1

Perustietoraportti

Versio 4 26.11.2012

Lukuohje:Perustietoraportti on laadittu pääosinvuonna 2010 ja se valmistui ensimmäisenkerran maaliskuussa 2011. Raporttia onjoiltain osin täydennetty marraskuussa2012. Varsinainen päivitys tehdään seu-raavalla ohjelmakierroksella.

Osa liitteistä, joihin tekstissä viitataan, onluettavissa vain ohjelman internetsivuilla.

2

Yleiskaavallinen ohjelma – MAANKÄYTÖN RAKENNEMALLI 2030 Sisällysluettelo

1. JOHDANTO .......................................................................................................................................................... 4

2. OHJELMATYÖHÖN LIITTYVÄT MUU SUUNNITTELU JA PÄÄTÖKSENTEKO ...................................... 5 2.1 VALTAKUNNALLISET JA MAAKUNNALLISET ALUEIDENKÄYTÖN OHJEET ................................................................ 5 2.2 KAUPUNGIN PERIAATELINJAUKSET JA KEHITTÄMISTYÖNOHJELMAT ..................................................................... 6

Kappaleen lähteet ............................................................................................................................................... 8

3 MAANKÄYTÖN PERUSSELVITYKSET ...........................................................................................................10 3.1 VÄESTÖ ............................................................................................................................................................10

Väkiluvussa tapahtuneet muutokset ....................................................................................................................10 Väestön alueellinen jakautuminen ......................................................................................................................12 Ikärakenne ja väestön kehitys ikäryhmittäin .......................................................................................................13 Väestökehityksen analysointia ja tulevaisuuden haasteita ...................................................................................16 Kappaleen lähteet: .............................................................................................................................................17

3.2 ELINKEINOT JA TYÖ ...........................................................................................................................................18 Työ- ja elinkeinorakenteen kehitys 1990-luvulta .................................................................................................18 Viimeaikaiset muutokset työ- ja elinkeinorakenteessa .........................................................................................21 Työpaikkojen alueellinen sijoittuminen vanhoissa kunnissa.................................................................................23 Yrityselämä ........................................................................................................................................................25 Työpaikkakeskittymät ja yritysalueet ..................................................................................................................26 Työpaikkakehityksen analysointia ja tulevaisuuden haasteita ..............................................................................27 Kappaleen lähteet: .............................................................................................................................................28

3.3 ASUMINEN ........................................................................................................................................................29 Asuntorakentamisen kehitys ja jakautuminen talotyypeittäin ...............................................................................29 Asuntorakentamisen alueellinen sijoittuminen ....................................................................................................30 Vapaa-ajan asuminen ........................................................................................................................................31 Lähtökohtia ja haasteita asumistarpeen määrittelyyn..........................................................................................32 Kappaleen lähteet: .............................................................................................................................................33

3.4 PALVELUT ........................................................................................................................................................34 Julkiset palvelut .................................................................................................................................................34 Yksityiset palvelut ..............................................................................................................................................34 Palveluiden saavutettavuus ................................................................................................................................37 Kappaleen lähteet: .............................................................................................................................................38

3.5 LIIKENNE ..........................................................................................................................................................39 Tiestö ................................................................................................................................................................39 Joukkoliikenne ...................................................................................................................................................40 Kappaleen lähteet: .............................................................................................................................................42

3.6 TEKNINEN HUOLTO ...........................................................................................................................................43 Vesihuolto..........................................................................................................................................................43 Jätehuolto ..........................................................................................................................................................44 Energiahuolto ....................................................................................................................................................45 Kappaleen lähteet: .............................................................................................................................................46

3.7 VIRKISTYSALUEET JA MATKAILU .......................................................................................................................47 Virkistysalueet ...................................................................................................................................................47 Matkailu ............................................................................................................................................................47 Kappaleen lähteet: .............................................................................................................................................48

3.8 YMPÄRISTÖNHOITO ...........................................................................................................................................49 Luonnonympäristö .............................................................................................................................................49 Kulttuuriympäristö ja -maisema .........................................................................................................................50 Kappaleen lähteet: .............................................................................................................................................51

3.9 MAANKÄYTTÖ ..................................................................................................................................................52 Kaavoitus ..........................................................................................................................................................52

Salon kaupunki 2010

3

Suunnittelutarvealueet .......................................................................................................................................53 Tonttitarjonta ....................................................................................................................................................53 Maanomistus .....................................................................................................................................................53 Asemakaavojen käyttötarkoitukset ......................................................................................................................54 Kappaleen lähteet: .............................................................................................................................................55

Liitteet

1. Väestö 1.1 Väkiluvultaan suurimpien keskusten sijoittuminen 1.2 Väestön sijoittuminen 2010 500 m * 500 m ruudut 1.3 Väestön sijoittuminen 2010 1.4 Väkiluvun kehitys suuralueilla vuosina 1985–2010 1.5 Väestönmuutos 1985–2010 500 m * 500 m ruudut 1.6 Väkiluvun kehitys taajamissa 1985–2010 1.7 Väestön ikärakenne suuralueittain 2010 1.8 Ikärakenteen muutos suuralueittain 1985–2010

2. Elinkeinot ja työ 2.1 Maatalousalueet 2009 2.2 Keskustaajaman työssäkäyntialue 2005 2.3 Työpaikkojen lukumäärä toimialoittain 2006 2.4 Työpaikkojen määrän muutos 1 km * 1 km ruudut 2.5 Yritysten sijoittuminen 2009 2.6 Yritystoimipaikkojen määrä toimialoittain 2009

3. Asuminen 3.1 a-c 1980-, 1990- ja 2000-luvulla valmistuneiden asuntojen sijoittuminen 3.2 Rakentamisen kehitys suuralueilla vuosina 1980–2009 3.3 Vapaa-ajan asuntojen sijoittuminen 2009

4. Palvelut 4.1 a-c Julkinen palveluverkko 2010, koko kunta, keskusta-alue, keskustaajama 4.2 a-b Päivittäistavarakaupan palveluverkko 2010, koko kunta, keskustaajama 4.3 Keskeisimpien palveluiden saavutettavuus kävellen

5. Liikenne 5.1 Liikennemäärä päätieverkolla 2008 5.2 Huomattavimmat liikennemäärämuutokset 2004–2008 5.3 Raskas liikenne päätieverkolla 2008 5.4 Salon seudun maakuntakaava, liikenneverkko 5.5 Valtion tieverkko 5.6 Joukkoliikenneyhteydet 2011

6. Tekninen huolto 6.1 Pohjavesialueet ja vedenottamot 6.2 Vesijohtoverkosto 6.3 Viemäröidyt alueet ja potentiaalisesti viemäröitävät alueet 6.4 Energiahuolto

7. Virkistysalueet ja matkailu 7.1 Virkistysaluevaraukset ja -reitit

8. Ympäristön hoito 8.1 Arvokas luonnonympäristö 8.2 Muinaisjäännökset 8.3 Arvokas kulttuuriympäristö

9. Maankäyttö 9.1 Yleiskaavat 9.2 Asemakaavat ja suunnittelutarvealueet 9.3 a-b Kaupungin maanomistus

4

1. Johdanto Vuoden 2009 alussa tapahtunut kuntaliitos merkitsi Salossa mittavaa toimintaympäristön sekä sen suunnittelulähtökohtien muutosta. Salon strategian valmistelun yhteydessä todettiin tarve laatia niin sanottu strateginen yleiskaava maankäytön perussuuntaviivojen hahmottamiseksi. Määrätietoisella aluei-denkäytön suunnittelulla voidaan varautua tuleviin yhteiskun-nallisiin muutoksiin ja luoda niiden pohjalta edellytyksiä tavoit-teelliselle kehitykselle. Tältä perustalta kaupungissa on käyn-nistetty yleiskaavallisen ohjelman laatiminen. Yleiskaavallisen ohjelman tarkoituksena on luoda Salon kau-pungin maankäytön pitkän aikavälin suuntaviivat tarkemman suunnittelun pohjaksi, sekä muodostaa samalla kuva tavoit-teellisesta kuntarakenteesta. Ohjelmassa kytkeytyvät väestön muutostekijät, elinkeinopolitiikka ja kunnan taloudelliset re-surssit maankäytön kehittämiseen. Yhtenä suunnittelun läh-tökohtana ovat myös valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoit-teissa korostuneet ilmastoasiat ja yhdyskuntarakenteen eheyttämisen tarve. Lopputuloksen tulisi antaa yleispiirteinen vastaus kysymyksiin: missä ja mitä. Suunnitelman tulee luoda kestävä pohja elämisen ja yrittämisen Salolle. Yleiskaavalli-sen ohjelman visiossa Salon kuntarakenne muodostaa tasa-painoisen kokonaisuuden, jossa eri osa-alueita kehitetään niiden luontaisista edellytyksistä ja tarpeista lähtien. Kaupun-gilla on vahva keskusta ja selkeät aluekeskukset, joiden pal-veluista huolehditaan asutusta ja elinkeinoelämää kehittämäl-lä. Maaseutualueilla turvataan perinteisten elinkeinojen toi-mintamahdollisuudet. Yleiskaavallinen ohjelma tuottaa kunnan maankäytön raken-nemallin ja yleiskaavoitusohjelman sekä yleistavoitteet maankäytön muulle ohjaamiselle. Rakennemalli tulee ohjaa-maan myös kunnan maapolitiikkaa. Ohjelma sitoo ja ohjaa hyväksymispäätöksen jälkeen kaupungin kaikkien viranhalti-joiden toimenpiteitä. Yleiskaavallisen ohjelman valmistelussa noudatetaan yleis-kaavan laadintamenettelyä, mutta sitä ei sisällön yleispiirtei-syyden vuoksi pyritä vahvistamaan oikeusvaikutteisena yleis-kaavana. Yleiskaavallisen ohjelman laadintaperusteissa kes-keiseksi lähtökohdaksi on omaksuttu osallisuus ja vuorovai-kutus viranomaisten, päättäjien, kaupunkilaisten sekä yritys-ten ja yhdistysten välillä. Uuden kunnan suuntaa määritetään yhteisen näkemyksen pohjalta. Työn etenemistä valvoo yleis-kaavallisen ohjelman johtoryhmä, joka koostuu kaupungin virkamies- ja päättäjäjäsenistä. Ohjelman hyväksyy lopulta kaupunginvaltuusto.

Kuva 1.1.1 Uutta kas-vua Salossa (Kuva: Jarmo Heimo)

5

2. Ohjelmatyöhön liittyvät muu suunnittelu ja päätöksenteko 2.1 Valtakunnalliset ja maakunnalliset alueidenkäytön ohjeet Maankäytön suunnittelua ohjaa Suomessa maankäyttö- ja rakennuslaki sekä sen asettamat sään-nökset. Vuonna 2000 voimaan astunut uudistettu maankäyttö- ja rakennuslaki painottaa peruste-luissaan kestävän kehityksen huomioimista yhdyskunnan suunnittelun keskeisenä periaatteena. Lain yleiseksi tavoitteeksi on asetettu alueiden käytön ja rakentamisen järjestäminen siten, että voidaan luoda edellytykset hyvälle elinympäristölle ja samalla edistää ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä. Valtioneuvoston 13.1.2008 hyväksymissä tarkistetuissa valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteis-sa määritetään alueidenkäytön suunnittelun viralliset vaatimukset ja kansalliset tavoitteet, joita tu-lee noudattaa koko Suomessa. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteiden keskeisimpänä suunnit-telun tavoitteena on luoda hyvä elinympäristö joka toteuttaa kestävän kehityksen periaatteita. Alu-eidenkäytön suunnittelussa tulee alueidenkäyttötavoitteiden mukaan huomioida yhdyskuntaraken-teen eheys niin asumisen, palveluiden kuin työpaikkojenkin sijaintiratkaisuja mietittäessä. Eheyt-tämisellä tarkoitetaan niin yhdyskuntien rakenteellista kuin ympäristön laadullista eheyttämistä. Maakuntatasoisen aluesuunnittelun ohjelinjoja määrittävät maakuntasuunnitelma, maakuntaohjel-ma ja maakuntakaava. Varsinais-Suomen yhtenäisenä laaditussa Maakuntasuunnitelma 2030 ja vuosille 2011–2014 laaditussa Maakuntaohjelmassa Varsinais-Suomen kehittämisen painopiste-alueeksi on aluesuunnittelun osalta linjattu eheän yhdyskuntarakenteen ja vetovoimaisen toimin-taympäristön tuottaminen. Maakunnan menestys perustetaan hyvin suunniteltuun ja toimivaan ym-päristöön, jossa alueen ominaispiirteet on tunnistettu ja ilmastonmuutoksen hillintään on varaudut-tu. Salon alueellekin ominaisia maaseutu- ja saaristoalueita kehitetään ekologisesti kestävällä ja suunnitelmallisella tavalla huomioiden niiden omaperäinen ja ainutlaatuinen luonne. Maakunta-suunnitelmaa laadittaessa on huomioitu kansallinen maaseutu- ja saaristopolitiikka osana suunnit-telun tavoiteasettelua. Maakuntasuunnitelmassa vuodelle 2030 visioidussa Varsinais-Suomen aluerakenteessa Salo hahmottuu selkeänä seudullisena keskuksena sekä tärkeänä linkkinä Turun ja Helsingin välisessä E18-kehittämisvyöhykkeessä (kuva 2.1.1). Salon sijainnissa korostuu voimavarana erinomaiset lii-kenteelliset yhteydet, joiden merkitystä maakuntasuunnitelmassa korostetaan tärkeänä kansallise-na ja kansainvälisenä kilpailutekijänä. Alueen sisäisen rakenteen kehittämisen näkökulmasta tär-keää on aluerakenteen vahvistaminen ja maaseudun uusien mahdollisuuksien tukeminen. Maakuntakaavassa määrätään alueidenkäytön ja yhdyskuntarakenteen periaatteista sekä maa-kunnan kehittämisen kannalta tarpeellisista maankäytön varauksista. Salon seudun maakuntakaa-va on vahvistunut vuonna 2008. Maakuntakaavassa on omaksuttu lähtökohdaksi maankäyttö- ja rakennuslain edellytysten mukaan aluerakennetta tiivistävä ja täydentävä malli, jossa suositaan toimintojen sijoittamista olemassa olevan yhdyskuntarakenteen lomaan tai välittömään yhteyteen. Oleellista on löytää luonteva työnjako alueen vahvojen keskusten sekä pienempien keskusten ja kylien kesken. Maakuntakaavan tavoitteissa Salosta rakentuu houkutteleva asuinpaikka, jonne alueella työssäkäyvät muuttavat. Yritysten toimintaedellytysten parantaminen on nähty tärkeäksi tekijäksi, jossa liikenneyhteyksien toimivuus nousee keskeiseksi tavoitteeksi. Liikenteellisen kehit-tämisen tavoitteita on asetettu maakuntakaavan lisäksi vuonna 2007 valmistuneessa Varsinais-Suomen maakunnallisessa liikennejärjestelmäsuunnitelmassa, Varsinais-Suomen liikennestrategia 2030:ssä. Keskeisesti Salon alueelliseen kehitykseen liittyviä Varsinais-Suomen liikennejärjestel-mäsuunnitelmassa mainittuja kärkihankkeita ovat Salon itäisen ohikulkutien rakentaminen, maa-kunnan paikallisjunaliikenteen käynnistäminen, nykyisen ratayhteyden parantaminen sekä uuden Salo-Lohja ratalinjauksen suunnittelu.

6

Kuva 2.1.1 Varsinais-Suomen aluerakenne 2030 (Maakuntasuunnitelma 2030, Varsinais-Suomen liitto 2010) Varsinais-Suomen liitto käynnisti vuodenvaihteessa 2008/2009 vaihemaakuntakaavan laatimisen Salon alueelle. Kaavassa määritetään suunnitellun Salo–Lohja ratalinjauksen (ESA-rata) paikka. Ratahallintokeskus on myös tehnyt alustavan yleissuunnitelman sekä ympäristövaikutusten arvi-oinnin (YVA) uudesta ratalinjauksesta. Vaihemaakuntakaava, joka koskee ainoastaan tätä rata-hanketta, on parhaillaan (2012) ympäristöministeriössä vahvistettavana. Tulevalla ratalinjauksella on huomattavia vaikutuksia Salon itäisten alueiden tulevaan kehitykseen ja maankäytön suunnitte-luun. 2.2 Kaupungin periaatelinjaukset ja kehittämistyönohjelmat Valtakunnallisten ja maakunnallisten velvoitteiden lisäksi kunnan maankäyttöä ohjaavat kunnan si-säiset tavoitteet ja suunnitelmat. Uuden Salon kaupungin suuntaa määrittämään on laadittu useita eri toimintasektoreita koskevia periaatelinjauksia ja tavoiteohjelmia, joiden linjaukset viitoittavat osaltaan myös yleiskaavallisen ohjelman laadintaa. Yleiskaavallisessa ohjelmatyössä hyödynne-tään laajasti aiemmin tehtyjä suunnitelmia ja erillisselvityksiä. Yleiskaavallisen ohjelman laatimisessa huomioidaan strategianmukaisuus. Ohjelma noudattaa pe-riaatteiltaan Salon kaupungin strategiaa ja toteuttaa osaltaan kaupungin visiota. Aluesuunnittelussa Salon strategiseksi menestystekijäksi on nostettu kestävä kehitys ja viherkaupunkiaihekokonai-suus. Aihekokonaisuudessa painotetaan toimimista kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti, hyvän asumisviihtyvyyden omaavan kaupungin rakentumista, hallittua kasvua sekä taajamien elin-

7

voimaisuuden varmistamista. Alueidenkäytön suunnittelussa keskeinen huomio kohdistuu kestä-vän kehityksen mukaiseen maankäytön suunnitteluun. Yleiskaavallisen ohjelman yhteydessä on keskeistä määrittää, mitä kaupungin strategiassa painotettu viherkaupunkiajatus konkreettisesti tarkoittaa aluerakenteessa ja maankäytön kehittämisessä.

Yleiskaavallisen ohjelman tavoitteet tulee sovittaa yhteen voimassa olevien maankäytön suunni-telmien kanssa. Salossa on useita oikeusvaikutteisia yleiskaavoja, jotka esitetään tarkemmin myö-hempänä raportissa kohdassa 3.9. Viimeisimpänä vahvistunut vanhan Salon kaupungin yleiskaava on saanut lainvoiman vuonna 2009 ja se muodostaa jo sinällään kaupungin keskeisen osan maan-käytöllisen kehittämissuunnitelman. Yleiskaavallisen ohjelman maankäytön rakennemallissa tar-kastelu keskittyy keskeisen alueen osalta ennen kaikkea yleiskaavan lievealueiden kehitysvaih-toehtoihin sekä vuorovaikutukseen muiden aluekeskusten ja maaseutumaisten alueiden kesken. Yleiskaavallisen ohjelman rinnalla Salossa on käynnistynyt keskustan osayleiskaavan laatiminen, jossa tarkastellaan ydinkeskustan kehittämistä aiemmin vahvistunutta yleiskaavaa tarkemmalla ta-solla. Hankkeiden välillä käydään tiivistä keskustelua sekä hyödynnetään yhteisselvityksiä työn valmistelussa. Salon kaupunki on liittynyt energiatehokkuussopimukseen täyttääkseen osaltaan Suomen energia- ja ilmastostrategian tavoitteet. Salon tavoitteena on 9 prosentin energiasäästö vuosien 2008–2016 välillä. Energiasäästöllä tarkoitetaan nykyisen kulutuksen suoraa vähentämistä tai sellaisen tulevan kulutuksen estämistä, joka aiheutuisi ilman toimenpiteitä. Energiasäästön lisäksi pyritään edistä-mään uusiutuvien energianlähteiden käyttöä. Tavoitteiden saavuttamiseksi kaupungissa on laadittu energiatehokkuussuunnitelma, joka käsittää kaikki kaupungin toimialat. Alueidenkäytön suunnitte-lussa energiatehokkuustavoitteiden saavuttaminen edellyttää suunnitelman mukaan asutuksen hal-littua laajentamista, olemassa olevan kunnallistekniikan hyödyntämistä uuden asutuksen suuntaa-misessa sekä alueellisten lämmöntuottojärjestelmien toteutumismahdollisuuksien tukemista. Jat-kossa energiatehokkuusohjelma sisällytetään kaupungin ilmasto- ja ympäristöohjelmaan, jonka laatiminen vuosille 2010–2013 on käynnistynyt. Ilmasto- ja ympäristöohjelma pitää sisällään toi-menpidesuosituksia yhdyskuntarakenteen järjestämisestä ilmastoa ja ympäristöä huomioivalla ta-valla. Yleiskaavallisessa ohjelmassa tehdään yhteistyötä ilmasto- ja ympäristöohjelman kanssa. Salon strategiassa ja visiossa elinkeinoelämän kehittäminen on nostettu tärkeäksi teema-alueeksi. Kaupungin elinkeinopoliittista linjaa suuntaamaan on laadittu kaupungin elinkeinopoliittinen ohjel-ma vuosille 2010–2013. Tarkemmat maankäytön suuntauksen alueet on ohjelmassa jätetty tarkas-teltavaksi yleiskaavallisen ohjelman puitteissa. Elinkeinopoliittisessa ohjelmassa painotetaan kui-tenkin erityisesti Turku-Salo-Helsinki kasvukäytävän hyödyntämistä sekä monipuolisen asumisym-päristön tukemista osaavan työvoiman saatavuuden varmistamiseksi. Elinkeinopoliittisessa ohjel-massa edellytetään lisäksi, että maankäytön suunnittelulla luodaan mahdollisimman hyvät edelly-tykset elinkeinotoiminnan fyysiselle kehittymiselle. Tämä asettaa vaatimuksia aluesuunnittelun ohella myös kaupungin maapolitiikalle, jota täsmennetään parhaillaan käynnissä olevassa maapo-liittisessa ohjelmassa. Maapoliittisessa ohjelmassa luodaan yhtenäiset ja pitkäjänteiset raamit kau-pungin maanhankintapolitiikalle. Maapolitiikalla voidaan keskeisellä tavalla vaikuttaa siihen, että maankäyttö kehittyy haluttuun suuntaan ja sille asetetut toiminnalliset, laadulliset ja taloudelliset ta-voitteet voivat toteutua. Kaupungin strategiassa maapolitiikan tehtäväksi on asetettu riittävän asun-to- ja yritystonttien alueellisen ja laadullisen saatavuuden varmistaminen, mikä tulee huomioida myös osana yleiskaavallista ohjelmaa.

Laaditun yleiskaavallisen ohjelman tulee varmistaa, että Salo voi visionsa mukaisesti olla hyvien palvelujen, monipuolisen elinkeinoelämän ja korkean osaamisen kasvava viher-kaupunki, joka toimii vastuullisesti ja rohkeasti ihmisen ja ympäristön parhaaksi.

8

Salo on merkittävä maatalouden alue. Vuonna 2009 Salo oli myyntilukujen perusteella maan suu-rin viljantuottaja ja toiseksi suurin muiden kasvien tuottaja. Maatalouden kokonaismyyntitulot olivat Salossa maan kolmanneksi suurimmat. Sikatalouden, munantuotannon ja metsätaloustulojen pe-rusteella Salo sijoittui 10 suurimman kunnan joukkoon. Maataloudella on siten huomattava vaiku-tus kaupungissa. Salossa on päätetty käynnistää Maatalouden kehittämisohjelma, jolla määrite-tään yhteistä tahtotilaa maatalouden kehittämisessä ja vastataan maatalouden kokonaisvaltaisen toimintaympäristön muutoksen mukanaan tuomiin haasteisiin. Yleiskaavallisessa ohjelmassa tulee huomioida maatalouden tarpeet ja kehittymisedellytykset yhdyskuntarakennetta suunnattaessa, mikä edellyttää tiivistä yhteistyötä maatalouden kehittämisohjelman kanssa. Uuden kuntarakenteen hallinta ja palveluiden tuotannon tehostaminen on edellyttänyt kunnallisen palveluverkon tarkastelua. Kaupungissa laaditaan palveluverkkoselvitys, jossa linjataan kaupungin tulevaa palvelurakennetta. Palveluverkkoselvitys on valmistunut ja käsitelty valtuustossa vuonna 2011 lopussa. Salon kaupungissa on laadittu vesihuollon kehittämissuunnitelma vuosille 2010–2030, jossa tar-kastellaan kunnan vesihuoltopalveluiden kehittämistavoitteita suhteessa vesihuollon päämääriin, organisaatioon ja yhdyskuntarakenteen kehittymiseen. Suunnitelmassa on tarkasteltu vesihuollon toiminta-alueen potentiaalisia laajenemismahdollisuuksia Salon eri alueilla, mikä tarjoaa viitesuun-tia yleiskaavallisen ohjelman laatimiselle yhdyskuntarakenteen kehittämissuuntia tarkasteltaessa. Joukkoliikenteen järjestämisen perusteet muuttuivat kuntaliitoksen myötä, kun kaupungin sisäisen joukkoliikenteen järjestäminen siirtyi kaupungin omalle toimintavastuulle. Vuoden 2009 lopussa käynnistettiin hanke joukkoliikenteen palvelutason määrittämiseksi. Hankkeessa tullaan perehty-mään joukkoliikenteen järjestämisen näkökulmasta nykyiseen maankäyttöön sekä tuleviin maan-käytön suunnitelmiin, jolloin yleiskaavallinen ohjelma tarjoaa luontevan yhteistyötahon. Salo on ol-lut osallisena myös Liikenne- ja viestintäministeriön Tulevaisuuden joukkoliikennekaupungit 2008–2011 hankkeeseen kuuluvassa Keskisuurten kaupunkiseutujen (KETJU) hankkeessa, jossa on kartoitettu hankkeessa mukana olleiden kaupunkiseutujen joukkoliikenteen nykytilanne, tavoitteel-linen palvelutaso sekä keskeisimmät kehittämistoimenpiteet 5-7 vuoden aikajänteellä. Salon alue-työryhmän raportti valmistui 28.9.2009. Hankkeen tuloksia hyödynnetään lähdeaineistona joukko-liikenteen palvelutasoa määritettäessä sekä laadittaessa yleiskaavallista ohjelmaa. Salossa on laadittu Salon ja Someron yhteisen liikenneturvallisuussuunnitelma sekä siihen liittyvä toimintasuunnitelma vuosille 2011–2012. Toimintasuunnitelmassa on asetettu myös kaupunki-suunnittelua koskevia tavoitteita. Tavoitteista erityisesti liikkumistarpeen ja autoriippuvuuden vä-hentäminen viherkaupunkiajatuksen mukaisesti ovat keskeisiä yleiskaavallisessa ohjelmatyössä huomioitavia laajempaa aluekokonaisuutta käsitteleviä teemoja. Valmiiden strategisten linjausten ja vielä käynnissä olevien tavoiteohjelmien ohella yleiskaavalli-sessa ohjelmatyössä tullaan hyödyntämään laajasti jo tehtyjä selvityksiä ja tutkimuksia. Esimerkiksi vuonna 2009 laadittu Salon kaupungin asukas- ja yrityspotentiaalia kartoittanut vetovoimatutkimus tarjoaa pohjatietoa kaupungin alueellisen kehittämisen painopisteille. Yleiskaavallisessa ohjelma-työssä tehdään yhteistyötä myös alueellisen koheesio- ja kilpailukykyohjelman kanssa (KOKO), jo-ka on työ- ja elinkeinoministeriön koordinoima erityisohjelma. Salon kaupunki muodostaa Salon seudun KOKO-alueen yhdessä Someron kaupungin kanssa. Yhtenä Salon seudun KOKO:n toi-menpidekokonaisuutena on aluerakenteen kehittämisroolin vahvistaminen. Toimenpidekokonai-suuden tavoitteena on tukea tasapainoista, paikallisia asukkaita osallistavaa ja liiketoimintaa edis-tävää aluerakenteen ja maankäytön suunnittelua. Yleiskaavallisessa ohjelmassa pyritään vuoro-vaikutukseen KOKO:n kanssa hankkeen tarjoamien kehittämismahdollisuuksien hyödyntämiseksi. Kappaleen lähteet

KETJU (=Keskisuurten kaupunkiseutujen hanke) (2009). Salo, aluetyöryhmän raportti. Tule-

vaisuuden joukkoliikennekaupungit 2008–2011 -osahanke.

9

Liikennevirasto (2010). Espoo – Salo oikorata. Alustava yleissuunnitelma. MRL (1999). Maankäyttö- ja rakennuslaki 132/1999 Salon kaupunki (2007). Työ- ja elinkeinoministeriön ja Salon kaupungin energiatehokkuus-

sopimus (2008–2016). Salon kaupunki (2009). Salon kaupunki. Vesihuollon kehittämissuunnitelma 2010–2030. Salon kaupunki (2009). Salon strategia ja visio 2020 Salon kaupunki (2010). Liikenneturvallisuussuunnitelman valmisteluaineisto Salon kaupunki (2010). Maatalouden kehittämisohjelman laatiminen Salossa. Kaupunginhal-

lituksen päätös § 595 4.10.2010 Salon kaupunki (2010). Salon kaupungin elinkeinopoliittinen ohjelma 2010–2013. Salon kaupunki (2010). Salon kaupungin energiatehokkuussuunnitelma vuosille 2008–2011 Salon kaupunki (2010). Salon kaupungin ilmasto- ja ympäristöohjelma vuosille 2010–2013.

Luonnos 20.10.2010 Salon kaupunki (2010). Täsmennetty työsuunnitelma. Joukkoliikenteen palvelutason määrit-

tely. 28.92010 Salon seudun KOKO (= Koheesio- ja kilpailukykyohjelma) (2010). Toiminta- ja taloussuunni-

telma 2010. Valtioneuvosto (2008). Valtioneuvoston päätös valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden

tarkistamisesta 13.11.2008. Varsinais-Suomen liitto (2007). Varsinais-Suomen liikennejärjestelmäsuunnitelma, Liikenne-

strategia 2030. Varsinais-Suomen liitto (2008). Salon seudun maakuntakaava. 12.11.2008. Varsinais-Suomen liitto (2009). SaLora. Salo-Lohja ratalinjan vaihemaakuntakaavaluonnos ja

kaavaselostus 2.9.2009 Varsinais-Suomen liitto (2010). Kompassi tulevaisuuteen. Varsinais-Suomen maakuntasuun-

nitelma 2030 – maakuntaohjelma 2011–2014. Ympäristöministeriö (2009). Tulevaisuuden alueidenkäytöstä päätetään nyt. Tarkistetut val-

takunnalliset alueidenkäyttötavoitteet.

10

3 Maankäytön perusselvitykset 3.1 Väestö Väkiluvussa tapahtuneet muutokset Salo on noin 55 000 asukkaan kaupunki. Kaupungin väkiluku on kasvanut yli 6 000 henkilöllä vuodesta 1985, ja vuosittainen väestönkasvu on ollut noin 0,5 % (Kuva 3.1.1). Väestön kokonaismuutos on ollut jat-kuvasti positiivinen eli väkiluku on kasvanut keskeytyksettä tarkasteluvuodesta 1985 (kuva 3.1.2). Suurinta väkiluvun kasvu on ol-lut taloudellisten noususuhdanteiden aikana 1980-luvun ja 1990-luvun lopussa sekä 2000-luvun puolivälissä, jolloin Salon väkilu-ku on kasvanut vuosittain yli 400 henkilöllä. Kuva 3.1.2 Väestön kokonaismuutos vuosi-na 1985–2008. Tilasto-keskus 2010b Syntyneiden ja kuolleiden määrässä on tapahtunut jonkin verran vaihtelua vuodesta 1985 lähtien (kuva 3.1.3). Vuosien 1985–2008 välisenä aikana uusia salolaisia on syntynyt vuosittain noin 500–600. 1990-luvun lopussa sekä 2000-luvun puolivälissä syntyneisyys on ollut kuolleisuutta korke-ampaa, jolloin Salo on saanut myös luonnollista väestönlisäystä. Kaupungin väkiluvun kasvu on kuitenkin perustunut lähes kokonaisuudessaan muuttovoittoon. Saloon on muuttanut 1990-luvun alusta lähtien vuosittain keskimäärin 1560 hlö ja Salosta muualle on muuttanut keskimäärin 1440 hlö vuodessa. Sekä tulo- että lähtömuutto ovat määrällisesti kas-vaneet 2000-luvulla. Nettomuutto on ollut pääosin positiivista viimeisen 20-vuoden aikana. Negatii-vista nettomuutto on ollut vain yksittäisinä vuosina. Muuttotaseen heilahtelut aiheutuvat lähinnä työikäisten muutossa tapahtuneista vaihteluista taloudellisten nousu- ja laskusuhdanteiden mu-kaan (kuva 3.1.4). 2000-luvulla huomattavaa on ikääntyneiden nettomuutossa tapahtunut kasvu.

Kuva 3.1.3 Syntynei-den ja kuolleiden mää-rän kehitys vuosina 1980–2008. Tilasto-keskus 2010b

Väkiluvun kehittyminen 1985-2009

0

10 000

20 000

30 000

40 000

50 000

60 000

1985 1990 1995 2000 2005

Hlö

Väestön kokonaismuutos vuosina 1985-2008

0100200300400500600

1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007

Hlö

Kuva 3.1.1 Väkiluvun kehitys Salossa 1980–2009. Tilastokeskus 2010b

Syntyneiden ja kuolleiden määrässä tapahtuneet muutokset vuosina 1985-2008

-55 -47 -54 -18

-6

-49 -70 -22

-61 -26

17

-26

-4 40 412 12 2

-52

51 27 22 45 30

-100 0

100200300400500600700

1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007

Hlö

Syntyneiden enemmyys Syntyneet Kuolleet

11

Kuva 3.1.4 Ikäryhmit-täinen nettomuutto vuosina 1987–2008. Tilastokeskus 2010b

Kuva 3.1.5 Ennuste väkiluvun kehittymi-sestä vuoteen 2025 mennessä. Tilasto-keskus 2007

Väkiluvun ennustetaan kasvavan Salossa tasaisesti tulevina vuosina, ja 60 000 asukkaan raja rik-koutuu tilastokeskuksen uudempien ennusteiden mukaan 2020-luvulla (kuva 3.1.5). Prosentuaali-sesti ennuste olettaa vuosittaisen kasvun olevan 0,6 % luokkaa. Vuoteen 2025 mennessä Salon väkiluku on ennusteen mukaan kasvanut n. 5500 henkilöllä ja Salosta on kehittynyt yli 61 000 asukkaan kaupunki. Väkiluvun kasvun ennustetaan kohdistuvan erityisesti vanhan Salon alueelle, Pertteliin, Halikkoon sekä Muurlaan. Ainoastaan Kuusjoen väkiluvun ennustetaan laskevan. Salon asukkaista on ruotsinkielisiä noin 1 % eli vajaa 600 asukasta. Äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia puhuvia asukkaita Salossa asui vuoden 2010 alussa lähes 2400 eli vieraskielis-ten määrä koko väestöstä oli noin 4,3 %. Heistä lähes 80 % asuu keskustaajaman alueella. Vie-raskielisten määrä on kasvanut Salossa voimakkaasti viimeisen 25 vuoden aikana (kuva 3.1.6). Vuonna 1985 Salossa asui vain 33 äidinkielenään vierasta kieltä puhuvaa henkilöä, mutta 2000-luvulla jo yli 1 000. Suurimmat ikäryhmät vieraskielisten väestönosuudessa ovat nuoret aikuiset ja työikäiset eli 25–44-vuotiaat (kuva 3.1.7).

Nettomuutto ikäryhmittäin 1987 - 2008

-100-50

050

100150200250300350

1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007

Hlö 0 - 1415 - 6465 +

Salon väkiluku 2003-2009 ja väestöennusteet 2001, 2004 ja 2007

48000

5000052000

5400056000

5800060000

62000

2003 2005 2007 2009 2011 2013 2015 2017 2019 2021 2023 2025

2001 ennuste

2004 ennuste

2007 ennuste

Todellinen väestönkehitys

Vieraskieliset

-150 -100 -50 0 50 100 150

1-45-9

10-1415-19

20-2425-2930-3435-3940-4445-4950-5455-59

60-6465-6970-7475-79

80-8485-89

90 +

Ikä

H lö

Naisia M iehiä

Kuva 3.1.7 Vieraskielisen väestönosuuden jakautu-minen ikäryhmittäin Salossa vuonna 2010. Väestöre-kisterikeskus, väestötietojärjestelmä

Vieraskielisten määrän kehittyminen vuosina 1985-2010

33 83 503929

1600

2382

0500

10001500200025003000

1985 1990 1995 2000 2005 2010

hlö

Kuva 3.1.6 Äidinkielenään vierasta kieltä puhuvien määrän kehittyminen vuosien 1985–2010 välisenä aikana. Väestörekisterikeskus, väestötietojärjestelmä

12

Väestön alueellinen jakautuminen Salon väestöllinen rakenne koostuu useista hajallaan olevista asemakaavataajamista, kylistä ja muista taajaan asutuista väestökeskittymistä sekä maaseutumaisesta haja-asutuksesta (liite 1.1; liite 1.2; liite 1.3). Kaupungin ylivoimaisesti suurin väestökeskittymä on keskustaajama, jossa asuu noin 30 000 ihmistä eli 54 % koko kaupungin asukkaista (2010). Keskustaajaman jälkeen seuraa-vaksi suurimmat taajamat ovat noin 2 500 asukkaan Perniön kirkonkylä sekä 1 000 asukkaan Mä-rynummi ja Hähkänä. Muita suurempia yli 500 asukkaan taajamia ovat Kaivola, Muurla, Inkere, Toija,ja Kitula. Väkiluvultaan hieman edellä mainittuja pienempiä taajamia ovat Kuusjoen Kurkela, Teijo, Kiikalan kirkonkylä, Vaskio, Perniön asema, Vartsala, Särkisalon kirkonkylä sekä Hajala. Salon väestöstä 72 % eli noin 39 000 henkilöä asui asemakaavoitetuissa taajamissa vuoden 2010 alussa. Vuodesta 1985 lähtien asemakaavoitettujen taajamien väkiluku on kasvanut yhteensä yli 10 000 henkilöllä. Samaan aikaan haja-asutusalueiden väkiluku on kokonaisuudessaan vähentynyt 1000 henkilöllä. Asemakaavataajamissa asuvien osuus kokonaisväestöstä onkin noussut 64 %:sta lähes 10 prosenttiyksikköä (kuva 3.1.8). Seudun väkiluvun kasvu on siten kohdistunut pääasiassa asemakaavoitettuihin taajamiin. Aluekohtainen tarkastelu osoittaa kuitenkin huomattavia eroja vä-estönkehityksessä kunnan eri alueilla (liite 1.4, liite 1.5).

Väkiluvun kasvu on kohdistunut Sa-lossa ennen muuta keskustaaja-maan. Keskustaajaman väkiluku on kasvanut vuodesta 1985 vuoteen 2010 mennessä 21 277 asukkaasta 29 662 asukkaaseen eli yhteensä keskustaajaman väkiluku on kasva-nut lähes 8 400 asukkaan verran. Väestön keskittymisestä keskustaha-kuisesti kertoo myös se, että vuonna 1985 49 % koko Salon väestöstä asui 5 km säteellä keskustasta, vuonna 2010 jo 56 %.

Kehysalueen entisistä kuntakeskuksista ja muista asemakaavoitetuista taajamista useat ovat kas-vattaneet väkilukuaan vielä 1980-luvun lopussa, mutta 1990- ja 2000-luvulla monien taajamien vä-kiluvun kasvu on pysähtynyt tai jopa kääntynyt laskuun (liite 1.6). Selkeimpiä kasvutaajamia ke-hysalueella ovat olleet Hähkänä, Muurla ja Kaivola, joista jokaisessa väkiluku on kasvanut 300–400 henkilöllä vuodesta 1985 vuoteen 2010 mennessä. Hähkänällä ja Muurlassa kokonaisväki-määrä on lähes kaksinkertaistunut, ja Kaivolassakin väkiluku on kasvanut yli 60 %. 2000-luvulla myös Vartsalan uusi asemakaava-alue sekä Matilda ovat lähteneet kehittymään nopeasti. Väkiluvun lasku on kohdistunut erityisesti syrjäisempiin ja pienempiin taajamiin kuten Förbyyn, Kis-kon kirkonkylään, Kuusjoenperälle sekä Härjänvatsaan. Edellä mainittujen taajamien lisäksi väkilu-ku on laskenut 1990-luvun alusta lähtien Märynummella, Teijolla, Inkereellä, Vaskiolla ja Perniön asemalla. Teijolla ja Inkereellä väestönkehitys on 2000-luvun loppupuolella muuttunut kuitenkin hienoisesti positiiviseksi. 2000-luvulla väkiluvun lasku on kohdistunut kehysalueen pienten asema-kaavataajamien ohella myös joihinkin suurempiin kuntakeskuksiin kuten Perniön kirkonkylään, Toi-jaan ja Kuusjoen Kurkelaan. Haja-asutusalueella on tapahtunut väestön suhteen uudelleensuuntautumista. Väestö on toisaalla kasvanut, mutta toisaalla on samaan aikaan tapahtunut autioitumista. Kokonaisuutena maaseudun väkiluku on kuitenkin ollut vähenevä, joskin keskustaajaman lievealueella Salon ja Halikon maa-seudulla väkiluku on jopa kasvanut hieman. 2000-luvulla myös Perttelin maaseudulla on tapahtu-nut kasvua väkiluvussa.

Väestön jakautuminen asemakaava- ja haja-asutusalueella

0,0

20,0

40,0

60,0

80,0

100,0

1985 1990 1995 2000 2005 2010

Kaava-alue

Asemakaavoittamaton alue

50 %

Kuva 3.1.8 Väestön alueellinen jakautuminen vuonna 2010, Väestörekisterikeskus, väestötietojärjestelmä

13

Ikärakenne ja väestön kehitys ikäryhmittäin Salon ikärakenne on hyvin samankaltainen koko Suomeen verrattuna (kuva 3.1.9). Sodan jälkeen syntyneet suuret ikä-luokat erottuvat muun Suomen tavoin muita ikäluokkia suu-rempina ryhminä, joskin Salossa näiden ikäluokkien osuus koko väestöstä on koko maahan verrattuna hieman suurempi (taulukko 3.1.1). Lisäksi erityisesti nuorten aikuisten eli 20–30-vuotiaiden osuus on Salossa suhteellisesti pienempi kuin Suomessa keskimäärin. Nuorten ikäluokkien pientä määrää selittää mm. nuorten muutto suuriin kaupunkeihin opiskele-maan. Salon asukasrakenne onkin hieman keskimääräistä harmaantuneempi. Salolaisten keski-ikä oli vuonna 2008 42,2 vuotta, kun se koko Suomessa oli 41,1 vuotta. Väestön ikärakenne eroaa selvästi kunnan eri osissa (kuva 3.1.10, liite 1.7). Keskustaajamassa työikäisten ja erityisesti nuorten aikuisten suhteellinen määrä on kehysaluetta suu-rempi. Kehysalueella varsinkin nuorten aikuisten määrä on alhainen. Lasten määrä kehysalueella on kuitenkin nuorten aikuisten määrää tasapainoisempi. Kokonaisuutena kehys-alueen väestörakenne on keskustaajamaa ikääntyneempi. Eri alueiden ikärakenteessa on tapahtunut huomattavia suh-teellisia muutoksia viimeisen 25 vuoden aikana, mikä johtuu osittain suurten ikäluokkien ikääntymisestä. Päällimmäisenä muutoksena ikärakennejakaumissa näkyy väestön ikäänty-minen. Vuonna 1985 keskustaajaman ikärakenne oli painot-tunut voimakkaasti alle 40 vuotiaisiin. Vuoteen 2010 men-nessä ikääntyneiden ja keski-ikäisten suhteellinen osuus on keskustaajamassa kasvanut huomattavasti. Ikääntymistä on havaittavissa myös kehysaluetaajamissa ja maaseudulla ta-pahtuneissa ikärakenteen muutoksissa. Toisaalta maaseudulla vanhimmissa ikäryhmissä on ta-pahtunut jopa suhteellista laskua. Kehysalueella huomattavaa on, että nuorten aikuisten määrässä on tapahtunut merkittävää laskua. Nuorten aikuisten määrän väheneminen painottuu erityisesti maaseudulle. Lasten määrä on kehysalueella säilynyt kuitenkin vakaana niin taajamissa kuin maa-seudullakin.

%-osuus kokonaisväestöstä

SALO SUOMI 1-4 5,5 5,6 5-9 5,5 5,4

10–14 5,8 5,7 15–19 5,9 6,3 20–24 5,0 6,1 25–29 5,4 6,4 30–34 6,0 6,3 35–39 6,0 5,8 40–44 6,9 6,7 45–49 6,9 7,1 50–54 6,8 7,1 55–59 7,4 7,3 60–64 7,7 7,4 65–69 5,6 4,8 70–74 4,6 4,2 75–79 3,6 3,4 80–84 3,1 2,6 85–89 1,7 1,4 90 + 0,7 0,6 YHT 100,0 100,0

Koko Salo

-2200 -1700 -1200 -700 -200 300 800 1300 1800

1-45-9

10-1415-19

20-2425-2930-3435-3940-4445-4950-5455-5960-6465-6970-7475-7980-8485-89

90 +Ikä

Hlö

Naisia Miehiä

Kuva 3.1.9 Salon ikärakenne 1.1.2010, sekä koko Suomen ikärakenne 31.12.2009 Väestöre-kisterikeskus, väestötietojärjestelmä 2010, Tilastokeskus 2010a

Koko Suomi 2009

-250 -200 -150 -100 -50 0 50 100 150 200 250

1-45-9

10-1415-19

20-2425-2930-3435-3940-4445-4950-5455-5960-6465-6970-7475-7980-8485-89

90 +

Tuhannet

Ikä

Hlö

Naisia Miehiä

Taulukko 3.1.1 Ikäryhmien suhteel-liset osuudet kokonaisväestöstä Sa-lossa 1.1.2010 ja koko Suomessa 31.12.2009. Väestörekisterikeskus, väestötietojärjestelmä 2010, Tilastokeskus 2010a

14

a) Ikärakenne vuonna 2010

b) Ikärakenne vuonna 1985

Kuva 3.1.10 Ikärakenne Salon eri osa-alueilla vuosina 1985 ja 2010. Väestörekisterikeskus, väestötietojär-jestelmä Verrattaessa Salon ikärakennetta vuosina 1985 ja 2010, voidaan todeta väkimäärän kasvaneen kaikissa ikäluokissa lukuun ottamatta 20–39-vuotiaita (kuva 3.1.11; liite 1.8). Muutoksessa on osit-tain kyse suurten ikäluokkien ja 1970-luvun erityisen pienten ikäluokkien välisestä erosta. 20–30-vuotiaiden määrän vähenemistä selittää lisäksi nuorten aikuisten muutto suurempiin kaupunkeihin opiskelemaan. Tulevaisuudessa Salon väkiluvun kasvu näkyy pääasiassa ikääntyneiden määrän kasvuna (kuva 3.1.11; kuva 3.1.12). Yli 64-vuotiaiden määrän ennustetaan kasvavan yli 8000 henkilöllä vuoteen 2040 mennessä. Vuonna 2040 jo yli 30 % salolaisista ennustetaan olevan 65-vuotiaita tai vanhempia. Lasten ja nuorten (1–19-vuotiaat) määrään odotetaan kasvua vielä seuraavien vuosien aikana, mutta vuoden 2025 jälkeen lasten ja nuorten määrän ennustetaan kääntyvän laskuun. Kasvua odotetaan myös 20–24-vuotiaiden määrään. Työikäisten määrän ennustetaan sen sijaan laskevan. Lasku kohdistuu erityisesti 39–64-vuotiaisiin ja selittyy osin suurten ikäluokkien ikäänty-misellä. Kaiken kaikkiaan muutokset ikäryhmien koossa jäävät ikääntyneiden määrän rajua kasvua lukuun ottamatta melko maltillisiksi.

Maaseutu

-800 -600 -400 -200 0 200 400 600 800

1-45-9

10-1415-19

20-2425-2930-3435-3940-4445-4950-5455-5960-6465-6970-7475-7980-8485-89

90 +Ikä

H lö

Naisia M iehiä

Kehysaluetaajamat

-500 -400 -300 -200 -100 0 100 200 300 400 500

1-45-9

10-1415-19

20-2425-2930-3435-3940-4445-4950-5455-5960-6465-6970-7475-7980-8485-89

90 +Ikä

Hlö

Naisia M iehiä

Keskustaajama

-1200 -1000 -800 -600 -400 -200 0 200 400 600 800 1000 1200

1-45-9

10-1415-19

20-2425-2930-3435-3940-4445-4950-5455-59

60-6465-6970-7475-79

80-8485-89

90 +Ikä

Hlö

Naisia M iehiä

Kehysaluetaajamat

-500 -400 -300 -200 -100 0 100 200 300 400 500

1-45-9

10-1415-19

20-2425-2930-3435-3940-4445-4950-5455-5960-6465-6970-7475-7980-8485-89

90 +Ikä

H lö

Naisia M iehiä

Maaseutu

-800 -600 -400 -200 0 200 400 600 800

1-45-9

10-1415-19

20-2425-2930-3435-3940-4445-4950-5455-59

60-6465-6970-7475-79

80-8485-89

90 +

Ikä

H lö

Naisia M iehiä

Keskustaajama

-1200 -1000 -800 -600 -400 -200 0 200 400 600 800 1000 1200

1-45-9

10-1415-19

20-2425-2930-3435-3940-4445-4950-5455-59

60-6465-6970-7475-79

80-8485-89

90 +

Ikä

H lö

Naisia M iehiä

15

Ikäryhmittäinen muutos vuosien 1985-2010 välillä

-1000 -500 0 500 1000 1500 2000

1-45-9

10-1415-19

20-2425-2930-3435-3940-4445-4950-5455-59

60-6465-6970-7475-79

80-8485-89

90 + Hlö

Salon toteutunut väestönkehitys sekä ennuste

ikäryhmittäin vuosina 2010-2040

02000400060008000

100001200014000160001800020000

1985 1990 1995 2000 2005 2010 2015 2020 2025 2030 2035 2040

Hlö

0-1920-3940-6465+

Kuva 3.1.12 Toteutunut väestönkehitys ikäryhmittäin ja ennuste Salon ikärakenteen kehittymisestä vuosina 1985–2040. Väestörekisterikeskus, väestötietojärjestelmä/ Ennuste Tilastokeskus 2009

Väestökehityksen kolmen viime vuoden analysointia Edellä olevissa kappaleissa tapahtunutta väestökehitystä on tarkasteltu vuodesta 1985 vuoteen 2009 tai 2010. Sen jälkeen on kuitenkin tapahtunut merkittäviä muutoksia Salon työpaikka- ja vä-estökehityksessä. Edellä laadittuja tilastoja ja kaavioita ei kuitenkaan ole lähdetty täydentämään, mutta seuraavassa todetaan väestömuutosten keskeisimmät piirteet.

Koko Salo Väestö 31.12.2008 54777 31.12.2011 55283 Muutos 3 v +506 Muutos/v +169

Vuoden 2012 ensimmäisellä puolikkaalla väestökehitys on ollut negatiivinen (noin -100). Teollisuu-den rakennemuutoksen seuraukset ovat siis alkaneet näkyä myös väestökehityksessä. Näin ollen ainakin kaupungin lähimpien vuosien väestösuunnitteissa tulee huomioida aiempaa heikompi vä-

Ennustettu ikäryhmittäinen muutos vuosien 2010-2040 välillä

-1000 -500 0 500 1000 1500 2000

1-45-9

10-1415-19

20-2425-2930-3435-3940-4445-4950-5455-59

60-6465-6970-7475-79

80-8485-89

90 +Hlö

Kuva 3.1.11 Tapahtunut väestönmuutos ikäryhmittäin vuosina 1985–2010 sekä ennuste tulevasta ikäryhmittäisestä väestönmuutoksesta vuoteen 2040 mennessä. Väestörekiste-rikeskus, väestötietojärjestelmä/Ennuste Tilastokeskus 2009

16

estökehitys. Koska yllä oleva väestöennuste on varsin optimistinen, ei maankäytön reservivarauk-sia ole syytä ylimitoittaa. Väestökehityksen analysointia ja tulevaisuuden haasteita Tarkasteltaessa seuraavan kahdenkymmenen vuoden kehitystä on merkille pantava erityisesti vanhusväestön osuuden kasvu, mikä johtuu suurten ikäluokkien ikääntymisestä ja eliniän nousus-ta. Huoltosuhde tulee tästä syystä myös heikentymään, ellei myönteinen työpaikkakehitys tuo alu-eelle uutta työikäistä väestöä. Jos muiden ikäluokkien kuin yli 65-vuotiaiden väestökehitys noudat-taa ennusteen mukaista kehitystä, väestönkasvu tulee näkymään vanhusväestön kasvuna. Maankäytön kannalta tämä tullee edellyttämään kerrostalo- ja palveluasumisen osuuden lisäänty-mistä uudisrakentamisessa. Seuraaviin kysymyksiin on saatava vastaus.

Miten tämä kasvu näkyy kunnan eri osa-alueitten kehityksessä? Onko nykyisissä asemakaavoissa varauduttu riittävästi tähän haasteeseen? Halutaanko kunnan toimenpiteillä aktiivisesti ohjata asuntojen sijoittumista tietyille

kaava-alueille? Toisaalta väestörakenteeseen vaikuttaa työikäisen väestön muuttoliike, mikä yleensä perustuu uu-sien työpaikkojen syntymiseen. Tässä suhteessa tilanne Salossa on kuin Suomessa yleisemmin-kin. Uusien työpaikkojen syntyminen Saloon ja sitä seuraava muuttoliike edellyttää monipuolista tonttitarjontaa niin erityyppiselle yritystoiminnalle kuin eri asumismuodoille. Uusimman tutkimustie-don mukaan alueille muuttoa voi tapahtua muidenkin vetovoimatekijöiden vuoksi. Tällaisia tekijöitä ovat mm. asuinympäristön laatu, luonnonympäristö ja elämäntapaan liittyvät mahdollisuudet. Alueellisessa tarkastelussa merkille pantavaa on paitsi tietenkin Salon ja Halikon kaavoitettujen alueitten väestönkasvu, myös Perttelin Hähkänän ja Kaivolan sekä Muurlan taajamien kasvu. Nä-mä alueet onkin sisällytetty tekeillä olevan palveluverkkoselvityksen yhteydessä kaupunkisuunnit-teluosastolla laaditussa rakennemallissa kaupungin keskustavyöhykkeeseen. Erityisen huolestuttavana kehityksenä on nostettava esiin Perniön kirkonseudun taajaman viime vuosikymmenen laskeva väestönkehitys, koska Perniön hyvien palvelujen säilyttäminen edellyttäisi ennemminkin väestönlisäystä. Pienempienkin entisten kuntakeskustaajamien osalta olemassa ole-vien palvelujen säilyminen edellyttää positiivista väestökehitystä. Jos taajamaluonteiseen asumiseen luetaan mukaan kaavoitettujen alueitten lisäksi taajamien lie-vealue kahden kilometrin etäisyydelle kaava-alueen rajasta ja kyläkoulujen ympäriltä, voidaan sa-noa, että palvelujen ulkopuolella olevan haja-asutuksen määrä on n. 15 % koko kunnan väestöstä. Näin määritellyn alueen väestö on vähentynyt viimeisen 25 vuoden aikana 9000:sta 8200:een. Toi-saalta on todettava, että koko seutukunnan positiivinen väestö- ja työpaikkakehitys on hidastanut myös tätä haja-asutuksen vähenemistä. Yleiskaavallisen ohjelman yhteydessä on tehtävä arvio, miten väestökehitys jakaantuu kunnan eri osiin, jotta kunnan yleiskaavoitukselle saadaan pohja väestön alueelliselle mitoitukselle. Koko kunnan väestöarvioiden lisäksi väestökehitysarviot tarvitaan ainakin kaikille osayleiskaavoituksen tarpeessa oleville alueille, joita ovat ainakin:

Keskusta ja sen osa-alueet Perttelin taajamat Muurla Perniön kirkonseutu Märy Suomusjärven Kitula

17

Kiskon Toija ja kirkonseutu Teijo ja Matilda Kuusjoen Kurkela ja Kuusjoenperä Kiikalan kirkonkylä Särkisalon kirkonkylä

Kappaleen lähteet:

Väestörekisterikeskus, väestötietojärjestelmä (2010). Väestötiedot vuosilta 1985, 1990, 1995, 2000, 2005 ja 2010

Tilastokeskus (2001,2004,2007). Väestöennuste 2003–2025 Tilastokeskus, StatFin-tilastotietokanta (2009). Väestöennuste 2009 iän ja sukupuolen mu-

kaan alueittain 2009–2040. Tilastokeskus, StatFin-tilastotietokanta (2010a). Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alu-

eittain 1980–2009. Tilastokeskus, SeutuNet (2010b). Väestönmuutokset kunnittain 1951–2009.

18

Työpaikkojen määrän kehittyminen Salossa 1987-2008

0

5000

10000

15000

20000

25000

30000

1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008

Kpl

3.2 Elinkeinot ja työ Työ- ja elinkeinorakenteen kehitys 1990-luvulta Salossa oli yhteensä yli 26 000 työpaikkaa vuoden 2008 lopussa. 2000-luvulla suu-rimman ryhmän Salon työpaikoista ovat muodostaneet palvelusektorin työpaikat (kuva 3.2.1). Toimialakohtaisesti tarkastel-tuna suurimpana yksittäisenä työllistäjä on kuitenkin ollut teollisuus, jonka piirissä on ollut yli 10 000 työpaikkaa eli lähes 40 % Salon kaikista työpaikoista (taulukko 3.2.1). Palvelusektoreista eniten ovat työllistäneet yhteiskuntapalvelut sekä kaupan ala. Maa- ja metsätalouden työpaikkoja on ollut n. 1200 eli noin 5 % kaikista Salon työpaikois-ta. 1990-luvun jälkeen 2000-luvun puoleen väliin asti työpaikkojen määrän kehitys on ollut Salossa pääosin positiivista (kuva 3.2.2). Työpaikkojen määrä 1990-luvun alusta lähtien kasvoi lähes 4000 työpaikalla vuoteen 2006 mennessä. Yleismaailmalliset talouden lasku- ja noususuhdanteet ovat näkyneet kuitenkin hyvin voimakkaasti Salon työpaikkakehityksessä, koska suuri osa Salon työpai-koista on vientiin suuntautuvan teollisuuden työpaikkoja. Viimeisin taantuma on laskenut Salon työpaikkatarjontaa merkittävästi. Kuva 3.2.2 Työpaikkojen määrän kehit-tyminen Salos-sa 1987–2008. Tilastokeskus 2010. Pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna työpaikkojen määrän kasvu on ollut erityisen voimakasta teol-lisuudessa, jossa on syntynyt lähes 2 500 uutta työpaikkaa vuosien 1990–2006 välillä (kuva 3.2.3; taulukko 3.2.1). Suurimmillaan teollisuuden osuus Salon työpaikoista on ollut 2000-luvun alussa, jolloin lähes 44 % kaikista Salon työpaikoista oli teollisuuden työpaikkoja. 2000-luvun puoliväliin tul-taessa teollisuuden työpaikkojen määrä on pienentynyt ja teollisuuden työpaikkojen suhteellinen osuus vuoteen 2010 mennessä on laskenut noin 30 prosenttiin kaikista työpaikoista. Teollisuuden suhteellinen osuus kaikista työpaikoista on kuitenkin säilynyt suurimpana. Työpaikkojen määrä on kasvanut voimakkaasti myös yhteiskunnallisten palveluiden sektorilla. Yh-teiskunnallisen alan työpaikat kattavat jo 20 % kaikista työpaikoista, ja niiden osuus on kasvanut lähes 5 prosenttiyksiköllä vuosien 1990–2006 välillä. Erityisesti ovat lisääntyneet terveyden- ja so-siaalialan sekä koulutusalan työpaikat. Yksityisellä sektorilla työpaikkojen määrän kasvu on ollut voimakasta teollisuuden lisäksi etenkin liike-elämän sektorilla sekä kuljetus- ja varastointialalla.

Kuva 3.2.1 Saloon sijoittuvat työpaikat vuonna 2008. Tilastokeskus 2010.

Työpaikat toimialoittain 2008

42 %52 %

1 %5 % Alkutuotanto

Jalostus

Palvelut

Tuntematon

19

Työpaikkojen väheneminen on ollut suurinta yhteiskunnallisen rakennemuutoksen myötä maa- ja metsätaloudessa, josta on hävinnyt lähes 1 500 työpaikkaa vuoden 1990 jälkeen. Samalla maa- ja metsätalouden suhteellinen osuus kaikista Salon työpaikoista on laskenut noin 10 prosentista 5 prosenttiin. Silti Salo on edelleen merkittävä maatalouskaupunki. Maatiloja on yhteensä n. 1 200, joista valtaosa on viljatiloja. Noin 200 tilaa on erikoistunut eläintuotantoon ja noin 50 kasvihuone- tai puutarhaviljelyyn. Peltopinta-alaa Salossa on yhteensä lähes 57 000 ha. Maatiloja on eniten Ha-likossa ja Perniössä sekä Kiikalassa, Perttelissä, Kuusjoella ja Kiskossa, joissa myös peltopinta-alaa on eniten (liite 2.1). Maa- ja metsätalouden ohella työpaikkoja on hävinnyt eniten rahoitustoi-minnan ja rakentamisen aloilta. Rakennusalalla työpaikkojen määrä on kuitenkin ollut kasvussa 1990-luvun alun laman jälkeen. Salon taloudellinen huoltosuhde (työvoiman ulkopuolella ja työttömänä olevien määrä yhtä työllistä kohti) oli vuoden 2006 lopussa 1,2, mikä on hieman parempi verrattuna vastaavaan koko maan keskiarvoon 1,28 (Tilastokeskus 2009c). Työttömyysaste on laskenut Salossa tasaisesti 1990-luvun alun lamasta lähtien (vuonna 1993 työttömyysaste 16.8 %) lukuun ottamatta 2000-luvun alussa tapahtunutta lievää nousua työttömien määrässä (Varsinais-Suomen TE-keskus 2009). Al-haisimmillaan työttömyysaste oli Salossa jopa alle 6 %:a (vuonna 2007) ennen viimeaikaista talou-den taantumaa. Taantuman seurauksena työttömyysaste on kivunnut nopeasti yli 10 prosenttiyksi-kön vientivetoisen teollisuuden vaikeuksien seurauksena. Kuva 3.2.3 Työpaikko-jen muutos toimialoit-tain 1990–2006, TOL 2002. Tilastokeskus 2009d

Toimialakohtainen työpaikkojen muutos 1990 - 2006

-1476-248

-139-51-35-34

133141167

344392

12511412

2415

-2000 -1500 -1000 -500 0 500 1000 1500 2000 2500 3000

M aa-, riista-, kala- ja metsätalous

Raho itusto iminta

Rakentaminen

Sähkö-, kaasu- ja vesihuolto

Tukku- ja vähittäiskauppa

M ineraalien kaivu

M ajo itus- ja ravitsemisto imintaJulkinen hallinto , maanpuo lustus jne.

M uut yht.kunn. ja henk.kohtaiset palvelut

Kuljetus, varasto inti ja tieto liikenne

Koulutus

Terveydenhuo lto- ja sosiaalipalvelut

Kiinteistö-, vuokraus- ja tutkimuspalvelut

Teo llisuus

Kpl

20

Taulukko 3.2.1 Työpaikkojen muutos toimialoittain 1990–2006, TOL 2002. Tilastokeskus 2009d

Työpaikkaa % työpaikoista Toimiala 1990 1995 2000 2006 1990 1995 2000 2006 Maa-, riista-, kala- ja metsätalous 2737 2003 1602 1261 12,1 9,0 6,2 4,8 Mineraalien kaivu 76 30 39 42 0,3 0,1 0,2 0,2 Teollisuus 7594 9420 11253 10009 33,7 42,5 43,7 37,9 Sähkö-, kaasu- ja vesihuolto 81 78 61 30 0,4 0,4 0,2 0,1 Rakentaminen 1507 897 1188 1368 6,7 4,0 4,6 5,2 Tukku- ja vähittäiskauppa 2772 2059 2464 2737 12,3 9,3 9,6 10,4 Majoitus- ja ravitsemistoiminta 427 387 490 560 1,9 1,7 1,9 2,1 Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne 1080 954 1325 1424 4,8 4,3 5,1 5,4 Rahoitustoiminta 528 356 291 280 2,3 1,6 1,1 1,1 Kiinteistö-, vuokraus- ja tutkimuspalvelut 821 1304 1225 2233 3,6 5,9 4,8 8,4 Julkinen hallinto, maanpuolustus jne. 492 519 605 633 2,2 2,3 2,4 2,4 Koulutus 878 944 1135 1270 3,9 4,3 4,4 4,8 Terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut 2327 2230 2958 3578 10,3 10,1 11,5 13,5 Muut yht.kunn. ja henk.kohtaiset palvelut 640 606 736 807 2,8 2,7 2,9 3,1 Toimiala muu tai tuntematon 569 375 370 208 2,5 1,7 1,4 0,8 Alueella työssäkäyvät yhteensä 22529 22162 25742 26440 100 100 100 100

Salon työpaikkatarjonta ylittää paikallisen työvoiman määrän. Salossa asuvien työssäkäyvien mää-rä on noin 24 800, kun työpaikkojen määrä on yli 26 500. Työpaikkaomavaraisuusaste on siten 106,2 %. Työpaikkaomavaraisuus on ollut jatkuvasti yli 100 % 1990-luvun puolivälistä lähtien, (Ti-lastokeskus 2009e). Hyvän työpaikkaomavaraisuuden lisäksi omassa kotikunnassaan työssäkäyvien osuus on Salossa ollut perinteisesti suuri. Vuonna 2009 jopa 85,5 % salolaisista kävi töissä kotikunnassaan, mikä on muihin kuntiin verrattuna suhteellisen suuri osuus. Suuri osuus on oletettavasti johtunut sekä hy-västä työpaikkatarjonnasta että suhteellisen pitkistä etäisyyksistä muihin suurempiin työpaikka-keskuksiin. Ulkopaikkakuntalaisia työssäkävijöitä Saloon tulee erityisesti Turun suunnalta sekä naapurikunnista (taulukko 3.2.2; kuva 3.2.4). Kaikkiaan vuonna 2007 Salossa työskenteli hieman yli 5 000 ulkopaikkakuntalaista työntekijää. Samaan aikaan Salosta muihin kuntiin pendelöi noin 3 500 henkilöä. Ulkopaikkakunnista salolaiset käyvät selkeästi eniten töissä Turussa ja Helsingissä (kuva 3.2.5). Pendelöivien lukumäärissä on tapahtunut muutoksia, jotka kuvastavat vähenevää työpaikkamäärää Salossa. Vuosina 2007–2009 kunnasta ulospendelöivien määrä on kasvanut alle 200 hengellä ja sisäänpendelöivien määrä on vähentynyt 350 hengellä. Vuoden 2009 jälkeen muutokset pendelöivien määrässä ovat todennäköisesti olleet samansuuntaisia.

Paikkakunta Ulos- pendelöinti Paikkakunta Sisään-

pendelöinti Turku 1148 Turku 1670

Helsinki 418 Kaarina 534 Paimio 195 Paimio 471 Espoo 183 Somero 444 Somero 181 Lieto 167 Kaarina 154 Sauvo 139 Lohja 143 Kemiönsaari 138 Raasepori 142 Raisio 117 Vantaa 101 Koski Tl 103 Kemiönsaari 59 Raasepori 103

Taulukko 3.2.2 Tärkeimmät Salon sisään- ja ulospendelöintikunnat vuonna 2007. Tilastokeskus 2009a

21

Viimeaikaiset muutokset työ- ja elinkeinorakenteessa Viimeaikainen taantuma on heijastunut Salon työpaikkarakenteeseen merkittävällä tavalla lyhyen ajan kuluessa. Vuodesta 2006 Salos-ta on hävinnyt noin 2500 työpaikkaa vuoteen 2010 mennessä. Näistä vuosista laskua on ollut erityisesti vuonna 2009 ja muutos on ta-pahtunut pääasiassa yksityisen sektorin työ-paikkamäärissä (kuva 3.2.7). Työpaikkara-kenteen muutos on heijastunut myös alueen elinkeinorakenteeseen: jalostuksen suhteel-linen osuus on pienentynyt ja samalla palve-luiden osuus kasvanut (kuva 3.2.6). Vaikka Salon työpaikkarakenne on muuttunut vas-taamaan enemmän koko Suomen työpaikka-rakennetta, ovat alkutuotannon ja jalostuk-sen osuudet työpaikkarakenteesta ovat kui-tenkin valtakunnallisesti tarkasteltuna suh-teellisen suuret.

Kuva 3.2.4 Pendelöinti muista kunnista Saloon vuonna 2007 (hlö). Tilas-tokeskus 2009a

Kuva 3.2.5 Ulospendelöinti Salosta muihin kuntiin vuonna 2007 (hlö). Tilasto-keskus 2009a

Kuva 3.2.6 Saloon sijoittuvat työpaikat 2010, TOL 2008. Tilastokeskus 2012.

22

Suhdannevaihteluiden lisäksi kyse onkin teollisuuden rakennemuutoksesta. Työpaikkojen vähe-nemisen myötä myös työpaikkaomavaraisuusaste on laskenut vuoden melkein vuodesta 2007 melkein kaksi prosenttiyksikköä 104,5 %:iin vuonna 2010 (Tilastokeskus, työssäkäynti 2012). Vuo-sina 2009 ja 2010 Salon työttömyysaste on ylittänyt valtakunnallisen työttömyysasteen 1,2 prosent-tiyksiköllä oltuaan ensin koko 2000-luvun alkupuolen selvästi valtakunnallista työttömyysastetta alempana.

Taantuman johtuvat muutoksen työpaikkarakenteessa ovat näkyneet erityisesti viennistä riippuvai-sen teollisuuden alalla, jossa suurin osa työpaikkojen vähenemisestä on tapahtunut. Salon seudul-le rakennemuutos liittyy pitkälti alueella toimivan elektroniikkateollisuuden päähankkijan toiminta-malliin, jonka seurauksena myös perinteinen alihankkijana toiminut, esimerkiksi piirilevyjä, muo-viosia ja painotuotteita valmistanut, yritysverkosto on romahtanut. Elektroniikkateollisuuden työ-paikkojen väheneminen on vaikuttanut myös henkilöstövuokrausalaan. Samaan aikaan palveluista tukku- ja vähittäiskauppa, kuljetus ja varastointi sekä majoitus- ja ravitsemistoiminta ovat kokonai-suutena kasvattaneet eniten suhteellista osuuttaan Salon työpaikkarakenteesta. (Kuva 3.2.8.)

Kuva 3.2.8. Salon alueen työpaikkojen muutos toimialoittain 2007 – 2010, TOL 2008. Tilastokeskus 2012.

Kuva 3.2.7 Palkansaaji-en määrän ja yksityisen sektorin työpaikkojen suhteellinen kehitys edel-lisvuoteen verrattuna 2001 – 2010. Tilastokes-kus, työssäkäynti 2012.

23

Vuoden 2010 jälkeen rakennemuutos voi nähdä jatkuneen, vaikka tarkkoja tietoja vuoden 2011 ja 2012 työpaikkakehityksestä työ- ja elinkeinorakenteen osalta ei ole vielä saatavissa. Työpaikkara-kenteen kehitystä voi kuitenkin heijastella työttömyyden kehitystä kuvaavien lukujen valossa (kuva 3.2.9). Vuosi 2011, erityisesti vuoden alkupuoli, on ollut työttömien lukumäärällisesti katsottaessa myönteistä kehitystä, kun työttömien lukumäärä on ollut vuodentakaiseen verrattuna alhaalla. Vuo-den 2012 aikana työllisyyskehitys on ollut edelliseen vuoteen verrattuna kuitenkin heikentyvään suuntaan, ja ilman työtä olevien työllisten lukumäärä on ollut selvästi suurempi vuoteen 2011 ver-rattuna.

Työpaikkojen alueellinen sijoittuminen vanhoissa kunnissa Alueellisesti Salon työpaikat ovat keskittyneet suurelta osin vanhan Salon kaupungin alueelle. Vanhan Salon kaupungin alueella sijaitsee tilastokeskuksen mukaan koko kaupungin noin 26 000 työpaikasta reilu 18 000 eli lähes 70 %:a (taulukko 3.2.3). Salon jälkeen työpaikkoja on eniten Hali-kossa, Perniössä ja Perttelissä, joissa työpaikkoja on noin 1 000–2 700. Muissa entisissä kunnissa työpaikkoja on noin 400–500, Särkisalossa reilu 200. Työpaikkaomavaraisuus on kaikkein suurin vanhassa Salossa eli yli 153 %. Muissa liitoskunnissa työpaikkaomavaraisuus jää alle 100 %:n. Kaikkein pienin työpaikkaomavaraisuus on Halikossa, Perttelissä ja Muurlassa, joissa työpaikka-omavaraisuus jää alle 60 %:n. Yksittäisenä työpaikkakeskuksena keskustaajama on kaupungin ehdottomasti tärkein työpaikka-alue, jossa työskentelee paljon keskustaajaman ulkopuolella asuvia henkilöitä (liite 2.2). Keskus-taajaman ohella kuitenkin myös muissa entisissä kuntakeskuksissa on paikallisesti merkittävää työpaikkatarjontaa. Taajamissa sijaitsevien yksittäisten suurempien työpaikka-alueiden lisäksi Sa-lon maaseutu on kokonaisuutena merkittävä pientyöpaikka-alue maaseudulla laajasti harjoitettavan maa- ja metsätalouden myötä. Lähes kaikki suurimmat työnantajat sijoittuvat keskustaajamaan, joskin joitakin yli 50 henkilöä työllistäviä yrityksiä sijaitsee myös kehysalueella Kiikalassa, Kuusjoel-la, Perttelissä ja Perniössä.

Kuva 3.2.9. Työttömyyden kehitys. Varsinais-Suomen ELY-keskus 2009 – 2012.

24

Taulukko 3.2.3 Työpaikkamäärien ja työpaikkaomavaraisuuden kehittyminen suuralueittain vuosien 1990–2006 välisenä aikana. Tilastokeskus 2009d, Tilastokeskus 2009f.

Työpaikkojen määrä Työpaikkaomavaraisuus

Suuralue 1990 1995 2000 2006 1990–2006

muutos 1990 1995 2000 2006

1990–2006 muutos (%-yksikköä)

Halikko 2779 2205 2592 2693 -86 67,3 59,4 60,9 59,3 -8,0 Kiikala 726 581 594 532 -194 79,3 77,7 74,0 70,3 -9,0 Kisko 575 428 459 448 -127 67,0 60,5 61,0 65,1 -1,9

Kuusjoki 634 552 630 557 -77 71,8 71,8 76,1 72,1 0,3 Muurla 493 405 509 394 -99 79,6 73,8 77,0 56,0 -23,6 Perniö 2371 1938 2090 1993 -378 82,8 79,3 78,0 76,8 -6,0 Pertteli 1353 1050 1116 1098 -255 78,5 66,4 63,9 59,2 -19,3

Salo 12874 14405 17120 18098 5224 122,2 145,5 147,4 153,4 31,2 Suomusjärvi 430 384 408 400 -30 73,9 79,2 75,4 74,3 0,4

Särkisalo 294 214 224 227 -67 87,5 82,9 79,7 78,3 -9,2 Koko Salo 22529 22162 25742 26440 3911 96,1 104,7 106,6 107,7 11,6

Työpaikkarakenteelta entiset kunnat poikkeavat jossain määrin toisistaan. Alkutuotannon työpaik-koja on lukumääräisesti eniten Perniössä ja Halikossa (liite 2.3). Suhteellisesti suurimman osan kaikista suuralueen työpaikoista alkutuotannon työpaikat muodostavat kuitenkin Kiikalassa, Kis-kossa ja Kuusjoella, joissa alkutuotannon työpaikkoja on yli 20 % kaikista työpaikoista. Teollisuus on suhteellisesti merkittävin työnantaja Perttelissä, Salossa, Muurlassa ja Särkisalossa, joissa liki puolet työpaikoista on teollisuuden työpaikkoja. Lukumääräisesti teollisuuden työpaikkoja on kui-tenkin eniten Salon ja Perttelin ohella Halikossa ja Perniössä. Palvelualan työpaikkoja on eniten suurimmissa keskuksissa eli Salossa, Halikossa ja Perniössä, joissa palvelujen osuus kaikista työ-paikoista on myös yli 50 %:a. Palveluala kattaa yli 50 % työpaikoista myös Kiskossa ja Suomusjär-vellä jopa lähes 70 %:a työpaikoista on palvelualan työpaikkoja. Pitkällä aikavälillä tarkasteluna koko Salon osalta työpaikkojen määrä ja työpaikkaomavaraisuus ovat kehittyneet positiivisesti. Tapahtunut kehitys johtuu kokonaisuudessaan kaupungin keskusta-alueen voimakkaasta kehittymisestä. Vanhan Salon alueella työpaikkojen määrä on kasvanut yli 40 %:a vuosien 1990–2006 välisenä aikana. Kehysalueella kehitys on sen sijaan ollut pääosin nega-tiivista niin työpaikkaomavaraisuuden kuin absoluuttisten työpaikkamäärienkin suhteen. Työpaikko-jen määrä on laskenut kokonaisuutena kaikissa kehysalueen liitoskunnissa, mutta työpaikkojen määrän muutoksessa on havaittavissa alueellista variaatiota (liite 2.4). Työpaikkojen määrän lasku on kohdistunut erityisesti haja-asutusalueelle. Suhteellisesti suurinta työpaikkojen määrän vähe-neminen on ollut Kiikalassa, Särkisalossa, Kiskossa ja Muurlassa. Näissä liitoskunnissa työpaikko-jen määrä on tippunut yli 20 % vuosien 1990–2006 välisenä aikana. Määrällisesti kyse on 50–200 työpaikan katoamisesta kyseisillä alueilla. Työpaikkaomavaraisuuden suhteen lasku ei ole ollut kehysalueella niin voimakasta. Kehysalueen kunnat ovat menettäneet työpaikkojen ohella väestöä, joten paikoin työpaikkaomavaraisuus on jo-pa noussut työpaikkojen vähenemisestä huolimatta. Näin on käynyt mm. Kuusjoella ja Suomusjär-vellä. Työpaikkaomavaraisuuden lasku on ollut kaikkein jyrkintä Muurlassa ja Perttelissä, joissa työpaikkojen määrällinen lasku on sattunut samaan aikaan alueelle suuntautuneen positiivisen muuton kanssa. Muurlassa ja Perttelissä työpaikkaomavaraisuus on laskenut jopa noin 20 prosent-tiyksikköä vuosien 1990–2006 välillä. Voimakkaimmin työpaikkaomavaraisuus on kasvanut van-hassa Salon kaupungissa, yli 30 prosenttiyksikköä. Kehitys 1990-luvun alusta 2000-luvun puolivä-liin on vahvistanut keskustaajaman merkitystä seudullisena työpaikka-alueena.

25

Yrityselämä Salossa on yli 3000 yritystä, ja ne työllistävät noin 18 500 työntekijää (Yrityssalo 2010). Yli puolet yrityksistä sijaitsee vanhan Salon kaupungin alueella. Seuraavaksi eniten yrityksiä on Halikossa ja Perniössä (liite 2.5). Väkilukuun suhteutettuna yritysten lukumäärä on kuitenkin hyvin tasaisesti ja-kautunut kaikkien suuralueiden kesken. (Tilastokeskus 2009b). Salon yrityssektori on painottunut voimakkaasti mikro- ja pienyrityksiin. Pieniä alle 10 hlö työllistä-viä mikroyrityksiä on noin 90 % kaikista yrityksistä. 10 - 50 henkeä työllistäviä pienyrityksiä on noin 200. Keskisuuria ja suuria yrityksiä, yli 50 työntekijää työllistäviä yrityksiä Salossa on noin 30. (Ti-lastokeskus, yritysrekisteri 2012). Suurimpiin työnantajiin lukeutuvat mm. Nokia Oyj, metalliteolli-suusyritykset Antti-Teollisuus oy, Wipro Infrastructure Engineering Oy, Leinovalu Oy ja Halikko Works Oy. Suurten työnantajien listaan lukeutuvat myös J. Vainion Liikenne, Itella Oyj, Hella Ligh-ting Finland Oy sekä Hansaprint Oy. Muita suuria yrityksiä on myös henkilöstövuokrauksen ja lo-gistiikan aloilla. Suurimmat yritykset sijaitsevat pääosin keskustaajaman alueella, erityisesti Merinii-tyssä, mutta myös kehysalueella toimii joitain suurempia työnantajia. Kaupungin kehysalueella toi-mivia suurimpia yrityksiä ovat Hella Lighting Finland Oy Perttelissä, Wipro Infrastructure Enginee-ring Oy Perniössä sekä Antti-Teollisuus Oy Kuusjoella. Valtaosa eli 64 % Salon yrityksistä toimii palvelusektorilla (kuva 3.2.6). Rakennusalan yrityksiä on 17 % kaikista yrityksistä, teollisuusyrityksiä 14 % ja loput 5 % ovat maa- ja metsätalouden yrityksiä. Työntekijöiden lukumäärällä mitattuna Salon yritysten elinkeinorakenne painottuu kuitenkin vah-vasti teollisuuteen, josta vientivetoinen elektroniikkateollisuus on tärkein työllistäjä. Kaikkiaan yri-tyksissä palvelevista työntekijöistä teollisuusyritysten palveluksessa on yhteensä 55 %. Muutosten myötä yritysten henkilöstörakenteen suhteellinen osuus on teollisuudessa vähentynyt noin 7 pro-senttiyksikköä ja vastaavasti kasvanut rakentamisen, kaupan ja yksityisten palvelujen osalta 2–4 prosenttiyksikköä (Tilastokeskus, yritysrekisteri 2012). Päätoimialoittain tarkasteluna yrityskanta painottuu rakentamiseen kaikilla muilla suuralueilla lu-kuun ottamatta Saloa ja Särkisaloa, kun tarkastellaan yritysten toimipaikkamääriä (liite 2.6). Salos-sa tukku- ja vähittäiskaupan yritykset muodostavat lukumääräisesti suurimman yritysryhmän, ja Särkisalossa teollisuus. Teollisuus sekä tukku- ja vähittäiskaupan yritykset ovat rakentamisen jäl-keen suurimmat yritysryhmät myös muilla suuralueilla. Lisäksi Kiskossa on kuljetus- ja varastoin-tialan yrityksiä suhteellisen paljon kokonaisyritysmäärästä. (Yritysrekisteri 2009b).

Kuva 3.2.6 Yritystoimipaikkojen henkilöstö- ja toimipaikkamäärä. Yrityssalo 2008.

Henkilöstörakenne

55 %

24 %

13 %

6 %

2 %Alkutuotanto

Teollisuus

Rakentaminen

Kauppa

Yksityiset palvelut

Toimipaikkarakenne

5 %14 %

17 %

21 %

43 %

26

Yritystoimipaikkojen määrä on kasvanut Salossa tasaisesti 1990-luvun alun laman jälkeen. Uusia yritystoimipaikkoja on vuosien 1994–2006 välillä syntynyt lähes 800. Samalla yritysten työllistämä henkilömäärä on kasvanut yli kuudella tuhannella (Taulukko 3.2.4). Suurinta yritystoimipaikkojen määrän kasvu on ollut Salossa ja Halikossa, joissa yritystoimipaikkojen määrä on kasvanut yh-teensä lähes 500 yritystoimipaikalla. Yritysten palkkaaman henkilöstön määrä on kasvanut vuosi-en 1995–2007 välillä kaikilla suuralueilla, joskin Muurlassa ja Särkisalossa henkilöstömäärien kas-vu on ollut vähäistä. Runsainta yritysten henkilöstömäärien kasvu on ollut Salossa, Halikossa ja Perniössä. (Tilastokeskus 2009g). Työpaikkamäärien kehityksestä suuralueilla vuoden 2006 jäl-keen ei ole vertailukelpoista tilastointia. Lukumääräisesti tarkasteltuna voidaan kuitenkin todeta, työpaikkojen väheneminen on koskettanut erityisesti vanhan Salon aluetta. Talukko 3.2.4 Yritystoimipaikkojen ja yritysten henkilöstömäärien muutos 1994–2006 Tilastokeskus 2009g.

Yritystoimipaikkojen määrä (kpl) Yritysten henkilöstömäärä (hlö)

Suuralue 1994 2000 2006 1994–2006 muutos (kpl) 1994 2000 2006 1994–2006

muutos (hlö)

Halikko 305 361 423 118 797 1157 1229 432 Kiikala 84 112 125 41 148 222 261 113 Kisko 78 96 113 35 118 180 210 92 Kuusjoki 67 77 103 36 194 326 308 114 Muurla 62 82 90 28 222 304 230 8 Perniö 282 332 362 80 790 1069 1124 334 Pertteli 119 132 165 46 551 649 636 85 Salo 1 195 1 354 1570 375 8628 12704 13653 5025 Suomusjärvi 56 69 75 19 129 160 180 51 Särkisalo 40 32 42 2 121 115 128 7 Uusi salo 2 288 2 647 3068 780 11698 16886 17959 6261

Työpaikkakeskittymät ja yritysalueet Työpaikkojen alueellisesta rakenteesta voidaan tunnistaa eritasoisia yritys- ja työpaikkakeskittymiä, jotka liittyvät ympäröivään yhdyskuntarakenteeseen. Näitä työpaikkakeskittymiä voidaan jaotella seuraavalla tavalla:

1) Useita selkeitä ja kaavoitettuja työpaikka-alueita, kokonaisuudessaan yli 500 työpaikkaa yri-tyksissä:

Vanhan Salon keskusta-alueet Halikon kirkonkylä ja asemanseutu Perniön keskusta

2) Yksi tai useampi erotettava yritysalue, mukana myös useampi yli 20-hengen yritys, yli 100 työpaikkaa yrityksissä:

Muurla Hähkänä, Inkere ja Kaivola Teijo ja Matildedal Kiskon Toija Suomusjärvi

27

3) Taajamiin kytkeytyneet pienet yrityskeskittymät, yritysten yhteenlaskettu henkilöstömäärä 30 –100:

Hajala Kuusjoen Kurkela Märynummi ja Vaskio Kiikalan kirkonkylä Särkisalon kirkonkylä Perniön asemanseutu

4) Muut yrityskeskittymät, muutaman suuremman ympärille rakentuneet yrityskeskittymät, jot-ka jokseenkin erillään muusta yhdyskuntarakenteesta:

Förby Härjänvatsa Kuusjoenperä Vehanen

5) Lisäksi vielä erillisenä kokonaisuutena erottuu Metsäjaanun ja Ruusulehdontien alue, joka on kehittymässä oleva teollisuusalue.

Työpaikkakehityksen analysointia ja tulevaisuuden haasteita Työpaikkakehityksessä suuntaus on ollut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana selkeä: ko-konaisuudessaan vanhoista kunnista ainoastaan Salo on lisännyt työpaikkojaan. Viimeaikainen kehitys on kuitenkin vähentänyt työpaikkoja eniten vanhan Salon kaupungin alueella. Vanhan Sa-lon alueelle alueella työpaikkojen viimeaikainen väheneminen johtuu teollisuuden rajusta raken-nemuutoksesta, eikä palvelualalla ole syntynyt yhtä nopeassa tahdissa uusia työpaikkoja. Kuitenkin alueellisesti positiivista kehitystä on tapahtunut myös erityisesti Halikossa, Perttelin Hähkänällä ja Perniön keskustassa. Muina merkittävinä työpaikkakeskittyminä tämän hetken kuntarakenteessa näkyvät ja Teijo sekä Kuusjoenperä ja Kiskon Toija. Muissa vanhoissa kun-nissa työpaikkojen kokonaismäärän lasku johtuu pääosin maatalouden rakennemuutoksesta, sillä uusia työpaikkoja ei ole pystytty luomaan samassa määrin kuin maataloudesta on poistunut. Vaik-ka työpaikkamäärät ovat monissa taajamissa olleet rakennemuutoksen myötä laskussa, uusia yri-tyksiä on syntynyt kehysalueille ja samalla yritysten kokonaishenkilöstömäärä on lisääntynyt. Kuus-joella ja Muurlassa kasvu on jatkunut myös viimeaikaisesta taantumasta huolimatta. Tarkasteltaessa tulevien vuosikymmenten haasteita työpaikkakehityksessä on erityisen tärkeää tarkastella asiaa osana koko kunnan kehitystä, mikä taas on sidoksissa koko eteläisen Suomen tu-levaisuuden näkymiin. Kaavoitusratkaisuilla on perinteisesti tuettu yritystoiminnan luontaista keskit-tymistä alueille, joilla edellytykset ovat parhaat. Väestön keskittyminen taas on ollut seurausta näin tapahtuneesta työpaikka-alueiden keskittymisestä. On oletettavaa, että tämä suuntaus ei oleelli-sesti muutu. Erityisen merkittävä on elektroniikkateollisuuden rakennemuutos, jonka kautta Salosta on vähentynyt työpaikkoja merkittävästi. Yritystoiminta sijoittuu alueille, joilla on osaavaa työvoimaa ja joka sijaitsee logistisesti edullisesti joko raaka-aineisiin tai markkinoihin nähden. Edelleen tärkeätä yritysten sijoittumispäätöksissä on oikeanlaisen tonttimaan tai rakennettujen toimitilojen välitön tarjonta. Maantieliikenteen kannalta Salon logistinen asema on erinomainen Helsingin ja Turun välillä. Kaupungilla on tarjolla runsaasti yritystontteja tuotantotoimintaan erityisesti Metsäjaanussa, Halikon Riikissä ja Perniössä. Vastaus-ta on etsittävä siihen, miten paljon, minne ja minkälaiseen yritystoimintaan kaavoitettua aluetta tar-vitaan lisää.

28

Yritys- ja elinkeinotoiminnan kehittäminen maankäytön näkökulmasta vaatii nykyisten yritystoimin-nan alueiden kehittämismahdollisuuksien sekä uusien kehitettävien alueiden mahdollisuuksien tunnistamista. Vastausta on etsittävä siihen, miten paljon, minne ja minkälaiseen yritystoimintaan kaavoitettua aluetta tarvitaan lisää. Kappaleen lähteet:

Maaseutuvirasto (2009). Peltojen kasvulohkot peruslohkotunnuksittain vuosilta 2006–2009. Salon kaupunki, Maaseutuyksikkö (2009). Maataloustilastoja Tilastokeskus, SeutuNet (2009a). Pendelöinti kunnittain 2007. Tilastokeskus, Yritysrekisteri (2009b). Salon kaikki yritykset. Tilastokeskus, Kuntaportaali (2009c). Taloudellinen huoltosuhde, työvoiman ulkopuolella tai

työttömänä yhtä työllistä kohti 31.12.2006. Tilastokeskus, SeutuNet (2009d). Työpaikat Salon seutukunnassa kunnittain 1987–2006. Tilastokeskus, SeutuNet (2009e). Työpaikkaomavaraisuusaste Varsinais-Suomessa 1987–

2007. Tilastokeskus, SeutuNet (2009f). Työpaikkaomavaraisuus kunnittain 1987–2006. Tilastokeskus, SeutuNet (2009g). Varsinaiset yritystoimipaikat kunnittain vuosina 1994–2007. Tilastokeskus, (2010). Työpaikkatiedot. Tilastokeskus (2012). Työssäkäyntitilasto. Tilastokeskus, Yritysrekisteri (2012). Yrityssalo (2010). Tilastotietoja Salon elinkeinorakenteesta Varsinais-Suomen TE-keskus (ELY) (2009). Salon seudun työttömyys kunnittain 1991–2009. Varsinais-Suomen ELY-keskus (2009-2012). Varsinais-Suomen työllisyyskatsaukset.

29

Vuosittain valmistuneiden asuntojen määrä ja suhteellinen osuus vuosina 1980-2008

0

100

200

300

400

500

600

700

1980 1982 1984 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008

Asuntoa Erillispientalo RivitaloKerrostalo Muu/tuntematon

3.3 Asuminen Asuntorakentamisen kehitys ja jakautuminen talotyypeittäin Salossa on yli 25 000 vakituista asuntoa. Vakituisesti asutuista asunnoista n. puolet (51 %) on eril-lispientaloja (omakoti- ja paritalot) (kuva 3.3.1). Rivitaloasuntojen osuus kaikista asunnoista on yh-teensä 19 % ja kerrostaloasuntojen 26 %. Asuntokuntien keskikoko on Salossa 2,14 henkeä (vuonna 2007). Vuonna 2003 asuntokuntien keskikoko oli Salossa 2,17 henkeä eli asuntokuntien koon kehityssuunta on ollut valtakunnan yleistä trendiä noudattaen laskeva. Salon seudun maa-kuntakaavassa on aikaisemman kehityksen perusteella ennakoitu asuntokuntien keskikoon laske-van Salossa 1,91 henkeen vuoteen 2020 mennessä, mikä näyttää nykyisen trendin jatkuessa to-teutuvan vasta vuoteen 2030 mennessä.

Viimeisen 30 vuoden aikana Salossa on valmistunut vuosittain keskimäärin 380 asuntoa. Voimakkainta ra-kentaminen on ollut 1980-luvun lopussa sekä 1980–1990-luvun taitteessa, jolloin vuosittain valmistuvien asuntojen määrä on ollut n. 600 (kuva 3.3.2). Hiljai-sempia rakentamisen aikoja ovat olleet 1990-luvun alun lamavuodet sekä 2000-luvun alku, jolloin valmis-tuvien asuntojen määrä on ollut jopa alle 200. Kerrostaloasuntojen osuus rakentamisesta on ollut Salossa keskimäärin 23 % kaikista rakennetuista asunnoista vuosien 1980–2008 välillä. Vilkkainta ker-rostalorakentaminen on ollut 1980- ja 1990-lukujen lo-pussa. Rivitaloasuntojen rakentamisen määrä ja suh-teellinen osuus rakennetuista asunnoista on laskenut melko tasaisesti tarkasteluajan aikana. 1980-luvulla lähes 35 % rakennetuista asuinnoista oli rivitaloasun-toja, 2000-luvulla enää 20 %. Erillispientalorakentami-sen (omakotitalorakentamisen) suosio on pysynyt melko vakaana 1980-luvun alusta lähtien, joskin 1990-luvulla omakotitalorakentaminen on ollut vähäi-

sempää. 1990-luvulla valmistui vuosittain vain vähän yli 100 omakotitaloa, kun muutoin vuosittai-nen omakotitalojen valmistumismäärä on ollut 150–200. Vuosina 2006–2007 omakotitalojen val-mistuminen oli erityisen vilkasta, kun omakotitaloja valmistui n. 300 vuodessa. Keskimäärin n. puo-let vuosittain valmistuvista asunnoista on omakotitaloja. 2000-luvulla omakotitalojen suhteellinen osuus rakentamisesta on kasvanut, ja valmistuneista asunnoista jopa 60 % on ollut omakotitaloja.

Asuntotyyppi Asuntoa % Erillispientalo 12854 51 Rivitalo 4730 19 Kerrostalo 6683 26 Muu/tuntematon 973 4 Kaikki 25240 100

Kuva 3.3.1 Vakituisesti asuttujen asuntojen määrä ja suhteellinen osuus Salossa talotyy-peittäin vuonna 2009. Salon kaupunki 2009

Kuva 3.3.2 Vuosittain valmistuneiden asuntojen määrä ja suhteellinen osuus vuosina 1980–2008. Salon kaupunki 2009

4 %

26 %

19 %

51 %

Erillispientalo

Rivitalo

Kerrostalo

Muu/tuntematon

30

Asuntorakentamisen alueellinen sijoittuminen Kaikkiaan 57 %:a kaikista Salon asunnoista eli n. 14 300 asuntoa sijaitsee kaupungin keskustaa-jamassa. Haja-asutusalueelle sijoittuu 25 %:a kaikista Salon asunnoista eli n. 6 400 asuntoa, ja kehysalueen asemakaavoitettuihin taajamiin n. 4 500 asuntoa eli 18 %:a kaikista Salon asunnoista. Asuntoja on viime vuosina rakennettu Salon ja Halikon ohella eniten Perniöön ja Pertteliin (tauluk-ko 3.3.1; liite 3.1 a-c). Lisäksi Muurlassa rakentaminen on ollut alueen laajuuteen nähden suhteel-lisen voimakasta ja pysynyt melko tasaisena koko tarkasteluaikajakson ajan. Perniössä rakenta-mista on 2000-luvun lopussa vauhdittanut erityisesti Matildan ja Teijon rakentuminen. Muulla ke-hysalueella rakentaminen on ollut vähäisempää, ja se on vähentynyt 1990-luvun alun jälkeen. Vuosien 1980–2009 välisenä aikana yli 61 % Salossa rakennetuista asunnoista on rakennettu kes-kustaajaman asemakaavoitetulle alueelle ja keskimäärin noin 13 % asemakaavoittamattomalle alueelle (kuva 3.3.3). Loput n. 26 % rakentamisesta on suuntautunut kehysalueen asemaakaava-taajamiin. Mikäli taajamien läheinen lievealue (2 km keskustaajaman ympärillä sekä 1 km muiden asemakaavoitettujen taajamien ympärillä) huomioidaan osaksi taajamarakentamista, voidaan tode-ta varsinaiseen haja-asutukseen rakennetun noin 9 % kaikista viimeisen 30 vuoden aikana raken-netuista asunnoista. Keskustaajamaan suuntautuvan rakentamisen osuus kaikesta asuntoraken-tamisesta on hieman kasvanut viimeisen 30 vuoden aikana. Vastaavasti asuntorakentaminen on kokonaisuutena vähentynyt hieman kehysalueen taajamissa. Asemakaavoitetun alueen ulkopuolel-la rakentaminen on säilynyt melko tasaisena ja jopa lisääntynyt hieman 2000-luvulla.

Taulukko 3.3.1 Asuntorakentamisen määrä Salon eri suuralueilla viisivuotiskausittain 1980–2009. Salon kaupunki 2009 Alue 1980–1984 1985–1989 1990–1994 1995–1999 2000–2004 2005–2009 Yht. Halikko 301 463 241 176 374 260 1815 Kiikala 54 82 68 28 23 31 286 Kisko 53 62 63 20 20 23 241 Kuusjoki 50 99 33 22 28 21 253 Muurla 51 49 42 39 41 47 269 Perniö 157 269 122 65 81 165 859 Pertteli 143 139 100 55 99 109 645 Salo 963 1529 899 1182 807 876 6256 Suomusjärvi 60 66 43 12 18 25 224 Särkisalo 23 36 25 19 12 26 141 YHT 1855 2794 1636 1618 1503 1583 10989

Eri alueille suuntautuvan rakentamisen suhteellinen osuus viisivuotiskausittain 1980-2009

55,3 58,4 57,078,1

60,1 61,5

32,1 32,0 26,7

10,825,9 23,7

12,6 9,7 16,3 11,1 14,0 14,8

61,2

26,1

12,7

0 %10 %20 %30 %40 %50 %60 %70 %80 %90 %

100 %

1980-1984

1985-1989

1990-1994

1995-1999

2000-2004

2005-2009

Yht.

Keskustaajama Kehysaluetaajamat Maaseutu

Kuva 3.3.3 Keskustaajamaan, ke-hysalueen asemakaavataajamiin sekä haja-asutusalueelle suuntau-tuvan rakentamisen osuus viisivuo-tiskausittain 1980–2009. Salon kaupunki 2009

31

Asemakaava ja haja-asutusalueelle rakentamisessa on havaittavissa merkittäviä eroja suuraluei-den välillä (liite 3.2). Vanhan Salon kaupungin osalta jopa lähes 100 % rakentamisesta on suuntau-tunut asemakaavoitetulle alueelle. Haja-asutusalueelle rakentaminen on ollut asemakaava-alueille rakentamista voimakkaampaa Kiikalassa, Kuusjoella ja Särkisalossa sekä 2000-luvulla myös Kis-kossa. Muissa kunnissa rakentaminen on painottunut enemmän asemakaavoitettuihin taajamiin, joskin Muurlassa haja-asutusalueelle rakentaminen on jatkuvasti lisääntynyt. Asuntotyyppijakaumat poikkeavat jossain määrin eri suuralueiden välillä (kuva 3.3.4). Kehysalueel-la asuntojakauma on painottunut hyvin voimakkaasti pientaloihin. Kehysalueen suuralueilla pienta-loja on n. 70–80 % koko asuntokannasta. Vanhan Salon kaupungin alueella yleisin asuntotyyppi on sen sijaan kerrostaloasunnot, joita vanhan Salon kaupungin alueella sijaitsevista asunnoista on yli 40 %. Kehysalueella Perniössä ja Halikossa kerrostaloasunnot muodostavat n. 15–20 % suur-alueiden kokonaisasuntomäärästä. Muissa kehysalueen liitoskunnissa kerrostalojen osuus kaikista asunnoista on sen sijaan vaatimaton, eikä kaikissa kehysalueen liitoskunnissa ole lainkaan kerros-taloasuntoja. Kaikkiaan lähes 90 % Salon kerrostaloasunnoista sijaitsee keskustaajamassa. Rivita-lojen määrä on jakautunut tasaisemmin eri suuralueiden välillä, ja lähes kaikilla suuralueilla n. 15–25 % asunnoista on rivitaloja. Noin 65 % kaikista Salon rivitaloasunnoista sijoittuu kaupungin kes-kustaajamaan.

Vapaa-ajan asuminen Salo on hyvin merkittävä vapaa-ajanasuntokunta. Määrälli-sesti mitattuna Salossa on kaikista Suomen kunnista neljän-neksi eniten vapaa-ajan asuntoja. Käytössä olevia loma-asuntoja on yhteensä n. 5700 (kaupungin rekisteri). Eniten loma-asuntoja on itäisellä järvialueella ja eteläisellä merialu-eella (taulukko 3.3.2, liite 3.3). Yksistään Suomusjärven ja Kiskon alueella sijaitsee yli 2200 loma-asuntoa eli noin 40 % kaikista Salon loma-asunnoista. Meren läheisyydessä (Perni-ön, Särkisalon, Salon ja Halikon merellisillä alueilla) sijaitsee noin 1 000 loma-asuntoa eli noin 20 % kaikista loma-asunnoista. Viime vuosina vapaa-ajan asuntojen rakentami-nen on hiipunut jossain määrin 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun rakentamisen suurista määristä (kuva 3.3.5). Salon loma-asutus perustuu vahvasti vesistöyhteyteen. Perin-teinen tapa kuvata vapaa-ajan asuntojen määrää on esittää vapaa-ajan asuntojen määrä suhteessa rantaviivan pituuteen.

Suuralue Asuntoa Asuntoa

/ km2 Kisko 1194 4,2 Suomusjärvi 1047 6,0 Perniö 877 2,1 Kiikala 633 2,6 Särkisalo 597 3,9 Halikko 558 1,5 Pertteli 386 2,5 Muurla 214 2,6 Kuusjoki 128 1,0 Salo 48 0,3 Yhteensä 5682 2,7

Taulukko 3.3.2 Vapaa-ajan asunto-jen määrä Salossa suuralueittain. Salon

Kuva 3.3.4 Vaki-tuisten asuntojen jakautuminen talo-tyypeittäin Salon eri alueilla vuonna 2009. Salon kau-punki 2009

Vakituisesti asuttujen asuntojen jakautuminen asuntotyypeittäin suuralueilla vuonna 2009

56,173,4 74,9 79,4 76,8 69,1 72,9

35,1

67,7 72,5

21,0

19,0 14,316,8 20,0

11,721,7

19,1

26,0 18,619,6 16,5

42,5

0 %10 %20 %30 %40 %50 %60 %70 %80 %90 %

100 %

Hal

ikko

Kiik

ala

Kisk

o

Kuus

joki

Muu

rla

Pern

iö

Pertt

eli

Salo

Suom

usjä

rvi

Särk

isal

o

Erillispientalo Rivitalo Kerrostalo Muu / tuntematon

32

Salon alueelta ei toistaiseksi ole saatavilla tällaista esitystapaa. Vapaa-ajan asunnoista kaikkiaan kuitenkin 4 600 eli 81 % sijaitsee alle 300 m etäisyydellä vesistöistä. Ranta-asemakaavoitetuille alueille näistä rannoille sijoittuvista vapaa-ajan asunnoista sijoittuu noin 400 eli 9 %. Rantayleis-kaavoitetulle alueelle sijoittuu noin 1 600 loma-asuntoa eli 35 % kaikista rantojen vapaa-ajan asun-noista. Yhteensä rantakaavoituksen piirissä on siis lähemmäs 2 000 vapaa-ajan asuntoa, mikä tar-koittaa yli 40 % Salon rannoille sijoittuvista vapaa-ajan asunnoista. Merkittävä osa Salossa sijaitsevista vapaa-ajan asunnoista on ulkopaikkakuntalaisten omistamia. Rekisteri sisältää kuitenkin huomattavia puutteita omistajien kotipaikkatiedoissa. Osittain vajavais-ten tietojen mukaan kaikista Salossa sijaitsevista loma-asunnoista vajaa puolet on ulkopaikkakun-talaisten omistamia. Merkittävin osa, yli 70 %, ulkopaikkakuntalaisista vapaa-ajanasunnon-omistajista tulee pääkaupunkiseudulta. Noin 10 % ulkopaikkakuntalaisista vapaa-ajan asunnon omistajista tulee Turun seudulta ja loput muualta Suomesta ja ulkomailta. Ulkopaikkakuntalaisten omistamat vapaa-ajan asunnot keskittyvät suurimmaksi osaksi itäisen Salon järvialueille sekä Sär-kisalon merellisille alueille, joilla vapaa-ajan asuntojen määrä on Salossa kaikkiaan suurin. Lähtökohtia ja haasteita asumistarpeen määrittelyyn Asumisen maa-alatarpeen ennakointi on keskeinen osa kunnan maapolitiik-kaa ja kaavoitusta. Siihen vaikuttaa paitsi väestökehitys myös mm. asun-tokunnan keskikoon kehitys, asumi-seen varattujen alueitten maankäytön tehostuminen sekä talotyyppija-kauma ja tonttitehokkuus (kuva 3.3.6). Talotyyppijakauma vaihtelee osa-alueitten, mutta viime vuosien kehitys on kuitenkin ollut hyvin pientalovaltaista niin kehysalueella kuin keskustassakin. Kerrostalot ovat keskittyneet keskus-taan ja vähäisessä määrin Perniöön. Vuosituhannen alun kerrostalorakenta-misen notkahduksesta on menneen vuosikymmenen puolivälistä lähtien päästy lähes keskimääräiseen raken-tamistahtiin.

Loma-asuntojen valmistumismäärät vuosittain 1980-2008

020406080

100120140160

1980 1982 1984 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008

Asuntoa

Valmistunutta loma-asuntoaKuva 3.3.5 Vapaa-ajan asuntojen valmistumis-määrät Salossa 1980–2008. Salon kaupunki

Kuva 3.3.6 Yleiskaavallisen mitoituksen periaate.

33

Asumistarpeen määrittelyn suuret kysymykset liittyvät vanhusväestöön: miten suuri osa vanhusväestöstä pysyy nykyisissä omakotitaloissaan mikä osuus haluaa kerros- ja rivitaloihin kuinka paljon tarvitaan erityyppistä palveluasumista mitä edellä olevat seikat merkitsevät eri asuntotyyppien alueelliseen jakaantumi-

seen Edellä oleviin kysymyksiin on kaavoituksen ennakointia varten saatava vastaus. Oletettavaa on, et-tä kerrostaloasuntoja tarvitaan jatkossakin keskusta-alueelle, Halikko mukaan lukien. Missä määrin Perniöön tarvitaan kerrostaloja ja riittääkö muissa taajamissa varautuminen rivitalorakentamiseen, ovat keskeisiä asumistarpeen alueellisia kysymyksiä. Toistaiseksi Salossa nuorten perheiden taloudet hakeutuvat ennen kaikkea omakotiasumiseen. On oletettavaa, että tämä trendi tulee jatkumaan vahvana, vaikka sen rinnalla saattaa jossain määrin suunnittelukauden aikana tulla suuremmissa kaupungeissa jo näkyvä nuorten hakeutuminen kes-kustojen kerrostaloasumiseen. Salon keskustan lisäksi omakotitonttien kysyntä jatkunee voimak-kaana Halikon eri alueilla, Perttelissä ja Muurlassa. Palveluiden turvaamiseksi on kuitenkin erityi-sen tärkeätä ylläpitää omakotitonttitarjontaa myös kehysalueen taajamissa, jotka voivat profiloitua kukin omilla vahvuuksillaan ja edustaa kaupungin maaseutumaista tonttitarjontaa. Asuntokuntien keskikoko ennakoidaan viimeaikaisen kehityksen mukaisesti pienevän noin 0,1:llä kymmenessä vuodessa, mikä merkitsee, että vuonna 2020 keskikoko on tasan 2 henkilöä asuntoa kohti ja 2030 1,9. Omakotitonttien koko herättää keskusteluissa aina mielenkiintoa. Usein edellytetään suurempia tontteja, mikä kuitenkin johtaa korkeampiin kunnallisteknisiin rakentamis- ja kunnossapitokustan-nuksiin sekä korkeampiin tonttihintoihin. Yleiskaavallisen ohjelman tavoiteosassa tulee tehdä asiaa koskevat periaatelinjaukset. Suurempia omakotitontteja voitaneen perustella erityisesti kehysalu-een taajamissa, missä raakamaata voidaan olettaa olevan hankittavissa edullisemmin. Loma-asumisen ohjaamiseen liittyvää muuta problematiikkaa käsitellään vielä myöhemmin maan-käyttöä koskevassa osassa 3.9. Asumiseen liittyvänä erityisenä piirteenä on viime vuosina ilmennyt halu muuttaa loma-asuntoja pysyvään asumiseen. Muutos edellyttää poikkeamista rakennusluvan tai kaavan käyttötarkoituk-sesta. Poikkeamisvalta muutosten osalta on kaupungin toimivallassa. Osa loma-asuntoalueista si-jaitsee kaukana kaikista palveluista. Kuitenkin kaikille asukkaille on tarjottava samat koulu- ja koti-palvelut. Kun haja-asutuksessa on jouduttu ajamaan mm. koulupalveluja alas, on päätöksenteossa kiinnitettävä huomiota siihen, ettei samoilla alueilla tehdä kunnan toimesta toisaalta kustannusten pienentämiseen tähtääviä palvelujen alasajoja ja toisaalta ratkaisuja, joilla taas lisätään hajanaisel-le asutukselle tuotettavien palvelujen tarvetta. Yleiskaavallisen ohjelman yhteydessä tulee luoda työkalut näiden asioiden käsittelylle. Kappaleen lähteet:

Salon kaupunki (2009). Rakennus ja huoneistorekisteri. Varsinais-Suomen liitto (2006). Salon seudun maakuntakaava-aineisto.

34

Kuva 3.4.1 Palveluverkkoselvityksen yhteydessä esitetty ta-voitteellinen palvelurakennemalli (Palveluverkkoselvityksen valmisteluaineisto 2010)

3.4 Palvelut

Julkiset palvelut Kuntaliitossopimuksessa on määritetty raamit kunnalliselle palvelurakenteelle, jossa tähdätään so-pimuksen mukaisesti palveluiden tuottamiseen lähellä taajamissa ja kylissä. Kuntaliitoksen jälkeen kaupungissa on laadittu palveluverkkoselvitys, jossa palveluiden sijoittumisen tulevia kehityssuun-tia on tarkasteltu kokonaisuutena ja alueellisesti tarkentuen kunnan kehysalueen osalta. Kaupun-gin keskustan eli keskustaajaman ja sen lähitaajamien palveluverkkoa tullaan selvittämään tar-kemmin vuoden 2011 kevään aikana. Salon julkisten palveluiden nykyinen verkko sijoittuu katta-vasti kaupungin alueelle. Julkisen alan peruspalveluita (lasten päivähoito, alakoulut, kirjasto, liikun-tapaikat, terveyspalvelut, palveluliikenne, kotipalvelut, vanhusten kotihoito) on tarjolla kaikissa suu-rimmissa taajamissa. Joitain palveluita si-joittuu myös Salon kyliin (liite 4.1 a-c). Palveluverkkoselvityksessä linjataan Sa-lon palveluiden kehittämissuuntia tulevai-suudessa. Palveluverkkoselvityksen yh-teydessä on laadittu yleispiirteinen malli palvelujen kannalta tavoitteellisesta kun-tarakenteesta, joka täydentyy yleiskaaval-lisen ohjelman yhteydessä (kuva 3.4.1). Keskusta, palvelukeskukset ja koulukylät muodostavat tavoitteellisen palveluraken-nemallin kolme tasoa. Salon julkisten pal-veluiden tarjonta keskittyy palveluverk-koselvityksen mukaan jatkossa erityisesti selvityksessä esitettyihin keskuksiin, jois-ta kaupungin keskustaajama ympäröivine taajamineen sekä kehysalueen palvelu-keskukset muodostavat tärkeimmät pal-veluiden kehittämisalueet. Suurempien keskusten rinnalla palveluiden säilyminen pyritään turvaamaan myös pienemmissä koulukylissä. Tarkempi palveluverkkosel-vityksen toteutusohjelma valmistellaan keskusta-alueen palveluverkkoselvityksen jälkeen. Yleiskaavallisen ohjelman kehit-tämisalueiden on tarkoituksenmukaista olla yhteneväisiä palveluverkkoselvityk-sen painopistealueiden kanssa.

Yksityiset palvelut Yleiskaavallista ohjelmaa ja keskustan osayleiskaavaa varten on laadittu Salon kaupallisia palve-luita tarkasteleva kaupallinen selvitys, joka valmistui vuonna 2011. Selvityksessä tarkastellaan lä-hemmin Salon kaupallista rakennetta sekä siihen liittyviä tulevia tarpeita yhdyskuntarakenteen ke-hittämisen näkökulmasta. Nykyisellään kaupalliset palvelut ovat Salossa keskittyneet pitkälti keskustaajaman alueelle. Perni-ön kirkonkylästä löytyy myös laajempaa kaupan tarjontaa. Muissa kehysalueen taajamissa kaupal-lista tarjontaa on vähän ja se keskittyy pääasiassa päivittäistavarakaupan palveluihin. Palveluverk-koa täydentäviä kauppapalveluita on lisäksi tarjolla moottoritien varrella sijaitsevissa liikenne-

35

Salon ydinkeskusta on kaupan alueellinen keskus

myymälöissä. Kauppapalvelut sijoittuvat Salossa pääosin muuhun yhdyskuntarakenteeseen, eikä muusta kaupunkirakenteesta irrallisia kaupan keskittymiä ole muodostunut. Kaikkiaan Salossa toi-mii tilastokeskuksen yritysrekisterin mukaan n. 380 vähittäiskaupan yritystä (vuonna 2009). Näistä lähes 70 % eli n. 250 sijoittuu keskustaajaman alueelle. Perniön kirkonkylässä vähittäiskaupan yri-tyksiä toimii noin 20 ja muissa Salon taajamissa 5 tai vähemmän. Päivittäistavarakauppapalveluita on Salon keskustan lisäksi tarjolla kehysalueella suuremmissa taajamissa sekä joissain pienemmissä kylissä ja moottoritien varrella sijaitsevissa liikennemyymä-löissä (liite 4.2 a-b). Salossa on yhteensä 42 päivittäistavaramyymälää. Suurimmat päivittäistava-ramyymälät sijoittuvat keskustaajamaan, jossa on yhteensä kolme hypermarkettia. Keskustaaja-massa sekä Perniön kirkonkylässä on lähikauppatarjonnan lisäksi tarjolla supermarket-tasoiset päivittäistavarakauppapalvelut. Muissa taajamissa päivittäistavarakaupat ovat luonteeltaan pieniä lähikauppoja. Salon kaupallisen palveluverkkoselvityksen mukaan päivittäistavarakaupan myymä-läverkko on asukaslukuun suhteutettuna kattavampi kuin koko maassa keskimäärin. Erikoiskauppa on keskittynyt Salossa pääosin keskustaajamaan. Keskustaajaman ohella myös Perniön kirkonkylä tarjoaa erikoistavarakaupan palveluita. Tilaa vievän erikoiskaupan myynti on keskittynyt lähes täysin Salon keskustaajamaan. Päivittäistavarakaupan myymäläverkon tapaan myös erikoiskauppatarjonta on asukaslukuun suhteutettuna selvästi muuta maata suurempaa. Ostovoiman siirtymä on Salossa positiivinen niin päivittäistavarakaupan kuin erikoiskaupan osalta. Muualta siis siirtyy ostovoimaan Saloon ja Salo toimii alueellisena kaupan keskuksena. Ainoastaan tilaa vaativan kaupan osalta ostovoiman siirtymä on negatiivinen. Lähikuntien asukkaiden lisäksi positiivista ostovoiman siirtymää tuovat ulkopaikkakuntalaiset loma-asukkaat, jotka lisäävät kaupal-lisen selvityksen mukaan päivittäistavarakaupan ostovoimaa noin 2 milj. euroa vuodessa (0,5 % koko Salon ostovoimaan suhteutettuna). Salon sisällä ostovoiman siirtymä kohdistuu positiivisena Salon, Halikon ja Suomusjärven alueille. Muilla alueilla ostovoiman siirtymä on negatiivinen, suh-teellisesti eniten Perttelin ja Muurlan alueilla. Salon kaupallisen selvityksessä ostovoiman arvioi-daan kehittyvän jatkossa positiivisesti, mikä tarkoittaa lisätilatarvetta kaupan liiketilalle. Arvioidusta kaupallisen liiketilan lisätarpeesta vähän yli puolet kohdistuu Salon ydinkeskustaan ja entisten kun-takeskukset keskusta-alueille. Salon ydinkeskusta on kaupungin selkeä kaupallinen pääkeskus, ja Salon kaupallisen selvityksen mukaan se tulee säilyttämään vahvan asemansa alueellisen kaupan keskuksena myös tulevaisuu-dessa. Selvityksessä esitetyn Salon alueen ostovoiman kasvun mahdollistama uusi liikerakentami-nen tulee selvityksen mukaan keskittää ydinkeskustaan ja keskustaajaman nykyisille kaupan alu-eille sekä entisten kuntakeskusten keskustoihin. Keskeistä on ydinkeskustan voimakkaan kaupalli-sen roolin säilyminen. Ainoana uutena muodostuvana kaupan alueena mainitaan Somerontien

36

alue. Keskustaajaman reuna-alueille sijoittuvien asuinalueiden asukasmäärien kasvaessa täytyy li-säksi näillä alueilla turvata kaupan lähipalveluiden perustamisen ja/tai laajentamisen edellytykset. Kehysalueella kaupan palvelut tulisi selvityksen mukaan keskittää entisten kuntakeskusten keskus-ta-alueille ja sellaisiin taajamiin, joiden väestöpohja on palveluiden ylläpitämiseksi riittävä. Päivit-täistavarakaupan laajentamiselle on edellytyksiä Perniössä. Muissa entisissä kuntakeskuksissa tärkeimpänä tavoitteena on nykyisten palveluiden turvaaminen. Selvityksen mukaan erityistä huo-miota tulisi kiinnittää Muurlan ja Perttelin kauppapalveluiden säilyttämiseen, jotka nykyisellään ovat uhattuina niiden voimakkaasti negatiivisesta ostovoiman siirtymisestä johtuen. Salon kaupallisessa selvityksessä on esitetty myös lähtötietojen pohjalta tuotettu tavoitteellinen palveluverkko (kuva 3.4.2). Siinä kaupallinen palveluverkko muodostuu ydinkeskustasta, alueellista merkitystä omaa-vista palvelukeskuksista sekä pienemmistä paikallista merkitystä omaavista lähikeskuksista.

Kuva 3.4.2. Salon kaupallisessa selvityksessä esitetty tavoitteellinen kaupan palveluverkko. Sa-lon kaupallinen selvitys 2011.

37

Kuva 3.4.3 Väestön jakautuminen suhteessa kävelyetäisyydellä saavutettavissa olevien keskeisimpien palveluiden monipuolisuuteen.

Palveluiden saavutettavuus Palveluverkon harveneminen on ollut yleinen kehityssuunta Suomessa, ja se on toteutunut osal-taan myös Salossa. Palveluiden keskittyminen koskettaa niin yksityistä kuin julkista palveluverk-koa. Parantuneet liikkumismahdollisuudet ovat mahdollistaneet palveluiden hakemisen entistä kauempaa ja palvelut ovat etääntyneet. Ihmiset kuitenkin pitävät edelleen palveluiden hyvää saa-vutettavuutta tärkeänä hyvän elinympäristön ominaisuutena. Arjen peruspalveluiden sijainti lähellä asukkaita tukee palveluiden yleistä saavutettavuutta, helpottaa arjen hallintaa ja edistää tasa-arvon toteutumista palveluiden saavuttamisessa eri väestöryhmien kesken. Lähipalveluiden saavutetta-vuutta kävelyetäisyydellä onkin pidetty yhtenä keskeisenä eheän yhdyskuntarakenteen mittarina. Peruspalveluiden saavutettavuus kävelyetäisyydellä on Salossa kohtalainen. Noin 22 %:lla kau-pungin asukkaista on saavutettavissa alle kilomerin kävelymatkan etäisyydellä kotoa monipuolinen peruspalvelukirjo. Kuitenkin jopa 26 %:lla kaupungin asukkaista ei ole lainkaan lähietäisyydellä saavutettavissa olevia peruspalveluita. Keskeisimpien palveluiden saavutettavuus vaihtelee kui-tenkin alueittain. Parhaiten keskeiset palvelut ovat saavutettavissa asemakaavoitetuissa taajamissa asuvilla henki-löillä (kuva 3.4.3). Monipuolisin keskeisimpien palveluiden saavutettavuuskirjo on kaupungin ydin-keskustassa, Halikon ja Perniön kirkonkylässä sekä Toijassa, Suomusjärvellä ja Kurkelassa (liite 4.3). Muissa taajamissa palvelukirjo on edellisiä heikompi. Myös keskustaajaman asumiseen profi-loituneet reuna-alueet kärsivät palveluiden heikosta saavutettavuudesta, kun mittarina on palvelui-den saavutettavuus kävellen. Haja-asutusalueella asuvista vain neljäsosalla on jokin keskeinen palvelu kävelymatkan etäisyydellä saavutettavissa. Salon kaupallisessa palveluverkkoselvityksessä on arvioitu kaupallisten palveluiden saavutetta-vuutta Salossa. Päivittäistavarakaupan palveluiden saavutettavuus on selvityksen mukaan hyvä. Selvityksen mukaan noin 80 % Salon asukkaista asuu alle 3 km etäisyydellä päivittäistavarakaup-papalveluista ja jopa puolet asukkaista asuu alle 1 km etäisyydellä päivittäistavarakaupan palve-luista. Päivittäistavarakaupan saavutettavuudessa on kuitenkin alueellisia eroja. Parhaiten päivit-täistavarakaupan palvelut on saavutettavissa keskustaajamassa sekä entisten kuntakeskusten alueella. Erikoiskaupan tarjonta keskittyy Salossa keskustaajaman alueelle. Salon kaupallisessa selvityk-sessä on arvioitu erikoiskaupan saavutettavuutta keskustaajamaan suuntautuvan liikenteen ajoai-kojen perusteella. Selvityksen mukaan runsaat puolet (53 %) Salon väestöstä asuu alueella, jolta matka-aika henkilöautolla Salon keskustaan on alle 5 minuuttia. Noin 75 %:lla Salon asukkaista keskusta on saavutettavissa alle 15 minuutin kulkuetäisyydellä. Kaupungin reuna-alueilla asuvilla matka-ajat ylittävät kuitenkin 30 minuuttia (kuva 3.4.4)

38

Kappaleen lähteet:

Tilastokeskus (2009). Yritysrekisteri. Salon kaupunki (2010). Palveluverkkoselvityksen valmisteluaineisto. Salon kaupunki (2011). Salon kaupallinen selvitys.

Kuva 3.4.4. Salon ydinkeskustan saavutettavuus henkilöautolla ja aikavyöhykkeiden väestö-määrä vuonna 2010. Salon kaupallinen selvitys.

39

Kuva 3.5.1 Turku–Helsinki-moottoritie. (Kuva Jarmo Heimo)

3.5 Liikenne Tiestö Salo sijaitsee liikenteellisesti valtakunnallisesti merkittävien liikenneväylien varrella. Kaupunkia hal-kovat Turusta Helsinkiin kulkeva moottoritie sekä junarata. Pohjois–etelä-suunnassa kulkee kanta-tie 52 mahdollistaen kulkuyhteydet pohjoisessa Somerolle ja Forssaan sekä etelässä Tammisaa-reen ja Hankoon. Salon liikenteellinen runko muodostuu moottoritien lisäksi kaupungin keskustasta lähtevistä säteenomaisista teistä sekä kehysalueella kiertävistä kehämäisistä yhdysteistä. Maanteitä Salossa on yhteensä 888 km, josta 672 km päällystettyä tietä. Pääteistä vilkkainta lii-kenne on Turku–Helsinki-moottoritiellä, jolla liikennemäärä nousee Tiehallinnon liikennemäärämit-tausten mukaan yli 13 000 ajoneuvoon vuorokaudessa Salosta Turkuun päin kulkevalla tieosuudel-la (2008) (liite 5.1). Keskimääräinen vuorokausiliikenne Salon halki kulkevalla moottoritiellä on Sa-lossa n. 10 500 ajoneuvoa vuorokaudessa. Liikenne moottoritiellä on kasvanut vuosien 2004–2008 välisenä aikana n. 14 %, mikä tarkoittaa n. 1 500 ajoneuvon lisäystä keskimääräiseen vuorokausi-liikenteeseen (vuonna 2004 val-miilla osuudella). Vilkasliikenteisimpiä teitä Salossa ovat moottoritien lisäksi kantatie 52, 110 tie sekä Salosta Muur-laan, Hähkänälle, Kaivolaan ja Vaskiolle menevät tieosuudet. Näillä tieosuuksilla liikennemäärä ylittää 3 000 ajoneuvoa/vrk. Kaik-kein eniten liikennepaine on kas-vanut viime vuosien aikana Hali-kon asemalla sekä keskustaaja-masta Pertteliin vievillä teillä, joil-la liikennemäärät ovat kasvaneet vuodesta 2004 vuoteen 2008 mennessä 500–1000 ajoneuvolla vuorokaudessa (liite 5.2). Voi-makkaasti kasvaneet liikenne-määrät johtuvat ensisijaisesti alu-eella tapahtuneesta asutuksen li-sääntymisestä. Vaikka liikennemäärät ovat pääasiassa kasvaneet koko kaupungin alueella, joillain tieosuuksilla liikennemäärät ovat kuitenkin pienentyneet. Eniten liikenne on vähentynyt nykyisellä 110-tiellä Muurlasta Suomusjärvelle kulkevalla tieosuudella moottoritien valmistumisen seuraukse-na. Myös Kantatie 52:lla Salon keskustan ja moottoritien liittymän välisellä alueella, Kiskontiellä Kaukolassa, Kuusjoella Mäenalantiellä ja Raatalantiellä sekä Perniön keskustassa liikennemäärien pienentyminen on ollut huomattavaa. Raskaan liikenteen osalta liikennemäärät jäävät kaikilla tieosuuksilla alle 2000 ajoneuvoon vuoro-kaudessa. Eniten raskasta liikennettä kulkee moottoritiellä, keskimäärin 1400 ajoneuvoa vuoro-kaudessa. Keskustaajaman ulkopuolisilla tieosuuksilla raskaan liikenteen ajoneuvomäärät ovat alle 500 ajoneuvoa vuorokaudessa. Eniten raskaan liikenteen kuljetuksia kohdistuu pääteille (liite 5.3). Tiehallinto ennustaa liikennemäärien kasvavan Salossa n. 29 % vuodesta 2006 vuoteen 2040 mennessä (laskettu suuralueiden keskiarvona) (Tiehallinto 2007). Koko maan liikennemäärien kasvuennusteeseen verrattuna liikennemäärien kasvu jää Salossa keskimääräistä alhaisemmaksi. Keskimääräinen liikennemäärien ennustettu kasvu on koko Suomessa samalla aikavälillä 34 %. Liikennemäärien ennustuissa muutoksissa on kuitenkin kaupungin sisällä huomattavia aluekohtai-sia eroja (taulukko 3.5.1). Eniten liikennemäärien ennustetaan kasvavan Perttelissä, Suomusjärvel-

40

lä, Muurlassa, Halikossa ja Salossa. Mikäli valtateille kohdistuva liikennemäärien kasvu jätetään huomioimatta, jää liikennemäärien kasvu kuitenkin Suomusjärvellä alle 20 %. Muilla suuralueilla lii-kennemäärien kasvu jää samaten alle valtakunnallisen keskiarvon. Kuusjoelle ennustetaan jopa 5 % laskua liikennemäärässä. Salon seudun maakuntakaa-vassa on esitetty seudullista merkitystä omaava yleisten teiden verkko sekä sen välit-tömänä jatkeena toimivat katu-verkon osat (liite 5.4). Tiever-kon kehittämisessä maakunta-vavassa on painotettu nykyisen tieverkon kehittämistä uusien hankkeiden sijaan. Uusina tie-hankkeina maakuntakaavassa on kuitenkin varauduttu jo val-mistuneen moottoritien lisäksi Salon itäisen ohikulkutien ja eteläisen kehätien rakentami-seen. Yhteystarpeena kaavas-sa on huomioitu Salon itäinen sisääntuloväylä moottoritieltä, Salaisten eritasoliittymä tieyhteyksineen sekä moottoritien ja Perttelin välinen yhteystarve. Kaikki yleiset tiet on esitetty karttaliitteessä 5.5, jossa on esitetty myös valtion tiehallinnon tavoitteellinen toiminnallinen tieluokitus. Maakuntakaavan ja tielaitoksen luokituksissa on varsinkin merkittävien yhdysteiden osalta jonkin verran eroja. Yleiskaavalliseen ohjelmaan sisällytetään kaupungin kanta tieverkon kehittämistarpeista. Salossa on n. 650 yksityistietä, joista osa on metsäautoteitä. Avustusta hakeneita tiekuntia on 505 kpl vuonna 2010. Avustusta haettiin yhteensä 905 tiekilometrille. Pisimmillään avustusta haettiin yli 12 km yksityistieosuuksille. Vakituisia talouksia yksityisteiden varrelle sijoittuu yhteensä noin 3000. Tien parantamiseksi valtion avustukseen oikeutettuja tiekuntia Salossa on 261, joista 10 kuuluu I-avustusluokkaan. Joukkoliikenne Salossa on yksi rautatieasema, joka sijaitsee kaupungin keskustassa. Salosta on hyvät junayhtey-det Turkuun ja Helsinkiin, joihin junia kulkee pääsääntöisesti tunnin välein. Vuonna 2008 ratavälillä Turku-Salo-Karjaa matkusti noin 1 420 000 matkustajaa eli keskimäärin 3 900 matkustajaa päiväs-sä. Junaliikenne perustuu kokonaisuudessaan kaukojunaliikenteeseen. Maakunnallisella tasolla on tarkasteltu paikallisjunaliikenteen järjestämistä Turku-Salo välisellä rataosuudella. Paikallisjuna li-säisi nykyistä junaliikenteen palvelutasoa ja parantaisi junaliikenteen saavutettavuutta. Paikallisju-nan alustaviksi asemapisteiksi on esitetty Salon nykyisen rautatieaseman lisäksi Hajalan, Halikon ja Ylhäisten seisakkeita. Paikallisjunaliikenteen käynnistäminen edellyttää kuitenkin investointeja nykyisen radan parantamiseksi, eikä hankkeen toteuttamiseksi ole ainakaan toistaiseksi varattu rahoitusta. Toinen Salon raideliikenteeseen tulevaisuudessa keskeisesti vaikuttava hanke on valtakunnallisel-lakin tasolla merkittävä Espoo–Salo-oikoratahanke (ESA-rata). Hankkeen puitteissa laaditaan par-haillaan kaavoituksen perustana toimivaa yleissuunnitelmaa, ympäristövaikutusten arviointia sekä niiden rinnalla vaihemaakuntakaavaa. Ratahanke toteutuu nähtävimmin vasta vuoden 2030 jäl-keen. Toteutuessaan junarata lyhentää matka-aikoja Helsinkiin merkittävästi.

Alue Valtatiet Kantatiet Seututiet Yhdystiet Yhteensä Halikko 1,47 - 1,43 1,17 1,41 Kiikala 1,32 - - 1,05 1,21 Kisko 1,30 - 1,26 1,03 1,21 Kuusjoki - 1,13 - 0,88 0,95 Muurla 1,55 - 1,50 1,23 1,50 Perniö - 1,23 1,17 0,96 1,14 Pertteli 1,65 1,68 - 1,31 1,52 Salo 1,43 1,46 1,39 1,14 1,38 Suomusjärvi 1,50 - - 1,19 1,49 Särkisalo - - - 1,06 1,06 Koko Suomi 1,41 1,40 1,34 1,09 1,34

Taulukko 3.5.1 Tieliikenteen kasvukertoimet suuralueittain 2006 … 2040 eri tietyypeittäin eroteltuna. Tiehallinto 2007

41

Salon sisäinen joukkoliikenne perustuu yksityiseen linja-autoliikenteeseen, joka käsittää niin paikal-lisliikenteen vuorot kuin kehysalueella toimivan joukkoliikenteen (liite 5.6). Valtaosa linjoista on en-tisistä kuntakeskuksista Salon keskustaan suuntautuvia. Poikittaisia vuoroja on vähän. Sisäistä lii-kennettä on talvella arkipäivisin 465, lauantaisin 80, sunnuntaisin 52 vuoroa ja kesällä arkipäivisin 200 vuoroa. Vuorotarjonnassa on huomattavia vaihteluita eri suuralueiden välillä. Hieman yli puolet vuoroista muodostuu keskustaajaman sisäisestä paikallisliikenteestä. Lähes 90 % kaupungin sisäi-sestä liikenteestä perustuu tällä hetkellä yrittäjävetoiseen linjaliikennelupa-pohjaiseen liikentee-seen. Lisäksi Salon kaupunki on ostanut liikenteen neljälle reitille, joiden avulla täydennetään ke-hysalueen joukkoliikennettä Kiskon ja Perniön suunnalla. Selvitystyö joukkoliikenteen järjestämis-muodosta tulevaisuudessa on käynnissä. Keskustaajaman alueella sekä Märynummella kiertää yhteensä 3 paikallisliikennelinjaa, jotka lii-kennöivät noin 30 min vuorovälein. Maksimissaan 500 m etäisyydellä paikallisliikennereitistä asuu hieman yli 28 000 henkilöä eli nykymuotoinen paikallisliikenne palvelee yli 50 % koko kaupungin väestöstä. Paikallisliikenteen ongelmina ovat kuitenkin linjojen pienestä määrästä aiheutuva mut-kaisuus sekä pitkät ajoajat. Linjat eivät myöskään kulje Meriniityn keskeisen työpaikka-alueen kaut-ta, mikä vähentää linjojen hyödynnettävyyttä työmatkaliikenteessä. Joukkoliikenteen yhteyksien tasoa on arvioitu Liikenne- ja viestintäministeriön Tulevaisuuden jouk-koliikennekaupungit 2008–2011 hankkeeseen kuuluvassa Keskisuurten kaupunkiseutujen (KETJU) hankkeessa. Keskustaajaman ulkopuolella joukkoliikenne mahdollistaa raportin mukaan lähinnä suurimmista taajamista Saloon suuntautuvan työ- ja koulumatkaliikenteen sekä joiltain osin myös asiointiyhteydet (kuva 3.5.2). Kaupungin tuleva joukkoliikenteen palvelutaso tullaan määrittämään asiaa tarkastelemaan perustetun työryhmän työn pohjalta.

Kuva 3.5.2 KETJU-raportissa arvioitu työ- ja asiointiyhteyksien toteutuminen joukkolii-kenteessä. Vain ympä-rivuotiset joukkoliiken-neyhteydet huomioitu. Pikavuoroyhteyksiä ei ole huomioitu. (KETJU 2009)

42

Joukkoliikenneyhteydet ovat hyvät 110-tiellä, sillä Turku-Helsinki pikavuoroyhteydet kulkevat osin tätä pitkin. Kohtuulliset yhteydet toteutuvat raportin mukaan myös Muurlaan, Perniöön, Pertteliin sekä Vaskiolle. Keskustaajaman ja entisten kuntakeskusten välisten yhteyksien vaikutusalueen ul-kopuolella vuorotarjonta rajoittuu lähinnä koulumatkaliikenteeseen. Iltaisin, viikonloppuisin ja kesäl-lä joukkoliikennetarjonta on selkeästi puutteellista. Joukkoliikenteen kokonaiskäyttömääristä ei ole Salon osalta tietoa käytettävissä. Valtakunnallisten henkilöliikennetutkimusten mukaan julkisilla lii-kennevälineillä tehdään kuitenkin vain 8 % kaikista matkoista eli joukkoliikenteen osuutta on ylei-sesti ottaen varaa kasvattaa. Haja-asutusalueilla joukkoliikennetarjontaa täydentää palveluliikenne, joka on suunniteltu erityisesti vastaamaan niiden kuntalaisten tarpeita, jotka eivät pysty hyödyntämään asioinnissaan normaalia joukkoliikennettä. Palveluliikenne tarjoaa viikoittaisen asiointiyhteyden pääsääntöisesti lähimpään taajamaan, jossa on tarjolla kauppapalvelut. Salossa ei ole omaa lentoasemaa. Kiikalassa sijaitsee kuitenkin pienlentoasema, jolla on aktiivista purjelentotoimintaa. Reittiliikennettä kentältä ei ole. Kappaleen lähteet:

Destia (2009). Salon kaupunki. Yleisten teiden liikenteen kehitys 2004–2008. KETJU (=Keskisuurten kaupunkiseutujen hanke) (2009). Salo, aluetyöryhmän raportti. Tule-

vaisuuden joukkoliikennekaupungit 2008-2011 -osahanke. Liikenne- ja viestintäministeriö (2006). Henkilöliikennetutkimus 2004–2005. Ratahallintokeskus (2009). Suomen rautatietilasto 2009. Ratahallintokeskus (2008). Varsinais-Suomen paikallisjunaliikenne, Ratatekninen ja liiken-teellinen selvitys. Tiehallinto (2009). Liikennemäärätiedot vuodelta 2008. Tiehallinto (2009). Tietilasto 2008. Tilastoja 1/2009. Tiehallinto (2007). Tieliikenteen kuntaennuste vuosille 2006–2040. Salon kaupunki (2010). Avustettavat yksityistiet. Varsinais-Suomen liitto (2006). Salon seudun maakuntakaava-aineisto.

43

3.6 Tekninen huolto Vesihuolto Salon vesihuollosta vastaa 1.1.2009 toimintansa aloittanut kunnallinen liikelaitos Salon Vesi. Uu-dessa kunnassa on laadittu vesihuollon kehittämissuunnitelma vuosille 2010–2030, jossa tarkastel-laan kunnan vesihuoltopalveluiden kehittämistavoitteita suhteessa vesihuollon päämääriin, organi-saatioon ja yhdyskuntarakenteen kehittymiseen. Kehittämissuunnitelmassa on koottu yhteen koko aluetta kuvaavat perustiedot sekä esitetty vesihuollon keskeisimmät tavoitteet, haasteet ja ongel-mat sekä asetettu näiden pohjalta toimenpide-ehdotuksia vesihuollon kehittämiseksi. Kunnallisen vedenjakelun piirissä on nykyisellään yhteensä n. 43 000 asukasta eli 80 % kaikista alueen asukkaista. Alhaisimmat liittymisasteet ovat Kiskossa ja Suomusjärvellä (40–60 %) ja suu-rimmat Kuusjoen sekä Salon keskustan alueilla, joissa liittymisaste on yli 90 %. Kaikissa liitoskun-nissa ei ennen vuoden 2009 alussa tapahtunutta kuntaliitosta ollut määritelty vesihuoltolain mu-kaista vedenjakelun tai jätevesiviemäröinnin toiminta-aluetta tai määritelmät erosivat toisistaan. Uuden kunnan vesihuoltolaitoksen toiminta-alueeksi sovittiin 1.1.2009 tilannetta vastaava toiminta-alue. Tämän jälkeen toiminta-alueeseen liitetään asemakaavoitetut alueet sen jälkeen, kun kaavoi-tetun alueen verkosto on rakennettu valmiiksi. Jatkossa vesihuollon toiminta-alueiden laajenemi-nen tulee tapahtumaan pääsääntöisesti asemakaavoituksen mukaisesti. Lisäksi huomioidaan vesi-huoltolain mukaisesti asukasjoukon tarve sekä terveydelliset ja ympäristölliset syyt. Yksityiskohtai-nen toiminta-alueiden määrittely sekä laajentumisalueiden määrittely liittymisaikatauluineen ovat valmistelussa. Kunnallinen vesihuolto perustuu Salossa lä-hes täysin pohjavesivarantojen hyödyntämi-seen. Suunnittelualueella on yhteensä 48 kpl I-luokan ja 21 kpl II-luokan pohjavesialueita (liite 6.1). I luokan pohjavesialueilla muodos-tuu pohjavettä yhteensä noin 42 900 m3/vrk. Merkittävimmät pohjavesivarannot sijaitsevat Kiikalan harjualueella. Vuonna 2008 Salossa oli käytössä 43 ve-denottamoa. Elokuussa vuonna 2009 otettiin lisäksi käyttöön kaksi uutta vedenottamoa, Kaskistonnummi ja Kalattomannotko Kiikalas-sa. Lisäksi uusi vedenottamo on rakenteilla Kiskon Aikolaan. Lupien mukaan vedenotta-moista voi ottaa vettä yhteensä 21 000 m3/vrk, mutta esimerkiksi vuonna 2008 pumppaus verkos-toon oli keskimäärin vain noin 10 900 m3/vrk. Silti osassa kaupunkia kaikki ottamoilta saatava vesi menee kulutukseen. Vedensaannin riittävyydessä on ollut ongelmia kuivina ajanjaksoina Salon keskustan ja Halikon alueilla. Uusien yhdyslinjojen ja vedenottamoiden rakentamisella on pyritty vastaamaan tähän haasteeseen. Salon kaupungin alueella on tällä hetkellä neljä toisistaan erillään olevaa vesijohtoverkostoa: Salo, Perniö, Kisko ja Kuusjoki (liite 6.2). Salon verkosto kattaa vanhan Salon, Halikon, Muurlan, Pertte-lin, Kiikalan ja Suomusjärven alueet. Särkisalo kuuluu osaksi Perniön verkostoa. Kisko ja Kuusjoki toimivat omina verkostoalueinaan. Salon ja Perniön verkostojen vedensaanti on turvattu useilla ve-denottamoilla. Yhden vedenottamon varassa ovat Kuusjoen ja toistaiseksi myös Kiskon verkostot ennen Aikolan uuden vedenottamon ja yhdysvesilinjan valmistumista. Kunnallisen vesihuollon toi-minta-alueiden ulkopuolisilla alueilla vedenotto perustuu vesihuolto-osuuskuntien ja -yhtymien jär-jestämään vesihuoltoon sekä kiinteistökohtaisiin kaivoihin. Vedenhankintaan ja -jakeluun keskitty-vien vesiosuuskuntien ja -yhtymien määrä on viime vuosina vähentynyt vesihuoltolaitoksen toimin-

Kuva 3.6.1 Pohjavesialuemerkki. (Kuva Arto Mäki-nen)

44

ta-alueen laajentumisen myötä. Eniten ve-siosuuskuntia ja -yhtymiä on Perttelin alueel-la (14 kpl). Perniössä on 4 ja Kiskossa 1 ve-siosuuskunta. Kunnalliseen viemäriverkkoon on liittynyt 37 000 asukasta eli noin 70 % alueen asuk-kaista. Jätevedenpuhdistamoja Salon alueel-la on 8 kpl. Pienimpien puhdistamoiden toi-mintaa ollaan kuitenkin lopettamassa siirto-viemäreiden valmistumisen myötä, ja jäteve-sien käsittely tullaan keskittämään Salon keskuspuhdistamolle. Vesihuollon kehittä-missuunnitelmassa mainitut kiireisimmät siir-toviemärihankkeet suuntautuvat Salo-Teijo sekä Salo-Muurla-Kisko välisille yhteysväleil-le. Puhdistamoista on tavoitteena lakkauttaa seuraavan 10 vuoden sisällä Matildan, Tei-jon, Muurlan, Kiskon ja Kuusjoen puhdista-mot. Haja-asutusalueiden jätevesien käsitte-lyssä Salossa on 2 toimivaa jätevesiosuus-kuntaa ja yksi uusi on suunnitteilla Perniöön. Jätevesien käsittelyä koskevan lainsäädän-nön tiukkeneminen tulee todennäköisesti li-säämään kiinnostusta jätevesiosuuskuntien perustamiseen tulevaisuudessa. Vesihuollon kehittämissuunnitelmassa on tarkastelu viemäriverkoston laajentamistarpeita. Lähtökohdaksi laajentamiselle kehittämissuunni-telmassa on ehdotettu Lounais-Suomen ympäristökeskuksen määrittelemiä potentiaalisia viemä-röintialueita (liite 6.3). Potentiaalisesti viemäröitävät alueet on jaoteltu edullisuutensa mukaan 3 ar-voluokkaan kiinteistöä kohti lasketun kokonaisvuosikustannuksen perusteella, joka sisältää viemä-röinnin investointi- ja käyttökustannukset. Luokittelu on muodostettu vertaamalla viemäriverkoston rakentamisesta aiheutuvaa kokonaisakustannusta kiinteistökohtaisten järjestelmien rakentamiskus-tannukseen. Kaikkein edullisimmat viemäröintialueet sijoittuvat pääosaltaan nykyisen viemäriver-koston reuna-alueille sekä pääteiden varsille. Potentiaalisesti kunnalliseen viemäriverkkoon liitettä-vien alueiden lisäksi vesihuollon kehittämissuunnitelmassa on rajattu yhteiskäsittelyalueita, joilla yhteisen jätevedenkäsittelyn järjestäminen esim. kyläpuhdistamoissa olisi edullisin ratkaisu. Ehdo-tetut yhteiskäsittelyalueet sijoittuvat pääasiassa kyläalueille. Potentiaalisesti viemäröitävillä alueille sijoittuu yhteensä 2 576 asuntoa ja suositelluille yhteistoiminta-alueille 414 asuntoa. Nykyisten viemäröityjen ja ympäristökeskuksen määrittämien potentiaalisesti viemäröitävien alueiden ulko-puolelle jää vielä noin 4000 asuntoa. Tällä hetkellä vesihuoltoyhteistyö naapurikuntien kanssa on melko vähäistä. Kalattomannotkon ve-denottamo sijaitsee Someron kaupungin alueella. Lisäksi Sauvon ja Marttilan kuntien jätevesiliet-teet käsitellään Salon keskuspuhdistamolla. Tarkastelun alla on ollut myös Halikon ja Paimion vesi-johtoverkostojen mahdollinen yhdistäminen varavesiyhteydeksi Hajalan ja Paimion Pitkäportaan vesihuoltoratkaisujen toteutuksen yhteydessä. Päätöksiä Hajalan vesihuollon parantamisesta ei ole kuitenkaan vielä tehty. Tulevien vuosien kehittämistyö tähtää vesihuollon kehittämissuunnitelman mukaisesti lähinnä oman kunnan vesihuollon alueelliseen kehittämiseen kuntayhteistyön sijaan. Jätehuolto Salo on osakkaana 4 kunnan (Salo, Paimio, Kemiönsaari ja Sauvo) muodostamassa jätehuoltoyh-tiö Rouskis Oy:ssä, joka vastaa yhdyskuntajätepalveluiden järjestämisestä osakaskuntiensa puo-

Kuva 3.6.2 Halikon vesitorni (Kuva Halikon kunta)

45

lesta. Nykyinen Rouskis Oy on perustettu vuonna 1992 Salon Seudun Jätehuolto Oy nimisenä. Toiminta pyörii omakustannusperiaatteella. Rouskiksen tehtäviin kuuluu asumisen ja julkisten pal-veluiden jätteiden keräys, vastaanotto, hyödyntäminen, käsittely ja turvallinen loppusijoittaminen. Rouskis myös vastaa toiminta-alueensa jätehuollon kehittämisestä, neuvonnasta ja tiedottamises-ta. Yhtiön päätoimipaikka on Korvenmäen jäteasema Salossa, jossa sijaitsee myös jätteiden käsit-telyalue sekä tavanomainen jätteen kaatopaikka. Korvenmäen lisäksi yhtiöllä on pienjäteasemat Perniössä, Paimiossa ja Kemiönsaarella. Rouskis organisoi myös kotitalouksien hyötyjätteiden ke-räystä 70 hyötyjätepisteen avulla (joista Salossa 43) sekä järjestää ongelmajätekeräyksiä. Kaikkien asuttujen kiinteistöjen on liityttävä järjestettyyn jätteenkuljetukseen. Kuntaliitoksen jälkeen kiinteistöjen jätehuolto ei vielä toistaiseksi toimi yhtenäisesti koko kunnan alueella, vaan käytössä ovat vanhojen kuntien käytännöt. Kiskossa ja Särkisalossa on ollut käytössä kunnan järjestämä jät-teenkuljetus, josta Rouskis nykyisellään vastaa. Muilla alueilla jätehuolto toimii sopimusperustei-sesti eli jätteen tuottajat tekevät itsenäisesti kuljetussopimuksen valitsemansa alan yrittäjän kans-sa. Tällä hetkellä Rouskis täydentää sopimusperusteista jätteenkuljetusta soveltavien alueiden jät-teenkeräystä haja-asutusalueilla kunnan järjestämällä jätteenkuljetuksella ylläpitämällä sekajätteen aluekeräyspisteitä. Salossa ollaan kaupunginvaltuuston päätöksellä (5.10.2009) siirtymässä koko kunnan osalta sopimusperusteiseen jätteenkuljetusjärjestelmään. Energiahuolto Salon halki kulkee itä-länsi-suunnassa sähkönsiirron kanta- ja alueverkon suurjännitelinjoja (110–400 kV), joiden kautta tyydytetään valtaosa Salon sähköntarpeesta (liite 6.4). Salossa on hieman omaa sähköntuotantoa lähinnä Salon kaukolämpövoimalaitoksen yhteydessä. Lisäksi Korvenmäen jäteaseman yhteydessä on biovoimala, jossa tuotetaan sähköä metaanikaasuista Rouskis Oy:n omien kiinteistöjen tarpeisiin sekä pieniä määriä valtakunnalliseen verkkoon. Rouskis Oy on suun-nitellut myös uuden jätevoimalan rakentamista Korvenmäen jäteaseman yhteyteen, jossa voitaisiin tuottaa sähköä sekä lämpöä kaukolämmön tarpeisiin. Varsinais-Suomessa on selvitetty maakuntakaavoituksen tarpeisiin tuulivoimapuistoiksi soveltuvia alueita. Varsinais-Suomen liiton tekemässä tuulivoimaselvityksessä on löydetty 22 puistokokoluo-kan tuulivoimatuotantoon parhaiten soveltuvaa aluetta, joista Salon alueelle sijoittuu 9. Nämä alu-eet on esitetty liitteessä 6.4. Pääosa alueista tulisi olemaan noin 10–20 voimalan muodostamia tuulivoimalapuistoja. Pienempien tuulivoimaloiden perustaminen on mahdollista myös selvitykses-sä esitettyjen alueiden ulkopuolelle. Tuulivoimaa koskeva maakuntakaava on vireillä.

Kuva 3.6.3 Tuulivoimaloita saaristossa (Kuva Tarja Pennanen) Salon alueella on jo tehty selvityksiä tuulivoimasähköntuotannon aloittamisesta. TuuliWatti Oy on käynyt neuvotteluja 3 tuulivoimala-alueen perustamisesta Saloon. Pisimmälle hankkeista on eden-nyt Näsenkartanon alueelle suunniteltu tuulivoimalapuistohanke. TuuliWatti Oy ja Salon kaupunki ovat yhteistyössä käynnistäneet Näsenkartanon tuulipuiston osayleiskaavoituksen tuulivoimala-puiston rakentamiseksi alueelle. Samalla TuuliWatti Oy on käynnistämässä hankkeen ympäristö-vaikutusten arviointiprosessia. Raaseporin kaupunki on toistaiseksi jättäytynyt pois hankkeesta.

46

Vuonna 2012 aloitettiin yhteistyössä Paimion kunnan kanssa ns. Huso-Pöylän tuulivoimapuiston yleiskaavoitushanke, jossa toimijana on CPC Finland. Salon suuremmissa taajamissa on järjestetty kaukolämpö lämpöhuollon hoitamiseksi. Kaukoläm-pöverkostosta ja lämmön tuottamisesta vastaa 1.1.2009 perustettu Liikelaitos Salon Kaukolämpö. Toiminta rahoitetaan omakustanteisesti. Kaupunki vastaa verkkojen ylläpidosta ja rakentamisesta, mutta energian tuotanto on yksityisten toimijoiden hallinnassa vanhojen kuntien tekemien sopimus-ten mukaisesti. Toiminta-alueeseen kuuluu 3 toisistaan erillistä verkostoa, Salo-Halikko keskustaa-jaman verkosto sekä Perniön kirkonkylän ja Perttelin Inkereen pienemmät verkostot. Kaupungin yl-läpitämien verkkojen lisäksi kaukolämpöä on tarjolla Kiskossa, jossa sekä kaukolämpöverkon yllä-pidosta ja lämmön tuotannosta vastaa verkoston rakennuttanut yksityinen toimija. Maakaasuenergiaa ei ole tällä hetkellä käytössä Salossa. Maakaasuyhtiö Gassum Oy on käynnis-tänyt hankeen maakaasuyhteyden rakentamisesta välille Mäntsälä–Turku. Hankkeen tekninen suunnittelu on edennyt pitkälle, mutta toteutuspäätöstä siirtoputken rakentamisesta ei ole tehty. Linjaukselle on kuitenkin tehty varaus maakuntakaavaan. Suunnitellun maakaasuputken lähin lin-jaus kulkee Somerolla eikä ulotu Saloon ainakaan ensivaiheessa. Kysynnän mukaan erillisen haa-raputken rakentaminen Saloon tulee myöhemmin arvioitavaksi. Kappaleen lähteet:

Salon kaupunki (2009). Vesihuollon kehittämissuunnitelma 2010–2030. (LUONNOS) Suomen ympäristökeskus (Oivapalvelu 2009). Pohjavesialueet TuuliWatti Oy (2009). Kolmen Salossa-Raaseporissa sijaitsevan tuulipuistokohteen alustava

esiselvitys. Varsinais-Suomen liitto (2010). Tuulivoimaselvitys 2010–2011. LUONNOS 7.3.2011

47

3.7 Virkistysalueet ja matkailu Virkistysalueet Salossa sijaitsee laajasti eri puolella kaupunkia luonnonympä-ristöltään arvokkaita virkistysalueita. Valtaosa Salon virkis-tysaluekohteista sijaitsee Natura 2000-verkoston alueella. Näistä tärkeimmät ovat Teijon ylänkö, Rekijokilaakso, Hyyppä-rän harjualue Kiikalassa, Varesharju Suomusjärvellä sekä eril-liset laajahkot suokohteet. Laajin yhtenäinen virkistysalueko-konaisuus Salossa on Teijon retkeilyalue, joka on valtakunnal-lisellakin tasolla merkittävä virkistysalue. Teijon retkeilyalueel-la käy vuosittain noin 80 000 retkeilijää. Alueen matkailullista arvoa lisäävät retkeilyalueen ohella alueen muut virkistyspal-velut. Teijon alue on varattu maakuntakaavassa retkeily- ja matkailutoimintojen alueeksi. Muita maakuntakaavassa retkei-ly- ja matkailutoimintojen alueeksi varattuja alueita Salossa on Viurilan alue sekä Vuohensaari keskustaajaman yhteydessä (liite 7.1). Virkistysaluevarauksia maakuntakaavassa on kes-kustaajaman liepeillä urheilupuiston, Tupurin ja Viitanlaakson lähialueella sekä lisäksi Teijon alueeseen osittain kytkeytyen Lehmijärven alueella ja Särkisalossa pääosin kaupungin omis-tamalla Iso Marsaarella. Maakuntakaavaan on suunniteltu koko Salon kattava ulkoilu- ja veneilyreitistö. Ulkoilureitit tukeutuvat maisemiltaan vaihte-levien hiljaisempien teiden hyödyntämiseen ja muodostavat si-ten miellyttävän ulkoilureitistökokonaisuuden esimerkiksi pyö-räilyä ajatellen. Veneilyreitistö taas hyödyntää yhteneväisiä vesistöjä mahdollistaen pidempienkin retkien teon. Salo tarjo-aa kaiken kaikkiaan vesillä virkistäytymiseen hyvät mahdolli-suudet, sillä vesielementti on läsnä eri muodoissa. Lounaassa Salo rajautuu mereen ja itäistä Saloa leimaa järvialue. Yh-teneväiset vesistöt tarjoavat hyvät puitteet kanootti- ja vene-retkeilyyn. Virkistysaluetarjonta on Salossa tällä hetkellä hyvällä tasolla ja alueellisesti kattavaa. Tulevaisuudessa on tärkeää keskittyä tarjonnan ylläpitämiseen, ja riittävästä virkistysaluetarjonnasta tulee huolehtia etenkin taajamien läheisyydessä uusista alue-varauksista päätettäessä. Matkailu Tampereen yliopistossa toteutetussa Salon seudun matkailun tulo- ja työllisyysvaikutuksia tarkastelevassa raportissa arvioi-daan matkailun saaneen aikaan Salon seudulla yhteensä 52 miljoonan euron tulovaikutuksen vuonna 2007 (Salo ja Some-ro yhteensä). Tämä tarkoittaa noin 350 täysipäiväistä työpaik-kaa ja vajaan 2 miljoonan verotuloa ja on siten Salolle merkit-tävä tulonlähde. Matkailun edellytysten turvaaminen on tärkeä päämäärä myös maankäytön osalta. Eniten matkailusta hyö-tyvät vähittäiskauppa, liikenneasemat sekä majoitus- ja ravit-semuspalvelut. Pääosa Salon matkailijoista suuntaa joko

48

omalle vapaa-ajan asunnolleen tai vierailee Salossa päivä-käynnillä ilman majoittumista. Kaikkiaan Salon seudulla arvioi-daan kertyvän vuosittain noin 1,5 miljoonaa majoitusvuoro-kautta. Maksullisessa majoituksessa yöpymisten määrä jää kuitenkin vuosittain noin 130 000. Pääosa matkailijoista saapuu Salon seudulle Uudeltamaalta sekä muualta Varsinais-Suomesta. Matkailijamäärillä mitattu-na tärkeimpiä yksittäisiä matkailukohteita Salossa ovat Teijon retkeilyalue, Wiurilan kartano, MeriTeijo Ski, Salo Golf, Lehmi-rannan lomakeskus, Salon taidemuseo Veturitalli sekä Kult-tuuritila KIVA.

Kappaleen lähteet: Tampereen yliopisto, Tutkimus- ja koulutuskeskus Synergos (2007). Matkailun tulo- ja työllisyys-

vaikutukset Salon seudulla vuonna 2007 Varsinais-Suomen liitto (2006). Salon seudun maakuntakaava-aineisto.

Kuvat: Golfaaja (Pekka Holmström), Purjeveneile-mässä (Särkisalon kunta), Veturitalli (Jenny Ny-bom), Sumuista Suomusjärveä (Jukka Möller)

49

3.8 Ympäristönhoito Luonnonympäristö Salo on geomorfologialtaan hyvin moni-muotoinen alue. Etenkin pohjoisessa ja lännessä suurta osaa Salon peruskalliota peittää jopa 50 m paksu savikerros, sillä alue on jääkauden jälkeen ollut pitkään merenpohjaa. Noin kolmasosa Salon pin-ta-alasta onkin peltoa, mikä on enemmän kuin missään muussa Suomen kunnassa. Joet ovat kuluttaneet syviä uomia savi-tasankoihin ja luoneet siten maisemaltaan vaikuttavia jokiuomia. Alavien savisten jo-kilaaksojen vastakohtana kohoaa paikoin karuja kallioisia mäkiä, joissa jäkälä ja ki-tukasvuiset männyt vallitsevat maisemaa. Salon itäosa kuuluu Kiskon-Vihdin järvi-seutuun. Järviseudun maisemaa leimaavat metsät sekä pienet ja kirkasvetiset järvet ja lammet. Rannikon maasto on puolestaan rikkonaista kalliomäkimaastoa, jossa me-restä nousee lukuisia kallioisia saaria. Sa-lon halki kulkee lounaasta koilliseen III Salpausselkä, jonka hiekkaiset harjukan-kaat monimuotoistavat Salon maisemaa edelleen. Reunamuodostuma on laajimmil-laan Kiikalassa, mutta myös Muurlassa ja Perniössä on havaittavissa Salpaussel-kään kuuluvia katkonaisia harjujaksoja. Salon vesistöön kuuluu sekä meri- että jär-vialueita, sekä runsaasti pieniä jokia. Suurimmat järvet sijaitsevat Salon itäosassa, ja ovat kooltaan noin 5 - 10 km2. Kasvillisuus on rehevää koko alueella lukuun ottamatta savikkoalueiden välisiä ka-ruja kallioselänteitä. Salon luonto on monimuotoinen kokoelma erilaisia luontotyyppejä, joissa viih-tyy lukuisia harvinaisia ja jopa uhanalaisia eliölajeja. Pääosaltaan Salo kuuluu hemiboreaaliseen lehtimetsävyöhykkeeseen. Havupuita on paljon, mutta myös lehtoja on runsaasti. Saaristoluonto, harjut, suot, metsäselänteet ja jalopuulehdot limittyvät kauniisti kulttuuriympäristöjen kanssa ja muodostavat ainutlaatuisen kokonaisuuden. Salossa on lukuisia valtakunnallisiin suojeluohjelmiin kuuluvia kohteita. Luonnonsuojelulain alaisia luonnonsuojelualueita Salossa on yhteensä yli 130 ja direktiivipohjaisia Natura 2000 -kohteita 28 (liite 8.1). Luonnonsuojelu- ja Natura-alueet ovat osittain päällekkäisiä. Osa suojelualueista ulottuu kaupungin rajojen ulkopuolelle. Kaiken kaikkiaan lähes 4 % Salon pinta-alasta on suojeltu luon-nonsuojelulain perusteella tai on osa Natura 2000 -verkostoa. Laajimmat yhtenäiset suojelualueet sijaitsevat Perniössä Teijolla, Kiikalassa Hyyppärän harjualueella ja Rekijoenlaaksossa sekä Kes-kustaajaman kupeessa Viurilanlahdella. Arvokkaita luontoarvoja sisältäviä laajempia alueita ovat myös Salossa runsaana esiintyvät harju- ja kallioalueet, jotka on arvioitu arvokkaiksi Ympäristömi-nisteriön ja Seutukaavaliiton päätöksillä. Osa arvokkaista harju- ja kallioalueista on luonnonsuojelu-lain alaisia suojelualueita. Salon seudun maakuntakaavassa on esitetty Salon kansainvälisesti, valtakunnallisesti ja maakun-nallisesti arvokkaat luontoalueet ja -kohteet. Maakuntakaavassa on rajattu suojeltaviksi luontokoh-teiden inventoinnissa vähintään maakunnallisesti merkittävät luontoalueet, ja ne ovat osittain valta-

Kuvat: Ohdakkeita (Arto Mäkinen), Kiskonjoen vesistö (Kiskon kunta)

50

kunnallisia suojelualueita kattavampia. Maakuntakaavan suojelumerkintä käsittää niin laajempia alueita kuin pienempiä, kohdemerkinnällä esitettyjä alueita. Liitekartassa 8.1 on esitetty maakunta-kaavassa suojellut luontoalueet sikäli, kun ne ovat luonnonsuojelulain alaisia luonnonsuojelualueita laajempia. Kulttuuriympäristö ja -maisema Salon alueen kulttuuriperintö on erityisen rikas. Ihminen on jättänyt jälkiään Salon maisemaan jo melko pian jääkauden jälkeen. Ihmistoiminnan jälkiä Salossa on löydetty paljon useilta eri aikakau-silta. Salon asutushistoria alkaa mahdollisesti jo 9000 vuoden takaa, jolloin ensimmäisten asukkai-den arvellaan asettuneen Suomusjärvelle. Museoviraston luetteloimia muinaismuistoja Salossa on yhteensä 558 kappaletta, joista puolet on peräisin kivikaudelta (9000–1500 eaa.) (liite 8.2). Museoviraston vuonna 2009 päivittämän kulttuuriympäristöjen inventoinnin mukaan Salossa on yh-teensä 29 valtakunnallisesti merkittävää rakennetun kulttuuriympäristön kokonaisuutta (liite 8.3). Seudulle ominaisimpiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennetun kulttuuriympäristön kokonaisuuk-siin kuuluu mm. vanhoja kirkkomaisemia ja kyliä, kartanoita sekä ruukki- ja kaivosalueita. Salon lä-pi on kulkenut myös kaksi historiallisesti merkittävää maantietä. 1700-luvulla vilkkaasti liikennöity Suuri Rantatie, joka oli osa Tukholman ja Pietarin välistä postitietä, kulkee edelleen samaa tieuraa pitkin Salossa Paimion rajalta aina Halikon kirkolle asti.

Kuvat: Mathildedalia (Perniön kunta), Wiurilan kartanon rakennuksia (P. O Welin), Rikalanmäki (P. O We-lin), Isokylän kellotapuli (Eija Hartemaa)

51

Toinen merkittävä historiallinen tie eli Hiidentie kulkee Salosta Perttelin kirkon kautta Somerolle. Tien uskotaan olleen yhdystie Suuren Rantatien ja Hämeen Härkätien välillä. Maakuntakaavassa valtakunnallisesti merkittäviä alueita on täydennetty maakunnallisesti merkittävillä rakennetun ym-päristön kokonaisuuksilla. Liitekartassa 8.3 on esitetty maakuntakaavassa esitetyt merkittävät ra-kennetun ympäristön kokonaisuudet sikäli, kun ne ovat museoviraston määrittelemiä valtakunnalli-sesti merkittäviä rakennetun ympäristön kokonaisuuksia laajempia. Valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja paikallisesti merkittävien rakennetun ympäristön kohteiden määrä on Salossa valtava. Kulttuuriympäristön kohteet on luetteloitu Salossa vuosina 2000–2003 Turun maakuntamuseon vetämässä SARAKUM -projektissa (Salon seudun kulttuuriympäristö ja maisema -projekti). Arvokkaiden kohteiden yhteismääräksi luetteloitiin 3 425 kohdetta, joista peräti 118 arvioitiin valtakunnallisesti arvokkaaksi kohteeksi ja 425 seudullisesti arvokkaaksi kohteeksi. Arvokkaat kulttuuriympäristön kohteet sijoittuvat eri puolille Saloa. Salossa on runsaasti arvokkaita kulttuurimaisema-alueita. Alueen kauniisti kerrostuneessa kulttuu-rimaisemassa näkyy seudun pitkä asutushistoria sekä monimuotoinen luonto. Salon seudun maa-kuntakaavassa on esitetty valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet. Alueel-lisesti laajat maisema-alueet on valittu siten, että ne antavat edustavan kokonaiskuvan Salon kult-tuurimaisemasta ja sen ominaispiirteistä. Salon alueella on lisäksi erittäin runsaasti arvokkaita pe-rinnemaisemia eri puolilla Saloa. Perinnemaisemat ovat perinteisen maatalouden toimintojen muo-vaamia luontotyyppejä, jotka ovat nykyisellään uhanalaisia. Salon arvokkaimmat perinnemaisemat ovat ketoja, kallioketoja, merenrantaniittyjä sekä jokivarsien tuoreita niittyjä. Yleiskaavallisen ohjelman puitteissa on tarkoituksenmukaista tunnistaa suojeluarvoja omaavat luonto- ja kulttuuriympäristöt ja huomioida ne osana maankäytön suunnittelua. Monipuolinen ympä-ristö tarjoaa hyvän pohjan paikallisten erityisarvojen korostamiselle ja alueellisen variaation voima-varaksi valjastamiselle sekä virkistäytymiselle ja matkailulle Kappaleen lähteet:

Museovirasto (2009). Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY), in-ventointi 22.12.2009

Pukkila, Jouko; Salon Seudun kehittämiskeskus (2003). Salon seudun luonto- ja kulttuuriym-päristöopas

Suomen ympäristökeskus (Oiva-palvelu 2010). Luonnonsuojelualueet Suomen ympäristökeskus (Oiva-palvelu 2010). Natura 2000 -alueet Turun maakuntamuseo (2000–2003). Salon seudun kulttuuriympäristö ja -maisema -projekti

[SARAKUM] Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (2000). Varsinais-Suomen perin-

nemaisemat Varsinais-Suomen liitto (2006). Salon seudun maakuntakaava-aineisto

52

3.9 Maankäyttö Kaavoitus Paikallisen tason maankäyttöä ohjaa Salossa uusi Salon seudun maakuntakaava, jonka ympäris-töministeriö on vahvistanut 12.11.2008. Salossa on yhteensä 21 oikeusvaikutteista yleiskaavaa tai yleiskaavan muutosta. Näistä 11 on ran-tayleiskaavoja. Oikeusvaikutteisia yleiskaavoja on yhteensä noin 48 900 ha pinta-alalta, josta 23 500 ha rantayleiskaavoja. Vanhin yhä voimassa oleva oikeusvaikutteisena laadittu yleiskaava on Särkisalon Petun osayleiskaava vuodelta 1986, mutta pääosin yleiskaavat ovat 2000-luvulla laadittuja. Oikeusvaikutteisia yleiskaavoja on Halikossa, Kiikalassa, Perniön Kirjakkalassa, Salos-sa, Suomusjärvellä sekä Särkisalossa (liite 9.1). Rantayleiskaavoja on laadittu Halikossa, Kiskossa ja Särkisalossa. Oikeusvaikutteisina laadittujen yleiskaavojen lisäksi Salon maankäyttöä ohjaa 15 oikeusvaikutuksetonta yleiskaavaa, jotka ovat luonteeltaan maankäyttöä suuntaavia. Kaikki kaupungin suurimmat taajamat ovat asemakaavoitettuja. Erillisiä asemakaavataajamia on kaikkiaan 21 (liite 9.2). Asemakaavoja tai niiden muutoksia on yhteensä 544 kappaletta ja ne kat-tavat noin 5970 ha alueen eli 2,8 % Salon pinta-alasta. Valtaosa asemakaavoista sijoittuu Salon keskustan alueelle. Vanhimmat laajempia alueita kattavat asemakaavat ovat 1950-luvulla laadittu-ja, ja ne sijaitsevat Halikon kirkonkylässä, Märynummella, Vaskiolla ja Perniön kirkonkylässä, osin myös Teijolla ja Salon keskustaajamassa Paukkulassa. Suhteellisen suuri osuus Salon kaavoista on iältään vanhentuneita, ja ne vaatisivat vähintään teknistä uudistamista. Ranta-asemakaavoja Salossa on yhteensä 86, ja ne sijoittuvat niin järvi- kuin merialueil-lekin. Salon ranta-asemakaavojen yhteispin-ta-ala on 3 256 ha. Vanhimmat ranta-asemakaavat ovat peräisin 1970-luvun alus-ta. Aktiivisinta ranta-asemakaavojen laati-minen on ollut 1990- ja 1980-luvuilla, jolloin Salon alueella on laadittu yhteensä 54 ran-ta-asemakaavaa. 2000-luvulla ranta-asemakaavoja on laadittu yhteensä n. 20, pääosin Perniössä, Halikossa, Kiikalassa ja Särkisalossa ja Suomusjärvellä. Ranta-asemakaavojen laatimisen tarvetta on vä-hentänyt rantayleiskaavojen laatiminen. Sa-lon alueella rantayleiskaavoja on laadittu 1990-luvulla Halikkoon ja 2000-luvulla Kis-koon ja Särkisaloon. Rannoille rakentamista rajoittavat paikoin myös muut yleiskaavat. Rantojen kaavoituskäytäntöjen yhtenäistä-mien on yksi uuden kunnan tulevista haas-teista. Salossa on vireillä useita kaavahankkeita. Salon ydinkeskustaa ja keskustaajaman lä-hialueita koskevien yleiskaavahakkeiden li-säksi Salossa on käynnistynyt nk. Näsen-kartanon tuulipuiston osayleiskaava, jossa tarkastellaan tuulivoimaloiden sijoittumista Näsen kartanon alueelle. Hanke on käynnis-tynyt voimalaitoshanketta ajavan Tuuliwatti Oy:n aloitteesta. Asemakaavahankkeita on

Suuralue Kaavojen lu-kumäärä

Kaavojen pin-ta-ala (ha)

Halikko 72 1085 Kiikala 6 143 Kisko 16 346

Kuusjoki 13 101 Muurla 14 122 Perniö 59 886 Pertteli 25 336 Salo 319 2404

Suomusjärvi 7 242 Särkisalo 4 233

Suuralue Kaavojen lu-kumäärä

Kaavojen pin-ta-ala (ha)

Halikko 5 107 Kiikala 7 180 Kisko 14 489

Kuusjoki - - Muurla 1 28 Perniö 16 911 Pertteli 5 136 Salo - -

Suomusjärvi 15 831 Särkisalo 17 574

Taulukko 3.9.1 Salon asemakaavojen määrä ja pinta-ala vuoden 2009 tilanne. Salon kaupunki 2009.

Taulukko 3.9.2 Salon ranta-asemakaavojen määrä ja pinta-ala vuoden 2009 tilanne. Salon kaupunki 2009.

53

kaupungin alueella käynnissä tai käynnistymässä kaavoitusohjelmassa vuosittain 20–30 hanketta. Kunnan sisäisten kaavahankkeiden lisäksi Salon alueella on käynnissä Salo–Lohja–Espoo-oikoradan linjausta koskevan vaihemaakuntakaavan (SALORA) laadinta, joka vaikuttaa erityisesti itäisen Salon maankäyttöön (vahvistettavana 2012). Kaupungin rakenteen laajenemiseen liittyviä käynnissä olevia yleiskaavahankkeita ovat Rannikon osayleiskaavan eteläosa Halikonlahden ranta-alueella sekä Isokylä–Toijala–Tavolan osayleis-kaava Salon keskustan ja Halikon kirkonkylän pohjoispuolella. Vuoden 2012 aikana käynnistettiin uudelleen ns. E18 osayleiskaava Suomusjärven liittymän tuntumassa. Lisäksi tavoitteena on ol-lut Teijon seudun osayleiskaavoituksen ja Hajalan kyläyleiskaavoituksen aloittaminen. Keskustan rakenteen kannalta erityisen merkittävä yleiskaavahanke on vuoden 2010 lopussa käynnis-tynyt osayleiskaavan laadinta Salon ydinkeskustan alueella. Elinkeinoelämän ja teollisuuden kannalta keskeisiä käynnistyneitä asemakaavahankkeita on Salon keskustan kohteiden lisäksi mm. Somerontien varrella, Märyn liittymän alueella ja Korvenmäen jä-teaseman alueella, joka tähtää jätteen loppusijoitusalueen laajentamiseen sekä energiatuotanto-ratkaisujen mahdollistamiseen. Suunnittelutarvealueet Salon kaupungin suunnittelutarvealueet on määritetty 1.6.2010 voimaan tulleessa Salon kaupungin rakennusjärjestyksessä. Suunnittelutarvealueet sijoittuvat alueille, joilla on sijainnin vuoksi odotet-tavissa suunnittelua edellyttävää yhdyskuntakehitystä tai joilla on erityisten ympäristöarvojen tai ympäristöhaittojen vuoksi tarpeen suunnitella maankäyttöä. Suunnittelutarvealueet kattavat laajasti ottaen Salon keskustaajamaa ympäröivän alueen, kehysalueen taajamien lähialueet sekä pienem-piä alueita eri puolilta kehysaluetta maankäyttö- ja rakennuslain periaatteita noudattaen. Suunnitte-lutarvealueet on esitetty liitteessä 9.2. Tonttitarjonta Kaupungilla oli tammikuun 2010 alussa omistuksessaan 307 rakennuskelpoista (=kunnallistekniikan piirissä olevaa) omakotitalo- ja 15 rivitalotonttia sekä noin 70 teollisuustonttia. Uudella Salon kaupungilla on kaavoitettuja tontteja noin 5 vuoden keskimääräistä rakentamistar-vetta vastaava määrä, yhteensä n. 800 kpl. Kaava-alueiden tontteja saadaan vuosittain luovutus-kuntoon sitä mukaa, kun alueille rakennetaan tiestö ja kunnallistekniikka. Suurinta tonttikysyntä on vanhan Salon alueella sekä Halikossa, Perttelissä, Perniössä ja Muurlassa. Kehysalueen muilla alueilla uusien tonttien luovuttaminen vuosittain on vähäistä. Vuosittain arvioitu tonttienluovutus-määrä koko Salon alueella on 156 tonttia, joista lähes puolet vanhan Salon alueelta. Maanomistus Kaupungin maanomistuksen tarkoituksena on tarjota alueita erilaisiin käyttötarkoituksiin sekä toi-mia raakamaareservinä kaavoittamiselle ja vaihdon välineinä maakaupoissa. Salon kaupungilla on omistuksessaan noin 6 000 ha maata, josta valtaosa on taajamien rakennus- ja virkistysmaata. Noin 2 500 ha kaupungin omistamasta maasta on metsämaata. Eniten maaomaisuutta kaupungilla on Salon, Halikon ja Perniön alueella, josta 2750 ha Salossa (n. 46 % koko kaupungin maaomai-suudesta) sekä Halikossa ja Perniössä kummassakin noin 800–900 ha (liite 9.3 a-b). Valtiolla on jonkin verran maaomaisuutta Salossa. Suurimmat alueet ovat Metsähallituksen retkei-lyalue Perniön Teijolla (yli 2 500 ha) sekä Suomen puolustusvoimien harjoitusmaasto Kiikalassa (400 ha).

54

Asemakaavojen käyttötarkoitukset Koko Salon alueella asemakaavoitettua pinta-alaa on yhteensä noin 5970 hehtaaria. Pinta-alallisesti noin 45 % kaikista asemakaavoitetuista alueista on rakentamiseen tarkoitettu, eli ne ovat maankäyttötyypiltään asuntoalueita tai liike- ja teollisuusrakennusten sekä yleisten rakennusten alueita. Eniten maata on asemakaavoitettu asuntoalueiksi (n. 1785 ha), virkistysalueiksi (n. 1329 ha) sekä yritystoiminnan käyttöön (n. 673 ha) (kuva 3.9.1).

Kaavojen käyttötarkoitusten jakautumisessa on kuitenkin eroja eri taajamien välillä (ks. taulukko 3.9.3). Rakentamiseen tarkoitettujen alueiden suhteellinen osuus vaihtelee Kuusjoenperän 71 %:sta Vaskion 24 %:iin. Keskustaajamassa rakentamiseen tarkoitettujen alueiden osuus on noin 47 %, mikä on hyvin lähellä eri taajamien välistä keskiarvoa. Pääosassa isompia kaavoitettuja taa-jamia kaavojen maankäytön rakennettavuus vaihtelee 40–50 välillä. Taajamien välistä vaihtelua löytyy niin asuntoalueiden, liike- ja teollisuusrakennusten alueiden sekä virkistys- ja maa- ja metsä-talousalueiden kesken.

Asunto-alueet

Erityis-alueet

Liikenne-alueet

Maa- ja metsä-talousalueet

Liike- sekä teollisuusraken-nusten alueet

Tie-alueet

Virkistys-alueet

Vesi-alueet

Yleisten rakennus-ten alueet

Muut alueet (R ja S)

Keskustaajama 30 % 4 % 4 % 4 % 14 % 12 % 28 % 1 % 3 % 1 %Perniö kk 28 % 1 % 4 % 26 % 11 % 8 % 17 % 1 % 4 % 0 %Kisko 23 % 1 % 5 % 27 % 1 % 7 % 7 % 22 % 3 % 4 %Suomusjärvi 21 % 8 % 14 % 15 % 14 % 9 % 12 % 5 % 2 % 0 %Teijo 31 % 1 % 9 % 11 % 7 % 8 % 29 % 2 % 2 % 0 %Märynummi 30 % 0 % 6 % 28 % 1 % 8 % 13 % 0 % 13 % 0 %Hähkänä 48 % 4 % 3 % 0 % 13 % 14 % 16 % 0 % 1 % 0 %Kaivola 40 % 3 % 4 % 4 % 8 % 12 % 26 % 1 % 2 % 0 %Förby 9 % 5 % 31 % 0 % 19 % 3 % 7 % 23 % 2 % 0 %Muurla 39 % 1 % 6 % 0 % 15 % 11 % 21 % 0 % 6 % 2 %Kiikala kk 33 % 1 % 7 % 38 % 3 % 6 % 8 % 0 % 3 % 0 %Vaskio 16 % 1 % 1 % 60 % 5 % 7 % 7 % 0 % 3 % 0 %Särkisalo kk 36 % 1 % 13 % 12 % 3 % 8 % 16 % 6 % 6 % 0 %Matilda 39 % 1 % 10 % 0 % 2 % 12 % 27 % 7 % 2 % 0 %Inkere 45 % 1 % 0 % 3 % 4 % 16 % 26 % 0 % 4 % 0 %Kuusjoki, Kurkela 50 % 2 % 8 % 0 % 5 % 11 % 18 % 0 % 6 % 0 %Perniö asema 43 % 0 % 0 % 32 % 0 % 8 % 16 % 0 % 0 % 0 %Vartsala 32 % 3 % 14 % 0 % 5 % 8 % 2 % 21 % 7 % 7 %Kuusjoenperä 34 % 0 % 13 % 0 % 34 % 3 % 12 % 0 % 3 % 0 %Härjänvatsa 38 % 0 % 2 % 0 % 20 % 14 % 26 % 0 % 0 % 0 %

Kuva 3.9.1 Asemakaavo-jen käyttötarkoitukset.

Taulukko 3.9.3 Asemakaavojen käyttötarkoitukset.

Kappaleen lähteet:

Salon kaupunki (2009). Kaavoitetut alueet Salon kaupunki (2009). Suunnittelutarvealueet Salon kaupunki (2009). Maanomistus