verkostako uuden ajan tyÖvÄentalo? verkkoviestinnän ...netti.sak.fi/sak/pdf/samtutk.pdf ·...

VERKOSTAKO UUDEN AJAN TYÖVÄENTALO? Verkkoviestinnän mahdollisuudet ammattiyhdistysliikkeessä

Viestinnän lisensiaatintutkimus VTM Sari Aalto-Matturi

Helsingin yliopisto Valtiotieteellinen tiedekunta

Verkostako uuden ajan työväentalo?

2/302


Tiivistelmä Tekijä: Sari Aalto-Matturi Tiedekunta ja laitos: Helsingin yliopiston valtiotieteellinen

tiedekunta, viestinnän laitos (DVLIS-ohjelma)

Oppiaine: Digitaalinen viestintä Työn nimi: Verkostako uuden ajan työväentalo?

- Verkkoviestinnän mahdollisuudet ammattiyhdistysliikkeessä

Työn laji: Lisensiaatintutkimus Tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää haasteita ja mahdollisuuksia, joita uusi tie-toja viestintäteknologia avaa ammattijärjestöille ja laajemminkin kansalaisjärjestötoi-mintaan. Erityishuomio kohdistuu SAK:laisen palkansaajien mahdollisuuksiin ja val-miuksiin hyödyntää verkkoviestintää tiedon ja tuen saamiseen, verkostoitumiseen, vai-kuttamiseen ja järjestäytymiseen. Tavoitteena on ollut jäsentää olemassa olevia koke-muksia ja visioita kansalaisjärjestöjen ja internetin suhteesta erityisesti verkkoviestin-täänsä suunnittelevien tai kehittävien ay-järjestöjen työn tueksi. Tutkimus on toteutettu monistrategisesti. Ammatti- ja kansalaisjärjestöissä toteutettu-jen teemahaastattelujen ja tutkimuskirjallisuuden kautta on selvitetty verkkoviestintään liittyviä kehityssuuntia ja mahdollisuuksia. Niitä on peilattu kvantitatiivisen kyselytut-kimuksen ja ryhmäteemahaastattelujen avulla SAK:laisen palkansaajakunnan ja erityi-sesti aktiivijäsenten odotuksiin ja valmiuksiin. SAK:laisten palkansaajien verkottuminen on edennyt erittäin nopeasti viime vuosina. Ammattiliitoilla on kuitenkin usein vanhentunut kuva jäsen- ja aktiivikuntansa verkko-viestintävalmiuksista. Verkkoviestintä on ammattiliitoissa vielä nähty lähinnä marginaa-liseksi viestintä- ja palvelukanavaksi eikä jäsenkunnan verkottumisen ole ajateltu olen-naisesti muuttuvan lähitulevaisuudessa.. Jäsenkunnan odotukset liittojensa verkkovies-tintää ja –palveluja kohtaan ovat kuitenkin lisääntymässä ja monimuotoistumassa. Vuorovaikutteisena tilana verkosta saattaa kehittyä uusi työväentalon kaltainen paikka sosiaaliselle vuorovaikutukselle, verkostoitumiselle, vaikuttamiselle, osallistumiselle ja sosiaalisen pääoman rakentamiselle. Ammattijärjestöissä, kuten ilmeisesti kansalaisjär-jestöissä ylipäätään, on kuitenkin varsin vähän pohdittu, miten uutta tietoja viestintä-teknologiaa voitaisiin käyttää vuorovaikutuksen, yhteisöllisyyden, jäsendemokratian, jä-senten osallisuuden ja järjestön toimintakyvyn vahvistamiseen. Avainsanoja: SAK, ammattiyhdistysliike, kansalaisjärjestöt, demokratia, virtuaaliyhtei-söt, kampanjointi, mobilisointi, aktivismi, vaikuttaminen, sosiaalinen pääoma, yhteisöl-lisyys.

3/302


4/302


5/302


6/302


Sisällysluettelo Sisällysluettelo............................................................................................................................................. 7

Johdanto...................................................................................................................................................... 9

Käsitteistä: Tietoverkoista kyberavaruuteen ............................................................................................ 14

Osa 1. Ammattiyhdistysliikkeen haasteet ................................................................................................. 18

Luku 1. Onko yhteisöllisyys kriisissä? .............................................................................................. 19 1.1 Amerikkalaisen yhteisöllisyyden kuolema .................................................................................. 19 1.2 Yhteisöllisyys Suomessa.............................................................................................................. 24 1.3 Nuoret ja ay-liike ......................................................................................................................... 40 1.4 Yhteenvetoa ................................................................................................................................. 50

Luku 2. Sosiaalinen pääoma verkostoyhteiskunnassa ..................................................................... 52 2.1 Sosiaalisen pääoman käsite ja merkitys ....................................................................................... 53 2.2 Miten sosiaalinen pääoma syntyy? .............................................................................................. 55 2.3 Voiko yhteisöllisyyttä ja sosiaalisen pääoman rakentumista tukea?........................................... 59 2.4 Elämää verkostoyhteiskunnassa................................................................................................... 61

Päätelmiä .............................................................................................................................................. 64

Osa 2. TVT ja yhteiskunnallinen aktiivisuus .......................................................................................... 67

Luku 3. Yhteisöllisyys verkossa .......................................................................................................... 67 3.1 Virtuaalinen yhteisöllisyys ja sosiaalinen pääoma....................................................................... 67 3.2 Virtuaaliyhteisöt osana yhteisöjen verkostoa.............................................................................. 71 3.3 Yhteenvetoa ................................................................................................................................. 74

Luku 4. Internet ja demokratia .......................................................................................................... 75 4.1 Internet demokratian vahvistajana ja murentajana...................................................................... 76 4.2 Lisääkö tieto yksityisen kansalaisten valtaa? ............................................................................... 78 4.3 Deliberaation ongelma ................................................................................................................. 82 4.4 Verkkokeskustelut ja julkisen tilat ............................................................................................... 83 4.5 Pääsyn demokratia ....................................................................................................................... 87 4.6 Yhteenvetoa ................................................................................................................................. 91

Luku 5. Internet ja poliittinen vaikuttaminen................................................................................... 92 5.1 Internet informaatioajan yhteiskunnallisten liikkeiden infrastruktuurina .................................... 93 5.2 Yhteiskunnalliset organisaatiot ja internet ................................................................................... 95 5.3 Internet yhteiskunnallisen ja poliittisen kampanjoinnin välineenä .............................................. 97 5.4 Yhteenvetoa ............................................................................................................................... 103

Luku 6. Visiona kyborgien ay-armeija? .......................................................................................... 105 6.1 Kännykkäyhteiskunnasta internetyhteiskuntaan ........................................................................ 105 6.2 Älyjoukkojen sosiaalinen valta .................................................................................................. 107 6.3 Yhteenvetoa ............................................................................................................................... 110

Päätelmiä ............................................................................................................................................ 112

Osa 3. Verkot ja ammattiyhdistysliike .................................................................................................... 114

Luku 7. Katsaus aikaisempaan tutkimukseen ja kirjallisuuteen.................................................. 114 7.1 Internet ammattiyhdistysliikkeen pelastajana ............................................................................ 115 7.2 Mihin ammattiliitto verkkoa tarvitsee? ...................................................................................... 117 7.4 Ammattiliitot TVT:n erilaisina käyttäjinä.................................................................................. 123 7.5 Virtuaalisuuden uhkia ay-liikkeessä .......................................................................................... 126 7.6 Virtuaalisuuden unelmia ay-liikkeessä ...................................................................................... 129 7.7 Yhteenvetoa ............................................................................................................................... 132

Luku 8. Verkot ja SAK..................................................................................................................... 134 8.1 Ay-liikkeen edunvalvonta ja viestintä: 2000-luvun muutossuuntia ........................................... 135 8.2 SAK:laisen ay-liikkeen verkkoviestintä..................................................................................... 136

7/302


8.3 SAK:laiset liitot TVT:n käyttäjinä ............................................................................................. 139 8.4 SAK:n verkkoviestintälinjauksia ............................................................................................... 142 8.5 Yhteenvetoa ............................................................................................................................... 143

Luku 9. Case: 12.12. 2003 mielenilmauspäivä “Työn puolesta“ ................................................... 144 9.1 Mielenilmauspäivän taustaa....................................................................................................... 145 9.2 Organisoinnin painopisteenä sähköiset työkalut ........................................................................ 146 9.3 Mielenilmauspäivästä arvokkaita kokemuksia........................................................................... 148 9.4 Yhteenvetoa ............................................................................................................................... 152

Luku 10. TVT:n käyttö SAK:laisessa ammattiyhdistysliikkeessä................................................. 153 10.1 SAK:laisten internetin käyttö lisääntynyt voimakkaasti .......................................................... 154 10.2 Liittojen jäsentutkimusten havaintoja ...................................................................................... 171 10.3 Yhteenvetoa ............................................................................................................................. 178

Päätelmiä ............................................................................................................................................ 180

Osa 4. Suomalaiset järjestöt ja TVT – empiirinen haastatteluaineisto ................................................. 184

Luku 11. SAK:laiset luottamusmiehet ja nuoret jäsenet TVT:n käyttäjinä................................. 187 11.1 Sukupolvien kuilu? .................................................................................................................. 191 11.2 Liittojen verkkoviestinnälle kritiikkiä...................................................................................... 193 11.3 Jäsenten odotukset eriytymässä ............................................................................................... 195 11.4 Verkkoasioinnin hyvät ja huonot puolet .................................................................................. 201 11.5 Virtuaalinen ammattiliitto arveluttaa ....................................................................................... 204 11.6 Verkko keskustelun ja valmistelun foorumina......................................................................... 207 11.7 Ystävyyttä verkossa? ............................................................................................................... 211 11.8 Virtuaalisuuden kirot ............................................................................................................... 214 11.9 Mielenilmauspäivä 12.12.2003 ............................................................................................... 216 11.10 Yhteenveto ............................................................................................................................. 217

Luku 12. Järjestöt verkkoviestinnän käyttäjinä ............................................................................. 220 12.1 Yleisiä havaintoja..................................................................................................................... 222 12.2 Verkon merkitys järjestöissä.................................................................................................... 224 12.3 Tiedottamista, vaikuttamista vai toimintaa?............................................................................. 225 12.4 Vuorovaikutus verkossa........................................................................................................... 242 12.5 Demokratia ja deliberaatio verkossa ........................................................................................ 247 12.6 Yhteisöllisyys verkossa............................................................................................................ 250 12.7 Uudet virtuaaliset toimintatavat ............................................................................................... 252 12.8 Verkon käytön esteet................................................................................................................ 256 12.9 Jäsenkunnan verkottumisen tukeminen.................................................................................... 260 12.10 Tulevaisuudenvisiot ............................................................................................................... 261 12.11 Uudet ja vanhat toimintatavat konfliktissa? ........................................................................... 265 12.12 Yhteenveto ja johtopäätökset ................................................................................................. 267

Osa 5. Päätelmiä ..................................................................................................................................... 271

Luku 13. Verkko työväentalona ....................................................................................................... 271 13.1. Ay-liike, verkko ja verkostoyhteiskunnan haasteet................................................................. 271 13.2 Verkon mahdollisuudet ammattiyhdistysliikkeessä ................................................................. 274 13.3 Verkkoviestinnän ongelmat ammattiyhdistysliikkeessä .......................................................... 279 13.4 Kirjastosta työväentaloksi ........................................................................................................ 281 13.5 Tutkimuksen arviointia ja jatkotutkimuksen aiheita ................................................................ 287

Lähteet: ................................................................................................................................................... 290

Liite 1a. Internetin käyttö liitoittain, jäsenet.......................................................................................... 299

Liite 1b. Internetin käyttö liitoittain, luottamusmiehet .......................................................................... 300

Liite 2. Kyselylomake .............................................................................................................................. 301

8/302


Johdanto Tutkimuksen tarkoituksena on ollut pohtia haasteita ja mahdollisuuksia, joita uusi tieto-

ja viestintäteknologia (TVT) avaa kansalaistoimintaan ja kansanliikkeille. Erityis-

huomio kohdistuu ammattiyhdistysliikkeen ja erityisesti miljoonajäsenisen SAK:n vuo-

rovaikutukseen jäsenkunnan, aktiivien ja ulkopuolisen yhteiskunnan kanssa.

Uuden viestintäteknologian roolia ja mahdollisuuksia kansalaisjärjestöissä on Suomen

Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n piirissä pohdittu paljon noin kolmen vuoden

ajan. Reaaliaikainen, vuorovaikutteinen verkkoviestintä näyttää avaavan huikeita näkö-

aloja jäsenten väliseen vuorovaikutukseen, järjestön vuoropuheluun jäsenkunnan ja eri-

tyisesti aktiivien kanssa, jäsenkunnan aktivointiin ja jopa jäsendemokratian ja yhteisölli-

syyden vahvistumiseen järjestökentässä. Toisaalta digitalisoitumisessa ja verkottumises-

sa piilee myös muun muassa eriarvoistumisen vaara.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n viisivuosittainen edustajakokous asetti

toukokuussa 2001 suuria odotuksia jäsendemokratian vahvistamiselle, vuorovaikutuk-

sen lisäämiselle ja uusien toimintamuotojen kehittämiselle uuden viestintäteknologian

avulla. Toisaalta verkkoviestintä voi myös olla omiaan lisäämään yhteiskunnallista

eriarvoisuutta: SAK järjestönä edustaa suomalaista työntekijäväestöä, jonka valmiudet

ja mahdollisuudet käyttää hyväkseen uutta viestintäteknologiaa ovat toimihenkilöväes-

töön verrattuna heikot.

TVT:hen liittyviä mahdollisuuksia pohditaan laajasti yhteiskunnassa, myös kansalaisjär-

jestöissä niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Verkkoviestintää kehitetään yrityksen ja

erehdyksen kautta, eikä uuden teknologian mahdollisuuksia tai siihen liittyviä uhkia

hahmoteta erityisen hyvin. Tämä merkitsee usein uuteen viestintäteknologiaan liittyvien

erityispiirteiden hylkäämistä. Esimerkiksi vuorovaikutteisuus on vielä pitkälti kirjoitta-

maton lehti – monelle järjestölle verkkoviestintä on vielä painetun lehden ja esitteiden

siirtämistä jälkikäteen verkkoon.

Siinä missä e-bisneksestä ja yritysten muusta verkkoviestinnästä on jo olemassa viljalti

oppaita ja kursseja, järjestöt painiskelevat ongelmineen melko yksin. Myös SAK:laisen

ay-liikkeen sisällä yhteistyö verkkoviestinnän kehittämistyössä on ollut varsin vähäistä.

9/302


SAK itse oli edistyksellisin pohjoismaisista palkansaajakeskusjärjestöistä avatessaan

oman internetpalvelunsa vuonna 1995. Vasta useita vuosia myöhemmin ryhdyttiin jär-

jestössä käymään todellista keskustelua siitä, mihin järjestö verkkopalveluaan oikeas-

taan tarvitsee, kenelle se on tarkoitettu ja mitä sillä on tarkoitus saada aikaan. Vaikka

yhteistä keskustelua SAK:laisten 24 jäsenliiton kesken on jossain määrin saatu aikaan,

käytännössä kukin liitoista on edennyt omassa tahdissaan, ratkoen kukin samat ongel-

mat kantapään kautta.

Samaa kankeaa kehitystyötä tehdään ympäri Eurooppaa jo pelkästään tuhansissa ay-

järjestöissä sekä tietysti lukemattomissa muissa järjestöissä. Suomalainen ammattiyh-

distysliike on jo osittain herännyt olemaan ymmällään, osittain verkon tulevat haasteet

eivät vielä edes askarruta. Kuitenkin suomalainen ammattiyhdistysliike on jo verraten

pitkällä omissa pohdinnoissaan – monissa muissa Euroopan maissa verkkoviestinnän

strategiseen kehittämiseen ei ole uhrattu näinkään paljon energiaa ja resursseja.

Tämän tutkimuksen painopiste on ammattiyhdistysliikkeessä ja suomalaisessa työmark-

kinayhteistyössä, mutta tavoitteena on jonkintasoinen yleistettävyys myös kansalaisjär-

jestötoimintaan ylipäätään. Tutkimushankkeessa tavoitteena on jäsentää olemassa olevia

kokemuksia ja visioita kansalaisjärjestöjen ja internetin suhteesta verkkoviestintäänsä

suunnittelevien tai kehittävien järjestöjen työn pohjaksi.

Yhtenä tutkimuksen kantavista teemoista on yhteisöllisyys. Ammattiyhdistysliike hah-

motetaan Pohjoismaissa usein enemmänkin yhteiskunnalliseksi instituutioksi kuin kan-

sanliikkeeksi tai osaksi kansalaisjärjestökenttää. Tämä lienee seurausta vahvasta kolmi-

kantaisen sopimisen perinteestä; Suomessa työmarkkinajärjestöt ovat osa yhteiskunta-

järjestelmää ja päätöksentekokoneistoa. Vaikka esimerkiksi mediassa SAK ja muut

työmarkkinakeskusjärjestöt näyttäytyvät pääasiassa vallankäyttäjinä, ammattiyhdistys-

liikkeen sisällä liikkeen kansanliikeolemusta pidetään suuressa arvossa. Suomalainen

ammattiyhdistysliike muodostuu kahdesta miljoonasta palkansaajasta ja sen toiminnan

ytimessä on noin 150 000 luottamustoimista aktiivia. Ammattiyhdistysliikkeestä on pi-

detty ensiarvoisen tärkeänä, että sen toiminta perustuu jatkossakin jäsenten aktiivisuu-

teen ja osallistumiseen, ei vain jäsenmaksua vastaan tarjottuun palveluun. Suomalaisen

ammattiyhdistysliikkeen painoarvo ei piile yhteiskunnan järjestelmissä vaan viimekä-

dessä sen jäsenkunnan laajuudessa ja sitoutuneisuudessa.

10/302


Olennaista tämän kansanliikeulottuvuuden säilyttämiseksi on, kuinka ylläpidetään ja

vahvistetaan ay-liikkeen sisäistä yhteisöllisyyttä, sitoutumista ja osallisuutta, samalla

kun luottamusmiesverkko työpaikkojen sirpaloitumisen myötä repeilee, työpaineet li-

sääntyvät, kilpailu vapaa-ajasta kiristyy ja individualisoituminen tarjoaa yllin kyllin

haasteita perinteiselle kollektiivisuuteen ja laajaan solidaarisuuteen perustuvalle liik-

keelle. Yhteisöllisyyteen on vahvasti kytköksissä myös osallistuminen ja jäsendemo-

kratia: miten jäsenet voivat päästä mukaan ammattiyhdistysliikkeen verkostoihin aktii-

visina toimijoina, minkälaiset mahdollisuudet heillä on vaikuttaa ja sitoutua liikkeen

toimintaan ja päätöksentekoon?

Pohjoismaisessa yhteiskunnallisessa järjestelmässä työmarkkinakeskusjärjestöillä on ol-

lut keskeinen rooli paitsi hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisessa, myös yhteiskunta-

rauhan, luottamuksen ja vakauden ylläpitämisessä. Järjestöt ovat toimineet tärkeänä so-

siaalisen pääoman rakentajana sekä yksilö- että yhteiskuntatasolla. Mikäli siis yksilöllis-

tymiskehityksen ja työelämän muutoksen seurauksena ammattiyhdistysliike ajautuu

Robert D. Putnamin kuvaamalla tavalla jäsenmaksujen varassa toimivaksi palvelulai-

tokseksi, voi sillä olla hyvinkin syvällisiä vaikutuksia paitsi liikkeen toimintakykyyn,

myös laajemmin yhteiskunnan kehitykseen.

Uusi tietoja viestintäteknologia ei luonnollisestikaan ratkaise yhteisöllisyyden ja sosi-

aalisen pääoman rakentumiseen liittyviä ongelmia. Verkostoyhteiskunnassa verkko kui-

tenkin on olennainen osa yhteiskunnan infrastruktuuria ja samalla uusi tila, jota ihmiset

ja yhteisöt voivat käyttää valitsemallaan tavalla. Tässä tutkimuksessa pyritään luotaa-

maan sitä, miten ammattiyhdistysliike ja kansalaisjärjestöt laajemminkin voisivat käyt-

tää tätä infrastruktuuria ja tilaa vahvistaakseen omaa yhteisöllisyyttään ja toimintakyky-

ään.

Keskeisiä kysymyksiä tässä tutkimuksessa ovat, minkälainen rooli verkkoviestinnällä

on tällä hetkellä suomalaisessa ammattijärjestökentässä, minkälaisia uuteen tietoja

viestintäteknologiaan liittyviä kehittämishankkeita järjestöissä on käynnissä, minkälai-

set valmiudet suomalaisella työntekijäväestöllä on ottaa käyttöön uutta tietoja viestin-

täteknologiaa, miten tämä tilanne on muuttumassa työelämän sukupolvenvaihdoksen

11/302


myötä sekä mikä on uuden tietoja viestintäteknologian suhde yhteisöllisyyteen, demo-

kratiaan, yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja osallistumiseen ylipäätään.

Tutkimus on toteutettu monistrategisesti. SAK:laisten palkansaajien tietoja viestintä-

teknologiaan liittyviä valmiuksia ja asenteita on selvitetty loka-marraskuussa 2003 to-

teutetun kvantitatiivisen kyselytutkimuksen kautta. Kyselyssä selvitettiin internetkäytön

levinneisyyttä SAK:laisessa jäsenkunnassa, internetin käyttötottumuksia sekä tietoja

viestintäteknologian merkitystä jäsenen ja liiton vuorovaikutuksessa. Käytössä on myös

ollut täydentävää kvantitatiivista tutkimustietoa eräiden ammattiliittojen jäsenkunnan ja

luottamushenkilöiden TVT-valmiuksista ja -asenteista. Näitä tuloksia on esitelty tässä

raportissa varsin perusteellisesti mahdollisimman hyvän läpileikkauskuvan saamiseksi

SAK:laisten palkansaajien verkkoyhteyksistä ja -valmiuksista vuosina 2002-2003.

Kvantitatiivisten tutkimusten tuloksia on syvennetty ja täydennetty kvalitatiivisin ryh-

mähaastatteluin. Tutkimukseen haastateltiin talvella 2004 kahta luottamustoimisten

SAK:laisten liittojen jäsenten ryhmää sekä nuorista jäsenistä koostuvaa ryhmää. Haas-

tattelut olivat luonteeltaan puolistrukturoituja teemahaastatteluja.

Tutkimuksessa haastateltiin myös eräiden ammattiliittojen ja muiden kansalaisjärjestö-

jen edustajia. Myös nämä yksilöhaastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaas-

tatteluina. Mukana haastatteluissa olivat suurimmat SAK:laiset ammattiliitot Palvelualo-

jen ammattiliitto PAM, Kunta-alan ammattiliitto KTV ja Metallityöväenliitto sekä kes-

kisuurista liitoista Puu- ja erityisalojen ammattiliitto.

SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen piirissä tehtyjä haastatteluja täydentämään haluttiin

valita joukko erilaisia järjestöjä, joiden ennakkoon tiedettiin pohtineen omaa verkko-

viestintästrategiaansa, ja joiden arvioitiin joutuneen omassa kehittämistyössään etsi-

mään ratkaisuja samantyyppisiin kysymyksiin kuin SAK ja sen jäsenliitot. Mukaan

valittiin Toimihenkilökeskusjärjestö STTK, Ruotsin ammatillinen keskusjärjestö LO,

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK, Suomen evankelisluterilainen kirkko,

Suomen Amnesty, Mannerheimin Lastensuojeluliitto sekä Greenpeace.

Tämän tutkimuksen ensimmäisessä osassa tarkastellaan järjestötoiminnan ja ammatti-

yhdistysliikkeen haasteita ja tulevaisuutta Manuel Castellsin kuvaamassa verkostoyh-

12/302


teiskunnassa, jolle leimallista on muun muassa yksilöllistyminen, identiteetin muutos

kollektiivisuudesta kohti projekti-identiteettejä sekä verkostoitumisen välttämättömyys.

Lähtökohdan tarkastelulle muodostavat Robert D. Putnamin väitteet amerikkalaisen yh-

teisöllisyyden ja sosiaalisen pääoman rapautumisesta.

Toisessa osassa pohditaan uuden tietoja viestintäteknologian, yhteisöllisyyden ja yh-

teiskunnallisen aktiivisuuden suhdetta: mitkä ovat TVT:n mahdollisuudet yhteisöllisyy-

den rakentamisessa, poliittisessa vaikuttamisessa, osallistumisessa ja demokratiassa.

Kolmannessa osassa tarkastellaan uuden tietoja viestintäteknologian roolia ammatti-

yhdistysliikkeessä: miten ammattiyhdistysliike on omaksunut TVT:n käytön sekä min-

kälaisia odotuksia siihen on kohdistettu erityisesti SAK:laisessa ammattiyhdistysliik-

keessä. Esimerkkinä uuden tietoja viestintäteknologian käytöstä suomalaisessa ammat-

tiyhdistysliikkeessä arvioidaan 12.12.2003 Suomessa järjestetyn palkansaajajärjestöjen

yhteisen ”Työn puolesta” mielenilmauspäivän järjestelyjä ja niiden onnistumista.

Neljännessä osassa analysoidaan SAK:laisten palkansaajien verkkoviestintävalmiuksia

syksyllä 2003 toteutetun kyselytutkimuksen sekä eräiden edeltävien liittojen jäsentutki-

musten perusteella. Näitä tuloksia syventäviä luottamusmiesten ja nuorten jäsenten

ryhmähaastatteluja analysoidaan osassa viisi.

Kuudennessa osassa kuvataan ammatti- ja kansalaisjärjestöjen suhdetta uuteen tieto-

viestintäteknologiaan yhteensä 10 järjestössä tehtyjen haastattelujen kautta.

Tutkimuksen viimeisessä osassa pyritään vastaamaan tutkimuksen lähtökohtana esitet-

tyyn kysymykseen: minkälaisia mahdollisuuksia uusi tietoja viestintäteknologia voisi

avata suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen toimintaan – onko verkosta uuden ajan työ-

väentaloksi?

Tutkimukseen on saatu rahoitusta SAK:lta ja Työsuojelurahastolta.

13/302


Käsitteistä: Tietoverkoista kyberavaruuteen Useimmat tässä tutkimuksessa käytetyt käsitteet määritellään sitä mukaan kun ne tulevat

esille tekstissä. Peruskäsitteet ja niissä tekemäni valinnat haluan kuitenkin määritellä ja

perustella jo heti aluksi.

Tässä tutkimusraportissa puhutaan paljon tietoja viestintäteknologiasta – siis TVT:stä.

Pelkään, että lyhenne ei ole vielä kovin vakiintunut suomen kieleen ja harhauttaa aja-

tukset herkästi TV:n maailmaan. Koska tällainen lyhenne Suomessa kuitenkin on käy-

tössä, oli mielestäni perusteltua korvata kansainvälisesti vakiintunut ICT, information

and communications technology, kotosuomalaisella nimikkeellä TVT.

Uuden tietoja viestintäteknologian ”uutuudesta” johtunee, että alan kirjallisuudessa

näyttää vallitsevan jonkinasteinen käsitteellinen kaaos. Monia käsitteitä käytetään mer-

kitsemään hyvinkin samaa asiaa, kun taas moni käsite näyttää eri kirjoittajille merkitse-

vän eri asioita. Internet ja kyberavaruus ovat käsitteitä, joita usein käytetään synonyy-

meinä kuvaamaan samaa globaalia tietoverkkoa. Voidaan ajatella, että näistä kyberava-

ruus on käsitteenä laajempi, ja pitää sisällään kaikki sähköisiä aineistoja hyödyntävät

tietoverkot, ei vain TCP/IP-yhteyskäytäntöä hyödyntävää maailmanlaajuista yleistä tie-

toverkkoa, internetiä.

Vaikka kyberavaruus käsitteenä on laajasti käytössä esimerkiksi Yhdysvalloissa, se tun-

tuu sopivan huonosti suomalaiseen keskusteluun. (Kts. esim. Paasonen 2003.) Osasyynä

lienee käsite ”space”, joka Suomessa on käännettävä joko avaruudeksi tai tilaksi, joista

kumpikaan ei oikein tunnu kuvaavan tarkoitettua ilmiötä. Esimerkiksi Sam Inkinen

(2000) onkin käyttänyt termiä kybermaailma, joka sallii jalkojen pysyä edes hiukan

maassa – ’kybermaailma’ ei imaise käyttäjäänsä avaruuden mittaamattomaan tyhjyy-

teen. Tämänkin termin ongelmana on edelleen tuo outo alkuliite ”kyber-”, joka tuo lä-

hinnä mieleen tieteiselokuvien robotti-ihmiset, eikä käsitteen yhteys sen enempää ma-

temaattiseen kuin filosofiseenkaan kybernetiikkaan aukene kovin helposti.

14/302


Tässä tutkimuksessa olen yrittänyt välttää harhautumasta kyberavaruuksiin – kyberava-

ruuden termejä olen käyttänyt ainoastaan silloin, kun niitä on lähdekirjallisuudessa ollut

vaikea korvata muuttamatta samalla ajatuksellista sisältöä.

Itse olen halunnut käyttää arkisempia käsitteitä: internetiä, tietoverkkoja, sähköpostia ja

verkkoviestintää. Tutkimuksessa olen halunnut selvittää verkkoviestinnän mahdolli-

suuksia ammattiyhdistysliikkeessä – en siis pelkästään esimerkiksi internetin mahdolli-

suuksia sen yllämainitussa merkityksessä. Verkkoviestinnän käsite on sekin hiukan on-

gelmallinen. Olen sillä tarkoittanut tapaa, jolla ihmiset ja järjestöt ovat vuorovaikutuk-

sessa tietoverkoissa. Myös tietoverkko on monimerkityksinen käsite: sitä käytetään

merkitsemään erilaisista teknisistä osista koostuvaa fyysistä kokonaisuutta, palvelujen

kokonaisuutta tai samaa teknistä infrastruktuuria hyödyntävää yhteisöä (Lintilä, 2000,

224).

Alan kuitenkin olla yhä vakuuttuneempi siitä, että verkossa ei ole kyse vain tiedottami-

sesta ja keskustelusta, vaan myös osallistumisesta, toiminnasta, ihmissuhteista ja sosiaa-

lisesta pääomasta. ’Viestinnän’ käsite tuntuukin kovin yksiuloitteiselta kuvaamaan

kaikkea tätä monimuotoista, osittain hyvinkin toiminnallista aktiivisuutta verkossa.

Koska verkkoviestintä kuitenkin on mielestäni mittaamattoman paljon selkeämpi suo-

malainen ilmaus kuin mikään ’avaruus’, olen edelleen käyttänyt sitä ja nostanut sen

rinnalla erikseen toiminnallisen ulottuvuuden, silloin kun se on tuntunut tarpeelliselta.

Pelkkä ”internet” käsitteenä puolesta rajoittuisi liiaksi yhteisöjen ja yksilöiden internet-

sivuilla tapahtuvaan viestintään ja toimintaan.

Verkkoviestinnän käsitteeseen olen sisällyttänyt myös sähköpostiyhteydenpidon sekä

matkapuhelinten tekstiviestit. Tämäkin on jälleen hankala valinta – millä perusteella

tekstiviestit ovat verkkoviestintää ja puhelut jotain muuta? Onko verkkoviestintä siis

kirjallista viestintää? Vastaus on ”ei”: verkkoviestintä on yhä enemmän myös kuvaa ja

ääntä. Verkkoviestinnän rajan vedän tässä kuitenkin vuorovaikutuksen luonteeseen:

verkkoviestintä välittyy tieto- tai puhelinverkossa, se ei ole vain keskinäis-, ryhmä- tai

joukkoviestintää, vaan mahdollista yhdeltä yhdelle, yhdeltä monelle, monelta yhdelle ja

monelta monelle, ja se ainakin jossain määrin sallii meidän irtautua ajasta ja paikasta.

15/302


Uusista viestintävälineistä digitaalinen televisio sisältää mielestäni ainakin vielä kovin

vähän muita kuin joukkoviestinnällisiä ulottuvuuksia, vaikka onkin avaamassa uuden

vuorovaikutteisen väylän, jonka käytön kehittymistä on vielä vaikea ennustaa – onhan

esimerkiksi digi-tv:n kautta tapahtuvasta sähköpostien vaihdosta jo maailmalta koke-

muksia. Verkkoviestinnästä yhdessä digi-tv:n kanssa olen kuitenkin tässä tutkimuksessa

käyttänyt digitaalisen viestinnän käsitettä.

Helpompi valinta liittyy yhteisöllisyyteen. Verkkoviestinnän avulla rakennettua ja yllä-

pidettyä yhteisöä voisimme hyvin kutsua verkkoyhteisöksi, jossa koettu yhteisöllisyys

olisi näin verkkoyhteisöllisyyttä. Tämä käsite tuntuu kuitenkin ahdistavan yhteisön ja

yhteisöllisyyden tiukasti verkon vangiksi – jos suljen tietokoneeni ja irtaudun verkosta,

katoavatko yhteisö ja yhteisöllisyys johonkin? Tuskinpa vain: yhteisö on edelleen ole-

massa, vaikka yksikään sen jäsenistä ei olisi verkossa ja yhteisöllisyys elää jäsentensä

korvien välissä niin kauan kuin on elääkseen.

Virtuaalinen yhteisö ja yhteisöllisyys antavat mielestäni enemmän tilaa yhteisölle ja yh-

teisöllisyydelle myös tietoverkon ulkopuolella. Virtuaaliyhteisön käsitteen tekee tosin

ongelmalliseksi sen ilmeinen näennäisyyden ja sitä kautta merkityksettömyyden ulottu-

vuus. Virtuaaliyhteisön käsite on vaikea myös siksi, että sitten kirjoitustaidon syntymi-

sen useimmat yhteisömme ovat olleet enemmän tai vähemmän virtuaalisia – vain harva

yhteisö elää vain ja ainoastaan fyysisessä todellisuudessa. Käsitteellisistä rajoitteista

huolimatta olen päätynyt käyttämään virtuaaliyhteisön käsitettä Howard Rheingoldin

hengessä. Rheingoldille virtuaaliyhteisö on vastavuoroiseen viestintään perustuva säh-

köinen verkosto, joka organisoituu yhteisen mielenkiinnon kohteen ja tavoitteen ympä-

rille. Virtuaaliyhteisö syntyy, kun riittävän suuri joukko ihmisiä jatkaa keskustelua ver-

kossa riittävän kauan ja riittävällä tunteella, jotta henkilökohtaisten suhteiden verkostoja

voi syntyä. (Rheingold 1993, 5.) Tämä määritelmä jättää uskoakseni yhteisölle elintilaa

myös verkon ulkopuolella: kerran syntynyt henkilökohtaisten suhteiden verkosto on jo-

tain, joka elää tietoverkosta riippumatta.

Kaikkein eniten minua itseäni vaivaa verkkoja virtuaalimaailmaan sopivan demokra-

tiakäsitteen löytäminen. Verkkoviestinnän ja virtuaaliyhteisön rinnalle olen valinnut te-

ledemokratian käsitteen yksinomaan siksi, että tämä käsite tuntuu vakiintuneen suoma-

laiseen kirjallisuuteen kuvaamaan tietoverkkojen käyttöä kansalaisten vaikutuskanava-

16/302


na. Teledemokratia johtaa omasta mielestäni ajatukset liikaa puhelinlinjoja pitkin tapah-

tuvaan demokratiaan ja kuvaa vain välttävästi tietoverkkojen ja demokratian yhteyttä

verkostoyhteiskunnassa. Teledemokratiaa parempi käsite tähän olisikin ehkä verkkode-

mokratia – virtuaalisen demokratian käsite viittaisi varmasti liikaa näennäisdemokrati-

aan.

17/302


Osa 1. Ammattiyhdistysliikkeen haasteet

Robert D. Putnamin mukaan yhteisöllisyys on Yhdysvalloissa kokenut perustavanlaa-

tuisen romahduksen kolmen viimeisen vuosikymmenen aikana. Yhteisöllisyyden rapau-

tumisen seurauksena myös sosiaalinen pääoma yhteiskunnassa on murentumassa. Ai-

kaisemmin järjestö- ja vapaaehtoistyöhön pitkälti pohjautuva yhteiskunta koostuu Put-

namin mukaan nykyään yksilöistä, jotka tekevät kaiken yksin. He ovat löyhissä työsuh-

teissa, irtonaisissa työyhteisöissä työskenteleviä tv-viihdeaddikteja, joiden käsitys omal-

le itselle varatusta laatuajasta on työmatkoilla omassa autossa yksin vietetty aika. Nämä

yksinäiset kansalaiset hoitavat yhteisöllisyytensä jäänteitä maksamalla jäsenmaksuja

palkattujen työntekijöiden pyörittämille ”kansalaisjärjestöille”. He eivät enää luota toi-

siinsa, mikä merkitsee, että verovaroja on suunnattava yhä enemmän kansalaisten tur-

vallisuuden tunteen ylläpitämiseen. Yksinäiset kansalaiset kärsivät masennuksesta ja it-

setuhoisuudesta. (Putnam 2000.)

Yhdysvaltojen ohella myös Pohjoismaat ovat tunnettuja järjestöyhteiskuntia. (Putnam

2000, 48.) Myös meillä on käyty keskustelua siitä, mihin suuntaan yksilöllistymiskehi-

tys postmodernissa yhteiskunnassa on johtamassa. Minkälainen rooli ja merkitys järjes-

töillä, kollektiivisuudella ja yhteisöllisyydellä on tulevaisuuden suomalaisessa yhteis-

kunnassa?

Vaikka sekä USA:ssa että Pohjoismaissa järjestöillä on ollut keskeinen rooli yhteiskun-

nassa, amerikkalaista ja pohjoismaista yhteiskuntaa ja järjestöelämää on monessa suh-

teessa vaikea rinnastaa toisiinsa. Kuitenkin myös Suomessa on koettu samoja muutos-

suuntia, joita Putnam kirjassaan kuvaa: työelämän muutos, muuttoliike, median parissa

käytetyn ajan lisääntyminen, sukupolvimurros ja niin edelleen. Putnamin yhteisöllisyyt-

tä rapauttavista muutossuunnista oikeastaan vain naisten työssäkäynti on ollut suomalai-

sen yhteiskunnan ja työelämän vahvuus jo vuosikymmeniä. Onko siis yhteisöllisyys

näiden muutosten seurauksena rapautumassa myös Suomessa?

Kansalaisjärjestöt, muun muassa ammattiyhdistysliike, on Yhdysvalloissa joutunut jo

joutunut etsimään ratkaisuja yhteisöllisyyden rapautumisen tuottamiin haasteisiin. Am-

18/302


mattiyhdistysliikkeen asema Suomessa, kuten Pohjoismaissa yleisemminkin, on vahva

siinä missä se Yhdysvalloissa on heikko. Voidaan kuitenkin ajatella, että myös Poh-

joismaissa amerikkalaisten järjestöjen vaikeuksista ja kokemuksista voitaisiin ottaa op-

pia, vaikka yhteisöllisyyden kriisi ei samoja mittasuhteita saisikaan.

Luku 1. Onko yhteisöllisyys kriisissä?

1.1 Amerikkalaisen yhteisöllisyyden kuolema

1.1.1 Kohti kaupallistunutta ja ammatillistunutta järjestötoimintaa

Putnamin mukaan amerikkalaiset kuuluvat edelleen yhtä paljon erilaisiin yhteisöihin ja

yhdistyksiin kuin aikaisemminkin, mutta yhteisöjen ja jäsenyyden luonne on muuttunut

dramaattisesti. Menettäjiä ovat olleet mm. kirkon puitteissa toimivat yhteisöt, ammatti-

liitot ja veteraanitoiminta, kun taas nousussa ovat olleet esimerkiksi ammatilliset, etniset

sekä harrastuksiin ja urheiluun pohjautuvat yhteisöt. Yleinen koulutustason nousu ei ole

enää aikaisempaan tapaan lisännyt ihmisten osallistumista. (Putnam 2000, 59.)

Myös urheiluharrastuksissa muutos on ollut ilmeinen: yksilölajit ja erityisesti kotona

suoritettavat lajit ovat kasvattaneet suosiotaan. Ja mitä vähemmän aikaa amerikkalaiset

käyttävät urheiluun, sitä enemmän aikaa he vastaavasti käyttävät urheilun katsomiseen.

Myös kaikilla muilla mittareilla yhdessä tekeminen on vähentynyt: amerikkalaiset kyläi-

levät vähemmän, järjestävät vähemmän korttipeli-iltoja tai käyvät töiden jälkeen oluella

tai vaikkapa keilaamassa… (Mt. 109, 113-114.)

Yhdistysten määrä Yhdysvalloissa on kolmen viimeisen vuosikymmenen aikana jopa

kaksinkertaistunut, mutta niiden jäsenmäärä on romahtanut. Kun 1960-luvulla järjestöön

kuului keskimäärin 10 000 ihmistä, nyt enää noin tuhat. (Putnam 2000, 49-51.) Myös

ammattiliittojen määrä kasvoi 1980-90-luvuilla hiukan, mutta järjestäytymisaste romahti

yli 35 prosenttia. Enimmillään amerikkalaisista palkansaajista noin joka kolmas kuului

oman alansa ammattiliittoon. Pudotus on ollut jyrkkä vuoden 1975 noin 28 prosentista

vuoden 2000 noin 14 prosenttiin. Ammattiliiton jäsenyys on sekin muuttunut. Putnamin

mukaan ammattijärjestöjä toimintaa pyörittää käytännössä palkattu henkilöstö eikä kan-

sanliikkeestä ole juuri mitään jäljellä. Toisaalta ammattiliittoja kohtaan yhteiskunnassa

19/302


koettu vastustus on vähentynyt liittojen heiketessä. Niinpä nuori työntekijä ei niinkään

vastusta liittoja, mutta ajattelee pääasiassa itseään ja omaa uraansa, eikä koe tarvetta liit-

tyä palkansaajajärjestöön. (Mt. 52, 81-82.)

Vaikka yhteiskunnallinen aktiivisuus ja järjestöllinen toiminta joillakin mittareilla näyt-

tävät olevan voimissaan, tarkempi tarkastelu osoittaa Putnamin mukaan, että toiminta on

kaupallistunut ja ammatillistunut. Järjestöjen toiminnasta vastaavat yhä useammin pal-

katut työntekijät – oli kyse sitten puoluetoiminnasta, hyväntekeväisyydestä tai muusta

järjestötoiminnasta – jäsenen tehtäväksi jää jäsenmaksun maksaminen. Yhteisöllisyys

puuttuu näistä ’yhteisöistä’. Vaikka jäseniä voi yhdistää yhteinen tavoite tai aate, he ei-

vät ole yhteyksissä toisiinsa, eivätkä edes tietoisia toisistaan. (Mt. 39.)

Yhteisöllinen toiminta Yhdysvalloissa on perinteisesti rakentunut voimakkaasti kirkon

ympärille. Enää nuoret eivät kuitenkaan entiseen tapaan perheen perustettuaan ajaudu

mukaan kirkon toimintaan kuten aikaisemmin. Myös kirkon piirissä on kuljettu yhä höl-

lempään ja vähemmän osallistumista vaativaan toimintaan. (Mt. 73, 79.)

On esitetty, että amerikkalaisten sosiaalinen pääoma ei olisi rapautunut, se vain olisi

siirtynyt työpaikoille. Suuri osa ihmisten sosiaalisista suhteista tosiaankin rakentuu työ-

paikkojen kautta, samaan aikaan kun järjestöihin kuulutaan yhtä vähemmän, avioerot li-

sääntyvät, ihmiset avioituvat yhä myöhemmin ja monet elävät yksin yhä pidempiä aiko-

ja. Tiiviiden työystävyyksien määrä ei Putnamin mukaan kuitenkaan ole lisääntynyt, ei-

vätkä amerikkalaisten kaikkein tärkeimmät henkilökohtaiset verkostot löydy työpaikal-

ta. Työelämän muutos on johtanut siihen, että työpaikan ihmissuhteista ei voi tulla ko-

vin syviä ja merkitseviä. (Mt. s. 86-90.) Ilmapiiri työpaikalla ei muutenkaan kannusta

syviin vastavuoroisiin ihmissuhteisiin. Putnamin mukaan kaksi kolmasosaa yhdysvalta-

laisista työnantajista valvoo työntekijöitään esimerkiksi seuraamalla työntekijöidensä

postia, sähköpostia, puheluita ja tiedostoja sekä videoimalla heitä. Työntekijät joutuvat

jatkuvasti kilpailemaan muiden tiiminsä jäsenten kanssa. Tämä muutos rapauttaa

Putnamin mukaan työpaikan sosiaalista pääomaa ja vahingoittaa näin laajempaakin

yhteisöä. (Mt. 92.)

Putnam esittää, että ihmisten työelämä ja yhteisöllinen/sosiaalinen elämä tulisi saada

sovitettua yhteen nykyistä paremmin. Hän ei kuitenkaan näe, että yhteisöllisyys voisi

20/302


rakentua pelkästään työn ja työyhteisön varaan. Hänen mielestään työ suuntautuu kui-

tenkin ensisijaisesti materiaalisiin hyötyihin, ei sosiaalisiin, ja työpaikan ihmissuhteet

täten ovat enimmäkseen instrumentaalisia, mikä vähentää niiden arvoa yhteisöllisiin

tarkoituksiin. (Mt. 91-92.)

Myös Richard Sennett on vuonna 1998 ilmestyneessä esseekokoelmassaan The Cor-

rosion of Character (suom. ’Työn uusi järjestys’) osuvasti kuvannut, miten verkostoyh-

teiskunnan uusi kapitalismi rappeuttaa ihmisen luonnetta. Luottamukselle, vastavuoroi-

suudelle ja lojaalisuudelle ei ole sijaa työelämässä, jolle on ominaista jatkuva epävar-

muus ja riskinotto. (Sennett 2002.) Sennett kuitenkin uskoo, että uusi kapitalismi on

omiaan herättämään ihmisissä yhteisöllisyyden kaipuun.

”Tuota kaipuuta virittävät kaikki edellä käsitellyt työelämän tunnetilat: joustavuuteen liittyvät epävarmuus, tiimityön pinnallisuus ja ennen kaikkea pelko, ettei onnistu tekemään itsestään jo-takin, ettei onnistu ’hankkimaan elämää’ työnsä kautta. Ihmisten on pakko yrittää etsiä jotakin muuta kiinnittymisen kohdetta ja syvyyden kokemuksen lähdettä.” (Sennett 1998, 150.)

Pienryhmätoimintaa näyttää virinneen muunlaisen yhteisöllisen toiminnan tilalle. Lähes

40 prosenttia amerikkalaisista ilmoittaa olevansa mukana jonkinlaisessa pienryhmätoi-

minnassa. Puolet näistä liittyy kirkkoon, mutta noin viisi prosenttia amerikkalaisista

kuuluu jonkinlaiseen ”oma-apu” -ryhmään (esim. AA, Painonvartijat), lähes yhtä moni

kuin ilmoittaa kuuluvansa johonkin harrastekerhoon. Ei ole kuitenkaan todisteita siitä,

että ruohonjuuritason toiminta olisi korvannut perinteisemmän sosiaalisen ja poliittisen

toiminnan romahtamisen. (Putnam 2000, 148-149.)

Suuret ”kansanliikkeet” perustuvat Putnamin mukaan nykyään pääasiassa jäsenmaksui-

hin ja palkatun henkilökunnan työpanokseen. Greenpeacen tai oikeutta aborttiin puolus-

tavan National Abortion and Reproductive Rights Action Leaguen tapaisilla liikkeillä

on huikea jäsenmäärä. Jäsenillä on jäsenmaksuvelvoite, mutta toiminta ei perustu henki-

lökohtaisille verkostoille vaan lähinnä symboliselle jäsenyydelle. Toiminnan keskus on

suurissa kaupungeissa eikä paikallistasolla juuri ole toimintaa. (Mt. 153-154.) Sitoutu-

misen aste on matala. Uusista jäsenistä 30-50 prosenttia jättäytyy tämäntyyppisissä or-

ganisaatioissa pois ensimmäisen vuoden jälkeen. Toiminta onkin Putnamin mukaan

leimallisesti sijoitustoimintaa: järjestöissä osataan laskea, kuinka paljon jäsenen hankin-

21/302


ta saa maksaa, jotta vielä jäädään voiton puolelle, vaikka suuri osa uusista jäsenistä me-

netetään ensimmäisen jäsenmaksuvuoden jälkeen. (Mt. 155-159.)

Putnamin mukaan selkeimmät poikkeukset yleiseen yhteisöllisyyden rapautumiseen

ovat vapaaehtoistyön lisääntyminen nuorimmissa ikäryhmissä, virtuaaliyhteisöllinen

toiminta, konservatiivisten kristillisten liikkeiden ruohonjuuritason toiminnan kasvu ja

erilaisten ”oma-apu” -ryhmien lisääntyminen. (Mt. 180.)

1.1.2 Mikä tappoi yhteisöllisyyden?

Putnam listaa varsin suoraviivaisesti sosiaalisen pääoman rapautumisen taustalla olevat

keskeiset tekijät. Olennainen tekijä on Putnamin mukaan ollut amerikkalaisten ajankäy-

tön muutos: ihmisillä ei enää ole aikaa kuin työlle ja perheelle. Hän kuitenkin toteaa,

ettei viime vuosikymmeninä ole tapahtunut mitään yleistä vapaa-ajan vähentymistä.

Työntekijöiden vapaa-aika on Yhdysvalloissa jopa lisääntynyt, koulutetuilla vähentynyt.

Putnam arvioikin, että erityisesti naisten työssäkäynnillä on Yhdysvalloissa ollut olen-

nainen merkitys yhteisöllisyyteen. Järjestötoiminnan keskeisiä toimijoita ovat olleet

korkeintaan osa-aikatyötä tehneet perheenäidit. Yksi ratkaisu Putnamin mielestä olisikin

tarjota naisille, mutta myös miehille, nykyistä enemmän mahdollisuuksia osa-

päivätyöhön. (Mt. 189-203.)

Toisen keskeisen tekijän Putnamin mielestä muodostavat lähiöasuminen ja muuttoliike.

Joka viiden amerikkalainen muuttaa vuoden aikana, ja mitä todennäköisemmin muutto

on edessä, sitä epätodennäköisemmin ihminen osallistuu yhteisönsä toimintaan. Ame-

rikkalaiset muuttavat lähiöihin, joissa tiiviiden kaupunkiyhteisöjen kaltainen yhteisölli-

syys puuttuu. He käyttävät yli tunnin päivässä työmatkoihin ja lasten kuljettamiseen eri-

laisiin harrastuksiin. Putnamin mukaan jokainen uusi autonratissa vietetty kymmenmi-

nuuttinen vähentää osallistumista oman yhteisön asioihin 10 prosentilla. Kehitys on

johtanut myös sosiaalisen segregaation vahvistumiseen – asuntoalueet ovat muuttuneet

väestöpohjaltaan yhä homogeenisemmiksi. Sosiaalinen homogeenisuus puolestaan näyt-

tää vähentävän yhteisöllistä osallistumista. (Mt. 212-213.)

Putnam nostaa myös television yhdeksi keskeiseksi syypääksi yhteisöllisyyden rapau-

tumiseen. Amerikkalaiset katsovat televisiota yhdessä puolisonsa kanssa kolme neljä

22/302


kertaa pidempään kuin keskustelevat hänen kanssaan. Television ääressä viihdytään

kuusi seitsemän kertaa pidempään kuin kodin ulkopuolisissa yhteisöllisissä aktivitee-

teissa. (Mt. 218-221.)

Karkea arvio Putnamin mukaan on, että tunti lisää tv:n katselua päivässä vähentää osal-

listumista noin kymmenellä prosentilla. Vaikutus on samanlainen kaikissa väestöryh-

missä – esimerkiksi koulutus tai sosioekonominen asema ei vaikuta sosiaaliseen epäak-

tiivisuuteen ja epäyhteisöllisyyteen yhtä paljon kuin se, onko televisio henkilön pääasi-

allinen viihdekanava. (Mt. 228.)

Yksi syy television yhteisöllisyyttä vähentävälle vaikutukselle saattaa Putnamin mukaan

olla se, että televisio on päässyt voitolle kilpailussa amerikkalaisten vähästä vapaa-

ajasta. Putnam toteaa, että useimmat muut sosiaalisen ja viestinnällisen toiminnan

muodot korreloivat keskenään positiivisesti. Aktiiviset harrastajat ovat aktiivisia monil-

la tavoin. TV on ainoa väline, joka tuntuu estävän muita aktiviteetteja ja jopa passivoi-

van. TV:n katsominen on matalaenergistä toimintaa, jonka jälkeen olo on passiivisempi

ja vähemmän valpas. Putnam esittää myös, että tv-ohjelmiston sisältö on omiaan vähen-

tämään sosiaalista motivaatiota. TV:n katsojalle syntyy vaikutelma, että hän on jo osa

tv:ssä näytettyä prosessia, eikä hänen näin tarvitse vaivautua oikeasti osallistumaan sii-

hen. (Mt. 237-241.) Mielenosoitusta televisiosta seurannut kokee olleensa mukana vai-

kuttamassa.

Ikä on merkittävin yksittäinen tekijä amerikkalaisten osallistumisessa heti koulutuksen

jälkeen. Keski-ikäiset ja sitä vanhemmat ovat nuoria aktiivisempia. He käyvät kirkossa,

äänestävät, seuraavat uutisia ja ovat kiinnostuneempia politiikasta. Putnam kuitenkin to-

teaa, ettei kyse ole niinkään iästä kuin sukupolvesta.

Vuosina 1946-64 syntyneet ovat Yhdysvaltojen suuria ikäluokkia. He ovat siihen asti

koulutetuin ikäluokka USA:n historiassa. Heidän elinaikanaan on koettu suuria murrok-

sia. He ovat kasvaneet vahvan yhteisöllisyyden ilmapiirissä ja varttuneet tv:n parissa.

Koulutuksestaan huolimatta tämä ikäryhmä on vanhempiaan vähemmän kiinnostunut

yhteiskunnallisista tapahtumista ja on heitä vähemmän mukana yhteiskunnallisessa toi-

minnassa. Suuret ikäluokat ovat vieraantuneet politiikasta ja tuntevat epäluottamusta in-

stituutioihin. He edustavat liberaalimpia näkemyksiä kuin vanhempansa ja tuntevat vä-

23/302


hemmän kunnioitusta auktoriteetteihin, uskontoon tai isänmaallisuuteen. He ovat itse-

keskeisempiä ja materialistisempia. (Mt. 249-258.)

Suuren ikäluokkien jälkeen syntynyt X-sukupolvi jatkaa johdonmukaista kehitystä.

Vain noin puolet X-sukupolveen kuuluvista tuntee syyllisyyttä jättäessään äänestämättä,

vanhemmista syyllisyyttä vastaavassa tilanteessa kokee 70 prosenttia. X-sukupolveen

kuuluvat eivät Putnamin mukaan ole erityisen kyynisiä politiikkaa tai poliitikkoja koh-

taan, he vain eivät osallistu itse. Kollektiivisuus on heille vielä vieraampaa kuin van-

hemmilleen. Hän arvioi, etteivät suurten ikäluokkien lapset, X-sukupolvi, ikääntyessään

muutu isovanhempiensa tai edes vanhempiensa kaltaisiksi, vaikka elinkaarella on toki

oma vaikutuksensa. (Mt. 249-250, 259.)

1.2 Yhteisöllisyys Suomessa

1.2.1 Muutokset järjestötoiminnan rakenteessa

Myös Suomessa on koettu monia Putnamin kuvaamista yhteiskunnallisista muutoksista.

Työelämä on muuttumassa yhä sirpaleisemmaksi, ja vaikka vapaa-ajan osuus ei ole vä-

hentynyt, työtahti on tiivistynyt ja ihmisten vapaa-ajasta käydään entistä kovempaa kil-

pailua. Muuttoliike ei ehkä Suomessa ole toteutunut samanlaisena kuin Yhdysvalloissa,

mutta myös suomalaiset muuttavat lähiöihin ja kasvukeskuksiin, ja kuluttavat aikaa

työmatkoihin ja lasten kuljettamiseen moninaisiin harrastuksiin. Mediabarometrin mu-

kaan suomalaiset viettivät erilaisten joukkoviestintävälineiden parissa noin yhdeksän ja

puoli tuntia vuorokaudessa vuonna 2001. Tästä ajasta TV:n parissa kului kolme ja puoli

tuntia. (Tilastokeskus 2002). Ja kuten Yhdysvalloissa, myös Suomessa pohditaan missä

määrin tulevat sukupolvet ovat toisenlaisia kuin vanhempansa.

Suomessa toimi 2000-luvun alussa noin 70 000 – 80 000 yhdistystä (Siisiäinen 2003,

77). Yhteisöllisyys ja järjestötoiminta eivät ole ainakaan vielä ajautuneet Putnamin ku-

vaaman kaltaiseen kriisiin. Päinvastoin uusia yhdistyksiä perustettiin 1990-luvun alku-

vuosien laman jälkeen ennätystahtia. Huippu koettiin vuonna 1997, jolloin Suomessa

rekisteröitiin 3650 uutta yhdistystä. (Siisiäinen 2002, 86.)

24/302


Suomalaisten yhdistysaktiivisuus näyttää kasvaneen koko maailmansotien jälkeisen

ajan. Kun amerikkalainen collegen suorittanut kuuluu keskimäärin noin kahteen yhdis-

tykseen, suomalainen akateemisesti koulutettu on jäsenenä keskimäärin neljässä yhdis-

tyksessä. (Siisiäinen 2000, 155-156.) Keskimäärin suomalainen kuuluu kahteen yhdis-

tykseen. Alle 25-vuotiaat toimivat järjestöissä vähemmän aktiivisesti kuin vanhemmat.

(Sanaksenaho 2002, 157.) Yhdistyksiin kuulumattomien osuus aikuisväestöstä on 1970-

luvun alusta vähentynyt tasaisesti. Kun suomalaiset on aikaisemmissa vertailututkimuk-

sissa havaittu muita pohjoismaalaisia hiukan passiivisemmiksi yhdistystoimijoiksi, ero

näyttää vähentyneen vuosien mittaan. (Siisiäinen 2000, 155-156.) Toisaalta yhdistysjä-

senyyksien määrä ei vielä kerro koko totuutta järjestöjen elinvoimaisuudesta; olennaista

on myös sitoutuminen jäsenyyteen ja jäsenten aktiivisuus järjestön toiminnassa.

Vaikka mitään yleistä järjestötoiminnan rappiota ei Suomessa ole koettukaan on yhdis-

tystoiminta on kuitenkin meilläkin ollut viime vuosikymmeninä muutostilassa. Sen seu-

rauksena järjestökentän rakenne on muuttunut ja järjestöt ovat entistä selvemmin jakau-

tuneet kahteen osaan: elinvoimaiseen ja hiipuvaan järjestökenttään. (Siisiäinen 2000,

148.)

Yhteiskunnallisesti suuntautuneiden järjestöjen joukossa elinvoimaisia ovat olleet muun

muassa luonnonsuojeluyhdistykset sekä muut ”pehmeämpiä arvoja vaalivat järjestöt”,

joita järjestökenttäämme on myös syntynyt viime vuosikymmeninä lisää. (Siisiäinen

2000, 148.) Parhaiten ovat menestyneet kulttuurin tai opiskelun ympärille syntyneet jär-

jestöt (Mt. 160). Kasvussa on myös olleet tavalla tai toisella ”markkinaorientoituneiden”

järjestöjen joukko – urheiluseurat, oma-apu -ryhmät ja erilaiset erityispalveluja tuottavat

järjestöt. (Mt. 151-154). Tällaisissa järjestöissä mahdollinen solidaarisuus perustuu Sii-

siäisen mukaan pikemminkin kilpailun hallitsemaan työtoveruuteen kuin vapaaehtoisten

toimijoiden toveruuteen. (Siisiäinen 2003, 71.) Myös median kautta eläviä liikkeitä, ku-

ten Greenpeace, on vakiintunut suomalaiseen järjestökenttään. Menettäjiä ovat olleet

erityisesti poliittiset järjestöt. Kuitenkin etenkin suuret poliittisen puolueet ovat kyen-

neet uudistumaan ja pysymään toimintakunnossa. (Mt. 151-154.)

1990-luvun lamaan tai sen jälkeiseen toipumisvaiheeseen ei liity moniin aikaisempiin

lamakausiin verrattavaa protestiliikkeiden aikaa. Protestiliikkeistä ehkä eniten ilmaa sii-

piensä alle ovat saaneet eläinoikeusliikkeet sekä työttömien liike. Siisiäinen kuitenkin

25/302


toteaa, että nämä molemmat ovat jääneet suhteellisen heikoiksi liikkeiksi – niiden on-

gelmana on ollut toisaalta eristyneisyys, toisaalta liikkeen jäsenten taloudellisten, sosi-

aalisten ja kulttuuristen resurssien heikkous (Siisiäinen 2002, 93-94).

1.2.2 Työmarkkinajärjestöillä edelleen keskeinen rooli yhteiskunnassa

Työmarkkinajärjestöt ovat onnistuneet säilyttämään asemansa suomalaisessa järjestö-

kentässä. (Mt. 151-154.) Uusia ammattijärjestöjä ei tosin juuri ole syntynyt vaan päin-

vastoin ammattijärjestökentälle on ollut ominaista vaikutusvallan ja toimintakyvyn pa-

rantaminen järjestöfuusioiden kautta.

Yhdysvalloissa ammattiyhdistysliikkeeseen suhtaudutaan yhä välinpitämättömämmin

sen vaikutusvallan heikkenemisen myötä (Putnam 2000, 82). Pohjoismaisessa mallissa

ammattiyhdistysliike on kuitenkin kansainvälisesti harvinaislaatuisella tavalla keskeinen

osa yhteiskuntarakennetta (vrt. esim. Jose 2002). Ammattiliitot ovat aktiivisesti mukana

yhteiskunta- ja talouspolitiikassa ja hyvinvointivaltion rakentamisessa. Valtiovallan ja

työmarkkinajärjestöjen yhteistyö, kyky neuvotella ja sopia asioista, ja suomalainen hy-

vinvointimalli voidaan lukea Suomen erityisvahvuuksiksi ja menestystekijöiksi (Cas-

tells & Himanen 2001, 181-183, SAK 2001a). Ammattijärjestöihin sitoutuminen on

tärkeää ammattiliitoille, mutta korkean järjestäytymisasteen ja kattavien sopimusten

Suomessa se on myös tärkeä työrauhan tae. Työelämän sujuvuuden kannalta on tärkeää,

että sopimuksiin myös sitoudutaan laajasti (Jokivuori 2002, 11).

Eräät ovat nähneet tässä yhteistyöhön perustuvassa työmarkkinamallissa myös kriisin

siemenen: yhteistyö työnantajien kanssa voi olla omiaan herättämään epäluuloa ja epä-

luottamusta jäsenkunnassa. Vaikuttaminen edellyttää kuitenkin sekä kykyä kompromis-

seihin että kykyä jäsenten mobilisointiin tarvittaessa. Nämä molemmat voivat synnyttää

epäluottamusta jäsenten ja ay-organisaation välille (vrt. esim. Ilmonen & Kevätsalo

1995, 95-96, Kettunen 1998).

Säännöllisesti esiin nousevasta kritiikistä huolimatta malli tuskin olisi voinut toimia

näin pitkään, jos sitä ei olisi yhteiskunnassa laajalti pidetty arvossa, ja jolleivät osapuo-

let olisi olleet harjoittamaansa sopimustoimintaan kuitenkin voittopuolisesti tyytyväisiä.

Periaatteellinen laaja tyytyväisyys järjestelmään käy ilmi myös tutkimuksesta, jossa kar-

26/302


toitettiin työmarkkinaosapuolten näkemyksiä suomalaisesta sopimusjärjestelmästä (Al-

ho, Heikkilä, Lassila, Pekkarinen, Piekkola, Sund 2003, 17).

Ammatillinen järjestäytymisaste on Suomessa pysynyt varsin vakaana – noin 80 prosen-

tissa - jo muutaman vuosikymmenen. (Helin 2000, 5.) Myös SAK:laisen ammattiyhdis-

tysliikkeen jäsenmäärä on pysynyt jo vuosikymmeniä miltei samoissa lukemissa, hiukan

yli miljoonassa palkansaajassa (SAK:n jäsentilastot 1970-2003). Suhdannevaihtelua jär-

jestäytymisasteessakin kuitenkin esiintyy: 1990-luvun alun lamavuosina palkansaajien

järjestäytyminen lisääntyi useilla prosenttiyksiköillä. 2000-luvun alussa on Suomessa

palattu 1990-luvun lamavuosia edeltäneeseen järjestäytymistasoon.

Ammattiyhdistysliikkeessä ei siis ole Suomessa tai muualla Pohjoismaissa koettu Put-

namin kuvaaman kaltaista jäsenkatoa tai kriisiä, vaikka monissa muissa läntisen Euroo-

pan maissa järjestäytymisaste on ollut jatkuvassa laskussa. Euroopan maista vain Suomi

ja Ruotsi pystyivät 1980-luvulla kasvattamaan järjestäytymisastettaan. Myös ylempien

toimihenkilöiden järjestäytymisaste on Suomessa huomattavan korkea. (Jokivuori,

2002, 13). Erityinen haaste korkean järjestäytymisasteen ylläpitäminen on kasvavilla

yksityisillä palvelualoilla, joiden sirpaleisilla pienillä työpaikoilla myös luottamusmies-

peitto on erityisen ohut (kts. esim. Ignatius 1999 tai Kauppinen & Waddington 2000,

210).

Vaikka järjestäytymisaste on Suomessa pysynyt korkeana, on ammattiliittojen jäsenkun-

ta ikääntynyt. Vuosina 1995-2010 poistuu työelämästä yli 800 000 henkeä. Työllisten

kokonaismäärä kuitenkin kasvaa noin 230 000 hengellä tänä aikana. Tämä merkitsee,

että 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana enemmistö SAK:laisen ay-

liikkeen jäsenkunnasta vaihtuu – edellyttäen tietysti, että järjestäytymisaste säilyy kor-

keana. (Helin 2000, 5.) Vielä ei tiedetä, miten uudet työntekijäsukupolvet löytävät tien-

sä ammattiyhdistysliikkeeseen. Tiedossa on kuitenkin, että nuoret liittyvät ammattiliit-

toon aikaisempaa myöhemmin. Keskeisiä syitä tähän lienevät koulutusaikojen pidenty-

minen sekä työsuhteiden epävakaus. (Mt. 54.) Ammattiliittoon ei liitytä ennen kuin

oma ammatti-identiteetti ja asema työelämässä vakiintuvat.

Työelämän suuren sukupolvenvaihdoksen kynnyksellä onkin olennaista, kuinka ammat-

tiyhdistysliike onnistuu puhuttelemaan työelämään tulevia nuoria – ja koulutettuja –

27/302


palkansaajia. Ammattiyhdistysliikkeen on kyettävä jatkuvasti sekä uusintamaan jäsen-

kuntaansa että säilyttämään vanhat jäsenensä. Säilyttääkseen asemansa yhteiskunnassa

ja suuren yleisön silmissä sen on lisäksi kyettävä luomaan toimintaansa oikeuttavaa

julkisuutta (Ilmonen & Kevätsalo 1995, 14.)

1.2.3 Onko ay-jäsenyys muuttumassa?

On olemassa viitteitä siitä, että jäsenten suhde ammattiyhdistysliikkeeseen on muuttu-

massa. Tästä on kuitenkin olemassa osittain ristiriitaista tietoa (vrt. esim. Ilmonen &

Kevätsalo, 1995, Siisiäinen 2000.)

Ammattiyhdistysliikkeen piirissä on pidetty tärkeänä, että suomalainen ammattiyhdis-

tysliike tulevaisuudessakin pystyy säilymään kansanliikkeenä palvelulaitoksen tai va-

kuutuslaitoksen sijaan. On nähty, että liikkeen elinvoimaisuus ja toimintakyky edellyt-

tävät jäsenten vahvaa omaa osallistumista. (SAK 2001b, 12-13.)

Esimerkiksi SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen toiminnan ytimen muodostavat edel-

leen lähes 100 000 luottamustoimista jäsentä. Tiettyä Putnaminkin kuvaamaa ammatil-

listumista ay-liikkeen toiminnassa kuitenkin on nähtävissä. SAK:laisella ammattiyhdis-

tysliikkeellä on enemmän palkattuja työntekijöitä ja päätoimisia luottamusmiehiä kuin

20 vuotta sitten. Sekä toimihenkilöt että päätoimiset luottamusmiehet ovat yhä koulute-

tumpia tehtäviinsä. (Helin 2000, 53-54.)

Samaan aikaan työpaikkojen koko on pienentynyt ja määrä lisääntynyt. Vaikka SAK:lla

oli vuosituhannen vaihteessa enemmän pääluottamusmiehiä kuin vielä esimerkiksi

1980-luvulla, luottamusmiesverkko ei enää entiseen tapaan ulotu koko jäsenkuntaan.

(Helin 2000, 24.) Työpaikkojen sirpaloitumisen myötä jo joka kolmannen SAK:laisen

työpaikka on vailla luottamusmiestä.

Kollektiivisen perinteen murentumisen ja toimihenkilöistymisen ohella myös

työpaikkojen sirpaloituminen on nähty haasteina työntekijän ja ammattiliiton suhteelle

(Jokivuori 2002, 14).

28/302


Työelämä on Suomessakin muuttunut Putnamin kuvaamaan suuntaan: työsuhteet ja

työyhteisöt ovat muuttuneet epävakaammiksi. Pirstaleiset työsuhteet, toistuvat työttö-

myys- ja koulutusjaksot ja ammattivaihdokset rytmittävän työuria aiempaa enemmän

myös tulevaisuudessa. Pysyvä työsuhde on muuttumassa vähemmistön etuoikeudeksi.

(Rantanen 1997, 98.)

Muutosten taustalla lienee ainakin kaksi toisiinsa kytkeytyvää kehityssuuntaa: talouden

globalisaatio ja teknologinen kehitys. Yritysten tuotantojärjestelyt perustuvat yhä

enemmän verkostomaiseen toimintatapaan, joustavuuden korostamiseen ja ydintoimin-

toihin keskittymiseen. Työntekijöille yritysten toimintaperiaatteiden muutos näkyy työn

ja toimeentulon epävarmuutena, työtahdin kiristymisenä ja kasvavina osaamisvaatimuk-

sina (SAK 2001c, 41).

Alle 25-vuotiaista SAK:laisista jo useampi kuin joka toinen työskentelee epätyypillises-

sä työsuhteessa. Monille esimerkiksi osa- tai määräaikainen työsuhde tai vuokratyö on

omaan elämäntilanteeseen perustuva valinta. Enemmistölle työskentely epätyypillisessä

työsuhteessa on kuitenkin vastentahtoista. Epätyypillisiin työsuhteisiin liittyvät ongel-

mat näkyvät esimerkiksi työn ja toimeentulon epävarmuutena, tasavertaisen kohtelun

puuttumisena työpaikalla, sosiaaliturvan puutteina sekä monesti vähäisinä vaikutusmah-

dollisuuksina omaan työhön. Joustavuusvaatimukset puolestaan näkyvät usein kiireenä,

pitkinä työpäivinä ja työviikkoina sekä työaikojen epäsäännöllisyytenä. (SAK 2001c, s.

43-45.)

Työsuhteiden epävakaus alkoi Suomessa näkyä aluksi 1980-luvun työvoiman ylikysyn-

tänä ja vuosikymmenen vaihteessa työvoiman kysynnän romahtamisena. Lamavuosien

jälkeenkin suuri osa uusista työsuhteista on muita kuin perinteisiä, toistaiseksi voimas-

saolevia kokoaikaisia työsuhteita. Epätyypillisten työsuhteiden käyttö on jatkunut mo-

nilla toimialoilla kasvusta huolimatta. (Rantanen 1997, s. 98-99.) Vaikka tutkimustulok-

set ovat osittain ristiriitaisia, kehityksellä on monasti arvioitu olevan kielteinen vaikutus

työntekijän turvallisuudentunteeseen, tulevaisuudenodotuksiin ja tätä kautta myös esi-

merkiksi kulutukseen, perhesuunnittelun ja muuhun käyttäytymiseen. On myös viitteitä

siitä, että määräaikainen työntekijä ei välttämättä vakituisen työntekijän tavoin sitoudu

työhön, työnantajan tavoitteisiin ja työyhteisöön. (Mt. 100, kts. myös Jokivuori 2002,

57.)

29/302


1.2.4 Kansanliike vai vakuutuslaitos?

Ilmonen ja Kevätsalo pitävät ammattiyhdistysliikkeen uudistumiskykyä avainkysymyk-

senä sen tulevaisuuden kannalta. Ammattiyhdistysliikkeen juuret ovat sosiaalisessa liik-

keessä, jossa toiminta perustuu kaikkien jäsenten aktiivisuudelle. Organisoitumisen

myötä sosiaalisen liikkeen rinnalle nousee palvelutoiminta; osa jäsenkunnasta jo ensisi-

jaisesti maksaa palkatuilta työntekijöiltä ja aktiiveilta saamastaan palvelusta. Laitostu-

misen vaiheessa jo selvä enemmistö maksaa siitä, että muut toimivat heidän puolestaan.

Kriittinen vaihe syntyy, kun vakain vaihe on saavutettu. Yritys voi löytää toiminnalleen

uuden lähtökohdan kriisien kautta, mutta ammattiyhdistysliikkeeseen ei Ilmosen ja Ke-

vätsalon mielestä kohdistu samanlaista välitöntä uudistumispakkoa. Pystyykö siis am-

mattiyhdistysliike itse tarkkailemaan reflektiivisesti ympäristöään ja korjaamaan toimin-

taansa ennen tilanteen kriisiytymistä? (Ilmonen & Kevätsalo 1995, 102.)

Ilmonen ja Kevätsalo suhtautuvat melko pessimistisesti ammattiyhdistysliikkeen ky-

kyyn kerätä muutoksen tarpeesta kertovia viestejä ja reagoida niihin riittävän nopeasti.

Kuitenkin eräät tutkimukset ja ay-liikkeen linjaukset antavat osviittaa, että ammattiyh-

distysliike on jo pitkällä tutkijoiden peräänkuuluttamassa muutosprosessissa, esimerkik-

si siirtymisessä pelkistä jakokysymyksistä työn sisältöihin ja tuotantoon. (Vrt. esim. Il-

monen, Jokivuori, Liikanen, Kevätsalo & Juuti 1997, Uhmavaara, Jokivuori, Ilmonen,

Kairinen 2003, SAK 2001a, b, c.)

SAK:lainen ammattiyhdistysliike on pitänyt tärkeänä säilyttää kansalaisjärjestö- ja kan-

sanliikeulottuvuuden toiminnassaan. Toiminta perustuu jäsenkunnan aktiivisuuteen, ei

palkatun henkilöstön työpanokseen. (SAK 2001b.) Olennaista tällöin on jäsenkunnan

jäsensuhteen luonne ja jäsenyyden motiivi: odottaako jäsen liitoltaan ensisijaisesti tur-

vaa ja palvelua, vai mahdollisuutta vaikuttaa?

Ilmonen ja Kevätsalo väittävät, että jäsenkiinnittyminen on yksiuloitteistunut ja jäse-

nintressit eriytyneet. Jäsenyys ei entiseen tapaan perustu solidaarisuuteen ja normatiivi-

seen paineeseen vaan jäsenyys on yhä enemmän rationaalinen valinta (Ilmonen & Ke-

vätsalo 1995, 169-177.) Jäsentutkimukset ovat vahvistaneet, että kaikissa ammattilii-

toissa on kovin eri voimakkuudella järjestön tavoitteisiin sitoutuneita jäseniä ja merkit-

30/302


tävällä osalla jäsenistä on individuaalinen jäsensuhdeorientaatio (Jokivuori 2002, 14,

17).

Soveltamalla Tanskassa kehitettyä mallia SAK:n vuoden 1990 jäsentutkimusaineistoon,

Ilmonen ja Kevätsalo päätyivät arvioon, että aineellisen kollektiivisesti suuntautuneita

”punaisia” SAK:n jäsenkunnasta olisi ollut noin viidennes ja heitä läheisesti muistutta-

via kollektiivisen ei-aineellisesti suuntautuneita ”vihreitä” lähes yhtä paljon. Noin kol-

me viidestä SAK:laisesta luokiteltiin tässä enemmänkin yksilöllisesti ja aineellisesti

suuntautuneiksi ”sinisiksi” tai yksilöllisesti, mutta ei-aineellisesti suuntautuneiksi ”kel-

taisiksi”. Näistä ryhmistä ”punaiset” arvioitiin Tanskassa tehdyssä alkuperäisessä tutki-

muksessa ay-myönteisimmiksi ja -aktiivisimmiksi. (Ilmonen & Kevätsalo 1995, 171.)

Ilmonen ja Kevätsalo toteavat, että aktiivijäsenet muodostavat ammattiyhdistysliikkeen

sisään keskenään melko tiiviissä vuorovaikutuksessa olevia pienryhmiä. Passiivijäse-

net taas ovat toisistaan irrallisia ay-liikkeen asiakkaita. Näiden kahden ääripään väliin

jää suuri joukko keskenään eri tavoin kanssakäymisissä olevia jäseniä. Aktiivijäsenille

ay-liike on edelleen sosiaalinen liike, passiivijäsenille palveluorganisaatio. Tutkijat ver-

taavat passiivijäseniä seurojen talolla oven suuhun jäävää väkeen, joka varustautuu vai-

vihkaa poistumaan, jos ohjelma ei miellytä. Olisikin tärkeää pohtia, miten tätä välimat-

kaa saataisiin kurottua kiinni, ja ay-liike pystyisi kuuntelemaan myös hiljaisia jäseniään.

(Ilmonen & Kevätsalo 1995, 194.) Ilmonen ja Kevätsalo pitävät keskeisenä kysymyk-

senä, miten suomalainen ay-liike pystyy tulevaisuudessa käsittelemään jäsentensä eri-

tyisintressejä ja yhdistämään niitä toimintapolitiikoiksi (mt. 221).

1.2.5 Yhdessä mutta yksin?

Vaikka suomalainen järjestökenttä ja ammattiyhdistysliike eivät näytäkään ajautuneen

Putnamin kuvaaman kaltaiseen kriisiin, työelämän ja ammattiyhdistysliikkeen sukupol-

venvaihdoksen kynnyksellä yksilöllistymiskehitys ja nuorten suhtautuminen ammatti-

yhdistysliikkeeseen ovat kuitenkin keskeisiä kysymyksiä.

Modernisaatioon liittyy kaksi pitkäaikaista trendiä: yhteiskunnallisen työnjaon synnyt-

tämä eriytyminen ja siihen liittyvä yksilöllistyminen. On väitetty, että näiden myötä

Suomessakin ollaan siirtymässä yhä enemmän kollektiivisesta velvoitemoraalista yksi-

31/302


lömoraaliin. Kysymys kuuluukin, miten yhteiskuntamme on hengeltään muuttumassa:

mureneeko moraaliyhteisyys vai sitovatko yhteiskuntaamme vielä vanha solidaarisuus

ja sen moraalin rippeet? (Ilmonen & Kevätsalo 1995, 28-29)

Yksilöllistymisellä Ilmonen ja Kevätsalo tarkoittavat kehitystä, jossa yksilöllisyyttä

suositaan yhä enemmän kollektiivisuuden kustannuksella. Individualisaatiolla he taas

tarkoittavat ”minuuden käsitteeseen kuuluvan ainutlaatuisuuden korostumista yksilöllis-

tymisessä”. Yhä useampi pitää itseään ”erilaisena” ja näkee itsensä oman toimintansa

lähtökohtana, esimerkiksi luokkansa tai sukunsa sijaan. Itseyttä ja erillisyyttä aletaan

vaalia ja ihmiselle muotoutuu kiteytynyt, muista poikkeava minuus. (Ilmonen & Kevät-

salo 1995, 30-31.) Individualisaatiokehityksen myötä ihmiset ovat joutuneet itse yhä

enemmän pohtimaan valintojensa moraalisia perusteita (mt. 33).

Ilmonen toteaa, että individualisaatio ja yksilöllistyminen tapahtuvat paljolti kulutuksen,

informaatiovirtojen ja median välittämänä. Nämä luovat mielikuvia agraaris-teollisen

yhteiskunnan säännöt ja normit korvaavia samaistumiskohteita. Näin muotoutuu ”kulut-

tajakansalaisten löyhä joukko”. Heidän yhteisöllisyytensä ei perustu vuorovaikutukseen

vaan on pikemminkin symbolista ja kuvitteellista (Ilmonen 1998, 21.)

Yksilöllisen valinnan keskeisyys ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että kollektiivinen

moraali olisi mennyttä ja oman edun tavoittelusta tulisi moraalin pohja tai että kollektii-

vinen toiminta, solidaarisuus ja järjestötoiminta kävisivät mahdottomiksi. Ilmonen ja

Kevätsalo esittävät kuitenkin että individualisaatiokehitys merkitsee muutosta jäsenyys-

perusteissa ja jäsenen suhteessa järjestöönsä. (Ilmonen & Kevätsalo 1995, 43.)

Siisiäisen mukaan yksilöllistyminen näkyy erityisesti liikkeiden ja yhdistysten erikois-

tumisena. Yksilöt kiinnittyvät niihin vain persoonansa kapealta osalta. Siisiäinen pitää

yksilöllistymiskehitystä ongelmallisena yhdistysten kokoavan roolin kannalta. Yhdis-

tykset toimivat välittäjinä yksilöiden ja yhteiskunnan ja sen alajärjestelmien välillä. Ko-

vin kapeisiin spesiaaleihin tavoitteisiin rakentunut sirpaleinen järjestökenttä tekee järjes-

töjen yhteiskunnallisen välitystehtävän kovin vaikeaksi, etenkin kun niillä harvoin on si-

teitä muihin kuin oman alansa muihin järjestöihin. Yksilövalintojen korostaminen luo

Siisiäisen mielestä myös jännitteitä kollektiivisen toiminnan pyyteettömyyteen, joka

yleensä on nähty järjestöjen keskeiseksi motivaatioperustaksi. Siisiäinen pohtiikin

32/302


Durkheimia mukaellen, onko yksilöllisiin eroihin rakentuva ryhmäsolidaarisuus yleensä

mahdollista? (Siisiäinen 2003, 63-74.)

Ilmonen toteaa, että jäsenten kiinnittymisen keveys uusiin liikkeisiin voi johtua osaksi

yhteisöllisyyden symbolisuudesta niissä – yhteisöllisyys on lähinnä luotu julkisuuden

kautta. Jäsenyys säilyy ainoastaan niin kauan, kuin jäsenet ”haluavat sitoa oman elä-

mänprojektinsa niihin”. Tässä Ilmosen pohdinta on kovin lähellä Castellsin pohdintoja

uusista ”projekti-identiteeteistä”. Toisaalta Ilmonen toteaa, että jos uusia liikkeitä verra-

taan ”vanhan yhteiskunnallisen liikkeen perustyyppiin” työväenliikkeeseen, huomataan,

etteivät uudet liikkeet välttämättä eroakaan vanhoista niin perin juurin kuin on kuviteltu.

Ilmonen pitääkin mahdollisena, että uusienkin yhteiskunnallisten liikkeiden kehitys voi

hakeutua samoille uomille kuin vaikkapa työväenliikkeen – alkuaikojen tunnekuohu

rauhoittuu, kun liike saa jalansijan poliittisessa päätöksenteossa. (Ilmonen 1998, 33)

Järjestösitoutumista on pohdittu individuaalisen ja kollektiivisen orientaation kautta. Si-

toutuminen voidaan määritellä yksilön ja jonkin organisaation välillä olevaksi psykolo-

giseksi siteeksi, jonka luonne ja perusta vaihtelevat (Jokivuori 2002, s. 17). Sitoutumista

organisaatioihin ja ay-järjestöihin tutkinut Pertti Jokivuori toteaa, että jälkiteollisessa

yhteiskunnassa individualismi höllentää kollektiivisia siteitä. Suhtautuminen erilaisiin

kollektiiveihin ja niiden suhteen tehtävät valinnat ovat liikkuvia ja epävarmalla pohjalla.

(Jokivuori 2002, 10.)

Kollektiivisesti suuntautuneelle työntekijälle ammattiliitto merkitsee turvaa. Hän kokee,

että järjestäytymällä voidaan tehokkaasti puolustaa palkansaajien etuja. Individuaalisesti

orientoitunut puolestaan painottaa jäsenyyden välineellisiä ulottuvuuksia, side jäsenen

ja järjestön välillä on heikko, eikä ammattijärjestö merkitse jäsenelle kovinkaan tärkeätä

turvakollektiivia. Välineellinen orientaatio ei kuitenkaan välttämättä merkitse, että jäse-

nen suhde liittoon olisi heikko. (Jokivuori 2002, 22).

Jokivuori selvitti 2002 valmistuneessa väitöskirjassaan 1990-luvun lopulla kerätyn ai-

neiston perusteella ammattijärjestöihin sitoutumista. Aineistossa yli puolet vastaajista

katsoi, että heillä on ammattiliittonsa kanssa kutakuinkin yhteiset arvot. Kuitenkin vain

alle kolmannes ilmoitti ammattiliiton merkitsevän itselleen henkilökohtaisesti paljon.

(Mt. 46.)

33/302


Jokivuoren analyysissä kävi ilmi, että ikä on erittäin voimakkaasti yhteydessä

organisaatiositoutumiseen. Vanhemmat ovat sitoutuneempia organisaatioonsa kuin

nuoret. Myös ay-sitoutuneisuus on suurempaa vanhimmissa ikäryhmissä. (Mt. 52.)

Jokivuori havaitsi kuitenkin, että ikää olennaisempi merkitys sitoutumiseen on

työsuhteen luonteella. Samanikäiset vakituisessa ja määräaikaisessa työsuhteessa

työskentelevät eivät eroa sitoutumiseltaan organisaatioon tai ay-liikkeeseen. (Mt. 57.)

Jokivuori havaitsi, että kaikkein myönteisimmin ammattijärjestötoimintaan suhtautuvat

toisaalta alle vuoden, toisaalta yli 10 vuotta jäsenenä olleet. Jokivuori esittääkin, että ai-

van jäsensuhteen alussa saattaa jäsenyyden ideologinen ulottuvuus olla erityisen vahva,

vahvistuakseen jälleen uudelleen jäsensuhteen jatkuessa pitkään. (Jokivuori 2002, 67-

68.)

Ammattijärjestösitoutumisen kannalta keskeinen tekijä on Jokivuoren mukaan luotta-

mus paikalliseen luottamusmieheen ja omaan ammattiliittoon jäsenkunnan etujen ajaja-

na (Jokivuori 2002, 74, 104). Sitoutumisen kannalta olennaista on myös kokemus jä-

senkunnan yhteneväisyydestä. Jäsen on sitä sitoutuneempi ammattijärjestöönsä, mitä pa-

remmin hän kokee työtovereidensa muodostavan työpaikalla yhtenäisen ryhmän. Joki-

vuori toteaa tämän alleviivaavan jäsenyyden kollektiivista luonnetta. Henkilökohtaisilla

taustatekijöillä ja työhön liittyvillä tekijöillä on vain marginaalinen merkitys sitoutumi-

sessa (mt. 103-104). Individualisoitumista suurempi uhka ay-liikkeelle ja sen toiminta-

kyvylle saattaa olla jäsenkunnan passiivinen asiakkuusorientaatio aktiivisen toimivuu-

den sijaan (Ignatius 1999, 75).

1.2.6 SAK:laisten jäsenyysperusteet

SAK:n on vuodesta 1984 toteuttanut viisivuosittain laajan jäsentutkimuksen. Viimeksi

tutkimus tehtiin vuonna 2000. Mitään kovin perustavanlaatuisia muutoksia jäsenten

suhteessa ammattiyhdistysliikkeeseen ei tämän seurantajakson eli viimeisen 15 vuoden

aikana ilmeisesti ole tapahtunut, mutta eräitä muutoksia tutkimuksesta kuitenkin voi-

daan havaita.

34/302


Tyypillisesti SAK:laisen liiton jäsen on SAK:n jäsentutkimuksen mukaan ollut jäsenenä

15 vuotta. Tämä kertoo myös osaltaan jäsenkunnan ikääntymisestä. (Laukkanen 2000,

27.) Jäsenillä on yleensä myönteisiä kokemuksia ammattiyhdistysliikkeestä. Vain neljä

prosenttia jäsenistä ilmoittaa, että kokemukset ay-liikkeestä ovat lähinnä kielteisiä, kun

taas kolme neljästä kokee niiden olevan pääasiassa positiivisia. Nuorille jäsenille koke-

muksia ei ilmeisesti vielä ole ehtinyt kertyä samalla tavalla kuin vanhemmille, sillä lä-

hes kolmannes ei osaa ottaa kantaa siihen, ovatko omat kokemukset ammattiyhdistys-

liikkeestä myönteisiä vai kielteisiä. Kielteisistä kokemuksista raportoi kuitenkin vain

kolme prosenttia alle 25-vuotiaista jäsenistä. (Mt. 47.)

Osallistumisessa ammattiyhdistysliikkeen toimintaan ei ole viime vuosien aikana tapah-

tunut suuria muutoksia. Joka neljäs SAK:lainen oli vuoden aikana oman ilmoituksensa

mukaan osallistunut ammattiyhdistysliikkeen kokouksiin tai virkistystoimintaan. Mies-

ten osallistuminen oli vuonna 2000 suunnilleen samalla tasolla kuin edellismittauksessa

vuonna 1995, naisten osallistuminen ay-toimintaan oli hiukan vähentynyt. (Mt. 35.)

Tärkeimpänä syynä osallistumiseensa jäsenet pitivät vuonna 2000 tiedonsaantia omista

oikeuksistaan. Muita tärkeitä syitä olivat yhteistoiminnalla aikaansaatavat tulokset sekä

halu vaikuttaa etuihin. Ay-osallistumisen syyt ovat jonkin verran muuttuneet vuodesta

1984. Erityisesti muutos näyttää tapahtuneen 1990-luvun alkuvuosina – siis laman ai-

kana. Tiedonsaannin merkitys jäsenkunnalle on lähes kaksinkertaistunut, kun taas yh-

teistoiminnalla aikaansaatavat tulokset ja halu vaikuttaa ovat hiukan vähemmän

merkityksellisiä kuin vielä vuonna 1984.

Myös osallistumattomuuden syissä oli viidentoista vuoden aikana tapahtunut muutoksia.

Vuonna 1984 tärkeimmät osallistumattomuuden syyt olivat liialliseksi koettu puoluepo-

liittisuus ja pitkät etäisyydet. Näistä etenkin puoluepoliittisuuden merkitys on olennai-

sesti vähentynyt. Vuonna 2000 tärkeimmät syyt olla osallistumatta ay-toimintaan liittyi-

vät työaikoihin ja työpaineisiin. Noin joka kolmas (32 %) ilmoitti, että joko työajat es-

tävät osallistumisen tai työn jälkeen ei enää jaksa osallistua. (Mt. 35.) Samaan aikaan jä-

senkunnan työajoissa on tapahtunut selvä muutos – yhä harvempi SAK:lainen työsken-

telee enää säännöllisessä päivätyössä.

35/302


Ay-luottamustehtävissä toimineiden osuus oli säilynyt suunnilleen ennallaan. Vuonna

2000 jäsenkunnasta reilu neljäsosa (26 %) oli jossain vaiheessa toiminut ay-

luottamustehtävissä. (Mt. 7.)

Joka kuudes jäsen (17 %) kokee, että työntekijät eivät omalla työpaikalla lainkaan muo-

dosta yhtenäistä toimintavalmista joukkoa, joka olisi valmis tarvittaessa tukemaan luot-

tamusmiestä. Puolet arvioi, että työyhteisö muodostaa tällaisen yhtenäisen joukon aina-

kin jossakin tilanteessa. SAK:laisista 16 prosenttia pitää työyhteisöään erittäin yhtenäi-

senä ja toimintavalmiina. Yhtenäisimpiä tämän tutkimuksen mukaan ovat suuret työpai-

kat. (Mt. 70.) Kuva oman työpaikan toimintavalmiudesta ja yhtenäisyydestä on heiken-

tynyt vuodesta 1984 – erityisesti on lisääntynyt ”ei osaa sanoa” -vastausten määrä.

(Erkkilä 2000, 53.) Tämä voi osaltaan olla seurausta viime vuosien erittäin vähäisestä

työtaistelujen määrästä: toimintavalmiutta ei työpaikoilla ole käytännössä koeteltu.

Tärkeimmät, tasavahvat syyt ammattiliiton jäsenyydelle ovat SAK:laisten liittojen jä-

senten mielestä työttömyysturvan varmistaminen ja etujen ajaminen. Kolmanneksi tär-

keimpänä syynä pidetään jäsenyyden tuomaa turvallisuutta. Käytännön pakko on vuosi-

en mittaan menettänyt täysin merkityksensä jäsenyysperusteena. Vielä vuonna 1984 jo-

pa 14 prosenttia totesi, että on pakko kuulua ammattiliittoon tullakseen hyväksytyksi.

Vuonna 2000 tätä mieltä oli enää joka sadas. (Laukkanen 2000, 30). Työttömyysturvan

merkitys jäsenyysperusteena on kasvanut vuodesta 1984. Erityisesti oman työsuhteen

määräaikaisuus lisää työttömyysturvan merkitystä jäsenten silmissä. (Erkkilä 2000, 58-

59.) Työsuhteiden epätyypillistyminen on siis ainakin tältä osin muuttanut jäsenyyteen

liittyvien tekijöiden painoarvoa jäsenille.

1.2.7 Ay-liikkeen oikeutus suuren yleisön silmissä

Ilmonen ja Kevätsalo (1995, 14) pitävät tärkeänä ay-liikkeen merkityksen säilyttämisen

kannalta, että sillä on myös jäsenistöään laajemman väestön suopeus. Keskeistä heidän

mukaansa on tarkastella valtaväestön asenteita ammattiyhdistysliikettä kohtaan.

Suomen Gallupin oma järjestöluotain vuodelta 2003 kertoo, että suomalaiset arvostavat

ammattiyhdistysliikettä. Kaksi kolmesta (69 %) arvioi ammattiyhdistysliikkeen tarpeel-

liseksi myös tulevaisuudessa. Enemmistö arvioi sen myös tavoittelevan sosiaalista oi-

36/302


keudenmukaisuutta (61 %) ja olevan tavallisen kansalaisen puolella hädän hetkellä (58

%). Ammattiyhdistysliikkeen arvioidaan myös toimineen maan kokonaistilanteen kan-

nalta maltillisesti, järkevästi ja yhteiskunnallisesti vastuuntuntoisesti (56 %). Toisaalta

enemmistö myös vaatii että ay-liikkeen tulisi ajaa palkansaajien etua nykyistä voimak-

kaammin ja jämerämmin (59 %). Moni myös arvioi ay-liikkeen olevan liian poliittinen

(57 %) ja etääntyneen kansalaisista ja heidän tarpeistaan (53 %).

Enemmistö suomalaisista (58 %) kokee, että työelämässä tarvitsee tai tarvitsisi ay-

liikkeen suojaa. Ammattiliittojen jäsenistä näin ajattelee 77 prosenttia. Vain joka neljäs

(29 %) suomalainen uskoo, että pärjäisi työelämässä omillaan ilman ammattiyhdistyslii-

kettä. Alle 25-vuotiaista kuitenkin huomattava osa ei vielä osaa sanoa tarvitseeko ay-

liikkeen tukea ja suojaa työelämässä vai ei.

Erilaisista järjestötyypeistä eniten suomalaisia kiinnostavat selvityksen perusteella am-

mattiliitot (56 %). Seuraavaksi eniten kiinnostavat harrastusjärjestöt (33 %), urheiluseu-

rat (27 %) sekä hyväntekeväisyys- ja avustusjärjestöt (25 %).

Järjestöluotaimessa vastaajilta kysyttiin myös perusteita järjestötoimintaan osallistumi-

seen. Suomalaisista kaksi viidestä (39 %) pitää keskeisenä perusteena osallistumiselleen

sitä, että järjestön tavoitteet yhteiskunnassa vastaava omia tavoitteita. Yhteiskunnallis-

ten tavoitteiden vastaavuutta painottavat etenkin varttuneemmat suomalaiset. Muita

houkuttimia ovat hyödyt työhön, opiskeluun tai elämään sekä mahdollisuus vaikuttaa

asuin- ja lähiympäristöön. Nuorille rahallisella hyödyllä ja uralla etenemismahdolli-

suuksilla näyttää oleman keskimääräistä suurempi merkitys.

SAK:lla laaja arvostus kaikissa väestöryhmissä

Suomen Gallup on myös SAK:n tilauksesta seurannut vuodesta 1995 kahdesti vuodessa

suomalaisten mielikuvia ammattiyhdistysliikkeestä ja SAK:sta. Seurannan perusteella

voi todeta, että SAK suurimpana ammatillisena keskusjärjestönä nauttii suomalaisessa

yhteiskunnassa varsin suurta arvostusta. Seurantajaksolla järjestöä kohtaan tunnettu ar-

vostus myös pikemminkin trendinomaisesti lisääntynyt kuin vähentynyt. Samaan myön-

teiseen suuntaan näyttää mittausjakson aikana kehittyneen myös arvostus muita työ-

markkinakeskusjärjestöjä kohtaan.

37/302


SAK todellakin näyttää nauttivan Ilmosen ja Kevätsalo peräänkuuluttamaa valtaväestön

suopeutta. SAK:ta arvostaa enemmistö kaikista väestöryhmistä, myös niistä, jotka ehkä

muutoin edustavat ay-liikkeen kanssa ristiriitaisia ideologisia näkemyksiä. Keväällä

2004 SAK:ta ilmoitti arvostavansa vähintään melko paljon kaksi kolmesta suomalaises-

ta (62 %). (TNS Gallup 2004)

Kuva 1. Kuinka hyvin eri ominaisuudet ja luonnehdinnat sopivat kuvaamaan SAK:ta? (% vastaajista). (Lähde: TNS Gallup Oy 2004.)

MITEN HYVIN ERI OMINAISUUDET JA LUONNEHDINNAT KUVAAVAT SAK:TA?

71

68

68

67

61

57

51

43

32

26

11

11

11

15

13

14

12

14

13

13

18

21

21

19

26

29

38

42

61

55

Huolehtii hyvin jäsentensä eduista

Yhteiskunnallisesti vastuuntuntoinen

Pystyy vastaamaan ajan haasteisiin

Pätevät johtohenkilöt

Demokraattinen

Huolehti myös naisten asioista

Liian vanhakantainen

Toimii myös työttömien hyväksi

Liian joustava ja periksiantava

Heikko

Sopii hyvin tai melko hyvin eos Sopii huonosti tai melko huonosti

Jopa kolme neljästä (71 %) suomalaisesta antoi SAK:lle vähintään melko hyvän yleis-

arvosanan. Näin vastanneiden osuudet eri väestöryhmissä vaihtelivat maatalousyrittäji-

en 88 prosentista yrittäjien 63 prosenttiin. Samoin 71 prosenttia suomalaisista arvioi

SAK:n onnistuneen huolehtimaan hyvin jäsentensä eduista. Useampi kuin kaksi kol-

mesta suomalaisesta (68 %) arvioi, että SAK pystyy vastaamaan ajan haasteisiin hyvin

tai ainakin melko hyvin. Suunnilleen yhtä moni pitää myös järjestöä yhteiskunnallisesti

vastuuntuntoisena ja sen johtoa pätevänä (67 %). (TNS Gallup 2004.) Kyselyssä tarjolla

olleista myönteisistä arvioista vain järjestön toiminta työttömien hyväksi jakaa mielipi-

38/302


teitä: 43 prosenttia arvioi SAK:n toimineen myös työttömien hyväksi ja yhtä moni on

toista mieltä. (TNS Gallup 2004)

Taloustutkimus puolestaan selvitti kesäkuussa 2003 suomalaisten käsityksiä ammatti-

yhdistysliikkeestä Valittujen Palojen toimeksiannosta. Vaikka tulokset julkistettiin vah-

van ay-kielteisessä sävyssä (Valitut Palat, lokakuu 2003), tulokset itse asiassa kertovat

vahvasta luottamuksesta ammattiyhdistysliikkeeseen.

Keskimäärin suomalaiset antavat ammattiyhdistysliikkeelle kouluarvosanaksi 7 +. sen

toiminnasta kokonaisuutena. Ammattiliittojen jäsenistä vain 15 prosenttia antaa ay-

liikkeelle välttävän tai heikon kouluarvosanan. Kaikista suomalaisista välttävän tai hei-

kon arvosanan ay-liikkeelle antaa 17 prosenttia.

Kyselyn mukaan suomalaiset uskovat, että vain järjestäytymällä voidaan tehokkaasti

ajaa palkansaajien etuja (75 % suomalaisista samaa mieltä tai melko samaa mieltä).

Vaikka erot ovatkin pienet, tämä on suomalaisten mielestä vielä tärkeämpi peruste kuu-

lua ammattiyhdistysliikkeeseen kuin ansiosidonnaisen työttömyysturvan varmistaminen

(71 %). Ammattiliittojen jäsenistä järjestäytymisen merkitystä palkansaajien etujen

ajamisessa korostaa 82 prosenttia ja työttömyysturvaa 83 prosenttia. Puolet vastaajista

(50 %) toteaa haluavansa henkilökohtaisesti olla omalta osaltaan tukemassa ammattiyh-

distysliikkeen tavoitteita yhteiskunnassa, ja vain 17 prosenttia vastaa väittämään kieltei-

sesti.

Ammattiyhdistysliikettä kuvaavista väittämistä ylivoimaisesti parhaiten suomalaisten

mielestä ammattiyhdistysliikettä kuvaa ”ajaa hyvin palkansaajien etua”. Myös muut

kyselyssä mukana olleet myönteiset väittämät ”ammattitaitoinen ja tehokas” ja ”yhteis-

kunnallisesti vastuuntuntoinen” saavat enemmän kannatusta vastaajilta kuin kyselyssä

annetut lukuisat kielteiset vaihtoehdot.

Kyselystä käy kuitenkin ilmi, että kansalaisten arviot ammattiyhdistysliikkeen tulevai-

suudesta jakautuvat selkeästi. Vastaajista 54 prosenttia arvelee järjestäytymisasteen tu-

levaisuudessa todennäköisesti laskevan, kun taas 39 prosenttia pitää tätä epätodennäköi-

senä. Vastaavasti 48 prosenttia arvelee ammattiyhdistysliikkeen menettävän vaikutus-

valtaansa, kun taas 44 prosenttia on toista mieltä. Jäsenten näkemykset jakautuvat tässä

39/302


tasan (48 %/48 %). Ammattiyhdistysliikkeen hajoamiseen uskoo vain reilu neljännes

suomalaisista (29 %). (Taloustutkimus 2003.)

Taloustutkimuksen kysely siis vahvistaa monessa suhteessa Suomen Gallupin havainto-

ja suomalaisten suhteesta ammattiyhdistysliikkeeseen. Tämä on tärkeä havainto, sillä

etenkin SAK:n tilaamaa tutkimusta on helppo arvostella tilaustyöksi. Valittujen Palojen

tarkoitus ei kuitenkaan selvästi ollut saada julkistettavakseen ay-myönteisiä tuloksia,

mistä kertoo myös ay-kielteinen tapa, jolla tulokset lehdessä esiteltiin.

Sekä Suomen Gallupin että Taloustutkimuksen kyselyt viittaavat siihen, että ammatti-

yhdistysliikkeellä on oma luonteva paikkansa suomalaisten mielissä. Ammattiyhdistys-

liikkeeseen luotetaan ja sitä arvostetaan kaikissa väestöryhmissä.

1.3 Nuoret ja ay-liike

1.3.1 Nuoret ovat toisenlaisia kuin vanhempansa

Sukupolvenvaihdoksen kynnyksellä ammattiyhdistysliikettä askarruttaa, missä määrin

tulevat palkansaajasukupolvet poikkeavat edeltäjistään. Löytävätkö nuoret työntekijät

tiensä ammattiliittoihin vakiinnutettuaan ensin ammatti-identiteettinsä ja asemansa työ-

elämässä vai jääkö heidän järjestäytymisasteensa pysyvästi aikaisempia sukupolvia al-

haisemmaksi? Toinen keskeinen kysymys on, mitä uudet ammattiliittojen jäsenet odot-

tavat ammattiyhdistysliikkeeltään. Tulevatko he toimijoiksi kansanliikkeeseen vai asi-

akkaiksi palvelulaitokseen? On suuri houkutus luottaa siihen, että ikä ja kokemukset te-

kevät tehtävänsä, ja nuoret pitkäksi venähtäneen itsensäetsimisvaiheen jälkeen seuraavat

vanhempiensa jalanjäljissä.

Matti Virtanen on esittänyt, että vahvan avainkokemuksen läpikäyneillä sukupolvilla on

taipumus mobilisoitua. Tämä ei yleensä tapahdu heti, vaan vasta kun ulkoisessa maail-

massa tapahtuu jotain, joka sopii ratkaisua etsivään avainkokemuksen synnyttämään

ongelmaan. Poliittinen tai kulttuurinen liike syntyy sukupolvikokemuksen jäsentämistä

arjen ystävyysverkostoista. Virtasen mukaan kaikki sukupolvet mobilisoituvat näiden

ystävyysverkostojen tasolla, mutta vahvoja poliittisluontoisia sukupolvia on harvassa.

Ison murroksen läpikäynyttä sukupolvea vahva kokemus toisaalta työntää ja sopiva ti-

40/302


laisuus vetää. (Virtanen 2003, 125-128.) Missä määrin sitten työelämään tulevilla hy-

vinvoinnin keskellä kasvaneilla uusilla sukupolvilla on tällaisia yhteiskunnallista toi-

mintaa mobilisoivia avainkokemuksia? Onko 1990-luvun lama tällainen avainkokemus

ja yhteiskunnallinen vedenjakaja, kuten esimerkiksi Pasi Pyöriä ajattelee (Pyöriä 2003,

204), ja minkälaisen mobilisoitumisen käynnistävän ongelman tai ristiriidan lama on

sen keskellä varttuneiden sukupolvelle synnyttänyt?

Nuorten arvoja ja asenteita tutkinut Helena Helve toteaa, että nykynuoret todella saatta-

vat olla toisenlaisia kuin vanhempansa. Ainakin he elävät toisenlaisessa maailmassa

kuin nämä. (Helve 2002.)

Uuden tietoja viestintäteknologian myötä maailma on pienentynyt, ja ihmiset ovat tul-

leet uudella tavalla tietoisiksi maailmaa uhkaavista vaaroista. Maailma jossa nuoret elä-

vät, on aikaisempien sukupolvien maailmaa kaupungistuneempi, globaalimpi ja turvat-

tomampi. Tieto- ja viestintäteknologian kautta välittyvät historialliset tapahtumat tallen-

tuvat kollektiiviseen muistiimme. Niiden pohjalta rekonstruoituu Helveen mukaan osak-

si yksilöllinen, mutta pohjimmiltaan kollektiivinen maailmankuva. (Helve 2002, 15-16,

27) Nuorten ”informaatioteknologiasukupolvi” on vanhempiaan monikulttuurisempi ja

kansainvälisempi. He myös suhtautuvat pessimistisemmin omaan tulevaisuuteensa.

(Helve 2002, 38)

Suurin osa nuorista ei ole kiinnostunut sen kummemmin politiikasta kuin uskonnosta-

kaan. Sen sijaan ympäristönsuojelu ja eläinten oikeudet kiinnostavat (mt. 24). Nuorten

arvomaailma ei entiseen tapaan perustu aikaisempien sukupolvien aatteisiin ja ”suuriin

kertomuksiin”. He ovat pettyneet näihin ”kertomuksiin hyvästä jumalasta, tasa-

arvoisesta sosialismista tai maallisen onnen tuovasta markkinataloudesta”. Tiede ja tek-

niikka eivät ole ratkaisseet maailman ongelmia. Niinpä nuoret ovat suurten ideologioi-

den – esimerkiksi rauhanaatteen – sijaan valinneet ”pienempiä projekteja”: kasvissyön-

nin, kierrätyksen tai vaikkapa turkistarhaiskut. Helve löytää nuorten arvomaailman ja

siihen sisältyvien monenlaisten ideologisten uskomusten sulautumasta uudenlaista mo-

raalia ja eettistä ajattelua. (Helve 2002, 18-19.)

Helve pohtii, onko nuorten ideologinen näköalattomuus pysyvää, voivatko nuorten ar-

vot sittenkin aikanaan jäsentyä suuriin kertomuksiin tieteestä, teknologiasta, kapitalis-

41/302


mista, humanismista, sosialismista tai kristinuskosta? Toisaalta hän kysyy, ovatko nuo-

ret ja heidän identiteettityönsä todellisuudessa niin kovin toisenlaisia – onhan nuoruu-

teen aikaisemmin kuulunut uusien elämäntapojen ja henkisyyden muotojen kokeilua.

(Mt. 26-27.)

Ronald Inglehardt on ”niukkuushypoteesissaan” esittänyt, että ihminen oppii arvosta-

maan sitä, mistä hänellä on nuoruudessaan ollut pulaa. Sotienjälkeiset sukupolvet länti-

sessä Euroopassa ovat eläneet pääasiassa taloudellisen turvallisuuden keskellä. Ingle-

hardt esittää, että tämän turvallisuuden seurauksena arvot ovat muuttuneet taloudelli-

suutta ja fyysistä turvallisuutta painottavista materialistisista arvoista itseilmaisua ja

elämän laatua painottaviin postmaterialistisiin arvoihin. Luonto, itsensä kehittäminen ja

ystävät nousevat aineellista hyvinvointia tärkeämmiksi. (Inglehardt 1997, 4-5.)

Postmaterialistisen arvomaailman omaavat hyväksyvät Inglehardtin mukaan uusia arvo-

ja ja kulttuurisia muutoksia nopeammin kuin materialistisen arvomaailman omaavat, ei-

vätkä he samalla tavoin tarvitse yhteiskunnallisia tai uskonnollisia instituutioita normien

määrittämiseen tai oman turvallisuudentunteensa ylläpitämiseen. Muutos moderneista

arvoista postmoderneihin onkin vähentänyt monien keskeisten instituutioiden merkitys-

tä. (Mt. 40-45.) Helve esittää, että merkitystään ovat tätä kautta menettäneet esimerkik-

si puolueet ja kirkko. (Helve 2002, 31.) Hän kuitenkin korostaa, ettei muutos ole näin

yksiselitteinen. Kaikki poliittisesti aktiiviset uudet kansalaisliikkeet eivät suinkaan il-

mennä jälkimaterialistista arvomaailmaa. (Mt. 35.) Helve toteaa, ettei postmodernistu-

minen ehkä olekaan niin suuri muutos, kuin joskus luullaan. Arvomaailman postmoder-

nistumisen ydin voikin olla ydinarvojen puute ja yhtenäisen arvomaailman katoaminen

kokonaan, ei niinkään postmaterialistisen arvojen nousu. (Mt. 223.)

Helveen omat tutkimukset vahvistavat Inglehardtin teoriaa siirtymisestä materiaalisista

arvoista postmaterialistisiin. Helve kuitenkin korostaa, ettei muutos ole ollut äkillinen

tai kaikenkattava, vaikka saattaakin olla vallankumouksellinen. Laman jälkeen myös ta-

loudellisen turvallisuuden arvostaminen on lisääntynyt. (Mt. 223.) Olennaista nuorten

arvomaailmassa on Helveen mukaan yksilökeskeisyys ja individualismi. Nuoret halua-

vat tehdä omat valintansa ja odottavat sitä myös muilta. Hyvinvoinnin keskellä kasvanut

sukupolvi ei ole vanhempiensa tapaan työ- ja urakeskeinen. Se ei halua sitoutua pitkään

ja laaja-alaisiin projekteihin työelämän ulkopuolellakaan. Uskonto, politiikka ja kollek-

42/302


tiiviset projektit eivät houkuttele entiseen tapaan. Helve toisaalta korostaa, että lama-

ajan lapsista saattaa taas kasvaa toisenlainen sukupolvi. (Mt. 223.)

Eurooppalaiset nuoret eivät ole Helveen mukaan kovin aktiivisia toimimaan järjestöissä.

Vuonna 2001 noin joka toinen 15-24 -vuotias nuori ei kuulunut mihinkään järjestöön tai

yhdistykseen. Suosituimpia järjestöjä tässä ikäluokassa olivat urheiluseurat, uskonnolli-

set järjestöt, ja kolmanneksi partio tai vastaavat nuorisojärjestöt. Ay-liikkeeseen tai po-

liittisiin puolueisiin kuului vain noin neljä prosenttia nuorista. Aktiivisimpia tässä olivat

pohjoismaalaiset. Yleinen suuntaus näyttää olevan, että nuoret suosivat yleisluonteisia

ja poliittisesti neutraaleja järjestöjä esimerkiksi puolueiden tai ay-järjestöjen sijaan.

(Helve 2002, 78-79.)

Helveen nuorisotutkimuksista käy ilmi, että nuorten kriittinen suhtautuminen kansalais-

ten vaikutusmahdollisuuksiin lisääntyi laman aikana. Nuoret kokivat, etteivät puolueet

ajaneet tavallisen ihmisen ja etenkään nuorten asioita. Helve arvioi, että nuorten alhai-

nen äänestysinto voi olla seurausta sekä huono-osaisuudesta että hyväosaisuudesta. La-

man koettelemukset lisäsivät paljon myös nuorten syrjäytymistä ja välinpitämättömyyttä

poliittista toimintaa kohtaan. Taloudellisesti hyvin toimeentulevat nuoret taas uskovat

itseensä, eivätkä näe poliittisella päätöksenteolla juuri vaikutusta omaan elämäänsä.

Nuoret myös näyttävät pitävän puolueita vanhentuneina ja kokevat, etteivät nuorten tär-

keinä pitämät asiat näy niiden toiminnassa. (Helve 2002, 80-81.)

Helveen mukaan koulutus aktivoi nuoria osallistumaan myös järjestötoimintaan. Esi-

merkiksi lukiolaiset arvostavat myös politiikkaa enemmän kuin ammattikoululaiset.

Osaltaan tämä voi johtua siitä, että lukioihin ja korkeakouluihin hakeutuu nuoria, jotka

ovat kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista ja toiminnasta, ja joiden perhetausta saat-

taa tukea osallistumista. Työttömyys puolestaan passivoi myös nuoria. (Mt. 122-123.)

Helveen nuorisotutkimukset kertovat, että nuoret kuitenkin seuraavat yhteiskunnan ta-

pahtumia ja heillä on yhteiskunnallisia mielipiteitä. He eivät ole yhteiskunnallisesti ak-

tiivisia, mutta ovat yleensä hyvin tietoisia yhteiskunnallisista ja poliittisista kysymyksis-

tä. He myös pohtivat ideologisia arvokysymyksiä. Poliittinen valveutuminen näyttää

myös lisääntyvän iän karttuessa, kun poliittiset kysymykset omakohtaistuvat. (Mt. 155,

157, 169)

43/302


Nuoret pitävät politiikkaa tärkeänä erityisesti demokratian kannalta. Yhdentekevänä po-

litiikkaa pitävät kokevat, että politiikassa käsiteltävät asiat ovat liian vaikeaselkoisia,

poliitikkojen toiminta ja puhe eivät vastaa toisiaan, eikä politiikalla ole saatu oikeita

asioita aikaan. Kielteisesti politiikkaan suhtautuvat kokevat politiikan ihmisten huiput-

tamiseksi, nahisteluksi ja skandaaleiksi. (Mt. s. 158.)

Useimmat nuoret suhtautuvat kriittisesti taloudellisen hyvinvoinnin jatkuvaan kasvatta-

miseen, jonka he näkevät vain lisäävän ihmisten henkistä pahoinvointia. Taloudellisesti

vaikeampina aikoina tämä kriittisyys näyttää kuitenkin vähentyvän. (Mt. 180). Ympäris-

tökysymykset ovat nuorille tärkeitä, ja he ovat ainakin periaatteessa valmiita tinkimään

omasta elintasostaan ympäristön hyväksi. Helveen mukaan tämä ympäristöajattelu myös

sisäistyy aikuistuessa. Tytöt ovat tässä poikia postmaterialistisempia, valmiimpia tinki-

mään omastaan. Enemmistö nuorista ei kuitenkaan aseta taloudellista kasvua ja ympä-

ristönsuojelua mielessään vastakkain. (Mt. 187.)

Nuoret suhtautuvat yleensä myös myönteisesti heikompien auttamiseen. Tytöt tuntevat

enemmän myötätuntoa huono-osaisia kohtaan kuin pojat. Huonoina aikoina nuortenkin

suhtautuminen kuitenkin Helveen mukaan muuttuu materialistisemmaksi ja itsekkääm-

mäksi ja empatia huono-osaisia kohtaan vähenee. Esimerkiksi sosiaaliturvaleikkauksina

näkyvä yhteiskunnan arvojen koventuminen herättää myös nuorissa käsityksen, että yh-

teiskunnassa on oltava röyhkeä ja itsekäs pärjätäkseen. (Mt. 207.)

Valmius yhteiskunnalliseen toimintaan vähentynyt?

Vuodesta 1994 toistettu Nuorisoasiain neuvottelukunnan Nuorisobarometri vuodelta

2002 antaa viitteitä siitä, että nuorten valmius erilaiseen yhteiskunnalliseen aktiivisuu-

teen on vähentynyt viime vuosina. Vuonna 1998 kaksi kolmesta (65 %) haastatellusta

nuoresta oli ilman muuta valmis allekirjoittamaan vetoomuksen tärkeänä pitämänsä asi-

an puolesta; vuonna 2002 vetoomuksen olisi varmasti allekirjoittanut vain joka toinen

(52 %). Ehdottoman kriittisesti kaikenlaisten vetoomusten allekirjoittamiseen suhtautui

vuonna 1998 neljä prosenttia nuorista, vuonna 2002 kahdeksan prosenttia. Lakkoon olisi

vuonna 1998 varmasti osallistunut 55 prosenttia nuorista, vuonna 2002 enää 41 prosent-

tia. Myös valmius esimerkiksi ostoboikotteihin oli vähentynyt vuodesta 1998. (Saarela

2002, 44.)

44/302


Enemmistö nuorista pystyi kuitenkin kuvittelemaan allekirjoittavansa vetoomuksen,

osallistuvansa lakkoon, kirjoittavansa maksu- tai ostoboikottiin, keräävänsä nimiä ve-

toomukseen ja osallistuvansa julkiseen mielenosoitukseen. Vaalityötä oman ehdokkaan

puolesta voisi harkita reilu kolmannes nuorista, omaa ehdokkuutta alle viidennes, talon-

valtausta noin joka kymmenes ja väkivaltaista vaikuttamista muutama prosentti nuoris-

ta. (Saarela 2002, 46.)

Lähes puolet (48 %) nuorista uskoi, että asiat hoituvat Suomessa hyvin ilman heidän

vaaleissa antamaansa ääntä. Usko äänestämisen merkitykseen näyttää kasvavan iän ja

koulutuksen myötä. Kolme neljästä (74 %) nuorista uskoi äänestämisen lisääntyvän, jos

internetissä voisi äänestää. (Saarela 2002, 49.)

1.3.2 Nuorten perusasenne ay-liikkeeseen myönteinen

Myös Tero Mamian tutkimus SAK:laisista nuorista vuodelta 2001 kertoo, että ammatti-

liittojen nuorten jäsenten jäsensuhteessa painaa entistä enemmän ”yksilöllinen tarvehar-

kinta” solidaarisuuden ja perinteisten ay-arvojen sijaan. Nuorille ammattiyhdistysliike

näyttäytyy aikaisempaa enemmän palveluorganisaationa, joka tukee työelämän ongel-

matilanteissa. Kun oma jalansija työmarkkinoilla on vielä epävarma, työttömyysturvan

rooli jäsenyyden motiivina korostuu erityisesti jäsenyyden alkuvuosina. Vaikka nuorten

suhtautuminen ammattiyhdistysliikkeeseen on varsin myönteinen, valtaosa silti ajatte-

lee, että ay-toiminta ja ay-liikkeen tehtävien hoitaminen on ”jonkun muun hommia”.

Osa passiivisistakin nuorista kuitenkin ilmoittaa olevansa sinänsä kiinnostunut ay-

asioista ja ay-liikkeessä toimimisesta. Jäsenyyden ja erityisesti osallistumisen myötä jä-

sensuhde Mamian mukaan pyrkiikin monipuolistumaan, ja ammattiyhdistysliikkeen yh-

teiskunnallinen rooli nousee jäsensuhteessa keskeisemmäksi. Mamia korostaa kuitenkin,

ettei sukupolvien kuilua uusien ja vanhempien jäsenten välillä tule ohittaa kevyesti.

Vaikka aktiiveiksi ryhtyvät nuoret jäsenet omaksuisivatkin perinteisiä kollektiivisia ar-

voja, niiden ja laajemman nuoren jäsenjoukon edustamien yksilöllistyvän yhteiskunnan

arvojen ja odotusten ristiriita ei katoa mihinkään vaan voi rapauttaa ammattiyhdistyslii-

kettä sisältäpäin. Mamia pitääkin tätä yhtenä ammattiyhdistysliikkeen suurimmista

haasteista lähivuosikymmeninä (Mamia 2001, 146-149.)

45/302


Taloustutkimus tutki maaliskuussa 2003 17-29-vuotiaiden suomalaisten suhdetta yh-

teiskunnalliseen vaikuttamiseen ja ammattiyhdistysliikkeeseen. Kyselyn perusteella

nuoret suhtautuivat periaatteessa kiinnostuneesti yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

Vain kuusi prosenttia kyselyyn vastanneista nuorista ilmoitti, ettei ollut valmis toimi-

maan minkään ehdotetun asian puolesta. Erityisen valmiita he ilmoittivat olevansa toi-

mimaan lasten oikeuksien (54 %), huumeiden vastustamisen (54 %), väkivallan vastus-

tamisen (45 %), rauhan (43 %), ihmisoikeuksien (42 %) ja eläintensuojelun (39 %)

puolesta. Vähiten annetuista vaihtoehdoista nuoria kiinnosti toimiminen globalisaatiota

vastaan (6 %) tai sen puolesta (12 %) sekä kansainvälinen solidaarisuus (11 %).

Vaikka vaikuttaminen hyvien asioiden puolesta kiinnostaa nuoria, perinteiset kanavat,

joissa tämä vaikuttaminen voisi tapahtua, eivät näytä houkuttelevan nuoria. Vain kah-

deksan prosenttia ilmoitti olevansa kiinnostunut vaikuttamaan kansalaisjärjestöjen ja

kuusi prosenttia puolueiden kautta. Kirkon toiminta kiinnosti 12 prosenttia nuorista.

Tutkimuksen mukaan nuorten suhtautuminen ammattiyhdistysliikettä kohtaan on pää-

asiassa joko myönteistä tai neutraalia. Kyselyyn vastanneista 17-29-vuotiaista vajaa

puolet kuului jo ammattiliittoon. Kyselyn perusteella asenteellista vastarintaa ay-liikettä

kohtaan ei nuorten keskuudessa juuri koeta. Vain joka kymmenes totesi, ettei koskaan

aio liittyä ay-liikkeeseen, ja joka kuudes (17 %) toteaa pärjäävänsä ilman ammattiliit-

toakin. Tärkeimmät perusteet sille, etteivät vielä olleet liittyneet ammattiliittoon, olivat

”ei vain vielä ole tullut liityttyä”, ”kukaan ei ole vielä tarjonnut jäsenyyttä”, sekä tie-

donpuute liitoista ja niiden toiminnasta. Sen sijaan vain 14 prosenttia ikäryhmästä totesi,

etteivät ammattiliitot oikein houkuttele ja vain kaksi prosenttia ajatteli, ettei jäsenyys ole

ajan hengen mukaista.

Tärkeimpinä syinä liittyä ammattiliittoon nuoret pitivät sitä, että ammattiliitto puolustaa

omia oikeuksia työelämässä (71 %), ansiosidonnaista työttömyysturvaa (60 %) sekä tie-

donsaantia omista oikeuksista (56 %).

Kiinnostavimpina ay-toiminnan muotoina nuoret pitivät omaan ammattiin liittyvää

koulutusta tai yleissivistävää koulutusta (53 %), esimerkiksi kieli- tai atk-koulutusta (38

%) . Myös kokoukset, joissa käsitellään työpaikan asioita, sekä liiton järjestämä vapaa-

ajan toiminta kiinnostivat noin joka kolmatta. Noin joka kymmenes (9 %), pystyi kuvit-

46/302


telemaan toimivansa työpaikan luottamusmiehenä. Vain 14 prosenttia vastaajista totesi,

ettei haluaisi osallistua mihinkään ammattiyhdistysliikkeen toimintaan: ”liitto hoitakoon

hommat jäsenmaksua vastaan”.

Kuva 2. Ominaisuuksien sopivuus kuvaamaan oman ammattiliiton keskusjärjestöä tai ay-liikettä yleensä (% vastanneista 17-29 -vuotiaista). (Lähde: Taloustutkimus 2002.)

NUORTEN MIELIKUVIA AMMATTIYHDISTYSLIIKKEESTÄ

57

52

52

49

49

46

45

42

36

19

19

36

37

36

37

36

36

37

36

36

38

38

10

11

12

13

15

18

18

21

28

43

44

Huolehtii hyvin jäsentensä eduista

Tasa-arvoinen

Ihmisen puolella

Yhteiskunnallisesti vastuuntuntoinen

Nykyaikainen

Huolehtii myös nuorten asioista

Demokraattinen

Tuloksellinen

Kiinnostava

Liian joustava ja periksiantava

Liian vanhanaikainen

Sopii hyvin tai melko hyvin ei vastausta Sopii huonosti tai melko huonosti

Tutkimuksessa kysyttiin myös, kuinka hyvin eri ominaisuudet nuorten mielestä kuvaa-

vat ammattiyhdistysliikettä (asteikolla 1-4). Vastausten perusteella nuorilla on ammatti-

yhdistysliikkeestä varsin myönteinen kuva. Tosin ammattiyhdistysliike on ilmeisesti

vielä jokseenkin etäinen asia monelle nuorelle, sillä joka kolmas ei osannut ottaa lain-

kaan kantaa väittämiin. Enemmistö nuorista oli kuitenkin sitä mieltä, että ammattiyhdis-

47/302


tysliike on ihmisen puolella, huolehtii hyvin jäsentensä eduista, ja on tasa-arvoinen ja

nykyaikainen. Lähes puolet koki, että ay-liike on yhteiskunnallisesti vastuuntuntoinen ja

huolehtii myös nuorten asioista. Ammattiyhdistysliikkeen kiinnostavuus jakoi mielipi-

teitä: kolmannes arvioi liikkeen kiinnostavaksi, kolmannes ei osannut ottaa kantaa ja va-

jaa kolmannes ei pitänyt ay-liikettä kiinnostavana. Huonosti ay-liikkeeseen taas nuorten

mielestä sopivat ominaisuudet ”liian joustava ja periksiantava” tai ”liian vanhanaikai-

nen”, joiden alle viidennes nuorista katsoo kuvaavan ay-liikettä edes melko hyvin.

SAK:n jäsenkysely joulukuulta 2003 kertoo, että kolme neljästä (74 %) alle 30-

vuotiaista jäsenistä arvioi oman työpaikkansa nuorten suhtautuvan ammattiyhdistystoi-

mintaan vähintäänkin passiivisen myönteisesti. Nuorista jäsenistä 13 prosenttia arvioi

työpaikkansa nuorten suhtautuvan ay-liikkeeseen aktiivisen myönteisesti ja vain kah-

deksan prosenttia arvioi suhtautumisen olevan kielteistä. (Seppälä 2003, 18.) Vart-

tuneemmat SAK:laiset kokevat nuorten suhtautumisen hiukan kielteisemmäksi kuin

nuoret itse. Alle 30-vuotiaista jäsenistä noin joka viides arvioi, etteivät ay-liikkeen asi-

at oikein puhuttele nuoria. Väitteet siitä, etteivät ay-asiat olisi nuorten elämänarvoja, ay-

toiminta olisi ikävää tai että nuoret eivät uskoisi ay-liikkeeseen. eivät nekään saa kovin

paljon vastakaikua nuorilta jäseniltä. Tässäkin jälleen vanhemmat jäsenet näkevät nuor-

ten ajatukset paljon synkempinä kuin nuoret itse.

Nuoret ammattiliittojen jäsenet tuntuvat kuitenkin ajattelevan, että ay-asiat ja niiden

hoito kuuluvat jollakin tavoin enemmänkin varttuneemmille jäsenille. Tämä on ylivoi-

maisesti tärkein peruste olla ryhtymättä ay-liikkeen luottamustehtävään nuorten mieles-

tä. Tätä mieltä on jopa kaksi kolmesta nuoresta vastaajasta. Joka toinen (49 %) arvioi,

että ay-luottamustehtävään ryhtyminen veisi liikaa vapaa-aikaa. Muilla tekijöillä on

nuorten mielissä selvästi vähemmän merkitystä, kun he harkitsevat ay-

luottamustehtävään ryhtymistä. Vain noin joka viides arvioi, etteivät nuoret ryhdy luot-

tamustehtäviin, koska eivät usko ammattiyhdistysliikkeeseen (18 %) tai ay-asiat eivät

olisi nuorten elämänarvoja (21 %). Reilu viidesosa pitää ay-toimintaa niin ikävänä, että

se estää luottamustehtäviin ryhtymistä. ”Ei osaa sanoa” -vastausten osuus on kuitenkin

suuri kaikissa näissä väittämissä.

Kuva 3. Arviot ammattiyhdistysliikkeen arvostuksesta nuorten arvomaailmassa. Ikä-ryhmävertailu. (Lähde: SAK:n jäsenkysely, syksy 2003.)

48/302


ARVIOT AMMATTIYHDISTYSLIIKKEEN ARVOSTUKSESTA NUORTEN ARVOMAAILMASSA

22

21

17

36

40

37

51

43

37

0 10 20 30 40 50 60

Ay-asiat eivätole nuorten

elämänarvoja

Ay-toiminta onikävää

Ay-liikkeeseenei uskota

alle 30-v.30-39-v.40-v. tai yli

Taloustutkimuksen nuorisotutkimus ja SAK:n jäsenkysely kertovat, että nuorilla ei juuri

esiinny asenteellista vastarintaa ammattiyhdistysliikettä kohtaan. Itse asiassa vanhem-

mat kuvittelevat nuorten suhtautuvan ammattiyhdistysliikkeeseen huomattavasti kriitti-

semmin kuin nämä tosiasiassa suhtautuvat. ”Ei osaa sanoa” -vastausten varsin suuri

määrä kertonee vain siitä, että ammattiyhdistysliike ja kysymykset omista oikeuksista

työelämässä eivät vielä ole tulleet ajankohtaisiksi nuoren elämässä. Periaatteellisen

myönteinen suhtautuminen ei tietenkään vielä kerro sitä, minkälaisen roolin nuoret pal-

kansaajat tulevat käytännössä ottamaan ammattiyhdistysliikkeen jäseninä.

49/302


1.4 Yhteenvetoa

Robert D. Putnam esittää yhdysvaltalaisen yhteisöllisyyden ja järjestötoiminnan ajautu-

neen kriisiin. Järjestötoiminta on muuttunut kansalaisaktiivisuudesta palkattujen työnte-

kijöiden jäsenmaksua vastaan tuottamaksi palveluksi. Kolmen viimeisen vuosikymme-

nen aikana on kaikki yhdessä tekeminen Yhdysvalloissa romahdusmaisesti vähentynyt

ja yksinäiset harrastukset ovat vieneet niiden paikan ihmisten elämässä. Yhteisöllisyy-

den tuhoksi ovat Putnamin mukaan koituneet erityisesti muutokset ihmisten ajankäytös-

sä, muuttoliike, televisio sekä sukupolvien murros. Sosiaaliset kontaktit ovat siirtyneet

työpaikoille, mutta työelämän muutos on merkinnyt, että ihmissuhteet työpaikoilla jää-

vät pikemminkin pinnallisiksi ja luonteeltaan kilpaileviksi kuin tukeviksi.

Putnamin kuva amerikkalaisesta yhteiskunnasta muistuttaa riittävästi myös suomalaista

todellisuutta ollakseen pelottava. Yhteisöllisyytemme ei toki ole Yhdysvaltojen tapaan

rakentunut toisaalta seurakuntien ympärille, toisaalta kotiäitien vapaaehtoistyön varaan.

Eivätkä suomalaiset ainakaan vielä vietä yhtä isoa osaa elämästään yksin autossa.

Myös Suomessa työelämän ihmissuhteet ja sosiaalinen pääoma sitä kautta rapautuvat

työsuhteiden pätkittyessä ja työpaikkojen pirstaloituessa. Työtoveruuksista tulee helpos-

ti pinnallisia ja irrallisia työsuhteiden ja työtovereiden vaihtuessa taajaan. Sitoutuminen

työhön, työnantajaan ja työtovereihin jää heikoksi. Yhä useammat suomalaiset työsken-

televät pienillä työpaikoilla, joissa kontakteja työtovereihin on siis määrällisestikin vä-

hän, monet työskentelevät jopa yksin. Luottamusmies verkoston rakentajana ja yhtenä

yhteisön kokoavana voimana puuttuu joka kolmannelta työpaikalta.

Ainakin ay-toiminnassa myös järjestötoiminnan ammatillistuminen on selvästi nähtävis-

sä. Työ vaatii yhä enemmän, perhekin on alkanut velvoittaa yhä enemmän myös miehiä

ja moninaiset harrastukset repivät moneen suuntaan. Aikaa yhteisten asioiden hoitami-

selle jää yhä vähemmän. Vaikka luottamushenkilöiden määrä on melko vakiintunut –

SAK:n kentässä noin 100 000 – luottamusmiestoiminnan intensiteetti on vähentynyt ja

yhä enemmän työ tehdään järjestöjen palkatun henkilökunnan voimin.

50/302


TV:n katsojina emme ilmeisesti yllä amerikkalaisten tasolle, mutta jos katsomisella to-

della on Putnaminkin esittämiä vaikutuksia, televisio lienee passivoinut myös suomalai-

sia.

Putnamin kuvaamat yhteiskunnalliset muutokset eivät siis ole vieraita suomalaiselle-

kaan yhteiskunnalle. Suomessa ei kuitenkaan ainakaan vielä ole näkyvissä Putnamin

kuvaaman kaltaista yhteisöllisyyden ja järjestötoiminnan kriisiä. Järjestötoiminta on

kuitenkin ollut Suomessakin ollut voimakkaassa muutostilassa ja järjestökenttä on yhä

selvemmin jakautunut elinvoimaiseen ja hiipuvaan osaan.

Suomalaisten palkansaajien järjestäytymisaste on pysynyt vuosikymmenestä toiseen

korkeana. Vaikka suomalaisessa ammattiyhdistystoiminnassa on nähtävä tietty ammatil-

listuminen, on ay-liikkeessä pidetty tärkeänä säilyttää kansanliikkeen olemus ja välttää

kehitys kohti palvelu- tai vakuutuslaitokseksi muuttumista. Ammatillistumisesta huoli-

matta SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen toimivan ytimen muodostavat yhä noin 100

000 luottamustoimista jäsentä.

Ammattiliittojen jäsenillä on ammattiyhdistysliikkeestään varsin myönteinen mielikuva.

Olennaista ay-liikkeen toiminnan oikeutuksen kannalta on myös se, että ammattiyhdis-

tysliikkeellä on Suomessa myös suuren yleisön laaja hyväksyntä. Ammattiyhdistysliike

on myös Suomessa kyennyt uudistumaan ja löytämään uudenlaisen roolin yhteiskunnas-

sa. Ajoittaisesta kriittisestäkin keskustelusta huolimatta ammattiyhdistysliike on Suo-

messa olennainen ja arvostettu osa yhteiskuntarakennetta, toisin kuin vaikkapa Yhdys-

valloissa.

Ammattiyhdistysliikkeen kannalta olennainen muutos liittyy suomalaisen työelämän

sukupolvenvaihdokseen. Ammattiyhdistysliikkeen jäsenistä enemmistö jää eläkkeelle

kuluvan vuosikymmenen aikana. Keskeinen kysymys onkin, missä määrin palkansaaji-

en uusi sukupolvi tuntee ammattiyhdistysliikkeen arvot omikseen ja löytää tiensä am-

mattiliittojen jäseniksi ja aktiivisiksi toimijoiksi.

Tutkimukset antavat aiheen uskoa, että jäsenten sitoutuminen ammattiliittoihinsa saattaa

olla monimuotoistumassa. Yksilöllistyminen ja jäsenten omat erityistarpeet nousevat

yhä enemmän esille jäsenten ja ammattiyhdistysliikkeen välisessä suhteessa. Työelä-

51/302


mään tulleet tai tulevat hyvinvoinnin keskellä kasvaneet uudet sukupolvet saattavat to-

della olla eräissä suhteissa toisenlaisia kuin vanhempansa. Kollektiivisuudella, materia-

listisilla arvoilla, uskonnolla tai politiikalla on heidän arvomaailmassaan ja maailman-

kuvassaan pienempi merkitys kuin aikaisemmilla sukupolvilla. He sitoutuvat mieluum-

min pieniin projekteihin suurten yhteiskunnallisten ideologioiden sijaan ja tekevät mie-

lellään itse omat valintansa yhä uudelleen.

Toisaalta tutkimukset ja kyselyt osoittavat myös, että nuorilla on yhteiskunnallisia mie-

lipiteitä ja he pohtivat arvovalintoja ja ideologisia kysymyksiä. Heidän yhteiskunnalli-

nen aktiivisuutensa ilmeisesti lisääntyy iän myötä. Ammattiyhdistysliikkeeseen he näyt-

tävät suhtautuvan varsin myönteisesti, vaikka välttämättä eivät vielä näekään sillä yhte-

yttä omaan elämäänsä. Näyttää myös siltä, että omalla työmarkkina-asemalla on sitten-

kin enemmän vaikutusta sitoutumiseen ammattiliiton jäsenyyteen kuin jäsenen iällä.

Vaikuttaa siis siltä, että suomalaisella ammattiyhdistysliikkeellä ei välttämättä ole edes-

sään putnamilaista katastrofia. Toisaalta suomalaisten ay-järjestöjen ei myöskään ole

syytä tuudittautua väärään turvallisuudentunteeseen; uudet sukupolvet saattavat sitten-

kin olla toisenlaisia kuin vanhempansa. Ammattiyhdistysliikkeen ei siinä tapauksessa

auta jäädä odottamaan, että nuoret aikuistuvat ja muuttuvat isiensä ja äitiensä kaltaisiksi,

vaan liikkeen on ponnisteltava löytääkseen yhteisen kielen ja toimintatavat uusien jäsen-

tensä ja vastuunkantajiensa kanssa.

Putnamin mukaan yhteisöllisyys kytkeytyy vahvasti sosiaalisen pääoman rakentumi-

seen. Amerikkalaisen yhteisöllisyyden rappio merkitsee näin myös sosiaalisen pääoman

murentumista Yhdysvalloissa. Seuraavaksi tarkastellaan sosiaalisen pääoman käsitettä

ja merkitystä.

Luku 2. Sosiaalinen pääoma verkostoyhteiskunnassa

Putnamin ajattelussa yhteisöllisyys ja järjestötoiminta yhdistyvät vahvasti hänen huo-

leensa sosiaalisen pääoman tulevaisuudesta Yhdysvalloissa. Koska Putnam näkee yhtei-

söllisyyden ja aktiivisen järjestötoiminnan miltei edellytyksiksi koko yhteiskuntaa hyö-

dyntävän sosiaalisen pääoman rakentumiselle, yhteisöllisyyden ja järjestötoiminnan ra-

52/302


pautuminen Yhdysvalloissa merkitsisi väistämättä myös amerikkalaisen sosiaalisen

pääoman tuhoa. Seuraavassa tarkastellaan sosiaalisen pääoman käsitettä ja merkitystä,

sekä arvioidaan Putnamin huolta sosiaalisen pääoman tulevaisuudesta suomalaisen am-

mattiyhdistysliikkeen näkökulmasta.

2.1 Sosiaalisen pääoman käsite ja merkitys

Sosiaalitieteissä sosiaaliseen pääomaan liitetään sellaisia asioita kuin sosiaaliset verkos-

tot, vastavuoroisuuden normit, keskinäinen avunanto ja luottamus (Putnam & Fieldstein

2003, 2.)

Sosiaalisen pääoman käsite on kaikkea muuta kuin selvä ja sitä käytetään monissa eri

merkityksissä. Sosiaalisen pääoman katsotaan syntyvän verkostoissa, jotka pysyvät

koossa luottamuksen, normatiivisten sääntöjen ja vastavuoroisuuden odotusten pohjalta.

(Ilmonen 2000, 3.) Luottamus on sosiaalisen pääoman ydinkäsite. Luottamus luo sosiaa-

lisissa kontakteissa kaikupohjaa yhteistyötä helpottavalle avoimelle kommunikaatiolle.

(Ilmonen 2002, 2.) Vastavuoroisuuden normi tukee luottamusta ja estää yksipuolista

oman edun tavoittelua (Putnam 1993, 173).

Adam Seligman on varannut omassa käsitteistössään luottamuksen (trust) koskemaan

nimenomaan ihmisiä kohtaan tunnettua luottamusta, kun taas instituutioita ja abstrakteja

systeemejä kohtaan tunnetaan luottavaisuutta (confidence). (Seligman 1997, 18.) Suo-

messa toteutetussa ”Lama ja luottamus” –tutkimushankkeessa (2002) havaittiin, että so-

siaalisen pääoman hallinta lisää luottavaisuutta yhteiskunnan eri instituutioihin. Niukalti

sosiaalista pääomaa omaavat puolestaan luottivat muita vähemmän muun muassa am-

mattiyhdistysliikkeeseen. Kulttuurinen pääoma eli henkilön koulutus ja kulttuuriset har-

rastukset, havaittiin tässä tutkimushankkeessa kuitenkin vielä sosiaalistakin pääomaa

tärkeämmäksi luottavaisuuden taustatekijäksi. (Sanaksenaho 2002, 158.)

Sosiaalisen pääoman käsite on vahvasti sidoksissa kansalaisyhteiskunnan käsitteeseen.

Yhteiskunnan käsitetään yleensä koostuvan kolmesta sektorista: valtiosta, markkinoista

ja kansalaisyhteiskunnasta. Kansalaisyhteiskunnan käsite on monimerkityksinen, mutta

yhteistä määrittelyille on se, että kansalaisyhteiskunta on jotain, joka perustuu vapaaeh-

53/302


toisuuteen. Joidenkin mielestä kansalaisyhteiskunta muodostuu yhdistyksistä ja yhteis-

kunnallisista liikkeistä, toiset liittävät mukaan myös yksityisen taloudellisen toiminnan.

Kansalaisyhteiskunnalla ajatellaan olevan keskeinen tehtävä kansalaisten sosiaalistami-

sessa, solidaarisuuden, luottamuksen ja normien muodostamisessa. Sosiaalisen pääoman

kannalta on olennaista, että erilaiset sosiaaliset verkostot yhdistystoiminnan kautta liit-

tyvät yhteiskunnan poliittiseen tai kansalaiskulttuuriin. (Kaunismaa 2000, 128-129.)

Keskustelu kansalaisyhteiskunnasta ja sosiaalisesta pääomasta on viime vuosina vilkas-

tunut, samalla kun kansalaisyhteiskunnalle on alettu asettaa suuria uusia odotuksia.

Esimerkiksi Jeremy Rifkin on alustanut keskustelun kolmannen sektorin merkityksestä

työpaikkojen luojana, mikäli markkinavoimien ei enää voida luottaa työllistävän kansa-

laisia entiseen tapaan (Rifkin, 1997). Adam Seligman esittää, että sosiaalisen pääoman

ja luottamuksen viimevuosien suosio on seurausta siitä, että kansalaisyhteiskunnan kä-

sitteellä ei kovin hyvin ole pystytty kuvaamaan muodollisen vallan ulottumattomissa

olevia ilmiöitä. (Seligman 2000, 40.) On myös arvioitu, että kestävän kehityksen edelly-

tyksiä etsittäessä tutkijat ovat kääntäneet katseensa taloudellisen pääoman ohella myös

inhimilliseen, sosiaaliseen ja luontopääomaan. Maailmanpankissa on arvioitu, että ta-

loudellinen pääoma muodostaisi vain 15-36 prosenttia eri maiden kaikesta pääomasta –

loput koostuisivat kolmesta muusta pääomalajista (Ilmonen 2002, 2).

Putnamin mukaan sosiaalinen pääoma edesauttaa niin yhteiskunnan taloudellista menes-

tystä kuin poliittistakin elämää. Koska Putnamin näkemyksen mukaan järjestötoiminta

on keskeisin sosiaalisen pääoman lähde, vahvassa kansalaisyhteiskunnassa sekä mark-

kinat että valtio toimivat paremmin (Ilmonen 2000, 20, Putnam 1993, 173-181). Samal-

la aktiivinen kansalaisuus muodostaa yksilölle itselleen henkilökohtaisen voimavaran

(Kaunismaa 2000, 132).

Putnam on sympaattisimmillaan ylistäessään sosiaalisen pääoman merkitystä. Sosiaali-

nen pääoma tekee ihmisistä terveempiä, onnellisempia, varakkaampia ja viisaampia. So-

siaalisen pääoman avulla yhteisölliset ongelmat ratkotaan helpommin, yhteisö kehittyy

paremmin ja nopeammin. Yksilöiden lisäksi myös yhteiskunta kokonaisuudessaan hyö-

tyy suunnattomasti sosiaalisista siteistä. (Putnam 2000, 327-335, Putnam & Fieldstein

2003, 269.) Mitä paremmin naapurit tuntevat toisensa nimeltä, sen vähemmän rikolli-

suutta asuinalueella esiintyy. Jos lapsella on onni syntyä osavaltiossa, jossa on tapana

54/302


äänestää, tehdä vapaaehtoistyötä ja viettää aikaa ystävien kanssa, hän on syntyessään

vähemmän todennäköisesti alipainoinen, keskeyttää vähemmän todennäköisesti koulun-

käynnin ja sortuu vähemmän todennäköisesti henkirikokseen tai joutuu sellaisen uhriksi,

kuin yhtä varakkaaseen tai köyhään perheeseen syntyvä lapsi osavaltiossa, jossa ei ole

tapana äänestää, tehdä vapaaehtoistyötä tai viettää aikaa ystävien kanssa. (Putnam &

Fieldstein 2003, 269.)

2.2 Miten sosiaalinen pääoma syntyy? Sosiaalista pääomaa kertyy Putnamin mukaan erityisesti tasa-arvoisista verkoston jäse-

nistä horisontaalisesti rakentuneissa verkostoissa. Verkoston jäsenten keskinäisten sitei-

den keveys ja vapaaehtoisuus parantavat verkoston kykyä tuottaa sosiaalista pääomaa,

sillä tällaisessa verkostossa luottamus ja vastavuoroisuus pääsevät parhaiten kehitty-

mään. Mitä syvempää luottamus on, sitä helpompaa on myös sosiaalinen vaihto ja yh-

teistyö verkostossa. Hierarkisessa, vertikaalisesti rakentuneessa verkostossa luottamus

ja yhteistyö eivät samalla tavoin pääse rakentumaan ja vastavuoroisuuteen suhtaudutaan

enemmän omaa etua tavoitellen kuin horisontaalisessa verkostossa. (Putnam 1993, 173,

Kaunismaa 2000, 123-124.)

Parhaiten sosiaalista pääomaa rakentuu Putnamin mielestä nimenomaan järjestöissä.

Epämuodollisiin verkostoihin ei hänen näkemyksensä mukaan liity kovin paljon yhdys-

kuntatason sosiaalista pääomaa, vaan niissä keskeisessä osassa ovat lähinnä yksilölliset

tai pienten ryhmien erityisintressit. Horisontaalisesti organisoituneissa järjestöissä hei-

kot ihmisten väliset siteen sen sijaan muodostavat erityisen vahvan verkoston, joka ei

tähtää ainoastaan yksilön henkilökohtaiseen etuun, vaan myös laajempaan yleiseen

etuun. Virallisemmissa, vertikaalisemmin muodostuneissa talouden, hallinnon tai poli-

tiikan toimijaverkostoissa liikkuu kyllä vaikutusvaltaa, mutta näissä yleensä hierarkises-

ti rakentuneissa verkostoissa luottamus ja vastavuoroisuus eivät toteudu riittävällä taval-

la. (Kaunismaa 2000, 134-135.)

Järjestön tuottaman sosiaalinen pääoman määrä ja laatu ovat kytköksissä siihen, kuinka

aktiivista järjestön toiminta on, kuinka paljon se luo kontakteja ihmisten ja järjestöjen

55/302


välille, sekä siihen, minkälaisia ovat järjestön luottamussuhteet ja yhteistoiminnan nor-

mit. (Kaunismaa 2000, 137.)

Taloudellisen pääoman tavoin sosiaalinen pääoma on pidettävä liikkeessä. Taloudelli-

sesta pääomasta poiketen sosiaalinen pääoma ei kulu käytössä, vaan käytettäessä jopa

kasvaa, sillä sosiaalisen pääoman käyttäminen kasvattaa me-henkeä ja yhteishenkeä.

Verkostolle syntyy onnistumisen kokemuksia, mikä osaltaan vahvistaa verkostoon kuu-

luvien uskoa verkostoonsa. Toiminnan myötä myös luottamus ja vastavuoroisuuden

normi vahvistuvat, ja vuorovaikutus tehostuu. Käytön puutteessa taas henkilökohtaiseen

vuorovaikutukseen ei tule vahvistusta ja sosiaalinen pääoma hiipuu. (Putnam 1993, 169-

173, Ilmonen 2000, 23.)

Sosiaalisen pääoman ”pääomaluonteesta” on toisaalta käyty myös kriittistä keskustelua.

Sitä ei taloudellisen pääoman tavoin voi varastoida määrättömiin. Myöskään sen määrä-

tön kartuttaminen ei välttämättä ole yksilölle järkevää, sillä pääoman kartuttamisesta

syntyy myös kustannuksia. Sosiaalista pääomaa onkin järkevämpää optimoida kuin

maksimoida. Sosiaalinen pääoma on myös aina henkilösidonnaista toisin kuin taloudel-

linen pääoma. (Ilmonen 2000, 25-26.)

Putnam siis näkee vahvan yhteyden aktiivisen järjestöelämän ja toimivan demokratian

välillä. Järjestötoiminnan vaikutus voi olla joko välitön tai välillinen. Urheiluseura tai

kirjallisuuspiiri eivät ehkä sellaisenaan vahvista demokratiaa, mutta niissä ihmiset oppi-

vat luottamaan toisiinsa ja hankkivat itselleen demokratiassa tarvittavia kansalaistaitoja.

Aktiivisessa kansalaisyhteiskunnassa ihmiset luottavat myös enemmän julkisiin insti-

tuutioihin ja niiden toimintaan (Kaunismaa 2000, 120, 125.) Putnamin ohella monet

muutkin tutkijat ovat havainneet vahvan korrelaation yhdistystoiminnan ja sosiaalisen

pääoman välillä. Erityisen paljon sosiaalista pääomaa näyttäisi kertyvän kulttuuriyhdis-

tyksissä, mutta myös poliittisissa ja taloudellisissa järjestöissä sekä vapaa-ajan yhdis-

tyksissä. On havaittu, että esimerkiksi nuorisojärjestöön kuuluminen ennakoi myöhem-

pää menestystä elämässä. (Kaunismaa 2000, 132.)

Kaikki eivät ole valmiita pitämään järjestötoimintaa sosiaalisen pääoman tärkeimpänä

lähteenä. Esimerkiksi Kenneth Newton pitää perhettä, koulua, työtä ja muita yhteisöjä

sosiaalisen pääoman muodostumisen kannalta järjestötoimintaa olennaisempina. (Kau-

56/302


nismaa 2000, 133.) Myös Kaj Ilmonen uskoo, ettei järjestötoiminnan mahdollinen kriisi

välttämättä johda sosiaalisen pääoman tuhoon. Muodollisten rakenteiden ohella luotta-

mus elää myös epävirallisissa verkostoissa ja näkymättömissä toimintatavoissa. (Ilmo-

nen 2000, 29, 31 sekä Ilmonen 2002, 3, Bimber 2003, 125.) Toisaalta voidaan arvioida,

ettei tällaisissa verkostoissa syntyvä sosiaalinen pääoma ei järjestötoiminnassa synty-

neen sosiaalisen pääoman tavoin kanavoidu koko yhteisön ja yhteiskunnan hyväksi.

(Kaunismaa 2000, 134-135.)

On myös esitetty, ettei järjestötoiminnan murentuminen suinkaan ole ainoa syy sosiaali-

sen pääoman rapautumiselle yhteiskunnassa. Esimerkiksi Kaj Ilmonen on todennut, että

lukemattomat tekijät estävät luottamuksen syntyä yhteiskunnassa. Keskustelu tarpeista

”joustavoittaa” työelämää ja omistajien oikeuksien korostaminen viestittävät ihmisille,

ettei omaa identiteettiä kannata perustaa työhön, eikä työnantajaan ole syytä luottaa tai

sitoutua. (Ilmonen 2000, 33-34.)

Myös Pertti Ruuskanen pitää nykyisen työelämän ongelmana sitä, että entistä vaikeam-

min ennustettava taloudellinen ympäristö edellyttää luottamukseen perustuvia verkos-

tosuhteita, mutta samaan aikaan estää luottamuksen syntymistä. Epävarma taloudellinen

ympäristö lisää yritysten tarvetta joustaa ja pyrkiä sopeutumaan kysynnän muutoksiin.

Tämän seurauksena on muun muassa yrittäjyyden riskiä siirretty yhä enemmän työnte-

kijöille työn uusien muotojen kautta. Myös työntekijät ovat joutuneet mukauttamaan tu-

lotasonsa ja kulutuskäyttäytymisensä suhdanteiden mukaan. Tämä on ollut omiaan vä-

hentämään turvallisuudentunnetta ja sitoutumista organisaation tai yhteiskunnan tavoit-

teisiin. (Ruuskanen 2000, 96.) Ilmonen näkee, että sosiaalinen elämä onkin nyt jäsenty-

nyt voittajiin ja häviäjiin. Häviäjät vetäytyvät ja syrjäytyvät, tai hakevat turvaa traditio-

naalisista yhteisöistä. Voittajilla taas on käytössään kolhuja pehmentävät sosiaaliset

verkostot. Parhaiten esimerkiksi työllistyvät ne, joilla on laajat sosiaaliset verkostot käy-

tettävissään. Pitkäaikaistyöttömiltä sellaiset puuttuvat (Ilmonen 2000, 11).

Ilmonen esittää, että työelämässä vallalla oleva epäluottamus ja laskelmointi siirtyvät

väistämättä myös ihmisten yksityiselämään. Jos koti tähän asti on ollut luottamuksen

vahvin tyyssija, lapset saavatkin nyt vanhemmiltaan mallin, ettei kehenkään ole syytä

luottaa. Toisaalta Ilmonen kuitenkin varoittaa liiasta pessimismistä. Ilmonen esittää, että

luottamusta syntyy aina, kun tulevaisuus tuntuu jollakin tavoin ihmisten tai instituutioi-

57/302


den kautta hallittavalta. Se vahvistuu, jos sitä tukemassa on kohtalaisen pysyviä ja kan-

salaisten hyvin tuntemia toimintamalleja. Jos näin ei ole, luottamus korvautuu ”klaani-

pohjaisella institutionaalisella järjestelyllä”. Ilmosen mukaan esimerkiksi työelämässä

johdon ja ay-liikkeen väliset luottamussuhteet toimivat hyvin silloin kun niitä tuetaan

vakiintunein toimintamallein, kuten avoimella tiedotuksella tai hyväksymällä työntekijät

mukaan toiminnan kehittämiseen. (Ilmonen 2000, 34-35.)

Putnam ei suinkaan ole ainoa sosiaalista pääomaa pohtinut yhteiskuntatieteilijä. Putnam

on keskittynyt pohdinnoissaan ensisijassa siihen, kuinka luottamuksella ja vastavuoroi-

suuden normeilla voidaan selittää yhteiskunnan menestystä. Bourdieu puolestaan on

pohtinut, miten sosiaalinen pääoma kasautuu, ja miten siitä käydään kamppailua. (Kau-

nismaa 2000, 123.) Putnamia onkin arvosteltu erityisesti siitä, että hän korostaessaan

sosiaalisen pääoman merkitystä koko yhteiskunnalle ei erityisemmin kiinnitä huomiota

siihen, että toisilla on paremmat edellytykset ja mahdollisuudet kerätä itselleen sosiaali-

seen pääomaan liittyviä resursseja. Sosiaalisen pääoman kasautuminen merkitsee osal-

taan eriarvoisuuden lisääntymistä yhteiskunnassa. (Kaunismaa 2000, 126-127.)

Putnamin sosiaalisen pääoman analyysissä ei sellaisilla asioilla kuin sukupuoli, yhteis-

kuntaluokka tai esimerkiksi taloudellinen tai poliittinen valta, juuri ole roolia. (Kovalai-

nen & Österberg 2000, 74, Ilmonen 2000, 27.) Voidaan ajatella, että hierarkisessa yh-

teiskunnassa ihmiset pyrkivät saavuttamaan hyötyä hierarkiassa itseään ylempänä olevi-

en kautta. Koska nämä puolestaan toimivat täsmälleen samoin, ei vastavuoroisuuden

normi voisi koskaan tuottaa sosiaalista pääomaa Putnamin kuvaamalla optimaalisella

tavalla (Ilmonen 2000, 27).

Martti Siisiäinen on kehittänyt Pierre Bourdieun sosiaalisen pääoman teoretisointisuun-

taukseen nojautuvan järjestöpääoman käsitteen. Järjestöpääoma on sosiaalista pääomaa,

jolla on myös kulttuurinen ja taloudellinen ulottuvuus, ja joka koostuu yksilö- ja sys-

teemitason komponenteista. (Siisiäinen 2000, 145.) Siisiäisen mukaan järjestö muuttaa

”määrän laaduksi” kokoamalla yksilöt yhteen organisoiduksi voimaksi. Järjestöpääoma

on pääomaa paitsi yksilölle ja järjestölle, myös koko yhteiskunnalle, sillä se tuottaa sa-

malla yhteiskuntatason luottamusta. Järjestöpääoma voi sitoa erilaisia intressejä yhteis-

kunnan kokonaisjärjestelmään, ja toimia joko demokraattisena tai antidemokraattisena

resurssina yhteiskunnassa. Siisiäinen toteaa, että yhdistykset kanavoivat ”kansalais-

58/302


yhteiskunnan kuohun” ja rakentavat yhteiskuntaan luottamusta. (Siisiäinen 2000, 145-

150.)

Siisiäisen mielestä demokraattinen ryhmittyminen edellyttää demokraattisten liikkeiden

ja järjestöjen panosta. Hän näkee järjestöillä olevan merkitystä erityisesti sellaisille

yksilöille, joilla muuten on vain vähän taloudellista, kulttuurista tai sosiaalista pääomaa.

Yhteiskunnan eliitti sen sijaan on jo verkottunut ilman järjestöjäkin. (Siisiäinen 2003,

78.)

Järjestöpääoman voidaan arvioida olevan tärkeä sosiaalisen pääoman muoto erityisesti

keski-ikäisille ja sitä vanhemmille, sillä alle 25-vuotiaat toimivat järjestöissä muita

suomalaisia passiivisemmin. Nuoret ja nuoret aikuiset taas osallistuvat jonkin verran

vanhempia enemmän vapaamuotoisempiin yhteistyömuotoihin, esimerkiksi illanviettoi-

hin ystävien kanssa tai talkoisiin. (Sanaksenaho 2002, 157.)

Putnamia on kritisoitu siitä, että ylistäessään sosiaalisen pääoman merkitystä yksilöille,

yhdyskunnille ja koko yhteiskunnalle hän ei juuri käsittele siihen liittyviä negatiivisia

ulottuvuuksia. Sosiaalisten verkostojen voidaan nähdä myös kontrolloivan jäseniään,

toimivan sisäänpäin, sulkevan muut ulkopuolella ja edustavan suvaitsemattomuutta.

(kts. mm. Kovalainen & ja Österberg 2000, 75.) Putnam kuitenkin myöntää, että sosiaa-

lisella pääomalla voi olla myös kielteisiä vaikutuksia, mutta ne hänen mielestään jäävät

sosiaalisen pääoman myönteisten vaikutusten varjoon. (Putnam 2000, 259-263.)

2.3 Voiko yhteisöllisyyttä ja sosiaalisen pääoman rakentumista tukea?

Putnam pohtii, miten yhteisöllisyyden ja sosiaalisen pääoman rapautumiseen johtavan

kehityksen suuntaa voitaisiin muuttaa. Yksi tehokas keino yhteisöllisyyden tiivistämi-

seen ja sosiaalisen pääoman luomiseen on perinteisesti ollut jokin kansallinen kriisi ku-

ten sota, lama tai luonnonkatastrofi. (Putnam 2000, 402.) Hän kuitenkin ehdottaa suun-

nan kääntämiseen uudenlaisia rakenteita ja toimintatapoja monella elämänalueella.

Kouluopetus on hänen mielestään keskeisessä asemassa: ei riitä että koulussa opetetaan

miten lainsäädäntöprosessi etenee, on myös kerrottava, miten itse kukin voi vaikuttaa

59/302


asioihin omassa yhteisössään. Myös poliittisen päätöksenteon hajauttaminen voisi olla

hänen mielestään yksi keino lisätä amerikkalaisten osallistumista poliittiseen toimin-

taan. (Mt. 405-412.)

Työtä ja työyhteisöjä tulisi Putnamin mielestä kehittää sekä yhteisöllisempään että per-

heystävällisempään suuntaan, jotta työntekijöillä olisi paremmat edellytykset kerryttää

sosiaalista pääomaa sekä työpaikalla että sen ulkopuolella. Putnam toteaa, että työnanta-

jien, ammattiliittojen ja työntekijöiden on oltava luovia tällaisen kehityksen käynnistä-

miseksi. Hän ehdottaa itse muun muassa työntekijöiden viestintäsalaisuuden paranta-

mista ja työpaikoille perustettavaa kerhotoimintaa. Hänen mielestään tulisi myös pyrkiä

siihen, että ihmiset käyttäisivät jatkossa vähemmän aikaa paikasta toiseen siirtymiseen,

esimerkiksi työmatkoihin. (Mt. 405-412.)

Sen tarkemmin asiaa täsmentämättä, Putnam kehittäisi myös ”sellaista elektronista vies-

tintää ja viihdettä, joka enemminkin lisäisi osallistumista ja kanssakäymistä ihmisten

kuin johtaisi yksinäiseen välkkyvän ruudun tuijottamiseen”. Myös taide voisi olla hänen

mielestään vahva keino murtaa perinteisiä sosiaalisia raja-aitoja ja vetää erilaiset kansa-

laisryhmät yhteen tanssimaan, laulamaan, teatteri-iltoihin tai vaikkapa rap-

festivaaleihin. (Mt. 405-412.)

Bowling Alone –kirjan ilmestymisen jälkeen Putnam ryhtyi yhdessä Lewis M. Field-

steinin kanssa etsimään käytännön esimerkkejä elävästä ruohonjuuritason yhteisöllisyy-

destä ja sosiaalisesta pääomasta. Keskeinen havainto heidän löytämissään esimerkeissä

oli, että sosiaalisen pääoman luominen vie aikaa ja edellyttää kontaktin toistuvuutta.

Luottamus ei synny hetkessä. (Putnam & Fieldstein 2003, 286-291.) Tyypillistä näille

hankkeille oli myös, että toimintaa aluksi leimaa tehottomuus ja suunnittelun vaikeus.

Ajan mittaan sosiaaliseen pääomaan perustuva strategia kuitenkin tuottaa laajalle ulot-

tuvia vaikutuksia. (Mt. 274.)

Tehokkainta heidän mukaansa on, jos verkostossa jotenkin voidaan yhdistää pienuus ja

suuruus. Pienessä yhteisössä yhteisöllisyys ja luottamus syntyy nopeammin, ja vasta-

vuoroisuuden normi toteutuu paremmin: pienessä yhteisössä on vaikea laiskotella. Suu-

ruus kuitenkin tuottaa kriittisen massan, voimaa ja erilaisuutta. Yksi toimiva ratkaisu tä-

hän ongelmaan onkin ollut solurakenne, jossa pienet ryhmät linkittyvät toisiinsa ja

60/302


muodostavat suuremman kokonaisuuden. Vaikutusvaltaisista verkoston jäsenistä on

apua, kun tarvitaan taloudellista tukea tai poliittisia yhteyksiä, mutta kaikissa Putnamin

ja Fieldsteinin raportoimissa esimerkeissä nimenomaan tavallisten kansalaisten yhteydet

ja osallistuminen olivat välttämättömiä osallistuvan demokratian toteutumiselle (Putnam

& Fieldstein 2003, 273-278).

Vuonna 2000 ilmestyneessä Bowling Alone -kirjassaan Putnam toteaa, että poikkeuksia

amerikkalaisen yhteisöllisyyden rapautumiseen ovat eräiden äärikonservatiivisten kris-

tillisten yhteisöjen ohella oikeastaan vain erilaiset oma-apuryhmät ja virtuaaliyhteisöt.

Voiko sitten yhteisöllisyyttä ja sosiaalista pääomaa rakentua verkossa? Etsiessään käy-

tännön esimerkkejä elävästä ruohonjuuritason yhteisöllisyydestä ja sosiaalisesta pää-

omasta Putnam ja Fieldstein etsivät myös esimerkkejä virtuaaliyhteisöistä, joissa yhtei-

söllisyys ja sosiaalinen pääoma kukoistaisivat. Pettymyksekseen Putnam ja Fieldstein

eivät löytäneet kovin viljalti esimerkillisiä virtuaaliyhteisöjä tässä suhteessa.

Heidän havaintonsa oli, että TVT toimii parhaiten vakiintuneiden yhteisöjen ylläpitämi-

sessä ja stimuloinnissa, eivät niinkään uusien ”virtuaaliyhteisöjen” synnyttämisessä. He

toteavat internetin kehityksen olevan vielä niin alussa, että tulevaisuus voi vielä tuottaa

ennakoimattomia uusia innovaatioita – vielä sen sosiaalisesta voimasta on vaikeaa sanoa

mitään varmasti. Putnam ja Fieldstein ilmoittavat asettuvansa näillä tiedoilla ja koke-

muksilla kuitenkin sille kannalle, että yhteisöllisyyttä voitaisiin parhaiten vahvistaa ra-

kentamalla toisiinsa sulautuvia virtuaalisia ja fyysisiä verkostoja. (Putnam & Fieldstein

2003, 292.)

2.4 Elämää verkostoyhteiskunnassa

Manuel Castellsin verkostoyhteiskunta linkittyy monessa suhteessa läheisesti pohdin-

taan sosiaalisesta pääomasta ja yhteisöllisyydestä. Yksi verkostoyhteiskunnan hallitse-

via prosesseja on Castellsin mukaan sosiaalinen ulkopuolelle jääminen tai sisäpuolella

oleminen. (Castells 2000, 501-502.) Suuri määrä ihmisiä jää verkostoyhteiskunnan ul-

kopuolelle; he ovat marginaalityövoimaa, joka kelpaa ”ihmisrobotiksi” suorittavaan

työhön, johon ei sisälly osallistumista päätöksentekoon, suhdeverkostossa toimimista, ja

61/302


joka ei edellytä erityisosaamista. Tällä helposti korvattavalla työvoimalla ei juuri ole

neuvotteluvoimaa. (Castells 1998, 376.)

Ulkopuolelle jääville Castells maalaa tulevaisuuden joka muistuttaa huomattavan paljon

Putnamin kuvailemaan sosiaalista pääomaa tai oikeammin sen puutetta: työttömyyttä,

sairautta, alkoholismia, luottokelvottomuutta ja muita kriisejä. (Castells 1998, 376.)

Castells itse kuitenkin keskittyy pohdinnoissaan enemmän tietopääomaan – tai infor-

maatiokapitalismiin, kuten Castells verkostoyhteiskunnan poliittista järjestelmää nimit-

tää (Castells 1998, 372).

Vaikka Castells näkee työvoiman aseman heikentyvän pääoman ja työvoiman suhteen

jäsentyessä uudelleen, osalle työvoimasta kehitys näyttää valoisammalta: ydintyövoi-

maan kuuluvat luovat ja hallitsevat yhteyksiä, tai ainakin ovat mukana verkostoissa. He

osallistuvat päätöksentekoon ja innovointiin. (Castells 2000, 259-260, 295.)

Verkostoyhteiskunnan käsitteen perusajatus on, että ”keskeiset funktiot ja prosessit ra-

kentuvat informaatioaikana yhä enemmän verkostojen ympärille”. Tämä on Castellsin

mukaan nähtävä vallitsevaksi historialliseksi trendiksi. Verkosto on joukko toisiinsa

kytkeytyviä solmuja – solmu taas on kohta, jossa verkoston ”viivat”, yhteydet, leikkaa-

vat toisensa. Verkostot ovat avoimia rakenteita, jotka kykenevät laajentumaan äärettö-

miin, liittämään verkostoon uusia solmuja niin kauan kuin pystyvät viestimään verkos-

tossa, eli niin kauan kuin heillä on samat koodit, esimerkiksi arvot tai tavoitteet. Verkos-

toon perustuva sosiaalinen rakenne on erittäin dynaaminen ja innovaatiokykyinen. Se

soveltuu hyvin innovaatioille, globalisaatiolle ja hajautukselle perustuvaan kapitalisti-

seen talouteen, jossa niin yrityksiltä, työltä kuin työvoimaltakin odotetaan joustavuutta

ja sopeutumista. Castells toteaa, että ensimmäistä kertaa tuotannon kapitalistinen malli

muovaa sosiaalisia suhteita koko planeetalla. (Castells 2000, 501-502.)

Castellsin näkemys on, että informaatioteknologisen vallankumouksen myötä vauraus ja

valta nojaavat yhteiskunnan ja yksilön tiedolliseen kapasiteettiin, jonka ytimessä on in-

formaatioteknologia. Tämän teknologian vallankumouksellisuus piilee siinä, että se on

mahdollistanut dynaamisen verkostoitumisen hallitsevana ”inhimillisen aktiivisuuden

organisoitumisen muotona”. Tämä verkostoituva logiikka muuttaa Castellsin mukaan

62/302


kaikkia sosiaalisen, poliittisen ja taloudellisen elämän lohkoja maailmanlaajuisesti.

(Castells 1998, 368.)

Verkostoyhteiskunnassa keskeistä on talouden globaalisuus, työn joustavuus ja epäva-

kaus ja työvoiman yksilöllistyminen, virtuaalisuuden kulttuuri sekä ajan ja paikan käsit-

teiden muuttuminen. (Castells 1997, 1.)

Verkostoyhteiskunnan yksi seuraus on Castellsin mukaan poliittisten ja valtasuhteiden

muuttuminen ja poliittisen demokratian kriisi. Kansallisvaltiot eivät katoa, mutta niiden

suvereniteetti katoaa. Kansallisvaltiot ovat sidoksissa toisiinsa moninkertaisissa si-

toumuksien, vastuiden, liittoutumien ja alisteisuuksien verkostoissa. (Castells 1998,

378.) Erityisen kriittistä valtion legitiimisyydelle kansalaisten silmissä on Castellsin

mukaan nyt se, miten hyvin valtio onnistuu tehtävässään hyvinvointivaltion ylläpitäjänä.

Hän arvioi, että yleinen keynesiläisyyden hylkääminen ja ammattiyhdistysliikkeen hei-

kentyminen saattavat heikentää entisestään kansallisvaltion legitiimisyyttä ja suvereni-

teettia. (Castells 1997, 342-343.)

Verkostoyhteiskunnassa valta on perinteisten instituutioiden sijaan hajautunut vaurau-

den, informaation ja mielikuvien globaaleihin verkkoihin. Castells toteaa, että kuka tai

mikä hyvänsä voittaa taistelun ihmisten mielistä, hallitsee. Ihmisten identiteetit kuiten-

kin ankkuroivat valtaa sosiaalisiin rakenteisiin – identiteetit määrittävät mielenkiinnon

kohteita, arvoja ja tavoitteita. Castells toteaa, että perinteiset kollektiiviset identiteetit

ovat hajoamassa. Yhteiskunnassa toimii kuitenkin sosiaalisia liikkeitä, jotka perustuvat

vahvoihin vastarintaidentiteetteihin. Ne vastustavat, mutta eivät rakenna yhteistyötä

esimerkiksi valtion, tai edes toistensa kanssa. Vastarintaidentiteettiin perustuvat liikkeet

ovat sisäänpäinlämpiäviä ja eristäytyviä – ne eivät liimaudu yhteen muun yhteiskunnan

kanssa. (Castells 1997, 355-356.) Sosiaalisen pääoman termein niistä siis ei ole yhteis-

kuntatason luottamuksen tai sosiaalisen pääoman rakentajiksi. Niiden sijaan Castells

elättää jonkinlaista toivoa siitä, että uudet ”projekti-identiteetit” voisivat rakentaa uu-

denlaista kansalaisyhteiskuntaa ja valtiota. Hänen mukaansa näyttää kuitenkin siltä, että

etteivät nämä uudet projekti-identiteetit synny niinkään vanhoista kansalaisyhteiskun-

nan identiteeteistä, vaan kehittyvät pikemminkin nykyisistä vastarintaidentiteeteistä

(Castells 1997, 357).

63/302


Ammattiyhdistysliike on monessa yhteiskunnassa ainoa, johon työntekijät ovat voineet

tukeutua puolustaessaan itseään pääomaa ja valtiota vastaan. Castells pahoitteleekin,

ettei ammattiyhdistysliike hänen silmissään näytä kyenneen rakentamaan informaatioai-

kana tarvittavaa projekti-identiteettiä. Hän ei kuitenkaan usko ammattiyhdistysliikkeen

katoavan tai menettävän kokonaan merkityksensä, mutta uskoo, että ammattiyhdistyslii-

ke on verkostoyhteiskunnassa vaikeuksissa. Ay-taistelijat (labor militants) voivat hänen

mukaansa olla osa uudenlaista sosiaalista dynamiikkaa – ammattiliitoista hän ei ole yhtä

varma. (Castells 1997, 360.)

Päätelmiä

Sosiaalisella pääomalla on nähty olevan suuri merkitys paitsi yksilötasolla, myös koko

yhteisölle ja yhteiskunnalle. Yksilötasolla sosiaalinen pääoma parantaa yksilön hyvin-

vointia ja menestystä esimerkiksi työelämässä. Sosiaalinen pääoma edesauttaa kuitenkin

samalla myös koko yhteiskunnan menestystä ja synnyttää yhteiskuntatason luottamusta.

Tällaista yhteiskuntatasolle asti ulottuvaa sosiaalista pääoma on nähty syntyvän erityi-

sen järjestötoiminnan kautta. Epämuodollisissa verkostoissa syntyvät luottamus, vasta-

vuoroisuus ja sosiaalinen pääoma saattavat keskittyä enemmän yksilön ja pienryhmän

tarpeisiin, eikä niinkään laajemman yhteiskunnallisen hyvän edistämiseen. Järjestötoi-

minnan taas on nähty kokoavan yksilöt yhteen organisoiduksi voimaksi, kanavoivan eri-

laisten verkostojen ja ryhmittymien näkemykset ja tarpeet yhteiskunnassa sekä synnyt-

tävän yhteiskuntaan luottamusta.

Muiden Pohjoismaiden tavoin järjestötoiminnalla on Suomessa keskeinen rooli yhteis-

kunnassa. Järjestöihin kuulutaan ja ne myös ovat olleet aktiivisesti mukana rakentamas-

sa suomalaista yhteiskuntaa ja hyvinvointimallia. Onkin arvioitu, että suomalainen yh-

teiskunta nojaa vahvasti sosiaaliseen pääomaan. Vaikka asiasta on yhteiskunnassa eri-

laisiakin näkemyksiä, voidaan ajatella, että ammattiyhdistysliikkeen, työnantajajärjestö-

jen ja valtion kolmikantaisen sopimisen kautta on ”kansalaisyhteiskunnan kuohuja”

osaltaan saatu kanavoitua ja yhteen sovitettua, ja näin edistetty yhteiskuntarauhaa ja

luottamusta. Tätä yhteistyön ja yhdessä sopimisen mallia voidaan pitää yhtenä Suomen

keskeisenä menestystekijänä kansainvälisessäkin kilpailussa.

64/302


Sosiaalisen pääoman yhteiskuntatason hyötyjen ohella voidaan Siisiäisen tavoin ajatella,

että järjestötoiminnan kautta hankitusta sosiaalisesta pääomasta on erityisen suuri hyöty

”tavalliselle suomalaiselle”, jolla on muuten vain vähän taloudellista, kulttuurista tai so-

siaalista pääomaa.

Myös Castellsin verkostoyhteiskunnan kuvauksissa keskeistä on verkostojen ulkopuo-

lelle jääminen tai sisäpuolelle jääminen. Hän näkee ongelmaksi, että verkostoyhteiskun-

nassa työvoima jakautuu ydin- ja marginaalityövoimaan. Helposti korvattavaan margi-

naalityövoimaan kuuluvat jäävät verkostojen ulkopuolelle. Verkostoyhteiskunnassa pe-

rinteiset kollektiiviset identiteetit murentuvat. Uudet projekti-identiteetit eivät ehkä nou-

sekaan vanhojen kansalaisyhteiskunnan identiteettien pohjalta vaan pohjautuvat pi-

kemminkin olemassaoleviin vastarintaidentiteetteihin. Sisäänpäinkääntyneinä ja repivi-

nä enemmän kuin rakentavina, niistä ei välttämättä ole yhteiskuntatason luottamuksen ja

yhteistyön rakentajiksi.

Suomalaiseen ammattiyhdistysliikkeeseen kuuluu lähes 80 prosenttia työvoimasta eli yli

kaksi miljoonaa palkansaajaa. SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen miljoonasta jäsenes-

tä noin joka neljäs on jossain vaiheessa jäsenyyttään toiminut ay-luottamustehtävissä.

Voidaan arvioida, että erityisesti he ovat pystyneet kerryttämään itselleen huomattavan

määrän sosiaalista pääomaa erilaisissa ay-verkostoissa. Toisaalta erityisesti näiden luot-

tamustoimisten ay-jäsenten kautta myös työpaikkojen ”rivijäsenet” linkittyvät vaihtele-

valla intensiteetillä osaksi ammattiyhdistysliikkeen verkostoja ja niissä rakentuvaa sosi-

aalista pääomaa. Voidaan siis arvioida, että ammattiyhdistysliike on Suomessa paitsi

keskeinen yhteiskuntatason sosiaalisen pääoman lähde, myös merkittävä sosiaalisen

pääoman lähde palkansaajille.

Sosiaalisen pääoman rakentumisella ammattiyhdistysliikkeessä jatkossa lienee olennais-

ta, kuinka aktiivista, horisontaalista, tasa-arvoista ja vapaaehtoisuuteen perustuvaa toi-

minta ammattiyhdistysliikkeessä on. Luottamusmiesverkon ohentuminen, tietty ay-

toiminnan ammatillistuminen ja individualisoitumiskehitys voivat merkitä myös ay-

verkostojen repeilemistä. Yhä useampi jäsen saattaa tällöin jäädä ay-verkostojen ulko-

puolelle, jolloin sidos omaan ammattiliittoon voi toteutua lähinnä jäsenpalveluna ja tie-

dotustoimintana, vailla muuta vastavuoroisuuden normia kuin jäsenmaksun maksami-

nen ajallaan. Tällainen ay-jäsenyys voi palvella jäsenten odotuksia ja parantaa hänen

65/302


asemaansa työelämässä ja turvallisuuttaan työelämän muutoksissa, mutta voidaan aja-

tella, ettei hänelle sitä kautta juuri rakennu sosiaalista pääomaa. Jos Putnamin ajatuskul-

kua on uskominen, ammattiyhdistysliikkeen kehittyminen kansalaisjärjestötoiminnasta

kovin pitkälle palvelulaitoksen suuntaan johtaisi myös suomalaisen yhteiskuntatason

luottamuksen rapautumiseen. Castellsin ajattelussa taas uhattuna on jopa kansallisvalti-

oiden legitiimisyys.

Putnam etsii keinoja yhteisöllisyyden ja sosiaalisen pääoman murentumisen pysäyttämi-

seen muun muassa työelämän kehittämisestä siten, että ihmisillä olisi paremmat edelly-

tykset rakentaa sosiaalista pääomaa niin työpaikalla kuin vapaa-aikanaankin. Hän näkee

myös uudessa tietoja viestintäteknologiassa mahdollisuuksia yhteisöllisyyden tukemi-

seen. Myös Manuel Castells on pohtinut virtuaalisen yhteisöllisyyden mahdollisuuksia

ja ongelmia, ja uskoo, että verkon avulla voidaan tukea sosiaalisten siteiden leviämistä

yhteiskunnassa ja demokratiaa (Castells 2000, 389). Tämän tutkimuksen seuraavassa

osassa tarkastellaankin uuden tietoja viestintäteknologian mahdollisuuksia yhteisölli-

syyden, poliittisen osallistumisen, demokratian ja kansalaistoiminnan näkökulmasta.

66/302


Osa 2. TVT ja yhteiskunnallinen aktiivisuus

Luku 3. Yhteisöllisyys verkossa

Vuonna 2000 ilmestyneessä kirjassaan ’Bowling alone’ Robert Putnam toteaa, että

poikkeuksia yleiseen yhteisöllisyyden rapautumiseen Yhdysvalloissa ovat olleet lähinnä

oma-apu -ryhmien lisääntyminen, konservatiivisten kristillisten liikkeiden ruohonjuuri-

tason toiminta, nuorten vapaaehtoistyön lisääntyminen sekä verkkoviestinnän ja erityi-

sesti internetin käytön kehittyminen. (Putnam 2000.) Putnam totesi tuolloin myös, että

on vaikeaa ajatella, kuinka yhteisöllisyyden rapautumisen ongelmasta voitaisiin selvitä

ilman verkkoviestintää (Putnam 2000, 180).

Kirjan ilmestymisen jälkeen Putnam yhdessä Lewis M. Fieldsteinin kanssa ryhtyi etsi-

mään konkreettisia esimerkkejä toimivasta amerikkalaisesta yhteisöllisyydestä. He toi-

voivat löytävänsä myös elinvoimaisia virtuaaliyhteisöjä, jotka todistaisivat, että uuden-

lainen yhteisöllisyys tietoverkoissa on mahdollista. He havaitsivat pettymyksekseen,

etteivät löytäneet kovin hyviä esimerkkejä pelkästään verkon kautta rakennetusta ja yl-

läpidetystä yhteisöllisyydestä, vaikka arvioivatkin, että vaikkapa itse esimerkiksi nosta-

massaan maailman 200 aktiivisimmin käytetyn sivuston joukkoon yltävässä yhdysvalta-

laisessa www.graiglist.com verkkosivustossa toteutuu hämmästyttävänkin paljon yhtei-

söllisiä elementtejä. (Putnam & Fielstein 2003, 227, 240.)

3.1 Virtuaalinen yhteisöllisyys ja sosiaalinen pääoma

Yhteisö voidaan määritellä sosiaaliseksi, itsenäiseksi kokonaisuudeksi, jolle on ominais-

ta mieltymykseen perustuvien, usein ristikkäisten, toisiaan vahvistavien suhteiden verk-

ko yhteisön jäsenten välillä. Yhteisön käsitteeseen liittyy myös sitoutuminen yhteisiin

arvoihin, normeihin ja merkityksiin, sekä jaettu historia ja identiteetti. Yhteisön ei tar-

vitse olla paikallinen, mutta sillä on oltava kulttuuri ja keskinäiset tunnesiteet. (Etzioni

2003, 85-86.)

67/302


Virtuaalisuus sinänsä on vähemmän vallankumouksellinen elementti yhteisöllisyydessä

kuin yleensä ajatellaan. Ihmiset kaikissa yhteiskunnissa ovat toimineet symboleihin pe-

rustuvassa ympäristössä – siis virtuaalisesti. Kun siis uuden tietoja viestintäteknologi-

an luomaa virtuaalista ympäristöä arvostellaan ”epätodelliseksi”, on hyvä muistaa, ettei

moista todellisuutta koskaan ole ollutkaan olemassa (Castells 2000, 404.)

Internet on tuonut virtuaaliyhteisöllisyyteen uusia välineitä, mutta virtuaalisia yhteisöjä

on ollut olemassa vähintäänkin tuhansia vuosia. Michael Vlahos nimeään ensimmäisek-

si virtuaaliyhteisöksi kristikunnan, jonka apostoli Paavali rakensi Rooman valtakunnan

postiverkon avulla. Virtuaaliyhteisöillä on tyypillisesti paitsi virtuaalisia, myös fyysisiä

ilmentymiä, ja toisaalta paikallisilla yhteisöillä myös virtuaalinen puolensa. Tavalla tai

toisella olemme yleensä aina osa synnyinpaikkakuntamme yhteisöä, vaikka emme enää

itse asuisi siellä. (Vlahos 2003, 193.)

Howard Rheingoldille virtuaaliyhteisö on vastavuoroiseen viestintään perustuva sähköi-

nen verkosto, joka organisoituu yhteisen mielenkiinnon kohteen ja tavoitteen ympärille.

Yhteisöt voivat olla joko spontaanisti muotoutuvia tai organisoituneita. Virtuaaliyhteisö

syntyy, kun riittävän suuri joukko ihmisiä jatkaa keskustelua verkossa riittävän kauan,

riittävällä emotionaalisuuden asteella, jotta henkilökohtaisten suhteiden verkostoja voi

muodostua. (Rheingold 1993, 5.) Virtuaalisen yhteisöllisyyden puolestapuhujana tun-

nettu Rheingold julkaisi klassisen teoksensa The Virtual Community vuonna 1993, jol-

loin internet oli vasta muotoutumassa ja virtuaalinen yhteisöllisyys vielä kovin teoreet-

tinen ilmiö.

Rheingold itse myöntää vuonna 2000 ilmestyneeseen The Virtual Communityn uuteen

painokseen kirjoittamassaan artikkelissa maalanneensa virtuaaliyhteisöllisyydelle ehkä

liiankin ruusuisen tulevaisuuden osaksi vastareaktiona 1990-luvun alkuvuosien nihkeäl-

le suhtautumiselle verkossa tapahtuvaa vuorovaikutusta kohtaan. Tuolloin Rheingoldin

mukaan tyypillisesti ajateltiin, että vain sosiaalisesti rajoittuneet teinit käyttäisivät verk-

koa sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Rheingold myös toteaa, että hänen optimisminsa

liittyy osaksi ”henkilökohtaiseen osallistumisen kaipuuseen” – Rheingold kertoo, että jo

nähtyään webin ensi kerran, hän halusi heti luoda sinne yhteisöjä. (Rheingold 2000,

324, 334.) Rheingold kuitenkin uskoo, että yhteisöllisyys verkossa on mahdollista, jos

ihmiset verkkoa niin haluavat käyttää. Toisaalta hän toteaa, että virtuaalisen yhteisölli-

68/302


syyden eteen on nähtävä vaivaa. Pelkkä internetsivujen tai uuden keskustelupalstan pe-

rustaminen ei riitä synnyttämään yhteisöä vaan virtuaalinenkin yhteisö tarvitsee pohjak-

seen jonkinlaisen sosiaalisen infrastruktuurin. (Mt. 341.)

Kysymys ”rheingoldilaisesta” virtuaalisesta yhteisöllisyydestä on kiistanalainen. Toiset

ovat nähneet uuden tietoja viestintäteknologian mahdollistaman internetvälitteisen vir-

tuaalisuuden suorastaan tuhoavan yhteisöllisyyttä, toiset taas näkevät siinä Putnamin ta-

voin mahdollisuuksia yhteisöllisyyden tukemiseen ja jopa uudenlaiseen yhteisöllisyy-

teen. Rheingoldia on kritisoitu muun muassa liian kevyestä ja optimistisesta suhtautu-

misesta virtuaaliyhteisöjen syntyyn. Miksi miljoonat ihmiset haluaisivat muodostaa uu-

sia sosiaalisia suhteita verkossa, merkitseekö virtuaalisuus ”tosielämän” yhteisöjen lop-

pua, pystymmekö sietämään lisääntyvän läheisyyden ja etäisyyden ristiriitaa elämäs-

sämme, ovat kysymyksiä, joita kriitikot ovat esittäneet (kts. esim. Slevin 2000.)

Virtuaaliyhteisöjä on myös kritisoitu muun muassa yhteisön jäsenten välisten siteiden

heikkoudesta. On esitetty, että kun liittyminen yhteisöön on vapaaehtoista, lähtö help-

poa ja jäsenten suhteet perustuvat keskinäiseen sovitteluun enemmän kuin auktoriteet-

tiin tai pakkoon, yhteisöt jäävät heikoiksi, eivätkä täytä jäsentensä tarpeita. (kts. esim.

Galston 2003.) Toisaalta kuitenkin Putnam pitää nimenomaan vapaaehtoisuuteen perus-

tuvia, heikkoja horisontaalisia suhteita keskeisenä sosiaalisen pääoman lähteenä. Cas-

tells on tässä samoilla linjoilla.

Putnam ja Fieldstein esittävät, että internetillä voi hyvinkin olla rooli yhteisöllisyyden

osana – siinä miten ihmiset tutustuvat, luottavat ja liittyvät toisiinsa. Mikään ei kuiten-

kaan viittaa siihen, että yhteisöllisyys olisi muuttamassa kokonaan tietoverkkoihin.

(Putnam & Fieldstein 2003, 240.) Kasvoista kasvoihin -kontaktin puuttuminen vaikuttaa

heidän mukaansa rajoittavan sosiaalisen pääoman syntymistä verkossa. Olennaista sosi-

aalisen pääoman syntymisessä on myös kontaktin toistuvuus. (Putnam & Fieldstein

2003, 291). Siksi yhteisöllisyyttä ja sosiaalista pääomaa on vaikea syntyä kovin epäva-

kaissa yhteisöissä, joita virtuaaliyhteisöt usein ovat. Jos ulospääsy on liian helppoa,

myös sitoutuminen, luottamus, solidaarisuus ja vastavuoroisuus jäävät syntymättä. (Put-

nam 2000, 176-177.) Putnam pitää ongelmana myös verkkoyhteisöjen sirpaleisuutta:

fyysisissä yhteisöissä yhteydenpito tapahtuu monella tasolla ja laaja-alaisesti, virtuaali-

maailmassa yhteisöt usein rakentuvat hyvin suppeiden aiheiden ympärille (mt. 178.)

69/302


Virtuaalimaailmassa vihreiden mersujen omistajat kokoontuvat yhteen keskustelemaan

vihreistä mersuista.

Käyttäjä voi kokea yhteisöllisyyttä saadessaan verkossa tietoa toisten ihmisten elämästä,

mutta Putnam ja Fieldstein pitävät kiistanalaisena, johtaako tällainen yhteisöllisyyden

tunne vastavuoroisuuteen ja esimerkiksi materiaaliseen apuun yhteisön jäsenten välillä?

(Putnam & Fieldstein 2003, 277.) He toteavat että, internetin kehityshistoria on vielä

niin alussa, ettei sen sosiaalisesta voimasta vielä voida sanoa mitään varmasti. Heidän

mukaansa näyttää kuitenkin siltä, että uusi tietoja viestintäteknologia on erityisen tär-

keä elementti vakiintuneiden yhteisöjen ylläpidossa ja stimuloinnissa, ei niinkään uusien

virtuaalisten yhteisöjen synnyttämisessä. TVT:n käyttö voi laajentaa, syventää ja vah-

vistaa fyysisiä yhteisöjä. Heidän mielestään tulisikin pyrkiä rakentamaan toisiinsa sulau-

tuvia sähköisiä ja kasvoista-kasvoihin -verkostoja. (Mt. 292-293)

Putnam ja Fieldstein toteavat myös, että internetteknologian kautta sosiaalista pääomaa

voidaan vahvistaa luomalla aukioiden, puistojen, kirjastojen tai paikallislehtien kaltaisia

sosiaalisia paikkoja, joissa erilaiset verkostot voivat kohdata ja sekoittua, joissa ihmiset

voivat tavata toisiaan, keskustella ja väitellä. (Mt. 294.)

Sosiaalisen pääoman käsitteeseen linkittyy myös sosiaalisen tuen käsite (social support)

eli yksilöä aina, mutta erityisesti vaikeina aikoina suojaava toveruus, kunnioitus, infor-

maatio, sekä käytännöllinen ja emotionaalinen tuki, jota hän saa vuorovaikutuksessa so-

siaalisen verkostonsa kanssa. (Nettleton et al 2000, 178-181.) Internet on usein nähty

erityisesti informaation lähteenä. Nettleton, Pleace, Burrows, Muncer ja Loader havait-

sivat, että ihmiset paitsi käyttävät internetiä kulloinkin tarvitsemansa arkisen tiedon läh-

teenä, olivat myös usein hämmästyttävän valmiita näkemään vaivaa tuottaakseen itse

verkkoon informatiivista tukea. Tiedonvaihdon ohella verkko on kuitenkin monille

myös keskeinen toveruuden lähde, mahdollisuus luoda ja laajentaa sosiaalisia verkosto-

ja. Samoin verkossa heidän mukaansa annetaan paljon arvokasta emotionaalista tukea.

On väitetty, että ihmiset olisivat valmiita puhumaan vaikeista asioista ainoastaan erityi-

sen läheisiksi kokemilleen ihmisille. Nettleton tutkijatovereineen kuitenkin havaitsi, että

monien mielestä nimenomaan virtuaaliset kontaktit toimivat erityisen arvokkaana vasta-

vuoroisen emotionaalisen tuen lähteenä. Verkossa on mahdollista läpikäydä toisten sa-

massa elämäntilanteessa olevien tai olleiden kanssa ongelmia, joista olisi vaikea kertoa

70/302


edes kaikkein lähimmille ystäville. Heidän mukaansa verkossa on mahdollista saada

paljon ’strategisempaa’, fokusoidumpaa ja täsmällisempää tukea kuin verkon ulkopuo-

lella. (Nettleton et al 2000, 183-187.)

3.2 Virtuaaliyhteisöt osana yhteisöjen verkostoa

Amitai Etzioni pitää selvänä, että virtuaalisuus voi vahvistaa yhteisöllisyyttä ja toteaa,

ettei ainakaan määritelmällisesti ole mitään syytä, miksi yhteisöjä ei voisi myös muo-

dostua internetissä. Hän muistuttaa että internetissä on syntynyt jopa niin vahvoja tun-

nesiteitä, että ihmiset ovat hylänneet puolisonsa niiden vuoksi. Sen sijaan jaetun moraa-

likulttuurin muodostuminen verkossa on hänen mukaansa vähemmän tavallista, sillä jä-

senyys yhteisöissä on usein irtonaista ja nimetöntä ja keskustelut pinnallisia. Etzionin

mielestä todellinen virtuaaliyhteisö voisikin syntyä paremminkin silloin, kun jäseniä yh-

teisössä on rajallinen määrä, eivätkä jäsenet esiinny nimettöminä vaan kaikkien henki-

löllisyys on tiedossa ja verifioitu. (Etzioni 2003, 88.)

On toisaalta myös viitteitä siitä, että verkossa tapahtuvan viestinnän nimettömyys ja

kasvottomuus voi myös ainakin toisinaan vahvistaa ryhmän normatiivista käyttäytymis-

tä ja ryhmän jäsenten samaistumista ryhmään. Nimettöminä ja kasvottomina ryhmän jä-

senillä on taipumus painottaa ryhmää yhdistäviä tekijöitä sekä ryhmän eroavaisuuksia

muihin ryhmiin nähden. (Watt, Lea & Spears 2002, 66-77.) Watt, Lear ja Spears esittä-

vät, ettei verkkoviestintä ole yhtään sen vähemmän sosiaalista kuin kasvoista-kasvoihin

tapahtuva viestintäkään. He toteavat, että vaikka verkkoviestinnältä puuttuu keskitetty

ohjaus ja sääntely, sitä sääntelevät monenlaiset ryhmän ja sen jäsenten normit. Ryhmä-

tasolla verkkoviestintä saattaa olla jopa kasvoista-kasvoihin -viestintää sosiaalisesti

säännellympää. (Watt, Lea & Spears 2002, 77.)

Myös Sinikka Sassi arvioi väitöskirjassaan, että verkko voi auttaa rakentamaan yhteisöl-

lisyyttä, vaikka sosiaaliset siteet usein verkossa säilyvätkin irtonaisina, kapeina ja muut-

tuvina. (Sassi 2000, 314.) Historia opettaa, että ihmiset käyttävät uutta viestintäteknolo-

giaa luovasti tarpeidensa täyttämiseen. Sosiaalisuus on yksi ihmisen perusominaisuuksia

– mihin se siis väistyisi verkon myötä? Globaalissa maailmassa verkko voi tarjota myös

foorumin juurien rakentamiselle ja yhteisen historian luomiselle. (Sassi 2001, 104-106.)

71/302


Ihmiset ryhtyvät usein internetin käyttäjiksi nimenomaan sähköpostin kautta. Muiden

viestintävälineiden tapaan sähköposti kiinnittää yksilön yhteisöön ja sen vuorovaikutus-

suhteisiin. Saatujen viestien kautta syntyy kokemus omasta tärkeydestä yhteisölle. Ker-

ran alkaneella dialogilla on taipumus jatkua. (Savolainen 2000, 213-214.)

Ollakseen tehokas, virtuaaliyhteisö kaipaa kuitenkin myös fyysistä kanssakäymistä ja

tapaamisia. (Kts. mm. Sassi 2000, 314, Viherä 2000, 41.) On esitetty, että ns. hiljainen

tieto tai ”taustakyky” jäsentää ihmiset yhteisöihinsä. Sosiaalisessa vuorovaikutuksessa

hankkimansa hiljaisen tiedon avulla ihmiset hahmottavat tapahtumia, merkkejä ja

vihjeitä, aistivat ilmapiirin muutoksia ja tulkitsevat ihmisten käyttäytymistä.

Taustakyvyn puute puolestaan lisää vieraantumista ja syrjäytymistä. Hiljaista tietoa

kerrytetään erityisesti kasvoista kasvoihin vuorovaikutuksessa, kun taas

verkkokeskustelussa hiljaista tietoa ei juuri siirry, mikä merkitsee että keskustelu

helposti jää pinnalliseksi ja tyrehtyy. Fyysinen tapaaminen onkin hyvä keino välittää ja

päivittää hiljaista tietoa verkkokeskustelun ja -yhteisöllisyyden elvyttämiseksi. (Viherä

000, 41.) 2

Manuel Castells pitää virtuaaliyhteisöjä yhteisöinä, vaikka ne hänen mukaansa eroavat-

kin monessa suhteessa fyysisistä yhteisöistä. Merkittävin rooli internetillä on Castellsin

mielestä uudenlaisen yksilöllisyyteen perustuvan sosiaalisuuden osana ja tukijana. Ver-

kottunut yksilöllisyys on sosiaalinen kokonaisuus, ei vain joukko erillisiä yksilöitä.

(Castells 2001, 129-130.) Hän korostaa, etteivät virtuaaliyhteisöt elä erillään muista yh-

teisöistä ja verkostoista. Hän uskoo virtuaaliyhteisöjen avaavan sosiaalisia yhteyksiä

monelle sellaiselle, joka muuten eläisi rajoittuneempaa sosiaalista elämää (Castells

2000, 389). Näin virtuaaliyhteisöt siis voisivat auttaa ”ulkopuolelle jääneitä” pääsemään

mukaan verkostoyhteiskunnan moninaisiin verkostoihin, jolloin virtuaaliyhteisö voisi

toimia vieläkin paremmin myös sosiaalisen pääoman lähteenä.

Castells arvioi, että fyysisten ja virtuaalisten yhteisöjen keskeinen ero piilee yhteisön jä-

senten välisten siteiden heikkoudessa tai vahvuudessa. Hänen mukaansa internetissä on

helppoa luoda suuri määrä heikkoja siteitä, jotka tuottavat pienin kustannuksin paljon

informaatiota ja avaavat uusia ovia verkostoihin. Internetissä on mahdollista luoda sosi-

aalisia siteitä tuntemattomiin ilman, että erilaiset sosiaaliset tekijät ja ominaisuudet es-

tävät viestintää ja siteiden syntymistä. Näin Castellsin mukaan voidaan tukea sosiaalis-

72/302


ten siteiden leviämistä yksilöllistyvässä yhteiskunnassa. (Castells 2000, 388.) Heikkojen

siteiden rakentamisen ohella internetillä on Castellsin mielestä ansionsa vahvojen sitei-

den ylläpitämisessä yli fyysisten etäisyyksien. TVT antaa mahdollisuuden olla helposti

läsnä ilman että läsnäoloon tarvitaan ylenmäärin fyysistä – tai emotionaalista – energiaa.

(Castells 2001, 129-130.)

Castells uskoo virtuaaliyhteisöjen olevan vahvempia ja vastavuoroisempia kuin yleensä

ajatellaan. Verkossa on mahdollista käydä pidäkkeetöntä ja avointa keskustelua. Toi-

saalta hänkin näkee virtuaaliyhteisöjen ongelmaksi niiden epävakauden: verkkoystä-

vyyksien kuolleisuus on suuri. (Castells 2000, 389.)

Internetin vaikutuksista ihmisten sosiaaliseen kanssakäymiseen ja sitä kautta yhteisölli-

syyteen on esitetty ristiriitaisia tutkimustuloksia. On väitetty, että internet lisäisi yksi-

näisyyttä ja vahingoittaisi ihmisten suhdetta ”todelliseen maailmaan”. Eräät tutkimukset

ovat viitanneet siihen, että internetin käyttö lisäisi yksinäisyyttä, eristyneisyyttä ja jopa

masennusta. (Vrt. Barber 2003, 40, Castells 2000, 388, Savolainen 2000, 210.)

Toisaalta on myös saatu tuloksia, joiden mukaan internetin käyttö todellisuudessa sääs-

tääkin aikaa kanssakäymiselle perheen ja ystävien kanssa. Aktiivinen internetkäyttö vä-

hentäisi ainoastaan mahdollisesti television katsomiseen, ostoksilla käymiseen ja ruuan-

valmistukseen käytettävää aikaa. Osalla käyttäjistä sosiaalinen kanssakäyminen suoras-

taan lisääntyisi internetkäytön myötä. Sähköpostin käyttö näyttää vahvistavan sosiaalis-

ta verkostoitumista: Yhdysvalloissa vuonna 2000 tehdyn tutkimuksen mukaan vain

kahdeksan prosenttia internetkäyttäjistä ilmoittaa olevansa sosiaalisesti eristyneitä, kun

ei-käyttäjistä lähes joka viides (18 %) kertoo olevansa sosiaalisesti eristynyt. Vastaavas-

ti internetkäyttäjistä useampi kuin ei-käyttäjistä kertoo saavansa tarvittaessa tukea suku-

laisilta ja ystäviltä. Internet ei suinkaan näiden tutkimustulosten perusteella ole lisännyt

eristäytymistä vaan vähentänyt sitä (Etzioni 2003, 91, kts. myös Putnam & Fieldstein

2003, 227, Castells 2000, 389, Castells 2001, 117-119, Morrisett 2003, 29, Savolainen

2000, 212). Internet-käyttäjillä näyttäisi näin olevan paremmat edellytykset kerryttää

sosiaalista pääomaa kuin ei-käyttäjillä.

73/302


3.3 Yhteenvetoa

Virtuaalinen yhteisöllisyys ei ehkä olekaan niin outoa ja ihmeellistä kuin usein ajatel-

laan. Itse asiassa virtuaalisuus, tai symbolisuus, on kautta historian ollut keskeinen osa

yhteisöllisyyttä. Ihmiset kiinnittyvät toisiinsa ja verkostoihinsa lukemattomin eri tavoin.

Yhteisöllisyys ei ole muuttamassa ”kyberavaruuteen”, eikä virtuaalisuus tuhoa yhteisöl-

lisyyttä. Sosiaalisuus on yksi ihmiskunnan keskeisiä ominaisuuksia ja tarpeita, eikä ole

mitään syytä, miksei ihmiskunta käyttäisi myös uutta viestintäteknologiaa tämän perus-

tarpeensa täyttämiseen.

Uusi tietoja viestintäteknologia avaa uusia kanavia yhteydenpidolle ja siten myös yh-

teisöllisyydelle ja sosiaalisen pääoman rakentumiselle. Virtuaalinen yhteisöllisyys voi

jopa olla olennainen yksilöllisyyteen perustuvan sosiaalisuuden osa ja tuki. Verkossa

yhteisöllisyys ei kärsi fyysisistä etäisyyksistä, aikataulujen yhteensovitusongelmista tai

monista vuorovaikutusta fyysisessä todellisuudessa haittaavista yksilöllisistä ominai-

suuksista tai rajoitteista. Kuitenkin pelkästään verkossa muodostuvan yhteisöllisyyden

ja sosiaalisen pääoman tiellä on monenlaisia esteitä. Esimerkiksi yhteisön epävakaus ja

mahdollinen jäsenten nimettömyys vaikeuttavat sitoutumista sekä jaetun moraalikult-

tuurin, luottamuksen ja vastavuoroisuuden syntymistä.

Erityisen suuri hyöty verkkovälitteisestä, virtuaalisesta yhteisöllisyydestä on ilmeisesti

niille yhteisöille, jotka onnistuvat yhdistämään fyysiset ja virtuaaliset verkostot toimi-

vaksi kokonaisuudeksi. TVT:n avulla voidaan laajentaa, syventää ja vahvistaa fyysisiä

yhteisöjä.

Ja kuten muutkin yhteisöt, virtuaaliyhteisöt voivat avata jäsenilleen yhä uusia sosiaalisia

yhteyksiä, pääsyn mukaan yhä uusiin verkostoihin. Näin verkossa toimivien yhteisöjen

kautta voi avautua mahdollisuuksia sosiaalisen tuen saamiselle, mutta myös sosiaalisen

pääoman kerryttämiselle myös monelle sellaiselle, jotka muuten eläisivät rajoittuneem-

paa sosiaalista elämää.

74/302


Luku 4. Internet ja demokratia

Kuten internetin ja yhteisöllisyyden suhteesta, on myös internetin, demokratian ja poliit-

tisen osallistumisen suhteesta olemassa monenlaisia näkemyksiä. Internetin nähdään

toisaalta avaavan uusia mahdollisuuksia osallistuvaan demokratiaan, toisaalta internetin

väitetään rapauttavan entisestään poliittista osallistumista ja lisäävän eriarvoisuutta.

On esitetty, että pirstaloituvassa, moniarvoistuvassa ja verkostoituvassa yhteiskunnassa

keskeiseksi nousee kansalaisten suora vaikuttaminen, pienyhteisöjen alakulttuurit ja nii-

den välinen vuorovaikutus perinteisten hierarkisten rakenteiden sijaan (Keskinen 1995,

9). Esimerkiksi Sinikka Sassi uskoo, että verkon avulla voidaan luoda olennaisia yhte-

yksiä ilman, että kytkennät edellyttävät aktiivista organisointia. Tuloksena voi olla toi-

minta, joka perustuu joukkoon itsenäisiä, paikallisia ryhmittymiä vailla hierarkista or-

ganisaatiota ja keskitettyä johtoa. (Sassi 2000, 78.)

On myös arvioitu, että uusi tietoja viestintäteknologia voi stimuloida keskustelua kan-

salaisten ja päätöksentekijöiden kesken, mutta myös kansalaisten välillä. (Morrisett

2003, 29, Winston 2003, 142.) Kansalainen voi ainakin teoriassa olla yhteydessä muihin

verkottuneisiin kansalaisiin nopeasti, helposti ja edullisesti. Internetin on näin väitetty

lisäävän yksilöiden viestinnällistä voimaa. (Johnson 2003, 10.)

Rheingold uskoo, että verkko voi vahvistaa demokratiaa, jos ihmiset niin haluavat. Uusi

tietoja viestintäteknologia voi antaa mahdollisuuksia, mutta ihmiset itse valitsevat, mi-

hin teknologiaa käyttävät. (Rheingold 2000, 380.)

Uudesta viestintäteknologiasta, kuten radiosta tai televisiosta, on yleensä odotettu aina

tietä parempaan ja tehokkaampaan viestintään ja vahvempaan demokratiaan. Uudesta

tietoja viestintäteknologiasta, etenkin internetistä, sitä odotetaan vielä enemmän. Toi-

saalta TVT:ssä saattaakin piillä mahdollisuuksia demokratian vahvistumiseen: demokra-

tiassa ja politiikassa on kyse pitkälti viestinnästä, kuulemisesta ja kuuntelemisesta. Esi-

merkiksi televisiosta internet poikkeaa nimenomaan kyvyssään tarjota uusia mahdolli-

suuksia vuorovaikutukselle. (Gray 2001, 41.)

75/302


Myös Marja-Liisa Viherä toteaa väitöskirjassaan, että ”uudet viestintävälineet ja niiden

käyttö yhteisöllisen viestinnän tarpeisiin on yksi ase vieraantuneisuutta vastaan” (Viherä

1999, 203).

4.1 Internet demokratian vahvistajana ja murentajana

Uuden virtuaalisen-, tele-, verkko- tai digitaalisen demokratian ulottuvuuksia on pohdit-

tu paljon. Suomessa on käsitteeksi vakiintunut ’teledemokratia’, jolla kuvataan tieto-

verkkoja kansalaisten vaikutuskanavana yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja osallis-

tumisessa. Teledemokratialla ei tarkoiteta ainoastaan tietotekniikan käyttämistä edus-

tuksellisen demokratian uutena välineenä, esimerkiksi äänestyskeinona. Teledemokrati-

an erityispiirre on viestinnän monisuuntaisuus. (Keskinen 1995, 10.) Olennaista uudessa

tietoja viestintäteknologiassa on sen mahdollistama laajamittainen vuorovaikutus.

TVT:n avulla edustuksellista demokratiaa voitaisiin uudistaa kehittämällä keinoja suur-

tenkin yhteisöjen jäsenten laajamittaiseen ja nopeaan kuulemiseen, sekä vaaliprosessien

yksinkertaistamiseen ja tehostamiseen. Toisaalta edustukselliseen demokratiaan voitai-

siin tuoda mukaan suoran demokratian ihanteen piirteitä. (Borg 1995, 39.) Uudella tieto-

ja viestintäteknologialla voitaisiin tukea siirtymistä ”vahvaan demokratiaan”, jossa kan-

salaiset osallistuvat johtamiseen itse. (Barber, 2003, s. 37.)

Vaikka edustuksellinen demokratia voidaan nähdä suurissa ja monimutkaisissa yhtei-

söissä ainoaksi mahdollisuudeksi viedä läpi laajoja, moniulotteisia päätöksentekopro-

sesseja, teledemokratian on arvioitu muuttavan edustuksellisuuden luonnetta ja toteut-

tamistapoja. Tietointensiivisessä, moniarvoistuvassa ja individualisoituneessa yhteis-

kunnassa kansalaisella ehkä tulisi olla enemmän mahdollisuuksia käyttää tietojaan ja

osallistua päätöksentekoon. Tietoverkkoja voidaan käyttää apuna vallan uusjaossa

(Keskinen 1995, 10, 20, 27). Suuri kysymys onkin, mitä tästä vallan uusjaosta seuraa.

Yksityiselle kansalaiselle voidaan tarjota uusia vaikuttamismahdollisuuksia, mutta millä

tavoin tosiasiallista valtaa voidaan siirtää ja hajauttaa niin, että ote ei kokonaan yhteis-

kunnassa herpaannu, tai valta tosiasiassa kasaudu uudella, ennakoimattomalla tavalla?

(Borg 1995, 39.)

76/302


Castells arvioi, että internetillä on keskeinen rooli uudessa poliittisessa dynamiikassa.

Kun poliittiseen tietoon pääsee helposti ja edullisesti käsiksi, kansalaiset voivat halutes-

saan olla miltei yhtä informoituja kuin johtajansakin. Kansalaiset voivat aivan uudella

tavalla valvoa päätöksentekoa ja viranomaistoimintaa. Castells kuitenkin toteaa, että

”mahdollisesti eräitä skandinaavisia demokratioita lukuunottamatta” kuva tällaisen

avoimuuden toteutumisesta on varsin synkkä. Julkishallinnot käyttävät internetiä pää-

asiassa sähköisenä ilmoitustauluna, eivät vuorovaikutuskanavana kansalaisiin. (Castells

2001, 155-158.)

Myös Sinikka Sassi toteaa, ettei verkko vielä ole vakiintunut poliittisena toimintamuo-

tona mikä tarkoittaa, ettei hallinnon tarvitse ottaa sitä virallisesti huomioon. Viranomai-

set sivuuttavat verkossa herkästi kansalaisen vaikenemalla tai epäasiallisin vastauksin.

(Sassi 2000, 231, 237.)

Castells joka tapauksessa näkee, että verkostoyhteiskunnan ja uuden tietoja viestintä-

teknologian keskellä politiikka ja demokratia väistämättä muuttavat muotoaan. Uutta

tietoja viestintäteknologiaa voidaan hänen mielestään käyttää vahvistamaan kansalais-

ten horisontaalista osallistumista. Internet tarjoaa ainutlaatuisen kanavan kansalaisten

mielipiteiden, arvojen ja toiveiden ilmaisuun. (Castells 1997, 350-351, Castells 2001,

158.)

Toisaalta internet Castellsin mukaan voi osaltaan vahvistaa meneillään olevaa politiikan

individualisoitumista, jolloin erilaisten tarpeiden ja näkemysten yhteensovittamisesta ja

yhteisymmärryksen löytämisestä tulee yhä vaikeampaa. (Castells 1997, 350-351.) Cas-

tells pitää ongelmana myös rajan hämärtymistä huhujen ja juorujen sekä arvokkaan po-

liittisen informaation välillä, mikä vaikeuttaa tiedon käyttämistä vallan välineenä. Hän

epäileekin, että sen sijaan, että demokratia vahvistuisi tiedon ja osallistumismahdolli-

suuksien lisääntymisen kautta, internet voikin olla omiaan syventämään poliittisen legi-

timiteetin kriisiä. (Castells 2001, 158.)

Suosiessaan nopeutta, yksinkertaisuutta ja yksityisyyttä uusi tietoja viestintäteknologia

voi samalla edistää yksinäisyyden politiikkaa, jossa ihminen istuu kotonaan ruudun ää-

ressä ja tarkastelee maailmaa ja poliittisia valintoja kuin kuluttaja. (Barber 2003, 39.)

On väitetty, että verkko on omiaan sirpaloimaan entisestään yhteiskunnallista keskuste-

77/302


lua pieniin suljettuihin foorumeihin. Toisaalta verkko kuitenkin myös näin laajentaa jul-

kisuutta ja vuorovaikutusta valtavirtapolitiikan ja -keskustelun ulkopuolelle (Dahlgren,

2001, 64-89.) Samoin on ajateltu, että internet voi rakentaa siltoja erilaisten näkemysten

välille. Sen avulla yksilöt ja erilaiset verkostot, jotka muuten eivät todennäköisesti olisi

keskenään tekemisissä, voivat jossakin hankkeessa yhdistää voimansa yhteisen päämää-

rän saavuttamiseksi. (Berman & Mulligan 2003, 84.)

4.2 Lisääkö tieto yksityisen kansalaisten valtaa?

Tähän asti tieto ja viestintäkanavat ovat olleet verraten niukka, kallis ja epätasaisesti eri

toimijoiden käytettävissä oleva resurssi. Esimerkiksi Bruce Bimber kytkee puolueiden

ja etujärjestöjen kehityksen nimenomaan tähän niukkuuteen. (Bimber 2003, 89.) Yksi-

tyisillä kansalaisilla ei ole ollut mahdollisuutta hankkia tietoa ja osallistua ilman organi-

soitunutta toimintaa. Uusi tietoja viestintäteknologia tuottaa uusia keinoja paitsi yh-

teiskunnalliselle eliitille levittää ja hankkia informaatiota, myös kansalaisille hankkia

tietoa haluamistaan tiedonlähteistä, haluamallaan hetkellä, löytää toisensa ja keskustella

keskenään. Bimber pitää olennaisena muutoksena myös tiedon ja prosessien historiallis-

ta säilyttämistä – menneisyys voidaan tavoittaa aikaisempaa helpommin. (Mt. 90-92.)

Verkko voi tukea demokratiaa ja osallistumista tarjoamalla kansalaisille tietoa, jonka

perusteella he voivat entistä paremmin muodostaa oman perustellun kansansa kulloinkin

esillä oleviin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. On ajateltu, että keskimääräinen tiedonta-

so yhteiskunnassa saattaisi nousta kun tietoa on tarjolla silloin kun kansalainen sitä ko-

kee tarvitsevansa, ja suurempi vuorovaikutteisuus ja hajanaisuus luovat tilanteita, joissa

kansalainen altistuu erilaisille näkökulmille ja tiedolle. Toinen vähintään yhtä todennä-

köinen seuraus on kuitenkin, että uuden tietoja viestintäteknologian avulla kansalaisen

on entistä helpompi vältellä yhteiskunnallista ja poliittista tietoa, jollei se häntä entuu-

destaan kiinnosta. (Delli Caprini & Keeter 2003, 137, Davis 1999, 172.) Tuoreet tutki-

mustulokset Yhdysvalloista joka tapauksessa kertovat, että internetistä on tulossa yhä

tärkeämpi poliittisen tiedon saannin kanava: jo joka kolmas amerikkalainen aikuinen in-

ternetkäyttäjä ilmoittaa käyttäneensä verkkoa poliittiseen osallistumiseen, verkosta oli

esimerkiksi etsitty tietoa vaaliehdokkaista tai siellä oli osallistuttu poliittiseen keskuste-

78/302


luun. Erityisesti nuoret käyttävät verkkoa poliittista informaatiota etsiessään. (PEW

2004.)

Verkko avaa kansalaisille pääsyn aikaisemmin heidän ulottumattomissaan olleeseen tie-

toon, jonka haltuunotto auttaa heitä kohtaamaan viranomaiset ja päätöksentekijät aikai-

sempaa tasa-arvoisemmalta pohjalta. Verkko luo myös foorumeita kansalaisten vuoro-

vaikutukselle toistensa ja yhteiskunnan eliitin kanssa, ja mahdollistaa myös uudenlaisen

yhteiskunnallisen aktiivisuuden ja toimintatavat – kansalaiselle voi avautua muitakin

demokraattisen osallistumisen muotoja kuin äänestäminen. (Coleman 2001, 118.)

Verkko myös tarjoaa mahdollisuuden tuoda esille omia aiheita, näkökulmia ja mielipi-

teitä, sekä olla vuorovaikutuksessa päätöksentekijöiden ja toisten kansalaisten kanssa.

Internetin avulla samanmieliset löytävät toisensa aikaisempaa helpommin ja voivat yh-

distää voimansa yli maantieteellistenkin etäisyyksien. (Johnston 2003, 13.) Erityisen

merkittävää on, että internet voi tarjota tietoa ja samalla mahdollisuuden toimia tämän

tiedon varassa: esimerkiksi viestittää asian edelleen ystävilleen, lähettää kannanotto pää-

töksentekijöille, luovuttaa rahaa, allekirjoittaa vetoomus, rekisteröityä, liittyä jäseneksi.

(Delli Caprini & Keeter 2003, 148.)

Internet mahdollistaa myös anonyymin osallistumisen, joka aikaisemmin on toiminut

oikeastaan vain varsinaisessa äänestystilanteessa. Anonymiteetti voi madaltaa osallis-

tumisen kynnystä, mutta toisaalta myös väärinkäytösten mahdollisuus lisääntyy, jollei

henkilöllisyyttä – äänestämistilanteen tavoin – pystytä tarvittaessa todentamaan.

(Johnston 2003, 15.)

Vaikka uuden tietoja viestintäteknologian on ajateltu antavan lisää valtaa niille, joilla

sitä on vain vähän, se voi myös lisätä niiden valtaa, joilla sitä jo ennestään on. Heillä on

yleensä paremmat keinot ja osaaminen verkossa liikkumiseen ja kyky käyttää verkkoa

omien tarkoitusperiensä ajamiseen. (Davis 1999, 114-115, Johnson 2003, 12-13, Schud-

son 2003, 58.) Verkon valtavista tietomassoista parhaan hyödyn saavat ne, joilla jo en-

nestään on tietoa ja osaamista (Barber 2003, 43).

Monet tutkijat ovatkin nähneet, ettei internet suinkaan lisää demokratiaa, vaan jopa ra-

pauttaa sitä. Ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa jo pelkästään verkkoon pääsyn suh-

79/302


teen. Pelkkä pääsy ei myöskään riitä, jos asiaankuuluva lukutaito ja riittävä varmuus uu-

sien välineiden käyttöön puuttuvat. Parhaat edellytykset internetin käyttöön ovat yleensä

hyvin koulutetuilla, jotka myös lukevat todennäköisemmin lehtiä, seuraavat uutisia, ovat

poliittisesti valveutuneita ja hallitsevat vaikuttamiskeinot vähemmän koulutettuja pa-

remmin. Kun siis verkkoa käytetään osallistumiseen ja vaikuttamiseen, olennainen ky-

symys on, keiden ääni verkossa kuuluu? Jos verkkoa käytetään vaikkapa neuvoa anta-

viin äänestyksiin, kuinka demokraattisesti oikea ja oikeudenmukainen lopputulos silloin

on? (Wilhelm 2000, 33-40, Davis 1999, 179.) Onkin nähty, että digitaalisen ajan kansa-

laisen on opittava uusia kansalaistaitoja (kts. esim. Coleman, 2001, 123, Davis 1999,

179, Viherä 2000, 115).

Marja-Liisa Viherä pohtii näitä uusia kansalaistaitoja ja toteaa, että digitaalisen ajan

kansalaisen on osattava käyttää erilaisia viestintävälineitä sekä osattava valita oikea vä-

line kuhunkin tilanteeseen. Hänen on tiedettävä kuinka laatia oma viestinsä oikealla ta-

valla eri viestintätilanteissa. Hänen on osattava vastaanottaa ja tulkita saamansa viesti –

hänellä on siis oltava riittävä medialukutaito. Kansalaisen on kyettävä osallistumaan

viestinnällisiin vuorovaikutusprosesseihin ja osattava käyttää viestintävälineitä arjen su-

juvoittamiseksi. Hänen on myös pystyttävä arvioimaan viestin luotettavuutta, ymmärret-

tävä tietosuojan merkitys sekä hahmotettava viestejä välittävien verkostojen rakenteita

ja palveluja. (Viherä 2000, 91, 116-124.)

Viherä näkee kaksi vaihtoehtoista verkkokulttuuria. Läpeensä kaupallistuneen ”bulkki-

kulttuurin” symboli on televisio. Ihmisen identiteetti rakentuu television varaan. Televi-

sio on hänen ostospaikkansa ja (digi-)television sähköpostilaatikko hänen vuorovaiku-

tuskanavansa – tosin interaktiivisuutta tarvitaan tässä kulttuurissa Viherän mukaan lä-

hinnä shoppailuun eikä kansalaiselta vaadita kovin kummoisia verkkoviestintätaitoja.

Toisessa mahdollisessa verkkokulttuurissa, ”kansalaisyhteisössä”’ hypätään uudelle yh-

teisöllisyyden tasolle, kuten Viherä toteaa. Verkkokulttuurin ulkopuolelle jääminen

merkitsee samalla syrjäytymistä yhteiskunnasta, sillä kansalaistoiminnan organisointi,

tavoitteiden määrittely, vuorovaikutus ja toiminta elävät yhteisöllisen ja proaktiivisen

keskustelun kautta verkossa. Tässä verkkokulttuurissa kansalaisilla on laaja viestintä-

osaaminen, viestintävälineitä käytetään monipuolisesti ja yhteiskuntaan ja viestintään

suhtaudutaan aloitteellisesti. (Viherä 2000, 125-126.)

80/302


Ihmiset elävät monenlaisilla areenoilla – keskeisiä areenoita ovat vaikkapa työpaikka,

asuinympäristö, yhdistysjäsenyydet ja niin edelleen. On arvioitu, että tulevaisuuden tie-

toyhteiskunnassa viestintävalmiudet ja kyky verkostoitua ovat entistä olennaisempia te-

kijöitä siinä, minkälaisille areenoille ihmisen elämä rakentuu. Viestintä saa sosiaalisen

pääoman elämään. Yhteisön viestintäpääomaa on sen jäsenten kyky ja halu osallistua,

viestiä ja tuoda yksittäisten jäsenten tietopääoma koko yhteisön käyttöön. (Viherä 2000,

91, Lehtonen 2000.)

Davisin näkemys on, ettei internet suinkaan synnytä mitään vallankumousta poliittiseen

järjestelmään. Hänen näkemyksensä on, että valtaapitävät tulevat käyttämään internetiä

oman valtansa ylläpitämiseen ja vahvistamiseen, ja kansalaiset saavat uusia, mutta to-

dellisuudessa näennäisiä mahdollisuuksia vaikuttaa. Esimerkiksi kantaa ottavan viestin

lähettäminen omalle kansanedustajalle tuottaa hänen mukaansa tunteen asioihin vaikut-

tamisesta ja osallistumisesta, vaikka tosiasiassa kukaan ei lopulta koskaan lukisi kyseis-

tä viestiä. Toisaalta Davis toteaa, että ihmisten yhteiskunnallinen osallistuminen näiden

uusien osallistumismahdollisuuksien myötä tuskin ratkaisevasti lisääntyy, sillä pelkkä

viestintäteknologia ei riitä muuttamaan ihmisiä ”poliittisiksi eläimiksi”. Hän arvioi, että

jotkut luultavasti tulevat aktivoitumaan ja käyttämään mahdollisuuksia hyväkseen.

Useimmat kuitenkaan eivät. (Davis 1999, 169, 114-115.) Toisaalta ihmisten aktiivisuu-

den aste on luultavasti vaihdellut suuresti kaikkina aikoina, eikä kaikkien kansalaisten

yhteiskunnallinen aktiivisuus varmasti ole realistinen tavoite.

Sinikka Sassi on todennut, etteivät mitkään verkkosivut tai argumentointitaidot yksis-

tään riitä valtasuhteiden muuttamiseen, vaan kansalaisen paikka järjestelmässä on ra-

kennettava uudelleen, luotava uudenlaista demokratiaa (Sassi 2000, 242.) Sassi viittaa

Murdockin näkemyksiin, että kansalainen on muuttunut järjestelmän kannalta niin mer-

kityksettömäksi, että häntä tarvitaan ainoastaan vaalipäivänä. Sassi arvioikin, että poli-

tiikan tuominen lähemmäs ihmisen jokapäiväistä elämää ja elinympäristöä luultavasti li-

säisi myös ihmisten mielenkiintoa siihen. (Mt.. 81-84.)

Sassi kuitenkin toteaa, että suuri osa verkon demokraattiseen hyödyntämiseen tähtäävis-

tä projekteista on jäänyt tavoitteisiinsa nähden vaatimattomiksi. Myöskään Sassin väi-

töskirjan empiirisessä kokeilussa ei alkuperäisiä tavoitteita saavutettu. Sassi kantaa

huolta muiden muassa kansalaistaidoista, keskustelukulttuurista, demokratiaan kuuluvi-

81/302


en ristiriitojen hyväksymisestä. Hän pohtii muuttuuko demokratia kenties ”pelkäksi ir-

vikuvakseen, järjestelmäksi, jossa monikansalliset yritykset tekevät päätökset ja kansa-

laiset leikkivät simuloitua demokratiapeliä virtuaalisin seurauksin”. (Sassi 2000.)

4.3 Deliberaation ongelma

Sirpaloitumisen ohella keskeinen teledemokratiaan liittyvä ongelma tai kysymys on ’de-

liberaatio’ eli harkinta tai asioiden puntarointi. Pikaäänestyksiä verkossa voidaan toteut-

taa hyvinkin helposti, mutta miten saadaan aikaan prosessi, jonka aikana kansalainen

muodostaa perustellun näkemyksensä päätettävästä asiasta? Asiassa kuin asiassa kestää

aikaa, ennen kuin ongelma on harkittu ja perusteltu näkemys muodostettu. Monimutkai-

sissa ja laajoissa kysymyksissä deliberaatio voi kestää vuosia. (Morrisett 2003, 28.) On

väitetty, että kun ihminen asetetaan äänestystapahtuman kaltaiseen valintatilanteeseen

kylmiltään ja hän saa välittömästi klikata valintansa, tehty valinta kuvastaa ihmisen pa-

himpia impulsseja ja raakoja emotioita. (Etzioni 2003, 95.) Siksi teledemokratian muo-

toja kehitettäessä onkin tärkeää, että deliberaatiolle annetaan aikaa ja mahdollisuuksia.

(Morrisett 2003, 28.)

Rheingold pitää verkkoa hyvänä välineenä nimenomaan keskusteluun, siihen, että kaik-

kien näkökulmat ja mielipiteet saadaan esiin. Sen sijaan päätöksentekoa verkossa hän

pitää ongelmana: konsensukseen on verkossa hänen mukaansa vaikea päästä. Erityisen

tärkeänä Rheingold pitää, että päätöksentekoprosessi on etukäteen määritelty, eikä sitä

enää lähdetä verkossa pohtimaan. Verkossa kannattaa hänen mukaansa keskittyä kes-

kustelemaan asioista, ei prosesseista. (Rheingold 2000, 333, 338-339.)

Myös Pietilä pitää tärkeänä, ettei deliberatiivisen keskustelun odoteta syntyvän itses-

tään, vaan sille luodaan puitteet, jos verkkokeskusteluja tähän suuntaan halutaan kehit-

tää. Ensi askeleena tarvitaan Pietilän mukaan ”pontevaa keskustelun järjestämistyötä”.

(Pietilä 2002, 353.)

Verkossa tapahtuvaa äänestämistä on kyllä pohdittu paljonkin, mutta konkreettisia tapo-

ja deliberaatioon tai edustukselliseen päätöksentekoon verkon välityksellä ei juuri ole

esitetty. (Schuler 2003, 72.) Etzioni kuvaa kokeilua, jonka hän uskoo toimivan hyvin

82/302


virtuaaliyhteisöjen päätöksentekomallina. Hänen esittämässään mallissa keskustelu pää-

tettävänä olevasta asiasta käydään ensin pienissä, esimerkiksi kymmenen hengen ryh-

missä, minkä jälkeen kukin ryhmä valitsee edustajansa jatkokeskusteluun. Mitä suu-

rempi yhteisö, sen enemmän väliportaita tarvitaan, ennen kuin koolla ovat viimeiset

kymmenen edustajaa, joiden tehtävä on tehdä päätös käydyn deliberaatioprosessin pe-

rusteella. Etzioni uskoo mallin toimivuuteen kaikenlaisessa päätöksenteossa – myös ai-

na kansalliselle tasolle asti. Hän hahmottelee prosessin, jossa 14 hengen ryhmät aamu-

varhaisella saavat tunnin aikaa keskustella Yhdysvaltain puolustusmäärärahojen puolit-

tamisesta viiden vuoden aikana. Iltaan mennessä ratkaisuun pääsevään, moniportaiseen

keskusteluun olisi osallistunut yhteensä 105 miljoonaa kansalaista. (Etzioni 2003, 97.)

Etzioni tarkoittanee ehdotuksensa kuitenkin yksinkertaistetuksi hahmotelmaksi – päivän

aikana käydyssä prosessi ei varmastikaan jää riittävästi aikaa Etzionin itsensäkin pe-

räänkuuluttamalla deliberaatiolle.

4.4 Verkkokeskustelut ja julkisen tilat

Verkossa käytävissä deliberatiivisissa keskusteluissa on siis nähty mahdollisuuksia vah-

van, osallistuvan demokratian vahvistamiseen. Verkossa käytävistä keskusteluista on

kuitenkin olemassa huomattavan ristikkäisiä näkemyksiä.

Viherä toteaa väitöskirjassaan, että koska organisaatiot yleensä pyrkivät järjestykseen,

yhteisöllinenkin viestintä niissä on luonteeltaan yleensä ”integroitua”. Integroivassa

viestinnässä uudet viestintävälineet nähdään Viherän mukaan vanhoja korvaavina, eikä

niinkään välineinä uuden kulttuurin luomiseen. Internet nähdään tiedottamisen, ei vuo-

rovaikutuksen, kanavana. (Viherä 1999, 173, 324.) Viherä uskoo, että internet ja mat-

kaviestintä voivat vahvistaa luovaa viestintää sekä kansalaisyhteiskunnalle tyypillistä

yhteisöllistä ja proaktiivista viestintää laajentamalla sen koskemaan yhteisön kaikkia jä-

seniä. Vaikka uusia viestintäpalveluja kehitettäessä painopisteenä on ollut lähinnä uusi-

en keinojen tarjoaminen järjestystä tuottavaan integroivaan viestintään, henkilökohtai-

sen kanssakäymisen ohella puhelin ja erilaiset verkkokeskustelufoorumit ovat kuitenkin

Viherän mielestä luontevia areenoita myös uutta luovalle viestinnälle. (Viherä 2000, 20-

25.)

83/302


Integroiva viestintä pyrkii tuottamaan järjestystä, se on tavoitteellista ja kontrolloitua, ja

yleensä pikemminkin yksisuuntaista kuin vuorovaikutteista. Tällaista viestintää edusta-

vat yleensä esimerkiksi esityslistat, muistiot ja tiedotteet. Luova viestintä on vuorovai-

kutteista, usein epämuodollista ja se sallii uusia näkökulmia ja tulkintoja ja edesauttaa

uusien rakenteiden syntyä. On väitetty, että luovaa viestintää tarvitaan erityisen paljon

ongelmien ratkaisussa ja kriisien selvittämisessä (Aula 1998, Viherä 2000, 19).

Viherän mukaan internetin keskusteluryhmät ovat yhteisöllisempiä viestinnän foorumei-

ta kuin vaikkapa videoneuvottelu, joissa viestinnän aloitteellisuutta ja luovuutta kahli-

taan muun muassa asialistoin ja puheenvuoroja jakamalla sekä edellyttämällä samanai-

kaista läsnäoloa. (Viherä 2000, 24-25.) Näin ollen voisi ajatella, että ne ovat samalla

myös yhteisöllisempiä viestinnän foorumeita kuin monet formaalit kokoukset – tosin vi-

rallisimpiinkin fyysisiin kokouksiin sisältyy yleensä myös epävirallisen viestinnän ele-

mentti vähintäänkin ennen kokouksen alkua ja sen päätyttyä.

Korostaessaan verkkokeskustelun yhteisöllisyyttä ja luovuutta Viherä ei selvästikään jaa

esimerkiksi Richard Davisin ihannetta demokratiaa ja yhteisöllisyyttä vahvistavasta

keskustelusta. Davisin mukaan verkkokeskusteluissa keskiössä ei ole ongelmanratkaisu

vaan keskustelun dominointi, eikä verkko ole yhteisö vaan kokoelma yksilöitä. Keskus-

telut eivät etene johdonmukaisesti vaan verkkoyhteisössä voidaan käydä lukemattomia

keskusteluja ja niiden alakeskusteluja samanaikaisesti. Davisin mukaan demokraattinen

keskustelu voi kukoistaa vain siellä, missä joku organisoi keskustelua ja sääntelee sitä,

kuinka pitkään ja usein kukin saa puhua. (Davis 1999, 164-167.)

Osa tutkijoista suhtautuu kuitenkin verkossa käytävään keskusteluun varsin kyynisesti.

Esimerkiksi Anthony G. Wilhelm on väittänyt, ettei verkossa mielipiteitä todellisuudes-

sa vaihdeta, eivätkä näkemykset jalostu keskustelun kautta, vaan verkossa kukin osallis-

tuja vain henkäisee oman mielipiteensä maailmalle. Kun todellinen keskustelu puuttuu,

deliberaatioprosessi jää keskeneräiseksi. (Wilhelm 2000, 87-88.) Ongelmaksi on myös

nähty samanmielisyys – kun keskusteluja voidaan käydä ääretön määrä, kullekin kes-

kustelufoorumille valikoituvat samanmieliset, jolloin varsinaista rakentavaa mielipi-

teenvaihtoa ei synny; eri tavoin ajattelevat tai vähemmän syvällisesti teemaa tuntevat

vaiennetaan ja hätistetään ulos keskustelusta (Davis 1999, 162-163, Wilhelm 2000, 87-

88.) Wilhelm kritisoi verkkokeskusteluja toisaalta siitä, että suuri määrä ihmisiä vain

84/302


”hiiviskelee” keskustelufoorumeilla anonyymeinä lueskelemassa muiden viestejä osal-

listumatta itse keskusteluun. Toisaalta hän toteaa verkossa olevan paljon puhetta mutta

vähän kuuntelijoita. (Wilhelm 2000, 87-88) Voidaan kuitenkin ajatella, että nämä ”hii-

viskelijät” ainakin kuuntelevat, vaikka eivät tällä foorumilla annakaan omaa panostaan

keskusteluun.

Veikko Pietilä kuitenkin toteaa omien empiiristen tulostensa puhuvan sitä vastaan, että

verkkokeskustelut kokoaisivat ainoastaan samanmielisiä, tai ettei keskusteluissa juuri

argumentoitaisi tai kuunneltaisi vastapuolen argumentteja. Hänen mukaansa ihmiset

saattavat mieleisensä keskusteluareenan valittuaan pysyttäytyä siinä, vaikka eivät juuri-

kaan saisi tukea omille mielipiteilleen, ja vaikka erimielisyydet keskustelussa olisivat

suuriakin. Pietilänkin mukaan verkkokeskustelujen deliberatiivisuutta kuitenkin rajoit-

tavat eräät tekijät. Hänen mukaansa verkossa kyllä argumentoidaan ja myös kuunnel-

laan esitettyjä mielipiteitä, jotka molemmat ovat deliberatiivisen keskustelun edellytyk-

siä. Keskusteluissa kuitenkin pyritään usein pääasiassa voittamaan vastapuolen argu-

mentit, eikä tavoitteena niinkään ole yhteisymmärryksen saavuttaminen. Pietilä nostaa

ongelmaksi myös sen, että vaikka keskustelijat ovat verkossa yksilöinä, he usein

keskustelussa tuovat esille laajempien ihmisryhmien näkemyksiä. Jos siis keskustelua

käydään laajempien diskurssien, eikä niinkään yksityisten mielipiteiden, tasolla,

yhteisymmärryksen saavuttaminen on Pietilän mukaan vaikeaa – keskustelijoilla ei ole

yhteistä pohjaa yhteisymmärryksen saavuttamiseen. (Pietilä 2002, 350-353.) Davisin ja

Wilhelmin ja toisaalta Pietilän näkemykset tuntuvat johtavan umpikujaan – keskustelua

verkossa käydään joko liian samanlaisista tai liian erilaisista lähtökohdista. Voidaan toi-

saalta kysyä, miten tämä eroaa muussa ympäristössä käytävästä enemmän tai vähem-

män deliberatiivisesta keskustelusta?

Vaikka suhtautuukin verkkoyhteisöihin toiveikkaasti, myös Rheingold myöntää, että

vuorovaikutuksella verkossa on myös synkeämpi puolensa. Hänen mukaansa verkossa

tapahtuvaan vuorovaikutukseen liittyy usein tietynlainen positiivisen huomion vähäi-

syys: ihmiset ilmaisevat herkästi erimielisyyttä ja kritiikkiä, eivät niinkään osoita arvos-

tusta esitettyjä mielipiteitä kohtaan. Verkossa liikkuu myös yksilöitä, joilla on ilmeinen

tarve saada jatkuvaa negatiivista huomiota osakseen. (Rheingold 2000, 330-331.)

85/302


On myös väitetty, että keskusteluihin verkossa osallistuvat lähinnä kovaäänisimmät ja

aggressiivisimmat. Vähemmän aggressiiviset vaikenevat seurassa ja välttävät näin nöy-

ryytetyksi tulemisen. Miten siis ryhmä pystyy saamaan aikaan aidosti yhteisen näke-

myksen? (Davis 1999, 162-163, Wilhelm 2000, 40-46, 87-88.) Toisaalta voidaan ajatel-

la, että verkkokeskustelut eivät tässäkään juuri poikkea fyysisissä tapaamisissa käydyis-

tä keskusteluista – ainakaan huonompaan suuntaan. Esimerkiksi Wilhelm ja Davis eivät

juuri pohdi sitä, ovatko verkossa käytävässä keskustelussa syntyvät konfliktit ja ”nöy-

ryytykset” helpompia vai vaikeampia kestää kuin vastaavat tilanteet face-to-face-

kontaktissa. Varmasti on kuitenkin monia, joille kynnys verkossa käytävään keskuste-

luun on matalampi kuin puheenvuoron pyytäminen fyysisessä kokoustilanteessa. (Kts.

esim. Viherä 2000, 17.)

Viherän mukaan uusia medioita yhdistämällä voidaan nimenomaan luoda foorumeita,

joilla viestintäarkuutta voidaan vähentää. Viherän mukaan suomalainen viestintäkulttuu-

ri liittyy olennaisesti tapaan, jolla suomalaiset uutta tietoja viestintäteknologiaa käyttä-

vät. Hän toteaa, että ”puheliaampien” maiden kansalaisten on vaikea ymmärtää suoma-

laisten halua viestiä vieraalla kielellä sähköpostitse – esimerkiksi italialaiset valitsevat

hänen mukaansa mieluummin tulkatun puhelinkeskustelun. Viherä toteaa, että suoma-

lainen viestintäkulttuuri näkyy erityisen hyvin vaikkapa tekstiviestikulttuurissamme:

tekstiviestien avulla voidaan helpommin ilmaista vaikeita, arkoja ja intiimejäkin asioita,

erilaisten ikonien avulla viestissä saadaan esille myös lähettäjän tunnetila, ja sanomisel-

le löytyy helpommin juuri oikea hetki. (Viherä 2000, 16-17.)

Nimettömyys ja sen mahdollistama vapaus on ollut yksi verkon kehitystä ohjaavista

ideologioista. (Etzioni 2003, 95.) Mahdollisuus keskusteluun nimettömänä on nähty se-

kä myönteisenä että kielteisenä asiana. Yksityisyyden suoja ja nimettömyys on nähty

tärkeiksi suojakeinoksi yhteiskunnallisessa osallistumisessa. Esimerkiksi vaalisalaisuu-

den kautta on poliittisen vakaumuksen ilmaiseminen tehty turvallisemmaksi. (Saco

2002, 207.)

Nimettömyys voi toisaalta laskea osallistumisen kynnystä ja ”nöyryytysten” pelkoa,

mutta toisaalta sen on arvioitu nousevan esteeksi merkitsevälle vuorovaikutuksella ja

demokraattiselle pohdinnalle (esim. Etzioni 2003, 95).

86/302


Nimettömyys tarjoaa suojan myös alatyyliselle, loukkaavalle ja vihamieliselle viestin-

nälle. Ratkaisuja tähän on etsitty muun muassa järjestyssäännöistä, ohjelmistoista, jotka

suoraan sensuroivat vihamieliset tai törkeät ilmaisut sekä käyttäjien palautteeseen perus-

tuvasta sensuroinnista. Tämäkin kuitenkin herättää uusia ongelmia: jos sivustolla on lu-

pa puhua vain yhteisesti hyväksyttyjä asioita, miten tällainen keskustelu edistää demo-

kratiaa? (Hurwitz 2003, 106.) Onkin nähty, että verkossa voidaan luoda sekä uusia

avoimia tiloja että toisaalta uusia turvallisia tiloja yhteiskunnalliselle osallistumiselle

(Saco 2002, 207.)

4.5 Pääsyn demokratia

Keskeinen osa verkon uutta demokratiaa on tasa-arvoinen osallistuminen. Etenkään

verkon mahdollistaman nimettömyyden suojassa sukupuoli, rotu, ulkonäkö, fyysinen

vamma tai ikä eivät vaikuta mielipiteen painoarvoon. Myös verkossa saattaa kuitenkin

piillä rakenteellisia, eriarvoistavia tekijöitä. Yksi tällainen on pääsy verkkoon.

Teknologia voi olla paitsi hyvinvointia, tasa-arvoa ja demokratiaa lisäävää, myös luon-

nostaan epätasa-arvoa ja autoritaarisuutta vahvistavaa. Näin käy, jos uuden teknologian

myötä mahdollisuus kansalaisuuteen avautuu ainoastaan niille, joilla on hyvät teknolo-

giset valmiudet ja resurssit. Uuden tietoja viestintäteknologian ja internetin eriarvois-

tavaa vaikutusta pohdittiin paljon 1990-luvun loppupuolella. Pohdittiin, johtaako kehi-

tys ”joidenkin kansalaisryhmien syrjäytymiseen aktiivisesta kansalaisuudesta”. (Sassi

2000, 195, Grey 2001, 24.) Koulutetut käyttivät internetiä enemmän kuin kouluttamat-

tomat, varakkaat enemmän kuin köyhät, työssäkäyvät enemmän kuin työttömät, nuoret

enemmän kuin vanhat, miehet enemmän kuin naiset. (Kts. esim. Davis 1999, 19, Vi-

herä 2000, 161.)

Vuosituhannen vaihteen tutkimustulokset kertovat kuitenkin, että hitaammin internetin

omakseen ottaneet kansalaisryhmät länsimaissa kuroivat jo silloin nopeasti nopeammin

liikkeelle lähteneiden ryhmien etumatkaa kiinni. Yhdysvalloissa miehet ja naiset käytti-

vät internetiä yhtä paljon jo vuonna 2000. Köyhimmässä tuloluokassa internetin käyttö

oli lisääntynyt vuosina 1998-2000 jopa 38 prosenttia kun varakkaimmassa tuloluokassa

käyttö oli samana aikana lisääntynyt enää 19 prosentilla. Eniten internetiä käyttävien

87/302


ikäluokassa eli 25-49-vuotiaiden keskuudessa internetin käyttö lisääntyi tänä aikana 35

prosentilla, mutta yli 50-vuotiaiden joukossa 53 prosentilla. Internetin käyttö lisääntyi

erityisen nopeasti myös mm. yksinhuoltajaperheissä sekä maaseudulla, jossa internet oli

siihen mennessä yleistynyt todella hitaasti USA:ssa. Yhdysvalloissa ainoa merkityksel-

linen poikkeus yleiseen ”digitaalisen kuilun” kaventumiseen liittyi käyttäjien etniseen

taustaan. Erot valkoisen ja mustan väestönosan internetkäytössä olivat näinä vuosina

edelleen kasvaneet. Castells toteaa, että vastaavia tietoja eri väestöryhmien käyttöerojen

tasoittumisesta on olemassa myös muun muassa Venäjältä (Castells 2001, 248-252).

Yhtälailla myös esimerkiksi Ruotsin ammatillisen keskusjärjestön LO:n seurantatutki-

mukset vuosilta 1998-2002 kertovat, että työntekijäkeskusliitto LO:n jäsenet ovat näi-

den vuosien aikana lisänneet nopeammin internetkäyttöään kuin koulutetumpia palkan-

saajia edustavien järjestöjen jäsenet. Samoin naiset ovat internetkäyttäjinä kuroneet

kiinni välimatkaa miehiin. (Nelander, Goding, Ivarsen 2003.)

On kuitenkin huomattava, ettei pelkkä verkon piiriin pääseminen vielä merkitse digitaa-

lisen kuilun katoamista. Vaikka yhä uudet ryhmät tulevat verkon piiriin, hyväosaisim-

milla on aina kuitenkin paremmat välineet, yhteydet ja mahdollisuudet käyttää interne-

tiä. Castells näkee ongelmaksi myös itse verkon sellaisena, kuin se käytön myötä on

muovautunut. Varhaiset käyttäjät ovat muokanneet verkosta sellaisen, kuin se nyt on,

mikä merkitsee, että verkon rakenne ja sisältö ovat muovautuneet vastaamaan näiden

varhaisten käyttäjien tarpeita ja odotuksia. Castells pitää ongelmana myös kouluopetuk-

sen tasoa: suuri osa opettajista ei Castellsin mukaan Yhdysvalloissa itse hallitse riittävän

hyvin tietoja viestintäteknologian käyttöä, jotta eri väestöryhmistä tulevat lapset ja

nuoret saisivat riittävän tasa-arvoiset verkkoviestintävalmiudet koulussa. (Castells 2001,

252-255.)

On mahdollista ja jopa todennäköistä, että kuten yleensäkin uutta teknologiaa käyttöön

otettaessa, suuri enemmistö seuraa jossakin vaiheessa varhaisten omaksujien perässä,

kuten Rogers ja Shoemaker jo 1970-luvulla esittivät (kts. esim. Hintikka 1999, 9.) Tek-

nologiaan periaatteellisen kielteisesti suhtautuvien lisäksi uuden teknologian ulkopuo-

lelle jää joukko ”syrjäytyjiä”, yleensä joko taloudellisten tai osaamiseen liittyvien re-

surssien puuttuessa. (Ekholm 2001, 18.) Rogers on esittänyt vieläkin tarkemman jaotte-

lun, jossa ensimmäisenä teknologian ottavat käyttöön ”innovaattorit”, joihin lukeutuu

vain pari prosenttia kansalaisista. Varhaisiin omaksujiin kuuluu noin kymmenesosa vä-

88/302


estöstä ja varhaiseen enemmistöön kolmannes kansasta. Nämä ryhmät yhteensä muo-

dostavat noin puolet kansalaisista. Myöhäiseen enemmistöön Rogersin mukaan kuuluu

noin kolmannes ja ”vitkastelijoiden” ryhmään noin 16 prosenttia. (Savolainen 2000,

199-200.) Kun Suomessa marraskuussa 2003 internetkäyttäjiin lukeutui kaksi kolmesta

suomalaisesta (Tilastokeskus), Rogersin jaottelulla tämä merkitsee, että internetistä on

jo Suomessa parhaillaan tulossa kovaa vauhtia myös osa myöhäisen enemmistön arkea.

Viherä totesi väitöskirjassaan vuonna 1999, että suomalaisten ainakin silloin vielä jon-

kin verran puutteellisten verkkoviestintävalmiuksien kehittymistä tulisi tukea esimer-

kiksi koulutuksen ja tukipalvelujen avulla. Viherä havaitsi, että verkkoviestinnän osaa-

minen ja pääsy verkkoon olivat puutteellisia erityisesti naisilla, työttömillä ja pieniyri-

tysten työntekijöillä. (Viherä 1999, 292, 330-335.) Verkkoviestinnän olennainen edelly-

tys on luku- ja kirjoitustaito, joka Suomessa on kansalaisvälisestikin vertaillen korkealla

tasolla. (Viherä 2000, 117.) Suomessa mahdollisuus internetin käyttöön on muun muas-

sa kouluissa ja kirjastoissa, jos yhteyksiä ei ole kotona tai työpaikalla. Eri sosio-

ekonomisista taustoista tulevat lapset saavat koulussa valmiudet TVT:n käyttöön. Vi-

herä korostaakin motiivin merkitystä verkkoviestinnän käytössä. Jos ihmisellä on vaik-

kapa motiivi yhteisöllisten asioiden hoitamiseen, liittymä tai osaaminen ei nouse kyn-

nyskysymykseksi ja taidot kasvavat tekemisen myötä (Viherä 2000, 14, 148).

Pirkko Jääskeläinen toteaa, että yhteiskunnallinen yleistieto, tietotekniset taidot ja kou-

lutus ovat keskeisiä kansalaisuuden aineettomia resursseja. Vuonna 2000 valmistunees-

sa väitöskirjassaan Jääskeläinen havaitsi, että kansalaisten tietotekniset taidot selittävät

henkilön tulotasoa ja työmarkkina-asemaa enemmän kuin yhteiskunnalliset tiedot. Hän

toteaa, että tietoteknisten taitojen vahva yhteys työelämässä menestymiseen ja kansalai-

suuden toteuttamiseen voi merkitä digitaalisen kahtiajaon kehittymistä myös Suomessa.

(Jääskeläinen 2000, 83-84.)

Jääskeläisen mukaan internetasenteet ovat kytköksissä tietokoneiden käyttökokemuk-

seen. Kokeneet käyttäjät suhtautuvat myönteisesti internetin käytön laajentamiseen ar-

kielämässä. Päivittäin tietokonetta käyttävistä 80 prosenttia suhtautui Jääskeläisen mu-

kaan myönteisesti internetiin tietolähteenä ja asiointivälineenä, kun taas ei-käyttäjistä

vain joka kymmenennellä oli myönteinen asenne internetiin. Jääskeläinen toteaakin, että

89/302


maassa, jossa yli miljoona ihmistä käyttää päivittäin tietokoneita, asenteellinen pohja in-

ternetin käyttöön on olemassa. (Jääskeläinen 2000, 84.)

Jääskeläinen havaitsi, että käyttökokemuksen ohella myös iällä ja koulutuksella on vah-

va yhteys internetasenteisiin. Yli 50-vuotiaista enemmistö oli tuolloin internetkielteisiä,

kun nuoremmissa kielteisesti suhtautuvia oli alle kolmannes. Hyvin koulutetut suhtau-

tuivat internetiin keskimäärin myönteisemmin kuin vähemmän koulutetut. Myönteisesti

internetiin suhtautuvissa puolestaan oli Jääskeläisen mukaan myös myönteinen kuva

kansalaisten vaikutus- ja tiedonsaantimahdollisuuksista yhteiskunnassa. Jääskeläinen

näkeekin tämän osoituksena siitä, että internet todella voi vahvistaa kansalaisyhteiskun-

taa. (Jääskeläinen 2000, s. 84-85, 91.)

Marja-Liisa Viherä toteaa, että yhteisöllinen toiminta edellyttää aktiivisten kansalaisten

olemassaoloa, joiden viestintätavat siirtyvät ajan myötä myös vähemmän aktiivisten

kansalaisten viestintätavoiksi. (Viherä 1999, 329.) Omassa tutkimuksessaan Viherä jaot-

teli kansalaiset viiteen ryhmään – yhteiskuntaan vaikuttamaan pyrkiviin, organisaatto-

reihin, mukanaolijoihin, osallistumattomiin ja pienyrittäjiin – näiden yhteiskunnallisen

osallistumisen ja osallistumistavan vaatiman viestinnän mukaan. Hän havaitsi, että ns.

vaikuttajien viestintä on siirtymässä yhä enemmän verkkoviestintään. He ovat joutuneet

ylittämään mahdollisen vastenmielisyytensä sähköistä viestintää kohtaan, ja heillä on

sekä tekniset valmiudet että motivaatio toimia verkossa. Viherän luokittelussa organi-

saattorit ovat enemmän toiminnan ihmisiä kuin vaikuttajat. Vaikka puhelin vielä ainakin

vuosituhannen vaihteessa oli heille tärkein viestintäväline, myös verkkoviestinnän väli-

neet olivat jo tunkeutumassa ja vaikuttamassa heidänkin toimintaansa. (Viherä 2000,

140-141.)

Mukanaolijat ottavat uusia viestintävälineitä hitaammin käyttöön, mutta heidänkin vies-

tintätapansa muuttuvat muiden perässä. Viherä toteaakin, että yhteinen koulutus ja yh-

teiset laitehankinnat helpottaisivat yhteisöllistä toimintaa ja organisaattoreiden työtä.

Pienyrittäjille puhelin oli vielä tärkein yhteydenpidon väline, mutta etenkin tietoamma-

teissa toimivat olivat jo siirtymässä verkkoviestintään. Osallistumattomien ryhmän Vi-

herä jakoi kahtia osallistumattomuuden syyn perusteella. ”Työn uuvuttamilla” oli kyllä

osaamista ja pääsy verkkoon sekä töissä että kotona, muttei rutiinia yhteiskunnalliseen

aktiivisuuteen. He kuitenkin käyttävät viestintäpalveluja monipuolisesti erilaiseen arki-

90/302


seen asiointiin. Työttömien ja syrjäytyneiden ryhmälle taas puhelin on henkilökohtais-

ten tapaamisten ohella keskeisin yhteydenpidon väline, kun taas televisio nousee suosi-

tuimmaksi tietolähteeksi. (Viherä 2000, 141-143.)

4.6 Yhteenvetoa

Uuden tietoja viestintäteknologian hienous piilee sen kyvyssä avata ihmisille uusia ja

vaihtoehtoisia osallistumis-, vaikuttamis- ja tiedonsaantikanavia. Näin TVT voi myös

tarjota uusia mahdollisuuksia entistä vahvemman demokratian toteutumiselle. Verkko

antaa tilaa kansalaisten uudenlaisille vuorovaikutukselle sekä kansalaisten kesken että

kansalaisten ja päätöksentekijöiden välillä. Uuden tietoja viestintäteknologian avulla

kansalaisen on myös mahdollista hankkia itselleen tietoa muodostaakseen mielipiteensä,

ottaakseen kantaa ja kohdatakseen päätöksentekijät entistä tasa-arvoisemmalta pohjalta.

Hänen on myös entistä helpompaa yhdistää voimansa muiden samanmielisten kanssa

omien näkemystensä ja tavoitteidensa edistämiseksi. Verkko antaa kanavan monille ää-

nille ja monenlaisille mielipiteille.

Toisaalta on myös mahdollista, että uusi tietoja viestintäteknologia vahvistaa meneil-

lään olevaa yhteiskunnan ja politiikan individualisoitumista ja sirpaloitumista. Yhden

asian (verkko-)liikkeet ja suorat äänestykset voivat tehdä erilaisten tarpeiden ja näke-

mysten yhteensovittamisesta entistä vaikeampaa. Keskeinen kysymys kuuluu, miten

verkossa voidaan antaa aikaa ja mahdollisuuksia puntaroida yhdessä asioita ja niiden

seurauksia.

Internet voi madaltaa monen kynnystä osallistua, ottaa kantaa ja vaikuttaa etenkin suo-

malaisessa viestintäarassa viestintäkulttuurissa. Internet itsessään silti tuskin lisää ke-

nenkään kiinnostusta yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Sen sijaan yhteiskunnallisten ky-

symysten konkretisoiminen ja tuominen lähemmäksi ihmisten jokapäiväistä arkea ehkä

voisi niin tehdä. Tähän taas internetillä saattaa olla annettavaa.

Kehitettäessä kanavia ja malleja ihmisten demokraattiselle osallistumiselle olennaista

on, kuinka aitoa tämä osallistuminen ja vaikuttaminen viime kädessä on. Teledemokra-

tia voi myös helposti muotoutua näennäisdemokratiaksi, jossa kansalaiset saavat vaikut-

91/302


tamiselämyksiä, mutta todellisuudessa tällä ”vaikuttamisella” ei juuri ole kytköstä todel-

liseen päätöksentekoon.

Verkossa voidaan luoda sekä uusia avoimia tiloja että uusia turvallisia tiloja yhteiskun-

nalliselle osallistumiselle Mahdollisuus esiintyä nimettömänä, ja siihen sisältyvä vapaus

ja tasa-arvoisuus, on ollut yksi keskeinen verkon kehitystä ohjaava ideologia. Mahdol-

listaessaan nimettömyyden verkko tarjoaa turvallisen foorumin osallistumiselle.

Toisaalta se voi kuitenkin myös toimia esteenä merkitsevälle vuorovaikutukselle ja

demokraattiselle pohdinnalle.

Keskeinen verkon demokratiaan liittyvä kysymys on verkkoon pääsyn tasa-arvoisuus tai

epätasa-arvoisuus. On pohdittu johtaako kehitys siihen, että osa kansalaisista syrjäytyy

paitsi verkosta myös aktiivisesta kansalaisuudesta. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että ainakin

länsimaissa hitaammin internetin käyttöön ottaneet ryhmät ovat nopeasti ottamassa in-

ternetkäytössään kiinni nopeammin liikkeelle lähteneitä ryhmiä. Sukupuoli, ikä, tulotaso

tai koulutus ei enää samalla tavoin selitä internetkäyttöä kuin vielä muutama vuosi sit-

ten. Tämä ei kuitenkaan merkitse, että ”digitaalinen kuilu” olisi kokonaan kadonnut ja

sen voisi jättää huomiotta. Tietoyhteiskunnassa kansalaiset tarvitsevat uusia kansalais-

taitoja. Onkin tärkeää huolehtia siitä, että heillä on myös mahdollisuus hankkia ja kehit-

tää näitä taitoja voidakseen toimia aktiivisina ja tasa-arvoisina kansalaisina.

Luku 5. Internet ja poliittinen vaikuttaminen

Vaikka internetin on nähty lisäävän mahdollisuutta yksilöiden aktiivisempaan kansalai-

suuteen ja suoraan demokratiaan, on esitetty, että loppujen lopuksi uusi tietoja viestin-

täteknologia on pikemminkin omiaan pönkittämään olemassaolevia valtarakenteita.

(Davis 1999, Wilhelm 2000.)

Esimerkiksi Davis ei usko profetioihin poliittisen järjestelmän läpikotaisesta muuttumi-

sesta tai vallan uusjaosta uuden tietoja viestintäteknologian tuomien mahdollisuuksien

seurauksena. Valta ei siirry pienille, innokkaille ja dynaamisille yhteisöille, vaan perin-

teiset ryhmät ja organisaatiot siirtyvät myös verkkoon. Davis uskoo, että erilaisille etu-

järjestöille verkon hyödyntäminen on välttämättömyys. Jo pelkästään pärjätäkseen kil-

92/302


pailussa niiden on viestittävä tavoitteistaan ja mobilisoitava toimintaa myös verkon

kautta. (Davis 1999, 64, Castells 2000, 406.)

On kuitenkin myös havaintoja toisensuuntaisesta kehityksestä: alun perin virtuaalisina

syntyneet poliittiset yhteisöt voivat myös astua fyysiseen maailmaan. Larry Elin on to-

dennut, ettei kyberaktiivisuus ole välttämättä vain verkossa tapahtuvaa aktiivisuutta

vaan prosessi, joka johtaa fyysiseen aktiivisuuteen. (Elin 2003, 113.)

Verkko-osallistumista ja mobilisaatiota Britanniassa tutkineet Ward, Gibson ja Lusoli

toteavat, että uudella tietoja viestintäteknologialla saattaa olla lievä myönteinen vaiku-

tus poliittiseen osallistumiseen, vaikkakaan sitä ei pidä yliarvioida. Eräät kokemukset

antavat viitteitä siitä, että internetin kautta voidaan tavoittaa sellaisia ihmisiä, joita mui-

den kanavien kautta olisi vaikeaa tavoittaa ja saada osallistumaan: erityisen nuoria, joil-

le internetissä liikkuminen on luontevaa. Internet myös ilmeisesti voi syventää aktiivien

osallisuutta ja osallistumista entisestään Ward, Gibson ja Lusoli myös uskovat, että po-

liittinen elämä muuttuu uuden tietoja viestintäteknologian käyttöönoton myötä: yhteis-

kunnassa syntyy yhä enemmän ad hoc -kampanjoita, protesteja ja päätöksentekijöitä

vaaditaan yhä suorempaan vuorovaikutukseen kansalaisten kanssa. (Ward, Gibson ja

Lusoli 2003, 663-667.)

5.1 Internet informaatioajan yhteiskunnallisten liikkeiden infrastruktuurina

Internet on jo kovassa käytössä erilaisissa yhteiskunnallisissa liikkeissä ja politiikassa.

Ammattiyhdistysliike organisoi ja mobilisoi toimintaansa internetissä, samoin vaikkapa

ympäristöliikkeet, uskonnolliset liikkeet sekä erilaiset etniset ja kansallisliikkeet. ”Ky-

beravaruudesta on tullut globaali sähköinen ”agora”, Manuel Castells toteaa. Hän pohtii,

onko internetillä vain välineellinen rooli näissä liikkeissä, vai ”muuttuvatko sosiopoliit-

tisen pelin säännöt kyberavaruudessa”? Hänen mukaansa internet on yhteiskunnallisille

liikkeille enemmän kuin vain kätevä työkalu – internet sopii informaatioajan yhteiskun-

nallisten liikkeiden perusolemukseen ja -ominaisuuksiin. Castells muistuttaa, ettei am-

mattiyhdistysliikkeen historiaa voi erottaa teollisesta tuotantolaitoksesta vallitsevana or-

ganisaatiorakenteena – tai pubista työläisten kokoontumispaikkana (Suomessa ehkä pi-

kemminkin työväentalosta). Internet on Castellsin mukaan samalla tavoin tietyn organi-

93/302


saatiomuodon, verkoston, materiaalinen infrastruktuuri. Verkostoyhteiskunnassa inter-

net on siis olennainen komponentti uudenlaisten sosiaalisten liikkeiden muodostumises-

sa. (Castells 2001, 137-139.)

Tähän on Castellsin mukaan useita syitä. Yhteiskunnalliset liikkeet rakentuvat kulttuuri-

sille arvoille. Ammattiyhdistysliikkeen kaltaiset liikkeet voivat jatkaa, ja jatkavat, mää-

rittelemällä itsensä uudelleen edustamiensa sosiaalisten arvojen kautta ja laajentamalla

näiden sosiaalisten arvojen merkitystä – tästä esimerkkinä on esimerkiksi siirtyminen

sekä arvojen että retoriikan tasolla luokkataistelusta sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen.

Perustavanlaatuinen kysymys on näiden arvojen viestittäminen ja merkitysten kautta

mobilisoiminen. Niinpä liikkeet rakentuvat viestintäjärjestelmien ympärille, koska nii-

den kautta liikkeet voivat tavoittaa ne, jotka voisivat kiinnittyä liikkeen edustamiin ar-

voihin, ja sitä kautta vaikuttaa koko yhteiskunnan tietoisuuteen. (Castells 2001, 140.)

Castells toteaa myös, että verkostoyhteiskunnan liikkeiden on täytettävä vertikaalisesti

rakentuneiden teollisen kauden organisaatioiden kriisin jättämä tyhjä aukko yhteiskun-

nassa. Castells viittaa Putnamin havaintoihin järjestötoiminnan rappiosta ja toteaa, ettei

tämä kaikki merkitse, etteivät ihmiset organisoituisi ja mobilisoituisi puolustaakseen

omia etujaan tai arvojaan. Hän kuitenkin arvioi, että perinteiset, strukturoidut ja formaa-

lit organisaatiomuodot väistyvät, ja tilalle nousevat löyhät liittolaisuudet, adhoc-liikkeet

ja puolispontaanisti mobilisoituvat liikkeet. Ammattiliitot voivat Castellsin mukaan sel-

viytyä ainoastaan hylkäämällä vanhat suuryritysten ja virastojen kopioiksi rakennetut

byrokraattiset organisaatiomuotonsa. Internet on olennainen väline tämäntyyppiselle

liikehdinnälle. Hän nostaa esimerkiksi WTO:ta vastaan suunnatun mielenilmauksen

Seattlessa vuonna 1999. Tapahtuma kokosi yhteen suuren määrän erilaisia, jopa vastak-

kaisia arvoja ja intressejä edustavia ryhmittymiä. Liike perustui kuukausia kestäneeseen

kiihkeään tiedon- ja mielipiteenvaihtoon internetissä. (Mt. 140.)

Koska valta yhä useammin piillee globaaleissa verkostoissa, myös liikkeiden on toimit-

tava globaalisti. Ne tarvitsevat kansallisten ja paikallisten ryhmien tukea ja kannatusta,

mutta eivät voi pysyä paikallisina, mikäli haluavat vaikuttaa. Cohen ja Rai (2000) ni-

meävät kuusi merkittävää yhteiskunnallista liikettä, jotka ovat omaksuneet globaalin

toimintamallin: ihmisoikeus-, ympäristö-, naisasia- ja ammattiyhdistysliike sekä uskon-

nolliset ja rauhan liikkeet. Castellsin mukaan näiden liikkeiden riippuvuus globaaleista

94/302


informaatioverkoista tekee ne myös riippuvaiseksi internetistä. (Castells 2001, 142-

143.)

5.2 Yhteiskunnalliset organisaatiot ja internet

Davis uskoo, että käytännössä vanhat mediatalot, vahvat intressiryhmät ja poliittiset

vaikuttajatahot laajentavat toimintaansa verkkoon, eikä mikään juuri muutu. Perinteiset

organisaatiot tuottavat suuren osan verkon informaatiosisällöstä. Lisäksi yhä suurempia

tietomäärä verkossa synnyttää yhä kiivaamman kilpailun yleisöstä. Tietotulvan keskellä

yleisö päätyy kaikkein vetovoimaisimmille tiedon lähteille. (Davis 1999, 169-180.)

On myös ajateltu, ettei suoran demokratian, yksilöllisen osallistumisen tai kansalais-

journalismin mahdollisuus internetin kautta vähennä perinteisten demokratiaan kuuluvi-

en toimijoiden kuten etujärjestöjen tai perinteisten mediatalojen merkitystä. Kansalaiset

tarvitsevat apua tietotulvan sokkeloissa ja tehokkaat kampanjat välittäjän kansalaisten ja

päätöksentekijöiden välillä. (Berman & Mulligan 2003, 92.) Myös verkostoituneessa

maailmassa tarvitaan organisaatioita seuraamaan monimutkaisia yhteiskunnallisia val-

misteluprosesseja ja asettamaan edustajiaan tällaisiin prosesseihin liittyviin hankkeisiin.

Organisaatiot voivat koota tehokkaasti tietoa, sekä rakentaa ja ylläpitää yhteiskunnalli-

seen vaikuttamiseen tarvittavan suhdeverkostoa. Organisoituneen toiminnan tarve ei siis

ole poistumassa, mutta sen toimintaympäristö on muuttumassa aikaisempaa dynaami-

semmaksi. (Agre 2003, 65.)

On väitetty, etteivät puolueet, etujärjestöt, tiedotusvälineet tai viranomaiset ole muissa

korkeankaan internetpenetraation maissa ottaneet internetiä työvälineekseen samalla in-

tensiteetillä kuin Yhdysvalloissa (Bimber, 2003, s. 232). Castellsin mukaan esimerkit

muualtakin maailmasta kertovat, että kehitys on kaikkialla kulkemassa samaan suuntaan

kuin Yhdysvalloissa. Niinpä kehitys Yhdysvalloissa antaa viitteitä siitä, mitä myös

muualla on edessä. Keskeinen kehityssuunta television merkityksen ja roolin korostu-

misen ohella on ollut esimerkiksi uuteen tietoja viestintäteknologiaan nojaava poliitti-

nen markkinointi sekä erilaiset pikagallupit poliittisen navigoinnin tukena. Internetistä

on tullut väline poliittiselle kampanjapropagandalle, keskustelufoorumeille ja yhteis-

95/302


kunnallisten organisaatioiden yhteydenpidolle kannattajiinsa. (Castells 2000, 312, mt.

1997, 321.)

Suurilla organisaatioilla on yleensä parhaimmat resurssit uuden tietoja viestintätekno-

logian hyödyntämiseen, joten niiden on helppo käyttää TVT:tä olemassaolevan valtansa

vahvistamiseen. Kuten esimerkiksi Peter Levine on todennut, rahalla on merkitystä. Ei

ole halpaa rakentaa ja tehdä tunnetuksi vuorovaikutteinen, massoja palvelemaan kyke-

nevä sivusto. (Levine 2003, 59.) TVT:ssä on kuitenkin nähty myös väylä niille pie-

nempien ryhmittymien näkemyksille ja mielipiteille, jotka muuten eivät pääsisi esille.

(Schuler 2003, 70.)

Bruce Bimber tutki viiden yhdysvaltalaisen lobbausjärjestön toimintaa. Näiden perus-

teella Bimber uskoo, että pienet ja vähilläkin resursseilla toimivat organisaatiot voivat

uuden tietoja viestintäteknologian haltuunotolla parantaa asemiaan suhteessa suuriin ja

varakkaisiin organisaatioihin. Eniten TVT:stä kuitenkin hyötyvät organisaatiot, joilla on

varaa riittäviin alkuinvestointeihin. Pienet organisaatiot siis pystyvät korvaamaan re-

surssiensa vähyyttä, suuret tehostamaan toimintaansa entisestään verkkopanostustensa

kautta. Resurssien ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden suhdetta on entistä vaikeampi

ennustaa. (Bimber 2003, 188-189.) On jopa väitetty, että suurilla organisaatioilla on

usein ongelmia internetviestintänsä kanssa, sillä internetissä nopeus ja joustavuus ovat

valttia ja hierarkiat niiden este. (Berman & Mulligan 2003, 81.) Toisaalta informaatio-

tulvassa informaation arvo vähenee, jolloin halvalla lähetetty viesti merkitseekin vas-

taanottajalle vähemmän kuin kalliilla perille toimitettu. (Bimber 2003, 107.)

Bimber toteaa, että tietointensiivisessa yhteiskunnassa pienemmilläkin resursseilla pys-

tytään toteuttamaan sellaisia kampanjoinnin muotoja, jotka aikaisemmin ovat olleet

mahdollisia vain suurille organisaatioille. Organisaatiot voivat muuttua joustavammiksi

ja mukautua ympäristön muutoksiin. Erilaiset väliaikaiset tai pysyvämmät yhteistyö-

kumppanuudet helpottuvat. Verkostomainen työskentely voi jopa korvata hierarkisen

organisaatiorakenteen. Myös jäsenyyden luonne muuttuu; kuten organisaatio, myös jä-

senyys voi joustavoitua. Laajemman intressipohjaisen jäsenyyden sijaan voi suuntana

olla tapahtumapohjainen jäsenyys. Organisaatioille on aikaisempaa helpompaa ja edulli-

sempaa löytää esillä olevista teemoista kiinnostuneita kansalaisia ja värvätä heidät mu-

kaan toimintaan. Kun organisaatio tavoittaa suoraan oikeat ihmiset, kynnys osallistumi-

96/302


seen voi madaltua ja aikaisemmin jäsenmaksun olennaiseksi vastineeksi nähtyjen jäse-

nyyteen liittyvien etujen merkitys vähentyä. Näin voi myös syntyä jäsenyyksiä, joissa

jäsen itse ei lainkaan miellä olevansa jäsen. Bimber myös pitää mahdollisena, joskaan ei

varmana, että uusien toimintamahdollisuuksien kautta entistä suurempia osa ihmisistä

tulee vedetyksi mukaan politiikkaan. (Bimber 2003, 102-104, 191, mt. 197, 228.)

Bimber arvioi, että poliittisen toiminnan nopeus kasvaa organisaatioiden luonteen muut-

tumisen myötä. Haasteeksi nousee tällöin erityisesti tavoiteasettelu.. Bimber otaksuu, et-

tä organisaatiot siirtyvät yhä tapahtumakeskeisempään ja lyhytjänteisempään suunnitte-

luun. Myös politiikasta ylipäätään saattaa näin tulla aikaisempaa projektikeskeisempää.

(Bimber 2003, 192).

5.3 Internet yhteiskunnallisen ja poliittisen kampanjoinnin välineenä

Yhteiskunnalliselle liikkeelle, puolueelle tai järjestölle internet tarjoaa uusia mahdolli-

suuksia tiedonvälitykseen, mobilisointiin sekä vuorovaikutukseen ja deliberaatioon.

(Levine 2003, 49-54.) Se yhdistää monien eri viestintäkanavien hyödyt – globaalin ta-

voitettavuuden, helppouden, matalahkot kustannukset, mahdollisuuden viestiä yksilöi-

den, ryhmien tai suurempien joukkojen kanssa globaalisti, nimettömänä esiintymisen

mahdollisuuden, kopioitavuuden ja toistettavuuden sekä nopean päivitettävyyden.

(Johnson 2003, 11-12.)

Internetissä ei ole kyse vain informaatiosta ja informoinnista. David M. Anderson on

korostanut, että jos internetiä ajatellaan vain informaation näkökulmasta, jätetään käyt-

tämättä hyväksi sen toiminnallinen luonne. Internet mielletään tietosanakirjaksi eikä vä-

lineeksi, joka yhdistää ihmiset ja organisaatiot monin eri tavoin. (Anderson 2003, 27.)

Slevinin mukaan tietoja viestintäteknologian käyttämisellä väärin voi olla kohtalok-

kaat seuraukset koko organisaatiolle. Vaikka internetiin usein suhtaudutaan optimisti-

sesti, erityisesti sen toiminnallisuuden ja vuorovaikutteisuuden mahdollisuudet ja riskit

ymmärretään huonosti. Käyttääkseen internetiä ”oikein”, organisaation tulisi käyttää sitä

sekä sisäisen että ulkoisen yhteydenpidon kannustamiseen. Internetin kautta on annetta-

va mahdollisuus saada aikaan asioita, eikä vain vastaanottaa niitä. Internetiä on myös

Slevinin mielestä käytettävä yhteenkuuluvuuden lisäämiseen, solidaarisuuden kasvatta-

97/302


miseen, uusien strategisten liittoumien rakentamiseen sekä vahinkojen minimointiin.

(Slevin 2000, 137-140.)

Tiedot Yhdysvalloista ja Iso-Britanniasta kertovat, että yhteiskunnalliset organisaatiot

tyypillisesti käyttävät verkkoa yksisuuntaisen informaation tehokkaana levittämis-

kanavana. Keskustelu- ja vuorovaikutusulottuvuus puuttuvat lähes kokonaan. Verkossa

on ehkä mahdollisuus ilmaista mielipiteensä jostakin kysytystä asiasta, mutta harvem-

min jäsenelle tai muulle verkkosivuilla kävijälle annetaan mahdollisuus nostaa esille uu-

sia ajatuksia ja teemoja. Vaikka sivut antavat mielikuvan aikaisempaa suoremmasta yh-

teydestä päätöksentekijöihin, tämä harvoin käytännössä pitää paikkansa (Meilke 2003,

43-44, Salter 2003, 139, Rodgers 2003, 48.)

Internetin kautta voidaan levittää viestiä yhdeltä yhdelle, yhdeltä harvalle, yhdeltä mo-

nelle, harvalta harvalle ja monelta monelle. Pääasiassa sitä yhteiskunnallisissa liikkeissä

ja kampanjoissa on kuitenkin käytetty vaihtoehtoisena yhdeltä-monelle tiedotuskanava-

na. Mahdollisuutta laajempaan vuorovaikutteisuuteen ”monelta monelle”, ei juuri ole

käytetty hyväksi. Internetin avulla aikaisempaa suurempi joukko ihmisiä voisi osallistua

asioiden valmisteluun ja päätöksentekoon, mikä toisaalta merkitsisi myös vallan hajau-

tumista. On väitetty, että monet mieluummin lähettävät informaatiota kuin osallistavat

kansalaisia pelätessään oman valtansa heikentymistä (Johnson 2003, 11-12). Toisaalta

olennainen syy verkon mahdollisuuksien käyttämättä jättämiseen tässä suhteessa voi ol-

la myös oivalluksen ja osaamisen puute. Tästähän esimerkkinä voidaan nähdä vaikkapa

”verkkolehden” käsite. Ottaessaan internetin osaksi viestintäjärjestelmäänsä organisaa-

tiot eivät ole oikein tienneet, mitä sillä voisi tehdä. Niinpä internetiin on ryhdytty toimit-

tamaan ”lehteä”, ja jätetty näin käyttämättä hyväksi verkon ylivoimaiset ominaisuudet:

reaaliaikaisuus, kerroksisuus ja vuorovaikutteisuus.

Keskeisiä etuja vaikuttamaan pyrkivän viestinnän kannalta on myös portinvartijoiden

puute. Internetin kautta järjestöt ja yhteiskunnalliset liikkeet voivat puhutella yleisöä

suoraan (Berman & Mulligan 2003, 78.) On sanottu, että siinä vaiheessa kun jokainen

poliittinen sortotoimi tai etninen puhdistus esitetään internetissä suorana lähetyksenä,

uusi tietoja viestintäteknologia on perustavanlaatuisesti muuttanut poliittista todelli-

suutta. (Grey 2001, 47.) Mutta mahdollisuus puhutella kansalaisia suoraan merkitsee

paljon myös vähemmän dramaattisessa kontekstissa. Jayne Rodgers on todennut, että

98/302


järjestöt saavat äänensä tyypillisesti mediassa kuuluviin ainoastaan reaktiona virallisten

instituutioiden sanomisiin ja tekemisiin, eivät omalla arvollaan. Internetissä järjestöillä

on mahdollisuus nostaa myös itse asioita keskusteluun. (Rodgers 2003, 2.)

Toisaalta television aikakaudella suuren yleisön puhutteleminen edellyttänee edelleen

portinvartijoiden läpäisemistä ja julkisuutta tv:n pääuutislähetyksissä. Sassi toteaa, että

verkko on tuonut julkisuuskamppailun uudelle tasolle. Kun tiedonsaanti on entistä hel-

pompaa, aktivistit voivat varustautua kamppailuihinsa entistä tehokkaammin. Sama to-

sin koskee heidän vastustajiaan. Sassi korostaa, että verkon käyttö yhteiskunnallisessa

vaikuttamisessa edellyttää tarkkaa näkemystä ja strategiaa siitä, kehen ja miten pyritään

vaikuttamaan. Koska verkko ei toimi irrallaan muusta julkisuudesta on oltava myös jul-

kisuusstrategia suhteessa valtamediaan. Toisaalta olennainen havainto on, että myös

valtamedian toimittajat ovat oppineet käyttämään verkkoa tiedonhankintaan. (Sassi

2000, 236-244.)

Uusi tietoja viestintäteknologia on kasvattanut järjestöjen ja poliittisten liikkeiden kei-

novalikoimaa ja tuonut aikaisempaa tehokkaampia toteutusmahdollisuuksia perinteisille

keinoille ja toimintamuodoille. Monet kansalaistoiminnan muodot ovat saaneet ”digitaa-

lisen vastineensa” internetissä. Verkossa lähetetään päättäjille kirjeitä, allekirjoitetaan

vetoomuksia, levitetään lennäkkejä, uutiskirjeitä ja lehtiä, toimitetaan piraattira-

diokanavia, järjestetään mielenosoituksia, boikotteja ja lakkoja. Myös graffitit ja sabo-

taasit ovat todellisuutta verkossa. (Kts. esim. Meilke 2003, Mc Caughney & Ayers

2003, 1-2.)

Verkkoon on syntynyt esimerkiksi erityisiä vetoomussivuja, joissa kansalaiset voivat

käydä allekirjoittamassa erilaisia vetoomuksia joko nimellään tai halutessaan nimettö-

mänä. Tällainen on esimerkiksi Yhdysvalloissa yhä suositummaksi käyvä

www.petitionsite.com, jossa vetoomukset on jaoteltu luokkiin: ympäristö/eläimet, ter-

veys, viihde/media sekä osavaltion ja valtion politiikka sekä kansainvälinen politiikka.

Vetoomukset on myös mahdollista lähettää tuttaville eteenpäin sähköpostitse. Verk-

kosivuston yhdeksi eduksi on nähty, että sitä kautta on mahdollista nostaa laajempaan

tietoisuuteen myös vähemmän tunnettuja kysymyksiä. (Gurak&Logie 2003.) Verkkove-

toomuksia on toisaalta kritisoitu siitä, että ne voivat synnyttää kuvitelman, että yhteis-

kunnallinen muutos todellakin on vain muutaman klikkauksen päässä. (Galuski 2003,

99/302


193.) Poliitikot ovatkin usein ilmaisseet huolensa tämäntyyppisestä ’nojatuoliaktiivi-

suudesta’ – on kysytty, miten käy sitoutuneelle osallistumiselle? Verkkoaktiivisuuden

puolestapuhujat kuitenkin muistuttavat, ettei perinteinen äänestäminenkään ole paljon

klikkausta vaativampi toimenpide. (Rodgers 2003, 49.)

Fyysisestä maailmasta virtuaalimaailmaan siirrettyjen toimintamuotojen lisäksi verkossa

on kehitetty myös erityistä verkkoaktivimismia tai ”haktivismia”. Verkkosivuille koh-

distuu monenlaisia hyökkäyksiä, joiden tavoitteena on jumiuttaa organisaation verkko-

palvelu tai muuten vaurioittaa sitä. Kohdeyritykselle tai -organisaatiolle saatetaan myös

esimerkiksi luoda varjosivut, joiden osoite muistuttaa organisaation oikeaa verkko-

osoitetta, mutta joiden sisältö koostuu organisaatiota kohtaan esitetystä kritiikistä. (Kts.

esim. Vegh 2003, 72-85.) On myös sivustoja, joista kansalaiset voivat etsiä tietoa esi-

merkiksi yritysten yhteiskuntavastuusta oman ostokäyttäytymisensä pohjaksi. Tällainen

on esimerkiksi yhdysvaltalainen www.scorecard.org, johon kootaan tietoa yrityksistä

ympäristön saastuttajina. Yksi tämäntyyppisten sivustojen ongelma on, että ne valotta-

vat yrityksiä vain yhdestä näkökulmasta, ilman laajempaa kontekstia. Onko kuluttajan

valinta kahden yrityksen perusteella oikea, jos se perustuu esimerkiksi pelkästään

yritysten päästöihin ilman, että kuluttaja tietää kuinka yhteiskuntavastuullisesti nämä

yritykset ovat toimineet muilla elämänalueilla? (Galuski 2003, 193-194.)

Kuten fyysisessäkin todellisuudessa, verkossa tapahtuvan kansalaisaktivismin vaikutus

nojaa paljolti valtamedian huomioon. Kun suuri joukko ihmisiä mobilisoidaan samanai-

kaisesti vaikkapa ylikuormittamaan jonkin yrityksen internetsivut ”päivitä”-komennoin,

verkkoaktivismista syntyy mediatapahtuma. Ja vaikka uutisen aiheena on itse tempaus,

aktivistit saavat samalla myös asiansa esille valtamediassa. ”Haktivismin” uutuusarvo

on kuitenkin katoavaista, ja uutisiin päästäkseen aktivistit tarvitsevat ajan mittaan yhä

näyttävämpiä tempauksia. (Meilke 2003, 141-156, Vegh 2003, 92.) Tämäntyyppisen

aktivismin ongelma on myös se, että valtamedia esittää verkossa tapahtuvan poliittisen

aktivismin tyypillisesti negatiivisessa valossa, sitä pidetään väkivaltaisena ja huonosti

perusteltuna. (Rodgers 2003, 56.)

Menestyksellisessä verkkokampanjoinnissa on tavallisesti osattu yhdistää mahdolli-

simman monimuotoiseksi kokonaisuudeksi informaatiota, vuorovaikutusta ja toimintaa.

Verkkosivuston on tarjottava mahdollisuuksia välittömään toimintaan ja informaatiota

100/302


tämän toiminnan pohjaksi. Sähköpostilistoja tarvitaan internetsivujen rinnalle tiedon ja

tietoisuuden levittämiseen ja keskustelemiseen. (Vegh 2003, 73-75, Lebert 2003, 209-

229.)

Olennainen osa kampanjointia on internetin välityksellä on yhteyksien rakentaminen.

Viestin lähettäminen on halpaa, mutta vaikeaa on rakentaa oikea viesti ja määritellä sille

oikeat vastaanottajat. Organisaation on pystyttävä luomaan sähköpostilistoja ja raken-

tamaan yhteyksiä, joita sitten ylläpitää informaatiolla, yhteistyöllä ja yhteisöllisyydellä.

Jatkuvat massapostitukset ovat vain omiaan rasittamaan verkostoa ja vähentämään mie-

lenkiintoa organisaation lähettämiin viesteihin. Siksi oikean viestin kohdentaminen oi-

kealle vastaanottajalle on onnistumisen edellytys. Viestin on oltava selkeä, olennaiseen

keskittyvä, vetoava ja personoitu, ja jos suinkin mahdollista, annettava mahdollisuus

vuorovaikutukseen. (Winston 2003, 135-139.) Jos viesti on riittävän kiinnostava, se voi

alkaa levitä internetissä viruksen lailla. Sähköpostikirjeet leviävät kiertokirjeinä kolle-

goille, ystäville ja sukulaisille. (Berman & Mulligan 2003, 79.)

Yhdysvalloissa keskeinen verkkokampanjoinnin muoto on ”verkkolobbaus”. Yhteis-

kunnalliset liikkeet kannustavat jäseniään ja suurta yleisöä ottamaan kantaa ajankohtai-

siin kysymyksiin esimerkiksi lähettämällä sähköpostitse vetoomuksia poliittisille pää-

töksentekijöille tai viranomaisille. Usein kampanjoivan organisaation jäsenten tehtäväk-

si jää painaa ”lähetä”-nappia. (kts. esim. Hurwitz 2003, 102-103, Davis 1999, 76-81.)

Kansalaisten yhteydenotot viranomaisiin ja päätöksentekijöihin ovatkin lisääntyneet in-

ternet-kaudella räjähdysmäisesti. Esimerkiksi Yhdysvaltain kongressiin saapui vuonna

2000 yhteensä 48 miljoonaa sähköpostiyhteydenottoa, mikä merkitsee, että jokainen

kongressiedustaja sai viikossa noin 2000 viestiä. Määrä oli enemmän kuin kaksinker-

taistunut kahdessa vuodessa. (Bimber 2003, 195.) Jo vuonna 1997 presidentti Clinton

sai keskimäärin 1800 viestiä päivässä ja vuosituhannen vaihteessa hänen sähköpostiinsa

lähetettiin parhaimmillaan päivässä noin 5500 viestiä. (Davis 1999, 125-136.)

Viestien tulvasta onkin nopeasti tullut varsinainen ongelma – kansalaisyhteydenotot

ovat muuttuneet lähinnä roskapostiksi, vaikka toisaalta esimerkiksi poliitikoilla on in-

tressi seurata äänestäjiensä näkemyksiä ja odotuksia. Yhdysvaltain kongressissa ”oike-

at” kansalaisyhteydenotot pyritään seulomaan mobilisoitujen massojen lähettämästä

101/302


viestivyörystä edellyttämällä, että kansalaisyhteydenotto tehdään kongressin internetsi-

vuilta löytyvällä lomakkeella, ei suoralla sähköpostiviestillä kongressiedustajalle. Tämä

on olennaisesti vaikeuttanut massapostituksia. (Bimber 2003, 196.) Bimber toteaa, että

tehokkaimmaksi vaikuttamisstrategiaksi hänen tutkimissaan lobbausjärjestöissä osoit-

tautuikin perinteisten ja uusien viestintäkanavien yhdistäminen. Internetin kautta värvät-

tiin nopeasti ja edullisesti suuri joukko ihmisiä, jotka sitten mobilisoitiin ottamaan yhte-

yttä päätöksentekijöihin puhelimitse, postitse, faksilla tai henkilökohtaisesti (Bimber

2003, 194.) Viestisuma sähköpostissa on vähemmän velvoittava kuin kirjevyöry työ-

pöydällä tai karvalakkilähetystö oven takana.

Internetiä käytetään Yhdysvalloissa laajasti myös muun muassa nimien keräämiseen eri-

laisiin vetoomuksiin, mielenosoitusten ja muiden adhoc-tempausten järjestämiseen reak-

tiona ajankohtaisiin poliittisiin tapahtumiin, jäsenten, vapaaehtoisten ja vaalityönteki-

jöiden värväämiseen sekä varainkeruuseen. (Kts. esim. Davis 1999, Hurwitz 2003.) Ra-

han kerääminen internetissä ei kuitenkaan ole ongelmatonta. Rahan liikutteluun verkos-

sa liittyy paitsi turvallisuuskysymyksiä, myös kysymys vastikkeellisuudesta. Davisin

mukaan ihmiset tavallisesti odottavat saavansa jotain antamansa rahan vastikkeeksi.

(Davis 1999, 108-109.)

Sinikka Sassin mukaan Länsi-Euroopassa ja USA:ssa verkkoa käytetään pääasiassa eri-

laisten yhteiskunnallisten organisaatioiden kampanjointiin, kun taas idässä verkkotoi-

minta liittyy Sassin mukaan ”laajapohjaisiin sosiaalisiin liikkeisiin”. Hän toteaa monien

ryhmien myös lännessä toivovan kampanjoidensa vetoavan yleiseen mielipiteeseen, ja

muuttuvan sitä kautta vähemmän symboliseksi ja enemmän liikkeen kaltaiseksi. Symbo-

lisen ja ”todellisen” toiminnan eroa Sinikka Sassi pohtii kysymällä, syntyykö toimiva

kampanja vain lähettämällä internetin kautta vihaisia sanomia tai pystyykö yksittäinen

ihminen synnyttämään liikkeen pelkästään teknisten välineiden avulla? Sassi esittää, et-

tä verkkokampanjointi on jo osaksi palaamassa kaduille, mutta niin, että toiminta suun-

nitellaan ja organisoidaan verkossa. (Sassi 2000, 75-77.) Howard Rheingold on esittä-

nyt, että uuden tietoja viestintäteknologian myötä olemme siirtymässä ”älyjoukkojen”

aikaan. Rheingoldin mukaan esimerkiksi tekstiviestein mobilisoitu kansalaisliikehdintä

presidentti Estradan syrjäyttämiseksi Manilassa on esimerkki älyjoukkojen uudesta so-

siaalisesta vallasta. (Rheingold 2002.) Älyjoukkoihin palataan erikseen luvussa 6.

102/302


Vaikka internet näyttää avaavan erilaisille poliittisille järjestöille ja kansalaisliikkeille

uusia toimintamahdollisuuksia, poliittisista organisaatioista vain harva ilmeisesti on sys-

temaattisesti pyrkinyt hyödyntämään näitä mahdollisuuksia ja kehittänyt verkon käyttö-

ään jonkinlaisen verkkostrategian pohjalta. Ward, Lusoli ja Gibson tutkivat, miten Iso-

Britanniassa toimivat poliittiset organisaatiot – puolueet, ammattiliitot ja uudet yhteis-

kunnalliset liikkeet – käyttävät internetin mahdollisuuksia hyväkseen. Heidän mukaan-

sa organisaatiot itsekin myöntävät, ettei verkkostrategiaa juuri ole olemassa. Tyypilli-

sesti organisaatioiden internetsivut ovat kyllä sisältörikkaita, mutta osallistumis- ja vuo-

rovaikutusmahdollisuuksia ne eivät juuri tarjoa. (Ward, Gibson, Lusoli 2003, 658-659).

Erityisen konservatiivisia verkkoviestintänsä kehittämisessä ovat olleet suuret organi-

saatiot, joilla on myös enemmän menetettävää. Esimerkiksi media nostaa herkemmin

esille suurten organisaatioiden epäonnistuneet verkkokokeilut kuin uusien, pienempien

kansalaisjärjestöjen mahdollisen toikkaroinnin. (Mt. 661.)

Internetin käyttö organisaatioissa oli kuitenkin pikkuhiljaa monipuolistunut vuoden

2002 aikana. Erityisesti olivat vuoden aikana lisääntyneet erilaiset kyselyt, joita vuoden

2002 lopussa oli jo joka toisella sivustolla, sekä liittymismahdollisuus verkossa. Jäse-

neksi liittyminen oli tosin vieläkin mahdollista vain reilulla kolmanneksella poliittisten

organisaatioiden verkkosivustoista, eikä esimerkiksi yksikään englantilainen ammatti-

liitto tarjonnut sähköistä liittymismahdollisuutta. Yhä useammat organisaatiot ovat kui-

tenkin nähneet tärkeäksi avata tämän väylän uusien jäsenten rekrytointiin. (Ward, Gib-

son, Lusoli 2003, 658-659.) Esimerkiksi järjestöille suunnattu käytännön opaskirja ”The

Nonprofit Guide to the Internet” korostaa, että tyytyväinen verkkosivujen asiakas on

erinomainen kohde värväystoimille. Niinpä verkkosivuilla on aina oltava mahdollisuus

täyttää myös liittymislomake. Kirja opastaa myös, että verkossa kannattaa pyytää ”il-

miantoja”: vihjeitä ihmisistä, joita kannattaisi yrittää värvätä jäseneksi – sähköpos-

tiosoitteineen luonnollisesti. (Johnston 1999, 80.)

5.4 Yhteenvetoa

Kansalaisten ”ruohonjuuritason” vaikuttaminen ja uusi demokraattinen osallistuminen

on vielä pääosin ensisijaisesti tulevaisuudenvisio. Sen sijaan erilaiset järjestäytyneet yh-

teiskunnalliset liikkeet ja järjestöt ovat jo ottaneet uuden tietoja viestintäteknologian

103/302


mahdollisuuksia käyttöön omassa yhteiskunnallisessa vaikuttamisessaan. Castells on

arvioinut, että uudessa verkostoyhteiskunnassa internet on yhteiskunnallisen liikkeen

olennainen komponentti tai materiaalinen infrastruktuuri. Uudet yhteiskunnalliset liik-

keet kytkeytyvät internetiin samalla tavoin kuin ammattiyhdistysliikkeen historia kyt-

keytyy teolliseen tuotantolaitokseen teollisen ajan vallitsevana tuotantorakenteena – tai

Iso-Britanniassa pubiin, Suomessa työväentaloon työläisten kokoontumispaikkana.

Suurilla ja vaurailla organisaatioilla on yleensä parhaimmat resurssit tietoja viestintä-

teknologian hyödyntämiseen. Toisaalta TVT voi kuitenkin tarjota pienemmillekin orga-

nisaatioille mahdollisuuden laajamittaiseen kampanjointiin, joka aikaisemmin oli mah-

dollista vain suurille organisaatioille. Myös esimerkiksi erilaiset väliaikaiset tai pysy-

vämmät yhteistyökumppanuudet helpottuvat, mikä merkitsee, että pienemmätkin orga-

nisaatiot voivat yhdistää voimansa tai toisaalta hankkia laajankin kansalaisjoukon yksit-

täisen hankkeensa taustalle. Uuden tietoja viestintäteknologian käyttö voi merkitä jopa

jäsenyyden muutosta aikaisempaan irtonaisemmaksi ja muuntuvammaksi, sekä politii-

kan ja yhteiskunnallisen päätöksenteon muuttumista yhä lyhytjännitteisemmäksi ja pro-

jektikeskeisemmäksi. Toisaalta on mahdollista, että uusien toimintamahdollisuuksien

kautta yhä useammat tulisivat vedetyiksi mukaan yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen.

Yhteiskunnallisille liikkeille, puolueille tai järjestöille avautuu uusia mahdollisuuksia

tiedottamiseen, mobilisointiin, vuorovaikutukseen ja puntarointiin. Internetiä käytetään

kuitenkin usein lähinnä yhtenä tiedotuskanavana muiden joukossa, eikä sen toiminnalli-

suutta tai vuorovaikutteisuutta oikein vielä ymmärretä.

Yhdysvalloissa poliittiset organisaatiot ja järjestöt käyttävät verkkoa tiedottamisen ohel-

la mm. ”verkkolobbaukseen”, nimien keräämiseen vetoomuksiin, ad hoc -tempausten

organisointiin, varainkeruuseen sekä kannattajien ja aktiivien värväämiseen. Verkko-

lobbauksesta eli kansalaisviestien organisoidusta suuntaamisesta poliittisille päätöksen-

tekijöille on jo tullut siellä ongelma. Sähköpostin tukkivat tuhannet samansisältöiset

sähköpostiviestit on helpompi ohittaa kuin kirjevyöry työpöydällä tai karvalakkilähetys-

tö oven suussa. Verkko avaa uusia mahdollisuuksia toiminnan organisointiin, mutta ei

välttämättä aina itse toimintaan. Lakko voidaan järjestää verkossa, mutta lakossa on

vaikea olla virtuaalisesti.

104/302


Luku 6. Visiona kyborgien ay-armeija?

Internetin valtakauden ajanlasku aloitetaan yleensä vuodesta 1995. Vaikka internet on

antanut kanavan ja välineet tehdä asioita, jotka aikaisemmin eivät ole olleet mahdollisia,

on helppo nähdä, että viestintä- ja vuorovaikutuskanavana internet on vasta kömpelössä

käynnistysvaiheessaan. Internetiä joudutaan vielä yleensä käyttämään langallisin yh-

teyksin, mikä merkitsee, että vaikka internet sinänsä muuttaisikin ajan ja paikan merki-

tystä, laitteet ja johdot sitovat käyttäjän aikaan ja paikkaan. Matkapuhelinpohjainen in-

ternetin käyttö elää vielä esihistoriaansa. Vielä toistaiseksi verkkoviestintä perustuu pit-

kälti tekstiin. On kuitenkin arvioitu, että se tuskin tulee säilymään sellaisena kovin pit-

källe. Teksti on primitiivinen tapa viestiä verkossa ja suuntaus lieneekin kohti kuva- ja

videoperusteisempaa internetiä. Internet konvergoituu television ja muun median kans-

sa. Esimerkiksi Delli Caprini ja Keeter ovat todenneet, että tulevaisuudessa ”uutisissa

yhdistyvät elementit, joita nyt kutsumme televisioksi, internetiksi ja sanomalehdiksi”

(2003, 149).

On mahdollista, että kuvapohjaisena internet muuttuu yhä vaikuttavammaksi välineeksi

television rinnalle. Esimerkiksi Benjamin Barber uskoo, että liikkuva kuva ei edistä

ajattelua vaan mainontaa, manipulointia ja propagandaa. (2003, 40.) Toisaalta esimer-

kiksi Marja-Liisa Viherä esittää, että viestintävälineiden integroituminen lisää tasa-

arvoa ja osallistumismahdollisuuksia. Ihmisillä on mahdollisuus vastaanottaa tietoa it-

selleen soveltuvimmalla tavalla – lukemalla, kuulemalla, katsomalla tai näitä yhdistel-

len. (Viherä 2000, 25.)

6.1 Kännykkäyhteiskunnasta internetyhteiskuntaan

Marja-Liisa Viherä korostaa, ettei tietoyhteiskunta rakennu pelkän internetin varaan:

”kaikki viestintämuodot ovat myös tietoyhteiskunnan viestintämuotoja” (Viherä 2000,

25.) Tietoyhteiskunta kuitenkin mielletään usein pitkälti internetyhteiskunnaksi. Inter-

netin käytön arkipäiväistyminen myös hitaammin uutta teknologiaa omaksuvissa väes-

töryhmissä antaa myös aiheen uskoa, että todella kuljemme parhaillaan kohti interne-

tyhteiskuntaa. Timo Kopomaan mukaan elämme kuitenkin jo kännykkäyhteiskunnassa.

Kännykkäyhteiskunnassa kannettava viestintäteknologia on jo tullut osaksi ihmistä.

105/302


(Mt. 19.) Kännykkäyhteiskunta ehkä kertoo jo jotain siitä, miten uusi tietoja viestintä-

teknologia muovautuu osaksi toimintatapojamme, mutta myös muovaa niitä.

Kopomaa pitää kännykkää aikamme avainkojeena. Se kertoo pyrkimyksestämme te-

hokkuuteen myös ihmissuhteissa. Tämä tehokkuus ilmenee sekä tiivistyneinä kontaktei-

na että ”syventyneenä samanrytmisenä myötäelämisenä”. Kännykkä tarjoaa mahdolli-

suuden pikayhteydenottoihin, mutta Kopomaan mukaan myös pikayhteisöjen muodos-

tamiseen. ”Kännykkä vahvistaa etenkin nuorten parveilua ja liikkuvien uusien heimojen

yhteisöllisyyttä”, Kopomaa toteaa. Esimerkiksi nuorille ”telesurffareille” kännykkä ole

välttämättä niinkään yhteydenpidon vaan yhdessäolon väline. Läsnäolo on korvattu etä-

läsnäololla. (Kopomaa 2000, 11-12, 114-115, 104.)

”Digitaalinen todellisuus tarjoaa uusia yhteisyyden saarekkeita kaupungissa ja kaupunkien vä-lillä. Vaikka julkisten kaupunkitilojen merkitys tiedonvälityksen ja –levittämisen kanavana on vähentynyt sähköisen viestinnän – radion, television ja puhelimen yleistymisen – sekä lehdistön kasvun myötä, niin matkapuhelimien ilmestyttyä kaupunkikuvaan kadut ja muut julkiset paikat ovat muuttuneet tiedonvälittämisen ja yhteydenpidon tiloiksi.” (Kopomaa 2000, 10.)

Virtuaalinen ja fyysinen todellisuus elävät yhä tiiviimmin rinnakkain. Viestintäteknolo-

gian avulla virtuaalinen yhteydenpito tapahtuu yhä enemmän myös julkisissa kaupunki-

tiloissa, joiden rinnalla ihmiset kohtaavat toisiaan virtuaalisissa tiloissa, verkon keskus-

teluryhmissä ja toreilla. (Kopomaa 2000, 24.)

Kopomaa toteaa, että sovittautuessaan ihmisten elämäntapaan matkapuhelin on myös

muovannut sitä (Mt. 112, kts. myös esim. Cooper, Green, Murtagh ja Harper 2000, 286-

301.) Matkapuhelin avaa mahdollisuuden samanhetkiseen osallistumiseen ja spontaa-

niin, reaaliaikaiseen vuorovaikutukseen. Sen avulla voidaan sivuuttaa aiemmin tehtyjä

sosiaalisia järjestelyjä. Sosiaalinen arki joustavoituu ja irtautuu täsmällisistä kel-

lonajoista.

”Organisoidun tulevaisuuden tuottamisen sijaan astuu jatkuvasti tulevaan kallistuva ja liuden-tuva ajan kokemus. Tulevaisuutta ei hahmoteta vain täsmällisten hetkien pohjalta vaan summit-taisten sopimusten mukaan…” (Kopomaa 2000, 50-51.)

106/302


On mahdollista, että tämän kehityksen myötä myös esimerkiksi työn ja vapaa-ajan raja

hämärtyy. Saavutettavuudesta tulee velvollisuus, henkilökohtainen ja ammatillinen vies-

tintä limittyy toisiinsa. (Kopomaa 2000, 43.)

Internet ja matkaviestimet ovat tulleet osaksi arkielämäämme miltei samanaikaisesti,

1990-luvun aikana. Vaikuttaa väistämättömältä, että paikasta ja osittain myös ajasta (ai-

nakin tekstiviestien muodossa) irtautuva matkapuhelinviestinä kohtaa ajasta ja paikasta

irtautuvan verkkoviestinnän. Ihmiset itse luonnollisesti aikanaan valitsevat, miten tekno-

logian ottavat arkeensa – kiinnostava valintatilanne kuitenkin syntyy siitä, että uuden

tietoja viestintäteknologian kehityksen myötä tarve liikkua mihinkään periaatteessa

pienenee, mutta samalla uusi teknologia tukee yhä suurempaa liikkuvuutta (Cooper,

Green, Murtagh ja Harper 20002, 300).

Siihen nähden, miten paljon matkapuhelin aikamme avainkojeena näyttää muovanneen

suomalaisten arkea, se on vielä toistaiseksi varsin vaatimaton päätelaite. Puheen ohella

perusmatkapuhelin mahdollistaa vain 160-merkkisten tekstiviestien lähettämisen ja ke-

hittyneemmätkin, sähköpostilähetysmahdollisuuden ja internetyhteyden sisältävät puhe-

limet ovat monien mielestä vielä hankalia käyttää.

Kopomaa kuitenkin arvioi, että sähköpostin ja internetin käytön päätelaitteeksi soveltu-

va matkapuhelin saattaa lähitulevaisuudessa muodostua televiestinnän hallitsevaksi vä-

lineeksi. Se voi samanaikaisesti olla kohtauspaikka, tiedonhallinnan väline ja elämyspe-

li. (Kopomaa 2000, 113.) 160 merkkiin sidottu tekstiviestintä tuntunee pian yhtä hu-

paisalta välivaiheelta kuin ARP- tai NMT-puhelimien ja erillisten viestejä vastaanotta-

vien hakulaitteiden eli ”piippareiden” yhteistyöhön perustuva tavoitettavuuskonsepti

1980-1990-lukujen vaihteessa.

6.2 Älyjoukkojen sosiaalinen valta

Syksyllä 2002 ilmestyneessä kirjassaan ’Smart Mobs’ Howard Rheingold maalaa kuvan

lähitulevaisuuden yhteiskunnasta, jossa eriasteisesti kyborgistuneet ihmiset linkittyvät

päälle puettavan (ja osin ilmeisesti sisälle piilotettavankin) tietotekniikkansa kautta toi-

siinsa ja ympäristöönsä. Tietotekniikka on ’kadonnut’ – se on maalattu seiniin ja leijuu

107/302


hitusina ilmassa. Maitopurkki kommunikoi vieruskaverinsa ja naapurikaupan lajitove-

rinsa kanssa. Aika ja paikka ovat hämärtyneet ja epämääräistyneet, sosiaalinen kanssa-

käyminen muuttanut muotoaan. Tämä maailma ei ehkä ole yhtään sen parempi tai pa-

hempi kuin nytkään – tekniikka antaa uudet välineet niin demokratialle kuin terrorismil-

lekin. (Rheingold 2002.)

Rheingold esittää, että ihmiskunta on jo pitkälle kyborgisoitumassa. Kyborgeina emme

ehkä juuri muistuta tieteiselokuvan puoli-inhimillisiä robotteja, mutta elämme jo yhteis-

kunnassa, jossa yksilöt ja yhteisöt työskentelevät jatkuvassa vuorovaikutuksessa paitsi

toistensa, myös teknologisen ympäristön kanssa. Rheingold toteaa, että vaikka tekoälyn

syntymistä on povattu pitkään, eivät visionäärit juuri ole hahmottaneet tietokoneavustei-

sia ihmisiä eräänlaisena sosiaalisen älynä. (Rheingold 2002, 178-179.) Orgaaniseen ke-

hoon kytkeytyy yhä enemmän teknologiaa. Tulevaisuudessa teknologian ja biologisen

kehon välinen ero käynee yhä vaikeammaksi määrittää. (Inkinen 2000, 178.)

Chris Hables Gray on määritellyt kyborgin itsesäätöiseksi organismiksi, joka yhdistää

luonnollisen ja keinotekoisen yhteen ja samaan järjestelmään. Hänen mukaansa kybor-

geja ovat näin ollen kaikki, joita on jotenkin teknologian avulla muokattu. Jo esimerkik-

si hampaiden paikat täyttävät tämän kriteerin. Tämän määrittelyn perusteella elämme

siis kaikki kyborgiyhteiskunnassa. (Gray 2001, 2.) Rheingoldin kyberihmiskunnassa

olennaista ei kuitenkaan ole niinkään se, piiloutuuko teknologia ihon alle, vaan ihmisten

ja teknologian keskeytymätön yhteys ja vuorovaikutus. Esimerkiksi Sam Inkinen onkin

pitänyt suorastaan vuosisatamme kohtalonkysymyksensä sitä, miten sopeudumme elä-

mään tietoja viestintäteknologisten järjestelmien kanssa. (Inkinen 2000, 192.)

Rheingold kuvaa kuinka häntä Japanin vierailulla kannustettiin ajattelemaan

matkapuhelinta enemmänkin oman elämänsä kaukosäätimenä kuin laitteena johon

puhutaan. (Rheingold 2002, 11.)

Hän pohtii, miten tekniikan mukanaan tuoma keskeytymätön yhteys muihin muuttaa yh-

teiskuntaa ja sosiaalisia käytäntöjä. ’Smart mobsit’ (tai ’mobile ad hoc social network’)

eli älykkäät joukot muodostuvat ihmisistä, jotka kykenevät toimimaan yhdessä vaikkei-

vät edes tunne toisiaan. He pystyvät tekemään yhteistyötä aivan uusilla tavoilla koska

kantavat mukanaan laitteita, joissa yhdistyvät sekä viestintä- että tietotekniset valmiu-

108/302


det. Älykäs joukko on Rheingoldin mukaan uusi sosiaalinen muoto, jossa olennaisia te-

kijöitä ovat tietotekniikka, viestintä, maine ja sijainti. (Rheingold 2002, 169-170.)

Rheingold arvioi, että 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana sosiaalinen

verkostoituminen langattoman viestinnän kautta yhdistyy toisiinsa verkottuneiden mik-

rotietokoneiden prosessointikapasiteettiin. Langaton internet ei Rheingoldille ole

ainoastaan keino tehdä entisiä asioita ’tien päällä’ vaan keino tehdä asioita, joita ei

aikaisemmin olisi voitu tehdä. Esimerkkinä tulevasta Rheingold ottaa esille presidentti

Estradan syrjäyttämisen Manilassa vuonna 2001 – kansanjoukot mobilisoitiin

mielenosoituksiin tekstiviestein. Kaupallisempi esimerkki uuden teknologian voimasta

on vaikkapa japanilainen ’Lovegety’-palvelu, jossa puhelimesi hälyttää, kun kohtaat

kaupungilla antamasi ehdot täyttävän, samaan palveluun ilmoittautuneen potentiaalin

seurustelukumppanin – tai tarkemmin sanottuna puhelimesi kohtaa hänen puhelimensa.

(Rheingold 2002, 157-160.)

eätä. (Mt. 195)

Uusi tietoja viestintäteknologia tarjoaa ihmisille mahdollisuuden koordinoida toimin-

taansa muiden kanssa ympäri maailmaa – ja mikä ehkä vielä tärkeämpää: lähistöllä ole-

vien muiden kanssa. Rheingold uskoo, että tekniikan mahdollisuuksia hyväksi käyttävät

ryhmät saavat uudenlaista sosiaalista valtaa. Tämä valta rakentuu Rheingoldin mukaan

osaltaan ”ikiaikaisista, luottamukseen ja yhteistyöhön liittyvistä sosiaalisista

käytännöistä, jotka nyt välittyvät uuden tietoja viestintäteknologian avulla”.

(Rheingold 2002, xii-xiii.) Henkilökohtainen, johdoton maailma sallii verkottuneen

yksilöllisyyden. Verkostopääomasta (network capital) tulee taloudellisen ja sosiaalisen

pääoman ohella tärk

Rheingold korostaa, että jatkossa on yhä tärkeämpää tietää, kehen luottaa. Älykkäiden

joukkojen syntyminen ei ole niinkään kiinni teknologiasta kuin luottamuksesta. Kun en-

tisajan kyläyhteisöissä kaikki tunsivat toisensa läpikotaisin – nykyajan ’maine-

järjestelmät’ (reputation systems) perustuvat tietotekniikkaan. (Mt. xix, 112.)

Vaikka Rheingold on selvästi innostunut löytämistään näköaloista, hän ei väitä, että ke-

hitys johtaisi pelkästään hyvään. Tekniikka on jo antanut yhtälailla pelottavia uusia toi-

mintamahdollisuuksia vaikkapa terrorismiin. Orwellin visio valvontayhteiskunnasta oli

nykymahdollisuuksiin verrattuna Rheingoldin mielestä kovin varovainen ja vaatimaton.

109/302


Yksityiskohtaisen tiedon kerääminen koko väestön käyttäytymisestä minuutti minuutilta

on muuttumassa yhä kustannustehokkaammaksi ja täsmällisemmäksi. (Rheingold 2002,

185-186.)

Uusi tieto ja uudet teknologiat ovat mahdollistaneet evoluution kohti yhä suurempia

funktionaalisia sosiaalisia ryhmiä heimoista kansoihin ja globaaleihin yhteenliittymiin.

Uusi teknologia on aina laajentanut ihmisten kykyä ajatella ja viestiä, ja lisännyt heidän

kykyään jakaa tietonsa toisten kanssa. (Rheingold 2002, 180-181.)

Rheingold korostaa, etteivät älykkäät joukot ole asia, jota voi osoittaa sormella tai ku-

vailla parilla sanalla yhtään enempää kuin internet oli sellainen. Rheingold toteaa, että

internet syntyi, kun suuri joukko tietokoneita alkoi kommunikoida. Tietokone ja internet

suunniteltiin, mutteivät tavat, joilla ihmiset niitä käyttävät. Yhtä ennakoimattomat älyk-

käät joukot ovat syntymäisillään, kun yhä useammat käyttävät mobiilitekniikkaa, yhä

useammat sirut kommunikoivat keskenään, yhä useammat päätelaitteet tietävät missä

ovat, yhä enemmän tekniikkaa muuttuu päälle puettavaksi, yhä suurempi määrä ihmisiä

alkaa käyttää uusia viestintävälineistä uusiin kaupan, viihteen, yhteisöllisyyden ja kon-

fliktin muotoihin. (Rheingold 2002.)

Yksi osa uutta yhteiskunnallista liikehdintää ovat ”hakkeriprotestit”. Niissä päämääränä

on sekoittaa ja estää vastustettavan tahon viestiyhteydet ja tiedonhallinta. Esimerkiksi

itse anarkistiksi tunnustautuva Chris Hables Gray on kuitenkin huomauttanut, että näin

tehdessään hakkerit haluavat estää kohteekseen joutuvan sananvapauden ja avoimen

vuorovaikutuksen, jota kuitenkin yleensä nämä samaiset protestiryhmät ja internetmaa-

ilma ylipäätään pitävät keskeisenä arvona. Hän toteaakin, että oikeuksiaan on puolustet-

tava todellisin, ei virtuaalisin uhrauksin. Se merkitsee oman itsensä asettamista alttiiksi

pelkän verkkosivuston sijaan. (Gray 2001, 43-44.)

6.3 Yhteenvetoa

Ensisijaisesti tekstiin perustuva ja käyttötilaan sidottu internet on vasta kömpelössä

käynnistysvaiheessaan. Teksti on alkukantainen tapa viestiä verkossa ja antaneekin pian

tilaa yhä enemmän myös kuvalle ja äänelle. Vaikka internet sinänsä irrottaisikin käyttä-

110/302


jänsä ja vuorovaikutuksen ajasta ja paikasta, laitteet ja johdot sitovat hänen tosiasialli-

sesti tiukasti aikaan ja paikkaan. Mobiili-internet elää vasta esihistoriaansa. Matkapuhe-

limen sovittautuminen suomalaiseen yhteiskuntaan alkoi jo muutamia vuosia ennen in-

ternetiä ja kännykkä onkin sittemmin integroitunut yhteiskuntaamme jopa siinä määrin,

että sitä on nimitetty kännykkäyhteiskunnaksi. Matkapuhelin ei ole pelkästään löytänyt

omaa ekologista lokeroaan viestintävälineiden joukossa; matkapuhelimen käyttö on

myös muuttanut toimintatapojamme, sosiaalista vuorovaikutustamme ja yhteisöllisyyt-

tämme.

Matkapuhelimen tie osaksi suomalaisten kehoa kertonee jotakin luvassa olevasta tekno-

logian ja ihmisen yhteistyön tiivistymisestä. Teknologisen konvergenssin myötä tieto-

koneet, matkaviestimet ja internet muodostavat lähitulevaisuudessa yhä tiiviimmän ko-

konaisuuden, joka mahdollistaa nykyistä huomattavasti vivahteikkaamman ajasta ja

paikasta riippumattoman vuorovaikutuksen. Kun tarkastelemme tapaa, jolla matkapuhe-

lin on muovannut sosiaalisia käytäntöjämme, voimme olla melko varmoja, että kehitty-

vä teknologia merkitsee muutakin kuin mahdollisuutta lukea nettisivuja linja-autoa odo-

tellessa.

Rheingold uskoo, että tulevaisuudessa älykkäät joukot muodostuvat ihmisistä, jotka

pystyvät toimimaan yhdessä tuntematta edes toisiaan. Tekniikan mahdollisuuksia hyö-

dyntävät ryhmät saavat uudenlaista sosiaalista valtaa.

Rheingoldin visiot yhdessä Putnamin kuvaaman yhteisöllisyyden ja sosiaalisen pää-

oman tuhon kanssa synnyttävät mielikuvan verkottuneen yksilöllisyyden ja yksinäisyy-

den yhteiskunnassa. Fyysisestä läheisyydestään huolimatta joukon jäsenet eivät muo-

dosta yhteisöä vaan joukon. Keskinäiset siteet ovat kevyistäkin kevyimpiä, ja ovat ole-

massa vain hetken. Luottamus ja vastavuoroisuus eivät voi perustua yhteisöllisyyteen

vaan jonkinlaiseen yleiseen verkkokulttuuriin ja sen normistoon ja kontrollointikeinoi-

hin.

Jos kuitenkin vuorovaikutus ja sosiaalisuus ovat ihmisten perusominaisuuksia ja –

tarpeita, uusi tietoja viestintäteknologia ei tulevaisuudessakaan tuhonne yhteisöllisyyt-

tä vaan pikemminkin tarjoaa sille uusia muotoja ja mahdollisuuksia. Virtuaalisuus

vahvistanee jatkossakin erityisesti niitä yhteisöjä, jotka onnistuvat sulauttamaan fyysiset

111/302


vistanee jatkossakin erityisesti niitä yhteisöjä, jotka onnistuvat sulauttamaan fyysiset ja

virtuaaliset verkostot toiminnassaan.

Päätelmiä

Teknologiseen determinismiin kuuluu, että teknologia nähdään itsenäisenä toimijana,

jolla on määrääviä vaikutuksia yhteiskuntaan. Esimerkiksi Manuel Castellsia on kritisoi-

tu siitä, että Castellsin ajatuksissa teknologinen kehitys nousee hyvinkin autonomiseksi,

vaikka hän toisaalta myös näkee, että yhteiskunnalla on mahdollisuus tehdä valintoja,

jotka olennaisesti vaikuttavat siihen, millaisia vaikutuksia uuden teknologian käyttöön-

otolla on yhteiskuntaan. (Kts. esim. Soramäki 2003, 53.)

Uuteen teknologiaan sisältyy tavallisesti sekä ylimitoitettuja odotuksia että pelkoja. Niin

elokuvien, television, polkupyörän, auton, junan kuin puhelimenkin on otettu vaurioit-

tavan ainakin joko käyttäjiään tai yhteiskuntaa, mutta yleensä molempia (kts. esim.

Pantzar, Heinonen ja Hyvönen 1998, 124.) Uuden teknologian yleistyessä sen käyttö on

muuttunut osaksi arkea. Yhteiskunta ja teknologia ovat muovanneet toisiaan. Yleensä

käyttöönotetulle teknologialle lienee osoitettavissa sekä hyviä että huonoja seurauksia.

Uusi tietoja viestintäteknologia on jo antanut järjestöille mahdollisuuksia uudenlaiseen

tiedottamiseen, kampanjointiin ja vuorovaikutukseen jäsenkunnan ja ympäröivän yh-

teiskunnan kanssa. Se voi, jos niin halutaan, tukea myös sekä yhteisöllisyyttä että de-

mokratiaa, niin koko yhteiskunnan tasolla, kuin myös järjestöjen sisällä. Individualisoi-

tuvassa yhteiskunnassa, jossa ihmisten ajankäytöstä kilpaillaan yhä kiivaammin, järjes-

töt voivat hyödyntää uutta tietoja viestintäteknologiaa yhteisöllisyyden vahvistami-

seen, mutta myös lisäämään jäsenten osallisuutta järjestön tavoitteenasetannassa, punta-

roinnissa, päätöksenteossa ja päätösten toteutuksessa.

Osallisuuden ja entistä suoremman demokratian lisääminen eivät välttämättä ole helpos-

ti käytännössä toteutettavia asioita. Vahvan, suoran järjestödemokratian ongelmia voivat

olla tehottomuus ja hitaus, kokonaisuuden hahmottamisen vaikeus, päätösten keskinäis-

ten vaikutusten hahmottaminen ja deliberaatio, tasa-arvoisen osallistumisen turvaamisen

112/302


vaikeus ja edustavuuteen liittyvät vaikeudet. Toisaalta demokratian vahvistuminen vas-

tannee useimpien länsimaisten kansalaisjärjestöjen arvomaailmaa ja voi toisaalta tiivis-

tää jäsensuhdetta, lisätä osallistumista, jäsentyytyväisyyttä ja vahvistaa sitoutumista jär-

jestöön ja sen tavoitteisiin. On kuitenkin vaarana, että uusi, vahvempi jäsendemokratia

jää näennäisdemokratiaksi: jäsenille tarjotaan näennäisiä vaikutuksia ilmaista gallupeis-

sa ja keskustelufoorumeilla mielipiteensä, joilla ei kuitenkaan ole suhdetta järjestön to-

delliseen tavoitteiden asettamiseen tai päätöksentekoon. Uudenlainen demokratia ja

osallisuus eivät toteudu toimintatapoja ja päätöksentekomallia muuttamatta. Tämä to-

dennäköisesti merkitsee myös sääntömuutoksia, mikä yleensä nousee viimeiseksi voit-

tamattomaksi esteeksi uusien toimintamallien käyttöönotolle.

Nopeatempoistuvassa, yksilöllistyvässä verkostoyhteiskunnassa uudet mahdollisuudet

ja vaatimukset tuntuvat osittain ristiriitaisilta. Politiikan ja tiedonvälityksen nopeatem-

poistuminen edellyttää nopeaa reaktiokykyä, kun toisaalta taas osallisuuden, yhteisölli-

syyden ja suoran demokratian vaatimukset edellyttävät aikaa. Suuressa järjestössä osal-

listuva yksinkertaistenkaan valintojen puntarointi ei käytännössä ole toteutettavissa vuo-

rokaudessa tai kahdessa.

Verkkoviestinnän toiminnallisuuden ja vuorovaikutteisuuden mahdollisuudet ja riskit

ymmärretään järjestöissäkin vielä huonosti. Vielä vaikeammin hahmotettava on yksilöl-

listyvän verkostoyhteiskunnan, yhteiskunnallisen aktiivisuuden ja osallistumisen ja yhä

pidemmälle kehittyvän ihmisten ja tekniikan keskeytymättömän vuorovaikutuksen suh-

de. Mikä on modernien projekti-identiteetteihin perustuvien yhteiskunnallisten liikkei-

den ja kyborgisoitumassa olevan yhteiskunnan älykkäiden joukkojen suhde järjestötoi-

minnaksi organisoituneeseen yhteiskunnalliseen osallistumiseen?

Tutkimuksen seuraavassa osassa luodataan ammattiyhdistysliikkeen suhdetta uuteen tie-

toja viestintäteknologiaan: millä tavoin ammattiyhdistysliike on ottanut TVT:n käyt-

töön ja minkälaisia tavoitteita sille on ay-liikkeessä asetettu. Missä määrin internet on

osa ay-liikkeen materiaalista infrastruktuuria – uusi työväentalo?

113/302


Osa 3. Verkot ja ammattiyhdistysliike

Luku 7. Katsaus aikaisempaan tutkimukseen ja kirjallisuuteen

Ammattiyhdistysliikkeen ja internetin suhdetta on pääasiassa pohdittu ammatti-

yhdistysliikkeen sisällä. Ilmeisesti ensimmäinen julkaistu laajempi pohdinta Internetin

ja ammattiyhdistysliikkeen suhteesta, Eric Leen The Labour Movement and the Internet

– The New Internationalism, ilmestyi vuonna 1997. Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Is-

raelissa toimineen ay-vaikuttajan näkökulmana on erityisesti se, miten nimenomaan

kansainvälinen ammattiyhdistysliike voi hyötyä TVT:stä. Vuodesta 1997 tuntuu olevan

jo kovin pitkä aika – aika on jo monessa suhteessa ajanut Leen pohdinnan ohi etenkin

pohjoismaisesta näkökulmasta. Omilla verkkosivuillaan Eric Lee käykin jo keskustelua

siitä, mikä on ammattiyhdistysliikkeen seuraava askel, jos perinteinen kampanjointi

verkossa ei enää tuotakaan tulosta. Vuosi kirjansa julkaisemisen jälkeen Eric Lee perusti

LabourStartin (www.labourstart.org) verkkosivuston, jossa uutisoidaan ay-liikkeen kan-

sainvälisiä ja kansallisia tapahtumia. Myöhemmin on perustettu rinnakkaissivustoja eri

kieliä ja maita varten. Syksystä 2003 SAK on tuottanut LabourStartiin suomalaista työ-

markkinakenttää koskevaa uutisseurantaa.

Tuoreempi teemaa käsittelevä teos on vuonna 2002 ilmestynyt norjalaisen Espen Løke-

nin ’Så samles vi på nettet: om fagbegevelsen og Internettet’. Myös Løkenin tausta on

Norjan ammattiyhdistysliikkeessä. Hän on toiminut sekä ay-edunvalvontatehtävissä että

tietohallintoon liittyvissä kehittämishankkeissa. Nykyisin hänen yksi keskeinen tehtä-

vänsä on norjalaisen työmarkkinauutisoinnin seuranta Leen perustamaan LabourStartiin.

Tiedeyhteisön näkökulmasta ammattiyhdistysliikkeen ja uuden tietoja viestintätekno-

logian suhdetta on pohtinut erityisesti Philadelpiassa toimivan Drexelin yliopiston so-

siologian professori Arthur B. Shostak. Shostakin The Cyberunion – Empowering La-

bor Through Computer Technology ilmestyi vuonna 1999. Shostak tarkastelee interne-

tiä nimenomaan suhteessa Yhdysvaltojen ammattiyhdistysliikkeeseen, jonka toimin-

taympäristö on kovin erilainen kuin pohjoismaisilla ay-järjestöillä. Ammatillinen järjes-

täytymisaste USA:ssa on vain noin 14 prosenttia, kun se Pohjoismaissa on 80 prosentin

luokkaa. Ammattiyhdistysliike ei ole samalla tavoin osa yhteiskunnallista järjestelmää

114/302


kuin Pohjoismaissa ja ay-liikkeeseen suhtaudutaan yhteiskunnassa monella tavoin jopa

vihamielisesti.

Shostakin pohdinta on kuitenkin kiinnostavaa myös pohjoismaisesta näkökulmasta, sillä

ammattiyhdistysliike on USA:ssa joutunut etsimään ratkaisuja moniin sellaisiin ongel-

miin, joihin myös Pohjoismaissa on haluttu varautua. Yhteiskunnan ja työelämän voi-

makkaiden muutosten keskellä ei voida pitää itsestään selvänä, että ammattiyhdistys-

liikkeen toimintaedellytykset säilyvät nykyisenlaisina.

Leellä, Løkenillä ja Shostakilla on kirjoissaan yhteinen lähtökohta: maailma muuttuu ja

pärjätäkseen muuttuvassa maailmassa myös ammattiyhdistysliikkeen on muututtava.

Ammattiyhdistysliikkeen pelastamisen ja pelastautumisen ohella kaikki kolme kirjoitta-

jaa pohtivat eri näkökulmista myös verkkoviestinnän konkreettisia mahdollisuuksia

ammattiyhdistysliikkeen toiminnassa, TVT:n lisääntyvästä käytöstä syntyviä uhkia ja

ongelmia sekä esittävät konkreettisia esimerkkejä siitä, mitä uutta TVT on jo tuonut

ammattiyhdistysliikkeen toimintaan.

Stephen Ward ja Wainer Lusoli puolestaan tutkivat vast’ikään, miten ammattiliitot Iso-

Britanniassa hyödyntävät uutta tietoja viestintäteknologiaa. Vuonna 2003 ilmestynees-

sä artikkelissaan he pohtivat, missä määrin TVT voi auttaa Iso-Britanniassa toimivia

liittoja uudistumaan, ja minkä verran TVT:n käyttö voi aiheuttaa näille uutta päänvai-

vaa. Vastaus on melko selvä: liitot ovat ottaneet vasta ensimmäisiä askeleita TVT:n

käyttäjinä. Uudet oivallukset ja innovaatiot ovat vielä kovin vähäisiä.

7.1 Internet ammattiyhdistysliikkeen pelastajana

Arthur B. Shostak tunnustautuu ’The Cyberunion’ -kirjassaan internetuskovaiseksi,

vaikka näkeekin, että internetkehitykseen saattaa sisältyä myös ongelmia. Shostak arvi-

oi, että tietokoneet tuovat ay-toimintaan uusia mahdollisuuksia, joiden avulla USA:ssa

hiipuva ay-liike voi jopa pelastaa itsensä. Aikaa on kuitenkin niukalti: vuonna 1999 il-

mestyneessä kirjassaan Shostak antaa amerikkalaiselle ay-liikkeelle aikaa korkeintaan

vuoteen 2003 (!) – jos tietotekniikkaa ei tähän mennessä ole osattu valjastaa kunnolla

käyttöön, on ay-liike auringonlaskun liike. Jos ay-liike aikoo selviytyä, sen on kehitettä-

115/302


vä uusia toimintatapoja, vanhojen uudistaminen ei riitä. (Shostak 1999, 3-7, 111.) Tuo-

reemmissa artikkeleissaan Shostak on jo siirtänyt tavoitteen noin vuoteen 2007 (Shostak

2001, 2002).

Shostak arvioi, että TVT auttaa ammattiyhdistysliikettä paitsi tulevaisuuden haasteissa,

myös vahvistamaan juuriaan. Tietotekniikan kautta ay-liike voi tallentaa ja varastoida

historiaansa, kuvittaa ja elävöittää sitä. Hän korostaa kulttuuristen muistojen ja arvojen

merkitystä. Shostak kuitenkin painottaa, ettei tietokoneistuminen ole mikään taikasauva

– TVT:n käyttöönotto on kallista, monimutkaista ja vaativaa, ja TVT on ainoastaan niin

tehokasta ja luotettavaa kuin ihmiset, jotka sitä hoitavat. Yksi malli ei suinkaan sovi

kaikille. (Shostak 1999, 6.) Shostak lainaa Hechscherin toteamusta: “on äärimmäisen

vaikeaa organisaatioille keksiä itsensä uudelleen“ (Shostak 1999, 232). Tämä itsensä

uudelleen keksimisen teema on yksi keskeisistä näkökulmista myös Shostakin tuo-

reemmissa artikkeleissa (Shostak 2001, 2002).

Eric Leen mielestä tietokonevälitteinen viestintä tarjoaa yhden keinon – mahdollisesti

jopa ainoan – ratkaista eräitä ay-liikettä kohdanneita ongelmia. Korporaatioiden vahvis-

tuessa ammattiliitot heikkenevät. Yritysten hyödyntäessä tarjoutuvia työvälineitä kuten

internetiä, rapautuvalla ay-liikkeellä ei ole varaa olla käyttämättä näitä uusia työvälinei-

tä, jos haluaa tehokkaasti puolustaa työntekijöiden perusoikeuksia, saati sitten johtaa

maailmaa kohti uutta ja oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa. (Lee 1997.)

Myös Espen Løkenin mukaan virtuaaliset yhteisöt voisivat olla vastaus perinteisen ay-

toiminnan vaikeuksiin samalla kun verkot voisivat palauttaa ay-liikkeelle sen historialli-

sen kansainvälisen luonteen (Løken 2002). Internetin kautta on mahdollista osoittaa so-

lidaarisuutta muiden maiden kamppailulle olojen parantamiseksi ja Internet tarjoaa hy-

vän viestintävälineen kansainvälisten yhteyksien ylläpitämiseen. Internet voi demokrati-

soida ammattiyhdistysliikettä hajauttamalla toimintoja kentälle, pois keskustoimistoista,

ja tekemällä päätöksen teosta näkyvämpää ja vuorovaikutuksellisempaa. Internet tarjo-

aa uusia mahdollisuuksia ammattiyhdistysliikkeelle, mutta myös muuttaa liikettä itseään

(Løken 2002, 211-216).

Uudet virtuaaliyritykset ovat oma lukunsa, jonka Shostak arvioi asettavan aivan ennen-

näkemättömiä haasteita ay-liikkeelle. Virtuaaliorganisaatio todennäköisesti perustuu

116/302


massiiviseen ulkoistamiseen ja oman henkilöstön minimointiin. Siinä missä ay-

työpaikoilla perinteisesti arvostetaan vakautta, ay-virtuaalityöpaikalla kulttuuri, roolit,

oikeudet ja velvollisuudet ovat jatkuvassa liikkeessä. Shostak toteaa, että liitoilta tullaan

odottamaan tukea tällaisen kulttuurin rakentamisessa, mutta epäilee, että amerikka-

laisten konfliktin hallintaan perehtyneiden liittojen osaaminen ei tähän välttämättä riitä.

(Shostak 1999, 223-224.)

7.2 Mihin ammattiliitto verkkoa tarvitsee?

Løkenin mukaan ammattiyhdistysliikkeessä ei juurikaan ole keskusteltu siitä, miksi in-

ternetissä on oltava, mitä sillä saavutetaan. Hän toteaa, että työelämän nopeat muutok-

set, fuusiot, ulkoistaminen, yksityistäminen ja yritysten lakkauttaminen edellyttävät ay-

liikkeeltä verkostoitumista uudella tavalla. Internetin avulla voidaan tavoittaa uusia jä-

seniä, muiden maiden järjestöjä ja osoittaa solidaarisuutta globaalisti. Kun yhä harvem-

mat osallistuvat aktiivisesti ammattiyhdistystoimintaan, internet voi tuoda ay-liikkeen

lähemmäs potentiaalisia aktiivijäseniä informoimalla ja muuttamalla päätöksentekoa lä-

pinäkyvämmäksi. (Løken 2002, 23-37.)

Ward ja Lusoli toteavat eräiden merkkien osoittavan, että Iso-Britannian ammattiyhdis-

tysliikkeen 25 vuotta kestänyt alamäki saattaa olla ohitse ja käänne parempaan mahdol-

linen. Uusi tietoja viestintäteknologia voi auttaa liittoja uudistamaan toimintatapojaan

ja näin osaltaan tukea liittojen aseman vahvistumista TVT:n avulla olisi heidän mukaan-

sa ehkä mahdollista tehostaa toimintaa, lisätä jäsenten osallistumista ja vahvistaa am-

mattiyhdistysliikkeen demokraattisuutta. (Ward & Lusoli, 2003, 148-150).

Toiminnan uudistamiseen verkko tarjoaa monia mahdollisuuksia. Ammattiliittojen

työntekijöiden työaika vapautuu olennaisempaan, kun internetiin koottu tietovarasto vä-

hentää rutiiniluonteisia puhelinkyselyitä tai kirjeitse saapuvia tiedusteluja. Verkossa

voidaan jäsenkunnalle tarjota monenlaisia palveluita, kuten neuvontaa, koulutusta ja

esimerkiksi kaupallisia palveluita. Verkko tarjoaa uuden kanavan myös jäsenhankin-

taan. Ward ja Lusoli arvioivat, että liittojen kannattaisi Britanniassa käyttää verkon

mahdollisuuksia myös vuosikymmenten aikana kehnoksi käyneen imagonsa kehittämi-

seen. (Ward & Lusoli 2003, 154-155.)

117/302


Toisaalta internetin avulla myös jäsenkunnan mobilisointi ja kampanjointi tehostuvat

olennaisesti. Erilaiset ay-verkostot voivat yhä helpommin pitää yhteyttä ja tehdä yhteis-

työtä paikallisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti. Tämä merkitsee, että tarvittaessa

voidaan nopeasti saada aikaan valtava verkosto vaikkapa jonkin kampanjan toteuttami-

seksi. (Ward & Lusoli 2003, 154-155.)

Internet tarjoaa välineitä myös demokratian vahvistamiseen ammattiyhdistysliikkeessä.

Lisääntyvä tietomäärä, tiedonkulun nopeus ja vuorovaikutteisuus merkitsevät, että jäse-

net voivat halutessaan saada aikaisempaa enemmän tietoa siitä mitä liitossa tapahtuu, ja

myös ilmaista siitä mielipiteensä. Jäsenen on entistä helpompaa olla suoraan yhteydessä

suoraan liiton johtoon. Internet avaa myös uusia osallistumiskanavia niille jäsenille, joil-

le on luontevampaa ilmaista mielipiteensä verkossa järjestettävissä kokouksissa ja verk-

kokeskusteluissa kuin fyysisissä ay-tilaisuuksissa. (Ward & Lusoli 2003, 154-155.)

Verkko antaa myös mahdollisuuden äänestää – Løkenin mukaan internetin välityksellä

on järjestetty äänestyksiä useissa ammattiliitoissa ja äänestysprosentit ovat niissä nous-

seet huomattavasti korkeammaksi kuin tavallisissa jäsenäänestyksissä. (Løken 2002,

151-152.)

Ammattiliittojen, erityisesti keskusjärjestöjen tehtävä on Løkenin mielestä luoda portaa-

leja ay-tietoon, mitä internetissäkin on jo paljon. Tietokantoihin voidaan kerätä kansain-

välinen ay-järjestö ryhtyisi keräämään tietoa monikansallisten yritysten omistussuhteista

ja toimintatavoista. Ammattiyhdistysarkistot voisivat kerätä ay-historiaa, asiakirjoja,

kuvia ja historiikkejä omille sivuilleen. (Løken 2002, 171-172.)

Suuret ay-konferenssit ja vuosikokoukset voidaan avata kaikille jäsenille Internet-

sivujen avulla. Verkossa voidaan käydä keskustelua jäsenkunnan kanssa ja jäsenkunnan

kesken. Myös kokoustoimintaa voidaan keskittää verkkoon. (Løken 2002, 149-150.)

Løken toteaa, että internet on hyvä apuväline etäopetuksessa. Kokemus osoittaa, että

kaikkea opetusta ei voi hoitaa internetissä vaan myös lähiopetus on tarpeen. Virtuaa-

liopetus on hoidettava systemaattisesti ja strukturoidusti, jotta osanottajien motivaatio

säilyisi. (Løken 2002, 176.)

118/302


Shostak nostaa jäsenyyden tukemisen liittojen tärkeimmäksi tehtäväksi. Jäsenet odotta-

vat liitoiltaan tukea ja turvaa, taistelunjohtoa, jäsenkunnan edustamista esimerkiksi tie-

dotusvälineisiin päin ja toisinaan myös muistutusta siitä, “mistä tässä kaikessa oikein on

kysymys“. Olennaista lisäarvoa TVT tuo Shostakin mukaan verkostoitumiseen ja yh-

teydenpitoon, jäsenten informoimiseen, tiedonhallintaan, tiedon tavoittamiseen, tutki-

mukseen ja selvitystyöhön, koulutukseen sekä poliittiseen toimintaan kuten vaalityöhön

ja lobbaukseen. (Shostak 1999, 20-30.) Hän visioi, että myös jäseneksi liittyminen voisi

tapahtua verkon kautta. (Shostak 1999, 46.) Eräissä suomalaisissa ammattiliitoissa tämä

on jo mahdollista. Käytännössä kuitenkin usein tarvitaan myös postia ja papereita, en-

nen kuin liittyminen lopullisesti on vahvistettu.

Myös Espen Løken uskoo, että erityisesti aloilla, joissa toimitaan yksin ja etäällä työto-

vereista, internet voi olla hyvä väline jäsenhankinnassa. Etenkin nuoret ja opiskelijat ta-

voitetaan helpommin internetin kautta kuin perinteisemmin keinoin. Esimerkiksi Løken

nostaa Iso-Britannian suurimman ammattiliiton UNISON:in vuonna 2001 verkkoon pe-

rustaman www.troubleatwork.com -sivuston. Opiskelijoille suunnatun palvelun taustalla

on ajatus siitä, että opiskelijat usein tekevät osa-aikatyötä tuntematta työlainsäädäntöä ja

minimipalkkoja. He järjestäytyvät harvoin, koska pitävät opiskeluaikaista työskentelyä

vain välivaiheena. Sivuston kautta pyritään tarjoamaan heille tietoa ja samalla herättä-

mään kiinnostusta järjestäytymiseen. (Løken 2002, 147-155.) Myös Iso-Britannian am-

matillinen keskusjärjestö TUC on melko äskettäin avannut erityisesti nuorille ei-

jäsenille suunnatun palvelun www.workSMART.org.uk.

USA:ssa jäsenten rekrytointi tapahtuu usein ’maan alla’, esimerkiksi kotikäynneillä.

Työntekijää ei voida lähestyä työnantajien silmien alla, sillä ammattiliittoa työpaikalle

aktiivisesti puuhaavista työntekijöistä AFL-CIO:n havaintojen mukaan joka kolmannes

irtisanotaan. Myös liittymistä harkitsevien työntekijöiden uhkaileminen ja painostami-

nen on tavallista. (Zellhoefer 2003.) Uusi tietoja viestintäteknologia onkin avannut uu-

sia mahdollisuuksia jäsenhankintaan. Verkon mahdollisuuksia pohtiessaan Shostak esit-

tää esimerkin vuodelta 1998, jolloin uuden tietoja viestintäteknologian mahdollisuuk-

sia käytettiin koordinoitaessa laajaa kampanjaa, jonka aikana 24 000 vapaaehtoista, jois-

ta 20 000 uusia aktiiveja, vieraili 18 000 työpaikalla. He soittivat kampanjan aikana 600

000 puhelua ja lähettivät neljä miljoonaa kirjettä. Shostakin kaavailuissa ammattiliiton

työntekijä voisi työpäivän aikana olla tietoverkon välityksellä yhteydessä työpaikalle ja

119/302


keskustella työntekijöiden kanssa. Harkinnassa on ollut myös lähestymistapa, jossa lii-

ton edustajat sujauttavat esimerkiksi kaupan kassalle maksaessaan pienen kortin, jossa

kannustetaan vierailemaan liiton internetsivuilla. Tarkoitus on näin työnantajan huo-

maamatta saada liike tai koko kauppaketju ammattiliiton piiriin. (Shostak 1999, 31.)

Yhdysvalloissa palkansaajakeskusjärjestö AFL-CIO ja monet yhdysvaltalaiset ammatti-

liitot ovat kehittäneet omaa verkkoviestintäänsä määrätietoisesti. AFL-CIO:n verkko-

portaali LabourNet perustettiin jo 1990. Verkko-osoitteessa on jo 1990-luvulta asti ollut

tarjolla juuri määrä aineistoa: esimerkiksi uutisia, grafiikkaa ja sarjakuvia ladattavissa

paikallisiin uutiskirjeisiin, puheisiin ja tiedotteisiin. (Shostak 1999, 186.) Yhdysvalta-

lainen ay-liike on käyttänyt verkkoa aktiivisesti kampanjointiin. Suuryhtiöiden johtajien

jättipalkkoja vastaan on esimerkiksi kampanjoitu julkaisemalla palkkatietoja. Yksittäi-

siin ay-vihamielisiin ja työlainsäädäntöä rikkoviin yrityksiin kohdistuneissa kampan-

joissa on julkaistu oikeudenkäyntitietoja sekä esimerkiksi tietoja terveysviranomaisten

tekemistä tarkastuksista yrityksissä. (Løken 2002, 158-159.)

Myös lakkotiedotuksessa verkko on tarpeen. Esimerkkinä Løken kertoo pohjoisamerik-

kalaisen atk-alan liitto NABET:in julkaisseen verkossa jopa rikkureiden kuvat ja nimet.

(Løken 2002, 151-152.) Lakkotiedotuksesta on mm. suomalaisella kemianliitollakin

hyvät kokemukset (Lilja 2000, 49), ja myös Eric Lee pohtii asiaa perusteellisesti kirjas-

saan. Hän arvioi lakkoverkkolehden jatkossa olevan osa liittojen perusarsenaalia (Lee

1997).

Eric Leen lähtökohta verkkopohdinnoissaan on nimenomaan kansainvälinen – kuinka

verkot yhdistävät eri maiden ay-liikkeet “uudeksi internationaaliksi“. Myös Espen

Løken arvioi internetin palauttavan ammattiyhdistysliikkeen perinteisen kansainvälisen

luonteen. Internetin avulla voidaan seurata esim. Aasian tai Afrikan maiden ay-

toimintaa, ja olla suoraan yhteydessä näiden maiden ay-aktivisteihin. Jo vuonna 1989

internetiä käytettiin kansainväliseen globaaliin solidaarisuustyöhön, kun ay-väki Kiinas-

sa sai viestejä läpi muuhun maailmaan TVT:n kautta. Paras dokumentoitu tapaus on

Leen mukaan vuodelta 1993, jolloin verkkoaktiivisuus vapautti poliittisia ay-vankeja

Venäjällä. Sähköpostiviestein tilattuja puheluita Moskovan poliisilaitokselle tuntui tule-

van kaikkialta maailmasta – ja vangit vapautettiin (Lee 1997).

120/302


Sittemmin internetistä on ollut hyötyä esimerkiksi Nikeen ja Reebokiin kohdistuneiden

boikottien aikana. Ammattiyhdistysliike on painostanut näitä monikansallisia yhtiöitä,

jotta nämä lopettaisivat lapsityövoiman käytön Aasiassa tai ainakin parantaisivat ja val-

voisivat alaikäisten työolosuhteita. Yhtiöt ovat Løkenin mukaan joutuneet ottamaan

huomioon toimintaansa kohdistuvan kansainvälisen huomion. Løken pitää tärkeänä

myös sitä, että internet voi toimi yhteydenpitovälineenä länsimaisten ja kehittyvien

maiden ay-järjestöjen välillä jo pelkästään siksi, että vuorovaikutus lisää solidaarisuus-

työn mielekkyyttä. (Løken 2002, 168-170.)

Vuonna (Shostak 1999, 192-193) 1997 San Franciscossa pidetyssä LabourTECH-

konferenssissa listattiin elementit, joiden tulisi sisältyä hyvään liittojen verkkopalve-

luun:

• Sähköinen “Union Hall“, jossa nykyiset ja tulevat jäsenet saavat vastauksia ky-

symyksiinsä ja voivat keskustella keskenään.

• Fakta-aineistoa: tilastoja, tietoa sopimuksista ja lainsäädännöstä jne.

• Mahdollisuus liittyä jäseneksi ja maksaa jäsenmaksu.

• Mahdollisuus tilata materiaalia: kirjoja, esitteitä, tarroja jne.

• Mahdollisuus ostaa liiton logotavaraa: t-paitoja, lippalakkeja jne.

• Erilaisia palveluja ja hyödykkeitä jäsenille.

• Solidaarisuusnurkka – toimintaohjeita erilaisiin solidaarisuustoimiin kotimaassa

ja ulkomailla.

Vuorovaikutteisuus nostettiin siis melko varhain ainakin amerikkalaisen ay-liikkeen

pohdinnoissa ’esimerkillisen ay-verkkopalvelun’ kärkisisällöksi. Käytännössä juuri tä-

mä kuitenkin lienee ammattiliittojen verkkosivustojen suurimpia puutteita. Myöskään

sähköinen jäseneksi liittyminen tai verkossa tapahtuvaa rahaliikennettä edellyttävä toi-

minta ei ay-liikkeen verkkopalveluissa ole vieläkään kovin yleistä. Listan elementeistä

liitot lienevät yleensä parhaiten onnistuneet fakta-aineiston tuottamisessa.

121/302


7.3 Virtuaaliliitot

Maailmalta on jo kokemuksia jo hyvinkin virtuaalisesta ammattiliittotoiminnasta.

USA:ssa on aloja, joilla ay-toimintaa ei perinteisesti ole ollut, ja joilla siihen suhtaudu-

taan jopa vihamielisesti. Tällaisilla työpaikoilla ja aloilla liittyminen vailla fyysistä toi-

mistoa ja kokouksia toimivaan virtuaaliseen ay-järjestöön voi olla huomattavasti hel-

pompaa kuin perinteiseen liittoon liittyminen. Tällainen virtuaaliliitto on esimerkiksi

vuonna 1998 perustettu TVT-alan työntekijöiden WashTech. (Washington Alliance of

Technology Workers). WashTech ei neuvottele sopimuksista vaan toimii painostus- ja

tukijärjestönä. V. 2001 WashTech:illa oli 300 maksanutta jäsentä sadassa yhtiössä. Jär-

jestön postituslistalla oli kuitenkin jopa 2000 tilaajaa, mikä Løkenin mukaan kertoo

työntekijöiden järjestäytymisen pelosta. (Løken 2002, 153-154.) Vastaavanlainen ver-

kossa toimiva painostusjärjestö on IBM:n työntekijöitä edustamaan perustettu Allian-

ce@IBM, joka on Løkenin mukaan saanut muutoksia muun muassa IBM:n kaavaile-

miin eläke-etujen heikennyksiin. (Løken 2002, 141-144.)

Vuonna 2002 käynnistyi Norjan LO:n piirissä virtuaalista ammattiyhdistystoimintaa

koskeva kokeilu. Jäsenkadosta ja taloudellisista vaikeuksista kärsivä Norsk Grafisk For-

bund (NGF) -ammattiliitto kokeilee digitaalisen ammattiyhdistyksen mahdollisuuksia.

Virtuaalijärjestöllä ei ole lainkaan perinteisiä kokouksia vaan toiminta on keskitetty in-

ternetiin. Jäsenet saavat suoraan apua ammattiliiton toimistosta sähköpostin välityksellä.

Asiakirjat ja sopimukset löytyvät verkosta. Liitossa on toivottu, että virtuaalinen ammat-

tiyhdistys voisi tuoda uusia, nuoria jäseniä. Ruotsissa toteutetusta vastaavanlaisesta

’Mummel’-hankkeesta on saatu myönteisiä kokemuksia. (Løken 2002, s. 104-105.)

Amerikkalainen ay-työntekijä Donald J. Giljum kannustaa (Shostak 1999, s. 159-167)

harkitsemaan virtuaalitoimistoa erityisesti silloin, kun liitolla on tarve kustannussäästöi-

hin ja liiton toimisto joka tapauksessa toimii etäällä jäsenkunnasta. Virtuaalitoimistossa

TVT:tä käytetään liittämään organisaation jäsenet yhteen. Työvälineinä ovat tietoko-

neet, matkapuhelimet, sähköposti, modeemit, skannerit, faxit, hakulaitteet, telekonfe-

renssit, internet ja intranet sekä erityiset virtuaalitoimistopalvelut.

Giljumin visioiman ay-virtuaalitoimiston intranetistä löytyy kaikki olennainen toimiston

pyörittämiseen tarvittava informaatio: ohjelmistot, jäsenrekisterit, sopimukset yms., jo-

122/302


pa liiton lehti. Työntekijät voivat työskennellä kotona ja intranetiä käytetään tapaamis-

paikkana. Myös jäsenillä on pääsy intranetiin. Extranetissä toiset liitot ja muut sidos-

ryhmät voivat päästä käsiksi osaan intranetissa olevasta aineistosta.

Virtuaalitoimiston etuja Giljumin mielestä ovat joustavuus, tehokkuus, kustannussäästöt

sekä imagohyödyt. Virtuaalitoimisto antaa enemmän aikaa työntekoon. Kun työntekijät

voivat työskennellä kotona, säästetään työmatkoihin kuluva aika. Kun toimisto myy-

dään pois, säästyvät myös ylläpitokulut.

Virtuaalitoimistoon liittyviin haasteisiin kuuluu Giljumin mukaan johtaminen: miten

johdetaan intranetissä toimivaa toimistoa? Millaista koulutusta tarvitaan? Onko eristäy-

tyminen ongelma? Vastustaako jäsenkunta muutosta? Haasteita ovat myös riippuvuus

teknologiasta sekä tietoturvallisuuskysymykset.

7.4 Ammattiliitot TVT:n erilaisina käyttäjinä

Stephen Ward ja Wainer Lusoli toteavat, että ainakin Iso-Britanniassa ammattiliitot ovat

vasta ottamassa ensimmäisiä askeleitaan internetin käyttäjinä. Aivan ensimmäinen askel

ammattiliittojen internet käytössä on heidän mukaansa se, että liitto ylipäätään avaa

verkkosivut – ja muistaa myös tiedottaa niistä jäsenkunnalle ja sidosryhmille. Toinen

askel on palvelun sisällön ja etenkin vuorovaikutteisuuden kehittäminen. Kolmannessa

vaiheessa palvelua aletaan kohdentaa ja personoida jäsenten erilaisiin tarpeisiin. Wardin

ja Lusolin mukaan osa Iso-Britannian ammattiliitoista on vähitellen siirtymässä toiselle

portaalle omassa verkkoviestinnässään, mutta osa liitoista on vasta hädin tuskin ottanut

ensimmäisen askelen. (Ward & Lusoli 2003, 171).

Shostakin mukaan myös amerikkalaisilla ammattiliitoilla on vielä matkaa tullakseen to-

dellisiksi ’kyberliitoiksi’, liitoiksi, jotka osaavat käyttää hyväkseen uuden tietoja vies-

tintäteknologian mahdollisuudet toiminnassaan. Shostak esittää neljä ammattiliiton ja

TVT:n kehitysporrasta:

1) “Kybervastahankaiset“ liitot (Cyber Naught), kokevat tietokoneet lähinnä pelotta-

viksi ja uhkaaviksi. Ammattiyhdistysliike on heille passiivinen ja muuttumaton insti-

123/302


tuutio. Tällainen suhde TVT:hen on Shostakin mukaan muita tyypillisempää pienille lii-

toille. Nämä liitot Shostakin mielestä eivät viesti jäsenkeskeisyyttä vaan liittokeskei-

syyttä, byrokratiaa ja vanhanaikaisuutta. (Shostak 1999, 59-67.)

2) Myös “kyberajelehtivissa“ (Cyber Drift) liitoissa TVT:n mahdollisuudet jäävät pää-

osin hyödyntämättä. Tietotekniikkaa käytetään, mutta ei vuorovaikutukseen. (Shostak

1999, s. 73-74) Esimerkkinä ajelehtivasta TVT-suhteesta Shostak esittää kovin tutun-

kuuloisen keskustelun, jossa liiton edustaja inttää, ettei luottamusmiesten sähköpos-

tiosoitteita voida käyttää tiedon levittämiseen, koska kaikilla luottamusmiehillä ei vielä

ole sähköpostiosoitteita. Täsmälleen samaa keskustelua on käyty myös suomalaisessa

ammattiyhdistysliikkeessä. Shostakin dokumentoimassa keskustelussa keskustelun toi-

sen osapuolen tuomio on kuitenkin jyrkkä ja mitä ilmeisimmin Shostakin mieleen:

“Käskekää heitä nousemaan ahteriltaan ja hankkimaan itselleen ne internet-yhteydet“.

(Shostak 1999, s. 78.) Ajelehtiminen on Shostakin mukaan tuttua jo pitkältä historiasta

– se ei liity pelkästään TVT-maailmaan. Shostak korostaa, että riskinotto on välttämä-

töntä, ajelehtiminen johtaa herkästi katastrofiin. (Shostak 1999, 80)

3) Kolmas ryhmä ovat “kyberhyötyjät“ (Cyber Gains), jotka kuitenkin aivan liian

usein ovat tietämättömiä toisistaan – kukin keksii pyörää itsekseen, yrittäen samalla

säästää väärissä paikoissa. Kyberhyötyjäliitot jähmettyvät Shostakin mukaan usein en-

simmäiseen vaiheeseensa: internetiä käytetään sähköisenä esitteenä tai ilmoitustauluna,

mutta verkon mahdollistama lisääntyvä vuorovaikutteisuus ja dynaaminen osallistumi-

nen jäävät hyödyntämättä. (Shostak 1999, 86, 94-95.)

4) Todelliset “kyberliitot“ (Cyber Unions) ovat Shostakin mielestä vasta tulossa. Ky-

berliitto käyttää tietokoneiden mahdollisuuksia hyväkseen, kehittää TVT-

infrastruktuuriaan jatkuvasti, asettaa jäsenet liiton työntekijöiden edelle ja demokratian

kaiken keskiöön. Kyberliitot keräävät TVT:n avulla jäsenkunnalta ja potentiaaleilta jä-

seniltä tietoa näiden toiveista, peloista ja tarpeista. Ne pyrkivät kaiken keinoin lisää-

mään jäsenten osallistumista ay-päätöksentekoon. Kyberliitot käyttävät TVT:tä pitä-

mään jäsenet ajan tasalla olennaisesta kehityksestä, päivittävät tiheästi verkkosivujaan,

liiton työntekijät ovat sähköpostitse tavoitettavissa ja myös vastaavat saamiinsa viestei-

hin 72 tunnissa. (Shostak 1999, 109, 113.)

124/302


Shostak toteaa, että liian monet ay-liikkeen verkkosivut ovat vielä ikäviä, staattisia, yl-

häältä-alas suunnatun tiedon välittäjiä. Mielenilmaukset ja sähköpostiprotestit, keskuste-

lupalstat ja muut vastaavat osallistumiskanavat luovat uutta yhteisöllisyyttä ja solidaari-

suutta. Näköpiirissä siintää myös ay-liikkeen globaali maailmankylä. (Shostak, 1999,

230-231.)

Shostak esittää kirjassaan kyberliiton ns. F-I-S-T –mallin (futuristic, innovations, servi-

ces, traditions), joka on välttämätön kyberhyötyjäliiton kehittymiselle todelliseksi ky-

berliitoksi. Liitolla on Shostakin mallin mukaan oltava yksi jalka perinteissä ja arvoissa,

toinen nykypäivässä ja kolmas tulevaisuudessa. (Shostak 1999, 113-145.)

Stephen Ward ja Wainer Lusoli tutkivat ammattiliittojen internet-viestintää Iso-

Britanniassa. Heidän havaintonsa on, että liitot käyttävät internetiä lähinnä yhtenä jäsen-

tiedotuksen kanavana muiden joukossa, eikä sen mahdollistamaa vuorovaikutteisuutta

juuri ole osattu tai haluttu käyttää hyväksi. ((Ward & Lusoli 2003, 171.) Ammattiliitto-

jen sivut on suunnattu ensisijassa jäsenille, eikä niinkään esimerkiksi suurelle yleisölle

tai toimittajille. Niiden kautta liitot ilmoittavat haluavansa tiedottaa, hankkia uusia jäse-

niä ja lisätä osallistumista (mt. 159).

Jäsenet eivät ole kovin hyvin löytäneet brittiläisten ammattiliittojen sivuille. Liittojen

sivuilla on käynyt vasta joka kymmenes jäsen, eli joka viides sellainen jäsen, jolla yli-

päätään on internetyhteys käytössään. Ward ja Lusoli arvioivat, että rivijäsenet eivät

juuri ole kiinnostuneita liittojen verkkopalveluista, minkä lisäksi niistä ei välttämättä

myöskään ole riittävästi kerrottu jäsenille. Liittojen jäsenkyselyiden perusteella jäseniä

kiinnostaisivat erityisesti erilainen tiedotus- ja kampanjamateriaali sekä työntekijöiden

oikeuksia koskeva tieto. Jäsenet olisivat myös kiinnostuneita äänestämään verkon kaut-

ta. Liitot sen sijaan ovat olleet nihkeitä tälle ajatukselle (Ward & Lusoli 2003, 169).

Liitoilla ei yleensä ole jäsentensä sähköpostiosoitteita, vaikka osa liitoista jo onkin ryh-

tynyt keräämään niitä. Kirjoittajat arvioivat, että kun uusi ”TVT-lukutaitoisempien” ay-

työntekijöiden sukupolvi ottaa ohjat liitoissa, TVT:n käyttö muuttuu osaksi normaalia

toimintaa liitoissa (Ward & Lusoli 2003, 171).

125/302


Internetin ongelmaksi jäsentiedotuksessa on nähty se, että etsiessään tietoa verkossa,

ihmisen on jo oltava aktiivisen kiinnostunut asiasta, josta etsii tietoa. Internetin kautta

siis ei voida levittää passiivisesti vastaanotettavaa tietoa. Sen sijaan liitot eivät ole näh-

neet verkkoon pääsyä erityisen suureksi ongelmaksi myöskään perinteisillä työntekijä-

aloilla. (Ward & Lusoli 2003, 161.)

Løkenin mukaan myöskään norjalainen ammattiyhdistysliike ei ole kovin hyvin huo-

mannut Internetin mahdollisuuksia eikä siellä siksi myöskään ole luotu strategioita sille,

miten uutta teknologiaa voitaisiin hyödyntää. Løken toteaa monien muiden yhteis-

kunnallisten liikkeiden olleen tässä suhteessa paljon aktiivisempia. Norjan LO tosin

avasi internet-sivunsa suhteellisen varhain, keväällä 1996, samoihin aikoihin kuin Tans-

kan ja Ruotsin LO. Suomessa SAK:n verkkopalvelu avattiin jo 1995.

Internet-sivut ovat Norjan ammattiyhdistysliikkeessä Løkenin mukaan ensisijaisesti yk-

sisuuntaisen tiedotuksen väline. Tiedottamiseen verkkoa osataankin käyttää yhä pa-

remmin ja tehokkaammin: esimerkkinä Løken mainitsee vuoden 2001 LO-konferenssin,

jonka kaikki aineisto oli hyvissä ajoin löydettävissä internetistä ja sivuja päivitettiin jat-

kuvasti myös konferenssin aikana. (Løken 2002, 98-101.) Näin toimittiin myös SAK:n

edustajakokouksessa samana vuonna, kuten oli tehty myös Ruotsin LO:n kongressissa

edellisenä vuonna. Vuorovaikutukselle, palautteelle ja jäsenten väliselle viestinnälle ei

kuitenkaan järjestön verkkosivuilla ole juuri sijaa.

Løkenin mukaan kaikilla Norjan LO:n jäsenjärjestöillä oli vuoden 2002 alussa omat in-

ternet-sivut, mutta useimmat niistä ovat pelkästään staattisia tiedotussivuja. Løken itse

pitää yhtenä vuorovaikutuksellisemman verkkoviestinnän kehittämisen esteenä kysy-

mystä vallan jakamisesta ja päätöksenteon läpinäkyvyydestä. Radikaalien muutosten te-

keminen tällä alueella voi hänen mukaansa tuntua vaikealta. (Løken 2002, 103-105.)

7.5 Virtuaalisuuden uhkia ay-liikkeessä

Ward ja Lusoli toteavat, että vaikka TVT on nähty keinona ammattiyhdistysliikkeen

myönteiselle uudistumiselle ja demokratian lisääntymiselle, TVT:n käyttöön liittyy

ammattiyhdistysliikkeen näkökulmasta myös huolenaiheita. On epäselvää, missä määrin

126/302


uusi tietoja viestintäteknologia kulkee käsi kädessä individualisoitumiskehityksen

kanssa. Vähentääkö TVT osaltaan edustuksellisten kansalaisjärjestöjen roolia ja merki-

tystä antaessaan uusia välineitä yksittäisten hankkeiden ja tavoitteiden ympärille raken-

tuvien protesti- ja kansanliikkeiden käyttöön, ja antaessaan toisaalta aikaisempaa pa-

remman väylän yksilölliselle osallistumiselle vaikkapa verkossa tapahtuvien äänestysten

tai verkkokeskustelujen muodossa. (Ward & Lusoli, 2003, 152).

Shostak toteaa kyynikoiden esittävän, että suurin osa liiton jäsenistä ei perusta tietoko-

neista, ja että koko kyberliiton käsite siksi on epärelevantti. Tämän ajatuksen Shostak

kuitenkin torjuu tuhon tienä. Skeptikot taas esittävät, ettei mitään vallankumousta suin-

kaan ole tulossa, saati tapahtunut. Liitot toimivat loppujen lopuksi kuten ennenkin, uusi

tekniikka vain tuo hieman hienosäätöä välineisiin kuten puhelin tai tv-aikoinaan. Shos-

tak korostaa kuitenkin itse uskovansa, että TVT todella tuo ammattiyhdistysliikkeelle

uusia mullistavia mahdollisuuksia. (Shostak 1999, 114-115.)

Shostak ei juuri osoita ymmärrystä TVT:n käyttöön liittyville peloille ja huolille. Tyy-

pillisesti TVT:n käyttöä hänen mukaansa kritisoidaan ay-liikkeessä siitä, että se vähen-

tää jäsenkiinnittymistä vahvistavia kasvokkaisia kontakteja. Hän harmittelee, ettei pai-

noa tällöin panna internetin mahdollistamalle ajan ja energian säästölle. Monet myös

pelkäävät, että erilaiset suunsoittajat ja riidanhaastajat monopolisoivat keskustelun, ja

että liitoissa pian pahastutaan internetissä käytävästä kriittisestä keskustelusta ja vaadi-

taan sensuuria tai keskustelupalstojen sulkemista. Samoin pelätään, että vanhempi ay-

sukupolvi ei pysy tekniikan kehityksessä nuorempien kyydissä. Myös tiedon luottamuk-

sellisuus, tietosuoja sekä tietotulva ja työn määrän lisääntyminen askarruttavat. Jo val-

miiksi ylikuormitetuille ay-työntekijöille vaatimukset nopeasta reagoinnista jäsenten

sähköpostikysymyksiin ja yhteydenottoihin voivat tuntua kohtuuttomilta. Shostak ei

näille huolille juuri anna painoarvoa, vaikka toteaakin, että esitetty kritiikki on otettava

tosissaan ja ongelmiin etsittävä ratkaisuja. Ratkaisut Shostak itse kuitenkin kuittaa ko-

vin kevyellä kädellä: vastaukseksi lisääntyvään työn määrään Shostak esittää työn uu-

delleen organisoinnin, uusien työntekijöiden palkkaamisen ja ylityökorvaukset, osaa-

misongelmiin koulutuksen, ja tietosuojaan liittyviin huoliin tekniset tietoturvaratkaisut.

(Shostak 2002.)

127/302


Myös Løken pahoittelee, että ammattiyhdistysliikkeessä on keskusteltu voittopuolisesti

uuden informaatioteknologian luomista ongelmista, ei niinkään mahdollisuuksista. On-

gelmista, kuten Internetin sisältämästä roskainformaatiosta, puhuminen eivät ole omiaan

madaltamaan kynnystä teknologian haltuunotossa (Løken 2002, 204-206).

Løken toteaa, että monet syyt, joilla internetin käyttöä vastustetaan ovat todellisia, mutta

näille ongelmille on myös olemassa vaihtoehtoja. Hän on valmis hyväksymään väitteen,

että internetin käyttö vähentää inhimillisten kontaktien määrää, ja korostaa, että interne-

tin onkin oltava ay-liikkeessä täydentävä media, joka ei saa korvata fyysisiä tapaamis-

mahdollisuuksia. Myös eriarvoisuuden vahvistumisen mahdollisuus on hänen mieles-

tään aito huoli, mistä syystä onkin hänen mukaansa syytä kiinnittää huomiota vanhem-

man sukupolven TVT-valmiuksiin ja verkkoon pääsyn tukemiseen. Hän pitää myös tär-

keänä, ettei ketään pakoteta internetin käyttäjäksi. Jotta myös muut kuin kovaäänisim-

mät pääsisivät verkossa ääneen, on tärkeää kiinnittää huomiota verkon etikettiin, ”neti-

kettiin”, ja jäsenten suorien sähköpostiosoitteiden ylläpitoon. Kieli on Løkenin mielestä

todellinen ongelma, sillä kaikki eivät suinkaan osaa englantia, vaikka enemmistö inter-

netin sisällöstä on tällä kielellä, samoin suurin osa ay-sisällöistä. Løken arvioi, että

käännöskoneet voivat tulevaisuudessa olla tässä avuksi. (Løken 2002, 204-206.)

Huolia on myös esitetty, että tietokone tulee liiton ja jäsenten väliin – liiton työntekijä ei

enää tietokoneensa takaa näe jäseniä. Huolet liittyvät ajatukseen, että me emme käytä

tietotekniikkaa vaan se käyttää meitä. Kysymys Shostakin mukaan onkin siitä, kuinka

säilytämme kontrollin emmekä ryhdy palvelemaan tekniikkaa (Shostak 1999).

Fragmentoituminen ja polarisaatio uhkaavat myös ammattiyhdistysliikettä. Shostakin

mukaan liittojen on mm. varauduttava sponsoroimaan vähemmän hyväosaisten jäsen-

tensä laitehankintoja. Tärkeää on myös muulla tavalla turvata jäsenten pääsy verkkoon –

mm. yleisten kirjastojen kautta. Shostak ehdottaa tapoja, joilla ammattiliitot voivat tu-

kea jäsentensä verkottumista. Näitä ovat mm. jäsenmikrotarjoukset ja lainalaitteet, jäse-

nille tarjottava maksettu verkkoaika sekä TVT-koulutus. (Shostak 1999, 215.) Ensim-

mäisen jäsenmikrokampanjan käynnisti ilmeisesti Ruotsin LO vuonna 1997, jota vuon-

na 1998 seurasi SAK:n sittemmin pysyväksi toiminnaksi muuttunut jäsenmikrohanke.

Sen puitteissa on SAK:laisiin koteihin hankittu lähes 20 000 tietokonetta. Ruotsissa jä-

senmikroja on myyty jo noin 50 000. Vuonna 1999 myös Norjan LO markkinoi jäsenil-

128/302


leen halpoja tietokoneita mutta kokemukset eivät siellä olleet kovin hyvät; Espen

Løken mukaan laitteet eivät ilmeisesti hinta-laatusuhteeltaan olleet kilpailukykyisiä ja

niiden toimitukset kangertelivat (Løken 2002, 99-101).

Lee nostaa osaamiseen ja asenteisiin liittyvien ongelmien ohella esille kysymyksen tar-

jolla olevan tiedon luotettavuudesta. Lee kannustaa suhtautumaan verkkomateriaaliin

kuten muuhunkin materiaaliin: varovaisuudella. Hänen mielestään ongelma ei usein toi-

saalta välttämättä ole niinkään luotettavuus kuin materiaalin laatu. Pulmana on myös

pääsy materiaaliin. Sen lisäksi, että erilaiset sensorit ja portinvartijat voivat rajoittaa

pääsyä poliittista materiaalia sisältäville sivuilla, ongelmaksi voi myös nousta se, mitkä

verkkopalvelut noteerataan erilaisissa hakukoneissa ja portaaleissa, ja mitkä eivät. (Lee

1997)

Myös työnantajien on pelätty rajoittavan työntekijöiden pääsyä verkkoon. Løken toteaa,

että koska Norjassa ruokatunneilla on lupa pitää ay-kokouksia, on vaikea nähdä miksi

silloin ei saisi myös lukea sähköpostia. Hän toteaa, ettei ay-liike Pohjoismaissa ole vielä

törmännyt tapauksiin, joissa työnantajat olisivat estäneet työntekijöiden internetin käyt-

töä, mutta on mahdollista, että lakkotilanteessa näinkin voi käydä – mm. Saksassa ja

USA:ssa tästä on hänen mukaansa kokemuksia. (Løken 2002, 205.) Myös Suomessa lii-

tot ovat pitäneet selvänä, että lakkotilanteessa työnantajat estävät pääsyn laitteille, joilla

internetiä ja firman sähköpostijärjestelmää voidaan käyttää. Uutinen talvelta 2004 ker-

too, että HUS:issa työntekijät ovat närkästyneet internetin käyttökiellosta, jota työnanta-

ja perustelee virusten leviämisen uhkalla (HS 22.1.2004).

7.6 Virtuaalisuuden unelmia ay-liikkeessä

Shostakin mukaan tietotekniikan käyttö ammattiyhdistysliikkeessä on edennyt portait-

tain siten, että ammattiyhdistysliike vuonna 1999 oli juuri siirtymässä kohti kolmatta.

Ensimmäisessä vaiheessa tietokoneita käytettiin ainoastaan tiedon hallintaan ja varas-

tointiin. Seuraavaksi opittiin sähköpostin ja internetin käyttö – ja painittiin jatkuvien

teknisten ongelmien kanssa ja tuskailtiin kalliita investointikustannuksia. Kolmannessa

vaiheessa laitteet alkavat yhä enemmän kommunikoida keskenään ja tehdä yhteistyötä.

Vuonna 1999 ilmestyneessä kirjassaan Shostak ennustaa, että noin vuonna 2002 käy-

129/302


tämme näitä yksillä ja samoilla säätimillä ohjattavia, keskenään kommunikoivia laitteita

vaivatta. (Shostak 1999, 139.)

Shostak esittää, että ammattiyhdistysliikkeessä on paljon erinomaisia amatööri-

futuristeja ja tämä on ay-liikkeelle perinteistä työtä: ennakoida minne ollaan menossa ja

missä kannattaa ottaa riskejä. (Shostak 1999, 123-124) Vaikka todellisia ”kyberliittoja”

ei juuri Shostakin mukaan vielä ole olemassa, hän uskoo, että sellaisia vielä ammattiyh-

distysliikkeessä syntyy. Kyberliiton tunnusmerkkejä Shostakin mukaan on, että haastei-

siin suhtaudutaan innostuneesti, eikä riskinotosta rankaista. Kyberliitot eivät myöskään

ole turhantarkkoja siitä, mikä on kehitetty meillä ja mikä muualla – kaikki eteen tulevat

hyvät keksinnöt otetaan käyttöön. (Shostak 1999, 137-138.)

Rheingoldin hengessä Shostak visioi ay-maailmaa noin vuonna 2005, jolloin ranteeseen

pujotettavat, ääniohjattavat pienet kuvapuhelin-tietokone -yhdistelmät linkittävät meidät

kaikenlaiseen tietoon, milloin hyvänsä ja missä hyvänsä. Kojeet pysyttelevät jatkuvassa

yhteydessä toisiinsa. Kojeella voi lähettää ja vastaanottaa viestejä, surffailla verkossa, ja

se jopa aktiivisesti, erikseen pyytämättä etsii ja välittää meille tietoa. Ääniohjautuvuu-

desta Shostak on erityisen innostunut – pääsy tietokoneiden ihmeelliseen maailmaan

avautuu myös niille, joilta tekstinkäsittelytaidot puuttuvat. Myös päälle puettavuus kieh-

too Shostakia: näin ay-väki olisi toisiinsa verkottuneina päivät, viikot ja vuodet ympäri.

(Shostak 1999, 4, 141.)

Tulevaisuudenvisiot eivät kuitenkaan ole pelkästään ruusuisia. Løken muistuttaa, että

internetiä voidaan käyttää myös hakkerointiin ja kyberterrorismiin. Ammattiyhdistys-

liikkeessä ei olla vielä menty näin pitkälle, mutta hänen mielestään olisi hyvä keskustel-

la, missä kulkee raja hyväksytyn ja laittoman aktivismin välillä. Kirjoittajan mukaan ay-

liikkeen on kuitenkin vaikutettava siihen, että internet pysyy avoimena mediana. Am-

mattiyhdistysliikkeen on taisteltava vapaan internetin puolesta ja vastustettava tiukentu-

vaan valvontaan tai sensuuriin tähtäävän teknologian kehittämistä. (Løken 2002, 181-

188.) Ammattiyhdistysliike on vasta hädin tuskin löytämässä uuden tietoja viestintä-

teknologian mahdollisuuksia. Liikkeen sisällä on siis kuitenkin jo herätty ennakoimaan

tulevia ongelmia ja muutostarpeita.

130/302


Marraskuussa 2003 Lee käynnisti verkkosivuillaan keskustelun siitä, mitä tehdä, kun

sähköpostikampanjat eivät enää toimi (Lee 2003). Lee toteaa, että sähköposti on ollut

tehokas tapa sekä jäsentiedottamiseen ja palkansaajien tavoittamiseen että toisaalta po-

liittiseen vaikuttamiseen. Esimerkiksi vuonna 2002 australialainen hotelli Sydney Hilton

alistui muuttamaan henkilöstöään koskevia päätöksiä saatuaan eri puolilta maailmaa

noin 3000 sähköpostiviestiä. Muutamaa vuotta aikaisemmin Koreassa vapautettiin ay-

johtajia 48 tunnin kuluttua pidätyksestä paikallisen keskusjärjestön organisoitua laajan

sähköpostikampanjan. Lee esittää kuitenkin, että tämä vaikuttamisen kanava on nyt ty-

rehtymässä: sähköpostien tulva, roskapostin lisääntyminen ja virusten leviäminen mer-

kitsee, että viesti tavoittaa vastaanottajan yhä harvemmin. Postille rakennetaan filttereitä

ja palomuureja, ja viestit jäävät usein avaamatta. Lee peräänkuuluttaakin “suunnitelmaa

B“. Lee toteaa, että eräät aktivistit ovat keskittyneet hakkerointiin – käyttämään

internetiä vaikkapa yritysten servereiden kaatamiseen ja verkkojen sulkemiseen

tavoitteena painostaa yrityksiä ja hallituksia tunnustamaan työntekijöiden oikeuksia.

Lee itse kuitenkin pitää tätä vääränä tienä. Varainkeruu internetin kautta on Leen

mielestä yksi hyvä mahdollisuus. Hän esittää verkkosivuillaan esimerkkejä, jossa varoja

on kerätty lakossa olevien työntekijöiden tukemiseen.

Lee itse kuitenkin pitää vahvimpana mahdollisuutena kuluttajaboikotteja ja niiden tu-

kemista internetin avulla. Internetiin voitaisiin kerätä tietoa yrityksistä ja niiden yhteis-

kuntavastuullisuudesta. Tämä tieto voitaisiin luonnollisesti julkaista jollakin verkkosi-

vulla, mutta tosiseikka Leen mukaan on, että tällaisen verkko-osoitteen löytäisi vain

harva verrattuna siihen määrään ihmisiä, joka vierailee esimerkiksi suurten yritysten

verkkosivuilla. Niinpä Lee liittäisikin ay-aktiivien verkkoselaimeen tietokannan, joka

automaattisesti hälyttäisi, kun selaimen kautta otetaan yhteys sellaisen yrityksen verk-

kopalveluun, jonka yhteiskuntavastuu on jollakin tavoin kyseenalainen. Saamansa tie-

don perusteella henkilö voisi ratkaista haluaako kaikesta huolimatta käyttää yrityksen

palveluja vai ei. Leen verkkosivuilla käydyssä keskustelussa ehdotukseen on suhtaudut-

tu innostuneesti. Toisaalta keskustelua on käyty myös kriittistä keskustelua siitä, pitääkö

Leen esittämä arvio sähköpostikampanjointiin huonoista näkymistä ylipäätään paikkan-

sa.

131/302


7.7 Yhteenvetoa

Ammattiyhdistysliikkeen ja internetin suhteesta on tähän mennessä ilmestynyt vain vä-

hän kirjallisuutta ja kaikki tähänastiset teokset edustavat melko vahvaa kehitysoptimis-

mia. Internetistä ja TVT:stä odotetaan välineitä, joilla ammattiyhdistysliike voisi “kek-

siä itsensä uudelleen“ ja säilyttää merkityksensä muuttuvassa maailmassa. Yhteiskun-

nallinen muutos sekä työelämään ja teknologiaan liittyvät muutokset luovat suurta pai-

netta TVT:n laajamittaiseen hyödyntämiseen. Nämä paineet ja toisaalta mahdollisuudet

nähdään niin merkittävinä, että TVT:hen liittyvät ongelmat halutaan mielellään sivuut-

taa kevyesti. Tämä on ymmärrettävää kun toisaalta tiedetään, että kirjoittajat ovat omas-

sa työssään kohdanneet paljonkin uuteen teknologiaan liittyvää vastustusta ja epäilyksiä.

Kuten norjalainen Espen Løkenkin toteaa, ongelmista puhuminen voi nostaa kynnystä

uuden teknologian käyttöönottoon. Jos siis uudessa teknologiassa nähdään tie pelastuk-

seen, voi olla järkevää keskittyä maalailemaan sen hyötyjä sen sijaan, että liikaa pohdit-

taisiin tiellä lojuvia esteitä.

Keskustelu niin USA:ssa, Englannissa kuin Pohjoismaissakin näyttää kulkeneen hyvin

samoja latuja. Toisaalta kirjoittajien keskinäiset kytkökset ja julkaistun keskustelun

suppea määrä osoittaa, kuinka pienessä piirissä tätä julkaisuiksi asti päätynyttä

keskustelua on käyty. Kuitenkin samansuuntaista pohdintaa on laajasti meneillään

kansallisissa ay-järjestöissä. Ilman laajempaa keskinäistä vuoropuhelua edes

kansallisesti, saati kansainvälisesti, järjestöt kehittävät omaa verkkoviestintäänsä ja

yrityksen ja erehdyksen kautta. Verkosta on etsitty toisaalta keinoja kustannus-

säästöihin, toisaalta toiminnan tehostamiseen.

Näyttää selvältä, että internet ja TVT tarjoavat jo perusolemukseltaan verkostomaisesti

toimivalle ammattiyhdistysliikkeelle mahdollisuuden kehittää uusia toimintamuotoja ja

-mahdollisuuksia. Virtuaalisuus voi myös muuttaa jäsenyyttä ja jäsenten odotuksia.

Tiedottamisen ohella ammattiyhdistysliike voisi hyödyntää uutta tietoja viestintätekno-

logiaa jäsen- ja sidosryhmäyhteydenpidossa, tiedon hankinnassa ja tutkimustoiminnas-

sa, koulutuksessa, kampanjoinnissa, jäsenhankinnassa sekä esimerkiksi solidaarisuus-

työssä. Uuden tietoja viestintäteknologian avulla voitaisiin ainakin yrittää kehittää kei-

noja jäsensidoksen, demokratian, yhteisöllisyyden, jopa ammattiyhdistysliikkeen histo-

riallisten juurien vahvistamiseen. Vaikka suurin hyöty uudesta tietoja viestintäteknolo-

132/302


giasta ammattiyhdistysliikkeessä todennäköisesti saadaan yhdistämällä uusia ja vanhoja

toimintamuotoja ja verkostoja Putnaminkin kuvaamalla tavalla, uuden teknologian avul-

la on ainakin periaatteessa mahdollista myös perustaa täysin virtuaalisia ammattijärjes-

töjä, joissa tietoja viestintäteknologiaan käytetään liiton jäsenyhteydenpitoon ja -

palveluun, mutta myös liittämään jäsenet toisiinsa.

Vaikka uudella teknologialla näyttää olevan ammattiyhdistysliikkeelle paljon annetta-

vaa, ammattiyhdistysliike on vielä pitkälti keskittynyt käyttämään verkkoa yksisuuntai-

sena, täydentävänä tiedotuskanavana ja tietovarastona. Verkon vuorovaikutteisuutta ei

juuri ole osattu – tai haluttu – käyttää hyväksi.

Vaikka verkkoa ammattiliitoissa yleensä käytetään hyvinkin suppeasti, on myös ole-

massa esimerkkejä tällaisesta lähes yksinomaan virtuaalisesti toteutetusta ammattiyhdis-

tystoiminnasta. Virtuaalijärjestöjen kautta on pystytty kokoamaan yhteen palkansaajia,

jotka eri syistä eivät todennäköisesti muuten olisi järjestäytyneet, ja toisaalta toimimaan

tehokkaasti hyvinkin niukoilla resursseilla. Virtuaaliset ammattiliitot ja -yhdistykset ei-

vät kuitenkaan luultavasti yleisty kovin nopeasti – matka pääasiassa verkossa toimivaan

järjestöön on pitkä silloin kun jo pelkkä jäseneksi liittyminen on yleensä verkossa mah-

dotonta.

Shostak luokittelee ammattiliitot niiden TVT-suhteen perusteella ”kybervastahankai-

siin”, ”kyberajelehtijoihin”, ”kyberhyötyjiin” sekä ”kyberliittoihin”, joissa hänen mu-

kaansa jäsen ja jäsendemokratia on nostettu keskiöön ja liitto käyttää tietoja viestintä-

teknologiaa aktiivisesti tiedonkeruuseen, tiedottamiseen, jäsenyhteydenpitoon ja jäsen-

kunnan osallistamiseen. Kokemukset Iso-Britanniasta ja Norjasta, mutta myös Suomes-

ta, kertovat, että tavallisimmin ammattijärjestöt näyttävät olevan Shostakin jaottelussa

”kyberajelehtijoita” – uutta tietoja viestintäteknologiaa on otettu käyttöön, mutta vielä

ei oikein tiedetä, mihin sitä pitäisi käyttää. Verkkoviestinnän kehittäminen ei useinkaan

nojaa strategiseen pohdintaan. Osa järjestöistä lienee jo ”kyberhyötyjiä”, mutta varsinai-

sia ”kyberliittoja” lienee harvassa, jos niitä on ylipäätään olemassa.

Esteet verkkoviestinnän laajempaan hyödyntämiseen liittyvät tyypillisesti osaamiseen ja

asenteisiin. Verkkoviestintä on myös ammattiyhdistysliikkeessä, kuten yhteiskunnassa

yleensäkin, uusi asia. Uutta osaamista tarvitaan sekä uuden tietoja viestintäteknologian

133/302


käyttämiseen että verkkopalvelujen ja -informaation tuottamiseen. Verkkoviestinnän

mahdollisuuksia ei tunneta, ja teknologia tuntuu vieraalta ja vaikealta. Myöskään verk-

koviestinnän mahdollistamat esimerkiksi jäsenyyteen, päätöksentekoon ja osallistumi-

seen liittyvät toiminnalliset muutokset saattavat monista tuntua pelottavilta ja uhkaavil-

ta. Vaikka monet uuteen tietoja viestintäteknologiaan liittyvät pelot on helppo kuitata

osaamis- ja asenneongelmiksi, kaikkia huolia ei kannata sivuuttaa kevyesti.

Teknologian kehitys saattaa kulkea käsikädessä yksilöllistymiskehityksen kanssa. Tämä

voi merkitä, että Shostakin mainitsema ”itsensä uudelleen keksiminen” ei ole vain posi-

tiivinen mahdollisuus, vaan jopa välttämättömyys ja pakko. Voidaan myös ajatella, pit-

källe viety virtuaalisuus ammattiyhdistysliikkeessä saattaa johtaa liikkeen ammatillis-

tumisen vahvistumiseen, jos jäsen jää verkossa vain viestinnän ja palvelun kohteeksi, ei

aktiiviseksi osallistujaksi. Jäsenkunnan kannalta ongelmiksi on nähty sekä osaaminen

että verkkoon pääsy. Keskeinen kysymys onkin, millä tavoin ammattiyhdistysliikkeen

tulisi tukea jäsenkunnan verkottumista. Pohjoismaissa ratkaisuksi on kehitetty TVT-

koulutuksen ohella jäsenmikrohankkeita, joiden kautta jäsenperheisiin on myyty Suo-

messa noin 20 000 ja Ruotsissa noin 50 000 kotitietokonetta.

Ammattiyhdistysliike on hädin tuskin vasta omaksumassa verkon käyttöönsä, kun se on

joutunut jo kohtaamaan uusia ongelmia. Esimerkiksi USA:ssa varhain omaksuttu säh-

köpostikampanjointi saattaa jo olla valtaisaksi roskapostien tulvaksi paisuneena tulossa

tiensä päähän. Niinpä kansainvälisessä ammattiyhdistysliikkeessä jo pohditaankin uusia

vaikuttamisen keinoja verkossa – hakkeroinnista kuluttajaboikotteihin.

Luku 8. Verkot ja SAK

Suomen Ammattijärjestöjen Keskusliitto SAK ry on suurin kolmesta suomalaisesta pal-

kansaajakeskusjärjestöstä. SAK:n jäseniä ovat 24 teollisuuden, yksityisten palvelualo-

jen, julkisen sektorin ja kuljetusalojen ammattiliittoa. Yhteensä noin miljoona suoma-

laista palkansaajaa kuuluu johonkin näistä ammattiliitoista. Enemmistö SAK:laisista

työskentelee työntekijäammateissa tai alempina toimihenkilöinä. Jäsenkunnasta lähes

puolet on naisia. Vuonna 2000 jäsenkunnasta joka viides (21 %) oli kokonaan vailla

ammattikoulutusta, valtaosa heistä varttuneemmissa ikäryhmissä. Opisto- tai korkea-

134/302


koulutasoinen koulutus oli joka kymmenennellä. Enemmistöllä on takanaan toisen as-

teen ammatillinen koulutus tai vastaava. (Laukkanen 2000.)

8.1 Ay-liikkeen edunvalvonta ja viestintä: 2000-luvun muutossuuntia

Pohdittaessa SAK:n viestintästrategisia linjauksia esille on noussut kolme keskeistä toi-

siinsa liittyvää muutossuuntaa, joita on käsitelty mm. SAK:n vuonna 2001 pidetyn edus-

tajakokouksen ’Liikkeessä tulevaisuuteen’ -asiakirjassa. Muutossuunnista ensimmäinen

on käynnissä oleva työelämän muutos, joka näkyy mm. työpaikkojen koon pienenty-

misenä (ns. sirpaloituminen), työsuhteiden epätyypillistymisenä (mm. osa- ja määräai-

kaiset työsuhteet, erikseen työhön kutsuttavat, etätyö), työtahdin koveneminen työpai-

koilla, työn henkisen ja fyysisen kuormituksen lisääntyminen, suurten kansainvälisten

konsernien vaikutusvallan kasvu, omistajien etujen korostuminen, julkisen sektorin töi-

den yksityistäminen ja kilpailuttaminen sekä työvoiman jakautuminen yhä selvemmin

ydintyövoimaan ja reunatyövoimaan.

Työelämän muutokseen liittyy myös toinen keskeinen muutossuunta – käynnissä on

työelämän sukupolvenvaihdos. Suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle noin kolman-

nes nykyisistä työntekijöistä poistuu tällä vuosikymmenellä työelämästä. Tämä merkit-

see voimakasta uudistumista myös ammattiyhdistysliikkeen sisällä. Jäsenkunnasta sa-

moin kuin luottamushenkilöistä suuri osa jää eläkkeelle. Haasteena onkin työelämään

tulevien nuorten integrointi ay-liikkeeseen ja sen toimintaan. On arvioitu, että

SAK:laisessa ay-liikkeen noin sadasta tuhannesta luottamustoimisesta henkilöstä puolet

siirtää lähivuosina vastuunsa nuoremmille.

Kolmas keskeinen muutossuunta ammattiyhdistysliikkeen viestintästrategian kannalta

on viestintäkentässä käynnissä oleva muutos, muun muassa julkisuuden merkityksen

korostuminen, viestinnän nopeatempoistuminen ja reaaliaikaistuminen, tietotulvaon-

gelmat, uudet digitaaliset viestintävälineet, yleisön sirpaloituminen mm. kanavamäärien

lisääntyessä, omistuksen keskittyminen.

Kaikki kolme muutossuuntaa vaikuttavat yhdessä: työelämän ihmissuhteet muuttuvat

yhä epävakaammiksi, työtahti kiivaammaksi eikä yhteisiä asioita enää käydä läpi yhdes-

135/302


sä entiseen tapaan. Työelämän ja ammattiyhdistysliikkeen sukupolvenvaihdos taas mer-

kitsee muun ohella sitä, että suuri määrä hiljaista tietoa siirtyy pois työelämästä ja ay-

luottamustehtävistä.

Muuttuneessa työelämässä välineellisestä viestinnässä tulee yhä tärkeämpää: kokousten

ja työpaikkakeskustelujen vähetessä yhä tärkeämmiksi ovat tulleet joukkotiedotusväli-

neet, mutta myös liittojen lehdet ja internetsivut. Jos suomalaiset vuonna 2002 viettivät

tavalla tai toisella tiedotusvälineiden parissa yli yhdeksän tuntia (Tilastokeskus 2002),

kuinka paljon aikaa heillä mahtoi olla keskusteluun vaikkapa työtovereiden, luottamus-

miehen, puolison tai ystävien kanssa?

Erityisen tärkeänä SAK:laisessa ammattiyhdistysliikkeessä on pidetty, ettei viestintä-

kentän muutos syventäisi yhteiskunnallista kahtiajakoa. Kysymys kuuluu: miten tavalli-

nen suomalainen palkansaaja on mukana tietoyhteiskunnan kehityksessä?

SAK:n viisivuosittainen edustajakokous linjasi vuonna 2001 SAK:n verkkostrategian

vuosille 2001-2006. Kokouksessa vahvistetussa ’Liikkeessä tulevaisuuteen’ –

asiakirjassa todetaan, että tietoyhteiskunnan teknologian sijaan olennaista on pohtia, mi-

ten tietoyhteiskunta vaikuttaa ja luo mahdollisuuksia toiminnalle. Toinen keskeinen ky-

symys on verkon saaminen kaikkien jäsenten ulottuville. SAK:n edustajakokous vel-

voitti kehittämään SAK:n ja liittojen verkkoihin uudenlaisia demokratiafoorumeita ku-

ten jäsenkyselyjä, luottamusmieskyselyjä, jäsenpalautteen vastaanottoa, keskustelufoo-

rumeita ja kannanottojen valmisteluun osallistumista, sekä käynnistämään kokeiluja

verkossa tapahtuvan ammattiosastotoiminnan (“virtuaaliammattiosasto“) kehittämiseksi.

8.2 SAK:laisen ay-liikkeen verkkoviestintä

SAK avasi internetpalvelunsa ensimmäisenä pohjoismaisena palkansaajakeskusjärjes-

tönä vuonna 1995. Vasta vuonna 1999 kuitenkin käynnistyi kehittämishanke, jossa poh-

dittiin verkkoviestinnän ja verkottumisen merkitystä SAK:laiselle ammattiyhdistysliik-

keelle. Projektin myötä SAK uudisti myös oman internetpalvelunsa. Läpikotaisin uudis-

tettu palvelu avattiin tammikuussa 2000. Monet arvioivat SAK:n verkkopalvelun yh-

deksi Suomen parhaista verkkosivustoista, ja onpa se toisinaan nostettu jopa kansainvä-

136/302


lisen ay-liikkeen verkkosivustojen kärkikaartiin. Sivuilla vierailee tätä nykyä kuukausit-

tain noin 30 000 eri kävijää. SAK:n internetpalvelun keskeisiä kohderyhmiä ovat liitto-

jen jäsenkunnan ja aktiivien ohella tiedotusvälineet, suuri yleisö, oppilaitokset ja opiske-

lijat sekä muut sidosryhmät.

SAK:n verkkopalvelu on pääasiassa tiedotuskanava ja tietovarasto, vaikka myös eräitä

vuorovaikutteisia elementtejä on pyritty kehittämään. Keskustelupalstan ohella verkossa

on toteutettu esimerkiksi ay-johtajien kyselytunteja. SAK:n verkkosivuilla on myös

mahdollisuus testata oma työpaikkansa työntekijän näkökulmasta, etsiä itselleen sopiva

ammattiliitto ja pyytää lisätietoa ammattiliitosta tai käynnistää jäseneksiliittymisproses-

si. Verkkopalvelu on osoittautunut erityisen tarpeelliseksi muun muassa tulokierrosten

aikaan, jolloin järjestön verkkosivuilla on tarvittaessa seurattu neuvottelutilanteen edis-

tymistä reaaliaikaisesti ympäri vuorokauden. Neuvottelujen uutisseuranta on sittemmin

toteutettu, tosin vaihtelevasti, myös muiden keskusjärjestöjen sivuilla, mikä merkitsee,

että esimerkiksi toimittaja saa järjestöjen verkkosivuilla piipahtaessaan melko monipuo-

lisen yleiskuvan neuvottelutilanteesta.

Mielenilmauspäivä Työn puolesta 12.12.2003 oli ensimmäinen suomalainen laajempi

verkossa organisoitu palkansaajien yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen tähtäävä kampan-

ja. (Mielenilmauspäivän organisointia verkossa käsitellään erikseen luvussa 9.) SAK:n

verkkopalvelua on kuitenkin jo sitä ennen monipuolisesti hyödynnetty erilaisissa

SAK:laisen ay-liikkeen kampanjoissa, esimerkiksi äänestysaktiivisuuskampanjoiden yh-

teydessä. Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa SAK:n internetpalvelusta löytyivät muun

muassa kaikki kampanjaan liittyvä tausta-aineisto, kampanja-aineisto televisiomainosta

myöden, vaalikone, josta vastaaja voi etsiä itselleen sopivaa ehdokasta, ensisijaisesti

paikallisradioiden käyttöön toimitettuja muutaman minuutin mittaisia radiojuttuja sekä

sähköisiä postikortteja, joilla omia tuttavia saattoi kannustaa äänestämään. Palkansaajia

kannustettiin myös tekstiviestein käyttämään äänioikeuttaan. SAK:n vuonna 2001 jär-

jestetyn edustajakokouksen yhteydessä kokeiltiin muun muassa tiedotustilaisuuksien vä-

littämistä suorana lähetyksenä SAK:n internetpalvelussa. Kokemukset olivat myöntei-

siä, mutta verkkoinfoja ei lähinnä kustannussyistä ole sen jälkeen järjestetty.

Internet-palvelun kehittämistyö jatkuu. Sen rinnalla SAK on äskettäin uudistanut vuon-

na 1998 avatun intranet-palvelunsa, jonka kohderyhmänä on nykyisin SAK:laisen ay-

137/302


liikkeen palkattu henkilökunta (noin 1700 henkeä). SAK:n intranet rakentuu useammas-

ta tasosta ja tavallaan lukuisista intraneteistä. Se toimii sekä keskusjärjestön henkilö-

kunnan sisäisenä suljettuna intranetinä ja kunkin liiton omana intranetinä, mutta myös

liittojen ja keskusjärjestöjen keskinäisenä ja liittojen välisenä viestintäkanavana.

Seuraava kehittämishanke on erityisen haastava. Tarkoituksena on lähteä kehittämään

SAK:n 14 aluepalvelukeskuksen ja noin 150 paikallisjärjestön verkkopalveluja verk-

koviestintäkonseptia. Samalla esille nousee myös SAK:n edustajakokouslinjauksiin kir-

jattu “virtuaaliammattiosastotoiminta“. Vuoden 2004 aikana on myös tarkoitus pohtia

tarvetta ekstranetin kehittämiseen.

SAK on myös kantanut huolta jäsenkunnan ja aktiivien pääsystä verkkoihin. Vuonna

1998 käynnistettiin Ruotsin LO:n mallista kehitetty jäsenmikrohanke, jonka kautta jo

lähes 20 000 kotitietokonetta on päätynyt SAK:laisiin koteihin. Toimitettujen laitteiden

määrää vielä olennaisemmaksi seuraukseksi jäsenmikrohankkeesta on arvioitu “SAK:n

jäsenmikrobrandin“ syntyminen. Jäsenmikrohanke on osaltaan tehnyt kotitietokoneesta

aikaisempaa arkisemman hyödykkeen, jollainen on luontevaa hankkia myös tavalliseen

suomalaiseen palkansaajaperheeseen. Jäsenmikrohankkeen ydin ei ollut niinkään halpa

jäsenhinta, vaan tietokoneen hankkimisen helppous ja varmuus. Jäsenmikron hankkija

voi olla varma siitä, että tilattu mikropaketti pitää sisällään kaiken olennaisen, eikä tie-

tokoneen toimintakuntoon saaminen edellytä TVT-asiantuntijuutta.

Tulopoliittisessa kokonaisratkaisussa syksyllä 2002 täsmennettiin luottamusmiesten ja

työsuojeluvaltuutettujen oikeutta asianmukaisiin työvälineisiin siten, että niihin sisältyy

myös työpaikalla käytössä oleva toimistotekniikka internet- ja sähköpostiyhteyksineen.

Vielä ei ole kuitenkaan olemassa täsmällistä tietoa siitä, mikä vaikutus sopimuksella on

käytännössä ollut luottamushenkilöiden internet- ja sähköpostiyhteyksiin. Liitoilla on

myös ollut mahdollisuus toimittaa luottamushenkilöilleen internet- ja sähköpostiyhtey-

den sisältävä ilmainen SAK:lle räätälöity CD-ROM. Mm. eräät paikallisjärjestöt ovat

rakentaneet omat kotisivunsa sen tarjoamalle alustalle.

SAK:laisen ay-liikkeen piirissä on myös jo useiden vuosien ajan kehitetty verkkopoh-

jaista opetusta (vrt. esim. Vilkki 2003). Suunnitelmissa on parhaillaan SAK:n ja liittojen

yhteisen verkko-opiston perustaminen. Verkko-opetukseen liittyvät hankkeet ovat eden-

138/302


neet pääasiassa irrallaan liikkeen muunlaiseen verkkoviestintään liittyvistä kehittämis-

hankkeista.

Vuonna 2002 SAK:ssa käynnistyi pohdinta myös digi-tv:n ja ammattiyhdistysliikkeen

suhteesta. SAK:lle oli pettymys havaita, että digi-tv ei ilmeisesti vielä ainakaan vuosiin

avaa pääsyä internetiin. SAK:ssa oli toivottu, että digi-tv:n kautta tietoyhteiskunnan

palvelut ja tiedonsaanti- ja vuorovaikutuskanavat avautuisivat myös niihin perheisiin,

joihin tietokonetta ei haluta tai voida hankkia. SAK:ssa arvioitiin kuitenkin, että yhteis-

kunnan ja jäsenkunnan kannalta olisi tärkeää, että digitalisointi saataisiin vietyä lävitse

mahdollisimman tiiviissä aikataulussa. Järjestö solmi digi-päätelaitteita valmistavan ko-

timaisen Finluxin kanssa sopimuksen jäsenetuhintaisten digi-televisioiden tarjoamisesta

SAK:n jäsenkunnalle keväällä 2003. Syksyllä 2003 SAK kokeili myös oman tv-lähe-

tyksen toteuttamista digi-tv -verkossa ns. minilisenssipalvelun kautta ja esillä on ollut

oman vuorovaikutteisen MHP-sovelluksen pilotointi. SAK:ssa on arvioitu, että digi-tv:n

kautta saattaa ajan mittaan avautua uusia jäsen- ja aktiivitiedottamisen kanavia, mahdol-

lisesti myös uusia kanavia jäsenrekrytointiin. Erityisesti digi-tv:n kautta välitettävien

palvelujen ja oman ohjelmatuotannon hinta yhdessä ja päätelaitteiden vähäisyys jarrut-

tavat kuitenkin toistaiseksi laajamittaisempaa digi-tv:n tuomien mahdollisuuksien hyö-

dyntämistä SAK:n jäsentiedotuksessa.

Myös matkapuhelimen tekstiviestimahdollisuutta on SAK:ssa hyödynnetty sekä neuvot-

telukierrokseen liittyvässä tiedotuksessa että erilaisten kampanjoiden yhteydessä. Kehit-

teillä, ja osittain myös kokeiluasteella, on ollut tekstiviesteihin perustuvan jäsen- tai

luottamusmiespaneelin rakentaminen. Ajatuksena on, että paneeliin nimetyiltä luotta-

musmiehiltä kysyttäisiin tekstiviestillä mielipidettä ajankohtaisiin kysymyksiin, ja myös

vastaaminen tapahtuisi tekstiviestitse.

8.3 SAK:laiset liitot TVT:n käyttäjinä

Keskusjärjestö SAK:n ohella myös useat sen jäsenliitot omaksuivat internet-viestinnän

jo varhain. Ensimmäiset liittojen sivut avattiin vuonna 1995 eli samana vuonna kuin

keskusjärjestönkin internetpalvelu. (Lilja 2000, 49.) Nykyään jo kaikilla SAK:n jäsenlii-

toilla on omat verkkosivustonsa. Useimmat ammattiliittojen sivustoista ovat varsin

139/302


staattisia tietovarastoja, mutta etenkin suurimmat liitot ovat satsanneet verkkopalve-

luunsa hyvinkin paljon. Julkisten internetpalvelujen ja SAK:laisen ay-liikkeen yhteisen

intranetin ohella liitoilla on omia intranet- ja ekstranet-ratkaisujaan. Yhteinen näkemys

ja strategia siitä, mihin verkkoviestinnällä pyritään, mitä sillä voidaan ja ei voida saavut-

taa, on kuitenkin edelleen hahmottumatta.

Kati Louhelainen selvitti vuonna 2002 valmistuneessa pro gradu -työssään uuden tieto-

ja viestintäteknologian käyttöä SAK:laisissa liitoissa yhteydenpitoon liiton ja sen luot-

tamusmiesten välillä. Tutkimuksesta käy ilmi, että liitot ovat TVT:n hyödyntäjinä hyvin

erilaisissa kehitysvaiheissa. Osittain erot johtuvat liiton jäsenten työn luonteesta: osalla

SAK:laisista aloista TVT:tä käytetään jo työtehtävissä runsaasti, osalla aloista taas jou-

dutaan harvoin kosketuksiin uuden tietoja viestintäteknologian kanssa. (Louhelainen

2002.)

Perinteinen paperitiedotus on edelleen liitoissa keskeisin osa luottamusmiestiedotus,

mutta lehtien, julkaisuiden ja luottamusmieskirjeiden rinnalle on jo kehitetty TVT:hen

perustuvia luottamusmiestiedotuksen ja -yhteydenpidon kanavia. Vuonna 2002 yli kaksi

kolmasosaa liitoista käytti sähköpostia luottamusmiesten tiedotuskanavana ja miltei yhtä

moni hyödynsi myös internet- tai intranetsivuja luottamusmiestiedotuksessa. (Louhelai-

nen 2003, 62-63.)

Liittojen verkkopalveluissa luottamusmiehille internetpalvelussa tarjotaan esimerkiksi

työehtosopimuksia, luottamusmieskoulutukseen liittyviä asioita, palkkataulukoita ja

työlainsäädäntöön liittyvää tietoa. Valtaosalla liitoista palvelu on avointa, eli ei edellytä

rekisteröitymistä ja salasanan käyttöä. Myös intranet-sivuja on viime vuosina liitoissa

otettu vilkkaasti käyttöön. Vuonna 2002 noin joka toisella liitolla oli oma joko henkilö-

kunnalle, hallinnolle ja/tai luottamusmiehille suunnattu intranetpalvelu. (Louhelainen

2003, 65.)

Louhelaisen selvityksestä käy ilmi, että liitot kokevan internetpalvelun lähinnä täyden-

tävän liiton palveluvalikoimaa. (Louhelainen 2003, s. 66.) Liiton sivuilta löytyy reaali-

aikaista tietoa, joka on saatavilla ympäri vuorokauden, seitsemänä päivänä viikossa. In-

ternet toimii myös palautekanavana jäsenkunnalta liittoon – sen kautta jäsenten voi olla

helpompi kysyä ja esittää toiveita ainakin internetpalvelun sisällön suhteen. Myös työt-

140/302


tömyyskassapalveluja on viime vuosina kehitetty internetiin. Verkon kautta jäsen voi

esimerkiksi tarkistaa hakemuksensa käsittelyajan tai työttömyyspäivärahan maksatus-

päivän ja työttömyysuhkatilanteessa jäsen voi laskurin avulla arvioida oman työttö-

myyspäivärahansa suuruuden.

Vuonna 2002 valtaosa liitoista tavoitti oman ydinhallintonsa jäsenet sähköpostitse, mut-

ta vain harva liitto selvitti järjestelmällisesti tai käytti hyväkseen muiden jäsentensä ja

luottamusmiestensä sähköpostiyhteyksiä.. (Louhelainen 2003, 69.)

Liittojen yleisenä tavoitteena oli kuitenkin sähköpostiyhteyksien parantaminen ja katta-

van osoitteiston kerääminen ja sähköpostin käytön tehostaminen luottamusmiestoimin-

nassa. Myös liiton internetpalvelua haluttiin parantaa ja lisätä internet-sivujen tekemi-

seen tarvittavaa koulutusta ammattiosastoille. Kehitteillä oli myös luottamusmiehille

suunnattu cd-rom, johon oli tarkoitus kerätä luottamusmiestoiminnassa tarvittavaa mate-

riaalia. Yli puolet liitoista oli aktiivisesti kehittämässä palvelujaan sähköisen yhteyden-

pidon suuntaan, ja vain muutama liitto suhtautui asiaan pidättyväisemmin. Yksikään

liitto ei kuitenkin suhtautunut kielteisesti TVT:n hyödyntämiseen liiton yhteydenpidossa

luottamusmiesten kanssa. Suunnitelmien toteuttamisen esteinä nähtiin lähinnä puutteet

luottamusmiesten teknisissä laitteissa ja yhteyksissä. (Louhelainen 2003, 71.)

Ammattiliitot ovat tukeneet luottamusmiesten TVT-valmiuksia muun muassa järjestä-

mällä internet-, sähköposti- ja tekstinkäsittelykoulutusta sekä koulutusta tietoturvaky-

symyksissä. Tieto- ja viestintäteknologian käyttöön on valmennettu myös perinteisen

luottamusmieskoulutuksen yhteydessä. Eniten on panostettu internet-valmennukseen:

kaksi kolmesta SAK:laisesta ammattiliitosta on järjestänyt jäsenkunnalleen koulutusta

internetin käyttöön. Koulutusta ovat järjestäneet erityisesti suuret ja keskisuuret liitot.

Liitot ovat myös tukeneet luottamushenkilöidensä TVT-koulutusta muilla tavoin, esi-

merkiksi tukemalla taloudellisesti osallistumista muiden koulutuksenjärjestäjien kurs-

seille. (Louhelainen 2003, 66-67.)

141/302


8.4 SAK:n verkkoviestintälinjauksia

SAK:n viisivuosittainen edustajakokous linjasi vuonna 2001 SAK:n verkkostrategian

vuosille 2000-2006. Kokouksessa vahvistetussa Liikkeessä tulevaisuuteen -asiakirjassa

todetaan että tietoyhteiskunnan teknologian sijaan olennaista on pohtia, miten tietoyh-

teiskunta vaikuttaa ja luo mahdollisuuksia toiminnalle. Toinen keskeinen kysymys on

verkon saaminen kaikkien SAK:laisten palkansaajien ulottuville.

Keskeisiä kysymyksiä SAK:n Liikkeessä tulevaisuuteen -asiakirjan mukaan ovat, mitkä

ovat tietoverkkojen ja tietotekniikan vaikutukset

1) ay-liikkeen toimintaan demokraattisen yhteisönä,

2) ay-liikkeen jäsenpalvelujen kehittämiseen,

3) ay-liikkeen organisointi- ja mobilisointitehtävän hoitamisessa sekä

4) jäsensuhteelle (mitä “verkkojäsenyys“ merkitsee?).

“Verkon toimivuus edellyttää, että liittojen jäsenet todella löytävät ay-liikkeen verkosta

ja käyttävät sitä. Verkon kaupallistuminen kiihdyttää kilpailua huomiosta ja tilasta“,

asiakirjassa todetaan.

Asiakirjassa on useita verkkoviestintään ja -demokratiaan liittyvää kannanottoja:

Kannanotto 85

Tietoverkkojen kehittyminen yhä tärkeämmäksi vuorovaikutuksena areenaksi edellyttää meiltä suuria ponnistuksia tasa-arvoisen osallistumisen turvaamiseksi ay-toiminnassa. Aidossa vuorovaikutuksessa oma verkkomme toimii keskustelun, kuuntelun ja tiedonvä-lityksen välineenä, ja tarpeen mukaan myös organisoinnin tehostajana. Ay-liikkeen verkkoympäristön tehtävänä on toimia: - mobilisoijana - nopean tiedon levittäjänä - toiminnan koordinoijana yli rajojen - kansainvälisinä ja kansallisina oppimisympäristöinä - kehitystyön tukena ja kokemusten välittäjänä - kansainvälisenä ja kansallisena jäsenneuvonnan väylänä

142/302


Kannanotto 86

SAK:n ja liittojen verkossa tulee kehittää erilaisia demokratiafoorumeita, kuten jäsen-kyselyjä, luottamusmieskyselyjä, jäsenpalautteen vastaanottoa, keskustelufoorumeita ja kannanottojen valmisteluun osallistumista.

Kannanotto 87

(Kansainvälisen lukutaitotutkimuksen mukaan noin kolmasosalla aikuisväestöstä on puutteellinen lukutaito tietoyhteiskunnassa selviämiseen. Tähän ryhmään kuuluu paljon SAK:n liittojen jäseniä) Syrjäytymisen estämiseksi luku- ja kirjoitustaitoa on aktiivisesti edistettävä myös omissa toiminnoissamme ay-koulutuksessa.

Kannanotto 88

Alkavan edustajakokouskauden aikana huolehditaan siitä, että kaikilla luottamusmiehillä ja työsuojeluvaltuutetuilla on yhteys verkkoon ja sähköpostiosoite.

Kannanotto 89

Käynnistetään kokeiluja verkossa tapahtuvan ammattiosastotoiminnan (“virtuaaliammat-tiosasto“) kehittämiseksi.

Lisäksi: Kannanotto 35

Verkkoviestinnässä meidän on kuljettava yhteiskunnan eturivissä. Reaaliaikaisen tiedon tarjontaa verkossa on vahvistettava ja luotava edellytyksiä vuorovaikutteisuuden lisäämi-selle. Liittolehtiä ja verkkoviestintää tulee kehittää rinnakkain, toisiaan tukeviksi ja täy-dentäviksi viestintäkanaviksi.

8.5 Yhteenvetoa

Ammattiyhdistysliike kohtaa 2000-luvun alun Suomessa useita toisiinsa kytkeytyviä

muutossuuntia. Keskeisiä ammattiyhdistysliikkeen viestintästrategian muotoutumisen

kannalta muutossuuntia ovat toisaalta työelämän laajamittainen muutos, työelämän suu-

ri sukupolvenvaihdos sekä viestinnän kentän muutos. Nämä kaikki luovat painetta am-

mattiyhdistysliikkeen toimintatapojen ja viestintäkanavien kehittämiseen. Toisaalta uusi

tietoja viestintäteknologia antaa myös mahdollisuuksia löytää uusia ratkaisuja esimer-

kiksi jäsenten tavoittamiseen, vuorovaikutukseen, jäsendemokratian toteutumiseen, yh-

teisöllisyyden rakentamiseen liittyviin ongelmiin.

143/302


SAK:lainen ammattiyhdistysliike on edustajakokouksessaan 2001 pohtinut syvällisesti

liikkeen kannalta olennaisia yhteiskunnallisia ja työelämään liittyviä muutoksia ja muu-

tossuuntia. Myös viestintäkentän murros on identifioitu sekä haasteena että mahdolli-

suutena. Tieto- ja viestintäteknologiasta on etsitty keinoja sekä perinteisemmän ammat-

tiyhdistystoiminnan uusiksi teknisiksi ratkaisuiksi että keinoiksi aivan uudenlaisen vuo-

rovaikutuksen ja demokratian toteuttamiseksi. Keskusjärjestö SAK on viime vuosina

kehittänyt omaa verkkoviestintäänsä voimakkaasti ja suunnitelmallisesti. Myös ratkaisu-

ja jäsenkunnan verkottumisen tukemiseen on pyritty kehittämään.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että SAK:laisella ammattiyhdistysliikkeellä olisi selkeä yh-

teinen näkemys siitä, mihin suuntaan sen pitäisi TVT:n käyttöään kehittää. Kehittämis-

työtä liitoissa ja keskusjärjestössä tehdään usein improvisoiden, ”musta tuntuu” -

periaatteella. Ammattiyhdistysliikkeen toimijoilla on ristiriitaisia näkemyksiä siitä, mi-

hin ja miten TVT:tä käytännössä tulisi käyttää: mitä sillä voidaan saada aikaan ja min-

kälaisia ongelmia lisääntyvään TVT:n käyttö voi mahdollisesti johtaa.

Eräillä SAK:n jäsenliitoilla, muun muassa Kemianliitolla, on ollut erittäin hyviä koke-

muksia verkkoviestinnän hyödyntämisestä esimerkiksi lakkotiedotuksessa. (Lilja 2000,

49.) SAK:lainen ay-liike hyödynsi kuitenkin ensimmäistä kertaa laajemmin verkko-

viestinnän mahdollisuuksia perjantain 12.12.2003 mielenilmauspäivän yhteydessä.

Suomalaisten palkansaajien yhteinen mielenilmauspäivä ”Työn puolesta” joulukuussa

2003 valottaa toisaalta verkkoviestinnän käytön mahdollisuuksia kansalaisjärjestön jä-

senten mobilisointiin, mutta toisaalta myös sitä, kuinka TVT:n avulla voidaan myös

saada aikaan uudenlaista ay-toimintaan. Esimerkin avulla voidaan valottaa myös eräitä

TVT:n käyttöön liittyviä ongelmia.

Luku 9. Case: 12.12. 2003 mielenilmauspäivä “Työn puolesta“

Vielä keväällä 2003 SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen totesi SAK:n tulevaisuuden-

visioita pohtineessa tilaisuudessa, että kaikista eduistaan huolimatta internetissä ei kui-

tenkaan voi järjestää vaikkapa työtaistelua. Puolihuolimaton lausahdus käynnisti silloin

144/302


keskustelun siitä, että internet ei ehkä ole paras mahdollinen väline työtaistelussa ole-

miseen, mutta työtaistelun järjestämiseen internet on mitä tehokkain väline.

Mielenilmauspäivä 12.12. 2003 nosti ylimitoitetut irtisanomiset laajaan keskusteluun

yhteiskunnassa ja pakotti yritykset pohtimaan entistä huolellisemman yhteiskuntavas-

tuutaan. Samalla mielenilmauspäivä toimi myös eräänlaisena internetajan “sotaharjoi-

tuksena“. Sen kautta saatiin koottua kokemuksia ay-liikkeelle tarjoutuvien uusien työvä-

lineiden käytettävyydestä myös muunlaisissa hankkeissa.

9.1 Mielenilmauspäivän taustaa

Mielenilmauspäivän keskeinen tarkoitus oli nostaa perusteettomiksi koetut irtisanomiset

ja lomautukset keskusteluun yhteiskunnassa, ja tarjota palkansaajille kanava ilmaista

moraalinen paheksuntansa irtisanomisia kohtaan. Taustalla oli tieto siitä, että irtisano-

misista ilmoittaneet yritykset samaan aikaan jakoivat osinkoja ja tulospalkkioita.

Alun perin esityksen jonkinlaisesta palkansaajarintaman yhteisestä mielenilmauksesta

esitti Toimihenkilöunioni syyskuussa 2003. STTK:laisen Toimihenkilöunionin ja sit-

temmin myös keskusjärjestö STTK:n ehdottama yleinen 15 minuutin työnseisaus työ-

paikoilla ei saanut vastakaikua SAK:laisessa ay-liikkeessä; myös Akavassa ehdotus tor-

juttiin. SAK:n piirissä varttitunnin työnseisaus koettiin toisaalta työtaisteluna merkityk-

settömäksi “tussaukseksi“, toisaalta havaittiin, että monilla SAK:laisilla aloilla tällaisen

työnseisauksen järjestäminen olisi ollut käytännössä mahdotonta. SAK:n puheenjohtaja

Lauri Ihalainen oli lisäksi juuri tehnyt työnantajille esityksen neuvotteluista irtisanomis-

ten välttämiksi eikä työtaistelu tuntunut perustellulta tilanteessa, jossa ehdotus rakenta-

vasta yhteisestä pohdinnasta oli vielä ilmassa. Sittemmin työnantajajärjestöt torjuivat

ehdotuksen ja totesivat, että tällaiset pohdinnat on käytävä työpaikkatasolla, ei järjestö-

jen välillä.

Marraskuun loppupuolella SAK ehdotti lopulta STTK:lle ja Akavalle yhteistä mie-

lenilmauspäivää tunnuksella “Työn puolesta“. Vaikka keskusjärjestöt totesivat, että vii-

me kädessä liitot päättävät minkälaisia käytännön toimenpiteitä päivään kytketään, pe-

rusajatuksena on kuitenkin keskusteluyhteyden löytäminen työnantajien ja työntekijöi-

145/302


den välillä työpaikkatasolla. Näin yhteiskunnan ylätasolla ja julkisuudessa käynnissä ol-

lutta keskustelua irtisanomisista haluttiin viedä jokaiselle työpaikalle. Torstaina 20.

marraskuuta syntyi kolmen palkansaajakeskusjärjestön kesken yhteinen näkemys mie-

lenilmauspäivän järjestämisestä perjantaina 12.12.2003 ja sen yleisestä toteutusmallista.

Tavoitteena oli haastaa työnantajat keskusteluun siitä, miten henkilöstön työsuhteet työ-

paikalla turvataan ja sukupolvenvaihdos työpaikalla toteutetaan. Tavoitteena oli myös

käydä keskustelua siitä, miten työpaikalla voitaisiin päästä aitoon yhteistoimintaan ja

saada liikkeelle vuoropuhelu, joka voisi jatkua mielenilmauspäivän jälkeen ja tuottaa tu-

losta ajan mittaan.

9.2 Organisoinnin painopisteenä sähköiset työkalut

Mielenilmauspäivä julkistettiin perjantaina 21. marraskuuta, jolloin itse mielenilmaus-

päivään oli täsmälleen kolme viikkoa.

Varsinaiset mielenilmauspäivän järjestelyt saatiin käyntiin maanantaina 24. marraskuu-

ta. Järjestöille jäi näin alle kolme viikkoa aikaa löytää yhteiset teemat ja toteutusmallit

mielenilmauspäivälle toisaalta keskusjärjestöjen kesken, kunkin keskusjärjestön sisällä

sekä olennaisimpana kunkin noin 70 ammattiliiton tuli löytää mielenilmauspäivälle oma

sisältönsä ja toteutustapansa. Yhteensä näissä ay-järjestöissä on noin kaksi miljoonaa jä-

sentä, joille viesti oli määrä saada perille, kunhan se valmistelussa ensin oli saatu ki-

teytettyä. Koska mielenilmauspäivän toteutustapa tarkoituksella oli haluttu vastuuttaa

kullekin keskusjärjestölle ja liitolle itselleen, mielenilmauspäivästä voitiin vain osittain

antaa toimintaohjeita keskitetysti.

Koska aikaa oli vähän, tapahtuman suunnittelun ja tiedotuksen oli edettävä samanaikai-

sesti. Tämä tarkoittaa, että hanketta jouduttiin markkinoimaan tietämättä, minkälaiseksi

se täsmälleen ottaen lopullisesti muotoutuisi.

Alkuvaiheen valmistelussa todettiin pian, että vaikka työpaikkatason keskustelut olivat

hankkeen olennainen sisältö, oli tärkeää myös löytää kanavat niiden ihmisten mielipi-

teenilmaisuun, joiden työpaikalla keskusteluja ei käydä, tai jotka syystä tai toisesta eivät

pääse niihin osallistumaan.

146/302


Uudenlaisen mielenilmausmuodon – työpaikkatason keskustelujen – rinnalle valittiin

perinteinen nimienkeruu. Mielenilmauspäivänä päätettiin kerätä nimiä vetoomukseen

“työn puolesta“. Nimien keruu päätettiin toteuttaa perinteiseen tapaan listakeräyksenä

kaduilla, toreilla ja työpaikoilla, mutta myös internetissä ja tekstiviestein. Nimilistoista

sovittiin tehtäväksi yhteenveto, joka luovutettaisiin vielä ennen joulua työnantajajärjes-

töille ja työministerille.

Hankkeen organisoimisessa yhdistettiin julkisuus, sähköisen viestinnän työkalut sekä

perinteisemmät tiedotuksen keinot. Aktiivisimmin keskusjärjestöistä oli liikkeellä SAK.

SAK julkisti hankkeen tiedotustilaisuudessa valtuustonsa kokouksessa perjantaina

21.11. ja samana päivänä lähetettiin myös ensimmäinen sähköinen SAK Pikatiedottaa

-tiedote. Koska SAK:lla ei ole teknisiä mahdollisuuksia ylläpitää laajaa noin 100 000

SAK:laisen aktiivin tai miljoonan jäsenliittojen jäsenen sähköpostiosoitteistoa, tämä

word-tiedostona lähetettävä tiedote lähetetään lähinnä liittojen nimetyille vastuuhenki-

löille sekä SAK:n alueorganisaatiolle, joiden vastuulla on lähettää tiedotetta edelleen.

Tiedote on ulkoasultaan taitettu, ja lähtökohtana on ollut, että sitä voidaan sähköposti-

jatkolähetyksen ohella tarvittaessa myös monistaa, faksata, tallettaa omille nettisivuille

tai esim. kiinnittää työpaikan ilmoitustaululle. Tiedossa on, että joidenkin liittojen ken-

tässä tiedote leviää erittäin hyvin työpaikkatasolle asti, osalla se juuttuu ydinaktiivitasol-

le. Yhteensä hankkeen aikana julkaistiin seitsemän pikatiedotetta. Pikatiedotteissa an-

nettiin toisaalta toimintaohjeita, toisaalta työpaikkakeskustelujen pohjaksi taustatietoa

SAK:laisten alojen irtisanomistilanteesta ja yhteistoiminnan kehittämistarpeista.

Lisäksi kaikille SAK:n nettisivujen kautta SAK:n kuukausittain ilmestyvän tiedote-

kirjeen tilanneille yli 800 henkilölle lähetettiin reilua viikkoa ennen mielenilmauspäivää

sähköpostiviesti, jossa kannustettiin osallistumaan mielenilmauspäivään sekä allekirjoit-

tamaan vetoomus ja ryhtymään itsekin nimienkerääjiksi. Vetoomusta pyydettiin lisäksi

lähettämään eteenpäin omille ystäville ja tuttaville. Vastaavanlaisia kiertokirjeitä lähe-

tettiin myös STTK:n ja Akavan kentässä.

Muutamaa päivää ennen mielenilmauspäivää lähetettiin mm. SAK:n valtuuston jäsenille

tekstiviesti, jossa siinäkin kannustettiin allekirjoittamaan vetoomus ja haastamaan mui-

takin allekirjoittamaan.

147/302


SAK:n verkkosivuille rakennettiin 12.12. mielenilmauspäivän oma sivusto. Sivustolla

oli mahdollisuus allekirjoittaa vetoomus työn puolesta, tulostaa nimienkeruulistoja,

“työn puolesta“ -rintanappipohjia teko-ohjeineen sekä mielenilmauspäivän lennäkki, lä-

hettää sähköinen “työn puolesta“ -postikortti, taustatietoa SAK:laisten alojen irtisano-

mis- ja lomautustilanteesta, esimerkkejä tulossa olevista mielenilmauspäivän työpaikka-

tilaisuuksista ympäri Suomea kontaktihenkilöineen sekä tiedot nimienkeruupisteistä eri

puolilla Suomea. Sivuilla oli myös valmis radiojuttu mielenilmauspäivästä lähinnä kau-

pallisten paikallisradioiden käyttöön.

Mielenilmauspäivän lähestyessä yhä useampi SAK:n jäsenliitto linkitti “Työn puolesta“

-sivut omille verkkosivuilleen. Jotta nimienkeruupisteitä ei verkossa tarvittu useita,

myös STTK:n ja Akavan sekä niiden jäsenliittojen verkkosivut linkitettiin SAK:n verk-

kosivuilla olevaan nimienkeruulomakkeeseen.

Mielenilmausta edeltäneiden kolmen viikon aikana myös monissa liittojen jäsenlehdissä

sekä SAK:n Palkkatyöläinen ja Löntagaren -lehdissä ehdittiin kertoa tulossa olevasta ta-

pahtumasta. Liitoilta lähti myös aktiiveille laajoja postituksia, joissa näille toimitettiin

toimintaohjeita, raportointilomakkeet keskusteluja varten, nimienkeruulistoja, rinta-

merkkejä työpaikalla jaettavaksi jne.

Itse mielenilmauspäivänä julkaistiin vielä Ilta-Sanomissa, Uutislehti 100:ssa, Uutispäi-

vä-Demarissa sekä Kansan Uutisissa ilmoitukset, joissa kannustettiin allekirjoittamaan

vetoomus työn puolesta. Sävelradiossa pyöri lisäksi samansisältöinen radiomainos.

9.3 Mielenilmauspäivästä arvokkaita kokemuksia

Mielenilmauspäivä toteutui yli odotusten. Vaikka itse aihe – ajankohtainen irtisanomis-

tilanne – koettiin yleisesti niin julkisuudessa kuin ay-liikkeen piirissäkin tärkeäksi, nä-

kemykset oikeasta reagointitavasta vaihtelivat syksyn mittaan suuresti. Ennen kuin kes-

kusjärjestöt SAK, STTK ja Akava ottivat hankkeen yhdessä haltuunsa, ja lähtivät etsi-

mään sille kaikille soveltuvaa yhteistä nimittäjää, hankkeesta oli jo ehtinyt syntyä seka-

va ja epämääräinen vaikutelma. Julkisuudessa koko mielenilmaukseen suhtauduttiin

148/302


kriittisesti, jopa ivallisesti. Alkuperäinen ehdotus 15 minuutin työnseisauksesta koettiin

tiedotusvälineissä kovin mitättömäksi puuhasteluksi, toisaalta niissä kritisoitiin sitä, ett-

ei ay-liikkeellä “ollut uskallusta“ ryhtyä edes tällaiseen toimenpiteeseen. Mielenilmaus-

päivä leimattiin tuoreeltaan “puuhapäiväksi“. Mm. Helsingin Sanomat otsikoi hankkeen

“Ay-liike uhkaa työnantajia keskusteluilla“ (HS 22.11.2003).

Epämääräisen liikkeellelähdön vuoksi myös järjestöillä itsellään oli vaihteleva usko

hankkeeseen ja sen toteuttamismahdollisuuksiin. Akavalaisessa ay-liikkeessä herätti

kummastusta se, että järjestö oli jo kertaalleen vastannut kieltävästi Toimihenkilöunio-

nin ja STTK:n ehdotukseen yhteisestä työnseisauksesta ja yht’äkkiä järjestö onkin täy-

sin rinnoin mukana mielenilmauksen järjestämisessä. Myös SAK:n kentässä hankkee-

seen liittyi epäluuloa ja epäuskoa. Tämä kostautui mm. siinä, että järjestelyissä lähdet-

tiin turhan varovaisina liikkeelle, ja kun innostus vähitellen alkoikin kasvaa, mm. mate-

riaalit loppuivat kesken.

Heti kun keskusjärjestöjen kesken oli päästy yhteisymmärrykseen yhteisen tunnisteen

suunnitteluttamisesta hankkeelle ja sen painamisesta rintamerkiksi, oli materiaalitilauk-

sia varten tehtävä myös alustava päätös siitä, kuinka monta merkkiä aiottiin painaa. Ma-

teriaalia tilattiin miljoonaan merkkiin, mutta itse painosmääräksi pari päivää myöhem-

min liittojen tilausten perusteella vahvistettiin 600 000 merkkiä. Merkkejä jouduttiin

kuitenkin viime metreillä painamaan lisää ja vaikka niitä loppujen lopuksi painettiin

noin 700 000 kappaletta, ne loppuivat kesken. Näistä merkeistä SAK:laiseen kenttään

levitettiin noin 650 000 kappaletta, Akavalaiseen ja STTK:laiseen yhteensä noin 60 000

kappaletta.

Työpaikkakeskustelut toteutuivat jopa yli odotusten. Keskusteluja käytiin ympäri Suo-

mea tuhansilla, jollei kymmenillä tuhansilla työpaikoilla. Keskusteluja käytiin joko

työnantajan ja henkilöstön kesken tai pelkästään henkilöstön voimin siellä, missä työn-

antaja ei tarttunut haasteeseen. Selvää on kuitenkin, että irtisanomiset olivat päivän kes-

kustelunaihe työpaikoilla, ja kysymys yritysten yhteiskuntavastuusta nousi ihmisten tie-

toisuuteen ja julkiseenkin keskusteluun.

Myös tässä hankkeessa internetillä oli suuri merkitys toimittajapalvelussa. Internet-

palveluun oli koottu tiedotusvälineitä varten teemaan liittyvää taustatietoa sekä tietoa

149/302


SAK:n soppa- ja glögitykeistä sekä työpaikkatilaisuuksista kontaktihenkilöineen. Myös

toimittajille valmistellun irtisanomisia koskevan taustatiedon aikaansaamisessa internet

oli välttämätön. SAK:ssa ei ole järjestelmällisesti pidetty kirjaa SAK:laisten työpaikko-

jen YT-neuvotteluista ja irtisanomisilmoituksista. On vaikea kuvitella mistä tiedot olisi

lyhyellä varoitusajalla pystytty tehokkaasti kaivamaan ilman internetiä.

Loppujen lopuksi hanke sai ansaitsemansa julkisuuden. Tiedotusvälineissä kerrottiin

palkansaajien “näyttävästä“ mielenilmauspäivästä ja vaikutelma oli juuri niin monimuo-

toinen, kuin sen alun perin toivottiinkin olevan. Myös jälkiarviointi SAK:n hallituksessa

osoitti, että hanke oli kentällä otettu hyvin vastaan, ja tavoitteessa myönteisen prosessin

käynnistämisestä työpaikoilla oli onnistuttu.

Kerättävien nimien määrää ei mitenkään osattu arvioida etukäteen. Lopulta nimiä saa-

tiin kokoon reilut satatuhatta, joista 30 000 internetissä ja tuhat tekstiviestiallekirjoituk-

sia. Noin 70 000 nimeä siis kerättiin nimenomaan 12.12. mielenilmauspäivän aikana

kaduilla, toreilla ja työpaikoilla. Internetissä lista oli auki puolitoista viikkoa, tekstivies-

tinumero viikon ajan. Kun vetoomuslista SAK:n internet-sivuilla avattiin, alkoi sinne

ilman suurempaa ennakkomarkkinointia kertyä nimiä tuhannen nimen päivävauhtia.

Vilkkaimmat päivät olivat kuitenkin mielenilmausviikon keskiviikko, torstai ja itse

12.12. perjantai, jolloin nimiä kertyi noin 7000 päivässä. Määrä on varsin suuri, kun ote-

taan huomioon, että ensimmäisinä päivinä tavoitteeksi asetettiin 10 000 nimeä. Mutta

olisiko se voinut olla vielä suurempi, kun liittojen yhteenlaskettu jäsenmäärä kuitenkin

on yli kaksi miljoonaa ja enemmistöllä heistä on internetyhteys?

Ainakin kolme seikkaa vaikuttanee siihen, että nimiä ei lopulta kertynyt tuon enempää.

Ensinnäkin nimienkeruu verkossa oli kohderyhmälle uusi toimintatapa. Vaikka interne-

tin ja sähköpostin käyttö on myös työntekijäväestössä yleistymässä rajusti, sähköisen

lomakkeen täyttäminen, vetoomusviestien jatkolähettäminen jne. olivat tälle keski-

ikäisten ay-aktiivien ydinjoukolle vielä aivan uutta toimintakulttuuria. Niin rintamerkki-

en levityksestä, tilaisuuksien järjestämisestä kuin fyysisestä nimienkeruustakin huo-

maamme, että hankkeen toiminnallisuus oli pitkälti SAK:laisen ay-liikkeen varassa. Voi

siis olla, että toimihenkilöpuolella olisi ollut enemmän valmiuksia “virtuaaliseen“ ay-

toimintaan, mutta ay-toimintaan ryhtyminen ei tuntunut yhtä luontevalta kuin SAK:n

piirissä. Internetvetoomuksen markkinointi olisi myös voinut olla aktiivisempaa.

150/302


Käytännöllisyyssyistä vetoomus rakennettiin SAK:n verkkopalveluun. Vetoomus oli

helppo löytää sähköpostissa annetun linkin kautta, mutta muuten vetoomukseen pääty-

minen oli ehkä liian monen portaan takana. Jälkikäteen ajatellen helposti muistettava

oma suora internet-osoite, esim. www.1212.fi tai www.tyonpuolesta.fi, olisi voinut olla

tärkeä lisäelementti. Tätä osoitetta olisi sitten voitu käyttää markkinoinnissa keskusjär-

jestön verkko-osoitteiden sijaan, joista itse vetoomukseen päästääkseen joutui kuitenkin

klikkaamaan useita kertoja. On myös vaikea arvioida, minkälainen psykologinen vaiku-

tus STTK:laisessa ja akavalaisessa kentässä oli sillä, että vetoomuksen allekirjoittaak-

seen joutui päätymään SAK:n verkkopalveluun.

Jos internetvetoomus kuitenkin ylitti odotukset, tekstiviestiallekirjoitusten määrä puo-

lestaan oli pettymys. Etukäteen kuvitelma oli, että esimerkiksi lehti-ilmoituksilla olisi

nimenomaan kannattanut markkinoida tätä mahdollisuutta, sillä tekstiviestillä vetoomus

olisi ollut mahdollista allekirjoittaa heti herätteen synnyttyä vaikkapa bussissa tai lou-

nastauolla. Myös tekstiviestien vähäisyyteen lienee useita syitä. Ensinnäkin toiminta-

päivän markkinointi keskittyi paljolti sähköpostiin, jolloin vastaanottajan oli helppoa

klikata annettua linkkiä ja allekirjoittaa vetoomus internetissä sen sijaan, että olisi kai-

vanut kännykkänsä esiin ja lähettänyt (maksullisen) tekstiviestin.

Ennen tekstiviestinumeron avaamista pohdittiin myös minkälaiset toimintaohjeet alle-

kirjoittajille annetaan: lähetetäänkö numeroon oma nimi vai mikä? Lopulta päädyttiin

“työn puolesta“ viestiin. Oliko tämä hyvä vai huono ratkaisu, sitä on vaikea arvioida.

Tekstiviesti -allekirjoituksen liittyviä havaintoja oli ainakin se, että numero oli liian vai-

kea muistaa. Numero oli jopa niin vaikea, etteivät järjestäjätkään uskaltaneet luottaa

muistiinsa numeroa eteenpäin kertoessaan. Näin ollen numeron suusta suuhun levittä-

minen ei varmastikaan toiminut kovin hyvin. Oma vaikutuksensa saattoi olla myös sillä,

että numerosta riisuttiin kustannussyistä vastausviesti pois. Näin lähettäjä ei saanut kuit-

tausta viestilleen ja saattoi olla epätietoinen siitä, onko numero lainkaan toiminnassa.

Myös viestin lähettämisen ja haasteen jatkolähettämisen yhtälö saattoi olla liian moni-

mutkainen. Vaikka tekstiviesti sinänsä on tuttu tavallisille suomalaisille, saattoi olla lii-

an monimutkainen vaatimus lähettää ensin “työn puolesta“ viesti annettuun numeroon ja

sitten lähettää haastetta edelleen omille tuttavilleen. Toisin kuin internetissä, tämä oli

151/302


tietysti myös kustannuskysymys. Tekstiviestillä haasteen saaneella ei myöskään ollut

tietoa tekstiviestin hinnasta. Ilmeisesti numeroa ei myöskään markkinoitu ennakkoon

kovin paljon, mutta lehti-ilmoitusten olisi odottanut tuovan numeroon viestejä varsinai-

sena mielenilmauspäivänä. Tällöin niitä kuitenkin kertyi vain muutama sata.

Alkuperäinen kuvitelma SAK:laisilla järjestäjillä oli, että fyysisellä nimienkeruulla olisi

ylletty selvästi suurempaan nimimäärään kuin toteutunut 70 000 nimeä. STTK:ssa ja

Akavassa taas ei fyysiseen nimienkeruuseen juuri uskottu eikä kovin laajasti myöskään

kerätty. Vasta oikeastaan mielenilmauspäivänä oivallettiin, miten iso työ fyysisessä ni-

mienkeruussa on. Vaikka ihmiset sinällään allekirjoittivat vetoomuksen mielellään, ja

nimien kerääjiä oli paljon liikkeellä, fyysinen nimienkeruu on työn takana. Vaikka ni-

miä kerättäisiin vaikkapa torilla tai kauppakeskuksessa, jossa ihmisiä on paljon liikkeel-

lä, tehokaskaan kerääjä ei voi tunnissa saada listalle enempää kuin noin 40 nimeä. Täl-

löin yhtä ihmistä kohden aikaa olisi käytetty vain reilu minuutti. Jos siis kerääjiä olisi

mielenilmauspäivän aikana ollut liikkeellä vaikkapa tuhat, olisi heistä jokaisen pitänyt

kerätä nimiä tiiviiseen tahtiin noin kaksi tuntia, jotta kokoon olisi saatu tuo reilut 70 000

nimeä.

9.4 Yhteenvetoa

Palkansaajien yhteisen mielenilmauspäivän 12.12.2003 kautta suomalainen ammattiyh-

distysliike sai arvokkaita kokemuksia TVT:n hyödyntämisestä ay-toiminnassa. Voitto-

puolisesti internetin, sähköpostin ja tekstiviestien avulla organisoidun kaltaista laajaa,

myönteistä julkisuutta saanutta mielenilmauspäivää tuskin olisi voitu kolmessa viikossa

saada aikaan perinteisemmin organisointikeinoin.

Kuitenkin järjestelyissä havaittiin, että uusiin toimintatapoihin oppiminen vie aikaa.

Tässä hankkeessa niin organisaattoreilta kuin jäseniltäkin puuttui kokemusta verkko-

kampanjoinnista ja -aktiivisuudesta.

Suomessa lähinnä työntekijäasemassa olevia palkansaajia edustavalla SAK:laisella am-

mattiyhdistysliikkeellä on vahvin perinne ja sitä kautta ehkä myös osaaminen aktiivien

ja jäsenkunnan mobilisoimiseen. Toimihenkilöjärjestö STTK:lla ja etenkin akateemisia

152/302


edustava Akavalla resurssit laajempaan jäsenkunnan mobilisoimiseen ovat mm. alueor-

ganisaation käytännössä puuttuessa vähäisemmät ja järjestöllisten toimien perinne

ohuempi.

Mielenilmauspäivän organisoinnissa yksi ongelma lieneekin ollut toisaalta ay-

mobilisointiperinteen ja toisaalta TVT:n käyttökulttuurin kohtaaminen. SAK:laisen jä-

senkunnan piirissä internetin ja sähköpostin käyttö on yleistynyt hitaammin kuin

STTK:n ja Akavan toimihenkilöistä koostuvan jäsenkunnan piirissä. Vaikka keskusjär-

jestöistä erityisesti SAK on viimevuosina satsannut oman verkkoviestintänsä kehittämi-

seen, uusien viestintävälineiden käyttö ei SAK:laisten liittojen jäsenkunnassa ilmeisesti

ole vielä yhtä luontevaa kuin toimihenkilöammateissa toimivien keskuudessa.

Seuraavassa luvussa etsitään vastauksia siihen, minkälaiset ovat SAK:laisten palkansaa-

jien valmiudet käyttää tietoja viestintäteknologiaa ja mihin suuntaan SAK:laisen jä-

senkunnan käyttövalmiudet ovat kehittymässä.

Luku 10. TVT:n käyttö SAK:laisessa ammattiyhdistysliikkeessä

Tietokoneiden ja -verkkojen käytön lisääntymistä on seurattu suhteellisen säännöllisesti

SAK:n jäsenkunnassa osana SAK:n kerran tai kahdesti vuodessa toteutettavaa jäsen-

kyselyä. Myös eräiden SAK:laisten liittojen jäsentutkimuksissa on selvitetty TVT:n

käyttöä. SAK:laisen 200 000 jäsenen Palvelualojen ammattiliiton suhdetta tietokoneisiin

ja internetiin selvitettiin erillisellä tutkimuksella vuonna 2002. Aiemmissa tutkimuksis-

sa on pitäydytty paljolti nykytilanteen kartoittamiseen, mutta askel eteenpäin puuttuu –

mihin suuntaan ollaan menossa, millä edellytyksillä Suomessa voidaan vastata Leen,

Shostakin ja Løkenin kirjoissaan esittämään haasteeseen tai uhkakuvaan: jos TVT:tä ei

opita käyttämään hyväksi, ay-liike hiipuu ja murenee käsiin.

SAK:n jäsenkunnan keskuudessa tehdyn kyselytutkimuksen ja sitä edeltäneiden jäsen-

kyselyjen tulosten ohella tässä luvussa esitellään myös tuoreimmat verkkoviestintää

koskevat liittojen jäsentutkimukset mahdollisimman kattavan kuvan saamiseksi

SAK:laisten liittojen jäsenten suhteesta verkkoviestintään.

153/302


SAK:laisten pääsyä internetiin ja sähköpostiin kartoitettiin ensimmäistä kertaa SAK:n

jäsenkyselyn kautta vuonna 1999, sekä vuosina 2000 ja 2001. SAK:laisten tietokonei-

den ja -verkkojen käyttö lisääntynyt näinä vuosina nopeasti. Kuitenkin sekä toimihenki-

löväestöön että Pohjoismaisiin sisarjärjestöihin verrattuna tietokoneiden ja –verkkojen

käyttö on SAK:n jäsenkunnassa vielä selvästi vähäisempää. Työelämän ja ammattiyh-

distysliikkeen sukupolvenvaihdoksen kynnyksellä on kuitenkin huomattava, että sekä

tietokoneiden että tietoverkkojen käyttö on alle 30-vuotiaiden SAK:laisten keskuudessa

jo vuosia ollut varsin aktiivista (vrt. esim.. Laukkanen 2001).

Syksyllä 2001 SAK:laisista kahdella kolmesta (68 %) oli tietokone käytettävissään, joka

kolmannella (32 %) ei lainkaan – kotona, töissä eikä myöskään muualla. Joka viidennel-

lä (19 %) tietokone oli käytettävissään sekä kotona että työpaikalla, joka neljännellä (25

%) ainoastaan kotona, 14 prosentilla ainoastaan työpaikalla ja seitsemällä prosentilla

jossain muualla kuin kotona tai työpaikalla. Edellissyksystä erityisesti kotikoneiden

käyttö oli lisääntynyt. Nuoret jäsenet olivat ahkerimpia käyttäjiä: alle 30-vuotiaista vain

13 prosenttia ilmoitti olevansa täysin vailla tietokoneen käyttömahdollisuutta, 50-59-

vuotiaista jopa 44 prosenttia.

Nuorten jäsenten ohella myös luottamustehtävissä toimivilla on ollut muita useammin

pääsy tietokoneelle – tosin joka viidenneltä heistäkin tämä mahdollisuus puuttui vuonna

2001 kokonaan. Tähän tilanteeseen tulopoliittisen kokonaisratkaisun 2003-2004 pitäisi

tuoda muutos – sopimuksessa työnantajan on taattava luottamusmiehille ja työsuojelu-

valtuutetuille mahdollisuus käyttää normaalia toimistotekniikkaa mukaan lukien tieto-

kone, normaalit toimisto-ohjelmistot sekä internet- ja sähköpostiyhteydet.

10.1 SAK:laisten internetin käyttö lisääntynyt voimakkaasti

Tämän tutkimuksen osana toteutettu kvantitatiivinen kysely SAK:laisten liittojen jäsen-

ten TVT:hen liittyvistä valmiuksista ja asenteista päätettiin liittää SAK:n vuoden 2003

jäsenkyselyyn. SAK:laisten internetvalmiuksia on aikaisemmin tutkittu jäsenkyselyn

osana vuosina 2000 ja 2001. Nyt mukaan liitettiin myös internetin käyttöön liittyviä

asenteita ja odotuksia kartoittavia kysymyksiä.

154/302


Jäsenkyselyn otos on normaalisti kooltaan 2000 SAK:laisten liittojen jäsentä, ja otos to-

teutetaan satunnaisotannalla vastaamaan SAK:laisten liittojen jäsenmäärän ikä-, suku-

puoli- ja toimialarakennetta. Jäsenkyselyyn liitettiin tällä kertaa myös erillinen nuorten

ay-asenteita ja –kiinnittymistä selvittävä osio. Toisaalta ennakko-oletus oli myös, että

internetin käyttö on sukupolvikysymys. Näistä syistä normaalia 2000 henkilön otosta

täydennettiin tuhannen alle 30-vuotiaan SAK:laisten liittojen jäsenen lisäotoksella.

Nuorten yliedustus korjattiin painottamalla otos liitoittain niin, että alle 30-vuotiaiden ja

sitä vanhempien osuudet vastaavat kunkin liiton jäsenkunnan rakennetta. Nuorten lisä-

otoksen suuruus vaihteli lisäksi jonkin verran liittojen välillä, joten toisena painotuspe-

rusteena käytettiin liiton kokonaisjäsenmäärää. Otos painotettiin näin kuvaamaan

SAK:n jäsenistöä sekä iän että liiton koon mukaan.

Kysely laadittiin yhteistyössä SAK:n jäsenkyselyn myös edellisvuonna toteuttaneen Ve-

sa Seppälän kanssa. SAK:sta kyselyä olivat valmistelemassa internetiin liittyvien kysy-

mysten osalta Sari Aalto-Matturi ja nuorten ay-kiinnittymiseen liittyvien kysymysten

osalta nuorisosihteeri Eija Harjula. Seppälä viimeisteli ja toteutti kyselyn yhdessä sovi-

tulla tavalla, ja laati myös keskeisistä tuloksista tiiviin yhteenvedon. Kyselylomake (liite

2) postitettiin otokseen kuuluville 3054 SAK:laisten liittojen jäsenelle 21.10.2003 ja kii-

tos/muistutuskirje 28.10.2003. Vastauksia palautui 19.11.2003 mennessä 1286. Palau-

tusprosentiksi muodostui 42,1 prosenttia.

10.1.1 Kaksi kolmesta SAK:laisesta internetkäyttäjiä Seppälän toteuttaman kyselytutkimuksen mukaan on internetin käyttö SAK:n jäsenkun-

nassa kasvanut nopeasti. Vuonna 2000 SAK:laisista internetiä käytti 40 prosenttia,

vuonna 2003 käyttäjien osuus oli noussut 65 prosenttiin. Kasvuprosentti kolmen vuoden

aikana oli siis peräti 65 prosenttia.

Internetin käyttäjinä SAK:laiset näyttävät nyt olevan täsmälleen yhtä aktiivisia kuin

suomalaiset keskimäärinkin. Samaan aikaan tehty Tilastokeskuksen selvitys nimittäin

osoittaa, että 15-74-vuotiaista internetiä käyttää tuo samat 65 prosenttia. Mutta siinä,

missä SAK:laisten käyttö on voimakkaasti lisääntynyt viime vuosina, koko väestössä in-

ternetin käyttö ei viimeisen vuoden aikana enää ole suuremmin lisääntynyt. (Tilastokes-

155/302


kus). Voidaan siis päätellä, että suomalainen työntekijäväestö on ottamassa kiinni nope-

ammin liikkeelle lähteneiden väestöryhmien etumatkaa internetkäyttäjinä.

Kuva 4. SAK:laisten internetin käyttö vuosina 2000 ja 2003 (% ikäryhmästä).

SAK:LAISTEN INTERNETIN KÄYTTÖ VUOSINA 2000 ja 2003

68

90

55

83

35

67

24

46

32

10

45

17

65

33

76

54

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

alle 30/ 2000

alle 30/2003

30-39/2000

30-39/2003

40-49/2000

40-49/2003

50 tai yli/2000

50 tai yli/2003

käyttää internetiä ei käytä internetiä

SAK:LAISTEN INTERNETIN KÄYTTÖ VUOSINA 2000 ja 2003

68

90

55

83

35

67

24

46

32

10

45

17

65

33

76

54

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

alle 30/ 2000

alle 30/2003

30-39/2000

30-39/2003

40-49/2000

40-49/2003

50 tai yli/2000

50 tai yli/2003

käyttää internetiä ei käytä internetiä

SAK:laisista lähes puolet (43 %) käyttää internetiä kotonaan – heistä puolet (22 %) ai-

noastaan kotona. Työpaikalla internetiä käyttää SAK:laisista noin kolmannes (28 %).

Vain harvalle (8 %) työpaikka tarjoaa ainoan mahdollisuuden internetin käyttöön.

Vaikka SAK:laisten internetkäyttö on muutamassa vuodessa lisääntynyt voimakkaasti,

ero esimerkiksi Ruotsin ammatillisen keskusjärjestön LO:n jäsenkuntaan on edelleen

selvä. Vuonna 2002 LO:n jäsenkunnasta 57 prosenttia käytti internetiä kotoa (Nelander,

Goding, Ivarsen 2002).

156/302


Kuva 5. SAK:laisten internetin käyttö kotoa, työstä tai muualta vuonna 2003 (% vastaajista).

S A K : L A IS T E N IN T E R N E T IN K Ä Y T T Ö 2 0 0 3

4 3

2 8

3 1

3 4

0 1 0 2 0 3 0 4 0 5

K o to a

ty ö s tä

m u u a lta

e i k ä y tä

0

Jäsenkunnan internetin käyttö vaihtelee jonkin verran liitosta toiseen. Käyttäjämäärien

tarkastelu liittotasolla ei anna tilastollisesti luotettavaa kuvaa, koska etenkin pienemmis-

tä liitoista mukana kyselyyn vastaamassa saattoi olla vain kourallinen jäseniä. Suuntaa-

antavina tuloksia kuitenkin ehkä voidaan pitää. Liittotasoisen tarkastelun perusteella

pitkälle verkottuneita olisivat Postiliiton, Sähköalojen ammattiliiton ja Viestintäalan

ammattiliiton jäsenkunnat, joista noin 80 prosenttia käyttää internetiä. Kyselyyn vastan-

neista Ilmailualan Unioni IAU:n ja Suomen Muusikkojen Liiton jäsenistä kaikki ilmoit-

tavat käyttävänsä internetiä, mutta vastaajia näistä liitoista on mukana vain muutama,

joten vastauksia ei juuri voi yleistää. Heikoiten internetin piirissä näyttävät kyselyn pe-

rusteella olevan Tekstiili- ja vaatetustyöväen liitto Tevan jäsenet, joista vain reilu nel-

jännes käyttää tämän kyselyn perusteella internetiä. Myös Puu- ja erityisalojen liiton jä-

senkunnasta vielä hiukan alle puolet näyttää olevan verkon piirissä. (Kts. liite 1a ja 1b.)

Erityisesti ikääntyvien SAK:laisten internetkäyttö on kasvanut vauhdilla, vaikka van-

hemmat ikäryhmät yhä käyttävät selvästi vähemmän internetiä kuin nuoremmat ikä-

ryhmät. Alle 30-vuotiaista SAK:laisista jo 90 prosenttia ilmoittaa käyttävänsä internetiä,

yli 50-vuotiaista 46 prosenttia. Yli 50-vuotiaiden ikäryhmässä internetkäyttö on kuiten-

kin kasvanut kolmessa vuodessa peräti 83 prosenttia. Myös 40-49-vuotiaiden ikäryh-

mässä internetin käyttö on lisääntynyt nopeasti. Työelämän käynnissä oleva sukupol-

157/302


venvaihdos merkitseekin, että SAK:laisten keskimääräiset internetvalmiudet paranevat

nopeasti internetkäytön lisääntyessä kaikissa ikäryhmissä ja suurten ikäluokkien tehdes-

sä työelämässä tilaa nuoremmille, aktiivisesti internetiä käyttäville ikäryhmille.

Kuten Vesa Seppälä omassa tutkimusraportissaan toteaa, internet SAK:laisten keskuu-

dessa on sukupolvikysymys, jossa vedenjakaja kulkee 40 ikävuoden tienoilla. Nuorem-

mille internetin käyttö on jo luonteva osa arkea. (Seppälä 2003, 112.) Toisaalta tähän

vaikuttanee myös koulutustaso: nuoremmat SAK:laiset ovat keskimäärin paremmin

koulutettuja kuin varttuneemmat (Laukkanen 2000). Mielenkiintoista on, että

SAK:laisten keskuudessa internetkäytön vedenjakaja on asettunut 40 ikävuoteen, kun

koko väestössä se näyttäisi olevan 50 ikävuoden paikkeilla. Tilastokeskuksen marras-

kuun 2003 aineistosta käy ilmi, että 40-49 -vuotiaiden ikäryhmästä internetiä käyttää

vielä 75 prosenttia suomalaisista, mutta 50-59 -vuotiaiden ikäryhmässä enää 53 prosent-

tia. Tosin varsinainen käyttömäärän romahtaminen näyttää liittyvän eläköitymiseen: 60-

74- vuotiaiden ikäryhmästä internetiä käyttää enää 16 prosenttia. (Tilastokeskus)

Erityinen sukupuolikysymys internet ei näytä SAK:n jäsenkunnassa olevan, kuten ei

suomalaisten keskuudessa muutenkaan. Pieniä eroja miesten ja naisten välillä on kui-

tenkin havaittavissa. Miehillä on internet käytössään hiukan naisia useammin, mutta

erot niin koti- kuin työpaikan yhteyksissäkin ovat vain muutaman prosenttiyksikön

luokkaa. Sen sijaan sähköposti naisilla on käytössään hiukan miehiä useammin: naisilla

sähköposti oli 2003 käytössä 68 prosentilla ja miehistä 61 prosentilla. Naiset käyttävät

internetiä hiukan miehiä enemmän tiedon etsintään, opiskeluun, työtehtävien ja pankki-

asioiden hoitoon sekä ostamiseen. Miehet taas käyttävät internetiä naisia hiukan enem-

män vapaa-ajan harrastuksiin. Naisista useampi kuin joka toinen (53 %) ilmoittaa ettei

internet-viihde kiinnosta, kun miehistä vain kaksi viidestä (40 %) ei ole kiinnostunut in-

ternet-viihteestä. Myös ammattiliittojen ja SAK:n internetpalvelujen käyttäjinä miehet

ovat olleet naisia aktiivisempia. SAK:n verkkopalvelussa ilmoitti käyneensä jopa viides

internetiä käyttävä mies, kun naisista SAK:n sivuilla on käynyt vain joka kymmenes.

Oman liiton sivuilla oli käynyt reilu kolmannes (37 %) miehistä ja naisista 29 prosent-

tia.

158/302


Naiset myöntävät hiukan useammin, että internet pelottaa. SAK:laisista naisista joka

viides (20 %) ilmoittaa kokevansa internetin hiukan pelottavaksi, miehistä näin kokee

11 prosenttia.

Kuva 6. SAK:laisten erilaiset internetin käyttötavat vuosina 2000 ja 2003 (% internetiä

käyttävistä SAK:laisista).

SAK:LAISTEN INTERNETIN KÄYTTÖVUOSINA 2000 ja 2003

68

67

65

65

64

42

34

32

22

16

51

51

48

52

40

40

14

12

29

10

0 20 40 60 80

Hakupalve lu t

T iedon etsiminenkotisivu ilta

Sähköposti

Vapaa-a ika/harrastukset

Pankkiasia t

T yötehtävät

Käynyt oman liitonsivu illa

O staminen

O piske lu

Käynyt SAK:nsivu illa

2003 2000

Internetistä on tullut osa SAK:laisten arkipäivää, kuten myös kyselyn toteuttanut Vesa

Seppälä toteaa. Lähes kaikenlainen internetkäyttö on yleistynyt kolmen vuoden aikana.

Tyypillisimpiä käyttötapoja ovat erilaiset hakupalvelut, tiedon etsiminen kotisivuilta,

159/302


sähköpostin käyttö, vapaa-ajan harrastukset ja pankkiasiat, joita kutakin käyttää noin

kolme neljästä internetiä käyttävästä SAK:laisesta, kun niitä kolme vuotta aikaisemmin

käytti noin joka toinen SAK:lainen internetkäyttäjä. Eniten on lisääntynyt pankkiasioi-

den hoito internetissä.

SAK:laiset ovat myös löytämässä ay-liikkeen internetpalvelut. Joka kolmas internetiä

käyttävä SAK:lainen ilmoittaa käyneensä oman jäsenliittonsa internet-sivuilla, kun

kolme vuotta aikaisemmin vastaava osuus oli vain 14 prosenttia. SAK:n sivuilla ilmoitti

käyneensä noin joka kuudes (16 %) internetiä käyttävä SAK:lainen. Tämä merkitsisi, et-

tä SAK:n internetpalvelua olisi tähän mennessä hyödyntänyt jollakin tavoin jo noin 100

000 SAK:laista. Keskusjärjestön internetpalvelun käyttö SAK:laisten keskuudessa on

kuitenkin lisääntynyt selvästi hitaammin kuin ammattiliittojen omien internetpalvelujen

käyttö. Kehitys on sinänsä oikeansuuntaista, koska nimenomaan liittojen omat verkko-

palvelut on suunnattu niiden omalle jäsenkunnalle, kun taas keskusjärjestön sivujen

voidaan arvioida palvelevan toisaalta sidosryhmiä, kuten tiedotusvälineiden toimittajia

ja oppilaitoksia, toisaalta liittojen aktiivitoimijoita, kuten liittojen henkilöstöä ja luotta-

mushenkilöitä.

Internetiin suhtaudutaan SAK:laisten keskuudessa varsin myönteisesti. Kaksi kolmesta

pitää internetiä kiinnostavana ja arvioi löytävänsä sieltä paljon tarvitsemaansa tietoa.

Vain 15 prosenttia on toista mieltä. Vastaavan suuruinen määrä vastaajia ilmoittaa ko-

kevansa internetin käytön pelottavaksi ja välttävänsä internetiä niin paljon kuin mahdol-

lista. Joka neljäs toteaa internetin olevan lähinnä nuorten juttu.

Samoin kaksi kolmesta SAK:laisesta haluaisi oppia paremmin käyttämään internetiä;

reilu kolmannes (39 %) haluaisi lisätä internetin käyttöään. Vahvimmin kriittiset näke-

mykset nousevat esiin, kun vastaajilta kysytään internetin tärkeydestä ihmisille ja omas-

ta suhteesta internetviihteeseen. Lähes puolet toteaa, ettei internetviihde kiinnosta heitä

(47 %), kolmannes puolestaan ilmoittaa olevansa kiinnostunut internetviihteestä (32 %).

Samoin 47 prosenttia vastaajista arvioi, että internetistä on tullut ihmisille liian tärkeä,

kun taas joka neljä on toista mieltä (24 %).

160/302


Kuva 7. SAK:laisten internetiä koskevat asenteet (% vastaajista).

SAK:LAISTEN INTERNETIÄ KOSKEVAT ASENTEET

39

35

38

26

31

27

21

12

6

6

3

24

28

23

33

16

20

18

12

8

9

3

22

22

20

30

22

29

29

17

14

16

9

6

7

9

7

18

13

13

22

17

20

16

9

8

10

3

14

11

18

37

55

49

68

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Internet on kiinnos tava

Voin löytää paljon sopivaatietoa

Haluais in oppia parem m inkäyttöä

Ys täväni käyttävät paljon

Internet-viihde ei kiinnos ta

Internet on liian tärkeäihm is ille

Käyttäis in m ielellänienem m än

Internet on nuorten juttu

Vältän internetiä niin paljonkuin m ahdollis ta

Internetin käyttö on hiukanpelottavaa

Internet korvaa lehdet jakirjat

sam aa m ieltä m elko sam aa m ieltä neutraali m elko eri m ieltä eri m ieltä

Ikäryhmien asenne-erot ovat tässä ilmeisiä, mutta niistä huolimatta yleinen asenne in-

ternetiin näiden kysymysten pohjalta vaikuttaa myönteiseltä. Internetiä ei koeta pelotta-

vaksi edes vanhemmissa ikäluokissa ja esimerkiksi vain joka kolmas varttuneempiin

ikäluokkiin kuuluva ilmoittaa internetin olevan lähinnä nuorten juttu. Alle 30-vuotiaista

SAK:laisista neljä viidestä (81 %) pitää internetiä kiinnostavana ja lähes yhtä moni il-

moittaa löytävänsä sieltä tarvitsemaansa tietoa (77 %). Yli 40-vuotiaista internetiä pitää

kiinnostavana reilu puolet (54 %) ja hiukan useampi kokee löytävänsä siltä tietoa (56

%). Alle 30-vuotiasta useampi kuin joka toinen haluaisi edelleen lisätä internetin käyt-

161/302


töään (52 %), kun taas yli 40-vuotiaista internetkäyttöään lisäisi mielellään enää kol-

mannes (36 %). Nuoremmissa ikäryhmissä usko omiin taitoihin on myös vahvempi kuin

vanhemmissa ikäryhmissä, mutta silti useampi kuin joka toinen (54 %) haluaisi oppia

käyttämään internetiä vielä paremmin. Yli 40-vuotiaista kaksi kolmesta (65 %) kaipaisi

lisäoppia internetin käyttöön.

Vain harva SAK:lainen uskoo internetin korvaavan ajan mittaan kirjat ja sanomalehdet.

Alle 30-vuotiaista näin uskoo kuitenkin joka kymmenes, yli 40-vuotiaista vain viisi pro-

senttia.

Sähköpostin käyttöä pitää itselleen luontevana 43 prosenttia SAK:laisista, mutta miltei

yhtä moni (41 %) toteaa, ettei sähköpostin käyttö ole itselle luontevaa. Tässäkin ikä-

ryhmien erot ovat selvät: alle 30-vuotiaista enemmistö (55 %) pitää sähköpostin käyttöä

luontevana, yli 40-vuotiaista enää joka kolmas (34 %).

Koska SAK:n oli vuoden aikana paljon pohdittu digitaalisen television tulevia mahdol-

lisuuksia jäsen- ja aktiivitiedotuksessa, kyselyssä selvitettiin ensimmäistä kertaa myös

SAK:laisten suhtautumista digi-tv:hen. Vain joka kolmas (34 %) SAK:laisista ilmoittaa,

ettei digi-tv juuri kiinnosta heitä. Vastaajista 14 prosenttia ei pidä digi-tv:tä lainkaan

kiinnostavana asiana. Joka neljäs SAK:lainen ei osaa ottaa kantaa digi-tv:n kiinnosta-

vuuteen. Alle 30-vuotiaista digi-tv:tä piti kiinnostavana joka toinen, yli 40-vuotiaista

enää reilu kolmannes (38 %).

Erityisesti nuoremmat ikäryhmät pitävät myös internetiä ja muita sähköisiä viestintävä-

lineitä mieluisampina yhteydenpitovälineinä omaan ammattiliittoon kuin vanhemmat

ikäryhmät. Toivottavimpina yhteydenpitokanavina SAK:laiset pitävät edelleen puhelin-

ta (71 %) ja kirjettä (57 %). Internet ja sähköposti nousevat kuitenkin jo miltei samoi-

hin lukemiin henkilökohtaisen käynnin kanssa kun näitä välineitä erittäin ja melko mie-

luisina pitävien prosenttiosuudet lasketaan yhteen. Henkilökohtaisella käynnillä asiansa

liiton kanssa hoitaisi mieluiten tällä hetkellä 49 prosenttia SAK:laisista, sähköpostissa

46 prosenttia ja internet-sivujen kautta 43 prosenttia SAK:laisista. Joka kolmas (31 %)

pitäisi mielellään yhteyttä liittoonsa tekstiviestien välityksellä.

162/302


Tulevaisuudessa SAK:laiset arvioivat edelleen asioivansa liiton kanssa mieluiten puhe-

limitse (68 %), mutta kirjeen ja henkilökohtaisten käyntien merkitys tulee heidän mie-

lestään jonkin verran vähentymään, kun taas sähköposti- ja internetasioinnin odotetaan

lisääntyvän. Digi-tv:stäkin toivoo yhteydenpitokanavaa tulevaisuudessa joka neljäs (24

%.)

Yli 40-vuotiaista vain harva toivoo tulevaisuudessa enemmän internetin kautta tai säh-

köpostitse tapahtuvaa yhteydenpitoa liittoon kun taas nuoremmissa ikäryhmissä näh-

dään internet ja sähköposti tulevaisuudessa entistä toivottavammiksi yhteydenpitoväli-

neiksi. Erityisesti 30-39-vuotiaiden ikäryhmässä ennakoidaan selvää muutosta yhtey-

denpidossa omaan ammattiliittoon. Tämän ikäryhmän tulevaisuudenodotuksissa sähkö-

posti ja internet nousevat lähes yhtä tärkeäksi yhteydenpidon välineeksi kuin puhelin,

kun taas henkilökohtaisella käynnillä on entistä pienempi merkitys uudempiin yhtey-

denpitomuotoihin verrattuna.

Naisten ja miesten toivomat yhteydenpitotavat poikkeavat vain hiukan toisistaan. Naisil-

le henkilökohtainen käynti on sekä nyt että tulevaisuudessa vähemmän mieluisa

asiointitapa kuin miehille. Toisaalta kirje ja – ehkä yllättäen – tekstiviesti, ovat naisille

hiukan mieleisempiä yhteydenpitotapoja liittoon kuin miehille. Vaikka naiset samassa

kyselyssä totesivat sähköpostin käytön olevan heille luontevampaa kuin miehille, naiset

pitävät sähköpostia kuitenkin vähemmän mieleisenä kontaktikanavana liittoon kuin

miehet. Tämä ero kuitenkin katoaa kun kysytään vastaajien toiveita tulevaisuudessa.

Myös internetsivujen kautta tapahtuva yhteydenpito on naisille hiukan epämieluisampaa

kuin miehille, mutta ero kapenee miltei olemattomiin. Sen sijaan digi-tv:ssä ero on sel-

vempi. Miehistä reilu neljännes (29 %) odottaa tulevaisuudesta digi-tv:stä

yhteydenpitokanavaa omaan ammattiliittoon, naisista vain viidennes (20 %) pitää digi-

tv:n kautta tapahtuvaa asiointia liiton kanssa toivottavana.

Naiset suhtautuvat digi-tv:hen miehiä kielteisemmin. Naisista joka kolmas (37 %) tote-

aa, ettei digi-tv kiinnosta kun taas digi-tv:stä on kiinnostunut hiukan harvempi (35 %).

Miehistä vain joka viides ilmoittaa, ettei digi-tv kiinnosta, kun taas joka kolmas (35 %)

on jyrkästi toista mieltä. Joka toinen (49 %) SAK:lainen mies ilmoittaa olevansa vähin-

tään melko kiinnostunut digi-tv:stä.

163/302


Kuva 8. SAK:laisten toivoma yhteydenpitotapa liittoon nyt ja tulevaisuudessa (% vastaajista).

TOIVOTTU YHTEYDENPITOTAPA LIITTOON NYT JA TULEVAISUUDESSA

36

33

38

33

29

38

25

31

18

18

11

14

8

10

21

20

11

11

17

15

18

20

13

11

6

11

9

9

20

21

22

23

16

15

20

19

19

18

17

18

15

16

9

10

9

11

9

7

10

8

13

13

11

11

10

10

14

17

21

22

30

24

26

23

38

40

55

46

58

55

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

kirje

kirje tulevaisuudessa

käynti

käynti tulevaisuudessa

email

email tulevaisuudessa

internet

internet tulevaisuudessa

tekstiviesti

tekstiviesti tulevaisuudessa

digi-tv

digi-tv tulevaisuudessa

faksi

faksi tulevaisuudessa

erittäin toivottava melko toivottava neutraaliei kovin toivottava erittäin ei-toivottava

164/302


Kuva 9. SAK:laisten toivoma yhteydenpitotapa liittoon nyt (ikäryhmävertailu: alle 30-vuotiaat ja yli 50-vuotiaat SAK:laiset)

TOIVOTTU YHTEYDENPITO LIITTOON NYT

40

40

32

40

29

28

26

19

25

38

18

21

10

10

7

10

24

18

26

18

22

11

24

17

13

11

16

8

8

2

6

9

19

20

20

20

18

14

24

11

32

22

24

16

20

10

15

14

6

6

11

6

10

10

11

16

11

9

13

16

14

12

11

12

11

15

11

15

21

37

14

38

20

21

30

40

49

66

61

55

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Puhelin, <30

Puhelin, 50>

kirje, <30

kirje, 50>

e-mail, <30

e-mail, 50>

internet, <30

internet, 50>

käynti, <30

käynti, 50>

tekstiviesti <30

tekstiviesti 50>

digi-tv <30

digi-tv 50>

faksi <30

faksi 50>

erittäin toivottava melko toivottava neutraaliei kovin toivottava erittäin ei toivottava

165/302


Kuva 10. SAK:laisten toivoma yhteydenpitotapa liittoon tulevaisuudessa (ikäryhmä- vertailu: alle 30-vuotiaat ja yli 50-vuotiaat SAK:laiset).

TOIVOTTU YHTEYDENPITO LIITTOON TULEVAISUUDESSA

42

48

35

35

32

40

32

19

27

35

18

18

10

10

8

13

23

24

23

10

26

18

25

17

17

10

18

11

8

2

7

12

20

11

19

12

20

20

22

11

29

20

25

18

20

10

16

16

7

9

9

7

11

6

10

16

11

11

12

13

14

12

13

10

8

9

14

36

11

15

10

38

16

23

27

40

49

66

55

49

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Puhelin, <30

Puhelin, 50>

e-mail, <30

e-mail, 50>

kirje, <30

kirje, 50>

internet, <30

internet, 50>

käynti, <30

käynti, 50>

tekstiviesti <30

tekstiviesti 50>

digi-tv <30

digi-tv 50>

faksi <30

faksi 50>

erittäin toivottava melko toivottava neutraaliei kovin toivottava erittäin ei toivottava

166/302


10.1.2 Luottamusmiehet pääosin verkon piirissä

Luottamustoimiset jäsenet kuten luottamusmiehet, työsuojeluvaltuutetut ja muut ay-

luottamustehtävien haltijat näyttävät olevan selvästi muita aktiivisempia internetin käyt-

täjiä. Vain neljätoista prosenttia luottamusmiehistä ei vieläkään käytä internetiä, kun

muista SAK:laisista verkon ulkopuolella on reilu kolmannes. Rogersin esittämän jaotte-

lun mukaan (kts. esim. Savolainen 2000, 199-200). SAK:laisista luottamusmiehistä jo

ensimmäiset ’vitkastelijatkin’ ovat jo antaneet periksi ja ottaneet internetin käyttöön.

Luottamusmiesten internetkäyttöä tarkasteltaessa on tärkeää huomata, että luottamusteh-

tävissä toimivat liittojen jäsenien keski-ikä on korkeampi kuin liittojen jäsenten keski-

ikä. Luottamustehtävissä toimivista vastaajista 76 prosenttia oli yli 40-vuotiaita, kun

muista vastaajista yli 40-vuotiaiden osuus oli 62 prosenttia. Toisaalta alle 30-vuotiaita

luottamustehtävissä toimivista vastaajista oli vain seitsemän prosenttia, kun muista vas-

taajista heitä oli 19 prosenttia. Kun siis internet aineiston perusteella näyttää olevan su-

kupolvikysymys, valtaosa luottamustehtävissä toimivista edustaa sukupolvea, jolle in-

ternetin käyttö on keskimäärin vielä vähemmän luontevaa kuin nuoremmille ammatti-

liittojen jäsenille.

Kuva 11. SAK:laisten luottamusmiesten ja ei-luottamusmiesten internetin käyttö kotoa, työstä ja muualta (% luottamusmiehistä ja ei-luottamusmiehistä).

L U O T T A M U S M IE S T E N IN T E R N E T IN K Ä Y T T Ö

3 9

2 6

2 4

3 7

5 9

4 9

1 7

1 4

0 1 0 2 0 3 0 4 0 5 0 6 0 7 0

K o to a

ty ö s tä

m u u a lta

e i k ä y tä

e i lu o t ta m u s te h tä v ä ä lu o t ta m u s m ie h e t

167/302


Koska luottamustehtäviä on vastaajajoukosta vain yhdeksälle prosentilla eli alle sadalla

vastaajalla, ei tätä ryhmää valitettavasti ole voitu pilkkoa esimerkiksi luottamustehtävis-

sä toimivien ikäryhmiin. Alle 30-vuotiaita luottamushenkilöitä vastaajajoukossa on vain

seitsemän. Otoksen koko tekee myös liittokohtaisen tarkastelun vaikeaksi. Pienimmistä

liitoista ei vastaajajoukkoon ole sattunut yhtään vastaajaa ja suurimmistakin liitoista

luottamusmiehiä on mukana vain kymmenkunta. Luottamusmiesten internetinkäyttö ei

näytä kovin paljon vaihtelevan liitosta toiseen. Heikoimmin kyselyyn vastanneista eri

liittojen luottamusmiehistä verkon piirissä ovat Suomen Elintarviketyöläisten Liitto

SEL:in luottamusmiehet, joista heistäkin verkon piirissä on kaksi kolmesta. Kaikkien

muiden liittojen vastanneista luottamusmiehistä useampi kuin kolme neljästä käyttää in-

ternetiä. (Kts. liite 1b.)

Verraten korkeasta keski-iästä huolimatta luottamustehtävissä toimivat käyttävät inter-

netiä enemmän kuin SAK:laisten liittojen jäsenet keskimäärin. Vain 14 prosenttia ei

käytä internetiä lainkaan, kun ei-luottamustoimisista vastaava osuus on 37 prosenttia.

Tässä on lisäksi huomattava, että osa ”ei-käyttäjistä”, ilmoittaa kuitenkin myöhemmin

samassa kyselyssä käyttävässä internetiä joihinkin annetuista käyttömahdollisuuksista.

Voidaan siis ajatella heidän kuitenkin pitäneen internetkäyttöään sen verran satunnaise-

na, etteivät kuitenkaan kokeneet olevansa varsinaisia internetkäyttäjiä. Luottamusmies-

ten keskuudessa internetkäyttö näyttää muuttuneen todella nopeasti normaaliksi luotta-

musmiestyön osaksi. Muutos on todella yllättävän nopea myös verrattuna liittojen

yleensä esittämiin epävirallisiin arvioihin luottamusmiesten verkottumisen edistymises-

tä. On siis mahdollista, että liitoissa muutosta ei vielä täysin ole havaittu.

Kaksi kolmesta (67 %) luottamustehtävässä toimivasta käyttää internetiä kotona ja lähes

yhtä monella (61 %) on internet-yhteys myös työpaikalla. Rivijäsenistä internetiä käyt-

tää kotona 44 prosenttia ja työpaikalla vain joka kolmas (32 %). Luottamusmiehet käyt-

tävät internetiä myös selvästi muita aktiivisemmin oikeastaan kaikkeen muuhun paitsi

opiskeluun ja ostamiseen, joissa erot jäävät kovin vähäisiksi. Erityisen suuri ero luotta-

mustoimisten jäsenten ja muiden ammattiliittojen jäsenten välillä on toisaalta ay-

liikkeen internetpalvelujen käytössä, toisaalta internetin käytössä työtehtäviin. Luotta-

mustehtävissä toimivista SAK:laisista kaksi kolmesta (64 %) käyttää internetiä työteh-

täviin, muista vain reilu kolmasosa (39 %). Liittojen internetpalvelua on käyttänyt kaksi

kolmesta luottamushenkilöstä (62 %), mutta vain kolmannes rivijäsenistä (31 %).

168/302


SAK:n internetsivuilla on käynyt joka kolmas (35 %) luottamushenkilö ja 14 prosenttia

rivijäsenistä.

Kuva 12. SAK:laisten luottamusmiesten ja ei-luottamusmiesten erilaiset internetin käyt-tötavat (% luottamusmiehistä ja ei-luottamusmiehistä).

LUOTTAMUSMIESTEN INTERNETIN KÄYTTÖTAVAT

79

81

78

74

73

64

62

34

24

35

67

65

63

64

62

39

31

32

21

14

0 20 40 60 80 100

Hakupalvelut

Tiedon etsiminenkotisivuilta

Sähköposti

Vapaa-aika/harrastukset

Pankkiasiat

Työtehtävät

Käynyt oman liitonsivuilla

Ostaminen

Opiskelu

Käynyt SAK:n sivuilla

luottamusmiehet muut

Luottamustehtävissä toimivat suhtautuvat internetiin monessa suhteessa hiukan keski-

määräistä myönteisemmin. Etenkin jos luottamustehtävissä toimivien asenteita verra-

taan kaikkien yli 40-vuotiaiden asenteisiin, ovat luottamusmiesten internet-näkemykset

erittäin myönteisiä. Aivan kaikissa asioissa eivät luottamusmiehet kuitenkaan erotu

myönteisyydellään. Selvimmät erot muihin vastaajiin näkyvät luottamusmiesten suu-

rempana halukkuutena oppia paremmin internetin käyttöä. Luottamustehtävissä toimivat

toteavat myös selvästi muita useammin, että sähköpostin käyttö on heille luontevaa.

169/302


Toisaalta luottamusmiehet eivät ole lainkaan keskimääräistä halukkaampia lisäämään

internetkäyttöään ja arvioivat jopa hiukan keskimääräistä useammin, että internet oike-

astaan on enemmänkin nuorten juttu.

Kuva 13. SAK:laisten luottamusmiesten ja ei-luottamusmiesten internetiä koskevat asenteet (% luottamusmiehistä ja ei-luottamusmiehistä).

LUOTTAMUSMIESTEN INTERNETASENTEET

69

69

71

59

49

40

27

3

80

75

36

22

63

62

61

60

41

41

23

6

71

68

32

23

0 20 40 60 80 100

Internet on kiinnostava

Voin löytää paljon sopivaatietoa

Haluaisin oppia paremminkäyttöä

Ystäväni käyttävät paljon

Sähköpostin käyttö onminulle luontevaa

Käyttäisin mielellänienemmän

Internet on nuorten juttu

Internet korvaa lehdet jakirjat

Käännetyt väittämät:

En vältä internetiä

Internet ei ole pelottava

Internet-viihde kiinnostaa

Internet ei ole ihmisilleliian tärkeä

luottamustehtävä muut

170/302


Omassa tutkimusraportissaan Vesa Seppälä toteaa, että tuloksista voidaan lukea toive

liiton yhteydenpitotapojen monipuolistumisesta tulevaisuudessa (Seppälä 2003, 15).

Uusien yhteydenpitotapojen ei niinkään uskota korvaavaan perinteisiä kuten puhelinta,

kirjettä tai henkilökohtaista käyntiä, mutta uudet yhteydenpitokanavat nousevat yhä

keskeisimpinä niiden rinnalle. Myös tässä 40-ikävuotta on selvä vedenjakaja: vanhem-

mat ikäryhmät toivovat muutosta selvästi vähemmän kuin nuoremmat. Seppälä toteaa,

että vastausten tulkinnassa ongelmaksi nousee “tulevaisuuden“ käsite, jota kyselyssä ei

erikseen vastaajille määritelty.

10.2 Liittojen jäsentutkimusten havaintoja

10.2.1 PAM:ilaiset tietoverkkojen käyttäjinä

Anu Raijas selvitti vuonna 2002 Palvelualojen ammattiliitto PAM:in tilauksesta liiton

jäsenten tietokoneen ja -verkkojen käyttöön liittyviä asenteita, toiveita ja pelkoja. Palve-

lualojen ammattiliitto on Suomen suurin ammattiliitto, jolla on noin 210 000 jäsentä.

Naisvaltaisen liiton jäsenkunnan enemmistö työskentelee kaupan alalla tai hotelli- ja ra-

vintola-alalla. Tutkimuksen otoksen muodostivat 1540 Palvelualojen ammattiliiton jä-

sentä. Vastauksia saatiin 450, joten vastausprosentiksi jäi 29.

Tietokoneen käyttötaidon perusteella ”pamilaiset” jaettiin tutkimuksessa viiteen ryh-

mään: hyvät taidot, kohtuulliset taidot ja heikot taidot omaaviin sekä ei-käyttäjiin.

Ryhmät poikkesivat toisistaan etenkin iän, koulutuksen, ammattiryhmän ja tulotason

suhteen.

Ei-käyttäjien luokkaan sijoittui joka viides vastaaja (21 %). Yli 55-vuotiaista tähän

ryhmään kuului kaksi kolmesta (64 %). Ryhmässä oli varsin paljon myös pienituloisia

ja suhteellisen matalasti koulutettuja. Heikoksi arvioitiin noin joka kolmannen (37 %)

tietokoneen käyttötaidot. Tähän ryhmään sijoittui lähes puolet (47 %) 35-39-vuotiaista.

Kohtuulliseksi puolestaan arvioitiin vajaan kolmanneksen taidot (30 %). Noin puolella

alle 25-vuotiaista pamilaisista oli selvityksen perusteella kohtuulliset taidot. Ryhmässä

yliedustettuina olivat myös hyvin koulutetut pamilaiset. Tietokoneen käyttötaidot olivat

hyvät noin 12 prosentilla vastaajista. Alle 24-vuotiaista tähän ryhmään sijoittui joka nel-

171/302


jäs (23 %), ylioppilaista joka viides (20 %) ja korkeakoulututkinnon suorittaneista lähes

puolet (47 %). Miehillä oli tässä ryhmässä yliedustus.

Vastaajat olivat saaneet vain hyvin vähän TVT:hen liittyvää koulutusta. Täysin vailla

internetin käyttöön liittyvää koulutusta oli 80 prosenttia vastaajista ja lähes yhtä moni

(73 %) ei ollut saanut lainkaan koulutusta sähköpostin käyttöön. Vailla sovellusohjel-

miin liittyvää koulutusta oli kaksi kolmesta (62 %) ja ilman minkäänlaista tietokoneen

käyttöön liittyvää opetusta 43 prosenttia.

Tietotekniikkaa käyttäneistä (N=254) valtaenemmistö ilmoitti olevansa ainakin jok-

seenkin kiinnostunut tietotekniikasta ja haluavansa oppia hyödyntämään sitä vapaa-

aikana (78 %) ja työssä (75 %). Joka neljäs (28 %) kaikista vastaajista uskoi toisaalta

ainakin jossain määrin jääneensä tietoteknisen kehityksen jalkoihin. Vahvimmin tämä

huoli oli 30-39-vuotiailla. Selvityksen laatinut Anu Raijas arvioi tämän ymmärrettäväksi

siitä näkökulmasta, että juuri tämänikäisten odotetaan hallitsevan tietoyhteiskunnassa

tarvittavat tiedot ja taidot, ja toisaalta heillä on vielä useita vuosikymmeniä jäljellä työ-

elämässä.

Kolmella neljästä tietokoneen käyttäjästä oli mahdollisuus käyttää internetiä, mikä tar-

koittaa, että tämä mahdollisuus oli tuolloin kahdella kolmesta (64 %) pamilaisesta.

SAK:n jäsentutkimuksen perusteella määrä näyttää kasvaneen jo noin 70 prosenttiin.

Alle 35-vuotiaista käytännöllisesti katsoen kaikki olivat käyttäneet internetiä. Mitä van-

hemmasta ikäryhmästä oli kyse, sen vähemmän kokemuksia pamilaisilla internetin käy-

töstä oli. Käyttäjät suhtautuivat internetiin myönteisen kriittisesti. Toisaalta 86 prosent-

tia allekirjoitti ainakin osittain väitteen “internetistä löytyy paljon kaikkea hyödyllistä“,

toisaalta enemmistö (63 %) arvioi, että sieltä löytyy liikaa kaikkea turhaa ja hyödytöntä.

Joka kolmas (37 %) internetiä käyttänyt pamilainen ilmoitti hoitavansa asiat mieluum-

min perinteisellä tavalla kuin internetin välityksellä. Enemmistö arvioi internetin tarjoa-

van mahdollisuuden rikolliselle toiminnalle (80 %) ja moni piti vaarallisena omien tieto-

jen antamista internetiin (64 %).

Sähköpostin käyttö oli vakiintunut jokapäiväiseksi joka viidennelle pamilaiselle inter-

netkäyttäjälle. Vastaajilta kysyttiin mielipidettä liiton tiedottamisen keskittämisestä in-

ternetiin: 28 prosenttia uskoi, että näin voitaisiin tehdä, 25 prosenttia oli vastaan. Am-

172/302


mattiliiton verkkotiedottamisen kannalla olivat vahvimmin miehet ja koulutetut pamilai-

set.

Internetkäyttäjät jaettiin selvityksessä kolmeen ryhmään: ei-käyttäjät (55 %), harjoitteli-

jat (31 %) ja säännölliset käyttäjät (14 %). Myös internetkäyttöä määrittelevät ikä, tulo-

taso, ammattiryhmä ja koulutus. Yli 55-vuotiaista ei-käyttäjiä oli peräti 89 prosenttia,

ryhmässä myös vähemmän koulutetut ja pienituloisimmat olivat yliedustettuina. Alle

24-vuotiaista lähes joka toinen (45 %) harjoitteli internetkäyttöä.. Miehistä säännöllisiä

käyttäjiä oli 26 prosenttia, alle 24-vuotiaista 27 prosenttia, korkeakoulututkinnon suorit-

taneista kaksi kolmesta (63 %).

Tutkimuksessa selvitettiin, mitkä liiton verkkopalvelut jäsenkuntaa kiinnostavat. Pami-

laisia internetkäyttäjiä kiinnostavat erityisesti työehtosopimuksiin ja yleensä työsuhtee-

seen liittyvät palvelut, joita internetissä varmasti oman ilmoituksen mukaan käyttäisi jo-

ka toinen (47 %) ja mahdollisesti lähes yhtä moni (39 %). Varsin suurta kiinnostus on

myös ammattialaan, työttömyysturvaan, työsuojeluun, jäsenpalveluihin ja lomatoimin-

taan liittyviin asioihin, jotka kaikki kiinnostavat noin kolmea neljästä pamilaisesta in-

ternet-käyttäjästä. Tiedotteita (69 %) sekä lehtiä ja julkaisuja (60 %) seuraisi internetistä

lähes yhtä moni. Aluetoimiston toiminta ja (61 %) ja järjestötoiminta (50 %) kiinnosta-

vat nekin ainakin periaatteessa. Keskusteluryhmistäkin on kiinnostunut joka kolmas (34

%).

Selvityksessä kartoitettiin myös pamilaisten matkapuhelimen käyttöä. Kahdeksan kym-

menestä (82 %) käyttää matkapuhelintaan päivittäin. Puhelinta käytetään kuitenkin

enimmäkseen suhteellisen yksinkertaisesti: puheluiden ohella joka toinen (56 %) lähet-

tää tekstiviestejä päivittäin tai lähes päivittäin. Kuitenkin esimerkiksi aikataulu- ja asi-

antuntijapalvelut, laskujen maksaminen, ostosten ja palvelujen maksaminen, vuoro-

vaikutteinen asiointi julkishallinnon palveluissa, sähköposti, kodin toimintojen etäoh-

jaaminen sekä uutis- ja sääpalvelut kiinnostivat enemmistöä kyselyä vastanneista aina-

kin jossain määrin.

173/302


10.2.2 Sähköliittolaiset tietoverkkojen käyttäjinä

Sähköliittolaisten sähköpostin ja internetin käyttöä selvitettiin osana Harri Melinin to-

teuttamaa jäsenkyselyä vuonna 2003. Sähköliittolaisten keskuudessa internetin käyttö

on lähes kolminkertaistunut vuodesta 1999.

Vailla internetyhteyksiä oli vuonna 2003 enää joka neljäs (23 %) sähköliittolainen, kun

vuonna 1999 lähes kaksi kolmesta (61 %) sähköliittolaisista ei käyttänyt internetiä lain-

kaan. Sähköliittolaisten internetkäyttö painottuu hiukan koteihin, kuten SAK:laisten

keskimääräinenkin käyttö: 40 prosenttia käyttää internetiä kotona, kolmannes töissä.

Myös sähköpostin käyttö on kaksinkertaistunut: vuonna 2003 enää joka kolmas (38 %)

ei käytä sähköpostia lainkaan. Erityisesti on lisääntynyt sähköpostin käyttö kotona: kun

vuonna 1999 sähköpostia käytti kotona vain noin joka kuudes sähköliittolainen (17 %),

vuonna 2003 jo lähes puolet (43 %). Työssä sähköpostia käytti vuonna 1999 joka viides,

vuonna 2003 joka kolmas sähköliittolainen. Harri Melin toteaa, että sukupolvien erot

ovat sekä yhteyksien määrässä että käytössä ilmeiset (Melin 2003, 68-69).

Myös Sähköliiton oma internetpalvelu on tutkimuksen mukaan ajanut itsensä läpi.

Vuonna 1999 Sähköliiton internetpalvelussa oli vieraillut vain muutama prosentti liiton

jäsenistä, vuonna 2003 sivuja käytti jo joka toinen liiton jäsen. Erityisen hyödyllisenä

jäsenet pitivät liiton tiedotteita, “ammattiosastotoria“ sekä työehtosopimuksia käsittele-

viä sivuja. Kolme neljästä (79 %) sivujen käyttäjistä oli suhteellisen tyytyväinen sivujen

tietosisältöön. Säännöllisesti liiton internetpalvelua käytti neljä prosenttia liiton jäsenistä

(Melin 2003, 70).

10.2.3 KTV:läiset aktiivit tietoverkkojen käyttäjinä

Viestintä Oy Intercom tutki Kunta-alan ammattiliitto KTV:n aktiivitiedotusta syksyllä

2003. KTV on Suomen suurin ammattiliitto, jolla on hieman yli 200 000 jäsentä.

KTV:läiset työskentelevät pääasiassa kunnan työntekijätehtävissä ja alempina toimi-

henkilöinä.

Selvityksestä käy ilmi, että KTV:n aktiiveista joka neljäs (26 %) ei lainkaan käytä inter-

netiä. Päivittäin internetiä käyttää joka kolmas aktiivi (34 %). Alle 40-vuotiaat ovat

174/302


myös kunta-alan ammattiliitossa varttuneempia aktiivisempia internet-käyttäjiä. (Inter-

com 2003, 31-32.)

Ay-asioihin ktv-läiset aktiivit käyttävät internetiä yleensä töistä. Noin kaksi kolmesta

internetiä käyttävästä aktiivista käyttää internetiä ay-asioissa töistä, kolmannes kotoa.

Pitkään aktiivina toimineilla on uusia aktiiveja useammin internetyhteys kotona. (Inter-

com 2003, 33.)

Kaksi kolmasosaa KTV:läisistä aktiiveista oli tutustunut liittonsa internetpalveluun. In-

ternetyhteyden kotona tai töissä omaavista aktiiveista yli 90 prosenttia oli tutustunut liit-

tonsa internetpalveluun. Noin joka viides (19 %) kaikista aktiiveista käyttää liiton inter-

netpalvelua vähintään viikoittain. Alle 40-vuotiaista aktiiveista joka neljäs (23 %) kävi

KTV:n internetpalvelussa vähintään viikoittain ja enemmistö (58 %) ilmoittaa käyttä-

vänsä sitä ainakin silloin tällöin. (Intercom 2003, 35-36.)

KTV:n internetpalveluun tutustuneista aktiiveista reilu puolet (55 %) on rekisteröitynyt

liiton aktiiveille tarkoitetulle ”Aktiivilinjalle”. KTV:n internetpalvelua säännöllisesti

käyttävistä valtaosa on rekisteröitynyt palveluun. Alle 40-vuotiaat ovat rekisteröityneet

hieman vanhempia aktiivisemmin. (Intercom 2003, 37-38.)

Erityisesti KTV:n palveluun rekisteröityneet aktiivit pitivät liittonsa internetpalvelussa

tärkeänä ajankohtaisia uutisia, edunvalvonta-asioita, tietoa sopimusmuutoksista ja kou-

lutusasioita. (Intercom 2003, 41.) Kaksi kolmesta (65 %) piti KTV:n internetpalvelua

vähintään melko tärkeänä uutistietolähteenä ay-asioissa. Puolet (51 %) koki sen myös

vähintään tärkeäksi työvälineeksi ja tietovarastoksi. Joka kuudes (16 %) piti sitä myös

ainakin melko tärkeänä keskusteluvälineenä. (Intercom 2003, 43.)

KTV:n aktiiveilta kysyttiin myös miten liiton internet-palvelua tulisi kehittää. Vastauk-

set paljastavat vastaajien osittain puutteelliset internetin käyttötaidot ja -kulttuurin. Si-

vuille toivottiin tietoa, joka siellä jo on (Intercom 2003, 45). Ilmeisesti vastaajat eivät

vain olleet sitä löytäneet tai edes tulleet etsineeksi.

175/302


10.2.4 Kuljetusalojen luottamusmiehet tietoverkkojen käyttäjinä

Kati Louhelainen selvitti vuonna 2002 valmistuneessa pro gradu -työssään SAK:laisten

kuljetusalan liittojen luottamusmiesten TVT:n käyttöä sekä siihen tarvittavia valmiuk-

sia. Tutkimuksesta käy ilmi, että kuljetusalojen luottamusmiehet olivat jo vuonna 2002

aktiivisia internetin käyttäjiä. Lähes kaksi kolmesta käytti internetiä vähintään viikoit-

tain ja joka kolmas päivittäin. Neljäsosalla käyttö olisi vähäistä tai olematonta. Ahke-

rimmin kuljetusalojen luottamusmiehistä internetiä käyttivät 30-39 -vuotiaat. Naiset

käyttivät internetiä hiukan miehiä enemmän. Louhelaisen tutkimuksessa koulutuksella

ei tutkimuksen perusteella ollut merkitystä luottamusmiesten internetkäytölle, vaan se-

littävä tekijä oli nimenomaan ikä. (Louhelainen 2003, 92.)

Vaikka joka neljäs kuljetusalojen luottamusmies ei juuri vuonna 2002 käyttänyt interne-

tiä, yhdeksällä kymmenestä luottamusmiehestä oli kuitenkin jo tietokone käytössään.

Kotona tietokone oli lähes 70 prosentilla kuljetusalojen luottamusmiehistä ja työpaikalla

hiukan useammalla (76 %). (SAK:n jäsenmikro oli 13 prosentilla vastaajista.) Naisilla

oli kone käytettävissään miesluottamusmiehiä useammin. (Louhelainen 2003, 84-89.)

Oman liittonsa internetsivuista oli käynyt yli 70 prosenttia luottamusmiehistä. Internetiä

päivittäin käyttävistä luottamusmiehistä oman liiton sivuilla oli käynyt lähes 90 prosent-

tia. Alle 30-vuotiaista kaikki olivat käyneet liittonsa internetpalvelussa. Pidempään

luottamusmiehenä olleet olivat käyneet liittonsa internetsivuilla useammin kuin tuo-

reemmat luottamusmiehet. Louhelainen arvioi, että pidempään luottamusmiehenä toi-

minut on todennäköisesti kiinnostuneempi liiton asioista ja tuntee paremmin kaikki tie-

donsaantikanavat kuin uudemmat luottamusmiehet. SAK:n verkkopalvelussa oli käynyt

puolet kuljetusalojen luottamusmiehistä. (Louhelainen 2003, 93-94.)

Tutkimuksen mukaan luottamusmiehiä kiinnostivat liiton internetpalvelussa erityisesti

ajankohtainen tieto sekä työehtosopimukset ja niiden tulkinta sekä sopimuksiin liittyvät

palkkataulukot. Luottamusmiehet toivoivat myös keskustelupalstaa, vaikka vain 15

prosenttia luottamusmiehistä ilmoitti osallistuneensa joskus johonkin verkkokeskuste-

luun. (Mt. 94-95.)

176/302


Vain alle viidesosa kuljetusalojen luottamusmiehistä ei vuonna 2002 käyttänyt lainkaan

sähköpostia – valtaenemmistö puolestaan käytti sähköpostia vähintään viikoittain. Eri-

tyisen aktiivisia sähköpostin käyttäjiä olivat alle 40-vuotiaat naiset. Kolme viidestä luot-

tamusmiehestä oli saanut sähköpostia omalta liitoltaan ja reilu puolet oli itse lähettänyt

sähköpostia liittoonsa. Miltei kaikki olivat myös saaneet vastauksen viestiinsä. (Louhe-

lainen 2003, 97-98).

Matkapuhelinta käyttää päivittäin noin yhdeksän kymmenestä kuljetusalojen luotta-

musmiehestä. Lähes kaikki matkapuhelimen omistajat lähettävät sillä myös tekstivieste-

jä. Eräät liitot ovat jo kokeilleet tekstiviestien käyttöä luottamusmiestoiminnassa. Selvi-

tyksensä perusteella Louhelainen ennakoi siitä nopeutensa ja tavoitettavuutensa vuoksi

yhtä nopeimmin yleistyvistä viestintätavoista. Ahkerimmin tekstiviestejä lähettivät alle

40-vuotiaat. Naiset lähettivät tekstiviestejä miehiä enemmän. (Louhelainen 2003, 98-

99.)

Kuljetusalojen luottamusmiehistä lähes puolet (47 %) sijoittui Louhelaisen tutkimukses-

sa TVT-käyttäjinä luokkaan ”monipuoliset käyttäjät”. Niin sanottuihin ”tottuneisiin

käyttäjiin” luottamusmiehistä sijoittui hiukan pienempi osuus, 41 prosenttia. Satunnai-

siin käyttäjiin heistä sijoittui ainoastaan 12 prosenttia. Ikä oli tutkimuksessa keskeinen

käytön yleisyyttä ja monipuolisuutta määrittävä tekijä. Louhelainen toteaakin tämän

vahvistavan näkemystä (mm. Helin 2001), että tulevalla luottamusmiessukupolvella on

luontevampi suhde TVT:hen kuin työelämästä pois siirtyvillä luottamusmiehillä. Hän

kuitenkin toteaa, ettei pidä unohtaa niitä ikääntyneempiä luottamusmiehiä, jotka toimi-

vat tehtävässään vielä kymmenenkin vuotta, ja joille tietoyhteiskunnan palvelut ja TVT

eivät ole tuttuja. (Louhelainen 2003, 103.)

Reilu neljännes (29 %) luottamusmiehistä hallitsi vuonna 2002 selvityksen perusteella

TVT:n käyttötaidot hyvin, vajaa puolet kohtalaisesti (41 %) ja vajaa kolmannes (30 %)

heikosti. Vedenjakaja kulkee selvästi 40 ikävuoden kohdalla, kuten SAK:n jäsentutki-

muksessakin. Naisten osaamistaso on jonkin verran miehiä parempi. (Louhelainen 2003,

108.)

177/302


Kaksi kolmasosaa internetiä ja sähköpostia käyttäneistä oli opetellut käytön itse. Muut

olivat kurssittaneet itseään esimerkiksi työnantajan tai liiton järjestämillä kursseilla.

Usein opettajina olivat toimineet lapset ja ystävät. (Mt. 103.)

Enemmistö luottamusmiehistä piti TVT-valmiuksiaan riittävinä tai lähes riittävinä. Nai-

set arvioivat niin tietokoneen, internetin kuin sähköpostin käyttöön liittyvän osaamisen-

sa paremmaksi kuin miehet. Kuitenkin 45 prosenttia arvioi tietokoneen- ja internetkäyt-

tötaitonsa riittämättömiksi, ja joka kolmas (35 %) piti myös sähköpostiosaamistaan riit-

tämättömänä. Ikä korreloi osaamisen kanssa paremmin kuin koulutus. Omiin sähköpos-

titaitoihin oltiin tyytyväisempiä kuin internetosaamiseen ja tietoteknisiin valmiuksiin

yleensä. Iällä ei tässä juuri ollut merkitystä. (Mt. 105-107.)

Louhelainen esittää johtopäätöksenä tutkimuksestaan, että luottamusmiehiltä löytyy mo-

tivaatiota ja intoa TVT:n käyttöön, mutta epävarmuus estää viimeistä läpilyöntiä. Lou-

helainen esittääkin, että ay-liikkeellä on tässä menestyksen avaimet. Jäsenille on tarjottu

jäsenmikroja, ilmaisia internetyhteyksiä ja sähköpostipalveluita ja liitot ovat satsanneet

omiin TVT-palveluihinsa. Nyt tarvittaisiinkin Louhelaisen mielestä enää viimeinen liik-

keellepaneva voima. Hän ehdottaa ratkaisuksi käyttäjäystävällisen koulutuksen järjes-

tämistä sekä palveluiden markkinointia luottamusmiehille. (Louhelainen 2003, 112.)

10.3 Yhteenvetoa

Internetin ja sähköpostin käyttö on muutaman viime vuoden aikana lisääntynyt voimak-

kaasti SAK:laisten liittojen jäsenkunnassa. Enää noin joka kolmas SAK:lainen ei lain-

kaan käytä internetiä. Tyypillisesti SAK:laiset käyttävät internetiä kotona, vaikka myös

käyttö työpaikalla on yleistynyt.

Internetin käyttö on lisääntynyt voimakkaimmin yli 40-vuotiaiden SAK:laisten joukos-

sa. Tästäkin huolimatta on internetin käyttö keskeisesti sukupolvikysymys, jossa veden-

jakaja kulkee 40 ikävuoden tienoilla. Nuoremmille internetin käytöstä on jo tullut osa

arkea, kun taas varttuneemmille ikäryhmille internet on vielä vieraampi. Tässä olennais-

ta lienee sukupolvivaikutuksen ohella koulutustaso: nuoremmat SAK:laiset ovat keski-

määrin ikääntyneempiä koulutetumpia. On myös tärkeää huomata, että ainakin palvelu-

178/302


aloilla erityisesti 30-39-vuotiaiden ikäluokkaan kuuluvista monet kokevat jääneensä

tekniikan kehityksen jalkoihin. He kokevat ettei oma osaaminen riitä vastaamaan tulevi-

en vuosikymmenien aikana eteen nouseviin osaamisvaatimuksiin.

Myös luottamustehtävät korreloivat positiivisesti internetin käytön kanssa. Korkeahkos-

ta keski-iästään huolimatta SAK:laiset luottamushenkilöt ovat löytäneet internetin ja

sähköpostin työ- ja vapaa-ajankäyttöönsä. Tämä ei kuitenkaan merkitse, että luottamus-

henkilöt kokisivat nämä uudet yhteydenpitovälineet yhtä luonteviksi käyttää kuin nuo-

remmat jäsenet. Luottamustehtävissä toimivat suhtautuvat kuitenkin monessa suhteessa

ennakkoluulottomasti internetin käyttöön, vaikka arvioivatkin internetin lopulta olevan

kuitenkin enemmänkin nuorten juttu.

Iän ja luottamustehtävien ohella myös toimialalla näyttää olevan merkitystä internetin

käyttötottumuksiin. Yksityisillä palvelualoilla toimivista SAK:laista yli puolet ei vuon-

na 2002 vielä lukeutunut internetkäyttäjiin, kun seuraavana vuonna toteutetusta Sähkö-

liiton jäsentutkimuksesta käy ilmi, että vain joka neljäs liiton jäsen ei lainkaan käyttänyt

internetiä. Vaikka internetkäyttö lienee palvelualoillakin lienee yleistynyt vuoden aika-

na huomattavasti, ero liittojen jäsenkunnan internetkäytössä on kuitenkin huomattava.

PAM:in jäsentutkimus tarjoaa myös laadullista tietoa SAK:laisen ay-liikkeen yhden

toimialan jäsenkunnan TVT-valmiuksista. Kohtuulliset tai hyvät TVT-valmiudet ovat

tässä ryhmässä harvemmalla kuin joka toisella. Vain harva on lisäksi saanut koulutusta

TVT:n käyttöön. Toisaalta tutkimukset kertovat myös, että jäsenkunnan keskuudessa

haluttaisiin oppia paremmiksi TVT:n käyttäjiksi. PAM:in jäsentutkimus antaa myös

viitteitä siitä, että näkemykset TVT:n käytöstä liiton ja jäsenten yhteydenpidossa jakavat

jäsenkuntaa.

Tutkimuksista voidaan päätellä jäsenkunnan odottavan ammattiliittojensa yhteydenpi-

don monipuolistumista. Vaikka jäsenet edelleen toivovat ammattiliittonsa pitävän heihin

yhteyttä perinteisin keinoin, puhelimen, kirjeen ja henkilökohtaisten käyntien kautta,

odotukset myös sähköpostiyhteydenpidon ja internetpalvelun suhteen ovat lisääntymäs-

sä. Ne ovatkin yhteydenpitovälineinä nousemassa perinteisempien yhteydenpitotapojen

rinnalle. Myös kännykkään liittyvät odotukset ovat ainakin jossain määrin kasvamassa.

Sen sijaan digi-tv ei SAK:laisia vielä suuremmin kiinnosta.

179/302


Päätelmiä

Ammattiyhdistysliike etsii 2000-luvun alun Suomessa vastauksia työelämän muutoksen,

suuren sukupolvenvaihdoksen ja viestinnän kentän muutoksen ristipaineisiin. Uudelta

tietoja viestintäteknologialta toivotaan uusia ratkaisuja ammattiliittojen ja niiden jäsen-

ten yhteydenpitoon ja vuorovaikutukseen, jäsendemokratian lisäämiseen ja yhteisölli-

syyden rakentumiseen.

SAK:lainen ammattiyhdistysliike onkin viime vuosina kehittänyt voimakkaasti omaa

verkkoviestintäänsä ja sähköisiä palvelujaan, ja yrittänyt samalla kehittää ratkaisuja jä-

senkunnan verkottumisen tukemiseen. Tämä kehittämistyö ei kuitenkaan ole perustunut

selkeään visioon tulevaisuuden ammattiyhdistysliikkeen suhteesta uuteen tietoja vies-

tintäteknologiaan. Kehittämistyöstä on myös puuttunut yhteinen näkemys siitä, minkä-

laisia seurausvaikutuksia TVT:n kehittämisellä mahdollisesti on ammattiyhdistysliik-

keen toimintatapoihin, ja minkälaisia muutoksia ylipäätään pidetään toivottavina.

Ammattiyhdistysliikkeen ja internetin suhteesta on tähän mennessä ilmestynyt vain vä-

hän kirjallisuutta. Tähän asti teemasta on pääasiassa kirjoitettu vahvan kehitysoptimis-

min hengessä. TVT:ltä odotetaan ammattiyhdistysliikkeelle mahdollisuutta “keksiä it-

sensä uudelleen“ ja säilyttää merkityksensä muuttuvassa maailmassa.

Internet ja TVT tarjoavat jo luonteeltaan verkostomaisesti toimivalle ammattiyhdistys-

liikkeelle luontevia uusia toimintamuotoja ja -mahdollisuuksia. Virtuaalisuus toisaalta

näyttää muuttavan jäsenyyttä ja jäsenten odotuksia. TVT on jo nyt tuonut lisänsä niin

ammattiyhdistysliikkeen tiedottamiseen, vuorovaikutukseen, demokratian toteutumiseen

ay-liikkeessä, jäsensidoksen ylläpitoon ja vahvistamiseen, tutkimustoimintaan ja koulu-

tukseen, tiedon hankintaan ja varastointiin, jäsenpalveluun, yhteiskunnalliseen vaikut-

tamiseen, jäsenhankintaan kuin solidaarisuustyöhönkin.

Toisaalta kysymyksiä on herättänyt etenkin se, miten voidaan tukea jäsenkunnan pääsyä

verkkoon sekä TVT-osaamisen ja käyttötottumusten kehittymistä, ja miten toisaalta

oma viesti saadaan esille ja oikealle vastaanottajalle tietotulvan keskellä. Myös TVT:n

180/302


käyttöönoton kustannukset ovat usein nousseet ongelmaksi ay-liikkeessä, vaikka

TVT:ltä tyypillisesti odotetaan nimenomaan kustannussäästöjä. Myös verkkoviestintään

liittyvät nopeuden ja reaaliaikaisuuden vaatimukset lisäävät osaltaan verkkoviestinnän

resurssipaineita. Monet ovat myös olleet huolissaan niin vaikkapa tietoturvaongelmista

kuin jäsensidoksen höltymisestä virtuaalistuvassa ammattiyhdistysliikkeessä

Palkansaajien yhteisen mielenilmauspäivän 12.12.2003 kautta suomalainen ammattiyh-

distysliike sai arvokkaita kokemuksia TVT:n hyödyntämisestä ay-toiminnassa. Mie-

lenilmauspäivä oli ensimmäinen tämän mittaluokan hanke suomalaisessa ay-liikkeessä,

jonka mobilisoitiin käytettiin pääasiassa uutta tietoja viestintäteknologiaa. Kolmessa

viikossa saatiin aikaan monimuotoinen toimintapäivä, jollaisen toteuttaminen ei olisi ol-

lut mahdollista ilman uusia teknisiä mahdollisuuksia. Mielenilmauspäivää organisoita-

essa kuitenkin havaittiin, että sekä järjestäjiltä, että jäsenkunnalta puuttui kokemusta

verkkokampanjoinnista ja -aktiivisuudesta.

Mielenilmauspäivän organisoinnissa yksi ongelma syntyikin ay-mobilisointiperinteen ja

toisaalta TVT:n käyttökulttuurien kohtaamisesta. Kolmesta palkansaajakeskusjärjestös-

tä toimintapäivät ovat perinteisesti liittyneet SAK:laiseen perinteeseen vahvemmin kuin

STTK:n tai Akavan toimintakulttuuriin. Vaikka keskusjärjestöistä juuri SAK on viime-

vuosina satsannut vahvasti oman verkkoviestintänsä kehittämiseen, uusien viestintäväli-

neiden käyttö ei SAK:laisten liittojen jäsenkunnassa ole vielä yhtä luontevaa kuin toi-

mihenkilöammateissa toimivien keskuudessa.

TVT:n käyttö on kuitenkin voimakkaasti yleistymässä SAK:n jäsenkunnassa. Kehitys

Suomessa on ollut samansuuntainen kuin muuallakin maailmassa: tietoyhteiskunta-

kehityksessä hitaammin liikkeelle lähteneet ryhmät ovat nopeasti kuromassa kiinni vä-

limatkaa kehityksen eturintamassa edenneisiin (vrt. mm. Castells 2001, 251).

Internetin käyttö suomalaisten työntekijöiden keskuudessa on edelleen vahvasti suku-

polvikysymys, vaikka on nopeasti lisääntynyt myös ikääntyneemmissä ryhmissä. Ve-

denjakaja kulkee noin 40 ikävuoden kohdalla: nuoremmille internetistä on jo tullut osa

arkea. Tämä merkitsee, että suurten ikäluokkien jäädessä lähivuosina eläkkeelle inter-

netkäytön kuva suomalaisessa palkansaajakentässä muuttuu ratkaisevasti ja vain harva

181/302


SAK:lainen (työssäoleva) palkansaaja jää enää kokonaan tietoyhteiskunnan palvelujen

ja verkkoviestintämahdollisuuksien ulkopuolella.

Tämä on myönteinen uutinen, kun ay-järjestöt lähivuosina pohtivat oman jäsentiedotuk-

sensa ja jäsenpalveluidensa kehittämistä. Onkin tärkeää jo nyt ryhtyä pohtimaan, mitä

nopeus, vuorovaikutteisuus, mahdollisuus lisääntyvään demokratiaan, virtuaalisiin pal-

veluihin jne. merkitsevät ay-toiminnassa silloin kun suurin osa jäsenkunnasta on inter-

netin piirissä. Toisaalta yhtä tärkeää on pohtia, kuinka kysymykset tietotulvasta, resurs-

seista ja jäsensidoksesta ratkaistaan.

Internetin käyttö on siis leimallisesti sukupolvikysymys. Pohdittaessa internetin käyttöä

tulevaisuuden ay-liikkeessä joudutaan väistämättä pohtimaan myös tulevaisuuden ay-

liikkeen jäseniä. Millä tavoin nuoret, joilla internetin käyttö on osa arkea ja luonteva

vaikuttamisen kanava, kiinnittyvät ay-liikkeeseen ja sen toimintaan ylipäätään? Mihin

suuntaan ammattiyhdysliike on ylipäätään kehittymässä muuttuvassa työelämässä ja

työelämän sukupolvenvaihdoksessa?

On myös tärkeää huomata, että työelämän sukupolvenvaihdoksessakin työelämään jää-

vissä on suuri joukko ihmisiä, jotka tarvitsevat tukea kehittäessään omia verkkoviestin-

tävalmiuksia: esimerkiksi palvelualoilla toimivista kolmikymppisistä useampi kuin joka

neljäs arvioi jääneensä jalkoihin tietoyhteiskuntakehityksessä.

SAK:laisten yleistä suhtautumista uuteen tietoja viestintäteknologiaan voidaan kuiten-

kin pitää yllättävänkin myönteisenä siihen nähden, kuinka nopeasti jäsenkunnan verkot-

tuminen on tapahtunut. Vaikuttaa siltä, että ammattiyhdistysliikkeen työntekijöillä on

usein melko vanhentunut kuva jäsenkunnan verkkoyhteyksistä ja –valmiuksista. Jäsen-

tutkimukset antavat viitteitä siitä, että ammattiliittojen jäsenet odottavat liittojen yhtey-

denpitotapojen ja palveluiden monipuolistuvan tulevaisuudessa. Perinteisten yhteyden-

pitotapojen, puhelimen, kirjeen ja henkilökohtaisten käyntien, ohella erityisesti ovat li-

sääntymässä myös odotuksen sähköpostin ja internet-palvelun sekä mahdollisesti myös

matkapuhelimen hyödyntämiseen ay-yhteydenpidossa. Myös ammattiliittojen luotta-

mushenkilöt odottavat yhteydenpidon kehittyvän tähän suuntaan.

182/302


Tutkimuksen seuraavassa osassa jäsenkyselyistä saatuja tuloksia pyritään syventämään

SAK:laisten luottamusmiesten ja nuorten jäsenten ryhmäteemahaastatteluin. Lisäksi

osiossa selvitetään suomalaisten ammatti- ja kansalaisjärjestöjen suhdetta verkkoviestin-

tään järjestöissä tehtyjen teemahaastattelujen kautta.

183/302


Osa 4. Suomalaiset järjestöt ja TVT – empiirinen haastatteluaineisto Keskeisessä osassa tässä tutkimuksessa ovat SAK:laisten luottamushenkilöiden ja nuor-

ten jäsenten ryhmäteemahaastattelut sekä kymmenessä ammatti- ja kansalaisjärjestössä

toteutetut yksilöteemahaastattelut. Haastattelujen kautta on toisaalta haluttu syventää

kuvaa SAK:laisten aktiivien ja nuorten jäsenten verkkoviestintävalmiuksista ja -

asenteista, toisaalta selvittää suomalaisten järjestöjen suhdetta verkkoviestintään sekä

eräisiin tutkimuskirjallisuudessa esiin nousseisiin kysymyksiin, kuten kysymyksiin de-

mokratiasta, deliberaatiosta ja yhteisöllisyydestä verkossa. Sekä ryhmä että yksilöhaas-

tattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Haastattelut olivat luonteel-

ta jopa melko strukturoimattomia – haastateltavat saivat pääteemojen puitteissa viedä

keskustelua itselleen tai omalle järjestölleen relevantteihin teemoihin melko vapaasti, ja

samalla sivuuttaa teemat, jotka eivät itselle tai omalle järjestölle olleet merkityksellisiä.

Tavoitteena oli selvittää haastateltavien mahdollisimman ”aitoa” suhtautumista verkko-

viestintään, minkä vuoksi ei haluttu pitäytyä liikaa ennakolta valmisteltuihin teemoihin

ja kysymyksiin.

Haastattelut olivat kestoltaan noin 1 – 1,5 tuntia ja litteroitua materiaalia niistä kertyi

noin 300 sivua. Litterointi toteutettiin haastateltavien puhetapaa ja sanavalintoja kunni-

oittaen, kuitenkin niin, että puheesta litterointivaiheessa poistettiin ilmeisen tarpeettomat

sidesanat ja toistot, sillä ensisijaisena tavoitteena oli olennaisten sisältöjen löytäminen

haastatteluista, ei puhe- ja ilmaisutapojen analysointi diskurssi- tai keskusteluanalyysin

tapaan.

Erityisesti luottamusmiesryhmien haastatteluja voidaan pitää myös fenografisina.

Useimmat haastatellut luottamusmiehet eivät ole pohtineet verkkoviestintään liittyviä

kysymyksiä arkielämässään, toisin kuin esimerkiksi haastatellut järjestöjen edustajat.

Heillä ei siis ollut valmiita vastauksia mielessään haastattelijan kysymyksiin vaan haas-

tattelijan tehtävänä oli haastattelun kuluessa pitkälti herättää haastateltavassa uudenlais-

ta tietoisuutta tutkittavasta ilmiöstä. (Vrt. Hirsjärvi & Hurme 2001, 168-169.) Tällöin

haastattelun aikana jouduttiin myös jatkuvasti arvioimaan ja täsmentämään haastattelul-

le etukäteen asetettuja tavoitteita, teemoja ja kysymyksenasettelua. Haastateltavat myös

tuottivat toinen toisilleen tätä uutta tietoisuutta keskustelun aikana – ryhmän mielipide-

184/302


johtajilla oli näin melko suuri vaikutus käydyn keskustelun sävyyn ja näkökulmiin.

Vaikka molempien luottamusmiesryhmien keskusteluissa esille nousivat lopulta kuiten-

kin hyvin samantyyppiset kysymykset, on mahdollista, ettei näissä keskusteluissa saatu

esille läheskään kaikkia olennaisia piirteitä aktiivien ja verkkoviestinnän suhteesta.

Nuorten ryhmässä verkkoviestinnän teemat olivat tutumpia. Järjestöjen edustajien yksi-

löteemahaastatteluissa keskustelun taustalla oli ilmeisen aktiivista ja pitkäaikaista am-

matillista pohdintaa. Monissa järjestöissä oli parhaillaan käynnissä verkkoviestinnän

kehittämishankkeita, tai sellainen oli juuri saatu järjestössä päätökseen. Kehittämis-

hankkeiden yhteydessä haastateltavat olivat usein joutuneet pohtimaan syvällisestikin

monia haastattelussa esillä olleita teemoja. Tämä helpotti olennaisesti haastattelijan työ-

tä.

Sekä ryhmä- että yksilöhaastatteluiden analyysi on toteutettu samalla tavoin. Molempi-

en haastattelukokonaisuuksien sisältä on pyritty löytämään esille nousevat keskeiset

teemat. Lisäksi on etsitty mielenkiintoisia uusia tai erilaisia näkökulmia esillä olleisiin

kysymyksiin.

Ryhmähaastattelujen analyysissä käytettiin seuraavaa luokittelua:

1) Haastateltujen aktiivisuus verkkoviestinnän käytössä ja ammattiyhdistysliik-

keen verkkopalvelujen käyttäjinä.

2) Verkon merkitys haastateltavalle: nähdäänkö verkko ensisijaisesti tiedonsaan-

nin vai vuorovaikutuksen foorumina? Minkälaisia muita rooleja verkolle asete-

taan?

3) Yhteisöllisyys verkossa: millä tavoin haastateltava suhtautuu verkossa muodos-

tuvaan yhteisöllisyyteen ja ihmissuhteiden ylläpitämiseen ja muodostumiseen

verkossa? Haastateltavien suhtautuminen ajatukseen täysin virtuaalisesti toimi-

vasta ammattiliitosta?

4) Kokemukset ammattiyhdistysliikkeen verkkopalveluista: ovatko haastateltujen

kokemukset ay-liikkeen verkkopalveluista pääasiassa myönteisiä vai kielteisiä?

Minkälaista kritiikkiä niihin kohdistetaan?

5) Odotukset ammattiyhdistysliikkeen verkkopalveluille: millä tavoin verkkoa ha-

luttaisiin ay-kontekstissa jatkossa käyttää?

185/302


6) Mielenilmauspäivä 12.12.2003: millä tavoin haastateltava kohtasi mielenil-

mauspäivän verkossa ja osallistui sen toteutukseen?

7) Erityiset verkkojen käyttöön liittyvät haastateltavien omat näkökulmat.

Järjestöjen edustajien yksilöhaastatteluiden aineisto luokiteltiin seuraavasti:

1) Verkon roolit haastatelluissa järjestössä:

a. Informaatio: kuinka kategorisesti verkko nähdään järjestössä nimen-

omaan tiedottamiskanavana? nähdäänkö verkko keskeiseksi vai lähinnä

täydentäväksi tiedotuskanavaksi? minkälaisia etuja verkkoon tiedotus-

kanavana liitetään? minkälaisille kohderyhmille informaatiota erityisesti

halutaan verkossa tarjota?

b. Palvelut: nähdäänkö verkko järjestössä myös kanavaksi jäsen- ja sidos-

ryhmäpalveluille? Minkälaisia palveluita verkkoon on kehitetty ja min-

kälaisia on harkittu tai suunnitteilla?

c. Yhteisöllisyys: asetetaanko verkolle järjestössä yhteisöllisyyden ylläpi-

tämiseen ja vahvistamiseen liittyviä tavoitteita tai odotuksia? Pidetäänkö

vuorovaikutteisuutta verkossa tavoitteena, pidetäänkö sitä verkon olen-

naisena ominaisuutena? Onko järjestön verkkopalveluihin kehitetty

verkkoyhteisöllisyyteen liittyviä käytännön ratkaisuja?

d. Demokratia: onko verkolle asetettu demokratian toteuttamiseen ja vah-

vistamiseen liittyviä tavoitteita tai odotuksia? Onko järjestö jo kehittänyt

ja/tai toteuttanut verkossa esimerkiksi äänestyksiä, kyselyitä tai delibera-

tiivisia prosesseja?

e. Uudet toimintatavat: minkälaisia uusia toimintatapoja järjestössä on

omaksuttu uuden tietoja viestintäteknologian käyttöönoton myötä? on-

ko järjestössä esimerkiksi kokeiltu tai suunnitteilla verkkokokouksia, vi-

deoneuvotteluja, virtuaalineuvontaa tai virtuaalitoimistoja? Onko järjestö

luopunut joistain vanhoista toimintatavoista tai nähdäänkö toimintatapo-

jen muuttuvan tulevaisuudessa?

f. Muut roolit.

2) Uuden tietoja viestintäteknologian eri keinojen hyödyntäminen

186/302


a. Internet-, intranet- ja ekstranetpalvelut: minkälaisen kokonaisuuden nä-

mä palvelut järjestössä muodostavat. Minkälainen merkitys nähdään

avoimilla ja suljetuilla palveluilla?

b. Sähköposti: miten sähköpostia järjestössä käytetään jäsenpalvelussa ja

jäsenyhteydenpidossa? Onko sähköpostiyhteydenpito jäseniin aktiivista

vai passiivista? Minkälaisia ongelmia sähköpostin käyttöön järjestössä

on liittynyt?

c. Matkapuhelinten tekstiviestit: onko järjestössä käytetty tekstiviestejä jä-

senyhteydenpidossa tai onko sellainen suunnitteilla?

d. Digi-tv: minkälaisia odotuksia tai tavoitteita digi-tv:lle on järjestössä ase-

tettu?

3) Uuden tietoja viestintäteknologian hyödyntämiseen liittyvät mahdolliset on-

gelmat järjestössä.

a. Asenteet: organisaation johdon, henkilöstön ja jäsenten suhtautuminen

uuteen tietoja viestintäteknologiaan.

b. Resurssit: taloudelliset ongelmat, osaamiseen ja henkilökunnan mitoituk-

seen liittyvät ongelmat. Jäsenkunnan verkkoon pääsyyn liittyvät ongel-

mat.

c. Muut ongelmat.

4) Erityiset verkkojen käyttöön liittyvät haastateltavien omat näkökulmat.

Luku 11. SAK:laiset luottamusmiehet ja nuoret jäsenet TVT:n käyttäjinä SAK:n jäsenkyselyn kvantitatiivisia tuloksia haluttiin tutkimuksessa syventää ryhmä-

haastatteluin. Erityisesti haluttiin selvittää ydinjäsenkunnan, SAK:laisten luottamushen-

kilöiden suhdetta uuteen tietoja viestintäteknologiaan. Luottamusmiesryhmät koottiin

Kiljavan opiston luottamusmieskursseilla opiskelleista mikä tarkoittaa, että he edustavat

hiukan keskimääräistä uudempaa luottamusmiespolvea. Haastateltujen 16 luottamus-

henkilön keski-ikä oli 44 vuotta. Luottamusmiehistä viisi oli alle 40-vuotiaita, heistä

kaksi alle 30-vuotiaita.

187/302


Koska kvantitatiivisessa kyselyssä 40-ikävuotta nousee selväksi vedenjakajaksi uuden

tietoja viestintäteknologian käytössä, haluttiin luottamusmiesryhmistä saatavaa haas-

tatteluaineistoa lisäksi verrata nuorten SAK:laisten aktiivi- ja rivijäsenien tietoja vies-

tintäteknologiaan liittyviin käyttötottumuksiin ja asenteisiin. Vertailuryhmään koottiin

kuusi alle 30-vuotiaista SAK:laisten liittojen jäsentä. Nuorten haastateltujen keski-ikä

oli 24 vuotta.

Kaikissa kolmessa ryhmässä miehillä on yliedustus. SAK:n jäsenkunnasta naisia on 46

prosenttia ja luottamushenkilöistä noin kolmannes. Haastatelluista 16 luottamusmiehes-

tä kuitenkin vain kolme oli naisia. Kuudesta nuoresta jäsenestä naisia oli kaksi. Naisten

aliedustusta ei kuitenkaan voitane pitää vakavana ongelmana, sillä sukupuoli ei kvanti-

tatiivisessa jäsenkyselyssä nouse olennaiseksi TVT:n käyttöä ja käyttöön liittyviä asen-

teita selittäväksi tekijäksi.

Puolistrukturoituja ryhmäteemahaastatteluja tehtiin kolme. Ryhmissä keskusteltiin seu-

raavista pääteemoista:

• Onko internetin ja sähköpostin käyttö sukupolvikysymys ja jos on, miten ay-

liikkeen toiminta tulee muuttumaan ja tai tulisi muuttua sukupolvenvaihdoksen

ja teknisen kehityksen myötä? Kuinka luonteva on haastateltavien oma suhde in-

ternetiin ja sähköpostiin?

• Mikä merkitys internetillä ja sähköpostilla on yhteydenpidossa oman liiton kans-

sa sekä omassa elämässä ylipäätään?

• Miten arvioi tämän merkityksen muuttuvan lähitulevaisuudessa?

• Minkälaiseen vuorovaikutukseen (ammattiliiton kanssa) internet ja sähköposti

sopivat erityisen hyvin ja minkälaiseen eivät?

Ryhmien annettiin melko vapaasti viedä keskustelua näiden teemojen puitteissa tärkeinä

pitämiinsä kysymyksiin, mistä myös seuraa, että aihealueiden järjestys ja teemojen pai-

notukset vaihtelivat ryhmästä toiseen. Lopulta useimmat keskusteluissa sivutut alatee-

mat kuitenkin nousivat esille kaikissa kolmessa ryhmässä. Ryhmien keskustelut analy-

soitiin etsimällä niistä toisaalta yhteisiä teemoja ja näkökulmia, toisaalta kiinnostavia

poikkeavia näkökulmia ja ajatuksia. Tulokset on jäsennetty nimenomaan saatujen vasta-

188/302


usten eli vahvasti keskustelussa esille nousseiden teemojen, eikä niinkään esitettyjen

kysymysten kautta.

Kaksi luottamustoimisten SAK:laisten ryhmää haastateltiin 9.2.2004.

Ensimmäisessä ryhmässä jäseniä oli kuusi, viisi miestä ja yksi nainen. Eri puolilta

Suomea kotoisin olevat haastatellut olivat iältään 29-54-vuotiaita, keski-ikä 45 vuotta.

Jäseninä he olivat keskisuurissa SAK:laisissa teollisuus- ja kuljetusalan liitoissa Sähkö-

alan ammattiliitossa, Kemian liitossa, Rautatieläisten liitossa, Puu- ja erityisalojen lii-

tossa sekä Suomen Merimies-Unionissa.

Kuudesta haastatellusta neljä arvioi olevansa jotakuinkin ”sinut” internetin ja sähköpos-

tin kanssa, ja he olivat myös käyttäneet niitä luottamusmiestyössään. Viidellä luotta-

musmiehistä oli tietokone sekä sähköposti- ja internetyhteys käytössään kotona, työ-

paikalla tai sekä kotona että työpaikalla. Haastatelluista luottamusmiehistä kolme il-

moitti käyttävänsä sähköpostia ja internetiä päivittäin, yksi vähintään viikoittain ja yksi

harvemmin. Yhdellä ei ollut käytössään tietokonetta eikä sähköposti- tai internet-

yhteyttä kotona tai työpaikalla. Hänkin kuitenkin ilmoitti silloin tällöin käyttävänsä säh-

köpostia ja internetiä.

Toisessa ryhmässä luottamusmiehiä oli kymmenen, kaksi naista ja kahdeksan miestä.

Eri puolelta Suomea kotoisin olevat haastatellut olivat iältään 26-55-vuotiaita, keski-ikä

43 vuotta. Haastattelut olivat Valtion erityisjärjestön VAL:in, Kemianliiton, Auto- ja

kuljetusalan ammattiliiton AKT:n sekä Sähköliiton jäseniä.

Ryhmän kymmenestä jäsenestä yhdeksän arvioi olevansa jokseenkin ”sinut” internetin

ja sähköpostin kanssa. Kahdeksan oli käyttänyt internetiä ja sähköpostia luottamusmies-

työssään. Ryhmän jäsenistä kaikilla oli mahdollisuus käyttää tietokonetta joko kotona

tai työpaikalla tai molemmissa. Yhdeksällä oli käytössään myös sähköposti- ja internet-

yhteydet. Ryhmän jäsenistä kuusi ilmoitti myös käyttävänsä sähköpostia ja internetiä

päivittäin ja kolme vähintään viikoittain. Vain yksi haastatelluista ei käyttänyt niitä

lainkaan.

Luottamusmiesryhmissä nousivat esille jokseenkin samat teemat ja näkökulmat, tosin

eri järjestyksessä ja jonkin verran eri painoarvoin. Selkein ero ryhmien välillä oli suh-

189/302


tautumisessa omien ammattiliittojensa verkkoviestintään ja siihen kohdistuvissa odotuk-

sissa. Pienemmässä ryhmässä 1 keskustelua myös käytiin vilkkaammin ja spontaanim-

min, ja keskustelu oli jossain määrin luonteeltaan luovempaa ja erilaisia näkökulmia

esiintuovaa kuin suuremmassa ryhmässä 2, jossa keskustelu sujui strukturoidummin ja

enemmän valmiisiin haastattelukysymyksiin pitäytyen.

Nuorten ryhmä haastateltiin 16.3.2004. Ryhmään oli koottu kuusi SAK:laisten liittojen

jäsentä. Käytännössä he olivat jäseninä SAK:n kolmessa suurimmassa liitossa:

KTV:ssä, PAM:ssa tai Metallissa. Mukana oli kaksi naista ja neljä miestä. Kolmella oli

liitossaan luottamustehtävä tai jopa useita, kolme oli niin sanottuja ”rivijäseniä”. Kaikki

arvioivat olevansa ”sinut” internetin ja sähköpostin kanssa. Kuudesta haastatellusta viisi

oli käyttänyt sähköpostia ja internetiä myös jossakin ay-yhteydessä. Haastatelluista

kaikilla oli tietokone sekä sähköposti- ja internetyhteys käytössään joko kotona tai työ-

paikalla tai sekä kotona että työpaikalla. Kaikki ilmoittivat käyttävänsä sähköpostia ja

internetiä vähintään viikoittain, useimmat päivittäin. Ryhmän jäsenet asuvat kaikki pää-

kaupunkiseudulla. Koska myös asuinpaikka nousee yhdeksi selittäväksi taustatekijäksi

internetkäytössä, ja internetiä ilmeisesti käytetään pääkaupunkiseudulla suhteellisesti

eniten, voitiin etukäteen arvioida, että tämä ryhmä saattaisi edustaa suhteellisen myön-

teistä ja ”edistyksellistä ” suhtautumista TVT:hen.

Ryhmähaastattelut vahvistavat jäsenkyselystä saadun havainnon siitä, että uusi tietoja

viestintäteknologia on lyönyt itsensä läpi SAK:n jäsenkunnassa. Nuorille jäsenille tieto-

koneen, internetin ja sähköpostin käyttö oli kaikille jo osa normaalia arkielämää ja

16:sta haastatellusta luottamusmiehestäkin vain kolme koki, ettei oma suhde internetiin

ja sähköpostiin ole vielä täysin luonteva. Luottamusmiehistä oikeastaan vain yksi torjui

internetin ja sähköpostin käytön täysin ja ilmoitti ettei ollut lainkaan kiinnostunut opet-

telemaan niiden käyttöä.

” Minulle riittää se, mitä tulee kirjeitse postissa. Sitten taas jos on asiaa niin puhelimen välityksellä. Minulle riittävät, en ole tietokoneen internetissä edes halunnut perehtyä. (…) Minä olen ajatellut, että minulla on parempaakin tekemistä kuin istua siinä koneen edessä.” (Mies, 55-v, luottamusmiesryhmä 2)

190/302


Kaksi muuta sähköpostin ja internetin vieraammaksi kokevaa käytti niitä kuitenkin aina

tarvittaessa. Olennaista on myös, että kaikilla 16:lla oli halutessaan pääsy tietokoneelle:

15:llä se oli kotona, töissä tai molemmissa ja vain yksi joutui internetyhteyttä tarvites-

saan etsiytymään jonnekin muualle tietokoneen ääreen – ja hän myös käytännössäkin

toimi tällä tavoin.

Sekä jäsenkyselyn että haastattelujen perusteella näyttääkin siltä, että SAK:laisilla lii-

toilla saattaa olla liian synkkä kuva aktiivikuntansa verkottumisesta. Aktiivit ovat jo as-

tuneet internetaikaan, mutta liitoissa verkkoviestintää pidetään vielä pitkälti tulevaisuu-

denvisiona ja mietitään, mihin sitä ylipäätään voidaan käyttää, jos iso osa jäsen- ja ak-

tiivikunnasta vielä on verkon ulkopuolella. Tähän teemaa palataan erikseen järjestöjen

verkkoviestintänäkemyksiä kartoittavissa yksilöhaastatteluissa.

11.1 Sukupolvien kuilu?

”Ei ollut, silloin kun me oltiin penskoja, tietokoneita. (Nainen, luottamusmiesryhmä 1.)

Molemmissa luottamusmiesryhmissä henki uutta tietoja viestintäteknologiaa kohtaan

oli asiallisen myönteinen. Luottamusmiesryhmissä käyty keskustelu erosi kuitenkin sel-

västi nuorten SAK:laisten ryhmästä.

Nuorille uuden tietoja viestintäteknologian käyttö näytti ryhmässä käydyn keskustelun

perusteella olevan luonteva osa arkielämää. Internetiä ja sähköpostia käytetään yhtä su-

juvasti ja vaivattomasti kuin puhelinta tai paperia ja kynää. Uudella tietoja viestintä-

teknologialla ei heillä ole erityisasemaa erilaisten viestintä- ja vuorovaikutuskanavien

joukossa. Nuorille viestintä ja vuorovaikutus verkossa, verkkokeskustelut sekä ystä-

vyyksien ja kaveruuksien ylläpitäminen verkossa ovat tuttuja asioita. TVT:n edut mutta

myös rajoitteet hahmotettiin nuorten ryhmässä paremmin kuin luottamusmiesryhmissä.

Luottamusmiesryhmissä internet ja sähköposti näyttäytyivät ensisijaisesti tiedonsaannin

kanavana, nuorten ryhmässä taas sosiaalisen vuorovaikutuksen, asioinnin ja jopa vaikut-

tamisen väylänä.

191/302


Luottamusmiesten ryhmissä keskeiseksi vaikutelmaksi nousee eräänlainen verkkokult-

tuurin ohuus. Vaikka uudet työvälineet on otettu käyttöön ja niiden käyttö koetaan jo

luontevaksi, on niiden paikka omassa vuorovaikutuksessa ja luottamusmiestoiminnan

kokonaisuudessa jäsentymätön. Mitä kaikkea näillä välineillä voisi tehdä ja saada ai-

kaan, mihin ne sopivat ja mihin eivät, mitä erityispiirteitä liittyy verkossa tapahtuvaan

viestintään, ovat asioita, jotka luottamusmiesryhmissä ovat hahmottomia, siinä missä

nuorten ryhmässä niihin liittyvät kommentit syntyvät vaivattoman tuntuisesti ja asiat

monasti vaikuttivat itsestäänselvyyksiltä, joita ei edes mainita, jollei niistä erikseen ky-

sytä.

Keskusteluissa pohdittiin sukupolvien kuilua uuden tietoja viestintäteknologian käy-

tössä. Useimmat näkivät TVT:n käytön myös sukupolvikysymyksenä. Uusien työ- ja

viestintävälineiden käyttö on useimpien täytynyt opetella vasta aikuisiällä.

Luottamusmiesryhmissä keskustelijat pitivät ammattiyhdistysliikkeen virtuaalikulttuu-

rin puutetta itsekin ongelmana, etenkin ammattiyhdistysliikkeen sukupolvenvaihdosti-

lanteessa. He kokivat, ettei ammattiyhdistysliikkeen piirissä tunneta tai ymmärretä nuor-

ten elämän virtuaalista ulottuvuutta. Nuorten TVT:n käyttöön ei kummassakaan luotta-

musmiesryhmässä missään vaiheessa suhtauduttu pilkallisesti tai vähättelevästi, vaan

päinvastoin luottamusmiehet olivat hyvinkin huolissaan siitä, että vanhemmat ay-

aktiivit saattavat syyllistyä tällaiseen vähättelyyn ollessaan tekemisissä nuorempien jä-

senten kanssa.

”Sehän siinä onkin ongelma tässä nettihommassa ja kaikennäköisessä muussa virtuaali-asioissa, ettei meidän tämä koko liike tiedä niistä asioista yhtään mitään , eikä tiedä, mitä ne nuoret tekee siellä netissä. Se on se suurin ongelma. […]. Se on ihan maailman yksi kolmasosa niitten nuorten elämästä, mistä ei tämä ay-liike tiedä hölkäsen pöläys-tä.” (Mies, luottamusmiesryhmä 2) ”Kai sitäkin tarvitsisi miettiä, että meidän jäsenrakenne on nyt tällainen, mutta ei se välttämättä muutaman vuoden päästä ole. Että me ollaan kuitenkin aika vanha porukka tässä. Tuo nuorempi väki on tottuneet käyttämään tsättejä ihan eri tavalla, että ne on niille hyvin luontevaa ja kaikkea sitä. Ei me voida ajatella sitä pelkästään siltä kannalta, mikä meistä nyt on kiva tapa tuoda asioita julki. Se voi olla ihan eri. En minä edes tiedä, mitä tämän päivän nuoret tekee tietokoneella”. (mies, luottamusmiesryhmä 2) ”Niin, sitten ihmetellään sitä, kun halveksitaan niitten maailmaa avoimesti, jos ne ker-too että on nämä tsättäilyt, että ’ei tätä, se on typerää’. Mutta se toiminta, mitä vanhem-mat tekee […] niin se on sitten taas maailman tärkeä tehdä.” (mies, luottamusmiesryh-mä 2)

192/302


Myös nuorten ryhmässä sivuttiin sukupolvikysymystä. Pohtiessaan erilaisia vaikutta-

miskeinoja yhteiskunnassa nuoret muun muassa arvioivat lehdessä julkaistavan mielipi-

dekirjoituksen tehokkaammaksi vaikuttamiskeinoksi kuin verkkokeskusteluun osallis-

tumisen myös sillä perusteella, että

”Lehti enemmän sellainen, että vanhatkin ihmiset saattaa lukea sen, ja lehteä lukee kai-kenlaiset ihmiset. Netti on ehkä vähän enemmän nuorten juttu ja varsinkin jotkut keskus-telufoorumit.” (mies, nuorten ryhmä)

”Kun minä olen aika nuori, käyn koulussa, niin minun olisi helppo just netin kautta ot-taa yhteys johonkin henkilöön, kuka sitten voisi vaikuttaa siihen asiaan. Olisi helppo kir-joittaa suoraan sähköpostilla jos on jotain kysymyksiä tai jotain näistä jutuista. Se olisi helpompi kuin miettiä, että voisi kirjoittaa lehteen. Ehkä se on tosiaan nuorten juttu enemmän jossain tuolla netissä.” (nainen, nuorten ryhmä)

11.2 Liittojen verkkoviestinnälle kritiikkiä

Luottamusmiesryhmässä 1 sukupolvikysymys ei noussut yhtä vahvasti esille kuin ryh-

mässä 2. Ryhmässä 1 käyttäjien ikärakenteen rinnalle nostettiin nopeasti myös kysymys

ay-järjestöjen kyvystä tuottaa laadukasta verkkoviestintää. Ryhmässä arveltiin, että iäk-

käämmätkin jäsenet voisivat käyttää enemmän liittojensa verkkopalveluja, jos nämä

palvelut olisivat nykyistä parempia.

”Minusta ainakin tuntuu, että suurin syy voi olla ihan sellainen, että onhan ne liittojen ihmiset aika neljänkymmenen päälle melkein kaikki, mutta se [vähäinen käyttö] johtuu aika paljon siitä, että ne on niin avuttomia, surkeita, ne kaikkien liittojen palvelut tuolla nettipuolella. Että ei siellä ole mitään, mihin voisi sitä käyttää. Ne on kaikki minusta saa-tu kyhättyä jotkut onnettomat kotisivut aikaiseksi ja muuten kaikennäköiseen tiedottami-seen ei sitä käytetä lainkaan.” (mies, luottamusmiesryhmä 1)

Ryhmä 1 omaksuikin jo heti alussa hyvinkin kriittisen näkemyksen ammattiliittojensa

verkkoviestintään, kun taas ryhmän 2 jäsenet oli liittojensa yhteydenpitoon kokonaisuu-

tena melko tyytyväisiä.

Luottamusmiesryhmä 1 kritisoi ay-järjestöjen internetsivuja sekaviksi, tietoja on niistä

vaikea löytää ja sivut päivittyvät harvakseltaan. Oikean tiedon löytyminen on lukemat-

193/302


tomien klikkausten takana, eivätkä lisätietojen saamiseen tarjotut linkit välttämättä joh-

da yhtään syvällisemmän tiedon lähteelle. Keskustelijoita harmittaa nettiajan vitsaus:

tieto on itse löydettävä ja koottava pienistä siruista. Ryhmäläiset syyttävät tästä ehkä

kohtuuttomankin paljon omia liittojaan, joiden verkkopalveluista he eivät löydä kovin

paljon myönteistä sanottavaa. Osa ongelmista ollaan valmiita myöntämään myös oman

osaamisen puutteeksi: ei tiedetä mistä etsiä tietoa ja miten avata esimerkiksi PDF-

tiedostoja. Ryhmäläiset kuitenkin odottavat, että liitot osaisivat ottaa huomioon sen, että

kaikki eivät välttämättä hallitse kovin hyvinkin internetin käyttöä, ja osaisivat rakentaa

omat verkkopalvelunsa riittävän helppokäyttöisiksi.

”Ei ainakaan nuo meidän liiton sivut mitenkään onnistuneita ole. Luettu kyllä useam-paan kertaankin.” (nainen, luottamusmiesryhmä 1) ”En oman alan työehtosopimusta […] saanut aukeamaan sieltä, vaan piti lähteä tiedus-telemaan. En ilmeisesti osannut käyttää sitä.” (mies, luottamusmiesryhmä 1) ”Ne tehdään ne sivut kerralla, niin ei niitten päivityksestä tahdota huolehtia ei millään lailla. Siinä pitäisi saada joku automaatti, joka vanhat tiedotukset poistaisi ja huolehti-si.” (mies, luottamusmiesryhmä 1) ”No jos ajankohtaispalsta on esimerkiksi sillain, että on marraskuussa laitettu jotain, niin kyllä […] jos mennään helmikuun puoltaväliä […] niin ei se kyllä vakuuta.” (mies, luottamusmiesryhmä 1) ”Ei kyllä varmaan sellaista liittoa ole, missä ei kolmeen kuukauteen tapahtuisi mitään. […] On kaikennäköisiä mahdollisuuksia, kaikennäköisiä ekstranettejä, mutta niitä ei hyödynnetä lainkaan.” (mies, luottamusmiesryhmä .)

Aktiivisemman ja laadukkaamman web-tiedottamisen ohella ryhmäläiset kaipaisivat lii-

toiltaan myös aktiivisempaa suoraa verkkoyhteydenpitoa. Tietoa toivottaisiin tuoreel-

taan sähköpostilla eikä vasta viipeellä paperitiedotteessa.

”Ei käytetä sitä sähköpostimahdollisuutta. Kyllä kerätään ne osoitteet, mutta ei sieltä koskaan kenellekään sähköpostia tule.” (mies, luottamusmiesryhmä 1)

Ryhmässä 2 oman liiton internetpalveluun ollaan pääasiassa tyytyväisiä, vaikka moni

kaipaisikin nykyistä enemmän suoraa sähköpostiyhteydenpitoa liitoistaan. Yleisesti

kommentoidaan, että liitosta kyllä saa vastauksen, jos sieltä jotain sähköpostilla kysyy,

mutta liitot eivät ole lainkaan aloitteellisia sähköpostiyhteydenpidossaan. Osa taas ko-

kee, että tietoa tulee jo yllin kyllin ilman sähköpostiyhteydenpitoakin.

194/302


” Meidän liiton sivut on kyllä hyvin päivitetty, mutta sieltä ei kyllä ikinä mitään postia saa. Vaikka välillä toivoisinkin. Esimerkiksi tämä mielenilmauspäivä, mikä oli tuossa joulukuussa, niin olisi toivonut, että sieltä olisi tullut edes kirjeitse kotiin, mutta ei tullut sitäkään. Itse piti käydä hakemassa, soittaa puhelimella ja huhuta, että sieltä sai jotain tietoa, mitä tehdä.” (mies, luottamusmiesryhmä 2) ” Meillä kotisivut on uudistuneet muutama viikko sitten. Ne on tosi hyvät ja toimivat mi-nun mielestäni. Postia minä en liitosta paljon saa, enkä kyllä haluakaan. Sitä tulee muu-tenkin ihan riittävästi. Jonkun verran tulee tutulta toimitsijalta. Jos mitä tärkeitä asioita ajankohtaisia on silloin tulee, mutta ne on yleensä kriisitilanteita. Minulle se on ihan riit-tävä postinsaantimäärä. Jos kysymyksiä lähettää niin kyllä niihin tulee vastaus.” (mies, luottamusmiesryhmä 2) ”Jos minä jotain kysyn liitosta päin, niin kyllä minä siihen vastauksen saan, mutta minul-le ei mitään tietoja sen enempää lähetetä sähköpostin kautta. Olisin kyllä (toivonut)” (nainen, luottamusmiesryhmä 2)

”Tuo on minun mielestä kanssa hyvä juttu, että ei tulekaan hirveästi postia. Kun tulee niin paljon kaikkea, mitä pitää käsitellä ja kysyttäessä aina asiallisen vastauksen ja itse pystyy hakemaan netistä vastauksia.” (nainen, luottamusmiesryhmä 2) ”Liitosta tulee kyllä ja osastoltahan tulee postia. Ihan riittävästi mitä minä kerkiän ver-kossa käymään. En kaipaa enempää. Tuntuu tärkeämmältä, kun sitä ei tule ihan joka päivä. Muuten se menee helposti sinne roskalaatikkoon.” (mies, luottamusmiesryhmä 2)

11.3 Jäsenten odotukset eriytymässä

Keskustelusta käy selvästi ilmi, että viestintäkanavien lisääntyessä myös käyttötottu-

mukset ja odotukset eriytyvät. Iso osa luottamusmiehistä molemmissa ryhmissä pitää

sähköpostia erinomaisena nopean tiedonsaannin ja vuorovaikutuksen kanavana. He toi-

voisivat liittojensa aktivoituvan sähköpostiyhteydenpidossaan ja harmittelevat, että liitot

eivät käytä tätä vuorovaikutusmahdollisuutta hyväkseen. Muutama luottamusmies puo-

lestaan toivoo edelleen tietoa ensisijaisesti postissa. Ehkä yllättäen luottamusmiehistä

nuorin, 26-vuotias, kuuluu tähän joukkoon. Muutamat pitävät matkapuhelimen teksti-

viestejä parhaana välineenä reaaliaikaisen tiedon välittämiseen, osa taas toivoo voivansa

rauhoittaa kännykän muuhun käyttöön.

Monille luottamusmiehille ajankohtaisen tiedon nopea saaminen on tärkeä asia. He seu-

raavat aktiivisesti liittonsa ja SAK:n verkkopalveluita ja pyytävät lisätietoa liitosta säh-

köpostilla. He ottaisivat mielellään vastaan kännykkäänsä tekstiviestivinkkejä, joiden

perusteella tietävät hakeutua internetiin saamaan lisätietoja. He hankkivat tiedon aktiivi-

195/302


sesti itse tuoreeltaan, jos sitä ei lähetetä heille suoraan sähköpostilla, ja turhautuvat, jos

saavat vanhana pitämäänsä tietoa viikon tai kahden päästä liiton tai SAK:n sähköposti-

tiedotteessa. Osalle taas tällainen harvemmin ilmestyvä sähköpostitiedote olisi sopiva

täydennys postissa lähetettäville tiedotteille ja jäsenlehdelle. Osalle pelkät paperitiedot-

teet ja lehdet riittävät mainiosti. Olennainen haaste ay-järjestöille näyttääkin olevan, mi-

ten näihin erilaisiin tarpeisiin ja odotuksiin pystytään vastaamaan ja tarjoamaan jäsenille

nykyistä enemmän valinnanmahdollisuuksia.

Jäsenen tulisi pystyä valitsemaan kaikenlaisten jäsenlehtien, paperitiedotteiden, reaali-

aikaisten sähköpostiuutisten, säännöllisesti ilmestyvien sähköpostitiedotteiden, internet-

sivujen ja tekstiviestien joukosta haluamansa tiedonsaantikanavat. Jäsenen hyväksi ko-

kemien kanavien hyödyntämättä jättäminen herättää tyytymättömyyttä, samoin kaikkien

kanavien kuormittaminen jokaisen jäsenen suuntaan. On arvatenkin houkuttelevaa teh-

dä johtopäätös, ettei esimerkiksi jatkuvaa sähköpostiyhteydenpitoa jäsenten kanssa ole

järkevää kehittää, koska osa jäsenistä ei sitä halua. Kuitenkin suuri osa jäsenistä pitää si-

tä erittäin toivottavana ja suorastaan paheksuu sitä, että liitot eivät edelleenkään ole ak-

tiivisempia tällä alueella.

Riittävät valinnanmahdollisuudet sisältävä liiton viestintäkanavapaletti on sekä liiton et-

tä jäsenen etu. Liiton kannalta on etu, että se saa olennaisen tiedon aktiiveille ja laajalle

jäsenkunnalle nopeasti ja tehokkaasti. Liitolle on myös eduksi, jos aktiivit ja laaja jä-

senkunta ovat tyytyväisiä liiton viestintätoimintaan. Sirpaloituvassa mediakentässä ei

enää ole mahdollista rakentaa liitolle viestintäjärjestelmää, joka tavoittaisi koko aktiivi-

kunnan ja laajan jäsenkunnan liittoa ja jäsenistöä tyydyttävästi yhtäläisin keinoin.

”Sähköposti on niin kivuton, kun sen saa sieltä leikattua ja liimattua. Minä koen sen kauhean hyvänä asiana, että sitä materiaalia on paljon, kun minä olen meidän osaston tiedotussihteeri ja meillä ihmiset olisi tosi pettyneitä, jollei ne saa tiedotteita koko aika. Ne valittaa ja nurisee, jos ei niitä tule. Minulla pitää olla valikoimaa, mistä minä voin tehdä niitä tiedotteita, niin se helpottaa minun hommaa.” (mies, luottamusmiesryhmä 1) ”Tulee vaan mieleen se, että jos ay-liikkeenkin postia ruvetaan levittämään paljon sitä, se on yksi kauhean iso mahdollisuus ensinnäkin tuhraantuu paljon aikaa ja sitten se tur-hauttaa. Jos postia tulee sillä tavalla, se menettää merkityksensä. Tulee pieniä viestejä sieltä, kun kuitenkin mieltää sen, että varsinkin kun ammattiliitosta tai SAK:lta tulee pos-tia, niin se on aina isoa ja tärkeätä sanottavaa, niin kuin sen tulisi tietyllä tavalla olla-kin. Kovin pientä sanomaa [ei] kestäkään sieltä tulla, koska se menettää sen pohjansa si-tä kautta.” (mies, luottamusmiesryhmä 1)

196/302


”[Kännykällä] minä oikeastaan olen hoitanut sähköisen viestinnän. Etupäässä viestiä lähettänyt ja saanut. Se toimii kyllä hyvin.”(mies, luottamusmiesryhmä 1)

”Jos mietitään, että silloin kun se [tekstiviestiuutinen] tulee, kun ollaan 30-40 kilometrin päässä jossain metsässä, niin se on ihan se ja sama mitä sinne tulee sitten. Millekään ei mahda mitään silloin siellä. En minä ainakaan näkisi sitä [tekstiviestitiedottamista] kauhean tärkeänä.” (mies, luottamusmiesryhmä 2)

Sama ilmiö nousi esille myös nuorten ryhmässä. Vaikka kaikki haastatellut nuoret käyt-

tivät paljon uutta tietoja viestintäteknologiaa, heidänkin käyttötottumuksensa ja odo-

tuksensa olivat hyvin monenlaisia. Osa nuorista toivoi liitoltaan sähköpostia, osa ei sitä

halunnut. Esimerkiksi nuori ”rivijäsen” nainen arveli noteeraavansa paremmin esimer-

kiksi itseään koskevat laki- tai sopimusmuutokset, jos saisi ne sähköpostiinsa esimer-

kiksi jäsenlehden tai paperitiedotteen sijaan. Nuori aktiivijäsen mies taas toivoi saavan-

sa ay-asiat mieluiten postissa. Osa toivoi myös tekstiviestiuutispalvelua sähköpostia ja

internetuutisointia täydentävänä kanavana, osa ei innostunut tekstiviestien saamisesta

liitolta.

” Minulle tulee kaikki nyt etanapostina ja se on minun mielestä hyvä, koska minun ei sit-ten tarvi itse niitä tulostella. Jotkut kokouskutsut tai pöytäkirjat niin ne on sitten valmiik-si siinä.” (mies, nuorten ryhmä)

Voimakkaimmin mielipiteitä jakavat tekstiviestit. Osa ottaisi mielellään tekstiviestejä

erilaisissa töpinätilanteissa liitoiltaan ja SAK:lta täydentävänä palveluna sähköpostitie-

dotteille. Joillekin riittäisi tekstiviestien ja internetsivujen yhdistelmä kokonaan ilman

sähköpostiyhteydenpitoa. Osa taas kokee, ettei internetiin kuitenkaan tulisi mentyä lisä-

tietoa hakemaan, jollei valmiiksi sattuisi olemaan tietokoneen ääressä tekstiviestin saa-

dessaan.

Osa luottamusmiehistä antaa erityiskiitosta esimerkiksi sopimusneuvottelutilanteessa

liitolta saamistaan tekstiviesteistä, ja kertoo myös lähettäneensä niitä eteenpäin omille

kontakteilleen. Osa ei missään tapauksessa laittaisi tekstiviestejä eteenpäin jo pelkästään

kustannussyistä. Liittojensa verkkoviestintään kriittisesti suhtautuneessa luottamusmies-

ryhmässä 1, tekstiviestit nähtiin hyväksi täydentäväksi viestintäkeinoksi nopeasti vaih-

tuvissa tilanteissa. Luottamusmiesryhmässä 2 taas oltiin muutenkin tyytyväisempiä liit-

tojen tapaan hoitaa yhteydenpitoaan luottamusmiehiin päin, eikä tekstiviestejä erikseen

197/302


toivottu – osa piti niitä suorastaan tarpeettomana ja huonona yhteydenpitotapana. Myös

nuorten ryhmässä mielipiteet jakautuivat. Osa toivoi tekstiviestiuutisia täydentävänä

viestintäkanavana, osa taas piti sähköpostia parhaana nopean tiedottamisen menetelmä-

nä.

”Se [tekstiviesti] on nopein, olipa missä tahansa. Kun vaan kännykkä on auki, se [tieto] tulee heti.” (mies, luottamusmiesryhmä 1) ”Ei minun mielestä tekstiviesti ole vakuuttava tapa ottaa yhteyttä asioissa. Se tuntuu ou-dolta. Minulla on talon [työnantajan] puhelin vielä.” (mies, luottamusmiesryhmä 2) ”Eiköhän se ole jo liikaa, kun kuitenkin sitä sähköpostia tulee ja kirjeitä tulee joka puo-lelta tosi paljon. Se [kännykkä] on omaan käyttöön pyhitetty enemmän.” (mies, luotta-musmiesryhmä 2) ” Olisi parempi, jos se tieto tulisi siihen sähköpostiin ja se selvitettäisi siellä, koska kun minä sen sähköpostin avaan minä saatan sen lukeakin oikein, mutta en ole niin kiinnos-tunut asiasta, että jos minä saan kännykkään tekstiviestin, ja olen jossain, […] niin en minä mene sinne nettisivulle [erikseen] koskaan katsomaan. Se että se tulisi sähköpostil-la, minä voisin avatessani lukea sen läpi.” (mies, nuorten ryhmä)

”Ei kai sitä tarvi olla vain jompikumpi vaihtoehto käytössä. Tekstiviesti voisi olla niille täydentävänä tai niille, joita se kiinnostaa. Minun mielestä se olisi ihan hyvä [...] Ei kai se automaattisesti lähde 170.000 jäsenelle? Lisäpalveluna olisi hyvä. En minäkään ha-luaisi luopua sähköpostijakelusta.” (mies, nuorten ryhmä)

Jäsenkyselyn ja ryhmähaastattelujen havainnot sähköpostiyhteyksien yleisyydestä

SAK:n aktiivikunnassa ovat selvässä ristiriidassa liittojen usein esittämien aktiivikun-

nan verkottumisastetta koskevien arvioiden kanssa.

Liitot esittävät usein, että heidän aktiiveistaan vasta vain esimerkiksi kolmasosalla tai

puolella on sähköpostiyhteys, mikä merkitsisi, että enemmistö aktiiveista jäisi vaille

sähköpostitse lähettävää tietoa. Kuitenkin luottamushenkilöiden verkottumisasteen ol-

lessa 86 prosenttia voidaan arvioida, että todellisuudessa luottamusmieskunnan enem-

mistöllä kaikissa liitoissa on jo nykyään sähköpostiyhteys. Myös jäsenkyselyn liittokoh-

taiset tiedot vahvistavat tätä näkemystä, vaikkei otoksen koon vuoksi aineistosta voida-

kaan vetää luotettavia liittokohtaisia johtopäätöksiä.

Ongelmana ilmeisesti ei ole niinkään sähköpostiyhteyksien puuttuminen, vaan sähkö-

postiosoitteiden kerääminen ja ylläpitäminen. Koko jäsenkunnan sähköpostiosoitteiden

hallinta on etenkin suuremmille liitoille käytännössä voittamaton ongelma niin kauan

198/302


kuin siihen ei ole olemassa Postin osoitepalvelun kaltaista kokoavaa ratkaisua. Jopa pel-

kän aktiivikunnan sähköpostiyhteyksien ajan tasalla pitäminen on suuremmille liitoille

vaikeaa – kyse on kuitenkin tuhansista tai kymmenistä tuhansista osoitteista. Pienem-

mille liitoille, joissa aktiivikunta koostuu ehkä muutamasta sadasta tai tuhannesta ihmi-

sestä, osoitteiden vähintäänkin välttävän ylläpidon ei pitäisi olla ylitsepääsemätön on-

gelma, jos se nähdään tärkeäksi, ja sähköpostiosoitteet kerätään systemaattisesti ja päi-

vitetään säännöllisesti.

Koska liitoilla on sähköpostiyhteys vain osaan jäsen- ja aktiivikunnastaan, on niissä

monasti tuskailtu, onko reilua lähettää sähköpostia niille aktiiveille ja jäsenille, joilla on

sähköpostiyhteys ja joiden sähköpostiosoite on liiton tiedossa, jos kaikille ei voida toi-

mittaa samaa tietoa. On ajateltu, että sama tieto on vähintäänkin voitavat lähettää perin-

teisessä postissa niille, joita ei voida tavoittaa sähköpostitse. Tämä on merkinnyt, että

uusia viestintävälineiden nopeutta ja edullisuutta ei ole voitu käyttää tiedonvälityksen li-

säämiseen, vaan korkeintaan korvaavana tiedotuskanavana. Moni tiedote on jätetty lä-

hettämättä kokonaan, koska sen lähettäminen perinteisessä postissa sähköpostittomille

ei ole ollut taloudellisesti tai aikataulullisesti järkevää.

Haastatelluissa luottamusmiesryhmissä oltiin yleisesti sitä mieltä, ettei verkkoyhteyksi-

en puuttuminen osalta aktiivi- ja jäsenkuntaa saa estää liittoja lähettämästä reaaliaikaista

tietoa verkon välityksellä niille, joilla on mahdollisuus sitä vastaanottaa. Vaikka osa nä-

ki, että tasapuolisuuden nimissä sama tieto pitäisi lähettää esimerkiksi postin kautta niil-

le, joilla ei ole verkkoyhteyksiä, enemmistö kuitenkin piti järkevänä, että verkon kautta

on halutessaan mahdollisuus saada enemmän tietoa. Enemmän tietoa saavat voivat osal-

taan toimia ’linkkiasemina’, ja levittää saamaansa tietoa eteenpäin luottamusmieskolle-

goilleen ja laajemmalle jäsenkunnalle. Hyvänä täydentävänä tiedonvälityskanavana

sähköpostiyhteydenpidolle nähtiin molemmissa luottamusmiesryhmissä Suomen Meri-

mies-Unionin malli, jossa luottamusmies saa kännykkäänsä tekstiviestin ajankohtaisesta

uutisesta. Viestin saadessaan luottamusmies tietää tarvittaessa etsiytyä vaikkapa kirjas-

toon internetin ääreen saamaan lisätietoa asiasta.

Osa etenkin luottamusmiesryhmään 2 kuuluneista oli huolissaan siitä, merkitseekö säh-

köposti- ja internettiedottamisen kehitys, että liitot luopuvat pian kokonaan esimerkiksi

199/302


postitse lähetettävistä jäsenkirjeistä. Suurin osa piti kuitenkin tärkeänä, että liitot käyttä-

vät verkkoviestinnän nopeutta ja edullisuutta hyväksi tiedottamisessaan.

Myös Shostakin vuonna 1999 ilmestyneessä teoksessa The Cyberunions dokumentoi-

daan amerikkalaisten ay-aktiivien keskustelu sähköpostitiedottamisen ’reiluudesta’ tai

’epäreiluudesta’, tilanteessa, jossa kaikilla ei ole sähköpostiyhteyttä. Shostakin doku-

mentoimassa keskustelussa amerikkalainen ay-aktiivi sälyttää vastuuta myös aktiiveille

itselleen – jokaisen on mahdollista hankkia sähköpostiyhteys ja opetella sen käyttö, jos

ei halua jäädä vaille verkon kautta tulevaa tärkeää tietoa.

Luottamusmiesryhmissä aktiivien omaa vastuuta asiassa sivuttiin vain ohimennen. Kes-

kustelussa nousi esille, ettei niiden, joilla ei vielä ole verkkoyhteyksiä, tulisi antaa jar-

ruttaa niiden tiedonsaantia, joilla on mahdollisuus vastaanottaa tietoa myös verkon kaut-

ta. Yleensä tilanne näyttäytyi keskustelussa kuitenkin melko passiivisena: toisilla on yh-

teydet ja toisilla ei, ja kysymys on vain siitä, saako niitä käyttää. Yhteyksien hankkimis-

ta tai hankkimatta jättämistä ei tässä ajateltu aktiivisena henkilökohtaisena valintana.

Liitoilla nähtiin olevan velvollisuus huolehtia, että myös verkkoyhteyksiä vailla olevat

saavat riittävästi tietoa.

”On paljon sellaisia ajankohtaisia asioita, mihin tarvitsisi, ja yleensä jäsenkirjeiden lä-hettäminen sähköpostipalveluna ja muuten, niin se on aina ollut perusteena se, että kun kaikilla ei ole sähköpostia. Mutta en tiedä – jos jollakin on sähköposti niin eikö sitä voi niille lähettää? ” (mies, luottamusmiesryhmä 1) ”Se siinä oikeastaan ottaakin pattiin, kun sen katsoo, että kun tehdään joku jäsenkirje kauhealla vaivalla ja sitten postitetaan kissojen ja koirien kanssa, kun luulisi, että sem-moinen, joka sen kirjoittaa […] niin eihän sen tarvi kuin klikata kerran niin sinne se meni […] Kaikille verkkomastereille ja maksetaan kumminkin, niin miksei niitä sitten töihin laiteta.” (mies, luottamusmiesryhmä 1) ”Ei se saa olla este, että sen takia ei laitettaisi, tiedotettaisi sähköpostin kautta, jos jolla-kulla sitä ei ole. Kuinka kauan tätä tilannetta pitää odottaa, että jos ihmiseltä jotakin puuttuu, niin se voi jarruttaa.” (mies, luottamusmiesryhmä 1) ” Minun mielestä se kuuluu jakaa silleen, että meidän osaston luottamusmiehet kun minä olen osaston pääluottamusmies niin ne ei saa tuota SAK:n postia. Kyllä minä aina leik-kaan ja liimaan ja lähetän firman sähköpostilla heille sen saman tiedon. Eihän kaikkea välttämättä tarvitse saadakaan. Asiat voidaan sopia keskenään. Varmaan jokainen joka haluaa niitä juttuja niin saa.” (mies, luottamusmiesryhmä 2)

200/302


”Onko siinä järkeä sitä kehitystä lähteä tieten tahtoen jarruttamaan, koska se on menos-sa tuohon suuntaan. Tuskin niitten kirjeitten määrää lisätään.” (mies, luottamusmies-ryhmä 2) ” Ei minusta ole sillä väliä, että jos joku haluaa ja tarvii sitä tietoa ja se tulee hänelle. Ei se ole niin nuukaa, vaikka en minä sitä vielä kerkeä silloin saada. Väliaikatiedot ne voi tulla jotakin muuta kautta ja sitten kuitenkin ne kirjeitse tulee jossakin vaiheessa minul-lekin. Ne on tavallaan pitemmälle käsitelty jo, mitä siinä sähköpostin välityksellä. Asia on edennyt jo siihen vaiheeseen, että se alkaa olla ratkaisussa.” (mies, luottamusmies-ryhmä 2)

” Kun toisaalta kuitenkin luottamusmiesten pitäisi tietää asiat ennen kuin jäsenet tietää. […] Sekään ei ole hyvä sitten että se tulee joittenkin aktiivisten jäsenien kautta luotta-musmiehelle. Kyllä tiedotus pitäisi hoitaa niin, että luottamusmieskin saisi sen reaa-liajassa jollain tavalla.” (mies, luottamusmiesryhmä 2)

Toisaalta luottamusmiehet myös näkevät, että verkko antaa mahdollisuuksia myös lii-

toille tiedottaa suoraan yhä enemmän myös ”rivijäsenille”, mikä osaltaan voisi joskus

jopa helpottaa luottamusmiesten työpaineita.

”Yleensä tiedotusta voitaisi lisätä. Kun menee ammattiosastolle kirjeitä, niin miksei se voi samalla mennä [verkossa] jäsenistölle, jos ne haluaa. Semmoiset yleiskirjeet, mitä ammattiosastoille lähetetään, voisi mennä kaikille jäsenille. Eihän sellaisia jäsenkirjeitä ole kuin kerran kaksi vuodessa. Kaikki ammattiosastojen ja luottamusmiesposti.” (mies, luottamusmiesryhmä 1) ”Koska nuoremmilla on sähköpostit ja muut niin ne saisi sen tiedotteen, ettei ne makaa jonkun puheenjohtajan tai muun perseen alla ne kirjekuoret siellä. Tiedän sen ainakin it-se, että kyllä siinä sellaista ongelmaa vähän tulee.” (mies, luottamusmiesryhmä 1)

11.4 Verkkoasioinnin hyvät ja huonot puolet

Haastatellut luottamusmiehet pitävät hyvinkin uskottavana jäsenkyselystä saatua ha-

vaintoa, että jäsenkunta arvioi tulevaisuudessa haluavansa olla yhä enemmän liittoonsa

yhteydessä verkon välityksellä. Jäsenkyselyn perusteella voidaan arvioida, että henkilö-

kohtaiset käynnit vähenevät ja sähköpostiyhteys ja internetpalvelujen käyttö nousevat

puhelinsoiton jälkeen suosituimmiksi yhteydenpitotavoiksi.

Erityisen hyvin verkkoviestintä sopii luottamusmiesten mielestä nopeaan tiedottamiseen

ja tiedon varastointiin, mutta myös vuorovaikutukseen oman liiton kanssa. Luottamus-

miehet näkevät verkon eduksi, että sen välityksellä voi ottaa yhteyttä liittoon silloin kun

201/302


se itselle sopii, ja liiton työntekijät puolestaan voivat rauhassa ensin etsiä esimerkiksi

luottamusmiehen kysymykseen vastaamiseen tarvittavan tiedon ja palata asiaan sopiva-

na hetkenä. Tämä vähentää tavoitettavuusongelmia ja tarpeetonta soittelua puolin ja toi-

sin. Luottamusmiehet näkivät, että verkkoviestintä saattaa helpottaa myös omia työpai-

neita. Jäsenkunnalta tulevat kysymykset voidaan käsitellä, silloin kun siihen on sopivas-

ti aikaa. Molemmissa luottamusmiesryhmissä verkon eduksi nousi vuorovaikutuksen

dokumentoitavuus. Kirjeenvaihto on mahdollista taltioida, jolloin siihen helppo palata ja

tarvittaessa myös vedota. Jos asian käsittelijä vaihtuu välillä, prosessia ei tarvitse aloit-

taa alusta, vaan tilanne voidaan nopeasti päivittää käymällä läpi siihenastinen asiaa kos-

keva kirjeenvaihto.

”Sehän on oikeastaan aika selvää. […] fyysinen käyntihän on aina fyysinen käynti. Si-nun täytyy kävellä jonnekin ja se täytyy itse tehdä se asia fyysisesti. Puhelimessa on tie-tysti se, että tuo toimitsijoitten tavoitettavuus voi olla aina hiukan hankala. Tuossa [ver-kossa] ei sitä ongelmaa tule. Aina pystyy lähettämään sen viestin, kun on koneen ääres-sä. Ja siksi toisekseen, kun askartelee sen asian kimpussa, niin sieltä helposti löytyy niil-tä sivuilta ikään kuin jo itsekin löytää sitä vastausta. Ei sitä välttämättä sitten tarvita-kaan sitä muuta kuin tukitoimenpiteenä saa vahvistuksen, että onko oikeassa. Sitten se, että siitä jää aina tietynlainen dokumentti. Ei tarvitse selitellä, että minähän olen soitta-nut ja mitä olen kysynyt.” (mies, luottamusmiesryhmä 1) ” Kun […] itselle jää se lähetetty [viesti], niin kun se […] askarruttaa […] niin se on helppo klikata auki ja katsoa, mitä minä sanoin. Tai jos on tullut [vastaus] niin se pysyy ketjuna. Puhelu on aina tietty […] tapaus ja sitten muutamassa minuutissa tilanne saat-taa vaihtua ihan toiseksi. Tässä on tavallaan koko ajan historiaa, ei tarvi koko ajan selit-tää, mistä minä nyt puhun. Tai jos sattuu ikään kuin kadottaan henkilön… jos jonnekin liittoonkin soittaa, niin siellä saattaa vähän aikaa mennä, ennen kuin löytyy taas se sama henkilö. Tämmöiset keskusteluketjut ne luontevasti pysyy kasassa.” (mies, luottamus-miesryhmä 1)

” No semmosessa ainakin olen itse kokenut, että se on pirun kätevä, että siellä täytyy jonkun sitoutua siihen vastaukseen mikä sieltä tulee. Se on ainoa tapa, millä sen saa, kun lähettää sähköpostilla kysymyksen ja odottaa vastausta. Sen [vastauksen] kun sinä saat puhelimeen, niin se on se ’kuka puhui mitäkin’, niin se on vähän sellaista ja tällaista. Sellaisessa, jos täytyy saada tarkka tulkinta jonnekin, niin se on pirun hyvä sähköposti. Sieltä tulee mustaa valkoisella, mitä mieltä joku on tulkintakysymyksissä.” (mies, luotta-musmiesryhmä 1)

”Semmosia käytännön kokemuksia ainakin, että […] kun on kysytty, jää dokumentti sii-tä. […]silloin se [vastaus] sitoo sielläkin päässä ihmisiä ihan eri lailla kuin se, että on keskusteltu puhelimessa. Se on kauhea etu.” (mies, luottamusmiesryhmä 2) ”Pystyy sitten jälkeenpäin vähän katselemaan, että sainko minä sen tiedon siihen mitä minä kysyin.” (mies, luottamusmiesryhmä 2)

”Minun mielestä myös toisinpäin. Me ollaan luottamusmiehiä, niin kyllä minä mieluum-min otan sen jos jollain on jotain vaikka työaikakiistoja tai muuta, minä otan sen sähkö-

202/302


postiviestinä, koska minullakin on myöskin omat työt ja se on ärsyttävää aina kun ne kat-keaa siihen puhelinsoittoon just kun on joku innolla painimassa […] jotain. Sitten kun on sellainen heti, että menee siihen koneen ääreen, niin todennäköisesti ei ole tekemässä mitään muuta, niin silloin on aikaa perehtyä siihen asiaankin, mikä siellä sitten on.” (mies, luottamusmiesryhmä 1)

Nuorten ryhmässä moni kertoi asioivansa mielellään verkossa, mutta ryhmässä korostet-

tiin kuitenkin paljon myös puhelinsoiton ja henkilökohtaisen käynnin merkitystä ylipää-

tään kaikenlaisessa asioinnissa. Saattaa olla, että tottuneina verkon käyttäjinä nuorten oli

vanhempia helpompi mieltää, mihin verkkoviestintä soveltuu erityisen hyvin, ja missä

asioissa parempaan lopputulokseen päästään muita kanavia käyttämällä. Monessa asi-

oinnissa verkko olisi haastatelluille nuorille ensimmäinen askel, vaikka itse asia hoi-

tuisikin parhaiten soittamalla tai henkilökohtaisella käynnillä. Internet-sivuilta etsitään

yhteystiedot ja jos hyvin käy, sieltä löytyvät suorat yhteystiedot henkilölle, johon omas-

sa asiassa kannattaa ottaa yhteyttä. Yhteystietoja etsiessä saattaa ongelmaan löytyä

verkkosivuilta suoraan jopa vastaus, jolloin muuta yhteydenottoa ei lopulta tarvita lain-

kaan.

Sähköpostitse nuoret hoitaisivat helppoja, rutiinityyppisiä asioita, soittamalla hiukan

hankalampia, mutta vaikeisiin ja monimutkaisiin asioihin tarvitaan heidän mielestään

usein henkilökohtainen käynti.

”Kyllä minä tuollaiset jotkut tietyt viranomaisasiat tai vastaavat hoidan mieluummin ko-neella kuin paikan päälle menemällä. Ensinnäkin se on halvempaa… kun ei tarvi lähteä autolla tai bussilla, ja matkoihin menee aikaa. Sitten saat siellä paikan päällä katsot va-lotaulua, siellä numero 57 menossa ja sinulla on se 219 niin se ei ole todellakaan muka-vaa.” (mies, nuorten ryhmä) ”Minä yleensä etsin ensin nettisivulta niin pitkälle, että löydän sellaisen tyypin, jonka kanssa minun pitäisi ehkä keskustella ja sitten saatan soittaa sille tai lähteä käymään.” (nainen, nuorten ryhmä) ”Kyllä minäkin hoidan näitä asioita verkossa, jos se vaan on mahdollista. Se on paljon nopeampaa. Tietysti jos se vaatii heti vastauksen niin silloin ei posti toimi. Se riippuu vähän asiastakin. Yleensä ne soittaa takaisin. Ei monestikaan riitä sähköposti.” (mies, nuorten ryhmä)

Verkossa asioinnin ongelmaksi nuoret näkivät erityisesti sen, että internet-sivujen kautta

lähetettyihin viesteihin tai sähköpostiin tule vastausta eikä lähettäjä voi tietää, onko

viesti huomioitu ja asia hoidossa.

203/302


”Minä tykkäisin tosi paljon käyttää just nettiä. Minä olen lähettänytkin joskus […] jo-tain asiakas […] palstalle. Sitten on ottanut päähän, kun ei ole koskaan tullut mitään vastausta, että ehkä on mennyt usko. Mutta jos tietää jonkun mistä tulee heti vastaus jos-kus - edes kuukauden sisällä. […] jos tietää että [vastaus] tulee nopeasti niin se on tosi kiva. Minä tykkäisin käyttää paljon nettiä.” (nainen, nuorten ryhmä) ”Kun lähettäisi esimerkiksi sähköpostin johonkin vakuutusyhtiöön niin minulla on vähän semmoinen fiilis, että lukeekohan tuon nyt kukaan. Varsinkin jossain […] virastossa, jos-sa palvelu on muutenkin ihan syvältä. En oikein jaksa uskoa, että siellä sitten kukaan jaksaisi vaivautua vastaamaan siihen postiin. Kun menee itse paikalle niin saa ainakin jossain määrin palvelua.” (mies, nuorten ryhmä)

Liittoyhteydenpidossa nuoret korostavat vielä enemmän henkilökohtaisen palvelun

merkitystä. Verkosta voidaan käydä katsomassa yhteystietoja, työehtosopimuksia ja

täyttämässä erilaisia lomakkeita, mutta monimutkaisemmissa asioissa mielellään soite-

taan tai mennään käymään. Paperipostia ei yksikään nuori edes mainitse yhteydenpito-

kanavana liiton kanssa.

”Riippuu asiasta. Esimerkiksi jos pitää tessistä [työehtosopimuksesta] jotain hakea, niin ainakin meillä metallissa löytyy, varmaan muillakin sak-laisilla löytyy nettisivulta, että sen voi sieltä katsoa. Tosin minä kyllä katson mieluummin, jos sattuu olemaan kirja siinä käsillä niin sen löytää kyllä helpommin siitä kuin nettiversiosta. Sitten taas jos esimer-kiksi työttömyyskassa-asiat mitä ei pysty hoitamaan kylläkään verkossa. Sellaista palve-lua ei [liitossani] tarjota, että voisi esimerkiksi hakemukset palauttaa sinne tai täyttää sähköisesti tai jotenkin muuten. Tai sitten jos pitää jotain edunvalvontaneuvoja kysyä, niin kyllä minä mieluummin käyn tai soitan etenkin kun on tuttava tuossa toimistolla.” (mies, nuorten ryhmä) ”Minä en ole ehkä kovin paljon tietoinen näistä jutuista, […] yleensäkään tuosta liitosta, […] minä luen vain PAM-lehteä. Ehkä jos minulle tulisi [asiaa] niin soittaisin johonkin […] Kai netissä jotkut sivut olisi mutta ei ole vaan tullut käytyä. […] Tai jos olisi jotain kysymyksiä ja olisi joku [netti-] palsta mihin voisi kysyä, niin ehkä minä voisin käyttää sitä.” (nainen, nuorten ryhmä) ”Minä ehkä voisin ensin etsiä netistä sen, kehen pitäisi ottaa yhteyttä, mutta ensin var-maan [ottaisin yhteyttä] puhelimella, sitten sen jälkeen henkilökohtainen käynti. Silloin kun käy itse, niin jos on jotain papereita jotka liittyy asiaan, niin sinä voit suoraan näyt-tää ne.” (mies, nuorten ryhmä)

11.5 Virtuaalinen ammattiliitto arveluttaa

Ajatus virtuaalisesta ammattiliitosta, jolla ei lainkaan olisi fyysistä toimipaikkaa, vaan

palvelu tapahtuisi pelkästään verkossa, tyrmätään nuorten ryhmässä yllättävänkin jyr-

204/302


kästi. Edes ajatus jäsenmaksujen pienuudesta ei houkuttele ryhmän jäseniä virtuaalilii-

ton puolelle. Esimerkiksi Ruotsissahan tämäntyyppisestä toiminnasta on kuitenkin saatu

hyviä kokemuksia (vrt. Løken 2002).

”Täytyy olla joku ihminen, persoona, kenelle mennä viime kädessä valittamaan. Kyllä se on tärkeä saada sitä palvelua kasvotusten. Varsinkin tällaisissa asioissa, jotka on kuiten-kin on aika tärkeitä.” (mies, nuorten ryhmä) ”Ei. Mieluummin vaikka maksaa sitten siitä, että saa sitä kunnon palvelua. Se toimii ihan missä tahansa vaikka menisi kauppaan.” (mies, nuorten ryhmä) ”Minun mielestä se antaa sellaisen käsityksen siitä liitosta esimerkiksi että ne ei halua panostaa siihen kanssakäymiseen, ne haluaa päästä helpolla. Se ei tunnu hyvältä.” (mies, nuorten ryhmä) ”Niin, ainoa juttu siinä on just se ajankäyttö ehkä, mikä sillä voidaan hakea, että siinä pääsisi helpommalla. Mutta ehkei kaikkea kyllä koskaan voi sinne [verkkoon] siirtää kui-tenkaan. Täytyisi olla hyvät laitteet ja kaikki ihan oikeasti. En tiedä sitten miten kehit-tyy.” (nainen, nuorten ryhmä)

Myös luottamusmiesten ryhmissä ajatusta pelkästään virtuaalisesti palvelevasta ammat-

tiliitosta vierastetaan, vaikka myös ymmärrystä tämänsuuntaisille ideoille löytyy. Luot-

tamusmiehet molemmissa ryhmissä korostavat, että varsinaista ay-toimintaa ei voi siir-

tää verkkoon, mutta sen sijaan on paljon rutiineja, jotka verkossa voisivat hoitua tehok-

kaammin, jolloin toimitsijoiden ja luottamusmiesten ajankäyttö tehostuisi. Luottamus-

miehet arvioivat, että verkkoon voisi siirtää yhä enemmän vaikkapa työttömyyskassa-

palvelujen kaltaisia palveluita, erilaisia täytettäviä lomakkeita ja jäsentietojen päivittä-

mistä. Osan mielestä myös täysin virtuaalinen internet- ja kuvapuhelinyhteyden avulla

yhteydenpitoaan hoitava toimisto voisi olla mahdollinen. Kuitenkin enemmistö koros-

taa, että myös henkilökohtaista palvelua, toimintaa ja vuorovaikutusta tarvitaan välttä-

mättä.

”Ehkä järjestöasiat menisi sanotaan näin sähköpostilla ja tietokoneen avulla, kyllä aina-kin henkilökohtaisesti jos on vaikea neuvottelu on päällä, niin kyllä minä haluaisin jon-kun edunvalvojan tai jonkun henkiseksi tueksi viereeni.” (mies, luottamusmiesryhmä 1) ”Minä kyllä uskon, että ainakin jäsenistö varmaan haluaa olla ihmisten kanssa tekemi-sissä. Että kyllä monilla tuntuu olevan kauhean tärkeätä, että [luottamusmiehet ja toi-misijat] vierailee eri työpisteissä ja näkee ne olosuhteet, missä ihmiset työskentelee. Jos se vielä tästä etääntyy […] ainakin missä on työpisteet tosi hajallaan, kyllä siitä jäsenis-tö varmaan ottaa hatkat. Kyllä se tuntuu olevan tosi tärkeätä se henkilökohtainen (kon-takti). Monta kertaa vaikka he sanoo, että ei heillä ole mitään kysymyksiä, mutta sitten kun menee työpisteeseen, niin ettei ole mitään virallista tilaisuutta, missä ollaan jonkun pöydän ääressä, niin kyllä niitä juttuja sitten on vaikka kuinka paljon. Ei niitä voida kor-

205/302


vata millään. Se [verkko] on hyvä apuväline, mutta ei sitä saa käyttää liikaa.”(mies, luottamusmiesryhmä 2) ”Ei kyllä kontaktit pitää olla ihmisillä. Ei sitä rupea sen tietokoneen kanssa höpöttelee. Ihmisten asioita ajetaan kumminkin. ”(mies, luottamusmiesryhmä 2)

Molemmissa luottamusmiesryhmissä teknologian kehitys nähtiin jokseenkin determinis-

tisesti. Kehitys kulkee kohti yhä virtuaalisempaa toimintaa, haluttiin tai ei. Toisaalta

luottamusmiehet eivät tuntuneet olevan erityisen huolissaan kehityksen suunnasta. Kes-

kustelussa nousivat esille myös uuden teknologian edut muun muassa haja-

asutusalueella, jossa henkilökohtainen kontakti on ollut ylellisyyttä tähänkin asti.

”Minulle tuli mieleen vaan tuo, itse kun olen toisessa päässä Suomea. Täytyy ajaa 120 kilometriä ennen kuin voi päättää että kääntyykö oikealle vai vasemmalle. […] niin kun miettii sillä tavalla, että meillä on satojen kilometrien etäisyydet toinen toisistaan. Jos ajatellaan että on Rovaniemeen yhteydessä - minulta on matkaa 500 kilometriä Rova-niemelle - niin ihan yhtä kaukana ne yhteydet on joka tapauksessa. Fyysinen kontakti ei ole mitenkään mahdollista. Ei ole pienintäkään mahdollisuutta lähteä seikkailemaan edes Rovaniemelle, saatikka sitten, että tullaan tänne pääkaupunkiseudulle […].Nyt jos mietitään sitä kanssakäymistä niin se oli kirjeillä tai puhelimella tai fakseilla […] ennen kuin tuli nämä tietokoneet. Siihen nähden minusta tietokone on hyvä ja minä väitän, että myöskin tämmöinen virtuaalinen toimisto voisi olla ihan paikkansapitävä. Onhan siellä toisessa päässä joka tapauksessa ihminen niin kuin nytkin on ja jonkun verran tulee jopa sitä inhimillisyyttä siitä, että kun näkee sen irvistelevän siellä toisessa päässä kameraan. Sillä tavalla kun ajattelee sitä, niin se tilannehan muuttuu joka tapauksessa tähän nykyi-seen nähden hiukan paremmaksi.” (mies, luottamusmiesryhmä 2) ”Kannettava reppuun ja veppikamera siihen ja kännykällä yhteys. Se on siinä.” (mies, luottamusmiesryhmä 1)

”Niin kyllä varmaan semmoinen tulevaisuus tulee olemaankin ketkä tuolla veppikame-roitten kanssa suorassa yhteydessä liittoon ja toimitsijan kanssa siinä höpötellään. Siinä on taas se, että täytyy sinulla työpaikalla todellakin olla suljettu tila, missä sen yhteyden sitten luo. Ettei niin kuin minulle itselle, että minulla on sermi vaan insinöörin kanssa välissä ja se kuulee kaiken, mitä minä siellä teen. Täytyy sitten joitakin muitakin muutok-sia tapahtua.” (mies, luottamusmiesryhmä 2)

”Niin meillähän on kohta tämmöisiä puhelinkoppeja tuolla ylt’ympäriinsä. Sellaisia ne onkin. Ei siihen voi enää pitkä aika mennä, että yksinkertaisesti niitä rupeaa olemaan vähän joka ainoassa kenkäkaupan kupeessa. Meidän pitäisi jokunen saada tuonne syrjä-perillekin. ”(mies, luottamusmiesryhmä 2) ” Minä olen toista mieltä, että sieltä pitäisi tekniikka pitää mahdollisimman kaukana.” (mies, luottamusmiesryhmä 2)

206/302


11.6 Verkko keskustelun ja valmistelun foorumina

Siinä missä nuorten ryhmän keskustelussa verkko näyttäytyy lähinnä sosiaalisen vuoro-

vaikutuksen ja asioinnin kanavana, luottamusmiesten ryhmissä verkko on ensisijaisesti

tiedonsaantikanavana. Liittojen odotetaan tiedottavan nykyistä aktiivisemmin myös

verkkosivuillaan ja sähköpostitse. Lisäksi sähköposti antaa mahdollisuuden kysyä lisää

esimerkiksi liiton työntekijöiltä tai vaikkapa luottamusmieskollegoilta.

Luottamusmiesten nykyistä vuorovaikutteisemmalle liittojen verkkoviestinnälle asetta-

mat toiveet liittyvät nekin tavallisesti nimenomaan tiedonsaantiin. Vuorovaikutukselta

toivotaan mahdollisuutta esittää kysymyksiä ja saada niihin vastauksia.

”Esimerkiksi Late [Ihalainen] voisi tulla sinne ja voisi lähettää kysymyksiä sille ja se vastailee netissä pari tuntia. Kerran kuussa se voisi olla, siellä olisi liiton johtohenkilöi-tä, voisi kysellä niiltä.” (mies, luottamusmiesryhmä 1) ”Joku yleiskyselypalsta, mihin voisi nimettömänä heittää jotain kyselyä, vaikka työajois-ta ja kaikesta, missä sen palvelimen pitäjä vastaisi sille, että se ei henkilöityisi keneen-kään. Ehkä semmoinen olisi hyvä. Justiin liiton palveluna ja sieltä voisi kuka vaan kat-soa jotain yleisiä kysyttyjä kysymyksiä. Siellä voisi monelle aueta joku juttu jo, ettei tar-vitsisi ottaa yhteyttä luottamusmieheen tai työturvallisuusmieheen tai vastaaviin.” (mies, luottamusmiesryhmä 2)

Muutama luottamusmies piti myös hyvänä jonkinlaisia luottamusmiesten omia keskus-

telufoorumeita, joissa voisi vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia.

”Kun osa luottamusmiehistä ei varmaan toisten luottamusmiesten kanssa keskustele pal-joa ollenkaan, ja itse yrittävät hoitaa kaikki hommansa työpaikalla, ja sitten loppujen lo-puksi on se böönautti, niin siellä voisi käydä vaikka keskustelemassa tämmöisissä asiois-sa. Ei varmaan mikään hullumpi idea.” (mies, luottamusmiesryhmä 2)

Vaikka luottamusmiesten verkkoon liittyvät odotukset liittyvät ensisijaisesti tiedonsaan-

tiin, kaikissa kolmessa ryhmässä todettiin kysyttäessä, että verkko voi myös olla hyvä

paikka asioiden valmisteluun ja keskusteluun.

”Meillä yhdistyksessä olen naisvaltaisella alalla niin ollaan paljon töissä ja sitten on vielä kotihommiakin paljon. Jonkun verran käytetään ihan tommosen valmistelemaan hommaan sähköpostia, lähetellään mielipiteitä ja joku kokoaa niitä, ja sitten kokouksissa sitten istutaan kuitenkin pöydän ääressä.” (nainen, nuorten ryhmä).

207/302


Ajatus varsinaisista verkossa järjestettävistä kokouksista jakaa kuitenkin näkemyksiä

Toisten mielestä kokouksia on kankea järjestää verkossa ja samalla menetetään mahdol-

lisuus vapaamuotoisempaan ajatusten vaihtoon ja yhteisöllisyyden vahvistamiseen.

Toisten mielestä taas verkko voisi tarjoa uusia mahdollisuuksia kokousten järjestämisel-

le ja ajankäytön tehostamiselle. Osa arvioi, että esimerkiksi hiljaisempien jäsenten tai

nuorten voisi olla helpompi ilmaista mielipiteensä verkossa kuin kokoustilanteessa.

”Kyllä tuo varmaan tuommoiseen [valmisteluun] voisi olla hyvä, jos paljon luottamus-miehiä kutsutaan koolle, se menee melkein siihen se tilaisuus asioitten perusselvitykseen. Siihen se olisi ihan hyvä: saisi puhuttua jotkut asiat alta pois [ennen varsinaista kokous-ta]. Kyllä se varmaan voisi olla ihan käyttökelpoinen.” (mies, luottamusmiesryhmä 1) ”Aika paljon on myös semmoisia kokouksia, kun lähdetään ovesta pihalle, niin aika pal-jon siellä on myös niitä ihmisiä, jotka sanoo, että minä meinasin sanoa, mutta en mää viittiny.” (mies, luottamusmiesryhmä 2) ”Niin voi olla, sellaiset hiljaiset ihmiset ehkä osaa kirjoittaa paremmin ja ilmaista siten itseään paremmin. Sitten taas on ihmisiä, jotka puhuu muutenkin.” (mies, luottamus-miesryhmä 2) ”Ainahan on olemassa ihmisiä, joilleka se itse asia on [henkilökohtaisesti tärkeä], mutta jostain syystä tämmöinen tietynlainen kontrollin pelko tai sitten luontainen ujous, mikä minuakin vaivaa. Niin se saattaa olla sellainen, joka estää ihmisiä helposti puhumasta niitä asioita. Mutta sitten kun on verkon takana niin se uskaltaa puhua, ripittäytyä vähän niin kuin papille.” (mies, luottamusmiesryhmä 2)

Muutamat taas vierastavat ajatusta mielipiteensä ilmaisemisesta verkossa:

”Se saattaisi olla liian punnittua puhetta, jos sitä netissä rupeaisi laitteleen. Kokoukses-sa suorassa tilaisuudessa tulee spontaanisti se sanominen.” (mies, luottamusmiesryhmä 2) ”Ei nettiin sellaisia asioita. Varsinkaan ei tiedä, onko siellä toisessa päässä kukaan tai että onko siellä oikeasti ketään.” (mies, luottamusmiesryhmä 1)

Vaikka useimmat olivat jollakin tavoin osallistuneet kokousasioiden valmisteluun ver-

kossa, haastatelluilla nuorilla ei kellään vielä ollut kokemusta verkossa järjestettävistä

kokouksista kuin korkeintaan koulun opetustilanteesta. Monikaan nuorista ei vielä oi-

kein osannut ottaa kantaa siihen, olisiko kokousten järjestäminen verkossa järkevää vai

ei. Osa arvioi, että verkossa pidettävät kokoukset voisivat säästää aikaa ja vaivaa, osa

208/302


taas piti tärkeänä henkilökohtaista tapaamista. Myös tietoturva-asiat ja henkilöllisyyden

varmentaminen nousivat esille verkkokokouksiin liittyvinä kysymyksinä.

”Ei se minun mielestä jos et sinä kuule niitten ihmisten ääniä tai näe niitä, niin ei se… Minun mielestä se on mukavampi näin ihan paikan päällä, vaikka jotkut näkee sen var-maan vaivattomampana ettei tarvis kuin kotona olla koneen ääressä. En kannata.” (mies, nuorten ryhmä) . ”Siinä mielessä olisi ihan kiva ajatus, että olisi enemmän aikaa sitten. Meilläkin kun vaimokin on järjestössä aika aktiivisesti mukana niikuin minäkin olen. Sitten kaikki työt ja vielä perhekin, jonka kanssa pitäisi olla aikaa. […] Monesti kyllä ei jaksaisi. Voisi ol-la sitten helpompi, olisi aikaa enemmän.” (mies, nuorten ryhmä) ”Kun ei voi varmistaa kuka on langan toisessa päässä. […] kun on sähköinen henkilö-korttisyteemi niin ehkä sen turvin pystyisi rakentamaan semmoisen. Pystyisin kyllä ajat-telemaan tulevaisuudessa olevani jossain tämmöisessä kokouksessa mukana, mutta ei se vielä tänä päivänä ole.” (mies, nuorten ryhmä) ”Ei ihan tämän päivän kokouksiin, mutta just koulussa tuommoinen voisi olla hyvä tapa verkon kautta, ettei tarvitsi lähteä jonnekin pitkälle kouluun.” (nainen, nuorten ryhmä)

Vaikka kaikki nuorten ryhmässä haastatellut olivat melko aktiivisia verkon käyttäjiä,

yhdelläkään heistä ei ollut kokemusta varsinaisista virtuaaliyhteisöistä. Sen sijaan kai-

killa haastatelluilla nuorilla oli kokemuksia verkkokeskusteluista. Vähintäänkin keskus-

teluja oli käyty lukemassa, useimmat olivat myös itse osallistuneet keskusteluun.

”Minä olen aloittanut keskustelun esimerkiksi kauppapaikkasivustolla- olen kysynyt siel-lä neuvoa esimerkiksi teknisen laitteen käyttöön liittyen. Se nyt ei ay-liikettä millään ta-valla kosketa. Mutta olen joskus kyllä aloittanut [ay-]keskustelun. Sitä aihetta oli jo tosin sivuttu siinä jossain viestiketjussa. Siellä oli otsikko ’Loimaan liitto’, minä kävin sinne kommentoimassa, että ”kun se ei ole mikään liitto” ja sitten aloitin vähän sitä asiaa kos-kevan uuden keskustelun.” (mies, nuorten ryhmä)

Verkkokeskustelun eduksi nuoret näkivät sen, että verkossa on helppo saada mielipi-

teensä ilmaistua. Esimerkiksi lehdessä mielipidekirjoitus ei välttämättä kovin helposti

mene lävitse. Nuoret pitivät lehteen kirjoitettua mielipidekirjoitusta, mielipiteensä il-

maisemista kokoustilanteessa tai suoraa yhteydenottoa päättäjiin parempana keinona

vaikuttaa ja osallistua kuin verkkokeskusteluun osallistuminen. Verkkokeskustelussa

usein näyttääkin olevan kyse ajanvietesurffailusta ja siitä, että toisten mielipiteet provo-

soivat osallistumaan keskusteluun, vaikkei oman mielipiteen ilmaisemisella uskotakaan

olevan sen suurempaa vaikutusta.

209/302


”Kyllä minä ehkä hakisin sen henkilön kehen voisi vaikuttaa suoraan asiasta puhumalla. Tai sitten [kirjoittaisin] lehteen. En minä oikein noihin verkkokeskusteluihin. Ne ei joten-kin tunnu, että ne kantaisi hirveän pitkälle.” (mies, nuorten ryhmä) ”Minä luulen kuitenkin että lehti enemmän sellainen, että vanhatkin ihmiset saattaa lu-kea sen ja lehteä lukee kaikenlaiset ihmiset. Netti on ehkä vähän enemmän nuorten juttu ja varsinkin jotkut keskustelufoorumit.” (mies, nuorten ryhmä) ”Verkkokeskustelussa tosiaan se, että sinun ei tarvi kuin kirjoittaa siihen se ja painaa entteriä niin saat sen näkyviin. Lehdessä on aika paljon vaikeampi, jossain Hesarissakin, saada mielipide kerrotuksi. Tuohon aikasempaan liittyen niin mitä muutkin sanoi, että lehti voisi olla sen takia parempi, koska jos siellä on monta viestiketjua jollakin tietyllä sivustolla niin sinun otsikkosi on vaan yhtenä niistä, että se saattaa hukkua sinne. Minkä minä olen monessa noissa huomannut on se, että jos aloitat jostain aiheesta jonkun vies-tiketjun niin viimeistään viidennessä viestissä se keskustelu ei kosketa sitä alkuperäistä aihetta enää ollenkaan. Siellä joku alkaa jo haukkua sitä edellisen mielipiteen kirjoitta-jaa, sen kirjoitusvirheitä ehkä tai jotain tällaista ja sitten huomaa kymmenennen viestin kohdalla, että nyt mennään jo jossain ihan toisilla taajuuksilla. Jos siellä jotain 11-vuotias käy kirjoittamassa sinne, että vitun homo tai jotain muuta tosi laadukasta niin ei se oikein palvele sitä alkuperäistä tarkoitusta.” (mies, nuorten ryhmä)

”Minun mielestä kun [joku] löpisee paskaa verkossa niin pakkohan siihen on jotain sa-noa. ” (mies, nuorten ryhmä) ”Minä olen ajatellut että se vähän höperöitten hommaa käydä siellä tsättäämässä ver-kossa. Kyllä minä tykkään ennemmin keskustella kasvotusten.” (nuori mies, luottamus-miesryhmä 2)

Myös osa luottamusmiesryhmissä haastatelluista oli osallistunut verkkokeskusteluihin.

Muutama luottamusmies oli turhautunut kokemaansa sukupolvien kuiluun keskustelu-

palstoilla. Esimerkiksi nostettiin Ilta-Sanomien verkkosivuilla käydyt ay-liikettä sivua-

vat keskustelut. Sekä keskustelujen kieli että arvomaailma kummastuttivat niissä piipah-

taneita luottamusmiehiä.

”Siitä minulle tulikin tämä niin sanottu kieliongelma, että ikään kuin ymmärtäisin [mistä siellä puhutaan], mutta ei oikein ymmärrä.” (mies, luottamusmiesryhmä 2) ”Muutaman kerran uteliaisuuttaan olen käynyt siellä, mutta siellä on tuntenut niin tur-hauttavaksi. […], että eihän kukaan ihan oikeasti jaksa mennä ja yrittää sitä, minä sa-non nyt krouvisti niin semmoista touhuhousujen laumaa, jotka siellä kyselee älyttömyyk-siä. Ei kenenkään hermot kestä vastata koko ajan siihen kysymystulvaan, mikä sieltä tu-lee. Eli jos 10.000 touhuhousua kyselee niin ei yksi viisas riitä vastaamaan. Sen takia täytyisi kehittää joku semmoinen [palvelu, ay-liikkeen keskustelufoorumi], missä ihmiset saavat ne perusasiat. Kun näyttää siltä monta kertaa, että en tiedä mistä se johtuu, mutta kaiken kaikkiaan tuntuu siltä, että työväenliike on menettänyt tämmöistä kosketusta. […] perustietämys työväen asioista on jotenkin luisunut poijes. Ruvetaan olemaan niin kau-kana jo siitä perustietämyksestä mitä näillä monella työntekijällä tuolla tänä päivänä on työelämästä ja työlainsäädännöstä ja työsuojelusta ja kaikesta sellaisesta.” (mies, luot-tamusmiesryhmä 2)

210/302


Luottamusmiesryhmissä nähtiinkin, että jonkinlaisia ay-keskustelufoorumeita pitäisi

saada aikaan ikään kuin olemassa olevien keskustelufoorumien kilpailijoiksi, mutta sa-

malla epäiltiin, houkuttelisivatko sellaiset nuoria. Ryhmän 2 luottamusmiehet viehättyi-

vät ja riemastuivat keskustelussa ajatuksesta, että nuori voisi jäädä koukkuun ay-

keskusteluun.

”Ne on sellaisia narinanurkkia monta kertaa, että ne aiheet on tosi kuivia. Ainakin niinä kertoina kun minä olen käynyt niin harvoin on ollut mitään kauhean hyviä juttuja, mitä kiinnostaisi seurata, miten tämä tässä kehittyy. Kyllä [nuoret] sitten menee johonkin muuhun, missä keskustellaan jostain mielekkäämmästä. En minä ihmettele, että joku nuori klikkaa sen äkkiä ohitse. Se varmaan johtuu siitäkin, kun siellä ei ole heidän ikäi-siä ihmisiä, niin ei välttämättä keskustella niistä asioista, mikä heitä kiinnostaisi.” (mies, luottamusmiesryhmä 2) ”Täytyisi ensin nuoria saada kiinnostumaan ylipäänsä ay-liikkeestä. Kyllä omatkin nuo-ret aikuiset kyllä kauhistelee, että miksi pitäisi hommata joku ammatti tai mitä pitäisi al-kaa tekemään. Kaikki vaan jää työttömäksi […] Tosi ahdistavaa on nuorillakin [mutta] ei ne nyt varmaan mene kuuntelemaan luottamusmiesten keskustelua tai [mukaan] kes-kusteluun. Ei todellakaan.” (nainen, luottamusmiesryhmä 2)

11.7 Ystävyyttä verkossa?

Nuorten ryhmässä ystävyyden ja kaveruuden ylläpitäminen verkon kautta koettiin luon-

nolliseksi asiaksi, samoin kaveruuksien syntyminen verkossa oli nuorille luonteva aja-

tus, vaikka kaikilla ei siitä kokemuksia ollutkaan. Luottamusmiesryhmissä verkossa yl-

läpidetty ystävyys ja kaveruus eivät olleet yhtä itsestään selviä asioita kuin nuorten

ryhmässä. Luottamusmiesryhmissä haastatellut käyttivät verkkoviestintää tiedonsaannin

ohella lähinnä asioiden hoitamiseen, eivät ihmissuhteiden ylläpitämiseen ja sosiaaliseen

vuorovaikutukseen.

Nuorten ryhmässä kaikki käyttivät verkkoviestintää sosiaaliseen vuorovaikutukseen.

Osalla oli jatkuva yhteys joihinkin kavereihinsa. Verkkoviestinnän eduksi mainittiin

yhteydenpidon edullisuus ja vaivattomuus. Yhteyttä voi ottaa silloin kun se itselle par-

haiten sopii ja toinen voi vastata, silloin kun hänellä puolestaan on aikaa.

211/302


”Minulla on ympäri Suomea kavereita. Kaverit on muuttaneet ympäri Suomea ja tutus-tunut tässä ammattiyhdistyshommissa. Sähköpostilla. Kaikilla on niin erilainen elämä. Jos puhelimella pitäisi yrittää niin se ei välttämättä aina onnistuisi, kun on töissä eri ai-koihin kuin minä. Sähköposti on siitä hyvä, että vastaanottaja lukee sen sitten kun sillä on aikaa ja vastaa kun on aikaa.” (nainen, nuorten ryhmä) ” Minulla on justiinsa kanssa kaverit muuttaneet ympäri Suomea ja sitten kun reissaa it-se ympäri Suomea niin tulee tutustuttua ihmisiin ja niin paljon sukulaisiinkin olen yhtey-dessä netin kautta. Sitten tämä yhdistystoiminta niin sekin lisää sitä verkostoa.” (mies, nuorten ryhmä) ” Muutin syksyllä vasta tänne Helsinkiin Porista niin minulla on siellä paljon kavereita. Jotkut on sellaisia kavereita että netin yhteydellä oikeastaan ollaan kun ei muutenkaan niin paljon nähdä.” (nainen, nuorten ryhmä) ” Ehkä sähköposteja tulee läheteltyä semmoisille ketkä ei nyt niin läheisiä ole. Kyllä nyt läheisille tulee soiteltuakin ihan päivittäin. Sähköposti kuitenkin on melko nopea tietysti riippuen siitä, että miten vastaanottaja sen lukee. Jos ei mitään kiireellistä asiaa niin voi laittaa silloin sähköpostilla. Jos on kotona esimerkiksi joku htv-liittymä missä on kiinteä kuukausimaksu niin säästää siinä aina vähäsen kuin soittaen.” (mies, nuorten ryhmä)

”Varsinkin kun tapaa reissussa ympäri Suomea jatkuvasti toisia nuoria [ay-aktiiveja], niin melkein ensimmäisenä vaihdetaan sähköpostiosoite.” (mies, luottamusmiesryhmä 1)

” Minä olen ollut vaihto-oppilaana Saksassa, niin niitä [kavereita siellä] ei tule hirveän usein nähtyä. Sähköpostilla [ollaan yhteydessä]... Joskus tulee sitten sähköpostin kanssa sovittua, että mennään johonkin tsättiin johonkin tiettyyn aikaan. Siellä sitten voidaan keskustella tavallaan reaaliajassa. Kyllä se ihan hyvin toimii. Tosin yhteydenpito nyt ei ole hirveän tiheätä. Ehkä kerran kahdessa kuukaudessa tulee jotain lähetettyä.” (mies, nuorten ryhmä)

Nuoret siis käyttivät verkkoviestintää sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja verkostojensa

ylläpitämiseen. He myös pitivät selvänä, että verkossa voidaan myös tutustua uusiin ih-

misiin ja laajentaa verkostoja. Sen sijaan varsinaiseen ”virtuaaliystävyyteen” nuoret ei-

vät uskoneet. Ystävyyteen vaaditaan heidän mielestään toisen osapuolen perinpohjai-

sempaa tuntemista, kuin mikä verkossa on mahdollista.

”Minun mielestä ystävystyminen on sitä, että kommunikoidaan enemmän. Kyllähän siinä [verkossa] saa vaihdettua mielipiteitä toisen ihmisen kanssa, mutta jollakin tavalla mi-nun mielestä se ei ole sinänsä ystävystymistä. En minä tiedä, mikä siinä puuttuu, mutta en minä omasta mielestä pysty rakentamaan sen ihmisen kanssa kenet tapaan netissä sen perusteella rakentaa sitä ystävyyttä. Se olisi sitten enemmän kanssakäymistä ja minun mielestä siinä vaaditaan enemmän lähikontaktia. Katsekontaktit sun muut, se jää puut-tumaan. Se inhimillisyys tippuu pois netin välityksellä.” (mies, nuorten ryhmä) ”Jotain nettituttuja voi saada, mutta en minä sanoisi sitä ystävyydeksi. Jos sinä kirjoitat viestiä ja lähetät, sanot sen painamalla entteriä, niin se on enemmänkin tuttavuutta. Ys-tävyyteen vaaditaan enemmän.” (mies, nuorten ryhmä)

212/302


”Minä tiedän semmoisia, ketkä on paljon sellaista harrastaneet, [ne] voi pitää sitä ystä-vyytenä. Mutta kuitenkin minun mielestä […] joskus tulee avopuolisonkin kanssa vähän erimielisyyttä siitä, kun laittaa tekstiviestiä. Vaikea siinä on saada se äänensävy, millä sanot jonkun asian […] Jos kirjoittelet vain jonkun kanssa, voit muodostaa väärän kuvan siitä ihmisestä tai ainakin erilaisen kuvan. Et voi tietää minkälainen joku ihminen on jos et ole sitä livenä nähnyt ja keskustellut.” (mies, nuorten ryhmä)

Nuoret kokivat luottamuksen syntymisen ”virtuaaliystävyyden” ongelmaksi. Asiayhtey-

denpidossa luottamus perustuu heidän mielestään erityisesti toisen osapuolen asemaan –

henkilö edustaa verkossa omaa yhteisöään, jolloin yhteisö takaa hänen luotettavuuteen-

sa, tai sitten henkilön asiantuntemus asiassa tiedetään muuten. Sen sijaan sosiaalisessa

vuorovaikutuksessa luottamuksen syntyminen on vaikeaa.

”Jos otat johonkin tiettyyn henkilöön johonkin luottamustoimessa toimivaan henkilöön vaikka yhteyttä ja se vastaa sinun kysymykseen, kyllä siihen pitää luottaa. Tällaisissa ys-tävyysasioissa ja näissä, niin kyllä se sitten on toista tasoa.” (mies, nuorten ryhmä) ”Just jos on joku, kenet tietää kuka se henkilö on. Jos se on joku tuntematon jos ei sitä ole koskaan tavannut mitään niin sitä on tosi vaikea, siellähän voi tapahtua mitään vaan.” (nainen, nuorten ryhmä) ”Toi netti on just semmonen että siinä ei se luottamus ehkä välttämättä voi hoitua niin kuin oikeissa ystävyydessä että ei voi tietää, että onko se totta kaikki. Netissä täytyy kat-soa kriittisesti kaikki jutut mitä siellä on.” (nainen, nuorten ryhmä)

Luottamusmiesryhmissä kokemuksia ihmissuhteiden syntymisestä tai ylläpitämisestä

verkossa ei ollut samalla tavoin kuin nuorten ryhmässä. Osa luottamusmiehistä kuiten-

kin piti tätä mahdollisena, osa taas ei uskonut verkossa syntyviin tai ylläpidettäviin ys-

tävyyksiin ja kaveruuksiin.

”Johan puhelin on juuri keksitty sata vuotta sitten samoihin asioihin. Se (internet) on vaan lisäviritys eteenpäin.” (mies, luottamusmiesryhmä 1) ”Onhan sitä paljon sellaisia harrastuksia, missä se koko se porukka mikä sitä harrastaa niin toimii virtuaalisuudessa tapaavat kerran vuodessa. Toiset on monta vuotta voinut olla hyviä ystäviä eikä ne ole tavanneet kuin kerran tai voi olla ettei ole tavanneet ker-taakaan.” (mies, luottamusmiesryhmä 1) ” Ei se ihan mahdottomuus ole tavata uusia ystäviä siellä. Minusta se oli ihan tätä päi-vää.” (mies, luottamusmiesryhmä 1) ”Se olisikin aika jännä, että netissä tapaisia ja netissä menisi naimisiin ja netissä eroai-si. Eikä koskaan tapaisi” (mies, luottamusmiesryhmä 1)

213/302


”Minä näin viime viikolla ekan kerran yhden meidän osaston luottamusmiehen niin kuin livenä. Minä olen vaan soittanut sille tai pantu sähköpostia niin oli se jotenkin ihan mu-kava nähdä se minkä näköinen jätkä se yleensä on, kun sen kanssa on kuitenkin aika tii-viisti tekemisissä. Mutta etäisyyksien takia ei olla koskaan osuttu samaan kokoukseen yh-tä aikaa. Kyllähän sillä puolensa on, kun tuntee sen ihmisen kadulla. (mies, luottamus-miesryhmä 2)

11.8 Virtuaalisuuden kirot

”Kyllä se varmaan semmoinen yhteisöllisyys katoaa, jos se verkkoon siirtyy.” (mies, luottamusmiesryhmä 1)

Kaikissa kolmessa ryhmässä korostettiin ammattiyhdistystoiminnan yhteisöllistä luon-

netta ja sitä, että kaikkea ay-toimintaa ei voida siirtää virtuaalimaailmaan – henkilökoh-

taisilla tapaamisilla ja vapaamuotoisella kanssakäymisellä niiden yhteydessä on itseisar-

vonsa. ”Saunailtojen” välttämättömyys nousee spontaanisti esiin molemmissa luotta-

musmiesryhmissä. Saunailloilla haastateltavat tarkoittavat ilmeisesti laajemminkin va-

paamuotoisempaa kanssakäymistä ay-liikkeessä, jonka ilmentymä tosin edelleen usein

on – saunailta. Luottamusmiehet korostivat, että saunailtaa ei verkossa voi järjestää.

”Kyllähän ammattiyhdistyksen saunailloissa porukka yleensä jostain kumman syystä va-pautuu vähän enemmän puhumaan asioista, mitä normaalisi ei puhu. Tuskin sitä samaa vapautumista saa mitenkään sähköpostiyhteydestä tai veppikameroilla.” (mies, luotta-musmiesryhmä 2) ”Niin kun minä tulin luottamusmieheksi niin saunailtojen kautta tähänkin mennessä ne tulee kaikki. Yhtään en semmosta luottamusmiestä tunne, kun […] olisi tullut jostain ihan muista syistä.” (mies, luottamusmiesryhmä 2) ”Harva viitsii tulla ammattiosaston kokoukseen jos ei tunne porukkaa. Sitä [saunailto-jen] kauttahan sinne tullaan, opit tuntemaan sitä jengiä ja se ei kyllä tapahdu sitten min-kään netin kautta.” (mies, luottamusmiesryhmä 2) ”Hengennostatustilaisuuksia on vähän hankala kunnolla hoitaa virtuaalisesti.” (mies, luottamusmiesryhmä 1)

Muita ryhmissä esille nousseita ay-toiminnan virtuaalisuuteen liittyviä ongelmia olivat

työnantajavalvonnan mahdollisuus sekä yllättävänkin keskeisenä keskusteluun noussut

kysymys yhdistysten säännöistä. Sekä luottamusmiesryhmässä 1 että nuorten ryhmässä

myös yhdistysten säännöt nousivat spontaanisti esille virtuaalisen ay-toiminnan esteenä.

Haastatellut olivat huolissaan siitä, miten päätöksentekoa tai edes asioiden valmistelua

214/302


voitaisiin viedä verkkoon, jos säännöt määräävät toisenlaisen käsittelyjärjestyksen.

Sääntömuutokset näyttäytyivät keskusteluissa vaikeana ongelmana ja uusia toiminta-

muotoja rajoittavana kysymyksenä, eivät tarvittaessa muokattavina toiminnan apuväli-

neinä. Erityisesti nuorten ryhmässä sääntökeskustelu liittyi henkilöllisyyden varmenta-

misen problematiikkaan.

”En minä tiedä, onko se edes mitenkään mahdollista [virtuaalinen päätöksenteko] – ei-kö siinä kuitenkin jonkunlaisia lakipykäliäkin ole, että miten asiat pitää hoitaa? En tiedä onko se edes mahdollista, jos tehdään jotain oikeita päätöksiä. Kyllä kai siinä vaaditaan, että ollaan saman pöydän ääressä.” (mies, nuorten ryhmä) ”Ei varmaan kovin monen yhdistyksen säännöissä tällaista löydy. Mutta miten sä var-mennat, että siellä on just se ihminen linjan toisessa päässä.” (mies, nuorten ryhmä) ”Aiheuttaa jos sitä näin [verkossa] rupeaa toimimaan, velvoittaa jumalattomasti ammat-tiosasto sääntömuutoksia ja muuta. Säännöt pitää kirjata uusiin puihin kokonaan. (mies, luottamusmiesryhmä 1)

Luottamusmiesryhmissä keskeiseksi huoleksi verkon käyttämiselle ay-yhteyksissä nousi

myös mahdollisuus työnantajavalvonnasta. Osa ei pitänyt tätä suurena huolena, osaa se

huolestutti.

”Minä en vielä edelleenkään luota tuohon internetiin siinä mielessä, että [en] minä mi-tään henkilökohtaisia jostain riidasta tai jostain muusta liittoon [laita sähköpostissa] mi-tään nimiä tai muita, koska kuitenkin se kone, mitä minä käytän, on työnantajan ja työn-antaja pystyy valvomaan sitä ilman minun tietämättä, mitä minä siellä teen. Ja tuntuu tietävän kaikki salasanat ja muutkin, että sitä kautta en vielä käytä mitään semmoista, et-tä kyllä ennemmin puhelimella tai kirjeitse hoidan sen.” (mies, luottamusmiesryhmä 2) ”En minäkään käytä […] työpaikan antamaa sähköpostiosoitetta [ay-tehtäviin] vaan vaihdan omaan, koska tiedän, että siellä on [työnantajan] mahdollisuus katsoa piruut-taan.” (mies, luottamusmiesryhmä 1) ”Meillä on työmaalla sen verran tiheästi niitä sähköposteja, että kyllä siinä menee use-amman miehen aika, jos se seuraamaan rupeaa.” (mies, luottamusmiesryhmä1) ”Ei sitä välttämättä tarvitse nähdä niin kauhean isona peikkona, että kyllähän työnanta-jat varmasti menee ja tietää sen, että työntekijät on yhteydessä liittoihin ja hoitavat asi-oita. Minun mielestäni se saattaa olla jopa ihan tervettä, että ne pikkuisen huomaa sen, että jäsenistö on kiinnostunut että niillä on tämmöinen toimisto omasta takaa, joidenka kautta ne saavat sitten sitä tietoa. Ei ole niin helposti huijattavissa kuin ehkä muuten tuolla syrjäseudulla saattaisi ollakin.” (mies, luottamusmiesryhmä 2)

215/302


11.9 Mielenilmauspäivä 12.12.2003

Keskustelussa otettiin esille myös 12.12.2003 ”Työn puolesta” –mielenilmauspäivä. En-

simmäistä kertaa uuden tietoja viestintäteknologian avulla järjestetyn laajamittaisen

mielenilmauspäivän yksi havainto oli, että ammattiyhdistysliikkeeltä puuttuivat verkko-

viestinnän keinoin järjestettävän operaation edellyttämät toimintatavat ja rutiinit. Viestiä

ei saatu tehokkaasti leviämään ”suusta suuhun” tai oikeammin ”sähköpostista sähköpos-

tiin”. Rutiini puuttui myös siitä, miten verkossa levinneisiin toimintakehotuksiin ja -

ohjeisiin tuli reagoida.

Luottamusmiesryhmien haastatteluissa käy ilmi, että monet, eivät kuitenkaan kaikki,

olivat saaneet 12.12. 2003 ”Työn puolesta” -mielenilmauspäivään liittyvää aineistoa

sähköpostilla. Tekstiviestillä lähetettyä vetoomusta ei ilmeisesti yksikään ollut saanut

kännykkäänsä. Tyypillisesti luottamusmiehet olivat tulostaneet sähköpostiviestiin liite-

tyn linkin takaa löytyvää materiaalia ja mahdollisesti kopioineet sitä ja laittaneet työpai-

kan ilmoitustaululle. Osa oli myös allekirjoittanut internetissä olleen vetoomuksen. Ko-

vin moni ei kuitenkaan ollut lähettänyt sähköpostivetoomusta toimintaohjeineen sähkö-

postissa eteenpäin omille verkostoilleen.

”En minä sillai laittanut sitä vinkkiä eteenpäin, mutta tietenkin tulostin kaikki ne, mitä siellä oli. Sitten kirjoitin nimeni siihen alle ja sen linkin kyllä lähetin eteenpäin, missä pystyi laittamaan oman nimensä.” (mies, luottamusmiesryhmä 1)

Nuoret ilmaisivat olevansa periaatteessa valmiita nettiaktiivisuuteen tärkeänä pitämäs-

sään asiassa. Asiallisia sähköpostivetoomuksia ja -kiertokirjeitä oltiin valmiita lähettä-

mään eteenpäin, samalla kun nuoret suhtautuivat erittäin kriittisesti verkossa liikkuviin

vähemmän asiallisiin kiertokirjeisiin.

”Riippuu vähän, mistä on kysymys. Jos tulee SAK:lta työn puolesta vetoomus niin totta kai [laitan eteenpäin], mutta jos sieltä verkosta tulee, että laita tämä viidelle kaverillesi niin saat ilmaisen Nokia-kännykän tai matkan Bahamalle, niin kyllä minä aika raakasti [jätän laittamatta]. Katson ensinnäkin kuka sen lähettäjä on ja mitä asia koskee.” (mies, nuorten ryhmä)

Tekstiviestillä tuleviin vetoomuksiin ja toimintaohjeisiin nuoret kertoivat suhtautuvansa

vielä kriittisemmin kuin sähköpostissa lähetettyihin. Tekstiviestivetoomukset herättävät

216/302


paljon kysymyksiä, joihin 160 merkissä on vaikea antaa vastauksia, kuten vetoomuksen

alkuperäinen lähettäjä ja vetoomuksen tausta. Tekstiviestillä tulleen vetoomuksen aitou-

den varmentaminen koettiin ongelmaksi.

”Tekstiviesti on minun mielestä jotenkin vielä heikommalla pohjalla verrattuna sähkö-postiin. Eihän sähköpostikaan mikään luotettava ole, mutta tekstarissa pystyy vielä vä-hemmän ilmaisemaan. Minä en käytä tekstiviestiä paljon ollenkaan.” (mies, nuorten ryhmä)

11.10 Yhteenveto

Ryhmähaastattelut vahvistavat jäsenkyselystä saatua kuvaa verkkoviestinnän muuttumi-

sesta osaksi SAK:n jäsenkunnan arkielämää, ja jäsenkunnan myönteisen asiallisesta

suhtautumisesta uutta tietoja viestintäteknologiaa kohtaan. Samalla ryhmäkeskustelut

vahvistavat jäsenkyselyn tietoja TVT:n käyttöön liittyvästä sukupolvien kuilusta SAK:n

jäsenkunnasta. Vaikka luottamusmiehet ryhmäkeskusteluissa suhtautuivat internetin ja

sähköpostin käyttöön hyvinkin myönteisesti, uudella teknologialla on selvästi erilainen

rooli heidän elämässään kuin nuorilla haastatelluilla.

Luottamusmiehet tunnistavat sukupolvien kuilun TVT:n käytössä. He suhtautuvat ar-

vostavasti uuden tietoja viestintäteknologian parissa kasvaneisiin nuoriin, ja toivovat,

että myös heille kehitettäisiin uusia osallistumisen muotoja.

Nuorille verkko on tämän haastattelututkimuksen perusteella sosiaalisen vuorovaikutuk-

sen, asioinnin ja tiedonsaannin väline. Verkko on nuorille osa arkista elämää – ja sellai-

sena siihen suhtaudutaan asiallisesti ja luontevasti, sen hyvät ja huonot puolet tiedosta-

en. Nuoret suhtautuvat verkkoon osaksi hyvinkin kriittisesti ja pohtivat muun muassa

luottamuksen syntymiseen, tietosuojaan ja henkilön tunnistamiseen liittyviä kysymyksiä

verkossa.

Luottamusmiehillä verkko näyttäytyy ensisijaisesti tiedonsaannin, ei niinkään sosiaali-

sen vuorovaikutuksen, välineenä. Vuorovaikutteisuus merkitsee luottamusmiehille lä-

hinnä mahdollisuutta saada lisää tietoa ja mahdollisuutta välittää sitä eteenpäin jäsen-

217/302


kunnalle. Halu vaikuttaa tai esimerkiksi osallistua johonkin yhteiseen keskusteluun, ei-

vät nouse esille luottamusmiesten odotuksissa.

Luottamusmiesten ’virtuaalikulttuuria’ leimaa eräänlainen ohuus. Uusien viestintä- ja

vuorovaikutuskanavien rooli omassa elämässä ja luottamusmiestyössä on melko jäsen-

tymätön. Tämä näkyi käytännössä erimerkiksi 12.12.2003 ”Työn puolesta” -

mielenilmauspäivän järjestelyissä – perinteet ja käytännöt uuden tietoja viestintätekno-

logian avulla organisoitavaan operaatioon osallistumisesta puuttuivat vielä. Siinä missä

verkon kautta tapahtuvan mobilisoinnin ongelmana voi varttuneempien luottamusmies-

ten keskuudessa olla verkkokulttuurin ohuus, nuorten tavoittamisessa ja mobilisoinnissa

haasteena voi olla näiden kriittisyys verkossa liikkuvaa materiaalia ja toimintakehotuk-

sia kohtaan.

Osa luottamusmiehistä suhtautuu jo hyvinkin kriittisesti liittojensa toimintaan tällä alu-

eella. Luottamusmiehet ovat pettyneitä liittojensa verkkosivujen tasoon sekä liittojen

passiivisuuteen sähköpostiyhteydenpidon kehittämisessä. Liittojen pohdinta siitä, onko

sähköpostiyhteydenpito ylipäätään reilua, silloin kun koko luottamusmieskunnalle ei

vielä ole sähköpostiyhteyksiä, ei juuri saa luottamusmiehiltä sympatiaa. Monet ajattele-

vat, että kaikki keinot aktiivien ja laajemman jäsenkunnan tavoittamiseen tulisi käyttää

hyväksi. Toisaalta osa luottamusmieskunnasta on hyvinkin tyytyväisiä liittojensa tä-

mänhetkiseen verkkoviestintään – tosin odotukset ovat vielä varsin vaatimattomia.

Verkkoyhteydenpidossa niin luottamusmiehet kuin nuoretkin arvostavat erityisesti

mahdollisuutta ottaa yhteyttä silloin kun se itselle parhaiten sopii, toimisto- ja päivys-

tysajoista välittämättä. Tällä alueella syntyy kuitenkin myös herkästi pettymyksiä – vas-

tauksen tulematta jääminen muistetaan pitkään. Etenkin nuoret jo yhteyttä sähköpostitse

ottaessaan varautuvat mielessään siihen, että vastaus voi jäädä saamatta, ja liittävät tä-

hän ajatukseen vahvoja negatiivisia tunteita koko lähestyttyä organisaatiota kohtaan.

Varsinaisesta asiointitavasta riippumatta verkko on etenkin nuorille usein ensimmäinen

kontakti asioitavaan organisaatioon: verkosta etsitään vähintäänkin yhteystiedot ja oikea

kontaktihenkilö, johon sitten otetaan yhteyttä joko puhelimitse, sähköpostilla tai käy-

mällä henkilökohtaisesti.

218/302


Yhteydenpidon vaivattomuuden ohella arvostetaan kaikissa ryhmissä myös dokumen-

toitavuutta: keskusteluun on helppo palata ja tarvittaessa vedota myöhemmin. Tämä

helpottaa omaa muistia, mutta myös prosessin etenemistä, jos yhteydenpidossaan esi-

merkiksi joutuu useamman henkilön pallottelemaksi tai joutuu muuten olemaan yhtey-

dessä useisiin tahoihin. Sähköpostikirjeenvaihdosta käy ilmi koko siihenastinen proses-

si, esitetyt kysymykset ja niihin saadut vastaukset.

Haastatellut luottamusmiehet kokevat, että kehitys vääjäämättä vie kohti yhä virtuaali-

sempaa ay-liikettä. He eivät näe tätä kehitystä yleisesti ottaen erityisen huonoksi, vaik-

ka korostavatkin, ettei yhteisöllisyys kuitenkaan voi elää pelkästään verkossa. Uusia,

virtuaalisia toimintamuotoja arvostetaan etenkin silloin, kun sen avulla voidaan esimer-

kiksi parantaa syrjäseudulla toimivien luottamusmiesten yhteydenpitomahdollisuuksia

tai helpottaa omia työpaineita.

Haastatteluissa keskeisenä esille nousee jäsen- ja aktiivikunnan odotusten eriytyminen.

Viestintä- ja asiointikanavien lisääntyessä myös jäsenten ja aktiivien asiointitavat ja eri-

laisten viestintäkanavien käyttö eriytyvät. Jatkossa ei enää ole mahdollista kehittää jä-

senkuntaa tyydyttävää ammattiliiton viestintäjärjestelmää, jossa koko jäsenkunta saa

tarvitsemansa tiedon ja palvelun samalla tavoin. Liittojen odotetaan edelleen palvelevan

jäseniään myös henkilökohtaisesti, vaikka samalla odotetaan liittojen verkkopalvelujen

ja sähköpostiyhteydenpidon kehittyvän, ja vaikka puhelinsoitto edelleen säilyttää ase-

mansa tärkeimpänä yhteydenpitovälineenä liiton ja jäsenen välillä. Osalle jäsenkunnasta

riittää tiedonsaantikanavaksi jäsenlehti, osa toivoo säännöllistä sähköpostitiedotetta, toi-

nen jatkuvaa sähköpostiyhteydenpitoa, kolmas vielä lisäksi tekstiviestejä, neljäs pärjää

tekstiviestien ja internetpalvelun yhdistelmällä. Jos liitto tahtoo sukupolvenvaihdoksen

edetessä ja luottamusmiespeiton harvetessa työelämän muutoksen myötä huolehtia te-

hokkaasta tiedonkulusta ja pitää samalla jäsenkuntansa tyytyväisenä, sen on pystyttävä

vastaamaan näihin odotuksiin.

Yhteydenpitokanavien ohella sama eriytyminen ja monimuotoistumisen odotus pätee

myös ay-liikkeen toimintamuotoihin. Niin luottamusmiehet kuin nuoretkin korostivat

haastatteluissa fyysisten tapaamisten merkitystä järjestötoiminnassa. Kuitenkin perin-

teisten ay-liikkeen kokousten ja tilaisuuksien rinnalle kehitettävillä virtuaalisilla osallis-

tumis- ja vaikuttamistavoilla nähdään olevan oma merkityksensä jatkossa. Verkossa jär-

219/302


jestettävät kokoukset ja valmisteluprosessit palvelevat esimerkiksi pienten lasten van-

hempia tai niitä, joille oman mielipiteen ilmaiseminen kokoustilanteessa ei ole luonte-

vaa.

Yllättävää haastatteluissa oli, että asenteiden tai osaamisen sijaan verkkoviestinnän

mahdollisuuksien laajamittaisemman hyödyntämisen esteenä näyttävät olevan yhdistys-

säännöt. Säännöt tuntuvat elävän omaa elämäänsä, eikä niitä ajatella hevillä voitavan

uudistaa niin, että verkkoviestinnän edellyttämiä toiminta-, valmistelu- ja päätöksente-

kotapoja voitaisiin omaksua ammattiyhdistysliikkeessä.

Haastattelut eivät anna suoria vastauksia pohdintaan virtuaalisesta yhteisöllisyyden

mahdollisuudesta suomalaisessa ammattiyhdistysliikkeessä. Nuoret jäsenet käyttävät

uutta tietoja viestintäteknologiaa sosiaaliseen vuorovaikutukseen, he tutustuvat ver-

kossa uusiin ihmisiin ja kokevat kaveruutta ihmisten kanssa, joita eivät ole koskaan fyy-

sisesti tavanneet. Myös asiasisältöjen yhteinen valmistelu verkossa on heille tuttua. He

osallistuvat verkkokeskusteluihin, näkevät verkon myös vaikuttamisen areenaksi ja pys-

tyvät kuvittelemaan osallistuvansa verkossa organisoitaviin erilaisiin operaatioihin hy-

vän asian puolesta. Mutta avoimeksi jää, voisiko kaikesta tällaisesta muotoutua perintei-

sen toiminnan rinnalle uudenlaista, virtuaalista ay-toimintaa.

Luku 12. Järjestöt verkkoviestinnän käyttäjinä

Tutkimuksessa haastateltiin myös eräiden ammattiliittojen ja muiden kansalaisjärjestö-

jen edustajia. Myös nämä yksilöhaastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaas-

tatteluina. Teoriaosiossa kuvattuja asiantuntijoiden verkkoviestintänäkemyksiä sekä jä-

senkyselystä ja ryhmähaastatteluista saatua kuvaa SAK:laisten palkansaajien verkko-

viestintään kohdistuvista odotuksista haluttiin peilata järjestöjen verkkoviestinnälle aset-

tamiin tavoitteisiin ja visioihin. Haastateltaviksi etsittiin verkkoviestinnästä ja siihen

liittyvästä strategisesta pohdinnasta ainakin jollakin tasolla vastaavia ihmisiä järjestöis-

tä, joista tiedettiin, että niissä on viime aikoina läpikäyty tai parhaillaan meneillään mit-

tavia verkkoviestinnän kehittämishankkeita.

220/302


Haastatteluilla haluttiin näin selvittää pikemminkin verkkoviestinnän mahdollisuuksia

järjestötoiminnassa kuin esimerkiksi verkkoviestinnän hyödyntämiseen liittyviä ongel-

mia ja esteitä, vaikka myös näitä teemoja sivuttiin haastatteluissa. Mukana haastatteluis-

sa olivat suurimmat SAK:laiset ammattiliitot Palvelualojen ammattiliitto PAM, Kunta-

alan ammattiliitto KTV ja Metallityöväenliitto sekä SAK:laisista keskisuurista liitoista

Puu- ja erityisalojen ammattiliitto. Keskisuurista liitoista Valtion ammattiliitto VAL:ista

saatiin lisäksi vertailuaineistoa haastatteluteemoista liiton verkkoviestintää käsitelleestä

seminaarialustuksesta. Kuljetusalojen liitoista oli jo valmiiksi olemassa tutkimusmateri-

aalia, sillä Kati Louhelainen selvitti erityisesti kuljetusalojen liittojen vuorovaikutusta

luottamusmiestensä kanssa pro gradu -tutkimuksessaan vuonna 2002.

Nimenomaan suurten ammattiliittojen valitseminen haastateltavaksi muodostaa erään-

laisen ongelman. Voidaan ajatella, että suurilla liitoilla sekä verkkoviestinnän tavoitteet,

mahdollisuudet että ongelmat ovat erilaisia kuin pienemmillä liitoilla, joilla on sekä vä-

hemmän resursseja verkkoviestintänsä kehittämiseen että myös esimerkiksi pienempi

jäsenkunta, joka verkkoviestinnällä halutaan tavoittaa. Kuitenkin suurempien liittojen

suuremmat resurssit ovat antaneet niille mahdollisuuden edetä kehityksen eturintamassa

ja kehittää verkkoviestinnän muotoja, jotka pienemmät liitot voivat soveltuvin osin ottaa

valmiina käyttöön.

Suurten liittojen edustajien haastattelusta syntyvää kuvaa haluttiinkin mieluummin täy-

dentää erityyppisten kansalaisjärjestöjen kokemuksilla kuin haastattelemalla useampia

ammattiliittoja. Näin toivottiin saatavan teemaan uudenlaisia näkökulmia ja oivalluksia.

Vertailutietoa SAK:laisille verkkoviestintäpohdinnoille hankittiin haastattelemalla Toi-

mihenkilökeskusjärjestö STTK:n ja Ruotsin LO:n edustajia. Mukaan valittiin lisäksi

muita kansalaisjärjestöjä, joiden ennakkoon tiedettiin pohtineen omaa verkkoviestintä-

strategiaansa, ja joiden arvioitiin joutuneen omassa kehittämistyössään etsimään ratkai-

suja samantyyppisiin kysymyksiin kuin ay-järjestötkin. Tutkimukseen haastateltiin

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK:n, Suomen evankelisluterilaisen kirkon

(Kirkkohallituksen, Kirkkopalveluiden ja Seurakuntayhtymän), Suomen Amnestyn,

Mannerheimin lastensuojeluliiton sekä Greenpeacen edustajia. Nämä muistuttavat am-

mattiyhdistysliikkeen organisaatioita ainakin vakiintuneen asemansa ja jossain määrin

myös organisaatiorakenteensa perusteella. Mukaan ei siis valittu pieniä ja nuoria järjes-

221/302


töjä, joiden myös verkkoviestintään liittyvät toiminnalliset ja strategiset haasteet olisivat

olleet monessa suhteessa toisentyyppisiä.

On syytä todeta, että haastateltujen organisaatioiden jäsenkunnat poikkeavat verkon

käyttäjinä toisistaan. Greenpeacen, Amnestyn ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton jä-

senkunta on suhteellisen nuorta, jolle myös uuden tietoja viestintäteknologian käyttö

on luonteva asia. MTK:n jäsenkunta käyttää uutta teknologiaa omassa yritystoiminnas-

saan. Kirkko taas kokoaa helmaansa miltei koko Suomen kansan, seurakuntalaisissa on

siis paljon niin TVT:n käyttäjiä kuin myös ihmisiä, joille se on täysin vierasta. Kun

SAK:laisista verkon piirissä on 65 prosenttia, STTK:laisista verkon käyttäjiä on 86 pro-

senttia ja Ruotsin LO:n jäsenliittojen jäsenistä 85 prosenttia.

Yksilöhaastattelujen teemoja olivat:

• internetin merkitys ja rooli oman järjestön toiminnassa?

• vuorovaikutteisuuden, demokratian ja yhteisöllisyyden suhde järjestön internet-

viestinnän ja –palvelujen kehittämiseen?

• internet-viestinnän ja –palvelujen kehittämisstategia ja –hankkeet järjestössä?

• internetin hyödyntämiseen liittyvät mahdolliset ongelmat järjestössä?

• internetviestintää ja –palveluja kehitettäessä vastaan tulleet erityisen hyvät tai

huonot idea?

Myös näissä haastatteluissa haastateltujen annettiin johdattaa keskustelua relevanttina

pitämilleen alueille näiden yläteemojen puitteissa.

12.1 Yleisiä havaintoja

Ammattiyhdistysliikkeen organisaatioissa tehtyjen haastattelujen täydentäminen muilla

kansalaisjärjestöillä osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Monet teemat ja näkökulmat muka-

na olleissa ammattiyhdistysliikkeen järjestöissä ja muissa kansalaisjärjestöissä olivat

hyvinkin samantyyppisiä, mutta muiden järjestöjen kautta saatiin myös toivottua etäi-

222/302


syyttä SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen sisäiseen keskusteluun ja uusia näkökulmia

verkkoviestinnän hyödyntämiseen järjestötoiminnassa.

Verkkoviestinnän ja -toiminnan luonteen tasolla haastatellut organisaatiot voitaisiin ja-

kaa kolmeen ryhmään: ammattiliitot muodostavat yhden toisista monessa suhteessa

erottuvan ryhmän, Suomen Amnesty ja Greenpeace toisen, kirkko, LO, MTK, STTK

kolmannen, johon ehkä myös Mannerheimin Lastensuojeluliitto voidaan rinnastaa, ja

jota ehkä selvimmin voidaan verrata keskusjärjestö SAK:n viestintään. Verkkovisioiden

tasolla tällaista jaottelua ei kuitenkaan enää voi tehdä – verkkoviestinnän visiot eroavat

usein ”ryhmien” sisällä yhtä paljon kuin niiden välilläkin. Monet pohdinnat ovat lisäksi

yhteisiä oikeastaan kaikille haastatelluille organisaatioille. Siksi järjestöjä ei ole käsitel-

ty ”ryhmittäin” – esimerkiksi ’ay-järjestöt’ ja ’muut’, vaan haastatteluissa käsiteltyjen

teemojen kautta. Myös tässä luvussa haastattelut analysoidaan niissä esille nousseiden

haastateltaville merkityksellisten yhteisten teemojen ja näkökulmien mukaan, eikä niin-

kään haastattelujen etukäteen tehtyä teemoitusta noudattaen.

Ainakin haastattelujen perusteella monipuolisimmin verkkoviestinnän mahdollisuuksia

on pohdittu kirkon piirissä, Suomen Amnestyssä ja Mannerheimin Lastensuojeluliitossa

sekä haastatelluista ammattiliitoista Kunta-alan ammattiliitto KTV:ssä. Näissä järjes-

töissä verkkoviestintä näyttäytyy vahvimmin paitsi tiedottamisen, myös toiminnan ja

yhteisöllisyyden foorumina. Vertailun tekee osittain vaikeaksi se, että haastateltavat

ovat organisaatioissaan hyvin erityyppisissä tehtävissä ja tarkastelevat verkkoviestintää

ja sen merkitystä eri näkökulmista. Osalla haastatelluista on nimenomaan internetvies-

tintään liittyvä toteutus- ja kehittämisvastuu, osalla kokonaisviestinnällinen vastuu,

osalla myös kokonaisstrategista vastuuta. Tämä luonnollisesti vaikuttaa siihen, miten

kukin haastateltava verkkoviestinnän järjestönsä toiminnassa asemoi. Toisaalta kukin

heistä on omassa järjestössään ainakin käytännössä keskeisessä vastuussa siitä, mihin

suuntaan verkkoviestintää järjestössä kehitetään, joten heidän näkemyksensä määrittävät

pitkälle sen, mikä rooli verkolla järjestössä on lähitulevaisuudessa.

Yksinkertaistettuna voidaan kuvitella, että jos verkkoviestintää kehitetään yksinomaan

viestintäyksikössä, esimerkiksi erilaisilla järjestöllisillä palveluilla, neuvontapalveluilla

tai jäsenhankinnalla saattaa olla verkossa pienempi rooli, kuin jos verkkoviestintää olisi

kehittämässä myös näiden toimialueiden vastuullisia. Usein organisaatioissa valitetaan

223/302


myös, että verkkoviestintää on kehitetty liian teknisistä lähtökohdista – syynä on tällöin

usein ollut, että verkkoviestinnän kehittämisestä innostunut henkilö on ollut nimen-

omaan atk-osaaja, eikä kehittämistyössä mukana ole ollut riittävästi viestinnän tai järjes-

tön muiden toiminta-alueiden osaamista. Tällä kertaa haastateltavissa ei ollut mukana

yhtään leimallisen teknisesti suuntautunut verkkoviestinnän vastuullista, sillä haastatel-

tavaksi etsittiin nimenomaan verkkoviestinnän ’filosofiaan’ jollakin tavoin paneutuneita

henkilöitä.

12.2 Verkon merkitys järjestöissä

Keskeinen havainto haastattelujen perusteella on, että vain harvassa järjestössä verkko-

viestintä on loksahtanut osaksi järjestön kokonaisviestinnän ja toiminnan kokonaisuutta.

Verkko näyttäytyy ensisijaisesti informoinnin välineenä.

Verkkoviestintä käsitettiin järjestöissä tyypillisesti internetsivujen kautta tapahtuvaksi

viestinnäksi. Osittain kyse voi olla siitä, että verkkoviestintä haastateltavien mielessä

merkitsee nimenomaan internet-sivuja, mutta haastattelujen perusteella näyttää myös

siltä että esimerkiksi sähköpostilla tai matkapuhelimen tekstiviesteillä on useimpien jär-

jestöjen viestintästrategisessa pohdinnassa yllättävänkin marginaalinen merkitys.

Internetin mahdollistama nopea, reaaliaikainen, helposti päivitettävä ja varastoitava tie-

donvälitys on järjestöissä tyypillisesti luonteeltaan yksisuuntaista tiedottamista tai kam-

panjointia. Järjestöillä on verkkosivuillaan jo yhä enemmän myös erilaisia vuorovaikut-

teisia palveluita, mutta ne ovat tyypillisesti luonteeltaan hyvin rutiinityyppisiä – niissä

ei varsinaisesti tapahdu ainakaan sisällöllistä vuorovaikutusta liiton ja esimerkiksi jä-

senkunnan välillä.

Verkkoviestinnän mahdollistama vuorovaikutteisuus nousee useimmissa haastatteluissa

esille ainoastaan erikseen kysyttäessä. Välittömästi haastatteluiden jälkeen kokonaisvai-

kutelmani oli, että järjestöt eivät juuri ajattele verkkoa vuorovaikutteisena tai järjestö-

demokratiaa ja yhteisöllisyyttä tukevana välineenä, vaan lähinnä yksisuuntaisen tiedon-

välityksen täydentävänä kanavana. Tarkemmin haastatteluja analysoidessani huomasin

kuitenkin, että vuorovaikutteisuus on lopultakin useimmissa haastatelluissa järjestöissä

224/302


ainakin jonkinlainen osa verkkoviestintään liitettäviä odotuksia ja visiota, vaikka sille ei

useinmiten vielä käytännön tasolla ole erityisemmin yritetty löytää toteutustapoja. Myös

yhteisöllisyyden tukemiseen liittyvä tavoite verkkoviestinnälle on jollakin tasolla ase-

tettu monissa, joskaan ei useimmissa, haastatelluissa järjestöissä.

Ja vaikka verkkoviestintä useimmissa haastatelluissa järjestöissä koettiin lähinnä täy-

dentäväksi viestintäkanavaksi, muutamissa järjestöissä se nähtiin mahdollisuutena pe-

rinpohjaiseen uudistumiseen ja suureenkin mullistukseen järjestön toiminnassa. Sen si-

jaan sellaiset asiat kuin demokratia tai deliberaatio eivät näytä olevan mukana järjestö-

jen verkkopohdinnoissa. Tämä on jopa hiukan yllättävää, koska erikseen kysyttynä jä-

sendemokratia nähtiin erittäin tärkeäksi arvoksi järjestöissä.

12.3 Tiedottamista, vaikuttamista vai toimintaa?

Tiedonkulun tehostaminen, tiedottamisen nopeus, tehokkuus ja kustannustehokkuus se-

kä tiedon varastoiminen saataville yhteen paikkaan nousivat kaikissa haastatteluissa

spontaanisti esiin keskusteltaessa internetin ja muiden sähköisten viestintävälineiden

funktiosta ja eduista järjestötoiminnassa. Myös tiedon kohdennettavuus ja personoita-

vuus tuotiin esille useammassakin haastattelussa. Verkko mahdollistaa tiedon tehokkaan

ja edullisen levittämisen massoille, mutta myös kohdennetun tiedon tarjoamisen pienille

kohderyhmille. Verkon aika- ja paikkaulottuvuus nostettiin esiin mahdollisuutena: jä-

sen voi saada tietoa liitolta silloin kun itse sitä haluaa. Toisaalta paikka voi olla myös

ongelma: jos verkkoyhteyttä ei ole kotona tai työpaikalla, jäsen joutuu hakeutumaan

erikseen jonnekin verkkoyhteyden ääreen.

”Kun verkkoa yleensä ajatellaan suurena visiona, niin tällä puolella aukeaa kumminkin pienen informaation virta, mikä voi kulkea verkossa pienille kohderyhmille ja palvella kuitenkin niitä kohderyhmiä oikein hyvin.” (Päätoimittaja Petteri Raito, Puuliitto) ”Jos lasketaan tämän investointikustannukset niin ne ovat edelleen mitättömiä summia verrattuna mitä yhden ainoan lehden painaminen maksaa. Tämän järjestelmän hankin-takustannus oliko se kolmasosa yhden ainoan lehden numeron pelkästä painokustannuk-sesta, että ne on merkityksettömiä summia verrattuna mitä muu tiedonvälitys maksaa.” (Viestintäpäällikkö Juha Aromaa, MLL)

”Meidänkin jäsenten työpäivä on aika pitkä… verkko tuo tietynlaista riippumattomuutta siihen. Voit keskellä yötä vaikka mennä sinne verkkoon ja pystyt kännykästä lukemaan

225/302


niitä palveluja. Kännykkähän on sitä käyttäjää kaikkein lähimpänä.” (Talous- ja kehitys-johtaja Heikki Laurinen, MTK) ”Sehän on nopea. […] jos me tänään laitetaan tiedote, se on heti tuossa näkyvillä. Jos me laitetaan se lehteen niin ilmestymisaikataulusta riippuen se voi olla [näkyvillä]vasta kuukauden päästä. [Me] pystytään tuossa tarjoamaan koko ajan sellainen informaatio-paketti, että jos se menisi paperina, niin ihmisillä olisi kirjoja ja broshyyreja ja esitteitä ja A-nelosia ja lehtiä ja ties mitä. Meillähän on tuolla valtava tietomassa. Se on koko ajan käytettävissä. Tietysti yksi [olennainen piirre] on se, että meidän lehdethän menee jäsenille. Tuota näkee kaikki. Onhan verkon kattavuus siinä mielessä ihan toista luokkaa kuin meidän mikään muu tiedotus. Toisaalta […] sen käyttöaste ei ole lainkaan sama kuin lehden, joka kai luetaan aika hyvin.” (Verkkotoimittaja Timo Saarnio, KTV)

Useimmissa haastatteluissa verkko näyttäytyy olemassa olevan tiedotuksen ja toiminnan

täydentäjänä. Etenkin ammattiliitoissa verkkoviestintää ja verkkopalveluja yritetään

usein melko tiukasti sovittaa olemassa olevan toiminnan ja viestinnän kokonaisuuteen.

Esimerkiksi järjestön säännöt keskeiseksi ongelmaksi verkkoviestinnän mahdollisuuksia

pohdittaessa. Säännöt ajatellaan muuttumattomiksi, eikä niitä ei hevillä katsota voitavan

muuttaa tukemaan verkon tuomia uusia toimintamahdollisuuksia. Myös järjestön lehti

nähdään usein muuttumattomaksi – verkko sovittautuu lehteen, mutta verkkoviestinnän

mukaantulo ei suuremmin muuta lehden roolia järjestössä. Silloinkin kun haastateltava

itse tuo esille verkon vuorovaikutteiset tai yhteisölliset mahdollisuudet, organisaation

laajemmat odotukset tuntuvat rajoittavan verkon tiedotustoiminnan tueksi ja rutiinipal-

velujen kanavaksi. Hyvien ideoiden toteuttamista ehkäisee myös varovaisuus: edelläkä-

vijä ottaa aina riskejä.

”Tiivistetysti sanottuna [verkolla] on täydentävä rooli muiden käytössä olevien viestin-tävälineiden rinnalla. Ykkönen on edelleen jäsenlehti Särmä. Voidaan olettaa, [että sillä] varmasti tavoitetaan viisitoista kertaa vuodessa kaikki jäsenet. Verkkoviestintä on sitten Särmään verrattuna selvästi täydentävä väline, jota on viimeisen verkkouudistuksen yh-teydessä selkeästi ajateltu niin, että sitä rakennetaan nyt mahdollisuuksien tasolle. Olete-taan, että verkkoviestinnän käyttö ja merkitys tulee lisääntymään ja ruvettiin kehittä-mään meidän verkkosivuja sellaisena välineenä, että lisääntyvään käyttöön voitaisi nyt sivuilla käytössä olevalla teknisellä rakenteella. […] Sellainen tavoitehan meillä on ollut ja visio, että me saataisiin nämä viestintäväli-neet yhteispeliin keskenään. Pelattaisiin vähän pingistä Särmän ja verkkosivujen välillä ja viittauksia onkin jossain määrin ollut toinen toisiinsa. Mutta että saataisi joku juttu etenemään niin, että se eläisi yhtä aikaa verkossa ja Särmässä ja sisällöt eivät olisi ihan samat, niin emme ole vielä semmoista onnistuneet toteuttamaan. Tämä on ollut yksi ta-voite.” (Päätoimittaja Petteri Raito, Puuliitto)

”Verkkopalveluhan on ensisijassa informaatiopalvelua. Siellä on informaatiota siitä toiminnasta, mitä KTV:llä on, keskeinen kohderyhmä on meidän omat jäsenet. Sen lisäk-si [kohderyhmää ovat] tietysti ne, joiden toivomme liittyvän meidän jäseneksi. Se on to-siaan hirveän paljon informaatiota siitä, mitä meillä tarjotaan. Meillä on tietenkin eri-

226/302


laisia ajatuksia siitä, mitä se voisi olla muuta. Siihen liittyisi toiminnallisuuksia eli pääs-täisi eroon joistakin yhdistyskirjeistä, että pystyisimme toimittamaan ne sähköisesti. Sa-moin sähköistä asiointia. Meillä aika laajasti voi ilmoittautua kursseille suoraan netti-lomakkeelta ja muita tällaisia toimintoja pyritään kehittämään. Minun suuri idea on tä-mä yhteisöllisyys, jota ollaan pyöritetty. Se oli ensimmäinen suuri ajatus, mitä nyt on uu-distamisen jälkeen tehty, […] mutta tämä idea on vähän jäissä sen takia, että siihen ei ole nyt rahaa […] ja tietysti mikä tämä kuviointi voisi olla, ei ole selkeä.” (Verkkotoimit-taja Timo Saarnio, KTV)

Muutamassa haastattelussa TVT nousee esille selvästi pelkkää tehokasta tiedottamista

suurempana kysymyksenä. Verkko nähdään mahdollisuutena tehdä tärkeitä asioita, joita

järjestössä ei mitenkään ole voitu tehdä aikaisemmin, jopa järjestön toiminnan läpiko-

taisen uudistamisen mahdollistajana. Esimerkiksi Suomen Amnestyssä toiminta on tä-

hän asti perustunut eri puolilla Suomea toimiviin pieniin toimintaryhmiin, joiden kautta

on pystytty organisoimaan vain noin muutaman sadan ihmisen toimintaa. Verkon kautta

toiminnan ytimeksi on nousemassa ihmismäärältään nelinkertainen, noin 1200 ihmisen

verkosto. Tämän verkoston organisointi ja mobilisointi verkossa on lisäksi erittäin no-

peaa ja tehokasta alueellisiin toimintaryhmiin perustuvaan toimintaan verrattuna. Muu-

tos ei kuitenkaan ole täysin ongelmaton: Suomen Amnestyn toiminnanjohtaja myöntää,

ettei toimintatapojen muuttaminen, painopisteiden uudelleenarviointi tai vaikkapa riittä-

vän osaamisen turvaaminen ole välttämättä kovin helppoa.

”Amnestyhan on kampanjajärjestö ja meidän tarkoituksena on mobilisoida ihmisiä toi-mintaan ihmisoikeusloukkauksia vastaan. […] verkkoviestintähän on tavallaan mullista-nut koko tämän kentän. Pienillä resursseilla toimiva kansalaisjärjestö pystyy tavoitta-maan paljon, paljon enemmän ihmisiä verkkoviestinnän kautta. Jos katsomme meidän kuusivuotista suunnitelmaa, […] niin tämä on suurimpia haasteita sekä järjestön sisäi-nen tiedonhallinta että sitten kampanjointiviestintämuutos saadaan siirrettyä digitaali-seen sähköiseen muotoon. Säästää rahaa, säästää vaivaa, säästää aikaa, mutta se pro-sessi että päästään siihen on tuskallinen.” (Toiminnanjohtaja Frank Johansson, Suomen Amnesty)

Mannerheimin Lastensuojeluliitto puolestaan pystyy verkon kautta panostamaan kasva-

tuksen ja vanhemmuuden tukemiseen toisella tavoin kuin koskaan aikaisemmin. Henki-

lökohtaisen puhelinpalvelun rinnalle on tullut sekä erittäin suosituksi osoittautunut hen-

kilökohtainen nettineuvonta, mutta myös verkkosivuilta löytyvä suuri tietovarasto eri-

laista kasvatukseen liittyvää tietoa ja konkreettisia neuvoja kasvattajan arkipäivän on-

gelmiin – apua arjen pieniin kriiseihin, joihin isä tai äiti tuskin rohkenee kuitenkaan läh-

teä etsimään neuvoja henkilökohtaisista palvelunumeroista tai –osoitteista. Järjestötoi-

227/302


minnan tueksi on juuri rakennettu uusi ’järjestönetti’, jonka toivotaan parantavan vuo-

rovaikutusta ja vahvistavan sitä kautta yhteisöllisyyttä. Mannerheimin Lastensuojelulii-

tolle, kuten myös Amnestylle ja Greenpeacelle, verkko on myös olennainen vaikuttami-

sen väline yhteiskunnassa. Verkko antaa mahdollisuuden sanoa sanottavansa suoraan,

ilman suodattimia.

Kirkon piirissä tehdyissä haastatteluissa korostuu historiallinen jatkuvan uudistumisen

jatkumo: vuosituhansia asemaansa ylläpitäneen liikkeen perinne valjastaa kulloisenkin

ajan ja teknologian mahdollisuudet kirkon työhön.

”Kirkon perustehtävään liittyy vahvasti viestintä ja se perustuu siihen että Jeesus sanoo että menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kertomalla heille ja tätä ker-tomista tapahtunut jos katsoo historiaa läpi niin ensin suullisella traditiolla. Kun kirja-painotaito keksittiin, niin kirkko aika äkkiä otti sen median käyttöönsä. Sitten kun säh-köinen viestintä muuten kehittyi, niin se heti otettiin [käyttöön], koska kirkon perusole-mukseen kuuluu kertoa hyviä uutisia […] viestintä ja tämä uusi digitaalitekniikka on kir-kossa nähty myös paitsi mahdollisuutena, niin jotenkin velvollisuutena ottaa positiivisel-la tavalla haltuun ja käyttää myös niitä kanavia kirkon perusviestinnässä.” (Verkkotuot-taja Ari Tammi, Helsingin Seurakuntayhtymä) ”Verkkoviestinnän merkityshän kasvaa melkein päivä päivältä. Avasimme kirkon sivut ensimmäisen vuonna 1995 ja silloin ei kovin moni vielä uskonut, että tämä olisi kirkon tulevaisuudessa kovin merkittävä väline. Provosoidakseni pikkuisen ihmisiä … tulin sa-noneeksi pari vuotta sitten, että kolmen vuoden sisällä tämä on kirkon tärkein viestintä-kanava. […] Nyt olemme käytännössä siinä tilanteessa että viikkotasolla olemme ylittä-neet noin 25.000 käynnin palvelun ja jos tämä [edelleen] tuplaantuu, niin parin vuoden sisällä enemmän ihmisiä käy verkkosivuilla kuin jumalanpalveluksissa.” (Viestintäjohta-ja Ingmar Lindqvist, Kirkkohallitus)

11.3.1 Verkon merkitys järjestön tiedotustoiminnassa

Useimmat haastatellut järjestöt hahmottavat siis verkkoviestintänsä nimenomaan osaksi

tiedotustoimintaansa. Internetiä ei tosin välttämättä pidetä kovin keskeisenä välineenä

järjestön kokonaisviestinnässä, vaan se nähdään usein lähinnä täydentävänä viestintävä-

lineenä. Tietoa halutaan nimenomaan levittää tehokkaasti eli painopiste on yksisuuntai-

sessa ylhäältä-alas -viestinnässä. Myös vaikuttamisesta puhuttaessa vaikuttaminen tyy-

pillisesti näyttää merkitsevän yksisuuntaista suostuttelevaa viestintää – ei niinkään vuo-

rovaikutusta vaikutettavan henkilön, organisaation tai instituution kanssa. Kuitenkin

monet järjestöistä harjoittavat myös muun muassa aktiivista lobbaustoimintaa, jossa

vuorovaikutus taas on olennainen osa vaikuttamista (kts. esim. Jaatinen 2002). Järjes-

töille siis vuorovaikutteinen vaikuttaminen on normaali toimintamuoto, mutta verkkoa

228/302


jostain syystä käytetään lähinnä yksisuuntaisena vaikuttamisen välineenä. Tästäkin tosin

on poikkeuksia: esimerkiksi Suomen Amnestyn toiminnanjohtaja mainitsee, kuinka epä-

tavanomaista kansainvälisesti katsoen on, että Suomessa voidaan käydä sähköpostitse

vuoropuhelua päättäjien kanssa, kun muualla ainoa keino päättäjien huomion tavoitta-

miseen on usein kansalaissähköpostiviestien vyöry.

Järjestöistä useimmat nimeävät oman verkkoviestintänsä keskeisimmäksi kohderyh-

mäksi oman jäsenkuntansa. Verkkopalvelujen avoimuus on ratkaistu kovin eri tavoin

täysin avoimesta hyvinkin moniportaiseen malliin. Monella järjestöllä on avoimen in-

ternet-sivuston ohella myös joko koko jäsenkunnalle tai aktiiveille suunnattu suljettu si-

vusto, muutamilla on suljetut sivustot erikseen sekä jäsenille että aktiiveille, mahdolli-

sesti myös järjestön henkilökunnalle. Mannerheimin lastensuojeluliitto päätti pitää kai-

kille avoimena myös alueorganisaatiolleen suunnatun ’järjestönetin’. Avoimuuteen jär-

jestöjä kannustaa tyypillisesti halu toimia mahdollisimman yksinkertaisesti ja välttää

liikaa kikkailua. Avoimuutta korostavat järjestöt ihmettelevät, mitä sellaista ylipäätään

voitaisiin laittaa internetissä edes suljetulle alueelle näkyville ja sieltä eteenpäin lähetet-

täväksi tai ainakin kerrottavaksi, mikä ei samantien voisi olla avoimesti näkyvillä.

Avoimuutta pidetään myös tavallaan ”hyveenä”.

”Keskeinen kohderyhmä on liiton jäsenet. Se on alusta alkaen ollut selkeä kohderyhmä. Me emme ole lähteneetkään siitä, että Metalliliiton verkkosivuille joku nuori satunnaisesti yllättäen piipahtaisi ja ihastuisi, että aah, tämä on maailman paras ammattiliitto. Tähän minä liityn näitten verkkosivujen perusteella. Siellä lähdetään siitä, että sinne tuotetaan sellaista materiaalia, joka palvelee jäsentä, jota jäsen tarvitsee. Laajasti ottaen jäsen, mutta sitten yksi keskeinen kohderyhmä on luottamustehtävissä toimivat, koska siellä on kaikki työehtosopimukset ja muuta. Eri käyttäjätutkimusten mukaan luottamustehtävissä toimivat on se keskeinen käyttäjäryhmä myös noille sivuille. Sieltä haetaan nimenomaan työehtosopimustoimintaan liittyvää aineistoa joko suoraan luetaan tessiä tai sitten jotain muuta siihen liittyvää oheistekstiä. Yksi sivukohderyhmä on tietysti toimittajat ajatuksella se, että sieltä löytyy se, mikä toimittajia kiinnostaa. Perustiedot löytyy. Sieltä löytyy tilastoa, tutkimusta, löytyy ajankohtaistiedotteita ja tämäntyyppistä. […] Pidetään tärkeänä sitä, että kaikki sellainen tieto, mikä on muualtakin saatavissa, olisi myös meidän verkkosivuilla kaikkien luettavissa. Me emme ole nähneet sitä mielek-kääksi, että esimerkiksi työehtosopimuksia pääsisi lukemaan vain kirjautumalla käyttä-jäksi ja olemalla jäsen, koska sen työehtosopimuksen se menee lukemaan työministeriön sivuilta, jos ei se meidän sivuilta sitä voi lukea. Toinen puoli on semmonen joka meillä on pohdinnassa ja siihen on jonkun verran toiveita tuon nettitutkimuksen mukaankin luottamusmiehille jonkunnäköisen intranetin rakentamisessa. Kysymys on sitten lähinnä siitä, mitä aineistoa siellä olisi sellaista, joka ei voi olla julkisilla kaikille avoimilla si-vuilla.” (Tiedotussihteeri Heikki Piskonen, Metalliliitto)

229/302


Verkkopalvelujen avoimuus tai suljettuus askarruttaa tai on ainakin kehittämisvaiheessa

askarruttanut lähes kaikkia järjestöjä.

”Tällä hetkellähän meillä ei ole olemassa sellaista palvelukonseptia, jossa olisi otettu kantaa meidän […] verkkotulevaisuuteen tai mitä me verkkojen kautta tavoittelemme jä-senpalveluna jäsenistölle. Se on varmasti sellainen asia, joka tulee merkitsemään hyvin paljon jatkossa. Me otimme kantaa alustavalla tasolla tähän silloin, kun me 2001 julkai-simme jäsenverkon, jossa meillä on työehtosopimukset jäsenille. Se on pelkästään pami-laisten jäsenten käytössä eli noin 200.000 jäsenelle ja siellä on erilaisia asiakirjoja, ajankohtaistietoa ja niin edelleen. Nyt olemme sitten uudelleen siinä vaiheessa, että kun me olemme rakentamassa uutta verkkosivustoa niin mietimme jälleen uudelleen näitä ky-symyksiä, että mikä pitäisi olla käyttäjätunnistuksen takana ja mikä rajoitettuna sitä kautta vain jäsenille ja mikä on julkisen verkon puolella. […] Aika paljon on tullut kritiikkiä siitä, että miksi esimerkiksi työehtosopimukset pitää olla verkossa tunnistuksen takana. [tästä] on kahta näkemystä. Toiset sanoo, että se on suora jäsenetu ja me ei missään tapauksessa voida niitä antaa vaikka ne olisikin tuolta ministeriön sivuilta saatavissa niin kuin nämä yleissitovat työehtosopimukset on niin ul-kopuolisille. Toiset edustaa sitä linjaa, että tietoa ei pitäisi pantata, se palvelee kaikkia meidän alalla työskenteleviä, jos ne on saatavilla julkisen verkon puolelta.” (Tietohallin-tovastaava Raili Petra, PAM)

Suljettuja internetsivustoja kehittäneet järjestöt taas haluavat tyypillisesti tarjota tällä ta-

voin vastinetta jäsenmaksuvaroille. Järjestöt haluavat antaa jäsenkunnalle tunteen, että

jäsenenä voi verkkopalvelukin kautta saada sellaista tietoa, mitä muuten jäisi ilman. Ak-

tiiveille rajatussa internetpalvelussa järjestöt toivovat voivansa kertoa hiukan luotta-

muksellisempiakin asioita, joita ei välttämättä rohjeta kertoa avoimessa palvelussa.

Keskeisempää kuitenkin näyttäisi olevan mahdollisuus jonkinlaisen ”aktiivihengen” vi-

rittämiseen ja ehkä jonkinlainen yhteisöllisyydenkin kohottamiseen aktiivien erityis-

huomioinnin kautta. Joskus painetta tällaiseen erityishuomiointiin on tullut myös kentäl-

tä. Arkisempi syy suljetuille verkkopalveluille on myös se, että niissä voidaan tarjota

tietoa, joka tuskin avoimen palvelun käyttäjän näkökulmasta olisi kovin kiinnostavaa:

pöytäkirjoja, esityslistoja ja muistioita.

”Enemmistö, minä mukaan lukien, oli sitä mieltä, että meidän liiton jäsenet ovat mei-dän jäseniä ja meidän täytyy pystyä tarjoamaan heille jotain jäsenyyden vastineeksi. Jä-sensivusto on yksi väline siinä että me osoitamme heille, että he ovat spesiaaleja.” (Pää-toimittaja Petteri Raito, Puuliitto) ”Meillä on aika paljon uusia nuoria ja innokkaita luottamusmiehiä, jotka ovat saaneet jo työpaikoilta sähköiset yhteydet […] he kyselee erilaisia luottamusmiehen kontaktinpito-tapoja tai välineitä. Meillä on tällä hetkellä vaan se jäsenverkko jota voimme tarjota ja siellä on tietoa. Mutta semmoista kohdennettua luottamusmiestoimintaa verkossa on ky-sytty. Minä näkisin, että siinä on yksi piste, jota pitäisi kehittää ja miettiä, mitä se voisi

230/302


olla. Tämä on yksi niitä pohdinnanalaisia juttuja, että miten me paremmin kohdataan se-kä aktiivit että luottamusmiehet verkossa.” (Tietohallintovastaava Raili Petra, PAM)

Järjestöillä oli myös kokemuksia, että tiedon personoinnissa ja moniportaiseksi rakenne-

tussa verkkosivustossa voidaan mennä liian pitkälle, vaikka se verkossa alkuun vaikut-

taakin houkuttelevan helpolta. Yksinkertaisuutta kannattaa tavoitella.

”Ei voida lajitella niin paljon tietoa, että on tavallaan julkiset tiedota ja siten jäsenille avoimet tiedot ja sitten jollekin pienelle piirille avoimet tiedot. .. Sisällöntuottajia ei ole niin paljon, että ne pystyisivät tämän tuottamaan. Olemme myös[…] [pohtineet], että se mikä laitettaisiin […] tähän intraan, niin kyllä se varmasti voidaan kertoa myös jäsenil-le. Samalla on kysymys myös avoimuudesta. Jos on jotain niin arkaluontoista, niin ehkä sitä ei laiteta sitten mihinkään verkkojulkaisuun. ” (Talous- ja kehitysjohtaja Heikki Laurinen, MTK) ”Ajateltiin että jos kaikki jäsenet saavat nähtäväkseen tämän [yhden sopimusalan] neu-vottelukierroksen tiedottamisen niin näkevätpä ainakin että liitossa tehdään leipätyötä koko ajan. Se voi olla yksi verkkoviestinnän liiton kannalta myönteisesti toimiva tehtävä just sitä leipätyötä, tavallista edunvalvontaa, mistä ei muuten paljon uutisoida niin sitä voidaan tehdä näkyväksi verkossa. Jos hyvin käy, niin se lisää järjestötyytyväisyyttä liit-toa kohtaan. Tulee ikään kuin avoimemmaksi päivittäinen työskentely.” (Päätoimittaja Petteri Raito, Puuliitto)

Sähköpostia järjestöt käyttävät vaihtelevasti jäsentiedotuksessaan. Haastatelluista järjes-

töistä Greenpeace ja Suomen Amnesty käyttivät sähköpostia jäsentiedotuksensa perus-

kanavana. Myös MTK pyrkii hyödyntämään sähköpostia jäsentiedotuksessaan.

Kuten SAK:laisten luottamusmiesten ryhmähaastatteluistakin kävi ilmi, ammattiliitot

eivät juuri käytä sähköpostia jäsentiedotuksensa välineenä. Ongelmana on ollut muun

muassa sähköpostiosoitteiden kerääminen ja ylläpitäminen. Aktiivikunnan sähköpos-

tiosoitteita on yleensä kerätty systemaattisemmin kuin rivijäsenten. Esimerkiksi

KTV:ssä tavoitteena on saada järjestön kaikille paikallisyhdistyksille samanmuotoinen

sähköpostiosoite, jotta liitto voisi nykyistä paremmin hyödyntää sähköpostia yhteyden-

pidossa yhdistystensä kanssa, ja toisaalta myös tarjota yhdistysten yhteystietoja liiton

verkkopalvelusta etsiville myös yhdistysten sähköpostiosoitteet. Ruotsin LO:lla on säh-

köpostiosoitteet jäsenmikron hankkineille jäsenille – jäsenmikroja on Ruotsin LO:n pii-

rissä myyty jopa noin 50 000 kappaletta. LO on myös käyttänyt tätä rekisteriä tiedotta-

misessaan. Osalla ay-järjestöistä on olemassa enemmän tai vähemmän säännöllisesti il-

mestyvä, erikseen tilattava sähköpostitiedote. Ruotsin LO:n lehdistötiedotteet voi myös

231/302


kuka hyvänsä tilata sähköpostiinsa. Jakelulistalla on tällä hetkellä noin 3000 osoitetta,

joista vain pieni osa toimitusten osoitteita.

Ammattiliitot ovat keränneet jäsenkuntansa ja aktiivijäsentensä sähköpostiosoitteita

vaihtelevan systemaattisesti. Kovin kattavaa koko jäsenkunnan sähköpostiosoitteistoa ei

haastatelluilla ammattiliitoilla ollut, aktiivikunnan sähköpostiosoitteiden keräämisessä

on onnistuttu paremmin. Monet aktiivit ovat toki erilaisten valiokuntien ja työryhmien

sähköpostijakelulistoilla, ja saavat sitä kautta sähköpostia liitoistaan, mutta varsinaisena

aktiivitiedotuksen välineenä sähköpostia ei juuri liitoissa vielä käytetä. Tätä yleensä pe-

rustellaan jakelulistojen vaillinaisuudella sekä sillä, että vain osa jäsen- ja aktiivikunnas-

ta ylipäätään on verkossa. Liitot tyypillisesti arvioivat, ettei niiden jäsenkunta vielä ole

kovin sinut uuden tietoja viestintäteknologian kanssa.

Myös Mannerheimin Lastensuojeluliitto on karsastanut sähköpostin käyttöä aktiivikun-

tansa suuren vaihtuvuuden vuoksi; sähköpostiosoitteistoa on heidän arvionsa mukaan

käytännössä mahdotonta saada pidettyä ajan tasalla. MTK:ssa ongelmaa ei ole nähty yh-

tä suureksi, sillä järjestö tarjoaa sähköpostiyhteyden jäsenilleen jäsenetuna.

”Nyt me teemme systemaattista keräystä. Suuri ongelma on, että ihmisten sähköpos-tiosoitteet eivät tule koskaan pysymään ajan tasalla, koska useilla ihmisillä voi olla use-ampi osoite ja aina on vähintään työpaikalle ja kotiin eri osoite ja molemmissa tapahtuu muutoksia. Olisin toivonut, että kun Vennamo aikoinaan antoi sen lupauksen, että fyysi-sen osoitteen rinnalle tulee jokaiselle kansalaiselle sähköpostiosoite, niin olisi sen myös toteuttanut. Tämä yhteiskunta olisi vähän paremmassa mallissa. Mutta näin ei käynyt.” (Tietohallintovastaava Raili Petra, PAM) ”Meillä tuossa palvelussa rekisteröitymislomakkeessa kysytään sähköpostiosoite. […] siinä on [mahdollisuus valita] että haluan tai en halua liiton lähettävän sähköpostia. Me sitten lähetetään ajoittain tällaisia rekisteröityneille käyttäjillä isoja sähköpostisatseja jostain asiasta. Siinä on ideana se, että se ei ole mitään jatkuvaa syöttöä. Ihmiset ei pidä siitä, että joka asiasta tulee sähköpostia. Se liittyy yleensä isompiin asioihin. Siitä on tul-lut ihan hyvää palautetta. Sillähän me tavoitetaan pari tuhatta [ihmistä], jolla on sähkö-posti ja meillä lupa käyttää sitä. […] Sähköpostin etu olisi se että tavoitettavuus on korkea, koska ihmiset yleensä lukee sen sähköpostin silloin kun sen on saanut. Toisekseen ne sähköpostilistat pitäisi olla aika tarkalleen yksilöityjä, ettei massainformaatiota lähetetä kaikelle maailmalle vaan sen pi-tää olla yksilöllisempää. ”(Verkkotoimittaja Timo Saarnio, KTV)

”Meillä on ollut se lähtökohtakin, että me ollaan sähköpostitiedotteita lähetetty luotta-musmiehille kohtalaisen harvakseltaan. Ne on yleensä liittyneet neuvottelutilanteisiin ja tämäntyyppisiä, joissa on haluttu pitää porukkaa ajan tasalla. Mutta sanotaan, että liiton tiedotteita, perustiedotteita, mitä liitto lähettää joko luottamusmiehille tai ammattiosas-toille niin me emme ole lähettäneet niitä sähköisinä. Tämä sen takia, koska niissä

232/302


useimmiten on liitteitä, jotka eivät ole sähköisessä muodossa. Sitten myöskin se, että me joudumme joka tapauksessa lähettämään ne myöskin paperilla, koska kaikilla ei ole säh-köpostimahdollisuutta. Olemme katsoneet, että jotta me tietäisimme, että kaikille on mennyt, me lähetämme sen kirjeitse kuitenkin.” (Tiedotussihteeri Heikki Piskonen, Me-talli)

Osassa ammattiliitoista on käyty keskustelua siitä, kuinka oikein on lähettää sähköpos-

tilla tietoa aktiiveille tai rivijäsenille, jos kaikilla ei ole sitä mahdollisuus vastaanottaa.

Liitoissa on haluttu kehitellä e-kirjeen tyyppisiä ratkaisuja, joissa osa saa materiaalin

sähköpostilla, muut kirjeessä. Sähköisesti toimitettava aineisto, jota ei ole järkevää pos-

tittaa kirjepostissa, askarruttaa. Missään haastatelluista liitoista ei ole kategorisesti pää-

dytty siihen, ettei tällaista jäsen- tai aktiivitiedottamisesta voitaisi harjoittaa, mutta oi-

keudenmukaisuuskysymys on ilmeisesti ainakin muutamissa näistä liitoista kuitenkin

rajoittanut sähköpostitiedottamiseen liittyviä innovaatioita. Haastatelluissa järjestöissä

tähän sähköpostiyhteyksien puuttumisesta aiheutuvaan ongelmaan suhtaudutaan monel-

la eri tavalla. Osassa järjestöistä on lähdetty siitä, ettei ketään voi pakottaa hankkimaan

itselleen verkkoyhteyksiä, vaan järjestön on pidettävä yllä myös perinteisiä tiedotus-

kanavia pystyäkseen palvelemaan myös niitä jäseniä, jotka syystä tai toisesta eivät ole

verkon piirissä. Monessa järjestössä aletaan kuitenkin jo odottaa niitä säästöjä, joita

verkkoviestinnän on ajateltu organisaatiolle ajan mittaan tuovan. Ongelmaan on yritetty

vastata esimerkiksi tukemalla jäsenkunnan verkottumista, mutta myös kovemmat otteet

alkavat joissain organisaatioissa olla ajankohtaisia.

”Aina on tietysti semmoinen pieni marginaaliryhmä niin kuin nyt kun ollaan tekemässä STTK-lehden lukijatutkimusta […] siellä on pieni ryhmä, joka on ilmoittanut, että ei käy-tä esimerkiksi internetiä eikä tule koskaan käyttämään, ja haluaa kaiken postissa ja pa-perilla […] Ainakaan tässä vaiheessa, ennen kuin suuret ikäluokat siirtyy eläkkeelle, ei voi pakottaa kaikkia käyttämään näitä uusia välineitä, eikä välttämättä sen jälkeen-kään.”(Tiedottaja Minna Sirkka, STTK) ”Toistaiseksi olemme palvelleet [myös] paperimuodossa. Tässä ihan lähivuosina me olemme kuitenkin pakkoraonkin edessä […] Jos sanotaan, että meillä tuhansia ihmisiä, joilla on sähköposti, niin meidän on pakko hyväksyä, että joissakin palveluissa emme voi palvella niitä harvoja, joilla ei ole sitä.” (Toiminnanjohtaja Frank Johansson, Suomen Amnesty)

”Ideana on se, että pyrittäisi koko ajan helpottamaan ja laajentamaan sitä määrää, joka voi käyttää [verkkoa]. Tuleehan se esiin esimerkiksi tällaisista, että meillä on kaikki lii-ton yhdistyskirjeet verkossa, ne tulee nyt ehkä pikkuisen aikaisemmin kuin postissa […] niin onhan siitä käyty keskustelua, että tätä kautta pitäisi jo vähitellen jotain säästöäkin. Esimerkiksi nämä yhdistyskirjeiden postitukset. Siinä kuitenkin tulee vastaan että kaikki ei sitten kuitenkaan pääse verkkoon katsomaan.” (Verkkotoimittaja Timo Saarnio, KTV)

233/302


”Aina kun kehitetään verkkopalveluja, kysymys on kyllä jäsenmaksuvarojen käytöstä ja niistä satsauksista, millä volyymilla niitä käytetään ja minkälaisiin palveluihin. […] me joudumme koko ajan miettimään, kuinka paljon me satsaamme ja mihin palveluihin, kos-ka se demokratianäkökulma että se ei kohtaa kaikki on pakko aina ottaa huomioon. Aina ei voida ehkä edellyttää, että ihmiset joilla ei ole itsellä niitä laitteita, menisi johonkin työpajoihin tai kirjastoihin käyttämään verkkopalveluja, vaikka se toki on mahdollista.” (Tietohallintovastaava Raili Petra, PAM)

”Meillä on se tietty peruslinjaus ollut sähköisen viestinnän kehittämisessä, että pyritään siihen meidän organisaation sisällä luottamusmiehiin päin se, että halutaan pitää luot-tamusmiehet siinä mielessä tasavertaisessa asemassa, että ne kaikki saa sen paperilla. Sen takia meillä on luottamusmiestiedotteiden ja muitten sellaisten tiedotteitten lähettä-misessä ollut se paperipainotteisuus jos näin voi sanoa, koska kaikilla ei kuitenkaan ole vieläkään verkkoyhteyttä olemassa. […] …se [verkon käyttö] asettaa luottamustehtävissä toimivat eriarvoiseen asemaan ja sil-loin tullaan siihen, että tämmöisen tiedottamisen varaan ei voi laskea mitään sellaista, josta oletetaan, että kaikkien pitäisi pystyä tietämään sama asia jotakuinkin samanaikai-sesti ja toimimaan samalla tavalla. Silloin osa porukkaa jää siitä ulkopuolelle. Minä luu-len, että jatkossa sitä myöden kun saadaan tämä sähköpostiverkosto lähes täysin katta-vaksi ja sitten vielä oletetaan että ihmiset lukevat sen sähköpostinsa ja lukevat sen ennen kuin työnantaja sen lukee […] niin minä luulen […] että sähköpostin käyttäminen tulee kasvamaan.” (Tiedotussihteeri Heikki Piskonen, Metalli)

Tekstiviestejä ei järjestöjen jäsentiedottamisessa kovin paljon ole käytetty ja vain muu-

tamalla järjestöllä on tämäntyyppisiä hankkeita ylipäätään vireillä. Puu- ja erityisalojen

liitossa tekstiviestejä on kokeiltu neuvottelutilanteessa ja niiden laajempaankin käyttöön

on varauduttu. Myös KTV:ssä on keskusteltu siitä, että tekstiviestejä voitaisiin alkaa

käyttää osana liiton jäsentiedotusta.

”Matkapuhelin on kuitenkin aina lähimpänä käyttäjää ja tekstiviestit on helppo lukea. Käyttäisimme varmasti harkiten tekstiviestejä, jos niiden lähettäminen vain olisi kustan-nustehokasta. Matkapuhelinoperaattorit pitävät tekstiviestien hinnat niin korkeina, ettei tekstiviestin lähettäminen koko jäsenkunnalle ole järkevää. Siksi lähetämme tekstiviestejä sähköpostin kautta lähinnä noin 10-20 henkilön ryhmille. Tekstiviestimahdollisuutta ei saisi ylikäyttää, koska muuten se varmasti koetaan häiritseväksi ja huomioarvo laskee. Lisäksi viestien lähettämiseen yksittäiselle jäsenelle tarvitaan ilmeisesti myös hänen suostumuksensa.” (Talous- ja kehitysjohtaja Heikki Laurinen, MTK)

”Viimeisin edistysaskel on se, että tämän meidän käytössä olevan jäsenrekisterijärjes-telmän kautta voidaan lähettää tekstiviestejä. Nyt pystyy helposti lähettämään saman tekstiviestin vaikka kaikille jäsenille yhdellä kertaa. Aikaisemmin se oli kännykkäkohtai-nen systeemi ja sitä käytettiin aika vähän. […] kun ratkaiseva neuvottelutulos tuli, pistettiin heti tekstiviestit. Se meni toimitsijoille ja hallitukselle ja heidän tehtävänsä oli sitten tiedottaa eteenpäin alueille. Se oli proses-sina vähän vaikea. Helpompi olisi ollut lähettää keskitetysti yhdeltä tietokoneelta kaikil-le.” (Päätoimittaja Petteri Raito, Puuliitto)

234/302


Vaikka Greenpeace ja Amnesty ovat kokeilleet tekstiviestejä jäsenhankinnassa, ne eivät

ole hyödyntäneet tekstiviestejä jäsentiedottamisessaan. Ehkä pisimmälle tekstiviestien

monipuolista käyttöä on pohdittu kirkon piirissä.

12.3.3 Media järjestöjen verkkoviestinnän kohderyhmänä

Toinen melko yhteinen kohderyhmä järjestöjen verkkoviestinnälle ovat tiedotusväli-

neet, jotka on jollakin tavoin otettu huomioon kaikkien haastateltujen järjestöjen verk-

kopalveluissa. Vähintäänkin järjestön lehdistötiedotteet löytyvät myös internet-sivuilta.

Tiedotusvälineisiin suuntautuva verkkoviestintä sivuutetaan kuitenkin useimmissa haas-

tatteluissa melko kevyesti. Verkko on paikka, johon voidaan laittaa lehdistötiedotteet

näkyville ja säilöön. Toimittajiin suuntautuvan verkkoviestinnän merkitystä järjestön

tiedotustoiminnassa tuovat esille erityisesti Amnesty, Greenpeace ja Mannerheimin Las-

tensuojeluliitto, jotka kaikki myös painottavat verkkoviestinnän merkitystä pyrittäessä

vaikuttamaan yhteiskuntaan. Myös STTK näkee tiedotusvälineet yhdeksi olennaiseksi

verkkopalvelunsa kohderyhmäksi.

Järjestöissä, joissa media nähdään verkkoviestinnän keskeiseksi kohderyhmäksi, verk-

koa myös käytetään aktiivisesti mediaan suuntautuvaan viestintään ja toimittajapalve-

luun. Verkkoon pyritään kokoamaan ajankohtaista tietoa, taustamateriaalia, kuvia, jopa

liikkuvaa kuvaa ja ääntä tiedotusvälineiden käyttöön. Ruotsin LO näyttää käytännössä

kaikki tiedotustilaisuutensa myös internetissä, jolloin toimittajilla on mahdollisuus seu-

rata niitä toimituksestaan, jolleivät pääse paikan päällä. Myöskään nämä verkossa väli-

tettävät tiedotustilaisuudet eivät kuitenkaan ainakaan vielä toistaiseksi ole interaktiivi-

sia: toimittajilla ei ole mahdollisuutta esittää verkossa kysymyksiä tiedotustilaisuuden

pitäjille. Tätäkin asiaa on kuitenkin LO:ssa jo pohdittu.

Järjestöt pitävät hyvänä, että toimittajat ovat löytäneet järjestön verkkopalvelun yhdeksi

tiedonhankintakanavakseen, ja pyrkivät kehittämään toimittajille suunnattua palveluaan

siten, että se samanaikaisesti palvelisi mahdollisimman hyvin toimittajien tiedontarpeita

ja edistäisi järjestön tavoitteiden saavuttamista. Tiedotusvälineet nähdään näissä järjes-

töissä tärkeänä ja vaativaisena kohderyhmänä.

Esimerkiksi Amnestyllä tämä merkitsee, että toimittajille on jatkuvasti pystyttävä tuot-

tamaan uutta uutisten pohjaksi soveltuvaa, luotettavaa tietoa ihmisoikeusrikkomuksista

235/302


eri puolilla maailmaa, kun taas Amnestyn omana ensisijaisena tavoitteena on saada väli-

tettyä kampanjatietoa tiedotusvälineiden kautta. Tiedotusvälineitä tämä kampanjatieto

sinänsä ei kiinnosta vaan mediassa kampanjatietoa on mahdollista saada lävitse korkein-

taan ”faktauutisen” kylkiäisenä. Myös Greenpeace korostaa, kuinka säilyttääkseen ase-

mansa toimittajien tiedonsaantikanavana verkkosivustolle on pystyttävä tuottamaan jat-

kuvasti uutta uutismateriaalia, seuraamaan Greenpeacen toimia reaaliaikaisesti ja välit-

tämään niistä myös esimerkiksi liikkuvaa kuvaa.

”Kyllä tietyt tiedotusvälineet seuraavat ihan säännönmukaisesti meidän sivuja ja joskus jopa syntyy uutisia sitä kautta, että me ei edes lähetetä tiedotetta, vaan meidän etusivulla on joku [juttu] jostain tietystä aiheesta.[…] Silloin me ollaan päästy minun mielestä hy-vin pitkälle, että jos toimittajat itse oma-aloitteisesti seuraa mitä siellä tapahtuu. Se tie-tenkin edellyttää sitä, että siellä pitäisi tapahtua jotain joka päivä ja siihen meillä ei tänä päivänä oikein ole resursseja. Mutta kyllä se pitkän tähtäimen tavoite on tietenkin, että jos me ollaan todistamassa jotain ympäristörikosta tai meillä on tilanne päällä […] tai meidän aktivistit on jossain protestoimassa niin silloin on pystyttävä myös netin kautta palvelemaan mediaa, että siellä on myös esimerkiksi liikkuvaa kuvaa, jota voi käyttää [...] jonka itse asiassa sen ei tarvi olla laadullisesti ihan huippuluokkaa. Se kuuluu jo toiminnan luonteeseen että on vähän rosoisempaa jälkeä. Sellaista meidän on pystyttävä tarjoamaan myös sen takia, koska […] tämä tahti on tullut kiivaammaksi. Toimittajilla on paljon vähemmän aikaa itse käydä tekemässä näitä juttuja, että ne on yhä useammin niin kuin Pasilan vankeina että ne ei pääse sieltä ulos aina haastattelemaan. He tekevät yhä enemmän puhelinhaastatteluja ja niin edelleen että .. silloin se on tietenkin heidän näkökulmasta äärimmäisen kätevää, jos on joku soundfile, joka on suoraan otettavissa netistä, että saadaan oikeita ääniä elämästä muusta kuin puhelinhaastatteluja tekemällä. Kyllä meillä haasteita riittää.(Tiedottaja Mikael Sjövall, Greenpeace)

”Jos me haluamme mobilisoida ihmisiä toimimaan, se ei mene samalla tavalla läpi [tie-dotusvälineissä, kuin uutisaineisto ihmisoikeusrikkomuksista] […] Mediassa Amnesty on tietotoimisto, joka kertoo maailman pahuudesta luotettavasti. [Mutta] kun ihmiset eivät ole enää tiedonsaannissa television ja sanomalehtien varassa, jos he [lehtijutun luettu-aan] haluavat tietää enemmän, ne menee verkkoon. Parhaat mahdolliset lehtiartikkelit meistä on ne, joissa on kerrottu jostain ongelmasta ja lopussa on osoite www.amnesty.fi. Se on lehden suurin palvelus meille. Yhä useammin sekä aikakauslehdistössä että päivä-lehdistössä ja jopa televisiossa annetaan verkkosivuosoitteita, mikä tekee sen kotiperän kunnossaolosta ihan A ja O kysymyksen.” (Toiminnanjohtaja Frank Johansson, Suomen Amnesty)

Ammattiliitot eivät tässä haastattelussa korosta mediapalvelun merkitystä verkkovies-

tinnässään. Tämä voi osittain johtua siitä, että useimmat haastatellut eivät työskentele it-

se lainkaan mediapalvelun parissa, kun taas Greenpeacen, Amnestyn, MTK:n, MLL:n ja

LO:n edustajat työskentelevät järjestöissään tehtävissä, joissa toimivat myös tiedotusvä-

lineiden parissa.

236/302

http://www.amnesty.fi/


Haastatteluissa ei noussut erikseen esille, millä tavoin järjestöt käyttävät sähköpostia

yhteydenpidossaan tiedotusvälineisiin. Ainakin yhden ammattiliiton haastattelusta välit-

tyi kuitenkin kuva, että faksi vielä koetaan ainakin joissain liitoissa lehdistötiedotteiden

pääjakelukanavaksi, jota sähköposti ja internet-sivut lähinnä täydentävät. Esimerkiksi

SAK:ssa on jo pitkään käytetty jakelukanavia päällekkäin – useimmat toimitukset saa-

vat tiedotteet sekä faksilla että sähköpostilla.

12.3.4 Jäsenhankinta

Jäsenkunnan ja tiedotusvälineiden ohella muita mainittuja verkkoviestinnän kohderyh-

miä ovat suuri yleisö, poliittinen eliitti ja päätöksentekijät, oppilaitokset ja nuoret yli-

päätään, erilaiset sidosryhmät ja yhteistyökumppanit. Moni järjestö nimeää nuoret kes-

keiseksi kohderyhmäkseen ja pyrkii houkuttelemaan nuoria jäseneksi omilla verk-

kosivuillaan. Oppilaitokset ja niissä opiskelevat nähdään useimmissa järjestöissä olen-

naiseksi kohderyhmäksi. Opiskelijat etsivät järjestöjen verkkosivuilta tietoa esimerkiksi

omiin esitelmiinsä ja seminaaritöihinsä. Sivuilla vierailevien nuorten toivotaan samalla

kiinnostuvan järjestön jäsenyydestä.

”Minä ajattelen niitä [internetsivuja] semmoisena kirjastona,[…] jossa on jokaiselle jo-tain. Meillä on hirveän monta käyttäjäryhmää[…]. Niiden pitää palvella meidän jäsen-liittoja, joissain asioissa yksittäisiä jäseniä. Sitten jäseneksi haluavia, sekä työelämässä olevia että opiskelijoita, mediaa, opettajia ja kaikkia mahdollisia erilaisia sidosryhmiä ja yhteistyötahoja. Kirjastoajatus tulee esiin siinä, että mitä syvemmälle menee, niin sitä spesifimpää ja tarkempaa tietoa saa.” (Tiedottaja Minna Sirkka, STTK) ”Meidän elinehto on, että meillä on jäseniä ja paljon. Yksi [kohderyhmä] tietenkin on opiskelijat, jotka opiskelee niihin ammatteihin, joista siirrytään tehtäviin, joita meillä on. Yksi on tämä julkisen sektorin ja hyvinvointipalveluiden imagotehtävä – kyllähän me ol-laan asetettu yhdeksi kohderyhmäksi kuntalaiset niiden palveluiden käyttäjinä, joita mei-dän jäsenet tuottaa.” (Verkkotoimittaja Timo Saarnio, KTV)

Useimmat järjestöt käyttävät verkkoviestintäänsä jollakin tavoin jäsenhankintansa tu-

kemiseen. Internet-sivuilla on tietoa jäsenyydestä ja vähintäänkin ohjeet jäseneksi liit-

tymiselle. Niin Amnestyn, Greenpeacen kuin Mannerheimin Lastensuojeluliitonkin si-

vuilla on mahdollisuus liittyä jäseneksi tai tehdä muuten rahalahjoitus.

237/302


”Verkko on siinä tuki. Verkko on se kotipesä. Tulevaisuudessa tuotetaan paljon vähem-män paperilennäkkiä. Ei mitään isoa broshyyria. Kaikki sijoitetaan verkkoon ja kaiken muun markkinoinnin tarkoituksena on ohjata ihmisiä verkkoon.” (Toiminnanjohtaja Frank Johansson, Suomen Amnesty)

Sekä Greenpeace että Amnesty ovat kokeilleet myös tekstiviestitse tapahtuvaa jäsen-

hankintaa. Kokemukset tästä eivät olleet kovin rohkaisevia, mutta ainakin Amnesty ai-

koo uusia kokeilun uuden yhteistyökumppanin kanssa.

”Ne […] jotka ilmaisivat kiinnostuksensa liittyä tekstiviestillä, se prosentti sellaisista, jotka oikeasti liittyi ja oli vielä jäseniä vuoden tai kahden kuluttua oli niin huono, että se on pikkasen liian spontaani se liittyminen tekstiviestillä. Se todennäköisesti toimii kyllä sellaisilla ihmisillä joka on jo sitoutunut kommunikaatiotapana eli ne ihmiset, jotka on jo meidän aktiiveja, jotka on jo tehneet sen päätöksensä olla mukana niin niitten aktivoimi-seksi kyllä mobiili varmaan tulevaisuudessa on sellainen jota me tehdään.” (Toiminnan-johtaja Frank Johansson, Suomen Amnesty)

”Me kokeiltiin sitä kerran ja se osoittautui aika huonoksi kokeiluksi johtuen siitä, että meidän jäsenpalvelu ei pystynyt reagoimaan tarvittavan nopeasti sen jälkeen kun joku oli sitoutunut liittymään jäseneksi. Nyt me ollaan mukana yhdessä kokeilussa monen muun kansalaisjärjestön kanssa.” (Tiedottaja Mikael Sjövall, Greenpeace.)

SAK:laisissa ammattiliitoissa jäseneksi liittyminen verkon kautta on osoittautunut ällis-

tyttävän voittamattomaksi ongelmaksi. Esteenä verkon kautta liittymiselle on ollut säh-

köisen allekirjoituksen puuttuminen sekä muun muassa se, että uusi jäsen perinteisesti

liittyy liiton ammattiosastoon eikä suoraan ammattiliittoon. Näin jäsenhakemusta ei kä-

sitellä ammattiliitossa vaan asianomaisessa ammattiosastossa. Osassa liitoista jäseneksi-

liittymisprosessin voi kuitenkin käynnistää lähettämällä verkossa lomakkeen, jota sitten

joudutaan lähettämään myös postissa edestakaisin muun muassa allekirjoitusten saami-

seksi. Monilla liitoilla tämäkään ei kuitenkaan onnistu – jäseneksiliittymislomakkeen

voi korkeintaan tulostaa verkosta, mutta se on toimitettava postissa.

Jäseneksi liittymisen vaikeus verkossa onkin selkeimpiä esille nousevia konflikteja ver-

kon mahdollistamisen uusien toimintatapojen ja perinteisten toimintamallien välillä.

Sääntömuutosten välttämättömyydestä tässä suhteessa on puhuttu jo useita vuosia, mut-

ta ratkaisua asiaan ei ole löytynyt. Esimerkiksi osaan STTK:n ja Ruotsin LO:n ammatti-

liitoista kuitenkin voi liittyä jäseneksi myös verkon kautta.

238/302


”Meillä olisi tietysti se toivomus, että [jäsen]liitot kehittäisivät omia sivujaan. Yksi mitä ollaan paljon yritetty saada niiden liittojen kanssa vietyä eteenpäin on se, että sieltä ver-kon kautta pystyisi liittymään jäseneksi. Tai edes täyttämään jonkun yhteydenottopyyntö-lomakkeen. Tavallaan jokaisella liitolla olisi siellä verkkosivuilla se väylä jäsenyyteen.” (Tiedottaja Minna Sirkka, STTK) ”Oppilasjäseneksi voi meillä liittyä suoraan [verkon kautta] ja maksavaksi jäseneksi ei voi. Se pyörii sen sähköisen allekirjoituksen ja sen juridisen toimivuuden teknisen luotet-tavuuden ympärillä. Meillä on päädytty siihen ratkaisuun, että sitten kun se on mahdol-lista ja todetaan, että se toimii niin sitten mekin otetaan se käyttöön. Ehkä siinä sitten avautuu aika paljon siitä ajattelusta, mikä meillä täällä on ollut, että ei olla kaikkein isoimpia ammattiliittoja, resurssit on sen mukaiset niin tässä verkkopuolen kehittelemi-sessä me emme rupea ay-kentässä pilottihankkeisiin kokeilemaan omin voimin asemasta nolla eteenpäin. Emme halua epäonnistua siinä mielessä, että kustannustehokkuus on jo tässäkin projektissa aika keskeinen seikka, että mieluummin hyödynnetään sitä mikä on muualla toimivaksi koettu. […]Nyt siellä on lomakkeet tarjolla ja riittävä informaatio siitä, mitä jäseneksi tulemi-nen edellyttää ja toimintaohjeet, miten se hoidetaan. Kyllä se puoli on tullut selvästi eteenpäin siitä, mikä oli meidän ensimmäinen versio jäseneksiliittymisestä. Kyllä tätä voi jo nimittää jäsenpalveluksi. ” (Päätoimittaja Petteri Raito, Puuliitto)

”Me yritettiin viedä sitä läpi, että netin kautta voisi edes jollakin tavalla päästä liittymi-sessä alkuun. Se ei onnistunut, koska sääntöjen meillä liitytään yhdistyksiin eikä liittoon. Tätä [ongelmaa] tavallaan kierretään sillä, että meillä on toiminto, millä haetaan omaa yhdistystä, kun jo sekin on vaikeata, että mihinkä pitäisi liittyä. Sieltä haetaan kunta ja kunnassa olevat yhdistykset ja sieltä voi valita sopivan ja siellä yhteystiedot. Sen lisäksi meillä on yhteyskortti että voi sähköisesti lähettää tietonsa, jolloin meiltä lähtee postissa paketti.” (Verkkotoimittaja Timo Saarnio, KTV)

12.3.5. Verkko vaikuttamisen välineenä

Osalla järjestöistä verkko toimii tavalla tai toisella myös vaikuttamisen välineenä.

Verkkosivuilla halutaan kertoa ilman suodattimia järjestön näkökulmia kansalaisille,

päättäjille ja erilaisille sidosryhmille. Perinteisiä verkkovaikuttamisen keinoja – vetoo-

muslistoja ja sähköpostikirjelmiä – käyttävät erityisesti Greenpeace ja Amnesty, mutta

myös ammattiyhdistysliike ja MTK ovat kokeilleet tämäntyyppisiä keinoja. Ammatti-

yhdistysliikkeen 12.12.2003 Työn puolesta -mielenilmauspäivän yhteydessä haastatellut

ammattiliitot olivat vaihtelevasti käyttäneet verkkoviestinnän keinoja. Osa käytti sähkö-

postiviestejä jäsenkunnan mobilisointiin, osa käsitteli asiaa omilla verkkosivuillaan ja

linkitti sinne SAK:n sivuilla sijainneen vetoomuslistan. Tietty verkkotoimintakulttuurin

puute haastatteluista kuitenkin heijastuu. Amnestylle ja Greenpeacelle tämäntyyppinen

verkossa tapahtuva kampanjointi taas on arkipäivää.

239/302


” Siinä kustannustehokkuus on se, että kun meillä on yksi vetoomus verkossa niin sen voi allekirjoittaa tuhat ihmistä eikä kenenkään tarvitse kävellä mihinkään. Sen massa-aktivoinnin on tapahduttava nimenomaan verkkosivujen kautta. Tällä hetkellä meidän verkkosivut on liian tietopainotteisia ja me haluamme tehdä niistä nimenomaan aktivisti-painotteisia. Tämä liittyy meidän järjestön erityisasemaan, koska meidän olemassaolon tarkoitus on kampanjointi, että kaikki, mitä teemme on jonkinlaista kampanjointia. Sen takia verkon pitää toimia kampanjoinnin päävälineenä. […]Toinen asia tietenkin on, että meidän pitää koko ajan markkinoida sitä sivua, niin et-tä koko ajan saadaan uusia ihmisiä sinne. Sen takia, kun ne ihmiset tulevat sinne sivulle niin sen sivun pitää antaa heille jotain sellaista, että ne haluaa tulla sinne takaisin. Se on se kotipesä, johon me haluamme viedä kaikki. Jos ihmiset jotka ovat aktiivisia tai jotka on ylipäänsä kiinnostuneita näistä meidän kysymyksistä, ihmisoikeuksista niin sen pitää olla heille itsestäänselvä signaali. Se on www.amnesty.fi, josta he löytävät sen.[…] se ensimmäinen viesti on se, mitä sinä voit tehdä. Faktat ja taustat tulee sieltä takaa, jos olet oikeasti kiinnostunut, mutta suurin osa ihmisistä ei ole niistä kiinnostunut. […] Me näemme tässä, että siinä on kaksi kaksisuuntaista prosessia. Suurelle yleisölle meidän tarvitsee luoda sellaiset mekanismit, joissa ne pystyy mahdollisimman vaivatto-masti osallistumaan niin että saamme mobilisoitua massoja. Meidän tarvitsee vain lähet-tää sähköposti jonnekin ja voimme saada viisituhatta ihmistä laittamaan nimensä johon-kin paperiin. Toisaalta me tarvitsemme sellaisen mekanismin jossa tietylle pienelle jou-kolle voimme antaa niin paljon tietoa, kuin vain löytyy. Nämä ovat erilaisia prosesseja. Toisessa on kyse syventämisestä ja toisessa on kyse yksinkertaistamisesta. Tällä hetkellä meillä on se ongelma, että kaikki saa jotain siltä väliltä. Nyt yritämme erottaa sitä.” (Toiminnanjohtaja Frank Johansson, Suomen Amnesty)

Etenkin maailmalla järjestöt käyttävät paljon sähköpostia kampanjointiinsa – jäsenkunta

mobilisoidaan lähettämään kirjeiden ja faksien ohella sähköpostiviestejä päätöksenteki-

jöille ja yrityksille. Tämäntyyppisten sähköpostien tulva ei perinteisesti ole osa suoma-

laista toimintamallia. Suomalainen erityispiirre on sekin, että Suomessa on päätöksente-

kijöiden kanssa mahdollista käydä aidosti keskustelua sähköpostitse, eikä tätä mahdolli-

suutta haluta vaarantaa tuomalla Suomeen suuresta maailmasta toisenlaista sähköposti-

kulttuuria. Jonkin verran järjestöt kuitenkin myös Suomessa kannustavat jäsenkuntaansa

sähköpostiviestien lähettämiseen. Joissakin tapauksissa tällainen kansalaisposti saattaa

antaa päätöksentekijälle jopa hänen toivomaansa selkänojaa päätöksenteolle.

”Kun me laitetaan viesti näille kyberaktivisteille, sieltä voi hyvinkin tulla lyhyessä ajassa tuhansia sähköpostiviestejä jollekin tietylle vastaanottajalle […] Tälläkin hetkellä meille on Saksan toimiston sivuilla tämmöinen vetoomus, jossa kehotetaan meidän omia jäseniä ja muitakin lähettämään sähköpostia Matti Vanhaselle. […] Vaikka se kuulostaa ehkä turhanpäiväiseltä, joku sähköpostin lähettäminen […] niin se on yllättävän tehokasta, silloin kun on kyse sellaisesta yrityksestä […] joka on huolis-saan maineestaan.” (Tiedottaja Mikael Sjövall, Greenpeace.) ”Me aika harvoin itse asiassa lähetetään suoraan päättäjille sähköpostia. Enemmän se on sitä, että me kerätään nimiä verkon vai sähköpostin kautta ja sitten me lähetään kui-tenkin etenapostissa se viesti. Suomi on ehkä vähän poikkeuksellinen, koska täällähän

240/302


voi käydä sähköpostikirjeenvaihtoa suoraan ministerien kanssa. Se yllättää ihmiset kyllä muualla maailmassa, että täällä oikeasti voi lähettää Tuomiojalle sähköpostia ja hän vastaa siihen henkilökohtaisesti. Se on kummallista, mutta […] aika hauskaa toisaalta. […] koska yhteydet päättäjiin täällä kanavat on kuitenkin auki niin niitä on turha häiritä ja ärsyttää. Mutta siitä [voi myös] varottaa etukäteen.. Me ollaan koettu, että se on ihan ookoo niin kauan kun ensin informoi vastaanottajan avustajaa, että tämmöinen on tulos-sa. Eikä sitä tietenkään voi missään tapauksessa kieltää. Kaikilla täytyy olla oikeus kir-joittaa. Sitten sovitaan, että he vastaavat meille ja me välitämme sen viestin omia kana-via pitkin. […]kyllä meille on jossain vaiheessa jostain suurlähetystöstä tullut viesti, että voisitteko pyytää ihmisiämme lopettamaan faksien ja sähköpostien lähettämisen, ne tukkii meidän järjestelmät. Sentyyppisiä viestejä on tullut vastaan, mikä on ihan iloisia viestejä meille, koska meille se luonnollinen vastaus on, että sitten kun ne loukkaukset loppuu niin tämä-kin loppuu. Jos meidän työmme häiritsee päättäjiä niin se on tarkoitus-kin.”(Toiminnanjohtaja Frank Johansson, Suomen Amnesty)

”Se, että tukit jonkun ministerin sähköpostin, niin en oikein usko siihen. Se ei ole tehok-kain tapa hoitaa jäsenten asioita. Kyllä siinä täytyy kuitenkin kunnioittaa […] meidän kaikkien toisiamme sillä tavalla, että ei kohtuuttomalla tavalla saa haitata kenenkään työskentelyä. ” (Talous- ja kehitysjohtaja Heikki Laurinen, MTK)

Sähköpostitulvan ohella myös kiertokirjeiden käyttö on koettu hiukan ongelmalliseksi.

”Kiertokirjeitä käytämme aika vähän. Liikkuu liian paljon sellaisia kiertokirjeitä, jonka alkuperästä on vaikea saada selvää. Amnestyä on väärinkäytetty tällaisessa […] joten olemme aika varovaisia sen suhteen […] Täältä lähtee välillä aika paljonkin viestejä ja joissakin tilanteissa voimme sanoa, että viestin voi lähettää eteenpäin. Silloin on kyse jostain isommasta kriisistä tai tilanne on sellainen, että meidän oikeasti pitää saada äk-kiä jotain tehtyä.” (Toiminnanjohtaja Frank Johansson, Suomen Amnesty)

Myös muunlaisia verkkoa hyödyntäviä vaikuttamistapoja on järjestöissä kehitetty.

Mannerheimin Lastensuojeluliitto käytti edellisissä eduskuntavaaleissa verkon kautta

järjestön vaalitavoitteisiin liittyviä kansalaismielipiteitä ja välitti ne sen jälkeen puolu-

eille sekä suoraan että median kautta.

”Meillä oli ennen eduskuntavaaleja oli tässä netissä niin kutsuttu kuuma linja, jossa meillä ihan nettigallupsysteemillä kerättiin kansalaisten mielipiteitä kansanedustajille. Meillä oli tiettyjä kohtia omasta vaaliohjelmastamme ja kysyttiin kansalaisten mielipidet-tä niihin ja tämä julkistettiinkin ja lähetettiin myös kaikkiin puolueisiin. Puolueita pyy-dettiin puolueiden puheenjohtajille lähetetyllä kirjeellä ottamaan kantaa näihin asioihin. Kaikki puolueet myös vastasivat, useimmat jopa puheenjohtajan allekirjoituksella tai sit-ten perhepolitiikasta vastaavan puolueen korkeimman edustajan vastauksen. […]Aina me joskus viitataankin, että tässä on suoraan kysymykset ja puolueiden vasta-ukset ja nythän voi käydä vertaamassa kun on jo kohta vuosi hallitustaivalta ollut, että onko näitä tullut toteutettua. Eli se on esimerkki, mihin voi näppärästi käyttää verk-koa.”(Viestintäpäällikkö Juha Aromaa, MLL)

241/302


12.4 Vuorovaikutus verkossa

Vuorovaikutus nähdään yleensä järjestöissä jonkinlaiseksi verkkoviestinnän tavoitteeksi

vaikka siihen ei useinkaan liity kovin paljon konkretiaa. Useimmissa internetpalveluissa

vuorovaikutteisuus tarkoittaa yksinkertaisia rutiinipalveluja, keskustelupalstaa ja pika-

gallupia. Jäsenten sähköpostissa lähetettyihin kysymyksiin vastataan – ainakin puheli-

mitse tai kirjeitse. Verkossa tapahtuvalla vuorovaikutuksella ei juuri tavoitella asioiden

yhteistä puntarointia ja jäsendemokratian vahvistumista; tämä verkon mahdollinen ulot-

tuvuus jää haastatteluissa ehkä kaikkein ohuimmaksi. Yhteisöllisyys ja sen vahvistami-

nen on kuitenkin usein jollakin tavoin mukana verkkoviestinnälle asetetuissa tavoitteis-

sa. Ainakin osassa järjestöjä toivotaan, että verkossa voisi syntyä aitoa vuoropuhelua.

”Nimenomaan tämä uusi teknologia mahdollistaa tämän interaktiivisuuden. Okei, me tarjotaan tietynlaista julistusta tai ilosanomaa, mutta toki siis se pääidea on myös siinä, että kyllä ihmiset tarvii jotain ja he kysyy ja he voi vaatia ja esittää toiveita kirkkoa koh-taan. Jos käytetään vanhoja viestintävälineitä on [viestintä] pakosta ollutkin aika yk-sisuuntaista. Tämä uusi media mahdollistaa interaktiivisuuden, että sieltä tulee vuoro-vaikutteinen viestintä ja se on paljon enemmän. Syntyy kommunikaatiota, joka voi olla myös yhteisöä rakentava tekijä, myös kirkkoa kehittävä ja uudistava tekijä”. (Verkko-tuottaja Ari Tammi, Helsingin Seurakuntayhtymä) ”Tämmöiseen kansalaistoimintaan olisi onnellista, että siellä ne kokemukset vaihtuisi kentällä paikallisyhdistysten ja niiden ihmisten välillä suoraan ja kyllähän mekin keskus-järjestössä sitä seurataan. Mutta ne löytyy aidommin ne ongelmat ja kehittämisen koh-teet, mitkä monessa toiminnassa voi olla, jos pääsee ihmiset suoraan niitä kokemuksia vaihtamaan. Me tiedetään aina kun meillä on joku tapahtuma on se liittokokous tai joku muu iso tapahtuma, missä ihmiset kohtaa niin nehän on hirveän antoisia, koska silloin pääsee samassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa vaihtamaan kokemuksia. On ajatel-tu, että se voisi toimia myös teknisellä pohjalla. Varmasti me järjestetään näitä fyysisiä-kin tapaamisia yhä edelleen, mutta tässä arjessa voisi vaihtaa kokemuksia.” (Viestintä-päällikkö Juha Aromaa, MLL)

12.4.1 Vuorovaikutteiset palvelut

Vaikka verkkokehityksen painopisteenä useimmissa järjestöissä on leimallisesti ollut

tiedottamisen tehostaminen, useimmat järjestöt ovat myös jo kehittäneet jonkin verran

vuorovaikutteisia palveluita sivuilleen. Ammattiliitoissa ja työttömyyskassoissa verkko-

palveluiden kautta saattaa olla mahdollista esimerkiksi päivittää omia jäsentietoja, täyt-

tää kurssihakemuksia tai tarkistaa omaan työttömyyspäivärahaan liittyviä tietoja. Esi-

merkiksi Palvelualojen Ammattiliitto PAM:in suurimmalle sopimusalalleen kehittämä

242/302


palkantarkistuslaskuri on osoittautunut suosituksi ja palvelua on tarkoitus laajentaa. Jä-

senellä on liiton sivuilla mahdollisuus tarkistaa vastaako hänen palkkansa alan työehto-

sopimusta. Jos vastaus on kielteinen, jäsen siirtää asian liiton hoidettavaksi.

”Se toimii […] meidän intranetissä ja sitä käyttävät jäsenet. He laskevat sillä kuinka paljon palkkaa työehtosopimuksen mukaan pitäisi saada. […] Jos sattuu niin, että tulee riita siellä työpaikalla, että on palkkasaatavia, ja sitä asiaa lähtee toimisto hoitamaan ja neuvottelemaan siitä, niin tämä jäsen voi siirtää sen laskelmansa meidän toimistolle ja toimisto jatkaa sen asian hoitamista ja ne laskelmat on suoraan hyödynnettävissä. Mi-nusta tämä on yksi hyvä innovaatio siinä mielessä, että me saadaan jäsenet hoitamaan omaa asiaansa alkuun ja sitten toimisto voi jatkaa siitä, mihin jäsen jäi. Olemme kehit-tämässä muihinkin pääsopimuksiin vastaavia ohjelmia.” (Tietohallintovastaava Raili Petra, PAM)

Vaikka vuorovaikutteisia palveluita on jo useimpien järjestöjen sivuilla, ei niitä vielä ole

kovin paljon. Ongelmaksi esimerkiksi jäsenpalveluissa nähdään muun muassa henkilön

tunnistaminen, allekirjoitukset ja tietoturvakysymykset.

”Sellaista vuorovaikutteista palvelua, joka olisi ehkä ominaista verkkopalvelulle, että si-tä kautta pystyisi asioimaan kovin pitkälle niin ei ole kuitenkaan. Me olemme lähteneet siitä, että koska kaikki asiakirjat, joita siellä täyttää, täytyy kuitenkin allekirjoittaa, jol-loin ne on tulostettavia. Emme ole kuitenkaan vielä uskoneet kauhean pitkälle sähköisen allekirjoituksen levinneisyyteen tällä hetkellä, että sinne olisi lähdetty rakentamaan mi-tään sen pohjalta toimivaa asiaa. Sitten jäsenpalveluahan on se, että siellä toimii työttö-myyskassan puolella tämä kassajärjestelmä, jossa voi käydä tarkistamassa omia tieto-jansa, omien päivärahojensa maksatusajankohtia ja muita. Se on ehkä pisimmälle viety tämmöinen verkon kautta toimiva palvelu, jolla korvataan puhelinsoittojakin pitkälti. Mutta sitä ei kauhean moni kuitenkaan käytä toistaiseksi.” (Tiedotussihteeri Heikki Pis-konen, Metalli)

Ammattiliittojen palvelut ovat tyypillisesti varsin rutiiniluontoisia. Niissä ei tapahdu

varsinaista vuorovaikutusta liiton ja jäsenen välillä, vaan jäsen kohtaa palvelua käyttä-

essään usein miten tietokannan eikä esimerkiksi liiton työntekijää. Ainakin kirkolla ja

Mannerheimin Lastensuojeluliitolla on kuitenkin jo olemassa hyvinkin vuorovaikuttei-

sia palveluja. Kirkolla on jo muutamien vuosien ajan ollut erityyppisiä nettipappikokei-

luja ja nykyään nettipappeja on jo monilla seurakunnilla. Nettipapin kanssa seurakunta-

laisen on mahdollisuus purkaa sydäntään ja keskustella mieltä vaivaavista kysymyksis-

tä.

”Minä koen, että mekin voitaisi tehdä vielä paljon enemmän tällä alueella, mutta tällai-sen ison laivan kääntäminen niin että täysimittaisesti hyöty käyttää uutta teknologiaa […] kestää aikansa. Tämä on kuitenkin meille hirveän tärkeä alue, me haluamme keskit-

243/302


tyä siihen, me haluamme tuoda tämän ajan ihmisille sellaisia palveluita verkon kautta, mistä oikeasti on ihmisille hyötyä.[…] viralliseen palvelupuoleen kuuluu tietysti se, että kun jengi tarvitsee virkatodistuksia tai muuta, ne hoituu […] netin kautta aika iso osa. Vihkikirkkoja tai tämmöisiä voidaan varata netin kautta. Mutta sellainen hauska ja aika tärkeä palvelu, joka lähti vain kokeiluna, oli tällainen nettipappitoiminta. […] monesti ihmisillä on aika korkea kynnys mennä papin kanssa keskustelemaan, mutta […] tämän verkon kautta se kynnys on madaltunut rajusti. Ihmiset on saattaneet kolme neljä vuotta pohtia jotain vaikeata asiaa, sitten ne vuodattaa viisi sivua […] nettipapille, joka sitten ottaa tosissaan sen vastaan ja laittaa menemään vastauksen. Minä kokisin, että meillä myös perheneuvonnan puolella olisi paljon kehitettävää ja monella muullakin alueella.” ( Verkkotuottaja Ari Tammi, Helsingin Seurakuntayhtymä)

Osassa kokeiluista nettipapit ovat olleet anonyymejä, osassa taas esiintyneet omalla ni-

mellään, ja seurakuntalaisella on esimerkiksi ollut mahdollista valita keskustelukump-

panikseen joko mies- tai naispappi. Kokeiluissa on havaittu, että pappi on tärkeää voida

tunnistaa ainakin siten, että keskustelu papin ja seurakuntalaisen välillä voi jatkua ilman

että pappi jatkuvasti vaihtuu. Nettipapin palvelut ovat osoittautuneet kysytyiksi, jopa

siinä määrin, ettei palvelua kaikissa seurakunnissa ole uskallettu kovin paljon mainostaa

yhteydenottotulvan pelossa.

Mannerheimin Lastensuojeluliitolla on kaksi neuvontapalvelua: vanhempainnetti sekä

lasten ja nuorten netti. Lasten ja nuorten netti palveli viime vuonna noin 1200 avun tar-

peessa olevaa lasta ja nuorta, vanhempainnetillä asiakkaita oli vajaat tuhat. Liiton ko-

kemus on, että verkon kautta uskalletaan ottaa yhteyttä niissä todella vaikeissa kysy-

myksissä, kevyemmissä kysymyksissä rohjetaan soittaa liiton puhelinpalveluun.

”Ne voi olla hyvin, hyvin hankalia kysymykset, mitä sieltä tulee. Luulen että sillä puolel-la painetta olisi, että pystyttäisi vastaamaan enemmän. Mutta meidän rajoitushan on se, että kun tämä perustuu siihen, että me koulutamme vapaaehtoisia näihin vastaamaan niin niitä ei ole rajattomasti tarjolla. Toisaalta kun koulutuskin pitää olla kohtuullisen tasokasta, jotta tämmöiseen palveluun voidaan ihminen pistää, niin se kestää ja sitten voi olla että moni ilmoittautuu niin voi koulutuksen aikana jo todeta, että ehkä hän ei sit-tenkään halua sitoutua tällaiseen. Tällä puolella me olemme varmaan aika katossa tällä hetkellä. […] Sinne on ilmeisesti hirveän paljon helpompaa kipeissä asioissa kuin puhua se puhe-limessa. Se ainakin näyttäisi olevan meidän kokemus. […] Se nyt on ensimmäinen tun-tuma, että netissä on jotenkin varmaan vielä anonyymimpi tilanne kuin puhelimessa, vaikka puhelimessakin se on anonyymi palvelu. Ei tarvitse kertoa nimeäsi eikä päivystä-jäkään kerro nimeään, mutta se varmaan on kuitenkin helpompaa kirjoittaa.” (Viestintä-päällikkö Juha Aromaa, MLL)

244/302


Henkilökohtaisten neuvontapalvelujen ohella Mannerheimin Lastensuojeluliitto pyrkii

tukemaan vanhemmuutta staattisen käytännön neuvoja sisältävän kasvattajan tietokul-

man avulla. Parhaillaan kehitettään myös nettipohjaista järjestelmä, jossa vanhemmat

auttaisivat itse itseään. Myös kirkko miettii kuumeisesti, miten ihmisten avuntarpeeseen

voitaisiin entistä paremmin vastata.

” Kasvajan tietokulma on aivan ylivoimainen. Osinhan se sisältö on suorastaan aika-kauslehdenomaista, vanhemmuuden tukea mutta onhan sekin vaikuttamista, että jos me johonkin halutaan vaikuttaa tietysti on tietysti se, että lapsilla menisi hyvin ja mikä on sen enemmän vaikuttamista kuin suoraan vanhemmille antaa sitä vanhemmuuden tukea. ihmiset haluaa meiltä neuvoja tyyliin, että pitääkö Villen mennä yhdeksältä vai kymme-neltä nukkumaan. Ihan oikeasti se on se, mitä ihmiset kiihkeästi meiltä haluaa kuulla […] ja kyllähän me tietysti sanotaankin. Kyllä ne asiat löytyy sieltä ehkei nyt ihan mi-nuutin tarkkuudella mutta me pyritään nimenomaan tämä osa sivustosta pitämään sem-moisena, että ihmisellä olisi tunne, että se saa vastauksen siihen kysymykseen.” (Viestin-täpäällikkö Juha Aromaa, MLL) ”Olemme koko ajan lähteneet siitä, että verkkopalvelu on palvelu, jonka kehitämme kah-teen suuntaan. Toinen on kirkon sisäiseen asiointiin intranetin muodossa niin että me voimme hoitaa läpi kirkon nämä omat viestintätarpeet. Toinen on sitten tämä kansalais-palvelu ja […] me haluamme antaa kansalaisille mahdollisuuden löytää tarvitsemansa tiedon silloin kun he tarvitsevat. Toinen osio joka on yhtä lailla voimakkaasti muka-na[…]lähes 10 prosenttia sanoo, että he tulivat hakemaan [verkosta] apua – siis tietoa […] kuitenkaan meillä ei kovin paljon sellaista ole meidän sivuillamme, joten tämä puu-te on ilmeinen. Tällainen verkkoauttamispalvelu on kuitenkin kehitteillä.” (Viestintäjoh-taja Ingmar Lindqvist, Kirkkohallitus).

Ainakaan haastatelluilla ammattiliitoilla ei ole verkossa henkilökohtaisia neuvontapal-

veluja. Sähköpostilla ja verkkosivujen palautelomakkeen kautta liittoihin tulee kuitenkin

yhä enemmän myös jäsenyhteydenottoja. Liitot pitävät kunnia-asiana, että näihin yhtey-

denottoihin vastataan, mutta aivan ongelmattomia yhteydenotot eivät ole. Osa liittojen

työntekijöistä kokee yhteydenotot normaalina jäsenpalveluna ja pitää jopa myönteisenä

sitä, että näiden kyselyiden käsitteleminen on vähemmän pakkotahtista kuin puhelinpal-

velu. Osa kuitenkin kokee sähköpostit ylimääräiseksi rasitteeksi. Sähköpostien ongel-

maksi nähdään, että vastauksen antaminen jäsenen kysymykseen on yleensä mahdotonta

niiden tietojen perusteella, jotka jäsen on viestissään antanut. Niinpä asian selvittäminen

tavallisesti edellyttää jonkinlaista kirjeenvaihtoa.

”Osa on sitä mieltä, että jos soitetaan tai tulee postissa kirje tai tulee tuol-ta[sähköpostista] niin se on normaalia jäsenpalvelua, että niihin vastataan. Osa on sitä mieltä, että se on pelkkä rasite. Onhan meillä tietysti yksi tavoite, että tuohan on suht laaja tuo tietosisältö ja yritetään pitää sitä yllä. Tavoite on se, että sieltä löytyisi se tieto, ettei tänne tarvitsi soittaa, että vähennettäisi sitä puhelinliikenteen määrää ja vapautet-

245/302


taisi sitten niitä resursseja, jotka kuluu puhelimessa istumiseen johonkin muuhun työhön. Mutta tämä sähköpostikysely on ollut aika vaikea. Työttömyyskassastahan sanotaan näin, että ne ei toivo sitä ollenkaan sen takia, että yleensähän siihen kysymykseen sisäl-tyvien tietojen pohjalta ei voi antaa vastausta. Se työmäärä sitä kautta tulee hirveän suu-reksi, kun lähetellään viestejä edestakaisin.” (Verkkotoimittaja Timo Saarnio, KTV) ”Lähtökohta on, että tavalla taikka toisella vastataan sekä [verkon kautta tulleeseen] pa-lautteeseen että suoraan sähköpostikyselyyn. Se mikä on ongelma tuon sopimustoimin-nan kannalta edunvalvonnassa on se, että sähköpostilla tulleet kyselyt ovat lähes sata-prosenttisesti aina sellaisia, että pelkän sen sähköpostikyselyn perusteella ei voi oikeas-taan vielä vastata. Mitä sopimuspuolen kanssa on puhuttu, niin ne on lähteneet tylysti siitä, että kun sähköposti tulee niin se edellyttää yhteydenottoa siihen sähköpostin lähet-täjään, koska sen perusteella on hyvin vaikea monesti jotain sopimustulkintaa tai muuta antaa, koska ne ei aina ole niin yksiselitteisiä kysymyksiä. Sitten näihin sähköpostivies-teihin liittyy aina se, että et koskaan tiedä, että kun täältä joku lähettää vastauksen säh-köpostilla jollekin ja se kysymys on ollut vähän epätarkka ja se vastaus menee niin hyvin äkkiä se vastaus saattaa olla siellä työpaikkailmoitustaululla, että tässä on virallinen tulkinta asiasta. Vaikka se ei sitä edes olisikaan. Tämäntyyppisiin kysymyksiin törmän-neitä on ja he ovat ymmärtääkseni olleet kohtalaisen varovaisia sähköpostilla vastaami-seen erilaisiin tulkintoihin ja muihin. Asiasta on yleensä käyty puhelimitse keskustelua tai kirjeenvaihtoa.” (Tiedotussihteeri Heikki Piskonen, Metalli)

”Edunvalvojat pelkää, että sieltä alkaa tulvia kysymyksiä, koska ovat jo aika tiukilla ny-kyisinkin omissa töissään ja siitä on puhuttu aika paljon, että jos niitä alkaisi tulvimaan, niin mitä me sitten tehdään, että siitähän ei selviydy. Moni on nähnyt sen myös näin, että kun he tuottavat sinne sisältöä, niin siinä on kaksi hyötyä: toisaalta jäsenkunta voi etsiä sitä tietoa, eikä välttämättä tarvitse soittaa liittoon tai tänne meille keskusliittoon. Tai sitten jos keskustelet jonkun ihmisen kanssa puhelimessa, niin hän voi vaikka avata koto-naan sen liittymän samalla ja sitten mennään yhdessä sinne oikeaan paikkaan [verk-kosivuilla] […] se helpottaa puhelinneuvontaa sen ihmisen ongelmissa”. (Talous- ja ke-hitysjohtaja Heikki Laurinen, MTK)

Yksi haastatelluista kertoo sähköpostipalveluun liittyvistä ongelmista myös näin:

”[…] toimitsijathan on perinteisesti puhetyöläisiä ja niille on selvästi luontevampaa hoitaa asia puhelimitse kuin kirjallisesti sekä sen takia, että kirjallinen ilmaisu ei ole helppoa eikä kehittynyttä ja toinen on se että siitä jää aina dokumentti, jolloin tietysti pe-lätään sitä, että jos se kysymys on jonkun ja sitten sinä annat vastauksen niin sinä et ole ymmärtänyt kysymystä oikein tai vastaus on epätarkkaa ja sitten joku vetoaa siihen. Ei tämä oikein tämä palautteisiin vastaaminen järin innostunutta ole. ”

Monilla järjestöillä on sivuillaan myös kysymys-vastaus -palstoja, tai ainakin sellaista

on järjestössä kokeiltu. Useat järjestöt kertoivat, että tavoitteena oli alun perin koota ky-

symyksistä ja vastauksista muitakin kävijöitä palveleva tavallisimmin kysyttyjen kysy-

mysten kooste. Vain harvalle tämä oli kuitenkaan onnistunut. Kysymyspalstoille ei ollut

246/302


kertynyt riittävästi kysymyksiä ja esitetyt kysymykset käsittelivät hyvin samantyyppisiä

aiheita.

”Meillä siellä aikaisemmilla verkkosivuilla oli kysymys/vastaus-palsta, mitä ajateltiin, että sieltä me saamme siedettävän ajan sisällä rakennettua kysytyimmät osaston, mutta ei sitä sitten syntynyt. Niissä ei kysymyksiä tullut riittävästi tai jos ne tuli niin ne koski kaikki pekkasia. Siitä ei tullut sitä kokonaisuutta ja nyt tässä välissä me päätimme, että jätetään tämä lepäämään ja odotetaan, että käyttäjämäärä lisääntyisi.” (Päätoimittaja Petteri Raito, Puuliitto)

Ehkä kunnianhimoisin ja toimivin malli on Ruotsin LO:lla, jonka internetsivustolta löy-

tyvällä ”Wanjas brevlåda’ -kysymyspalstalla vastataan puheenjohtajan nimissä noin vii-

teenkymmeneen kysymykseen joka viikko. Palstaa ei tähän mennessä ole juuri markki-

noitu – viiteenkymmeneen kysymykseen järjestön kapasiteetti vielä riittää, mutta

LO:ssa pelätään, että aktiivisemman markkinoinnin seurauksena kysymystulva voisi

ylittää liiton vastauskapasiteetin.

12.5 Demokratia ja deliberaatio verkossa

Jäsendemokratia ei nouse spontaanisti esille yhdessäkään haastattelussa. Erikseen kysyt-

täessä useimmat haastateltavat pitävät mahdollisena ja toivottavana, että järjestödemo-

kratia jollakin tavoin voisi vahvistua uuden tietoja viestintäteknologian käyttöönoton

myötä. Muutama tosin pohtii, miten demokratia voi vahvistua sellaisen välineen kautta,

johon koko jäsenkunnalle ei ole pääsyä. Vaikka jäsendemokratian vahvistuminen näh-

dään toivottavaksi asiaksi, ainakaan näiden haastattelujen perusteella ei demokratiaulot-

tuvuutta yleensä ole mukana järjestöjen kehittämishankkeiden tavoitteistossa.

”Tällä hetkellä Amnestylla on vähän päälle 12.000 jäsentä. […] Meillä on tähtäimessä että meillä on kahden ja puolen vuoden kuluttua meillä on 30.000 jäsentä […] Meidän vuosikokoukseen, joka on ylin päättävä elin, tulee noin satakunta ihmistä. …Jos sata ih-mistä päättää budjeteista ja pitkän aikavälin toimintasuunnitelmista ja jäsenistöä on 30.000, niin voidaanko enää papereissa sanoa, että Amnesty on demokraattinen, vaikka-kin kaikilla olisi mahdollisuus osallistua […] Pystymmekö tekemään esimerkiksi sähkö-postitse tai sisäisten sivujen kautta jonkinnäköisiä konsultatiivisia demokraattisia kyse-lyitä ja muuta?” (Toiminnanjohtaja Frank Johansson, Suomen Amnesty) ”Minä uskon, että kun meillä[PAM:issa] on toimialoja yksityisellä palvelusektorilla val-tava määrä, meillä on myös ulkomailla työskenteleviä ihmisiä, niin […] jos me toimiala-kohtaisesti pystymme tiivistämään verkkopohjaista yhteistyötä niin me pystymme kerää-mään avaininformaatiota […] tietopankiksi tai tietoarsenaaliksi, josta voidaan helpom-

247/302


min tehdä johtopäätöksiä ja peilata sen kautta saatuja tietoja meidän muista järjestel-mistä saatuihin tietoihin…. Se lisää verkkodemokratiaa siltä osin, että ihmisillä on mah-dollisuus päästä mukaan [keskusteluihin] jonkun asian tiimoilta, saada informaatiota enemmän siitä kyseisestä ongelmasta ja rakentaa omia mielipiteitä ja antaa tavallaan in-formaatiota myös liitolle, että se vuorovaikutteisuus lisää myös meidän neuvottelijoiden ja sopimistoimintaa hoitavien ihmisten tietoa siitä, miten joku sopimus toimii kentällä taikka minkälaisia ongelmia sen asian suhteen on.” (Tietohallintovastaava Raili Petra, PAM)

Osa liitoista oli jo hankkinut tarvittavat ohjelmistot erilaisten verkkokyselyiden toteut-

tamiseen. Näissä järjestöissä tyypillisesti ajateltiin, että olemassa olevat kyselyt voitai-

siin jatkossa toteuttaa pelkän paperikyselyn sijaan sekä verkossa että paperilla, ja näin

toivottavasti parantaa vastausprosenttia esimerkiksi jäsenkyselyissä. Osalla järjestöistä

oli myös jo hyviä kokemuksia verkossa toteutetuista kyselyistä.

Jäsenäänestysten toteuttamismahdollisuuksista verkossa oli käyty keskustelua muuta-

missa järjestöissä, mutta asia ei varsinaisesti ollut ajankohtainen yhdessäkään järjestös-

sä.

”Luulisin […], että Metalliliitto ei ole ensimmäinen ammattiliitto, jonka liittokokousvaa-leissa voidaan verkon kautta äänestää. […]Tai mistä sen koskaan tietää. Jos on olemas-sa valmiiksi niin kuin eri tahoilla kehitellään, että itse ainakin tuntisin kiinnostusta sii-hen, että meillä olisi yhtenä mahdollisuutena äänestää myös verkon kautta seuraavissa vaaleissa.” (Tiedotussihteeri Heikki Piskonen, Metalliliitto)

Monien omiltakin internetsivustoilta löytyy pieniä ajankohtaisgallupeja, mutta näitä ei

missään nähty vuorovaikutuksen tai jäsendemokratian lisäämisen kanavina vaan lähinnä

viihteellisinä elementteinä vakavamman asiasisällön keskellä.

”Se on sellainen viihdyke.[...] Ihmisistä on mukava napsutella juttuja siellä ja katsoa millaisia tuloksia ne saa. Mutta eihän sitä sellaisena voi pitää, että sen perusteella teh-dään johtopäätöksiä.” (Tiedottaja Minna Sirkka, STTK) ”Tämmönen pikkugalluppihan meilläkin koko ajan pyörii tuossa avoimen puolen etusi-vulla. Siihen myös vastaillaan. Ihan samantyyppinen kuin SAK:lla ja joillakin muillakin ammattiliitoilla. Nyt meillä kysytään, että saatko työnantajaltasi riittävästi tietoa työ-paikkasi asioista; kyllä, en ja vaihtelee. Ei sillä sinänsä kerätä sellaista informaatiota, että kehitettäisiin liiton toimintaa siltä pohjalta. Onpa meillä tässä väline testattavana ja kyllä se toimii.” (Päätoimittaja Petteri Raito, Puuliitto)

248/302


Asioiden deliberaation, puntaroinnin, välineenä verkkoa ei juuri ole käytetty. Tämän-

tyyppisiä kokemuksia on oikeastaan vain Ruotsin LO:lla, joka vuonna 2000 pidettyä

edustajakokousta edeltäneen asiakirjavalmistelun yhteydessä käynnisti deliberaatiopro-

sessin verkkosivuillaan. Prosessia ei pidetty kovin onnistuneena. Toimintatapa oli jär-

jestössä vielä uusi ja sen toteuttamistavassa osoittautui olevan vielä paljon hiottavaa.

Jälkeenpäin ajatellen keskustelu oli rakennettu epäloogisesti ja vaikeaselkoiseksi. Koska

etukäteen ajateltiin, että keskusteluun osallistuminen on jo melko pitkälle vietyä osallis-

tumista, jäsenille haluttiin antaa myös helpompi keino ottaa kantaa liiton tavoiteasetan-

taan. Asiakirjaluonnosta oli sanallisten kommenttien ohella mahdollisuus kommentoida

vihrein (samaa mieltä) ja punaisin (eri mieltä) ”lipuin”. Lopulta kuitenkin havaittiin, ett-

ei suinkaan ollut kovin helppoa tulkita, mitä jäsen halusi viestittää liputtaessaan jonkin

asiakirjakohdan punaisella tai vihreällä.

Osalla järjestöistä on omilla internetsivuillaan keskustelupalsta tai keskustelupalstoja.

Tyypillisesti järjestöillä ei ollut keskustelupalstoistaan kovin hyviä kokemuksia – tyy-

pillisesti keskustelua palstalla nimitettiin vaisuksi. Sen sijaan varsinaisia ongelmia kes-

kustelupalstoista ei ollut syntynyt. Ongelmia kuitenkin pelättiin muutamissa järjestöissä,

joissa keskustelupalstaa ei ollut. Arveltiin, ettei palstalla käytävä keskustelu olisi kovin

korkeatasoista, ja että palsta edellyttäisi valvontaa ja toimittavaa otetta.

Olemassa oleviin keskustelupalstoihin ei juuri satsata. Tämä myönnetään ongelmaksi

muutamissa järjestöissä: palstaan pitäisi uhrata aikaa ja energiaa, jotta sinne saataisiin

syntymään keskustelua, joka generoisi uutta keskustelua. Tyhjä keskustelupalsta karkot-

taa keskustelija vilkkaammille foorumeille. Haastatelluista järjestöistä eniten vaivaa

oman keskustelupalstansa suhteen näkee ilmeisesti MTK, jossa pyritään siihen, että pu-

heenjohtaja säännöllisesti avaa jonkin keskustelun palstalla tai päättää sellaisen. Pu-

heenjohtajan osallistuminen keskusteluun viestittää jäsenkunnalle ainakin, että verkossa

käytävää keskustelua pidetään liiton johdossa tärkeänä ja verkossa esitettyjä mielipiteitä

kuunnellaan. Myös MTK:ssa kuitenkin todetaan, ettei keskustelupalstaan ole pystytty

panostamaan sillä tavoin, että se herättäisi jäsenkunnassa intoa osallistua käytäviin kes-

kusteluihin ja tuoda uusia teemoja keskusteluun. Useimmiten keskustelupalsta nähtiin

tärkeäksi elementiksi, jotta järjestön internet-palvelu voitaisiin ajatella vuorovaikuttei-

seksi ja myös alhaalta-ylös suuntautuvan tiedonvälityksen kanavaksi. Haastatelluista

ammattiliitoista Puu- ja erityisalojen ammattiliitto oli kuitenkin päätynyt oman keskus-

249/302


telupalstan ylläpitämisen sijaan ohjaamaan keskustelijat keskusjärjestö SAK:n verk-

kosivuilla. Liitossa arvioitiin, että liiton oma jäsenmäärä on liian pieni, jotta verk-

kosivustolle nykyisellä verkottumisasteella riittäisi tarpeeksi keskustelijoita.

12.6 Yhteisöllisyys verkossa

Koska järjestöjen sivut eivät ole kovin vuorovaikutteisia vaan enemmänkin yksisuuntai-

sen tiedottamisen ja rutiinipalveluiden kanava, on vaikea nähdä, että virtuaalinen yhtei-

söllisyys myöskään suuremmin toteutuisi niiden kautta. Jollakin tavoin yhteisöllisyys

kuitenkin nousee esiin lähes kaikkien haastateltujen organisaatioiden verkkopohdinnois-

ta, joskaan ei yleensä kovin keskeisenä verkon ulottuvuutena tai konkretisoituna tavoit-

teena.

”Siihen asentoon me olemme sitä rakentaneet, että voisi olla vuorovaikutteista, että se mahdollisuus on olemassa. Mutta kuinka nopeasti ja kuinka laajasti. En usko että kovin nopeasti. Minä tarkoitan nyt vuorovaikutteisuudella sitä, että jäsen puhelimen sijaan ot-taisi yhteyttä johonkin toiseen jäseneen tai ammattiosaston jäseneen tai liiton henkilös-töön ennemminkin verkon kautta. En usko että kovin äkkiä alkaa vuorovaikutus kääntyä sille tasolle. Sitten [toisaalta] ei välttämättä saa kovinkaan nopeasti nähdä sitä, että on-ko joku tiedonsiirto tai joku informaatiotaso mikä toimii ilman muuta paremmin vain verkossa kuin puhelimitse […] Se yhtenäisyys ja yhteisöllisyys oli yksi niitä keskeisiä kriteereitä tai adjektiiveja, millä me tuota lähdimme tekemään. Ensimmäinen askelhan nyt ilman muuta että siellä on jäsenkunnalle suunnatut sivut niin se on jo sitä yhteisöllisyyttä, yhtenäisyyttä. Me on rajattu se porukka nyt ja näytetty niille, että te olette tämä joukko. Ainakin sen viestin pi-täisi olla tämmöinen. Sinänsä näyttää tekniseltä ratkaisulta, mutta onhan se kuitenkin merkittävä rajanveto. Se on tausta-ajatuksena myös tässä ulkoasussa se tietty yhteisölli-syys, yhtenäisyys. Mutta kun se yhteisöllisyys ja yhtenäisyys on sosiaalista vuorovaiku-tusta, seurustelua ja mielipiteiden vaihtoa ja näin poispäin niin on siihen vielä pitkä matka, että se tuolla verkkosivuilla toteutuisi. Ehkä tässä katsantokannassa vuorovaikut-teisuus että se lähtisi pikkuhiljaa toteutumaan niin kyllä se sitten on liiton ihan perustoi-mintaa, leipätyötä ja sen siirtämistä verkon kautta tapahtuvaksi ja niin se menee eteen-päin.” (Päätoimittaja Petteri Raito, Puuliitto)

Järjestöistä Mannerheimin Lastensuojeluliitto on myös jo ehättänyt operationalisoimaan

omat pohdintansa. Vaikka järjestön edustaja haastattelussa korostikin, että ihmisten

kohtaaminen tapahtuu viime kädessä hiekkalaatikolla, leikkipuistossa ja muissa kasvok-

kaisissa tapaamisissa, liitto toisaalta on omassa ’järjestönetissään’ pyrkinyt kehittämään

250/302


myös verkosta tilan näille kohtaamisille ja yhteisöllisyydelle. Myös kirkon suunnitel-

missa yhteisöllisyydellä on keskeinen sijansa.

”Varsinainen kirkon työ hoidetaan melkein poikkeuksetta niillä kirkollisilla kohtaamisil-la. Joten verkkoviestinnän tärkein funktio minun viestintäajattelun mukaan on se, että se antaa ihmisille mahdollisuuksia työstää oman elämän tärkeitä kysymyksiä ja antaa myös kimmokkeita siihen, että tästä minä haluaisin jonkun muunkin kanssa keskustella. Se ko-ko idea tässä on se, että hyvin toimimalla se johtaa lisääntyvään mielekkääseen vuoro-vaikutukseen ihmisten välillä, eli vahvistaa yhteisöllisyyttä.”( Viestintäjohtaja Ingmar Lindqvist, Kirkkohallitus.) ”Jos koet, että sen verkon kautta kommunikointi joko yhden ihmisen tai jonkun yhteisön kanssa toteutuu niin vaikea sitä on toisen mennä arvostelemaan, että nyt se homma ei sit-ten toimi. Minä luulen, että me ollaan näitten yhteisöllisten verkkopalveluiden kehittämi-sessä vielä aika alkutaipaleella, mutta kahdenkeskinen interaktiivinen kommunikaatio toimii jo joiltakin osin aika hyvin. Mutta voisin kuvitella, että tekniikka menee eteenpäin uudet tavat, keksitään uusia muotoja sen yhteisöllisyyden kokemiseksi myös verkossa. ”(Verkkotuottaja Ari Tammi, Helsingin Seurakuntayhtymä)

Ammattiliitoista Kunta-alan ammattiliitto KTV:n piirissä on eniten pohdittu yhteisölli-

syyden vahvistamista verkon avulla. KTV:ssä on suunniteltu ammattiryhmiin pohjautu-

via liiton aktiivien valtakunnallisia foorumeita, joiden piirissä jäsenet voisivat kohdata

toisiaan, vaihtaa kokemuksia ja keskustella. Näiden foorumeiden perustaa on haluttu

laajentaa tiukasti rajatusta ay-kontekstista – pohjaksi on valittu työ ja ammatti. KTV:n

suunnitelmat ovat kuitenkin toistaiseksi jäissä.

”Se yhteisöllisyys, jota siinä ajateltiin perustuu ammattiryhmiin, koska ktv:ssä on hirve-än suuri määrä erilaisia ammattiryhmiä. […]siellä olisi enemmän ammattialakohtaista [aineistoa] eikä tätä yleistä edunvalvontaa ja yleistä jäsenasiaa, vaan se menisi yksi-löidymmäksi. Tämä yhteisyysidea olisi sitä, että olisi foorumeita esimerkiksi perhepäivä-hoitajille, missä olisi nimenomaan heille suunnattua aineistoa, missä he voisi keskustel-la. Sitten se suuri idea olisi se, että kun meillä ei ole resursseja tuottaa aineistoa, jäsenet pääsisi itse tuottamaan. Tämä on se yhteisöllisyys. Taustalla siinä on se idea, että mei-dän palvelua käytettäisi mahdollisimman paljon, että se olisi kiinnostava, että sinne tul-taisiin uudestaan ja uudestaan. Minulla on sellainen kuva, että pelkkä ay-asia ja muu ei ihmistä kiinnosta päivittäin. Yleensä se kai kiinnostaa, kun on joko ongelma tai asia tai jotain muuta, mistä halutaan tietoa, silloin käydään katsomassa. Sehän olisi toivetila, et-tä ei olisi ongelmia, niin miksi käydä meidän sivuilla. Mutta sitten tämä perustuisi taval-laan siihen työhön, mitä nämä jäsenet tekee eli työtähän ne tekee joka päivä ja sieltä nousee asioita, että tämä yhteisöllisyys olisi tavallaan sidottu siihen työhön.” (Verkko-toimittaja Timo Saarnio, KTV)

Palvelualojen ammattiliitto PAM ja Amnesty ovat myös rakentamassa tiloja jäsenkun-

nan kohtaamisille. PAM:issa ollaan verkon ryhmätyökalujen käyttöä laajentamassa

251/302


myös luottamushenkilöiden suuntaan, Amnestyssä taas kehitetään muun muassa kan-

sainvälisiä verkkotiloja eri aihealueiden parissa työskentelevien aktiivien kohtaamisille.

Nämä suunnitelmat kytkeytyvät niissä kuitenkin enemmän asioiden valmisteluun ja

toimintaan kuin yhteisöllisyyteen, kun taas KTV:ssä ja Mannerheimin Lastensuojelulii-

tossa tavoitteeksi on asetettu nimenomaan yhteisöllisyys .

Millään järjestöllä ei vielä ole verkossa kovin paljon Putnamin peräämää verkkoyhtei-

söllisyyttä: tilaa ihmisille ja näiden tarinoille. KTV on kuitenkin jo verkkosivuillaan to-

teuttanut yhden tätä teemaa sivuavan innovaation. KTV esittelee sivuillaan ”Arjen am-

mattilaisia” – kuvitettuja tositarinoita oikeista ihmisistä. Tämä osio liiton verkkopalve-

lussa lienee tosin vain osittain suunnattu yhteisöllisyyden vahvistamiseen; enemmänkin

”arjen ammattilaiset” on kuntalaisille suunnattua markkinointiviestintää. ”Arjen ammat-

tilaiset” on joka tapauksessa kiinnostava askel kohti ihmisiä ja näiden tarinoita järjestön

verkkosivuilla. Toteutustapa tosin on vielä tässä vaiheessa jossain määrin lainaa jäsen-

lehdiltä – tarinat eivät nouse ihmisistä itsestään eivätkä johda verkkosivuilla tapahtu-

vaan vuoropuheluun.

”Määrittelyprojektin vuonna 2000 suurin innovaatio oli meillä ’arjen ammattilaiset’. Sen ideana oli, että siinä tuotettaisiin sellaista tietoa, joka kertoisi niistä töistä jota mei-dän jäsenet tekee ja mikä sen merkitys on näille kuntalaisille ja meidän kaikille palvelu-jen käyttäjille. Se olisi luonteeltaan enemmän fiktiivinen tai kerronnallinen, tarinoita ja muita, jotka olisi muuta kuin edunvalvontaa. Meillä julkistettiin vuoden alussa arjen ammattilaiset, jossa kerrotaan henkilökuttuja joistakin ihmisestä, minkälaista heidän työnsä on ja miten he kokee sen. Lisäksi tässä on tietoruutu, missä on ihan faktatietoa esimerkiksi ruokapalvelussa kuntien palvelussa on niin ja niin monta ihmistä ja heidän työtehtävät on tällaisia ja tällaisia ja muita tietoja ammateista.” (Verkkotoimittaja Timo Saarnio, KTV)

12.7 Uudet virtuaaliset toimintatavat

Osalle järjestöistä verkko on avannut mahdollisuuden uudenlaisiin toimintamuotoihin.

Greenpeacella on 100 000 niin sanottua kyberaktivistia eri puolilla maailmaa. Nämä ky-

beraktivistit toimivat ainoastaan verkossa ja heidät mobilisoidaan verkon kautta. Myös

Amnestyllä verkko on kertaheitolla moninkertaistanut aktiivitoimijoiden joukon. Kun

alueellisissa toimintaryhmissä aktivisteja on mukana ehkä 300, verkossa heitä toimii

1200.

252/302


Kirkon piirissä on jo monenlaista virtuaalista toimintaa, vaikka täysin virtuaalista kirk-

koa ei Suomessa vielä olekaan. Ranskassa sellainen jo on, piispoineen kaikkineen. Lä-

himpänä täysin virtuaalista toimintaa Suomen evankelisluterilaisten kirkon piirissä lie-

nee internetissä toimiva Maunulan kotikirkko, joka pyrkii palvelemaan paitsi Maunulan

alueen asukkaita Helsingissä, muun muassa ulkosuomalaisia. Nettipapit ovat yksi kir-

kon virtuaalinen toimintamuoto. Kirkon piirissä kirkon virtuaalisuuteen uskotaan vaih-

televasti. Osa ei usko, että sellaiset asiat kuin pyhyys tai armo voisivat välittyä verkossa,

osa taas pitää tätä täysin mahdollisena. Verkkojumalanpalveluksessa on ehkä vaikea ja-

kaa ehtoollista, mutta saarna siellä välittyy mainiosti eikä virsien laulaminen yhdessä

ole ongelma. Myös virtuaalisesti jaettavaa ehtoollistakin on kuitenkin pohdittu.

”Olemme laittaneet siihen arvopinoon myös semmoisen sanan kuin pyhyys. Haluamme sillä lailla toimia, että kun tullaan kirkon sivuille niin sen myös aistii. Sisällön osalta se tietysti tarkoittaa sitä, että me pyrimme myös jollain tasolla vastaamaan semmoisten ih-misten tarpeisiin, jotka käyvät jumalanpalveluksessa, kuuntelevat radiohartauksia, seu-raavat tv-jumalanpalveluksia, käyvät kirkkoilloissa, seurakuntailloissa ja he myös tule-vat myös näille sivuille hakemaan [vastaavaa] […], Mutta sen lisäksi aika moni tulee tietyissä tilanteissa. Kun elämä yhtäkkiä kaatuu päälle, niin silloin kysytään, mistä on kysymys, mistä voisin saada otteen.” (Viestintäjohtaja Ingmar Lindqvist, Kirkkohallitus) ”[…] kaikki ne, jotka vastustavat tämän uuden tekniikan käyttöönottoa, uskoo siihen, et-tä ainoa vuorovaikutus voi tapahtua face-to-face niin kuin samaan aikaan ja samaan paikkaan sidottuna, kasvotusten. Sitten jos katsotaan netissä jotain messua, niin viime kädessä se kysymys kiteytyy siihen, , että voiko jumala tai voiko pyhä toimia sen verkon kautta? Jos pappi lukee siellä herran siunauksen tai syntien anteeksiantamuksen kun si-nä töllötät vaikka Maunulan kirkon messua jossakin Australiassa ja katsot internetin kautta,[…] koetko että se välittyy se pyhä siitä. Tästä toiset on sitä mieltä että tasan ei välity. Minä olen itse katsonut aika paljon näitä nettimessuja. Meillä on sellainen tapa, että kun luetaan siunaus, sanotaan isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen, niin pappi te-kee ristinmerkin. Minä olen huomannut että minä ihan vaistomaisesti teen tietokoneen ääressä myös itse sen ristinmerkin. Minä koen että siinä välittyy joku siunaus tai joku pyhyys. […] Minä luulen kanssa, että se on vähän vastaanottajasta kiinni, että vaikka it-se Jeesus seisoisi tässä huoneessa ja haluaisi siunata sinut ja sinä sanot että ’no way’ niin ehkä siinä ei mitään tapahtuisi.” (Verkkotuottaja Ari Tammi, Helsingin Seurakun-tayhtymä)

”Kaikki on mahdollista tänä päivänä. On myös virtuaalinen kirkko piispoineen – Rans-kassa. Ja Yhdysvalloissahan niin kuin varmaan tiedätte ’Electronic Church’, tv:n kautta esitettävä kirkko.[…] On keskusteltu pitkään siitä, että voisiko ehtoollinen viettää koto-na pappi siellä sanoisi, että ottakaa te kotona nyt esille leipää ja viiniä. Jos teillä ei ole viiniä niin ottakaa mehua. Tai niin kuin electronic churchin edustaja sanoo, että laitta-kaa nyt kädet tv:n päälle niin rukoillaan. […] Tietynasteiseen yhteisöllisyyteen päästään pelkästään verkkoyhteisön avulla […] - onko se sitten seurakunta perinteisesti [ajatel-tuna]?” (Viestintäjohtaja Ingmar Lindqvist, Kirkkohallitus)

253/302


Vaikka verkon myötä on löydetty uusia toimintamuotoja ja uusia mahdollisuuksia pe-

rinteisten toimintamuotojen toteuttamiseen, esimerkiksi järjestöjen kokoustoimintaa ei

ole siirtynyt verkkoon. Useimmissa haastatteluissa todetaan erikseen kysyttäessä, että

verkkokokouksista saattaisi olla järjestölle hyötyä, mutta niiden kokeilemista ei ole

suunnitteilla. Kokouspaperit tosin liikkuvat jo yhä enemmän verkossa. Esimerkiksi

MTK:ssa kokouspaperit lähetetään lähes täysin verkossa ja itse kokoukset pidetään yhä

useammin puhelinkokouksina; myös videoneuvottelujen mahdollisuuksia on tutkittu ja

alustavasti kokeiltukin. Haastatteluissa ei uusia toimintamuotoja peräänkuuluteta yhtä

vahvasti, kuin Valtion ammattiliitto VAL:in sopimussihteeri Kari Saarenketo syksyllä

2003 pitämässään alustuksessa.

”Pitäisi tulla enemmän tällaisia vuorovaikutteisia välineitä käyttöön ja vähän enemmän tai pois näistä aikaavievistä, turhauttavista kokouksista, jossa ihmisiä kutsutaan meillä-kin ympäri maata istumaan Merihakaan päättämään asioista ja sitten taas syömään ja kotiin. Näitä asioita voitas muutenkin tehdä aika monesti. Se on yksi sellainen ammatti-yhdistysliikkeen toimintahistoriasta johtuva juttu, että on totuttu näin aina tekemään ja koska tulee se rohkea, joka sen muutoksen uskaltaa läpi viedä. […] nykyisessä on paljon hyvää, mutta ei sitä kaikkea jäykkää byrokratiaa ja perinteisiä muotoja kannata mun mielestä tulevaisuuteen raahata vaan pitäisi käydä sellaista arvo-keskustelua ja pähkäilyä, että mikä on järkevää ja hyvää ja olla rohkeutta hylätä sellai-sia toimintamalleja, jotka ovat aikansa eläneitä.” (Sopimussihteeri Kari Saarenketo, VAL)

Samalla tavoin kuin virtuaalisesti toimivista kirkoista, maailmalla on kokemuksia myös

virtuaalisesti toimivista ammattiliitoista. Esimerkiksi Ruotsissa perustettiin jo joitakin

vuosia sitten virtuaaliliitto Mummel. Suomessa vastaavanlaista virtuaalisesti toimivaa

ammattiliittoa ei vielä ole. Virtuaaliset ammattiosastot esiintyvät esimerkiksi SAK:n

vuoden 2001 edustajakokousasiakirjoissa, mutta siellä niillä tarkoitetaan lähinnä ’to-

sielämässä’ toimivan ammattiosaston virtuaalista lisäulottuvuutta. SAK:ssa on toisinaan

heitelty ideoita virtuaalisen toiminnan kehittämisestä suurille valtakunnallisille ammat-

tiosastoille, mutta ainakaan haastatelluilla liitoilla ei ole toistaiseksi tällaisia kokeiluja.

Osalla ammattiosastoista on omat verkkosivunsa, mutta niiden toteuttaminen on tyypil-

lisesti ollut osaston omien aktiivien innostuksen varassa, eikä ammattiosastojen verkko-

viestintää ole systemaattisesti pohdittu tai kehitetty. Kaikissa ammattiliittojen haastatte-

luissa todetaan, että ajatus etenkin valtakunnallisen, suurehkon ammattiosaston virtuaa-

lisesta toiminnasta voisi olla hyvinkin perusteltu. Ammattiosastolla, jonka jäsenet asu-

vat hajallaan eri puolilla Suomea, on vain harvoin mahdollisuus fyysisiin kokoontumi-

254/302


siin ja kasvokkaiseen mielipiteenvaihtoon. Ainakaan haastatelluissa ammattiliitoissa ei

kuitenkaan ollut kehitteillä mallia virtuaalisen ammattiosastotoiminnan pohjaksi.

”Voisi olla ainakin osittain virtuaalinen [ammattiosasto] – jos ajattelee että meillä on vähän yli kaksisataakuusikymmentä ammattiosastoa ja siellä on monenlaista ammatti-ryhmää. On semmosia, joitten jo työelämä on niin konkreettista ja kiinteätä, esimerkiksi siivoojat, että tuntuisi aika vieraalta, että heille olisi joku virtuaalinen ammattiosasto. Sitten on jotain matkatoimistovirkailijoita, joille jo työnkuva, esimerkiksi ulkomailla ko-mennuksella olevat oppaat, niin heillä voisi olla joku virtuaaliyhteisö onko se sitten am-mattiosasto taikka sen piirissä toimiva. Voisi kuvitella että liittokin voisi tarjota matka-toimistovirkailijoiden virtuaaliyhteisön, jossa voisi käydä keskusteluja, se olisi suljettu alue ja siellä voitaisi käydä keskusteluja esimerkiksi verotuskäytännöistä ja sosiaalilain-säädännöstä ja kaikesta tällaisesta. Siellä olisi joku liiton virtuaalitoimitsija, joka pitää sitä yhteisöä yllä. Tällaisia kehittämishankkeita varmaan tarvitaan. Minä uskon, että juuri tässä kansainvälisessä toiminnassa nimenomaan tämmöiset virtuaaliyhteisöt olisi myös taloudellisesti kannattavia. Silloin voidaan jopa vähentää matkustamisen tarvetta, koska siellä virtuaaliyhteisössä voisi konkreettisesti käsitellä niitä yhteisesti koettuja on-gelmia ja tapaamisten merkitys olisi enemmänkin sitten päästä asiasisältötasolla käy-mään läpi joitakin kysymyksiä. Mikään ei [toisaalta] varmasti estä, että esimerkiksi luot-tamusmiehillä voisi olla joku virtuaalinen kohtaamispaikka verkossa. Toki kaikki täm-möiset on mahdollisia ja näen, että siihen suuntaan varmaan ollaan kehittymässä.” (Tietohallintovastaava Raili Petra, PAM)

Jonkinlainen asenteellinen rajaviiva vaikuttaa kulkevan siinä kohtaa, uskotaanko järjes-

töissä, että viestinnän ohella verkossa voisi olla myös toimintaa. Amnestyn toiminta –

ihmisoikeusrikkomusten näkyväksi tekeminen ja tavallisesti kirjeitse harjoitettavan pai-

nostustoiminta – on ehkä selvimmin vietävissä verkkoon. Greenpeacella fyysisen toi-

minnan rinnalle on kehitetty verkkotoimintaa. Mannerheimin Lastensuojeluliitossa, kir-

kossa ja ammattiliitoissa kysymys herättää enemmän tunteita – kuinka paljon virtuaalis-

ta toimintaa järjestöllä voi olla, ennen kuin koko järjestö katoaa kyberavaruuteen? Jär-

jestöt korostavat fyysisen toiminnan merkitystä järjestön toiminnan ytimenä.

”Hyvähän se on kaikennäköisessä tiedonvälityksessä. Tieto on helppo viedä verkkoon ja se on hirveän helppo hakea sieltä ja tiedon siirtämisen kustannus aikaisempaan käytän-töön verrattuna on tippuneet nollaan, joka tietysti antaa järjestölle ihan erilaiset mah-dollisuudet. Emme olisi ikinä voineet viedä tuollaista määrää toimintaan liittyvää neu-vontaa ja ohjeistusta ja vinkkejä ilman yhdistysnettiä yhdistyksen aktiiveille.[…] ei olisi mitään muuta konstia viedä tätä kasvattajan tietokulman asiaa kaikille saatavaksi kuin verkko. Kyllä kaikennäköisessä tiedonvälityksessä on se ihan erinomainen väline. Se mi-tä se tietenkään ei koskaan korvaa, että toimintahan on ihmisten toimintaa leikkipuistos-sa ja perhekahvilassa. Kun se koko toiminta perustuu nimenomaan siihen, että ihmiset kohtaavat toisensa, antaa toisilleen vertaistukea tai pitää muuten mukavaa, niin se pe-rustuu kuitenkin konkreettiseen ihmisten tapaamiseen ja yhdessä tekemiseen. Sinne puo-lellehan sähköinen maailma ei koskaan mene, että se korvaisi tätä inhimillistä tapaamis-ta. Se on vaan tuki- ja tiedonvälityskanava. Siinä mielessä tietysti kun on keskustelupals-tat ja nettipalvelut niin sehän on rajapinta kumminkin, siellä ihminen saa verkon kautta

255/302


vastauksen ongelmaansa. Kyllä se siinä toimii. Mutta olisi menetetty jotain täysin oleel-lista, jos maailma menisi semmoiseksi että MLL olisi vain jättiläismäisen nettipalvelun ylläpitäjä ja siltä häviäisi kokonaan kenttätoiminta. Silloin tämä ei olisi enää se MLL.” (Viestintäpäällikkö Juha Aromaa, MLL)

Myönteisesti verkkoon suhtautuvat ajattelevat, että verkko voi palvella tätä toimintaa ja

ehkä jopa auttaa parantamaan fyysisen toiminnan laatua: kasvokkaisissa tapaamisissa ja

toimintamuodoissa voidaan keskittyä olennaisempiin asioihin, kun verkkoa käytetään

rutiinikysymysten ratkomiseen ja organisoinnin apuvälineenä.

”On ihmisiä jotka eivät ikinä usko, että toiminta verkossa voisi mitenkään syrjäyttää pe-rinteisiä toiminnan tapoja, mutta minä uskon itse siihen, että näin voi käydä ja nimen-omaan että se syrjäyttää sillä tasolla, että se henkilökohtaisten kontaktien laadullinen ta-so nousee ja verkko toimii tukena, että ei tarvitse niihin perusasioihin kiinnittää niin pal-jon huomiota. […] kehittämishankkeissa varmasti tämmöinen monikanavaisuus on yksi, joka tulee aika mullistavalla tavalla muuttamaan asioita ja siihen halutaankin tässä or-ganisaatiossa varmasti panostaa.[...] faktatiedot löytyy sieltä verkkopuolelta ja sitten täällä puhelinpalvelussa pystytään menemään jo toiselle tasolle ja ohjata verkosta löy-tämään ne perustiedot […] Konsultoivaa tietoa ja asiantuntijatietoa […] enemmän väli-tetään […] perinteisessä puhelinkontakteissa. Tämä jo laadullisesti muuttaa toimintaa aika olennaisesti. Sitten tämä erilaisten kanavien käyttöönotto, että voidaan kysyä näitä tietoja verkkolomakkeella, voidaan lähettää kirjeitä erilaisille kohderyhmille uutiskirje-tyyppisesti, taikka vaikkapa lähettää säännöllisiä tiedotteita asioista.” (Tietohallintovas-taava Raili Petra, PAM)

12.8 Verkon käytön esteet

Käytännöllisesti katsoen kaikki haastatellut toteavat, että verkon käytön laajentamisen

esteet liittyvät niin osaamiseen ja henkilöresursseihin, taloudellisiin resursseihin kuin

asenteisiinkin. Tavallinen ongelma on, ettei järjestöllä ole tarpeeksi osaamista verkko-

viestinnän kehittämiseen ja toteuttamiseen. Järjestöllä saattaa olla verkkoviestintään pe-

rehtyneitä työntekijöitä, mutta muulle henkilökunnalle verkkoviestintä on vielä kovin

uusi asia.

”Ollaan semmoisessa vaiheessa, että ihmiset osaa käyttää tietokoneita ja on saaneet sii-hen koulutusta, mutta se on teknistä osaamista. Hyödynnettävyys ja ikään kuin sen mer-kityksen ja sisällön ja sen substanssin taso on hyvin vielä alkumetreillä.” (Tietohallinto-vastaava Raili Petra, PAM)

256/302


Ammattiliittohaastatteluista syntyi kuva, että ammattiliittojen työntekijät ovat monasti

puhetyöläisiä ja kokevat keskustelemisen verkkokirjeenvaihtoa luontevammaksi tavaksi

hoitaa jäsenten asioita. Muutaman ammattiliiton kohdalla esille nousee myös huoli pro-

sessin dokumentoitumisesta. Siinä missä luottamusmiesten ryhmähaastatteluissa luot-

tamusmiehet arvostivat verkon kautta tapahtuvassa vuoropuhelussa nimenomaan kir-

jeenvaihdon dokumentoitumista, liiton työntekijät taas karsastavat tätä pelätessään, että

epäviralliseksi tarkoitettua tulkintaa levitetäänkin työpaikalla liiton virallisena kantana

tai siihen vedotaan aivan toisessa yhteydessä kuin mihin tulkinta on alun perin annettu.

Järjestöjen johto ja henkilöstö tuntevat verkkoviestinnän mahdollisuuksia ja toimintata-

poja vaihtelevasti. Verkkoviestintää kohtaan tunnetaan edelleen usein ennakkoluuloa:

sitä pidetään nuorten nörttien puuhasteluna, eikä sitä koeta kovin keskeiseksi osaksi

oman järjestön toimintaa. Joissakin haastatteluissa korostuikin verkkoviestinnän omassa

organisaatiossaan kokema yksinäisyys ja se, että järjestöstä puuttuu kokonaisnäkemys

siitä, mihin verkkoviestintää tulisi hyödyntää.

”Ensimmäisenä on tietysti oma sisäinen tuotanto eli keskeisenä on resurssipula ja ylläpi-toon liittyvät asenne- ja osaamisongelmat. Toinen on taloudelliset resurssit eli esimer-kiksi juuri tämä yhteisöllisyyskuvio on aika paljon jäissä sen takia, että ei ole taloudelli-sia resursseja. Yksi sitten jos ajatellaan tätä yhteisöllisyyttä, on se että sehän edellyttäisi aktiivisia käyttäjiä. Ja vaikka meidän käyttäjämäärät lisääntyy koko ajan niin nämä kes-kustelupalstat, mikä on ainoa keino millä käyttäjät pääsee itse tuottamaan aineistoa, ovat aika uneliaita. Ajattelimme esimerkiksi tästä yhteisöllisyydestä, että jos pistää hir-veät paukut siihen ja rakennetaan foorumi, jossa joku ehkä käy katsomassa, mutta ku-kaan ei tee sinne mitään, niin se on aika ongelmallinen. Yksi ongelma on se että verkko-viestintä ei ole enää pelkästään tiedottamisasia, vaan tässä pitäisi olla tiedottamista ja toiminnallisuutta ja ehkä uudenlaista järjestöajattelua ja kaikkea tällaista. Tämän pitäisi olla koko organisaatio hanke ja se näkemys meiltä varmaan puuttuu.” (Verkkotoimittaja Timo Saarnio, KTV)

Myöskään verkkoviestinnän asiantuntemusta järjestöissä ei yleensä ole yllin kyllin. Ta-

vallisesti pidetään normaalina, että lehteä toimittamaan tarvitaan useiden henkilöiden

toimitus, kun taas verkkoviestinnästä vastaava saa tulla toimeen yksin, usein jopa oman

toimen ohella. Myös verkkoviestinnän asiantuntijat kokevat osaamisensa riittämättö-

mäksi – hankittu osaaminen vanhentuu nopeasti.

Tavallinen resurssiongelmanakin näkymä pulma on uudelleensuuntaamisen ja karsimi-

sen vaikeus. Verkkoviestintä on järjestöille uusi haaste, joka ei saisi kasvattaa järjestö-

jen kokonaiskustannuksia. Niinpä resurssien suuntaaminen verkkoviestintään edellyttäi-

257/302


si menojen karsimista toisaalta. Osa haastatelluista kuitenkin kokee, että verkkoviestin-

tään löytyy luontevasti resursseja, kun verkon myötä esimerkiksi painokustannuksissa

voidaan saada huomattavia säästöjä. Lähinnä tällöin puhutaan yleensä esitetyyppisestä

materiaalista – järjestöjen lehdillä taas nähdään tavallisesti olevan itseisarvo; verkko-

viestintä ei anna mahdollisuutta lehtien lakkauttamiseen, vaikka tätäkin kysymystä jär-

jestöissä on yleensä ainakin puolivakavasti pohdittu.

Haastattelussa esille nousi myös, että toisaalta kustannussyistä, toisaalta osaamisen

puutteessa verkkoa käytetään tavallaan väärin. Verkkoa käytetään painettujen paperijul-

kaisujen välityskanavana ja varastona, verkkojulkaisuja ei osata tai haluta tehdä. Väli-

neistä reaaliaikaisin välittää tietoa viimeisenä.

”Verkko pitäisi olla ensimmäinen julkaisukanava ja sitten tulee kaikki muut perässä. Nythän se on käytännössä niin, että verkko on viimeinen julkaisukanava. Se on aivan väärin päin. […] Sanotaan, että jos ihminen ei minuutissa löydä sitä, mitä se hakee, niin se siirtyy pois […] asioitten pitää avautua heti. Siksi meidän on pohdittava, millä kielellä me niitä kohderyhmiä tavoitellaan. Kun on ihan omansa verkkokieli, se antaa julkaisutoiminnalle suuria haasteita. Meidän pitää tehdä verkkojulkaisuja, eikä siirretä paperia verkkoon. Se antaa koulutustoiminnalle erilaisia haasteita… […] Tieto täytyy olla hyvin suurella perspektiivillä jaoteltuna. Se ei voi olla pieninä pa-lasina. Nimenomaan kaikissa teknisissä rakenteissa pitää miettiä sitä, miten ihminen ha-kee tietoa, miten se käytännössä toimii, miten normaali ihminen toimii tietyssä tilantees-sa. Sen jälkeen otetaan ne prosessit huomioon ja rakennetaan niitten perusteella sem-moisia järjestelmiä, että se mahdollisimman hyvin toteutuu.” (Tietohallintovastaava Rai-li Petra, PAM)

Tiedon tuottamisen ohella haasteena on myös opettaa ihmiset käyttämään verkkoa tie-

donsaantiinsa. Passiivisen vastaanottamisen sijaan tiedonsaanti verkon kautta edellyttää

omaa aktiivisuutta.

”Varmaan informaation kulku on jossain määrin parantunut… sitten on vain kiinni käyt-täjistä, kuinka sitä [verkkoa] käyttävät. Jos et siellä käy, niin ei sinun tietoa kasva yh-tään. Jos käyt siellä aktiivisesti, niin tiedät aika paljonkin loppujen lopuksi asioista.” (Talous- ja kehitysjohtaja Heikki Laurinen, MTK) ”Siihen liittyy myös ihmisten opettaminen, että enemmänkin tiedon hakuun kuin tiedon vastaanottamiseen. Sen sijaan, että saat ison nivaskan papereita, sinulle annetaan joku osoite jonne sinä menet ja sitten voit itse etsiä sieltä, mikä sinua kiinnostaa […] Tämäkin on semmoinen muutosprosessi, joka on hirveän vaikea. Se tiedotuksellinen puoli on ehkä helpompi […] Siinä haasteena on tietenkin se, että verkkokirjoittaminen on erilaista ja meidän pitää oppia, miten ylipäänsä teet uutisia verkkoon, miten teet linkkejä. Puhumat-takaan siitä teknisestä haasteesta. Meillä on tällä hetkellä pullonkaulaongelma se, että

258/302


me ollaan liiaksi erikoistuneen it-osaamisen varassa siinä, että saamme päivitykset ja muut asiat hoidettua. […] se käytännön puurtaminen on sitä, että henkilö yrittää saada jonkun tietyn viestin meidän kampanjasivuille ja se joutuu tappelemaan siitä puoli päi-vää, koska se tekninen ratkaisu on osoittautunut vaikeaksi.” (Toiminnanjohtaja Frank Johansson, Suomen Amnesty)

Moni järjestöistä on päätynyt hajautettuun sisällöntuotantoon omissa verkkopalveluis-

saan – tällöin kukin järjestön työntekijä on yleensä vastuussa omaan tehtäväalueeseensa

liittyvästä verkkosisällöntuotannosta. Osa haastatelluista pitää tätä suorastaan yhtenä

edellisen kehittämishankkeen parhaista oivalluksista, osa taas näkee asian synkemmin.

Suurin osa korostaa, että sisällöntuotannon hajauttaminen on välttämätöntä, muttei on-

gelmatonta. Osalle työntekijöistä tämä on luonteva laajennus omaan tehtäväkuvaan,

osalle ylimääräinen riesa ja kohtuuton vaatimus.

”Ihmisille on luotu kovat paineet siihen sisällön tuottamiseen eikä heitä ole siihen riittä-västi tuettu. Alussa panostimme tekniikkaan, eikä siinä vaiheessa ollut mahdollisuutta panostaa riittävästi asiantuntijoiden sisällön tuottamisen tukemiseen, vaikka heitä koulu-tettiinkin. Nyt pyritään palauttamaan odotukset realistiselle tasolle. Olemme palkanneet kustannustalomme puolelta kokeneen toimittajan MTK-ryhmän verkkopalvelujen sisäl-löntuotannon kooridinaattoriksi. Hänen tehtävänään on on tukea asiantuntijoidemme si-sällöntuotantoa ja katsoa kokonaisuutta sisällön näkökulmasta. Tämä oli mahdollista te-kemällä vastaavia säästöjä muissa toiminnoissa. Muutoksella on saatu hyviä tuloksi ja kävijämäärä [ekstranetissä] on jatkanut nousua. On kerrottu selvästi, ettei siellä nyt joka päivä tarvitse olla jokaisen työntämässä uutta sisältöä. Ei niitä kävijöitäkään nyt niin paljon ole, että siinä olisi mitään järkeä. Pääasia, että tietyt sisällöt vaihtuu koko ajan ja realistinen määrä sitten muuta […] Hajautettu sisällöntuotanto on ollut ihan oikea rat-kaisu, mutta se ei tosiaan ole ollut ihan helppo. Ei varmaan sellaista organisaatiota ole-kaan, missä ihmisillä olisi niin paljon aikaa, että voisi mietiskellä, että mitäs seuraavaksi tekisin – lukisinko hesaria vai tekisinkö nettiin jotain juttuja.” (Talous- ja kehitysjohtaja Heikki Laurinen, MTK) ”Meillä on krooninen ylläpito-ongelma, eli meillä hajautus- tai ylläpitoidea on, että jo-kaisen alueen asiantuntija tuottaa sisältöä [verkkoon] Tämähän meillä klikkaa aika pa-hasti. Minun mielestä se sisältö on hajanainen ja puutteellinen siihen nähden, mitä sen pitäisi olla.” (Verkkotoimittaja Timo Saarnio, KTV) ”Oli yllättävän iso askel tässä organisaatiossa, että siirryttiin hajautettuun päivittämi-seen. Siellä on edunvalvonnalla ja järjestöpuolella ja tiedotusyksiköllä ja työttömyyskas-salla on oma osansa mitkä ne hoitaa itsenäisesti. Ennen kuin siihen asentoon päästiin, että tämä itsenäinen päivittäminen saatiin liikkeelle, siinä oli paljon työtä. Tulee ole-maan eteenkinpäin. Se toiminta on jatkuvaa, että siinä mielessä se hakee paikkaansa, et-tä ei se ole vielä niin luonteva osa, että olisi itsestään selvää päivittäistä duunia mitä tehdään. Pitää perään katsoa ja kysellä ja ehdotella, että tuohon voisi päivittää tuom-moista sisältöä teidän puolelta ja oletteko ajatelleet tuota kohtaa sivustossa.” (Päätoi-mittaja Petteri Raito, Puuliitto)

259/302


12.9 Jäsenkunnan verkottumisen tukeminen

Osa järjestöistä on pyrkinyt aktiivisesti tukemaan jäsenkunnan verkottumista. Järjestöt

ovat myös joutuneet pohtimaan oman hallintonsa ja paikallisyhdistystensä saamista ver-

kon piiriin. Ammattiliitoilla yksi keino jäsenkunnan verkottumisen tukemiseen on ollut

mukanaolo SAK:n jäsenmikrokampanjassa. Vastaava kampanja on toteutettu myös

Ruotsin LO:ssa. Jäsenille on myös järjestetty atk-koulutusta ja esimerkiksi kotisivunte-

kokursseja. Kunta-alan ammattiliitto KTV ja Palvelualojen ammattiliitto PAM ovat

hankkineet hallintonsa jäsenille kannettavat tietokoneet. (Kolmanneksi suurin

SAK:lainen ammattiliitto on lähtenyt siitä, että voimassaolevan tuposopimuksen mukai-

sesti on työnantajan tehtävä tarjota tietoyhteydet luottamusmiehille.) Myös MTK on sat-

sannut kenttänsä verkottumisen tukemiseen muun muassa tarjoamalla jäsenilleen jäsen-

etuliittymän. Muutamat järjestöt ovat pohtineet mahdollisuutta tarjota paikallisyhdis-

tyksilleen valmista ”kotisivupakettia”. KTV joutui jokin aika sitten perääntymään hank-

keesta, mutta on edelleen etsinyt keinoa kotisivupaketin toteuttamiseen. Mannerheimin

Lastensuojeluliitto tarjoaa tänä vuonna paikallisyhdistyksilleen joko mahdollisuutta it-

senäisten verkkosivujen rakentamiseen pientä vuosikorvausta vastaan tai vaihtoehtoises-

ti omaa nurkkaa liiton sivujen yhteyteen. Myös MTK:ssa yhdistyksillä on mahdollisuus

tuottaa oma kotisivu järjestön ekstranetiin.

”Me emme ole pystyneet antamaan paikallisyhdistyksille tukea näiden tekemiseen. Se on jäänyt kokonaan sen varaan, onko siellä joku joka osaa ja mistä on saatu palvelintilaa. Mutta tämä on aivan uusi asia, että sama järjestelmätoimittaja on nyt tehnyt paketin net-tisivuista. Tämä pistetään koneeseen ja siellä on sekä käyttöjärjestelmä että siitä aktivoi-daan saman toimittajan hallinnassa oleva palvelintila ja tässä on sitten käyttöohje. Se tuottaa meidän ulkoasun mukaisen sivupohjan, mutta sitä voi itse luoda miten tykkää ja haluaa. Tätä me alamme nyt keväällä markkinoida meidän yhdistyksille. Siinä on yksin-kertaisimmillaan internet-sivujen luomis- ja hallintajärjestelmä. 109 euroa vuodessa tu-lee yhdistykselle maksamaan itsenäinen sivusto ja toinen vaihtoehto että tänne meidän mll.fi-sivustolle tehdään yhdistyksille oma kolo, mitä he saavat itse päivittää. Sen hinta tulee olemaan 12 euroa vuodessa yhdistykselle.” (Viestintäpäällikkö Juha Aromaa, MLL) ”Kun aina silloin tällöin nousee esille ammattiosastojen sivujen rooli että olisiko meidän sittenkin pitänyt lähteä tarjoamaan ammattiosastoille jonkun palveluntuottajan kautta valmista sivumallia, jolloin ammattiosastojen sivustot olisi olleet ehkä enemmän yhden-mukaisia. Siellä olisi ollut tietty perusmalli ja siinä tietty alarakenne valmiiksi olemassa. Se olisi helpottanut ammattiosastojen omien sivujen rakentamista. Nyt ne on hyvin eri-laisia ja hyvin kirjavia. Pääosin siellä on erittäin hyviä, jotka näkee että siellä on ostettu se palvelu suoraan joltakin. Osa on sellaisia, että joku innostunut tai innostuneen lapsi on iltaisin tehnyt niitä. Ne on ihan toimivia, mutta niissä törmää helposti niihin ongel-miin, jotka itse tehdyissä sivuissa on. Se on sellainen, jota on mietitty ja sitä mietitään

260/302


varmaan jatkossakin kun valitaan seuraavaa kumppania, jonka kanssa ruvetaan uudis-tamaan sivuja.” (Tiedotussihteeri Heikki Piskonen, Metalli)

12.10 Tulevaisuudenvisiot

12.10.1 Nuoret järjestöjen kohderyhmänä

Sukupolvien erot ja nuorten vuorovaikutus- ja mediankäyttötottumukset eivät nouse ko-

vin keskeiseksi teemaksi haastatteluissa, vaikka haastateltavien monissa kommenteissa

onkin tavallaan ”sisäänleivottuna” ajatus, että verkkomaailma on erityisesti nuorten

”juttu”. Ikää sivutaan ohimennen monessa haastattelussa kun haastateltavat perustelevat

jäsenkuntansa verkkoviestintävalmiuksia tai niiden puuttumista, mutta niiden mahdol-

lista muuttumista ei kovin paljon spekuloida. Joissakin haastatteluissa kuitenkin nousee

esille myös sekä jäsenkyselyssä että ryhmähaastatteluissa esille tullut sukupolvien kuilu.

”[…] jos katsotaan jäsenistön rakennetta ikäluokittain ja että mistä me oletetaan että ne uudet jäsenet niin kyllä ne uudet aktiivit, uudet sukupolvet jotka tulee, on aivan toisen-tyyppisiä verkon käyttäjiä kuin mitä meidän sukupolvi on. Me ollaan varmaan sitä vii-meistä sukupolvea, joka ei ole vielä ala-asteelta oppinut verkon käyttäjäksi ja tämänkin takia kaiken aa ja oo, jos me halutaan että meillä on aktiiveja, jotka ovat tällä hetkellä ikäryhmässä 15-25 että siellä on se kasvupohja niin on selvää, että verkon pitää toimia. Ne haluaa viestin sähköpostina tai hakea itse sen verkosta. Senkin takia tällä on kiire.” (Toiminnanjohtaja Frank Johansson, Suomen Amnesty)

Greenpeacen tiedottaja nostaa sukupolvierot mediankäyttötottumuksissa yhdeksi kes-

keisimmistä kysymyksistä verkkoviestinnän merkityksestä puhuttaessa. Järjestöt eivät

voi enää jatkossa luottaa vaikuttamismahdollisuuksiinsa valtamedian kautta, jos nuoret

eivät enää seuraa valtamediaa.

”Se ei ole mikään itsestäänselvyys, että katsotaan puoli ysin uutisia tai että luetaan He-sarin politiikkasivut esimerkiksi […] Varsinkin kun minä briiffaan meidän jäsenhankki-joita siitä, että miten me ollaan oltu framilla jonkun tiedotteen tai tempauksen johdosta, niin olen huomannut usein, että niillä ei ole pienintäkään hajua, koska ne ei seuraa näitä medioita. Mutta sitä vastoin ne kyllä seuraa nettiä ja ne hakee uutisensa sieltä. Tosin kyllä ne saattaa käydä maikkarin tai nelosen sivuilla ja ne sitten tankkaa ne omat uutiset sieltä. Saan vahvistettua tämän kuvan myös minun entisiltä toimittajakollegoilta, jotka kouluttaa uuden polven toimittajia. Ne sanovat sitä samaa, että se on äärimmäiset tur-hauttavaa kouluttaa heitä sanotaan uutistoimittajiksi, kun ei ne itse seuraa uutisia sillä tavalla. Ne lukee Metro-lehteä ja tsättää netissä. […] Tämä trendi on kyllä menossa siihen suuntaan, että standardihokema, että suoma-laiset on semmoinen kansa, joka lukee paljon niin se ei enää välttämättä pidä paikkaan-

261/302


sa 10-15 vuoden päästä. Se asettaa meille aivan uudenlaisen haasteen Greenpeacessa. Meidän pitää entistä enemmän panostaa nettitiedottamiseen. […] Suurin osa näistä uu-sista hankituista jäsenistä […] on myös verrattain nuoria. […] Jos me emme pysty tavoittamaan […] sitä nuorta sukupolvea, niin silloin me olem-me kyllä pulassa. Ei riitä sitten, että vaikka me ollaan Hesarin etusivulla ja vaikka pää-töksentekijät ja kansanedustajat ja yritysjohtajat lukee sen, niin jos me halutaan mobili-soida massoja ja saada protestiliikkeitä aikaiseksi, ihmisiä, jotka tukee meitä ja vaikka ne ei ole meidän jäseniä, niin silloin pitää turvautua nettiin entistä enemmän. […] tulee myös haaste, että pitää segmentoida jäsentiedotusta. Kakskymppinen nettisurf-faaja kaipaa vähän erilaista infoa ja tietoa kuin yhdeksänkymppinen mummeli kustavin saaristossa […].” (Tiedottaja Mikael Sjövall, Greenpeace)

Monet järjestöt haluaisivat houkutella nuoria omilla verkkopalveluillaan. Toive nuorten

tavoittamisesta perustuu ehkä enemmän mielikuvaan siitä, että nuoret liikkuvat paljon

verkossa, kuin siihen, että järjestöt varsinaisesti kehittäisivät verkkosivuilleen sisältöjä

erityisesti nuoria varten. Poikkeuksena tästä on Ruotsin LO, joka on eri keinoin houku-

tellut koululaisia ja muita nuoria sivuilleen. Tähän liittyy myös LO:n suurin verkkovies-

tinnällinen epäonnistuminen: LO hankki itselleen muutamia vuosia sitten virtuaalimaa-

ilman, jossa nuorten toivottiin parveilevan, tapaavan toisiaan ja samalla varttuneempia

ay-aktiiveja. Vastaavia virtuaalimaailmoja on kuitenkin kyberavaruus pullollaan – miksi

siis nuoret olisivat etsiytyneet nimenomaan virtuaaliseen LO-maailmaan? Jälkikäteen

LO:ssa arvioidaankin, että olisi ollut järkevämpää keskittyä kehittämään järjestön muuta

verkkoviestintää ja -toimintaa.

Myös kirkon piirissä on pohdittu nuorten tavoittamista verkon välityksellä. Vaikka

myös nuorille suunnattuja osallistumismahdollisuuksia verkkoon on kehitetty, kirkon

piirissä on myös päädytty olennaiseen arvioon, että sen sijaan, että nuoria yritettäisiin

houkutella sankoin joukoin kirkon verkkosivustoille, kirkon on mentävä sinne, missä

nuoret ovat.

”Meidän yksi haasteellisimmista ryhmistä on nämä nuoret, jotka elävät sitten siinä näit-ten välineitten ja niitten kehityksen kanssa siellä aika herkkinä ja tekevät erilaisia asioita ja ottavat uusia askeleita. [Haasteena on] että sieltä tulee riittävä kontaktipinta, ja kyky keskustella heidän tavallaan siellä missä he liikkuvat. Yksi semmoinen keskeinen ajatus tässä oli, että millä lailla tämä tätä portaalia jäsentyy niin on tämmöinen tietty elämän-kaari. Ihmiset tietyissä elämänvaiheissa kysyvät, kaipaavat, etsivät erilaisia asioita. Se tarkoittaa myös sitten portaalin rakentamisen ja toiminnan kannalta hyvin vaihtelevia ratkaisuja. Valitettavasti tässä ensimmäisessä vaiheessa me emme saa varmaan mitään sellaista, mikä puhuttelisi suuresti nuoria ja olisi sitä, mikä tänä päivänä olisi tarvittu: se hienoin juttu. […] Sitten täytyy myös muistaa se, että vaikka kirkko on siellä missä ihmiset liikkuu, niin ei se tarkoita sitä, että me rakennetaan portaali ja odotetaan, että ne ihmiset tulee sinne.

262/302


Myös meillä täytyy olla valmiuksia mennä sinne missä ihmiset on muuallakin. […] On isojakin verkkoyhteisöjä […] jossa on todella paljon ihmisiä. Ei ole järkevää lähteä ka-lastamaan niitä ihmisiä, että tulkaa tänne kirkon yhteisöihin mukaan. Se voi olla ihan yh-tä vaikeata kuin saada heidät jumalanpalvelukseen. Täytyy mennä sinne, missä ne ihmi-set oikeasti ovat.” (Kirkon verkkoportaalin hankepäällikkö Kimmo Saarilammi)

Haastatellut eivät siis haastatteluissa kovin paljon pohdi jäsenkunnan muutosta ja siihen

liittyvää verkkoviestintään kohdistuvien odotusten muutosta. KTV:ssä tosin ajatellaan

ainakin, että sukupolvenvaihdoksessa verkko voisi toimia työkalupakkina uusille, vielä

kokemattomille aktiiveille.

”Pitkällä tähtäimellä oli myös se ajatus, että meidän aktiivit on keski-iältään noin viisi-kymmentä. Jos ajatellaan ihan laskennallisesti niin kymmenen vuoden kuluttua ne on keskimäärin kaikki eläkkeellä ja meidän täytyisi rekrytoida tuhansia uusia aktiiveja, kou-luttaa ne […] jos meillä olisi olemassa jatkuvasti kehittyvä tietopankki, tietosisältö, sitä koulutusta voisi hoitaa sen kautta, ettei kaikkia tarvi [kouluttaa] niin kuin perinteisesti ay-liikkeessä on tehty, että kuskataan kaikki ihmiset joillekin kursseille. Sehän on kallis operaatio ja vaatii paljon työtä ja sitä paitsi vaikuttaa siltä, että ei töistä enää irtauduta-kaan samalla tavalla kuin ennen. ”(Verkkotoimittaja Timo Saarnio, KTV) ”Pikkuhiljaa organisaation eri tahoilla aletaan oivaltaa se, että meillä on olemassa tämmöinenkin väline. Se on ehkä kestänyt yllättävän kauan tässä organisaatiossa. Tämä on ajattelutapa. Luulen, että se on ollut aika paljon sukupolvipolvikysymys. Meillä on nyt viimeisten vuosien aikana uusiutunut sen verran paljon porukkaa, että se nuorempi po-rukka vaikkei mitään nettinörttiporukkaa olekaan, kun se tuolta metallitehtaista tulee tänne töihin, ne on kuitenkin enemmän tottuneet verkkoon ja oivaltaa, että tätäkin vä-linettä voisi käyttää näissäkin asioissa. Vanhempi porukka on enemmän tottunut toisen-laiseen tapaan toimia. Se on minun mielestä selvä sukupolvikysymys.”(Heikki Piskonen)

Ammattiliitoista vahvimmin sukupolvenvaihdokseen liittyvää jäsenkunnan muutosta

korostaa Puu- ja erityisalojen liitto, jonka oma äskettäin uudistettu verkkopalvelu on ra-

kennettu ”mahdollisuuksien tasolle”. Verkkopalvelun ei vielä tässä vaiheessa uskota

tuovan liiton toimintaan suurtakaan lisäarvoa, mutta palvelua kehitettäessä on haluttu

nähdä sen tulevat mahdollisuudet sukupolvenvaihdoksen keskellä elävässä ammattiyh-

distysliikkeessä. Puu- ja erityisalojen liitossa verkkoviestintää laajemmin hyödyntävä

aktiivi- ja jäsenkunta koetaan vielä aika etäiseksi tulevaisuudenvisioksi. Kuten muissa-

kin haastatelluissa liitoissa, myös Puuliitossa arvioidaan, ettei oma jäsenkunta ole vielä

kovin verkottunutta. Jäsenkunnasta, tai ainakin aktiiveista, vähintään 70 prosentin tulisi

liiton päätoimittajan mielestä olla verkon piirissä, ennen kuin verkkoa voidaan ajatella

olennaiseksi välineeksi liiton jäsentiedotuksessa – liitossa arvioidaan, että tällä hetkellä

verkkopenetraatio voisi olla noin 50 prosenttia.

263/302


”Semmoisia lisäarvoja varmasti saadaan jäsenpalvelupuolella, että jos tulee vaikka so-pimuskierroksella joku neuvottelutilanne, missä tarvitsee saada nopeasti tietoa juuri jol-lekin jäsenkunnan osalle niin se onnistuu siellä. Suljetussa mallissa voidaan opastaa luottamushenkilöitä ja muitakin jäseniä, miten käyttäytyä esimerkiksi lakon uhan aikai-sessa tilanteessa tai lakkotilanteessa. Tämmöisiä mahdollisuuksia on, mutta niitä tietysti heikentää se, että ei saavuteta kuitenkaan kaikkia jäseniä. Kaikki ei verkkoa vielä käytä. Siksi sillä ei minun mielestäni ole vielä erityistä lisäarvoa.” (Päätoimittaja Petteri Raito, Puuliitto)

Jäsenkyselyn tietoa siitä, että SAK:laisista jo kaksi kolmesta ja luottamushenkilöistä pe-

räti 86 prosenttia on verkon piirissä, Raito pitää hätkähdyttävänä.

”Sitä aina kuvittelee että kehitys kehittyy hitaammin, mutta viestit muualtakin kertovat, että muutos voi tulla isompana rysäyksenä, eikä hitaasti keriytyvänä. Toisaalta voi käy-dä niin, että vaikka se keriytyisikin hitaasti se käyttäjämäärä eteenpäin, niin sitten yks-kaks yllättäen se on sillä kohdalla, että verkkoa voidaan pitää jonain muuta kuin täyden-tävänä viestintävälineenä.” (Päätoimittaja Petteri Raito, Puuliitto)

12.10.2 Tulevaisuudensuunnitelmat

Järjestöissä on yleensä jollakin tasolla yritetty visioida verkkoviestinnän käyttöä myös

tulevaisuudessa. Tyypillisesti visioissa ollaan varsin jalat maassa; yltiöpäisen futuristisia

tulevaisuudenkuvia ei maalaile yksikään järjestöistä. Esimerkiksi Suomen Amnestyssä

myönnetään, visioinnissa on tarkoituksella oltu varovaisia – ei siksi, ettei kehityksen

uskottaisi tuovan uusia, mullistaviakin mahdollisuuksia, vaan siksi, että teknologian ja

sen mahdollisuuksien ennakointi on koettu mahdottomaksi.

”Meillä on tämmöinen vapaaehtoisista koostuva it-ryhmä, joka on itse asiassa antanut meille sellaiset ohjeet […] että jäitä hattuun, että me ei edes tiedetä tänään, min-känäköiset tekniset ratkaisut on [tulevaisuudessa] mahdollisia. Esimerkiksi tämän kam-panjoinnin suhteen ne sanoo, että on hyvin todennäköistä, että ihminen joka on kiireinen mutta haluaa tukea Amnestyn toimintaa ja haluaa osallistua voi […] sitoutua sentyyppi-seen toimintaan, että hänen nimissään lähtee niin ja niin monta kirjettä kuukaudessa, ja sitten kone automaattisesti ottaa hänen allekirjoituksensa, […] viestinsä, […] kirjepape-rinsa ja lähettää sen automaattisesti. Jonkinnäköiset koneet toimii tavallaan robotteina. Tai me puhumme mobiiliviestinnästä eli että meillä on ihmisiä, jotka kerran kuussa saa-vat tekstiviestin meiltä tai jossain kriisitilanteessa ehkä useamminkin, ja ainoa, mitä hei-dän pitää tehdä on lähettää vastaus siihen tekstiviestiin, ollakseen mukana jonkinnäköi-sessä kampanjassa. Meitä on kehotettu pitämään kaikki mahdollisuudet avoinna sen ta-kia, että mobiili ja internetteknologia kehittyy niin nopeasti, että mitä tahansa me tänään asetamme tavoitteeksi vuodelle 2010 on vanhaa ennen kuin olemme vuodessa 2010. Se on jossain mielessä pelottavaa, mutta samalla pidän aika lailla jopa mielenkiintoisena sitä kun minulle sanotaan, että älä edes uneksi, että tiedät mitä voit tehdä tällä. Koko

264/302


ajan tulee uusia mahdollisuuksia. Se myöskin tarkoittaa että jos ajatellaan meillä pysy-vämpiä investointeja, niin elämme aika lailla nykyhetkessä.” (Toiminnanjohtaja Frank Johansson, Suomen Amnesty)

Amnestyn tavoin useimmat järjestöistä korostivat haastattelussa verkkoviestinnän jat-

kuvan kehittämisen merkitystä. Haastateltavaksi oli etsitty järjestöjä, joissa äskettäin oli

pohdittu verkkoviestintää ja sen kehittämistä. Moni järjestöistä olikin juuri saanut pää-

tökseen verkkouudistuksen, ja haastatteluissa korostettiin, ettei suunnitelmissa ole mi-

tään suurta seuraavaa uudistusta, vaan verkkopalveluita kehitetään jatkuvasti, pienin as-

kelin. Vaikka Puu- ja erityisalojen liiton päätoimittaja korostikin, että verkkosivustoa on

haluttu rakentaa mahdollisuuksien tasolle, verkkopalveluita rakennettaessa ei suurem-

min yleensä ole ennakoitu tulevaa – rohkeammista visioista esille nousevat ehkä KTV:n

yhteisöllisyys tai kirkon tavoittelema pyhyys verkossa.

”Kyllä minä näkisin näin, että ottamalla tätä uutta viestintätekniikkaa käyttöön, kirkko pystyisi tavoittamaan paljon laajempia kerroksia ihmisen vaiheita. Meillähän on sem-monen hassu dilemma, että 80 prosenttia suomalaisista kuuluu kirkkoon koko valtakun-nan tasolla, mutta sitten aktiivisesti seurakuntien tilaisuuksissa käy 5-10 prosenttia. Sit-ten kuitenkin tiettyjä juttuja niin kuin rippikoulu yli 90 prosenttia, hautaansiunaaminen liki 100 prosenttia, kristillinen kirkkohäät joku 80 prosenttia. On paljon toimintoja, joi-hin valtaosa väestöstä osallistuu. Jos ajattelee, missä suomalainen viettää tätä media-aikaansa keskimäärin viikoittain tai päivittäin, sähköisten viestinten osuus on kasvanut koko ajan. […] Jos haluttaisi tavoittaa tätä niin sanottua tavallista suomalaista, niin kir-kon pitäisi näkyä näissä sähköisissä medioissa. Minä näkisin tässä kirkolla myös tulevai-suuden tämän digitaalisen viestinnän alueella. […] Sen takia minusta on hauska myös se, että millaiseksi tämä viestintämaailma tule-vaisuudessa Suomessa muodostuu, kun sanotaan nyt SAK ja kirkko ja kaikki kolmannen sektorin järjestöt ja muut, kun ne tavallaan saa tämän median haltuunsa ja käyttöönsä, niin meillä on kauhea rikkaus tässä kansassa tuottaa järkeviä sisältöjä… ”(Verkkotuot-taja Ari Tammi, Helsingin Seurakuntayhtymä)

12.11 Uudet ja vanhat toimintatavat konfliktissa?

Haastattelujen kautta välittyy, että verkkoviestinnän mahdollistamien uusien toimintata-

pojen ja perinteisten toimintatapojen välillä saattaa olla jonkinlainen ristiriita. Tämä ris-

tiriita luultavasti jatkossa joko hillitsee verkkoviestinnän hyödyntämistä järjestötoimin-

nassa tai johtaa enemmän tai vähemmän rakentavaan konfliktiin. Järjestöillä on käytös-

sään väline, joka mahdollistaa viestinnän monelta monelle, yhdeltä monelle, monelta

yhdelle, alhaalta ylöspäin, ylhäältä alaspäin ja horisontaalisesti. Sen avulla on mahdol-

265/302


lista kehittää järjestöjen perinteisen edustuksellisen demokratian rinnalle myös uusia

suoran demokratian mahdollisuuksia. Voidaan ajatella, että väyliä helpolle suoralle

osallistumiselle myös projekti-identiteetteihin yhä enemmän perustuvassa yhteiskunnas-

sa tarvittaisiin – ihmiset eivät entiseen tapaan sitoudu vaikkapa ammattiosastonsa toi-

mintaan mutta saattaisivat hyvinkin osallistua ammattiyhdistysliikkeen toimintaan jos-

sakin tärkeäksi kokemassaan hankkeessa.

Suomen Amnesty on selkeimmin pyrkinyt löytämään yksilöllistyvässä, yhä enemmän

projekti-identiteetteihin perustuvassa yhteiskunnassa toimivan mallin jäsenhankintaan ja

jäsenten sitouttamiseen. Amnestyn mallissa mukaan voi tulla kovin vaihtelevalla inten-

siteetillä. Järjestö haluaa tarjota verkon kautta toisaalta mahdollisimman helppoja tapoja

osallistumiselle, toisaalta parhaan mahdollisen tuen sitoutuneille aktiiveilleen.

”Amnestyn perinteinen tapa toimia on se, että kirjoitetaan päättäjille kirjeitä, joissa vaaditaan vapauttamista, lakimuutoksia tai jotain muuta. Sen vieminen verkkoon eli siis se että kun avataan amnestyn sivu niin siellä on heti semmoinen [teksti], että tässä on-gelma, mitä sinä haluat tehdä sille. ’Paina tuosta’. Sitten siinä on kirjoita nimesi siihen ja lähetät sen. Sitten saat palautteen, missä sinulta kysytään, haluatko saada sähköpos-tiisi näitä vetoomuksia suoraan kerran viikossa. Sitten kysytään samantien, että nyt kun meillä on sinun sähköpostisi, voidaanko me hyödyntää sitä siinä, että lähetämme sinulle enemmän näitä tietoja. Tavallaan kasvatetaan sitä aktivismia siitä, että ensin tarjotaan mahdollisimman helppo tapa ja joka kerran kun siihen reagoi, tarjotaan mahdollisuutta nostaa tasoa. Kunnes huomataan, että tämä ihminen on nyt näin monella tasolla muka-na, ehkä tämä on sellainen johon meidän kannattaisi olla enemmänkin suorassa yhtey-dessä ja rekrytoida ja katsoa, haluaako se tulla jonkun toisentyyppisen toiminnan piiriin, jos me annetaan sille erikoiskoulutusta. Semmoisesta hetki-aktivismista saadaan kasva-tettua niitä pysyvämpiä ja väliportaalla toimivia aktiivi-aktiiveja.” (Toiminnanjohtaja Frank Johansson, Suomen Amnesty)

Ammattiyhdistysliikkeessä yleensä ammattiosasto on muodostanut liiton toiminnan

ytimen. Jäsenet liittyvät ammattiosastoihin ja toimivat niiden kautta. Esimerkiksi Palve-

lualojen ammattiliitto PAM:issa on yhä enemmän pyritty myös suoraan vuorovaikutuk-

seen jäsenten kanssa. Myös liiton suljettu verkko on suunnattu nimenomaan kaikille jä-

senille, ei vain luottamustoimisille jäsenille. Ammattiosastoihin perustuva rakenne on

perinteinen ja vahvaksi koettu. Jos sen rinnalle haluttaisiin kehittää suorempia osallis-

tumisen ja demokratian muotoja, muutosvastarintaa ei voitaisi välttää. Uusien mahdolli-

suuksien ja vanhojen toimintatapojen konflikti nähdään jo pelkästään vaikeuksissa, joita

verkossa tapahtuvan jäseneksiliittymisen ratkaiseminen on monissa liitoissa kohdannut.

Verkkoviestinnän mahdollisuuksia ei voida täysimääräisesti hyödyntää, jos samalla ha-

266/302


lutaan säilyttää kaikki entiset toimintatavat ja rakenteet ennallaan. Toinen kysymys on,

voidaanko näihin uudenlaisiin demokratian ja toiminnan muotoihin uskoa siinä määrin,

että vanhoja toimintatapoja ja rakenteita uskalletaan lähteä muuttamaan, vai murenne-

taanko samalla järjestön vahvaa ydintä.

”Verkon kautta tulevaa palautetta ja sen mahdollisuuksia en minä näe silleen, että sieltä tulisi mitään uhkaa liiton tavoille toimia tai liiton toimintamuodoille millään tavalla. Kyllähän sitä keskustelua käydään jo nyt ammattiosastoissa ja ammattiosastojen välillä. Ammattiosastot pitää yhteyksiä, jäsenet pitää yhteyksiä yli ammattiosastorajojen, niin si-tä keskustelua käydään. En minä usko että jos yksi väline siihen tulee lisää, että se sinän-sä muuttaisi sen muotoa ja muuta. Tietyllä tavalla organisaation tapa toimia on perin-teinen, että liittokokouksiin ammattiosastot tekevät esitykset ja ne käsitellään kokouksis-sa. Kun meidän toiminnan perusyksikkönä hyvin vahvasti pyritään pitämään se ammatti-osasto elikkä että ei yksittäinen jäsen ikään kuin ole suoraan liiton jäsen, vaan ammatti-osaston jäsen. Me olemme koko ajan korostaneet sitä ammattiosaston roolia ja halutaan pitää se ammattiosasto keskeisenä toimijana siellä työpaikalla.” (Tiedotussihteeri Heik-ki Piskonen, Metalli)

12.12 Yhteenveto ja johtopäätökset

Verkko on järjestömaailmallekin uusi ilmiö, jonka hyödyntäminen on vielä alkutaipa-

leella. Verkkoviestinnän kehitys on kuitenkin ollut erittäin nopeaa. Tutkimuksessa mu-

kana olleista järjestöistä ensimmäiset avasivat omat verkkosivunsa vuonna 1995, jolloin

myös SAK ensimmäisenä pohjoismaisena palkansaajakeskusjärjestönä avasi omat verk-

kosivunsa. Vaikka internet on ollut järjestöjen käytössä vasta vajaan vuosikymmenen,

järjestöissä kehitellään jo toisen, kolmannen, neljännen tai viidennen polven verkkopal-

veluratkaisuja. Jos 1990-luvulla internetsivustoja rakennettiin vähän epätietoisina siitä,

mistä internetissä ylipäätään oikein oli kyse ja mitä sillä oikein pitäisi koittaa saada ai-

kaan, järjestöjen pohdinnoissa on lyhyessä ajassa edetty pitkälle. Verkkoon liitetään

odotuksia nopeasta ja kustannustehokkaasta tiedottamisesta, jäseniä miellyttävistä pal-

veluista, yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ja jopa yhteisöllisyydestä.

Vielä ei verkkoviestintä järjestöissä kuitenkaan yleensä ole luonteva osa viestinnän ja

toiminnan kokonaisuutta. Verkko on edelleenkin vielä enemmänkin päälle liimattu uu-

tuus sen sijaan, että viestintää, palveluja ja toimintaa kehitettäessä verkon mahdollisuu-

det huomioitaisiin tasaveroisina muiden toimintamuotojen ja keinojen rinnalla. Järjestö-

jen toiminta on verkon myötä muuttunut yhä monikanavaisemmaksi, mutta kehityksestä

267/302


puuttuu vielä tietty punainen lanka. Tämä näkyy selvästi myös resurssiongelmina: kun

verkko on tavallaan ”ylimääräinen”, uusi osa järjestön toimintaa, siihen on vaikeaa löy-

tää resursseja. Aito ongelma on kuitenkin toki myös se, että omaksuessaan uusia

välineitä järjestöt harvoin ovat voineet karsia kustannuksia muualta niin kauan kuin

verkkoyhteydet vasta yleistyvät jäsenkunnassa.

Verkkoviestinnän hyödyntämiseen liittyy edelleen monenlaisia asenne- ja osaamison-

gelmia. Järjestöt ovat viime vuosien aikana selvästi heränneet hankkimaan verkkovies-

tintään liittyvää osaamista joko kouluttamalla henkilöstöään tai rekrytoimalla. Koska

verkko on kuitenkin kytköksissä järjestön kaikkeen muuhun toimintaan, ei riitä, että jär-

jestöllä on osaava verkkopäätoimittaja: myös koko muun henkilöstön on opittava verk-

koviestijöiksi. Tämä on selvä haaste monessa järjestössä: henkilökuntaa on koulutettu,

mutta osaaminen on vielä toistaiseksi enemmän teknistä osaamista kuin sisäistynyttä

kykyä viestiä ja toimia verkossa.

Verkko nähdään järjestöissä tyypillisesti ensisijaisesti tiedottamisen, osittain myös pal-

velun välineenä. Järjestöt käyttävät verkkosivujaan reaaliaikaisena uutiskanavana ja va-

rastoivat verkkosivuilleen tietoa jäsenistönsä ja erilaisten sidosryhmien käyttöön. Verk-

kosivujen kautta tarjotaan tavallisesti rutiiniluontoisia palveluja, kuten kurssihakemus-

ten täyttämistä tai mahdollisuutta päivittää omia jäsentietoja. Osalla järjestöistä on jo

verkkosivuillaan myös jo kehittyneempiäkin vuorovaikutteisia palveluja. Verkossa tar-

jottava henkilökohtainen palvelu on sitä tarjonneilla järjestöillä osoittautunut menestyk-

seksi – oli kyse sitten mahdollisuudesta keskustella nettipapin kanssa kahden kesken tai

palkansaajakeskusjärjestön puheenjohtajan nettivastauspalstasta. Tämäntyyppiselle vuo-

rovaikutukselle verkossa näyttäisi olevan kysyntää.

Yhteisöllinen ja deliberatiivinen vuorovaikutus ovat järjestöjen verkkokehityshankkeis-

sa harvemmin mukana. Yhteisöllisyys on usein asetettu jonkinlaiseksi tavoitteeksi jär-

jestön verkkoviestintäpohdinnoissa, mutta vain harvoin sitä on onnistuttu konkretisoi-

maan tai edes yritetty konkretisoida. Vielä toistaiseksi yhteisöllisyys on verkkoviestin-

nän kehittämistyössä lähinnä idea-asteella. Deliberatiivinen ja demokratiaa vahvistava

vuorovaikutus eivät yleensä ole mukana edes verkkoviestintähankkeiden visiotasolla.

Järjestöt ovat ottaneet käyttöön työkaluja, joilla erilaisia gallupkyselyitä voidaan toteut-

taa verkossa, mutta lähtökohtana on usein ollut ajatus kyselytoiminnan tehostamisesta

268/302


eikä niinkään verkon kautta lisättävästä demokratiasta. Järjestöjen verkkosivuilla on ta-

vallisesti keskustelupalsta, mutta järjestöt eivät yleensä ole suuremmin satsanneet niiden

käynnistämiseen ja keskustelu on tavallisesti vaisua. Keskustelupalsta ja palautelomake

tai -lomakkeet ovat yleensä niitä tapoja, joilla esimerkiksi jäsen voi viestittää mielipitei-

tään liitolle päin. Verkossa ei ole käynnissä deliberatiivisia ”puntarointiprosesseja”,

joissa jäsenkunnan näkemyksiä aktiivisesti etsittäisiin vaikkapa ajankohtaisiin edunval-

vontakysymyksiin tai tavoiteasetteluun.

Ammattiliitot eivät ole kovin hyvin varustautuneet kohtaamaan SAK:n jäsenkyselyssä

ja ryhmähaastatteluissa esille nousseita sähköiseen liittoyhteydenpitoon liittyviä odotuk-

sia. Sähköpostitse tai verkkosivujen kautta tapahtuvaa neuvontapalvelua ei kehitetä sys-

temaattisesti vaan usein pikemminkin pelätään yhteydenottojen lisääntyvän tätä kautta.

Sähköpostia ja tekstiviestejä ei kovin paljon hyödynnetä jäsen- ja aktiivitiedotuksessa.

Lähtökohtana niin ay-järjestöissä kuin muissakin on edelleen tavallisesti se, että koko

jäsenkunta saa liitolta tietoa saman määrän, samoja kanavia pitkin. Jos osa haluaa paljon

sähköpostia ja osa vain vähän, kaikki todennäköisesti saavat vain vähän. Haasteena

näyttääkin olevan, miten jäsenten ja aktiivien henkilökohtaiset mediankäyttötottumukset

voidaan ottaa huomioon: minkälainen merkintä tarvittaisiin jäsenrekistereihin, että yksi

saisi kaiken ajankohtaisen tiedon heti sähköpostiinsa, toinen vaikkapa säännöllisen säh-

köpostikoosteen lähiaikojen ajankohtaisista asioista, kolmas tekstiviestin omaan kän-

nykkäänsä, viides pelkän jäsenlehden ja kuudes kaiken mahdollisen materiaalin verkon

kautta ja paperipostissa. Jos uuden teknologian tuomaa monikanavaisuutta ei pystytä tai

haluta käyttää, jäsenkunta yhä useammin pettyy odotuksissaan: tietoa tulee liikaa tai lii-

an vähän ja se välitetään jäsenen mielestä väärien kanavien kautta.

Ammattijärjestöissä demokratia nähdään tärkeäksi arvoksi. Verkon kehittäminen demo-

kratiaa ja deliberaatiota tukevaksi välineeksi voi kuitenkin johtaa melkoiseen ristiaal-

lokkoon – verkko voi antaa uusia keinoja edustuksellisen demokratian käyttöön, mutta

erityisesti sen kautta voidaan yrittää kehittää suoran osallistumisen mahdollisuuksia ja

avata väyliä helpolle osallistumiselle, ”hetkiaktivismille”. Voidaan ajatella, että nimen-

omaan tämäntyyppisiä uusia osallistumismuotoja tulisi ideoida, jos todella yhteiskunta

on kehittymässä yhä individualistisempaan ja projekti-identiteetteihin perustuvampaan

suuntaan. Suora demokratia ja ”hetkiaktivismi” ovat kuitenkin ilmeisessä ristiriidassa

ay-järjestöjen perinteisen edustukselliseen demokratiaan ja sitoutuneeseen aktiivikun-

269/302


taan perustuvien toimintatapojen ja rakenteiden kanssa. Uusien toimintatapojen käyt-

töönotto ei luultavasti tule onnistumaan, mikäli samalla halutaan pitää tiukasti kiinni

vanhoista, hyviksi havaituista toimintatavoista ja rakenteista. Joissain kohdin järjestöjen

on luultavasti oltava valmiita näkemään vaivaa ja ottamaan myös riskejä, jos haluavat

vahvistaa jäsendemokratiaa ja osallistumista verkon välityksellä.

270/302


Osa 5. Päätelmiä Luku 13. Verkko työväentalona 13.1. Ay-liike, verkko ja verkostoyhteiskunnan haasteet

Tämä tutkimus tarkastelee verkkoviestinnän merkitystä ja mahdollisuuksia suomalaises-

sa ammattiyhdistysliikkeessä: mikä rooli verkkoviestinnällä on järjestöjen toiminnassa,

mihin suuntaan tämä rooli on kehittymässä ja millä tavoin ammattiyhdistysliike voisi

hyödyntää verkkoviestinnän mahdollisuuksia toimintansa tehostamiseen ja liikkeen si-

säiseen lujittamiseen. Keskeinen havainto on, että verkko merkitsee ammattiyhdistys-

liikkeen kaltaiselle kansanliikkeelle paljon enemmän kuin vain uusia keinoja tiedottami-

seen ja jäsenpalveluun. Kuten Manuel Castells on todennut, internet on olennainen osa

informaatioajan yhteiskunnallisia liikkeitä – mahdollisesti jopa yhtä erottamaton osa

kuin teollinen tuotantolaitos tai työväentalo ovat olleet ammattiyhdistysliikkeen histori-

assa. Sellaisena verkko myös saattaa avata mahdollisuuksia vastata moniin verkostoyh-

teiskunnan ammattiyhdistysliikkeelle asettamiin haasteisiin.

Suomalainen yhteiskunta on perinteisesti nojannut vahvasti sosiaaliseen pääomaan. Jär-

jestöt ovat olleet aktiivisesti rakentamassa suomalaista yhteiskuntaa ja hyvinvointimal-

lia. Kolmikantaisen sopimisen kautta on edistetty yhteiskuntarauhaa ja luottamusta.

Ammattijärjestöt ovat myös toimineet sosiaalisen pääoman lähteenä etenkin kaikille

niille tavallisille suomalaisille palkansaajille, joilla muuten on vain vähän taloudellista,

kulttuurista tai sosiaalista pääomaa. Suomessa ei ilmeisesti ole näkyvissä Putnamin ku-

vaaman kaltaista yhteisöllisyyden ja järjestötoiminnan kriisiä, eikä suomalaisen ammat-

tiyhdistysliikkeen kohtaamia haasteita voi verrata Yhdysvalloissa meneillään olevaan

ammattiyhdistysliikkeen kriisiin. Toisin kuin Yhdysvalloissa, suomalaisten ammatilli-

nen järjestäytymisaste on pysynyt korkeana vuosikymmenestä toiseen. Ammattiyhdis-

tysliikettä arvostetaan laajasti eri väestöryhmissä ja yhteiskuntatasoilla.

SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen ytimen muodostavat yhä noin 100 000 luottamus-

toimista aktiivia. Vaikka ammattiyhdistysliike on edelleen vahvasti kansanliike, myös

se on vuosien mittaan ammatillistunut ja kehittynyt yhä enemmän palveluorganisaation

suuntaan. Sosiaalisen pääoman ja luottamuksen rakentumisen kannalta on olennaista,

271/302


säilyttääkö ammattiyhdistysliike aktiivisen, horisontaalisen, tasa-arvoisen ja vapaaehtoi-

suuteen perustuvan luonteensa. Ay-toiminnan ammatillistuminen, työelämän muutos,

luottamusmiesverkon ohentuminen ja individualisoitumiskehitys voivat merkitä, että

yhä useampi jäsen jää ay-verkostojen ulkopuolelle. Sidos omaan ammattiliittoon toteu-

tuu lähinnä jäsenpalveluina ja tiedotustoimintana. Tällainen jäsenyys voi palvella jäse-

nen odotuksia, mutta ei rakenna hänelle sosiaalista pääomaa. Ajan mittaan muutos kan-

salaisjärjestötoiminnasta palveluja vakuutuslaitokseksi voisi merkitä paitsi ammattijär-

jestöjen sisäisen koheesion ja luottamuksen ohentumista, myös suomalaisen yhteiskun-

tatason luottamuksen rapautumista.

Sadat tuhannet ammattiliittojen nykyiset jäsenet jäävät eläkkeelle kuluvan vuosikym-

menen aikana. Olennainen kysymys onkin, missä määrin palkansaajien uusi sukupolvi

tuntee ammattiyhdistysliikkeen arvot ja toimintatavat omakseen, ja löytää tiensä liittojen

jäseniksi ja aktiivisiksi toimijoiksi.

Monet tutkimukset kertovat, että nuoret suhtautuvat ammattiyhdistysliikkeeseen melko

myönteisesti, mutta eivät välttämättä näe ay-liikkeellä yhteyttä omaan elämäänsä. Jos

ammattiliitot jäävät odottamaan, että nuoret kypsyessään muuttuisivat äitiensä ja isiensä

kaltaisiksi, ne ilmeisesti joutuvat pettymään. Kollektiivisuudella ja materialistisilla ar-

voilla, uskonnolla ja politiikalla on nuorten arvomaailmassa ja maailmankuvassa aikai-

sempaa pienempi merkitys. Nuoret sitoutuvat projekteihin, eivät aatteisiin. Kuinka siis

tämä sukupolvi kohtaa ammattiyhdistysliikkeen, joka perinteisesti on odottanut aktii-

veiltaan sitoutumista vuosiksi, usein jopa koko työuran ajaksi? Pystyykö ammattiyhdis-

tysliike löytämään uusia toimintatapoja, joiden kautta myös yksilöllisyyttään arvostavat,

’maailmanparannusprojekteja’ etsivät nuoret löytävät mukaan ammattiyhdistysliikkee-

seen? Onko kansanliikkeen sisälle mahdollista rakentaa myös pieniä ”yhden asian liik-

keitä”? Mallia moniportaiseen osallistumiseen voitaisiin ehkä hakea Amnestyn tapaisis-

ta yhteiskunnallisista liikkeistä, jotka ovat halunneet rakentaa omaan toimintaansa mah-

dollisimman helpon sisääntulon.

Uusi tietoja viestintäteknologia ei ole ratkaisu ammattiyhdistysliikkeen haasteisiin,

mutta voi tarjota keinoja, joilla osaan näistä haasteista voidaan yrittää vastata. Ammatti-

yhdistysliike tarvitsee tulevaisuudessa yhä tehokkaampia ja parempia keinoja jäsen- ja

aktiiviyhteydenpitoon. Luottamusmiesverkon ohentuessa työpaikkojen sirpaloitumisen

272/302


ja työelämän sukupolvenvaihdoksen myötä yhä harvempi kohtaa luottamusmiehen

säännöllisesti omalla työpaikallaan. Kun myös työsuhteet ja työyhteisöt muuttuvat yhä

irtonaisemmiksi ja epävakaammiksi, ainoaksi säännölliseksi muistutukseksi omasta

ammattiliitosta voi jäädä kerran kuussa ilmestyvä jäsenlehti ja palkasta perittävä jäsen-

maksu. Kun jäsen ei kytkeydy ammattiyhdistysliikkeen verkostoihin luottamusmiehen

tai työtovereiden kautta, kynnys oman ammattiliiton kokouksiin tai vapaa-

ajantoimintaan osallistumiseen voi nousta korkeaksi. Olennainen kysymys on myös,

miten ammattiyhdistysliike pystyy riittävästi tukemaan työelämän muutospaineiden

keskellä työskenteleviä luottamusmiehiään ja muita jäseniään.

SAK:n jäsenkunnan keskuudessa tehty kvantitatiivinen kyselytutkimuksen sekä luotta-

musmiesten ja nuorten jäsenten teemahaastattelut kertovat, että internetistä ja sähköpos-

tista on jo tullut osa jäsenkunnan ja erityisesti aktiivien arkielämää. Muutos jäsenkun-

nassa on tapahtunut erittäin nopeasti. Kuten muuallakin maailmassa on havaittu, hi-

taammin verkon käytön omaksuneet väestöryhmät ovat ilmeisesti Suomessakin nopeasti

kuromassa kiinni nopeammin liikkeelle lähteneiden ryhmien välimatkaa. Jäsenkunnan

verkottuminen on edennyt jopa niin nopeasti, että ammattiliitoilla on usein varsin van-

hentunut mielikuva oman jäsen- ja aktiivikuntansa verkkoyhteyksien määrästä ja verk-

koviestintävalmiuksista. Verkkoa ei ole otettu systemaattiseksi osaksi liiton jäsenyhtey-

denpitoa ja -palvelua osittain siksi, että sen merkitystä on pidetty vielä marginaalisena.

Verkkoviestinnän ja -palvelujen kehittämisellä alkaa kuitenkin olla jo kiire, sillä jäsen-

kunnan odotukset liittojen sähköistä yhteydenpitoa ja palvelutoimintaa kohtaan ovat li-

sääntymässä. Jäsenkunnasta on myös lähivuosina jäämässä eläkkeelle suuri osa sitä jä-

senkuntaa, jolle vuorovaikutus verkossa on kaikkein vierainta. Vastuu on ammattiyhdis-

tysliikkeessäkin siirtymässä ikäluokille, joille tietotekniikka on lapsuudesta asti ollut

normaali osa elämää.

Olennainen haaste ammattiliitoille on, kuinka ne pystyvät vastaamaan jäsenkunnan eriy-

tyviin ja monimuotoistuviin odotuksiin. Jäsenet odottavat liittojen säilyttävän edelleen

perinteiset yhteydenpito- ja palvelukanavansa – puhelinpalvelun, mahdollisuuden henki-

lökohtaiseen käyntiin ja esimerkiksi jäsenlehden. Sähköpostitse ja internetin kautta ta-

pahtuva asiointi nousevat kuitenkin perinteisempien yhteydenpitotapojen rinnalle ja

osittain niiden ohitse. Liittojen ei haluta siirtävän palveluaan ja yhteydenpitoaan yksin-

omaan verkkoon, mutta niiden odotetaan tiedottavan ja palvelevan tehokkaasti myös

273/302


verkossa. Vaikka aktiivien odotukset ovat tällä haavaa vielä varsin vaatimattomia, tyy-

tymättömyyttä liittojen passiivisuuteen verkkoviestintänsä ja -palvelujensa kehittämi-

sessä on jo idullaan.

Jäsenkunnan muuttuvien odotusten ohella toinen haaste on, pystyykö ammattiyhdistys-

liike käyttämään uutta tietoja viestintäteknologiaa liikkeen sisäiseen lujittamiseen ja

toimintakyvyn vahvistamiseen. Suomalaisessa ammattiyhdistysliikkeessä on havaittu

eräänlaista ay-aktiivisuuden keventymistä. Aiempien vuosien tapaan jäsenkunnasta noin

kymmenen prosenttia toimii aktiivisesti ammattiyhdistysliikkeessä, jos kriteerinä pide-

tään jossakin ay-luottamustehtävässä toimimista. Kuitenkin tämän aktiivisuuden intensi-

teetti näyttää vähentyneen vuosien mittaan. Selitykseksi on arveltu toisaalta työtahdin

tiivistymistä ja työpaineiden kasvamista, toisaalta sitä, että työn, perheen ja ammattiyh-

distystoiminnan ohella ihmisten valveillaoloajasta jakautuu entistä useampaan siivuun:

suuren osan siitä vievät tiedotusvälineet, erityisesti televisio (vrt. esim. Putnam 2000),

mutta myös erilaiset muut harrastukset.

Jos siis osallistumisen intensiteetti on vähentymässä, virtuaaliset toimintamuodot saat-

tavat helpottaa osallistumista ja tulla sitä kautta avuksi. Internet avaa uudenlaisia mah-

dollisuuksia paitsi tiedottamiseen ja palvelutoimintaan myös esimerkiksi jäsenkunnan

aktivointiin ja mobilisointiin, osallistumiseen, kampanjointiin, jäsenhankintaan, yhtey-

denpitoon jäsenten ja erilaisten sidosryhmien kanssa, jäsensidoksen vahvistamiseen,

koulutukseen, asioiden valmisteluun. Internet saattaa myös tarjota uusia keinoja liik-

keen sisäisen yhteisöllisyyden ja jäsendemokratian vahvistamiseen. Verkko voi olla

myös yhteisöllisyyden, osallisuuden, sosiaalisen pääoman kerryttämisen, tuensaannin ja

deliberaation kanava.

13.2 Verkon mahdollisuudet ammattiyhdistysliikkeessä

Vaikka verkko on luonnostaan vuorovaikutteinen väline, sitä käytetään ammattiyhdis-

tysliikkeessä vielä pääasiassa yksisuuntaisena tiedotuskanavana. Jopa sellaisena verkko

nähdään usein lähinnä ylimääräisenä ja täydentävänä kanavana. Mikäli verkkoa halu-

taan käyttää liikkeen sisäiseen lujittamiseen ja toimintakyvyn vahvistamiseen, on am-

mattiliittojen ryhdyttävä kehittämään malleja verkossa tapahtuvaan osallistumiseen,

keskustelemiseen ja vaikuttamiseen. Verkko on otettava osaksi toiminnan kokonaisuut-

274/302


ta. Uusi tietoja viestintäteknologia linkittyy luontevasti ainakin seuraaville, osittain

päällekkäisille, ammattiyhdistysliikkeen toiminta-alueille:

1. Tiedottaminen

2. Tiedon varastointi

3. Vuorovaikutus

4. Jäsenpalvelut

5. Demokratia ja osallistuminen

6. Yhteisöllisyys

7. Tutkimustoiminta ja tiedonhankinta

8. Virtuaalinen ay-toiminta

9. Koulutus

10. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen

11. Jäsenhankinta

12. Solidaarisuustyö

Yksisuuntainen ylhäältä-alas, yhdeltä-monelle -tiedottaminen näyttää olleen ensimmäi-

nen tehtäväalue, jossa verkkoja on alettu käyttää hyväksi. Internetistä ja sähköpostista

on löydetty kustannustehokas, nopea keino tavoittaa työpaikkojen ay-aktiivit ja jäsen-

kunta laajemminkin, tiedotusvälineiden toimittajat sekä erilaiset sidosryhmät, kuten op-

pilaitokset tai viranomaiset. Verkkotiedottaminen on ollut erityisen merkityksellistä

vaikkapa lakko- tai sopimusneuvottelutilanteessa, jossa uutta, tuoretta tietoa kaivataan

jatkuvasti. Se on myös omiaan muuttamaan ay-toimintaan aikaisempaa läpinäkyväm-

pään suuntaan: tieto on kaikkien, ei vain harvojen sisäpiiriläisten, käytössä. Läpinäky-

vyys ja avoin tiedottaminen voivat lisätä myös luottamusta – vastaanottajalla on mah-

dollisuus varmentaa saamansa tiedot ja hankkia kokonaiskuva esimerkiksi neuvotteluti-

lanteesta vierailemalla useampien neuvotteluosapuolten verkkosivuilla. Tosin tiedotus-

toiminnassakin pelisääntöjä ja toimintamalleja vielä rakennetaan: miten toimia vaikkapa

silloin, kun vain osa jäsenkunnasta pystytään tavoittamaan verkon kautta?

Internet tarjoaa myös erinomaisia mahdollisuuksia tiedon varastointiin. Niinpä verkko-

viestinnän kehittymisen myötä niin toimittajapalvelu kuin jäsenpalvelukin ovat usein

järjestöissä muuttuneet selvästi. Kun vastaukset rutiinikysymyksiin löytyvät verk-

kosivuilta, puhelimitse tai sähköpostilla niitä kysytään yhä harvemmin. Samoin koulu-

275/302


laiset ja opiskelijat löytävät tarvitsemansa tiedon verkkopalvelusta. Verkkoon voidaan

myös helposti koota monien tarvitsemaa ajankohtaista tietoa, jonka levittäminen suo-

raan tarvitsijoiden käyttöön muuten olisi käytännössä mahdotonta: tietoa irtisanomisista,

yritysten harjoittamasta yhteiskuntavastuusta, tilastoja, graafeja ja kalvopohjia, sopi-

muksia sekä vaikkapa toimintaohjeita ja -kehotuksia. Internet avaa myös uusia mahdol-

lisuuksia juuri kaiken tämäntyyppisen informaation löytämiseen ja kokoamiseen järjes-

tön käyttöön.

Tietovarastona internet tuo mukaan myös historiaperspektiivin. Verkossa on mahdollis-

ta kulkea historiassa taaksepäin, ja etsiä tietoa vuosien takaisista hankkeista ja tapahtu-

mista: mitä tapahtui tulokierroksella 1997? Entä eduskuntavaaleissa 1999? Lähihistorian

ohella internetissä on tilaa ammattiyhdistysliikkeen kaukaisemmallekin historialle.

Verkkoon voidaan koota ammattiyhdistysliikkeen historiaa ja traditiota helposti lä-

hestyttävässä muodossa esimerkiksi oppilaitosten käyttöön.

Nimenomaan mahdollisuus vuorovaikutukseen, kahdenväliseen ja monenväliseen vies-

tintään tekee kuitenkin verkkoviestinnästä erityisen soveltuvan ammattiyhdistysliikkeen

kaltaisen kansalaisjärjestön ja kansanliikkeen työkaluksi ja toimintatavaksi. Se tarjoaa

uusia kanavia keskusteluun, lisätietojen hankkimiseen, asioiden ja hankkeiden valmiste-

luun, mielipiteenilmaisuun.

Mahdollisuus suurempaan vuorovaikutukseen voi myös herkästi merkitä muutosta pe-

rustaviinkin toimintatapoihin ja jopa jäsenyyteen. Muutaman tuhannen jäsenen liitossa,

jonka jäsenet asuvat eri puolilla Suomea, mahdollisuus vuoropuheluun on ollut tähän as-

ti kovin rajallinen. Jäsenet ovat saaneet tietoa, ja heillä on ollut mahdollisuus pohtia

saamaansa informaatiota mahdollisesti oman luottamusmiehensä kanssa, joka on suo-

dattanut “kentän mielipiteen“ eteenpäin järjestön hierarkiassa. Jäsenellä on ollut vain

vähän mahdollisuuksia esimerkiksi vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia muiden, eri puolilla

Suomea asuvien jäsenten tai liiton työntekijöiden kanssa. Verkot antavat kuitenkin

mahdollisuuden vuorovaikutukseen ohi järjestöhierarkian ja “komentoketjun“, ja näin

parhaimmillaan vahvistavat yhteenkuuluvuudentunnetta ja sitoutumista omaan ammat-

tiliittoon. Niille, joille verkkoviestintä on jo osa arkea, kynnys mielipiteen ilmaisemi-

seen verkossa voi olla paljon matalampi kuin oman näkökulman tuominen esiin vaikka-

pa perinteisessä ammattiyhdistyksen kokouksessa.

276/302


Vuorovaikutuksen tehostuminen antaa myös mahdollisuuksia jäsendemokratian vahvis-

tumiseen. Vuorovaikutusta suosimalla voidaan saada yhä useamman jäsenen panos mu-

kaan valmisteltavaan hankkeeseen tai asiaan. Jäseniltä voidaan kerätä tietoa joko erilais-

ten keskustelufoorumeiden kautta tai kyselyiden ja äänestysten avulla. Neuvoa-antavien

jäsenäänestysten, pikagallupien ja epävirallisempien muiden kyselyiden lisäksi myös

vakavampaakin tutkimusta voidaan tehdä entistä tehokkaammin verkossa. Kun jäsenellä

on halutessaan mahdollisuus olla itseään kiinnostavista teemoista yhtä informoitu kuin

päätöksentekijätkin, hänellä on myös paremmat mahdollisuudet ottaa kantaa suoraan

asioihin ja myös enemmän annettavaa päätöksentekoprosessiin.

Uudet vuorovaikutus- ja osallistumismahdollisuudet sekä lisääntyvä demokratia ovat

keinoja jäsenkiinnittymisen ja yhteisöllisyyden vahvistamiseen. Mahdollisuus mielipi-

teenilmaisuun voi osaltaan vahvistaa sitoutumista ammattiliiton päätöksiin ja samalla

myös jäsensidosta. Verkossa voidaan lisäksi uudella tavoin tuoda jäsen keskiöön ja

osoittaa hänelle arvostusta. Ammattiliittojen lehdet ovat perinteisesti olleet tähän hyvä

foorumi, mutta niissä julkaisukynnys jo tilanpuutteen vuoksi on väistämättä varsin kor-

kea. Verkossa voidaan vapaammin uutisoida vaikkapa jäsenten perhetapahtumia ja saa-

vutuksia tai nostaa esille onnistuneita paikallisia hankkeita ja ideoita. Myös erilaista jä-

senkiinnittymistä ja yhteisöllisyyttä edistävää vapaa-ajantoimintaa ja kerhotoimintaa –

vaikkapa kirjallisuuspiiri tai valokuvakerho – voidaan rakentaa verkkoon.

Varsinaisista virtuaalisista ammattiliitoista ja -yhdistyksistä on jo joitakin kokemuksia,

mutta toistaiseksi tällä saralla ollaan vasta alussa. Periaatteessa pieni liitto tai ammatti-

yhdistys voi mainiosti toimia ilman kiinteitä toimitiloja. Vaikka virtuaalinen ammatti-

liitto kuulostaa juhlalliselta, vailla toimitiloja ja siellä toimivaa palkattua henkilöstöä

toimivia liittoja on aina ollut olemassa. Virtuaalisesta ammattiliitosta puhuttaessa tarkoi-

tetaan kuitenkin liittoa tai ammattiyhdistystä, joka toimii lähinnä verkon kautta. Se

hankkii ja palvelee jäseniään internetin välityksellä, sen kokoukset ja päätöksenteko ta-

pahtuvat verkossa. Useimmat liitot ainakin Suomessa ovat jo nyt osittain virtuaalisia ja

toiminnan virtuaalisuus lisääntyy kaiken aikaa. Rutiinikokouksia voidaan järjestää ver-

kossa, kokousasiakirjat löytyvät verkosta tai lähetetään sähköpostilla, jäsenet voivat ky-

syä ja saada vastauksen sähköpostilla jne. Rutiinipalvelut voidaan viedä verkkoon ja

saada näin lisää aikaa jäsenten monimutkaisempien asioiden henkilökohtaiseen hoitami-

277/302


seen. Missä määrin kehitys sitten johtaa Shostakin maalailemaan Rheingoldilaiseen ym-

pärivuorokautisesti toimivaan kyber-ay-toimihenkilöiden armeijaan, jää vielä nähtäväk-

si.

Myös jäsenhankinnassa internetiä on jo käytetty, mutta vastustus on monessa liitossa ol-

lut suurta. Suomessa verkkoa on käytetty lähinnä houkuttelemaan nuoria ammattiliiton

jäsenyydestä kiinnostuneita ensimmäiseen kontaktiin oman ammattiliiton kanssa – var-

sinainen jäseneksi liittyminen on kuitenkin vain harvoin mahdollista verkossa..

Verkkoviestinnän vuorovaikutteisemmista käyttömuodoista verkko-opetus puolestaan

on alue, on ehkä eniten pohdittu ja hyödynnetty myös suomalaisessa ay-liikkeessä. Lu-

kuisia kehittämishankkeita on parhaillaankin käynnissä tällä alueella. Ammattiyhdistys-

liikkeen sukupolvenvaihdoksessa koulutuksen merkitys tulee ammattijärjestöissä pi-

kemmin kasvamaan kuin pienentymään. Voidaan ajatella, että verkko-opetuksella voi

olla lähivuosina olennainen merkitys erityisesti nuorten luottamushenkilöiden ja aktiivi-

en koulutuksessa. Monille heistä verkko-opetukseen osallistuminen on tuttua jo entuu-

destaan, ja verkko-opetus antaa lähiopetusta paremmat mahdollisuudet luottamustehtä-

vän, työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen.

Internet tuntuu sisältävän paljon lupauksia myös yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

Kansainvälisiä esimerkkejä internetissä tapahtuvasta kampanjoinnista ja niiden onnis-

tumisesta on jo olemassa. Suomessa selkein verkossa toteutettu kampanja lienee Ke-

mianliiton kampanja kotimaisen Koskenkorvan puolesta vuonna 2001. Suomessa ei kui-

tenkaan ole lähdetty kansainvälisen mallin mukaiseen laajamittaisempaan sähköposti-

kampanjointiin. Mielenilmauspäivä 12.12.2004 oli ensimmäinen laajempi kampanja

suomalaisessa ammattiyhdistysliikkeessä, jonka organisointiin, mobilisointiin ja toteu-

tukseen käytettiin laajasti uuden tietoja viestintäteknologian mahdollisuuksia. Vaikka

mielenilmauspäivä sinänsä onnistui yli odotusten, kokemukset osoittavat myös, että

suomalaiselta ammattiyhdistysliikkeellä puuttuu vielä tämäntyyppisen toiminnan perin-

ne ja osaaminen.

Kansallisen kampanjoinnin ohella verkkoa käytetään ammattiyhdistysliikkeessä paljon

nimenomaan solidaarisuustyöhön. Vaikka toisaalta eriarvoisuuden vahvistuminen tieto-

ja viestintäteknologian kehittymisen kautta on paljon vaikeampi kysymys kuin kehitty-

278/302


neissä maissa, internet toisaalta voi monessa maassa olla ainoa keino välittää tietoa esi-

merkiksi sortotoimista ja ihmisoikeusrikkomuksista, ja saada sitä kautta kansainvälistä

huomiota tapahtumille. Internet tarjoaa solidaarisuustoimintaan erinomaisen vuorovai-

kutus- ja tiedonsaantikanavan.

13.3 Verkkoviestinnän ongelmat ammattiyhdistysliikkeessä

Vaikka verkkoviestinnällä näyttää olevan paljon annettavaa ammattiyhdistysliikkeen

kaltaiselle järjestäytyneelle kansanliikkeelle, uutta teknologiaa on otettu käyttöön varsin

varovaisesti. Uuden teknologian omaksumista ovat hidastaneet ainakin seuraavat tekijät:

1. Osaaminen ja asenteet

2. Rakenteet ja toimintatavat

3. Eriarvoistuminen

4. Huoli jäsensidoksesta

5. Tietotulva

6. Nopeus, reaaliaikaisuus

7. Kustannukset

Keskeisimmän haasteen uuden tietoja viestintäteknologian käyttöönotossa näyttävät

muodostavan osaamis- ja asenneongelmat. Osaamista tarvitaan lisää sekä TVT:n käyt-

töön että informaation ja palvelujen tuottamiseen verkkoon. Asenteet kytkeytyvät vah-

vasti osaamiseen; TVT:n mahdollisuuksista ei ole helppo innostua, jos teknologia itses-

sään tuntuu vieraalta ja pelottavalta. 12.12.2003 –mielenilmauspäivän kokemukset ker-

tovat, että verkkoviestinnän kulttuuri ammattiyhdistysliikkeessä on vielä ohut. Yksi

olennainen ongelma vielä tällä hetkellä näyttää olevan se, että verkkoviestintä on luon-

teeltaan ainakin vielä toistaiseksi enimmäkseen kirjallista viestintää, joka usein

SAK:laisessa ammattiyhdistysliikkeessä koetaan vaikeammaksi ja vieraammaksi kuin

puheviestintä. Verkkokulttuurin vahvistuminen tuonee helpotusta tähän ongelmaan:

nuoremmat kaiketi hallitsevat jo verkkoviestinnän rennon ja muotoseikkoihin takertu-

mattoman kielen.

279/302


Verkkoviestinnän ay-toimintaa ja jäsenyyttä muuttava luonne on sekin myös asenteelli-

sesti kiinnostava kysymys. Mahdollisuus vapaampaan ja hierarkioista riippumattomaan

vuorovaikutukseen ja suorempaan vaikuttamiseen ei välttämättä miellytä kaikkia. Ennen

kuin uudet toimintatavat ja pelisäännöt löydetään, edustuksellisen demokratian varaan

rakennetut ay-rakenteet voivat ajautua konfliktiin suoraan vaikuttamiseen tähtäävien

vaatimusten ja kokeilujen kanssa. Suoraan vaikuttamiseen sisältyy myös olennaisia ky-

symyksiä edustavuudesta ja vastuusta, joihin edustuksellinen demokratia on tähän asti

tarjonnut vastaukset.

Verkkoviestinnän täysimääräinen hyödyntäminen edellyttää tietysti, että jäsenkunnalla

on myös pääsy verkkoon. Tämä ehto toteutuu vielä vaihtelevasti. Vaikka jäsenkunnassa

kaksi kolmasosaa on verkon piirissä, kolmasosa eli noin 350 000 jäsentä on vielä sen

ulkopuolella. Ongelmaan on pyritty vastaamaan muun muassa jäsenmikrokampanjoilla,

joiden avulla on haluttu laskea kynnystä tarvittavien päätelaitteiden hankintaan. Oma

vaikutuksensa jäsenkunnan verkottumisen nopeuteen lienee ollut Suomessa tulokierrok-

sella 2003-2004 sovitulla luottamushenkilöiden oikeudella käyttää työpaikalla internetiä

ja sähköpostia. Sekä ammattiyhdistysliikkeen toimintakyvyn että jäsenkunnan tietoyh-

teiskunta-aseman kannalta on tärkeää, että jäsenkunnan verkottumista pystytään jatkos-

sakin eri keinoin tukemaan.

Olennainen on myös kysymys jäsensidoksesta ja yhteisöllisyydestä yhä virtuaalisem-

massa ay-liikkeessä. Korvataanko fyysistä toimintaa virtuaalisella toiminnalla, joka ei

kuitenkaan onnistu tavoittamaan jäsenkuntaa? Onko mahdollista, että ammattiyhdistys-

liikkeen toiminta siirtyy siinä määrin verkkoon, että se vähitellen katoaa ”kyberavaruu-

teen”? Ammattijärjestöissä on keskusteltu esimerkiksi rutiinikokousten siirtämisestä

verkkoon, ajatellen, ettei niissä kuitenkaan käydä mitään olennaista keskustelua. Jos siis

verkkoon siirretään sellaista ”vuorovaikutusta”, jolta ei edes odoteta mitään, toiminta

saattaa kyllä tehostua, mutta voi kuitenkin olla, että tätä kautta pikemminkin vähenne-

tään osallisuutta ja yhteisöllisyyttä kuin lisätään sitä.

Viides esille nouseva ongelma liittyy tiedon tulvaan. Miten esimerkiksi jäsen löytää tar-

vitsemansa tiedon valtavista tietovarastoista? Miten tieto saadaan juuri oikealle ihmisel-

le? Miten saadaan hänet ottamaan tieto vastaan kaiken tietotulvan joukosta? Miten oma

verkkopalvelu tehdään tunnetuksi? Miten käy internetkampanjoinnin erilaisten filtterei-

280/302


den kehittyessä ja vastaanottajien valikoidessa yhä tarkemmin viestit, jotka ylipäätään

suostuvat vastaanottamaan?

Kuudes ongelma liittyy nopeuden ja reaaliaikaisuuden vaatimukseen. Se on myös kyt-

köksissä kustannuksiin. Internet tarjoaa kanavan nopeaan reaaliaikaiseen viestintään,

vuorovaikutukseen, reagointiin ja kampanjointiin. Mistä tämä kaikki tieto syntyy? Kuka

on se ympärivuorokautinen kyber-toimija joka lakkaamatta reagoi, ottaa kantaa ja kes-

kustelee? Kun jäsenet ja vaikkapa tiedotusvälineet saadaan käyttämään tarjoamiamme

verkkopalveluita, niiden on myös tuotettava heille jatkuvaa lisäarvoa, tai käyttö tyreh-

tyy. Tämä edellyttää työvoimaa, mikä on myös olennainen kustannus- ja osaamiskysy-

mys.

Digitaalisesta viestinnästä etsitään tyypillisesti kustannussäästöjä ja keinoja toiminnan

tehostamiseen. Kustannussäästöjä onkin helppo osoittaa: sähköpostin lähettäminen

kymmenelletuhannelle maksaa ratkaisevasti vähemmän kuin kirjeen lähettäminen yhtä

monelle. On kuitenkin tärkeää muistaa, että ennen kuin näihin kustannussäästöihin pääs-

tään, on jo takana mittavia investointeja. Kovin edullisesti ei hyvää ja toimivaa verkko-

palvelua lopultakaan saada aikaan. Kustannusten suhteen ongelmaksi nousee myös se,

että verkossa voi tehdä paljon asioita, joita ei voida tehdä muuten. Ay-toiminnan kehit-

tämistarpeet muuttuvassa työelämässä, jäsenten ja sidosryhmien odotukset sekä yhteis-

kunnassa vallitseva yleinen verkkopalvelujen taso luovat paineita näiden uusien mah-

dollisuuksien hyväksikäyttöön. Kun sitten lähdetään tekemään jotain aivan uutta, syntyy

myös aivan uusia kustannuksia.

13.4 Kirjastosta työväentaloksi

Suomalaisessa ammattiyhdistysliikkeessä ja kansalaisjärjestöissä on viime vuosina poh-

dittu paljonkin uuden tietoja viestintäteknologian hyödyntämistä. Järjestöjen internet-

sivustoissa on usein edetty jo kolmannen tai neljännen ”polven” kehitysvaiheeseen ja

sivustojen jatkuvaa kehittymistä pidetään tärkeänä. Verkkoviestinnän mahdollisuuksia

on kuitenkin usein lähestytty kovin suppeasta näkökulmasta eikä kehittämistyön taustal-

la välttämättä ole kovin paljon strategista pohdintaa. Vaikka kehittämistyön avuksi on

usein etsitty ideoita muiden järjestöjen verkkopalveluista, järjestöt tyypillisesti ovat teh-

281/302


neet tätä työtä varsin yksin, teknisestä toteutuksesta vastanneen yhteistyökumppanin

osaamiseen ja asiantuntemukseen luottaen. Järjestöissä on pohdittu hyvin samanlaisia

kysymyksiä, joihin on usein lopulta keksitty myös hyvin samanlaisia vastauksia.

Yhteistyötä tiivistämällä ja kokemuksia vaihtamalla voitaisiinkin päästä tehokkaammin

vähintään yhtä hyvään lopputulokseen. Ammattiyhdistysliikkeen sisällä suurilla järjes-

töillä on ollut resursseja kokeilla uutta ja kehittää omaa verkkoviestintäänsä. Olisikin

tärkeää, että pienemmät järjestöt pystyisivät hyötymään näistä kokemuksista tarvitse-

matta haaskata vähiä resurssejaan yrityksiin ja erehdyksiin. Myös vuorovaikutus muiden

kansalaisjärjestöjen kanssa voisi tuoda molemmille uusia ideoita ja oivalluksia. Keskei-

nen ero Shostakin kuvaamien oikeiden ”kyberliittojen” ja siihen pyrkivien ”kyberhyöty-

jien” välillä on se, että kyberhyötyjät ponnistelevat tietoja viestintäteknologiaan liitty-

vien ongelmiensa parissa yksin, toisistaan tietämättä. Suomalaisessa ammattiyhdistys-

liikkeessä näitä kyberhyötyjiä lienee jo viljalti, mutta kyberliittovision toteutumiseen on

vielä matkaa.

Omia verkkopalvelujaan kehittäessään järjestöjen suurin haaste näyttää olevan muodon

löytäminen vuorovaikutukselle verkossa. Verkossa on jo suuria tietovarastoja ja reaali-

aikaista uutisointia – ihmiset ja vuorovaikutus kuitenkin vielä puuttuvat. Ammattiyhdis-

tysliikkeen verkossa ei ole vielä ole luontevia tiloja, joissa Rheingoldin kuvaamaa kes-

kustelua voitaisiin käydä riittävän pitkään ja riittävällä emotionaalisuuden asteella, jotta

se olisi omiaan synnyttämään yhteisöllisyyttä. Verkossa ei ole Putnamin kaipaamaa ti-

laa ihmisille ja heidän tarinoilleen. Verkossa on vielä tällä hetkellä vain hyvin vähän

kanavia ihmisten tunteille ja esimerkiksi sille negatiiviselle tunne-energialle, joka nyky-

ään kohdistuu erityisesti luottamusmiehiin (Ilmonen 2000) ja tekee heidän työstään en-

tistä raskaampaa. Verkko ei myöskään vielä toistaiseksi linkitä liittoon niitä työpaikoille

atomisoituneita passiivijäseniä (Ilmonen & Kevätsalo 1995), joita vielä kuullaan vain

korkeintaan aktiivien kautta. Kuitenkin verkkoon saattaisi olla mahdollista kehittää rat-

kaisuja näihin kysymyksiin.

Olennaista on huomata, ettei kaikki tämä tapahdu itsestään. Verkko voi olla oivallinen

tila jäsenten omalle aktiivisuudelle ja osallistumiselle. Tämä aktiivisuus ja osallistumi-

nen tarvitsevat kuitenkin pohjalleen huolella rakennetun infrastruktuurin. Jos jäsenten

282/302


toivotaan esimerkiksi käyvän verkossa deliberatiivista, puntaroivaa, keskustelua, on sil-

le luotava puitteet. Pelkkä keskustelupalstan avaaminen ei riitä.

Vaikka ammattiyhdistysliikkeessä uusi teknologia on omaksuttu nopeasti, siihen myös

liittyy paljon ennakkoluuloja ja kielteisiä asenteita. Suurempi ongelma on kuitenkin il-

meisesti ollut se, ettei verkon mahdollisuuksia ole osattu hahmottaa, eikä sen nopeaa

yleistymistä ole osattu ennakoida. Koska verkkoa on vielä toistaiseksi käytetty lähinnä

vaihtoehtoisena viestintäkanava, sen nopeutta ja kustannustehokkuutta ei ole vielä kun-

nolla pystytty hyödyntämään. Koska verkko on nopea ja edullinen kanava, sen kautta

voidaan välittää tehokkaasti aikaisempaa enemmän tietoa – myös nopeasti muuttuvista

tilanteista. Tämä ei kuitenkaan toteudu niin kauan kuin esimerkiksi sähköpostitiedotteen

lähettäminen edellyttää, että sama tieto lähetetään kirjeitse niille jäsenille, jotka eivät ole

antaneet sähköpostiosoitettaan liitolle. Koska vielä joka kolmas SAK:lainen ei esimer-

kiksi käytä internetiä, on tärkeää pitää huolta, etteivät verkon ulottumattomissa olevat

jäsenet jää vaille tarvitsemaansa tietoa ja palvelua. Tämän ei kuitenkaan pitäisi olla risti-

riidassa sen kanssa, että verkon piirissä oleville jäsenille pystytään tarjoamaan nykyistä-

kin enemmän tietoa, palveluita ja osallistumismahdollisuuksia.

On selvää, ettei verkon mahdollistamia uusia toimintatapoja voida ottaa käyttöön am-

mattiyhdistysliikkeessä ilman, että odotettavissa on törmäyksiä perinteisen ay-kulttuurin

ja -toimintatapojen kanssa. Verkko on luonteeltaan yksilöllinen ja epähierarkinen väli-

ne. Verkkoon voidaan kehitellä esimerkiksi edustuksellisen demokratian uusia toteutu-

mistapoja, mutta vielä luontevampi väline se on jäsenten erilaisten mielipiteiden kuul-

luksi saamiseen, yksilöiden mobilisointiin ja osallistumiseen.

Monet ammattiyhdistysliikkeen toimintatavat ja hierarkiset rakenteet on ollut pakko ra-

kentaa, koska miljoonien palkansaajien liike ei ilman niitä olisi ollut toimintakykyinen.

Moniportainen organisaatio on tarvittu viemään viestiä alhaalta ylös ja ylhäältä alas.

Ammattiosastoihin perustuva ammattiyhdistysliikkeen organisaatio on varmasti mones-

sa suhteessa välttämätön ja arvokas nykyäänkin. Ammattiosasto kokoaa palkansaajat ta-

vallisesti paikallisyhteisöksi ja tarjoaa foorumin kasvokkaiselle viestinnälle, verkostoi-

tumiselle ja osallistumiselle. Olennainen ammattiyhdistysliikkeen haaste onkin, miten se

pystyy yhdistämään uudet ja vanhat toimintatavat ja rakenteet, murentamatta liikkeen

arvokasta ydintä, mutta jämähtämättä liiaksi vanhoihin malleihin siellä, missä uusia

283/302


mahdollisuuksia olisi tarjolla. Teemahaastatteluissa esille noussut pohdinta siitä, mihin

säännöt antavat mahdollisuuksia ja mihin eivät, on osoitus idullaan olevasta konfliktista.

Jos uusia tapoja jäsenten kuulemiseen, osallistumiseen ja rekrytointiin halutaan ottaa

käyttöön, on oltava valmiita myös näkemään vaivaa, ja jopa ottamaan riskejä. Onko

ammattiyhdistysliikkeellä jatkossa todella varaa esimerkiksi olla tarjoamatta jäseneksi-

liittymisväylää verkossa, vaikka sen edellyttämä menettelytapojen ja sääntöjen muutta-

minen tuntuisi vaivalloiselta tai etukäteen jopa mahdottomalta?

Toistaiseksi uuden teknologian tuleva rooli ammattiyhdistysliikkeessä on vielä hahmot-

tumaton. Käytännöllisesti katsoen kaikilla suomalaisilla ammattiliitoilla on omat verk-

kosivut, joskin niiden hyödyntäminen liiton viestinnässä, vuorovaikutuksessa, toimin-

nassa ja palvelukonseptissa on usein vasta alkutekijöissään. Internetviestintään on kui-

tenkin panostettu viime vuosina melko paljon. Sen sijaan sähköpostia käytetään jäsen-

ja aktiiviyhteydenpitoon melko passiivisesti. Jäsenten lähettämiin kysymyksiin vasta-

taan, mutta liitot eivät juuri pidä aktiivisesti yhteyttä jäseniin sähköpostitse. Kuitenkin

juuri sähköposti tarjoaa suorimman reaaliaikaisen ja vuorovaikutteisen yhteyden liiton

ja laajan jäsenkunnan välille. Liitolta saatu henkilökohtainen sähköpostiviesti on tapa

vahvistaa jäsenkiinnittymistä ja korostaa hänen merkitystään omalle liitolleen, kuten

Savolainen (2000) esittää, mutta myös keino saada jäsen osallistumaan, ja sitä kautta si-

toutumaan, liittonsa toimintaan ja päätöksentekoon. Sähköpostiviestissä voidaan pyytää

esittämään toiveita ja kommentteja, sähköpostiviesti voi ohjata verkkokyselyyn tai -

vetoomukseen, sähköposti voidaan lähettää eteenpäin omille työtovereille ja ystäville.

Joissakin ay-järjestöissä on jo kokeiltu tekstiviestien käyttöä nopeassa tiedottamisessa ja

jäsenkunnan mobilisoinnissa. Nopean tiedon välittämisessä tekstiviesti onkin ylivertai-

nen ja sillä myös voidaan tehokkaasti ohjata ihmisiä etsimään lisätietoa internetistä tai

omasta sähköpostistaan. Toisaalta tekstiviestien ongelmia ovat hinta sekä jäsenkunnan

mielipiteiden selvä jakaantuminen: osa pitää tekstiviestitiedottamista hyvänä lisänä

ammattiliiton viestintäpaletissa, osa ei sitä toivo. Suurin avoin kysymys tällä hetkellä on

kuitenkin digitaalinen televisio, jota tässä tutkimuksessa on ainoastaan sivuttu. Digi-tv

on tässä tutkimuksessa jätetty lopulta tietoisesti vähemmälle huomiolle, kuin alun perin

suunniteltiin. Tämä siksi, että vielä toistaiseksi tuntuu erittäin vaikealta ennustaa, mikä

digi-tv:n rooli tulee järjestöjen näkökulmasta olemaan tai mikä se voisi olla. Internetin

ja sähköpostin ohella myös digi-tv on periaatteessa vuorovaikutteinen väline. Ainakin

284/302


toistaiseksi tätä vuorovaikutteisuutta on lähestytty melko kaupallisesta näkökulmasta.

Kuluttajien huomiota tavoittelevien yritysten ohella myös julkishallinto on ollut kiin-

nostunut digi-tv:n mahdollisuuksista. Sen sijaan järjestöjen näkökulmasta sekä oman tv-

ohjelmatuotannon että vuorovaikutteisten MHP-palvelujen tuottaminen verkkoon näyt-

tää ainakin toistaiseksi jo kustannussyistä kaukaiselta haaveelta.

Digitaalinen televisio ei myöskään, ainakaan toistaiseksi, näytä monien toivomalla ta-

valla avaavan porttia tietoyhteiskuntaan niille tavallisille suomalaisille, joilla ei ole

verkkoyhteyksiä kotona tai työpaikalla. Pikemminkin näyttää siltä, että Viherä on oike-

assa pitäessään televisiota kaupallistuneen ”bulkkikulttuurin” symbolina, siinä missä

toinen mahdollinen verkkokulttuuri ”kansalaisyhteisö” perustuu viestintävälineiden

monipuoliseen käyttöön ja kansalaisten aktiivisuuteen (Viherä, 2000, s. 125-126.) Ku-

luttajat tietysti viime kädessä ratkaisevat onko digi-tv vain osa viihde-elektroniikkaa vai

käytetäänkö sitä tulevaisuudessa myös tietokoneen tavoin tiedonhankintaan, asiointiin ja

sosiaaliseen vuorovaikutukseen.

Niin ammattiyhdistysliikkeeseen sitoutuminen, ay-liikkeeltä odotetut palvelut kuin

suomalaisten mediankäyttötottumukset ovat monimuotoistumassa. Ammattiliitoille tä-

mä monimuotoistuminen tulee merkitsemään suuria haasteita. Jo pelkästään jäsenyhtey-

denpidossa ja tiedottamisessa järjestöjen on varauduttava nykyistä enemmän kohdenta-

maan ja personoimaan viestintäänsä sekä käyttämään tarjolla olevia kanavia rinnakkain.

Liitto ei voi odottaa tavoittavansa koko jäsenkuntaa yhden ja saman välineen kautta

vaan sen on hyväksyttävä, että osa jäsenkunnasta odottaa liitoltaan aktiivista sähköpos-

tiyhteydenpitoa ja osa ei, osa toivoo tekstiviestiuutisia ja osa ei niitä halua missään ta-

pauksessa, osalle riittää jäsenlehti, toisille internet, osa toivoo kaikkia näitä, kaikki ei-

vät. Teknologia tulee tässäkin avuksi, jos vain jäsenkunnan eriytyviin odotuksiin halu-

taan vastata. Helppoa se ei silti välttämättä tule olemaan, ainakaan aluksi.

Ongelmalliseksi uusien viestintäkanavien käyttöönoton tekee se, ettei uusien kanavien

kehittäminen välttämättä merkitse, että vanhoista voitaisiin luopua. Esimerkiksi jäsen-

lehdellä on edelleen oma tärkeä roolinsa järjestöjen kokonaisviestinnässä. Olennaista on

kuitenkin se, miten uudet ja vanhat välineet sovitetaan yhteen. Jos esimerkiksi internet-

viestinnän etuja ovat nopeus, vuorovaikutteisuus ja tiedon varastoitavuus, sen heikkou-

tena taas on etenkin tavoitettavuus: verkkoon hakeutuvat vain ne, jotka jo valmiiksi ovat

285/302


motivoituneita etsimään tietoa. Verkon kautta on siis vaikea välittää tärkeätäkään tietoa,

josta esimerkiksi jäsen ei jo valmiiksi ole kiinnostunut. Internetin kautta on myös vaikea

tarjota suuria kokonaisuuksia ja yleiskuvaa erilaisista tapahtumista ja aiheista. Lehti sen

sijaan muistuttaa jäsentä säännöllisesti jäsenyydestä, vaikkei jäsen itse olisi lainkaan ak-

tiivinen suhteessa järjestöönsä. Kiinnostavilla otsikoilla, kuvilla ja ingresseillä lehti voi

yrittää herättää jäsenen kiinnostuksen myös aiheisiin, joista hän ei edes tiennyt olevansa

kiinnostunut. Verkko ei siis korvaa jäsenlehteä, mutta voi muuttaa sen roolia järjestön

kokonaisviestinnässä. Parhaimmillaan jäsenlehti ja järjestön muut viestintävälineet

muodostavat kokonaisuuden – verkko kertoo uutisia, lehti pohjustaa ja perustelee, lehti

nostattaa keskustelunaiheita ja ohjaa lisätietojen ja keskustelun äärelle verkkoon.

Verkossa tapahtuvan viestinnän, vuorovaikutuksen, palvelujen ja toiminnan kehittämi-

sen tekee erityisen vaikeaksi se, ettei tulevan kehityksen ennustaminen tavallisesti on-

nistu kovin hyvin. Internetin ja matkapuhelinteknologian huiman nopea yleistyminen ja

TVT teknologian nopea kehitys antavat viitteitä ainakin siitä, että kehitys todennäköi-

sesti etenee jälleen nopeammin kuin kuvittelemmekaan. Suomi on noin viidessätoista

vuodessa muuttunut kännykkäyhteiskunnaksi ja vajaassa kymmenessä vuodessa interne-

tistä on tullut osa suomalaisten enemmistön elämää. Kirkko on kaikkina aikoina pitänyt

tärkeänä omaksua uudet viestintävälineet käyttöönsä, voidakseen toteuttaa perustehtä-

väänsä mahdollisimman tehokkaasti. Myös ammattiyhdistysliikkeen kannalta näyttää

tärkeältä, kuinka hyvin liike onnistuu löytämään fyysisen ja virtuaalisen paikkansa ver-

kostoyhteiskunnassa.

Ammattiyhdistysliikkeen sukupolvenvaihdoksessa on olennaista, miten ammattijärjestöt

pystyvät vastaamaan jäsenkunnan muuttuviin odotuksiin ja tarjoamaan verkon kautta

uusia osallistumis- ja vaikuttamisväyliä – erityisesti jäsenten uusille sukupolville, joille

vuorovaikutus ja asiointi verkossa ovat ehkä luontevampia kuin puheenvuoron pyytä-

minen kokouksessa tai kirje ammattiliitolle. Tämä ei kuitenkaan merkitse, että ay-

liikkeen verkkopalvelujen kehittäminen yksin olisi ratkaisu nuorten tavoittamiseen ja

osallistamiseen. Ammattiyhdistysliikkeen on edelleen jaksettava myös jalkautua – myös

verkossa. Jos verkko on paikka, jossa nuoret liikkuvat, on myös ammattiyhdistysliik-

keen syytä opetella suunnistamaan verkossa, jos haluaa tavoittaa nuoria ja puhutella hei-

tä.

286/302


Jos Putnamiin on uskominen, verkkoyhteisöllisyys voisi toteutua parhaiten juuri suoma-

laisen ammattiyhdistysliikkeen kaltaisessa organisaatiossa, jossa perinteisesti on yhdis-

tynyt pienuus ja suuruus, ja joka nyt voisi sulauttaa toiminnassaan virtuaaliset ja fyysi-

set verkostot vahvaksi, monimuotoiseksi kokonaisuudeksi. Toisaalta kovin hyviä vertai-

lukohtia ei verkosta tämäntyyppiselle yhteisöllisyydestä ole hevin löydettävissä. Tämä

voi kuitenkin kertoa enemmän siitä, millä tavoin esimerkiksi järjestöt ovat lähteneet

omaa verkkoviestintäänsä kehittämään, kuin siitä, että verkko ei lopulta sittenkään voisi

olla erinomainen tila myös järjestötoiminnalle. Esimerkiksi yhteiskunnallista aktiivi-

suutta ja demokratiaa verkossa pohtivista teoksista keskeiseksi vaikutelmaksi jää, että

yhteiskunnallisissa liikkeissä ja järjestöissä on verkkoa kehitetty enemmän tiedonväli-

tyksen, mobilisoinnin ja kampanjoinnin välineeksi kuin yhteisöllisyyttä, vuorovaikutus-

ta ja demokratiaa vahvistavaksi tilaksi. Näyttää mahdolliselta kuitenkin, että verkko voi-

si olla paikka paitsi tiedonsaannille myös yhteisöllisyydelle, sosiaaliselle vuorovaiku-

tukselle, sosiaalisen pääoman rakentumiselle, verkostoitumiselle, sosiaalistumiselle,

asioiden puntaroinnille, vaikuttamiselle, osallistumiselle, kokouksille, vapaa-ajanvie-

tolle, ystävystymiselle – verkostoyhteiskunnan työväentalo.

13.5 Tutkimuksen arviointia ja jatkotutkimuksen aiheita

Ammattiyhdistysliikkeen ja verkkoviestinnän suhdetta on tähän mennessä tutkittu mel-

ko vähän. Kirjallisuutta verkkoviestinnän tarjoamista mahdollisuuksista ammattiyhdis-

tysliikkeelle tai kansalaisjärjestöille ei muutenkaan, ainakaan suomeksi, ole kovin pal-

jon tarjolla. Tämä tutkimus tarjoaa ainakin pintapuolisen läpileikkauksen eräistä ay-

liikkeen ja kansalaisjärjestöjen kannalta mielestäni keskeisistä verkkoviestinnän mah-

dollisuuksista käytyyn aikalaiskeskusteluun.

Samalla tutkimus tarjoaa myös läpileikkauksen siihen, minkälaiset valmiudet suomalai-

sella ammattiyhdistysliikkeellä on hyödyntää näitä mahdollisuuksia 2000-luvun alussa.

Kansainvälistä keskustelua muun muassa yhteisöllisyydestä, deliberatiivisuudesta tai

demokratiasta verkossa, sekä verkosta jopa yhteiskunnallisten liikkeiden uutena infra-

struktuurina, on peilattu suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen kohtaamiin haasteisiin,

suomalaisen työntekijäväestön verkkoviestintävalmiuksiin ja –asenteisiin sekä eräiden

suomalaisten ay- ja kansalaisjärjestöjen verkkoviestintähankkeisiin ja -visioihin.

287/302


Selailemalla vuosituhannenvaihteen molemmin puolin ilmestynyttä kirjallisuutta voi

helposti havaita, kuinka nopeasti verkottuminen on yhteiskunnassa edennyt ja käydyn

keskustelun teemat ja näkökulmat ovat muuttuneet. Nykymuotoisen internetin historia

lasketaan yleensä kutakuinkin vuodesta 1995. Kun internetin maailmanvalloitus etenee

toiselle vuosikymmenelleen, myös suomalaisten palkansaajien verkkoviestintävalmiudet

ja käyttötavat, samoin kuin TVT-tutkimuksen kysymyksenasettelut, ovat arvatenkin toi-

senlaiset kuin vuonna 2003, jolloin tämän tutkimuksen aineisto on kerätty.

Uskon kuitenkin, että tämä tutkimus voi osaltaan tukea ay-järjestöjen ja muidenkin kan-

salaisjärjestöjen verkkoviestintään liittyvää kehittämistyötä lähivuosina.

Tutkimuksen puitteissa ei lopulta ollut mahdollisuutta perehtyä tarkemmin kansainväli-

siin ammattijärjestöjen verkkoviestintäratkaisuihin ja -kokeiluihin. Alun perin tarkoituk-

sena oli muun muassa tutustua lähemmin yhdysvaltalaisessa ammattiyhdistysliikkeessä

kehitettyihin tuoreisiin innovaatioihin ja verkkoviestinnän hyödyntämiseen liittyvään

ajatteluun. Yhdysvaltojen ammattiyhdistysliikkeessä on ilmeisesti edetty verkkoviestin-

nän kehittämisessä varsin nopeassa tahdissa, mutta tutkimuskirjallisuudessa esitetyt tie-

dot USA:laisen ay-liikkeen kehittämistyöstä ja innovaatioista ovat kuitenkin jo muuta-

mien vuosien takaa. Hankkeen kuluessa on käynyt ilmi, että myös muista Pohjoismais-

ta, mutta myös eräistä muista Euroopan maista saattaisi löytyä mielenkiintoisia ratkaisu-

ja, joihin suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen olisi hyödyllistä tutustua. Laajentamalla

hanketta Suomen rajojen ulkopuolelle voisi paremmin toteutua myös tämän hankkeen

alkuperäinen tarkoitus – suomalaisen ay-liikkeen ohella myös kansainvälisen ammatti-

yhdistysliikkeen verkkoviestinnän kehittämisen tukeminen.

Tavoitteena oli myös jonkintasoinen yleistettävyys laajempaan kansalaisjärjestökent-

tään. Tämä tavoite toteutuu mielestäni osittain, kun ajatellaan ammattijärjestöjä muistut-

tavia vakiintuneita ja hyvin organisoituneita kansalaisjärjestöjä. Laajempi yleistettävyys

edellyttäisi kuitenkin tutkimusasetelman laajentamista.

Lähdekirjallisuus herättää myös kysymyksiä suomalaisen poliittisen järjestelmän ja eri-

tyisesti puolueorganisaatioiden suhteesta verkkoviestintään. Käyttävätkö suomalaiset

puolueet verkkoa USA:laisten ja englantilaisten veljesjärjestöjensä tavoin lobbaukseen,

288/302


mobilisointiin tai varainkeruuseen, pohditaanko niissä verkkoa yhteiskunnallisen kes-

kustelun, deliberaation ja vaikuttamisen tilana, vai onko verkko niille samankaltainen

täydentävä tiedotuskanava kuin ammattiyhdistysliikkeelle?

Mielenkiintoinen toimintatutkimuksen tai organisaation sisäisen kehittämishankkeen ai-

he voisi olla infrastruktuurin rakentaminen deliberatiiviselle keskustelulle, esimerkiksi

SAK:n tai jonkin sen jäsenliiton puitteissa.

Alunperin tarkoituksena oli myös yksityiskohtaisemmin kartoittaa digitaalisen televisi-

on mahdollisuuksia ammattiyhdistysliikkeelle ja sen merkitystä SAK:laisille palkansaa-

jille. Tämä on kuitenkin selkeästi aivan oman, erillisen tutkimuksensa arvoinen teema.

Samoin verkostoyhteiskuntaan ja tietoyhteiskuntaan liittyvät uhat suomalaisen palkan-

saajan kannalta, ovat teemoja, joita ei tässä tutkimuksessa lopulta ollut mahdollisuutta

yksityiskohtaisemmin kartoittaa.

289/302


Lähteet: Haastattelut Viestintäpäällikkö Juha Aromaa, Mannerheimin lastensuojeluliitto Toiminnanjohtaja Frank Johansson, Suomen Amnesty Informationschef Göran Larsson, LO-Sverige Talous- ja kehitysjohtaja Heikki Laurinen, MTK Viestintäjohtaja Ingmar Lindqvist, Kirkkohallitus Tietohallintovastaava Raili Petra, Palvelualojen ammattiliitto PAM Tiedotussihteeri Heikki Piskonen, Metallityöväen Liitto Päätoimittaja Petteri Raito, Puu- ja erityisalojen liitto Hankepäällikkö Kimmo Saarilammi, Kirkkohallitus Verkkotoimittaja Timo Saarnio, Kunta-alan ammattiliitto KTV Tiedottaja Minna Sirkka, STTK Tiedottaja Mikael Sjövall, Greenpeace Verkkotuottaja Ari Tammi, Helsingin Seurakuntayhtymä Alustukset Aluejohtaja Jerry Zellhoefer, AFL-CIO Luento SAK:n kv-valiokunnalle Helsingissä 15.1.2004 Sopimussihteeri Kari Saarenketo, Valtion ja erityispalvelujen ammattiliitto VAL Luento E-elämää seminaarissa Helsingissä syksyllä 2003 Verkkolähteet Lee, Eric 2003. What Do We Do When Campaigns No Longer Work? (Artikkeli verkkosivuilla) The PEW Reseach Center for the People and Press, 2004: Cable and Internet Loom Large in Fragmented Political News Universe. Perceptions of Partisan Bias Seen as Growing, Especially by Democratspeople-press.org/reports/display.php3?ReportID=200 Kirjallisuus Agre, Philip E. 2003. Growing a Democratic Culture: John Commons on the Wiring of Civil Society. Teoksessa: Jenkins, Henry & Thorburn, David (toim.): Democracy and New Media. Cambridge, Massachusetts: The MIT Press Alho Kari, Heikkilä Anni, Lassila Jukka, Pekkarinen Jukka, Piekkola Hannu, Sund Ralf 2003. Suomalainen sopimusjärjestelmä – työmarkkinaosapuolten näkemykset, Helsinki: Taloustieto Anderson, David M. 2003. Cautious Optimism about Online Politics and Citizenship. Teoksessa: Anderson, David M. & Cornfield Michael (toim.): The Civic Web. Online Politics and Democratic Values. Lanham: Rowman & Littlefield Publishers, Inc.

290/302


Ayers, Michael D. 2003. Comparing Collective Identity in Online and Offline Feminist Activities Teoksessa: McCaughney, Martha & Ayers, Michael D. (toim): Cyberacti-vism. Online Activism in Theory and Practice. New York: Routledge Barber, Benjamin R. 2003. Which Technology and Which Democracy? Teoksessa: Jen-kins, Henry & Thorburn, David (toim.): Democracy and New Media. Cambridge, Mas-sachusetts: The MIT Press Berman, Jerry & Mulligan, Deidre K., 2003, Digital Grass Roots: Issue Advocacy in the Age of the Internet Teoksessa: Anderson, David M. & Cornfield Michael (toim.): The Civic Web. Online Politics and Democratic Values. Lanham: Rowman & Littlefield Publishers, Inc. Bimber, Bruce 2003. Information and American Democracy. Technology in the Evolu-tion of Political Power. Cambridge: Cambridge University Press Castells, Manuel 2001. The Internet Galaxy. Reflections on the Internet, Business, and Society. Oxford: Oxford University Press Castells, Manuel 2000. The Information Age: Economy, Society and Culture, Volume 1. The Rise of the Network Society. Second Edition. Oxford: Blackwell Publishers Ltd Coleman, Stephen 2001. The Transformation of Citizenship? Teoksessa: Axford, Barrie & Huggins, Richard: New Media and Politics. Gateshead: Sage Publications Ltd. Cooper, Geoff; Green, Nicola; Murtagh, Ged M.; Harper, Richard 2002. Mobile So-ciety? Technology, Distance, and Presence. The Reality of Virtual Social Support. Te-oksessa: Woolgar, Steve (toim.) Virtual Society? Technology, Cyberbole, Reality. Ox-ford: Oxford University Press. Davis, Richard 1999. The Web of Politics. The Internet’s Impact on the American Poli-tical System, New York: Oxford University Press Delli Caprini, Michael X. & Keeter, Scott 2003. The Internet and an Informed Citizenry Teoksessa: Anderson, David M. & Cornfield Michael (toim.): The Civic Web. Online Politics and Democratic Values. Lanham: Rowman & Littlefield Publishers, Inc. Ekholm Kai 2001. Elämäsi 20 seuraavaa vuotta tietoyhteiskunnassa, Helsinki: BTJ Kir-jastopalvelu Elin, Larry 2003. The Radicalization of Zeke Spier: How the Internet Contributes to Ci-vic Engagement and New Forms of Social Capital. Teoksessa: McCaughney, Martha & Ayers, Michael D. (toim): Cyberactivism. Online Activism in Theory and Practice. New York: Routledge Erkkilä Marja 2000. Erilaisuus arjessa. Raportti SAK:laisista naisista ja miehistä. SAK:n järjestötutkimus 2000. Helsinki: SAK

291/302


Etzioni, Amitai 2003. Are Virtual and Democratic Communities Feasible? [Teoksessa: Jenkins, Henry & Thorburn, David (toim.): Democracy and New Media.] Cambridge, Massachusetts: The MIT Press Galston, William A. 2003. If Political Fragmentation is The Problem, Is the Internet the Solution? Teoksessa: Anderson, David M. & Cornfield Michael (toim.): The Civic Web. Online Politics and Democratic Values. Lanham: Rowman & Littlefield Pub-lishers, Inc. Galusky, Wyatt 2003. Identifying with Information: Citizen Empowerment, the Internet, and the Environmental Anti-Toxins Movement. Teoksessa: McCaughney, Martha & Ayers, Michael D. (toim): Cyberactivism. Online Activism in Theory and Practice. New York: Routledge Gray, Chris Hables 2001. Cyborg Citizen: politics in the posthuman age. New York: Routlidge. Gurak, Laura J & Logie, John 2003. Internet Protests, from Text to Web. Teoksessa: McCaughney, Martha & Ayers, Michael D. (toim): Cyberactivism. Online Activism in Theory and Practice. New York: Routledge Helin, Jyrki 2000. Sukupolvet vaihtuvat. SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen jäsen- ja järjestörakenteen muutoksia 1980-luvun alusta vuoteen 2010. SAK:n järjestötutkimus 2000, 1. osaraportti, Helsinki: SAK Helve, Helena 2002. Arvot, muutos ja nuoret. Helsinki: Yliopistopaino Hintikka Kari A. 1999. Puheenvuorojen kirjasto 2. Keskustelua tietoyhteiskuntastrategi-asta, Helsinki: Sitra Hurwitz, Roger 2003. Who Needs Politics? Who Needs People? The Ironies of Democ-racy in Cyberspace. Teoksessa: Jenkins, Henry & Thorburn, David (toim.): Democracy and New Media. Cambridge, Massachusetts: The MIT Press Ignatius, Veli-Pekka 1999. Missä ammattiliitto, täällä työntekijä! Liikealan ammattiliit-to ry:n tutkimuksia 3/99. Helsinki: Liikealan ammattiliitto Jaatinen, Miia 1999. Lobbying Political Issues: contingency model of effective political lobbying. Helsinki: Inforviestintä Johnston, Michael 1999. The Nonprofit Guide to the Internet. How to Survive and Thri-ve. Second edition. New York: John Wiley & Sons Inc. Ilmonen, Kaj 1998. Uudet ja vanhat liikkeet. Teoksessa: Ilmonen, Kaj & Siisiäinen, Martti: 1998: Uudet ja vanhat liikkeet, Tampere: Vastapaino. Ilmonen, Kaj 2000. Sosiaalinen pääoma: käsite ja sen ongelmallisuus. Teoksessa Ilmo-nen Kaj (toim.): Sosiaalinen pääoma, Jyväskylä: SoPhi

292/302


Ilmonen, Kaj; Jokivuori, Pertti; Liikanen, Hanna; Kevätsalo, Kimmo & Juuti, Pauli 1998. Luottamuksesta kiinni. Ammattiyhdistysliike ja työorganisaation suorituskyky, Jyväskylä: SoPhi Ilmonen, Kaj & Kevätsalo, Kimmo 1997. Ay-liikkeen vaikeat valinnat. Sosiologinen näkökulma ammatilliseen järjestäytymiseen Suomessa. Helsinki: Palkansaajien tutki-muslaitos Ilmonen, Kaj 2002. Tutkimushankkeen tausta ja tutkimusongelma. Teoksessa: Ilmonen Kaj, Kovalainen Anne ja Siisiäinen Martti (toim.): Lama ja luottamus. Helsinki: Svens-ka Handelshögskolan, Yliopistopaino. Inglehart, Ronald 1997. Modernization and Postmodernisation. Cultural, economic and Political Change in 43 Societies, Princeton: Princeton University Press Inkinen, Sam 2000. ”Kybermaailma” identiteetin rakentajana – lähtökohtia, ongelmia, peruskäsitteitä. [Teoksessa: Tapper, Helena (toim.): Me median maisemissa. Reflektioi-ta identiteettiin ja mediaan. Helsinki: Palmenia] Johnson, Deborah G. 2003. Reflections on Campaign Politics, the Internet, and Ethics. Teoksessa: Anderson, David M. & Cornfield Michael (toim.): The Civic Web. Online Politics and Democratic Values. Lanham: Rowman & Littlefield Publishers, Inc. Jokivuori, Pertti 2002. Sitoutuminen työorganisaatioon ja ammattijärjestöön – Kilpaile-via vai täydentäviä? Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 206. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto Jose, A.V. (toim) 2001: Organized Labour in the 21th Century. Geneva: International Institute for Labour Studies. Jääskeläinen, Pirkko 2000. Tiedolla ja taidolla kansalaisten tietoyhteiskuntaan. Tutki-muksia tiedoista ja taidoista osallistuvan ja autonomisen kansalaisuuden resursseina – esimerkkeinä eläketieto ja tietotekninen osaaminen. Eläketurvakeskuksen tutkimuksia 2000:1. Helsinki: Eläketurvakeskus Kaunismaa, Pekka 2000. Yhdistyselämä ja sosiaalinen pääoma. Teoksessa Ilmonen Kaj (toim.): Sosiaalinen pääoma. Jyväskylä: SoPhi Kauppinen, Timo & Waddington, Jeremy 2000. Finland. Adapting to decentralisation. Teoksessa Jeremy Waddington & Rainer Hoffmann (toim): Trade Unions in Europe. ETUI: Bryssel Keskinen, Auli 1995. Johdanto. Teoksessa: Keskinen, Auli (toim.): Teledemokratia – tietoverkot ja yhteiskunta. Helsinki: Painatuskeskus Oy] Kettunen, Pauli 1998. Miksi toista työmarkkinaosapuolta kutsutaan liikkeeksi? Teok-sessa: Ilmonen Kaj & Siisiäinen Martti (toim.): Uudet ja vanhat liikkeet. Tampere: Vas-tapaino

293/302


Kovalainen, Anne ja Österberg, Johanna 2000. Sosiaalinen pääoma, luottamus ja julki-sen sektorin restrukturaatio. Teoksessa Ilmonen Kaj (toim.): Sosiaalinen pääoma], Jy-väskylä: SoPhi Laukkanen, Erkki 2000. Muutoksen tekijät. SAK:n jäsentutkimus 2000. Helsinki: SAK Laukkanen Erkki 2000: Muutoksen tekijät. SAK:n järjestötutkimus 2000, perusraportti. Helsinki: SAK Laukkanen, Erkki 2001. SAK:n jäsenkysely syksy 2001, Helsinki: SAK Lebert, Joanna 2003. Wiring Human Rights Activism: Amnesty International and the Challenges of Information and Communication Technologies. Teoksessa: McCaughney, Martha & Ayers, Michael D. (toim): Cyberactivism. Online Activism in Theory and Practice. New York: Routledge Lee, Eric 1997. The Labour Movement and the Internet: The New Internationalism. Chicago: Pluto Press Levine, Peter 2003. Online Campaigning and the Public Interest. Teoksessa: Anderson, David M. & Cornfield Michael (toim.): The Civic Web. Online Politics and Democratic Values. Lanham: Rowman & Littlefield Publishers, Inc Lilja, Tuomo 2000. SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen viestintästrategioiden kehitty-minen vuodesta 1969 vuoteen 2000. Valtiotieteen pro gradu –tutkielma Helsinki: Hel-singin Yliopisto, Yleisen valtio-opin laitos Løken, Espen 2002. Så samles vi på nettet. Om fagbevegelsen og Internett. Oslo: Tiden Norsk Forlag AS Mamia, Tero 2001. Nuori työntekijä ja ay-liike. Tutkimus SAK:n nuorista 2000-luvulla. Julkaisematon moniste McCaughney, Martha & Ayers, Michael D. 2003. Introduction. Teoksessa: McCaugh-ney, Martha & Ayers, Michael D. (toim): Cyberactivism. Online Activism in Theory and Practice. New York: Routledge Meikle, Graham 2002. Future Active. Media Activism and the Internet. New York: Routledge. Melin, Harri 2003. Sähköliittolaiset uuden vuosituhannen haasteissa. Sähköliiton jäsen- ja lukijatutkimus 2003. Tutkimus ammattiin 2002 valmistuneista. Sähköliitto: Tampere Morrisett, Lloyd 2003. Technologies of Freedom? Teoksessa: Jenkins, Henry & Thor-burn, David (toim.): Democracy and New Media. Cambridge, Massachusetts: The MIT Press Nelander, Sven; Goding, Ingela & Ivarsen, Ove 2003. Datoranvändning in hemmet och på jobbet. Ett faktamaterial om välfärdsutvecklingen nummer 58. Stockholm: LO

294/302


Nettleton, Sarah; Pleace, Nicholas; Burrows, Roger; Muncer, Steven ja Lauder, Brian 2002. The Reality of Virtual Social Support. Teoksessa: Woolgar, Steve (toim.) Virtual Society? Technology, Cyberbole, Reality, Oxford: Oxford University Press. Paasonen, Susanna 2003. Missä liha? Kyberavaruuskuvasto ja ruumiittomuuden merki-tykset. Tiedotustutkimus 3/2003 Pantzar, Mika; Heinonen, Visa ja Hyvönen, Kaarina 1995. Kuinka tietoverkot kesyte-tään? Teoksessa: Keskinen, Auli (toim.): Teledemokratia – tietoverkot ja yhteiskunta. Helsinki: Painatuskeskus Oy Pietilä, Veikko 2002. Verkkokeskusteluareenat – deliberatiivista julkisuuttako? Artikke-li julkaisussa: Politiikka 44: 4, 2002 Putnam, Robert D.& Feldstein, Lewis M. 2003. Better Together. Restoring American Community. New York: Simon & Schuster Putnam, Robert D. 2000. Bowling Alone. The Collapse and Revival of American Community, New York: Touchstone Pyöriä, Pasi 2003. Eriarvoinen tietoyhteiskunta. Teoksessa: Harri Melin ja Jouko Nikula (toim.): Yhteiskunnallinen muutos. Vastapaino: Tampere Raijas, Anu 2002. Tieto- ja viestintätekninen osaaminen yksityisillä palvelualoilla. Hel-sinki: Palvelualojen ammattiliitto Rantanen, Jorma 1997. Visio työelämän kehityksestä tulevana vuosikymmenenä. Teok-sessa Kuusi esseetä työn ja työyhteiskunnan tulevaisuudesta. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 1997/5. Helsinki: Edita. Rheingold, Howard 2002. Smart Mobs. The Next Social Revolution. Transforming Cul-tures and Communities in the Age of Instant Acces. Cambridge, USA: Perseus Pub-lishing Rheingold, Howard 2000. Rethinking Virtual Communities. Teoksessa: Rheingold Ho-ward: The Virtual Community. Homesteading on the Electronic Frontier. The MIT Press, Cambridge, Massachusetts Rheingold, Howard 1993. The Virtual Community. Homesteading on the Electronic Frontier. Reading: Addison-Wesley Publishing Company Rifkin, Jeremy. 1997. Työn loppu. Teknologia, työpaikat, tulevaisuus. Helsinki: WSOY Rodgers, Jayne 2003. Spatializing International Politics. Analysing activism on the In-ternet. London: Routledge Saarela, Pekka 2002. Nuorisobarometri 2002. Nuorisoasiain neuvottelukunta Nuoran julkaisuja 24. Jyväskylä: Nuora/Gummerus

295/302


Saco, Diana 2002. Cybering Democracy. Public Space and the Internet. Minneapolis: University of Minnesota Press SAK 2001a. Sovitaan yhdessä. Sopimuspolitiikan tavoitteet. Edustajakokousasiakirja. Helsinki: SAK SAK 2001 b. Liikkeessä tulevaisuuteen. Edustajakokousasiakirja. Helsinki: SAK SAK 2001 c. Hyvinvointi syntyy työstä, Edustajakokousasiakirja. Helsinki: SAK SAK 2003. Työmarkkinailmasto 2003, Helsinki: SAK Salter, Lee 2003. Democracy, New Social Movements, and the Internet: A Habermasian Analysis. Teoksessa: McCaughney, Martha & Ayers, Michael D. (toim): Cyberactivism. Online Activism in Theory and Practice. New York: Routledge Sanaksenaho, Sanna 2002. Kulttuurinen ja sosiaalinen pääoma Suomessa: ryhmittely-analyyttinen näkökulma. Teoksessa: Ilmonen Kaj, Kovalainen Anne ja Siisiäinen Martti (toim.): Lama ja luottamus. Helsinki: Svenska Handelshögskolan, Yliopistopaino. Sassi, Sinikka, 2000. Verkko kansalaisyhteiskunnan käytössä. Tutkimus internetistä ja uusista politiikan muodoista, Helsinki: Yliopistopaino Savolainen, Reijo 2000. Internet tietoyhteiskunnan mediamaisemassa. Teoksessa: Vuo-rensyrjä, Matti & Savolainen, Reijo (toim.): Tieto ja tietoyhteiskunta. Helsinki: Gau-deamus Schudson, Michael 2003. Click Here for Democracy: A History and Critique of an In-formation-Based Model of Citizenship. Teoksessa: Jenkins, Henry & Thorburn, David (toim.): Democracy and New Media. Cambridge, Massachusetts: The MIT Press Schuler, Douglas 2003. Reports of the Close Relationship between Democracy and the Internet Mäy Have Been Exaggerated. Teoksessa: Jenkins, Henry & Thorburn, David (toim.): Democracy and New Media. Cambridge, Massachusetts: The MIT Press Seligman Adam 2000. Luottamuksen ongelma. Teoksessa Ilmonen Kaj (toim.): Sosiaa-linen pääoma. Jyväskylä: SoPhi Sennett, Richard 2002. Työn uusi järjestys. Miten uusi kapitalismi kuluttaa ihmisen luonnetta. Tampere: Vastapaino Seppälä, Vesa 2003. SAK:n jäsenkysely 2003. Tietoverkkojen käyttö ja käsitykset nuor-ten aktivoinnista. Shostak, Arthur B. 2002. “Tomorrow’s CyberUnions: Labor’s Best Bet!“ Working USA, Fall 2002, s. 82-105. (artikkeli aikakausjulkaisussa) Shostak, Arthur B. 2001. “Today’s Unions as Tomorrow’s CyberUnions: Labor’s Ne-west Hope. Journal of Labour Studies, Spring 2001 (artikkeli aikakausjulkaisussa)

296/302


Shostak, Arthur B. 1999. Cyberunion. Empowering labour through computer technolo-gy. NewYork: M. E. Sharpe Siisiäinen, Martti 2003. Muuttuvat yhdistykset. Teoksessa Harri Melin ja Jouko Nikula (toim.): Yhteiskunnallinen muutos. Vastapaino: Tampere Siisiäinen, Martti 1998. Uusien ja vanhojen liikkeiden keinovalikoima. Teoksessa: Il-monen Kaj & Siisiäinen Martti (toim.): Uudet ja vanhat liikkeet. Tampere: Vastapaino Siisiäinen, Martti 2000. Järjestöllinen pääoma Suomessa. Teoksessa: Kaj Ilmonen (toim.): Sosiaalinen pääoma, Jyväskylä: SoPhi Siisiäinen, Martti 2002. Yhteiskunnalliset liikkeet ja yhdistykset 1990-luvun Suomessa. [Teoksessa: Ilmonen Kaj, Kovalainen Anne ja Siisiäinen Martti (toim.): Lama ja luot-tamus. Helsinki: Svenska Handelshögskolan, Yliopistopaino. Slevin, James 2000. The Internet and Society, Oxford: Blacknell Publishers Ltd Suomen Gallup 2003. Järjestöluotain 2003: Käsitykset järjestöistä ja niiden tulevaisuu-desta (moniste) Soramäki, Martti 2003. Informaatioyhteiskunnan teoriat ja sähköisen viestinnän todelli-suus. Eurooppalainen näkökulma. Tampere: Tampereen yliopisto Taloustutkimus 2002. Nuorisotutkimus 2002 (julkaisematon) Taloustutkimus 2003. Ammattiyhdistystutkimus 2003. Julkaistu Valittujen palojen lo-kakuun numerossa 2003. Materiaali kokonaisuudessaan Valittujen palojen verkkosivuil-la osoitteessa http://www-fi.valitutpalat.fi/lehti/tiedotteet/AY-tutkimus_raportti.pdf Tilastokeskus 2002. Joukkoviestimet. Finnish Mass Media 2002. Kulttuuri ja viestintä 2002:3. Helsinki: Tilastokeskus Uhmavaara, Heikki; Jokivuori, Pertti; Ilmonen, Kaj & Kairinen, Martti 2003. Vastavuo-roisuus on valttia – tutkimus työaikojen joustojärjestelyistä. Helsinki: Työssä jaksami-sen ohjelma Vegh, Sandor 2003: Classifying Forms of Online Activism: The Case of Cyberprotests against the World Bank. Teoksessa: McCaughney, Martha & Ayers, Michael D. (toim): Cyberactivism. Online Activism in Theory and Practice. New York: Routledge Viestintä Oy Intercom 2003: Tutkimus KTV:n aktiivitiedotuksesta 2003 [Julkaisematon moniste] Viherä, Marja-Liisa 2000: Digitaalisen arjen viestintä – miksi millä ja miten? Helsinki: Edita Viherä, Marja-Liisa 1999: Ihminen tietoyhteiskunnassa – kansalaisten viestintävalmiu-den kansalaisyhteiskunnan mahdollistajana. Turun kauppakorkeakoulun julkaisuja. Sar-ja A – 1:99, Turku: Turun kauppakorkeakoulu

297/302

http://www-fi.valitutpalat.fi/lehti/tiedotteet/AY-tutkimus_raportti.pdf


Vilkki, Olli 2003: Verkkopohjainen ryhmäopetus ja sen välineet. Jaetun tilan käyttö verkko-opetuksessa ja sen kehittämisessä. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, sosiaalipoli-tiikan laitos. Julkaistu Kiljavan opiston julkaisusarjassa. Helsinki: Hakapaino Ward, Stephen & Lusoli, Warner 2003: Dinosaurs in Cyberspace? British Trade Unions and the Internet. Artikkeli julkaisussa: European Journal of Communication Vol. 18(2): 147-179. SAGE Publications Ward, Stephen, Gibson, Rachel & Lusoli, Wainer 2003. Online Participation and Mobi-lisation in Britain: Hype, Hope and Reality. Teoksessa: Parliamentary Affairs, Hansard Society for Parliamentary Government 2003. Winston, David 2003. Digital Democracy and the Age of Reason. Teoksessa: Jenkins, Henry & Thorburn, David (toim.): Democracy and New Media. Cambridge, Mas-sachusetts: The MIT Press. Virtanen, Matti 2003. Sukupolvet Bourdieun jäljillä. Teoksessa: Harri Melin ja Jouko Nikula (toim.): Yhteiskunnallinen muutos. Tampere: Vastapaino Vlahos, Michael 2003. The Politics of a Network World: A Speculation. Teoksessa: Anderson, David M. & Cornfield Michael (toim.), 2003: The Civic Web. Online Poli-tics and Democratic Values. Lanham: Rowman & Littlefield Publishers, Inc. Watt, Susan E; Lea, Martin ja Spears, Russel 2002. How Social is Internet Communica-tion? A Reappraisal of Bandwidth and Anonymity Effects. Teoksessa: Woolgar, Steve (toim.) Virtual Society? Technology, Cyberbole, Reality, Oxford: Oxford University Press.

298/302


Liite 1a. Internetin käyttö liitoittain, jäsenet SAK:n jäsenkysely, syksy 2003

Vastaajia (N) Käyttää internetiä (%)AKT 65 54IAU 3 100Kemianliitto 37 68KTV 267 61Metalli 201 72PAM 243 70Paperiliitto 63 71Postiliitto 37 81Puuliitto 57 46Rakennusliitto 86 56Rautatieläisten liitto 21 71SEL 41 51Merimies-Unioni 8 75Muusikkojen liitto 2 100Sähköliitto 51 80Teva 15 27VAL 26 73Viestintäliitto 50 80Yht. 66

Liitetaulukko 1. Jäsenkunnan internetin käyttö liitoittain SAK:n 2003 jäsenkyselyn mukaan. (Kaikki kyselyyn vastanneet jäsenet.)

299/302


Liite 1b. Internetin käyttö liitoittain, luottamusmiehet SAK:n jäsenkysely, syksy 2003

Vastaajia (N) Käyttää internetiä (%)AKT 6 100IAU 1 100Kemianliitto 5 100KTV 14 79Metalli 19 84PAM 18 83Paperiliitto 5 100Postiliitto 4 100Puuliitto 3 100Rakennusliitto 9 79Rautatieläisten liitto 2 100SEL 6 67Merimies-Unioni 2 100Muusikkojen liitto 0 Sähköliitto 9 89Teva 0 VAL 1 100Viestintäliitto 5 80Yht. 86 Liitetaulukko 2. Luottamusmiesten internetin käyttö liitoittain SAK:n 2003 jäsenkyselyn mukaan.

300/302

Liite 2 SAK:N JÄSENKYSELY syksy 2003 Lue täyttöohjeet jokaisen kysymyksen kohdalla huolellisesti ja toimi niiden mukaan. Jos et osaa vastata johonkin kysymykseen, jätä se väliin ja siirry seuraavaan kysymykseen. Palauta lomake lähi-päivinä, toivottavasti viimeistään viikon kulues-sa. Lisätietoja kyselystä antaa kehittämispäällikkö Eija Hietanen puh. (09) 7721 367.

1. Ammattiliittosi (rengasta oikea vaihtoehto)

1 Auto- ja Konealan Unioni AKU ry 2 Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry 3 Ilmailualan Unioni IAU ry 4 Kemianliitto – Kemifacket ry 5 Kunta-alan ammattiliitto KTV ry 6 Metallityöväen Liitto ry 7 Palvelualojen ammattiliitto PAM ry 8 Paperiliitto ry 9 Postiliitto ry 10 Puu- ja erityisalojen liitto ry 11 Rakennusliitto ry 12 Rautatieläisten Liitto ry 13 Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry 14 Suomen Merimies-Unioni SM-U ry 15 Suomen Muusikkojen liitto ry 16 Sähköalojen ammattiliitto ry 17 Tekstiili- ja vaatetustyöväen liitto Teva ry 18 Valtion ja erityispalvelujen ammattiliitto VAL ry 19 Veturimiesten liitto ry 20 Viestintäalan ammattiliitto ry 2. Postinumerosi (jossa asut)? __ __ __ __ __ (viisinumeroinen) 3. Sukupuolesi? (rengasta oikea vaihtoehto) 1 nainen 2 mies 4. Ikäsi? (rengasta oikea vaihtoehto)

1 alle 30 v 2 30-39 v 3 40-49 v 4 50-59 v 5 60 v tai yli

5. Oletko tällä hetkellä? (rengasta oikea vaihtoeh-to, vain yksi)

1 työssä 2 työttömänä, työssä työllistämistuella tai työ-

voimapoliittisessa koulutuksessa 3 lomautettuna kokonaan tai osa-aikaisesti 4 muutoin pois työelämästä (esim. eläkkeellä,

opiskelemassa, äitiys- tai vanhempainlomal-la, hoitovapaalla, sairaslomalla, muulla pal-kattomalla vapaalla tms.)

6. Onko sinulla tällä hetkellä luottamustehtäviä

ammattiyhdistysliikkeessä? (rengasta oikea vaihtoehto)

1 on (esim. luottamusmies, työsuojeluvaltuutet-tu, luottamustehtävä ammattiosastossa, työ-huonekunnassa, yhteistoimintaelimessä tms.)

2 ei ole

7. Millainen on ammattikoulutuksesi?

1 ei ammatillista koulutusta 2 ammattikurssi (väh. 4 viikkoa) 3 oppisopimuskoulutus 4 ammatillinen perustutkinto (esim.

ammattioppilaitos, kauppakoulu) 5 opistotason tutkinto (esim. tekn.opisto, kaup-

paopisto) 6 yliopisto- tai korkeakoulututkinto (myös am-

mattikorkeakoulu) 7 muu

______________________________ 8 Käytätkö Internetiä kotoa, työpaikalta tai muualta? kyllä en kotoa 1 2 työpaikalta 1 2 muualta 1 2 9 Jos käytät Internetiä, niin miten sitä käytät? (ren-gasta yksi vaihtoehto joka riviltä) käytän en käytä a) sähköposti 1 2 b) tiedon etsiminen tiedotusvälineiden, yritysten, julkishallinnon, yksityis- henkilöiden jne. kotisivuilta tai näiden sivujen selailu 1 2 c) tiedon haku hakupalveluiden (Ihmemaa, Google jne.) avulla 1 2 d) opiskelu 1 2 e) pankkiasioiden hoito 1 2 f) tuotteiden/palvelujen osto 1 2 g) vapaa-aikaan ja harrastuksiin ja ajanviettoon liittyvä käyttö 1 2 h) työtehtäviin liittyvä käyttö 1 2 10 Jos käytät Internetiä, oletko käynyt SAK:n tai oman liittosi kotisivuilla? (rengasta yksi vaihtoeh-to kummaltakin riviltä) olen en ole a) SAK:n sivuilla (http://www.sak.fi) 1 2 b) Oman liiton sivuilla 1 2

11 Miten suhtaudut seuraaviin Internetin käyttöä ja digi-tv:tä koskeviin toteamuksiin ? täysin täysin samaa eri mieltä mieltä Internet on minusta kiinnostava 1 2 3 4 5 Vältän Internetiä niin paljon kuin mahdollista 1 2 3 4 5 Internetistä on tullut liian tärkeä asia ihmisille 1 2 3 4 5 Internetin käyttö on minusta hiukan pelottavaa 1 2 3 4 5 Haluaisin oppia paremmin Internetin käyttöä 1 2 3 4 5 Internet korvaa minulle kirjat ja sanomalehdet 1 2 3 4 5 Käyttäisin mielelläni nykyistä enemmän Internetiä 1 2 3 4 5 Internetistä voin löytää paljon juuri minulle sopivaa tietoa 1 2 3 4 5 Internetin viihdemahdollisuu- det eivät kiinnosta minua 1 2 3 4 5 Ystäväni käyttävät paljon Internetiä 1 2 3 4 5 Internet on pääasiassa nuorten juttu 1 2 3 4 5 Sähköpostin käyttö on minulle luontevaa 1 2 3 4 5 Digi-tv ei kiinnosta minua 1 2 3 4 5 12 Mitä seuraavia kanavia mieluiten käy-tät/käyttäisit asioidessasi ammattiliittosi ja/tai am-mattiosaston kanssa. Merkitse jokaisen kohdalle arviosi toivottavuudesta numerolla 1-5 siten, että * numero 1 tarkoittaa erittäin toivottavaa * numero 5 tarkoittaa erittäin vähän toivottavaa

Nyt Tulevaisuudessa Henkilökohtainen käynti ____ _____ Puhelin ____ _____ Kirje ____ _____ Faksi ____ _____ Tekstiviestit puhelimeen ____ _____ Sähköposti tietokoneeseen ____ _____ Internet-sivut ____ _____ Digi-tv ____ _____ ___________________ 13 Miten nuoret SAK:laisen liiton jäsenet suh-tautuvat työpaikallasi ammattiyhdistystoimin-taan? 1 varsin myönteisesti ja aktiivisesti 2 periaatteessa myönteisesti mutta passiivisesti 3 välinpitämättömästi 4 jossain määrin kielteisesti, mukana ollaan tavan vuoksi 5 varsin kielteisesti

14 Millainen merkitys seuraavilla tekijöillä on mielestäsi siihen, miten nuoret suhtautuvat ammattiyhdistysliikkeen luottamustehtäviin ? täysin täysin samaa eri mieltä mieltä Ay-tehtävät vievät aikaa vapaa-ajalta 1 2 3 4 5 Ay- asioiden hoito nähdään varttuneempien ja kokeneempien tehtävinä 1 2 3 4 5 Pelätään leimautumista työnantajan silmissä 1 2 3 4 5 Ay-liikkeeseen ei uskota 1 2 3 4 5 Työnantajan suhtautuminen pelottaa 1 2 3 4 5 Ay-asiat eivät kuulu nuorten elämänarvoihin 1 2 3 4 5 Ammattiyhdistysasioissa joutuisi liiaksi sekaantumaan työtovereiden asioihin 1 2 3 4 5 Vastuu pelottaa 1 2 3 4 5 Luottamustehtävissä toimivien ikätovereiden mielipiteet 1 2 3 4 5 Ay-toiminta koetaan ikäväksi 1 2 3 4 5 15 Millaisen merkityksen uskoisit seuraavilla asioilla olevan pyrittäessä lisäämään nuorten jäsenten osallistumishalukkuutta ay-liikkeen toimintaan omalla työpaikallasi? ei erittäin lainkaan suuri merkitystä merkitys Liiton tiedotustoiminta 1 2 3 4 5 Epäviralliset keskustelut ajankohtaisista ay- asioista työpaikalla 1 2 3 4 5 Luottamusmies esittelee nuorille oman työpaikan ay-toimintaa 1 2 3 4 5 Varttuneempien työntekijöiden asenteet 1 2 3 4 5 Työnantajan asenteet 1 2 3 4 5 Liiton vapaa-ajantoiminta 1 2 3 4 5 Nuorille jäsenille suunnattu Arvo-lehti 1 2 3 4 5 Ikätoverien asenteet 1 2 3 4 5 ______________________________________ KYSYMYKSIÄ TYÖSSÄKÄYVILLE: 16. Onko työsuhteesi (rengasta oikea vaihtoehto, vain yksi) 1 kokopäiväinen ja vakinainen 2 kokopäiväinen ja määräaikainen 3 osa-aikainen (alle 30 tuntia viikossa) ja vakinainen 4 osa-aikainen ja määräaikainen 5 muu järjestely (esim. erikseen työhön kutsuttava) 17. Koetko työpaikkasi olevan uhattuna? (rengasta vain yksi vaihtoehto) 1 kyllä 2 en 3 en osaa sanoa Kiitos vastauksistasi!

verkostako uuden ajan tyÖvÄentalo? verkkoviestinnän ...netti.sak.fi/sak/pdf/samtutk.pdf ·...

Documents