SUOMEN WORLD VISION 2/2010

ww

w.w

orl

dvis

ion

.fi

ww

w.k

um

mi.fi

ww

w.lahja

ksi

lehm

a.f

iw

ww

.kat

ast

rofi

.fi

Yhteisöllisyysarjen perustanaIntiassa SIVU 12

Kolumbiassarakennetaan rauhaa

SIVU 16

omin voimin SIVU 6

W O R L D V I S I O N 2 / 2 0 1 0

ISSN 1797-8157

Vastaava päätoimittaja: Tiina Saukko

Päätoimittaja: Suvi Koskiniemi

Toimituskunta:

Veera Sydänmaanlakka, Krista Lamminen, Sami Lahdensuo,

Ulla Tervo, Tomi Järvinen, Mireille Bathgate, Tiia Vihavainen

Ulkoasu: Katri Kurisjärvi

Kannen kuva: Saara Nokelainen

Lapset odottavat Ugandassa, Kituntun kylän keskusaukion reunalla

lastenoikeuksien marssin alkamista.

Paino: Painotalo Miktor Oy

Julkaisija: Suomen World Vision ry

Lönnrotinkatu 20, 00120 Helsinki

Puh. 096 818 300 (pvm.)

www.worldvision.fi

14

Sisältö

Painettu ympäristö-

ystävälliselle paperille

Perun Cuzcossa rakennetaan elämää rankkasateiden jälkeen

20 Suomalaisopettajat ammentamassa oppia kehitysyhteistyöstä Ugandassa

SIVU 6

Kituntussa katsotaan tulevaisuuteen

2

Suomen World Vision työskentelee parantaakseen

kehitysmaiden lasten elinoloja pysyvästi. World

Vision -lehti lähetetään Suomen World Visionin tu-

kijoille. Suomen World Visionilla on oikeus käyttää

lehden tilaajatietoja perusteltuja käyttötarkoituksia

varten henkilötietolain mukaisesti. Lehti on mak-

suton ja sen voi tilata kuka tahansa.

6 ......... Uganda: Ffena awamu tubosola

– yhdessä pystymme

12 ....... Intia: Yhteisöllisyys arjen

perustana

14 ....... Peru: Cuzcon sateet

16 ....... Kolumbia: Kolumbiassa

rakennetaan rauhaa

17 ....... Kolumni: Lapsi kriisin keskellä

– yhteisö avuksi

18 ....... Kummin kysymys: Miksi

kuukausittaista tukeani

ei ohjata suoraan

kummilapselleni?

19 ....... Sri Lanka: Puhdasta vettä

koko kylään

20 ....... Kuva-albumi: Eväitä

opetukseen Ugandasta

22 ....... Kuvia maailmalta

23 ....... Mimin ja Kukun puuhasivu

TOUKOKUISEN INTIAN-MATKANI aikana minulla oli ilo keskustella Ambegaonin alueella sijaitsevan Talekarwadin kylän naisten kanssa. Istuimme lattialle levitetyllä matolla ja paikalla oli kolmisenkymmentä eri-ikäistä naista. Joidenkin kasvojen uurteet kertoivat eletystä elämästä, toiset taas olivat nuoria, aikuistuvia neitoja, jotka olivat kasvaneet Suomen World Visionin 15 vuotta sitten alkaneen aluekehitysohjelman myötä. Keskustelun edetessä kysyin, miten elämä kylässä oli naisten mielestä ohjelman aikana muuttunut. Vastauksena kysymykseeni paikalla ollut iäkkäämpi rouva napautti: ”Kerro sinä! Olet ollut täällä aikaisemminkin.”

NAISEN VASTAUS oli minulle osoitus voimaantumisesta: sisäisestä voimantunteesta, päättäväisyydestä ja rohkeudesta. Eikä hän suinkaan ollut ryhmän ainoa keskustelutaitoinen ja utelias; koko ryhmä osoitti sellaista pontevuutta ja sanavalmiutta, jota en todellakaan ollut nähnyt kymmenen vuotta aiemmin samaisessa kylässä vieraillessani.

SUOMEN WORLD VISIONIN aloitettua kehitysohjelmansa Ambegaonin alueella myös Talekarwadin kylän naiset järjestäytyivät. Heitä on koulutettu ja kannustettu, ja he ovat toimineet vapaaehtoisina lasten terveystyössä sekä monissa muissa tehtävissä. He ovat myös perustaneet pienyrityksiä vahvistaakseen ryhmiensä ja perheidensä taloutta.

MYÖS KYLÄN MIEHET ovat aktivoituneet toimimaan yhdessä: he kehittävät maataloutta ja ylläpitävät yhteisvoimin muun muassa kylän kuntosalia. Yhdessä naiset ja miehet ovat osallistuneet kylänsä asioiden suunnitteluun ja määritelleet tavoitteita World Visionin kanssa tekemälleen yhteistyölle. Ja mikä hienointa: yhä suuremmassa määrin kaikki kyläläiset lapsia myöten kantavat vastuuta kehityksen edistämisestä – työn suunnittelusta, toteutuksesta ja seurannasta. Yhteisön työn tulokset näkyvät muun muassa parantuneena ruokaturvana sekä tyttöjen lisääntyneenä koulunkäyntinä.

MYÖS UGANDAN KITUNTUSSA – niin kuin Intian Ambe-gaonissa – lasten hyvinvointia on parannettu yhteisöllisyyden avulla. World Visionin pitkäjänteinen työ Kituntussa on kuluneen syksyn aikana päättynyt ja yhteisöryhmät ja paikallishallinto ovat ottaneet vastuun lasten terveydestä, koulutuksesta ja kasvuympäristöstä. Vanhemmat ja muut huoltajat sekä opettajat, terveydenhoitajat, paikallispäättäjät, eri viranomaiset ja järjestöt ovat alusta lähtien olleet tärkeitä yhteistyökumppaneita, sillä ainoastaan yhteistyöllä ja ihmisten omalla panostuksella saadaan aikaan kestäviä muutoksia lasten elämässä. Siksi World Visionin työ on lapsilähtöistä ja yhteisöperustaista, ja siksi yhteisöllisyys on myös käsissäsi olevan lehden teema.

Antoisia lukuhetkiä,Anne PönniOhjelmajohtajaSuomen World Vision

PÄÄKIRJOITUS

3

AMMATILLA OTE ELÄMÄSTÄ. Työttömyys koettelee entistäkin kipeäm-min nuoria, sillä yli 80 miljoonaa nuorta maailmassa on vailla työtä. Vaikein tilanne on kehitysmaissa. Joukko ammattikoulutettuja nuoria on kuitenkin pärjännyt mainiosti Nairobin Korokochon slummissa, jossa Suomen World Vision on tukenut nuorten ammatillista koulutusta vuodesta 2005 lähtien.Koulutettavat nuoret ovat aidsin takia orvoiksi tai haavoittuvaan asemaan jääneitä 16–22-vuotiaita, joilla on vastuu myös nuoremmista sisaruksistaan. Nuoret opiskelevat muun muassa tietotekniikkaa, kampaamoalaa, kauneu-denhoitoa ja ravintopalveluja. Tähän mennessä jo 679 nuorta on saanut ammatin myötä uudenlaista uskoa tulevaan.

K U V A : Rosemarie Särkkä

KENIA

4

5

UGANDA

6

Suomi on kooltaan ja väkiluvultaan Ugandaan verrattuna pieni maa, mutta silti te olette tukeneet mei-tä hyvin anteliaasti, toteaa Mpigin

lääninhallituksen varapuheenjohtaja Frank

Kawooya World Visionin Kituntun alueke-hitysohjelman päätösjuhlallisuuksissa Ugan-dassa syyskuun alussa.

Juhlan kiitospuheissa muistetaan ohjel-man saavutuksia, kiitetään tukijoita ja keho-tetaan pitämään yllä sitä yhteishenkeä, joka vuosien varrella on vahvistunut. Tunnelma on haikea, mutta toiveikas. Molempiin on selvästi syytä. World Vision on toiminut Kituntun yhteisön tukena, ja nyt yhteisön monet osa-alueet ovat selvästi vahvistuneet. Esimerkiksi tietoisuus lasten oikeuksista on lisääntynyt; lapset tunnustetaan nyt aktiivi-sina yhteisön jäseninä, heitä kuunnellaan ja suojellaan.

World Vision on ollut yhdessä muiden toimijoiden kanssa tuottamassa merkittä-viä muutoksia Kituntun alueen asukkaiden elämään vuodesta 1997 alkaen. Järjestön aloittaessa työtään Kituntussa alueen keskei-simpiä kehityshaasteita olivat hiv-pandemia sekä riittävän ja monipuolisen ravinnon saaminen. Aids vei monista ugandalaisper-heistä työikäiset perheenjäsenet, mikä vai-keutti muun muassa ruoan tuotantoa. Lap-set menettivät vanhempiaan ja opettajiaan. Samaan aikaan Ugandan tärkeän vientituot-teen kahvin hinta oli romahtanut. Yhteisön kantokyky oli kovilla.

Vuosien varrella perheiden toimeentulon lähteet ovat kuitenkin monipuolistuneet ja tunne yhteisvastuusta voimistunut. Todis-tuksena siitä Kituntussa toimii nyt monia aktiivisia paikallisyhdistyksiä niin lasten oi-keuksien, terveyden, hiv-positiivisten kuin maanviljelyksenkin parissa.

Vapaaehtoiset sitoutuneita

Yksi esimerkki World Visionin työn kestä-vistä tuloksista Kituntussa ovat paikalliset, lasten oikeuksien toteutumista valvovat va-paaehtoistyöntekijät.

– Kun World Vision lähtee Kituntusta, työmme jatkuu niin kuin ennenkin. Suurin muutos on se, että meidän on hankittava kansiot, joihin arkistoimme vastuullamme olevien lasten tiedot. Aikaisemmin tiedot tallennettiin World Visionin arkistoihin, kertoo Richard Mayarija, eräs Kituntun lasten osallistumista ja oikeuksia edistävistä vapaaehtoistyöntekijöistä.

72 vapaaehtoista jatkaa vierailujaan 39 kylän alueella asuvien perheiden luona ja ke-rää yhteen tietoja alueen lasten tilasta. Jokai-sella vapaaehtoisella on vastuullaan noin 20 lasta, mutta tarvittaessa he vierailevat myös

muiden lasten luona. Vierailuilla keskustel-laan sekä lapsen että hänen vanhempiensa kanssa ja kysytään, mitä lapselle kuuluu tai miksi lapsi ei ole ollut esimerkiksi koulussa. Jos lapsi sairastuu, vapaaehtoiset neuvovat, mistä saa hoitoa ja lääkkeitä.

– Kituntun alueen vapaaehtoiset ovat selvästi hyvin sitoutuneita tehtäväänsä ja he ovat perheissä tuttuja ja arvostettuja vierai-ta, sanoo Suomen World Visionin Afrikan aluepäällikkö Tomi Järvinen.

Yhdistykset aktiivisiaLasten osallistumista ja oikeuksia edistävien vapaaehtoistyöntekijöiden lisäksi Kituntuun on syntynyt useita paikallisia yhdistyksiä, jotka tukevat valtion terveydenhuollon toi-menpiteitä ja opastavat yhteisöä hyödyn-tämään niitä tehokkaammin. Yhdistykset pitävät säännöllisiä kokouksia, joissa tarkis-tetaan tavoitteet ja saavutukset. Yhdessä toi-mimalla paikalliset auttavat toinen toistaan.

– Kun World Vision aloitti työnsä Kitun-tussa, hiv-tilanne oli hälyttävä. Aidsin syitä ja seurauksia ei ymmärretty ja ratkaisuna oli usein häpeä ja piilottelu. Hiv-tartunnan saa-neet saatettiin sulkea yhteisön ulkopuolelle, Suomen World Visionin erityisasiantuntija Ulla Tervo kertoo Kituntun ohjelman his-toriasta.

Ffena awamu tubosola– yhdessä pystymme

World Visionin kanssa vietetyt 13 yhteistyön vuotta ovat vahvistaneet Kituntun yhteisön voimavaroja, ja nyt seudun asukkaat katsovat

tulevaisuuteen toivorikkaina ja odottavin mielin. Ffena awamu tubosola – yhdessä pystymme, sanovat kituntulaiset lugandan kielellä.

T E K S T I J A K U V A T : Saara Nokelainen

Lasten osallistumista ja oikeuksia edistävät vapaaehtoistyöntekijät vierailevat perheissä säännöllisesti.

UGANDA

Kongo

Ke

nia

Sudan

7

Järjestöissä toimivat säteilevät ylpeyttä ja kommentoivat toistuvasti, että hienointa heidän työssään on, kun onnistuu luomaan ihmisissä toivoa ja elämänuskoa.

Terveempää elämääKeväällä 2010 Kenwill International Limi-tedin tekemässä arvioinnissa todettiin, että Kituntun terveys- ja hygieniatilanne on pa-rantunut merkittävästi. Tämä todistaa pai-kallisjärjestöjen työn tuovan tulosta.

Lähes kaikissa perheissä on nyt vessa ja käsienpesusta sekä juomaveden keittämi-sestä huolehditaan tehokkaasti. Tämä on vähentänyt lasten ripulitapausten määrää murto-osaan entisestä. Kaikki Kituntun alueen lapset ovat myös mukana rokotus-ohjelmassa, tähän mennessä lapsista on ro-kotettu 3/4. Lisäksi seitsemän kymmenestä kituntulaislapsesta syntyy koulutettujen ammattilaisten avustamana, mikä on lähes kaksinkertainen määrä maan keskiarvoon verrattuna. Myös malariasta Kituntussa

Ongelman ratkaisemiseksi World Visionkoulutti vapaaehtoisia, jotka huolehtivat hiv-positiivisista ja heidän perheistään. Muu-taman vuoden kuluttua huomattiin, että myös muuhun sairaanhoitoon ja sairauk-sien ennaltaehkäisyyn kaivattiin vapaaeh-toisten panosta.

Vuonna 2008 vapaaehtoiset järjestäy-tyivätkin KICOHET-kansalaisjärjestöksi (Kituntu Community Health Team), jonka edustajat kiertävät kylissä kertomassa mala-rian ja hivin ehkäisystä ja hoidosta, sanitaa-tiotilojen ja hygienian tärkeydestä sekä toi-mittavat lääkkeitä niitä tarvitseville. Järjestö on saanut työlleen myös paikallishallinnon tunnustuksen.

KICOCACOA-järjestön (Kituntu Com-munity Care Coalition Association) 200 vapaaehtoista tukihenkilöä vierailevat puo-lestaan säännöllisesti hivistä kärsivien perhei-den luona. He neuvovat sairauden hoidossa ja antavat perheille henkistä ja mahdolli-suuksien mukaan myös aineellista tukea.

kärsitään tätä nykyä 12 % vähemmän kuin Ugandassa keskimäärin.

Järjestöjen yhteistyö on tuonut konkreet-tisesti lisää elinvuosia myös hiv-positiivisille. Vaikka aids on Kituntussa yhä ongelma, lää-kityksen avulla hiv-tartunnan saaneet voivat elää lähes normaalia elämää. Stigman vähen-tyminen on tehnyt mahdolliseksi sen, että ihmiset kertovat avoimesti kokemuksistaan ja auttavat siten muita.

– Monet ovat onnistuneet kuntoutu-maan niin hyvin, että pystyvät jatkamaan elämäänsä ja kannustamaan muita käymään testeissä, käyttämään lääkitystä ja kiinnittä-mään huomiota ravitsemukseen, kertoo KI-COCACOAn johtaja Polly Ssemogerere.

Kituntun hiv-positiiviset ja heidän lähei-sensä ovat nykyään täysivaltaisia yhteisönsä jäseniä. He käyvät töissä ja huolehtivat per-heistään, mutta kun omat voimat eivät riitä, yhteisö huolehtii heistä.

– Nämä saavutukset kituntulaisten tervey-dessä ovat kestäviä, koska ne on rakennettu nimenomaan paikallisten vapaaehtoisten ja valtion terveyskeskusten tarjoamien palvelu-jen varaan, toteaa Tomi Järvinen.

Nuoret motivoituneitaPaikallisjärjestöjen ja World Visionin työ ei ole jäänyt huomaamatta myöskään alueen nuorilta.

– Olette opettaneet meille, miten välttää hiv-tartunta ja kuinka järjestää sanitaatio, sekä luoneet uskoa siihen, että voimme itse vaikuttaa terveyteemme, kiittelee 19-vuotias Hassan, joka toimii aktiivisesti Kituntun las-ten ja nuorten komiteassa. Komitean tarkoi-tuksena on antaa nuorille kanava jakaa huo-liaan, tuoda niitä esiin päätöksentekijöille ja siten osallistua yhteisön kehittämiseen.

Nuoren miehen mukaan suurin Kitun-tun alueella tapahtuneista muutoksista on ollut mahdollisuus käydä koulua sekä saada tietoa koulutuksen tärkeydestä. Koulumak-suihin on kerätty varoja maanviljelykseen ja karjanhoitoon tehtyjen panostusten avulla, kun ylimääräisestä maidosta ja viljasta on saatu myyntituloja.Lapset marssivat Kituntun päätösjuhlassa oikeuksiensa puolesta.

Nämä saavutukset ovat kestäviä, koska ne on rakennettu paikallisten palvelujen varaan.

UGANDA

8

– Oma unelmani on kouluttautua me-kaanikoksi, mutta tahdon opettaa myös nuorempiani tavoittelemaan omia unelmi-aan, Hassan toteaa.

Myös kaksi muuta nuorten komitean jäsentä vakuuttavat suurta tyytyväisyyttä kotiseudullaan viime vuosien aikana tapah-tuneeseen kehitykseen.

– Perheiden elintaso on parantunut, meillä on vettä tankeissa, malariaverkot käytössä, eivätkä ihmiset enää sairasta yhtä paljon kuin ennen, 17-vuotias Mubarack luettelee.

– Ja jos joku sairastuu, tiedämme keneen voimme ottaa yhteyttä, lisää 16-vuotias Sylvia viitaten alueella toimiviin paikallis-järjestöihin ja vapaaehtoisiin sekä valtiolli-siin terveyspalveluihin.

Nuoret ovat selvästi motivoituneita toi-mimaan yhdessä kotiseutunsa hyvinvoinnin edistämiseksi.

– Komitean jäseninä toimimme yhdes-sä muiden alueen asukkaiden kanssa, jotta siitä, mitä World Vision on meille antanut, huolehdittaisiin kestävästi. Jos kaivoja rik-koutuu, meidän on korjattava ne. Raken-nuksista on myös pidettävä huolta. Kun

Jäähyväiskirjeet kummilapsilta

Hyvä Jouni,

nyt on aika sanoa hyvästit, sillä World Visionin ohjelma Kituntussa päättyy. Tiedän, että olen ollut osa sinun perhettäsi ja sinä olet myös ollut osa minun perhettäni. Muis-tan sinua rukouksissani ja säilyt aina sydämessäni. Kiitos tuestasi. Kylämme elämä on muuttunut ja olen voinut käydä koulua. Olen kuudennella luokalla ja lempiaineeni on luonnontiede. Nyt kylämme lapset saavat ruokaa kolme kertaa päivässä. Tämä on ollut mahdollista World Visionilta saamiemme banaanin- ja kassavajuuresten taimien avulla. Nyt emme enää näe nälkää.

Derrick

Hei hei Aulikki,

haluan kiittää sinua minulle ja yhteisöllemme antamastasi jatkuvasta tuesta. Sillä on ollut suuri vaikutus monen ihmisen elämään. Olen voinut käydä koulua ja nyt osaan lukea ja kirjoittaa. Elämä on todella muuttunut. Kylämme on hyötynyt ravitsemuskou-lutuksesta ja pienten lasten kehityksen tukemisesta. Tämä on edistänyt lasten kasvua, kun saamme nyt monipuolisempaa ruokaa. Kiitos, että jatkat avun tarpeessa olevien lasten tukemista!

Agnes

saamme eläimiä, annamme niiden jälkeläisiä eteenpäin muille, jotta hyvinvointi leviäisi, Hassan pohtii.

– World Vision on auttanut meitä, mutta nyt vastuu siirtyy kokonaan meille. Sen vuok-si tapaamme joka toinen sunnuntai. Meidän tehtävämme nuorina on pitää huolta yhtei-söstämme ja sen tulevaisuudesta, hän lisää.

Lasten oikeudet esilläKituntun aluekehitysohjelman päätösjuhlal-lisuuksissa nähdään myös lasten oikeuksien marssi. Lasten kantamista kylteistä ensim-mäisessä muistutetaan, että lasten oikeuk-sien toteutumisesta huolehtiminen on kaik-kien yhteinen velvollisuus. Toisessa kiitetään siitä, ettei Kituntussa enää nähdä nälkää. Kolmannessa kehutaan lasten oikeuksiin ja maatalouteen keskittyvän nuorten järjestö SMIRDAn (South Mawokota Rural Deve-lopment Association) olevan mainio kansa-laisjärjestö.

Juhlan päätteeksi World Visionin elä-mäntaitokoulutuksista hyötynyt SMIRDA pääseekin näyttämään taitonsa. Nuoret näyttelijät esittävät hyvin viihdyttävän draa-man, jolle yleisö nauraa kuorossa. Välinpi-

tämättömien vanhempien lapset nousevat puolustamaan oikeuksiaan. Valistuneet lap-set eivät anna loukata oikeuttaan ruokaan, koulutukseen ja lapsuuteen, vaan todistavat sitkeästi poliisille, kuinka heitä kohdellaan kaltoin. Lopulta vanhemmat joutuvat haas-teen eteen ja saavat opetuksen. Viesti on selvä: lasten oikeudet on huomioitava. Tätä sanomaa alueen kaikki järjestöt ja nuoret ovat sitoutuneet pitämään esillä myös tule-vaisuudessa.

Nuorten järjestö SMIRDA kertoo lasten oikeuksista muun muassa draaman keinoin.

TÄSSÄ OLEMME NYT

Alkukartoitus, 3–6 kk

toimintaympäris-tö, tarpeet

Yhteistyön rakentaminen, n. 6 v suunnittelu, yhteistyö, toimintaar

vio

inti

arvi

oin

ti

arvi

oin

ti

Yhdessä tekeminen, n. 5 vyhteistyö, muutos

Vastuun kantaminen, n. 5 v omatoimisuus, kestävyys ar

vio

inti

9

Vielä muutama vuosi sitten ki-tuntulainen Josephine Damu-

lira oli köyhä kuuden lapsen yksinhuoltajaäiti. Nykyään Jo-

sephinea kuitenkin kutsutaan kotikylässään Lwaweebassa Bingwaksi, jättiläiseksi, sillä hänestä on tullut naapurustossaan merkittä-vä vaikuttaja. Hän on kylänsä terveystyön-tekijöiden puheenjohtaja ja aiemmin hän toimi myös Kituntun aluekehitysohjelman ohjausryhmän jäsenenä. Elämänmuutos al-koi World Visionilta saatujen kahvintaimien myötä.

– Perheeni oli aiemmin hyvin haavoit-tuvainen ja jouduimme usein menemään nukkumaan nälkäisinä. Nyt olen iloinen voidessani todeta, että tilanne on muuttu-nut, Josephine sanoo.

Josephine määrittää elämänsä kään-nekohdaksi vuoden 1998, jolloin World Vision antoi hänelle 50 kahvintaimen aloi-tuspaketin sekä koulutusta taimitarhan pe-rustamisesta ja vuoroviljelystä.

– Vuoden päästä pystyin jo ruokkimaan

perheeni viljelyksillä ja myymään osan ruo-katuotteista, hän kertoo.

Nyt Josephinella on yli 500 kahvipuuta, kahvipuiden taimitarha, banaaniviljelmä ja bataattimaa. Lisäksi puutarhassa kasvaa vihanneksia. Josephine on myös liittynyt CAPUCAan, joka on paikallinen luomu-viljelijöiden organisaatio. Luomutuotannon kautta tuotteille saa lisää arvoa.

– Aluksi myin 70 kg säkin kahvia52 000 shillingillä (n. 17 euroa), mutta koska liityin CAPUCAan, saan nyt samasta säkistä124 500 shillinkiä (n. 40 euroa), hän sanoo.

Kituntun aluekehitysohjelman kautta 4 200 maanviljelijää on saanut hedelmä-, kahvi- ja paikallisten luonnonpuiden taimia sekä siemeniä. Yli 7 500 viljelijää on saanut lehmiä, vuohia, kanoja ja porsaita. Alueke-hitysohjelman päättyessä viitisenkymmentä maanviljelijää linkitetään edelleen World Visionin pienlainajärjestöön, jonka kautta he saavat tukea toimintansa tehostamiseen.

Lähde: Daily Monitor

Paikallinen jättiläinen

KITUNTUN ALUEKEHITYSOHJELMA

* Käynnistyi vuonna 1997.

* Tavoitteena parantaa alueen väestön

koulutusta, terveyttä, ravitsemusta,

toimeentuloa ja osallistumismahdolli-

suuksia.

* 93 % lapsista käy nyt koulua (maan keski-

arvo 84 %), ja tyttöjen ja poikien perus-

koulutusmahdollisuudet ovat yhtäläiset.

* Aikuisten lukutaito on kohentunut

74 %:iin (maan keskiarvo 69 %).

* Vuonna 2005 alueelle rakennettiin ter-

veyskeskus. Myös kyläterveystyöntekijöi-

tä on koulutettu.

* Hygieniataso on kohentunut ja lasten

ripulitapaukset vähentyneet huomatta-

vasti. Koulutuksen ansiosta 87 % kituntu-

laisista keittää juomavetensä ja 95 %:ssa

perheistä on vessa.

* Nyt 74 % lapsista syntyy ammattilaisen

avustamana (maan keskiarvo 42 %).

* Kaikki lapset kuuluvat rokotusohjelman

piiriin. Tähän mennessä lapsista on roko-

tettu 77 %.

* Hivistä tai aidsista kärsivien perheiden

tueksi on rakennettu yhteisöpohjainen

sosiaalihuolto. Sairauteen liittyvä stigma

on tiedon myötä vähentynyt murto-

osaan entisestä.

* Perheiden ruokaturvan ja toimeentulon

lähteet ovat monipuolistuneet. 73 % per-

heistä kykenisi selviytymään varastojensa

avulla jopa kahden kuukauden mittaisesta

ruokakriisistä. Maanviljelijöistä 70 %

pystyy myymään tuotteitaan lisätulojen

ansaitsemiseksi.

* Paikalliset ovat perustaneet useita lasten

oikeuksiin ja terveyteen keskittyviä

paikallisjärjestöjä sekä maanviljelijöiden

yhdistyksiä, jotka auttavat jäseniään

koulutuksen ja pienlainojen piiriin.

* Kaiken kaikkiaan aluekehitysohjelman

arvioidaan parantaneen noin 20 000

ihmisen elämänlaatua.

* Suomen World Vision jatkaa työtään

Ugandassa Busian, Kirewan ja Nabuyo-

gan aluekehitysohjelmien kautta.

UGANDA

T E K S T I : Saara Nokelainen

10

Helsinkiläiset Osmo Tapio Räihälä ja Maria

Puusaari sekä Räihälän tyttäret Aida, Lila ja Romy aloittivat 6-vuotiaan ugandalaisen Ed-ward-pojan kummeina Kituntussa vuonna

2002. Kahdeksan vuoden kummiuden jälkeen on aika sanoa rakkaalle kummilapselle hyvästit, sillä WorldVisionin 13 vuotta kestänyt Kituntun aluekehitysohjelma on lopuillaan ja kituntulaiset jatkavat yhteisönsä kehittä-mistä tästä eteenpäin omin voimin.

– On ollut hienoa seurata Edwardin kasvua ujosta pikkupojasta nuoreksi mieheksi. Yhteisön infrastruktuuri Kituntussa on kehittynyt merkittävästi, samoin koululais-ten terveydenhoito. Edwardin tulevaisuutta ajatellen toi-vomme, ettei hänen toiveidensa tiellä olisi kohtuuttomia esteitä ja että hän voisi opiskella itselleen hyvän ammatin ja levittää näin hyvinvointia myös muille, Osmo Tapio Räihälä pohtii.

Edwardille jättämiensä hyvästien jälkeen Räihälä ja Puusaari jatkavat 11-vuotiaan ugandalaisen Apollo-pojan kummeina Nabuyogan aluekehitysohjelmassa.

– Kummiudesta on tullut perheellemme luonteva tapa auttaa. Emme pysty pelastamaan maailman jokaista

huono-osaista, mutta jos autamme edes yhtä kerrallaan, toimimme sen moraalin mukaisesti, josta maailmanku-vamme muodostuu. Toivomme, että myös panoksemme Apollon kummeina tuottaa aidosti parannuksia seudun asukkaiden elämään, Osmo Tapio kertoo perheen pää-töksestä jatkaa kummiutta myös Kituntun ohjelman jäl-keen.

T E K S T I J A K I R J E E N K Ä Ä N N Ö S : Suvi Koskiniemi * K U V A : Romy Räihälä

Osmo Tapio Räihälä ja Maria Puusaari jatkavat nabuyogalaisen Apollo-pojan kummeina.

Kummin jäähyväiskirje

Rakas Edward,

Kituntun hankkeen päättyminen täyttää mielemme hai-keudella, sillä sinä ja perheesi olette olleet ajatuksissamme pian jo kahdeksan vuotta. Emme kuitenkaan ole synkällä mielellä, sillä koulu- ja terveystodistukset kertovat sinun edistyneen ja voivan hyvin.

Kun aloitimme kummeinasi, saimme valokuvan val-loittavasta 6-vuotiaasta pojasta. Viimeisimmässä kuvassa olet kuitenkin jo vahva nuori mies, joka lähestyy 15-vuo-tissyntymäpäiväänsä. Alussa voinnistasi kertovat kirjeet oli kirjoittanut World Visionin työntekijä, mutta pian kirjekuoret sisälsivät jo sinun omia piirroksiasi ja kirjeitä-si, jotka ilahduttivat meitä suuresti.

Elämämme ovat olleet maantieteellisesti kaukana toi-sistaan. Toisaalta ihmiset ovat melko samanlaisia riippu-matta siitä, missä he asuvat. Jokainen lapsi tarvitsee rak-kautta, huolenpitoa ja huomiota. Jokaisella lapsella pitäisi olla mahdollisuus käydä koulua, saada terveydenhuoltoa ja tulla arvostetuksi yhteisönsä jäseneksi. Jokaisen tulisi oppia rakastamaan ja auttamaan toisia sekä luottamaan heihin. Nämä arvot ja oikeudet ovat maailmanlaajuisia ja

ihonväristä, uskonnosta tai poliittisista mielipiteistä riip-pumattomia.

Olemme varmoja, että World Visionin ohjelma Kitun-tussa on auttanut sinua saamaan hyvän peruskoulutuksen ja terveydenhuoltoa, kun olet sitä tarvinnut, sekä tunteen siitä, että olet osa suurempaa yhteisöä. Olet saanut pon-nahduslaudan, jolta sinun on helpompi tavoitella niitä asioita, joita elämältäsi toivot. Jos haluat opiskella pidem-mälle, toivomme, ettet epäröi. Hyvän ammatin hankki-minen kannattaa, jos siihen on pienikin mahdollisuus. Se ei tuo hyvinvointia vain sinulle itsellesi vaan hyödyttää koko yhteisöä.

Kiitos näistä vuosista, Edward. Sinulla on elämä edes-säsi ja mitä tahansa teetkin, toivomme, että olet onnelli-nen. Tee elämästäsi hyvä, sillä se on ainoasi. Älä kuiten-kaan pelkää vastoinkäymisiä, koska kyyneleet kuuluvat elämään niin kuin onni ja nauru. Toivotamme sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää.

Rakkain terveisinMaria Puusaari, Osmo Tapio Räihälä

sekä Aida, Lila & Romy

Kaikkea hyvää tulevaisuuteen, Edward!

11

INTIA

Kaukaa tarkasteltuna intialaiset kylät saattavat vaikuttaa pettä-vän yksinkertaisilta. Rypäs mu-dalla ja lehmän lannalla rapat-

tuja muureja, jotka muodostavat sisäpihoja, yksikerroksisia harjakattoisia ydinperheiden ja sukulaisten yhteisiä taloja, puita siellä täällä harvakseltaan, vihreän ja keltaisen kai-kissa sävyissä lainehtivia peltoja. Asukkaat palaavat pelloilta tai hakevat vettä, lapset leikkivät ruutuhyppelyä. Jostakin kuuluu kotieläinten ääntelyä. Kaikki vaikuttaa tasa-painoiselta ja harmoniselta.

Mangarian kylä on yksi Hoshangabadin aluekehitysohjelman 30 kohdekylästä, jos-sa World Visionin työ alkoi muutama vuosi sitten. Lapset Mangariassa ovat vielä ujoja, mikä on melko tavallista intialaisissa kylissä. Lapsilla ei ole ollut pahemmin oikeutta osal-listua keskusteluun tai kertoa mielipiteitään. Seitsemännellä luokalla oleva Kumar Gheti ja yhdeksännen luokan oppilas Ajita eivät vielä millään uskaltaisi kertoa lempiaineitaan.

World Visionin työntekijät jututtavat kylän johtajaa, opettajaa sekä muita paikalle kerääntyneitä. He kertovat verkkaiseen tah-tiin, kuinka iloisia he ovat kylässä aikaan-saaduista muutoksista. Koulun piha aidat-tiin, koska läheisen laajan kansallispuiston luonnonvaraiset eläimet sekä karja tapasivat hyödyntää koulun tiloja ja varastoja. Pelti-katot ja sadevesien poistot uusittiin, kylään saatiin vesitankki ja pumppu, koululuokkia kunnostettiin ja koululaisille hankittiin op-pimateriaaleja. Lista tuntuu uskomattomal-ta. Miten kaikki tämä on mahdollista juuri tässä vaatimattomassa maaseutukylässä?

Tuetaan yhteisöllisyyttäMangarian kylän asukkaista valtaosa puhuu gondin kieltä. He ovat yksi Intian alkupe-räiskansoista. He ovat oppineet tulemaan toimeen yhteistyöllä. Kylä tuo turvaa pedoil-ta ja ulkopuolisen maailman myllerrykseltä.Traditiot ja maaseudun käsityötaidot sekä

maanviljelyksen osaaminen ovat näiden köyhien ja usein julkisesti halveksittujen ih-misten arvokkain omaisuus. He myös osaa-vat arvostaa vuosisataista historiaansa.

Talot tehdään perinteisistä materiaaleis-ta, metsän antimien keruu opetetaan suku-polvelta toiselle. Tämä kaikki onnistuu, kun kyläyhteisön kaikki jäsenet osallistuvat elä-män jokapäiväisiin talkoisiin. Intian valtion viranomaiset sekä maakunnan hallinto ovat myös osallistuneet kylän kehitykseen. Silti monesti viranomaisten paikallistuntemus onnahtelee, sillä he itse asuvat kaupungeissa ja saattavat puhua eri kieltä kuin kyläläiset.

Aikuiset vastailevat kysymyksiin ujosti vasta pitkän, varovaisen ja tunnustelevan keskustelun jälkeen. Silti kylästä aistii moti-vaation ja tarmokkuuden. Lapset puolestaan kertovat, että heille merkittävä rohkaisija on ollut eräs koulun opettajista, herra Sahu. Hän polkee pyörällä tai kävelee päivittäin opettamaan kylän lapsia lähimmästä kau-pungista, Sohagpurista. Matkaa yhteen suuntaan kertyy peräti 24 kilometriä. Herra Sahu nauttii työstään, koska kokee olevansa osa hyväksyvien ja välittävien ihmisten yh-teisöä. Opettaja on otettu mukaan kyläyh-teisöön, koska jokainen perhe kylässä tietää koulutuksen arvon.

Uusia, pysyviä rakenteitaWorld Vision on saanut etuoikeuden liittyä tähän kyläyhteisöön uutena jäsenenä ja tuo-da oman tärkeän, määräaikaisen panoksensa kylän kehittymiseen. Työtä riittää etenkin terveyssektorilla: odottavien ja hiljattain synnyttäneiden äitien sekä vastasyntyneiden lasten terveystilanne on huolestuttava. Lähes 46 % lapsista ja äideistä on vielä aliravittuja. Terveyspalvelut ovat kylässä puutteelliset, sillä ainoa tuki on perinteiseen lääketietee-seen sekä uskomuksiin tukeutuva kyläläi-nen. Lähimmälle klinikalle on noin kolmen tunnin kävelymatka, härkävankkureilla matka taittuu parissa tunnissa.

Vaikka Intiassa terveyspalveluja on peri-aatteessa tarjolla koko väestölle ilmaiseksi, ei maksuttomuus aina yksin riitä. Apu ei aina saavuta avun tarvitsijaa. Kyläläiset ei-vät aina itse tiedä, mihin ovat oikeutettuja. Äidit ovat tietämättömyyttään epävarmoja hakemaan apua, he arastelevat mennä kau-punkiin ja monilla on ikäviä kokemuksia yksityislääkäreistä. Huijareita on paljon ja palveluista veloitetaan kova korvaus.

World Visionin kouluttamat vapaaehtoi-set perushoitajat ovatkin merkittävä täyden-nys valtion terveysverkostolle. Koulutetut neuvoloiden työntekijät sekä vapaaehtoiset terveystyöntekijät osaavat tehdä alustavan arvion potilaan ravitsemustilanteesta. Mi-käli tarvetta on, he ohjaavat äidin ja lapsen Unicefi n ja terveysviranomaisten ylläpitä-mälle ruokahuollon kuntoutusklinikalle. Läheisen Sohagpurin kaupungin klinikka

Yhteisöllisyysarjen perustana

T E K S T I J A K U V A T : Juha Valta

Kaikki kyläyhteisömme jäsenet osallistuvat elämän sanoo Mangarian kylätoimikunnan puheenjohtaja

Intialainen kylä on taidokas, toimiva ja monitasoinen ihmisten elinalue.Kyläyhteisöt ovat koko maan kehityksen kannalta sekä mahdollisuus että elinvoimaisen

ja tasapainoisen arjen voimavara myös tulevaisuudessa.

12

Pakistan

Myanmar

Nepal

INTIA

aloitti toimintansa heinäkuussa. Kuntou-tus kestää kaksi viikkoa. Hoito on lapselle ilmaista ja äidille maksetaan menetetystä työstä 1 euron päivittäinen korvaus, joka on maatyöläisen päiväpalkka. Ensimmäiset äidit ja lapset ovat jo palanneet klinikalta takaisin kotikyliinsä.

Mutavellistä koulutieksiYhteisöllisyyden voima osoittautui tänä ke-väänä Mangarian kylässä aivan erityisellä ta-valla, kun kylätoimikunta päätti investoida koulutiehen. Sadekautena lapset eivät ai-emmin yksinkertaisesti päässeet kulkemaan kouluun, koska kärrypolku muuttui muta-

velliksi ja kuravesi peitti sen lähes sadan metrin matkalta.

Kyläläiset sitoutuivat osallistumaan 25 prosentin osuudella koulutien kunnostuk-seen. Valtion viranomaiset ja World Vision vastasivat lopusta rahoitusosuudesta. Nyt Kumar Gheti, Ajita ja muut lapset pääsevät kulkemaan kouluun ympäri vuoden. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, miten yhteisön voimalla vaikutetaan lasten ja perheiden hy-vinvointiin. Yhteistyö on jo muodostunut merkittäväksi osaksi kyläläisten arkea ja se kantaa pitkälle tulevaisuuteen.

jokapäiväisiin talkoisiin, Hariram (kesk.).

Intialaiset kylät ovat koko maan kehityksen kannalta elinvoimaisen ja tasapainoisen arjen voimavara.

Kunnostettu tie mahdollistaa lasten pääsyn kouluun myös sadekauden aikana.

HOSHANGABAD

* Aluekehitysohjelma käynnistyi vuonna

2008 ja jatkuu vuoteen 2023.

* Kylien asukkaista valtaosa kuuluu Intian

etnisiin vähemmistöryhmiin eli adhiwa-

seihin.

* Tavoitteena on parantaa lapsen ja hänen

koko elinyhteisönsä koulutusta, ravit-

semusta, terveyttä, toimeentuloa sekä

osallistumismahdollisuuksia.

* Noin 350 lapsella Hoshangabadissa on

suomalainen kummi. Yli 2000 lasta on

vielä kummia vailla.

13

Andien rinteet ovat eroosioherkkiä ja sateet aiheuttavat helposti maanvyörymiä.

PERU

Perun Andien vuoristossa on tänä vuonna kärsitty ennätyksellisen voimakkaista sateista. Vuoden alussa satoi muutamien päivien

ajan lakkaamatta ja myös seuraavina päivinä sade jatkui runsaana tauoten vain hetkeksi. Cuzcon maakuntaan julistettiin 60 päivän hätätila.

Sateiden aiheuttamat tuhot olivat valtavat. Joet tulvivat yli äyräiden ja maanvyörymät tuhosivat teitä, siltoja ja taloja. Sateet vaati-vat yhdeksän ihmisen hengen ja vaikuttivat yli 100 000 ihmisen elämään Cuzcon maa-kunnassa. Esimerkiksi Lucren kylässä lähes 80 prosenttia asumuksista tuhoutui, samoin viljelykset. Perun hallituksen mukaan arviolta 1 000 hehtaaria viljelysmaata kärsi tuhoista.

Rankkasateet osuivat myös 14:n World Visionin rahoittaman aluekehitysohjelman alueelle, joista yksi on Suomen World Vi-sionin tukema Mosoq Ayllu. Mosoq Ayllun alueella Pitumarcan ja Checacupen piiri-

johtaa kunnanjohtaja. Komitea kokoaa hä-tätilanteessa yhteen alueen viranomaiset, julkiset laitokset ja yksityiset instanssit, ku-ten kansalaisjärjestöt.

Katastrofi n tapahduttua World Visioninhenkilökunta otti aktiivisen roolin pelastus-komiteoiden liikkeelle saattamisessa. Joilla-kin alueilla ihmiset pyysivät järjestöä myös koordinoimaan hätäavun tasapuolista jake-lua, sillä luottamuspula viranomaisia koh-taan on suuri.

Suomen World Visionin tukeman Mo-soq Ayllun aluekehitysohjelman toiminnot jouduttiin pysäyttämään muutamiksi vii-koiksi, sillä suuri osa ohjelma-alueesta oli tavoittamattomissa. Useat tiet olivat tulvi-en ja maanvyöryjen vuoksi poikki ja pääsykauimmaisiin, jopa lähes 5 000 metrin kor-keudessa sijaitseviin yhteisöihin oli hanka-laa.

Kun tuhoalueille päästiin, koko Mosoq Ayllun aluekehitysohjelman 12-henkinen

Cuzcon sateetkunnissa 11 yhteisöä kärsi sateista. Alueella asuu noin 15 000 ihmistä.

– Tilanne oli epätoivoinen. Joet tulvivat viljelysmaille, mikä tuhosi muun muassa maissi- ja perunaviljelmiä, taloihin tulvi vet-tä, osa romahti ja kastelujärjestelmiä vahin-goittui. Myös eläimiä sairastui ja menehtyi kylmyyteen, kertoo Mosoq Ayullun ohjel-man koordinaattori Federico Fernández.

Pitumarcan piirikunnassa pahimmista tu-hoista kärsi Huatabamban yhteisö, jossa 120 perhettä menetti maanviljelyksensä ja muun muassa koulurakennus tuhoutui.

– Viljelysten tuhoutuminen tarkoittaa sitä, että menetimme ruokamme. Emme vil-jele myytäväksi vaan syödäksemme, kertoo Huatabamban yhteisön presidentti Maricio

Quispe Ycra.

Avun perille saaminen hankalaaJokaisessa Perun piirikunnassa toimii – ai-nakin periaatteessa – pelastuskomitea, jota

T E K S T I : Katri Kaitainen ja Yahaira Masias * K U V A T : Yahaira Masias ja Annette Gothóni

14

NÄIN WORLD VISION AUTTOI:

Francisca Quiñones, 70, asuu Huatabamban yhteisössä yli3 000 metrin korkeudessa. Franciscan tytär on kuollut ja isoäiti huolehtii nyt lapsenlapsestaan.

– Kun heräsin aamulla ja menin keittiöön, huomasin, että marsuni uivat vedessä. Kuusi marsuistani kuoli ja 40 sairastui. Kaikki ruoka pilaantui. Menetimme myös viljelykset ja marsu-jen aitauksen, Francisca kertoo.

Francisca on elättänyt itsensä ja lapsenlapsensa marsujen kasvatuksella, kuten suurin osa alueen ihmisistä. Francisca myy marsuja markkinoilla viikoittain. Yhdestä marsusta hän saa 10 solea (n. 3 euroa) ja viikossa hän myy keskimäärin viisi marsua. Rahoilla hän ostaa vaatteita ja ruokatarvikkeita. Uuteen marsu-aitaukseen Franciscan pitäisi säästää 500 solea (n. 150 euroa).

Toimeentulovaakalaudalla

henkilökunta keräsi tietoa tilanteesta ja avun tarpeesta yhdessä alueen viranomaisten, pelastushenkilöstön ja muiden keskeisten tahojen kanssa. Kartoituksen jälkeen yhtei-söille jaettiin alue- ja paikallishallinnon joh-dolla telttoja, lämpöpeittoja, elintarvikkeita, vaatteita sekä lääkkeitä. Viranomaisten vas-tuunkanto tilanteessa oli ilahduttavaa.

World Vision lahjoitti sateista kärsineille yhteisöille muun muassa lapioita, kuokkia, haravoita ja siemeniä tuhoutuneiden vil-jelysten korjaamiseksi sekä rehua karjalle. Lisäksi 120 perhettä sai apua muun muassa talojen kaivaus- ja kunnostustöissä, rikkou-tuneiden kastelujärjestelmien korjauksessa sekä maanviljelyn uudelleen aloittamisessa, jotta perheet pääsisivät paremmin jaloilleen.

Varautuminen tärkeääSadekausi, kuten myös saapuva kuivuus ja kovat pakkaset, aiheuttavat säännöllisesti ongelmia Perun vuoristoalueen äärimmäi-sen köyhissä yhteisöissä. Tästä syystä World Vision pyrkii parantamaan juuri yhteisöjen varautumisvalmiuksia.

Fernándezin mukaan tärkeää on myös auttaa perheitä selviämään katastrofi en ai-heuttamista tuotannollisista haitoista jaka-malla heille uusia siemeniä maanviljelykseen ja tukemalla heitä marsujen hankinnassa. Marsujen kasvatus on alueen ihmisten pää-asiallisin tulonhankkimismuoto ja tärkeä ravinnonlähde.

– Vastaaviin tilanteisiin tulisi varautua myös parantamalla jokien alkulähteitä ja pohjia sekä kohentamalla asumuksia ja vie-märöintiä, Fernández lisää.

* 26,55 tonnia ruokaa, katoksia, telttoja,

peittoja, lämpimiä vaatteita, keittiö-

tarvikkeita, kattotarvikkeita, lapioita,

kuokkia ja vesisäiliöitä (arvo 35 000

euroa) Cuzcon, Ayacuchon ja Huanca-

velican alueille. Apu kohdennettiin 1 376

perheelle (noin 6 835 ihmistä, joista

4 101 lapsia).

* Psykologista ja henkistä apua tarjottiin

ennen kaikkea hätämajoituksissa asuville

lapsille ja vanhemmille. Lisäksi järjestet-

tiin terveys- ja hygieniakampanjoita.

* Ihmisiä avustettiin jälleenrakennustyössä

ja yhteisöjen katastrofi valmiuksia paran-

netaan.

EcuadorKolumbia

Brasi l ia

Bol iv ia

PERU

15

Kolumbiassarakennetaan rauhaa

KOLUMBIA

Jo viisikymmentä vuotta sodista ja väkivallasta kärsineessä Ko-lumbiassa on kasvamassa rauhan ja yhteisen hyvän puolesta ahke-

roiva sukupolvi. 13-vuotias Brenda on yksi World Visionin tukeman erityishankkeen, Pinar del Ríon rauhanryhmässä aktiivises-ti käyvistä nuorista. Hänen motivaationsa rauhanrakentamiseen kumpuaa omista ko-kemuksista.

– Olen joutunut kohtaamaan paljon vä-kivaltaa. Siksi ymmärrän, miten suuri mer-kitys rauhalla on, Brenda sanoo.

Aiemmin Brenda asui äitinsä, isäpuolen-sa ja siskonsa kanssa Pohjois-Santanderissa. Kaikki oli hyvin, eikä perheeltä puuttunut mitään. Vuonna 2002 elämä kuitenkin muuttui. Aseistetut joukot saapuivat kylään ja surmasivat viattomia ihmisiä.

Tapahtuneen jälkeen jokin perheen elä-mässä muuttui pysyvästi. Isäpuolesta tuli väkivaltainen, eivätkä Brenda, hänen sis-konsa ja äitinsä olleet enää turvassa edes kotona. Ainoa vaihtoehto oli pakeneminen.

Muutto maaseudulta kaupunkiin, Pinar del Rion pakolaiskylään oli raskas. Perheellä ei ollut rahaa ja tavaroita oli vain muutamia.

– Onneksi World Visionin työntekijät auttoivat meidät takaisin kiinni turvalli-sempaan elämään. Saamamme tuen ja kan-nustuksen ansiosta en anna vastoinkäymis-ten nujertaa minua, Brenda sanoo.

Nyt Brenda käy yhdeksättä luokkaa Pinar del Rion koulussa ja kuuluu World Visionin lasten ja nuorten ryhmään, joka työskentelee rauhan puolesta.

– Väkivallan keskelläkin pystymme muuttamaan ihmisten elämää, jos meillä on tarpeeksi tahtoa. Rauhanryhmäläisenä minulla on merkittävä vastuu esimerkkinä ja innostajana. Tiedän, että kaikki on mah-dollista, kunhan yhdistämme ideamme ja panoksemme turvallisemman maailman puolesta, Brenda sanoo.

Kuusi miljoonaa maansisäistä pakolaistaRauhan ja sovinnon rakentaminen Kolum-biassa on keskeistä, sillä maassa on sodittu

jo viisikymmentä vuotta. Konfl iktin taustal-la ovat osaksi vuosisataiset maavaatimukset, osaksi ideologia, jotka sittemmin ovat kui-tenkin jääneet huume- ja kidnappausraho-jen jalkoihin.

Vasemmistosissien, puolisotilaallisten joukkojen ja maan armeijan välisissä taiste-luissa on kuollut kymmeniä tuhansia ihmi-siä ja lukematon määrä siviilejä on kadon-nut. Maansisäisiä pakolaisia on pahimpien arvioiden mukaan jopa kuusi miljoonaa. YK on luokitellut Kolumbian yhdeksi maail-man pahimmista humanitaarisista kriiseistä ja vaarallisimmista paikoista tehdä ihmisoi-keustyötä.

Vaikka surmaamisten ja sieppausten määrä on viime vuosina vähentynyt, turval-lisuustilanne maaseudulla on edelleen huo-no. Sekä vasemmistosissit että vastapuolen puolisotilaalliset joukot surmaavat maanvil-jelijöitä ja muita siviilejä, jos nämä eivät ole suostuvaisia yhteistyöhön. Näin konfl ikti hajottaa maaseutujen kyläyhteisöjä ja lisää

muuttotulvaa kaupunkeihin.Kaupungeissa pakolaiset päätyvät tavalli-

sesti lähiöihin tai slummeihin, joissa ei ole sähköä tai puhdasta vettä ja mahdollisuu-det nousta köyhyydestä ovat heikot. Pelko ja traumaattiset kokemukset vaikeuttavat selviytymistä uusilla elinalueilla, ja ihmiset muuttavatkin usein paikasta toiseen parem-man elämän ja työn toivossa.

World Vision tukee Kolumbian rauhanproses-

sia Vida en Abundancian ja Nace la Esperan-

zan aluekehitysohjelmien sekä Pinar del Ríon

erityishankkeen avulla Karibian rannikolla

Barranquillassa ja Soledadissa. Ihmisten

järjestäytymisen tukeminen on osa sovin-

non ja rauhan rakentamista. Koulutuksen ja

aktiviteettien kautta naapurustojen asukkaat

tutustuvat toisiinsa paremmin, ennakkoluulot

hälvenevät ja luottamus kasvaa. Rauhaa,

sovintoa ja parempaa tulevaisuutta edistetään

pienin, mutta vakain askelin, yhteisönä.

T E K S T I : Katri Kaitainen ja Mireille Bathgate * K U V A : Luz Mery Duque

13-vuotiaan Brendan motivaatio rauhanrakentamiseen kumpuaa omista kokemuksista.

16

KOLUMNI

Lapsi kriisin keskellä – yhteisö avuksiKatastrofi n sattuessa kaikkein pisimmälle tulevaisuuteen ulottuvat tuhot syntyvät lasten mielissä.

World Vision toimii alueilla, joissa ruoka-pula, poliittiset ja aseelliset konfl iktit ja luonnonkatastrofi t saattavat aiheuttaa valtavia muutoksia niin aikuisten kuin

lastenkin elämässä. Kuluvana vuonna miljoonat ihmiset ovat menettäneet kotinsa esimerkiksi Haitin maanjäris-tyksessä ja Pakistanin tulvissa.

Tällaisissa suuren mittaluokan kriiseissä ihmisten ai-emmat elämänkokemukset, tiedot ja selviytymiskeinot eivät riitä ongelmien ratkaisemiseen. Kokonaiset kansa-kunnat saattavat kokea niin laajamittaisia traumoja, että ne muuttavat elämää pysyvästi. Vaikka huomio kriisienkeskellä kiinnittyy monesti aineellisiin menetyksiin, kaikkein pitkäkestoisimmat tuhot kriisejä kohdattaessa syntyvät kuitenkin lasten mielissä ja heidän sosiaalisissa verkostoissaan.

Kriisit aiheuttavat lapselle turvatto-muutta, epätietoisuutta ja pelkoa. Lapsi on saattanut me-nettää läheisiään tai ystäviään. Koti on voinut tuhoutua ja koulunkäynti keskeytyä. Kriisin jälkeinen ruokapula ja saastunut vesi altistavat sairauksille. Vanhempien huoli toimeentulosta ja selviytymisestä heijastuu koko perheen ilmapiiriin vaikuttavana pelkona ja epävarmuutena.

Jatkuessaan kriisit altistavat lapsen pitkäkestoiselle ra-situkselle, joka aiheuttaa sekä psyykkistä että fyysistä vä-symystä. Normaaleista askareista kuten koulunkäynnistä suoriutuminen vaikeutuu. Kaveri- ja muut sosiaaliset suh-teet saattavat kärsiä ja lapsi voi joutua kierteeseen, josta on hankalaa irtautua. Pahimmassa tapauksessa lapsi trauma-tisoituu pysyvästi.

Kriiseissä yhteisöjen rooli ja niiden lapselle antaman tuen merkitys korostuu. Terveydenhuol-tohenkilökunnalla ja kriisiavun ammattilaisilla on selviy-tymisessä luonnollisesti oma tärkeä roolinsa, mutta – ku-ten kokemukset esimerkiksi Haitilta todistavat – tarjoaa juuri lähiyhteisö kriisitilanteessa usein kaikkein nopeinta ja tehokkainta apua. Se ei kriisin keskellä häviä mihinkään eikä laskuta avustaan. Sen tarjoamat tukikeinot ovat tut-tuja eivätkä vaadi erikoisjärjestelyjä. Lapsen kannalta lä-hiyhteisön huolenpito on erityisen arvokasta esimerkiksi silloin, kun lapsi on menettänyt tai kadottanut katastro-fi ssa vanhempansa.

World Visionin toimintamalleissa yhteisöillä on kes-keinen rooli, ja yhteisöjen kriisivalmiuden kehittäminen on yksi järjestömme ohjelma- ja humanitaarisen työn

keskeisistä tavoitteista. Järjestön kenttähenkilökunta ei kuitenkaan ensisijaisesti mieti tai tee aloitteita uusien toimintatapojen käyttöönottamisesta vaan pyrkii vahvis-tamaan ja kehittämään yhteisöissä jo olemassa olevia ja hyväksi havaittuja toimintamalleja. Yhteisöjen kanssa pohditaan esimerkiksi sitä, millaisia kriisejä se on kohdan-nut, toistuvatko tietyt kriisit, millaisia kriisejä tulevaisuus voi tuoda ja miten kriisejä voidaan ehkäistä. Varautumi-nen luo ennustettavuutta ja turvallisuuden tunnetta, mikä on etenkin lasten tasapainoisen kasvun ja kehityksen kan-nalta ensiarvoisen tärkeää.

Käytännössä kriisivalmiuden ko-hentaminen ja ylläpitäminen tarkoittaa yksinker-taisia ja käytännöllisiä toimenpiteitä. Esimerkiksi maan-viljelijöille voidaan hankkia sellaista siemenviljaa, joka kestää paremmin kuivuutta ja antaa perinteisiä lajikkeita runsaamman sadon. Lisäksi perheitä opastetaan raken-tamaan paikallisista luonnonmateriaaleista olosuhteisiin sopivia viljasäilöjä. Tämäntyyppisillä pienillä toimilla saavutetut tulokset ovat rohkaisevia. Esimerkiksi Ugan-dassa Kituntun aluekehitysohjelmassa suoritetun loppu-arvioinnin mukaan yli 70 prosentilla alueen perheistä on ruokavarasto, jonka avulla selviää yli kahden kuukauden mittaisesta ruokakriisistä.

Myös aidsista kärsivissä kohdemaissa, joissa sairaus on aiheuttanut pitkäkestoisia ja laajoja kriisejä, yhteisön rooli on merkittävä. Latinalaisen Amerikan, Aasian ja Afrikan aluekehitysohjelmissamme yhteisöt ovat esimer-kiksi muodostaneet hiv-positiivisille henkilöille tarkoitet-tuja tukiryhmiä, huolehtineet kaikkein haavoittuvimpien perheiden koulumaksuista sekä valinneet keskuudestaan vapaaehtoisia kyläterveystyöntekijöitä, jotka vierailevat säännöllisesti hiv-positiivisten perheiden luona.

World Vision -kummina osallistut mo-nipuoliseen työhön, jolla tähdätään lasten hyvinvoinnin turvaamiseen myös kriisien keskellä. Olet mukana ehkäi-semässä kriisitilanteita ja vahvistamassa yhteisöjen kykyä varautua kriiseihin ja selviytyä niistä. Yhdessä varmistam-me, että yhteisön tuki ja turva on taattu, jos lapsi joutuu kriisin keskelle.

Tomi Järvinen

Kirjoittaja on Suomen World Visionin

Afrikan aluepäällikkö, jolla on 12

vuoden kenttäkokemus humanitaari-

sista kriiseistä ja koulutuksesta.

17

KYSYMYSKUMMIN

Miksi kuukausittaistatukeani ei ohjata suoraan

kummilapselleni?

Aika ajoin saamme Suomen World Visionin asiakaspalveluun kysymyksiä, miksi kummin antamaa rahallista tukea ei ohjata suoraan kummilapselle. Lisäksi yhteisöjä kohtaavien

kriisien yhteydessä kummit saattavat huolestuneina miet-tiä, voisivatko he lähettää hätäapua suoraan kummilap-selleen.

ALUEKEHITYSOHJELMIEN HYÖDYNSAAJINA ovat kummilapset ja heidän perheensä sekä yhteisö, jossa kummilapsi perheineen asuu. Kuukausittaisella lahjoituk-sella kummit tukevat aluekehitysohjelman eri toimintoja, joihin kuuluvat muun muassa koulunkäynti, terveyden-huolto, vesihuolto, ravitsemus ja toimeentulo. Kriisien sattuessa järjestämme usein keräyksiä, joiden kautta per-heille ja yhteisöille voidaan antaa hätäapua.

Kummien kuukausittainen tuki ohjataan aina koko yhteisön hyväksi. Näin vahvistamme ihmisten yhteis-työn edellytyksiä ja mahdollistamme tuen tuottavan ja suunnitelmallisen käytön. Tällä tavoin aikaansaamme kummilapsen yhteisössä mittavia ja pysyviä parannuksia ja pystymme raportoimaan aikaansaaduista tuloksista luo-tettavasti.

KUMMILAPSI HYÖTYY KUMMIUDESTA hyvin-kin konkreettisesti, sillä kummiohjelmaan osallistuvat perheet sitoutuvat muun muassa lastensa koulunkäyntiin ja terveystarkastuksiin. Hanketyöntekijämme vierailee säännöllisesti kaikissa kummilapsiperheissä, keskustelee lapsen koulumenestyksestä ja antaa perheelle neuvoja muun muassa monipuolisen ravinnon tärkeydestä.

Koulunkäynnin ja terveydenhuollon lisäksi kummien tuella vahvistetaan lasten asemaa yhteisössä ja avataan kes-kusteluväyliä aikuisten ja lasten välillä. Lasten oikeuksia edistävät parhaiten lastensuojelukomiteat, joissa lapset voivat tuoda esiin heille tärkeitä asioita. Hyvä esimerkki lasten vaikutusmahdollisuuksien toteutumisesta löytyy Intian Rajnandgaonista: lapsista koostuva lastensuojelu-komitea vaati tehokkaampaa kouluopetusta. Komitea esit-ti asian kyläneuvostossa, jossa asia otettiin vakavasti ja esi-tettiin eteenpäin kouluvirastoon. Nyt kouluun on yhden

opettajan sijaan saatu kolme opettajaa. Lapsilla on siis yh-teisössään myös tärkeä vaikuttajan rooli.

WORLD VISION JÄRJESTÄÄ kummien tuella lap-sille myös elämäntaitokoulutusta, jossa käsitellään muun muassa aikuisuuteen liittyviä asioita. Kenian Mogotion aluekehitysohjelmassa nuoria on koulutettu esimerkiksi hivistä ja aidsista. Lapsia kouluttamalla luomme yhteisöil-le mahdollisuuden oppia lasten kautta.

Lisäksi World Vision pyrkii kummien tuella vahvis-tamaan kummilasten äitien ja isien vanhemmuutta, sillä tärkeimmän tuen lapselle muodostaa hänen perheensä. World Vision tukeekin vanhemmuutta heti varhaislap-suudesta lähtien. Esimerkiksi Mosoq Ayllun ohjelmassa Perussa perheet ovat saaneet koulutusta leikin ja yhdessä olon tärkeydestä.

Kuukausittaisen tuen lisäksi kummilla on mahdolli-suus tukea aluekehitysohjelmia yhteisölahjoituksilla tai suoraan kummilapselle annettavalla rahalahjalla. Yhteisö-lahjoituksia voi tehdä useampia, mutta omalle kummilap-selle kohdistettavan rahalahjan voi antaa kummisuhteen aikana vain kerran, sillä useat lahjoitukset saattaisivat ai-heuttaa yhteisössä epätasa-arvoa. Asiakaspalvelumme ker-too mielellään lahjoitusmuodoista enemmän.

KUMMINA OLET TÄRKEÄSSÄ ASEMASSA kum-milapsesi ja hänen perheensä elämässä. Olet heille hen-kilö, joka ajattelee ja haluaa auttaa juuri heitä. Kirjeen-vaihdon ja vuosiraporttien kautta saat säännöllisesti tietoa oman kummilapsesi perheen elämästä ja hänen yhteisös-sään tapahtuvasta kehityksestä. Kummina kannustat lasta ja perhettä rakentamaan parempaa yhteisöä.

Terveisin,Susanna Verlinna

kummikoordinaattori

18

Kalpitiyan niemimaa Sri Lankan luoteisosassa on matalaa, kuivaa hiekkatasankoa, joka kohoaa keskimäärin vain 9 metriä me-

renpinnan yläpuolelle. Pula puhtaasta juo-mavedestä on suuri, sillä useat seudun make-anvedenlähteistä ovat saastuneita.

– Kalpitiyassa ollaan ironisesti veden ym-päröimänä, mutta käyttövesi on vaarallista eikä kaikilla ole varaa ostaa puhdasta juoma-vettä, sanoo Suomen World Visionin Aasian ohjelmakoordinaattori Merja Tikkanen.

Saastunutta käyttövettäMinniyan kylän asukkaat ovat kärsineet pitkään saastuneesta käyttövedestä. Alueen pohjavesiin on kulkeutunut suuria määriä maanviljelyksessä käytettäviä lannoitteita. Lisäksi ohut ja hiekkainen maaperä päästää läpi myös kotitalouksien jätevedet.

Nitriittipitoinen vesi aiheuttaa vakavim-millaan blue baby -syndroomaa sekä kor-jaamatonta vahinkoa ruoansulatuskanavalle ja hampaille. Erityisen vaarallista tämä on kasvaville lapsille.

– 8-vuotias poikani on kärsinyt toistu-vasta ripulista useiden vuosien ajan, kertoo kahden pojan äiti Shiromi.

Vesilaitos toiminnassaAurinko- ja tuulivoimalla toimiva pump-paamo valmistui Minniyaan kesällä 2010. Myös kylän sanitaatiokäytäntöihin on kiin-nitetty huomiota. Nyt kyläläiset ovat olleet terveempiä ja elämä tasapainoisempaa. Esi-merkiksi lasten ihottuma- ja vatsatautita-paukset ovat vähentyneet huomattavasti, ja näin ollen lapset pystyvät osallistumaan

täysipainoisemmin myös kouluopetukseen.– Tämä on uutta ja jännittävää. En ole

koskaan ennen käyttänyt vesihanaa ja olen vieläkin hämilläni, mihin suuntaan sitä pi-tää kääntää. Olen todella iloinen tyttäreni ja lastenlasteni puolesta, kertoo 55-vuotias isoäiti Mary Jasintha.

Puhdasta vettäkoko kylään

T E K S T I : Veera Sydänmaanlakka * K U V A T : Merja Tikkanen

SRI LANKA

Puhdas vesi antaa mahdollisuuden köyhyyden kierteenkatkaisemiseen Minniyan kylässä Kalpitiyassa, Sri Lankassa.

Puhdas vesi on vahvistanut yhteisön identi-teettiä. Nyt Minniyan kylän asukkaat ovat todella ylpeitä kotikylästään.

Vesijuoksussa vettä kannettiin Kalpitiyan hyväksi ympäri Suomea.

Suomalaiset urakoivat vesilaitoksen eteenR-kioskit ja Suomen World Vision keräsi-vät kesän 2010 aikana varoja puhtaan ve-den saamiseksi Sri Lankan Kalpitiyaan.

Suomalaiset osallistuivat vesitalkoisiin kantamalla vesikanisteria R-kioskilta toisel-le sekä ostamalla Ärrävettä. Näin kerättiin yhteensä yli 80 000 euroa, joilla rahoitettiin Minniyan kylän asukkaille puhdasta vettä pumppaava vedenpuhdistuslaitos.

Kalpitiyassa kehitysyhteistyön yhtenä keskeisenä päämääränä on varmistaa alueen vesiturvan kestävyys ja vedenpuhdistuslai-

tostoiminnan jatkuminen myös tulevaisuu-dessa. Vedenpumppaus- ja puhdistuslaitos-ten rakentamisen lisäksi alueen vesiturvaa parannetaan kouluttamalla alueen asukkaita vesihuoltoon ja vesistöjen suojeluun liitty-vissä kysymyksissä.

Lue lisää Kalpitiyasta ohjelmakoordinaattori

Merja Tikkasen blogista osoitteessa www.

worldvision.fi /kohdemaat/srilanka/kalpitiya

JOKA KUUDES JUO LIKAISTA VETTÄ

* Noin 1,1 miljardia ihmistä elää ilman jo-

kapäiväistä puhdasta vettä; joka kuudes

joutuu juomaan likaista vettä.

* Määrän ennustetaan ilmastonmuutoksen

seurauksena nousevan kolmeen miljar-

diin vuoteen 2025 mennessä.

* Likaisesta vedestä ja huonosta hygieni-

asta johtuva ripuli aiheuttaa vuosittain

noin 1,5 miljoonan lapsen kuoleman.

* Pitkät vedenhakumatkat ovat usein las-

ten ja naisten tehtävänä kehitysmaissa.

Aikaa ei jää koulunkäyntiin tai leikkiin.

* Puhdas vesi antaa mahdollisuuden köy-

hyyden kierteen katkaisemiseen ja on

keskeinen tekijä muiden kehitystavoit-

teiden saavuttamisessa.

19

UGANDA

Eväitä opetukseenUgandasta

Suomen World Vision ja Opetusalan ammattijärjestö OAJ käynnistivät keväällä 2010 yhteistyön, jon-ka tavoitteena on löytää tuoreita tapoja puhua kehitysmaiden lasten elämästä ja oikeuksista suoma-laisissa kouluissa. Heinä-elokuun vaihteessa kahdeksan suomalaista opettajaa vieraili Suomen World Visionin aluekehitysohjelmissa Ugandan Kirewassa ja Nabuyogassa. Matka herätti paljon ajatuksia

ja syviä tunteita, iloa, riemua ja kyyneliä. Kokemuksesta riittää ammennettavaa myös omaan opetustyöhön Suomessa, matkalle osallistuneet sanovat.

T E K S T I J A K U V A T : Ugandan-matkalle osallistuneet opettajat

”Opettajina halusimme päästä tutustumaan erityisesti ugandalaisten koulujen arkeen. Siwan alakoulussa Nabuyogassa seurasimme opetusta ja pääsimme myös itse opettamaan. Oppitunnilla käsittelimme Afrikan haasteita – ja yhtäkkiä huo-masimme olevammekin itse oppilaita.”

”Kerrottuamme omasta työstämme saimme kuulla, että ugandalaisten opettajien työpäivät Busian kaupungin slummialueella ovat usein 12-tuntisia, kestäen aamu-kuudesta iltakuuteen. Suurta ihmetystä ugandalaisten keskuudessa herättivät Suomen pienet luokkakoot, sillä Ugandassa yhdellä luokalla voi olla jopa 100 oppilasta.”

”Kirewassa meistä jokainen sai istuttaa koulun takapihalle oman puun. Puiden hedelmät ovat tärkeitä ravinnon- ja vitamiininlähteitä. Lisäksi puut ovat tärkeitä maaperän rappeutumisen torjunnassa ja maan tervehdyttämisessä. Puiden istutus tukee myös vesihuoltoa, sillä puut sitovat elintärkeää vettä maaperään ja nostavat pohjaveden tasoa.”

20

Matkalle osallistuivat Eija Kohtala Kankaanpäästä,

Aki Saarisalo Suomussalmelta, Niina-Kaisa Puustinen

Kaarinasta, Anne Myyryläinen Hyvinkäältä, Valpuri Karen

Vantaalta, Minna Laitinen Kristiinankaupungista, Hanna-

Mari Laine Jyväskylästä ja Elisa Hilli Helsingistä. Opettajat

esittelevät matkan herättämiä ajatuksia opetusalan Educa-

messuilla Helsingin Messukeskuksessa 29.1.2011.

”Kirewassa keskustelimme myös lasten parlamentin kans-sa. Parlamentti on väylä, jonka kautta lapset pääsevät vai-kuttamaan yhteisössään tapahtuvaan kehitykseen. Kukapa muu kuin lapsi itse osaisi paremmin kertoa elämästään? Lasten ajatuksia ja kokemuksia olisimme jaksaneet kuulla pitempäänkin.”

”Matkaan sisältyi myös paljon musiikkia ja tanssia. Vai-kuttavaa oli oppia paikallisten ihmisten elämänmyöntei-syydestä kaikesta ympäröivästä köyhyydestä huolimatta. Toivo ihmisen sisällä saa ihmeitä aikaan sekä yksilössä että hänen elinympäristössään.”

”Lasten lisäksi mieleen jäivät erityisesti useat tapaamam-me hiv-positiiviset naiset, joiden valoisuus ja usko elä-mään tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Naisista lähes kaikki olivat leskiä. Monet olivat päässeet mukaan ohjel-miin, joissa he hankkivat toimeentulonsa valmistamalla koruja ja muita käsitöitä.”

”Matkalla saimme tutustua myös tavallisen ugandalaisperheen kotiin ja opimme, että ugandalainen perhekäsitys on suo-malaista huomattavasti laajempi. Perheen maatilalla kokeilimme hirssin jauhamista jauhoiksi kahden kiven avulla, mikä ei ollutkaan ihan helppoa.”

21

Uusin silmin KeniassaSUOMESTA LAHJOITETUT SILMÄ- JA AURIN-

KOLASIT saivat jälleen uusia onnellisia omistajia, kun Cazze- ja Synsam-optikkojen ja Suomen World Visionin näönhuollon operaatio Nähdään Keniassa jalkautui paikan päälle elokuussa. Kenialaisten nä-kökykyä on kohennettu suomalaisvoimin jo neljänä vuonna peräkkäin, tänä vuonna ensimmäistä kertaa Mogotiossa.– Kotimaassa teen liikkeen muiden töiden lisäksi kes-kimäärin neljästä viiteen näöntarkastusta päivässä, kun Mogotiossa päivävauhti oli parhaimmillaan yli 100, kertoo ensi kertaa Keniassa tarkastuksia tehnyt lap-peenrantalainen optikko Sanni Niemi. Operaatiossa ovat mukana myös Kenian World Vision, maan ter-veysministeriö, paikallisen aluesairaalan henkilökun-ta sekä läänin terveysviranomaiset. Omasta käytöstä poistuneet silmä- tai aurinkolasit voi edelleen toimit-taa Cazze- ja Synsam-optikkojen liikkeisiin.

Vesijuhlat MeibekissäKENIAN MEIBEKIN 42 KILOMETRIN mittainen vesijohtoverkosto vihittiin käyttöön kesäkuussa. Viisi-tuhatpäisen yleisön lisäksi vesijuhlallisuuksiin osallis-tuivat muun muassa Kenian maahanmuuttoministeri Otieno Kajwang ja Suomen Kenian-suurlähettiläs Heli Sirve. Hanke on Kenian mittakaavassa merkittä-vä. Alueen kansanedustaja Margaret Kamarin mukaan ainoastaan vesijohdon vetäminen läänin pääkaupunkiin Eldoretiin on ollut Meibekin vesihanketta suurempi. Tällä hetkellä vesijohtoverkostosta hyötyy noin 20 000 meibekiläistä. Nyt työtä jatketaan vetämällä linjoja suo-raan kotitalouksiin.

MAAILMALTAKUVIA

Terveisiä YK-kokoukseenPRESIDENTTI TARJA HALONEN vastaanotti 10. syyskuuta Suomen World Visionin ja Pelastakaa Lasten vetoomuksen maailman lapsikuolleisuuden vähentämi-sen puolesta. Näin yli 3 500 suomalaista lähetti pre-sidentti Halosen mukana terveisensä YK:n syyskuussa järjestettyyn huippukokoukseen toiveenaan suurempi ja tehokkaampi panostus lasten ja äitien terveyteen. Vetoomusta presidentille olivat luovuttamassa Suomen World Visionin toiminnanjohtaja Tiina Saukko ja yh-teiskuntasuhteiden päällikkö Sami Lahdensuo, Pelas-takaa Lasten pääsihteeri Hanna Markkula-Kivisilta sekä Älä pese käsiäsi -kampanjan assistentti Eveliina

Hakulinen. Lue lisää kampanjasta osoitteessawww.äläpesekäsiäsi.fi

K U V A : R O S E M A R I E S Ä R K K Ä

K U V A : S U O M E N W O R L D V I S I O N

K U V A : T A S A V A L L A N P R E S I D E N T I N K A N S L I A

22

TäydennäTäydennäKun huolet painaa, hän

Hän ei koskaan

salaisuuteni

Auttaa, kun en

, kun minua kiusataan

, kun kaipaan kuulijaa

yksin

y _m_ rt _ ä_m_ rt _ äp _ o _ _p _ o _ _ s _ a __ a _k _ u _k _ u _ t _ l _ __ l _ _

_ ä _ j _ __ j _ _v _ l _ _ t _ _ e_ l _ _ t _ _ e

p _ _p _ _ ä ä

Ystävykset olivat erilaisia, mutta he

auttoivat toisiaan ja saivat hotellin

katon valmiiksi. Mitä asioita sinä

osaat tehdä ja voisit opettaa muille?

Minä osaan !

Mitä ystäväsi voisi opettaa sinulle?

Ystäväni

osaa tosi hyvin!

Kirjoita ystäväsi nimi viivalle

TÖMPS, kuului karmea tömähdys Muurahaishotellissa.

– Voi, voi mun pääni!

– Multa meni ääni!

Oli kaikki paniikissa. Tää maanjäristys ei ollut vaan

tipautti hotellin repustaan tutkija Tellervo Juuri.

– Voi, voi tulee talvi, eikä kattoakaan ole hotellipahaamme

suojaamaan! itki mansikkamurkku Antti.

– Nyt huoli pois! lohdutti Anttia Eki, HÄN VOIMAMIES OLI

JA AUTOJA VETI.

– Katon voin hotelliin rakentaa, jos korsia tuot ja apua saan.

Näin ryhtyivät ötökät työhön. Ja työ kesti pitkälle yöhön.

DingDing - Dong - - Dong - DingeDinge - Dong - Dong Kun kello löi kaksitoista, lumilampaat pilvien

kartanoista laskeutuivat hotellin pihaan.

– Voi, auta Eki, paleltaa, en korsia voi kuljettaa!

vaikeroi pikkuinen Antti.

– Lumilampaatko pelottaa? Kas, ota lapaseni,

niin pystyt jatkamaan.

Niin työ jatkui aamuun seuraavaan. Se toi Tellervo

Tutkijan mukanaan.

Kip - Kip - KopKop - - Kipi Kipi - - KopKop– Voi rakkaat murkut, teidät takaisin saan, mutta miten noin

taivaisiin kohoaa katto hopeinen täydessä loistossaan!

– Miten ihmeessä selvisitte te työstä ja katon valmiiksi saitte

yhdessä yössä?

– Toisiamme autoimme, niin oli helpompaa. Ystävien kanssa

tehtävät näin jaetaan.

MuurahaishotelliMuurahaishotelli

Mimin ja KukunMimin ja Kukunpuuhasivupuuhasivu

MIMI JA KUKU on vuonna 2003 perustettu lasten musiikkiteatteriduo.

Mimi-tyttöä esittää lastenmuusikko, säveltäjä ja pedagogi Majka Nurminen

ja Kuku-leijonaa lastenesiintyjä ja klovni Anna Kulmala. Mimillä ja Kukulla

on kummilapsi Keniasta.

Hymystä tuleeHymystä tuleehyvä olo!hyvä olo!

Piirrä ystävälliset kasvot.

23

Mehiläispesä (35 €) tuottaa

kenialaisperheelle ravinteikkaan hunajan

lisäksi vahaa kynttilöiden valmistamiseen.

Polkupyörällä (55 €) intialainen tyttö

kulkee pitkänkin koulumatkan turvallisemmin tai uganda-

lainen vapaaehtoinen pääsee kotikäynnille huolehtimaan

lasten hyvinvoinnista.

Peltohehtaarin (60 €) kunnostuksella Intiassa

elvytetään eroosion tai ryöstöviljelyn vaivaama maa jälleen

tuottavaksi, jolloin satoa riittää koko perheelle ruoaksi sekä

myyntiin.

Anna lahja, joka kasvaa hyvää

Hedelmät ja kasvikset ovat tärkeitä ravinnon ja vitamiinin

lähteitä lapsille. Paremmin ravittuina lapset jaksavat käydä

koulua ja aikuiset hankkia ansioita perheelle.

Srilankalainen isoäiti Dayawathie sai World Visionin kaut-

ta puun taimia, siemeniä sekä viljely- ja ravitsemuskoulu-

tusta, josta nyt hyötyy koko perhe.

– Kukoistavan kotipuutarhan ansiosta pystyn tarjoamaan

lapsenlapsilleni monipuolisempaa ruokaa, Dayawathie

iloitsee.

Ystävyyden puu (20 €)puun taimia, siemeniä sekä viljely-

koulutusta perheille Intiaan,

Keniaan tai Sri Lankaan.

Ystävyydenpuu

20 €

Mekekkkennnnn

lililiisäsässs kkkk

Polkup

Anna lahjan saajan

valita. Nouda eet-

tinen lahjakortti

helposti R-kioskilta.

Uutta!

Maailmanarvokkaimmat lahjat

Eettinen lahja ystävälle – apua kehitysmaiden lapsille.

24