vt0504 kannet 1 ja 4 15.8.2005 16:53 sivu 1 · koleran oli uskottu leviävän mätänevien...

VT0504 Kannet 1 ja 4 15.8.2005 16:53 Sivu 1

TEKEMÄLLÄ OIKEITA VALINTOJA SAAT TULOKSIAOnninen Infra toimii infrastruktuurin rakentajien valtakunnallisena yhteistyökumppanina.

Käytössämme ovat kansainvälisen organisaation hyödyt ja alan parhaiden LVISK-

tavarantoimittajien valikoimat. Onninen luo asiakkaidensa tarpeisiin mitoitettuja ratkaisuja

aina kokonaisvaltaisista projektitoimituksista ja palveluvarastoista yksittäisten

maanrakentajaurakoitsijoiden tuotetarpeisiin. Tärkein tehtävämme on muodostaa

valmistajien ja asiakkaidemme kanssa joukkue, joka menestyy.

VESIHUOLTO JA KAUKOLÄMPÖ

ENERGIA- JA TIETOVERKOT

PUMPPAAMOT

ULKOVALAISTUS

MAA- JA VESIRAKENNUS

Materiaalipalvelun ykköskumppani www.onn inen . f i

puh. 0204 85 5111

E

VT0504 s02-3 15.8.2005 16:56 Sivu 2

VESITALOUS

Vol. XLVI

JulkaisijaYMPÄRISTÖVIESTINTÄ YVT OY

KustantajaTALOTEKNIIKKA-JULKAISUT OY

Harri MannilaE-mail: [email protected]

PäätoimittajaTIMO MAASILTA

Maa- ja vesitekniikan tuki ryAnnankatu 29 A 18

00100 HelsinkiE-mail: [email protected]

ToimitussihteeriTUOMO HÄYRYNEN

Puistopiha 4 A 1102610 Espoo

Puhelin (050) 585 7996E-mail: [email protected]

Talous ja tilauksetTAINA HIHKIÖ

Puhelin (09) 694 0622Faksi (09) 694 9772

Nordea 120030-29108E-mail: [email protected]

IlmoituksetMIKKO KORHONENOllilantie 11 S04250 Kerava

Puhelin ja faksi (09) 242 8057GSM (0500) 707 757

E-mail: [email protected]

Kannen kuvaJUKKA NISSINEN

PainopaikkaFORSSAN KIRJAPAINO OY

ISO 9002

ISSN 0505-3838

Ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Vuosikerran hinta 50 €.

www.vesitalous.com

Tämän numeron kokosivatERKKI VUORI

E-mail: [email protected] VUORIRANTA

E-mail: [email protected]

www.vesitalous.comPyydä vesihuollon tarviketarjous

Vesitalouden markkinapaikan kautta!

Asiantuntijat ovat tarkastaneet lehden artikkelit.

MINNA HANSKIdipl.ins.

Maa- ja metsätalousministeriö

EEVA HÖRKKÖtiedottaja

Vesi- ja viemärilaitosyhdistys

ESKO KUUSISTOfil.tri, hydrologi

Suomen ympäristökeskus,

hydrologian yksikkö

HANNELE KÄRKINENdipl.ins., ympäristöinsinööri

Uudenmaan ympäristökeskus

MARJA LUNTAMOdipl.ins., johtaja

Porin Vesi

PIPSA POIKOLAINENdipl.ins., maat.metsät.kand

Uudenmaan ympäristökeskus

4 2005

S I S Ä L T Ö

T O I M I T U S K U N T A

Vesiepidemioiden torjunta:pumpun kahvasta pohjaveden suojeluunLeena Hiisvirta 5Vedestä voi sairastuaErkki VuoriUseat eri taudinaiheuttajat voivat levitä saastuneen ja riittämättömästi puhdistetun talousveden välityksellä. Suomessa tavallisimmat taudinaiheuttajat ovat olleet noroviruksia tai kampylobakteereja. 6Vesiepidemiat ja niiden selvittäminenIlkka Miettinen, Tarja Pitkänen ja Outi ZacheusSuomessa on esiintynyt joka vuosi vakavia talousveden saastumistapauksia, vaikka valtaosa vesilaitosten tuottamasta talousvedestä onkin hyvälaatuista ja täysin turvallista. 9Raakaveden mikrobiologinen laatu ja sen seuranta reaaliajassaAri HörmanKäytettävän raakaveden useita vuosia kestävä seuranta indikaattoribakteerien avulla antaa yleiskuvan raakaveden vaihtelusta, mutta ei pysty välttämättä ennustamaan tulevia muutoksia. 13Verkostobiofilmit – tautia aiheuttavien bakteerien tuki vai tuho?Pertti VuorirantaKaikkiin veden kanssa kosketuksissa oleviin talousvesiverkoston pintoihin kertyy biofilmiä, joka koostuu pääosin bakteerisoluista ja niiden tuottamasta polymeerisesta limasta.Normaalitilanteessa biofilmin bakteerit eivät uhkaa tervettä vedenkäyttäjää. 16Mitä Riihimäellä tapahtui kesällä 2005?Pirkko Sukulan haastattelu. 19Tehokasta typenpoistoa poikkeavin ratkaisuinPetri Björk ja Markku Huhtamäki 21Järven taju – järven merkitys suomalaisen mielenmaisemassaAnne-Mari Ventelä, Lauri Arvola, Harri Helminen ja Jouko Sarvala 27Vaahdotaan vaahdostaJussi Ruotsalainen ja Helvi Heinonen-Tanski 32Muistelmia hydrologisesta arkistostaVeli Hyvärinen 36YT05-näyttely kokosi alan ammattilaiset Lahteen 39Liikehakemisto 41Vesihuollon luottomiehenäPauli Määttä 47Vesiväen tietokaivoAnneli Tiainen 48

Abstracts 49Pyhä VesiIsä Mitro 50

RIKU VAHALAdipl.ins. (väit.)


OLLI VARIStekn.tri, dosentti,

akatemiatutkija

Teknillinen korkeakoulu

ERKKI VUORIlääket.kir.tri,

oikeuskemian professori

Helsingin yliopisto,

oikeuslääketieteen laitos

VESITALOUS 5/2005ilmestyy 12.10. Teemana on kaupunki-tulvat ja kaavoitus. Ilmoitusvaraukset20.9. mennessä.

VT0504 s02-3 15.8.2005 16:57 Sivu 3

VT0504 s04-5 15.8.2005 16:59 Sivu 4

VESITALOUS 4/2005 5

P Ä Ä K I R J O I T U S

Vesiepidemioiden torjunta: pumpun kahvasta pohjaveden suojeluunLeena Hiisvirta

yli-insinööri Sosiaali- ja terveysministeriöSaanut vuonna 2004 John Snow Society-Scandinavian palkinnon hyvän juomave-den turvaamiseksi tehdystä työstä.

Juomaveden välityksellä leviävien sai-rauksien epidemiologisen tutkimuksenkatsotaan käynnistyneen vuonna 1854,

kun lääkäri John Snow esitti selvityksensäLontoon koleraepidemiasta. Siihen saakkakoleran oli uskottu leviävän mätänevienjätteiden saastuttaman ilman ja sairaidenihmisten hengitysilman kautta. Snow sel-vitti sairastapausten esiintymistä eri alueil-la ja havaitsi niiden keskittyvän erään Tha-mes-joen läheisyydessä olevan pumppu-kaivon vettä käyttäneiden piiriin. Joen saas-tunutta vettä pääsi nousuveden aikana kai-voon ja likasi sen. Käsipumpun kahva pois-tettiin, jotta vettä ei voitaisi enää ottaa kai-vosta. Tuloksena oli koleratapausten vähe-neminen ja aikanaan loppuminen.

Vesijohtojärjestelmien ja veden käsitte-lyn yleistyminen 1800-luvun loppupuolel-ta alkaen vähensi epidemioiden esiinty-mistä. Kuitenkin vasta kloorauksen tulojuomaveden desinfiointiin 1900-luvun tait-teessa tuotti ratkaisevan parannuksen.Klooriin oltiinkin hyvin tyytyväisiä aina1970-luvulle saakka, jolloin havaittiin, ettäjuomaveden sisältämistä orgaanisista ai-neista muodostuu klooridesinfioinnissaeläinkokeissa karsinogeeniseksi todettuakloroformia. Tästä seurasi parinkymmenenvuoden jakso, jonka aikana juomavedenlaadun keskeisin tutkimuskohde oli vedendesinfioinnissa syntyvät karsinogeeniset jamutageeniset aineet ja veden käsittelyn pa-rantamisen päämäärä näiden muodostu-misen vähentäminen. Itse desinfioinnin al-kuperäinen tarkoitus näytti jossakin vai-

heessa lähes unohtuneen, kunnes 1990-lu-vun alussa esiintyi Perussa ja ympäröivis-sä Etelä-Amerikan maissa koleraepidemia,jossa sairastui yli puoli miljoonaa ihmistäja kuoli yli 5 000. Lisäksi raportoitiin usei-ta miljoonia tarttuvia ripulisairaustapauk-sia, ja arviolta 300 000 ihmistä kuoli näi-hin sairauksiin. Selvityksissä todettiin juo-maveden desinfioinnin puutteellisuus, jon-ka yhtenä syynä pidettiin desinfioinnin ke-miallisten sivutuotteiden pelkoa. Kun sa-manaikaisesti Yhdysvalloissa ja Englan-nissa esiintyi useita alkueläinten (Giardiaja Cryptosporidium) aiheuttamia vesivä-litteisiä epidemioita, huomio alkoi taas koh-distua veden mikrobiologisen turvallisuu-den tärkeyteen. Mikro- ja nanogrammapi-toisuuksina esiintyvien kemiallisten ainei-den laskennallinen syöpäriski todettiin kan-santerveydellisesti lähes merkityksettö-mäksi mikrobien aiheuttamiin sairauksiinverrattuna.

Kun tulin työhön lääkintöhallitukseenvuonna 1977, luin ympäristöterveyden-huollon toimintakertomuksesta: ’’Talous-veden terveydellisen laadun valvonta ononnistunut hyvin, koska vesiepidemioita eiole esiintynyt’’. Ei mennyt kauan, kun nii-tä esiintyi. Vuonna 1979 oli Nokian ns. kyl-pykuume-epidemia ja Orimattilan jäteve-sillä saastuneesta pohjavedenottamostasyntynyt suolistosairausepidemia. Edelli-sen kaltainen ei ole nykyisen vedenkäsit-telytason ansiosta todennäköinen, muttajälkimmäinen on tyyppiesimerkki myö-hemminkin tapahtuneista. Seuraavina vuo-sina epidemioita oli useita. Ehkä tehoste-tun tiedottamisen ja kouluttamisen ansios-ta oli muutama rauhallinen vuosi, muttavuonna 1989 Oriveden ’’sukkahousuepi-demia’’ käynnisti uuden epidemiakauden,

joka jatkuu edelleen. Juomaveden aiheut-tamia epidemioita todetaan lähes vuosit-tain, parhaimpina useitakin.

Terveydensuojelulakiin, joka tuli voi-maan vuonna 1995, sisällytettiin määräysilmoittaa talousveden aiheuttamista epi-demioista Kansanterveyslaitokselle. Laitosonkin tehnyt merkittävää työtä epidemioi-den syiden ja laajuuden selvittämisessä jaavustanut kuntien viranomaisia epidemia-tilanteiden edellyttämien toimenpiteidenvalinnassa. Kansanterveyslaitoksella on ny-kyisin varsin kattavat tiedot niistä syistä,jotka ovat aiheuttaneet joko epidemian taik-ka sen vaaran. Tätä tietoa tulisi tehokkaas-ti hyödyntää suunniteltaessa ja toteutet-taessa vesilaitoksilla parannuksia, jotka täh-täävät veden saastumisvaaran minimoin-tiin.

Ammattipiireissä tällä hetkellä enitenkeskusteltu asia on elintarviketeollisuu-desta tutun riskien kartoitus- ja hallintajär-jestelmän käyttöönotto vesilaitostoimin-nassa. Kaikki saastumisen vaaraa aiheut-tavat kohdat vedenottamosta kuluttajan ha-naan saakka tulisi selvittää, arvioida saas-tumisen todennäköisyys ja haittavaikutus-ten suuruus sekä suunnitella toimenpiteethaittojen ehkäisemiseksi. Sekä vesilaitos-että viranomaistahot ovat hyväksyneet tä-män periaatteen, ja se todennäköisesti si-sältyy EU:n tulevaan juomavesilainsää-däntöön. Pohjavesiesiintymien suojelu-toimenpiteet vedenottamoiden saastumi-sen ehkäisemiseksi nousevat tässä järjes-telmässä erityisen tärkeiksi. Desinfiointi onvarmistuskeino, jota ei tulisi välttää siinämäärin kuin nykyisin, ja myös useimmillapohja- ja tekopohjavesilaitoksilla tulisi ollajatkuva tai ajoittainen desinfiointi.

VT0504 s04-5 15.8.2005 16:59 Sivu 5

6 VESITALOUS 4/2005

V E S I H Y G I E N I A

Vedestä voi sairastuaVaikka mahdollisia talousveden välityksellä leviäviä suolistoin-fektioita ja ripulitauteja aiheuttavia viruksia, bakteereja ja al-kueläimiä tunnetaan useita, ovat Suomessa tavallisimmat tau-dinaiheuttajat olleet noroviruksia tai kampylobakteereja. Ripu-liulosteet voivat olla vetisiä tai verisiä. Veriset ulosteet merkitse-vät sitä, että taudinaiheuttajat ovat tunkeutuneet suoliston so-luihin; tällöin sairastuneella on myös yleisoireita, kovia vatsanalueen kiputiloja ja kuumetta. Vaikka suurin osa vesiripuleistaparanee muutamassa vuorokaudessa kotikonstein – huolehti-malla riittävästä nesteiden saannista – voi sairaus olla elimistönkuivumisen vuoksi hengenvaarallinen lapsille, vanhuksille taimuutoin yleistilaltaan huonokuntoisille potilaille. Vesiepidemianaikana altistuneiden määrä voi olla kymmeniätuhansia ja sai-rastuneiden määrä tuhansia. Talousvettä toimittavien laitostenon tunnistettava myös omat, paikalliset terveysriskit ja varau-duttava poikkeustilanteisiin. Puhtaan ja terveellisen talousvedentuottaminen on parasta kansanterveystyötä.

Erkki Vuori LKT, FMHelsingin yliopisto,Oikeuslääketieteen laitosE-mail: [email protected]

Useat eri taudinaiheuttajat voivatlevitä saastuneen ja riittämättö-mästi puhdistetun talousveden

välityksellä. Yleensä taudit ilmenevätsuolistosairauksina, joihin liittyy ripu-li. Mahdollisista bakteeritaudeista maa-ilmanlaajuisesti ylivoimaisesti vaaral-lisimmat ovat kolera ja punatauti, shi-gelloosi. Näihin molempiin tauteihinliittyy hoitamattomana huomattavakuolleisuus. Suomalaisten kolera- jashigellatartunnat ovat tapahtuneetyleensä ulkomailla eivätkä ne voi muo-dostaa talousveden kautta leviäviäepidemioita maamme järjestyneen ter-veydenhuollon ja vesihuollon ansios-ta. Talousveden välityksellä leviävien

virustautien aiheuttajista norovirukset(kalikivirukset) ovat sen sijaan taval-lisia vesiepidemioiden aiheuttajia myösmeillä. Alkueläimien aiheuttamista jatalousveden välityksellä leviävistä sai-rauksista tunnetuin on giardiaasi. Giar-diatartunta ja epidemia ovat niin ikäänepätodennäköisiä Suomessa. Seuraa-vassa tarkastellaan vesiepidemioi-den aiheuttajia Suomen näkökul-masta.

Talousveden välityksellä saatu suo-listotartunta voi ilmetä vesi- tai veriri-pulina. Bakteeritautien kyseessä ollenvesiripulin syy on bakteerin erittämämyrkyllinen yhdiste, toksiini. Eräättoksiinit kiinnittyvät suolen limakal-

von pintasoluihin ja aiheuttavat run-saan kloridierityksen ja vähentävät sa-manaikaisesti veden takaisinimeyty-mistä. Tila ilmenee runsaina vetisinäripuliulosteina. Tällä sekretorisella me-kanismilla aiheutuu mm. kolerabak-teerin ja suolistotoksisen E. colin(ETEC) aiheuttama ripuli. Mainittujenbakteerien toksiinit muistuttavat ra-kenteeltaan toinen toisiaan. Virustar-tunnoissa ripulioireen mekanismi onerilainen. Eräät virukset voivat tuhotasuolinukan soluja, jolloin suoliston so-kereita hajottavien entsyymien aktiivi-suus pienenee. Tällöin suolen sisältöönjää pilkkoutumattomia ja siksi imeyty-mättömiä sokereita, jotka osmoottisel-

VT0504 s06-40 15.8.2005 17:10 Sivu 6

Ripulin hoito

Tärkein ripulitaudin hoitoperiaate onkorvata menetetty neste ja suolat. Käy-tännössä aikuisten lyhytaikainen ripu-li voidaan hoitaa kotikonstein ilmanerityisiä ripulijuomia. Riittää, että nes-teitä nautitaan riittävästi. Tauti para-nee näin hoitaen yleensä muutamassapäivässä. Aikuiset voivat niin ikäänkäyttää oireenmukaisena hoitona esim.loperamidi-valmisteita, joita saa ap-teekista ilman lääkemääräystä. Nyky-suositusten mukaan ripulitaudeissa eitarvitse paastota, suolisto ei tarvitse mi-tään rauhoitusaikaa, vaan potilas saasyödä heti, kun ruoka vain maistuu.Pienemmän koon vuoksi lasten ripuli-taudeissa nesteen menetys on suhteel-lisesti suurempaa ja kuivuminen ta-pahtuu aikuisia nopeammin. Lapsilleei myöskään saa antaa oireenmukais-ta lääkitystä suoliston lamautuminenvaaran vuoksi. Lasten sairastuttua suo-sitellaan ripulijuomien käyttöä, koskaniiden tasapainotettu suolakoostumuskorjaa menetykset oikeassa suhtees-sa. Jos sairastuu veriripuliin, on ainasyytä kääntyä lääkärin puoleen. Tau-din aiheuttaja on näissä tapauksissasyytä selvittää ja usein tarvitaan anti-bioottihoito. Veriripulin yhteydessä po-tilaalla on usein myös korkea kuumeja esim. lapsipotilaan kunto voi ro-mahtaa nopeasti, jopa vuorokaudenkuluessa sairastumisesta. Vaikeimmis-sa tapauksissa neste joudutaan anta-maan suonensisäisesti.

Vastuu on vesilaitoksillaTerveydensuojelulain mukaan talous-veden on oltava terveydelle haitaton-ta. Tämän vaatimuksen turvaamiseksikunnan terveydensuojeluviranomais-ten on säännöllisesti valvottava ta-lousvettä toimittavien laitosten toi-mintaa. Sosiaali- ja terveysministeriöon asetuksella (461/2000) määrännytlaatuvaatimukset talousvedelle ja mää-rittänyt samalla toimitettavan vedenmäärän mukaiset vähimmäistutki-mustiheydet. Mikrobiologisena laatu-vaatimuksena on, että vedessä ei saaesiintyä E. coli- ja Enterokokkibaktee-reja. Näiden bakteerien ilmaantuminentalousveteen kertoo ulosteperäisestä

voi olla yleisiä sairausoireita: pahoin-vointia, oksentelua, vatsakipuja taipäänsärkyä, mutta tauti ilmenee lo-pulta ripulina. Ulosteet ovat yleensävetisiä, mutta kampylobakteeri voi ol-la myös invasiivinen, jolloin ulosteissaon verta. Potilas erittää ulosteissaankampylobakteereja 2–3 viikon ajanmutta yleensä sairastunut ei jää pysy-västi taudin kantajaksi. Eräissä ta-pauksissa potilaalla voi olla todella ko-vat vatsakivut ja kuume voi olla myöskorkea. Vaikka kampylobakteeritar-tunnasta ja sen aiheuttamasta taudistaselviää yleensä ilman suuria ongelmia,niin joissakin tapauksissa bakteeri voiaiheuttaa aivokalvontulehduksen, sy-dänlihastulehduksen tai haimatuleh-duksen. Tunnettua on myös niveltu-lehduksena ilmenevä myöhäiskompli-kaatio. Kampylobakteeritartunta voi-daan osoittaa ulosteviljelyllä (Rautelin2003).

VirustauditRipulia aiheuttavia viruksia todetaanSuomessa niin ikään useita. Tällaisiaovat mm. rotavirukset, sapporoviruk-set ja adenovirukset, mutta selvitetytvesiepidemiat ovat olleet norovirusten(kalikivirusten) aiheuttamia.

DNA-tutkimusmenetelmät ovatmahdollistaneet virusten luokittelunentistä luotettavammin. Siten esim. ve-siepidemioita aiheuttanut, aikaisem-min Norwalk-agenssina tunnetun vi-ruksen on osoitettu kuuluvan kalikivi-rusten (norovirusten) ryhmään. Ryh-män virukset aiheuttavat oksennus-ri-pulitaudin hyvin nopeasti tartunnanjälkeen. Oireet voivat alkaa jo puolenvuorokauden kuluttua. Taudinkuvaaliittyy joskus lievä kuume, mutta tau-ti kaikkiaan on yleensä lievä ja meneeohi muutamassa päivässä. Sairaudenaikana virus lisääntyy voimakkaastisuolistossa ja tartunnan saanut erittääsuunnattomia määriä viruksia ulos-teissaan. Jäteveden puhdistus ei pois-ta viruksia ja siten tautikierre jatkuu,jos viruksia sisältävää viemärivettäpääsee talousveteen. Taudin tarttumi-seen tarvitaan hyvin pieni määrä vi-ruksia, infektoiva annos voi olla jopaalle 10 viruspartikkelia. (von Bonsdorffja Vesikari 2003)

la mekanismilla keräävät vettä suolensisälle. Verinen ripuli on aina merkkiinvasiivisesta suolen tulehduksesta.Tällaisia tulehduksia aiheuttavat sel-laiset bakteerit, joilla on kyky tunkeu-tua suolen soluihin. Nämä bakteeritsaattavat aiheuttaa laajoja suolistonalueen tulehduksia, joihin voi liittyäkova kuume ja vaikeat vatsanalueenkiputilat. Potilaiden oireet voivat muis-tuttaa umpisuolenlisäkkeen tulehdus-ta ja tila voi jopa johtaa hoidollisesti tar-peettomaan leikkaukseen.

Maassamme todettiin vuosina1998–2003 kaikkiaan 40 vesiepidemi-aa, joissa sairastuneita oli yhteensä lä-hes 16.000 ihmistä. (Miettinen 2004)Sairastuneiden määrä on tietysti mel-koinen haaste terveydenhuollolle.Vaikka veden välityksellä leviäviä tau-dinaiheuttajia tunnetaan useita, niinnorovirukset ja kampylobakteerit ai-heuttivat lähes kaikki tunnetut epide-miat. Kansanterveyslaitos seuraa Suo-men tartuntatautitilannetta ja julkaiseekuukausittaisen tilaston. Viimeisen 12 kuukauden aikana (5/2004–4/2005)kampylobakteeritartuntoja todettiin3.453 ja norovirustartuntoja 268. (Tar-tuntatautitilanne 2005) Kampylobak-teeritartunnat olivat yleisempiä lop-pukesästä, heinä- ja elokuussa ja noro-virusten esiintymisen huippu taas tal-vikautena, tammi-, helmi- ja maalis-kuussa.

BakteeritauditVaikka Suomessa mahdollisia talous-veden kautta leviäviä ripulitauteja ai-heuttavia bakteereja tavataan useita,kuten salmonellat, toksiset E. coli-kan-nat ja yersiniat, niin käytännössä suu-rin osa vesiepidemioista on ollut kam-bylobakteerien aiheuttamia.

Kampylobakteerit ovat gram- sau-voja, joista C. jejuni ja C. coli ovat ylei-simmät ripulitaudin aiheuttajat. Kam-pylobakteerisairaus on zoonoosi, eläi-mestä ihmiseen tarttuva tauti. Tartun-nan lähde on tavallisesti sairastunei-den nautaeläinten, sikojen tai lintujenulosteet. Infektoiva annos on pieni,vain muutaman sadan bakteerin naut-timinen voi aiheuttaa sairauden. Oireetalkavat keskimäärin kolmen vuoro-kauden kuluttua tartunnasta. Aluksi

VESITALOUS 4/2005 7

VT0504 s06-40 15.8.2005 17:10 Sivu 7

8 VESITALOUS 4/2005

saastumisesta. Tällöin portti on aukikaikille mahdollisille ulosteiden mu-kana leviäville tartunnoille.

Talousveden kautta leviävät ripuli-taudit eivät yleensä ole muuten ter-veelle henkilölle vakavia sairauksia, jasuurin osa potilaista toipuu ilman lää-kärin antamaa hoitoa tai sairaalahoi-toa. Kuitenkin ne ovat selvä terveys-vaara. Eräissä tapauksissa meillä to-dettujen taudinaiheuttajien aiheutta-mat sairaudet voivat olla vakavia ja jo-pa henkeä uhkaavia. Erityisessä vaa-rassa ovat lapset, vanhukset tai muutpotilaat, joiden vastustuskyky on hei-kentynyt. Lisääntynyt matkailu ja ih-misten liikkuminen voi tuoda mei-dänkin jätevesiin todella vaarallisiataudinaiheuttajia kuten kolerabaktee-reja, shigelloja, giardiaa ja suolistove-renvuotoja aiheuttavia E. coli-kantoja(EHEC), joiden tartuntoja ei toistaisek-si Suomen talousvesistä ole saatu. Näi-

den taudinaiheuttajien pääseminen ta-lousveteen on jatkossakin estettävä.Riski on todellinen myös hygieniata-soltaan korkeissa maissa. Siitä on osoi-tuksena vuonna 2004 Norjassa, Ber-genissä, todettu talousveden välityk-sellä levinnyt giardia-epidemia, jossasairastuneita on lähes 400.

Vesialan ammattihenkilöiden on tie-dostettava vastuunsa kansanterveydenvaalijana. Talousvettä tuotettaessa pai-kallisten erikoispiirteiden tunnistami-nen, riskien huolellinen kartoittaminen,niistä aiheutuvan vaaran ennakointi jatorjuntatoimenpiteisiin varautuminensekä lakisääteisten velvollisuuksientarkka noudattaminen ovat tämän kan-santerveystyön keskeinen sisältö. Tar-vittavat toimenpiteet eivät ole tyhjiätemppuja vaan niillä jokaisella on omatietty merkityksensä, jotta yhteiskuntasaa tarvitsemansa puhtaan ja terveelli-sen talousveden.

K i r j a l l i s u u s :

Miettinen, I. 2004. Suomen talousvesien terveys-riskejä. Ympäristö ja Terveys 35(6): 34–38.Rautelin, H. 2003. Kambylobakteerit, aero-monakset, Plesiomonas. Julk.: Huovinen P, Meri S,Peltola H, Vaara M,Vaheri A, Valtonen V (toim.). Mik-robiologia ja infektiosairaudet:kirja I Duodecim. Hel-sinki. S. 215–218.Tartuntatautitilanne. 2005. Kansanterveys, Kan-santerveyslaitoksen tiedotuslehti 4/2005. S. 9–11.von Bonsdorf, C.-H. & Vesikari, T. 2003. Gastro-enteriittejä aiheuttavat virukset. Julk.: Huovinen P,Meri S, Peltola H, Vaara M, Vaheri A, Valtonen V(toim.). Mikrobiologia ja infektiosairaudet:kirja I Duo-decim. Helsinki. S. 524–526.

VT0504 s06-40 15.8.2005 17:10 Sivu 8

Vesiepidemioiden esiintyvyys

Suomessa on seurattu ruokamyrky-tysepidemioita vuodesta 1975 lähtien.Aiemmin vesiepidemioista ilmoittami-nen perustui vapaaehtoiseen menette-lyyn. Tämän tiedon valossa Suomessaesiintyi vuosittain muutamia vesivälit-teisiä epidemioita (Lahti 1991, Hatakkaym. 2002). Ruoka- ja vesivälitteisten epi-demioiden ilmoitusvelvollisuuden voi-maan astuminen vuonna 1997 tehostiepidemioiden raportointia. Vuosien1998–2004 aikana havaittiin vuosittain4–11 vesiepidemiaa. Kaiken kaikkiaan

VESITALOUS 4/2005 9


Vesiepidemiat ja niiden selvittäminen

Hyvä talousveden laatu yltää harvoin uutisiin, mutta vakavat ve-siongelmat saavat aikaan valtakunnallista huomiota. Tällöin voiunohtua, että valtaosa Suomen vesilaitosten tuottamasta ta-lousvedestä on hyvälaatuista ja täysin turvallista. Suomessa onesiintynyt kuitenkin joka vuosi myös vakavia talousveden saas-tumistapauksia. Osa saastumisista on johtanut vesivälitteiseenepidemiaan. Mikrobiologiset riskit näyttävät kohdistuvan useinpieniin, alle 500 kuluttajalle vettä tuottaviin pohjavedenotta-moihin, joiden jakama vesi on aiheuttanut suurimman osan Suo-messa esiintyneistä vesiepidemioista.

Ilkka MiettinenKansanterveyslaitos, ympäristöterveysE-mail: [email protected] Miettinen toimii erikoistutkijana Kan-santerveyslaitoksen Ympäristöterveydenosastolla Kuopiossa.

Tarja PitkänenKansanterveyslaitos, ympäristöterveys

Outi ZacheusKansanterveyslaitos, ympäristöterveys

Vesiepidemioiden hoitamisessa ontärkeää päästä torjuntatoimiinmahdollisimman aikaisessa vai-

heessa. Tällaisia tehokkaita torjuntatoi-mia taudinaiheuttajien poistamiseksiovat juomaveden keittäminen, desin-fiointi, verkoston huuhtelu ja varave-den käyttö. Usein kuitenkin torjunta-toimien käynnistymistä on hankaloit-tanut se, että vesiepidemian olemassa-olon havaitseminen on vienyt aikaa.Analytiikan kehittymisen ansiosta epi-demioiden syyt saadaan nykyisin ai-empaa paremmin selville ja useimmatepidemiat tulevat selvitetyiksi.

tänä ajanjaksona raportoitiin 46 ve-siepidemiaa, joissa sairastui yli 15 700ihmistä.

Suurin osa vesiepidemioista on il-mennyt pienillä, alle 500 henkilöä pal-velevilla vedenottamoilla. Pienten ve-denottamoiden suuri osuus rapor-toiduista vesiepidemioista osoittaa sen,että ilmoitusjärjestelmä toimii. Toisaal-ta kaikkein pienimpien (alle 10 henki-lölle vettä tuottavien) vedenottamoidenvähäinen määrä raportoitujen vesiepi-demioiden joukossa viittaa siihen, ettäkaikkein pienimmät vesiepidemiat ei-vät tule ilmi (kuva 1). Tähän vaikutta-

VT0504 s06-40 15.8.2005 17:10 Sivu 9

10 VESITALOUS 4/2005

nee se, että perhe-epidemioita ei rapor-toida. Kolmannes vesiepidemioista onaiheutunut kunnallisten vesilaitoksienjakamasta talousvedestä. Näiden epi-demioiden sairaustapaukset kattavat 78% kaikista vesiepidemioissa sairastu-neista. Tämä johtuu siitä, että isojen ve-siepidemioiden yhteydessä on sairas-tunut jopa tuhansia ihmisiä samanai-kaisesti.

Vesiepidemioiden syyt Suurin osa vesiepidemioista on aiheu-tunut pohjavesien saastumisesta taute-ja aiheuttavilla mikrobeilla. Muutamavesiepidemia on aiheutunut myös puh-distamattoman järvi- tai jokiveden käy-töstä sellaisenaan juomavetenä tai li-peän liikasyötöstä. Pohjavesiesiintymiäovat saastuttaneet pintavalumat (tulvat)tai jäteveden pääsy pohjaveteen jäteve-silinjan rikkoutumisen tai jätevesikai-von tulvimisen seurauksena (Miettinenym. 2001, Vartiainen ym. 2001). Joissa-kin tilanteissa myös pohjavesiesiinty-män lähistön asukkaiden huolimatonjätevesien (jätteiden) käsittely on ai-heuttanut pohjaveden likaantumisen.Vesiepidemioita on esiintynyt keväisinlumien sulaessa maan ollessa vielä rou-dassa sekä syksyisin rankkasateiden yh-

teydessä, jolloin pintavesivalumien to-dennäköisyys on suurimmillaan. Kesä-aikaan vesiepidemioita on esiintynyttyypillisesti leiri- ja lomakeskuksissa,koska näissä kohteissa on toimintaa javeden kulutusta ainoastaan kesäisin(kuva 2).

Analytiikan kehittymisen ansiostataudinaiheuttajat kyetään havaitse-maan aiempaa paremmin. Suurin osaviime vuosina esiintyneistä epide-mioista on aiheutunut noroviruksista(ent. kalikivirukset, 72 % sairausta-pauksista) sekä kampylobakteereista(27 % sairaustapauksista). Nämä mik-robit säilyvät varsin pitkiä aikoja luon-nossa, kulkeutuvat maaperässä ja ve-sistöissä hyvin ja niiden taudinaiheut-tamiskyky on suuri. Suomi on toistai-seksi säästynyt alkueläinten aiheutta-milta vesiepidemioilta, vaikkakin al-kueläimiä esiintyy suomalaisten vesi-laitosten raakavesissä (Hänninen 2002).Norovirusten aiheuttamat vesivälittei-set epidemiat ajoittuvat pääosin lop-putalveen ja kevääseen, jolloin väes-tössä on yleensä liikkeellä mahatautia(ns. talvioksennustauti). Talviset olo-suhteet edistävät yhdyskuntien jäteve-sien välityksellä luonnonvesiin pääty-vien norovirusten säilymistä ja leviä-mistä. Kampylobakteeriepidemioiden

esiintyminen ajoittuu suurimmalta osal-ta loppukesään ja alkusyksyyn, jolloinväestössä esiintyy runsaimmin kampy-lobakteeri-infektioita (www.ktl.fi/por-tal/suomi/osiot/terveyden_ammatti-laisille/tilastot_ja_rekisterit/tartunta-tautirekisteri_-_ttr/). Yhdyskuntien jä-tevesien lisäksi kampylobakteereitapäätyy luonnonvesiin myös eläintenulosteiden välityksellä.

Vesiepidemian havaitseminenVesivälitteisen epidemian nopea ha-vaitseminen on ollut usein vaikeaa. Tä-mä johtuu siitä, että talousveden nor-maali laadunvalvonta ja siihen liittyvätmikrobiologiset ja kemialliset mittauk-set eivät aina havaitse juomaveden saas-tumista. Ongelmien havaitsemista onvaikeuttanut myös se, että veden laatuaon mitattu usein suppealla tutkimus-ohjelmalla vedenottamon pienen koonvuoksi ja/tai koska laitoksella ei ole ol-lut aiempia ongelmia. Useimmiten epi-demian olemassaolo on ilmennyt vastaensimmäisten potilastapausten myötä.Potilaiden ilmaantuminenkaan ei ainailmaise epidemian olemassaoloa, sillälyhytkestoiseen vatsatautiin sairastu-neet eivät tule terveysvalvonnan tietoon(Kukkula ym. 1999).

Kuva 1. Suomessa vuosina 1998–2004 esiintyneiden vesiepidemioiden jaottelu epidemioissa altistuneiden ihmistenlukumäärän/epidemia (vesilaitosten koon) suhteen.

VT0504 s06-40 15.8.2005 17:10 Sivu 10

yhteydessä on tärkeää, että vesinäyteotetaan ennen desinfioinnin (klooraus)aloittamista. Toinen tärkeä periaate onse, että näytetilavuus on riittävän suu-ri, jotta kaikki tarpeelliset analyysit saa-daan tehtyä. Taudinaiheuttajien totea-miseksi suositeltava näytetilavuus on-kin 10 litraa kustakin näytteenottopis-teestä. Kontaminaation selvittämiseksinäytteitä tulisi ottaa raakavedestä, ve-silaitokselta lähtevästä vedestä ja ver-kostosta (Pitkänen, 2003).

teerit ja suolistoperäiset enterokokitovat ainoastaan indikaattoribakteereja:ne osoittavat veden saastuneen ulos-teella ja ilmentävät todellisten taudin-aiheuttajien esiintymisen mahdolli-suutta. Taudinaiheuttajia ei normaaliti-lanteissa vesinäytteistä tutkita. Tautiaaiheuttavien mikrobien löytäminen ve-destä edellyttää, että näytteenotto ta-pahtuu riittävän varhaisessa vaiheessaniin, että jopa hetkellinen saastuminensaadaan selville. Epidemian selvityksen

Vesimikrobiologiset analyysit jaepidemian selvitys

Mikrobiologiset määritykset ovat ta-lousveden laadun valvonnassa kaikkeintiheimmin tehtäviä analyysejä. Tiheävalvonta on tarpeen, sillä saastutus onusein lyhytaikaista ja mikrobeja saattaaesiintyä vedessä vain hetkellisesti. Kos-ka taudinaiheuttajamikrobien rutiinin-omainen mittaus ei ole tarkoituksen-mukaista, käytetään talousveden saas-tumisen osoittamiseen ns. indikaattori-bakteereja. Talousveden valvontatutki-muksissa ja vesilaitosten käyttötark-kailussa käytetään koliformisia baktee-reita, Escherichia coli -bakteeria ja suo-listoperäisiä enterokokkeja suolistope-räisen saastumisen osoittajina (Pitkä-nen, 2004).

E. coli -bakteerin tai enterokokkienlöydös talousvedessä tulee johtaa välit-tömiin toimenpiteisiin. Löydös tuleevarmentaa uusintanäytteellä ja baktee-reiden suolistoperäisyys todentaa var-mistustestejä käyttäen. Vesiepidemioi-ta selvitettäessä tarvitaan laajennettuanäytteenottoa ja erikoisanalytiikkaa tau-dinaiheuttajien toteamiseksi ja saaste-lähteen määrittämiseksi. E. coli -bak-

VESITALOUS 4/2005 11

Kuva 2.Vesiepidemioidenesiintyminen erivuodenaikoina.

VT0504 s06-40 15.8.2005 17:12 Sivu 11


Vesiepidemian torjuntatoimet

Tärkeä osa ongelmien hallintaa on sel-vittää etukäteen toimenpiteet ongel-matilanteiden sattuessa. Tämä edellyt-tää vesilaitoksen ja kunnan terveyden-suojeluviranomaisten välistä yhteistyö-tä, jossa eri toimijoiden tehtäväjako onselvillä. Kunnan terveydensuojeluvi-ranomaisen tehtävä on valvoa, että ve-silaitoksen tuottaman veden laatu täyt-tää sille asetetut laatuvaatimukset. Epi-demiatilanteissa terveydensuojeluvi-ranomainen päättää niistä toimenpi-teistä, jotka vesilaitos toteuttaa vesiepi-demian pysäyttämiseksi. Terveyden-suojeluviranomainen päättää myös ve-siepidemian loputtua juomaveden laa-dun hyväksymisestä ja normaalitilan-teeseen palaamisesta (Anon 1994).

On tärkeää, että sairaustapausten il-maantuessa ja talousvettä sairastumis-ten aiheuttajaksi epäiltäessä ei jäädäodottamaan analyysitulosten valmistu-mista, vaan torjuntatoimenpiteisiin ryh-dytään viipymättä. Kaikkein tärkeinasia vesiepidemian hoitamisessa on epi-demiasta ja sen seurauksena tehtävistätoimenpiteistä tiedottaminen. Tätä asi-aa ei voi korostaa liikaa. Useimmissaselvitetyissä vesiepidemioissa torjunta-toimet ovat onnistuneet hyvin, muttasuurin kritiikki (kuluttajien taholta) onseurannut puutteellisesta tiedottami-sesta. Kuluttajille tiedottaminen (tie-dotteet, paikallisradio ym.) juomavedenkeittämisestä tai käyttörajoituksista ontehokkain keino vesiepidemian py-säyttämiseksi. Desinfioinnin avulla voi-daan tuhota (UV-desinfiointi ja kloo-raus) vesilaitokselta lähtevät mikrobit,mutta desinfioinnin vaikutuksen ulot-tuminen kuluttajille voi kestää niin pit-kään, että juomaveden keittokehotus onnopein ja tehokkain keino vaikuttaa juo-maveden mikrobiologiseen laatuun(taulukko).

Vesilaitoksen tulee yhteistyössä ter-veydensuojeluviranomaisen kanssakäynnistää verkoston puhdistaminenhuuhtelujen, desinfioinnin ja vaihtoeh-toisen puhtaan veden toimittamisenavulla. Luonnollisesti vesilaitoksen tu-lee tehdä kaikkensa kontaminaatioläh-teen selville saamiseksi ja sen poista-miseksi. Samalla tulee tehdä kaikki nekorjaus- ym. toimenpiteet, joilla este-

tään talousveden likaantumisen uusiu-tuminen. Vaikeissa verkoston saastu-mistapauksissa on joskus päädytty ko-ko verkoston desinfiointiin ns. shok-kikloorauksen (10 mg Cl2/l) avulla. Täl-lä toimenpiteellä voidaan tuhota mik-robit, jotka ovat pesiytyneet verkosto-jen saostumiin ja biofilmeihin. Shok-kikloorauksen ajan täytyy kuluttajilletoimittaa puhdasta, juomakelpoista vet-tä esim. paloautojen avulla.

Paikallisen terveydensuojeluviran-omaisen tehtäviin kuuluu tehdä epide-miaepäilyilmoitus Kansanterveyslai-tokselle (Sosiaali- ja terveysministeriö1997). Vesihuollosta vastuussa olevat ta-hot saavat asiantuntija-apua vesiepide-mian hoitoon Kansanterveyslaitoksenympäristöterveyden osastolta Kuo-piosta.

Vesiepidemioiden ehkäisystäVesiepidemiat voidaan ehkäistä enna-koivien toimenpiteiden avulla. Kaikkienvesilaitosten tulisi tehdä riskien ar-viointi omilla laitoksillaan. Selvitettyjenvesiepidemioiden perusteella merkittä-viä uhkatekijöitä ovat vedenottamon lä-heisyydessä olevat jätevesilinjat, jäte-vesikaivot tai -pumppaamot sekä ve-denottamon sijainti rantapenkoissa. Ris-kien arviointi ja ongelmatilanteisiin va-rautuminen tulisi tapahtua erityisestiniillä vesilaitoksia, joilla on ilmennytajoittaisia ongelmia esim. lumien sula-misen tai rankkasateiden yhteydessä.Ongelmia voidaan hallita myös tehos-tetun käyttötarkkailun avulla. Vesilai-tosten, jotka aiempien kokemusten se-kä riskien arvioinnin perusteella voivatodottaa ongelmia, tulisi tehostaa käyt-tötarkkailua silloin, kun se on tarpeen.Muutama ylimääräinen mittauskertasaattaa pelastaa vesilaitoksen arvaa-

mattomilta vesiepidemian aiheuttamil-ta kustannuksilta.

Eräänä tehokkaana varotoimena onvesilaitosten varautuminen desinfioin-nin käynnistämiseen. Jokaisen kunnantai vesilaitoksen tulisi ennakolta sel-vittää, mitä desinfiointimenetelmää setarvittaessa voisi käyttää sekä mitä lait-teistoja ja kemikaaleja menetelmä edel-lyttää. Yhä useammat vesilaitokset ovatratkaisseet talousveden mikrobiologi-sen laadunvarmistuksen UV-säteilyllä.


Hatakka, M., Johansson, T., Kuusi, M., Loukas-korpi, M., Maijala, R. & Nourti, P. 2002. Ruoka-myrkytykset Suomessa vuonna 2001. Elintarvike-viraston julkaisuja 4/2002, Helsinki.Hänninen, M-L. 2002. Juomaveden mikrobiolo-giset riskit: alkueläimet: Giardia ja Cryptosporidium.ss. 246–252. Raportti: Finnish Research Program-me on Environmental Health 1998–2001 – SYT-TY, Kuopio.Kukkula, M., Maunula, L., Silvennoinen, E. &von Bonsdorff, C-H. 1999. Outbreak of viralgastroenteritis due to drinking water contaminatedby Norwalk-like viruses. J. Infect. Dis. 1999;180:1771–1776.Lahti, K. 1991. Vesiepidemiat Suomessa vuosina1980–1990. Vesitalous 32(5): 30–32.Miettinen, I., Zacheus, O. ja Vartiainen, T. 2001.Vesiepidemioiden ehkäisy. Vesitalous 42(5): 9–11.Pitkänen, T. 2004. Talousveden mikrobiologisetmääritykset. Ympäristö ja terveys -lehti. 35(6):39–43.Pitkänen, T. 2003. Koliformiset bakteerit talous-vedessä. Vesitalous 44(4): 14–16.Sosiaali-ja terveysministeriö. 1997. Sosiaali- jaterveysministeriön ohje nro. 1/021/97. Helsinki.Terveydensuojelulaki. 1994. Helsinki. Suomensäädöskokoelma 763/1994.Vartiainen, T., Zacheus, O. & Miettinen, I. 2001.Vesiepidemiat ja niiden syyt. Vesitalous 42(5): 6–8.

Taulukko. Tärkeimmät toimenpiteet vesiepidemioissa.

Talousveden saastumisesta tiedottaminen kuluttajille

– Talousveden käyttörajoitukset ja/tai juomaveden keittokehotus– Vaihtoehtoinen vedenhankinta tarvittaessa– Tehostettu vesinäytteiden analysointi epidemian syyn selvittämiseksi– Talousveden desinfioinnin aloittaminen ja/tai tehostaminen– Talousveden saastumisen syyn korjaaminen

VT0504 s06-40 15.8.2005 17:12 Sivu 12

toribakteerien, lähinnä koliformistenbakteerien avulla (Niemi et al., 2001).Suomen ympäristökeskuksen ja alueel-listen ympäristöviranomaisten useidenvuosien kuluessa tekemiä kartoituksiavoidaan käyttää hyvänä pohjana ar-vioitaessa yleisluontoisesti pintavesien,jokien ja järvien mikrobiologista laa-tua ja laadun vaihtelua. Suomessa eikuitenkaan ole tehty systemaattisia kar-toituksia pintavesissä esiintyvistä pa-togeenisistä mikrobeista ja niiden mah-dollisesta vaihtelusta tai yhteydestä eri

ta on varmistua, että käytettävä veden-käsittely on aina riittävän tehokas ja val-voa vedenkäsittelyprosessin toimintaa.Vedenkäsittelyn tulee pohjautua ns. mo-niportaiseen (multibarrier) malliin, jos-sa useita eri käsittelymenetelmiä ja -vai-heita on yhdistetty toisiinsa.

Pintavesien mikrobiologinen laatuSuomessa

Suomessa pintavesien mikrobiologistalaatua on seurattu osoitin- eli indikaat-



Raakaveden mikrobiologinenlaatu ja sen seuranta reaaliajassa

Suomessa toteutettiin 2000–2001 pintavesien mikrobiologisenlaadun kartoitus tutkimalla samanaikaisesti vesien indikaattori-ja patogeenisiä mikrobeja. Merkittävä osa pintavesinäytteistä,kaikkiaan 41.0 % (57/139) oli positiivisia ainakin yhden tutki-tun patogeenisen mikrobin suhteen: 17.3 % näytteistä eristettiinCampylobacter spp., 13.7 % Giardia spp., 10.1 % Cryptos-poridium spp. ja 9.4 % noroviruksia. Lämpökestoiset kolifor-miset bakteerit ja varsinkin Escherichia coli ovat käyttökelpoi-sia raakaveden hygieenisen laadun yleisluontoisessa tarkkai-lussa. Käytettävän raakaveden useita vuosia kestävä seurantaindikaattoribakteerien avulla antaa yleiskuvan raakaveden vaih-telusta, mutta se ei pysty välttämättä ennustamaan raakavedentulevia muutoksia.

Ari HörmanEläinlääketieteen lisensiaattiMaster of Public Health Puolustusvoimat,Lääkintäkoulu, LahtiE-mail: [email protected] toimii puolustusvoimien opetus-ja tutkijaeläinlääkärinä lääkintäkoulussa javastaa ympäristöterveydenhuollon koulutta-misesta. Hän tutkii pintavesien talous-vesikäyttöön liittyviä mikrobiologisia riskejäja vesiperäisten epidemioiden epidemiolo-giaa.

Mikään tutkituista indikaattori-mikrobista ei pysty ennusta-maan jonkin tietyn patogeeni-

sen mikrobin esiintymistä. Tällä hetkellämarkkinoilla on vain rajallisesti mene-telmiä vedenlaadun reaaliaikaiseen seu-rantaan indikaattorimikrobien tai var-sinkin yksittäisen patogeenisen mikro-bin suhteen. Käytännön riskinhallintajohtaa siihen, että vedenkäsittelyssä jou-dutaan varautumaan ja täytyy varau-tua pahimpaan mahdolliseen kuvitel-tavissa olevaan tilanteeseen. Olennais-

VT0504 s06-40 15.8.2005 17:12 Sivu 13


indikaattorimikrobiryhmiin. Ensim-mäinen tällainen kartoitus tehtiin vuo-sina 2000–2001 eteläsuomalaisista jois-ta ja järvistä (Hörman et al., 2004). Tut-kimuksessa kartoitettiin 30 eri pintave-sikohteen patogeenisten ja indikaatto-rimikrobien pitoisuuksia eri vuoden-aikoina erityyppisissä pintavesissä. Kar-toituksessa tutkittiin Suomessa ylei-simmät vesivälitteisiä epidemioita ai-heuttavat mikrobit, Campylobacter spp.ja norovirukset, sekä vesiympäristössäerittäin säilyvät ja kloorikäsittelyä kes-tävät alkueläimet Giardia spp. ja Cryp-tosporidium spp. Kartoituksessa pinta-vesinäytteet tutkittiin patogeenistenmikrobien lisäksi myös perinteisten in-dikaattorimikrobien (koliformiset, läm-pökestoiset koliformiset ja Escherichiacoli -bakteerit) sekä vähemmän käytet-tyjen indikaattorimikrobien (Clostridiumperfringens ja F-RNA bakteriofaagit)avulla. Merkittävä osa pintavesinäyt-teistä, kaikkiaan 41.0 % (57/139) oli po-sitiivisia ainakin yhden tutkitun pato-geenin suhteen: 17.3 % näytteistä eris-tettiin Campylobacter spp. (näistä 45.8%C. jejuni, 25.0 % C. lari, 4.2 % C. coli, ja25.0 % muita kampylobakteereita), 13.7% Giardia spp., 10.1 % Cryptosporidiumspp., ja 9.4 % noroviruksia (23.0 % ge-noryhmää I ja 77.0 % genoryhmää II).

Tutkimuksessa havaittiin, että talvel-la näytteet olivat tilastollisesti merkit-sevästi vähemmän positiivisia kuinmuina vuodenaikoina. Tutkimuksen ai-neisto ei kuitenkaan anna mahdolli-suutta arvioida mahdollista vuodenai-kaisvaihtelua. Vuodenaikaisvaihteluntodentaminen vaatii useiden vuosienjatkuvan ja tiheän seurannan. Havaittuero vuodenaikojen välillä johtuu luul-tavasti saastelähteistä ja ympäristöteki-jöiden aiheuttamista vaikutuksista mik-robien säilymiseen vesistöissä. Vaikkaindikaattorimikrobeihin perustuvissapitkäaikaisseurannoissa on rannikkojo-kien mikrobiologinen laatu havaittukeskimäärin järvivesiä huonommaksi,tässä tutkimuksessa ei havaittu pato-geenisten mikrobien esiintymisessä ti-lastollista eroa jokien ja järvien välillä.Giardian Cryptosporidiumin esiintymis-tä on kartoitettu myöhemmin mm. Van-taanjoesta (Hänninen et al., 2005).

Vuoden 2000–2001 kartoitustutki-muksessa havaittiin indikaattorimikro-

bien olevan käyttökelpoisia osoittamaanpatogeenisten mikrobien ja siten mah-dollisen ulostesaastutuksen esiintymis-tä pintavesinäytteissä. Mikäli vesinäyt-teestä oli osoitettavissa lämpökestoisiakoliformisia, E. coli- tai C. perfringens -bakteereja, havaittiin myös tilastollinenkorrelaatio (Spearman’in rank ordercorrelation coefficient, P <0.001) sille, et-tä näyte sisälsi lisäksi jonkin tutkituistapatogeeneistä. Mikään tutkituista indi-kaattoreista ei kuitenkaan pysty ennus-tamaan jonkin tietyn patogeenisen mik-robin esiintymistä. Mikäli halutaan tie-toa jonkin tietyn patogeenin esiintymi-sestä vesinäytteessä, on tämä mikrobitutkittava näytteestä erikseen. Tämänkartoitustutkimuksen ja muiden selvi-tysten perusteella koliformiset baktee-rit, ja varsinkin E. coli, ovat kuitenkinkäyttökelpoisia raakaveden hygieeni-sen laadun yleisluontoisessa tarkkai-lussa.

Mikrobien osoittaminen Patogeenien ja indikaattoribakteerinosoittaminen vesinäytteistä vaatii pe-rinteisesti laboratorioanalyysin, joka pe-rustuu bakteerin viljelyyn, biokemialli-siin reaktioihin ja muihin varmistus-menetelmiin. Bakteerin osoittaminenkestää 1–3 vuorokautta, joten erilaisil-le pikamenetelmille ja reaaliaikaisellemikrobiseurannalle on kysyntää.Biouhat ja varsinkin bioterrorismin pel-ko ovat lisänneet nopeiden menetel-mien tarvetta, ja elintarvike- ja vesi-näytteiden pikamenetelmille onkin en-nustettu kansainvälisesti kasvavatmarkkinat (Alocilja ja Radke, 2003).

Useiden kemikaalien osoittamiseenon jo olemassa runsaasti erilaisia pika-menetelmiä ja kemikaalien reaaliaikai-nen seuranta on teknisesti verraten yk-sinkertaista. Erilaisia kemikaaleja voi-daan tarkkailla myös epäsuorasti, esim.erilaisten biosensoreiden avulla. Vesi-laitoksilla voi tähän tarkoitukseen ollakäytössä kaloja, joiden reaktioita seu-rataan jatkuvasti, ja poikkeamat elin-toiminnoissa viestivät muutoksista ve-denlaadussa.

Mikrobien osalta pika- ja reaaliai-kaisten menetelmien kehitystyö onhaasteellista ja varsinaisia pika-menetelmiä on markkinoilla vain rajal-

lisesti. Markkinoilla olevat spesifisiinsubstraatteihin (β-galactosidase ja β-glucuronidase) perustuvat menetel-mät, esim. Colilert (IDEXX LaboratoriesInc., USA) ja Readycult (Merck KGaA,Saksa) ovat käyttäjäystävällisiä ja nii-den tulokset ovat yleensä käytettävissänopeammin kuin perinteisten Tergi-tol- tai LesEndo -kalvosuodatus-menetelmien tulokset. Markkinoilla onmyös 1 ml näytteen tutkimiseen perus-tuvia testejä, esim. Petrifilm Coliform(3M Corporation, USA) ja Drycult-tes-tit (Orion Diagnostica, Suomi), muttanäiden testien antamat tulokset ovatepäluotettavia 100 ml näytteen tutki-miseen perustuviin menetelmiin ver-rattuna. Edellä mainitut testit eivät oletodellisia pikamenetelmiä vaan nekinperustuvat mikrobin kasvattamiseen.

Useiden mikrobien osoittamiseen onkehitetty erilaisia molekyylibiologisiamenetelmiä, esim. PCR-menetelmiä.Nämä menetelmät ovat yleensä erittäinherkkiä ja nopeita, mutta vaativat teki-jältään erityistä ammattitaitoa. PCR-lait-teistoja voidaan kehittää puoli- tai ko-konaan automaattisiksi, jolloin testinsuorittaminen helpottuu, mutta vas-taavasti laitteistojen kustannukset voi-vat olla korkeita. Koliformisten baktee-rien osoittamiseen on myös kehitettylaitteistoja, jotka analysoivat esim. ver-kostoveden laatua virtaussytometrises-ti ja tunnistavat koliformiset bakteeritniiden koon sekä tiettyjen varmistus-testien perusteella, mutta niiden herk-kyys ei vastaa perinteisiä viljelytestejä.Lisäksi markkinoilla on puoliauto-maattisia entsymaattisiin reaktioihin pe-rustuvia menetelmiä, mutta näytteenanalysointi kestää näilläkin menetel-millä useampia tunteja. Johtopäätökse-nä voidaan todeta, että tällä hetkellämarkkinoilla on vain rajallisesti mene-telmiä vedenlaadun reaaliaikaiseen seu-rantaan indikaattorimikrobeille ja var-sinkin yksittäisille patogeenisille mik-robeille. Tekninen kehitys on kuitenkinnopeaa ja tulevaisuudessa tällaiset jär-jestelmät lienevät todellisuutta.

Epäsuorasti raakaveden laatua voi-daan seurata esimerkiksi satelliittival-vonnalla, jolla voidaan havaita vesis-tössä tapahtuvat voimakkaat sameus-,väri- ja muut muutokset kuten runsaatleväkasvustot tai sade- ja valumavesien

VT0504 s06-40 15.8.2005 17:12 Sivu 14

taa olla jopa 6–8 eri menetelmää yh-distettynä toisiinsa. Näennäinen ve-denkäsittelyn ’’ylikapasiteetti’’ on ainoatae tuottaa turvallista talousvettä raa-kavedestä, jonka laatu voi muuttua yl-lättäen tai jonka laadusta ei ole tark-kaa tietoa. Pienten pohjavesilaitostenosalta tilanne voi olla kokonaan toinenja se ainoakin vedenkäsittelyvaihe voipuuttua. Tällainen vedentuotanto onturvallista vain niin kauan kuin pum-pattava pohjavesi säilyy turvallisena,mutta se haavoittuu välittömästi, mikäliraakavesi saastuu.


Alocilja, E. C. & Radke, S. M. 2003. Market ana-lysis of biosensors for food safety. Biosensors andBioelectronics 18: 841–846.Hänninen, M. L., Hörman, A., Rimhanen-Fin-ne, R., Vahtera, H., Malmberg, S., Herve, S. &Lahti, K. 2005. Monitoring of Cryptosporidium andGiardia in the Vantaa river basin, southern Finland.International Journal of Hygiene and Environmen-tal Health 208: 163–171.Hörman, A., Rimhanen-Finne, R., Maunula, L.,von Bonsdorff, C. H., Torvela, N., Heikinheimo,A. & Hänninen, M. L. 2004. Campylobacter spp.,Giardia spp., Cryptosporidium spp., Noroviruses,and Indicator Organisms in Surface Water inSouthwestern Finland, 2000–2001. Applied andEnvironmental Microbiology 70: 87–95.Niemi, J., Heinonen, P., Mitikka, S., Vuoristo, H.,Pietiläinen, O.-P., Puupponen, M. & Rönkä, E.2001. The Finnish Eurowaternet - with informationof Finnish water resources and monitoring strate-gies. Finnish Environment Institute. The Finnish En-vironment 445.Säädöskokoelma. 1994. Valtioneuvoston päätösjuomaveden valmistamiseen tarkoitetun pintave-den laatuvaatimuksista ja tarkkailusta 366/1994.Säädöskokoelma. 2000. Sosiaali- ja terveysmi-nisteriön asetus talousveden laatuvaatimuksista javalvontatutkimuksista 461/2000.The Council of the European Communities.1975. Council directive concerning the quality re-quired of surface water intended for the abstractionof drinking water in the Member States(75/440/EEC). Official Journal of the EuropeanCommunities L 194: 26–31.The Council of the European Union. 1998.Council directive on the quality on the water in-tended for human consumption (98/83/EC). Offi-cial Journal of the European Communities L 330:32–54.

tical Control Points (HACCP) -järjestel-mä pyrkii kartoittamaan elintarvikkei-den turvallisuuteen vaikuttavat riski-kohteet ja hallitsemaan niitä. HACCP-ajattelua ja sille hyvin läheistä WHO:nWater Safety Plans (WSP) -järjestelmäävoidaan käyttää yksittäisen vesilaitok-sen riskien kartoittamiseen ja hallintaan.Tavoitteena on kartoittaa ne riskikoh-teet, joilla on vaikutusta tuotettavan ta-lousveden turvallisuuteen, ja joita voi-daan valvoa, ja joihin vesilaitos voiomilla toimenpiteillään vaikuttaa. Jär-jestelmän toimivuuden kannalta onolennaista, että riskikohteet ja -tekijäton kartoitettu juuri kyseisiin olosuh-teisiin ja niiden hallinta on suunniteltupaikallisia olosuhteita (raakavesi, kä-sittelymenetelmät, tilat, laitteet, henki-löstö) silmällä pitäen. On selvää, ettäraakaveden laatu voi vaikuttaa merkit-tävästi tuotettavan talousveden laatuun,ellei vedenkäsittely ole kunnossa. Raa-kaveden laatuun vaikuttavat monet te-kijät, kuten erilaiset piste- ja hajakuor-mituslähteet, esim. jäte- ja valumave-det, eläintuotanto, villieläimet, mm. ve-silinnut ja voimakkaat sääolosuhteet.Vesilaitos ei voi useinkaan omilla toi-menpiteillään vaikuttaa merkittävästiraakaveden laatuun. Vesilaitoksen vai-kutus raakaveden laatuun voi rajoittuasiihen, käytetäänkö tiettyä raakavettävai ei.

Voidaan ajatella, ettei raakavesi olesellainen valvottava riskikohde, jonkaseuranta vaikuttaa suoraan tuotettavantalousveden turvallisuuteen. Tehtyjenkartoitustutkimusten perusteella on ai-heellista varautua siihen, että pintave-sistöt ovat aina alttiina ulostesaastu-tukselle ja todennäköisesti sisältävät ih-miselle patogeenisiä mikrobeja. Olen-naista on varmistua, että käytettävä ve-denkäsittely on aina riittävän tehokasja valvoa vedenkäsittelyprosessin toi-mintaa. Pintavedenkäsittelyn talousve-deksi tulee pohjautua ns. moniportai-seen (multibarrier) -malliin, jossa usei-ta eri käsittelymenetelmiä ja -vaiheitaon yhdistetty toisiinsa. Tällöin saavu-tetaan riittävä puhdistusteho kaikissaolosuhteissa riippumatta raakavedenepäpuhtauksista ja niiden hetkellisestävaihtelusta. Suomessa suuret pintave-silaitokset käyttävät perustellusti mo-niportaista vedenkäsittelyä, jossa saat-

aiheuttamat poikkeukselliset kuormi-tukset raakavesilähteeseen. Menetelmätovat käyttökelpoisia sääolosuhteidenennustamisessa, jolloin vesilaitoksellavoidaan varautua vaikkapa rankkasa-teiden aiheuttamaan raakaveden laa-dun voimakkaisiin muutoksiin. Raaka-veden laadussa tapahtuvia muutoksiavoidaan seurata myös raakaveden sa-meusmittauksin.

Raakavesi – kriittinen valvontakohde?

Talousvedeksi käytettävän pintavedenlaadusta on annettu EU:n direktiivi75/440/EEC (The Council of the Euro-pean Communities, 1975), joka on imp-lementoitu Suomessa kansalliseen lain-säädäntöön valtioneuvoston päätöksel-lä 366/1994 (Säädöskokoelma, 1994).Raakaveden mikrobiologisen laadun ar-vioinnissa käytetään koliformisten jalämpökestoisten koliformisten, fekaa-listen streptokokkien ja Salmonella-bak-teerien pitoisuuksia. Raakaveden laatuvaikuttaa siihen, millaista käsittelyä sil-le edellytetään ennen kuin se voidaanjohtaa talousvetenä kuluttajille. Riip-pumatta raakaveden laadusta talous-veden tulee täyttää sille asetetut mik-robiologiset laatuvaatimukset siinä pis-teessä, missä se on kuluttajan saatavil-la (The Council of the European Union,1998; Säädöskokoelma, 2000).

On luonnollista, että heikkolaatuinenraakavesi vaatii tehokkaamman käsit-telyn kuin hyvälaatuinen vesi. Ongel-maksi muodostuvat raakaveden laadunvaihtelut, koska käytännössä raakave-den tarkkailu perinteisin mikrobiologi-sin testauksin ei voi olla jatkuvaa ja ko-koaikaista eikä vedenkäsittelyä voidaräätälöidä raakaveden nopeidenkinvaihteluiden mukaisesti. Käytännön ris-kinhallinta johtaa siihen, että vedenkä-sittelyssä joudutaan varautumaan jatäytyy varautua pahimpaan mahdolli-seen kuviteltavissa olevaan tilanteeseen.Käytettävän raakaveden useita vuosiakestävä seuranta indikaattorimikrobienavulla antaa yleiskuvan raakavedenvaihtelusta, mutta se ei pysty välttä-mättä ennustamaan raakaveden tuleviamuutoksia.

Elintarviketeollisuudessa rutiinissakäytössä oleva Hazard Analysis of Cri-


VT0504 s06-40 15.8.2005 17:12 Sivu 15



Verkostobiofilmit – tautia aiheuttavien bakteerien tuki vai tuho?

Kaikkiin veden kanssa kosketuksissa oleviin talousvesiverkostonpintoihin kertyy biofilmiä, joka koostuu pääosin bakteerisoluis-ta ja niiden tuottamasta polymeerisestä limasta. Normaaliti-lanteessa biofilmibakteerit ovat peräisin raakavedestä, eivätkäne uhkaa tervettä vedenkäyttäjää. Biofilmeistä aiheutuvat hai-tat liittyvät ensisijaisesti veden laatuhäiriöihin ja verkostora-kenteiden rappeutumiseen. Biofilmien ja tautia aiheuttavien bak-teerien välinen suhde ei nykytiedon valossa ole yksiselitteinen.

Pertti Vuorirantamikrobiologi, laboratorioinsinööriTampereen teknillinen yliopistoBio- ja ympäristötekniikan laitose-mail: [email protected]

Lasillisessa korkealaatuista, kaikkiasetetut vaatimukset täyttävää ta-lousvettä on miljoonia harmittomia

bakteerisoluja. Valtaosa bakteereista onperäisin raakavesilähteestä, joka, olipase pinta- tai pohjavettä, on bakteerienluonnollinen kasvuympäristö. Tehok-kaassa talousveden käsittelyssä 90–99% raakaveden alkuperäisistä baktee-reista poistetaan. Jäljelle jäänyt joukkokäy läpi desinfioinnin, jonka tarkoituk-sena ei ole kaikkien bakteerisolujen tu-hoaminen, vaan tautia aiheuttavienmikrobien eliminointi verkostoon joh-dettavasta vedestä.

Verkosto on ravinnon, lämpötilan javirtausten suhteen vaativa ekologinenlokero, jossa selviytyminen edellyttäähyvää kilpailukykyä. Käsittelyproses-seista selvinneet bakteerit parantavat ra-vinnonsaantiaan ja suojautuvat saalista-

via alkueläimiä vastaan kiinnittymälläveden ja verkostomateriaalien rajapin-taan biofilmiksi, jossa soluja suojaa ja pi-tää paikallaan bakteerien itsensä erittä-mä, vettä ja ravinteita sitova lima. Ar-violta yli 95 % verkoston bakteerien ko-konaismassasta elää biofilmeihin sitou-tuneena. Laajassa verkostossa tämä voimerkitä kymmenien kilojen bakteeri-massaa, vaikka yhden solun massa onvain n. 10-13–10-12 g. Bakteerisolujen ta-vanomainen tiheys verkostopinnoilla onkertaluokkaa miljoona solua neliösent-timetrillä. Lämpötilan vaikutus biofil-mien solutiheyteen on selkeä. Lämpöti-lan laskiessa solutiheydet laskevat.

Biofilmit muodostuvat puhtaallekinverkostopinnalle nopeasti. Verkostossakäytettävissä olevaa materiaalia, jollebiofilmiä ei muodostuisi, ei tunneta. Bio-filmi ei ole staattinen, vaan siihen si-

toutuneet bakteerit voivat irrota tai ir-rottautua yksittäisinä soluina tai solu-lauttoina, jotka voivat uudelleen kiin-nittyä seinämiin, tai kasvettuaan yhdes-sä tai useammassa verkoston kohdassariittävän kokoisiksi soluryppäiksi vajo-ta osaksi löysiä saostumia. Elleivät ne eh-di hajota muiden mikrobien ravinnoksiverkostovaelluksensa aikana, biofilmei-hin kertyneet bakteerit päätyvät kiin-teistöverkkoon, ja veden käyttötarkoi-tuksesta riippuen kosketus käyttäjäniholle, limakalvoihin, hengitysteihin taimahaan ja suolistoon on mahdollinen.

Bakteerit taudin aiheuttajinaIhmisen terveyttä uhkaavat bakteeritvoidaan yleisellä tasolla jakaa kahteenryhmään.

Tautia aiheuttavat bakteerit (pato-

VT0504 s06-40 15.8.2005 17:12 Sivu 16

määrään, joka on kymmeniä tai satojatuhansia yhdessä millilitrassa vettä.

Kun runsaassa ympäristössä, esi-merkiksi ihmisessä, kasvanut tautiaaiheuttava bakteeri joutuu verkostonniukkaan biofilmiympäristöön, sen elin-toiminnot muuttuvat. Kasvun sijaanpäämääränä on hengissä pysyminen,solurakenteen ja aineenvaihdunnan yl-läpito, kunnes uusi lämmin kasvualus-ta ilmaantuu. Tässä muutosprosessissabakteerisolu siirtyy tilaan (VBNC, viab-le but not culturable), jossa sitä ei labo-ratoriossa vesi- tai biofilminäytteestäviljelymenetelmin havaita. Ilmiö vai-keuttaa verkoston saastumisen jälkeis-tä seurantaa, koska biofilmeihin kiin-nittyneiden, tautia aiheuttavien bak-teerien viipymä voi olla hyvinkin pitkäverrattuna hydrauliseen viipymään. Ve-sinäytteiden viljelyyn perustuvat joh-topäätökset verkoston puhdistumises-ta ja veden hygieenisestä tilasta voivatolla ennenaikaisia.

Kuten ympäristöperäiset taudinai-heuttajat, myös lämminverisissä eläi-missä kasvavat, talousvesiverkostoonpäätyneet taudinaiheuttajat suhtautu-vat eri tavoin biofilmiympäristöön. Ko-liformeihin kuuluvat Escherichia -suvunpatogeeniset edustajat menettävät elin-kykynsä suhteellisen nopeasti biofil-missä, jonka mikrobiyhteisöön liittyes-sään ne joutuvat kilpailutilanteeseen.Suhteellisen alhaisessa happipitoisuu-dessa viihtyvät Campylobacter -suvunedustajat sen sijaan hyötyvät siitä, ettäbiofilmin muut mikrobit kuluttavathappea ja rakentavat kampylobaktee-reille elinkyvyn ylläpitämiseen sopivan

pitoisuus on 50 mg/l. Legionellat ovatbiofilmeihin sopeutujia, jotka, toisinkuin koliformit bakteerit, säilyvät pa-remmin aktiivisina ja lisääntymisky-kyisinä vuorovaikutuksessa muihin bio-filmibakteereihin.

Terveelle vedenkäyttäjälle ympäristö-peräisten, talousvesiverkostossa lisään-tymään pystyvien potentiaalisten tau-dinaiheuttajabakteerien aiheuttama ris-ki on vähäinen. Taudin puhkeamiseentarvittava solujen kerta-annos on useim-mille ympäristöbakteereille niin suuri,että kyseisten bakteerien aiheuttamantaudin puhjettua esimerkiksi ruoka ontodennäköisempi tartuntalähde kuin ve-si. Pienet lapset, vanhukset ja vastus-tuskyvyltään heikentyneet sairaat ihmi-set sen sijaan kuuluvat riskiryhmään.Erityinen riskiryhmä ovat AIDS-potilaat.

Varsinaiset taudinaiheuttajatverkostobiofilmissä

Lämminverisistä eläimistä peräisin ole-vat taudinaiheuttajat eivät kasva ta-lousvesiverkostossa, mutta sinne pää-dyttyään voivat säilyä ja säilyttää tau-dinaiheuttamiskykynsä. Bakteereita täs-sä joukossa edustavat mm. jotkin su-kujen Campylobacter, Escherichia ja Sal-monella edustajat.

Toisin kuin ympäristöperäiset bak-teerit, lämminverisistä eläimistä peräi-sin olevat bakteerit voivat aiheuttaa tau-din hyvin pieninä kerta-annoksina,10–100 bakteerisolun joukkoina. Vä-häisyyden havaitsee, kun vertaa an-noksen suuruutta hyvälaatuisen ta-lousveden bakteerisolujen kokonais-

geeniset bakteerit) voivat riittävänä ker-ta-annoksena aiheuttaa taudin puhkea-misen normaalikuntoisessa ihmisessä.Potentiaalisesti tautia aiheuttavat bak-teerit (opportunistisesti patogeenisetbakteerit) uhkaavat vain riskiryhmiä,joihin kuuluvat mm. pienet lapset, van-hukset ja sairaat.

Potentiaaliset taudinaiheuttajatverkostobiofilmeissä

Niin kauan kuin veden käsittely toimiisuunnitellulla tavalla, putkistossa onnormaalipaine ja verkostorakenteet ovatehjät, biofilmeihin sitoutuneet baktee-rit ovat pääosin veden käsittelyproses-sin läpäisseitä ympäristöbakteereja.Näiden joukossa on myös taudinai-heuttajia. Esimerkiksi Pseudomonas ae-ruginosa, joka on tunnettu vesilähtöis-ten sairaalainfektioiden aiheuttaja, onkaikkialla maaperässä ja vesistöissä li-sääntymään kykenevä ympäristöbak-teeri. Luonnonympäristöissä yleisiä po-tentiaalisia taudinaiheuttajia, jotka asut-tavat myös talousvesiverkostoja, on li-säksi mm. suvuissa Aeromonas, Myco-bacterium, Sphingomonas ja Legionella.

Aeromonas -suvun bakteerit ovat ym-päristöbakteereja, joiden osuus biofil-mibakteerien kokonaismäärästä ei ver-kosto-olosuhteissa yllä korkeaksi. Syy-nä pidetään kovaa kilpailua, jossa muut,verkostospesialisoituneet bakteerit ky-kenevät tehokkaammin hyödyntämäänniukkaa kasvuympäristöä. Desinfioi-ville kemikaaleille hyvin vastustusky-kyiset atyyppiset, ei-tuberkuloottisetmykobakteerit läpäisevät vaivatta de-sinfioinnin ja asettuvat verkostobiofil-meihin, joissa ne myös hitaasti kasva-vat. Sfingomonaat, joiden osuus useis-sa sairaalainfektioissa on voitu osoittaa,ovat hyvin klooria sietäviä ja niukassaelinympäristössä kilpailukykyisiä ym-päristöbakteereja, jotka kuuluvat vesi-johtoverkostojen biofilmiyhteisöön. Le-gionellojen yleisyys kiinteistöjen vesi-johdoissa on tunnettu, mutta ne elävätmyös verkostobiofilmeissä. Molem-missa ympäristöissä legionellat voivatelää bakteereja saalistavien alkueläin-ten sisällä siellä lisääntyen. Alkueläin-ten kestomuotojen, kystojen, sisällä le-gionellojen on todettu säilyvän jakau-tumiskykyisinä vedessä, jonka kloori-


Talousvesi-verkostossapolyeteeni-pinnallakasvaneenbiofilminbakteerisoluja.

VT0504 s06-40 15.8.2005 17:12 Sivu 17


ympäristön. Vedessä uidessaan kam-pylobakteerit ovat herkkiä kloorille, bio-filmissä eivät.

Kuten ympäristöperäiset taudinai-heuttajat, myös lämminverisistä eläi-mistä peräisin olevat taudinaiheuttajatsäilyttävät elinkykyisyytensä pidem-pään kylmässä kuin lämpimässä ve-dessä.

Taudinaiheuttajia tukeviabiofilmien ominaisuuksia

Ympäristöperäiset, verkostobiofilmissäkasvamaan kykenevät taudinaiheuttajathyötyvät niukasta mutta säännöllisestäravinnosta, jonka ne biofilmin jäseninäsaavat. Ravinto on osin veden tuomaa,biofilmiin tarttuvaa ainesta, osin biofil-min sisältä muiden mikrobien aineen-vaihdunnan ja hajoamisen seuraukse-na ulottuville tulevaa ainetta. Biofilminbakteerit voivat myös kommunikoidakemiallisesti ja ’’päättää’’ siirtymisestäsolulauttana uuteen ympäristöön, jokaverkostossa merkitsee kulkeutumistaverkoston äärialueille, kiinteistöjen ve-sijohtoihin tai veden käyttäjän hanaan.Yhteistyötä mikrobien kesken edustaamyös suotuisa elämä saalistajien sisällä;näin tekevät mm. legionellat. Ameebansisällä kasvanut legionella on todettukestävämmäksi ulkoisia stressitekijöitävastaan, ja vastustuskyky myös kemial-lisia aineita vastaan kasvaa verrattunaulkopuolisiin lajitovereihin. On viitteitämyös siitä, että alkueläinten sisällä kas-vaminen lisää merkittävästi mm. legio-nellan kykyä siirtyä kasvamaan läm-minverisen eläimen soluissa. Tämä lisäävedenjakelujärjestelmissä määrältäänsuhteellisen vähäisen bakteerin mah-dollisuuksia löytää lämminverinen, run-sas kasvualusta.

Kaikille biofilmiin asettuneille tau-dinaiheuttajille yhteistä on biofilmin tar-joama suoja desinfiointiaineita vastaan.Suuri vastustuskyky on osin fysikaalis-ta ja kemiallista, biofilmirakenteisiin liit-tyvää, osin biofilmiin kiinnittymisenlaukaisemaa aineenvaihdunnallista so-peutumista. Vastustuskykyä hapettimiaja muita solua uhkaavia kemiallisia te-kijöitä vastaan voi biofilmissä hankkiamyös vastaanottamalla toiselta, mah-dollisesti eri lajin edustajalta, geenejä,jotka tekevät solusta ulkoista stressiä

paremmin kestävän. Näin leviää esi-merkiksi antibioottien vastustuskykybiofilmeissä. Kyky voidaan tarpeen mu-kaan hankkia ja taas luovuttaa pois.Myös kyky aiheuttaa tautia on peri-mään kirjoitettu, ja se voidaan biofil-missä siirtää toiselle, aiemmin harmit-tomalle bakteerille.

Taudinaiheuttajia haittaaviabiofilmin ominaisuuksia

Kaikki taudinaiheuttajat eivät kestä bio-filmissä vallitsevaa ankaraa kilpailuaravinnosta ja tilasta. Ulkoisten olosuh-teiden, esimerkiksi lämpötilan, pH:n taihappipitoisuuden vaihdellessa vuo-denaikojen tai verkostoalueen mukaan,kukin muutos suosii jotain biofilmiyh-teisön jäsentä ja vastaavasti vaikeuttaajoidenkin muiden elämää. Ajallinen jaalueellinen vaihtelu ei kuitenkaan pois-ta sitä tosiasiaa, että biofilmien moni-puolinen mikrobiyhteisö on valmiskaikkiin muutoksiin, ja biofilmi pitääpintansa, vaikka sen yhteisökoostumusmuuttuisi. Heikoimmassa asemassaovat ulkopuolelta, runsaasta kasvuym-päristöstä tulleet mikrobit, joista eräätovat taudinaiheuttajia.

Kaikki biofilmien mikrobit eivät tyy-dy vain mahdollisimman nopeaan kas-vuun säilyttääkseen asemansa. Kutenluonnossa, myös verkostoissa on ke-mialliseen sodankäyntiin kykeneviämikrobeja. Ne erittävät yhdisteitä, jot-ka hidastavat tai ehkäisevät kilpailijoi-den kasvua. Esimerkki tällaisesta mik-robin toisia mikrobeja vastaan luon-nonympäristössä suuntaamasta yhdis-teestä on penisilliini. Samankaltaisia ai-neita tuottavat myös jotkut bakteerit.

Biofilmi on ja pysyyArvion mukaan 99 % biosfäärin mikro-beista elää biofilmeihin kiinnittyneinä.Kiinnittyminen on bakteerisolulle edul-linen elämäntapa myös verkostossa, ei-kä näköpiirissä ole keinoja asiantilanmuuttamiseksi. Biofilmit kasvavat kai-kille putkipinnoille materiaalista riippu-matta, mutta veden hygieenisen laadunkannalta huomionarvoisten kolimuo-toisten bakteerien on todettu rikastuvanerityisesti orgaanisesta materiaalista teh-dyille tiivistepinnoille. Verkostolaittei-

den materiaalivalinnat voivat siis osal-taan vaikuttaa veden laatuun.

Biofilmibakteerien hapettamiseen eiriitä mikään veden käyttäjien hyväk-syttävissä oleva hapetinpitoisuus. Bio-filmiin kiinnittyneinä bakteerit kestävätklooripitoisuuksia, jotka voivat ollauseita kertaluokkia korkeampia kuinmitä veden desinfiointiin yleisesti käy-tetään. Biofilmejä ja löysiä saostumiavoidaan tilapäisesti vähentää mekaani-sin keinoin, mutta niitä ei voi eliminoi-da talousvesiverkostosta.

Talousveteen ja talousvesiverkostoonliittyvien mikrobiologisten haittojen tor-junta perustuneekin tulevaisuudessaparempaan tietämykseen raakaveden,veden käsittelyprosessien ja verkosto-jen mikrobeista, mikrobien keskinäisis-tä vuorovaikutuksista ja suhteesta ver-kostomateriaaleihin. Tarvittavan tiedonhankinta edellyttää viljelymenetelmienlisäksi uudenlaisia seurantamenetelmiäja seurannan ulottamista myös verkos-ton biofilmeihin.


Flemming, H.-C., Percival, S. L., & Walker, J. T.2002. Contamination Potential of Biofilms in Wa-ter Distribution Systems. Water Supply 2(1):271–280.Huq, A.,Rivera, I. N. G. & Colwell, R. R. 2000.Epidemiological Significance of Viable but Noncul-turable Microorganisms. Julk.: NonculturableMicroorganisms in the Environment. R. R.Colwell& D. J.Grimes (eds.). ASM Press. P.: 301–323.Kilb, B., Lange, B., Schaule, G.,Flemming, H.-C.& Wingender, J. 2003. Contamination of drinkingwater by coliforms from biofilms grown on rubber-coated valves. Int.J.Hyg.Environ.Health, 206:563–573.Molmeret, M., Horn, M., Wagner, M., Santic, M.& Kwaik, Y A. 2005. Amoebae as Training Groundsfor Intracellular Bacterial Pathogens. Applied andEnvironmental Microbiology 71(1): 20–28.Stewart, P .S., Mukherjee, P. K. & Ghannoun M.A. (2004) Biofilm Antimicrobial Resistance. Kir-jassa Microbial Biofilms, toim. M. Ghannoum ja G.A. O’Toole, ASM Press. P. 250–268.Szewzyk, U., Szewzyk, R., Manz, W. & Schlei-fer, K.-H. (2000) Microbiological Safety of DrinkingWater. Annual Review of Microbiology 54:81–127.Wadhwa, S. G., Khaled and G. H. & Edberg, S.C. (2002) Comparative Microbial Character of Con-sumed Food and Drinking Water. Critical Reviewsin Microbiology, 28(3): 249–279.

VT0504 s06-40 15.8.2005 17:12 Sivu 18

maan tasaisesti koko verkostoon jamyös kaupungin toisella vedenotta-molla Piirivuoren Haapahuhdassa aloi-tettiin 11.8. klooraus, jolloin koko kau-pungin alue oli kloorauksen piirissä.

Keittokehotus jatkui syyskuun al-kuun asti ja kloorausta jatkettiin Haa-pahuhdassa 18.10. ja Herajoella 22.12.saakka.

Aiheuttiko epäpuhdas vesi oireitaasukkaille?Vatsaoireiden takia vastaanotolle tulimuutamia kymmeniä henkilöitä, mut-ta määrä ei poikennut normaalista. Var-sinaisia taudinaiheuttajia vesijohtove-destä ei löytynyt, vaan löydökset olivatns. indikaattoribakteereja, jotka osoit-tavat todellisten taudinaiheuttajienesiintymisen mahdollisuutta. Mistäänepidemiasta ei siis tässä tapauksessavoida puhua.

bakteereja. Terveystarkastaja totesi 30.päivän näytteenoton yhteydessä, ettäHerajoen pinta oli kohonnut huomat-tavasti, ja toisessa vedenottamon raa-kavesikaivossa vedenpinta oli noussutepänormaalin korkealle. Vesijohtover-kostosta 30.7. otetuista näytteistä löytyimyös enterokokkeja ja 1.8. otetuissanäytteissä E.coleja.

Mihin toimenpiteisiin löydöstenjälkeen ryhdyttiin?Kun todettiin, että veden laatuvaati-mukset eivät täyttyneet, aloitettiin 31.7.klooraus Herajoen vedenottamolla. Ver-koston klooritasoja mitattiin 1.–2.8. jatodettiin, että klooritaso vaihtelee eripuolilla verkostoa. Kun 2.8. otetustanäytteestä löytyi edelleen E.coli-baktee-reja, määrättiin kaupungin asukkaillekeittokehotus ja klooritasoa nostettiin.Klooria ei kuitenkaan saatu jakautu-


H A A S T A T T E L U

Mitä Riihimäellä tapahtuikesällä 2004?Riihimäellä koettiin viime ke-sänä poikkeuksellinen tilanne,kun Herajoen vedenottamonraakavesikaivosta ja vesijoh-tovedestä löydettiin suolisto-peräisiä bakteereja. Alueenasukkaille annettiin käyttöve-den keittokehotus ja vedenot-tamoilta lähtevää vettä kloo-rattiin useita kuukausia.

Mitä viime kesänä oikein tapahtui,Riihimäen terveysvalvonnan johtajaPirkko Sukula?Keskiviikkona 28. heinäkuuta alkoipoikkeuksellisen voimakas sade, jokakesti kolme päivää. Sademäärä Riihi-mäellä oli tilastojen mukaan noin 160mm, mikä tarkoittaa alueen runsaintasadetta yli 50 vuoteen. Sateen takia kau-pungin toisen vedenottamon vierestäkulkevan Herajoen pinta nousi yli 2metriä. Vastaavasti kahden kuivan vuo-den jäljiltä pohjavedet olivat vielä hy-vin alhaalla. Myöhemmin tehdyissä tar-kastuksissa todettiin, että tulvavettä olipäässyt imeytymään täyttösoran läpiraakavesikaivoon, jolloin vesijohto-verkostoon pääsi bakteereja.

Runsaiden sateiden vuoksi haettiin29.7. ylimääräiset vesinäytteet Herajo-en vedenottamolta ja niistä löydettiinalustavissa tutkimuksissa koliformisia

Pirkko Sukula

VT0504 s06-40 15.8.2005 17:14 Sivu 19


Miten Riihimäellä oli varauduttupoikkeuksellisiin tilanteisiin?Riihimäen ympäristöterveydenhuol-lossa oli tehty riskikartoitus vuonna2003. Tulvimisen mahdollisuutta kar-toituksessa ei kuitenkaan otettu huo-mioon. Takana oli ollut useita kuiviavuosia, ja esimerkiksi vesilaitoksen joh-taja ei muista, että vesi olisi noussutnoin korkealle ainakaan viimeisen 30vuoden aikana. Suurimpana riskinä onpidetty pohjaveden saastumista Hera-joella, koska se sijaitsee teollisuusalu-een läheisyydessä.

Kuinka tiedotus javiranomaisyhteistyö sujuivat?Viranomaisten ja tiedotusvälineiden yh-teistyö toimi tyydyttävästi. Toiminta-ohjeet olivat valmiina ja yhteystiedot lä-hes ajan tasalla, joten tieto kulki sähkö-postilla ilman turhia viiveitä. Eniten ne-gatiivista palautetta riittämättömästätiedonkulusta saimme ravintoloilta jaruokaloilta. He olisivat kaivanneet eri-tyisesti tarkennettuja elintarvikkeidenkäsittelyohjeita. Tilanteesta tiedotettiin

sanomalehdissä ja paikallisradiossa,mutta monet ihmiset jäivät kaipaamaaninformaatiota myös teksti-TV:ssä. Pahinvirheemme oli se, ettemme pitäneet he-ti tiedotustilaisuutta median edustajil-le. Sen takia jouduimme käyttämäänpaljon aikaa jatkuviin puhelintieduste-luihin vastaamiseen ja samojen asioidenkertomiseen eri medioille.

Terveysvalvonnan ja vesilaboratorionhenkilöstö suoriutui kovasta työtaa-kasta kiitettävästi. Kesken lomien alka-nut poikkeustilanne vaati kaikkien töis-sä olleiden työntekijöiden venymistä;pitkien päivien tekemistä ja viikonlop-puinakin työskentelyä. Kaupunginasukkaat ja toiminnanharjoittajat suh-tautuivat tilanteeseen ymmärtäväisestija ihmiset pyrkivät helpottamaan ym-päristöterveydenhuollon taakkaa lyk-käämällä yhteydenottojaan pientenasioiden vuoksi.

Mitä Riihimäen tapahtumistavoitaisiin ottaa opiksi?Jälkikäteen arvioituna voidaan sanoa,että tilanteessa toimittiin käytettävissä

olleen ja sen hetkisen informaation pe-rusteella. Tiedotuksessa oltiin niin no-peita ja avoimia kuin mahdollista. Jat-kossa tiedotuksessa on otettava huo-mioon myös pienet ravintolat ja ruoka-lat. Olennaisen tärkeäksi asiaksi osoit-tautui viranomaisten keskinäinen tie-dotus, mikä helposti unohtuu, koskakuluttajille tiedottaminen koetaan ensi-sijaiseksi.

Konkreettisia teknisiä toimenpiteitäviime kesän tulvan jälkeen ovat olleetuuden UV-laitteiston hankkiminen ve-silaitokselle, kaivojen rakenteiden kun-nostustyöt, käytöstä poistettujen kai-vojen rakenteiden purkaminen ja tii-vistäminen, kaapelikanavien ja johto-linjarakenteiden tiivistäminen sekä jo-en perkaaminen. Lisäksi vedenotta-molta lähtevän veden näytteenotto onnykyisin päivittäinen käytäntö. Vesi-huollon varmuutta pyritään jatkossa pa-rantamaan rakentamalla uusi vedenot-tamo Riihimäen ja Lopen kunnan yh-teishankkeena.

VT0504 s06-40 15.8.2005 17:14 Sivu 20

1994 matalakuormitteinen aktiiviliete-prosessi (ns. Biolak®- laitos), jonka 2500m3:n suuruinen allas erotettiin suurem-masta ilmastetusta lammikosta (kuva 1).Samalla luovuttiin anaerobisesta jäteve-sien käsittelystä. Puhdistamon selkeytinrakennettiin tehtaan vanhasta säiliöstälisäämällä siihen ylivuotokourusto.

Koska kyseessä oli teollisuuden jäte-vedet, joille on tyypillistä kuormitus-vaihtelut sekä riski rihmamaisten bak-teerien kasvulle, erotettiin altaan alku-päästä kevytrakenteisella väliseinällänoin 200 m3:n selektoriosuus. Samastasyystä toteutettiin alun perin sekä happi-että redox-potentiaali (hapetus-pelkis-tyspotentiaali) mittaukset ja luotiin vaih-toehtoisia ilmastuksen ohjaustapoja.

Ilmastimet on asennettu liikkuviin il-mastusketjuihin, jolloin saadaan koh-tuullisen hyvä sekoitus laajalle pohja-alalle. Ilmastinryhmissä ei ole kuiten-kaan Biolak-laitoksille tyypillistä sää-tömahdollisuutta, vaan ilma jakautuuryhmille käsiventtiilein säädettävissävakiosuhteissa.

Puhdistamo on pelkistetty kokonai-suus, jota seurataan tehtaan valvomos-


J Ä T E V E S I E N J Ä S I T T E L Y

Tehokasta typenpoistoapoikkeavin ratkaisuin

Finnfeeds Finland Oy:n jätevesipuhdistamolla on saavutettu95%:n typenpoisto. Jätevesien hiili-typpisuhde vastaa tyypillis-tä asumajätevettä, vaikka siinä on useita teollisuusjätevesienpiirteitä. Käsittelyssä on toteutettu vakiintuneita toimintatapojarikkovia ratkaisuja. Typenpoiston perustana on matalakuor-mitteinen aktiivilietelaitos, jonka ilmastustehoa ohjataan jak-soittain hapetus-pelkistyspotentiaalin perusteella. Happipitoi-suutta ei käytetä säätöön.Petri Björk

ins. Bio- / elintarviketekniikkaFinnfeeds Finland OyE-mail: [email protected] työskentelee yrityksen kehitys- jalogistiikkaosastolla. Hän vastaa myös teh-taan puhdistamon seurannasta ja rapor-toinnista.

Markku Huhtamäkidipl. ins. Kemia / kemian prosessitekniikkaJuurocon OyE-mail: [email protected] on työskennellyt 1970-luvulta al-kaen mm. jätevesien käsittelyn prosessienkehityksen ja teollisuuden vesien kierrä-tysjärjestelmien parissa.

Finnfeeds Finland Oy on Danisco-konserniin kuuluva tuotantoyksik-kö, jonka tuotantolaitos sijaitsee

Naantalissa. Yrityksen päätuote on ki-teinen betaiini. Betaiini on luonnossayleisesti esiintyvä aminohapon kaltai-nen yhdiste. Tätä käytetään laajastieläinrehuissa kuten myös elintarvike-ja kosmetiikkateollisuudessa. Yli 97 %tuotannosta menee vientiin.

Betaiini puhdistetaan juurikassokeri-tuotannon sivuvirroista (melassista) yh-tiön patentoimalla kromatografisellaerotustekniikalla. Raaka-aineesta on so-kerit erotettu pois. Sekä raaka-aineen et-tä tuotannosta syntyvän jäteveden typ-pipitoisuus on siitä johtuen korkea.

PuhdistamoTehdasalueella on aikoinaan toiminut so-keritehdas, jolloin jätevesiä on varastoituja käsitelty useissa suurissa altaissa.1990-luvun alussa yritys selvitti vaihto-ehtoja, joilla jätevesien käsittely olisimahdollista saneerata vastaamaan myösodotettavissa olevia typenpoistovaati-muksia. Ratkaisuksi valittiin vuonna

VT0504 s06-40 15.8.2005 17:14 Sivu 21


ta käsin. Siinä ei ole etuselkeytystä, liet-teen tiivistämöä eikä kemiallista saos-tusta. Puhdistamolla ei ole myöskäänpH-säätöä. Tulevassa jätevedessä ei oleriittävästi fosforia biomassan kasvuavarten, vaan sitä on lisättävä pieniämääriä. Puhdistamon prosessikaavio onkuvassa 2.

Puhdistustulokset ja seuranta

Puhdistamon käyttöönoton jälkeen il-meni, että todellinen kuormitus, kutenmyös kuormitusvaihtelu olivat enna-koitua suurempia. Ajoittain vuosikes-kiarvot ovat olleet yli kolminkertaisiamitoituskuormitukseen 300 kg/d COD

(2000 mg/l) sekä 33 kg/d typpeä (220mg/l) verrattuna. Tästä huolimattapuhdistamolla on päästy pääsääntöi-sesti hyviin puhdistustuloksiin, joskinaika ajoin hapetusteho on ollut riittä-mätön ja näin ollen ammonium-typenja siten myös kokonaistypen määrä kä-sitellyssä jätevedessä ovat olleet satun-

Kuva 1.Tuotantolaitos jajätevesipuhdistamonilmastusallas.

F F

O2

Redox SS

M

F

F

Jätevesi tuotannosta

Mereen

Kuva 2. Finnfeeds Finland Oy:n jätevesiprosessin periaatekaavio.

VT0504 s06-40 15.8.2005 17:14 Sivu 22

set (50–52 kpl vuodessa).Kuvassa 3 on esitetty tuleva typpi-

pitoisuus (varjostettu alue), typen-poistoteho sekä jäteveden typen eriolomuotojen pitoisuudet. Lievästi ko-honneet arvot syksyllä johtuvat raaka-aineperäisestä liukoisesta orgaanises-ta typestä. Helmikuun lopun poik-keavat arvot johtuvat alhaisesta tule-vasta COD-kuormituksesta ja ilmas-tushäiriöistä.

Tulevan jäteveden COD-typpi suhdeon tarkastelujaksolla ollut 5,8:1 (tyypil-lisillä asumajätevesillä se on noin 8:1 jatyypillisillä elintarviketeollisuuden jä-tevesillä 20:1). Tästä syystä typenpois-tosta tapahtuu merkittävä osa denitri-fikaation kautta ilmaan vain suhteelli-sen pienen osan sitoutuessa lietteeseen(kuva 4). Lietteen tuottona on käytettypitkäaikaista keskiarvoa 0,4 kg TS/kgCOD, joka vastaa myös tarkasteluajan-jakson keskimääräistä lietteen poistoa.Finnfeedsin jätevesissä on yhdisteitä,jotka hajoavat biologisesti, mutta eiväthapetu dikromaattihapetuksessa, ei-vätkä näy CODCr-tuloksissa. Käsittele-mättömän jäteveden BHK-arvot ovat si-ten tyypillisesti samaa suuruusluokkaatai jopa hieman korkeampia, kuinCODCr arvot.

viikoittaisia analyysejä – mm käsitellynjäteveden kokonaistyppi, ammonium,nitriitti sekä nitraatti. Tarkastelujaksonaikana virtaama ja typpikuorma ovatolleet noin kaksinkertaisia alkuperäi-seen mitoitukseen nähden, mutta ha-petuskapasiteetin riittämättömyydestäjohtuvia rajoituksia ei ole ollut. Tar-kastelujakson tulokuormitus ja puhdis-tetun veden laatu on koostettu tauluk-koon 1. Näistä on viikoittaiset mittauk-

naisesti korkeita. Puhdistamolla on laaja omavalvon-

tajärjestelmä kuukausittaisten velvoite-tarkkailunäytteiden lisäksi. Analyysienlaajuus on kymmenvuotisen toiminnanaikana ollut poikkeuksellisen kattavaverrattuna useimpiin vastaavan ko-koisiin puhdistamoihin. Tässä on otet-tu tarkasteltavaksi vuoden jakso(1.7.2000–30.6.2001), jolloin prosessistaon suoritettu poikkeuksellisen paljon


Taulukko 1. Puhdistetun ja käsittelemättömän jäteveden laatu 1.7.2000–30.6.2001.

Lähtevä Tuleva Poisto

Jätevesimäärä m3/d 372

COD mg/l 197 1190 84%

Kiintoaine mg/l 14

Kokonaistyppi mg/l 10,8 205 95%

Kiintoaineeseen sitoutunut typpi mg/l 0,7

Ammonium-typpi mg/l 0,3

Nitraattityppi mg/l 2,7

Nitriittityppi mg/l 0,5

Muu liukoinen typpi mg/l 6,5

Kokonaisfosfori mg/l 0,23

Liukoinen fosfori mg/l 0,05

Kuva 3. Tulevan jakäsitellyn jäteveden(JV2) typpipitoisuussekä typenpoistoteho.

VT0504 s06-40 15.8.2005 17:14 Sivu 23


Redox-potentiaali

Puhdistamolla suoritetaan ilmastuksenohjaus redox-potentiaalin perusteella.Happimittaus on informatiivisena tie-tona.

Redox-potentiaali eli hapetus-pelkis-tyspotentiaali kuvaa veden hapettunei-suuden tilaa ja redox-potentiaalin muu-tokset vastaavasti hapettuneisuusasteenmuutosta. Typenpoistossa nitrifikaatio-vaiheessa ammonium-typen hapettues-sa nitraatiksi redox-potentiaali nousee javastaavasti typen pelkistyessä hapetto-missa olosuhteissa redox-potentiaali las-kee. Hapettuneissa jokivesissä, kutenmyös useissa aktiivilieteprosesseissa re-dox-potentiaali on tasolla + 300 mV. Vas-taavasti mädättämöissä ja järvien hapet-tomissa pohjasedimenteissä redox-po-tentiaali on negatiivinen, noin –300 mV.Nitraatin voidaan katsoa pelkistyneen vii-meistään, kun redox-potentiaali on tasolla0 mV. Redox potentiaalin laskiessa alkaamuiden yhdisteiden pelkistyminen. Esi-merkiksi sulfaatti on muuttunut sulfidiksi(rikkivedyn haju), kun redox-potentiaalion tasolla –100 mV, jolloin kuitenkaanmetaanin muodostus tai fosfaatin va-

pautuminen ei vielä tapahdu.Ammoniumin hapettuminen nitraa-

tiksi edellyttää tietyn vähimmäishap-pipitoisuuden ja toisaalta nitraatin pel-kistymisvaiheessa ei saa olla läsnä liu-koista happea. Happimittaus ei kuiten-kaan vielä sellaisenaan kerro, tapah-tuuko ko. hapettumista tai pelkisty-mistä. Näin ollen redox-mittaus on ty-penpoistossa oiva lisätyökalu happi-mittauksen lisäksi tai jopa käytettäväk-si suoraan prosessiohjaukseen, kuten ontehty tässä kohteessa.

Redox-potentiaaliprosessiohjauksessa

Typenpoistoa ohjataan seuraavasti: Yk-si kompressoreista on aina päällä (sel-laisella teholla, että aktiiviliete ei las-keudu merkittävästi ilmastusaltaassa).Ilmastustehoa säädetään siten, että il-mastusaltaan redox-potentiaalin pudo-tessa asetusarvoon, lisätään ilmastuste-hoa ja vastaavasti, kun redox-potentiaalion saavuttanut ylemmän asetusarvon,vähennetään ilmastustehoa, kunnes

Kuva 4. Typen poisto jätevesistä ilmaan sekä sen sitoutuminen lietteeseen.

Kuva 5. Tyypillinen redox-potentiaalin (ylempi käyrä) ja happipitoisuudenvaihtelu, kun kuormitus on suhteellisen alhainen hapetus-kapasiteettiin nähden.

VT0504 s06-40 15.8.2005 17:14 Sivu 24

osaltaan lietteen tiivistyksen jopa yli 4%:n pitoisuuteen. Prosessin ajotapa vai-kuttaa myös lietteen hyviin tiivistymis-ominaisuuksiin. Kyseessä on puhdasbioliete ilman primäärilietettä. Tulevanjäteveden kiintoainepitoisuus on alhai-nen eikä puhdistamolla ole kemiallistasaostusta. Näiden seurauksena lietteenorgaanisen aineen osuus on noin 90 %.Tällainen liete on erillisessä lietetiivistä-mössä yleensä tiivistettävissä vain noin2 %:n kuiva-ainepitoisuuteen.

Selkeyttimeen asennettu lietepatjankorkeuden mittaus on havaittu hyö-dylliseksi. Tuotannosta aiheutuvat jak-sottaiset korkeat vesimäärät ja suolapi-toisuuksien vaihtelut heijastuvat sel-keyttimen toimintaan. Grafiikka osoit-taa lietepatjan korkeudessa tapahtuvatmuutokset ja mahdollinen lietteen kar-kaaminen voidaan todennäköisemminehkäistä ennakolta.

Pitkä lieteikäTarkastelujaksolla puhdistamon tila-

hyvin laskeutuvasta lietteestä (lietein-deksi laimennusmenetelmällä määritet-tynä on ollut keskimäärin vain 40 ml/g)lietetilavuus laimennusmenetelmällämääritettynä on ollut 580–1060 ml/l.

Selkeytin on rakennettu vanhastaprosessisäiliöstä vastaamaan pystysel-keytintä, joskin tulovirtaama johdetaansiihen säiliön kyljestä. Selkeyttimen ti-lavuus on 400 m3 ja pinta-ala 50 m2.Viikkokeskiarvoina selkeyttimen pin-takuoma on ollut suurimmillaan 1,4m/h ja lietepintakuorma 0,74 m/h. Nä-mä ohjeelliset mitoitusarvot ylittävätvirtaamat eivät ole aiheuttaneet lietteenkarkaamista (kiintoaine alle 30 mg/l).

Selkeytintä käytetään myös yhdistet-tynä ylijäämälietteen tiivistämönä, jossakuivattava liete otetaan osavirtaamanapalautuslieteputkesta. Pääsääntöisestikäytetyllä 50 %:n palautuslietesuhteellalietteen viive selkeyttimessä on noinvuorokausi, mikä näkyy palautuslietteenkohonneena ammonium-typpipitoisuu-tena sekä kohonneena pH-arvona.

Selkeyttimen suuri viive mahdollistaa

saavutetaan jälleen alaraja. Tavallisestijakson sykli on noin tunnin pituinen.Tyypillinen hapen ja redox-potentiaalinvaihtelu on esitetty kuvassa 5.

Keskimääräinen redox-potentiaali onollut tarkastelujaksolla +230 mV ja hap-pipitoisuus alle 1 mg/l. Vesi on läm-mintä ilmastusaltaan lämpötilan ollessatalvella noin 10 °C ja kesällä jopa 33 °C.Veden pH on vastaavasti ollut ilmas-tusaltaassa keskimäärin 7,4 ja selkeytti-meltä mereen johdettavassa vedessä 7,9.

Poikkeuksellinen lietepitoisuus ja -laatu

Finnfeeds Oy:n puhdistamon yksi eri-tyispiirre on korkea lietepitoisuus, jokaon vaihdellut kuukausikeskiarvoina alu-eella 15–25 g/l. Tämä on noin viisin-kertainen tyypillisen puhdistamon lie-tepitoisuuteen verrattuna ja noin kak-sinkertainen korkean lietepitoisuudenpuhdistamoon nähden. Palautuslietteenpitoisuus on ollut vastaavasti ajoittainyli 40 g/l (yli 4 %)! Huolimatta erittäin


VT0504 s06-40 15.8.2005 17:14 Sivu 25


kuormitus on ollut alhainen 0,16 kgCOD/d, m3. Kun lietepitoisuus on erittäin korkea (21 g/m3), on seurauk-sena erittäin alhainen lietekuormi-tus, alle 0,01 kg COD/d, kg MLSS. Vastaavasti keskimääräisellä ominais-lietteentuotolla 0,4 kg MLSS/kg CODsaadaan lieteiäksi lähes 300 vuoro-kautta!

Yli kolmenkymmenen vuorokaudenlieteikää pidetään yleensä ongelmalli-sena. Se saattaa johtaa joko hajonnee-seen, huonosti laskeutuvaan flokkiin taielintarvikevesillä usein myös vaike-aan rihmakasvuun. Puhdistamolla onkoko toiminnan ajan seurattu lietettämikroskooppisesti normaalien laskeu-tus- ja kuiva-ainemittausten lisäksi. Pit-kästä lieteiästä ei ole havaittu ongelmialietteen laskeutuvuuden suhteen, joskinflokkikokoa voidaan tyypillisesti pitääpienehkönä.

Tuotannon ja raaka-aineenmerkitys

Raaka-aineen laatuvaihteluilla on ha-vaittu olevan merkittävä vaikutus jä-

tevesikuormitukseen. Se on sinänsäluonnollista, koska raaka-aineena käytetään muiden teollisuusproses-sien eri tavoin käsiteltyjä sivutuottei-ta. Alkuperäisen prosessin raaka-ai-neen tuotanto- ja laatuvaihtelut ’’ri-kastuvat’’ niiden sivutuotteeseen ja siten Finnfeedsin raaka-aineeseen ja edelleen jäteveteen. Yrityksen tuo-tantoprosessissa käyttävien erotuslait-teiden elvytykset ja pesut aiheuttavattulevaan jäteveteen merkittäviä pH- jasuolapiikkejä.

Tehtaan matalakuormitteinen pro-sessi on tasoittanut vaihteluja merkit-tävästi, eikä esimerkiksi tulevaa jäte-vettä ole neutraloitu, vaikka pH onkinvaihdellut viikon kokoomanäytteissäneljän ja kahdentoista välillä (kuva 6).Lähtevän veden ajoittainen korkea am-monium-typpipitoisuus sekä korkeapH ovat käytännössä aina johtuneetuseamman päivän kestäneestä kor-keasta kuormituksesta, jolloin happi ei ole riittänyt ammonium-typen hapettamiseen ja redox-potentiaali ol-lut häiriöiden alkaessa pitkään alle – 100 mV.

Yhteenveto

Typenpoisto voidaan suorittaa tehok-kaasti ilmastustehoa vaihtelemalla. Re-dox-potentiaalin käyttö prosessin oh-jaukseen tällaisessa ratkaisumallissa onosoittautunut hyvin toimivaksi vaihto-ehdoksi ja mittauksena paremmaksikuin happimittaus. Alhaisia happipitoi-suuksia on vaativissa prosessiolosuh-teissa lähes mahdoton mitata luotetta-vasti. Redox-potentiaalin mittaus reagoivoimakkaasti jätevesien pelkistymiseenmyös hapettomalla alueella, missä hap-pipitoisuutta ei ole mahdollista mitata.

Puhdistamossa on toteutettu myösratkaisuja, joihin on ajauduttu tai jotkamuutoin on pyritty toteuttamaan edul-lisella tavalla. Vaikka erittäin korkea lie-tepitoisuus sekä selkeyttimen käyttömyös tiivistimenä ovat toimineet, ei nii-tä suositella sellaisenaan muualla to-teutettavaksi. Tehtaalla tullaan suorit-tamaan jatkotoimenpiteitä prosessin jä-tevesimäärien ja -kuormituksen alenta-miseksi sekä puhdistamon toiminnanstabiloimiseksi ja edelleen kehittämi-seksi.

Kuva 6. Jäteveden pH:n ja ammonium-typpipitoisuuden vaihtelut 2002–2003.

VT0504 s06-40 15.8.2005 17:14 Sivu 26

keessa selvitettiin ihmisten suhdetta ve-teen ja järviluontoon. Hanke toteutet-tiin yhtäaikaisin haastattelututkimuk-sin eri puolilla maailmaa (Englanti, Ir-lanti, Tanska, Puola, Saksa, Suomi, Val-ko-Venäjä, Yhdysvallat ja Kanada).

Suomesta kohteiksi valittiin yhteen-sä kuusi kohdejärveä kahdella erilaisellatutkimusalueella. Kanta-Hämeestä mu-kana olivat Lammin-Tuuloksen Teu-ronjärvi (A1), Lammin Pääjärvi (A2) jaLammin Kuohijärvi (A3) ja Lounais-Suomesta Rymättylän Kirkkojärvi (B1),Köyliönjärvi (B2) ja Säkylän Pyhäjärvi(B3). Järvet eivät edusta yhtenäistä jär-vityyppiä, vaan mukaan valittiin rehe-vyystasoiltaan mahdollisimman eri-laisia järviä, joiden koko vaihteli pie-nestä (0,42 km2) suureen (154 km2). Jär-vien voidaan kuitenkin katsoa edusta-van alueensa tyypillisiä järviä, jotenalueiden välinen vertailu on perustel-tua.

Lounais-Suomessa järvien määrä onmelko vähäinen ja yksittäiseen järveen

käsitykseen paikasta (sense of place,suom. tässä tutkimuksessa järven taju) elisiihen, minkälaisia merkityksiä ihmisetfyysiselle maisemalle antavat ja kuinkatyytyväisiä ja kiintyneitä he siihen ovat(Brandenburg & Carrol 1995). Järventaju perustuu siitä saatuihin kokemuk-siin (Tuan 1977) ja niistä syntyneisiinmerkityksiin sekä maiseman ominai-suuksiin (Stedman 2003, Stedman ym.2003). Luonnontieteellisen ja sosiologi-sen lähestymistavan yhdistäminen an-taa mahdollisuuden tarkastella ihmis-ten arvioita maiseman fyysisistä ja so-siaalisista ominaisuuksia sekä niihinkohdistuvia uhkia.

TutkimusmenetelmätSuomalainen ’’Järven taju’’ -tutkimus-hanke oli osa laajaa kansainvälistä’’Sense-of-Place Attitudes in theWorld’s Temperate Lake Districts’’ -tut-kimushanketta, jonka päätoteuttaja oliWisconsinin yliopisto USA:ssa. Hank-


T U T K I M U S

Järven taju – järven merkityssuomalaisen mielenmaisemassa

Vesi on kaikelle elolliselle elintärkeä yhdiste. Ihmisillä suhde ve-teen on kuitenkin erityinen. Pelkkä vesielementin läsnäolo rau-hoittaa kiireisiä ja meluisasta maailmasta kärsiviä ihmisiä. Täs-tä esimerkkeinä voidaan pitää suurien kauppakeskusten si-säänrakennettuja pieniä lampia tai puroja, joiden ääreen ih-miset kokoontuvat. Myös ihmisten vapaa-ajanvietto keskittyyetenkin kesäaikana vesistöjen läheisyyteen. Järvet ovat erityi-sen tärkeä osa suomalaista mielenmaisemaa.

Anne-Mari Ventelä Pyhäjärven suojelurahasto

Lauri Arvola Lammin biologinen asema, Helsingin yli-opisto

Harri Helminen Lounais-Suomen ympäristökeskus

Jouko Sarvala Biologian laitos, Turun yliopisto

Monet vesistöjen käyttötarkoi-tukset edellyttävät vesistöiltähyvää vedenlaatua, jota perin-

teinen järvitutkimus mittaa luonnon-tieteellisillä muuttujilla kuten fosfori-ja typpipitoisuuksilla, klorofyllipitoi-suudella tai kasviplanktonin määrällä.Ihmisten asenteet ja arviot järviensä ti-lasta eivät kuitenkaan synny pelkäs-tään järvien ekologisen tai fysiologisentilan luonnontieteellisestä tietämyk-sestä vaan ennen kaikkea ihmistenhenkilökohtaisista uskomuksista ja ko-kemuksista. Vesistöön liittyvien luon-nontieteellisten muuttujien ja ihmistenasenteiden, luulojen ja käyttäytymisenvälinen suhde on huonosti tunnettu.Ei myöskään ole tiedossa, minkälaisiakäyttötapoja ihmisen toiminta mm. re-hevöitymisen muodossa pahiten uh-kaa tai miten rehevöityminen vaikut-taa ihmisen ja järven väliseen suhtee-seen.

Tämä tutkimus yhdistää järven luon-nontieteelliset ominaisuudet ihmisten

VT0504 s06-40 15.8.2005 17:21 Sivu 27


kohdistuu runsaasti virkistyskäyttö-toiveita. Maatalousvaltaisella alueellaulkoisen ravinnekuormituksen ai-heuttama rehevöityminen uhkaa jär-vien vedenlaatua ja virkistyskäyttöä;kaikilla tutkimukseen valituilla järvil-lä on käynnissä erilaista kunnostustoi-mintaa. Maatalouden lisäksi kuormi-tusta aiheuttavat mm. haja-asutuksenjätevedet. Kanta-Hämeessä valuma-alueet ovat yleensä metsätalousval-taisia ja järvien tila on keskimäärin hy-vä tai erinomainen. Järvet ovat inten-siivisessä virkistyskäytössä, mutta jär-vien lukumäärä on suuri ja yksittäiseenjärveen kohdistuvat virkistyskäytölli-set odotukset ovat siten pienemmätkuin Lounais-Suomessa. Järvien vedenväri on useimmiten tumma suuren ulkoisen humusainekuormituksen takia.

Tutkimus tehtiin kesällä 2001. Tutki-mus esiteltiin molemmilla alueilla pai-kallisissa lehdissä ennen haastattelu-osuutta. Kesäasukkaita ja maanomis-

Kuva 1:Koejärviinliittyvät vapaa-ajantoiminnot.

Taulukko 1. Järvien perusominaisuuksia.

Järvi A1 A2 A3 B1 B2 B3

Kokonaisfosfori 35 13 8 227 88 19

Kokonaistyppi 935 1273 381 1870 1180 475

α-klorofylli 20 3 3 93 50 7

Taulukko 2. Järvien käyttö: ’’Mikä seuraavista kuvaa parhaiten omaisuutenne käyttöä?’’.

kaikki LS KH

Asutaan ympärivuotisesti 25 % 32 % 17 %

Asutaan osa vuodesta 68 % 58 % 80 %

Vieraillaan usein 4 % 6 % 2 %

Vieraillaan epäsäännöllisesti 3 % 4 % 1 %

tajia pyydettiin ottamaan yhteyttähaastattelijaan ja sopimaan aika hen-kilökohtaiseen haastatteluun. Joissakintapauksissa haastattelu tehtiin paikal-

lisen järviensuojeluyhdistyksen toi-mesta postitse. Paikallisia asukkaita japäivävierailijoita haastateltiin kesäta-pahtumien yhteydessä. Haastattelujenkokonaismäärä oli 249 kpl. Ihmistenaktiivisuutta kuvastaa se, että haastat-teluista kieltäytyneiden osuus oli alle2 %.

TuloksetJärvellä uidaan, rentoudutaan ja

nautitaan maisemasta

74% vastanneista vieraili järvelläänuseammin kuin 10 kertaa vuonna 2000(kysymyksessä kysyttiin ’viime vuon-na’), 78 % vastanneista (tai heidän per-heistään) omisti alueella tontin tai kiin-teistön. Suhde koejärviin oli pitkäai-kainen, sillä keskimäärin alueellaoli vierailtu ensimmäisen kerran 1967.

Tutkimuksessa pyydettiin nimeä-mään tärkeimmät järviin liittyvät va-paa-ajanviettotavat. Suosituimpia oli-vat uinti, rentoutuminen, maisemastanauttiminen ja kiinteistön tai tontinkunnossapito. Toimet eivät poikenneetmerkitsevästi tutkimusalueiden välil-lä.

Järveen ja sen tilaan liittyvät arviot jauskomukset

Järvien merkitystä ihmisille arvioitiin

VT0504 s06-40 15.8.2005 17:21 Sivu 28

pyytämällä haastateltuja arvioimaanasteikolla 1–5 (1 = täysin eri mieltä, 5 =täysin samaa mieltä) järveään paikka-na. Väittämät sisälsivät monia ab-strakteja, ei-mitattavissa olevia käsit-teitä, kuten ’rauhallinen paikka’ ja’ruuhkainen’, mutta toisaalta myös mi-tattavissa olevia ympäristöön liittyviäkäsitteitä kuten ’vesi saastunutta’ tai’monipuolinen lajisto’. Molemmillaalueilla järviä pidettiin luonnon-kauniina, eläin- ja kasvilajistoltaan mo-nipuolisina paikkoina, jotka sopivatperheille. Järvialueita pidettiin sopi-vina lomailuun, ja rauhallisina paik-koina ne tarjoavat ihmisille pakopai-kan arjesta. Yleisesti ottaen ympäristönlaatu arvioitiin molemmilla alueillakorkeaksi, mutta Lounais-Suomessanähtiin myös ympäristöön liittyviä on-gelmia: rannoilla oli joidenkin vastaa-jien mielestä liikaa rakennuksia ja käyt-täjiä, maankäytön arvioitiin vahingoit-taneen alueen ympäristöä ja veden ar-vioitiin olevan saastunutta. Molem-milla alueilla ympäristön arvioitiinmuuttuneen vuosien kuluessa, muttaLounais-Suomen rehevöityneillä jär-villä muutos koettiin voimakkaam-maksi.

Kyselyyn vastanneet arvioivat omanjärvensä kunnon asteikolla 1–6, jossa 1= heikko ja 6 = täydellinen (kuva 3).Tutkimuksessa mukana olleista järvis-tä heikoimman arvosanan sai Rymät-tylän Kirkkojärvi, jonka kunnon perä-ti 75 % haastatelluista arvioi huonoksi.Kirkkojärvelle tehtiinkin vuonna 2002kemiallinen käsittely (Helminen, jul-kaisematon), joka on olennaisesti pa-rantanut veden laatua. Toiseksi huo-noimmaksi arvioitiin Köyliönjärvi jakolmanneksi, lähes yhtä huonoksi,Teuronjärvi. Lounais-Suomen suurinjärvi, Säkylän Pyhäjärvi arvioitiin hy-vän ja tyydyttävän välimaastoon. Tyy-tyväisimpiä järven kuntoon olivatLammin Pääjärven ja Kuohijärvenkäyttäjät; Kuohijärvi sai kokonaisar-vion ’erittäin hyvä’, ja olipa osa vas-taajista valmis asettamaan sen jopaluokkaan ’täydellinen’. Arviot järventilasta korreloivat merkitsevästi järvenfosforipitoisuuden kanssa (kuva 4.) jane osoittivat että asukkaat tunsivat jär-vensä ja osasivat erittäin hyvin arvioi-da järvensä kunnon.


Kuva 2: Minkälainen paikka järveni on?

Kuva 3: Arviot järven tilasta ja kokonaistyytyväisyys. A1=Lammin-TuuloksenTeuronjärvi, A2=Lammin Pääjärvi, A3=Lammin Kuohijärvi, B1=RymättylänKirkkojärvi, B2=Köyliönjärvi ja B3=Säkylän Pyhäjärvi.

VT0504 s06-40 15.8.2005 17:21 Sivu 29


Tyytyväisyys sidoksissa järven tilaan– muttei kokonaan

Haastatellut arvioivat tyytyväisyyttäänasteikolla 1–4, joista 1 = erittäin tyyty-mätön ja 4 = erittäin tyytyväinen (kuva3). Vastanneiden arvio siitä, kuinka tyy-tyväisiä he kokonaisuudessaan ovat jär-

veensä, korreloi järven kokonaisfosfo-ripitoisuuden kanssa (kuva 5). Huo-mattavaa kuitenkin on, että vastanneetolivat järviinsä – myös kunnoltaan hei-kommiksi arvioituihin – pääosin tyyty-väisiä tai erittäin tyytyväisiä. Lounais-Suomessa 82 % vastanneista oli jokotyytyväisiä tai erittäin tyytyväisiä, Kan-

ta-Hämeessä 97 %. Tyytymättömien taierittäin tyytymättömien osuus oli Lou-nais-Suomessa 18 % ja Kanta-Hämees-sä vain 3 %. Jopa Rymättylän Kirkko-järven ranta-asukkaista 57 % ilmoittiolevansa järveensä tyytyväisiä. Erittäintyytyväisten osuus oli suurin Kuohijär-vellä (77 %).

Haastattelutilanteissa tuli selvästi il-mi, että järven veden laatu vaikuttaavarsin paljon ihmisten käsityksiinomista järvistään, mutta veden laatu eikuitenkaan ole ainoa järveen liittyvätärkeä asia ihmisille. Järven maisemal-linen merkitys on kiistaton. Näin var-sinkin alueilla, joilla järviä on vähän.Sen sijaan alueilla, joilla järviä on run-saasti, huono veden laatu, järvialtaanmataluus ja runsas vesikasvillisuus hei-kentävät järven arvosanaa nopeasti.Edellinen tilanne vallitsee Lounais-Suomessa ja jälkimmäinen Kanta-Hä-meessä.

Sinilevät, vesikasvillisuus,maatalouden kuormitus

Kun haastatelluilta kysyttiin kom-mentteja ja ehdotuksia järvien tilasta jasen kohentamisesta, tyypilliset vas-taukset viittasivat sinileviin, vesikas-villisuuden runsauteen ja maataloudenkuormituksen vähentämiseen. Kaik-kein rehevimmissä kohteissa toivottiinmyös kunnostustoimenpiteiden jatka-mista ja tehostamista, mm. roskakalanpoistoa tai sen jatkamista tehostetusti.Vastaukset antoivat viitteitä siitä, ettäranta-asukkaat ovat itse valmiita aktii-visesti vaikuttamaan järviensä tilan pa-rantamiseen ja useilla tutkimusjärvillätoimiikin aktiivisesti järven suojeluyh-distys tai vastaava toimija. Kyselyssäei kuitenkaan tiedusteltu millaisia ra-hallisia sijoituksia asukkaat ovat val-miita tekemään asian hyväksi.

Kansainvälisessä vertailussa koros-tui suomalaisten järvien rauhallisuusja perhekeskeisyys. Muualla järvet ko-ettiin yhteisiksi ja yhteisöllisiksi pai-koiksi, joilla vietettiin aikaa suurenkinihmisjoukon keskellä. Ihmisten tyyty-väisyys vesistöihin ei muualla maail-malla ollut välttämättä ollenkaan si-doksissa veden laatuun, sillä esim.suurten kaupunkien keskustoissa si-jaitseviin järviin oltiin erittäin tyyty-

Kuva 4: Kokonaisfosforin ja järven tilan arvion välinen korrelaatio.

Kuva 5: Kokonaisfosforin ja käyttäjien tyytyväisyyden välinen riippuvuus.

VT0504 s06-40 15.8.2005 17:21 Sivu 30

väisiä, vaikka veden laatu oli uima-kelvotonta. Pelkkä maisemaelementtioli riittävä. Suomalainen lyhyt kesäsauna- ja uimakulttuureineen asettaaselvästi lisäpaineita nimenomaan ke-säaikaiselle veden laadulle. Silti myössuomalaisen järven ja maiseman arvotuli jopa niin voimakkaasti esille, ettäjotkut ihmiset suorastaan kiivastuivathaastattelijan arvellessa järven tilanhuonoksi. Ei liene perusteetonta väit-tää, että monille suomalaisille kotijär-vi on muodostunut osaksi heidän mie-lenmaisemaansa. Se on useimmille ih-misille selvästi enemmän kuin pelkkänumeroihin pelkistetty veden laatu-arvo. Järvi koetaan usein hyvin hen-kilökohtaisesti.

K i r j a l l i s u u s

Brandenburg, A. M. & Carroll, M. S. 1995. Yourplace or mine?: The effect of place creation on en-vironmental values and landscape meanings. So-ciety and Natural Resources 8: 381–398.Stedman, R. C. 2003. Is it really just a social con-struction: the contribution of the physical environ-ment to sense of place. Society and Natural Re-sources 16: 671–685.Stedman, R. C., Ventelä A.-M., Arvola L., Hel-minen H. & Sarvala J. 2003. Lake quality and sen-se of place: a comparison of Finland and The Uni-ted States, with implications for tourist develop-ment. Kirjassa Härkönen T. (toim.) Internationallake tourism conference 2-5 July 2003, Savonlin-na, Finland. Publications of the Savonlinna Insti-tute for Regional Development and Research n:o5. S. 159–170.Tuan, Y .F. 1977. Space and Place: the Pers-pective of Experience. Minneapolis, MN: Univ. ofMinnesota Press. vi, 235 s.


MAA- JAVESITEKNIIKAN TUKI RY.

on aatteellinen yhdistys, joka tukee ensisijaisestivesitekniikan ja siihen liittyvää ympäristötekniikansekä maaperän suojelun tutkimus- ja opetustoimin-taa.

Julistamme haettavaksi

APURAHOJAvuodelle 2006

Apuraha-anomus on tehtävä lomakkeelle, joka onsaatavilla kotisivuillamme http://www.mvtt.fi tai toi-mistostamme (09) 694 0622. Hakuohjeet sekä tie-toja viimeaikaisista yhdistyksen varoilla tuetuistahankkeista löytyvät kotisivuiltamme.

Anomus liitteineen, jota ei palauteta, pyydetäänlähettämään toimistoomme 30.9.2005 mennessäosoitteella Annankatu 29 A 18, 00100 Helsinki.Tämän lisäksi toivomme, että anomus ilman liitteitälähetetään sähköpostilla osoitteeseen [email protected].

Myönnetyistä apurahoista ilmoitetaan hakijoille kir-jeitse marraskuun loppuun mennessä.

Maa- ja vesitekniikan tuki ry.Hallitus

VT0504 s06-40 15.8.2005 17:21 Sivu 31


J Ä T E V E D E N K Ä S I T T E L Y

Vaahdotaan vaahdosta – kirjallisuuskatsaus eräästä rihmamaisesta mikrobista jätevedenkäsittelyssä

Jätevedenkäsittelyn vaahtoamisongelma ilmenee globaalisti.Prosessihäiriöiden merkitys todennäköisesti kasvaa sekä vesi-että lieteprosessin puhdistusvaatimusten tiukentuessa. Vaahtoa-misen aiheuttajana on useimmiten eräs rihmamainen bakteeri.Kirjoituksessa käydään läpi kirjallisuuskatsauksen tulosta.

Jussi Ruotsalainenympäristötekniikan DIKuopion yliopisto, ympäristötieteiden laitosKirjoittaja työskentelee nykyisin Kemira Oyj:nOulun tutkimuskeskuksessa.

Helvi Heinonen-Tanskimaat. metsät. tri, dosenttiKuopion yliopisto, ympäristötieteiden laitosEmail: [email protected]

Rihmamainen mikrobi vaahdon aiheuttajana

Microthrix parvicella on viime vuosinatunnistettu ilmeisesti yleisimmäksi pin-talietettä ja/tai vaahtoamista aiheutta-vaksi mikrobiksi aktiivilieteprosessis-sa ympäri maailman, myös Suomessa(Pitman 1996; Eikelboom et al. 1998;Wanner et al. 1998, 2000; Madoni et al.2000; Hladikova et al. 2002; Miana et al.2002; Roels et al. 2002; Wang et al. 2004).Toisena mädättämön vaahdon aiheut-tajana on raportoitu aktiivilietteen No-cardia amarae (Pagilla et al. 1997). Dill-ner Westlund et al. (1998a, b) raportoi-vat Suur-Tukholman alueen kolmensuurimman jätevedenpuhdistamon

Yleisimpiä ongelmia jätevesilietteenmädätyksessä on vaahtoaminen.Vaahto tukkii mädättämön kaa-

sunkeräysputkistoja aiheuttaen käyttö-ongelmia ja biokaasun karkaamista, li-säksi vaahto pienentää reaktiotilavuut-ta laskien lietteen stabilointiastetta jasyntyvän biokaasun määrää. Vajavai-sesti stabiloitunut liete on hankalempihyödyntää. Biokaasun karkaaminen ontaloudellinen tappio ja työturvallisuus-riski. Syynä mädättämön vaahtoami-seen voi olla ylikuormitus, kuplat, pin-ta-aktiiviset yhdisteet, hydrofobiset ai-neet ja rihmamaiset mikrobit. (Pagilla etal. 1997; Dillner Westlund et al. 1998a, b;Barjenbruch et al. 2000; Barjenbruch jaKopplow 2003)

VT0504 s06-40 15.8.2005 17:21 Sivu 32

ovat todenneet M. parvicellan kasvavanhyvin niinkin alhaisessa lämpötilassakuin 7 °C.

Ravinteet

M. parvicella on heterotrofinen baktee-ri. Puhdasviljelmissä ja pilottikokeis-sa M. parvicellan on todettu käyttävänsubstraattina pitkäketjuisia rasvahap-poja, kuten öljyhappoa, sekä aerobi-sissa että anaerobisissa oloissa ja vas-taavasti lyhyempiketjuisten yhdistei-den, kuten asetaatin, ei ole havaittu toi-mivan substraattina. (Andreasen jaNielsen 1998, 2000; Nielsen et al. 2002)Poikkeuksena tästä on Tandoin et. al.(1998) puhdasviljelmätutkimus, missäon havaittu kasvua yksinkertaisem-millakin substraateilla, kuten asetaa-tilla; sen sijaan glukoosi, puhdas öljy-happo ja sen esterit eivät toimineetsubstraatteina. Täydenmittakaavan ak-tiivilietelaitoksella M. parvicellan on ha-vaittu assimiloivan lipidimuotoista öl-jyhappoa jopa tehokkaammin anaero-bisissa kuin aerobisissa oloissa, mikäviittaa mikrobin hyötyvän lipidien ha-jotuksesta näissä olosuhteissa (Andre-asen ja Nielsen 2000). Kyky assimiloi-da lipidejä vaihtelevissa happioloissatuo sille kilpailuedun muihin baktee-reihin, jotka voivat hyödyntää lipide-jä yleensä ainoastaan hapellisissa olois-sa (Nielsen et al. 2002). M. parvicellanerikoistuminen lipidien ja pitkäket-juisten rasvahappojen hajotukseen se-littää osaltaan myös sen vallitsevuu-den kylmissä vesissä, sillä matalam-pi lämpötila pienentää näiden sub-straattien liukoisuutta, mikä hait-taa enemmän muiden, vähemmän erikoistuneiden, mikrobien kasvua(Andreasen ja Nielsen 2000). Lisäk-si M. parvicella voi varastoida sub-straattia ja ravinteita (Andreasen jaNielsen 2000) ja anoksisissa oloissa sekäyttää hyväkseen sisäisiä polyfos-faattivarastojaan (Dillner Westlund etal. 1998a).

Jätevesissä on yleensä runsaasti lipi-dejä ja pitkäketjuisia rasvahappoja;25–35 % tulevasta COD:stä. M. parvi-cellan rihmamaisuuden ja hydrofobi-suuden ansiosta suuri osa tästä sub-straatista on sen saatavilla, kun jäteve-si ja liete sekoitetaan. Solun pinnalle

sestä vaikutuksesta M. parvicellan ai-heuttamaan ilmastuksen vaahtoami-seen.

Microthrix parvicellan fysiologiaaRakenne

M. parvicella on sädesieniin kuuluvarihmamainen bakteeri. Sen rihmat ovatpitkät ja kierteiset, mutta eivät haa-roittuvat. Soluseinä on Gram-positii-vinen ja Neisser värjäyksessä solujensisällä on positiivisia granuleita, mikäviittaa polyfosfaattivarastoihin. (Dill-ner Westlund et al. 1998a, b; Tandoi etal. 1998; Andreasen ja Nielsen 2000). Seon erittäin hidaskasvuinen (Tandoi etal. 1998). Connery et al. (2002) ovat puh-dasviljelmässä saaneet kahdentu-misajaksi peräti 128 päivää.

Happipitoisuus

M. parvicella on aerobinen mikrobi, mut-ta se sietää kuitenkin pitkiä aikoja anok-sisia/anaerobisia olosuhteita (Rossettiet al. 2002). Se pystyy käyttämään usei-ta elektronivastaanottajia (happea, nit-riittiä ja nitraattia) energian tuottami-seen, mutta ei välttämättä suoraan kas-vuun (Andreasen ja Nielsen 2000). Niel-sen et al. (2002) ovat tutkimuksissaanhavainneet M. parvicellan käyttävänsubstraattiaan, öljyhappoa, kasvuun(solukalvojen fosfolipideiksi) melkeinyksinomaan aerobisissa oloissa, kuntaas anaerobisissa oloissa öljyhappo va-rastoituu pääosin neutraaleina lipidei-nä.

Lämpötila

M. parvicellan muodostamaa vaahtoaon täydenmittakaavan ilmastuksessaeniten kylmien vesien aikaan (Hwangja Tanaka 1998; Miana et al. 2002).Knoop ja Kunst (1998) esittävät täy-denmittakaavan ja laboratoriokokei-den perusteella optimi kasvulämpöti-laksi ≤12–15 °C ja kasvun ylärajaksi 20°C. Miana et al. (2002) raportoivat vas-taavasti M. parvicellan aiheuttavan täy-denmittakaavan ilmastuksessa enitenvaahtoa lämpötilan ollessa <15 °C javaahtoamisen loppuneen lämpötilannoustessa yli 20 °C. Rossetti et al. (2002)

mädättämöiden M. parvicellan aiheut-tamasta vaahtoamisesta. Anaerobisis-sa olosuhteissa M. parvicellan pitkät rih-mat pilkkoutuvat ja rikastuvat vaah-tofaasiin. Barjenbruch et al. (2000) ra-portoivat myös M. parvicellan rihmo-jen pilkkoutumisesta mädätysproses-sissa.

M. parvicellan massaesiintyminen lii-tetään yleensä biologiseen ravinteidenpoistoon (Pitman 1996; Eikelboom et al.1998; Mamais et al. 1998; Andreasen jaNielsen 2000). Seuraavien syiden on to-dettu suosivan M. parvicellaa: pitkä lie-teikä (Dillner Westlund et al. 1998a,b), matala kuormitus ilmastuksessa(Dillner Westlund et al. 1998a; Knoopja Kunst 1998), orgaanisten rasvahap-pojen läsnäolo (Hagland et al. 1998) jamatala jäteveden lämpötila (Knoop jaKunst 1998; Wang et al. 2004).

Pysyvän vaahdon muodostuksessaon kaksi tärkeää tekijää: pinta-aktiivi-set aineet sekä hydrofobiset partikke-lit; Blackallin ja Marshallin (1989) la-boratoriovaahdotustestissä Nocardiaamarae puhdasviljelmällä pysyväävaahtoa muodostui ainoastaan synty-neiden pinta-aktiivisten aineiden jabakteerisolujen yhteisvaikutuksesta;ilman bakteerisoluja muodostui aino-astaan pysymätöntä vaahtoa ja ilmanpinta-aktiivista yhdistettä ei syntynytvaahtoa ollenkaan. Barjenbruch et al.(2000) toteavat solunulkopuolistenhydrofobisten aineiden merkityksenvaahdon muodostuksessa; mädätettä-vän lietteen termisellä 121 °C esikäsit-telyllä he saivat vähennettyä tehok-kaasti vaahdon syntymistä ja selityk-senä esitetään hydrofobisten aineidentuhoutuminen. Vaahtoa muodostavil-la mikrobeilla, kuten M. parvicellalla,on yleensä hydrofobinen soluseinä(Madoni et al. 2000). Mikrobien, sekärihmamaisten että ei rihmamaistenmikrobien, synnyttämät solun ulko-puoliset aineet, kuten lipidit, lipopep-tidit, proteiinit ja hiilihydraatit, voivatolla yhtenä osasyynä vaahtoamiseen(Barjenbruch et al. 2000; Madoni et al.2000). Tietyt ympäristötekijät, kutenlämpötila ja ravinteiden puute, vai-kuttavat näiden yhdisteiden syntyyn(Barjenbruch et al. 2000). Miana et al.(2002) raportoivat tulevan jätevedenpinta-aktiivisten aineiden synergi-


VT0504 s06-40 15.8.2005 17:21 Sivu 33


erittynyt entsyymi, lipaasi, hajottaa li-pidit assimiloituvaan muotoon. (Niel-sen et al. 2002) Holmström et al. (1996)raportoivat täydenmittakaavan esi-DNlaitoksella etanolin lisäyksen stimuloi-neen M. parvicellan kasvua, mutta ei ai-heuttaneen vaahtoamista. Sen sijaanorgaanisten rasvahappojen syntymi-nen lietteenkäsittelyprosessissa aiheuttisekä paisuntalietettä että vaahtoamis-ta. Lisäksi mahdollisesti kasvisöljyjenyleistyminen pesuaineissa nostaa tu-levan jäteveden rasvahappopitoisuut-ta.

Rihmamaisten mikrobien javaahtoamisen rajoittamiskeinoja

Aktiivilietelaitoksella M. parvicellankasvun hillitsemiseksi on esitetty vii-pymän pienentämistä esiselkeytykses-sä ja anaerobisissa prosesseissa, sillämikrobilla on suuri affiniteetti sub-straattiinsa, pitkäketjuisiin rasvahap-poihin, juuri hapettomissa oloissa(Andreasen ja Nielsen 2000); ja tulp-pavirtausreaktoria, missä tulppavirtausaikaansaa substraattigradientin, mikäon edullisempaa flokin muodostajillekuin M. parvicellalle (Mamais et al. 1998;Noutsopoulos et al. 2002). Dillner West-lund et al. (1998a) mukaan hidaskas-vuisen M. parvicellan määrää voisi ra-joittaa lieteiän laskeminen, lisäksi flok-keja muodostavia bakteereja suosisi il-mastuksen kuormituksen nosto. Esi-merkkinä mainitaan erään puhdista-mon mädättämön vaahtoamisen lop-puneen ilmastuksen lietepitoisuuden(MLSS) laskemisella 4:stä 2:een g/l.Nämä keinot eivät aina kuitenkaan olemahdollista esim. nitrifioivassa laitok-sessa tai lietteen kuivauskapasiteetinollessa pieni.

Mädättämössä käytettyjä prosessi-teknisiä vaahtoamisenestokeinoja ovatmm. lietepinnan ja lietekuorman laske-minen, erillinen ilmastuksen ylijäämä-lietteen stabilointi (rihmamaiset mikro-bit ovat juuri ylijäämälietteessä) (Bar-jenbruch et al. 2000), pintasekoitin mä-dättämöön (Dillner Westlund et al.1998a, b; Barjenbruch et al. 2000), liet-teen terminen esikäsittely (Barjenbruchet al. 2000; Barjenbruch ja Kopplow2003) ja termofiilinen mädätysprosessi(Han et al. 1997; Zábranská et al. 2000;

Dohányos et al. 2004). Näissä teho pe-rustuu mm. vaahdon vähäisempäänsyntymiseen tai vaahtoamisen parem-paan siedettävyyteen.

Kemiallista vaahtoamisen vähentä-mistä on tutkittu enemmän aktiivi-lieteprosessissa kuin mädätyksessä.Samoja menetelmiä voisi mahdollisestisoveltaen käyttää myös mädätykses-sä. Pinta-aktiiviset aineet voisivat toi-mia Gram-negatiivisten rihmamaistenmikrobien kasvun rajoittamisessa, sil-lä niiden solun ulkokerros on kaksois-fosfolilipideistä, minkä pinta-aktiivi-set aineet tuhoavat (Kitatsuji et al.1996). Ilmastuksen palautuslietteenosittaisella otsonoinnilla on raportoituvaahtoamisen, pintalietteen ja rihma-maisten mikrobien määrän vähenty-neen, mutta tässä rihmamaista mikro-bia ei identifioitu (Böhler ja Siegrist2004). AFP (Anti-Filament Polymer,desinfiointiaineena polykvaternääri-nen ammoniumi) lisättynä panosko-keen aktiivilietteeseen hajotti tehok-kaasti M. parvicellan rihmoja ja vähen-si vaahtoamista. Sen sijaan klooria eitodettu tehokkaaksi, sillä M. parvicel-lalla on hydrofobisen soluseinän an-siosta parempi sietokyky kuin lietteenmuilla bakteereilla. (Hwang ja Tanaka1998) Barjenbruch ja Kopplow (2003)ovat tutkineet laboratoriomittakaavanmädätyksessä karbohydraasi entsyy-miä, mikä ei kuitenkaan vähentänytmerkittävästi M. parvicellan aiheutta-maa vaahtoamista. Muiden entsyy-mien vaikutuksesta ei ole raportoituatietoa.

Eikelboom ja Grovenstein (1998) ra-portoivat täydenmittakaavan kokees-ta talkki-kloriitti jauheella (PE 8418)Tyyppi 021N mikrobin aiheuttamaanvaahtoamisen hillitsemiseen. Jauhettasyötettiin ilmastusaltaaseen sen sisäl-tämää biomassaa vastaava määrä. Tä-män ansiosta SVI laski arvosta 850ml/g lopulta arvoon 100–125 ml/g.Alussa ilmeni pintaliettä, mikä hävisiajan myötä. Tämän lisäksi he rapor-toivat lisääntyneestä kiintoaineen mää-rästä, lietteen kuivauksen lisäänty-neestä polymeerin tarpeesta ja palau-tuslietekierron kaksinkertaistamises-ta, jotta lietettä ei kertyisi jälkiselkey-tykseen. Kokeella ei raportoitu olleenvaikutusta puhdistustulokseen eikä

rihmamaisten mikrobien määrään. La-boratoriovaahdotuskokeissa mikro-bien puhdasviljelmillä montmorillo-niitin, talkin ja zeoliitin on raportoituvähentäneen R. rhodochrous mikrobinvaahdonmuodostuskykyä (Stratton etal. 1998) ja vastaavasti montmorillo-niitin hillinneen Nocardia amarae mik-robin vaahtoamista (Blackall ja Mars-hall 1989). Mineraalien vaahtomisentorjunnan mekanismina voi olla kol-loidisten hiukkasten adsorboituminensoluihin muuttaen ne hydrofiilisiksi(Blackall ja Marshall 1989) ja/tai flok-keihin tehden niistä raskaampia (Ei-kelboom ja Grovenstein 1998).

Wang et al. (2004) raportoivat Suo-messa tehtyjen täydenmittakaavan ko-keiden perusteella M. parvicellan liika-kasvun aktiivilieteprosessissa olevanestettävissä H2O2 pohjaisella kemikaa-lilla. Hapettimen vaikutuksesta rihmatlyhenivät nopeasti ja vaikutus kestikuukauden ajan kemikaaliannostelunjälkeen. Hapettavat kemikaalit voisi-vat tehostaa mädätystä hydrolysoi-malla lietettä helpommin biohajo-avaksi. NaOH on monessa tutkimuk-sessa todettu tehokkaaksi lietteen hyd-rolyysikemikaaliksi (Weemaes ja Ver-straete 1998; Kim et al. 2003). Sen vai-kutuksesta rihmamaisiin mikrobeihinei ole raportoitu.

Alumiinikemikaalien on raportoitutoimivan M. parvicellan kasvun rajoitta-misessa sekä aktiivilieteprosessissa (Ro-els et al. 2002; Wang et al. 2004) että mä-dätyksessä (Dillner Westlund et al.1998b). Kemikaali on syötetty palau-tuslietteeseen tai tiivistämöön mene-vään lietteeseen ennen mädätystä. Po-lyalumiinikoagulantin toimintameka-nismina voi olla hydrofobisuuden pie-nentäminen (Roels et al. 2002), inhibitio(solun ulkopuolisten entsyymien, li-paasin, aktiivisuuden pienentyminen jasubstraatin sisäänoton alentuminenanaerobisissa oloissa tai muu toksisuus)tai substraatin ja ravinteiden sitominen.(Nielsen et al. 2003)

Aktiivilieteprosessissa rihmojen mää-rän vähenemisen on raportoitu vaati-van muutamien viikkojen (3–3,5 vk (Ro-els et al. 2002); 2–5 vk (Wang et al. 2004))alumiinikemikaaliannostelun. Roels etal. (2002) raportoivat, että kemikaalinvaikutuksesta M. parvicellan soluja on

VT0504 s06-40 15.8.2005 17:21 Sivu 34


hajonnut ja rihmoja katkennut. Muihinrihmamaisiin mikrobeihin, Nostocoidalimicola ja Nocardia spp, kemikaalilla einäytä olevan vaikutusta.

Nielsen et al. (2003) raportoivat toi-mivaksi ainoastaan polyalumiinisuolan(PAX-14; Al13O4(OH)24(H2O)12

7+); muil-la alumiinisuoloilla, Al(OH)3 ja AlCl3,ei ole todettu olevan vaikutusta. Edel-liseen ristiriidassa on Parisin et al. (2003)raportti; AlCl3 annostelulla pilottilai-toksen lietteen M. parvicellan rihmat ly-henivät ja pysyivät flokkien sisällä, hyd-rofobisuus pieneni ja laskeutumisomi-naisuudet paranivat.

Alumiinikemikaalin syötössä on huo-mioitava sen mahdollinen inhiboivavaikutus metanogeneesiin. Lisäksi alu-miinilla ja sulfaatilla on havaittu syner-ginen inhibitio. Ajan myötä inhibitio voihävitä mikrobien adaptaation kautta.(Cabirol et al. 2003)

Lopuksi

M. parvicella on rasvahappoihin eri-koistunut kylmien vesien asukki, jokasietää vaihtelevia happiolosuhteita jajolle jätevedenkäsittelyprosessi voi tar-jota ihanteelliset elinolosuhteet. Rih-mamaisten mikrobien aiheuttamanvaahtoamisen estämiseksi olosuhteetprosessissa olisi luotava sellaisiksi, jot-ta rihmamainen mikrobi ei pääsisi val-litsevaksi. Prosessitekniset keinot eivätaina kuitenkaan ole mahdollisia tai jär-keviä toteuttaa varsinkaan olemassaolevalla laitoksella. Näin ollen palau-tuslietteen ja/tai mädätettävän lietteenkäsittely voisi olla yksi ratkaisu. Aktii-vilietelaitosten rihmamaisten mikrobienaiheuttamien prosessihäiriöiden mer-kitys tulee todennäköisesti kasvamaanjäteveden ja lietteen tiukentuvien käsit-telyvaatimusten myötä.

K i r j a l l i s u u s

Artikkelin kirjallisuusluettelo on julkaistu Vesitalous-lehden www-sivulla.

Kuvia rihmamaisista mikrobeista löytyy seuraavil-ta www-sivuilta:http://www.zerberus-online.de/problematik_fl.htmlhttp://www.lbcc.cc.or.us/process2/filament/richard/richard.htmlhttp://www.scitrav.com/wwater/asp1/microt.htmhttp://www.ace-cr.cz/htm/wwtr_czang.htm

VT0504 s06-40 15.8.2005 17:23 Sivu 35


H I S T O R I A A

Muistelmia hydrologisesta arkistosta

Pienenä pelkäsin vettä. Minusta tuli hydrologi. Vaikeimpia ai-neita koulussa oli minusta historia. Tieteen historia on sittem-min ilmennyt kiintoisaksi.

Veli Hyvärineneläkkeellä oleva hydrologi

Suomen ympäristökeskuksen (SY-KE) pyynnöstä, Kansallisarkistontoiveiden mukaisesti, sain viime

vuonna luokiteltavakseni SYKEssä ole-vaa hydrologista arkistomateriaalianoin 1800-luvun puolivälistä nykypäi-viin. Kansallisarkistoon oli vuonna 1995koottu Hydrografisen toimiston arkisto,jossa on valtaosa Suomen systemaatti-sesti tallennetuista hydrologisista alku-peräishavainnoista, vesistöjen pitkit-täisleikkauksista, lausunnoista, kirjeen-vaihdosta yms. vuoteen 1970 asti. Teh-tävän hoiti 1990-luvulla Juha Kajander.Systemaattinen havaintoaineisto onmyös SYKEn atk-tietokannoissa.

SYKEssä on vielä vuotta 1970 uu-dempi aineisto ja runsaasti vaikeasti jär-jesteltävää vanhaa aineistoa. Se oli osit-tain sekaisin vuonna 1995 Kesäkadulletapahtuneen muuton jäljiltä. Heikki Si-mojoki huomautti aikoinaan: ’’Muuttotietää arkistoille samaa kuin sota!’’ Hyd-rologinen päätearkisto oli kuitenkin jolikimain järjestyksessä.

Massiivisimman osan sekä Kansal-lisarkistossa että SYKEn arkistossa ole-vasta hydrologisesta aineistosta muo-dostavat vesistöjä koskevat systemaat-tiset havainnot, joiden alkuperäisai-neisto on arkistolain mukaan säilytet-tävä. Myös kaikki ennen vuotta 1920syntynyt asiakirja-aineisto on säilytet-

Kuva 1: Kaavinjärven juurivalmistunut asteikko 13.6.1911.Hydrografisen toimiston kuva-arkisto.

VT0504 s06-40 15.8.2005 17:23 Sivu 36


vaintosarjasta 1910-luvun alusta 1930-luvun alkuun. Tulokset on julkaistuHydrografisen toimiston julkaisuja -sar-jassa. Vastaavat havainnot jatkuivat vas-ta 1960-luvulla, alan eksperttien näistävarhemmista tietämättä. Arvokas osaarkistoa ovat alan julkaisusarjat.

Hydrologisesta arkistosta on tarjottuMetsähallitukseen uittosääntöjä koske-va kortisto, Tielaitokseen hieno piirros-sarja 1900-luvun alun siltaprofiileistapainolaattoineen. Maanmittauslaitok-seen on tarjottu kokoelma Karjalan ti-luskarttoja vesien varsilta. Alueellisiinympäristökeskuksiin jne. on lähetettyniille kuuluvaa materiaalia. Geologian

ta – jotka kaikki eivät ole nykyisissä tie-tokannoissa – saattavat avata uusia nä-kökulmia. Niistä voidaan mm. päätelläsitä, mitä Suomen ilmastolle on oikeas-ti tapahtunut 1900-luvulla.

Yllättäviä arkistolöytöjä olivat 1920-1940-luvuilla tehdyt seismologiset ha-vainnot, joiden takana lienee ollut Hen-rik Renqvist. Hänen keräyttämänsämaanjäristyshavainnot toimitin Helsin-gin yliopiston Seismologian laitokseen.

Kätköistä löytyi myös Suomen ve-denlaatututkimuksen klassikko: aineis-to ja käsikirjoitus Linda Holmbergin te-kemästä, Suomen vesien optisia ja ke-miallisia ominaisuuksia käsitelleestä ha-

tävä. Muutaman paljon tilaa vievänhydrologisen aineiston osittaiseen hä-vittämiseen on Kansallisarkiston lupa;ensi sijassa tämä koskee vedenkor-keuspiirturipapereita.

Hydrologinen havainnointi oli alka-nut 1800-luvulla Keisarillisen tie- ja ve-sirakennusten ylihallituksen (TVH) si-sällä, ensin sisävesiliikenteen tarpeisiin1850-luvun puolivälissä, sittemminmuun muassa vesivoiman mitoitustar-peisiin.

Vuosien 1898–1899 suurtulvien seu-rauksena perustettiin Hydrografinentoimisto (HT) vuonna 1908. Kun ny-kyistä Ilmatieteen laitosta lukuun ot-tamatta Suomessa ei ollut silloin vielägeofysiikan alalla montakaan toimijaa,Hydrografisen toimiston kontolle oliaikoinaan langennut geofysiikan alal-la aika paljon. Lyhyt katsaus hydrolo-gian historiaan Suomessa on luettavis-sa SYKEstä ilmaiseksi saatavilla ole-vasta kirjasesta Hydrologiaa 90 vuotta(1998).

TVH oli aloittanut Suomen ensim-mäisen tarkkavaaituksen. Hydrografi-nen toimisto ja sitä jatkaneet hoitivattarkkavaaitusta osin jopa 1970-luvulleasti. Vieläkin on paikoin käytössä 1900-luvun alun NN-korkeusjärjestelmä, jo-ka lähtee Itämeren keskimääräisestämerivedenkorkeudesta Helsingissänoin vuonna 1900. Tarkkavaaitusasia-kirjoista oli luovutettu pääosa Geo-deettiseen laitokseen 1970-luvulla. SYKEn arkistosta löytyi silti vielä vuon-na 2004 runsaasti geodeettista aineistoa,jopa salaiseksi luokiteltua 2. maail-mansodan ajalta. Toimitin sen Geo-deettiseen laitokseen.

Sisävesien lisäksi Hydrografinen toi-misto ja sen edeltäjät olivat hoitaneetmyös merenpinnan havainnoimisen Itä-meren Suomen puoleiselta rannikolta1800-luvun jälkipuoliskolta lähtien Me-rentutkimuslaitoksen perustamiseen as-ti. Merentutkimuslaitos on saanut vie-lä löytyneen, sille kuuluvan materiaalin.

Ilmatieteen laitoksen (IL) tietokan-toihin siirretään HT:n tekemät, 1990-lu-vulle jatkuneet sadehavainnot yms., sit-ten kun IL on muuttanut uuteen toimi-paikkaansa Kumpulaan.

Hydrologisessa arkistossa olevat, pi-simmillään pian 90 vuotta vanhat ha-vaintosarjat lumen vesiarvomittauksis-

Kuva 2: Imatrankoski tyhjenee ensimmäistä kertaa vettä juoksutettaessa padon ohiImatran voimalaitokseen 25.5.1929. Hydrografisen toimiston kuva-arkisto.

VT0504 s06-40 15.8.2005 17:23 Sivu 37


tutkimuskeskukseenkin on tarjottu ai-neistoa.

Ruotsiin (SMHI:iin) ja Norjaan(NVE:lle) toimitin heille kuuluvia tie-toja; kohteliaasti kiittivät.

Poliittiset muutokset, kuten Suomenitsenäistyminen, eivät juuri ilmene ar-kistosta. Venäjän vallan ajasta ei juurinäy jälkeäkään; varhemmat asiakirjatovat suurelta osalta ruotsiksi. 1940-lu-vun alusta on tallessa jokunen asiakir-ja, joka viittaa ajan poliittisiin oloihin.Muuten kaikki näyttää jatkuneen mel-ko häiriöittä 1800-luvun lopulta alkaen.Toisen maailmansodan aikana Hyd-rografinen toimisto oli ajoittain eva-kossa, Lauttakylässä ja Pohjanmaalla.Jokunen valokuva toimistosta jonkinkoulun tiloissa on siltä ajalta tallessa.Hydrologiset havainnoinnit ovat kes-keytyneet vähäksi aikaa Lapissa 2. maa-ilmansodan lopulla.

Kansallisarkistossa jo olevista asia-kirjoista käy ilmi mm. 2. maailmanso-dan aikana vallinnut ruokapula. Kent-tähenkilökunnan raskaita töitä vartenoli anottu erillislupia viranomaisten sää-tämien pienten ruoka-annosten lisäk-si. Autokuskeiksi palkatuista rikollisis-takin on mainintoja – muut miehet kunolivat rintamalla!

Hydrologiseen arkistoon kuuluumyös 1910–1930-luvuilta yli 2000 Suo-men vesistöjä koskevaa valokuvanega-tiivia ja -positiivia, jotka ovat hyvässäjärjestyksessä. Sen jälkeinen kuva-ar-kisto on sotkuisa tai hävinnyt. Järjes-tyksessä oleva kuvamateriaali on luet-teloitu ja luvattu luovuttaa Museovi-rastoon. SYKEn Hydrologian yksikköönjää kuvista osa CD-tallenteina.

Surullisia tapauksiaHydrografinen toimisto julkaisi 1910-luvulla komeat monografiat Vuoksen jaKymijoen vesistöistä Hydrografisen toi-miston julkaisusarjassa. Vielä kunnianhi-moisemmin oli 1920-luvulla lähdetty te-kemään Kokemäenjoen monografiaa. Siitäon kuitenkin jäljellä vain julkaisemat-tomia käsikirjoituksia ja osa jo pain-etuista valuma-aluekartoista noin 1924-1930. Kartat olivat jääneet käyttämättä;monografiaa ei näet koskaan julkaistu.Jo hapertuvista hienoista kartoista lai-toin osan jakeluun SYKEssä. Arkisto-

kappaleet ovat tallessa.Selvittämättömään historiaan saattaa

jäädä mm. vajavaisesti dokumentoidutvaluma-aluetutkimukset Espoon Man-kinjoen alueelta 1920-1930-luvuilta,useita satoja arkkeja. Kunnianhimoinenyritys, jonka tarkoitus on ilmeisesti ol-lut selvittää pienen valuma-alueen ve-sitase juurta jaksaen alueen sää- ja sä-teilyolot mukaan lukien. Tämän herraLehmannin, ilmeisesti pietarilais-emigrantin, uutterasti kokoaman laajanaineiston toimitin Uudenmaan ympä-ristökeskukseen. Julkaisuja asiasta ei lie-ne.

Edesmenneen professori Pentti Kai-teran julkaisemattoman käsikirjoituk-sen lumesta tapahtuvasta haihdunnas-ta 1930-luvun lopulta toimitin TKK:honPertti Vakkilaiselle. Kaitera oli pari tal-vea kestäneiden havaintojensa perus-teella käsittääkseni päätynyt varsin oi-keaan: lumesta haihtuu talven mittaanvain muutamia kymmeniä millimetre-jä vesiarvona ilmaistuna.

Arkistossa on myös mm. hieno ko-koelma järvien pohjasedimenttinäyttei-tä (järvimalmia) n. 100 vuoden takaa.Odottavat vain tutkijaansa. Ja paljonmuuta.

HenkilöhistoriatHydrologisessa arkistossa on paljon1900-luvun virkamiesten jälkeensä jät-tämiä papereita, joista tieteen historiantutkijat voisivat löytää yhtä ja toista. Pa-perit ovat valitettavasti aika sekaisin.Mainitsen nyt vain joitakin nimiä: Th.Homén, Edvard Blomqvist, Lehmann,Linda Holmberg, Åke Fabricius, Hen-rik Renqvist, Allan Sirén, Heikki Simo-joki, Jaakko Saarinen, Jaakko Perälä,Oleg Zaitsoff, Gunnar Graeffe. Tästämateriaalista olisi käsittääkseni mah-dollista laatia esim. opinnäytteitä taikäyttää henkilöhistorioihin tai tieteen-historiallisiin selvityksiin.

Tunnistettavissa oleva henkilöaineis-to on koottu yhteen ja perehdyttävissäSYKEn arkistovastaavien kautta.

Arkistojen opetusSellaista havainnointia, jonka tuloksiaei siirretä systemaattisesti – nykyajankieltä käyttääkseni tosiajassa tai lähes –

pysyviin tietokantoihin tai käytetä hetikohta tutkimuksiin, ei kannata tehdä!Muuten tiedot päätyvät helposti histo-rian roskatynnyreihin. Järjestelmällisestitallennetut, tieteellisesti pätevät perus-havainnoinnit voivat sen sijaan olla ar-vokkaita ilman heti nähtävissä olevaamerkitystä. Niiden arvo saattaa nous-ta näkyviin vasta jopa 100 vuotta myö-hemmin, kuten vanhojen hydrologistenhavainnointien mm. ilmastonmuutok-sen arvioimisessa.

Jopa työn kuluessa tehtäviin konsep-teihin kannatta aina merkitä paikka, ai-ka, tekijä ja työn kohde.

AjankuvaArkistoihin eivät päädy suulliset tari-nat. Yritän paikata puutetta yhdellä esi-merkillä. Heikki Simojoella oli paljonkertomuksia, mutta tila ei taida riittää.Allan Sirén kertoi kerran näin, toivot-tavasti muistan oikein:

Tie- ja vesirakennushallituksen pää-johtaja oli tiettävästi huonoissa väleis-sä Hydrografisen toimiston radikaalinjohtajan H. Renqvistin, Suomen kuka-ties merkittävimmän 1900-luvun geo-fyysikon, kanssa. HT oli TVH:n melkoitsenäinen kylkiäinen, mutta kuiten-kin TVH:n johdon alainen. Pääjohtajaoli joskus 1930-luvulla mennyt Ren-qvistin työhuoneeseen eräänä aamuna.H.R. ei ollut ollut paikalla. Pääjohtajaoli jättänyt pöydälle lappusen: ’’Kävintäällä klo 9:30. Pääjohtaja’’. Lappuseen olisitten ilmestynyt viesti isommalla käsi-alalla: ’’Kävin täällä klo 10:30. Pääjohtaja.’’Lopulta lappuun oli ilmestynyt vihai-sella tekstillä: ’’KÄVIN TÄÄLLÄ KLO11:30. JÄLLEEN TULOKSETTA! PÄÄ-JOHTAJA’’ (kai ruotsiksi: ’’ÅTER UTANRESULTAT’’) – Kun Renqvist vähänmyöhemmin tuli paikalle, hän otti lap-pusen, meni ja kiinnitti sen nastallamiesten vessan seinään.

VT0504 s06-40 15.8.2005 17:23 Sivu 38

YT05-näyttelyssä 25.–27.5.2005 LahdenMessukeskuksessa vieraili noin 9 000kävijää. Näyttelyssä oli 218 näytteille-asettajaa. Sisä- ja ulkoalueella oli näyt-telypinta-alaa yhteensä 7 000 m2. Näyt-teilleasettajien määrä oli näyttelyn his-torian suurin.

YT05-näyttelyn paras osastoJäseninä YT05-näyttelyn parhaan osas-ton valitsevassa raadissa olivat tänävuonna tiedotuspäällikkö Sari Paunin-salo Lahden kaupungin viestinnästä jagraafikko Jukka Nissinen FBI-AteljeOy:stä. Raadin puheenjohtajana toimiMikko Korhonen.

Parhaaksi osastoksi valittiin OnninenOy:n osasto, joka palkittiin kunniakir-jalla avajaisissa. Raadin mielestä Onni-sen osasto erottui toimivuudellaan javoimakkaalla yhtenäisellä värityksel-lään ympäröivästä näyttelystä. Osasto’’otti haltuun’’ ja loi yksityisyyttä ole-matta sokkeloinen. Osastolla oli helppoolla, se oli ilmava ja korkea sekä muo-dosti privaatin miljöön.

Parhaan osaston kunniakirjan vas-taanotti johtaja Risto Pasanen OnninenOy:stä.

KävijätutkimusNäyttelyvieraille tehdyn satunnaisenasiakaskortteihin perustuvan kävijä-tutkimuksen tulokset olivat nyt ja kah-delta edelliseltä näyttelykerralta seu-raavat (luvut prosentteja vastanneista):


T A P A H T U M A T

YT05-näyttely kokosi alan ammattilaiset Lahteen

Tuoteryhmien kiinnostavuus YT01 YT03 YT05– vesihuolto 18,1 25,6 20,7– jätehuolto 8,1 12,2 14,1– energiahuolto 3,1 5,3 4,6– katu-, tie- ja liikennetekniikka 20,6 17,5 23,0– informaatioteknologia 7,9 2,2 3,6– satamat ja väylät 4,0 3,5 3,8– urheilu- ja virkistysalueet 9,2 5,7 3,8– yhdyskuntasuunnittelu 8,5 9,3 10,1– ympäristönsuojelu 6,4 9,2 7,0– koneet ja työmaavarusteet 14,2 9,5 9,3

Ketä näyttelyvieraat edustivat * kunta/kaupunki 74,6 52,9 53,5* valtio 6,3 15,2 7,0* yksityinen yritys 15,8 28,1 33,2* muu 3,3 3,8 6,3

Näyttelyvieraiden asema organisaatiossa * ylempi johto 9,8 13,2 23,8* keskijohto 20,9 25,3 28,1* toimihenkilö 41,8 42,6 30,6* luottamushenkilö 5,3 4,4 3,8* muu 22,2 14,5 13,6

Matkan pituus YT- näyttelypaikkakunnalta mitaten* alle 100 km 20,4 18,3 28,7* 100–250 km 48,8 34,0 54,7* 250-500 km 27,5 46,1* 12,6yli 500 km 3,3 1,6 3,9

Näyttelyvieraiden sukupuoli* mies 88,0 83,0 77,9* nainen 12,0 17,0 22,1

Näyttelyvieraiden ikä* alle 35 v 21,3 18,0 15,0* 35–45 v 34,7 25,4 20,1* yli 45 v 43,9 56,6 65,0

VT0504 s06-40 15.8.2005 17:23 Sivu 39


Lehdistötiedotteet

Näyttelyn lehdistötiedotteet sivustolla www.yhdyskuntatek-niikka.fi kohdassa ”pressi”. Suora linkki: http://www.yhdys-kuntatekniikka.fi/pressi.htm

Kuvat: Studiohalme/Ulla Saloniemi

Ohjelma:

12.15–12.30 AvausYli-insinööri Leena Hiisvirta, sosiaali- ja terveysministeriö

12.30–12.45 Vedestä voi sairastuaProfessori Erkki Vuori, Helsingin yliopisto

12.45–13.15 Raakaveden laatu ja sen seuranta reaaliajassaELL Ari Hörman, Hämeen rykmentti

13.15–13.45 Vesihuoltolaitoksen käyttötarkkailu ja varautuminenAluetoimiston päällikkö Jukka Meriluoto, Suunnittelukeskus Oy

13.45–14.15 Kahvitauko

14.15–14.45 Viimeaikaiset vesiepidemiat ja niiden selvittäminenDosentti Ilkka Miettinen, Kansanterveyslaitos

14.45–15.15 Kolibakteereita verkostovedessä – mitä tapahtuiTerveysvalvonnan johtaja Pirkko Sukula, Riihimäen seudun terveyskeskuksen kuntayhtymä

15.15–15.45 Verkostobiofilmit – taudinaiheuttajien tuki vai tuho?Laboratorioinsinööri Pertti Vuoriranta, Tampereen teknillinen yliopisto

15.45–16.00 Loppukeskustelu

Vesiepidemiat kuriin– seminaari vesiepidemioiden ennaltaehkäisystä ja

toimenpiteistä tositilanteessaAika: 25.8.2005Paikka: Tampereen teknillinen yliopisto, Festia, Korkeakoulunkatu 8

Maailman parhaana vesimaana Suomella on kyseenalainen kunnia olla raportoitujen vesiepidemioiden suhteellisessa lu-kumäärässä teollisuusmaiden huipulla. Mistä tämä johtuu ja miten se on mahdollista? Miten vesiepidemioiden syntyä voi-daan ehkäistä ilman, että vettä tarvitsee kloorata? Miten toimitaan tositilanteessa, kun juomavedessä näyttäisi olevan tau-dinaiheuttajia? Tässä seminaarissa etsitään vastauksia näihin kysymyksiin, käsitellään vesiepidemioiden ennaltaehkäisyäsekä toimenpiteitä epidemiatilanteessa ja niiden jälkeen. Seminaarin esitelmiä julkaistaan Vesitalous -lehden teemanume-rossa, jota jaetaan tuoreeltaan tilaisuudessa.

Järjestäjä: Vesiyhdistyksen käyttövesi- ja vesihygieniajaos

VT0504 s06-40 15.8.2005 18:24 Sivu 40


L I I K E H A K E M I S T O

S u u n n i t t e l u j a t u t k i m u s

Puh. (06) 424 2800, fax (06) 424 2888• Akkreditoitu testauslaboratorio T153• Julkisen valvonnan alainen vesilaboratorio.• EELA:n hyväksymä vesilaboratorio.• Sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymä vesilaboratorio.

Sibeliuksenkatu 9 B 00250 HELSINKIPuh. 09-447 161 Fax 09-445 912

VesilaitoksetJätevesilaitoksetFlotaatiolaitokset

Luotsikatu 8 00160 HelsinkiPuh. (09) 692 71 00 Fax (09) 692 71 24www.silakka.pp.fi

✳ kalatalous

✳ vesistötutkimus

✳ vedenhankinta

RK&RK& Kiuru & Rautiainen Oy Vesihuollon asiantuntijatoimisto

Laitosten yleis- ja prosessisuunnittelu Vesihuollon kehittämissuunnitelmatTalous- ja organisaatioselvityksetTaksojen määritysennusteetYmpäristölupahakemukset

SAVONLINNA (015) 510 855 HELSINKI (09) 692 4482 www.kiuru-rautiainen.fi

��

��

��!�� "��#$$%&�'��#$#�(""�)&&��*��+�� ,��-�� -� ��.../ ��/0�

Vesi- ja ympäristötekniikan asiantuntemusta ja suunnittelua

TRITONET OYPinninkatu 53 C, 33100 Tampere

Puh. (03) 3141 4100, fax (03) 3141 4140E-mail [email protected]

Maa ja Vesi Oy • PL 50 (Jaakonkatu 3), 01621 VantaaPuh. (09) 682 661 • e-mail: [email protected]

Maa ja Vesi

maajavesi.poyry.fi

Competence. Service. Solutions.

maajavesi.poyry.fi

• Jyväskylä • Kuopio • Lahti • Lappeenranta• Lapua • Oulu • Tampere • Turku • Vantaa

Flotaatiotekniikkaa yli 35 vuottaVesilaitoksetJätevesilaitoksetJäähdytysvesilaitokset

Terveystie 2, 15870 HOLLOLA

puh. (03) 52 351, faksi (03) 523 5252

Aluetoimistot: Jyväskylä, Savonlinna, Vantaa

[email protected]

www.ristola.com

Ympäristötutkimus ja -suunnittelu

Vesihuollon suunnittelu

Yhdyskuntasuunnittelu

Mittaus- ja laboratoriopalvelut

VT0504 s41-46 Liikehakemisto 15.8.2005 17:25 Sivu 41


V e d e n k ä s i t t e l y l a i t t e e t j a - l a i t o k s e t

• Automaattiset suotimet vedenkäsittelyyn• Erilaiset säiliöt vaihteleviin prosesseihin• RO-laitteistot ja Nanosuodatuslaitteet• UV-lamput ja Otsoninkehityslaitteistot• pH-, Cl2- ja johtokykysäätimet uima-allas- ja vesilaitoskäyttöön• Vedenkäsittelyjärjestelmien komponentit• Vedenkäsittelyn prosessisuunnittelu• Aqua-Dos vesiautomaatitHarkkoraudantie 4, 00700 Helsinki, puh. 09 350 88 140, fax. 09 350 88 150Email: [email protected], internet: www.dosfil.com, Antti Jokinen GSM 0400 224777

– Vedenkäsittelyn hallintaa –

UV-LAITTEET♦ JUOMAVEDET ♦ JÄTEVEDET♦ UIMA-ALTAAT ♦ PROSESSIVEDET

PINNINKATU 53 B PUH. (03) 35 95 40033100 TAMPERE FAX (03) 35 95 444www.sk-trade.com

ProMinent Finland Oy

- UV-desinfiointi- Mittaus- ja säätötekniikka- Annostuspumput- Kemikaalisäiliöt- Otsonointi- Polymeerilaitteet- Klooridioksidilaitteet- Käänteisosmoosi (RO)

MYYNTI : HUOLTO : VARASTO

Orapihlajatie 39, 00320 HELSINKI

puh. (09) 4777 890 fax (09) 4777 8947

www.prominentfinland.fi

Yhteistyöllä luontoa säästäviin tuloksiin◆ Laaja valikoima kiertomäntäpuhaltimia:

Hibon, Hick Hargreaves, WKE ja Roots◆ Elmacron-näytteenottimet ja pH-laitteet◆ ProMinent-pumput, hoito- ja valvontavälineet◆ Mukavat ja hajuttomat BioLet-kompostivessatKysy lisää! Meiltä saat asiantuntevaa palvelua!

Launeenkatu 67 Puh. (03) 884 08015610 LAHTI Fax (03) 884 0840

Internet: http://www.y-laite.fi Sähköposti: [email protected]

Yrittäjäntie 1270150 KuopioPuh. (017) 279 8600Fax (017) 279 8601



V e s i h u o l l o n k o n e e t j a l a i t t e e t

Turvekuja 6, 00700 Helsinkipuh. 075 324 0300, fax (09) 558 053, www.abspumps.com

ABS Pumput Oy

• pumppaamot• jätevesipumput

• kaukolämpöpumput• NOPOL/OKI ilmastimet• epäkeskoruuvipumput• työmaauppopumput

• potkuripumput• tyhjöpumput• sekoittimet

Hydropress Huber Ab

ROTAMAT® ja STEP SCREEN® välpät

HUBER WAP välppeen pesu/puristus

COANDA hiekkapesuri

ROTAMAT® lietteenkäsittelylaitteet

CONTIFLOW hiekkasuodatin

Sinikalliontie 1, 02630 Espoo,

puh. 09-2705 2656, fax 09-2705 2657

[email protected], www.hydropresshuber.fi

Kaikki laitteet mekaaniseen jäteveden-

käsittelyyn:

J ä t e v e s i e n - j a l i e t t e e n k ä s i t t e l y

Pumput, Sekoittimet ja PumppaamotMyynti, Vuokraus, Huolto ja Koulutus

ITT Flygt-Pumput OyYrittäjäntie 28, 01800 KlaukkalaPuh (09) 8494111 Fax (09) 8524910

www.flygt.fi

PL 20, 00981 HELSINKIPUH. (09) 343 6200, TELEFAX (09) 3436 2020

[email protected] [email protected]



VESIKEMIKAALIENYKKÖNEN

Kemira OyjKemwater FinlandPL 330, 00101 HELSINKIPuh. 010 86 1211, fax 010 862 1968http://kemwater-fi.kemira.com

V e s i k e m i k a a l i t

YT05 -messuilla arvontaan osallistuneiden kesken on arvottu Pumppulohjan valmistama ISKU-Jet 2R -vesiautomaatti.Voittaja on Wiser Oy:n projektipäällikkö Jorma Ahti. Onnettarena toimi Watman Oy:n Sari Lintula.

www.pumppulohja.fi www.watman.fi



• Valvomotuotteet• Instrumentointi• UV-putket

PL 333, 90401 Oulu (Tuotekuja 4)puh. (08) 5620 200, fax (08) 5620 220www.slatek.fi

Enviro Data Oy• Biopert®-ohjelmat jätevedenkäsittelyn ohjaukseen• puhdistamojen teknistä- ja muuta suunnittelua

Kaunismäenkuja 1,00430 Helsinkipuh. (09) 563 6435 tai 0400-429611

www.envirodata.fi

Rahat heti!Puh. (09) 4242 300

LASKUJEN OSTO

LASKUTUSPALVELU

RESKONTRAN HOITO

FACTORING

PERINTÄPALVELU

LUOTTOTIETOPALVELU

ww

w.s

vea.

fi

T a l o u s j a h a l l i n t o

ESIKÄSITTELYKEMIKAALIT • PINTAKÄSITTELYKEMIKAALIT • PERUSKEMIKAALITVEDENPUHDISTUSKEMIKAALIT • SAOSTUSKEMIKAALIT • RASKASMETALLIEN SAOSTUS

Algol Chemicals Oy • Karapellontie 6 • PL 13, 02611 Espoo • Puhelin (09) 50 991 • Faksi (09) 5099 254

www.algol.fi

A u t o m a a t i o j ä r j e s t e l m ä t



Vaihtotie 9 • 33470 Ylöjärvipuhelin 03-348 4688telefaksi 03-348 [email protected] • www.sptoy.com

Putkistovuotojenselvittelyä • vesijohtoverkostojen

vuotojen selvittelyt• viemäriverkostojen vuotojen haku• vuodonhakulaitteet• vesi- ja jätevesimittarit

sekä järjestelmät• korjausmuhvit sekä

laippaporahaarat• PE-sähköhitsausmuhvit• PE-pistoliittimet

Tämä kaikki yli 15 vuoden kokemuksellaVaihtotie 9 • 33470 Ylöjärvi

puh. 03-348 4717fax 03-348 [email protected] www.sppoy.com

• Vesi- ja viemäri-verkostojen sanee-raukset eri menetelmin.

• Viemärikaivojen sanee-raukset ja vahvistukset.

• Pumppaamoiden sekäerilaisten säiliöiden pinnoitukset.

• Saneeraustarpeen ja -menetelmien arviointi.

V e r k o s t o t j a v u o t o s e l v i t y k s e t

SÄHKÖMUHVIHITSAUSPE- putkille 20 – 500 mm.

Muhvit, osat, hitsauskoneet ja koulutus.

PUSKUHITSAUSKONEET20 – 1600 mm ja koulutus.

PUTKISTOTULPAT 12 – 2000 mm.

OPTIPIPE OYPL 1, 04201 KERAVA

puh. (09) 274 1314, 0400 735 735, fax (09) 274 1313Email: [email protected]

JA-KO BETONI OYPL 202, 67101 KOKKOLAPUH. (06) 8242 700FAX (06) 8242 777

Nopeasti asennusvalmiitKOKKO-painotKOKKO S-10Lukkopaino 90mm:stä ylöspäinKOKKO S-20Sidos 75mm:stä alaspäin

www.kokkobe.fi

24 h (09) 855 30 40Monipuolista viemärihuollon palvelua

kaivon tyhjennyksestä viemäreidenkuvauksiin ja saneerauksiin

asianmukaisella erikoiskalustolla!OTA YHTEYTTÄ!

Puh. (09) 8553 040, fax (09) 852 1616


Vesihuoltolaitokset ovat joko suoraankuntien omistamia tai osakeyhtiöi-

tä, joissa kunnilla on osake-enemmistö.Joka tapauksessa ne kuuluvat kunta-konserniin. Kuntien kautta vesihuollonhallitustyöskentelyyn osallistuu lukui-sa joukko luottamushenkilöitä, joidensubstanssi vesihuoltokysymyksiin vaih-telee suuresti.

Hallitustyöskentelyyn liittyy paljonyleisiä liikkeenjohdollisia kysymyksiä,kuten talous- ja henkilöstöhallintoa. Li-säksi vastaan tulee maankäyttöön, geo-logiaan, vesihuoltoteknologiaan ja itseveteen ja sen ominaisuuksiin liittyviäasioita. Laitoksissa on tietysti alan am-mattihenkilöstö, joka auliisti kertoomistä milloinkin on kysymys. Olisikokuitenkin omistajan näkökulmastaetua, jos päättäjät itsekin voisivat muo-dostaa mielipiteitä ja ottaa kantaa lai-toksen asioihin? Päätöksenteon kysy-mykset tulevat esille erityisesti silloin,kun on tehtävä investointeja laitoksiintai verkostoihin. Voi olla, että päätök-siä voidaan tehdä monistakin vaihto-ehdoista. Toisaalta hallitusten jäsenilläsaattaa olla ammattitaitoa sellaisissakysymyksissä, jotka eivät tule laitok-sissa vastaan joka päivä. Tällainen voi-si olla esimerkiksi laitoksen esitteen te-ko.

Ehdottaisin, että Vesi- ja viemärilai-tosyhdistys julkaisisi luottamushenki-lön ABC kirjan. Siinä pelkistetysti ker-rottaisiin alan keskeisimmät termit, jot-ta ammattihenkilöiden selostuksia voi-si ymmärtää paremmin. Kirjasessa tu-lisi olla seurantaraporttien lukuohje,jotta raporteista saisi itsekin hiemantolkkua. Seurattavat aineet voitaisiinesitellä ja kertoa jotain niille annetuis-ta ohjearvoista. Vedenottamoissa japuhdistuslaitoksissa on monia proses-seja, joista olisi mukava tietää hiemanenemmän kuin pelkkä nimi. Verkos-toihin liittyy aivan fysikaalisia suurei-ta, jotka tulevat vastaan sattumalta var-sinkin jos jotain odottamatonta sattuu.Esimerkiksi itselleni verkoston pai-neisiin liittyvät asiat ovat raottuneetpikku hiljaa. Kirjasessa voisi olla tek-niikan lyhyt oppimäärä, esimerkiksiminkä tyyppisiä venttiileitä tai putkiaon olemassa. Ehkä myös pieni otos lain-säädännöstä ja muista direktiiveistä oli-si paikallaan.

Lopuksi pieni anekdootti. Olin vuo-rotteluvapaalla ja näin pääsin osallis-tumaan mm. vesihuoltopäiville, jotkasilloin olivat Lappeenrannassa. Kun enventtiileistä ja pumpuista paljon ym-märtänyt, käytin aikani kuuntelemal-la luentoja, joista monet olivat hyvin

mielenkiintoisia. Niinpä kiinnostunee-na asetuin kuuntelemaan luentoa:”Tulpat vesijohtoverkostojen rakenta-misessa”. Luulin sen kertovan kapei-koista ja ongelmista vesijohtoverkos-tohankkeiden läpiviennissä, esim.maankäyttöön rahoitukseen henki-löstöhallintoon, kilpailuttamiseen jne.liittyvissä kysymyksissä. Vasta monenminuutin päästä tajusin, että luennol-la tosiaankin puhuttiin tulpista, joitalaitetaan putkien päihin. Niihin ei voilaittaa mitään muovipusseja, jotka saat-tavat kulkeutua verkostoon ja jopa tuk-kia sen.

Pauli MäättäVesihuollon luottamushenkilö

Kempele


Vesihuollon luottomiehenä

P U H E E N V U O R O

VT0504 s47-50 15.8.2005 17:28 Sivu 47

Normaali käytäntö vesihuollossa on,että kullakin kiinteistöllä on oma

erillinen liittämiskohta, jossa kiinteistöliittyy vesihuoltolaitoksen verkostoon,ja omat tonttijohdot. Poikkeustapauk-sessa jotkut kiinteistöt ovat liittyneet lai-toksen verkostoon yhteisellä vesijoh-dolla tai viemärillä. Kiinteistöt ovat jo-ko rakentaneet yhteisen johdon liitty-äkseen vesihuoltolaitoksen vesijohtoontai viemäriin tai kiinteistö on liittynytlaitokseen toisen kiinteistön tonttijoh-don tai tonttiviemärin kautta. Yhteisiäjohtoja on käytössä erityisesti vesihuol-tolaitoksen toiminta-alueen ulkopuo-lella ja niihin voi sisältyä monia ongel-mia.

Järjestelyssä on kyse vain yhteisen ve-sijohdon tai viemärin rakentamisesta,käytöstä ja ylläpidosta eikä minkään ju-ridisen yhteisön perustamisesta. Kukinliittyjä tekee liittymis- ja käyttösopi-muksen vesihuoltolaitoksen kanssaoman kiinteistönsä osalta. Vesihuolto-laitoksen näkökulmasta kiinteistöjenyhteinen johto on tonttijohto, jonka käy-töstä ja kunnossapidosta vastaa useam-pi kuin yksi liittyjä. Yhteisestä johdos-ta lähtevät vielä yksityiset tonttijohdotkunkin liittyjän kiinteistölle.

Yhteinen johto voidaan ottaa käyt-töön vain vesihuoltolaitoksen suostu-muksella ja myötävaikutuksella. Lisäk-si liittyjien tulee tehdä keskinäinen so-pimus yhteisen johdon rakentamista,käytöstä ja kunnossapidosta. Yhteistä

johtoa ei tulisi käyttää, kun liitettäviäkiinteistöjä on kovin monta. Toiminta-alueen ulkopuolella on näissä tapauk-sissa ratkaisuna esimerkiksi vesiosuus-kunnan perustaminen. Vesiosuuskun-nan päätöksenteko ja taloudenhoito ta-pahtuu sääntöjen ja osuuskuntalain mu-kaan.

Kun kiinteistöt liittyvät laitoksen ver-kostoon yhteisen johdon kautta, liitty-jien tulisi sopia keskenään etukäteenkirjallisesti sellaisista asioista, joista voimyöhemmin syntyä riitoja. Lähtökoh-tana tulisi olla, että liittyjät vastaavat yh-teisvastuullisesti mm. johdon ylläpi-dosta ja korjauksista riippumatta siitä,missä kohtaa yhteistä johtoa töitä teh-dään. Kustannukset voidaan jakaa liit-tyjien kesken jonkin yhdessä sovitun jy-vitysperiaatteen mukaan tai pääluvunmukaan.

Päätöksentekotavat on hyvä kirjatasopimukseen, jotta vältyttäisiin sellai-selta tilanteelta, että liittyjien väliset eri-mielisyydet estäisivät myöhemmin jär-kevän toiminnan. Sitä varten sopimuk-sessa tulisi sanoa mm. liittyjien ko-kouksista ja päätösten syntymisen vaa-dittavasta enemmistöstä. Vaatimustakaikkien läsnäolosta tai yksimielisyy-destä ei tule asettaa, sillä se lamaan-nuttaa helposti päätöksenteon. Liittyjätvoivat kuitenkin päättää joistain asiois-ta kokousta pitämättä silloin, kun kaik-ki osallistuvat päätöksentekoon ja ovatyksimielisiä lopputuloksesta.

Korjaukseen ja ylläpitoon liittyvistätöistä tulisi sopia yleensä etukäteen. Jo-kaisen tulisi kuitenkin sitoutua varaa-maan kiireellisiä korjaustöitä varten tiet-ty rahamäärä, joka on irrotettavissakäyttöön välittömästi. Lisäksi tulisi ni-metä henkilö, joka voi kiireellisissä ta-pauksissa tilata tarpeellisen korjaustyönkuulematta muita liittyjiä ja jolla on oi-keus veloittaa muilta heidän osuutensakorjauslaskusta.

Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksen hal-linto- ja talousneuvosto on valmistellutsopimusmallin liittyjien yhteisiä johto-ja varten. Vesihuoltolaitokset voivat tar-jota sopimusmallia niille, joilla on käy-tössä yhteinen johto puutteellisin sopi-muksin ja erimielisyyttä sen hoitami-sesta eikä osuuskunnan tms. perusta-minen tule kysymykseen. Sopimus-mallin tarkoituksena ei ole lisätä yh-teisten tonttijohtojen käyttöä. Sen tar-koituksena on ainoastaan antaa väli-neitä ongelmien välttämiseen ja rat-kaisemiseen ja edistää näin olemassaolevien yhteisten johtojen kunnossapi-toa.

Anneli TiainenLakiasiain päällikkö



Liittyjien yhteiset johdot

V E S I V Ä E N T I E T O K A I V O

VT0504 s47-50 15.8.2005 17:28 Sivu 48

A B S T R A C T S


Finnish journal for professionals in the water sectorPub l i shed s i x t imes annua l l y

Editor- in-chie f Timo MaasiltaAddress Annankatu 29 A 18, 00100 Helsinki, Finland

Water-borne infectionsErkki Vuori

Although many viruses, bacteria and proto-zoans are known to cause water-borne intesti-nal infections and diarrhoea, the main patho-genic agents in Finland are noroviruses andcambylobacteria. Most cases of water-bornediarrhoea clear up within a few days if thepatients drink sufficient fluids. The illness may,however, be fatal for children, the elderly oranyone in poor condition.

Water-borne epidemics:seeking a solutionIlkka Miettinen, Tarja Pitkänen and Outi Zacheus

The good quality of household water seldommakes the headlines. Serious water problems,in contrast, receive wide publicity, so much sothat people tend to forget that the bulk of thehousehold water produced by Finland’s watersupply facilities is of good quality and absolute-ly safe. Yet, every year there are a few seriouscases of contaminated household water, someof which develop into water-borne epidemics.

Microbiological quality ofraw water and its realtime monitoringAri Hörman

The microbiological quality of Finland’s surfacewaters was surveyed in 2000-2001 by assess-ing them simultaneously for their indicator andpathogenic microbe content. A considerableproportion of the surface water samples (41%)were positive for at least one of the pathogenicmicrobes investigated. Monitoring raw waterwith the aid of indicator bacteria over a periodof several years may provide us with informa-tion on variations in the water but is not able toforecast future changes.

Biofilms in pipelinenetwork: support for orextermination of pathogenic bacteria?Pertti Vuoriranta

Biofilm, which is mainly composed of bacterialcells and the polymeric slime produced bythem, forms on the surfaces of all householdpipes that are in touch with water. Normallybiofilm bacteria derive from raw water and donot pose any threat to the healthy user of water.The main adverse effects of biofilm areimpaired water quality and pipeline degenera-tion.

Effective nitrogen removal with unconventional proceduresPetri Björk and Markku Huhtamäki

The Finnfeeds wastewater treatment plant hasattained a nitrogen removal rate exceeding95%. Based on the variation of aeration rateand the regulation of Redox potential, the pro-cedure could be applied to intensify the removalof nutrients in other plants as well.

A sense of lakes – The importance of lakesin Finnish consciousnessAnne-Mari Ventelä, Lauri Arvola, Harri Helminen and Jouko Salvala

We investigated people’s relations to lakes, thatis, how they experience lakes as places andhow they evaluate their ecological condition.The investigation is part of a larger internation-al project. The findings demonstrate thatalthough the quality of water affects people’ssatisfaction, the importance of lakes and theirvalue go far beyond the importance of waterquality

Other articles

Prevention of water-borneepidemics: from pumphandle to groundwaterprotectionLeena Hiisvirta

Much ado about foam: a literature review of afilamentous microbe inwastewater treatmentJussi Ruotsalainen andHelvi Heinonen-Tanski

Recollections from a hydrological archiveVeli Hyvärinen

Sacred waterMitro Repo

VT0504 s47-50 15.8.2005 17:28 Sivu 49


V I E R A S K Y N Ä

Pyhä Vesi

Mitro Repo

Moni on kyllä tietoinen siitä, ettäRaamatussa on yllättävän lu-kuisa määrä viittauksia viiniin.

Niin että kristillistä elämää ei oikein voiajatellakaan ilman tuota tärkeää nau-tintoainetta. Viittauksia veteen on kui-tenkin moninkertainen määrä.

Kristillisen perinteen mukaan vesi josmikä on pyhää. Kaikki on lähtöisin sii-tä ja kaikki palaa siihen. Aivan erityi-sesti katolisessa maailmassa, niin idäs-sä kuin lännessä, vedellä on tärkeä roo-li arjen hartaudessa.

Raamatun luomiskertomus rakentuuvedestä ja sanasta. Jumala sanoi ja ve-destä syntyi…

Upotuskasteen ajatus on kuolla jasyntyä uudestaan… Veden kautta uu-distetaan synnin vanhentama luon-tomme…

Kasteen salaisuus on läsnä myös ns.veden pyhityksessä. Ajatuksena on se,että ristin upottaminen veteen pyhittääsen. Loppiainen on idän perinteessävarsinainen veden juhla. Kreikassa kan-sa kokoontuu kylän satamaan, merenäärelle, jonne on rakennettu ulkoilma-alttari. Toimituksen lopuksi piispaa heit-tää arvokkaan käsiristinsä mereen. Sen

perään hyppää välittömästi lukuisajoukko eri-ikäisiä miehiä, ja aivan eri-tyisen onnekas on se, joka onnistuu löy-tämään ristin meren pohjasta ja tuo-maan sen rannalle.

Itä- ja Raja-Karjalassa loppiaisen ve-denpyhitys suoritettiin jäällä ja siihentehdyssä avannossa. Ja täällä Pohjolas-sakin eräät rohkeat halusivat kastautuapyhän avannon huurteessa uskoen saa-vansa siitä erityistä pyhitystä elämään-sä.

Tätä siunattua vettä säilytettiin ko-tona niin sisäiseen kuin ulkoiseen käyt-töön, niin pieniin kuin suurempiin vai-voihin. Taikina pyhitettiin pyhän ve-den pisaralla. Lihaskivut ja –säryt pa-rannettiin pyhän veden hieronnalla.Pyhää vettä tulee olla aina tarjolla jasiksi vedenpyhitystoimitus toistetaanjokaisen kuukauden ensimmäisenäpäivänä. Pyhällä vedellä siunataanasunnot ja työpaikat, maat ja mannut,kotieläimet ja juhdat, menopelit ja työ-välineet.

Pyhä vesi antaa elämälle mielen. Ar-jen rutiinit muuttuvat mielekkäiksi japyhiksi. Kaikki löytää tarkoituksensa japäämääränsä. Elämä ei ole enää satun-

naista poukkoilua sinne sun tänne.Katolinen vesihurskaus vetoaa ny-

kyään myös rationaalisiin protestant-teihin. Minulla on ollut jo kymmenenvuoden ajan kunnia olla mukana eku-meenisessa ns. elävän veden juhlassa.Se toimitetaan juuri ennen Helsingin Ci-ty Marathonin alkua. Veden priiskoit-tamisen ohella urheilijat nauttivat lasil-lisen virvoittavaa vettä ennen tappavaauupumusta.

Vaikka Kaanaan häissä vesi muut-tuikin viiniksi ja hääjuhlat pelastuivat,niin todellisissa viinimaissa nautintoonliittyy aina myös vesilasillinen. AntiikinKreikassa olikin sanonta, että varsinai-set juopot ovat niitä, jotka nauttivat vii-ninsä sekoittamattomana, laimenta-matta sitä vedellä.

Eräässä vanhassa hymnissä tode-taankin, ettei kukaan vielä ole menet-tänyt järkeään juomalla vettä.

Toteamus pitää paikkansa yhä vielä.Niin, mutta vesihän on pyhää. Se kunkätkee sisäänsä itse elämän.

VT0504 s47-50 15.8.2005 17:28 Sivu 50

�� !��"#�"��$%&"��$�

��

��

��"�� !��!%�'��

��(�)�*��"�� !��!%�'��

��(�)�*�� !��!%�'��+��

��(, )-()�� !��!%�'��

LiningINDUTRADE GROUP

��

VT0504 kansi 3 15.8.2005 16:55 Sivu 51

Oy KWH Pipe AbPL 21, 65101 Vaasa

Puhelin (06) 326 5511Telefax (06) 315 3088

www.kwhpipe.fi

Jäteveden pienpuhdistamotkotiin ja koko kylään

WehoPuts-pienpuhdistamot käsittelevätkirkkaiksi yhden kotitalouden tai koko kylä-yhteisön jätevedet. Kotitalouksien lisäksipienpuhdistamoon voi liittää myös kyläkou-lut, loma-asunnot ja muita kiinteistöjä. Pien-puhdistamo soveltuu myös maitotilojen,pienteurastamojen, kuorimoiden yms. jäte-vesien käsittelyyn.

Toimitamme kyläkohtaisen järjestelmän,joka sisältää kaikki tarvittavat komponentitjätevesien puhdistamiseksi. WehoPuts-pienpuhdistamon lisäksi esim. paineviemäri-ja viettoviemäriputket, jätevesikaivot, kiin-teistökohtaiset jätevesipumppaamot,laitekaivot ja tarvittavat liitososat.

WehoPuts-pienpuhdistamolla toteutettukyläkohtainen järjestelmä on varmatoimi-nen ja vaivaton käyttäjälleen. Käyttömuka-vuudeltaan se on verrattavissa kunnalliseenviemäröintiin ja hallitun menetelmän ansi-osta puhdistustulokset ovat erittäin kor-kealuokkaiset.

WehoPuts -pienpuhdistamon edut:

Joustava mitoitus: yhden perheentai useamman kiinteistön yhteinenpuhdistamoHelppohoitoinen ja vaivaton,automatisoitu prosessiErinomaiset puhdistustuloksetSallii hyvin kuormitusvaihteluitaGSM-kaukovalvonta mahdollinenHajutonKestävä, tiivis ja pitkäikäinen rakenne

VT0504 Kannet 1 ja 4 15.8.2005 16:53 Sivu 100

Kirjallisuus Andreasen, K. ja Nielsen, P.H. 1998. In situ characterization of substrate uptake by Microthrix

parvicella using microautoradiography. Wat. Sci. Tech. 37 (4-5): 19-26. Andreasen, K. ja Nielsen, P.H. 2000. Growth of Microthrix parvicella in nutrient removal

activated sludge plants: studies of in situ physiology. Wat. Res. 34 (5): 1559-1569. Barjenbruch, M., Hoffmann, H., Kopplow, O. ja Tränckner, J. 2000. Minimizing of foaming in

digesters by pre-treatment of the surplus-sludge. Wat. Sci. Tech. 42 (9): 235-241. Barjenbruch, M. ja Kopplow, O. 2003. Enzymatic, mechanical and thermal pre-treatment of

surplus sludge. Advances in Environmental Research 7: 715-720. Batstone, D.J., Keller, J., Angelidaki, I., Kalyuzhnyi, S.V., Pavlostathis, S.G., Rozzi, A.,

Sanders, W.T.M., Siegrist, H. ja Vavilin, V.A. 2002. The IWA Anaerobic Digestion Model No 1 (ADM1) Wat. Sci. Tech. 45 (10): 65-73.

Blackall, L.L. ja Marchall, K.C. 1989. The mechanism of stabilization of actinomycete foams and the prevention of foaming under laboratory conditions. J. Industr. Microbiol. 4:181-188.

Böhler, M. ja Siegrist, H. 2004. Partial ozonation of activated sludge to reduce excess sludge, improve denitrification and control scumming and bulking. Wat. Sci. Tech. 49 (10): 41-49.

Cabirol, N., Barragán, E.J., Durán, A. ja Noyola, A. 2003. Effect of aluminium and sulphate on anaerobic digestion of sludge from wastewater enhanced primary treatment. Wat. Sci. Tech. 48 (6): 235-240.

Connery, N., Thompson, A.S., Patrick, S. ja Larkin, M.J. 2002. Studies of Microthrix parvicella in situ and in laboratory culture: production and use of specific antibodies. Wat. Sci. Tech. 46 (1-2): 115-118.

Dillner Westlund, Å., Hagland, E. ja Rothman, M. 1998a. Foaming in anaerobic digesters caused by Microthrix parvicella. Wat. Sci. Tech. 37 (4-5): 51-55.

Dillner Westlund, Å., Hagland, E. ja Rothman, M. 1998b. Operational aspects on foaming in digesters caused by Microthrix parvicella. Wat. Sci. Tech. 38 (8-9): 29-34.

Dohányos, M., Zábranská, J., Kutil, J. ja Jeníček, P. 2004. Improvement of anaerobic digestion of sludge. Wat. Sci. Tech. 49 (10): 89-96.

Eikelboom, D.H., Andreadakis, A. Ja Andreasen, K. 1998. Survey of filamentous populations in nutrient removal plants in four European countries. Wat. Sci. Tech. 37 (4-5): 281-289.

Eikelboom, D.H. ja Grovenstein, J. 1998. Control of bulking in a full scale plant by addition of talc (PE 8418). Wat. Sci. Tech. 37 (4-5): 297-301.

Gavala, H.N., Yenal, U., Skiadas, I.V., Westermann, P. Ja Ahring, B.K. 2003. Mesophilic and thermophilic anaerobic digestion of primary and secondary sludge. Effect of pre-treatment at elevated temperature. Wat. Res. 37: 4561-4572.

Goel, R., Komatsu, K., Yasui, H. ja Harada, H. 2004. Process performance and change in sludge characteristics during anaerobic digestion of sewage sludge with ozonation. Wat. Sci. Tech. 49 (10): 105-113.

Goel, R., Tokutomi, T. ja Yasui, H. 2003a. Anaerobic digestion of excess activated sludge with ozone pretreatment. Wat. Sci. Tech. 47 (12): 207-214.

Goel, R., Yasui, H. ja Shibayama, C. 2003b. High-performance closed loop anaerobic digestion using pre/post sludge ozonation. Wat. Sci. Tech. 47 (12): 261-267.

Hagland, E., Dillner Westlund, Å. ja Rothman, M. 1998. Sludge retention time in the secondary clarifier effects on the growth of Microthrix parvicella. Wat. Sci. Tech. 37 (4-5): 47-50.

Han, Y., Sung, S. ja Dague, R.R. 1997. Temperature-phased anaerobic digestion of wastewater sludges. Wat. Sci. Tech. 36 (6-7): 367-374.

Heo, N.-H., Park, S.-C., Lee, J.-S. ja Kang, H. 2003. Solubilization of waste activated sludge by alkaline pretreatment and biochemical methane potential (BMP) tests for anaerobic co-digestion of municipal organic waste. Wat. Sci. Tech. 48 (8): 211-219.

Hladikova, K., Ruzickova, I., Klucova, P. Ja Wanner, J. 2002. An investigation into studying of the activated sludge foaming potential by using physicochemical parameters. Wat. Sci. Tech. 46 (1-2): 525-528.

Holmström, H., Bosander, J., Dahlberg, A.-G., Dillner Westlund, Å., Flyborg, L. ja Jokinen, K. 1996. Severe bulking and foaming at the Himmerfjärden WWTP. Wat. Sci. Tech. 33 (12): 127-135.

Hwang, Y. ja Tanaka, T. 1998. Control of Microthrix parvicella foaming in activated sludge. Wat. Res. 32 (5): 1678-1686.

Kim, J., Park, C., Kim, T.-H., Lee, M., Kim, S., Kim, S.-W. Ja Lee, J. 2003. Effects of various pretreatments for enhanced anaerobic digestion with waste activated sludge. J. Biosci. Bioeng. 95 (3): 271-275.

Kitatsuji, K., Miyata, H. ja Fukase, T. 1996. Lysis of filamentous bacteria by surfacants. Wat. Sci. Tech. 34 (5-6): 145-153.

Knoop, S. ja Kunst, S. 1998. Influence of temperature and sludge loading on activated sludge settling, especially on Microthrix parvicella. Wat. Sci. Tech. 37 (4-5): 27-35.

Kopplow, O., Barjenbruch, M. Ja Heinz, V. 2004. Sludge pre-treatment with pulsed electric field. Wat. Sci. Tech. 49 (10): 123-129.

Lin, J.-G., Ma, Y.-S., Chao, A.C. ja Huang, C.-L. 1999. BMP test on chemically pretreated sludge. Bioresource Technology 68: 187-192.

Madoni, P., Davoli, D. ja Gibin, G. 2000. Survey of filamentous microoganisms from bulking and foaming activated-sludge plants in Italy. Wat. Res. 34 (6): 1767-1772.

Mamais, D., Andreadakis, A., Noutsopoulos, C. ja Kalergis, C. 1998. Causes of, and control strategies for, Microthrix parvicella bulking and foaming in nutrient removal activated sludge systems. Wat. Sci. Tech. 37 (4-5): 9-17.

Miana, P., Grando, L., Caravello, G. Ja Fabris, M. 2002. Microthrix parvicella foaming at the Fusina WWTP. Wat. Sci. Tech. 46 (1-2): 499-502.

Müller, J., Lehne, G., Schwedes, J., Battenberg, S., Näveke, R., Kopp, J., Dichtl, N., Scheminski, A., Krull, R. Ja Hempel, D.C. 1998. Disintegration of sewage sludges and influence on anaerobic digestion. Wat. Sci. Tech. 38 (8-9): 425-433.

Müller, J.A. 2000. Pretreatment processes for the recycling and reuse of sewage sludge. Wat. Sci. Tech. 42 (9): 167-174).

Müller, J.A., Winter, A. ja Strünkmann, G. 2004. Investigation and assessment of sludge pre-treatment processes. Wat. Sci. Tech. 49 (10): 97-104.

Neis, U., Nickel, K. ja Tiehm, A. 2000. Enhancement of anaerobic sludge digestion by ultrasonic disintegration. Wat. Sci. Tech. 42 (9): 73-80.

Nielsen, P.H., Roslev, P., Dueholm, T.E. ja Nielsen, J.L. 2002. Microthrix parvicella, a specialized lipid consumer in anaerobic–aerobic activated sludge plants. Wat. Sci. Tech. 46 (1-2): 73-80.

Nielsen, P.H., Kragelund, C., Nielsen, J.L., Tiro, S., Lebek, M. ja Gessesse, A. 2003. Control of Microthrix parvicella in activated sludge plants by dosage of polyaluminium salts: Possible mechanisms. Proceedings of the Post-conference colloquium on Foam and Scum in Biological Wastewater Treatment 5th September 2003, PICT, Prague, Czech Republic. Saatavana www-sivulla: http://www.vscht.cz/tvp/9th_IWA_Conf/colloquium/Nielsen.pdf Haettu: 20.8.2004.

Noutsopoulos, C., Mamais, D. ja Andreadakis, A.D. 2002. The effect of reactor configuration and operational mode on Microthrix parvicella bulking and foaming in nutrient removal activated sludge systems. Wat. Sci. Tech. 46 (1-2): 61-64.

Pagilla, K.R, Craney, K.C. ja Kido, W.H. 1997. Causes and effects of foaming in anaerobic sludge digesters. Wat. Sci. Tech. 36 (6-7): 463-470.

Paris, S., Lind, G., Lemmer, H. ja Wilderer, P. 2003. Dosing aluminium chloride as a means to fight M. parvicella. Proceedings of the Post-conference colloquium on Foam and Scum in Biological Wastewater Treatment 5th September 2003, PICT, Prague, Czech Republic. Saatavana www-sivulla: http://www.vscht.cz/tvp/9th_IWA_Conf/colloquium/Paris.pdf Haettu: 20.8.2004.

Pitman, A.R. 1996. Bulking and foaming in BNR plants in Johannesburg: problems and solutions. Wat. Sci. Tech. 34 (3-4): 291-298.

Roels, T., Dauwe, F., Van Damme, S., De Wilde, K. ja Roelandt, F. 2002. The influence of PAX-14 on activated sludge systems and in particular on Microthrix parvicella. Wat. Sci. Tech. 46 (1-2): 487-490.

Rossetti, S., Tomei, M.C., Levantesi, C., Ramadori, R. ja Tandoi, V. 2002. “Microthrix parvicella”: a new approach for kinetic and physiological characterization. Wat. Sci. Tech. 46 (1-2): 65-72.

Scheminski, A., Krull, R. ja Hempel, D.C. 2000. Oxidative treatment of digested sewage sludge with ozone. Wat. Sci. Tech. 42 (9): 151-158.

Stratton, H., Seviour, B. ja Brooks, P. 1998. Activated sludge foaming: what causes hydrophobicity and can it be manipulated to control foaming? Wat. Sci. Tech. 37 (4-5): 503-509.

Tandoi, V., Rossetti, S., Blackall, L.L. ja Majone, M. 1998. Some physiological properties of an Italian isolate of ”Microthrix parvicella”. Wat. Sci. Tech. 37 (4-5): 1-8.

Wang, Z.-Z., Niu, Z.-Q. ja Pelkonen, M. 2004. Management of process performance at low water temperatures in respect of filamentous organisms. J. Env. Sci. 16 (1): 113-116.

Wanner, J., Ruzicová, I., Krhutková, O. ja Pribyl, M. 2000. Activated sludge population dynamics and wastewater treatment plant design and operation. Wat. Sci. Tech. 41 (9): 217-225.

Wanner, J., Ruzicová, I., Jetmarová, P., Krhutková, O. ja Paraniaková, J. 1998. A national survey of activated sludge separation problems in the Czech Republic: filaments, flock characteristics and activated sludge metabolic properties. Wat. Sci. Tech. 37 (4-5): 271-279.

Weemaes, M., Grootaerd, H., Simoens, F., Huysmans, A. ja Verstraete, W. 2000a. Ozonation of sewage sludge prior anaerobic digestion. Wat. Sci. Tech. 42 (9): 175-178.

Weemaes, M., Grootaerd, H., Simoens, F. ja Verstraete, W. 2000b. Anaerobic digestion of ozonized biosolids. Wat. Res. 34 (8): 2330-2336.

Weemaes, M.P. J. ja Verstraete, W.H. 1998. Evaluation of current wet sludge disintegration techniques. J. Chem. Technol. Biotechnol. 73: 83-92.

Zábranská, J., Štěpová, J., Wachtl, R., Jeníček, P. ja Dohányos, M. 2000. The activity of anaerobic biomass in thermophilic and mesophilic digesters at different loading rates. Wat. Sci. Tech. 42 (9): 49-56.

vt0504 kannet 1 ja 4 15.8.2005 16:53 sivu 1 · koleran oli uskottu leviävän mätänevien...

Documents