• PL 35, 00023 VALTIONEUVOSTO • www.ymparisto.fi

Y M P Ä R I S T Ö M I N I S T E R I Ö PÄÄTÖS N:o YM5/5222/2007

Annettu julkipanon jälkeen

15.2.2010

ASIA Itä-Uudenmaan maakuntakaavan vahvistaminen

VAHVISTETTAVAKSI SAATETTU PÄÄTÖS

Itä-Uudenmaan liiton maakuntavaltuuston päätös 12.11.2007 Itä-Uudenmaan maakunta-

kaavan hyväksymisestä.

2

SISÄLLYSLUETTELO

Vahvistettavaksi saatettu päätös

Sisällysluettelo

1 Kaavan sisältö

2 Lausunnot

2.1 Sisäasiainministeriö

2.2 Puolustusministeriö

2.3 Valtiovarainministeriö

2.4 Opetusministeriö

2.5 Maa- ja metsätalousministeriö

2.6 Liikenne- ja viestintäministeriö

2.7 Uudenmaan ympäristökeskus

3 Valitukset

3.1 Valittajat

1) Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ry.

2) Itä-Uudenmaan luonnon- ja ympäristönsuojeluyhdistys ry.

3) Sibbo Naturskyddare - Sipoon Luonnonsuojelijat r.f.

4) Catharina Westermark

5) Leena Liipola

6) Sven Lindholm asiakumppaneineen

7) Jan Peter Fazer ja Majlen Fazer

8) Juha Merenheimo

9) Kotkan Energia Oy

10) Rudus Oy

11) Vekkox Oy

12) Karri-Pekka Laurén

13) Kurt Rosqvist asiakumppaneineen

14) Joakim Tidermann asiakumppaneineen

15) Thomas Frankenhaeuser

16) Paavo Eskelin asiakumppaneineen

17) Christer Andersson ja Thomas Andersson

18) Fredrik Pressler

19) Helsingin kaupunki

20) Bo Gunnar Blomqvist

21) Sipoon kunta

3.2 Valitusten sisältö

3.3 Valitusten peruutukset

3.4 Itä-Uudenmaan liiton vastine ja valittajien vastaselitykset

4 Ympäristöministeriön päätös

4.1 Kannanotot ministeriöiden lausuntoihin 4.1.1 Puolustusministeriö

4.1.2 Valtiovarainministeriö

4.1.3 Opetusministeriö

4.1.4 Maa- ja metsätalousministeriö

4.1.5 Liikenne- ja viestintäministeriö

4.1.6 Johtopäätös ministeriöiden lausunnoista

3

4.2 Lausumat valituksista

4.3 Vahvistamatta jätetyt aluevaraukset ja kaavamerkinnät

4.4 Vähäiset muutokset

4.5 Oikaisunluonteiset korjaukset

4.6 Maakuntakaavan vahvistaminen

4.7 Maakuntakaavan voimaantulo

4.8 Jatkosuunnitteluohjeet

4.9 Jatkotoimenpiteet

4.10 Oikeusvaikutukset

4.11 Sovelletut oikeusohjeet

4.12 Muutoksenhaku

Maksu ja jakelu

Liitteet: Valitusosoitus

Oikaisuvaatimusohje

4

1 KAAVAN SISÄLTÖ

Itä-Uudenmaan maakuntakaava käsittää koko maakunnan alueen ja sisältää pääosan

maankäyttömuodoista. Maakuntakaavan on tarkoitus korvata 8.10.1981, 21.2.1986,

17.4.1997, 19.3.1999 ja 14.11.2000 vahvistetut seutukaavat sekä 5.4.2002 vahvistetun

maakuntakaavan.

2 LAUSUNNOT

Sisäasiainministeriö, puolustusministeriö, valtiovarainministeriö, opetusministeriö, maa-

ja metsätalousministeriö sekä liikenne- ja viestintäministeriö ovat antaneet maakuntakaa-

vasta lausunnon.

Lisäksi oikeusministeriölle, työ- ja elinkeinoministeriölle sekä sosiaali- ja terveysminis-

teriölle on varattu tilaisuus lausunnon antamiseen.

Kaavasta on antanut lausuntonsa myös Uudenmaan ympäristökeskus.

2.1 Sisäasiainministeriö

Sisäasiainministeriöllä ei ole huomautettavaa maakuntakaavasta.

2.2 Puolustusministeriö

Lausuntonaan ministeriö toteaa seuraavaa:

Kaavassa EP-merkinnällä on asianmukaisesti osoitettu puolustusvoimien pysyvässä käy-

tössä olevat alueet ja suunnittelumääräyksessä alueet varataan puolustusvoimien käyt-

töön.

Maakuntakaavamerkinnöissä EP/v-merkinnälle (Pirttisaari, Glosholmen, Orrengrund) ei

ole määritetty sisältöä. Ministeriö katsoo, että tällä merkinnällä olevia alueita koskevat

suunnittelumääräykset tulee olla vastaavat kuin EP-merkinnällä osoitetut alueet.

2.3 Valtiovarainministeriö

Valtiovarainministeriö pitää maakuntakaavaa ongelmallisena, koska kaava-alueen raja-

ukset sivuuttavat alueen yhdyskuntarakenteen toiminnan. Kaavan länsi- ja lounaisosan

yhdyskuntarakenne (muun muassa työssäkäynti ja asiointi) tukeutuu elimellisesti Helsin-

gin seutuun ja on toiminnallisesti tärkeä osa Helsingin seutua.

Kaavan vahvistaminen ei turvaa kaava-alueen ja Helsingin seudun pitkäjänteistä kehit-

tymistä ympäristöllisesti ja yhteiskuntataloudellisesti optimaalisella tavalla, minkä vuoksi

valtiovarainministeriö ei voi pitää vahvistamista tarkoituksenmukaisena. Alueen länsi- ja

lounaisosan maankäyttöä olisi välttämätöntä suunnitella osana Helsingin seutua. Luonte-

vimmin tämä tapahtuisi laatimalla maakuntakaava, joka kattaa sekä Uudenmaan että Itä-

Uudenmaan.

Uuden kaavan laadinnan yhteydessä tulisi kiinnittää huomiota myös suojelualueisiin, joi-

den varausmerkinnät eivät kaikilta osin ole ajan tasalla. Myös ne olisi syytä päivittää

huomioon ottaen Helsingin alueen laajenemisesta ja seudun yhdyskuntarakenteen ehey-

5

tys- ja kehittämistarpeista johtuvat seikat. Samoin tulisi ottaa huomioon seudun uuden

lentokenttäaluevarauksen tarve.

2.4 Opetusministeriö

Opetusministeriö yhtyy asiasta pyytämäänsä Museoviraston lausuntoon ja puoltaa maa-

kuntakaavan vahvistamista edellyttäen, että maakuntakaavaa ja -selostusta täydennetään

Museoviraston lausunnon mukaisesti kiinteiden muinaisjäännösten osalta.

Museovirasto toteaa maakuntakaavaehdotuksesta antamassaan lausunnossa pitäneensä

minimivaatimuksena, että maakuntakaavaan merkitään kohdemerkinnällä ne Museoviras-

ton vuonna 2001 julkaisemassa kirjassa "Maiseman muisti, Valtakunnallisesti merkittä-

vät muinaisjäännökset" esitellyt kohteet sekä ne historiallisen ajan muinaisjäännökset,

jotka sisältyvät Museovirastossa tarkistettavana olevaan, valtakunnallisesti merkittävät

rakennetut ympäristöt käsittävään luetteloon.

Vain osa merkittäväksi pyydetyistä kohteista on merkitty maakuntakaavaan. Porvoon

vanhan kaupungin maanalaiset kulttuurikerrostumat ja Loviisan maalinnoitus eivät ole

kaavassa.

Museovirasto kiinnitti 22.10.2007 järjestetyssä viranomaisneuvottelussa huomiota siihen,

että sm-merkinnän selostus "SM-merkinnällä osoitetaan muinaisjäännökset" on harhaan-

johtava, koska se antaa kuvan, että kaavaan olisi merkitty kaikki alueelta tunnetut mui-

naisjäännökset. Selostusta pyydettiin muuttamaan muotoon, josta käy selkeäsi ilmi, että

kysymys on valikoimasta merkittäviä muinaisjäännöksiä. Tätä korjausta ei kuitenkaan

ole tehty maakuntakaavaan.

Museovirasto toi maakuntakaavaehdotuksesta antamassaan lausunnossaan esille, että

kaavaselostuksessa on kerrottava, mitkä ovat kaavassa esitettyjen muinaisjäännösten va-

lintakriteerit ja mistä muut kohteet löytyvät. Selostuksen tulee myös sisältää kuntakohtai-

set karttaliitteet ja luettelot, joissa on esitettyinä kaikki muinaismuistolain rauhoittamat

suojelukohteet mukaan lukien vedenalaiset muinaisjäännökset. Tämän katsottiin olevan

tärkeää muun muassa siksi, että kaikille alueille ei laadita yksityiskohtaisempaa kaavaa.

Maakuntakaavan liitteessä on kartta 20, johon on merkitty Itä-Uudenmaan muinaisjään-

nökset. Koska luettelot karttaan merkityistä kohteista puuttuvat, ei Museovirastolla ole

mahdollisuutta tarkastaa, onko liitekarttaan merkitty kaikki kohteet oikein. Liitekartta ei

ole sisältynyt aiempiin lausuntoaineistoihin eikä sitä ole esitelty myöskään viranomais-

neuvotteluissa, joten Museovirastolla ei ole ollut mahdollisuutta tarkistaa kyseessä olevaa

aineistoa.

Itä-Uudenmaan liiton antamassa maakuntakaavaehdotuksesta annettuja lausuntoja kos-

kevassa vastineessa sekä 22.10.2007 pidetyssä viranomaisneuvottelussa Itä-Uudenmaan

liitto on ilmoittanut tekevänsä Museoviraston edellyttämät korjaukset maakuntakaavaan.

Koska luvattuja korjauksia ei ole tehty, Museovirasto ei puolla kaavan vahvistamista

kiinteiden muinaisjäännösten osalta.

Kaavakartalle on merkitty valtakunnallisesti merkittävät rakennetut ympäristöt ja arvok-

kaat maisema-alueet voimassa olevan valtioneuvoston periaatepäätöksen ja riittävien sel-

vitysten mukaisesti. Merkintään liittyvässä kaavamääräyksessä ohjataan alueita koskevaa

suunnittelua. Rakennetun ympäristön osalta Museovirasto ei vastusta kaavan vahvista-

mista.

6

2.5 Maa- ja metsätalousministeriö

Maa- ja metsätalousministeriö toteaa, että sen toimialan kannalta keskeiset kaavamäärä-

ykset maakuntakaavassa liittyvät metsätalousvaltaisiin alueisiin sekä maa- ja metsätalo-

usvaltaisiin alueisiin, joilla on erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta tai erityisiä ympäristö-

arvoja (M-, MU- ja MY). Lisäksi ministeriön toimialan kannalta kiinnostava erikoisuus

on UNESCO:n maailmanperintökohteeksi hyväksyttyä niin sanottua Struven kolmiomit-

tausketjua koskeva un-merkintä.

M-merkinnällä osoitettavilla metsätalousvaltaisilla alueilla tulee suunnittelumääräysten

mukaan turvata alueen säilyminen yhtenäisenä metsäalueena välttämällä sellaista pirsto-

vaa maankäyttöä, joka muodostaa eri eläinlajien kannalta vaikutuksiltaan laaja-alaisia,

pysyviä liikkumisesteitä. Kaavaselostuksessa ei ole kuitenkaan tarkemmin kuvattu, mil-

laisia toimenpiteitä tällaisella pirstovalla maankäytöllä käytännössä tarkoitetaan. Kaava-

määräyksen merkityksen hahmottamiseksi kaavaselostuksessa voisi olla hyvä tuoda esiin

joitakin esimerkkejä siitä, minkä kokoluokan hankkeiden ennakolta arvioidaan muodos-

tavan pirstovaa maankäyttöä.

Luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeiksi alueiksi on kaavaselostuksen

mukaan osoitettu valtakunnallisesti merkittäviä alueita, jotka ovat erityisesti linnuston

kannalta merkittäviä (IBA-alueita). Kaavaselostuksessa ei ole kuitenkaan mitenkään tar-

kemmin perusteltu, mihin selvityksiin kyseiset luo -merkinnät perustuvat tai edes kerrot-

tu, mitä IBA-alueilla tarkoitetaan. Kaavaselostuksen lähdeluettelosta löytyy ainoa muu

viittaus IBA-alueisiin ja BirdLife Suomen julkaisuihin vuosilta 2001 ja 2002.

Kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeitä alueita (ma/v- ja ma/m-

merkinnät) koskevissa suunnittelumääräyksissä todetaan, että alueen käytöllä on turvat-

tava merkittävien maisema- ja kulttuuriarvojen säilyminen. Kaavaselostuksesta ei käy

tarkemmin ilmi, mitä kaikkea alueen käytöllä tässä yhteydessä tarkoitetaan ja miten mää-

räystä on tarkoitus toteuttaa. Toisaalta maakuntakaavan toteuttamista kaavaselostuksen

mukaan tapahtuu yksityiskohtaisempien suunnitelmien tai toteuttamistoimenpiteiden

kautta. Epäselvää on, tuleeko tämä kaavamääräys lukea ensisijaisesti tätä taustaa vasten

ja siten ohjeeksi yksityiskohtaisemmalle suunnittelulle, vai onko sillä ajateltu olevan

myös jotain muuta itsenäistä merkitystä.

Yhteenvetona maa- ja metsätalousministeriö toteaa, että kaavaselostus on eräiltä osin

puutteellinen tai ilmaisultaan epämääräinen. Esiin tuodut ongelmat eivät kuitenkaan liity

suoraan kaavamerkintöihin ja -määräyksiin. Maakuntakaavan vahvistamiselle ei siten ole

estettä.

2.6 Liikenne- ja viestintäministeriö

Liikenne- ja viestintäministeriö toteaa, että maakuntakaavan maankäyttöratkaisujen läh-

tökohtana on varautuminen maakunnan väestön kasvuun, joka kohdistuu erityisesti maa-

kunnan läntisiin osiin Sipooseen ja Porvooseen.

Liikenne- ja viestintäministeriö ilmaisee tyytyväisyytensä myös siitä, että ekologiset ver-

kostot on merkitty kaavakarttaan. Tämä helpottaa muun muassa liikennesuunnittelijoiden

työtä. Samasta syystä ministeriö toivoisi kaavakarttaan täydennyksiä vielä niin sanottujen

hiljaisten alueitten osalta.

7

Tieverkko

Liikenne- ja viestintäministeriö toteaa, että maakuntakaavan tieverkon luokittelu on toi-

minnallinen eikä sillä määritetä hallinnollista luokitusta maanteihin ja katuihin.

Kaavakartassa ja -selostuksessa esitetty tieverkon toiminnallinen luokitus on osittain ris-

tiriitainen. Kaavaselostuksessa seututeiksi on mainittu maantiet 146, 148, 151, 162, 170

ja 176. Kaavakarttaan on seututeinä näiden lisäksi merkitty maantiet 1521 sekä uusi yh-

teys valtatien 7 moottoritieliittymästä maantielle 1583. Maantieverkon seututeillä on ta-

voitteena yhdistää alueet tärkeimpiin liikennesuuntiinsa. Maantiellä 1521 ei ole tällaista

verkollista merkitystä, joten se tulee myös kaavakarttaan osoittaa yhdystienä. Moottori-

tien uudesta liittymästä lähtevän maantien toiminnallisen luokan tulee myös olla yhdystie

ja se tulisi uutena yhteytenä olla merkitty punaisella värillä.

Kilpilahden uusi tieyhteys on osoitettu uutta seututietä tarkoittavalla merkinnällä. Tieyh-

teyden linjaus kaavakartassa on laadittujen suunnitelmien mukainen, mutta sen toimin-

nallisen luokan tulee olla yhdystie. Alueelle johtaa jo yksi seututieluokkainen tieyhteys.

Laadittujen suunnitelmien mukaan uusi tieyhteys tehdään myös ympäröivää maankäyttöä

palvelevana yhdystienä, joka toimii lisäksi tehdasalueen varatieyhteytenä.

Maakuntakaavaan merkittyä uutta yhteyttä Kilpilahdelta Spjutsundintielle ei voida perus-

tella yleisen liikenteen tarpeella eikä se siten tule olemaan maantieverkon osa. Merkintä

tulisi poistaa maakuntakaavasta.

Kaavakarttaan on lisäksi osoitettu tieliikenteen yhteystarpeena uuden tieyhteyden jatko

maantieltä 170 pohjoiseen maantielle 148. Yhteyden tarvetta ei ole tarkemmin selvitetty

eikä se noussut myöskään esille valmistumassa olevassa Sipoon liikennesuunnitelmassa,

jota on tehty samanaikaisesti Sipoon yleiskaavan kanssa. Mikäli yhteystarve tästä huoli-

matta halutaan säilyttää maakuntakaavassa, ei liikenne- ja viestintäministeriö tätä vastus-

ta.

Koskenkylän ja Lahden välinen maantie 167 on maakuntakaavaehdotuksessa esitetty

muutettavaksi kantatieksi. Maantien 167 muuttaminen kantatieksi edellyttää Itä-

Uudenmaan ja Päijät-Hämeen liittojen yhteistyötä ja selvityksiä, joissa tutkitaan liiken-

teelliset ja maankäytölliset perusteet tieluokan muutokselle. Liikenne- ja viestintäministe-

riö ei vastusta maantien 167 merkitsemistä maakuntakaavassa kantatieksi. Esitetty muu-

tos olisi pitänyt merkitä kaavakarttaan punaisella kirjainyhdistelmällä kt, kuten kaavan

ehdotusvaiheen lausuntovastineessa luvattiin.

Kaavakarttaan on merkitty uusina yhdystietarpeina myös taajamien sisäistä katuverkkoa

esimerkiksi Nikkilässä, Söderkullassa ja Porvoossa. Nämä eivät ole liikenne- ja viestin-

täministeriön käsityksen mukaan maakunnallisesti tärkeitä yhteyksiä.

Monninkylän kohdalla on kaavaan osoitettu tieliikenteen yhteystarpeena taajama-alueen

pohjoispuolinen linjaus. Yhteystarve perustuu Uudenmaan tiepiirin tarveselvitykseen

Monninkylä - Ilola tieyhteydestä. Tiepiiri on kaavaluonnos- ja - ehdotusvaiheessa anta-

massaan lausunnossa todennut, että kyseinen tarveselvitys on kaikilta osin vanhentunut

eikä sen perusteella tulisi maakuntakaavaan merkitä tievarauksia. Liikenne- ja viestintä-

ministeriö ei vastusta tieyhteystarvemerkintää, mutta perusteluista tulee poistaa viittaus

Monninkylä - Ilola tarveselvitykseen.

8

Raideverkko

Maakuntakaavaehdotus sisältää olemassa olevan rataverkon asianmukaisesti merkittynä

(Sköldvikin rata, Porvoon museorata ja pieni osa Sipoon alueella kulkevaa Vuosaaren sa-

tamarataa). Tulevaisuuden ratavarauksina on esitetty niin sanottu HELI-rata ja Tolkkisten

satamarata. Jälkimmäiseen on syytä varautua, mikäli satamaa on tarkoitus kehittää tule-

vaisuudessa esitetyssä laajuudessa. Radan linjaus perustunee Porvoon yleiskaavatyön yh-

teydessä tehtyihin selvityksiin.

HELI-ratavarauksen merkintätapaa on muutettu luonnosvaiheen jälkeen, jolloin merkin-

tätapana oli osin leveähkö maastokäytävä. Tulevaisuuden ratavarausselvitykset tällä

suunnalla ovat vielä kesken, eivätkä radan tarve ja linjaus ole vielä selkeytyneet, joten

nyt kaavaehdotuksessa esitettyä osin vanhentuneen linjauksen mukaista merkintätapaa ei

kannata käyttää. Tällä hetkellä linjauksessa on epävarmuustekijöitä lähinnä rataosuuksilla

Söderkullasta länteen ja Porvoosta Loviisan paikkeille. Sen sijaan Söderkulla - Porvoo

väliä ja linjauksia Loviisasta itään päin voidaan pitää riittävän tarkkoina maakuntakaavaa

varten. Tosin Söderkullan kohdalla on vuonna 2005 tutkittu myös moottoritien läheisyy-

teen sijoittuvaa ratavaihtoehtoa, joka muuttaisi linjausta myös Söderkullan itäpuolella.

HELI -ratavarauksesta ei ole päästy kuitenkaan Sipoon kunnan kanssa yksimielisyyteen.

Loviisasta itään päin on valtatien 7 suunnittelussa selvitetty myös uutta HELI-radan lin-

jausta, jota voitaneen pitää riittävän yksityiskohtaisena maakuntakaavaa ajatellen.

Sipoon valmisteilla olevassa yleiskaavassa 2025 HELI-rata on merkitty katkoviivalla yh-

teystarvenimikkeellä, jonka ei kuitenkaan voida tulkita tarkoittavan samaa kuin maakun-

takaavoissa pelkillä nuolilla esitettävä yhteystarvemerkintä. Linjaus on voimassa olevan

maakuntakaavan mukainen.

Kaavamerkinnöissä tulisi päästä yhtenäisyyteen muiden maakuntakaavojen kanssa. Uu-

dellamaalla on Espoo – Vihti – Lohja ratavaraus merkitty katkoviivalla ohjeellisena, kos-

ka tarkkoja suunnitelmia ei ole käytettävissä. Linjaus on tosin tarkentumassa käynnissä

olevassa tarkastelussa, joten jatkossa se voitaneen merkitä maakuntakaavaan yhtenäisellä

viivalla. Kymenlaakson taajamia koskevassa maakuntakaavaehdotuksessa ratavaraus oli

merkitty katkoviivalla Kotkasta länteen ja yhteystarvemerkinnällä Kotkasta itään.

Edellä esitettyjen käytäntöjen yhtenäistämiseksi liikenne- ja viestintäministeriö ehdottaa

käytettäväksi HELI-ratavarauksesta seuraavia merkintöjä:

Helsingin rajalta Porvooseen käytettäisiin entistä yhtenäisen viivan merkintää ja Söder-

kullan kohdalla esitetäisiin lisäksi moottoritien varteen tukeutuva linjaus katkoviivalla

ohjeellisena lisävaihtoehtona. Porvoosta Loviisaan käytettäisiin niin ikään ohjeellista

katkoviivamerkintää. Loviisasta itään ratavaraus merkittäisiin jälleen yhtenäisellä viival-

la, koska linjausta on tutkittu tänä vuonna maakuntakaavan tarkkuustasoa varten riittä-

västi valtatie 7:n hankkeen yhteydessä. Esitetyt tunnelimerkinnät tulee poistaa, koska ra-

dasta ei ole tehty tunnelien tarvetta osoittavia suunnitelmia. Söderkullan keskustassa on

asemakaavaan tarkoitus merkitä tunneli tai katettu ratakäytävä, mutta tämäkään merkintä

ei ole tarpeellinen maakuntakaavassa. Liikennepaikkojen merkintöjä on syytä tarkastella

uudelleen ja merkitä vain sellaiset, jotka on riittävästi selvitetty kuten Söderkullan ja

Porvoon liikennepaikat. Sen sijaan on kyseenalaista, tarvitaanko Ruotsinpyhtäällä liiken-

nepaikat vain noin neljän kilometrin etäisyydellä toisistaan. Lisäksi HELI-radan Kouvo-

lan suunnalle on syytä jättää vielä yhteystarvemerkintä, ennen kuin sen tarpeettomuus

voidaan todeta esimerkiksi käynnistyneen Pietarin suunnan esiselvityksen perusteella.

9

Kaavamerkinnöistä tulisi käydä vielä selventävä neuvonpito Itä-Uudenmaan liiton ja Ra-

tahallintokeskuksen kesken.

Lisätietoa HELI-radan tarpeesta ja sen maankäytöllisistä varauksista saadaan, kun kulu-

vana vuonna Ratahallintokeskuksessa käynnistetty esiselvitystyö Helsinki – Pietari suun-

nan nopeasta ratayhteystarpeesta valmistuu. Työn lähtökohtana on selvittää ennen muuta

HELI-radan (Helsinki – Loviisa – Kotka – Luumäki) mukainen ratakäytävä. Lisäksi tut-

kitaan mahdollisuutta suorempaan linjaukseen, joka kulkisi Kotkasta Vaalimaan kautta

Viipuriin. Samassa yhteydessä tutkitaan, olisiko tulevaisuuden ratavaraus mahdollista

linjata Helsinki-Vantaan lentoaseman kautta. Ratayhteyttä selvitetään ensisijaisesti hen-

kilöliikenteen kannalta.

Kaavan ongelmat rautateiden kannalta koskevat lähinnä Heli-ratavarauksen merkintöjä

eri kohdissa kaava-aluetta, joihin liittyy radan keskeneräinen suunnittelutilanne. Ratahal-

lintokeskus on esittänyt kaavaa koskevassa aiemmassa lausunnossa ratavarauksen mer-

kitsemisestä maakuntakaavaan. Maakuntaliitto on kuitenkin halunnut pysyä alkuperäises-

sä ehdotuksessaan, jossa ratavaraus näytetään yhtenäisellä viivalla vanhojen suunnitelmi-

en linjauksia noudattaen.

Ilmailu

Kaavaselostuksessa ilmailua on käsitelty lähinnä melun kannalta. Kaava-alueelle esitetty-

jen voimalinjojen sekä ampuma- ja kiviainesten ottoalueiden toiminnot vaikuttavat lento-

turvallisuuteen ja sujuvuuteen. Lentoliikennettä ja sen vaikutuksia on käsitelty lähinnä

vain ympäristön häiriötekijänä. Huomiota ei ole kiinnitetty siihen, mikä merkitys lento-

liikenteellä on seudun yleiselle kehitykselle ja liike-elämän toimintaedellytyksille. Maa-

liikenneyhteyksiä ja niiden mahdollisia kehittämismahdollisuuksia seudulta Helsinki-

Vantaan lentoasemalle ei ole käsitelty.

Ilmailulaitos selvitti liikenne- ja viestintäministeriön toimeksiannosta vuonna 2007 Hel-

singin seudun lentokenttätoimintojen kehittämismahdollisuuksia. Selvityksen mukaan

jatkotarkasteluun otetaan kolme vaihtoehtoa, joista yhdessä toiminnot sijoitetaan uudelle

kentälle. Kentän sijaintipaikaksi on ehdotettu Backaksen aluetta Porvoossa.

Päätöksenteko lentokentän sijoittumisesta edellyttää vielä vaihtoehtojen ympäristövaiku-

tusten arviointia (YVA). YVA-prosessi kestää 2 – 3 vuotta. Kentän suunnittelu ja raken-

taminen kestänee 10 – 15 vuotta. Liikenne- ja viestintäministeriö edellyttää, että lento-

kentän mahdollinen uusi sijainti otetaan huomioon jatkokaavoituksessa.

Maakuntakaavan vaikutukset

Maakuntakaavan vaikutuksia esittelevä luku on puutteellinen. Luvusta puuttuvat koko-

naan eri alueisiin kohdistuvat vaikutustarkastelut. Mikäli vaikutuksia on jossakin tarkas-

teltu myös yksityiskohtaisemmin, lukuun olisi syytä liittää viittaus yksityiskohtaisempien

tarkastelujen lähteeseen.

Erityistä huomiota tulisi kiinnittää muun muassa kaupan suuryksiköiden sijoittumiseen

maakunnassa. Kaupan palvelujen alueet ja suuryksiköt sijoittuvat suurten liikenneväylien

varteen. Tämä on omiaan lisäämään yksityisautoilua ja sen aiheuttamia haittoja. Kaupan

sijoittuminen yhdyskuntarakenteen ulkopuolelle heikentää myös autottomien ihmisten

mahdollisuuksia saavuttaa näitä palveluja.

10

Kaavoitusprosessi ja kaava-asiakirjat

Tiehallinnon luonnos- ja ehdotusvaiheissa antamat lausunnot oli pääosin otettu huomioon

vastineissa. Nyt vahvistettavana oleva kaava ei kuitenkaan kaikilta osin vastaa lausunto-

vastineissa ja viranomaisneuvotteluissa korjattavaksi luvattuja muutoksia. Maakuntakaa-

vakartta ja -selostus sekä liitemateriaali sisältävät useita ristiriitaisuuksia. Ne vaikeuttavat

maakuntakaavan tulkintaa kuntien yleis- ja asemakaavoituksessa. Kaavakartalla on j-

kirjainmerkintä punaisen viivan yhteydessä. Merkinnälle ei ole selitettä. Liitekartoista ai-

nakin tavoiteltavaa liikenneverkkoa esittävä liite 8 on erilainen kuin varsinainen kaava-

kartta, esimerkkinä Monninkylän ohitukset.

2.7 Uudenmaan ympäristökeskus

Uudenmaan ympäristökeskus on painottanut Itä-Uudenmaan maakuntakaavaa koskevissa

lausunnoissaan kaavan merkitystä aluerakenteen suunnittelulle sekä luontoselvitysten

riittävyyttä ja arviointia maakunnan muutostilanteessa. Uudenmaan ympäristökeskus kat-

soo, että sen ehdotusvaiheen lausunnossa esille tuomat seikat ovat pääosin edelleen rat-

kaisematta.

Yksi maakuntakaavan tärkeimmistä tehtävistä on tuottaa kuntakaavoituksen lähtökoh-

daksi näkemys siitä, miten alueella vastataan pääkaupunkiseudun keskeisiin haasteisiin.

Tämä tarkoittaa myös kasvun sovittamista Itä-Uudenmaan olosuhteisiin. Koska maakun-

takaavan toteuttaminen voidaan aloittaa heti sen saatua lain voiman, on vahvistetun maa-

kuntakaavan annettava sellaiset lähtökohdat maakunnan suunnittelulle, että sen perusra-

kenteeseen voidaan luottaa.

Maakuntakaavaehdotusta valmisteltiin tilanteessa, jossa HELI-radan tarveselvitys oli juu-

ri käynnistynyt, Porvoon Backakseen oli esitetty Malmin lentokentän korvaavaa kenttää

ja Loviisassa energiahuollon ratkaisut olivat keskeneräisiä. Lisäksi Sipoon yleiskaava oli

luonnosvaiheessa ja Sipoon kunnan osaliitosta koskeva asia ratkaisematta. Jo tuolloin oli

ilmeistä, että kaava ei vastaa kaikkiin edessä oleviin haasteisiin. Liitosaluekysymyksen

ratkettua eteläisen Sipoon väestötavoitteet ovat muuttuneet. Vaihemaakuntakaavan laa-

timinen onkin jo aloitettu keväällä 2008.

Maakuntakaavassa esitetty alue- ja yhdyskuntarakenne erityisesti Porvoon ja Helsingin

välisellä alueella perustuu alimitoitettuun käsitykseen maakunnan kasvusta ja rakentami-

sen paineista. Tämä johtaa alimitoitettuihin taajama- ja liikennesuunnitteluratkaisuihin

sekä ongelmiin viherverkoston turvaamisessa. Maakuntaa ei ole tarkasteltu osana pää-

kaupunkiseutua vaan omana kokonaisuutenaan. Aluevaraukset eivät tue liikennetarpeen

vähentämistä. Maakuntakaavan ratkaisujen ja valtakunnallisten alueidenkäyttötavoittei-

den välisiä ristiriitoja käsitellään yksityiskohtaisemmin lausunnon liitteessä.

Maakuntakaavaratkaisun tarkastelu ympäristöhallinnon YKR-aineiston avulla osoittaa,

että se ei aina vastaa nykytilannetta. Sipoonkorven alueella on kyliä, jotka täyttävät taa-

jamien tunnusmerkit ja viheryhteydet ovat paikoin uhattuina. Valtava rakennuspaine eri-

tyisesti Porvoon länsipuolella vaatii kannanottoa ja suunnittelua. YKR-aineiston mukai-

set taajama- ja kyläalueet esitetään maakuntakaavakartan lausuntoon liitetyssä kartassa,

mistä ilmenevät aluevarausten ja nykytilanteen väliset ristiriidat.

Luontoympäristöä on maakuntakaavassa käsitelty puutteellisesti eikä kaavaratkaisua nii-

den osalta ole perusteltu. Luontoselvitykset ovat osin vanhentuneita ja suojelumerkinnät

ovat puutteellisia. Kaavan toteuttamisen vaikutuksia Natura 2000 -verkoston alueiden

11

luonnonarvoihin ei ole selvitetty. Sipoonkorven suojelua rakentamispaineilta ei ole riittä-

västi turvattu. Tarkempi arvio luontoympäristön huomioonottamisesta esitetään lausun-

non liitteessä.

Maakuntakaavassa on esitetty POSKI-projektin tuloksiin perustuvat alueet harju- ja ki-

viaineksen ottoalueiksi. Porvoon Sondbyn kiviainesvarantoalue on poistettava, koska on

kyseenalaista, onko alueella toimintaan sopivia soravaroja ja soveltuuko alue kiviaines-

huoltoon. Asiaa käsitellään tarkemmin lausunnon liitteessä.

Yhteenveto

Maakuntakaavan eteen on tehty paljon työtä, se on kehittynyt suunnittelun edetessä ja si-

sältää ensimmäisen kerran näkemyksen maakunnan kehittämisestä. Kaavasta jää kuiten-

kin vaikutelma, että suunnittelu on vielä kesken eikä maakunnan mahdollisuuksia ole

hyödynnetty.

Uudenmaan ympäristökeskus katsoo, että Itä-Uudenmaan maakuntakaava ei nykyisessä

muodossaan täytä maankäyttö- ja rakennuslain vaatimuksia valtakunnallisten alueiden-

käyttötavoitteiden ja maakuntakaavan sisältövaatimusten kannalta. Erityisesti Porvoon ja

pääkaupunkiseudun välisen alueen suunnittelua on vielä jatkettava niin että se vastaa pa-

remmin jo alueella oleviin paineisiin ja koko pääkaupunkiseudun kehittämiseen. Uuden-

maan ympäristökeskus esittää, että maakuntakaavaa ei Porvoon ja Helsingin välisellä

alueella vahvisteta.

3 VALITUKSET

3.1 Valittajat

Maakuntavaltuuston päätöksestä ovat valittaneet:

1) Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ry., Helsinki

2) Itä-Uudenmaan luonnon- ja ympäristönsuojeluyhdistys ry, Porvoo

3) Sibbo Naturskyddare - Sipoon Luonnonsuojelijat r.f., Sipoo

4) Catharina Westermark, Sipoo

5) Leena Liipola, Sipoo

6) Yhteisellä valituskirjelmällä Sven ja Hellevi Lindholm, Loviisa, Kalervo ja Marianne

Pellikka sekä Kimmo Pellikka, Soile ja Markku Suviyö, Jarmo Tuominen, Ann-Marie

Pellikka, Petra Makkonen, Pirkko Jormanainen, Pertti Jormanainen, Kalevi Kettu, M-

Liisa Martikainen, Ulla Ora, Sonja Ilvetsalo-Koskinen, Sami Naskali, Gurli Heino, Raija

ja Pentti Maho, Rainer Winqvist, Nina Koivisto, Leif Granberg, Harri Hilli, Jan ja Ann-

Mari Törn, Immo Törn ja Janne Ora

7) Jan Peter Fazer ja Majlen Fazer, Sipoo

8) Juha Merenheimo, Loviisa

9) Kotkan Energia Oy, Kotka

10) Rudus Oy, Helsinki

11) Vekkox Oy, Helsinki

12) Karri-Pekka Laurén, Sipoo

13) Yhteisellä valituskirjelmällä Kurt Rosqvist, Porvoo, Lisbet Rosqvist, Tom Rosqvist,

Sonja Rosqvist, Ulf Rosqvist ja Ulla-Britt Rosqvist

14) Yhteisellä valituskirjelmällä Joakim Tobias ja Rasmus Alexander Tobias Tidermann,

Sipoo, Barbara Carita Waller-Sjögreen, Annie Margaretha, Emma Sophia, Sandra Olivia,

Hanna Gabriella, Synnove Mikaela, Daniel Emil Robert Waller, William Walter, Mia

12

Ukkonen, Bertha Palmgren, Henrik Simberg, Johanna Simberg-Sundberg, Marcus Sim-

berg, Titus Simberg, Erik Simberg, Tania Kurten, Niklas Simberg ja Martin Simberg

15) Thomas Frankenhaeuser, Porvoo

16) Yhteisellä valituskirjelmällä Paavo, Marjatta, Sami ja Miikka Eskelin, Sipoo, Asun-

tosäätiö, YIT Rakennus Oy ja NCC Rakennus Oy sekä Rakennustoimisto Björn & Meri-

läinen Oy

17) Christer Andersson ja Thomas Andersson, Porvoo

18) Fredrik Pressler, Porvoo

19) Helsingin kaupunki

20) Bo Gunnar Blomqvist, Loviisa

21) Sipoon kunta

3.2 Valitusten sisältö

1) Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ry.

Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ry. (jäljempänä ympäristönsuojelupiiri) esittää vali-

tuksessaan seuraavat vaatimukset:

1. Maakuntakaavaehdotukseen nähtävillä olon jälkeen tehdyt suojeluvarausten poistot on

jätettävä vahvistamatta,

2. Maakuntakaava on jätettävä vahvistamatta kokonaismaakuntakaavana suojelualueva-

rausten ja viheryhteystarpeiden osalta sekä lisäksi Itä-Uudenmaan liitto on velvoitettava

täydentämään kaavaa niiltä osin,

3. Seuraavat kaavamääräykset ja aluevaraukset on jätettävä vahvistamatta:

a. M- ja MU-alueiden kaavamääräykset osittain tarkemmin jäljempänä esitettävällä taval-

la,

b. Sipoon Hindsbyn EP-alue, jota koskeva varaus on poistettava tai sitä koskevaa kaava-

merkintää tarkennettava jäljempänä esitettävällä tavalla,

c. Sipoon Karhusaaren A-varaus siltä osin kuin se on päällekkäinen Natura-alueen kans-

sa,

d. Sipoon Hältingträskin alueen A-varaus,

e. Sipoon Talosaaren alueen A-varaus siltä osin kuin se poikkeaa alueella voimassa ole-

vasta vahvistetusta seutu- tai maakuntakaavasta eikä perustu lainvoimaiseen yleis- tai

asemakaavaan,

f. Muut Sipoon Gumbölen-Östersundomin alueelle sijoittuvat A- ja C-varaukset siltä osin

kuin ne poikkeavat alueella voimassa olevasta vahvistetusta seutu- tai maakuntakaavasta

eivätkä perustu lainvoimaiseen yleis- tai asemakaavaan,

g. Sipoon Västerskogin ja Gumbostrandin välinen A/r -alue osittain,

h. Osa Sipoon Västerskogin eritasoliittymän lounaispuolelle sijoittuvasta MU-alueesta,

4. Maakuntakaavaan on vahvistamiskäsittelyn yhteydessä tehtävä jäljempänä ilmenevät

maankäyttö- ja rakennuslain 31 §:n sallimat oikaisunluontoiset korjaukset.

Vaatimuksiaan ympäristönsuojelupiiri perustelee yleisesti maankäyttö- ja rakennuslain

vahvistamatta jättämistä ja oikaisunluontoista korjausta koskevilla 31 §:n säännöksillä ja

yksittäisten asiakohtien osalta muun muassa seuraavasti:

Suojeluvarausten poisto

Ehdotusvaiheessa kaavassa oli mukana myös muita kuin niitä suojelualueita, jotka sisäl-

tyvät valtakunnallisiin suojeluohjelmiin tai ympäristöhallinnon tietoihin jo perustetuista

suojelualueista. Ne perustuivat Itä-Uudenmaan liiton aikaisempiin selvityksiin ja maa-

13

kuntatason kaavoihin. Poistoissa oli siten kyse jo kertaalleen selvityksin vähintään seu-

dullisesti arvokkaiksi todetuista ja siten maakuntakaavassa käsiteltäviksi kuuluvista alu-

eista. Vaikka osa selvityksistä on tehty kauan sitten, alueiden poisto olisi kuitenkin edel-

lyttänyt uuden selvityksen siitä, että kohteet ovat menettäneet suojeluarvonsa.

Kaavaehdotukseen verrattuna maakuntakaavasta puuttuu vähintään 59 valituksen liittees-

tä tarkemmin ilmenevää suojelualuevarausta. Näin suuri suojeluvarausten poisto eri kaa-

vavaiheiden välillä olisi erittäin merkittävä muutos missä tahansa maakuntakaavassa.

Myöskään suojelualuevarausten poistojen kokonaisvaikutuksia kaavan ekologiseen kes-

tävyyteen ei selvitetty, koska poistot tehtiin niin myöhään. Huomattakoon, että Itä-

Uudenmaan luonnonsuojelutilanne on keskimääräistä suomalaista maakuntaa selvästi

heikompi etenkin metsien, soiden ja pienvesien osalta. Tämä korostaa tehdyn poiston

ekologisia vaikutuksia.

Suojelualueiden poisto on maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n mukaisten maakuntakaa-

van sisältövaatimusten ja valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden vastaista. Tämä

koskee muun muassa alueidenkäytön ekologiseen kestävyyttä sekä maiseman, luon-

nonarvojen ja kulttuuriperinnön vaalimista sekä elollisen ja elottoman luonnon kannalta

arvokkaiden sekä herkkien alueiden monimuotoisuuden säilymisen edistämistä ja vesi-

tai rantaluonnon suojelun tai virkistyskäytön kannalta erityistä suojelua vaativat vesistö-

jä.

Suojeluvarausten suurimittaista poistoa kaavaehdotuksen nähtävillä olon jälkeen on pi-

dettävä siten erittäin olennaisena muutoksena kaavaehdotukseen. Kaavaehdotusta ei kui-

tenkaan suojelualuevarausten poiston jälkeen asetettu uudelleen nähtäville, kuten maan-

käyttö- ja rakennusasetuksen 32 § edellyttää. Luonnonsuojelussa on mitä suurimmassa

määrin kyse yleistä etua eikä vain yksityistä etua koskevasta asiasta.

Ympäristöministeriön tulee palauttaa poistetut suojeluvaraukset kaavakartalle.

Suojeluvaraukset ja viheryhteydet sekä kaavan asema kokonaismaakuntakaavana

Maakuntakaavaa varten ei ole tehty ajantasaista selvitystä nykyisen ekologisen tiedon va-

lossa vähintään seudullisesti arvokkaista luontokohteista, mitä ympäristönsuojelupiiri

esitti jo lausunnossaan maakuntakaavaluonnoksesta. Tosiasiallisesti liitto myöntää tämän

puutteeksi todetessaan asiaa koskevaan kritiikkiin, että asiaa tullaan käsittelemään seu-

raavassa maakuntakaavassa. Tämä on selkeässä ristiriidassa sen kanssa, että Itä-

Uudenmaan liitto pyytää ympäristöministeriötä vahvistamaan maakuntakaavan koko-

naismaakuntakaavana.

Maakuntakaavoituksen ohjausta koskevassa oppaassaan ympäristöministeriö toteaa ko-

konaismaakuntakaavasta muun muassa, että siinä otetaan kattavasti huomioon valtakun-

nalliset sekä maakunnalliset ja seudulliset alueidenkäyttöä koskevat tavoitteet ja esitetään

näiden mukaiset alueiden käytön ja yhdyskuntarakenteen periaatteet ja tarpeelliset alue-

varaukset. Itä-Uudenmaan maakuntakaavaa ei luonnonperinnön tai maiseman vaalimi-

seen kohdistuvien velvoitteiden toteutumisen osalta voi pitää tällaisena kokonaisratkai-

suna.

Pikainen kaavan suojelualuevarausten täydentäminen on erittäin tärkeää, koska monien

kaavan maankäyttöä nykytilanteesta voimakkaasti muuttavien aluevarausmerkintöjen, A,

A/r, T, kaavamääräyksiin ei sisälly vaatimusta niiden sisällä mahdollisesti sijaitsevien

suojelunarvoisten kohteiden huomioonottamisesta. Näissä kaavamääräyksissä mainitaan

14

vain alueen sisäiset puistot ja viheryhteydet. Kuitenkin maankäyttö- ja rakennuslaki pe-

rusteluineen yksiselitteisesti edellyttää, että vähintään seudullista merkitystä omaavat asi-

at käsitellään jo maakuntakaavatasolla eikä sysätä esimerkiksi yleiskaavan tehtäväksi.

Vaihekaava ei saa olla ristiriidassa sellaisten maakuntakaavan sisältövaatimusten kanssa,

jotka ovat kaavan aihepiirin ulkopuolella. Tätä edellyttää myös ympäristöministeriön

opasaineisto. Maakuntakaavaan nyt sisältyvien suojeluvarausten vahvistamiselle ei sen

sijaan ole mitään estettä.

Viheryhteydet

Kaavan viheryhteydet perustuvat pääosin Seija Väreen vuonna 2002 tekemään ja sittem-

min viimeksi vuonna 2006 täydennettyyn selvitykseen maakunnan ekologisesta verkos-

tosta. Kaavan taustamateriaalina on kuitenkin käytetty selvityksen vanhaa versiota. Kaik-

kia tässä tutkimuksessa löydettyjä keskeisiä ekologisia yhteyksiä ei ole merkitty kaava-

kartalle. Sitä vastoin jotkut niistä joutuvat hyväksytyssä kaavassa muiden kaavamerkintö-

jen uhkaamiksi.

Esimerkiksi Sipoon Söderkullan ylängöllä kaavavarauksia on osoitettu suoraan ekologi-

sen yhteyden päälle. Tämän yhteyden toiminta olisi kyetty helposti turvaamaan osoitta-

malla uudet, korvaavat yhteydet sen länsi- ja itäpuolelta. Tämän vuoksi EJ-alueen länsi-

puolista yhteyttä uhkaa Sipoon yleiskaavoitus.

Itä-Uudenmaan liitto totesi vastineessaan ympäristönsuojelupiirin ekoverkoston vajavai-

suutta koskevaan huomautukseen asiaa käsiteltävän seuraavassa maakuntakaavassa, joten

puutteellinen ratkaisu tosiasiasiallisesti myönnettiin. Asiaa ei voi kuitenkaan lykätä seu-

raavaan maakuntakaavaan, koska monet ekologiset yhteydet voisivat tuhoutua ennen sitä

ja lykkääminen olisi myös ympäristöministeriön ohjeistuksen vastaista. Itä-Uudenmaan

liitto on velvoitettava välittömästi täydentämään kaavaa ekologisen verkoston osalta.

M- ja MU -alueiden kaavamääräykset

Suunnittelumääräyksistä on jätettävä vahvistamatta seuraavat osat:

M -alueet: Alueen suunnittelussa tulee turvata metsätalouden sekä muiden maaseutuelin-

keinojen toimintaedellytykset.

MU -alueet: Alueen suunnittelussa tulee turvata maa- ja metsätalouden sekä muiden

maaseutuelinkeinojen toimintaedellytykset.

Maaseutuelinkeinoja ei ole missään määritelty yksiselitteisesti. Niiden joukkoon on eri

yhteyksissä luettu muun muassa sellaisia toimintoja kuten mehiläistarhaus ja ratsastustal-

lit. Nämä ovat tyypillisesti toimintoja, joiden toimintaedellytysten turvaaminen kuuluu

kuntakaavoituksen eikä maakuntakaavoituksen piiriin. Lisäksi ne tarvitsevat toimintaansa

pääsääntöisesti muita kuin metsäisiä alueita. Maakuntakaava on maankäyttö- ja raken-

nuslain 25 §:n mukainen maakuntakaavan tehtävä huomioon ottaen tarkemmin määritte-

lemättömien maaseutuelinkeinojen osalta lainvastainen. Kaava ei voi turvata elinkeinojen

toimintaedellytyksiä, jos siinä ei ole kerrottu mitä ne oikein ovat.

Myös suora määräys metsätalouden toimintaedellytysten turvaamisesta on epämääräinen

ja lainvastainen. Nyt tavoite voisi olla ristiriidassa erillislainsäädännön kuten luonnon-

suojelulain kanssa, koska se voisi haitata vaikkapa suojelualueiden perustamista. Metsä-

15

talouden toimintaedellytykset M- ja MU -alueilla tulevat turvatuiksi näiden alueiden kaa-

vamääräysten muiden osien perusteella.

Valkoisen alueen kaavamääräys

Kaavamääräyksestä on jätettävä vahvistamatta sen alkuosa. Sen mukaan maakuntakaavan

alueille, joille ei ole osoitettu aluevarauksia tai muita merkintöjä, ei ole todettu mitään

valtakunnallisesti, maakunnallisesti tai seudullisesti merkittävää käyttötarkoitusta. Lause

on ristiriidassa sen kanssa, että jäljempänä samassa kaavamääräyksestä tähän alueeseen

luetaan kuuluvaksi myös Natura-alueet, maakunnalliset ja sitä merkittävämmät kulttuu-

riympäristö- ja maisema-alueet sekä geologisesti arvokkaat muodostumat, joilla ei ole

muuta pohjamerkintää. Kaikkiin näihin kohdistuu vähintään seututasoinen, Natura-

alueisiin jopa Euroopan tasolla, merkittävä suojelutarve. Osa edellä esitetyistä kaavasta

poistetuista suojeluvarauksista sijoittuu näille alueille, vaikka niillä on todellisuudessa

todettu vähintään seudullisesti merkittävää käyttötarkoitusta, luonnonsuojelua.

Sipoon Hindsbyn EP-alue

EP-alueen kaavamerkintänä on vahvistamatta jättämisen sijasta toissijaisesti oltava vain

puolustusvoimien varikkoalue. Varaus on lisätty maakuntakaavaan vasta kaavaehdotuk-

sen nähtävillä olon jälkeen. Läntisen maanpuolustusalueen lausunnossa annetaan ymmär-

tää alueen olevan puolustusvoimien hallinnassa. EP-varaus määrittelee sen alueen, jolla

sijaitsee puolustusvoimien hallinnassa oleva maanalainen varikkoluolasto. Alueen maan-

päälliset osat ovat pääosin Metsähallituksen hallinnassa.

EP-rajauksen maanpäällisiä alueita saatetaan käyttää tilapäisesti puolustusvoimien harjoi-

tustoimintaan, jolloin yleisön pääsyä alueelle voidaan hetkellisesti rajoittaa. Tämä ei kui-

tenkaan ole alueen vallitseva käyttömuoto. Alue on kokonaisuudessaan Natura-aluetta ja

kuuluu Sipoonkorven luonnonsuojelualueeseen, joka on rauhoitussäädöstensä mukaan

perustettu luonnonsuojelun ja virkistykseen tarpeisiin. EP-varauksen alueelle on myös

äskettäin suunniteltu virkistysreitistöä laajapohjaisessa työryhmässä, jossa oli mukana

myös aluetta hallinnoiva Metsähallitus.

Hindsbyn EP-alueen kaavamääräys on kokonaisuudessaan Sipoonkorven luonnonsuoje-

lualueen rauhoitusmääräysten ja siten myös luonnonsuojelulain vastainen. Ilman kaava-

määräystä EP-varaus menettää merkityksensä, joten myös se tulee jättää vahvistamatta.

Hindsbyn alue on koko Itä-Uudenmaan merkittävimpiä luonnonsuojelu- ja virkistysaluei-

ta. EP-alue rajoittaisi toteutuessaan nykytilanteeseen verrattuna voimakkaasti erityisesti

alueen virkistyskäyttöä. Siksi kyseessä on niin olennainen kaavaan kaavaehdotuksen näh-

tävillä olon jälkeen tehty muutos, että kaavaehdotus olisi tullut asettaa uudelleen nähtä-

ville.

Sipoon Karhusaaren A-varaus

Östersundomin lintuvesien Natura-alueen kanssa toteutustavaksi on määritelty luonnon-

suojelulaki, joten sen käyttäminen taajamarakentamiseen olisi lainvastaista.

Sipoon Hältingträskin alueen A-varaus

Alueen A-varaus on osoitettu valtaosin lainvoimaisen seutukaavan virkistysalueen päälle.

Hältingträsk on maakunnallisesti erittäin merkittävän Sipoonkorven yksi vilkkaimmin

16

virkistyskäyttöön käytetyistä alueista. Maakuntakaavaluonnoksessa se katsottiin vähin-

täänkin seudullisesti merkittäväksi virkistysalueeksi. Näin arvokkaan virkistysalueen

osoittaminen taajamarakentamisen alueeksi edellyttäisi maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n

mukaisia selvityksiä siitä, ettei alueella enää olisi virkistysarvoja. Sellaista ei voitaisi teh-

däkään, koska alueelle on juuri tehty mittava virkistysreitistön kehittämissuunnitelma.

Hältingträsketistä on tehty kaksi luontoarvoihin liittyvää selvitystä. Nämä ovat YT kon-

sulttien (Seija Väre 2002) Itä-Uudenmaan ekologista verkkoa koskeva selvitys sekä Jar-

mo Honkasen selvitys. Edellisessä alue on määritelty niin sanotuksi maakunnalliseksi

luonnon ydinalueeksi ja jälkimmäisessä alueella on todettu olevan suuri määrää arvok-

kaita luontokohteita. Näiden tutkimusten tuloksia ei ole otettu kaavassa huomioon eikä

sitä ei ole perusteltu.

Alueen osalta on osittain tehty selvitys alueen maa- ja kallioperän soveltuvuus suunnitel-

tuun käyttöön Sipoon yleiskaavoituksen yhteydessä. Näissä GTK:n arvioihin perustuvis-

sa tuloksissa Hältingträskin altaan alue on todettu rakennuskelvottomaksi pehmeiköksi ja

järveä ympäröivät kalliomaat puolestaan hyvin kalliorakentamiseen soveltuviksi. Kallio-

rakentamisella ymmärretään tässä yhteydessä kallioiden soveltumista maanalaiseen luo-

lastorakentamiseen. Hyvyyden mittari on ainakin maaston topografian suhteen vastak-

kainen pinnalla tapahtuvalle rakentamiselle, mitä jyrkemmät ja korkeammat kallion ulko-

reunat, sen parempi. Alueen ei siten voi katsoa edes valtakunnallisten alueidenkäyttöta-

voitteiden edellyttämien maaperätutkimusten perusteella soveltuvan taajamarakentami-

seen.

A-aluevarauksessa ei ole huomioitu, että se kattaa kokonaisuudessaan pienen Hältingt-

räsk -järven pinta-alaltaan suppean valuma-alueen, mitä ei myöskään selvitetty. Vesilain

1 luvun 15 §:n säännökset huomioon ottaen Hältingträskin nykyisin metsäpeitteisen va-

luma-alueen ottamisella taajamarakentamiseen olisi mitä ilmeisimmin vakavat seuraukset

niin nykyiseltä vedenvaihtuvuudeltaan vaatimattoman Hältingträskin valuma-

olosuhteisiin kuin järven vedenlaatuunkin.

A-varauksen kaavaratkaisun osalta eivät täyty selvityksiä koskevat, maankäyttö- ja ra-

kennuslain 9 §:ssä säädetyt ja muun muassa ympäristöministeriön oppaissa täsmennetyt

vaatimukset. Ratkaisussa, joka on kopioitu kaavojen ohjaussuhteen vastaisesti suoraan

maakunta- ja seutukaavan vastaisesta Sipoon yleiskaavaluonnoksesta, ei ole huomioitu

edellä mainittuja Honkasen tarkkuudeltaan maakuntakaavatason selvitykseksi kelpaavan

selvityksen tuloksia. Myöskään ei ole otettu huomioon edellä mainittua selvitystä, jonka

mukaan alue on valtaosin maakunnallista luonnon ydinaluetta. Tutkimusten tulokset on

yksinkertaisesti jätetty ottamatta huomioon eikä ole arvioitu varauksen toteuttamiskelpoi-

suutta ja aluekohtaisia vaikutuksia eikä selvitetty Hältingträsketin valuma-alueen raken-

tamisen vaikutuksia vesiluontoon.

Muut Sipoon Gumbölen-Östersundomin A- ja C-varaukset

Alueen A -varausratkaisut eivät perustu riittäviin selvityksiin tai tutkimuksiin. Yhdistys

viittaa myös asiasta Sipoon yleiskaavaluonnoksen yhteydessä lausumaansa. Osa A-

varauksista on osoitettu lisäksi tulva-alueille ja myös lainvoimaisen seutukaavan virkis-

tysalueille.

Itä-Uudenmaan liitto on myös katsonut, että Gumböle-Östersundomin varausten osalta

kynnys ympäristön Natura-alueisiin kohdistuvien vaikutusten Natura-arviointiin on ylit-

tynyt. Kaava-aineistoon kuuluva Natura-arviointi on kuitenkin pahasti puutteellinen,

17

koska arvioinnista puuttuvat lähes täysin aluevarauskohtaisesti eritellyt vaikutusarviot,

niin Natura-alueiden toisistaan erillisiä osia kuin erillisten A- ja C -varausten vaikutusta

niihin koskevat arviot. Arvioinnissa ei ole käsitelty kaavan salliman raskaan taajamara-

kentamisen vaikutuksia alueen pohjavesivirtoihin tai pohjaveden laatuun. Tämä on erit-

täin suuri puute, koska Gumböle-Östersundomin alue on tunnettu runsaslähteisyydestään.

Tämän vuoksi voidaan olettaa pohjavesivaikutuksen ulottuvan voimakkaana myös sen

eteläreunalla sijaitseviin Östersundomin Natura-suojeltuihin lintuvesiin. Arvioinnissa ei

kiinnitetä lainkaan huomiota siihen, ettei A-alueiden kaavamääräyksessä velvoiteta otta-

maan alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa huomioon vaikutuksia Natura-

alueiden metsäluontoon. Tällä on erittäin suuri haitallinen vaikutus etenkin Mustavuori-

Kasabergetin metsäiselle Natura-alueelle. Arviointi on ylipäätään tehty huolimattomasti,

mistä on osoituksena muun muassa se, että siinä ei ole lainkaan havaittu osan Östersun-

domin lintuvesien Natura-alueesta osoitetun taajamarakentamisen alueeksi.

Natura-arvion tekijällä ei ole ollut riittäviä tietoja ja perusteita esittää arviota, jonka mu-

kaan maakuntakaavaehdotus ei todennäköisesti heikennä merkittävästi Natura-alueen

luonto-arvoja. Varausten osalta ei siten ole viety loppuun luonnonsuojelulain 65 §:n edel-

lyttämää vaikutusten arviointia. Jos valtaosa A-varauksista jätetään vahvistamatta, katoaa

pohja myös C-varausten osoittamiselta kaavakartalla.

Sipoon Västerskogin ja Gumbostrandin välinen A/r -alue

Maakuntakaava-aineistossa eikä myöskään Sipoon yleiskaava-aineistossa ole esitetty mi-

tään tätä aluetta koskevaa selvitysaineistoa. Alueen kaavaratkaisu ei siten voi perustua

riittäviin selvityksiin tai tutkimuksiin.

Sipoon Västerskogin eritasoliittymän lounaispuolinen MU-alue

Varauksen itäosa on osoitettu alueelle, joka on jo nykyisin kylämäisen asutuksen täyttä-

mä. Alueelle on siten osoitettu virheellinen päämaankäyttöluokka. Alue sijaitsee myös

liikenteellisesti erinomaisessa paikassa ja sopinee hyvin täydennysrakentamiseen.

Oikaisunluonteiset korjaukset

Pernajan Kuskoskiträsket on toinen osa valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan

kuuluvasta kaksiosaisesta kohteesta U:14 Savträsk-Kuskoskiträsket. Maankäyttö- ja ra-

kennuslain 28 §:n mukaan lintuvesien suojeluohjelman tulee olla ohjeena maakuntakaa-

vaa laadittaessa. Alue on osoitettava SL-varauksena.

Sipoon Kummelberg on kokonaisuudessaan luonnonsuojelulailla toteutettavaksi päätetty,

valtion omistama ja Metsähallituksen hallinnassa oleva Natura-alue. Osa alueesta on

osoitettu pohjamerkinnältään valkoisena alueena. Kaavamerkintä on muutettava kokonai-

suudessaan SL-merkinnäksi.

Sipoon Rörstrandin metsä on kokonaisuudessaan luonnonsuojelulailla toteutettavaksi

päätetty, valtion omistama ja Metsähallituksen hallinnassa oleva Natura-alue. Osa on

osoitettu pohjamerkinnältään M-alkuisena tai valkoisena alueena. Kaavamerkintä on

muutettava kokonaisuudessaan SL-merkinnäksi.

Östersundomin lintuvedet on luonnonsuojelu- ja vesilailla suojeltavaksi päätetty sekä

valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan kuuluva Natura-alue. Osa alueesta on suo-

18

jelupäätöksen vastaisesti osoitettu taajamarakentamisen alueeksi. Kaavamerkintä on

muutettava A-aluemerkinnän poiston jälkeen kokonaisuudessaan SL-merkinnäksi.

Boxin suot on luonnonsuojelulailla suojeltavaksi päätetty Natura-alue. Osa alueesta on

osoitettu M-merkinnällä. Kaavamerkintä on muutettava kokonaisuudessaan SL-

merkinnäksi.

Supimäki on valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan kuuluva kohde. Valtaosa siitä

on osoitettu sen maaperäarvot turvaavalla /s -merkinnällä. Harjujensuojelualueen pohjoi-

sin osa sekä alueen eteläisin, muusta alueesta irrallinen osa ovat kuitenkin jääneet merkit-

semättä kaavakartalle. Myös kaavaan merkitsemättä jätetyt osat on osoitettava /s -

merkinnällä.

Ympäristönsuojelupiiri viittaa myös jäsenyhdistystensä, Itä-Uudenmaan luonnon- ja ym-

päristönsuojeluyhdistys ry:n sekä Sibbo Naturskyddare - Sipoon Luonnonsuojelijat r.f:n

valituksiin ja vaatimuksiin niitä tukien.

2) Itä-Uudenmaan luonnon- ja ympäristönsuojeluyhdistys ry.

Itä-Uudenmaan luonnon- ja ympäristönsuojeluyhdistys ry esittää, että Hästholmenin

energiantuotantoalueen (EN) merkinnästä jätettäisiin ydinvoiman lisärakentamisen mah-

dollistava merkintä (y) vahvistamatta. Lisäksi yhdistys esittää km-merkinnän vahvista-

matta jättämistä Porvoon Kuninkaanportin osalta ja maakuntakaavan palauttamista näiltä

osin uuteen valmisteluun.

Vaatimuksiaan yhdistys perustelee muun muassa seuraavasti:

Jätettäessä Hästholmenin EN-alueen merkinnästä lisämerkintä y vahvistamatta aluetta

voitaisiin käyttää kaavamerkinnän mukaan esimerkiksi tuuli- ja aurinkoenergian tuotan-

toon olemassa olevan ydinvoimatuotannon rinnalla. Loviisassa on tuotettu ydinvoimaa

1970-luvulta alkaen. Saman ajan on Loviisa lähikuntineen ollut eteläisen Suomen mus-

timpia työttömyysalueita ja muuttotappiollisimpia kuntia. On selvää, että kansalaisis-

tamme noin 40 %:n suoranaisesti pelätessä näitä laitoksia alueelle ei tule työvoimaval-

taista teollisuutta tai muutakaan "muuttoryntäystä". Kysymys on viihtyvyydestä, jota on

vaikea pelon ilmapiiriin rakentaa. Ympäristöministeriön tehtävä maakuntakaavaproses-

sissa koskee nimenomaan valtakunnallista, ylimaakunnallista ja ylikunnallista maankäyt-

töä, joka ydinvoimakysymyksissä vie kasvun edellytyksiä Etelä-Suomen rantavyöhyk-

keeltä. Merkinnän muuttaminen edellä selostetulla tavalla huomioisi paremmin Eduskun-

nan todellisen päätösvallan ydinvoimakysymyksessä ja ydinvoimalan sijoittumisessa

Suomen kartalle kaikkien vaihtoehtojen ollessa tasa-arvoisina päätöstä odottamassa.

Kaavaan on mahdollista lisätä y-merkintä ennen toteutusta Eduskunnan tahdon mukaises-

ti.

Stakesin määrittämää viiden kilometrin turvavyöhykettä voitaneen pitää vanhentuneena

varsinkin ydinvoimaloiden koon ollessa kasvamassa. Voitaneen olettaa EU:n olevan asi-

assa aktiivinen, jos ydinvoiman lisärakentaminen alkaa yleistyä. Kemikaaliturvallisuutta

koskeva Seveso-sopimus on osoitus siitä, etteivät turvallisuuskysymykset jää huomiotta.

Päivittäistavarakaupan ylisuuret mitoitukset eivät huomioi jo rakennettuja tai rakenteilla

olevia palveluneliöitä, jotka ylittävät jo reilusti sen tarpeen, mikä ilmeni maakuntaliiton

omassa tutkimuksessa päivittäistavarakaupan sijoittumisesta Itä-Uudellemaalle. Yhdistys

paheksuu myös Kuninkaanportin km-merkinnän osalta jättämäänsä muistutukseen saa-

19

mansa vastineen sisältöä, jonka mukaan kaupan alan toimijat tarkentavat omilla selvityk-

sillään ostovoiman riittävyyden investoinneilleen. Se näyttäisi siirtävän vastuun yhteis-

kuntasuunnittelusta kaupalle ja muiden toimijoiden ollessa sille alisteisia.

Mitään ympäristötaloudellista tutkimusta hypermarkettien (päivittäistavarakaupan) sijoit-

tumisesta Porvoon Kuninkaanporttiin ei ole tehty ja muukin infrastruktuurin kustannus-

laskenta on puutteellista, koska liikennejärjestelyjen on voitu todeta epäonnistuneen il-

man päivittäistavarakaupan mukanaan tuomia autojonoja ja kaupungin läpiajon ruuhkaut-

tamaa keskustaa. Näyttää siis siltä, että kaupunki ja maakunta saavat tyytyä kaupan kan-

nattavuuslaskentaan ja rakentaa maakuntaa sen edellytysten pohjalta. Harvaan asutuilla

alueilla kuten Itä-Uudellamaalla kaupan suuryksiköiden sijoittaminen järjestelee uudel-

leen ihmisten elinmahdollisuuksia, kun kauppa tavallaan siirtää kuljetuspalvelun asiak-

kailleen. Maakunnan pienissä kunnissa, varsinkin keskustaajamien ulkopuolella, asumi-

nen käy monille hankalaksi kaupan palveluiden siirtyessä entistä kauemmaksi.

Kauas tulevaisuuteen suuntautuneessa yhdyskuntasuunnittelussa ensisijaisia ovat ympä-

ristökysymykset, jotka jäävät väkisin syrjään tämäntyyppisissä kaavaprosesseissa, joissa

maakuntaliitto ei pysty hallitsemaan kokonaisuutta vahvojen kuntapäättäjien yläpuolella.

Kuntapäättäjät merkitsevät haluamansa kirjaimet karttaan ja maakuntaliitto yrittää ne tek-

stein parhaan kykynsä mukaan perustella "oikeille maakuntalaisille" ja ministeriöille, en-

nen kaikkea kokonaisuutta arvioimaan pyrkivälle ympäristöministeriölle. Kunnallinen it-

sekkyys, mutta myös kuntien keskinäinen kunnioitus takaavat, ettei naapurikunnan asioi-

hin puututa, vaikka oman kunnan toimintaedellytykset heikkenisivät tai katoaisivat ko-

konaan. Maakuntaliiton oma tutkimustyö kunnallisten päättäjien käsissä jää oheismateri-

aaliksi ja kunnat määrittelevät naapureistaan piittaamatta omat tarpeensa.

3) Sibbo Naturskyddare - Sipoon Luonnonsuojelijat r.f.

Sibbo Naturskyddare - Sipoon Luonnonsuojelijat r.f. vaatii Lounais-Sipoon A-alueitten

sekä Itäsalmen C-alueen merkintöjen vahvistamatta jättämistä. Lisäksi yhdistys vaatii, et-

tä kaavaehdotukseen sisältyneet viheryhteystarvetta tarkoittavat merkinnät palautetaan

maakuntakaavaan turvaamaan tärkeitten viherkäytävien säilymistä valtakunnallisten alu-

eidenkäyttötavotteiden mukaisesti.

Vaatimuksiaan yhdistys perustelee muun muassa seuraavasti:

Maakuntavaltuuston päätös on Lounais-Sipoon A-alueitten osalta maankäyttö- ja raken-

nuslain 3 §:n 1 momentin, 5 §:n 1 momentin 1, 4 ja 5 kohdan, 9 §:n sekä kestävää kehi-

tystä ja merkittävien ympäristöhaittojen ehkäisemistä koskevien valtakunnallisten aluei-

denkäyttötavoitteiden vastainen. Myöskään Itäsalmen C-merkinnän osalta maakuntakaa-

va ei täytä maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n 2 momentin 6 kohdan vaatimuksia.

Verrattuna voimassa oleviin seutukaavaan ja maakuntakaavaan sekä maakuntakaava-

luonnokseen Lounais-Sipoon A-aluetta moottoritiestä pohjoiseen on laajennettu voimak-

kaasti ja se käsittää suuria alueita Sipoonkorvesta. Taajamatoimintojen alue levittäytyy

muun muassa Hältingträsketin ohi voimassa olevan seutukaavan virkistysalueelle. A-

alueitten laajennuksia maakuntakaavassa ei ole mitenkään selvitetty tai tutkittu maan-

käyttö- ja rakennuslain 9 §:n edellyttämällä tavalla. Hältingträskin osalta ei ole esimer-

kiksi selvityksin osoitettu, ettei alueella nykyisin tai tulevaisuudessa olisi merkitystä vir-

kistysalueena.

20

Hältingträskin alue on yksi eniten käytetyistä virkistysalueista Sipoonkorvessa. Lisäksi

Sipoon yleiskaavatyön yhteydessä on kosulttiselvityksessä todettu alueella olevan paljon

arvokkaita luontokohteita ja se on määritelty luonnon ydinalueeksi maakuntakaavatasol-

la. Eri luonnonsuojelujärjestöt ovat maaliskuussa vuonna 2006 ehdottaneet, että noin

2 700 hehtaarin suuruinen alue Sipoonkorvesta muodostettaisiin kansallispuistoksi. Eh-

dotukseen sisältyy myös Hältingträskin alue.

Sipoonkorven arvo kansallisesti tärkeänä kokonaisuutena on tunnustettu valtiollisella ta-

solla, muun muassa ympäristöministeriön vastauksessa 3.8.2006 asiaa koskevan kirjalli-

sen kysymyksen johdosta. Ministeriö toteaa muun muassa, että Sipoonkorpi on Nuuksion

ja Meikon ohella yksi tärkeimmistä koskemattomista pääkaupunkiseudun metsäalueista,

niin sanotuista metsämantereista. Lisäksi ministeriö toteaa muun muassa, että sen strate-

gisesta sijainnista ja virkistyskäytöstä huolimatta se tulee ensi sijassa säilyttää maankäy-

tön suunnittelussa niin, että asuntorakentaminen, liikenne ja muu tehokas maankäyttö oh-

jataan pois alueelta eikä se menetä ekologisesti tärkeät yhteyttä muihin läheisiin viher-

alueisiin.

Maakuntakaavapäätöksen myötä näyttää poliittinen tahto Sipoonkorven säilyttämiseen

kokonaisuutena puuttuvan. Koska Sipoonkorven arvo laajana, rakentamattomana metsä-

alueena ei ole muuttunut ympäristöministeriön edellä mainitun vastauksen jälkeen, kat-

soo yhdistys, että ympäristöministeriö ei voi vahvistaa maakuntakaavaa A-alueen laajen-

nusta Sipoonkorven eteläosien osalta. Lisäksi laajennus yhdistyksen käsityksen mukaan

on tehty siksi, että maakuntakaava olisi yhdenmukaisempi Sipoon yleiskaavaa 2025 kos-

kevan luonnoksen kanssa. Kunnallinen yleiskaava on siis ohjannut maankäyttö- ja raken-

nuslain vastaisesti vahvasti maakuntakaavaa.

Koska A-alueitten laajennuksille ei ole laillista perustetta, ei myöskään ole mahdollista

osoittaa C-aluetta Itäsalmeen. Lisäksi merkintä ulottuu Sipoonkorpeen moottoritien poh-

joispuolella ja valtakunnallisesti merkittävän kulttuurimaiseman alueelle sen eteläpuolel-

la.

Maakuntakaavasta on poistettu kaavaehdotukseen sisältynyt Sipoon pohjois- ja eteläosien

välinen viheryhteystarvetta tarkoittava merkintä. Maakuntakaavassa on nyt vain yksi vi-

heryhteys Kummelbergetin ja Natura-alueen ja muiden Pohjois- ja Keski-Sipoon luonnon

ydinalueitten välillä. Koska metsäalueita erityisesti kunnanrajasta itään Pornaisissa on

hyödynnetty Kummelbergin läheisyydessä viime vuosina kalliokiviainesten oton ja hak-

kuiden vuoksi, on tärkeätä säilyttää olemassa olevat viherkäytävät maakuntakaavan alue-

varauksilla

4) Catharina Westermark vaatii maakuntakaavan jättämistä lainvastaisena vahvista-

matta Lounais-Sipoon osalta seuraavasti:

1. Etelä-Sipoonkorpeen kaavoitettujen (Hältingträsk ja Gumböle-Östersundom) aluei-

den osalta,

2. Kasabergetille kaavoitettujen A-alueiden osalta,

3. Talosaareen kaavoitettujen A-alueiden osalta, siltä osin kuin ne on osoitettu tulva-

alueille, sekä

4. Östersundomin kohdalla moottoritien molemmin puolin kaavoitetun C-alueen osalta.

Valittaja toteaa, että maakuntakaavaehdotukseen on nähtävillä olon jälkeen tehty todella

merkittävä määrä suuria muutoksia. Suojeluvarauksia on poistettu ja suojeluvarauksia

muutettu ilman perusteluja esimerkiksi MU- ja MY-merkinnöiksi.

21

Ympäristöministeriön tulee lisäksi jättää maakuntakaava vahvistamatta kokonaismaakun-

takaavana suojelualuevarausten ja viheryhteystarpeiden osalta.

5) Leena Liipola vaatii, että maakuntakaavasta on jätettävä vahvistamatta seuraavat alu-

eet:

1. Sipoon Björnsön Natura-alueen päälle sijoitettu A-varaus,

2. Sipoon Hältingträskin alueen A-varaus,

3. Husön alueen A-varaus siltä osin kuin se poikkeaa voimassa olevasta seutu- tai maa-

kuntakaavasta,

4. Östersundomin ja Gumbölen alueille sijoitetut A- ja C varaukset siltä osin kuin ne

poikkeavat voimassa olevasta seutu- tai maakuntakaavasta tai eivät perustu lainvoi-

maiseen yleis- tai asemakaavaan.

Taajamarakentaminen on jätettävä vahvistamatta metsämantereen alueelle, jonka rajana

on Porvoon moottoritie. Sipoonkorven merelle johtavat tärkeät viherkäytävät on sijoitet-

tava oikeille paikoilleen ja tarpeeksi leveinä.

Valittaja toteaa, että maakuntakaavaan on lisätty luonnoksen jälkeen dramaattisesti ra-

kentamista, etenkin Lounais-Sipooseen. Kaavassa on myös suoranaisia puutteita ja vir-

heitä. Esimerkiksi Sipoonkorven luonnonsuojelualueet puuttuvat kaavasta. Muualla

useissa kohdin luonnonsuojelualueiden päälle on osoitettu rakentamista. Tällaisia alueita

ovat esimerkiksi Kummelberg, valtakunnallisesti arvokas Kasabergin kallioharjanne ja

Hältingträsk. Luonnosvaiheen jälkeen kaavaan lisätyille rakentamiseen tarkoitetuilta alu-

eilta puuttuvat lain vaatimat selvitykset. Sipoonkorven pohjoisosan viherkäytävät puuttu-

vat. Kaavan eteläosassa ne ovat epätarkoituksenmukaisissa paikoissa.

Maakuntakaava ei ota riittävästi huomioon luonnonsuojelullisia tai maisema-arvoja eikä

myöskään suojaa tarpeellisessa määrin Sipoonkorven yhtenäistä metsämannerta. Lain-

säädäntö edellyttää, että maakuntakaava ohjaa kunnan kaavoitusta. Sipoon osalta maa-

kuntakaava on alistettu seuraamaan Sipoon uuden yleiskaavan tarpeita, joka puolestaan

pyrkii täyttämään Helsingin toiveita.

Östersundomin ja Gumbölen alueiden taajamavarauksia ei ole perusteltu minkäänlaisilla

selvityksillä tai tutkimuksilla. Ostosparatiisi näyttää kummittelevan jälleen. A-varauksia

on osoitettu merkillisiin paikkoihin kuten tulva-alueille ja seutukaavan virkistysalueille.

Muun muassa osa Östersundomin arvokkaista lintuvesien Natura-alueesta on osoitettu

taajamarakentamiseen. Myöskään suojeluvarausten poisto ei ole mitenkään hyväksyttä-

vissä. Maakuntakaavaa ei ole asetettu nähtäville suojeluvarausten poiston jälkeen, joten

kaava on näin ollen lain vastainen. Suojeluvaraukset on palautettava ennalleen.

Sipoonkorven osalta maakuntakaava ei suojaa luonnon monimuotoisuuden säilymistä,

vaan päinvastoin altistaa Sipoonkorven pirstoutumiselle ja uhkaa kansallispuistoksi ehdo-

tettua metsämannerta vaarallisella ja peruuttamattomalla tavalla.

Kaavan taustaksi ei ole tehty minkäänlaisia maaperätutkimuksia. Taajamarakentamiseen

osoitetuista alueista monet ovat vaikeasti rakennettavia. Valittaja pyytää vaatimaan tar-

kempia tietoja alueiden rakennuskelpoisuudesta ennen kaavan vahvistamista.

22

6) Sven Lindholm asiakumppaneineen

Valittajat vaativat maakuntakaavan vahvistamatta jättämistä siltä osin kuin se koskee Lo-

viisan sataman laajentumista niin sanotun Eestintien kolmion alueelle ja esittävät vuodel-

ta 2002 olevan maakuntakaavan voimaan jättämistä.

Vaatimustaan valittajat perustelevat muun muassa seuraavasti:

Itä-Uudenmaan liitto ei ole valmisteluvaiheessa toiminut maankäyttö- ja rakennuslain 8

luvun mukaisesti, kun se ylimalkaisesti olettamusten varassa toimien ei ole tiedottanut

muutoksista alueen asukkaille ja maanomistajille eikä edes Loviisan kaupungille. Lisäksi

alueen merkinnät ovat muuttuneet eri käsittelyvaiheissa. Esimerkiksi Loviisan kaupungin

teknisen lautakunnan lausunnossa 21.6.2005 ei puhuta mitään alueen LS -merkinnästä.

Merkintä on tullut kaavaan, kun alueelle oli tulossa kaksi suojavyöhykettä, E.O.N:n

suunnitteleman ydinvoimalan ja West Tankin niin sanotut Seveso 2-vyöhykkeet. Nyt mo-

lemmat ovat poistuneet tietojen tarkentuessa. Joten valmisteluvaiheessa on toimittu ole-

tusten eikä varmennetun tiedon varassa. Tieto LS -merkinnästä löytyi kartasta vasta tut-

kittaessa energia-alueen suojavyöhykettä viikkoa ennen muistutusten jättöaikaa. LS -

merkintä on varsin raskas muutos. Vuonna 2002 vahvistetussa maakuntakaavassa alue on

asuinaluetta.

Eestintien kolmio on Valkon vanhin asuinalue. Edellisen sataman laajennuksen yhtey-

dessä vanhin osa jäi satamalaajennuksen alle. Näistäkin alueista on osa käyttämättä. Osa

on hiilikasan alla, osa pelkkänä asfalttikenttänä ja osa joutomaana. Eestintien kolmiossa

on yli satavuotiaita rakennuksia kuten vanha poliisilaitos vielä jäljellä olevine kalterei-

neen sekä koulu.

Alueen asukkaat ovat tehneet Loviisan kaupungille kansalaisaloitteen alueen asemakaa-

vaksi ja se on saanut yleisen hyväksynnän ja edennyt teknisen lautakunnan päätöksestä

tiedoksi kaupungin hallitukseen ja eteenpäin valmisteltavaksi. Ilmoituksen mukaan tulee

valtuuston käsittelyyn tammi-helmikuussa.

Loviisan kaupunki on ilmoittanut, ettei sillä ole käyttöä kyseessä olevalle asuinalueelle

satama-alueena. Tämä käy ilmi muun muassa satamajohtajan Loviisan Sanomille

27.11.2007 antamassa haastattelussa.

7) Jan Peter Fazer ja Majlen Fazer

Valittajat vaativat maakuntavaltuuston päätöksen kumoamista ja maakuntakaavan vah-

vistamatta jättämistä Jan Peter Fazerin omistamien tilojen Kantarnäs I, Kantarnäs II ja

Kantarnäs V sekä Majlen Fazerin omistaman tilan Kantarnäs IV alueille osoitetun virkis-

tysaluevarauksen osalta maankäyttö- ja rakennuslain vastaisena. Vaihtoehtoisesti valitta-

jat vaativat, että virkistysaluevaraus muutetaan kyläaluevaraukseksi tai vähintäänkin sel-

vitysaluevaraukseksi.

Lisäksi valittajat vaativat, että Itä-Uudenmaan liitto määrätään korvaamaan heille vali-

tuksesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti laillisine korkoineen vastaseli-

tysvaiheessa esitettävän kuluerittelyn mukaan.

Vaatimustaan valittajat perustelevat muun muassa seuraavasti:

23

Maakuntakaava on tältä osin maankäyttö- ja rakennuslain riittäviä selvityksiä koskevan 9

§:n ja sisältövaatimuksia koskevan 28 §:n vastainen, koska tilojen alueelle kohdistunut

virkistysaluevaraus aiheuttaa valittajille kohtuutonta haittaa ja loukkaa tasavertaisuuden

vaatimusta eikä perustu riittäviin selvityksiin. Maakuntakaava ei myöskään ota huomioon

Lounais-Sipoon alueella kuntajaon muutoksesta aiheutuvia muuttuneita olosuhteita.

Maakuntakaavaa laadittaessa on myös pidettävä silmällä alueiden käytön taloudellisuutta

ja sitä, ettei maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle aiheudu kohtuutonta haittaa

(kohtuuttomuuskielto). Maakuntakaavoitusta koskee luonnollisesti myös perustuslain 6

§:n mukainen yhdenvertaisuuden periaate, mikä sisältää vaatimuksen samanlaisesta koh-

telusta samanlaisissa tapauksissa. Aluevarauksia kohdennettaessa on otettava huomioon,

kohdistetaanko maanomistajaan muihin nähden poikkeuksellisia rajoituksia pätevittä pe-

rusteitta.

Maakuntakaavan yleispiirteisyydestä huolimatta sen perustana olevat maankäyttö- ja ra-

kennuslain 9 §:n edellyttämät selvitykset eivät saa olla yleispiirteisiä ja yleisluontoisia,

vaan niiltä edellytetään riittävää tarkkuutta ja luotettavuutta. Yleispiirteisyys koskee si-

ten, oikeuskirjallisuudenkin mukaan, vain kaavan esittämistarkkuutta. Selvitysvelvolli-

suuden tarkoituksena on muodostaa perusta kaavoituksen tavoitteiden ja eri vaihtoehtojen

määrittämiselle. Kohtuuttomuuskielto ja selvitysvelvollisuus kietoutuvat yhteen siinä, et-

tä maanomistajaan kohdistuvaa kohtuuttomuutta arvioitaessa on otettava huomioon se,

olisiko kaavoituksesta maankäytölle aiheutuva rajoitus voitu välttää vaihtoehtoisilla rat-

kaisuilla.

Vaikka maankäyttö- ja rakennuslain 33 §:n mukainen rakentamisrajoitus onkin vain eh-

dollinen ja takaa maanomistajalle korvauksen, mikäli maanomistajalle aiheutuu huomat-

tavaa haittaa kaavasta johtuvasta rajoituksesta, korvaus ei poista, asiaa koskevan oikeus-

tapauksen perusteellakaan, kohtuuttomuuskieltoa kaavan hyväksyttävyyden kannalta.

Valtioneuvoston 28.6.2007 tekemän päätöksen 1.1.2009 voimaan tulevasta kuntajaon

muuttamisesta siten, että Helsinkiin liitetään niin sanottu Västerkullan kiila Vantaan kau-

pungista sekä lounaisosa Sipoon kunnasta. Sisäasianministeriön 28.6.2007 päivätyssä

muistiossa korostetaan muun muassa Lounais-Sipoon alueen merkitystä kaupunkiraken-

teellisesti tehokkaana ja tiiviinä asuntotuotantoalueena. Valtioneuvoston päätös on annet-

tu maakuntakaavaehdotuksen valmistelun jälkeen. Näin ollen muun muassaLounais-

Sipoon alueen kaavoituksellisesti merkitykselliset olosuhteet ovat muuttuneet kuntajakoa

koskevan päätöksen myötä merkittävästi. Maakuntakaavan sisältövaatimuksia ei ole voi-

tu asianmukaisesti arvioida muun muassa maakunnan oloista johtuvien erityisten tarpei-

den ja maakunnan tarkoituksenmukaisen alue- ja yhdyskuntarakenteen osalta eikä kaa-

voituksen yhteen sovittamisen kanntalta maakuntakaava-alueeseen rajoittuvien alueiden

maakuntakaavoituksen kanssa. Tästä syystä myöskään kaavan vaikutuksia ei ole voitu

arvioida maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n tarkoittamalla tavalla.

Valittajien kiinteistöjen varaaminen virkistysalueeksi rajoittaisi kiinteistöjen käyttöä

olennaisella tavalla. Kaavavaraus myös poikkeaa esimerkiksi viereiselle Ribbingön nie-

melle osoitetusta kyläaluevarauksesta pätevittä perusteluitta. Kiinteistöjen pinta-ala, si-

jainti ja nykykäyttö huomioon ottaen kyläaluevaraus mahdollistaisi kiinteistöjemme käy-

tön alueen käytön taloudellisuuden ja tarkoituksenmukaisen yhdyskuntarakenteen tavoit-

teen mukaisesti.

Vaikka luonnonsuojelulain 7 ja 77 §:ssä tarkoitettujen luonnonsuojeluohjelmien ja -

päätösten tuleekin olla ohjeena kaavaa laadittaessa, kiinteistöjen varaamiselle virkistys-

24

alueeksi ei ole esitetty syitä, jotka perustuisivat luonnonsuojelulaissa edellytettyihin vai-

kutusarviointeihin. Vuosaaren satamaa koskevien kaavoitus- ja lupamenettelyjen yhtey-

dessä on katsottu, että satama liikenneyhteyksineen ei heikennä merkityksellisellä tavalla

Mustavuori - Östersundomin Natura 2000 -alueen luonnonarvoja. Kantarnäsin niemeen

kohdistuvan kyläaluevarauksen toteuttaminen olisi puolestaan mahdollista täysin ilman

haitallisia vaikutuksia näille luonnonarvoille.

8) Juha Merenheimo

Valittaja vaatii maankäyttö- ja rakennuslain 31 §:n 3 momentin nojalla maakuntakaavan

vahvistamatta jättämistä kokonaan tai vähintään Loviisan kaupungin osalta jäljempänä

tarkemmin ilmenevällä tavalla asioiden virheellisen sekä puutteellisen käsittelyn ja osit-

tain käsittelemättä jättämisen vuoksi. Maakuntakaava on palautettava uudelleen hyvän

hallintotavan mukaisesti valmisteltavaksi.

Lisäksi valittaja vaatii tutkimaan, täyttääkö maakuntakaavan valmistelu vuorovaikutus-

menettelyn ja päätösten sekä maakuntakaavan sisällön osalta lainsäädännön vaatimukset

ja tarkoituksen. Valittaja pyytää myös ympäristöministeriötä takaamaan hänelle perustus-

lain mukaisten oikeuksien ja oikeusturvan toteutumisen perustuslain 21 §:n määräämällä

tavalla.

Vaatimuksiaan valittaja perustelee muun muassa seuraavasti:

Valittaja viittaa perustuslain 2, 14, 20 ja 21 §:ään ja katsoo, että maakuntakaava ei ole

lain mukainen, koska sen laadinnassa, vuorovaikutusmenettelyssä ja hyväksymisproses-

sissa ei ole noudatettu tarkoin lakia eikä kaavan sisältö ole tarkoin lain mukainen. Maa-

kuntakaava ei takaa luonnon monimuotoisuuden säilymistä eikä turvaa jokaiselle terveel-

listä ympäristöä. Puutteellisten vuorovaikutusmenettelyiden vuoksi valittajalla ei ole ol-

lut mahdollisuutta vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.

Maakuntakaava ei myöskään perustu maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n ja maankäyttö- ja

rakennusasetuksen 1 §:n edellyttämiin riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin sekä vaiku-

tusten arviointeihin.

Vuorovaikutus ja perusteltu kannanotto mielipiteeseen

Itä-Uudenmaan liitto ei valittajan pyynnöstä huolimatta ole antanut maankäyttö- ja ra-

kennuslain 65 §:n 2 momentin tarkoittamalla tavalla perusteltua kannanottoa lukuisiin

valituksen liitteenä olevan muistutuksen kohtiin, vaan on lähettämässään kirjeessä vain

todennut kyseisten muistutuksen kohtien osalta, että esitetyt asiakokonaisuudet käsitel-

lään seuraavassa maakuntakaavassa. Täten maakuntakaavan valmistelun vuorovaikutus-

menettely ja osallisten osallistuminen kaavan valmisteluun ei ole toteutunut maankäyttö-

ja rakennuslain 1 ja 6 §:n tarkoittamalla tavalla. Itä-Uudenmaan liitto ei ole myöskään lä-

hettämässään kirjeessä eikä maakuntavaltuuston päätöksen perusteluissa ilmoittanut hal-

lintolain 45 §:n mukaisesti, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä

mitä säädöksiä on sovellettu. Toisin sanoen, minkä säädöksen perusteella esimerkiksi va-

littajan muistutus on siirretty käsiteltäväksi seuraavassa maakuntakaavassa. Tämä on

mielivaltainen ja Suomen lainsäädäntöön kuulumaton ja näin ollen lainvastainen menet-

tely.

25

Maakuntakaavan sisältövaatimukset ja selvitysten puuttuminen

Valittaja viittaa lukuisiin valituksen liitteenä olevan muistutuksensa kohtiin ja toteaa li-

säksi, että maakuntakaavan sisältövaatimukset eivät täyty maankäyttö- ja rakennuslain 28

§:n kohtien 6 ja 7 osalta. Maakuntakaavan sisältö on puutteellinen eikä turvaa luonnon

biologista monimuotoisuutta, hiljaisten alueiden muodostamista, luonnontaloudellisesti

kestävää ja monimuotoista ympäristöä eikä riittäviä virkistysalueita. Maakuntakaava ei

siten voi olla maankäyttö- ja rakennuslain 32 §:n tarkoittamalla tavalla ohjeena laaditta-

essa ja muutettaessa Loviisan oikeusvaikutuksetonta ja vanhentunutta yleiskaavaa ja

asemakaavoja.

Riittävien virkistysalueiden puuttuminen

Maakuntakaavassa ei ole osoitettu yhtään käyttökelpoista (luonnontilaista tai hoidettua)

metsäaluetta virkistysalueeksi. Valittaja on muistutuksessaan esittänyt virkistysalueiksi

Harmaakallion ja Valkon osin vielä luonnontilaisia metsäalueita, jotka ovat ainoat alueet,

joille virkistysalueita ja hiljaisia alueita voisi enää Loviisassa muodostaa. Ne ovat helpos-

ti saavutettavissa ja muutenkin luontaisia virkistysalueita, koska ne ovat olleet jo vuosi-

kymmeniä kaupunkilaisten monipuolisessa virkistyskäytössä. Maakuntakaavan koko-

naisarviointia koskevassa liiteasiakirjassa on todettu muun muassa, että virkistysalueet si-

joittuvat alue- ja yhdyskuntarakenteen kannalta sitä tukevasti, sillä ne ovat helposti saa-

vutettavissa ja merkittävimpien asutuskeskittymien ja keskusta-alueiden tuntumassa.

Harmaakallion ja Valkon alueet täyttäisivät nämä ehdot ja siksi ne tulisi osoittaa maakun-

takaavassa kaavamerkinnöin virkistysalueiksi, jolloin niiden säilyminen virkistyskäytös-

sä olisi turvattua.

Harmaakallion ja Valkon alueen kaavamerkinnät A, MU ja MY eivät riitä turvaamaan

niiden virkistyskäyttöedellytysten säilymistä, koska alueilla on tehty muun muassa mai-

semaa muuttavia ja maastovaurioita aiheuttavia sekä luonnon monimuotoisuutta tuhoavia

metsän avohakkuita.

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan Harmaakallion alueelle tulee myyntiin 30 tonttia

vuonna 2009 ja myöhemmässä vaiheessa satakunta lisää. Loviisan kaupungin teknisen

lautakunnan Harmaakalliota koskevista kaavarunkovaihtoehdoista tehdystä päätöksestä

käy ilmi, että Harmaakallion alue on tarkoitus osoittaa asuinkäyttöön ja rakentamiseen.

Kaavarunkovaihtoehtojen mukaan asuntojen sekä katujen rakentaminen ulotetaan aivan

Harmaakallion kuntorataan kiinni. Kuntorata jää siten ikään kuin pelkäksi saarekkeeksi

alueen keskelle ja käytännössä ympäröidään rakennetulla ympäristöllä. Se tarkoittaisi

Harmaakallion kuntoradan ja latuverkostojen ympärillä olevien luonnontilaisten suoja-

metsien hakkaamista sekä siten alueen luonnonympäristön tuhoutumista ja alueen moni-

puolisen virkistyskäytön loppumista. Harmaakallion ja Valkon tilalle ei enää ole osoitet-

tavissa vastaavaa helposti saavutettavissa olevaa aluetta, joka täyttäisi virkistysalueelle ja

myös hiljaisille alueille asetetut vaatimukset.

Maakuntakaavan virkistysalueet eivät ole luonnontilassa, maaperää on muokattu ja ne

ovat pääasiassa rakennettua ympäristöä sekä muun muassa liikennemelun vaikutusalueel-

la. Osa alueista on jopa kaupunkilaisilta suljettuja alueita kuten Tamminiemi ja Troolisa-

tama ja yksityisalueita kuten mantereella sekä saarilla sijaitsevien asuin- ja vapaa-ajan

kiinteistöjen piha-alueita.

Maakuntakaavassa olisi tullut selvittää Loviisan maankäytön nykyinen tilanne virkistys-

alueiden osalta ja todeta, että Loviisan kaupungin alueella ei kaavoissa ole osoitettu riit-

26

täviä ja helposti saavutettavissa olevia virkistysalueita. Olemassa olevat alueet soveltuvat

huonosti tähän tarkoitukseen.

Loviisan kaupungin itäpuoliset alueet eivät kuitenkaan ole käyttökelpoisia virkistys-

tarkoitukseen, koska alueelle ei ole olemassa kevyen liikenteen väyliä ja alueelle johtava

Saaristotie on kapea ja tiestä puuttuu käytännössä kevyelle liikenteelle ajokelpoinen

piennar. Siten Saaristotie on turvaton etenkin kevyelle liikenteelle. Lisäksi maakuntakaa-

vassa Loviisan lahden itäpuolelle on osoitettu laajoja energiahuollon alueita ja meluisia

tuulivoimatuotantoon soveltuvia alueita, jolloin kyseiset alueet eivät ole enää käyttökel-

poisia virkistyskäytössä, myös laadittavana olevan yleiskaavan itärannalle osoitettava

asuinrakentaminen huomioon ottaen.

Tavoitteellinen ulkoilu- ja viheralueverkosto

Valittaja viittaa valituksen liitteenä olevan muistutuksensa asiaa koskeviin kohtiin ja to-

teaa, että Loviisan kaupungin alueella maankäytölliset ratkaisut kuten ranta-alueista luo-

puminen ovat tapahtuneet ilman yleispiirteistä kaavojen ohjausta ja siten ilman minkään-

laista kokonaissuunnitelmaa sekä kaupunkilaisten tarpeiden huomioon ottamista. Lovii-

san kaupungille on laadittava ajantasainen yleiskaava, jossa on ratkaistu kaupungin ranta-

alueiden maankäyttö ja maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentin 9 kohdan tarkoit-

tamalla tavalla otettu huomioon muun muassa virkistykseen soveltuvien alueiden riittä-

vyys. Maakuntakaavan ohjausvaikutuksen vuoksi siinä olisi tullut kiinnittää maankäyttö-

ja rakennuslain 28 §:n 7 kohdan mukaisesti huomiota virkistykseen soveltuvien alueiden

riittävyyteen. Näitä alueita ovat Loviisan lahden länsirannan ranta-alueet, joille on jouk-

koliikenteen ja kevyen liikenteen toimintaedellytykset. Rannikkokaupungin asukkaiden

oikeutettu odotus on, että heidän virkistyskäyttöön on varattu riittävästi yleisiä tähän

käyttöön hyvin soveltuvia ranta-alueita.

Valittaja kuvaa valituksessaan tarkemmin esimerkinomaisesti maakuntakaavan virkistys-

alueita, jotka eivät täytä maakuntakaavan liiteasiakirjassa esitettyjä kriteerejä, joita ovat

muun muassa Valkon sataman pohjois- ja itäpuoliset rannat, Loviisanlahden pohjukka

Määrlahden edustalla.

Maakuntakaavan ohjausvaikutuksen vuoksi maakuntakaavassa on kiinnitettävä maan-

käyttö- ja rakennuslain 28 §:n 3 momentin 6 ja 7 kohdan mukaisesti huomiota maiseman

ja luonnonarvojen vaalimiseen sekä virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyyteen.

Virkistykseen soveltuvilla alueilla valittaja tarkoittaa Loviisan lahden ja kaikkia muitakin

Loviisan kaupungin omistamia ranta-alueita. Lisäksi Sahaniemi on muutettava kokonai-

suudessaan virkistysalueeksi pelkän Sahaniemen eteläkärjen pienen virkistysalueen sijas-

ta.

Hiljaiset alueet

Valittaja viittaa lukuisiin valituksen liitteenä olevan muistutuksensa kohtiin, ympäristön-

suojelulain 86 §:ään, valtioneuvoston vuonna 2003 tekemään periaatepäätökseen hiljais-

ten alueiden selvittämisestä sekä ympäristömeludirektiiviin ja toteaa melun olevan mer-

kittävä elinympäristön laatua ja viihtyisyyttä heikentävä ympäristöongelma. Melun vas-

taisiin talkoisiin on osallistuttava kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla ja vastuu torjunta-

toimista on melun aiheuttajilla ja erityisesti liikenneviranomaisilla ja kunnilla.

Maakuntakaavassa ei ole osoitettu lainkaan hiljaisia alueita eikä huolehdittu siitä, että

melulta suojattuja virkistysalueita on riittävästi. Maakuntakaavassa ei siten ole huomioitu

27

valtioneuvoston meluntorjuntaa ja hiljaisten alueiden selvittämistä koskevia periaatepää-

töksiä eikä ympäristövaikutusten selvittämistä tältä osin. Myös loviisalaisilla ja Loviisan

seudun asukkailla tulee olla oikeus ja mahdollisuus nauttia hiljaisuudesta ja kuunnella

luonnon ääniä.

Taajamatoimintojen alueeksi, niiden pitkän aikavälin laajenemisalueeksi sekä työpaikka-

alueeksi osoitetun Harmaakallion alueen osalta valittaja viittaa lukuisiin valitukseen liite-

tyn muistutuksensa kohtiin sekä valtioneuvoston meluntorjuntaa koskevan periaatepää-

tökseen ja toteaa, etteivät alueet ole sopivia tähän tarkoitukseen muun muassa siksi, että

Valkontiellä on paljon raskasta, entisestään lisääntyvää edestakaista rekkaliikennettä

Valkon satamaan suunniteltujen polttoaineterminaalin ja kiviainesterminaalin sekä jo

käytössä olevan sementtiterminaalin toiminnan vuoksi. Lisäksi Valkon sataman liikenne

kasvaa tällä hetkellä noin 10 prosenttia vuodessa. Tien liikenteestä aiheutuu runsaasti

ympäristöhaittoja eikä Valkon maantien varrella ja tien melualueella sijaitseva Harmaa-

kallion alue ole sovelias asumiskäyttöön. A-, A/r- ja TP-alueet ovat osin Harmaakallion

kuntoradan ja hiihtoladun päällä. Aluetta ja hiihtolatuja käyttävät myös muun muassa

Pernajan ja Ruotsinpyhtään asukkaat. Maakuntakaavan käyttäminen tältä osin ohjeena

asemakaavaa laadittaessa aiheuttaisi elinympäristön laadun sellaista merkityksellistä

heikkenemistä, joka ei ole perusteltua asemakaavan tarkoitus huomioon ottaen. Loviisas-

sa ei ole varsinaisesti pulaa kaavoitetuista ja kunnallistekniikalla varustetuista tonteista.

Harmaakallion ja Valkon alueet sekä merkinnät MU, MY ja TP

Valittaja viittaa lukuisiin valituksen liitteenä olevan muistutuksensa kohtiin sekä maan-

käyttö- ja rakennuslain 54 §:ään todeten suunnittelun olevan avainasemassa ja kaavoituk-

sen ratkaisevan, missä mikin toiminta sijaitsee. Hyvällä kaavoituksella toiminnot sijoite-

taan siten, että meluhaitat ovat mahdollisimman vähäiset. Melulle altistuvia kohteita on

suojattava riittävästi.

Maa- ja metsätalousvaltaista aluetta, jolla on ulkoilun erityistä ohjaamistarvetta, ei riitä

turvaamaan Harmaakallion ja Valkon alueiden virkistyskäytön edellytysten säilymistä ja

Valkon pohjavesialueiden säilymistä mahdollisimman luonnontilaisina. Aluetta koskevan

merkinnän suunnittelumääräys on Harmaakallion ja Valkon alueiden kohdalta väärä ja se

perustunee vanhentuneeseen tietoon virkistyskäyttöön soveltuvien alueiden riittävyydes-

tä.

Luonnonsuojelualueet tai -kohteet sekä ekologinen verkosto Itä-Uudellamaalla

Valittaja viittaa lukuisiin valituksen liitteenä olevan muistutuksensa kohtiin, maankäyttö-

ja rakennuslain 5 §:ään ja 28 §:n 2 ja 6 kohtiin sekä ympäristönsuojelulain 3 §:ään ja kat-

soo, että maakuntakaava on myös luonnonsuojelualueitten osalta puutteellinen. Esimer-

kiksi Valkon (Korsvikin) ja Harmaakallion alueella on luonnonsuojelulain 23 §:ssä tar-

koitettuja luonnonmuistomerkkejä kuten isoja siirtolohkareita ja kallioalueita, jotka on

selvitettävä ja osoitettava asianmukaisin kaavamerkinnöin SL ja sl. Maakuntakaavan laa-

dinnassa ei ole kiinnitetty erityisesti huomiota Loviisan kaupungin alueiden käytön eko-

logiseen kestävyyteen, maiseman ja luonnonarvojen vaalimiseen. Myös eläinten luontais-

ten elinpiirien ja olosuhteiden säilyminen on turvattava maakuntakaavassa.

Maakuntakaavan ekologinen verkostoa koskevassa liiteasiakirjassa Loviisan kaupungin

läntinen alue on kokonaan ekologisilta arvoiltaan merkityksetöntä valkoista vyöhykettä,

vaikka myös Harmaakallion ja Valkon metsäalueet ovat eläimistölle tärkeitä elinympäris-

töjä. Nämä alueet myös ylläpitävät ydinalueiden toimintaa ja muodostavat leviämisteitä

28

tai johtokäytäviä eläinten liikkuessa alueelta toiselle. Niillä on myös lukuisia muuttolin-

tujen levähdysalueita. Ekologisen verkoston katkeaminen Loviisan kaupungin alueella

vaikuttaa eläimistöön koko maakunnan alueella. Maakuntakaava ei myöskään täytä

maankäyttö- ja rakennuslain 1 §:n tavoitetta ja järjestä alueiden käyttöä ja rakentamista

niin, että luodaan edellytykset hyvälle elinympäristölle sekä edistetään ekologisesti kes-

tävää kehitystä.

Ampumaradan alue

Maakuntakaavassa ei ole osoitettu E18-tien läheisyydessä olevaa Loviisan ampumaseu-

ran ampumaradan aluetta asianmukaisin (EA) kaavamerkinnöin.

Tämä seutukunnan on ainoa toiminnassa oleva ampumarata, joten asialla on siten myös

laajempaa seudullista merkitystä. Radalla on 35-paikkainen pistoolirata, 25-paikkainen

pienoiskiväärirata ja hirvikiväärirata, jotka palvelevat Pernajan - Loviisan riistanhoitoyh-

distyksen harjoitteluratana

Merkintä t/kem, asemakaava ja sataman ympäristölupa

Valittaja viittaa lukuisiin valituksen liitteenä olevan muistutuksensa kohtiin,

maankäyttö- ja rakennuslain 50, 58 ja 116 §:ään, maankäyttö- ja rakennusasetuksen 1

§:ään sekä ympäristöministeriön asiaa koskevaan kirjeeseen vuodelta 2001 ja toteaa, että

merkittäviä vaarallisia kemikaaleja varastoivaa laitosta (T/kem) koskevat tarpeelliset

suunnittelumääräykset on selvitettävä kaavoitusmenettelyn yhteydessä. Rakennuspaikan

sopivuus on ratkaistava asemakaavassa tarpeellisine määräyksineen. Määräysten anta-

mista ei voida siirtää tilannekohtaiseen, esimerkiksi rakennuslupamenettelyssä tapahtu-

vaan harkintaan, kuten maakuntakaavassa on virheellisesti ja lainvastaisesti tehty.

T/kem-merkinnällä osoitettu merkittävän vaarallisia kemikaaleja varastoiva laitos on

asemakaavan LS/1 -alueella. Alueelle ei siten asemakaavoissa osoitettu palavien nestei-

den varastorakennuksia ja säiliöitä palavien nesteiden säilyttämistä ja käsittelyä varten.

Käyttötarkoitus T/kem on voimassa olevan asemakaavan vastainen. Maakuntakaavalla ei

voida muuttaa voimassa olevan asemakaavan sisältöä niin, että satamaan alueelle osoite-

taan voimassa olevien asemakaavojen määräysten ja ympäristöluvan (Nro 25/2005/2,

Dnro LSY-2003-Y-403) lupamääräysten vastaisesti merkittävä suuronnettomuusriskin si-

sältävä vaarallisia kemikaaleja varastoiva ja käsittelevä laitos. Maakuntakaava sitä ei

voida tältä osin käyttää tulevaisuudessa ohjeena laadittaessa ja muutettaessa Valkon sa-

tama-alueen asemakaavaa.

Maakuntakaavan suunnittelumääräyksen lähtökohta on, että alueella sijaitsevien toimin-

tojen aiheuttamat suuronnettomuusriskit voidaan välttää, on väärä. Yhteisiä menettelyta-

poja ohjaavat ympäristöministeriön ohjekirje ja ennakkotapaus asemakaavan kumoutu-

misesta onnettomuusvaaran perusteella (KHO 2323/1/05) linjaavat lain käyttöä muun

muassa siten, että tarkasteltavia vaaranaiheuttajia ei ole rajattu hallinnollisin perustein.

Lisäksi suuronnettomuuden vaikutukset ovat merkittävämmässä roolissa kuin todennä-

köisyys. Pelkkä suuronnettomuuden mahdollisuus riittää eikä suojaetäisyyksien vähim-

mäisvaatimuksen täyttyminen riitä.

Lähtökohtana on siis onnettomuus ja suojaetäisyyksien tulee siten olla riittävät onnetto-

muuden tapahtuessa. Suunnittelumääräyksen lieventäminen, mikä on tapahtunut Loviisan

kaupungin tilaaman konsulttiselvityksen näkökulmasta, on edellä selostetun lainkäytön

linjauksen vastainen.

29

Turvallisuusselvitys ja suuronnettomuus

Kaavamerkinnöin T/kem ja sev2 osoitettu alue kuuluu Seveso II direktiivin mukaisen

konsultaatiovyöhykkeen 1,5 km:n vaikutuspiiriin. Edellä mainittua Loviisan kaupungin

teettämää selvitystä ei ole käsitelty valvontaviranomaisissa, Itä-Uudenmaan pelastuslai-

toksessa eikä TUKES:issa. Tämän ja edellä mainitun korkeimman hallinto-oikeuden pää-

töksen perusteella Loviisan kaupungin teknisen keskuksen olisi tullut hyväksyttää toimi-

valtaisessa valvontaviranomaisessa selvityksessä esitettävät mahdolliset muutokset ja

vaikutukset TUKES:in määräämään 1,5 kilometrin konsultointivyöhykkeeseen ja johto-

päätökset suuronnettomuuden uhan vaikutuksen merkityksestä maankäyttöön Valkossa.

Selvitykselle olisi tullut saada edellä mainituissa viranomaisissa hyväksyminen ennen

maakuntakaavan vahvistamista. Konsultin selvityksessä tuodaan esille edellä mainittu

korkeimman hallinto-oikeuden päätös, joka on myös an Valkon onnettomuusriskin kan-

nalta ennakkotapaus.

Turvallisuustarkastelu on monilta osiltaan puutteellinen eikä sitä voi käyttää maakunta-

kaavassa esitettyjen suunnittelumääräysten perusteena. Selvityksen vääränä lähtökohtana

on suuronnettomuuden pieni todennäköisyys ja palavien nesteiden varastossa pahin rea-

listinen skenaario olisi suurimman bensiinisäiliön tulipalo, jonka vaikutukset rajautuisi-

vat vain satama-alueen sisäpuolelle. Polttoainevarastossa on moottoribensiinin ja diesel-

öljyn lisäksi polttoaineiden lisäaineita, jotka kaikki muodostavat palaessaan savua ja

myrkyllisiä savukaasuja, jotka leviävät tuulen suunnasta riippuen laajalle alueelle ympä-

ristöön. Määrältään erittäin suurten palavien aineiden lämpösäteilyn ja kipinöinnin vaiku-

tuksesta myös satamassa oleva palava tavara-aines ja lähiympäristön rakennukset ovat

suuressa syttymisvaarassa. Tätä mahdollisuutta ei ole otettu turvallisuusselvityksessä

lainkaan huomioon.

Onnettomuuden vaikutukset

Merkittävän vaarallisia kemikaaleja varastoivaan Valkon satamaan tulevat ja siellä varas-

toitavat tuotteet tulevat laivakuljetuksina ja lähtevät säiliöautoilla edelleen asiakkaille.

Nämä vaaralliset aineet aiheuttavat veteen joutuessaan ravintoketjuun kasautumalla tai

myrkyllisyytensä vuoksi vahinkoa meren elämälle tai ihmisen terveydelle. Ne aiheuttavat

myös makuvirheitä pohjaveteen sekä merestä saatavaan ravintoon ja häiritsevien ominai-

suuksiensa vuoksi oleellisesti vähentävät veden tai rantojen virkistysarvoa. Lisäksi säi-

liöautolla tapahtuvat jatkokuljetukset ovat onnettomuuden sattuessa vaaraksi pohjavedel-

le, koska kuljetusreitti Valkon maantietä pitkin tapahtuu asuinalueiden vedenhankinnalle

tärkeän ja maakuntakaavassa kaavamerkinnällä (pv) osoitetun 1 luokan pohjavesialueen

kautta. Sataman ympäristölupapäätöksen mukaan lähimmillään noin 240 metrin etäisyy-

dellä sataman länsipuolella vedenhankinnalle tärkeällä 1 luokan pohjavesialueella on

kolme pohjavedenottamoa (Köpbacka, Valko ja Fantsnäs). Merkinnöillä sev 2 ja T/kem

osoitetun merkittävän vaarallisia kemikaaleja varastoivan laitoksella toimenpiteitä ei ole

suunniteltu siten, etteivät ne heikennä onnettomuuden sattuessa pysyvästi pohjaveden

laatua.

Loviisan ydinvoimalaitos ottaa jäähdytysvetensä Hudöfjärdenin alueelta, jonka läpi kul-

kee Valkon satamaan johtava sisääntuloväylä. Säiliöaluksen joutuminen onnettomuuteen

Loviisan lahdella tai satama-alueella saattaisi johtaa merelliseen öljy- tai kemikaaliva-

hinkoon. Tällöin suuren vaarana olisi se, että öljyä tai kemikaalia joutuisi ydinvoimalai-

toksen jäähdytysveteen, jolla olisi ilmeisen vakavia seurauksia.

30

Loviisan kaupungin ja sataman torjuntavalmiutta ei ole mitoitettu edellä selostettujen va-

hinkojen torjuntaan. Tämä koskee myös Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksen varautumista

palvelutasopäätöksessä kyseisen toiminnan varalta. West Tank Oy:n varastoalueella

työskentelee arkipäivisin 1 - 2 henkilöä ja auton lastaus tapahtuu autonkuljettajan toimes-

ta ennalta suunnitellun lastausohjelman mukaan ja lastausautomaation valvonnassa.

Vahinkojen torjunnassa tulee noudattaa lakien 300/1979 ja 378/1974 sekä asetusten

635/1993 ja 636/1993 määräyksiä. Maakuntakaava-asiakirjoissa ja muissa asiaan liitty-

vissä päätöksissä ei ole osoitusta siitä, että lakia pystytään noudattamaan merkintöjen

merkintöjen T/kem ja sev 2 tarkoittamassa toiminnassa.

Ympäristövaikutusten arviointimenettely

Loviisan satamalle ei ole tehty ympäristövaikutuksien arviointimenettelyä (YVA).

YVA:n laatiminen olisi tarpeen, koska satamaan suunnitellusta palavien nesteiden varas-

tosta ja sen toiminnasta saattaa aiheutua YVA-lain 4 §:ssä tarkoitettuja merkittäviä haital-

lisia ympäristövaikutuksia Suomen luonnon ja muun ympäristön erityispiirteiden kuten

lähialueen asutuksen ja liikennealueitten vuoksi. Polttoainevarastoinnin sekä säiliöalus-

ja autoliikenteen vuoksi Loviisan satamasta tulisi merisatama, jossa on öljynkäsittelylai-

tos. Tämä muuttaisi oleellisesti sataman toiminnan luonteen nykyisestä ja lisäisi merkit-

tävästi eri riskitekijöitä.

YVA:n laatimisen jälkeen maakuntaliiton ja hankkeesta vastaavan on oltava riittävässä

yhteistyössä YVA-lain (468/1994) 4 §:n tarkoittamalla tavalla, jotta hanke ja maakunta-

kaavoitus voitaisiin yhteen sovittaa. Hanketta ja maakuntakaavaa ei ole yhteen sovitettu

edellä mainitussa säännöksessä tarkoitetulla tavalla.

Kohtuuton haitta ja turvallisuusriski

Konsultointivyöhyke suunnittelumääräyksineen aiheuttaisi alueen käyttö-, asumis- ja ra-

kentamisrajoituksineen Valkon kaupunginosan maanomistajille ja muun oikeuden halti-

joille maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n 4 momentin tarkoittamaa kohtuutonta haittaa

kuten epävarmuutta, kiinteistöjen ja tonttien arvon alenemista ja niiden myynnin vaikeu-

tumista. Näin tapahtuu, vaikkei vaarallisten kemikaalien varastoa rakennettaisikaan. Laa-

juudeltaan 1,5 km vyöhykkeen toteutuminen merkitsisi myös Valkon asukkaiden

elinympäristön laadun merkittävää heikkenemistä. Tämä koskisi myös konsultointi-

vyöhykkeen sisältävää asemakaavaa. Kohtuutonta on myös sekä selvän ja ymmärrettävän

kokonaisvaltaisen ohjauksen puuttuminen maankäytölle vyöhykkeen peittämällä alueella

ja Valkon alueen kehityksen loppuminen. Merkinnät sev2 ja T/kem on poistettava maa-

kuntakaavasta.

Tuulivoiman tuotantoon soveltuva alue

Alueelle kaavailluista tuulivoimaloista aiheutuisi ympäristön asuinalueilla maankäyttö- ja

rakennuslain 54 §:n tarkoittamaa elinympäristön laadun merkityksellistä heikkenemistä.

Niistä aiheutuu, asutukselle, luonnolle ja maisemalle ympäristömelun lisäksi ympäristö-

haittoja, koska korkeat tuulivoimalat rumentavat maisemaa. Tuulivoimaloista aiheutuu

myös vaaraa linnustolle.

31

9) Kotkan Energia Oy

Kotkan Energia Oy vaatii Röisuon alueen MY-aluevarauksen vahvistamatta jättämistä

siihen saakka, kunnes riittävät selvitykset turvetuotannon edellytyksistä on maankäyttö-

ja rakennuslain 9 §:n mukaisesti tehty ja punnittu muiden alueeseen kohdistuvien intres-

sien kanssa. Näihin selvityksiin kuuluvat lisäksi mahdollisen YVA-menettelyn aikana

tarkentuvat ja samalla kaavoitusta palvelevat selvitykset.

Röisuon (Röjsjö) suoalue osoitettu maakuntakaavassa maa- ja metsätalousvaltaiseksi alu-

eeksi, jolla on erityisiä ympäristöarvoja (MY) ja sen rajaus seuraa suoalueen rajoja. Ko-

konaismaakuntakaavan tiedot Röisuon ympäristöarvoista perustuvat valtatien 7 ja valta-

tien 6 suunnittelun yhteydessä laadittuihin selvityksiin ja arviointeihin. Näiden lisäksi

käytettävissä on ollut vain rajoitetusti uudempia selvityksiä.

Yhtiö on tehnyt kahden alueen maanomistajan kanssa vuokrasopimukset osasta Röisuon

suoaluetta turvetuotantoa varten. Nämä sopimukset käsittävät noin 85 hehtaarin ja noin

55 hehtaarin suuruiset alueet. Yhtiö on alustavasti suunnitellut ottavansa suoalueen poh-

joisen, pinta-alaltaan 135–140 hehtaarin laajuisen, osan turvetuotantoon ja vuoden 2007

aikana selvittänyt alueen luontoarvoja sekä soveltuvuutta turvetuotantoon. Alueelle on

laadittu perhos-, linnusto-, ja kasvillisuusselvitys kesällä 2007. Tarvittaessa selvityksiä

laajennetaan ja tehdään lisää. Samalla tutkitaan myös turvetuotantoalueen sijoittamisedel-

lytyksiä vaihtoehtoisesti suoalueen eteläosaan. Turvetuotantoalueen teknisen suunnitel-

man laatimista ei ole vielä aloitettu.

Teknistaloudellisena perusteluna hankkeelle on, että alueen turvetuotannolla pystyttäisiin

tuottamaan noin 20 vuoden ajan 60–70 % Kotkan Energian Hovinsaaren voimalaitoksen

käyttämästä polttoturpeesta. Laitoksella tuotetaan sähköä ja lämpöä yhteistuotantona ja

se toimii Kotkan alueen kaukolämmöntuotannon peruskuormalaitoksena ympäri vuoden.

Hovinsaaren laitos tuottaa vuonna 2007 noin 720 GWh energiaa, josta yksi kolmasosa on

turpeella tuotettua. Kotkan kaukolämmöstä laitos tuottaa 80 % (330 GWh). Sähkömark-

kinoille (Nordpool) myytävä sähköntuotanto on 170 GWh ja lisäksi laitos tuottaa koko-

naisuudessaan Daniscon sokeritehtaan tarvitseman höyryn ja sähkön.

Lisäksi Röisuon alue sijaitsee logistisesti hyvien liikenneyhteyksien päässä Kotkan Ener-

gian laitokselta ja liikenteen aiheuttamat haitat alueelle jäävät pieniksi. Tieyhteydet,

maasto ja ojitukset mahdollistavat teknisesti helposti turvetuotannon aloittamisen alueel-

la. Alueella on vähän asutusta, jolloin pöly-, melu- ja muut välittömät vaikutukset eivät

koske suurta joukkoa. Röisuon turvetuotantoalueen vedet johdettaisiin Koskenkylänjo-

keen. Vedet pystytään suodattamaan tehokkaasti ennen johtamista vesistöihin.

Yhtiö on myös varautunut YVA-menettelyyn, vaikkakaan hanke ei suoraan YVA-

asetuksen luettelon perusteella kuulu menettelyn soveltamisalaan. Uudenmaan ympäris-

tökeskukselle ei kuitenkaan ole vielä tehty esitystä YVA-menettelyn soveltamisesta yk-

sittäistapauksessa.

Hankkeen valmistelun keskeneräisyyden vuoksi ei turvetuotannon intressiä ole voitu

punnita kaavan laatimisen aikana yhdessä aluetta koskevien maa- ja metsätaloudellisten

ja ympäristöön liittyvien intressien kanssa kokonaismaakuntakaavana. Maakuntakaava-

aineisto ei sisällä sellaisia riittäviä selvityksiä turvetuotannon edellytyksistä tai vaikutuk-

sista maakunnan alueella, joiden perusteella turvetuotantokysymyksiä olisi voitu alueella

ratkaista kokonaismaakuntakaavalta edellytettävällä tavalla.

32

Itä-Uudenmaan vaihemaakuntakaava tulee käsittelemään muun muassa energiatuotantoa

ja liikenneyhteyksiä, jonka vuoksi myös Röisuon alueen tuleva käyttö voidaan sen yh-

teydessä selvittää luontevasti ja tarkoituksenmukaisella tavalla.

10) Rudus Oy (entinen Lohja Rudus Oy Ab)

Rudus Oy vaatii maakuntakaavan palauttamista uudelleen valmisteltavaksi Sipoon Bas-

tukärrin EOk -aluevarauksen ulottuvuuden osalta määräyksin, että aluevarausta on laa-

jennettava.

Yhtiö omistaa Sipoon kunnan Kirkonkylän kylässä sijaitsevat tilat Fågelbacken RN:o

1:42 ja Söderäng 11 RN:o 37:1 sekä Sipoon kunnan Martinkylän kylässä sijaitsevat tilat

Bakskogen RN:o 7:113, Skogstorp RN:o 7:79 ja Skogsbacka RN:o 7:278. Yhtiöllä on

ilmoituksensa mukaan myös sopimukseen perustuva oikeus ottaa ja hyödyntää Martinky-

län kylässä sijaitsevien tilojen Metsälä RN:o 7:73 ja Mellanskog RN:o 7:114 osa-alueilla

sijaitsevat maa-ainekset. Lisäksi yhtiö ilmoittaa tehneensä kiinteistökaupan esisopimuk-

sen, jotka koskevat määräaloja Kirkonkylässä sijaitsevista tiloista Knuts RN:o 9:8 ja Sa-

vijärvi RN:o 10:12.

Vaatimustaan yhtiö perustelee muun muassa seuraavasti:

Bastukärrin EOk -aluevarauksen tarkoittamaa kiviainesten ottoaluetta supistettiin maa-

kuntakaavan hyväksymisvaiheessa varsin merkittävästi eteläosastaan. Yhtiön arvion mu-

kaan EOk -alueen pinta-ala on tällöin supistunut kaiken kaikkiaan noin 150 hehtaarista

noin 94 hehtaariin.

Maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n 3 momentin 4 kohdan mukaan kaavaa laadittaessa on

kiinnitettävä erityistä huomiota muun muassa vesi- ja maa-ainesvarojen kestävään käyt-

töön. Tämä vaatimus edellyttää myös sitä, että maakuntakaavassa osoitetaan maakunnal-

lista merkitystä omaavat maa-ainesten ottoon soveltuvat alueet. Asian merkitys korostuu

erityisesti sellaisilla alueilla, joilla maa-ainesten kulutustarve on suuri.

Kiviaines on olennainen ja välttämätön rakennetun ympäristön kehittämisessä ja ylläpi-

tämisessä tarvittava perusmateriaali, jonka korvaaminen jollakin toisella materiaalilla ei

ole ympäristövaikutukset ja kestävän kehityksen periaatteet huomioiden mahdollista. Ki-

viainesten kuljettaminen on itse materiaalin arvoon nähden kallista. Kiviainesten ottoalu-

eiden tulisi sen vuoksi sijaita mahdollisimman lähellä käyttökohteita ja niiden tulisi olla

varsin pitkäaikaisia. Kaikista kiviaineksista käytetään noin 2/3 osaa teiden, katujen ja

muiden yhteiskunnan rahoittamien rakenteiden rakentamiseen ja kunnossapitoon, joten

kiviaineksen saatavuudella on huomattava merkitys kuntien talouteen.

Etelä-Suomen alueella kalliosta valmistettujen kiviainestuotteiden osuus on jo noin 55–

60 %. Soran käyttö on vähentynyt merkittävästi, koska soravarannot ovat lähialueilta eh-

tyneet ja jäljellä olevia esiintymiä on varsin laajasti osoitettu pohjaveden otto- ja reservi-

alueiksi. Kallion käyttö on muodostunut entistä merkittävämmäksi ja sen osuus kaikesta

kiviaineksesta tulee edelleenkin kasvamaan.

Sipoon Bastukärrin taloudellinen vaikutusalue ulottuu myös Uudenmaan maakunnan

puolelle. Vaikutusalueella kiviainesten vuotuinen käyttö on tällä hetkellä noin 15,13 mil-

joonaa tonnia ja sen arvioidaan kasvavan vuoteen 2025 mennessä noin 16,25 miljoonaan

tonniin. Kokonaiskulutuksen arvioidaan olevan vuosina 2008–2025 noin 282 miljoonaa

tonnia, joka vastaa noin 106 miljoonan kiintokuutiometrin määrää.

33

Maakuntakaavassa osoitetun Sipoon Bastukärrin TP- aluevarauksen käsittämällä alueella

sijaitsee tällä hetkellä kalliokiviaineksen ottoalueita, joita on jo osittain hyödynnetty. TP-

alueen eteläpuolelle sijoittuvan ja sen kanssa osittain päällekkäisen EOk-alueen on todet-

tu soveltuvan maaperältään ja pohjavesiolosuhteiltaan pitkäaikaiseksi ja laajamittaiseksi

kiviaineksen tuotantoalueeksi, jonne voidaan keskittää ympäristövaikutuksiltaan hyvin

hallittavia kiviainestoimintoja. Alue sijaitsee myös lähellä liikenteen valtaväyliä, mikä

osaltaan vähentää toimintaan liittyvien raskaiden ajoneuvoyhdistelmien aiheuttamia häi-

riöitä ja liikennettä paikallistieverkostossa.

Sipoon Bastukärrin alueelle sijoittuva kalliokiviainesten ottamisalue luo varsin hyviä

edellytyksiä sekä taloudellisesti että ekologisesti järkevälle ja tehokkaalle kiviaineshuol-

lolle Itä-Uudellamaalla ja pääkaupunkiseudulla, mikäli alue osoitetaan maakuntakaavassa

riittävän laajana. Maakuntakaavaehdotukseen sisällytetty EOk -aluevaraus olisi täyttänyt

tämän vaatimuksen. Hyväksytyssä kaavassa osoitettu suppeampi aluevaraus edistää sitä

vastoin kiviainestoimintojen alueellista hajautumista, mikä väistämättä lisää niiden ko-

konaisvaikutuksia ympäristöön. Sanotunlainen kehitys on myös omiaan lisäämään ympä-

ristöhäiriöitä aiheuttavien toimintojen ja muun maankäytön välisiä ristiriitoja.

Maakuntakaavaehdotuksessa osoitetut kallio- ja harjukiviaineksen ottoalueet - Bastukär-

rin kiviainestenottoalue mukaan lukien - pohjautuivat Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan

maakunnissa toteutetussa laaja-alaisessa pohjaveden ja kiviaineshuollon yhteensovitta-

misprojektissa (POSKI-projekti) ilmaistuihin tavoitteisiin.

Selvityksen lähtökohtana oli muun muassa osoittaa maa-aineksen otto keskitetysti suu-

rempiin kokonaisuuksiin alueilta, joissa ottamistoiminnalla olisi mahdollisimman vähän

haittavaikutuksia olemassa oleviin luontoarvoihin, asutukseen ja virkistyskäyttöön. Va-

rauksen supistaminen perustui maakuntakaavan hyväksymisvaiheessa maakuntakaavaeh-

dotuksesta tehtyihin muistutuksiin, joissa oli esitetty muun muassa Bastukärrin alueella

ja sen läheisyydessä olevaan asutukseen sekä Keravan kaupungin alueella olevan Keinu-

kallion virkistysalueeseen liittyviä näkökohtia. Aluevarausmerkintä olisi tullut sisällyttää

maakuntakaavaan POSKI-projektin tuloksena syntyneen ehdotuksen mukaisena. Missään

tapauksessa ei ole voinut olla perusteltua supistaa aluevarausta ainakaan niin merkittä-

vässä määrin kuin nyt on tehty.

Aluevarauksen supistamista koskevaa ratkaisua tehtäessä ei ole pidetty mielessä maakun-

takaavan luonnetta yleispiirteisenä kaavana. Samalla on jäänyt huomioimatta maakunta-

kaavan tehtävä turvata nimenomaan pitkän aikavälin maankäytölliset tarpeet.

Asiaan liittyen on syytä korostaa erityisesti maakuntakaavan suunnittelumääräysten mer-

kitystä. Suunnittelumääräys tarjoaa varsin paljon liikkumavaraa alemmanasteista maan-

käytön suunnittelua varten, jolloin kiviainestoimintojen sijoittumista olemassa olevaan

asutukseen ja virkistysalueisiin nähden voidaan tarkentaa asianmukaisella tavalla. Maa-

kuntakaavan aluevarauksissa tulisi sitä vastoin painottaa laaja-alaisia valtakunnallisia ja

maakunnallisia suunnittelutavoitteita.

Bastukärrin kiviainesten ottoaluetta koskevien hankkeiden toteuttamistapa ja -aikataulu

ovat tässä vaiheessa suurelta osin avoimia kysymyksiä. Maa-ainesten ottaminen tapahtuu

aina erillisen, hankekohtaisesti laaditun ottamissuunnitelman mukaisesti. Ottamisen edel-

lytyksiä arvioidaan tällöin oikeusharkintaan perustuvassa maa-aineslain mukaisessa lu-

pamenettelyssä, jossa otetaan huomioon muun muassa maa-aineslain (555/1981) 3 §:n 4

34

momentin säännös. Hankkeiden toteuttamistapaan ja niiden ympäristövaikutuksiin liit-

tyviä näkökohtia voidaan arvioida tässä vaiheessa yksityiskohtia myöten.

Maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n 1 momentin mukaan maakuntakaavaa laadittaessa on

valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet otettava huomioon. Tällöin tavoitteet vaikutta-

vat maakuntakaavan ohjausvaikutuksen kautta myös kuntien kaavoitukseen.

Maakuntakaava ei turvaa kiviaineshuollon tarpeita valtakunnallisten alueidenkäyttöta-

voitteiden edellyttämällä tavalla ja on ristiriidassa vesi- ja maa-ainesvarojen kestävän

käytön kanssa ja on siksi lainvastainen.

11) Vekkox Oy

Vekkox Oy vaatii maakuntakaavan vahvistamatta jättämistä yhtiön Porvoon kaupungin

Ali-Vekkosken kylässä omistamien tilojen Slåtliden RN:o 9:6 ja Slåtliden III RN:o 15:17

osalta.

Yhtiö uudistaa muistutuksessa esittämänsä ja perustelee vaatimustaan muun muassa seu-

raavasti:

Edellä mainittujen tilojen alue on perusteltua ja tarkoituksenmukaista osoittaa kallioki-

viainesten ottoalueeksi (EOk). Seutukaavassa ja vahvistetussa maakuntakaavassa tilat

ovat työpaikka- ja erityistoimintojen vyöhykettä (E/T) ja hyväksytyn maakuntakaavan

luonnoksessa pääosin kalliokiviaineksen ottoaluetta (EOk) sekä tulevaisuuden työpaikka-

ja erityistoimintojen kehittämisvyöhykettä.

Hyväksytyssä maakuntakaavassa tilat sijaitsevat työpaikka-alueen pitkän aikavälin laa-

jenemisalueella (TP/r). Muistutukseen annetussa vastineessa todetaan, että alue soveltuu

POSKI-projektin mukaan kiviaineksen ottoon, mutta aluetta ei merkitä maakuntakaavaan

tässä vaiheessa.

Tilojen osoittaminen jo tässä vaiheessa maakuntakaavassa kiviainesten ottoon on tarpeen

sekä pääkaupunkiseudun että Porvoon alueen kiviaineshuollon turvaamisen kannalta. Ku-

ten muistutuksen vastineessakin todetaan, alueemme on POSKI-projektissa todettu sovel-

tuvan kalliokiviainesten ottoon.

Tilat on hankittu kiviaineshuoltoon ja niiden sijainti on varsin edullinen, koska kiviainek-

sen louhinta, murskaus ja kuljetus voidaan toteuttaa ympäristön kannalta varsin vähäisin

haitoin. Ottoalueen läheisyydessä ei ole asutusta. Tieyhteys alueelle tulee maantieltä 170

(Vanha Porvoontie) rautatien viereistä huoltotietä pitkin, jonka lähellä ei ole asumuksia.

Kun tie kulkee samassa linjassa rautatien kanssa, niin mitään uutta luontoa rikkovaa

maastoreittiä ei synny. Tiloille on vuonna 2007 lopetetussa yksityistietoimituksessa pe-

rustettu tieoikeus rautatien huoltotien ja maantie 170 väliselle noin 200 metrin matkalle.

Tilojen alueella ei myöskään ole sellaisia luontoarvoja, joita ottotoiminta voisi haitata.

Liikenteellisesti alueen sijainti on lähellä paitsi Porvoota myös pääkulutuskohteita Hel-

singin itäpuolta ja Vantaata. Tällöin kiviaineksen jalostus ja kuljetus on taloudellista.

Myös raskaan liikenteen hyvien yhteyksien ja kohtuullisten kuljetusmatkojen vuoksi

myös liikenteen ympäristöhaitat jäävät pieniksi.

Yhtiö on hakenut Slåtliden III 15:17 tilalle kalliokiviaineksen ottolupaa. Asiaa koskeva

ympäristölupahakemus on käsittelyssä Uudenmaan ympäristökeskuksessa sekä maa-

aineslupahakemus Porvoon kaupungissa.

35

Kaavaselostuksen kiviainesten ottoaluetta koskevassa kohdassa todetaan, että maakunta-

kaavassa harju- ja kalliokiviaineksen ottoalueiksi esitetyt ottotoimintaan soveltuvat alueet

perustuvat POSKI-projektin tuloksiin. Lisäksi todetaan, että kalliokiviaineksen ottoaluei-

den osalta lähtökohtana on ollut osoittaa alueita, jotka ovat laadultaan kiviaineshuollolle

sopivia ja taloudellisella etäisyydellä kiviaineksen kuljetuksia ajatellen. Selostuksen mu-

kaan maakuntakaavan tarkoituksena on myös keskittää kiviaineksenottoa, joka mahdol-

listaa tehokkaamman ja suunnitelmallisemman ottotoiminnan sekä säästää muita alueita

ottotoiminnan ulkopuolelle. Näitä periaatteita noudattaen tilojen alue olisi nimenomaan

tullut osoittaa kiviainesten ottoalueeksi.

Maakuntakaavassa ei ole tilojen osalta kiinnitetty riittävästi huomiota ympäristön ja ta-

louden kannalta kestäviin liikenteen järjestelyihin eikä maa-ainesvarojen kestävään käyt-

töön. Myöskään ei ole pidetty silmällä maankäytön taloudellisuutta, mistä aiheutuu yhti-

öllemme kohtuutonta haittaa.

12) Karri-Pekka Laurén

Laurèn, joka omistaa Sipoon Kirkonkylässä Björkebo III Rn:o 32:0 tilan, vaatii valituk-

sesta tarkemmin ilmenevin perustein maakuntavaltuuston päätöksen kumoamista tai ai-

nakin suojaetäisyyden lisäämistä Keravan Keinukallion virkistysalueen ja TP- ja EOk-

aluevarausten väliin. Kallionlouhinnan suojaetäisyyksien asutuksesta on oltava vähintään

500 metriä ja suojaetäisyyden tulee ilmetä maakuntakaavan suunnittelumääräyksessä.

13) Kurt Rosqvist asiakumppaneineen

Valittajat, jotka omistavat Nordbon tilan RN:o 1:301, vaativat valituksesta tarkemmin

ilmenevin perustein Porvooseen moottoritien ja Mäntsäläntien risteykseen niin sanotun

Kuninkaanportin alueelle osoitettua vähittäiskaupan suuryksikköä ja sinne johtavaa oh-

jeellista tieyhteyttä koskevien merkintöjen jättämistä vahvistamatta.

14) Joakim Tidermann asiakumppaneineen

Tidermann asiakumppaneineen vaatii maakuntavaltuuston päätöksen kumoamista ja

maakuntakaavan vahvistamatta jättämistä siltä osin kuin valittajien Sipoossa omistaman

Eriksnäsin RNo 1:121 tilalle sekä osittain Martin Simbergin omistaman tilan 1:89 ja Erik

Simbergin omistaman tilan 1:88 alueille Sipoon Söderkullan lainvoimaisessa osayleis-

kaavassa 2015 osoitettua selvitysaluetta ei ole otettu huomioon maakuntakaavassa. Maa-

kuntakaava on jätettävä samalla perusteella vahvistamatta myös edellä mainitun yleis-

kaavan mukaisen Eriksnäsin tilalla sijaitsevan LV-alueen osalta, joka liittyy kiinteästi jo

toteutettuun asuinalueeseen sekä selvitysalueeseen. Lisäksi valittajat vaativat tästä vali-

tuksesta heille aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen määräämistä Itä-Uudenmaan liiton

korvattavaksi täysimääräisesti laillisine korkoineen vastaselitysvaiheessa esitettävän kus-

tannuksia koskevan erittelyn mukaan.

Valittajat viittaavat muistutuksessa esittämiinsä näkökohtiin ja esittävät vaatimustensa

perusteluina muun muassa seuraavaa:

Valituksenalainen päätös ei tältä osin vastaa maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n mukaisia

maakuntakaavan sisältövaatimuksia.

36

Sipoon Söderkullan alueen eteläosassa sijaitsevalle Eriksnäsin tilalle on jo toteutettu yh-

dessä kunnan kanssa merkittävä pientaloalue. Tämä alue on maakuntakaavassa osoitettu

A-merkinnällä. Lainvoimaisessa osayleiskaavassa tämän alueen länsi-/etelä-/itäpuolelle

on merkitty varsin laaja selvitysalue, jonka asemakaavoittamisesta asuinalueeksi neuvo-

tellaan parhaillaan Sipoon kunnan kanssa. Kaavamääräysten mukaan kyseessä on alue,

jonka maankäytön suunnittelemiseksi järjestetään ideakilpailu ja jolle on tarkoitus laatia

osayleiskaava ja asemakaava. Tämän alueen toteuttamisesta sovittiin jo alustavasti en-

simmäisen asuinalueen maankäyttösopimusta kunnan kanssa tehtäessä. Alue on kuiten-

kin maakuntakaavassa jätetty pääosin vaille minkäänlaista merkintää ja osa siitä on va-

rustettu merkinnällä MU. Maakuntakaavassa ei siten ole millään tavoin huomioitu lain-

voimaista yleiskaavaa eikä jo toteuttamisvaiheen kynnyksellä olevaa merkittävää uutta

asuinaluetta.

Myös Sipoon kunta on maakuntakaavasta tekemässään muistutuksessa korostanut Söder-

kullan eteläosien merkitystä maakunnallisesti merkittävänä ja taajatoimintojen varausta

edellyttävänä uutena asuinalueena. Kuten Sipoon kunta on todennut, Eriksnäsin alueen

merkitys on hyvin suuri erityisesti siinä tilanteessa, että Lounais-Sipoon alueet liitetään

Helsingin kaupunkiin. Uusia asuinalueita ei Etelä-Sipoosta voida silloin osoittaa muualta

kuin Söderkullan alueelta. Toisaalta, vaikka kuntarajaa ei siirrettäisikään, uuden asuin-

alueen toteuttamisneuvotteluissa on kunnan kanssa edetty jo varsin pitkälle.

Maakuntakaavan sisältövaatimukset edellyttävät valtakunnallisten alueidenkäyttötavoit-

teiden ja maakunnan oloista johtuvien erityisten tarpeiden kuten maakunnan tarkoituk-

senmukaisen alue- ja yhdyskuntarakenteen sekä ympäristön ja talouden kannalta kestäviä

teknisen huollon ratkaisujen ja alueiden käytön taloudellisuuden huomioon ottamista.

Oikeudellisten edellytysten osalta keskeinen merkitys on oikeuskirjallisuudenkin perus-

teella erityisesti Helsingin seudun erityiskysymyksiä koskevilla valtakunnallisilla aluei-

denkäyttötavoitteilla. Ne maakunnan erityistarpeiden ohella liittyvät tässä tapauksessa

tiukasti pääkaupunkiseudun asuntorakentamistarpeen tyydyttämiseen.

Nämä valtakunnalliset tavoitteet edellyttävät myös Sipoon osalta merkittävien uusia

asuntorakentamisalueita, mikä kysymys on ollut myös keskeinen tekijä kuntarajojen

muuttamista koskevassa kiistassa Sipoon ja Helsingin välillä. Toisaalta valtakunnalliset

alueidenkäyttötavoitteet edellyttävät samalla selkeästi uusien asuinalueiden sijoittamista

pääsääntöisesti jo olemassa olevien alueiden yhteyteen. Lisäksi julkisessa keskustelussa

on jatkuvasti painotettu pientalorakentamiseen soveltuvien alueiden erityistä tarvetta

pääkaupunkiseudulla.

Eriksnäsin selvitysalueen toteuttamisen lykkääntyminen seuraavaan maakuntakaavoitus-

kierrokseen on edellä selostettujen maankäyttö- ja rakennuslain vaatimusten vastaista.

Eriksnäsin toisen asuinalueen toteuttamiseen on varauduttu jo ensimmäisen alueen kun-

nallistekniikan ja infrastruktuurin rakentamisen yhteydessä. Täten on itsestään selvää, et-

tä parhaiten edellä esitetyt uusien asuinalueiden sijoituspaikkoja koskevat vaatimukset

täyttyvät juuri kyseisen selvitysalueen osalta. Asuinalueet sijoittuvat myös liikenteellises-

ti keskeisesti Porvoon moottoritien varressa voidaan.

Kuntalain 100 §:n viittaussäännöksen nojalla valittajat katsovat olevan hallintolainkäyttö-

lain 74 §:ssä tarkoitetuin tavoin kohtuutonta, että he joutuisivat pitämään tästä valitukses-

ta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut omana vahinkonaan.

37

15) Thomas Frankenhaeuser

Frankenhaeuser, joka omistaa Porvoon kaupungin Kulloon kylässä sijaitsevat Kulloon

Kartanoon kuuluvan tilan Jakobsberg RN:o 1:136 sekä tilat RN:ot 5:45, 1:130, 15:9,

10:19 ja 4:60 sekä talon RN:o 28, esittää seuraavat vaatimukset:

1) maakuntakaavaan merkitään moottoritien eteläpuolella oleva golfkenttä sellaisena

kuin se tällä hetkellä on olemassa,

2) sekä moottoritien etelä- ja pohjoispuolella olevat, ainoastaan vihreällä värillä merkityt

alueet varustetaan sellaisin asianmukaisin merkinnöin, jotka mahdollistavat vapaa-

ajantoimintojen kehittämisen ja niihin liittyvän rakentamisen,

3) kaavamerkinnällä ma/v osoitetulle kartanon alueelle merkitty ohjeellinen pääöljyputki,

joka on osoitettu kulkemaan myös golfkentän poikki, siirretään kartanoalueen itäpuolelle

maakuntakaavaan merkitylle vaihtoehtoiselle paikalle,

4) Kilpilahden teollisuusalueen suojavyöhykettä svl ja sv2 koskevat merkinnät poistetaan

valittajan omistamien tilojen osalta ja konsultointivyöhykettä osoittavan sevl -merkinnän

suunnittelumääräys jätetään vahvistamatta siltä osin kuin siinä rajoitetaan uusien raken-

nusten rakentamista ja olemassa olevien rakennusten käyttötarkoitusten muuttamista sekä

muutetaan kuulumaan Seveso 11-direktiivin ja ympäristöministeriön ohjekirjeen

3/501/2001 mukaisiksi ja

5) mikäli muutokset ovat sen laatuisia, etteivät ne ole kaavan vahvistavan viranomaisen

tehtävissä, maakuntakaava palautetaan uudelleen valmisteltavaksi.

Lisäksi valittaja vaatii tästä valituksesta aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen määrää-

mistä Itä-Uudenmaan liiton korvatavaksi täysimääräisesti laillisine korkoineen vastaseli-

tysvaiheessa esitettävän kustannuksia koskevan erittelyn mukaan.

Vaatimuksiaan valittaja perustelee muun muassa seuraavasti:

Golfkentän merkitseminen maakuntakaavaan ja kaavamerkinnät

Nykyinen golfkenttä on huomattavasti maakuntakaavassa esitettyä laajempi ja ulottuu

kartanon kohdalla hyvin lähelle Kulloonlahtea sekä kaavamerkinnän ma/v länsipuolella

merkittävästi kaavassa esitettyä rajausta etelämmäksi.

Vetoaminen maakuntakaavaan vain suuntaa antavana ei ole asiallinen eikä tyydyttävä.

Kun yleiskaavaa laadittaessa ja muita maankäyttöratkaisuja tehtäessä maakuntakaava tu-

lee maankäyttö- ja rakennuslain 32 §:n tarkoittamalla tavalla ottaa huomioon, on odotet-

tavissa, että maakuntakaavaan tullaan vetoamaan kaavan tultua vahvistetuksi ja sen alue-

varaukset otetaan sellaisinaan vastaisten päätösten perusteeksi. Vaara on aivan ilmeinen,

kun olemassa oleva golfkenttä ulottuu suojavyöhykemerkinnällä sv2 ja osittain merkin-

nällä svl osoitetulle alueelle.

Golfkenttä ja siihen luontevasti liittyvä vapaa-ajan asuminen sekä ratsastustoiminnot ja

niiden kehittäminen ovat kartanon tulevaisuuden kannalta erittäin tärkeitä. Maatalouden

harjoittamisen edellytykset maatalouden nykyisessä muodossa ovat hyvin epävarmat.

Maakuntakaavassa ma/v-merkinnällä osoitetun kartanon on säilyäkseen etsittävä uusia

toimintoja ja kehitettävä niitä. Kartanoalueen länsipuolella molemmin puolin moottori-

38

tietä olevat vihreät alueet eivät sellaisinaan turvaa kartanoalueen toimintaedellytysten säi-

lymistä. Merkinnät ovat nykyisessä muodossaan maanomistajalle kohtuuttomia eivätkä

ne täytä maakuntakaavalle maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n 3 momentissa ja 28 §:n 4

momentissa asetettuja sisältövaatimuksia.

Pääöljyputken siirtäminen

Öljyputken sijoittaminen ma/v alueelle kartanon pihapiirin ja olemassa olevalle golfken-

tälle on jo noihin alueisiin liittyvien erityisten arvojen vuoksi mahdotonta ja maanomista-

jalle erityisen kohtuutonta.

Suojavyöhykkeet sv1 ja sv2 sekä niitä koskevat suunnittelumääräykset

Itä-Uudenmaan liitto on teetättänyt selvityksen "Suuronnettomuusriskien huomioiminen

suunnittelussa Kilpilahden teollisuusalueella" (jäljempänä selvitys). Selvitys on Euroo-

pan Yhteisön vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta an-

taman direktiivin (96/82/EY) eli niin sanotun Seveso II -direktiivin edellyttämä riskisel-

vitys Kilpilahden teollisuusalueella harjoitettavasta teollisesta toiminnasta ja sen vaiku-

tuksesta teollisuusalueeseen rajoittuvien alueiden maankäyttöön.

Seveso II -direktiivi asettaa ensi sijassa vaatimuksia teollisuuslaitokselle itselleen, laitok-

sen toimintatavoille ja toiminnanharjoittajan varautumiselle paitsi onnettomuuksien en-

nalta ehkäisyyn, myös onnettomuuksien torjuntaan. Ekologisen ympäristön huomioon ot-

taminen tulee tämän direktiivin mukaan esille silloin, kun kysymys on direktiivissä tar-

koitetun laitoksen jonnekin sijoittumisen arvioinnista taikka olemassa olevan laitoksen

laajentamisesta ja/tai muuttamisesta. Samoin on suurelta osin omaisuuden kohdalla, jo-

hon luetaan mukaan rakennukset. Niidenkin suojelemisen tarpeen arviointi suuronnetto-

muuden varalta tulee esille arvioitaessa aiotun laitoksen rakentamisen edellytyksiä suun-

nitellulle paikalle.

Selvityksen perusteella suojaetäisyydet on jaoteltu luokkiin I, II ja III. Tämän pohjalta on

luotu rakentamis- ja muita rajoituksia koskevat suojavyöhykkeet svl ja sv2. Tämän seu-

rauksena direktiivin asiasisältökin on kääntynyt päälaelleen. Svl ja sv2 suoja-alueet on

määritelty siltä pohjalta ja sitä silmällä pitäen, mitä suuronnettomuus voi vaikuttaa ihmi-

seen, omaisuuteen, erityisesti rakennuksiin ja ympäristöön. Ekologista ympäristöä tai

omaisuutta ei voi viedä suojaan taikka turvaan. Valittajan maalla olevan ekologisen ym-

päristön ja omaisuuden pitäisi vaikuttaa siihen, millaista toimintaa Kilpilahden teolli-

suusalueella voidaan harjoittaa ja miten sitä harjoitetaan eikä siellä harjoitetusta toimin-

nasta voida johtaa rajoituksia, jotka koskevat valittajan maa-alueitten käyttöä. Ainoa di-

rektiivin perusteella perustettava rajoitus voi liittyä henkilöturvallisuutta koskeviin näkö-

kohtiin.

Seveso II -direktiivin maankäytön suunnittelua koskeva artikla 12 on maankäytön rajoi-

tusten suhteen varsin maltillinen. Sen mukaan jäsenvaltioiden tehtävänä on huolehtia sii-

tä, että suuronnettomuuksien ehkäiseminen ja niiden seurausten rajoittamisen tavoite ote-

taan huomioon jäsenvaltioiden maankäytön suunnittelussa ja muissa asiaankuuluvissa

toimintaperiaatteissa. Nämäkin vaatimukset koskevat pääasiassa laitoksen suunniteltua

sijoituspaikkaa ja laitosta itseään (artiklan 12 kohdat a ja b). Artiklan c-kohta koskee lai-

toksen läheisyyteen suunniteltuja uusia toimintoja. Sen mukaan jäsenvaltion tulee valvoa

uusia rakennushankkeita, uusia liikenneväyliä, yleisessä käytössä olevia kohteita tai

asuinalueita suunniteltaessa silloin, kun tuotantolaitoksen sijainti tai alueen uudet järjes-

telyt saattavat lisätä suuronnettomuuksien vaaraa tai pahentaa sen seurauksia.

39

Ympäristöministeriön ohjekirjeen (3/501/2001) mukaan tämä valvonta tapahtuu luomalla

tuotantolaitosten ympärille niin kutsuttu konsultointivyöhyke, jolla tapahtuvaan kaavoi-

tukseen ja rakentamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Ministeriön ohjekirjeen

mukaan Turvatekniikan keskus (TUKES) on keskeinen viranomainen näiden konsultoin-

tivyöhykkeiden määrittelyssä ja TUKES:in tehtävänä on vyöhykkeiden pitäminen ajan

tasalla ja päivitetyn luettelon lähettäminen määräajoin muun muassa kuntien kaavoitusvi-

ranomaisille. Ministeriön ohjekirjeessä korostetaan, että vyöhykkeet on muodostettu lai-

tosten riskeistä yleisesti tiedossa olevan, karkean arvion perusteella eikä kyseisiä tuotan-

tolaitoksia koskevien tarkkojen analyysien perusteella. Ohjekirjeen mukaan vyöhykkei-

den kartoitusselvitystä ei voida käyttää suoraan suojaetäisyyksinä tuotantolaitoksen ja

muun toiminnan välillä. Vyöhykkeet ilmaisevat ministeriön mukaan ainoastaan etäisyy-

den laitoksesta, jonka sisällä toimittaessa turvallisuuden varmistamiseen tähtäävä asian-

tuntijalausuntomenettely on tarpeen.

Laadittaessa konsultointivyöhykkeen sisäpuolelle jäävälle alueelle kaava tai sen muutos,

jonka toteuttaminen saattaisi merkitä suuronnettomuusriskeille altistuvien henkilöiden

määrän vähäistä merkittävämpää kasvamista, tulee ministeriön ohjekirjeen mukaan kaa-

vaa laadittaessa selvittää tuotantolaitoksen toimintaan liittyvät riskit onnettomuusvaaran

kannalta. Golfkentän laajentaminen ei voi missään olosuhteissa merkitä henkilöiden lu-

kumäärän vähäistä merkittävämpää kasvamista, sillä enimmillään yhdellä väylällä voi ol-

la pelissä noudatettavien sääntöjen mukaan neljä henkilöä.

Riskiselvitys ei anna tukea suojavyöhykkeiden suunnittelumääräyksille. Selvityksen liit-

teessä 5 käsitellään erikseen Kilpilahden teollisuusalueella mahdollisesti tapahtuvan kaa-

su- tai muun ainepäästön vaikutuksia ilmaan. Selvityksestä käy ilmi, ettei ilmaa kevyem-

pien aineiden päästövaikutuksia kannata enemmälti selvittää, koska mahdollisten päästö-

jen vaikutukset jäävät ilmaan haihtuvina ympäristössä vähäisiksi. Selvityksestä käy myös

ilmi, että ilmaa raskaammat päästöt (esimerkiksi kloori) kulkeutuvat lähellä maanpintaa

tuulen alapuolelle eli vastatuuleen. Vallitseva tuulensuunta selvitysalueella on lounaasta

koilliseen, jolloin ilmaa raskaammat päästöt kulkevat kartanon mailta poispäin. Selvityk-

sessä ei ole kiinnitetty huomiota myöskään siihen, että teollisuusalueen ja golfkenttäalu-

een välissä on maastossa selvästi erottuvana korkea harjanne.

Riskiselvityksessä esitellään skenaarioiden muodossa, millaisia vaikutuksia suuronnet-

tomuudella voisi olla ympäristössä, jos Kilpilahden alueella olisi erilaisia lisätoimintoja

ja/tai nykyistä suurempia yksiköitä. Maakuntakaavaa koskevista asiakirjoista ei käy sel-

ville, mikä merkitys näillä skenaarioilla on ollut suojavyöhykkeisiin liittyviin suunnitte-

lumääräyksiin ja alueiden käyttörajoituksiin. Skenaariolla on kuitenkin saattanut olla vai-

kutusta suunnittelumääräyksiin. Kyseiset suunnittelumääräykset ja niihin perustuvat

maankäyttörajoitukset ovat kuitenkin lainvastaisia. Korkein hallinto-oikeus ei ole ratkai-

sussaan 2006:24 pitänyt mahdollisina sellaisia (yleis)kaavamääräyksiä, joilla rajoitetaan

ympäristössä olevaa maankäyttöä siinä tarkoituksessa, että niillä turvattaisiin olevassa

olevien toimintojen kehittämismahdollisuudet.

Valittajan käsityksen mukaan kyseinen selvitys ei ole direktiivin taikka ministeriön ohje-

kirjeen tarkoittama selvitys, joka koskisi teollisuusalueen ympäristössä omistamiemme

maa-alueiden vastaista käyttöä ja käyttötapaa.

Valittajan omistamien maa-alueiden nykyistä käyttötapaa ja äärimmäisen tärkeätä seik-

kaa kehittää nykyisiä toimintoja ja siten turvata elinkeinotoimintojen jatkamisen mahdol-

lisuus maatalouden voimakkaassa murrosvaiheessa, ei ole lainkaan tarkasteltu valittajan

40

ja hänen omistamiensa maa-alueiden näkökulmasta. Konsultointivyöhykkeen sevI ja suo-

javyöhykkeiden sv1 ja sv2 suunnittelumääräyksissä ei ole edes tavoiteltu minkäänlaista

tasapuolisuutta, vaan ne ovat valittajalle aivan kohtuuttomia.

Kilpilahden teollisuusalueen vaikutus tulee valittajan maiden osalta ottaa huomioon siinä

vaiheessa, kun alueisen osalta suunnitellaan niiden kehittämistä ja niiden mahdollisesti

tarvitsema maankäyttöratkaisuja taikka muita viranomaislupia. Näitä ratkaisuja tehtäessä

ja niiden toteuttamiseksi mahdollisesti tarvittavia kaavoja laadittaessa pyydetään kunnan

palo- ja pelastusviranomaisten ja tarvittaessa TUKES:in lausunto. Juuri tällaista menette-

lyä Seveso II -direktiivi edellyttää ja tarkoittaa ja näin asia on ymmärretty ministeriön oh-

jekirjeessäkin. Määräysten kiellot ja rajoitukset merkitsevät itse asiassa toimivallan anas-

tamista palo- ja pelastusviranomaisilta. Direktiivin ja ministeriön ohjekirjeen keskeinen

sisältö oli luoda järjestelmä, jossa konsultointivyöhykkeellä erikseen asiantuntijaviran-

omaisten lausuntojen perusteella selvitetään henkilöturvallisuuteen liittyvät kysymykset.

Konsultointivyöhykkeen suunnittelumääräys

Kilpilahden konsultointivyöhykettä koskeva suunnittelumääräys on uusien rakennusten

rakentamisen ja olemassa olevien rakennusten käyttötarkoituksen muuttamisen osalta

laadittu ankarampaan muotoon kuin mitä Seveso II -direktiivi ja sen pohjalta laadittu

ympäristöministeriön ohjekirje edellyttävät.

Kysymyksessä ei ole enää direktiivin ja ohjekirjeen tarkoittama konsultointivyöhyke, jos

suunnittelumääräyksessä kaavoittajan toimesta suoraan kielletään tietyt toiminnot ja ra-

joitetaan voimakkaasti muuta maankäyttöä. Direktiivin tarkoituksena on luoda menettely,

jossa asianomaisten asiantuntijaviranomaisten ja pelastustoimesta vastaavien viranomais-

ten toimesta ja avulla selvitetään, mitkä ja minkälaiset toiminnot ovat konsultointi-

vyöhykkeellä mahdollisia. Direktiivin ja ohjekirjeen keskeinen perusajatus eli vuorovai-

kutus pelastusviranomaisten ja kaavoittajan/rakennuslupaviranomaisen kesken jää toteu-

tumatta, jos konsultointialueen suunnittelumääräys hyväksyttäisiin maakuntakaavassa

esitetyn kaltaisena. Suunnittelumääräys kiristää direktiivillä tavoiteltua tilannetta ja on

nykyisessä muodossa maanomistajalle kohtuuton.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Kuntalain 100 §:n viittaussäännöksen nojalla valittaja katsoo olevan hallintolainkäyttö-

lain 74 §:ssä tarkoitetulla tavoin kohtuutonta, että hän joutuisi pitämään tästä valituksesta

aiheutuneet oikeudenkäyntikulut omana vahinkonaan.

16) Paavo Eskelin asiakumppaneineen

Eskelin asiakumppaneineen vastustaa maakuntakaavan vahvistamista ja vaatii sen palaut-

tamista uudelleen valmisteltavaksi. Ainakin maakuntakaava on jätettävä vahvistamatta

heidän Sipoon kunnan Talman kylässä omistamiensa tilojen osalta osoittamalla tilojen

alueet selvitysalueeksi.

Paavo Eskelin omistaa tilat Blekdal RN:ot 21:22 ja 9:73 sekä yhdessä Marjatta Eskelinin

kanssa tilat Lillgård RN:o 8:160, Böle RN:o 8:44, Karhumetsä RN:o 8:126, Koivurinne

RN:o 8:167, Hökärr RN:o 8:73, Solhem RN:o 8:141 ja Majbacka RN:o 8:169. Paavo,

Marjatta ja Sami Eskelin omistavat yhdessä tilan Silfverskifte RN:o 8:125. Paavo, Mar-

jatta, Sami ja Miikka Eskelin omistavat omistamansa yhtiön kautta tilan Sipoon Toppi

RN:o 18:86.

41

Vaatimustensa perusteluina valittajat esittävät muun muassa seuraavaa:

Tilojen yhteenlaskettu pinta-ala on noin 145 hehtaaria. Maakuntakaavassa tilojen alueet

on merkitty osittain VU-alueeksi ja osittain metsä ja/tai luonnontilassa olevaksi alueeksi.

Tilojen sijainti valmiiksi rakennetun Talman golfkentän ympärillä ja samalla kävelyetäi-

syydellä Talman kyläkeskuksesta antaa erinomaiset edellytykset alueen kehittämiselle tu-

levaisuuden puutarhakaupunkimaiseksi ympärivuotisen asumisen ja vapaa-ajan asumisen

sekä erilaiset vapaa-ajan aktiviteetit käsittävälle aluekokonaisuudelle. Eskelinien ja hei-

dän yhteistyökumppaneidensa Asuntosäätiön, YIT:n, NCC:n ja Taloteh-

das/Rakennustoimisto Björn & Meriläisen yhteinen tavoite on kehittää ja toteuttaa alueel-

la yhteistyössä Sipoon kunnan kanssa omaleimainen, korkeatasoinen ja yleisilmeeltään

viimeistelty puutarhakaupunkikylä.

Alueelle tulee sijoittumaan runsaasti myös sellaisia vapaa-ajan toimintoja ja ulkoilureitte-

jä, jotka palvelevat merkittävällä tavalla myös alueen ulkopuolisia ihmisiä. Näillä toi-

minnoilla on seudullista merkitystä myös Keravan ja Järvenpään kaupunkien asukkaille.

Näiden tavoitteiden toteutuminen on myös Sipoon kunnan odotusten mukaista. Sipoon

kunnanhallitus on päättänyt käynnistää valittajien kanssa yhdyskuntarakentamisen edel-

lytysten selvittämisen näillä alueilla. Alueen yhdyskuntarakentamiselle ovat edellytykset

ja valmiudet olemassa, sillä vesi- ja viemärilinjaston Pornainen – Mäntsälä – Sipoo – Ke-

rava liittymät ovat valmiina alueen reunalla.

Näiden tavoitteiden mukaisen aluekokonaisuuden syntymisen edellytyksenä on, että va-

littajien omistamat alueet merkitään maakuntakaavaan joko A - tai A/r -merkinnällä.

Maakuntakaavassa on virheellisesti merkitty osa valittajien omistamasta alueesta golf-

kentän laajennusalueena pohjavesialueelle. Kentän laajentuminen sen alueelle sen suun-

taisesti ei ole mahdollista.

17) Christer Andersson ja Thomas Andersson

Valittajat, jotka omistavat Porvoon kaupungin Sondbyn kylässä tilan RN:o Djupvikens

Skogsåmrode RN:o 3:109 sekä vapaa-ajan käytössä olevat tilat RN:ot 3:110, 3:111 ja

3:113, pyytävät maakuntavaltuuston päätöksen kumoamista ja maakuntakaavan vahvis-

tamatta jättämistä siltä osin kuin heidän omistamiensa tilojen alueelle ja niiden läheisyy-

teen on osoitettu tuulivoiman tuotantoon soveltuva alue (tv).

Valittajat pyytävät, että ympäristöministeriö tarvittaessa järjestää asian selvittämiseksi

hallintolainkäyttölain 41 §:n mukaisen katselmuksen. Katselmuksessa on selvitettävissä

tuulivoimalavaraukselle sopivat alueet, kaavamerkinnän tarpeettomuus ja päätöksestä

maanomistajalle aiheutuva haitta. Lisäksi valittajat pyytävät, että ympäristöministeriö ot-

taa kantaa Sandmalmenin tv-merkintään välipäätöksellä jo ennen kuin päätös kaavan

osalta tehdään.

Valittajat uudistavat asiassa aikaisemmin esittämänsä ja perustelevat vaatimuksiaan

muun muassa seuraavasti:

Tv-rajaus rakentamisrajoituksineen aiheuttaa kohtuutonta haittaa valittajien tilojen maan-

käytön suunnittelulle. Tilojen osin nykyinen ja myös tuleva maankäyttö tulee olemaan

ensisijaisesti vapaa-ajan asuntorakentaminen. Tuulivoimalavaraus voi vaikuttaa kieltei-

42

sesti tulevaan yleiskaavoitukseen ja joka tapauksessa kiinteistöjen arvoon ja asuinviihtyi-

syyteen negatiivisesti.

Perustuslain 6 §:n yleisen yhdenvertaisuusperiaatteen mukaan kansalaisia on kohdeltava

tasa-arvoisesti eli samanlaisissa tilanteissa samalla tavoin. Tämä, että samalla alueella

samankaltaisissa olosuhteissa maanomistajille voidaan asettaa suunnilleen samoja etuja

ja samoja rasituksia. Kaavapäätös ei kohtele eri maanomistajia tasapuolisesti, kun vailla

kestäviä perusteita annetaan kohtuuttomia rajoituksia omaisuuden käytölle.

On kohtuutonta, että yksityisen maille esitetään tämän kaltaisia varauksia, vaikka jul-

kisyhteisöjen omistamilla mailla olisi ollut yhtä hyvin soveltuvia kohteita. Kaavapäätös

loukkaa myös perustuslain 15 §:n mukaista omaisuudensuojaa, koska sillä rajoitetaan ja

vaikeutetaan rantakiinteistöjen maankäyttöä. Yksityiseen maanomistukseen perustuva

mahdollisuus omaisuuden kohtuulliseen, normaaliin ja järkevään hyötykäyttöön tulee

säilyttää ja riittävän rakentamisen ja elinkeinonharjoittamisen mahdollisuudet on turvat-

tava.

Valittajat katsovat, että maakuntakaavan laadinnan yhteydessä tehdyssä tuulivoiman tuo-

tantoon soveltuvien maa- ja merialueiden kartoituksessa tuulivoimavarauksen laajuus ja

sijoittuminen on esitetty hyvin epämääräisesti. Selvityksessä on tuotu esille muun muas-

sa alueen rantojen tiheä loma-asutus ja todettu, että tuulisuudeltaan alue ei ole suotuisa

maaston peitteisyyden heikentäessä tuulisuutta. Tämän todetaan edellyttävän korkeiden

tornien käyttöä, millä on vaikutusta maisemahaitta-asteeseen. Huomiotta on jätetty Sond-

byn kylän alueella, Vessölandetin länsireunalla, Porvoon kaupungin omistama niin sanot-

tu Skepparssin alue, jolla voi tällaisen laitoksen sijoittaa, myös maaperän ja tuuli- kuin

maanomistusolojen puolesta.

Maakuntakaavaselostuksessa todetaan nimenomaan Sandmalmenin alueen osalta, että ki-

viainesten määrällä, laadulla ja sijainnilla tulee olemaan huomattava merkitys koko Por-

voon talousalueen ja osin koko pääkaupunkiseudun kiviaineshuollon turvaamiselle ja ett-

ei sen hyväksikäyttämistä näin ollen pidä estää suunnitellulla kaavavarauksella.

Lohja Rudus Oy Ab harjoittaa Sandmalmenin alueella maa-aineisten ottoa. Alueeseen

kuuluva Sandhöjdenin maa-ainesten ottoalue on kaavassa merkitty EO -alueeksi. Alueel-

le on 1984 myönnetty maa-ainesten ottolupa. Ottosuunnitelmassa maa-ainesten oton oli

suunniteltu jatkuvan noin vuoteen 2025 saakka. Ottamatta on edelleen noin 4 - 5 milj. m3

maa-aineksia eli noin puolet vuonna 1984 arvioidusta määrästä. Lupa myönnettiin vain

20 vuodeksi ja se päättyi siten vuoden 2004 lopussa samalla kuin valittajien ja yhtiön vä-

linen 50 vuoden vuokrasopimus. Alueella on otettu soraa jo ennen mainitun vuokrasopi-

muksen tekemistä, siis ennen maa-aineslain voimaantuloa.

Alueella on tarkoitus jatkaa maa-ainesten ottoa ottosuunnitelman mukaisessa laajuudessa

eli alueelle syntyisi suunnilleen vuoden 1984 suunnitelman mukainen makeavesiallas.

Vuonna 2003 jätetty ottolupahakemus odottaa pohjavesitutkimusten tuloksia. Valittajat ja

yhtiö neuvottelevat kaivuutoiminnan jatkosta. Kiinnostusta on myös muiden vastaavien

toimijoiden joukossa. Tällä jo kauan sitten avatulla kaivuualueella ei ottamiselle ole sa-

moja esteitä kuin uusien alueiden avaamiselle.

Ottosuunnitelman tavoitteena on kaivaa maa-aineksia pohjaveden alta ja suurin osa tilan

3:109 pinta-alasta tulisi olemaan veden alla. Se puolestaan tarkoittaisi, että usean tuuli-

voimayksikön perustukset tulisivat veden alle, mitä ei ole otettu huomioon maakuntakaa-

43

vassa. Selostuksessa on todettu, ettei tuulivoimaloita voida tai kannata sijoittaa esimer-

kiksi kosteikkoihin ja notkelmiin.

Tuulimittausten mukaan tuuliolot Sandmalmenin alueella ovat korkeintaan keskinkertai-

set ja nekin 100 metrin korkeudessa maaston peitteisyyden vuoksi.

Tv-varaus sijoittuu pääosin yksityisille maille ja merkittävältä osin juuri myös loma-

asuntokäytössä olevan tilan 3:109 alueelle. Vaikka Lohja Rudus Oy Ab on harjoittanut

myös tämän tilan alueella maa-ainestenottoa sopimuksen perusteella, ei toiminnanharjoit-

taja voi ilmaista tahtoaan kuin omistuksessaan olevien kiinteistöjen osalta, mitä ei selvi-

tyksessä ole otettu huomioon. Maanomistusoloilla, vastoin kaavaselostuksessa esitettyä

näkemystä, on tuulivoimasuunnitelman osalta ensiarvoinen merkitys. Rakentaminen

edellyttää luonnollisesti maanomistajien suostumusta.

Vaikka toiminnanharjoittaja Lohja Rudus Oy Ab, ja samalla kahden kiinteistön (Lillvi-

ken 3:127 ja Sandhöjden 3:153) omistaja, suhtautuu myönteisesti tuulivoimalavarauk-

seen ja tuulivoiman kehittämiseen alueella maa-ainesten oton jälkeen, valittajien lisäksi

kaikki alueen tiedossa olevat yksityiset maanomistajat ja loma-asukkaat vastustavat jyr-

kästi varausta.

Tilasta RN:o 3:109 on tarkoitus maa-ainesten oton jälkeen muodostaa mahdollisimman

suuri osa loma-asumiseen varatuksi alueeksi. Suunnitellut noin 10 tuulivoimalaa muuttai-

sivat käytännössä mahdottomaksi alueen jo olemassa olevan loma-asutuksen käyttämi-

sen, kehittämisen ja uuden loma-asutuksen muodostamisen. Sandmalmenin osalta on

unohdettu myös 500 metrin suoja-alueen puskuri todettaessa asutusta olevan noin 300

metrin päässä. Suunniteltu 20 MW voimala vaatii noin kahden neliökilometrin suuruisen

alueen ja alueen vaikutuspiiriin kuuluva asutus on suurempi kuin muutama yksittäinen

loma- ja asuinrakennus.

Valittajille tv-varauksesta aiheutuva haitta-aste olisi siten merkittävän korkea. Korkeiden

tornien myötä haitta-aste ulottuisi myös useiden kilometrien säteelle häiriten ympäristön

tiivistä loma-asutusta ja läheistä Sondbyn kulttuurihistoriallista kyläaluetta. Myös lintu-

jen muuttoreitti kulkee Sandmalmenin kautta voimala-alueen lävitse. Tuulivoiman tar-

kastelualueiden välissä on vastoin kartoituksessa todettua maakunta- ja seutukaavayhdis-

telmäkartassa luonnonsuojelualue (SL), jolla sijaitsee Jättekastetin geologisesti merkittä-

vä kallioalue muinaisrantoineen. Sandhöjdenin tilasta RN:o 3:153 huomattava osa on ol-

lut luonnonsuojelualuetta 1980-luvulta asti, miltä osin kaavaa ollaan nyt muuttamassa.

Valittajat vastustavat valitusajan jälkeen ympäristöministeriölle toimittamassaan valituk-

sen täydennyksessä Sandmalmenin alueen etelä- ja lounaisosan käsittävän seutukaavan

M-/MU-alueen muuttamista maakuntakaavassa valkoiseksi alueeksi.

18) Fastighetssammanslutningen Drägsby gård, Fredrik Pressler

Pressler vaatii Kiinteistöyhtymä Treksilän kartanon (Fastighetssammanslutningen Drägs-

by gård) puolesta muotovirheen ja maanomistajien kuulemisessa tapahtuneen menettely-

virheen vuoksi maakuntavaltuuston päätöksen kumoamista ja palauttamista uudelleen

valmisteltavaksi ja nähtävillä asettamista varten.

Vaatimustaan valittaja perustelee muun muassa seuraavasti:

44

Maakuntavaltuuston hyväksyi nähtävillä olleen maakuntakaavaehdotuksen tietyin vähäi-

semmin muutoksin ja korjauksin, joiden ei katsottu aiheuttavan tarvetta uuteen nähtäville

asettamiseen. Maakuntahallituksen valmistelu perustuu siten poliittiseen kannanottoon,

jonka mukaan ei tehdä sellaisia muutosehdotuksia, että kaavaehdotuksen hyväksyminen

viivästyy uudelleen nähtäville asettamistarpeen vuoksi. Lopullisen ehdotuksen valmistelu

ei siten ole perustunut puolueettomaan ja asialliseen muutosehdotuksen arviointiin, vaan

monia asiallisia ja perusteltuja muutosehdotuksia on hylätty sillä perusteella, että asia

otetaan tutkittavaksi seuraavan maakuntakaavan tarkistuksen yhteydessä lähinnä Porvoon

kaupungin kiireen vuoksi saada suuri vähittäiskaupan suuryksikkö Kuninkaanportin alu-

eelle.

Kiinteistöyhtymä Treksilän kartanon muistutus koski yli 700 hehtaarin suuruisia ja omis-

tajille sekä koko Porvoon seudun tulevalle kehitykselle strategisesti tärkeitä alueita. Ke-

väällä 2005 nähtävillä olleessa maakuntakaavaluonnoksessa Drägsbyn moottoritieliitty-

mästä etelään kiinteistöyhtymän kartanolle kuuluvalle alueelle oli osoitettu noin 40 heh-

taarin suuruinen taajamatoimintojen alue (A). Koko uusi A-alue olin noin 70 hehtaarin

suuruinen. Treksilän kartanon alueen kautta oli osoitettu myös rautatie Tolkkisiin johta-

vine sivuraiteineen, pääöljyputken ja kaasuputken varaukset, viheryhteys sekä luonnon-

suojelualue.

Kiinteistöyhtymä hyväksyi maakuntakaavaluonnoksen huolimatta kartanolle tulevista

suurista rasituksista ja rajoitteista juuri sillä perusteella, että taajamatoimintojen alue

kompensoi tilalle tulevien muiden varausten kielteiset seuraukset.

Kaavaehdotuksesta taajamatomintojen alue oli poistettu kokonaan. Myös MU-, M- ja SL-

alueet oli poistettu tai niitä oli supistettu.

Kiinteistöyhtymän muistutukseen annetussa vastineessa todettiin vain, että esitetyt asia-

kokonaisuudet käsitellään seuraavassa maakuntakaavassa eikä kaavaehdotukseen tehdä

mitään muutoksia. Tämä toteamus ei liene täyttänyt maankäyttö- ja rakennuslain 65 §:n

ja hallintolain vaatimuksia viranomaisen velvollisuudesta perustella päätöstään.

Kaavan aikatähtäin on vuoteen 2030. Kaavapäätöksestä ei ilmene, tarkistetaanko kaavaa

ennen sitä. Julkisuudessa olleitten tietojen mukaan uusi maakuntakaavakierros alkaisi vä-

littömästi nyt perusteluitta hylättyjen niiden asioiden korjaamiseksi. Tämä osoittaa, että

kiireen vuoksi on laiminlyöty tarkemmin selvittää lukuisten muistutusten aiheuttamaa

kaavaehdotuksen korjaustarvetta.

Kiinteistöyhtymälle ei ole tiedotettu sen omistamaa aluetta koskevista vuoden 2005 maa-

kuntakaavaluonnokseen verrattuna olennaisista maakuntakaavaehdotusta koskevaan

luonnokseen tehdyistä muutoksista. Kiinteistöyhtymälle olisi tullut antaa mahdollisuus

antaa vastine muutoksista ennen kuin maakuntahallitus käsitteli 28.5.2007 kaavaehdotus-

ta. Kiireen vuoksi ei haluttu liian monien muutosten vuoksi maankäyttö- ja rakennusase-

tuksen 32 §:n mukaisesti joutua asettamaan kaava uudelleen nähtäville ja vaarantaa kaa-

vaehdotuksen saamista hyväksytyksi ja vahvistetuksi. Tämä virhe koskee myös useita

muita maakuntakaava-alueen maanomistajia ja oikeudenhaltijoita.

19) Helsingin kaupunki

Helsingin kaupunki vaatii maakuntakaavan vahvistamatta jättämistä.

Vaatimuksensa perusteluina kaupunki esittää muun muassa seuraavaa:

45

Maakuntavaltuuston päätös on kuntajakolain 33 §:n vastainen, koska Itä-Uudenmaan

maakuntavaltuusto ei ole ollut toimivaltainen hyväksymään maakuntakaavaa Sipoon

kunnalta Helsingin kaupungille siirtyvälle alueelle, jota koskevan kuntajaon muutoksen

valtioneuvosto on hyväksynyt. Edellä mainitussa säännöksessä rajoitetaan kunnan viran-

omaisen toimivaltaa kuntajaon muutoksen hyväksymisen jälkeen. Alueen suunnittelua ja

muuta viranomaistoimintaa ohjaava maakuntakaava jäisi kuntajaon muutoksesta huoli-

matta voimaan Helsingin kaupungille siirtyvällä alueella. Kuntajakolakia koskevassa hal-

lituksen esityksessä (HE 135/1997 vp) on todettu, että alueita luovuttavan kunnan toimi-

valta on rajoitettu kuntajaon muutosta koskevan päätöksen tultua tehdyksi, vaikka päätös

ei ole vielä tullut voimaan.

Maakuntaliitto on kuntalain mukainen kuntayhtymä, joka hoitaa kuntien yhteisiä asioita.

Maakunnan liitossa toimiminen on kunnille pakollista. Itä-Uudenmaan maakuntaliitto saa

ylipäätään tehdä Sipoon kuntaa koskevia päätöksiä sillä perusteella, että Sipoon kunta on

maakuntaliiton jäsen ja käyttää tältä osin itsehallinto-oikeuttaan yhdessä maakuntaliiton

muiden kuntien kanssa. Kuntajakolain 33 §:ää on tulkittava niin, että myös maakuntalii-

tolta puuttuu toimivaltaa hyväksyä maakuntakaava, jolla ohjattaisiin kaavoitusta ja

maankäyttöä toiseen maakuntaan siirtyvän alueen osalta. Maakuntavaltuuston päätös vas-

taa luonteeltaan kunnan viranomaisen tekemiä päätöksiä. On pidettävä perusteltuna, että

myös maakuntaliiton päätöksentekoa on haluttu rajoittaa kuntajaon muutosta koskevan

päätöksen tekemisen jälkeen. Kuntajakolain 33 §:ää ei voi tulkita niin, että alueen luovut-

tava kunta ei saa vahvistaa alueelle esimerkiksi yleiskaavaa, mutta maakuntavaltuusto

voisi silti vahvistaa alueelle maakuntakaavan.

Lainsäätäjän tarkoituksena ei voida katsoa olevan rajoittaa pelkästään kunnan viranomai-

sen toimivaltaa. Ilmeisesti lakia säädettäessä ole katsottu aiheelliseksi ottaa esitöihin lau-

sumaa säännöksen soveltamisesta niin poikkeuksellisessa tilanteessa, että kuntajaon muu-

toksen hyväksymisen jälkeen kuntaa ja maakuntaa vaihtavalle alueelle yritettäisiin vah-

vistaa uusi maakuntakaava. Kuntajakolain 33 §:n tulkinnassa on lisäksi otettava huomi-

oon säännöksen tarkoitus, eli alueita vastaanottavan kunnan toimivaltaan kuuluvien pää-

tösten tekemisen estäminen.

Maakuntakaava ei täytä maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n mukaisia sisältövaatimuksia

seuraavilta osiltaan:

Liittyminen metropoliseutuun

Itä-Uusimaa ei pidä suunnittelun lähtökohtana kiinteää ja luontaista yhteyttään Helsingin

seudun metropolialueeseen. Sipoon kunta on omassa yleiskaavatyössään kehittänyt

maankäyttöratkaisuaan siltä pohjalta, että Sipoon eteläosien joukkoliikenneratkaisut teh-

dään osana Helsingin seudun liikennejärjestelmien ja maankäytön kokonaisratkaisua, mi-

kä tarvittaessa mahdollistaa myös metrovaihtoehdon toteuttamisen.

Myös maakuntakaavassa olisi lähtökohtana tullut olla, että vuoden 2009 alusta Vantaan

kaupungista liitetään Helsingin kaupunkiin niin sanottu Vesterkullan kiila ja Sipoon kun-

nasta noin 30 neliökilometrin suuruinen alue ja että alueliitoksen vaikutukset huomioi-

daan Itä-Uudellemaalle jäävän alueen suunnittelussa. Metron jatkamiseen perustuvaa

joukkoliikenneratkaisua ja siihen perustuvaa yhdyskuntarakenteen tarkoituksenmukaista

kehittämistä ei tule sulkea pois Itä-Uudenmaan maakuntakaavassa.

46

Maakuntakaavassa Itä-Uudenmaan väestönkasvuarvio on suuri ja perustuu vahvasti Si-

poon kunnan yleiskaavasuunnittelussaan omaksumaan mittavaan kasvutavoitteeseen, jota

ei voida pitää uskottavana. Väestösuunnitteen kasvattamisesta huolimatta alueen lounais-

osan maankäyttöratkaisussa alueen liittämistä metropoliseutuun ei ole otettu riittävässä

määrin huomioon. Lisäksi metropoliseutua pitäisi kaavassa tarkastella vähintään Porvoo-

seen asti ulottuvana.

HELI-rata

Ratahallintokeskus on hiljattain käynnistänyt Pietariin suuntautuvan rautatielinjauksen

selvittelyn. Siinä eräänä päävaihtoehtona tutkitaan Helsingistä itään, Porvoon ja Kotkan

kautta Pietariin, suuntautuvaa rautatieyhteyttä. Mahdollisella uudella, nopealla kansain-

välisellä ratayhteydellä olisi huomattava vaikutus maankäyttöön ja Helsingin seudun

elinkeinojen kehittymiseen. Tämän vuoksi Sipoosta Porvooseen ulottuvan alueen joukko-

liikenneratkaisua ei ole perusteltua sitoa kaavassa esitettyyn taajamajunavaihtoehtoon

asemineen niin kauan kuin HELI-radan linjaus ja luonne ovat määrittelemättä.

Elinkeinot

Kehä III:n varteen Turunväylän liittymästä Vuosaaren satamaan on merkitty Uudenmaan

vaihemaakuntakaavan luonnoksessa kehäkaupungin kehittämisvyöhyke, jolla muun mu-

assa tulee selvittää logististen palveluiden tarve. Kehittämisvyöhykkeen rajaaminen Uu-

denmaan vaihemaakuntakaavaan tulee edistämään elinkeinotoiminnan syntymistä tälle

alueelle hyvien liikenneyhteyksien varrelle.

Vuosaareen vuonna 2008 valmistuva satama ja Kehä III:n varren toiminnallinen kehittä-

minen lähellä Sipoon kuntarajaa asettaa erityisiä paineita tehokkaille maankäyttöratkai-

suille lounaisessa Sipoossa. Sataman ja Kehä III:n varren kehittämisvyöhykkeen luomat

edellytykset ja vaatimukset olisi tullut tutkia huolella Itä-Uudenmaan maakuntakaavan

laadinnan yhteydessä. Vuosaaren sataman elinkeinopoliittisia vaikutuksia Lounais-

Sipoon alueella ei ole otettu riittävästi huomioon. Esimerkiksi varsinaisen Sipoonkorven

eteläpuolella virkistys- sekä maatalous- ja metsätalousaluevaraus on merkitty Porvoon-

väylään asti ulottuvana niin, että Lounais-Sipoon elinkeinovaraukset ovat pienet. Kuiten-

kin alue on vain 4 - 5 kilometrin etäisyydellä Vuosaaren satamasta.

Valtakunnallisesti Suomen tärkeimpään satamaan tehtyjen mittavien investointien hyö-

dyntämiseen ei Itä-Uudenmaan maakuntakaava anna juurikaan mahdollisuuksia. Alueva-

rauksia tulisi tältä osin tarkistaa. Tulisi ottaa huomioon, että yksi Helsingin seudun

maankäytön, asumisen ja liikenteen niin sanotussa MAL-yhteistyössä hyväksytyistä kär-

kihankkeista on juuri Vuosaaren sataman seudullinen hyödyntäminen.

Lentokenttävaraus yleisilmailua varten

Maakuntakaavassa ei ole osoitettu Malmin lentokentälle korvaavaa sijaintipaikkaa. Lii-

kenne- ja viestintäministeriön työryhmä esitti vuonna 2001 Itä-Uudenmaan alueelle kol-

mea Malmin lentokenttää korvaavaa vaihtoehtoista sijaintipaikkaa, Askolan Monninky-

lää sekä toissijaisina sijoituspaikkoina Sipoon Boxia tai Porvoon Hinthaaraa. Kesällä

2007 raporttinsa jättänyt työryhmä selvitti uusia vaihtoehtoja Länsi-Uudellamaalla ja Itä-

Uudellamaalla ja esitti päävaihtoehtonaan lentokentän sijoittamista Porvoon Backakseen.

47

Maakuntakaava on tältä osin puutteellinen ja ohittaa lentokenttäkysymyksen, joka sisäl-

tyy valtakunnallisiin alueidenkäytön tavoitteisiin. Selvityksessä esitetyt lentokenttä- ja

helikopteritoiminnan vaatimat sijoitusalueet tulee esittää maakuntakaavassa.

Sipoonkorpi

Maakuntien rajalla, osittain Vantaalla ja osittain Sipoossa, sijaitseva Sipoonkorven alue

on merkitykseltään ylimaakunnallinen ja oleellinen osa valtakunnallista ekologista ver-

kostoa, osa Natura 2000 -verkostoa sekä yksi Itä-Uudenmaan tärkeimmistä ulkoilualueis-

ta.

Itä-Uudenmaan maakuntakaavassa Sipoonkorven Sipoon puoleinen osa on merkitty pää-

osin luonnonsuojelualueeksi sekä maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolla on eri-

tyistä ulkoilun ohjaamistarvetta. Helsingin omistamia maa-alueita on varattu myös virkis-

tysalueiksi. Sipoonkorpea ympäröivä MU-alue- ja osin virkistysaluemerkinnät on kuiten-

kin osoitettu etenkin Porvoonväylän pohjoispuolella liian laajana. Sipoonkorpeen kohdis-

tuvat ulkoilu- ja virkistystarpeet eivät edellytä näin laajoja alueita ympärilleen, mutta sen

sijaan nämä merkinnät vaikeuttavat huomattavasti joukkoliikenteeseen tukeutuvan yh-

dyskuntarakenteen kehittämistä. Kaupunkirakenteen jatkaminen Helsingistä itään raide-

liikenteen varassa on yksi Helsingin seudun yhteisistä kärkihankkeista.

Helsingin omistamat virkistysalueet

Helsinki omistaa maa-alueita muun muassa Talosaaressa, Granössa ja Sipoonkorvessa.

Talosaaren ranta-alueet on kaavassa varattu pääosin virkistysalueiksi ja Natura 2000 -

verkostoon kuuluvat alueet luonnonsuojelualueiksi. Granön rakennetumpi yksityisomis-

tuksessa oleva itäosa ja viereinen Mölandet ovat ilman aluevarausta. Rakentaminen näillä

alueilla on haja-asutuksen luonteista ja niillä voi sijaita myös vapaa-ajan asutusta.

Vuosaaren sataman läheisten alueiden suunnittelussa tulee selvemmin ottaa huomioon sa-

taman vetovoima tarjoamalla näillä alueilla enemmän mahdollisuuksia elinkeinotoimin-

tojen ja ehkä myös asuinrakentamisen sijoittamiseen. Granö tulisi vaihtoehtoisesti koko-

naan osoittaa selvitysalueeksi ja Talosaaren merkintöjä tarkistaa.

Helsinkiläisten virkistyskäytössä on useita Sipoon saariston saaria. Nykyisen käyttönsä

mukaisesti virkistysalueeksi merkitty Kaunissaari on suosittu telttailusaari, jonne on jul-

kisen liikenteen yhteys Vuosaaresta. Muille Helsingin omistamille saarille ei ole julkista

vesiliikenneyhteyttä. Eestiluoto on varattu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolla

on erityisiä ympäristöarvoja. Puolustusvoimien tulenjohtotornin aluetta lukuun ottamatta

saari on Helsingin kaupungin omistuksessa, joskin osa alueesta on suojelualuetta. Eesti-

luodolla telttailu ei ole sallittua, mutta sen eteläpuoleisella Kutuhälletin luodolla telttailu

on sallittua.

Maakuntakaavassa Kutuhälletiä esitetään nykyisestä käytöstä poiketen kuitenkin suojelu-

alueeksi. Eestiluodon koillispuolella sijaitsevalla Hanskisella on kuutisenkymmentä ke-

sämajaa. Saari on varattu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolla on erityistä ulkoi-

lun ohjaustarvetta. Sipoon Skogsholmen on esitetty maa- ja metsätalousvaltaiseksi alu-

eeksi, jolla on erityisiä ympäristöarvoja. Saaren venekerholle vuokrattu saunamökki on

osoitettu virkistyskohteena. Osa saaresta on yksityisomistuksessa. Porvoon edustan Kai-

vokari on varattu virkistyskäyttöön. Saarella on telttailu sallittu.

48

Kaavassa on esitetty Helsingin omistamille maille useita, niiden virkistyskäyttöä tarpeet-

tomasti rajoittavia aluevarausmerkintöjä. Helsingin omistamien saarien nykyinen virkis-

tyskäyttö tulee huomioida ja sallia myös tulevaisuudessa.

Maakuntakaavan vahvistaminen sellaisenaan ei ole tarkoituksenmukaista

Mikäli ympäristöministeriö valituksesta huolimatta katsoisi, että maakuntakaavan hyväk-

symisessä ei ole rikottu kuntajakolakia ja että kaava täyttää maakuntakaavalle asetetut si-

sältövaatimukset, maakuntakaava tulee kuitenkin jättää vahvistamatta alueelle, joka val-

tioneuvoston kuntajakoa koskevan päätöksen mukaan siirtyy Helsingin kaupungille. Alue

tulee kuulumaan Uudenmaan eikä Itä-Uudenmaan maakuntaan, joten maakuntakaavan

vahvistaminen tältä osin ei ole tarkoituksenmukaista.

20) Bo Gunnar Blomqvist

Blomqvist, joka omistaa Loviisan kaupungin Lappomin kylässä sijaitsevan tilan Bodän-

gen RN:o 2:79, vastustaa maakuntakaavan vahvistamista siltä osin kuin siinä on osoitettu

tilan alue energiahuollon alueena (EN1). Lisäksi hän vaatii maakuntakaavan muuttamista

siten, että tilan koko alue osoitetaan vapaa-ajan asutukselle (RA). Tilan piha-alue voisi

olla pientalovaltaista asuinaluetta (AP).

Vaatimustensa perusteluina valittaja esittää muun muassa seuraavaa:

Koko pinta-alaltaan 8,3 hehtaarin suuruinen kiinteistö, vanha kalastajatila, on osoitettu

energiahuollon alueena. Voimayhtiön puolesta on ilmoitettu Loviisan kaupungille, ettei

yhtiö tarvitse Bodängenin tilan maita, koska kolmas mahdollinen voimalaitos tulee sijoit-

tumaan nykyisestä laitoksesta etelään. Itä-Uudenmaan liiton suunnittelijat eivät ole otta-

neet valittajaan yhteyttä kuullakseen hänen mielipiteensä aikaisemmassa vaiheessa. Tämä

on perustuslain vastaista, joka suojaa maanryöstämistä vastaan pienomistusta kuten suu-

riakin omistuksia.

Loviisan pientä saaristoa, joka on suuri luonnonrikkaus paikalliselle väestölle, ei saa teh-

dä yhdeksi suureksi voimalaitosalueeksi. On myös otettava huomioon, että Fennovoima

Oy suunnittelee voimalaitosta Fortum Oyj:n voimalaitoksesta etelään, joten jäähdytysve-

det menevät päällekkäin. Maakuntakaavalla ei pitäisi hävittää alueen luonnonrikkauksia.

Bodängenin tilalla on noin 600 metriä kivistä rantaviivaa ja sen keskellä on piha-alue

kaksine asuinrakennuksineen ja talousrakennuksineen. Rakennukset ovat vuodelta 1902

ja 1960-luvulta. Tilan alueesta pohjoiseen on Ruotsinpyhtään kunnan puolella oleva run-

sas loma-asutus.

21) Sipoon kunta

Sipoon kunta vaatii valituskirjelmästä tarkemmin ilmenevin perustein maakuntakaavan

vahvistamatta jättämistä ja palauttamista Itä-Uudenmaan liitolle uudelleen valmistelta-

vaksi.

3.3 Valitusten peruutukset

Karri-Pekka Laurén (12) on ympäristöministeriöön 28.3.2008 saapuneella kirjeellään, Si-

poon kunta (21) ympäristöministeriöön 30.6.2008 saapuneella kirjeellään sekä Kurt Ros-

49

qvist asiakumppaneineen (13) ympäristöministeriöön 11.2.2010 saapuneella kirjeellään

peruuttanut valituksensa.

3.4 Itä-Uudenmaan liiton vastine ja valittajien vastaselitykset ym.

Itä-Uudenmaan liitto on antanut vastineen lausuntojen ja valitusten johdosta.

Valittajille on annettu tilaisuus vastaselityksen antamiseen Itä-Uudenmaan liiton vasti-

neen johdosta.

Vastaselityksen ovat antaneet:

UudenmaanYmpäristönsuojelupiiri ry. (1), Catharina Westermark (4), Leena Liipola (5),

Sven Lindholm ja Kalervo Pellikka (6), Majlen ja Jan Peter Fazer (7), Juha Merenheimo

(8), Sibbo Naturskyddare - Sipoon Luonnonsuojelijat r.f. (3), Rudus Oy (10), Vekkox Oy

(11), Kurt Rosqvist asiakumppaneineen (13), Joakim Tidermann asiakumppaneineen

(14), Thomas Frankenhaeuser (15), Thomas ja Christer Andersson (17), Fredrik Pressler

(18) ja Helsingin kaupunki (19).

Vastaselityksessään valittajat uudistavat asiassa aikaisemmin esittämänsä ja esittävät li-

säksi muun muassa seuraavaa:

Uudenmaan Ympäristönsuojelupiiri ry. (1) katsoo, ettei maakuntavaltuustolla ole ollut

toimivaltaa Sipoon kunnasta Helsingin kaupunkiin 1.1.2009 lukien siirtyneen alueen

osalta ja että maakuntakaava on tältä osin lainvastainen. Valtakunnalliset alueidenkäyttö-

tavoitteet ovat alisteiset maankäyttö- ja rakennuslaille ja -asetukselle eikä niitä voida

käyttää niiden asettamien velvoitteiden kiertämiseen. Arvio Sipoon väestön kolminker-

taistumisesta vuoteen 2030 mennessä on epärealistinen. Hältingträskin alue kuuluu Si-

poonkorven kansallispuiston perustamista koskevan lakialoitteen aluerajaukseen. Viher-

yhteydet eivät tule säilymään kaavan valkoisilla alueilla ilman kaavamerkintää. Vastoin

Uudenmaan liiton väitettä kaavaehdotuksen viranomaisneuvottelussa ei ole tehty päätöstä

siitä, että kaavaehdotukseen siinä vaiheessa tehtävät muutoksen eivät edellyttäisi uuttaa

nähtävilläoloa. Luonnonympäristölle aiheutuvia ongelmia ei korjata laadittavana olevassa

vaihekaavassa, jos tässä maakuntakaavassa hyväksytään maankäyttöä muuttavat kaava-

merkinnät. Maakuntakaavaa ei tule vahvistaa ennen kuin vireillä olevan vaihemaakunta-

kaavan sisältö on tiedossa ja näin syntynyt kokonaisuus voidaan vahvistaa kokonaismaa-

kuntakaavana.

Catharina Westermark (4) toteaa viheryhteystarpeiden osalta, että muun muassa maa-

kunnallisesti merkittävää viherkäytävää Keravan Keinukallion alueelta Sipoon viheralu-

eisiin ei ole merkitty kaavaan. Kaavaa ei siten ole sovitettu yhteen Uudenmaan maakun-

takaavan kanssa. Myös Myraksen kohdalla maakunnallinen viheryhteys loppuu Sipoon

rajalle. Sen seurauksena sitä ei ole merkitty myöskään Sipoon yleiskaavaan.

Sven Lindholm ja Kalervo Pellikka (6) toteavat, että Valkon alueen LS-merkinnän

vuoksi kukaan tuskin enää uskaltaa tehdä inventointeja alueelle ja se rapistuu. Eestin-

kolmion alueella on kunnallistekniikka ja sieltä johtaa kevyen liikenteen väylät palvelu-

alueille. Kaupunki on asemakaavoittamassa aluetta ja työ on jo pitkällä. Kaupungin teet-

tämä lepakkotutkimuksen mukaan alueella pesii huomattava määrä eri lajien lepakoita,

joiden pesimismahdollisuudet vähenevät, jos niiden käyttämiä varastorakennuksia ei

kunnosteta pieteetillä.

50

Majlen ja Jan Peter Fazer (7) ilmoittavat, että heidän oikeudenkäyntikulunsa tässä asi-

assa ovat yhteensä 1 342 euroa.

Juha Merenheimo (8) toteaa, ettei ole osoitettu lakiin perustuvaa menettelyä sen takaa-

miseksi, että muistutuksessa esitetyt asiat otetaan huomioon seuraavassa maakuntakaa-

vassa. Valitukseen annetussa vastineessa on todettu eräiden luonnonsuojelulain nojalla

suojeltujen alueiden jättäminen pois maakuntakaavasta. Kuitenkaan ei ole kerrottu, korja-

taanko kaavaa tältä osin. Näitä alueita ei suojele mikään kaavamääräys. Suojeluun sovel-

tuvat tämän maakuntakaavan ulkopuolelle jäävät alueet otetaan maakuntakaavan ohjaus-

vaikutuksen mukaisesti kuntien kaavoissa muuhun käyttöön ja arvot tuhotaan. Valittaja

tarkoittaa pääasiassa Loviisan, mutta osin myös lähialueita Pernajassa. Väitettyjä Valkon

eteläosan laajoja virkistysalueita ei ole todellisuudessa olemassa, mikä ilmenee Loviisan

kaupungin yleiskaavatyön yhteydessä tekemistä selvityksistä. Saarikohteilla ei voi korva-

ta mantereen helposti saavutettavia virkistysalueita. Hiljaisia alueita ei todellisuudessa

voida koskaan muodostaa alueelle, koska M-alueen käyttötarkoitus on metsätalous ja

metsiä voidaan hakata rajuin hakkuin.

Harmaakallion länsipuolen metsäaluetta ekologisen verkoston kannalta ei ole suojeltu

millään kaavamääräyksellä. Valittaja vaatii otettavaksi huomioon, että Harmaakaallion ja

sen ympäristön sekä Valkon ja Korsvikin metsäalueet arvokkaine geologisinen muodos-

telmineen ovat unohtuneet maakuntakaavan ekologisesta verkostosta ja myös Itä-

Uudenmaan liiton vastineesta.

Konsultointivyöhykkeen ja merkittävää vaarallisia kemikaaleja varastoivan laitoksen

suunnittelumääräys perustuu siihen virheelliseen lähtökohtaan, että alueen toimintojen

aiheuttamat suuronnettomuusriskit voidaan välttää. Suuronnettomuuden vaikutukset eivät

rajaudu vain pienelle alueelle sataman sisäpuolelle, vaan ulottuvat kauemmas kuin vain

200 metrin etäisyydelle. Tuulivoiman tuotantoon soveltuvia alueita koskeva kartoitus

puuttuu kaava-asiakirjoista, joten valittajan tiedossa ei ole perusteita, joiden mukaan ky-

seinen alue soveltuu tuulivoiman tuotantoon.

Sibbo Naturskyddare - Sipoon Luonnonsuojelijat r.f. (3) viittaa muun muassa halli-

tusohjelman kirjaukseen ja Sipoon kansallispuiston perustamista koskevaan lakialoittee-

seen todeten, että Lounais-Sipoon A-alueiden laajennus vie perustan näissä asiakirjoissa

esitetyltä tavoitteelta. Hältingträsk on osa Sipoonkorpea. Koska Itä-Uudenmaan liitto kat-

soo viheryhteyksien olevan olemassa alueella aluevarausten ulkopuolella, yhdistys ei näe

estettä niiden sisällyttämiseen maakuntakaavaan.

Rudus Oy (entinen Lohja Rudus Oy Ab, 10) katsoo, Bastukärrin EOk-aluevarausta ei

olisi ainakaan pitänyt supistaa siinä määrin kuin on tehty. Uudenmaan liiton vastinees-

saan esittämät perusteet, merkittävät häiriöt alueen eteläpuolen toimintoihin ja kaavan

yleispiirteisyys, voidaan kyseenalaistaa. Lähin asuinrakennus sijaitsee noin 800 metrin

päässä. Asian kannalta merkittävää on, että yhtiö on tehnyt esisopimuksen tästä kiinteis-

töstä. Nykyinen omistaja on myös peruuttanut maakuntakaavasta tekemänsä valituksen.

Muut eteläpuolella olevat asuinrakennukset ovat lähimmillään noin kilometrin päässä.

Mikäli rajausta muutetaan esitetyllä tavalla, etäisyys ulkoilureittiin säilyy samana. Maa-

kuntakaavan suojaetäisyydet ovat selvästi ylimitoitettuja, myös verrattuna Uudenmaan

alan lupakäytännössä noudatettaviin suojaetäisyyksiin. Teknisen kehityksen myötä ym-

päristövaikutusten hallinta todennäköisesti paranee.

Vekkox Oy (11) toteaa, että vastoin Itä-Uudenmaan liiton vastinetta yhtiön tilojen alueet

on POSKI-projektissa osoitettu kiviainesten ottoon soveltuviksi. Tiloilla on suuret määrät

51

kalliokiviainesta ja niiden ottaminen ja hyödyntäminen kestää vuosikymmeniä. Siksi on

tärkeätä merkitä ne pitkä aikavälin maankäytölliset tarpeet turvaavaan maakuntakaavaan.

Maakuntakaan sisältövaatimukset edellyttävät, että myös maakunnallista merkitystä

omaavat maa-ainesten ottoon soveltuvat alueet osoitetaan maakuntakaavassa. Tämä ko-

rostuu erityisesti alueilla, joilla maa-ainesten kulutus on suuri kuten Helsingin laajentues-

sa itään. Tilojen sijainti on käyttökohteisiin nähden erinomainen.

Joakim Tidermann asiakumppaneineen (14) vaatii Itä-Uudenmaan liiton velvoittamis-

ta korvaamaan heille valituksesta aiheutuneet 2000,80 euron ja vastaselityksestä aiheutu-

neet 1 183,40 euron eli yhteensä 3 184,20 euron suuruiset kulut täysimääräisesti laillisine

korkoineen.

Eriksnäsin alue muodostaa Lounais-Sipoon alueiden Helsinkiin liittämisen jälkeen Si-

poon ja koko lähialueen osalta entistä keskeisemmän meren rantaan tukeutuvan asuinra-

kentamisen laajenemisalueen. Tällöin näitä Sipoon yleiskaavaesitykseen sisältyviä uusia

ja varsin laajoja A-alueita ei voi käsitellä ainoastaan maakuntakaavan reuna-alueina, joi-

den toteuttaminen olisi pelkästään tulkinnan varassa, kuinka etäälle maakuntakaavan A-

alueesta voidaan sen yleispiirteisyyden puitteissa edetä. Hämmästyttävintä on Eriksnäsin

alueella MU- ja A-alueiden välinen valkoinen alue juuri yleiskaavaesityksessä laajenne-

tulla asuntoalueella. Kunta esitti toistuvasti tämän alueen osoittamista asuinalueeksi

maakuntakaavassa.

Todellista syytä viivyttelylle ja alueen käsittelemiseen vasta vaihekaavassa ei ole esitetty.

On kestämätöntä lykätä jo kunnallistekniikan piiriin kuuluvan alueen osoittamista maa-

kuntakaavassa vuosien päähän. Sipoonlahden länsipuolelle ja Porvoonväylän eteläpuolel-

le Hitån alueelle on osoitettu varsin suuri taajamatoimintojen laajenemisalue. Maakunta-

kaava ei Eriksnäsin osalta noudata maakunnan liiton kaavatyölleen asettamia tavoitteita.

Thomas Frankenhaeuser (15) vaatii Itä-Uudenmaan liiton velvoittamista korvaamaan

hänelle valituksesta aiheutuneet kulut 5000 eurolla sekä vastaselityksestä aiheutuneet ku-

lut 500 eurolla.

Valittaja katsoo, että Itä-Uudenmaan liiton toteamus maakuntakaavan yleispiirteisyydestä

ja varausten vaikutuksen ulottumisesta laajemmalle alueelle on arvoituksellinen eikä ole

vastaus valitukseen. Valittajan esittämät perustelut riittävät osoittamaan ilman YVA:akin,

ettei öljyputkea voida sijoittaa valittajan pihapiiriin eikä golfkentälle. Itä-Uudenmaan lii-

ton vastineesta ilmenee selvästi, että konsultointivyöhyke on merkitty tavalla, jossa mah-

dollisen onnettomuuden vaikutuksia riidattomasti rajoittavia tekijöitä kuten maasto ei ole

huomioitu ja jossa vallitsevan tuulensuunnankin merkitys ja vaikutus on arvioitu täysin

virheellisesti. Konsultointivyöhyke ei voi kaavoittajan toimesta muuttua toisenlaiseksi,

pelkästään kieltoalueeksi.

Thomas ja Christer Andersson (17) toteavat, että Sandmalmenin tv-varauksen lähei-

syydessä noin 200 metrin etäisyydellä on vuonna 1997 vahvistetun kaavan mukaista RA-

aluetta. Sama koskee Jättekastetin suojelualuetta, joka on POSKI-projektissa todettu

maakunnallisesti arvokas harjualue, jonka osalta ei voi vedota siihen, ettei aluetta ole pe-

rustettu luonnonsuojelualueeksi. Mittavan maa-ainesten oton ja maanpinnan laskun

vuoksi voimaloiden toiminta edellyttäisi erittäin järeitä pylväskokoja. Tehdystä selvityk-

sestäkin ilmenee, että alueelle ei ole teknisesti eikä siitä maanomistajille ja ympäristölle

aiheutuvan haitan vuoksi mahdollista rakentaa tuulivoimapuistoa. Vahvistuessaan varaus

vaikuttaisi kymmeniä vuosia alueen maankäyttöön ja kaikkeen toimintaan alueella. Maa-

kuntakaavan päätös perustuu siten puutteellisiin selvityksiin.

52

Fredrik Pressler kiinteistöyhtymä Drägsby gårdin puolesta (18) toteaa, että tehdyn

selvityksen mukaan kiinteistöyhtymän maa-alueet eivät sijaitse sillä Seveso-direktiiviin

perustuvalla Sköldvikin suoja-alueella. Alue on monestakin syystä edullinen yhdyskunta-

rakenteen kannalta. Muun muassa parin kilometrin etäisyydellä on peruskoulun ala-aste

ja noin neljän kilometrin etäisyydellä Tolkkisissa on muita kouluja ja kunnallisia palvelu-

ja. Joukkoliikenneyhteydet ovat parhaat mahdolliset ja kaukolämpöjohto on noin kahden

kilometrin etäisyydellä. Vireillä oleva maakuntakaavan tarkistamistyö osoittaa selvästi,

että vahvistettava maakuntakaava sisältää joukon virheitä.

Helsingin kaupunki (19) toteaa, ettei Sipoon kuntaa maakuntaliitossa edustavilla Sipoon

kunnanvaltuuston jäsenillä ole ollut toimivaltaa osallistua Helsingin kaupungille siirtyvää

aluetta koskevaan päätöksentekoon maakuntavaltuustossa. Maakuntavaltuuston olisi tul-

lut hyväksyä maakuntakaava vasta kuntajaon muutosta koskevan päätöksen tultua lain-

voimaiseksi ja ottaa huomioon kuntajaon muutos. Uudenmaan liiton vastineessaan viit-

taaman vireillä olevan vaihemaakuntakaavan laatimisen osalta kaupunki toteaa, myös

ympäristöministeriön opasmateriaaliin viitaten, että kokonaismaakuntakaavassa käsitte-

lemättömät alueidenkäyttökysymykset on tuotava kaavakartassa ja -selostuksessa selvästi

esille kaavan ohjausvaikutuksen selkeyden vuoksi eivätkä kaavasta pois jätetyt alueiden-

käyttökysymykset saa olla merkittäviä.

Kirjelmä

Raimo Laakia on toimittanut ympäristöministeriöön 5.8.2008 saapuneen kirjelmän, jossa

toivotaan maakuntakaavan vahvistamisen ja Sipoon yleiskaavan valmistelun yhteydessä

vaikuttamaan Pohjois-Sipoon ja Talman osalta siten, ettei alueelle syntyisi autokaupun-

kia. Kirjelmään on liitetty jäljennös Sipoon kunnanvaltuutetuille osoitetusta asiaa koske-

vasta kansalaisvetoomuksesta.

4 YMPÄRISTÖMINISTERIÖN PÄÄTÖS

4.1 Kannanotot ministeriöiden lausuntoihin

4.1.1 Puolustusministeriö

Pirttisaari, Glosholmen ja Orrengrund on maakuntakaavassa osoitettu puolustusvoimien

alueeksi sekä lisäksi virkistyskäyttöön kehittämistä tarkoittavalla indeksimerkinnällä

(EP/v). Tällä merkinnällä osoitetaan merkinnän kuvauksen mukaan alueen tai kohteen

tavoiteltua maankäyttöä tai toimintaa pääkäyttötarkoituksen osoittaman toiminnan loput-

tua.

Puolustusvoimien toimintojen edellyttämät tarpeet saaristossa saattavat rannikkopuolus-

tuksen teknisen kehityksen myötä muuttua, jolloin kaikkia saaria ei enää välttämättä tar-

vita puolustusvoimien tarpeisiin. Yhdistelmämerkinnän tavoitteena on turvata saariston

virkistysalueiden riittävyys yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa pitkällä aikavälillä ja

erityisesti, mikäli nämä puolustusvoimien alueet siirtyvät Metsähallituksen hallinnoita-

vaksi ja niiden omistus mahdollisesti tulevaisuudessa muuttuisi. Tällöin maakuntakaava

mahdollistaa vapautuvan alueen yksityiskohtaisen suunnittelun virkistyskäytön tarpei-

siin. Maakuntakaavassa osoitetun ensisijaisen käyttötarkoituksen mukainen toiminta,

puolustusvoimien toiminta, ja sen kehittäminen jatkuvat niin kauan kuin puolustusvoimi-

en tarpeet sitä edellyttävät. Erityisesti pääkaupunkiseudulla ja sen läheisyydessä pinta-

alaltaan suurempia rakentamattomia saaria alueen merellisestä sijainnista huolimatta ja

53

väestömäärä huomioon ottaen on vähän. Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) sisältö-

vaatimuksia koskevan 28 §:n mukaan maakuntakaavaa laadittaessa on erityistä huomiota

kiinnitettävä muun muassa virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyyteen.

Kun otetaan huomioon myös valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden puolustuksen

ja rajavalvonnan tarpeisiin liittyvä muun yhdyskuntarakenteen, elinympäristön laadun ja

ympäristöarvojen asettamien vaatimusten erityistavoite, kaavamerkintää EP/v on pidettä-

vä Pirttisaaren, Glosholmenin ja Orrengrundin osalta perusteltuna eikä siitä voida katsoa

aiheutuvan puolustusvoimien toiminnalle merkittävää haittaa. Maakuntakaava täyttää täl-

tä osin maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n sisältövaatimukset valtakunnallisten aluei-

denkäyttötavoitteiden huomioon ottamisen osalta eikä ole muutoinkaan lainvastainen.

4.1.2 Valtiovarainministeriö

Siltä osin kuin valtiovarainministeriön lausunto koskee kaava-alueen länsi- ja lounais-

osaa, ympäristöministeriö viittaa jäljempänä vahvistamatta jätettäviä aluevarauksia ja

kaavamerkintöjä 4.3 kohdassa esitettyyn. Maakuntakaavan vahvistamatta jättäminen

koskee aluetta, joka valtioneuvoston 28.6.2007 tekemän päätöksen perusteella on siirty-

nyt Sipoon kunnalta Helsingin kaupungille 1.1.2009 lukien. Ympäristöministeriö toteaa

enemmän kannanoton antamisen valtiovarainministeriön lausunnosta tältä osin raukea-

van.

Itä-Uudenmaan maakuntakaavan tavoitteena on kehittää Itä-Uudenmaan aluerakennetta

monikeskuksisena verkostona, jossa Porvoo on vahva maakuntakeskus. Kaavan lähtö-

kohtana on kuitenkin maakunnan asema osana laajaa metropolialuetta. Maakuntakaavan

valmisteluun on liittynyt laaja yhteistyö muun muassa naapurimaakuntien liittojen ja

kuntien kanssa. Esimerkiksi aluerakennevaihtoehtoja selvitettiin Helsingin seudun ja

Porvoon aluerakennetta koskevassa yhteistyössä vuonna 2004 ja Etelä-Suomen liit-

touman aluerakenneselvityksissä 2004–2006 sekä Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan yhtei-

sessä liikennestrategiassa vuonna 2007.

Maakuntakaavan lähtökohtana on ollut ottaa huomioon pääkaupungin läheisyys ja sen

tuoma väestön- ja työpaikkojen kasvupotentiaali. Maakuntakaavaratkaisu luo edellytyk-

siä yhdyskuntarakenteen kasvulle Sipoossa ja Porvoossa.

Itä-Uudenmaan liitossa on käynnissä 2.vaihemaakuntakaavan laatiminen, jonka yhtey-

dessä tarkastellaan muun muassa aluerakennetta. Vaihemaakuntakaavan keskeisiä aiheita

ovat myös muun muassa saaristo ja rannikko, joiden osalta myös suojelualuevarausten

ajantasaistaminen selvitetään. Helsingin seudun II lentokentän sijainti on asia, joka on

ratkaistava maakuntakaavassa. Tämä edellyttää muun muassa alue- ja yhdyskuntaraken-

teellisia selvityksiä sekä sijainnin selvittämistä ympäröivään maankäyttöön. Käynnisty-

mässä olevasta ympäristövaikutusten arvioinnista saatavalla tiedolla on keskeinen merki-

tys myös asiaa koskevan maakuntakaavan ratkaisun kannalta.

Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 31 §:n 3 momentin mukaan ympäristöministeri-

ön on jätettävä maakuntakaava kokonaan tai osittain vahvistamatta, jollei kaava täytä

maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:ssä asetettuja sisältövaatimuksia tai on muutoin lain-

vastainen. Muussa tapauksessa kaava on vahvistettava. Ympäristöministeriöllä ei siten

ole kaavan vahvistamisedellytysten osalta muuta kuin kaavan sisällön lainmukaisuuteen

tai muuhun lainmukaisuuden arviointiin liittyvää harkintavaltaa. Ympäristöministeriö

katsoo, että maakuntakaava tältä osin täyttää maakuntakaavan sisältövaatimukset eikä ole

muutoinkaan lainvastainen.

54

4.1.3 Opetusministeriö

Itä-Uudenmaan liitto on 21.11.2008 toimittanut ympäristöministeriölle maakunnan kiin-

teistä muinaisjäännöksistä kaava-asiakirjoihin liitettäväksi kuntakohtaisen luettelon, jon-

ka ympäristöministeriö on toimittanut myös opetusministeriölle ja Museovirastolle tutus-

tumista varten. Ympäristöministeriölle osoittamassaan kirjeessä 8.6.2009 opetusministe-

riö viitaten ympäristöministeriön, opetusministeriön ja Museoviraston välillä käytyihin

keskusteluihin puoltaa maakuntakaavan vahvistamista edellyttäen, että kaavan muinais-

muistoaluetta tai -kohdetta (SM, sm) koskeva merkinnän kuvaus muutetaan kuuluvaksi

seuraavasti:

"SM-merkinnällä osoitetaan ne kiinteät muinaisjäännökset, jotka ilmenevät tarkemmin

kaavaselostuksen liitekartasta nro 20 ja siihen liittyvästä luettelosta. Kaikki muinaisjään-

nökset on rauhoitettu muinaismuistolailla (295/1963). Suojelu koskee edellä mainittujen

muinaisjäännösten lisäksi kaikkia muitakin alueella olevia, myös vielä löytämättömiä,

muinaisjäännöksiä. Muinaismuistolain 1 §:n mukaan muinaisjäännöksen kaivaminen,

peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen, poistaminen ja muu siihen kajoaminen on

kielletty. Alueilla ja kohteilla on voimassa MRL 33 §:n mukainen rakentamisrajoitus."

Lisäksi opetusministeriö edellyttää, että ympäristöministeriö ohjeistaa Itä-Uudenmaan

liittoa jatkosuunnittelussa ottamaan asianmukaisesti huomioon maakunnan alueella ole-

vat kiinteät muinaisjäännökset.

Itä-Uudenmaan liitto on 28.9.2009 antanut suostumuksen maankäyttö- ja rakennuslain 31

§:n 6 momentissa tarkoitetun vähäisen muutoksen tekemiseen maakuntakaavan siten, että

kaavan muinaismuistoaluetta tai -kohdetta (SM, sm) koskeva merkinnän kuvaus muute-

taan saman sisältöiseksi kuin opetusministeriö edellä selostetussa kirjeessään 8.6.2009

edellyttää.

Ympäristöministeriö on tehnyt maakuntakaavaan tätä koskevan vähäisen muutoksen si-

ten kuin kohdassa vähäisiä muutoksia koskevasta kohdasta 4.4 ilmenee.

Loviisan maalinnoitus (Degerby) sisältyy maakuntakaavaan merkittyyn maakunnallisesti

merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön (ma/m). Porvoon vanhan kaupungin

kulttuurikerrokset sisältyvät kaavaan merkittyyn valtakunnallisesti merkittävään raken-

nettuun kulttuuriympäristöön (ma/v). Merkintöihin liittyvän suunnittelumääräyksen mu-

kaan on muun muassa turvattava merkittävien maisema- ja kulttuuriarvojen säilyminen.

Kaikki kiinteät muinaisjäännökset on suojeltu muinaismuistolain 1 §:n nojalla. Näin ol-

len on katsottava, että myös Loviisan maalinnoituksen ja Porvoon vanhan kaupungin

kulttuurikerrosten suojelu on turvattu, vaikka niitä ei ole osoitettu maakuntakaavassa

muinaismuistoalueena (SM).

Ottaen huomioon kaavan vahvistamisen yhteydessä tehty vähäinen muutos, ympäristö-

ministeriö katsoo, että maakuntakaava kiinteiden muinaisjäännösten osalta täyttää maan-

käyttö- ja rakennuslain 28 §:n sisältövaatimukset kulttuuriperinnön vaalimisen osalta eikä

ole muutoinkaan lainvastainen.

4.1.4 Maa- ja metsätalousministeriö

Merkinnällä M on osoitettu maakunnallisesti merkittäviä pääasiallisesti metsätalouskäyt-

töön tarkoitettuja laaja-alaisia, yhtenäisiä metsäalueita, jotka ovat luonnon ydinalueita

55

sekä maakunnallisen ekologisen verkoston kannalta merkittäviä. Merkintään liittyvän

suunnittelumääräyksen mukaan alueen suunnittelussa tulee jäljempänä selostetun pirsto-

misen välttämisen lisäksi turvata metsätalouden ja muiden maaseutuelinkeinojen toimin-

taedellytykset. Lisäksi suunnittelumääräyksessä nimenomaisesti todetaan, että metsätalo-

us ja metsänhoitotoimenpiteet alueella perustuvat metsälakiin. Nämä aluevaraukset pe-

rustuvat Itä-Uudenmaan ekologisesta verkostosta ja siihen kuuluvista luonnon ydinalu-

eista tehtyyn selvitykseen.

Itä-Uudellamaalla ja Uudellamaalla ekologinen verkosto on osa valtakunnallista verkos-

toa ja tärkeä eläimistön liikkumisen välittäjänä rannikon ja sisämaan välillä. Asutus on

rajoittanut eläinten elin- ja liikkumismahdollisuuksia. Itä-Uudenmaan liitto on maa- ja

metsätalousministeriön lausunnosta antamassaan vastineessa todennut, että pirstovaksi

maankäytöksi katsotaan esimerkiksi metsäautoteitä merkittävämmät tieyhteydet, voima-

johtoyhteydet, verrattain lähekkäin sijaitsevat poikkeamisluvalla toteutetut asuin- ja va-

paa-ajan rakennukset sekä vapaa-ajan asuntojen keskittymät. Lisäksi selvästi metsätalo-

usvaltaisen alueen reuna-alueita keskemmälle sijoittuva tuotantoeläinten suuryksikön

katsotaan aiheuttavan metsäaluetta pirstovaa maankäyttöä. Nämä esimerkit kuvaavat sitä,

mitä yleisen tietämyksenkin perusteella voidaan ymmärtää merkitsevän pirstomista ja

muodostavan lajiston liikkumiselle pysyviä esteitä.

Kaavaselostuksessa ei ole täsmällisesti ilmaistu luonnon monimuotoisuuden kannalta eri-

tyisen tärkeää aluetta tarkoittavan merkinnän (luo) perusteena ollutta selvitystä. Merkin-

nän kuvauksessa ja kaavaselostuksessa mainitaan ainoastaan, että alueet ovat erityisesti

linnuston kannalta merkittäviä niin sanottuja IBA-alueita. Kaavaselostuksen lähdeluette-

lossa selvitysten tunnistetiedot on ilmaistu täsmällisesti. Selvitysten tavoitteena on ollut

löytää linnuston suojelulle tärkeät alueet, säilyttää ne linnuille soveliaina sekä seurata

niillä linnuston ja elinympäristön muutoksia. Niiden tiedot on tarkoitettu hyödynnettä-

väksi muun muassa maankäytön suunnittelussa.

Kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeää, valtakunnallisesti ja

maakunnallisesti, merkittävää aluetta koskeviin merkintöihin (ma/v ja ma/m) liittyvän

suunnittelumääräyksen mukaan näiden alueiden käytöllä on turvattava merkittävien mai-

sema- ja kulttuuriarvojen säilyminen. Kysymyksessä on suunnittelumääräys, joten sana-

muodostaan huolimatta se kohdistuu ensi sijassa jatkosuunnitteluun. Kaavamääräys on

siten tältäkin osin tulkittava ohjeeksi yksityiskohtaisemmalle suunnittelulle.

Ympäristöministeriö katsoo, että maa- ja metsätalousministeriön kaavaselostuksen puut-

teita koskeva arvostelua voidaan sinänsä pitää jossain määrin aiheellisena. Kaavaselos-

tuksen on kuitenkin katsottava täyttävän maankäyttö- ja rakennuslain 29 §:n 2 momentin

sekä maankäyttö- ja rakennusasetuksen (895/19999) 10 §:n vaatimukset ja se antaa tyy-

dyttävästi muun muassa kaavan tavoitteiden sekä ratkaisujen perusteiden arvioimiseksi

tarpeelliset tiedot.

Ympäristöministeriö katsoo, että maakuntakaava täyttää tältä osin maankäyttö- ja raken-

nuslain 28 §:n mukaiset maakuntakaavan sisältövaatimukset eikä ole muutoinkaan lain-

vastainen.

56

4.1.5 Liikenne- ja viestintäministeriö

Tieverkon toiminnallinen luokitus

Ympäristöministeriö toteaa, että maakuntakaavassa osoitetut tieluokat ovat sekä olemas-

sa olevien teiden että uusien teiden osalta maakunnan tahtotilaa kuvaavia esityksiä tie-

luokiksi. Ratkaisun tieluokista tekee tieluokasta riippuen liikenne- ja viestintäministeriö

tai Tiehallinto.

Maakuntakaavassa osoitetun maantien 167 tieluokan muutoksen osalta ympäristöministe-

riö toteaa, että tie on osoitettu kantatieluokkaisena myös vahvistetussa Päijät-Hämeen

maakuntakaavassa. Tieluokan muutosta on myös Itä-Uudenmaan maakunnan puolella pi-

dettävä perusteltuna.

Maantie 1521 toimii seututien 152 jatkeena Tuusulasta Nikkilän suuntaan ja sen voidaan

katsoa verkostollisen asemansa puolesta täyttävän seututien edellytykset siinä määrin, et-

tä sen esittäminen maakuntakaavassa seututieksi on perusteltua.

Kilpilahden tieyhteyksien merkinnät

Ympäristöministeriö katsoo, että Kilpilahden uusi tieyhteys voidaan maakuntakaavassa

osoittaa seututienä, koska tie täyttää verkostollisen asemansa puolesta seututien määri-

telmän. Kilpilahden teollisuusaluetta voidaan pitää vähintään seudullisesti merkittävänä

kohteena ja tielle ennustettuja liikennemääriä seututietasoisina.

Kilpilahdesta Spjutsundintielle osoitettu uusi tieyhteys on Kilpilahden tieyhteyden suun-

nitelmien mukaan yksityistie. Tieyhteydellä ei voida katsoa olevan maankäyttö- ja raken-

nuslain 25 §:ssä tarkoitettua valtakunnallista tai maakunnallista merkitystä eikä sen osoit-

taminen maakuntakaavassa ole tarpeen useamman kuin yhden kunnan alueiden käytön

yhteensovittamiseksi. Ympäristöministeriö on jättänyt tieyhteyttä koskevan uutta yhdys-

tietä tarkoittavan merkinnän vahvistamatta siten kuin jäljempänä vahvistamatta jätettyjä

kaavamerkintöjä ja -määräyksiä koskevasta kohdasta 4.3 ilmenee.

Eräät yhteystarvemerkinnät

Itä-Uudenmaan maakuntakaavassa on osoitettu eräitä tieliikenteen yhteystarvemerkintö-

jä, joiden voidaan katsoa kuuluvan taajamien sisäiseen tieverkkoon ja jolla ei ole seudul-

lista merkitystä. Maankäyttö- ja rakennuslain 25 §:n mukaan maakuntakaavassa alueva-

rauksia osoitetaan vain siltä osin ja sillä tarkkuudella, kuin alueiden käyttöä koskevien

valtakunnallisten tai maakunnallisten tavoitteiden kannalta taikka useamman kuin yhden

kunnan alueiden käytön yhteensovittamiseksi on tarpeen. Tämän vuoksi ympäristöminis-

teriö on jättänyt eräät yhteystarvetta tarkoittavat merkinnät vahvistamatta siten kuin jäl-

jempänä vahvistamatta jätettyjä aluevarauksia ja kaavamerkintöjä koskevasta kohdasta

4.3 ilmenee.

HELI-radan merkinnät

Ratahallintokeskus ja Sipoon kunta ovat yhdessä selvittäneet Helsingistä itään johtavan

radan (HELI-rata) linjausvaihtoehtoja Söderkullan kohdalla vuonna 2005. Tavoitteena oli

löytää vaihtoehtoja tunneliratkaisuihin perustuvalle linjaukselle. Selvityksessä tutkittiin

moottoritien varteen sijoittuvaa, Söderkullan taajaman eteläpuolista vaihtoehtoa. Linja-

uksesta ei kuitenkaan ole päästy yksimielisyyteen kunnan ja rataviranomaisen kesken.

57

Ratalinjaus on maakuntakaavassa osoitettu tunneliosuutta tarkoittavalla merkinnällä Sö-

derkullan länsipuolella kahdessa kohdassa ja yhdessä kohdassa sen itäpuolella.

Maakuntakaavassa osoitettu HELI-rataa koskeva raideliikenneratkaisu on tarkoitettu pal-

velemaan ensisijaisesti Helsingin ja Porvoon välistä työmatkaliikennettä. Sen ei voida

katsoa vastaavan raideliikennejärjestelmän pitkän aikavälin tavoitteita erityisesti välillä

Söderkulla–Porvoo. Ratkaisu ei myöskään sellaisenaan palvele Helsingin seudun joukko-

liikenteen järjestämiseksi tarpeellista kokonaisratkaisua.

Ympäristöministeriö katsoo, että HELI-radan toteuttamistapaa Söderkullan kohdalla ei

ole selvitetty maakuntakaavan valmistelun yhteydessä riittävästi. Radan toteuttamisen

varmistamiseksi myös linjausvaihtoehtoja ja niiden suhdetta ympäröivään maankäyttöön

sekä radan toteuttamistapaa Söderkullan kohdalla on tarpeen tutkia maakuntakaavan

vahvistamisen jälkeenkin ottaen myös huomioon mahdollinen Söderkullan eteläpuolinen

linjaus. Kaavaa laadittaessa käytettävissä olleiden selvitysten perusteella linjauksen si-

joittamista tunneliin tai maan päälle ei voida yksiselitteisesti ratkaista tässä maakunta-

kaavassa.

Koska HELI-radan toteuttamistavan ratkaisemiseksi Söderkullan kohdalla ei ole maan-

käyttö- ja rakennuslain 9 §:n edellyttämiä riittäviä selvityksiä, maankäyttö- ja rakennus-

lain 28 §:n mukaisten maankuntakaavan sisältövaatimusten täyttymistä ei ole mahdollista

tältä osin arvioida. Tämän vuoksi ympäristöministeriö on jättänyt maakuntakaavassa

osoitetut HELI-radan Söderkullan länsi- ja itäpuoliset tunneliosuudet vahvistamatta siten

kuin vahvistamatta jätettyjä aluevarauksia ja -määräyksiä koskevasta kohdasta 4.3 ilme-

nee.

Ympäristöministeriö katsoo, että radan merkityksen vuoksi maakuntakaavassa on syytä

säilyttää jo seutukaavaan sisällytetty varaus HELI-radalle koko Itä-Uudenmaan maakun-

nan alueella. HELI-radan Porvoon ja Loviisan välisen linjauksen alueelle ja sen läheisyy-

teen ei maakuntakaavassa ole ollut tarvetta osoittaa seudullisesti tai maakunnallisesti

merkittävää maankäyttöä. Tämän vuoksi ympäristöministeriö katsoo, että HELI-radan

varaus on vahvistettavissa kokonaisuudessaan yhtenäisellä viivalla osoitettuna.

Ympäristöministeriö katsoo, että maakuntakaavassa osoitetut ohjeelliset HELI-radan lii-

kennepaikkavaraukset voidaan vahvistaa tulevaisuuden varauksina, koska Helsinki-

Pietari -yhteyden esiselvityksen mukaan radalla on mahdollista kehittää lähi- ja taajama-

junaliikennettä. Liikennepaikkojen määrä ja sijainti tarkentuu yksityiskohtaisemmassa

suunnittelussa.

Ilmailu

Maakuntakaavan kiviainestenottoalueet ovat pääasiassa jo kyseisessä käytössä olevia

alueita. Myös Askolan ja Sipoon Mömossenin ampuma-alueet ja Porvoon pistoolirata

ovat jo kyseisessä käytössä ja palvelevat vain ampumaharrastustoimintaa. Kaavassa

maakunnan länsiosaan osoitettu uusi voimajohto sijoittuu olemassa olevan voimajohdon

kanssa samaan johtokäytävään ja toinen uusi voimajohto sijoittuu maakunnan itäiseen

osaan. Ympäristöministeriö katsoo ottaen huomioon myös näiden toimintojen ja voima-

johtojen etäisyyden, etteivät maakuntakaavan kiviainestenottoalueet, ampuma-alueet ja

voimajohdot vaikuta Helsinki-Vantaan lentoaseman lentoliikenteen turvallisuuteen ja su-

juvuuteen.

58

Selvitykset Helsinki-Vantaan lentoaseman maaliikenteen kehittämiseksi erityisesti raide-

liikenteen osalta ovat vielä keskeneräisiä ja ne on mahdollista ottaa huomioon tulevassa

maakuntakaavoituksessa.

Hiljaiset alueet

Maakuntakaavassa ei ole käsitelty hiljaisia alueita. Kaavassa on kuitenkin osoitettu pää-

asiassa metsätalouskäyttöön tarkoitetut laaja-alaiset, yhtenäiset metsäalueet, jotka ovat

luonnon ydinalueita sekä maakunnallisen ekologisen verkoston kannalta merkittäviä.

Näitä aluetta voidaan pitää osaltaan myös maakunnan hiljaisina alueina. Vireillä olevan

vaihemaakuntakaavan laatimisen yhteydessä on mahdollista tarkastella myös varsinaisia

hiljaisia alueita.

Vaikutusten arviointi, kaavaprosessi ja -kaava-asiakirjat

Maakuntakaavasta on tehty erillinen aluevaraus- ja merkintäkohtainen kokonaisvaikutus-

ten arviointi, joka on liitetty kaava-asiakirjoihin. Sen yhteenveto on sisällytetty myös

kaavaselostukseen.

Ympäristöministeriö toteaa, että kaava-asiakirjojen tiedoissa on epätarkkuutta eikä kaik-

kia viranomaisneuvottelun yhteydessä tehtäviksi luvattuja muutoksia ole tehty. Muun

muassa tästä syystä ympäristöministeriö on joutunut puuttumaan maakuntakaavan sisäl-

töön maankäyttö- ja rakennuslain 31 §:n mahdollistamalla tavalla jättämättä aluevarauk-

sia ja kaavamerkintöjä vahvistamatta sekä tekemällä vähäisiä muutoksia ja oikaisunluon-

teisia korjauksia.

Ympäristöministeriö on maankäyttö- ja rakennuslain 31 §:n 6 momentin mukaisena oi-

kaisunluonteisena korjauksena lisännyt maakuntakaavassa käytetetyn siirtoviemäriyhte-

yttä tarkoittavan merkinnän j ja sen selityksen merkinnät ja määräykset käsittävään maa-

kuntakaavan osaan, josta se puuttuu. Lisäksi ympäristöministeriö on kehtottanut Itä-

Uudenmaan liittoa korjaamaan tavoiteltavaa liikenneverkkoa koskevan kaavaselostuksen

liitekartan 8 vastaamaan kaavakartan sisältöä. Muilta osin ympäristöministeriö viittaa

kaavaselostuksen osalta asiasta edellä kohdassa 4.1.4 maa- ja metsätalousministeriön lau-

sunnon johdosta sanottuun.

Ympäristöministeriö katsoo, että maakuntakaava tältä osin täyttää maankäyttö- ja raken-

nuslain 28 §:n mukaiset maakuntakaavan sisältövaatimukset ympäristön ja talouden kan-

nalta kestävien liikenteen järjestelyjen osalta eikä ole muutoinkaan lainvastainen.

4.1.6 Johtopäätös ministeriöiden lausunnoista

Ympäristöministeriö katsoo, etteivät ministeriöiden kannat ole maankäyttö- ja rakennus-

lain 31 §:n 4 momentin tarkoittamalla tavalla eriävät eikä tällaista tilannetta synny myös-

kään kaavan vahvistuspäätöstä tehtäessä. Asiaa ei siten ole tarpeen siirtää valtioneuvos-

ton yleisistunnossa ratkaistavaksi.

4.2 Lausunnot valituksista

Lausunnon raukeaminen peruutettujen valitusten johdosta

Karri-Pekka Laurén (12) on ympäristöministeriöön 28.3.2008 saapuneella kirjeellään,

Sipoon kunta (21) ympäristöministeriöön 30.6.2008 saapuneella kirjeellään sekä Kurt

59

Rosqvist asiakumppaneineen (13) ympäristöministeriöön 11.2.2010 saapuneella kir-

jeellään peruuttanut valituksensa. Tämän vuoksi enemmän lausunnon antaminen

Laurénin, Sipoon kunnan sekä Rosqvistin ja hänen asiakumppaneidensa valitusten joh-

dosta raukeaa.

Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ry. (1)

Lausunnon raukeaminen vahvistamatta jättämisen ja vähäisen muutoksen vuoksi

Ympäristöministeriö on siten kuin jäljempänä vahvistamatta jätettyjä aluevarauksia ja

kaavamerkintöjä koskevassa kohdassa 4.3 ilmenee, jättänyt maakuntakaavan vahvista-

matta siltä osin kuin se koskee valtioneuvoston 28.6.2007 tekemällä päätöksellä Sipoon

kunnasta Helsingin kaupunkiin liitettyä aluetta. Tämän vuoksi raukeaa enemmän lausun-

non antaminen valituksen johdosta seuraavien alueiden osalta, jotka sijaitsevat tällä vah-

vistamatta jätetyllä maakuntakaavan alueella:

Karhusaari, Hältingträsk, Talosaari, Gumböle-Östersundomin alue ja Östersundomin lin-

tuvesien alue.

Ympäristöministeriö on maanäyttö- ja rakennuslain 31 §:n 6 momentin nojalla ja Itä-

Uudenmaan liiton suostumuksella tekemällään vähäisellä muutoksella muuttanut Sipoon

Hindsbyssä sijaitsevaa puolustusvoimien pysyvässä käytössä olevaa aluetta (EP) tarkoit-

tavan merkinnän luonnonsuojelualuetta tarkoittavaksi merkinnäksi (SL/ep). Tämän vuok-

si raukeaa enemmän lausunnon antaminen valituksesta siltä osin kuin se koskee Sipoon

Hindsbyn puolustusvoimien aluetta (EP).

Tutkimatta jätetyt valitusperuste ja vaatimus

Kuntalain (365/1995) 90 §:n mukaan valittajan tulee esittää valituksensa perusteet ennen

valitusajan päättymistä. Uudenmaan ympäristöpiiri ry. on vastaselityksessään perustellut

valitustaan sillä, ettei Itä-Uudenmaan liitolla ole ollut toimivaltaa maakuntakaavan hy-

väksymiseen Sipoon kunnasta Helsinkiin 1.1.2009 siirtyneellä alueella. Ympäristöminis-

teriö jättää tämän perusteen vasta valitusajan päättymisen jälkeen tehtynä tutkimatta.

Hallintolainkäyttölain (586/1996) 27 §:n mukaan valittaja saa valitusajan päättymisen

jälkeen esittää ainoastaan sellaisen uuden vaatimuksen, joka perustuu olosuhteiden muu-

tokseen tai valitusajan päättymisen jälkeen valittajan tietoon tulleeseen seikkaan. Uu-

denmaan ympäristönsuojelupiiri ry. on vastaselityksessään vaatinut, ettei maakuntakaa-

vaa vahvisteta ennen kuin vireillä olevan vaihemaakuntakaavan sisältö on tiedossa ja

näin syntynyt kokonaisuus voidaan vahvistaa kokonaismaakuntakaavana. Ympäristömi-

nisteriö jättää tämän vaatimuksen vasta valitusajan päättymisen jälkeen tehtynä tutkimat-

ta.

Valituksen hylkääminen

Muilta osin ympäristöministeriö hylkää valituksen.

60

Perustelut

Oikaisunluonteiset korjaukset

Maankäyttö- ja rakennuslain 31 §:n 6 momentin mukaan maakuntakaavaan voidaan sitä

vahvistettaessa tehdä oikaisunluonteisia korjauksia ja maakunnan liiton suostumuksella

vähäisiä muutoksia. Oikaisunluonteinen korjaus voi koskea vain kaavakarttaan tai kaa-

vamerkintöihin tai -määräyksiin tehtävää teknisluotoista korjausta tai täydennystä kuten

esimerkiksi kirjoitusvirheen luonteista asiaa. Muutos voi koskea kaavan sisältöön liitty-

vää virheellisyyttä tai puutetta, joka on vain vähäinen. Vähäisellä muutoksella ei voida

kaavan vahvistamisen yhteydessä puuttua maakuntakaavan ratkaisun sisältöön laajem-

min.

Oikaisunluonteiset korjaukset, joita valituksessa esitetään tehtäväksi, tarkoittaisivat kaa-

van sisällön muuttamista. Muutokset merkitsisivät laajempaa puuttumista maakuntakaa-

van sisältöön kuin maankäyttö- ja rakennuslain 31 §:n 6 momentin tarkoittama vähäisen

muutoksen tekeminen vahvistavalle viranomaiselle maakunnan liiton suostumuksella-

kaan sallisi.

Tämän vuoksi ympäristöministeriö hylkää sellaisten oikaisunluonteisten korjausten te-

kemistä maakuntakaavaan koskevan vaatimuksen, joka koskee suojeluarvojen ja Natura

2000 -verkostoon kuulumisen parempaa huomioon ottamista eräillä valituksessa erikseen

nimetyillä alueilla.

Suojelualueiden poistot, selvitysten riittävyys ja maakuntakaavan kattavuus

Maakuntakaavaan on sisällytetty Itä-Uudenmaan maakunnan alueella sijaitsevat valta-

kunnallisiin suojeluohjelmiin kuuluvat suojelualueet luonnonsuojelualuetta tarkoittavalla

merkinnällä SL ja Natura 2000 -verkoston alueet. Maakuntakaavassa ei ole osoitettu sel-

laisia alueita, joiden luontoarvoilla on maakunnallinen merkitys. Nämä ovat pääasiassa

sellaisia alueita, joiden luontoarvot on selvitetty aikoinaan seutukaavoja laadittaessa ja ne

ovat sisältyneet seutukaavoihin. Huomattava osa niistä on sisältynyt myös maakunta-

kaavaehdotukseen suojelualueena (S).

Kaavaehdotuksessa suojelualuetta (S) tarkoittavaan merkintään liittyi suunnittelumäärä-

ys, jonka mukaan näille alueille tai kohteille ei saanut suunnitella toimenpiteitä, jotka

vaarantavat tai heikentävät alueiden luonto- ja ympäristöarvoja. Maakuntakaavan on

maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaan perustuttava riittäviin tutkimuksiin ja selvi-

tyksiin. Suojeluvarausten perusteeksi ei oltu tehty selvitystä suojelualueitten luonnonar-

vojen nykytilanteesta. Maakuntakaavaehdotuksen ei siten suojelualueitten osalta voitu

katsoa perustuvan riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Tämän vuoksi myös suojelumer-

kintään liittyneen suunnittelumääräyksen oikeusvaikutukset olivat epäselviä.

Hyväksytyssä maakuntakaavassa useat maakuntakaavaehdotuksessa suojelualueiksi osoi-

tetuista alueista (S) sijoittuvat metsätalousvaltaiselle alueelle (M). Osalle näistä alueista

ei ole osoitettu maakuntakaavassa mitään maankäyttöä. Joitakin näistä maakuntakaava-

ehdotuksessa suojelualueiksi osoitetuista alueista on osoitettu kokonaan tai osittain maa-

ja metsätalousalueena, jolla on erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta (MU), maa- ja metsäta-

lousalueena, jolla on erityisiä ympäristöarvoja (MY), virkistysalueena (V) sekä luonnon-

suojelualueena (SL). Suhteessa kaava-alueen kokonaisuuteen on katsottava, että kysy-

myksessä ei kuitenkaan ole ollut näiden alueiden osalta kaavaehdotuksen olennainen

muutos, jonka johdosta kaavaehdotus olisi maankäyttö- ja rakennusasetuksen 32 §:n

61

säännökset huomioon ottaen pitänyt asettaa uudelleen nähtäville. Kaavaehdotusta ei ole

ollut tarpeen asettaa uudelleen nähtäville sen johdosta, että siitä on poistettu aluevarauk-

sia osoittamatta niiden tilalle muuta maankäyttöä, joitakin edellä selostettuja poikkeuksia

lukuun ottamatta.

Taajamatoimintojen aluevarausmerkintä (A) ja taajamatoimintojen laajenemisaluetta tar-

koittava merkintä (A/r) voivat käsittää kaikki taajamissa esiintyvät toiminnot ja muun

muassa paikallista merkitystä omaavat suojelualueet. Maakuntakaavan taajamatoimintoja

ja sen laajenemisalueita sekä teollisuus- ja varastoalueita (T) koskevat suunnittelumäärä-

ykset edellyttävät yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa huolehtimaan siitä, että taaja-

ma-alueen käyttö ja toteuttaminen eivät aiheuta taajamaan rajautuville tai sen lähettyvillä

sijaitsevalle Natura 2000 -verkoston alueelle kallioluonnolle, merenlahtien vedenlaadulle

ja vesiluonnolle sellaisia haitallisia vaikutuksia, jotka merkittävästi heikentäisivät tähän

verkostoon kuulumisen perusteena olevia luonnonarvoja. Myös alueiden yksityiskohtai-

sempia kaavoja laadittaessa maankäyttö- ja rakennuslain mukaisten yleiskaavan ja ase-

makaavan sisältövaatimuksia koskevien 39 ja 54 §:n mukaan luonnonarvot on aina otet-

tava huomioon maakuntakaavasta riippumatta.

Hyväksyttyä maakuntakaavaa ei voida pitää kokonaismaakuntakaavana, joka sellaise-

naan täyttäisi valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden luonnonperintöä koskevat eri-

tyistavoitteet. Maakuntakaava voidaan maankäyttö- ja rakennuslain 27 §:n 2 momentin

mukaan laatia myös vaiheittain, tiettyä asiaa tai tiettyjä asioita koskevana. Itä-

Uudellamaalla on vireillä vaihemaakuntakaavan laatiminen, joka koskee muun muassa

suojelukysymyksiä.

Ekologiset yhteydet

Maakuntakaavaa laadittaessa on tehty ekologista verkostoa ja siihen kuuluvia luonnon

ydinalueita koskeva selvitys (Seija Väre, YS-konsultit Oy, Itä-Uudenmaan liiton julkaisu

2001, 74). Itä-Uudenmaan liiton ilmoituksen mukaan selvitystä ei ole vuonna 2006 täy-

dennetty. Tämän perusteella maakuntakaavassa on osoitettu metsätalousvaltaisia alueita

(M). Merkinnän kuvauksen mukaan merkinnällä osoitetaan maakunnallisesti merkittäviä

pääasiallisesti metsätalouskäyttöön tarkoitettuja laaja-alaisia, yhtenäisiä metsäalueita,

jotka ovat luonnon ydinalueita sekä maakunnallisen ekologisen verkoston kannalta mer-

kittäviä. Alueilla esiintyy metsätalouden lisäksi haja-asutusluonteista ja vapaa-ajan ra-

kentamista. Merkintään liittyvän suunnittelumääräyksen mukaan alueen suunnittelussa

tulee turvata metsätalouden ja muiden maaseutuelinkeinojen toimintaedellytykset. Alu-

een säilyminen yhtenäisenä metsäalueena tulee turvata välttämällä sellaista pirstovaa

maankäyttöä, joka muodostaa eri eläinlajien kannalta vaikutuksiltaan laaja-alaisia, pysy-

viä liikkumisesteitä. Metsätalous ja metsänhoitotoimenpiteet alueella perustuvat metsäla-

kiin. Näiden alueiden välisiä tarpeellisia ekologisia yhteyksiä on osoitettu viheryhteys-

tarvetta osoittavalla merkinnällä.

Maakuntakaavaehdotukseen sisältyneitten ja hyväksytystä maakuntakaavasta puuttuvien

suojelualueiden merkitystä ekologisen verkoston ja niihin kuuluvien yhteystarpeitten

kannalta ei ole selvitetty. Tällainen selvitys on mahdollista ja tarkoituksenmukaista tehdä

vireillä olevan vaihemaakuntakaavan yhteydessä.

Sipoossa Savijärven itäpuolitse Pornaisiin johtava ekologinen yhteys on maakuntakaa-

vassa osoitettu Savijärveen ja sen itäpuolelle sijoittuvaan jätteenkäsittelyalueeseen (EJ)

saakka metsätalousvaltaisena alueena (M). Siitä eteenpäin Pornaisiin maastossa on seutu-

tie, yhdystie ja rautatie sekä voimajohto. Sipoon 15.12.2008 hyväksytyssä yleiskaavassa

62

on otettu huomioon ekologisen yhteyden tarve pohjoisen suuntaan osoittamalla viheryh-

teystarve Savijärven itäpuolitse Porvoon rajalle.

M- ja MU-alueiden kaavamääräykset ja valkoisen alueen kaavamääräys

Metsätalousvaltaista aluetta (M) tarkoittavaan merkintään liittyvän suunnittelumääräyk-

sen mukaan alueen suunnittelussa tulee turvata metsätalouden ja muiden maaseutuelin-

keinojen toimintaedellytykset. Maa- ja metsätalousvaltaista aluetta, jolla on erityistä ul-

koilun ohjaamistarvetta, tarkoittavaan merkintään (MU) liittyvän suunnittelumääräyksen

mukaan alueen suunnittelussa tulee turvata maa- ja metsätalouden sekä muiden maaseu-

tuelinkeinojen toimintaedellytykset.

Ympäristöministeriö toteaa, ettei maakuntakaavalla lähtökohtaisesti ohjata maa- ja met-

sätalouselinkeinojen harjoittamista. Maa- ja metsätalouselinkeinoja harjoitetaan niitä

koskevan erityislainsäädännön ohjaamana. Yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa näille

alueille on mahdollista sijoittaa maaseudulle tyypillisiä toimintoja. Tällöin on maankäyt-

tö- ja rakennuslain 32 §:n 2 momentin mukaisesti otettava huomioon, ettei vaikeuteta

maakuntakaavassa osoitetun pääkäyttötarkoituksen mukaista maakuntakaavan toteutu-

mista. Kaikilla muilla maakuntakaavan alueilla paitsi suojelualueilla noudatetaan met-

sänkäsittelyssä metsälakia (1093/1996). Luonnonsuojelualueen perustaminen on aina

mahdollista maakuntakaavasta ja sen suunnittelumääräyksistä riippumatta, mikäli siihen

on olemassa luonnonsuojelulain (1096/1996) 10 ja 24 §:n mukaiset edellytykset.

Maakuntakaavan merkinnät ja määräykset sisältävän osan lopussa luonnehditaan maa-

kuntakaavan aluevarausten ulkopuolista aluetta. Sitä koskevassa tekstissä todetaan, että

maakuntakaavan alueilla, joille ei ole osoitettu aluevarauksia tai muita merkintöjä (niin

sanottu valkoinen alue), ei ole todettu mitään valtakunnallisesti, maakunnallisesti tai seu-

dullisesti merkittävää käyttötarkoitusta. Lisäksi todetaan muun muassa, että maakunta-

kaavalla ohjataan kuitenkin valkoiselle alueelle sijoittuvaa toimintaa, esimerkiksi kulttuu-

riympäristön ja -maiseman merkinnöillä, geologisesti arvokkailla muodostumilla, pohja-

vesialueiden rajauksilla sekä Natura 2000 -aluemerkinnöillä. Kunnan tulee valkoisen alu-

een käytöstä päättäessään ottaa huomioon maakuntakaavassa olevat merkinnät ja suunnit-

telumääräykset. Ympäristöministeriö toteaa, että vaikka tämä teksti on sisällytetty kaavan

merkinnät ja määräykset sisältävään osaan, sitä ei ole pidettävä maakuntakaavamääräyk-

senä, vaan informaation luonteisena tekstinä eikä sillä ole oikeudellista merkitystä. Sitä

voidaan kuitenkin pitää yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa hyödyllisenä informaa-

tiona siitä, että vaikka näille alueille ei maakuntakaavassa ole osoitettu aluevarauksia, nii-

tä voi kuitenkin koskea yksityiskohtaista suunnittelua ohjaava alueen erityisominaisuuk-

sia tarkoittava merkintä kuten esimerkiksi arvokas geologinen muodostumaa tai Natura

2000 -verkoston aluetta tarkoittava merkintä.

Ympäristöministeriö on kehottanut Itä-Uudenmaan liittoa poistamaan tekstin ensimmäi-

sestä virkkeestä sanat "tai muita merkintöjä" siten kuin jäljempänä vähäisiä muutoksia

koskevassa kohdassa 4.4 ilmenee, koska nämä sanat voivat aiheuttaa sen väärinkäsityk-

sen, että niillä tarkoitetaan aluevarausten lisäksi myös alueen erityisominaisuutta tarkoit-

tavia merkintöjä.

Västerskogin ja Gumborstrandin välinen A/r-alue

Maakuntakaavan tavoitteisiin on kuulunut yhdyskuntarakenteen kehittäminen olemassa

olevan yhdyskuntarakenteen yhteyteen eheyttämällä ja tiivistämällä aluerakennetta.

Alue- ja yhdyskuntarakenteen kehittämisen lähtökohtana on ollut muun muassa liiken-

63

neyhteyksien ja joukkoliikenteen edellytysten parantaminen. Näitä kehittämismahdolli-

suuksia on selvitetty muun muassa Helsingin seudun – Porvoon aluerakenneselvityksessä

(HesPo 2004). Maakuntakaavan laatimisen lähtökohtia on ollut se, että pääkaupunkiseu-

dun läheisyyden vuoksi Itä-Uudenmaan kasvu painottuu Porvooseen ja Sipooseen. Otta-

en myös huomioon, että kysymyksessä on laajenemisalue pitemmän aikavälin suunnitte-

lun tarpeisiin, on maakuntakaavan tältä osin katsottava perustuvan maankäyttö- ja raken-

nuslain 9 §:n mukaisesti riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin.

Västerskogin itäosan Gumborstrandiin rajautuva alue on maakuntakaavassa osoitettu taa-

jamatoimintojen laajenemisalueena (A/r). Merkintään liittyvän suunnittelumääräyksen

mukaan asuminen, palvelu-, työpaikka- ja muut toiminnot tulee sijoittaa eheytymisen

edistämiseksi olemassa olevaa yhdyskuntarakennetta tukien sekä joukko- että kevyen lii-

kenteen kehittämisedellytyksiä parantaen. Alue sijoittuu Söderkullan ja Östersundomin

väliselle alueelle ja rajautuu rakentuneisiin Västerskogin alueeseen ja Gumborstrandin

ranta-alueisiin ja sen sijaintia voidaan pitää yhdyskuntarakenteellisesti edullisena. Yksi-

tyiskohtaisemmassa suunnittelussa on mahdollista tarkempien selvitysten perusteella ot-

taa huomioon alueeseen liittyvät luonnonarvot ja virkistyksen tarpeet. Aluetta koskevaa

taajamatoimintojen laajenemisalueen varausta on pidettävä perusteltuna.

Västerskogin eritasoliittymän lounaispuolinen alue on maakuntakaavassa osoitettu maa-

ja metsätalousvaltaisena alueena, jolla on erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta (MU). Alu-

eella on tällä hetkellä kylämäistä asutusta ja sen jättäminen maakuntakaavassa vapaaksi

tehokkaammalta rakentamiselta soveltuu alueen laajempaan yhdyskuntarakenteelliseen

kokonaisratkaisuun, jossa rakentamiseen on varattu ensi sijassa siihen parhaiten soveltu-

vat alueet. Vireillä olevan vaihemaakuntakaavan laatimisen yhteydessä tarkastellaan uu-

delleen myös taajamatoimintojen sijoittumista. Siinä yhteydessä on mahdollista tarkastel-

la uudelleen myös Västerskogin eritasoliittymän lounaispuolisen alueen maankäyttöä.

Luonnonarvoihin liittyvät selvitykset tulevassa maakuntakaavoituksessa

Ympäristöministeriö viittaa myös siihen, mitä jäljempänä jatkosuunnitteluohjeita koske-

vassa kohdassa 4.8 sanotaan luonnonarvojen sekä ekologisen verkoston ja niihin kuulu-

vien yhteystarpeitten huomioon ottamisesta ja asiaan liittyvistä selvitystarpeista tulevassa

maakuntakaavoituksessa.

Johtopäätös

Ympäristöministeriö katsoo, että maakuntakaava tältä osin täyttää maankäyttö- ja raken-

nuslain 28 §:n mukaiset maakuntakaavan sisältövaatimukset muun muassa valtakunnal-

listen alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisen sekä maakunnan tarkoituksenmu-

kaisen alue- ja yhdyskuntarakenteen, alueiden käytön ekologisen kestävyyden ja luon-

nonarvojen vaalimisen osalta eikä ole muutoinkaan lainvastainen.

Itä-Uudenmaan luonnon- ja ympäristönsuojeluyhdistys ry. (2)

Valituksen hyväksyminen (Porvoon Kuninkaanportin km-merkintä)

Siltä osin kuin valitus koskee Porvoon Kuninkaanportin vähittäiskaupan suuryksikköä

koskevaa merkintää (km) ympäristöministeriö viittaa asiasta jäljempänä vahvistamatta jä-

tettyjä aluevarauksia ja kaavamerkintöjä koskevassa kohdassa 4.3 esitettyyn ja hyväksyy

valituksen.

64

Valituksen hylkääminen

Muilta osin ympäristöministeriö hylkää valituksen.

Perustelut

Loviisan Hästholmenin saaren energiahuollon aluetta (EN) tarkoittavaan merkintään liit-

tyy lisämerkintä y, joka tarkoittaa, että alueelle saa sijoittaa ydinvoimaloita. Alueella on

toiminnassa oleva ydinvoimalaitos, jota koskeva varaus on osoitettu maakuntakaavaan

verrattuna huomattavasti laajempana jo seutukaavassa yhdyskuntateknisen huollon aluet-

ta tarkoittavalla merkinnällä (ET). Maakuntakaava ei ota kantaa toiminnan laajuuteen tai

sen laajentamismahdollisuuteen, vaan sen edellytykset ratkaistaan ydinenergialain

(1987/990) mukaisessa menettelyssä. Eduskunnan ydinenergialain 15 §:n mukainen peri-

aatepäätös ei ole riippuvainen alueen kaavoitustilanteesta.

Ydinenergian käytön turvallisuuden valvonnasta vastaa ydinenergialain 55 §:n mukaan

Säteilyturvakeskus (STUK). Sen tehtävänä on huolehtia muun muassa riittävästä ja ajan-

tasaisesta ydinturvallisuussäännöstöstä. Säteilyturvakeskus on ydinturvallisuudesta vas-

taavana viranomaisena myös asiantuntijaviranomainen suojavyöhykkeen määrittelyä

koskevassa asiassa.

Hästholmenin – Björnvikin alueelle on maakuntakaavassa osoitettu tuulivoiman tuotan-

toon soveltuva alue (tv), joten maakuntakaava mahdollistaa myös uusiutuvia energia-

muotoja koskevan tuotannon suunnittelun alueelle.

Ympäristöministeriö katsoo, että maakuntakaava tältä osin täyttää maankäyttö- ja raken-

nuslain 28 §:n mukaiset sisältövaatimukset muun muassa ympäristön ja talouden kannal-

ta kestävien teknisen huollon järjestelyjen osalta eikä ole muutoinkaan lainvastainen.

Sibbo Naturskyddare - Sipoon Luonnonsuojelijat r.f. (3)

Lausunnon raukeaminen vahvistamatta jättämisen vuoksi

Ympäristöministeriö on siten kuin jäljempänä vahvistamatta jätettyjä aluevarauksia ja

kaavamerkintöjä koskevassa kohdassa 4.3 ilmenee, jättänyt maakuntakaavan vahvista-

matta siltä osin kuin se koskee valtioneuvoston 28.6.2007 tekemällä päätöksellä Sipoon

kunnasta Helsingin kaupunkiin liitettyä aluetta. Valituksessa on vaadittu A-alueitten laa-

jennuksia Lounais-Sipoossa tarkoittavien aluevarausten sekä Itäsalmen C-varauksen vah-

vistamatta jättämistä. Valituksen on tältä osin katsottava kohdistuvan maakuntakaavan

vahvistamatta jätettyyn osaan. Tämän vuoksi raukeaa enemmän lausunnon antaminen va-

lituksen johdosta tältä osin.

Valituksen hylkääminen

Muilta osin ympäristöministeriö hylkää valituksen.

Perustelut

Maakuntakaavan viheryhteystarvemerkinnät perustuvat maakuntakaavaa laadittaessa teh-

tyyn ekologista verkostoa ja siihen kuuluvia luonnon ydinalueita koskevaan selvitykseen

(Seija Väre, YS-konsultit Oy, Itä-Uudenmaan liiton julkaisu 2001, 74). Tämän perusteel-

la maakuntakaavassa on osoitettu metsätalousvaltaisia alueita (M). Ne ovat merkinnän

65

kuvauksen mukaan maakunnallisesti merkittäviä pääasiallisesti metsätalouskäyttöön tar-

koitettuja laaja-alaisia, yhtenäisiä metsäalueita, jotka ovat luonnon ydinalueita sekä maa-

kunnallisen ekologisen verkoston kannalta merkittäviä. Näiden alueiden välisiä tarpeelli-

sia ekologisia yhteyksiä on osoitettu viheryhteystarvetta osoittavalla merkinnällä.

Maakuntakaavasta puuttuu useita maakuntakaavaehdotukseen sisältyneitä viheryhteys-

tarvetta osoittavia merkintöjä. Tällainen on muun muassa lounaasta Kummelbergin kaut-

ta luoteeseen osoitettu yhteystarve. Kummelbergin kautta suuntautuvaksi on kuitenkin

osoitettu viheryhteystarve Sipoonkorvesta Nikkilän länsipuolelta Rörstrandin metsän

kautta. Sipoon 15.12.2008 hyväksytyssä yleiskaavassa on osoitettu viheryhteystarve

Kummelbergistä etelään maakuntakaavan kiviainesten ottoalueen ja yleiskaavan maa-

ainesten ottoalueen länsipuolelta Pornaisiin.

Useat hyväksytystä maakuntakaavasta puuttuvista yhteystarvetta tarkoittavista merkin-

nöistä oli tarkoitettu osoittamaan yhteyden tarvetta keskeisten ja laajempien M-alueiden

välillä. Maakuntakaavan muut merkinnät eivät kuitenkaan lähtökohtaisesti ole esteenä

yhteyksien toteuttamiselle. Vireillä olevan vaihekaavan laatimisen yhteydessä on mah-

dollista ja tarkoituksenmukaista täydentää ekologista verkostoa ja siihen liittyviä yhteys-

tarpeita.

Ympäristöministeriö katsoo, että maakuntakaavan viheryhteystarvetta tarkoittavat mer-

kinnät näissä oloissa täyttävät maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n mukaiset maakunta-

kaavan sisältövaatimukset ja edistävät ekologisten yhteyksien säilymistä valtakunnallis-

ten alueidenkäyttötavoitteiden edellyttämällä tavalla eikä maakuntakaava tältä osin ole

muutoinkaan lainvastainen.

Leena Liipola (5) ja Catharina Westermark (4)

Lausunnon raukeaminen vahvistamatta jättämisen vuoksi

Ympäristöministeriö on siten kuin jäljempänä vahvistamatta jätettyjä aluevarauksia ja

kaavamerkintöjä koskevassa kohdassa 4.3 ilmenee, jättänyt maakuntakaavan vahvista-

matta siltä osin kuin se koskee valtioneuvoston 28.6.2007 tekemällä päätöksellä Sipoon

kunnasta Helsingin kaupunkiin liitettyä aluetta. Tämän vuoksi raukeaa enemmän lausun-

non antaminen valitusten johdosta seuraavien alueiden osalta, jotka sijaitsevat vahvista-

matta jätetyllä maakuntakaavan alueella:

Kasaberg, Hältingträsk, Björnsön Natura 2000 -verkostoon kuuluva alue, Östersundom –

Gumböle, Östersundomin lintuvesien alue, Talosaari ja Itäsalmen (Östersundom) C-alue.

Valitusten hylkääminen

Muilta osin ympäristöministeriö hylkää valitukset.

Perustelut

Maakuntakaavaehdotukseen nähtävillä olon jälkeen tehdyt muutokset

Siltä osin kuin Westermarkin valituksessa vaaditaan maakuntakaavan vahvistamatta jät-

tämistä sillä perusteella, että maakuntakaavasta on poistettu maakuntakaavaehdotukseen

sisältyneitä suojelualuevarauksia tai muutettu niitä merkinnöiksi MU ja MY sekä vastus-

tetaan maakuntakaavan vahvistamista suojelualueiden osalta kokonaismaakuntakaavana,

66

ympäristöministeriö viittaa asiasta edellä Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ry:n vali-

tuksen (1) johdosta lausuttuun. Myös siltä osin kuin Liipolan valitus koskee maakunta-

kaavan ratkaisua suojelun osalta, ympäristöministeriö viittaa Uudenmaan ympäristöpiiri

ry:n valituksen johdosta lausuttuun.

Siltä osin kuin valitukset koskevat maakuntakaavan viheryhteystarvetta tarkoittavia mer-

kintöjä, ympäristöministeriö viittaa asiasta edellä Sibbo Naturskyddare - Sipoon Luon-

nonsuojelijat r.f:n valituksen (3) johdosta lausuttuun. Lisäksi ympäristöministeriö toteaa,

ettei voimassa olevassa Uudenmaan maakuntakaavassa ole osoitettu itään suuntautuvaa

viheryhteystarvetta Keravan Keinukallion ja Vantaan Myraksen alueilta. Yhteystarvetta

tarkoittava merkintä osoittaa aina nimensä mukaisesti yhteyden tarvetta kahden alueen

välillä. Sen toteutumisen tapa kuten leveys määräytyy sen tarkoituksen ja sille asetettujen

tavoitteiden sekä paikallisten olosuhteiden mukaan. Maakuntakaavan viheryhteyttä tar-

koittavaan merkintään liittyvän suunnittelumääräyksen mukaan yksityiskohtaisemmassa

suunnittelussa on turvattava viheryhteyden säilyminen ja edistettävä sen toteutumista si-

ten, että hirvieläimien ja muun lajiston liikkumisedellytykset luonnon ydinalueiden välil-

lä tulee turvattua.

Maakuntakaava ei viheryhteystarpeitten osalta ole ristiriidassa maankäyttö- ja rakennus-

lain 28 §:n mukaisten maakuntakaavan sisältövaatimusten kanssa, jotka koskevat maa-

kuntakaavan yhteen sovittamista maakuntakaava-alueeseen rajoittuvan alueen maakunta-

kaavoituksen kanssa sekä valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon otta-

mista ekologisten yhteyksien säilymisen edistämisen osalta.

Rakentamisalueet ja selvitysten riittävyys

Eteläisen Sipoon alue on osa Helsingin seudun alue- ja yhdyskuntarakennetta, jolla val-

takunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden Helsingin seudun erityiskysymyksiä koskevien

erityistavoitteiden mukaan alue- ja yhdyskuntarakennetta kehitetään väestökehityksen

edellyttämällä tavalla ja kasvusuunnat valitaan hyödyntämällä joukkoliikenteen, erityi-

sesti raideliikenteen sekä seutua ympäröivän kaupunki- ja taajamaverkoston mahdolli-

suuksia. Lisäksi alueidenkäytön suunnittelulla ehkäistään yhdyskuntarakenteen hajautu-

mista.

Ympäristöministeriö viittaa siihen, mitä edellä Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ry:n

valituksen johdosta (1) on lausuttu maakuntakaavan yhdyskuntarakennetta koskevista ta-

voitteista ja asiaan liittyvistä selvityksistä. Maakuntakaavan on tältä osin katsottava pe-

rustuvan maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n edellyttämiin riittäviin tutkimuksiin ja selvi-

tyksiin. Kaavaluonnokseen verrattuna maakuntakaavaan ei ole merkittävästi lisätty ra-

kentamista eteläiseen Sipooseen. Huomattavimpana erona kaavaluonnokseen verrattuna

on se, että pitkänä kielekkeenä Sipoonkorven alueelle ulottuva kyläalue (AT) puuttuu

hyväksytystä maakuntakaavasta ja kaavaluonnokseen sisältyneet moottoritien eteläpuoli-

set kyläalueet on pääosin osoitettu taajamatoimintojen reservialueina (A/r).

Kummelbergin alueelle ei maakuntakaavassa ole osoitettu rakentamista mahdollistavaa

maankäyttöä. Alue on pääosin osoitettu luonnonsuojelualueeksi ja sitä koskee myös Na-

tura 2000 -verkostoon kuulumista osoittava merkintä.

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden eheytyvää yhdyskuntarakennetta ja elinym-

päristön laatua koskevien erityistavoitteiden mukaan alueidenkäytön suunnittelussa on

otettava huomioon alueen maa- ja kallioperän soveltuvuus suunniteltuun käyttöön. Maa-

kuntakaava on yleispiirteinen alueiden käyttöä koskeva suunnitelma, jossa esitetään alu-

67

eiden käytön ja yhdyskuntarakenteen periaatteet ja joka tarkentuu yksityiskohtaisemmas-

sa suunnittelussa. Maakuntakaavaa laadittaessa ei tämän vuoksi lähtökohtaisesti ole tar-

peen tehdä alueen rakennettavuutta koskevia maaperäselvityksiä. Alueen rakennettavuus

ja muun muassa maa- ja kallioperän soveltuvuus selvitetään yksityiskohtaisemman suun-

nittelun yhteydessä.

Metsämantereet ja Sipoonkorven luonnonsuojelualue

Maakuntakaavan laaja-alaisten, yhtenäisten metsäalueiden (metsämantereet) osalta ym-

päristöministeriö viittaa edellä Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ry:n valituksen joh-

dosta (1) lausuttuun. Sipoonkorven luonnonsuojelualue on perustettu valtioneuvoston

asetuksella 21.12.2006 (1381/2006) ja se on osoitettu maakuntakaavassa luonnonsuojelu-

alueena (SL) lukuun ottamatta Hindsbyn aluetta, joka on osoitettu puolustusvoimien alu-

eena (EP). Ympäristöministeriö on kuitenkin maakuntakaavaan tehdyllä vähäisellä muu-

toksella muuttanut maakuntakaavamerkinnän siltä osin luonnonsuojelualueeksi, kuten

jäljempänä vähäisiä muutoksia koskevasta kohdasta 4.4 ilmenee.

Muilta osin vahvistettavaan maakuntakaavaan kuuluva Sipoonkorven alue on pääosin

maa- ja metsätalousvaltaista aluetta, jolla on ulkoilun ohjaamistarvetta (MU). Merkinnän

kuvauksen mukaan merkinnällä osoitettaan maa- ja metsätalousvaltaisia alueita, jotka

pääasiallisen käyttötarkoituksen lisäksi ovat ulkoilun kannalta maakunnallisesti ja seu-

dullisesti merkittäviä. Merkintään liittyvän suunnittelumääräyksen mukaan ulkoilun tar-

peiden lisäksi alueen suunnittelussa tulee ottaa huomioon Sipoonkorven metsäalueen eri-

tyiset luontoarvot, ekologisten yhteyksien tarve ja ulkoilun tarpeet.

Luonnonsuojelulain 11 §:n mukaan kansallispuisto voidaan perustaa valtion omistamalle

maalle. Sipoonkorven alueen maanomistus on perustettua luonnonsuojelualuetta lukuun

ottamatta jakaantunut useammalle maanomistajalle. Maakuntakaavassa ei voida määrätä

kansallispuiston perustamisesta. Ottaen huomioon maakuntakaavan aluevaraukset Si-

poonkorven osalta maakuntakaavan ei voida katsoa myöskään olevan esteenä kansallis-

puiston perustamiselle, mikäli edellytykset sille muutoin olisivat luonnonsuojelulain 10

§:n mukaisesti olemassa.

Maakuntakaavan on tältä osin katsottava täyttävän maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n si-

sältövaatimukset valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisen sekä

maakunnan tarkoituksenmukaisen alue- ja yhdyskuntarakenteen ja alueiden käytön eko-

logisen kestävyyden sekä luonnonarvojen vaalimisen osalta eikä maakuntakaava tältä

osin ole muutoinkaan lainvastainen.

Sven Lindholm asiakumppaneineen (6)

Menettelyvirhettä koskeva väite

Ympäristöministeriö hylkää väitteen.

Perustelut

Maankäyttö- ja rakennuslain 6 §:n mukaan kaavaa valmisteltaessa on oltava vuorovaiku-

tuksessa niiden henkilöiden ja yhteisöjen kanssa, joiden oloihin tai etuihin kaava saattaa

huomattavasti vaikuttaa. Kaavoja valmistelevan viranomaisen on tiedotettava kaavoituk-

sesta sillä tavoin, että niillä, joita asia koskee, on mahdollisuus seurata kaavoitusta ja vai-

kuttaa siihen. Maankäyttö- ja rakennuslain 62 §:n mukaan kaavoitusmenettely tulee jär-

68

jestää ja suunnittelun lähtökohdista, tavoitteista ja mahdollisista vaihtoehdoista kaavaa

valmisteltaessa tiedottaa niin, että osallisilla eli alueen maanomistajilla ja niillä, joiden

asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin kaava saattaa huomattavasti vaikuttaa, sekä vi-

ranomaisilla ja yhteisöillä, joiden toimialaa suunnittelussa käsitellään on mahdollisuus

osallistua kaavan valmisteluun, arvioida kaavoituksen vaikutuksia ja lausua kirjallisesti

mielipiteensä asiassa. Tapa, jolla tämä tilaisuus mielipiteen esittämiseen maakuntakaavaa

valmisteltaessa on varattu, on todettu osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa.

Maakuntakaavaa koskeva luonnos on valmisteluvaiheessa ollut yleisesti nähtävillä Itä-

Uudenmaan liiton jäsenkunnissa 11.4. – 10.6.2005 välisenä aikana. Maakuntakaavaa

koskeva ehdotus on ollut maankäyttö- ja rakennusasetuksen 12 §:n mukaisesti yleisesti

nähtävillä jäsenkunnissa 1.6. – 30.6.2007 välisenä aikana. Lisäksi sekä valmisteluvai-

heessa että ehdotusvaiheessa on pidetty kaavaa koskeva yleisötilaisuus kaikissa jäsen-

kunnissa. Tilaisuuden varaamisesta mielipiteen esittämiseen on osallistumis- ja arviointi-

suunnitelmassa esitetyn mukaisesti ilmoitettu muun muassa Itä-Uudenmaan maakunnan

lehdissä kuten Uusimaa -lehdessä, Loviisan Sanomissa ja Östra Nyland -lehdessä, Itä-

Uudenmaan liiton ilmoitustaululla sekä liiton kotisivuilla. Maakuntakaavaluonnoksesta ja

maankäyttö- ja rakennusasetuksen 13 §:n mukaisesti maakuntakaavaehdotuksesta on

myös pyydetty lausunto muun muassa Loviisan kaupungilta.

Maakuntakaavaa valmisteltaessa muun muassa osallisilta saadut mielipiteet, kaavan ta-

voitteet sekä tehdyt selvitykset voivat vaikuttaa siihen, millaiseksi lopullinen kaavaa

koskeva ehdotus muotoutuu. Maankäyttö- ja rakennuslainsäädännön maakuntakaavan

laadintaan liittyvät vuorovaikutusta koskevat säännökset eivät edellytä asukkaiden ja

maanomistajien kuulemista henkilökohtaisesti. Ympäristöministeriö katsoo, että tiedot-

tamisessa ja vuorovaikutuksen järjestämisessä maakuntakaavaa laadittaessa ei ole tapah-

tunut menettelyvirhettä.

Valituksen asiaratkaisu

Ympäristöministeriö hylkää valituksen.

Perustelut

Maakuntakaavan sisältövaatimuksia koskevan maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n mu-

kaan maakuntakaavaa laadittaessa on erityistä huomiota kiinnitettävä muun muassa ym-

päristön ja talouden kannalta kestäviin liikenteen ja teknisen huollon järjestelyihin sekä

maakunnan elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin. Maakuntakaava on yleispiirteinen

suunnitelma, jossa esitetään alueiden käytön ja yhdyskuntarakenteen periaatteet ja osoite-

taan maakunnan kehittämisen kannalta tarpeellisia alueita.

Maakuntakaavassa on osoitettu olemassa olevien kauppamerenkulun satama-alueiden li-

säksi niiden aluelaajennustarpeet. Kilpilahden merkittävän öljysataman ohella maakun-

nassa on tarpeen voida kehittää myös Loviisan sataman kaltaisia pienempiin kuljetuksiin

ja erikoistavaran käsittelyyn keskittyviä satamia. Tähän on varauduttu myös meriväylien

parannustoimenpiteillä.

Loviisan kaupunki korostaa maakuntakaavaehdotuksesta antamassaan lausunnossa Lo-

viisan sataman valtakunnallista, maakunnallista ja seudullista merkitystä vienti- ja tuonti-

satamana. Kaupunki myös toteaa investoineensa hiljattain sataman laivaväylän ruoppaa-

miseen ja kunnostamiseen sekä uudistavansa jatkuvasti satamaa ja pitää tärkeänä sataman

tukialueitten säilyttämistä maakuntakaavassa.

69

Loviisan satama-alueen varaus on ollut maakuntakaavan luonnosvaiheesta lähtien saman

laajuinen. Ehdotusvaiheessa satama-alueen sisälle on osoitettu vaarallisia kemikaaleja

valmistavaa tai varastoivaa laitosta tarkoittava kohdemerkintä (t/kem) sekä siihen liittyvä

konsultointivyöhyke. Myös konsultointivyöhyke sisältyi jo maakuntakaavaluonnokseen,

mutta maakuntakaavaehdotuksessa ja hyväksytyssä maakuntakaavassa se on hieman laa-

jempi kuin maakuntakaavaluonnoksessa. Satama-alueen varaus ja konsultointivyöhyke

ovat käsittäneet niin sanotun Eestinkolmion alueen maakuntakaavaluonnoksesta lähtien.

Voimassa olevassa seutukaavassa Eestinkolmion alue on taajamatoimintojen aluetta (A).

Eestintien itäpuolinen asuntoalue (Eestinkolmion alue) rajoittuu Valkontiehen (maantie

178) ja osittain myös Svenäsintiehen, joka kulkee satama-alueen länsipuolitse. Maakun-

takaava mahdollistaa satamatoimintojen yksityiskohtaisemman suunnittelun Eestinkol-

mion alueelle, jos satamatoimintojen tulevaisuuden tarpeet sitä edellyttävät. Tätä voidaan

pitää myös liikenteellisesti sopivana laajenemissuuntana.

Maakuntakaavan satamatoimintojen aluevaraus ei kuitenkaan ole esteenä alueella asumi-

selle. Koska alueella on maankäyttö- ja rakennuslain 33 §:n 2 momentin mukainen ehdol-

linen rakentamisrajoitus, alueelle ei voi myöntää lupaa rakennuksen rakentamiseen siten,

että vaikeutetaan maakuntakaavan toteutumista. Rakennuslupa on kuitenkin myönnettä-

vä, jos maakuntakaavasta johtuvasta luvan epäämisestä aiheutuisi hakijalle huomattavaa

haittaa eikä kunta tai, milloin alue on katsottava varatuksi muun julkisyhteisön tarkoituk-

siin, tämä lunasta aluetta tai suorita haitasta kohtuullista korvausta.

Maakuntakaavaa laadittaessa on tehty Itä-Uudenmaan rakennettua kulttuuriympäristöä

koskeva selvitys (RAKU, Itä-Uudenmaan liitto, Itä-Uudenmaan maakuntamuseo ja Mu-

seoviraston rakennushistorian osasto, 2007). Tämän selvityksen perusteella maakunta-

kaavassa on osoitettu alueen erityisominaisuutta tarkoittavalla merkinnällä Valkon sata-

ma ja ympäröivät alueet ja Eestinkolmion alue sisältyy näihin alueisiin. Merkintään liit-

tyvän suunnittelumääräyksen mukaan alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on

otettava huomioon kulttuuriympäristön ominaispiirteiden vaaliminen, maisema-alueen

kokonaisuus ja identiteetti. Alueen käytöllä on turvattava merkittävien maisema- ja kult-

tuuriarvojen säilyminen.

Maakuntakaavassa osoitettu Valkon konsultointivyöhyke (sev-2) tarkoittaa polttones-

tesäiliöiden konsultointivyöhykettä. Vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuus-

vaarojen torjunnasta annetun Euroopan Unionin neuvoston direktiivin 96/82/EY (niin sa-

nottu Seveso II direktiivi) on saatettu voimaan kemikaali- sekä maankäyttö- ja rakennus-

lainsäädännöllä. Tavoitteena on, että onnettomuuksien vaara otetaan huomioon muun

muassa suunniteltaessa alueidenkäyttöä ja rakentamista olemassa olevien laitosten lähei-

syydessä. Myös valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden eheytyvää yhdyskuntara-

kennetta ja elinympäristön laatua koskevien yleistavoitteiden mukaan alueidenkäytössä

kiinnitetään erityistä huomiota ihmisten terveydelle aiheutuvien haittojen ja riskien en-

nalta ehkäisemiseen ja olemassa olevien haittojen poistamiseen. Saman kohdan erityista-

voitteiden mukaan alueidenkäytön suunnittelussa on haitallisia terveysvaikutuksia tai on-

nettomuusriskejä aiheuttavien toimintojen ja vaikutuksille herkkien toimintojen välille jä-

tettävä riittävän suuri etäisyys.

Sev2-merkintään liittyvän suunnittelumääräyksen mukaan tämän konsultointivyöhyk-

keen alueella sallitaan taaja-asutuksen kehittäminen edellyttäen, että toimenpiteitä suun-

niteltaessa pyydetään lausunnot Itä-Uudenmaan pelastusviranomaiselta ja tarvittaessa

70

turvatekniikan keskukselta (TUKES). Loviisan ydinvoimalaitoksen suojavyöhyke (en/y)

ei ulotu Loviisan satama-alueelle eikä edellä mainitulle konsultointivyöhykkeelle.

Tietyt lepakot ovat luonnonsuojelulain 49 §:n mukaisia Euroopan yhteisön luontodirek-

tiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuja eläinlajeja, joihin kuuluvien yksilöiden selvästi luon-

nossa havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen on kielletty. Maakun-

takaava on yleispiirteinen alueiden käyttöä koskeva suunnitelma, joka tarkentuu yksityis-

kohtaisemmassa suunnittelussa ja jossa on lähtökohtaisesti löydettävissä edellä selostetun

luonnonsuojelulain säännöksen mukainen ratkaisu.

Valkon alueella on vireillä asemakaavan laatiminen, jossa yhteydessä tutkitaan muun

muassa niin sanotun Eestinkolmion alueen soveltuvuus omakotiasumiseen.

Ympäristöministeriö katsoo, että Loviisan Valkon satama-alueen varaus (LS) ja konsul-

tointivyöhykkeen merkintä (sev2) ovat perusteltuja ja täyttävät maankäyttö- ja rakennus-

lain 28 §:n sisältövaatimukset maakunnan elinkeinoelämän toimintaedellytysten, ympä-

ristön ja talouden kannalta kestävien liikenteen ja teknisen huollon järjestelyjen sekä

edellä esitettyjen valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisen ja

luonnonarvojen vaalimisen osalta eikä maakuntakaava tältä osin ole muutoinkaan lain-

vastainen. Kun otetaan huomioon LS-varausta koskevaan merkintään liittyvän rakenta-

misrajoituksen ehdollisuus, ei maakuntakaavasta tältä osin voida myöskään katsoa aiheu-

tuvan valittajille maanomistajina kohtuutonta haittaa.

Jan Peter Fazer ja Majlen Fazer (7)

Lausunnon raukeaminen vahvistamatta jättämisen vuoksi

Ympäristöministeriö on siten kuin jäljempänä vahvistamatta jätettyjä aluevarauksia ja

kaavamerkintöjä koskevassa kohdassa 4.3 ilmenee, jättänyt maakuntakaavan vahvista-

matta siltä osin kuin se koskee valtioneuvoston 28.6.2007 tekemällä päätöksellä Sipoon

kunnasta Helsingin kaupunkiin liitettyä aluetta. Valitus koskee valittajien omistamia tilo-

ja Kantarnäs I, Kantarnäs II, Kantarnäs IV ja Kantarnäs V, jotka sijaitsevat vahvistamatta

jätetyllä maakuntakaavan alueella. Tämän vuoksi enemmän lausunnon antaminen vali-

tuksen johdosta raukeaa.

Asian laadun huomioon ottaen ei ole pidettävä kohtuuttomana, että valittajat joutuvat pi-

tämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Tämän vuoksi ympäristöministeriö ottaen

huomioon hallintolainkäyttölain 74 §:n säännökset hylkää valittajien oikeudenkäyntiku-

lujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Juha Merenheimo (8)

Kaavan valmistelu ja vuorovaikutus

Ympäristöministeriö hylkää puutteellista vuorovaikutusmahdollisuutta koskevan väit-

teen.

Perustelut

Kaavan valmisteluun liittyvän vuorovaikutuksen osalta ympäristöministeriö viittaa sii-

hen, mitä edellä Sven Lindholmin ja hänen asiakumppaneidensa valituksen (6) osalta on

lausuttu.

71

Maankäyttö- ja rakennuslain 65 §:n 2 momentin (sellaisena kuin se on ollut voimassa en-

nen 1.1.2009) mukaisesti muistutuksen tehneille, jotka ovat sitä kirjallisesti pyytäneet ja

samalla ilmoittaneet osoitteensa, on ilmoitettava perusteltu kannanotto esitettyyn mielipi-

teeseen. Kaavaehdotuksesta esitettyyn mielipiteeseen annettava kannanotto ei ole hallin-

topäätös, joka ratkaisee asian käsittelyn ja joka on hallintolain (434/2003) 45 §:n mukai-

sesti perusteltava.

Maakunnan liiton tulee maankäyttö- ja rakennuslain 27 §:n mukaan huolehtia tarpeelli-

sesta maakuntakaavan laatimisesta, kaavan pitämisestä ajan tasalla ja sen kehittämisestä.

Maakuntakaava voidaan laatia myös vaiheittain. Maakunnan liitolla ei siten ole velvolli-

suutta käsitellä kaikkia aihepiirejä samassa maakuntakaavassa, vaan se voi käsitellä niitä

useammassakin vaiheittain laadittavassa maakuntakaavassa. Näin ollen Itä-Uudenmaan

liitto on voinut valittajan muistutukseen antamassaan kannanotossa todeta, että eräät

muistutuksessa esitetyt asiakokonaisuudet tullaan käsittelemään myöhemmin laadittavis-

sa vaihemaakuntakaavoissa.

Itä-Uudellamaalla on vireillä vaihekaavan laatiminen, jossa käsitellään muun muassa va-

littajan muistutuksessaan esille ottamia asioita kuten suojeluasioita ja hiljaisia alueita.

Maakuntakaavan lainmukaisuus, kuten se, täyttääkö laadittavana oleva vaihekaava siinä

käsiteltävien aihepiirien osalta maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n mukaiset sisältövaati-

mukset, tulee ratkaistavaksi maankäyttö- ja rakennuslain 31 §:n 3 momentin mukaisen

kaavan vahvistamisen yhteydessä.

Ympäristöministeriö katsoo, ettei vuorovaikutuksessa maakuntakaavaa valmisteltaessa

ole tapahtunut menettelyvirhettä. Valittajalla on ollut maankäyttö- ja rakennuslainsää-

dännön edellyttämällä tavalla mahdollisuus osallistua kaavan valmisteluun, arvioida kaa-

voituksen vaikutuksia ja lausua kirjallisesti tai suullisesti mielipiteensä asiasta.

Valituksen asiaratkaisu

Ympäristöministeriö hylkää valituksen.

Perustelut

Selvitysten riittävyys

Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin

ja selvityksiin ja kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja

tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset.

Maakuntakaavaa laadittaessa on tarkasteltu kaavan lähtökohtia, maakunnan nykytilaa se-

kä kehitysnäkymiä. Lisäksi on tehty useita erillisselvityksiä, jotka koskevat muun muassa

rakennettua kulttuuriympäristöä, ekologista verkostoa, maakuntakaavan suhdetta Natura

2000 -verkoston alueisiin, Sipoonkorven metsäaluetta sekä Itä-Uudenmaan kaupan palve-

luverkkoa. Kaavan laadintatyössä on myös hyödynnetty muun muassa Itä-Uudenmaan ja

Uudenmaan maakuntaa koskevaa aluerakenneselvitystä sekä tulevaisuusskenaariotyön

tuloksia. Maakuntakaavasta on tehty myös erillinen aluevaraus- ja merkintäkohtainen

kokonaisvaikutusten arviointi, jota koskeva yhteenveto on liitetty kaavaselostukseen.

72

Ympäristöministeriö katsoo, että maakuntakaava valituksessa tarkoitetuilta osiltaan pe-

rustuu maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaisesti riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin

sekä ympäristövaikutusten arviointiin.

Harmaakallion alue

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden eheytyvää yhdyskuntarakennetta ja elinym-

päristön laatua koskevien tavoitteiden mukaan uusia huomattavia asuin-, työpaikka- tai

palvelutoimintojen alueita ei tule sijoittaa irralleen olemassa olevasta yhdyskuntaraken-

teesta. Yhdyskuntarakennetta kehitetään siten, että palvelut ja työpaikat ovat hyvin eri

väestöryhmien saavutettavissa. Yhdyskuntarakenteen kehittämisessä pyritään vähentä-

mään liikennetarvetta ja edistämään joukkoliikenteen edellytyksiä. Maankäyttö- ja ra-

kennuslain 24 §:n 2 momentin mukaan maakunnan suunnittelussa ja muussa alueiden

käytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden

huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteuttamista. Maakuntakaavan sisäl-

tövaatimuksia koskevan maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n mukaan kaavaa laadittaessa

on otettava huomioon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet sekä kiinnitettävä erityistä

huomiota muun muassa maakunnan tarkoituksenmukaiseen alue- ja yhdyskuntarakentee-

seen, alueidenkäytön ekologiseen kestävyyteen, maakunnan elinkeinoelämän toiminta-

edellytysten toimintaedellytyksiin sekä virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyyteen.

Maakuntakaava on yleispiirteinen alueidenkäyttöä koskeva suunnitelma, jossa maankäyt-

tö- ja rakennuslain 25 §:n mukaan esitetään alueiden käytön ja yhdyskuntarakenteen pe-

riaatteet ja osoitetaan maakunnan kehittämisen kannalta tarpeellisia alueita. Aluevarauk-

sia osoitetaan vain siltä osin ja sillä tarkkuudella kuin alueiden käyttöä koskevien valta-

kunnallisten tai maakunnallisten tavoitteiden kannalta taikka useamman kuin yhden kun-

nan alueiden käytön yhteen sovittamiseksi on tarpeen.

Harmaakallion alueelle on maakuntakaavassa osoitettu taajamatointojen alue (A) ja sen

pohjoispuolelle taajamatoimintojen laajenemisalue (A/r). Helsingintien risteyksen tuntu-

maan on osoitettu työpaikka-alue (TP) sekä kohdemerkinnällä vähittäiskaupan suuryk-

sikkö (km). Harmaakallion alueen länsiosa on osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi

alueeksi, jolla on erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta (MU).

Harmaakallion alue sijaitsee noin kahden kilometrin etäisyydellä Loviisan keskustasta

Valkontien länsipuolella. Sen itäpuolella ovat Rauhalan ja Antinkylän asuntoalueet. Alu-

een eteläosassa kulkevan Solvikintien eteläpuolella on tällä hetkellä asutusta. Alueen

pohjoisosassa Helsingintien risteyksessä on teollisuustoimintoja sekä kaupallisia palvelu-

ja. Maakuntakaavassa osoitettu maankäyttö on osoitettu pääpiirteissään kuten seutukaa-

vassa, mutta taajamatoimintojen aluevaraus on seutukaavan varausta laajempi. Seutukaa-

vaan ei myöskään sisälly taajamatoimintojen laajenemisaluetta.

Taajamatoimintojen aluevarausta (A) koskevan merkinnän kuvauksen mukaan merkin-

nällä osoitetaan asumiseen, palvelu- ja ympäristöhäiriöitä aiheuttamattomiin työpaikka-

sekä muihin taajamatoimintoihin kuuluvat alueet ja merkintä sisältää muun muassa taa-

jamien sisäiset ulkoilureitit ja puistot. Maakuntakaava on maankäyttö- ja rakennuslain 32

§:n mukaan ohjeena laadittaessa ja muutettaessa yleiskaavaa ja asemakaavaa. Myös

maankäyttö- ja rakennuslain yleiskaavaa koskevan 39 §:n ja asemakaavaa koskevan 54

§:n mukaiset sisältövaatimukset edellyttävät riittävien virkistysalueitten osoittamista

kaavassa.

73

Kun otetaan huomioon, että Harmaakallion alue liittyy olemassa olevaan kaupunkiraken-

teeseen ja on pääosin Loviisan kaupungin omistuksessa, taajamatoimintojen aluevarausta

on pidettävä myös yhdyskuntataloudellisesti edullisena.

Taajamatoimintojen laajenemisalue (A/r) sijoittuu maakuntakaavassa osoitetun taajama-

toimintojen ja työpaikka -alueen väliin, mikä on tarkoituksenmukainen sijainti yhdyskun-

tarakenteen eheyttä koskevan vaatimuksen kannalta. Maakuntakaavassa on syytä varau-

tua myös pitemmän aikavälin suunnitteluun, mikä omalta osaltaan turvaa kestävän kehi-

tyksen vaatimusten mukaisen alueiden käytön suunnittelun.

Valkontien liikenteen melu- ja muut ympäristöhaitat on mahdollista ottaa huomioon yksi-

tyiskohtaisemmassa suunnittelussa esimerkiksi riittävin suojavyöhykkein ja rakenteellisin

ratkaisuin, jolloin haitat jäävät mahdollisimman vähäisiksi.

Harmaakallion alueen pohjoisosaan on jo seutukaavan mukaisesti toteutunut teollisuus-

toimintoja. Aluetta voidaan pitää sopivana työpaikkatoiminnoille (TP) hyvän yhdyskun-

tarakenteellisen sijainnin ja liikenteellisen saavutettavuuden vuoksi. Työpaikka-aluetta

koskevan merkinnän kuvauksen mukaan alue tulee ensisijaisesti varata toimisto- ja pal-

velutyöpaikkojen tarpeisiin sekä täydentävästi ympäristöhäiriöitä aiheuttamattomalle te-

ollisuudelle ja varastoinnille. Työpaikka-alueen kaavamerkintä ei siten myöskään mah-

dollista merkittäviä ympäristöhäiriöitä aiheuttavien toimintojen sijoittamista alueelle.

Rakentamisalueet Harmaakallion alueella määritellään tarkemmin yksityiskohtaisemmas-

sa suunnittelussa, jossa yhteydessä myös virkistyskäyttömahdollisuuksien säilyminen tu-

lee ottaa huomioon.

Maakuntakaavassa on osoitettu sen tarkoituksen mukaisesti vain sellaiset aluevaraukset,

joilla on vähintään seudullinen merkitys. Harmaakallion alue on muilta osin osoitettu

maa- ja metsätalousalueeksi, jolla on erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta (MU). Merkin-

tään liittyvän kuvauksen mukaan merkinnällä osoitetaan maa- ja metsätalousvaltaisia

alueita, jotka pääkäyttötarkoituksen lisäksi ovat ulkoilun kannalta maakunnallisesti ja

seudullisesti merkittäviä. Merkintään liittyvä suunnittelumääräys edellyttää muun muas-

sa, että ulkoilumahdollisuuksia ja -toimintoja edistetään ja alueiden käytön suunnittelussa

otetaan huomioon ulkoilun ohjaamistarpeen vuoksi polkujen tai ulkoilureittien ja niihin

liittyvien levähdys- ja tukialueiden toteutuminen. MU-varaus mahdollistaa jokamiehen

oikeudella tapahtuvan ulkoilukäytön maa- ja metsätalouskäytön ohella ja myös edellyttää

ulkoilumahdollisuuksien edistämistä yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa.

Ympäristöministeriö katsoo, että Harmaakallion alueen taajamatoimintojen (A), niiden

laajenemisalueen (A/r), työpaikka-alueen (TP) sekä maa- ja metsätalousalueen, jolla on

erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta (MU), varaukset ovat perusteltuja.

Virkistysalueet, hiljaiset alueet sekä tavoitteellinen ulkoilu- ja viheralueverkosto

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kulttuuri- ja luonnonperintöä, virkistyskäyt-

töä ja luonnonvaroja koskevien tavoitteiden mukaan maakuntakaavoituksessa on luotava

alueidenkäytölliset edellytykset ylikunnallisesti merkittävien virkistyskäytön reitistöjen

ja verkostojen muodostamiselle. Maakuntakaavoituksella ja yleiskaavoituksella on luota-

va alueidenkäytölliset edellytykset seudullisten virkistysalueiden muodostamiselle erityi-

sesti muun muassa Etelä-Suomessa. Lisäksi alueidenkäytön suunnittelussa on otettava

huomioon ekologisesti tai virkistyskäytön kannalta merkittävät yhtenäiset luonnonalueet.

Alueidenkäyttöä on ohjattava siten, ettei näitä aluekokonaisuuksia tarpeettomasti pirstota.

74

Maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n mukaisten maakuntakaavan sisältövaatimusten mu-

kaan maakuntakaavoituksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota muun muassa virkis-

tykseen soveltuvien alueiden riittävyyteen.

Maakuntakaavalla on tarkoitettu ohjattavaksi vain sellaista maankäyttöä, jolla on vähin-

tään seudullinen merkitys tai jonka ohjaaminen on ylikunnallisen maankäytön yhteen so-

vittamiseksi tarpeen. Maakuntakaavassa ei siten ole perusteltua osoittaa sellaisia virkis-

tysalueita, jotka ovat merkitykseltään paikallisia ja lähinnä taajaman sisäisiä.

Maakuntakaavassa on Loviisan seudulle osoitettu kuitenkin virkistysalueita seutukaavaan

verrattuna jopa jossain määrin enemmän. Virkistysalueverkostoa täydentävät maa- ja

metsätalousalueet, joilla on erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta (MU), kuten Valkon laajat

metsäalueet. Virkistysalueilta ei voida edellyttää luonnontilaisuutta ja muussa käytössä

olleita alueita voidaan muuttaa virkistyskäyttöön soveltuviksi. Maakuntakaavalla osoite-

taan alueiden käytön tulevaisuuden kehittämisen periaatteet maakunnassa ja ratkaisevia

ovat alueiden ominaisuudet kaavassa osoitettavan käyttötarkoituksen kannalta eivätkä

niiden tämänhetkiseen käyttöön liittyvät seikat. Virkistykseen ja ulkoiluun käytettävien

alueiden saavutettavuutta muun muassa kevyellä liikenteellä on mahdollista parantaa

kunnan oman suunnittelun ja toimenpiteiden avulla.

Maankäyttö- ja rakennuslain 36 §:n mukaan kunnan tulee huolehtia tarpeellisesta yleis-

kaavan laatimisesta ja sen pitämisestä ajan tasalla. Maakuntakaava on ohjeena yleiskaa-

van laatimiselle. Maakuntakaavassa ei kuitenkaan voida velvoittaa kuntaa yleiskaavan

laatimiseen.

Maakuntakaavaa laadittaessa on tehty ekologista verkostoa ja siihen kuuluvia luonnon

ydinalueita koskeva selvitys (Seija Väre, YS-konsultit Oy, Itä-Uudenmaan liiton julkaisu

2001, 74). Verkosto käsittää luonnon ydinalueet, jotka ovat rauhallisia, laajoja, eläimis-

tölle tärkeitä alueita, sekä alueita, joilla on todettu yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa

huomioon otettava luonnonydinalueita ja muita lajiston liikkumisen mahdollistavia aluei-

ta yhdistävän viheryhteyden tarve. Ekologisen verkoston ydinalueet on maakuntakaavas-

sa osoitettu metsätalousvaltaisen alueen merkinnällä (M). Nämä ovat laajoja ja yhtenäisiä

alueita ja ne muodostavat verkoston yhdistämällä maakunnan eri kuntien alueilla sijaitse-

via viherverkoston osia toisiinsa. Merkintään liittyvän suunnittelumääräyksen mukaan

alueen säilyminen yhtenäisenä tulee turvata välttämällä sellaista pirstovaa maankäyttöä,

joka muodostaa eri eläinlajien kannalta vaikutuksiltaan laaja-alaisia, pysyviä liikkumises-

teitä. Ekologista verkostoa koskevassa selvityksessä ei Harmaakallion aluetta ole todettu

maakunnallisesti merkittäväksi, mutta sen läheisyydessä on todettu pohjois- eteläsuuntai-

nen viheryhteyden tarve, mikä on otettu huomioon maakuntakaavassa ja johtaa Harmaa-

kallion MU-alueelle. Myös Valkon laaja MU-alue mahdollistaa lajiston liikkumisen.

Maakuntakaavassa on osoitettu myös maa- ja metsätalousvaltaisia alueita, joilla on erityi-

siä ympäristöarvoja (MY). Niitä ovat alueet, joilla on valtakunnallisesti tai maakunnalli-

sesti merkittäviä ympäristöarvoja kuten harjujensuojeluohjelman alueita ja geologisesti

arvokkaita muodostumia.

Metsätalousvaltaiset alueet, maa- ja metsätalousalueet, joilla on erityistä ulkoilun ohjaa-

mistarvetta, maa- ja metsätalousvaltaiset alueet, joilla on erityisiä ympäristöarvoja sekä

virkistysalueet muodostavat maakunnassa verkoston, joka palvelee sekä lajiston elin-

olosuhteiden ja liikkumisen että ulkoilun ja virkistyksen tarpeita. Verkosto toimii myös

puskurina luonnonsuojelualueille.

75

Laadittavana olevassa vaihemaakuntakaavassa on tarkoitus tarkastella uudelleen ylikun-

nallisia virkistysalueita ja -reitistöjä.

Valtioneuvoston vuonna 2003 tekemässä luonnon virkistyskäyttöä ja luontomatkailun

kehittämistä koskevassa periaatepäätöksessä on toivottu, että maakunnan liitot selvittävät

luonnon virkistyskäytön ja luontomatkailun kannalta merkittävimmät hiljaiset alueet ja

niiden hiljaisena säilyttämisen mahdollisuudet. Maakuntakaavaa laadittaessa on tehty

mahdollisia hiljaisia alueita koskevaa selvitystä. Työn keskeneräisyyden vuoksi maakun-

takaavassa ei ole kuitenkaan osoitettu hiljaisia alueita. Ekologista verkostoa koskevan

selvityksen perusteella määriteltyjen ja kaavassa osoitetuttujen luonnonydinalueitten voi-

daan kuitenkin katsoa osaltaan täyttävän myös hiljaisten alueiden vaatimusta. Merkintään

liittyvä suunnittelumääräys edellyttää alueita pirstovan maankäytön välttämistä, mikä

osaltaan turvaa niiden hiljaisena säilymistä.

Itä-Uudenmaan liitolla ei ole ollut valtioneuvoston periaatepäätöksen perusteella eikä

muullakaan perusteella velvollisuutta osoittaa hiljaisia alueita maakuntakaavassa ja maa-

kuntakaava on maankäyttö- ja rakennuslain 27 §:n 2 momentin mukaan mahdollista laa-

tia myös vaiheittain. Asiaa on mahdollista tarkastella laadittavana olevassa vaihemaakun-

takaavassa.

Luonnonsuojelualueet

Maakuntakaavassa on osoitettu valtakunnallisesti merkittävät luonnonsuojelualueet mer-

kinnällä SL. Lisäksi on osoitettu ympäristöarvoltaan merkittäviä alueita merkinnällä MY,

jonka merkinnän käyttöä on tarkemmin selostettu edellä. MY -merkinnällä on maakunta-

kaavassa otettu huomioon muun muassa Korsvikin arvokas geologinen muodostuma.

Koska maakuntakaava voidaan laatia myös vaiheittain, maakuntakaava on voitu laatia si-

ten, ettei siinä ole osoitettu seudullisesti tai maakunnallisesti merkittäviä suojelualueita.

Laadittavana olevassa vaihemaakuntakaavassa on tarkoitus käsitellä tarkemmin muun

muassa suojelukysymyksiä. Myös yleiskaavoituksessa maankäyttö- ja rakennuslain 39

§:n mukaan ja asemakaavoituksessa maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n mukaan on otet-

tava huomioon luonnonarvojen vaaliminen.

Ampumarata

Uudenmaan 17.12.2008 hyväksytyn vaihemaakuntakaavan valmistelun yhteydessä on

tehty ampumaratoja koskeva selvitys, jossa on selvitetty myös Itä-Uudenmaan maakun-

nan alueella olevia ampumaratoja ja niiden käyttöä. Maakunnallisen ja seudullisen am-

pumaradan määrittelyssä tärkeänä on pidetty erityisesti radan käyttäjä- tai laukaisumääriä

sekä eri ampumalajien harrastusmahdollisuutta radalla. Tässä selvitystyössä Loviisan

ampumarataa ei ole todettu seudullisesti tai maakunnallisesti merkittäväksi, vaan se on

katsottu paikallisesti merkittäväksi. Maankäyttö- ja rakennuslain 25 §:n 4 momentin mu-

kaan maakuntakaavassa osoitetaan aluevarauksia vain siltä osin ja sillä tarkkuudella kuin

alueiden käyttöä koskevien valtakunnallisten tai maakunnallisten tavoitteiden kannalta

taikka useamman kuin yhden kunnan alueiden käytön yhteen sovittamiseksi on tarpeen.

Ampumaradan paikallisen merkityksen vuoksi Loviisan ampumarataa ei ole ollut perus-

teltua osoittaa maakuntakaavassa.

Ampumaradan toiminnan jatkaminen ja sen kehittäminen on mahdollista ympäristöluvan

ja yksityiskohtaisemman suunnittelun puitteissa. Loviisan ampumarata on osoitettu hy-

väksytyssä Loviisan pohjoisosien ja Ruotsinpyhtään Tesjoen yhteisessä yleiskaavassa,

joka on vahvistettavana ympäristöministeriössä.

76

Merkinnät sev2 ja t/kem sekä ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tarve

Euroopan unionin neuvoston direktiivin 96/82/EY (niin sanottu Seveso II -direktiivi) 12

artiklan velvoitteita jäsenvaltioille, direktiivin täytäntöönpanoa Suomessa sekä valtakun-

nallisten alueidenkäyttötavoitteiden sisältöä tältä osin on selostettu jäljempänä Thomas

Frankenhaeuserin valituksen (15) johdosta annetussa lausumassa.

Maakuntakaavassa on Valkon sataman alueelle (LS) osoitettu kohdemerkinnällä t/kem

teollisuus- ja varastoalue, jolla on/jolle saa sijoittaa merkittävän, vaarallisia kemikaaleja

valmistavan tai varastoivan laitoksen. Merkintään liittyy maakuntakaavassa konsultointi-

vyöhyke (sev2).

Maakuntakaavaa laadittaessa on ollut käytettävissä Loviisan kaupungin teknisen keskuk-

sen teettämä Valkon satamaan sijoitettavaa polttoainesäiliötä koskeva turvallisuusselvitys

(Turvallisuustarkastelu Valkon satamaan sijoitettavalle polttoainevarastolle maankäytön

suunnittelun näkökulmasta 22.10.2007, Gaia Gonsulting Oy). Selvityksessä on teoreetti-

sesti arvioitu palavien nesteiden varaston suuronnettomuusvaikutuksia varaston konsul-

tointivyöhykkeellä. Kysymyksessä on asiantuntijaselvitys eikä sen käyttäminen Valkon

konsultointivyöhykkeen perustana edellytä Loviisan kaupungin viranomaisen hyväksy-

mistä. Suuronnettomuuden vaikutusten on selvityksessä katsottu olevan tulipalon läm-

pösäteilyä eikä varasto aiheuta suuronnettomuudessa vaikutuksia savunmuodostusta lu-

kuun ottamatta satama-alueen ulkopuolella. Tätä on pidetty selvityksessä myös pahimpa-

na satamassa tapahtuvana mahdollisena onnettomuutena. Maakuntakaavaehdotuksesta

antamassaan lausunnossa Turvatekniikan keskuksella (TUKES) ei ole ollut huomautta-

mista kaavamerkinnöistä Valkon sataman osalta. Loviisan kaupunki on pyytänyt maan-

käytön suunnittelua varten edellä mainitusta Gaia Oy:n selvityksestä lausunnon Turva-

tekniikan keskukselta, joka on 15.2.2009 antamassaan lausunnossa pitänyt selvitystä riit-

tävänä yleis- ja asemakaavoitusta varten.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan ympäristövaikutusten arviointime-

nettelystä annetun lain (468/1994) 4 §:n mukaan hakkeisiin ja niiden muutoksiin. Maa-

kuntakaava on yleispiirteinen alueidenkäyttöä koskeva suunnitelma eikä se oikeuta hank-

keen toteuttamiseen. Maakuntakaavan vaikutukset on maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n

mukaisesti arvioitava tarpeellisessa määrin. Edellä mainitussa maakuntakaavan koko-

naisvaikutusten arvioinnissa on arvioitu vaikutuksia myös t/kem-merkinnän osalta. Val-

kon sataman t/kem-merkintä ei ole edellyttänyt ympäristövaikutusten arviointimenette-

lystä annetussa laissa tarkoitettua ympäristövaikutusten arviointimenettelyä maakunta-

kaavan laatimisen yhteydessä.

Vaarallisista kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista annetun asetuksen

(59/1999) 15 §:n mukainen turvallisuusselvitys on muun muassa vaarallisten kemikaalien

ja räjähteiden käsittelyn turvallisuutta koskevan lain (390/2005) noudattamista valvovan

viranomaisen tiedonsaantia palveleva asiakirja. Turvallisuusselvitys ei ole edellytys sille,

että maakuntakaavassa, joka on yleispiirteinen alueiden käyttöä koskeva suunnitelma,

voitaisiin osoittaa varaus vaarallisia kemikaaleja valmistavalle tai varastoivalle laitoksel-

le.

Valkon sataman konsultointivyöhykkeen laajuus on maakuntakaavassa Turvatekniikan

keskuksen määrittelemä 1,5 kilometriä. Maakuntakaavaehdotuksessa Kilpilahden teolli-

suusalueelle ja Valkon satamalle oli osoitettu konsultointivyöhyke yhteisellä merkinnällä

sev. Merkintään liittyneen alueita koskevan yhteisen suunnittelumääräyksen mukaan

77

konsultointivyöhykkeellä ei sallittu muun muassa uusia asutustaajamia. Hyväksytyssä

maakuntakaavassa kummallekin alueelle on osoitettu oma konsultointivyöhykkeensä

suunnittelumääräyksineen, mitä on pidettävä perusteltuna näiden alueiden erilaisuuden

vuoksi. Valkon konsultointivyöhykkeen alueella sallitaan suunnittelumääräyksen mukaan

taaja-asutuksen kehittäminen edellyttäen, että toimenpiteitä suunniteltaessa pyydetään

lausunnot Itä-Uudenmaan pelastusviranomaiselta ja tarvittaessa turvatekniikan keskuk-

selta (TUKES). Valkon konsultointivyöhykkeen tarkoituksena on turvata tiedonkulku

kaavoituksesta vastaavan viranomaisen sekä palo- ja pelastusviranomaisen välillä suunni-

teltaessa taaja-asutuksen kehittämistä alueelle.

T/kem-merkintään liittyvä suunnittelumääräys edellyttää muun muassa alueen turvalli-

suusvaatimusten huomioon ottamista toiminnan yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa.

Alueelle sijoitettaviin toimintoihin liittyvät yksityiskohtaiset järjestelyt turvallisuuden ja

ympäristöllisten vaatimusten osalta kuuluvat toiminnan vaatimissa erityislainsäädännön

mukaisissa lupamenettelyissä selvitettäviin asioihin. Näitä ovat muun muassa rakenteelli-

set ja tekniset järjestelyt, joilla estetään vaarallisten kemikaalien päästöt pohja- ja pinta-

vesiin. Pelastustoimien palvelutason tulee alueella vastata onnettomuusuhkia ja palvelu-

tasoa määriteltäessä on pelastuslain (468/2003) mukaan otettava huomioon myös toimin-

ta poikkeusoloissa. Pelastustoimi, josta alueen kunnat yhteistoiminnassa vastaavat, päät-

tää pelastustoimen palvelutasosta ja sen riittävyyttä valvoo lääninhallitus. Lainsäädännön

noudattamista, joka liittyy toiminnasta veteen ja maa-alueille aiheutuvan pilaantumisen

ehkäisemiseen ja torjuntaan, valvovat asianomaiset viranomaiset kuten ympäristöviran-

omaiset, poliisi ja rajavartiolaitos.

Valkon satama on toiminnassa oleva satama, jonka kehittämisen myös tulevaisuudessa

maakuntakaava mahdollistaa. Vaarallisia kemikaaleja valmistavan ja varastoivan laitok-

sen (t/kem) sijoittamista olemassa olevaan satamaan on pidettävä myös ympäristön ja ta-

louden kannalta kestävien liikenteen ja teknisen huollon järjestelyjen kannalta tarkoituk-

senmukaisena. Konsultointivyöhykkeeseen sev2 liittyvä lausuntovelvollisuus sinällään ei

myöskään ole esteenä sataman ympäristön kehittämiselle.

Ympäristöministeriö katsoo, että Valkon sataman merkintä t/kem ja siihen liittyvä kon-

sultointivyöhyke sev2 ovat perusteltuja.

Tuulivoiman tuotantoon soveltuva alue

Maakuntakaavassa Loviisan Hästholmenin – Björnvikin alueelle osoitettu tuulivoiman

tuotantoon soveltuva alue (tv) perustuu maakuntakaavaa laadittaessa tehtyyn selvityk-

seen. Selvitystä on selostettu jäljempänä Christer ja Thomas Anderssonin valituksen joh-

dosta (17) annetussa lausumassa. Ympäristöministeriö viittaa myös tuossa kohdassa val-

takunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden sekä maankäyttö- ja rakennuslain maakunta-

kaavan sisältövaatimusten osalta lausuttuun. Selvitys on ollut maakuntakaavaehdotuksen

nähtävillä olon yhteydessä osallisten saatavilla tutustumista varten Itä-Uudenmaan liitos-

sa ja sen kaikissa jäsenkunnissa sekä myös kaavan valmistelun aikana pidetyissä yleisöti-

laisuuksissa.

Selvitettäessä tuulivoiman tuotantoon soveltuvia alueita niiden valintakriteereinä teknis-

taloudellisten edellytysten lisäksi ovat olleet muun muassa mahdollisimman vähäinen

haitta asutukselle ja eläimistölle. Yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa voimalayksiköt

on mahdollista sijoittaa siten, että vaara linnustolle on mahdollisimman vähäinen. Sijoit-

telulla on mahdollista vaikuttaa myös niiden aiheuttamaan meluun.

78

Johtopäätös

Ympäristöministeriö katsoo, että maakuntakaava näiltä osin täyttää maankäyttö- ja ra-

kennuslain 28 §:n mukaiset sisältövaatimukset valtakunnallisten alueidenkäyttötavoittei-

den huomioon ottamisen sekä tarkoituksenmukaisen alue- ja yhdyskuntarakenteen, aluei-

den käytön ekologisen kestävyyden, ympäristön ja talouden kannalta kestävien liikenteen

ja teknisen huollon järjestelyjen sekä luonnonarvojen vaalimisen ja virkistykseen sovel-

tuvien alueiden riittävyyden osalta. Maakuntakaava ei näiltä osin ole muutoinkaan lain-

vastainen eikä maakuntakaavasta voida myöskään katsoa aiheutuvan maanomistajille tai

muille oikeudenhaltijoille kohtuutonta haittaa.

Maakuntakaavan suhde perusoikeuksiin

Maakuntakaava on yleispiirteinen alueidenkäyttöä koskeva suunnitelma, jonka laatimi-

sesta ja sisällöstä on säädetty maankäyttö- ja rakennuslaissa ja -asetuksessa. Nämä sää-

dökset omalta osaltaan täyttävät perustuslaillista toimeksiantoa muun muassa kansanval-

lan, oikeusvaltioperiaatteen, osallistumisoikeuksien, ympäristövastuun sekä oikeusturvan

osalta. Maakuntakaavan laatimisen yhteydessä valittajalla on ollut mahdollisuus osallis-

tua kaavan valmisteluun ja arvioida kaavan vaikutuksia ja esittää kirjallisesti tai suullises-

ti mielipiteensä asiasta. Ympäristöministeriö katsoo, että maakuntakaava turvaa tältä osin

myös perusoikeuksien toteutumisen.

Kotkan Energia Oy (9)

Ympäristöministeriö hylkää valituksen.

Perustelut

Pernajan kunnassa, nykyisessä Loviisan kaupungissa, sijaitsevan Röisuon pinta-ala noin

460 hehtaaria. Röisuo on kokonaisuudessaan ojitettu. Maakuntakaavassa se on osoitettu

maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolla on erityisiä ympäristöarvoja (MY). Merkin-

tään liittyvän suunnittelumääräyksen mukaan alueen suunnittelussa on turvattava maise-

man, kulttuurimaiseman ja luonnonarvojen sekä alueen ominaispiirteiden säilyminen.

Röisuolla voidaan katsoa edelleen olevan merkitystä luonnonarvojen kannalta ja Röi-

suota käytetään myös retkeilyyn. Maakuntakaavaehdotuksen nähtävillä olon jälkeen teh-

dyissä Röisuon luontoarvoja koskevissa selvityksissä alueella on todettu muun muassa

lintudirektiivin (79/409/ETY) liitteen I tarkoittamia suojeltavia lajeja. Lisäksi suon vai-

kutusalueella on suojelun kannalta merkittäviä kohteita.

Maakuntakaavan sisältövaatimuksia koskevan maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n mu-

kaan maakuntakaavaa laadittaessa on erityisesti kiinnitettävä huomiota muun muassa

luonnonarvojen vaalimiseen. Itä-Uudellamaalla vireillä olevassa vaihemaakuntakaavassa

on tarkoitus käsitellä muun muassa energiatuotantoa. Tässä yhteydessä on mahdollista

selvittää, muun muassa vireillä olevan Röisuon turvetuotantohanketta koskevan ympäris-

tövaikutusten arviointimenettelyn tuloksia hyödyntäen, voidaanko ja kuinka laajasti Röi-

suo osoittaa turvetuotantoalueeksi.

Edellä sanottu huomioon ottaen Röisuon MY-merkintää on pidettävä perusteltuna. Maa-

kuntakaava täyttää tältä osin maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n sisältövaatimukset eikä

ole muutoinkaan lainvastainen. Maakuntakaavasta ei tältä osin aiheudu myöskään yhtiöl-

le vuokraoikeuden haltijana kohtuutonta haittaa.

79

Rudus Oy (entinen Lohja Rudus Oy Ab, 10)

Ympäristöministeriö hylkää valituksen.

Perustelut

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kulttuuri- ja luonnonperintöä, virkistyskäyt-

töä ja luonnonvaroja koskevien erityistavoitteiden mukaan alueidenkäytössä kiviaineisten

ottoon osoitettavien alueiden on perustuttava arviointiin, jossa selvitetään alueiden luon-

to- ja maisema-arvot sekä toisaalta soveltuvuus vesi- ja kiviaineshuoltoon. Maakuntakaa-

van sisältövaatimuksia koskevan maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n mukaan maakunta-

kaavaa laadittaessa on erityisesti kiinnitettävä huomiota muun muassa alueidenkäytön

ekologiseen kestävyyteen sekä vesi- ja maa-ainesvarojen kestävään käyttöön.

Maakuntakaavassa Bastukärrin kiviainesten ottoalue (EOk) sijoittuu pohjoisosastaan

Kilpilahdesta Keravalle johtavan seututien 148 (Nesteentie) varrelle sijoittuvalle työ-

paikka-alueelle (TP).

Itä-Uudellamaalla ja Uudellamaalla on tehty pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yh-

teensovittamista koskeva selvitys (POSKI-projekti), jonka tarkoituksena oli selvittää geo-

logisen luonnon ympäristöarvot ja hyvälaatuinen pohjavesi yhdyskuntien vesihuoltoon

sekä laadukkaiden kiviainesten saanti yhdyskuntarakentamiseen. Selvityksellä ei ole la-

kiin perustuvia oikeudellisia vaikutuksia, mutta se toimii perusselvityksenä muun muassa

maankäytön suunnittelussa. Tässä selvityksessä Bastukärrin alue on todettu pieneltä osin

pohjoisosastaan kalliokiviainesten ottoon osittain soveltuvaksi ja muilta osin maa-

ainesten ottoon osittain soveltuvaksi.

Maakuntakaavan mukainen Bastukärrin kiviainestenottoalue (EOk) noudattaa likimääräi-

sesti POSKI-projektin yhteydessä tehdyn selvityksen mukaisen maa-ainesten ottoon osit-

tain soveltuvan alueen rajausta. Rajauksessa on tullut ottaa huomioon myös riittävä etäi-

syys olemassa olevaan asutukseen. Yhtiön valituksessa mainitut tilat sijoittuvat kahta ti-

laa lukuun ottamatta osittain maakuntakaavan kiviainesten ottoalueelle ja osittain työ-

paikka-alueelle tai näiden alueiden ulkopuolelle, alueelle, jota eivät koske maakuntakaa-

van merkinnät. Edellä mainituista kahdesta tilasta toinen sijoittuu kokonaisuudessaan ja

toinen osittain työpaikka-alueelle, muun tilan osan sijaitessa alueella, jota eivät koske

maakuntakaavan merkinnät.

Mahdollisuus kiviaineksen ottamiseen ratkaistaan maa-aineslain (555/1981) mukaisessa

lupamenettelyssä, jonka yhteydessä harkitaan muun muassa, aiheutuuko ottamistoimin-

nasta lain 3 §:n mukaisia vahingollisia seurauksia.

Kun otetaan huomioon myös maakuntakaavan tehtävä yleispiirteisenä kaavana, ympäris-

töministeriö katsoo, että Bastukärrin kiviainestenottoalueen rajaus on perusteltu ja täyttää

maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n sisältövaatimukset eikä ole tältä osin muutoinkaan

lainvastainen. Maakuntakaavan ei tältä osin voida myöskään katsoa aiheuttavan yhtiölle

maanomistajana ja vuokraoikeuden haltijana kohtuutonta haittaa.

Vekkox Oy (11)

Ympäristöministeriö hylkää valituksen.

80

Perustelut

Tilat Slåtliden RN:o 9:6 ja Slåtliden III RN:o 15:17 sijoittuvat pääosin maakuntakaavassa

osoitetulle laajalle työpaikka-alueen pitkän aikavälin laajenemisalueelle (TP/r) ja länsi-

osastaan pieneltä osin metsätalousvaltaiselle alueelle (M).

TP/r-alue sijoittuu Kilpilahdesta Keravalle johtavan seututien 148 (Nesteentie) varrelle ja

rajautuu etelässä Porvoon moottoritiehen ja maakuntakaavassa osoitettuun työpaikka-

alueeseen. Ottaen huomioon alueen liikenteellinen sijainti ja liittyminen muuhun yhdys-

kuntarakenteeseen TP/r-varausta on pidettävä perusteltuna, ottaen erityisesti huomioon,

että kysymyksessä on pitkän aikavälin laajenemisalue.

Tilojen alueelle sijoittuva metsätalousvaltainen alue on osa laajempaa maakuntakaavassa

tähän tarkoitukseen osoitettua aluetta, joka toimii ekologisena yhteytenä muun muassa

Sipoonkorpeen. Alueen säilyminen yhtenäisenä metsäalueena tulee turvata välttämällä

sellaista pirstovaa maankäyttöä, joka muodostaa eri eläinlajien kannalta vaikutuksiltaan

laaja-alaisia, pysyviä liikkumisesteitä.

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kulttuuri- ja luonnonperintöä, virkistyskäyt-

töä ja luonnonvaroja koskevien erityistavoitteiden mukaan alueiden käytössä kiviaineis-

ten ottoon osoitettavien alueiden on perustuttava arviointiin, jossa selvitetään alueiden

luonto- ja maisema-arvot sekä toisaalta soveltuvuus vesi- ja kiviaineshuoltoon. Maakun-

takaavan sisältövaatimuksia koskevan maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n mukaan maa-

kuntakaavaa laadittaessa on erityisesti kiinnitettävä huomiota muun muassa vesi- ja maa-

ainesvarojen kestävään käyttöön.

Ympäristöministeriö viittaa siihen, mitä edellä Rudus Oy:n valituksen (10) johdosta an-

netussa lausumassa on todettu pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovitta-

mista koskeva selvityksen (POSKI-projekti) tarkoituksesta ja merkityksestä muun muas-

sa maankäytön suunnittelussa. Tässä selvityksessä edellä mainittujen tilojen alue on kat-

sottu maa-ainesten ottamiseen sopivaksi, joskin alueen kalliokiviaines on todettu heikko-

laatuiseksi.

Maakuntakaavan tavoitteena on ollut edellä mainitun selvityksen perusteella keskittää ki-

viaineksen otto alueille, joilla ottotoiminnasta muulle maankäytölle aiheutuva haitta olisi

mahdollisimman vähäinen. Tähän tarkoitukseen tarkoitettuja alueita on pyritty osoitta-

maan suurempina kokonaisuuksina suunnitelmallisemman ottotoiminnan mahdollistami-

seksi ja keskittämään niitä alueille, joissa ne ovat yhteen sovitettavissa muiden alueiden-

käyttötarpeitten kanssa.

Mahdollisuus kiviaineksen ottamiseen ratkaistaan maa-aineslain (555/1981) mukaisessa

lupamenettelyssä, jonka yhteydessä harkitaan, aiheutuuko ottamistoiminnasta lain 3 §:n

mukaisia vahingollisia seurauksia. Tilalle Slåtliden on 19.2.2008 myönnetty ympäristö-

lupa kallion louhintaa ja louheen murskausta varten sekä 29.5.2008 lupa maa-ainesten ot-

tamiseen. Maakuntakaavan aluevaraukset eivät ole esteenä myönnettyjen lupien mukai-

seen toimintaan.

Ympäristöministeriö katsoo, että maakuntakaava tältä osin täyttää maankäyttö- ja raken-

nuslain 28 §:n mukaiset maakuntakaavan sisältövaatimukset eikä ole muutoinkaan lain-

vastainen. Maakuntakaavan ei tältä osin voida katsoa myöskään aiheuttavan yhtiölle tilo-

jen Slåtliden ja Slåtliden III omistajana kohtuutonta haittaa.

81

Joakim Tidermann asiakumppaneineen (14)

Ympäristöministeriö hylkää valituksen.

Perustelut

Maakuntakaava on yleispiirteinen alueiden käyttöä koskeva suunnitelma ja se on maan-

käyttö- ja rakennuslain 32 §:n mukaan ohjeena laadittaessa ja muutettaessa yleiskaavaa ja

asemakaavaa. Maakuntakaava ei kuitenkaan ole oikeusvaikutteisen yleiskaavan eikä

asemakaavan alueella voimassa muutoin näiden kaavojen muuttamista koskevan vaiku-

tuksen osalta.

Useampipalstaisen Eriksnäsin tilan RN:o 1:121 pinta-ala on noin 307 hehtaaria ja pääosa

tilan alueista sijaitsee vt 7:n eteläpuolella Sipoonlahden ja maantien 1533 välisellä alueel-

la. Tästä tilan nykyisestä alueesta on osa osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueek-

si, jolla on erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta (MU) ja osa myös taajamatoimintojen alu-

eeksi (A). Osalla tilan aluetta ei ole aluevarausmerkintää. Lisäksi tilan alueelle sijoittuu

pohjavesialue (pv) sekä muun muassa Sipoonlahden ranta-alueet käsittävä laaja valta-

kunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö (ma/v).

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kulttuuri- ja luonnonperintöä koskevien eri-

tyistavoitteiden mukaan viranomaisten laatimat valtakunnalliset inventoinnit otetaan

huomioon alueidenkäytön suunnittelun lähtökohtina. Rakennetun kulttuuriympäristön

osalta tällainen inventointi on rakennettua kulttuuriympäristöä ja valtakunnallisesti mer-

kittäviä kulttuurihistoriallisia ympäristöjä koskeva julkaisu (Ympäristöministeriö, Mu-

seovirasto, rakennushistorian osasto, julkaisu 16, 1993). Sipoonlahden suulla sijaitseva

Eriksnäsin kartanoalue on oleellinen osa tähän inventointiin sisältyvää Sipoonlahden val-

takunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä.

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden edellä mainittujen erityistavoitteiden mu-

kaan alueiden käytössä on varmistettava valtakunnallisesti merkittävien kulttuuri- ja

luonnonperintöarvojen säilyminen. Maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 2 momentin mu-

kaan maakunnan suunnittelussa ja muussa alueiden käytön suunnittelussa on huolehdit-

tava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että ediste-

tään niiden toteuttamista. Maakuntakaavan sisältövaatimuksia koskevan maankäyttö- ja

rakennuslain 28 §:n 1 momentin mukaan kaavaa laadittaessa on otettava huomioon valta-

kunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. Maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n 3 momentin 6

kohdan mukaan kaavaa laadittaessa on kiinnitettävä erityisesti huomiota muun muassa

maiseman, luonnonarvojen ja kulttuuriperinnön vaalimiseen.

Ma/v-merkintä on alueen erityisominaisuutta tarkoittava merkintä. Merkintään liittyvän

suunnittelumääräyksen mukaan alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on otetta-

va huomioon kulttuuriympäristön ominaispiirteiden vaaliminen, maisema-alueen koko-

naisuus ja identiteetti. Alueen käytöllä on turvattava merkittävien maisema- ja kulttuu-

riarvojen säilyminen.

Valtakunnallisesti merkittävien kulttuuriympäristöjen alueella kyse on sekä perinteen säi-

lyttämisestä että alueiden kehittämisestä niiden ominaisluonnetta ja erityispiirteitä vah-

vistavalla ja niihin sopeutuvalla tavalla. Tavoitteena on valtakunnallisesti merkittävien

kulttuuriympäristöjen rakenteen, kylä- ja kaupunkikuvan sekä alueilla jo olevien raken-

nusten ja ympäristön säilymisen turvaaminen. Maakuntakaavan kulttuuriympäristön tai

maiseman vaalimisen kannalta tärkeää aluetta koskeva merkintä siihen liittyvine suunnit-

82

telumääräyksineen ei estä täydennysrakentamisen suunnittelemista alueelle ja muita tässä

ympäristössä suoritettavia muutoksia, kun ne sopeutuvat kulttuuriympäristön ominais-

luonteeseen ja erityispiirteisiin.

Eriksnäsin tilan vt 7:n eteläpuolisesta alueesta on jo erotettu laajahko pientaloalue, mikä

on hieman toteutettua laajempana osoitettu maakuntakaavassa A-alueena. Voimassa ole-

vaan seutukaavaan ja maakuntakaavaan verrattuna hyväksytty maakuntakaava mahdollis-

taa taajamatoimintojen laajentamista pääasiassa muualla kuin valittajien omistamien tilo-

jen alueella, erityisesti Söderkullan alueella. Eteläisen Sipoon alue on osa Helsingin seu-

dun alue- ja yhdyskuntarakennetta, jolla valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden

Helsingin seudun erityiskysymyksiä koskevien erityistavoitteiden mukaan alue- ja yh-

dyskuntarakennetta kehitetään väestökehityksen edellyttämällä tavalla ja kasvusuunnat

valitaan hyödyntämällä joukkoliikenteen, erityisesti raideliikenteen sekä seutua ympäröi-

vän kaupunki- ja taajamaverkoston mahdollisuuksia. Lisäksi alueidenkäytön suunnittelul-

la ehkäistään yhdyskuntarakenteen hajautumista. Joukkoliikenteen toteuttamisen ratkai-

sut eteläisen Sipoon osalta erityisesti raideliikenteen osalta ovat vielä avoinna.

Kun otetaan huomioon edellä valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista rakennetun

kulttuuriympäristön ja Helsingin seudun erityiskysymysten osalta sanottu, täyttää maa-

kuntakaavan ratkaisu Eriksnäsin tilan osalta maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n mukaiset

maakuntakaavan sisältövaatimukset. Ottaen myös huomioon Eriksnäsin tilasta jo muo-

dostettu pientaloalue, maakuntakaavan toteuttamisesta ei tältä osin voida katsoa myös-

kään aiheutuvan valittajille tilan omistajina kohtuutonta haittaa.

Kalvholmenin tila RN:o 1:88 ja Langenäsin tila RN:o 1:89 on maakuntakaavassa osoitet-

tu MU-alueeksi. Kalvholmenin tila rajoittuu rantaan ja osa tilan alueesta ja Langenäsin ti-

la kokonaisuudessaan sijoittuu kapeahkoon niemeen. Langenäsin tila on lisäksi maas-

tonmuodoiltaan jyrkähkönä maisemallisesti herkkää aluetta. Nämä tilojen käsittämät

niemet ovat leveimmästä kohdastaan vain noin 200 metrin levyisiä ja Kalvholmenin tilan

mannerrantaosuuskin on kapeahko. Tilat sijaitsevat myös melko etäällä olemassa olevas-

ta yhdyskuntarakenteesta. Tällaiset ranta-alueet on maisemallisista syistä perusteltua jät-

tää maankäytön suunnittelussa vapaaksi tehokkaammalta rakentamiselta.

Ympäristöministeriö katsoo, että maakuntakaava Kalvholmenin ja Langenäsin tilojen

osalta täyttää maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n edellyttämät maakuntakaavan sisältö-

vaatimukset eikä ole muutoinkaan lainvastainen. Maakuntakaavasta ei tältä osin voida

myöskään katsoa aiheutuvan valittajille maanomistajina kohtuutonta haittaa.

Asian laatuun ja lopputulokseen nähden ei ole pidettävä kohtuuttomana, että valittajat

joutuvat pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Tämän vuoksi ympäristöministe-

riö hallintolainkäyttölain 74 §:n nojalla hylkää oikeudenkäyntikulujen korvaamista kos-

kevan vaatimuksen.

Thomas Frankenhaeuser (15)

Ympäristöministeriö hylkää valituksen.

83

Perustelut

Suojavyöhykkeet sv1 ja sv2 sekä konsultointivyöhyke sev1

Euroopan unionin neuvoston direktiivin 96/82/EY (niin sanottu Seveso II -direktiivi) 12

artiklan mukaan jäsenvaltion on huolehdittava, että suuronnettomuuksien ehkäisemisen ja

niiden seurausten rajoittamisen tavoite otetaan huomioon muun muassa maankäytön

suunnittelussa. Tähän tavoitteeseen on pyrittävä valvomalla muun muassa olemassa ole-

vien tuotantolaitosten läheisyydessä toteutettavia uusia rakennushankkeita, uusia liiken-

neväyliä, yleisessä käytössä olevia kohteita tai asuinalueita, silloin kun tuotantolaitoksen

sijainti tai alueen uudet järjestelyt saattavat lisätä suuronnettomuuden vaaraa tai pahentaa

sen seurauksia (direktiivin 12 artiklan 1 kohdan c -alakohta). Jäsenvaltion on huolehdit-

tava, että muun muassa maankäytön suunnittelussa otetaan huomioon tarve säilyttää pit-

källä aikavälillä riittävä etäisyys direktiivissä tarkoitettujen tuotantolaitosten sekä asuin-

alueiden, yleisessä käytössä olevien alueiden ja luonnon kannalta erityisen tärkeiden tai

erityisen herkkien alueiden välillä, jotta henkilöihin kohdistuvia vaaroja ei lisättäisi (di-

rektiivin 12 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta). Jäsenvaltioiden on myös huoleh-

dittava, että toimivaltaiset viranomaiset ja kaavoitukseen liittyviä päätöksiä tekevät vi-

ranomaiset ottavat käyttöön asianmukaisia kuulemismenettelyjä edellä selostettujen poli-

tiikkojen toteuttamisen helpottamiseksi. Menettelyjen on oltava sellaisia, että päätöksen-

tekohetkellä on käytettävissä joko tapauskohtaisen tutkimuksen tai yleisten perusteiden

nojalla laadittu tekninen lausunto tuotantolaitokseen liittyvistä riskeistä (direktiivin 12 ar-

tiklan 2 kohta).

Seveso II -direktiivi on Suomessa pantu täytäntöön kemikaaliturvallisuus- sekä maan-

käyttö- ja rakennuslainsäädännöllä. Maakuntakaavoituksen osalta keskeistä direktiivin

täytäntöön panossa ovat maankäyttö- ja rakennuslain 22 §:n nojalla annetut valtakun-

nalliset alueidenkäyttötavoitteet. Tavoitteiden eheytyvää yhdyskuntarakennetta ja

elinympäristön laatua koskevien yleistavoitteiden mukaan alueidenkäytössä kiinnite-

tään huomiota ihmisten terveydelle aiheutuvien haittojen ja riskien ennalta ehkäisemi-

seen ja olemassa olevien haittojen poistamiseen. Näitä tavoitteita koskevien erityista-

voitteiden mukaan alueidenkäytön suunnittelussa on haitallisia terveysvaikutuksia tai

onnettomuusriskejä aiheuttavien toimintojen ja vaikutuksille herkkien toimintojen vä-

lille jätettävä riittävän suuri etäisyys. Maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 2 momentin

mukaan maakunnan suunnittelussa ja muussa alueiden käytön suunnittelussa on huo-

lehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että

edistetään niiden toteuttamista. Maakuntakaavan sisältövaatimuksia koskevan maan-

käyttö- ja rakennuslain 28 §:n 1 momentin mukaan kaavaa laadittaessa on otettava

huomioon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet.

Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuk-

siin ja selvityksiin ja kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunni-

telman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset. Itä-

Uudenmaan liitto on maakuntakaavan laadinnan yhteydessä teettänyt Kilpilahden teol-

lisuusaluetta koskevan riskiselvityksen (Suuronnettomuusriskien huomioiminen maan-

käytön suunnittelussa Kilpilahden teollisuusalueella, Itä-Uudenmaan liitto, 2007, Jul-

kaisu 91). Selvityksessä on tarkasteltu kuuden Kilpilahden alueella toimivan laitoksen

sekä ratapihan ja sataman suuronnettomuusvaikutuksia. Vaikutusmekanismeina selvi-

tyksessä on tarkasteltu tulipalon lämpösäteilyä ja lämpösäteilyannosta, räjähdyksen

paineaaltoa ja kaasu- tai muun ainevuodon vaikutuksia. Riskikohteina on tarkasteltu

ihmisiä, rakennuksia ja rakenteita sekä ympäristöä. Selvitystä koskevan hankkeen oh-

84

jausryhmässä ovat olleet edustettuina muun muassa Turvatekniikan keskus (TUKES)

sekä Itä-Uudenmaan pelastuslaitos. Seveso-direktiivi eikä myöskään sen soveltamista

koskeva ympäristöministeriön kirje 26.9.2001, dnro 3/501/2001 edellytä valituksessa

mainitun erityisen selvityksen tekemistä vaarallisia kemikaaleja käsittelevän tai varas-

toivan laitoksen ympäröivän alueen vastaisesta käytöstä tai käyttötavasta.

Maakuntakaavassa on riskiselvityksessä kolmeen luokkaan jaoteltujen suojaetäisyyksien

määrittelyn perusteella osoitettu Kilpilahden suojavyöhyke 1 ja Kilpilahden suojavyöhy-

ke 2. Suojavyöhykkeitä koskevan merkinnän kuvauksen mukaan merkinnällä osoitetaan

vaarallisia kemikaaleja käsitteleviä ja varastoivia tuotantolaitoksia sekä varastoalueita

ympäröivä sisempi (sv1) ja ulompi (sv2) suojavyöhyke. Vyöhykkeiden todetaan perustu-

van erikseen määriteltyihin tapauskohtaisiin suojaetäisyyksiin.

Merkintään sv1 liittyvän suunnittelumääräyksen mukaan suojavyöhykkeelle ei sallita

uutta asutusta eikä olemassa olevaa asutusta saa täydentää tai laajentaa. Alueelle ei sallita

myöskään uutta vapaa-ajanasutusta eikä yleisiä virkistysalueita tai vapaa-ajan asutuksen

muuttamista ympärivuotiseksi. Vyöhykkeellä ei sallita yleisölle tarkoitettuja kokoontu-

mistiloja ja -alueita, kouluja, hoitolaitoksia eikä julkisia majoitusliikkeitä. Alueella salli-

taan muuta teollisuutta ja varastointia, joka soveltuu toiminnoiltaan kokonaisuuteen ja

jossa on vain vähäisessä määrin asiakaspalvelutoimintaa.

Merkintään sv2 liittyvän suunnittelumääräyksen mukaan suojavyöhykkeellä ei sallita

uutta asutusta, uutta vapaa-ajan asutusta eikä yleisiä virkistysalueita ja vapaa-ajan asu-

tuksen muuttamista ympärivuotiseksi. Vyöhykkeellä ei sallita myöskään kouluja, huolto-

laitoksia eikä julkisia majoitusliikkeitä tai julkisia palveluita, kauppoja tai kokoontumisti-

loja, joissa oleskelee tai vierailee merkittäviä kävijämääriä. Suojavyöykkeellä sallitaan

teollisuutta, konttoreita sekä maa- ja metsätalouden harjoittamista.

Kilpilahden konsultointivyöhykettä (sev1) koskevan merkinnän kuvauksen mukaan mer-

kinnällä osoitetaan vaarallisia kemikaaleja käsitteleviä ja varastoivia tuotantolaitoksia se-

kä varastoalueita ympäröivä konsultointivyöhyke. Lisäksi todetaan, että vyöhyke perus-

tuu Seveso II -direktiiviin. Merkintään liittyvän suunnittelumääräyksen mukaan konsul-

tointivyöhykkeellä ei sallita uusia asutustaajamia eikä vapaa-ajan asutuksen muuttamista

ympärivuotiseksi. Alueella sallitaan maa- ja metsätalous sekä vähäinen täydennysraken-

taminen tilannekohtaisen harkinnan mukaan. Suunniteltaessa toimintojen sijoittamista

vyöhykkeen sisällä on pyydettävä pelastusviranomaisen ja tarvittaessa Turvatekniikan

keskuksen (TUKES) lausunto.

Turvatekniikan keskus ja Itä-Uudenmaan aluepelastuslautakunta ovat antaneet maakun-

takaavaehdotuksesta lausuntonsa, jossa edellä mainittua selvitystä on pidetty riittävänä

lähtökohtana maankäytön suunnittelulle eikä niillä ole ollut huomautettavaa Kilpilahden

suojavyöhykkeitä ja konsultointivyöhykettä koskevista merkinnöistä tältä osin.

Seveso II -direktiivin mukainen suuronnettomuuksien ehkäiseminen ja niiden seurausten

rajoittamisen tavoite koskee myös olemassa olevien tuotantolaitosten läheisyyteen sijoit-

tuvien alueiden maankäyttöä esimerkiksi silloin, kun tuotantolaitoksen sijainti saattaa li-

sätä suuronnettomuuden vaaraa tai pahentaa sen seurauksia. Tällöin muun muassa maan-

käytön suunnittelussa on otettava huomioon tarve säilyttää pitkällä aikavälillä riittävä

etäisyys direktiivissä tarkoitettujen tuotantolaitosten sekä asuinalueiden, yleisessä käy-

tössä olevien alueiden ja luonnon kannalta erityisen tärkeiden tai erityisen herkkien alu-

eiden välillä, jotta henkilöihin kohdistuvia vaaroja ei lisättäisi.

85

Maakuntakaavassa esitetään alueiden käytön ja yhdyskuntarakenteen periaatteet ja

osoitetaan maakunnan tulevan kehittämisen kannalta tarpeellisia alueita. Maakunta-

kaava on maankäyttö- ja rakennuslain 32 §:n 1 momentin mukaisesti ohjeena laaditta-

essa ja muutettaessa yleiskaavaa ja asemakaavaa. Maakuntakaavaa laadittaessa on otet-

tava huomioon edellä selostetut valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden vaatimuk-

set, jotka koskevat muun muassa haitallisten terveysvaikutusten ehkäisemistä ja riittä-

vää etäisyyttä ja annettava tarvittaessa maakuntakaavassa tämän vaatimuksen huomi-

oon ottamiseen liittyvät suunnittelumääräykset. Tämän vuoksi maakuntakaavassa on

tarpeen rajoittaa vaarallisia kemikaaleja valmistavan tai varastoivan teollisuuslaitoksen

läheisyyteen sijoittuvien alueiden sellaista suunnittelua, joka mahdollistaa suuronnet-

tomuusriskille altistuvien henkilöiden määrän vähäistä merkittävämmän kasvun. Täl-

laisia toimintoja ovat muun muassa asuinalueet, yleisölle tarkoitetut kokoontumistilat

sekä majoitusliikkeet. Riittävään asiantuntemukseen perustuvan tiedonkulun turvaami-

seksi konsultointivyöhykkeeseen liittyvistä suunnittelun rajoituksista on yksityiskoh-

taisemman suunnittelun yhteydessä tällaisissa tapauksissa tarpeen edellä selostettu lau-

suntomenettely.

Suojavyöhykkeiden sekä konsultointivyöhykkeen rajaukset ovat tarkentuneet maakunta-

kaavan valmistelun aikana, kun asiaan on edellä mainitun riskiselvityksen perusteella

saatu uutta tietoa. Maakuntakaavaluonnoksessa Kilpilahden teollisuusalueelle oli osoitet-

tu vain yksi suojavyöhyke, joka oli hyväksytyn maakuntakaavan ulompaa suojavyöhy-

kettä laajempi. Kaavaluonnoksen konsultointivyöhyke oli myös huomattavasti hyväksy-

tyn kaavan konsultointivyöhykettä laajempi.

Kilpilahden suojavyöhykkeet sv1 ja sv2 ulottuvat osittain Jakobsbergin tilan RN:o 1:136

kaakkoisosaan. Kilpilahden konsultointivyöhyke (sev1) ulottuu tilan moottoritien (vt 7)

eteläpuolelle sijoittuvalle osalle.

Kun otetaan huomioon edellä valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteiden eheytyvää

yhdyskuntarakennetta ja elinympäristön laatua koskevista erityistavoitteista ja niiden

huomioon ottamisesta maakuntakaavaa laadittaessa sanottu sekä jäljempänä kohdassa 4.3

vahvistamatta jätetyt suojavyöhykkeiden ja konsultointivyöhykkeen suunnittelumääräyk-

siin liittyvät kiellot, jota koskevat vapaa-ajan asutuksen muuttamista ympärivuotiseksi ja

jolta osin ympäristöministeriö hyväksyy valituksen, Kilpilahden konsultointivyöhykettä

ja suojavyöhykkeitä koskevia merkintöjä ja niihin liittyviä suunnittelumääräyksiä on pi-

dettävä perusteltuina.

Kulloon golfkenttä (VU-alue)

Maakuntakaavassa Jakobsbergin tilan alueelle sijoittuva Kulloon golfkenttä on osoitettu

moottoritien pohjois- ja eteläpuolelle ulottuvalla urheilualueen aluevarauksella (VU).

Alueella olemassa olevasta golfkentän alueesta maakuntakaavan aluevarauksen ulkopuo-

lelle sijoittuu lähinnä kentän itäisin rantaan ulottuva osa.

Maakuntakaava on yleispiirteinen alueiden käyttöä koskeva suunnitelma ja maakunta-

kaavan aluevaraus tarkentuu yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa. Alueelle voidaan si-

joittaa merkinnän tarkoittamaa käyttötarkoitusta palvelevaa rakentamista esimerkiksi eri-

laisten vapaa-ajan toimintojen tarpeisiin ottaen kuitenkin huomioon moottoritien etelä-

puolisen alueen osalta konsultointivyöhykkeestä johtuvat suunnittelun rajoitukset.

86

Olemassa olevan golfkentän itäisin maakuntakaavan VU-aluevarauksen ulkopuolinen osa

sijoittuu osaksi Kilpilahden suojavyöhykkeelle 1 (sv1) ja osaksi suojavyöhykkeelle 2

(sv2). Ottaen huomioon, mitä edellä on sanottu Kilpilahden riskiselvityksen tuloksista

sekä vaarallisia kemikaaleja käsittelevien ja varastoivien laitosten läheisyyteen sijoittu-

vaa maankäytön suunnittelua koskevista erityisistä vaatimuksista, VU-aluevarauksen

ulottamista näille vyöhykkeille ei ole pidettävä perusteltuna. Maakuntakaavan suoja-

vyöhykkeet eivät kuitenkaan ole esteenä alueiden nykyiselle käytölle. Vireillä olevan

vaihemaakuntakaavan laatimisen yhteydessä voidaan tarkempien tutkimusten perusteella

selvittää edellytykset osoittaa golfkenttää palveleva VU-aluevaraus hyväksyttyä maakun-

takaavaa laajempana.

Ohjeellinen pääöljyputki

Maakuntakaavassa on osoitettu ohjeellisella merkinnällä Kilpilahden öljynjalostamolle

johtava pääöljyputken linjaus, joka myötäilee moottoritien linjausta sen eteläpuolella ja

sijoittuu muun muassa Jakobsbergin tilan RN:o 1:136 maille. Porvoon länsipuolelta er-

kanee toinen Kilpilahden öljynjalostamolle johtava pääöljyputken ohjeellinen linjaus

idempää merialueen kautta. Nämä linjaukset on osoitettu myös voimassa olevassa seutu-

kaavassa, mutta läntinen moottoritietä mukaileva linjaus on siinä osoitettu yhtenäisellä

viivalla ja itäinen linjaus ohjeellisena.

Pääöljyputken läntinen linjaus sijoittuu myös maakuntakaavassa osoitetulle ja osittain

Jakobsbergin tilan maille sijoittuvalle kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kan-

nalta tärkeälle alueelle (ma/v). Merkintään liittyvän suunnittelumääräyksen mukaan alu-

een yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on otettava huomioon kulttuuriympäristön

ominaispiirteiden vaaliminen, maisema-alueen kokonaisuus ja identiteetti. Alueen käytöl-

lä on turvattava merkittävien maisema- ja kulttuuriarvojen säilyminen.

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toimivia yhteysverkostoja ja energiahuoltoa

koskevien erityistavoitteiden mukaan maakuntakaavoituksessa on varauduttava kauko-

kuljettamiseen tarvittaviin öljyputkien linjauksiin Venäjältä siten, että niiden toiminta-

mahdollisuudet turvataan. Yhteys- ja energiaverkostoja koskevassa alueidenkäytön suun-

nittelussa on otettava huomioon ympäröivä maankäyttö ja lähiympäristö, erityisesti asu-

tus, arvokkaat luonto- ja kulttuurikohteet ja -alueet sekä maiseman erityispiirteet.

Pääöljyputken toteutumiseen liittyy huomattavaa epävarmuutta ja maakuntakaavassa

osoitetuista ohjeellisista linjauksista tarkentuu lopullinen linjaus ympäristövaikutusten

arvioinnin ja yksityiskohtaisemman suunnittelun perusteella, jossa yhteydessä on otettava

huomioon muun muassa edellä selostettu valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden

mukainen arvokkaiden kulttuurikohteiden ja -alueiden huomioon ottamista koskeva vaa-

timus sekä maakuntakaavan suunnittelumääräys. Ohjeellista moottoritietä myötäilevää

pääöljyputken linjausta on pidettävä perusteltuna.

Johtopäätös

Kun otetaan huomioon edellä valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista sekä maakun-

takaavan sisältövaatimuksista sanottu, maakuntakaavan on tältä osin katsottava täyttävän

maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n sisältövaatimukset ei se tältä osin ole muutoinkaan

lainvastainen. Maakuntakaavasta ei tältä osin voida katsoa aiheutuvan myöskään valitta-

jalle maanomistajana kohtuutonta haittaa.

87

Maankäyttö- ja rakennuslain 31 §:n 6 momentin mukaan maakuntakaavaan voidaan vah-

vistettaessa tehdä maakunnan liiton suostumuksella vain vähäisiä muutoksia. Tämän

vuoksi ympäristöministeriöllä ei olisi myöskään toimivaltaa tehdä maakuntakaavaan vali-

tuksessa esitettyjä muutoksia.

Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus

Asian laatuun ja lopputulokseen nähden ei ole pidettävä kohtuuttomana, että valittaja jou-

tuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Tämän vuoksi ympäristöministeriö

hallintolainkäyttölain 74 §:n nojalla hylkää oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan

vaatimuksen.

Paavo Eskelin asiakumppaneineen (16)

Valituksen tutkimatta jättäminen valitusoikeuden puuttumisen vuoksi

Ympäristöministeriö jättää valituksen Asuntosäätiön, YIT Rakennus Oy:n ja NCC Ra-

kennus Oy:n tekemänä tutkimatta.

Perustelut

Eskelinien asiakumppaneina valituksen ovat tehneet myös muun muassa Asuntosäätiö,

YIT Rakennus Oy sekä NCC Rakennus Oy. Valitusoikeuden perusteeksi valituksessa on

ilmoitettu yhteistyökumppanuus ja suunnitellun aluekehityshankkeen toteuttajana olemi-

nen.

Kuntalain (365/1995) 92 §:n mukaan kunnallisvalituksen saa tehdä se, johon päätös on

kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa

(asianosainen) sekä kunnan jäsen. Kuntayhtymän viranomaisen päätöksestä kunnallisva-

lituksen saa tehdä myös kuntayhtymän jäsenkunta ja sen jäsen sekä kuntien yhteisen toi-

mielimen päätöksestä sopimukseen osallinen kunta ja sen jäsen.

Maankäyttö- ja rakennuslain 191 §:n 2 momentin mukaan myös rekisteröidyllä paikalli-

sella tai alueellisella yhteisöllä on toimialaansa kuuluvissa asioissa toimialueellaan oike-

us valittaa kaavaa koskevasta päätöksestä. Maakuntakaavan hyväksymistä koskevasta

päätöksestä on valitusoikeus myös valtakunnallisella yhteisöllä, jos kysymys on valta-

kunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden vastaisuudesta.

Maakuntakaavan hyväksymistä koskeva päätös ei välittömästi vaikuta Asuntosäätiön,

YIT Rakennus Oy:n tai NCC Rakennus Oy:n oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun. Asun-

tosäätiön kotipaikka on Espoon kaupunki ja YIT Rakennus Oy:n sekä NCC Rakennus

Oy:n Helsingin kaupunki. Asuntosäätiö ja edellä mainitut yhtiöt eivät siten ole Itä-

Uudenmaan liiton jäsenkunnan jäseniä eivätkä ne ole myöskään yhteisöjä, joilla toimi-

alansa puolesta olisi katsottava olevan valitusoikeus. Valitusta ei ole myöskään perusteltu

kaavapäätöksen valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden vastaisuudella.

Valituksen asiaratkaisu

Ympäristöministeriö hylkää valituksen.

88

Perustelut

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden eheytyvää yhdyskuntarakennetta ja elinym-

päristön laatua koskevien yleistavoitteiden mukaan yhdyskuntarakenteen kehittämisessä

pyritään vähentämään liikennetarvetta ja edistämään joukkoliikenteen edellytyksiä. Si-

poon alue on osa Helsingin seudun alue- ja yhdyskuntarakennetta, jolla valtakunnallisten

alueidenkäyttötavoitteiden Helsingin seudun erityiskysymyksiä koskevien erityistavoit-

teiden mukaan alue- ja yhdyskuntarakennetta kehitetään muun muassa siten, että kasvu-

suunnat valitaan hyödyntämällä joukkoliikenteen, erityisesti raideliikenteen sekä seutua

ympäröivän kaupunki- ja taajamaverkoston mahdollisuuksia. Lisäksi alueidenkäytön

suunnittelulla ehkäistään yhdyskuntarakenteen hajautumista.

Maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 2 momentin mukaan maakunnan suunnittelussa on

huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten,

että edistetään niiden toteuttamista. Maakuntakaavan sisältövaatimuksia koskevan maan-

käyttö- ja rakennuslain 28 §:n mukaan maakuntakaavaa laadittaessa on otettava huomi-

oon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. Maakuntakaavaa laadittaessa on erityistä

huomiota kiinnitettävä muun muassa maakunnan tarkoituksenmukaiseen alue- ja yhdys-

kuntarakenteeseen.

Maakuntakaavassa Talman keskusta on osoitettu keskustatoimintojen alueena (C) ja sii-

hen liittyvät alueet taajamatoimintojen alueena (A) niiden laajenemisalueineen (A/r).

Valittajien omistamia maa-alueita sijoittuu muun muassa maakuntakaavassa osoitetun

urheilualuevarauksen (VU) pohjoisosaan ja sen itäpuolelle. VU-alueella on toiminnassa

oleva golfkenttä. Jotkut valittajien omistamat maa-alueet sijoittuvat pieneltä osin maa-

kuntakaavan metsätalousvaltaiselle alueelle (M), joka toimii ekologisen verkoston osana

ja yhteytenä maakuntakaavassa osoitetulle Natura 2000 -verkostoon kuuluvalle Rörstran-

din luonnonsuojelualueelle. Lisäksi etäämmälle golfkentän läheisyydestä sijoittuu valitta-

jien omistamia maa-alueita maakuntakaavan maa- ja metsätalousvaltaiselle alueelle, jolla

on erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta (MU). Osa maa-alueista sijoittuu myös alueelle,

jolle ei maakuntakaavassa ole osoitettu aluevarausmerkintöjä.

Talman golfkenttä on maakuntakaavassa osoitettu jo seutukaavassa osoitetun lähivirkis-

tysalueen (VL) rajauksen mukaisesti. Maakuntakaava mahdollistaa Talman golfkentän

laajentamisen pohjoisosastaan. Laajennusta koskeva aluevaraus sijoittuu osittain pohja-

vesialueelle (pv). Pohjavesialuetta koskevaan merkintään liittyy suunnittelumääräys, jon-

ka mukaan alueella tai sen välittömässä läheisyydessä tehtävät toimenpiteet on suunnitel-

tava siten, etteivät ne vähennä pysyvästi pohjaveden määrää tai heikennä sen laatua.

Suunnittelumääräyksen lisäksi golfalueen laajennuksen yksityiskohtaisessa suunnittelus-

sa on otettava huomioon suoraan lain nojalla voimassa oleva ympäristönsuojelulain

(86/2000) 8 §:n mukainen pohjaveden pilaamiskielto.

VU-aluevarauksen läheisyyteen sijoittuvat valittajien omistamat maa-alueet sijaitsevat

noin 2,5–3,5 kilometrin etäisyydellä Talman keskustasta irrallaan olemassa olevasta yh-

dyskuntarakenteesta ja etäällä Talman keskustan palveluista.

Ympäristöministeriö katsoo, että maakuntakaava täyttää tältä osin maankäyttö- ja raken-

nuslain 28 §:n sisältövaatimukset eikä ole muutoinkaan lainvastainen. Maakuntakaavan

ei voida myöskään katsoa tältä osin aiheuttavan valittajille maanomistajina kohtuutonta

haittaa.

89

Itä-Uudellamaalla on vireillä vaihemaakuntakaavan laatiminen, jossa yhteydessä tarkas-

tellaan muun muassa yhdyskuntarakenteen kehittämistä. Tässä yhteydessä on mahdollista

selvittää, onko yhdyskuntarakennetta mahdollista laajentaa Talman golfkentän yhteyteen.

Thomas ja Christer Andersson (17)

Tutkimatta jätetty vaatimus

Hallintolainkäyttölain (586/1996) 27 §:n mukaan valittaja saa valitusajan päättymisen

jälkeen esittää ainoastaan sellaisen uuden vaatimuksen, joka perustuu olosuhteiden muu-

tokseen tai valitusajan päättymisen jälkeen valittajan tietoon tulleeseen seikkaan.

Valittajat ovat valitusajan jälkeen ympäristöministeriölle toimittamassaan valituksen pe-

rustelujen täydennystä koskevassa kirjelmässään vastustaneet valituksessa tarkoitetun

Sandmalmenin tuulivoimantuotantoon soveltuvan alueen (tv) läheisyydessä sijaitsevan

seutukaavassa maa- ja metsätalousalueeksi osoitetun alueen (M/MU) osoittamista maa-

kuntakaavassa valkoiseksi alueeksi.

Ympäristöministeriö jättää vaatimuksen vasta valitusajan jälkeen tehtynä tutkimatta.

Katselmuksen toimittamista ja välipäätöstä koskeva pyyntö

Asian ratkaisemiseksi tarpeelliset seikat käyvät ilmi muun muassa kaavakartasta ja -

selostuksesta, asiakirjoihin sisältyvistä kaavaa laadittaessa tehdyistä selvityksistä sekä vi-

ranomaisten lausunnoista. Katselmuksen toimittaminen ei siten asian selvittämiseksi ole

tarpeen. Tämän vuoksi ympäristöministeriö ottaen huomioon hallintolainkäyttölain

(586/1996) 2 §:n ja hallintolain (434/2009) 38 §:n säännökset hylkää katselmuksen toi-

mittamista koskevan pyynnön.

Maakuntakaava on suunnitelma, jossa yhteen sovitetaan alueiden käyttöä koskevat valta-

kunnalliset ja maakunnalliset tarpeet. Vahvistaessaan maakuntakaavan vahvistava viran-

omainen arvioi, täyttääkö maakuntakaava maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n sisältövaa-

timukset ja muun lainmukaisuuden. Tässä arvioinnissa tarkastellaan maakuntakaavan ko-

konaisuutta sekä yksittäisiä ratkaisuja suhteessa toisiinsa ja kaavan kokonaisuuteen.

Vahvistettavaksi saatetusta maakuntakaavasta ei voida erottaa yksittäistä asiaa ratkaista-

vaksi erikseen ennen pääasian ratkaisemista. Tämän vuoksi ympäristöministeriö hylkää

Sandmalmenin tv-aluetta koskevan välipäätöspyynnön.

Valituksen asiaratkaisu

Ympäristöministeriö hylkää valituksen.

Perustelut

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toimivia yhteysverkostoja ja energiahuoltoa

koskevien erityistavoitteiden mukaan maakuntakaavoituksessa on rannikko- ja tunturi-

alueilla osoitettava tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvat alueet. Tuulivoima-

lat on sijoitettava ensisijaisesti keskitetysti useamman voimalan yksikköihin. Maankäyt-

tö- ja rakennuslain 24 §:n 2 momentin mukaan maakunnan suunnittelussa ja muussa alu-

eiden käytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoittei-

den huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteuttamista. Maakuntakaavan si-

sältövaatimuksia koskevan maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n 1 momentin mukaan kaa-

90

vaa laadittaessa on otettava huomioon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet sekä

kiinnitettävä erityistä huomiota muun muassa ympäristön ja talouden kannalta kestäviin

liikenteen ja teknisen huollon järjestelyihin.

Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin

ja selvityksiin. Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja

tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset. Maakuntakaavaa laa-

dittaessa on tehty selvitys tuulivoiman tuotantoon soveltuvista maa- ja merialueista (Tuu-

livoiman tuotantoon soveltuvien maa- ja merialueiden kartoitus Itä-Uudenmaan ja Ky-

menlaakson rannikkoalueilla, 2005, Itä-Uudenmaan liitto ja Kymenlaakson liitto). Selvi-

tystyön tavoitteena oli löytää perustamisolosuhteiden, rakennetun infrastruktuurin, säh-

köverkoston, tuuliolosuhteiden sekä muiden teknistaloudellisten tekijöiden suhteen tuuli-

voiman tuotantoon soveltuvia alueita. Selvityksen perusteella valittiin 15 kohdetta, joista

viisi sijaitsee Itä-Uudellamaalla. Valituista kohteista tehtiin paikkakohtainen vaikutussel-

vitys. Rakennuksille muodostettiin meluvaikutuksen vuoksi 500 metrin suoja-

aluepuskurit. Tämä koski pysyviä asuinrakennuksia, loma-asuntoja sekä muita vastaavia

rakennuksia. Jatkosuunnitteluun otettiin alueita, joiden läheisyydessä voi olla enintään

neljä loma-asuntoa tai muuta asuinkiinteistöä.

Maakuntakaavan tuulivoiman tuotantoon soveltuvat kolme aluetta on osoitettu merkin-

nällä tv, jota koskevan kuvauksen mukaan merkinnällä osoitetaan valtakunnallisesti ja

maakunnallisesti merkittävät tuulivoiman laajempaan hyödyntämiseen soveltuvat alueet.

Merkintään liittyvän suunnittelumääräyksen mukaan tuulivoimaloiden sijainnit ja luku-

määrä sekä toteuttamisedellytykset selvitetään ja määritellään yksityiskohtaisemmassa

suunnittelussa. Alueilla on voimassa maankäyttö- ja rakennuslain 33 §:n mukainen ra-

kentamisrajoitus.

Porvoossa sijaitseva Sandmalmenin alue todettiin selvityksessä tuulivoiman tuotantoon

soveltuvaksi alueeksi. Alue sijaitsee Vessölandetin saaressa Porvoon keskustasta 15 km

kaakkoon ja on metsäinen 4 km pitkä ja 11,5 km leveä niemi. Selvityksen perusteella

maakuntakaavassa osoitettu tuulivoiman tuotantoon soveltuva alue (tv) sijoittuu hiekka-

harjulle niemen keskiosaan.

Selvityksessä arvioitu keskituulennopeus on 6 – 6,5 m/s 100 metrin korkeudella ja vajaat

5,5 m/s 50 metrin korkeudella. Maaston peitteisyyden todetaan heikentävän tuulisuutta.

Selvityksessä arvioidaan alueen mahdollistavan enintään noin 10 tuulivoimalan sijoitta-

misen. Laitosten sijoittelun ja lukumäärän todetaan riippuvan ratkaisevasti nykyisten

maa-ainesten ottoalueiden tulevista laajentumistarpeista. Kohde katsotaan teknisesti to-

teutuskelpoiseksi jopa suurelle tuulipuistolle (20 MW), mikäli nykyiset maankäyttömuo-

dot mahdollistavat yhteiskäytön. Alueelle on lyhyehkö huoltoetäisyys Porvoosta sekä

hyvät tieyhteydet. Vaikka aluetta ei pidetä tuulisuudeltaan suotuisana, katsotaan selvityk-

sessä, että hyvät rakentamisolosuhteet ja huoltoyhteydet kompensoivat alhaista tuotantoa

jonkin verran. Edellä mainitussa tuulivoiman tuotantoon soveltuvia alueita koskevassa

selvityksessä on todettu, että noin 300 metrin etäisyydellä on muutamia yksittäisiä loma-

tai asuinrakennuksia. Ympäristön tiheäkasvuisen mäntymetsän todetaan kuitenkin lieven-

tävän tuulivoimaloiden maisemavaikutuksia.

Tuulivoiman tuotantoon soveltuvat alueet perustuvat ensi sijassa alueen teknistaloudelli-

siin ja ympäristöllisiin ominaisuuksiin eikä se voi olla sidoksissa alueen omistussuhtei-

siin.

91

Sandmalmenin alueelle on seutukaavassa osoitettu laaja maankamaran ainesten ottoalue.

(EO). Myös maakuntakaavassa alueelle on osoitettu kiviainestenottoalue (EOk), joka kä-

sittää valittajien omistaman pinta-alaltaan 68 hehtaarin suuruisen tilan Djupvikens Skog-

såmrode RN:o 3:109 lukuun ottamatta tilan ranta-aluetta. Tila rajoittuu sen itäpuolella

Lohja Rudus Oy Ab:n (nykyisin Rudus Oy) omistamiin tiloihin Lillviken RN:o 3:127 ja

Sandhöjden RN:o 3:153. Maakuntakaavassa osoitetun tuulivoimaan tuotantoon soveltu-

van alueen rajaus sijoittuu tilan RN:o 3:109 ja pieneltä osin tilan RN:o 3:153 lounais-

osaan. Valittajien omistamat rantaan rajoittuvat muut loma-asuntokäytössä olevat tilat

RN:ot 3:110, 3:111 ja 3:3:113 sijaitsevat noin 500 metrin etäisyydellä tv-alueen rajauk-

sesta. Valitukseen oikeutettu Rudus Oy ei ole valittanut maakuntakaavan hyväksymistä

koskevasta päätöksestä tältä osin.

Jättekastetin alue, joka seutukaavassa on osoitettu luonnonsuojelualueena (SL), on geo-

logisesti arvokas. Maakuntakaavassa Jättekastetin alue on osoitettu maa- ja metsätalous-

valtaisena alueena, jolla on erityisiä ympäristöarvoja (MY). Merkintään liittyvän suunnit-

telumääräyksen mukaan alueen suunnittelussa on turvattava maiseman, kulttuurimaise-

man ja luonnonarvojen sekä alueen ominaispiirteiden säilyminen. Maakuntakaavassa on

osoitettu lähinnä vain sellaiset luonnonsuojelualueet, joilla on katsottava olevan valta-

kunnallista merkitystä. Jättekastetin geologisten arvojen turvaaminen ei edellytä alueen

suojelun toteuttamista luonnonsuojelulailla. Jättekastetin läheisyyteen sijoittuva maakun-

takaavan tv-rajaus ei vaaranna sen geologisia arvoja.

Maakuntakaavan kiviainestenottoaluetta koskeva merkintä (EOk) on alueen käyttötarkoi-

tusta osoittava merkintä. Tuulivoiman tuotantoon soveltuvaa aluetta koskeva merkintä

(tv) on alueen erityisominaisuutta osoittava merkintä ja se perustuu selvitykseen, jossa

alueen soveltuvuus tähän tarkoitukseen on todettu. Maa-ainesten otto alueella on tv-

merkinnän vahvistamisesta huolimatta mahdollista, mikäli edellytykset siihen katsotaan

muutoin olevan maa-aineslain mukaisessa lupamenettelyssä. Rudus Oy on 29.1.2009

saanut maa-ainesten ottoluvan Sandmalmenin alueella omistamilleen tiloille RN:o 3:127

ja 3:153.

Koska alueella on voimassa maankäyttö- ja rakennuslain 33 §:n 1 momentin mukainen

ehdollinen rakentamisrajoitus, lupaa rakennuksen rakentamiseen ei saa myöntää siten, et-

tä vaikeutetaan maakuntakaavan toteutumista. Lupa on kuitenkin myönnettävä, jos maa-

kuntakaavasta johtuvasta luvan epäämisestä aiheutuisi hakijalle kohtuutonta haittaa eikä

kunta tai, milloin alue on katsottava varatuksi muun julkisyhteisön tarkoituksiin, tämä

lunasta aluetta tai suorita haitasta kohtuullista korvausta.

Maakuntakaava on yleispiirteinen alueidenkäyttöä koskeva suunnitelma. Alueelle mah-

dollisesti rakennettavien tuulivoimaloiden tarkempi sijoittelu muun muassa suhteessa

alueen asutukseen ja läheiseen Sondbyn valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun

kulttuuriympäristöön sekä voimaloiden korkeus, lukumäärä ja muut yksityiskohdat edel-

lyttävät yksityiskohtaisempaa suunnittelua ja vaikutusten arviointia sekä yhteensovitta-

mista mahdollisen maa-ainesten oton ja alueen muun käytön kanssa. Ympäristöministeriö

katsoo, että yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa tuulivoimalat on mahdollista sijoittaa

siten, että maisemalle ja läheiselle asutukselle aiheutuvat haitat jäävät mahdollisimman

vähäisiksi. Mikäli tuulivoimaloita sijoitetaan valittajien omistamien tilojen alueelle, se

tapahtuu korvausta vastaan.

Ympäristöministeriö katsoo, että maakuntakaava tältä osin perustuu riittäviin tutkimuk-

siin ja selvityksiin. Ottaen huomion alueen teknistaloudelliset edellytykset maakuntata-

kaavan tuulivoiman tuotantoon soveltuvan alueen merkintä (tv) Sandmalmenin alueen

92

osalta täyttää maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n sisältövaatimukset eikä ole muutoin-

kaan lainvastainen. Maakuntakaavasta ei tältä osin voida myöskään katsoa aiheutuvan

valittajille maanomistajina kohtuutonta haittaa eikä se loukkaa valittajien yhdenvertaista

kohtelua maanomistajina.

Fastighetssammanslutningen Drägsby gård, Fredrik Pressler (18)

Maanomistajien kuulemista ja menettelyvirhettä koskeva väite

Ympäristöministeriö hylkää väitteen.

Perustelut

Ympäristöministeriö viittaa siihen, mitä edellä Sven Lindholmin ja hänen asiakump-

paneittensa valituksen johdosta (6) menettelyvirhettä koskevan väitteen osalta on lausut-

tu. Asian valmistelussa ei ole tapahtunut menettelyvirhettä, vaikka maanomistajia ei ole

maakuntakaavaehdotusta valmisteltaessa erikseen kuultu Treksilän kartanoon kuuluvien

ja muidenkaan kaava-alueeseen kuuluvien maa-alueitten osalta.

Maankäyttö- ja rakennuslain 65 §:n 2 momentin mukainen perusteltu kannanotto kaava-

ehdotuksesta esitettyyn mielipiteeseen ei ole hallintopäätös, jolla asian käsittely ratkais-

taan ja joka on hallintolain 45 §:n mukaisesti perusteltava. Kaavaehdotuksesta jätettyyn

muistutukseen annettavan perustellun kannanoton sisältö on maakunnan liiton harkitta-

vissa eikä sen sisällöstä ole tarkempia säännöksiä.

Valituksen asiaratkaisu

Ympäristöministeriö hylkää valituksen.

Perustelut

Maakuntakaavaluonnoksessa oli Treksilän alueelle Porvooseen osoitettu uusi laajahko

taajamatoimintojen alue (A) moottoritien eteläpuolelle ja se sijoittui tien 1541 molemmin

puolin osaksi myös Treksilän kartanon maa-alueille. Maakuntakaavaehdotukseen tämä

varaus ei enää sisältynyt osaksikaan eikä se sisälly myöskään maakuntavaltuuston hyväk-

symään maakuntakaavaan.

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaan yhdyskuntarakenteen kehittämises-

sä pyritään vähentämään liikennetarvetta eikä alueidenkäytön suunnittelussa uusia huo-

mattavia asuin-, työpaikka- tai palvelutoimintojen alueita tule sijoittaa irralleen olemassa

olevasta yhdyskuntarakenteesta. Maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 2 momentin mukaan

maakunnan suunnittelussa ja muussa alueiden käytön suunnittelussa on huolehdittava

valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään

niiden toteuttamista. Maakuntakaavan sisältövaatimuksia koskevan maankäyttö- ja ra-

kennuslain 28 §:n 1 momentin mukaan kaavaa laadittaessa on otettava huomioon valta-

kunnalliset alueidenkäyttötavoitteet.

Treksilän kartanon alue sijaitsee noin kuuden kilometrin etäisyydellä Porvoon keskustas-

ta ja on irrallaan olemassa olevasta yhdyskuntarakenteesta.

Treksilän kartanon alue muodostaa kokonaisuuden, joka käsittää useita tiloja. Maakunta-

kaavassa tilojen alueelle on osoitettu muun muassa useita jo olemassa olevia teitä tarkoit-

93

tavia varauksia sekä HELI-radan varaus. Porvoon keskustaan liittyvän taajamarakenteen

tuntumaan osoitettu laaja taajamatoimintojen laajenemisalue (A/r) sijoittuu osittain myös

Treksilän kartanon maa-alueille.

Maakunnan liiton tulee maankäyttö- ja rakennuslain 27 §:n mukaan huolehtia tarpeelli-

sesta maakuntakaavan laatimisesta, kaavan pitämisestä ajan tasalla ja sen kehittämisestä.

Maakuntakaava voidaan laatia myös vaiheittain. Näin ollen Itä-Uudenmaan liitto on voi-

nut hyväksyä kaavaehdotuksen tekemättä siiten muun muassa valittajan muistutukses-

saan esittämiä muutoksia ja asettamatta kaavaehdotusta uudelleen nähtäville. Vireillä

olevassa vaihemaakuntakaavassa tarkastellaan myös taajamatoimintojen alueita ottaen

huomioon Porvoon yhdyskuntarakenteen pitemmän aikavälin laajenemistarpeet. Tässä

yhteydessä on mahdollista tarkastella uudelleen myös Treksilän kartanon alueen maan-

käyttöä.

Ympäristöministeriö katsoo, että maakuntakaava tältä osin täyttää maankäyttö- ja raken-

nuslain 28 §:n sisältövaatimukset eikä ole muutoinkaan lainvastainen. Maakuntakaavasta

ei myöskään voida näissä oloissa katsoa tältä osin aiheutuvan valittajalle maanomistajana

kohtuutonta haittaa.

Helsingin kaupunki (19)

Lausunnon raukeaminen vahvistamatta jättämisen vuoksi

Ympäristöministeriö on siten kuin jäljempänä vahvistamatta jätettyjä aluevarauksia ja

kaavamerkintöjä koskevassa kohdassa 4.3 ilmenee, jättänyt maakuntakaavan vahvista-

matta siltä osin kuin se koskee valtioneuvoston 28.6.2007 tekemällä päätöksellä Sipoon

kunnasta Helsingin kaupunkiin liitettyä aluetta. Tämän vuoksi raukeaa enemmän lausun-

non antaminen valituksen johdosta siltä osin kuin se koskee Itä-uudenmaan liiton toimi-

valtaa maakuntakaavan hyväksymiseen kyseisen alueen osalta.

Valituksen hylkääminen

Muilta osin ympäristöministeriö hylkää valituksen.

Perustelut

Liittyminen metropoliseutuun

Maakuntakaavan laatimisen lähtökohtia on ollut se, että pääkaupunkiseudun läheisyyden

vuoksi Itä-Uudenmaan kasvu painottuu Porvooseen ja Sipooseen. Tavoitteena on sekä

Helsingin metropolialueella että Etelä-Suomessa monikeskuksinen aluerakenne ja tä-

hänastista kehitystä tasapainoisempi väestön ja työpaikkojen kehitys. Tämä vastaa myös

tavoitteita Itä-Uudenmaan maakuntasuunnitelmassa 2035, joka osoittaa maakunnan ke-

hittämisen poliittisen tahdon ja jonka mukaista kehittämisstrategiaa maakuntakaava osal-

taan toteuttaa. Muun muassa Uudenmaan liiton kanssa yhteisesti laaditussa Uudenmaan

tulevaisuus -projektissa (UTU2035) tutkittiin vaihtoehtoisia skenaarioita pitkälle tulevai-

suuteen. Helsingin seudun – Porvoon aluerakenneselvityksessä (HesPo 2004) tutkittiin

tehokkaamman yhdyskuntarakenteen kehittämisen vaihtoehtoja alueelle sekä myös raide-

liikenteen hyödyntämistä aluerakenteen kehittämisessä. Maakuntakaavan ratkaisun läh-

tökohtia on ollut liikenneyhteyksien ja joukkoliikenteen sekä raideliikenteen hyödyntä-

minen. Tavoitteena on ollut aluerakenteen kehittäminen olemassa olevan yhdyskuntara-

kenteen yhteyteen eheyttämällä ja tiivistämällä yhdyskuntarakennetta.

94

Maakuntakaavan alue- ja yhdyskuntarakennetta koskevaa ratkaisua on tarkasteltava otta-

en huomioon, että voimakkaamman väestönkasvun painealueet sijoittuvat alueelle, jolta

osin ympäristöministeriö on jättänyt maakuntakaavan vahvistamatta.

Voimassa oleviin seutukaavoihin ja maakuntakaavaan verrattuna hyväksytty maakunta-

kaava kuitenkin jäsentää ja eheyttää yhdyskuntarakennetta erityisesti Sipoossa ja edistää

joukkoliikenteen tehokkaamman järjestämisen mahdollisuuksia. Kaava mahdollistaa taa-

jamatoimintojen laajentamista olemassa olevan yhdyskuntarakenteen yhteyteen Sipoon ja

Porvoon välisellä alueella.

Itä-Uudenmaan liitto on katsonut, ettei maakuntaan johtavan metroyhteyden vaikutuksia

Itä-Uudenmaan alue- ja yhdyskuntarakenteeseen sekä ympäristö- ja taloudellisia vaiku-

tuksia ole vielä selvitetty riittävästi. Lisäksi ongelmaksi on todettu, että Uudenmaan

maakuntakaavassa metron jatkamiselle Helsingin Mellunmäestä on esitetty kaksi linjaus-

vaihtoehtoa, joita ei ole tarkemmin selvitetty. Ympäristöministeriö katsoo, että maakun-

takaavan vahvistettavan osan maakäyttöratkaisut eivät ole esteenä metron suunnittelemi-

selle ja toteuttamiselle myöhemmin.

Eteläisen Sipoon alue on osa Helsingin seudun alue- ja yhdyskuntarakennetta, jolla val-

takunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden Helsingin seudun erityiskysymyksiä koskevien

erityistavoitteiden mukaan alue- ja yhdyskuntarakennetta kehitetään väestökehityksen

edellyttämällä tavalla ja kasvusuunnat valitaan hyödyntämällä joukkoliikenteen, erityi-

sesti raideliikenteen sekä seutua ympäröivän kaupunki- ja taajamaverkoston mahdolli-

suuksia. Lisäksi alueidenkäytön suunnittelulla ehkäistään yhdyskuntarakenteen hajautu-

mista. Joukkoliikenteen toteuttamisen ratkaisut eteläisessä Sipoossa erityisesti raidelii-

kenteen osalta eivät vielä ole riittävästi täsmentyneet.

Itä-Uudellamaalla vireillä olevan vaihemaakuntakaavan laatimisen yhteydessä tarkastel-

laan muun muassa väestönkasvun edellyttämää yhdyskuntarakenteen sijoittumista. Kes-

keisenä tarkastelualueena on muun muassa koko maakunnan rannikkovyöhyke käsittäen

maakunnan kaupungit lähialueineen ja Sipoon eteläosan. Myös metropolialueen ulottu-

vuutta kauemmaksi maakunnan itäosaan tutkitaan tässä yhteydessä.

Sipoonkorpi ja muut vahvistamatta jätetyn kaava-alueen varaukset

Maakuntakaavassa virkistysalueeksi osoitettu Helsingin kaupungin omistama alue sijoit-

tuu sille osalle kaava-aluetta, jolta osin ympäristöministeriö on jättänyt maakuntakaavan

vahvistamatta. Tälle alueelle sijoittuu Porvoonväylään rajoittuen muun muassa keskusta-

toimintojen aluetta (C), taajamatoimintojen aluetta (A) sekä maa- ja metsätalousvaltaista

aluetta, jolla on ulkoilun ohjaamistarvetta (MU). ) Vahvistetulle kaava-alueelle sijoittuu

Sipoonkorven alueeseen kuuluvaa Porvoonväylään rajoittuvaa MU-aluetta vain vähäinen

osa kaava-alueen taajamatoimintojen laajenemisalueen (A/r) itäpuolella, ja sitä on pidet-

tävä tärkeänä ottaen huomioon Sipoonkorven valtakunnallinen merkitys ulkoilu- ja luon-

nonarvoiltaan merkittävänä kokonaisuutena.

HELI-rata

HELI-radan osalta ympäristöministeriö viittaa kannanottoonsa liikenne- ja viestintämi-

nisteriön lausunnon johdosta edellä kohdassa 4.1.5.

95

Lentokenttävaraus yleisilmailua varten

Helsingin seudun II lentokentän sijainti on asia, joka on ratkaistava maakuntakaavassa.

Tämä edellyttää muun muassa alue- ja yhdyskuntarakenteellisia selvityksiä sekä sijainnin

selvittämistä ympäröivään maankäyttöön. Lentokentän sijaintipaikkavaihtoehdoista teh-

tävä ympäristövaikutusten arviointi on käynnistymässä. Lentokentän sijainti on tarkoi-

tuksenmukaista selvittää maakuntakaavassa sen jälkeen, kun ympäristövaikutusten arvi-

oinnissa saatava selvitys, jolla on keskeinen merkitys myös asiaa koskevan maakunta-

kaavan ratkaisun kannalta, on käytettävissä. Tämä voi mahdollisesti tapahtua jo laaditta-

vana olevan vaihemaakuntakaavan yhteydessä.

Helsingin kaupungin omistamat virkistysalueet

Talosaari sijoittuu sille osalle kaava-aluetta, jolta osin ympäristöministeriö on jättänyt

maakuntakaavan vahvistamatta. Pääkaupunkiseudulla on tarpeen osoittaa yleiseen virkis-

tykseen ja ulkoiluun alueita myös saaristossa. Tämä tarve tulee tulevaisuudessa vielä ko-

rostumaan väestömäärän kasvaessa. Tästä syystä Granön osan osoittamista osaksi virkis-

tysalueena ja osaksi maa- ja metsätalousvaltaisena alueena, jolla on erityistä ulkoilun oh-

jaamistarvetta, on pidettävä perusteltuna.

Virkistysalueeksi osoitetun Kaunissaaren lisäksi maakuntakaavassa on Helsingin kau-

pungin omistamat pinta-alaltaan pienemmät saaret tai niiden osat osoitettu MU- tai MY-

alueiksi, joista jälkimmäinen tarkoittaa maa- ja metsätalousvaltaista aluetta, jolla on eri-

tyisiä ympäristöarvoja. Eestiluodon eteläpuoliselle Kutuhälletille ei kuitenkaan ole osoi-

tettu mitään aluevarausta tai muutakaan merkintää.

Vireillä olevassa vaihemaakuntakaavassa selvitetään myös saaristoalueitten maankäyttöä

ja tällöin voidaan tarvittaessa vielä ottaa myös Granö ja Mölandet uuteen tarkasteluun

samoin kuin Helsingin kaupungin omistamien muiden saarten maankäyttö alueen luonto-

arvot ja ulkoilukäyttö yhteen sovittaen.

Ympäristöministeriö katsoo, että maakuntakaava tältä osin täyttää maankäyttö- ja raken-

nuslain 28 §:ssä säädetyt maakuntakaavan sisältövaatimukset muun muassa tarkoituk-

senmukaisen alue- ja yhdyskuntarakenteen sekä ympäristön ja talouden kannalta kestä-

vän liikenteen ja teknisen huollon järjestelyjen osalta. Maakuntakaava ei tältä osin ole

muutoinkaan lainvastainen eikä maakuntakaavasta voida katsoa tältä osin aiheutuvan

Helsingin kaupungille myöskään maanomistajana kohtuutonta haittaa.

Bo Gunnar Blomqvist (20)

Ympäristöministeriö hylkää valituksen.

Perustelut

Maakuntakaavan valmisteluun liittyvän vuorovaikutuksen ja osallistumisen osalta ympä-

ristöministeriö viittaa siihen, mitä edellä Sven Lindholmin ja hänen asiakumppaneidensa

valituksen (6) johdosta on lausuttu. Maakuntakaavan sisältövaatimuksia koskevan 28 §:n

mukaan maakuntakaavassa on erityistä huomiota kiinnitettävä muun muassa ympäristön

ja talouden kannalta kestäviin liikenteen ja teknisen huollon järjestelyihin. Valittajan

omistama Bodängenin tila RN:o 2:79 (kiinteistörekisterin mukaan RN:o 2:77) sijaitsee

Hästholmsfjärdenin ranta-alueella maakuntakaavassa osoitetun energiahuollon (EN) alu-

een itäreunassa. Merkinnän kuvauksen mukaan merkinnällä osoitetaan muita energia-

96

huoltoa palvelevia laitoksia tai rakenteita kuin ydinvoimaloita. Alueella on toiminnassa

oleva ydinvoimala, mutta merkintä ei mahdollista kokonaan uuden ydinvoimalan sijoit-

tamista merkinnän tarkoittamalle alueelle.

Maakuntakaava on yleispiirteinen alueiden käyttöä koskeva suunnitelma. Alueen käyttö

tarkentuu yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa, jolle maakuntakaava on ohjeena.

Kun otetaan huomioon edellä selostettu teknisen huollon järjestelyjä koskeva maakunta-

kaavan sisältövaatimus sekä maakuntakaavan yleispiirteisyys, maakuntakaava täyttää täl-

tä osin maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n sisältövaatimukset eikä ole muutoinkaan lain-

vastainen. Maakuntakaavasta ei tältä osin voida myöskään katsoa aiheutuvan valittajalle

maanomistajana kohtuutonta haittaa.

Loviisan kaupunginvaltuusto on 10.12.2008 hyväksynyt alueelle rantayleiskaavan. Tässä

yleiskaavassa Bodängenin tilan alueelle on osoitettu loma-asuntoaluetta (RA) ja pienta-

lovaltaista asuntoaluetta (AP).

4.3 Vahvistamatta jätetyt aluevaraukset ja kaavamerkinnät

Sipoosta Helsinkiin siirretty alue

Valtioneuvosto on 28.6.2007 tehnyt päätöksen Sipoon kunnan lounaisosan liittämisestä

Helsingin kaupunkiin 1.1.2009 alkaen. Korkein hallinto-oikeus on 15.1.2008 antamallaan

päätöksellä pysyttänyt valtioneuvoston päätöksen.

Kuntajakolain (1196/1997) 45 §:n mukaan, milloin kunta tai sen osa kuntajaon muutta-

mista koskevan määräyksen nojalla siirtyy toiseen tuomiopiiriin tai hallintoalueeseen

kuuluvaan kuntaan, aiheuttaa määräys, jollei erikseen toisin määrätä, vastaavat muutok-

set oikeudellisessa ja hallinnollisessa jaotuksessa samasta ajankohdasta lukien. Kun ky-

seinen alue on tullut osaksi Helsingin kaupungin aluetta, se on samalla tullut osaksi Uu-

denmaan maakunnan aluetta.

Maakuntakaava on maankäyttö- ja rakennuslain 32 §:n 1 momentin mukaisesti ohjeena

laadittaessa ja muutettaessa yleiskaavaa ja asemakaavaa sekä ryhdyttäessä muutoin toi-

menpiteisiin alueiden käytön järjestämiseksi. Kuntajaon muutoksesta huolimatta voimas-

sa olevat kaavat jäävät vastaanottavan kunnan alueella voimaan. Mikäli Itä-Uudenmaan

maakuntakaava tulisi voimaan kyseisellä alueella, se tarkoittaisi, että alueen yleis- ja

asemakaavoitusta ohjaisi kuntajaon muutosta koskevan päätöksen jälkeen hyväksytty

maakuntakaava. Osallisilla Uudenmaan maakunnan eikä edes Helsingin ja Vantaan kau-

punkien alueella ole ollut kuitenkaan mahdollisuutta maankäyttö- ja rakennuslain 62 §:n

mukaisesti osallistua kaavan valmisteluun ja arvioida kaavoituksen vaikutuksia ja lausua

mielipidettään asiassa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 31 §:n 3 momentin mukaan maakuntakaava on jätettävä

vahvistamatta, jollei kaava täytä sille 28 §:ssä asetettuja sisältövaatimuksia tai jos päätös

on muutoin lainvastainen. Maankäyttö- ja rakennuslain 26 §:n mukainen toimivalta Si-

poon kunnasta Helsingin kaupunkiin 1.1.2009 alkaen liitetyn alueen osalta on Uuden-

maan liitolla. Tämän vuoksi ympäristöministeriö on kuntajakolain 45 §:n ja maankäyttö-

ja rakennuslain 31 §:n 3 momentin nojalla jättänyt maakuntakaavan vahvistamatta siltä

osin kuin se koskee valtioneuvoston päätöksellä 28.6.2007 Sipoon kunnasta Helsingin

kaupunkiin 1.1.2009 alkaen liitettyä aluetta.

97

Eräät tieyhteyksiä tarkoittavat merkinnät

Porvoon Kilpilahdesta Spjutsundintielle osoitettu uusi tieyhteys on Kilpilahden tieyhtey-

den suunnitelmien mukaan yksityistie eikä sitä näin ollen voida perustella yleisen liiken-

teen tarpeilla. Tie ei siten tule olemaan maantieverkon osa eikä sen esittämistä maakun-

takaavassa voida pitää perusteltuna. Tämän vuoksi ympäristöministeriö on jättänyt tieyh-

teyttä koskevan uutta yhdystietä tarkoittavan merkinnän vahvistamatta.

Maankäyttö- ja rakennuslain 25 §:n mukaan maakuntakaavassa aluevarauksia osoitetaan

vain siltä osin ja sillä tarkkuudella, kuin alueiden käyttöä koskevien valtakunnallisten tai

maakunnallisten tavoitteiden kannalta taikka useamman kuin yhden kunnan alueiden

käytön yhteensovittamiseksi on tarpeen. Ympäristöministeriö katsoo, että seuraavat yh-

teystarpeet eivät täytä maankäyttö- ja rakennuslain 25 §:n vaatimuksia ja on jättänyt ne

vahvistamatta:

- tieliikenteen yhteystarve välillä mt 148 – Talma (Sipoo)

- tieliikenteen yhteystarve välillä mt 1521 – Broböle (Sipoo)

- tieliikenteen yhteystarve välillä mt 1543 – mt 1531 (Porvoo)

- tieliikenteen yhteystarve välillä mt 1792 – Peräkylä (Ruotsinpyhtää)

HELI-radan merkinnät

Viitaten kannanottoonsa edellä kohdassa 4.1.5 liikenne- ja viestintäministeriön lausunnon

johdosta ympäristöministeriö on jättänyt maakuntakaavassa osoitetut HELI-radan Söder-

kullan länsi- ja itäpuoliset tunneliosuudet vahvistamatta. Tunneliosuuksia tarkoittava

merkintä on rataa tarkoittavaan merkintään liittyvä päällekkäismerkintä ja sen tarkoitta-

mille alueille on vahvistettu uuden pääradan (HELI-rata) varausta tarkoittava merkintä.

Kilpilahden konsultointivyöhykkeen (sev1) ja suojavyöhykkeitten (sv1 ja sv2) suunnitte-

lumääräysten osa

Kilpilahden suojavyöhykkeiden (sv1 ja sv2) sekä konsultointivyöhykkeen (sev1) merkin-

töihin liittyvien suunnittelumääräysten mukaan näillä vyöhykkeillä ei sallita muun muas-

sa vapaa-ajan asutuksen muuttamista ympärivuotiseksi. Määräys on tarkoitettu ohjaa-

maan yksityiskohtaisempaa suunnittelua. Vaarallisia kemikaaleja valmistavan ja varas-

toivan laitoksen toiminta ja sen turvaaminen perustuvat erityislainsäädäntöön eikä maa-

kuntakaavan suunnittelumääräyksellä ole mahdollista luoda uutta lupajärjestelmää. Tä-

män vuoksi ympäristöministeriö hyväksyen samalla Thomas Frankenhaeuserin (15)

valituksen tältä osin on jättänyt vahvistamatta Kilpilahden suojavyöhykkeiden (sv1 ja

sv2) sekä konsultointivyöhykkeen (sev1) suunnittelumääräyksistä maankäyttö- ja raken-

nuslain 28 §:n 4 momentin ja 30 §:n 3 momentin vastaisina maanomistajalle kohtuutto-

mina vahvistamatta kiellon, joka koskee vapaa-ajan asutuksen muuttamista ympärivuoti-

seksi.

Vähittäiskaupan suuryksikkömerkinnät

Maakuntakaavassa osoitetut vähittäiskaupan suuryksiköt

Keskustatoimintojen alueiden ulkopuolelle maakuntakaavassa on osoitettu vähittäiskau-

pan suuryksikköjä kohdemerkinnällä (km) Porvooseen kaupungin länsipuolelle (Kunin-

kaanportti) ja itäpuolelle Tarmolan alueelle, Loviisaan läntisen sisääntulotien varteen

(Valkontien risteys) ja kaupungin itäpuolelle Määrlahden alueelle. Merkinnän kuvauksen

98

mukaan merkinnällä osoitetaan pinta-alaltaan yli 2 000 kerrosneliömetrin suuruisten kes-

kustatoimintojen alueiden ulkopuolisten vähittäiskaupan suuryksiköiden sijainti. Merkin-

tään liittyvän suunnittelumääräyksen mukaan vähittäiskaupan suuryksiköiden ajoitukses-

sa on otettava huomioon koko maakunnan ja kuntien palvelurakenteen tasapainoinen ke-

hittäminen. Merkinnän osoittamalle alueelle voidaan sijoittaa yksi tai useampi vähittäis-

kaupan suuryksikkö. Kohteiden suunnittelussa tulee kiinnittää huomiota kulttuuriympä-

ristön säilymiseen.

Lisäksi erikoiskaupan suuryksikköjä on maakuntakaavassa osoitettu kohdemerkinnällä

(km2) Pernajan Vanhakylään, nykyiseen Loviisaan, sekä Lapinjärvelle Pukaron liitty-

mään. Merkinnän kuvauksen mukaan merkinnällä osoitetaan keskustatoimintojen aluei-

den ulkopuolelle sijoittuvien erikoistavaran kaupan suuryksiköiden sijoittuminen. Mer-

kinnällä sallitaan erikoistavarakaupan myymälät, joiden pinta-ala on yli 2 000 kerrosne-

liömetriä. Merkintään liittyvän suunnittelumääräyksen mukaan alueelle voidaan sijoittaa

yksi tai useampi erikoistavarankaupan yksikkö. Alueen yksityiskohtaisemmassa suunnit-

telussa tulee edistää yhdyskuntarakenteen eheyttämistä, palveluiden saavutettavuutta ja

toimivia joukko- ja kevyenliikenteenjärjestelyjä sekä kiinnittää huomiota kulttuuriympä-

ristön säilymiseen.

Maakuntakaavassa ei ole määritelty vähittäiskaupan suuryksiköiden tarkempaa lukumää-

rää eikä kokoa.

Vähittäiskaupan suuryksiköitä koskevat maankäyttö- ja rakennuslain säännökset

Maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 2 momentin ja 28 §:n 1 momentin mukaan maakun-

takaavaa laadittaessa on valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet otettava huomioon si-

ten, että edistetään niiden toteuttamista. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden

mukaan yhdyskuntarakennetta kehitetään siten, että palvelut ja työpaikat ovat hyvin eri

väestöryhmien saavutettavissa. Kaupunkiseutuja kehitetään tasapainoisina kokonaisuuk-

sina siten, että tukeudutaan olemassa oleviin keskuksiin. Erityisesti kaupunkiseudulla on

selvitettävä toimiva liikennejärjestelmä sekä palveluiden saatavuutta edistävä keskusjär-

jestelmä ja palveluverkko sekä sen yhteydessä vähittäiskaupan suuryksiköiden sijoittu-

minen. Alueidenkäytön suunnittelussa uusia huomattavia asuin-, työpaikka- tai palvelu-

toimintojen alueita ei tule sijoittaa irralleen olemassa olevasta yhdyskuntarakenteesta.

Vähittäiskaupan suuryksiköt on sijoitettava tukemaan yhdyskuntarakennetta. Näistä ta-

voitteista voidaan poiketa, jos tarve- ja vaikutusselvityksiin perustuen pystytään osoitta-

maan rakentamisen olevan kestävän kehityksen mukaista. Lisäksi yhdyskuntarakenteen

kehittämisessä on pyrittävä vähentämään liikennetarvetta, parantamaan liikenneturvalli-

suutta ja edistämään joukkoliikenteen edellytyksiä.

Maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n 3 momentin mukaisten maakuntakaavan sisältövaa-

timusten mukaan maakuntakaavaa laadittaessa on kiinnitettävä erityisesti huomiota muun

muassa maakunnan tarkoituksenmukaiseen alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, ympäristön

ja talouden kannalta kestäviin liikenteen järjestelyihin sekä maakunnan elinkeinoelämän

toimintaedellytyksiin.

Vaikutusten arviointi

Maakuntakaavan vaikutuksia koskevassa erillisessä raportissa (Maakuntakaavan koko-

naisvaikutusten arviointi 2007) maakuntakaavassa osoitettujen seudullisten vähittäiskau-

pan suuryksikköjen vaikutuksia on arvioitu vain yleisluontoisesti. Arvioinnissa todetaan

muun muassa, että kaupan palvelujen keskittyminen suurempiin yksikköihin kauemmas

99

asutuksesta voi heikentää palvelutarjontaa asuntoalueilla. Tulevan kehityksen arvioidaan

riippuvan paljolti ostovoiman kasvusta ja sen alueellisesta jakautumisesta.

Aluevarauksia yksilöimättä joidenkin aluevarausten toteuttamisella arvioidaan olevan

haitallisia vaikutuksia, sillä ne hajauttavat yhdyskuntarakennetta ainakin lyhyellä aikavä-

lillä lisääntyvän liikennetarpeen vuoksi. Toisaalta todetaan, että aluevaraukset todennä-

köisesti vähentävät vastaavien palvelujen hakemista vielä kauempaa, jolloin pitkämatkai-

nen liikennöinti vähenee. Lisääntyvä liikennöintitarve todetaan ilmastonmuutosta lisää-

vänä tekijänä. Lisäksi todetaan, että joillakin alueilla kaupan varaus saattaa tuoda näky-

vän ja häiritsevän elementin kulttuurimaisema-alueen tuntumaan. Kaupan palvelujen suu-

rimittakaavaisen kehittämisen ja palvelutarjonnan lisäämisen positiivisena vaikutuksena

todetaan, että ostovoiman virtaamista maakunnan ulkopuolelle saadaan vähennettyä.

Maakuntakaavaselostukseen sisältyvä vaikutusten arviointi nojautuu edellä mainittuun

kokonaistarkasteluun. Siinä todetaan, että kaupan palveluiden suurimittakaavaisella ke-

hittämisellä saattaa olla haitallisia vaikutuksia palvelujen alueelliseen jakaumaan ja että

palvelujen sijoittumisella saattaa olla haitallisia vaikutuksia yhdyskuntarakenteen ehey-

delle ainakin lyhyellä aikavälillä. Suurten kaupan yksiköiden keskittymisen olemassa

olevan yhdyskunta- ja asutusrakenteen ulkopuolelle todetaan voivan pidentää asiointi-

matkoja ja edellyttävän entistä enemmän yksityisautoilua, joka on yhdyskunta- ja ener-

giatalouden kannalta haitallista.

Palveluverkkoselvitys

Maakuntakaavaa varten on laadittu palveluverkkoselvitys (Itä-Uudenmaan kaupan palve-

luverkkoselvitys, 2004, Julkaisu 89, Suunnittelukeskus Oy), jossa arvioidaan kaupan ke-

hittämisen tarpeita ja mahdollisuuksia Itä-Uudellamaalla. Ostovoiman kehitystä ja liiketi-

lan lisätarvetta on arvioitu vuoteen 2015 saakka. Selvityksessä tarkastellaan kolmea eri

palveluverkon kehittämisen vaihtoehtoa ja arvioidaan yleispiirteisesti niiden vaikutuksia.

Vaihtoehdoissa ovat mukana maakuntakaavassa osoitetut vähittäiskaupan suuryksiköt

Loviisan Määrlahden ja Lapinjärven Pukaron liittymän kohteita lukuun ottamatta. Yksit-

täisten suuryksiköiden toteutusvaihtoehtojen vaikutuksia ei ole tässä yhteydessä erikseen

arvioitu lukuun ottamatta vaikutuksia maisemaan, taajamakuvaan ja kulttuuriympäris-

töön.

Selvityksessä arvioidaan, että päivittäistavaran myyntialan lisätarve Itä-Uudellamaalla on

noin 14 000 myyntineliömetriä vuoteen 2015 mennessä. Tämän perusteella maakuntaan

katsotaan voivan sijoittua kolme uutta hypermarkettia ja 1 – 3 uutta pienmyymälää. Eri-

koistavaran kaupassa lisätilan tarpeeksi on arvioitu noin 58 000 myyntineliömetriä

(96 000 kerrosneliömetriä), josta noin 35 000 myyntineliömetriä kohdistuu paljon tilaa

vaativaan erikoistavaran kauppaan ja noin 23 000 myyntineliömetriä keskustahakuiseen

erikoiskauppaan. Tämän perusteella arvioidaan, että maakuntaan on mahdollista sijoittua

neljä uutta erikoistavaran myymäläkeskittymää (paljon tilaa vaativan erikoistavaran

myymälöitä ja/tai erikoiskauppojen keskuksia) sekä kaksi uutta kauppakeskusta (yhteen-

sä noin 20 000 myyntineliömetriä keskustahakuista erikoistavaran kauppaa). Noin 3 000

myyntineliömetriä voi lisäksi sijoittua muihin kuin suuriin yksiköihin. Tämä mitoitus

vastaa vaihtoehtoa 2 ("välivaihtoehto").

Palveluverkon kehittämisvaihtoehdoissa on tarkastelu myös Porvoon Kuninkaanportin ja

Pernajan Vanhakylän toteuttamisen vaihtoehtoja. Nollavaihdossa on Kuninkaanportin

erikoiskaupan myymäläkeskittymä. Välivaihtoehdossa Kuninkaanportin alueella on eri-

koiskaupan myymäläkeskittymän lisäksi kaksi hypermarkettia. Maksimivaihtoehdossa

100

Kuninkaanportin alueella on erikoistavaran myymäläkeskittymän ja hypermarkettien li-

säksi kauppakeskus. Kaikissa vaihtoehdoissa Pernajan Vanhakylässä on erikoiskaupan

myymäläkeskittymä.

Kuninkaanportin ja Eestinmäen alueen kaupallisten ratkaisujen vaikutusten arviointi

Maakuntakaava-asiakirjoihin liittyvien vähittäiskaupan suuryksiköiden vaikutusten arvi-

ointia koskevien selvitysten lisäksi ympäristöministeriö on maakuntakaavan vahvistami-

sen yhteydessä hyödyntänyt tietoja, jotka käyvät ilmi maakuntakaavan hyväksymisen

jälkeen tehdystä Kuninkaanportin ja Eestinmäen alueen kaupallisten ratkaisujen vaiku-

tusten arvioinnista. Porvoon Kuninkaanportin ja Tarmolan eri toteutusvaihtoehtojen vai-

kutuksia on arvioitu vireillä olevan yleis- ja asemakaavatyön yhteydessä (Kuninkaanpor-

tin ja Eestinmäen alueen kaupallisten ratkaisujen vaikutusten arviointi, Loppuraportti

15.2.2008, FCG).

Vaikutusten arvioinnissa on tarkasteltu kolmea mitoitukseltaan erilaista vaihtoehtoa, jot-

ka käsittävät Kuninkaanportin ja Tarmolan ohella Porvoon keskustan ja Länsirannan.

Vaihtoehto 1 ("maksimivaihtoehto") käsittää 216 000 kerrosneliömetriä, vaihtoehto 2

("maltillinen lisärakentaminen") käsittää 168 000 kerrosneliömetriä ja 0-vaihtoehto ("ny-

kyiset asemakaavat toteutuvat") käsittää 116 000 kerrosneliömetriä. Kaikissa vaihtoeh-

doissa myymäläpinta-alan lisäys kohdistuu valtaosaltaan Kuninkaanportin alueelle. Lii-

ketilantarpeen kehitys on arvioitu Porvoossa, Porvoon seudulla ja koko Itä-

Uudellamaalla palveluverkkoselvitystä pitemmälle aina vuoteen 2025 saakka.

Vaihtoehdossa 1 Kuninkaanporttiin rakennetaan kolme hypermarkettia ja uusia paljon ti-

laa vaativan erikoistavaran myymälätiloja, yhteensä 165 000 kerrosneliömetriä. Vaihto-

ehdossa 2 Kuninkaanporttiin rakennetaan kaksi hypermarkettia paljon tilaa vaativan eri-

koiskaupan lisäksi, yhteensä 117 000 kerrosneliömetriä myymälätilaa. Vaihtoehdoissa 1

ja 2 Tarmolaan rakennetaan yksi hypermarket muun vähittäiskaupan lisäksi, mikä tarkoit-

taa yhteensä 39 500 kerrosneliömetriä myymälätilaa. Kuninkaanportti ja Tarmola toteu-

tuisivat 0-vaihtoehdossa voimassaolevien asemakaavojen mukaisesti. Keskustan ja Län-

sirannan rakentaminen on sama kaikissa vaihtoehdoissa, yhteensä 11 500 kerrosneliömet-

riä uutta myymälätilaa.

Maakuntakaava mahdollistaa sekä vaihtoehdon 1 että vaihtoehdon 2 toteuttamisen.

Selvityksen mukaan vaihtoehdon 1 mukainen pinta-alan lisäys ylittää Porvoon seudun

liiketilantarpeen paljon tilaa vaativan erikoistavaran kaupan sekä autokaupan ja huolta-

moiden osalta ja täyttää muun erikoiskaupan tilantarpeen lähes kokonaan. Tilaa vaativan

erikoiskaupan toteutuminen vaihtoehdon 1 mukaisesti ennen vuotta 2025 tulee todennä-

köisesti heikentämään nykyisten tilaa vaativan kaupan myymälöiden toimintaedellytyk-

siä. Muun erikoiskaupan osalta ei ole odotettavissa merkittäviä haitallisia vaikutuksia

kaupan toimintaedellytyksiin, mutta käytännössä uusien hankkeiden toteutuminen seudun

muissa kunnissa todennäköisesti vaikeutuu.

Keskustahakuisen erikoiskaupan laajamittainen sijoittuminen Kuninkaanporttiin ja Tar-

molaan voi selvityksen mukaan heikentää Porvoon ydinkeskustan erikoisliikkeiden toi-

minta- ja kehitysedellytyksiä. Mahdolliset haitalliset vaikutukset ovat suurimmat vaihto-

ehdossa 1, jossa Kuninkaanportin ja Tarmolan muun erikoiskaupan mitoitus on suurin.

Haitallisten vaikutusten ehkäisemiseksi pidetään tärkeänä uuden liikerakentamisen to-

teuttamista vaiheittain.

101

Kuninkaanportin toteutuksen arvioidaan kaikissa vaihtoehdoissa siirtävän kaupan paino-

pistettä Porvoossa keskustasta moottoritien varteen ja houkuttelevan alueelle todennäköi-

sesti lisää kaupan toimijoita, joista osa voi olla Porvoon keskustan nykyisiä liikkeitä ja

palveluyrityksiä. Keskustahakuisen erikoiskaupan laajamittainen sijoittumisen Kunin-

kaanporttiin ja Tarmolaan katsotaan voivan olla uhka keskustan kehitykselle. Vaihtoeh-

don 1 mukaisen rakentamisen kielteisiä vaikutuksia voidaan välttää, mikäli toteutus ajoit-

tuu riittävän pitkälle aikavälille.

Päivittäistavarakaupan pinta-alalisäyksen ei arvioida aiheuttavan päivittäistavaramyymä-

löiden lopettamisia Porvoossa eikä Porvoon seudulla päivittäistavarakaupan korkean

myyntitehokkuuden sekä Porvoon ja koko seudun ostovoiman kasvun vuoksi. Selvityk-

sessä kuitenkin todetaan, että mahdollisten haitallisten vaikutusten ehkäisemiseksi Ku-

ninkaanportin hypermarketit tulisi toteuttaa vaiheittain. Toteuttaminen voisi tapahtua

esimerkiksi niin, että kaksi hypermarkettia toteutetaan välittömästi ja kolmas myöhem-

min.

Selvityksen mukaan Kuninkaanportin alue on tyypillinen liikennesijaintiin perustuva

kaupan alue, jossa asioidaan pääasiassa henkilöautolla. Vähäisen lähiasutuksen vuoksi

Kuninkaanportin hypermarketeilla ei ole merkitystä lähikauppoina. Sen sijaan Tarmolan

alueen myymälät toimivat huomattavasti suuremmalle asukasmäärälle lähimyymälöinä ja

ne ovat hyvin saavutettavissa kaikilla kulkutavoilla, henkilöauton lisäksi myös kävellen,

pyöräillen ja linja-autolla.

Hypermarkettien ja tilaa vaativan erikoiskaupan sijoittumisen Kuninkaanporttiin arvioi-

daan lisäävän alueen liikennettä huomattavasti ja edellyttävän liikennejärjestelyjen voi-

makasta kehittämistä. Ilman toimenpiteitä liikenne ruuhkautuu merkittävästi ja aiheuttaa

ongelmia muulle liikenteelle. Liikenteen sujuvuuden turvaaminen edellyttää alueen läpi

kulkevan Ratsumestarinkadun jatkamista moottoritien yli Helsingintielle sekä Ratsumes-

tarinkadun muuttamista nelikaistaiseksi.

Pernajan Vanhakylän myymäläkeskittymän vaikutukset

Pernajan Vanhakylän km2-varauksen vaikutuksia on arvioitu yleispiirteisesti palvelu-

verkkoselvityksessä. Siinä alueen todetaan kuuluvan niihin taajaman ulkopuolisiin tai

reuna-alueisiin, joihin edes välttävien joukkoliikenneyhteyksien järjestäminen voi olla

vaikeaa. Lisäksi todetaan, että sijainti vt 7:n ja Isnäsintien liittymässä voi ruuhkauttaa lii-

kennettä tieosuudella, joka on tarkoitettu palvelemaan myös valtakunnallista ja seudullis-

ta liikennettä sekä raskasta tavaraliikennettä. Liikenteen sujuvuus edellyttää liittymäjär-

jestelyjä.

Vanhakylään mahdollisesti sijoittuvan uuden erikoiskaupan myymäläkeskittymän vaiku-

tus nykyisiin palveluihin katsotaan paikalliseksi ja myymälärakenteesta riippuen joko

alueella toimivaa erikoiskauppaa vahvistavaksi tai heikentäväksi. Yhdyskuntarakentee-

seen kohdistuvien vaikutusten osalta todetaan, ettei uusi myymäläkeskittymä tue yhdys-

kuntarakenteen eheytymistä. Sen ei kuitenkaan arvioida muuttavan nykyistä tilannetta,

koska myymäläkeskittymä sijoittuu alueella jo toimivan tarjoustavaratalo-tyyppisen

myymälän läheisyyteen. Erikoiskaupan myymäläkeskittymän sijoittumista Pernajan

Vanhakylään voidaan pitää selvityksen mukaan mittavana lisänä kyläkeskuksen palvelu-

varustukseen. Toisaalta kysytään, antaisiko uusi keskittymä mahdollisuuden kehittää

Vanhakylää astetta korkeammaksi keskukseksi.

102

Vanhakylän km2-varaus liittyy Koskenkylänjokilaakson laajaan kulttuurimaisemakoko-

naisuuteen ja Pernajanlahden länsirannan kartanokulttuurimaisemaan. Vt 7:n liittymässä

Isnäsintien itäpuolella sijaitsee kartano pihapiireineen. Selvityksessä katsotaan, että uudet

kaupalliset toiminnot tulisi sijoittaa tien länsipuolelle nykyisten liikerakennusten yhtey-

teen yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Tällöin keskittymällä olisi vähäisiä vaikutuksia kult-

tuuriympäristöön ja maisemaan.

Ympäristöministeriön johtopäätökset

Porvoon Kuninkaanportti. Porvoon Kuninkaanportin alue sijaitsee noin kolmen kilomet-

rin etäisyydellä Porvoon keskustasta Helsinki – Porvoo moottoritien (vt 7) pohjoispuolel-

la Mäntsälään johtavan tien (kt 55) länsipuolella sen eritasoliittymän tuntumassa. Kunin-

kaanportin vähittäiskaupan suuryksikkömerkintä (km) sijoittuu maakuntakaavassa osoite-

tulle taajamatoimintojen alueelle (A), joka jatkuu moottoritien eteläpuolelle. Taajama-

toimintojen alueeseen rajoittuu sen pohjoispuolella taajamatoimintojen laajenemisalue

(A/r). Kuninkaanportin alueella on voimassa asemakaava, joka mahdollistaa alueelle pal-

jon tilaa vaativan erikoistavaran kaupan tiloja noin 91 000 kerrosneliömetriä ja josta on

toteutunut yli puolet.

Maakuntakaavan vähittäiskaupan suuryksikkömerkintä mahdollistaisi yhden tai useam-

man kokoluokaltaan seudullisesti merkittävän uuden päivittäistavaran ja erikoistavaran

myymälätiloja käsittävän suuryksikön tai myymäläkeskittymän sijoittamisen Kuninkaan-

portin alueelle. Suuryksikkömerkintä on osoitettu Porvoon keskustasta katsoen moottori-

tien taakse. Moottoritie erottaa alueen myös lähiasutuksesta.

Suuryksikkövarauksen lähistöllä on vain vähän asutusta. Alle kilometrin etäisyydellä

asuu noin 1 000 henkeä. Alueelle mahdollisesti toteutettavat päivittäistavarakaupan suur-

yksiköt toimivat lähikauppoina vain erittäin pienelle väestömäärälle. Alueen saavutetta-

vuus perustuu henkilöautoliikenteeseen. Muun muassa vaikutusten arvioinnissa todetaan,

että etäisyydet ovat liian pitkiä säännölliseen asiointiin kevyellä liikenteellä, vaikka yhte-

yksiä parannettaisiin. Alueen sijainti yhdyskuntarakenteen reuna-alueella, jossa palvelu-

jen saavutettavuus perustuu henkilöauton käyttöön, lisää liikennettä ja siitä aiheutuvia

päästöjä.

Vaikutusselvityksessä on arvioitu, että kaupallisten palvelujen laajamittainen kehittämi-

nen Kuninkaanportin alueella siirtää kaupan painopistettä Porvoon keskustasta moottori-

tien varteen ja voi muodostua uhkaksi Porvoon keskustan kehitykselle. Vaikutusselvityk-

sessä esitetään, että rakentaminen tulisi toteuttaa vaiheittain ostovoiman kehityksen mu-

kaan haitallisten vaikutusten ehkäisemiseksi. Maakuntakaavassa ei kuitenkaan ole määri-

telty vähittäiskaupan suuryksikköjen toteuttamisen ajoitusta tai vaiheistusta. Suunnitte-

lumääräystä, jonka mukaan vähittäiskaupan suuryksiköiden ajoituksessa on otettava

huomioon koko maakunnan ja kuntien palvelurakenteen tasapainoinen kehittäminen, ei

voida pitää ajoituksen ohjauksen kannalta riittävänä.

Kuninkaanportin alueelle osoitettu suuryksikkömerkintä ei tue sijainniltaan yhdyskunta-

rakenteen eheyttämistä Porvoon kaupunkiseudulla. Tarve- ja vaikutusselvitykset eivät

osoita, että maakuntakaavan mahdollistama Kuninkaanportin kaupallisen palvelujen laa-

jamittainen kehittäminen olisi kestävän kehityksen mukaista.

Ympäristöministeriö katsoo, ettei Kuninkaanportin vähittäiskaupan suuryksikkömerkin-

nän osalta valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita ole otettu huomioon siten, että edis-

tettäisiin niiden toteuttamista. Maakuntakaava ei tältä osin myöskään täytä maankäyttö-

103

ja rakennuslain 28 §:n mukaisia maakuntakaavan sisältövaatimuksia maakunnan tarkoi-

tuksenmukaisen alue- ja yhdyskuntarakenteen eikä ympäristön ja talouden kannalta kes-

tävien liikenteen järjestelyjen osalta.

Tämän vuoksi ympäristöministeriö hyväksyen samalla Itä-Uudenmaan luonnon- ja

ympäristönsuojeluyhdistys ry:n (2) valituksen näillä perusteilla tehtynä on jättänyt vä-

hittäiskaupan suuryksikköä (km) tarkoittavan merkinnän Porvoon Kuninkaanportin osal-

ta vahvistamatta.

Pernajan Vanhakylä. Pernajan Vanhakylän erikoiskaupan suuryksikkömerkintä (km2) si-

joittuu vt 7:n eteläpuolelle Vanhakylän kylätaajamasta Isnäsiin johtavan tien (mt 1580) ja

valtatien eritasoliittymän tuntumaan. Etäisyys entisestä kunnan keskustaajamasta Kos-

kenkylästä on noin neljä kilometriä ja Vanhakylän kylätaajamasta noin 900 metriä sekä

Kirkonkylästä yli yhdeksän kilometriä. Etäisyys Loviisasta on noin 18 kilometriä ja Por-

voosta noin 17 kilometriä. Vanhakylän kylätaajamaan asutus sijoittuu pääosin vt 7:n poh-

joispuolella kulkevan kt 170:n varrelle. Alle kolmen kilometrin etäisyydellä asuu alle tu-

hat henkeä ja alle kymmenen kilometrin etäisyydellä noin 4 000 henkeä. Vanhakylän ky-

lätaajama on maakuntakaavassa osoitettu kyläalueena (at), mutta se ei lukeudu alueraken-

teen mukaisiin merkittäviin kyliin.

Alueella on voimassa asemakaava, joka mahdollistaa alueelle vähittäiskaupan suuryksi-

kön sekä liike- ja toimistotilojen rakentamisen. Alueella on kerrosalaltaan noin 2 000 ne-

liömetrin suuruinen tavaratalo sekä huoltoasema ja ravintolatiloja. Maakuntakaava mah-

dollistaisi alueella olevan jo nyt merkitykseltään seudulliseksi katsottavan erikoistavaran

kaupan myymälä- ja palvelukeskittymän edelleen kehittämisen.

Alueella asiointi perustuisi henkilöautoliikenteeseen, mikä lisäisi liikennettä ja sen pääs-

töistä aiheutuvia haittoja. Liikenteen turvallisuus ja sujuvuus valtakunnallista ja seudul-

lista sekä raskasta tavaraliikennettä välittävällä valtatiellä edellyttävät palveluverkkosel-

vityksen mukaan liittymäjärjestelyjä.

Ympäristöministeriö katsoo, että Vanhakylän erikoiskaupan keskittymä sijoittuu irralleen

yhdyskuntarakenteesta. Erikoiskaupan myymälä- ja palvelukeskittymän sijoittaminen

Pernajan Vanhakylään ei tue yhdyskuntarakennetta. Tarve- ja vaikutusselvityksillä ei

myöskään ole osoitettu, että kaupallisten palvelujen kehittäminen alueella olisi kestävän

kehityksen mukaista.

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kulttuuri- ja luonnonperintöä koskevien eri-

tyistavoitteiden mukaan viranomaisten laatimat valtakunnalliset inventoinnit otetaan

huomioon alueidenkäytön suunnittelun lähtökohtina. Vanhakylän erikoiskaupan suuryk-

sikkömerkintä sijoittuu Pernajanlahden ympäristön ja Koskenkylänjokilaakson valtakun-

nallisesti arvokkaalle maisema-alueelle.

Tämä alue sisältyy valtakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita koskevaan valtakunnal-

liseen inventointiin (Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet, Ympäristöministeriö,

ympäristönsuojeluosasto, mietintö 66/1992). Tämä on otettu huomioon maakuntakaa-

vassa kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeän, valtakunnallisesti

merkittävän, alueen merkinnällä (ma/v). Lähistöllä Isnäsintien (mt 1580) länsipuolella si-

jaitsee muun muassa Gräggbölen kartanoympäristö, joka on maakuntakaavan laadinnan

yhteydessä tehdyssä inventoinnissa todettu paikallisesti arvokkaaksi. Ma/v-merkintään

liittyvän suunnittelumääräyksen mukaan alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa

on otettava huomioon kulttuuriympäristön ominaispiirteiden vaaliminen, maisema-alueen

104

kokonaisuus ja identiteetti. Alueen käytöllä on turvattava merkittävien maisema- ja kult-

tuuriarvojen säilyminen. Km2-merkintään liittyvän suunnittelumääräyksen mukaan yksi-

tyiskohtaisemmassa suunnittelussa tulee kiinnittää huomiota kulttuuriympäristön säily-

miseen.

Kun otetaan huomioon valtakunnallisesti merkittävään maisemaan liittyvät arvot ja ma/v-

merkintään liittyvän suunnittelumääräyksen yksityiskohtaisemmalle suunnittelulle aset-

tamat reunaehdot, on katsottava, etteivät nämä arvot tule riittävällä tavalla turvatuksi yh-

teen sovitettaessa ne km2-alueen yksityiskohtaisemman suunnittelun tavoitteiden kanssa.

Merkinnän mahdollistama alueen kaupallisten palvelujen kehittäminen ei myöskään sel-

keästi kohdistu Isnäsiin johtavan tien länsipuolelle.

Ympäristöministeriö katsoo, ettei Pernajan Vanhakylän erikoiskaupan suuryksikkömer-

kinnän osalta valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita ole otettu huomioon siten, että

edistettäisiin niiden toteuttamista. Maakuntakaava ei tältä osin myöskään täytä maankäyt-

tö- ja rakennuslain 28 §:n mukaisia maakuntakaavan sisältövaatimuksia maakunnan tar-

koituksenmukaisen alue- ja yhdyskuntarakenteen eikä ympäristön ja talouden kannalta

kestävien liikenteen järjestelyjen osalta. Tämän vuoksi ympäristöministeriö on jättänyt

erikoiskaupan suuryksikköä (km2) tarkoittavan merkinnän Pernajan, nykyisen Loviisan,

Vanhakylän osalta vahvistamatta.

Merkinnän vahvistamatta jättämisestä huolimatta kaupallisia palveluja alueella on mah-

dollista kehittää voimassa olevan asemakaavan puitteissa.

Loviisan Määrlahti. Loviisan keskustan itäpuolelle Määrlahden alueelle osoitettu vähit-

täiskaupan suuryksikkömerkintä (km) sijoittuu keskusta-alueen ulkopuolelle olemassa

olevaan yhdyskuntarakenteeseen sen reunalle alle puolentoista kilometrin etäisyydelle

Loviisan keskustasta. Alueella on tällä hetkellä noin 2 000 kerrosneliömetrin suuruinen

liikerakennus. Maakuntakaava mahdollistaisi alueella olevan seudullisesti merkittävän

vähittäiskaupan suuryksikön edelleen kehittämisen, mutta maakuntakaavassa ei ole mää-

ritelty vähittäiskaupan suuryksiköiden tarkempaa lukumäärää eikä kokoa.

Loviisan Määrlahden alue ei sisälly mihinkään edellä selostetun maakuntakaavaa laadit-

taessa tehdyn palveluverkkoselvityksen tarkasteluvaihtoehtoon. Maakuntakaava-

aineistoon ei muutenkaan sisälly sitä koskevia selvityksiä ja vaikutusten arviointia, joi-

den perusteella olisi arvioitavissa, tukeeko alueen vähittäiskaupan suuryksikön edelleen

kehittäminen yhdyskuntarakenteen eheyttämistä ja edistääkö se valtakunnallisen aluei-

denkäyttötavoitteiden toteuttamista.

Lapinjärven Pukaro. Lapinjärven Pukaron liittymän erikoiskaupan suuryksikkömerkintä

(km2) sijoittuu vt 6:n varteen sen itäpuolelle noin viisi kilometriä Lapinjärven kirkonky-

lästä pohjoiseen. Pukaron kylätaajama sijaitsee valtatien toisella puolella. Noin neljän ki-

lometrin etäisyydellä sijaitsee Kimonkylän kylätaajama. Alueella on tällä hetkellä useaan

kertaan laajennettu liikerakennus, jossa on muun muassa ravintola ja huoltoasema sekä

myymälätiloja. Erikoistavaran kauppaa käsittävien myymälätilojen osuus on alle 2 000

kerrosneliömetriä. Lapinjärven Pukaron alue ei sisälly mihinkään edellä selostetun maa-

kuntakaavaa laadittaessa tehdyn palveluverkkoselvityksen tarkasteluvaihtoehtoon eikä

maakuntakaava-aineistoon muutenkaan sisälly sitä koskevia selvityksiä ja vaikutusten

arviointia. Maakuntakaava mahdollistaisi seudullisesti merkittävän erikoistavaran kaupan

myymälä- ja palvelukeskittymän sijoittamisen Pukaroon irralleen yhdyskuntarakenteesta

alueelle, jolta puuttuu lähiasutus.

105

Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaan kaavan on perustuttava riittäviin tutkimuksiin

ja selvityksiin. Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja

tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdys-

kuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä

koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia.

Koska maakuntakaavan toteuttamisen vaikutuksia Loviisan Määrlahden vähittäiskaupan

suuryksikkömerkinnän ja Pukaron erikoiskaupan suuryksikkömerkinnän osalta ei ole sel-

vitetty, ei ole arvioitavissa, onko niiden toteuttaminen valtakunnallisten alueidenkäyttö-

tavoitteiden edellyttämällä tavalla kestävän kehityksen mukaista ja täyttääkö maakunta-

kaava niiden osalta maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n sisältövaatimukset. Tämän vuoksi

ympäristöministeriö on maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n nojalla jättänyt vähittäiskaupan

suuryksikköä (km) tarkoittavan merkinnän Loviisan Määrlahden ja erikoiskaupan suur-

yksikköä (km2) tarkoittavan merkinnän Lapinjärven Pukaron osalta vahvistamatta.

Vahvistamatta jätetyt aluevaraukset ja kaavamerkinnät on merkitty kaavakarttaan ja mer-

kinnät ja -määräykset sisältävään maakuntakaavan osaan punaisella.

4.4 Vähäiset muutokset

Ympäristöministeriö on tehnyt Itä-Uudenmaan liiton suostumuksella maankäyttö- ja ra-

kennuslain 31 §:n 6 momentin nojalla maakuntakaavaan seuraavat vähäiset muutokset:

1) Muinaismuistoaluetta tai -kohdetta tarkoittavan merkinnän kuvaus on muutettu kuu-

lumaan seuraavasti:

SM-merkinnällä osoitetaan ne kiinteät muinaisjäännökset, jotka ilmenevät tarkemmin

kaavaselostuksen liitekartasta nro 20 ja siihen liittyvästä luettelosta. Kaikki muinais-

jäännökset on rauhoitettu muinaismuistolailla (295/1963). Suojelu koskee edellä

mainittujen muinaisjäännösten lisäksi kaikkia muitakin alueella olevia, myös vielä

löytämättömiä, muinaisjäännöksiä. Muinaismuistolain 1 §:n mukaan muinaisjäännök-

sen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen, poistaminen ja muu

siihen kajoaminen on kielletty. Alueilla ja kohteilla on voimassa MRL 33 §:n mukai-

nen rakentamisrajoitus.

2) Sipoon Hindsbyssä sijaitsevaa puolustusvoimien pysyvässä käytössä olevaa aluetta

(EP) tarkoittava merkintä on muutettu luonnonsuojelualuetta tarkoittavaksi merkin-

näksi (SL/ep).

Merkinnän kuvaus on muutettu kuulumaan seuraavasti:

Luonnonsuojelualue, joka on puolustusvoimien käytössä. Merkinnällä osoitetaan

puolustusvoimien pysyvässä käytössä oleva Sipoon Hindsbyssä sijaitseva luonnon-

suojelualueeseen kuuluva alue, jolle yleisön pääsy on rajoitettu.

Merkintään liittyvä suunnittelumääräys on muutettu kuulumaan seuraavasti:

Alue on ensisijaisesti luonnonsuojelualuetta, jolla on otettava huomioon puolustus-

voimien käyttöön liittyvät tarpeet.

Vähäiset muutokset on tehty maakuntakaavakarttaan sekä maakuntakaavan merkinnät ja

määräykset sisältävään osaan punaisella.

106

Ympäristöministeriö kehottaa Itä-Uudenmaan liittoa täydentämään ja korjaamaan kaa-

vaselostusta seuraavilta osiltaan:

- puuttuva siirtoviemäriä koskeva merkintä (j),

- puuttuva maininta Porvoon pistooliradasta,

- liitekartan nro 8 täydennys vastaamaan maakuntakaavassa osoitettua ratkaisua,

- liitekartan nro 20 täydennys kiinteitä muinaisjäännöksiä koskevalla kuntakohtaisella lu-

ettelolla.

Lisäksi ympäristöministeriö kehottaa Itä-Uudenmaan liittoa poistamaan merkinnät ja -

määräykset sisältävän maakuntakaavan osan lopussa olevan maakuntakaavan aluevaraus-

ten ulkopuolista aluetta koskevan, kaavamääräyksiin kuulumattoman, tekstin ensimmäi-

sestä virkkeestä sanat "tai muita merkintöjä".

4.5 Oikaisunluonteiset korjaukset

Ympäristöministeriö on maankäyttö- ja rakennuslain 31 §:n 6 momentin nojalla tehnyt

maakuntakaavaan seuraavat oikaisunluonteiset korjaukset:

1) Maantien 167 tieluokan muutosta koskeva merkintä on muutettu punaiseksi kir-

jainyhdistelmäksi kt kuvaamaan tieluokan muutosta.

2) Maantien 1521 tieluokan muutosta koskeva merkintä on muutettu punaiseksi kir-

jainyhdistelmäksi st kuvaamaan tieluokan muutosta.

3) Kilpilahden konsultointivyöhykettä koskevaan merkintään (sev1) liittyvästä suunnit-

telumääräyksestä on poistettu viimeinen virke, joka kuuluu ja on sisällytetty Valkon

konsultointivyöhykkeen merkintään liittyvään suunnittelumääräykseen.

4) Maakuntakaavan merkinnät ja määräykset käsittävään maakuntakaavan osaan on li-

sätty puuttuva siirtoviemäriyhteyttä tarkoittava merkintä (j) sekä sen selitys ja kuvaus

seuraavasti:

Siirtoviemäri

Merkinnällä osoitetaan siirtoviemäri. Merkintään liittyy MRL 33 §:n mukainen ra-

kentamisrajoitus.

Merkintä ja sen selitys on lisätty myös maakuntakaavakartalle sen maakuntakaava-

merkintöihin.

5) Maakuntakaavakarttaan sisältyvään virkkeeseen, jonka mukaan merkintöihin liittyy

määräyksiä, on lisätty lause: jotka on esitetty merkinnät ja määräykset sisältävässä

maakuntakaavan osassa.

4.6 Maakuntakaavan vahvistaminen

Ympäristöministeriö katsoo, että Itä-Uudenmaan maakuntakaava muilta kuin edellä koh-

dassa 4.3 vahvistamatta jätetyiltä osin täyttää sille maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:ssä

107

asetetut sisältövaatimukset. Koska maakuntakaavan vahvistamiselle muilta osin ei ole

maankäyttö- ja rakennuslain 31 §:n 3 momentista johtuvaa estettä, ympäristöministeriö

on vahvistanut maakuntakaavan. Samalla ympäristöministeriö on vahvistanut voimassa

olevien seutukaavojen ja 5.4.2002 vahvistetun maakuntakaavan kumoamisen. Siltä osin

kuin ympäristöministeriö on jättänyt maakuntakaavan vahvistamatta, jää alueella voi-

maan seutukaava tai 5.4.2002 vahvistettu maakuntakaava.

Itä-Uudenmaan liitto on saattaessaan maakuntakaavan vahvistettavaksi pyytänyt, että

ympäristöministeriön päätös annettaisiin liiton molemmilla kielillä, suomeksi ja ruotsiksi.

Itä-Uudenmaan liitto on kaksikielinen maakunnan liitto. Maakunnan asukkaiden enem-

mistön kieli on suomi. Ympäristöministeriön päätöksen käsittelykieli on suomi ja ympä-

ristöministeriön päätös on annettu kielilain 19 §:n (423/2003) 1 momentin mukaisesti kä-

sittelykielellä. Valittajilla on kielilain 20 §:n 1 momentin nojalla oikeus pyynnöstään

saada maksuton virallinen käännös päätöksestä siltä osin kuin se koskee heidän oikeut-

taan, etuaan tai velvollisuuttaan.

4.7 Maakuntakaavan voimaantulo

Ympäristöministeriö määrää maankäyttö- ja rakennuslain 201 §:n 1 momentin nojalla

maakuntakaavan tulemaan voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman.

4.8 Jatkosuunnitteluohjeet

Ympäristöministeriö kehottaa Itä-Uudenmaan liittoa tulevassa maakuntakaavoituksessa

ottamaan asianmukaisesti huomioon kiinteät muinaisjäännökset.

Itä-Uudenmaan liiton on myös tulevassa maakuntakaavoituksessa riittävien selvitysten

perusteella otettava huomioon valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden ekologisten

yhteyksien säilymisen edistämistä koskeva vaatimus. Myös luonnonarvojen vaalimisen

on perustuttava riittäviin ja ajantasaisiin selvityksiin ja tutkimuksiin ja luonnonarvojen

vaalimisessa on otettava huomioon myös muut kuin valtakunnallisesti merkittävät luon-

nonarvot.

4.9 Jatkotoimenpiteet

Itä-Uudenmaan liiton on maankäyttö- ja rakennusasetuksen 93 §:n mukaisesti kuulutetta-

va maakuntakaavan voimaantulosta.

Itä-Uudenmaan liiton tulee lisäksi lähettää maakuntakaava tiedoksi maankäyttö- ja ra-

kennusasetuksen 95 §:n mukaisille viranomaisille otettavaksi huomioon suunnittelussa,

päätöksenteossa sekä alueiden käyttöä koskeviin toimenpiteisiin ryhdyttäessä.

4.10 Oikeusvaikutukset

Maankäyttö- ja rakennuslain 32 §:n 1 momentin mukaisesti maakuntakaava on ohjeena

laadittaessa ja muutettaessa yleiskaavaa ja asemakaavaa sekä ryhdyttäessä muutoin toi-

menpiteisiin alueiden käytön järjestämiseksi.

Maankäyttö- ja rakennuslain 32 §:n 2 momentin mukaisesti viranomaisten on suunnitel-

lessaan alueiden käyttöä koskevia toimenpiteitä ja päättäessään niiden toteuttamisesta

otettava maakuntakaava huomioon, pyrittävä edistämään kaavan toteuttamista ja katsot-

tava, ettei toimenpiteillä vaikeuteta kaavan toteuttamista.

108

Maankäyttö- ja rakennuslain 33 §:n 1 momentin mukainen ehdollinen rakentamisrajoitus

on voimassa maakuntakaavamerkinnät ja määräykset sisältävässä maakuntakaavan osas-

sa mainituilla alueilla. Alueella, jolla rakentamisrajoitus on voimassa, ei lupaa rakennuk-

sen rakentamiseen saa myöntää siten, että vaikeutetaan maakuntakaavan toteutumista.

4.11 Sovelletut oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) 4 § 3 mom., 9 §, 17 §, 24 § 2 mom., 25 §, 27 §,

28 §, 29 §, 30 §, 31 §, 33 §:n 1 ja 2 mom., 65 §, 188 §:n 3 ja 5 mom. ja 201 §:n 1 mom.

Maankäyttö- ja rakennusasetus (895/1999) 1 §, 9 §, 10 §, 12 §, 93 §:n 1 mom. ja 95 §:n 1

mom.

Ympäristöministeriön asetus (31.3.2000) maankäyttö- ja rakennuslain mukaisissa kaa-

voissa käytettävistä merkinnöistä

Kuntalaki (365/1995) 86 §:n 1 mom., 90 §, 92 § ja 100 §

Kuntajakolaki (1196/1997) 45 §

Luonnonsuojelulaki (1096/1996) 65 § ja 66 §

Valtion maksuperustelaki (150/1992) 8 §

Ympäristöministeriön asetus ympäristöministeriön maksullisista suoritteista (1205/2006)

3 §.

4.12 Muutoksenhaku

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Vali-

tusosoitus on liitteenä.

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Lainsäädäntöneuvos Marja Mäntynen

LIITE Valitusosoitus

Oikaisuvaatimusohje

MAKSU JA JAKELU

Päätös, maksutta

Itä-Uudenmaan liitto, Rauhankatu 29, 06100 Porvoo

Jan Peter ja Majlen Fazer/Sakari Niemelä, Asianajotoimisto Ympäristölaki Oy, PL 208,

00131 Helsinki

109

Itä-Uudenmaan luonnon- ja ympäristönsuojeluyhdistys ry/Hannu Ikonen, Leilitie 3,

06450 Porvoo

Karri-Pekka Laurèn, Jokivarrentie 403, 04130 Sipoo

Kurt Rosqvist asiakumppaneineen/Tom Rosqvist, Helsingintie 103, 06450 Porvoo

Helsingin kaupunki/Kaisu Tähtinen, Hallintokeskus, Oikeuspalvelut, PL 1, 00099 Hel-

singin kaupunki

Sipoon kunta, PL 7, 04131 Sipoo

Päätös saantitodistuksin, maksu 175 euroa (laskutetaan erikseen)

Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ry/Tapani Veistola, Suomen luonnonsuojeluliitto,

Kotkankatu 9, 00510 Helsinki

Sibbo Naturskyddare - Sipoon Luonnonsuojelijat r.f./Christell Åström, Boxvägen 823,

01190 Box

Catharina Westermark, Majvikintie 129, 01100 Östersundom

Leena Liipola, Sotilasmäentie 41, 01100 Östersundom

Sven Lindholm asiakumppaneineen, Eestintie 7, 07910 Valko

Juha Merenheimo, Nordenskiöldintie 6 B 9, 07940 Loviisa

Kotkan Energia Oy, PL 232, 48101 Kotka

Rudus Oy/Tom Sumelius, Asianajotoimisto Tom Sumelius, Vuorikatu 8 A 3, 00100 Hel-

sinki

Vekkox Oy, Rantapolku 13, 00330 Helsinki

Joakim Tidermann asiakumppaneineen/Juha Sario, Asianajotoimisto Ympäristölaki Oy,

PL 208, 00131 Helsinki

Thomas Frankenhaeuser, Kullo Gårds väg 168, 06830 Kulloby

Paavo Eskelin asiakumppaneineen, Laaksotie 206, 04240 Talma

Christer Andersson ja Thomas Andersson/Heikki Heino, Maanomistajien Arviointikes-

kus Oy, Hietalahdenkatu 8 A, 00180 Helsinki

Fredrik Pressler, Drägsbygårdsvägen 44, 06500 Borgå

Bo Gunnar Blomqvist, Chiewitzgatan 9 A 15, 07900 Lovisa

Yhteisissä valituksissa päätös on toimitettu valituksessa ilmoitetulle yhdyshenkilölle.

Jollei yhdyshenkilöä ole ilmoitettu, päätös on toimitettu valituksen ensimmäiselle allekir-

joittajalle tai vastaselityksen ensimmäiselle allekirjoittajalle, mikäli sen allekirjoittaja on

muu kuin valituksen ensimmäinen allekirjoittaja. Päätöksen vastaanottajan on hallinto-

lainkäyttölain (586/1996) 55 §:n 2 momentin sekä hallintolain (434/2003) 56 §:n 2 mo-

mentin nojalla ilmoitettava tämän päätöksen tiedoksisaannista valituksen muille allekir-

joittajille. Ilmoittamisen laiminlyönnistä tai sen viivästymisestä voi ilmoitusvelvolliselle

hallintolain 68 §:n 1 momentin nojalla seurata korvausvelvollisuus.

Tiedoksi Oikeusministeriö

Sisäasiainministeriö

Puolustusministeriö

Valtiovarainministeriö

Opetusministeriö

Maa- ja metsätalousministeriö

Liikenne- ja viestintäministeriö

Sosiaali- ja terveysministeriö

Työ- ja elinkeinoministeriö

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

Ympäristöministeriön luontoympäristöosasto

110

LIITE

VALITUSOSOITUS

Valitusviranomainen Ympäristöministeriön päätökseen tyytymätön saa hakea siihen muutosta korkeimmalta hallinto-

oikeudelta kirjallisella valituksella. Siltä osin, kun ympäristöministeriö on jättänyt maakuntakaavan

vahvistamatta, muulla kuin maakunnan liitolla tai kunnalla ei ole oikeutta hakea muutosta (maankäyt-

tö- ja rakennuslain 191 § 3 momentti). Valituskirjelmä on toimitettava valitusajassa korkeimman hal-

linto-oikeuden kirjaamoon.

Valitusaika Valitus on toimitettava valitusviranomaiselle viimeistään kolmantenakymmenentenä (30) päivänä pää-

töksen antopäivästä, sitä päivää lukuun ottamatta. Valituksen tulee olla perillä virka-aikana eli viimeis-

tään klo 16.15. Jos valitusajan viimeinen päivä on pyhäpäivä, lauantai, itsenäisyyspäivä, vapunpäivä,

jouluaatto tai juhannusaatto valitusaika jatkuu vielä seuraavana arkipäivänä.

Valituksen sisältö Valituskirjelmässä on ilmoitettava

- valittajan nimi ja kotikunta

- postiosoite ja puhelinnumero, joihin asiaa koskevat ilmoitukset valittajalle voidaan toimittaa

- päätös, johon haetaan muutosta, miltä kohdin muutosta haetaan, mitä muutoksia vaaditaan tehtäväksi

ja millä perusteella muutosta vaaditaan.

Jos valittajan puhevaltaa käyttää hänen laillinen edustajansa tai asiamiehensä tai jos valituksen laatija-

na on joku muu henkilö, valituskirjelmässä on ilmoitettava myös tämän nimi ja kotikunta.

Valituskirjelmä on valittajan, laillisen edustajan tai asiamiehen allekirjoitettava.

Valituksen liitteet Valituskirjelmään on liitettävä

- ympäristöministeriön päätös alkuperäisenä tai jäljennöksenä

- asiamiehen valtakirja, mikäli valituksen on laatinut valittajan valtuuttama asiamies

- asiakirjat, joihin valittaja vetoaa vaatimuksensa tueksi, jollei niitä ole jo toimitettu viranomaiselle.

Valituksen toimittaminen perille Valituskirjelmän voi viedä valittaja itse tai hänen valtuuttamansa asiamies. Sen voi omalla vastuulla

lähettää myös postitse, toimittaa lähetin välityksellä tai sähköpostilla. Valituskirjelmä on toimitettava

niin ajoissa, että se ehtii perille valitusajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä.

Muutoksenhakijalta peritään korkeimmassa hallinto-oikeudessa oikeudenkäyntimaksu 223 euroa

(VNA 924/2008). Tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä

maksuista annetussa laissa (701/1993) on erikseen säädetty eräistä tapauksista, joissa maksua ei peritä.

Korkeimman hallinto-oikeuden

postiosoite: PL 180, 00131 Helsinki

käyntiosoite: Unioninkatu 16, 00130 Helsinki

puhelinvaihde: 010 36 40200

telekopio: 010 36 40382

sähköpostiosoite: korkein.hallinto-oikeus@oikeus.fi

111

LIITE

OIKAISUVAATIMUSOHJE

Jos maksuvelvollinen katsoo, että maksun määräämisessä on tapahtunut virhe, hän voi vaatia siihen

oikaisua ympäristöministeriöltä.

Oikaisuvaatimus on toimitettava ympäristöministeriölle (6) kuukauden kuluessa maksun määräämises-

tä.

Oikaisuvaatimuksessa on ilmoitettava

- oikaisua vaativan nimi, asuinpaikka ja postiosoite

- vaatimus maksun muuttamiseksi

- oikaisuvaatimuksen perustelut

Oikaisuvaatimus on oikaisuvaatimuksen tekijän tai oikaisuvaatimuksen muun laatijan omakätisesti

allekirjoitettava. Jos ainoastaan laatija on allekirjoittanut oikaisuvaatimuksen, siinä on mainittava myös

laatijan nimi, asuinpaikka ja postiosoite.

Oikaisuvaatimukseen on liitettävä maksun määräämisen perusteena oleva asiakirja alkuperäisenä tai

jäljennöksenä.

Omalla vastuullaan oikaisuvaatimuksen voi lähettää postitse tai lähetin välityksellä. Postiin oi-

kaisuvaatimus on jätettävä niin ajoissa, että se ehtii perille oikaisuvaatimusajan viimeisenä päivänä

ennen viraston aukioloajan päättymistä.

Ympäristöministeriö

postiosoite: PL 35, 00023 Valtioneuvosto

kirjaamon käyntiosoite: Fabianinkatu 6 A, Helsinki

puhelinvaihde: 020 690 160

telekopio: (09) 1603 9320

sähköpostiosoite: kirjaamo.ym@ymparisto.fi