Viherkerroinmenetelmän kehittäminen Helsingin kaupungille

Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 8/2014

Elina Inkiläinen (EPECC), Topi Tiihonen (EPECC) ja Eeva Eitsi (FCG)

Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 8/2014

Elina Inkiläinen (EPECC), Topi Tiihonen (EPECC)

ja Eeva Eitsi (FCG)

Viherkerroinmenetelmän kehittäminen Helsingin kaupungille

Helsingin kaupungin ympäristökeskus Helsinki 2014

Ilmastonkestäväkaupunki(ILKKA)–työkalujasuunnitteluun

Kannen kuva: Helsingin kaupungin kaupunkisuunnitteluvirasto

ISSN 1235-9718 ISBN 978-952-272-716-9

ISBN (PDF) 978-952-272-717-6

Painopaikka: Kopio Niini Oy Helsinki 2014

1

Sisällysluettelo Tiivistelmä ......................................................................................................................... 3 Summary .......................................................................................................................... 4 1 Johdanto ja työn tavoitteet ............................................................................................. 5 2 Lähtötietojen kartoittaminen ........................................................................................... 6

2.1 Kirjallisuuskatsaus ............................................................................................. 6 2.1.1 Viherrakenteen ekologiset ja sosiaaliset hyödyt ................................... 6 2.1.2 Viherrakenne hulevesien hallinnassa .................................................... 6 2.1.3 Aikaisempien viherkerroinmenetelmien kartoitus .................................. 7

2.2 Kyselytutkimus asiantuntijoille ......................................................................... 10 3 Helsingin viherkerroinmenetelmän kehittäminen ......................................................... 11

3.1 Viherkertoimessa huomioitavat osa-alueet ...................................................... 11 3.1.1 Ekologisuus ......................................................................................... 11 3.1.2 Toiminnallisuus ................................................................................... 12 3.1.3 Maisema-arvo ..................................................................................... 13 3.1.4 Kunnossapito ...................................................................................... 13

3.2 Elementtien valinta ja määrittely ...................................................................... 14 3.2.1 Valinta- ja määrittelyperusteet ............................................................. 14 3.2.2 Elementtityypit ..................................................................................... 14

3.3 Elementtien painotusten muodostaminen ....................................................... 17 3.4 Viherkerroinluokitus, tavoite- ja minimitasot .................................................... 21

3.4.1 Maankäyttökohtainen luokitus ............................................................. 21 3.4.2 Luokkien tavoite- ja minimitasot .......................................................... 21 3.4.3 Tavoitetason ja minimitason määräytyminen ...................................... 22 3.4.4 Elementtityyppikohtaiset minimitasot .................................................. 23

3.5 Työkalun esittely .............................................................................................. 23 3.5.1 Työkalun käyttöönotto ......................................................................... 23 3.5.2 Työkalun käyttö ja rakenne ................................................................. 24 3.5.3 Kolmivaiheinen viherkerroinlaskenta ................................................... 24

4 Pilottikohteet ................................................................................................................ 29 4.1 Pilottikohteiden kuvaus .................................................................................... 29

4.1.1 Jätkäsaaren testikortteli ...................................................................... 29 4.1.2 Kuninkaantammen mallipihakortteli .................................................... 30

4.2 Mallipihaluonnosten laatiminen ....................................................................... 31 4.3 Viherkerroinmenetelmän testaus ..................................................................... 33

4.3.1 Testaus pilottikohteilla ......................................................................... 33

2

4.3.2 Testaus työpajassa .............................................................................. 42 5 Viherkerroinmenetelmä osana kaavoitus- ja suunnitteluprosessia ............................... 44

5.1 Esimerkkejä muista kaupungeista .................................................................... 44 5.1.1 Berliini .................................................................................................. 44 5.1.2 Seattle .................................................................................................. 44

5.2 Ehdotus viherkertoimen soveltamisesta Helsingin kaavoitus- ja

suunnitteluprosessissa ........................................................................................... 45 6 Johtopäätökset ............................................................................................................. 46 Liite 1. Kyselytutkimus asiantuntijoille

Liite 2. Elementtien painotusten muodostuminen

Liite 3. Pilottikohteiden kuvaus

Liite 4. Viherkerroinlaskennat Kuninkaantammen pilottikohteilla

3

Tiivistelmä Tämä raportti on osa EU:n osarahoittamaa Ilmastonkestävä kaupunki (ILKKA) – työkaluja suunnitteluun -hanketta, jonka tavoitteena on edistää ilmastonkestävää kaupunkisuunnittelua sekä luoda työkaluja ja ohjeistuksia kaupunkisuunnittelijoille ilmastonmuutoksen huomioon ottamiseksi. Hankkeessa kehitettiin Etelä-Suomen olosuhteisiin soveltua viherkerroinmene-telmä, jonka avulla luodaan vihreitä, viihtyisiä ja ilmastonkestäviä tontteja tiivisty-vään kaupunkirakenteeseen. Tässä raportissa kuvataan Helsingin viherkerroin-menetelmän kehittämisen vaiheet ja esitellään kehitetty viherkerroinmenetelmä. Viherkerroinmenetelmän avulla varmistetaan riittävän viherpinta-alan säilyttämi-nen tonteilla. Viherpintojen merkitys ilmastonmuutokseen sopeutumisessa koros-tuu kaupunkien tiivistyessä. Kasvillisuus vähentää tulvariskiä, sitoo hiilidioksidia, viilentää rakennetun ympäristön lämpösaarekkeita ja lisää kaupunkitilan viihtyi-syyttä ja terveysvaikutuksia. Viherkerroinmenetelmä parantaa kaupungin edelly-tyksiä sopeutua ilmastonmuutokseen edistämällä tonttikasvillisuuden vihertehok-kuutta ja riittävän viherrakenteen säilymistä. Viherkerroinmenetelmässä kaavoittaja asettaa tontille viherkerrointavoitetason, jonka pihasuunnittelija voi joustavasti saavuttaa käyttämällä pihasuunnitelmassa erilaisia viherelementtejä. Helsingin menetelmässä on 43 erilaista viherelementtiä kuten istutettavaa ja säilytettävää kasvillisuutta, erilaisia hulevesiratkaisuja ja läpäiseviä pintoja. Viherkerroinmenetelmä on kehitetty maankäytön suunnittelun tueksi erityisesti kaavoittajien, maisema-arkkitehtien ja pihasuunnittelijoiden käyttöön. Viherkerroin voidaan sisällyttää kaavamääräyksiin tai sen perusteella voidaan esimerkiksi an-taa helpotuksia rakennuslupaprosessissa. Vastaavia viherkerroinmenetelmiä on hyödynnetty menestyksellisesti mm. Berliinin, Malmön, Seattlen ja Toronton kau-pungeissa tärkeänä työvälineenä viherrakenteen ekologisten ja sosiaalisten hyö-tyjen säilyttämisessä ja lisäämisessä. Excel-pohjainen viherkerrointyökalu on ladattavissa osoitteessa www.ilmastotyokalut.fi.

4

Summary This report is part of the Climate-proof city – tools for planning (ILKKA) project, which is partly funded by the EU and the purpose of which is to promote climate-proof urban planning and create tools and guidance for city planners, which ena-ble them to take climate change into account in their work. The project developed a green factor method, suitable for the conditions of Southern Finland, which helps to make green, pleasant and climate-proof plots into a part of the city structure that is becoming denser. This report describes the phases of the development of the green factor method and presents the green factor method in more detail. The green factor method is intended for ensuring that sufficient green surface area is conserved on the plots. The significance of green surfaces to the adapta-tion to climate change is highlighted as the city structure grows denser. Vegeta-tion mitigates the risk of flooding, reserves carbon dioxide, cools down the heat islands of built environments and increases the pleasantness and beneficial health-effects of the urban spaces. The green factor method improves the city’s prerequisites of adapting to climate change, by promoting the green efficiency of the vegetation on the plots and the conservation of sufficient green structure. In the green factor method, the planner sets a green factor target level for the plot, which can be achieved flexibly by the garden designer, by utilising various green elements for designing the garden. The method for Helsinki provides 43 different green elements, such as planted and maintained vegetation, various run-off water solutions and permeable surfaces. The green factor method has been developed to support the land use planning process and is intended, in particular, for city planners, landscape architects and garden designers. The green factor can be included in the zoning regulations or it can be used for granting concessions during a construction permit application process, for example. Similar green factor methods have been utilised with suc-cess in, among others, the cities of Berlin, Malmö, Seattle and Toronto, as an important tool in maintaining and increasing the ecological and social advantages of the green structures.

The Excel-based Green Factor tool is available in Finnish at www.ilmastotyokalut.fi

5

1 Johdanto ja työn tavoitteet Ilmastonkestävä kaupunki – työkaluja suunnitteluun (ILKKA) -hanke kartoitti kau-punkisuunnittelijoiden toiveita ilmastonmuutokseen sopeutumisen työkaluista. Eri sektoreilta haastatellut pääkaupunkiseudun, Turun ja Lahden edustajat ilmoittivat kaipaavansa lisää ilmastonmuutoksen huomioonottamiseen soveltuvia suunnitte-lutyökaluja, parhaita käytäntöjä kuvaavia oppaita sekä karttapohjaista tietoa suunnittelun tueksi1. Lisätietoa kaivattiin erityisesti hulevesien hallinnasta, kaavoi-tuksesta sekä ilmastonmuutoksen vaikutusten ja sopeutumistoimien kustannuk-sista. Näihin tarpeisiin pyrkii vastaamaan ILKKA-hankkeen seuraava työvaihe, viherkerroinmenetelmän kehittäminen Helsingin kaupungille. Hankkeen tavoittee-na on kehittää suomalainen versio viherkerroinmenetelmästä, jonka avulla voi-daan arvioida ja kehittää vaihtoehtoisia tapoja rakentaa ekologista kaupunkia, joka on tiivis, ilmastomuutokseen sopeutunut ja korostaa kaupunkivihreän sosiaa-lisia arvoja2. Tämän työn tavoitteena oli määrittää Helsingille:

Tonttikohtaisen viherkertoimen laskentamenetelmä, joka arvottaa viher-pintojen ja -elementtien hyötyjä hulevesien säätelyn ja muiden ekosys-teemipalvelujen kannalta

Viherkerroinluokitus maankäytön ja alueen ominaispiirteiden mukaan Viherkerroinluokille soveltuvat viherkerrointavoitetasot, jotka toteuttavat

alueellisia hulevesitavoitteita ja ekosysteemipalveluiden säilymistä osana viherrakennetta

Tässä hankkeessa kehitettiin tutkimustietoon perustuva, paikallisominaisuudet huomioiva ja kaavoittajien näkökulmasta käytännöllinen työkalu, joka ei syrji pie-nempirahoitteisia projekteja suosimalla kalliita ekologisia ratkaisuja, vaan pyrkii pisteytyksessään kokonaisuuden kannalta kustannustehokkaimpaan ratkaisuun. Menetelmän toimivuus varmistettiin tapaustutkimuksin, sidosryhmätilaisuuksin ja kyselytutkimuksin. Kehitetty menetelmä perustuu olemassa oleviin viherkerroin-laskentamenetelmiin Suomen ilmastolliset, ekologiset ja lainsäädännölliset eri-tyispiirteet sekä kaavoituksesta vastaavien tahojen toiveet huomioiden. Lisäksi menetelmän tueksi kehitettiin havainnollinen ja käytännönläheinen ohjeistus vi-herkerroinmenetelmän hyödyntämiseen sisältäen konkreettisia esimerkkejä vi-herkertoimen tavoitetasojen toteutumisesta Jätkäsaaren ja Kuninkaantammen pilottikohteiden avulla. Viherkerroinmenetelmän kehitystyön tilaajana toimi Helsingin kaupungin ympäris-tökeskus. Hankkeen ohjausryhmään kuuluivat Tiia Yrjöjä, Elina Järvelä, Auni Haapala, Jari Viinanen ja Kaarina Heikkonen Helsingin ympäristökeskukselta; Suvi Tyynilä, Raisa Kiljunen-Siirola ja Anni Järvitalo kaupunkisuunnitteluvirastol-ta; Pia-Liisa Orrenmaa Helsingin rakennusvalvontavirastolta, Tuuli Ylikotila, Mar-ko Jylhänlehto ja Heidi Huvila rakennusvirastolta; Seidi Kivisyrjä ja Tuuli Huhtala Helsingin asuntotuotantotoimistolta; Ilkka Korpi ja Kimmo Kuisma Helsingin talo-us- ja suunnittelukeskukselta; sekä Simo Haanpää Aalto-yliopistolta. Konsultti-työstä vastasivat Oy Eero Paloheimo Ecocity Ltd:n tekninen johtaja Topi Tiiho-nen, konsultti Elina Inkiläinen sekä FCG:n maisema-arkkitehti Eeva Eitsi ja suun-nitteluhortonomi Johanna Stigzelius.

6

2 Lähtötietojen kartoittaminen 2.1 Kirjallisuuskatsaus 2.1.1 Viherrakenteen ekologiset ja sosiaaliset hyödyt Viherpintojen merkitys erilaisten ekosysteemipalveluiden kannalta korostuu kau-punkien tiivistyessä. Kasvillisuuden peittämät pinnat vähentävät tulvariskiä, toimi-vat hiilinieluna3, lieventävät rakennetun ympäristön lämpösaarekeilmiötä (”urban heat island”)4 ja parantavat kaupunkitilan esteettisyyttä, viihtyisyyttä ja terveys-vaikutuksia5. Kaupunkivihreän on useissa tutkimuksissa todettu vaikuttavan myös suoraan tonttien hintoihin6,7. Viherkerroinmenetelmä tarjoaa mahdollisuuden näiden vaikeasti määriteltävien toimintojen tuomiseksi osaksi kaupunkisuunnittelua. Viherkerroin on ekologinen suunnittelutyökalu, joka parhaimmillaan korostaa myös kaupungin identiteettiä, yhteisöllisyyttä ja maisema-arvoja. Erilaisilla alueilla voidaan menetelmän avulla painottaa alueen piirteet säilyttäviä tai vaihtoehtoisesti negatiivisia vaikutuksia lieventäviä ratkaisuja. Helsingissä viherkerroin voi tarjota ratkaisuja tiivistyvän kantakaupungin säilyttämisen vehreänä ja viihtyisänä, mutta myös väljempien kaupunginosien viherrakenteen monipuolistamiseen ja arvokkaiden luontokohtei-den monimuotoisuuden säilyttämiseen. 2.1.2 Viherrakenne hulevesien hallinnassa Ilmastonmuutoksen aiheuttamiin lisääntyviin tulviin varautuminen on yksi hank-keen keskeisimmistä tavoitteista. Tontin tasolla hulevesienhallintaa ja tulvien eh-käisyä voidaan edistää muun muassa viherkertoimen avulla, huomioiden kuiten-kin seuraavat hulevesiä koskevat ohjeet ja määräykset. Suomessa hulevesiratkaisujen reunaehdot tulevat hajautetusti vesihuolto- ja muista maankäyttöä ohjaavista laeista, rakennusmääräyksistä sekä erinäisistä ohjeista (rakentamistapaohjeet tai tontinluovutusasiakirjat), joilla ei ole välittömiä oikeusvaikutuksia. Nykyiset normit antavat rakentajille runsaasti tulkinnanvaraa, mistä johtuen hulevesien hallinnassa turvaudutaan usein minimi- tai säästöratkai-suihin. Toisaalta suunnittelijat kokevat, että nykyinen lainsäädäntö laahaa jäljessä ja rajoittaa erityisesti luonnonmukaisten (maanpäällisten) hulevesiratkaisujen toteuttamista8. Yleisten alueiden suunnittelu on kunnan vastuulla, kun taas kiin-teistöjen suunnittelu on kiinteistöjen omistajien vastuulla. Nämä suunnitelmat eivät aina muodosta kokonaisuutta, joka hulevesien osalta olisi tarpeen muodos-taa aluetasolla jo kaavoitusvaiheessa. Perinteiset hulevesien käsittelyn toimintamallit ovat muuttumassa. Vesihuoltolakia ollaan uudistamassa ja vastuuta hulevesien hallinnasta selventämässä. Tavoit-teena on parantaa erityisesti hulevesien maanpäällisten hallintamenetelmien käyttöä. Lakiluonnoksessa on ehdotettu, että hulevesien (ja perustusten kuiva-tusvesien) viemäröinti erotettaisiin vesihuoltolain alaisesta vesihuollosta, ja niistä säädettäisiin tulevaisuudessa maankäyttö- ja rakennuslakiin otettavilla säännök-sillä. Hallituksen esitys vesihuoltolain tarkistamiseksi on valmisteilla, ja se annet-taneen eduskunnalle vuoden 2014 aikana. Keskeisimmät muutokset nykyiseen lainsäädäntöön verrattuna olisivat kuntien näkökulmasta velvollisuus laatia erilli-nen hulevesisuunnitelma, oikeus antaa määräyksiä hulevesiin liittyen sekä oikeus periä maksuja hulevesien hallinnasta.

7

EU:n vesipuite- ja tulvadirektiivien vaatimuksien ansioista erilaiset hulevesistrate-giat ja -ohjelmat sekä vesienhoitosuunnitelmat ovat jo arkipäivää suurimmissa kaupungeissa ja tärkeimpien vesistöjen vaikutusalueilla. Hulevesien hallintaan on vakiintumassa joukko yleisiä periaatteita, joita hulevesien hallinnan suunnittelus-sa tulisi priorisoida.9 Alla on lueteltu nämä periaatteet järjestyksessä:

Hulevesien muodostumisen estäminen Hulevesien määrän vähentäminen eli käsittely ja hyödyntäminen synty-

paikalla Johtaminen suodattavalla ja hidastavalla järjestelmällä Johtaminen yleisillä alueilla oleville hidastus- ja viivytysalueille (esimerkik-

si kosteikkoihin) Johtaminen purkuvesiin tai pois alueelta

Näiden periaatteiden soveltamismahdollisuudet riippuvat hyvin pitkälle paikallisis-ta olosuhteista, kuten maaperästä, pohjaveden laadusta ja pinnankorkeudesta, pienvesistöjen tilasta ja käytöstä, alueen topografiasta yms. sekä laajemmin näi-den ominaispiirteiden soveltuvuudesta tiettyjen hallintaperiaatteiden kokonaista-loudelliseen soveltamiseen. Tontti- ja kiinteistökohtaisessa hulevesienhallinnassa tärkeimpänä periaatteena tulisi olla, ettei uusilta tonteilta lähtevä hulevesivirtaama muuttuisi rakentamista edeltävästä tasosta. Virtaaman hallinnan lisäksi tonteilla tulisi pyrkiä minimoi-maan ravinne- ja kiintoaineskuormitukset sekä kiinnittämään huomiota tonttien ja hulevesipainanteiden liittymäkohtien ylläpitoon. Asukkaita tulisi ohjata erilaisin kannustimin vähentämään tonttinsa hulevesikuormitusta asettamalla tavoite-tasoja erilaisille hulevesien imeyttämiseen ja puhdistamiseen liittyville kriteereille. Sekä suunnittelun että ympäristöpolitiikan ohjauskeinona toimiva viherkerroinme-netelmä tarjoaa hyvän mahdollisuuden erityisesti yksityistonttien hulevesienhallin-taan. Helsingin kaltaisessa kaupungissa ilmastotavoitteiden koetaan usein olevan risti-riidassa ekosysteemipalvelujen säilyttämisen ja kaupunkitilan viihtyisyyden kans-sa; kaavoituksessa tehtävät toimenpiteet kasvihuonekaasujen vähentämiseksi syövät väistämättä rakentamattoman pinnan määrää ja asukkaiden virkistysmah-dollisuuksia, kun taas runsas viheralueiden määrä ei välttämättä täytä energiate-hokkuustavoitteista kumpuavia kaupunkirakenteen tiivistämisen tavoitteita. Työn tavoitteena on ollut kehittää viherrakenteen ekologisia ja sosiaalisia hyötyjä pai-nottava, Helsingin olosuhteisiin soveltuva viherkerroinmenetelmä, joka pyrkii li-säämään tonttikohtaisilla toimenpiteillä kaupungin valmiutta sopeutua ilmaston-muutokseen. 2.1.3 Aikaisempien viherkerroinmenetelmien kartoitus Maailmalla on kehitetty useita rakennetun ympäristön kasvillisuuteen perustuvia viherkerroinmenetelmiä, joista kenties tunnetuimpia ovat Berliinin10 ja Seattlen11 menetelmät. Seuraavassa kuvataan pääpiirteittäin aikaisempia viherkerroinmene-telmiä, joihin kehitettävän Helsingin viherkerroinmenetelmän on tarkoitus soveltu-vin osin pohjautua. Jo 1980-luvulla kehitetty Berliinin viherkerroin (“Biotope Area Factor”, BAF)12 on suhdeluku ekologisesti tehokkaan pinnan ja tontin kokonaispinta-alan välillä. Eri-tyyppisiä pintoja painotetaan niiden hulevesihyötyjen mukaan, jolloin hyvinkin

8

erilaisilla suunnitelmavaihtoehdoilla voi saavuttaa saman tavoiteviherkertoimen. Viheraluetyyppejä painotetaan muun muassa haihduttamis- ja pidätyskapasitee-tin, pysyvyyden, maaperään kiinnittyneisyyden sekä erilaisten elinympäristöjen osuuden mukaan. Berliinin viherkertoimessa on paljon yhtymäkohtia alla kuvat-tuihin Malmön ja Seattlen viherkertoimiin, jotka kehitettiinkin osittain BAF:n poh-jalta. Malmön viherkerroin (”grönytefaktor”, GYF)13 on Berliinin viherkertoimeen perus-tuva laskentamenetelmä, joka on päivitetty Etelä-Ruotsin olosuhteisiin sopivaksi. Tukholman kaupunki on myöhemmin kehittänyt kertoimesta oman, kunnianhimoi-semmin tavoittein varustetun versionsa ekologiseksi asuinalueeksi profiloituneelle Royal Seaportin pilottikohteelle. Tukholman kerroin pyrkii huomioimaan katta-vammin tontin ilmastovaikutukset, maisemaekologian, monimuotoisuuden sekä sosiaaliset arvot, ja erilaisia viherkertoimeen vaikuttavia elementtejä onkin mene-telmässä yli 50 kappaletta14. Malmön viherkerroinmenetelmään pohjautuvaa vihertehokkuutta on tarkoitus pilotoida myös Jyväskylässä vuoden 2014 asuntomessualueella15. Jyväskylän kaupunki on laatinut suunnittelijoille ohjeistuksen alueen vihertehokkuuden li-säämiseksi16. Menetelmä sallii painotuksen räätälöimisen alueen ominaispiirtei-den mukaisesti, jolloin esimerkiksi arvokkaiden luonnon monimuotoisuuskohtei-den lähellä sijaitsevilla pihoilla saa suhteessa enemmän pisteitä luonnonmukai-sen kasvillisuuden käytöstä. Tulevalle asuntomessualueelle on laadittu neljä mal-lipihasuunnitelmaa, joissa viherkerroinmenetelmää testataan17. Seattlen viherkerroinmenetelmä (”Seattle Green Factor”)18 pisteyttää tontin kas-villisuutta ja rakenteita muun muassa niiden hulevesien sitomis- ja puhdistuska-pasiteetin mukaan, ja kaupungin säätämän minimiviherkertoimen saavuttaminen on edellytys jokaisen uuden rakennusprojektin toteuttamiselle tietyillä alueilla. Viherkerroinluokituksen mukaisten minimitavoitteiden ylittäminen mahdollistaa Seattlessa myös neuvottelun rakennusoikeuden lisäämisestä tontilla, jolloin yksi-tyistontille (esim. liike- tai asuintontti) saa esimerkiksi rakentaa enemmän kerros-neliöitä, mikäli lisää samanaikaisesti viherpinnan määrää alueella. Aiempien menetelmien pohjalta kehitetty Toronton viherstandardi (”Toronto Green Standard”19) on siitä mielenkiintoinen menetelmä, että se tähtää sekä ra-kennuksen että ympäröivän tontin ekotehokkuuteen. Standardissa on kaksi eri tasoa, joista ensimmäinen (”Tier 1”) on vaatimuksena kaikille uusille rakennus-projekteille, ja toisen vapaaehtoisen tason (”Tier 2”) tontillaan saavuttavat henki-löt voivat saada korvauksen mm. ekotehokkuustoimien tuomista energiasäästöis-tään. Samankaltainen viherkerroin on käytössä Kanadan Vancouverissa20. Kaikki kartoitetut viherkertoimet noudattavat samaa laskentaperiaatetta: viherker-roin lasketaan painotetun kasvillisuuspinta-alan ja tontin kokonaispinta-alan suh-delukuna. Kuitenkin menetelmien sisältämät kasvillisuuselementit, -pinnat ja -rakenteet vaihtelevat merkittävästi, kuten myös niille annetut painotukset. Kaik-kien edeltävien menetelmien puutteeksi koettiin teoriasisällön puutteellisuus. Vi-herkertoimen painotusten perustelut olivat hyvin yleisellä tasolla, eikä perusteluja löytynyt sille, miksi yksi kasvillisuustyyppi sai suhteessa suuremman painotuksen kuin toinen. Viherkertoimelle asetetut tavoite- tai minimitasot vaihtelivat myös suuresti; kaikis-sa menetelmissä viherkerroin oli ainakin osittain lainvoimainen; toisin sanottuna, viherkerroinlaskenta vaadittiin kaikkien uusien rakennushankkeiden yhteydessä ainakin tietyllä maankäytöllä tietyillä alueilla. USA:ssa ja Kanadassa viherkerroin-

9

ta sovellettiin myös ympäristöpolitiikan ohjausvälineenä, sillä vaaditun viherker-toimen vapaaehtoisesta ylittämisestä oli mahdollista saada kompensaatiota. Toronton viherstandardi on ainoa, jossa puututaan tontin ominaisuuksien lisäksi rakennuksen energiatehokkuuteen. Eräänä tässä hankkeessa kehitettävän viher-kertoimen ominaisuuksista tulisikin olla se, että pääasiassa hulevesien hallinnan ja ekosysteemipalveluiden tueksi suunniteltu viherkerroin tukisi myös energiate-hokasta rakentamista ja laajemmin ilmastotavoitteiden toteutumista – tai, että suunniteltava viherkerroin ei ainakaan ole ristiriidassa muiden ilmastovaikutusten sopeuttamiskeinojen kanssa. Aikaisempien viherkerroinmenetelmien kartoitusta syvennettiin keskusteluilla ja kirjeenvaihdolla aiempien viherkertoimien kehittäjien kanssa. Taulukossa 1 kuva-taan lyhyesti keskusteluissa ilmenneitä, edeltävien viherkertoimien koettuja vah-vuuksia, heikkouksia ja tulevaisuuden kehityssuuntia. Taulukko 1. Viherkerroinmenetelmien kehittäjien haastatteluissa ilmenneitä asioita.

VIHERKERROIN VAHVUUKSIA ILMENNEET HAASTEET

Berliinin viherkerroin (“Biotope Area Factor”, BAF) Ensimmäinen viherkerroin, kehitetty 1980-

luvulla Suhdeluku ekologisesti tehokkaan pinnan

ja tontin kokonaispinta-alan välillä.

Esikuvana muille kertoimille Oikeudellisesti sitova Säätely havaittu toimivammaksi

menetelmäksi kuin taloudelliset kannustimet

Soveltaminen erityiskohteissa, esim. historiallisesti arvokkailla tonteilla (vi-herkatot, -seinät jne)

Kustannukset – kuinka suhteutetaan tontin kokoon? Oikeudenmukaisuus?

Malmön viherkerroin (”grönytefaktor”, GYF) Perustuu Berliinin viherkertoimeen Päivitetty Etelä-Ruotsin olosuhteisiin

Ilmastollisesti ja lajistollisesti samankaltainen

Liian ”helppo” saavuttaa minimivaati-mukset

Ei painota riittävästi suuria puita/ alkuperäistä kasvillisuutta

Jyväskylän asuntomessut 2014: Vihertehokkuus Tarkoitus pilotoida Jyväskylässä vuoden

2014 asuntomessualueella. Sallii painotuksen räätälöimisen alueen

ominaispiirteiden mukaisesti

Painotus alueen ominaispiirtei-den mukaan (esim. lisäpisteitä luonnonmukaisen kasvillisuu-den käytöstä lähellä arvokkaita luontokohteita)

Ajatus seurantatutkimuksesta

Menetelmänä liiankin jousta-va/epämääräinen, mikäli painotuksia ja kriteereitä voidaan muokata aina tarpeen mukaan

Tukholman Royal Seaport:n viherkerroin (”grönytefaktor”, GYF) Kunnianhimoisempi versio Malmön viher-

kertoimesta Huomioi lisäksi tontin ilmastovaikutukset,

maisemaekologian, monimuotoisuuden sekä sosiaaliset arvot.

Lähimpänä Suomea ilmastolli-sesti ja lajistollisesti

Huomion kiinnittäminen mm. Ilmastovaikutuksiin

Jopa liian kattava – laskentataulukos-sa täytettävänä yli 50 elementtiä

Seattlen viherkerroinmenetelmä (”Seattle Green Factor”) Minimiviherkertoimen saavuttaminen on

edellytys jokaisen uuden rakennusprojek-tin toteuttamiselle määrätyillä alueilla

Minimitavoitteiden ylittäminen mahdollis-taa neuvottelun rakennusoikeuden lisää-misestä tontilla.

Soveltaminen ympäristöpolitiik-kaan

Tietyillä alueilla oikeudellisesti sitova

Minimitaso melko alhainen – helppo saavuttaa

Toronton viherstandardi (”Toronto Green Standard”, TGS) Minimitaso (vaaditaan) Minimitason ylittämisestä asukas voi

saada korvauksen mm. ekotehokkuustoi-mien tuomista energiasäästöistä

Tähtää sekä rakennuksen että ympäröivän tontin ekotehokkuu-teen.

Soveltaminen ympäristöpolitiik-kaan

Oikeudellisesti sitova

Mitä voidaan vaatia? Kuinka minimoida käyttöönoton

aiheuttama lisätyö? Osa elementeistä vaikeasti mitattavia

10

Edellä kuvatut viherkerroinmenetelmät ovat hyvä lähtökohta Helsingin viherker-toimen kehittämiselle. Hankkeen aikana todettiin, että aiempien viherkerroinme-netelmien parhaat käytännöt ja periaatteet kannattaa ehdottomasti hyödyntää myös Helsingin viherkertoimen kehityksessä. Ne tulisi kuitenkin päivittää siten, että ne huomioisivat parhaalla mahdollisella tavalla Suomen ilmasto-olot, maan-tieteelliset ominaisuudet, paikallisen kaavoituksen reunaehdot sekä hyvät ja toi-mivat kaupunkiympäristöä kuvastavat arvot ja käsitykset. Seuraavassa kappaleessa kuvataan hankkeen puitteissa asiantuntijoille tehtyä kyselytutkimusta, jolla pyrittiin kartoittamaan edellä kuvattuja Helsingin viherker-toimen kehittämisessä huomioitavia seikkoja. 2.2 Kyselytutkimus asiantuntijoille Ohjausryhmän toimesta ehdotettiin Helsingin kaupungin asiantuntijoita ja toimijoi-ta, joiden mielipiteitä viherkerroinmenetelmän kehittämisessä haluttiin selvittää kyselyn avulla. Tämän pohjalta tunnistettiin kolme ryhmää (henkilöiden lukumää-rä), joille asiantuntijakysely lähetettäisiin:

1. Kaavoittajat ja rakennusvalvonta (5) 2. Kunnossapito ja rakennuttajat (9) 3. Maisema-arkkitehdit, pihasuunnittelijat, kasvillisuusasiantuntijat ja ekologit

(9) Asiantuntijoille lähetettiin lyhyt esittely viherkerroinmenetelmästä ja sen taustoista sekä kyselytutkimuspaketti koostuen yleisellä tasolla esitetyistä kysymyksistä (10 kpl) ja kullekin asiantuntijaryhmälle osoitetuista suunnatuista kysymyksistä (6-9 kpl). Kysymykset olivat muotoa avoin, järjestä ja pisteytä. Kyselylomake on esitet-ty liitteessä 1 A. Kyselytutkimuksen päättyessä oli saatu yhteensä 20/23 vastausta (87 %). Merkit-tävimmät viherkertoimen kehitykseen vaikuttaneet vastaukset on koottu liittee-seen 1 B. Asiantuntijoiden näkemykset antoivat selkeän lähtökohdan viherker-toimen kehittämiseen. Vastauksista kerättiin aineistoa erityisesti työkalun käytet-tävyyteen, viherkerroinluokitukseen ja painotuksiin liittyen. Työkalusta toivottiin selkeää ja helppokäyttöistä, mikä pyrittiin huomioimaan menetelmän kehityksen ja testauksen aikana. Maankäytön huomiointi koettiin yksimielisesti tärkeäksi tavoitetasojen asettami-sessa viherkerroinluokille. Erimielisyyksiä aiheuttivat erityisesti menetelmän mää-räävyyteen vs. ohjeellisuuteen liittyvät näkökohdat sekä turvallisuuskysymysten huomiointi esimerkiksi hulevesirakenteiden yhteydessä. Tärkeimmiksi ekosysteemipalveluiksi koettiin hulevesien sidonta ja puhdistus, esteettinen kaupunkikuva sekä pienilmaston säätely (näkö-, melu- ja tuulen-suoja). Osa koki kuitenkin hulevesiin kiinnitettävän jo riittävästi huomiota mm. hulevesistrategiassa. Ekosysteemipalvelujen tärkeysjärjestyksen huomautettiin riippuvan myös maankäyttöluokasta. Esimerkiksi tiiviissä rakenteessa hulevedet korostuvat, kun taas väljemmillä asuinalueilla korostuu sosiaaliset tekijät, kuten pienilmaston säätely ja hyötyviljelymahdollisuudet. Kappaleessa 3.3 kuvataan yksityiskohtaisesti, miten vastauksia hyödynnettiin viherkerroinelementtien painotusten asettamisessa.

11

3 Helsingin viherkerroinmenetelmän kehittämi-nen Tässä kappaleessa kuvataan Helsingin viherkerroinmenetelmän kehittämistä sisältäen seuraavat työvaiheet: viherkertoimeen vaikuttavien osa-alueiden määrit-tely, viherkerroinelementtien valinta ja painotusten muodostaminen, viherkerroin-luokituksen sekä tavoite- ja minimitasojen asettaminen ja lopulta itse työkalun kehittäminen. Taulukossa 2 on määritelty tässä hankkeessa käytetyt keskeisim-mät termit. Valmis Excel-pohjainen viherkerrointyökalu on ladattavissa osoitteessa www.ilmastotyokalut.fi. Taulukko 2. Termien määritelmät.

Termi Määritelmä

Elementti

Viherkertoimen laskennassa painotettu muuttuja (esim. puu, nurmialue, viherkatto, läpäisevä pinnoite, sadepuutarha)

Kriteeri/määritelmä Elementille asetettu vaatimus (esim. säilytettävän puun pituus rakentamishetkellä ja täysikasvuisena, perennojen vaatiman kasvualustan syvyys)

Painotus Elementille annettu painotuskerroin, jolla kerrotaan elementin pinta-alaa tai lukumäärää

Luokka Maankäytön tai alueen erityispiirteiden mukaan tehty luokitus

Tavoitetaso Suositeltava viherkertoimen taso tietyllä maankäytöllä

Minimitaso Taso, jonka viherkertoimen tulee vähintään saavuttaa tietyssä luokassa 3.1 Viherkertoimessa huomioitavat osa-alueet 3.1.1 Ekologisuus Ekologisuuteen sisältyy hulevesien sidonta ja puhdistus, hiilensidonta ja -varastointi, lajien ja elinympäristöjen monimuotoisuus sekä ekologisen verkoston säilyvyys. Kaikki edellä mainitut toiminnot ja ominaisuudet liittyvät keskeisesti hankkeen alkuperäisiin tavoitteisiin: ”--- arvioida ja kehittää tapaa rakentaa tiivistä kaupunkirakennetta, joka on ilmastomuutokseen sopeutunutta, vehreää ja luo sosiaalisia arvoja pihaympäristöihin”21. Suurin osa Suomen uhanalaisista lajeista on riippuvaisia metsistä22. Uhanalai-suuteen vaikuttavia ominaisuuksia ovat erityisesti lahopuun, lehtipuiden ja mui-den avainlajien ja -biotooppien vähentyminen luonnossa23. Muun muassa luon-taiset jalopuumetsät sekä yksittäiset, järeät maisemapuut kuuluvat metsäluonnon arvokkaisiin elinympäristöihin24, ja niitä suojellaan lailla. Suojelun piiriin kuulumat-tomille metsäisille alueille kohdistuu kuitenkin merkittävä rakentamispaine, mikä kaventaa metsästä riippuvaisten lajien elinympäristöä.

12

Säilytettävän kasvillisuuden ekologiset hyödyt monimuotoisuudelle ja ekologiselle verkostolle ovat kiistämättömät; tontilla rakentamisen yhteydessä säilytettävä alueelle vakiintunut, luonnontilainen kasvillisuus luo jatkuvuutta kasvillisuudesta riippuvaiselle lajistolle elinympäristöinä25,26 sekä kulkuväylinä viheralueelta toisel-le liikuttaessa27. Tästä syystä myös metsätalouteen on vakiintunut niin sanottu ”säästöpuun” käsite, joka on suurelta osin sovellettavissa myös rakennettaviin alueisiin. Säästöpuut ovat alueelle avohakkuun yhteydessä jätettäviä yksittäispui-ta tai puuryhmiä, joita tietyn metsälajiston on havaittu hyödyntävän menestyksek-käästi28,29. Säästöpuiden ekologisen hyödyn maksimoimiseksi puut kannattaa jättää mieluiten ryhmiin. Yksittäisiä säilytettäviä – tai varsinkaan istutettavia – puita ei voida verrata luonnontilaiseen ekosysteemiin, joissa vallitsee tietty pie-nilmasto. Kaupunkipuistoissa tehdyissä tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että myös yksittäiset ontot puut voivat olla hyvin merkittävä elinympäristö lahopuu-eliöstölle kaupungeissa30. Muita metsäekosysteemin tärkeitä ominaispiirteitä monimuotoisuuden kannalta ovat muun muassa latvuston peittävyys ja kerroksellisuus, puulaji, puiden koko ja pituus sekä aluskasvillisuus31. Myös luonnossa esiintyvät avokalliot (vähäpuus-toiset, ainakin osittain paljaat kalliopinnat32) lasketaan erityisen tärkeiksi elinym-päristöiksi33, minkä lisäksi niiden maisema-arvo on huomattava. Tästä johtuen avokallioiden säilyttäminen rakentamisen yhteydessä on tärkeää. Koska kallio-kasvillisuus on erityisen altista kulumiselle, on avokallioiden ekologinen merkitys kuitenkin kaupunkialueilla toiminnallista ja maisemallista arvoa pienempi. Suomessa sademäärien odotetaan lisääntyvän vuosisadan lopulle tultaessa tal-vella 10–40 % ja kesällä 0–20 % (ajanjaksoon 1971–2000 verrattuna)34. Sadeta-pahtumien, muiden sääilmiöiden myötä, voidaan myös odottaa äärevöityvän tulevaisuudessa. Viherkertoimen eri osa-alueiden keskinäisiä tärkeyssuhteita kartoittavassa kyselytutkimuksessa asiantuntijoille hulevesien hallinta koettiin erityisen tärkeäksi ekosysteemipalveluksi ja keinoksi sopeutua tulevaisuuden tarpeisiin (yleiset kysymykset 2 ja 8: keskiarvo 2,8/3). Myös Helsingin kaupungin hulevesistrategia korostaa tulvimishaittojen ehkäise-mistä, pohjaveden pinnan säilyttämistä, alueellisia ja tonttikohtaisia hulevesien-hallintamenetelmiä, hulevesien laadullista kontrollointia sekä hyödyntämistä35. Säilytettävällä kasvillisuudella voidaan säilyttää alueen luontaisia vesiolosuhteita kasvien transpiraation ja latvuspidännän (”rainfall interception”) avulla36. Ikivihreät havupuut ovat keskimäärin merkittävämpiä hulevesien hallinnalle kuin lehtipuut, sillä ne säilyttävät lehtensä myös talviaikana, minkä lisäksi niillä on luontaisesti suurempi lehtialaindeksi37. Puiden juuristo lisää myös maaperän huokoisuutta ja veden imeytymistä38. Kuntaliiton hulevesioppaassa on arvioitu yleisimpien hulevesienhallintarakentei-den soveltuvuutta hulevesien määrälliseen ja laadulliseen hallintaan asteikolla 1-3 (3 = merkittävä)39. Arviointi on joiltain osin kuitenkin puutteellinen, eikä se kata esimerkiksi sadepuutarhoja. Näiden merkitystä arvioitiin muihin elementteihin nähden erityisesti kasvillisuuden määrän perusteella. 3.1.2 Toiminnallisuus Kuten edellä mainittiin, viherkerroinmenetelmän kehittämisen yksi keskeisimmistä tavoitteista on luoda vehreää ja sosiaalisia arvoja sisältävää kaupunkiympäris-töä40. Myös asiantuntijoiden kyselytutkimuksen perusteella toiminnallisuus valikoi-tui 2. tärkeimmäksi osa-alueeksi ja maisema-arvo (ts. kaupunkikuva) 3. tärkeim-

13

mäksi. Kasvillisuuden hyödyt toiminnallisuudelle liittyvät erityisesti ympäristön viihtyisyyteen (pienilmasto), virkistyskäyttöön sekä luonnosta oppimiseen. Kasvil-lisuus vähentää tuulisuutta, auringon häikäisyä ja ilmansaasteita41 sekä vähentää melun häiritsevyyttä suoraan42 ja epäsuorasti toimimalla näkösuojana tontin ja melunlähteen välillä. Vuoden keskilämpötilan ennustetaan olevan tämän vuosisadan loppuvuosikym-meninä 2–6 ◦C korkeampi kuin vertailujaksona 1971–200043; lämpötilan odote-taan kasvavan erityisesti talvella, mutta myös äärilämpötilojen ennustetaan kas-vavan. Kasvillisuuden viilentävä vaikutus ja varjostus voivat myös vähentää ra-kennusten viilentämiseen kuluvaa energiantarvetta ja siitä muodostuvia päästöjä. Tällä lienee kasvava merkitys tulevaisuudessa äärilämpötilojen yleistyessä. Kasvillisuudella on myös huomattava merkitys luonnosta oppimiselle esimerkiksi koulujen ympäristössä; luontoretkien on havaittu muun muassa lisäävän lapsien ympäristövastuullisuutta44. Toiminnallisuus voi asuinalueilla ja muilla alueilla, joilla liikkuu runsaasti ihmisiä, olla ristiriidassa ekologisuuden kanssa. Näillä alueilla kuluminen voi vähentää esimerkiksi kohteen elinympäristöjen arvoa (vrt. avokalli-ot). Asiantuntijakyselyiden (yleinen kysymys 2: liite 1 B) mukaan ympäristökasva-tus ja oppiminen luonnosta koettiin kuitenkin merkittävämmäksi ekosysteemipal-veluksi kuin elinympäristöt, mikä on huomioitu muun muassa kulumisherkkien avokallioiden painotuksissa. 3.1.3 Maisema-arvo Maisema-arvo tarkoittaa kasvillisuuden merkitystä maisemalle. Maisema kattaa vaikutuksen kaupunkikuvaan (säilyvyys, koko) sekä elementtityyppien koetun esteettisyyden (esim. väri, tilanjakajana toimiminen, vuodenaikaisvaihtelu, siiste-ys). Rakennusviraston kaupunkikasvioppaassa on tehty joitakin lajikohtaisia suo-situksia puistokasvillisuuden suhteen (esim. tiettyjä lehtipuita suositellaan lisättä-väksi Helsingin kaupunkikuvaan45). Eri kasvillisuustyyppien maisema-arvosta toisiinsa nähden ei kuitenkaan ole tehty kattavaa tutkimusta, jolla voitaisiin perus-tella painotuksen muodostuminen. Erityisesti jälkimmäisen määrittely on kuitenkin erittäin haastavaa subjektiivisuudestaan johtuen. Tämän osa-alueen arvioinnissa ohjausryhmän asiantuntijuus saakin erityisen suuren merkityksen. Esimerkiksi säilytettävät avokalliot koettiin ohjausryhmässä erittäin merkittäviksi elementeiksi, joita säilyttämällä voidaan korostaa Helsingin maisemallisia ominaispiirteitä. 3.1.4 Kunnossapito Kunnossapito kuvastaa elementin perustamisvaiheen jälkeistä kunnossapidon tarvetta arvioidun hoidon toistuvuuden osalta. Kunnossapidossa ei siis huomioida yksittäisten hoitotoimenpiteiden (esim. hulevesirakenteiden puhdistuksen tai nii-tyn niiton) viemää aikaa tai kustannuksia. Kunnossapitoon eivät myöskään sisälly istuttamisen tai rakennusvaiheen vaatimat toimenpiteet (vrt. viherkaton asenta-minen), jotka voivat olla merkittäviäkin.

14

3.2 Elementtien valinta ja määrittely 3.2.1 Valinta- ja määrittelyperusteet Aiempien menetelmien pohjalta koottiin lista viherkertoimeen sisällytettävistä elementeistä sisältäen tulevaisuuden tarpeisiin vastaavia - ja jo suunnitteluun vakiintuneita keinoja luoda vehreää ja ekologista kaupunkia. Tiettyjä turhiksi koet-tuja elementtejä poistettiin kehitysprosessin aikana, ja toisia lisättiin ohjausryh-män palautteen perusteella. Tavoitteena oli kehittää kattava mutta tiivis valikoima suunnittelun tarpeisiin vastaavia elementtejä. Samalla pyrittiin säilyttämään me-netelmän selkeys ja helppokäyttöisyys hyödyntämällä suunnittelussa yleisesti käytettäviä määritelmiä (esim. ”pieni puu” vs. ”iso puu”) ja kasvillisuustyypille ominaisia kasvualustan paksuuksia. Mikäli elementin pinta-ala on vaikeasti määritettävissä (esim. köynnöksen verti-kaalinen pinta-ala; istutettavan puun latvuksen pinta-ala tietyn ajan päästä) tai jos fyysinen pinta-ala ei vastaa elementin merkitystä esimerkiksi elinympäristönä (esim. linnunpönttö; säilytettävä kuollut puu), on elementille määritetty erillinen laskennassa käytettävä pinta-ala (esim. à 2 m² linnunpöntölle ja à 5 m² säilytettä-välle kuolleelle puulle). 3.2.2 Elementtityypit Seuraavassa kuvataan viherkertoimeen sisällytettyjä elementtityyppejä ja niiden tiimoilta ohjausryhmässä ja työpajassa herännyttä keskustelua. Elementtityyppejä on kahdenlaisia: ”varsinaisia elementtejä” (säilytettävät, istutettavat/kylvettävät, pinnoitteet ja hulevesienhallintarakenteet), joista saa suuremman pistemäärän, ja bonuselementtejä, joista saa lisäpisteitä. Varsinaisia elementtejä on yhteensä 25 ja bonuselementtejä 18; kaiken kaikkiaan suunnittelussa hyödynnettäviä viherker-roinelementtejä on 43 kappaletta. 3.2.2.1 Säilytettävä kasvillisuus ja maaperä Säilytettäviin elementteihin sisällytettiin seuraavat viisi kasvillisuus- tai maaperä-tyyppiä:

1. Säilytettävä hyväkuntoinen isokokoinen (täysikasvuisena > 10 m) puu, vähintään 3 m (à 25 m²)

2. Säilytettävä hyväkuntoinen, pienikokoinen (täysikasvuisena ≤ 10 m) puu, vähintään 3 m (à 15 m²)

3. Säilytettävä hyväkuntoinen puu (1,5-3 m) tai iso pensas (à 3 m²) 4. Säilytettävä luonnonniitty tai luonnonmukainen pohjakasvillisuus 5. Säilytettävä luonnonmukainen avokallio (ainakin osittain paljas kalliopinta,

vähäisesti puustoa) Säilytettäviä elementtejä on sisällytetty Helsingin viherkerroinmenetelmään suu-remmassa määrin kuin aiemmissa viherkerroinmenetelmissä, sillä rakentaminen kohdistuu Suomessa useimmiten metsäisille alueille, joilla esimerkiksi alkuperäis-ten puiden säilyttäminen rakentamisen yhteydessä on lähtökohtaisesti mahdollis-ta. Kasvillisuuden säilyttämisen mielekkyyteen ja realistisuuteen vaikuttavat kasvilli-suuden kunto, rakennettavan tontin koko ja tyyppi sekä rakentamisen aikataulu ja

15

-resurssit. Pienillä tonteilla puiden säilyttäminen on usein mahdotonta juuriston ja rungon vaurioitumisriskin vuoksi. Myös isommilla tonteilla joudutaan kasvillisuu-den säilyttämiseksi suunnittelemaan metsänhakkuita sekä työkoneiden ajoreittejä ja sijoittamista, suojaamaan runkoja ja juuristoa, välttämään maaperä- ja vesiolo-suhteiden muuttamista jne. Mikäli kasvillisuutta ei ehditä ”valmentaa” rakentami-sen jälkeisiin olosuhteisiin riittävän ajoissa, muuttunut mikroilmasto ja maaperä-olosuhteet aiheuttavat kasvillisuuden ränsistymisen ja mahdollisesti kuoleman. Huonokuntoisen tai kuolleen kasvin tai pohjakasvillisuuden tilalle tulee istuttaa uutta, korvaavaa kasvillisuutta, mikä lisää jälleen rakennusprojektin - ja ymmär-rettävästi vähentää rakennuttajan halua ryhtyä koko toimenpiteeseen. Menestyksekkäästi säilytetyn kasvillisuuden ja maaperän ekologiset, toiminnalli-set ja maisemalliset hyödyt ovat kuitenkin niin suuret, että niiden säilyttäminen viherkerroinmenetelmässä koettiin tärkeäksi. Säilytettävästä kasvillisuudesta saa-tava pistemäärä vähentää toisaalta istutettavan kasvillisuuden tarvetta, joten kas-villisuuden ja maaperän säilymisen aiheuttama vaivannäkö korvataan pienempi-nä istutus- ja hoitokustannuksina. 3.2.2.2 Istutettava ja kylvettävä kasvillisuus Istutettavat tai kylvettävät kasvillisuustyypit on jaettu viherkertoimessa 12 suunnit-telussa hyödynnettävään elementtiin:

1. Isokokoinen puu, täysikasvuisena > 10 m (à 25 m²) 2. Pienikokoinen puu, täysikasvuisena ≤ 10 m (à 15 m²) 3. Isot pensaat (à 3 m²) 4. Muut pensaat (à 1,5 m²) 5. Perennat 6. Niitty tai keto 7. Viljelypalstat 8. Nurmikko 9. Viherkatot (> 0,3 m) 10. Viherkatot (0,05 - 0,3 m) 11. Monivuotiset köynnökset (à 2 m²) 12. Viherseinä, vertikaalinen pinta-ala 13. Istutettava ja kylvettävä kasvillisuus sisältää tyypillisimmät pihojen suun-

nittelussa hyödynnettävät elementit.

3.2.2.3 Pinnoitteet Viherkertoimeen sisällytettiin kaksi tunnistettua pinnoitetyyppiä:

1. Puoliläpäisevät pinnoitteet (esim. nurmikivi, liuskekivi) 2. Läpäisevät pinnoitteet (esim. sora- ja hiekkapinnat, kivituhka) 3. Viherkertoimeen sisällytettiin pinnoitteita, jotka mahdollistavat hulevesien

imeytymisen maaperään. Läpäisemättömiä pinnoitteita, kuten asvalttia, ei sisällytetty viherkertoimeen.

3.2.2.4 Hulevesienhallintarakenteet Hulevesienhallintarakenteet jaoteltiin toiminnallisuuden ja toteutuksen osalta toi-sistaan poikkeaviin 5 tyyppiin:

16

1. Sadepuutarha (biosuodatusalue, ei pysyvää vesipintaa), jossa monipuo-lista ja kerroksellista kasvillisuutta

2. Imeytyspainanne kasvillisuus- tai kiviainespinnalla (ei pysyvää vesipintaa, läpäisevä maaperä)

3. Imeytyskaivanto (maanalainen) 4. Kosteikko tai tulvaniitty luonnonmukaisella kasvillisuudella (ainakin osan

vuodesta pysyvä vesipinta; muun ajan maa pysyy kosteana) 5. Viivytyspainanne kasvillisuus- tai kiviainespinnalla (ei pysyvää vesipintaa) 6. Viivytyskaivanto tai -säiliö (maanalainen)

Hulevesirakenteille ei ole Suomessa vakiintunut vielä selkeitä määritelmiä, ja päällekkäisistä määritelmistä johtuen esimerkiksi tontille suunniteltava, kasvilli-suudella toteutettava hulevesirakenne on mahdollista määritellä sadepuutarhaksi, imeytys- tai viivytyspainanteeksi tai kosteikoksi. Sadepuutarhan ja kosteikon tar-koitus on puhdistaa, imeyttää ja viivyttää hulevesiä. Sadepuutarhan kasvillisuu-den ei kuitenkaan täydy olla luonnonmukaista, kuten kosteikossa, minkä ansiosta suunnittelijalle tarjoutuu mahdollisuus valikoida istutettava kasvillisuus ja hyödyn-nettävät materiaalit (esim. kivet.) myös maisema-arvon ja viihtyisyyden näkökul-mista. Samalla kuitenkin hyödyt monimuotoisuudelle voivat olla pienemmät kuin luonnonmukaisesta kasvillisuudesta koostuvalla kosteikolla, jonka vaatimuksena on lisäksi pysyvä vesipinta vähintään osan vuodesta. Imeytys- ja viivytyspainanteesta edellä mainitut hulevesirakenteet eroavat run-saammalla kasvillisuudellaan, sillä painanteet on mahdollista toteuttaa myös nurmipinnalla, jolla on pienempi ekologinen merkitys kuin suuremmalla ja moni-puolisemmalla kasvillisuudella. Maanalaiset imeytys- ja viivytyskaivannot ja -säiliöt otettiin myös mukaan, vaikka ne eivät itsessään lisää tontin vehreyttä. Maanalaiset rakenteet mahdollistavat kuitenkin hulevesiongelmien hallinnan tiiviissä kaupunkirakenteessa ja haastavis-sa kohteissa kuten teollisuuden ja logistiikan alueilla, minkä lisäksi ne vapauttavat tilaa muille toiminnoille maan päällä. 3.2.2.5 Bonuselementit Bonuselementit tarjoavat mahdollisuuden kerätä lisäpisteitä suhteellisen pienillä ekologisilla tai viihtyisyyttä lisäävillä toimenpiteillä, kuten asentamalla tontille lin-nunpönttöjä tai viljelylaatikoita. Bonuselementit voivat myös olla osin päällekkäi-siä edellä kuvattujen elementtityyppien kanssa. Esimerkiksi istutettavasta pienes-tä puusta saa tietyn määrän pisteitä, minkä lisäksi samasta puusta voi saada bonuspisteitä, mikäli puu tuottaa hedelmiä tai kukkii näyttävästi. Bonuselemen-teistä saatava pisteytys on tästä syystä alhaisempi kuin ”varsinaisilla” elementeil-lä, joista voi saada kolminkertaisen pistemäärän bonuselementteihin nähden. Bonuselementtejä sisällytettiin viherkerroinmenetelmään yhteensä 18:

1. Hulevesien kerääminen läpäisemättömiltä pinnoilta kasteluvedeksi tai oh-jaaminen hallitusti läpäisevälle kasvillisuudelle maassa

2. Hulevesien ohjaaminen läpäisemättömiltä pinnoilta rakennettuihin vesiai-heisiin, kuten lampiin ja puroihin, joissa vesi vaihtuu/kiertää

3. Jalopuut ja metsähaapa, istutettava tai säilytettävä isokokoinen puu (à 25 m²)

4. Havupuut, istutettava tai säilytettävä isokokoinen puu (à 25 m²) 5. Havupuut, istutettava tai säilytettävä pienikokoinen puu (à 15 m²)

17

6. Varjostava isokokoinen puu (à 25 m²) rakennuksen etelä- ja lounaispuo-lella (erityisesti lehtipuut)

7. Varjostava pienikokoinen puu (à 15 m²) rakennuksen etelä- ja lounaispuo-lella (erityisesti lehtipuut)

8. Viljelyyn soveltuvat hedelmäpuut (à 15 m²) 9. Viljelyyn soveltuvat marjapensaat (à 3 m²) 10. Valikoima alueella luontaisesti esiintyviä lajeja, väh. 5 lajia/100 m² 11. Helsingille ominaiset puulajit ja kukkivat puut ja pensaat, väh. 3 lajia/100

m² 12. Perhosniityt 13. Näyttävästi kukkivat/tuoksuvat istutukset 14. Viljelylaatikot 15. Leikkimiseen tai urheiluun osoitettu läpäisevä pinta (esim. hiekka- tai so-

rapintaiset leikkipaikat, urheilukenttänurmi) 16. Yhteiskäytössä olevat kattoterassit, joissa kasvillisuutta vähintään 10 %

pinta-alasta 17. Säilytettävä kuollut maapuu/kanto (à 5 m²) 18. Linnunpöntöt (à 2 m²)

Alun perin säilytettäviin elementteihin sisällytetyt ”säilytettävät maapuut, kannot ja pystypuut” herättivät ohjausryhmässä epäilyksiä mm. turvallisuus- ja esteet-tisyysnäkökulmista, ja niiden koettiin kuuluvan enemmän yleisille alueille kuin asuinalueille tai palveluiden, kaupan ja teollisuuden alueille, joita kehitettävä vi-herkerroin koskettaa. Kuollut puu on kuitenkin hyvin merkittävä elementti moni-muotoisuudelle, minkä lisäksi ohjausryhmässä huomautettiin, että lahopuuta esiintyy tälläkin hetkellä useilla pientalotonteilla. Elementti säilytettiin tästä syystä bonuselementeissä, mutta alkuperäisestä määritelmästä on poistettu mahdolli-suus säilyttää kuolleita pystypuita, jotka koettiin turvallisuusnäkökulmasta ongel-mallisimmiksi. 3.3 Elementtien painotusten muodostaminen Laskentaperiaatteet ja elementtien painotukset muodostuivat liitteessä 1 B esitet-tyjen kyselyvastausten (”yleinen painotus”) ja eri elementtien ekologista ja sosiaa-lista vaikutusta kuvaavan tutkimuksen pohjalta (elementtien painotukset). Mikäli relevanttia tutkimusta aiheesta ei ollut saatavilla, käytimme painotusten pohjana ns. suoraa arvotusmenetelmää46 hyödyntäen lähtötietona asiantuntijamielipiteitä. Kyselyvastauksista (yleinen kysymys 1) asteikolle 1-3 laskettu, ns. yleinen paino-tus auttaa viherkertoimen osa-alueiden (ekologisuus, toiminnallisuus, maisema-arvo, kunnossapito) suhteellisen tärkeyden määrittelyssä. Painotus laskettiin ky-selyvastauksista siten, että vastausasteikko (1-4, 1 = tärkein) käännettiin siten, että asteikolla 1-3 arvo 3 on tärkein. Elementtien painotukset määriteltiin osa-alueittain seuraavasti: ekologisuuden, toiminnallisuuden ja maisema-arvon painotukset annettiin asteikolla 0-3 (asteik-ko: 3 = Suuri merkitys; 2 = Kohtalainen merkitys; 1 = Vähäinen merkitys; 0 = Ei merkitystä), missä arvon 3 saa osa-alueen kannalta hyvin merkittävä elementti. Kunnossapidon tarve määriteltiin myös asteikolla 0-3 (3 = Hoitotarve harvemmin kuin kerran vuodessa; 2 = Hoitotarve 1-2 kertaa vuodessa; 1 = Hoitotarve yli 3 kertaa vuodessa; 0 = Hoitotarve useammin kuin kerran kuukaudessa), missä korkea painotus kuvastaa vähäistä hoidon tarvetta.

18

Yksittäisten elementtien merkitys osa-alueen kannalta (0-3), painotetaan kunkin osa-alueen yleisellä, asiantuntijakyselyiden pohjalta lasketulla, painotuksella (0-3). Elementin painotettu keskiarvo muodostaa lopullisen painotuksen, jota hyö-dynnetään viherkertoimen laskennassa. Laskentamenetelmä on havainnollistettu esimerkin kautta kuvassa 1. Bonuselementtien painotukset muodostuvat samalla periaatteella kuin varsinaisten elementtien, mutta elementtikohtaisten painotusten asteikko on 0-1. Bonuselementeissä ei tehdä eroa saman elementtityypin eriko-koisten yksilöiden välillä asteikon pienuudesta johtuen. Esimerkiksi isokokoinen havupuu saa saman painotuksen kuin pienikokoinen. Kokoero huomioidaan kui-tenkin varsinaisessa laskennassa syöttämällä pienet havupuut eri kohtaan kuin isot, jolloin taulukko laskee painotetun pinta-alan pienelle puulle arvioidun latvus-pinta-alan (à 15 m²) perusteella. Kyseisellä laskentatavalla saadut yleiset paino-tukset on esitetty kuvassa 1.

Kuva 1. Elementin painotuksen muodostuminen. Taulukossa 3 esitetään elementtien osa-aluekohtaiset painotukset ja edellä kuva-tulla periaatteella syntyneet, viherkerroinlaskennassa hyödynnettävät lopulliset painotukset (painotetut keskiarvot). Liitteessä 2 on esitetty tarkempi selvitys kun-kin elementin osa-aluekohtaisen painotuksen muodostumisesta (merkitys osa-alueelle, koko, vertailukohtana toimiva elementti).

19

Taulukko 3. Elementtien painotukset.

Elem

entti

-ty

ypit

Elementit

Ekol

ogi-s

uus

Toim

inna

l-lis

uus

Mai

sem

a-ar

vo

Kun

noss

a-pi

to

Pain

otet

tu

kesk

iarv

o

Säily

tettä

vä k

asvi

lli-

suus

ja m

aape

rä Säilytettävä hyväkuntoinen isokokoinen (täysikasvuisena > 10 m) puu, vähin-tään 3 m (à 25 m²) 3,0 3,0 3,0 2,5 3,4

Säilytettävä hyväkuntoinen, pienikokoinen (täysikasvuisena ≤ 10 m) puu, vä-hintään 3 m (à 15 m²) 2,5 2,5 3,0 2,5 3,0

Säilytettävä hyväkuntoinen puu (1,5-3 m) tai iso pensas (à 3 m²) 2,0 2,0 2,0 2,0 2,3 Säilytettävä luonnonniitty tai luonnonmukainen pohjakasvillisuus 2,0 1,5 2,0 2,0 2,1 Säilytettävä luonnonmukainen avokallio (ainakin osittain paljas kalliopinta, vähäisesti puustoa) 1,0 2,0 3,0 3,0 2,3

Istu

tetta

va /

kylv

että

vä k

asvi

llisu

us Isokokoinen puu, täysikasvuisena > 10 m (à 25 m²) 2,5 2,0 3,0 2,0 2,7

Pienikokoinen puu, täysikasvuisena ≤ 10 m (à 15 m²) 2,0 1,5 2,5 2,0 2,2 Isot pensaat (à 3 m²) 1,5 1,0 2,0 1,5 1,7 Muut pensaat (à 1,5 m²) 1,0 1,0 2,0 1,5 1,5 Perennat 1,5 1,0 2,0 1,0 1,6 Niitty tai keto 2,0 1,0 1,5 2,0 1,8 Viljelypalstat 1,0 3,0 1,5 2,0 2,2 Nurmikko 0,5 1,5 1,0 0,5 1,1 Viherkatot (> 0,3 m) 1,5 1,5 2,0 1,0 1,8 Viherkatot (0,05 - 0,3 m) 1,0 1,0 1,5 1,0 1,3 Monivuotiset köynnökset (à 2 m²) 1,0 1,0 2,0 1,5 1,5 Viherseinä, vertikaalinen pinta-ala 0,5 1,0 2,0 0,5 1,1

Pinn

oit-

teet

Puoliläpäisevät pinnoitteet (esim. nurmikivi) 0,5 1,0 1,0 1,0 1,0

Läpäisevät pinnoitteet (esim. sora- ja hiekkapinnat, kivituhka) 0,5 1,0 1,0 3,0 1,3

Hul

eves

ien

halli

nta-

rake

ntee

t

Sadepuutarha (biosuodatusalue, ei pysyvää vesipintaa), jossa monipuolista ja kerroksellista kasvillisuutta 2,5 2,0 2,5 1,5 2,5

Imeytyspainanne kasvillisuus- tai kiviainespinnalla (ei pysyvää vesipintaa, läpäisevä maaperä) 2,5 1,5 1,0 1,0 1,9

Imeytyskaivanto (maanalainen) 2,0 1,0 0,0 1,5 1,4 Kosteikko tai tulvaniitty luonnonmukaisella kasvillisuudella (ainakin osan vuo-desta pysyvä vesipinta; muun ajan maa pysyy kosteana) 3,0 2,0 1,5 2,0 2,6

Viivytyspainanne kasvillisuus- tai kiviainespinnalla (ei pysyvää vesipintaa) 2,0 1,5 1,0 1,0 1,7 Viivytyskaivanto tai -säiliö (maanalainen) 1,5 1,0 0,0 1,5 1,2

Bon

usel

emen

tit

(max

1 p

iste

/osa

-alu

e en

nen

pa

inot

usta

)

Hulevesien kerääminen läpäisemättömiltä pinnoilta kasteluvedeksi tai ohjaami-nen hallitusti läpäisevälle kasvillisuudelle maassa 1,0 0,5 0,0 0,5 0,7

Hulevesien ohjaaminen läpäisemättömiltä pinnoilta rakennettuihin vesiaiheisiin, kuten lampiin ja puroihin, joissa vesi vaihtuu/kiertää 1,0 0,5 1,0 0,5 0,9

Jalopuut ja metsähaapa, istutettava tai säilytettävä isokokoinen puu (à 25 m²) 1,0 0,5 1,0 1,0 1,0 Havupuut, istutettava tai säilytettävä isokokoinen puu (à 25 m²) 0,5 1,0 1,0 1,0 1,0 Havupuut, istutettava tai säilytettävä pienikokoinen puu (à 15 m²) 0,5 1,0 1,0 1,0 1,0 Varjostava isokokoinen puu (à 25 m²) rakennuksen etelä- ja lounaispuolella (erityisesti lehtipuut) 0,5 1,0 1,0 1,0 1,0

Varjostava pienikokoinen puu (à 15 m²) rakennuksen etelä- ja lounaispuolella (erityisesti lehtipuut) 0,5 1,0 1,0 1,0 1,0

Viljelyyn soveltuvat hedelmäpuut (à 15 m²) 1,0 1,0 1,0 0,5 1,1 Viljelyyn soveltuvat marjapensaat (à 3 m²) 1,0 1,0 1,0 0,5 1,1 Valikoima alueella luontaisesti esiintyviä lajeja - väh. 5 lajia/100 m² 1,0 0,5 1,0 1,0 1,0

20

Elementit

Ekol

ogis

uus

Toim

inna

lli-

suus

Mai

sem

a-ar

vo

Kun

noss

apito

Pain

otet

tu

kesk

iarv

o

Helsingille ominaiset puulajit ja kukkivat puut ja pensaat - väh. 3 lajia/100 m² 1,0 0,5 1,0 1,0 1,0 Perhosniityt 1,0 1,0 1,0 0,5 1,1 Näyttävästi kukkivat/tuoksuvat istutukset 0,5 1,0 1,0 0,5 0,9 Viljelylaatikot 0,5 1,0 0,5 0,5 0,8

Leikkimiseen tai urheiluun osoitettu läpäisevä pinta (esim. hiekka- tai sorapin-taiset leikkipaikat, urheilukenttänurmi) 0,5 1,0 0,0 0,0 0,6

Yhteiskäytössä olevat kattoterassit, joissa kasvillisuutta vähintään 10 % pinta-alasta 0,5 1,0 0,5 0,0 0,7

Säilytettävä kuollut maapuu/kanto (à 5 m²) 1,0 1,0 1,0 1,0 1,2

Linnunpöntöt (à 2 m²) 1,0 0,5 0,0 1,0 0,8 Tiettyjen elementtien, kuten hulevesienhallintarakenteiden, kunnossapidon tar-peesta on tehty jonkin verran vertailua Kuntaliiton hulevesioppaassa47, mutta erityisesti eri kasvillisuustyyppien osalta kunnossapidon toistuvuutta ja kustan-nuksia kuvastava kirjallisuus on puutteellista. Luonnonmukaisen (esim. niitty) ja säilytettävän kasvillisuuden (esim. säilytettävä puu) on arvioinnissa oletettu vaati-van vähemmän kunnossapitoa kuin esimerkiksi toistuvaa kastelua, lannoitusta ja/tai leikkausta vaativien istutettavien koristekasvien tai nurmikon. Edellä kuvattu, hoitokertoihin perustuva kunnossapitotarve ei kuitenkaan huomioi hoidon kustannuksia, jotka liittyvät erityisesti käsityönä tehtävään työhön vs. ko-neelliseen kunnossapitoon. Kunnossapidon kustannuksista ei ole riittävästi tutki-musta, johon arviointi voitaisiin perustaa. Kunnossapidon painotuksissa on tästä puutteesta johtuen ristiriitoja, jotka tulee huomioida viherkertoimen tulevassa ke-hitystyössä. Esimerkiksi nurmipinta vaatii huomattavasti enemmän hoitokertoja kuin 1-2 kertaa kesässä niitettävä niitty, mutta nurmikko voidaan leikata koneelli-sesti siinä, missä niitty vaatii perinteistä, käsin tehtävää niittoa sekä leikkuujät-teen poistamista. Kunnossapidosta saatavat pisteet hoidon määrään perustuen ovat nurmikolla 0,5 ja niityllä 2 (taulukko 3). Pisteytyksessä on otettu huomioon myös elementin kunnossapidosta oleva ko-kemus; puutteellisesti tunnettujen elementtien (esim. viherseinät ja sadepuutar-hat) kunnossapidosta saamaa pistemäärää on vähennetty jonkin verran pidem-pään käytössä olleisiin elementteihin nähden.

21

3.4 Viherkerroinluokitus, tavoite- ja minimitasot 3.4.1 Maankäyttökohtainen luokitus Rajasimme maankäyttötyypit ohjausryhmän kokouksessa käytyjen keskustelujen pohjalta neljään luokkaan: asuinalueet, palvelujen alueet, kaupan ja liikerakenta-misen alueet sekä teollisuustoimintojen ja logistiikan alueet. Luokkien sisäistä vaihtelua kuvataan rakennetun pinta-alan, pihatyypin, maaperän ja muiden omi-naisuuksien perusteella kappaleessa 3.4.3 kuvatulla tavalla. 3.4.2 Luokkien tavoite- ja minimitasot Tavoitetasot on asetettu kullekin viherkerroinluokalle huomioiden maankäytön mahdollisuudet ja rajoitukset. Minimitaso on viherkertoimelle asetettu ehdoton minimivaatimus, joka – riippumatta rakennuskohteen rajoituksista – kunkin viher-kerroinluokkaan kuuluvan tontin on täytettävä. Minimitason asettamisessa on huomioitu maankäytön lisäksi tiettyjä tonttikohtaisia rajoitteita, jotka potentiaali-sesti vähentävät viherkertoimen toteutumismahdollisuuksia. Taulukossa 4 on esitetty ehdotetut tavoite- ja minimitasot kullekin viherkerroinluokalle. Taulukko 4. Viherkerroinluokkien tavoite- ja minimitasot.

Viherkerroinluokka Tavoitetaso Ehdoton minimitaso

1 Asuinalueet 0,8 0,5

2 Palvelujen alueet 0,7 0,4

3 Kaupan ja liikerakentamisen alueet 0,6 0,3

4 Teollisuustoimintojen ja logistiikan alueet 0,5 0,2

Tontilla, jolla ei ole erikseen määriteltyjä rajoituksia, tavoitetaso on sama kuin minimitaso. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi pientalotontilla, jolla on käytettä-vissä runsaasti rakentamatonta pinta-alaa eikä maaperää koskevia rajoituksia. Useimmilla, tiiviimmin rakennetuilla tonteilla on kuitenkin luokan tavoitteellisen viherkertoimen toteutumista rajoittavia tekijöitä, kuten suuri kansipihan osuus. Seuraavassa kappaleessa kuvataan näiden rajoitusten huomioimista viherker-roinmenetelmässä.

22

3.4.3 Tavoitetason ja minimitason määräytyminen Kunkin tontin yksilöllinen minimitaso määräytyy tonttikohtaisten ja ympäröivään maankäyttöön ja infrastruktuuriin liittyvien tekijöiden myötä. Näitä vaadittavaa minimitasoa alentavia tekijöitä kartoitetaan seuraavien rajaavien kysymysten ja valintojen kautta:

1) Onko kyseessä uudisrakentamiskohde? 2) Maankäyttö:

a. Asuinalueet b. Palvelujen alueet c. Kaupan- ja liikerakentamisen alueet d. Teollisuustoimintojen ja logistiikan alueet

3) Onko kyseessä umpikortteli?

4) Kansipihan osuus tontista:

a. < 25 % (ei vaikutusta) b. 25–75 % c. 75 % <

5) Onko tontilla mahdollisuutta liittyä erillisviemäröintiin?

6) Onko ≤ 50 m etäisyydellä tontista luonnonsuojelualuetta/vesistöä/

luonnonkasvillisuudesta koostuvaa viherkäytävää? 7) Onko läpäisemätön maaperä/pohjavesi keskimäärin vähintään 100 cm

maanpinnan alapuolella? 8) Onko tontilla tilaa vieviä uusiutuvan energian tuotantoratkaisuja (esim. au-

rinkopaneeli, pientuulivoimala)? Kysymys 2 määrittää viherkerroinluokan tavoitetason; kysymykset 3-4 ja 7-8 pienentävät vaadittua minimitasoa (eivät kuitenkaan alle ehdottoman minimita-son), ja kysymykset 5-6 aiheuttavat elementtikohtaisia minimivaatimuksia (kts. kpl 3.4.4). Tontilta vaadittuun viherkertoimen minimitasoon vaikuttaa myös ra-kennusten peittopinta-alan suhde tontin kokonaispinta-alaan, joka lasketaan ja-kamalla rakennusten alan tontin kokonaispinta-alalla. Laskettu suhdeluku on jaet-tu kolmeen luokkaan: alle 0,4; 0,4-0,7 ja yli 0,7. Taulukossa 5 on esitetty kunkin rajauksen vaikutus tontin yksilölliseen minimitasoon. Taulukko 5. Rajoitusten vaikutus minimitasoon.

Rajoittavatekijä

Minimitaso Ero tavoitetasoon

Rakennusten peittopinta-ala suhteessa tontin pinta-alaan

< 0,4 (ei rajoituksia)

0,8 0

0,4-0,7 0,7 -0,10,7 < 0,6 -0,2

Pihatyyppi Umpikortteli 0,7 -0,1Kansipihaa

25%-75%0,7 -0,1

Kansipihaa > 75%

0,6 -0,2

23

3.4.4 Elementtityyppikohtaiset minimitasot Erityiskohteilla on mahdollista määritellä tiettyjä elementtikohtaisia vaatimuksia. Helsingin viherkertoimessa huomioitiin kaksi rakennettavan tontin tai ympäröivän maankäytön erityispiirrettä, joiden myötä on perusteltua edellyttää tietyn element-tityypin esiintymistä tontilla. Näitä ovat erillisviemäröinnin puuttuminen ja lähellä sijaitseva luonnonsuojelualue, vesistö tai viherkäytävä. Mikäli tontilla ei ole mahdollista liittyä erilliseen hulevesiviemäriin, on tontille ra-kennettava hulevesien viivytys- tai imeytysrakenne. Tonttikohtaisella hulevesien-hallinnalla lievennetään jätevesiviemäreihin kohdistuvaa kuormitusta sekä vä-hennetään tulvariskiä pyrkimällä säilyttämään tontilta lähtevä virtaama rakenta-mista edeltävällä tasolla. Mikäli tontin läheisyydessä (50 m säteellä) sijaitsee luonnonsuojelualue, vesistö (esim. puro, lampi, järvi, joki, meri) tai luonnonmu-kaisesta kasvillisuudesta koostuva viherkäytävä (esim. metsäalue), on tontin ra-kentamisen yhteydessä vastaavasti pyrittävä säilyttämään vähintään yksi puu tai pensas, luonnonmukaista pohjakasvillisuutta tai avokalliota. Yhdelläkin säilyvällä puulla on metsätalouden avohakkuiden yhteydessä huomattu olevan merkitystä monimuotoisuudelle48,49, ja kaupunkipuiden tutkimukset ovat paljastaneet yksit-täisten onttojen puiden tarjoavan merkittäviä elinympäristöjä lahopuueliöstölle kaupungeissa50. Edellä mainitut elementit vaaditaan näillä erityiskohteilla, ellei kyseessä ole umpi-kortteli tai tontti, josta yli 25 % on kansipihaa, jolloin kasvillisuuden säilyttäminen ja toisaalta hulevesirakenteen sijoittaminen tontille olisi haastavaa. Elementtikoh-taiset minimivaatimukset siis kumoutuvat, mikäli tontilla on jokin niiden sovelta-mista rajoittava tekijä. 3.5 Työkalun esittely 3.5.1 Työkalun käyttöönotto Excel-pohjainen käyttöliittymä toimii Visual Basic -makrojen avulla. Makrot mah-dollistavat esimerkiksi helpot siirtymät välilehtien välillä napin painalluksella. Mak-rojen käyttö on työkalun toimivuuden takaamiseksi hyväksyttävä työkalun avaa-misen yhteydessä. Makrot hyväksytään painamalla Microsoft Office Excel 2007 -versiossa näkymän yläreunassa olevan Suojausvaroitus-palkin ”Asetukset…” -kohtaa, jolloin avautuu hyväksymisvalikko. Valikossa klikataan aktiiviseksi kohta ”Ota tämä sisältö käyttöön” (eng. "Enable this content"). Kuvassa 2 havainnollis-tetaan prosessia Microsoft Office Excel 2007 -ohjelman englanninkielisessä ver-siossa.

Rajoittava tekijä

Minimitaso Ero tavoitetasoon

Erillisviemäröinti (puuttuu) 0,8 0 (vähintään 1 hule-vesirakenne)

Suojelualueet/viherkäytävät/vesistöt 0,8 0 (vähintään 1 säilytet-tävä elementti)

Maaperä/pohjavesi 0,6 -0,2Energiantuotanto 0,7 -0,1

24

Kuva 2. Työkalun makrojen hyväksyminen. 3.5.2 Työkalun käyttö ja rakenne Työkalun ensimmäisellä Ohjeet-välilehdellä on lyhyt ohjeistus työkalun käyttöön. Ohjeet on hyvä lukea läpi ennen laskennan aloittamista, mutta ohjeisiin voi palata myös kesken laskennan ”Ohjeet”-valintanapin kautta. Laskenta aloitetaan paina-malla Ohjeet-välilehdellä olevaa ”Aloita”-valintanappia tai näkymän alalaidassa olevaa Rajaukset-välilehden kuvaketta. Työkalulla tehtävä analyysi koostuu kolmesta vaiheesta, jotka käydään läpi lue-tellussa järjestyksessä: 1) Rajaukset, 2) Viherkerroin ja 3) Tulokset. Vaiheiden välillä on mahdollista siirtyä ”Edellinen” ja ”Seuraava” -valintanappien avulla tai klikkaamalla näkymän alareunassa näkyviä välilehtikuvakkeita. Viherkerroin-välilehdellä on lisäksi ”Lisätietoa”-valintapainikkeet kullekin element-tityypille, joita painamalla siirrytään erilliselle (normaalisti piilossa olevalle) Lisätie-toa-välilehdelle, missä on mahdollista perehtyä elementtien painotusten muodos-tumiseen. ”Takaisin”-valintanappia painamalla palataan Lisätietoa-välilehdeltä takaisin Viherkerroin-välilehdelle. 3.5.3 Kolmivaiheinen viherkerroinlaskenta 3.5.3.1 Vaihe 1: Rajaukset Laskenta aloitetaan määrittämällä tontin ominaispiirteet ja rajoitukset työkalun toisella, Rajaukset-välilehdellä (kuva 3). Ensin täytetään oikealla puolella olevat tyhjät (valkoiset) kentät, joissa kysytään kortteli- ja tonttinumeroa, tontin pinta-alaa (m²), rakennusten peittopinta-alaa (m²) ja kerrosalaa (k-m²). Kenttien alapuo-lelle muodostuu minimitasoon vaikuttava suhdeluku ”Rakennusten peittopinta-ala suhteessa tontin pinta-alaan” sekä suunnittelijan tiedoksi laskettava, kerrosalaan

25

perustuva ”Kerrosalan suhde tontin pinta-alaan”. Mikäli laskenta koskee korttelia, riittää tunnisteeksi yleensä korttelitunnus, mutta yksittäistä tonttia koskevaan las-kentaan on hyvä merkitä molemmat tunnukset. Kortteli- ja tonttinumerot sekä analyysin päivämäärä päivittyvät automaattisesti Viherkerroin- ja Tulokset-välilehdille. Tämän jälkeen siirrytään täyttämään 8 tontin ominaisuuksia kartoittavaa kysy-mystä ja valinta-kohtaa. Vastaus kysymykseen 1, onko tontti uudisrakentamista, ei tässä työkalun versiossa vaikuta vielä mitenkään tavoite- ja minimitasoihin, sillä oletuksena on uudisrakentaminen. Kysymys on sisällytetty rajauksiin tulevien viherkerroinpäivitysten varalle, jolloin menetelmä huomioi mahdollisesti myös täydennysrakentamiskohteet. Kohdassa 2 maankäytöstä määrittelee tontin viherkertoimen tavoitetason, joka päivittyy valinnan yhteydessä oikealla olevaan kenttään ”Tavoitetaso”. Kysymys 3 selvittää, onko kyseessä umpikortteli, ts. piha on suljettu, ja yksikään (kokonainen) sivu ei aukea ympäröiville alueille. Mikäli vastaus on ”Kyllä”, vaiku-tus minimitasoon päivittyy ”Minimitaso”-kenttään. Seuraavassa kohdassa 4 vali-taan tonttia kuvaava kansipihan osuus kolmesta vaihtoehdosta ”Kansipihan osuus alle 25 %”, ”Kansipihan osuus 25-75 %” ja ”Kansipihan osuus yli 75 %”. Kaksi jälkimmäistä valintaa vaikuttavat tontilta vaadittavaan minimitasoon, jolloin muutos päivittyy oikealla näkyvään ”Minimitaso”-kenttään. Kysymys 5 ”Onko tontilla mahdollisuutta liittyä erillisviemäröintiin?” selvittää tontil-la tarvittavia hulevesienhallintaratkaisuja. Mikäli vastaus kysymykseen on ”Ei”, eli tontin hulevesiä ei voida johtaa olemassa olevaan tai rakennettavaan hule-vesiviemäriin, tontille on rakennettava vähintään yksi hulevesienhallintarakenne. Vaatimus päivittyy oikealle kohtaan ”Elementtikohtaiset minimitasot”. Mikäli tontil-la on kuitenkin yli 25 % kansipihaa tai tontti on umpikortteli, elementtikohtainen vaatimus kumoutuu. Kohdassa 6 kartoitetaan läheisiä (50 metrin säteellä tontista sijaitsevia) luonnon-suojelualueita, vesistöjä ja luonnonmukaisesta kasvillisuudesta koostuvia viher-käytäviä, joiden vuoksi tontilla tulisi pyrkiä säilyttämään mahdollisuuksien mukaan alkuperäistä kasvillisuutta tai maaperää rakentamisen negatiivisten ympäristövai-kutusten lievittämiseksi. Mikäli kohta täyttyy, vaatimus säilytettävästä elementistä päivittyy oikealle kohtaan ”Elementtikohtaiset minimitasot”. Edellisen kohdan ta-paan elementtikohtainen vaatimus kuitenkin kumoutuu, jos tontilla on yli 25 % kansipihaa tai tontti on umpikortteli. Kohta 7 selvittää maaperän asettamia reunaehtoja. Mikäli läpäisemätön maaperä tai pohjavesi on tontilla keskimäärin alle 100 cm etäisyydellä maanpinnasta, ton-tilla on huomattava rajoitus istutettavan kasvillisuuden ja hulevesienhallintaraken-teiden suhteen, mikä huomioidaan myös vaadittavassa minimitasossa. Mahdolli-nen muutos minimitasoon päivittyy tällöin ”Minimitaso”-kenttään. Viimeinen kohta 8 huomioi tontilla mahdollisesti esiintyvät, tilaa vievät uusiutuvan energian tuotantoratkaisut kuten pientuulivoimalat ja aurinkopaneelit. Nämä rat-kaisut voivat viedä tilaa viherpinnoilta ja -elementeiltä, mikä huomioidaan minimi-tasossa. Huom. Minimitaso ei voi laskea maankäytölle asetetun ehdottoman minimitason alapuolelle ([tavoitetaso] - 0,3). Esimerkiksi asuinalueilla tavoitetaso on 0,8 ja

26

ehdoton minimitaso 0,5. Mikäli ehdoton minimitaso on saavutettu, minimitasoon vaikuttavat lisävalinnat eivät siis enää vaikuta Minimitaso-kenttään. Kun rajaukset on käyty läpi ja tontin tavoite- ja minimitasot on määritetty, voidaan siirtyä seuraavaan vaiheeseen ”Seuraava”-valintanapin tai näkymän alareunan välilehti-kuvakkeiden kautta.

Kuva 3. Rajaukset-välilehti. 3.5.3.2 Vaihe 2: Viherkerroin-laskenta Viherkerroin-laskenta suoritetaan työkalun kolmannella Viherkerroin-välilehdellä syöttämällä käytettävien viherkerroinelementtien pinta-alat tai kappalemäärät sarakkeeseen "Pinta-ala tai lukumäärä". Muita sarakkeita ei tarvitse muokata. Sarake "Yksikkö" kertoo, missä muodossa (m2 / kpl) kukin tieto syötetään (kuva 4).

Päivämäärä Tavoitetaso29.11.2013 0,8

Minimitaso#JAKO/0!

Elementtikohtaiset minimitasot‐‐

Rajaukset Nro Vastaus Korttelinumero

Rakennuskohde 1

Tonttinumero

Tontin pinta‐ala, m²

3 Rakennusten peittopinta‐ala, m²

Kerrosala, k‐m²

Viemäriverkosto 5 Rakennusten peittopinta‐ala suhteessa tontin pinta‐alaan

Ympäröivät alueet 6 #JAKO/0!

Maaperä/pohjavesi 7 Kerrosalan suhde tontin pinta‐alaan

Energiaratkaisut 8 #JAKO/0!

Asuinalueet

Palvelujen alueet2Maankäyttö

4Pihatyyppi

Onko tontilla tilaa vieviä uusiutuvan energian tuotantoratkaisuja (esim. aurinkopaneeli, pientuulivoimala)?

Kaupan‐ ja liikerakentamisen alueet

Teollisuustoimintojen ja logistiikan alueet

Onko kyseessä umpikortteli?

Kansipihan osuus alle 25 % (ei vaikutusta)

Kansipihan osuus 25‐75 %

Kansipihan osuus yli 75 %

Onko tontilla mahdollisuutta liittyä erillisviemäröintiin?Onko ≤ 50 m etäisyydellä tontista luonnonsuojelualuetta/vesistöä/luonnonkasvillisuudesta koostuvaa viherkäytävää?

Onko läpäisemätön maaperä/pohjavesi keskimäärin vähintään 100 cm maanpinnan alapuolella?

Kysymys

Onko kyseessä uudisrakentamiskohde?

Kyllä Ei

Kyllä Ei

Kyllä

Kyllä

Ei

Ei

Kyllä Ei

Kyllä Ei

SeuraavaOhjeet

27

Kuva 4. Viherkerroin-välilehti. ”Lisätietoa”-valintapainikkeilla pääsee tarkastelemaan elementtien painotusten muodostumista erilliselle Lisätietoa-välilehdelle. ”Takaisin”-valintanappia paina-malla pääsee takaisin Viherkerroin-välilehdelle. Kun kaikki pinta-alat on syötetty taulukkoon, näkymän vasemmassa yläkulmassa näkyy automaattisesti tontin saavutettu viherkerroin, ja alla muistutuksena tavoi-te- ja minimitasot sekä mahdolliset elementtikohtaiset minimivaatimukset. Viherkerroin-välilehdelle on käytön helpottamiseksi lisätty ”Tyhjennä”-valintapainike, joka tyhjentää kaikki syötetyt pinta-alatiedot. Tiedot poistetaan lopullisesti, eikä niitä voi palauttaa. Ennen tyhjentämistä avautuu kysymysikkuna, jossa varmistetaan, että tiedot halutaan todella poistaa (kuva 5).

Kuva 5. Viherkerroin-välilehden tietojen tyhjentäminen.

Viherkerroin Elementti‐tyyppi Elementin määritelmä YksikköPinta‐ala tai lukumäärä Painotus

Painotettu pinta‐ala, m²

#JAKO/0! Säi lytettävä hyväkuntoinen isokokoinen (täysikasvuisena > 10 m) puu, vähintään 3 m  (à 25 m²) kpl 3,4 0,0Tavoitetaso Säi lytettävä hyväkuntoinen, pienikokoinen (täysikasvuisena ≤ 10 m) puu, vähintään 3 m  (à 15 m²) kpl 3,0 0,0

0,8 Säi lytettävä hyväkuntoinen puu (1,5‐3 m) tai  iso pensas   (à  3 m²) kpl 2,3 0,0Minimitaso Säi lytettävä luonnonniitty tai  luonnonmukainen pohjakasvill isuus m² 2,1 0,0#JAKO/0! Säi lytettävä luonnonmukainen avokallio (ainakin osittain paljas  kalliopinta, vähäisesti  puustoa) m² 2,3 0,0

Elementtikohtaiset minimitasot Isokokoinen puu, täysikasvuisena  > 10 m  (à  25 m²) kpl 2,7 0,0‐ Pienikokoinen puu, täysikasvuisena ≤ 10 m  (à  15 m²) kpl 2,2 0,0‐ Isot pensaat  (à  3 m²) kpl 1,7 0,0

Tontin pinta‐ala, m² Muut pensaat   m² 1,5 0,00 Perennat m² 1,6 0,0

Painotettu pinta‐ala yht., m² Niitty tai  keto m² 1,8 0,00 Viljelypalstat  m² 2,2 0,0

Nurmikko m² 1,1 0,0Viherkatot ( > 0,3 m) m² 1,8 0,0Viherkatot (0,05 ‐ 0,3 m) m² 1,3 0,0Monivuotiset köynnökset  (à  2 m²) kpl 1,5 0,0Viherseinä, vertikaalinen pinta‐ala m² 1,1 0,0Puoliläpäisevät pinnoitteet (esim. nurmikivi) m² 1,0 0,0Läpäisevät pinnoitteet (esim. sora‐ ja  hiekkapinnat, kivituhka) m² 1,3 0,0Sadepuutarha (biosuodatusalue,ei  pysyvää  vesipintaa), jossa  monipuolista ja kerroksellista  kasvi ll isuutta m² 2,5 0,0Imeytyspainanne kasvill isuus‐ tai  kiviainespinnalla (ei  pysyvää vesipintaa, läpäisevä maaperä) m² 1,9 0,0Imeytyskaivanto (maanalainen) m² 1,4 0,0Kosteikko tai  tulvaniitty luonnonmukaisella  kasvi ll isuudel la (ainakin osan vuodesta pysyvä vesipinta; muun ajan maa pysyy kosteana) m² 2,6 0,0Viivytyspainanne kasvill isuus‐ tai  kiviainespinnalla (ei  pysyvää vesipintaa) m² 1,7 0,0Viivytyskaivanto tai  ‐säil iö (maanalainen) m² 1,2 0,0Hulevesien kerääminen läpäisemättömiltä pinnoi lta kasteluvedeksi  tai  ohjaaminen hallitusti  läpäisevälle kasvill isuudelle maassa m² 0,7 0,0Hulevesien ohjaaminen läpäisemättömiltä pinnoi lta  rakennettuihin vesiaiheisiin, kuten lampiin ja  puroihin, joissa vesi  vaihtuu/kiertää m² 0,9 0,0Jalopuut ja metsähaapa, istutettava tai  säilytettävä isokokoinen puu (à  25 m²) kpl 1,0 0,0Havupuut, istutettava  tai  säilytettävä  isokokoinen puu (à 25 m²) kpl 1,0 0,0Havupuut, istutettava  tai  säilytettävä  pienikokoinen puu (à  15 m²) kpl 1,0 0,0Varjostava isokokoinen puu (à 25 m²) rakennuksen etelä‐ ja  lounaispuolel la (erityisesti  lehtipuut)  kpl 1,0 0,0Varjostava pienikokoinen puu (à 15 m²) rakennuksen etelä‐ ja  lounaispuolella  (erityisesti  lehtipuut)  kpl 1,0 0,0Viljelyyn soveltuvat hedelmäpuut (à 15 m²)  kpl 1,1 0,0Viljelyyn soveltuvat marjapensaat (à 3 m²) kpl 1,1 0,0Valikoima  alueella  luontaisesti  esiintyviä lajeja‐ väh. 5 laj ia/100 m² m² 1,0 0,0Helsingille ominaiset puulajit ja kukkivat puut ja pensaat ‐ väh. 3 lajia/100 m² m² 1,0 0,0Perhosniityt m² 1,1 0,0

Päivämäärä Näyttävästi  kukkivat/tuoksuvat istutukset m² 0,9 0,029.11.2013 Viljelylaatikot m² 0,8 0,0Korttelinumero Leikkimiseen tai  urhei luun osoitettu läpäisevä  pinta (esim. hiekka‐ tai  sorapintaiset leikkipaikat, urheilukenttänurmi) m² 0,6 0,0‐ Yhteiskäytössä olevat kattoterassit, joissa kasvill isuutta vähintään 10 % pinta‐alasta m² 0,7 0,0Tonttinumero Säi lytettävä kuollut maapuu/kanto  (à  5 m²) kpl 1,2 0,0‐ Linnunpöntöt  (à  2 m²) kpl 0,8 0,0

Säilytettävä kasvillisuus ja 

maaperä

Istutettava / kylvettävä kasvillisuus

Pinnoitteet

Hulevesien hallinta‐rakenteet

Bonus‐elementit, max 1 piste/osa‐

alue 

Edellinen SeuraavaTyhjennäOhjeet

Lisätietoa

Lisätietoa

Lisätietoa

Lisätietoa

Lisätietoa

28

Laskennan valmistuttua voidaan siirtyä tarkastelemaan tuloksia ”Seuraava”-valintanapilla tai välilehteä vaihtamalla. 3.5.3.3 Vaihe 3: Tulokset Tulokset esitetään erillisellä Tulokset-välilehdellä (kuva 6). Tuloskortin ylälaitaan tulostuvat automaattisesti päivämäärä (päivittyy automaattisesti, kun taulukko avataan) sekä Rajaukset-välilehdellä määritetyt kortteli- ja tonttinumero. Esitettyjä tuloksia ovat muun muassa tontin viherkerroin, tavoite- ja minimitasot, elementti-kohtaisten minimivaatimusten täyttäminen, käytettyjen elementtien osuus kaikista käytetyistä elementeistä sekä vaikutus viherkertoimeen. Laskentataulukon täyttä-jä voi halutessaan jättää kommentteja tuleville tulosten tarkastelijoille kohtaan "Täyttäjän kommentit". Kommenteissa voi mainita esimerkiksi alueen erityistavoit-teista tai laskennassa tehdyistä oletuksista tai ilmenneistä epävarmuuksista. Painamalla "Edellinen"-valintapainiketta voi halutessaan palata Viherkerroin-välilehdelle muokkaamaan laskentaa.

Kuva 6. Tulokset-välilehti.

Korttelinumero ‐Päivämäärä 29.11.2013 Tonttinumero ‐

Viherkertoimeen sisällytetyt elementit

Elementtityyppi Elementtejä täytetty, kpl

Elementtityypin kokonaislukumäärä, kpl

Säilytettävä kasvillisuus 0 5Istutettava kasvillisuus 0 12Pinnoitteet 0 2Hulevesien hallintarakenteet 0 6Bonuselementit 0 18Yhteensä 0 43

Täyttäjän kommentit:Hulevesien‐

hallintarakenn Kyllä

Säilytettävä kasvillisuus Kyllä

Tuloskortti

Viherkerroin

Tavoitetaso

Minimitaso0,8

#JAKO/0!

Elementtikohtaiset minimitasot täytetty

#JAKO/0!

0,0 %0,0 %

0,0 %0,0 %

Eri osa‐alueiden painoarvo viherkertoimessa, %

Ekologisuus

Toiminnallisuus

Maisema‐arvo

Kunnossapito

0,0 %0,0 %0,0 %

0,0 %0,0 %

Osuus painotetusta kokonaispinta‐alasta, %

Säilytettävä kasvillisuus

Istutettava kasvillisuus

Pinnoitteet

Hulevesien hallintarakenteetBonuselementit

0,0 %10,0 %20,0 %30,0 %40,0 %50,0 %60,0 %70,0 %80,0 %90,0 %

100,0 %

Säilytettä

vä ka

svillisuus

Istutettava ka

svillisuus

Pinn

oitte

et

Hulevesie

n hallin

tarakenteet

Bonu

selementit

Täytetyt elementit (% täytettyjen elementtien kokonaislukumäärästä)

EdellinenOhjeet

29

4 Pilottikohteet 4.1 Pilottikohteiden kuvaus Pilottikohteina Helsingin viherkertoimen testaamisessa toimivat korttelit Jätkäsaa-resta (korttelinumero 20808; Jätkäsaarenkallion ja Hietasaaren asemakaava ja asemakaavamuutos nro 11770; sai lainvoiman 7.8.2009) ja Kuninkaantammesta (korttelinumero 33397; Kuninkaantammi, keskusta, asemakaava ja asemakaavan muutos; päivätty 11.9.2012). Kuninkaantammen korttelista laadittiin työn tuloksi-na kolme erilaista mallipihaluonnosta, jotka havainnollistavat viherkertoimen eri tavoite- ja minimitasoja. 4.1.1 Jätkäsaaren testikortteli Jätkäsaaren kaavan tavoitteita ovat mm. merellisen kantakaupungin laajentami-nen, tiiviit korttelit sekä monenlaisten vaihtoehtojen tarjoaminen asumiseen. Ra-kennustapaohjeissa on määritelty alueelle satamateemaa, suojaisia ja yksilöllisiä yhteispihoja sekä hulevesien osalta niiden hyödyntämistä esim. ohjaamalla niitä istutuksille. Tulvareitit tulee ottaa huomioon suunnittelussa. Jätkäsaaren mallipiha on laadittu usean asunto-osakeyhtiön yhteiselle korttelipi-halle. Suunnitelman on laatinut maisema-arkkitehdit Byman & Ruokonen Oy. Piha sijoittuu täyttömaalle, joten säilytettävää kasvillisuutta alueella ei ole. Suurin osa piha-alueesta sijoittuu kansipihalle. Pieni alue on jätetty maavaraiseksi, johon on osoitettu istutettavaksi isompia puita. Pihalla on käytetty runsaasti maanpeit-topensaita ja -perennoja, pelastusreitit ja -paikat on päällystetty osittain nurmiki-veyksellä. Istutettavia kasvilajeja on käytetty monilajisesti ja pihalle on rajattu alue myös kaupunkiviljelyyn. Jätkäsaaren pilottikohde on esitetty kuvassa 7, ja alueen tarkempi suunnitelma selityksineen löytyy liitteestä 3 A. Kasviluetteloiden ja pinnoitteiden merkintöjen selitysten avulla laskettiin yhteen pinta-alat ja määrät laskentataulukkoon. Tavoitteena on, että viherkerrointyöka-luun syötettävät määrät ja pinta-alat saataisiin rakennussuunnitteluvaiheessa laadittavista kustannusarvioihin liittyvistä määrälaskentalistoista. Tällöin ei tarvit-sisi tehdä ylimääräistä laskentaa työkalua varten.

30

Kuva 7. Jätkäsaaren pilottikortteli. 4.1.2 Kuninkaantammen mallipihakortteli Kuninkaantammen kaavan tavoitteita ovat mm. ekotehokkuuden lisääminen sekä hulevesien luonnonmukainen hallinta esim. viherkatoin ja sadepuutarhoin. Kai-kissa autokatoksissa ja piharakennuksissa tulee olla viherkatot. Kaavaa varten laadittuun hulevesiselvitykseen oli määritelty hulevesien käsittelyn tavoitteita, kuten luontaisten valumareittien hyödyntäminen, päällystettyjen reittien minimoin-ti, hulevesien viivyttäminen, imeyttäminen, suodattaminen, laskeutus ja puhdis-taminen kasvien avulla. Kaavamääräyksissä on hulevesien viivytystilavaatimuk-sena 0,5 m3 per 100 m2 läpäisemätöntä pintaa. Tämä tarkoittaa mallipihojen osal-ta melko suuria tilavarauksia, kun useimmiten viivytyspainanteet halutaan pitää matalina (keskimäärin 30 cm syvyisinä) ja loivapiirteisinä turvallisuus- ja toimin-nallisuussyistä. Kuninkaantammen mallipihan kortteli sijoittuu kallioisena puistometsänä säilyvän alueen länsipuolelle. Korttelipihan keskivaiheilla on kallio melko pinnassa. Kysei-seen kohtaan on esitetty 2 krs. asuinrakennus. Kaavoitettujen asuinrakennusten korkeus vaihtelee 2-6 krs. välillä. Piha-alue muodostuu melko umpinaiseksi, mut-ta itäosaltaan piha avautuu kalliometsään. Osa pysäköinnistä on osoitettu kansi-pihan alle (25 % tontista maanalaista tilaa) ja osa omalle LPA-tontilleen. LPA-tontilla on jo maaperä vaihettumassa hiekaksi, joten siellä voisi olla mahdollista myös imeyttää pintavesiä. Tämä tulee tutkia tarkemmin tonttien jatkosuunnittelun yhteydessä. LPA -alueen autokatoksille tulee asentaa viherkatot. Kuninkaantammen kortteli sijoittuu sekametsään, jossa pääpuulajeina ovat män-ty, kuusi, koivu ja pihlaja. Kaavassa on pyritty säilyttämään olevia mäntyjä. Todel-lisuudessa hankaluuksia puiden säilymiselle voi tuoda tarvittavat louhinnat sekä työmaajärjestelyt. Tavoiteltavaa on kuitenkin säilyttää olevaa puustoa, koska uu-sien taimien kasvaminen yhtä suuriksi kestää useita vuosikymmeniä. Kuninkaantammen kaava on tavoitteiltaan ja lähtökohdiltaan ekologisempi kuin ns. peruskerrostaloalueen kaava. Tämän vuoksi viherkerroinlaskennassa käytetyt

31

mallipihat sekä niiden tuottamat viherkertoimet voivat antaa väärän kuvan viher-kertoimen minimi- ja tavoitetason määrittelyssä ns. peruskerrostaloalueen pihoil-le. 4.2 Mallipihaluonnosten laatiminen Viherkertoimen kehittämishankkeen eräänä tavoitteena oli laatia viherkertoimen toteutustapoja sekä tavoite- ja minimitasoja havainnollistavia mallipihaluonnoksia Kuninkaantammen pilottikohteelta. Pihasuunnittelua ohjaavat mm. viranomaisten määräykset, ohjeet, rakentamismääräyskokoelma ja RT-ohjeet (Rakennustieto-ohjeet). RT ohje ”RT93-10961 Asuntosuunnittelu, Yhteiset ulkotilat” antaa hyvät ohjeet suunnittelun lähtökohdista ja tavoitteista, määräyksistä ja ohjeista sekä pihan eri osa-alueiden suunnittelusta. Rakennusvalvontavirasto on myös laatinut ohjeen ”Pihan ja lähiympäristön suunnittelu”. Kuninkaantammen tonteista laadittiin kolme vaihtoehtoista mallipihaa: ns. ”perus-piha” eli vaihtoehto 1 (VE 1), ns. ”keskitasoa ekologisempi piha” eli vaihtoehto 2 (VE 2) ja ns. ”ekopiha” eli vaihtoehto 3 (VE 3), jotka on esitetty kuvissa 8-10. Mallipihat eroavat toisistaan esimerkiksi säilytettävän puuston osalta. Peruspi-hassa VE 1 niitä on vähemmän kuin muissa vaihtoehdoissa. Istutettavia puita ja pensaita on myös vähemmän peruspihassa. Viherkatoilla on ohuempi kasvualus-ta ja