efter att huvudhyresgäs-ten hade gått i konkurs. Efter många vän-dor revs det gamla huset och den nya fast-igheten färdigställdes i somras.

Byggnaden har varit ett av de största ärendena i Esa Lonkas SSB-historia, men sjöfartsfrågor är han bekant med sedan

80-talet. Efter att han tog juris kandidat-examen 1972 har han arbetat på olika mi-nisterier med många olika uppgifter.

– Jag var länge ordförande i delegatio-nen för sjömansärenden och skötte bered-ningen av sjöfartens arbetslagstiftning till ministeriet, erinrar sig Lonka.

Han bekantade sig med SSB på olika sjö-fartsseminarier och blev senare vice ord-förande och ordförande i Sjömansservice-byråns representantskap.

Styrelsearbete med god stämning

Esa Lonka blev SSB:s styrelseordföran-de 1999 när Valto Järvinen gick i pensi-on. Den finländska sjöfarten var inne i en brytningstid – arbetsplatserna minskade och trafiken koncentrerades till närliggan-de vatten.

– Ibland har jag varit tvungen att mo-tivera SSB:s verksamhet i olika samman-

hang. Sjöfararnas särställning och näring-ens finansieringsstruktur har varit bra ar-gument för att försvara sjömansservicens existens, säger Lonka.

Sjöfarts- och rederiorganisationerna i styrelsen har gett Sjömansservicebyrån sitt stöd och SSB har även själv anpassat sig till den förändrade verksamhetsmil-jön genom att utveckla sina tjänster. Per-sonalen har minskat genom naturliga av-gångar.

Esa Lonka har kunnat lita på organisa-tionens ledning och arbetstagare och själv kunnat fokusera på förvaltningsfrågor och på att trygga SSB:s arbete.

– Verksamheten har reglerats av fin-ländsk lagstiftning och internationella för-drag, varav den senaste är sjöarbetskon-ventionen MLC 2006, berättar Lonka.

Esa beredde också 2007 års sjömans-servicelag, som togs vidare på hans före-dragning.

Verksamheten måste tryggas

Lästavgiften, som har varit en av Sjömans-servicebyråns viktiga finansieringskällor, försvann i början av 2015. Sedan dess har SSB årligen fått kompensation ur arbets- och näringsministeriets budget som er-sättning för lästavgifterna.

– Det här blev ytterligare en osäkerhets-faktor i finansieringen. SSB:s intäkter och därmed verksamhetsförutsättningar är i hög grad beroende av hur många sjöfara-re som arbetar under finsk flagg, förkla-rar Esa Lonka.

Hyresintäkterna från fastigheten på Slottsgatan ger verksamhetsfinansiering-en ökad trygghet på lång sikt.

Esa menar att SSB:s maskineri och per-sonal är i god form. Vi kan dock inte luta oss tillbaka, utan måste hålla oss uppda-terade och utvecklas enligt rådande för-utsättningar.

– SSB har gjort och gör ett bra arbete. Numera måste man förtjäna sin existens varje dag. Jag är övertygad om att SSB-fol-ket vet vad de gör, sammanfattar Lonka.

Nu håller Esa på och avslutar alla si-na förtroendeuppdrag för att få mer tid över för sin angenäma hobby: segling. Sjö-mansservicebyråns personal tackar den omtyckte ordföranden för ett gott sam-arbete och önskar honom gynnsamma vindar! ò

SSB är vid god vigörEsa Lonka lämnar uppdraget som styrelseordförande med en nöjd känsla. Huset är uppfört och servicen utvecklas kontinuerligt.


Kustannukset pysyvät kurissa ja päästöt vähenevät.

H elsingin asiamiehen auto polttaa pa-himmillaan 3000 litraa bensaa vuo-dessa, kun MEPAn palveluita vä-litetään laivoille. Marraskuun lo-pulla saatiin uusi Nissan Leaf, jo-

ka kulkee sähköllä. Autoa voi ladata tavallisesta pistorasiasta tai erityisellä pikalatauksella. Auton takaluukun päällä on myös pieni aurinkokenno.

Auton luovutti Autokeskus Oy:n myyntipääl-likkö Pasi Kesti, jonka mukaan Leafista saadut kokemukset ovat olleet erittäin positiivisia. Vas-taava auto oli aikaisemmin koeajossa, ja MEPAn asiamiehet saivat ottaa siihen tuntumaa.

Palveluita sähköisesti

Tekijänoikeuksien vuoksi filmit ja kirjat pysyvät vielä pitkään fyysisinä. Taannoin Mepa järjesti e-kirjakokeilun, jossa 10 lukulaitetta kirjoineen lainattiin pääasiassa ulkona seilaaville laivoille. Menestys oli heikko. Toisaalta merenkulkijatkin joutuvat jo paljon tuijottamaan ruutua, joten fyy-sinen kirja puoltaa paikkaansa.

Nyt kuitenkin osa palveluketjusta on sähköis-tetty, kun kirjat toimitetaan sähköautolla laivoil-le. Merimiespalvelutoimisto kerää uudesta Nis-san Leafista käyttökokemuksia erityyppisistä matkoista. Tarkoitus on tulevaisuudessa laajen-taa MEPAn sähköautokantaa.

Testausta myös pidemmillä matkoilla

Sähköauto sopii hyvin lyhyisiin kaupunkiajoi-hin varsinkin, jos säilytyspaikalla voi ladata au-toa. Pidemmät matkat vaativat suunnittelua. ME-PAn asiamies Niklas Peltola on jo hoitanut laiva-palveluita sähköautolla Kotkan ja Hangon sata-miin asti.

– Etukäteen kannattaa ottaa selvää latauspai-koista esimerkiksi huoltoasemilla, ja rytmittää tauot ja ajot niiden mukaan, Niklas kertoi koke-muksistaan.

Toimintasäteeseen vaikuttavat tietenkin ajo-tyyli ja olosuhteet. Kovilla pakkasilla sähköau-

ton lämmittämiseen kuluu enemmän energiaa, mikä pienentää toimintasä-dettä. Auton mittaristosta voi tarkkail-la, kuinka pitkälle autolla pääsee en-nen seuraavaa latausta.

– On selvää, että tällä pitää ajaa ra-joitusten mukaan ja rauhallisesti. Niin pääsee pidemmälle, Niklas Peltola täh-densi.

Vähäpäästöisille ja täyssähköisille autoille on myös myönnetty muuta-mia etuja. Helsingin kaupunki antaa 50 prosentin pysäköintialennuksen, jos ajoneuvo täyttää kaupungin aset-tamat päästökriteerit. Länsimetron tu-lon myötä vajaakäytölle jääviä Länsi-

väylän moottoritien bussikaistoja osoi-tetaan jatkossa vähäpäästöisille autoil-le sekä jakeluliikenteelle.

Sähköautot lisääntyvät koko ajan ja kiinnostus niitä kohtaan on kasvussa, vaikka hankintahinnat ovat melko kor-keita. Akkujen kehitys ja latauspiste-verkoston laajeneminen varmasti tuo-vat lisää käyttäjiä. Kun volyymit kas-vavat, laskevat yleensä hinnatkin.

P.S. MEPA myy yhden kaksi vuotta vanhan Dacia -auton, jossa vielä teh-dastakuuta jäljellä. Merenkulkijoille annetaan erikoisalennus. Lisätiedot: [email protected] puh 0400 879 733

MEPAlle hankittiin sähköauto

Asiamies Niklas Peltola laittoi sähköauton lataukseen MEPAn parkkihallissa.

Ajotyyli ja olosuhteet vaikuttavat sähköauton toimintasäteeseen



Kostnaderna hålls nere och utsläppen minskar.

H elsingforsombudets bil förbrukar i vär-sta fall 3 000 liter bensin per år, när SS-B:s tjänster förmedlas till fartygen. I slu-

tet av november fick vi en ny, eldriven Nissan Leaf. Bilen kan laddas via ett vanligt eluttag el-ler med en särskild snabbladdare. På bilens bak-lucka finns även en liten solcell.

Bilen överlämnades av Autokeskus Oy:s säljchef Pasi Kesti, som menar att erfarenheter-na av Leaf är mycket positiva. SSB hade samma bilmodell på prov tidigare, så att ombudsmännen fick känna på att köra den.

Elektronisk servicePå grund av upphovsrätten kommer filmer och

böcker att kvarstå i fysiskt format länge till. Ny-ligen gjorde SSB ett försök med e-böcker, där 10 läsplattor med böcker lånades ut främst till far-tyg som är ute och seglar. Försöket blev ingen succé. Även sjöfarare tvingas stirra in i skärmar en hel del, så den fysiska boken fyller sin funk-tion.

Nu har en del av servicekedjan ändå blivit elektronisk eftersom böckerna levereras med el-bil till fartygen. Sjömansservicebyrån samlar in erfarenheter om den nya Nissan Leaf från olika typer av resor. Tanken är att i framtiden utöka SSB:s elbilpark.

Testas även på längre resor

Elbilen passar bra för stadskörning kortare sträckor, speciellt om bilen kan laddas där den står parkerad. Längre resor kräver planering. SS-B:s ombudsman Niklas Peltola har redan skött fartygsservicen med elbilen ända till Kotka och Hangö hamnar.

– Man bör i förväg ta reda på var bilen kan lad-das, till exempel på servicestationer, och anpas-sa raster och körningar efter dem, säger Niklas om sina erfarenheter.

Räckvidden påverkas givetvis av körstilen och körförhållandena. Vid sträng kyla går det åt mer energi till att värma upp bilen, vilket minskar

SSB har skaffat en elbil

räckvidden. På bilens instrumentpa-nel ser du hur långt du kan köra innan bilen behöver laddas.

– Med den här bilen måste man kö-ra lugnt och följa dess begränsningar. Då kommer man längre, förklarar Nik-las Peltola.

Bilar med låga utsläpp och bilar som enbart drivs med el har dessut-om några förmåner. Helsingfors stad ger 50 procent rabatt på parkeringsav-giften om fordonet uppfyller stadens utsläppskriterier. Bussfiler på Väster-leden som underutnyttjas i och med att Västmetron börjar trafikera kom-mer i fortsättningen att anvisas för bi-

lar med låga utsläpp och för distribu-tionstrafik.

Antalet elbilar ökar hela tiden och intresset för dem växer, trots att in-köpspriserna är tämligen höga. I takt med att batterierna utvecklas och laddningsstationerna blir fler, kom-mer användarna säkert att växa i an-tal. När volymerna ökar, sjunker oftast priserna. ò

P.S. SSB säljer en två år gammal Da-cia som fortfarande har fabriksga-ranti kvar. Sjöfarare får specialra-batt. Mer information: [email protected], tfn 0400 879 733.

Säljchef Pasi Kesti från Autokeskus överlämnade en ny Nissan Leaf till SSB:s verkställande direktör Sampsa Sihvola.



Mennyttä ja tulevaa KotkassaLokakuun viimeisenä lauantaina Kotkassa nähtiin monia merenkulun vaikuttajia. Merikeskus Vellamossa pidettiin seminaari Merenkäyttöä ja merenkävijöitä, jonka jälkeen juhlittiin Merimuseon tuki ry:n 20 -vuotistaivalta.

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen


Päivän ensimmäinen tapahtuma oli kunniakäynti jäänmurtaja Tarmon sankarivainajien muis-tomerkillä, jonka Suomen meri-

museon tuki ry ja Arctia Oy olivat kun-nostaneet. Kotkan satamassa olleeseen Tarmoon osui talvisodassa lentopomme-ja, joista yksi surmasi 39 ja haavoitti 14 miestä.

Vellamon auditorion seminaarissa mo-deraattorina toimi Arctia Oy:n henkilöstö-

johtaja David Lindström, joka siirtyy vuo-denvaihteessa Kotkassa toimivan Cursor Oy:n toimitusjohtajaksi. Cursor Oy vastaa Kotkan-Haminan seudun yritysneuvon-nasta, kehittämishankkeista sekä elinkei-no- ja matkailumarkkinoinnista.

Cursor on vahvasti mukana muun muassa HaminaKotkan sataman kehittä-misessä risteilyaluskohteeksi. Satama on sopivasti Pietarin ja Helsingin välissä – näissä kaupungeissa risteilyvieraat joutu-

vat jo kärsimään liikenneruuhkista. Men-neenä kesänä HaminaKotkan satamassa kävi noin 8600 risteilymatkustajaa.

Jäänmurtoa 1800 -luvulta lähtien

Arctia Oy:n viestintäpäällikkö Eero Hok-kanen korosti Suomen arktista osaamis-ta ja muistutti, että jäänmurtajahenkilös-tön taitoja on ylläpidettävä ja kehitettä-vä. Arctialla on monipuolista kokemusta myös offshore -toiminnasta eri puolilta

Kahtakymmentä toimintavuottaan juhlinut Suomen merimuseon tuki ry palkitsi ensimmäisen puheenjohtajansa Alpo Naskin.

▶VAPAAVAHTI FRIVAKT 4• 2017 21

maailmaa. Yhtiöllä on hyvät valmiudet öljyntorjuntaan.

– Arctialla on ratkaiseva rooli jäänmur-ron osaajien kouluttamisessa. Taitoja ei opita pelkästään koulun penkillä, vaan jäänmurtotyössä, Hokkanen tähdensi.

Arctia tekee jatkuvaa yhteistyötä lai-vanrakennusalan sekä tiedeyhteisöjen kanssa, mistä hyvänä esimerkkinä oli Arc-tic 100 -tutkimusmatka Luoteisväylän läpi monitoimimurtaja Nordicalla heinäkuussa.

Aalto-yliopiston tohtorikoulutettava Saara Matala kertoi arktisesta meritek-niikasta ja suomalaistelakoiden kehityk-sestä maailman johtavaksi jäänmurta-jien rakentajiksi. Kotimaan lisäksi aluksia on rakennettu Neuvostoliitolle/Venäjälle, Ruotsiin ja muutamiin muihin maihin. Jo-pa kaksi kolmasosaa maailman jäänmur-tajista on suunniteltu tai rakennettu Suo-messa.

Sähköä ja autonomiaa

Merenkulku on jo alkanut digitalisoitua. Monia hankkeita on käynnissä – mukana on myös Finnpilot, joka edeltäjäorganisaa-tioineen on hoitanut laivojen luotsausta jo vuodesta 1696.

– Finnpilot on vahvasti mukana kehi-tyksessä. Siirtymäaika esimerkiksi etä-luotsaukseen on pitkä. Varmasti tarjoam-me rinnakkain vanhaa ja uutta palvelua, Finnpilotin toimitusjohtaja Kari Kosonen kertoi.

Seminaarissa kuultiin lisäksi katsauk-set Rajavartiolaitoksen ja Merivoimien toi-minnasta ja kalustotilanteesta.

Meriliiton puheenjohtaja Mikko Niini piti mielenkiintoisen esityksen suomalai-sen merenkäytön historiasta sadan vuo-den ajalta. Parhaimpina aikoina 1970 -lu-vun puolessa välissä jopa 55 prosenttia Suomen ulkomaan kaupasta hoidettiin ko-timaisella tonnistolla.

Merenkulku ja meriteollisuus ovat luo-neet Suomesta merkittävän maan laivan-rakennuksessa ja talvimerenkulussa. Suo-men meriklusteri on kehityksen kärjessä.

– Meillä on jo nyt kaksi sähkökäyttöistä alusta; Paraisten ja Nauvon välillä kulke-va Elektra -lautta sekä Aurajoessa liiken-nöivä Föri, Mikko Niini kehui.

Pieni huoli Niinillä oli väylämaksupo-litiikan epävarmuudesta ja siitä, että 70 prosenttia alan volyymista kontrolloidaan ulkomailta.

Suomen meriklusteri kulkee kehityksen kärjessä

Seminaarin moderaattorina toiminut Arctia Oy:n henkilöstöjohtaja David Lindström siirtyy vuodenvaihteessa Cursor Oy:n toimitusjohtajaksi.


Den sista lördagen i oktober befann sig många av sjöfartens inflytelserika personer i Kotka. På Maritimcentret Vellamo hölls seminari-

et ”Merenkäyttöä ja merenkävijöitä”, om havets an-vändning och besökare. Därefter firades 20-årsjubi-leet för Merimuseon tuki ry – stödföreningen för Fin-lands sjöhistoriska museum.

Moderator för seminariet var Arctia Oy:s personal-direktör David Lindström, som vid årsskiftet blir verk-ställande direktör för Kotkabaserade Cursor Oy. Arc-tia Oy:s kommunikationschef Eero Hokkanen fram-höll Finlands arktiska kompetens och påminde om att färdigheterna hos personalen på isbrytarna mås-te upprätthållas och utvecklas.

Sjöfartsseminarium i KotkaSaara Matala, doktorand på Aalto-universitetet, be-

rättade om arktisk marinteknik och hur de finländska skeppsvarven har blivit världsledande på att bygga isbrytare. Finnpilots verkställande direktör Kari Ko-sonen berättade att Finnpilot är med och utvecklar digitaliseringen av sjöfarten. Övergången exempelvis till fjärrlotsning tar lång tid.

Sjöfartsförbundets ordförande Mikko Niini höll ett intressant föredrag om Finlands havsanvändning de senaste hundra åren. På seminariet gavs dessutom översikter över gränsbevakningsväsendets och ma-rinens verksamhet och utrustning. ò

Aalto -yliopiston professori Pentti Kujala lausui seminaarin päätössanat. Pienoismallinäyttelyyn tutustumisen jälkeen vuorossa oli Suomen merimuseon tuki ry:n juhla, johon yhdis-tyksen puheenjohtaja Kujala toivotti vieraat tervetulleiksi.

Kari Kososen johtama Finnpilot edeltäjäorganisaatioineen on hoitanut laivojen luotsausta jo vuodesta 1696.


S eminaarin avannut Alandia Va-kuutuksen toimitusjohtaja Tony Karlström kertoi yhtiön keräävän kokemuksia ja tietoja myös asia-

kasvarustamoilta, mikä edistää turvallisia menettelytapoja. Hän kertoi Alandian ole-van myös mukana ForMare -ohjelmassa, joka hyvinvoivien merenkulkijoiden myö-tä osaltaan tukee meriturvallisuutta.

Synteettisiä köysiä toimittavan Wil-hemsen Ship Servicen Account Mana-ger Lennart Lindroos ja Technical Mana-ger Ropes Dag-Erik Delgado kertoivat ris-keistä ja turvallisuuspuutteista laivoil-la korostaen merihenkilöstön merkitystä. Myös Alandia Vakuutuksen Claims Mana-ger P&I Johan Lång painotti inhimillisten virheiden välttämistä.

– Kiinnityskannella toimivien meren-kulkijoiden pitää tietää tehtävänsä, vaa-

ralliset alueet sekä huomioida työhön kes-kittyminen ja selkeä kommunikointi, Lå-ng puntaroi osaavan laivahenkilökunnan ominaisuuksia.

Hän kävi myös läpi muutamia kiinnitys-köysien katkeamisista johtuneita vakavia onnettomuuksia. Usein köydet olivat kulu-neita, vinssejä käytettiin väärin ja hinaa-jat oli päästetty pois liian aikaisin.

Käytännön kehitystyötä M/V FinlandiallaTallinna ja Helsingin väliä kulkeva Eckerö Linen Finlandia kiinnitetään laituriin kol-me kertaa vuorokaudessa. Aikataulu on tiukka, mutta turvallisuudesta ei tingitä.

– Aika on rahaa, mutta meillä on aina riittävästi aikaa tehdä asiat turvallisesti, laivan turvallisuusvastuuhenkilö, p Safe-ty Officer Janno Viiklepp tähdensi.

M/S Finlandialla pidetään kunnollisia suojavälineitä ja oikeita toimintamalleja erityisen tärkeinä. Yleensä pursimies kou-luttaa uudet kansimiehet ja huolehtii köy-sien ja vinssien kunnoista. Varustamo te-kee myös Alandia Vakuutuksen kanssa yh-teistyötä työturvallisuusasioissa.

Merenkulku on kansainvälinen ala – Janno Viiklepp muistutti turvallisuus-kulttuurin vaihtelevan suuresti maail-malla. Tämä näkyy paitsi eri maiden me-renkulkijoiden asenteissa, myös laivanra-kennuksessa.

Seminaariin osallistui satamahenki-lökuntaa, laivojen kansipäällystöä, sekä varustamoiden turvallisuushenkilöstöä. Alandia Vakuutus järjesti vastaavan ta-pahtuman Maarianhaminassa aiemmin tätä syksynä.

Turvallisia töijäyksiäAlandia Vakuutuksen seminaarissa Helsingissä käsiteltiin laivojen kiinnitystyötä ja siihen liittyviä riskejä. teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

M/V Finlandias Safety Officer Janno Viiklepp ansvarar för fartygets säkerhet.


Alandia Försäkrings verkställande direktör Tony Karlström invigde seminariet och berättade att bo-laget samlade in erfarenheter och

information även från kundrederierna, vil-ket främjar säkra arbetsmetoder. Han för-klarade att Alandia deltar i ForMare-pro-grammet, som genom att bidra till välmå-ende sjöfarare också främjar sjösäkerhe-ten.

Account Manager Lennart Lindroos och Technical Manager Ropes Dag-Erik Del-gado från Wilhelmsen Ship Service be-rättade om vanliga säkerhetsbrister om-bord och betonade de ombordanställdas betydelse. Även Claims Manager P&I Jo-

han Lång från Alandia Försäkring fram-höll hur viktigt det är att undvika mänsk-liga misstag.

– Sjöfararna som arbetar på förtöjnings-däck måste veta vad som är deras uppgift, känna till farliga områden, koncentrera sig på sitt arbete och kommunicera tydligt, beskrev Lång egenskaperna hos kompe-tent fartygspersonal.

Han gick också igenom några allvar-liga olyckor som inträffat för att förtöj-ningstrossar gått av. Det var vanligt att trossarna var slitna, att vinscher använ-des på fel sätt och att bogserare släpptes iväg för tidigt.

Praktiskt utvecklingsarbete på M/V FinlandiaEckerö Lines Finlandia, som går mellan Tallinn och Helsingfors, förtöjs vid kajen tre gånger per dygn. Tidtabellen är snäv, men man tummar inte på säkerheten.

– Tid är pengar, men vi har alltid till-räckligt med tid för att arbeta säkert, på-pekade Safety Officer Janno Viiklepp som ansvarar för fartygets säkerhet.

På M/S Finlandia anser man att det är oerhört viktigt med ordentlig skyddsut-rustning och rätt arbetsmetoder. Oftast är det båtsmannen som utbildar nya däcks-män och ser till att trossar och vinscher är i gott skick. Rederiet samarbetar med Alandia Försäkring kring arbetssäkerhet.

Janno Viiklepp påminde om att säker-hetskulturen varierar mycket världen över. Detta märks på attityderna hos sjö-farare från olika länder och på hur farty-gen är byggda.

I seminariet deltog hamnpersonal, däcksbefäl från fartygen och säkerhets-personal från rederierna. Alandia För-säkring arrangerade motsvarande eve-nemang i Mariehamn tidigare denna höst. ò

Säker hantering av förtöjningstrossarPå Alandia Försäkrings seminarium i Helsingfors diskuterades förtöjningen av fartyg och riskerna i samband med arbetet.

VAPAAVAHTI FRIVAKT 4 • 2017 25

Nelisenkymmentä näytteilleaset-tajaa oli mukana perinteisillä Aboa Maren järjestämillä messuilla. Kahden päivän aikana Auriga Centerin tiloissa tavattiin tuttuja merenkulkuihmisiä ja saatiin kuulla Shanty Singers -kuoron lauluja purjelaivojen aikakaudelta.

MEPA oli jälleen mukana omalla mes-suosastolla, jolla vieraili opiskelijoita, aktiivime-renkulkijoita sekä merimieseläkeläisiä.

– Oli mukava tavata reippaita opiskelijoita, joi-ta organisaatiomme toiminta ja palvelut kiinnos-

tivat kovasti. Samoin oli miellyttävää tutustua muihin näytteilleasettajiin, MEPAn hyvinvointivastaava Krista Lankila kehui tapahtuman tunnelmia.

Messuosastojen välinen verkostoin-ti toimi niin hyvin, että MEPA -ständiä emännöineet Martina Peltonen ja Päi-vi Seppälä vetivät perjantaiaamuna jumpan naapuriosastojen päivystäjille.

Turussa oli hyvin edustettuna laa-ja läpileikkaus koko Suomen meriklus-terista. Monet varustamot, meriteolli-suusyhtiöt ja oppilaitokset esittelivät toimintaansa. Messujen yhteydessä Merenkulkualan koulutus- ja tutki-muskeskus järjesti merenkulun ajan-kohtaisseminaarin. Winds of the Fu-ture -seminaarissa käsiteltiin muun

muassa laivojen automaatiota ja ope-rointia arktisilla alueilla.

Messuvieraat saattoivat myös tutus-tua Aboa Maren koulutustarjontaan, simulaattoreihin sekä vierailla Archi-pelago VTS - meriliikennekeskuksessa. Perjantai-illan päätteeksi oli perintei-den mukaisesti mahdollisuus osallis-tua Turun linnan kipparijuhliin.

Merenkulkumessut Turussa teksti ja kuvat: Pekka Karppanen


Ett fyrtiotal utställare deltog på den traditionella mässan som arrange-ras av Aboa Mare. Under två dagar på Auriga Center träffade vi bekanta från sjöfartsbranschen och lyssnade på kören Shanty Singers sånger från segelskeppens era.

SSB deltog återigen med en egen mon-ter, som besöktes av studerande, aktiva sjöfara-re och pensionerade sjömän.

– Det var roligt att träffa de energiska stude-rande som var mycket intresserade av organisa-tionens verksamhet och service. Likaså var det

Sjöfartsmässan i Åbotrevligt att lära känna de andra utstäl-larna, sade SSB:s hälsoansvariga Kris-ta Lankila om stämningen på evene-manget.

Nätverkandet mellan mässmontrar-na fungerade så väl att SSB:s monter-värdinnor Martina Peltonen och Päivi Seppälä höll ett gympapass för grann-montrarnas jourhavande på fredags-morgonen.

Hela Finlands sjöfartskluster var väl representerat i Åbo. Många rederier, marinindustriföretag och läroanstal-ter visade upp sin verksamhet. I sam-band med mässan ordnade Sjöfartens utbildnings- och forskningscentral ett aktualitetsseminarium om sjöfart. På seminariet, kallat Winds of the Futu-

re, diskuterades bland annat fartygs-automation och -operation på arktis-ka områden.

Mässbesökarna kunde också bekan-ta sig med Aboa Mares utbildningsut-bud, simulatorer och besöka sjötrafik-centralen Archipelago VTS. Som av-slutning på fredagskvällen kunde man anmäla sig till den traditionsenliga skepparfesten på Åbo Slott. ò


Ravintola Göranissa pidettyyn illanviettoon osallistui reilut parikymmentä maineikkaan varustamon merenkulkijaa. Hyvän ruuan ja seuran merkeissä lauantai-ilta kului joutuisasti.

T apahtuman järjestänyt Tapani Ojala odotti lokakuun puolessa välissä vie-tettyyn iltaan enemmänkin osallistujia.

– Monille tuli este, ja onhan Engshi-pillä seilanneita merenkulkijoita vielä työelämäs-säkin. Päivämäärä ei ehkä sopinut kaikille, Oja-la harmitteli.

Tunnelma oli silti lämmin ja mukava. Muka-na oli myös joitakin aktiivimerenkulkijoita, joil-ta kyseltiin hanakasti tunnelmia nykypäivän me-renkulusta.

Ruokailun jälkeen kuultiin Bengt Engblomin ja Pekka Karppasen pitämä esitys Engship -varus-tamon historiasta. Vanhat kuvat toivat mieleen monia muistoja, joita käytiin vielä läpi illan aika-na. Muutama merenkulkija oli myös tuonut omia kuva-albumeitaan selattaviksi.

Tapahtumassa muisteltiin menneitä seilauksia ja vanhoja kavereita. Välillä haalattiin ja maalat-

ENGSHIP SAILORIT TAPASIVAT TURUSSA

tiin, välillä käytiin maakaljoilla tai urheilemas-sa. Kuulumisia vaihdettiin puolin ja toisin. Toi-votaan, että mahdollisimman moni pääsee seu-raavaan tapaamiseen noin puolentoista vuoden päästä.

teksti: Pekka Karppanen kuvat: Sampsa Sihvola

MERIMIESURHEILIJOIDEN VARUSTAMO Rederi Ab Engship muistetaan merimiespiireissä menestyk-sekkäistä urheilusaavutuksista. Mestaruuksia ja pokaaleita löytyi sekä laivoilta, konttorista että merenkulkijoilta.

Varustamon alukset voittivat esimerkiksi laivajoukkueiden yleisurheilumestaruuden toistakymmentä kertaa ja usein joku Engshipin laivoista oli toiseksi paras. Klenodenilla ja Passadenilla oli 90 -luvulla kova keskinäinen kilpailu ja 2000 -luvun puolella Bravaden menestyi parhaiten.

Varustamon merenkulkijoista on valittu kaikkiaan viisi Vuo-den merimiesurheilijaa: Hilding Sundberg, Elina Varmola, Paavo Rauhala ja Jorma Huupponen. Varustamon myynnin jälkeen Engshipilla seilanneista merenkulkijoista Jyrki Sten-man ja Tapio Lehto saivat Vuoden merimiesurheilijan pal-kinnon ja Eero Matikainen palkittiin The Grand Sportsman of the Seven Seas -palkinnolla.


Drygt tjugotalet sjöfarare från det omtalade rederiet samlades på restaurang Göran. Lördagskvällen förflöt snabbt med god mat och i gott sällskap.

A rrangören Tapani Ojala förväntade sig ännu fler deltagare till kvällen som hölls i mitten

av oktober.– Många fick förhinder och vissa av sjöfarar-

na som har seglat med Engship är ju fortfaran-de i arbetslivet. Datumet kanske inte passade al-la, beklagade Ojala.

Stämningen var dock varm och trevlig. Några aktiva sjöfarare närvarade också och de fick ny-fikna frågor om dagens sjöfart.

ENGSHIPS SJÖMÄN TRÄFFADES I ÅBO

Efter maten höll Bengt Engblom och Pek-ka Karppanen ett föredrag om Engship-rederi-ets historia. Fotografierna väckte gamla minnen, som man fortsatte att prata om resten av kväll-en. Några sjöfarare hade tagit med sina egna fo-toalbum.

Under evenemanget mindes man tillbaka till dåtidens seglatser och kamrater. Ibland kånkade och målade man, ibland gick man i land för att ta en öl eller idrotta. Hela kvällen pratades det till höger och vänster. Vi får hoppas att så mån-ga som möjligt kan komma på nästa träff om un-gefär 1,5 år.

släkten engblom har sina röt-ter i Nagu och bedrev kustsjöfart re-dan på 1800-talet. Århundradet därpå fortsatte verksamheten med träskepp, varav ett användes av staten under kriget. På 1950-talet gick man in i stål-fartygens era och 1973 grundades Re-deri Ab Engship.

Till en början opererade rederiet med små styckegodsfartyg i norra Eu-ropa. Tonnaget växte successivt och utökades med roro-, bulk- och contai-nerfartyg. Engship förvaltade också andra redares fartyg.

I slutet av 1980-talet utvecklades Finlands sjöfartspolitik så att Engship och många andra rederier kunde be-ställa nybyggen. Staten krävde att be-sättnings- och driftkostnaderna kunde hållas på en sådan nivå att verksam-heten lönade sig på lång sikt. Ränte-stöd beviljades även för nybyggen som beställdes från utlandet.

Fartygen ingick kollektivavtal för småtonnage med arbetsmarknads-organisationerna, vilket förbättrade

verksamhetsförutsättningarna för de nya fartygen. Nybyggena trafikerade från Finland till Centraleuropa med långa befraktningsavtal.

Vid millennieskiftet förfogade Engs-hip över tre nya, stora roro-fartyg. Re-deriet hade totalt 15 fartyg och ca 400 anställda. År 2006 såldes Rederi Ab Engship. Köparen Rettig Group förvär-

Släkten Engships galeaser

Svan, Alexander, Muisto, Lydia, Apostol

Rederi Ab Engships egna fartyg

Hulda, Mona, Yvonne, Unden, Aiden, Frauden, Norden, Skanden, Norden2, Eden, Anden, Svanö, Najaden, Kleno-

den, Trenden, Winden, Smaragden, Passaden, Outokumpu, Borden, Gar-den, Bravaden, Traden, Transpara-den, Heralden, Serenaden, Estraden

Förvaltade fartyg

Envik, Aloa, Ann-Mari, Britt-Mari, Clary, Denise, Floria, Falcon, Marie

Laura, Aila, Linda, Sofia, Christina

vade samtidigt Bror Husell-rederiet till Bore Ltd.

År 2016 såldes Bore till det holländ-ska rederiet Spliethoff 2016, men rede-riet fortsätter att bedriva verksamhet som Bore Ltd. Av fartygen från Rede-ri Ab Engships tid finns Estraden, Bo-re Bank (Serenaden) och Bore Bay (He-ralden) fortfarande i Bores flotta. ò

Rederi Ab Engship

FARTYGSFÖRTECKNING


Arctian järjestämässä tilaisuudessa oli todellisen suuren juhlan tuntua ja moni toivoi tapaavansa uudelleen samoissa merkeissä.


Helsingin Wanha Satama -talos-sa tapahtuman avannut Arc-tian viestintäpäällikkö Eero Hokkanen kertoi yhtiön halu-

avan kunnioittaa menneiden sukupolvien työtä Suomi 100 -juhlavuoden merkeissä. Myös toimitusjohtaja Tero Vauraste kiit-ti eläköitynyttä jäänmurtajahenkilöstöä ja samalla tapahtuman järjestäjiä.

– Täällä on tiettävästi yli 140 henki-löä koolla, kertoi entinen sähkömies Ta-pio Nurminen, joka johtaa Merieläkeläis-ten keskusliittoa.

Hän oli suunnittelemassa tapahtumaa yhdessä Rauno Mutkan, Pekka Savikon ja Erkki Kotirannan kanssa.

Tilaisuudessa saatiin kuulla jäänmur-ron historiaa, nykypäivää ja tulevaisuu-

den näkymiä. Olemassa olevaan laivas-toon on investoitu ja tehty elinkaaripi-dennykset, mutta tonnistoa on uusitta-va vuoteen 2030 mennessä. Vuonna 2016 valmistunut Polaris uusine innovaatioi-neen on menestynyt hyvin. Kokeneet kip-parit ovat kehuneet sen jäänmurto-omi-naisuuksia.

Niin murtuivat jäätHienot ihmiset kohtasivat hienossa tapahtumassa. Arctia kutsui nykyisestä yhtiöstä ja sen edeltäjäorganisaatioista eläkkeelle jääneet työntekijät yhteiseen tapaamiseen. teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

Rauno Mutka, Jukka Siironen ja Reima Kalliomäki olivat hyvin tyytyväisiä Arctian järjestämään tapahtumaan. He pitivät nimikylttejä hyvinä, koska nimet seilauskavereiden tuppaavat ajan myötä unohtumaan.

▶VAPAAVAHTI FRIVAKT 4• 2017 31

– Homman jatkuvuus on turvattava. Kaluston lisäksi pitää huolehtia siitä, että meillä on osaavaa porukkaa myös tulevai-suudessa, Tero Vauraste tähdensi.

Vanhoja tuttuja tavattiin

Tilaisuuden tunnelma oli lämmin ja va-pautunut. Kaikki kehuivat ja kiittelivät Arctian toteuttamaa tapahtumaa. Nordi-casta eläkkeelle jääneet Jukka Siironen ja Reima Kalliomäki istuivat samassa pöy-dässä muistelemassa menneitä. Molem-mat olivat aktiivisia merimiesurheilijoita ja ovat edelleen kovassa kunnossa.

– Tämä on hieno tapahtuma – monta tuttua on nähty. Jonkun verran tuli pidet-tyä yhteyttä työkavereihin heti eläkkeelle jäämisen jälkeen, mutta pikkuhiljaa se hii-pui. Tämän myötä ehkä aktivoituu uudel-leen, Jämsässä asuva Reima pohti.

Iltapäiväkahvien jälkeen porukka siirtyi busseilla jäänmurtajalaiturille, jossa saa-

tiin tutustua Arctian kelluvaan konttoriin sekä uuteen Polaris -jäänmurtajaan.

Ilmassa oli todellisen suuren juhlan tuntua ja moni toivoi tapaavansa uudel-leen samoissa merkeissä.

– Kysyntä tällaisille tilaisuuksille on ko-va ja varmaan tästä vielä kovenee. On aja-teltu, että seuraavaksi mentäisiin risteilyl-le, Tapio Nurminen suunnitteli.

Omassa puheenvuorossaan hän kiit-ti Arctiaa ja yhtiön toimitusjohtajaa koko seniorihenkilökunnan puolesta.

Botnicassa seilannut Juha Rautakorpi saapui paikalle Valkeakoskelta. Meren-kulkijoita hän on eläkkeellä tavannut Kotkan meripäivällä ja tamperelais-ten merikapteenien Buffalo-klubin kokoontumisissa. Suunnitelmissa on myös seuraava Nielsen -risteily – mies kipparoi aikoinaan Peteriä ja Keloa, ja seilasi perämiehenä muun muassa White Rosella.

Eero Saastamoinen työskenteli aikoinaan Apu- ja Otso -jäänmurtajissa sekä luo-taustöissä. Hän saapui Arctia -tapaamiseen Keuruulta ja majoittui poikansa luona Korsossa. Hän laskeskeli tavanneensa kymmenkunta tuttua.


I byggnaden Wanha Satama i Helsing-fors invigde Arctias kommunikations-chef Eero Hokkanen evenemanget

och berättade att bolaget ville hylla tidi-gare generationers arbete under Finlands 100-årsjubileum. Även verkställande di-rektör Tero Vauraste tackade den pensio-nerade isbrytarpersonalen och samtidigt evenemangarrangörerna.

Vid tillställningen deltog ca 140 perso-ner som fick information om isbrytning-ens historia, nutid och framtidsutsikter.

Rauni Söderlund kehui tilaisuutta ja kertoi tavanneensa ainakin kolmekymmentä tuttua. Botnicasta eläkkeelle jäänyt Rauni on tavannut vanhoja merenkulkijoita ravintola Salven merimiesilloissa ja on kerran osallistunut Nielsen-risteilyyn.

Isbrytarmännens festArctia bjöd in tidigare anställda som gått i pension från det nuvarande bolaget och företrädarorganisationen till en gemensam träff.

Efter eftermiddagskaffet åkte deltagarna med buss till isbrytarkajen, där de fick be-kanta sig med Arctias gungande kontor och den nya isbrytaren Polaris. Det råd-de verkligen feststämning under dagen och många önskade att man kunde träf-fas igen. ò


Vapaavahdin pakinoitsija Timo Sylvänne on seilannut radiosähköttäjänä 1970- ja 80 -luvuilla ja tehnyt aktiivista yhteistyötä MEPAn kanssa aina merimiesslangisanojen keräilystä lähtien. Hän tallentaa merenkulun lähihistoriaa ylläpitämälleen www.aanimeri.fi -sivustolle.

suomalaisille lienee tullut tutuksi slussi-sana Ruotsin pääkaupungin ”Slussenin sisseistä”. Tukhol-man keskustassa olevan Slussenin siltojen alla majai-li puoli vuosisataa sitten Suomesta saapuneita turva-paikanhakijoita. Ruotsalaisille he eivät olleet terve-tulleita. Mamut olisivat saaneet puukkoineen ja pun-tareineen palata sinne, mistä olivat tulleetkin.

Suomeen ensimmäisiä slusseja eli sulkukanavia värkkäiltiin jo lähes viisisataa vuotta sitten. Saimaan kanava lienee tunnetuin suomalaisille, mutta sisäve-sillä on kymmenittäin muitakin sulkukanavia.

Ruotsalaisiin kanaviin pääsi suomalaiset meren-kulkijat tutustumaan pikkulaivoilla, jotka mahtuivat kulkemaan Götan kanavassa. Sisään Tukholman ete-läpuolelta Söderköpingistä kohti sisämaan suuria jär-viä. Ulos Göteborgissa, missä oli meri vastassa.

Göteborgista etelään löytyy suurillekin valtame-rilaivoille rakennettu Kielin kanava. Itämeren poh-jukassa Kielin kaupungissa sisään. Elbe-joen suulla Brünsbuttelissa ulos Pohjanmerelle. Merenkulkijoille kanavan lisäksi olivat tuttuja kanavan sipsut. Keuh-koja ja maksaa tuhoavien tuotteiden lisäksi edulli-sesti ostettiin nauhureita, radioita, kelloja ja muuta tarpeellista. Kotimaassa suuren maailman tuomisia maalaiset ihaillen ihmettelivät.

SlussejaAikanaan laivan päällikkö päätti, ajettiinko Kie-

lin kanavasta vai kierrettiinkö Skagenin ympäri. Pää-töksiin vaikuttivat aikataulut kuin myös sääennus-teet. Pohjanmeren pahimpia pauhuja saattoi olla hy-vä karttaa ajamalla kanavan läpi. Toisaalta kanavas-sa perittiin rahaa. Sittemmin varustamoissa alettiin

käyttää ulkopuolisia reittiopastajia, joitka lähettivät sähkeillä hyvinkin pikkutarkat ajo-ohjeet.

Englantiin ajavat oppivat tuntemaan jokisuiden sa-tama-altaiden sulkuportit. Jottei korkean vuoroveden vuoksi laivat makaisi pohjassa laskuveden aikaan, oli altaat eristetty suluilla varsinaisesta joesta. Niinpä satamaliikenne kulki vuorovesien mukaan. Jos laiva oli Englannin Manchesteriin matkalla, riitti täkkäreil-lä töijäämistä, ennenkuin kanavan kaikki viisi sulkua oli päästy läpi.

Satamaliikenne kulki vuorovesien mukaan, altaat oli eristetty suluilla joesta.


http://www.aanimeri.fi

Slusseja

ehkäpä harvemmille on tiedossa espanjalai-sen Quadalquivir-joen slussi Sevillan kaupungissa. Paikallinen Astilleros Espanoles-telakka rakensi siel-lä 70-luvulla Henry Nielsenin hoitoon 17 kuivarahti-laivaa. Neitsymatkojen lisäksi kanavan läpi ajettiin sevillalaisia myöhemmin myös vuositelakointiin.

Vanha tietokilpailun knoppikysymys kuuluu:”-Mihin ilmansuuntaan ajetaan, kun Karibianmereltä mennään Panaman kanavan kautta Tyynellemerel-le”. Colonin päässähän on Gatun slussit. Sitten aje-taan Gatun-järveä ja kaivettua kanavaa, kunnes tul-laan Miraflores slusseille Balboaan. Molemmissa päis-sä voitiin suluttaa rinnakkain kaksi laivaa. Joko eri

suuntiin kulkevia, tai samaan suuntaan matkaavia. Kanavahan oli siitä erikoinen, että sähköveturit kis-kovat laivat sulkuportteihin. Kaksi veturia ahterissa, kaksi föörissä. Juu, ilmansuunnista ja tietokilpailuis-ta kiinnostuneet löytävät kanavan suunnan kartasta.

Niin tärkeä on Panavan kanava, että sitä on vii-me vuosina laajennettu suuremmille laivoille, jolloin kapasitetti kaksinkertaistuu. Uudessa järjestyksessä kuuluu veturit jätetyn pois. Niinpä on saatu lukea uu-tisia laivojen törmäilyistä slussien seinämiin ja run-kopolootuja on ruttaantunut.

saint lawrence seaway vie Pohjois-Atlantilta USA:n ja Kanadan suurille järville. Aluksi on pitkä jo-kimatka, mutta jo Montrealin kohdalla täkkärit pää-sevät norjistamaan naruja ensimmäisissä slusseissa. Töijäyskuntoa vaaditaan Wellandin kanavassa, mis-sä ohitetaan Niagaran putous. Ontariojärveltä laiva kiipeää kahdeksan slussin kautta sata metriä ylös-päin Eriejärvelle. Tässä noin puolen vuorokauden ru-peamassa saattaa osalla laivaväestä olla mahdollis-ta poiketa Kanadan ja USA:n rajalle ihmettelemään Niagaran putouksia. Eikä laivaan palatessa tarvitse laakonkia viritellä. Laivat on mitoitettu kuin lapanen käteen.Passaa astua slussin reunalta suoraan täkille.

Euroopan Unioni on ymmärtänyt vesiliikenteen tärkeyden ja luonut sille oman strategiansa. Tätä strategiaa Suomessa eri etujärjestöt ja valtaapitävät vastustavat. Suomessa tavarankuljetus halutaan teh-dä kalliisti maitse rekoilla ja junilla. Sisävesiliikenne säästäisi maanteitä, energiaa, työvoimaa ja vähentäi-si ilmansaasteita. EU-strategian vastaista toimintaa perustellaan kuitenkin EU-direktiiveillä. Suomalaiset virkamiehet omilla direktiivitulkinnoillaan määräile-vät sisävesivarustajille uusia kustannuksia, jotta vä-häinenkin liikenne loppuisi. ò


lähes kaikki Merimiespalvelutoimiston kirjat ja filmit on luetteloitu tietokantaan, ja niitä voi selata ja varata ne-tistä

Verkkokirjastoon pääsee MEPAn kotisivuilta tai suoraan osoitteeseen: https://mepa.verkkokirjasto.fi . Etusivulta voi valita kieleksi suomen, ruotsin tai englannin. Kirjautumis-ta ei tarvita, vaan varauksia voi alkaa heti tehdä.

Palvelusta näkee heti, onko joku kirja vapaana tai lainas-sa. Mikäli varattu kirja sattuu olemaan lainassa jossain toi-sessa laivassa, pyritään se kohtuullisen ajan kuluessa ha-kemaan pois normaalin laivakäynnin yhteydessä ja toimi-tetaan varaajalle.

Suosittelemme verkkokirjaston käyttöä kaikille. Se so-pii erityisen hyvin sellaisille laivoille, jotka eivät liikennöi MEPAn yleisiin toimipisteisiin tai yhdysmiesten satamiin. Taannoin esimerkiksi Wasa Express tutustui palveluun ja laivan miehistölle saatiin toimitettua toivekirjoja.

Kirjasto

MEPAn verkkokirjaston käyttö kasvussa

MEPAn asia-mies Martina Peltonen esit-telee M/T Stena Arcticalla Sami Marttiselle verkkokirjaston käyttöä.

nästan alla Sjömansservicebyråns böcker och filmer finns katalogiserade i databasen och kan reserveras på nä-tet.

Du kommer till nätbiblioteket via SSB:s webbplats eller direkt på adressen https://mepa.verkkokirjasto.fi. På första sidan väljer du finska, svenska eller engelska som språk. Du behöver inte logga in utan kan börja göra reservatio-ner direkt.

I tjänsten ser du direkt om en bok finns inne eller är utlå-nad. Om boken du vill reservera är utlånad till något annat fartyg försöker vi hämta den inom rimlig tid i samband med det vanliga fartygsbesöket och levererar den sedan till dig.

Vi rekommenderar alla att använda nätbiblioteket. Det passar extra bra för fartyg som inte trafikerar SSB:s vanli-gaste verksamhetspunkter eller kontaktpersonernas ham-nar. Nyligen bekantade sig till exempel Wasa Express med tjänsten och SSB levererade böcker enligt besättningens önskemål till fartyget.

Användningen av SSB:s nätbiblio-tek ökar


https://mepa.verkkokirjasto.fi

https://mepa.verkkokirjasto.fi

T uottelias pariskunta Helena Lyly-harju ja Kari Martiala ovat saaneet valmiiksi upean teoksen. Lopussa

on hienoja reseptejä, mutta varsinaisesti kysymyksessä on enemmän tietoja his-toriakirja, kuin pelkästään ruokakirja. Pa-rasta pöytään on ollut melkoinen ponnis-tus tekijöiden päätoimien ohella. Toimit-

Parasta pöytään Suomalaisen gastronomian historia

taja Kari Martiala tuottaa sisältöä moneen eri mediaan ja keittiömestari Helena Ly-lyharju seilaa M/S Finnmill -aluksella stuerttina.

Kirjaa varten he matkustelivat paljon, tekivät haastatteluja ja keräsivät aineis-toa. Esimerkiksi viime keväällä pariskun-ta ajeli samaan aikaan Lapissa, kun me-palaiset kävivät Ylläksellä. Tuloksena on mahtava katsaus suomalaiseen ruokakult-tuuriin.

Kirja kuuluu Suomi 100 -hankkeisiin ja painottuu itsenäisyyden ja sotien jälkei-seen aikaan – toki tietoa löytyy varhai-semmiltakin ajoilta. Tarinat presidenttien ja valtiovieraiden makumieltymyksistä ovat mielenkiintoista luettavaa, samoin maineikkaiden ravintoloiden historiat.

Lylyharju ja Martiala tuntevat meren-kulun hyvin, ja tietenkin kertovat alan ruokahistoriaa merimiesravintola Salves-ta lähtien. Laivoilta tuttu voileipäpöytä on katettu ensimmäisen kerran jo 1830 -lu-vun lopulla, kun Furst Menschikoff -mat-kustajahöyrylaiva liikennöi Turusta Tuk-holmaan.

Ruotsinlaivoilla moni vanhemman pol-ven suomalainen on ensimmäistä kerto-ja tutustunut kansainvälisiin herkkuihin,

kuten äyriäisiin. Seisova buffet- pöytä tai voileipä/saaristolaispöytä kuuluvat edel-leen autolauttojen suosituimpiin palve-luihin, joskin a la carte -ravintoloilla on myös laivoilla uskollisia asiakkaita. Ny-kyään esimerkiksi Silja Linen laivassa ku-lutetaan 2600 kg lohta ja 900 kg perattu-ja katkarapuja.

Usein ihastellaan muiden maiden ruo-kakulttuuria ja makuja, mutta nyt täy-tyy todeta, että ei suomalaisten ravinto-loiden tai kokkien tarvitse hävetä. Kirjaan on haastateltu kymmeniä Suomen gastro-nomiaa kehittäneitä huipputekijöitä. Kat-tavasti kuvitettu kirja antaa loistavan ku-van suomalaisesta ruokakulttuurista.

Parasta pöytäänSuomalaisen gastronomian historiaTekijät: Kari Martiala, Helena LylyharjuKustantaja: Gummerus 2017, 264 sivua, ISBN 9789512404124

FÅA:n S/S Ariadnen Smörgåsbord -menu 1930 -luvulta


Kirjasto

i slutet av november hölls pub-liceringstillfället för den 29:e årsskriften på Ålands sjöfartsmuseum. Ålands Nauti-cal Club r.f. och Stiftelsen Ålands sjöfarts-museum lät trycka den 176-sidiga skriften, som också uppmärksammar Finlands 100 år av självständighet.

Skriften handlar om den åländska sjö-fartens ärorika historia och består av ar-tiklar skrivna av lokala amatörer och experter med intresse för sjöhistoria. His-torien är en fantastisk resurs för bokpro-duktion, vilket märktes på den fullsatta salen vid publiceringstillfället.

På segelskeppens tid höll sjöfararna kontakten med familjen brevledes. Det var verkligen intressant att läsa Åke Liewen-dahls brev till sin familj under andra vär-ldskriget. Liewendahl har seglat med må-nga åländska fartyg och var styrman på segelfartyget Pamir när myndigheterna på Nya Zeeland tog fartyget i beslag 1941.

Skriften innehåller många berättel-ser om åländska fartyg och besättnings-män i storm och stiltje. I Anna Grönholms

artikel Garnet Hill och Lucipara hittade jag information som var ny för mig. Un-der Finlands självständighetsår 1917 mis-te de åländska rederierna sammanlagt 13 stora segelfartyg. På två av dessa förlus-ter fanns timmerman Juho Koivisto, far till den i våras framlidne presidenten Mauno Koivisto.

Heidi Viktorsson och Lars-Erik Eriksson går i sin artikel igenom de åländska farty-gen och deras utveckling under hundra år. Efter första världskriget började man gå över till maskindrivna fartyg, men så sent som 1949 gjordes de sista Australienresor-na med Gustaf Eriksons segelfartyg.

Viktorssons och Erikssons artikel in-nehåller faksimilupplagor av Ålands farty-gslistor. Den första fartygslistan från själ-vständighetstiden publicerades i tidnin-gen Åland 1919. Listan innehöll också be-fälhavarens namn och fartygets position.

Sjöhistorisk årsskrift för Åland är san-nerligen ett bra läspaket för alla som är intresserade av sjöfart och sjöhistoria. Publiceringstillfället varje höst är ett ef-

terlängtat evenemang som samlar bran-schfolk från Åland, Sverige och Finland. På evenemanget höll även Lars Westerlund ett föredrag om krigstidens sjöfart på tys-ka Transportflotte Speers befraktning.

Sjöhistorisk årsskrift för Åland 2016–2017 text: Pekka Karppanen

Sjökapten Yngve Gustafsson skrev en artikel om Mattias Emil Mattson till årsskriften. Matsson seglade som befäl-havare och drev en proviante-ringsfirma i Viborg.

Sjöhistorisk årsskrift för Åland 2016–2017Utgivare: Ålands Nautical Club r.f., Stiftelsen Ålands sjöfartsmuseum


text: Pekka Karppanen

det har skrivits flertalet böcker om den fyr-mastade barken Herzogin Cecilie, som förliste 1936. Hertiginnan och kaptenskan som utkom i början av hösten innehåller dock fina fotografier som aldrig ti-digare har publicerats. Pamela, hustrun till det beröm-da fartygets kapten Sven Eriksson, var journalist och fotograferade även mycket.

För några år sedan hittade parets dotter Freya Dar-by en resväska som hade tillhört hennes mor och som innehöll brev och negativ. Pamela fotade med en kva-litetskamera, så av de välbevarade negativen har man lyckats framkalla en storslagen bildberättelse om li-

merenkulkijoiden keskuudessa legendaariseksi laivaksi mielletään yleis-immin White Rose, Tornator tai Herakles. Kaikkien suomalaisten laivalegendaksi on muodostunut GTS Finnjet, joka kulki me-rillä vuosina 1977 – 2008. Juha Pokin uu-tuuskirja ei ainakaan kavenna maineik-kaan matkustaja-autolaivan hohtoa, pä-invastoin.

Suomalaisen laivanrakennuksen tai-donnäyte joutui talousvaikeuksiin varsin nopeasti kohonneiden polttoainekustan-nuksien vuoksi. Turbiinien lisäksi aluksel-le asennettiin dieselsähköiset koneet 1980 -luvulla. Finnjet siirtyi samalla vuosikym-menellä Finnlinesilta Silja Linelle jatkaen

GTS FINNJET Itämeren superkulkijavarsin menestyksekkäästi 2000-luvun alkuun asti.

Aika tuntui ajaneen Finnjetin ohi ja Baton Rougen asuntolaivakomennuksen jälkeen alkoi hidas matka romuttamolle, minkä aikana alusta yritettiin vielä pelas-taa. Monista yrityksistä huolimatta Finn-jet mureni hiljalleen rautaromuksi Alan-gissa.

Juha Pokin hyvin kuvitettuun kirjaan on saatu materiaaleja ja muistoja monil-ta tahoilta. Matkustajat kertovat koke-muksistaan ja arkistojaan ovat penkoneet myös muutamat merenkulkijat, kuten Juk-ka Huotari ja Juhani Puonti, joka oli laivan viimeinen suomalainen konepäällikkö.

Juha Pokki, GTS FINNJET Itämeren superkulkija (Viipalemediat Oy), 237 sivua ISBN: 978-952-68543-1-1, hintaluokka: 27 EUR

vet ombord på ett segelfartyg på 1930-talet. Ålands sjöfartsmuseum har bidragit med ytterligare bilder till boken.

Texten är skriven av Finlandiavinnaren och mång-faldigt prisbelönade Ulla-Lena Lundberg, som är mycket insatt i Ålands segelfartygshistoria.

Ulla-Lena Lundberg: Hertiginnan och kaptenskan, Herzogin Cecilie och hennes krets, 200 sidor, ISBN 978-952-333-083-2, prisklass 30 EUR.

Hertiginnan och kaptenskan

På Kotka sjömanscenter finns en modell av Herzogin Cecilies haveri som är byggd av båtsman Börje Isaksson.


Espanjan kielikurssi Malagassa teksti ja kuvat: Jukka Lindell

Mepan espanjan alkeiskurssit vetivät keväällä salit täyteen sekä Turussa että Helsingissä. Jatkokurssikin oli täynnä, joten järjestimme intensiivikurssin Malagassa lokakuun alussa.


E dellisen vuoden pilottikurssis-ta otettiin opiksi muun muas-sa asuntojen, aikataulujen, oh-jelman ja pääsyvaatimusten suhteen. Mukana oli kymme-nen merenkulkijaa, kaikki sil-

miinpistävän korkeasti motivoituneita. Kaikki olivat opiskelleet kieltä aiemmin, joko Mepan kursseilla tai muualla. Tämä oli pohjavaatimuksena, jotta kurssi saatiin pidettyä mielekkäänä kaikille.

Merenkulkijat viettivät Malagassa noin viikon, oppitunteja ja järjestettyä ohjel-maa oli viitenä päivänä. Asuimme kahdes-sa vuokrakämpässä hyvin paikallisessa Marmolesin kaupunginosassa, aivan kes-kustan ja kuivan joenuoman tuntumassa.

Espanjalaiseen tyyliin aloitimme opis-kelun aamuisin kymmeneltä, opiskelimme tiukasti yhteen, kahteen saakka, jonka jäl-

keen kävimme lounaalla jossain lähiseu-dun paikalliskuppiloista. Jokainen teki läk-synsä oman valintansa mukaan joko ilta-päivällä tai illalla, jotkut jopa aamun var-haisina tunteina. Myös rantalukemisena oli joskus Fantastico1-kirjoja.

Iltapäivät ja illat olivat vapaata, mo-net viettivät aikaa rannalla, linnoituksel-la, kaupungilla, kämpillä tai mukavilla an-dalusialaisilla kaduilla. Joskus käytiin il-lalla syömässä yhdessä, useimmin pikku-porukoissa.

Monet opiskelivat keittiön pöydän ää-ressä yömyöhään joka päivä. Mepan es-

panjankursseilta tuttu opettaja Carina Chela veti tunnit rentoon, mutta jämäk-kään tyyliinsä. Jokainen sai tasonsa mu-kaista opetusta, tunnelma oli intensiivi-nen ja iloinen koko viikon. Ryhmä viihtyi hyvin yhdessä, jokaisella oli oma paikkan-sa siinä ja oma tapansa hoitaa asioita.

Viikko hujahti nopeasti, toiseksi vii-meisenä iltana kokoonnuimme piknikil-le puistoon ja siitä jatkoimme tyhjenty-neelle rannalle. Laulu raikasi, jotkut kä-vivät iltauinnilla, kitara soi ja ryhmä oli yhdessä. ò

Espanjan kieltä opiskeltiin Malagassa sekä luokka-huoneessa, kahviloissa että rannalla. Missä kitara rämisee, siellä mepakurs-silaiset hengailee.


Talven 2018 kursseja Tammikuu 201811.1. Näyttelykäynti Kiasmassa, Helsinki15–17.1. Ruotsin kertauskurssi, Turku18.1. Tutustuminen Hot Yogaan, Helsinki25.1 Tutustuminen Hot Yogaan, Turku29–31.1. Luova kirjoittaminen, Turku

Helmikuu1.2. Tutustuminen kiipeilyyn, Turku5–7.2. Köysityökurssi, Turku8.2. Tutustuminen kiipeilyyn, Helsinki12–14.2. Espanjan alkeet, Turku26–28.2. Espanjan alkeet, Helsinki

Maaliskuu14–16.3. Italian alkeet, Hki19–21.3. Espanjan jatko 1

Huhtikuu23–25.4. Espanjan jatko 2

Lisää ajankohtaista tietoa kursseista: http://mepa.fi/fin/palvelut/kurssit/

tai kurssisihteeri Jukka, puh: 010 349 3105, [email protected]

Sjömansservicebyråns kurserSSB arrangerar mångsidiga möjligheter till studier och fritidssysselsättningar och att bekanta sig med nya saker. Målsättningen är att kursdeltagarna skall få impulser till att utveckla sig själv och använda fritiden meningsfullt ombord och i land.

Kurserna är öppna för sjöfarare med rätt till SSB:s service. För undervisningen ansvarar professionella vuxenutbildare inom olika branscher.

OBS! I Meddelande fältet kan du meddela oss om du behöver logi, eventuella mat-allergier, logi önskemål och övrigt vi bör observera.

Information

Jukka Lindell, +35810 349 3105, [email protected]


http://mepa.fi/fin/palvelut/kurssit/



Hakulomake on auki 3.–31.1.2018 MEPAn kotisivuilla osoitteessa: www.mepa.fi/formare

Menestyksekästä ohjelmaa toteu-tetaan nyt yhteistyössä uuden työ-terveysyhtiö Maresanin kanssa. Ma-resanin tavoitteena on lisätä työter-veyshuollon vaikuttavuutta uusimpia etäteknologiaratkaisuja hyödyntäen. Merimiespalvelutoimiston ja Merimie-seläkekassan yhteisprojektina alka-

Ansökan är öppen 3–31.1.2018 på SSB:s webbplats www.mepa.fi/formare

Det framgångsrika programmet ge-nomförs nu tillsammans med det nya företagshälsovårdsbolaget Maresan. Maresan strävar efter att göra före-tagshälsovården mer effektiv genom att använda den senaste distanstek-niken. ForMare började som Sjömans-servicebyråns och Sjömanspensions-kassans gemensamma projekt, men finansieras numera även av försäk-ringsbolaget Alandia och de delta-gande rederierna. Deltagarna beta-lar en självriskandel. ForMare genom-förs i nära samarbete mellan Sjöman-

KOHTI PYSYVÄÄ ELÄMÄNTAPAMUUTOSTAForMare 2018 käynnistyy maaliskuussa.

neen ForMaren rahoittajia ovat nykyi-sin myös vakuutusyhtiö Alandia, mu-kana olevat varustamot sekä osallistu-jat itse omavastuuosuudella. ForMare toteutetaan läheisessä yhteistyössä Merimieskirkon, Maresan Oy:n, kunto-testaus- ja valmennuspalveluja tuotta-va R5 Athletics and health:in sekä am-mattikorkeakoulu Arcadan kanssa.

MOT EN BESTÅENDE LIVSSTILSFÖRÄNDRINGForMare 2018 startar i mars.

skyrkan, Maresan Oy, R5 Athletics and health som erbjuder konditionstester och träningstjänster samt yrkeshög-skolan Arcada.

Sista ansökningsdag 31.1.2018

ForMare är ett unikt hälsoprogram för sjöfarare. Den förebyggande model-len som använts sedan 2014 upprätt-håller och förbättrar arbetsförmågan och främjar en bestående livsstilsför-ändring.

Viimeinen hakupäivä 31.1.2018

ForMare on ainutlaatuinen merenkul-kijoille räätälöity hyvinvointiohjelma. Vuodesta 2014 käytössä ollut ennalta-ehkäisevä malli ylläpitää ja parantaa työkykyä sekä tukee pysyvää elämän-tapamuutosta.


http://www.mepa.fi/formare

http://www.mepa.fi/formare

P äivä aloitettiin keilakisalla, jossa osallistujat ja MEPAn oma, hie-man ruosteinen, keilajoukkue pääsivät ottamaan mittaa sekä

toisistaan että itsestään. Yksi rata oli va-rattu kilpasarjalle ja neljä haastesarjalai-sille. Keilakisa kamppailtiin hyvässä hen-gessä toisia kannustaen. Välillä heräsi epäilys keilaradan kaltevuudesta puolel-le tai toiselle – mikä muu selittäisi keila-pallon joutumisen toistamiseen ränniin?

Pienen alkukankeuden jälkeen myös MEPAn keilanoviisit pääsivät kiinni la-jiin ja aika lensi sen jälkeen siivillä. Kil-pasarjan kirkkaimpaan kärkeen kipusi Ju-ha-Matti Peräntie pisteillä 857, kun taas haastesarjan parhaaksi ylsi Aimo Tapo-

nen pisteillä 535. MEPA palkitsi voittajat tuotepalkinnoilla, minkä lisäksi jokainen osallistuja sai kaksi pääsylippua Super-Parkiin, jonka kanssa MEPA on vastikään aloittanut yhteistyön.

Päivän informatiivisen osion aloitti opintosihteeri Jukka Lindell kurssi-infolla, jossa käytiin tiivistetysti läpi menneet ja tulevat kurssit. Samalla heitettiin ilmoille ehdotuksia ja toiveita uusista kursseista. Tämän jälkeen oli aika esitellä MEPAn elo-kuussa uudistunut urheilu- ja hyvinvoin-tisektori sekä keskustella kehitettävis-tä asioista. Esillä oli mm. turnausten kil-pa- ja haastesarjojen hyvät ja huonot puo-let, uuden urheilu- ja hyvinvointisektorin jalkautuminen laivoille ja MEPA Futiksen

kehittäminen entistä paremmaksi. Lisäk-si Krista Lankila kertoi ForMaresta ja vuo-den 2018 tuomista muutoksista.

Palaverin tultua päätökseen oli saunan ja rennon yhdessäolon vuoro. Juttua riit-ti sekä saunassa että sen ulkopuolella lop-puun asti. Muutama ehti pelaamaan bil-jardiakin vielä ennen tilauskuljetuksen saapumista. Päivän päätteeksi jokainen löysi oman kyytinsä ja kotimatka pääsi alkamaan.

MEPA onnittelee keilakisan kirkkainta kärkikaksikkoa sekä kiittää kaikkia osal-listuneita onnistuneesta päivästä sekä ar-vokkaasta työstä merimiesurheilun eteen!

Joukkueenjohtajien tapaaminen ja keilakisa SalossaTämänvuotinen joukkueenjohtajien ja urheilun yhteyshenkilöiden tapaaminen järjestettiin Salossa 30.10. Päivään kuului niin taistelu keilakuninkuudesta, maittavaa ruokaa kuin tärkeää asiaakin – unohtamatta tietenkään rentoa yhdessäoloa ja saunomista.

teksti: Katja Mertanen kuvat: Sampsa Sihvola


I bowlingturneringen fick deltagarna och SSB:s något ringrostiga bowlinglag täv-la mot varandra och sig själva. En ba-na var reserverad för tävlingsserien och

fyra för utmanarserien. Bowlingturnering-en utkämpades under god stämning och deltagarna hejade på varandra. När SSB:s bowlingnoviser hade blivit varma i kläder-na lyckades även de få grepp om sporten och tiden flög iväg.

Juha-Matti Peräntie klättrade upp till toppen av tävlingsserien med 857 poäng, medan Aimo Taponen vann utmanarse-

rien med 535 poäng. SSB belönade vinnar-na med produktpriser och alla deltagare fick dessutom två entrébiljetter till Super-Park, som SSB har inlett samarbete med.

SSB:s studiesekreterare Jukka Lindell gick igenom tidigare och kommande kur-ser. Samtidigt framfördes önskemål om nya kurser. Därefter presenterades SSB:s idrotts- och hälsosektor som förnyades i augusti. Man tog bland annat upp tur-neringarnas tävlings- och utmanarserier, idrotts- och hälsosektorns arbete ombord och utvecklingen av SSB:s fotbollsturne-

ring. Krista Lankila berättade om ForMare och förändringarna 2018.

Efter mötet fortsatte diskussionerna i bastun och omklädningsrummet. Några hann till och med spela biljard innan den beställda transporten anlände. SSB gratu-lerar bowlingturneringens toppduo och tackar alla deltagare för den lyckade da-gen och det värdefulla arbetet för sjöman-sidrotten! ò

SSB:s kontaktpersoner samladeDen 30 oktober hölls en sammankomst i Salo. Dagen innehöll bowling, utsökt mat och viktiga frågor – och inte minst avslappnad samvaro och bastubad.


M erimiespalvelutoimisto on va-linnut kokkina työskentele-vän Niko Wirmanin Vuoden merimiesurheilijaksi. Tur-

nauksissa loistaviin yksilösuorituksiin yl-tänyt Niko on myös hieno joukkuepelaa-ja, joka positiivisuudellaan ja kannustuk-sellaan kykenee parantamaan koko peli-ryhmän tulosta.

Niko on kunnostautunut erityisesti me-rimiesten salibandy- ja jalkapalloturnauk-sissa, joissa hän on toiminut sekä yhteys-henkilönä että tehokkaana pelaajana. Mie-hellä on vuosien kokemus joukkuelajeista.

– Pelasin juniorina seuratasolla futista, lätkää ja salibandya. Jalkapalloseuraan lii-tyin reilun viiden vuoden ikäisenä, Niko kertoi.

Hän pelaa edelleen jalkapalloa Martin-laakson Luton -harrastejoukkueessa.

Jalkapallo, varsinkin Italian sarja, on Nikon ykköslaji myös penkkiurheilijana. Hän on käynyt paikan päällä katsomassa muun muassa mestareiden liigan pelejä.

– Olen isäni ja veljeni kanssa suuri Italia -fani, sanoi Niko, joka on osallistunut pa-rille MEPAn italian kielen kurssille.

Merimiesurheilija 2017Niko Wirman, sympaattinen pelimies Silja Serenadelta.

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen


Laivakokiksi Lontoon kautta

Niko Wirman kävi Vantaalla suurtalous-kokkilinjan ja päätyi myöhemmin Lontoo-seen töihin. Ajatus laivakokin työstä oli ai-kaisemmin pyörinyt mielessä ja eräs työ-kaveri lupasi avittaa Nikon alalle. Jouluksi 2008 hän sai ensimmäisen pestin.

Merimiesurheilu tuli kuvaan mukaan seuraavina vuosina, kun hän liittyi Sil-ja Serenaden menestyksekkääseen jalka-

S jömansservicebyrån har utsett kocken Niko Wirman till Årets sjö-mansidrottare. Niko har gjort strå-

lande individuella prestationer under tur-neringarna och är dessutom en bra lag-spelare som kan höja hela lagets insats med sin positiva inställning och uppmunt-ran.

Niko har särskilt utmärkt sig i inneban-dy- och fotbollsturneringarna för sjömän, där han har varit både kontaktperson och en energisk spelare. Niko har många års erfarenhet av lagsporter.

– Som junior spelade jag fotboll, hock-ey och innebandy på klubbnivå. Fotboll-sklubben gick jag med i drygt fem år gam-mal, berättar Niko.

Han spelar fortfarande fotboll i Mårtensdals amatörlag Luton.

Fotboll, främst den italienska ligan, är Nikos favoritsport även som åskådare. Han har varit på plats och sett matcher bland annat i mästarligan.

– Jag, min far och min bror är stora Italienfans, säger Niko, som har gått ett par av SSB:s kurser i italienska.

Via London till fartygskock

Niko Wirman gick kocklinjen för storhus-håll i Vanda och fick senare jobb i London. Tanken på att jobba som fartygskock hade slagit honom tidigare och en arbetskamrat lovade att hjälpa Niko in i branschen. Till

julen 2008 fick han sin första anställning.Sjömansidrotten kom in i bilden de föl-

jande åren när han gick med i Silja Ser-enades framgångsrika fotbollslag. Niko blev snabbt en nyckelspelare och har fått utmärkelsen för bästa spelare i SSB:s fot-bollsturnering och i Tallink Cup. Dessutom är han invald i All Stars-laget för turnerin-gen Göteborg 24h.

– Jag är med i fartygets innebandylag och funderar på att börja träna ishockey, säger Niko.

Årets sjömansidrottare 2017Niko Wirman, sympatisk spelare från Silja Serenade.

Han motionerar på alla möjliga sätt i land och ombord. På sommaren joggar Niko i Stockholm och Helsingfors, på vin-tern tillbringar han fritiden på gymmet och med innebandylaget.

– Jag har en cykel i Helsingfors terminal och går också och spelar badminton med Jukka Anttila och andra arbetskamrater, berättar Niko.

SSB gratulerar Årets sjömansidrottare Niko Wirman och önskar honom lycka till i kommande turneringar! ò

pallojoukkueeseen. Niko nousi nopeasti yhdeksi avainpelaajaksi, joka on saavut-tanut parhaan pelaajan palkinnon MEPA Futis -turnauksessa ja Tallink Cup´ssa. Li-säksi hänet on valittu Göteborg 24h -tur-nauksen All Stars -joukkueeseen.

– Olen mukana laivan salibandyjoukku-eessa ja olen myös ajatellut aloittaa jää-kiekkoharjoitukset, Niko suunnitteli.

Hän harrastaa kaikenlaista liikuntaa maissa ja laivalla. Kesäisin Niko lenkkei-

lee Tukholmassa ja Helsingissä, talvisin vapaat kuluvat enemmän kuntosalilla ja sählyporukassa.

– Minulla on polkupyörä Helsingin ter-minaalissa ja käymme myös pelaamassa sulkapalloa Anttilan Jukan ja muiden työ-kavereiden kanssa, Niko kertoi.

MEPA onnittelee Vuoden merimiesur-heilija Niko Wirmania ja toivottaa menes-tystä myös tuleviin turnauksiin!


Siljan 60 -vuotisjuhlissa Sampsan pöytäseurana M/S Silja Serenadella olivat Sami Saarela, Tiina Tuur-nala ja Jukka Ketonen.

Kotkassa merenkulun opiskelijat ovat aktivoitu-neet ja muun muassa he-rättäneet Naviko -lehden henkiin. Suomen Laivan-päällystöliiton sponsoroi-massa illanvietossa Krista Lankila kävi kertomassa MEPAn kuulumisia.

Vännerna och journa-listkollegorna Thure Malmberg och Torbjörn Dalnäs träffades för första gången på länge på SSB:s nya kontor.

Kohtaamisia


Marraskuun ISWAN (The International Seafarers' Welfare and Assistance Network) -kokouksessa Rotterdamissa esiteltiin ITF Seafarers’ Trust´in ke-hittämää viestintäkonttia ”Portable Communication Pod”.

Museohinaaja Merikarhun perinneyhdistyksen kokouk-sessa Simo Tuomala toimi puheenjohtajana. Haminan Tullimakasiiniin oli kokoon-tunut lähes parikymmentä jäsentä.

Kohtaamisia

Två meriterade sjöfarts- museipersoner träffades i Mariehamn. Lars-Erik Eriksson driver sitt eget museum på Vårdö, Hanna Hagmark-Cooper är direktör för Ålands sjöfartsmuseum.


MERIMIESILTA RAVINTOLA SALVESSAtiistaina 27.2.2018klo 17:00 alkaenTervetuloa! Ravintola Salve, Hietalahdenranta 5 C, Helsinki

Merimiesmotoristien tapaaminen21.–22.5.2018Kaksipäiväisessä tapahtumassa on maantieajon lisäksi mahdollisuus turvallisuuskoulutukseen, jonka vetävät am-mattilaiset. Majoitukset, ruokailut ja sauna Liikuntakeskus Pajulahdessa. Lisätietoja tulossa MEPAn kotisivuille, sekä [email protected] , puh 0400 879 733

HENRY NIELSEN NOSTAGIA VIIRISTEILYM.S. MARIELLA

24.04.2018 Helsinki – Tukholma 17:30–10:00 (25.04.)

25.04.2018 Tukholma – Helsinki 16:30–10:10 (26.04.)

Matkan hinta

Lux-hytti 1:lle 208 Eur / 2:lle 104 Eur/hlö

A-luokka 1:lle 90 Eur / 2:lle 45 Eur/hlö / 3:lle 30 Eur/hlö / 4:lle 23 Eur/hlö

B-luokka 1:lle 70 Eur / 2:lle 35 Eur/hlö / 3:lle 24 Eur/hlö / 4:lle 18 Eur/hlö

Ei palvelumaksua ja hinnat ovat edelliskertaa edullisempia.

Ruokailut laivalla: Viking buffet illallinen 35.- Eur ja Meriaamiainen 11.- Eur

Suosittelen, että ostatte ainakin illallisen ennen matkaa ja siten syömme yhdessä. Ensimmäinen kattaus.

Matkan myyntiaika 15.11.2017–20.03.2018

Varaukset Matka-Vekka puhelin Tanja Valtonen 020 120 4752 tai sähköpostitse [email protected]

Lisätietoja: [email protected]

MERENKULKIJOIDEN POHJOISMAIDEN VALOKUVAUSKILPAILU 2017

Kilpailuun voi osallistua kymmenellä ennen julkaisematto-malla ja korkeintaan muutaman vuoden ikäisellä digikuvalla. Niiden tulisi liittyä merimieselämään, työhön ja vapaa-aikaan laivalla. Maltillinen kuvankäsittely on sallittu (valotuksen korjaus, kontrasti, rajaus, terävöitys). Kuvia saa lähettää MEPAan 10.1.2018 saakka. (s-posti: [email protected])

Kuvat osallistuvat samalla Suomen sarjaan, jonka parhaat myös palkitaan. Pohjoismaiset Merimiespalvelujärjestöt voivat käyttää kuvia omissa julkaisussaan ja muissa voittoa tavoittelemattomien merialan järjestöjen julkaisuissa.

NORDIC PHOTO CONTEST 2017

All nordic seafarers and, regardless of nationality, all other crew members of Danish, Finnish, Icelandic, Norwegian and Swedish flag vessels are welcome to take part in the contest. The contestants must not be professional photographers.

● no more than 10 entries per participant, minimum size 1 Mb

● life at sea, work and leisure onboard.

● The photos must have been shot recently

● good prizes for 5 best shots; from EUR 300 to EUR 670

● The photos will also be counted in the Finnish com-petition, where the three best shots will be given prizes Please e-mail your entries to [email protected] no later than Jan 12, 2018




mailto:s-posti:[email protected]


telepaatti • nostalgia • bowling • malagatiedostot.mepa.fi/vv4_2017.pdf.pdf-konserniin, joka...

Documents