vasara€ry:n€ekskursio€etelÄnorjaan€18.5 ...€¦ ·...
TRANSCRIPT
1
VASARA RY:N EKSKURSIO ETELÄNORJAAN 18.5. – 31.5.2007
Päiväkirja
Ekskursiomme Norjaan alkoi aikaisin 18. päivän aamuna. Asetuimme bussiin ja ajelimme Turkuun,josta Seawindillä matkamme jatkui Tukholmaan. Pari tuntia Tukholmassa vietettyämme jatkoimmeajoa Osloa kohti. Matka oli pitkä ja kylmä (bussin lämmitys saatiin kuntoon vasta parinmatkustuspäivän jälkeen), mutta kommelluksitta pääsimme majoitukseemme 19. päivän aikana. Sepäivä kuluikin sitten lepäillessä…
Seuraavien viikkojen ajan matkasimme läpi EteläNorjan geologisen maiseman. Osallistujat pitivätekskursion ohjelmapäivistä päiväkirjaa, jonka juuri olet avannut. Tervetuloa ekskutunnelmiin!
Matkan loputtua oli tunnelma haikea, mutta mukavia muistoja ja opittuja asioita on hauska kertailla.Paluumatkamme alkoi 30.5. lähetettyämme norjalaiset oppaamme kotejaan kohti. Ajoimme jälleen yönajan läpi Ruotsin ja aamulla Tukholmassa nousimme Seawindiin. Päivä kului laivalla ja illansuussaolimmekin sitten Kumpulassa, josta matkamme oli kaksi viikkoa aiemmin alkanut.
Lämmin kiitos kaikille ekskursioon osallistuneille!
Ekskuilijat Nigardsbreenin jäätiköllä
Terveisin,ekskursiosihteerinne Mari ja Taina
2
Erityinen kiitos kaikille matkaamme tukeneille tahoille:
3
Oslon ympäristön geologiaa
Ayhan Türkmen ja Tuulia Häkkinen
Päiväkirja 20.05.2007 – Sunnuntai
Ayhanin aamutunnelmia
Aurinko paistoi jo ikkunasta sisälle Vandrerhjem Haraldsheim hostellissa, kun huonekaverini Pasinherätyskello soi 7:15. Heräsin syvästä unesta ja avasin silmäni. Olin nukkunut 11 tuntia raskaanbussimatkan jälkeen Tukholmasta Osloon. Tämä oli nyt ensimmäinen aamu Norjassa.
Pasi ei herännyt vielä. Tunsin, kuinka hän itsekseen tunsi " vielä viisi minuuttia". Kaksi muutahuonekaverini Majid ja Teemu kuorsasivat vielä täysillä. Minä sitten nousin sängystä pitäen kovaaääntä ja lopulta sain kaikki kaverukset heräämään. He olivat varmasti kiitollisia minulle, sillä piti ehtiävielä aamupalalle ennen ensimmäisen päivän ohjelmaa. Aamupala aluksi näytti ja myöhemmin myösmaistui hyvältä. Tarjolla oli muroja, leipää, voita, kananmunaa ja erikoista vuohenjuustoa, sitäruskeata, sekä erilaisia hilloja ja juomaksi otin itse teetä.(Tuulian aamu oli silkkaa koomaa. Siitä ei sitten muuta...)
Ja matkaan...
Bussissa olimme taas. Mari laski 26 ja Harri painoi kaasua. Mukana oli myös professori TomAndersen Oslon yliopistosta meitä ohjaamassa. Kaupungilla huomion veti heti jalankulkijoidenkaksoset punaiset valot ja liikenneympyröiden runsaus. Ensimmäinen kohteemme oli Kongsveien, jostaaukesi näkymä Oslo riftille. Tom sellitti taidokkaasti maiseman avulla, miksi Oslo rift on rift (samamaisema on muuten taustalla myös Munchin kuuluisassa Huuto maalauksessa). Seisoimmeprekambristen gneissien päällä, kun alhaalla vuonossa oli ordoviki ja siluurikautisia sedimenttejä.Vastarannalla näkyi laavapurkauksien muodostamat ”pöytävuoret”. Kauniista maisemasta tuli otettuapaljon kuvia, mutta huutokuva ikävä kyllä unohtui...
Seuraavaksi huristelimme Oslon yliopistolle, mistä matkaamme tarttui professori Odd Nilsenoppaaksi. Odd seuranamme jatkoimme loppupäivän kohteille.
Slemmestadin Bødalenissa oli näkyvissä kambrikautinen pohjakonglomeraatti prekambristenrapautuneiden gneissien päällä. Kyseessä oli siis prekambrisen pohjan ja kambrisiluuri sedimenttienraja, joiden välissä oli konglomeraattia. Kohde ei ollut häävin näköinen, mutta sitäkin tärkeämpi.Konglomeraatin matriksissa on fosfaattia, mikä tarkoittaa, että konglomeraatti on kerrostunut aivantietynlaisissa merellisissä olosuhteissa. Alueella on ollut etelään etenevää transgressiota. KeskiKambrin iän on muuten varmistanut tietynlainen annelidi.
Seuraava stoppi oli aivan lähistöllä, Slemmestadin Morbergissä, missä näimme goottilaisenmetaryoliitin, jota leikkasi permikautinen diabaasijuoni. Ignimbriittisessä metaryoliitissa oli fiammerakenteita, eli lasinpalasia, jotka ovat suuntautuneet hitsautumisen aikana. Lasi oli toki jo muuttunutkvartsiksi.
4
Nœrsneskapellissa näimme ensi kertaa Norjalaisten kalliorakennusammattilaisten painajaisen, nimittäinalunaliuskeet. Liuske on ruosteisen näköistä ja käsissä hajoavaa mössöä, joka sisältää hiiltä, pyriittiä jarunsaasti uraania. Liuskeissa olevat kiisut muodostavat litkuja, jotka ovat erittäin haitallisiarakennuksille. Mikäli talon alla sattuu olemaan tätä liusketta, voi kellarissa olla huomattavat määrätradon kaasua. Alueen stratigrafiassa liuskeita halkoo permikautiset juonet. Liuskejuoni setti loppuusiirrokseen, missä on nähtävissä alaosien breksiaa (ja tämä toistuu). Alueella oli muuten tekojärvi,mihin muodostuva jää lähetettiin laivoihin ”jääkaapiksi”.
Seuraavaksi kaikkien helpotukseksi oli evästauko, joka syötiin romanttisesti Kalvøyan saarella.Takapuoliemme alla oli vuorottelevina kerroksina ordovikikautista kalkkikiveä ja liuskeita.Onnistuimme löytämään jopa yhden fossiilin siinä eväitä mussutellessa. Joskus kalkkikivi etenee”nodulaariseksi” rakenteeksi mahdollisesti budinoitumisen takia (kyseessä ei siis ole oikeat noduulit,kolmiulotteisina kalkkikivikeskittymät näyttävät enemminkin makkaroilta). Kerroksia leikaavatpermikautiset diabaasijuonet, jotka erottuvat korkeampina maisemassa. Rannalta löytyi myöskuorisoraa, mitä olimme siihen mennessä nähneet vain laitoksen pölyisissä laatikoissa, eikä ensinkään”livenä”. Evästauon jälkeen kaikilla oli taas vessahätä, mikä riemastutti oppaamme, koska olimmemyöhässä aikataulusta. Niinpä ekskutädit Mari ja Taina käskivät kävelemään vähän nopeammin jaryhmässä.
Diabaasijuonen ihmettelyä
5
Edessä oli päivän massiivisin kohde, nimittäin Kolsås. Valtavan normaalisiirroksen ansiosta onmahdollista nousta kukkulaa ylöspäin ja seurata Osloriftin stratigrafiaa ja riftiytymishistoriaaaikajärjestyksessä. Ensimmäiseksi katsoimme tieleikkauksesta alasiluurin ikäistä kalkkikiveä, jotaleikkaa diabaasijuonia. Kivessä oli nähtävillä runsaasti riuttafossiileja, mitkä edustavat riftiytymisenensimmäistä vaihetta, matalaa merta. Ajoimme hieman ylemmäksi, kohti hiilikautisia hiekkakiviä.Kivet ovat kerrostuneet hyvin kuumissa olisuhteissa ja niistä on löydetty myös sadepisaroitten jälkiä.Aloimme kiivetä jyrkkää mäkeä ylöspäin ja havaitsimme kivilajin vaihtuvan kerralliseksikonglomeraatiksi, missä oli kvartsipallosia. Tässä vaiheessa on selvästi alkanut tapahtua radikaalimpaahuuhtoutumista. Pienen könyämisen jälkeen saavuimme B1 laavoille, jotka olivat kvartsitholeiitteja.Laavakerros oli 30 metriä korkea, eli purkauksen on täytynyt olla valtava. Kerroksen yläosissa värimuuttuu rapautumisen takia punertavaksi ja mukaan tulee ilmakuplia eli scoriaa. Saavuimme kukkulanhuipulle, missä oli näkyvillä kummallisinta laavakiveä, mitä kuunnaan nähty, nimittäin rombiporfyyriä.Oslon alueen lisäksi rombiporfyyrejä on löydetty vain Kilimanjarolta ja Antarksikselta, missä eikuitenkaan ole rombiporfyyrin syväkivivastinetta eli larvikiittia. Rombiporfyyri on erittäin alkalista jasiinä on rombisen muotoisia maasälpäkiteitä, joissa on albiitti ja ortoklaasilamelleja. Maasälpienolemuksen perusteella (muoto, runsaus, koko) voidaan erottaa 30 erilaista rombiporfyyrivirtaa.
Geologit löytäessään hienon näköalapaikan katsovat ensin tietysti maassa olevia hienoja kiviä.Kuitenkin kun rombiporfyyrin aiheuttama ensijärkytys oli ohi, tuli huomattua myös mahtavatmaisemat, sillä Kolsåsilta avautui koko Oslorift kauneuksineen päivineen ihastelua + kuvia.
Viimeisellä kohteella (minkä nimi on jäänyt unholaan) oli kyseessä rengasjuoni, joka oli aiheuttanutympäröivään kalkkikiveen kontaktimetamorfoosia. Hienolla paljastumalla näkyi, kuinkametamorfoosiasteet vaihettuivat toisikseen. Karsissa oli hienoja mineralisaatioita, kuten molybdeeniä jascheeliittiä. Tältä kohteelta alkoi Elinan ura ekskursion fluoriitin bongaajana. Tulevina päivinä Elinalöysi fluoriittia myös sellaisista paikoista, missä sitä ei pitänyt olla...
Hikisinä ja uupuneina, mutta tyytyväisinä hienosta päivästä löntystelimme takaisin bussille, joka veimeidät takaisin hostellille. Jotkut hurjat jaksoivat vielä lähteä Vigelundsparkiin katsomaanihmispatsaita ja nauttimaan paikallista olutta. Hetken nautiskeltuaan he totesivat ”kappastakapuolemme ovat rombiporfyyrin päällä”.
Tässä kaikki tältä erää ja joo, tämä oli kuulemma vielä kevyt alku...
6
Pasi Heikkilä & Sini Kokko
Maanantai 21.5.
Päivä Oslon yliopiston geologian laitoksella ja
kaupunkikartoitusta Oslon keskustassa
Toinen varsinainen ekskursiopäivä oli varattu retken teoriaosuudelle Oslon yliopiston geologianlaitoksella. Aamupala Haraldsheimin hostellilla alkoi seitsemältä ja puoli yhdeksältä Harri käynnistibussin. Tapaaminen Tomin kanssa oli sovittu Oslon yliopiston Blindernin kampuksella, geologianlaitoksella klo 9:15. Matka sujui jälleen ongelmitta, kiitos kaikkitietävän GPSnavigaattorinaisen.
Luentosaliin ahtautumisen jälkeen Tom kertoi meille lyhyesti Oslon yliopistosta ja sen geologianlaitoksesta. Oslon yliopisto on muuten melko nuori se perustettiin vasta vuonna 1811. Tämän jälkeensaimme kuulla pikaisen läpileikkauksen Oslon alueen geologisesta kehityksestä ja tulevienekskursiopäivien ohjelmasta. Oslon seutu kuuluu Fennoskandian kilven nk. LounaisSkandinavianpääalueeseen (engl. Southwest Scandinavian Domain). Eteläisen Norjan prekambrisen pohjagneissinvanhimmat kuoren komponentit edustavat varhaismesoproterotsooista TIB (TransscandinavianIgneous Belt) magmatismia. Pohjagneissi on kuitenkin enenevässä määrin uudelleenkiteytynyt länttäkohti kuljettaessa, joten kuoren vanhimmat kivilajit ovat tunnistettavissa ainoastaan Norjan itäosissa.Myöhempää kuoren kasvua, vanhan kuoren uudelleenkiteytymistä ja deformaatiota on tapahtunutainakin Goottilaisen (1700–1500Ma), Svekonorjalaisen (1250–900 Ma) ja Kaledonisen (500–400 Ma)orogenian aikana.
Oslo rift (300–250 Ma) leikkaa vanhoja prekambrisen kuoren tektonisia linjoja, mutta ainakin osasiirroksista saattaa olla uudelleenaktivoituneita prekambrisia rakenteita. Repeämälaakson yleinenmuoto on vuorottelevia itään ja länteen kaatuvia puoligraabeneita. Riftin kehitys jaetaan viiteenvaiheeseen: 1) repeämistä edeltävä sedimenttialtaan kehitys, 2) alkava repeämävaihe (B1 basaltit), 3)repeämisen päävaihe (rombiporfyyri vulkanismi, ensimmäiset larvikiitit ja grabenin synty), 4)repeämisen myöhäisvaihe (keskustulivuoret ja suhteellisen lähellä pintaa sijaitsevat magmasäiliöt) ja 5)aktiivisuuden loppuvaihe (syeniittiset ja alkaligraniittiset syväkivet).
Tomin osuuden päätteeksi Geologian laitoksen esimies kävi pitämässä meille lyhyentervetuliaispuheen. Pikaisen tauon jälkeen Henning Dypvik jatkoi kertomalla meille rentoon jahumoristiseen tapaansa öljygeologian perusteita. Öljyesiintymän synty edellyttääsedimenttikiviseurannolta kolmea kivilajiyksikköä oikeassa kerrosjärjestyksessä: 1) alinna orgaanistaainesta sisältävä lähtökivilaji (source rock) 2) päällä huokoinen ja läpäisevä varastokivilaji (reservoirrock) ja 3) ylimpänä läpäisemätön kansi öljy/kaasuesiintymälle (seal rock, cap rock). Tyypillinenlähtökivilaji Norjan öljyesiintymillä on yläjurakautiset öljyliuskeet (oil shale). Tyypillisiävarastokivilajeja ovat hiekkakivet ja kalkkikivet. Varastokivilajin ominaisuuksista tärkeimpiä ovathuokoisuus (kuinka paljon öljyä ja kaasua huokostiloihin sopii) ja läpäisykyky (ovatko huokostilatyhteydessä toisiinsa, eli pääsevätkö öljy ja kaasu kulkeutumaan kivilajissa). Hiekkakivillä on yleensä
7
suhteellisen hyvä läpäisykyky, mutta alhainen huokoisuus. Kalkkikiven huokoisuus puolestaan voi ollasuuri, mutta läpäisykyky heikko.
Öljyesiintymän kannalta potentiaalinen lähtökivilaji sisältää 1–20 % orgaanista hiiltä (mihinkarbonaatit eivät luonnollisesti kuulu). Tämä on lähtökivilajissa liukenemattomassa vahamaisessamuodossa, kerogeeninä (kerogen). Aika, paine ja lämpötila hapettomissa oloissa edesauttavatkerogeenin muuntumisesta bitumiksi (bitumen). Se muuttuu edelleen tervamaiseksi asfaltiksi(asphaltenes), joka puolestaan vapauttaa haluttuja neste ja kaasumaisia hiilivetyjä. Eli lopulta hyvinpieni osa lähtökivilajin orgaanisesta aineesta päätyy muodostamaan öljy ja kaasuesiintymiä. Se,tuottaako esiintymä öljyä vai kaasua riippuu puolestaan alkuperäisen, sedimentoituneen orgaanisenaineksen luonteesta. Kasviperäinen aines sisältää ligniiniä, joka monimutkaisenatukirakennemolekyylinä ei tuota pitkäketjuisia hiilivetyjä, mutta sopivissa oloissa kylläkin maakaasua.Eläinperäisistä rasvahapoista ja lipideistä, sekä levämateriaalista muodostuu erinomaista öljyä.
Kerogeenin muuntuminen öljyksi ja kaasuksi edellyttää sopivia paine ja lämpötilaolosuhteita, jotakutsutaan öljyikkunaksi. Tämä on noin 60–150 °C ja 2–3 km (1–4 km). Sopivan lähtökivilajinetsinnässä käytetään heijastuskykyä kerogeenin kypsyysasteen mittarina ja vety/hiili ja happi/hiili suhteita kerogeenin tyypin määrityksessä. Leväperäiset alginiitit (öljyn lähde), merelliset exiniitit (öljynlähde) ja mantereiset vitriniitit (maakaasun lähde) kuvautuvat eri trendeille H/C vs. O/C diagrammilla.
Kentällä öljyn etsinnässä käytetään lukuisia menetelmiä, mm. kairausta, heijastusseismiikka,radioaktiivisuuden mittausta, jne. Norjan tärkeimmät öljy ja kaasukentät ovat (nimi, sijainti,löytövuosi, tuotanto 1 bbl = 159 l): Ekofiskin alue Pohjanmerellä, 1969, 2000 milj. bbl öljyä Heidrunin öljykenttä Pohjanmerellä, 1985, 750 milj. bbl öljyä Snøhvit Barentsinmerellä, 1984, 130 milj. bbl öljyä ja 176 mrd. m3 kaasuaNorjan tämänhetkisten öljy ja kaasuvarantojen arvioidaan riittävän vielä noin 60–70 vuodeksi.
Ruokatauko tapahtui naapurirakennuksen kahvilassa, missä tarjoiltiin lähinnä voileipiä ja tavanomaisiakahvilatuotteita. Kävi ilmi, että Norjalaisten lounas onkin usein omana eväänä mukaan tuotuja voileipiä yksinkertaista, mutta maan hintatasoon nähden edullista.
Iltapäivän luentopaketista vastasi Roy Gabrielsen, joka kertoi öljyn ja maakaasun taloudellisistanäkymistä, tuotannosta ja moderneista etsintämenetelmistä. Uudet tuotantomenetelmät ovat parantuneetmerkittävästi ja kun öljykentän varannoista saatiin aikaisemmin talteen 30–35 %, on saanto nykyisinjopa 70 %. Toisaalta taloudellisen paineen alla öljyä saatetaan yrittää pumpata liian nopeaan tahtiin,mistä seuraa öljygeologin painajainen – veden läpimurto (water breakthrough). Vettä kevyempänäsedimenttikivissä oleva öljytasku sijaitsee läpäisemättömän kattokivilajin alla olevassa nestettä jakaasua läpäisevässä hiekkakivikerroksessa. Sen alla puolestaan on jälleen vettä. Jos öljyesiintymäätyhjennetään yhdestä kohtaa liian nopeasti, nousee pohjaveden pinta paikallisesti läpäiseväänkerrokseen saakka, minkä jälkeen esiintymä tuottaa pelkkää vettä ja tila on käytännössä palautumaton.
Myös öljyesiintymän tuotantokaari edellyttää suunnittelua. Esiintymän löytymisen jälkeinen tuotantovoidaan jakaa kolmeen osaan: a) varhainen tuotanto, b) päätuotantovaihe ja c) viimeistely (tailproduction). Varhainen tuotanto on suhteellisen vähäistä. Sen tehtävänä on hankkia yhtiölle rahaa
8
kattamaan etsintään ja infrastruktuuriin uponneita kuluja, sekä esiintymän tutkiminen. Itsepäätuotantovaiheen suorittavat yleensä suuret yhtiöt ja se voidaan toteuttaa kahdella tapaa: a) pitkä,tasainen tuotanto tai b) heti kaikki irti. Näistä vaihtoehto a) on luonnollisesti parempi, sillä se antaataloudellista tuottoa vakaaseen tahtiin pidemmällä aikavälillä sekä antaa aikaa tuotantomenetelmienkehittymiselle ja sitä kautta suuremmalle kokonaistuotannolle. Esiintymän viimeistelyn hoitavat jälleenpienet yhtiöt.
Taloudellinen paine ohjaa myös tieteellistä tutkimusta. Matka tutkijan ajatuksesta tai hypoteesistateknologian hyötykäyttöön tuottaa parhaan tuloksen jos aikaa riittää perustutkimusvaiheeseen jasoveltavaan tutkimukseen, mutta kiire lyhentää tutkimuskaarta ja teknologiaa yritetään hyödyntääkeskeneräisenä. Tämä aiheuttaa vaaratilanteita ja riskejä.
Hyvän öljykentän vaatimuksiin kuuluvat seuraavat kriteerit: 1. lähtökivilaji, 2. kypsymis jaerottumisaika, 3. öljyn kulkeutuminen, 4. varastokivilaji, 5. sinettinä toimiva kattokivilaji, 6.rakenteellinen tai stratigrafinen este ja 7. tektonisen uudelleenaktivoitumisen puuttuminen (ei vuotoja).Monimutkaisesta vaatimussarjasta huolimatta öljyesiintymiä tavataan kaikkialta maapallolta – miksi?Nämä vaatimukset toteutuvat automaattisesti altaanmuodostukseen liittyvien geologisten prosessienmyötä (vrt. Oslo rift).
Nykyaikainen öljykenttien tutkimus käyttää apunaan digitaalista 3Dtekniikkaa ja yhdistää sujuvastikentältä kerätyn datan ja tieteelliset mallit. Käytännön etsintätyön suorittaa kourallinen asiantuntijoita,jotka tutkivat samanaikaisesti hyvin monentyyppistä dataa 3Dhuoneessa. Tulevaisuudessamenetelmään lisätään vielä neljäs ulottuvuus aika, sillä dataa kertyy jatkuvasti myös tuotannonedetessä: Jos veden läpimurto uhkaa, voidaan tuotanto keskeyttää ja jatkaa toisaalta. Myös kairausmenetelmät ovat kehittyneet ja uusia käsitteitä ovat MWD (measurement while drilling) ja LWD(logging while drilling). Kairauksen suuntaa voidaan muuttaa kesken kairauksen ja edetä vaikkapa vainläpäisevän varastokivilajin kerroksessa. Monenlaista dataa kerätään koko ajan kairauksen edetessä.Data on kuitenkin sinänsä hyödytöntä, jollei sitä tulkita. Rakennegeologista tulkintaa tarvitaanöljygeologiassa paljon ja esimerkiksi siirrosten rakenteet ovat eräs tärkeä tutkimuskohde: asiaanperehtyneelle siirros ei ole pelkkä pinta, vaan monimutkainen kivilajiyksikkö sinänsä. Siirrospintojen javarastokivilajien rakenteen ja läpäisykyvyn mallintaminen on tärkeää esimerkiksi injektiomateriaaliavalittaessa.
Luentojen päätteeksi halukkaat pääsivät tutustumaan Tomin isotooppilaboratorioon, missä hierottiinkinjo kontakteja tulevia yhteistyöprojekteja varten. Kello puoli kolmen tienoilla päivän virallinen ohjelmapäättyi ja porukka suuntasi tutustumaan Blindernin kampuksen akateemisen kirjakaupan valikoimiin.
Oslon keskustan rakennuskivet
Iltapäivän bonuksena oli tarjolla Tomin opastamana Oslon keskustassa käytettyjen rakennuskiviengeologiaa. Tapaaminen oli sovittu keskustassa, yliopiston päärakennuksen edustalla kello neljältä.Halukkaat hakeutuivat paikalle kukin haluamallaan menetelmällä, pikaisen lounaan saattelemana.
Retki alkoi yliopiston päärakennuksen pylväitä tarkastelemalla (Grefsenin syeniittiä) ja jatkui satamansuuntaan "nenät kiinni seinässä" periaatteella. Näimme yllättävän paljon Norjasta peräisin olevia
9
rakennuskiviä, kuten Grefsenin punaista syeniittiä, Drammenin punaista kalimaasälpägraniittia,kambrosilurista nodulikalkkikiveä, erilaisia larvikiittimuunnoksia Osloriftin alueelta, kaledonisialiuskeita, Iddefjordin harmaata svekonorjalaista graniittia ja goottilaisen orogenian muokkaamiagneissejä Oslon edustan saarilta. Päivän erikoisuus oli vasta tämän retken aikana löytynyt lardaliitti jasiinä oleva nefeliinisyeniittipegmatiitti eräässä sataman veistoksessa.
Prekambrin – keskikambrin epäjatkuvuuspinta pohjakonglomeraatteineen ja alunaliuskeineenkaikkineen on Oslon yliopiston klassinen ja historiallisestikin merkittävä opetuskohde Akershusinlinnakkeen satamanpuoleisessa kallioleikkauksessa. Linnakkeen sisältä tapasimme vanhan tuttummerombiporfyyrin tällä kertaa pohjagneissiä leikkaavana juonikivenä. Linnakkeen seinämissä olikäytetty läheisellä saarella sijainneesta luostarirakennuksesta purettuja ja kierrätettyjä alaordovikinkalkkikivilohkoja, sekä laaja kirjo muita paikallisia kivilajeja. Koristeveistetyissä tiilissä näimmerapautumiselle altista triaskautista tuulen kerrostamaa hiekkakiveä, mikä edustaa samalla ainoaakohtaamistamme tämän Osloriftin nuorimman sedimenttikiven kanssa.
Jos Oslon alueen rakennuskivet herättivät mielenkiintosi, niitä voi tarkastella lisää internetissä,osoitteessa http://folk.uio.no/toanders/. Kierroksen päätteeksi Tom johdatti retkikuntamme keskustanpuistoravintolaan, mikä kuitenkin hajotti porukan melko tehokkaasti kalliiden hintojensa vuoksi.
Päivän kysymys: Mistä erottaa kaupungilla tavallisen turistin jageoturistin?
10
Tiistai 22.5.2007
Kolmannen ekskupäivän aiheena oli erityisesti Drammenin biotiittigraniitti eri muunnoksineen sekä senintruusioon liittyvä kontaktiaureoli ja mineralisaatiot. Lähdimme aamulla kahdeksalta Oslosta ajamaankohti Drammenia. Oppaana toimi jälleen Tom Andersen, sitä vastoin mukaan lupautunut Drammeningraniitista gradua tekevä opiskelija Lars Erik Haug ei päässyt flunssan takia mukaan.
Lierskogen, hienorakeinen graniitti & intruusion kontaktiEnsimmäisellä pysähdyksellä Lierskogenin kylässä parkkipaikan reunalla oli paljastuneena Drammeninbiotiittigraniitin hienorakeista, hieman porfyyristä muotoa. Kyseinen graniitti on alkalimaasälpärikas,mutta sisältää verrattain vähän kvartsia. Tummana mineraalina kohteen graniitistä löytyy biotiittia,mikä on tyypillistä Drammenin batoliitin graniiteille.
Noin sadan metrin kävelyn päässä oli paikallisen tehtaan takana kallioseinämä, jossa näkyi selvästipermikautisen drammenin graniitin sekä varhaisemmin kerrostuneen siluurikautisen kalkkikivenkontakti. Graniittiintruusion lämmittävä vaikutus on aiheuttanut kalkkikiven metasomaattistamuuttumista karsikiveksi. Tämän johdosta siihen syntyy ominainen mineralogiansa, joka koostuulukuisista eri kalkkisilikaattimineraaleista. Seinämän juurella olleesta kivikasasta löytyi etenkindiopsidia (CaMg pyrokseeni) ja andradiittia (CaFe granaatti), lisäksi harvinaisempana mineraalinamuun muassa vesuvianiittia.
Gjellebekk, marmorilouhosKolmas kohde oli marmorilouhos Gjellebekissä, muutaman kilometrin päässä edellisistä kohteista.Marmori syntyy puhtaan kalkkikiven uudelleenkiteytyessä metamorfoosin johdosta. Gjellebekinesiintymässä on kontaktimetamorfoosin johdosta syntynytttä vihreää marmoria. Esiintymässä onmarmorin seassa kalsiittikiteitä linssimäisinä osueina sekä wollastoniittipitoisia silikaattiraitoja.Gjellebekin marmoria on käytetty useissa Oslon keskustan rakennuksissa sekä Kuningas FrederikinKirkossa Kööpenhaminassa. Louhoksen vieressä, varsin epätavallisessa paikassa metsän keskellä onKuningas Frederik V:n monumentti, joka on tehty paikallisesta marmorista. Gjellebekkin marmoriaalettiin louhia Tanskaa ja Norjaa hallinneen Frederik V:n toimesta 1700luvun puolivälissä. Louhintaajatkui 1950luvulle asti.
Gjellebekk, kaivosSeuraava kohde oli Gjellebekin kaivos, joka on pieni, suljettu avolouhos. Kyseessä on kuparilyijysinkkimineralisaatio, jonka isäntäkivenä on andradiittipitoinen karsi. Viereisestä sivukivikasastalöytyviä mineraaleja ovat esimerkiksi sinkkivälke, magnetiitti, kuparikiisu sekä malakiitti. Ehkä enitenetsitty mineraali oli vismuttihohde, mutta sitä löytyi vasta porukan ollessa jo lähdössä kohteelta, kunJussi H vasaroi esiin näyttäviä vismuttihohdekiteitä.
Kuuluisa geokemisti V.M. Goldschmidt tutki tämän alueen kiviä ja mallinsi niiden avullakontaktimetamorfoosiin liittyvän termodynamiikan perusteita, mitä voidaan pitää moderninmetamorfisen petrologian alkuna.
Teemu Voipio
11
Konnerudin suljettu ZnPbCukaivosKonnerudin vanha ZnPbCukaivos, jota louhittiin 1700luvulta vuoteen 1913, edustaa Paleotsooisiinsedimenttimentteihin intrudoituneen Drammenin biotiittigraniitin kontaktiaureolille tyypillisiämineralisaatioita (kohde 3.5). Vietimme iloisen 1h 15min murskaten edesmenneen sinkkikaivoksen jovarsin sammaloitunutta raakkukasaa. Silmissä väikkyivät mm. sinkkivälke (ZnFeS), pyriitti elirikkikiisu (FeS2), kuparikiisu (CuFeS2), borniitti (Cu5FeS4), granaatti[(Mg,Fe,Ca,Mn,Cr)3Al2(SiO4)3, lyijyhohde (PbS), kalsiitti (CaCO3), apatiitti [Ca5(PO4)3(OH,F,Cl)]sekä ns. vuorikiteet eli omamuotoiset kvartsikiteet (SiO2). Sitten nokka kohti Eikererinalkalimaasälpägraniittia, kohdetta 3.6!
Torrudin ekeriittiPysähdyksemme kohteena Torrudissa oli W.C.Brøggerin ”ekeriitiksi” nimeämä, egiriiniaugiittiarfvedsoniitti pitoinen, geokemiallisesti graniitille korkean Mn ja Fepitoisuuden omaavaalkalimaasälpägraniitti. Egiriiniaugiitti on nimi Napyrokseeni egiriinin ja klinopyrokseeni augiitinkiinteäliuosseokselle, jossa on vaihtelevasti natriumia, usein n.4 painoprosenttia Na2O. Arfvedsoniitti[Na3Fe2+4Fe3+(Si8O22)(OH)2], joka näkyi tässä graniitissa mustana, on NaFe amfiboli.Nykytulkinnan mukaan fluidit eivät ole poistuneet tästä graniittimagmasta ja siksi vesipitoistamineraalia (amfibolia) on kiteytynyt.
EidfossEidfossissa tutustuimme Sanden kalderan romahdusvaiheeseen liittyvien 250260 Ma vuotta vanhojengraniittien syöttöjuoniin. Näiden ryoliittisten kvartsialkalimaasälpä porfyyrijuonten piippumainenesiintyminen kertoo räjähtävästä happamasta vulkanismista. Juonten kvartsi on alunperin ollut korkeanasteen kvartsia, mikä näkyy kiteiden esiintymisestä heksagonisina prismoina. kvartsinpseudomorfit kertovat magman vähintään 550°C lämpötilasta purkauksen aikana. Piiput leikkaavatrombiporfyyrilaavoja sekä trakyyttisen koostumuksen omaavaa piippua. Kalderan romahtamisenaikaiset siirrokset, joita esiintyy erityisesti renkaana tyhjentyneen magmasäiliön ympärillä, toimivat n.20 Ma graniitteja nuorempien larvikiitti ja nordmarkiittimagmojen kulkukanavina maankuoressa.Sanden kalderan keskiosan mäkinen (suomalaisittain varmaankin mieluummin vuorinen) topografiajohtuu näiden nuorempien intruusioiden olemassaolosta. Oppaamme Tom suositteli käymistä Eidfossinmuseoidussa 1600luvun rautasulattokylässä, joka on Norjan ensimmäisiä teollisuuskyliä, mikäli joskustulisimme seudulla vielä liikkumaan. Antoisa päivä oli venähtänyt jo varsin pitkäksi, joten ”paattimme”alkoi puksuttaa kohti Osloa ja Haraldsheimiä. Matkalla Tom, turistiopaamme, kertoili faktojaVestfoldin alueesta. Korkein mäki alueella on 700m merenpinnasta ja, yllättäen, se koostuurombiporfyyrilaavasta; laavavirrat alueella ovat paksuja, jopa 100 m. Ajoimme useiden jylhienjyrkänteiden ohitse; eräässä oli näkyvissä trakyytin ja rombiporfyyrin kontakti. Rombiporfyyri on useinpunaista ja näkemämme trakyytti oli väriltään tummempaa. Lähitarkastelussa olisimme havainneetlisäksi hajarakeiden olevan hienorakeisempia kuin rombiporfyyrissä. Riftin alueen siirroksetaiheuttavat pulmia kalliorakentamisessa; Vestfoldin alue on yksi Norjan siirrostuneimmista ja viimeksivuoden 2006 jouluna E18tie oli poikki n. 7 v aiemmin rakennetun tunnelin romahdettua.
Ilona Romu
12
Punaisia rombiporfyyriksenoliitteja tummassaryoliitissa. Kolikon halkaisija 25 mm. Kuva: Ilona Romu
Lierin alueen molybdeenihohdekaivosTästä kohteesta alkaa Lierin alueen biotiittigraniitin tutkiminen. Kohde 4 oli sen verran vaikeallapaikalla, että bussi piti jättää noin kilometrin päähän. Perille saavuttiinkin sitten kävellen. Kunkilometrin kävelymatka oli takana, pääsimme vihdoin molybdeenihohdekaivannolle. Tällä alueellabiotiittigraniitissa esiintyy korkean lämpötilan kvartsimolybdeniittijuonia, joissa molybdeenihohteenmäärä on sen verran suuri, että sitä kannattaa hyödyntää. Lisäksi kvartsimolybdeniitin kanssa alueellaesiintyy rajatussa määrin scheeliittiä. Tosin kohteella emme löytäneet näytteitä siitä. Graniitti tämänkaivannon alueella on tyypillisesti hienorakeista ja osittain porfyyristä. Lisäksi se on peralumiinista.Lierin molybdeenikaivannon graniitti on tyypillistä graniittia, toisin kuin muualla Drammenissa. Tämäjohtuu siitä, että molybdeenikaivannon graniitin plagioklaasia on enemmän, kuin muuallaDrammenissa. Lisäksi Siinä ei ole tapahtunut paljoa fraktioitumista kiteytymisen aikana. Molybdeeniäei esiinny muilla alueilla.
Lierin alueen karkearakeinen graniittiDrammenin biotiittigraniitti koostuu noin kymmenestä eri intruusiosta. Tämän kohteen 5 graniittiedustaa niistä tyypillisintä ja pisimmälle levinnyttä graniittityyppiä, eli karkearakeista ja massamaistagraniittia. Kyseessä on subalkalinen graniitti. Siinä on huomattavasti vähemmän plagioklaasia kuinesimerkiksi Suomen graniiteissa. Tätä graniittityyppiä on käytetty useisiin hyötytarkoituksiin. Oslonalueelle on rakennettu useita rakennuksia käyttäen materiaalina tätä alkalimaasälpägraniittia. Lisäksitämän kohteen graniitin tiimoilta pystytään valmistamaan kipsiä useisiin hyötytarkoituksiin.
Drammenin rapakivigraniittiKohteella 6 tutustuttiin Drammenin rapakivigraniittiin. Se on erittäin harvinaista graniittia Drammeninbiotiittigraniitin alueella, eikä sitä muualla tavatakkaan, kuin tällä kohteella. Tämän graniitinrapakivirakenne poikkeaa hieman normaalista. Graniitti koostuu kalimaasälpäovoideista, kvartsista jaerittäin pienissä määrin myös plagioklaasista. Plagioklaasi esiintyy siellä täällä kalimaasälpäovoidejareunustavina kehinä. Kuitenkin sitä on tässä graniitissa niin pieniä määriä, että suurin osa ovoideista onilman plagioklaasikehää, kun taas normaalissa rapakivigraniitissa lähes jokaista ovoidia reunustaaplagioklaasikehä. Tämä plagioklaasin vähäisyys on erittäin tyypillistä lähes kaikille Drammeningraniiteille, joten myös rapakivigraniittialueella plagioklaasin vähäisyys heijastuu ovoidejaympäröivien plagioklaasikehien puuttumisena.
Jaakko Saloranta
13
Ke 23.5.2007 Vestfold Graben Jussi NiemeläEsa Heilimo
Söimme Skienin vandrarhjem majoituksessa aamupalan urheiluhallin kahvilassa. Tämän jälkeenpakkasimme ahkerasti tavarat bussiin ja lähdimme matkaan. Ekskursio oppaan mukaan tuleva päiväsisälsi runsaasti mielenkiintoisia larvikiitti (Huom. lausutaan lärvikiitti) nimistä kiveä.
Ensimmäinen kohteemme päivälle oli Molen niemeke Vestfold grabenin alueella. Pettymyksemme olisuunnaton kun päivä ei alkanutkaan kunnon larvikiitilla, vaan oppaamme aloittivat päivänkeskiaikaisen haudan luona verisellä historian katsauksella Norjan keskiajasta. Suojellustaniemekkeestä löytyi myös Ramoreeni kivikkoa. Kivikko oli muodostunut meren pinnan alle, joten siitäoli huuhtonut kaiken hienoaineksen pois. Ramoreeni on yli 100 kilometriä pitkä jäätikön reunamuodostuma, jota on korreloitu Suomen salpausselkien kanssa saman ikäiseksi.
Tämän jälkeen kävimme käsiksi koviin asioihin kun Odd kertoi lisää Molenin niemen geologiasta.Kävimme katsomassa B1 basaltteja, jotka ovat paksuja nefeliittisiä ja perovskiittisiä n. 300 Mavanhoja vulkaniitteja. Paljastuman B1 basaltti sisälsi scoria rakenteisia laavoja, joiden kaasu rakkulatolivat myöhemmin täyttyneet zeoliittilla ja albiittia. Alueen B1 basalteista oli erotettu 16 eriikäistälaava virtaa. Molenin alueen kallioperän vanhimmat kivet ovat prekambrisia kun nuorimmat ovatkvartäärin. Ylipäätään Molen oli geologisesti uniikki kohde, joka on myös useiden lintulajienmuuttopaikka.
Seuraava kohderykelmämme sijaitsi meren rannalla Gurvikassa, jossa larvikiittisia pegmatiittijuoniaosittain plastisessa rombiporfyyrissä. Paikoin rombiporfyyri oli assimiloitunut larvikiitilla.Rombiporfyyrin kappaleet olivat käyttäytynyt kuin saippua kelluen larvikiittisulassa kun magma olikiteytynyt. Kohde lisäsi päivämme teeman dilemman ovatko rombiporfyyri ja larvikiitti samastalähteestä lähtöisin, vaikka ovat hieman eriikäisiä. Saman lähteen puolesta oli havaittavissa joitaingeokemiallisia todisteita, mutta yksimielisyyttä asiasta ei ollut. Gurvikassa vietetyn evästauon jälkeenjatkoimme bussilla matkaamista.
Iltapäivän ajomatkalla Tom kuulutti turisti oppaan tavoin selkeällä äänellä milloin ajoimme paikallistentärkeitten geologisten tai yhteiskunnallisten kohteitten ohi. Kesken ajomatkan teimme nopeanpysähdyksen Tjøllingen kirkon hautausmaalla missä päivän oppaamme esittelivät lähes sukulaistentavoin hautausmaan kivistä erityyppisiä larvikiitteja. Tässä vaiheessa meille kaikille tulivat tutuiksierinäköisten larvikiittien kaupalliset nimet niin Blue Pearl, Black Pearl, Emerald Pearl, kuin RedLarvikitekin.
Seuraava kohteemme oli Klåstadin larvikiittilouhos. Louhoksella louhittiin rakennuskiveksi EmeraldPearl tyyppistä larvikiittia. Kivilevyjen louhinta tapahtui sahaamalla teräs ketjuilla kiveä. Odd kertoimeille pällistellessämme louhoksen laidalla larvikiitin optisesta heijastus ilmiöstä. Ilmiö perustuumaasälpien miksroskooppiseen tekstuuriin, jonka perimmäistä luonnetta ei vielä täysin ymmärretä.
14
Klåstadin larvikiittilouhos
Päivän viimeisellä kohde alue oli Ulan satamassa. Siellä oli esillä eritäin karkearakeinen pegmatiitti,joka koostui pää asiassa kalimaasälvästä ja sarvivälkkeestä. Pegmatiitin kalimaasälpien raekoko olinoin 1030 cm. Lähistöllä oli suojeltu kuukivi kohde (sininen hohto maasälvässä). Paljastuma olitörkeästi aidattu, lähestulkoon yllyttäen asiaan vihkiytyneitä kiertämään tai ryömimään ruosteisenteräsaitauksen sisälle keräämään omaan kokoelmaan näytteitä. Tämän aitauksen luona Tom kruunasipäivän kertomalla sellaisella vauhdilla, että muitakin kuin fukseja alkoi hirvittämään, teorian Oslo riftinsynnystä. Tieteellinen esitelmä tihkusateessa perustui monipuolisiin kokeellisen petrologian,seismologian ja geokemian perusteisiin. Joukossa viuhuivat päivän tutut termit B1laavat,rombiporfyyri ja larvikiittikin. Kauempana rannassa oli kerroksellista felsistä larviikiittia. Amfiboliittija augiittipitoiset mafisemmat kerrokset larvikiitissa olivat selkeämmin suuntautuneempia kuin felsisetkerrokset. Meren voimasta sammalet pysyivät poissa komeilta jääkauden pyöristämiä kallioita.
Pitkän päivän päätteeksi jätimme Oddin Larviikin kaupunkiin, josta hän jatkoi matkaa junalla. Tämänjälkeen jatkoimme matkaa Skieniin pakollisten kauppa ja huoltoasema pysähdyksien kautta.
15
Norjan ekskursio, torstai 24.5.2007
Elina Lehtonen, Jussi Heinonen, Marja Lager
Lähdimme matkaan Skienin Fritidsparkenilta, tuolta mökkimäiseltä majoituspaikalta jossasaimme ihmetellä aamupalaa jäähallin uumenissa. Päivän ohjelmana oli pääasiassa tutustuaVestfoldgrabenin syväkiviin ja niiden keskinäisiin suhteisiin. Alkumatkasta Tom ilmoitti myöstarvitsevansa neljä nuorinta opiskelijaa ryhmätöihin päivän eräällä kohteella. KippasimmeTomille kuitenkin neljän sijasta kuusi onnellista matkalaista holhottavaksi (Ayhan, Emilia,Elina, Sini, Jaakko ja Jussi N).
Aamupäivästä ajoimme devonikivihiilikautisten hiekkakivien ja niiden päällä olevien B1basalttien läpi kohti ensimmäistä pysähdyspaikkaa, joka tosin oli suunnittelematon. Tomintarkoituksena oli näyttää meille miltä se peruslarvikiitti nyt näyttää – eli ei siis lähelläkään sitärakennuskiveä. Tämä kyseinen larvikiittiplutoni oli iältään (noin 295 Ma) ja koostumukseltaansamanlainen kuin Larvikin plutoni (josta siis larvikiitti on saanut nimensä). Plutonia, jossavierailimme, kartoittivat Kööpenhaminan yliopiston henkilökunta ja oppilaat vuodesta 1988kymmenen vuotta eteenpäin. Näissä tutkimuksissa selvisi, että plutoni asettui paikalleenmonissa eri vaiheissa. Kauniilla kallioisella järvenrannalla auringon jälleen kerran paistaessaoli geologien aika taas kyykkiä larvikiitin äärellä. Mineraaleina erottuivat anortoklaasi,punertava mikrokliini, sekä tumma sarvivälke, lisäksi klinopyrokseenia ja biotiittia. Tämänlarvikiitin alla on graniitti, joka intrudoituessaan oli metasomatoinut larvikiittia antaen sillevoimakkaan punaisen värin.
Myklejärven eteläkärki
Päivän ensimmäinen suunniteltu pysähdys oli Myklejärven eteläkärjessä, missä ylitimmekorkean padon ja ihastelimme alhaalla uivia kohtuullisen suuren näköisiä kaloja. Järven pintaoli kuuleman mukaan yllättävän alhaalla, johon Tomin mukaan yhtenä osatekijänä vaikuttivatmajavat. Nuo edellä mainitut rantojen pikku samurait ovat yksiä maailman suurimpia jyrsijöitä.Rannalta pystyimme myös ihailemaan taivaanrannassa siintävää Surim vuoriin kuuluvaaOsloriftin korkeinta kohtaa. Useimmat näistä vuorista ovat larvikiittia.
Varsinaisena kohteena oli porfyyrinen syeniitti ja sen kontakti larvikiittiin. Tom antoiryhmällemme tehtäväksi selvittää niiden keskinäisen suhteen, sekä etsiä intruusioistamahdollisia ksenoliitteja. Hetken pälyilyn jälkeen ainakin mafisia syvälle kuluneita ksenoliittejaoli löytynyt. Intruusioiden keskinäisen suhteen selvittäminen jäi kuitenkin Tomin tehtäväksi,koska kuten Tomkin myönsi, paljastuma oli aikojen saatossa ainakin paikoin mennyt huonoonkuntoon. Mutta kyllähän sitä sitten näki, kun joku näytti. Porfyyrisestä syeniitistä muodostuihienorakeinen jäähtymisreunus larvikiittia vasten ja larvikiittiin oli tunkeutunut ohuita juoniasyeniitistä. Tästä voi siis jo nuorempikin opiskelija päätellä, että larvikiitti on vanhempaa.Kaikkein vanhinta ainesta tällä paljastumalla on kuitenkin gabro, joka esiintyi ksenoliitteinalarvikiitissa. Porfyyrinen syeniittimagma on kalkkialkalisten kivilajien (1,61,2 Ga ikäisten TTGkivilajien eli tonaliittitrondhjemiittigranodioriitti) syvemmällä kuoressa kontaminoima, mistäovat viitteenä sen initiaaliset Sr ja Nd isotooppikoostumukset. Maasälpiä on tutkittu ja niidenon havaittu olevan hyvin monimutkaisia.
16
Matkalla seuraavalle kohteelle kohtasimme yhden Norjan erikoisuuksista, eli tietullin keskellämetsää mitättömällä hiekkatiellä.
Pysähdyksiä Myklejärven itärannalla
Seuraavaksi saavuimmekin mukavan pienen sillan ja kuohuvan Smalvannelvan koskenäärelle. Harrikin innostui niin, että käveli suoraan vuolteeseen. Varsinaisena kohteena olimikrosyeniitti, joka oli tunkeutunut larvikiittiin ja oli nyt nähtävissä ksenoliittina nuoremmassaalkaligraniitissa. Tom antoi tehtäväksi tarkastella mikrosyeniitissä esiintyviä mafisiamineraaleja, varsinkin pyrokseenia ja sen mahdollista vyöhykkeisyyttä. Kosken äärelläkilkuttelu tuottikin aimo kasan käsinäytteitä, joista osassa näkyi tummia pyrokseeneja (Naaugiitti) joilla oli vihertävä ulkokehä (egiriiniaugiitti). Tämä tarkoittaa sitä, että syeniittimagmakehittyi kahdessa eri vaiheessa ja se saattaakin edustaa puuttuvaa linkkiä larvikiittien (vainNaaugiittia) ja graniittien (vain egiriiniaugiittia) välillä. Edellä mainittu vyöhykkeisyys on alunperin opiskelijoiden löytämä ja tämän havainnon perusteella Tom analysoi pyrokseenin erivyöhykkeet huomaten voimakkaan koostumusvaihtelun.
Jussi Heinonen etsii mikrosyeniittiä
Seuraavalla kohteella meidän ei alun perin pitänyt käydä, mutta Tom halusi kuitenkin näyttäämeille hienot minglingrakenteet graniitissa. Tosin hienoimmat paljastumat jäivät näkemättä,koska ne olivat kaukana Myklejärven länsirannalla. Vähemmän differentioitunuttrakyandesiittinen magma oli aikoinaan tunkeutunut jo osittain kiteytyneeseen graniittiin.
17
Suuren koostumus ja sitä kautta lämpötilaeron vuoksi magmat eivät sekoittuneet, vaanemäksisempi magma hajosi palleroiksi graniitin sekaan. Nämä pallerot näkyivätkin paikoinhyvin tässä tieleikkauksessa.
Minglingrakenteiden ihmettelyn jälkeen oli aika päästä purkamaan patoutumia vasaroidenkanssa. Purkauksen kohteena oli alkaligraniitti, jossa oli runsaasti miaroliittisia onkaloita.Onkaloita muodostui siksi, koska ensin oli vanhempi hienorakeinen graniitti ja sitten tulivolatiilirikas, nuorempi karkeampirakeinen graniitti. Tämä graniitti oli ekeriittinen ja sisälsirunsaasti kaliumia, natriumia ja alumiinia. Näitä alkuaineita heijastivat myös graniitin mafisetmineraalit, joita olivat egiriiniaugiitti ja arfvedsoniitti. Intruusiolla oli hienorakeinenjäähtymisreunus, johon oli tunkeutunut miaroliittisia piippuja, jotka siis edustavat sulastaerkautuneita fluäidirikkaita faaseja. Tieleikkauksen tasaisesti muretessa monille jäi käteenhyviä maasälpä ja kvartsikiteitä, joita paukahteli irti miaroliittisista onkaloista, joissa oli myösmustia kiteitä amfibolia ja pyrokseeniakin. Poikittaisrakoilua esiintyi runsaasti.
Raubernjärven nefeliinisyeniitti
Tässä vaiheessa päivää alkoi olla jo nälkä ja siirryimme Raubernjärven rannalleevästelemään. Ruokailu sujui leppoisasti kanervikossa istuen (nopeimmat pääsivät jopapenkille asti istumaan) ja Tomin kertoessa vitsejä suomalaisista, norjalaisista ja ruotsalaisista.Yhteistä maillemme tuntui olevan se, että ruotsalaisille käy aina kehnosti.
”Long live the Nordic cooperation!”
Varsinaiselle kohteelle ruokailupaikalta oli matkaa noin 20 metriä (karkea arvio).Tieleikkauksessa oli nähtävissä alkaligraniitin ja nefeliinisyeniitin kontaktivyöhyke, jossaalkaligraniitti oli paikoin voimakkaasti muuttanut nefeliinisyeniittiä. Paikka on siitä erikoinen,että samassa käsinäytteessä voi tavata sekä kvartsia että nefeliiniä, joiden ei siis pitäisiesiintyä tasapainoisesti yhdessä. Puhdas nefeliinisyeniitti erottui kiiltävän valkoisena, kun taasmuuttuneet vyöhykkeet olivat harmahtavia. Tosin täydellinen erottaminen kentällä vaatisikuuleman mukaan muutaman kesän harjoitusta.
Vasarat saivat taas kyytiä, kun Tom kertoi että nefeliinisyeniitistä voisi löytyä harvinaistamagmaattista hydroandradiittia (granaattia). Täältä Elina löysikin fuksituurillaan (kuulemma)suurimman honeybunny granaattikiteen joka on koskaan paikalta tavattu. Fluoriittia löytyimyös ja lisäksi sodaliittia.
Helvetti (Herlandin jokilaakso)
Matkalla helvettiin jäimme mustien infernaalisten jättietanoiden lisäksi ihmettelemäänpohjamoreenia glasifluviaalisen kerroksellisen hiekan päällä. Jäätikkö oli tehnyt niille jotaintosi näppärää.
Helvetissä hämmästelimme veden pauhaamista ja putouksen vierustalle rakennettua muuria.Vastaus muuriin keskellä metsikköä ja varsin kauniin paikan nimeen löytyi ajasta, jolloin joella
18
kuljetettiin tukkeja. Ilmeisesti paikka oli astetta verran haastavampi paikka tukkien uittamiseenja meinasi tukkimiehillä muutamaan otteeseen käpy kärähtää.
Itse geologinen äimistelyn aihe paikan päällä oli se, kuinka monta kehitysvaihettalöytäisimmekään biotiittigraniittiplutonin kattovyöhykkeestä. Tom kertoi, että aloittelevatgeologian opiskelijat tuodaan usein tähän paikkaan sen selkeyden ja havainnollisuudenvuoksi. Ja täällä siis aiemmin päivällä valitut nuoremmat opiskelijat pääsivät Tomintenttaukseen. Varmoja magmaattisia vaiheita löytyi seitsemän, joista kuusi vanhinta kuuluukolmeen eri päävaiheeseen. Ja nämä kaikki vaiheet pystyi erottamaan jo pelkkienleikkaussuhteiden perusteella.
1. Rombiporfyyri vanhinta.
2.1. Karkearakeinen biotiittigraniitti (vanhempi).2.2. Hienorakeinen biotiittigraniitti.2.3. Karkearakeinen biotiittigraniitti (nuorempi).
3.1. Plagioklaasiporfyyrinen basaltti.3.2. Afyyrinen basaltti.
Edellä mainittujen lisäksi löytyi fluoriittijuonia, jotka leikkasivat kaikkia muita kivilajeja ja joidenvuoksi Tom ei halunnut vasaroita paikalle. Olihan näitä juonia aikoinaan verottanut riittämiinSaksan armeija.
Leikkaussuhteiden ihmettelyn jälkeen kiipesimme pusikoita pitkin takaisin tielle ja kävimmebongailemassa joen yläjuoksulla hiidenkirnuja diabaasijuonien kohdalla.
Kalliota tutkittiin Helvetissä
19
Nefeliinisyeniitti.
Kahvitauon jälkeen tien vierestä Gjonessa löytyi nefeliinisyeniittiä, jossa esiintyi aksessorisinamineraaleina sodaliittia ja natroliittia. Itse intruusio kuului Larvikin plutonin magmaattisiinvaiheisiin. Mineraalien etsintä oli suhteellisen helppoa sillä sodaliitti oli sinistä ja natroliitti olipunaista. Jos sodaliitti on vihreää (mitä se ei tässä ollut), se viittaa sulfaatin läsnäoloon. Tosinkaikkea sodaliittia ei pysty kuulemma värin perusteella erottamaan. Mikroskoopillakatsottaessa ilmenee sodaliittien hyvin alhainen taitekerroin. Autot väistelivät hullun kiiltosilmissä riehuvia geologeja ja ainakin Mimmin paukutus kuului varmasti Osloon asti.
Takaisin autolle kävellessä Tom osoitti meille vielä toisesta tieleikkauksesta nefeliinisyeniittiähieman vanhemman lardalitiin. Lardaliitti nimitystä käytetään nefeliinirikkaista larvikiiteista.Voimakkaasti alkalisessa kivessä muodostuu NaCaKsilikaatteja. Tom kertoi, ettämaanantaina Oslossa kaupunkikävelyllä nähty punainen hapettunut lardaliitti on tønsbergiittiä.
Lardaliitti.
Viimeisenä pysähdyksenä meillä oli Gjønnes, missä oli tieleikkauksessa karkearakeinenlardaliittipaljastuma, jossa erotti hyvin nefeliinin ja anortoklaasin erilaisenrapautumiskäyttäytymisen. Nefeliini oli rapautunut syvemmälle ja saven näköiseksi, sekä kivituntui nefeliinin kohdilta silitettäessä hiekkapaperilta. Anortoklaasi paremmin rapautumistakestävänä oli koholla, vaaleampi ja sileäpintainen. Tuoreella pinnalla nefeliini oli rusehtava jasillä oli rasvainen kiilto. Ragge löysi tästä kallioleikkauksesta irtihakattavaa.
Illan hämärtyessä palasimme takaisin Skienin kotoisaan mökkimajoitukseen. Ilta jatkuiriehakkaissa merkeissä, kun suuri osa porukasta kerääntyi ekskutätien mökin eteenheimomaljan äärelle juttelemaan, leikkimään (tämä on ping ja tämä on pong) ja tumuttamaan(osa tumautti ja tumahti). Tomia alkoi ensimmäistä kertaa ekskun aikana pelottamaan,saadaanko ryhmä aamulla yhtenä kappaleena liikenteeseen. Jatkot vietettiin urheilukentänvieressä olevissa kotarakennelmissa, joissa päästiin jo elämän peruskysymysten äärille.
20
Päiväkirja 25.5.Johannes Nurmi
Aamulla lähdimme Skienistä kello 8.00 kohti Kongsbergin kaivosta. Matkalla pysähdyimme eräällätieleikkauksella katselemaan paljastumia, kuten punaista nordmarkiitiksi kutsuttua alkalisyeniittiä, jokaliittyi paikalliseen rengaskompleksiin.
Kongsbergin hopeakaivos oli toiminnassa vuodesta 1623 vuoteen 1958 ja sen huippuvuodet sijoittuvat1770luvulle. Se on useine satoine eri kaivoksineen Norjan suurin kaivoskompleksi, alueelta louhitunhopean kokonaismäärä on noin 1300 tonnia. Osallistuimme opastettuun kierrokseen alueenpääkaivoksessa. Jännittävästi kaivostunneliin kuljettiin vanhalla kaivosjunalla, jonka vaunuihin saiahdettua yllättäviä määriä ihmisiä. Parin kilometrin oikein tasainen, valoisa ja äänetön kyyti kyseisellävekottimella oli elämys, joka sai arvostamaan ekskubussissa matkustamista aivan toisella tavalla.
Matkalla Kongsbergin kaivokseen
Sisällä kaivoksessa saimme kypärät päihimme ja kiersimme oppaan perässä kaivosta jonkin aikaa jakuuntelimme selostusta. Esimerkiksi louhimismetodeista selvisi, että ennen dynamiitin käyttöönottoalouhinta tapahtui lämmittämällä seiniä ensin nuotiolla ja sitten hakulla hakkaamalla. Louhittu hopeasijaitsi kalsiittijuonissa, jotka risteilevät kallioperän prekambrisissa gneisseissä ja amfiboliiteissa.Lopuksi luovutimme kypärät ja matkustimme takaisin lähtöpisteeseen jälleen samalla hienollajunajärjestelmällä. Söimme kaivosturistikylässä lounaan ja kävimme turistiesinekaupassa.
21
Kaivosmuseolta bussimme suuntasi Kongsbergin kaupunkiin, jonne muun muassa aikoinaan tuotiinkaivoksilta louhittu hopea. Siellä tutustuimme hienoon mineraalinäyttelyyn, missä Norjasta löydettyjenmineraalikiteiden lisäksi oli esillä suuri kokoelma hopeakaivoksista louhittua hopeaa. Museosta jahopeasta oli meille kertomassa yliopiston professori. Hopeamalmi on rikastunut kallioperän rakoihin jailmataskuihin niissä kiertäneistä fluideista. Sopivissa olosuhteissa fluidien alkuaineet reagoivatkallioperän sulfidimineraalien kanssa muodostaen puhdasta hopeaa kvartsin ja kalsiitin lisäksi. Tämänhydrotermisen toiminnan tuloksena on syntynyt mielikuvituksellisen muotoisia hopeakimpaleita joitakelpaakin laittaa näytille. Esillä oli sekä suuria mohkäleitä, joista kookkain painoi 12 kiloa, että ohuitalankamaisia saostumia, joille oli vieläpä annettu nimiä niiden ulkomuodon perusteella.
Illaksi olimme jälleen Oslossa jo tutuksi tulleessa hostellissamme. Vasaran heavymusiikkijaostosuuntasi vielä illalla menestyksekkäästi keskustaan aitoon norjalaiseen heavymusiikkikonserttiin. Muutluultavasti puuhastelivat majapaikassa asioita, mitä nyt majapaikoissa yleensä puuhastellaan.
Lankahopeaa Kongsbergin museossa
26.5. Lauantai, vapaapäivä
Vapaapäivä jakoi porukan ryhmiin. Osa tutustui luonnontieteelliseen museoon, muutama jopa senlukittujen ovien takana olevaan osaan. Tutustuimme Osloon ja norjalaiseen elämäntyyliin, söimmehyvin ja rentouduimme valmistautuen matkan loppuosioon. Valasta tai hyljettä ei kukaan päässytmaistamaan, koska niitä tarjoava kehuttu ravintola oli suljettu kyseisenä päivänä…
22
Sunnuntai 27.5. Gardnosin breksia Mari Tuusjärvi
Aamu valkeni aurinkoisena ja kirpeänä ja matkalaiset olivat jälleen täysissä voimissa vapaapäivän jahyvin nukutun yön jäljiltä. Lähdimme Haraldsheimiltä hieman yhdeksän jälkeen kun tavarat,ekskulaiset ja Tom oli mahdutettu bussiin. Käväisimme nopeasti yliopistolla nappaamassa mukaanhieman lisävarusteita ja suuntasimme Oslosta luoteeseen kohti Gardnosin impaktibreksiaa. Matkaa olivajaa 200 kilometriä mutkittelevaa norjalaista tietä pitkin ja matkalla Tom kertoili juttuja mm.Vigelandin patsaspuistosta. Puisto oli perustettu 1920luvulla Gustav Vigelandin aloitteesta. Puistonkeskellä sijaitseva suihkulähde rakennettiin ensin jotakin näyttelyä varten ja 1930luvulla puistoaalettiin täydentää erilaisilla alastonpatsailla Norjassa tuolloin vallinneen työttömyyden alentamiseksi.Vigeland oli kuulemma aikamoinen supliikkimies ja sai vielä Oslon kaupungin rakennuttamaan hänelleoman ateljeenkin. Tämä oli mielenkiintoinen tietopähkinä, sillä olihan suurin osa ekskulaisista käynyttutustumassa kyseiseen puistoon jo aiemmin kuluneella viikolla...
Gardnosin breksialle päästäksemme ajoimme hyvän matkaa hiekkaista pikkutietä, joka nousi lopultakorkealle kukkulalle. Kukkulan päällä oli jonkinlainen turistikeskus (Dokkelvi), mutta koska se olisuljettu jatkoimme matkaa kävellen suoraan kohteelle. Kohde osoittautui kuivuneeksi joenuomaksi,jonka sileästä pohjasta pystyimme helposti tarkastelemaan impaktin rikkomaa kiveä. Koska matka oliollut pitkä päätimme pitää lounastauon samalla kun Tom kertoi perustietoja kohteesta, jolle olimmesaapuneet. Gardnosin impaktimuodostuman arvellaan syntyneen noin 600 Ma vuotta sitten meteoriitinmaahan putoamisen seurauksena. Alueen kivilajit ovat pääasiassa prekambrisia metasedimenttejä jametavulkaniitteja ja Dokkelvissa impaktin alle joutunut kivilaji on n. 1500 Ma vuotta vanha kvartsiitti.Alueen breksioituneet kivilajit kuvattiin ensimmäisen kerran 1945, jolloin niiden arveltiin edustaneentulivuorikraatterissa syntyneitä kivilajeja. 1980luvulla Gardnosin todellinen luenne alkoi selvitä ja1988 todettiin, että rakenteet ovat todellakin meteoriittiimpaktin aiheuttamia. Tämän jälkeen alueellaon suoritettu porauksia, kartoitusta ja väitöskirjatutkimusta.
Kun eväät oli saatu syötyä, tutustuimme tarkemmin itse kiveen. Joen pohjasta löytyi kahta erilaistaalueelle tyypillistä kivilajia: Gardnosin breksia ja sueviitti. Näistä ensimmäinen oli alueella vallitseva jasen tunnisti kulmikkaista kvartsiittikalsteista, jotka makoilivat hienoksi jauhautuneessa matriksissa.Matriksin värisävy oli tumma ja klastit monomiktisia, eli ne kaikkikoostuivat käytännössä kvartsiitista. Breksiasta esiintyy alueellamonenlaisia muotoja, joissa klastien koko ja matriksin määrä vaihtelevat.Toisessa ääripäässä ovat suuria, paikallaan breksioituneitakvartsiittiklasteja ja vähän matriksia sisältävät breksiat ja toisessa runsaastimatriksia ja vain vähän pieniä kvartsiittiklasteja sisältävät breksiat. Suurinosa joenpohjassa olleesta kivestä sijoittui näiden kahden ääripään väliin,mutta myös suuriklastista versiota joku onnistui bongaamaan. Gardnosinbreksian on arveltu syntyneen impaktin aiheuttamien paineaaltojenvaikutuksesta, jotka ovat rikkoneet kiven.
Toinen kivilaji, jota tarkastelimme oli sueviitti. Tässä tapauksessaosa kivestä on impaktin aiheuttamassa kovassa lämpötilassaosittain sulanut. Sueviittikin näyttää erehdyttävästi breksialta,mutta tässä tapauksessa matriksi on klastista ja ”klastit” kokonaantai osittain sulaneita kiven kappaleita. Kivilaji on voimakkaastipolymiktinen, eli se sisältää osia kaikista tai suurimmasta osasta
23
alueella esiintyvistä kivilajeista. Tämä on merkki siitä, että kiviaines on törmäyksen vaikutuksestanoussut ilmaan, sekoittunut ja laskeutunut uudelleen alas muodostaen kivisekamelskan. Sueviittianähtiin vain joen yläjuoksun lohkareessa, joka oli rapautunut vaalean ruskean sävyiseksi. Tom antoimeille myös tehtävän etsiä sueviitin ja breksian kontaktia, mutta sitä ei tainnut kukaan löytääetsinnöistä huolimatta.
Joen uoma oli varsin pitkä ja jyrkästi alasviettävä ja sen alta löytyi mukava pieni lammikko, jossa pienijoukko kävi kastamassa varpaansa. Lammikon rannalla oli myös mukavaa viettää kevätpäivää aurinkoapalvoen. :)
Kun joenuomasta oli selvitty, kokoonnuimmetaas bussiin ja ajoimme hetken matkaa takaisintulosuuntaan, jossa kävimme vielä katsomassaimpaktiaaltojen rikkomaa kvartsiittia. Tämä kiviei enää ollut breksioitunut, mutta voimakasrakoilu antoi merkkejä siitä että emme vieläolleet kovin kaukana kraatterista. Tästä kivestäoli tehty jonkin verran fluidisulkeumatutkimuksia, joista Tom selvitti meille senverran, että vettä (H2O) ja hiiltä (C) sisältäviensulkeumien arvellaan olevan impaktin aikaisia,kun taas metaanipitoisten (CH4) sulkeumienarvellaan edustavan kaledonidien aikaistametamorfoosia.
Näin ollen oli aika jättää Gardnosin impaktikraatteri oman onnensa nojaan ja suunnata kohti Jostedalia.Jätimme Tomin matkan varrella olleeseen pikkukaupunkiin ja jatkoimme keskenämme matkaa kohtihuimia vuonomaisemia. Maisemien lisäksi ihastelimme matkan varrella mm. keskiaikaista puukirkkoaja lammaslaumoja. Ekskutäti sai myös melkein sydänkohtauksen sen ainoan serpentiinitien kohdalla,jonka jälkeen bussin jarruja jäähdyteltiin vartin verran.
Jostedaliin saavuttiin myöhään illalla pitkän ajomatkan ja pienen eksymisen jälkeen (”I can see yourbuss, you are here!”). Hotellin ikkunasta näkymät olivat huikaisevat ja mieli jo seuraavan päivänjäätikköseikkailussa!
24
Maanantai 28.5. ”Jäätikköpäivä”
Aamulla meidän oli määrä lähteä kohti lähellä sijaitsevaa Nigardsbreeniä, joka sijaitsi noin kuusikilometria meidän hotellilta. Lähtö tapahtui noin klo 8.15 Jostedal hotellilta niin kuin oli sovittu.Päätieltä käännyimme pikkutielle, joka vei laakson läpi kohti jäätikön reunaa. Myös tämän Tienvarrella oli tietulli, niin kuin monilla muilla teillä.
Tapasimme oppaat Björnarin ja Monan jäätikön reunan lähellä olevalla parkkipaikalla, jossa meillejaettiin jäähakut ja kenkiin raudat,lähinnä sellaiset jääpiikit että pyysyy jäätiköllä pystyssä. Kun vieläallekirjoitimme paperit joissa vakuutimme että se on täysin oma vikamme, jos kuolemme jäätiköllä,olimme valmiita lähtöön. Hyppelimme silokallioiden yli kohti jäätikön reunaa jonne oli yllättävän pitkämatka. Jäätikön edustalla oli hieno sandur, jota pysähdyimme ihastelemaan.
Jäätikön vieressä meille jaettiin valjaat jotka muistuttivat valjaita joita käytetään kiipeilyssä. Tämänjälkeen meidät köytettin toisiimme kiinni niin että puolet ryhmästä meni Monan kanssa ja toinen meniBjörnarin kanssa. Tässä vaiheessa kiinnitimme myös raudat kenkiin. Björnar piti meille lyhyenopastuksen siitä miten rautojen kanssa, ja jäätiköllä ylipäänsä, pitää kävellä sekä myös muistaturvallisuusasioista. Rautojen kanssa käveltäessä jalkojen pitää olla tarpeeksi kaukana toisistaan,etteivät ne tartuisi toisiinsa kiinni, mikä johtaisi siihen että lentäisi naamalleen. Kengällä pitää myösaina astua jään pinnan suuntaisesti, jotta rautojen ote pitää. Lapsille asia kuulemma selitetään että pitääkävellä kuin norsut, joten sitten kävelimme ympäri jäätkköä kuin pieni norsulauma.
Kävelyn aikana pysähdyimme pari kertaa ihailemaan maisemia ja syömään eväitä. Koska vaikutimmeniin päteviltä jäätikkökävelijöiltä, Björnar valitsi meille haastavamman reitin, joka kulki kielekkeenkoillisreunaa pitkin. Matkalla hypittiin muutamien pelottavan näköisten railojen yli, mutta onneksikukaan ei niihin pudonnut (vaikka kovaa yritystä tuntui olevan). Kun pääsimme huipulle (tai siis niinkorkealle kuin meidät päästettiin) otettiin yhteiskuva ja tuhansia maisemakuvia ja yritettiin ollakompastumatta köysiimme.
Paluumatkalla kävelimme kielekkeen lounaisreunaa ja oppaat kertoivat, että koska kesällä on sateista,kävelyreitti jäätikölle joudutaan sulkemaan ja turistit tuodaan veneillä jäätikön reunaan. Kesäaikaanvain kielekkeen keskiosassa kävellään, koska sateiden takia jäätikköä ympäröiviltä rinteiltä voi putoillakiviainesta. Kun pääsimme takaisin alas, irrottauduimme köysistä, valjaista ja kenkäraudoista ja jotkutkeräsivät jäätä viskiä varten joka kuitenkin ehti sulaa, ennen kuin pääsi viskilasiin. Silokallioiden ylihypeltiin takaisinpäin mentäessä hieman hajaantuneemmassa kokoonpanossa. Kallioita ylös ja alaskönyttiinkin erilaisin tyylein, välillä jopa pyllymäkeä.
Kun pääsimme takaisin parkkipaikalle, hyvästelimme oppaamme ja suuntasimme kohtijäätikkökeskusta, jossa vietimme noin puoli tuntia tutustuen Jostedalsbreenin jäätikön ja erityisestiNigardsbreenin historiaan. Matkamuistokaupan kautta poistuimme keskuksesta ja suuntasimmepunakat poskemme kohti hotellia. Aiemmin suunniteltu proglasiaalisessa uomassa pelehtiminenperuuntui, koska jäätikkö ja silokallioiden seinämiä ylös ja alas könyäminen olivat vieneet kaikistaylimääräisen pelehtimisenergian.
Takaisin hotellille saavuimme noin kolmen aikaan, jota seurasi vapaata oleskelua ja illallisetkotvirallisessa tumutushuoneessa 204.
25
Illallinen tarjoiltiin hotellin ravintolassa, ei kuitenkaan ennen kuin olimme säätäneet istumajärjestyksenkanssa. Kun olimme säätäneet kylliksemme, pystyimme vihdoin rauhoittumaan ja syömään.Kasvissyöjille oli tarjolla pastaa, salaattia ja leipää ja lihansyöjille perunoita, lihaa, keitettyjä herneitä japorkkanoita. Ragge ja Emilia intoutuivat pitämään puheet, joiden jälkeen juotiin kahvia ja keskusteltiingeologiasta.
Illallisen jälkeen jotkut siirtyivät terassille rymyämään, mutta kiltit tytöt menivät huoneisiinsakirjoittamaan päiväkirjaa. Illallisen jälkeen siirryttiin hieman vapaammalle vaihteelle, eli tumuttamaan.Meno jatkui riehakkaana aina aamuun asti ja jotkut jopa uskaltautuivat kokeilemaan rullalautailua,Vaihtelevalla menestyksellä. Seuraavana aamuna oli hilpeätä porukkaa liikkeellä kun oli bussimatka japaikanvaihdos edessä.
Nigardsbreen
26
Taru Toppi Teea Paasi
Tiistai 29.5.2007
Aamiainen alkoi kello 7, ja liikkeelle lähdimme Jostedal Hotellista noin 7.30. Moni tuntui kärsivän myöhäiseksivenähtäneestä nukkumaanmenoajankohdasta. Olimme luvanneet hakea Tomin Fagernäsistä rautatieasemalta,ja ajoajaksi arvioitiin 6,5 tuntia. Lautalle saavuimme yhdeksän jälkeen. Koska matkalla ei ollut nyt opasta eikämuutakaan ohjelmaa ennen Tomin saapumista, pidimme muutamia valokuvaustaukoja huikaisevien maisemienvangitsemiseksi. Ensimmäinen pysähdys oli 960 metrissä, jossa ihastelimme läpi ajamamme laakson ympärilläolevia pilvipeitteisiä huippuja. Vaikka toukokuu oli jo lopuillaan, niin silti näillä korkeuksilla oli vielä runsaastilunta. Toinen valokuvaustauko pidettiin tunnin kuluttua Vangissa, missä jyrkkärinteiset kukkulat heijastuivatpeilityynestä järven pinnasta. Kello 12.30 pidimme kauan kaivatun vessatauon. Saavuimme Fagernäsiin hyvissäajoin ja pitkän istumisen jälkeen jaloittelimme kaupungilla lounaspaikkoja etsien. Monet päätyivät paikalliseenkiinalaiseen.
Norjalainen maisema
Tom aloitti päivän opastuksen kahdelta kiinalaisen ravintolan takana olleen parkkipaikan kallioleikkauksella.Fagernäsin ympäristö koostui ordoviikkisesta alhaisen metamorfoosin kiilleliuskeesta. Saimme päivää koskevanreittiehdotelman.
Lähdimme ajamaan lyhyempää ja vähemmän mäkistä reittiä pitkin. Tomin ohjelma oli hyvin vapaamuotoinen japäivä kohteet lähinnä improvisoituja. Tämä taasen johtui siitä että toukokuussa kaikki lumet eivät ole siissulaneet niillä korkeuksilla joille me olimme menossa. Ensimmäinen varsinainen pysähdys tuli melko nopeasti,kohteena 15001600 miljoonaa vuotta vanha heikosti metamorfoitunut ortogneissi CALCALKALINE.Jatkaessamme matkaa Tom kertoi maan olevan rinteillä melko hedelmällistä sivumoreenin takia. Talot, jotka
27
sijaitsivat teiden varsilla matkallamme, olivat mustia.
Iltapäivällä olimme jo 1160 metrissä katselemassa metakvartsiittia, tai tarkemmin kvartsimaasälpäliusketta,jonka Tom sanoi olevan neoproterotsooista. Mineraaleissa oli nähtävissä hieman hiertymistä, joka liittyi alueentyöntösiirrosten kontakteihin.
Matkan jatkuessa yhä pidemmälle huippujen joukkoon bussimme katosi täyteen valkeuteen. Olimme saapuneetnoin 1400 metrin korkeuteen. Tietä oli näkyvissä edessä, samoin kuin takana, vain joitain metrejä usvansakeuden takia mutta ikkunoista näki vain kasvavia lumipenkkoja kunnes vallin yli ei enää nähnyt. Onneksi täyttävalkeutta kesti vain hetken. Kaikki kunnia Tomille joka yritti puutteellisesta näkyvyydestä huolimatta pitää meilleluentoa alueen kehityksestä. Muutamissa tienvarsipysähdyksissä, joissa ei siis ollut lumipeitettä, näimmeylemmän alloktonisen kivimuodostuman, joka koostui mereisten kivien ja ofioliittikompleksien ja fragmenttienpatjasta. Kauempana tien toisella puolella kukkuloiden kivimateriaali oli keskialloktonista, jota pidetäänFennoskandian kilven rajana ja joka on metamorfoitunutta ja voimakkaasti deformoitunutta neoproterotsooistakiviainesta.
Kuuden aikaan pidimme kommuunipysähdyksen, ja vain tuntia myöhemmin Tom ilmoitti jättävänsä loput päivänsuunnitelluista kohteista käymättä, koska "we have seen these kinds of rocks before".
Ajoimme viimeiseen majapaikkaamme vuorten keskelle Sjusjoen Vandrarhjemiin, jossa olimme perilläiltakahdeksalta. Seuraavan päivän oppaamme, myös Oslon yliopiston geologian laitokselta lainassa olevaHenning Dypvik oli saapunut majoituspaikkaamme ja yöpyi kanssamme. Korkeaan sijaintiimme nähden ilma oliyllättävän lämmin. Majatalo oli ulkoa vaatimaton, kaksikerroksinen puutalo jonka takapihalla oli musta järvi jakuluneita lasten leikkipuistovälineitä. Järveä reunustivat komeat vuoret. Huoneet jaettuamme lähes kaikki lähtivätvalmistamaan ruokaa, ja koska päivä oli ollut pitkä, kaikki menivät hyvissä ajoin nukkumaan.
Geologiaa talven keskellä
28
Keksiviikko 30.5.2007, päiväkirjavuorossa Tuomas ja Mimmi
Tänään on hyvä päivä, vaikka sää onkin ensimmäistä kertaa koko ekskursion aikana sateinen. Aamullaheräsimme hostellissa Sjusjøenissa. Aamupala oli runsas ja maukas. Tosin suihkussa käyminen oli ihanoma kokemuksensa `pienehkön`homevaurion takia. Sekä myös eväät joutui useampi heittämäänroskiin, koska jääkaappi oli joko lämpökaappi tai teknisen vian takia paska. Leivänpaahdinkin käräyttijoidenkin aamuleivät. Kuitenkin pääsimme heti kahdeksan aikoihin lähtemään kohti uusia seikkailuja.Mari, Tuulia ja Ragnar pääsivät matkustamaan Hentsun ralliautossa, kun taas muut jäivät mäkikotkaan.Bussin tunnelma oli hiljainen ja väsynyt, johtuen ehkä siitä, että useimmilla päivän kohteilla oli Nohammering allowed. Päivän tutustumisen kohteena oli Hedmarkryhmä, joka on 300 m paksukerrossarja siliklastisia sedimenttejä sorasta saveen, ja jossa on lisäksi yksi karbonaattiyksikkö (Birimuodostuma).
Päivän ensimmäinen kohde oli Maihaugenissa tien vieressä oleva kallioleikkaus, joka on osa Brøttummuodustumaa. Kivet olivat alueen (ja myös sen päivän) vanhimpia. Henningin toiveesta aluksikatselimme itsenäisesti paljastumaa ja jokainen pohti kuumeisesti mielessään mikä kivi oli kyseessä,mitä oli tapahtunut ja kuinka se oli kerrostunut? Jotkut huomasivatkin kerroksien olevan vertikaaleja, jalöysivät sekä hiekkakiveä että liusketta. Paikoin oli nähtävillä myös kvartsiklasteja. Mutta mikä olinuorentumissuunta ja kerrallisuus? Kivessä siis vuorottelivat liuske ja grauvakka. Kiveen oli syntynytpainaumarakenteita, koska saven päälle oli kerrostunut hiekkaa. Hiekkakivessä olevat klastit hienonivatnuorentumissuuntaa kohden. Kysessä oli turbidiitti, joka on osa Boumasarjaa. Tällainen on vaatinuterittäin korkean reliefin muodustuakseen. Kivi muodostui n. 750 Ma sitten myöhäiskeskiproterotoosisella maailmankaudella (”Riphean”) ja kääntyi syntynsä jälkeen Kaledonidienorogeniassa 90 ° siten, että nuorentumissuunta on nyt oikealta vasemmalle. Tiiraillessamme kohdettaohitsemme ajoi Volvo, joka sai äkillisen kiihdytyskohtauksen. Henningin selitys tälle: ”They saw somechicks.”
Henning kertoo Brøttummuodostumasta.
29
Kohteessa 2 oli Brøttum ja sitä seuraavan Biskopsåsenmuodostumien kontakti. Ensiksimainitunyläpuolella oli jälkimmäisen konglomeraatti, joka oli syntynyt riftissä. Konglomeraatin klastit olivatpyöristyneitä, minkä on esitetty viittaavan glasifluviaaliseen syntyyn. Isot klastit olivat kalkkikiveä taialkalimaasälpää. Kalkkikiviklastit oli paljon suurempia, koska ne olivat peräisin lähempää. Mukana olilisäksi graniittisia ja gneissiklasteja, karbonaatit olivat paikoin liuenneet pois. Paikalla saattoi havaitamerkkejä erityisestä liukenemisen muodosta, paineliukenemisesta, jossa kaksi tiiviisti toisiaan vastenjoutuvaa klastia liukenevat kontaktin kohdalta paineen vaikutuksesta. Joissakin kohdissa saattoihyvinpyöristyneiden klastien seassa nähdä yllättäen hyvinkin kulmikkaita klasteja. Nämä ovatseurausta kuljetuksen aikaisesta rikkoutumisesta.
Sitten ajettiin pitkin tosi pitkää (1420 m) Mjoelsiltaa, ja kattoluukusta satoi vettä päälle.
Kohde 3 oli jo aiemmin mainittu Birimuodostuma Kremmeroddenissa. Kyseessä on n. 690670 Mavanha (Ediacarakautinen), 200 m paksu kalkkikivikerrostuma, joka oli edellisen kohteenkonglomeraatin päällä. Kivessä oli tosi hienoina laminaatioina harmaita kalsiitteja ja punaisiadolomiitteja. Dolomiittien punaisuus viittaa rautapitoisen aineksen rapautumiseen, jolloin on päässytsyntymään rautaoksideja. Kohde oli ollut leväinen matalan meren alue, jolle oli paistanut aurinko, jasinne oli muodostunut karbonaattikiveä, jossa oli stromatoliitteja. Stromatoliitithan muodostuvattunnetusti sinilevä eli syanobakteerimattojen toiminnasta, jossa hiilidioksidin ja soluliman eritys sitookalsiittia ja pieniä klasteja muodostaen joko vaakasuoria kerroksia (syntyneet tasaisemmissairtausoloissa) tai tunnetumpia, tornimaisia muodostumia. Kohteen levät olivat jännästi vinossa, sillä neolivat kasvaneet virran suuntaisesti, ja virransuunta oli vaihdellut. Havaittavissa oli myös uomissaolevia muodostuman sisäisiä konglomeraatteja, jotka sisältävät levämattosedimenttien kappaleitasikinsokin kerrostuneina. Uomien ja niiden sisältämien konglomeraattien synnystä on useitahypoteeseja, huikeimpana varmaan se, jossa konglomeraatin esitetään syntyneen Gardnosin meteoriittiimpaktin synnyttämässä tsunamissa. Ajankohdat eivät kuulemma kuitenkaan täsmää.Todennäköisemmin kanavat siis ovat vuoroveden synnyttämiä uomia, ja sedimenttikappaleet ovatliukuneet/romahtaneet uomantäytteeksi sivuilta.
Birimuodostuman uomantäytekonglomeraattia.
30
Seuraavana oli vuorossa lounastauko, joka vietettiin hyvinvarustellulla huoltamolla. Toinenallekirjoittaneista huomasi asemalla olevan langattoman netiyhteyden, ja veti läppärinsä esiin. Tämämahdollisti Nightwishin uuden laulajan ihmettelemisen suurella joukolla.
Kohde 4 oli Moelvbryggen tilliitti, joka on n. 650 Ma vanha ja 20150 m paksu. Kasvillisuus peittihienot graniittiklastit. Alemmassa osassa paljastumaa oli havaittavissa suuria klasteja hienorakeisessamatriksissa, ylemmässä taas laminaatiorakenteita, jotka olivat paikoin suurten, kulmikkaidenlohkareiden lävistämiä: dropstones! Jäätikön toiminnan vaikutusta havaittavissa tässäkin. Mutta mikseitätä rakennetta voisi yhtä hyvin tulkita turbidiittivyöryn synnyttämäksi? Vyöryt ovat paikallisestirajoittuneita, kun taas tämä rakenne on havaittavissa laajalle ulottuvissa kerrostumissa. Lisäksirakenteissa on havaittavissa abraasiota ja mekaanista rapautumista, eikä lainkaan savea, jota vyöryissäyleensä esiintyy. Tässä vaiheessa repeäminen (rifting) alkoi olla päätöksessään ja alue jäiaulakogeeniksi.
Moelvbryggenillä(kin) satoi rankasti
Kohde 5 oli Steinsodden, joka sijaitsee ajallisesti prekambrin ja kambrin rajalla. Raja oli helpostihavaittavissa: prekambriset kvartsiitit vaihtuvat jyrkästi kambrisiin liuskeisiin ja karbonaatteihin.
31
Alueella on tapahtunut kambrin aikainen transgressio pohjoisesta etelään. Fossiileja luvattiin täältälöytyvän, ja jälkiä löytyikin, fyysisen ja repussa kulkevan elektroniikan terveyden uhalla – rantakivetolivat sateen myötä petollisen liukkaita. Jokin kaivautuva matomainen eliö jätti jälkeensäpohjasedimentin tason vaihtelujen myötä ylös ja alas siirtyviä U:n muotoisia kaivautumiskäytäviä,minkä johdosta jälkifossiili tunnetaan nimellä Diplocraterion yoyo. Jojomerkkien lisäksikaivautumisreiät voi havaita suoraan päältä kiven halkeamis/rapautumispinnasta riippuen, jolloinkiven pinta on reikäinen. Paikalta löytyi myös horisontaalisia ryömimisjälkiä ja käytäviä. D. yoyonkäytävät ovat biomarkkereita virtausten säätelemistä korkean energian ympäristöistä, minkä voihuomata matojen jatkuvasta tarpeesta säädellä käytävänsä korkeutta sedimenttimäärän vaihdellessapohjalla. Kambrinen liuske osoittautui erinomaiseksi leivänheittokiveksi, jota testattiin joukolla.Henningillä oli mukanaan mittari, jolla mittasimme eri kivilajien gammasäteilyä. Prekambrinenhiekkakivi antoi vaatimattomia 1517 lukemia, mutta kambrinen liuske säteili jo voimakkuudella 4547. Säteilyn lähteenä ovat kaliumia sisältävät savimineraalit, kalimaasälpä ja muskoviitti ja uraani, jotaon orgaanisessa aineksessa. Paluumatkalla poikkesimme rannalle, jonka alumiiniliuske antoi todellasuuren lukeman. Liuske on erinomainen hiilivetylähde. Alueella on 500 Ma sitten ollut laaja matalameri, jonka pohjaolosuhteet ovat olleet anoksiset. Sedimentaationopeus on ollut huikea 1 mm 1000vuodessa. Palatessamme takaisin excumobiilille Linda onnistui bongaamaan rannalta pienenpieniä,todennäköisesti Agnostussuvun trilobiitteja.
Diplocraterion yoyon reikiä Steinsoddenissa.
32
Kambrinen liuske on hyvä leipäkivi.
Tässä välissä oli jälleen tankkaamisen paikka, nyt Rudshøgdassa. Moni herkutteli kahvin kanssapaikallisella erikoisuudella, rahkavohveleilla. Mistähän se kastike on tehty? Kermavaahdon ja rahkansekoitusta veikkailtiin. Esa ja Teea onnistuivat saamaan suomalaisuudella alennusta suklaasta ja Burnenergiajuomasta. On lottovoitto syntyä Suomeen ja käydä Norjassa! Miinus pari miljoonaa euroa.
Viimeisenä kohteenamme oli Furuberget, jossa sijaitsee Mjøsakalkkikiven louhos. Emme suunnanneetlouhokselle asti, vaan keskityimme ankaraan fossiilijahtiin louhokselle johtavan tien varrella. Kivestälöytyy mm. sienieläimiä, leviä, ammoniitteja, lonkerojalkaisia ja trilobiitteja. Melkein kaikkia näistäkuopimisemme tuottikin, puhumattakaan ”elävistä” trilobiiteista, siiroista, jotka vipelsivät lohkeilevienkivenshkabbaleiden lomassa. Paleohommissa aika lensi kuin siivillä, ja kylliksemme kaivettuammesiirryimme takaisin bussille. Vuorossa oli jäähyväisseremonia, sillä tässä vaiheessa Henning ja Tomsiirtyivät elämässään eteenpäin ja jättivät meidät kotiinpaluuta varten. Oli siis aika kiittää ja tullakiitetyksi. Selvästi liikuttunut Tom, joka kesti (tai saisi kai aivan rehellisesti sanoa, että viihtyi)seurassamme erinomaisesti nämä kaksi viikkoa, sai excutädeiltämme läksiäislahjaksi Fazerin sinistä japullon hyvää punaviiniä. Kiitos Tompalle mahtavasta ekskursiosta!
33
Jäähyväiset Tomille.
Jäähyväisten jälkeen Harri käänsi uljaan kulkuneuvomme keulan kohti Hamaria, jossa hakeuduimmesyömään ketkä minnekin. Syöminkien jälkeen osa porukasta kävi myös norjalaisessa Alkossa, kyllähänsellainen elämys on koettava. Paria paikallista olutta lukuun ottamatta mitään suurostoksia ei einiinyllättäen tehty. Bussiin levisi joka tapauksessa riehakas tunnelma, kun lähdimme liikkeelle Hamarista.Ekskursio oli ohi, mutta kaikilla tuntuivat fiilikset olevan katossa. Ragge tarjosi skumppaa kokokonkkaronkalle ja Tuomaskin sai vihdoin pitkään himoitsemansa jääkylmän Burnin. Bussin huristaessahiljakseen kohti Tukholmaa meno vähitellen rauhoittui ja kukin vuorollaan käpertyi kuka kuinkakin jakenenkäkin viereen viettämään vilpoisaa bussiyötä ennen laivamatkaa Tukholmasta Turkuun.Tuntemattomaksi jääneessä paikassa pidimme McDonald’sissa vessatauon ja lannistumatonkuljettajamme suunnistustauon.