uudenmaan kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja 2006 · uudenmaan kasvihuonepäästöt vuosina...

Uudenmaan kasvihuonepäästötvuosina 1990, 2003 ja 2006

Uudenmaan liiton julkaisuja E 103 - 2009

Uudenmaan liitto

ISBN 978-952-448-273-8 ISSN 1236-6811 (nid.)ISBN 978-952-448-274-5 ISSN 1236-6811 (verkkoversio)

Uudenmaan liitto | Nylands förbund

Aleksanterinkatu 48 A | 00100 HelsinkiAlexandersgatan 48 A | 00100 Helsingfors | Finlandpuh. | tfn +358 (0)9 4767 411 | fax +358 (0)9 4767 [email protected] | www.uudenmaanliitto.fi

Uudenmaan kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja 2006 E 103 - 2009

Uudenmaan kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja 2006 : 1

Uudenmaan kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja 2006

Uudenmaan liitto • 2009


2 : Uudenmaan kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja 2006

Uudenmaan liiton julkaisuja E 103 - 2009ISBN 978-952-448-273-8 ISSN 1236-6811 (nid.)ISBN 978-952-448-274-5 ISSN 1236-6811 (verkkoversio)

Ulkoasu: BNL Euro RSCG

Kannen kuva: Tuula Palaste-Eerola

Kannen piirros ja taitto: Arja-Leena Berg

Kyriiri Oy

Helsinki 2009

250 kpl


Aleksanterinkatu 48 A | 00100 HelsinkiAlexandersgatan 48 A | 00100 Helsingforspuh. | tfn +358 (0)9 4767 411 | fax +358 (0)9 4767 [email protected] | www.uudenmaanliitto.fi


Esipuhe

Globaalit kasvihuonepäästöt ovat kasvaneet rajusti viime vuosikymmeninä. Tämän hetkisen tiedon valossa näyttää siltä, että jos päästökehitys jatkuu samanlaisena, kohtaamme jo tämän vuosisadan aikana erittäin merkittäviä negatiivisia ilmastolli-sia vaikutuksia, jotka voivat pahimmillaan uhata suurta osaa luonnon ja ihmiskun-nan elinympäristöistä. Jotta pahimmilta vaikutuksilta vältyttäisiin, tarvitaan tuntu-via globaaleja päästörajoituksia.

Päästövähennystavoitteet ovat globaaleja, mutta tavoitteisiin tähtäävät toimet teh-dään paikallisesti. EU:n päästövähennystavoitteissa, joissa linjataan myös Suomen tavoitteet, kuuluvat suurten energia- ja teollisuusyksiköiden päästöjen vähentä-mishankkeet ns. päästökaupan piiriin. Päästökauppasektorin ulkopuolelle jäävät asumisen, rakentamisen ja rakennuksissa tapahtuvan energian käytön, liikenteen, jätehuollon, maatalouden sekä pienteollisuuden päästöt. Näitä päästöjä on Suomen vähennettävä EU:n hyväksymän päästötavoitteen mukaisesti 16 % vuoteen 2020 mennessä vuoden 2005 päästömäärään verrattuna.

Päästötavoitteiden onnistuminen merkitsee sitä, että kasvava päästökehitys on saatava kääntymään laskuun myös Uudellamaalla. Tehtävä on haasteellinen, koska päästöt syntyvät monesta eri lähteestä ja koska niiden vähentäminen on monen toimijan vastuulla. Tässä selvityksessä tarjotaan lähtökohtia Uudellamaalla tapah-tuvalle päästöjen vähentämiselle. Selvityksessä osoitetaan maakunnassa käytetyn energian, liikkumisen, jätehuollon ja maatalouden aiheuttamat kasvihuonepäästöt ja niiden kehitys vuosina 1990, 2003 ja 2006.

Raportin tuloksia hyödynnetään mm. Uudenmaan ilmastostrategiatyössä. Päästö-tulokset antavat lähtötietoa myös seuraavaan maakuntakaavaan, jossa maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittaminen ja ilmastonmuutos ovat keskeisiä sisältöä määrittäviä teemoja.

Riitta Murto-LaitinenJohtaja, aluesuunnittelu


Tekijä(t)

Tiivistelmä

Raportin laatija

Avainsanat (asiasanat)



Nimeke

Sarjan nimeke

Sivuja Liitteitä

ISBN ISSN

Kieli, koko teos Yhteenveto

Huomautuksia

Kuvailulehti

Sarjanumero Julkaisuaika

Uudenmaan liitto

Uudenmaan kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja 2006

Uudenmaan liiton julkaisuja E

103 2009

38

978-952-448-273-8 (nid.), 978-952-448-274-5 (verkkoversio) 1236-6811

suomi ruotsi

Uudellamaalla syntyi kasvihuonepäästöjä vuonna 2006 noin 11,9 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Päästöt lisääntyivät vuodesta 1990 noin 10 %. Päästöt muodostuivat rakennusten lämmityksestä (37 %), liikenteestä (23 %), yleisestä sähkön käytöstä (21 %), teollisuuden polttoaineiden käytöstä ja prosesseista (17 %), jätehuollosta (1 %) ja maataloudesta (1 %). Päästöistä lisääntyivät eniten sähkölämmityksen ja muun sähkön käytön aiheuttamat päästöt. Myös liikenteen aiheuttamat päästöt lisääntyivät merkittävästi. Kaukolämmön ja erillislämmityksen (pääosin kevyt polttoöljy) aiheuttamat päästöt pysyivät ajanjaksolla kohtalaisen tasaisina. Teollisuuden ja työkoneiden, teollisuuspro-sessien, jätehuollon sekä maatalouden aiheuttamat päästöt vähenivät.

Uudenmaan väkiluku kasvoi vuosina 1990-2006 noin 20 %. Koska kasvihuonepäästöjen kasvu oli ajanjaksolla väestön lisäystä maltillisempaa, vähenivät Uudenmaan päästöt per asukas noin 8 %. Jokainen uusmaalainen tuotti vuonna 2006 kuitenkin lähes yhdeksän tonnia kasvihuonepäästöjä.

Uudenmaan kasvava päästökehitys on saatava kääntymään laskuun. Päästöjen vähentämisen kannalta merkittävimpiä sektoreita ovat kaukolämpö, muun sähkön kulutus, sähkölämmitys ja liikenne, joissa kaikissa on mahdollista saa-vuttaa merkittäviä päästövähennyksiä. Suurin päästövähennyspotentiaali sektoreilla liittyy energian tehokkaampaan käyttöön, energiansäästöön ja uusiutuvien, vähäpäästöisten energiamuotojen käyttöönottoon.

Jarkko Hintsala

ilmastonmuutos, kasvihuonepäästöt, Uudenmaan ilmastostrategia

Julkaisusta on myös verkkoversio kotisivuillamme www.uudenmaanliitto.fi .


Nylands förbund

Uudenmaan kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja 2006(Växthusgasutsläpp i Nyland år 1990, 2003 och 2006)

Nylands förbunds publikationer E

103 2009

38

978-952-448-273-8 (häftad), 978-952-448-274-5 (nätversion) 1236-6811

fi nska svenska

Författare

Sammanfattning

Rapporten är utarbetad av

Nyckelord (ämnesord)

Övriga uppgifter



Publikation

Seriens namn

Seriens nummer Utgivningsdatum

Sidor Bilagor

ISBN ISSN

Språk Sammandrag

Publikationen fi nns även på vår webbplats: www.uudenmaanliitto.fi

Jarkko Hintsala

Presentationsblad

klimatförändring, växthusgasutsläpp, Nylands miljöstrategi

Konsumtionen inom Nylands område gav upphov till sammanlagt cirka 11,9 miljoner koldioxidekvivalentton utsläpp år 2006. Utsläppen ökade med cirka 10 procent från år 1990. Utsläppen förorsakades av uppvärmningen av byggnader (37 %), trafi ken (23 %), den allmänna elförbrukningen (21 %), bränsleförbrukningen och processerna inom industrin (17 %), avfallshanteringen (1 %) och jordbruket (1 %). Mest ökade utsläppen från eluppvärmningen och den övriga elförbrukningen. Också trafi kutsläppen ökade betydligt. Utsläppen förorsakade av fjärrvärme och separat uppvärmning (huvudsakligen lätt bränsleolja) låg på en förhållandevis stabil nivå under perioden. Utsläpp från industrin och arbets-maskinerna, industriprocesserna, avfallshanteringen samt jordbruket minskade.

Nylands invånarantal ökade med cirka 20 procent under åren 1990-2006. Ökningen av växthusgasutsläppen var mått-ligare under samma period, vilket resulterade i att utsläppen i Nyland minskade med cirka 8 procent per invånare. Ändå uppgick växthusgasutsläppen i Nyland till nästan 9 ton per invånare år 2006.

Den uppåtgående utsläppstrenden i Nyland måste brytas. De viktigaste sektorerna med tanke på en minskning av utsläppen är fjärrvärme, övrig elförbrukning, eluppvärmning samt trafi k. Inom alla dessa sektorer är det möjligt att uppnå betydande utsläppsminskningar. Den största utsläppsminskningen kan uppnås genom en effektivare användning av energi, energibesparing och ibruktagandet av förnybara, utsläppssnåla energiformer.


Sisältö

Esipuhe 3

Kuvailulehdet 4

1. Johdanto 7 1.1. Ilmastonmuutos etenee huolestuttavaa vauhtia 7 1.2. Ilmastonmuutosta on torjuttava globaalisti 7 1.3. Ilmastonsuojelu Uudenmaan kunnissa 8

2. Kasvihuonepäästöjen laskenta 9 2.1. Päästöjen laskentamenetelmät 9 2.2. Päästötietojen keruu 10 2.3. Seutukuntiin perustuva aluejako 10

3. Uudenmaan kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja 2006 12 3.1. Koko Uusimaa 12 3.2. Helsingin seutu 15 3.2.1. Pääkaupunkiseutu 15 3.2.2. Muu Helsingin seutukunta 19 3.3. Lohjan seutukunta 23 3.4. Tammisaaren seutukunta 27

4. Johtopäätökset 31 4.1. Kasvihuonepäästöjen kehitys Uudellamaalla 31 4.1.1. Päästöjen kehitys sektoreittain 32 4.2. Yhteenveto 35

Lähteet 35


1. Johdanto

1.1. Ilmastonmuutos etenee huolestuttavaa vauhtia

Ilmastonmuutos on erittäin vakava globaali ongel-ma, jonka kasvaviin uhkakuviin on todella herätty vasta viime vuosina. Muutoksen merkittävin syy on ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu, joka aiheutuu fossiilisten energialähteiden käytöstä, maataloudesta ja maankäytön muutoksista. Hiili-dioksidin pitoisuus ilmakehässä on noussut noin sadassa vuodessa 280 ppm:stä nykyiseen yli 380 ppm:ään ja yhdessä muiden kasvihuonekaasujen kanssa jo tasolle 430 ppm CO2-ekv. Pitoisuus kasvaa noin 2 ppm vuodessa.

Maapallon keskimääräinen pintalämpötila on kohonnut viimeisen sadan vuoden aikana noin 0,8 celsiusastetta. Viimeisen 20 vuoden aikana on ollut 15 lämpimintä maapallolla koskaan mitattua vuotta. Maapallon lämpeneminen seuraa viiveellä ilmakehän kasvihuonekaasujen kehitystä, sillä merien vesimassa hidastaa lämpenemistä ja lisäksi fossiilisten polttoaineiden poltosta syntyneet hiuk-kaset ovat viilentäneet ilmastoa.

Lämpenemisen vaikutukset ovat jo nyt moninai-sia ja ne tulevat vahvistumaan tulevaisuudessa. Esimerkiksi Grönlannin jäätiköiden ja arktisen jääpeitteen sulamisvauhti on merkittävästi kiih-tynyt viime vuosina ja pohjoisen jäämeren jää-peitteen kesäaikainen sulaminen on lisääntynyt dramaattisesti odotettua nopeammin. Vuoristo-jäätiköt ovat supistuneet kaikkialla maailmassa. Ikirouta-alueet ovat alkaneet sulaa mm. Siperiassa, mikä on lisännyt metaanin vapautumista. Kuivuus ja metsäpalot ovat lisääntyneet etenkin jo kuivilla alueilla mm. Etelä-Euroopassa, Saharan ympäris-tössä ja Australiassa. Myös Läntisen Etelämante-reen jäätiköiden sulaminen on alkanut. Historiaan pohjautuvat tutkimukset nykyisenkaltaisista ilmasto-olosuhteista ennakoivat merkittävän osan jäätiköistä sulavan tulevina vuosisatoina, jollei päästöjä saada nopeaan laskuun.

Suomessa ilmastonmuutoksen vaikutusten on arvioitu näkyvän esimerkiksi sään ääri-ilmiöiden lisääntymisenä ja voimistumisena. Erityisesti tul-

vien, rankkasateiden ja kuivuusjaksojen ennus-tetaan lisääntyvän ja niiden ajallisen vaihtelun ja keston muuttuvan. Vaikutuksia tullaan kokemaan myös luonnonympäristössä esimerkiksi kasvilli-suuden ja eläinlajiston muuttuessa. Lisäksi ilmiön globaalin luonteen johdosta on todennäköistä, että Suomessa tullaan kokemaan vaikutuksia, joita aiheutuu esimerkiksi energian ja tuontipolttoai-neiden nopeista hinnanvaihteluista, maailmanta-louden lisääntyvästä epävarmuudesta ja voimistu-vasta ympäristöpakolaisuudesta.

1.2. Ilmastonmuutosta on torjuttava globaalisti

Ilmastotiedon yksi tärkeimmistä kysymyksistä liittyy ns. turvallisen ilmastonmuutoksen rajaan ja siihen, onko raja mahdollista vielä saavuttaa. Tämän hetkisen tiedon valossa näyttää siltä, että jos globaali ilmaston lämpeneminen saadaan va-kautettua kahden celsius-asteen tuntumaan, voivat ilmastonmuutoksen pahimmat vaikutukset ja ilmastoa edelleen lämmittävät positiiviset palaute-ketjut pysyä edes jotenkin siedettävinä. Sitä, mille tasolle ilmakehän kasvihuonepitoisuuden tulisi kahden asteen tavoitteessa asettua, ei tiedetä vielä tarkasti. Arviot vaihtelevat tällä hetkellä välillä 350-550 ppm. On siis todennäköistä, että olem-me jo nyt ylittäneet kriittisenä pidetyn ilmakehän kasvihuonepitoisuuden tai että tulemme ylittä-mään sen viimeistään tämän vuosisadan puolivä-liin tultaessa.

Kansainvälisen tieteellisen ilmastopaneelin, IPCC:n mukaan ilmastonmuutoksen pahimpien riskien välttämiseksi globaalit kasvihuonepäästöt täytyisi saada laskuun jo vuonna 2015 ja päästöjä tulisi vähentää noin 80-90 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Tärkein kansainvälinen sopimus, jolla päästöjä pyritään rajoittamaan, on YK:n ilmastosopimus ja sopimusta täydentävä Kioton pöytäkirja. Kioton pöytäkirja velvoittaa kunkin sopimuksen ratifi oineen maan konkreettisiin maakohtaisiin päästönvähennyksiin vuosina 2008-2012. Kioton jälkeisestä ajasta ei ole sovittu vielä mitään sitovaa, mutta esim. EU:ssa on otettu askel


kohti tiukempia rajoitteita ja sovittu 20 % sitovis-ta päästönvähennyksistä vuoden 1990 päästötasos-ta vuoteen 2020 mennessä.

1.3. Ilmastonsuojelu Uudenmaan kunnissa

Suomessa yksittäisten kuntien ilmastonsuojelutyö-tä ohjaa mm. Suomen Kuntaliiton koordinoima kuntien kansainvälinen ilmastonsuojelukampan-ja (Cities for Climate Protection). Kampanjan tavoitteena on, että kukin jäsenkunta selvittää oman kasvihuonepäästötaseensa sekä valitsee omat tavoitteensa ja keinovalikoimansa päästöjen vähentämiseksi. Uudeltamaalta kampanjaan kuu-luvat Lohjan, Vihdin, Keravan sekä pääkaupunki-seudun kunnat ja YTV.

Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta (YTV) julkaisi vuonna 2007 pääkaupunkiseudun yhteisen ilmastostrategian vuoteen 2030. Siinä linjataan alueen päästövähennystavoitteeksi 39 % vuoden 1990 päästötasosta. Tämä merkitsee asukasta kohden laskettuna noin kolmanneksen pienempiä päästöjä vuoden 2004 tasosta vuon-na 2030. Helsingin valtuusto puolestaan päätti Helsingin tavoitteeksi, että kaupunki vähentää päästöjään 20 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Samalla kaupunki pyrkii kol-minkertaistamaan uusiutuvien energiamuotojen käyttönsä, joka oli vuonna 2008 noin 3 %. Keski-Uudenmaan KUUMA-kunnilla on valmisteilla yhteinen ilmastostrategia ja toimintaohjelma, jossa pyritään edistämään kuntien kasvihuonekaasu-päästöjen vähentämistoimia sekä sopeutumista ilmastonmuutokseen.

Uudenmaan liitossa on valmisteilla maakun-nallinen ilmastostrategia, jossa keskitytään sekä ilmastonmuutoksen hillintään että sopeutumi-seen. Strategian taustaksi on Uudenmaan liitossa laskettu Uudenmaan kuntien kasvihuonepäästöt vuosina 1990 ja 2003. Tässä selvityksessä lasketaan Uudenmaan kuntien kasvihuonepäästöt vuodelta 2006 sekä päivitetään edellisten laskentavuosien tulokset vastaamaan vuoden 2006 laskentamenetelmää. Selvitys osoit-taa Uudenmaan ja seutukuntien päästötilanteen ja päästömuutokset sektoreittain. Saatuja tuloksia hyödynnetään mm. Uudenmaan maakunnallisen ilmastostrategian valmistelussa sekä seuraavassa maakuntasuunnitelmassa, -ohjelmassa ja -kaavas-sa.


2.1. Päästöjen laskentamenetelmät

Uudenmaan kasvihuonepäästölaskelmat on tehty Kuntaliiton tilaamalla ja Suomen Ympäristökes-kuksen laatimalla KASVENER laskentamallilla, jossa noudatetaan IPCC:n (Intergovernmental Panel on Climate Change) metodiikkaa ja käy-tetään Suomen päästöinventaarioiden laskenta-parametreja. Laskennassa on otettu huomioon kolmen tärkeimmän kasvihuonekaasun hiilidiok-sidin (CO2), metaanin (CH4) ja typpioksiduulin (N2O) päästöt.

Kasvener-mallilla saatuja tuloksia on jatkomuo-kattu Motivan, Ympäristöministeriön ja tilasto-keskuksen työryhmän suosittamalla ns. hyödynja-komenetelmällä, missä sähkön ja lämmön yhteis-tuotannossa saavutettu energian säästö (noin 30-40 %) tasataan sekä lämmön että sähkön hyödyk-si siten, että molempien tuotteiden polttoaineet ja päästöt jaetaan vaihtoehtoisten hankintamuotojen polttoaineen kulutusten suhteessa. Vaihtoehtoina käytetään sähkölle lauhdetuotantoa (40 % hyö-tysuhde) ja lämmölle vesikattilalämpöä (90 % hyötysuhde). Menetelmä suosii kaukolämmön yhteistuotantoa, mikä on energiatehokkuuden ja aiheutettujen päästöjen kannalta perusteltua.

Kauko-, sähkö- ja erillislämmityksen päästöjen laskennassa on käytetty hyväksi ns. lämmitystarve-lukuja (astepäiväluku), joiden avulla voidaan tasa-ta säätiloista johtuvien vuotuisten lämpötilaerojen vaikutusta lämmityspäästöjen laskentaan.1

Sähkölämmitys kuormittaa sähköntuotantoraken-netta kylminä talvipäivinä, jolloin tuotannossa joudutaan käyttämään runsaspäästöistä hiililauh-devoimaa. Tämän takia on sähkölämmityksen päästöjen laskennassa käytetty ympäristöministeri-

ön suosittamaa ns. välitehoalueen ominaispäästö-kerrointa (400 g/KWh), joka on korkeampi kuin muulle sähkölle laskettu ominaispäästökeroin.2

Muun sähkön kulutuksen päästöjen laskennassa on kaikissa kunnissa käytetty samaa valtakun-nallista sähköntuotannon päästökerrointa, johon on laskettu mukaan Suomessa tuotetun sähkön päästöt sekä tuontisähkön päästöt.3 Päästökerroin on laskettu viiden viimeisen vuoden liukuvan kes-kiarvon mukaan.4 Tämä tasoittaa mm. säätiloista johtuvaa sähkön valtakunnallisten ominaispäästö-jen vuosittaista heilahtelua.

Sähkön valtakunnallisen päästökertoimen käyt-tö sähkön päästöjen laskennassa on perusteltua, koska hyvin harvalla kaupungilla tai kunnalla on nykyään omaa sähköntuotantoa ja koska kau-pungeissa ja kunnissa tuotettu sähkö ei rajaudu millekään tietylle alueelle vaan se myydään säh-köyhtiöiden muodostamilla pohjoismaisilla säh-kömarkkinoilla, jotka määrittävät sähkön hinnan, myynnin ja välillisesti tuotantotavan ja päästöt.

Valtakunnallisen päästökertoimen käyttö sähkön päästöjen laskennassa ei kohtele välttämättä tasa-puolisesti sellaisia kuntia, joissa käytetään uusiu-tuvia energiamuotoja sähkön tuotannossa. Tämä siksi, koska kuntien päästötön sähkön tuotanto ei näy suoraan kuntien omissa päästöissä vaan se pienentää sähkön valtakunnallista päästökerrointa. Ongelma on Uudellamaalla vielä pieni, koska uu-siutuvien energiamuotojen osuus alueen kuntien sähköntuotannosta on vähäinen. Jos uusiutuvien energiamuotojen osuus tulee merkittävästi lisään-tymään Uudenmaan kuntien sähköntuotannossa, tulee se ottaa huomioon tulevissa päästölasken-noissa.

2. Kasvihuonepäästöjen laskenta

1 Lämmitystarvelukujen vertailuarvona eli normaalivuoden lämmitystarvelukuna on käytetty vuosien 1971-2000 keskimää-räistä lämmitystarvelukua. Laskennoissa käytetty lämmitystarveluku oli perusvuonna 3986. Vuonna 1990 lämmitystarvelu-kuna käytettiin 3511, vuonna 2003 4032 ja vuonna 2006 3675.

2 Sähkölämmön korkeampi ominaispäästökerroin on huomioitu muun sähkön valtakunnallisessa ominaispäästökertoimessa, mikä on vastaavasti pienentynyt. Näin sähkön valtakunnallinen vuosittainen päästökerroin on pysynyt samana.

3 Suomeen tuotu sähkö on yleensä päästöiltään neutraalia vesi- tai ydinvoimasähköä.4 Laskentavuodet 2002-2006.


Tässä selvityksessä esitetään seudun sektorikoh-taisten päästötietojen yhteydessä myös seudun energiankulutuslukuja. Luvuilla kuvataan eri sektoreilla kulutettu energianmäärä. Luvut on vertailtavuuden takia ilmoitettu sellaisina kuin ne on energiatilastoista saatu, eli niihin ei ole tehty vuosittaisia lämpötilakorjauksia.

2.2. Päästötietojen keruu

Energiantuotantosektorin aiheuttamat kasvihuo-nepäästöt on laskettu käyttämällä energialaitosten ja sähköyhtiöiden ilmoituksia, ympäristöhallinnon valvonta- ja kuormitustietojärjestelmää (VAHTI), Energiateollisuus ry:n ylläpitämiä vuosittaisia kaukolämpötilastoja sekä tilastokeskuksen raken-nus- ja lämmitystietokantoja.1 Energiantuotannon ja teollisuuden päästöt syntyvät lähinnä käytetyis-tä polttoaineista. Metalliteollisuudessa ja kalkki-kiveä käyttävässä raskaassa prosessiteollisuudessa päästöjä syntyy lisäksi teollisuuden prosesseissa esim. kalkin sisältämän hiilidioksidin vapautuessa ilmakehään.

Teollisuuden ja työkoneiden aiheuttama poltto-aineiden kulutus on saatu VAHTI-järjestelmästä, VTT:n ylläpitämästä työkoneiden laskentajär-jestelmästä (TYKO), teollisuuslaitoksista sekä Öljy- ja kaasualan keskusliitosta saatujen kuntien polttoainemyyntitilastojen perusteella.2

Liikennepäästöt sisältävät maantie- rautatie- ja vesiliikenteen päästöt. Lentoliikenteen aiheutta-mia päästöjä ei ole laskettu mukaan. Liikenteen päästöt on laskettu hyödyntäen VTT:n LIPASTO-

tietojärjestelmää sekä laiva- ja venerekisterejä. Liikenteen päästöt syntyvät liikenteen kulutta-mista polttoaineista ja raideliikenteen kuluttaman sähkön aiheuttamista päästöistä. Raideliikenteen päästöjen kuntakohtaisessa laskennassa on vuoden 2006 laskennoissa käytetty vuoden 2003 päästö-lukuja.3

Jätehuollossa syntyvät, kaatopaikoilta ja jäteve-denpuhdistamoilta vapautuvat päästöt on lasket-tu käyttäen hyväksi jätteenkäsittelykeskuksista, Uudenmaan ympäristökeskuksesta sekä VAHTI-tietojärjestelmästä saatuja jätemäärä- ja jätevesitie-toja. Jätehuollon päästöt aiheutuvat kaatopaikan jätekasojen alla hapettomissa olosuhteissa muo-dostuvista metaanipäästöistä sekä jätevedenpuh-distuksen yhteydessä vapautuvista metaani- ja typpioksiduulipäästöistä.

Maatalouden päästölaskentaan tarvittavat tiedot on saatu maa- ja metsätalousministeriön Matilda-tietokannasta. Maatalouden päästöt aiheutuvat maatalousmaassa viljelyn seurauksena vapautuvista hiilidioksidi-, typpioksiduuli ja metaanipäästöistä sekä eläinten ruuansulatuksessa ja lannan käsitte-lyssä syntyvistä metaanipäästöistä.

2.3. Seutukuntiin perustuva aluejako

Kasvihuonekaasupäästöjen tarkastelu tehdään täs-sä raportissa seutukunnittain ja lisäksi YTV-alue eroteltuna omaksi kokonaisuudekseen. Sisäasiain-ministeriö määrittelee seutukunnat toiminnallisin perustein eli kuntien välisen yhteistyön ja työssä-käynnin mukaan. Seutukunnat ovat myös aluepo-

1 Erillislämmityksen ja sähkölämmityksen aiheuttama energiankulutus perustuu laskennallisiin arvoihin. Erillislämmitteisen rakennuksen lämmönkulutukseksi on laskettu 55 KWh/m3 (asuinrakennukset 2,5 m, muut rakennukset 3,5 m). Sähköläm-mitteisten rakennusten energiankulutukseksi on puolestaan laskettu 125 KWh/m2.

2 Kunnassa myyty polttoaine, jota ei käytetä muilla sektoreilla (erillislämmitys, laivaliikenne, energiantuotanto) lasketaan teollisuuden ja työkoneiden polttoaineeksi.

3 VTT:n LIPASTO-järjestelmän ylläpitäjän Kari Mäkelän mukaan Uudenmaan vuoden 2003 raideliikenteen päästöt vastaa-vat kohtalaisen hyvin myös vuoden 2006 päästöjä, koska raideliikenteen päästöissä on ollut vuosien 2003 ja 2006 välillä vain marginaalisia eroja. (Suullinen keskustelu. 27.2.2008.)


liittisten tukien perusalueita ja Euroopan unioni käyttää jakoa omien tavoitealueidensa määrittelyn pohjana. YTV vastaa pääkaupunkiseudun yhteisen ilmastostrategian toteuttamisesta ja on siksi miele-kästä tarkastella aluetta yhtenä kokonaisuutena.

Uusimaa muodostui vuoteen 2009 asti Helsingin, Lohjan ja Tammisaaren seutukunnista. Helsingin seutukuntaan kuuluvat Espoo, Helsinki, Hyvin-

kää, Järvenpää, Kauniainen, Kerava, Kirkkonum-mi, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen, Siuntio, Tuusula ja Vantaa. Näistä erillisesti tarkasteltavaan YTV-alueeseen kuuluvat Helsinki, Espoo, Kau-niainen ja Vantaa. Lohjan seutukuntaan kuuluvat Karjalohja, Karkkila, Lohja, Nummi-Pusula, Sam-matti ja Vihti. Tammisaaren seutukuntaan kuulu-vat Hanko, Inkoo, Karjaa, Pohja ja Tammisaari.


3.1. Koko Uusimaa

Uudellamaalla asui vuonna 2006 yhteensä 1 373 600 ihmistä. Maakunnan väkiluku kasvoi noin 20 % vuosina 1990-2006. Uudenmaan kasvihuonepäästöt olivat vuonna 2006 noin 11,9 miljoonaa tonnia (CO2-ekv.). Päästöt kasvoivat vuosina 1990-2006 noin 10 %. Voimakkaimmin kasvoivat sähkölämmityksen ja muun sähkön käy-tön aiheuttamat päästöt. Myös liikenteen päästöt kasvoivat merkittävästi. Kaukolämmön ja erillis-lämmön päästöt pysyivät ajanjaksolla kohtalaisen tasaisina. Teollisuuden ja työkoneiden, teollisuus-prosessien, jätehuollon sekä maatalouden päästöt vähenivät ajanjaksolla.

Uudellamaalla syntyi vuonna 2006 kasvihuone-päästöjä per asukas noin 8,7 tonnia (CO2-ekv.). Päästöt pienenivät noin 8 % vuosina 1990-2006 ja kasvoivat noin prosentin vuosina 2003-2006.

Uudenmaan kasvihuonepäästöt kattoivat vuonna 2006 noin 15 % Suomen kokonaispäästöistä, jotka olivat noin 80,3 miljoonaa tonnia. Koska uusimaalaisten osuus Suomen väkiluvusta oli vuonna 2006 noin 26 %, olivat alueen kasvihuo-nepäästöt asukaskohtaisesti alhaisemmat kuin Suomessa keskimäärin.

3. Uudenmaan kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja 2006

Taulukko 1. Uudenmaan kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja 2006.

Taulukko 2. Uudenmaan kasvihuonepäästöt per/asukas vuosina 1990, 2003 ja 2006.

1990KHK-päästöt

1000 t CO2-ekv

2003KHK-päästöt

1000 tCO2-ekv

2006KHK-päästöt

1000 tCO2-ekv

1990-2006KHK-päästöt

Muutos%


Muutos%

Kaukolämpö 2 685,2 2 669,1 2 796,5 4 5

Sähkölämmitys 453,0 712,3 818,7 81 15

Erillislämmitys 680,5 684,8 707,4 5 3

Muu sähkö 1 357,9 2 234,8 2 558,3 88 15

Teollisuus ja työkoneet 1 978,2 1818,1 1573,4 -20 -13

Liikenne 2 193,2 2 519,0 2 635,1 20 5

Jätehuolto 553,9 155,4 149,3 -73 -4

Maatalous 245,9 189,3 171,0 -30 -10

Teollisuusprosessit 654,4 499,7 500,5 -23 0

YHTEENSÄ 10 802,3 11 482,5 11 910,2 10 4

1990Päästö/asukas

t CO2-ekv


t CO2-ekv


t CO2-ekv


Muutos%


Muutos%

Kaukolämpö 2,3 2,0 2,0 -13 2

Sähkölämmitys 0,4 0,5 0,6 51 12

Erillislämmitys 0,6 0,5 0,5 -13 1

Muu sähkö 1,2 1,7 1,9 57 11

Teollisuus ja työkoneet 1,7 1,4 1,1 -34 -16

Liikenne 1,9 1,9 1,9 0 2

Jätehuolto 0,5 0,1 0,1 -77 -6

Maatalous 0,2 0,1 0,1 -42 -12

Teollisuusprosessit 0,6 0,4 0,4 -36 -2

YHTEENSÄ 9,4 8,6 8,7 -8 1


Rakennusten lämmitysRakennusten lämmitys aiheutti noin 37 % Uudenmaan kasvihuonepäästöistä vuonna 2006. Kaukolämmön, jolla katetaan noin 67 % Uu-denmaan rakennusten lämmitystarpeesta, osuus lämmityssektorin päästöistä oli noin 65 %. Kaukolämmön päästöt kasvoivat vuosina 1990-2006 maltillisesti, vaikka kaukolämmön kulutus kasvoi noin 30 %. Suotuisa kehitys johtui pääosin pääkaupunkiseudun sähkön ja lämmön yhteis-tuotantovoimaloissa tapahtuneesta siirtymisestä kivihiilen ja öljyn käytöstä vähäpäästöisemmän maakaasun käyttöön.

Sähkölämmityksen, jolla katetaan noin 16 % Uu-denmaan lämmitystarpeesta, osuus Uudenmaan lämmityspäästöistä oli vuonna 2006 noin 19 %. Lämmitysmuodon päästökehitys oli vuosina 1990-2006 epäsuotuisaa, sillä päästöt kasvoivat noin 81 %. Kehitys oli epäedullista myös vuosina 2003-2006, jolloin päästöt kasvoivat noin 15 %. Sähkölämmityksen päästöt kasvoivat myös per asukas. Vuosina 1990-2006 päästöt kasvoivat noin 51 % ja vuosina 2003-2006 noin 12 %. Sähkö-lämmityksen päästöjen voimakkaaseen kasvuun on suurimpana syynä sähkölämmityksen tarpeen kasvu asuinrakennuksissa.1

Erillislämmityksellä, eli pääosin kevyellä polttoöl-jyllä, katetaan noin 17 % Uudenmaan rakennus-ten lämmitystarpeesta. Erillislämmityksen osuus lämmityssektorin päästöistä oli noin 16 %. Läm-mitysmuodon energiankulutus ja sen aiheuttamat päästöt kasvoivat vuosina 1990-2006 kohtalaisen maltillisesti. Tähän oli mm. syynä öljykattiloissa tapahtunut hyötysuhteiden parantuminen ja pien-puun käytön lisääntyminen.

Muun sähkön käyttöMuun sähkön käyttö (ei sisällä sähkölämmitystä) aiheutti vuonna 2006 noin 21 % Uudenmaan kasvihuonepäästöistä. Sähkönkulutuksen pääs-tökehitys oli vuosina 1990-2006 epäsuotuisaa, sillä päästöt kasvoivat noin 87 %. Myös asukasta kohden laskettuna sähkön päästöt kasvoivat noin 56 %.2

Uudenmaan kokonaissähkönkulutus (sisältää myös sähkölämmityksen) kasvoi vuosina 1990-2006 noin 44 %. Suurinta sähkönkulutuksen kasvu oli asumisessa sekä palveluissa ja rakentamisessa, jotka kattoivat noin kolme neljäsosaa alueen sähkön käy-töstä. Näillä sektoreilla sähköä käytettiin vuonna 2006 noin 55 % enemmän kuin vuonna 1990. Teollisuuden, jonka osuus alueen sähkön käytöstä oli vuonna 2006 noin 23 %, sähkönkulutus lisään-tyi vuosina 1990-2006 noin 17 %.

1 Sähkölämmön päästöjen laskennassa on kulutushuippujen kuormituksen takia käytetty ympäristöministeriön suosittamaa ns. välitehoalueen ominaispäästökerrointa, joka on korkeampi (400 g/KWh) kuin muulle sähkölle laskettu ominaispäästöker-roin.

2 Osa sähkönkulutuksen päästöjen kasvusta selittyy myös laskentavuosina käytettyjen sähkön valtakunnallisen tuotannon omi-naispäästökertoimien eroista. Vuonna 1990 sähkön tuotannosta ja sähkön nettotuonnista syntyvä sähkön valtakunnallinen ominaispäästökerroin oli 181 g/KWh, vuonna 2003 218 g/KWh ja vuonna 2006 244 g/KWh.

Taulukko 3. Uudenmaan sähkönkulutuksen (sähkölämmitys ja yleissähkö) jakauma vuosina 1990, 2003 ja 2006.

1990GWh

2003GWh

2006GWh

1990-2006Muutos%

2003-2006Muutos%

Asuminen 2 883,7 4 339,1 4 531,9 57 4

Maatalous 102,3 125,1 126,7 24 1

Palvelut ja rakentaminen 3 284,6 4 923,7 5 052,7 54 3

Teollisuus 2 477,1 2 832,3 2 894,8 17 2

Yhteensä 8747,7 12 220,2 12 606,1 44 3


Kodinkoneet, tietotekniikka ja valaistus- ja jääh-dytyslaitteet vievät nykyään valtaosan yksityisen sektorin ja palveluiden sähköstä. Lisäksi sähkö-laitteiden, kuten esim. tietotekniikan myötä on rakennusten jäähdytystarve kasvanut jopa talvisin. Sähkönkulutusta ovat kasvattaneet myös monet kulutustottumusten muutokset, kuten esim. kauppojen aukioloaikojen pidentyminen.

Teollisuus ja työkoneetTeollisuuden polttoaineiden käyttö (sisältää työ-koneet) ja prosessit aiheuttivat noin 17 % Uuden-maan kasvihuonepäästöistä. Päästöistä valtaosa kohdistui kahteen teollisuusvaltaiseen kuntaan, Lohjaan ja Hankoon. Teollisuuden polttoainei-den käytön päästöt vähenivät noin 20 % vuosina 1990-2006. Tämä oli ainakin osittain seurausta tuotantoteknologisesta kehittymisestä sekä Uudel-lamaalla tapahtuneesta teollisuuden rakennemuu-toksesta, mikä vähensi teollisuusyritysten määrää alueella. Monissa kunnissa ovat teollisuusyritykset tehneet myös polttoainevaihdoksia esim. raskaasta polttoöljystä maakaasuun tai sähköön. Lisäksi teollisuusprosessien, joissa kasvihuonekaasupääs-töjä syntyy itse prosessissa, päästöt vähenivät vuosina 1990-2006 noin 23 %. Päästövähennys pääosin johtui Lohjalla toimineen suuren sement-titehtaan toiminnan lopettamisesta.

Teollisuuden päästöjä arvioitaessa on hyvä huo-mioida, että teollisuuden sähkön käytön päästöt eivät ole mukana teollisuuden päästöissä, vaan ne sisältyvät muun sähkön käytön päästöihin. Jos teollisuuden sähkön käyttö otettaisiin huomioon teollisuuden päästöissä, kasvaisi teollisuuden päästöjen osuus Uudenmaan kasvihuonepäästöistä noin 24 %:iin.

LiikenneLiikenne aiheutti vuonna 2006 noin 23 % Uu-denmaan kasvihuonepäästöistä. Päästöt kasvoivat vuosina 1990-2006 noin 20 %, mutta pysyivät

per asukas ennallaan Tähän oli pääosin syynä kyseisinä vuosina tapahtunut tieliikenteen ajoneu-voteknologian kehittyminen ja siitä johtuva omi-naispäästöjen aleneminen. Vesiliikenteen päästöt kasvoivat selvästi rannikkokuntien laivaliikenteen kasvun johdosta.

Kansainvälisen lentoliikenteen päästöt eivät ole mukana Uudenmaan liikenteen päästöissä. Jos Helsinki-Vantaan sekä Malmin lentokentän nou-sujen ja laskujen (LTO-sykli) mukaiset hiilidioksi-dipäästöt olisivat olleet mukana päästölaskelmissa, olisivat Uudenmaan liikenteen päästöt kasvaneet vuonna 2006 noin 6 %.

JätehuoltoJätteiden ja jätevesien käsittely aiheutti hieman yli prosentin Uudenmaan kasvihuonepäästöistä vuonna 2006. Päästöt vähenivät vuosina 1990-2006 noin 73 %. Jätepäästöjen merkittävä vähennys oli pääsääntöisesti seurausta kaatopaik-kakaasun talteenottojärjestelmien rakentamisesta Uudenmaan kaatopaikoille. Järjestelmien ansiosta voimakasta kasvihuonekaasua metaania sisältä-vä kaatopaikkakaasu saatiin kerättyä paremmin talteen ja poltettua korkeassa lämpötilassa vähem-män haitalliseksi hiilidioksidiksi. Pieni osa kaato-paikkakaasusta myös käytettiin hyödyksi ener-giantuotannossa ja osa suodatettiin maaperään. Myös jätevedenpuhdistuksen aiheuttamat kasvi-huonekaasupäästöt vähenivät useimmissa kunnissa tehokkaamman typen puhdistuksen ansiosta.

MaatalousMaatalous aiheutti vuonna 2006 noin puolitoista prosenttia Uudenmaan kasvihuonepäästöistä. Päästöt vähenivät noin 30 % vuosina 1990-2006. Tämä oli hyvin pitkälti seurausta maataloudessa tapahtuneesta rakennemuutoksesta, mikä kavensi sekä käytössä olevan maatalousmaan pinta-alaa että eläinten lukumäärää.


3.2. Helsingin seutu

3.2.1. Pääkaupunkiseutu

Pääkaupunkiseudulla asui vuonna 2006 yhteensä 997 720 ihmistä. Alueen väkiluku kasvoi vuosina 1990-2006 noin 21 %. Seudun kasvihuonepääs-töt lisääntyivät samana ajanjaksona noin 12 %.

Voimakkaimmin kasvoivat sähkölämmityksen ja muun sähkön käytön aiheuttamat päästöt. Myös liikenteen päästöt kasvoivat merkittävästi. Kau-kolämmön päästöt pysyivät ajanjaksolla tasaisena. Teollisuuden ja työkoneiden sekä jätehuollon päästöt vähenivät ajanjaksolla merkittävästi.

Taulukko 4. Pääkaupunkiseudun kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja 2006.

Rakennusten lämmitysRakennusten lämmitys aiheutti lähes puolet pääkaupunkiseudun kasvihuonepäästöistä vuonna 2006. Kaukolämpö oli pääkaupunkiseudun yleisin lämmitysmuoto. Sillä katettiin noin 84 % seudun lämmönkulutuksesta ja aiheutettiin noin 78 % lämmityspäästöistä. Pääosa seudun kaukolämmös-tä tuotettiin yhdistettynä sähkön- ja lämmöntuo-tantona (CHP). Lämmityspolttoaineina käytettiin pääosin maakaasua ja hiiltä. Pääkaupunkiseudun

kaukolämmön kulutus kasvoi vuosina 1990-2006 noin 27 %. Kasvuun oli suurimpana syynä kau-kolämpöverkon laajentuminen. Kaukolämmön päästöt pysyivät puolestaan lähes ennallaan vuo-sina 1990-2006. Maltillinen päästökehitys johtui pääosin siitä, että maakaasu korvasi polttoaineena hiiltä pääkaupunkiseudun suurissa yhteistuotanto-voimalaitoksissa. Lisäksi kaukolämmön tuotannon hyötysuhde on parantunut, mikä on pienentänyt kaukolämmön tuotannon ominaispäästöjä.

Taulukko 5. Pääkaupunkiseudun kaukolämmön kulutus (GWh) ja siitä aiheutuneet kasvihuonepäästöt (1000 t CO2-ekv.) vuosina 1990, 2003 ja 2006.

1990KHK-päästöt

1000 t CO2-ekv

2003KHK-päästöt

1000 tCO2-ekv

2006KHK-päästöt

1000 tCO2-ekv


Muutos%


Muutos%

Kaukolämpö 2 460,0 2 413,0 2 506,0 2 4

Sähkölämmitys 225,1 340,9 381,3 69 12

Erillislämmitys 322,3 311,6 308,5 -4 -1

Muu sähkö 882,3 1 473,5 1 656,1 88 12


Liikenne 1 239,2 1 461,7 1 496,2 21 2

Jätehuolto 410,5 86,3 82,6 -80 -4

Maatalous 11,7 9,9 8,6 -36 -13

Teollisuusprosessit 0,0 0,0 0,0 0 0

YHTEENSÄ 5 894,6 6 464,6 6 593,8 12 2

1990 2003 2006

1990-2006Muutos%

2003-2006Muutos%

Kaukolämmön kulutus (GWh) 7 837,0 10 646,0 9 926,0 27 -7

Kaukolämmön päästöt (1000 t CO2-ekv.) 2 460,0 2 413,0 2 506,0 2 4


Sähkölämmöllä katettiin vuonna 2006 noin kahdeksan prosenttia pääkaupunkiseudun läm-mönkulutuksesta ja aiheutettiin noin 10 % läm-mityksen päästöistä. Sähkölämmön kulutuksen ja päästöjen kasvu oli pääkaupunkiseudulla vuosina

1990-2006 voimakasta. Vuosina 1990-2006 lämmityssähkön kulutus ja päästöt kasvoivat noin 69 %. Kasvuun oli suurimpana syynä sähköläm-mityksen tarpeen kasvu asuinrakennuksissa.

Taulukko 6. Pääkaupunkiseudun sähkölämmityksen kulutus (GWh) ja siitä aiheutuneet kasvihuonepäästöt (1000 t CO2-ekv.) vuosina 1990, 2003 ja 2006.1,2

Erillislämmityksellä, eli lähinnä kevyellä polttoöl-jyllä katettiin vuonna 2006 noin kahdeksan pro-senttia pääkaupunkiseudun lämmönkulutuksesta ja aiheutettiin noin 10 % lämmityksen päästöistä. Erillislämmityksen kulutus kasvoi noin prosentin

vuosina 1990-2006, mutta lämmitysmuodon aiheuttamat päästöt pienenivät neljä prosenttia. Tämä johtui pääosin öljykattiloiden teknisestä kehityksestä ja parantuneista hyötysuhteista.

Taulukko 7. Pääkaupunkiseudun erillislämmityksen kulutus (GWh) ja siitä aiheutuneet kasvihuonepäästöt (1000 t CO2-ekv.) vuosina 1990, 2003 ja 2006.

1 Sähkölämmitteisten rakennusten energiankulutukseksi on laskettu 125 KWh/m2.2 Sähkölämmön päästöjen laskennassa on kulutushuippujen kuormituksen takia käytetty ympäristöministeriön suosittamaa ns.

välitehoalueen ominaispäästökerrointa, joka on korkeampi (400 g/KWh) kuin muulle sähkölle laskettu ominaispäästökeroin.3 Osa sähkönkulutuksen päästöjen kasvusta selittyy myös laskentavuosina käytettyjen sähkön valtakunnallisen tuotannon omi-

naispäästökertoimien eroista. Vuonna 1990 sähkön tuotannosta ja sähkön nettotuonnista syntyvä sähkön valtakunnallinen ominaispäästökerroin oli 181 g/KWh, vuonna 2003 218 g/KWh ja vuonna 2006 244 g/KWh.

Muun sähkön käyttöSähkön käyttö (ei sisällä sähkölämmitystä) ai-heutti noin 25 % pääkaupunkiseudun kasvihuo-nepäästöistä vuonna 2006. Sähkönkulutuksesta

aiheutuva päästöjen kasvu oli vuosina 1990-2006 voimakasta. Päästöt kasvoivat ajanjaksolla noin 88 %.3

1990 2003 2006

1990-2006Muutos%

2003-2006Muutos%

Sähkölämmön kulutus (GWh) 562,8 852,2 953,2 69 12

Sähkölämmön päästöt (1000 t CO2-ekv.) 225,1 340,9 381,3 69 12

1990 2003 2006

1990-2006Muutos%

2003-2006Muutos%

Erillislämmityksen lämmönkulutus (GWh) 994,0 1 076,4 1 003,1 1 -7

Erillislämmityksen päästöt (1000 t CO2-ekv.) 322,3 311,6 308,5 -4 -1

1990 2003 2006

1990-2006Muutos%

2003-2006Muutos%

Sähkönkulutus (GWh) 4 956,2 6 914,8 6 901,2 39 0

Sähkönkulutuksen päästöt (1000 t CO2-ekv.) 882,3 1 473,5 1 656,1 88 12

Taulukko 8. Pääkaupunkiseudun sähkönkulutus (pois lukien sähkölämmitys) ja siitä aiheutuneet kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja 2006.


Taulukko 9. Pääkaupunkiseudun sähkönkulutuksen (sähkölämmitys ja yleissähkö) jakauma vuosina 1990, 2003 ja 2006.

Teollisuus ja työkoneetTeollisuuden polttoaineiden käyttö (sisältää työko-neet) aiheutti vuonna 2006 noin kaksi prosenttia pääkaupunkiseudun KHK-päästöistä. Päästöt pie-nenivät vuosina 1990-2006 noin 32 %. Suotui-saan kehitykseen todennäköisesti vaikutti seudulla tapahtunut teollisuuden rakennemuutos, kivihii-

len ja raskaan öljyn korvautuminen maakaasulla ja uusiutuvilla energialähteillä sekä vuonna 2006 selkeästi vähentynyt kevyen ja raskaan polttoöljyn myynti. Lisäksi teollisuuden lisääntynyt sähkön käyttö, mitä luultavimmin vähensi teollisuuden polttoaineiden kulutusta.

Taulukko 10. Pääkaupunkiseudun teollisuuden ja työkoneiden polttoaineiden ja sähkön käyttö (GWh) ja niistä aiheutuneet kasvihuonepäästöt (1000 t CO2-ekv.).

LiikenneLiikenne aiheutti vuonna 2006 noin 23 % pääkaupunkiseudun kasvihuonepäästöistä. Pääs-töt kasvoivat vuosina 1990-2006 noin 21 %, eli suunnilleen saman verran kuin seudun asu-kasluku. Päästöjen kehitykseen on vaikuttanut merkittävimmin liikenteen ajoneuvoteknologian

kehitys ja siitä johtuva liikenteen ominaispäästö-jen aleneminen. Tämä kehitys on näkynyt etenkin tieliikenteen päästöissä, joiden kehitys on ollut sel-västi maltillisempaa kuin tieliikenteen suoritteen kehittyminen. Vesiliikenteen päästöt kasvoivat vuosina 1990-2006 merkittävästi.

1990GWh

2003GWh

2006GWh

1990-2006Muutos%

2003-2006Muutos%

Asuminen 1 863,0 2 798,2 2 862,2 54 2

Maatalous 4,0 5,4 4,3 9 -20

Palvelut ja rakentaminen 2 714,0 4 187,2 4 199,2 55 0

Teollisuus 938,0 776,2 788,6 -16 2

Yhteensä 5 519,0 7 767,0 7 854,4 42 1

1990 2003 2006

1990-2006Muutos%

2003-2006Muutos%

Teollisuuden polttoaineiden käyttö (GWh) 1 136,0 1 339,0 516,7 -55 -61

Teollisuuden polttoaineiden päästöt (1000 t CO2-ekv.) 343,6 367,7 154,5 -55 -58

Teollisuuden käyttämä sähkö (GWh) 938,0 776,2 788,6 -16 2

Teollisuuden sähkönkäytön päästöt (1000 t CO2-ekv.) 188,2 181,3 204,6 9 13

Teollisuuden energiankäyttö yhteensä (GWh) 2 074,0 2 115,2 1 305,3 -37 -38

Teollisuuden päästöt yhteensä (1000 t CO2-ekv.) 531,8 549,0 359,1 -32 -35

Pääkaupunkiseudun kokonaissähkönkulutus (sisältää sähkölämmityksen) kasvoi vuosina 1990-2006 noin 42 %. Erityisen voimakkaasti sähkön-kulutus kasvoi asumisessa ja palveluissa. Sähkö-lämmitys, kodinkoneet, valaistuslaitteet, uudet tietotekniset ja muut sähköä kuluttavat laitteet sekä jäähdytyslaitteet ovat voimakkaasti yleisty-

neet kotona, työpaikoilla ja palveluissa. Lisäksi sähkönkulutusta ovat kasvattaneet monet kulutus-tottumusten muutokset, kuten esim. kauppojen aukioloaikojen pidentyminen, mikä näkyy selvästi pääkaupunkiseudun palveluiden sähkönkulutuk-sen kasvuna.


1990 2003 2006

1990-2006Muutos%

2003-2006Muutos%

Tieliikenteen suorite (milj. km) 3 980,0 5 191,8 5 476,4 38 5

Tieliikenteen päästöt (1000 t CO2-ekv.) 1 148,6 1 284,2 1312,0 14 2

Vesiliikenteen päästöt (1000 t CO2-ekv.) 67,3 141,4 144,5 115 2

Raideliikenteen päästöt (1000 t CO2-ekv.) 22,9 35,5 39,7 73 12

Liikenteen päästöt yhteensä 1 238,8 1 461,1 1 496,2 21 2

JätehuoltoJätteiden ja jätevesien käsittelystä aiheutui vuonna 2006 noin prosentti pääkaupunkiseudun kas-vihuonepäästöistä. Päästökehitys oli sektoreilla suotuisaa, koska päästöt vähenivät vuosina 1990-2006 noin 80 %. Jätehuollon päästöjen vähenemi-nen johtui Ämmässuon kaatopaikan tehokkaasta kaatopaikkakaasun keräämisestä ja jäteveden-puhdistuksessa kertyvän typpioksiduulin (N2O) vähenemisestä.

Kaatopaikkapäästöjen osuus pääkaupunkiseudun jätehuollon päästöistä on noin 90 %. On arvioitu, että kun Ämmässuon kaatopaikkakaasun talteen-ottoa edelleen tehostetaan, voivat jätehuollon päästöt tulla laskennallisesti jopa negatiiviseksi uusiutuvan energiajakeen korvatessa fossiilisia polttoaineita energiantuotannossa.

Taulukko 12. Pääkaupunkiseudun kaatopaikkojen ja jätevedenpuhdistuksen aiheuttamat kasvihuonepäästöt (1000 t CO2-ekv.).

MaatalousMaatalouden aiheuttamat kasvihuonepäästöt ovat

marginaaliset pääkaupunkiseudulla. Päästöt vähe-nivät noin 26 % vuosina 1990-2006.1

Taulukko 13. Pääkaupunkiseudun maatalouden kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja 2006.

1 Kasvener-laskentamallissa maatalouden päästöiksi lasketaan eläinten pidosta ja viljelysmailta vapautuvat päästöt. Näiden päästöjen lisäksi maataloudesta aiheutuu päästöjä esim. rakennusten lämmittämisestä ja sähkönkäytöstä. Näitä päästöjä ei lasketa maatalouden päästöiksi, vaan ne sisältyvät rakennusten lämmityksen ja sähkönkulutuksen päästöihin.

1990KHK-päästöt

1000 t CO2-ekv

2003KHK-päästöt

1000 tCO2-ekv

2006KHK-päästöt

1000 tCO2-ekv


Muutos%


Muutos%

Kaatopaikat ja jätevedet 410,5 86,3 82,6 -80 -4

1990KHK-päästöt

1000 t CO2-ekv

2003KHK-päästöt

1000 tCO2-ekv

2006KHK-päästöt

1000 tCO2-ekv


Muutos%


Muutos%

Maatalousmaa ja eläimet 11,7 9,9 8,6 -26 -13

Taulukko 11. Pääkaupunkiseudun tieliikenteen suorite (milj. km) ja tie-, vesi- ja raideliikenteen kasvihuo-nepäästöt (1000 t CO2-ekv.) vuosina 1990, 2003 ja 2006.


3.2.2. Muu Helsingin seutukunta

Helsingin seutukuntaan kuului vuonna 2006 pääkaupunkiseudun lisäksi yhdeksän kuntaa. Ns. muussa Helsingin seutukunnassa asui yhteensä 251 152 ihmistä. Seudun väkiluku kasvoi vuosina 1990-2006 noin 24 %. Seudun kasvihuonepäästöt kasvoivat samana ajanjaksona noin 12 %. Merkit-

tävimmin seudulla kasvoivat sähkölämmityksen ja muun sähkönkulutuksen aiheuttamat päästöt. Myös kaukolämmön ja liikenteen aiheuttamat päästöt kasvoivat. Teollisuuden ja työkoneiden sekä jätehuollon päästöt pienenivät ajanjaksolla merkittävästi.

Taulukko 14. Helsingin seutukunnan (pois lukien PKS) kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja 2006.

Rakennusten lämmitysRakennusten lämmitys aiheutti noin 35 % muun Helsingin seutukunnan kasvihuonepäästöistä vuonna 2006. Kaukolämpö oli seutukunnan yleisin lämmitysmuoto. Sillä katettiin noin 45 % seudun lämmönkulutuksesta ja aiheutettiin noin 34 % lämmityspäästöistä. Pääosa seudun kauko-lämmöstä tuotettiin erillisissä lämpövoimaloissa ja vain pieni osa kaukolämmöstä oli yhdistettyä sähkön- ja lämmöntuotantoa (CHP). Kaukoläm-mön polttoainevalikoima oli seudulla kohtalaisen runsas. Eniten polttoaineena käytettiin maakaasua

ja raskasta polttoöljyä. Parissa kunnassa pääosa kaukolämmöstä tuotettiin uusiutuvia energia-lähteitä käyttäen. Kaukolämmön kulutus kasvoi seudulla noin 48 % vuosina 1990-2006. Kasvuun oli suurimpana syynä kaukolämpöverkon laajen-tuminen. Kaukolämmön päästöt kasvoivat noin 20 % vuosina 1990-2006. Päästöjen kasvua hillitsi mm. maakaasun ja uusiutuvien energialähteiden yleistyminen lämpövoimaloissa sekä kaukoläm-mön tuotannon hyötysuhteen parantuminen, mikä pienensi kaukolämmön tuotannon ominais-päästöjä.

Taulukko 15. Helsingin seutukunnan (pois lukien PKS) kaukolämmön kulutus (GWh) ja siitä aiheutuneet kasvihuonepäästöt (1000 t CO2-ekv.) vuosina 1990, 2003 ja 2006.

Sähkölämmöllä katettiin vuonna 2006 noin 29 % seudun lämmönkulutuksesta ja aiheutettiin noin 40 % lämmityksen päästöistä. Sähkölämmön ku-lutuksen ja päästöjen kasvu oli vuosina 1990-2006 erittäin voimakasta. Vuosina 1990-2006 lämmi-

tyssähkön kulutus ja päästöt kasvoivat noin 77 %. Kasvuun oli suurimpana syynä seudulla tapah-tunut sähkölämmitteisen pientalorakentamisen lisääntymisestä aiheutuva lämmitystarpeen kasvu.

1990KHK-päästöt

1000 t CO2-ekv

2003KHK-päästöt

1000 tCO2-ekv

2006KHK-päästöt

1000 tCO2-ekv


Muutos%


Muutos%

Kaukolämpö 202,5 221,0 243,6 20 10

Sähkölämmitys 163,4 243,6 289,0 77 19


Muu sähkö 193,5 305,9 376,1 94 23


Liikenne 592,0 641,8 682,7 15 6

Jätehuolto 88,1 40,6 41,3 -53 2

Maatalous 110,2 84,4 77,0 -30 -9

Teollisuusprosessit 0,0 0,0 0,0 0 0

YHTEENSÄ 1 871,9 1 999,7 2 089,0 12 4

1990 2003 2006

1990-2006Muutos%

2003-2006Muutos%

Kaukolämmön kulutus (GWh) 754,7 1 050,6 1 119,9 48 7

Kaukolämmön päästöt (1000 t CO2-ekv.) 202,5 221,0 243,6 20 10


Taulukko 16. Helsingin seutukunnan (pois lukien PKS) sähkölämmityksen lämmönkulutus (GWh)1 ja siitä aiheutuneet kasvihuonepäästöt (1000 t CO2-ekv.) vuosina 1990, 2003 ja 2006.2

Erillislämmityksen osuus seudun lämmönkulu-tuksesta oli vuonna 2006 noin 27 % ja päästöistä noin 27 % . Erillislämmityksen osuus lämmön-kulutuksesta on laskenut jonkin verran vuodesta 1990, jolloin se oli vielä noin 33 %. Tämä selittyy osin sillä, että osassa erillislämmitetyistä kiinteis-töistä on siirrytty kaukolämmön käyttöön. Lisäksi sähkölämmityksen suosio uusissa kiinteistöissä on vähentänyt erillislämmityksen suhteellista osuutta lämmitysmuodoista. Erillislämmityksen kulutus

kasvoi vuosina 1990-2006 noin 19 % prosenttia, mutta lämmitysmuodon aiheuttamat päästöt kas-voivat noin 13 %. Erillislämmön kulutusta ovat lisänneet pientalorakentamisen lisääntyminen ja yleinen asumisväljyyden kasvu. Kulutuskehitystä myönteisempi päästökehitys johtui pääosin öljy-kattiloiden teknisestä kehityksestä ja parantuneista hyötysuhteista. Lisäksi puun käyttö on lisääntynyt jonkin verran erillislämmönlähteenä.


välitehoalueen ominaispäästökerrointa, joka on korkeampi (400 g/KWh) kuin muulle sähkölle laskettu ominaispäästökeroin.

Taulukko 17. Helsingin seutukunnan (pois lukien PKS) erillislämmön kulutus (GWh) ja siitä aiheutuneet kasvihuonepäästöt (1000 t CO2-ekv.) vuosina 1990, 2003 ja 2006.

Muun sähkön käyttö Sähkönkulutus (ei sisällä sähkölämmitystä) aiheut-ti noin 18 % muun Helsingin seutukunnan kasvi-

huonepäästöistä vuonna 2006. Sähkönkulutuksen aiheuttamat päästöt kasvoivat vuosina 1990-2006 noin 94 %.3

Taulukko 18. Helsingin seutukunnan (pois lukien PKS) sähkönkulutus (pois lukien sähkölämmitys) ja siitä aiheutuneet kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja 2006.3

Seudun kokonaissähkönkulutus (sisältää sähkö-lämmityksen) kasvoi vuosina 1990-2006 noin 48 %. Erityisen voimakkaasti kasvoivat asumiseen ja palveluihin liittyvä sähkönkulutus. Sähkö-lämmitys, kodinkoneet, valaistuslaitteet, uudet tietotekniset ja muut sähköä kuluttavat laitteet

sekä jäähdytyslaitteet ovat voimakkaasti yleisty-neet kotona, työpaikoilla ja palveluissa. Lisäksi sähkönkulutusta ovat kasvattaneet monet kulutus-tottumusten muutokset, kuten esim. kauppojen aukioloaikojen pidentyminen.

3 Osa sähkönkulutuksen päästöjen kasvusta selittyy myös laskentavuosina käytettyjen sähkön valtakunnallisen tuotannon omi-naispäästökertoimien eroista. Vuonna 1990 sähkön tuotannosta ja sähkön nettotuonnista syntyvä sähkön valtakunnallinen ominaispäästökerroin oli 181 g/KWh, vuonna 2003 218 g/KWh ja vuonna 2006 244 g/KWh.

1990 2003 2006

1990-2006Muutos%

2003-2006Muutos%



1990 2003 2006

1990-2006Muutos%

2003-2006Muutos%

Erillislämmityksen lämmönkulutus (GWh) 566,5 666,6 673,0 19 1

Erillislämmityksen päästöt (1000 t CO2-ekv.) 169,9 183,8 191,9 13 4

1990 2003 2006

1990-2006Muutos%

2003-2006Muutos%


Sähkönkulutuksen päästöt (1000 t CO2-ekv.) 193,5 305,9 376,1 94 23


1990 2003 2006

1990-2006Muutos%

2003-2006Muutos%

Teollisuuden polttoaineiden käyttö (GWh) 1 043,1 951,7 622,3 -40 -35

Teollisuuden polttoaineiden päästöt (1000 t CO2-ekv.) 352,3 278,7 187,3 -47 -33

Teollisuuden käyttämä sähkö (GWh) 422,7 482,9 526,4 25 9


Teollisuuden energiankäyttö yhteensä (GWh) 1 465,8 1 434,6 1 148,7 -22 -20

Teollisuuden päästöt yhteensä (1000 t CO2-ekv.) 452,2 408,7 343,6 -24 -16

Taulukko 19. Helsingin seutukunnan (pois lukien PKS) sähkönkulutuksen (sähkölämmitys ja yleissähkö) jakauma vuosina 1990, 2003 ja 2006.

Teollisuus ja työkoneetTeollisuuden polttoaineiden käyttö (sisältää työ-koneet) aiheutti vuonna 2006 noin yhdeksän pro-senttia Helsingin seutukunnan kasvihuonepääs-töistä. Teollisuuden polttoaineiden päästöt piene-nivät vuosina 1990-2006 noin 40 %. Suotuisaan kehitykseen on todennäköisesti vaikuttanut seudulla tapahtunut teollisuuden rakennemuutos

sekä kivihiilen ja raskaan öljyn korvautuminen polttoaineina maakaasulla, uusiutuvilla energia-muodoilla ja sähköllä. Seudun teollisuuden koko-naispäästöt pienenivät noin 24 % huolimatta siitä, että teollisuuden sähkön käyttö lisääntyi vuosina 1990-2006 noin 25 % ja sähkön käytön päästöt noin 56 %.

Taulukko 20. Helsingin seutukunnan (pois lukien PKS) teollisuuden ja työkoneiden polttoaineiden ja sähkön käyttö (GWh) ja niistä aiheutuneet kasvihuonepäästöt (1000 t CO2-ekv.).

LiikenneLiikenne aiheutti vuonna 2006 noin 33 % muun Helsingin seutukunnan kasvihuonepäästöistä. Päästöt kasvoivat vuosina 1990-2006 noin 15 %. Liikenteen päästöt kasvoivat seudulla jonkin

verran vähemmän kuin seudun asukasluku ja tieliikenteen suorite. Kehitykseen on vaikuttanut merkittävimmin liikenteen ajoneuvoteknologian kehitys ja siitä johtuva liikenteen ominaispäästö-jen aleneminen.

Taulukko 21. Helsingin seutukunnan (pois lukien PKS) tieliikenteen suorite (milj. km) ja tie-, vesi- ja raide-liikenteen kasvihuonepäästöt (1000 t CO2-ekv.) vuosina 1990, 2003 ja 2006.

1990GWh

2003GWh

2006GWh

1990-2006Muutos%

2003-2006Muutos%

Asuminen 659,3 1 013,8 1 090,0 65 8

Maatalous 52,8 72,7 64,0 21 -12

Palvelut ja rakentaminen 376,4 472,0 557,9 48 18

Teollisuus 422,7 482,9 526,4 25 9

Yhteensä 1 511,2 2 041,4 2 238,3 48 10

1990 2003 2006

1990-2006Muutos%

2003-2006Muutos%

Tieliikenteen suorite (milj. km) 2 305,8 2 712,8 2 895,1 26 7

Tieliikenteen päästöt (1000 t CO2-ekv.) 583,3 630,3 670,2 15 6



Liikenteen päästöt yhteensä 592,1 641,8 682,7 15 6


JätehuoltoJätteiden ja jätevesien käsittelystä aiheutui vuon-na 2006 noin kaksi prosenttia muun Helsingin seutukunnan kasvihuonepäästöistä. Päästökehitys

oli sektorilla suotuisaa, koska päästöt vähenivät vuosina 1990-2006 noin 53 %. Kehitykseen oli syynä tehokas kaatopaikkakaasun talteenotto seudun kaatopaikoilla.

Taulukko 22. Helsingin seutukunnan (pois lukien PKS) kaatopaikkojen ja jätevedenpuhdistuksen aiheuttamat kasvihuonepäästöt (1000 t CO2-ekv.).

MaatalousMaatalouden maankäytöstä ja eläinten pidosta aiheutui noin neljä prosenttia Helsingin muun seutukunnan kasvihuonepäästöistä vuonna 2006.

Päästöt pienenivät vuosina 1990-2006 noin 30 % pääasiassa seudun maataloustuotannon vähenemi-sen vuoksi.1

Taulukko 23. Helsingin seutukunnan (pois lukien PKS) maatalouden kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja 2006.

1 Kasvener-laskentamallissa maatalouden päästöiksi lasketaan eläinten pidosta ja viljelysmailta vapautuvat päästöt. Näiden pääs-töjen lisäksi maataloudesta aiheutuu päästöjä esim. rakennusten lämmittämisestä ja sähkönkäytöstä. Näitä päästöjä ei lasketa maatalouden päästöiksi, vaan ne sisältyvät rakennusten lämmityksen ja sähkönkulutuksen päästöihin.

1990KHK-päästöt

1000 t CO2-ekv

2003KHK-päästöt

1000 tCO2-ekv

2006KHK-päästöt

1000 tCO2-ekv


Muutos%


Muutos%

Kaatopaikat ja jätevedet 88,1 40,6 41,3 -53 2

1990KHK-päästöt

1000 t CO2-ekv

2003KHK-päästöt

1000 tCO2-ekv

2006KHK-päästöt

1000 tCO2-ekv


Muutos%


Muutos%



3.3. Lohjan seutukunta

Lohjan seutukuntaan kuului vuonna 2006 kuu-si kuntaa. Niissä asui yhteensä 80 643 ihmistä. Seutukunnan väkiluku kasvoi noin 12 % vuosina 1990-2006. Seutukunnan kasvihuonepäästöt vähenivät noin kolme prosenttia samana ajanjak-sona. Päästöistä kasvoivat voimakkaimmin sähkö-

lämmityksen ja muun sähkönkäytön aiheuttamat päästöt. Myös kaukolämmön, erillislämmön ja liikenteen aiheuttamat päästöt kasvoivat. Teol-lisuuden ja työkoneiden polttoaineiden käytön, teollisuusprosessien, jätehuollon ja maatalouden päästöt vähenivät vuosina 1990-2006 merkittä-västi.

Taulukko 24. Lohjan seutukunnan kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja 2006.

Rakennusten lämmitysRakennusten lämmitys aiheutti noin 16 % Lohjan seutukunnan kasvihuonepäästöistä vuonna 2006. Kaukolämmöllä katettiin noin 15 % seudun lämmönkulutuksesta ja aiheutettiin noin 13 % lämmityksen päästöistä. Seudun kaukolämpö tuo-tettiin vuonna 2006 erillisissä lämpövoimaloissa. Lämmönlähteinä voimaloissa käytettiin turvetta,

öljyä, teollisuuden jätelämpöä ja puuta. Kau-kolämmön kulutus yli kaksinkertaistui vuosina 1990-2006. Kasvu johtui pääosin kaukolämpöver-kon laajentumisesta. Kaukolämmön aiheuttamat päästöt kasvoivat puolestaan noin 46 %. Myön-teinen päästökehitys johtui pääosin uusiutuvan energian lisääntyneestä käytöstä osassa seudun lämpövoimaloita.

Taulukko 25. Lohjan seutukunnan kaukolämmön kulutus (GWh) ja siitä aiheutuneet kasvihuonepäästöt (1000 t CO2-ekv.) vuosina 1990, 2003 ja 2006.

1990KHK-päästöt

1000 t CO2-ekv

2003KHK-päästöt

1000 tCO2-ekv

2006KHK-päästöt

1000 tCO2-ekv


Muutos%


Muutos%

Kaukolämpö 21,3 28,4 31,1 46 9

Sähkölämmitys 41,7 83,6 97,1 133 16


Muu sähkö 215,3 334,4 392,7 82 17

Teollisuus ja työkoneet 516,7 320,1 365,7 -29 14

Liikenne 219,1 237,2 269,8 23 14

Jätehuolto 35,3 18,2 16,3 -54 -11

Maatalous 79,9 58,3 51,6 -35 -11

Teollisuusprosessit 313,1 151,8 156,2 -50 3

YHTEENSÄ 1 534,4 1 330,0 1 491,7 -3 12

1990 2003 2006

1990-2006Muutos%

2003-2006Muutos%

Kaukolämmön kulutus (GWh) 55,0 107,2 114,7 109 7



Erillislämmityksen osuus seudun lämmönkulu-tuksesta oli vuonna 2006 noin 54 % ja päästöistä noin 46 %. Erillislämmityksen osuus lämmönku-lutuksesta on laskenut vuodesta 1990, jolloin sen osuus oli vielä lähes 68 %. Tämä johtuu siitä, että osassa erillislämmitetyistä kiinteistöistä on siirryt-ty kaukolämmön käyttöön. Lisäksi sähkölämmi-tyksen suosio uusissa kiinteistöissä on vähentänyt

erillislämmityksen suhteellista osuutta lämmi-tysmuodoista. Erillislämmityksen kulutus kasvoi vuosina 1990-2006 noin neljänneksen ja päästöt noin 21 %. Erillislämmön kulutusta ovat lisänneet pientalorakentamisen lisääntyminen ja yleinen asumisväljyyden kasvu. Päästöjä on pienentänyt öljykattiloiden tekninen kehitys ja parantuneet hyötysuhteet.

Taulukko 26. Lohjan seutukunnan erillislämmön kulutus (GWh) ja siitä aiheutuneet kasvihuonepäästöt (1000 t CO2-ekv.) vuosina 1990, 2003 ja 2006.

Sähkölämmöllä katettiin vuonna 2006 noin 31 % seudun lämmönkulutuksesta ja aiheutettiin noin 41 % lämmityksen päästöistä. Sähkölämmön ku-lutuksen ja päästöjen kasvu oli vuosina 1990-2006

erittäin voimakasta. Kulutus ja päästöt kasvoivat noin 133 %. Kasvuun oli suurimpana syynä seudun sähkölämmitteisen pientalorakentamisen lisääntyminen.

Taulukko 27. Lohjan seutukunnan sähkölämmityksen lämmönkulutus (GWh)1 ja siitä aiheutuneet kasvi-huonepäästöt (1000 t CO2-ekv.) vuosina 1990, 2003 ja 2006.2




Muun sähkön käyttöSähkönkulutus (ei sisällä sähkölämmitystä) aiheutti noin 26 % Lohjan seutukunnan kasvi-

huonepäästöistä vuonna 2006. Sähkönkulutuksen aiheuttamat päästöt kasvoivat noin 81 % vuosina 1990-2006.3

Taulukko 28. Lohjan seutukunnan sähkönkulutus (pois lukien sähkölämmitys) ja siitä aiheutuneet kasvi-huonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja 2006.

1990 2003 2006

1990-2006Muutos%

2003-2006Muutos%



1990 2003 2006

1990-2006Muutos%

2003-2006Muutos%



1990 2003 2006

1990-2006Muutos%

2003-2006Muutos%




Seutukunnan kokonaissähkönkulutus (sisältää myös sähkölämmityksen) kasvoi vuosina 1990-2006 noin 43 %. Suhteellisesti eniten kasvoivat asumisen ja palveluiden sähkönkulutus. Sähkö-lämmitys, kodinkoneet, valaistuslaitteet, uudet

tietotekniset ja muut sähköä kuluttavat laitteet sekä jäähdytyslaitteet ovat voimakkaasti yleistyneet kotona, työpaikoilla ja palveluissa. Myös teollisuu-den sähkön käyttö, joka kattoi noin 68 % seudun sähkönkulutuksesta, kasvoi voimakkaasti.

Taulukko 29. Lohjan seutukunnan sähkönkulutuksen (sähkölämmitys ja yleissähkö) jakauma vuosina 1990, 2003 ja 2006.

Teollisuus ja työkoneetTeollisuuden polttoaineiden käyttö (sisältää työ-koneet) ja prosessit aiheuttivat vuonna 2006 noin 35 % Lohjan seutukunnan kasvihuonepäästöistä. Teollisuuden polttoaineiden ja sähkön käyttö li-sääntyi seudulla merkittävästi, mutta teollisuuden päästöt pienenivät vuosina 1990-2006 noin 15 %.

Suotuisaan kehitykseen vaikutti mm. kivihiilen korvautuminen maakaasulla ja uusiutuvilla ener-gialähteillä erityisesti metsäteollisuudessa. Lisäksi sementin ja poltetun kalkin tuotannon proses-seissa syntyvät päästöt vähenivät puoleen Lohjan sementtitehtaan lakkauttamisen takia.

Taulukko 30. Lohjan seutukunnan teollisuuden ja työkoneiden polttoaineiden, prosessien ja sähkön käyttö (GWh) ja niistä aiheutuneet kasvihuonepäästöt (1000 t CO2-ekv.).

1990GWh

2003GWh

2006GWh

1990-2006Muutos%

2003-2006Muutos%

Asuminen 239,3 335,7 369,7 54 10

Maatalous 32,6 32,2 40,4 24 26


Teollisuus 899,0 1 232,5 1 257,1 40 2

Yhteensä 1 287,8 1 743,9 1 839,7 43 5

1990 2003 2006

1990-2006

Muutos%

2003-2006

Muutos%

Teollisuuden polttoaineiden käyttö (GWh) 1 931,1 2 773,5 2 661,5 38 -4

Teollisuuden polttoaineiden päästöt (1000 t CO2-ekv.) 516,7 320,1 365,7 -29 14

Teollisuuden käyttämä sähkö (GWh) 899,0 1 232,5 1 257,1 40 2


Sementin ja kalkintuotannon prosessien päästöt (1000 t CO2-ekv.) 313,1 151,8 156,2 -50 3

Teollisuuden energiankäyttö yhteensä (GWh) 2 830,1 4 006,0 3 918,6 38 -2

Teollisuuden päästöt yhteensä (1000 t CO2-ekv.) 1 009,7 768,7 854,9 -15 11


LiikenneLiikenne aiheutti vuonna 2006 noin 18 % Lohjan seutukunnan kasvihuonepäästöistä. Liikenteen päästöt kasvoivat vuosina 1990-2006 noin 23 %. Seudun tieliikenteen päästöt kasvoivat vuosi-na 1990-2006 selvästi vähemmän kuin seudun

tieliikenteen suorite. Kehitykseen on vaikuttanut merkittävimmin liikenteen ajoneuvoteknologian kehitys ja siitä johtuva liikenteen ominaispäästö-jen aleneminen. Vesiliikenteen päästöt kasvoivat vuosina 1990-2006 merkittävästi.

Taulukko 31. Lohjan seutukunnan tieliikenteen suorite (milj. km) ja tie-, vesi- ja raideliikenteen kasvihuo-nepäästöt (1000 t CO2-ekv.) vuosina 1990, 2003 ja 2006.

JätehuoltoJätteiden ja jätevesien käsittelystä aiheutui vuonna 2006 noin prosentti Lohjan seutukunnan kas-vihuonepäästöistä. Päästökehitys oli sektoreilla

suotuisaa, koska päästöt vähenivät vuosina 1990-2006 noin 54 %. Kehitykseen oli syynä tehokas kaatopaikkakaasun talteenotto seudun kaatopai-koilla.

Taulukko 32. Lohjan seutukunnan kaatopaikkojen ja jätevedenpuhdistuksen aiheuttamat kasvihuonepäästöt (1000 t CO2-ekv.).

MaatalousMaatalouden maankäytöstä ja eläinten pidosta aiheutui noin kolme prosenttia Lohjan seutukun-nan kasvihuonepäästöistä vuonna 2006. Päästöt

pienenivät vuosina 1990-2006 noin 35 % pää-asiassa seudun maataloustuotannon vähenemisen vuoksi.1

Taulukko 33. Lohjan seutukunnan maatalouden kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja 2006.


1990 2003 2006

1990-2006Muutos%

2003-2006Muutos%

Tieliikenteen suorite (milj. km) 837,9 985,8 1 116,9 33 13





1990KHK-päästöt

1000 t CO2-ekv

2003KHK-päästöt

1000 tCO2-ekv

2006KHK-päästöt

1000 tCO2-ekv


Muutos%


Muutos%


1990KHK-päästöt

1000 t CO2-ekv

2003KHK-päästöt

1000 tCO2-ekv

2006KHK-päästöt

1000 tCO2-ekv


Muutos%


Muutos%



3.4. Tammisaaren seutukunta

Tammisaaren seutukuntaan kuului vuonna 2006 viisi kuntaa, joissa asui yhteensä 43 634 ihmistä. Seutukunnan väkiluku väheni noin kaksi pro-senttia vuosina 1990-2006. Seutukunnan kas-vihuonepäästöt puolestaan kasvoivat noin 16 % samana ajanjaksona. Päästöistä kasvoivat voimak-

kaimmin kaukolämmön, sähkölämmityksen ja muun sähkönkäytön aiheuttamat päästöt. Myös liikenteen ja valtaosan seudun päästöistä muodos-tavan teollisuuden päästöt kasvoivat. Jätehuollon ja maatalouden päästöt vähenivät vuosina 1990-2006 merkittävästi.

Taulukko 34. Tammisaaren seutukunnan kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja 2006.

Rakennusten lämmitysRakennusten lämmitys aiheutti noin yhdeksän prosenttia Tammisaaren seutukunnan kasvihuone-päästöistä vuonna 2006. Kaukolämmöllä katettiin noin 14 % seudun lämmönkulutuksesta ja aiheu-tettiin noin 10 % lämmityksen päästöistä. Seudun kaukolämpö tuotettiin vuonna 2006 erillisissä lämpövoimaloissa. Lämmönlähteinä voimaloissa käytettiin raskasta polttoöljyä sekä metsäbio-

massaa. Kaukolämmön kulutus moninkertaistui vuosina 1990-2006. Kasvu johtui pääosin kau-kolämpöverkon laajentumisesta. Kaukolämmön aiheuttamat päästöt kasvoivat myös reilusti, mutta selkeästi vähemmän kuin kaukolämmön kulutus. Myönteinen päästökehitys johtui uusiutuvan energian lisääntyneestä käytöstä osassa seudun lämpövoimaloita.

Taulukko 35. Tammisaaren seutukunnan kaukolämmön kulutus (GWh) ja siitä aiheutuneet kasvihuonepäästöt (1000 t CO2-ekv.) vuosina 1990, 2003 ja 2006.

Erillislämmityksen, eli pääosin kevyen polttoöljyn osuus seudun lämmönkulutuksesta oli vuonna 2006 noin 62 % ja päästöistä noin 59 %. Eril-lislämmityksen osuus lämmönkulutuksesta on laskenut vuodesta 1990, jolloin sen osuus oli vielä noin 83 %. Tämä johtuu osittain siitä, että osassa erillislämmitetyistä kiinteistöistä on siirrytty kau-kolämmön käyttöön. Lisäksi sähkölämmityksen

suosio uusissa kiinteistöissä on vähentänyt erillis-lämmityksen suhteellista osuutta lämmitysmuo-doista. Erillislämmityksen kulutus ja päästöt ovat pysyneet vuosina 1990-2006 tasaisena pientalo-rakentamisen lisääntymisestä ja yleisen asumisväl-jyyden kasvusta huolimatta. Tähän on vaikuttanut öljykattiloiden hyötysuhteiden parantuminen.

1990KHK-päästöt

1000 t CO2-ekv

2003KHK-päästöt

1000 tCO2-ekv

2006KHK-päästöt

1000 tCO2-ekv


Muutos%


Muutos%

Kaukolämpö 1,5 6,8 15,9 960 134

Sähkölämmitys 24,1 44,1 51,3 113 16


Muu sähkö 66,8 121,0 133,4 100 10

Teollisuus ja työkoneet 765,6 851,6 865,9 13 2

Liikenne 142,9 178,3 186,2 30 4

Jätehuolto 20,0 10,3 8,9 -55 -14

Maatalous 44,1 36,7 33,7 -24 -8

Teollisuusprosessit 341,3 347,9 344,3 0 -1

YHTEENSÄ 1 502,6 1 688,0 1 735,7 16 3

1990 2003 2006

1990-2006Muutos%

2003-2006Muutos%

Kaukolämmön kulutus (GWh) 4,1 55,3 79,0 1 827 43



Taulukko 36. Tammisaaren seutukunnan erillislämmön kulutus (GWh) ja siitä aiheutuneet kasvihuonepäästöt (1000 t CO2-ekv.) vuosina 1990, 2003 ja 2006.

Sähkölämmöllä katettiin vuonna 2006 noin 23 % seudun lämmönkulutuksesta ja aiheutettiin noin 31 % lämmityksen päästöistä. Sähkölämmön ku-lutuksen ja päästöjen kasvu oli vuosina 1990-2006

erittäin voimakasta. Kulutus ja päästöt kasvoivat noin 113 %. Kasvuun oli suurimpana syynä seu-dun sähkölämmitteisen pientalorakentamisen ja yleisen asumisväljyyden kasvu.

Taulukko 37. Tammisaaren seutukunnan sähkölämmityksen lämmönkulutus (GWh)1 ja siitä aiheutuneet kasvihuonepäästöt (1000 t CO2-ekv.) vuosina 1990, 2003 ja 2006.2




Muu sähkön käyttöSähkönkulutus (ei sisällä sähkölämmitystä) aiheutti noin kahdeksan prosenttia Tammisaaren

seutukunnan kasvihuonepäästöistä vuonna 2006. Sähkönkulutuksen aiheuttamat päästöt kaksinker-taistuivat vuosina 1990-2006.3

Taulukko 38. Tammisaaren seutukunnan sähkönkulutus (pois lukien sähkölämmitys) ja siitä aiheutuneet kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja 2006.3

Seutukunnan kokonaissähkönkulutus (sisältää sähkölämmityksen) kasvoi vuosina 1990-2006 noin 57 %. Suhteellisesti eniten kasvoivat asumi-

sen ja palveluiden sähkönkulutus. Myös teolli-suuden sähkön käyttö, joka kattoi lähes puolet seudun sähkönkulutuksesta, kasvoi voimakkaasti.

1990 2003 2006

1990-2006Muutos%

2003-2006Muutos%



1990 2003 2006

1990-2006Muutos%

2003-2006Muutos%



1990 2003 2006

1990-2006Muutos%

2003-2006Muutos%

Sähkönkulutus (GWh) 369,7 557,3 545,5 48 -2



Taulukko 39. Tammisaaren seutukunnan sähkönkulutuksen (sähkölämmitys ja yleissähkö) jakauma vuosina 1990, 2003 ja 2006.

Teollisuus ja työkoneetTeollisuuden polttoaineiden käyttö (sisältää työ-koneet) ja prosessit aiheuttivat vuonna 2006 noin 70 % Tammisaaren seutukunnan kasvihuonepääs-töistä. Teollisuuden kokonaispäästöt kasvoivat noin 13 % vuosina 1990-2006. Päästöjen kasvu aiheutui lisääntyneestä teollisuuden polttoainei-

den kulutuksesta. Myös teollisuuden sähkön käyttö ja sen päästöt lisääntyivät merkittävästi. Seudun raskas teollisuus on energiaintensiivistä ja perustuu lähes täysin fossiilisten energialähteiden käyttöön. Sementin- ja kalkintuotannon aiheutta-mat prosessipäästöt pysyivät tarkasteluajanjaksolla tasaisina.

Taulukko 40. Tammisaaren seutukunnan teollisuuden ja työkoneiden polttoaineiden, prosessien ja sähkön käyttö (GWh) ja niistä aiheutuneet kasvihuonepäästöt (1000 t CO2-ekv.).

LiikenneLiikenne aiheutti vuonna 2006 noin 11 % Tammisaaren seutukunnan kasvihuonepäästöistä. Seudun tieliikenteen päästöt kasvoivat vuosina selvästi vähemmän kuin seudun tieliikenteen suorite. Kehitykseen on vaikuttanut merkittävim-

min liikenteen ajoneuvoteknologian kehitys ja siitä johtuva liikenteen ominaispäästöjen alenemi-nen. Seudun liikenteen kokonaispäästöt kasvoivat vuosina 1990-2006 jonkin verran enemmän kuin seudun tieliikenteen suorite. Tämä johtui seudun vesiliikenteen päästöjen voimakkaasta kasvusta.

Taulukko 41. Tammisaaren seutukunnan tieliikenteen suorite (milj. km) ja tie-, vesi- ja raideliikenteen kasvihuonepäästöt (1000 t CO2-ekv.) vuosina 1990, 2003 ja 2006.

1990 2003 2006

1990-2006Muutos%

2003-2006Muutos%

Tieliikenteen suorite (milj. km) 409,1 481,3 511,5 25 6





1990GWh

2003GWh

2006GWh

1990-2006Muutos%

2003-2006Muutos%

Asuminen 122,1 191,3 210,0 72 10

Maatalous 12,9 14,8 17,9 40 21


Teollisuus 217,3 340,7 322,7 49 -5

Yhteensä 429,6 667,8 673,8 57 1

1990 2003 2006

1990-2006

Muutos%

2003-2006

Muutos%

Teollisuuden polttoaineiden käyttö (GWh) 2 358,0 2 689,3 2 517,4 7 -6

Teollisuuden polttoaineiden päästöt (1000 t CO2-ekv.) 765,6 851,6 865,9 13 2

Teollisuuden käyttämä sähkö (GWh) 217,3 340,7 322,7 49 -5


Sementin ja kalkintuotannon prosessien päästöt (1000 t CO2-ekv.) 341,3 347,9 344,3 0 -1

Teollisuuden energiankäyttö yhteensä (GWh) 2 575,3 3 030,0 2 840,1 10 -6

Teollisuuden päästöt yhteensä (1000 t CO2-ekv.) 1 152,9 1 283,7 1 298,7 13 1


JätehuoltoJätteiden ja jätevesien käsittelystä aiheutui vuonna 2006 alle prosentti Tammisaaren seutukunnan kasvihuonepäästöistä. Päästökehitys oli sektoreilla suotuisaa, koska päästöt vähenivät vuosina 1990-

2006 noin 55 %. Kehitykseen oli syynä tehokas kaatopaikkakaasun talteenotto seudun kaatopai-koilla. On todennäköistä, että kun seudun van-hoja kaatopaikkoja lakkautetaan, tehostuu kaato-paikkakaasun talteenotto edelleen.

Taulukko 42. Tammisaaren seutukunnan kaatopaikkojen ja jätevedenpuhdistuksen aiheuttamat kasvihuonepäästöt (1000 t CO2-ekv.).

MaatalousMaatalouden maankäytöstä ja eläinten pidos-ta aiheutui noin kaksi prosenttia Tammisaaren seutukunnan kasvihuonepäästöistä vuonna 2006.

Päästöt pienenivät vuosina 1990-2006 noin 24 % pääasiassa seudun maataloustuotannon vähenemi-sen vuoksi.1

Taulukko 43. Tammisaaren seutukunnan maatalouden kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja 2006.


1990KHK-päästöt

1000 t CO2-ekv

2003KHK-päästöt

1000 tCO2-ekv

2006KHK-päästöt

1000 tCO2-ekv


Muutos%


Muutos%


1990KHK-päästöt

1000 t CO2-ekv

2003KHK-päästöt

1000 tCO2-ekv

2006KHK-päästöt

1000 tCO2-ekv


Muutos%


Muutos%



4.1. Kasvihuonepäästöjen kehitys Uudellamaalla

Uudenmaan kasvihuonepäästöt olivat vuonna 2006 noin 11,9 miljoonaa hiilidioksidiekvivalent-titonnia. Päästöt lisääntyivät vuodesta 1990 noin 10 %. Päästöt muodostuivat rakennusten läm-mityksestä (37 %), liikenteestä (23 %), yleisestä sähkön käytöstä (21 %), teollisuuden polttoainei-den käytöstä ja prosesseista (17 %), jätehuollosta (1 %) ja maataloudesta (1 %).

4. Johtopäätökset

Taulukko 44. Uudenmaan kasvihuonepäästöt sektoreittain vuonna 2006.

Teollisuusprosessit 4 %

Kaukolämpö 24 %

Sähkölämmitys 7 %

Erillis-lämmitys 6 %

Muu sähkö 21 %

Teollisuus jatyökoneet 13 %

Liikenne 23 %

Jätehuolto 1 %Maatalous 1 %

Päästöistä lisääntyivät eniten sähkölämmityksen ja muun sähkön käytön aiheuttamat päästöt. Myös liikenteen aiheuttamat päästöt lisääntyivät merkit-tävästi. Kaukolämmön ja erillislämmityksen (öljy ja puu) aiheuttamat päästöt pysyivät ajanjaksolla kohtalaisen tasaisina. Teollisuuden ja työkoneiden, teollisuusprosessien, jätehuollon sekä maatalouden aiheuttamat päästöt vähenivät ajanjaksolla.

Taulukko 45. Uudenmaan kasvihuonepäästöt sektoreittain vuosina 1990, 2003 ja 2006.

��

�

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

�

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

�

!� �

��

"��

� ��

��

��#

��

��

��

�

��

��

��

��

��

�


Uudenmaan väkiluku lisääntyi vuosina 1990-2006 noin 20 %. Koska päästöjen kasvu oli ajan-jaksolla väestön lisäystä maltillisempaa, vähenivät Uudenmaan päästöt per asukas noin 8 %. Pääs-tövähennystä per asukas tapahtui kaikilla päästö-sektoreilla lukuun ottamatta sähkölämmitystä ja muuta sähkönkulutusta, joilla päästöjen kasvu oli huomattavasti väestön kasvua voimakkaampaa.

4.1.1. Päästöjen kehitys sektoreittain

Rakennusten lämmitys aiheutti noin 37 % Uu-denmaan kasvihuonepäästöistä vuonna 2006. Kaukolämmön, jolla katetaan noin 67 % Uu-denmaan rakennusten lämmitystarpeesta, osuus lämmityssektorin päästöistä oli noin 65 %. Kaukolämmön päästöt lisääntyivät vuosina 1990-2006 maltillisesti, vaikka kaukolämmön kulutus kasvoi noin 30 %. Suotuisa kehitys johtui pääosin pääkaupunkiseudun sähkön ja lämmön yhteis-tuotantovoimaloissa tapahtuneesta siirtymisestä kivihiilen ja öljyn käytöstä vähäpäästöisemmän maakaasun käyttöön.

Sähkölämmityksen, jolla katetaan noin 16 % Uudenmaan rakennusten lämmitystarpeesta, osuus lämmityssektorin päästöistä oli noin 19 %. Lämmitysmuodon päästökehitys oli vuosina 1990-2006 epäsuotuisaa. Lämmitysmuodon ener-giankulutus ja sen aiheuttamat päästöt lisääntyivät merkittävästi. Kehitys aiheutui pääosin sähköläm-mitteisen pientalorakentamisen ja lämmitystar-peen kasvusta.

Erillislämmityksellä, eli pääosin kevyellä polttoöl-jyllä, katetaan noin 17 % Uudenmaan rakennus-ten lämmitystarpeesta. Erillislämmityksen osuus lämmityssektorin päästöistä oli noin 16 %. Läm-mitysmuodon energiankulutus ja sen aiheuttamat päästöt lisääntyivät vuosina 1990-2006 kohtalai-sen maltillisesti. Tähän oli mm. syynä öljykatti-loissa tapahtunut hyötysuhteiden parantuminen.

Uudenmaan lämmityssektorin päästöt syntyvät karkeasti jakaen sekä kaupunkien ja taajama-aluei-den kaukolämmityksestä että haja-asutusalueiden

yksityisestä sähkö- ja öljylämmityksestä. Kauko-lämpöä tuotetaan Uudellamaalla lähes kaikissa kaupungeissa ja kunnissa. Lämmitysmuodon käyttöaste on sitä suurempi, mitä tiiviimpi alueen yhdyskuntarakenne on. Pääkaupunkiseudulla ja muutamassa kehyskunnassa kaukolämpöä tuote-taan energiatehokkaasti yhdessä sähkön kanssa. Muualla kaukolämpö tuotetaan erillisesti. Suurin osa Uudenmaan kaukolämmöstä tuotetaan fossii-lisilla energianlähteillä. Uusiutuvia energialähteitä käytetään merkittävästi vain muutaman kunnan kaukolämmöntuotannossa.

Uudenmaan rakennusten lämmityspäästöihin vai-kuttavat alueen energiantuotantorakenne, raken-nusten lämmitysjärjestelmä ja -tapa ja rakennusten energiatehokkuus. Lisäksi lämmityspäästöihin vaikuttavat välillisesti mm. rakennusten määrä, tilavuus ja kunto, väestömäärä ja väestörakenteen muutos, yhdyskuntarakenteen tiiveys, asumisväl-jyys, palvelut ja työpaikkojen määrä. Tämän het-kisissä ennusteissa arvioidaan, että ainakin asukas-määrä, asumisväljyys sekä palveluiden ja työpaik-kojen määrä tulevat kasvamaan Uudellamaalla. Tämä voi mahdollisesti lisätä alueen lämmityksen kokonaispäästöjä tulevaisuudessa.

Uudenmaan lämmityssektorin päästöissä erityi-seen merkitykseen nousevat suurten energian-tuotantoyhtiöiden ja kunnallisten lämpölaitosten polttoainevalinnat, energiantuotannon ja raken-nusten energiatehokkuus, yksittäisten lämmittäji-en lämmitystapavalinnat sekä yhdyskuntarakenne, mikä rajaa lämmitystapavalintoja. Lämmityspääs-töjen vähentämisen kannalta olisi pääsääntöisesti järkevää, että Uudenmaalla pyrittäisiin kattavaan kaukolämpöverkkoon siellä, missä se on mahdol-lista sekä hajautettuihin aluelämpökeskuksiin siel-lä, minne kaukolämpöverkkoa ei ole mahdollista saada. Uusiutuvia energiamuotoja tulisi suosia mahdollisimman paljon niin suurissa yhteistuo-tantovoimalaitoksissa ja erillisissä lämpövoimalois-sa kuin myös yksittäisissä kiinteistöissä.

Tällä hetkellä toimintaa ja päätöksiä lämmitys-sektorilla ohjaavat mm. EU:n päästökauppa-järjestelmä, energian hinta ja saatavuus, valtion


vero- ja tukipolitiikka sekä tekninen kehitys, joka helpottaa ja edesauttaa uusien innovaatioi-den käyttöönottoa. Lisäksi kunnat ja kaupungit voivat vaikuttaa mm. energiayhtiöiden omistajina, kaavaohjauksella, rakennusvalvonnalla, energia-todistuksilla, neuvonnalla sekä omilla energia- ja saneeraushankkeilla sekä omaan energiantuotan-toonsa ja -kulutukseensa että yksittäisten ihmisten lämmitysvalintoihin. Maakuntatasolla avainase-maan nousevat yhdyskuntarakenne ja energia-verkko, jotka mahdollistavat energian tehokkaan tuotannon ja käytön.

Lyhyellä aikavälillä suuri päästövähennyspotenti-aali on olemassa olevassa rakennuskannassa, jossa voidaan saavuttaa merkittäviä energiankulutuksen säästöjä. Pitkällä aikavälillä myös uudisrakenta-misen energiatehokkuus on tärkeää. Esimerkiksi Keski-Euroopassa on jo lukuisia esimerkkejä ns. päästöttömistä kaupunginosista, jotka rakenne-taan hyvin energiatehokkaiksi ja joiden energia tuotetaan päästöttömästi esim. auringolla, tuulel-la, maalämmöllä ja paikallisilla biovoimaloilla.

Liikenne aiheutti noin 23 % Uudenmaan kasvi-huonepäästöistä vuonna 2006. Päästöistä valtaosa aiheutui tieliikenteestä. Tieliikenteen päästöt lisääntyivät vuosina 1990-2006 noin 15 %, mikä oli selvästi vähemmän kuin alueen tieliikenteen suoritteen noin 33 %:n kasvu. Myönteiseen päästökehitykseen on vaikuttanut mm. liikenteen ajoneuvoteknologian kehittyminen, mikä on alen-tanut tieliikenteestä aiheutuvia ominaispäästöjä. Jos tieliikenteen suorite jatkaa kasvuaan ja liiken-teen ominaispäästöt eivät enää pienene, tulevat liikenteen päästöt kasvamaan tulevaisuudessa.

Liikenteen päästöihin on mahdollista vaikuttaa parantamalla liikkumisen energiatehokkuutta, pie-nentämällä liikenteen polttoaineiden hiilisisältöä

tai vähentämällä liikkumisen suoritteita. Liikku-misen suoritteiden vähentämiseksi on maankäyttö ja liikkuminen sovitettava yhteen. Tämä tarkoittaa mm. yhdyskuntarakenteen eheyttämistä. Kiinteä yhdyskuntarakenne, jossa asuminen, työpaikat ja palvelut lomittuvat eheäksi kokonaisuudeksi mahdollistaa parhaiten julkisen liikenteen tehok-kaan käytön sekä liikkumisen myös pyöräillen ja kävellen.

Tieliikenteen suoritteen ja liikenteen päästöjen vähentämisessä ovat kaikki julkishallinnon tasot tärkeässä asemassa. Kunnilla on asiassa suurin vastuu, koska maankäytön ja liikenteen suunnit-telu on pitkälti kuntien omissa käsissä. Toisaalta Uudellamaalla koko ajan lisääntynyt pendelöin-ti on tehnyt asumisesta ja liikkumisesta myös seudullisempaa. Tämä asettaa myös seuduille ja maakunnalle vastuuta asiassa. Esim. seudulliset yleiskaavat ja maakuntakaava ovat tärkeitä työ-kaluja liikkumisen ja maankäytön kuntatasoa laajemmassa tarkastelussa ja yhteensovittamisessa. Valtiolla on tärkeä rooli huolehtia mm. siitä, että julkinen liikenne säilyy kilpailukykyisenä ja että kunnilla ja kaupungeilla on mahdollisuus tehdä päästöjen kannalta järkevää aluesuunnittelua. Maankäyttöön liittyvät ratkaisut ovat tärkeitä, koska ne määrittävät alueella tapahtuvan toimin-nan vuosikymmeniksi eteenpäin ja koska päästö-jen kannalta huonoja maankäytön ratkaisuita on erityisen vaikea korjata jälkikäteen.

Muun sähkön käyttö (ei sisällä sähkölämmitystä) aiheutti noin 21 % Uudenmaan kasvihuonepääs-töistä vuonna 2006. Päästökehitys oli vuosina 1990-2006 epäsuotuisaa, sillä päästöt lisääntyivät noin 87 %. Päästöt lisääntyivät myös per asukas noin 57 %. Päästöjen kasvu aiheutui pääosin sähkönkulutuksen kasvusta.1

1 Osa sähkön kulutuksen päästöjen rajusta kasvusta selittyy myös sillä, että sähkön päästöjen laskennassa käytetty sähkön valtakunnallisen tuotannon ominaispäästökerroin vaihtelee vuosittain riippuen sähkön tuotantomuodoista ja nettotuonnista. Sähkön valtakunnallinen ominaispäästökerroin oli vuonna 2006 noin 35 % suurempi kuin mitä se oli vuonna 1990.


Uudenmaan kokonaissähkönkulutus (sisältää sähkölämmityksen) kasvoi vuosina 1990-2006 noin 44 %. Suurinta sähkönkulutuksen kasvu oli asumisessa sekä palveluissa ja rakentamisessa, jotka kattoivat noin kolme neljäsosaa alueen säh-kön käytöstä. Myös teollisuuden sähkönkulutus lisääntyi vuosina 1990-2006 lähes viidenneksellä. Sähkönkulutuksen kasvu ja päästökehitys ovat Uudenmaan kasvihuonepäästöjen vähentämisen kannalta huolestuttavia trendejä.

Kodinkoneet, tietotekniikka ja valaistus- ja jäähdytyslaitteet vievät nykyään valtaosan kotita-louksien ja palveluiden sähköstä. Lisäksi erilaisten sähköä kuluttavien laitteiden, kuten esim. tieto-tekniikan myötä on rakennusten jäähdytystarve kasvanut jopa talvisin. Sähkönkulutusta ovat kasvattaneet myös monet kulutustottumusten muutokset, kuten yleistynyt lattialämmitys ja kauppojen aukioloaikojen pidentyminen.

Sähkön kulutuksen vähentämisessä vaikuttavim-mat keinot liittyvät valtion tuki- ja veropolitiik-kaan sekä sähkömarkkinoiden hintaohjaukseen. Julkisilla toimijoilla kunnissa ja kaupungeissa on hyvä mahdollisuus vaikuttaa omien toimintojensa sähkönkulutukseen sekä toimia edelläkävijöinä ja esimerkkeinä yksityiselle sektorille esim. ener-giansäästöön ja energiatehokkuuteen liittyvissä toiminnoissa. Toimissa korostuu valistuksen ja tiedotuksen tärkeys.

Teollisuuden polttoaineiden käyttö sekä prosessit aiheuttivat noin 17 % Uudenmaan kasvihuone-päästöistä vuonna 2006. Päästöt vähenivät vuo-sina 1990-2006 noin 10 %. Päästöjen vähennys tapahtui suurelta osin sekä raskaassa teollisuudessa tapahtuneen rakennemuutoksen että tuotantotek-nologisen kehittymisen seurauksena. Teollisuu-dessa energian kulutuksen kannalta huolestuttava suuntaus on ollut teollisuuden omien polttoainei-den korvautuminen sähköllä, mikä on lisännyt teollisuuden sähkön kulutusta.

Suurin osa Uudenmaan teollisuuden päästöistä syntyy Lohjan ja Hangon suurissa, raskaan teolli-suuden yksiköissä. Näiden yksiköiden tuotantoon ja päästöihin on julkisten toimijoiden vaikea vaikuttaa. Raskaassa teollisuudessa tehtävät toimet riippuvat mm. kansainvälisestä päästökaupasta, markkinoista, suhdanteista ja kilpailusta sekä teknisestä kehityksestä. Valtion tasolla on teolli-suuden kilpailukykyä tuettu energian edullisella hinnalla ja helpolla saatavuudella. Tulevaisuudessa tärkeäksi kysymykseksi nousee raskaan teolli-suuden tarpeista lähtevät suuret energiahankkeet ja raskaan teollisuuden siirtyminen halvempien kustannusten alueille. Näillä asioilla tulee olemaan suuri merkitys esim. sähkön hintakehitykselle ja sähkön saatavuudelle.

Jätehuolto aiheutti noin prosentin Uudenmaan kasvihuonepäästöistä vuonna 2006. Päästöistä valtaosa aiheutui kaatopaikoilla, mutta myös jäte-vesien käsittelystä aiheutui jonkin verran päästöjä. Uudenmaan jätesektorin päästöt ovat vähentyneet merkittävästi vuosina 1990-2006. Positiivinen päästökehitys on pitkälti alueen kaatopaikoilla tapahtuneen tehostetun kaatopaikkakaasujen talteenoton ansiota. Onnistuneella jätteen synnyn ehkäisyllä, materiahyödyntämisellä, energiahyö-dyntämisellä ja jätteen loppusijoittamisella on jä-tesektorin päästöjä mahdollista vähentää edelleen.

Maatalous aiheutti noin prosentin Uudenmaan kasvihuonepäästöistä vuonna 2006. Viljelyn ja eläintenpidon päästöt vähentyivät tasaisesti vuosi-na 1990-2006. Kehitykseen on vaikuttanut alueen maatalouden rakennemuutos, jonka seurauksena sekä viljelypinta-ala että eläinten määrä ovat vä-hentyneet. On todennäköistä, että kehitys jatkuu tulevaisuudessa samankaltaisena. Uusiutuvien energiavarojen tuotannolla voi olla tulevaisuudessa tärkeä merkitys alueen maatalous- ja metsätuotan-nolle.


4.2. Yhteenveto

Uudenmaan kasvihuonepäästöjen kehitys on ollut kasvavaa vuosina 1990-2006. Asukasmäärän kas-vun vuoksi päästöt per asukas ovat vähentyneet, mutta jokainen uusmaalainen tuotti vuonna 2006 lähes yhdeksän tonnia kasvihuonepäästöjä. Se on globaaleihin päästövähennystavoitteisiin nähden aivan liian paljon.

Uudenmaan kasvava päästökehitys on saatava kääntymään laskuun. Päästöjen vähentämisen kannalta merkittävimpiä sektoreita ovat kauko-lämpö, muun sähkön kulutus, sähkölämmitys ja liikenne, joissa kaikissa on mahdollista saavuttaa merkittäviä päästövähennyksiä. Suurin päästö-vähennyspotentiaali sektoreilla liittyy energian tehokkaampaan käyttöön, energiansäästöön ja uusiutuvien, vähäpäästöisten energiamuotojen käyttöönottoon.

Uudenmaan kasvihuonepäästölaskentoihin sisältyvät alueella käytetyn energian, liikkumisen, jätehuollon ja maatalouden päästöt. Laskentoihin eivät siis sisälly Uudellemaalle tuotujen raaka-aineiden, materiaalien, hyödykkeiden ja elintar-vikkeiden tuotannosta aiheutuvat päästöt eivätkä lentoliikenteen aiheuttamat päästöt. On todennä-köistä, että jos edellisten toimintojen aiheuttamat päästöt olisivat mukana laskelmissa, lisääntyisivät uusmaalaisten henkeä kohden lasketut päästöt oleellisesti. Uudenmaan kasvihuonepäästölaskentojen tuloksia tullaan hyödyntämään Uudenmaan ilmastostrate-giassa, joka valmistuu vuonna 2009. Päästötulok-set antavat lähtötietoa myös seuraavan maakunta-kaavaan, jossa maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittaminen ja ilmastonmuutos tulevat olemaan keskeisiä sisältöä määrittäviä teemoja.

LähteetAdato Energia Oy. Sähkön pikatilasto 2006.Carter, T. & Kankaanpää, S. 2003. Esiselvitys ilmastonmuutokseen sopeutumisesta Suomessa. A preliminary examination of adaptation to climate change in Finland. SY640.Destia Oy. Kirjallinen tiedonanto Matti Hammar. Energiateollisuus ry. Kirjallinen tiedonanto Jorma Kattelus.Energiateollisuus ry. Suullinen tiedonanto Mirja Tiitinen.Energiatilasto Vuosikirja 2007.Espoon kaupunki. Kirjallinen tiedonanto Lea Salonpää.Espoon vesi Oy. Suullinen tiedonanto Petteri Jokinen. Euroopan parlamentti: Sähköinen aineisto. http://www.europarl.europa.eu/news/public/story_page/064-43310-336-12-49-911-20081201STO43286-2008-01-12-2008/default_fi .htmFortum Heat. Kirjallinen tiedonanto Katri Herte.Fortum Power and Heat Oy. Kirjallinen tiedonanto Elina Viitala.Fortum Pover and Heat Oy. Kirjallinen tiedonanto Esa Mörsky.Fortum Sähkönsiirto Oy. Kirjallinen tiedonanto Asko Kahila.Helen Sähköverkko Oy. Kirjallinen tiedonanto Jouni Lehtinen.Helsingin kaupunki. Suullinen tiedonanto Petteri Huuska.Helsingin vesi Oy. Kirjallinen tiedonanto Heli Lindberg.Helsingin vesi Oy. Kirjallinen tiedonanto Yrjö Lundström. Huuska Petteri. Uudenmaan kasvihuonekasupäästöt 1990 ja 2003. Uudenmaan liiton julkaisuja C 53 - 2006.Huuska Petteri. Uudenmaan kasvihuonekasupäästöt 1990 ja 2003. Päästöt kunnittain. Uudenmaan liiton julkaisuja C 53 - 2006.Hyvinkään kaupunki. Suullinen tiedonanto Risto Pasanen. Hyvinkään kaupunki. Suullinen tiedonanto Timo Pekko.Ilmatieteen laitos. Sähköinen aineisto. http://www.fmi.fi /tuotteet/kauppa_11.htmlIPPC Fourt Assesment Report (AR4): Working Group I Report ”The Physical Science Basis”.


Itä-Uudenmaan jätehuolto. Kirjallinen tiedonanto Mia Järvinen. Karkkilan kaupunki. Kirjallinen tiedonanto Markku Kytäjä.Keravan Energia Oy. Kirjallinen tiedonanto Heikki Leskinen.Keravan Energia Oy. Kirjallinen tiedonanto Juha Kallio.Kiertokapula Oy. Kirjallinen tiedonanto Pekka Anttila. Lemminkäinen Oy. Suullinen tiedonanto Ari Nikkonen. Lohjan kaupunki. Kirjallinen tiedonanto Pentti Laakkonen.Länsi-Suomen lääninhallitus. Kirjallinen tiedonanto Hannu Koivula.Maa- ja metsätalousministeriö. Maataloustilastojen sähköinen tietopalvelu MatildaM-Real Kirkniemi. Kirjallinen tiedonanto Maria Mäntymäki.Mäntsälän sähkö Oy. Kirjallinen tiedonanto Mervi Orava.Nordkalk Oyj Tytyri. Kirjallinen tiedonanto Sanna Westerberg.Nummelan aluelämpö Oy. Kirjallinen tiedonanto Matti Waara.Nummi-Pusulan kunta. Kirjallinen tiedonanto Pertti Karvonen.Nurmijärven kunta. Kirjallinen tiedonanto Taija Frestadius.Nurmijärven kunta. Kirjallinen tiedonanto Liisa Karppinen. Ovako Wire Koverhar Oy. Kirjallinen tiedonanto Hans Sundström.Ovako Wire Koverhar Oy. Kirjallinen tiedonanto Seppo Haimi.Pornaisten kunta. Suullinen tiedonanto Jukka Pietilä.Porvoon Energia Oy. Kirjallinen tiedonanto Rosita Holmberg.Ramboll Finland Oy. Kirjallinen tiedonanto Mari Luoma-Aho.Rosk´n Roll Oy. Kirjallinen tiedonanto Tarja Pinnioja-Saarinen. Siuntion kunta. Suullinen tiedonanto Magnus Malmberg.Suomen lähiajan energia- ja ilmastopolitiikan linjauksia – kansallinen strategia Kioton pöytäkirjan toimeenpanemiseksi. Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle 24. päivänä marraskuuta 2005.Suomen pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia. Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle 6. päivänä marraskuuta 2008.Suomen turkiseläinten kasvattajain liitto. Kirjallinen tiedonanto Tuula Salo.Suomen ympäristökeskus. Suullinen tiedonanto Jouko Petäjä.Suunnittelukeskus Oy. Kirjallinen tiedonanto Ari Niemelä. Sävel-työryhmän mietintö: Sähkölämmitysveron toteuttamiskelpoisuus Suomessa. Helsinki 2005.Tammisaaren Energia. Kirjallinen tiedonanto Ulla Gerkman.Tilastokeskus. Kirjallinen tiedonanto Marja-Liisa Hermiö. Tilastokeskus. Sähköinen aineisto. http://www.stat.fi /til/khki/index.htmlTuusulan kunta. Suullinen tiedonanto Tero Heiskanen.UNFCC. Sähköinen aineisto. http://unfccc.int/2860.phpUNFCC. Sähköinen aineisto. http://unfccc.int/kyoto_protocol/items/2830.phpUudenmaan ympäristökeskus. Kirjallinen tiedonanto Jarmo Kosunen. Valtion ympäristöhallinto. Valvonta- ja kuormitustietokanta VAHTI.Vantaan Energia Oy. Kirjallinen tiedonanto Jan Heiskanen.Vantaan Energia Oy. Kirjallinen tiedonanto Virpi Tienhaara.VAPO Oy. Kirjallinen tiedonanto Harri Lahtinen.Varsinais-Suomen kestävän kehityksen ja energia-asioiden palvelukeskus. Kirjallinen tiedonanto Anne Ahtiainen.Vattenfall Verkko Oy. Kirjallinen tiedonanto Aarne Sievi.Vihdin kunta. Kirjallinen tiedonanto Jari Hakala.Vihdin kunta. Suullinen tiedonanto Harri Hampori. Voimavasu Oy. Kirjallinen tiedonanto Jouni Koivisto.Valtion teknillinen tutkimuskeskus VTT. Liikenteen päästöjen ja energiankulutuksen laskentajärjestelmä Lipasto. http://lipasto.vtt.fi Valtion teknillinen tutkimuskeskus VTT. Suullinen tiedonanto Kari Mäkelä.YTV. Kirjallinen tiedonanto Jari Niemi.YTV. Kirjallinen tiedonanto. Johannes Lounasheimo.YTV. Kirjallinen tiedonanto Jorma Kaunismäki. YTV. Kirjallinen tiedonanto Maria Myllynen.YTV. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 2030. Helsinki 2007.Öljy- ja kaasualan keskusliitto. Kirjallinen tiedonanto Jyrki Pohjolainen.

Uudenmaan kasvihuonepäästötvuosina 1990, 2003 ja 2006


Uudenmaan liitto

ISBN 978-952-448-273-8 ISSN 1236-6811 (nid.)ISBN 978-952-448-274-5 ISSN 1236-6811 (verkkoversio)


Aleksanterinkatu 48 A | 00100 HelsinkiAlexandersgatan 48 A | 00100 Helsingfors | Finlandpuh. | tfn +358 (0)9 4767 411 | fax +358 (0)9 4767 [email protected] | www.uudenmaanliitto.fi

Uudenmaan kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja 2006 E 103 - 2009

uudenmaan kasvihuonepäästöt vuosina 1990, 2003 ja 2006 · uudenmaan kasvihuonepäästöt vuosina...

Documents