Tynkkysen sukuseuran tiedotuslehti N:o 14 Heinäkuu 2007

Tynkkylän LomahoviVuoden 2007 sukukokouksen pitopaikka

Tynkkylän tilan historiasta enemmän sivulla 6.

�

Puheenjohtajan tervehdys

Aulis Tynkkynen

VUORINIEMEN TYNKKYSET

Päätoimittajan palsta

Sukuseuramme hallituksella on ilo toivottaa Tynkkyset tervetulleiksi

Punkaharjulle vuoden 2007 sukuko-koukseen.

Mitä kolmivuotiskautena on tapah-tunut? NUOTTA päätoimittajanaan

Aulis Tynkkynen on edelleen ollut tär-kein kosketus jäsenistöömme. Olem-me sikäli siirtyneet uuteen kauteen, että meillä on nyt onnistuneet sekä Teuvo Tynkkysen suunnittelema logo että Suomen Heraldisen seuran hyväk-symä ja sen rekisteriin merkitty Yrjänä Tynkkysen suunnittelema sukuvaaku-na. Niiden pohjalta on kehitetty myös sukutuotteita, joita on saatavissa ja ti-lattavissa kokouspaikalla.

Varsin suosittu ”kokeilu” oli ensi-mäinen yhteinen sukumatka. Saamam-me palautteen valossa sellainen kan-nattaa uusia kerran kolmivuotiskau-dessa. Otamme nyt ensi kesää varten vastaan ennakkoilmoittautumisia.

Ajan vaatimus on, että olemme

avanneet internettiin kotisivun. Esko on luvannut huolehtia sen ajantasalla pysymisestä.

Suuri hanke tulevaisuudessa olisi sukukirja. Sitä varten kehitellään jul-kaisutoimikuntaa.

Koska entisessä jäsenistössämme luonnollisesti tulee poistumaa, meidän velvollisuutemme on huolehtia uusien jäsenten saannista; siten turvaamme seuramme tulevaisuuden.

Seuraan kuulumalla teemme parhai-ten kunniaa Tynkkysten edellisille su-kupolville.

Jouko Tynkkynenpuheenjohtaja

Vuoriniemi on valittu vuoden 2007 sukukokouksen pitopaikaksi tie-

toisesti sen takia,että täällä oli 1700-ja 1800- luvuilla merkittävää Tynkkysten asutusta. Viittaahan juhlien pitopaikka Tynkkylän Lomakeskus suvun perin-teisiin. Täällä on ollut yli sadan vuo-den ajan Tynkkylä-niminen talo. Tynk-kylän nimisiä taloja on ollut ainakin kuudessa muussakin kylässä. Toinen Säämingin Tynkkylä oli Pellossalon Kosolan kylässä. Kerimäellä oli sa-

mannimiset talot Tynkkylänmäellä. Punkaharjulla Vaarassa, Kesälahdella Villalassa ja Uukuniemellä Kummus-sa. .Näistä oli tekemäni selvitys vuo-den 2002 sukulehdessämme. Nykyään ainoastaan Vaaran Tynkkylä on enää Tynkkysen suvun hallussa.

Milloin Tynkkyset ovat tulleet Vuoriniemelle ei ole tarkkaan tiedos-sa. Jääsken Tynkkyset ovat tehneet kalastusmatkoja Pihlajavedelle ja Pu-ruvedelle jo 1500- luvulla runsaaas-ti .kuten vanhan Kerimäen historiasta voidaan lukea. Kalastajien reitit ovat kulkeneet tästä läheltä. Professori Vei-jo Saloheimon selvitys Tynkkysten asuma-alueista 1500- ja 1600- luvuil-la oli vuoden 1998 sukulehdessäm-me. Selvityksestä käy ilmi, että yksi varhaisimmista Tynkkysten kotipai-koista oli Punkaharjun Kalajärvellä,

joka ei ole kaukana Vuoriniemeltä. Pihlajaveden etelärannalla Mikkolan-niemellä asui Tynkkysiä jo 1700-luvun alussa Tämänkin sukuhaaran Tynkky-siä elää nykyisin mm. Rantasalmella ja Jyväskylässä.

Tarkkoja Säämingin kirkonkirjoja on säilynyt vasta 1700-luvun alkupuo-lelta. Kastekirjoista selviää,että ensim-mäinen Tynkkysen lapsi Vuoriniemel-lä on 1751 syntynyt Petter Tynkky-nen. Hänen vanhempansa olivat Petter Tynkkynen ja Susanna Kähkönen. Hei-dän vanhempensa eivät ole tiedossa.

Heillä oli Pojat Petter 1751, Olli 1754 ja Abrami 1764. Kaikki Vuori-niemen myöhemmät Tynkkyset pol-veutuvat näistä kolmesta veljeksestä ja kaikkien heidän jälkipolvia on vielä elävien Tynkkysten joukossa.

Petterin sukua asui 1800-luvul-

�

la Hirsiniemi ja Pihtinotko nimisissä taloissa. Näistä sukua on muuttanut jo 1800-luvun loppupuolella mm. Vii-puriin , Säämingin Pihlajaniemelle ja Helsingin seudulle. Viimeinen tämän sukuhaaran Tynkkynen Vuoriniemel-lä oli peltiseppä Almar Tynkkynen (1893-1958). Hänen poikansa Pauli s.1930 muutti Helsinkiin . Hänen per-heeseen kuuluu kolme poikaa. Juha ni-misestä pojasta kerrotaan tässä leh-dessä jäljempänä

Petterin pojista Ollin perillisiä on elossa eniten näistä kolmesta suku-haarasta. Ollin pojanpoika Aatami s.1823 asui puolisonsa Maria Pulk-kisen s.1828 kanssa Vuoriniemi 2:een kuuluvassa Tynkkylän talossa . Aata-milla oli paljon lapsia . Viidestä pojas-ta yksi Albin s.1867 muutti Savonlin-naan ja perusti siellä Tynkkysen Pojat nimisen konepajan, joka toimi vielä 1930-luvulla. Aatamin pojat Pietari s. 1852 ja Simo s.1862 hoitivat Tynkky-

län taloa 1900-luvun alussa ,jolloin tila oli suurimmillaan . Vuoden 1932 Suo-men Maatilat niminen kirja kertoo,että Tynkkylän tila oli ollut yli 100 vuotta suvun hallussa.Sen pinta-ala oli 204 hehtaaria,josta peltoa 25 h. Talossa oli mm. höyrykone ja raamisaha. sekä 30 lehmän navetta ja viiden hevosen talli. Tila oli siis siihen aikaan suuri ja suuri oli myös päärakennus ,joka toimi ma-jatalonakin.

Ollin poikia oli myös Valentin s.1796 ,joka asui Vuoriniemi 2: n tor-passa. Valentinin pojanpoika Mooses Mooseksen poika s.1863 omisti en-nen sotia polkupyöräliikkeen Viipurin Koivistolla ja hänen perillisiä on eri puolilla Suomea.

Kolmas Vuoriniemen Tynkkysten sukuhaara polveutuu Abrami Petterin pojasta s. 1764.

Tähän sukuhaaraan kuuluvalla Taa-vetti Tynkkysellä s.1873 ja puolisol-laan Selma Huttusella oli kahdeksan-

lapsinen suurperhe. Perheen asuinpaik-ka tunnettiin Vuorijärven nimisenä. Pojista Hugo s.1912 on enää elossa. Hän on hoidossa Punkaharjun terve-ysasemalla. Hugon poika Kari s.1953 asuu puolisonsa Anna-Liisa Tynkky-sen s. 1958 kanssa perheineen lähellä Tynkkylän Lomanientä. He ovat ainoat Tynkkysen nimeä kantavat asukkaat nyky Vuoriniemellä

Vuoriniemen Tynkkysille on ollut ominaista,että lasten etunimet otettiin monesti Raamatusta.

Sukutaulusta löytyy paitsi mainitut Aatami ,Abrami ja Mooses myös nimet Abel , Daavid , Simon ,Samuel,Gabriel , Ismael . Monet nimet esiintyvät jopa useaan kertaan . Mooseksia löytyy kolme

Nyky-Tynkkysistä on vuorinieme-läistä perua arviolta n.(70-100) hen-gen joukko eri puo lilla maata.

Juha Tynkkynen on nyky Tynkkysistä ehkä mediassa eniten esiintyvä su-

vun jäsen . Hänen kuvansa ei tosin ole ollut monestikaan esillä. Nimi maini-taan sensijaan TV-sarjojen jälkiteks-teissä hyvin usein ohjelman tuottajan Broadcasters-yhtiön yhteydessä.

Juha kuuluu Vuoriniemen Petterien sukuhaaraan . Peräti neljä peräkkäis-tä esi-isää on kantanut Petter-nimeä . Juhan isä Pauli muutti 1950-luvun vaihteessa postilaitoksen töihin Hel-sinkiin.

Paulin ja puolisonsa Sally Hännisen perheeseen syntyi kolme poikaa 1950-luvun alkupuolella.

Lukion jälkeen Juha alkoi opiskel-la Helsingin Yliopistossa kirjallisuutta ja unkarinkieltä.

Opiskelun ohella hän teki musiikki-toimittajan töitä 1975-1985 ja siirtyi 1885 päätoimittajaksi etupäässä rock-musiikkia soittavaan Radio Cityyn ,joka oli ensimmäinen kaupallinen ra-dioasema.

Radiotyötä seurasivat uudet haasteet,kun hän yhdessä toimittajaka-verinsa Saku Tuomisen kanssa perusti 1990 viihdeohjelmia tuottavan tv-yh-tiön Broadcasters. Yhtiö on tuottanut ohjelmia kaikille suomalaisille tv-ka-naville. Osa ohjelmista on perustunut

ulkomaisiin formaatteihin,osa on ollut omaa tuotantoa . Joitakin omia ohjel-mia on onnistuttu myymään myös ul-komaille..

Monet vanhat sarjat kuten ;Hyvät,pahat ja rumat, Kokkisota , Sf-studio , Giljotiini , W-tyyli ja Ne-vada ovat jo poistuneet ohjelmistosta . Nykyään pyörivistä on kaikille tutut ;Uutisvuoto, Huuma, Köyhät Ritarit

,Tanssii tähtien kanssa ja Elämän hal-ki päivässä.

Vuonna 2005 yhtiö myytiin Zodiak –nimiselle kansainväliselle pörssiyhti-ölle ,jonka kotimaa on Ruotsi ja ,jolla on toimintaa paitsi Pohjoismaissa,myös Englannissa ja Venäjällä.

Toiminta jatkuu kuitenkin edelleen entiseltä pohjalta.

Toimittaja ja Tv-tuottaja Juha Tynkkynen kuuluu Vuoriniemen Tynkkysten sukuhaaraan.

Juha Tynkkynen yhdessä pääjohtaja Mikael Jungerin kanssa

�

Väestörekisterikeskuksen internet-sivuilta on mahdollisuus saada

määrätyn sukunimen omaavien elos-sa olevien ihmisten määrä Huhtikuun lopun vuoden 2007 tilaston mukaan Tynkkysiä on 1421 . Tilastossa ovat mukana myös ne,jotka ovat saaneet sukunimemme avioitumisen myötä.Tilastosta selviää myös,että entiseltä nimeltään Tynkkysiä on 523. Voidaan siis arvioida,että Tynkkysinä on kastet-tu on noin 1400 elossa olevaa lasta.

Sukumme on pieni.jos luku-ja verrataa yleisimpiin sukuni-miin ; Virtanen 24000, Korhonen 23000,Nieminen 21000 ja Mäki-nen 21000.

Tynkkysten kanssa Säämin-gissä ja Kerimäellä ovat asuneet mm. ,Karjalaiset 12840 , Pesoset 7600, Mikkoset 7200 , Laukkaset 6180 , Makkoset 5490 , Kososet 5010 ,Nousiaiset 4410 , Silven-noiset 3460

Kaikki mainitut ovat siis yli kaksi kertaa runsaslukuisemmat kuin Tynkkyset.

Tynkkysten kanssa samaan luokkaan kuuluvat Sairaset ,Tur-tiaiset ja Kupiaiset ,joita löytyy alle 2000 henkeä.

Yllättävän vähän löytyy sellai-sia sukuja kuten Paakkunainen 720, Suutarinen 683 , Herttuainen

242 ja Hannikainen 364.Tynkkysten suku on siis maas-

samme keskikokoa pienempi . Pu-helinluetteloiden nimistä voidaa myös asia päätellä . Sukuseuran toimintaa ajatellen suku on sit-tenkin sopivan kokoinen .

Sukuseuramme jäsenten määrä on parhaimmillaan ollut n. 16% sukuun kuuluvista . Prosenttiluku on varmaan paljon suurempi kuin useimmissa muissa sukuseurois-sa.

Vaaran Peruna

Tilastotietoja Sukunimistä

Vaaran Peruna on punkaharjulainen perunan viljelyyn ja sen kuorimi-

seen erikoistunut yritys. Sen omistavat Jouko Tynkkynen Alapaikalta ja Pa-hatson Esko Tynkkynen. Omistajien lisäksi yritys työllistää 5 työntekijää ympärivuotisesti ja syksyllä nostoai-kaan vielä pari kolme kausityönteki-jää.

Perunaa kylvetään noin 25 hehtaa-rin alalle, josta varhaisperunaa on pari hehtaaria. Ensimmäiset perunat noste-taan heinäkuun alussa. Kokonaissato on noin 750 tuhatta kiloa. Viljeltäviä varhaisperunalajikkeita ovat Timo ja Rikea, syysperuna Velox ja talvilajik-keita ovat Victoria, Asterix, Van Gogh ja Rosamunda. Sadosta neljä viides-osaa toimitetaan asiakkaille kuorittu-na, vain viidesosa myydään multape-runana kauppoihin ja suoramyyntinä tilalta.

Kuluvana kesänä omilla mailla kasvaa pitkästä aikaa myös hehtaarin verran porkkanaa. Sitä ostetaan lisää lähialueen viljelijöiltä, kuten myös lanttua, sipulia sekä kaalia. Kaikkia näitä kuoritaan, raastetaan, suikaloi-daan ja viipaloidaan asiakkaiden tar-peiden mukaan. Tuotteet toimitetaan kolmesti viikossa tyhjiöpakattuina tai vedessä varastoituina keskuskeittiöil-le, työmaaruokaloihin ja ravintoloihin Savonlinnaan, Kerimäelle, Punkahar-julle, Parikkalaan, Kesälahdelle ja Ki-teelle. Ajokilometrejä kertyy kolmelle autolle kiitettävästi :-)

Kesällä 2002 Vaaran Peruna rakensi uuden kuorimon Pahatson tilalle, jossa

jo entuudestaan oli suurin osa varas-toista sekä lajittelutilat. Sittemmin on hankittu uudet kylvö- ja nosto-koneet. Viimeisimmät suuremmat investoinnit ovat biologinen jäte-vedenpuhdistamo ja kuorinta- ja la-jittelujätteiden kompostointiraken-nus. Lähitulevaisuudessa ei liene tarvetta suurempiin investointeihin – mutta kuka tietää?

Yhteystiedot: Vaaran Peruna, Pa-hatsontie 141, 58520 Hiukkajoki. Puhelin 0500 150754.

Kuvissa:Alapaikan Jouko Tynkkynen ja Pahatson Esko Tynkkynen

�

Tynkkysen perustama yritys sai uuden toimitilat tulipalon jälkeen.Tulevaisuus näyttää valoisalta.

Esmarin Oy:n tuotantotoiminta keskeytyi hetkeksi tammikuussa 2006, kun yrityksen tuotantotilat Savonlinnan Tuottajantiellä pa-loivat. Epätoivo vaihtúi nopeasti toivoksi, kun yrittäjä Esa Tynkky-nen sai tukea ja apua. Hän huoma-si yhteiskunnan pitävän arvossaan Esmarinin toimintaa.

Uusi tuotantotila valmistui Sa-vonlinnan itäpuolelle vuotta myö-hemmin. Kesäkuun lopussa 2007 tilat vihki juhlallisessa tilaisuudessa käyttöön kauppa- ja teollisuusmi-nisteri Mauri Pekkarinen. Uuden teollisuushallin ansioista Esmarin pystyy vastaamaan kysyntään en-tistä paremmin. Yritystä työllistää nyt noin 60 muovialan erikoisosaa-jaa. Esmarinin tuotannosta noin 80 prosenttia menee tällä hetkellä Euroopan vientimarkkinoille. Toimi-tusjohtaja Esa Tynkkysen 1990-lu-vun alussa perustama yritys nousi sananmukaisesti tuhkasta entistä

ehompana. Varatoimitusjohtajan, Esan pojan Jonne Tynkkysen kel-paa ottaa jossain vaiheessa nuotan vetovastuu.

Nuotan toimitus yritti selvittää, miten Esa Tynkkysestä oikein tuli yrittäjä.

Esa Tynkkynen, miten oikein päädyit yrittäjäksi?

- Olen saanut kasvaa ympäris-tössä, jossa työllä ja yrittämisellä on ollut keskeinen rooli. Yrittäjä-henkisyys on suvun perintö.

Oliko se haaveesi vai sattu-maa?

- Kyllä se on vuosien varrella syntynyt haave ja myös tarjottuun tilanteeseen tarttuminen.

Minä vuonna perustit yritykse-si Esmarinin?

- Olin mukana Punkaharjulle pe-rustetussa ST-Veneet Oy:ssä, joka meni konkurssiin 1990-luvun laman vuoksi. Pidin luonnollisena, että yri-tys jatkaisi toimintaa, joten perus-tin vaimoni kanssa Esmarin Oy:n, joka osti ST-Veneet Oy:n konkurs-sipesän.

Minkä kokoluokan yritys se oli silloin ja millainen se on nyt. Eli

liikevaihto ja työntekijämäärä?- Aluksi oli neljä työntekijää ja lii-

kevaihto noin 1,2 miljoonaa mark-kaa. Nytten on 60 työntekijää ja liikevaihto on noin 6 miljoonaa eu-roa.

Mitä Esmarin oikein tekee?- Erilaisia lujitemuovituotteita.

Muun muassa vapaa-ajan veneitä, kylpyläkalusteita, teollisuuden ko-neiden- ja kuljetusvälineiden osia.

Mikä on yrittämisen paras puoli?

- Saa olla mukana yrittäjänä ke-hittämässä tätä yhteiskuntaa. Voi työllistää ja sitä kautta parantaa ihmisten hyvinvointia. Saa edistää niitä oppeja mitä on kotikasvatuk-sessa saanut.

Entä mikä on yrittämisessä raskainta?

- Riskinotto ja epäonnistumisen mahdollisuus.

Onko Suomi hyvä maa yrit-tää?

- Kyllä.Entä onko Savonlinna kunta-

na yrittäjälle hyvä?- Kyllä. Yrittäjäilmapiiri on Sa-

vonlinnassa kehittymään päin.Mitä haluaisit viestittää päättä-

jille yrittäjän näkökulmas-ta?

- Haluaisin korostaa, että entistä enemmän otettaisiin päätöksiä tehtäessä yritys- ja elinkeinoelämälähtöisyys huomioon. Seutukunta-ajat-telu pitäisi saada voimak-kaammin mukaan. Kunta-liitokset otettava vakavasti. Hallintoa on purettava ja yk-sinkertaistettava.

Millaisena näet yritykse-si tulevaisuuden ja oman tulevaisuutesi yrityksen johdossa?

- Yrityksessä on aloitettu sukupolvenvaihdos, joka on tarkoitus toteuttaa kymme-nen vuoden tähtäimellä si-ten, että itse pääsisin irti yri-tystoiminnasta.

ESMARIN NOUSI TUHKASTA ENTISTÄ EHOMPANA

Kuva: Soila PuurtinenTeksti: Ossi Tynkkynen

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen leikkasi vihkiäisnauhan Esmarinin uudessa tehdashallissa 29. kesäkuuta yhdessä Esa Tynkkysen kanssa. Kuvassa myös yhteistyökump-paneina Kesko Marinin Jussi Mannerberg (vas.), Bellan Raimo Sonninen sekä Savonlinnan kaupunginjohtaja Janne Laine (oik.).

�

Tynkkylän tila sijaitsee Punkahar-jun Vuoriniemellä, Mökinniemessä, Saimaa Pihlajaveden rannalla. Vuori-niemen kylän asutus on tiettävästi läh-töisin em. niemestä, josta se on saanut nimensäkin (Mökinniemi)

Mökinniemen alueella näkyy vie-läkin neljän savupirtin perustuksista jäänteitä, tosin vuosien mittaan sam-mal ja muu kasvillisuus on pyrkinyt peittämään alleen kaikki entisajan elä-misen merkit. Jotain kuitenkin on vielä säilynyt.

Myös kaskeamisen jäljet näkyvät selvästi niemessä, maata kaivettaessa lähes joka paikasta löytyy hiiltä ja pie-ni alue ns. kaskikoivikkoa on jäljellä myöhäisemmiltä kaskiajoilta. Mökin-niemeen on tultu aikoinaan vesitse, koska kalastus ja metsästys oli sen ai-kakauden elinehto.

Tilan nimi Tynkkylä juontuu jo 1570-luvulta, josta on ensimmäisiä tietoja Tynkkysen suvun henkilöistä, jotka ovat asuneet Vuori-niemen kylässä Vuorilax-nimisen lahden rannalla. Simo Tynkkynen oli vii-meisin Tynkkysten sukua, joka hallitsi tilaa aina 30-luvulle asti.

Tynkkysten toimesta punahonka-hirrestä ra-kennettu asuinrakennus v. 1860 on tälläkin hetkellä hyvässä kunnossa, raken-nettiinhan silloin asunnot kestämään jopa satoja vuosia perinteisellä puun-työstötaidolla. Esineistöä näiltä vanhoilta ajoilta on nykyisin säilytetty tilalla kotimuseossa. Vanhim-mat niistä on 1700-luvul-ta. Myöskin sahatoimintaa on harjoi-tettu tilalla aikoinaan.

Tila siirtyi Heikkosten suvulle 1946, jolloin Adam Heikkonen osti ti-lan jouduttuaan lähtemään luovutetul-ta alueelta evakkoon. Heikkoset asui-vat Vuoksenrannassa Antrean pitäjäs-sä, jossa heillä oli kauppaliike ja laiva, jolla he kuljettivat, sekä halkoja, että tavaraa.

Adam Heikkosen sijoituspaikka oli-si ollut Somerolla, mutta veden varrel-la asuneena Adam päättikin jäädä Sää-mingin Vuoriniemelle, koska paikka oli luonnonkaunis ja muistutti mene-tettyä kotia Karjalassa.

Maatilamatkailu alkoi tilalla jo

vuonna 1968 ja on sen jälkeen pikku hiljaa laajentunut monipuoliseksi toi-minnaksi, minkä lähtökohtana on ollut laadukkaan tuotteen kehittäminen, jos-sa asiakas on tärkein mittari kehitettä-essä toimintaa.

Tällä hetkellä toiminta käsittää 17 loma-asuntoa, kotimuseon, vierasve-nelaituri, luontopolku, kotieläinpiha, maisemakahvio, ateriapalvelut, myyn-nissä myös tilan tuotteita, sekä mm. luonnonväreillä värjättyjä lankoja, joista Raija-emäntä talvella kutoo raa-nuja, poppanoita ym.

Asiakaskunta muodostuu nykyisin puoliksi ulkomaalaisista; saksalaiset, sveitsiläiset, ranskalaiset ja italialaiset ovat pääasialliset ulkomaalaiset vie-raat. Kotimaasta suurin osa tulee Ete-lä-Suomesta. Vieraistamme yli puolet ovat kanta-asiakkaita. Myös metsäret-ket ja talven hyvät murtomaaladut ovat lisänneet asiakaskuntaa.

Tulevaisuuden suunnitelmat keskit-

tyvät, koulutuksen, psyykkisen, fyy-sisen ym. palvelutoiminnan ja laadun kohottamiseen myös henkilöstön puo-lella. Samoin markkinoinnin lisäämi-seen tulisi panostaa vieläkin enemmän, ennen kaikkea syksyn ja talven myyn-nin suhteen. Myös saimaannorpan saa-minen yhä enemmän näkyväksi esim. markkinoinnissa on yksi tavoite.

Mökinniemen tutkiminen tarkem-min vanhojen perustusten ja asuinpaik-kojen liepeiltä tulee myös ajankohtai-seksi lähiaikoina, olisihan se eräs näh-tävyyskohde esim. vieraillemme.

Samoin Lappalaisajan historia ky-lämme tienoilla on hyvin kiinnostava, onhan se jättänyt paljon jänteitä mm.

paikan nimiin, kuten pesinki, kotalam-pi, kalmaluodot, hirvola ym.

Tämä on suppea läpileikkaus Tynk-kylän historiaan, mutta antaa jonkin-laisen kuvan toiminnasta ennen ja ny-kyisin, sillä vuodet vierii ja eilinen on jo tänään historiaa

Laivaliikenne toimi myös Tynkky-län tilan rantaan, kulkihan Osuuskunta laiva ja myöhemmin saaristo, Savon-linnasta sekä matkustaja että tavaralii-kennettä kuljettaen laiturista toiseen. Esim. maitojen kuljetus ja rakennus-tarvikkeiden paluukuormana tuonti, toimi melko hyvin vesitse.

Myöskin kirkkoveneiden lähtöpaik-kana toimi Vuorilahti ennen sotia. Sää-mingin kirkkohan sijaitsi Savonlinnas-sa, jonne soudettiin vähintään kerran kuukaudessa kirkkoon, sekä toimitet-tiin vainajat ns. kirkkoniemen hautaus-maahan Savonlinnan lähistölle. “Väli-varastona” vainajille toimi kalmaluoto niminen saari, joka sijaitsi noin puolen

kilometrin päässä Mökin-niemestä. Kirkon mäellä tapasivat monesti myös eri kylien nuoret ja suvut se-koittuivat .

Nykyisinkin Tilan ran-nassa toimii vierasvene-laituri, jossa kesäisin käy paljon erilaisia veneitä le-vähtämässä, saunomassa ja tutustumassa maaseu-dun elämään.

Päärakennuksessa on toiminut myöskin koulu vuosina 1899-1903, sekä myöhemmin sodan aikaan, 40-luvulla. Peruskorjaus, vesijohdot, keskuslämmi-tys ym. asuinrakennuk-seen tehtiin v. 1958.

Navetta remontoitiin nykyajan vaa-timukset täyttäväksi v.1980. Navetta valitettavasti tuhoutui tulipalossa v.97. Aittarakennukset ovat myöskin viime vuosisadan puolelta ja täysin käsityötä piiluhirsineen ja käsin höylättyine lau-toineen.

Nykyisin tilaa isännöi Jukka Heik-konen, Raijan ja Arton avustuksella. Myös veljet Mika ja Pasi auttavat aina kun omilta töiltään ehtivät.

Tilan pinta-ala 128 ha josta peltoa on 14 ha ja loput metsää. Tilan nykyi-set tuotantosuunnat ovat maatilamat-kailu ja metsätalous.

TYNKKYLÄN TILAN HISTORIA

�

Suomen naiset osallistuivat maa-lipallon Euroopanmestaruustur-naukseen Turkin Alanyassa 24. – 29.4.2007 Joukkueen asettama mi-talitavoite täyttyi kirkkaimmalla ta-valla, kun EM-loppuottelussa Tans-ka kaatui lukemin 3 -1. Koko tur-nauksessa Suomi kärsi vain yhden tappion – runkosarjan viimeisessä ottelussa Kreikalle, kun Suomi oli jo varmistanut lohkovoiton.

Joukkueessa pelasivat Iiris Keitel, Krista Leppänen, Katja Heikkinen, Päivi Tolppanen ja Sanna Tynkkynen. Kolme jälkimäistä olivat joukkueen runkopelaajat sillä Sanna pelasi kaikki ottelut alusta loppuun, Katja oli yhdes-sä pelissä pois pari minuuttia ja yhdes-sä pelissä hän pääsi kentälle vain pa-riksi minuutiksi.

Sanna pelaa kolmikon keskellä, eli pelinrakentajan roolissa. Katja ja Päivi laitureina ovat fyysisempiä pelaajia. ” Sanna on meistä ainoa, joka varmasti pärjää keskellä niin, että häntä ei voi ottaa pois kentältä” hehkuttivat jouk-kuetoverit.

Alkulohkossa Suomi kohtasi Ruot-sin, Venäjän, Tanskan ja Kreikan. Se-mifinaalissa vastassa oli Ukraina ja fi-naalissa jälleen Tanska.

”Se Ukrainan peli oli kaikkein tiu-kin, mutta voitimme sen 2 – 1. Mutta koska Ukrainan pelin jälkeen lohko-voitto oli varma, muutimme kokoon-panoa ja hävisimme Kreikalle,” Sanna kertaa.

” Se oli järkevä veto, jotta Iirin ja Kristakin pääsivät kunnolla kentälle.”

Finaali Tanskaa vastaan oli San-nan mielestä pelkkää nautiskelua, sillä Tanka oli jo kertaalleen voitettu.

KESÄLLÄ BRASILIAANJoukkue lähtee heinä-elokuun vaih-

teessa Sao Pauloon Brasiliaan, jossa karsitaan joukkueet Pekingin paralym-pialaisiin. Mukaan pääsee kahdeksan joukkuetta, joista neljä on jo valittu. Mukana ovat varmuudella USA, Ka-nada, Kiina ja Tanska. Brasiliaan voi tulla jopa 15 joukkuetta, jotka ottelevat jäljellä olevasta neljästä kisapaikasta.

Joukkue lähtee matkaan luottavai-sin mielin. ”Pitää vain keskittyä omaan pelimme, eikä antaa vastustajan pelin tai sen rytmin vaikuttaa. Omat virheet pitää myös saada pois,” Sanna järkei-lee.

MERIITTEJÄ MYÖS AIEMMINSannalla on avokisamenestystä

myös aikaisemmilta vuosilta. Hän oli voittamassa EM-kultaa 1999, EM-ho-peaa 2001. Paralympialaisten mitali Ateenassa 2004 jäi saavuttamatta, si-joitus oli neljäs.

PELI NIILLE, JOTKA EIVÄT NÄEMaalipallo on näkövammaisten

joukkuepeli, jota pelataan kolmihen-kisin joukkuein kilisevällä, kulkusia sisältävällä pallolla. Koripalloa muis-tuttava pallo painaa1,25 kg. Pelialuee-na on lentopallokentän kokoinen alue. Maali on kentän päädyn levyinen, eli 9 m.

Saman puolen pelaajat yrittävät tor-jua heiton kolmistaan, minkä jälkeen heillä on 10 sekuntia aikaa heittää pal-lo kohti vastustajan maalia. Torjuntaan pelaajat heittäytyvät kyljelleen, jotta mahdollisimman suuri alue kentästä peittyy. Torjunnassa kannattaa suojata

kasvonsa sillä raskas pallo voi murtaa vaikkapa nenän.

Parhaat heittäjät paiskaavat palon jopa 70 km:n nopeudella. Tärkein va-ruste maalipallon pelaajalla on erilais-ten suojien lisäksi silmät kokonaan peittävät mustaksi maalatut laskette-lulasit.

Peli on kehitetty Itävallassa 1946 auttamaan sodassa sokeutuneiden ve-teraaninen kuntoutusta. Peli esiteltiin maailmalle 1975 Toronton Paralym-pialaisissa Kanadassa. Ensimäiset maailmanmestaruuskisat järjestettiin 1978 Itävallassa. Ensimäinen Suomen-mestaruusturnaus järjestettiin 1972.

TULEVAISUUDESTA EI TIEDÄSanna edustaa kahden muun kes-

keisen joukkuetoverinsa kanssa tänä vuonna 30 v. täyttävää ikäpolvea. Tu-levat urheilulliset tavoitteet ovat jo näkyvissä, Mutta Pekingin taakse ei varmaan voi tähyillä. Oletettavissa on sukupolvenvaihdos Pekingin jälkeen.

Sanan haaveena on aina ollut kir-joittaminen, jota hän on harrastanutkin. Alkava kirjailijavalmennus vahvistaa uskoa tulevan lastenkirjailijan uraan. Mahdollisesti Massilanmäen kotitalon ”Vinttijyskyttäjä” saa kirjallisen hah-mon lähitulevaisuudessa.

Esko Tynkkynen

Sukuseura onnittelee mestaria ja toivottaa jatkuvaa menestysstä niin urheilussa kuin muissakin kulttuu-ritehtävissä.

Sukuseuran hallitus

SANNALLE TOISTAMISEEN EM-KULTAA( Sanna Eskontytär Tynkkynen, Vaaran Välituvan sukuhaaraa )

Sanna tekee maalin, kuva Ateenan paralympialaisista 2004

Suomen joukkuetta Ateenassa 2004,Päivi, Katja,Sanna ja Kaisa Penttilä

�

Tynkkysten sukuseuran kan-tava voima Aulis Tynkkynen

luonnehtii toimintaansa sukuseu-rassa myönteisesti. Sukututkimus on antanut eläkevuosina mielui-saa aivojumppaa, ja sukuseura-toiminta on tuonut uusia tuttavia ja ystäviä. Hyvää mieltä on tullut myös siitä, että monet vanhem-mat ihmiset ovat olleet tyytyväi-siä yhteydenotoista sukuasioihin liittyen. Kiitollinen hän on muilta saamistaan sukuun liittyvistä tie-doista ja eri sukuhaaroihin liitty-vistä selvityksistä.

Aulis Tynkkynen on monin ta-voin vastuussa sukutoiminnan alkuun saattamisesta ja kehittämisestä ja on ollut sukuseuran toiminnassa mukana monipuolisesti koko sen toiminta-ajan. Hän on tehnyt suuren työn sukututki-muksen parissa ja antanut tietoa su-vusta, toimittanut sukuseuran lehteä ja ollut järjestämässä sukutapaamisia. Hänelle on kertynyt laaja tietämys su-kuun ja sen eri haaroihin liittyen.

Nyt Aulis on jättämässä sukuseuran hallituksen, mutta lupaa edelleen olla käytettävissä voimiensa mukaan ja ottavansa vastaan uusia tietoja suvus-ta. Hänellä on myös tietokoneellaan Tynkkysistä mittava rekisteri, josta hän antaa mielellään sukuselvityksiä.

Auliksen kiinnostus sukututkimuk-seen sai alkunsa 1980-luvun puoli-välissä. Tuolloin lapsuudenkodissa, Vaaran Pahatsossa, pidettiin pieni su-kujuhla Auliksen isän syntymän 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Auliksen veli Erkki Tynkkynen oli tehnyt sukusel-vitystä isänpuoleisesta suvusta, ja tä-män pohjalta Auliksella heräsi halu jatkaa tutkimusta selvittämällä myös äidinpuolen sukua. Auliksen äitikin oli Tynkkysiä, mutta tiedossa ei ollut, mi-ten läheistä sukua vanhemmat olivat toisilleen.

Sukututkimuksen teko alkoi eläk-keelle päästyä vuonna 1990. Joensuun maakunta-arkistossa Aulis sai alus-sa opastusta kokeneilta sukututkijoil-ta. Sukututkimuskursseja ei tarvinnut käydä. 1990-luvun alussa maakunta-arkistoissa oli jo kirkonkirjoja mikro-korteilla ja niiden lukulaitteet, joiden avulla pääsi Kerimäen tiedoissa vuo-teen 1850 asti. Myöhempien vuosien tiedot oli kerättävä Kerimäen kirkko-herranvirastosta.

Tietokone sukututkimusohjelmi-neen osoittautui korvaamattomaksi

apuvälineeksi. Punkaharjun Vaaran Tynkkysten laaja sukupuu alkoi raken-tua. Selvisi, että Auliksen isän, Pekan, ja äidin, Henriikan, yhteinen esi-isä oli vuonna 1686 syntynyt Heikki Tynkky-nen, jonka kolmen pojan, Mikon, Pe-kan ja Paavon, perillisistä kasvoi suuri Tynkkysten joukko. Aulis kirjoitti asi-asta artikkelin Puruvesi-lehteen.

Samoihin aikoihin alettiin suunni-tella Vaaran Tynkkysten ensimmäistä sukutapaamista. Suunnittelemassa oli-vat Auliksen lisäksi veli Erkki ja jout-senolainen Mauno Tynkkynen. Suku-tapaaminen järjestettiin vuonna 1993. Aulis esitteli juhlassa Vaaran Tynkkys-ten sukupuuta.

Juhlassa asetettiin seitsemän hengen toimikunta valmistelemaan seuraavaa sukukokousta vuodeksi 1995. Aulis oli toimikunnan puheenjohtajana. Tähän kokoukseen kutsuttiin lehti-ilmoituk-sella kaikki Tynkkyset.

Vuodesta 1995 tuli myös Tynkkys-ten sukuseuran perustamisvuosi: seura sai virallisesti alkunsa Punkaharjul-la huhtikuussa 1995. Aulis Tynkky-nen toimi Tynkkysten sukuseuran en-simmäisenä puheenjohtajana vuoteen 2001 ja sen jälkeen varapuheenjohta-jana ja hallituksen jäsenenä.

Sukuseuraa perustettaessa päätettiin lähettää jäsenille vuosittain sukutiedo-te. Sukulehti Nuotasta on sittemmin muodostunut merkittävä osa sukuseu-ran toimintaa ja sukutiedon välitys-tä. Aulis Tynkkynen on yhdessä Esko Tynkkysen kanssa pääosin huolehtinut lehtien sisällöstä ja toimituksesta.

Aulis on pyrkinyt sukulehdissä tuo-maan esiin suvun historiaa, jonka hän tuntee tulleen omalta osaltaan loppuun kalutuksi. Lehden kautta lukijat ovat saaneet tietoa Tynkkysten elämästä, elinkeinoista, asuinpaikoista, eri su-kuhaaroista ja muun muassa suvussa

yleisistä nimistä.Itse Aulis Tynkkynen kuuluu

Vaaran Alapihasta polveutuvaan Pekkojen sukuhaaraan. Perhees-sä oli seitsemän lasta, syntyneet vuosina 1917–1935. Vanhem-pien lisäksi perheeseen kuului Auliksen lapsuusaikana mummo Wilhelmiina ja sedät Wiljami ja Toivo. Pahatso oli suuri ja hyvin-voiva maatalo. Tilalla oli ollut asutusta ainakin jo 1800-luvun alussa, 1700-luvulla alue oli il-meisesti vielä kaskimaata, joskin kuului jo Tynkkysille.

Aulis kiinnostui matematii-kasta jo kouluaikana ja päätyi matema-tiikan opettajaksi. Elämäntyönsä hän on tehnyt Joensuussa, jossa hän toi-mi matemaattisten aineitten opettaja-na Joensuun Lyseon lukiossa vuosina 1958–1968 ja sen jälkeen koulun reh-torina 21 vuotta vuoteen 1990. Uran varrelle sattuivat koulujen yhdistämi-sestä seuranneet uudistukset. Joensuun lyseosta ja tyttölyseosta muodostettiin uusi lukio, joka oli 1970-luvulla Suo-men kolmanneksi suurin.

Aulis ja Pirkko Tynkkysellä on kak-si lasta ja kuusi lastenlasta.

Sukuseuran toimintaan jatkossa Au-lis Tynkkynen toivoo mukaan myös nuorta polvea. Sukuseurasta kiinnostu-neita ovat tähän asti olleet lähinnä van-hemmat ikäluokat. Aulis arvelee nuo-rempien Tynkkysten joukossa olevan paljon sellaisia, jotka eivät ole tietoi-sia sukuseurasta. Arvokasta olisi, että nuoret keräisivät vanhempien polvien perinnettä ja muistoja, muun muassa sotaveteraanien kokemuksia.

Nuottaan Aulis toivoisi menneiden sukupolvien ohella juttuja nyky-Tynk-kysistä ja pitää tärkeänä nykyaikaisten kotisivujen saamista sukuseuralle.

Tuleva mahdollisuus olisi myös su-kukirjan tekeminen, johon tietoja saa Auliksellakin tietokoneella käytössä olevasta Suku 2000 -sukututkimus-ohjelmasta. Auliksella on koneellaan noin tuhannen Tynkkysen syntymä-ajat. Heidän esipolvensa Tynkkysten puolelta on koneelta saatavissa. Tynk-kysten sukututkimuksen saralla selvi-tettävää voisi vielä olla suvun alkujuu-rissa.

Tiina Maria Tynkkynen-Hieta

Tynkkysen sukuseuran isä Aulis Tynkkynen

�

Monet ajattelevat arkistoista, että ne ovat pölyisiä ja luotaantyöntä-

viä paikkoja. Kun sanon, että olen am-matiltani arkistonhoitaja, ihmiset ovat usein ihmeissään, vaikka yrittävätkin hienotunteisesti sitä kätkeä. Monet ky-syvätkin, että mitä se oikein käytän-nössä on se arkistotyö.

Usein jo ennen kuin kukaan edes ehtii kysyä mitään huomaan asettuva-ni puolustuskannalle: ”On se mielen-kiintoista, on se monipuolista”, yritän selvittää, ja kerron, että asiakirjoissa on monen mielestä tylsän ja kuivan ulkokuoren ohella myös sisältö, johon kätkeytyy ihmisiä, elämänkohtaloita ja tapahtumia. Arkistojakin on monenlai-sia.

Arkistoja on sanottu ihmiskunnan muistiksi. Arkistonhoitajien työn tar-koituksena on, että tärkeät asiakirjat säilyvät ja ovat helposti ihmisten käy-tettävissä. Arkistonhoitajat järjestävät arkistoja ja laativat niistä luettelot, joista näkee, mitä arkistoon sisältyy. Olennainen osa arkistotyötä on asia-kaspalvelu, tarvittavien tietojen etsi-minen asiakkaalle ja asiakkaan opasta-minen arkiston käytössä.

Arkistotyöhön kuuluu myös arkis-tointi ja seulonta. Arkistoinnissa uusia asiakirjoja liitetään arkistoon tiettyyn järjestykseen. Nykyisin arkistointi py-ritään suunnittelemaan mahdollisim-man pitkälle ennalta, jolloin arkistoja ei tarvitse myöhemmin erikseen järjes-tää.

Seulonnassa osa asiakirjoista erotel-laan hävitettäviksi ennalta määrättyjen

periaatteiden mukaan. Taloudelliset re-surssit, ja jo pelkästään säilytystilojen riittävyys, määräävät sen, että kaikkea aineistoa ei voida pysyvästi säilyttää, vaan valintoja on tehtävä.

Sukututkijalle tärkeimpiä asiakirjo-ja ovat seurakuntien kirkonkirjat, joi-hin kuuluvat mm. luettelot seurakun-nan jäsenistä, kastetuista, rippikoulun käyneistä, vihityistä ja kuolleista. Tie-toja voi saada myös esimerkiksi henki-kirjoista, joihin kirjattiin verotusikäiset kansalaiset.

Sukututkija pääsee tutkimuksissaan usein liikkeelle maakunta-arkistois-ta. Suomessa on seitsemän maakun-ta-arkistoa, jotka yhdessä Helsingissä sijaitsevan Kansallisarkiston kanssa muodostavat arkistolaitoksen.

Maakunta-arkistot ovat alueellisia keskusarkistoja, joissa säilytetään kun-kin alueen valtion viranomaisten pysy-västi säilytettäviä asiakirjoja sekä alu-eellisesti merkittäviä yksityisarkistoja. Niistä löytyvät myös edellä mainitut seurakuntien kirkonkirjat.

Etelä-Savon alueen keskusarkisto on Mikkelin maakunta-arkisto, ja sen piiriin kuuluvat myös Etelä-Karjala ja Kymenlaakso. Mikkelin maakunta-ar-kistossa säilytetään myös luovutetun alueen kirkonkirjoja. Joensuun maa-kunta-arkisto säilyttää Pohjois-Karja-lan ja Pohjois-Savon alueiden aineis-toa.

Arkistolaitoksen lisäksi Suomes-sa on yksityisarkistoja, jotka tallenta-vat oman erityisalansa tietoutta. Näitä ovat esimerkiksi järjestöjen -, kotiseu-

tu-, suku- ja yksityisten henkilöiden arkistot.

Arkistoissa tietokonepohjainen työ lisääntyy ja yhä enemmän arkistoluet-teloita on arkistotietoverkoissa. Tarvit-semiaan tietoja voikin hakea internetin kautta menemättä arkistoon. Sukutut-kijallekin on hyötyä tietoteknologian kehityksestä. VAKKA-arkistotieto-kannan avulla voi etsiä esimerkiksi maakunta-arkistoissa olevia asiakirjo-ja. Myös Suomen Sukututkimusseu-ran sivuilla olevaa HisKi-tietokantaa voi käyttää itsenäisesti. HisKiin on tallennettu ns. historiakirjoja eli seura-kuntien kastettujen, vihittyjen ja hau-dattujen luetteloita sekä muuttaneiden luetteloita. HisKi kattaa jo lähes koko maan seurakunnat, joskin tallennustyö on vielä kesken.

Arkistotyön myötä olen löytänyt ar-kistoista monia mielenkiintoisia asioi-ta. Erään järjestöjen arkiston yhteydes-sä oli jatkosodassa otettuja valokuvia, henkilöarkistoissa on huolellisesti täy-tettyjä valokuva-albumeita. Koulujen arkistoissa on säilynyt rangaistuspäi-väkirjoja ja äskettäin Joensuun maa-kunta-arkistoon luovutettiin hyllykilo-metreittäin ulkoasiainministeriön asia-kirjoja, jotka liittyvät tiiviisti Suomen poliittiseen tilanteeseen. Maaherrat ovat kuvanneet tarkasti alueensa oloja kuten viljelyn edistymistä. Oikeuden-käyntipöytäkirjoista paljastuvat tehdyt rikokset. Ihmiselämä näyttäytyy arkis-toissa koko kirjossaan.

Tiina Maria Tynkkynen-Hieta

SUKUTOUKKAIhmisiä arkistojen kätköissä

10

ESKON PUUMERKKI

Vielä kerran jäsenasiaa

Jäsenmaksutilanne kuin myös jäsenrekisteri on korjaantunut sit-ten viime numeron.

Muutamien maksujen osalta joudumme vieläkin ”lottoamaan” kenen kohdalle suoritus kirja-taan.

Yksinkertainen parannus vielä vaikeasti tunnistettaviin tapauk-siin on se, että ensi vuonna kun maksatte jäsenmaksunne tehkää se; 1. ennen kuin lasku katoaa, 2. käyttämällä laskussa annettua viitenumeroa ( ei esim. edellisen tai sitä edellisen vuoden viitettä ), 3. mikäli ette voi jostain syystä käyttää viitenumeroa ilmoittakaa pankkisiirron viestiosassa selväs-ti kuka on maksaja käyttämällä esim. postiosoitettanne tai selväs-ti tunnistettavaa ”korkonimeä” tms.

Tämä lehti jaetaan sukujuhlaan osallistuville, ensi vuonna postia tulee ainoastaan jäsenmaksun-sa maksaneille. Jos joku epäilee unohtaneensa, asian voi tarkistaa taloudenhoitajalta tai tiedottajalta ja paikata vuoden loppuun men-nessä.

Suku-uutisia

Juhannusaattona 22.6.2007 vie-tettiin Heikki ja Maritta Tynk-kysen 120-vuotisjuhlia Rantasal-mella Haukiveden Kaarnetsaa-ressa. Läsnä oli lukuisa joukko kummankin sukulaisia sekä ystä-viä vuosien varrelta.

Ohjelmaa riitti iltapäivältä pit-källe iltaan. Hartaushetki upo-uudessa kappelissa, päivällinen, lipunnosto ja malja kesälle sekä juhlaparille...

Sukulaiset ja ystävät muistivat juhlivaa paria monin aineellisin ja aineettomin lahjoin. Sukuseura luovutti tilaisuudessa pöytäviirin n:o 4 pariskunnalle kiitokseksi pitkäaikaisesta ohjelmayhteis-työstä sukuseuran juhlissa. Hei-dän sanansa ja soittonsa on ollut korvaamaton apu.

Sukuseuran hallitus kiittää vie-lä kumpaistakin ja toivotta jatku-vaa onnea ja menestystä.

(Edellä mainittu ikä on toki yhteinen, ei kummankaan yksityinen, eli suvun vanhim-mista ei vielä ole kyse. Toim. huom.)

Suvun ikähaitari on silti mel-koinen. Reilut sata vuotta on eroa vanhimman ja nuorimman välil-lä sillä Uukuniemen Niukkalas-sa asuva Olli Tynkkynen on liki vuosi sitten 1.10.2006 täyttänyt sata vuotta.

Lehtemme kolumnisti Tii-na Maria Tynkkynen-Hieta on 9.7.2007 saanut esikoisensa. Rei-lu nelikiloinen miehenalku jatkaa siis sukupolvien ketjua ja liitty-nee ajastaan myös sukuseuran toimintaan. Parhaimmat onnitte-lut äidille ja isälle.

Tiinasta kuulemme ( näemme) jatkossakin, sillä hän on lupatu-nut mukaan lehtemme tekoon. Odotamme mielenkiinnolla.

SUKUTUOTTEET

Sukuviiri

Sukujuhlassa on myynnissä tuotteita, joilla käyttäjä voi lei-mautua näkyvästi Tynkkysen su-kuun.

Vuoden 2006 Nuotassa on jo esitelty suvun pöytästandaari. Viiriä on saatavissa sukujuhlas-sa hintaan 30 € ja myöhemmin sukuseuran tiedottajalta, jolloin hintaan lisätään postituskulut.

Standaari on oivallinen muisto- ja lahjaesine suvun jäsenille.

Sukuseuran hallitus voi myös myöntää viirin sukuseuran toi-minnassa ansiokkaasti mukana

olleelle henkilölle tai seuran toi-mintaa edistäneelle yhteisölle. Esityksiä otetaan vastaan.

Sukupaita

Karjalaan suuntautuneelle su-kumatkallemme valmistettiin korkealaatuinen sukupaita. Paitaa on nyt tehty uusi erä ja myydään sukujuhlassa hintaan 22 €. Myö-hemmin postimyyntinä tiedotta-jalta, jolloin hintaan lisätään pos-tikulut.

Adressi

Sukujuhlaan mennessä saam-me painosta oman adressin, jota voi käyttää niin ilon kuin surun-kin hetkissä. Adressin kansilehteä koristaa Standaarista tuttu kuvio oikeissa väreissä, kakkossivulla on sama kuvio vesileimana, kes-kiaukeaman oikealla puolella ri-vit tekstejä varten ja takakannes-sa sukuvaakuna väreissä ja teks-ti TYNKKYSEN SUKUSEURA RY. Adressin selkämystä kiertää sini-hopea punos. Hinta ei tätä kirjoi-tettaessa ole vielä varma, mutta on varmasti kilpailukykyinen.

Olemme jo useaan kertaan luvanneet huomioida suvun yrittäjiä lehtemme palstoil-la. Tämän juttusarjan avaavat artikkelit Vaaran perunasta ja Esmarin Oy:stä.

Vaaran peruna on erinomai-nen esimerkki maaseutuelin-keinon kehittymisestä ja oman alkutuotannon jatkojalostami-sesta. Tilojen pelloilta suoraan suurtalouksien patoihin ja pan-nuille.

Esmarinin tarina on tämän päivän sankaritarinoita. Tuh-kasta uudeksi kukoistavaksi tuotantolaitokseksi. Uuden teh-taan lisäksi on upeata, että tuo-tannolle on jatkaja valmiina. Esan vetäytyessä ohjat ottaa käsiinsä opintojensa ohella ”ty-vestä puuhun noussut” Juha.

Onnea ja jatkuvaa menestys-tä toivotamme vasta valmistu-neelle tehtaalle.

11

1�

Päätoimittaja Toimittaja Taitto AulisTynkkynen EskoTynkkynen PekkaTynkkynen

Viirin värit ovat sininen ja hopea. Tunnuskuva on kauniisti tyylitelty T-kirjain sekä kolmitorninen Olavinlinna. Linna muistuttaa meitä, Jääskestä tulleita ”suursääminkiläisestä” asutushistoriasta, käsittihän siloinen Sääminki alueen aina

Puumalansalmesta Heinäveden perukoille.

Viiriä on saatavana seuran tiedottajalta hintaan 30,00 €.

Hallituksen päätöksellä viiri voidaan luovuttaa myös sukuseuran huomionosoituksena.

SUKUSEURAN YHTEYSHENKILÖT

SUKUPAITA JA PÖYTÄVIIRI

Seuraava Nuotta ilmestyy vuoden 2008 alkupuolella.

TOTT-PRINT OY 2007

Puheenjohtaja:Jouko Tynkkynen

Riihitontunkuja 9, 05400 JOKELAPuh.(09) 417 1376, 495 553

Jäsen / tiedottaja:Esko Tynkkynen

Massilanmäentie 26, 58810 KALLISLAHTIPuh. 040 583 6987

is.erapalvelu@reppu.net