yksinäisyys · presented in the 10th european conference on psychological assessment. 16.-19....
TRANSCRIPT
Yksinäisyys- Miksi yksinäisyys satuttaa ja väristää ajatuksia itsestä ja muista?
PhD. Niina Junttila, kasvatuspsykologian apulaisprofessori
Kouluhyvinvoinnin vahvistaminen osallisuutta kehittämällä erikoistumiskoulutus, Oppimistutkimuksen keskus, Opettajankoulutuslaitos, Lastenpsykiatrian tutkimuskeskus
Yksinäisyys on negatiivinen psyykkinen tila, jossa ihminen kokee ahdistusta määrällisesti tai laadullisesti puutteellisista ihmissuhteista
• Yksinäisyys vrt. yksin oleminen. Yksinäisyys on suhteellisen riippumaton todellisista sosiaalisista verkostoista ja fyysisistä välimatkoista.
• Yksinäisyys on kokemuksena aina epämiellyttävä ja ahdistava. Sekä yksinäisyys että yksin eläminen heikentävät psyykkistä ja fyysistä terveyttä; yksinäisyys kuitenkin huomattavasti enemmän (Cacioppo, 2014; Junttila et al., 2016).
• Sosiaalinen yksinäisyys syntyy verkostojen puutteesta; emotionaalinen yksinäisyys läheisen ja tärkeän ihmissuhteen puuttumisesta (Weiss, 1973; Junttila, 2010).
• Lapsen kasvaessa (7/10/12v.) geneettisen perimän osuus (60/54/17) yksinäisyyden variaatiossa vähenee, ympäristötekijöiden (4/12/41) kasvaa (Bartels, et al. 2008).
“Minulla ei ole ketään, jolle puhua. Minua on haukuttu ja kiusattu jatuntuu ettei kukaan välitä. Kaikki vihaavat minua. Haluan Tuntuukuin välillä haluaisin kuolla. Enkä jaksaisi tätä elämää. Kukaan eijaksa kattella mua. Mä elän täs maailmas haamuna ei mua tännekukaan jää kaipaamaan.” (11-vuotiaan tytön kirjoitus)
“Jos sais valita, niin mielummin ottaisin, et joku vaikka hakkais mua, mut silti mulla olis joku kaveri, kun tän, ettei kukaan edeshuomaa mua. Mä luulen, ettei mun luokkalaiset ees muista munnimeä. Tai no. Tiedän. Kun nyt just kävi niin..” (12-vuotiaan pojanhaastattelu)
Junttila, N. (2015) Kavereita nolla - lasten ja nuorten yksinäisyys.
67,3
73,4
61,2
30,0
24,3
35,7
2,7
2,3
3,1
Tuntee itsensä yksinäiseksi: ei ollenkaan, %
Tuntee itsensä yksinäiseksi: joskus, %
Tuntee itsensä yksinäiseksi: usein, %
Kaikki
Pojat
Tytöt
Kouluterveyskysely 2017 / yksinäisyyden kokemusten yleisyys 4. ja 5. luokkalaisten aineistoissa
Sosiaalisesti yksinäiset lapset ja nuoret olivat sitä mieltä, että:
Heillä oli hyvin harvoin kavereita, joiden kanssa olla
He sopivat huonosti muiden joukkoon
He tunsivat itsensä harvoin hyväksytyiksi
He kokivat, että heistä piti vain harva tai ei kukaan
He ovat yksinäisiä, koska haluaisivat, että muut ottaisivat heidät useammin mukaan
Emotionaalisesti yksinäiset lapset ja nuoret olivat sitä mieltä, että:
Heillä ei ollut läheistä omaa ystävää
Heillä ei ollut ystävää, jolle he voisivat puhua omista asioistaan
He toivoivat, että heillä olisi ystävä, joka välittäisi heistä (mutta kokivat, ettei sellaista ole)
He toivoivat, että joku kaveri pitäisi heitä tärkeänä (mutta kokivat, ettei näin ole)
He toivoivat, että heillä olisi oma paras kaveri, joka poistaisi heidän kokemansa yksinäisyyden tunteen.
13
17 1718
15
22
15
25
7
10
7
13
0
5
10
15
20
25
30
tytöt 4lk pojat 4lk tytöt 8lk pojat 8lk
4. ja 8. luokkalaisten tyttöjen ja poikien sosiaalinen, emotionaalinen ja sekä-että yksinäisyys (%)
sosiaalisesti yksinäiset emotionaalisesti yksinäiset sekä sosiaalisesti että emotionaalisesti yksinäiset
Junttila (2016). Lasten ja nuorten yksinäisyys.
Poika/tyttö
PN2
PN3
PN4
DL3
DL1
DL2
DL4
DL5
*1
*1
Emotion. yksinäisyys
Sosiaal. yksinäisyys
PN1
NS
-.356
.252
PN5
Miksi sukupuolten prevalenssit vaihtelevat, kun asiaa kysytään eri tavoin?
Emotionaalisen yksinäisyyden väittämistä ainoa, jossa mukana sana ”yksinäisyys”.
8-vuotiaana koettu yksinäisyys- Tunnen itseni yksinäiseksi- Minulla ei ole ystäviä- En halua olla toisten kanssa- Kukaan ei välitä minusta
Itsetuhoisuutta (18v.)- Tappaisin itseni, jos siihen olisi
tilaisuus- Yritän tahallisesti vahingoittaa
itseäni / tappaa itseni- Ajattelen itseni tappamista
Junttila, Sourander, alustavia tuloksia 2017 / Lapsuusiän ongelmien yhteys aikuisiässä selviytymiseen
”Yksinäisyys sai aikaan eristäytymistä ja itsesyytöksiä, jotka johtivat masennukseen, ahdistus- sekä paniikkihäiriöön ja jatkuvaan itsetuhoisuuteen.”
Psyykkinen oireilu (YSR) (18v.)- Ahdistuneisuus, masentuneisuus- Vetäytyvyys- Somaattinen oireilu- Keskittymisvaikeudet- Aggressiivinen käyttäytyminen- Rötöstely
Yksinäisyyttä 18-vuotiaana- Tunnen itseni yksinäiseksi- En tule toimeen muiden kanssa- Kukaan ei rakasta minua- Muut eivät pidä minusta
sos yks7.lk.syksy
.85tytöt .85pojat .86
sos yks7.lk.kevät
sos yks8.lk.syksy
sos yks8.lk.kevät
sos yks9.lk.syksy
sos yks9.lk.kevät
R²=.72 R²=.89 R²=.94 R²=.89 R²=.85
.94tytöt .94pojat .94
.97tytöt .97pojat .97
.94tytöt .97pojat .96
.92tytöt .96pojat .93
TYTTÖJEN JA POIKIEN SOSIAALISEN YKSINÄISYYDEN PYSVYYS 7LTÄ 9LLE LUOKALLE
em yks7.lk.syksy
em yks7.lk.kevät
em yks8.lk.syksy
em yks8.lk.kevät
em yks9.lk.syksy
em yks9.lk.kevät
R²=.32 R²=.90 R²=.94 R²=.92 R²=.77
.57tytöt .56pojat .44
.95tytöt .97pojat .89
.97tytöt .95pojat .97
.96tytöt .94pojat .96
.88tytöt .85pojat .83
Tyttöjen ja poikien emotionaalisen yksinäisyyden pysyvyys 7ltä 9lle luokalle
Junttila, N., Laakkonen, E., & Niemi, P. M., (2009). Validity and Stability of the Scale Measuring Adolescents´ Social and Emotional Loneliness. Paper
presented in the 10th European Conference on Psychological Assessment. 16.-19. September 2009, Ghent, Belgium.
Jo alakoululaisilla suhteellisen pysyvä yksinäisyys stabilisoituuyläkouluvuosina entisestään. Ellei nuori löydä ystäviä ensimmäisen
lukukauden aikana, jää hän todennäköisesti yksin koko yläkoulun ajaksi.
”En jaksa tällaista elämää. Yksinäisyys tuntuu niin pahana kipuna ettei sitä voi edes sanoiksi luoda. Mä en osaa kertoa muille miltä musta tuntuu, koska kukaan ei ymmärrä. Mua oksettaa, mutta mitään ei tule ulos. Joka aamu vain mietin, että mitä järkeä tässäkin on. Mä olen käytännössä kuollut jo aikoja sitten, joten mitä väliä sillä enää on mitä mä elämälläni teen.” (17-vuotias tyttö)
https://www.youtube.com/watch?v=apzXGEbZht0
Still Face Experiment: Dr. Edward Tronick
YKSINÄISET NUORET• Heikentynyt sosiaalinen resilienssi• Ylireagointi sos. ympäristön uhkiin• Itseä tuhoavat attribuutiot• Yksinäisyyttä ylläpitävät ja vahvistavat
ajatusvääristymät• Sosiaalinen kipu• Oman elämän hallinnan tunteen
menettäminen
Pakonomainen tarve päästä mukaan, tulla hyväksytyksi edes jossakin ryhmässä tai jollakin tasolla; turhautuminen, katkeroituminen; vetäytyminen, lokeroituminen; luovuttaminen.
SOSIAALISET RYHMÄT• Yksinäisen toiminnan
tulkitseminen valituksi, oudoksi, aggressiiviseksi, takertuvaksi
• Taito huomata “ulkopuoliset”• Oman ryhmän suojeleminen • Leimautumisen pelko• ”Bystander” efekti• Tahallinen tai tahaton ostrakismi
“Meidän” ja muiden välimatkan kasvaminen, tarkoituksella tai tarkoituksetta.
Jos kävelisit yksin vieraalla kadulla, kaatuisit ja loukkaisit jalkasi siten, ettet pääse enää jatkamaan matkaa, niin herättäisivätkö lähestyvät askeleet ja tuntemattoman ihmisen hahmo sinussa pelkoa vai helpotusta? Olisiko ensimmäinen ajatuksesi, että sinua lähestyvä ihminen on ystävällinen ja haluaa auttaa vai että jalkasi loukanneena olet kykenemätön pakenemaan, piiloutumaan tai puolustautumaan ihmiseltä, jonka ajattelet haluavan sinulle pahaa?
AJATUKSET/ AJATUSVÄÄRISTYMÄT
KEHON REAKTIOT
TUNTEETKÄYTTÄY-TYMINEN
“Yksinäisyys tuntuuniin pahana kipuna,
ettei sitä voi edessanoiksi luoda”
“Mua oksettaa, mutta mitään ei tule ulos. ”
“Annoin periksi kun oli helpompi olla yksin kuin pettyä
jatkuvasti.”
“Kukaan ei edes huomaamua, kaikki vaan nauraa.”
Tapahtunutta itseään suurempi vaikutus on sillä, miten tapahtuma tulkitaan. Minkälaisten muistojen kautta, minkälaisia syy-selitysmalleja käyttäen ja
yksin vai yhdessä.
”Mitä mä voin tehä? Kukaan ihminen ei rakasta mua tai muutenkaan pidä tärkeänä ihmisenä. Tunnen olevani surkimus kaikessa suhteessa. Olen ruma, en ole sosiaalinen, en ole mukavaa seuraa, en osaa laittaa ruokaa, en ole hyvä lapsi tai sisarus, ... en ole mitään!! Teen ihan pirusti töitä, että musta pidettäis, mut silti mulla ei ole kavereita. Kukaan ei haluu olla mun kaa. Mä varmaan kuolen kohtyksinäisyyteen ja suruun, vaik oon vast nuori. Itsensä uneen itkeminenkin alkaa uuvuttaa...”
Dikotominen ”kaikki tai ei mitään” ajattelutapa eli tapahtuneiden asioiden tulkitseminen joko hyvän tai pahan ääripäinä, ei niiden välisenä jatkumona ja/tai hetkellisenä tai kontekstuaalisena tilanteena.
Katastrofiuskomukset ja – pelot eli tapahtumien tai asioiden tulkitseminen ennusteiksi siitä, että tulevaisuudessa tulee tapahtumaan jotakin kauheaa.
”Se on kuin myrkkyä, se on joka päivä läsnä ja sitä koittaa olla ajattelematta,
mutta se on mahdotonta. Kaikki ihmiskontaktit jopa internetissä katkaisevat
yhteydenpitonsa sinuun. Mietit vain koko ajan mikä sinussa on mennyt
pieleen, mikä on vialla, kun et kelpaa kellekään. Toivoisit vain saavasi
huomiota, olevasi kaiken keskipiste. Haluaisit että jokainen kuuntelisi sinua
eikä tallaisi alleen. Haluat että puhelin soisi ja sinulla olisi joka päivä menoa.
Yksinäisyys on vain kaiken tämän haaveilua ja tuskassa pyörimistä.”
Yliyleistäminen eli yksittäisen tapahtuman käyttäminen jonkin laajemman kokonaisuuden tulkinnassa.
Personalisointi eli kaiken ympärillä tapahtuvan tulkitseminen omasta itsestä johtuvaksi.
”Miten asioiden pitäisi olla” ajattelumalli eli iskostuneet ajatukset siitä, miten kaikkien muidenkin tulisi toimia tai ajatella tai millainen itsen pitäisi olla.
”Saamani lääkehoito hieman lievittää myös pelontunteita. Ne pelot tulevat pintaan julkisissa paikoissa, yleensä keskustassa, jossa on paljon ihmisiä. Ei ne paikat vaan ne ihmiset saavat minut kokemaan pelkoa. Silloin se yksinäisyys tuntuu kai voimakkaimmin ja alan kokea lievää paniikkia. Näen kaikkialla onnellisilta vaikuttavia ihmisiä. On kaveriporukoita, pariskuntia, perheitä. Joukossa on tietenkin muitakin yksinäisiä, mutta niitä en usein huomaa. Huomaan vain olevani yksinäinen, ja pelkoni tuntuu vain voimistuvan. Silloin koen myös voimakasta häpeää ja koen olevani jotenkin viallinen, kun en ole kyennyt tavoittamaan elämääni kumppania.”
Tunnelitulkintojen käyttäminen eli kaikkien muiden kuin negatiivisten mahdollisuuksien poissuodattaminen.
Tunnepohjainen tulkitseminen eli positiivisten tosiasioiden tai tapahtumien kumoaminen negatiivisiin tunteisiin ja aiempiin kokemuksiin tai uskomuksiin perustuvalla mielivaltaisella päättelyllä.
Mitä tehdä kun huomaa nuoren voivan huonosti?
1. Ota asia puheeksi. Kuuntele, kysy tarkennuksia, ota kerrotut asiat vakavasti.
2. Anna tietoa. Kerro, että suomalaisista joka viides kokee jossakin vaiheessa jonkin
tasoisia mielenterveyden ongelmia. Hän on tuskin ainoa koulussaan,
työpaikassaan tai tuttavapiirissään.
3. Kerro, että ongelma ei ole hänessä itsessään vaan hänen terveydessään ja siihen
on olemassa toimivia parannuskeinoja.
4. Rohkaise puhumaan asiasta myös läheisen ystävän tai jonkun muun turvallisen
ihmisen (vanhemmat, opettaja, koulun tai terveyskeskuksen
hoitaja/psykologi/kuraattori/lääkäri) kanssa.
5. Älä jätä yksin.
Miltä ystävyys tuntuu?
”Tuntuu siltä, että tapahtuu sitten ihan mitä tahansa niin ei sillä ole väliä. Että en mä hajoa enää niin helpolla. Koska mulla on ne. Ystävät.”
”Vähän niin kuin ois voittanut lotossa tai jotain. Tai no oikeestaan ei – se tuntuu paljon paremmalta. Siis se, että joku on susta ylpeä ja haluaa olla sun ystävä.”
”Joskus kun on huono päivä, niin ajattelen, että soitan sille ja sitten jo tunnilla mietin, että mitä sanon ja et se varmaan ymmärtää. Ja että sit melkein niinkuntiedän jo, et mitä se sanois siihen. Ja sit voi olla, ettei tarvii enää edes soittaa, koska se autto jo, että niinkun miettis sen, mitä se sanois ja miltä se musta sit tuntuis.”
”Siltä, että kaikki on mahdollista. Ihan mikä tahansa.”
Junttila, N., Salo, A-E. & Vauras, M. (in press). Boys’ and girls’ social and emotional loneliness: Longitudinalstability, interdependence and intergenerational transmission. Family Relations.
Lempinen, L., Junttila, N. & Sourander, A. (2017). Loneliness and friendships among eight-year-old children:Time-trends over a 24-year period. Journal of Child Psychology and Psychiatry
Tuominen, M., Junttila, N., Ahonen, P. & Rautava, P. (2016). The Impact of Relational Continuity of Care inMaternity and Child Health Clinics on Lonely and Depressed Mothers’ and Father’s Parenting Self-Efficacy.Scandinavian Journal of Psychology.
Junttila, N., Aromaa, M., Rautava, P., Piha, J., & Räihä, H. (2015). Measuring Multidimensional Parental Self-Efficacy of Mothers and Fathers of Children Aged 1.5 and 3 Years. Family Relations 64, 665–680.
Junttila N, Ahlqvist-Björkroth S, Aromaa M, Rautava P, Piha J, & Räihä H. (2015). Intercorrelations andDevelopmental Pathways of Mothers´ and Fathers´ Loneliness during Pregnancy, Infancy and Toddlerhood –STEPS Study. Scandinavian Journal of Psychology.
Junttila, N., Ahlqvist-Björkroth, S., Aromaa, M., Rautava, P., Piha, J., Vauras, M., Lagström, H. & Räihä, H. (2013).Mothers’ and Fathers’ Loneliness During Pregnancy, Infancy, and Toddlerhood. Psychology and EducationJournal, 50, 98-104.
Junttila, N., Vauras, M., & Laakkonen, E. (2007). The role of parenting self-efficacy in children's social andacademic behavior. European Journal of Psychology of Education, 22, 41-61.
Junttila, M., & Vauras, M. (2009). Loneliness of school-aged children and their parents. Scandinavian Journal ofPsychology, 50, 211-219.
Junttila, N., Laakkonen, E., Niemi, P. M., & Ranta, K. (2010). Modelling the interrelations of adolescents´
loneliness, social anxiety and social phobia. Scientific Annals of the Psychological Society of Northern Greece, vol8.
Acquah, E., Topalli, P.Z., Wilson, M., Junttila, N. & Niemi, P.M. (2015). Adolescent Loneliness and Social Anxiety asPredictors of Bullying victimization. International Journal of Adolescence and Youth.
Junttila, N., Kainulainen, S., & Saari, J. (2015). Mapping the lonely landscape - Assessing loneliness and itsconsequences. The Open Psychology Journal, 8: 89-96.
Junttila, N., Vauras, M., Niemi, P.M. & Laakkonen, E. (2012). Multisource assessed social competence as apredictor for later loneliness, social anxiety, and social phobia. Journal for Educational Research Online, 4, 73-98.
Ranta, K., Junttila, N., Laakkonen, E., Uhmavaara, A., La Greca, A. M., & Niemi, P. (2012). Social Anxiety Scale forAdolescents (SAS-A): Measuring Social Anxiety Among Finnish Adolescents. Child Psychiatry & HumanDevelopment, 56, 199-212.
Junttila, N. (2016). Lasten ja nuorten yksinäisyys. Kirjassa J. Saari (toim.). Yksinäisten Suomi. Gaudeamus.
Junttila, N. (2016). Yksinäisyyden ulottuvuudet. Kirjassa J. Saari (toim.). Yksinäisten Suomi. Gaudeamus.
Junttila, N., Kainulainen, S., & Saari, J. (2016). The portrayal of lonely Finnish people. In A. Rokach (Ed.). TheCorrelates of Loneliness. Bentham Science Publishers.
Niemi, P.M., Junttila, N., Asanti, R., Clarke, H., & Seppinen, H-L. (2013). Yläkouluyhteisö nuoren sosiaalisen jaemotionaalisen kehityksen tukijana. Nuorten sosioemotionaalisen hyvinvoinnin suoja- ja riskitekijät. In: K.Pyhältö & E. Vitikka (Eds.) Oppiminen ja pedagogiset käytännöt varhaiskasvatuksesta perusopetukseen.Opetushallitus: Oppaat ja käsikirjat 2013/9.
Junttila, N. (2015). Kavereita nolla – lasten ja nuorten yksinäisyys. (Zero friends – The loneliness of children´ andadolescents´). Tammi.
Junttila, N. (2010). Social competence and loneliness during the school years – Issues in assessment,interrelations and intergenerational transmission. Annales Universitatis Turkuensis, sarja B, osa 325.