Veera Tommilan Sarjakuvaportfolio

01 Shingzulan saaristokaupunkiJoulukuussa 2007 aloittamani sarjakuvan päähahmona Yulina-niminen tyttö. Muita hahmoja ovat hänen kaksi

serkkuaan sekä heidän suuri ystäväjoukkonsa, joka on tullut Yulinan kotikaupunkiin Shingzulaan kesätöihin. Kaupunki on varsin erikoinen, siellä suurin osa asukkaita työskentelee kuin ihmisruumiissa. Nämä ystävykset keskenään vetävät kaupunign nuorille erilaisia itsepuolustuskursseja. Ne ovat kuitenkin täysin erilaisia kuin karate- tai aikido-kurssit. Sarjakuvassa tapahtuu erikoisia asioita tarinan henkilöille ennen itsepuoluskursseja, kun he välillä puolusta-vat itse itseään ja toisiaan. Yksi niistä on kaapatun Yukimono-nimisen elävän ennustuspallon löytäminen. Sivulla 54 Ranma Saôtome -niminen poika on vahingossa joutunut valtavan Banaya-nimisen chikôzô-tyttövalaan pyrstön pärs-keisiin. Sivulla esiintyvä valtava watergoddrachon-tyttövesilohikäärme Chyo pelastaa Ranman tappamalla valaan terävällä salamanmuotoisella otsasarvellaan. Sarjakuvassa esiintyy ihmisten lisäksi paljon muitakin hahmoja, kuten: tyttömiekkavalas Wikky, Siiri celleye sekä lintuja ja kaloja. Hahmolista on hyvin runsas tässä sarjakuvassa. Tämän sarjakuvan tein tällä tavalla: otin paperiarkin ja rupesin siihen piirtämään kuvat ja hahmot lyijytäy-tekynällä. Seuraavaksi minä piirsin kaikki lyijykynäviivat uudestaan tussilla tai ihan mustekynällä, kunnes kumitin lyijykynäviivat. Värityksen tein tusseilla, puuväreillä, vesiväreillä ja liiduilla. Tuolloin minulla ei ollut vielä valopöytää ja siksi sarjakuvan sivut näyttävät luonnosmaisilta. Olen kuitenkin aikeissa piirtää sarjakuvan uudestaan, jotta siitä tulisi siistimpi ja ammattimaisemman näköinen. Juonta en ole kuitenkaan jatkanut sarjakuvassa, koska se kehittyi sivu ker-rallaan hyvin monimutkaiseen suuntaan. Tein kesken jääneeseen sarjakuvaan 69 sivua.

02SvindlenTässä sarjakuvassa näkyy jo pieni muutos verrattuna edelliseen – jätin taustojen ääriviivat lyijytäytekynän haaleiksi ääriviivoiksi sekä korostin vain hahmojen ja liikkeiden ääriviivat tussilla.

Piirsin sarjakuvan A4-kokoiselle melko paksulle sarjakuvapaperille. Väritykseen käytin jo tutuksi tullutta sekatekniikkaani. Lopuksi skannasin paperit tietokoneelle, poistin epäpuhtauksia, käsinkirjoitetun tekstin sekä hieman suoristin rajauksia. Lisäsin tietokonetekstin käsin kirjoitetun tilalle oman pöytäPC-koneeni Photoshop CS6:ssa pensselityökalulla. Sen sijaan jotain käsillä tehtyä ja alkuperäistä halusin jättää, mikä näkyy hyvin kuvien väripinnoissa. Tämä on sarjakuvistani ensimmäinen, minkä sain tehtyä alusta loppuun. Tämä on ensimmäinen sarjakuvani, joka on ruotsinkielinen ja menee lukusuunnassa aasialaisittain oikealta vasemmalle. Tämä sarjakuva on vain 3 sivua pitkä eikä siinä ole ihmishahmoja. Tarinassa on kuvitteellinen sleepingfågel (sininukkujalintu), joka laskeutuu niitylle. Hän katselee joka suuntaan ja huomaa jossain throdon-dinosauruksen. Dinosaurus ei vielä huomaa häntä, ennen kuin lintu lennähtää kivelle teeskentelemään nukkuvaa. Dinosaurus hiipii linnun lähelle luullen todellakin tämän nukahtaneen, mutta säihkätää pahanpäiväisesti linnun onnistuessa huijaamaan tätä. Siitä tulee sarjakuvan ruotsinkielinen nimikin ”Svindlen” = ”Huijaus”. Sleepingfågel ajaa throdonin pois ja menee päivänokosille.

03Händelsen Pupujupu

Lisäsin tähän sarjakuvaan myös akryylimaalilla maalatut pensaskukat. Väripinnat olisin saanut ilmakomperssorin ja tussisuihkupyssyn avulla tasaisemmiksi. Piirsin sarjakuvan A4-kokoiselle melko paksulle sarjakuvapaperille. Väritykseen käytin jo tutuksi tullutta sekatekniikkaani. Skannasin sivut tietokoneelle, poistin paljon epäpuhtauksia, käsinkirjoitetun tekstin sekä hieman suoristin rajauksia. Lisäsin tietokonetekstin käsin kirjoitetun tilalle ja käänsin ääniefektit Photoshopissa pensselityökalulla ja efekteilä. Sen sijaan jotain käsillä tehtyä ja alkuperäistä halusin jättää, mikä näkyy hyvin kuvien väripinnoissa. Tämä on sarjakuvistani ensimmäinen, minkä sain tehtyä alusta loppuun. Sarjakuvani kuvalukujärjestys menee aasialaisittain oikealta vasemmalle, mikä on tuontapaisissa sarjakuvissa melko yleistä. Sivunumerotkin ovat japanilaiset. Oikeassa yläkulmassa on vielä kuva skannatusta 2. sivusta alkuperäisessä asussaan. Tarinan kaksi päähahmoa Miia ja Sini ovat menossa itsepuolustuskurssilta koteihinsa ja kohtaavat matkallaan etsintäkuulutetun lapsisieppaajan. Sini hermostuu kohdatessaan miehen, mutta onnistuu keräämään rohkeutensa ja aiheuttamaan sieppaajalle kuolettavan iskun lyödessään ensin häntä laukulla päähän, potkaisten suuhun ja kaataen lopulta maahan. Tapaus järkytti Siniä niin paljon, että seurauksena hän sai isokokoiset silmät. Muuten hän pysyi tervejärkisenä. Sini meni yhdessä äitinsä ja Miian kanssa paikalliselle poliisiasemalle viemään lapsisieppaajan ruumiin. Hän sai yllättäen itselleen etsintäkuulutetun kidnappaamispalkkioksi 5000 yuurôa.

04En olycka på ett brott på Kawajukus järnvägstationOn ehkä jo käynyt aika selväksi, miten ihmeellisiä sarjakuvahahmoja minä käytän sarjakuvissani. Kaikkein

voimakkaimmin se näkyy ihmishahmoissani, jotka ovat toinen toistaan ihmeellisempiä. Asiaan: tämän kolmetoistasivuisen sarjakuvan minä tein samanlaiselle paperille kuin Händelsen Pupujupunkin. Kuvitteelisen Kawajukun kaupungin rautatieasemalla on lukuisien muidenkin kuvitteellisten kaupunkien tavoin asemakuulutusten sijaan palkatut oikeat kuuluttajat, jotka kovaäänisten avulla kuuluttavat aseman ohi kulkevat ja asemalla pysähtyvät elävät junat. Tarinan päähahmoina ovat Masayo, Heini ja Kaj Chang. Punatukkainen Masayo kuuluu ishidôzôjen (jap. kivipatsas) ihmislajiin sekä Heini on puoliksi ihminen, puoliksi zeadlio-lentokone. Kaj taas on puoliksi ruskea kissa, joka haluaa kostaa koulukiusatuksi tulemisensa entisille koulukiusaajillen Naruhito Suzuyanille ja tämän kavereilleen tunkeutumalla junankulun ohjausjärjestelmiin sulkien aseman eräät laiturin sulkuportit yhtäkkiä. Niitä käytetään silloin, kun matkustajat ovat astumassa junan suusta sisään tai junasta ulos, ei laituria ohittavan junan aikana. Siitä seuraakin se, että laiturin ohittava tyttöpendolino ei suuressa nopeudessaan ehdi kunnolla jarruttaa, kun hän jo törmää sulkuportteihin murtaen niissä leukaluunsa. Onnettomuudessa junan konduktööri lentää törmäyksen voimasta kiskoille loukkaantuen tilanteessa pahasti. Myös junan sisällä olleet matkustajat saavat vammoja, mukaan lukien Kajn entinen koulukiusaaja kavereineen. Kaj lähtee heti onnettomuuden tapahduttua luikkimaan pakoon ja Heini muuntautuneena pieneksi eläväksi zeadlio-lentokoneeksi hänen perään. Hän saa napattua Kajn kiinni leikkipuistossa ja vie tämän pilvenpiirtäjän katolle rauhoittumaan. Kajta haastatellaan illan pääuutisissa, missä hän tunnustaa rikkeensä. Sitä sattuvat katsomaan entinen koulukiusaaja Naruhito Suzuyan yhden ystävänsä kanssa tuntien katumusta ja anteeksiannon tarvetta. Mielestäni koko sarjakuvan onnistuinen sivu on sivu no. 8. (koolla korostettu kuva alarivissä). Olen päässyt siinä taustat omilla taidoillani tekemään hyvin ja monipuolisesti verrattuna muutamaan muuhun sarjakuvan sivuun. Sivulla no. 12 olen ylimmässä kuvassa käyttänyt tussisuihkua.

05En stor fiskOlen vihdoin saanut vuonna

2012 lakkiaislahjaksi rahaa hankkiakseni itselleni kunnollisen ilmakompressorin ja tussisuihkupyssyn. Sillä minä sain tässä sarjakuvassa värjättyä isoja väripintoja sekä tehtyä varjo- ja valoefektit sarjakuvaan. Lukusuunta on tässäkin sarjakuvassa oikealta vasemmalle. Tarina on vielä kesken, mutta jatkan sitä sopivan tilaisuuden tullen. Tällä hetkellä on valmiina 13 sivua ja 14. sivu vasta raakileena. En tehnyt ensimmäisistä sivuista luonnoksia, mutta hankittuani keväällä 2013 itselleni valopöydän, rupesin viidennestä sivusta alkaen tekemään luonnoksia. Viimeisestä valmiista sivusta niitä on peräti kolme: raakileluonnos hahmotelmineen sommitelmineen, luonnos tarkempien viivojen kanssa sekä väriluonnos. Apuna niiden tekemiseen käytin valokopiointia. Aikaa on piirtämisen jälkeen jäänyt oikeastaan vain skannaamiseen ja tallentamiseen. Siksi kuvien puhekuplien tekstit ovat käsinkirjoitetut. Tarinan hahmot ovat osittain samat kuin Shingzulan saaristokaupunki-sarjakuvassa. Päähenkilöt Viktor Muraku ja hänen pikkuserkkunsa Ranma Satsume ovat soutuveneellä lähteneet valtavalle järvelle soutuvenellä virvelöimään. He eivät ole pitkään aikaan saaneet yhtään kalaa, mutta yksi valtavan kokoinen Doroles-niminen tyttömagurokala kuulee vedessä Viktorin vieheen surinan ja havahtuu siihen. Se kantautuu myös Dorolesin ystävän Saran korviin. Hän on tyttöshinsametolio = haidelfiini ja he päättävät molemmat lähteä ”rannalle onkimiehiä narraamaan”.

Doroles ui lippavieheen perässä ja tarraa leuoillaan kiinni siimaan, ei vieheeseen. Siima on erikoisen kestävää ja Dorolesin tarttuminen tuntuu voimakkaasti Viktorin vavassa, hän arvelee oikein saaneensa magurokalan. Sara taas tekee sen, että tarttuu ankkurin köyteen. He lähtevät liikkeelle niin, että pojat meinaavat kumpikin pudota veneestä. Vene lähtee liikkeelle kuin vesihiihtäjän suksi kiitäen pitkin veden pintaa melkein sotalentokoneen nopeuksilla. Ranma ihmettelee veneen kyydissä, miten magurokala voi olla niin voimakas saa-dakseen kokonaisen soutuveneen liikkeelle. Varsinainen vetäjä selviää vasta sitten, kun ank-kuriköyteen leuoillaan tarttunut shinsametolio nostaa veneen ja pojat mukanaan hypätes-sään ilmaan. He loiskahtavat veneen kyydissä takaisin veteen shinsametolion sukeltaessa. Kastua saavat poikien lisäksi lukuisat vesilinnut. Jossain lähellä on Viktorin kaksoissisko Harya uimassa ja sukeltelemassa. Hän on shinsametolio-ystävänsä Sylvian, Saran sisaren kanssa. Sylvia kuulee Ranman ja Viktorin avunhuudot juuri ollessaan hyppimässä aalokossa pysähtyen viimeisen hypyn jälkeen kuuntelemaan tarkemmin. Haryakin kuuli sen tulevan oikealta puoleltaan. Hän kääntää päänsä äänen suuntaan huomaten shinsametolion uivan venettä perässään vetäen suoraan heitä kohti. Harya tiesi, että hänen veljensä ja pikkuserkkunsa olivat siinä veneessä. Hän pyytää Sylviaa viemään hänet nopeasti sukeltaen pinnan alle, ettei mitään onnettomuutta tapahtuisi. Sylvia tajuaa shinsametolion olevan sisarensa ja lähtee uimaan hänen peräänsä. Tarinan on tarkoitus päättyä molempien osapuolten anteeksipyyntöön.

06Nomi to Sini Noki no hanashiNämä muutamat sivut kuuluvat hiemän yli satasivuiseen tulevaan sarjakuvaani. Tarina sijoittuu mielikuvitusmaailmaan, joten sen hahmotkin ovat varsin mielikuvituksellisia. Tarinassa kaksi sisarusta Nomi ja Sini muiden muassa muis-

televat aluksi nuoruuttaan, kertovat tapaamistaan ystävistään sekä erilaisista asioista mitä heille on sattunut ja tapahtunut. Tarinassa tulee olemaan monta sadan sivun osaa, joista ensimmäinen alkaa sillä, kun sisarukset muistelevat nuorina teini-ikäisinä tyttöinä viruneensa turhaan vankilassa syytettynä lihakaupan ryöstöstä heidän kotikaupungissaan Hitachussa. He onnistuvat pakenemaan hurjaa vuoristoreittiä pitkin äidin vanhempiensa kotiin Fuzuun. Heti seuraavana päivänä tyttöjen isoäiti vie heidät kasvimaalleen, jossa he tapaavat uuden erikoisen oloisen ja näkösen ihmishahmoystävän Inga Zshuuyu -nimisen shurimanjatytön, joka tekee töitä linnunpelättimenä Nomin ja Sinin isovanhempien kasvimaalla. Jatkossa tyttöjen vanhemmat pääsevät vankilasta heidän todettua olleen syyttömiä sekä oikea rikollinen löydetään. Vanhemmat saavat myynnissä olevan talonsa myytyä ja muutettua tyttöjen isovanhempiensa luokse. Se vaikuttaa myös siihen, että oikeudenkäynnin antama tuomio toteutetaan Fuzussa. Sitten tulee tapahtumaan myös paljon muutakin. Olen aloittanut sarjakuvan tekemisen jo vuonna 2008, mutta vuonna 2009 sen tekeminen alkoi takkuilla. Se jäi vuosiksi siihen, kun tytöt olivat saapuneet lohikäärmeen ja muutaman muun olennon avustamana isovanhempiensa luokse. En keksinyt, miten jatkaa tarinaa, mutta sain vihdoin jatkamisen kipinän ja tekemisen liekin syttymään viime keväänä 2015 ollessani työtön. Piirsin ja väritin sivut ensin käsin sekä skannasin tietokoneelle. Aina silloin tällöin olen sitten Adobe Photoshopissa”puhdistanut” sivut ja alkanut kirjoittaa tietokoneella tekstit ja puhekuplat. Kuvista näkee myös miten piirrostyylini on vuosien kuluessa muuttunut. Hiukan tietoa hahmoista: Nomi ja Sini sekä heidän vanhempansa ja isovanhempansa ovat kissaihmisiä. Siksi heillä on kissaeläimen kaltaiset korvat, mutta kullakin vain neljä kappaletta kasvoviiksiä. He osaavat myös kehrätä kuin kissat. Inga taas perheineen kuuluu shurimanjoihin, jotka ovat ihan oma ihmislajinsa. Senpä takia Ingalla on shurimanjojen tapaan haitarikäsivarret,-reidet ja -sääret, joilla tehdä valtavia loikkia paikasta toiseen; kukkamaiset kädet ja jalat, selässä sinilumpeen kukka, päästä kasvava kukannäköinen koriste-elin, luonnonmusta suureksi avautuva suu, muihin ihmislajeihin verrattuna erittäin terävät luunkin katkaisevat hampaat ja mikä muihin ihmislajeihin kuulumatonta: liinaksi venyttäy-tyvä kasvojen iho.