Julkaisuvapaa 10.9.2019 klo 12.00

EDUCATION AT A GLANCE 2019 TAUSTAMUISTIOSuomalainen koulutus kansainvälisessä vertailussa

Jukka Haapamäki, Irma Garam, Hanna Laakso, Olga Lappi, Sofia Mursula, Petra Packalén, Mika Tuononen, Kristiina Volmari

2

Sisällys

EDUCATION AT A GLANCE 2019 TAUSTAMUISTIO...........................................................................................1

Suomalainen koulutus kansainvälisessä vertailussa.....................................................................................1

Fokuksessa korkea-asteen koulutus.................................................................................................................4

Suomi erottuu vertailussa STEM-alan voimakkaan segregoitumisen takia...................................................4

Tohtorin tutkinnon suorittaneista Suomessa naisia yli puolet STEM-aloilla.................................................4

Suomessa ero miesten ja naisten välillä läpäisyasteessa oli vertailun suurin...............................................5

Muista OECD-maista poiketen Suomessa maahanmuuttajataustaisten läpäisyaste oli muita parempi.......6

Muita läpäisyyn vaikuttavia taustatekijöitä..................................................................................................6

Suomessa kansainvälisiä opiskelijoita on yli OECD-keskiarvon, mutta hieman vähemmän kuin EU23-maissa keskimäärin.......................................................................................................................................6

Suomessa opiskellaan runsaasti tietojenkäsittelyn ja tietoliikenteen alaa...................................................7

Viidennes Suomen korkeakoulusta valmistuneista on opiskellut ulkomailla................................................8

Kilpailu korkeakoulupaikoista on Suomessa kovaa.......................................................................................8

Suomessa korkea-asteen suorittaneiden osuus on noussut vain vähän viimeisen 10 vuoden aikana, korkeakoulutettujen osuus 41 %................................................................................................................11

Koulutuksen hyötyjä...................................................................................................................................12

Tohtorikoulutuksen työllisyysetu suuri Suomessa......................................................................................12

Suomelle muut keskeiset seurantaindikaattorit.............................................................................................13

Suomalaislasten osallistuminen varhaiskasvatukseen on yhä OECD-keskiarvon alapuolella......................13

Koulutuksen ulkopuolella ja työtä vailla olevien nuorten osuus laskenut selvästi......................................13

Matala koulutustaso lisää NEET-statuksen todennäköisyyttä....................................................................14

Vuonna 2016 koulutusmenojen osuus BKT:stä Suomessa oli OECD- keskiarvoa korkeampi......................14

Oppilaskohtaiset kustannukset kasvoivat Suomessa, laskivat OECD-maissa keskimäärin..........................15

Suomi erottuu muista OECD-maista panostamalla yläluokkalaisiin sekä hyvinvointipalveluihin................16

Opettajien palkkakustannukset – muutakin kuin opettajan palkka............................................................17

Opettajien palkkakustannukset selittänevät suurelta osalta maiden välisiä eroja kustannuksissa.............17

Mitä tapahtuu, jos luokkakokoa pienennetään yhdellä oppilaalla?...........................................................18

3

Education at a Glance on OECDn vuosittain julkaisema koulutuksen indikaattoriraportti. Education at a Glancessa on joka vuosi eri teema, joka näkyy erityisesti sen johdannossa ja jonkin verran uusina indikaattoreina.

Vuoden 2019 raportin teemana on korkea-asteen koulutus. Tarkastelussa on muun muassa korkeakoulutettujen määrä, työllistyminen, ansiotaso, korkeakoulujen sisäänotto sekä korkeakoulutettujen tausta ja sen vaikutus tutkinnon suorittamiseen.

Tähän muistioon on koottu Suomena kannalta relevantit teemat ja indikaattorit ja erityisesti sellaiset, joiden tulokset voivat toimia kehittämisen pohjana.

4

Fokuksessa korkea-asteen koulutus

Suomi erottuu vertailussa STEM-alan voimakkaan segregoitumisen takia Vuonna 2017 OECD-maissa ja Suomessa uusista alempaa korkeakoulututkintoa suorittavissa opiskelijoista naisten osuus oli miehiä suurempi, 54 prosenttia. STEM-aloilla eli luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan aloilla, OECD-maissa keskimäärin vain 30 prosenttia uusista opiskelijoista oli naisia. Suomessa osuus oli vielä alhaisempi, vain 22 prosenttia. Naapurimaissamme osuus on yli OECD-maiden keskiarvon.

Sosiaali- ja terveysalalla puolestaan naisia oli alempien korkeakoulututkintojen uusissa opiskelijoissa OECD-maissa keskimäärin 77 prosenttia ja Suomessa 83 prosenttia. Kaikissa Pohjoismaissa naisten osuus oli korkeampi kuin muissa OECD-maissa keskimäärin. Virossa jopa 90 prosenttia sosiaali- ja terveysalan uusista opiskelijoista oli naisia.

Kolmesta vertailluista alasta liiketalouden, hallinnon ja oikeustieteen koulutusalalle naiset ja miehet jakautuivat tasaisimmin. Siinä alempaan korkeakoulututkintoon johtavassa koulutuksessa naisten osuus oli OECD-maissa keskimäärin 54 prosenttia ja Suomessa 52 prosenttia.

Tanska

Viro

Suomi

Islanti

Norja

Ruotsi

OECD-maat

EU23 -maat

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

Luonnontieteet, teknologia, insinööritieteet ja matematiikka Liiketalous, hallinto ja oikeustiede Sosiaali- ja terveys

Naisten osuus (%) uusissa alempaa korkeakoulututkintoa suorittavissa opiskelijoissa kolmella koulutusalalla, 2017. Lähde: Taulukko B4.2. https://doi.org/10.1787/888933978132

5

Tohtorin tutkinnon suorittaneista Suomessa naisia yli puolet STEM-aloilla

Keskimäärin OECD-maissa tohtorintutkintotasolla naisten osuus STEM-aloilla1 väheni ylempien korkeakoulututkintojen 54 prosentista 46 prosenttiin tohtorintutkintotasolla. Suomessa tilanne oli päinvastainen. Naisia valmistui STEM aloilta 52 prosenttia ylemmissä korkeakoulututkinnoissa, kun taas tohtorintutkintotasolla heitä valmistui 53 prosenttia. Joissakin maissa ero sukupuolten välillä oli vuonna 2017 hyvin suuri. Tohtorin tutkinnon suorittaneista 60 prosenttia Islannissa ja Latviassa oli naisia, alle 40 prosenttia Kiinassa, Indonesiassa, Japanissa, Koreassa ja Saudi Arabiassa.

Suomessa ero miesten ja naisten välillä läpäisyasteessa oli vertailun suurin

Läpäisyaste kuvaa osuutta opiskelijoista, jotka aloittavat tutkinto-ohjelman ja valmistuvat tietyn ajan kuluessa. Kaikista maista, joista tietoja oli saatavilla, alemman korkeakoulututkinnon tavoiteajassa läpäisseiden osuus oli naisilla suurempi kuin miehillä. Vuonna 2017 OECD-maissa keskimäärin 44 prosenttia naisopiskelijoista ja 33 prosenttia miesopiskelijoista oli valmistunut tutkinnon tavoiteajassa. Suomessa ero miesten ja naisten välillä oli vertailun suurin: 27 prosenttiyksikköä. Suomessa 55 prosenttia aloittaneista naisopiskelijoista ja 28 prosenttia aloittaneista miesopiskelijoista valmistui tavoiteajassa. Pienin ero vertailun maista oli Sveitsissä, Islannissa ja Isossa-Britanniassa, alle 7 prosenttiyksikköä. Kun lisätään kolme lisävuotta tarkasteltavaan ajanjaksoon, OECD-maissa miesten osuus nousee valmistuneissa keskimäärin 61 prosenttiin ja naisten osuus 72 prosenttiin. Ero ei pienene huomattavasti vertailun maissa Suomea lukuun ottamatta, jossa miesten osuus nousee voimakkaasti: 64 prosenttiin ja naisten nousee vähemmän, 79 prosenttiin.

Viro Suomi Islanti Norja Ruotsi Vertailumaiden keskiarvo

0102030405060708090

miehet Valmistunut aloittamastaan tutkinto-ohjelmasta tavoiteajassa miehet Valmistunut aloittamastaan tutkinto-ohjelmasta tavoiteajassa + 3 vuotta naiset Valmistunut aloittamastaan tutkinto-ohjelmasta tavoiteajassa naiset Valmistunut aloittamastaan tutkinto-ohjelmasta tavoiteajassa + 3 vuotta

Alemman korkeakoulututkinnon läpäisy tavoiteajassa / tavoiteaika +3 vuotta sukupuolen mukaan (%), 2017. Lähde: Taulukko B5.1. https://doi.org/10.1787/888933978284

1 Tohtorintutkintotasolla STEM-aloille katsotaan kuuluvan luonnontieteet, matematiikka ja tilastotiede.

6

Muista OECD-maista poiketen Suomessa maahanmuuttajataustaisten läpäisyaste oli muita parempi

Lähes kaikissa OECD-maissa alemman korkeakoulututkinnon tavoiteajassa läpäisseiden osuus oli korkeampi niillä opiskelijoilla, joilla ei ollut maahanmuuttotaustaa. Vertailutietoja tähän indikaattoriin oli kuitenkin saatu vain seitsemästä maasta. Suomi on vertailussa poikkeuksellinen, koska Suomessa opiskelijat, joilla ei ole maahanmuuttotaustaa, läpäisivät tutkinnon tavoiteajassa hieman harvemmin kuin ne, joilla on. Tämä ei välttämättä ole tulosta korkea-asteen yhdenvertaisuudesta, sillä vuonna 2017 uusista opiskelijoista 4 prosenttia oli henkilöitä, jotka olivat syntyneet Suomen ulkopuolella ja 0,1 prosenttia henkilöitä, jotka olivat syntyneet Suomessa, mutta vanhemmat Suomen ulkopuolella.

Vuoden 2018 Education at a Glance -raportissa raportoitiin, että kun Suomessa väestöstä maahanmuuttajataustaisia 18–24-vuotiaista oli kuusi prosenttia, heitä oli vain kolme prosenttia korkea-asteen uusista opiskelijoista. Luvut olivat huomattavasti alhaisemmat kuin naapurimaissa: vastaavat luvut ovat Ruotsissa 22/18, Norjassa 15/10 ja Virossa 9/5 prosenttia. Toistaiseksi maahanmuuttajataustaisia henkilöitä on ollut korkeakouluikäisessä väestössä ja korkeakouluopiskelijoissa molemmissa melko vähän. Maahanmuuttajataustaisten korkeakouluikäisten määrä tulee kasvamaan lähivuosina selvästi, ja jos maahanmuuttajataustaisten korkeakouluopiskelijoiden määrä ei nouse vastaavasti, niin kyseessä on koulutuksellisen tasa-arvon kannalta huolestuttava ilmiö.

Muita läpäisyyn vaikuttavia taustatekijöitä Vanhempien koulutustausta vaikuttaa läpäisyasteeseen. Lähes kaikissa vertailluissa maissa opiskelijoilla, joilla oli vähintään yksi vanhempi, joka oli suorittanut korkea-asteen tutkinnon, läpäisyaste aikatarkastelussa tavoiteaika plus kolme vuotta oli korkein. Keskimääräisesti matalin se oli niillä opiskelijoilla, joiden vanhemmat eivät olleet suorittaneet toisen asteen tutkintoa.

Myös opiskelijan suorittama toisen asteen koulutus vaikutti korkea-asteen tutkinnon läpäisyyn. Keskimäärin alempien korkeakoulututkintojen läpäisy pidemmällä aikavälillä oli korkeampaa niillä opiskelijoilla, joilla oli taustalla yleissivistävä toisen asteen koulutus.

Suomessa kansainvälisiä opiskelijoita on yli OECD-keskiarvon, mutta hieman vähemmän kuin EU23-maissa keskimäärinVuonna 2017 yhteensä 5,3 miljoonaa henkilöä opiskeli korkea-asteen tutkintoa ulkomailla ja heistä suurin osa eli 3,7 miljoonaa OECD-maissa. Maailmanlaajuisesti korkea-asteen opintoja ulkomailla suorittavien määrä on kasvanut 20 vuodessa ja OECD:n arvion mukaan tulee yhä kasvamaan. Taustalla on monia tekijöitä: tietotaloudet tarvitsevat osaavaa työvoimaa, kaikki kansalliset järjestelmät eivät pysty vastaamaan koulutustarpeeseen ja ulkomailla opiskelu tarjoaa mahdollisuuden hyvään koulutukseen ja työllistymiseen. Myös Suomi haluaa olla tässä kehityksessä mukana. Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visiossa vuodelle 2030 korostetaan korkeakoulutuksen kansainvälistymistä ja kansainvälistä vetovoimaa.

Suomen korkeakouluissa kansainvälisten opiskelijoiden eli edeltävän toisen asteen tutkinnon ulkomailla suorittaneiden osuus on kasvanut hieman OECD-keskiarvoa nopeammin. Vuonna 2017 Suomen korkeakouluissa 8 % opiskelijoista oli kansainvälisiä, kun vastaava osuus seitsemän vuotta aikaisemmin oli 6 %.

7

Tanska EU23 keskiarvo

Viro Suomi Islanti Ruotsi OECD keskiarvo

Norja0.0

2.0

4.0

6.0

8.0

10.0

12.0

2017 2010 (tai lähin saatavilla oleva)

Kansainvälisten tai ulkomaalaisten opiskelijoiden osuus (%) kaikista opiskelijoista korkea-asteen koulutuksessa 2010 ja 2017. Lähde: Kuvio B6.1. https://doi.org/10.1787/888933978474

Kansainvälisten opiskelijoiden osuus on Suomessa edelleen yli OECD-keskiarvon (6 %). Sen sijaan EU23-maissa osuus on 9 % eli hieman suurempi kuin Suomessa. Naapurimaista kansainvälisten opiskelijoiden osuus on Suomea suurempi Tanskassa (11 %). Virossa kansainvälisiä opiskelijoita on 8 %, Ruotsissa 7 % ja Norjassa 3 % opiskelijoista.

Suomessa opiskellaan runsaasti tietojenkäsittelyn ja tietoliikenteen alaa

Kansainvälisten opiskelijoiden profiili on Suomessa erilainen kuin OECD-maissa keskimäärin. Suomessa opiskelee OECD-keskiarvoa enemmän tietojenkäsittelyn ja tietoliikennealan (ICT) opiskelijoita (Suomi 17 %, OECD 7%). Suomeen tulee Aasian maista enemmän opiskelijoita kuin EU23-maihin keskimäärin (Suomi 39 %, EU23 32 %) ja vastaavasti muista Euroopan maista vähemmän (Suomi 30 %, EU23 42 %). Globaali yleiskuva on, että moni ulkomailla opiskeleva valitsee opiskelumaansa läheltä: Aasian maissa opiskelee paljon aasialaisia ja Euroopan maissa eurooppalaisia.

8

Suomi Norja Ruotsi Viro Islanti Tanska OECD keskiarvo

EU23 keskiarvo

Aasia Eurooppa AfrikkaLatinalainen Amerikka ja Karibia Pohjois-Amerikka OseaniaTuntematon

Kansainvälisten tai ulkomaalaisten opiskelijoiden jakautuminen lähtöalueen mukaan, 2017. Lähde: Kuvio B6.5. https://doi.org/10.1787/888933978550

Viidennes Suomen korkeakoulusta valmistuneista on opiskellut ulkomailla

OECD:n tilastoinnissa julkaistiin nyt ensimmäistä kertaa kansainvälistä vertailutietoa myös siitä, kuinka moni korkea-asteelta valmistunut on tehnyt osan opinnoistaan ulkomailla eli ollut opintoihin sisältyvällä ulkomaanjaksolla. Yhteinen EU:ssa sovittu tavoite on, että vuoteen 2020 mennessä viidennes (20 %) alueen korkeakouluopiskelijoista on suorittanut osan opinnoistaan ulkomailla.

OECD:n tietojen mukaan Suomessa vuonna 2017 valmistuneista korkea-asteen opiskelijoista 22 prosentilla on ollut ulkomaanjakso osana opintojaan. Suomalaisopiskelijat osallistuvat ulkomaanjaksoille osana opintojaan aktiivisemmin kuin opiskelijat OECD-maissa keskimäärin (12 %). Suomalaisopiskelijat osallistuvat ulkomaanjaksolle myös aktiivisemmin kuin opiskelijat muissa Pohjoismaissa. Ruotsissa 14 % korkea-asteelta valmistuneista oli ollut ulkomaanjaksolla osana opintojaan, Tanskassa 12 % ja Norjassa 10 %.

Kilpailu korkeakoulupaikoista on Suomessa kovaa

Korkeakoulutuksen laajeneminen on jatkunut OECD-maissa pitkään. Korkeakoulutukseen osallistumista on kasvattanut se, että yhä suurempi osuus nuorista suorittaa toisen asteen tutkinnon ja on kelpoinen hakeutumaan korkeakouluun. Myös korkeakoulututkintoon yhteydessä olevat mahdollisuudet menestyä työmarkkinoilla lisäävät koulutuksen kysyntää. Korkeakoulutuksen laajuuteen vaikuttaa kuitenkin kysynnän ohella myös tarjonta ja se, miten helppoa korkeakoulutukseen hakeutuminen on.

9

Noin puolessa maista haku tapahtuu suoraan korkeakouluihin, toisessa puolessa maita on käytössä keskitetty järjestelmä joko ainoana hakuväylänä tai suorahaun rinnalla. Läheskään kaikista maista ei ole saatavilla korkeakouluvalintoja koskevia tietoja, joten vertailu ei ole kattava.

Enemmistössä maita, joista tietoa on saatavilla, kaikki halukkaat ja hakukelpoiset pääsevät korkeakoulutukseen. Avoin pääsy ei välttämättä koske koko korkeakoulusektoria, mutta ainakin osassa korkeakouluja tai koulutusaloja opiskelijat otetaan sisään ilman erillistä karsintaa. Alle puolet järjestelmistä on Suomen tavoin selektiivisiä, eli aloituspaikkoja on kaikilla aloilla ja kaikissa korkeakouluissa rajallinen määrä ja vain osa hakijoista pääsee sisään.

Hakijoita karsittaessa valinta perustuu yleensä joko toisen asteen loppukokeeseen tai korkeakoulujen pääsykokeisiin. Valinnoissa hyödynnetään monesti myös muita kriteerejä, kuten päättötodistuksen keskiarvoa, hakijan haastattelua tai työkokemusta. Selektiivisyys on yhteydessä korkeakoulutuksen ohjaus- ja rahoitusjärjestelmään ja siihen, miten aloituspaikkojen määrään vaikuttaa esimerkiksi työelämän osaamistarpeita koskeva harkinta.

Maiden kesken on suuria eroja siinä, kuinka suuri osuus hakijoista yksittäisenä vuonna pääsee sisään. Suomessa kaksi kolmasosaa hakijoista jää vuosittain ilman paikkaa korkeakoulussa. Hylkäysprosentti on vertailumaiden korkein. Kilpailu on kuitenkin lähes yhtä kovaa Ruotsissa. Eroja on myös siinä, mille koulutusaloille on vaikein päästä.

Tässä kohtaa on kuitenkin syytä huomata, että vertailu koskee ainoastaan valikoitumista korkeakoulutukseen pääsyssä. Joissain maissa karsinta ajoittuu myöhempään vaiheeseen, kun välikokeissa reputtavat tai opinnoissaan liian hitaasti etenevät joutuvat keskeyttämään koulutuksen.

Tiukka kilpailu aloituspaikoista vaikuttaa osaltaan paitsi korkeakoulutettujen määrään, myös opiskelijoiden ikään. Useimmissa maissa, joista tietoa on saatavilla, yli 40 % uusista alemman korkeakoulututkinnon opiskelijoista tulee suoraan toiselta asteelta. Suomessa hieman alle viidennes uusista korkeakouluopiskelijoista on samana vuonna lukiosta tai ammatillisesta koulutuksesta valmistuneita. Siirtymän sujuvoittaminen onkin ollut ja on myös hetkellä yksi koulutuspolitiikan tavoitteista.

10

Ranka Australia Portugali Slovakia Viro Israel Slovenia Unkari Tanska Norja Liettua Suomi Ruotsi 0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

100

Opiskelupaikan saaneet ja opiskelevat Opiskelupaikan saaneet, eivät opiskele Ilman opiskelupaikkaa jääneet hakijat

Applicants to first-degree tertiary education by applicant status, 2016. Lähde: Kuvio D6.b. https://doi.org/10.1787/888933980469

11

Suomessa korkea-asteen suorittaneiden osuus on noussut vain vähän viimeisen 10 vuoden aikana, korkeakoulutettujen osuus 41 %

Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visiossa on asetettu tavoite, jonka mukaan vuoteen 2030 mennessä puolet ikäluokasta 25–34-vuotiaat olisi suorittanut korkeakoulututkinnon. Suomessa korkea-asteen suorittaneiden osuus on noussut vain vähän viimeisen 10 vuoden aikana. Korkeakoulutettujen osuus on noussut 3 %-yksikköä vuodesta 2008 (38 %) vuoteen 2018 (41 %). Samalla ajanjaksolla OECD-keskiarvo on noussut peräti 9 %-yksikköä 35 prosentista 44 prosenttiin. Suomi jää siis alle OECD-keskiarvon. Pohjoismaisista verrokeista Ruotsissa korkeakoulutettujen osuus oli vuonna 2018 48 % ja Tanskassa 45 %.

Norja Ruotsi Islanti Tanska OECD keskiarvo

Viro EU23 keskiarvo

Suomi0.0

10.0

20.0

30.0

40.0

50.0

60.0

70.0

80.0

90.0

100.0

Korkea-aste Toinen aste Ei toisen asteen tutkintoa

25-34 –vuotiaiden koulutustaso, 2018. Lähde: Kuvio A1.2. https://doi.org/10.1787/888933976422

Suomessa korkea-asteen koulutus aloitetaan OECD-keskiarvoa myöhemmin ja korkeakoulutuksen aloittaa hieman OECD-keskiarvoa pienempi osa nuorisoikäluokista. Näiden tekijöiden takia korkeakoulutettujen osuus on Suomessa OECD-keskiarvoa pienempi.

Keskimääräinen ikä aloittaneilla (alempi kk-tutkinto, ml. amk-tutkinto) on Suomessa 24 vuotta, kun OECD keskiarvo on 22 vuotta. Myös muissa Pohjoismaissa opinnot aloitetaan myöhään. Ruotsissa ja Tanskassa keskimääräinen aloitusikä on myös 24 vuotta, Norjassa se on 23 vuotta.

Korkeakoulutuksen aloittaa Suomessa nuorisoikäluokista 59 %. OECD-maissa keskimäärin korkea-asteen koulutuksen aloittaa 65 % nuorisoikäluokista. Esimerkiksi Ruotsissa korkea-asteen koulutuksen aloittaa 63 prosenttia nuorisoikäluokista.

Korkeakoulutuksen läpäisy on EAG:n mukaan Suomessa OECD-keskiarvoa parempaa. Läpäisy on EAG:ssa laskettu vertailukelpoisuuden takia alemman korkeakoulututkinnon suorittaneista (Suomessa kandidaatin tutkinto ja amk-tutkinto). Suomessa 43 % opiskelijoista suoritti alemman korkeakoulututkinnon sen

12

tavoiteajassa (OECD keskiarvo oli 39 %) ja 73 % suoritti tutkinnon tavoiteajassa lisättynä kolmella vuodella (OECD keskiarvo oli 67 %).

Koulutuksen hyötyjä

Suomessa työllisyys on muiden maiden tapaan laskenut viimeisen vuosikymmenen aikana. Suomessa työllisyyden lasku on kuitenkin kohdistunut pääosin matalasti koulutettuihin. Korkeakoulutettujen 25–34 –vuotiaiden työllisyys laski vuosien 2008 ja 2018 välillä 2 prosenttiyksikköä (vuoden 2008 87 %:sta vuoden 2018 85 %:in). Samaan aikaan ilman toisen asteen koulutusta olevien työllisyys laski 20 prosenttiyksikköä 69 %:sta 49 %:in). Suomen työllisyysaste toisen asteen koulutuksen suorittaneille nuorille aikuisille on alle OECD-keskiarvon, mutta työllisyysaste saman ikäluokan korkeakoulutetuille on yli OECD-keskiarvon.

Koulutuksen hyödyt eivät rajoitu taloudellisiin hyötyihin vaan hyödyt ovat myös sosiaalisia ja terveydellisiä. Suomessa on yksi OECD-maiden korkeimmista osallistumisasteista kulttuuri- ja urheilutapahtumiin. Osallistumisaste on suurempi korkeammin koulutetuilla. Esimerkiksi Suomessa 76 % (OECD keskiarvo 56 %) aikuisista (25–64 –vuotiaat) ilman toisen asteen koulutusta ilmoitti osallistuneensa kulttuuri- tai urheilutapahtumaan edellisen vuoden aikana. Vastaava luku korkeakoulutetuilla oli 98 % (OECD keskiarvo 92 %).

Tohtorikoulutuksen työllisyysetu suuri Suomessa

Vuonna 2017 tohtorikoulutettuja oli Suomessa 25–64 -vuotiaissa 1,2 %, eli hieman yli OECD-keskiarvon (1,1 %). Esim. Sveitsissä tohtorikoulutuksen suorittaneita on 3,2 %. Tohtorikoulutuksen tuoma työllisyysetu vaihtelee OECD-maiden välillä. Suomessa se on 10 % suhteessa maisterikoulutukseen, kun OECD maiden keskiarvo on 5 %. Ruotsissa tohtorikoulutuksen työllisyysetu suhteessa maisterintutkintoon on vain 1 %.

Ulkomaalaisten tohtorintutkinnon suorittaneiden osuus on Suomessa 28 %, eli hieman yli OECD keskiarvon (25 %). Sveitsissä ulkomaalaisten osuus tohtorintutkinnon suorittaneista on 57 %. Ruotsissa ulkomaalaisten osuus tohtorintutkinnon suorittaneista on 38 %.

Tohtorin tutkinnon suorittaminen aloitetaan Suomessa myöhemmin kuin OECD-maissa keskimäärin. Aloittajien mediaani-ikä on 31 vuotta, kun OECD keskiarvo on 29 vuotta. Nopeimmin tohtoriopinnot aloitetaan Alankomaissa, jossa tohtoriopintojen mediaani aloittamisikä on 26 vuotta. Alankomaissa 80 % aloittajista on aloittanut opinnot viimeistään 29-vuotiaana.

13

Suomelle muut keskeiset seurantaindikaattorit

Suomalaislasten osallistuminen varhaiskasvatukseen on yhä OECD-keskiarvon alapuolella

Varhaiskasvatuksen moninaiset hyödyt niin lapsen oppimiselle, kehitykselle ja hyvinvoinnille kuin naisten työmarkkinaosallistumisellekin tunnustetaan yhä laajemmin. Tämä näkyy myös siinä, miten eri maissa on panostettu varhaiskasvatuspalveluiden laajentamiseen.

Varhaiskasvatukseen osallistuminen on yleistynyt myös Suomessa. Kun vuonna 2005 68 % 3–5-vuotiaista lapsista oli päiväkodissa tai perhepäivähoidossa, varhaiskasvatukseen osallistuvien osuus oli vuonna 2017 jo 79 %. Silti joka viides 3–5-vuotias on edelleen tilastoidun varhaiskasvatuksen ulkopuolella. Suomi poikkeaakin merkittävästi muista Pohjoismaista, joissa osallistumisaste on maasta riippuen 94–98 prosenttia. Suomi jää osallistumisessa myös alle OECD-keskiarvon, joka on 87 %.

Vaikka osallistumisen osalta Suomi poikkeaa muista Pohjoismaista, monella muulla mittarilla Pohjoismaista piirtyy kansainvälisessä vertailussa varsin yhtenäinen kuva. Kansainvälisesti verraten varsin pieni osuus lapsista osallistuu Pohjoismaissa yksityiseen varhaiskasvatukseen. Suomessa yksityisen varhaiskasvatuksen osuus on 14 %, mikä on selkeästi alle OECD-keskiarvon (33 %).

Kaikissa Pohjoismaissa varhaiskasvatukseen investointi on kansainvälisesti korkealla tasolla, tarkasteltiinpa asiaa lapsikohtaisten kustannusten tai BKT-osuuden näkökulmasta. Varhaiskasvatuksen rahoituksen BKT-osuus on OECD-maissa keskimäärin 0,8 %, kun se Pohjoismaissa vaihtelee Suomen 1,2 prosentista Norjan 2 prosenttiin. Suurimmassa osassa OECD-maita kouluun siirrytään aiemmin kuin Suomessa, joten kustannuksia nostaa osaltaan varhaiskasvatuksen kesto.

Koulutuksen ulkopuolella ja työtä vailla olevien nuorten osuus laskenut selvästi

NEET-nuorten (neither employed nor in education or training)2 osuus 20–24-vuotiaiden ikäluokasta laski vuonna 2018 verrattuna edellisvuoteen: viime vuonna heitä oli 14,2 %, kun vuonna 2017 vastaava luku oli vielä 17 %. Laskua oli vuodessa siis 2,8 prosenttiyksikköä ja vuoteen 2015 verrattuna 4,1 prosenttiyksikköä.

Laskun myötä Suomi pääsi NEET-luvuissa vuonna 2018 OECD- ja EU-keskiarvojen alle, toisin kuin vuotta aiemmin. Vuonna 2017 vain muutamassa Euroopan maassa NEET-nuorten osuus 20–24-vuotiaista oli suurempi kuin Suomessa. Vaikka laskua on tapahtunut sekä OECD:n että EU:n tasolla, on Suomessa vuoden aikana tapahtunut muutos kuitenkin huomattava muihin Pohjoismaihin verrattuna. Myös Virossa oli aika paljon laskua. Norjassa ja Islannissa NEETien osuus jopa vähän nousi.

2 NEET-tilastoja vertailtaessa on syytä huomioida, että OECD:n määritelmää poikkeaa Tilastokeskuksen ja Eurostatin käyttämistä määritelmistä. OECD:n luvut ovat ensimmäisen vuosineljänneksen tietoja, Eurostatin ja TK:n luvut ovat vuosikeskiarvoja. OECD:n luvuissa ei huomioida sellaista koulutusta, joka ei johda koulutusjärjestelmän mukaiseen tutkintoon.

14

Kymmenen vuoden takaiseen lukemaan on kuitenkin vielä vähän matkaa, sillä vuonna 2008 koulutuksen ja työn ulkopuolella olevia ikäluokasta oli Suomessa 12 %.

Osuus (%) 20–24-vuotiaista, jotka eivät ole työssä tai koulutuksessa, 2017 ja 2018

2017 2018Suomi 17 14,2Tanska 14,2 11,9Viro 13,2 12,2Islanti 5,6 6,5Norja 10,1 10,3Ruotsi 10,5 10OECD keskiarvo 15,6 15,3EU23 keskiarvo 15,6 14,6

Lähde: Taulukko A2.2. https://doi.org/10.1787/888933976536

Matala koulutustaso lisää NEET-statuksen todennäköisyyttä

Vaikka NEET-status on varsin yleinen jossain vaiheessa elämää, on siinä tapahtuvaa muutosta tärkeää seurata, sillä pitkittynyt työelämän ja koulutuksen ulkopuolelle jäämisellä voi olla merkittäviä seurauksia sekä yksilölle itselleen että yhteiskunnallisesti.

Matala koulutustaso on yhteydessä suurempaan NEET-nuorten osuuteen. Verrattuna Pohjoismaihin ja Viroon, Suomessa NEETien osuus on suuri niiden 25–29-vuotiaiden joukossa, joilla ei ole toisen asteen tutkintoa.

Osuus (%) 25-29-vuotiaista, jotka eivät ole työssä tai koulutuksessa, koulutustason mukaan, 2018

Korkea-asteen tutkinto

Toisen asteen tutkinto

Ei toisen asteen tutkintoa

Suomi 9 16,7 40,6Tanska 9,5 11,8 36,6Viro 11,6 17,2 22,1Islanti 4 7 15Norja 4,6 13,3 30,5Ruotsi 4,6 7,8 24,6OECD keskiarvo 10,8 16,8 40,1EU23 keskiarvo 10,8 16,5 43,2

Lähde: Kuvio A2.4. https://doi.org/10.1787/888933976631

15

Vuonna 2016 koulutusmenojen osuus BKT:stä Suomessa oli OECD-keskiarvoa korkeampi

Uusimmat koulutukseen liittyvät talousluvut julkaisussa koskevat vuotta 2016. Taloustiedot saadaan viiveellä, sillä tietojen keruu kaikista 37 OECD-maasta sekä 9 partnerimaasta on hidasta johtuen muun muassa maiden vaihtelevista tilastointijärjestelmistä. Kustannustiedot on ilmaistu USA:n dollareina ja eri maiden valuutat on muutettu ostovoimaltaan yhtä suuriksi ostovoimapariteetin avulla (PPP, purchasing power parities).

Koulutukseen halutaan EAG:n mukaan panostaa muun muassa siksi, että sen katsotaan edistävän taloudellista kasvua, parantavan tuottavuutta, edistävän niin yksilöiden kuin koko yhteiskunnan kehittymistä ja vähentävän sosiaalista eriarvoistumista. OECD-maissa koulutuksen merkitystä arvostetaan eri tavoin ja siihen panostetut resurssit vaihtelevat.

Yksi mittari arvioimaan, kuinka maat satsaavat koulutukseen, on tarkastella koulutusmenojen suhteellista osuutta maan bruttokansantuotteesta. Tällaisessa tarkastelussa on kuitenkin pidettävä mielessä mittarin puutteellisuus, sillä yleiset taloudelliset suhdanteet vaikuttavat tulkintoihin; laskusuhdanteessa ja bruttokansantuotteen laskiessa koulutusmenojen suhteellinen osuus kasvaa, vaikka koulutukseen suunnattu absoluuttinen rahoitus pysyisikin ennallaan.

Vuonna 2016 koulutusmenojen osuus BKT:stä Suomessa oli 5.5 %. Osuus oli sekä OECD- että EU23-maiden keskiarvoa korkeampi.

Koulutusmenojen osuus (%) BKT:stä, 2016 Suomi 5,5Viro 4,4 Ruotsi 5,4 Islanti 5,6 Norja 6,5 OECD keskiarvo 5,0 EU23 keskiarvo 4,5

Lähde: Taulukko C2.1. https://doi.org/10.1787/888933978930

Oppilaskohtaiset kustannukset kasvoivat Suomessa, laskivat OECD-maissa keskimäärin

Yksi mittari koulutuksen kustannusten maiden väliseen vertailuun on tarkastella vuosittaisia kustannuksia oppilasta kohden. Kustannusten suuruudesta ei voi suoraa vetää johtopäätöksiä koulutuksen tuloksellisuudesta, vaan tärkeintä on resurssien kohdentaminen oikeisiin kohteisiin tehokkaasti ja vaikuttavasti.

16

Oppilaskohtaisiin kustannuksiin vaikuttavat monet tekijät, muun muassa opettajien palkat ja opetusvelvollisuus, eläkejärjestelmä, oppilasmäärä, oppituntien määrä, opetusmateriaalin ja tilojen kustannukset sekä koulutuslinja (yleissivistävä/ammatillinen).

Oppilaskohtaiset kustannukset perusopetuksessa, sekä ala- että yläluokilla, kasvoivat Suomessa vuodesta 2015 vuoteen 2016. Keskimääräiset oppilaskohtaiset kustannukset alaluokilla laskivat niin OECD kuin EU23 -maissa ja yläluokkien OECD-maissa.

Vuonna 2016 oppilaskohtaiset kustannukset kasvoivat Suomen tavoin myös Virossa sekä Pohjoismaista Ruotsissa ja Islannissa. Sen sijaan Norjassa, jossa koulutuksen kustannukset ovat pitkään olleet OECD-maiden korkeimpien joukossa, perusopetuksen oppilaskohtaiset kustannukset laskivat.

Viro Suomi Ruotsi Islanti Norja OECD keskiarvo EU23 keskiarvo0

2,000

4,000

6,000

8,000

10,000

12,000

14,000

16,000

Perusaste luokat 1-6 Perusaste luokat 7-9

Lähde: Perusopetuksen kustannukset oppilasta kohden vuonna 2016, USA dollaria, PPP. Taulukko C1.1. https://doi.org/10.1787/888933978797

Suomi erottuu muista OECD-maista panostamalla yläluokkalaisiin sekä hyvinvointipalveluihin

Suomi erottuu muista OECD-maista selvästi kahdella tavalla; meillä satsataan yläluokkien oppilaisiin sekä oppilaiden hyvinvointipalveluihin selvästi muita OECD-maita enemmän.

Suomen oppilaskohtaiset kustannukset olivat kolmanneksi korkeimmat ylemmällä perusasteella, joka vastaa Suomen luokkia 7–9, niiden 33 OECD-maan joukossa, josta tieto oli saatavilla.

Tätä selittää muun muassa se, että Suomeen yläkouluissa on useimpia muita maita enemmän opettajia oppilaita kohden. Suomessa yläkouluissa yhtä opettajaa kohden on keskimäärin 9 oppilasta. Tämä on 30 OECD-maan joukossa kolmanneksi pienin suhdeluku, sillä ainoastaan Liettuassa ja Latviassa suhdeluku on pienempi; Liettuassa 7 oppilasta ja Latviassa 8 yhtä opettajaa kohden. OECD-maiden keskiarvo on 13.

Suomessa panostetaan oppilaiden hyvinvointipalveluihin suhteellisesti enemmän kuin muissa OECD-maissa keskimäärin.

17

Suomi eroaa Ruotsin tavoin useimmista muista OECD-maista siinä, että koulujen muiden kuin opetukseen liittyvien kustannusten suhteellinen osuus on keskimääräistä suurempi. Suomessa ja Ruotsissa näiden kustannusten osuus koulutuksen kokonaiskustannuksista perus- ja toisen asteen koulutuksessa vuonna 2016 oli 10 % kun OECD-maiden keskiarvo oli 7 %.

Melko pienellä suhteellisella kustannusosuudella Suomessa tarjotaan oppilaille opetuksen lisäksi monipuolisia palveluita. Tällaisia ovat muun muassa terveydenhoitopalvelut, kouluruokailu sekä esi- ja peruskouluissa myös koulukuljetukset tietyin ehdoin. Koulutuksen järjestäjät ovat velvollisia järjestämään nämä palvelut kaikille oppilaille veloituksetta.

Erityisen poikkeuksellista OECD-maiden joukossa on kouluruokailu. Koko maan laajuinen, kaikille esi-, perus- ja toisen asteen oppilaille tarkoitettu, oppilaille maksuton kouluateria tarjotaan ainoastaan Suomessa ja Ruotsissa. Suomessa kouluruokailulla on pitkät perinteet, sillä velvoite kouluruokailun järjestämiseen kaikille oppivelvollisille tuli lainsäädäntöön jo vuonna 1948. Vaikka Suomessa tarjotaan päivittäin noin 850 000 koululounasta, niin sen aiheuttamat kustannukset ovat maltilliset, ainoastaan noin 6,5 % kokonaiskustannuksista.

Opettajien palkkakustannukset – muutakin kuin opettajan palkka

Vuoden 2019 Education at a Glancessa on uusi indikaattori opettajien palkkakustannuksista. Siinä tarkastellaan opettajien palkkoja suhteessa opetuksen järjestämiseen liittyviin tekijöihin. Näitä ovat luokkakoko, oppilaiden opetustuntimäärät sekä opettajien opetusvelvollisuus. Kustannuksia verrataan myös bruttokansantuotteeseen (BKT).

Indikaattorin täsmällisyyttä heikentää hieman se, että opettajien palkat ovat peruspalkkoja, joihin on luettu mukaan 15 vuoden kokemuslisät, mutta ei mahdollisia muita lisiä. Lisäksi luokkakoko on ns. teoreettinen luokkakoko, joka on laskettu käyttäen seuraavia suhdelukuja: opetustuntimäärien suhdetta opetusvelvollisuuteen sekä oppilasmäärän suhdetta opettajien lukumäärään.

Toisin sanoen luvut ovat osin teoreettisia eivätkä välttämättä kerro koko totuutta siitä, kuinka paljon opettajat opettavat ja kuinka paljon he ansaitsevat. Myös opetuksen käsite on muuttunut joutavammaksi, mikä vaikeuttaa opetukseen käytetyn ajan arviointia. Tämä on kuitenkin uusi tarkastelukulma, josta saa myös käsityksen opetuksen kokonaiskustannuksista ja eri komponenttien välisistä suhteista ja erilaisten valintojen vaikutuksesta palkkakustannuksiin.

Opettajien palkat ovat merkittävä osa koulutuksen kustannuksia ja näin myös oppilaskohtaisia kustannuksia. Suomessa n. 57 % perusopetuksen kustannuksista ovat opetuksen kustannukset, joista taas suurin osa on palkkoja. Muita opetuksen kustannuksia ovat mm oppimateriaalit. Suomessa kustannukset oppilasta kohden ovat OECD-keskiarvoa korkeammat (ks edellinen luku).

Opettajien palkkakustannukset selittänevät suurelta osalta maiden välisiä eroja kustannuksissa

Yllätys ei ole, että eniten opettajien palkkakustannuksiin vaikuttavat luokkakoko ja itse palkat. Palkkakustannuksia nostavat pienet luokat tai ryhmät, isot opetustuntimäärät ja opettajien alhainen opetusvelvollisuus.

18

Palkkakustannuksissa on merkittävä ero perusopetuksen 1–6 ja 7–9 luokkien välillä. Oppilaskohtainen palkkakustannus on OECD:ssä keskimäärin 2 784 US dollaria meidän 1–6 luokkia vastaavalla tasolla (primary) ja 7–9 vastaavalla tasolla (lower secondary) 3 380 USD. Suomen vastaavat luvut ovat 3 087 ja 5 112. Suomea korkeammat kustannukset ovat primary-tasolla 12 maassa (AU, AT, CA, DE, IS, IE, IT, JPN, NL, NO, CH, BE) 36sta, mutta lower secondary -tasolla vain neljässä (AT, DE, SI, CH).

Palkkakustannus oppilasta kohden 2017, USD, ostovoimakorjattu (PPP)Perusopetus, luokat 1-6 (primary)

Perusopetus luokat 7-9 (lower secondary)

Viro 1 1 463 1 930Suomi 3 087 5 112Islanti 3 714 4 010Norja 4 518 4 909OECD average 2 784 3 380

1. Opettajan peruspalkka 15 vuoden jälkeen

Lähde: Kuvio C7.1 https://doi.org/10.1787/888933979519

Naapurimaitamme vertailtaessa, selvästi alhaisimmat palkkakustannukset ovat Virossa (1463/1930), ja hieman korkeammat Islannissa ja Norjassa. Tanskasta ja Ruotsista ei ole tietoja saatavilla.

Samantasoiset kustannukset voivat piilottaa sisäänsä hyvinkin erilaisia poliittisia valintoja. Esimerkiksi Suomessa ja Japanissa on samantasoiset palkkakustannukset oppilasta kohden primary-tasolla. Näiden kustannusten ”koostumus” on kuitenkin melko erilainen. Japanilainen primary-opettaja ansaitsee lähes 9 000 US dollaria vuodessa enemmän kuin suomalainen kollegansa. Tosin japanilainen opettaja opettaa 62 tuntia enemmän vuodessa ja opettaa myös suurempia ryhmiä. Oppilaita on Japanissa 16 jokaista opettajaa kohden ja keskimääräinen luokkakoko on 27. Vastaavat luvut ovat Suomessa 14 oppilasta opettaja kohden, keskimäärinen luokkakoko 20. Oppilaiden vähimmäistuntien määrä on Japanissa 119 enemmän vuodessa kuin Suomessa.

Uudessa indikaattorissa verrataan myös palkkakustannuksia bruttokansantuotteeseen per asukas. OECDssä keskimäärin opettajien palkkakustannukset muodostavat 6,7 % BKT:stä per asukas primary-tasolla ja 8,2 % lower secondary -tasolla. Suomessa primary-tasolla kustannukset OECD keskitasoa 6,7 %, mutta lower secondary -tasolla 11 %, mikä OECD-maiden joukossa niiden kahdeksan maan joukossa, joissa osuus yli 11 %. Selvästi Suomea korkeammat osuudet löytyvät Portugalista (14,3 %) ja Sloveniasta (19,2 %). Naapurimaista, joista tiedot saatavilla, Virossa on selkeästi pienempi osuus kuin Suomessa (4,4 ja 5,8 %). Islannissa ja Norjassa osuudet ovat lähellä OECD-keskiarvoja (6,6/7,1 % ja 8,6/ 9,3 %).

19

Mitä tapahtuu, jos luokkakokoa pienennetään yhdellä oppilaalla?

OECD on myös tehnyt mielenkiintoisen teoreettisen laskuharjoituksen siitä, mikä vaikutus on luokkakoon pienentämisellä yhdellä oppilaalla alaluokilla. Analyysi antaa käsityksen eri tekijöiden vaikutuksesta toisiinsa. Eli mitä valintoja joudutaan tekemään, jos halutaan, että kustannukset pysyvät samoina. Eli vaihtoehtoisesti, kuinka paljon pitäisi laskea opettajien palkkoja, kasvattaa opetusvelvollisuutta tai vähentää opetustuntimääriä.

OECD-maista suurimmat vaikutukset olisivat Itävallassa, missä palkkoja pitäisi laske 5 000 USD:llä vuodessa, vähentää opetustunteja 69 ja lisätä opettajien opetusvelvollisuutta 85 tunnilla.

Suomessa pitäisi joko laskea opettajan palkkaa 3 200 US dollarilla vuodessa, vähentää opetustuntimääriä 49 tunnilla tai korottaa opettajan opetusvelvollisuutta 55 tunnilla vuodessa. Suomea suuremmat vaikutukset olisivat suuremmat vain 3 vertailussa mukana olevista 32 maasta. Naapurimaista Norjassa vaikutukset olisivat selvästi isommat kuin Suomessa, palkkoja pitäisi joko laskea 4 400 USD vuodessa, opetustunteja vähentää 72 tai kasvattaa opettajien opetusvelvollisuutta kasvattaa 78 tuntia vuodessa. Virossa vaikutukset olisivat pienemmät ja Islannissa samaa tasoa kuin Suomessa.

Vaihtoehtoiset vaikutukset teoreettisen luokkakoon pienentämisestä yhdellä oppilaalla vuosiluokilla 1-6. Palkat USD, julkiset oppilaitoksetViro 2 -1 300 -44 42Suomi -3 200 -49 55Islanti -3 200 -56 52Norja -4 400 -72 78

2. Opettajan alkupalkka uran alussa

Lähde: Taulukko C7.a. https://doi.org/10.1787/888933979576